Merja Kyllönen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakimuutos, lakialoite, tähtää yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutuksen turvaamiseen siten, että kuntoutuksesta vastaa nykyisen ikärajan ylittämisen jälkeenkin Kansaneläkelaitos. Tällä hetkellä Kansaneläkelaitos vastaa pääosin vaikeavammaisten henkilöiden kuntoutuksen järjestämisestä. Vaikeavammaisen oikeus Kansaneläkelaitoksen kuntoutukseen päättyy hänen täyttäessään 65 vuotta, jolloin vastuu kuntoutuksesta siirtyy kunnan terveystoimelle. Yli 65-vuotiaille vaikeavammaisille Kansaneläkelaitos voi myöntää lääkinnällistä kuntoutusta harkinnanvaraisena kuntoutuksena. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä jo aiemmin on todettu, että yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutus ei ole toteutunut siinä määrin kuin minkälainen tarve kansalaisilla aidosti kuntoutukseen on ollut.

Valiokunta on pitänyt mietinnöissään aiemmin tärkeänä, että kuntoutuksen järjestämisvastuun siirtyessä Kansaneläkelaitokselta kunnalle kuntoutus jatkuisi vaikeavammaisen yksilökohtaisen tarpeen mukaisena, mutta todellisuudessa, kun vastuu siirtyy kunnalle, niin palvelu toteutuu yleensä käytettävissä olevan rahan mukaan ja tuntien kuntien taloudellisen tilanteen ei todellakaan kovin moni siihen kuntoutukseen 65 vuoden täyttymisen jälkeen pääse.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2003 tehdyllä kyselyllä selvittänyt yli 65-vuotiaiden kuntoutuksen toteuttamista. Se selvitys on osoittanut, että terveyskeskukset huolehtivat kuntoutuksesta käytettävissä olevien resurssien mukaan mutta kuntoutussuunnitelma tarkistetaan ja kuntoutustarve arvioidaan usein uudelleen. Useimpien vaikeavammaisten kohdalla vastuun siirtyminen Kansaneläkelaitokselta kunnille on merkinnyt joko kuntoutuksen määrän tai laadun laskua siitä huolimatta, että kuntoutustarve sinänsä ei ole muuttunut. Käytössä olevat kuntoutuksen määrärahat määrittelevät kuntoutuksen määrän eikä tarve. Tämän vuoksi tilanne vaihtelee eri kunnissa merkittävästi ja ihmiset ovat kuntoutuksen saamisen suhteen maassamme täysin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa, kuinka hyvin voivassa ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevassa kunnassa he sattuvat milloinkin asumaan.

Vaikeavammaisten kuntoutuksen huono tilanne kunnissa johtaa usein epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen, koska kuntoutuksen puuttuessa tai sen laadun ja määrän heikentyessä vaikeavammaiset joutuvat ennen pitkää kalliiseen laitoshoitoon ja menettävät mahdollisuutensa selviytyä arjesta omin neuvoin tuettuina. Mielestäni 65 vuotta täyttäneiden vaikeavammaisten kuntoutus on pikaisesti turvattava ja vaikeavammaisten kuntoutuksen piirissä on erittäin paljon työelämän ulkopuolella olevia, joten keinotekoinen ikäraja ei muodosta järkevää perustetta kuntoutuksen siirtämiselle kuntien vastuulle. Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen järjestämisvastuun laajentaminen myös yli 65 vuotta täyttäneille turvaa parhaiten kuntoutuksen jatkumisen tarpeen mukaan ja kunnan resursseista riippumatta tasavertaisesti joka ikiselle vaikeavammaiselle maassamme.