Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Strasbourgissa 15. päivänä toukokuuta 2003 tehdyn lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan. Rikoslakiin tehtäisiin lisäpöytäkirjan voimaan saattamisesta johtuvat muutokset. Lahjuksen antaminen elinkeinotoiminnassa tulisi rangaistavaksi silloinkin, kun se on tehty valtiossa, jonka lain mukaan se ei ole rikos. Tätä koskeva Euroopan neuvoston lahjuksen vastaiseen yleissopimukseen tehty varauma peruutettaisiin.

Esityksen tarkoituksena on yhteisin toimin rikosoikeuden alalla suojella yhteiskuntaa lahjontaa vastaan muun muassa asianmukaisella rikoslainsäädännöllä. Tarve lahjusrikosten tarkistamiseen tuli Euroopan neuvoston valvontaelimeltä Grecolta, mutta muutoksiin on myös kansallisia tarpeita. Oikeusministeriön työryhmän mietintö ja siitä saadut lausunnot ovat hallituksen esityksen pohjana. Erityinen kiitos ja merkitys loppusuoran valmistelussa on ollut myös kaikkien eduskunnassa edustettuina olleiden parlamenttiryhmien edustajilla. Paljon kiitoksia siitä yhteistyöstä.

Lausunnot olivat myönteisiä, mutta myös huolenaiheita löytyi. Suurin kritiikki kohdistui vaikutusvallan väärinkäyttörikoksiin, joita pidettiin monilta osin laillisuusperiaatteen kannalta liian epämääräisinä. Kritiikin johdosta esityksestä poistettiin vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevat säännökset. Kansanedustajan lahjussäännöksiä täsmennettiin kritiikin johdosta, ja tässä täsmennystyössä teistä kaikista, teistä kaikkien ryhmien edustajista, oli todellakin suuri apu. Kiitos siitä.

Esityksessä ehdotetaan rikoslain lahjussäännöksiä muutettavaksi. Ensinnäkin kansanedustajan lahjusrikoksia koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne nykyistä selvemmin vastaisivat Euroopan neuvoston yleissopimuksen määräyksiä. Rangaistavan käyttäytymisen ala laajenisi nykyisestä, ja säännökset lähestyisivät pitkälti virkamiehiä koskevia sään-nöksiä. Lahjuksen ottamisesta voitaisiin vastedes rangaista, vaikkei siihen sisältyisi tai liittyisi lupausta toimia jonkin eduskunnassa käsiteltävissä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla. Kansanedustajan tehtävän erityislaatuisuus otettaisiin kuitenkin jatkossakin huomioon, itse asiassa mielestäni paremminkin kuin nykyisin, sillä rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen.

Kansanedustajan lahjusrikoksen suhdetta vaalirahoitukseen selkiytettäisiin siten, että vaalirahoituslain mukaista vaalirahoitusta ei pidettäisi lahjuksen antamisena kansanedustajalle eikä lahjuksen ottamisena kansanedustajana, jollei ole tarkoituksena kiertää lahjusrikossäännöksiä. Vaalirahoituslain rikkominen, kuten vaalituen salaaminen, voisi kuitenkin tulla arvioitavaksi lahjusrikoksena. Lakiin ehdotetaan otettavaksi nimenomainen maininta siitä, ettei lahjuksen ottamiseen kansanedustajana syyllistyisi ehdotuksen mukaan kansanedustaja, joka ottaa vastaan tai hyväksyy tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun edun. Vieraanvaraisuuden tavanomaisuudella tarkoitetaan sitä, mitä on pidettävä kansanedustajalle hyväksyttävänä ja kohtuullisena ottaen huomioon muun muassa hänen asemansa ja tehtävänsä sekä suhteensa edun antajaan. Esimerkiksi yhteistyövierailun yhteydessä lahjana vastaanotetut koriste-esineet, asusteet, astiat olisivat tavanomaista vieraanvaraisuutta, jollei lahjan arvo ole huomattava. Tämä on siis nostettu alkuperäisestä esityksestä perusteluista pykälään siitä syystä, että oli perusteltuja huolia, että vaalien alla tai poliittisesti kiivaissa väittelyissä tämmöistä aivan kansanedustajan arkeen kuuluvaa, joskus suorastaan kaikkea muuta kuin ensisijaisesti toivottavaa mutta ehdottomasti velvollisuuksiin kuuluvaa, toimintaa alettaisiin mustamaalaten väittää lahjonnaksi. Samalla vakavampia kansanedustajan lahjusrikoksia varten muodostettaisiin erityiset, törkeitä tekomuotoja koskevat tunnusmerkistöt: törkeä lahjuksen antaminen kansanedustajalle ja törkeä lahjuksen ottaminen kansanedustajana.

Törkeitä tekomuotoja koskevat tunnusmerkistöt ehdotetaan muodostettavaksi myös vakavammista aktiivista ja passiivista lahjontaa koskevista rikoksista elinkeinotoiminnassa. Näiltä osin siis törkeitä tekomuotoja tulee kaikkiin lahjusrikosmuotoihin, ja tällä hetkellä niitä ei rikoslaissa ole. Viimeksi mainittujen rikosten enimmäisrangaistus nousisi kahdesta neljään vuotta vankeutta. Uusien törkeiden lahjusrikosten ja virkamiehiä koskevien törkeiden lahjusrikosten ankaroittamisperusteet ja rangaistusasteikot vastaisivat toisiaan. Lahjusrikossäännöksiä muutettaisiin myös siten, että ne nykyistä selvemmin koskisivat välimiehiä.

Arvoisa puhemies! Perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaan kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut. Näin siis perustuslakimme.

Lahjuksen ottaminen kansanedustajana ei edellytä täyttyäkseen toimimista edustajantoimessa, vaan rikos edellyttää ainoastaan tarkoitusta toimia edustajantoimessa. Tilanne on sama nyt myös voimassa olevassa laissa, jonka mukaan rikos täyttyy usein tapauksissa jo ennen kuin kansanedustaja on esittänyt mielipidettään tai osallistunut asian käsittelyyn valtiopäivillä. Näin on myös lakivaliokunta vuonna 2002 lausunnossaan todennut. Rikoksen täyttyminen ei edes edellytä sitä, että kansanedustaja myöhemmin toimisi valtiopäivillä lupaamallaan tavalla. Käytännössä lahjusrikokset tehtäisiinkin muualla kuin täysistunnossa tai valiokunnissa. Siksi lahjuksen ottaminen kansanedustajana ei kuuluisi juuri koskaan rikoksiin, joissa syytteen nostamiseen tarvittaisiin perustuslain 30 §:n 2 momentissa tarkoitettu eduskunnan suostumus, siis juuri koskaan. Saattaa olla, että joskus, ja silloin noudatetaan sitten taas perustuslain säätämää järjestystä.

Esityksessä katsotaan, että lahjuksen ottamista kansanedustajana koskevan kriminalisoinnin sisältämää edustajantoimen käsitettä on syytä tulkita yhdenmukaisesti perustuslain 28 §:n 3 momentin kanssa. Ehdotettuun edustajantoimen käsitteeseen kuuluvat ainakin perustuslain 30 §:n 2 momentissa tarkoitetut valtiopäiville lausutut mielipiteet ja asian käsittelyssä noudatettu menettely. Myös osallistuminen eduskuntaryhmissä tapahtuvaan päätöksentekoon on syytä lukea edustajantoimeen kuuluvaksi, mistä voitte muun muassa vilkaista hallituksen esitystä 1 vuodelta 1998.

Esitykseen ei sisälly erityissäännöksiä kansanedustajan lahjusrikosten syyteoikeudesta. Näin ollen kansanedustajan lahjusrikokset siis kuuluisivat normaalin syyteoikeuden piiriin ja syytteen nostaisi virallinen syyttäjä. Valtakunnansyyttäjän yleisen määräyksen ja ohjeen mukaan paikallissyyttäjien on viipymättä ilmoitettava Valtakunnansyyttäjänvirastolle yhteiskunnan kannalta merkittävimmistä rikosasioista. Koska rikoksesta epäiltynä olisi, siis jos tällaista tapahtuu, kansanedustaja, kyseisestä määräyksestä ja ohjeesta seuraisi, että käytännössä kansanedustajan lahjusrikokset tulisivat aina Valtakunnansyyttäjänviraston tietoon, jolloin rikosasia voitaisiin ottaa viraston käsiteltäväksi. Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjän tehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikos-asioissa. Valtakunnansyyttäjä voi ottaa asian myös itse ajaakseen. Edellä mainittua valtakunnansyyttäjän yleistä ohjetta ja määräystä on tarvittaessa syytä täydentää kansanedustajan lahjusrikoksella.

Jacob Söderman /sd:

Herr talman, arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan vaatima hallituksen esitys rikoslain muuttamisesta on vihdoin eduskunnassa. Tätä ovat edeltäneet neuvottelut eduskuntaryhmien välillä, koska nimenomaan kansanedustajan lahjusrikossäännöksistä on ollut epätietoisuutta. Näitä säännöksiä on yritetty tarkentaa.

Omasta puolestani katson, että hallituksen esittämät tarkennukset ovat paikallaan ja riittävät. Olen itse elänyt suurimman osan ajastani virkamiehenä, jolla on käytännössä tiukat lahjusrikossäännökset. Voin vakuuttaa, että jos elää suhteellisen normaalia elämää, ei näiden säännösten kanssa tule ongelmia. Epäily siitä, että poliitikot ilmiantaisivat toinen toisiaan ja aiheuttaisivat tällä tavalla toiselle viranomaiselle turhaa työtä, ei ole mielestäni uskottava. Sellaista on valtakunnallisella tasolla tapahtunut melko harvoin.

Sekin on myönteistä, että hallitus esittää niin sanotun kaksoisrangaistavuuden vaatimuksen poistamista ja oikeushenkilön rangaistavuutta koskevia säännöksiä sekä tiukentaa määräyksiä lahjonnasta elinkeinotoiminnassa edellä mainitun sopimuksen vaatimalla tavalla.

Sen sijaan olen pettynyt siihen, että työryhmän esittämät säännökset vaikutusvallan väärinkäytön palkitsemisen ja vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisoimisesta ovat jääneet pois esityksestä. On totta, että näihin säännöksiin kohdistettiin kritiikkiä lausuntovaiheessa. En kuitenkaan näe mahdottomana, että olisi löydetty sellaiset kirjoitustavat, joilla kritiikki olisi pääosin hiljentynyt.

Olen tämän vuoksi jättänyt tähän esitykseen rinnakkaislakialoitteen, joka mahdollistaisi vielä valiokuntavaiheessa näiden säännösten mukaan ottamisen. Tiedän hyvin, että täällä eduskunnassa väheksytään kansanedustajan lakialoitteita ja valiokunnassa eletään siinä uskossa, ettei niiden pohjalta pystytä täydennyksiä tekemään. Se on oma tapansa väheksyä parlamentaarista työtä. Haluan huomauttaa tai muistuttaa, että aikoinaan hallitusmuoto ja muistaakseni valtiopäiväjärjestys kokonaisuudessaan hyväksyttiin lakialoitteiden pohjalta ja ne elivät muuttumattomina huomattavasti pidempään kuin nykyinen perustuslaki, jota ollaan jo muuttamassa.

Nämä säännökset vaikutusvallan väärinkäytön palkitsemisen ja vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisoimisesta ovat sillä tavalla ajankohtaiset, että ne liittyvät aivan nykyisen vaalirahoitusskandaalin ytimeen. On huomattava, että se toiminta, joka tapahtui Kehittyvien maakuntien Suomen suojissa toimivan Nova Groupin toimesta, sisälsi nimenomaan sellaista toimintaa, jota näillä säännöksillä halutaan nyt kriminalisoida. Yritykseltä kerättiin rahaa sellaisen uskomuksen valossa, että myöhemmin pystyttäisiin sitten vaikuttamaan hallitukseen tai kuntien kaavoitusratkaisuihin. En mene tässä yksityiskohtiin, mutta totean, että toiminta on poikinut jo lukuisia poliisitutkintoja.

Nykyinen säännöstö on silloin riittävä, kun päätöksentekovaikutusvallan kauppaaja on virkasuhteessa tai suorittaa julkista tehtävää, mutta jos kysymyksessä on päättäjän vaalipiirissä toimiva yksittäinen vaalityöntekijä tai liikemies, hän on nykyisten säännösten ulkopuolella. Tämä on epäkohta, jonka edellä mainittu korruption vastainen sopimus haluaisi poistaa ja jonka lähiajan tapahtumat ovat osoittaneet olevan ongelma maassamme. Toivon siis, että eduskuntakäsittelyn aikana lakivaliokunta yhteistyössä oikeusministeriön kanssa voisi löytää sellaiset sanamuodot, jotka voisivat tyydyttää nämä minusta hieman hienostelevat rikoslain tuntijat, jotka arvostelivat hallituksen työryhmän esityksiä, ja näin saataisiin myös tältä osin sopimuksen Suomeen jättämä varauma poistettua.

On huomattava, että vastaavat säännökset on saatu aikaan Islannissa, Norjassa ja Virossa monen muun Euroopan maan ohella, eli mahdottomana tehtävää ei voida pitää. Omalta osaltani olen yrittänyt täsmentää työryhmän esittämiä säännöksiä tavalla, joka mielestäni kohentaa niiden rikosoikeudellista tasoa. Toivottavasti tämä lakialoite kelpaa pohjaksi vielä paremman sääntelyn löytämiseksi valiokunnassa.

Usein uskotaan, että lainvalmistelussa pitkä tauko ja ajaton pohdiskelu auttavat vaikeiden ongelmien ratkaisussa. Tähän haluaisin sanoa, että lainvalmistelu ei ole kuin viini tai konjakki, joka paranee vuosi vuodelta, vaan oivallus löytyy ennemminkin silloin, kun aktiivisesti ja vakavasti pyritään ratkaisun löytämiseen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä ja jopa välttämätöntä, että tämä eduskunta arvioi sekä vaalirahoituksen että myöskin rikoslainsäädännön kansanedustajien toimien osalta ja nimenomaan lahjonnan osalta. Huomennahan vaalirahoituspaketin toinen osa, jossa ensi sijassa keskustellaan puolueitten rahoituksesta, mutta myöskin yksittäisten ehdokkaitten rahoitusta, on tulossa ensimmäiseen käsittelyyn täällä salissa, ja voidaan sanoa, että tämän jälkeen vaalirahoitussäännökset ovat meillä varsin hyvällä tolalla.

Mitä tulee sitten rikoslakiin, niin tältä osin täytyy sanoa, että viime vaalien yhteydessä nähtiin varsin erityinen näytelmä, joka liittyi tähän niin sanottuun Nova Groupiin. Tältä osin voidaan sanoa, että kyseessä oli nimenomaan se, että ryhmä liikemiehiä pyrki ostamaan vaikutusvaltaa, ja se näkyi eräässä televisio-ohjelmassa, jossa eräs henkilö kertoi, että hänellä on hyviä ystäviä hallituksessa ja vaikutusvaltaa, mikä osoitti sen motiivin, mikä lahjoittajilla tässä tilanteessa oli.

Toinen kysymys sitten on se, saatiinko sitä vaikutusvaltaa ja miltä taholta sitä vaikutusvaltaa kaiken kaikkiaan saatiin. Tuo kysymys on jäänyt jossain määrin epäselväksi tässä prosessissa, mutta tuotakin asiaa tällä hetkellä edelleen selvitetään.

Tietysti merkittävää on myöskin se, että on sanottu, että tuossa yhteydessä pyrittiin vaikuttamaan hallituksen kokoonpanoon. Se sinänsä mielestäni on täysin laillista, että voidaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että meillä on porvarillinen tai vasemmistolainen hallitus tässä maassa. Mutta silloin, kun tähän yhdistyy henkilöllä tietysti omia taloudellisia intressejä, jotka kohdistuvat lähinnä kaavoitukseen, voidaan sanoa, että silloin mennään jo varmasti aika lähelle tuota korruption rajaa, ja tietysti vähän myöskin sillä, minkälaisia toimintatapoja nuo lahjoittajat soveltavat, on varmasti jonkinlainen merkitys, kun asioita kaiken kaikkiaan arvioidaan.

Mutta tässäkin tapauksessa oikeastaan olennaista oli juuri tuo vaikutusvallan ostaminen ja sen mahdollinen myyminen. Täytyy sanoa, että oikeastaan tuo vaikutusvalta olisi ollut kyllä sinänsä hyvä lähtökohta tämän asian arvioimiselle kokonaisuutena.

Mitä tulee sitten tähän hallituksen esitykseen, niin olen sitä mieltä, että asia täytyy erittäin huolellisesti arvioida lakivaliokunnassa ja myöskin perustuslakivaliokunnassa perusoikeuksien kannalta. Tärkeätä on kuitenkin se lähtökohta, että todetaan, että kansanedustaja ei ole virkamies. Muistan, kun olin viime joulukuussa Grecon kokouksessa, kun edustan siellä Euroopan neuvoston parlamentaarista yleiskokousta. Tuntuu siltä, että suuressa osassa Eurooppaa ei ymmärretä, että kansanedustaja ei ole virkamies. Pitää muistaa se, että virkamies soveltaa olemassa olevaa lainsäädäntöä ja on sidottu siihen lainsäädäntöön, mutta lainsäätäjä tekee sitä lainsäädäntöä. Jokaisella kansanedustajalla on omat arvonsa ja on myöskin omat sidonnaisuutensa. Tämä tie-tysti pitää ottaa huomioon, kun näitä säännöksiä rakennetaan. Tietysti perustuslakivaliokunnan kannalta ongelmallista on se, jos sananvapautta loukataan, ja se merkitsee sitä, että täysin normaalin, laillisen lobbauksen täytyy tässä yhteiskunnassa olla mahdollista.

Toinen tärkeä asia on se, että säännöksen pitää olla tarkkarajainen, ja se tarkoittaa sitä, että etukäteen pitää voida tietää se, onko toiminta rangaistavaa vai ei. Tältä osin varmasti tässä esityksessä saattaa olla jonkin verran haasteita. Tietysti myöskin pitää ottaa huomioon se, että kansalaisilla on oikeus lausua mielipiteensä eduskunnassa ja se vapaus jokaisella edustajalla pitää olla.

Arvoisa puhemies! Kun sitten katsotaan tätä itse 4 §:ää — oliko se tässä toisessa lakiesityksessä — niin täytyy todeta, että ensinnäkin siinä poistetaan nyt oikeudeton etu. On pelkästään lahja- tai muu etu. Muistan, kun Grecossa käytiin keskustelua ja siellä viitattiin siihen, että tuon säännöksen sanamuodon pitäisi olla mahdollisimman lähellä tuota varsinaista sopimusta, ja siinähän puhutaan perusteettomasta edusta. Ei ole kovin kaukana se, että eikö jälleen todeta, että jos sana "perusteeton" poistetaan, ei noudateta sopimusta, jos oikein aletaan hiuksia halkoa. Minun mielestäni tätä asiaa pitää jonkin verran jatkossa vielä sitten katsoa, käytetäänkö tuota sanaa vai eikö käytetä.

Sitten toinen kysymys, johon haluan kiinnittää huomiota jatkokäsittelyä varten, on kysymys tavanomaisesta vieraanvaraisuudesta. Tietysti tuo on hyvin venyvä käsite, ja olen sitä mieltä, että se pitäisi... Tietysti voidaan miettiä, onko kyseessä oikeudellinen etu, perusteeton etu vai onko tuo "vieraanvaraisuus" hyvä sana. Jos puhutaan vieraanvaraisuudesta, niin se pitäisi mahdollisimman tarkkaan kyllä sitten joka tapauksessa määritellä, ja ehkä olisi parempi se, että se määriteltäisiin jo lakivaliokunnan mietinnössä tästä asiasta kuin että sitten eduskunta tekee omia eettisiä koodejaan. Kun lakia säädetään, niin on tärkeätä se, että tiedetään ennakolta, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ole. Saattaisi olla jopa tarkoituksenmukaista, että tiettyjä euromääräisiä rajojakin sitten noiden etujen osalta voitaisiin sitten arvioida. Mutta oma kantani on se, että kaikki, mitä nyt yhden illan aikana saa kurkusta alas sekä juomana että ruokana, on vielä hyväksyttävää. Sen jälkeen, kun mennään pitemmälle, sitten pitää alkaa jo arvioida, mennäänkö näitten asianmukaisten rajojen ulkopuolelle.

Sitten täällä sanotaan myöskin, että "asian päättäminen" on muuttunut "tavoitteen saavuttamiseksi", ja se on tietysti jossain määrin yleisempi sanonta, ja mielestäni sitäkin pitää vielä sitten täsmentää silloin, kun on tietty asia, johon pyritään vaikuttamaan, asia on selkeämpää. Mutta jos puhutaan poliittisista tavoitteista, niin mielestäni siihen pitää voida vaikuttaa, ja jos sillä tavoitteella on sitten selviä taloudellisia intressejä tai johonkin tiettyyn hankkeeseen liittyviä intressejä, niin silloin siinä on tietty kytkentä, mutta tuota sanamuotoa pitää mielestäni harkita.

Sitten täällä on vielä edellytyksenä luottamus edustajantoimen hoitamiseen, riippumattomuuteen. Se heikkenee tai horjuu. Täytyy sanoa, mitä tulee edustajantoimen riippumattomuuteen, että minä en kyllä oikeastaan tiedä yhtään kansanedustajaa, joka olisi riippumaton. Otetaan esimerkkinä ed. Lehti, joka oli täällä Suomen Yrittäjien puheenjohtaja useamman vuoden ajan ollessaan kansanedustajana ja varmasti ei ollut tässä suhteessa riippumaton, mitä tulee yrittäjätoimintaan. Täällä on monia, jotka ovat MTK:n luottamustoimissa, ja ed. Heinäluoma on ollut pitkään SAK:n niin sanottu lobbari. Saatan hyvinkin kuvitella, että hän on jossain määrin myöskin poliittisista syistä riippuvainen ammattiyhdistysliikkeestä. Täytyy sanoa, että tätäkin pidän jossain määrin hankalana, (Ed. Zyskowicz: Monet ovat riippuvaisia äänestäjistä!) koska jokainen on riippuvainen ainakin, kuten ed. Zyskowicz sanoi, äänestäjistä, mutta erityisesti on sitten omasta puolueestaan riippuvainen ja monista lähellä olevista sidosryhmistä riippuvainen ja täyttä riippumattomuutta oikeastaan kenelläkään kansanedustajalla ei ole. Sen täsmällinen määrittely on varmasti tarpeen. Tärkeätä on se, että ainakin kuvataan sitten mietinnön perusteluissa se, mitä sillä tarkoitetaan, koska en ole aivan tyytyväinen niihin perusteluihin, jotka tänne on kirjoitettu. Pitäisi olla esimerkinomaisesti kerrottu, että tämä sitä voisi olla. Nyt siellä on verbaaliakrobatiaa käytetty, joka jättää tulkinnalle minun mielestäni aika paljon sijaa.

Sitten on myöskin syytä todeta se, että täällä on aivan oikein todettu se, että jos kysymys on vaalirahoituksesta, joka on annettu läpinäkyvästi, niin kysymys silloin ei voi olla lahjonnasta, paitsi jos siellä on sitten aivan nimenomaisesta kiertämisestä kysymys. Tietysti kiertämisen kynnyksen täytyy tässä yhteydessä olla varsin korkea. Mielestäni tämä on hyvä säännös. Silloin kun tiedetään, että joku on antanut rahaa jollekin edustajaehdokkaalle, niin silloin tiedetään, mikä tuo sidonnaisuus on, ja tässä suhteessa julkisuus on kaikkein tärkein.

Nyt sitten syntyy mielenkiintoinen tilanne esimerkiksi kansanedustajien osalta, kun julkisuuden raja on 1 500 euroa yksityishenkilöitten osalta, että jos sitten saa nyt, sanotaan, 200—1 500 euroa, niin mitä näissä tilanteissa sitten oikein tehdään. Tähän kysymykseen mielestäni pitäisi jollakin tavalla löytää ratkaisu. Se, että se ratkaisu olisi se, että jos saa 1 400 euroa, niin se ei voi olla lahjontaa, ei ole ratkaisu, koska sillä on kuitenkin, sen suuruisella summalla, jonkin verran merkitystä, mutta pitäisi antaa ainakin jonkinlainen ohjeistus siitä, että jos saa 1 400 euroa ja itse pitää sitä vaalitukena mutta joku voi ajatella, että siinä on joitakin muitakin intressejä, millä tavalla näissä tilanteissa sitten toimitaan. Tietysti aina yksi tapa on se, että sovitaan siitä asianomaisen tahon kanssa, että julkistetaan, mutta toisaalta, kun vaalirahoituslainsäädännössä on sanottu, että jos kyseessä on yksityishenkilö, tätä henkilön nimeä ei saa julkistaa, niin tässä suhteessa syntyy jonkin kerran ongelmia. Sanoisin, että tässä suhteessa ihan tämän säännöksen koordinointi muittenkin säännösten kanssa on varmasti paikallaan.

Eli, arvoisa puhemies, hyvä, että tämä on eduskunnassa. Tätä täällä arvioidaan. Tässä säännöksessä on vielä hyvin paljon työtä, mutta uskon, että kun asiaan kunnolla paneudutaan, niin sen jälkeen tästä saadaan varsin hyvä ja toimiva säännös.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva asia on mielenkiintoinen, mutta se on myöskin valiokuntakäsittelyä varten hyvin haasteellinen. Kysymys liittyy paljolti siihen, että jos vaalimainonta kiellettäisiin, katsottaisiin äänten ostamiseksi vaaleissa, niin silloin niiltä ongelmilta, joita osaltaan tämän lakiesityksen kautta halutaan eliminoida, paljolti vältyttäisiin. Samoin jos kaikki vaalimainonta katsottaisiin äänten ostamiseksi vaaleissa ja kiellettäisiin, niin silloin myös vaalirahoituksen ongelmat — joita varten on lainsäädäntöä tehty, ja kuten täällä todettiin, joita huomennakin käsitellään — poistuisivat.

Mielestäni meidän tulisi harkita juuri tätä, poistaa itse syy, joka aiheuttaa ongelmia, ja syy on vaalimainonta. Kaupallinen vaalimainonta pitäisi kieltää ja saattaa äänten ostamisena vaaleissa rangaistavaksi. Tällä teolla voitaisiin edesauttaa kaikkein parhaiten näitä tavoitteita, mitä tälläkin lailla halutaan ajaa.

"Korruptio" on hyvin vakava sana. Maailmalla tätä ongelmaa on. Oma käsitykseni on se, että Suomi on todellisuudessa maailman vähiten korruptoitunut maa. Korruptiota mittaavan Transparency Internationalin vertailussa Suomi on myös pärjännyt hyvin. Väitän, että jos nämä mittarit tehtäisiin suomalaista käytäntöä ja kansanvaltaa koskevat olosuhteet tuntien, tilanne olisi todella se, että olisimme priimus.

Poliittisen toiminnan avoimuutta on etsitty. Tämä on hyvä. Greco suosittelee Suomea "asianmukaisesti selventämään, mitä kaikenmuotoisten lahjontarikosten yhteydessä tulisi pitää niin aineellisten kuin aineettomienkin etujen kohdalla ’oikeutettuna’ ja/tai ’oikeudettomina’ lahjoina/etuina".

Tällaista ehdotusta lahjusrikostyöryhmä ei ole tehnyt. Päinvastoin hallituksen esityksen taustalla olleen työryhmän työskentelyn perusteella ehdotetaan, että rikoslain 16 luvun 14 a §:ää, lahjuksen antaminen kansanedustajalle, ja rikoslain 40 luvun 4 §:ää, lahjuksen ottaminen kansanedustajana, muutettaisiin siten, että pykälästä poistetaan käsite "oikeudeton etu". Tämä tuntuu hieman ihmeelliseltä. Työryhmän ehdotuksen mukaan, joka on pohjana hallituksen esitykselle, lahjuksen ottaminen kansanedustajana olisi rangaistavaa silloin, "kun teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen". Uskon, että Suomi on niin pieni maa ja täällä on totuttu niin hyviin käytäntöihin, että tuo ei ole käytännössä täällä mikään ongelma, jos vertaamme mihin tahansa muuhun maahan maailmassa.

Lahjustyöryhmän ehdotuksessa ei täsmennetä, miten lahjusrikoksen sisältö eroaa voimassa olevasta laista. Pykäläehdotuksen perusteluissa ei kuvailla lainkaan sitä, minkälaisista teoista voisi olla kyse, jotta rikoksen tunnusmerkit täyttyisivät. Ymmärrettävästi pykälät ovat yleisluontoisia, mutta tulisikin selvittää hyvin yksityiskohtaisesti, mikä on hyväksyttävää toimintaa ja mikä ei. Sellainen laki, jota tulkitaan jälkeenpäin, on aina kyseenalainen ja ongelmallinen. Työryhmän ehdotuksessa monet keskeiset kysymykset ovat jääneet varsin vähälle pohdinnalle. Tällaisia ovat muun muassa virkamiehen ja kansanedustajan tehtävien erot ja yhtäläisyydet sekä poliitikkojen ja sidosryhmien sallitut ja kielletyt yhteydenpitomuodot.

Kansanedustajan työ on hyvin ainutlaatuinen. Kansanedustajan työ on julkista, ja se on jatkuvan arvioinnin kohteena. Suomessa, jossa on henkilövaali, henkilövaaliin perustuvassa järjestelmässä, edustajan leimaamista rikosepäilyllä voidaan käyttää poliittisena aseena. Tämä minusta onkin tämän lakiesityksen vakavin epäkohta. Rikosepäily, joka saatetaan mediassa esille, synnyttää lisää epäilyä, ja tämä taas lisää epäilyä. Tällä leimataan, mahdollisesti täysin aiheetta, poliittisen aseen käytön perusteella henkilö ja estetään hänen etenemisensä tai pääsynsä politiikkaan. Vaikka sitten vaalien jälkeen todettaisiin epäily aiheettomaksi, vahinko on tapahtunut, sitä ei voida korjata eikä korvata. Menettely on sama kuin joskus keskiajalla, jolloinka epäilty heitettiin sidottuna veteen. Jos hän pysyi pinnalla, hän oli syyllinen, ja sitten hirtettiin. Jos hän hukkui, hän oli syytön, mutta lopputulos oli molemmissa tapauksissa sama. Elikkä juuri tämä epäily poliitikkoa kohtaan on kaikkein kamalin uhka, joka tämän lain muodossa on mahdollinen.

Onko tämä estettävissä millään, siihen minulla ei valitettavasti ole vastausta. Mutta jos sääntelyt olisivat tarkkarajaisia ja täsmällisiä, lainsäädäntöä ehkä vähemmän voitaisiin tulkita väärin. Toivonkin, että vakavasti valiokuntakäsittelyssä kiinnitetään huomiota siihen uhkaan kansanvallalle ja demokratialle, jota aiheettomat epäilyt, joita kuka tahansa voi nostaa esille, ja media niihin ilomielin tarttuu, voivat aiheuttaa. Tämä on minusta todella demokratian ja kansanvallan erittäin vakava uhka.

Perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaan "kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteitten tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut". Tämä on selvä periaate, mutta sitten ongelma onkin juuri tuo epäilyksen nostaminen, väärän todistuksen ja väärän lausunnon antaminen, ja sillä tavalla tehdään tuhoa kaikkein eniten.

Lahjuksen ottamisesta olevien määrittelyjen tulisi olla niin kiistattoman selvät, että väärintulkintoja ei voisi olla miltään osin, mutta aiheettomia epäilyjä ne eivät voi valitettavasti estää. Paremman sääntelyn toimintaohjelman periaatteitten mukaan: "Säädösvalmistelun ja lainsäädännön on oltava ennustettavaa ja avointa. Sidosryhmien osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet on turvattava." Paremman sääntelyn toiminta-ohjelman periaatteitten mukaan: "Sääntelyn on edistettävä oikeusvarmuutta ja luottamusta. Lainsäädännön tulee johtaa tarkoitettuihin vaikutuksiin." Nämä ovat tavoitteita, joista kannattaa pitää kiinni.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää puutteena sitä, ettei työryhmän asettamisvaiheessa eikä työryhmän työskentelyn aikana ole oltu yhteyksissä sidosryhmiin. Talouselämän, kansalaisjärjestöjen ja erilaisten eturyhmien edustajia ei ole kuultu työryhmätyöskentelyn aikana lainkaan. Tämä tulisi nyt valiokuntakäsittelyssä asiantuntijakuulemisissa ottaa erityisesti huomioon.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, ettei lahjusrikoksia koskeva työryhmän ehdotus täytä Grecon suosituksissa asettuja vaatimuksia eikä työryhmän työssä ole sovellettu paremman säätelyn toimintaohjelman periaatteita. Tämän vuoksi asioita tulee juuri valiokuntavaiheessa tarkastella hyvin perustellusti. Rikoslainsäädännön uudistaminen Grecon suositusten mukaisesti tulee valmistella ja asiantuntijakuulemisissa valiokunnissa käsitellä huolellisesti laajapohjaisella asiantuntemuksella ja kiinnittää erityisesti huomiota siihen ongelmaan, jota rikosepäilyt yleensä aiheettomina jo saattavat aiheuttaa poliitikoille, poliitikoiksi pyrkiville ja joka saattaa vaarantaa demokratiaa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti nämä meidän tämän vaalikauden rikoksemme Nova Groupeineen olivat sen verran iso asia, että todella tarvitaan näin, sitaateissa, järeät aseet puhdistamaan kansanedustajien ja politiikan maine. Mutta jos verrataan näitä tapahtumia metroskandaaliin, Salora-skandaaliin ja Kätilöopisto-skandaaliin, joka tapahtui 1950-luvun lopulla, niin nämä ovat pientä niihin verrattuna. Silloin syytteessä olivat ministerit ja useat heistä tuomittiinkin.

Mutta kuten ed. Sasi täällä sanoi, niin vaikutusvallan ostaminen ja myyminen tulee jatkossa sitten tämän lain perusteella rikolliseksi teoksi. Mutta mitä se on se vaikutusvallan ostaminen ja myyminen? On pakko hyväksyä se, että me kiristämme hyvin radikaalisti vaalirahoituslainsäädäntöä, joka tulee huomenna ensimmäiseen käsittelyyn, ja se on ihan oikein, että me kiristämme, mutta minulla on hieman kysymysmerkki siinä, onko tämä sitten niin tarpeellinen, mitä nyt halutaan, elikkä kansanedustajaan vaikuttaminen omassa työssään elikkä siis kansanedustajaan vaikuttaminen ja lobbaaminen.

Minä en tiedä, onko lobbaaminen vaikutusvallan ostamista tai myymistä, koska se on aika lähellä sitä, ja tässä voi olla rajanveto aika hankalaa. Minä otan yhden esimerkin siitä. On hirveän helppo kyllä sanoa, milloin liikemiehet yrittävät ostaa vaikutusvaltaa ja milloin kansanedustaja retkahtaa niihin tai milloin puolue retkahtaa liikemiesten houkutuksiin. Mutta entäpä sitten, kun kysymyksessä olisikin ammattiyhdistysliike, ammattiyhdistysosasto, joka omilla, meiltä tavallisilta työntekijöiltä keräämillään rahoilla, sitaateissa, ostaa vaikutusvaltaa ja myy vaikutusvaltaa. Kysymys on siitä, onko oikein, että ay-liike, ay-osasto sanoo, että me annamme rahaa teidän vaalikampanjaanne, jos te teette sitä ja tätä siellä eduskunnassa, mutta jos me huomaamme, että te teettekin toisin kuin te olette luvannut, te ette noudatakaan niitä määräyksiä, mitä me olemme tämän vaalirahan ehtona teiltä vaatineet, niin me emme seuraavissa vaaleissa teille sitten annakaan rahaa ja te olette pois pelistä. Elikkä ei tämä niin yksinkertainen asia ole, milloin ostetaan ja myydään vaikutusvaltaa ja kuka ostaa vaikutusvaltaa ja kuka myy sitä.

Minä olen monta kertaa ottanut tämän ay-liikkeen vaikutusvallan, painostusvallan, minä käytän sanaa "painostusvalta", kansanedustajiin nähden esille, mutta sille ei ole loksautettu korvaakaan. Minusta on hieman väärin, että ammattiyhdistysliike kerää jäsenmaksuja, jotka jokainen työntekijä saa vähentää verotuksessa, ja sitä kautta sitten nämä rahat ohjautuvat joko muutamalle, yhdelle tai kahdelle, ehdokkaalle vaalipiirissä tai sitten koko puolueelle. Siinähän ei tietenkään mitään pahaa ole, kun se tuki on näkyvää ja se näkyy niissä vaalirahoitusilmoituksissa ja puolueen kirjanpidossa. Mutta onko se lobbausta vai onko se vaikutusvallan ostamista ja myymistä, jos sanotaan kansanedustajaehdokkaalle, että sinun on pidettävä huoli jatkossa esimerkiksi siitä, että tämä ammattiyhdistysjäsenmaksun verovähennyskelpoisuus säilyy, että sitä ei saa murtaa? Minun mielestäni se on jäänne, joka pitäisi murtaa, (Puhemies: 5 minuuttia!) mutta se ei koskaan tässä eduskunnassa ilmeisesti murtaudu.

Eihän se, mitä tällä hetkellä esitetään, että kansanedustaja tulisi rikoslain alaiseksi, sillä tavalla ole sen kummempaa kuin mitä valtuutettujen kohdalla on kunnissa. Mehän olemme samalla tavalla lahjomisrikoslain alaisia kuin virkamiehetkin. Mutta kunnanvaltuustoissa me teemme kyllä sitten päätöksiä, kaavoituspäätöksiä ja muita sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi moneen tahoon kunnassa, yrityksiin, yhtymiin. Mutta tekeekö kansanedustaja täällä salissa sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat tämän tyyppisiin asioihin? Olemmeko me siinä suhteessa myös ikään kuin virkamiehiä? Sen minä ymmärrän, ja niin täytyykin olla, että ministereillä on tämmöinen rikosoikeudellinen vastuu, ilman muuta, koska he todella tekevät hallinnossaan sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat maankäyttöön, luonnonsuojelualueisiin, muihin vastaaviin seikkoihin.

Se tulos, mikä tästä saattaa olla, on se, että sähköpostit taas täyttyvät viesteistä, että te siellä eduskunnassa olette rosvoja ja ryökäleitä ja nautitte kaikista eduista, että hyvä, että teidät pannaan tämän lain perusteella kiven sisään. Onko mukavaa? Kuka tähän työhön enää kohta haluaa?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun, koska eduskunnan aikataulut tässä kesän lopulla ovat niin kiireiset eikä niistä voida neuvotella, että on todennäköistä, että en pääse huomenna siihen historialliseen hetkeen, kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi esittelee mieluisan, minullekin erittäin mieluisan, valiokunnan mietinnön. Kiitän jo tässä vaiheessa oikeusministeriön puolesta yhteistyöstä ja siitä, että mietintö, vieläpä yksimielisenä, pääsääntöisesti, keskeisiltä osilta, on sellainen kuin yhteistyössä katsoimme, että sen on syytä olla. Se parani vielä asiantuntijakuulemisten jälkeen.

Sitten tähän rikoslain osaan. Ed. Södermanin viisaasta puheenvuorosta joitakin havaintoja. Lienee erittäin perusteltu ajatus, sen tietysti valiokunnat miettivät keskuudessaan, mutta itse pitäisin hyvin kohtuullisena ja oikeutettuna ajatuksena, että ed. Södermanin lakialoite saisi asiantuntijakuulemisessa sille kuuluvan roolin ja että sen tarkkarajaisuutta ja toimivuutta arvioitaisiin niin mietintövaliokunnassa, lakivaliokunnassa, kuin myös sitten lausuntovaliokunnassa. Tässä asiassahan perustuslakivaliokunnan rooli on eri kuin tuossa huomenna esiteltävässä asiassa. Näin myöden tämä vakava kysymys siitä, olisiko löydettävissä ratkaisu tähän vaikutusvallan epäasialliseen myymiseen, niin kuin se Grecon sopimuksessa tai Euroopan neuvoston sopimuksessa on — siinähän on tämä ongelmasana nimenomaan tarkkarajaisuuden näkökulmasta — tämä epäasiallisen myymisen ongelma. Se olisi erittäin arvokasta ja oikeusministeriönkin näkökulmasta toivottavaa, jos tämän valiokunnat katsovat hyväksi.

Ed. Söderman luetteli joitakin maita, muun muassa Islannin ja Norjan, jossa on päädytty tähän epäasiallisen vaikutusvallan myynnin kriminalisointiin, mutta esimerkiksi tämä Norjan pykälä on kyllä oikeuskirjallisuudessa saanut hyvin paljon tarkkarajaisuuskritiikkiä kohdalleen. Mutta olisin varmaan yksi onnellisimmista ihmisistä, jos löydätte ratkaisun, jota tässä valmistelun yhteydessä ei ole kerta kaikkiaan pystytty löytämään, siihen, mikä olisi riittävän tarkkarajaista ja silti täyttäisi nämä Euroopan neuvoston toivomukset.

Ed. Sasi otti esiin monta tärkeätä asiaa, joiden toivon — ja näin luotankin — tulevan perustuslakivaliokunnassa omalta osaltaan arvioitavaksi. Mutta ehkä jo tässä vaiheessa, ettei nyt väärinkäsityksiä tule: suinkaan hallitus ei ehdota, että vain se, että olisi "omiaan horjuttamaan luottamusta" riippumattomuuteen, sinänsä olisi kriminalisoinnin peruste. Ensinnäkin se on juuri ed. Sasin esille nostamista syistä nostettu "selvästi horjuttamaan" -kriteeriksi, ja toisekseen siellä on erittäin tärkeä "ja"-sana, jota ennen kaikista tärkeintä on, että ylipäätänsä on jonkun "edun vuoksi" toimimassa. Kaikista niistä esimerkeistä, jotka ed. Sasi täällä kertoi yksittäisten kansanedustajien sitoumuksista ja taustoista, mielestäni en ole koskaan kuullut eikä ole käynyt mielessäni-kään, että he olisivat näistä syistä jonkun edun vuoksi toimineet jollakin tavalla. Heidän taustansa ja poliittiset aatteensa ovat olleet hyvin avoimia ja läpinäkyviä, ja tältä osin siinä ei ole mielestäni nokan koputtamista eikä ole ajateltavissakaan — siis omien tietojeni mukaan — mitään sellaista, jota tämä pykälä voisi käsitellä.

Sitten aivan viimeiseksi ehkä on syytä kuitenkin pöytäkirjoihin ja historiankirjoihin korjata ed. Lauri Oinosen puheet keskustan eduskuntaryhmän nimissä. Joko minulle ei ole kerrottu jotain tai sitten ehkä lex priori -periaatteella katsoisin, että jos minulle kerran on hyvin yksiselitteisesti näiden neuvotteluiden jälkeen, joita siis on käyty — ed. Söderman voi myös kuvailla, että siellä on ollut myös keskustan eduskuntaryhmän edustajat — kuitattu ja kerrottu, että pykälä on nyt siinä muodossa, että se on hyvä ja keskustan ministeriryhmä on yksimielisesti hallituksen esityksen takana, niin rohkenen epäillä, että tällä esityksellä on kuitenkin myös päähallituspuolueen tuki aivan eri tavalla kuin ed. Lauri Oinosen puheessa annettiin ymmärtää.

Jacob  Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt käy hyvin äkkiä niin, että me käymme täällä sellaisia keskusteluja, jotka olisivat varmaan tuloksellisempia itse valiokunnassa, jossa pyritään löytämään ratkaisuja tähän asiaan. Mutta jos nyt hetken viivytään tässä kansanedustajan lahjuksenantamissäännöstössä, niin nythän on oikeastaan kaksi mahdollisuutta, miten edetä.

Yksihän on se, että säädetään, että kansanedustajalla on samat rangaistavuussäännökset kuin virkamiehellä, mihin on päädytty monessa maassa, jotka kuuluvat samaan oikeuskulttuurin piiriin kuin me. Silloin pitäisi jollain tavalla yrittää hahmottaa ainakin perusteluissa, millä tavalla edustajan työ poikkeaa virkamiehen työstä niin, että se otetaan rikosoikeuskäytännössä huomioon.

Suomessahan näin on oikeastaan kunnanvaltuustojen kohdalla, koska valtuutetulla, ja etenkin kunnanhallituksen jäsenellä, on virkamiesvastuu, ja ei sieltä nyt niin hirveän paljon rikosjuttuja ole sen vuoksi tullut. Eli ihmiset pystyvät elämään niiden säännöstöjen kanssa. Nyt tässä on kuitenkin lähdetty monen eduskuntaryhmän vaatimuksesta toiselle tielle eli yritetty tehdä kansanedustajan omaa säännöstä, ja sitten törmätään erilaisiin vaikeuksiin.

Tämän ensimmäisen tavan eli tavanomaisen vieraanvaraisuuden vastakohta kai on se, että on ihan ylenpalttinen tarjoilu, hyvin poikkeava tarjoilu, jos oletetaan, että kunta tai joku yritys, jolla on tietty tarjoilukäytäntö, tarjoaa aivan ylenpalttisesti ja yrittää vaikuttaa edustajaan. Minusta siinä ei ole kovin suurta vaikeutta poliisien tutkinnassa huomata, mikä on ero. Minä en pidä sitä vaikeana. (Ed. Zyskowicz: Eikö ole?) — En minä tiedä, onko teillä kaikilla jostain huono omatunto, kun te koko ajan pelkäätte. En minä usko, että ed. Zyskowiczillä tai ed. Sasilla on mitään pelättävää tämä pykälän kohdalla. (Ed. Zyskowicz: En ainakaan viinaa ole juonut liikaa kenenkään piikkiin!) Mutta olen kyllä seurannut eräitä edustajia, joilla voisi ollakin jotain pelättävää.

Mutta tämä toinen vaatimus, tahallaan tai tiettyjen tavoitteiden seuraamiseksi, ed. Ukkolan puheenvuoro: minusta se, että ammattiyhdistysliike tai työnantajat tai maatalousjärjestöt tukevat edustajaa niin, että hän edistäisi niiden tavoitteita, on täysin normaalia. Tässähän on kysymys siitä, että esitetään joku poikkeava vaatimus. Sanotaan, että ihminen, joka on vastustanut ydinvoimaa, yhtäkkiä täällä äänestää ydinvoiman puolesta ja sitten ilmenee, että ydinvoimayhtiö on hänet hoitanut. Tässähän on kyseessä ihan poikkeava vaatimus, joka esitetään, joka ei sovi lainkaan hänen poliittisen kuvaansa tai hänen edustamansa puolueen kuvaan. Muutenhan siitä ei minusta rangaistavaa voi tulla. Siitä, että joku vakuutetaan tukemaan omaa poliittista ajatustaan, nyt tuskin vielä tulee mitään rikosta.

Mutta tämä riippumattomuuden horjuttaminen kyllä perustuu siihen, että huomataan jossain edustajan toiminnassa jotain aivan selvästi poikkeavaa, niin kuin äsken sanoin, että siihen kiinnitetään huomiota. Näin tämä nyt on rakennettu. Sitten on muistettava aina, että rikoksia nyt ei tee sattumalta eikä vahingossa. Kyllä rikollinen teko kuitenkin vaatii tai edellyttää sitä, että ihminen tietää, että hän tekee rikoksen, että hän tekee niitä tahallisesti. Tahallisuushan on näytettävä. Jos nyt lähdetään sille linjalle, että haetaan omaa pykälää edustajalle, niin tässä se nyt suurin piirtein on. Sitä voi varmaan viilata ja järkeillä sen pohjalta, mutta en nyt toden totta usko, että siinä on mitään riskiä kenellekään edustajalle, joka toimii normaalina ihmisenä. Joillekin poikkeukselle voi olla, mutta minä en pidä tätä kovin hankalana.

Sitten on tämä immuniteetti. Tällä hetkellähän se on epäselvä. Kumpikaan valiokunta, ei perustuslaki- eikä lakivaliokunta, ei ole pystynyt sanomaan, jos nyt olisi todella tapaus eduskunnassa, jossa epäiltäisiin, että on rikottu voimassa olevaa korruptiosäännöstä, vaatiiko se eduskunnan suostumusta vai ei. Se on tietysti valtavan hyvä, jos nyt pystytään siihen ottamaan kantaa. Yleensähän länsimaissa on päädytty siihen, että tässä tapauksessa se ei vaatisi mitään poikkeavaa säännöstä.

Sitten aiheeton rikosepäilys: Sillehän nyt ei voi mitään, jos ihmisiä vastaan esitetään aiheettomia rikosepäilyksiä. Jos on todella syytön, tuskin siitä nyt kauhean paljon vaivaa on, mutta sille ei mitään suojaa löydy, enkä minä usko, että tämän pykälän säätämisellä siitä tulee ongelma.

Sitten ed. Ukkola puhui tästä säännöstöstä ikään kuin tässä olisi nyt tämä vaikutusvallan kauppaaminen tai palkitseminen. Sitähän tässä ei ole. Nimenomaan tämä Nova Groupin toimintahan sisälsi niitä piirteitä, että pyydettiin vaalitukea, annettiin ymmärtää, että voidaan vaikuttaa asioihin, eli toimintaa, joka pitäisi kriminalisoida. Tätä säännöstä on myös vastustettu sillä, että sanotaan, että rikoslain säännökset riittävät, mutta tämä joukko Nova Groupissa ohimennen rikkoi kaikkia muitakin säännöksiä, eli kyllä sille joku rangaistus saattaa olla tulossa. Mutta ongelma on ilmeisesti korruption kannalta se, että jos päätöksentekijäministerin lähipiirissä on ihminen, joka pystyy vaikuttamaan häneen ja ei ole virkasuhteessa eikä suorita julkista tehtävää, on joku vaalityöntekijä kentällä tai aktiivinen liikemies, niin sillä ei ole mitään säännöstä, jos tämä ottaa rahaa ja lupaa, että hän hoitaa ministerin tekemään jonkun päätöksen, joka on laiton. Sitä kai tässä korruptiosäännöstössä yritetään tukkia.

Toivon lakivaliokunnalle menestystä näiden hyvien säännösten tekemisessä, mutta minusta tätä esitystä pitäisi nyt käsitellä sillä tavalla, että siinä olisi tämmöinen säätämisen meininki. Koska jos nyt vaan etsii tästä epäkohtia, niin se on kyllä helppoa, mutta se ei vie asiaa eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Minulla on se käsitys, että tässä hankkeessa on todella säätämisen meininki. Hallitus on tehnyt ministeri Braxin johdolla vakavaa valmistelutyötä, ja myös eduskuntaryhmät ovat olleet kuultavina. Tässä on todellakin tarkoitus näitä säädöksiä uudistaa tämän hallituksen esityksen mukaisesti tai vähintäänkin sen pohjalta.

Silloin, kun ollaan rikoslakia säätämässä, on tietysti pyrittävä mahdollisimman suureen tarkkarajaisuuteen, ennakoitavuuteen, eli siihen, että todellakin asianomaiset ja myös ne viranomaiset, joille kuuluu asioiden tutkiminen ja syyttäminen ja tuomitseminen, tietäisivät, missä laissa tarkoitetut rajat kulkevat. Itse koen, että tämä on tärkeätä erityisesti tai ainakin myös kansanedustajien kohdalla, koska — toisin kuin ed. Söderman äsken totesi, jos oikein ymmärsin — kyllä kansanedustajalle ja esimerkiksi hänen ollessaan ehdokkaana vaaleissa voi olla hyvinkin suurta haittaa siitä, että häntä epäillään jostakin rikollisesta teosta, vaikka hänet sitten myöhemmin syyttömäksi todettaisiinkin.

Aivan tosielämästä muistan esimerkin, jossa istuvaa kansanedustajaa Ingvar S. Meliniä poliisi epäili lahjuksen vastaanottamisesta, ei kansanedustajana mutta kunnallisen luottamustehtävän haltijana. Hufvudstadsbladet uutisoi sen suunnilleen päivää ennen vaaleja. Melin tippui eduskunnasta todennäköisesti tämän uutisen myötävaikuttaessa asiaan. Myöhemmin hänet todettiin syyttömäksi. Virhettä ei saanut enää korjattua.

Pidän selvänä, että rikoslaissa tai muussakaan laissa ei voida kasuistisesti kaikki mahdolliset tapaukset huomioon ottaen luetella, mikä on sallittua toimintaa ja mikä on tässä laissa tarkoitettua lahjuksen vastaanottamista, mikä on esimerkiksi tavanomaista vieraanvaraisuutta kansanedustajan työssä ja mikä on epätavanomaista vieraanvaraisuutta. En usko, että se, mitä ed. Söderman omassa puheenvuorossaan sanoi, että kyllä sen tunnistaa, milloin tarjoilu on ylenpalttista, riittää rajankäynniksi. Ed. Sasilla oli oma aika selkeä esitys rajankäynniksi, että se kaikki, mitä pystyy, oliko se nyt illan aikana tai vuorokauden aikana, suustaan alas laittamaan ruokana ja juomana, ei vielä täyttäisi korruption tunnusmerkistöä.

Kun, oikeusministeri Brax, te esitätte tätä esitystä, haluan kysyä teiltä, miten te näette rajan asettuvan tällaisessa kuvitteellisessa tapauksessa, joka kuitenkin olisi täysin mahdollinen. Eli ajatellaan, että Kansaneläkelaitos kutsuu eduskunnan sosiaalivaliokunnan Luoston majalleen pitämään seminaaria. (Ed. Asko-Seljavaara: Se tapahtuu joka vuosi!) — Näin ymmärtääkseni tapahtuu joka kevät. — No, tällä kertaa seminaari on vähän pitempi, perjantaista maanantaihin, ja varsinaista ohjelmaa eli esitelmiä ja keskusteluja olisi vain lauantaipäivän aikana, ei enää kuitenkaan illalla. Siis perjantaina olisi lähinnä saapuminen ja tuloillallinen, ja sunnuntaina olisi sitten normaalia Lapissa tarjottavaa oheisohjelmaa, kuten hiihtoa laskettelurinteessä ja murtomaahiihtoa, poroajelua, moottorikelkkasafaria ym. sellaista oheisohjelmaa, jota ymmärtääkseni siellä tarjotaan. Itse en ole vuosikausiin käynyt Lapin tuntureilla.

Kansaneläkelaitos maksaa kaikki matkat, maksaa majoituksen, maksaa, ed. Söderman, herkulliset aamiaisen, lounaan, illallisen normaaleine ruokajuomineen, mutta vielä siten, että illallisravintolassa piikki on auki. Jos kansanedustajat, jotka on kutsuttu, haluavat jäädä vielä illallisen jälkeen tanssimaan ja nauttimaan virvokkeista, se voi tapahtua Kansaneläkelaitoksen piikkiin. Läksiäislahjaksi Kela antaa kaikille semi-naarin osanottajille, kansanedustajille ja valiokuntaneuvoksille, oman brändinsä mukaisen hiihtotakin ja kotiin vietäväksi vielä solmion ja huivin.

Näissä lauantain esitelmissä Kansaneläkelaitos käyttää paljon aikaa ja paljon hyviä argumentteja vakuuttaakseen sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet siitä, että toimeentulotuen laskennallinen perusosa pitäisi siirtää Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi, kun se nyt on kuntien maksettavana. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, jopa ne, jotka ennen ovat vastustaneet tätä toimeentulotuen Kelaan siirtoa, tulevat näiden argumenttien kautta tai ehkä jonkun mielestä näiden virvokkeiden vuoksi vakuuttuneiksi siitä, että tämä on järkevä uudistus, ja päättävät valiokunnan jäseninä tehdä yhteisen lakialoitteen tämän Kelaan siirron toteuttamiseksi.

Nyt kysymys kuuluu: onko mahdollista, että näin kuvattu, ei täysin kuvitteellinen, esimerkki täyttäisi tämän uuden lainsäädännön valossa kansanedustajan lahjuksen oton tunnusmerkistön? Ennen kaikkea kysymys on siitä, minkälaista näyttöä poliisi ja syyttäjä tarvitsevat, jotta he voisivat arvioida, tapahtuuko tämä mielenmuutos tai toiminta näiden esitelmissä esitettyjen hyvien argumenttien ansiosta vai sen ylenpalttisen, sanotaan nyt sitten näin, vieraanvaraisuuden ansiosta, jota Kansaneläkelaitos on edustajille osoittanut.

Arvoisa ministeri, kysyn myös, onko arvionne toinen, jos kaiken tämän takana ei olekaan Kansaneläkelaitos vaan kansainvälinen lääkeyhtiö ja kyse ei olekaan toimeentulotuen Kelaan siirrosta, vaan jostakin sellaisesta lääkekorvausjärjestelmän muuttamisesta, jota tämä yhtiö oman toimintansa kannalta pitää perusteltuna.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvoisalle ministeri Braxille totean, että ne virkkeet, joissa mainitsin, että "keskustan eduskuntaryhmä katsoo", ovat keskustan eduskuntaryhmän lausunnosta oikeusministeriölle, kuten myös puheenvuorostani noin 90 prosenttia, ja tämä lausunto varmaan löytyy oikeusministeriöstäkin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On tietysti erittäin tärkeää se, että kaikki pienetkin epäilykset siitä, että korruptio kuuluisi suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, voidaan poistaa, ja sen tähden on tietysti tärkeätä, että lainsäädäntöä myöskin uudistetaan. Mutta kyllä nämä esimerkit, jotka tässä ovat jo aikaisemmin olleet, osoittavat, että kyllä tämä rajan vetäminen on hirveän vaikeata. Kyllä minä näen sen niin, että kyllä tämä rajan vetämisen täytyy olla edustajalla itsellään sisällään. Sen lisäksi toki tarvitaan lainsäädäntöön tiettyjä rajoja, mutta itse pitää älytä, missä kohtaa on riippuvaisuussuhteessa ja missä ei.

Jos otan esimerkin vaikka omasta vaalikampanjastani, jossa suurin ulkopuolinen rahoittaja on laittanut 1 000 euroa ja itse olen laittanut 37 000 euroa, niin koen, että en ole kyllä riippuvaisuussuhteessa siihen 1 000 euron antajaan, eli näen sen asian kyllä niin, tämän taloudellisen riippuvaisuuden.

Täällä on puhuttu siitä, että ollaan riippuvaisia joistakin taustaryhmistä. On tietysti niin, että jokaisella kansanedustajalla on joitakin taustaryhmiä, koska muuten yleensä ei tule kansanedustajaksi, jos ei ole jossakin ryhmässä jo etukäteen suosittu, joissakin järjestöissä, joissakin sellaisissa, jotka haluavat joitakin asioita ajaa. Mutta jos taustat ovat vaikka yrittäjäjärjestössä, kuten minulla itselläni on, niin ei se tarkoita sitä, että olen joka asiassa samaa mieltä kuin yrittäjäjärjestö, ei todellakaan, vaan aivan itsenäisesti harkitsen kyllä sen, missä asiassa olen heidän kanssaan samaa mieltä ja missä asiassa en. Eli en ole tässä asiassa ekspertti, tämän rajan määrittämisessä, mutta koen niin, että kyllä kansanedustaja itse ymmärtää pitkälti sen ja hänen pitää ymmärtää, missä se raja menee. Mutta koska tällainen riski on olemassa, että kaikki eivät sitä välttämättä ymmärrä, niin sen takia nämä säännökset tarvitaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Jotta vastaukseni ed. Zyskowiczille olisi edes jossain määrin tolkullinen, kerron vielä yhden asian, jota en ole aikaisemmin kertonut, hallituksen esityksen perusteluista. Siellä on nimittäin kohdassa, jossa kerrotaan, minkä takia tässä vaiheessa ei löytynyt riittävän tarkkarajaista vaihtoehtoa tälle vaikutusvallan epäasialliselle myynnille, kerrotaan, mitä sen sijaan toivotaan vakiintuneen työnjaon mukaan eduskunnan tekevän.

Siellä toivotaan sitä, että eduskunta katsoisi, ja tämä asia lankeaisi tässä työnjaossa käsittääkseni lähinnä puhemiesneuvostolle, missä määrin nykyinen kansanedustajien varsin ohut ja pinnallinen sidonnaisuusrekisteri olisi parannettavissa ja missä määrin sen rekisterin parantamisen yh-teydessä voitaisiin ottaa huomioon myös Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen sangen tuore suositus. Ed. Sasi on aikaisemmissakin yhteyksissä mainostanut tätä hyvää yleiskokouksen suositusta, jonka mukaan myös kanssakäyminen erilaisten lobbareiden kanssa tulisi julkiseksi. Tältä osin on ollut semmoinen vakiintunut käytäntö, että näihin asioihin oikeusministeriö ei ensimmäisenä päälle päsmää, vaan että ne olisivat talon oman valmistelun puitteissa.

Mutta tämä ei kyllä poissulje sitä toivetta, minkä ed. Sasi mielestäni ihan asiallisesti esitti, että lakivaliokunta rohkenisi käydä käsiksi myös siihen, mitä on pidettävä tavanomaisena kestityksenä, ja muutenkin ottaisi näitä esimerkkejä enemmän. Nämä eivät sulje pois toisiaan, tarvitaan todennäköisesti molempia.

Sen sijaan se ajatus, joka oikeusministeriöllä oli vielä silloin, ennen kuin eduskuntaryhmiä kuultiin, että eduskunta myös tämmöisillä ohjeistuksillaan ottaisi kantaa näihin kestityksiin, tyrmättiin eduskuntaryhmien kuulemisessa. Oikeusministeriökin siltä osin luopui ajatuksestaan, eikä se siis sisälly tämän hallituksen esityksen perusteluihin. Se kerrottakoon jo tässä vaiheessa.

Mutta paikallaan saattaisi olla sidonnaisuusrekisterin muuttaminen nykyistä paljon laajemmaksi, niin että siinä näkyisivät muun muassa taustajärjestöt, jotka ovat edustajille keskeisiä. Edustajat silloin määrittelisivät ne ja poikkeuksellisen tiiviin kanssakäymisen tiettyjen lobbareiden kanssa. Ja silloin — ja nyt tulee ensimmäinen vastaus ed. Zyskowiczin hyvään kysymykseen — ei esimerkiksi olisi ensinnäkään poissuljettua vaan suorastaan toivottavaa, että jos valiokunnilla on tämän kaltaisia, näin tiiviitä, kutsuja tai tiivistä yhteistyötä, se näkyisi ja olisi julkista, ja silloin esimerkiksi tämän kaltainen rekisteri olisi siinä paikallaan.

Sitten tullaan tähän kuvitteelliseen esimerkkiin, joka käsittääkseni ei todellakaan ole kovin kuvitteellinen. En ole ollut kyseisen valiokunnan jäsen, mutta tarinoita olen kuullut. Tarvittaisiin siis näyttöjä. Poliisin pitäisi tutkia ja todeta, että edun vuoksi mielipide olisi muuttunut, ja silloin olisi oltava vielä se arvio, että kysymys ei ollut mistään tavanomaisesta kestityksestä vaan että oli kyseessä merkittävä etu. No, nyt juristi vastaa ensimmäisenä tietysti, että jos se on arvattavissa ja jokavuotista ja koskee kaikkia valiokuntia, niin varsinaisestihan todennäköisesti mikään erityinen etu ei tule juuri tälle yhdelle edustajalle.

Mutta jos näyttöä löytyisi siitä, että siinä se nyt miettii, että haluaa päästä Kelan majalle ensi kerrallakin, ja siinä olisi joku tämmöinen logiikka, että toimii juuri tämän edun vuoksi, niin eihän syyte ole poissuljettu. Mutta pidän sitä aika mahdottomana, jos meillä on vain tämä tieto, minkä edustaja Zyskowicz kuvaili, eikä poliisilla olisi kättä pidempää näyttöä. Mutta entä jos on todistajanlausunto ja mitä tahansa, mitä normaalistikin? Nyt tulee vastaukseni toinen osa: Kun mietitään ennustettavuutta ja tarkkarajaisuutta, joiden oikeusvaltion perusperiaatteiden perään täällä on aivan ymmärrettävästi kysytty tänään, niin silloin on hyvä katsoa, millä tavalla tämä talo on vuosikaudet, vuosikymmenet katsonut, että lahjuspykälät ylipäätänsä ovat tarkkarajaisia ja ennustettavia, ja siihen päälle on vielä huomioitava, mitä edustajantoimen tietyistä piirteistä johtuu.

Mutta kun ed. Zyskowiczin jatkokysymys oli vielä, muuttuuko tilanne, jos kysymys olisikin täysin yksityisestä toimijasta, niin jossain määrin saattaisi muuttua, jos esimerkiksi olisi kysymys rajatusta joukosta kansanedustaja eikä koko valiokunnasta eikä tämmöisestä aika vakiintuneesta, ennustettavasta tapaamisesta tai jos peräti tämä toistuu tai pääsee muidenkin etujen piiriin, jos toimii halutulla tavalla, tai joitain muita näyttöjä kertyy siitä, että nimenomaan tämän edun vuoksi on yhtäkkiä muutettu mielipidettä ja alettu asiaa ajaa.

Mutta lähtökohtaisesti on hyvin vaikea ajatella, että vaikka Kela onkin eduskunnan alaisuudessa, se jotenkin olisi siltä osin vastuusta vapaa. Jos sen toiminnasta löytyisi tämän kaltaisia piirteitä ja näyttö riittäisi, niin ei voida ajatella, että Kela tai Yle olisi tämän lain ulkopuolella.

Mutta korostan sitä, että kaikissa tilanteissa näyttöä täytyy etsiä samoilla vakiintuneilla metodeilla kuin lahjusrikoksissa ylipäätänsä etsitään. Sitä löytyy hyvin erilaisista paikoista, ja joskus, vaikka epäilykset ovat hyvin vahvoja, ei löydy riittävää näyttöä, jolloin tietysti oikeusvaltiossa juttu raukeaa eikä ketään syytetä.

Tämän parempaa vastausta tässä yhteydessä en osaa sanoa. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että Lapin-matka tuolla tavalla kuvattuna kaikkine mausteineen, ainakin jos se ei koske koko valiokuntaa tai sinne saa ottaa lähipiirinsä mukaan, on kyllä jo kohtuuton eikä tavanomainen etu. Mutta tässä tilanteessa, kun koko valiokunta lähtee valiokuntamatkalle ikään kuin eduskunnan hallinnassa olevan laitoksen vieraaksi, tilanne muuttuu selvästi vaikeammaksi arvioida.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz puhui tästä Melinin tapauksesta, joka oli sikäli tietysti hyvin ikävä hänelle, että hänen omassa lehdessään juuri ennen vaaleja julkaistiin tämä rikosepäily. Sen sijaan minusta se, että poliisi ryhtyi tutkimaan sitä, oli aivan paikallaan. Ed. Melin oli Siemensin täkäläisen hallituksen jäsen. Siemensiltä oli poliisin tutkinnassa löytynyt musta kassa, jolla lahjottiin suomalaisia virkamiehiä tässä metron edistämishankkeessa, ikään kuin me olisimme joku kehitysmaa, niin että oli kyllä aivan paikallaan, että sitä tutkittiin. Se on nyt muistettava, että jos edustaja menee tämmöisiin bisneksiin mukaan, niin riski on tietysti valtavan paljon suurempi kuin jos pysyy niiden ulkopuolella.

Tämä Lapin-matka: Virkamiehenä minua on kutsuttu kaiken maailman Lapin-seminaareihin, joihin minä en ole eksynyt. Se, että tilaisuus on Lapissa, ei tarkoita sitä, että rikoslakia siellä ei sovelleta. Minusta tämän pykälän koko ratiohan on se, että tämmöisten pitäisi loppua. Kansanedustajien ei pitäisi kerta kaikkiaan etsiä erityisiä etuja sillä, että on edustaja, jos tarjoajia löytyy. Sehän on koko tämä ajatus. Ainakin jos on kysymyksessä kansainvälinen yhtiö, joka yrittää tätä pientä kansaa ja sen edustajia naruttaa, niin varmaan siinä löytyy aineksia rikossyytteisiin.

Kelan kohdalla tämmöinen toiminta pitäisi todella lopettaa ja ne seminaarit pitäisi pitää Kelan edustustiloissa ja asiapohjalta, eikä siihen pidä liittyä tämmöisiä ilmaisia etuja, joita eivät äänestäjät eivätkä varsinkaan köyhät ihmiset voi hyväksyä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Södermanin kannanotto oli aika kuvaava. Mikäli minä olen ymmärtänyt, niin täältä on matkailtu Lapissa 20—30 vuotta jatkuvasti. Minä inhoan Lappia, minä inhoan sääskiä ja minä inhoan lunta. Minä en ole koskaan käynytkään siellä Rovaniemeä korkeammalla. Mutta kysymys ei olekaan siitä.

Mutta onko ed. Söderman nyt ihan tosissaan, että kaikki tämän tyyppinen matkailu pitää kansanedustajan lopettaa? No, silloin pitää kyllä ottaa yksinkertaisesti virkamieslaki ja sen säädökset meille käyttöön eikä tämmöisiä, joita voi tulkita, miten sattuu. Täytyy sitten yksinkertaisesti tehdä samanlainen lainsäädäntö tai sitten samanlainen kuin vaalirahalaissa, josta minä en ymmärrä yhtään mitään. Se on niin vaikea, että sitä ei ymmärrä kukaan muukaan ilman kirjanpitäjää ja talousneuvojaa, niin että pystyy toimimaan niin oikein, ettei tee rikosta ja virhettä vaalirahoissa jatkossa. Aikaisemmin oli hyvin helppoa. Kun oli rehellinen ja tarkka, niin ei ollut mitään selvitettävää.

Mutta minä kysyn tässä, että jos tämä laki tulee voimaan, niin kohtahan kaikki on epäilyttävää. Eihän tässä uskalla mennä minnekään. Suomen Pankin majat on kohta kielletty kansanedustajilta, ei sinne saa mennä edes pankkivaltuusto. Veikkaukset majat ovat poissa. Tämähän menee etenkin mieskansanedustajille ihan mahdottomaksi, tämä kansanedustajan homma. Ettehän te pääse enää mihinkään. Elikkä oletteko, ed. Söderman, todella sitä mieltä, että kaikki tämmöiset loppuvat tämän lain myötä?

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Zyskowicz sanoi, lääkefirmat kyllä varmasti ovat yksi parhaimpia, mitkä pystyvät kyllä todella tyylikkäästi hoitamaan muutamankin illan ja päivän ja yön kestityksen.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ihan vaan pöytäkirjaan merkintänä: Minun käsittääkseni eikä minulla ole tiedossa eikä oikeusministeriössä valmistelun yhteydessä tullut mitään tämän kaltaista laajaa epäilyä, että eduskunnassa olisi — tai että kun nämä pykälät tulevat voimaan, niin sen jälkeen olisi — syytä epäillä laajamittaisesti ja paljon korruptiota.

Kysymys on siitä, että ei ole mitään perusteita, minkä takia nykyisen rikoslain kansanedustajien lahjontaa koskevat pykälät jäisivät voimaan, koska ne ovat käytännössä hyvin monitulkintaiset ja sen verran monen mutkan taakse kirjoitettuja. Silloinkin kun olisi selvästi kysymys siitä, että edun vuoksi aletaan ajaa joitakin asioita, niin ne kansanedustajan lahjontapykälät eivät silti suurimmassa osassa, ne nykyiset pykälät, osu tilanteeseen, ja se on kestämätön tilanne. Se muutetaan. Sitä vaatii myös Euroopan neuvoston Greco.

Enkä usko, että tässä talossa, ja tämä on mielestäni syytä nyt korjata, olisi korruptiota sillä tavalla rehottavasti tai merkittävässä määrin.

Mutta kyllä tämäkin keskustelu osoittaa aiheelliseksi sen, mitä ed. Sasi puhui lakivaliokunnan toiveista, että siellä olisi ehkä hyvä vielä pohtia ja miettiä kertaalleen konkreettisia esimerkkejä.

Palaan vielä kerran siihen, että sinne vanhaan rekisteriin meistä itse kustakin ei voi ilmoittaa muuta kuin semmoiset todella vahvat sidonnaisuudet kansanedustajina, että on suorastaan siis hallituksessa jossakin yhteisössä, ei edes valtuuskunnassa tai muuten aktiivinen tai tunnetusti hyvin läheisissä väleissä tai kanssakäymisissä. Sen rekisterin uusiminen poistaisi monia ongelmia. Jos siinä yhteydessä vielä sitten voi vapaaehtoisesti ilmoittaa myös muusta kanssakäymisestä, niin luulen, että aika moni ongelma poistuu jo sillä, että jokainen testaa, voiko toimen kirjoittaa sinne rekisteriin eli kestääkö se päivänvalon. Silloin sen voi tehdä. Jos epäilyttää kirjoittaa rekisteriin, ehkä silloin on syytä muutenkin miettiä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä sen verran, että yritysmaailma on tottunut tätä vuosien aikana käyttämään runsaasti ja paljon runsaammin kuin tämä maailma. Sen takia, kun siellä on paljon tultu takaisinpäin ja peruutettu ja nuukisteltu ja muutakin, minä ajattelin vaan ihan psykologisesti, että tässä meidänkin asiassamme, vaikka tämä on pientäkin, voisi myös seurata samaa esimerkkiä.