Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymyksessä on hallituksen esitys 47. Hallituksen esitys koskee valtion tuloilla rahoitettujen vuokra- ja osaomistusasuntojen asukasvalinnan sekä omistusasuntolainojen tuen myöntämisen perusteita koskevaa lainsäädäntöä. Kysymys on siis niin kutsutusta yleishyödyllisestä rakentamisesta ja niistä asunnoista, joita olemme sitä kautta saaneet.

Puhemies! Tässä ympäristövaliokunnan mietinnössä, joka on yksimielinen, keskeinen asia on todettu mietinnön alkuosassa, että esityksen tarkoitus on siis nostaa asetustasolta lain tasolle vuokra- ja osaomistusasuntojen asukasvalinnan ja omistusasuntolainojen tuen myöntämisen perusteet. Näin halutaan tehdä, jotta sääntely vastaisi paremmin perustuslain vaatimusta.

Toisena keskeisenä asiana valiokunta mainitsee kuntalaisuuden huomioon ottamisen varsinaisten asukasvalintaperusteiden kannalta tasavertaisessa asemassa olevien kesken. Näin ollen tämä jälkimmäinen asia, jonka kuvasin, on etenkin Pääkaupunkiseudulla ollut enemmän esillä kuin jossakin muualla Suomessa, ja nyt tässä laissa tehdään selkeä oikeusperuste sille, että voidaan kuntalaisuus ottaa huomioon nimenomaan silloin, kun on kysymys tasavertaisessa asemassa olevien kesken tapahtuvasta valinnasta.

Laissa todetaan myös se, että asukasvalinnassa voidaan yksittäistapauksessa poiketa etusijajärjestyksestä, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. Nimenomaan yksipuolinen asukasrakenne on asia, jota valiokunta on moneen kertaan eri vaiheissa painottanut. Sen välttäminen on hyvin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys aika selkeästä hallituksen esityksestä, joka kuitenkin on vaatinut valiokunnalta, etenkin valiokuntaneuvokselta, kohtuullisesti työtä. Perustuslakivaliokunnan kannanotossa viitataan nimenomaan tähän säätämisjärjestykseen ja siihen, miten eri pykälät suhtautuvat toisiinsa. Näin ollen valiokunta on tehnyt koko joukon teknisluonteisia muutoksia ehdotettuun asukasvalintaperusteita koskevaan pykälään, ja nämä on perusteltu erikseen mietinnössä. Mutta kysymyksessä on, haluan painottaa, teknisluontoiset muutokset, ja myöskin tästä johtuen on jouduttu luomaan uusi 4 d §, jossa on sitten ympäristöministeriön asetus todettu vielä tässä yhdeksi säädösantajaksi.

Se, mikä on poistettu hallituksen esityksestä, on nimenomaan 2. lakiehdotuksen alkuperäisen 4 c §:n maininta Valtion asuntorahaston ohjauksesta ja siitä, että Valtion asuntorahasto voi antaa ohjeita asukkaiden valinnasta ja asukasvalinnan valvonnasta. Tämä on säädösten, lain ja asetuksen, selkeyden näkökulmasta haluttu poistaa, ja katsotaan, että ei kuulu nykylainsäädännön tavoitteisiin tämän tyyppisten säädösten maininta tai niiden mukanaolo, vaan tarvittava säädös voidaan osoittaa lailliseksi tietysti asetuksessa.

Muuten perusperiaatteet, taloudelliset tekijät, asunnon tarve ja sen kiireellisyys, ovat edelleenkin vahvasti ja samalla tavalla kuin aikaisemmin laissa asukasvalintaperusteina ja etujärjestykseen asettamisen pohjana. Se on kuten ennenkin, ja valiokunnan yksimielisen käsityksen mukaan tarpeellinen. Siis vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat on erikseen mainittu etusijajärjestyksen asettamisen keskeisenä huomiona.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja suoritti tuossa lain kokonaisesittelyn, ja niinpä puheenvuorossani keskityn vain tähän asukasvalintakysymykseen.

Kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies joulukuussa 2004 teki päätöksen, joka merkitsi nykylain tulkintaa siten, että se periaate, jolla esimerkiksi Helsingissä on asukasvalintoja tehty, ei olekaan lainmukainen, perustuslakiin nojaten, tämä päätös aiheutti aikamoisen shokin Helsingissä. Helsinki on vuosikymmenien aikana rakentanut 50 000 vuokra-asuntoa, joissa asuu tällä hetkellä noin 100 000 kaupunkilaista. Tämä apulaisoikeusasiamiehen päätös merkitsi sitä, että Helsinki joutui pohtimaan asukasvalintoja. Asukasvalinnoissa nyt myös tämän lakiehdotuksen mukaan keskeinen kriteeri on edelleen asunnontarpeen kiireellisyys, sitten hakijan taloudellinen tila, sekä varallisuus että käyttötalous. Kun aikaisemmin olemme Helsingissäkin tulkinneet niin, että kunnan jäsenyys eli kotikuntalaki oli se, joka on ollut pohjana, niin että on voitu pitää etusijalla henkilöä, joka täyttää nämä asunnontarvitsijan kriteerit kaikilta muilta osin, mutta on myös sitten kotikunnaltaan helsinkiläinen, niin olemme voineet asettaa tämän henkilön silloin toisiin nähden etusija-asemaan. Tämä apulaisoikeusasiamiehen päätös puuttui tähän tilanteeseen.

Nyt lakiehdotus on osoitus siitä, että kun tulee tulkintaongelmia olemassa olevan lainsäädännön ja käytännön välillä, niin pikaisillakin toimilla voidaan lainsäädäntöprosessissa saada aikaan kohennus, ja sitä tämä lakiehdotus nimenomaan nyt tarkoittaa.

Vielä haluaisin sanoa, että on perusteltua tämä ehdotuksen mukainen menettely, että kotikunta voidaan ottaa mukaan kriteeristöön, siitäkin syystä, että kotikuntalain mukaan jokaisella kunnalla on velvollisuus turvata asukkaidensa asuminen. Sitten toisaalta myös on yhtä hyvin asukkaiden, uusien ja vanhojen asukkaiden, etu, että voidaan myös ajatella koko kaupungin näkökulmasta tätä asumiskysymystä. Lähivuosina esimerkiksi Helsingissä tullaan tarvitsemaan hyvin paljon vuokra-asuntoja, toivon mukaan kohtuuhintaisia, siihen tarpeeseen, joka syntyy uusien työntekijöiden muuttaessa kaupunkiin, ja toisaalta tukemaan koko kaupungin väestökehityskriteerejä. Jos tätä lakiehdotusta ei olisi nyt näin pikaisesti valmisteltu, Helsingissä olisi ilmeisesti jo näinä päivinä tehty päätös omasta aravajärjestelmästä eli niin sanotusta Haravasta, jossa yksi perustelu on ollut nimenomaan tämä asukasvalintakriteeri. Nyt kun tämä lakiehdotus on tulossa käsittelyyn ja päätökseenkin, niin tästä kriteeripohjasta ainakin Helsingin omassa Haravassa voidaan sitten luopua ja ehkä sitä koko omaa Haravaa voidaan uudelleen piikittää eli katsoa, mihinkä tarpeeseen sitä nyt tämän lain voimaan tultua sitten tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että nyt tämä ongelma on poistumassa ja voidaan, sanotaanko, lainmukaisesti palata asukasvalinnoissa siihen päiväjärjestykseen, joka aikaisemminkin on muun muassa Helsingissä vallinnut.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Joskus on ihan mukava tulla tänne pönttöön, kun kuvittelee kerrankin puhuvansa asiasta, josta jotain tietääkin. En ole tosin 100 000:ta asukasta asuttanut, mutta kuvittelisin valinneeni ja/tai allekirjoittaneeni noin 20 000 aravavuokrasopimusta tässä elämäni aikana.

Siltä pohjalta tämän tietysti luin, ja vaikka sinänsä hyvin ymmärrän tämän ed. Hiltusenkin täällä kuvaaman helsinkiläisen perusteen tämän lain säätämiseen, niin kyllä tämä siitä huolimatta, sanoisiko, muualta Suomesta katsoen tuntuu lievästi käsittämättömältä. En ole sen 20 vuoden aikana, jolloin asukkaita valitsin — tai itse asiassa kunta valitsi niitä aika pitkälle, kunnan asuntolautakunta, ja itse tein sopimuksia, mutta sitten tässä viimeisinä aikoina valinta oli johtamallani yhtiöllä — yhtä ainutta kertaa kokenut ongelmaksi sitä, että joku nilsiäläinen tai kiuruveteläinen tai jopa helsinkiläinenkin haki Kuopiosta aravavuokra-asuntoa ja että siinä valinnassa piti noudattaa niitä kriteereitä, jotka edelleen tämän lakimuutoksen jälkeenkin säilyvät ja joihin tulee nyt vain tämmöinen yksi lisäys, jonka minun mielestäni ei Helsingissäkään faktisesti käytännössä tarvitse merkitä yhtään mitään.

Nimittäin kuten tästä tekstistä, sekä lakitekstistä että lain perusteluista että valiokunnan mietinnöstäkin, käy ilmi, nämä ensisijaiset kriteerit eli asunnon tarve ja taloudelliset ja sosiaaliset syyt säilyvät ensisijaisina edelleenkin ja vasta sen jälkeen, kun ne ovat tasavertaiset, voidaan käyttää tätä kotikuntaa perusteena. Minä en ymmärrä, miksei Helsingissä huolimatta tästä apulaisoikeusasiamiehen lausunnosta, tai missä muualla tahansa, ole voitu sen jälkeen, kun on todettu, että nämä keskeiset kriteerit ovat tasavertaiset, käyttää tervettä järkeä eli valita nyt sitten vaikka niitä enemmän tarvitsevia helsinkiläisiä sinne, koska tuskin siihen kukaan olisi puuttunut, ja jos on puuttunut, niin ihmettelen, miksi on puuttunut.

Tässä valiokunnan mietinnössä on sinänsä todettu, että tämä muutos on tarpeellinen siksi, että "Asuntovalintaperusteista tai osasta asukasvalintaperusteita on voitava poiketa tietyissä käytännön tilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vuokralaisen mahdollisuus vaihtaa joustavasti tarvetta vastaavaan asuntoon perhekoon muuttuessa tai asunnon järjestäminen vuokralaisille asuintalon perusparannuksen ajaksi." Niin onkin, nämä ovat ihan hyviä perusteita, mutta mihin ihmeeseen näissä tapauksissa esimerkiksi tarvitaan kotikuntaa? Jos helsinkiläistä vuokra-asuntoa perusparannetaan, niin ei kai nyt ne helsinkiläiset muuta Vantaalle tai Espooseen, kun Helsingin kaupungilla ei ole kuitenkaan siellä vuokra-asuntoja?

Minä en näitä perusteluita, ihan oikeasti, arvoisa valiokunnan puheenjohtaja ja muut valiokunnan jäsenet, ymmärrä, koska siis jos minä nyt kyynisesti arvioin tämän lain tarvetta, niin tässä ei ole kysymys oikeasti siitä, ketä voidaan valita, vaan siitä, ketä ei haluta valita. Siis aravavuokra-asumisen ongelmaksi valitettavasti subjektiivisella tasolla on muodostunut se, että aravavuokra-asuntoja ei koeta ihmisten kodeiksi vaan ne koetaan ikään kuin asuntopolitiikan välineiksi, välineiksi, joilla sinänsä hoidetaan ihan oikeata asiaa, sitä että kaikilla ihmisillä olisi käytettävissään mahdollisimman hyvä asunto, niin kuin pitää ollakin, mutta kun niihin on tietenkin jouduttu, kun kysyntää on ollut enemmän kuin tarjontaa — nythän semmoinen tilanne ei enää juuri vallitse muualla kuin ehkä Helsingissä Suomessa — käyttämään näitä kriteereitä, niin aravavuokra-asunnot ovat saaneet ikään kuin stigman.

Tiedämme hyvin kokemuksesta Helsingissä enemmän kuin muualla, mutta kyllä sitä muuallakin Suomessa esiintyy, että yhä edelleen jotkut omistusasukkaat ovat syvästi huolissaan siitä, että naapurustoon rakennetaan aravavuokra-asuntoja, tai ainakin vielä vuosikymmen sitten olivat — toivottavasti se nyt on jo vähentynyt. Mutta nimenomaan tästä johtuu se, että kun tätäkin asiaa tarkastellaan siltä pohjalta, voidaanko nyt valita ihmisiä asumaan omiin tuleviin koteihinsa sillä perusteella, ovatko he helsinkiläisiä vai sipoolaisia vai jotain muuta, niin todennäköisesti huoli ei ole siitä, että he ovat sipoolaisia tai vantaalaisia, vaan epäilys siitä, että he ovat kenties jotenkin huonompia tulevia helsinkiläisiä.

Siis toki, ed. Sinnemäki, tiedän, että esimerkiksi te ette tätä näkemystä hyväksy. Minä en vaan voi mitään, kun ikään kuin teoreettisesti arvioin tätä lakiesitystä ja näitä perusteluita, joita tässä on esitetty, koska ihan oikeasti minun mielestäni tätä asukasvalintaa, vuokratalojen rakennuttamista ja asuntojen vuokraamista, yli 20 vuotta tehneenä minä en näe tällä lakiesityksellä mitään käytännöllistä merkitystä. En tietenkään vastusta tätä ihan samasta syytä, koska ei tämä todennäköisesti kuin joissain äärimmäisissä tapauksissa vaikuta yksittäisten asioihin, mutta jotenkin tuntuu kummalliselta, miksi tämmöinen laki oikeasti piti tehdä. Sitä ihmetellessä minulle syntyi kyllä sellaisia ajatuksia, jotka eivät hyvän asumisen ja hyvän asuntopolitiikan kannalta välttämättä tunnu oikein relevanteilta.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen ei oikeastaan tuntenut tämän asian taustoja Helsingin osalta. Tämä lakihan jouduttiin tältä osin uudistamaan sen takia, että kun oikeusasiamies oli antanut huomautuksen, niin Helsinki ei tietenkään halunnut toimia lainvastaisesti. Tämä asia ei Helsingissä ole aikaisemmin ollut suuri ongelma. Tämän jälkeen käytäntö tulee jatkumaan aivan samanlaisena kuin ennenkin, eikä näitä tapauksia ole mitenkään hirveän paljon, että juuri tämä kriteeri olisi olennainen. Mutta Helsingissä ei voida mennä siihenkään, että kuka tahansa, joka täyttää kriteerit muualta Suomesta, voisi aina päästä joidenkin helsinkiläisten edelle.

Mitä tulee arava-asumisen väitettyyn stigmaan, Helsingissä en näe, että tämä asia pitäisi paikkansa. Kuten ed. Hiltusen puheenvuorossa tuli esille, noin 100 000 helsinkiläistä asuu arava-asunnossa. Se on vajaa viidennes kaupunkilaisista. Tutkimusten mukaan nämä ihmiset viihtyvät asunnoissaan, ja myöskään tutkimusten mukaan Helsingissä ei ole tällaisia erityisen huonoja alueita. Arava-asuminen, vuokra-asuminen on Helsingissä tavallista asumista, jota ihmiset arvostavat.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Erkki Virtasen ammattitaitoa ja osaamista asuntopolitiikassa voi sinänsä ihailla. Haluaisin ympäristövaliokunnan puolesta vain painottaa sitä, että ei Asukasliitto eikä Vuokralaisten Keskusliitto asiantuntijoina, kumpikaan, nähnyt tässä ongelmaa. He päinvastoin painottivat muun muassa ikääntyneiden ihmisten asunnonsaannin varmistamisen tärkeyttä. Se, että arava-asunto on hyvä tapa elää ja asua, on tietysti erittäin tärkeätä, koska elämässä pitää olla muutakin päämäärää kuin asunnon maksaminen ja sellaisen omistusasunnon hankkiminen, joka todella täällä, etenkin Pääkaupunkiseudulla, on erityisen kallista. Tämä syy nyt tuli näissä ed. Sinnemäen ja aikaisemmin ed. Hiltusen puheenvuoroissa esille, miksi tämä laki oli tarpeen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäki on aivan oikeassa. Minä olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että arava-asukkaat itse arvostavat omaa asumistaan. Se, mihin viittasin, onkin juuri se suhtautuminen, joka usein tulee arava-asukkaitten ulkopuolelta, ja useimmiten se valitettavasti tulee omistusasukkailta.

Toinen asia, minkä aivan oikein sanoitte, on se, että Helsingissäkään ei ole ollut tarvetta tähän ennen kuin apulaisoikeusasiamies asiaan puuttui. Voi tietysti kysyä, missä se vika on ollut, kun nyt, kuten tässä yhdessä olemme todenneet, itse asiassa säädetään lakia, jota ihan oikeasti ei pitäisi tarvita, mutta sitten yhden valituksen kautta näin on käynyt. Minä epäilen, että tämä voi johtaa nyt päinvastaiseenkin käytäntöön; että tulee valituksia niissä tapauksissa, joissa ulkopuolelta tulevat näitten ensisijaisten kriteereitten mukaan ajavat ohi; tämä saattaa kyllä hyvin ryhtyä lisäämään valituksia ikään kuin toiseen suuntaan.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan siinä mielessä asiaa, että asukasvalinnathan eivät nyt ainakaan Lahden puitteissa mitään suuria ongelmia sinänsä tuota. Mutta sen sijaan voisi sanoa, että tämä on aika pieni muutos tähän koko aravatuotantoon ja arava-asumiseen, koska minusta sen sosiaalinen luonne kyllä on jo häipynyt aika päiviä. Meillähän, itse asiassa ainakin Lahden kaupungissa olen kokenut niin, että jopa sosiaaliviranomaiset alkavat jo vieroksua tiettyä osaa hakijoista, elikkä heitä yritetään ujutella vaikka naapurikuntaan, ja sitten itse asiassa haetaan tämmöistä suhteellisen keskituloista varmaa vuokralaista. Elikkä Lahden talojen se asukaskuvio on sillä lailla vahvaa, että siellä on maksimoitu ja minimoitu tyhjät asunnot, että aina löytyy heti, ja kriteerit ovat varmasti kyllä hyvin venyvät. Riitaahan tulee, niin kuin tässäkin tapauksessa sitten, jos joku tietää, että joku toinen on mennyt edelle.

Siinä mielessä minusta aravatuotannon ja arava-asuntojen aika on mennyt vähän ohi, että pitäisi lainsäädäntöä sitten muuttaa, että se olisi todella sosiaalista asuntotuotantoa, kun meillä nyt kumminkin köyhiä riittää, ettei käy niin, että se on tämmöisten suhteellisen hyvätuloisten ihmisten asumismuoto. Kun otetaan huomioon asumistuet kumminkin perhekoosta riippuen, niin ei täällä laissa puhuta maksukyvystä mitään, vaan siitä nyt tässäkin tilanteessa, kuka on sen kunnan asukas, mistä asunnot on.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan, voisiko sanoa, pakko todeta ed. Kauppilalle, että kyllä laissa todetaan nimenomaan taloudellinen tilanne, niin kuin täällä jo ed. Hiltunen omassa puheenvuorossaan totesi ja myös esittelypuheenvuorossa todettiin, ja myöskin segregaation välttäminen, mikä on erittäin tärkeä asia, sekin tulee tässä mietinnössä esille.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan toteaisin sen, että kumminkin, jos ei ole kuin yksi hakija asunnolle, niin se annetaan hänelle. Siinä mielessä kyllä nämä kriteerit, kyllä minä sen tiedän, ovat olemassa, mutta jos ei ole hakijoita, niin ainakin Lahdessa on niin kalliita asuntoalueita, että niihin eivät yksinkertaisesti voi hakea köyhät, vaikka siihen tulee asumistuet. Jos on yksinäinen, niin siellä ei voi asua, koska jää vuokrarästejä. Kyllä tämä ongelma on aika monimutkainen.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulikin jo debatissa todettua se asia, että Helsingin kannaltahan tällä lainmuutoksella on ollut tarkoitus varmistaa käytäntö, joka on tähän asti toiminut kohtuullisen hyvin. Näistä käytetyistä puheenvuoroista ehkä huomaa sen, että tilanne Helsingissä on jonkin verran erilainen kuin muualla maassa, koska meillä todellakin myös näitä hakijoita on aika paljon ja asunnontarvitsijoita on paljon. Ehkä isommat haasteet ovat nimenomaan siinä, että jatkossakin pystymme rakentamaan riittävästi vuokra-asuntotuotantoa, ja sitä tarvitaan erilaisille ihmisille. Helsingissä tarvitaan niille ihmisille, joille pääseminen omistusasuntoon kiinni esimerkiksi työuran alkuvaiheesta johtuen ei ole mahdollista, ja sitten toisaalta tarvitaan puhtaasti hyvin sosiaalista asuntotuotantoa ja kaikkea tältä väliltä, joten Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan hoitaminen on hyvin monimutkainen kokonaisuus.

Mutta pidän asiallisena, että muutos on mahdollistanut Helsingille sen, että voimme kuitenkin katsoa asioita myös siitä näkökulmasta, että oman kunnan asukkaille pyritään tarjoamaan asunto, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö Helsinkiin olisi tervetulleita muualta Suomesta tulevat, niin kuin perinteisesti aina ovat olleet pääkaupunkiin tervetulleita myös uudet asukkaat, ja myös heille, totta kai, pyritään vuokra-asuntoja löytämään. Tämän jälkeen se ei ainakaan ole kiinni eduskunnasta, vaan enemmän sitten valtuustosta ja siitä, että vuokra-asuntotuotantoa saadaan tarpeeksi aikaiseksi.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo ed. Sinnemäki puhunut asian minusta hyvin, mutta haluan kyllä vielä todeta, että jos nyt Kuopiossa tai Lahdessa ei riitä köyhiä, kiireellisesti asunnon tarpeessa olevia ihmisiä, niin kyllä Helsingissä löytää. Kyllä tässä yhteydessä voi sanoa, että voi olla ylpeä Helsingistä, joka on Suomen metropoli ja kuitenkin huolehtii siitä, että vähävaraiset ihmiset saavat täällä kodin. Nimenomaan, ed. Virtanen, ei aravavuokra-asunto ole tilapäismajoitus, vaan kyllä 40—50 vuotta samoilla alueilla asuneet aravavuokralaiset voivat kertoa, että se on ollut koti niille perheille ja on pysyvä koti, ja siinä mielessä kaupunkia edelleen rakennetaan.

Tämä lakiehdotus mielestäni nyt tuo sen selvyyden, että ne tuhannet, noin yli 10 000, jotka ovat nyt vähävaraisia, osa asunnottomia, siis köyhiä ihmisiä, kiireellisesti asunnon tarpeessa, että he ovat niitä, ettei se ole este tulla ykkösjonoon, kun on helsinkiläinen alkujaan. Siitä ainoastaan on kysymys. Tällä ei ollenkaan vaikuteta siihen, keitä kaupunkiin halutaan. Se on ihan toinen asuntopoliittinen kysymys. Eli tämä lakiehdotus tuo selkeyden näihin valintakriteereihin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kauppilalle: Jos on vain yksi hakija, niin hänet voidaan ja pitääkin valita, vaikka hän ei täyttäisi näitä kriteereitä, siitä yksinkertaisesta syystä, että jos se asunto jää tyhjäksi, niin kaikki muut aravavuokra-asukkaat maksavat sen vuokran. Siihenhän on vedottu myös mietinnön perusteissa, ja kun olen vähän ollut kriittinen niitä kohtaan, niin nimenomaan tässä yhteydessä se ei ole relevantti perustelu, koska se ei riipu siitä, onko hän muusta kunnasta muuttava vai ei.

Haluan nyt vielä kerran selvyyden vuoksi 20 vuotta Helsingin vuokra-asuntotoimen kanssa yhteistyötä laajasti tehneenä kuitata sen, minkä olette sanoneet näistä hyvistä pyrkimyksistä, joita siellä harrastetaan. Minä kunnioitan ja arvostan Helsinkiä, koska Helsingissä tehdään ihan vilpittömästi hyvää työtä. Mutta minusta tämä siitäkin näkökulmasta, tämä on ikään kuin vasta toissijaisen kriteerin säätäminen yksittäisenä tapauksena lain tasolla, tuntuu hätävarjelun liioittelulta, mutta menköön nyt.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Jos hiukan mietitään vuokra-asumisen historiaa, niin 70-luvullahan niin Helsinkiin kuin Lahteen kuin kaikkiin suuriin kaupunkeihin tuli valtavat määrät Pohjois-Karjalasta, Savosta, Pohjois-Suomesta väkeä, jolloin rakennettiin niin sanotusti halvalla aravatuotantoa. Nythän on kysymys siitä, että vuokramarkkinoilla, niin aravassa kuin vähän muussakin, on selvä kahtiajako: On nämä vanhat, halvat taloyhtiöt, joissa, voi sanoa, on pienillä kustannuksilla pystytty oikeaoppisesti remontoimaan, ja sitten kalliin rahan talot. Ihmettelen, jos ei Helsingissä tätä ongelmaa ole. Lahdessahan on tämän laman aikana rakennettuja, korkeakorkoisia taloja, joissa kulurakenne on ihan toisenlainen kuin sitten näissä 70-luvulla rakennetuissa taikka vielä vanhemmissa taikka sitten nyt uudemmissa. Toisaalta täytyy muistaa, että yksityisellä sektorilla, jonka kanssa nyt tässä kilpailemme niin Helsingissä kuin muuallakin, rahoitusrakenne on nyt halvan koron ansiosta muuttunut niin, että moni arava-asunto on tavallaan kilpailukyvytön. Ainoastaan asumistukien kautta tulee kilpailukykyä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tähän keskusteluun, kun täällä ovat valtuustokollegat Sinnemäki ja Hiltunen Helsingin kaupunginvaltuustosta, haluan todeta, että kyllä maailma näyttää hyvin erilaiselta täällä Helsingissä, kun vertaa vaikka Nilsiään, mihin ed. Erkki Virtanen viittasi. Kyllä sanon, että lämpimät tervetuliaissanat vaan tälle lainsäädäntömuutokselle, joka oli hyvin välttämätön meille helsinkiläisille, jotta voimme jatkaa sitä hyvää käytäntöämme, jotta se käytäntö on lainsäädäntöpohjaisesti, juridisestikin, oikea. Siksi oli hienoa, että tämä esitys tuli tänne.

Hieman ihmettelen, ed. Virtanen, kun te totesitte, että toiset eivät pidä arava-asumisesta, puhuitte, että siinä on mahdollisesti stigmaa jnp. Ei ainakaan meillä päin. Meillä tämä on hyvin haluttua asumista, niin kuin täällä on tullut esille. Vähän ihmettelenkin, kun tämmöisiä asioita nostitte esille. Kyllä tässä helsinkiläisillä on halu vaan asuttaa helsinkiläiset. Me sanomme tervetuloa myöskin Helsinkiin muuttaneille, mutta tämä lainsäädäntömuutos oli meille välttämätön, jotta me voimme todellakin jatkaa hyvää käytäntöämme, miten totesimme.

Haluan vielä sanoa hallituspuolueille, ehkä koko eduskunnallekin, että toivon, että tämä on päänavaus sille, että jatkossakin tulee erilaisia toimenpiteitä tänne metropolialueelle, koska täällä on hyvin erilaiset haasteet ja erilaiset ongelmat kuin muualla Suomessa. Jatkossakin toivon, että tulee esityksiä, jotka helpottavat meidän toimintaamme näissä isoissa haasteissa. Asunto-ongelma on suurin ongelma Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä. Me teemme todella hartiavoimin töitä, että täällä olisi esimerkiksi Helsingin kaupungin työntekijöille, meidän bussin- ja ratikankuljettajille, sairaanhoitajille, opettajille, asuntoja. Tämä ei ole helppo tehtävä, ja siksi me tarvitsemme tässä myöskin eduskunnan apua. Tämä oli hyvä kädenojennus, ja tästä kiitokset valiokunnalle ja ennen kaikkea hallitukselle sitten.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Totean nyt kolmatta kertaa, että jos jotain tässä salissa haluan erityisesti sanoa, niin se on se, että aravavuokra-asukkaat ovat aivan samanlaisia suomalaisia kuin ketkä muut tahansa ja myös heidän asuntojaan pitää käsitellä heidän koteinaan eikä asuntopolitiikan välineinä, joilla hoidetaan sosiaalitointa tai jotakin muuta, kun asiaa tarkastellaan yksittäisen asukkaan kannalta.

Tietenkin asukasvalinnassa tilanne on toinen, koska Helsingissä on sekin vielä otettava huomioon, kun täällä jonot ovat sellaisia kuin ovat, että eniten tarvitsevat saavat sen asunnon. Jos tämä sitä auttaa, niin hyvä on. Minä pikkuisen vain oman kokemukseni pohjalta, joka nyt ei niin hirveästi poikkea helsinkiläisestä käytännöistä, ihmettelin, onko tämä tarpeellinen siinä suhteessa, mutta jos on, niin hyvä on.

Ed. Kauppilalle totean vain, että se ongelma, että on erivuokraisia aravavuokra-alueita, poistuu kyllä tasaamalla ne vuokrat, vaikka en niin hirveän innostunut vuokrien tasauksesta ole itse ollutkaan. Toisekseen ne halvat asuinalueet, jotka 60-luvulla rakennettiin, ovat viimeistään nyt tulossa peruskorjaukseen, jolloin tämä ongelma poistuu ja vuokrat ovat niissäkin sen jälkeen huomattavan korkeat, koska rakennuskustannukset erityisesti peruskorjauksessa ovat huomattavan korkeat.

Jos jotain Helsingiltä pitäisi toivoa, niin sitä, että yleinen asuntojen hintataso täällä saataisiin kuriin. Kun tulin tänne edustajaksi ja vuokrasin itselleni 52 neliön asunnon, niin maksoin siitä täsmälleen yhtä paljon vuokraa kuin Niiralan Kulman juuri valmistuneesta 135 neliön omakotitalosta. Siinä on kyllä silloin jotain vialla.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tervetuloa tutustumaan Lahden Taloihin. Se on itsenäinen taloyhtiö kaupunkikonsernissa, ja siellä kyllä yhdistyy tämä sosiaalipuoli. Lahden Talot ostaa tukiasuntoja yksityisiltä suhteellisen kalliillakin ja maksattaa tavallaan sosiaalikuluja sitten Lahden talojen muilla asukkailla, niin että kyllä siinä on vähän mennyt niin kuin sekaisin. En Helsingin tilannetta tiedä, mutta Lahden tilanteen tiedän.