Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle mittavan rakennetukilakiesityksen liittyen Suomen maatalouden ja maaseudun kehittämiseen. Samalla eduskunnalle on annettu esitys porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muuttamisesta. Molemmat esitykset ovat hyvin merkittäviä koko maaseudun tulevaisuuden kannalta.

Hallituksen esityksessä otetaan tärkeitä askeleita kohti entistä tehokkaampaa ja tuottavammin toimivaa maataloussektoria. Jotta maataloussektorimme voi säilyä kilpailukykyisenä myös tulevaisuudessa muun muassa maailmankaupan vapautumisen paineissa, tulee meidän kehittää sektorin kilpailukykyä nykyisestä tilanteesta huomattavasti. Luonnollista on siten, että nimenomaan maatalouden rakennetukien uudistuksessa haetaan tehokkuutta ja tuottavuutta kehittäviä ratkaisuja myös yhteiskunnan taholta.

Merkittävä osa hallituksen esityksessä onkin maatalouden investointitukijärjestelmän uudistamisella. Ensinnäkin meidän tulee toteuttaa yhteisön EU-lainsäädännön uudistamisesta aiheutuneet muutostarpeet kansalliseen lainsäädäntöömme. On kuitenkin todettava, että nykyinen järjestelmä ei ole enää kaikilta osin pystynyt vastaamaan siihen kohdistuviin vaatimuksiin ja odotuksiin. Eihän ole kenenkään edun mukaista, ei viljelijänkään, että esimerkiksi investointitukihakemuksia koskevien päätösten saaminen voi kestää jopa vuosia. Investoinnit ovat kuitenkin niin yksittäisten viljelijöiden kuin myös koko sektorin kehittymisen kannalta niitä kaikkein suurimpia päätöksiä.

Hallituksen esityksen mukaisella uudella järjestelmällä hakemusten käsittelyä pystytään nopeuttamaan merkittävästi. Päätökset on tarkoitus hakemuksiin tehdä vähintään 3—4 kuukauden kuluessa hakuajan päättymisestä. Tavoite on rohkea ja asettaa uusia vaatimuksia koko hakuprosessiin. Uskon kuitenkin, että toimiessaan hakemusten nopeampi käsittely tulee olemaan koko sektorin kannalta kannustavampi ja tehokkaampi. Hallituksen keskeinen tavoite on turvata perheviljelmien kehittäminen entistä kannattavammaksi ja kilpailukykyisemmäksi.

Valtiontalouden kannalta nykyinen järjestelmä on ollut varsin haasteellinen. Käsiteltyjen hakemusten määrä on monissa vaiheissa ylittänyt päätöksiin käytettävissä olevat varat. Järjestelmän uudistuksessa menettelyä esitetäänkin muutettavaksi siten, että hakemuksia hyväksytään kullakin kerralla niihin käytettävissä olevia varoja vastaavasti, ja näin päätöstä odottavia hakemusjonoja ei pääse syntymään. Tältä osin muutos vastaa osaltaan nykyisiin valtiontalouden tiukkoihin vaatimuksiin.

Hallituksen esittämät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi vuoden alusta. Tiukasta aikataulusta huolimatta toivon, että esityksestä käydään rakentava keskustelu ja että se ehditään käydä esitetyssä aikataulussa. Tämä turvaa parhaiten muutosten perusteellisen ja tehokkaan jatkovalmistelun ja toimeenpanon tässä meille kaikille tärkeässä asiassa.

Tilan jatkamiskelpoisuutta arvioitaessa otetaan nyt huomioon kaikki tilalla tapahtuva yritystoiminta maatalous mukaan luettuna. Näin konkretisoituu monitoiminen maatalous ja maatilatavoite. Hehtaarirajat tuen saamisen ehtona poistuvat, ja tilalle tulee asetuksen tasolla määriteltävä tilan tulotavoite.

Maa- ja metsätalousministeriö tulee antamaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja lausuntovaliokunnille käyttöön kaiken tarvittavan asiantuntemuksen ja materiaalin. Investointitukilain asetus on parhaillaan valmisteilla, ja sen valiokunta tulee saamaan käyttöönsä, kun se on valmistunut.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Maatilatalouden kehittämisrahaston ja maaseudun kehittämisen rahoitus oli heti uuden hallituksen ensimetreillä esillä. Lisäbudjetin merkittävin määrärahaesitys oli 100 miljoonaa euroa viime keväänä heti lisää Maatilatalouden kehittämisrahastoon. Hallitus totesi silloin, että edellä olevien hakemusten mukaan määrä on yhteensä noin 240 miljoonaa euroa. Tämä Maatilatalouden kehittämisrahaston kriteerien hallitsemattomuus ja rahan käyttö vähän niin kuin pellossa eläen oli aika merkittävää. Se on myös aika merkittävää, kun sitä verrataan hallituksen panostuksiin kuntien ensi vuoden palkkaratkaisun rahoituksessa. Hallitus esittää 150 miljoonaa euroa kunnille palkankorotuksia vastaavaa tukea valtionosuuksiin. 100 miljoonaa euroa lisäbudjetissa keväällä ei kiinnostanut yhtään toimittajaa, ei yhtään riviä tainnut näkyä missään lehdessä. Tässä suhteessa pitää pystyä käymään nyt läpi maatalouden itsensäkin kannalta, mikä on perusteltua paitsi valtion panostusten myös maaseudun oman selviytymisstrategian kannalta. Tällä hetkellähän avustuspäätöksiä on tehty kaikkiaan 135 miljoonan euron verran ja avustushakemuksia on vireillä noin 200 miljoonaa euroa.

Tässä yhteydessä kiinnitin huomion keväällä siihen, että Maatilatalouden kehittämisrahaston tukikriteerit eivät olleet kunnossa. Tukia on suunnattu vähän haulikolla ampuen, järjestelmä ei ole ollut käsissä, ja erityisesti painopisteenhän olisi pitänyt olla nuorten työvaltaisen kotieläintuotannon jatkuvuuden varmistamisessa. Sillä puolellahan muun muassa maitokiintiöiden puute on hidastanut tuen myöntämistä merkittävimpiin investointituen kohteisiin, lypsykarjanavettojen rakentamiseen. Siellä on noin 450 hakemusta vireillä.

Mutta tässä tullaan siihen, että maatalouden rakennetta ja nimenomaan EU:n maatalouspolitiikan näkökulmaa olisi pitänyt tarkastella voimakkaammin konkreettisesti tilakohtaisen arjen näkökulmasta. Mennään EU:n selän taakse tilanteessa, jossa itse on aikaansaatu erityisesti nuoria työvaltaisen maatalouden toimijoita rankaisevia järjestelyjä. Taisi olla maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana nykyinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila, kun 90-luvun alussa Ahon hallitus vei voimakkaasti läpi täällä salissa maitokiintiöiden vapaan kaupan Suomessa. Silloin jo totesin eriävässä mielipiteessäni, että tämä tulee olemaan luopujien ylimääräinen bonusjärjestelmä ja rankaisee tilojaan kehittämään pyrkiviä nuoria, jotka joutuvatkin nyt 100 000 eurolla hankkimaan tuotanto-oikeuksia jnp.

Tämä on selkeästi ollut suuri virhe. Samalla tavalla EU:n yhteisen maatalouspolitiikan näkökulma terveen rakennekehityksen tukemiseen on ollut ongelma, koska tuotantoon sitomattomat tuet ovat johtaneet epäterveisiin ilmiöihin. On ollut vaikeuksia luopua pellon omistuksesta, on ollut vaikeuksia saada vuokramaita, ja tätä kautta perusparannusten teko pellon vuokraajan kannalta ei myöskään ole ollut tietysti motivoivaa.

Tässä yhteydessä, puhemies, minusta on kyllä nyt syytä todella pysähtyä koko EU:n maatalouspolitiikan ja meidän kansallisten rakenneratkaisujen ääreen. Nyt mennään hallituksessa rastilta rastille. Sokeriasiassa vedetään toisen kerran mankelin läpi. 141-artiklan mukaista Etelä-Suomen poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden huomioon ottamista ei ole Eurooppa-neuvostossa hallituksen toimesta kirjattu pääministeri Lipposen Brysselin 2002 kirjauksen jälkeen. Kansallisen maakiintiön turvaaminen on vaarassa, ja se on tärkeä siksi, että me voimme estää Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta maaseudun ratkaisevan tärkeän perustuotannon valumisen Keski-Euroopan väestörikkaille alueille. Siemenviljan kansallisen tuen mahdollisuus on kyseenalaistettu.

MTK, joka voimakkaasti vastusti EU-jäsenyyttä, on nyt kyllä keskustan kanssa hirttäytynyt EU:n maatalouspolitiikan tukijärjestelmiin. Valitettavasti siinä tahtoo mennä kohta sananmukaisesti huonosti. Erityisesti capien tulevaisuudesta, EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuudesta, me tiedämme, että se ei voi perustua nykyisen tulo- ja tukipolitiikan jatkamiselle. Vuoden 2013 jälkeisten interventio- ja maitokiintiöjärjestelmien poisto uhkaa, tukien irrottaminen lopuiltakin osin tuotannosta uhkaa.

Nyt, kuten 1990-luvun lopulla peräänkuulutin, pitäisi pystyä painamaan osittaisen kansallistamisen suuntaan, re-nationalisoinnin suuntaan. Se tulee, jos se nyt enää on edes ennättävä ratkaisu, välttämättä esille. Pitäisi todella sopia, mistä seikoista päätetään yhdessä EU-tasolla ja mitkä asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Kyllä nyt viimeistään jokaisen on ymmärrettävä, että 27 erilaisen EU-jäsenmaan maataloustuotantoa ei pystytä oikeudenmukaisen tasavertaisuuden lähtökohdista rakentamaan. Sehän näkyy jo siinä, että myöskään hehtaarituen perusosa ei ole saman suuruinen kaikissa jäsenmaissa. Viitesadot 1992 reformissa rakennettiin aivan väärin. Myöskään Suomen jäsenyysneuvottelujen yhteydessä nämä eivät tulleet oikealla tavalla huomioon otetuiksi. Nämä jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat asiat pitäisi pystyä jatkossa määrittelemään. Ehkä yhteisön elintarviketurvallisuuden ja terveyden periaatteet tulisi varmistaa yhteisesti kuluttajien luottamuksen ansaitsemiseksi ja kansallisesti löytää sitten ratkaisuja, joilla byrokratiaa ja väärinkäytöksiä vähennetään.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kehittäminen meidän tarpeitamme vastaavaksi on nyt erittäin iso kysymys, ja tässä suhteessa ei maatalousneuvostossa, ministerineuvostossa, 7 äänellä 321:stä vaikuteta yhtään mihinkään. Pitää olla laajempi näkemys, pitää pystyä yhdessä ottamaan nämä Eurooppa-neuvoston tasolla siten kuin pääministeri Lipposen aikana tehtiin niin 1999 Berliinissä kuin 2002 Brysselissä, että ongelmallisten tuotantoalueiden tarpeet kirjataan ja että myöskin ministerille maatalousneuvostossa annetaan selkänojaa toimia sen tavoitteen eteen, että EU:ssa lähdetään siitä, että maatalouden tulee jatkua kaikissa jäsenmaissa ja niin, että poikkeukselliset luonnonolosuhteet myöskin otetaan huomioon.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman, arvoisa puhemies! Det är ett stort och omfattande lagförslag som lämnats och som vi har möjlighet att diskutera här i dag. Till många delar är det ett bra förslag, det siktar på att utveckla det finländska familjejordbruket och det siktar på att försnabba behandlingen av stödansökningar.

Jag ska i alla fall i den här remissdebatten lyfta upp ett par saker som jag tycker att kan vara en aning problematiska. Den första är den att man föreslår att ansökningarna ska sättas i prioritetsordning enligt vissa kriterier, som åtminstone till vissa delar inte öppnar sig för mig, och den andra är att man föreslår en sådan princip att stöd inte kan beviljas om projektet inletts innan te-centralen fattat sitt finansieringsbeslut. Det här tycker jag är ett en aning styvt system.

Arvoisa puhemies! Tämä ehdotus on monelta osin erittäin hyvä. Yleiset tavoitteet ovat hyviä: rakennetukivarat tulee kohdentaa tehokkaasti ja päämääränä on käsittelyaikojen lyhentäminen. Muutamaan seikkaan haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota.

Esityksen mukaan rakennetukien hakuaika ei enää olisi jatkuva, vaan tukea haettaisiin pari kertaa vuodessa määräajan puitteissa. Olisi ehkä kuitenkin syytä harkita jatkuvan käsittelyajan jatkamista ainakin eräiltä osin, koskien esimerkiksi nuorten viljelijöiden aloitustukea, maakauppoja ja salaojitusta. Toiseksi koen ainakin osittain ongelmallisena sen, kun tässä ehdotetaan, että hakemukset asetetaan paremmuusjärjestykseen ja rahaa saavat parhaat hakemukset, jotka täyttävät ehdot. Parempi menettely voisi olla, että asetettaisiin kovemmat kriteerit jo alusta ja siten jokainen hakija voisi olla varma, että jos täyttää nämä ehdot, niin tukea saa.

Haluaisin myös kiinnittää huomiota siihen, että ennen lopullista käsittelyä on varmasti syytä odottaa tätä lopullista 141-päätöstä, koska se voi minun näkemykseni mukaan vaikuttaa aika merkittävästi tähän ehdotukseen.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti käytettyihin puheenvuoroihin.

Ed. Rajamäen puheenvuoro kuvastaa sitä linjaa, joka sosialidemokraateilla ilmeisesti laajemminkin on, että nyt pitäisi ykskaks sitten vaan se maatalouspolitiikka jälleen uudelleen kansallistaa. Nyt tässä vaan on se ongelma, että vaikka sitä päätösvaltaa kuinka kansallistetaan, niin se päätösvalta yhteisen maatalouspolitiikan piirissä nimenomaan neutraalien kilpailuolosuhteiden luomiseksi on siellä komissiolla ja Euroopan unionilla, niin että tällä ei loppujen lopuksi kovin paljon lisää liikkumavaraa valitettavasti saavutettaisi.

Sitten ed. Blomqvistin kysymykseen siitä, että olisi ehkä parempi puhua paremmuusjärjestyksen, etusijajärjestyksen, sijasta tietyt kriteerit täyttävistä. Itse olen tähän ihan valmis, jos valiokunnassa löydätte hyvän ratkaisun tähän, koska se olisi myöskin hakijan kannalta selkeämpi, että tietyt kriteerit täyttävä hakemus tullaan hyväksymään, jolloin se olisi aika selkeä ja tasapuolinen kaikille. Kannustan, jos vaan hyvän ehdotuksen ja muodon löydätte, niin siitä vaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi sanoa, että EU:ssa joudutaan joka tapauksessa maatalouden erilaisten vaatimusten ja kansallisten näkemysten takia varmasti arvioimaan myöskin nykyisen kaltaisten capien ja yhteisön maatalouspolitiikan jatkuvuuden mielekkyyttä. Haluan vaan todeta, että kyllä nämä kustannukset on jo kansallistettu. Se on suuri saavutus, kun hallitus taistelee Brysselissä viimeiseen mieheen ja naiseen saadakseen oikeuden maksaa suomalaisten veronmaksajien viimeisetkin rahat, sadat miljoonat eurot, maatalouteen. Eivät ne niin hirveän suuria saavutuksia ole. Kysymys on siitä, että meidän on pakko myöskin arvioida kansallisesti, miten me suuntaamme ja parhaimmalla tavalla tuemme maaseudun elinvoimaisuutta ja pärjäämistä. Tuet pitää kohdistaa tarpeeseen enemmän perustuvalla tavalla.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on ikävää taistelua tässä EU-kolhoosissa. Suunta on selvä: pikkuhiljaa, pala palalta nappi ottaan. Onko kepulla mukavampaa, kun teurastaja on tuttu? (Ed. Haapojan välihuuto) — Ei minun mielestäni varmaan ole, ed. Haapoja. — Mutta aivan kuten ed. Rajamäki sanoi, 141-asiassa kysymys on siitä, että komissio päättää, mutta Suomen kansa maksaa ja me kyselemme, saammeko me maksaa, ja ylikansallinen teknokraatti päättää. Tästä on kysymys. Minua kyllä surkuttaa talonpojan kohtalo. Ymmärrän, että koetetaan pala palalta ja pitää taistella 141:n puolesta ja pitää puolustaa, mutta ikävää kujaa ollaan kävelemässä kohti teurastamoa.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustajat Rajamäki ja Soini myöskin puhuivat sillä tavalla, aivan kuin se olisi päivän kysymys vain tuosta erota EU:sta ja tehdä kansallista maatalouspolitiikkaa. Kyllä se on pitkän linjan tie. Toki on totta, niin kuin ed. Rajamäki sanoi, että EU:ssa keskustellaan tällä hetkellä siitä, millä tavalla maatalouspolitiikkaa muutetaan ja joudutaan muuttamaan muun muassa rahoituspaineiden vuoksi, mutta valinta maatalouspolitiikan EU-ratkaisusta tehtiin silloin, kun tästä asiasta äänestettiin kansanäänestyksessä 1994 ja myöhemmin tässä salissa päätettiin. Nyt on jälkijättöistä keskustella seurauksista.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvostettu puhemies! Olemme Suomessa todella osa yhtenäistä EU:n maatalouspolitiikkaa, ja on tietysti toivottavaa, että emme tässäkään talossa enää turhaan lietsoisi sellaista turhaa epätoivoa sen väestönosan piiriin, joka muutoinkin elää kovin monien paineitten ja epävarmuustekijöitten kanssa.

Mutta nyt tämän lakiesityksen osalta: Meillähän on kaiken kaikkiaan käsittelyssä hyvin mittava lakikokonaisuus, jonka käyttökelpoisuuteen, aivan kuin ed. Blomqvist totesi, vaikuttavat myös hyvin oleelliselta osalta meneillään olevat 141-neuvottelut ja ennen kaikkea niitten lopputulos. Tähän lakiesitykseen sisältyy erittäin paljon myönteisiä asioita, mutta on syytä ottaa esille muutamia aika lailla perustavaakin laatua olevia ongelmakohteita, epäkohtia.

Eli todella tähän rakennetukilakiin sisältyy myös näitten tuettavien tilakohtaisten toimenpiteitten asettaminen etusijajärjestykseen. On erittäin hyvä tavoite, että sillä pyritään myös siihen, että käsittelyaikoja nopeutetaan, mutta on aivan tosiasia, että käytännössä tähän tulee sisältymään erittäin paljon ongelmia, erittäin paljon byrokratiaa, miten tämä etusijajärjestys kaiken kaikkiaan toteutetaan, miten eri alueita kohdellaan tasavertaisesti, miten 141-tulotuki ja investointituen tilakohtainen käyttö yhdistetään jne. jne. Eli itse näkisin toki näin, että on järkevämpää jatkaa nykykäytäntöä eli hakemuksissa olisi jatkuva haku. Ja jos kuuntelin oikein tai ymmärsin oikein, niin oli myönteistä, että ministeri Anttila myös hyvin joustavasti tähän mahdollisuuteen suhtautui.

Toinen myös hyvin tällainen ongelmallinen asia on se, että noitten lakipykälien tai esitysten mukaan investointitukea ei saisi jo aloitettuihin hankkeisiin. Jos ymmärrän oikein, niin tätä on perusteltu valtiontukisäädöksillä, mutta käytännössähän tämä saattaa merkitä jopa useitten vuosien odotusta muun muassa navettainvestoinneissa. Eli olisi ehkä järkevämpää, ja kuvittelisin tai ymmärrän näin, että myös valtiontukisäädösten osalta on mahdollista, että viljelijä voisi aloittaa hankkeen omalla riskillään, niin että vasta myönteisen tukipäätöksen jälkeiset kustannukset tulisivat tuen piiriin. Eli siis kustannukset, jotka viljelijälle ovat koituneet ennen tätä myönteistä tukipäätöstä, olisivat viljelijän kustannuksia ja tukipäätöksen jälkeiset kustannukset tulisivat tuen piiriin.

Näyttäytyy myös aika ongelmallisena se, että tuossa rakennetukilaissa vaaditaan hyvin täydellinen elinkeinosuunnitelma ja ilmeisesti täydellinen elinkeinosuunnitelma myös hyvin pieniin hankkeisiin. Tämä on kyllä aika tavalla turhan tuntuista byrokratiaa.

Neljäntenä asiakohtana on pakko ottaa esille se, että kun tätä lakiesitystä lukee, niin joutuu väistämättä toteamaan sen, että tällainen poliittinen käsittely ja näitten lakitekstien arviointi on kyllä melko mahdotonta, elleivät samalla ole käytössä tätä lakia alempiasteiset säädökset eli tieto siitä, millä tavalla näitä lakipykäliä, säädöksiä toteutetaan ja sovelletaan käytäntöön. Eli maa- ja metsätalousministeriöllä on tässä kyllä aika kiire kaiken kaikkiaan, jos tämä laki todella aiotaan panna, niin kuin se pitää panna, voimaan jo ensi vuoden alusta lähtien.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Voi vain yhtyä aika pitkälti siihen ed. Timo Korhosen esille tuomaan ajatukseen, että tästä asiasta on turha kovaa vastakkainasettelua nostaa, koska sen kohteena on kuitenkin sellainen väestönosa, joka muun muassa täällä kiistellystä EU-jäsenyydestä on joutunut kiistatta voimakkaimmin kärsimään. Muun muassa tätä tarkoitusta varten on tämän suuntaista lakia pidetty yllä, tätä rahoituslakia, ja sitä tullaan edelleen jatkamaan kehitettynä, niin kuin ministeri täällä esitteli, ja tämä on kokonaisuutena hyvä asia.

En malta olla kuitenkaan puuttumatta siihen, mitä ed. Rajamäki täällä toi esille EU-jäsenyyden kiemuroihin ja vaikutusmahdollisuuteemme liittyvistä mutkista. Haluan todeta kyllä sen, että kun tämä 141 ja sokeriratkaisu ovat molemmat vahvasti esillä ja kun 141 on kirjattu meidän liittymissopimukseemme ja sille on haettu tulkinta sitten EU-jäsenyyden aikana, onko se pysyvää tukea vai siirtymäkauden tukea, niin kyllä ehkä se lepsu alku silloin Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana on aiheuttanut sen, (Ed. Rajamäki: Mikäs hallitus sen neuvotteli, oliko se jonkun Ahon hallitus?) että tästä joudutaan toistuvasti neuvottelemaan neljän vuoden välein, millä tavalla tätä voidaan jatkaa ja voidaanko jatkaa. Tästä on ministeri Anttilalta viimeaikaisin kokemus, millä tavalla tämän asian kanssa sitten komissiossa mennään eteenpäin.

Edelleenkin puhtaasti tämän investointituen ja tuotannon puolelta ihmetyttää se ed. Rajamäen toistuvasti esille tuoma toteamus siitä, että pitäisi painottua niin sanottuihin työvoimavaltaisiin elinkeinoihin. (Ed. Rajamäki: Paino oli sanalla "nuorten"!) Tämä on tietysti sinällään aika hyvä toteamus, mutta millä tavalla se määritellään ja mihin se todellisuudessa kohdistuu? Kun te tuotte jatkuvasti esille maidon tuotannon työvoimavaltaisena tuotantosuuntana, se on sitäkin, mutta kaikkein pääomavaltaisinta tuotantoa tänä päivänä on maidon tuotanto. Kun navetta rakennettiin 90-luvulla, se maksoi, tuommoinen uusi 40—50 lehmän navetta, miljoona markkaa; tänä päivänä se maksaa miljoona euroa, jos sen sillä vielä saa tehtyä. Se sisältää erittäin paljon tietotekniikkaa ja uutta kallista tekniikkaa. (Ed. Rajamäki: Pitää ostaa maitokiintiöt vielä!) Tässä mielessä tuo on aikamoinen myytti tuo työvoimavaltaisuus ja siihen liittyvä harha.

Mutta itse tästä lakiesityksestä haluan sen todeta, että tähän liittyvät sitten tietenkin nämä asetukset aika kiinteästi ja ne olisi todellakin hyvä pääpiirteissään saada samaan käsittelyyn, silloin kun itse tätä lakikokonaisuuttakin käsitellään. Etusijajärjestys, kuten täällä muun muassa ed. Timo Korhonen toi esille, on eräs semmoisia suurimpia muutoksia vanhaan lainsäädäntöön verrattuna. Tässä voi vain todeta sen, että tästä voidaan tehdä toimiva järjestelmä tai tästä voidaan tehdä hyvin byrokraattinen ja hankala järjestelmä. Tässä täytyy nyt hyvin tarkkaan katsoa, millä tavalla tästä saadaan toimiva järjestelmä, koska se lienee kaikkien meidän tarkoituksemme, että tällä ei lisätä byrokratiaa eikä turhaa paperisuunnittelua, vaan saadaan asioita todellakin sellaisessa aikajärjestyksessä eteenpäin kuin täällä ministerikin esittelypuheenvuorossaan totesi.

Tähän liittyy yksi yksityiskohta näistä suunnitelmista. Suunnitelmathan ovat helposti tuommoisessa kotieläinrakentamisessa 5—10 prosentin luokkaa kokonaiskustannusarviosta, ja jos nyt tulee eteen sellainen tilanne, että tuo hanke jostain syystä ei pärjää tässä tarjouskilpailussa tai rahoituksen tai jonkun muun syyn vuoksi tulee hylätyksi, niin millä tavalla silloin suhtaudutaan niihin kustannuksiin, jotka kuitenkin etukäteen vaaditaan tämän suunnittelun tekemisestä? Tämä pitää aika tarkoin harkita, miten tässä menettelytavassa nämä huomioidaan. Aloitettujen hankkeiden kohtalo on aivan yhtä suuren pohdinnan arvoinen. Pitääkö hankkeen todellakin olla ehdottomasti ei-aloitettu ennen kuin tukea voidaan myöntää? Tässä tulevat kysymykseen sitten harkittavaksi muun muassa nämä kustannukset, jotka ovat voimakkaasti nousussa ja saattavat vuoden kahden aikana helpostikin karata käsistä.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustajat Blomqvist, Timo Korhonen ja Timo Kaunisto ovat tuoneet varsin ansiokkaasti tätä asiaa esille. On todellakin kysymys varsin mittavasta uudistuksesta. Koko rahoituslain kokonaisuudistuksessa nähdään koko maatalouden ja maaseudunkin kehittäminen erittäin isona kysymyksenä, ja on tärkeää, että nimenomaan nuorten aloitustukiin kiinnitetään huomiota ja myöskin hallinnon kykyyn tehdä hyviä päätöksiä. Uskon kyllä, että hallinto pystyy vastaamaan näihin olemassa oleviin haasteisiin.

Haluaisin yhteen asiaan kiinnittää nuorten kohdalla huomiota eli siihen, että kun nuori viljelijä tarvitsee koulutusta maatalousalalta — jotta hän voi yrittäjänä jatkaa, hänen pitää täyttää tietyt vaatimukset — niin toivoisin, että silloin kun nuori alkava yrittäjä opiskelee maataloutta, niin tällainen etäisyysajattelu poistuisi tässä asetuksessa ja hänelle annettaisiin mahdollisuus sukupolvenvaihdokseen ja tähän nuoren viljelijän aloitustukeen.

Lisäksi haluaisin ed. Kauniston tavoin kiinnittää huomiota tähän investoinnin aloittamiseen yrittäjän omalla riskillä. On erittäin tärkeää, että kivijalka voidaan valaa ja aloittaa rakentaminen. Muutoin on erittäin kunnioitettavaa se, että tulee nämä käsittelyajat hallinnon näkövinkkelistä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Inarilaisena kansanedustajana alueelta, jossa 40 000 poroa palkii, koen varsin luontevana ja luonnollisena kommentoida päiväjärjestyksen 6) kohtaa hallituksen esitys eduskunnalle laiksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muuttamisesta.

Tässä esityksessä on tavoitteena mahdollistaa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetoimenpiteiden tukemisen jatkaminen myös uudella EY-maaseuturahastokaudella siten, etteivät tuen myöntämisen edellytykset ja ehdot olennaisesti muuttuisi. Teknisten muutosten lisäksi tässä on kaksi muuta vaikuttavaa muutosta: tuen enimmäisikärajan alentaminen sekä korkotukilainaan liittyvän vähimmäiskorkotason alentaminen 2 prosentista 1 prosenttiin. Tämän esityksen tavoitteet ovat myönteiset ja esityksellä on alueellisia vaikutuksia, kuten täällä hallituksen esityksessä todetaan. Haluan kuitenkin saattaa tietoon muutamia muita poroelinkeinoon liittyviä haasteita, tämän päivän ja tulevaisuuden haasteita.

Porotalouden osalta markkinatilanne on ollut vaikea hyvin pitkään, jo liki kymmenen vuoden ajan, ja tähän markkinatilanteeseen on tietysti pyritty löytämään ratkaisuja myös valtion tukitoimenpitein siten, että muun muassa poronlihan markkinointia on tehostettu, paikalliseen jalostukseen on panostettu. Nämä ovat tuoneet tullessaan myönteisiä tuloksia, ja tänä päivänä tilanne on hieman helpottanut aiemmasta. Kuitenkin noin yleisesti ottaen tilanne on se, että entisaikoihin nähden yhä suurempi porokarja vaaditaan kannattavan jatkuvan taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, mikä osaltaan on sitten rajannut porotalouden harjoittamisen kannattavuutta ja toisaalta on sitten laskenut porotalouden harjoittajien määrää. Myös ikääntyminen porotaloudessa niin kuin muuallakin näkyy, ja tämä tietysti on iso haaste tulevaisuudessa.

Nämä kaksi asiaa, porokarjojen keskittyminen ja ikääntyminen, ovat näkyneet jo käytännön porotöiden vaikeutumisena siten, että maastotöihin ei enää joka paikassa ole riittänyt väkeä. Siksi sukupolvenvaihdostilanteiden edistäminen yleisesti on keskeisen tärkeää, niin että tulevaisuudessa porotaloutta voidaan harjoittaa.

Laidunkestävyyteen liittyvät kysymykset ovat yhtä lailla olleet julkisuudessa esillä ja tietysti elinkeinojen yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset. Etenkin metsätalouden osalta keskustelua on käyty, ja maa- ja metsätalousministeriö osaltaan on aktiivisena osapuolena pyrkinyt etsimään ratkaisua siihen, että porotaloudenkin tulevaisuus yhtenä perinteisenä elinkeinona voidaan turvata.

Elinkeinojen yhteensovittamisesta täytyy todeta myös myönteisenä asiana se, että matkailun kehittyminen alueella on osaltaan myös vahvistanut porotalouden taloudellista kannattavuutta siten, että sekä paikallisen jalostustoiminnan kautta poronlihan menekki että ohjelmapalvelutarjonta, joka nykyään on hyvinkin kasvava ja kannattava osa porotalouden liitännäiselinkeinona, ovat tuoneet sitten helpotusta, eli sillä tavalla elinkeinojen yhteensovittamisessa pitää nähdä myös positiivisia näkymiä, ei ainoastaan niitä ristiriitoja, joita usein täällä etelänkin medioissa sekä myös politiikan ympyröissä nähdään.

Petopolitiikka on yksi niitä keskeisiä asioita, joka vaikuttaa tämän elinkeinon tulevaisuuteen. Se on tietysti pandoran lipas, jota ei helposti kannata tässäkään salissa avata, mutta on totta, että kun keskustellaan täällä kansallisesta petopolitiikasta, niin sen vaikutukset näkyvät tuolla pohjoisessa porotalouselinkeinon kannattavuudessa ja tulevaisuudessa. Tähän liittyen vastinparina on tietysti petovahinkojen korvaukset, ja sillä, että korvausjärjestelmä on toimiva, korvaustasot ovat oikeat ja sitten korvaukset maksetaan kohtuullisessa ajassa, tietysti on paitsi elinkeinoa tukeva niin myös tätä elinkeinon harjoittamisen ilmapiiriä tukeva vaikutus.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia asioita ajankohtaisina keskusteluun mukaan koskien tätä asiakohtaa.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on tervetullut ja pitää sisällään monia parannuksia nykyiseen säätelyyn nähden. Pidän hyvänä, että perheviljelmien elinkelpoisuudessa voidaan nyt paremmin ottaa huomioon erilaiset tulomuodot ja maaseudun muut uudet elinkeinot eikä tuijoteta pelkästään hehtaareihin ja eläinmääriin, vaan voidaan ottaa huomioon laajemmin tilan tulorakenne. Meillä tilat ovat niin kooltaan kuin myös tulorakenteeltaan sirpaloituneet. Tärkein tekijä tilan menestymisen kannalta ei suinkaan ole hehtaarit ja eläinmäärät, vaan se viljelijäperheen ja viljelijän osaaminen. Nyt tämä avaa kyllä mahdollisuuksia tämän tekijän huomioimiseen paremmin.

Lakiesitykset pitävät sisällään monia kohtia, jotka täälläkin ovat jo aiheuttaneet keskusteluja. Minä uskon, että eduskuntakäsittelyn aikana näitä kohtia voidaan selkeyttää. Eräs asia, mikä täällä tuli jo esillekin, on etusijais- tai paremmuusjärjestely. Tämä on yksi semmoinen kysymys, mikä ainakin tässä vaiheessa on herättänyt kysymyksiä, miten hankkeet osataan pistää oikeaan järjestykseen. Mutta tärkeätä on, että tässä myös voidaan nopeuttaa päätöksentekoa, ja tämä on erittäin tervetullut tekijä myös tässä esityksessä.

Kari   Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! EU:n maatalouspolitiikka on kehittynyt erittäin rajusti. Erityisesti vuoden 2013 jälkeen siinä tulee tapahtumaan muun muassa EU:n budjettiosuuden alentamiseen liittyen varsin suuria muutoksia. Tämän takia tulevaisuuden cap-suunnittelua ja myös EU:n ja Suomen maatalouden mallia on kyllä nyt alettava arvioida eikä perääntymällä pesäke pesäkkeeltä asiasta toiseen. Tältä osin nimenomaan se huoli on siinä, että pääministeri Lipposen jälkeen ei ole Eurooppa-neuvostossa kirjattu selkeästi suomalaisen maatalouden erityisolosuhteiden ja vaikeiden luonnonolosuhteiden hyvittämisen periaatetta ja maatalouden jatkamisen periaatetta vaikeimmillakin tuotantoalueilla. Tämä on nyt se uhka, kun alkaa tulla näitä takapakkeja. Hallituksen pitäisi nyt ottaa kokonaisotteella tämä asia.

Tukien kriteerit ja se soveltaminen on juuri se tärkein nyt tässä tilanteessa, ettei tule niitä 100 miljoonan euron lisäbudjettiesityksiä. Pitää osata ajatella nyt kokonais- ja monituloajattelulla tilojen elinkelpoisuutta. Se on aivan oikea suunta, kun nämä tukikriteerit pitäisi käydä senkin takia tarkkaan läpi, että maatalouden tukien hyväksyttävyys, läpinäkyvyys ja myönteiset ympäristövaikutukset ovat erittäin tärkeitä, (Puhemies: Aika!) kun me tarvitsemme kansalaisten yhteistä sitoutumista maataloutemme tukemiseen. Tältä osinhan, puhemies, haluan paikaltani vielä todeta, että muun muassa tuen ja valtion lainan takaisinperimisen osalta on aika erikoista, että edelleen jatketaan sitä, että tuki voidaan määrätä osaksi tai kokonaan heti maksettavaksi, jos se on maksettu väärin perustein. Kyllä tässä yhtenevyys olisi ehkä myös paikallaan.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos erinomaisen rakentavista ja hyvistä puheenvuoroista.

Ed. Timo Korhonen totesi, että 141-neuvottelut vaikuttavat rakennetukilakiin. Tämä on aivan totta. Sen jälkeen kun ne neuvottelut on saatu päätökseen, tulee siitä tietty täydennysesitys, koska siinä ratkeavat muun muassa nämä erilaiset investointitukitasot ja nuorten tukitaso.

Sitten kysymys siitä, voidaanko aloittaa hanke, ennen kuin on saatu lupa siihen. EU:n kiristyneitten valtiontukisäännösten mukaan sitä ei voida aloittaa siitä syystä — komissiosta olemme ihan tämän valtiontukiyksiköstä kysyneet — että jos annetaan lupa omalla kustannuksella, omalla riskillä, aloittaa, niin silloin se ajatus siitä, että se investointi tehdään vain sen takia, että siihen saadaan valtiontuki, romuttuu. Sen takia ei voi aloittaa ennen, koska sen investointitukipäätöksen pitää olla ratkaisevasti vaikuttamassa siihen, että se investointi todella tehdään. Sen takia me siirrymme nyt tähän järjestelmään, että kolmen neljän kuukauden aikana ne käsitellään. Ei tule enää vuoden jonoa, ei tule puolenkaan vuoden jonoa, vaan hakemukset käsitellään kerralla, ja sitten, jos ei siinä käsittelyssä pärjää, niin sitten voi hakea uudelleen.

Ed. Timo Korhonen totesi myöskin tästä elinkeinosuunnitelmasta ja sen vaatimisesta pienistäkin hankkeista. Me rajaamme sen siinä asetuksessa. Sitä rajaa ei ole vielä olemassa, mutta se tulee ihan lähipäivinä. Elinkeinosuunnitelman laatimiseen tullaan myöntämään 90 prosenttia maatalouden kehittämissuunnitelman mukaista rahoitusta, niin että se ei tule rasittamaan sillä tavalla.

Ed. Kaunisto totesi täällä tästä, että asetukset on saatava samaan aikaan. Se on aivan totta, ja tarkoitus on se mahdollisimman lähipäivinä teille saattaa.

Mutta sitten 141-tulkinta todella tapahtui vuonna 96 ensimmäisen kerran eli Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Silloin oli se, jolloin keskusteltiin siitä, onko se siirtymäkauden artikla vai mikä se on.

Sitten täällä on todettu ihan oikein: nuorten aloitustukeen erityistä huomiota. Sitä ollaan tekemässä.

Kaiken kaikkiaan toivon, että valiokunta lyhyestä ajasta huolimatta pystyy tämän käsittelemään perusteellisesti ja tekemään siihen tarvittavat parannukset. Ne ovat aina tervetulleita.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tähän täytyy todeta ed. Rajamäelle, minkä hän varmasti hyvin itsekin tietää, että kaikki maataloudelle tuleva tuki on hyvin läpinäkyvää. Kaikki tarkastetaan moneen kertaan, eikä siellä ole sellaisia asioita, jotka haluttaisiin pitää pimennossa.

Uusi ympäristötukilainsäädäntö on erittäin rankka viljelijöille, ja toisaalta taas nämä ympäristötukitoimet tulevat vasta pitkän ajan kuluttua luontoon näkyville. Tämä uusi ympäristötukiohjelma on sellainen luonteeltaan, että siihen on voitu tehdä jo lainsäädännöllisiä muutoksia. Kyllähän me sen muistamme, aivan niin kuin ministeri Anttila totesi, että Lipposen ykköshallitus oli ensimmäinen tulkitsija EU-jäsenyyden myötä. Silloinhan nämä kansalliset tuet eivät tulleet täysimääräisesti maksetuksi. Suomi on ainut valtio unionin sisällä, joka voi maksaa. Meillä on lupa tämän 141:n ja 142:n kautta maksaa näitä kotimaisia tukia. Se on kyllä silloiselle Ahon hallitukselle se plusmerkkinen merkintä, että tämä lupa saatiin neuvoteltua. Eivät sitä muut ole onnistuneet tekemään.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Periaatteessa on hyvä, että nämä maatalouden erilaiset tukijärjestelmät pikkuhiljaa, sanoisinko, siistiytyvät siinä mielessä, että semmoinen näennäisviljely, näennäisrakentaminen, näennäislaitteiden hankkiminen ja tämmöinen vähenee ja loppuu vallan. Toisaalta siellähän on tarpeita vielä maaseudun kehittämisessä niin kuin muunkin yritystoiminnan puitteissa, että on liian paljon vielä kakunjakajia maataloustuille. On hyvä asia, jos näillä laeilla sitten sitä asiaa viedään eteenpäin, koska ei kai voi olla niin, että maatalous on ainoa sektori, missä voidaan harrastaa yrittämistä, ja muualla sitten leikkaavat markkinatalouden lait.