2) Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus yhtiön
toiminnasta vuodelta 2004
Matti Kangas /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus
yhtiön toiminnasta vuodelta 2004: Valiokunta pitää mietinnössään
välttämättömänä,
että eduskunta voi hallintoneuvoston kertomuksen pohjalta
käsitellä Yleisradio Oy:n toimintaa säännöllisesti.
Tämä antaa eduskunnalle mahdollisuuden harjoittaa
alaisensa yleisradioyhtiön ohjausta.
Julkinen palvelu: Valiokunta korostaa mietinnössään,
että ohjelmien tulee olla laadukkaita ja ammattimaisesti
tehtyjä. Kertomuksen mukaan ... (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Pyydän salia hiljentymään! Ed. Kangas,
olkaa hyvä ja jatkakaa.
Kiitoksia! — Kertomuksen mukaan tutkimukset osoittavat,
että suomalaiset arvostavat erittäin laajasti
julkisen palvelun ohjelmistoja.
Kuulo- ja näkövammaiset: Valiokunta on tätä kertomusta
käsitellessään halunnut erityisesti painottaa
kuulo- ja näkövammaisiin liittyviä kysymyksiä.
Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että Suomessa on arviolta
noin 740 000 eriasteisesti kuulovammaista, joista noin
30 000 ei pysty kuulemaan televisio-ohjelmien ääntä edes apuvälineitten
avulla. Viittomakielisten kuurojen osuus on vajaa viidennes eli
noin 5 000. Viittomakieltä osaavia henkilöitä arvioidaan
Suomessa olevan noin 15 000.
Julkisen palvelun määritelmään
Yleisradio Oy:stä annetussa laissa sisältyy velvollisuus
kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen-
ja ruotsinkielisiä kansalaisia ja tuottaa palveluja saamen
ja romanin kielellä sekä viittomakielellä.
Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että se palvelu viittomakielellä,
jota Yleisradio Oy toteuttaa, ei ole riittävä palvelemaan
viittomakielisiä kielivähemmistönä.
Kertomuksessa todetaan, että Yleisradio Oy tekstittää noin
20 prosenttia ohjelmistostaan erikseen kuulovammaisia varten. Kun
musiikkia, urheilua ja lastenohjelmia ei oteta lukuun, koko ohjelmistosta noin
60 prosenttia on tekstitetty. Valiokunta katsoo, että kuulovammaisten
tilannetta tulee pyrkiä parantamaan muun muassa lisäämällä tekstitystä kotimaisilla
kielillä.
Valiokunta toteaa, että radio on perinteisesti ollut
näkövammaisille keskeinen tiedonsaannin lähde.
Asiantuntijakuulemisen mukaan kuunnelmien osuus vähenee
jatkuvasti ja perinteinen fiktiivinen kuunnelma uhkaa kokonaan kadota
Ylen kanavilta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suuri osa
näkövammaisista toivoo tämän suuntauksen
muuttamista.
Yleisradio Oy:n toiminnan rahoitus: Valiokunta kiinnittää uudelleen
tässä yhteydessä huomiota siihen, että Euroopan
yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa
jäsenvaltioitten julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta
todetaan, että jäsenvaltioitten julkinen yleisradiotoiminta
liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin
ja kulttuurisiin tarpeisiin, samoin kuin tarve turvata viestinnän
moniarvoisuus. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset
eivät myöskään rajoita jäsenvaltioitten
toimivaltaa rahoittaa julkista yleisradiotoimintaa julkisen palvelun
puitteissa ja kilpailua vääristämättä.
Teknologiakehityksen myötä yleinen viestintäkenttä muuttuu
ja tätä kautta myös radion kuuntelu ja
television katselu. Radion mobiilia kuuntelua ei enää kukaan
aseta kyseenalaiseksi, ja television mobiilikatselu on tulevaisuuden haasteita.
Teknologian kehittämisen myötä on myös
syytä arvioida uudelleen television maksun perusteita ja
tätä kautta Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamista.
Valiokunta katsoo, että rahoitusperusteita on syytä harkita
siten, että niitä kehitetään
uusien teknologioitten käyttöönottoa edesauttavalla
tavalla pitäen samalla huolta siitä, että Yleisradio
Oy:n julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen
turvataan.
Valiokunta kantaa mietinnössään huolta
siitä, että televisiomaksu rasittaa yksinelävien
taloutta raskaammin kuin perhetalouksia. Nimenomaan eläkeläiset
ja opiskelijat, joiden taloudellinen tilanne usein on muita kansalaisryhmiä heikompi,
asuvat
usein elämäntilanteensa vuoksi yksin. Toisaalta
perheet esimerkiksi työtilanteen vuoksi joutuvat pitämään
asuntoa kahdessa eri osoitteessa ja joutuvat näin maksamaan
useita televisiolupamaksuja.
Muuta: Valiokunta on mietinnössään
tämän lisäksi kiinnittänyt huomiota
riippumattomien tuottajien tuottamien ohjelmien osuuteen Ylen lähetysajasta
ja digi-tv-laitteissa esiintyneisiin ongelmiin.
Päätösehdotus: Liikenne- ja viestintävaliokunta
ehdottaa, että eduskunta hyväksyy kertomuksen
ja tämä mietintö lähetetään
tiedoksi Yleisradio Oy:lle.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Yleisradion kertomuksen käsittely
eduskunnassa antaa hyvän mahdollisuuden tuoda eduskunnan
näkemyksiä Yleisradion asioihin, ja siksi tämä muoto
pitää säilyttää jokavuotisena,
koska tilanteet muuttuvat ja keskustelun tarpeetkin voivat muuttua.
Pidän hyvin merkittävänä,
että valiokunta esityksessään hyvin vahvasti
alleviivaa Yleisradion talouden turvaamista myös muuttuvassa
tilanteessa. Se on se päätehtävä oikeastaan,
joka eduskunnalla on, varmistaa resurssit tuolle kansallisesti äärimmäisen
tärkeälle instituutiolle.
Pidän hyvänä myöskin sitä,
että kuulovammaisten ja näkövammaisten
asioihin kiinnitetään nyt laajasti huomiota. Sillä sektorilla
varmasti on parannettavaa.
Tätäkin tilannetta käytän
hyväksi ja nostan esille myös saamenkielisten
ja kolttien aseman. Siltä osin Yleisradion palvelut ovat
valtavasti edistyneet viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta aukkokohtia
on edelleen, ja niihin kuuluu nimenomaan saamenkielisten lastenohjelmien tuottaminen
televisioon. Sitä ei ole vielä saatu aikaan, ja
se on kuitenkin tehtävä, joka täytyy
ottaa hoitoon.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen tässä salissa
aiemmin käsiteltäessä Yleisradion hallintoneuvoston
kertomusta kiinnittänyt huomiota siihen, että mielestäni
Yleisradion tulisi journalistisella tavalla ja journalistisin kriteerein
käsitellä omaa rooliaan suomettumisen syventämisessä ja
syventymisessä esimerkiksi 1970-luvulla, jolloin muun muassa
edustajat Laukkanen ja Tennilä olivat siellä Yleisradiossa
töissä. Yleisradiolta olen vaatinut, että he
tekisivät tämän päivän
suomalaisille selkoa, miksi Yleisradio valehteli Suomen kansalle
Neuvostoliiton olosuhteista, miten sellaiset propagandaohjelmat
kuin Naapurineljännes ja Näin naapurissa syntyivät,
painostiko Tehtaankatu, painostivatko suomalaiset poliitikot, mitä Yleisradion
silloisten johtajien mielestä olisi tapahtunut, jos Yleisradio
ei olisi alistunut tähän propagandan tekemiseen.
Tällaista ohjelmaa, historiallista journalistista ohjelmaa,
olen Yleisradiolta toivonut, en niinkään silloisten
yksittäisten toimittajien asettamista tikun nokkaan vaan
silloisten Yleisradion päätöksentekijöiden
ja heidän motiiviensa tarkastelemista tämän
päivän tilanteessa siten, että saisimme
tämän päivän suomalaiset ja
myös nuorempi polvi tietää, miksi Yleisradio
tällaiseen propagandarooliin silloin alistui.
Kun olen tätä vaatinut, se on herättänyt
jonkun verran mielenkiintoa, mutta aiemmin en ole huomannut, että Yleisradion
piirissä olisi tällaiseen tarkasteluun ollut valmiutta.
Siihen on varmaan omat syynsä, mutta tällaisen
toivomuksen haluaisin tässäkin yhteydessä toistaa.
Haluan kuitenkin, herra puhemies, tässä yhteydessä ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
2 minuuttia on kulunut, pyydän siirtymään
puhujakorokkeelle!
(Ed. Laukkanen: Eikö arkistosta löydy tuoreempaa
puhetta ed. Zyskowiczille?) Herra puhemies! — Ed. Laukkasen
välihuutojen perusteella totean vain, että ymmärrän, että hänelle
on kiusallista tällaisten asioiden vatvominen. — Mutta
kuten sanoin, herra puhemies, näihin toiveisiini, että Yleisradio
olisi ottanut itse tarkasteltavakseen roolinsa suomettumisen syventämisessä ja
Suomen kansalle valehtelemisessa 70-luvulla esimerkiksi Neuvostoliiton olosuhteista,
ei Yleisradiossa sellaisenaan ole ainakaan vielä tartuttu.
Ehkä aika ei ole vielä kypsä. Ehkä Yleisradion
työhuoneissa on liikaa vielä niitä tekijöitä ja
päättäjiä, jotka itse olivat
aikanaan näitä propagandaohjelmia tekemässä tai niistä päättämässä.
Mutta, herra puhemies, kehitys kehittyy ja edistys edistyy.
Haluan nimittäin tuoda tässä yhteydessä esille
tyytyväisyyteni sen johdosta, että Yleisradio
on tänä kesänä heinäkuussa
toteuttamassa tällaisen Neuvostoliitto-teemakuukauden, (Ed.
Jaakonsaari: Punainen heinäkuu!) — Punaisen heinäkuun — jolloin
ajetaan vanhoja senaikaisia Neuvostoliittoa käsitteleviä ohjelmia
autenttisina ja hyvin monipuolisesti urheilusta politiikkaan, kulttuurista
historiaan Radio Ylen Ykkösen kanavalla. Tämä on
mielestäni hyvä ja hieno teko Yleisradiolta, ja
haluan kannustaa Yleisradiota jatkamaan tällä tiellä.
Kun te, nuoremman polven suomalaiset, saatte autenttisena kuulla,
minkälaisia olivat esimerkiksi Näin naapurissa
-ohjelmat silloin aikanaan, miten niissä annettiin täysin
väärää ja harhaanjohtavaa tietoa
sosialismin todellisuudesta, kommunismin rikoksista, niin luulen,
että se teidän nuortenkin kuvaa historiasta mutta
myös Yleisradion roolista on omiaan selventämään.
Herra puhemies! Sen toivomuksen haluaisin tässä yhteydessä kuitenkin
vielä lausua, että näiden Punaisen heinäkuun
ohjelmauusintojen jälkeen olisi paikallaan Yleisradion
piirissä järjestää esimerkiksi
laaja silloisten päätöksentekijöiden
keskustelu siitä, minkä vuoksi Yleisradio ryhtyi
Neuvostoliiton propagandan välineeksi, minkä takia
Yleisradio teki ohjelmia, joilla ei ollut mitään
tekemistä journalismin kanssa mutta sitäkin enemmän
tekemistä propagandan ja Neuvostoliiton kuvan kiillottamisen
kanssa. Jos tällainen laaja paneelikeskustelu saataisiin
aikaiseksi, mihin toivottaisin edustajat Laukkanen ja Tennilä ja
muut silloiset Yleisradion tekijät osallistumaan, niin
ilmoittautuisin tässä julkisesti henkilökohtaisestikin
olevani halukas tällaiseen Yleisradion piirissä toteutettavaan
historiakeskusteluun osallistumaan.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minä sain ed. Zyskowiczin luettelossa
liian ison roolin. Minun vakituinen työsuhteeni Yleisradioon
päättyi vuonna 71, ja ilmeisesti se vasemmistolaisuus
taisi olla vähän liikaa Hannu Lemisen johtamalle
TV 2:lle, mutta se on pieni asia.
Minusta tuntuu nyt ajateltuna, että Neuvostoliittoa
käsiteltiin Suomen mediassa ylipäätään suunnilleen
siten kuin Euroopan unionia nyt tai USA:ta, aika kohteliaasti, sanotaan,
se sana ehkä sitaateissa on se oikea. Eihän meillä nyt
kovin kovaa kritiikkiä esitetä muitakaan naapurimaita kohtaan
tänä päivänäkään,
ja olisiko se sitten viisastakaan, mutta aika hyvä idea
on tuo Näin naapurissa. Nyt tarvittaisiin sitä Venäjä-tietoa
Suomessa paljon enemmän, ja siinä voisi olla Yleisradiolla
nyt oikea työmaa palata tavallaan tällä lailla
nimikkeen kautta ainakin juurilleen ja ottaa se naapurina, koska
meidän pitää tietää,
mitä siellä tapahtuu.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli sinänsä mielenkiintoinen,
mutta se oli kyllä väärässä paikassa.
Nyt käsitellään Yleisradion vuoden 2004
toimintakertomusta. Siltä osin liikenne- ja viestintävaliokunta on
palauttanut eteemme oikealla tavalla Yleisradion perustehtävän
ja viitannut myöskin tähän Euroopan yhteisön
perustamissopimukseen, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden
julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan
demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin
samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus.
Arvoisa puhemies! Tämä on se lähtökohta, josta
eduskunnassa pitää keskustella, ja sitten kun
puhutaan Yleisradion historiasta, siihen otetaan, ed. Zyskowicz,
myös muita näkökulmia. Mutta tällä puheenvuorollanne,
jonka käytitte tässä väärässä paikassa,
te osoititte, että te tendenssinomaisuudella ja asenteellisuudella
jääväätte itsenne ulos Yleisradion
suhtkoht objektiivisesta historiatarkastelusta, sitten kun se aikanaan
käydään.
Arvoisa puhemies! Täällä myös
aivan oikein, ja kiitos siitä valiokunnan puheenjohtajistolle, varapuheenjohtaja
Kankaalle, todetaan Yleisradion rahoituksesta, että muuttuvilla
markkinoilla kaikissa olosuhteissa myös eduskunnan tulee
turvata Yleisradion toiminnan rahoitus.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta toteaa lausunnossaan, että se
pitää tärkeänä, että Yleisradion
ohjelmisto on kattavaa, laadukasta, monipuolista ja monimuotoista. Sinänsä aivan
hyvä, mutta haluaisin muistuttaa, että kyseessä on
julkisen palvelun yhtiö ja pitäisi enemmän
miettiä sitä, mitä se julkinen palvelu tosiasiassa
on. YLEssä hallintoneuvoston jäsenenäkin
täytyy sanoa, että liian paljon katsotaan katsojalukuja,
enemmän ehkä pitäisi katsoa laatulukuja,
mitä ohjelmiin tulee, ja vuonna 2004 keskeinen kysymys
hallintoneuvostossa meillä oli se, näytetäänkö potkupallo-ottelu
vai ruotsinkieliset vaalivalvojaiset. (Ed. Tennilä: Se
oli kyllä jalkapallo!) Enemmistö oli sitä mieltä,
että jalkapallo, viihde, on tärkeämpää kuin
vaalien seuranta. Hämmästelen sitä, että täällä valiokunnassa
ei ole otettu kantaa siihen, että kyllä julkisen palvelun
yhtiön pitää sentään
seurata vaaleja eikä jalkapalloa. Tässä suhteessa
mielestäni on tärkeää, että nyt,
kun liikennevaliokunta käsittelee hallituksen esitystä Yleisradiosta,
siellä täsmennettäisiin ja vakavasti
keskusteltaisiin siitä, mitä julkinen palvelu
on, että YLE keskittyy siihen ja tekee laadukkaita ohjelmia,
niin kuin muun muassa lastenohjelmat ovat aivan huippuluokkaa YLEssä.
Monilta osin näin tehdään, mutta keskittyminen
voisi olla vielä voimakkaampaa.
Puhemies! Mielestäni ed. Zyskowiczin käyttämä puheenvuoro
oli periaatteellisesti erittäin tärkeä.
1970-luvun itsesensuuri oli todellinen häpeä.
Tämän päivän eurooppalaisten
standardien mukaisesti voidaan sanoa, että Suomi ei ollut
aito demokratia, koska tietoa ei aidosti, rehellisesti kerrottu.
Täytyy sanoa, että on syytä analysoida tarkkaan
se, mistä tämä johtuu.
Pidän erittäin hyvänä sitä,
että pääjohtaja Mikael Jungnerilla ei
ole mitään menneisyyden rasitteita vaan hän
suhtautuu avoimesti 70-luvun käsittelyyn, ja on erittäin
hyvä, että hänen pääjohtajakaudellaan
juuri käsitellään tätä Punaista heinäkuuta
ja Neuvostoliittoa. Hämmästelen vain, oliko niin,
että ed. Tennilä ei todella tiennyt, mitä Neuvostoliitossa
tapahtui, vai annoitteko tarkoituksella väärää tietoa
siitä, mitä Neuvostoliitossa tapahtui. Kyllä suhtautuminen
presidentti Bushiin tänä päivänä Yleisradiossa
on hieman erilainen kuin suhtautuminen pääsihteeri Brezhneviin
1970-luvulla. Kun teette vertailuja, niin näette, että Suomi
on vapautunut.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Tiedän, että aika
on rajallista, mutta ihan muutama sana vaan, kun itse olen ollut
valiokunnassa käsittelemässä tätä.
Mielenkiintoista on lähinnä kertomuksessa sivulla
7, kun on todettu — niihin myös valiokunta on
ottanut kantaa — mitkä ovat virikkeellisiä ja
viihteellisiä ohjelmia, ja tässä kertomuksessa
todetaan, että pitää olla huolenpito
katselijoiden ja kuuntelijoiden mielialoista ja siihen ei kuulu
nolaaminen, kiusaaminen tai apatian ja passiivisuuden
ylläpito. Joskus miettii, kun katselee joitakin ohjelmia,
koska oman käsitykseni mukaan ne perustuvat monelta osin toisen
nolaamiseen hyvinkin rajulla tavoin, ainakin omasta mielestäni.
Siihen minun mielestäni kannattaisi kiinnittää Yleisradiossa
huomiota lähinnä sen johdosta, että se
on kuitenkin katselijoitten maksama yhtiö, joka tuottaa
sekä radion että television puolella.
Arvoisa puhemies! Täällä valiokunnan
varapuheenjohtaja selvitti jo hyvin seikkaperäisesti, millä tavoin
valiokunta on kiinnittänyt huomiota kuulo- ja näkövammaisiin,
ja haluan tässä yhteydessä tuoda esiin
vaan sen, että valiokunta myöskin korosti heikkonäköisten
asemaa siltä osin, että heidänkin pitää pystyä seuraamaan.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi muutama sana Yleisradio Oy:n
rahoituksesta. Tiedän, että ed. Kekkonen on toista
mieltä kanssani siitä, että tämä nykyinen
järjestelmä ei ole oikeudenmukainen. Niin kuin
valiokunta on täällä yksimielisessä kannanotossaan
todennut, nykyinen järjestelmä on sen suuntainen,
että esimerkiksi yksineläjiä, vanhuksia,
jotka elävät pienellä eläkkeellä, lapsiperheitä jne.,
joissa on useita katselijoita, tämä nykyinen järjestelmä kohtelee
epäoikeudenmukaisesti siitä huolimatta, että televisio
on oikeastaan ainoa keino vanhuksille, yksineläjille saada
tietoa ulkopuolelta. Sen johdosta täällä nyt on
otettu kantaa valiokunnassa siihen lähinnä huolenkannon
kautta, mutta joku toinen järjestelmä siihen minun
mielestäni kyllä pitäisi saada, ja tällainen
keskustelu oli myös valiokunnassa varsin yksisuuntaista.
Ensimmäinen
varapuhemies:
Asian käsittely keskeytetään.