25) Hallituksen esitys Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn
rajajokisopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen
soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Suomen hävittyä sodan Kemijokea
ruvettiin valjastamaan, jotta etelään saataisiin
sähköä käyttöön.
Valjastaminen aloitettiin Kemijoen suusta, se tukittiin padolla.
Näin tuhottiin kerralla Euroopan yksi parhaista lohijoista.
Myös Tornion-Muonionjoen samoin kuin Simojoen luonnonlohelle
oli käydä huonosti liiallisen merikalastuksen
vuoksi seuraavina vuosikymmeninä. Lohen tuhoutumista Lapissa
ei tällä kertaa kuitenkaan enää seurattu
sivusta, kuten oli tapahtunut Kemijoen osalta. Päinvastoin
jokivartisten vahva kansanliike vaati monien vuosien ajan 1980-luvulta
lähtien voimistuvasti toimia luonnonlohen pelastamiseksi.
Lopulta Paavo Lipposen ykköshallitus tekikin 1996 päätöksen,
jolla se siirsi nousulohen kalastusta myöhemmäksi.
Tämä oli hyvin tärkeä päätös
ja loi optimismia tuolla pohjoisen alueella. Toiveita herätti
myös se, että EU kielsi Itämerta kaikesta
arvokalasta tyhjentävän ajoverkkokalastuksen.
2000-luvulla otettiin kuitenkin takapakkia, kun meripyyntiä uudelleen
ryhdyttiin aikaistamaan lohen osalta. Näitä päätöksiä jokivarsissamme
on katsottu karsaasti. Suuri pettymys on myös nyt käsittelyssä oleva
Suomen ja Ruotsin uusi rajajokisopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö.
Vikana on ensinnäkin se, että nyt siirretään
päätösvalta paikalliselta rajajokikomissiolta virkakunnalle,
pääsääntöisesti viime
kädessä Tukholman ja Helsingin herroille. Heiltä ei
ole aiemminkaan riittänyt ymmärrystä sille
faktalle, että vain jokiin päästetyt
kutulohet turvaavat lohikannan jatkumisen ja vahvistumisen, mikä on tarpeen
ja myös mahdollista oikealla lohipolitiikalla.
Kalastuksen osalta tässä koko lakikokonaisuudessa
on nyt virkamiesten neuvottelemana ja poliitikkojen siunaamana vikana
myös se, että rajajokisopimuksen liitteessä olevassa
kalastussäännössä näkyy
tämä sama asenne, joka on leimannut virkakunnan
asenteita muutoinkin. Eli ei ole ymmärretty sitä,
että tämän nousulohen jokeen pääsyn
turvaaminen on peruskysymys lohipolitiikassa. Päinvastoin
lohenpyyntiä lisätään. Erityisesti
näin tapahtuu Tornionjokisuulla Ruotsin puolella, jossa
ruotsalaiset ammattikalastajat aloittavat kutulohen pyynnin jo ylihuomenna torstaina
17. kesäkuuta, siis ehdottomasi liian aikaisin. Tästä on
kuulemma päästy sopimukseen jo rajajokisopimusneuvottelujen
aikana eli jo ennen sopimuksen hyväksymistä, mikä tuntuu
hyvin erikoiselta menettelyltä.
Arvoisa puhemies! Kesäisin Utsjoella näkee, mikä valtava
vetovoima vahvalla jokikannalla joessa lohenpyytäjille
on. Heitä tulee tuonne ihan Lapin pohjoisosaan, Tenon varsiin
kaikkialta maasta ja kauempaakin lohta viikoksi tai kahdeksi Tenolle
pyytämään. Se tuo elämää Utsjoelle,
ja se tuo sinne myöskin taloudellista voimavaraa, rahaa
lyhyesti sanottuna. Tornion-Muonionjoella samoin kuin Simojoella
voimaan päästä aivan samaan, jos joku
poliittinen tahto siihen löytyy lohipolitiikan kehittämisen
osalta. Nyt sitä ei ole kuitenkaan löytynyt, päinvastoin
pelättävissä on lohikantojen heikentyminen
vielä nykyisestäänkin, ja sitä ei
saisi missään tapauksessa päästää tapahtumaan.
Arvoisa puhemies! Kun käsiteltiin rajajokisopimusta
ensimmäisessä käsittelyssä,
kansanedustaja Hannes Manninen arvioi neuvoteltua sopimusta uudeksi
rajajokisopimukseksi varsin kriittisesti, hyvinkin kriittisesti.
Hän kuitenkin päätyi sen hyväksymisen
kannalle sillä perusteella, että muutoin Ruotsi
pyytäisi lohta ilman mitään rajoituksia
sekä merellä että Tornionjokisuulla ja
myös joella.
Yleensä ed. Hannes Manninen on se, joka muistuttaa
EU:n kasvavasta roolista myös Suomen päätännässä.
Lohiasiassa hän kuitenkin sivuutti unionin kokonaan. Kuitenkin
Euroopan unioni on piakkoin esittämässä linjansa
uudeksi kalastuspolitiikaksi, lohipolitiikka mukaan lukien. Nämä tulevat
linjaukset tulevat koskettamaan esimerkiksi Ruotsia ja myös
lohen osalta, joten ei tässä sitä vaihtoehtoa
ole ollut, että Ruotsi voisi tehdä ihan mitä vaan.
Se on vain verho, jonka suojassa jotkut ovat valmiita huonon sopimuksen
hyväksymään.
Arvoisa puhemies! Heikko on sopimus. Ruotsille on annettu liikaa
periksi. Ehdotankin, että sopimusta ei hyväksytä ja
että lakiesitys hylätään.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan molempia ed.
Tennilän tekemiä hylkäysesityksiä ja
totean, että lohenpyynnin aikaistaminen Ruotsin puolella
Perämerellä johtaa siihen, että nousulohi,
kuten on jo todettu, ei pääse nousemaan Tornionjokeen,
ja se merkitsee, että lohikanta vähenee, ja samalla
se myös tulee merkitsemään, että urheilukalastajien
saaliit vähenevät ja aikaa myöten myöskin
nämä kalastajat kaikkoavat sieltä. Se
vie selvästi tuloja paikalliselta väestöltä ja
paikallisilta yrittäjiltä, jotka siellä Tornionjoella
toimivat.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen lohipolitiikka
tuli aikoinaan kreivin aikaan. Se tuli luonnonlohen pelastamisen
näkökulmasta sellaiseksi tärkeäksi
ratkaisuksi mutta myöskin Tornionjoen ja koko Pohjois-Suomen
matkailun ja aluekehityksen kannalta erittäin tärkeään
aikaan. Itse asiassa edellisen hallituksen käsittelyssä tuli
monta kertaa esille tällainen Rkp:n ja myös keskustan
rannikkokalastajanäkökulma, joka tahtoi jatkuvasti
unohtaa ja tuhota pääministeri Lipposen käynnistämän lohipolitiikan
kestävyyden. Itse asiassa edellisen hallituksen aikana
tämä rajajokisopimus muun muassa toimestani ja
SDP:n ministeriryhmän toimesta kyseenalaistettiin siitä huolimatta,
että silloinkin ulkoministeriö ja muut virkamiehet
maa- ja metsätalousministeriössä pitivät
sitä ainoana mahdollisuutena, että kun on vain
hyväksyminen ja hylkääminen vaihtoehtona,
niin pitää hyväksyä.
Itse asiassa käytiin aika rajujakin keskusteluja myöskin
eri yhteyksissä merikalastuksen ajankohdasta. Rannikkokalastuksen
aientamista vaativat Rkp ja keskusta, ja SDP:n toimesta hyvin vaikeita
neuvotteluja käytyämme saimme jossain määrin
minimoitua niitä vaikutuksia, mutta siitä huolimatta
valtioneuvoston pöytäkirjassa on edellisen hallituksen
ajalta muun muassa vaatimukseni siitä, että pitää ehdottomasti
luonnonlohen ja Pohjois-Suomen aluekehityksen ja elinkeinojen kehitykseen
puuttua ja ongelmien ilmetessä puuttua näihin
aikarajoihin. Tämä hallitushan ei ole halunnut
missään vaiheessa käydä läpi niitä ongelmia,
joita luonnonlohen ja lohen pohjoiseen nousun osalta on olemassa.
Kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa tätä käsiteltiin,
tietysti sosialidemokraatit ja allekirjoittanut eivät olleet
nyt siinä joukossa, jolla oli valtaa päättää tästä asiasta.
Me muun muassa toimestani jatkuvasti kritisoimme tätä neuvoteltua
sopimusta, ja henkilökohtaisesti sanon suoraan, että koko
valiokunnan käsittelyn ajan, vähän yksinäisenä kenties,
kritisoin koko sopimuksen mielekkyyttä. Käyn kohta
läpi ne näkökohdat, joiden takia minusta
tämä on onneton Suomen näkökohdilta.
Viimeisessä kokouksessa tähän tuli
kuitenkin vaatimuksestamme tämä edellytys siitä,
että eduskunta edellyttää, että tämän
kalastuksen säätelyn, valvonnan ja seurannan tuloksista
sekä kalastussäännön 16 §:n
mukaisista toimista on toimitettava maa- ja metsätalousvaliokunnalle
selvitys lokakuun alkuun 2012 mennessä. Tämä liittyy
siihen, että mielestäni meidän maa- ja
metsätalousministeriömme ja Suomen viranomaiset
eivät millään tavalla ole ylipäänsä selvittäneet, millä tavalla
tällaisiin lohikantoihin liittyviin sääntelytarpeisiin
nopeasti Ruotsin kanssa puututaan. Mielestäni ei millään
tavalla ole mietitty, millä tavalla Suomi toimii edes tämän
sopimuksen nojalla lohi- ja taimenkantojen suojelemiseksi. Tässä mielessä valiokunta
sitten vaatimuksestani kirjasi tätä selvitystä tähdentävän
kannan tänne lausumaehdotuksiin. Tässä on
nimenomaan huomattava aiennus merikalastukseen: 17.6. aikaisemman
3.7. sijasta. Tämä on de facto erittäin
suuri riski ja epäonnistunut mutta sinänsä tietysti
tällaista tyypillistä Rkp:n ja keskustan merikalastajanäkökohdan
vahvaa esilletuloa kuvaava hallituksen poliittisessa päätöksenteossa. Myös
kokoomuksella tuntuu olevan se ääni painavampi
kuin Pohjois-Suomen ja Lapin näkökulma tai luonnonlohen
suojelunäkökulma.
Tämä huomattava aiennus on yksi vakava epäkohta.
Toinen on selkeä ongelma siinä, että ruotsalaisten
oikeudet jokisuun ammattimaiseen lohen ym. rysäkalastukseen
on kyllä hervottomasti meidän puolelta sallittu.
Voi todella kysyä: mitä saatiin, kun jokisuupyynnissä oltiin
näin pehmeitä? Olisi edes sovittu määräaika
tai tarkasteluaika, mutta kun tehdään toistaiseksi
tällaiset ratkaisut, niin ei tässä voi
kyllä luonnonlohen eikä Pohjois-Suomen osalta
olla tähän tyytyväinen ja itse on helppo
jatkaa edellisen hallituksen kriittistä linjaa myös
tämän asian käsittelyn loppuun.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Kansainvälinen merentutkimusneuvosto Ices
on suositellut muutama viikko sitten lohenkalastuksen vähentämistä lohikantojen
turvaamiseksi, mutta päinvastoin kuin suositukset ovat kertoneet,
Suomi ja Ruotsi lisäävät kalastusta ikään
kuin hiukan toistensa yllyttäminä. Meritaimen
on jo pitkään luokiteltu erittäin uhanalaiseksi
kalaksi, ja mitään suojelupäätöksiä Suomen
viranomaisilta ei ole kuitenkaan saatu. Nyt Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos on esittänyt uhanalaisuusluokituksen muuttamista äärimmäisen uhanalaiseksi,
ja voi tässä vaiheessa kysyäkin, mihin
keretään sitten rajajokisopimuksen kalastussäännön
16 §:llä, jos ajatellaan, että luonnonlohi
halutaan aidosti pelastaa.
Haluan tässä lopuksi tuoda tiettäväksi
vielä hyvin kuvaavan kansalaisten Pohjolan Sanomissa 12.11.2009
kirjoittaman lausuman, ja he toteavat: "Rajajokisopimus supistaa
päätösvaltaisen ja paikalliseksi perustetun,
väestön ja elinkeinoelämän parissa
tunnetun ja arvostetun, hyvin toimivan viranomaisen lausunnonantajaksi
asioissa, jotka suoraan koskettelevat rajan asukkaiden arkipäivää ja
elinkeinoelämän kehittämisedellytyksiä.
Tämä ei edistä rajayhteistyötä eikä pohjoismaista
yhteistyötä. Se ei myöskään
ole läheisyysperiaatteen mukaista eikä siten tue
Euroopan integraatiota."
Täytyy todeta vaan, että, surullista kyllä,
näyttää tämän luonnonlohiasian
kanssa olevan yhtä vetelää tämä toiminta
kuin on tällä hetkellä suomalaisessa
petopolitiikassa, elikkä kansalaisten on otettava laki
ja valta omiin käsiinsä, kun valtiovalta ei sitä pysty
hoitamaan.
Keskustelu päättyi.