Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Passilakiin ehdotetaan tehtäväksi ne muutokset, joita sormenjälkien käyttöönotto passeissa edellyttää. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia, ulkomaalaislakia, ulkomaalaisrekisteristä annettua lakia ja löytötavaralakia. Tarkoituksena on säätää muun muassa passin teknisestä osasta, sormenjälkien ottamisesta ja niiden lukemisesta, sormenjälkien rekisteröinnistä sekä sormenjälkitietojen käyttämisestä, luovuttamisesta ja suojaamisesta.

Euroopan unionin neuvoston asetus jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekniikkaa koskevista vaatimuksista edellyttää, että jäsenmaiden myöntämissä passeissa ja muissa matkustusasiakirjoissa on koneellisesti luettava tekninen osa, siru, johon haltijan biometrisen kasvokuvan lisäksi talletetaan biometrisinä tunnisteina haltijan kaksi sormenjälkeä.

Biometristen tunnisteiden tavoitteena on parantaa matkustusasiakirjojen turvallisuutta sekä luoda aiempaa luotettavampi yhteys matkustusasiakirjan ja sen haltijan välille. Unionin passiasetuksen edellyttämä siru, johon haltijan kasvokuva talletetaan, on otettu Suomessa käyttöön voimassa olevalla passilailla jo elokuussa vuonna 2006.

Käsiteltävänä olevalla ehdotuksella toteutetaan EU:n passiuudistuksen toinen vaihe, eli kahden sormenjäljen lisääminen biometrisinä tunnisteina passeihin. Mainittu passiasetus edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat muutokset sormenjälkien käyttöön ottamiseksi viimeistään 28. päivänä kesäkuuta 2009. Biometriset sormenjälkitiedot talletetaan tavallisiin pas-seihin, diplomaatti- ja virkapasseihin, muukalaispasseihin ja pakolaisen matkustusasiakirjoihin. Näitä tietoja ei sen sijaan talleteta väliaikaiseen passiin, väliaikaiseen muukalaispassiin tai merimiespassiin, koska näissä matkustusasiakirjoissa ei ole sirua.

Arvoisa puhemies! Sitten sormenjälkitietojen rekisteröinnistä, josta on paljonkin käyty keskustelua. Passin haltijalta passin sirua varten otettavat sormenjäljet talletetaan uudistuksessa passirekisteriin. Sormenjälkitietojen rekisteröintiä on hallituksen esityksessä perusteltu laajasti. EU:n passiasetus ei sinänsä edellytä sormenjälkien rekisteröintiä. Osassa jäsenmaita perustetaan saadun selvityksen mukaan sormenjälkirekisteri, osassa taas ei.

Valiokunta katsoo, että rekisteröinnillä taataan passinhakuprosessin turvallisuus ja henkilöllisyyden luotettava varmistaminen. Valiokunta tähdentää, että ehdotettu menettely edistää kansalaisten oikeusturvaa, koska henkilön tunnistaminen voidaan tehdä luotettavasti ja nopeasti sekä passia haettaessa että muissa tunnistamistilanteissa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella ei ole estettä sormenjälkien merkitsemiselle passirekisteriin. Lausunnon mukaan tietojen käyttämiseen varsinaisen keräämis- ja tallentamistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on kuitenkin syytä suhtautua hyvin varauksellisesti. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta voidaan tällöin tehdä vain täsmällisiä, vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia. Sääntely ei valiokunnan mukaan saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi. Tältä osin valiokunta viittaa vielä tarkempiin perusteluihin.

Sitten tämän rekisterin tietoturvasta ja tietosuojasta. Valiokunta on mietinnössään sitä käsitellyt laajalti. Otan siitä muutaman asian esille. Biometriset tunnisteet asettavat erityisiä vaatimuksia tietoturvalle, jotta henkilön, jonka biometrisiä ominaisuuksia talletetaan tai käsitellään, yksityisyyden suoja voidaan varmistaa. Hallintovaliokunta on biometrisen kasvokuvan sisällyttämistä passin tekniseen osaan koskevassa mietinnössään katsonut, että passiuudistuksen toisessa vaiheessa, jolloin siruun talletetaan myös sormenjäljet, tietoturvan yksityiskohtaisempi sääntely on perusteltua. Hallituksen esityksessä onkin useissa kohdin kiinnitetty huomiota tietoturvaan ja tietosuojaan.

Sormenjälkirekisterin turvallisuuden takaamiseksi parhaillaan teetetään valtioneuvoston hyväksymän lausuman mukaista riskianalyysiä, jonka tulokset ovat saadun tiedon mukaan käytettävissä kesäkuun 2009 lopussa. Saadun selvityksen perusteella tähän mennessä tunnistettujen riskien joukossa ei ole sellaisia, joiden perusteella rekisteriin vaadittaisiin uusia tai lisää turvallisuusratkaisuja tai rekisteriä ei tulisi ottaa käyttöön.

Valiokunta toteaa, että tietojärjestelmiä suojataan useilla turvamekanismeilla, joita hallitaan kokonaisuutena tietoturvallisuuden eri osa-alueiden kautta. Tietoturvallisuuteen liittyy valiokunnalle esitetyn selvityksen perusteella kahdeksan toimenpidealuetta: hallinnollinen, henkilöstö, fyysinen, tietoliikenne, laitteisto, ohjelmisto, tietoaineisto ja käyttöturvallisuus. Järjestelmien suojaaminen ja suojaamisen hallinta eivät ole kertaluontoinen toimenpide, vaan kyse on jatkuvasta tietoturvallisuustyöstä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hallintovaliokunnan saaman selvityksen perusteella ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä, ettei tietoturvajärjestelyä ole saatettu sormenjälkirekisterin käyttöönottohetkellä vaadittavalle korkealle tasolle. On kuitenkin selvää, ettei rekisteriä saa ottaa käyttöön eikä muutoinkaan käyttää, jos ilmenee, ettei tietoturvasta ole asianmukaisesti huolehdittu. Valiokunta pitää lähtökohtana, että viranomaiset noudattavat säädettyjä lakeja. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia.

Sitten tästä sormenjälkitietojen käyttämisestä ja luovuttamisesta. Rekisteriin talletettuja passinhakijan sormenjälkitietoja voidaan käyttää henkilön henkilöllisyyden varmistamiseksi silloin, kun käyttötarve liittyy passinhakijan tunnistamiseen henkilön hakiessa passia tai passinhaltijan tunnistamiseen tilanteessa, jossa viranomaisella on henkilön matkustusoikeuteen, maastalähtöön ja maahantuloon liittyvä oikeus tarkastaa henkilöllisyys ja esitetyn asiakirjan aitous. Hakijalta otettua ja rekisteriin talletettua sormenjälkeä voidaan käyttää myös haetun asiakirjan varmistamiseksi.

Passin sormenjälkitietojen käyttäminen muuhun kuin tietojen varsinaiseen keräämis- ja tallentamistarkoitukseen olisi esityksen mukaan mahdollista vain henkilöllisyyden selvittämiseksi poliisin suorittaessa sellaista yksittäistä tehtävää, joka välttämättä edellyttää henkilöllisyyden varmistamista. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedon käyttöä välttämättä edellyttää.

Käytännössä on kysymys lain nojalla tapahtuvasta poliisimiehen suorittamasta henkilön tunnistamisesta tilanteessa, jossa henkilöä ei muutoin saada tunnistettua, esimerkiksi vainajan tai tunnistamatta jääneen henkilöllisyyden selvittämiseksi. Säännös ei mahdollista rikosten ehkäisyä tai selvittämistä rekisteriin talletettujen sormenjälkien avulla.

Tältä osin valiokunta ehdottaa sääntelyn olennaista täsmentämistä. Perustuslakivaliokunta edellytti, että tätä 16 a §:ää oleellisesti täsmennetään, jotta se voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, ja tämä täsmennys kuuluu näin: "Poliisi saa käyttää 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja passin sormenjälkitietoja muuhun kuin niiden keräämis- ja tallentamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedon käyttöä välttämättä edellyttää."

Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää tämän lakiehdotuksen hyväksyttäväksi niillä muutoksilla, jotka tässä mietinnössä on. Valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen. Tämä sisältää kaksi vastalausetta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minun tarkoitukseni ei ole niin kauhean paljon puhua tästä valiokunnan mietinnöstä, vaan minä puhuisin vähän tästä käsittelystä perustuslakivaliokunnassa. Mietintöönhän on jätetty vastalause 1, jota sinänsä kannatan, mutta minä en ollut siinä mukana.

Tässähän on kysymys siitä, että EU:n passiasetus pantaisiin voimaan, eikä mistään muusta. EU:n passiasetus ei edellytä sitä, että tehdään sormenjälkirekisteri. Ainoastaan muutamat EU-maat ovat lähteneet sitä tekemään. Tässä EU:n säännöstössä ei ole mitään oikeusperustaa sille. Tietysti jäsenmaat voivat tehdä, mitä ne haluavat. Ne jäsenmaat, jotka oikeussivistykseltään muistuttavat Suomea — Saksa, Tanska ja Ruotsi — eivät lähde perustamaan tämmöistä passirekisteriä. Se, että passirekisteri on tullut tähän mukaan, johtuu siitä, että sisäministeriössä poliisiylijohto on nähnyt tässä tilaisuuden saada uusia poliisivaltuuksia ikään kuin tämän asian varjolla. Näitä poliisivaltuuksiahan pitäisi aina hakea poliisilakien säätämisen yhteydessä eikä yrittää varkain niitä saada.

Kun asiantuntijoita kuultiin perustuslakivaliokunnassa, niin ne asiantuntijat, jotka todella harrastavat tätä tietosuojaoikeusturvaa, joka on tämmöinen kasvava alue ja huoli nykyään Euroopassa ja Suomessa, olivat kriittisiä. Tietosuojavaltuutettu piti koko rekisterin perustamista perustuslain vastaisena, antoi hyvin jyrkän lausunnon, ja Tuomas Ojanen hyvin seikkaperäisessä lausunnossa kehitteli tätä asiaa nimenomaan EU:n tietosuojarekisterin pohjalta ja oli hyvin hyvin varauksellinen koko esitykseen rekisterin suhteen.

Valiokunta tietysti lähti siitä, että Suomea tässä yksityisyyttä koskevassa asiassa sitoo Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan oma tietosuojasopimus, Euroopan unionin perusoikeuskirja ja EU:n tietosuojadirektiivi. Päädyttiin sitten siihen, että ensin pohdittiin tämän rekisterin turvallisuutta. Nimittäin nykyään sormenjäljet katsotaan nimenomaan semmoiseksi yksilöä koskevaksi tiedoksi, joka on niin sanottua herkkää tietoa — tehdään nyt tätä uutta filosofiaa — ja valiokunta toteaa, että "saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että riittäviä takeita tietoturvajärjestelyjen turvallisuudesta ei ainakaan tällä hetkellä ole olemassa".

Mikä johti tähän, oli liikenneministeriön viestintäpoliittisen osaston Kirsi Miettisen kannanotto valmistelun aikana hallituksen sisällä elokuussa 2008, jossa hän toteaa: "Liikenne- ja viestintäministeriö on tämän vuoksi tuonut työryhmässä esille näkemyksensä siitä, että sormenjälkiä ei tulisi tallentaa mahdolliseen rekisteriin sellaisenaan vaan tulisi käyttää mallinteita, jotka ovat tietomurtotapauksessa murtautujille arvottomia. Sisäministeriö on kuitenkin ilmoittanut, että tämä ei ole mahdollista. Liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että rekisteriä ei ole syytä perustaa ainakaan niin pitkään kuin tietojen tallentaminen mallinteina ei ole mahdollista." Eli asiantuntija, hallituksen paras asiantuntija, otti siihen kielteisen kannan.

No, sitten toinen asia, joka on hirveän tärkeä tietosuojapolitiikassa nykyään, on se, että näitä herkkiä tietoja, jotka kerätään kansalaisilta, saadaan käyttää vain siinä tarkoituksessa, mihin ne kerätään, eli tämä käyttötarkoitussidonnaisuusperiaate, tietysti koko tämä yhteys yksityiselämään. Pitkän pohdiskelun jälkeen valiokunta päätyi siihen, että "hallintovaliokunnan onkin henkilötietojen ja yksityiselämän suojaan liittyvistä syistä tarpeen vakavasti harkita sormenjälkitietojen rekisteröimistä koskevan sääntelyn poistamista lakiehdotuksesta ainakin siinä tapauksessa, jos tietoturvajärjestelyjä ei ole rekisterin käyttöönottohetkeen mennessä saatu vaadittavan korkealle tasolle".

Sitten taas jos rekisteriä lähdetään perustamaan, jonka tietysti jäsenmaat voivat perustaa, on kysymys, miksi tämmöinen rekisteri perustettaisiin. Itse passiasetus ja passilaki eivät siis sitä vaadi. Siinä valiokunta toteaa, että "tietojen käyttämiseen varsinaisen keräämis- ja tallettamistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on perustuslakivaliokunnan mielestä kyseessä olevien kaltaisten laajojen biometrisiä tunnisteita sisältävien rekisterien yhteydessä syytä suhtautua kielteisesti", ei siis varauksellisesti, niin kuin sanottiin.

Sitten käsitellään vielä sitä, että ensisijaisesti tämä 16 a § pitäisi poistaa, mutta siihen tuli sitten valitettavasti myös semmoinen ajatus, että sitä voitaisiin olennaisesti täsmentää. Nyt hallintovaliokunta on täsmentänyt sen sillä tavalla, että koko tämä rekisteri, joka siis on sinänsä hanke, joka ei liity tähän, että sitä käytettäisiin, jos "se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden ja muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamatta jääneen uhrin tunnistamiseksi" eli tuntemattomien vainajien kohdalla.

Jos nyt miettii koko tätä ajatusmaailmaa tietosuojaperiaatteesta, että tietoja käytetään nimenomaan siinä tarkoituksessa, mihin tiedot on kerätty, tai siihen liittyvässä tarkoituksessa, niin minusta on aika vaikea nyt ajatella, että kun löytää tuntemattoman vainajan, niin siltä kysytään, että anteeksi, voittekos te näyttää passia, tai että se liittyy jollain tavalla passilakiin. Eli tämä ei liity tähän käyttötarkoitukseen, vaan tämä on hakemalla haettu. Valitettavasti on tullut se käsitys, kun on huomattu, miten tätä asiaa ajetaan, että tällä sanonnalla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin varmentaa se, että saadaan rekisteri perustettua ja poliisi saa yhteyden tähän rekisteriin ja sitten tilaisuuden käyttää sitä niihin tarkoituksiin, joita poliisi pitää hyvinä.

Miksi minä suhtaudun tähän hallintovaliokunnan esitykseen erityisen kriittisesti, johtuu siitä, että perustuslakivaliokunnassa äänestyksen jälkeen 7—6 hylättiin seuraava kappale: "Valiokunta ei näe edellä mainittujen edellytysten valossa estettä sille, että säännöstä täsmennetään kattamaan ainoastaan esityksen perusteluissa mainittujen tietojen käyttämistä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden ja muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muun tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi." Se siis hylättiin äänestyksessä, ja sitten kun vielä soviteltiin tätä mietintöä, niin se siitäkin jätettiin pois.

Eli sellainen sanonta, joka on hylätty perustuslakivaliokunnassa, nyt yhtäkkiä ilmestyy pykälämuodossa hallintovaliokunnassa. Minä pidän kyllä sitä siltä valiokuntasihteeriltä, joka sen on kirjoittanut ja keksinyt, valtavan kyynisenä toimenpiteenä, ja minä toivon kyllä, että puhemies vielä ennen kuin otetaan käsittelyyn lopullisesti nämä ehdotukset, voisi omassa kapasiteetissaan vähän tutustua tähän valiokuntamietintöön ja hyvin mielellään näihin asiantuntijalausuntoihin, koska minulla on semmoinen käsitys, että tämä hyvinkin voitaisiin tulkita niin, että tämä on perustuslain säätämisjärjestystä vaativa muutos tässäkin muodossa. Jos otetaan toinen kanta, niin me joudumme Euroopassa seuraan, johon me emme kuulu. Me kuulumme Ruotsin ja Tanskan ja Saksan yhteyteen. Nämä muut maat, jotka ovat perustaneet rekistereitä, minusta eivät ole niitä maita, joihin meidän oikeussivistyksemme perustuu tai joihin me kuulumme.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin paljon kuin minä kunnioitankin ed. Södermanin asiantuntemusta näissä asioissa, niin minä olisin kysynyt häneltä, olisiko esimerkiksi tsunamin uhrit voitu tunnistaa paremmin ja nopeammin, jos olisi ollut tämmöinen passirekisteri, sormenjälkirekisteri. Nythän uhrit jouduttiin tunnistamaan hammasrekistereistä. Esimerkiksi juuri tipahti lentokone tuonne Atlantin aaltoihin vai mihinkähän se tipahti, ranskalainen kone, ja siellähän ei ole mitään muuta keinoa kuin tunnistaa hammasrekisteristä. Onko tämä hammasrekisterikin laiton?

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ei ole kysymys tarkoituksenmukaisuudesta. Nyt on kysymys oikeusperiaatteesta. On kysymys siitä, että kerätään ihmisiltä tietoa, jota nykyajattelun mukaan pidetään hyvin yksityisenä ja jota käytettäisiin nimenomaan siinä tarkoituksessa, johon se on kerätty, eli se liittyisi passiin. Jos yhteiskunta katsoo, että tsunamin uhrien ja muitten tuntemattomien vainajien tunnistamiseen, joilla minun kokemukseni mukaan ei aina ole sormenjälkiä jäljellä, nimenomaan heidän tunnistamiseensa, tarvitaan tämmöinen rekisteri tai että rikoksia pitäisi selvittää sillä tavalla, että meillä olisi kaikki tiedot rekisterissä, silloin siitä pitäisi säätää erillinen laki, jossa tuodaan esille nämä ongelmat ja se, paljonko maksaa ja näin. Silloin tietysti siihen voisi suhtautua hyvinkin myönteisesti, mutta se, että se hirtetään yhteen EU-asiaan ja ikään kuin varkain yritetään saada viranomaisille uusia valtuuksia, ei ole oikein.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kaisaniemen puistosta Helsingistä löytyy syksyisenä aamuyönä kuolleena 12-vuotias tyttö. Hänet on törkeästi ja väkivaltaisesti raiskattu ja sen jälkeen puukottamalla surmattu. Poliisitutkinnassa ja ruumiin-avauksessa selviää, että raiskaajia ja surmaajia on ollut kaksi, kaksi miestä. Uhrin silmälaseista ja paikalta löydetystä surma-aseesta löytyykin kahden eri miehen sormenjäljet. Niiden epäillään kuuluvan raiskauksen ja surman tekijöille.

Herra puhemies! Nyt olemme säätämässä lakia, jolla Suomeen perustetaan passinhaltijoiden sormenjälkirekisteri. Tästä rekisteristä tulee ajan myötä luonnollisesti hyvin kattava. Tästä rekisteristä todennäköisesti selviäisi myös edellä kuvitellun raiskauksen ja surman epäiltyjen tekijöiden henkilöllisyys. Saisimme syylliset, raiskaajat ja murhamiehet, vastuuseen kammottavasta teostaan.

Näinhän sitä luulisi, mutta mitä vielä. Olemme tässä laissa nimenomaan säätämässä, ettei sormenjälkirekisteriä saa käyttää apuna rikosten selvittämiseen. Tätä korosti hallitus esityksessään, tätä korosti perustuslakivaliokunta lausunnossaan, ja tätä korosti hallintovaliokunta mietinnössään. Tätä korosti myös hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli äskeisessä esittelypuheenvuorossaan.

Minä en alkuunkaan ymmärrä tätä. Miksi emme saa käyttää sormenjälkirekisteriä rikosten, varsinkin törkeiden rikosten, selvittämiseen? Minä olen niin tyhmä, että joudun tätä kysymään. En todellakaan ymmärrä. Eikö yhteiskunnalla ole huomattava intressi siihen, että roistot saadaan kiinni ja vastuuseen teoistaan eivätkä he kulje vapaina mahdollisesti tekemässä uusia törkeitä rikoksia? Onko joku taas huutamassa "poliisivaltio, poliisivaltio", mikäli tässä laissa luotavaa sormenjälkirekisteriä voitaisiin käyttää murhaajien, raiskaajien, ryöstäjien ja muiden rikollisten kiinni saamiseen? Korostan vielä, että tässä keskustelussa nyt puheena ollut tietosuojakysymys on oma asiansa ja oma kysymyksensä, joka syntyy joka tapauksessa jo siitä, että tällainen rekisteri perustetaan.

Herra puhemies! Olen siis sitä mieltä, että lakia tulisi jatkossa muuttaa siten, että tätä sormenjälkirekisteriä voidaan ja tulee käyttää ainakin törkeiden rikosten selvittämiseen.

Herra puhemies! Kun joskus sitten valitettavasti tapahtuu siten kuin edellä kuvittelin ja murhatun ja raiskatun uhrin vierestä löytyy sormenjälkiä, joiden tekijät todennäköisesti pystyttäisiin sormenjälkirekisterin avulla selvittämään, ja kun käy ilmi, että meillä on säädetty laki, joka nimenomaisesti estää tämän selvittämisen, niin Suomen kansa kysyy, miten ihmeessä tällainen laki on voitu mennä säätämään, ja luulen, että siinä vaiheessa myös Suomen kansan edustajat, silloiset kansanedustajat, tulevat tätä ihmettelemään. Joskus minusta tuntuu, että näissäkin asioissa olemme eräänlaisia hyväntahtoisia hölmöjä, jotka puhumme tietosuojasta ja kaikista muista hienoista hyveistä ja sillä vaikeutamme törkeiden rikosten ja muiden väärinkäytösten selvittä-mistä.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän ei ole kysymys nyt tästä asiasta, vaan tässä on kysymys passiasetuksesta ja ihmisoikeusperiaatteesta.

Ihmisoikeusperiaate yksityisyyden suhteen on kehitetty Saksassa. Se on hyvin voimakas Saksassa. Se, että se on voimakas Saksassa, johtuu siitä, kuten puheenjohtaja Kimmo Sasi usein toteaa, millä tavalla Saksa käsitteli juutalaisväestöään 1930-luvulla ja että sen vuoksi yritetään pitää nämä oikeusperiaatteet hyvinkin kirkkaina. Jos halutaan semmoista lainsäädäntöä, rekisteri rikoksen selvittämiseksi, sen pitäisi tulla tänne erillisenä asiana.

Pidän ed. Zyskowiczin puheenvuoroa erityisen loukkaavana sen vuoksi, että kun minä oli nuori lapsi ja minulle vihdoinkin avautui, mitä yhteiskunnassa tapahtui, amerikkalaiset joukot tulivat näihin keskitysleireihin ja paljastui kaikki, mitä juutalaisväestölle oli tehty, ja tämä on ollut ytimenä minulle kaikessa siinä toiminnassa, jota olen tehnyt ihmisoikeusasioiden puolesta. Ihmisoikeuksia on käsitelty ja kehitetty Euroopassa sen vuoksi. Jos ed. Zyskowiczilla olisi ollut aikaa, niin hän olisi kuullut minun puhuvan tästä aiheesta omassa synagogassaan ja yliopiston tilaisuudessa, jossa tätä on käsitelty. Se, että yritetään selittää, että tämä minun kantani johtaisi siihen, että rikollisia ei saada kiinni, on syvästi loukkaava.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen pahoillani, jos ed. Söderman koki puheenvuoroni loukkaavaksi. Arvostan korkealle hänen toimintaansa ja puheitaan ihmisoikeuksien puolesta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että en voi ymmärtää, miten emme saa olemassa olevasta rekisteristä katsoa, kenelle kuuluvat ne sormenjäljet, jotka löytyvät törkeän rikoksen uhrin vierestä, raiskatun lapsen, murhatun ihmisen tai muuten törkeän rikoksen uhriksi joutuneen ihmisen vierestä. En mitenkään, ed. Söderman, ymmärrä, miten se, että voisimme tuosta rekisteristä hakea tekijän henkilöllisyyt- tä, loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia. Ihmisoikeuksien kunnioittamisesta pidämme kaikki kiinni, mutta se ei saa johtaa epätarkoituksenmukaisiin, perusteettomiin lopputuloksiin.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en usko ed. Zyskowicziä, kun hän väittää, että hän on ihmisoikeuksien puolesta. Yleensä kun hän puhuu niistä, hän puhuu pilkkaavaan sävyyn, mitä minun on käsittämätöntä ymmärtää. Tässähän on kysymys siitä, että jos luodaan rekisteri passia varten kaikista Suomen kansalaisista, joista suurin osa on rehellisiä, ja sitten sitä käytetään rikostutkintaan, niin silloin me hyväksymme sen ajatuksen, joka kuuluu poliisivaltioon, että kaikki Suomen kansalaiset ovat oletettuja rikollisia, joita pitää vahtia tällä tavalla. Se on siirtyminen totaaliseen valtioon, ja totaalinen valtio oli juuri se, mikä onnistui Saksassa 1930-luvulla. Juuri tämä on se, mitä saksalaiset nimenomaan eivät nykyään hyväksy. Luulisi sen nyt menevän ed. Zyskowiczin päähän.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En todellakaan puhu ihmisoikeuksista loukkaavaan sävyyn. Päinvastoin jo vuosia ja vuosikymmeniä sitten, kun ihmisoikeuksista puhuminen Suomessa oli poliittisesti epäkorrektia sen takia, että niitä loukattiin kommunistisissa maissa, joihin Suomelle oli tärkeätä pitää hyviä suhteita, puhuin ihmisoikeuksista. Puhuin demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta totalitarismia vastaan, natsien totalitarismia vastaan, kommunistien totalitarismia vastaan, kaikkinaista totalitarismia vastaan. Tämä on yksi asia.

Se, että demokraattisessa Suomessa, jossa syntyy rekisteri suomalaisista ja ulkomaalaisista Suomeen tulleista, käytetään tätä rekisteriä myös rikosten selvittämiseen, ei mielestäni millään tavoin loukkaa suomalaisten tai täällä olevien ulkomaalaisten ihmisoikeuksia. Enkä ymmärrä — olen niin tyhmä, etten ymmärrä — miten tämä tekee kaikista suomalaisista rikoksista epäiltyjä tai on muuten ihmisoikeuksien kannalta ongelmallista.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutustuin ed. Zyskowicziin silloin, kun hän tuli nuorena edustajana perustuslakivaliokuntaan. Hän oli silloin erittäin innostunut ja älykäs ja luotti asiantuntijoihin. Olen aivan varma, että jos hän vielä istuisi perustuslakivaliokunnassa, niin hän ymmärtäisi ehkä paljon paremmin meidän ajatteluamme.

Mutta minä korostan sitä, että jos haluaa päästä siihen, että perustetaan rekisteri, jossa on suomalaisten kaikki tiedot, sormenjäljet, dna:t ja muut, niin silloin sen pitäisi tulla poliisilain muutoksena ja sitä sitten pohdittaisiin siinä yhteydessä, ei niin, että se on varkain tässä.

Minä kyllä arvostan sitä, että edustajat Zyskowicz ja Sasi Teiniliitossa aikoinaan vastustivat sitä terroria, joka heihin kohdistettiin. Se oli hieno asia. Mutta kyllä minä muistan semmoisenkin puheenvuoron ed. Zyskowiczilta ennen vanhaan, jossa hän kysyi, mistä nämä ihmisoikeudet tulevat, ja sanoi, että ne tulevat varmaan DDR:stä. Sellaisen puheenvuoron hän on käyttänyt. Ihmisoikeudet tulivat aikoinaan YK:hon sillä tavalla, että Eleanor Roosevelt San Franciscossa johti puhetta silloin, kun perustettiin YK. Kyllä minusta ihmisoikeuksia pitää puolustaa silloinkin, kun äärioikeistolaisia mielipiteitä tulee vastaan, ja niin minä tänään teen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Söderman kiinnitti huomiota nyt siihen, missä laissa tästä asiasta säädetään. Se on mielestäni toinen kysymys.

Sitten, että olisin joskus sanonut, että ihmisoikeudet ovat jotain DDR-tavaraa: en ole ikinä enkä missään näin sanonut. Päinvastoin, silloin kun te ja teidän puoluetoverinne kiistitte ihmisoikeusrikokset olemassa olevissa sosialistisissa maissa, kuten DDR:ssä, silloin minä niistä jo puhuin. En puhunut riittävästi, kuten eivät muutkaan suomalaiset, mutta edes jonkin verran.

Mitä sitten tulee tämmöiseen ajatukseen, että on jotenkin leimaavaa ja ihmisoikeuksien vastaista, että olisi tämä passirekisteri käytettävissä myös silloin, kun selvitetään rikoksia, niin en jaksa tätä ajatuksenjuoksua ymmärtää. Meillä on rekisterissä kaikki autot. Onko jotenkin niin, että autonomistajia pidetään lähtökohtaisesti rikollisena, koska ymmärtääkseni tätä ajoneuvorekisteriä voidaan käyttää myös sellaisten tekojen selvittämiseen, joihin liittyy lainvastaista menettelyä?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä pyysin tämän vastauspuheenvuoron puolustaakseni ed. Zyskowiczia, mutta hän on niin taitava puhuja, että hän puolusti itse itseään. Sen vaan olisin sanonut ed. Södermanille, että toivoisin, että muistaisitte, mikä on ed. Zyskowiczin perheen tausta. Kyllä siellä tiedetään, minkälaista oli silloin 1930-luvun Saksassa. Muutenkin toivoisin, että kohtelisimme jotenkin kunnioittavasti tässä keskustelussa toisiamme, että emme alentuisi syyttelemään. Tämä on vakava asia ja vaikea asia, mutta joskus kyllä ihmettelee, miksi tässä tasavallassa ja ylipäätänsä suositaan tai varjellaan rikollisia, vankeja, tuomittuja, kun sitten esimerkiksi otetaan toimittajilta lähdesuoja pois. Minusta nämä ovat sellaisia asioita, joita kyllä kannattaa miettiä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä samoilla linjoilla kuin ed. Söderman tässä asiassa, että tässähän nyt passilakia ollaan muuttamassa ja siihen kytketään sitten tämmöinen rekisteri, ja sitä minä en voi ymmärtää, että jos tämmöinen halutaan, jossa kaikki ovat, niin tehtäköön se sitten oikeassa järjestyksessä, ja siinä mielessä tämmöinen kytkentä on tässä juuri se ongelma. Kritiikki on silloin minusta aiheellista.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnallehan tulee noin vuoden päästä mahdollisuus tutkia hyvin yksityiskohtaisesti esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakeja yhtenä kokonaisuutena ja niin, että viranomaisten ja poliisin valtuudet ovat tasapainossa erilaisten oikeussuojakeinojen kanssa, joita yksittäinen kansalainen tarvitsee. Pidän todella valitettavana sitä, että täällä näitä suurempia kokonaisuuksia sitten lähdetään tällä tavalla pilkkomaan, ja se ei lupaa minusta senkään kokonaisuuden käsittelylle hyvää, että täällä näin toimitaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä passilakiin ehdotetaan tehtäväksi ne lainsäädännölliset muutokset, joita sormenjäl-kien käyttöönotto passeissa nykypäivänä edellyttää. Siinä ehdotetaan muutettavaksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia, ulkomaalaislakia ja ulkomaalaisrekisteristä annettua lakia. Näillä lakimuutoksilla on tarkoitus muun muassa säätää passin teknisestä osasta, sormenjälkien ottamisesta ja niiden lukemisesta sekä sormenjälkien rekisteröinnistä, sormenjälkitiedon käyttämisestä, luovuttamisesta ja suojaamisesta.

Tämähän on toisen biometrisen tunnisteen käyttöönotto näissä kansallisissa passeissa ja muissa matkustusasiakirjoissa. Ensimmäinen biometrinen tunniste tuli jo digitaalisessa kasvokuvassa, joka on otettu käyttöön vuonna 2006, ja tämä siruhan on ollut sitten koneellisesti luettavana. Biometristen tunnisteiden käyttöönottoa passeissa edellyttää Euroopan unionin neuvoston asetus jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöistä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista, koska näihin passeihin ja matkustusasiakirjoihin liittyy nimenomaan väärentämisiä ja väärien henkilötietojen käyttämistä, ja se on Euroopassa ja maailmalla keskeinen ongelma henkilöiden tunnistamisessa.

Passin siruun tallennettuja sormenjälkiä pystyisi lukemaan vain passin myöntävä viranomainen, poliisi ja rajavartioviranomainen silloin, kun se on tarpeen tämän henkilön tunnistamiseksi ja asiakirjan aitouden toteamiseksi passin hakemiseen ja matkustusoikeuden toteuttamiseen liittyvässä toiminnassa. Poliisilla olisi lisäksi oikeus passin sirun sormenjälkien lukemiseen aina silloin, kun sillä on laissa säädetty oikeus varmentaa henkilön henkilöllisyys.

Tässä esityksessä ehdotetaan, että rekisteriin tallennettuja passinhakijan sormenjälkitietoja voitaisiin käyttää henkilön henkilöllisyyden varmistamiseksi, pääosin juuri näin.

Sitten tässä esityksessä esitetään täällä keskustelussakin esillä ollut sormenjälkitietojen rekisteröinti, ja sormenjälkitiedot sijoitettaisiin passirekisteriin. Sormenjälkitietojen rekisteröintiä on hallituksen esityksessä perusteltu laajasti, vaikka tätä ei, niin kuin täällä ed. Söderman on todennut, EU edellytä. Mutta on kuitenkin huomattava, että kun tässä on Norja ja Sveitsi, jotka ovat Schengen-maita, ja EU-maat otettu lukuun, niin 12 valtiosta 8 säätää rekisterin ja vain 4 jättää sen tekemättä.

Tässähän on lähtökohtaisesti kysymys siitä, että passinhakijan sormenjälkiä verrataan tietokannassa oleviin sormenjälkiin ja voidaan varmistaa, että henkilö ei hae passia useammalla henkilöllisyydellä tai passi myönnetään hakijan oikeilla tiedoilla ja vain yhdelle henkilölle. Näillä tallennetuilla sormenjäljillä voidaan varmistua myös henkilön henkilöllisyydestä tilanteessa, jossa hänen esittämänsä passin siru on rikki tai on rikottu. Lisäksi henkilöllisyys kyetään varmistamaan siinäkin tapauksessa, että henkilöllä ei ole asiakirjan katoamisen tai muun syyn vuoksi esittää asiakirjaa todistukseksi omasta henkilöllisyydestään. Ainoa keino varmistaa, ettei passia hakevalla henkilöllä ole matkustusasiakirjoja useammalla henkilöllisyydellä, on passinhakijan sormenjälkien vertaaminen tietokantaan ja niihin talletettuihin sormenjälkiin. Tietokantaan tallennetuilla sormenjäljillä kyetään samoin varmistamaan myös se, että hakija, joka passia on saamassa, on oikea henkilö.

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut esille tämän järjestelmän luotettavuus, ja voin todeta, että keskitetyssä rekisterissä kaikki henkilöiden biometriset tunnisteet on tallennettu samaan paikkaan. Sormenjäljet tallennetaan tietokantaan lukukelvottomassa muodossa käyttäen digitaalista salausmenetelmää. Salausmenetelmän käytöllä estetään tietojen oikeudeton lukeminen ja käyttö tietokannasta. Sirun tiedot suojataan oikeudettomilta lukemisilta siten, että siruun tallennettuja tietoja on mahdollista lukea vain optisen konelukukentän lukemisen jälkeen. Tämä estää sen, että sirua luettaisiin passinhaltijan tietämättä ja ilman, että hän on luovuttanut passinsa luettavaksi. Sormenjälkirekisteriin tallennettaviin tietoihin liittyy luotettavuus- ja eheysvaatimus, joka on sinänsä, ed. Söderman, ihan oikea näkökohta.

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, ettei tietokannan sisältöä päästä käsittelemään, muuttamaan, poistamaan tai luomaan uudelleen ilman valtuuksia ja että sormenjälkirekisteri on vain sitä tehtävissä välttämättä tarvitsevien ja tämän vuoksi käyttöoikeudet omaavien virkamiesten käytettävissä. Käytännössä passin sormenjälkitietoja eivät saa käyttää muut kuin poliisihenkilöt, jotka ovat saaneet oikeuden tämän rekisterin käyttöön.

Toisaalta kun täällä on käyty keskustelua siitä, tulisiko näitä voida käyttää laajemmin, niin voidaan todeta, että kun täällä vastustetaan tätä rekisteröintiä, niin tätä lakiesitystä on tarkennettu juuri niin kuin perustuslakivaliokunta on tässä tietä näyttänyt ja avannut sen vain tarkkarajaisesti käytettäväksi, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi.

Kun täällä viitattiin tsunamiin, niin Suomi oli suurissa vaikeuksissa, koska ei löytynyt sellaista laillista rekisteriä, jolla näitä tsunamiuhreja olisi voitu siellä tunnistaa.

Kysymys siis ei ole siitä, että luotaisiin jotain laitonta toimivaltaa tai sellaista toimivaltaa, joka jollakin tavalla johonkin ujutetaan, vaan jo nyt on poliisilla menettelyjä, joilla poliisin täytyy voida tunnistaa tämmöisissä tapauksissa henkilöllisyys, tai on ainakin tehtävä kaikki se voitava, miten tämä henkilöllisyys voidaan tunnistaa.

Me olimme juuri suojelupoliisin vieraana, ja kun siellä kansanedustajille näytettiin sitä valvontaverkkoa, joka viranomaisia ympäröi, niin siihen olisi syytä jokaisen kansanedustajan perehtyä, siis siihen, millä tavalla Suomen lainsäädäntö varmistaa sen, että viranomaisten hallussa olevia tietoja ei vuoda tai niitä ei käytetä väärin. Se on erittäin erittäin kattava verkko, ja erityisesti ed. Södermanin oman kokemuksensa perusteella tämä pitäisi kyllä tietää.

Arvoisa puhemies! Minä näen tulevaisuuden sellaisena, että maailma ja Eurooppa kehittyy tähän suuntaan, mitä ed. Zyskowicz täällä totesi. On järkevää, että meillä on erilaisia rekistereitä, ja esimerkiksi nyt, kun sormenjälkirekisteri luodaan ja tässä se tarkkarajaisesti rajataan, niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, että sitä ei voi käyttää minkään rikosten selvittämiseen, niin itse olen sitä mieltä, että meidän tulisi saada lainsäädäntö, jossa tämmöisiä rekistereitä myöhemmin voitaisiin saada käyttää myös rikosten tutkimiseen.

Mutta niin kuin sanottu, vahvasti hallituksen esitys ja hallintovaliokunnan näkemys rajaavat tämän käytön pois, ja tässä vaiheessa on kysymys siitä, voidaanko näitä otettuja sormenjälkiä tallentaa sillä tavalla, että kun meillä tulee kuolleita uhreja, joiden henkilöllisyyttä ei voida todentaa, niin ne voitaisiin tällä rekisterillä tunnistaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässäkin puheenvuorossa ed. Kaltiokumpu toi esiin, miten tärkeänä pidetään, että tuntematon, esimerkiksi onnettomuuden uhri, voidaan tämän rekisterin avulla tunnistaa. En voi ymmärtää sitä, että onnettomuuden uhrin tunnistamista pidetään niin tärkeänä, että voidaan tällaista rekisteriä käyttää, mutta törkeän rikoksen tekijän tunnistamista ei pidetä samalla tavalla tärkeänä, että voitaisiin tällaista rekisteriä käyttää. En edelleenkään ymmärrä, miten se uhkaa ihmisoikeuksia, suomalaisten ihmisten oikeuksia, että tällaista rekisteriä voitaisiin käyttää törkeiden rikosten tekijöiden kiinni saamiseen. Minun mielestäni suomalaisten ihmisoikeuksia uhkaa nimenomaan se, että törkeiden rikosten tekijöitä ei riittävästi saada kiinni ja vastuuseen. Se kysymys sitten, missä laissa tällaisesta tulisi säätää, on mielestäni eri kysymys.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tässä on käyty hyvin herkistä aiheista keskustelua, tyypillisesti tällainen yhtäältä—toisaalta-asia. Asiallisesti ottaen löydän ajatukseni — harvoin kylläkin mutta tässä tapauksessa — ed. Zyskowiczin ajatusmaailman suunnalta ja menettelytavallisesti ed. Södermanin suunnalta eli koen, että tänä illansuuna olemme tässä pitkälti puhuneet kaikki saman suuntaisesti ja särmä tulee tähän menettelytapaan, missä laissa tulisi mitäkin säätää. Nyt käsitellään passilakia, ja olen sitä mieltä, että se voidaan viedä sitten eteenpäin tai se pitäisi viedä eteenpäin, niin kuin meidän ryhmämme on esittänyt, eli sen eriävän mielipiteen mukaan. Ei siinäkään niin dramaattisesta erimielisyydestä ole kysymys, mutta kuitenkin se on sinne kirjattu.

Herra puhemies! Kyllä tämä passilaki kuitenkin kirvoittaa pohtimaan tätä asiaa vähän laajemminkin juuri siltä suunnalta, minkä täällä ed. Zyskowicz on avannut, eli siinä on ulottuvuuksia kansalaisten kokemaan turvallisuuteen. Suomalaiset kokevat, että meidän turvallisuustase on ohentunut, pieniä rikoksia ei ole mikään mahdollisuus edes selvittää, poliisi sanoo, että onhan teillä vakuutus, soittakaa vakuutusyhtiölle, meillä ei ole mitään edellytyksiä tutkia. Heille siis pitäisi antaa välineitä, jotta rikollisuutta voidaan ennalta ehkäistä, torjua ja myöskin tutkia mahdollisimman tehokkaasti, ja silloin pitäisi olla kaikki keinot, mitä nykytekniikka sallii, paljon paljon enemmän kuin tässäkään on tullut vielä esiin. Yhteiskunnanhan pitäisi antaa sellainen signaali, että jos joku toimii pelisääntöjen vastaisesti, niin siitä jää muuten kiinni, aina jää jokin jälki, ja silloin kun tekee rikoksia, niin tietää tehdessään, että tulen jäämään tästä hommasta kiinni. Se on ennaltaehkäisyä. Sitten jos kuitenkin niin tekee, niin siellä rikospaikalla on jälki ja poliisi tulee ja lukee sen jäljen. Jos sieltä sitten sattumalta löytyy meikäpojan sormenjäljet, niin jos olen syytön, minulla ei ole mitään pelättävää. Minä voin sen kertoa, että minä olen ollut mummin munkkeja syömässä silloin, kun täällä on mennyt ranttaliksi, mutta meidän yhteiskunnassa todella tulee tätä viestiä, että ihmiset kokevat olonsa turvattomaksi.

Ei se liity tähän pelkästään. Meillähän on valtava määrä tietoa, potilastietoa, taloustietoa, pankeilla, verottajalla, sairaaloilla ym., mutta me emme käytä niitä tietoja parhaalla ja tehokkaimmalla tavalla. Voi vain kysyä, minkälaisia vaurioita esimerkiksi siitä, että meidän potilastietomme ovat niin hajanaisia, on voinut syntyä. Täällä on ainakin yksi lääkärikollega paikalla. Jos ei saada mahdollisimman nopeasti niitä potilastietoja, mitä jokin tilanne vaatii, en ole asiantuntija, olen vain joskus ajatellut, voiko aikatekijä joskus aiheuttaa siellä joitakin vaurioita, pahimmoillaan hengenmenon, kun tämä yksityisyyden suoja on jo niissä mitoissa. Pidän sitä joissakin tilanteissa ylimittaisena, että sitä niin korostetaan.

En tiedä, kuinka monen kameran ohi kuljemme, jos lähdemme tässä käymään Erottajalla ja takaisin kävellen. Ei se minun eikä näköjään monen muunkaan yksityisyyden suojaa ole loukannut. Mutta jos me ryöstämme sillä matkalla kultasepänliikkeen, niin on jokin mahdollisuus saada konna kiinni. (Ed. Zyskowicz: Hyvä!) Kyllä meidän ajattelutapaa pitäisi muuttaa, ja sen tunnustan, että tämä passilaki ei ole se oikea kohta. Ed. Zyskowicz on niin vaikutusvaltainen kansanedustaja, että varmasti saatte maan hallituksen tekemään sellaisia esityksiä, millä voidaan juuri niitä asioita hoitaa, jotka tekin toitte vaikuttavassa puheenvuorossanne esiin. Mutta tässä passilaissa on varmaan aika hyvä mennä tämmöisen eurooppalaisen linjan mukaisesti.

Erillislainsäädäntöä ei tulisi tehdä pelkästään tällaisella väkivalta- tai omaisuusrikossuunnalla. Jälleen katson vaikutusvaltaiseen edustajakollega Zyskowicziin. Toivoisin, että yhtä mahtipontisesti käyttäisitte taitojanne talousrikollisuuden kuriin saamisessa, kun te olette noin taitava, millä tavalla sitä resursoidaan, mitä lainsäädäntöön pitää tehdä. Nykyhallitus ei ole tehnyt mitään. Meillä siis valtavat rahasummat kulkevat tuolla hämäräheikkien käsien kautta, ja yhteiskuntakruunu ei saa, mitä kruunulle kuuluu. Tuolla tavalla kun painatte päälle, niin lämpimästi kannatan.

Sitten tästä vaikeasta ymmärtämisestä ihan siunatuksi lopuksi. Aivan niin kuin ed. Zyskowiczille oli vaikea ymmärtää, minullekin oli hivenen vaikea ymmärtää, kunnes sain tukiopetusta ed. Södermanilta, ja ymmärrän sen tulokulman tähän asiaan erittäin hyvin. Mutta onhan ainakin minun oikeustajuni mukaan äärettömän vaikea ymmärtää, ettei tästä ole kuin joitakin päiviä, kun maan alla oleva rikoksesta Suomessa vankeuteen tuomittu henkilö tulee tänne ja antaa lausuntoja televisiossa ja häipyy sitten taas maailmalle. Kyllä tämä tuntuu hyvin erikoiselta, sanon vaan henkilökohtaisesti, hyvin hyvin erikoiselta, että näinkin voidaan sitten toimia. Me olemme säätäneet tällaisen lain, että näin voi menetellä. Lain suojassa hän täällä kävi oikeudessa todistamassa, mutta hyvin kummallinen asia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ihmistä halutaan jäljittää kaikissa olosuhteissa, niin kyllä kai dna-rekisteri kuitenkin on se ainoa mahdollisuus. En minä usko, että niistä tsunamin uhreista todella, ainakaan vedessä liuenneista, saatiin hyviä sormenjälkiä. Jotkut kansathan ovat jo menneet tällaiseen rekisteriin, mutta se on kyllä aikamoinen ihmisoikeuskysymys, mutta ehkä me joskus menemme tähän, että koko kansa on rekisterissä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen käsitteli puheenvuorossaan potilastietoja ja sitä, onko yksityisyyden suoja esteenä potilaan hyvälle hoidolle. Mielestäni näin ei ole päivystystilanteessakaan, etenkin jos potilas on vaikeasti vammautunut ehkä taikka muuten sairas, tajuton. Kaikki tiedot yleensä saadaan, siinä ei ole esteitä.

Mutta aivan oikein, niin kuin ed. Asko-Seljavaara viittasi, niin dna-kysymykset ovat ongelma nyt jo. Tiedämme, että on ehkä tulossa lainsäädäntöä, joka avaa tällaista dna-rekisteriä. Siihen liittyy omat ongelmansa. Tiedämme intressiongelman esimerkiksi vakuutusyhtiöitten suuntaan, ja ne kokemukset, mitkä ovat Islannista taikka Virosta, ovat kyllä sinänsä jo ongelmallisia. Toivon mukaan Suomi ei mene tälle tielle vaan dna-tiedot ovat nimenomaan tutkijoiden käsissä ja sillä tavalla myös eristettyinä väärinkäytöksiltä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen hyvin myönteisellä suhtautumisella esitti näkemyksiä tämmöisestä rikosten paljastamisesta ja tekijöiden kiinni saamisesta ja uusista keinoista ja yhtyi hyvin paljon tuossa ed. Zyskowiczin ja minunkin näkemykseeni. Sen sijaan havaitsin siinä ristiriidan, kun sanoitte, että tämä laki tulisi hyväksyä tämän vastalauseen mukaisesti, joka edellyttäisi sitä, että rekisteriä ei tehdä, ja jos ei rekisteriä tehdä, niin eihän silloin tietenkään ole niitä sormenjälkiäkään, joita sitten hyödynnettäisiin tässä teidän esittämässänne mallissa. On tärkeää huomata, että Suomi on Euroopan unionin väkivaltaisin maa. Uhrit ja perheet, läheiset, ovat ne, jotka kärsivät tapoista, murhista, törkeistä pahoinpitelyistä, törkeistä huumausainerikoksista. Me täällä suojatussa elämässä emme joudu useinkaan kohtaamaan tätä samaa kärsimystä. On kyllä yhteiskunnan intressi, että me myös selvitämme nämä väkivallantekijät ja saatamme heidät vastuuseen.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara nosti dna-rekisterin esille. On totta, että dna-rekisteri olisi varmasti tällaisissa tsunami- ym. onnettomuuksissa, joissa henkilöihin kohdistuu isoja ulkoisia ruhjeita, varmasti huomattavasti parempi kuin sormenjälkirekisteri tunnistamisessa. Dna-rekisteriin kuitenkin sisältyy näitä ongelmia, joita ed. Tiusanen ymmärtääkseni myös esille nosti eli sitä, että dna-rekisteri pitäisi sisällään muun muassa tietoja henkilön perimästä ja perinnöllisistä sairauksista ja on tässä mielessä huomattavasti vaarallisempi kuin puhdas sormenjälkirekisteri.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mehän olemme jo monissa rekistereissä, ja esimerkiksi autojen osalta ylino-peudet ja monet muut asiat selviävät. Siellä vaan peltipoliisi ottaa kuvan ja lappu tulee kotiin ja sillä selvä, ja se toimii ja toimii myöskin liikenneturvallisuutta parantaen. Dna tekee tuloaan. Mitä enemmän menee ranttaliksi, niin on pakko puuttua, koska rikolliset eivät kaihda mitään keinoja. Kysymys on vaan, kuinka paljon yhteiskunta tulee jäljessä, aina ollaan jäljessä, kysymys on vaan, kuinka paljon.

Ed. Kaltiokumpu, sen verran vielä, että aivan niin kuin ed. Söderman sanoi, tämä ei ole se paikka. Tässä sivuasiasta on tulossa pääasia, ja nämä asiat, mistä täällä on puhuttu liittyen rikosten ennaltaehkäisyyn ja rikosten tutkintaan, ovat pääasia. Ne ansaitsevat pääasian roolin ja ihan oman lainsäädännön, ja siinä on päivittämisen varaa kyllä ja tarvetta ja nopeasti.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni tässä kaksi asiaa nyt sotketaan keskenään joko tietoisesti tai jotenkin muuten. Tässä olisi pitänyt ehdottomasti pysyä tässä passilaissa. Sitten jos hallitus haluaa, sehän voi tuoda sormenjälkirekisteriä koskevan lain tai dna-lain ihan omana lakinaan, mutta jotenkin se halutaan tähän nyt kytkeä, mikä on tässä minusta se virhe.

Arvoisa puhemies! Jälleen täytyy todeta, että nämä hallituksen esitykset ovat hyvin keskeneräisiä. Tätäkin lakia on valiokunnassa korjattu niin kuin montaa muutakin lakia. Sieltä tulee aika lailla raakiletta tänä päivänä, ja se on varsin ikävä asia.

Ed. Söderman ja monet muut ovat olleet kriittisiä tähän esitykseen, ja valiokunnan puheenjohtajakin oli minun mielestäni puheessaan, sanotaanko näin, että varovaisen kriittinen. Tässä on todella kysymys siitä, että kun EU edellyttää passilakiin muutoksia, niin olisi tehty ne mutta jostakin syystä tehdään taas enemmän kuin EU edellyttää, mutta tämähän on tyypillistä meille.

Vasemmistoliiton ryhmä esitti valiokuntakäsittelyssä, että passilainsäädännössä sormenjälkitunnisteita koskevien tietojen käyttöä rajoitetaan ainoastaan passilaissa tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin. Ihmisten perusoikeussuojan kannalta esitys kansallisen lähestulkoon koko aikuisväestöä koskevan sormenjälkirekisterin luomisesta viranomaisille on mielestämme ongelmallinen nimenomaan tämän lain yhteydessä. Esitys on altis oikeusturvan puutteita koskevalle kritiikille ja avaa rekisteritiedot välttämättömyysperiaatteesta ja vain yksittäistä tehtävää varten rajauksesta huolimatta lähestulkoon poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yleiskäyttöön. Esitys merkitsee mielestämme puuttumista rekisteritietojen käyttörajoitusedellytykseen, minkä vuoksi se loukkaa kansalaisten perusoikeuksia.

Hallituksen esityksestäkin ilmenee useista kohdin, että sormenjälkien tallentaminen ehdotetun kaltaiseen keskusrekisteriin on riskialtis ratkaisu, siis hallituskin on sitä mieltä. Tällaisia ovat erityisesti tietojen luonteeseen ja sähköisen tunnisteen kopioitavuuteen ja levittämiseen liittyvät seikat. Sormenjälkitietojen joutuminen vääriin käsiin saattaisi aiheuttaa erittäin merkittävää haittaa sekä yksittäisille henkilöille että rekisterin luotettavuudelle. Riskin suuruutta korostaa se, että rekisterissä olisivat ajan oloon lähes kaikki aikuisväestön sormenjälkitiedot. Jos tämmöinen rekisteri on tarpeellinen, niin kyllä tähän pitäisi minun mielestäni mennä aivan eri lainsäädännön kautta eikä sotkea sitä tähän passilakiin.

Perustuslakivaliokunnan mielestä sormenjälkien tallettaminen passirekisteriin ei näyttäisi olevan hallituksen esityksessä esitettyjen rekisterin perustamista puoltavien perusteiden kannalta täysin välttämätöntä ja oikeasuhtaista, etenkin kun otetaan huomioon rekisterin olemassaoloon ja käyttöön liittyvät huomattavat riskit. Tätä mieltä on perustuslakivaliokunta. Sen lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että useissa EU:n jäsenvaltioissa, muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa, sormenjälkirekisteriä ei aiota perustaa. Lisäksi hallintovaliokunnan kuulemisessa tuotiin esille, että Saksassa sormenjälkitiedot hävitetään välittömästi sen jälkeen, kun tieto on tallennettu asiakkaan passin sirulle. Siis EU ei meitä nyt pakota tässä tämmöiseen lainsäädäntöön, mihin ollaan menossa, kun aina sanotaan, että se on pakko tehdä EU:n takia. Tässä ei tarvitse tehdä näin. Mutta jälleen tietenkin meidän pitää kulkea vielä tiukempana kuin EU edellyttää.

Arvoisa puhemies! Esitys merkitsee sormenjälkitietojen laajamittaista tallentamista passirekisteriin, ja näiden tietojen käyttämisellä puututaan yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan. Henkilötietojen suoja sisältyy perusoikeussäännöksessä turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Perustuslakivaliokunta toteaakin omassa lausunnossaan, että kysymyksessä on suuri periaatteellinen muutos nykyiseen oikeustilaan verrattuna, sillä perinteisesti sormenjälkien ottaminen ja erityisesti niiden rekisteröinti on liittynyt rikoksesta epäiltyihin henkilöihin. Tämän johdosta perustuslakivaliokunta on nostanut esille omassa lausunnossaan mielestäni aivan oleelliset kysymykset. Se kuuluu näin, mitä siellä sanotaan:

"Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta olennaista on arvioida, onko sormenjälkien rekisteröinti sillä tavoin välttämätöntä, että passimenettelyyn liittyvä tavoite ei ole saavutettavissa yksityiselämän suojaan vähemmän puuttuvin keinoin. Lisäksi on arvioitava, merkitseekö rekisteröinti pidemmälle menevää rajoitusta kuin on perusteltua ottaen huomioon rekisteröinnin taus-talla olevien passimenettelyyn liittyvien intressien painavuus suhteessa rajoitettavaan perusoikeuteen - -." — Tämä tulee perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 25/1994 sivulta 5. Kyllä tässä vängälläkin herää se ajatus, mikä täällä on noussut, täyttääkö tämä laki näitä perustuslain vaatimuksia vai onko tässä ristiriitaa perustuslain kanssa.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ryhmämme tulee esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä vastalauseemme mukaisia muutoksia.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata. Hallintovaliokunnan puheenjohtajan ed. Töllin esittelypuheenvuorosta lähtien on käyty erittäin hyvää keskustelua monesta eri lähestymiskulmasta, ja varmasti on aivan aiheellista myös keskustella siitä, onko passilaki sitten oikea paikka säätää tämä, niin kuin edustajat Zyskowicz ja Söderman ja lukuisat muut edustajat täällä ovat toistelleet.

Tässä kuitenkin hallintovaliokunta ottaa kantaa siihen, hallituksen esityksestä lähtien, että sormenjäljet otettaisiin myös niiltä hakijoilta, jotka hakevat sellaista passia taikka matkustusasiakirjaa, johon ei tätä sirua tulisi, jossa sitä ei suoranaisesti siis tarvittaisi passihakemusta varten, ja nämä myös laitettaisiin tuohon rekisteriin. Sen jälkeen, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Tölli esitteli, niin he ovat tehneet tähän tarkennusta ja rajanneet tiukasti näitä kohtia, joissa tätä rekisteriä voidaan käyttää, eli vain sellaisissa tapauksissa, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden, katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi.

Nyt olisi mielenkiintoista kuulla hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Tölliltä sitä pohdintaa, mitä valiokunnassa kävitte, minkä takia tällaisessa tapauksessa, jossa ihminen esimerkiksi on hukkunut ja hänet löydetään jo sellaiseen kuntoon menneenä, että hänen tunnistamisensa on vaikeaa, tätä rekisteriä saisi käyttää, mutta ei silloin, kun lapsi on raiskattu ja hänestä olisi mahdollisuus löytää sormenjäljet tuolta tapahtumapaikalta taikka jopa dna-jälki, joka olisi sitten se askel eteenpäin. Tämä olisi erittäin mielenkiintoista kuulla. Tästä varmasti hallintovaliokunnassa on käyty keskustelua.

Ed. Saarinen lähestyi minun mielestäni erittäin hyvin sellaisesta lähestymiskulmasta tätä keskustelua, niin kuin tavallinen ihminen tuolla kadulla tätä asiaa lähestyy. Hän puhui siitä, miten rekisteri toimisi ennalta ehkäisevänä. Olen itse samaa pohtinut hyvin paljon, ja näin myös ed. Zyskowicz lähestyi tätä asiaa. Ehkä samanlainen lähestymiskulma oli erään nykyisenkin ministerin pohdinnassa, kun hän kertoi aikanaan vastustaneensa, oliko se nyt Joensuun torille tulleita valvontakameroita sen takia, että ne loukkaavat ihmisoikeuksia ja yksityisyyden suojaa. Nyt sitten ministeriksi tultuaan hän on oivaltanut, että ne ovat itse asiassa hirveän hyvä turvallisuuden tunteen antaja siellä torilla. Vaikka hän opiskeluaikana niitä vastusti, niin nyt hän on niiden vankka kannattaja ja tyytyväinen, että oli silloin vähemmistössä.

On aivan totta, niin kun ed. Saarinen totesi, että rekisteri loisi sellaisen tilanteen, että ihminen jo miettisi, että todennäköisesti tulee jäämään tästä rikoksesta kiinni, kun tiedot löytyvät tällaisesta rekisteristä, joka on helppo tietoteknisesti koodata läpi. Puhumattakaan sitten sellaisesta mallista, jossa voitaisiin mennä niinkin pitkälle, että ryhdyttäisiin rekisteröimään dna:ta tällaiseen rekisteriin, jossa olisi ehkä tulevaisuudessa kaikki suomalaiset, kaikki eurooppalaiset jnp. Keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Rantahan jo vuonna 2006 esitti tällaisen rekisterin perustamista ja totesi, että se olisi erittäin hyvä työkalu poliisille henki-, väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkinnassa. Itse olen hyvinkin vakuuttunut siitä, että hyvin suuri osa raiskauksista ja raiskaajista saataisiin tämän rekisterin kautta kiinni. Se on toinen kysymys, kuinka moneen sairaaseen ihmiseen tällainen rekisteri sitten lopulta toimisi niin, että sairas ihminen voisi ajatella, että en raiskaakaan, kun minun tietoni ovat dna-rekisterissä. Ehkä siihen en itse usko, että sairas ihminen näin voisi asiaa lähestyä.

Niin kun totesin tuossa vastauspuheenvuorossani, dna-rekisteriin liittyy toki sellaisia haasteita, että tämä rekisteri pitäisi sisällään myös henkilön perimään ja myös perinnöllisiin sairauksiin liittyviä tietoja, ja siinä mielessä dna-rekisteri on huomattavasti arempi ehkä näiden ihmisoikeuksienkin näkökulmasta kuin tuo sormenjälkirekisteri. Itse en ole poliisivaltioajattelun kannattaja, mutta en näe tässä sellaista uhkaa, jonka ed. Söderman näki. En näe tätä ihmisoikeuksia loukkaavana, vaan ennen muuta ehkä niitä ennemminkin puolustavana, jos tällainen rekisteri saataisiin käyttöön.

Olen joskus pohtinut, kun olen itse aktiivinen verenluovuttaja ja verenluovutuksessa meiltä otetaan paljon erilaisia kokeita ja muun muassa verenkuva, ja olen miettinyt ja itse asiassa ehdottanutkin siellä, miksi tuosta verestä ei voisi tehdä rekisteriä, josta löytyisi leukemiapotilaille yhä kasvava rekisteri. Siinä on todettu samalla lailla, että se loukkaisi ihmisoikeuksia ja tällaista rekisteriä ei saa tehdä, vaikka sillä keinolla olisi mahdollista pelastaa hyvin suuri osa leukemiaankin sairastuvista.

Vielä haluaisin, kun tein tuon yhden kysymyksen hallintovaliokunnan puheenjohtajalle ed. Töllille, toisenkin kysymyksen esittää. Kun nyt on todennäköistä, että ed. Zyskowiczin kanta ei täällä salissa tule tätä esitystä muuttamaan, vaan tämä tulee menemään hallituksen esittämässä muodossa ja valiokunnan mietinnön mukaisesti eteenpäin, niin kysyisin hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Tölliltä sitä, onko mahdollista, nyt kun rekisteriä lähdetään keräämään tämän päätöksen myötä, avata se rekisteri myöhemmillä päätöksillä, jos sitten ryhdytään tarkistamaan esimerkiksi näitä muita lakeja, jotka mahdollistaisivat tulevaisuudessa tämän rekisterin käyttämisen esimerkiksi rikollisten kiinnisaamiseksi.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Heinosen kysymykseen vastaan. Hallintovaliokunta on perinteisesti voimakkaasti sitoutunut käyttötarkoitussidonnaisuusperiaatteeseen, ja perustuslakivaliokunta edellytti, kun tätä asiaa käsitellään, että käyttötarkoitussidonnaisuudesta voidaan tehdä vain täsmällisiä ja vähäiseksi luonnehdittavia poikkeuksia. Sääntely ei saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi. Perustuslakivaliokunta edellytti, että me rajaamme sitä ja tämä käyttö määritellään täsmällisesti, ja niin me olemme tehneet. Juuri siksi se rajoittuu siihen puhelintunnistamiseen. Mitä sitten mahdollisesti, onko tulossa joskus tulevaisuudessa jotakin muuta, en valiokunnan puheenjohtajana ala ollenkaan spekuloimaan. Me päätämme nyt tästä asiasta ja näillä edellytyksillä.

Arvoisa puhemies! Liitän tähän vielä yhden asian, kun tässä edellisessä puheenvuorossa puhuttiin tietoturvasta ja liikenne- ja viestintäministeriön asiantuntijalausunnosta. Myöskin valiokunta sai liikenne- ja viestintäministeriöltä lausunnon, jossa todettiin, että tässä asiassa ei ole huomautettavaa, ja se oli tuore lausunto. Ja perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen pyysimme sisäministeriöltä perusteellisemman selvityksen siitä, mikä on tietoturvan tilanne nyt, ja tässä mietinnössä myöskin totesimme, että rekisteriä ei saa käyttää, ellei tätä tietoturva-asiaa ole varmistettu.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinoselle voisi sanoa näin alkuun, että hyvin puhuttu, mutta täytyy korostaa sitä, että kyllä ihmisoikeudet ovat myös tärkeitä suomalaisessa demokratiassa. Oli vahinko, että ed. Saarinen ei ole täällä paikalla, koska ensimmäistä kertaa tämän eduskuntakauden aikana huomaan olevani täsmälleen samaa mieltä kuin hän. Täsmälleen samaa mieltä kuin hän esimerkiksi yksityisyyden suojasta, kun hän kyseli, ollaanko tässä menty jo ylimittaisiin sfääreihin ja pitäisikö tässä suhteessa ajattelutapaa muuttaa. Minä sanoisin, että kyllä pitäisi. Onko ihmisellä, joka ainakin yrittää noudattaa lakia, toimia tämän järjestelmän, suomalaisen yhteiskunnan normien ja järjestelmän mukaisesti, onko hänellä periaatteessa mitään pelättävää? Onko hänellä mitään pelättävää siitä, että häneltä on otettu sormenjäljet tai häneltä on otettu hammasrekisteri tai että hän on joissakin muissa rekistereissä, jos hän elää normien ja lain mukaisesti? Sen sijaan niillä on pelättävää, jotka eivät elä. Rikollisilla on pelättävää, ja rikollisilla ainakin pitäisi olla, ed. Söderman, pelättävää.

Ed. Zyskowicz toi erittäin hyvän asian tähän keskusteluun, ja jatkossa minä toivoisin, että me pystyisimme tästä asiasta keskustelemaan asiallisesti, ilman että me loukkaamme tai syytämme toisiamme.

Sen olisin vielä tästä yksityisyyden suojasta halunnut sanoa, että toivon, että jossakin vaiheessa myös avataan perustuslaki ja katsotaan, mitä se oikein sisältää. Miten pitkälle oikeudet voivat tätä yksityisyyden suojaa tulkita verrattuna esimerkiksi sananvapauteen ja verrattuna esimerkiksi lähdesuojaan? Jos nyt lähdesuoja avataan, niin kuin on hallituksen asettama työryhmä esittänyt, niin minä vaan kysyn, voiko Suomi sen jälkeen enää sanoa, että se kunnioittaa ihmisoikeuksia, se kunnioittaa demokratiaa. Elikkä tässä on hyvin isoista arvoista kysymys.

Ja toivon, että tämä keskustelu on tuonut johonkin ja jollekin suunnalle uutta ajattelua siitä, mitä tietoturva oikein tarkoittaa, mitä tarkoittaa se, että rekisterit eivät keskustele keskenään, esimerkiksi nimenomaan terveystietoja käsittelevät rekisterit. On aivan totta, ja minäkin pidän, että ihmisen terveys on äärimmäisen yksityinen asia, jota ei tietenkään saa tuhota tai paljastaa. Mutta jos on ihmisen sairaudesta ja sairauden hoidosta kysymys, niin kyllä täytyisi pystyä rekistereitten keskustelemaan keskenään, niin että tiedettäisiin, miten tätä ihmistä on hoidettu ja miten häntä pitäisi hoitaa. Elikkä joku järki rekistereitten tietosuojaan pitäisi saada aikaiseksi.

Minä en ymmärrä esimerkiksi sellaista järjestelmää, jossa tenttitulokset ovat salaisia. Silloin kun minä opiskelin ja ed. Söderman opiskeli, kyllä ne vaan siellä osakunnan tai tiedekunnan ilmoitustauluilla olivat numeroineen päivineen, kuka oli päässyt tentistä läpi ja millä arvosanalla. En myöskään ymmärrä sitä, että esimerkiksi opetusministeriö ei luovuta tietoja koulujen ylioppilastutkintomenestyksistä, vaan ne täytyy sitten laskea käsin. No, onneksi vielä nämä asiat ovat kuitenkin julkisia, niin että niitä ei ole pantu tietoturvan taakse.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Omasta puolestani vähän niin kuin keskustelun lopuksi vielä muutama kommentti täällä käytettyihin puheenvuoroihin.

Ed. Heidi Hautala puhui poliisien valtuuksien lisäämisestä kielteisessä merkityksessä. Haluan tässäkin yhteydessä todeta, että on onni, että poliisille on viime vuosina ja vuosikymmeninä annettu eräitä tärkeitä lisävaltuuksia, kuten puhelinten kuunteluoikeus ja teletunnistetietojen saantioikeus eräiden törkeiden rikosten selvittämisessä. Lukuisat törkeät huumausainerikokset, lukuisat törkeät surmat, murhat, tapot, olisivat jääneet selvittämättä ilman näitä poliisivaltuuksia.

Saattaa olla, että edustajat Hautala ja Söderman ovat oikeassa siinä, että tämä ei ole oikea yhteys keskustella ja tämä lainsäätämisvaihe ei ole oikea vaihe keskustella siitä, että tätä nyt syntyvää sormenjälkirekisteriä voitaisiin käyttää myös rikosten, ennen kaikkea törkeiden rikosten, selvittämiseen, mutta halusin tuoda tämän tärkeän näkökohdan esiin. Halusin hämmästellä sitä, miten tärkeänä pidetään sitä, että tätä rekisteriä ei vain käytetä rikosten selvittämiseen ja rikollisten kiinnisaamiseen. On tärkeämpää tunnistaa jokin tuntematon onnettomuuden uhri kuin jonkin erittäin törkeän rikoksen, raiskauksen, murhan, tekijä.

Ed. Saariselle toteaisin, että kyllä talousrikollisuudesta olen usein puhunut ja toiminut sen torjunnan hyväksi. Paljastamatta sen suurempia salaisuuksia voin kertoa, että viimeksi tänään kokoomuksen ministeriryhmän kokouksessa puhuin siitä, miten tärkeätä on kansainvälisellä yhteistyöllä saattaa veroparatiisit kuriin. — Jatkan pöntöstä.

(Korokkeelta) Herra puhemies! Ed. Saariselle joudun myös toteamaan, toisin kuin hän arveli, että ed. Södermanin ja minun välillä on tällaisen, sanoisiko, menettelytapakeskustelun ja oikeasta säätämisyhteydestä keskustelun lisäksi myös asiallinen erimielisyys. Eli ed. Söderman ei arvostellut mielipidettäni pelkästään siitä, että tämän hahmottelemani rekisterin käyttö törkeiden rikosten selvittämiseen ei kuulu tämän asian yh-teyteen, vaan hän arvosteli myös itse ajatusta, ajatusta siitä, että olisi kattava sormenjälkirekisteri, jota voitaisiin käyttää ainakin törkeiden rikosten selvittämiseen.

Ed. Söderman, kun teillä on seuraava puheenvuoro, niin toistan tässäkin yhteydessä, että en ymmärrä, vilpittömästi en ymmärrä, miten se uhkaa suomalaisten tai Suomessa olevien ulkomaalaisten ihmisoikeuksia, jos nyt synnytettävää sormenjälkirekisteriä voitaisiin käyttää myös törkeiden rikosten selvittämiseen. Eihän kukaan sillä tule syylliseksi, että hänen sormenjälkensä löytyy uhrin vierestä ja rekisteristä nähdään sormenjäljen omistaja. Totta kai tällaisessakin tilanteessa syyllisyyden toteen näyttäminen vaatii kaikkea sitä näyttöä, mitä yleensäkin rikosprosessissa vaaditaan.

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, niin haluan ed. Saarisen tavoin korostaa, että ihmisen henki on tärkeä ihmisoikeus, ihmisten terveys on tärkeä ihmisoikeus, ihmisten omaisuus on ihmisoikeus, omaisuudensuoja. Näitä hyveitä uhkaavat rikokset ja rikolliset. Se, että me vahvistamme viranomaisten mahdollisuuksia torjua rikollisuutta, saada rikoksentekijät kiinni, parantaa ihmisten ihmisoikeuksien suojaa, luonnollisesti silloin, jos pysytään rikostorjunnassa järkevyyden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen puitteissa. Ja kuten sanoin, en näe ihmisoikeusongelmaa siinä, että rekisteristä voitaisiin katsoa törkeästä rikoksesta epäillyn henkilön henkilöllisyys.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että minua jäi kovasti askarruttamaan ed. Södermanin väite siitä, että olisin ihmisoikeusasioista puhunut lähinnä pilkallisesti (Ed. Ukkola: Loukkaavasti!) ja jotenkin tässä yhteydessä viitannut, että nämä ihmisoikeuskysymykset ovat sellaisia, jotka kuuluvat DDR-keskusteluun, tai jotain tällaista. Haluan, ed. Söderman, teille ja kaikille muille sanoa, että asia on täysin päinvastoin. Jos olen puhunut ihmisoikeuksista ja DDR:stä aikanaan samassa yhteydessä, olen puhunut siitä nimenomaan siinä mielessä, että Itä-Saksassa ei noudatettu ihmisoikeuksia. Päinvastoin siellä törkeästi, erittäin törkeästi, koko ajan, koko valtion olemassaolon ajan, rikottiin ihmisoikeuksia, riistettiin ihmisiltä alkeellisimmatkin vapaudet ja oikeudet. Näin myös Neuvostoliitossa, ja näin myös muissa sosialistisissa maissa.

Jo vuosikymmeniä sitten nostin ihmisoikeustematiikan esiin, muun muassa vuonna 1973, kun Teiniliitto oli järjestämässä rauhan viikkoa ja sen varjolla käymässä, totta kai, lännen kimppuun mutta puolustamassa kommunistisia diktatuureja. Silloin esitin, että järjestetään ihmisoikeuk-sien ja rauhan viikko ja puhutaan myös ihmisoikeuksista. Esitin tätä sen uhalla, että sain siitä taas neuvostovastaisen leiman otsaan, joka siihen aikaan oli pahin poltinmerkki, mikä politiikassa voitiin kehenkään lyödä.

Ed. Söderman, pidän arvossa teidän työtänne ihmisoikeuksien puolesta, ja uskon ja tiedän, että olette tehnyt sitä vilpittömästi, mutta teidän ei ole syytä arvioida, että oma suhtautumiseni ihmisoikeuksiin olisi jotenkin pilkkaavaa. Eikä teidän ole syytä epäillä sitä, ettenkö aina olisi toiminut totalitarismia vastaan, oli se totalitarismi sitten natseista lähtevää tai kommunisteista lähtevää.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin siihen ajatukseen, mitä ed. Zyskowicz äsken sanoi, että hän ei olisi koskaan puhunut pilkallisesti ihmisoikeuksista. Voi olla, että muistan väärin, ja siinä tapauksessa olen tietysti hyvin pahoillani, mutta luulen, että myös hänen vastapuolensa Teiniliitossa korosti ihmisoikeuksia, ja voi olla, että hän joskus silloin keskustelussa löi vähän yli ja että sentapaisia sitaatteja on jäänyt jonnekin minun muistikoteloihini. Jos näin ei ole, niin olen hyvin iloinen tästä.

Miksi reagoin hänen puheenvuoroonsa, johtuu siitä, että me olemme nyt hyvin uuden ihmisoikeusperiaatteellisen keskustelun edessä, joka liittyy internetiin. On ollut minulle suuri yllätys valiokunnassa, että nämä kysymykset pulppuavat koko ajan esille, ja siinä on nyt semmoista uudenlaista ajattelua, jonka ed. Zyskowicz varmaan ymmärtäisi paremmin, jos hän olisi perustuslakivaliokunnan jäsen ja voisi kuunnella näitä professoreita. Me törmäsimme siellä Lex Nokiaan, niin kuin me kaikki muistamme, jonka yh-teydessä me ed. Sasin kanssa yritimme puolustaa kantaamme eli sitä, että Lex Nokia oikeastaan vähensi väärinkäytön mahdollisuuksia, vaikka se toisin koettiin. Sitten ihmisoikeuskysymykset taas nousivat esille tässä sähköisessä tunnistamisessa — ja nyt tässä.

Voin kuvata sen mahdollisuuden, miten tässä voi käydä. Nämä kamerathan ovat jo hyväksyttyjä, ne ovat jo olemassa. Ne tunkevat tietysti joka paikkaan meidän yksityisyyteemme, myös tässä huoneessa, joka on julkinen huone, ja on niistä hyötyäkin, se on totta. Sitten tulee sormenjäljet rekisteriin, mikä koetaan tässä uudessa ihmisoikeusfilosofiassa hyvin herkäksi yksityiselämän tiedoksi. Sitten meillä on dna-rekisteri tulossa. Tämä tie loppuu tietysti siihen, että meillä on kaikilla siru korvassa, jolloin valtio tietysti tietää hyvin, missä me olemme ja missä me käyttäydymme hyvin tai huonosti. Sehän olisi varmaan paras tapa ehkäistä rikoksia ed. Saarisen ja ed. Zyskowiczin mielestä.

Minä vain sanon sen, että me olemme semmoisen tien päässä, että me voimme hyväntahtoisina hölmöinä kulkea totalitaariseen yhteiskuntaan. Ed. Zyskowiczhan lähtee siitä, että näitä valtuuksia käyttävät aina hyvät ihmiset, mutta meillähän on esimerkkejä siitä — minulla on elämästäni — kun niitä ovat käyttäneet hyvin huonot ihmiset ja hyvin julmalla tavalla. Esimerkiksi Hollannissa juutalaiset löydettiin niiden hy-vien rekistereitten vuoksi ja heitä kohdeltiin hyvin julmasti. Meidän pitää koko ajan pitää se mielessä, että jos valtuuksia annetaan viranomaisille, ne voivat tulla huonojen ihmisten käsiin.

Näistä poliisivaltuuksista, joita on annettu: Sehän on tietysti valtavan hyvä, että poliisilla on valtuuksia, mutta koko Pääkaupunkiseudun huumepoliisin keskuudessa oli vakavia epäilyjä siitä ja myös julkisuudessa, jos lukee Lakimiesuutisia, oli selviä merkkejä siitä, että ne poliisit hyvässä tarkoituksessa, saadakseen huumerikollisia kiinni, rikkoivat sääntöjä, hyvässä tarkoituksessa. Minusta tähän sisältyy nyt vaara, ja Orwell on nerokkaasti kuvannut tätä kahdessa kirjassa: kirjassa "Vuonna 1984", jossa lopulta ei ollut mitään yksityisyyttä, ja sitten "Eläinten vallankumouksessa", jossa — pahoittelen tätä sanaa, ed. Zyskowicz, mutta se on kirjan nimi — eläimet tekivät vallankumouksen hyvässä tarkoituksessa, ja siellä pahat tulivat valtaan. Ja kuka oli Orwell? Orwell oli ihanteellinen kommunisti, joka siis näki ... (Ed. Zyskowicz: Espanjan sisällissodan kokenut!) — Kommunismillahan oli hyviäkin puolia, se oli kaunis aate sinänsä. Olisin huomauttanut, että tämä asia, josta me keskustelemme, koskee Länsi-Eurooppaa, ja Länsi-Euroopassa kommunistinen vastarintaliike puolusti ja löysi ja piilotti hyvin paljon juutalaisväestöä sekä Ranskassa että Italiassa. Oikeastaan muista vastarintaliikkeistä ei ollut kovin paljon hyötyä. Kommunismia ei aina ole käytetty huonossa tarkoituksessa.

Mutta jos nämä laajat yhteiskunnalliset valtuudet tulevat vääriin käsiin — mikä siis on tapahtunut minun elämäni aikana, ja myös ed. Zyskowicz koki Neuvostoliiton ja Teiniliiton — ne ovat vaarallisia. Sen vuoksi meidän ei pidä nyt suhtautua vähättelevästi näihin ihmisoikeusajatuksiin, jotka tunkevat meille Länsi-Euroopasta. Tässä asiassa ei olisi ollenkaan häpeällistä se, että me olisimme Tanskan ja Ruotsin ja Saksan seurassa emmekä missään toisessa.

Täällä ed. Ukkola sanoi, että ei saisi puhua loukkaavasti. Jos on loukkaantunut, niin puhuu kovin sanoin. Me olemme ed. Zyskowiczin kanssa olleet ystäviä niin kauan kuin muistan, enkä vastusta ed. Zyskowiczia, mutta tässä vastustan hänen ajatuksiaan, koska pelottelemalla rikoksilla on ennenkin päästy tuloksiin, jotka loukkaavat kansalaisten ihmisoikeuksia. Ydinkysymys on tässä se, voidaanko kaikkia suomalaisia, koko Suomen kansaa, pitää oletettuina rikollisina, voidaanko heidät alistaa kaikille näille rekistereille. (Ed. Zyskowicz: Entäs autonomistajat?) Minä sanon "ei", minä sanon "ei". Sanon, että jos rikostutkintaa kohdennetaan johonkuhun, niin henkilön pitää olla jollain tavalla yhteydessä siihen rikospaikkaan, jollain tavalla pitää poliisilla olla mahdollisuus yhdistää hänet siihen. Nykylain mukaan silloin voi puuttua asiaan.

Kun te nyt niin kauheasti kaikki haluatte vähentää rikollisuutta, niin minä kerron kokemuksesta, että helpoimmin se kävisi, jos alkoholin kulutuksen saisi pudotettua puoleen. Hyvin suuri osa rikollisuutta, josta te nyt niin kauheasti puhutte, poistuisi. Mutta kuten sanottu, tämä ihmisoikeudellinen ajattelu, joka tässä kehittyy, on tulevaisuutta varten, internetmaailmaa varten, ja minusta on tavattoman hyvä pitää niistä periaatteista kiinni.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin haluan vahvistaa, että en pidä loukkaavana sitä, että mielipiteistäni ollaan jyrkästikin eri mieltä.

Itse asiasta. En hyväksy tätä ajattelua, että jos nyt syntyvää rekisteriä myöhemmin säädettävällä lailla voitaisiin käyttää myös rikosten, ainakin törkeimpien rikosten, selvittämiseen, niin se jotenkin pitäisi sisällään ajatuksen tai olettamuksen siitä, että kaikkia suomalaisia näin ollen pidettäisiin rikollisina tai potentiaalisina rikollisina. En näe, ed. Söderman, tässä mitään logiikkaa. Me teemme nyt rekisterin laajasti, ja meillä on ihmisten sormenjäljet sitten rekisterissä, ja mielestäni on järkevää, tarkoituksenmukaista, myöhemmin lainsäädäntöä kehittää niin, että tätä olemassa olevaa rekisteriä, johon liittyy tietosuojaongelmia — mutta se ei liity tähän kysymykseen — voitaisiin käyttää myös rikosten selvitykseen.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman, nyt on tärkeää, kun tätä seurataan ympäri valtakuntaa, ettei ihmisille jää sellaista käsitystä, että tämä säädettävä lainsäädäntö olisi ihmisoikeuksien vastainen tai että tässä rikottaisiin ihmisoikeuksista annettuja säädöksiä. Tätä ei tämä tarkoita.

Toisaalta totean, ed. Zyskowicz täällä hyvin toi esille sen, että tämän myöhempi käyttö ei tarkoittaisi sitä, jos semmoiseen päädytään, jos tulevat hallitukset tekevät semmoisia esityksiä ja eduskunta siitä päättää, että se leimaisi ketään rikolliseksi. Esitän kysymyksen ed. Södermanille: Millä tavalla te tunnistaisitte tällä hetkellä — viittaan tähän Etelä-Euroopassa tapahtuneeseen lento-onnettomuuteen — jos onnettomuudessa olisi suuri joukko suomalaisia, millä tavalla te selvittäisitte näiden ihmisten henkilöllisyyden? Minä haluan kuulla vastauksen.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n passiasetus ei nyt lähde selvittämään sitä, miten tuntemattomia vainajia tunnistetaan, mutta sormenjäljistä ei ole kyllä kauhean paljon hyötyä, jos ne ovat olleet vedessä vähän aikaa, että sitä nyt ei kannata minusta tähän juttuun sotkea.

Sanoisin ed. Zyskowiczille sen, että jos hyväksyy sen, että yhteiskunnassa on vapautta, ihmisillä on yksityisyyttä, niin ei voi missään ta-pauksessa lähteä siitä, että yhdistää rikostutkintaan mielivaltaisesti sen vuoksi vaan, että löytyy joku sormenjälki rikospaikalta. Minusta se on mahdoton ajatus, ja se johtaisi sitä paitsi rikostutkinnallisesti asioita aika kummalliseen suuntaan. Mutta tästä ei ole kysymys. Nyt on kysymys EU:n passiasetuksesta ja niistä toimenpiteistä, joita se vaatii.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin niitä näkökohtia, joita kokenut perustuslain asiantuntija kansainvälisten mittapuitten mukaan, ed. Söderman, on täällä tuonut esille, enkä minäkään halua, että tätä niin sanottua sirua meille tulee. Sehän estäisi kyllä ihmisten vapautta. Mutta nyt käsiteltävänä olevissa asioissa minä koen, että hallitus on toiminut aivan oikein. Meidän on annettava viranomaisille ne välineet, joita tarvitaan niin rikosten torjunnassa, rikosten selvittämisessä kuin myös henkilöitten tunnistamisessa onnettomuustilanteissa, sikäli kun näillä keinoilla voidaan. Henkilökohtaisesti haluan, että laillisella esivallalla, jota Suomen esivalta edustaa, tulee olla keinot rikollisuuden selvittämiseksi ja myöskin ihmisten tunnistamiseksi. Tämän vuoksi katson, että hallituksen esitykset ovat hyvin paikallaan.

Itse olen kokenut rikollisuuden estämisen ja selvittämisen kannalta Schengen-sopimuksen jo hyvin ongelmalliseksi. Se mahdollistaa samalla, kun lailliset, hyvää tarkoittavat ihmiset voivat joustavasti liikkua, myös joustavan rikollisuuden liikkumisen, sen jäljittämisen ja tunnistamisen vaikeutumisen, jotenka tämä Schengen-sopimus on tässä suhteessa tietyn pahan alku ja antaa monia haasteita, jotta rikolliset teot voitaisiin tutkia, selvittää ja syylliset saattaa vastuuseen.

Nyt käsiteltävänä olevissa hallituksen esityksissä ja niissä mietinnöissä, mitä asiaan liittyy, näissä, minä ymmärrän, halutaan antaa virkavallalle, joka on laillisesti kansan palvelija, sen tarvitsemia välineitä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin mielenkiintoinen periaatteellinen keskustelu yksityisyyden suojasta, ja minusta tämä on erittäin hyvää parlamentaarista keskustelua, jossa erilaiset argumentit tulevat esille. Tämä on keskustelua, jota käydään myöskin eurooppalaisella tasolla.

Perustuslakivaliokuntahan on tässä asiassa antanut lausunnon, ja täytyy sanoa, että sen lausunnon kirjoittaminen ei ollut varsin helppo tehtävä. Mekin kävimme valiokunnassa hyvin pitkää periaatteellista keskustelua siitä, millä ilmaisuilla tuossa lausunnossa asiat sanotaan.

Lähtökohtahan joka tapauksessa on se, että sormenjälkitietojen laajamittainen tallentaminen passirekisteriin merkitsee puuttumista yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan eli valiokunta arvioi asiaa perustuslain 10 §:n kannalta. Tietysti silloin, kun puututaan — mehän puutumme jatkuvasti melkein kaikessa lainsäädännössä perusoikeuksiin — täytyy noudattaa tiettyjä periaatteita. Tietysti tuo yksityisyyden suoja tässä tapauksessa pitää pyrkiä turvaamaan tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta. Sitten myöskin pitää arvioida siinä yhteydessä rekisterien tavoitetta, henkilötietojen sisältöä ja niiden merkitystä ja käyttötarkoitusta, mihin käyttötarkoituksiin niitä käytetään. Ja vielä lopuksi täytyy sanoa, että tärkeätä on se, että lainsäädäntö on kattavaa ja yksityiskohtaista, niin että epäselvyyksiä tältä osin ei aiheudu.

Mutta kysymys ei ole pelkästään Suomen perustuslain soveltamisesta, vaan myöskin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan soveltamisesta. Perustuslakivaliokunta joutui hyvin tarkkaan miettimään sitä, että oikeus pitää turvata tavalla, jolla pidetään huolta siitä, että Suomi ei saa kielteistä päätöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Tässä yhteydessä arvioimme muun muassa S. and Marper v. United Kingdom -tapausta ja sen vaikutusta. Siinä tämän tyyppisiä asioita oli käyty lävitse, ja kohta kohdalta tuota tuomiota arvioimme ja sen vaikutusta myöskin tähän hallituksen esitykseen. Tämän lisäksi vielä ehkä on syytä mainita Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artikla, jossa myöskin puhutaan henkilötietojen suojasta, ja tietysti, kun siitä tulee osa meidän lainsäädäntöämme, niin sekin on syytä ottaa huomioon.

Tietysti ensimmäinen kysymys oli se, voidaanko passirekisteriä ylipäätänsä perustaa. Passia haettaessa tosiaan sormenjäljet tallennetaan passin teknisen osan lisäksi myös poliisin ylläpitämään rekisteriin, eli passiin tulee tuo sormenjäljen kuva, ja kun sitä sitten verrataan koneessa henkilön sormenjälkiin, niin todetaan, että passin osalta kaikki on kunnossa. Tietysti sinänsä on niin, kuten hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että jotta voidaan estää tiettyjä rikostilanteita, jotta passin myöntämiseen liittyvä tunnistaminen voidaan luotettavasti hoitaa, jotta henkilöllisyys voidaan turvata ja jotta identiteettivarkauksia voidaan välttää, niin sinänsä voidaan ajatella, että on perusteltua, että on rekisteri ja sitä kautta estetään se, että joku toinen voisi kaapata toisen henkilöllisyyden tai saada kaksi passia esimerkiksi tietyssä tilanteessa.

Kuitenkin tähän liittyy se ongelma, että 10 vuodessa meillä tulee olemaan rekisteri ja tietokanta, jossa on lähes kaikkien Suomen aikuisväestöön kuuluvien kaksi sormenjälkeä. Tietysti olennainen kysymys on se, käykö sillä tavalla tässä, että perustetaan rekisteri, jota käytetään alkuvaiheessa hyvin rajatusti, lähinnä vain passin hakemistilanteissa ja joissakin muissa tilanteissa ehkä, ja sen jälkeen tuo käyttötarkoitus olennaisesti laajenee. Tietysti olisi tärkeätä se, että jos on tarkoitus käyttää rekisteriä jossain määrin laajemmin, lainsäätäjä tietää jo rekisteriä perustettaessa, että tämä on tarkoitus. Tämän tyyppisiä epäilyjä jossain määrin sisältyy siihen harkintaan, jota perustuslakivaliokunnassa suoritettiin.

Sitten tärkeätä on myöskin, kuten valiokunta totesi, että nämä biometriset tunnistetiedot, kuten sormenjälkitiedot, ovat rinnastettavissa henkilötietolaissa määriteltyihin arkaluonteisiin tietoihin. Tosin tältä osin täytyy sanoa, että tietysti arkaluonteisuudessa on suuria eroja. Henkilön nimi on tieto, jota henkilö joutuu jatkuvasti käyttämään, sormenjälki on tieto, jota entistä enemmän käytetään usein jopa jotta päästäisiin sisälle tiettyihin tiloihin, ja näitten sormenjälkitietojen käyttäminen tulee yleistymään. Tietysti se on lähinnä tieto, jota voidaan käyttää henkilön identifioimiseen. Mikä on sitten tärkeätä, kun on myöskin käytettävissä dna-tieto? Dna-tietoon sisältyy sitten jo olennaisesti muita tietoja, joista voidaan tehdä johtopäätöksiä henkilön terveydentilan osalta ja muittenkin tietojen osalta, ja täytyy sanoa, että tässä arkaluontoisuudessa pitää tehdä selkeä ero. Tietysti dna-tieto on sellainen, johon pitää suhtautua erittäin vakavasti. Sormenjälkitieto, voi sanoa, on oikeastaan aika lähellä nimen kaltaisuutta, ja siinä yksityiselämän suojaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä, mutta ne eivät paljasta oikeastaan mitään muuta kuin henkilön identiteetin tältä osin.

Kuitenkin täytyy todeta se, että jos tällainen rekisteri perustetaan, kuten nyt hallintovaliokunta edellyttää, niin tietysti tässä yhteydessä pitää myöskin miettiä se, voidaanko asiat turvata ja henkilön oikeus turvata tavalla, joka on vähemmän puuttuva kuin hallituksen esityksessä. Tältä osin hallintovaliokunta on arvioinut, että muita keinoja tältä osin ei ole, joilla voitaisiin päästä samaan lopputulokseen yhtä turvaavasti.

Kuitenkin perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että erittäin suuri ongelma on se, jos sormenjälkitiedot voivat tuosta rekisteristä joutua vääriin käsiin, koska se aiheuttaisi erittäin merkittävää haittaa henkilölle, jonka sormenjälkitiedot ovat tuossa rekisterissä. Sillä perusteella perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että on erittäin tärkeää, että ennen kuin tuo rekisteri perustetaan, niin tehdään kaikki mahdollinen sen estämiseksi, että tietoturvajärjestelmiä ei voida käyttää väärin ja että nuo järjestelmät ovat kunnossa jo siinä vaiheessa, kun rekisteri perustetaan. Tietysti tämä oli tärkeä tehtävä, joka hallintovaliokunnalle annettiin, se, että tästä on ehdottomasti pidettävä huolta, että tätä rekisteriä ei voida käyttää millään tavalla väärin. Valiokunta päätyi sitten siihen, että ylipäätänsä on syytä vakavasti harkita sitä, perustetaanko rekisteri, mutta lähtökohtana on se, että jos se perustetaan, niin pitää tästä tietoturvasta kaikin keinoin pitää huolta.

Tietysti tämä liittyy yleensä siihen keskusteluun, jota käydään Euroopassa, kuten hallintovaliokunta mietinnössään toteaa. Noin kaksi kolmasosaa passijärjestelmää käyttävistä valtioista Euroopassa käyttää rekisterijärjestelmää, mutta Suomen lähellä olevat maat, kuten Ruotsi ja Tanska, eivät käytä, ja sitten meillä on maita, kuten Saksa, jossa on hyvin julma historia, jossa suhtaudutaan hyvin kielteisesti tällaisiin rekistereihin. Tältä osin voi sanoa, että eurooppalaiset ihmiset ovat hyvin erilaisia. Tietysti tässä yhteydessä tietyllä tavalla otamme kantaa siihen, minkä tyyppiseen perheeseen me Euroopassa kuulumme. Täytyy sanoa, että on erittäin vaikea kysymys siitä, mikä on julkisuuden ja yksityisyyden suhde. Kuten ed. Zyskowicz täällä on todennut, esimerkiksi verotietoja halutaan, että ihmisten taloudellista asemaa koskevia tietoja viran-omaiset voivat saada, ja tällä tavalla voidaan yksityisyyden suojaan puuttua. Täytyy sanoa, että jossakin vaiheessa olisi kyllä hyvin perusteltua, että hyvin johdonmukaisesti ja tarkkaan käytäisiin lävitse se, mikä ihmisten osalta kuuluu todella tähän yksityisyyden suojan ytimeen ja mikä on olennaista, mitä pitää suojata ja mikä on sellaista, mikä on yhteiskunnan normaalin toimivuuden kannalta välttämätöntä ja tärkeätä ja mikä kuuluu demokraattisessa yhteiskunnassa sovellettaviin menettelytapoihin. Tältä osin täytyy todeta, että perustuslakivaliokunta tulee varmasti käymään tätä keskustelua, ja on muitakin yhteyksiä, joissa tähän keskusteluun voidaan palata.

Sitten valiokunnassa oli erityisenä kysymyksenä se, voidaanko näitä tietoja käyttää muuhun kuin tähän passin suojaamistarkoitukseen. Täytyy sanoa, että hallituksen esityksen 16 a § oli kyllä jossain määrin epäselvästi kirjoitettu, ja voi sanoa, että siitä kyllä jäi sellainen mielikuva, että näitä sormenjälkitietoja voitaisiin käyttää myöskin poliisin operatiivisissa tehtävissä. Tältä osin perustuslakivaliokunta totesi, että on perustuslakikynnyksen takana se, että tuota säännöstä täytyy ehdottomasti täsmentää, jotta esitys on perustuslain mukainen. Eli lähtökohta oli se, että laaja käyttö ei ole mahdollinen ja jos käyttöä osoitetaan muihin kuin passitarkoituksiin, niin silloin pitää hyvin täsmällisesti sanoa, mitä ne voivat olla. Hyvin tärkeää oli valiokunnan lausunnossa se lause, jossa todettiin, että varsinaisen keräämistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on suhtauduttava lähtökohtaisesti kielteisesti ja jos käytetään muihin tarkoituksiin, niin ne voivat olla vain vähäiseksi luonnehdittavia poikkeuksia. Haluan korostaa sitä, että tässä on selkeä ohje tulevaisuutta varten. Eli kun alussa puhuin siitä, että on rekisteri, niin tältä osin todetaan, että hyvä on, nyt on tietty tarkoitus, johon hallintovaliokunta haluaa käyttää sitä. Jos sitä halutaan laajentaa, niin ne voivat olla vain vähäisiä muutoksia tähän varsinaiseen käyttötarkoitukseen, mutta ei voi olla näin, että rekisterin luonne kokonaisuudessaan muuttuu jossakin vaiheessa. Siinä yhteydessä asia pitää sitten arvioida kyllä lainsäädännöllä hyvin huolellisesti, ja perustuslakivaliokunta joutuu siinä tilanteessa arvioimaan, mikä on mahdollista. Mutta, kuten todetaan täällä perustuslakivaliokunnan lausunnossa, olennaista on se, että tuo 16 a § on joko poistettava tai ainakin olennaisesti täsmennettävä. Mitä tulee sitten hallintovaliokunnan lausuntoon, niin tältä osin nyt voitaisiin käyttää näitä tietoja pelkästään sellaisen henkilön identifiointiin, jonka henkilöllisyyttä muuten ei saada selville rikoksen, onnettomuuden tai jonkin muun johdosta. Voidaan sanoa, että tässä on kyllä tuo tarkoitus erittäin täsmällisesti ilmaistu. Tietysti täällä kun on käyty keskustelua näistä hammaskuvioista, niin tietysti mielenkiintoista on se, että tänä päivänä käytetään hammaslääkärin hammaskarttoja henkilöiden tunnistamiseen, ja minulla ei ole kyllä tiedossa, että mikään lainsäädäntö oikeuttaisi tähän. Mutta kun tietysti halutaan henkilön henkilöllisyys saada selville, niin pidetään tiettyjä keinoja välttämättöminä, ja tässä suhteessa täytyy sanoa, että henkilön tunnistaminen on erittäin tärkeä asia yhteiskunnan kannalta ja myöskin omaisten kannalta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi esitteli lausuntoa hyvin asiallisesti. Minä alkupuheenvuorossa vaan kiinnitin siihen huomiota, että äänestyksen jälkeen poistettiin kappale, joka koski luonnononnettomuuksien, suuronnettomuuksien, muiden katastrofien ja rikosten kohteeksi joutuneiden tietojen käyttämistä, emmekä me silloinkaan, kun etsimme sopua ja onneksi löysimme sen, palauttaneet tätä kappaletta, koska minä juuri pelkäsin, että tätä kappaletta käytetään sitten ikään kuin lippuna siihen, että saadaan rekisteri ja poliisi saa rekisterin ja käyttömahdollisuus käytännössä tulee. Edelleen olen sitä mieltä, että oli väärin, että hallintovaliokunta käytti sitä hyväkseen.

Keskustelusta yleensä minä toivoisin sitä, että kun ed. Sasi istuu ed. Zyskowiczin vieressä, hän antaisi joskus niitä asiantuntijalausuntoja hänelle. Hänhän on vanha valiokunnan puheenjohtaja. Hän varmaan tulisi vähän lähemmäksi tämä minun ajattelutapaani.

Mutta minulle on ollut hirveän suuri opetus se, että tähän porvariston hillittyyn charmiin, joka nykyään on niin muodissa, ei kuulukaan perhe-elämän ja yksityiselämän suojelu, vaan enemmän etsitään yhteiskunnallisten asioiden selvittämiseen tämmöisiä totalitäärisiä ratkaisuja, joista minä olen aina luullut, että vasemmistoa on syytetty. Mutta kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olin ajatellut jo omalta osaltani lopettaa keskustelun muun muassa ehtiäkseni Suomi—Venäjä-jalkapallomaaotteluun, (Ed. Tiusanen: Venäjä voittaa!) mutta kyllä tämä ed. Södermanin puheenvuoro pakotti vastaamaan. Tähän, mitä ed. Söderman sanoi porvariston hillityksi charmiksi, kuuluu yksityisyyden suojaaminen, siihen kuuluu perhe-elämän suojaaminen, siihen kuuluu ennen kaikkea ihmisoikeuksien puolustaminen. Siihen kuuluu myös kansalaisten suojaaminen rikollisuudelta. Ihmisoikeuksia uhkaa se, että Suomessa tehdään surmia, Suomessa ihmisiä ryöstetään, Suomessa ihmisiä pahoinpidellään. Jos me voimme järkevästi ja ihmisoikeusvaltion ja demokratiavaltion parhaiden periaatteiden mukaisesti vahvistaa edellytyksiä selvittää rikoksia ja ennalta ehkäistä rikoksia, niin se vahvistaa suomalaisten ja täällä olevien ulkomaalaisten ihmisoikeuksia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama näkökohta vain, ensimmäinen näistä tunnistamisen keinoista. Tässä ed. Sasi käytti sormenjälkiä ja dna:ta, ja olen hänen havaintonsa kanssa aivan samaa mieltä tästä dna-puolesta. Nimittäin minä otan rinnalle esimerkin kaikille meille tutusta koirasta. Minä en käytä ihmisaineistoa vaan koira-aineistoa. 450 rotua on meillä, 400 tunnistettua perinnöllistä sairautta, jotka ovat helposti siitä kartalta katsottavissa suoraan, siis perimä tunnetaan täydellisesti. Eli tässä pitää olla todella varovainen. Kun tämä sovelletaan ihmiseen, joka on aivan yksi yhteen sitten, niin ongelmat ovat aika suuria, ja pitää olla varovainen.

Toinen asia, että mihinkä tulevaisuuteen ollaan menossa ja mihin näitä passeja sitten tarvitaan: Aikakauteen, jossa niukkuus ratkaisee kaikki, johonka kulttuurien opetuksen mukaan kuuluu pahojen tapojen ritualisoituminen, joka tarkoittaa sitä, että tämmöiset hillityt charmit eivät ehkä ole vallitsevia normeja. Elikkä siinä katsannossa pitää miettiä vähän myöskin, mitä maailmassa on tapahtumassa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa kantaa näihin sormenjäläkihin. Oon sitä mieltä, että se ei oo ihmisoikeuksista kysymys negatiivisessa mielessä. Täs ei rajoiteta mitään ihmisoikeuksia ja perheidylliä, mutta ehrottomasti oon sitä mieltä, että passihin pitää tulla tunnistin, että sormenjäljistä pystytähän tunnistamahan. Siinä ei oo mitään pahaa. Ma oon sitä mieltä, ma laajentaasin, että lapsilla pitäisi jo syntymästään kaikilla rekisteröirä sormenjäljet. Tämä tarkoottaa sitä. Ne on siellä hiljaasuuressa. Jos jotain tapahtuu, niin sielt on aika hyvä sihvilöirä ne esihin. Sieltä voi löytää yllättäviä rikoksia tulevaisuutta ajatellen, jotenka ei oo mikään paha este, jos sormenjäljet otetahan jo syntymässään meistä kaikista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On ollut toisaalta aivan ilo kuunnella ed. Jacob Södermanin hyvin humanistista ja syvällistä näkemystä näistä asioista, ja hallintovaliokunnan mietintöön liitetyt vastalauseet ovat ihan paikallaan.

Mutta ed. Ukkola täällä viittasi myös omassa puheenvuorossaan jälleen terveydenhoidon tietosuojaan. Totean, että se on äärimmäisen tarpeellinen kaikessa terveyteen, sairaanhoitoon liittyvissä kysymyksissä, vaikka se saattaa ampua yli, koska esimerkiksi lääkäri, joka lähettää potilaan sairaalaan tehtyään diagnoosin, itse ei saa enää tietoa siitä, mitä tälle potilaalle on tapahtunut, vaan se vaatii potilaan suostumuksen. Jopa tällainenkin peruste on kyllä mielestäni paikallaan. Aina se on potilaslähtöistä, ja potilas pitää pystyä suojaamaan näissä asioissa.

Dna:n suhteen tilanne on vielä paljon ongelmallisempi. Ihmisellä on 20 000 geeniä, ja me emme lainkaan edes tiedä niiden geenien merkitystä, mutta me tiedämme, että dna:sta pystytään varsin helposti nykyään lukemaan tietyt perinnölliset sairaudet, taipumus tiettyihin sairauksiin jne.

Eduskunta saa varmasti jossakin vaiheessa käsittelyynsä hallituksen esityksen siitä, miten tiedeyhteisö voi harrastaa dna-tutkimusta ja miten paljon siinä tulee uusia joustoja nykytilanteeseen, jossa jokaisesta tutkittavasta näytteestä, esimerkiksi dna-näytteestä, pitää erikseen pyytää lupa näytteen antajalta, että se voidaan tutkia, vaikka sitä tutkittaisiin uudelleen samassa sarjassa. Tähän tulee toivomuksia tiedeyhteisöltä, mutta näissä asioissa pitää tietysti olla erittäin tarkka.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että tässä yhteydessä on käyty varsin perusteellista keskustelua ihmisoikeuksista ja tähän rekisteriin liittyen tietoturvasta ja tietosuojasta sekä rekisterin käyttämisestä. Hallintovaliokunta hyvin perusteellisesti halusi paneutua ja varmistua siitä, että tietoturvasta ja tietosuojasta on mahdollisimman hyvin huolehdittu, ennen kuin rekisteriä käytetään. Siitä mainitsin esittelypuheenvuorossani ja viittaan siihen, että tätä on vielä perusteellisemmin valiokunnan mietinnössä käsitelty.

Haluan vielä todeta sen, että valiokunta totesi tästä asiasta: "On selvää, että rekisteriä ei saa ottaa käyttöön eikä muutoinkaan käyttää, jos ilmenee, ettei tietoturvasta ole asianmukaisesti huolehdittu."