Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Itämeriselontekoon liittyy kaksi historiallista päivää. Hallitus hyväksyi selonteon Maailman ympäristöpäivänä ja me keskustelemme siitä samana päivänä, kun EU-komissio on hyväksynyt ensimmäisen alueellisen strategiansa, Itämeri-strategian.

Syksyllä 2007 eduskunnassa käytiin hyvä ja kattava keskustelu Itämereen liittyvistä haasteista ulkoasiainvaliokunnan ansiokkaan mietinnön pohjalta. Eduskunta edellytti Itämeri-politiikasta valtioneuvoston selontekoa. Selonteon antaminen nyt on mahdollistanut sen, että siinä on voitu huomioida EU:n Itämeren alueen strategian valmistelut sekä Itämeren meriturvallisuusohjelma.

Itämereen liittyviä kysymyksiä ja Itämeri-politiikkaa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, jotka kattavat kaikki politiikkasektorit, kuten ympäristö, talous, liikenne, energia ja sisäinen turvallisuus. Näillä kaikilla sektoreilla tehdään kuitenkin paljon EU-yhteistyötä ja niitä säännellään EU-lainsäädännöllä ja ohjelmilla. Itämeren aluetta ja eri sektoreita käsitellään nimenomaan tässä EU:n strategiassa, jota koskeva komission ehdotus on julkistettu tänään. EU:n strategia on kiinteä osa hallituksen Itämeri-politiikkaa ja vastaa hallitusohjelman tavoitteeseen Itämeren alueen painoarvon vahvistumisesta Euroopan unionin piirissä.

Nyt valtioneuvoston selonteossa on siten rajatumpi lähestymistapa ja siinä Itämerta tarkastellaan merellisenä ympäristönä — Itämeri merenä.

Tiedämme, että Itämeren alueella toimii useita eri järjestöjä, joiden rooli ja tehtävä ovat jossain määrin muuttuneet EU:n laajentumisen myötä, kun kaikki Itämeren valtiot ovat EU:n jäseniä, Venäjää lukuun ottamatta. Keskeisin järjestö on Itämeren suojelukomissio Helcom. Helcom tekee arvokasta työtä ja sen toimintaohjelman toteuttamisella voidaan merkittävästi parantaa Itämeren tilaa.

On tärkeätä huomata yhksi erottava tekijä EU:n ja muiden monikansallisten toimijoiden välillä: EU asettaa pakottavia säännöksiä, mutta esimerkiksi Helcom tekee vain suosituksia. On esitetty, että tulisi laatia uusia sitovia Itämeren suojelusopimuksia. Mutta kysyn, miksi tehdä näin kun meillä on jo EU ja sen kautta voimme edetä ripeämmin? Jos uusia sitovia sopimuksia tehtäisiin hallitusten välisesti hitain määrittelisi tahdin. Siihen meillä ei ole varaa.

Ärade riksdagsledamöter! Vår största utmaning är att stoppa eutrofieringen. Det enda sättet är att minska den kväve- och fosforbelastning som härrör sig från mänskliga aktiviteter. En ytterligare utmaning är den onda cirkel som uppstår till följd av den s.k. inre belastningen, där så mycken fosfor har samlats på havsbottnen att eutrofieringen har börjat nära sig själv.

De syrefria bottenområdena i Östersjön utgör för tillfället ett så stort område som hela Danmarks landareal.

Med ett långsiktigt vattenskyddsarbete har Finland under de senaste årtiondena lyckats reducera belastningen betydligt. Avloppsvattnet från tätbebyggelsen och industrin renas idag mycket effektivt. En utmaning som kvarstår och som minister Lehtomäki ytterligare åtgärdat är den en halv miljon finländare som bor utanför avloppsnäten. Arbetet med att rena avloppsvattnet fortsätter således i enlighet med redogörelsen.

Ett kapitel i sig är tvättmedlen. Finländarna har i stort frivilligt bytt till fosfatfria tvättmedel. Det är regeringens målsättning att få ett förbud mot tvättmedel som innehåller fosfater i kraft inom hela EU och vi väntar ett kommissionsförslag angående detta redan nästa år. Förbudet borde träda i kraft senast fr.o.m. 2012. Om förbudet skulle gälla över hela EU:s område skulle detta vara ett konkret framsteg i arbetet med att bekämpa eutrofieringen. Vi har ingenting att förlora men ett hav att vinna!

Maatalouden sekä haja-asutuksen päästöjen vähentäminen on vaikeampaa ja hitaampaa kuin muut mainitut toimenpiteet, koska kuormitusta ei ole voitu vähentää teknisillä puhdistuslaitteilla. Maatalouden osuus Suomen Itämeren fosforikuormituksesta on noin 60 prosenttia ja typpikuormituksesta 50 prosenttia.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vuodelta 2006 tavoitteeksi on asetettu vähentää maatalouden ravinnekuormitusta kolmanneksella vuosien 2001—2005 tasosta vuoteen 2015 mennessä.

Kun Helcomin vähennystavoite, ilman Saaristomeren osuutta, on 1 200 tonnia typpeä ja 150 tonnia fosforia, oma kansallinen ohjelmamme edellyttää noin 10 000 tonnin typen vähennystä sekä 1 000 tonnin fosforin vähennystä — eli olemme itse itsellemme asettaneet kovemmat tavoitteet suhteessa Helcomiin.

Valtiontalouden tarkastusviraston vuoden 2008 selvityksessä arvioitiin, että nykytoimilla ei tulla saavuttamaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista 30 prosentin vähenemää.

Meidän keskeisin työkalumme maatalouden ympäristökuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristötuki. Maatalouden ympäristötukea tullaan jatkossa kohdentamaan entistä paremmin maantieteellisesti ja tilatasolla kaikkein kuormittavimmille alueille ja lohkoille. Kohdennettujen erityistukien osuutta tullaan kasvattamaan.

Voimme ajatella ja määrittää ajallisesti kolme "pysäkkiä": vuonna 2010 otetaan käyttöön uusia vesiensuojelullisia keinoja, vuonna 2012 alkaa uusi sitoumuskausi maatalouden ympäristötuissa ja silloin tukea kohdennetaan paremmin vesiensuojelutavoitteista lähtien ja vuonna 2014 kun uusi EU:n budjettikausi alkaa, silloin valtaosa muun muassa ympäristötuen vesiensuojelutoimenpiteistä kohdennetaan kaikkein kuormittavimmille alueille. Tavoitteena on, että samasta vuodesta alkaen lannan ravinteet otetaan täysimääräisesti huomioon lannoituksessa.

Ärade riksdagsledamöter! Fisket är ett effektivt och ekonomiskt sätt att sänka näringshalterna i Östersjön. Det finländska yrkesfisket minskar varje år mängden fosfor i Östersjön med 500 ton. Därför är fisket även en naturlig del av denna redogörelse.

En av de åtgärder som berör fisket är införandet av ett system för bortfiskande av s.k. skräpfisk. Yrkesfiskare kunde genom att gallra i de alltför stora stammarna av t.ex. mörtfisk minska mängden näringsämnen i vattnet. Ett system med startbidrag för detta slag av yrkesfiske ska utredas. Regeringen vill även befrämja användningen av Östersjöfisk och av vegetabiliska råvaror som fiskfoder i fiskodlingar.

Regeringen förbinder sig också att utreda möjligheterna att ta i bruk fiskarvisa kvoter, ett system som redan används i andra Östersjöländer som bl.a. Sverige, Danmark och Estland. Detta främjar ett hållbart fiske med starka fiskestammar som grund för den hälsosamma, närproducerade mat som yrkesfiskarna levererar.

Hyvät kansanedustajat! Meriliikenteen lisääntyminen rasittaa myös herkkää Itämerta. Suomi jatkaa aktiivista toimintaa Helcomissa, jotta matkustaja-alusten käymäläjätevesien laskeminen Itämereen kiellettäisiin. Helsingissä, Hangossa ja Turussa on tarvittavat laitteet satamissa ja jätevedet voidaan tyhjentää suoraan viemäriverkkoon. Vastaavaa kapasiteettia tarvitaan myös muissa Itämeren satamissa.

On arvioitu, että meriliikenteen typpi- ja rikkipäästöt ohittavat maista tulevat päästöt vuonna 2020, ellei mitään tehdä. Tavoitteeksi on asetettu meillä, että Itämeri nimettäisiin myös typenoksidipäästöjen vähentämisen erityisalueeksi, jolloin alusten typpipäästöjen tulisi olla vuodesta 2016 noin 80 prosenttia pienempiä kuin nykyisin.

Meriliikenteen kasvu lisää myös onnettomuuksien riskiä ja kauhuskenaariona on öljytankkerin ja matkustaja-aluksen suuronnettomuus. Tehokkaammat toimet ovat ennaltaehkäisevät. Hallitusohjelmaan sisältynyt kansallinen Itämeren meriturvallisuusohjelma valmistui huhtikuussa 2009 ministeri Vehviläisen ohjauksessa. Ohjelmassa määritellään keskeiset linjaukset ja toimenpiteet, joita hallitus toteuttaa meriturvallisuuden parantamiseksi. Me toteamme selonteossa, että ohjelmasta laaditaan tarkentava täytäntöönpanosuunnitelma vielä tämän vuoden kuluessa.

Suomi panostaa myös Suomenlahden pakollisen ilmoittautumisjärjestelmän ylläpitämiseen ja sen edelleen kehittämiseen yhdessä Venäjän ja Viron kanssa. Parhaillaan valmistellaan kolmikantayhteistyönä esitystä, joka parantaisi Suomenlahden risteävän liikenteen ennakoitavuutta ja turvallisuutta. Ruotsin kanssa on sovittu, että valmistellaan Merenkurkun alusliikenteen reitittämisen ja ohjauksen kehittämiseksi suunnitelma. Lisäksi Suomi valmistelee merivalvontaa koskevan pilottihankkeen toteuttamista Itämeren alueella yhdessä Ruotsin ja Saksan kanssa.

Mahdollisiin onnettomuuksiin tulee kuitenkin varautua myöskin ennakolta ja omata tarvittava öljyntorjuntakapasiteetti. Tavoitteena on, että me laadimme yhdessä Ruotsin, Viron ja Venäjän kanssa konkreettiset suunnitelmat Itämeren öljyntorjuntavalmiuksien takaamiseksi ja kalustovajeiden korjaamiseksi.

Selonteossa todetaan myös, että hankitaan vuoteen 2015 mennessä kaksi suurehkoa avomerellä ja jäissä toimintakelpoista monitoimialusta. Myös yhteysalusten mahdollisuudet toimia öljyntorjunnassa huomioidaan.

Ärade riksdagsledamöter! Finanskrisen har djupt berört Östersjöområdet och orsakat ekonomisk instabilitet i hela regionen. Finansbubblan avslöjade att man inte kan uppnå en hållbar ekonomisk utveckling endast genom att tävla med lägre lönekostnader. Därför är det allt viktigare att vi i framtiden bättre kan utnyttja regionens möjligheter till innovationer och samarbete. Genom en djupare ekonomisk integration och genom att förbättra företagens verksamhetsmöjligheter kan vi skapa förutsättningar för ekonomisk tillväxt och framgång även i framtiden.

Itämeri on myös liikenneväylä ja energian siirtoreitti. Liikenteen osalta yhtenä tavoitteena on, että Itämeren alueesta tulee älykkään liikenteen järjestelmien ja sovellutusten pilottialue. Suomi edistää ajatusta myöskin yhtenäisestä Euroopan laajuisesta prioriteettiverkosta, jolla tavarat ja henkilöt kulkevat sujuvasti ja turvallisesti hyödyntäen älykkään liikenteen ratkaisuja.

Itämeren alueen energiayhteyksien ja energiamarkkinoiden kehittämiseksi ja syventämiseksi keskeinen väline on pian valmistuva Itämeren energiayhteyksiä koskeva suunnitelma, ja meille tärkeä Estlink 2 -yhteys.

Sitten historialliseen EU:n Itämeri-strategiaan: EU-strategia on Suomen Itämeri-politiikan keskeinen väline ja vaikuttamisen kanava.

Komission esitys koostuu tiedonannosta Itämeren alueen strategiaksi ja toimintasuunnitelmasta. EU-jäsenvaltiot ottavat kantaa strategiaan Ruotsin puheenjohtajakaudella syksyllä 2009.

Suomi on osallistunut aktiivisesti strategian valmisteluun ja tehnyt konkreettisia esityksiä erityisesti meriympäristön parantamisesta ja merenkulun turvallisuuden tehostamisesta.

Komissio toivoo alueen valtioiden ja toimijoiden ottavan vastuuta toimintasuunnitelmaan sisältyvän 15 tavoitteen toteuttamisesta ja koordinoinnista. Suomi on ilmoittanut kiinnostuksesta ja valmiudesta ottaa seurantavastuuta meriliikenteen turvallisuuteen ja merivalvontaan, sisäiseen turvallisuuteen, rehevöitymiseen sekä maatalouteen liittyvistä prioriteettialueista.

Pohjoisen ulottuvuuden yhteyttä Itämeri-politiikkaan on käsitelty myös selonteossa, sillä EU-strategian ulkoista ulottuvuutta toteutetaan pohjoisen ulottuvuuden kautta.

EU:n Itämeren alueen strategia on jo määritelmänsä mukaan unionin sisäinen strategia, mutta konkreettisten tulosten saavuttaminen erityisesti Itämeren suojelun ja meriturvallisuuden parantamisessa edellyttää samansuuntaisia ja samanaikaisia toimia ja tiivistä yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Niiltä osin kuin Itämeri-strategian tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, on näistä toimista neuvoteltava pohjoisen ulottuvuuden yhteistyörakenteiden puitteissa.

Pohjoinen ulottuvuus ja EU:n Itämeri-strategia eivät ole toisiaan poissulkevia vaan päinvastoin ne tukevat toisiaan ja vahvistavat Itämeren alueella toteutettavaa politiikkaa niin unionin sisällä kuin kolmansien maiden kanssa.

Arvoisa puhemies, arvoisat kansanedustajat! Lopuksi, Itämerta ei pelasteta toimintasuunnitelmilla ja selonteoilla, vaan niihin kirjattujen toimenpiteiden toteuttamisella.

Yksi osa toteuttamista on valmiutemme panostaa Itämereen rahallisesti. EU:n laajentuminen on merkinnyt sitä, että meillä on entistä vähemmän kansallisia lähialuevoimavaroja kohdentaa nimenomaan Itämerityöhön, nyt kun melkein kaikki Itämeren maat kuuluvat EU:hun. Tästä saimme kokemusta, kun piti löytää varoja panostaa pieneen tekniseen rahastoon, joka voi auttaa eteenpäin tärkeitä hankkeita Itämerellä. Mutta paradoksina voimme sen mainita; keskustelemme vilkkaasti siitä, tulisiko EU:ssa olla oma budjettilinja Itämertä varten, mutta omassa kansallisessa budjetissa sellaista ei ole. Eikä tästä nouse keskustelua.

Selontekoon kirjattujen toimenpiteiden toteuttamisesta kuitenkin annetaan seurantaraportti ennen hallituskauden loppua. Tämä luo tervettä painetta vauhdittaa ja tehostaa toimeenpanoa, ja siten saavuttaa kaivattuja tuloksia.

Hyvät ystävät, tulokset ratkaisevat niin kuin kaikessa politiikassa ja niihin siis palataan vielä eduskuntakauden loppua kohden.

Timo Kaunisto /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämerta voi luonnehtia Euroopan sisämereksi, joka on luonteeltaan ja ongelmiltaan järven kaltainen. Suomelle ja suomalaisille Itämeri on keskeisin väylä ulkomaailmaan. Itämeri on kaupan, politiikan, meren elinkeinojen ja elämysten meri. Itämeren merkitys on kasvanut samalla, kun sen kunto on voimakkaasti heikentynyt. Suomen on lisättävä Itämeren strategista painoa kaikilla kansainvälisillä foorumeilla. Esimerkiksi uuden Euroopan parlamentin suurin suomalaisryhmä on liberaaliryhmä ALDE, jonka tavoitteissa Itämeren asia on erittäin korkealla.

Itämeri on sairas ja se täytyy pelastaa. Itämeren pahin ympäristöongelma on rehevöityminen. Tämä on seurausta vuosisatojen ajan vesistöön kertyneistä ravinteista, joista fosfori ja typpi ovat keskeiset. Mataluus, veden vaihtumattomuus ja alhainen suolapitoisuus pahentavat ongelmia. Meren ulkoisesta ravinnekuormasta kolme suurinta kuormittajaa ovat Puola, Venäjä ja Ruotsi. Suomi on neljäntenä, ja osuutemme 10—11 prosenttia pääravinteista vastaa kutakuikin osuuttamme Itämeren rantaviivasta.

Ravinteiden pääsy Itämereen näyttää saavuttaneen lakipisteensä. Kymmenen viime vuoden aikana fosforin kuormitus on vähentynyt 15 prosenttia ja typen 14. Erityisesti asutuksen pistekuormitusta on saatu vähennettyä uudella teknologialla ja uusissa maissa. Esimerkiksi Pietarin jätevesien puhdistusta on voimakkaasti tehostettu muun muassa suomalaisten tukemana. Pistemäisten ravinnekuormien keventämistä on jatkettava kiirehtien. Huolestuttavaa on kasvavan merenkulun osuuden kasvu typpikuormituksesta myös kaukokulkeutumana. Meren ulkoisen ravinnekuormituksen vähentäminen on siten edelleen keskeistä.

Selonteossa todetaan aivan oikein, että Suomen ravinnepäästöjen vähentämisellä ei ole suurta vaikutusta koko Itämeren tilaan. Mitä tulee rannikkovesiemme ja herkän Saaristomeren vointiin, on tilannekuva toinen. Näiden ongel-mien, kuten leväkukintojen ja vesien sameuden, ehkäisemisen osalta keskeistä on edelleen suunnitelmallisesti pienentää kuormitusta. Myös kuluttajien ja mökkiläisten henkilökohtaisilla teoilla, esimerkiksi pesuainevalinnoilla, on suuri merkitys.

Hajakuormitus on vaikea alue. Sen osuus on noin puolet kaikista ravinnepäästöistämme, mutta sen jyvittäminen maatalouden, metsätalouden, turvetuotannon, haja-asutuksen ja taustavaluman kontolle on aina arvioihin perustuvaa. Ilmastonmuutos tekee maalista liikkuvan. Esimerkiksi talviaikainen vesisateisuus on lounaisessa Suomessa kolminkertaistunut parissakymmenessä vuodessa. Terveellä kaupunkijärjelläkin ymmärtää, että tämä lisää huuhtoutumariskejä. Usein esitetyt vaatimukset ravinnetalouden suljetusta kierrosta osoittavat erittäin huonoa luonnontieteen ja biologian perusasioiden tuntemusta.

Päästötöntä maataloutta ei ole. Hajakuormittavien elinkeinojen kestävyyttä voidaan ja pitää silti edelleen parantaa. Maatalouden osalta keskeinen työväline on ympäristötuki. Tuki on ollut käytössä viisitoista vuotta, ja sen piirissä on jopa 95 prosenttia viljelyalastamme. Tuella on myös tulomerkitystä, mutta on lähtökohta, että vain kannattava elinkeino voi investoida ympäristötoimiin. Ylisuureksi paisunutta valvontaa on voitava järkeistää.

Maan ja vesistöjen muisti on pitkä. Tulokset näkyvät hitaasti. Nyt kun maatalouden tukijärjestelmä uudistetaan, on ympäristötuen vaikuttavuutta arvioitava uudelta pohjalta. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että maatalouspolitiikka on kokonaisuus, jossa koko taloa ei siirretä vain yhtä nurkkaa purkamalla.

Ympäristötukea onkin jatkossa painotettava ongelma-alueiden suuntaan. Tila- ja peltokohtaisuutta on selvästi lisättävä. Herkille alueille on löydettävä myös uusia käyttötapoja. Erityissopimuksista, kuten kosteikoista ja ravinnesieppareista, on tehtävä taloudellisesti niin houkuttelevia, että niistä kilvoitellaan. Ympäristöarvokauppaa on kehitettävä osana uutta järjestelmää. On erikseen korostettava, että parasta ympäristönsuojelua on hyvä sato. Tilakohtaisella neuvonnalla ja osaamista lisäämällä on nuotitettava lohkot, millä yksittäinen viljelijä painaa kaasua ja millä jarruttaa. Myös uusi teknologia ja kasvinjalostus on syytä nostaa tutkimuksen eturiviin. Lannan ravinteiden vakioimista ja jakamista on huomattavasti parannettava. Luomutuotanto olisi mahdollistettava myös osatilaratkaisuna herkillä alueilla.

Valtioneuvoston EU-selonteossa painotettiin EU:n maatalouspolitiikan vihertämistä. Konkreettista olisi, jos uudessa cap-tukijärjestelmässä määriteltäisiin typen lisäksi enimmäiskäyttömäärät myös fosforin osalta. Nykyinen nitraattidirektiivi ei fosforin käyttöä rajoita. Suomen tulisi olla aloitteellinen tässä asiassa. Voisimme myös ajaa erillistä EU:n Itämeri-rahastoa meren ympäristöhaasteiden rahoittamiseen. Rahoitusta pitäisi kerätä myös meren energiahankkeilta kuten kaasuputkelta ja sähköverkoilta erillisen ympäristöveron muodossa.

Ärade herr talman! Fiske som näring och hobby är en viktig del av Östersjöområdet. Saneringsfisket är också en intressant möjlighet att ta bort näringsämnen från kretsloppet. Det är till och med möjligt att utnyttja havets biomassa, till exempel vass, i form av biogas och koppla ihop miljöskyddet med behovet att öka andelen av förnybar energi. Forskningen och den nya teknologin måste här kunna finna praktiska lösningar.

Selonteossa halutaan vauhdittaa myös haja-asutusalueiden jätevesihuoltoa. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tavoite on oikea, mutta samalla on huolehdittava myös riittävistä resursseista sekä siirtoviemärikapasiteettiin että kiinteistökohtaisiin investointeihin. Erityisen tärkeää on selkeä ja kiinteistönomistajat tavoittava viestintä.

Meriturvallisuuden osalta keskiössä on liikennöinnin järjestelmien kehittäminen sekä öljyntorjunnan valmiuksien huomattava parantaminen. Kansainvälisillä järjestöillä on tässä keskeinen rooli. Helcomin ja Imon sopimusten pitää olla sitovampia. Alusten jätehuoltomaksu tulisi säätää pakolliseksi kaikille, ja käymäläjätteiden laskeminen mereen on kiellettävä.

Öljyntorjunnan kalustoa on uusittava ja modernisoitava. Suunnitelmissa on edelleen lisätä monitoimialusten määrää kahdella sekä parantaa rannikon öljyntorjuntavalmiuksia. Keskustan mielestä kalustoa on edelleen syytä vahvistaa ja teknologiaa kehittää. Rahoitusta tähän on järjestettävä öljynsuojamaksua korottamalla.

Itämeren tilaan voidaan huomattavasti vaikuttaa. Menneeseen tuskin on silti paluuta. Meidän on kannettava oma vastuumme kokonaisuudesta, onhan meillä suomalaisilla, kuten Uureskaupunkis pruukataan sannoo, meri iha rannas.

Sari Sarkomaa /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri on meille hyvin arvokas. Tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ovat sidoksissa Itämeren tilaan. Olemme omilla toimillamme aiheuttaneet äärimmäisen herkälle merelle vakavia tuhoja. Ponnisteluista huolimatta Itämeri on edelleen maailman saastunein merialue. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa jättää Itämeren tuleville isille ja äideille sellaisessa kunnossa, ettei heidän tarvitse sitä hävetä, niin ettei haiseva ja limainen sinilevä pilaa lasten kesää ja uimisen iloa. Tilanne Itämerellä on nyt äärimmäisen kriittinen. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee.

Hallituksen Itämeri-selonteko on tervetullut mahdollisuus vauhdittaa osin paikallaan polkevaa Itämeren suojelua. On valitettavaa, että selonteko tuli eduskuntaan myöhässä, kun päinvastoin kaikissa Itämeri-toimissa olisi kirittävää. Eduskunnan erityisen tärkeä tehtävä on nyt varmistaa, että selonteossa esitetyt toimet ovat riittävän kunnianhimoisia ja että niiden toteuttamiseen on osoitettu voimavarat.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että jatkossa valtion talousarviossa tehdään koonti ympäristösuojelun voimavaroista. Näin saadaan tarkka kokonaiskuva ja ympäristöohjausta voidaan tehostaa niin, että valitut toimet ovat kustannustehokkaimpia ja ympäristön kannalta parhaimpia.

Ilman voimakasta poliittista tahtoa ja kaik-kien Itämeren rantavaltioiden sitoutumista ei Itämerta voi pelastaa. Vapaamatkustajia ei sallita!

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden päästöihin, mutta meidän on syytä nähdä, että väestöömme suhteutettuna ovat päästömme mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet.

Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus, jonka seurauksena saastunut meri ruokkii itse omaa pilaantumistaan. Kaiken kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Tämän syöksykierteen katkaisu edellyttää todellakin radikaaleja päästövähennyksiä ulkoiseen kuormitukseen.

Arvoisa puhemies! Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien kuormitusta on voitu tehokkaasti vähentää teknisillä puhdistuslaitteilla, kun taas maatalouden hajakuormituksen kuriin saaminen on paljon vaikeampaa. Maatalouden osuus kaikesta kuormituksestamme on suurin. Maataloudelle asetetuista tavoitteista päästöjen alentamiseksi ei voida missään nimessä joustaa, kun tarve on todellakin päinvastainen.

Nykyinen maatalouden ympäristötuki on käytännössä enemmän viljelijöille maksettua tulotukea, ja sen vesiensuojelulliset vaikutukset ovat olleet heikkoja. Ympäristötuen kohdentamista on välttämätöntä muuttaa. Maataloutemme on meille elintärkeää, ja sen elinvoimaisuudesta on pidettävä kiinni. Vesiensuojelu ja maatalouden toimintamahdollisuudet eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan ympäristötuen muutos tulee toteuttaa siten, että se kannustaa maanviljelyssä ympäristöystävällisiin viljelykeinoihin. Meillä on todellakin olemassa jo runsaasti tietoa, millaisilla toimilla päästökuormitusta voidaan maatalouden osalta alentaa, nyt on vain kyse meidän päättäjien tahtotilasta.

Ympäristötuet maataloudessa on ohjattava niille alueille, joilta suurimmat päästöt aiheutuvat. Selonteossa muutoksia esitetään vuoden 2012 sopimuskaudesta lähtien ja merkittävät muutokset vuoden 2014 uuden rahoituskauden yhteyteen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää tuen merkittävää muuttamista edistämään ympäristötavoitteita niin, että uudet vaikuttavat toimet saadaan käyttöön viipymättä.

Keinovalikoimassa tarvitaan myös aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, jolla kanavoitaisiin viljelijöiden toimet vesistöjen hyväksi ja puhtaudesta palkittaisiin. Järkevää on myös kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jossa Saaristomeren herkimmillä valuma-alueilla rinnepeltoja vuokrattaisiin luonnonsuojelualueiksi.

Myös haja-asutuksen jätevedet kuormittavat edelleen kohtuuttomasti vesistöjämme. Selonteossa onkin aivan oikein todettu, että tarvitsemme lisää välineitä, jotta haja-asutuksen vesihuolto olisi asetuksen mukaisessa kunnossa siirtymäajan päätyttyä. Olemassa olevin keinoin me emme tähän pääse. Hallituksen onkin kirittävä uusien kannusteiden luomisessa ja lisävoimavarojen osoittamisessa vesihuoltohankkeisiin.

Tervehdimme ilolla uutista, että Suomi jatkaa osallistumistaan Pietarin jätevesihankkeisiin niin, että hankkeen valmistuttua saadaan loputkin Pietarin jätevedet puhdistuksen piiriin. Lämpimät onnittelut ministeri Lehtomäelle! Erityisen merkittävää on, että Suomi tehostaa yhteistyötä Leningradin alueen kasvavan maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Onkin varmistettava, että eläintuotannon lantakuormitus ei pilaa jo tehtyä hyvää työtä.

On vakava tosiasia, että mertamme käytetään törkeästi jätealtaana: Öljyn päästäminen mereen on valitettavan yleistä. Käymäläjätteiden laskeminen mereen on yhtä käsittämätöntä kuin käyttäisimme kylpyammetta wc:nä! Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta toimissaan aikaansaada alusten käymäläjätepäästöille täyskielto. Satamiin tarvitaan tietenkin lisää jätteiden vastaanottopisteitä. Toistaiseksi esimerkillisiä kaupunkeja tässä ovat ainoastaan Tukholma, Visby ja oma Helsinkimme, joka onkin haastanut esimerkillään kaupungit Itämeri-talkoisiin ja osoittanut, että jokaisen kunnan on vahvasti tartuttava toimiin vesiensuojelun vauhdittamiseksi.

Myös jokamiehen ja -naisen teot ovat välttämättömiä Itämeren tilan kohentamisessa. Jokainen meistä voi arjen valinnoillaan osallistua Itämeren suojeluun esimerkiksi käyttämällä raideliikennettä.

Arvoisa puhemies! Itämeren hidas kuoleminen ei ole ainoa uhka, vaan päivä päivältä kasvaa äkkikuoleman riski öljy- ja kemikaalikuljetusten määrän kasvaessa. Suuri öljyvuoto on asia, josta Itämeri ei ehkä koskaan toipuisi. Itämeren liikenteessä on todellakin tarpeen onnettomuusriskien alentaminen ja torjuntavalmiuksien tehostaminen sekä ilmaan ja vesiin tulevien päästöjen vähentäminen. Näissä kaikissa meillä on kirittävää.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa Itämeren nimeämistä typpipäästöjen erityisalueeksi. Tämä loisi kannusteen kehittää vähäpäästöisiä aluksia, teknologiaa ja markkinoita suomalaiselle teollisuudelle. Itämeri voi olla kannustava liiketoimintaympäristö vain silloin, kun se on riittävän puhdas.

Lopuksi totean, että kokoomuksen meppien alulle panema ja tänään julkaistu EU:n Itämeri-strategia on onnistuessaan pelastusrengas Itämerelle. Se on todellakin mahdollisuus nostaa Itämeri EU-politiikassa sille kuuluvaan ykkössarjaan ja saada Itämeren suojeluun sitovia sopimuksia Venäjä mukaan lukien. Mielestäni on päivänselvää, että strategia tarvitsee toteutuakseen merkittävää rahoitusta unionista. Eduskunnan onkin syytä tarkkaan harkita, mikä on paras tapa saada juuri EU-varoja Itämeren pelastamiseksi.

Aivan viimeiseksi totean, että on merkittävää, että Itämeri on Ruotsin puheenjohtajakauden painopiste. Hallituksen onkin tehtävä tiivistä yhteistyötä Ruotsin kanssa ja todellakin huolehdittava, että Itämeri on myöskin Suomen politiikan keskiössä. Hallituksen selonteko antaa mielestämme hyvät lähtökohdat kirittää Itämeren pelastamista.

Susanna Huovinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri on meidän suomalaisten kotimeri. Se on ainutlaatuinen ja herkkä merialue, joka on valitettavasti tällä hetkellä yksi maailman saastuneimmista meristä. Siksi Itämeremme pelastusoperaatio ei voi enää odottaa, vaan päättäväisiin ja tuloksia tuottaviin toimiin on ryhdyttävä viipymättä.

Tästä lähtötilanteesta katsottuna Itämeri-selonteko on pettymys. Vaikuttaa siltä, että eri ministeriöt on hoputettu päivittämään tietonsa Itämerestä. Sitten nuo yksittäiset asiakirjat on lyöty nippuun, kirjoitettu kanneksi johdanto-osa ja nivaska kiikutettu valtioneuvoston hyväksyttäväksi. Selonteko on enemmänkin tilannekatsaus kuin poliittinen, strateginen asiakirja, jossa luotaisiin todellinen tulevaisuudenvisio. Polku puhtaamman ja turvallisemman Itämeren rannalle jää nyt rakentamatta. Sen sijaan, että hallitus olisi asettanut riman korkealle ja päättänyt, vaikka isonkin poliittisen väännön kautta, muutamasta konkreettisesta asiasta, jotka todella toteutetaan, selonteko sisältää 71 ympäripyöreää ehdotusta. Suurin osa tekstistä on edistämistä, kehittämistä, pyrkimistä ja selvittämistä. Todellisen tekemisen verbit jäävät hallitukselta käyttämättä, eikä esimerkiksi ehdotusten taloudellisia vaikutuksia ole uskaltauduttu edes arvioimaan.

Erityisesti selonteon kaksi viimeistä osiota jäävät kovin irrallisiksi. Pidämme Itämeren alueen talouteen, liikenteeseen ja energiaan liittyviä kysymyksiä todella tärkeinä. Rajusti heikentyvä talous olisi antanut syyn tilanteen laajemmalle arvioinnille. Hallitus jätti tämän mahdollisuutensa käyttämättä. Kaiken kaikkiaan ulkoasiainvaliokunnan asiallinen vaatimus määrätietoisesta Itämeri-selonteosta olisi ansainnut hallituksessa hieman suuremman huomion.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit olemme vaatineet hallitukselta koko vaalikauden todellisia päätöksiä puhtaamman Itämeren puolesta. SDP:n puoluevaltuusto linjasi vuonna 2007 tavoitteemme asiakirjaan Itämerikymppi. Vaadimme esimerkiksi niin sanotun Sternin mallin mukaista vaihtoehtoisten suojelutoimien ta-loudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia, Itämeri-ministeriä koordinoimaan suojelutyötä, maatalouden päästöjen kuriin saamista sekä meriturvallisuuden ja öljyntorjunnan parantamista. Saman vaatimuslistan voisi esittää nyt kaksi vuotta myöhemminkin.

Monet hallituksen toimet ovat ristiriidassa selonteon tavoitteiden kanssa. Lähialueilla tehtä-vien ympäristöhankkeiden rahoitusta on viime vuosien aikana leikattu, vaikka juuri ne ovat kustannustehokkaimpia suojelukeinoja. Tässä mielessä on hyvä, että ministeri Lehtomäki eilen julkisti aikeen Suomen jatkorahoituksesta Pietarin jätevedenpuhdistamolle. Toivottavasti suunnitelma viedään loppuun saakka, sillä Suomen rahoitusosuudestahan on päätetty vasta puolet.

Maatalouden osalta selonteossa kerrotut tiedot ovat vastaansanomattomia. Selontekohan toteaa, että maatalouden osuus Suomen Itämeren-fosforikuormituksesta on noin 60 prosenttia ja typpikuormituksesta noin 50 prosenttia. Sosialidemokraattien mielestä toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi tulee tehdä siellä, missä ne voivat eniten meremme tilaa kohentaa. Edellä mainittujen lukujen vähentäminen nousee tällöin väistämättä yhdeksi keskeiseksi keinoksi rehevöitymisen torjunnassa.

Olemme pettyneitä siihen, että maatalouden osalta hallituksen ehdotukset eivät sisällä yhtään konkreettista, poliittista päätöstä tilanteen parantamiseksi tässä ja nyt. Viime hallituskaudella sosialidemokraatit toimivat hallituksessa ponnekkaasti maatalouden ympäristötuen ehtojen tiukentamisen puolesta. Olemme sen jälkeenkin esittäneet toistuvasti ympäristötuen ehtojen kriittistä tarkastelua, mutta hallituksen korvat on tässä asiassa suunnattu muualle.

Arvoisa puhemies! Meriliikenne kasvaa Itämerellä. Liikenteen haitalliset vaikutukset ja riskit on kyettävä tehokkaasti minimoimaan. Matkustaja-alusten käymäläjätevesiin ja laivojen rikkipäästöihin puuttuminen on yksi osa tätä työtä. Merkittävän riskin muodostaa kuitenkin lisääntyvä öljynkuljetus vaativilla reiteillä ja jääolosuhteissa. Vaikka tavoite on, ettei onnettomuuksia tapahdu, pitää öljyntorjuntakapasiteettiin saada viipymättä parannuksia.

On hyvä, että öljyntorjunta-alus Halli korjataan, mutta myös ympäristöministeriön ehdottamille kahdelle uudelle alukselle on löydyttävä rahaa. Onnettomuuden sattuessa öljyntorjuntaan käytetyt rahat maksavat kyllä itse itsensä takaisin monin verroin. Selonteko lupaa yhden ainoan lakiesityksen eduskuntaan, ja se on odotettu öljynsuojamaksun korotusesitys, jota sosialidemokraatitkin ovat hallitukselta vaatineet.

Itämeri-asioiden koordinaatio hallituksen sisällä näyttäisi selonteonkin perusteella olevan aika haasteellista. Itämeri on osa monen eri ministerin ja ministeriön hallinnonalaa. Yhteistyön koordinaation parantamiseksi ei selonteosta vastauksia löydy. Sosialidemokraatit sen sijaan esittävät, että valtioneuvostolla tulisi olla virallinen Itämeri-asioista vastaava ministerivaliokunta.

Itämeren tilan parantamiseksi tarvitaan tietysti laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Itämeren suojelukomissio Helcom on tehnyt tärkeää työtä, mutta ongelmana on todellisten päätösten puute. Pelkillä suosituksilla meren tila jatkaa huononemistaan. Toivottavasti Suomen hallitus on tehnyt sitovan päätöksen, että Itämeri-asia on esillä kaikissa ministeritason tapaamisissa. Tärkeää olisi myös rakentaa toimintasuunnitelma muiden rantavaltioiden kanssa siitä, millä tavalla yhdessä vaikutetaan muihin kansainvälisiin toimijoihin esimerkiksi EU:ssa ja kansainvälisessä merenkulkujärjestössä Imossa.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit odotamme, että hallitus tuntee vastuunsa Itämerestä eikä luota liiaksi selontekonsa ympäripyöreisiin korulauseisiin. Kotimerestämme on saatava puhtaampi ja turvallisempi niin meille kuin tulevillekin sukupolville.

Pentti Tiusanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itämeren suojeluun riittää sanoja, vähemmän tekoja. Kaksi vuotta sitten luvattua selontekoa on jouduttu odottamaan. Eduskunnan vastaus siirtyy näin syksyyn. Meren rehevöityminen jatkuu, ja öljyonnettomuuden todennäköisyys kasvaa päivä päivältä. EU:n suojelutoimet tulee kohdistaa koko 85 miljoonan ihmisen valuma-alueelle. Emme kuitenkaan voi jäädä odottamaan EU:n komission Itämeri-alueen strategian ja toimenpideohjelman toteuttamista. Omat velvoitteet on hoidettava heti.

Itämeri on maailman saastunein meri. Suomenlahden läpi kulkee vuodessa 150 miljoonaa tonnia öljyä. Tämän tuloja ei käytetä Itämeren öljyntorjuntaan. Tämä on kestämätöntä. Kysymys ei ole siitä, tapahtuuko Suomenlahdella öljyonnettomuus, vaan siitä, milloin se tapahtuu. Itämeren pelastaminen edellyttää EU:lta aktiivisempaa Venäjä-politiikkaa, samoin Suomelta. Tällöin toiminta Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä ja Merenkulun ympäristönsuojelusopimuksen edistäminen ovat avainasemassa.

Tilanteen ongelmallisuutta kuvaa, että Itämeri, Venäjän vesialueet pois lukien, on luokiteltu erityisen herkäksi merialueeksi — pssa. Venäjän vesialueet on saatava Imon pssa-luokitukseen mukaan.

Euroopan unionin on nopeasti toteutettava Itämeri-strategiansa. EU vastaa yli 80-prosenttisesti Itämeren päästöistä. Puola on suurin päästäjä. Suomi ja Ruotsi kilpailevat tasaveroisesti paalupaikasta asukasta kohden päästöt laskien.

Ilmastonmuutoksen lisääntynyt sateisuus, kasvavan laiva- ja autoliikenteen päästöt, erityisesti tehomaatalous lisäävät fosfori- tai typpipäästöjä. Jokainen lisäkilo fosforia ja typpeä on liikaa. Meillä päästöjä tulee turvesoilta, metsänojituksesta ja avohakkuista. Maatalouden päästöjä ei myönnetä. Vedotaan lannoitteiden myyntitilastojen laskuun. Pellot ovat tulevaisuuteen ylilannoitetut, ja ravinteet valuvat vesiin. Metsätulojen toivossa metsiä lentolannoitetaan, mikä lisää vesistöjen rehevöitymistä.

Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä annettua asetusta ei toteuteta. Miljoona suomalaista elää viemäröinnin ulottumattomissa. Heidän vesistöjä rehevöittävä rasituksensa on sama kuin neljän miljoonan viemäröinnin piirissä olevan. Haja-asutusalueiden 200 000 kiinteistöä tarvitsevat jätevesien käsittelyn tehostamista. Viime aikoina on kiinnitetty lähinnä huomio siihen, miten asetus jätevesien käsittelystä voidaan kiertää, ei toteuttaa.

Itämerellä käy vuosittain 350 kansainvälistä risteilijää, joiden jätevesistä päätyy 113 tonnia typpeä ja 38 tonnia fosforia mereen. Huolimatta käytössä olevasta no special fee -järjestelmästä kaikki alukset eivät luovuta satamissa jätteitään ja käsitellyt käymälävedet voidaan laskea 12 meripeninkulman päässä rannikosta. Tämä on kiellettävä Imossa. Tässä on hallituksen tekemisen paikka.

Puhemies! Linjaliikenteen aluksista puolet on vapautettu alusjätteen jättövelvollisuudesta. Perusteena on sopimus linjaliikenteen toisen päätesataman jäteyrityksen kanssa. Sopimuksen noudattamista ei kuitenkaan valvota. Suomessa vain Helsingissä on riittävä kapasiteetti alusten jätteiden vastaanottamiseen ja energiansiirtoon.

Meren sisäinen kuormitus ei vähene ilman ulkonaisen kuorman pienentämistä. Suomen puhdistamojen typen poistoa on tehostettava. Keväällä typpi lisää leväkukintoja. Tämä puolestaan kuluttaa happea, joka vapauttaa fosforia.

Merten aluesuunnittelu on tärkeä työkalu EU:n meripolitiikan kehittämisessä. Tämä vaatii vankat pohjatiedot merenalaisen luonnon monimuotoisuudesta. Tätä varten vuonna 2004 käynnistetyn Velmu-ohjelman resurssit on turvattava. Näin ei nyt ole.

Suomenlahden pohjasedimenttien dioksiinipitoisuudet on selvitettävä. Nord Streamin kaasuputkien vaikutus kalastukseen, Kalbådagrundin suojelualueeseen, pohjan dioksiinien liikkeelle lähtöön ovat edelleen avoimia kysymyksiä. On tärkeää, että ympäristövaikutusarviot Venäjältä ovat ympäristölupaviranomaisen, Suomen ympäristöministeriön tiedossa.

Merimetso on Vanhasen hallituksen vaakunalintu. Tässä selonteossa luvataan täsmentää merimetsoihin kohdistuvaa poikkeuslupakäytäntöä. Merimetsojen runsastuminen liittyy Itämeren rehevöitymiseen ja särkikalakantojen lisääntymiseen. Merimetson asettaminen Itämeren haasteeksi lisää linnun vainoamista. Tähän yllytettiin myös EU-vaalimainonnassa Rkp:n toimesta.

Selonteko haluaa turvata luonnonlohen nousun kutujokiin. Iijokea kehitetään lohijokena. Samalla Vanhasen hallitus mahdollistaa Iijoen Kollajan rakentamisen ja tehdyn työn mitätöinnin.

Arvoisa puhemies! Suomenlahdella on kesäpäivänä keskimäärin 600 kauppa-alusta ja lähes 1 000 000 tonnia öljyä. Alusliikennepalvelua ja Suomenlahden pakollista ilmoittautumisjärjestelmää on kehitettävä. Aluksen kapteeniin on saatava aina yhteys. Vähältä piti -tapauksena öljytankkeri Propontiksen pohjakosketus Suursaaren matalikolla oli varoitus.

Itämeren pssa-alueille on saatava saattohinaus, luotsipakko ja öljyalusten kaksoisrunkovaatimus, jota Vysotskin ja Primorskin satamat jo edellyttävät.

Arvoisa puhemies! Selonteko on kohtuullinen erityisesti meriturvallisuuden osalta. Heikoimmin esitetään omien päästöjen vähentämistä. Siis työhön emme voi odottaa EU:n toimia.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen hillintä on hyvää Itämeren suojelua. Täällä ministeri Thorsin vaatimusta Suomen budjettiin saatavasta Itämeri-linjasta on syytä hetimmiten tukea ja kannattaa. Se on tarpeellinen.

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 1990-luvulla Suomen valtasi leväilmiö, vedet puhkesivat sinileväkukkaan leväpuuromössöksi. Levämyrkkyjen pelossa lapsia kiellettiin menemästä veteen, lemmikkejä vahdittiin. Kun kesä on kauneimmillaan, veteen ei ole menemistä. Silloin havahduttiin kysymykseen, tuleeko Itämerestä kuollut meri. Siellä on sedimentteihin varastoituneet ravinteet, jotka vapautuvat hapettomissa oloissa. Puhutaan sisäisestä kuormituksesta ja noidankehästä. Ainoa keino pelastaa meri on ulkoisen ravinnekuorman tuntuva vähentäminen. Kuormitusta Itämereen on vähennettävä nopeasti ja merkittävästi kaikilla sektoreilla.

Itämeren rehevöityminen estää menestyksekkään kehityksen, ja sen pysäyttämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Keskeistä on maatalouden päästöt. Puolan maatalouden vaikutus on pahimmasta päästä, ja omien rannikkovesiemme tila riippuu omista päästöistämme. 2015-ohjelmassa on tavoitteena vähentää kolmanneksella maatalouden ravinnekuormitusta vuosituhannen alusta, mutta nykytoimin tavoitetta ei saavuteta. Maatalouden ympäristötuet on määritelty liian väljästi. Valinnaisuutta on karsittava, ja vain merkittävästi ravinteita vähentävistä toimenpiteistä saisi tukimaksuja. Tuet on kohdistettava sinne, missä päästöjä vähennetään eniten, ja toimien vaikuttavuus on kyettävä osoittamaan. Esimerkiksi Teho-hankkeen hyviä kokemuksia pitää hyödyntää ja hanketta laajentaa.

Suojakosteikkorakentamista vauhditetaan, ja suojakaistat on saatava leveämmiksi. Lisäksi on oleellista saada lohkokohtaiset ravinnetaseet, jotka selonteossa luvataan. Ravinnetaseiden luotettava laskenta vaatii myös analysointiresursseja laboratorioihin. Parhaisiin käytäntöihin kuuluvat ravinteita kierrättävä maatalous sekä luomutuotanto. Vihreä ryhmä painottaa maatalouden ympäristötukijärjestelmän pikaista uudistusta.

Arvoisa puhemies! Leväpuuroa öljysilmällä on pahin skenaario, mitä ikinä voisi tapahtua. Kun Prestige-laiva hajosi kahtia Espanjan rannikolla, oli se juuri seilannut Itämereltä ja hakenut öljylastin Pietarista. Vihreä ryhmä kannattaa öljynsuojamaksun kolminkertaistamista ja öljyntorjuntakaluston pikaista uusimista. Tämä myös antaa työtä taantumasta pahoin kärsineelle metallialalle.

Pietarin yhdyskuntajätevedet saadaan vaiheittain kemiallisen puhdistuksen piiriin, ja seuraava iso haaste odottaa Kaliningradissa, josta käymäläjätteet ohjataan liki sellaisenaan mereen. Pietarin alueen kanaloiden jätteessä taas tikittää aikapommi, jollei lantaa ruveta prosessoimaan hallitusti esimerkiksi biokaasuksi ja pakattavaksi lannoitetuotteeksi.

Helcomin suosituksissa esitetään fosfaatista luopumista pesuaineissa, minkä Suomi on 90-prosenttisesti toteuttanut. On tärkeää, että fosfaatit kielletään EU:ssa. Itämeren alueelle tarvitaan Itämeren olosuhteisiin räätälöity maatalouspolitiikka ja EU:n Itämeri-strategiaan on saatava mukaan maatalouden päästövähennyssuunnitelmat päästökiintiöineen. Käymäläjätteen laskeminen laivoilta mereen on kiellettävä ja EU:n on sitä vaadittava kansainvälisessä merenkulkujärjestössä Imossa.

EU:n yhteinen kalastuspolitiikka on tervetullutta. Maailman kalakantojen ryöstökalastus on saatava loppumaan. Itämerellä hätää kärsii kutistuva turskakanta. Tarvitaan kalastuskiintiöiden pienentämistä ja laajoja suojelualueita, joissa kalat voivat rauhassa kutea. Särkikalojen poistokalastus voisi olla tulonlähde ammattikalastajille ja särjet taas potentiaalinen bioenergiantuotannon raaka-aine.

Arvoisa puhemies! Nord Stream -kaasuputki tarkoittaa merenpohjan mylläystä 1 200 kilometrin matkalla, jolloin sedimenttien ravinteet ja ympäristömyrkyt lähtevät liikkeelle. Putki on mitä suurimmassa määrin ympäristökysymys, mutta on se muutakin. Kaasuputki on strategisesti tärkeä kohde, ja siksi Viro, Ruotsi ja Puola näkevät asiassa myös turvallisuushaasteita. Miksei ole edes tutkittu vaihtoehtoa, jossa putki menee maata myöten? Jos Itämeren etu sitä vaatii, Suomen on voitava kieltäytyä hankkeesta.

Arvoisa puhemies! Itämeri on meidän helmemme. Onko se jatkossa kirkas helmi vai samea ja haiseva lutakko, riippuu pitkälle tahdostamme ja toimistamme. Meri on niin kovin herkkä ja haavoittuvainen, ja niin moni asia sitä uhkaa. Vihreät vaativat, että kokonaiskuormituksen vähentäminen edellyttää kaikkien eri kuormituslajien huomioimista. Mitään kuormitus-tyyppiä ei enää saa jättää huomiotta tai vapaaehtoistoimien varaan, vaan vesistöjen suojelu on nostettava etusijalle.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen anser att dagen för behandlingen av statsrådets redogörelse om Östersjöns utmaningar och Östersjöpolitiken är sällsynt väl vald. I dag presenterar också EU-kommissionen sin strategi för Östersjöregionen. Våren 2009 har på många sätt varit en aktiv tid för Östersjöpolitiken. Under den här tiden har Östersjöns utmaningar och Östersjöpolitiken mycket handlat om att rädda Östersjöns miljö, och det är det som den här strategin också handlar om.

Havet mår dåligt av de höga halterna av näringsämnen som människorna under årtionden släppt ut. En annan överhängande risk är den livliga trafiken och transporterna av olja och kemikalier. På Östersjön trafikerar hela tiden över 2 000 fartyg. Oljetransporterna har mångfaldigats under några decennier och uppgick senaste år till 170 miljoner ton. I värsta fall kan transporterna öka med 40 procent till 2015. En storolycka, som skulle innebära att 30 000 ton olja rann ut i Östersjön, skulle med dagens oljebekämpningskapacitet innebära en katastrof oberoende av var på Östersjön den här olyckan sker. Det är viktigt att komma ihåg att en olycka inte alls är omöjlig och att riskerna de facto har ökat mångfalt i takt med att trafiken har ökat.

Marraskuussa vuonna 2007 ympäristöministerit hyväksyivät Krakovassa Itämeren suojelukomission Helcomin toimintaohjelman, Baltic Sea Action Planin. Ensimmäistä kertaa kaikki Itämeren maat ovat sopineet yhteisestä toimintaohjelmasta Itämeren palauttamiseksi hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2021 mennessä. Toimintaohjelma edellyttää kaikkien maiden laativan kansalliset toimintasuunnitelmat vuoteen 2010 mennessä. Toukokuussa 2010 Moskovassa pidettävä Helcomin ministerikokous muodostuu tämän vuoksi tärkeäksi vaiheeksi toiminnassa Itämeren ympäristön puolesta.

Talouskriisi on valitettavasti kohdistunut myös kaikkiin Itämeren maihin, minkä vuoksi on olemassa vaara, että Itämeren alueen hallitukset katsovat, ettei näinä taloudellisesti huonoina aikoina ole voimavaroja panostettavaksi ympäristöön. Itämeren ympäristölle ja Itämeren alueelle olisi suuri vahinko, jos Helcomin toimintaohjelmaa ei toteutettaisi sovitun aikataulun mukaisesti. Helcomin toimintaohjelmassa toimenpiteet kohdistetaan neljään painopistealueeseen, nimittäin rehevöitymiseen, merikuljetuksiin ja meriturvallisuuteen, vaarallisiin aineisiin ja biodiversiteettiin. Monet asiantuntijatyöryhmät tekevät kovasti työtä, ja paljon edistystä onkin saatu aikaan.

Suomi on äskettäin päättänyt osallistua Helcomin toimintaohjelman toteuttamiseksi tarvittavan hankevalmistelurahaston rahoitukseen. Rahastoa hallinnoisi Pohjoismainen Investointipankki ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö Nefco. Suomen lisäksi toistaiseksi myös Ruotsi on liittynyt rahastoon, jota on peräänkuuluttanut sekä Pohjoismaiden ministerineuvosto että parlamentaarinen Itämerikonferenssi. Helcomin toimintaohjelma on tärkein ja kokonaisvaltaisin nykyisistä työkaluistamme Itämeren pelastamiseksi, minkä vuoksi sillä on suuri merkitys, että EU on ottanut suuren osan toimenpide-ehdotuksista Itämeren alueen strategiaansa.

Helcomin rooli ympäristöalan yhteistyöelimenä ja asiantuntijaelimenä on keskeinen, ja onkin myönteistä, että vuorovaikutus eri toimijoiden kesken Itämeren suojelussa ja Helcomissa on aktiivista. Itämeren maiden ja toimivien järjestöjen välistä yhteistoimintaa on syvennettävä ja koordinoitava vielä nykyistäkin paremmin. On hyvä, että Suomi on todellakin ottanut aktiivisen roolin Helcomin toimintaohjelman toimeenpanossa ja jo nyt on ilmoitettu, että Suomi voi ottaa vastuulleen meriturvallisuutta, rehevöitymistä ja sisäistä turvallisuutta koskevien osien johtamisen Itämeren alueen EU-strategiassa.

Positivt är också att samarbetet inom ramen för den nordliga dimensionen har fortsatt. Flera lyckade partnerskapsprojekt har genomförts, byggandet av sydvästra S:t Petersburgs reningsverk har varit det viktigaste hittills. EU-strategin för Östersjöregionen och den nordliga dimensionen behövs båda och det är viktigt att de planeras och genomförs parallellt så att de stöder varandra. I går firades Finlands miljöministeriums och vattenverket Vodocanals 20-årssamarbetsjubileum och minister Lehtomäki hade nöjet att underteckna ett nytt, viktigt avtal om att förverkliga ett uppsamlingsrör för avloppet i norra S:t Petersburg.

Då det här projektet är genomfört är 95 procent av utsläppen från bosättningen i S:t Petersburg anslutna till vattenreningen. Det här kommer att ha en stor betydelse för hela Finska viken. Det återstår nu ännu att se till de stora husdjursfarmerna, den intensiva husdjursproduktionen i Leningradområdet, att gödseln från de här gårdarna med både höns, grisar och nötkreatur också behandlas på ett miljövänligt sätt. Det har man ännu inte lyckats med.

I svenska riksdagsgruppen understöder vi alla de åtgärder som föreslås i redogörelsen för att minska utsläppen från våra egna utsläppskällor. Situationen i vår skärgård och längs med vår kust beror till stor del på de utsläpp som härstammar från vår egen verksamhet. Också det luftburna kvävet som härstammar från trafiken, industrin och energiproduktionen har en stor övergödande effekt, 25 procent av kvävet kommer via det luftburna nedfallet. Ungefär hälften av näringsämnesutsläppen kommer från jordbruket och en betydande andel också fortsättningsvis från bosättningen.

Utsläppen från de diffusa källorna, framför allt från jordbruket, är svårare att komma åt än punktbelastningskällorna och svenska riksdagsgruppen stöder både försök och forskning för att minska utsläppen från jordbruket och en bättre fokusering av miljöstödet. Vi anser också att miljömyndigheterna bör ge klarare information om lämplig teknik för vattenrening i glesbygden och att mera rådgivning behövs för att investeringarna i fastighetsvisa vattenreningsverk ska ge bästa effekt. Det är ansenliga mängder pengar som privatpersoner just nu lägger ner på vattenreningstekniken.

Vatten- och avloppsnätet bör byggas ut och slamavfallet från små och stora vattenreningsverk användas för biogasproduktion. Oljebekämpningsberedskapen måste förstärkas snabbt och det kustnära yrkesfiskets förutsättningar garanteras så att finländarna också i framtiden ska kunna köpa Östersjöfisk i matbutiken.

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen önskar att också riksdagen ska få en roll i det Östersjömöte som president Halonen och statsminister Vanhanen tagit initiativ till och som ska gå av stapeln 2010. De närmaste åren kommer att vara avgörande för hur Östersjöns framtid kommer att bli.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitkään odotettu Itämeri-selonteko vastaa Suomen osalta yhteiseen haasteeseemme saada oma Itämeremme kuntoon. Itämeri on maailman saastunein ja samalla maailman tutkituin meri, siis maailman saastunein. Itämerta ympäröivien maiden yhdyskuntien kehitys on hyvinkin eri tasolla. Itämeren tilan parantamiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, yhteistä halua ja resursseja.

Ruotsin EU:n puheenjohtajuuden teema mahdollistaa Itämeri-teemoihin keskittyvien asioiden läpimenon EU:ssa, ja kristillisdemokraatit toivovat Suomen käyttävän tilannetta hyväkseen tuodakseen Itämeren tilan ja myöskin konkreettiset resurssitarpeet esille. Itämerelle on saatava yhteinen pelastamisohjelma ja ympäristötilan seuranta yhdessä EU:n, Norjan ja Venäjän kanssa, ja sen suojelun rahoitus on saatava Välimeren kanssa vertailukelpoiselle tasolle.

Selonteko ei aseta valitettavasti Suomen tavoitteeksi EU-strategian toteuttamisen lisärahoituksen saamista alueelle. Selonteko ei arvioi, millaisia kustannuksia Itämeren tilanteen korjaaminen aiheuttaisi, eikä arvioi myöskään sitä, mitä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia rehevöitymisen torjunta aiheuttaa ja mitä kustannuksia syntyy, jos toimet jätetään suorittamatta. Jo kansallisesti ja kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden ja ohjelmien noudattaminen parantaisi Itämeren tilaa merkittävästi. Hallituksen tulee esittää EU-tasolla toimia, joilla tehtyjen sopimusten noudattamista valvotaan ja niiden noudattamatta jättämisestä seuraisi sanktioita.

Oman maamme toimenpiteet vaikuttavat ennen kaikkea omien rannikkovesiemme kuntoon, emmekä siksi voi tuudittautua siihen ajatukseen, ettei oman maamme toimenpiteillä ole kokonaisuus huomioon ottaen merkitystä. Selonteossa maatalouden päästöjen vähentämiseen tähtäävät tavoitteet ovat kannatettavia. Sen sijaan viemäriverkoston ulkopuolella asuvien miljoonan suomalaisen päästöjen vähentämiseksi kannatam-me konkreettisempia tavoitteita. Miksi emme asettaisi tavoitteeksemme saada esimerkiksi 100 000—200 000 suomalaista lisää viemäriverkon ulottuville vaikkapa vuoteen 2015 mennessä?

Itämeren vuotuisista ravinnepäästöistä 60 prosenttia tulee maataloudesta — olen kuullut, että 50 prosenttia, mutta olen myöskin lukenut, että tämä osuus olisi 60 prosenttia. Siksi maatalouden päästöjen vähennys on ratkaisevaa Itämeren pelastamisessa. Uusien kokeellisten tutkimusten mukaan fosforivaluman osuutta pelloilta pystyttäneen merkittävästi vähentämään muun muassa levittämällä peltoon lannoittamisen yhteydessä suomalaisten fosforikaivosten ylijäämäisiä kipsiyhdisteitä. — Tästäkin oli artikkeli muutamia päiviä sitten valtakunnan lehdissä. — Siksi kristillisdemokraatit haastaa valtioneuvoston ohjaamaan tutkimusrahoitusta tämän tyyppisille tutkimuksille osana Itämeren hyvinvointia ja pelastamista.

Kristillisdemokraatit kannattavat hallituksen tavoitetta kieltää yhdessä matkustaja-alusten käymäläjätevesien laskeminen Itämereen. Vapaaehtoiset toimet, kuten Helsingin ilmainen jätevesien tyhjennys viemäriverkkoon, tulee tehdä EU-tasolla lakisääteisiksi. Samoin kannatamme fosfaatteja sisältävien pesuaineiden kieltämistä koko EU-tasolla.

Öljyonnettomuuden riski tunnistetaan selonteossa, mutta toimenpiteiden aikataululliset tavoitteet jäävät liian kauas. Hallitus tavoittelee EU-yhteistyössä kalustovajeen korjaamiseen tähtäävien konkreettisten suunnitelmien valmistumista vuoteen 2016 mennessä — siis suunnitelmat vuoteen 2016 mennessä. Tavoitteleeko hallitus tosissaan, että vasta noin 10 vuoden päästä Itämerellä voisi olla riittävä kalusto suuronnettomuuksien torjuntaan? Kristillisdemokraatit kiirehtivät hallitusta korjaamaan tämän puutteen pikaisesti. Uusien suunniteltujen monitoimisten avomerelle tarkoitettujen öljyntorjunta-aluksien rakentaminen tulisi konkretisoida välittömästi jopa siksi, että sillä on myös taloudellisesti elvyttäviä vaikutuksia. Öljyntorjuntalaivojen käyttöön, miehistön koulutukseen ja palkkaukseen on etsittävä taloudellisesti kestäviä ratkaisuja. Suomi ja Itämeri tarvitsevat sitä.

Öljypäästöjen valvomiseksi tulee öljyerät Itämerellä myös merkitä dna-tunnistein. Hallituksen tavoitteena tulisi olla myös öljykuljetusten vähentäminen Itämerellä. Hallitus jättää myös kirjaamatta mitään lisäturvamääräystavoitteita Itämeren meriturvallisuuden parantamiseksi, vaikka erityisen herkän merialueen status antaisi tälle oikeuden. EU:ssa hyväksytty kolmas merenkulun turvallisuuspaketti antaisi myös Suomelle oikeuden asettaa jääolosuhteiden vuoksi liikennöiville aluksille erityisvaatimuksia. Meillä on mahdollisuus siihen. Onnettomuuksien ehkäiseminen erityismääräyksillä tulee nähdä ensisijaisen tärkeänä riittävien öljyntorjunta-alusten puuttuessa.

Nord Stream -kaasuputkihankkeen arviointi ja käsittely ensisijaisesti ympäristökysymyksenä on itsestäänselvää, mutta kaasutoimituksiin liittyvät katkot talven kylmimpinä pakkaspäivinä merkitsevät sitä, että energiapolitiikka on tänään myös turvallisuuspolitiikkaa. Ennen laajaa ja luotettavaa ympäristövaikutusten analyysiä ei lupaa hankkeelle tule myöntää. Kaasuputkea voidaan verrata 100 metriä leveään moottoritiehen meren pohjassa, jolla on pysyvää valvonta- ja huoltokorjaustarvetta.

Itämeren suojelupolitiikka perustuu hyvään meritutkimukseen. Hallituksen päätös merentutkimuksen uudelleenjärjestelyistä on johtanut merentutkimuksen tieteellisesti ja toiminnallisesti taantuvaan tilaan. Siksi peräänkuulutamme uuden Itämeren merikeskuksen ja meriklusterin muodostamista Suomen työkaluksi Itämeren haasteisiin. Itämeri on ravinteiden osalta takalukossa vuosikymmeniksi eteenpäin. Merenpohjasta vapautuva sisäinen fosforikuormitus voi tutkijoiden mukaan olla jopa 5 kertaa suurempi kuin yhden vuoden valuma-alueen ulkoinen kuormitus. Siksi tarvitsemme monitieteellisempää tutkimukseen perustuvaa tietoa päätöksiemme tueksi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta on perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä ajankohtainen ja aiheellinen. Kotoinen Itämeremme on yksi maailman saastuneimmista merialueista, ja sen pelastamiseksi vaaditaan pikaisia toimenpiteitä.

Itämeren vakavin ongelma on rehevöityminen, joka on suurelta osin seurausta ihmisen aiheuttamasta ulkoisesta ravinnekuormituksesta. Rehevöityminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin voimakkaasti: merenpohjan hapettomista syvänteistä on jo elämä kadonnut, ja rihmalevien lisääntymisen vuoksi rantavedet ovat sameita ja limaisia. Itämeren pahoinvoinnista kärsimme myös me ihmiset. Kesäisin myrkylliset sinilevälautat valtaavat meren pintaa ja estävät uimisen, ja rehevöitymisen seurauksena kalastajien toimeentulo heikkenee, kun arvokalat vähenevät ja roskakalat lisääntyvät.

Ravinteita tulee Itämereen muun muassa teollisuuslaitoksista, jätevedenpuhdistamoista, Saaristomeren kalankasvattamoista sekä maa- ja metsätaloudesta. Suomi on Itämeren maista toiseksi pahin kuormittaja fosforin ja kolmanneksi pahin kuormittaja typen osalta, ja omalla kuormituksellamme on suuri merkitys erityisesti rannikkovesiemme kuntoon.

Maatalouden ja haja-asutuksen kuormituksen vähentäminen on tärkeä, mutta haastava tavoite. Perussuomalaiset muistuttavat, että tähän tavoitteeseen pyrittäessä on edettävä tavallisten ihmisten ehdoilla. Suomalaiset pienviljelijät ja syrjäseutujen asukkaat eivät saa joutua liian ahtaalle tiukentuvien ympäristösäännösten vuoksi.

Valtioneuvoston selonteossa mainitut toimenpiteet maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi ovat pääosin kannatettavia. Lannoituksen säätäminen kasvien tarpeita vastaavaksi, peltojen muokkauksen vähentäminen sekä suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen lisääminen edistävät vesiensuojelun tavoitteiden toteutumista. On tärkeää, että käytäntöjä kestävän maatalouden harjoittamiseen pyritään kehittämään yhteistyössä viljelijöiden kanssa, ja viljelijöille vesiensuojelullisesti tehokkaista toimenpiteistä maksettavien korvausten tulee olla riittäviä.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteon mukaan Suomessa on Itämeren valuma-alueella taajamien ulkopuolella yli 200 000 vakituisessa asuinkäytössä olevaa kiinteistöä, joissa arvioidaan tarvittavan talousjätevesien käsittelyn tehostamista, jotta haja-asutuksen talousvesien käsittelystä annetun asetuksen edellytykset täyttyvät. Asutusalueiden typpi- ja fosforikuormituksen vähentäminen on toki tärkeää, mutta perussuomalaisten mielestä siihen pyrittäessä ei haja-asutusalueiden pienille kotitalouksille kuitenkaan saa asettaa kohtuuttomia velvoitteita.

Jätevedenpuhdistuslaitteet tulevat monille talouksille erittäin kalliiksi suhteessa niistä koituviin hyötyihin, ja voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko järkeä vaatia mökin mummolta tai vaarilta tällaisia investointeja, kun samaan aikaan naapurin peltoa saa vapaasti lannoittaa. Tällaisten yhden tai kahden hengen talouksien jätevesien ympäristölle aiheuttama kuormitus on siinä määrin pientä, että kuntien tulisi kohtuuden nimissä vähintäänkin myöntää lykkäystä talousjätevedenpuhdistuslaitteiden hankkimiseen.

Rehevöitymisen ohella ympäristömyrkyt muodostavat vakavan ongelman sekä Itämeren että Itämeren alueen ihmisten hyvinvoinnille. Suurten myrkkypitoisuuksien vuoksi eräiden Itämeren kalalajien syömiselle on jo jouduttu asettamaan rajoituksia. Etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta pyydettyä lohta ja silakkaa syömällä voi altistua haitalliselle määrälle dioksiineja ja pcb-yhdisteitä.

Kuten valtioneuvoston selonteossa todetaan, ei vaarallisten aineiden torjuminen ole mahdollista ilman kansainvälistä yhteistyötä ja EU-tason sääntelyä. Suomi pystyy tehokkaasti valvomaan vain omalla alueellaan tapahtuvien ympäristömyrkkyjen käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Itämeren ja erityisesti Suomenlahden meriliikenne on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Kaikissa niissä kansainvälisissä yhteyksissä, joissa voidaan edistää Suomen tärkeitä meriturvallisuusasioita, hallituksen tulisikin painottaa Itämeren erityisolosuhteita.

Valtioneuvoston selonteon mukaan matkustajaliikenteen ohella erityisen voimakkaasti ovat lisääntyneet öljy- ja kemikaalikuljetukset. Itämerellä liikkuu vuosittain jopa yli 140 miljoonaa tonnia öljyä, ja määrä kasvaa nopeasti. Samalla kasvaa myös öljyonnettomuuksien ja niistä aiheutuvien vakavien ympäristövahinkojen riski. Olisikin tärkeää, että Itämeren rantavaltioiden öljyntorjuntakalusto saataisiin lisääntyneiden öljynkuljetusten vaatimalle tasolle.

Itämeren suojelu on kaikkien rannikkovaltioiden vastuulla. Suomi ei yksin pysty ratkaisemaan Itämeren ongelmia, vaan tarvitaan tiivistä yhteistyötä ja vahvaa poliittista sitoutumista eri maiden välillä. EU:Ila on tämän yhteistyön edistämisessä tärkeä rooli. Merkittävä osa Itämereen tulevasta kuormituksesta on peräisin Itämeren valuma-alueella olevista maista, kuten Valko-Venäjältä ja Ukrainasta, eikä unohtaa sovi myöskään Venäjän vaikutusta Suomenlahden tilaan.

Arvoisa puhemies! Itämeren tilan koheneminen ei tapahdu yhdessä yössä. Ongelmat, jotka ovat syntyneet pitkien aikojen saatossa, vaativat aikaa myös korjaantuakseen. Toimenpiteisiin on kuitenkin ryhdyttävä välittömästi, jotta tuloksia on ylipäätään mahdollista saavuttaa. Nyt tehtävistä investoinneista hyötyvät tulevat sukupolvet.

Liikenneministeri  Anu  Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Tulen tänne puhujapönttöön siksi, että laadimme kuluneen talven aikana hallitusohjelman mukaisesti erillisen meriturvallisuusohjelman, noin sadan sivun pituisen ohjelman, jossa on hyvin selkeästi kirjoitettuna ne tavoitteet ja toimenpiteet ja vastuutahot, mitä Itämeren meriturvallisuuden edistämiseksi meidän pitää tehdä. Tietysti tämä meriturvallisuus on myös monen ministeriön yhteinen asia, eli siinä ovat mukana liikenne- ja viestintäministeriö, tietysti ympäristöministeriö ja monet muut eri tahot. Tämä ohjelma on tehty vuosille 2009—2014, ja se on erittäin laaja-alainen, ja tarkoitus on, että tämän vuoden aikana siitä ohjelmasta laaditaan hyvin yksityiskohtainen toteuttamissuunnitelma. Mutta toivon, että ne, joilla on tähän meriturvallisuuteen erityistä kiinnostusta, tällaisen ohjelman liikenne- ja viestintäministeriöstä erillisesti ja myös varmasti netistäkin saavat.

Päätimme talvella niin, kun ministeri Thorsin johdolla oli valmisteilla tämä Itämeri-selonteko, että sisällytämme keskeisemmät osat sieltä meriturvallisuusohjelmasta tänne Itämeri-selontekoon. Näin on toimittu, ja ministeri Thors jo omassa puheenvuorossaan niitä asioita hieman toi esille. Jokainen ymmärtää, että meriturvallisuutta ei voida todellakaan parantaa yksittäisillä hokkuspokkustempuilla. Se vaatii todella laaja-alaista yhteistyötä Suomen ja muiden Itämeren rantavaltioiden kanssa, myös meillä täällä eri hallinnonalojen sisällä, ja voin sanoa, että tälle oli kyllä todella sosiaalinen tilaus, että me emme tehneet nyt tätä meriturvallisuusohjelmaa siinä tilanteessa, kun edellisen kerran hallitus käsitteli meriturvallisuutta, mikä tapahtui silloin Estonian onnettomuuden jälkeen. Silloin valtioneuvosto linjasi edellisen kerran merenkulun turvallisuutta, ja sen linjauksen jälkeen syntyi muun muassa tämä vts-järjestelmä ja myös Virve-järjestelmä.

Hyvät kuulijat! Meriturvallisuusohjelman peruslähtökohta on tietysti se kysymys, miten pystymme ennaltaehkäisemään onnettomuuksia. Ennaltaehkäisy on se avainsana tässä kaiken kaikkiaan, se, miten onnettomuuksia ja niiden seurauksena syntyviä ihmishenkien menetyksiä ja meriympäristön pilaantumista pystytään estämään.

Tämän meriturvallisuusohjelman yleisistä linjauksista merkittävimmäksi haluan nostaa sen, että meidän on panostettava koko hallituksessa erityisen paljon asioiden valmisteluun eri kansainvälisissä yhteisöissä. EU on todella tärkeä toimija meriturvallisuudenkin alueella.

Sitten toisena merkittävänä linjauksena haluan ottaa esille sen, että meidän pitää täällä hallituksen sisällä myös tätä sisäistä koordinaatiota parantaa EU-asioitten osalta. Suomessahan on ollut aika hyvä menettely tämä EU-minva perjantaiaamuisin, ja meillä on monilta osin ollut myös tässä päätöksenteossa, mikä liittyy kansainvälisiin järjestöihin, vaikka Imo ym., että niissä ei ole tämmöistä poliittista päätöksentekijöiden siunausta, ja nyt meidän täytyy ottaa nämä asiat sillä tavalla, että myös kansainväliset järjestöt ovat siinä mukana, missä me teemme erittäin tärkeitä ratkaisuja koko meriturvallisuuden kehittämiseksi.

Yksittäisistä toimenpiteistä nostan esille jo täällä ed. Kalliksen esille ottaman EU:n kolmannen merenkulun turvallisuuspaketin täytäntöönpanon, ja haluan sen verran kyllä ed. Kallista korjata, että ei sitä olla laittamassa mihinkään syrjään, vaan seuraavan puolentoista vuoden aikana viemme niitä toimia järjestelmällisesti täällä meidän kansalliseen lainsäädäntöön mukaan, ja esimerkiksi tämä, mitä ed. Kalliskin otti esille, että voidaan asettaa erityisvaatimuksia jääoloissa kulkeville aluksille, on äärimmäisen tärkeää. Siellä on 8 eri kohtaa, joilla pystytään erityisesti Itämeren meriturvallisuutta kaiken kaikkiaan parantamaan. (Ed. Kallis: Täytyy tehdä työtä sen eteen!)

Sitten toisena merkittävänä seikkana tämän paketin osalta haluan nostaa esille ihan toisen tyyppisen asian eli inhimillisen tekijän. Suurin osa onnettomuuksista johtuu inhimillisistä tekijöistä, ihmisten tekemistä virheistä, havaintovirheistä ym., ja niitä me emme pysty millään lainsäädännöllä täysin poistamaan, mutta sen takia me tarvitsemme ikään kuin monikerroksellisia toimia, jotta meriturvallisuus olisi hyvä ja näitä onnettomuuksia voitaisiin välttää.

Sitten toinen yksittäinen seikka, jonka haluan ottaa esille ja joka liittyy myös tähän inhimilliseen tekijään, on se, että meidän pitää pystyä vahvistamaan alusmiehistön osaamista ja toimintaa sitä kautta, jotta nämä onnettomuusriskit pienenisivät. Tässä alusmiehistön pätevyys ja myös vahdinpito ovat olennaisia kysymyksiä. Koulutusjärjestelmää tulee kehittää, ja merenkulkijoille pitää luoda myös lisää koulutusta nykyistä huomattavasti enemmän, esimerkiksi jäänavigointikoulutusta ja uusien teknisten järjestel-mien käyttökoulutusta.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä lopulta totean sen, että meillä otettiin käyttöön vuonna 2004 hyvä järjestelmä eli tämä pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä Gofrep. Se on Suomen, Viron ja Venäjän yhteinen hyvä toimi, ja tämän tyyppisiä toimia meidän pitää jatkaa. Meillä on tarkoitus ja tavoite, että vuonna 2010 Ahvenanmerellä pystytään ottamaan myös käyttöön reittijakojärjestelmä, ja Hämeenlinnassa, kun pidimme Ruotsin hallituksen kanssa yhteiskokousta, linjattiin myös se, että Merenkurkun alusliikenteen reitittäminen ja ohjauksen tehostaminen pitää ottaa myös käyttöön. Eli me saamme laajempia alueita tällä tavalla reititettyä, ja Hämeenlinnassa päätimme myös tästä jäänmurtoyhteistyön käynnistämisestä, joka on tärkeä kysymys koko Pohjolan kannalta.

Arvoisa puhemies! Viimeinen kommentti liittyy ed. Kalliksen käsitykseen siitä, että Merentutkimuslaitoksen uudelleenjärjestelyt, mitkä hyväksyttiin täällä viime joulukuussa, olisivat jotenkin vieneet tutkimuksen taantuvaan tilaan, siitä ei kyllä ole olemassa faktoja. Päinvastoin sekä minä että kollegani, ministeri Lehtomäki, olemme molemmat olleet erittäin kiinnostuneita, mitenkä tämä uudelleenorganisointi on tapahtunut, ja päinvastoin kuin te väititte, olemme saaneet erittäin myönteistä palautetta. Nyt on perustettu myös tämä merentutkimuksen koordinaatiotyöryhmä, sille asetettu tarkat tavoitteet ja tehtävät.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeren hengissäpysymisen kannalta on aivan olennaista se, miten me saamme maatalouden ravinnepäästöt kuriin. On vakava asia, että esimerkiksi Ruotsin ja Suomen ravinnepulssit Itämereen ovat kasvaneet, vaikka me kovin olemme näistä asioista puhuneet.

Tässä selonteossa todetaan, että nyt on tarkoitus maatalouden ympäristötukia muuttaa niin, että ne todella mahdollistaisivat vesiensuojelun. Luin juuri MTK:n vesiensuojeluraportin, ja siellä todettiin, että vaikka suojelutahtoa olisi ollut, niin tuet eivät ole mahdollistaneet vesiensuojelua. Eli viljelijät eivät kyllä ole olleet tyhmiä, vaan tuet ovat niin tyhmiä, että ne eivät mahdollista vesiensuojelua.

Kysynkin ministeri Anttilalta: Miten te voitte hallituksessa varmistaa, että kaikki ne uudet toimet, mitä se uusi rakennekausi 2014 mahdollistaa — hallitus varmasti neuvottelee, että saadaan lisää erityistoimenpiteitä — ovat sitten uudella sopimuskaudella, kun ne neuvottelut käydään, ennen kuin tämä uusi tukikausi alkaa? Eli uusi sopimuskausi alkaa 2012. Kysynkin: Miten tämä saadaan aikaan?

Ihan lopuksi totean vielä, että on harmillista, että selonteko (Puhemies: Minuutti!) tuli tällaiseen soppaan, että toivottavasti tämä myöhästyminen ei aiheuta sitä, että me emme saa ajoissa eduskunnan kannanottoa koskien näitä maatalouden ympäristötukia. Uskon, että tämä ei viivästytä sitä, mutta toivon, että tähän vastataan.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erinomainen havainto ed. Sarkomaalta. Viljelijät eivät todellakaan ole tyhmiä, vaan he ovat todellakin toteuttaneet kaikki ne toimenpiteet, mitä ympäristötuen vaatimuksissa heiltä on edellytetty. Näin on tapahtunut.

Täällä on myöskin sellainen käsitys annettu maatalouden ympäristötoimista, että kun pääkatkaisijasta vedetään sähköt tai vedetään joku ruuvi kiinni, niin silloin lakkaa ravinteiden kulkeutuminen vesistöihin. Näinhän ei tapahdu. Kyllä se kalteva pelto on edelleen sateille alttiina ja sieltä voi niitä sinne varastoituneita ravinteita lähteä liikenteeseen. Tämä tauti on sellainen, että tämä lähtee sillä, millä se on tullutkin, eli viljelemällä oikein ja viljelemällä tehokkaasti ja kiinnittämällä erityistä huomiota näihin ympäristötoimenpiteisiin.

Minusta huolta pitää kantaa nyt Itämeren alueen ja Euroopan muiden valtioiden viljelymenetelmistä, millä tavalla siellä lannoitetaan ja minkälaisia toimenpiteitä siellä tehdään. Esimerkiksi Puolassa on 20 miljoonaa hehtaaria peltoa, yli kymmenen kertaa enemmän kuin meillä, viljelyksessä, ja Puola muuten tulee tässä Itämeri-strategiassa vastaamaan EU:n komission ehdotuksen mukaisesti maatalouteen liittyvistä toimista. Tästä kantaisin hieman huolta.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Sarkomaa minäkin kannan huolta maatalouden päästöistä enkä ole ottamassa niitä leikiten tai siirtämässä siististi vastuuta joillekin muille Itämeren valtioille. Kyllä meidän on omat nurkkamme myöskin saatava kuntoon. On aivan käsittämätöntä, että tuen ehtoja ei ole voitu tiukentaa sillä tavalla, että nämä päästöt saataisiin nopeammin kuriin. Haluan minäkin kysyä tätä asiaa ministeri Anttilalta.

Mutta sitten haluan esittää kysymyksiä myöskin asian valmistelusta vastanneelle ministeri Thorsille, ensinnäkin tästä valmistelusta. Onko mielestänne selonteko valmisteltu siten, että siinä on ollut esimerkiksi kansalaisjärjestöillä mahdollisuus olla jollakin tavalla mukana? On vaikuttanut kovin suljetulta tämä valmistelu, ainakin niiden kommenttien perusteella, mitä olen itse kuullut.

Sitten haluan kysyä kyllä tämän Itämeri-koordinaation perään, joka meidän sosialidemokraattien puheenvuorossa tuli esiin. Eikö nyt olisi aika perustaa Itämeri-ministerivaliokunta? Teitä istuu nytkin siellä neljä ministeriä, ettekä te ole edes kaikki siinä, joille Itämeri-asia kuuluu. Kyllä koordinaatiota tarvitaan enemmän ja lisää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton toimesta on useita kertoja viitattu siihen, että ympäristötukijärjestelmä ei ole oikeasti kohdentuva, jo edellisten vaalikausien aikana. Juuri mitään ei vain ole tapahtunut tämän maatalouden ympäristötuen oikaisemiseksi. Ei ole myöskään järkevää sanoa, että muualla on suuremmat peltoalat. Meidän pitää omista peltoaloistamme ja niistä tulevista valumista huolehtia.

Haluaisin myös kysyä ympäristöministeriltä: Kun me tiedämme saastuneiden pohjasedimenttien päätyvän usein ruoppauksen jälkeen kestämättömällä tavalla mereen, kuten esimerkiksi Turussa tapahtuu Airistolla, näitä massoja läjitetään, niin millä tavalla ympäristöministeriö aktivoituisi tässä kohdin?

Puhemies! Lopuksi: Aivan oikein ministeri Thorsilta voidaan kysyä, mikä on esimerkiksi se budjettivalmius, että öljyntorjuntatasoa voidaan nostaa niin kuin ympäristöministeriön alushankintaehdotukset edellyttävät. Mikä on valmius taloudellisesti?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon hyvistäkin linjauksista ja tavoitteista huolimatta on pitkä matka paperilta toimintaan ja käytänteihin. Otetaan esimerkiksi Itämeren suojelukomissio Helcom. Se on ollut suosituksineen melko hampaaton, ja siksi onkin varmasti hyvä, että EU-tasolla saataisiin vahvasti uudistettua järjestelmiä ja saataisiin sitovia järjestelmiä aikaiseksi. Suomen pitäisikin ajaa kansainvälisesti sakkomaksumenettelyjä päästökatot ylittäville maille.

Kun maataloustukien kokonaisuudistusta on kaavailtu vasta vuodelle 2014, niin kysyisin myös siihen liittyen ministereiltä Anttila ja Lehtomäki: Kuinka on ajateltu saada vaikuttavimmat toimet heti käyttöön, koska nyt ei ole todellakaan aikaa odotella?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Asetus kiinteistökohtaisesta jäteveden käsittelystä edellyttää, että vuoteen 2014 mennessä haja-asutusalueiden kiinteistöjen talousjätevesien puhdistus on kunnossa. Vuonna 2008 myytiin ainoastaan noin 7 000 pienputsaria ja suurin osa näistä uusiin rakennuksiin. Investointitahti on siis vielä hidas. Yksi syy onkin varmasti se, että neuvonta on ollut puutteellista eikä ohjeistusta ole ollut riittävästi. Tässä selonteossa nyt todetaan, että koulutusta, tiedotusta ja ohjausta aiotaan vauhdittaa. Kysynkin: Mitä uusia keinoja tässä nyt aiotaan sitten ottaa käyttöön, ja suunnataanko tähän riittävästi resursseja?

Toinen kysymys: Mikä on viemäriverkostojen kattavuuden tilanne tällä hetkellä, ja onko ympäristökeskuksilla riittävät resurssit vesiosuuskuntien neuvontaan ja tukemiseen?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että ministeri on oikeassa ja minä väärässä siinä, että merentutkimuksen uudelleenjärjestely on tuonut enemmän positiivista mukanaan kuin kielteistä.

Mutta kahteen asiaan haluaisin kiinnittää vielä huomiota. Tämä, mikä koskee erityisvaatimusten asettamista, jää olosuhteiden vuoksi tietyille aluksille. Siihen tulisi mielestäni ryhtyä huomenna, ei sitä tarvitse lykätä vuodella eikä kahdella eikä kolmella eikä neljällä.

Sitten toinen: On äärettömän tärkeää, että on tavoitteita, strategia, ja sitten varataan myöskin resursseja. Minä luulen, että Venäjällä nyt nautitaan ja otettiin ilolla vastaan se, kun öljyn tynnyrihinta on noussut yli 70 dollaria. Ei ole pitkä aika siitä, kun se oli alle 40. Maailman toiseksi suurimmalle öljynviejälle tämä merkitsee erittäin paljon. Venäjällä pitäisi olla mahdollisuus osallistua suuremmalla määrällä, suuremmalla osuudella, Itämeren pelastamiseen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itämeren eliöt ovat herkkiä elinympäristössään tapahtuville muutoksille. Rehevöityminen, vieraslajit ja ympäristömyrkyt vahingoittavat meren ekosysteemiä, ja pahimmillaan lajeja kuolee kokonaan sukupuuttoon. Myös lisääntyneen vesiliikenteen aiheuttamasta häiriöstä kärsivät monet Itämeren alueen lajit, kuten norpat, hylkeet ja vesilinnut. Liikennettä pitäisi pystyä rajoittamaan ainakin niiden pesimäalueilla. Suurikokoisten moottoriveneiden ja vesiskoottereiden melu ja pakokaasut häiritsevät myös rannalla asuvien ja vapaa-aikaa viettävien ihmisten elämää suuresti. Kysynkin ministeri Vehviläiseltä: Onko hallituksella aikeita luonnonrauhan kunnioittamisen nimissä rajoittaa kovaäänisten ja runsaspäästöisten moottoriveneiden ja vesiskoottereiden käyttöä nykyistä tiukemmin?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ympäristötuen vaikuttavuuttahan on seurattu vuodesta 1995 lähtien. Esimerkiksi typpitase, joka kertoo kasvukauden jälkeen maahan jääneestä typestä, on koko maan tasolla alentunut kymmenen vuoden aikana 45 prosenttia ja vastaavasti fosforitase 64 prosenttia, niin että ei kannata myöskään unohtaa näitä, mitä todella on saatu aikaan. Ja viljelijöiden kohdalla keskustelu siitä, että heidät syyllistetään, ei tuota hyvää tulosta. Toivon, että me teemme yhdessä näitä töitä.

Meillä on nyt tehohanke käynnissä sekä Satakunnassa että Varsinais-Suomessa, jossa me saamme selkeitä, konkreettisia toimia, mitä Saaristomeren kannalta kaikkein herkimmille alueille toimenpiteenä pitää olla.

Sitten meillä on tulossa käyttöön ravinnetase, joka on täsmätoimi, jossa todella selvitetään pellon ravinnemäärä, ja sitten sen mukaan pitää se lannoitus käytännössä kohdentaa.

Sitten me olemme esimerkiksi kosteikkojen korvauksia kolminkertaistaneet. Korvaukset ovat nyt lähes 12 000 euroa, kun perustaa kosteikon. Sehän on pieni putsari, niin kuin sanotaan, puhdistamo, jonka kautta vedet pitää johtaa. Tästä on hyviä projektihankkeita olemassa ja erittäin hyviä kokemuksia.

Mutta nyt täytyy muistaa, että sateisuutta, joka meillä vaihtelee ilmastonmuutoksesta johtuen todella paljon, ei poliittinen päätöksentekijä pysty säätämään. Oliko se nyt vuosi vai kaksi sitten, kun meillä satoi tasan kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti — jokainen tietää, että se on aivan uusi tilanne ympäristönsuojelun kannalta ja uusi haaste. Sen takia meillä esimerkiksi salaojitusta nyt tuetaan sekä avustuksella että lainoituksella, jotta me saisimme pellon vesitalouden kuntoon, koska se on avainkysymys.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Erittäin paljon toimenpiteitä on erilaisilla sektoreilla käynnissä Itämeren asian edistämiseksi. Siinä mielessä kommentit siitä, että nämä jotenkin polkisivat paikallaan, ovat kyllä vähintäänkin aiheettomia.

Mitä tuolla itänaapurissa tapahtuu, niin jos Pietarin jätevesien käsittelyn nyt käynnistyvä 320 miljoonan euron hanke toteutuu, niin se päästövähenemä on siellä niin suuri, että fosforin vähenemämäärä on noin 15 kertaa suurempi kuin Suomessa tehtävässä jätevedenpuhdistuksessa ja typenkin puolet koko Suomen jätevesikäsittelyn vähenemätavoitteista. Ne ovat todella isoja lukuja. Nyt me teemme hartiavoimin töitä löytääksemme myös teknologisesti sopivimpia ratkaisuja Leningradin alueen maatalouden lantaongelmaan, joka on kyllä aika hurja. Kävin maanantaina siellä itse tutustumassa paikan päällä, ja olisi ehkä kaikkein tarkoituksenmukaisinta, jos onnistuisimme houkuttelemaan suurten energiayhtiöiden kiinnostusta energiainvestointinäkökulmasta tätä biokaasutusta viemään eteenpäin.

Haja-asutusalueitten jätevesikysymys puhutti monia, ja totta on, että sen asetuksen toimeenpanossa ollaan aivan alkutekijöissään, vaikka tämä toimeenpanoaika on jo yli puolenvälin mennyt. Asetin viime viikolla selvitysmiehen nyt kartoittamaan nämä toimeenpanon pullonkaulat — katsomme, mistä kaikista asioista se johtuu, että näitä investointeja ei viedä eteenpäin — ja tekemään sitten ehdotuksia, miten meidän pitäisi petrata. Meillä on valmistumassa myöskin uusi ohjeistus kiinteistönomistajille, mutta sekään ei välttämättä ole ihan helppo asiakirja. Ongelma näyttää olevan ennen kaikkea siinä, että yksittäinen kiinteistönomistaja ei oikein saa helposti tolkkua siitä, mitä juuri minulta vaaditaan, ja ympäristönsuojelulaki antaa mahdollisuuden siihen viiden vuoden lisäsiirtymäaikaan silloin, kun päästö on vähäinen ja kokonaisuutena arvioiden kohtuuttomiksi voidaan tulkita tämän asetuksen vaatimukset.

Öljynsuojamaksua koskeva lakiesitys saadaan tänne eduskuntaan varmasti heti syyskauden aluksi. Meillähän on muutenkin Suomen tilanne paranemassa sillä tavalla, että uusi öljyntorjunta-alus saadaan valmiiksi ensi vuonna ja Hallin peruskorjaukseen todellakin resurssit tulivat lisäbudjetissa. Myös tällä sektorilla on erittäin tärkeää tehdä tehokasta kansainvälistä yhteistyötä, ja kaikkia aluksia välttämättä ei tarvitsisi esimerkiksi Suomen kokonaan itse omistaa.

Pilaantuneet maa-aineet ja niitten läjitys mereen on tietysti ennen kaikkea luvitus- ja ilmoitusmenettelykysymys ja siihen liittyvä valvonta-asia.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, tässä vielä öljyntorjunnasta kysyttiin, mitä resursseja on. Voisi sanoa vanhanaikaisesti, että meillähän on nyt muun muassa työryhmä esittänyt joidenkin alusten, kahden aluksen, hankinnan aientamista, ja niin kuin viittasin, yhteysalustenkin ottamista tähän torjuntaan mukaan. Konkreettisempia suunnitelmia tässä on kuin koskaan aikaisemmin. Sen lisäksi haluamme hyödyntää sitä työtä, mitä tehdään Helcomin piirissä, kuten riskiyhteistyö. Valitettavasti öljyntorjuntavalmius on heikompaa monessa muussa maassa kuin täällä Suomessa.

Mitä tulee meriturvallisuuteen ja ohjaukseen, niin meidän esimerkillinen yhteistoimintamme eri viranomaisten kesken, Gofrep, mihin ministeri Vehviläinen viittasi, on myöskin tuote, jolla me voimme turvallisuutta parantaa.

Tässä todettiin, että meillä ei tehdä esimerkiksi tutkimusta vaikutusten arvioinnista, ja tämä on väärä tieto. Mehän olemme asettaneet — ja niin sanottu Itämeri-Stern-tutkimus on lähtenyt käyntiin, joka sitten katsoo, mitä kustannuksia aiheutuu ja mitä kustannuksia myöskin tekemättä aiheutuu. Se on lähtenyt eteenpäin. Me teemme tietysti tässä tiivistä yhteistyötä Ruotsin kanssa. On kutsuttu muun muassa eurooppaministerit Tukholmaan keskustelemaan tästä strategiasta ja siitä, että yleensäkin nopeasti saataisiin EU-strategia hyväksyttyä. Myöskin tässä Hämeenlinnan kokouksessa olivat hyvin tiiviisti ja hyvin keskeisellä sijalla kaikki Itämeri-asiat.

Mitä tulee koordinaatioon, niin me jatkamme ad hoc -pohjalla, ministerivaliokunta on aina tarpeen vaatiessa mukana, ja sitten olemme todella tämän seurannan osalta myöskin itsellemme asettaneet tavoitteita, että se jatkuu, samoin kuin Itämeri-strategian eteenpäinviemisen osalta.

Sitten puhuttiin tästä, miten saamme sitovaa päätöksentekoa aikaan, ja valitettavastihan meillä on kokemuksia siitä, että vaikka on sovittu Helcomissa esimerkiksi käymäläveden päästökiellosta Itämereen ja yksi Itämeren valtio, johtovastuussa nyt tällä hetkellä Helcomissa, ei ole siinä mukana, niin tämä valittu tie, että edetään sitovan päätöksen osalta EU:sta ja yritetään sitten vetää muut mukaan, minun mielestäni on se oikea tie tässä edetä. (Ed. Kallis: tarvitaan sanktioita!)

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me olemme tässäkin keskustelussa puhuneet paljon EU:n Itämeri-strategiasta. Eilen oli eduskunnan kansainvälisten asiain foorumi, jossa käsiteltiin Itämeri-asiaa, ja esitin, että tänään pitäisi olla pöydällä tänään julkistettava EU:n strategia täällä meidän tutustumista varten. Me käsittelemme nyt tätä Itämeri-kysymystä täällä ilman, että meillä on tiedossa tätä strategiaa, tai ainakaan minä en ole nähnyt sitä missään yhteydessä, ja tämä on valtava valtava puute, kun Itämeri-strategia on kuitenkin keskeinen EU:n työkalu tässä tulevaisuudessa.

Nyt on ehdottoman tärkeätä, että päästään näistä kauniista sanoista ja julistuksista todellisiin tekoihin. Näyttää siltä, että täällä eduskunnassa vallitsee erittäin laaja yksimielisyys siitä, mitä pitäisi tehdä. Mutta onko nyt organisaatio teillä ministeriöissä ja hallintokunnissa sitä varten, että alkaa tapahtua kentällä ja maastossa, ja toimiiko tämä, pitääkö tehdä joitain uusia organisatorisia järjestelyjä, (Puhemies: Minuutti!) onko teillä ministeriöissä kaikki asiat kunnossa?

Vielä viimeisenä asiana: Imossa voidaan tehdä erittäin paljon, ja siellä kaikkien Itämeren valtioitten pitää ottaa aktiivisempi ote.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut EU:n vesipuitedirektiivissä turvaamaan hyvän vesistöjen laadun vuoteen 2015 mennessä, ja erityisen keskeisiä tämän toteuttamiseksi ovat juuri nämä maa- ja metsätalouden päästöjen kuriin saaminen ja haja-asutuksen jätevesiasetuksen käyntiin laittaminen. Tässä edellä edustajat jo kysyivätkin tästä maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden parantamisesta, ja taisi olla niin, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin viitattiin tähän ravinnepäästökauppaan. Nyt kysyisinkin ministereiltä, olisiko tämä ravinnepäästökauppa sellainen toimi, mitä hallitus olisi valmis viemään eteenpäin. Haja-asutuksen jätevesien kuriin saattamisesta kysyisin, kuinka aiotaan tämä rahoitus turvata, että näissä viemärihankkeissa ja myös talokohtaisissa hankkeissa päästäisiin nyt vähän vauhdikkaammin etenemään.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskeistä Itämeren tilan parantamisessa on se, että kaikki rantavaltiot sitoutuvat niihin toimenpiteisiin, joita jo tähän mennessä on tehty, ja myöskin niihin tulevaisuuden tavoitteisiin, joita olemme asettaneet. Tästä ei voi tinkiä yhtään. Menetelmien, niin kuin ed. Salolainen viittasi, pitää olla sellaisia, että kaikki siihen myöskin lähtevät mukaan. Suomi kantaa totta kai siitä oman vastuunsa, se on aivan päivänselvä asia. Siitä on jo kannettu vastuuta, ravinteiden käyttö maataloudessa on vähentynyt merkittävästi, niin kuin jo ministeri täällä totesi.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa sanottiin, että vain kannattava elinkeino voi investoida ympäristön kannalta myönteisiä toimia. Näin asianlaita on. Samaan hengenvetoon esitettiin, että myös fosforin käytölle tulisi samanlainen ja saman tyyppinen yleiseurooppalainen menetelmä kuin on nitraattidirektiivi, ja tämä on erittäin hyvä ajatus ja erittäin hyvä aloite. Samoin on se, että me tarvitsemme uutta tekniikkaa, jotta me voimme päästä niihin tuloksiin, joita me tarvitsemme, vaikkapa lannan tai minkä tahansa yhdyskuntajätteen käsittelyn osalta. Sellaisia menetelmiä on Suomessa nousussa, ja niistä saattaa tulla aivan uudenlainen vientituote (Puhemies: Minuutti!) myöskin muihin maihin, joissa on ihan saman tyyppisiä ongelmia kuin meillä täällä. Niihin pitää saada vauhtia.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tarkastusvaliokunta käsitteli ympäristötuen vaikuttavuutta, niin kyllä se joutui toteamaan, että tämä periaatepäätöksen mukainen 30 prosentin tavoite on erittäin haastava, jopa aika mahdotonkin ilman lisätoimenpiteitä, ja nyt tässä ministerit näitä lisätoimenpiteitä ovat ehdottaneet. Taustallahan on se, että silloin kun liityttiin EU:hun, niin itse asiassa ympäristötuki oli yksi keskeinen osa maataloudenharjoittajien tulotukea. On ollut kaksi asiaa: On haluttu turvata maataloudelle tuloa ja samaan aikaan saada vaikuttavuutta ympäristönsuojelussa, ja tämä keskeinen ristiriita on varmasti vaikeuttanut koko ajan näiden kohdentamistoimenpiteiden osuvuutta, kun on jouduttu molempiin haasteisiin samaan aikaan vastaamaan.

Kysynkin vielä ministereiltä, onko nyt sitten näillä lisätoimilla mahdollista samaan aikaan saada huomattavasti lisää vaikuttavuutta ympäristönsuojelun näkökulmasta ja samaan aikaan sitten turvata myöskin tämä alkuperäinen, keskeinen tavoite maatalouden tukijärjestelmän riittävyydestä viljelijöille.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sosialidemokraatit tässä kritisoivat, että hallitus on löysä, niin voi sanoa ainakin puolustukseksi sen, että mitä nyt olen pystynyt huomaamaan, niin Itämeri-selonteon tämä kotimainen versio on ainakin tiukempi kuin EU:n strategia eli olemme me kuitenkin parempia täällä. Mutta siellähän vaikuttaa siltä, että se ainoa konkretia on fosfaattiset pesuaineet, mikä vaikuttaa ehkä Puolassa, missä se vaikuttaa enemmän kuin täällä, kun meillä kuitenkin suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa ja on kuitenkin vedenpuhdistussysteemit.

Mutta voisiko tässä tehdä semmoisen esityksen EU:n suuntaan, että saataisiin jotain konkretiaa, että jos ei koko EU suostu tähän fosfaattidirektiiviin, niin ainakin Itämeren valuma-alueille tehtäisiin tämmöinen erikoisdirektiivi, jokin tämmöinen vähän eriytetty asia Itämeren valuma-alueille? Se ehkä ei kosketa muita maita niin voimakkaasti kuin juuri meitä. Ihannehan olisi, että koko EU:n maataloustuki eriytettäisiin Itämeren valuma-alueella ja siellä olisi ympäristötukea kaikissa maissa, joka suunnattaisiin juuri rannikkoalueille, näille kalteville pelloille niin Puolassa, Suomessa kuin Ruotsissakin, näissä kaikissa Itämerenmaissa.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Politiikassa erilaiset hyvät hankkeet törmäävät usein toisiinsa, ja kaikkeen ei tietysti koskaan ole mahdollisuuksia. Itämeren suojelu erilaisilta uhkatekijöiltä koskee useita eri hallinnonaloja. Kysynkin nyt — sitä on täällä ennenkin tiedusteltu, mutta Thorsin vastaus ei ihan tyydyttänyt — pitäisikö näillä olla sellainen organisaatio, jolla poikkihallinnollisesti arvioidaan ja vertaillaan eri hankkeiden panos—tuotos-suhteita, siis ei pelkästään tällä ad hoc -periaatteella, mihin ministeri Thors täällä viittasi. Tässä on tietysti myös sitten otettava huomioon eri hankkeiden yhteiskunnallinen merkitys ja painoarvo. Esimerkiksi leivän tuotanto on tärkeämpää kuin huviveneristeilyt tai turistiristeilyt.

Reijo  Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koordinaatiota tarvitaan niin kansallisesti kuin rannikkovaltioidenkin kesken. Olen ed. Salolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että uunituore Itämeri-strategia on äärettömän tärkeä virstanpylväs. Se on hyvä lisä työkalupakkiin. Vihdoinkin EU:n piirissä tunnustetaan Itämeren merkitys. Tähän Itämeri-strategiaan liittyvä 15 painopistealuetta ja 50 tärkeäksi koettua hanketta sisältävä toimintasuunnitelma tuo konkretiaa EU:n osallistumiselle Itämeren toimenpiteisiin.

Tässä selontekotekstissä minua jotenkin hämmästytti se, että tällä Itämeri-strategialla ei pyritä hankkimaan lisärahoitusta EU:n piiristä näiden toimenpiteiden toteuttamiseen. Miksi tällainen linjaus, ministeri Thors? Ymmärrän kyllä, että painopiste tai päävastuu rahoituksessa on tietysti rannikkovaltioilla ja muilla alueen toimijoilla, mutta kyllä minun mielestäni pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla myöskin rahoituksen lisääminen EU:n toimesta.

Minusta näin lyhyen aikavälin tavoitteena (Puhemies: Minuutti!) pidän sitä, että tämä Itämeri-strategia saadaan uuden tulevan komission ohjelmiin ja painopistealueisiin sisään. Tässä toivon hallitukselta aktiivista toimintaa.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy muistaa, että maatalouden osalta ei tosiaankaan puhuta vaan fosforin tai typen käytön edelleen vähentämisestä vaan samalla puhutaan maatalouden kannattavuudesta, siitä, löydetäänkö jatkajia luopujien tilalle, jaksamisesta, kotimaisen ruuan riittävyydestä ja tietysti laadusta ja myös hinnasta, huoltovarmuudesta, omavaraisuusasteesta, maaseudun työllisyydestä tai työttömyydestä, maaseudun kehittämisestä, maaseutumaisemasta tai pusikoitumisesta, ilmastonmuutoksesta, biopolttoaineista jne. jne. Luonnon omaa kuormitusta on aina, ja nyt tuntuu siltä, että maataloutta syytetään osin myös muusta hajakuormituksesta, joista on laskelmissa yleensä esitetty arviokertoimia.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tutkimus pystyy tuottamaan myös ratkaisuja, ei vain nostamaan esiin niitä ongelmia. Silloin ympäristönsuojelunormeihinkin on helpompi sitoutua. Jatkossakin on tärkeätä, että lähes kaikki maatilat kuuluvat ympäristötukijärjestelmään, koska se on lisännyt viljelijöiden ympäristötietoisuutta ja vaikuttanut myönteisesti viljelykäytäntöihin, kuten ministeri totesi.

Arvoisa puhemies! Kohdennettuja toimenpiteitä ja rahoitusta suunnattaessa ei tule unohtaa myöskään sisävesiemme tarpeita. Sanon näin Saimaan maakunnan, Etelä-Savon, edustajana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota kahteen yksityiskohtaan. Vuonna 2004 Imo hyväksyi painolastivesisopimuksen, siis viisi vuotta sitten. Nyt tässä selonteossa kerrotaan, että sitä aiotaan ruveta pikaisesti ratifioimaan. Herää kysymys, missä mättää, muniiko Helcom vai Suomi vai kuka tai mikä, mutta aika kova juttu.

Toinen asia. Tästä selonteosta käy ilmi, että on käytetty Velmu-ohjelmaa — Velmu, vee, ee, ällä, ämmä, uu, Velmu-ohjelma. Kysymykseni kuuluu: Mikä on se idea, onko se idea vain löytää vielä jostakin terveitä veden eloyhteisöjä vai mikä, koska se ei tästä selviä lainkaan?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla oli kysymykset oikeastaan ministeri Vehviläiselle, mutta ehkä ministeri Lehtomäki tietää sen, onko meillä yhteistyötä Emsan kanssa eli Euroopan meriturvallisuusviraston kanssa, koska Helcomin kaikki tuntevat, joku taisi tuntea Imonkin mutta kukaan ei tunne Emsaa. Nettikuvien perusteella sillä on valtava rakennus Lissabonissa ja se kouluttaa ja se puhdistaa merta ja se jopa vuokraa öljyntorjuntakalustoa. Pystymmekö käyttämään Emsaa hyväksemme?

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ympäristötuen uudelleensuuntaamisesta, niin täytyy muistaa, että ympäristötuella on ollut paljon muitakin tehtäviä kuin ravinnekuormituksen vähentäminen. Se on lisännyt tosiaan viljelijöiden ympäristötietoisuutta, ja sillä on saatu paljon muutakin hyvää aikaan. Ja niin kuin ed. Uotila totesi, niin se on alun perin ollut myös osa viljelijöiden tulotukea, jolla on korvattu alhaisen cap-tuen tasoa. Jos vaaditaan lisää toimenpiteitä, niin pitää osoittaa rahaa näihin tarkoituksiin. Ja varmasti viljelijät ovat valmiita toimimaan vesistökuormitusten vähentämiseksi, mutta pitää antaa rahat sitten näihin toimenpiteisiin, että voidaan ne toteuttaa.

Pidän myös tärkeänä, että näitä siirtoviemärihankkeita vauhditetaan. Niitä on paljon suunnitteilla ja tämänhetkiset rahat on pienet, että sinne tarvitaan lisää rahaa ja sillä voidaan myös vaikuttaa tähän kehitykseen.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huoli Itämerestä on meille yhteinen ja oikeutettu. Sateiden lisääntyminen, kuten ministeri Sirkka-Liisa Anttila aivan oivallisesti äsken sanoikin tuossa, on ihan olennaisesti muuttanut tätä tilannetta. On erittäin selvää, että kun talvella maa jäätyy ja taas sulaa monia kertoja talven aikana, niin se lisää pintavaluntaa ja nimenomaan vesiliukoisen fosforin liukenemista vesistöihin.

Haja-asutusalueiden jätevesien kuormituksesta puhutaan mielestäni aivan epäoikeudenmukaisesti liikaa. Siellä kaukana vesistöistä kivennäismailla pienten perheiden, parin tai yhden tai kahden ihmisen talouksista tulevat jätevesimäärät ja fosforit ja typet ovat aivan olemattomia, kun samaan aikaan Itämerellä purjehtii valtavia aluksia, jotka laskevat suoraan raakana jätevedet Itämereen ilman minkäänlaista puhdistusta.

Olisin kysynyt ministeriltä, onko olemassa tutkimusta, jolla on todella selvitetty, mitkä ovat näiden jatkuvasti lisääntyneiden sateiden ja lämmenneiden talvien, talven ja kesän vaihtelun, sulamisen ja jäätymisen vaikutukset vesiliukoisen fosforin päästöihin vesistöihin. Onko tästä tutkimusta, vai ollaanko tässä mututiedon tasolla?

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota selonteon öljyntorjuntavalmiuden mitoitukseen. Selonteon mukaan Suomen avomerialueiden öljyntorjuntavalmiuden tavoitteeksi on asetettu Suomenlahdella 30 tonnin öljyvahingon torjuminen. Mutta kun tarkastellaan liikennemääriä ja kuljetettavan öljyn määrää ja suurimpien alusten kuljetuskapasiteettia, voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko torjuntavalmiuksien mitoitusperusta oikea, vai onko se jo ennen torjuntatyön suunnittelua mitoitettu vastaamaan paremmin vain omia resurssejamme.

Ymmärrän kyllä, että mitoitusluokan määrittäminen on vaikeata, koska suuruusluokka on huomattava, mutta uhkan, voisiko sanoa, tahallinen alimitoittaminen johtaa kuitenkin aina torjuntavalmiuksien väärään kokoluokkaan ja hukkainvestointeihin ja väärään turvallisuuden tunteeseen. Samalla se kyllä tukahduttaa kaiken muunkin keskustelun siitä, mitä muuta tarvitsisi tehdä, koska luullaan, että me olemme tehneet jo kaiken voitavan. Kysyisinkin nyt sitä, mistä nämä mitoitusperusteet tulevat.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri-politiikassa on vieläkin liian paljon selittelyn makua ja liian vähän tekemisen meininkiä. Tässäkin keskustelussa hallitusaitiossa korostuu liikaa sanat pyritään ja tavoitellaan. Haluaisinkin nyt kysyä ministereiltä, aikooko hallitus ottaa vakavasti esimerkiksi maatalouden aiheuttamat päästöt. Milloin te aiotte ottaa maatalouden ympäristötukijärjestelmän uuteen tavoitetarkasteluun? Tähän kysymykseen ei kunnollista vastausta ole vieläkään tullut.

Lisäksi suoja-alueet. Ne ovat erittäin tärkeitä jokivarsipelloilla Itämeren suojelemiseksi. Haluaisin kysyä asianomaiselta ministeriltä, aiotteko laskea jatkossakin vielä vapaaehtoisen suojelun varaan, vai otatteko aktiivisemman roolin näiden suoja-alueiden lisäämiseksi.

Arvoisa puhemies! Me sosiaalidemokraatit olemme vaatineet erillisen Itämeren rantavaltioiden toimintasuunnitelman tekemistä, tällaiselle ohjelmalle kun on aika kova tarve (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja erityisesti kysyntä nyt, kun tämä strategia EU:ssa on valmistumassa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus starttasi Teho-hankkeen, joka tähtää maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseen erityisesti Eura- ja Aurajoen valuma-alueilla. Tämä hanke on nyt ollut käynnissä puolisentoista vuotta. Kiinnostaa kovasti kuulla ministeriltä, onko hänellä jo tietoa siitä, miten tämä tehohanke on näillä alueilla edennyt, millaisia konkreettisia tuloksia on saatu aikaan ja onko tässä pystytty kehittämään uusia keinoja, joilla ravinnekuormitusta, joka valuu vesistöihin, todella pystytään vähentämään, ja löytyykö sieltä mahdollisuuksia ja innovaatioita, joita voitaisiin laajentaa muihinkin vesistöihin. Tämä asia on äärettömän tärkeä, koska Saaristomeri ei ainoastaan voi huonosti vaan se osittain tekee tällä hetkellä kuolemaa. Ihan viime päivinäkin on kuulunut viestejä muun muassa kalastajilta siitä, miten esimerkiksi haukikanta on lähes romahtanut Saaristomeren alueella.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kiuru kysyi muun muassa jotenkin näin, että milloin maatalouden päästöt otetaan hallituksen toimesta vakavasti. Täältä penkistä kai voisi vastata, että kyllä maatalouden päästöt on otettu erittäin vakavasti. Suomessa on vesipuitedirektiivi huomioon ottaen ehdottomasti EU:n tiukin ympäristötukijärjestelmä, tai ympäristösäännöt kaiken kaikkiaan.

Mutta sitten ehkä ministeri Anttilalle kysymys. Viljelijät toimivat ympäristötukiehtojen mukaan, tekevät erittäin ammattitaitoisesti niitä töitä, mitä toivotaan ja edellytetään tukijärjestelmän kautta. Mutta sitten kysymys, mikä ministerin arvio on siitä, minkä tasoinen meidän maatalouden tutkimus on. Sieltä tulee kyllä hyvin hyvin paljon erilaisia ongelmakartoituksia mutta näyttää, että hyvin vähän vastauksia. Mikä ministerin näkemys on tutkimuksen tilasta?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin puhutella ed. Salolaista, koska hän jälleen ilahdutti minua ehdotuksellaan. Hän puhui siitä, että meidän pitäisi käsitellä tässä salissa EU:n komission tänään hyväksymää ehdotusta EU:n Itämeri-strategiaksi. Se on tässä, ed. Salolainen. Teen nyt sellaisen ehdotuksen, kun te jatkatte puhemiesneuvoston jäsenenä toisin kuin minä, että silloin, kun valtioneuvosto on antanut ensimmäiset kannanottonsa tähän strategiaan ja lähettää tänne E-kirjelmän tai U-kirjelmän, niin silloin täällä käydään lähetekeskustelu siitä. Sitten se menee erikoisvaliokuntiin ja lopulta varmaankin suureen valiokuntaan.

Tällä tavalla saamme integroitua tämän oman Itämeri-politiikkamme ja EU:n Itämeri-politiikan. Luulen, että silloin voidaan tarttua siihen, että tässä on kovin vähän sitovia ehdotuksia, ja niitä voidaan tässä talossa kehitellä niin, että Suomi ajaa määrätietoisesti sellaisia ehdotuksia, mitä ed. Andersson peräänkuulutti. Ed. Pulliainenkin puhui siitä, miten huonosti Suomi on saattanut kansallisesti (Puhemies: Minuutti on täysi!) voimaan näitä kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon päätöksiä.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri on myös elinkeino monelle kalastajalle, ja onkin hyvä, että tässä selonteossa on otettu kestävä kalastus ja kalankasvatus omaksi osiokseen ja varsinkin, kun täällä tunnustetaan, että harmaahylkeen ja merimetsojen kantojen voimakas kasvu koetaan merkittäväksi uhaksi merialueen kalastuselinkeinon kehittymiselle.

Me tiedämme, että kantojen liikakasvun taustalla vaikuttaa Itämeren rehevöityminen, mutta meillä ei ole aikaa jäädä odottamaan meren tervehtymistä. Kun hallitusohjelmaa kirjattiin pari vuotta sitten, niin silloin merimetsokantaa laskettiin olevan 6 000 ja tällä hetkellä niitä on jo yli 12 000 paria. Sen lisäksi, että nämä merimetsot tuhoavat kalasaaliita, ne tuhoavat myös kaunista Turun saaristoa, monet saaret ovat siellä jo aivan harmaina niiden jätöksistä, puhumattakaan muista lajeista, esimerkiksi haahkoista, joita ne tuhoavat. Tällä hetkellä monia kantoja on tuhottu niin sanotulla oman käden oikeudella, ja se ei ole mitenkään hyväksyttävää. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) miten, milloin ja mitä toimenpiteitä aiotte tehdä, jotta näiden kiusankappaleiden määrän kasvu saadaan kuriin.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon esittelypuheenvuorossa nostettiin esiin Itämeri älykkään liikenteen väylänä, pilottialueena, jossa tavarat ja henkilöt kulkevat sujuvasti ja turvallisesti. Tämä on erinomainen asia. Väistämättä kuitenkin nousee mieleeni Suomen aluevesillä pakollinen aluspalvelujärjestelmä, niin sanottu vts, joka on muun muassa sensoreidensa osalta tullut niin sanotusti tiensä päähän ja kaipaisikin kipeästi ajantasaistamista. Merenkulun teemapaketin rahoituksen kautta tämä kävisi luontevasti. Mikäli me päästämme merenkulun ohjausjärjestelmän rapistumaan, emme todellakaan mielestäni voi puhua älykkäästä liikenteestä, sujuvasta ja turvallisesta liikenteestä Itämerellä. Näin ollen toivonkin, että tämä yksityiskohta, mielestäni erittäin tärkeä sellainen, otetaan jatkossa huomioon ja sille ennen kaikkea pystytään ohjaamaan ne tarvittavat eurot, jotta meriturvallisuus ylipäätänsä voisi toteutua.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri on tärkiä, sen kaikki meistä tunnustaa. Se on suhteellisen pieni lätäkkö, ja kun ottaa vielä huomiohon, että se on todella suhteellisen matala, jäämiä tuloo pienistäkin määristä. Se on tosiasia, että myös Suomesta tuloo jäämiä, myös maataloudesta, mutta siitä on jo puhuttu, siton korjattu. Mä luulen, että maatalouden syyttäminen täs nyt on pikkusen ryöhevää sen takia, että sieltä niitä jäämiä ei niin paljo tuu ku sanotahan.

Mutta meirän pitäs ottaa härkää sarvista ja tunnustaa se Venäjä sielä. Sielä se varsinaanen, jos ei mätä sellaanen oo, mutta kun ne päästöt saarahan kurihin ja valvotahan myös muiren Itämeren valtiootteen päästöjä. Suomi on oikialla asialla, muttei nyt syyllistetä yksistään Suomia, eli otetahan Venäjää härkää sarvista kiinni.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyytäisin keskustelijoilta sitä, että maatalouden henkistä ruuvia, viljelijöitten henkistä ruuvia ei väännettäisi enää tiukemmalle. Ennen kuin olin kansanedustaja, useasti kuuntelin kevättöillä traktorissa tätä samaista keskustelua, koska se käytiin yleensä aina juuri kevätkylvöjen aikaan, ja mietin, mitä pahaa viljelijät ovat tehneet ollakseen niin pahasti sylkykuppina. Itsekin esimerkiksi olin tehnyt kosteikkoaltaita, minulla on kolmen metrin suojakaistat, oli 20 000 euroa laitettu panospuhdistamoon, ilman muuta viljelysuunnitelmien mukaan, niin kuin jokainen ympäristötukeen sitoutunut viljelijä, lannoitin, ja itse asiassa tänäkin vuonna, kun tulen tilaamaan lannoitteita, niin väitän, että jokainen, joka omalle kasvimaalleen tilaa lannoitteita, tilaa enemmän fosforia, koska en käytä fosforia keinolannoitteissa enää lainkaan. Ja näin tekee hyvin usea suomalainen viljelijä. (Puhemies: Minuutti!)

Eli kannattaisi nostaa näitä positiivisia puolia, mutta uusiakin mahdollisuuksia vielä on. Kysynkin: Miten esimerkiksi tämä case-Biovakka, voisiko sitä jalostaa pitemmälle?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Hautalan hyvää ideaa siitä, että todellakin EU-asioiden käsittelyä tehostettaisiin eduskunnassa ja erityisesti tämä Itämeri-strategia tulisi tänne suureen saliin lähetekeskusteluun. Siinä yhteydessä voitaisiin käydä esimerkiksi keskustelua siitä, kun hallitus on linjannut, että Itämeri-strategiaan ei haeta nyt EU-rahoitusta, mikä olisi se paras keino todellakin. Ihan purematta tätä ei varmasti eduskunta voi niellä.

Kysyisin vielä ministeri Anttilalta, kun täällä on kysytty monta kertaa, kun sopimuskausi alkaa 2012 ja EU:n uusi tukikausi alkaa 2014, niin miten me voimme varmistaa sen, että nämä uudet keinot saadaan näihin uusiin sopimuksiin ja välittömästi saadaan niitä uusia erityistoimenpiteitä. Kysyn: Onko hallitus aloittanut jo EU-tasolla neuvottelut, että ne tuet saataisiin hyväksi? MTK:n vesiensuojeluraportissa juuri sanotaan, vaikka kuinka viljelijät haluaisivat ja tekevät, niin tuet eivät parasta mahdollista suojelua mahdollista, eli tuet ovat tyhmiä. Ei täällä maanviljelijöitä haluta syyllistää, vaan ennen kaikkea sitä, että me emme poliittisessa päätöksenteossa ole onnistuneet saamaan niitä (Puhemies: Minuutti!) tukia sellaisiksi, että ne oikeasti juuri kohdentuisivat vesiensuojeluun. Tästä haluaisin ministerin vastauksen.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri ei ole vain ympäristökysymys. Kyse on ympäristön lisäksi turvallisuuskysymyksestä, energiakysymyksestä ja ta-loudellisesta kysymyksestä, ja nämä nivoutuvat hyvin vahvasti yhteen.

Itämeren suojelupolitiikka on erittäin haastava. Kärjistäen voisi todeta, että tänä päivänä osa rantavaltioista hyötyy sen pilaantumisesta ja osa kärsii. Tarvittaisiin mekanismi, jolla hyödyt ja kustannukset voitaisiin tasata oikeudenmukaisemmin niin, että jokainen maa hyötyisi omista ja toistensa suojelutoimista. Vain näin syntyisi mielestäni tahtotila, johon maat sitoutuvat. Kysynkin ministereiltä: Onko tällaista mekanismia maiden välille suunniteltu?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämerestä puhuttaessa tietysti on ympäristökysymykset ja rehevöityminen aivan ykkösasia, mutta selonteossa on tarkasteltu Itämeren aluetta laajemminkin myös logistiikan osalta, meriliikenteen osalta ja myös koko Itämeren alueen rautatieyhteyksiä on tarkasteltu, ja siihen liittyen on mainittu Rail Baltica, joka yhdistäisi Helsingin ja Tallinnan Baltian maiden kautta Keski-Eurooppaan, mikä olisi kyllä erinomainen hanke ja erinomainen yhteys. Kysyisin ministeri Thorsilta: Missä vaiheessa Rail Baltican suunnitelmat tai toteuttaminen ovat?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudistan ministeri Thorsille äsken esittämäni kysymyksen siitä, miten muut tahot kuin hallitus on osallistettu tämän selonteon valmisteluun. Mielestäni kansalaiskeskustelun käyminen tästä tärkeästä Itämeri-teemasta olisi ollut enemmän kuin tarpeen myös valmisteluvaiheessa. Nyt se näyttäytyy kovin puutteellisena.

Lisäksi haluan kysyä näiden taloudellisten arviointien perään. Selonteko on hyvin ympäripyöreä. Siellä on paljon asiaa, mutta konkretia ainakin lukujen osalta jää puutteelliseksi. Millä tavalla aiotte jatkossa konkretisoida nämä tavoitteet luvuiksi ja aikatauluksi, millä näissä asioissa edetään?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa, niin kuin puheissa täällä salissakin, on käsitelty Itämerta lähinnä ympäristökysymyksenä. Minun käsitykseni mukaan vain kahdessa ryhmäpuheenvuorossa on käsitelty kaasuputkea, joka menee meidän talous- ja vesialueittemme läpi jonnekin Saksaan.

Täällä ei ole ministereitä, joilta voisi kysyä, onko tämä turvallisuuskysymys, mutta minun mielestäni kaasuputki on turvallisuuskysymys Suomelle. Kaikki rantavaltiot pitävät sitä paitsi ympäristökysymyksenä myös turvallisuuskysymyksenä lukuun ottamatta Suomea. Tämä tuli esille, kun pääministeri Putin vieraili Suomessa. Minusta se oli aika järkyttävä tilanne, että Suomi vaan sanoi, että se on ympäristökysymys. Minä kysynkin:

Eikö sentään kuitenkin pitäisi katsoa, mistä se kaasuputki tulee, jotta se menee Suursaaren eteläpuolelta eikä pohjoispuolelta — se on käsitteillä — pohjoispuoli nimenomaan on meidän talous- ja vesivesialuettamme? Jos tämä ei ole turvallisuuskysymys, niin mikä sitten on?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaunisto otti puheenvuorossaan esiin kosteikkojen ja siirtoviemärien lisärakentamisen. Tärkeitä asioita kumpikin, ja tuen niitä mielelläni. Kosteikkojen lisärakentamisen myötä saadaan vähennettyä maatalouden ja haja-asutusalueiden päästöjä lähinnä järviin ja muihin vesistöihin.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet edustajat ovat täällä salissa osoittaneet, kuinka paljon meillä yhä on vähättelyn ja vapaamatkustamisenkin makua Itämeren suojelussa. Kyllä sisäisen ja ulkoisen kuormituksen vähentäminen on tärkeää, ja yksi ulkoisen kuormituksen keskeinen tekijä on maatalouden päästöt. Olen sitä mieltä, että Suomessa kaikille kuuluu vastuu, myöskin maatalouden osalta meidän pitää pyrkiä parempiin ratkaisuihin. Ihmettelinkin, miksi ylipäätään tällainen tosiseikka halutaan lakaista maton alle.

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kysyä, aikooko hallitus nyt tuoda EU:n Itämeri-strategian keskustelussa esiin sen, että myöskin kuluttajilla on oma vastuunsa Itämeren tilasta ja aiotteko te sitä hyvää ideaa viedä EU-keskusteluissa, että me voisimme rajoittaa myöskin tiettyjen pesuaineiden käyttöä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vieraiden aineiden kuormitusvaikutus Itämereen on erityisen voimakas sen vähäisen vesimäärän ja veden hitaan vaihtuvuuden vuoksi. Jotta Itämeren ekologinen tasapaino pystyttäisiin palauttamaan, tarvitaan kaikkien rannikkovaltioiden ja valuma-alueiden valtioiden ja myös kansalaisten välistä hyvää tahtoa ja tehokasta yhteistyötä. Jokainen kansalainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa Itämeren hyvinvointiin. Esimerkiksi kotitöissä kannattaa suosia ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavia ja helposti hajoavia pesuaineita ja muita kodin kemikaaleja, eikä jätevesiä pidä edes mökkiolosuhteissa päästää vesistöihin. Merellä liikkujilta vaaditaan erityistä varovaisuutta ja harkintaa. Omista roskista ja jätteistä on aina huolehdittava vastuullisesti. Usein pienillä teoilla on suuret vaikutukset. Kysynkin ministeri Lehtomäeltä, onko tarkoituksena saada myös ihan tavalliset kansalaiset mukaan Itämeren pelastamiseen.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Tässä Itämeri-strategiassahan meillä nimenomaan on ollut tarkoituksena se, että nyt saatte selonteon ja samaan aikaan sitten valiokunnalla on mahdollisuus keskustella Itämeri-strategiasta. Ne täydentävät toisiaan, ja täysin eduskunnan vallassa tietysti on, miten tästä keskustellaan, mutta meidän toiveemme on, että se tapahtuu samanaikaisesti tietoisina molemmista asioista. Sitten kun me katsomme tätä rahoitusasiaa, niin meillähän on kokemuksia, muun muassa pohjoinen ulottuvuus, ja me olemme pystyneen pohjoisen ulottuvuuden monilla rahoitushankkeilla ja kumppanuuksilla saamaan enemmän varoja tähän lähialueemme suojeluun kuin ehkä muodollisesti olisi ollut saatavissa EU-budjetin kautta, joten tässä yhteydessä on valittu se tie. On luonnollista, ja me olemme pitäneet erittäin tärkeänä, että komissiolla on myöskin valvonta- ja vetovastuu niin sanotun Itämeri-strategian jatkosta, joten siitä tulemme huolehtimaan. Toisaalta on toimijoita, maita, alueita, jopa yksityisiä toimijoita, ja Helcom on tässä tärkeässä asemassa, mutta komissiolla on myöskin vetovastuu.

Arvoisa ed. Kiuru, moneen otteeseen totesimme näistä pesuaineista, että se on merkittävä, ja nimenomaan merkittävä silloin, jos me saamme EU:n tasolla tästä säännöksiä. Ja on ollut odotettavissa, että komissio seuraavana vuonna tekee tästä joitain esityksiä.

Öljyntorjunnasta sen verran, että mehän olemme pohjanneet toisaalta niihin selvityksiin, mitä Syke on tehnyt, toisaalta siihen, mitä olemme myöskin sisäisessä turvallisuudessa, meriturvallisuusosuudessa arvioineet, ja tältä arviolta on nämä tarpeet tässä esitetty.

Hyvä ed. Asko-Seljavaara, ainakin esittelevä ministeri tuntee erinomaisen hyvin Emsan, ja meillä on myöskin tämä Emsan kuva tästä torjuntavalmiudesta. Ehkä meidän käsityksemme siitä todellisesta avusta, mitä sieltä on saatavissa, ei ole niin hirveän positiivinen vielä, mutta minä luotan siihen, että Helcomin yhteydessä Brisk-hanke tuo enemmän mahdollisuuksia, todella parantaa ja yhteisesti tehostaa toimintaa, niin kuin me olemme todenneet.

Ed. Harkimo, tästä vts:stä. Me puhumme todellakin niistä tarpeista, parista miljoonasta oli ainakin viime kesänä kyse. Valitettavasti nämä vts:n uudistamistarpeet vähän kilpailevat jäänmurron kanssa. Siis vaikeita valintoja, mutta toivottavasti me saamme siihen jotakin ratkaisua, koska me olemme rakentaneet esimerkillisen järjestelmän, jota muut ovat täällä ihailleet.

Ed. Pulliainen otti esiin tämän vieraslajisopimuksen. Ed. Pulliainen, meillä on yhteisenä murheenkryyninä joskus ollut, että Marpol-sopimuksen muutokset ovat tulleet tänne erittäin myöhään, (Puhemies: 3 minuuttia!) mutta nyt on tämä valmius, nyt tiedämme myöskin teknisesti, miten tämä viedään eteenpäin.

Ed. Huovinen, meripolitiikasta. Itämeri-asioista olen itse johtanut kaksi laajaa kansalaiskuulemista tämän kokonaisuusvalmistelun ajan, nyt en selonteon, mutta tästä aiheesta, meripolitiikasta ja Itämeri-politiikasta, aiemmin. Siinä mielessä on laajasti ollut tiedossa, mitä me suunnittelemme. Taloudellisten vaikutusten arviointia on monessa suhteessa tehty, on arvioitu, mitä esimerkiksi vesi- ja viemärilaitokseen tarvitaan, nitraattidirektiivi, öljydirektiivi. Kaikilta osinhan meillä ei ole valmiita vastauksia, ja toivon, että se käynnistynyt Stern-tutkimus antaa vielä lisää tästä kokonaisuudesta.

Kuten selonteossa sanotaan, meillä on tähän ravinnekauppaan valmiuksia, sitä tutkitaan ja sitä mietitään. (Puhemies: 4 minuuttia!) Valtiosihteeri Sailas myöskin otti tämän asian esiin. Ja samalla, kun me puhumme tästä talousvaikutuksesta, niin toivon, että olen pystynyt vastaamaan myöskin ed. Ollilalle tästä kokonaisuudesta. Ja todellakin, kun katsotaan näitä uusia esityksiä, niin ehkä tämä fosforin rajoittaminen ja uusi tekniikka olivat sellaisia asioita, jotka me voimme viedä tässä yhteydessä eteenpäin.

Rail Balticasta, arvoisa edustaja, nimenomaan nyt Ten-suuntaviivojen käsittely EU:ssa on alkanut, ja siinä on tämä muun muassa yhtenä prioriteettina, kun Suomi on esittänyt niin sanottuja prioriteettihankkeita.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ympäristötukihan on merkittävästi muuttanut viljelykäytäntöjä. Siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, ja hallitus ottaa todella vakavasti sen, että tämä Itämeren tila saadaan parannettua, ja siihen liittyvät ne toimenpiteet, joita nyt on käynnissä. Ympäristötukihan perustuu nimenomaan toimenpiteistä aiheutuneisiin kustannuksiin, ja siihen sisältyy 20 prosenttia niin sanottuja transaktiokustannuksia, jotka lähtevät siitä, että viljelijä joutuu perehtymään uusiin säädöksiin. Hän joutuu joka vuosi koulunpenkille, ja hän joutuu käymään neuvotteluja ympäristöviranomaisten kanssa. Tämä on nimenomaan sen transaktiokustannuksen tarkoitus, näihin kuluihin saada kate.

Sitten ravinnepäästökauppa on meidän ministeriössämme yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa valmisteltavana Sailaksen raportin pohjalta. Kaikkiin näihin valmisteluihin, ed. Sarkomaa, osallistuvat myöskin ympäristöjärjestöt. Se on siis hyvin ... Myöskin kansalaisjärjestöt ovat siinä mukana ympäristöjärjestöt mukaan luettuna. Eli ei tätä tehdä yksin hallituksen virkamiesten toimesta.

Sitten tämä case Biovakka on varmasti ihan hyvä. Kun vierailin viikonloppuna Venäjällä, tapasin Venäjän uuden maatalousministerin Elena Skrinnikin. Hänen kanssaan käytiin neuvotteluja muun muassa siitä, että meillä Suomessa on nyt käynnistynyt biokaasuttaminen näille suurille lantamäärille. Niitä yritetään sitä kautta hyödyntää. Kysyin häneltä, ovatko he kiinnostuneita, ja jos ovat, niin me olemme tähän yhteistyöhön valmiita. Hän ilmoitti, että kiinnostusta on, ja ministeri Lehtomäki on samalla sektorilla käynyt neuvotteluja. Yhteistyössä näitä hoidetaan.

Sitten kysymys siitä, mitä tulee vuonna 2014 käyttöön. Vuonna 2012 tulee jo uusia toimenpiteitä. Mehän voimme siis ympäristötukiohjelmaan erityistukitoimenpiteitä liittää kaiken aikaa, ja nytkin tänä keväänä on ollut haettavana uusia ympäristön erityistukitoimenpiteitä, joihin viljelijät voivat tarttua. Tämä Teho-hanke on nyt se, josta me odotamme aika monta uutta toimenpidettä, kuten peltomaan laatutesti, liukoisen typen pikamääritys, ravinnetaselaskenta, vedenlaadun seuranta jne. Tässä aika ei anna mahdollisuutta sen tarkempaan analyysiin.

Sitten ed. Timo Korhonen kysyi, mikä on arvio, minkä tasoinen on maatalouden tutkimus, aiheuttaako se enemmän ongelmia kuin vastauksia. Tässä hyvin rehellisesti sanon, että ei se ainakaan ole antanut vastauksia ympäristötuen käytön vaikutuksiin, mitä sillä on saavutettu. Valitettavasti niitä tehdään niin pienissä palasissa, ja siihen olenkin nyt ohjeistanut, että jatkossa pitää saada kokonaisvaltaisempi tutkimus. Se on viljelijöitä kohtaankin aivan väärin, että tehdään palasina tutkimuksia. Niistä tehdään suuria johtopäätöksiä, kun kokonaisuus on kuitenkin hahmottamatta tilanteessa, jossa taas kerran totean sen, että vuosien erilaiset sademäärät vaikuttavat näihin myöskin. Sekin pitää pystyä tutkimaan, miten se ravinnetase jatkossa vaikuttaa, ja siinä me olemme valitettavasti aika lailla vasta alkutekijöissä.

Vielä ed. Sarkomaalle, että tosiaan vuonna 2014 käynnistyvät (Puhemies: 3 minuuttia!) toimet ovat nyt jo valmistelussa. Ihan sen pohjalta, niin kuin sanoin, missä ympäristöjärjestötkin ovat mukana.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tähän Itämeri-työhön on viime aikoina tullut ilahduttavalla tavalla uusia toimijoita mukaan, muun muassa yksityinen sektori vahvasti. Kyllä erilaisessa tiedotuksessa ja viestinnässä pyritään huomioimaan tämä tavallisten kansalaisten näkökulma eli kertomaan heille, miten pienillä, arkisilla teoilla, alkaen siitä, ettei roskata uimarannoilla, pystyy oman panoksensa Itämeri-työhön tuomaan.

Haja-asutusalueitten jätevesien käsittelyynhän meillä on rahoitusta. Pienituloisille on näitä tukia, ja vähän isompituloiset voivat hyödyntää siinä kotitalousvähennystä. Sitten eduskunnan vuosittain päättämällä määrällä pystytään valtakunnallisesti näitten siirtoviemäreitten ja osuuskuntien töitä tukemaan, mutta on toki sanottava, niin kun lukuisia kertoja olemme täällä keskustelleet, että tarpeeseen nähden noita siirtoviemäritukirahoja on liian vähän.

Velmu on vedenalaisen luonnon tutkimusohjelma. (Ed. Pulliainen: Mutta minkä takia?) Ennen kaikkea on tarkoitus kartoittaa se, mitä siellä vedenalaisessa luonnossa on, että ollaan entistä paremmin selvillä myöskin siitä, mitä siellä on ja mitä siellä ei ole. (Ed. Pulliainen: Voi käydä minulta kysymässä!)

Sitten, puhemies, näistä merimetsoista, jotka ovat hallitusohjelmaankin päässeet kirjauksena. Korostan sitä, että jo nykyisten säädösten olemassa ollessa on mahdollista tehdä tiettyjä toimenpiteitä, mutta se edellyttää vakavaa vahinkoa ja on hyvin korkean kynnyksen takana. Euroopan unionissa komissio ensi talven aikana tekee myöskin EU-laajuista uutta ohjeistusta tämän lajin, mitenkä sanoisin, hoidon tai rajoittamistoimenpiteiden kannalta, ja tässä aikataulussa mekin pyrimme tätä ohjeistusta tarkentamaan. Sen haluan kuitenkin sanoa suoraan, että pääasiassa on pakko oppia elämään tämän linnun kanssa, koska me emme voi rakentaa Itämerelle semmoista seinää ja kattoa, joka estäisi uusien kolonioitten saapumisen eteläiseltä Itämereltä, jossa niitä on Suomen vesialueisiin verrattuna kuitenkin moninkertaiset määrät. Eli vaikka toimenpiteitä Suomessa tehdään, niin niillä valitettavasti voi olla vain hyvin paikallinen ja hetkellinen helpotus. Siksi on tärkeää kehittää tätä yleistä asenneilmapiiriä sen suuntaan, että se on Suomen luontoon kuuluva eläin ja pääasiassa eletään sen kanssa.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on tullut esille monet kerrat tämä ilmastonmuutos ja sen vaikutukset erilaisiin asioihin. Minusta on tärkeää, että me tunnistamme ja tutkimme entistä tarkemmin, miten tämä ilmastonmuutos, sen lisäämät ääri-ilmiöt, sateisuus, vaikuttaa erilaisiin asioihin. Mutta sehän ei suinkaan ole mikään tekosyy vetäytyä vastuusta tai pidättäytyä toimenpiteistä, vaan on entistä tärkeämpi peruste sille, että erilaisissa suojelutoimissa pitää edetä nopeasti.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itämeri on erittäin herkkä ja haavoittuvainen merialue muun muassa veden matalan suolapitoisuuden vuoksi. Rehevöityminen on Itämeren pahin ongelma. Itämeren vaikutuspiiri on laaja. Sen valuma-alueella, joka on pinta-alaltaan noin neljä kertaa suurempi kuin itse meren pinta-ala, asuu noin 85 miljoonaa ihmistä. Vuosikymmenien aikainen ihmisten toiminnan ai- heuttama kuormitus näkyy nyt merellisen ympäristön heikkona tilana.

Nykyisin maatalouden vesiensuojelu saa aikaan paljon monitahoista keskustelua muiden ympäristöteemojen ohella. Jatkuvasti eri asianomaiset tahot etsivät aktiivisesti ja pohtivat keinoja, joilla vesien- ja ympäristönsuojelua voitaisiin entisestään tehostaa. Tällä hetkellä keskeisin työkalu ja tärkein keino maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristötuki, joka on ollut käytössä koko EU-jäsenyyden ajan.

Suomessa maatalouden ympäristötukeen käytetyt varat ja viljelijöiden sitoutuminen on poikkeuksellisen laajaa verrattuna muihin EU:n jäsenmaihin. Ympäristötukeen on sitoutunut 90 prosenttia viljelijöistä, ja tuki kattaa 95 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta. Kuitenkin myös maatalouden ympäristötuen todellista vaikuttavuutta on epäilty ja arvosteltu rankasti. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä on viljelijöille vapaaehtoinen, ja tuki perustuu toimenpiteistä aiheutuneisiin kustannuksiin ja tulonmenetyksiin. Tosiasia on, että maatalouden vesistökuormitus on vaikeasti hallittava kokonaisuus, ja lisäksi toimenpiteiden vaikutukset sekä tulokset ovat nähtävissä vasta yleensä pitkällä aikavälillä.

Toisaalta tämänhetkiset arviot ovat myös osoittaneet, että pelkästään ympäristötuen toteuttaminen nykyisellään ei riitä. Tukeen tarvittaisiin uusia ratkaisuja ja menetelmiä sekä tuen uudelleen suuntaamista ja kohdentamista. Mutta ympäristötuen avulla on toisaalta saatu myös positiivisia vaikutuksia aikaan, sillä ympäristötuen myötä viljelijöiden ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja sitä kautta vaikuttanut myönteisesti esimerkiksi viljelykäytänteihin.

Viimeaikaiset keskustelut ovat kuitenkin osaltaan vaikuttaneet kuluttajiin, heidän ajatuksiinsa ja jopa käyttäytymiseen. Kuluttajat ovat alkaneet epäillä kotimaisen elintarvikkeen ostamisen tarkoituksenmukaisuutta ja alkaneet miettiä vaihtoehtona jopa ulkomaisten elintarvikkeiden suosimista kotimaisten tuotteiden sijasta. Eittämättä kuluttajan rooli nousee muiden ohessa keskeiseen asemaan, ja tässäkin yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää saada välitetyksi ja toisaalta varmistetuksi oikean viestin perillemeno niin kuluttajille kuin myös viljelijöille, päättäjille, virkamiehille ja muille asianosaisille tahoille. Tällä tavalla voidaan vaikuttaa ja saada karsittua turhia yleistyksiä ja varsinkin vääriä luuloja asian ympäriltä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen elintarviketuotanto ja puhdas lähiruoka ovat keskeisessä asemassa ajatellen maamme huoltovarmuutta, kotimaisen ruuan riittävyyttä sekä ylipäätänsä terveellistä ja laadukasta ravintoa. Ensimmäistä kertaa sotavuosien jälkeen emme ole tällä hetkellä omavaraisia maidon suhteen. On sanomattakin selvää, että pysyvä asutus tarvitsee pysyvää ruuantuotantoa, jossa luonnon omia ravinnevirtoja keskitetään ja kasvatetaan. Tähän liittyy toisaalta väistämättä myös ravinteiden osittaista päätymistä kaikkien kannalta ei-toivotulle alueelle eli vesistöihin. Täysin päästötön maatalous on käytännössä mahdotonta toteuttaa, mutta paljon voimme asian hyväksi kuitenkin tehdä.

Arvoisa puhemies! Jatkossa tarvitsemmekin enemmän konkreettisia toimia, käytäntöjä ja neuvontaa. On varmasti selvää, että maanviljelijät ovat valmiita tekemään oikeita asioita, kunhan heille asioista tiedotetaan ja heitä niiden osalta asianmukaisesti neuvotaan. Tarvitaankin neuvontaa tiloille, jossa huomioidaan maatalousyrittäjän osaaminen ja hyvät käytänteet. Tällaisilla toimilla vaikutetaan osaltaan myös maaseudun työllisyyteen, maaseudun kehittämiseen ja maanviljelijöitten jaksamiseen. Tämänhetkinen eräänlainen syyttely- ja syyllistämislinja ei auta ympäristöä, viljelijöitä eikä myöskään elintarviketuotantoamme.

Arvoisa puhemies! Ei liene asiatonta nyt talouden taantuman aikana muistuttaa myös siitä, että suomalainen alkutuotanto ja koko elintarvikeketju työllistää koko ajan satojatuhansia ihmisiä. Nämä työpaikat ovat vaarassa, jos suomalaisen ruuantuotannon edellytykset näivetetään.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteko tuo esille kattavasti Itämeren alueen ympäristöongelmat ja ominaispiirteet. Se on kuitenkin ennemmin yhteenveto nykyisistä toimista kuin proaktiivinen suunnitelma tulevaa varten. EU:n tänään julkistaman Itämeri-strategian tavoin kansallinen Itämeri-politiikka kaipaisi rinnalleen suunnitelmaa konkreettisista toimista Itämeren alueen hyväksi.

EU:n Itämeri-strategia on sisäinen työkalu, ja siinä Itämeren alueeksi käsitetään kahdeksan EU-valtion muodostama makroalue. Jotta valtioneuvoston Itämeri-politiikka voi täydentää EU:n strategiaa mahdollisimman hyvin, tulee sen käsittää myös EU:n ulkopuoliset maat Venäjä ja Valko-Venäjä, jotka ovat keskeisessä roolissa Itämeren alueen kokonaishyvinvoinnin, turvallisuuden ja puhtauden kannalta. Tätä tulisi selonteossa korostaa.

Asiasisällöllisesti selonteko on erinomainen. Rehevöitymisen pysäyttämiseen ja ravinnepäästöjen merkittävään vähentämiseen on syystä kiinnitetty erityistä huomiota. Maatalouden päästöt on saatava kuriin. Ympäristötuki on tässä tärkeä työkalu. Sen kehittämisen ja käyttöalan laajentamisen tulisi olla keskeinen tavoite Itämeri-politiikassa. Tarvetta laajentamiseen on. Esimerkiksi Uudellamaalla maatalouden päästöjä vähentäviä suojavyöhykkeitä on ympäristökeskuksen mukaan tällä hetkellä noin 1 300 hehtaarin verran, kun tarve olisi 3 300 hehtaaria. Puute ja vaje asiassa on melkoinen.

Samalla ympäristötukia tulisi kohdentaa uu-sien, innovatiivisten puhdistustapojen selvittämiseen ja käyttöönottoon. Esimerkiksi Hufvudstadsbladet uutisoi hiljattain kalkkisäkkien käytöstä maatalouden fosforipäästöjen vähentämisessä ja hyödyntämisessä uudelleen lannoitteena — erinomainen innovaatio.

Liikenteen päästöt, erityisesti laivojen typpipäästöt ja käymäläjätteet, on saatava niin ikään kuriin. Itämeren alue on selonteon linjauksen mukaisesti aiheellista nimetä typenoksidipäästöjen vähentämisen erityisalueeksi. Oleellista kuitenkin on, että vastaavat päästömääräykset ulotetaan myös Englannin kanaalin ja Pohjanmeren merialueelle. Tämä on muun muassa alusten teknisten määräysten yhtenäisen kehittämisen kannalta merkityksellistä.

Liikenteen näkökulmasta toinen tärkeä selonteossa esiin nostettu asiakokonaisuus on meriturvallisuuden parantaminen. Tätä varten on kansallisella tasolla laadittu erityinen meriturvallisuusohjelma. Yhteistyötä Itämeren maiden välillä olisi kuitenkin edelleen tiivistettävä myös muutoin kuin EU:n puitteissa.

Arvoisa puhemies! Kotitaloudet ovat suuri Itämeren kuormittaja, ja sen osalta vastuu lankeaa meistä jokaiselle. Omilla toimillamme ja ostopäätöksillämme voimme vaikuttaa. Myös hallituksen tulee kannustaa kansalaisia Itämeren kannalta parhaisiin ratkaisuihin. Yksi tärkeä selonteon yksityiskohta on maininta fosfaattipitoisten pesuaineiden kieltämisestä vuoden 2012 loppuun mennessä. Tämä on erinomaista. Tosin, jos poliittista tahtoa riittää, kielto olisi mahdollista toteuttaa nopeammassakin aikataulussa.

Yhteistyöfoorumeita on Itämeren alueella lukuisia. Olennaista on nyt koordinoidusti paikallistaa ne työkalut, joilla Itämeren kriittisiin ongelmiin voidaan puuttua nopeavaikutteisesti ja laaja-alaisesti. Tarvitaan päätöksiä ja toimia sekä kansallisella, alueellisella että EU-tasolla. Tähän valtioneuvoston selonteko tarjoaa erinomaiset kehykset linjaamalla oikean suuntaista politiikkaa oikea-aikaisesti.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lähtiessämme nyt juhannukseksi mökille Saaristomerelle odotamme kauhulla, onko mökin rannassa sinilevää. Sinilevälautathan yleensä esiintyvät keskellä Itämerta, mutta lämpiminä kesinä niitä on myös saarien rannoilla.

Euroopan unioni sekä Itämeren rantavaltiot ovat nyt lopulta vahvasti heränneet Itämeren suojeluun. Vaikka Helcom on tehnyt 30 vuotta työtä Itämeren suojelemiseksi, niin se ei voi tehdä poliittisia päätöksiä eikä rahoittaa Itämeren puhdistamista. Monet ryhmäpuheenvuoron pitäjät olivat vähän sitä mieltä, että Helcomilla olisi jotain päätäntävaltaa. Näinhän ei ole. Se on tutkimus- ja selvityselin.

Valtioneuvoston selonteko Itämeren tilasta on kyllä minun mielestäni erinomaisen hyvä. Se on hyvin tarkka, se on jopa tieteellisen tarkka monissa asioissa, ja se tuo esille sen, että teollisuuden ja yhdyskuntajätteen vesien puhdistaminen on jo parantanut Itämeren tilaa, mutta edelleenkin maatalous ja haja-asutusalueiden jätevedet pilaavat jonkin verran Itämerta, tai aika paljonkin. Maatalouskin on huomannut, että fosfori- ja typpipäästöt eivät ole merkittävästi vähentyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Kun me purjehtijat keräämme käymäläjätteen septitankkeihin tai käytämme maalla olevia vessoja, niin laskevat matkustaja-alukset edelleen käymäläjätteet Itämereen. Se on ihan uskomaton juttu, ettei tätä saada hallintaan.

Euroopan unionin komissio on laatinut suunnitelman Itämeren alueen strategiaksi, josta siis ed. Salolainen ensimmäiseksi kysyi. Se on aika paksu opus, ja se on toistaiseksi vain englanniksi. Strategiassa huomioidaan eri valtioiden Itämerta saastuttavat toiminnot ja kerrotaan, miten paljon puhdistaminen maksaa. Siellä on muun muassa 10 miljardin euron projekteja luokiteltu.

Pietarin jätevedenpuhdistusta ollaan saamassa vähitellen hallintaan, ja tämän päivän uutinenhan oli se, että Suomi oli myöntänyt Pietarin jätevedenpuhdistukseen 6,1 miljoonaa euroa. Ihmettelen edelleenkin, miksi pienen Suomen pitää rahoittaa venäläisten jätevedenpuhdistus, miksi he eivät voi sitä mitenkään tehdä itse. John Nurmisen säätiö suorittaa fosforin puhdistusta Pietarin jätevesissä sekä Puolan rannikolla. Tämä on erinomainen projekti, mutta miksi sekin pitää tehdä vapaaehtoisin voimin, miksei tähän saada valtioiden rahaa?

Meriturvallisuudesta vastaavat kansalliset viranomaiset sekä Imo, joka on aika itsepäinen organisaatio eikä tahdo millään suostua moniin niihin vaatimuksiin, mitä meilläkin Merenkulkulaitos on esittänyt. Mutta meillä on olemassa tämä Euroopan meriturvallisuusvirasto, josta jo kysyin, ja ministeri Thors vastasi, että se on tiedossa, mutta siitä ei ole kauheasti ollut meille hyötyä. Kannattaisi todella tätä Emsaa nyt käyttää hyväksi, koska sen mukaan, mitä se itse ilmoittaa tekevänsä, sehän todella kouluttaa ja puhdistaa ja tekee kaikenlaisia toimenpiteitä. On väärin, että ainoastaan Etelä-Euroopan maat hyötyvät tämän tyyppisestä rakennelmasta. Kai nyt meidän Kemikaalivirastommekin tekee aika paljon työtä koko Euroopan unionin hyväksi.

Itämeren puhdistamiseen ja meriturvallisuuteen kiinnitetään nyt erittäin suurta huomiota ja rahaa tarvitaan paljon suunnitelmien toteuttamiseksi. Onneksi nyt ryhdytään toimenpiteisiin, vaikka selkeästi liian myöhään.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Täytyy sanoa, että oli mieluisaa opetusmielessä lukea tätä selontekoa. Vaikka olen joskus 1990-luvun alussa opiskellut monta vuotta Baltic Sea Universityssä Itämeren suojelua, niin opin taas paljon lisää, ja se tuntuu hyvältä, kun huomaa, että koko ajan ollaan todella siinä keskiössä ja otetaan selvää eikä vaan jatketa vanhoilla tiedoilla. Mutta valitettavasti monet vanhat tiedot pitävät edelleen paikkansa. Muistan hyvin silloin, kun luennoitsija — tämä tapahtui silloin satelliitin välityksellä, ja se oli aivan ihmeellinen tekniikka siihen aikaan, kun ei vielä ollut totuttu tähän, että voidaan välittää tietoa — kertoi meille, että Euroopan suurin aavikko sijaitsee Itämeren pohjalla elikkä kuollut merenpohja. Tämä on kai edelleen totta, ja siellä on semmoista mömmöä, joka haisee mädänneelle munalle ja on niin vahvaa ainetta, että jopa sukeltajanpuvun läpi tämä aine voi tunkeutua.

Se, mikä jo silloin oli selvää ja on edelleen, on se jotenkin se ahdistava asia, että kun Itämeren suojelu on ollut vuodesta 1991 eteenpäin oikeastaan minun lempiaiheeni koko ajan, niin tuntuu siltä, että voi ei, kun puhutaan samoista asioista edelleen. Muun muassa ed. Sarkomaa puhui hyvin tästä ravinnekaupasta elikkä samanlaisesta kaupasta kuin käydään nyt ilmastopäästöillä, ja silloin jo, 1990-luvun alussa, Ahvenanmaalla tehtiin tämmöinen kokeilu. Sen nimi oli Bubblor. Ehkä Ahvenanmaan edustaja tietää paremmin kuin minä, miten siinä kävi, mutta muistan hyvin, että meille kerrottiin, että Ahvenanmaa olisi halunnut aloittaa tämmöisen kaupanteon, että olisi tietty alue, jossa olisi maksimimäärä typpi- ja fosforipäästöjä, ja sitten näitä oikeuksia päästää olisi myyty. Jostain syystä se ei edennyt silloin siitä eteenpäin, mutta ehkä siitä, mitä silloin jäi pöydälle, voitaisiin jatkaa nyt ja koko meren alueella. Se olisi varmaan hyödyllistä.

On ihan selvää, että maatalouden ympäristötuki on se vaikuttavin tapa ottaa kunnon ote Itämeren pelastamiseen. On kysymys niin suurista rahoista, kun puhutaan EU:n maataloustuesta, että minusta on erittäin surullista, ettei tässä EU:n tekemässä strategiassa oteta reilummin kantaa siihen, missä paljon rahaa liikkuu, elikkä maataloustukeen.

Opin täällä ed. Kaunistolta, joka on minun maatalousneuvonantajani, että tämmöistä ympäristötukea ei ole ollenkaan kaikissa maissa. Meilläkin se on ollut enemmänkin tulotuen näköistä. Nyt kun Suomessa on tultu viisaammiksi ja meillä on täällä hyvä Teho-hanke ym., niin olisi erittäin aiheellista, että Suomi ajaisi sitä linjaa, että koko Itämeren valuma-alueella EU:n maataloustukea muutettaisiin niin, että rahoja käytettäisiin enemmän ympäristötuen näköisesti ja juuri niillä valuma-alueilla, missä se eniten vaikuttaa mereen, ja saataisiin myös Puola ja muut maat mukaan siihen samaan trendiin, mikä nyt Suomessa on alkamassa. Selvästi hallitus nyt kääntää tätä laivaa oikeaan suuntaan, mutta voitaisiin saada mukaan myös nämä muut maat tähän samaan trendiin ja mahdollisimman nopeasti sekä täällä kotimaassa että muissa maissa, ennen kuin Puolassa tehomaanviljely on saanut suurempaa jalansijaa kuin se jo nyt on saanut.

Se, mikä tässä minua huolestuttaa, on, että kun meillä on nyt hyviä asioita tapahtumassa, lopultakin, niin kuin Teho-hanke, niin onko tämä Teho-hanke ajateltu niin, että se jatkuu siihen hetkeen asti, kunnes maataloustuet muutetaan niin, että samat viljelijät huomaavat, että homma vaan jatkuu ja jatkuu, että tässä ei tule katkoksia, ja onko niin, että se myös laajennetaan, että on ihan selvää, että ne kunnat ja alueet pääsevät mukaan, jotka eivät nyt ole mukana siinä. Saaristomeren alueellakin ovat varmasti kateellisia meille, joilla on muun muassa Aurajoki mukana, että meillä tehdään tällaista räätälöityä neuvontaa ja kädestä pitäen pohditaan, mitä juuri tässä kannattaa tehdä ja oikealla psykologisella tavalla. Kun itse opiskelin Itämeren suojelua, meitä oli vaan enemmänkin biologeja ja valtiotieteiden ihmisiä siellä, ei ollut psykologeja eikä sosiologeja tai muita, ja täytyy myöntää, että varmaan tässä on monta kertaa ollut se ongelma, että lähestytään ihmisiä vähän väärällä tavalla, ja silloin homma ei etene. Elikkä jos me nyt olemme tässä löytämässä mallia, missä oikealla tavalla lähestytään ihmisiä ja saadaan oikeasti tapahtumaan muutosta, niin se malli pitää vikkelään laajentaa koko Itämeren valuma-alueelle ja siihen pitää käyttää suuri osa EU:n rahoista.

Tämä ikuisuuskysymys siitä, kuka saastuttaa ja miten paljon per kapita, per henkilö: Suomi ja Ruotsi ovat ihan pahimmasta päästä, ja tämä on ihan selvä. Jo silloin, kun tein graduni aiheesta suhteellisen kauan sitten, oli tehty semmoinen tutkimus, ketkä hyötyvät Itämerestä taloudellisesti, ja sen mukaan selvästi me suomalaiset ja ruotsalaiset hyödymme. Meillä on eniten ...

Vi har alltså mest — jag fortsätter på svenska, ärade talman (Puhemies: Det passar; 5 minuter!) — vi har alltså mest nytta av att vi har en skärgård, vi har mera sommarstugor, vi seglar mera, vi har fisket och allt möjligt annat där vi har nytta av Östersjön. Därför är det också vi som har intresse av att skydda Östersjön.

Jag vill bara säga att S:t Petersburg är en succéstory. Det är det bästa samarbetet vi har haft med Ryssland. Mera sådant, tack. Och i det här har vi också samma psykologiska aspekt. Vi har inte sagt att ni ska göra så här och så här, utan det har varit ett samarbete mellan Helsingfors vattenreningsverk och Vodocanal på ett bra plan, på ett brett sätt, så att de själva bär ansvaret.

Nu hoppas jag innerligen att samma modell kan överföras på Kaliningrad, att vi gör samma jobb som vi gjorde med S:t Petersburg också där, förhoppningsvis snabbare för med S:t Petersburg har det tagit ganska lång tid.

Och till sist — jag kan ta det här också på svenska — till riksdagsledamot Kaunisto när han talade om vass eller järviruoko och utnyttjandet av vass. Här ser jag också att det är otroligt fint om man skulle kunna se det som någonting positivt. Vi har massor med vass på mitt sommarställe, eller min mormors egentligen. Om vi kan börja få ut energi från den samtidigt som vi tar bort näringsämnen från havet. Vad bättre kan man tänka sig? Om man gör det här på rätt sätt så kan vi slå två flugor i en smäll.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Som medlem i utrikesutskottet förstår man snart hur viktigt Östersjöområdet är i finsk utrikespolitik. Utan en klar strategi för hur vår framtid i området ska se ut är det svårt att arbeta vidare med uppställda politiska mål.

Redogörelsen är därför central i vårt arbete och utrikesutskottet har länge efterlyst den. Lika viktigt är det att få EU att förstå vilken central roll Östersjön har i europeisk politik, och då menar jag också Östersjöns tillstånd ur miljösynpunkt. Jag välkomnar ledamot Heidi Hautalas förslag om en behandling av EU-strategin också här i salen. Utan miljösäkerhet finns heller ingen politisk säkerhet. Miljön liksom energin kommer att spela en allt centralare roll i internationella kriser.

Mest centralt beläget i Östersjön är Åland och för ett område bestående av 6 500 öar är alla frågor i redogörelsen centrala. Åland har egen lagstiftningsbehörighet inom till exempel miljö- och vattenlagstiftning, så har även Sverige och Finland liksom andra länder runt Östersjön, men det hjälper inte att sitta i Mariehamn, Helsingfors, Stockholm eller Tallinn och lagstifta, det är ändå samma vatten det handlar om. Vi måste samarbeta och koordinera. Det finns redan många samarbetsorgan — ja, antagligen för många. Det gäller att koordinera och koncentrera resurserna och det är just en av de frågor jag anser att riksdagen ska ta ställning till vid behandlingen av redogörelsen.

Ur åländsk synvinkel är det en absolut nödvändighet att Östersjön räddas, och ledamot Janina Andersson tog upp ett av de lokala initiativen som tagits på Åland. På detta sätt kan en ekonomisk tillväxt tryggas och livskvaliteten för invånarna höjas. Finland och det övriga Europa ska absolut stödja Helcoms Baltic Sea Action Plan för att trygga alla regionens invånare en ren och säker Östersjö. Det räcker inte med vackra ord.

Miljöaspekten är central. Rapporter visar att Östersjön troligen är i sämre skick än vad vi hittills trott. Isoleringen gör att vattnet inte byts ut lika ofta som i andra hav. Tillståndet har ytterligare försämrats av övergödning och miljögifter, dessutom har Östersjön utsatts för överfiske. De miljömässiga utmaningarna är enorma och Östersjön måste räddas och det görs främst genom att minska utsläppen i vattnet.

Vi vet att föroreningarna orsakas av bland annat sjöfarten och jordbruket. Därför måste antingen kontrollen öka eller så måste de som sköter sig belönas bättre, till exempel i form av lägre hamn- och farledsavgifter. Östersjön är i en ond cirkel, vilket framgår av statsrådets redogörelse.

I redogörelsen har sjöfarten både ur miljö- och sjösäkerhetssynpunkt en central roll. Det är därför förvånande att det i det här landet inte förs en sjöfartspolitik som gör att vi får behålla våra egna fartyg under egen flagg. Vi anser att sjöfarten måste vara underkastad stränga säkerhetsregler samtidigt som vi driver en politik som gör att fartygen flaggas ut.

På lång sikt är naturligtvis målet att få en gemensam europeisk sjöfartspolitik, men eftersom vägen dit är lång måste vi åtminstone se till att Finland driver en politik som gör att fartygen konkurrerar på lika villkor som andra fartyg i Östersjön och därför stannar under vår kontroll.

Petteri Orpo /kok:

Herra puhemies! Tämä Itämeri-selonteko on tärkeä asiakirja, ja olen erittäin iloinen siitä, että se on nyt eduskunnalle annettu ja pääsemme sitä syyskaudella täällä käsittelemään ja pohtimaan sen sisältöjä.

Itämeren tila on erittäin huolestuttava. Itämeri ei pelkästään kärsi, vaan se on osittain kuollut tai kuolemassa, ja tämä on meidän sukupolvellemme sellainen haaste, että meidän on vastattava siihen tiukoin ja määrätietoisin toimin.

Mitä on tehtävissä? Me voimme toimia kansainvälisellä areenalla, ja toinen keskeinen osa on meidän omat toimemme.

Kansainvälisillä areenoilla Euroopan unioni on keskeinen toimija. Oli erinomainen voitto, että suomalaisten parlamentaarikkojen voimin Itämeri saatiin ensimmäisen kerran EU:n budjettikirjaan. Seuraavaksi on huolehdittava siitä, että tälle tilille löytyy myöskin rahoitusta. Jos me saisimme edes murto-osan siitä, mitä Euroopan unioni ohjaa Välimeren suojeluun ja Välimeren alueen kehittämiseen, niin voisimme olla erittäin tyytyväisiä.

Eli toiminta Euroopan unionissa on keskeistä, mutta myös Itämeren alueen valtioiden on tehtävä hyvää yhteistyötä Itämeren pelastamiseksi. Helcom ja sen action plan oli hyvä alku. Siinä sovittiin ravinnepäästöjen vähennyksistä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tästä tavoitteesta on pidettävä ehdottomasti kiinni. Siihen on luotava uskottavat, hyvät seurantajärjestelmät ja myöskin järjestelmä, jolla niitä maita, jotka eivät tähän velvoitteeseen ole pääsemässä, puhutellaan ja pakotetaan tiukempiin toimiin.

Kansainvälisen yhteistyön lisäksi meidän on tärkeää siis tarttua määrätietoisesti omiin käytettävissä oleviin keinoihimme. Me olemme tehneet paljon hyviä ratkaisuja, mutta edelleenkin vesistöihin valuu aivan liikaa ravinteita, jotka rehevöittävät Itämerta. Erityisesti herkkä Saaristomeri on todella huonossa tilassa. Sinilevä leviää valtavaa vauhtia, ja Saaristomeren luonto kärsii. Viimeisiä uutisia juuri tältä päivältä oli se, että Saaristomeren kalastajien kalakannat ovat jostain syystä tänä keväänä erittäin vähäisiä. Ahvensaaliit, jotka ovat olleet kuitenkin erittäin suuria, ovat pienentyneet merkittävästi, haukisaaliit ovat vähentyneet, silakka voi huonosti, ja samoin Saaristomerellä rehevöitymisen jälkeenkin hyvin viihtynyt kuha on myöskin ollut vähenemään päin. Eli jotain erityistä on nyt vielä ihan viime aikoina tapahtunut.

Tämän takia meidän on todella päättäväisesti käytävä Saaristomeren rehevöitymisen aiheuttamien ongelmien kimppuun, ja tässä suuntaan katseeni Teho-hankkeeseen, jonka hallitus on käynnistänyt vuoden 2008 alussa ja joka on tällä hetkellä käynnissä Eurajoen ja Aurajoen valuma-alueilla. Kysyinkin jo ministeriltä käydyssä keskustelussa, millaisia konkreettisia toimia ja uusia innovaatioita tämä Teho-hanke on tuonut. Odotan mielenkiinnolla edelleen vastauksia, koska tämä hanke on ollut käynnissä jo koko tämän hallituskauden ajan ja se on kuitenkin merkittävin konkreettinen toimi, joka on tällä hetkellä käynnissä. Se, että sieltä saataisiin niitä tapoja, joilla todella ravinteet vähenevät, olisi äärettömän tärkeää.

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelu on aivan keskeinen asia nyt ja tulevaisuudessa, ja siksi kaikki keinot on otettava käyttöön.