17) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Etelä-Konneveden
kansallispuistosta
Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puheenjohtaja! Tämä käsittelyssä oleva
Etelä-Konnevedelle perustettava kansallispuisto on hyvin
merkityksellinen alueeltaan: siinä säilytetään
jälkipolville kappale ainutlaatuista suomalaista luontoa.
Tämä uusi puisto perustetaan Konneveden ja Rautalammin
kuntiin valtion maille.
Kansallispuistoon sisältyy Rautalammin reitin keskusjärven,
Konneveden, komeaa ja monimuotoista ranta-, saaristo- ja metsäluontoa
sekä todella upeita kalliomuodostumia ja reittivesistömaisemaa.
Alueella on erityisesti kallioista riippuvaista lajistoa, joka on
voimakkaasti tällä hetkellä taantumassa.
Lajisto on monipuolista, mitä kuvastaa uhanalaisten ja
silmällä pidettävien lajien todella suuri
määrä sillä alueella. Ehkä merkillepantavin
seikka puiston perustamiseen liittyen on se, että tämä on
lähtenyt liikkeelle paikallisten ihmisten aloitteesta.
Tässä käsittelyn aikana on noussut
kaksi isompaa kokonaisuutta, jotka liittyvät tämän
mahdollisesti perustettavan kansallispuiston nimeen ja sitten metsästyskysymykseen.
Muutama sana ensin tästä nimestä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan esittänyt
harkittavaksi puistolle nimeä Konneveden—Rautalammin
kansallispuisto, ja asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu muun muassa
nimeä Rautalammin—Konneveden kansallispuisto.
Valiokunta on punninnut sitten näitä nimivaihtoehtoja
ja päätynyt pitkällisen harkinnan jälkeen
hallituksen esityksessä olevaan napakkaan ja hyvin puistoa
kuvaavaan Etelä-Konneveden kansallispuisto -nimeen.
Pari perustelua. Ensinnäkin hallituksen esityksessä ehdotettu
nimi noudattaa kansallispuistoille omaksuttuja yleisiä nimeämisperusteita.
Puiston nimen tulee olla alueen luonnetta, hallitsevia luonnonpiirteitä tai
sijaintia kuvaava sekä lyhyt ja ytimekäs. Nimi
ei yleensä ole sama kuin sijaintikunta tai sijaintikunnat.
Toinen näkökulma on, että kaksiosaisia
nimiä on kansallispuistojen nimissä käytetty
harvoin. Perusteena näihin nimiin on ollut se, että kyseiset
puistot koostuvat kahdesta toisistaan hyvin selkeästi erottuvasta
luontoelementistä tai puisto on perustamisvaiheessa koostunut
erillään olevista osa-alueista.
Valiokunta katsoi, että Etelä-Konnevesi noudattaa
hyvin omaksuttuja nimeämisperiaatteita. Nimi kertoo siitä,
että kansallispuisto on osa laajempaa Konneveden järvialueen
kokonaisuutta ja on kohtuullisen lyhyt ja napakka.
Toinen näkökulma tähän metsästykseen.
Kansallispuiston rauhoitussäännökset
vastaisivat luonnonsuojelulain yleissäännöksiä,
joiden mukaan metsästys on kansallispuistoissa pääsääntöisesti
kielletty, joten metsästys Etelä-Konneveden alueella
loppuu kansallispuiston perustamisen myötä. Maa-
ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan esittänyt
metsästyksen sallimista kansallispuistossa. Kansallispuistoksi
esitettävällä alueella metsästää tällä hetkellä noin 300
henkilöä.
Peruslähtökohta on se, että Suomessa
kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja muita luonnonsuojelualueita
koskevan metsästyksen sääntelyn perusperiaatteet
ovat vakiintuneet eikä niitä tule yksittäisen
kansallispuiston kohdalla muuttaa ilman todella vahvoja perusteita.
Yleisesti voidaan todeta, että erilaisten suojelualueiden
perustamisella on tarkoitus turvata alueen ekosysteemien koskemattomuus
ja häiriötön toiminta. Lähtökohtana
on, että lajien välisiä suhteita ja eläinkantojen
runsautta sääntelee kansallispuistoissa etupäässä luonnon
oma dynamiikka.
Valiokunta toteaa, että pohjoisen Suomen kansallispuistoja
perustettaessa on otettu huomioon näillä alueilla
vallinnut vanha perinteinen oikeus, jonka mukaan paikallisilla asukkailla
on oikeus metsästää valtion mailla. Näillä pinta-alaltaan
laajoilla suojelualueilla metsästys on ollut myös
käytännössä mahdollista järjestää alueen suojelutavoitteita
ja muuta käyttöä vaarantamatta. Aluekohtaisia
poikkeuksia metsästyskieltoon on Etelä-Suomessa
säädetty tällä hetkellä vain Koloveden
ja Selkämeren kansallispuistoissa, ja niihin on ollut hyvin
erityiset syyt.
Tärkeää on huomata, ettei yksikään
metsästysseuroista ole täysin riippuvainen puistoon
sisällytettävien valtion maiden metsästyskäytöstä. Kansallispuistoksi
esitetyllä alueella on vuokrattu paikallisten metsästysseurojen
käyttöön metsästysmaita, jotka
yhteensä ovat noin 10 prosenttia kyseisten seurojen käytettävissä olevista
alueista. Puiston alueelle jäävien metsästysalueiden pinta-alan
prosenttiosuudet vaihtelevat suurimmalla osalla metsästysyhdistyksistä tai
-seuroista noin 1—25 prosentin välillä.
Vain kahden seuran osalta on kyse suuremmista prosentuaalisista alueosuuksista.
Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n
luokittelu puoltaa myös metsästyksen kieltämistä.
Yhteenvetona voisi sanoa, että kansallispuiston alueella
ei ole mitään sellaisia paikallisia erityispiirteitä tai
muita erityisiä syitä, joiden vuoksi puistoalueella
tulisi tässä tapauksessa poikkeuksellisesti sallia
metsästys. Luonnonsuojelulain 15 §:n
mukaisesti kansallispuistoissa voidaan kuitenkin sen tarkoitusta
vaarantamatta vähentää tarvittaessa vierasperäisten
tai muidenkin kasvi- ja eläinlajien lukumäärää.
Kansallispuiston käytöstä pari sanaa.
Kansallispuiston tuleva käyttö nojaa vahvasti ympäröivien
alueiden palveluihin. Alueen kunnat ovat aiemmissa hankkeissa osoittaneet
sitoutumista alueen kehittämiseen, ja nämä hankkeet ovat
yhdistäneet toimijoita myös yli maakuntarajojen.
Toimiva yhteistyömalli ja edellytykset alueen kehittämiselle
siis ovat olleet jo olemassa. Kansallispuiston sijainti on keskeinen,
jonka johdosta sillä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa kasvavat
kävijämäärät. Kansallispuistoasema
lisää alueen tunnettavuutta, antaa erinomaiset edellytykset
virkistys- ja matkailukäytön kehittämiselle,
ja valiokunta haluaa huomauttaa tässäkin yhteydessä siitä,
että luontopalvelujen vuotuiset toimintamäärärahat
tulee turvata kaikilta osin.
Ympäristövaliokunta ehdottaa, että lakiesitys hyväksytään
muuttamattomana. Asiaan liittyy vastalause, joka varmasti esitellään
tässä tulevissa puheenvuoroissa.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä kansallispuisto
on merkittävä lisähelmi meidän
luontoarvoihin ja kansallispuistojen galleriaan ja nimenomaan käyttöä varten
tarkoitettu. Asialla ovat olleet vahvasti alueelliset toimijat,
niin Pohjois-Savon kuin Keski-Suomen liitot, alueen muutkin toimijat.
Tämä ei ole herättänyt ristiriitoja,
vaan tämän eteen on tehty yli puoluerajojen ja
alueellisten toimijoiden kovaa, vahvaa yhteistä työtä.
Ja sen takia nykyiselle halli-tukselle kuuluu kiitos siitä,
että se otti tämän asian ja nosti tämän
kansallispuiston kärkeen.
Nyt sitten ihan muutama näkökohta tähän
ympäristövaliokunnan mietintöön
liittyen, koska siihen maa- ja metsätalousvaliokunta on
antanut poikkeuksellisesti yksimielisen lausunnon. Pidän
kyllä valitettavana sitä, että juuri
kansallispuistojen hyväksyttävyyden ja väestön
sitoutumisen näkökulmasta ei arvosteta ehkä riittävällä tavalla
nyt ympäristövaliokunnassa näitä metsästysoikeuksiin
ja perinteisiin oikeuksiin liittyviä kysymyksiä.
Me emme saa luoda semmoista kuvaa, että kansallispuiston
tulo alueelle on negatiivinen asia myöskään
maa- ja vesialueiden omistajien ja alueen käytön
kannalta. Ymmärrän kyllä myös
valtakunnallisen linjan, joka synnyttää tiettyjä ongelmia.
Toinen asia, josta olen todella pahoillani, on se, että arvostamani
edustaja Martti Korhonen johtaessaan ympäristövaliokuntaa
on ottanut nyt tämmöisen turhan arvovaltapokka-asenteen
tässä nimikysymyksessä. Tämähän
on ollut todella kaikkien yhteinen hanke, ja siitä on puhuttu
milloin mitenkin Rautalammin—Konneveden tai Konneveden—Rautalammin
asiana ilman mitään sen kummempaa ristiriitaa.
Nyt tarpeettomasti synnytetään myös tästä asiasta
ongelma. Kuten ministeri Niinistö totesi täällä ja
on todennut muussakin yhteydessä, niin hänelle
sopii aluetta kuvaava nimi. Se ei ole ministerille ongelma. Tietysti
olisi toivonut, että ministeri olisi tämän
kokonaisuuden ottanut huomioon jo esityksen teossa.
Nythän on kysymys siitä, että kysymyksessä ovat
Etelä-Konneveden ohella 1300-luvulta erittäin
tunnetun Rautalammin reitin keskeiset alueet, ja ne painottuvat
nimenomaan Pohjois-Savon ja Rautalammin reitin alueille. Se on hämäläisten
ja savolaisten historiallisesti merkittävää aluetta.
Sieltä Rautalammilta löytyvät Hämeenniemet,
sieltä löytyy monta muuta merkittävää asiaa,
ja rajankäyntiä on käyty itse asiassa
Viipurin käskynhaltijankin toimesta 1400-luvulla näistä maisemista
pohjalaisten avulla.
Eli tämä on monella tavalla merkittävä asia. Kysymys
on tietysti arvojen maksimaalisesta hyödyntämisen
mahdollisuudesta, että kaikki osaavat myös markkinoida
ja että se markkinointiarvo nousee. Ja tämän
takia pidän kyllä erittäin huonona sitä,
että ympäristövaliokunta on tässä nyt
ottanut vähän tämmöisen perusteettoman asenteen
maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimieliseen lausuntoon,
jossa me arvioimme nimenomaan tätä kansallispuiston
menestystä ja myös luontoarvojen ja markkinoinnin
menestystä. En tiedä, miten kieli taipuu itse
kullakin, mutta Etelä-Konneveden kansallispuisto ei nyt
ole paljon yksinkertaisempi kuin Konneveden—Rautalammin
kansallispuisto, ettei tässä nyt montaa sekuntia
varmasti mennyt enempää tämän
mainintaan.
Toivoisin, että eduskunta osoittaisi nyt tälle hankkeelle
parhaan mahdollisen siunauksen antamalla lapsellensa oikean nimen
ja myöskin parhaan mahdollisen lahjan menestykselle näiden vastalauseiden
ja lainmuutosten johdosta, jotka muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunnan sos.dem.
ryhmä on tänä aamuna jättänyt:
oululainen edustaja Tuppurainen, salolainen Taimela ja sitten savolainen
Rajamäki. Myös keskustapuolueella on tästä vastalause
valiokunnassa. Minä vetoan nyt maa- ja metsätalousvaliokunnan
yksimieliseen, ilman ristiriitoja syntyneeseen lausuntoon ja kantaan,
että me eduskunnassa nyt tämän ilman
suurempaa dramatiikkaa voisimme hyväksyä.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen kansallispuistoasia
on kokonaisuudessaan erittäin hyvä asia. Reilu
vuosi sitten olivat alueen kunnat esittelemässä tätä hanketta
ja kaikkia muitakin palveluita, mitä sieltä alueelta
on saatavissa, ja sain tästä alueesta jo silloin
todella hyvän käsityksen. Vaikka tämä asia on
sinänsä hyvä, niin nyt keskustan ryhmänä olemme
kuitenkin jättämässä vastalauseen
tästä asiasta. Siinä on muutamia lakipykäläkohtia,
joita olemme muuttamassa.
Ensinnäkin tämä nimiasia. Edustaja
Rajamäki esitteli asian todella hyvin. Minun ei varmaan kaikkia
tarvitse kertoa uudelleen, mutta sen verran voin kertoa tästä meidän
vastalauseesta, että Konnevesi on keskusjärven
Rautalammin reitillä, joka on vanha ja tunnettu vesireitti.
Maa- ja metsätalousvaliokunta esitti yksimielisesti ympäristövaliokunnalle
harkittavaksi kansallispuiston nimeämistä Konneveden—Rautalammin kansallispuistoksi.
Keskustan vastalauseessa ehdotetaan kansallispuiston nimeksi nyt
todellakin tämä Konneveden—Rautalammin
kansallispuisto. Nimi kuvaa hyvin alueen aluetta ja sen sijaintia.
Kaksi sanaa: Etelä-Konnevesi; kaksi sanaa: Konnevesi—Rautalampi.
Siinä ei todellakaan ole suurta eroa, mutta se kuvaa paljon
paremmin sitä aluetta ja sijaintia. (Kari Rajamäki:
Hyvä!)
Maa- ja metsätalousvaliokunta otti kantaa näihin
metsästysasioihin myöskin, ja meidän
keskustan ryhmä on todellakin samaa mieltä metsästyksen
sallimisesta Konneveden—Rautalammin kansallispuistossa.
Konneveden—Rautalammin kansallispuiston perustaminen esityksen
mukaisesti lopettaisi käytännössä kaiken
metsästyksen alueella. Alueella metsästää 300
henkilöä ja metsästysseuroja on kymmenkunta.
Joittenkin mielestä se on pieni määrä,
vähäinen määrä, mutta jokainen
ihminen on tärkeä. Kyllä meidän
tässä salissa pitää kunnioittaa
jokaisen ihmisen asiaa. Näiden ihmisten, jotka sillä alueella
vaikuttavat ja elävät, perheille ryhmineen on
tällä asialla todella iso vaikutus. Metsähallitus
pystyisi jatkossa säätelemään,
myöntämään lisälupia,
mutta metsästys on muutenkin erittäin luvanvaraista, säädeltyä,
ohjattua toimintaa.
Suojelualueita ei voida jättää noin
vain yksinään olemaan, vaan suojelualueitahan
tulee hoitaa. Me olemme vastuussa suojelualueista ja niiden luonnosta.
Puistoselvityksessä on myös todettu, että suojelutavoitteeseen
pääsemiseksi olisi kyettävä pitämään
esimerkiksi hirvikanta riittävän alhaisella tasolla
haavan uudistumisen turvaamiseksi. Meille valiokunnalle esiteltiin
tätä aluetta. Alue on todella haastava, ja siellä esimerkiksi
hirvien ajaminen on erittäin vaikeaa. Alue on myöskin
sillä lailla pirstaleinen, että se muodostuu monesta
yksittäisestä pienestä alueesta. Ympäröivillä alueilla
se metsästys on sallittua, ja sitten on yksittäisiä pieniä lohkoja,
missä metsästys ei olisi mahdollista. Esimerkiksi
koiran kanssa metsästettäessä tällaisen
alueen kanssa toimiminen on todella vaikea asia.
Tämän vuoksi esitämme sitä,
että hirven metsästys niin kuin muutkin metsästysasiat
olisivat alueella ehdottomasti sallittuja, koska haluammehan me,
että ympäristö ja sen luonto säilyy
oikeanlaisena, suojelun arvoisena.
Alueen luonnonarvojen säilyttämiseksi on tärkeää säädellä alueen
majava- ja hirvikantaa sekä pienpetokantoja metsästyksellisin
keinoin. Ilman nykyisen kannan harventamisen tason ylläpitämistä supikoiran
ja minkin kannat alueella tulevat todennäköisesti
kasvamaan. Säännelty metsästys tulee
Konneveden—Rautalammin kansallispuistossa rinnastaa muihin
virkistyskäytön muotoihin. Alueella on harjoitettu
pitkään metsästystä, eikä se
ole selvitysten mukaan vaikuttanut kielteisesti kantojen tilaan.
Metsästyksen sääntelyn jatkaminen ei
vaaranna kansallispuiston perustamisen tavoitteita. Metsästys
voidaan alueellisella ja ajallisella sääntelyllä sovittaa
yhteen muiden virkistyskäyttömuotojen kanssa.
Tämän vuoksi olemme vastalauseena esittämässä ensinnäkin
muutoksen pykälissä tämän nimestä,
niin että se on Konneveden—Rautalammin kansallispuisto.
Lisäksi olemme esittämässä uutta
pykälää numero 4 seuraavanlaisesti:
"Paikallisilla asukkailla on oman kuntansa alueella oikeus metsästykseen
kansallispuistossa, metsästyslain mukaisesti. Metsästyskoirien käyttö on
metsästyksen yhteydessä sallittu.
Metsähallitus voi asettaa alueellisia ja ajallisia
rajoituksia kansallispuistossa metsästämiselle."
Vaikka me oppositiona olemme jättäneet useita
vastalauseita ja sen mukaan toimineet, niin nyt minä toivon,
että tällaisessa asiassa voisimme nyt kuitenkin
kuunnella ja kuulla paikallisia ihmisiä sen verran, että yli
puoluerajojen, myöskin hallituspuolueet, kuten edustaja
Rajamäki sanoi, voisivat tulla siihen päätökseen,
että vähintään tämä nimiasia
muutettaisiin, mutta harkittaisiin myöskin tätä metsästysasian
muuttamista.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa puhemies! Puhunpa vaihteeksi puhujakorokkeelta tältä puolelta
eduskunnan salia, jotta näen katsoa ympäristövaliokunnan
puheenjohtaja Korhosta paremmin silmiin. (Martti Korhonen: Nyt alkoi
heikottaa!)
Herra puhemies! Viittaan ensinnäkin täysistunnossa
22.4. tänä vuonna pitämääni
puheeseen, jossa osaltani analysoin perustettavan kansallispuiston
luontoarvoja ja perustamiseen liittyviä lähtökohtia
ja muun muassa sitä, että työtä on
tehty erittäin voimakkaasti niin Rautalammin kunnan, Konneveden
kunnan kuin Pohjois-Savon, Keski-Suomen eri toimijoiden kesken,
ja tässä suhteessa tämän kansallispuiston
perustamiselle on todellakin ollut erittäin hyvä alueellinen,
paikallinen lähtöarvo.
Se, että kansallispuisto perustetaan, on tietysti se
hieno asia, josta meidän kaikkien pitää olla iloisia.
Tämä kansallispuisto omalta osaltaan tulee jatkamaan
hyvää kansallispuistojen perinnettä Suomessa
ja osaltaan myös sitten tuomaan esille niitä arvokkaita
maisemia, arvokkaita alueita ja ehkä myös luomaan
paremmin ihmisille mahdollisuuden tutustua suomalaiseen luontoon,
järvimaisemaan, niihin alueisiin, johon tämä kansallispuisto
tulee sijoittumaan. Kyseessähän on myös
suurelta osin Natura 2000 -alueeseen kuuluva verkosto, ja tässä mielessä alue
on monellakin tapaa myös rantojen suojeluohjelman kautta
suojeltua ja sopii hyvin myös kansallispuistoalueeksi.
Arvoisa puhemies! Nyt sitten eduskuntakäsittelyn aikana
kaksi asiaa on noussut esille. On siinä mielessä harmillista,
että nimenomaan paikallisten asukkaiden kuuleminenhan tässä on
jäänyt käytännössä tekemättä.
Tekeekin mieli kysyä, onko ympäristövaliokunta
tutustunut paikan päällä tähän
kansallisvesialueeseen ja sitä kautta ollut sitten miettimässä,
mikä tälle esimerkiksi juuri nimeksi sopii. Tätä haluan
puheenjohtaja Korhoselta tiedustella. Päätöksenteon
eduskuntatasollakin täytyy perustua siihen, että tunnetaan
oikeasti alue, eikä ainoastaan siihen, että ympäristöministeriö tai
joku muu kertoo, mitä siellä sitten on. Uskon,
että nimenomaan sillä vierailulla, jolla paikallisasukkaat
pääsevät kertomaan alueen ominaispiirteistä,
perinteistä, historiasta, muun muassa myös tähän
nimipuoleen liittyvästä asiasta ja metsästykseen
liittyvistä asioista, on oma merkityksensä myös
päätöksenteossa. Tässä mielessä kyllä on
aina toivottavaa, että kun eduskunta tekee varsinkin alueellisia, paikallisiin
asioihin liittyviä päätöksiä,
niin niihin tutustutaan mahdollisimman hyvin, ja tätä kautta
saadaan sitten sitä oikeaa tietoa.
Herra puhemies! Kun maa- ja metsätalousvaliokunta teki
yksimielisen esityksen siitä, että kansallispuiston
nimeksi tulisi Konneveden—Rautalammin kansallispuisto,
niin oli tietysti hyvä syy odottaa ja olettaa, että myös
ympäristövaliokunta olisi päätynyt
nimen osalta tuohon ratkaisuun, varsinkin kun ministeri Niinistö itse ilmoitti
kansallispuiston lähetekeskustelussa, että hänelle
sopii nimeksi se nimi, minkä eduskunta sitten lopuksi päättää.
Eli ei olisi pitänyt olla mitään sellaista
estettä siihen, etteikö tätä nimikysymystä olisi
oikeasti vapaasti voitu lähteä harkitsemaan. Perusteluja
tietysti voi löytää aina hyvin monenlaisia.
Itse katsoisin, että alueen luonne nimenomaan puoltaa Rautalammin—Konneveden
tai Konneveden—Rautalammin nimikkeistöä,
koska Rautalammin emäpitäjä, Rautalammin
kunta, siis 1561 perustettu kunta, piti sisällään
emäpitäjänä myös Konneveden,
Keski-Suomen pitkälti ja Pohjois-Savon alueita. Eli itse asiassa
puhutaan todellakin emäpitäjästä,
siitä alueesta, joka kokonaisuudessaan on sitten noin hallintoalueenakin
noilla seuduilla toiminut.
Kun puhutaan siitä, että kaksiosaisia nimiä ei pitäisi
käyttää, niin kyllä tekee mieli
tiedustella ympäristövaliokunnan puheenjohtajalta,
että jos ympäristöministeriö nyt
sitten lähtee näitä kaksiosaisia nimiä lyhentämään,
niin aiotteko te kannattaa myös vaikkapa Urho Kekkosen
kansallispuiston nimen lyhentämistä. Ja kummasta
päästä te lyhentäisitte sitä?
Mielelläni kuulen siihen vastauksen, koska kaikkiin päättömiin
ehdotuksiin eduskunnankaan ei tarvitse lähteä menemään
mukaan. Perusteita sille, onko nimi tuon pituinen tai tämän
pituinen, ei todellakaan varmasti löydy. Kysymys on tahtotilasta
ja halusta. Tässä suhteessa kyllä olen
valtavan pettynyt ympäristövaliokunnan siihen äänestyspäätöksen lopputulokseen,
mikä nyt meillä on käsittelyn pohjalla.
Kaiken päälle vielä, itse asiassa
jos tälle olisi haluttu hakea joku muu kuin kuntanimeen
pohjautuva nimi: Rautalammin reitti on myös järvialuetta,
mutta sitä kutsutaan myös Kansallisvedeksi. Luontotoimittaja
Matti Härkälä teki esityksen asiasta,
että jospa se olisikin ollut sitten Kansallisveden kansallispuisto.
Mutta tätä nimiehdotusta ilmeisesti ei sitten
arvioitu juuri ollenkaan.
Itse pidän kuitenkin parhaimpana sitä, että eduskunta
tekee tästä asiasta päätöksen
sekä keskustan jättämän vastalauseen
nimiehdotuksen että myös edustaja Rajamäen
tekemän muutosesityksen mukaisesti eli Konneveden—Rautalammin
kansallispuiston nimen mukaisesti.
Herra puhemies! Lopuksi vielä pari sanaa tähän
metsästykseen liittyen, joka on myös keskustan
vastalauseessa mukana. Tässä näkyy ehkä juuri
tämä ympäristöministeriön
perusajattelu, että metsästys on jotenkin sellaista
niin vaarallista toimintaa, että sitä ei voida
kansallispuistoalueella harrastaa ja harjoittaa. Sillekin on olemassa historialliset
perusteet. Ihmiset tulevat toimeen luonnossa. Nekin, jotka siellä retkeilevät,
metsästävät, marjastavat, liikkuvat,
nauttivat luontoarvoista. Kansallispuistonkin alueella pystyttäisiin
tekemään sellaisia ratkaisuja, että tuollainen normaali
metsästys siellä pystyttäisiin metsästyslakien
mukaan sallimaan. Tässä suhteessa tuo keskustan
vastalause on kyllä ihan paikallaan. Se nimenomaan pitäisi
tuon kansallispuistoalueen sellaisena, joka toiminnallisesti olisi
myös perinteisten, historiallisten alueen omien tarpeiden mukainen.
Ei pidä väheksyä sitä metsästäjämäärää ja
toimijoita, jotka tuota harrastusta siellä kaiken kaikkiaan
ylläpitävät. Silläkin on oma
merkityksensä myös eri kantojen säätelyssä ja
viime kädessä esimerkiksi jopa liikenneturvallisuuteen liittyen.
Puheenjohtaja! Kaikeksi lopuksi: Olen iloinen siitä,
että kansallispuistohanke tältäkin osin on
menossa eteenpäin. Se on kulkenut varmasti yhtenä nopeimpana
hankkeena koko tämän käsittelyprosessin,
ja siltä osin kyllä kiitos kaikille tekijöille
kuuluu. Mutta nämä kaksi asiaa, nimikysymys ja
metsästysasia, jotka ovat nyt sitten näitä eduskunnan
vielä arvioitavia asioita, ovat nousseet valitettavasti
tässä keskustelussa ja käsittelyssä pinnalle.
Toivon, että nämä ratkeavat kuitenkin
myönteisesti huomisessa eduskunnan täysistunnon äänestyksessä.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Edellä edustaja Rossi sanoi, että paikalliselle
mielipiteelle pitää antaa sijaa, ja olen kyllä samaa
mieltä tästä asiasta. Edustaja Rajamäki
käytti tuossa hyvän perustelevan puheenvuoron
siitä, miksi tosiaan tässä nimiasiassa
ollaan nyt ympäristövaliokunnan mietinnön
takia — jonka ympäristövaliokunta valitettavasti
siis teki vastoin täysin yksimielisen maa- ja metsätalousvaliokunnan
lausuntoa — menossa vikaan.
En itse ole tuon alueen paras asiantuntija, enkä siksi
halua alkaa tässä puhumaan suulla suuremmalla,
mutta tuon esimerkin alueelta, jonka itse tunnen erittäin
hyvin. Eli kun vuonna 2005 perinteikäs Pallas-Ounastunturin
kansallispuisto nimettiin uudelleen Pallas-Yllästunturin
kansallispuistoksi, siis tämä perinteikäs
Ounastunturi pudotettiin nimestä pois, niin en usko, että lainsäätäjät
silloin mitään pahaa tarkoittivat tällä asialla,
mutta kyllä tämä edelleen vielä tänä keväänä Enontekiöllä puhutti,
että no, kylläpäs lainsäätäjä siinä aika
lailla ylenkatsoi tätä upeaa tunturijonoa, kun
ei voitu nimetä tätä Ounas—Pallas—Yllästunturien
kansallispuistoksi. Tämä kokonaisuus olisi mahdollistanut
sen, että kun oltaisiin siellä Enontekiöllä Ounastunturin
osassa, niin siellä voitaisiin puhua Ounastunturin kansallispuistosta,
johon mennään, sitten kun ollaan Muonion—Kittilän-akselilla
Pallastunturin kohdalla, voidaan puhua Pallastunturin kansallispuistosta,
ja kun ollaan sitten taas Muonion—Ylläksen osalta
siellä Yllästunturin alueella, niin siellä voidaan
puhua sitten Yllästunturin kansallispuistosta, kun Lapissa
kerran on mahdollisuuksia näin suuria puistoja maantieteellisesti perustaa.
Elikkä kun nyt sitten jätettiin tämä nimi
tällä tavalla huonosti valmistelluksi, niin kyllä sillä aiheutettiin
paikallisesti ikävä tunne siitä, että lainsäätäjä ei
paikallisia olosuhteita huomioi. Siksi kyllä yhdyn edellisiin
puhujiin siitä, että nyt eduskunnan on syytä todella
tarkkaan harkita tämä kansallispuiston nimi.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnä, se on varmaan totta,
että tarkkaan kannattaa aina harkita, kun jotakin lainsäädäntöä tehdään,
ettei tule mitään sellaista, johon joudutaan viikon
tai kahden tai kuukauden päästä palaamaan.
Ensinnäkin tähän nimiasiaan ihan vain muutama
yksittäinen näkökulma.
Varmaan sillä on tämmöistä tunnesidettä ja tunnearvoa
ja kaikkea muuta, ja siihen niitä perusteluita voi hakea
eri lailla eri näkökulmista, mutta tosiasiat ovat
tietenkin tosiasioita, ja jos katsoo esimerkiksi tätä kansallispuiston
nimihistoriaa, syntyä, niin tätä kansallispuiston
perustamistahan ehdotettiin alun perin jo 1990-luvun puolessa välissä.
Tässä Rautalammin kunnan ympäristölautakunta
päätti kokouksessaan 3.1.1995 perustaa työryhmän,
joka valmistelee esityksen kunnan hallitukselle Konneveden kansallispuistosta.
Myös paikallinen lehdistö käytti samaan
aikaan nimeä — muun muassa Sisä-Savo-lehti 30.1.1995 — Konneveden
kansallispuisto. Aina tietenkin löytyy joku faktinenkin
pohja.
Sen jälkeenhän tämä on vähän
elänyt. Tässähän on ollut erilaisia
nimiä: Kalajanvuoren, Etelä-Konneveden, Enonniemen,
Konneveden sekä Enonniemen—Etelä-Konneveden
tai Etelä-Konneveden—Enonniemen kansallispuisto
ja niin edespäin. Tämä on vähän
elänyt, ja jokaisella liittyy sitten joku oma tarinansa
sinne.
Mutta tämä Etelä-Konneveden kansallispuiston
tarinahan liittyy nimenomaan tähän päivään ja
ehkä vähän tulevaisuuteenkin. Meillähän
on, niin kuin edustaja Autto tuossa sanoi, kaksiosaisia nimiä muutama:
Kauhanevan—Pohjankankaan kansallispuisto, Puurijärven—Isosuon
ja äsken mainittu Pallas-Yllästunturin kansallispuisto,
jossa on tämä kaksiosainen nimi, elikkä Kauhaneva—Pohjankangas,
aivan selkeästi erotettu kaksi erilaista aluetta toisistaan.
Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa kaksi erilaista luontoelementtiä on
nimellä erotettu toisistaan.
Kun tällä hetkellä ympäristöministeriö tekee valmistelua,
jossa tavoitteena on tulevaisuudessa hakea näille yksiosaiset
nimet, niin olisihan se nyt vähän hassua tässä vaiheessa
sitten tehdä uutta kansallispuistoa, jolle pantaisiin sitten
kaksiosainen nimi, ja sitten muutaman viikon päästä alettaisiin
valmistelemaan esitystä, jossa se taas muutettaisiin yksiosaiseksi.
Minulla ei hirveästi tällaista tunnesidepuolta
siihen ole olemassa, eikä se minulle ole mikään
suuren luokan kysymys, vaan kysymys on enempi siitä, valmistaudutaanko
lähitulevaisuuteen vai mennäänkö menneisyyteen,
ja minusta nyt kannattaa valmistautua ehkä enempi tähän
lähitulevaisuuteen.
Siten tämä metsästysasia on vähän
vaikeampi näköjään hahmottaa,
että mistä tässä kaiken kaikkiaan
puhutaan. Ensin pitää ymmärtää tietenkin tämä luonnonsuojelualue,
mitä sillä kaiken kaikkiaan tarkoitetaan ja ymmärretään,
ja ottaa sitten siihen valikkoon myös tämä metsästys.
Luonnonsuojelualueilla kaikkia kansalaisia sitovat eläinten,
kasvien ja maaperän vahingoittamista koskevat kiellot.
Ne ovat tiettyjä jokamiehen oikeuksia koskevia poikkeuksia
lukuun ottamatta varsin ehdottomia määräyksiä.
Jos me nyt katsomme kokonaisuutta koko kansallispuistokentässä,
niin metsästäjä on ainoa harrastajaryhmä, jonka
hyväksi on säädetty luvanvarainen poikkeamismahdollisuus.
Jos me puhumme Etelä-Konneveden alueesta, joka on noin
tuhannen hehtaarin alue, ja meillä on pohjoisessa kymmenenkertaiset,
jopa satakertaiset alueet, jotka ovat kansallispuistoalueena, niin
tuhannelle hehtaarille pitäisi sitten löytyä tilaa
sille metsästyksellekin. Voihan se olla, että se
jossakin kohti on, kun sieltä joudutaan poistamaan vieraslajeja
tai sitten kantaa muuten rajoittamaan.
Mutta kannattaa nyt muistaa, että esimerkiksi kasvi-
tai hyönteisharrastajat eivät voi saada lupia
luonnonsuojelualueille näytteiden keräämiseksi.
Siis kasvi- ja hyönteisharrastajat eivät voi saada
tällä hetkellä kansallispuistoihin lupia.
Tähän nähden yhden käyttäjäryhmän
tarpeisiin säädettäviltä poikkeuksilta
tulisi edellyttää huomattavan tärkeitä alueen
erityispiirteisiin liittyviä perusteita, jotta kansalaisia
kohdellaan tasapuolisesti.
Kansallispuisto, kansalaisten kohtelu tasapuolisesti. Tästähän
tässä isossa kuvassa on kyse. Emme me voi säätää hirveän
paljon poikkeuksia jotakin käyttäjäryhmää varten
ja sitten niitä muita käyttäjäryhmiä estää käyttämästä.
Tämä pitää ensin hahmottaa,
kun puhutaan kansallispuisto- tai luonnonsuojelualueista. Minun
mielestä tämä on hyvin perusteltu tätä taustaa
vasten.
Ja sitten tämä vastalause, jonka keskusta
on tehnyt tähän metsästykseen liittyen:
Onhan se vähän kummallinen esitys, jos sitä vähänkään tarkastelee
analyyttisemmin. Siinä sanotaan, että metsästysoikeus
kaikille paikallisille. Kelle kaikille paikallisille? Pohjoisessa
se on säädetty niiden kuntien asukkaille, mutta
ketä ovat nämä kaikki paikalliset? Minä en
tunne semmoista määritelmää.
Sitä ei ole määritelty mitenkään, siinä vain
puhutaan paikallisuudesta. Sitten siinä ei ole huomioitu
ollenkaan sitä, että tällä hetkellä metsästysoikeushan
on vuokrattu seuroille. Nyt se annettaisiin kaikille paikallisille.
Kyllä tässä kannattaa vähän
miettiä, mitä esittää, tai ainakin sitä,
miten esittää.
Markku Rossi /kesk:
Herra puhemies! Minä voin tarvittaessa luetella ne
nimetkin, keitä ne paikalliset ovat siellä. Siellä on
noin 300 metsästäjää, ja metsästysseuroja
on kymmenkunta, jotka harjoittavat tuolla alueella metsästystä.
(Martti Korhonen: Ei sitä ole määritelty!)
Siis nämä noin 300 harrastajaa harrastavat metsästystä sillä alueella,
ja he ovat varmasti niitä paikallisia sitten.
Mutta joka tapauksessa, herra puhemies, tähän
nimikysymykseen liittyen: Edustaja Autto totesi kyllä hyvin
tuon Lapin kysymyksen liittyen sitten tähän pidempään
nimiasianäkökulmaan. Eli kyllä nimi voi
olla pidempikin, ei sen aina tarvitse olla välttämättä just
se käyttönimi, jota sitten lopuksi käytetään.
Mutta tässä tapauksessa myös se Rautalammin
mukanaolo, uskon niin, olisi vaikuttanut ja vaikuttaisi myönteisesti nimenomaan
alueen markkinointiin sikäli, että silloin se
kohdistuisi selkeästi myös Pohjois-Savon puolelle
ja omalta osaltaan myös toisi sitten vaikutuspiiriin lisää väkeä.
Kyllä sillä on oma merkitys silloin, mihinkä kansallispuiston
sijoittuminen mielletään. Totta kai Rautalampi
on siinä Keski-Suomen, Savon ja Hämeen rajamailla, mutta
edelleenkin olen sitä mieltä, että tuo
nimikysymys tulisi hoitaa juuri tuollaisena Konneveden—Rautalammin
kansallispuisto -nimenä.
Kun sanoin vielä, että on esimerkkejä siitä, että käytetään
myös lyhyempää kutsumanimeä, niin
Lapissa, Sallassa toimi aikoinaan baari, joka ei millään
meinannut päästä normaalinimellä rekistereihin,
ja baarin omistaja sitten pisti sille nimeksi Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari,
ja tällä nimellä tuo baari kulki, joskin
siellä vastattiin aina puhelimeen vain, että Äteritsi-baari.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa puhemies! Niin kuin äsken tuossa totesin,
niin ei tämä nimiasia minulle ole henkilökohtaisesti
mikään hirveän iso kysymys. Mutta jos
ministeriö valmistelee tällä hetkellä jo
esitystä olemassa olevien kaksiosaisten nimien muuttamiseksi
yksiosaisiksi siitä syystä, että se on
markkinointia, se on aluetaloutta, se on työllisyyttä,
ja sitä kautta yritetään saada helpommin
hahmotettava asia, niin on vähän kummallista,
jos me nyt tekisimme päinvastaiseen suuntaan ja sitten
muutaman kuukauden päästä tänne
tulisi esitys, jossa sitä nimeä mahdollisesti
yksinkertaistettaisiin.
Tämä nyt kannattaa ottaa ihan realiteettina huomioon,
että nämä nimet, joita siellä on
ollut, eivät ole käytännön elämässä osoittautuneet
toimiviksi, vaan on osoittautunut, että niillä on
omat ongelmansa. Mikä merkitys sillä sitten kaiken kaikkiaan
on — mutta minun mielestäni lainsäädäntöä kannattaa
tehdä tulevaisuuteen, ei menneisyyteen.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä metsästys
on monelle ihmiselle erittäin tärkeä asia.
Sen takia meidän ei kannata sitä väheksyä tässä ollenkaan.
Vaikka tämä kyseinen Konneveden—Rautalammin
kansallispuiston alue onkin tämmöinen pirstalainen
ja tietyn kokoinen, niin se muodostaa semmoisen
ko-konaisuuden suuremmasta suojelualueasiasta. Elikkä on
alueita, jotka ovat omistuksellisesti eri kuvioissa. Ensinnäkin
tämä päätös, mitä tässä nyt
tehdään, on hyvin todennäköisesti
ennakkopäätös sille laajenevallekin suojelualueelle — koska
todennäköistä on, että se alue
lähiaikoina laajenee tavalla tai toisella — elikkä tullaanko
se metsästys kieltämään jatkossa
niillä muillakin alueilla ynnä muuta.
Ja muutenkin minä tuon tämän ennakkopäätösasian
tässä nytten esille. Vaikka jokainen kansallispuisto
käsitellään yksilötapauksena, — meillä on
nyt tämä asia käsittelyssä,
lähiaikoina meillä on Teijon kansallispuisto -asia,
sen jälkeen useita muitakin kansallispuistoasioita on tulossa
meille saliin käsittelyyn — niin minä ainakin
katson, että tämä on ennakkopäätös
siitä, miten me tulemme metsästysasioita jatkossa
päättämään eri kansallispuistojen
alueella. Sen vuoksi pidän erittäin tärkeänä,
että nyt tässä tekemämme päätös — joka
on toivottavasti metsästykselle myönteinen edellä aiemmin
esitettyjen perustelujen mukaisesti — tulisi olemaan se,
että me sallimme ihmiselle tärkeän metsästyksen.
Metsästys on säännelty toiminta. — Ja
se, mitä tarkoittaa tämä "paikalliset
asukkaat", niin kyllä se metsästyksellisenä terminä ymmärretään.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa puhemies! Ei sitä kyllä ymmärretä,
koska ei lainsäädäntö tunne
semmoista määritelmää ainakaan
minun tietääkseni, mutta voihan se tietenkin olla,
että metsästäjät sitten tuntevat.
Mutta kun metsästäjiä koskee sama lainsäädäntö kuin
meitä kaikkia muitakin, niin kyllä se paikallisuus
pitää sitten määritellä.
Ei se paikallisuus tarkoita metsästysseurojen jäseniä,
ei se voi olla sillä tavalla.
Tähän ennakkopäätösluonteeseen:
ei tämmöistä johtopäätöstä voi
tehdä. Me teimme muutama kuukausi sitten Koloveden kansallispuistosta
päätöksen, jossa metsästys on
eri lailla säädelty. Meillä on nyt Teijo
käsittelyssä täällä,
ja siinä metsästys on taas eri lailla säädelty.
Elikkä joka kansallispuiston kohdalla se on uniikki tilanne,
ja metsästykseen pitää suhtautua siihen tarpeeseen
nähden, mikä sillä alueella on, ja niin kuin
aiemmin sanoin, pitää nähdä tämä iso
kehikko, missä kansallispuistoissa liikutaan, elikkä kansallispuistoon
on kaikilla kansalaisilla rajoittamaton oikeus mennä, mikä on
minun mielestäni se iso asia.
Sitten toinen iso asia, joka siinä on, on se, että jos
me kansallispuistoon annamme — tässä mielessä keskustan
esitys on ihan hyvä niin kuin pohjaesityksenä — metsästysoikeuden
ja se annetaan esimerkiksi joillekin seuroille, niin silloinhan
me rajaamme jo valtavan joukon, valtaosan kaikista kansalaisista,
ulos. Siinä mielessä minä olen joskus
sanonut, että jos menemme siihen, niin silloin pitää olla
tämä Lapin kuntien malli, jossa kaikilla kuntalaisilla
on se metsästysoikeus. Silloin se antaa kuntalaisille sen.
Koska seuroilla on edelleen oma kriteeristö, millä he
ottavat jäseniä, niin sillä jäsenistön
ottamisella voidaan rajata valtaosa ulos, niin kuin käytännössä tapahtuu.
Esimerkiksi Teijon alueella siinä toisessa metsästysseurassa
on 18 jäsentä ja toinen on ilmeisesti suunnilleen
samaa suuruusluokkaa. Kaikki muut sen alueen, Salon kunnan alueen, asukkaat
ovat ulkopuolella metsästyksestä heti kättelyssä.
Jos sinne Kolovedelle olisi tullut metsästysoikeus sillä määritelmällä,
mitä jotkut ajoivat, niin siellä olisi semmoinen
metsästysseura, jossa on muutama jäsen, ja heillä olisi
metsästysoikeus, mutta ei niillä muilla kuntalaisilla.
Eihän se nyt näinkään voi mennä.
Yleiskeskustelu päättyi.