Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kysymykseni on uudelle peruspalveluministeri Susanna
Huoviselle. Ensinnäkin, onnittelut teille tähän
vaativaan ja tärkeään tehtävään.
Haluaisin kysyä teiltä omaishoidosta. Kansalaiset
arvostavat omaishoitajia todella kovasti, ja tässä salissa
on myös lukuisia kertoja keskusteltu omaishoitajien tilanteen
parantamisesta. Meillä on yli 300 000 omaishoitajaa
tässä maassa, ja heistä noin 40 000
saa tätä omaishoidon tukipalkkiota. Minä itse
ja keskusta kannatamme sitä, että yhtenäisten
kriteerien myötä tämä voitaisiin
siirtää Kelan vastattavaksi. Nyt sitten omaishoidon
kehittämistyöryhmä esitti tässä muutama viikko
sitten, että yhtenä vaihtoehtona olisi, että siirretään
Kelalle omaishoidon tuki. Järkytyksekseni olen huomannut,
että olette ottanut jo tässä viikon sisällä kantaa
siihen, että ette kannata tätä vaan pidätte
sitä hokkuspokkustekona, että siirrettäisiin
Kelan hoidettavaksi omaishoito. Kysynkin, miten te teitte jo tällaisen
kielteisen päätöksen ja onko tämä teidän
kantanne lopullinen.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää näistä onnitteluista
vaativaan tehtävään.
On totta, että omaishoito on meille erittäin
tärkeää, ja kun väestö ikääntyy,
niin uskon, että se on tulevina vuosina yhä tärkeämpi
hoitomuoto. Tästä luulen, että vallitsee
hyvin laajalti yhteinen näkemys.
Mitä sitten tulee tuohon viime viikon kannanottoon,
meillä oli vanhuspalvelulain voimaantulon johdosta iso
keskustelutilaisuus, jossa myös tätä omaishoitoasiaa
sivuttiin, ja kantaani kysyttiin myös tähän
Kelalle siirtämiseen. Sanoin, että en ole vielä muodostanut
siitä kantaa, koska meillähän on parhaillaan
tämä työryhmä tekemässä työtään
ja haluan tietenkin antaa tälle tärkeälle
työlle työrauhan. Sen jälkeen, kun työryhmä sitten
vuoden lopussa antaa tämän loppuraporttinsa, on
vasta johtopäätösten aika. Mutta minusta
se ei ole sellainen keino, jolla yksin voidaan ratkaista ne ongelmat,
joita omaishoidossa on.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Siinä on sellainen etu, että silloin
omaishoitajat olisivat keskenään tasavertaisessa
asemassa riippumatta siitä, missä kunnassa ovat.
Nythän ongelma on se, että kunnat nimenomaan pitävät määrärahasidonnaisena
tätä, ja sitten niitä keskeytetään.
Teidän ja minunkin kotikaupungeissa näin on tapahtunut.
Otitte esille tämän vanhuspalvelulain. Siinähän
nimenomaan korostetaan tätä kotona asumista mahdollisimman
pitkään, ja se on oikein hyvä arvo ja
tavoite. Jos muistan oikein, kun tämä vanhuspalvelulakihan
tulee voimaan nyt parin viikon päästä heinäkuun
alusta, niin edellinen ministeri lupasi, että samaan aikaan
tulevat voimaan myös ikäihmisten hoidon laatusuositukset, ja
uutena asiana vielä niin, että tähän
kotona tapahtuvaan hoitoon, joka on erityisen tärkeää yksinäisten
vanhusten osalta, tulisi myös henkilöstömäärään
suositukset. Pitääkö tämä paikkansa? Ensinnäkin,
tulevatko laatusuositukset voimaan parin viikon päästä,
ja tuleeko henkilöstömitoitussuositus?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Todellakin tämä historiallinen
vanhuspalvelulaki astuu voimaan 1.7., ja juuri huomenna itse asiassa
laitetaan eteenpäin nämä laatusuositusasiat,
joita edustaja Vehviläinen kysymyksessään
mainitsi. Meillä on ollut työryhmä, joka
on näitä laatusuosituksia nyt pohtinut, ja huomenna
tosiaan nämä etenevät sillä tavalla
myöskin julkiseen kommentointiin, että tuonne
valtioneuvoston otakantaa.fi-sivustolle laitamme ne kaikkien katsottavaksi
ja kommentoitavaksi. Sen lisäksi järjestetään
pyöreän pöydän keskusteluja
näistä laatusuositusasioista ammattilaisille ja
asiantuntijoille, jotta saamme myös palautteen näihin
suosituksiin, ja sen jälkeen sitten suositukset saatetaan
voimaan. Tämä on todella tärkeä osa
vanhuspalvelulain toimeenpanoa, että saamme myös
nämä suositukset eteenpäin.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Oli oikein mieluisaa kuulla uudelta ministeriltä, että tämä teidän
hokkuspokkuskantanne ei aivan vielä ole nyt lukkoon lyöty,
ja se onkin hyvä, koska useat puolueet eduskuntavaalien
alla, myös nyt hallituksessa istuvat, olivat sitä mieltä, että Kela-siirto
omaishoidon tuen osalta olisi oikeudenmukainen ratkaisu eri kunnissa,
eri puolilla Suomea asuville, tärkeää työtä tekeville omaishoitajille.
Arvoisa puhemies! Teidän edeltäjänne
kanssa täällä useaan otteeseen keskustelimme
salissa omaishoidosta, ja esiin nousi myös omaishoitajien
tuen verotus. Moni omaishoitaja kokee verotuksen epäoikeudenmukaisena.
Pienestä eläkkeestä ja tästä tuesta,
muutamasta satasesta, saattaa lähteä jopa 50 prosenttia
maksuna veroihin. Mikä on teidän kantanne tähän
omaishoidon verotukseen? Olisiko verovähennys mahdollinen? Tästä edellisen
ministerin kanssa kävimme useasti keskustelua.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Haluan vielä alleviivata sitä, että jaan
tämän käsityksen, joka täällä on
esitetty siitä, että me tarvitsemme yhtenäiset
käytännöt omaishoidon asioille, koska
itsekin olen ihan kansanedustajana saanut erittäin paljon
yhteydenottoja siitä, että nämä käytännöt
vaihtelevat nyt liikaa. Olen vain sanonut sen, että en
usko, että pelkällä Kela-siirrolla saamme
tämän asian ratkaistua, koska pelkoni on se, että silloin
se palveluketju siellä kunnan tasolla saattaa katketa ja omaishoitaja
ei välttämättä saa sitä palvelupuolen
tukea, joka on myös tärkeä omaishoitajan jaksamisen
kannalta.
Mitä sitten tulee tähän verotuskysymykseen, siihen
en osaa tässä vaiheessa ottaa kantaa. Luulen,
että keskustelu tästä jatkuu. Kuten jo äsken sanoin,
haluan odottaa nyt tuon työryhmän lopullista raporttia,
ja sen jälkeen varmasti on niin, että tämä asia
tullaan laajasti käsittelemään koko hallituksenkin
piirissä ja sitten todennäköisesti myös
eduskunnan kanssa yhteistyössä.
Timo Soini /ps:
Herra puhemies! Arvoisa ministeri, varmaan tunnette hyvin Jyväskylän esillä olleen
ja tunnetun tapauksen, joka on kyllä häpeällinen,
kun katsomme tätä omaishoidon tilaa. Vantaa irtisanoi
joku aika sitten, viime vuonna, kaikki omaishoitosopimuksensa, ja
sitten katsotaan, kuinka moni heistä hakee uudestaan. Aina
joku voimaton putoaa kärryiltä, sellainen, joka
ei jaksa itseään puolustaa tai tehdä uutta
hakemusta.
Mutta tämän kyselytunnin pääkysymys
oli nollatyösopimukset. Mitä te ajattelette siitä,
että meillä on myös monia sellaisia ihmisiä,
jotka hoitavat omaisiaan, mutta heillä ei ole minkäännäköistä omaishoitoturvaa,
ei minkäänlaista sopimusta? Onko siinä jotain
korjaamisen mahdollisuutta? Perussuomalaisten mielestä suurin
sosiaalipoliittinen uudistus on omaishoito. Tähän
tarvitaan myös laitoshoito.
Arvoisa ministeri, tekeekö tämä hallitus
tämän asian eteen vielä jotain muuta
kuin pitää pystyssä työryhmää?
(Erkki Virtanen: Sen teki vanhuspalvelulaki jo!)
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Voin kyllä vakuuttaa, että vaikka
olen vasta lyhyen aikaa itse ollut tämän hallituksen
jäsen, niin uskon ja luotan siihen, että ikäihmisten
asiat ovat tälle joukolle hyvin tärkeitä.
Se johtuu jo ihan siitä faktasta, jonka edessä me
olemme, kun meidän väestömme ikääntyy. Meidän
on pakko keskittyä siihen, miten me pystymme pitämään
kiinni siitä palvelulupauksesta, jonka olemme kansalaisillemme
antaneet: että huolehdimme myös arvokkaasta vanhuudesta.
Mitä sitten tulee siihen, onko tässä sopimusasiassa
korjattavaa: varmasti on korjattavaa. En yhtään
kiistä, että näitä ongelmia
on ja että omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen
siitä, missäpäin Suomea he asuvat. Näitä esimerkkitapauksia
löytyy tällä hetkellä vähän liian
monesta kunnasta, joissa on jouduttu tällaiseen epävarmuuden
tilaan, ja se ei ole omiaan kyllä vahvistamaan omaishoitajien
jaksamista. Sen takia mielestäni tämä asia
on kyllä erityisen merkityksellinen. Kun nyt tuo työryhmä saa työnsä päätökseen —
haluan
antaa heille työrauhan, edustaja Soini, minusta asiantuntijat
sen ansaitsevat — ei tätä minnekään
työryhmään haudata.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa puhemies! Omaishoitajat tekevät äärimmäisen tärkeää työtä,
ja heidän työolojensa parantaminen on enemmän
kuin hokkuspokkustemppu, sen varmasti kaikki keskustalaisetkin ymmärtävät. Hokkuspokkus
on sana, joka hieman jopa halveeraa sitä, mitä nykyinen
peruspalveluministeri on julkisestikin puhunut (Hälinää),
ja minun mielestäni näin tärkeässä asiassa
soisi, että te keskustelette tuoreen peruspalveluministerin
kanssa asiallisella tasolla.
Pyydänkin tuoreelta peruspalveluministeriltä nyt
tämän omaishoidon tuen kansallisen kehittämisohjelman
avaamista. Se nimittäin ei ole hokkuspokkustemppu, vaan
se on historiallisen uusi uudistus, joka nimenomaan katsoo pitkälle
tulevaisuuteen ja mahdollistaa sen, että omaishoitajien
työtä arvostetaan niin suuresti kuin se aidosti
ansaitsee tulla arvostetuksi.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Kyllä tämä kriteerien
yhtenäistäminen on se kaikista tärkein
asia: että me saisimme valtakunnassa kaikki omaishoitajat
samalle viivalle näiden asioiden kanssa. Ei voi varmasti
yhtään vähätellä sitä jaksamisen
merkitystä ja sitä, että myös
omaishoitajille, jotka tekevät tätä usein
varsin raskasta työtä — ja pitää muistaa,
että moni omaishoitaja itsekin on jo ikäihminen — tulee
myös tietty määrä vapaapäiviä,
niin että he voivat jättää oman
omaisensa luotettavaan hoitopaikkaan ilman pelkoa siitä,
tulevatko kaikki asiat huomioon otetuiksi. (Pietari Jääskeläinen:
Se rahoitus!) Tämä on aivan keskeinen osa tätä pohdintaa,
jota nyt ollaan tekemässä.
En tässä lähde kertomaan kaikista
niistä linjauksista, mitä tuo työryhmä tuossa
väliraportissaankin jo esitti, mutta työ on ollut
tosi laadukasta, ja uskon, että saamme tästä työstä,
jonka edeltäjäni käynnisti, erittäin
hyvän pohjan omaishoidon uudistustyölle. (Mauri
Pekkarinen: Edes jonkinlaista rahoitusta!)
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä kuulee
hokkuspokkusta entiseltä peruspalveluministeriltä ja
uudelta peruspalveluministeriltä. Olisin kysynyt, miten
sosialidemokraatit nytten voivat vain näitä korulauseita
jakaa täällä, koska teillähän
on ministeripaikka nytten tässä tilanteessa korjata
tämä tilanne. Eiväthän tällaiset
lauseet kuin "uskon ja luotan, että ikäihmiset
ovat tärkeitä" ja "asia on merkityksellinen" merkkaa mitään
niille ihmisille, jotka ovat siinä vaikeassa tilanteessa,
että he eivät tule kohdelluiksi tasa-arvoisesti
omaishoitajina. Ydinkysymys on siinä, aiotteko tehdä jotakin
sille, että tämän hallituskauden aikana
kaikki omaishoitajat ovat tasa-arvoisessa asemassa siinä,
että jokainen saa sitä ansaittua, esimerkiksi
kunnan kautta tulevaa taloudellista tukea siihen tehtävään.
Nytten on mielestäni turha kätkeytyä työryhmien
taakse tässä vastauksessa. Kyllä vai
ei?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Minun on oltava kyllä nyt eri mieltä edustajan
kanssa siitä, että puhuisin täällä pelkkiä korulauseita.
Minä uskon, että moni omaishoitaja, joka kuulee
tämän viestin, arvostaa sitä, että hallitus
on ottanut tämän asian tosissaan ja tekee siinä perusteellista
työtä ja antaa Suomen tämän
alan huippuasiantuntijoille mahdollisuuden laatia nyt niitä askelmerkkejä,
joilla me saamme tämän asian korjattua. En minä ainakaan
halua jäädä aikakirjoihin siitä,
että me teemme jotakin semmoista, mikä meni sinnepäin,
ja sitten seuraavassa hetkessä pitää taas
olla korjaamassa tätä asiaa, vaan nyt tehdään
perusteellista työtä.
Vastaukseni viimeiseen kysymykseen on kyllä. Aion katsoa
tämän asian perään myös
työryhmätyön jälkeen.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Luulen, että esimerkiksi Jyväskylässä ne
omaishoidon tuen saajat, jotka menettivät asemiaan, olisivat
kaikista mieluiten saaneet teiltä varmistuksen siitä,
että tämä asia hoidetaan, eivätkä myötätuntoa
tai tukea. Kelan tutkimuksen mukaan omaishoito säästää kuntien
hoitomenoja yli 2 miljardia euroa. Se on 20 000 euroa vuodessa henkilöä kohden.
Arvoisa ministeri, aiotteko lähettää esimerkiksi
omaan kotikuntaanne paimenkirjeen, jos hallituksen puheenjohtaja
ei muuten osaa tätä omaishoitoa ratkaista niin,
että ne perusteet ovat yhtenäiset?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Itse en ole enää mukana
Jyväskylän kuntapolitiikassa, mutta käsitykseni mukaan
niitä ratkaisuja on tehty siellä aika laajalla
pohjalla ja niihin on ilmeisesti tarvetta palata. (Mauri Pekkarinen:
Yksimielisesti!) Uskon, että kuntakentässäkin
odotetaan nyt sitä työtä, jota tässä valtakunnassa
näiden asioiden osalta tapahtuu. Mutta en halua mitenkään
olla vähättelemässä omaishoitajien
työn merkittävyyttä, ja aivan kuten edustaja
totesi, omaishoito säästää meidän kustannuksia
kalliista laitoshoidosta ja on usein inhimillisempi vaihtoehto myös
asiakkaalle itselleen. Mutta minä haluan, että tässä asiassa
katsotaan nämä asiantuntijoiden tärkeät
näkemykset ensin, ennen kuin tehdään
näitä päätöksiä.
Muuta en tässä vaiheessa voi sanoa kuin että tämä asia tullaan
sen jälkeen varmasti hallituksen piirissä hyvin
tarkasti läpikäymään.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Olemme ministerin kanssa samaa mieltä omaishoidon
tärkeydestä ja merkityksestä, mutta minua
pelottaa, että teiltä loppuu aika. Teidän edeltäjänne
lupasi jo yli kaksi vuotta sitten, että omaishoidon tuen
Kela-siirto toteutetaan ja omaishoidon tuen palkkion verottomuus
toteutetaan. Kolmas asia, mitä tarvitsemme näiden
lisäksi omaishoitajien aseman parantamiseksi, on omaishoitajien
kuntoutus-, lomitus- ja terveyspalvelut. Tästä toimenpidepaketistakin
luullakseni olemme hyvin samaa mieltä, mutta milloin alatte
tehdä päätöksiä? Hallituskausi
on yli puolivälin. Jos nyt vasta työryhmät
alkavat pohtia asiaa, niin miksi haaskaatte aikaa? Nimittäin moni
omaishoitaja ja hoidettava ei ole valitettavasti enää edes
kuuntelemassa tätä keskustelua, jotka vielä kaksi
vuotta sitten uskoivat tulevaisuuteen.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! (Hälinää — Puhemies
koputtaa) Kyllä mielestäni tässä on
tehty paljon muutakin kuin vain haaskattu aikaa. 1.7. astuu voimaan
historiallinen vanhuspalvelulaki, ja me saamme siinä ja
sen myötä tulevissa laatusuosituksissa jo erittäin
monta asiaa myöskin omaishoitajien kannalta vietyä eteenpäin.
Edelleen haluan sanoa, että minä uskon kyllä siihen, että meidän
kannattaa hyödyntää sitä asiantuntemusta,
jota tässä valtakunnassa on erittäin
paljon olemassa, ja kuunnella heidän näkemyksiään. Sen
vuoksi olen korostanut tässä keskustelussa sitä,
että kun tuo työryhmä saa tuon työnsä päätökseen,
niin sitten on päätöksenteon aika.
En ymmärrä ollenkaan sitä, että meidän
nyt kesken tuon käynnissä olevan työn — ei
sitä ole juuri nyt polkaistu käyntiin, vaan työryhmä on
jo antanut väliraporttinsa, se työ on hyvin pitkällä — pitäisi
sitten alkaa sanomaan, että mepä kiiruhdammekin
tämän asian edelle ja teemme ratkaisuja, ennen
kuin teillä on mahdollisuus sanoa, mihinkä suuntaan
pitäisi mennä. Minä toivon nyt, että annamme
työryhmälle työrauhan ja sen jälkeen
palaamme tähän asiaan yhteisesti, koska asia on
mitä tärkein.