Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on siis hallituksen esitys laiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Tämän esityksen tavoitteena on organisoida lääkehuollon hallinto uudelleen siten, että Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen keskitetään sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lääkealan osaamista. Esityksen tarkoituksena on erityisesti saada lääkkeisiin liittyvää osaamista nykyistä paremmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja sen palvelujärjestelmää. Keskuksen on tarkoitus huolehtia osaltaan lääkealan tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä järjestää lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon kansallinen arviointi. Lisäksi keskuksen tarkoituksena on perustelujen mukaan muun muassa kehittää lääkealan kansainvälistä ja erityisesti EU-vaikuttavuutta sekä rakentaa yhteistyötä lääkealan toimijoiden kanssa. Valiokunta pitää edellä todettuja esityksen tavoitteita tarkoituksenmukaisina ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muutoksin, jotka myöhemmin totean.

Valiokunta toteaa keskittyneensä asian käsittelyn yhteydessä esityksen sisältöön. Lakiehdotuksissa ei ole säännöstä keskuksen sijaintipaikasta.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtävät ja organisaatio.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtävät jakautuisivat lupa- ja valvontatehtäviin sekä tutkimus- ja kehittämistehtäviin. Lupa- ja valvontatehtävät vastaisivat pääosin Lääkelaitoksen nykyisiä lupa- ja valvontatehtäviä, joita ovat muun muassa lääkkeiden ennakko- ja jälkivalvonta sekä lääkkeiden valmistuksen, maahantuonnin, jakelun, markkinoinnin ja toimittamisen ohjaus. Terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvontatehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen uudet tehtävät liittyvät tutkimukseen ja kehittämiseen, lääkehoitojen hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointiin sekä lääketiedon kokoamiseen, arvioimiseen ja välittämiseen. Erityisesti lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arvioinnin lisäämistä ja tehostamista on pidetty tarpeellisena.

Valiokunta pitää lääkealan tutkimus- ja kehittämistehtävien nykyistä parempaa keskittämistä ja tehostamista myönteisenä uudistuksena. Lääkehuollon tehtävien kokoamisella voidaan parantaa lääkehoidon turvallisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja taloudellisuutta.

Valiokunta sai käsittelynsä yhteydessä selvityksen esityksen taloudellisista vaikutuksista. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan keskeisimmät keskuksen perustamiseen liittyvät lisäkustannukset aiheutuvat toiminnan siirrosta aiheutuvista kustannuksista. Erilaisia arviointeja siitä, mitä nuo lisäkustannukset ovat: Hallituksen esityksen mukaan arvio lisäkustannuksista vuosille 2009—2014 on yhteensä 5,4 miljoonaa euroa. Mietinnössään valiokunta toteaa, että esitettyihin laskelmiin kustannuksista sisältyy useita epävarmuustekijöitä, kuten esimerkiksi lääkelaboratorion mahdollinen siirto ja sen uusien tilojen rakentamisen edellyttämät kustannukset. Kustannuksista on esitetty hallituksen esitystä selkeästi korkeampiakin arvioita. Kustannusvaikutuksia on jatkovalmistelussa edelleen arvioitava. Täsmällistä euromäärää meillä ei kustannusvaikutuksista ole, mutta valiokunta, kuten äsken totesin, mietinnössään käy läpi niitä tekijöitä, joista kustannukset aiheutuvat. Sen pystyy mietinnön ulkopuolelta sanomaan, että ne kaikkein korkeimmat kustannusarviot, mitä Lääkealan kehittämiskeskuksen perustamiseen liittyy, ne, jos mitkä, sisältävät erittäin suuria epävarmuustekijöitä. Mutta meillä on tilanne, jossa kustannusten perään on katsottava ja jota jatkovalmistelussa on edelleen arvioitava.

Aivan keskeinen asia tämän Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta annetun lain osalta on henkilöstön asema tulevassa tilanteessa, tulevassa uudessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksessa. Lääkelaitoksessa oli vuoden 2008 lopussa käytettävissä 206:ta henkilötyövuotta ja Lääkehoidon kehittämiskeskuksessa 9:ää henkilötyövuotta vastaava määrä henkilöstöä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksella olisi perustettaessa käytettävissään noin 209:ää henkilötyövuotta vastaavat henkilöstövoimavarat.

Valiokunta on mietinnössään hyvinkin yksityiskohtaisesti, niiltä osin kuin käytettävissämme tietoa oli, käynyt läpi sitä tilannetta, joka henkilöstön osalta liittyy valvontatehtäviin ja joihinkin yksittäisiin henkilöstösiirtymisiin toimijalta toiselle. Mutta noin yleisemmällä tasolla esityksen perustelujen mukaan nykyisen henkilöstön palvelussuhteiden jatkuvuus turvataan siirtämällä Lääkelaitoksen ja Lääkehoidon kehittämiskeskuksen henkilöstö sekä vastaavat virat Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen taikka Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Näin on tarkoitus, ja näin tämän esityksen mukaan tullaan tekemään. Määräaikaisissa virkasuhteissa olevat henkilöt jatkaisivat tehtävissään uudessa sijoituspaikassaan määräaikaisen palvelussuhteensa päättymiseen saakka.

Esityksen perustelujen mukaan uudistuksen yhteydessä muutoksen johtaminen ja muutosturva toteutetaan sekä nykyisen henkilöstön asema järjestetään ja palvelussuhteen pysyvyys turvataan siten kuin valtion henkilöstön aseman järjestämistä organisaation muutostilanteessa koskevassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä on hyväksytty. Perustelujen mukaan uudistuksessa noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja johtamista valtion yhteistoimintalain ja -sopimuksen mukaisesti. Tämän valiokunta on mietintöönsä kirjoittanut. Näitä periaatteita tulee noudattaa.

Etätyön kaikkia mahdollisuuksia tulee hyödyntää mukaan lukien etätyöpisteet, joissa asiantuntijat voivat työskennellä siirtymäajan ja tarvittaessa sen jälkeenkin. Valiokunta pitää tärkeänä, että henkilöstön jaksamiseen ja henkilöstön kanssa sovittaviin joustaviin työjärjestelyihin kiinnitetään erityistä huomiota siirtymävaiheen aikana, siis tilanteessa, jossa uutta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskusta ylösajetaan.

Siirtymävaiheeseen liittyen valiokunta toteaa, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan Lääkelaitos on tähänastisen muutosprosessin aikana pystynyt huolehtimaan lakisääteisistä tehtävistään. Valiokunta kuitenkin toteaa, että kehitystä on tiiviisti seurattava ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin käsittelyaikojen lyhentämiseksi ja muutoinkin toiminnan ylläpitämiseksi niin hyvänä kuin se siirtymävaiheen aikana ylipäätänsä mahdollista on.

Perustuslakivaliokunta antoi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle tästä laista oman lausuntonsa, ja valiokunta on tehnyt ne muutokset, joita perustuslakivaliokunta on edellyttänyt valvontalautakunnan asettamiseen liittyen, rokotteiden haittavaikutusrekisteriin liittyen sekä testauslaboratorion hyväksymiseen liittyen.

Laitoksen ylijohtajan virkaan liittyvään huomautukseen valiokunta toteaa, että tämän Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustamisen yhteydessä noudatetaan sitä samaa tapaa, joka on ollut Valviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perustamiseen liittyen.

Mietintöön on liitetty kaksi vastalausetta, joista toinen on hylkyä esittävä vastalause ja jossa on myös lausumaehdotus, ja toisessa vastalauseessa on lausumaehdotus. Vastalauseen jättäjät tullevat omat vastalauseensa täällä esittelemään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on saanut voimakasta kritiikkiä lähes koko sen lainvalmistelusta lähtien. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi helmikuussa 2008 toimeksiannon selvitysmies Jussi Huttuselle selvittää, kuinka sosiaali- ja terveysministeriötä ja sen alaisia eri laitoksia ja niiden toimintoja tulisi kehittää ja organisoida, jotta ne palvelisivat nykyistä paremmin sekä lääkehuoltoa, lääketurvallisuutta, lääkkeiden kehittämis- ja tutkimustyötä sekä koko sosiaali- ja terveydenhuollon kenttää. Lähtökohtana oli luoda kansallinen lääkestrategia. Strategiassa tulisi määritellä lääkehuollon kehittämisen periaatteet ja toimijat ja toimijoiden välinen työnjako, lääkehoitojen toteutusprosessit, kehittämis- ja valvontavastuut ja lääkehoitojen hoitoprosessien vaikuttavuuden arviointivastuut.

Selvitysmies Jussi Huttunen teki perinpohjaisen selvityksen, ja sen aikana hän kuuli laajasti koko lääkehuollon ja sosiaali- ja terveydenhuollon kenttää. Palaute raportin sisällöstä vastasi kaikkien tahojen näkemyksiä siitä, mihin suuntaan lääkehuoltoa osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa olisi vietävä.

Ainoastaan Kuopion yliopisto toi esille näkemyksensä siitä, että tutkimus- ja kehittämistyö voitaisiin siirtää Kuopioon. Muut lausunnonantajat tukivat selvitysmies Jussi Huttusen tekemiä linjauksia valtakunnallisen lääkehuollon kehittämisestä. (Ed. Rehula: Ei pidä paikkaansa tuo väite!) — Tämä on Jussi Huttusen omasta puheenvuorosta ja hänen itsensä kertomaa.

Kaikkien yllätykseksi ja ilman mitään todellisia perusteita ministeri Hyssälä ilmoitti alkusyksystä 2008, että Lääkelaitos, uudelta nimeltään Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, tultaisiin siirtämään kokonaisuudessaan Kuopioon. Tämä on täysin vastoin selvitysmies Jussi Huttusen tekemää selvitystyötä, vastoin kaikkien alan asiantuntijoiden tekemää näkemystä, jota hän silloin kuuli.

Tästä syystä ministeri Hyssälän toiminta on todella hämmästyttävää. Ministeri Hyssälän ja nyt hallituksen esityksen myötä koko hallitus ei välitä eikä ota lainkaan huomioon lääkealan turvallisuuden ja kehittämisen näkökulmaa. Hallitus katsoo asiaa vain aluepolitiikan näkökulmasta. Ministeriön antamat alkuperäiset tavoitteet on unohdettu täysin. Mielestäni tämä on vastuuntunnotonta.

Kun perehtyy selvitysmies Jussi Huttusen raporttiin ja kuuntelee lääkealan huippuasiantuntijoita, ymmärtää nykyisen Lääkelaitoksen henkilökunnan ja eri alan asiantuntijoiden reaktiot. Hallituksen esityksellä hallitus vaarantaa vuosiksi maamme lääketurvallisuuden ja vaikeuttaa alan tutkimus- ja kehittämistyötä sekä vaikuttaa vahvasti myös kansainvälisen lääkevalvonnan ja turvallisuuden kehittymiseen kielteisesti. Tämä ei ole yksin minun mielipiteeni. Tämä mielipide, huoli ja näkemys on tullut ennen kaikkea lääkealan asiantuntijoilta.

Kestää vuosia, ennen kuin vastaava osaaminen pystytään saavuttamaan tulevaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen eli Lakesiin. Tästä syystä ei ole vähäpätöistä eikä merkityksetöntä, miten eduskunta reagoi nyt käsittelyssä olevaan lakiesitykseen. Eduskunta viime kädessä kantaa vastuun päätöksistään.

Arvoisa puhemies! Jussi Huttusen raportin ja selvityksen mukaan lääkehuollon suurimpana ongelmana on eri toimijoiden hajanaisuus. Tätä tukivat monet asiantuntijat myös valiokuntakuulemisissa. Hajanaisuus näkyy myös sosiaali- ja terveysministeriössä, sillä siellä lääkehuoltoon liittyvät tehtävät on jaettu kolmelle eri osastolle. Ministeriöllä ei ole yhtenäistä lääkepolitiikkaa, ja lääkehuoltoa kehitetään erillään muusta ter-veydenhuollosta.

Lääkehuollon ja hoitoprosessien yleinen suunnittelu ja lääkekustannusten hallintaan ja lääketurvallisuuteen tähtäävä strateginen työ puuttuu. Ongelmallista on myös, että ministeriön johta-vien virkamiesten käsitykset lääkehuollosta ja sen kehittämisestä eroavat toisistaan. Tämä vaikeuttaa ja estää lääkehuollon kokonaisuuden kehittämistä. Lääkehuollon kokonaisuudesta virkamiestasolla vastuuta ei ole kenelläkään.

Selvitysmies Huttusen raportissa todetaan, että lääkehuollon kokonaisuuden hallintaa vaikeuttaa myös kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä sekä ministeriön tehoton toiminta. Tästä syystä hän esittää, että lääkehuollon ja lääkepolitiikan koordinaatiotehtävät tulisi koota sosiaali- ja terveyspalveluosastolle. Hän perustelee sitä sillä, että lääkehuolto on osa terveyden- ja sairaudenhoitoa. Tästä syystä vastuu lääkepolitiikasta ja lääkehoidon toteutusprosesseista on oltava osastolla, jonka tehtäviin kuuluu kunnallisen ja yksityisen terveydenhuollon ja apteekkijärjestelmän kehittäminen ja valvonta.

Vaikka selvitysmies Huttunen toi selvästi esille ministeriön keskushallinnon puutteet, hajanaisuuden ja kehittämistarpeet, ei lakiesitys kuitenkaan puutu näihin epäkohtiin. Hallituksen esitys ei tule poistamaan lääkehallinnon hajanaisuutta, vaikka yhtenä tärkeimpänä tavoitteena oli toimintojen keskittäminen, työnjakojen ja vastuiden selkeyttäminen.

Arvoisa puhemies! Lääkkeiden hintalautakunta eli Hila on onnistunut hyvin lääkekustannusten kasvun hallinnassa. Ongelmana on koettu, ettei sen toiminta ole kuitenkaan ollut riittävän läpinäkyvää ja että päätösten perustelu on ollut puutteellista. Jotta Hilan monialainen toiminta palvelisi entistä paremmin osana terveyden- ja lääkehuollon kokonaisuutta, tulisi se siirtää myös sosiaali- ja terveyspalveluosaston yhteyteen. Täten pystyttäisiin edelleen tiivistämään olemassa olevaa hajanaista hallintoa.

Arvoisa puhemies! Nykyisen Lääkelaitoksen toiminta on saanut asiantuntijoiden osalta paljon kiitosta. On sanottu, että se on hoitanut tehtävänsä erittäin hyvin. Se on saanut erityiskiitosta nimenomaan Euroopan unionin lääkevalvonnassa. EU-yhteistyö ja valvonnan koordinaatio on tiivistynyt viimeisten vuosien aikana, ja Suomi on ollut osaltaan myönteisesti vaikuttamassa tähän kehitykseen.

Suomi on ollut myös Euroopan unionin esimerkkimaana nimenomaan lääkevalvonnan osaamisessa ja tehokkuudessa, ja suomalaisia toimintamalleja onkin tästä syystä viety menestyksellisesti muiden Euroopan unionin maiden käyttöön. Yhtenä merkittävänä esimerkkinä mainittakoon lääkevalvonnan ja lääkinnällisten laitteiden valvonnan olemassaolo Lääkelaitoksen alaisuudessa. Tätä hyvää suomalaista toimintamallia on kopioitu muihin maihin, ja siitä on muodostunut toimiva käytäntö eri puolilla Euroopan unionia. Nyt kuitenkin hallituksen esityksessä nämä aiotaan eriyttää toisistaan.

Tämäkin esitys on hämmästyttävä, sillä lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden rajanveto on entistä häilyvämpää. Pieni esimerkki rajanvedon häilyvyydestä: Jos henkilöllä on kuivat silmät, kuten minulla on, ja hän tarvitsee lääkettä helpottaakseen oloaan, näitä tuotteita voi saada jopa nestemäisinä silmätippoina tai laitteeksi luokiteltuina lääkkeinä. Kuitenkin hallituksen esityksen mukaan valvonta näiden kahden lääkkeen osalta suoritettaisiin eri paikoissa. Järkevämpää ja tehokkaampaa olisi, että näitä toisilleen hyvin läheisiä tuotteita voitaisiin valvoa samassa paikassa eikä eri paikoissa. Nyt osaamista ja resursseja erotetaan toisistaan.

Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen tältä osin, tulee se johtamaan hankaliin rajanvetokysymyksiin, synergiahyötyjen menettämiseen. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää, että ne säilytetään saman laitoksen eli nykyisen Lääkelaitoksen alaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen valmistelu ei saa kiitosta. Ensinnäkin valmistelussa on irtauduttu professori Jussi Huttusen asiantuntijaselvityksestä. Lähtökohtaisesti valmistelun taustalla ovat aluepoliittiset tavoitteet. Lakia on valmisteltu lähes yksinomaan virkamiestyönä eikä lääkehuoltoon liittyviä sidosryhmiä eikä myöskään Lääkelaitoksen henkilökuntaa ole aidosti kuultu. Kuulemiset on tehty juuri ennen lain valmistumista, minkä takia ne on koettu lähinnä symbolisena eleenä ja velvoitteena.

Lain huono valmistelu on vaikuttanut monellakin tavalla jo lääkevalvonnan toimintoihin. Alueellistamispäätöksen jälkeen Lääkelaitoksesta on irtisanoutunut yli 30 erittäin asiantuntevaa ja kokenutta virkamiestä ja -naista. Heistä suurin osa on alan huippuja, ylilääkäreitä, joiden sijoittuminen muille työmarkkinoille on kohtuullisen helppoa.

Henkilöstön siirtymisestä Kuopioon on kysytty alustavasti. (Puhemies: 10 minuuttia!) 190 työntekijästä kolme on ilmoittanut, että voi muuttaa Kuopioon. Lisäksi mahdollisesti muuttohalukkaita on toiset kolme. Tilanne jatkon osalta näyttää todella huonolta, jos alueellistamispäätös tehdään ja hallituksen esitys tämän muotoisena hyväksytään.

Asiantuntijakuulemisessa todettiin, että Lääkelaitoksen henkilökunnan vahvuutena ja erityispiirteenä on heidän poikkeuksellisen vahva spesifiasiantuntijuus, erityisasiantuntijuus, joka tulee ainoastaan käytännön kokemuksen kautta. Kyllä Lääkelaitokseen rekrytoidaan uusia muodollisesti päteviä työntekijöitä; heidän todellinen pätevyytensä alan asiantuntijuuteen tulee vasta 5—10 vuoden käytännön työn ja kokemuksen kautta. Tästä syystä työntekijän menetys on todellinen tappio lääkevalvonnalle ja lääkehuollon kehittämiselle.

Hallituksen esityksen seurauksena lääketurvallisuus ei ole enää yhtä vahvaa kuin tänä päivänä, vaan lääkevalvontaan liittyvät toiminnot vaikeutuvat ja haavoittuvat useiksi vuosiksi eteenpäin. Tämä ei voi olla alueellistamisen hinta eikä myöskään meidän tahtotilamme.

Arvoisa puhemies! Useat asiantuntijat ja selvitysmies Jussi Huttunen ovat todenneet, että lupahallinto- ja valvontatehtävät tulee valtionhallinnossa erottaa tutkimus- ja kehittämistehtävistä aina, kun se on mahdollista. Tähän linjaukseen nojaten useat asiantuntijat totesivat, että Lääkelaitosta tulee vahvistaa valvontaan ja lupahallintoon liittyvissä tehtävissä mutta alan kehittämis- ja tutkimustehtävät tulee sijoittaa Hyvinvoinnin ja terveyden tutkimus- ja kehittämislaitokseen. (Puhemies: 12 minuuttia!) — Esittelen tässä meidän vastalausettamme, puhemies.

Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohdon tehtävänä on koota ja arvioida kliinistä lääkehoitoa koskevaa tietoa ja kehittää lääkehoitokäytäntöjä yhdessä toimivan kansallisen verkoston kanssa. Rohto toimijana on liian pieni, minkä takia se on järkevää sijoittaa myös osaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi muutama sana taloudellisesta arvioinnista.

Valiokuntakuulemisessa hämmästystä herätti myös taloudellisen arvioinnin epämääräisyys. Hallituksen esityksen taloudellisen arvion teki alueellistamisesta vastaava taho. Valiokuntakuulemisen yhteydessä Lääkelaitos toimitti oman arvionsa taloudellisista vaikutuksista. Hallituksen esityksen arviot olivat noin 7 miljoonaa, kun Lääkelaitoksen arviot olivat yli 60 miljoonaa. Mielestäni riippumattoman tahon olisi pitänyt tehdä taloudellinen arvio. Nyt meillä kenelläkään ei ole todellista arviota tai tietoa siitä, mitä Lääkelaitoksen siirtäminen Kuopioon maksaa.

Siirto tuo myös toiminnan vaikeuttamisesta taloudellisia menetyksiä. Kun esimerkiksi Suomen lääkevalvonnan myyntilupaprosessit ruuhkautuvat, hidastuu muun muassa uusien edullisten rinnakkaisvalmisteiden pääsy markkinoille niin Suomessa kuin muuallakin Euroopan unionissa. Tämä merkitsee taloudellisia menetyksiä myös suomalaisille lääkealan yrityksille. Jos myyntiluvat viipyvät, vaikuttaa tämä myös potilaiden lääkekustannuksiin sekä sairausvakuutusjärjestelmään. Kyse ei siltäkään osin ole pienestä asiasta. Taloudelliset vaikutukset ovat oletettavasti merkittävät.

Arvoisa puhemies! Perusteluni oli kohtuullisen pitkä, mutta asiakin on erittäin tärkeä. Vastalauseemme perustuu professori Jussi Huttusen tekemään erittäin ansiokkaaseen selvitykseen sekä valiokunnassa kuultuihin asiantuntijoiden näkemyksiin. Lähtökohtamme on lääkehuollon kokonaisvaltaisen toiminnan kehittäminen, joka näiltä perusteiltaan puoltaa Lääkelaitoksen toiminnan olemassaoloa Helsingissä.

Näillä edellä mainituilla perusteilla tulemme esittämään lain toisessa käsittelyssä lain hylkäämistä ja tulemme myös esittämään lausumaa, joka kuuluu seuraavasti:

"Eduskunta edellyttää, että lääkehallinnon uudistamiseksi laaditaan esitys professori Jussi Huttusen 31.5.2008 antaman selvityksen ’Lääkehuollon keskushallinnon kehittäminen’ pohjalta."

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Juha Rehula tekikin jo lakiesityksen esittelypuheenvuorossaan hyvin kattavan selvityksen tästä hallituksen esityksestä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseksi ja tähän liittyvien lakiesitysten valiokuntakäsittelystä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa keskityimme siis asian käsittelyssä ja myöskin antamassamme mietinnössä pääasiallisesti esityksen sisältöön. Tässä hallituksen esityksessä ei siis päätetä uuden lääkealan keskuksen sijaintipaikkakunnasta eikä oteta siihen kantaa. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen sijoittamisesta Kuopioon teki päätöksen sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä viime tammikuussa.

Matti Vanhasen toinen hallitus jatkaa jo Lipposen ensimmäisen hallituksen periaatepäätöksen toteuttamista: alueellistetaan valtionhallinnon työpaikkoja Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. (Ed. Tiusanen: Hinnalla millä hyvänsä!) Tavoitteena on 4 000—8 000 työpaikan alueellistaminen. Periaatepäätökseen kuuluu keskeisenä se, että uusia toimintoja perustettaessa mahdollinen alueellistaminen selvitetään.

Vähemmälle huomiolle tässä kaikessa myllerryksessä on jäänyt se, millainen kaupunki Kuopio on lääkealan uuden keskuksen sijaintipaikkana. (Ed. Tiusanen: Lupsakka!) Kuopioon on muodostunut vahva lääkealan osaamiskeskittymä, joka kattaa kaikki nykyaikaisen lääkevalvonnan osa-alueet, mukaan lukien lääkehoidon vaikuttavuuden arviointi. Asiantuntijatyövoiman saatavuus on Kuopiossa hyvä, sillä Kuopion yliopistosta valmistuu vuosittain 130 lääkäriä, 50 proviisoria ja 130 farmaseuttia sekä useita kymmeniä lääketieteen ja farmasian tohtoreita.

Biologiset lääkkeet ovat nykyisen Lääkelaitoksen painopistealue Euroopan unionin lääkevalvonnassa. Kuopion yliopisto on erityisesti profiloitunut biologisten lääkkeiden kehitykseen ja tutkimiseen, mikä luo vahvan pohjan näiden lääkkeiden tehon ja turvallisuuden arviointiin.

Perustettavan keskuksen uusia tehtäviä tulevat olemaan lääkkeitä koskevan tiedon arvioiminen ja välittäminen sekä väestölle että terveydenhuollon ammattihenkilöille. Lisäksi keskus tulee tuottamaan lääkehoitojen hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointia sekä kehittämään lääkehuoltoa kiinteämmäksi osaksi terveydenhuollon kokonaisuutta. Kuopion yliopistossa on tehty yli 30 vuotta lääkkeiden kulutukseen, haittavaikutuksiin, lääkekustannuksiin, apteekkipalveluihin ja lääkeinformaatioon liittyvää tutkimusta. Kuopion yliopiston apteekin yhteydessä toimiva Kuopion Lääkeinformaatiokeskus tuottaa jo nyt runsaasti lääkkeiden käyttöön liittyvää arvioitua tietoa sekä väestölle että terveydenhuoltohenkilöstölle.

Perustettavan lääkealan keskuksen yksi tärkeä tehtävä tulee olemaan lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointi. Terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset, ja myös lääkekustannusten kasvua on pystyttävä hillitsemään. Uudet lääkkeet ovat aina entisiä kalliimpia mutta eivät välttämättä niitä tehokkaampia tai turvallisempia. Toisaalta, jos uusi lääke pystytään osoittamaan selkeästi tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi, voidaan arvioinnin kautta nopeuttaa sen pääsyä korvauksen piiriin. Tämä on suomalaisten lääkkeiden käyttäjien etu. Kuopion yliopiston sosiaalifarmasian laitoksella on tehty yhteistyössä kliinisten alojen kanssa kansainvälisestikin arvostettua tutkimusta tällä alueella, ja lääketaloustieteen opetukseen on panostettu sekä proviisorin että terveystaloustieteen maisteriohjelmissa.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyessä lääkkeiden käyttö tulee lisääntymään ja lääkehoidot monimutkaistuvat. Kuopion yliopistossa on maan ainoa ikääntyneiden lääkitykseen keskittyvä professuuri, ja siellä toimii myös iäkkäiden lääkehoidon optimointiin keskittynyt geriatrisen lääkehoidon keskus, joka on geriatrian lääkekehityksen, farmakologian, sosiaalifarmasian ja ravitsemuksen osaamiskeskittymä.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä yritin kuvata, Kuopiossa on jo valmiina vahva osaamisympäristö. Toivon, että kaiken tämän alkukuohunnan jälkeen meille muodostuu entistä vahvempi ja erityisesti tulevaisuuden haasteisiin orientoitunut Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokuntamme puheenjohtaja lausui, että valiokunta ei ota kantaa uuden laitoksen sijoituspaikkaan. Valitettavasti kuitenkin koko mietintö on laadittu siten, että tämä hajasijoittaminen tapahtuu. Eli ei tämä käsien peseminen nyt tässä asiassa auta. En voi ymmärtää, miten sosiaali- ja terveysministeri voi vaarantaa suomalaisen lääketurvallisuuden, heikentää valtion mainetta työnantajana ja aiheuttaa valtiolle kymmenien miljoonien ylimääräiset kustannukset siirtämällä Lääkelaitoksen toiselle paikkakunnalle.

Valiokuntamme kuuli 26:ta asiantuntijaa, joista 24 oli sitä mieltä, että esitystä ei voi hyväksyä, ja siis esittivät muita mielipiteitä, vähän samaan tapaan kuin mitä ed. Anneli Kiljunen meille kertoi. Vain kaksi henkilöä, nimittäin Kuopion yliopiston rehtori ja selvitysmies, professori Liisa Turakka, olivat tämän esityksen kannalla.

Näyttää siltä, kun kuunteli ed. Heikkisen puheenvuoroa ja kuunteli rehtori Uusitupaa, että he ovat perustamassa jonkunlaista uutta tiedekuntaa Kuopion yliopistoon. Näyttää siltä, että he eivät ollenkaan ymmärrä, että tässähän on kysymys lääkevalvonnasta, ei siis mistään huippulääketutkimuksesta, jota siellä jo on kyllä, erittäin korkeatasoista.

Siis asiantuntijoiden mielestä tämä hallituksen esitys hajottaa lääkevalvontaa ja tutkimusta entisestään. Tutkimuksen ja valvonnan sijoittaminen samaan laitokseen on lisäksi hyvän hallintotavan vastaista.

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antama vastine toteaa, että Lääkealan tutkimus- ja kehittämiskeskus perustetaan Kuopioon nykyisiä voimavaroja käyttäen — siis ei mikään uusi laitos, vaan entisen laitoksen uudelleen sijoittaminen. Sitten he toteavat myöskin, että nyt olisi hyvä luopua valtion tuottavuusohjelmasta — mikään muu valtion elin ei ole saanut siitä luopua. Kuopion yliopiston rehtori toteaa, että Lääkelaitoksessa tulee olemaan tämän jälkeen 240 työntekijää, kun siellä nyt on alle 200, ja Kuopioon tarvitaan uudisrakennus. Hei hei, missäs se vuokrakustannusten aleneminen on, kun uudisrakennuskin pitää rakentaa?

Hallituksen esityksessä kokonaiskustannuksiksi on määritelty 5,3 miljoonaa vuosille 2009—2014, mutta siinä ei ole ollenkaan otettu huomioon lääkelaboratorion siirtoa, jonka on arvioitu maksavan 4 miljoonaa. Lääkelaitoksen omat työntekijät ovat arvioineet siirtokustannukset 61 miljoonaksi euroksi. Eli hallituksen esityksen ja työntekijöiden arvioiden väli on yli kymmenkertainen. Totuus on varmasti jossain sillä välillä.

Onko syytä uhrata kymmeniä miljoonia epävarmaan siirtoon, kun rahat olisi voitu käyttää esimerkiksi kuopiolaisen elinkeinoelämän vahvistamiseen? Teillähän — ed. Heikkinen onkin poistunut — on Kuopiossa Bella, Suomen suurin venevalmistaja, joka nyt on suurissa vientivaikeuksissa. Miksi emme tukisi tämäntyyppistä elinkeinoelämää? Kuopio on mielestäni muutenkin panostanut nyt aivan liikaa julkisiin palveluihin ja paisuttanut niitä, ja ne eivät ole tuoneet sitä varallisuutta, mitä tämä alue tarvitsisi. Kuopiossa on tällä hetkellä prosentuaalisesti enemmän valtion työpaikkoja kuin Helsingissä. Ja Kuopion valtionosuudet toimintakuluista ovat nyt 20 prosenttia, kun Helsingissä valtionosuudet ovat 5 prosenttia meidän budjetistamme ja Espoon valtionosuudet ovat alle 0 prosenttia, siis he maksavat siitä, että he saavat olla olemassa.

Eilisessä tarkastusvaliokunnan kertomuksessa todettiin, että valtion työnantajaimago on heikentynyt viime vuosina, ja se johtuu tuottavuusohjelmasta ja alueellistamisesta. Lääkelaitoksen lopettaminen ja uudelleen aloittaminen toisella nimellä toisella paikkakunnalla ei lisää valtion uskottavuutta työnantajana. Henkilöstösuunnitelmaa ei ole tehty. Pyysimme sitä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa; sitä ei saatu. Puhutaan naiivisti etätyöstä. Etätyö ei ole helppoa lääkevalvonnassa, koska näiden valvojien täytyy olla yhteistyössä henkilökohtaisesti näiden valvotta-vien toimipisteiden kanssa.

Hallitusohjelmassamme on puhuttu lasten ja perheiden politiikkaohjelmasta. Onko tämä hallituksen esitys omiaan lisäämään perheiden yhteenkuuluvuutta, jos toinen puoliso lähetetään valtioneuvoston päätöksellä 400 kilometriä itään ja toinen puoliso jää lasten kanssa Pääkaupunkiseudulle?

Lääkelaitoksen lopettaminen ja uudella nimellä perustettava Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on mielestäni paha poliittinen virhearvio, joka rikkoo perheet, aiheuttaa kymmenien miljoonien lisäkustannukset, heikentää lääkevalvontaa ja -turvallisuutta vuosiksi eteenpäin. Helsinki ei tarvitse Lääkelaitosta; sitä tarvitsee Suomen kansa ja suomalaiset potilaat.

Lopuksi voin vain sanoa kuten Jeesus sanoi Golgatalla, kun roomalaiset virkamiehet häntä kiduttivat: Jumala, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään tästä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustamisesta eli uuden keskuksen perustamisesta. Esitykseenhän ei sinänsä sisälly tämä sijoittautumispäätös, mutta käytännössä tästähän täällä keskustellaan ja myöskin valiokunnassa tätä asiaa sivuttiin hyvinkin paljon. Uuden keskuksen perustaminen Kuopioon on osa hallituksen alueellistamisohjelmaa, ja kuten ed. Heikkinen sanoi, hallituksen tavoitteena on 4 000—8 000 työpaikan alueellistaminen pois Pääkaupunkiseudulta. Nyt työpaikkoja on siirretty jo noin 2 800 ja päätös on tehty noin 3 007 työpaikan osalta.

Olemme valiokunnassa kuulleet lukuisan joukon asiantuntijoita, ja täysin en kyllä voi yhtyä ed. Asko-Seljavaaran näkemykseen siitä, että 26 asiantuntijasta 24 olisi vastustanut tätä esitystä. Kritiikkiä ja epäilyä kyllä esitettiin, mutta myös positiivisia kannanottoja, ja kaikki kritiikki ei suinkaan ollut tulkittavissa vastustukseksi. Suhtaudun itse tähän esitykseen hyvin maltillisesti ja objektiivisesti, mutta tietysti itäsuomalaisena kansanedustajana pidän alueellistamistoimia erittäin tärkeinä. Esitystä on kuitenkin valmisteltu hyvin puutteellisesti, ja siitä syystä yhdyn täysin niihin huoliin, joita myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunta nosti mietinnössään tämän esityksen käsittelyn yhteydessä. Niitä on täällä moneen kertaan lausuttu tänään, mutta lyhyesti nostan vielä neljä asiaa.

Kun asiaa käytännössä viedään eteenpäin tämän käsittelyn jälkeen, niin siirtymävaiheessa näitä henkilöstöhallinnon toimenpiteitä, joita puheenjohtaja Rehula tässä kävi yksityiskohtaisesti läpi, näitä toimia on tehostettava, joustavia työjärjestelyjä on kehitettävä ja erityistä huomiota on kiinnitettävä tässä muutostilanteessa johtamiseen.

Lääkelaitoksen siirtymävaiheessa on huolehdittava siitä, että Lääkelaitoksen merkittävä rooli EU:n yhteisessä lääkevalvonnassa tulee edelleen säilymään korkeatasoisena. Samoin siirtymävaiheen aikana on huolehdittava siitä, että keskus kykenee kaikissa tilanteissa huolehtimaan lääketurvallisuuteen liittyvistä lakisääteisistä tehtävistään. Myös tämä valiokunnan mietinnössä lausutaan.

Kuten ed. Asko-Seljavaara sanoi, kustannuksista esitettiin meille hyvin erilaisia arvioita kuulemisten yhteydessä. Näitä todellisia kustannusvaikutuksia on jatkossa hyvin tarkasti arvioitava. Onkin tärkeää, että näihin kaikkiin valiokunnankin esittämiin huoliin paneudutaan, niitä pyritään ehkäisemään ja niitä seurataan jatkossa.

Toivon kuitenkin, että tämä nyt melko puutteellisesti valmisteltu esitys, tai hyvinkin puutteellisesti valmisteltu joiltakin osin, ei vaikuta hallituksen tuleviin alueellistamisratkaisuihin jarruttavasti tai negatiivisesti. Työpaikkojen siirto Pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen on edelleen järkevää ja toivottavaa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella saavutetaan usein pitkällä tähtäimellä ainakin kustannushyötyjä, kun toimitilavuokrat ovat yleensä alhaisemmat, monille aloille työvoimaa on saatavilla paremmin, ja on myös totta se, että usein työvoima pienemmällä paikkakunnalla sitoutuu paremmin työtehtäviinsä ehkä senkin takia, kun vaihtoehtoja ja vaihtamismahdollisuuksia ei ole niin paljon.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kun uusi keskus aloittaa toimintansa Kuopiossa ja kun toiminta vakinaistuu ja pääsee tästä siirtymävaiheesta ohi, niin siellä uusi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus tulee tekemään erittäin laadukasta työtä. Kuten on kuultu, Kuopiossa on korkeatasoista lääketieteen osaamista sekä vahva lääkealan osaamiskeskittymä ja siellä tulee myös aloittamaan uusi erinomainen Itä-Suomen yliopisto.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Alueellistaminen sinänsä on ihan hyvä asia, siis siinä ei ole minkäänlaista sanansijaa. Jo Lipposen ensimmäisen hallituksen käynnistyessä tehtiin hyvin vankkoja alueellistamislinjauksia ja niitä on sitten viety useiden tuhansien työpaikkojen siirto-operaatioina eri puolille Suomea. Tämä kaikki on ihan selvä asia, eikä muun muassa tarkastusvaliokunnassa, jossa tätä asiaa nyt on aika perusteellisesti käsitelty, tässä suhteessa ole ollut kenelläkään minkäänlaista huomautettavaa.

Arvoisa puhemies! Kun on näin merkittävästä asiasta kysymys ja kolmen neljän hallituksen aikaansaannoksista, niin on tietysti aivan luonnollista, että tällaista prosessia varten on tehty aikoinaan jo manuaali, että silloin kun tällaiseen operaatioon ryhdytään, niin temput tehdään näin. Siinä on vähän samasta asiasta kysymys, kun ilmalaivaan hyppää tarkoituksella päästä Helsingistä Ouluun, niin pilotilla on edessä se manuaali ja hän katsoo, että ne kaikki temput tulee tehtyä ja vielä varmistettua uudestaan, että ne kaikki on kohdallansa.

Alueellistamisessa olisi pitänyt aivan täsmälleen toimia tällä tavalla. Siis pohja on luotu, käsikirja on olemassa, ohjeistot on selvät jnp. Se on hyvä asia sikälikin, että silloin tarkastusvaliokunnan kaltainen instituutio ja Valtiontalouden tarkastusvirasto voivat katsoa, onko temput tehty sillä tavalla kuin manuaalissa sanotaan. Ja näin tässäkin tapauksessa sitten tarkastusvaliokunnassa tehtiin, verrattiin, virkamiehet vertasivat, ja tulos oli semmoinen kuin aropupu, hypittiin sinne ja loikittiin tänne ja saatiin aikaan aika uskomaton räpellys, jos näin voitaisiin sanoa.

No, tämä hengentuote on sittemmin toimitettu valtioneuvostolle arvioitavaksi ja vastinetta varten, ja se vastine on ollut Halkessa siellä valtioneuvoston kansliassa käsittelyssä ja se saadaan tiistai-aamun valiokunnan kokouksessa merkityksi saapuneeksi ja katsotaan, mitä siinä on. Mutta joka tapauksessa tähän operaatioon on jo nyt sisältynyt sellaista, josta näissä taloudellisissa oloissa toivoisi, että se ei olisi ihan totta.

Ensinnäkin se kaikkein merkityksellisin taloudellinen näkökohta on se ainoalaatuisen suuri hajonta, mikä näissä kustannuksissa on. Siis nyt on tarjolla 5,4 miljoonaa euroa ja se ylin arvo on 11 kertaa 5,4 miljoonaa euroa, siis ihan kohtuuton kerta kaikkiaan. No se saattaa yksinkertaisesti selittyä sillä, että tämä laboratorio joudutaan rakentamaan uudisrakennuksena sinne, siis Kuopioon käytännössä, ja sitten varustamaan kokonaan uudestaan modernilla laitteistolla jnp. No, kyllä siinä kymmeniä miljoonia kuluu ilman muuta.

Kun olimme käymässä valiokuntana Kuopion tienoilla tässä pari viikkoa sitten, niin harvinaisen selvästi kävi ilmi, että maakuntajohtajan mielestä bisnettiä ollaan nyt tekemässä siellä jo tämän homman tiimoilta, että se on nyt niin kuin bisnesjuttu, ja sillä siisti. Nämä muut jalot tarkoitukset eivät nyt niin kovin paljon hetkauta.

Tähän liittyy myöskin hyvin persoonallinen käyttäytymisilmiö. Kun tarkastusvaliokunta käsitteli näitä asioita, nämä asianomaiset selvitys- ja muut henkilöt eivät katsoneet olevan perusteltua vastata tehtyihin kysymyksiin, niin kuin sanotaan, asiallisesti — laitetaan nyt tähän höplät mukaan — ja se jäi kiusaamaan, miksi näin, koska yleensä se on sen verran arvovaltainen putiikki tämä yhdentoista edustajan joukko, että siellä käyttäydytään hyvinkin tismallisen täsmällisen asiallisesti, mutta tässä tapauksessa jostakin syystä ehkä jännitys oli niin kovaa, että asia ei ollut ihan hallinnassa.

Arvoisa puhemies! Tästä saadaan se tuomio tiistaina, tai oikeastaan tuomion pohja, ja siinä tilanteessa sitten arvioidaan, mikä on se lopullinen kannanotto, ja jos se on sitten sellainen, että se on sen väärti, että se kuuluu isossa salissa täällä arvioitavaksi kaikkien kansanedustajien toimesta, niin sitten se tuleepi tänne. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tällä tavalla ei ikinä pidä alueellistamisia missään maassa — vielä vähiten ikinä Suomessa — toteuttaa tulevaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Useampi asiaan erityisen hyvin perehtynyt kansanedustaja on käynyt toteamassa, että hallitus tekee huonoa politiikkaa. Ainoastaan ed. Hanna-Kaisa Heikkinen ja ed. Rehula ovat tukeneet tätä. Moni hallituspuolueidenkin puolelta, niin kuin ed. Asko-Seljavaara, on vahvasti kritisoinut.

Puhemies! Se, että hajasijoitetaan, on varmasti ihan oikea linjaus silloin, kun se on mielekästä, silloin kun se voidaan tehdä tasapainoisesti, järkevästi, taloudellisesti, työllisyyden kannalta hyväksyttävällä tavalla. Mutta ei näin. Aivan oikein, tässä on jo nyt, niin kuin ed. Asko-Seljavaara totesi, aiheutettu suuri haitta lääketurvallisuudelle ja lääkevalvonnalle.

Ed. Anneli Kiljunen käytti hyvän, perusteellisen puheenvuoron aiheesta, ja hän käsitteli myös sosiaali- ja terveysministeriön organisaatiokysymystä ja yleensäkin hallinnon järjestämistä, siis hallinnon järjestämistä. Ministeriössähän ei tietysti tutkita eikä kehitetä sinänsä lääkkeitä tai lääkehuoltoa, vaan lääkehuollon asettamisesta muun terveydenhoidon suhteen on kysymys. Mutta asiallisesti ed. Anneli Kiljunen siteerasi professori Jussi Huttusta, jota hallitukset ovat tottuneet kuuntelemaan. Hän oli tässäkin selvitysmiehenä, mutta on kummallista, miksi hänen selvityksensä ei kelvannut Vanhasen kakkoshallitukselle. Siis todella kummallista.

Tässä siirretään Lääkelaitos käytännössä vähän toisella nimellä uusiin ympäristöihin uutta rakentamista vaatien ja niin, että osa asiantuntijoista jää kelkasta. Tämä ei ole hyvää kansallista toimintaa. Se heikentää meidän lääkeosaamistamme ja myös ennen muuta tätä valvontaa, uusien lääkkeiden markkinoille saattamista, rinnakkaisvalmisteiden mukaan saamista. Huolimatta siitä, että täällä jotkut todella niin kuin ehkä viran puolesta, valiokunnan puheenjohtaja, ja sitten ed. Heikkinen ehkä kotipaikkansa näkökulmasta, tätä asiaa kannattavat, niin todella monet asiantuntijat, muun muassa professori Huupponen, jonka tiedän hyväksi farmakologiksi Turun yliopistolta, ovat suhtautuneet tähän kriittisesti. Ihmetellä täytyy, miksi näin ajetaan väärällä tavalla hyvää asiaa, siis hajasijoittamista, hajottamalla, heikentämällä ja väärin sijoittamalla. Se ei ole hajasijoittamisen tarkoitus.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Täysin tuntematta asiaa syvällisemmin, tätä keskustelua kun on käyty julkisuudessa ja tässäkin talossa, on äärimmäisen vaikeaa maakunnan miehenä ottaa kantaa, kun alueellistamista kuitenkin toivoo tuonne maakuntiin. Kun omalle paikkakunnallekin on valtion Väylävirastoa tulossa, niin samanlaisena väylävirastona tätä Lääkelaitostakin tavallaan ensimmäisissä ajatuksissa pitää. Nämä erimielisyydet, mitä näkemykset esimerkiksi meidän kokoomusjoukkueessakin on, ovat todella merkittäviä, ja siitä lähteä se oikea tie etsimään, mitä nappia tässä salissa painaa, kun se tänne tulee, niin on vaikea tehdä päätöstä. Toivottavasti tässä oikeilla argumenteilla hallituksen esityksessä ollaan. Tietysti hallituksen sotamiehenä täytyy sen etuja puolustaa, mutta vaikea on tietää, menetteleekö tässä oikein.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja täällä salissa tästä esityksestä esitettyyn kritiikkiin liittyen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustamiseen annetusta lainsäädännöstä.

Ensinnäkin, täällä on moitittu puutteellista valmistelua. Tämä laki rakenteeltaan on hyvin samankaltainen kuin viime syksynä eduskunta käsitteli ja hyväksyi Valviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perustamisen. Se, mikä tämän tekee erilaiseksi, on se suuri julkinen mielenkiinto, joka on herännyt tämän kyseisen lain käsittelyn aikana, jo paljon ennen sitä, ja tämänkin illan keskustelujen jälkeen voi ennustaa, että eivät keskustelut siihen lopu. Se on hyvä, että asioista puhutaan.

Paljon on tietoa liikkeellä. Osa on totuudenmukaista ja osa vähän vähemmän, osa on tarkoitushakuista vähän enemmän ja osa tarkoitushakuista vähän vähemmän. Ihan liittyen tähän valiokunnan mietintöön ja asian käsittelyyn valiokunnassa haluan todeta, että minun laskujeni ja tämän mietinnön mukaan me kuulimme 32:ta asiantuntijaa, saimme kolme kirjallista lausuntoa, ja kaiken kaikkiaan 28 lausuntoa, jotka on jaettu sillä tavalla, että ne ovat kenen tahansa arvioitavissa.

Ed. Asko-Seljavaara esitti täällä väitteen, että 24 näistä lausunnoista vastusti tätä esitystä. On aika erikoista matematiikkaa, johon ei yo-merkonomin eikä sosionomin koulutuksella pääse mitenkään. Toisekseen on aivan tavanomaista, että asiantuntijalausunnoissa esitetään kritiikkiä, sitä vartenhan me asiantuntijoita kuulemme, mutta se, että 24 olisi esittänyt, että tämä laki on epäkelpo, että tätä ei pitäisi hyväksyä, en saa mitenkään tällaista määrää näistä lausunnoista.

Ed. Anneli Kiljunen totesi — ensinnäkin sosialidemokraatithan nyt uskovat Jussi Huttuseen, hän on ainoa auktoriteetti tässä maassa teidän mielestänne. Olen samaa mieltä Jussi Huttusen osaamisesta, ammattitaidosta niin hänen virka-aikanaan kuin sen virka-ajan jälkeenkin. Hän on kiistatta yksi tämän maan parhaita asiantuntijoita, mitä lääkehuoltoon tulee. Kun hänen nimeensä vannoitte, totesitte, että ainoastaan Kuopion yliopisto puolsi tätä esitystä. Minulla on täällä kädessäni neljän yliopiston, Kuopion, Helsingin, Turun ja Oulun, kirjalliset lausunnot, ja kun näitä lausuntoja lukee, niin ei voi päätyä mitenkään johtopäätökseen, että vain Kuopio puolsi.

Täällä on kriittisiä havaintoja siitä, miten Rohdon asema hoidetaan, Rohto-verkosto, mikä on sen tulevaisuus. Yksi asia, johon tässä laissa on puututtu, on se, miten laitteiden ja tarvikkeiden valvonta jatkossa hoidetaan. Se on asia, josta Euroopassa löytyy kahdenlaisia malleja. On tämä malli, joka meillä on tällä hetkellä, jossa Lääkelaitos huolehtii myös laitteiden ja tarvikkeiden osalta valvontatehtävästä. Ja sitten on maita, joissa nämä on eriytetty. Kiistatta ainakaan asiantuntijakuulemisen perusteella ei pysty sanomaan, kumpi malli on oikea, mutta se, että väitetään, että vain Kuopion yliopisto yliopistoista olisi tätä puoltanut, niin voi olla, että meille on sitten jaettu valiokunnassa eri paperit, mutta tämän kaltaiset paperit minulla on. Täällä on kritiikkiä, joka on täysin ymmärrettävää, mutta sitä vartenhan tätä työtä tehdään, että pyritään näitä ongelmakohtia perkaamaan.

Toisekseen ja liittyen tähän, että 24 näistä 28 kirjallisen lausunnon antajasta olisi vastustanut, meillä on usein käsiteltävänä asioita, joissa tulee niin sanotusti sata—nolla lunta tupaan niille esityksille, joita käsitellään. Kun lukee tuon asiantuntijalausuntojen nipun, varsinkin ne, jotka ovat keskittyneet vain tähän lakiin, niin siellä löytyy puoltavia useampi, ne pystyy kuka tahansa todentamaan, että näin on. Heillä on myös auktoriteettia sanoa lääkealan kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyen aivan yhtä hyvin kuin niilläkin, jotka vastustaneet tätä asiaa ovat.

Tämä ei ole ongelmaton, ja myös henkilökohtaisesti ymmärrän erittäin hyvin sen huolen, joka henkilöstöllä tulevaisuudestaan on. Se on inhimillistä, se on ymmärrettävää. Kun tässä lain käsittelyssä jo ennen eduskuntakäsittelyä ja eduskuntakäsittelyn aikana on ollut niin paljon myös tämän talon ulkopuolella käytyä keskustelua, niin itse koen, että on poikkeuksellisenkin hyvin paneuduttu siihen näitten paineitten vuoksi. On hyväkin, että valmistelussa on painetta, koska se parantaa lain sisältöä ja se pakottaa, se velvoittaa valmistelijat miettimään asioita tarkemmin, mutta ne väitteet, että tässä Suomen lääketurvallisuus romuttuisi ja tässä tehtäisiin nyt jotakin aivan mahdottomia asioita, niin kyllä ne on erittäin vaikea allekirjoittaa ainakin sen käsittelyn perusteella, joka meillä valiokunnassa on ollut, kun ei pysty löytämään mitenkään yksimielistä, yksisuuntaistakaan linjaa näitten lausuntojen ja lausunnonantajien osalta.

Mitä sitten esimerkiksi taloudellisiin arvioihin tulee, niin ei ole yhtä totuutta tässä vaiheessa. Jokainen, joka on ollut jossakin uudistusprosessissa koskaan mukana, tietää, että riskianalyysit tehdään, kustannusvaikutusten arvioinnit tehdään, mutta kaikkia näköpiirissäkään tulevaisuudessa olevia asioita harvoin pystytään arvioimaan eurolleen ja pilkulleen.

Ed. Asko-Seljavaara moitti tätä mietintöä, että tämä on rakennettu sen pohjalta, että tämä alueellistaminen tehdään. Ed. Asko-Seljavaara, tämä mietintö pyrkii pureutumaan niihin asioihin, jotka asiantuntijakuulemisen yhteydessä ovat esille nousseet, esimerkiksi kun perustetaan tämä uusi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, mitä siihen prosessiin liittyy uusia asioita lähtien hyvinkin arkisista, yksinkertaisista toimistoteknisistä asioista tietotekniikkaan jne. Mutta mikä olisi ollut kritiikin määrä, ellemme me mietinnössämme olisi puhuneet kustannuksista, ellemme me olisi puhuneet henkilöstön asemasta, el-lemme me olisi puhuneet siirtymävaiheesta nykyisestä uuteen malliin?

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että tässä tehdään tulevaisuutta, tulevaisuutta niin, että suomalaiset voivat turvallisin mielin lääketurvallisuuteen luottaa jatkossakin. Jos tämänkaltainen päätös tehtäisiin yhtä vuotta tai kolmea vuotta varten, niin tuskin tätä esitystä tänne olisi koskaan edes tuotu. Pyritään turvaamaan asiantuntijaorganisaatiossa asiantuntijaosaaminen myös 2010-luvulla, 2020-luvulla.

Tänään tässä ja nyt me olemme päätöksenteon edessä ja meillä on käsittelyssämme asia, joka on minun mielestäni mittakaavaltaan herättänyt turhankin paljon keskustelua, mutta se on hyvä, että sitä on käyty. Totean lopuksi, että jo se keskustelu, mitä tässä on käyty, ovat sitten perusteet olleet totuudenmukaisia tai vähän vähemmän, on edesauttanut tämän lain niin hyvää sisällöllistä kuin muutoinkin tilannetta kuin se näissä olosuhteissa olla voi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä alueellistamisfarssi, josta nyt keskustelemme, johtuu tietämättömyydestä. Valitettavasti ministeri teki 19.1. tämän alueellistamispäätöksen ennen kuin oli ollenkaan otettu selvää siitä, mistä nyt on kysymys. Nyt me olemme tässä tilanteessa, että siis siirretään täysin toimiva laitos toiselle paikkakunnalle suurin suurin kustannuksin. Se, mitä olisi pitänyt tehdä, on se sama, mitä me teimme silloin, kun me hyväksyimme Thl:n ja Valviran suunnitelman, että se päälaitos, se vanha toimiva laitos, jäi tälle paikkakunnalle, missä se on toiminut kymmeniä vuosia, ja sitten osia siitä alueellistettiin. Tässä olisi pitänyt toimia niin, että Lääkelaitos jää tänne Helsinkiin ja sitten tämä tutkimus- ja kehittämistoiminta alueellistetaan Kuopioon. Nyt alueellistetaan koko laitos, ja se on se suuri ongelma, joka tulee todella heikentämään lääketurvallisuutta pitkäksi aikaa.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Alueellistaminen on koko maan etu, ja suuri enemmistö suomalaisista on myös sitä mieltä, että koko maa on pidettävä asuttuna ja elinvoimaisena. Suomalaiset hyväksyvät myös valtion työpaikkojen alueellistamisen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Silti käytännön alueellistamistoimet herättävät aina vastalauseiden myrskyn. Alueellistaminen hyväksytään periaatteessa, mutta oman työpaikan alueellistamista ei tietenkään olekaan helppoa hyväksyä.

On toki ymmärrettävää, että varsinkin perheellisille työntekijöille oman työpaikan alueellistaminen satojen kilometrien päähän on usein monimutkainen ja raskaskin juttu. Moni joutuu vaikeiden valintojen eteen, jättääkö kaikki ja muuttaa työpaikan perässä vai vaihtaako kokonaan työpaikkaa. Pääkaupunkiseudulla asuvien olisi kuitenkin hyvä muistaa, että tässä maassa muutetaan usein työn perässä hyvinkin pitkiä matkoja. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei valtioneuvoston päätöksellä!) Useimmiten muuttoliike kulkee vain toiseen suuntaan, kun ihmisiä muuttaa töihin nimenomaan Pääkaupunkiseudulle. Nämäkin ovat muuttajalle raskaita ja monimutkaisia päätöksiä, jotka tehdään usein pakkotilanteen edessä. Nämä muuttajat herkästi unohdetaan alueellistamiskeskustelussa. Se, että koko Suomi pysyy asuttuna ja elinkelpoisena, on siis koko maan etu, myös Pääkaupunkiseudun.

Valtion työpaikkojen alueellistaminen on kohtaamastaan kritiikistä huolimatta tehokkaaksi ja hyväksi havaittu keino auttaa alueita kehittymään ja pysymään elinvoimaisina. Kuvaavaa on, että alueellistamista ovat kannattaneet ja toteuttaneet kaikki viime vuosikymmenten hallitukset poliittisesta väristä riippumatta. Alueellistamisen hedelmiä on esimerkiksi 60-luvulla toteutettu maakunnallinen korkeakouluverkosto. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei ollut alueellistamista!) Hallituksen tavoitteena on ... (Ed. Pulliainen: Ei pidä opettaa niille, jotka ovat olleet tekemässä sitä!) — Olen ollut näkemässä sen 60-luvulla tehdyn kummallisen ratkaisun seurauksia. Siinäkin olisi pitänyt kattaa laajemmin koko maa, kun kerran siihen lähdettiin. (Ed. Tiusanen: On Porissakin!) — Porissa on yliopistokeskus, mikä on erinomainen asia kyllä, että nyt on siihen panostettu.

Mutta tämän hallituksen tavoitteena on 4 000—8 000 työpaikan alueellistaminen vuoteen 2015 mennessä. Valtion työpaikkojen alueellistaminen on erittäin otollista juuri nyt, kun Pääkaupunkiseudulla on joka tapauksessa eläköitymässä suuri joukko valtion työntekijöitä. Alueellistaminen voidaan kivuttomimmin toteuttaa juuri tässä tilanteessa. Tulevaisuudessa valtion palkoilla on myös todennäköisesti mahdollista saada parempaa työvoimaa Helsingin ulkopuolella.

Tärkeintä työpaikkojen alueellistamisessa on turvata alueellistettavan laitoksen edellytykset toimia uudella paikkakunnalla. Valtion virastoja ei pidä roiskia minne sattuu, vaan uuden toimipaikan täytyy olla luonteva niiden toiminnan kannalta. Tämän vuoksi hallituksen tavoitteena onkin alueellistamistoimenpiteissään ottaa erityisesti huomioon jo olemassa olevat ja kehittyvät osaamis- ja toimintakeskittymät, alueiden palvelurakenteet sekä valtioneuvoston hyväksymät alueiden kehittämisen tavoitteet.

Myös oma maakuntani Satakunta on hyötynyt alueellistamistoimista, vaikkei yliopistokeskusta tällaiseksi laskettaisikaan. Totta on, että alueellistaminen on kyllä osunut Länsi-Suomeen valitettavan vähän. Hätäkeskusyksikkö tosin perustettiin Poriin sisäministeri Ville Itälän aikana ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan talous- ja henkilöstöhallinnon tehtäviä on jonkin verran koottu palvelukeskusmallin mukaisesti Valtiokonttorin palvelukeskukseen.

Ikävää on ollut, että viime vuosina alueellistamisessa on tulkittu väärin sitä nykyisen hallituksen iltakoulun päätöstä, jonka mukaan alueellistamisessa pyritään jatkossa huomioimaan tasaisemmin koko maa. Tätä päätöstä on tulkittu erheellisesti siten, että jatkossa alueellistamisen pitäisi kohdistua yksinomaan Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Arvoisa puhemies! Näin ei voi olla. Koko maa tarkoittaa myös Länsi- ja Etelä-Suomea.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Varmaan jokaisen meidän mielestämme on kannatettavaa alueellistaa silloin, kun se on toiminnallisesti ja alueellisesti järkevää. Mutta tässä tilanteessa tilanne on mielestäni toisenlainen, koska tämän lainsäädännön lähtökohtana on alueellistaminen ja toissijaisena asiana on lääkehuollon kokonaisvaltainen kehittäminen.

Ed. Kataja äsken mainitsi, että kyllä sitä voi muuttaa toiselle paikalle, sehän on helppoa, se on tätä päivää, mutta muuttaminen ei ole helppoa. Ensinnäkin se on henkilökohtainen ratkaisu, se on perhekohtainen ratkaisu. Siinä mielessä ei voi sanoa, että jokainen sen kun muuttaa vaan paikkakunnalta toiselle. Tässä tilanteessa muuttamista ja tätä kokonaisuutta ja alueellistamista vaikeuttaa entisestään se, että Lääkelaitos omaa erittäin vahvaa erityisasiantuntijuutta, jota ei ole helposti saatavilla muuta kuin pitkän aikajänteen myötä, kun henkilöt ovat Lääkelaitoksessa töissä ja saavat sitä kokemusta ja asiantuntijuutta kerrytettyä siinä laitoksessa.

Sitten ed. Rehulalle, kun hän epäili minun sanomaani siitä, että ainoastaan Kuopion yliopisto olisi vastustanut tätä esitystä. Käytännössä vastasin siinä yhteydessä, kun puhuin Jussi Huttusen raportista. Hän niin valiokuntakuulemisessa kuin myös meidän henkilökohtaisissa kahdenkeskisissä keskusteluissammekin mainitsi sen, että silloin kun hän teki tätä selvitystyötä, hän kahteen otteeseen laittoi sen raportin eri asiantuntijoille lausuttavaksi ja erilaisia näkemyksiä tuli ja tässä yhteydessä ainoastaan Kuopion yliopisto toi sen oman näkemyksensä. Siinäkään vaiheessa ei ollut edes eriävä mieli vaan hänen näkemyksensä siitä, että tämä tutkimus- ja kehittämistoiminta voitaisiin siirtää Kuopioon. (Puhemies: 2 minuuttia!) Ne henkilöt ... — Puhemies! Minä sitten tulen sinne.

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Jatkan sitten pienen hetken tässä. — Ne asiantuntijakuulemiset, jotka sitten olivat valiokuntakuulemisessa, keskittyivät nimenomaan hallituksen esitykseen, ja siellä tehtiin erilaisia kompromissiesityksiä. Itsekin näiden valiokuntakuulemisten jälkeen olin muutamiin tahoihin yhteydessä, kun halusin selkeyttää omaa näkemystäni tästä asiasta. Minulla ei ole aluepoliittista näkemystä tälle asialle, koska tulen Etelä-Karjalasta. Mutta minulla oli erittäin vahva halu saada tietää se, minkä takia niin vahva keskustelu Lääkelaitoksen osalta oli syntynyt ja minkä takia niin vahva vastustus tämän asian osalta oli syntynyt, joten halusin tutustua paremmin Jussi Huttusen raporttivaiheeseen sekä asiantuntijakuulemisen vaiheeseen.

Sen takia olin yhteydessä myös muutamiin asiantuntijoihin, jotka olivat meillä kuultavina valiokunnassa. He sanoivat, että he vastasivat tähän hallituksen esitykseen mutta yrittivät hakea siellä myös parempia kompromissiratkaisuja, joilla voitaisiin tehdä mahdollisimman vähän vaurioita verrattuna Jussi Huttusen tekemään esitykseen. Siellähän muutamat asiantuntijat toivat esille muun muassa sen, että tutkimus- ja kehittämistoiminta voitaisiin siirtää Kuopioon Thl:n alaisuuteen ja varsinainen Thl säilyisi täällä Helsingissä ja sitten tämmöinen, voisiko sanoa, yksikkö Thl:n alaisuudessa toimisi Kuopiossa.

Erityyppisiä kompromisseja haettiin, ja minun mielestäni ne asiantuntijakuulemiset siltä osin olivat ihan positiivisia ja asiantuntijat suhtautuivat tähän asiaan todella vakavasti ja kriittisesti. Mutta useimmissa oli se huoli nimenomaan, mikä liittyy Jussi Huttusen tekemään raporttiin. Siellä peräänkuulutettiin tätä perustyötä ja sitä Jussi Huttusen tekemää peruspohjaa ja sitä linjausta. Se keskustelu ja kriittinen keskustelu sitten myös asiantuntijoitten osalta tuli valiokuntakuulemisessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula, joka on valiokunnan puheenjohtaja, hoitaa varmasti työtään hyvin, viittasi siihen, että hän on tottunut siihen, että tulee satamalla lunta tupaan, kun kuuntelee lausuntoja. No, näin varmasti on ollut. Tämä Liikkumavara-dokumentti, joka on esitetty televisiossa ja muutenkin, kuvaa juuri sitä, missä tilanteessa sosiaali- ja terveysvaliokunta tässäkin asiassa on ollut. Osoite on annettu, ja se on siellä lupsakassa Kuopiossa, Kuopion kaupungissa. Sitten valiokunta alkaa vaan muotoilla neliötä ympyräksi, että Lääkelaitos sinne lähetetään täysin piittaamatta siitä, mitä se itse substanssille aiheuttaa eli toiminnalle ja tälle hyvätasoiselle yksikölle.

Sitten professori Jussi Huttusen työllä pyyhitään lattiaa. Sitten puheenjohtaja Rehula toteaa nyt tässä tapauksessa sosialidemokraatti Anneli Kiljusen suuntaan, että professori Huttunen on sosialidemokraattien ainut auktoriteetti tai asiantuntija. Itse tunnen hänet myös erittäin hyvin ja totean, että kyllä hän on auktoriteetti tässä asiassa eikä hänen syynsä ole muun muassa se, joka ei ole myöskään ed. Rehulan vika, että Suomessa on muun muassa rokotusomavaraisuus lopetettu ja tehty virheitä aikaisemminkin lääkehuollon alueella. Nyt tehdään iso uusi virhe, joka on tällainen hallinnollinen moka. Tässä mielessä, kun siellä isot pojat edelleenkin päättävät, niin kuin ed. Asko-Seljavaara on joskus sattuvasti todennut, niin ne päättivät tässäkin asiassa. Mutta kukakohan se iso poika tai tyttö nyt todella on, se on hiukan auki.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ystävällisenä huomautuksena ystävälleni ed. Rehulalle hänen äskeisen puheenvuoronsa johdosta kaksi kommenttia, ensimmäinen se, että se on vähän semmoinen kiusallinen tilanne syntynyt nyt. Minusta tuntuu, että me kaikki keskustelemme täällä substanssista ja siitä, kuinka tässä substanssille on käynyt ja käymässä jnp, ja te puhuitte äsken lakitekstistä ja sen kelvollisuudesta jnp. Vaikka ne kuuluvat samaan pakettiin, niin kuitenkin on vähän eri asiasta kysymys.

Sitten te totesitte, että me voimme luottaa lääketuotantoon. Arvoisa puhemies! Herra meitä varjelkoon, jos tämä ei ole totta.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi asiaa.

Meillä on voimassa oleva lainsäädäntö, joka velvoittaa tekemään alueellistamisselvityksen tilanteessa, jossa ollaan luomassa jotain uutta hallintoa tai ollaan merkittävässä määrin laajentamassa nykyistä. Alueellistamisselvitys tehtiin. Tuolloin oli muitakin kaupunkeja selvityksen alla kuin Kuopio. Eli kun täällä viitataan nyt siihen Jussi Huttusen selvitykseen ja siitä pyydettyihin lausuntoihin, niin alueellistamisselvityksen yhteydessä oli muitakin kaupunkeja kuin Kuopio, muun muassa Oulu.

Toinen asia ja kommenttina ed. Tiusaselle: Saatoin olla hieman epätäsmällinen sanoissani. Olen tottunut siihen, että esityksestä aika ajoin tulee 100—0 lunta tupaan. Mutta tässä esityksessä toteutui se, joka myöskin melko usein toteutuu täällä, että kritiikkiä tulee, mutta myös kiitosta. Tästä saimme 28 kirjallista lausuntoa, joista vastoin kuin ed. Asko-Seljavaara väitti, että 24 olisi ollut kielteistä, en saa mitenkään niistä 28:sta 24:ää kielteistä.

Tässä asiassa liikkumavara-sana ei sillä tavalla istu, että kun puhutaan liikkumavarasta, niin se on usein euroja. Silloin kun budjetissa tai kehyksissä ei euroja ole, niin liikkumavaraa ei ole. Tämän asian kohdalla koen tilanteen olevan hieman toisenlainen. Mutta oleellista ja miksi pyysin puheenvuoron ja käytin sen puheenvuoron toisen osan siihen, on se, että tästä kyseisestä esityksestä laiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta tuli sekä plussaa että miinusta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Te, ed. Rehula, sanoitte, että selvityksiä tehtiin myös muiden kaupunkien osalta kuin ainoastaan Kuopion osalta. Minun saamieni selvitysten mukaan siinä vaiheessa, kun sosiaali- ja terveysministeri antoi professori Jussi Huttuselle selvitystehtävän, ei ollut kyse alueellistamisesta, minkä takia professori Jussi Huttunen ei tähän omaan selvitykseensä pohjannut minkään tyyppistä alueellistamisprosessia tai alueellistamisvelvoitetta. Tämän tyyppiset asiat tulivat tähän kokonaisuuteen jälkikäteen. Näin myöskään minä en ole sitä asiaa halunnut käsitellä Kuopion näkökulmasta, tai onko se sitten Mikkeli tai Rovaniemi tai mikä tahansa, vaan tämän asian sisällön näkökulmasta. Kun sitä tavoittelee asian sisällön näkökulmasta, minun lähtökohtani ja vakuuttavuuteni on tullut Jussi Huttusen raportista. Olen sitä nyt selannut aika monta kertaa ja lukenut sitä, ja luotan siihen. Sen lopputulema on, että Lääkelaitoksen pitäisi olla täällä Helsingissä, ja siihen tullaan nimenomaan tämän keskittämisen ja tämän toimivuuden kannalta, ei niin, että alueellistaminen olisi se perimmäinen tavoite, vaan toiminta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin, 24 asiantuntijaa epäröi tätä alueellistamista siinä muodossa, kuin se tässä esitetään, eli tämän koko laitoksen alueellistamista. Monethan olivat sitä mieltä, mikä moneen kertaan on sanottu, että Lääkelaitos jäisi sinne, missä se on ollut ja toiminut 20 vuotta, ja sitten tämä lääkealan kehittäminen ja tutkimustoiminta siirrettäisiin Kuopioon. Se oli suurimman osan asiantuntijoista kanta.