Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Joskus odottavan aika on pitkä. Selonteko Itämeren tilasta on ajankohtainen ja monipuolinen, vaikka se vierähtikin jo seuraavan vuorokauden puolelle.

Erityisen tärkeätä on selonteossa esiin tuleva taloudellinen yhteistyö ja ympäristöturvallisuuden parantaminen. Itämeri-politiikan kaikilla sektoreilla tehdään paljon EU-tason yhteistyötä, ja näin on oltava myös jatkossa. Itämeren alue on itsessään ainutlaatuinen ekosysteemi, jota nykyisin kuormittavat valitettavan monet ympäristömyrkyt. Vesialue on melko matala ja vähäsuolainen, joten se eroaa merkittävästi muista merialueista.

Koko veden vaihtuminen Itämeren alueella on vuosikymmeniä kestävä prosessi. Siksi saastuminen on sitäkin vakavampi asia alueella, mihin laskevat noin 85 miljoonan ihmisen asutuksesta ja teollisesta toiminnasta syntyvät saasteet. Jokainen alueen valtio voi toki omilla toimillaan pyrkiä parantamaan vesialueen tilaa, mutta näkyvät ja merkittävät parannukset saadaan aikaan vain laajapohjaisen kansainvälisen yhteistyön ja sopimusten kautta.

Taloustaantuma uhkaa monien tärkeiden investointien toteutumista ja siirtää kuormituksen vähentämistavoitteita tulevaisuuteen. Ilman tiivistä yhteistyötä ja pitkälle menevää poliittista sääntelyä merialueen tila huononee entisestään ja nykyiset ponnistelut valuvat hukkaan.

Arvoisa puhemies! Itämeren typpi- ja fosforipitoisuuksia on tarkkailtu ja yritetty hillitä vuosikausia. Monet myrkkypäästöt ovat vähentyneet tai lähes loppuneet, mutta toisten osalta ollaan vasta torjunnan alkuvaiheessa. Myrkkymääriä on pystytty pudottamaan ainakin teollisuus- ja yhdyskuntajätevesien paremmalla käsittelyllä. Itämeri on kuitenkin jo niin rehevöitynyt, että levää muodostuu varsinkin kesäisin huomattavia määriä.

Suojeluongelmilla on omat yhteiskunnalliset juurensa, ja tilannetta hankaloittavat rantavaltioiden taloudellisen kehityksen erot. Parannuksen aikaansaamiseksi on ryhdytty erilaisiin yhteistoimintahankkeisiin, mutta paljon työtä on vielä jäljellä. Suomi ja Ruotsi ovat lahjoittaneet jätevesihuollon investointeihin rahaa ja ovat näin pyrkineet parantamaan tilannetta myös muualla kuin omilla alueillaan. Hyvänä esimerkkinä voidaan mielestäni pitää Nevan kokoomaviemärin rakennushanketta, jolla vähennetään Pietarista tulevia jätevesipäästöjä Suomenlahteen.

Myös maatalouden päästöjä on pystyttävä edelleen vähentämään. Ensisijaisesti tavoitteisiin on pyrittävä kohdentamalla paremmin ympäristötukia. Lisäksi on panostettava hankkeisiin, joissa laajennetaan suoja-alueita ja perustetaan kosteikkoja. Tärkeintä on löytää kestäviä ratkaisuja, jotka tukevat sekä maatalouden säilymistä Suomessa että positiivista ympäristökehitystä.

Itämeri ja sen ympäristövaltiot muodostavat kehittyvän ja dynaamisen talousalueen, jolla on paljon talouspotentiaalia. Talousalueen rooli korostuu taas, kun taantuma joskus hellittää. Kasvaneen meriliikenteen myötä alueella liikkuu matkustaja-aluksia, kalastajia sekä kontti- ja öljykuljetuksia, joiden reitit risteilevät merialueella kiihtyvään tahtiin. Intensiivinen liikenne kasvattaa saastemääriä mutta myös onnettomuusriskiä.

Kaikenlaisten ympäristöä tuhoavien päästöjen valvonta on tärkeää, mutta haluan tässä kiinnittää huomiota juuri öljyntorjuntavalmiuksien parantamiseen. Öljykuljetukset ovat lisääntyneet viime vuosina, ja samalla öljykuljetuksiin liittyvät riskit ovat moninkertaistuneet. Talviolosuhteissa tapahtuvat kuljetukset ovat erityisen vaikeita, ja mahdollisen onnettomuuden sattuessa öljyä on hyvin vaikea korjata talteen jäiden seasta. Meillä Suomessa tarvitaan lisää kalustoa, ja viranomaisten toimintavalmiuksia on korostettava öljykatastrofin varalta.

Itämeri on Suomelle tärkeä talousalue, ja kolme sen suurinta kauppakumppania ovat saman meren rannoilla. Talouskriisi on tuonut kuitenkin epävakautta alueelle. Erityisesti Pietari ja Leningradin alue ovat kasvattaneet taloudellista merkitystään panostamalla satamiin ja logistiikkaan. Pian on myös mahdollista, että suuri osa Euroopan tarvitsemasta energiasta kulkee Itämeren pohjaan suunnitellun kaasuputken kautta.

Yhteistyötä syventämällä luodaan edellytyksiä talouskasvulle ja vakiinnutetaan ympäristönsuojelukäytäntöjä. Itämeren alue on nähtävä tulevaisuuden osaamis- ja innovaatiokeskittymänä, jossa ympäristönsuojelu ja liiketoimintaympäristö kohtaavat ja nivoutuvat sujuvasti toisiinsa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta sellaisista asioista, joihinka ei ole aikaisemmin kuulemani mukaan tässä keskustelussa eilisen iltapäivän aikana kiinnitetty huomiota.

Ensinnäkin niin tämän selonteon valmistelijoilta kuin vähän muiltakin on jäänyt huomaamatta, että me saimme tänne eduskuntaan ydinasiasta Itämeren osalta ennakkoselonteon, ja se olikin Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus toiminnasta Pohjoismaiden neuvostossa männä vuonna. Siellä nimittäin sanotaan sivulla 12 seuraavaa: "Suurlähettiläs Ole Norrback selosti valtuuskunnalle Itämeri-koordinaattorin tehtäväänsä ja totesi, että ympäristöasioihin kohdistuva mielenkiinto vaihtelee suuresti Itämeren rantavaltioissa. Joitakin maita aihe ei kiinnosta lainkaan; - - Helcomilla on Norrbackin mukaan hyvä toimintasuunnitelma, mutta sen aikataulu on liian pitkä."

Arvoisa puhemies! Tämä olennainen asia puuttuu tästä selonteosta, jota nyt arvioimme, aivan kokonaan. On tietysti hyvin mielenkiintoinen asia, että se keskeinen toimija, joka on palkattu meidän valtiomme toimesta näihin Itämeri-asioihin suurlähettilään statuksella, on kertonut tämän siellä Pohjoismaiden neuvostolle, mutta se tieto ei ole kulkeutunut näille virkamiesvalmistelijoille, jotka ovat hallituksen puolesta tämän selonteon tehneet.

Sitten muutama muu näkökohta.

Toinen iso asia, mikä tästä tavallaan puuttuu aivan kokonaan — se on ehkä lapsus — on se, että erikoisesti Keski-Euroopasta pohjoiseen virtaavat joet tuovat mukanaan valtavan määrän ympäristömyrkkyjä. Aikaisemmissa selonteoissa, joita meille on tänne eduskuntaan tuotu vuosien varrella, on kerrottu, kuinka merkittävistä lääketeollisuusfirmoista on tapahtunut sellaisia päästöjä noin vaan: yhtäkkiä ovat luiskahtaneetkin kaikki myrkyt veteen, ja niin ovat vesieliöt jokivesistä ja sieltä jokien suupuolelta kuolleet, sanotaanko, tasan tarkkaan. Toisin sanoen samalla tavalla siellä on tullut dibentsodioksiinia, dibentsofuraaneita, jotka nyt sitten rikastuvat ravintoketjuihin Itämeressä, ja siitä seuraa, että ne kalat, mitä me syömme, ovat osittain syöntirajoitusten piirissä EU-säädöksillä ja -päätöksillä. Näin ollen jollakin tavalla siinä johonkin osaan tätä valmistelutyötä on eräänlainen pimeys mennyt.

Samoin on unohtunut lukea meidän rakas hallitusohjelmamme, tämän uljaan hallituksemme ohjelma. Siellä nimittäin sanotaan suuren taistelun tuloksena se, että me rupeamme biokaasua tukemaan aivan erikoisesti, ja siellä rahatkin osoitamme tähän tarkoitukseen. Ja vielä valitsimme heti alkuun alueenkin, jolla me rupeamme tätä pilotointityötä tekemään, elikkä Lounais-Suomen, juuri sen ongelmallisen alueen, jolta näitä valumia, joista keskusteltiin paljon tässä iltapäivän aikana ministerin johdolla, menee Saaristomereen ja saastuttaa sitä. Se on kokonaan unohtunut tästä hommasta pois niin ikään, sillä tavalla, että korostettaisiin, että sillä konstillahan meillä ne ravinteet on tallessa, niitä kierrätetään, ei tarvita ulkopuolista ravinnesiirtoa siihen viljelymaahan. Lisäksi saadaan ne hyödyt, siis energiahyöty ja sähköhyödyt ja kaikki muut hyödyt, siitä sitten päälle. Elikkä siis toisin sanoen mehän olemme tehneet paljon enemmän kuin mitä tässä itse asiassa onkaan.

Sitten vielä mielenkiintoinen yksityiskohta, tributyylitina. Ne asiat kerrotaan kyllä aivan oikein, mutta jos on se kielto todettu, niin miksi sitten ei ole ruoppauskieltoa siellä, missä ne tributyylitinat ovat siellä pohjasedimenteissä? Tämähän on ihan pöljä, tämä koko homma, jos ei sitten ruoppauskieltoa ole siihen tullut päälle.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itämeri-selonteko on tärkeä askel Itämeren ongelmien poistamiseksi, ja mikä myönteistä, tämä myös laajentaa hyvin kapea-alaista Itämeri-keskustelua tärkeällä tavalla. On hyvä, että selonteossa käydään lävitse myös maataloudessa jo tehdyt toimenpiteet ja niiden ympäristövaikutukset, mutta on myös erittäin hyvä, että edes jossakin määrin selonteossa avataan koko Itämereen liittyvää kokonaiskuvaa liittyen sen mataluuteen, suolattomuuteen, hapettomuuteen jne. ja siihen, että muutokset parempaan tapahtuvat hitaasti eli tehokkaankin vesiensuojelun vaikutukset vesistöjen laadussa näkyvät vasta vuosien, jopa vuosikymmenten päästä.

Kaikissa Itämeren tilaan vaikuttavissa toimissa olisi pyrittävä vaikuttamaan erityisesti niihin maihin ja kohteisiin, joissa nopeimmin ja kustannustehokkaimmin pystyttäisiin parantamaan vesien laatua. Eli tällöin erityisesti katsotaan Kaliningradin jätevesiin, Leningradin alueen maatalouteen ja Valko-Venäjän päästöihin. On myös selvää, että Puolan maatalouden ennustettu intensifioituminen tulee olemaan suuri ongelma jatkossa.

Selonteko kiinnittää huomiota erityisesti maatalouden aiheuttamaan vesistön kuormitukseen. Aineistosta kuitenkin havaitaan se, että Suomen maataloudella on sinänsä vähäinen merkitys koko Itämeren tilaan, eli koko Itämeren ravinnekuormasta Suomen maatalouden osuus on ainoastaan muutama prosentti.

Alkuillan keskustelussa nousi esille se, ettei Suomen ympäristötukijärjestelmällä maatalouden päästöjen osalta olisi ollut vaikutusta. Tämä näkemys ei todellakaan pidä paikkaansa. Maatalouden ympäristökuormitus on Suomessa vähentynyt selvästi enemmän kuin Oecd- ja EU-maissa keskimäärin. Typpi- ja fosforilannoitteitten myynti ja käyttö ovat laskeneet rajusti ja kasvukauden jälkeen maahan jääneen typen ja fosforin määrät ovat vähentyneet paljon ympäristötukijärjestelmän voimassaolon aikana.

On myös huomattava, että Suomessa on vesipuitedirektiivin kera Euroopan unionin tiukimmat ympäristöehdot maataloudelle. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut viljelijöitten asenteessa. Ympäristötuki on lisännyt viljelijöitten ympäristötietoisuutta ja vaikuttanut myönteisesti viljelykäytäntöihin. Tiloilla tehdyt toimenpiteet ovat hyvin monipuolisia alkaen lannoituksen vähentämisestä ja täsmentämisestä suojakaistoihin puhumattakaan karjatilojen eri toimenpiteistä.

Huomattavaa on se, että näitten suojelutoimenpiteitten kirjo olisi vieläkin laajempaa, ellei unioni rajoittaisi niitä. Eli EU:han ei ole sallinut niin monia suojelutoimenpiteitä, mitä me haluaisimme käyttää päästöjen vähentämiseksi. Tämä kaikki osoittaa sen, että maatalouden päästöt on Suomessa otettu vakavasti.

Täällä aiemmin vaadittiin muun muassa kokoomuksen ja SDP:n ryhmäpuheenvuoroissa ympäristötukijärjestelmämme nopeaa muuttamista. Järjestelmän muuttamiseen tavoitteitten saavuttamiseksi on toki perusteensa, ja näitä muutoksia valmistellaan, mutta kesken rahastokauden niihin ei ole mahdollista mennä, sillä muutosten osalta olemme myös sidoksissa EU-säädöksiin. On myös ymmärrettävä, ettei maatalous kestä jatkuvia poukkoilevia muutoksia.

Muutoksia vaadittaessa on myös huomattava se, että rajallisilla taloudellisilla resursseilla ei ole mahdollista saavuttaa kaikkia tavoitteita ei Suomessa eikä muissakaan Itämeren maissa. Aiemmin joissakin puheenvuoroissa nousi esille näkemys siitä, että ympäristötuki pitäisi keskittää niin sanotusti pahimmille valuma-alueille, mutta minusta on selvää, että jatkossakin ympäristötukijärjestelmän toimenpide- ja tukielementtejä pitää kyetä kohdentamaan koko maahan.

Selonteossa ei tuoda esille sitä, että Suomessa maatalouden ympäristötuelle on asetettu vesiensuojelun ohella myös muita tärkeitä tavoitteita, kuten luonnon monimuotoisuuden edistäminen, maaseutumaiseman ylläpitäminen ja ilmastonmuutokseen vaikuttaminen. On muistettava, että maatalouden perustehtävä on ravinnon tuottaminen. On muistettava se, että maataloustuotanto on monella tavalla kytkeytynyt koko yhteiskunnan tuotantoon.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suolan ja hapen puute Itämeressä on todella hälyttävä. Se vaikuttaa voimakkaasti biologiseen monimuotoisuuteen ja uhkaa tuhota osan meren elämästä. Merentutkimuslaitos tutki yli 20 vuoden ajan Itämeren alenevaa suolapitoisuutta, ja on todettu, että mikäli suolapitoisuus saatettaisiin ennalleen ja hapetettaisiin merenpohjaa, meren elämän monimuotoisuus lisääntyisi, kalas- tuselinkeino nousisi uuteen kukoistukseen ja myös puhtaat rannat ja lisääntynyt turismi edistäisivät taloudellista kasvua. Olisi siis todellista pontta tehdä yhteistyössä nopeasti asialle jotain. Antaa toivoa nähdä, että on todella aloitettu toimenpiteitä ja pyritään yhteistyössä Pohjanlahdella, Suomenlahdella, Riianlahdella ja eteläisellä Itämerellä tekemään yhteistyötä maiden kesken, koska Itämeri ei suinkaan ole yksi, yhtenäinen allas. Tällä viikollakin itse asiassa olemme kuulleet, että Pietarin jätevesiasiaan vielä lisää paneudutaan ja Venäjän ongelmia yhteistyössä venäläisten kanssa hoidetaan.

Olen miettinyt tässä kuluneiden viikkojen aikana, mitähän tässä kaiken kaikkiaan oikein tulee tapahtumaan, tulevatko muutokset olemaan niin peruuttamattomia, ettei tavallisella kansalaisella, yksittäisellä ihmisellä, ole hirveän paljon tekemistä, jos laaja-alaiset linjaukset ovat sellaisia, että toinen käsi tuo paperin, joka kertoo, että tehdään asioita toisella tavalla, ja toinen tuo jälleen kerran paperin, joka kertoo, että kumotaan nämä ajatukset.

Haluaisin korostaa ministeri Thorsin nostamaa loppukaneettia, ajatusta siitä, ettei Itämerta pelasteta toimintasuunnitelmilla ja selonteoilla, vaan niihin kirjattujen toimenpiteiden toteuttamisella.

Se, mistä itse olen tällä hetkellä huolissani, on se tosiasia, että on nostettu jälleen kerran esille Kollajan altaan rakentaminen. Joku voi ajatella, että sillä ei ole merkitystä Itämeren suojelun kannalta, mutta todellisuus on se, että metaanipäästöjen lisäksi soiden turpeinen maaperä lähtisi veden pinnan nousun ja laskun sitä myllätessä liikkeelle pilaten alapuolisen Iijoen veden laatua. Turve kulkeutuisi veden mukana lopulta Pohjanlahteen, missä se edistäisi Itämeren jo nyt huolestuttavaa rehevöitymistä. Jäin miettimään, että jos me suureen ääneen komennamme täällä mökin mummoja ja pappoja laittamaan eläke-euroillaan jätevesijärjestelmänsä kuntoon ja toisaalta puhumme Kollajan rakentamisesta, niin missä ne ovat sitten ne Itämeren suojelun todelliset arvot ja todelliset järkiperusteet. Väkiselläkin olen tullut siihen tulokseen, että tuntuu, että kaikistellen näissä ympäristökysymyksissä häntä ei enää tiedä, heiluttaako se koiraa vai koira häntää, ja tietääkö vasen käsi, mitä oikea käsi tekee.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut hiukan kaksiosainen, koska tässä on ollut niin pitkä väli, että nyt ollaan sitten jo seuraavan vuorokauden puolella lähellä puolta kahta yöllä. Tämä ehkä ei ole ihan onnistunutta logistiikkaa siinä mielessä, että eduskunta on odottanut Itämeren selontekoa ja sitä on valmisteltu pitkään, se on myöhästynyt, ja nyt sitten, kun se on täällä, pääosa puheenvuoron varanneista ei ole sitten kuitenkaan voinut olla paikalla.

Arvoisa puhemies! Tähän, mihinkä ed. Kyllönen lopetti, aloitan siitä. Tämä Kollajan allas. Totesin jo aikaisemmin eilen, että tässä selonteossa nimenomaan painotetaan lohijokien kehittämistä ja vaelluskalan nousua. Nyt Iijokea ollaan kehitetty tähän suuntaan, ja tämä Kollaja-hanke kaataa nimenomaan tämänkin hankkeen. Sen lisäksi se aivan oikein rehevöittää Perämerta ja Pohjanlahtea. Se on vastoin tämän selonteon ajatusta. Siis haaste on tässä tapauksessa ympäristöministeriö, joka mahdollistaa yva-menetelyn, jonka tähtäimessä on Pohjolan Voima Oy:n toimesta rakentaa Kollaja, ja tällä tavalla juuri huuhtoutuu sitten, niin kuin ed. Kyllönen hyvin totesi, ravinteita. Eli yksi haaste on valitettavasti meidän oma ympäristöministerimme.

Edelleen, arvoisa puhemies, tässä on todettu, taisi olla ed. Timo Korhonen, että Suomen päästöt ovat aika vähäisiä Itämereen. Kuitenkin nykyiset riittämättömät suojavyöhykkeet rantapelloilla eivät estä fosforin ja typen valumaa, selonteon parannusehdotukset ovat siis riittämättömät. Kapeat suojavyöhykkeet kertovat Suomen maatalouden ympäristötuen tehottomuudesta. Tukea maksetaan, mutta maataloudenfosfori- ja typpikuormituksessa ei ole havaittu merkittävää vähentymistä vuosina 1995—2006. Tukea kutsutaan harhaanjohtavasti ympäristötueksi. Se on siis maataloustuen jatke, niin kuin tänään ja eilen jo on täällä todettu. Kuitenkin Suomi on ykkössijalla yhdessä Ruotsin kanssa Itämereen suuntautuvien fosfori- ja typpipäästöjen osalta, kun lasketaan päästöt asukasta kohti, siis per capita.

Toinen asia, jossa maatalouden ympäristötuki ei toimi ja jossa se voisi toimia paremmin, on nimenomaan sen suhde eläintenpitoon. Jos se suunnattaisiin tiloille, jotka eivät rehevöitä vesistöjä, joissa kasvaneet karjakoot on hallinnassa, ne eivät ole liian suuria, ja sellaisille tiloille, jotka nimenomaan biokaasuttavat lannan ja kaasu käytetään järkevästi sähköntuotantoon, viittaan tässä myös siihen, mitä ed. Pulliainen aikaisemmin tänään totesi, niin tällainen tuen suuntaaminen olisi mielekästä. Muuten meidän hallitus, vaikka tuossa hallitusohjelmassa todetaan biokaasun syöttötariffi, niin se ei ole vielä toteutunut.

EU tässä on ollut sitten taas haaste Itämerelle, koska sen politiikka vauhdittaa nopeaa siirtymistä jättinavetoihin, jättisikaloihin, joka ei ole eettisesti eläinpidon kannalta perusteltua eikä myöskään ympäristön kannalta ja joka johtaa näihin rehevöitymisilmiöihin.

Vielä Itämeren suojelussa rikkipäästöt ovat tärkeä asia, ne mainitaan myös selonteossa. Tässä kohdin onkin todettava myös se, että varustamot vastustavat, ovat nousseet vastarintaan, kun vaaditaan vähempirikkipäästöisten polttoaineiden käyttöä, ja tätä ei tietenkään tule hyväksyä.

Lopuksi, puhemies, ympäristöministeriön esittämät alukset tarvitaan, myöskin se toinen jääolosuhteissa öljy- ja kemikaalitorjuntaan kykenevä monitoimialus. Ja sitten haluan viitata vielä siihen, että öljyntorjunnasta rannikolla vastaavilta pelastuslaitoksilta puuttuu öljypuomeja ja näiden rahoitukseen valtiovalta ei ole osoittanut tarvittavaa tukea.

Nord Streamista puhuttiin jo eilen. Totean lopuksi, viimeisenä asiana tänään, että Nord Stream, jos se toteutuu, kuljettaa 55 miljardia kuutiota maakaasua vuodessa ja se vastaa teholtaan 23:a Olkiluoto kolmosen ydinvoimalan eli 1 600 megawatin ydinvoimalan tuottamaa sähkötehoa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Itämeren tila on huolestuttava. Itämeren suurimman ongelman, rehevöitymisen, torjumiseksi Itämeren suojelukomissio Helcom asetti Itämeren rantavaltioille kansalliset rajat mereen joutuvalle ravinnekuormitukselle. Nämä typelle ja fosforille asetetut enimmäistavoitteet sisältyvät vuonna 2007 laaditun Itämeren suojelun toimintaohjelmaan, jonka tavoitteena on palauttaa Itämeri hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2021 mennessä. Helcom ei kuitenkaan voi pakottaa jäseniään suositusten toimeenpanoon, mikä tarkoittaa, että kaikki rantavaltiot eivät tule täyttämään vähennystavoitteitaan. Valitettavasti moni Itämeren rantavaltio päästää yhä kaupunkiensa jätevedet puhdistamatta suoraan vesistöihin. Itämeren kannalta on erittäin surullista, että yksi valtio voi laistaa suojelutoimista, jos se epäilee suojelun hyötyjen kohdistuvan muille maille.

Ongelmia ympäristönsuojelulle aiheuttaa etenkin se, että köyhät maat eivät kustannussyistä noudata päästörajoituksia. Jotta Itämeri pystyttäisiin pelastamaan, kaikkien Itämeren rantavaltioiden tulee allekirjoittaa sitova sopimus ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Sopimuksen aikaansaamiseksi tulee kartoittaa erikseen jokaiselle rantavaltiolle suojelutoimenpiteistä koituvat yhteiskunnalliset hyödyt ja haitat. Itämeren pelastaminen vaatii kaikkien rantavaltioiden yhteistyötä. Myös komission laatimassa Itämeren alueen strategiassa painotetaan kaikkien Itämeren valtioiden välistä yhteistyötä, jotta yhteisesti sovitut tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan.

Pietarin jätevedet ovat olleet vuosikymmeniä Suomenlahden ongelmana, mutta tilanne on muuttunut parempaan suuntaan. Pietarissa on tällä hetkellä menossa Nevan jätevesihanke, jolla vähennetään suoria jätevesipäästöjä Suomenlahteen. Valmistuessaan vuonna 2012 Neva-hanke vähentää Pietarin jätevesien vaikutuksia Itämereen noin miljoonan ihmisen kuormituksen verran. Suomi osallistuu rahoittajana Neva-hankkeeseen sekä pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden kautta että kahdenvälisesti. Hanke on positiivinen esimerkki siitä, että yhteistyön avulla Itämeren tilannetta pystytään parantamaan.

Arvoisa puhemies! Itämeri on Euroopan unionissa sijaitseva sisämeri, ja sen tilan kohentamiseksi tarvitaan koko EU:n kattavia päätöksiä. Luonnollisesti EU:n on tehtävä Itämeri-asioissa yhteistyötä myös Venäjän kanssa. Kaikilla Itämerta ympäröivillä kahdeksalla valtiolla tulee olla sama tavoite, puhtaampi Itämeri.