Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä hallituksen esitystä HE 80/2010 vp erittäin tervetulleena uudistuksena. Aika yllättävää olisi, jos toisella tavalla tähän suhtautuisin, koska se hyvin pitkälti perustuu lakialoitteeseen 42/2004, jonka olen silloin jättänyt, ja silloin sen allekirjoitti 105 kansanedustajaa. Ehkä jotain kertoo byrokratian rattaista, että tässä on nyt mennyt kuusi vuotta, ennen kuin on päästy siihen tilanteeseen, että eduskunnan enemmistön allekirjoittama lakialoite nyt tulee tässä hyväksytyksi.

Toki tässä on tiettyjä eroja, mutta hyvin pitkälti tämä on saman suuntainen kuin tuo lakialoite. Tässä on kaksi olennaista asiaa. Ensimmäinen on se, että kansalaisuuteen vaadittavaa aikaa lyhennetään. Se on nyt ollut kuusi vuotta. Se lyhennetään tässä yhteydessä viiteen vuoteen ja hyvän kielitaidon kautta neljään vuoteen. Sitten vieläkin tärkeämpää on se, että niillä, jotka ovat olleet tilapäisellä oleskeluluvalla, aikaisemmin tätä aikaa ei ole laskettu kansalaisuusaikaan ollenkaan ja nyt se lasketaan puolittain.

Mitä tämä suomeksi sanottuna merkitsee? Se tarkoittaa sitä, että jos Helsingin yliopistoon tulee vaikka afrikkalainen opiskelija tai amerikkalainen opiskelija tai intialainen opiskelija ja opiskelee täällä kuusi vuotta, saa tutkinnon yliopistosta ja jää sen jälkeen Suomeen töihin, niin ennen tätä lakiesitystä asia oli niin, että hänellä ei ollut kansalaisuusaika juossut vielä yhtään, vaan vasta sen jälkeen, kun hän oli ollut kuusi vuotta Suomessa töissä, hänellä oli mahdollisuus anoa kansalaisuutta, jonka nopeimmillaan saa kahdessa kolmessa kuukaudessa, mutta joka voi kestää vuodenkin, voi kestää enemmänkin. Toki silloin on kyse jo siitä, että hakemuksessa on jotain epäselvää, puuttuu liitteitä tai on syyllistytty johonkin rikokseen. Silloin tietysti saakin kestää pidempään, eikä välttämättä tarvitse tietenkään myöntää ollenkaan. Kuitenkin yli 90 prosenttia kansalaisuuksista myönnetään silloin, kun kyse on siis niistä hakemuksista, joilla on oikeutettu tähän, ja kielitesti pitää läpäistä. Mutta jos ajatellaan sen tänne tulleen opiskelijan sitouttamista Suomeen jäämiseen, on aika kohtuutonta, että valmistuttuaan ja oltuaan täällä töissä joutuu kuusi vuotta asumaan, jotta voi edes hakea kansalaisuutta.

Aika paljon käydään keskustelua siitä, mikä on kansalaisuuden merkitys kotiutumiselle. Käytän nimenomaan sanaa "kotiutuminen" enkä "kotoutuminen". Väitän, että sen merkitys on aika iso. Takavuosina — ehkä vieläkin, mutta ainakin aiemmin — esimerkiksi Turussa pidettiin näitä kansalaisuusjuhlia, joissa kaikki ne, jotka olivat saaneet sinä vuonna Suomen kansalaisuuden, juhlivat sitä yhdessä. Se kertoi siitä, minkälaista kunnioitusta tätä asiaa kohtaan on. On tietysti niin, että vasta kun saa kansalaisuuden, on täysivaltainen jäsen yhteiskunnassa. Sen takia meidän voimassa oleva lainsäädäntömme ennen tätä esitystä on ollut ehdottomasti liian tiukka kansalaisuuden saamisen suhteen nimenomaan sen takia, että tämä aika on ollut niin pitkä ja myöskin käsittelyajat olivat jossain vaiheessa varsin pitkiä.

Minkä suuruisesta asiasta tässä on kyse? Vuonna 2008 kansalaisuushakemuksia ratkaistiin 4 315 kappaletta, ja kuten mainitsin, 90 prosenttia päätöksistä oli myönteisiä, eli ollaan tässä suuruusluokassa. Edellisenä vuonna niitä oli 2 989, joten jonkun verran on myös vuosien välistä vaihtelua, mutta 2 500:n ja hieman yli 4 000:n välille tämä asettuu pitkässä juoksussa. Tässä suhteessa tämä lakiesitys, joka nyt on hallituksen taholta tullut, vie selvästi tätä asiaa eteenpäin.

Merja Kyllönen /vas:

Herra puhemies! Edustajakollega Satonen kuvasi hyvin tämän lain merkittävyyttä ja tärkeyttä, ja jollakin tavalla näkyy se keskustelu, mitä tässäkin salissa on käyty siitä, kuinka me voimme turvata jatkossa Suomessa pysyvästi asuvien ja oleskelevien oikeudet ja myös mahdollisuuden sitoutua Suomeen ja tulla täysivaltaiseksi kansalaiseksi, työskennellä, perustaa perhe. Ennen kaikkea kun ajattelee tätä tilannetta, jossa kansamme ikääntyy, vanhenee, ja työkykyisestä väestöstä on tulossa huutava pula — ainakin näin meitä pelotellaan — sitä suuremmalla syyllä on tärkeää korjata lainsäädäntöä. Tässä tilanteessa näen kyllä erittäin tärkeänä, että kansalaisuuslakia muutetaan.

Tietysti täällä taustalla on varmasti lakialoitteen lisäksi myös korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2007 antaman ratkaisun mukainen tulkinta, jossa oikeus on katsonut asumisajan alkaneen ensimmäisen, luonteeltaan tilapäisen oleskeluluvan myöntämispäivästä lähtien eikä vasta pysyväisluontoisen luvan myöntämisestä. Mutta on kyseessä kuitenkin merkittävä asia, ja näen hyvänä, että tätä edistetään.