Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallitus esittää kunnallisvaaleihin liittyen seuraavia vaalirahoitusilmoituslakiin muutettavia asioita ... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Ennen kuin poistutte, kehotan ottamaan kuitenkin printattuna jaetun taustamateriaalin nykyisen voimassa olevan lain yksityiskohdista, mikäli ne ovat jollekin vielä epäselviä. Se on nyt printattuna teidän edessänne tämän lain taustamateriaalina, löytyy myös nettisivuilta.

Tuskin. — Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annettua lakia. Lakiin lisätään säännös, jonka mukaan vaalirahoitusilmoituksessa on oltava tiedot kunnallisvaaliehdokkaan vaalikampanjan kuluista eriteltyinä vaalimainontaan sanoma- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa ja muussa viestintävälineessä, ulkomainontaan, muuhun vaalimainontaan, mainonnan suunnitteluun ja vaalitilaisuuksiin käytettyihin kuluihin sekä muihin kuluihin. Lisäksi yksittäisen tuen arvoa ja sen antajan nimeä koskevan ilmoitusvelvollisuuden raja laskettaisiin kunnallisvaaleissa nykyisestä 1 700 eurosta 1 000 euroon.

Arvoisa puhemies! Teille on jaettu todellakin äsken jo mainostamani taustainformaatio voimassa olevasta laista ja siis siitä, miltä osin se vertautuu sitten näihin muutoksiin. Tästä laista, niin kuin kyselytunnillakin jo sanoin, seuraa, että ilmoituslomake, se kaavake, tullaan muuttamaan tämän lain vaatimalla tavalla, mutta myös tulen, nyt kun itse pääsen toimivaltaisena ministerinä sitä asetusta tekemään, tekemään muutamia muutoksia siihen perusilmeeseen ja ratkaisuihin, niin että siltäkään osin ei voi olla kenellekään epäselvää, mitä pitää ilmoittaa. Joka ikisen erikseen ilmoitettavan tulolähteen osalta erikseen sitten ilmoittaja tulee vakuuttamaan joko allekirjoituksellaan tai rastilla ruutuun, että tämä ei todellakaan sisällä yhtään yli 1 000 euron — mihin raja nyt lasketaan — avustusta.

Tämän jälkeen, arvoisa puhemies, uskoisin, loputkin väitteet siitä, että on ollut muka jotenkin vaikeata tietää, että nykyisen lain mukaisesti 1 700 euron ylittävä avustus pitäisi ilmoittaa, poistunevat. Näin tähänkin asti tosiasiassa on ollut, ja se vielä kerrottakoon, että ennen tätä kohua oikeusministeriöön viime eduskuntavaalien jälkeen tulleita yhteydenottoja nykylain tulkinnasta on ollut vain reilut kymmenen kappaletta. Niistä enemmistö on koskenut puhtaasti teknistä asiaa eli sitä, millä tavalla ilmoitus toimitetaan oikeusministeriölle. Merkittävä osa soittajista on ollut muita kuin kansanedustajia. Näin ollen ennen tätä kohua oikeusministeriöön ei ole otettu siinä määrin yhteyttä kuin julkisissa ilmoituksissa on väitetty.

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä on kiire, ja kovasti arvostan sitä, että perustuslakivaliokunta on tänään jo varaslähtönä yhteisesti sovitulla tavalla aloittanut asiantuntijakuulemisen. Toivon, että esitys osoittautuu sellaiseksi, että se voidaan ripeästi käsitellä, jotta kunnallisvaaliehdokkaat tietävät varustautua tuleviin kunnallisvaaleihin näillä uusilla tiedoilla, dokumentoida kampanjansa kunnolla ja huomioida, että ilmoitettava raja jatkossa on 1 000 euroa ja että menotkin pitää eritellä, ja kuten esityksestä näette, ne pitää eritellä hyvin tarkkaan. Näin me saamme myös yleiskäsityksen siitä, onko ylipäätänsä ilmoitettu loppusumma totta ja arvioitavissa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Asiani koskee juuri sitä teemaa, mitä käytiin läpi kyselytunnilla, eli vaalirahoitusta. Olen tehnyt siitä myös lakialoitteen ja puhun sen sisällöstä saman tien, kun otan kantaa tähän hallituksen esitykseen.

On hyvä, että asiaan puututaan. On tehtävä tarkka selvitys siitä, paljonko rahaa on käytetty mainontaan sanoma- ja aikakauslehdissä jne. En käy toistamaan tätä hallituksen esitystä, koska on nyt jo ollut nähtävissä, jos vähänkään on matikkapäätä, että vaalirahoituksen ilmoittaminen ja todelliset tapahtumat eivät ole aina täsmänneet keskenään, mutta mehän emme täällä ole tuo- mioistuin vaan lainsäädäntöistuin. Olen sitä mieltä, että eduskunnan korkeimpana valtaa pitävänä elimenä tulee tehdä lakeja. Mielestäni se työ, mitä täällä teemme, on niin vakavaa ja tärkeää, että jos niitä lakeja, joita teemme, ei noudateta, niistä tulee tulla myös sanktio. Tämä on yleinen käytäntö kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, armeijassa ja muualla yhteiskunnassa.

En tiedä, onko sillä merkitystä, että summaa pienennetään 1 700:sta 1 000 euroon. Mielestäni on hyvä, ihan niin kuin pääministeri sanoi, että yhteiskunnassa tekevät keskenään yhteistyötä yritykset, säätiöt ja kansanedustajat.

Esitän omalta puoleltani, että kun tätä hallituksen esitystä käsitellään, voitaisiin miettiä sitä mahdollisuutta, että vaalirahoituksen luotettavuuden ja avoimuuden lisäämiseksi kaiken talou-dellisen tuen, joka myönnetään puolueelle tai yksityiselle ehdokkaalle kunnallis-, seutu-, eduskunta-, Euroopan parlamentin tai presidentinvaaleissa, tulee olla antajalle verovähennyskelpoista. Rahoittavina tahoina voisi olla esimerkiksi yksityishenkilö, perikunta, yritys, säätiö, rekisteröity yhdistys tai muu vastaava. Vastaanotettu tuki olisi verovapaata saajalle euromäärästä riippumatta. Rahoituksen ollessa veroilmoituksessa ilmoitettavaa se on läpinäkyvää eikä tarvita erillisiä vaalirahoitustoimikuntia tai valvontaa tai valvontajärjestelmiä, koska tällöin jo olemassa oleva verottaja toimii valvojana. Näin säästettäisiin kustannuksia ja lisättäisiin vaalirahoituksen luotettavuutta.

Tämän aloitteen olen tehnyt lähinnä sen takia, että juuri yrityselämästä on tämä aloite tullut. Ranskassahan, jossa juuri viime viikolla vierailin, senaattori kertoi, että siellä on vaalirahoituksella katto. Itse toivoisin, että vaalikampanjan kokonaisrahoituksella olisi joku katto, koska summat ovat nousseet pilviin, mutta pelkään, että siinä käy niin kuin seksinostolaissa, että asia muuttuu yhä hämärämmäksi ja vähemmän läpinäkyväksi. Mutta mielestäni sekin asia kannattaa käydä läpi.

Joka tapauksessa pidän erittäin tärkeänä, että hallitus selvittää vaalirahoitukseen liittyvät epäselvyydet ennen kuin uutta lainsäädäntöä ryhdytään laatimaan. En usko, että hiekalle rakentaminen kestää, pitää rakentaa kalliolle, ja tarkoitan sitä, että tämä jo kansainväliseksikin levinnyt skandaali on selvitettävä ennen kuin uutta luodaan. Tiedot ovat levinneet ainakin Der Spiegel, Dagens Nyheter, Dagens Industri -julkaisuihin ja jo mainittuun Financial Timesiin.

Viime aikoina eduskunnan työ — kuten puhemieskin omin sanoin on saman suuntaisesti todennut — on ollut ajelehtimista haaksirikosta toiseen, kuten eräs ajattelija sanoi. Onko mahdollista, että kun uuden lainsäädännön aika vaalirahoituksen suhteen tulee, lahjoitettu ja vastaanotettu raha on verotonta? Mielestäni silloin se olisi todella avointa, koska voitaisiin avoimesti antaa rahaa ja vastaanottaa rahaa.

Mielestäni olen olennaiset asiat jo sanonutkin, arvoisa puhemies. Katson, että ne, jotka ovat saaneet ylimääräistä rahaa, voisivat päättää palauttaa ylimääräiset rahat joukolla takaisin tai maksaa siitä lahjaveron.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että päästään vauhtiin heti ja että homma myös etenee kunnallisvaalien jälkeen. Yksi suuri huolenaiheeni on se, että jos mediahäly vaalirahoituksen ympärillä sitten laskee, niin tuleeko silloin myös puolueiden rahoitus avattua, ettei vaan käy niin, että se unohtuu tai vesittyy matkalla. Toivon, että todella pidetään siitä kiinni, että tämä on vaan ensi askel ja myös avataan puoluerahoitus — siellähän on todella paljon suuremmat rahat kyseessä, kun on koko puolueorganisaatiorahoitus kyseessä eikä vain yksittäisten edustajien rahoitus — ja että me emme sitten halua unohtaa sitä.

Mutta jos ajatellaan kunnallisvaaleja, niin muistan, että jo silloin, kun olin ihan ensimmäisissä vaaleissani aktiivinen kansalainen, hämmästelin, että niin monessa vaalilehdessä oli siihen aikaan — ja varmaan on ollut senkin jälkeen, vaikken ehkä ole katsonut kaikkia lehtiä — rakennusfirmojen mainoksia ja pankkien. Etenkin rakennusfirmojen mainoksia oli ainakin meillä päin silloin todella monessa vaalilehdessä, myös puolueiden omissa vaalilehdissä. Kun nyt puhutaan juuri kaavoituksesta, miten nämä kaikki vaikuttavat toisiinsa, niin toivon, että me nyt voimme varmistua jollakin lailla siitä, että nämä kytkökset myös näkyvät, että ihmiset tietävät, kun päätetään joistain rakennusasioista jossain kaupungissa tai kunnassa, onko siellä taustalla myös rahoittajia, joilla on intressiä tässä, ja missä kohtaa tulee jääviys. Toivon, että tämä tulee todella selkeäksi, että meille ei jää sellaisia vanhanaikaisia dubioita, kun meillä on sellaisia ollut, onko näillä ollut vaikutusta siihen, miten paljon rakennusoikeutta annetaan, mitä annetaan jnp.

Toinen erittäin surullinen asia on, että luulen, tai semmoinen mielikuva on, että tällä hetkellä aika monella kansalaisella on jo tullut mitta täyteen, ei jaksa enää ottaa vastaan tietoa aiheesta, on vaan ylipäätään sellainen mielikuva, että kaikki on jotenkin huonosti, likaista ja väärää. Tähän mielikuvaan täällä ovat myös ihmiset itse vaikuttaneet, koska kun jotakuta on syytetty, on helposti sanottu, että tämä koskee kaikkia, tämä koskee kaikkia puolueita, kaikkia, kaikkia. Se mielikuva tulee, että kaikki täällä ovat saaneet jotain rahaa ja jotain on jäänyt kertomatta ja muuta vastaavaa. Se tuntuu aika pahalta, koska jos halutaan ylläpitää edes jonkinlainen usko demokratiaan ja siihen, että kannattaa äänestää, olisi reilua sanoa, että edelleen on erittäin monta edustajaa, jotka eivät missään kohtaa ole tehneet mitään väärin, ja puolueitakin on sellaisia. Tämän tulisi olla myös julkinen tieto, ettei tule vaan yleistä mielikuvaa siitä, että kaikkihan tätä tekevät, että tämä on maan tapa ja näin vain on, etteivät ihmiset vain enemmän ja enemmän turhaudu koko poliittiseen päätöksentekoon.

Mutta toivon, että tämä on nyt uusi alku ja voimme olla ylpeitä sitten, kun katselemme taaksepäin, että tämä epämiellyttävä tilanne johti johonkin, josta voimme sanoa, että se oli hyvä asia, onneksi tapahtui, tuli paljon parempi päätöksenteko sen jälkeen.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä kyselytunti tänään alkoi sillä tavalla, että sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, edustaja Urpilainen otti esille Suomen maineen ja viittasi siihen, että ulkomailla ollaan pettyneitä siihen, että Suomi ei olekaan niin korruptoitumaton ja hyvän hallinnon maa kuin on tähän asti luultu. Tämä on tietysti ollut koko ajan aivan selvää, että Transparency Internationalin ranking-listat, jossa Suomi on saanut monta vuotta peräkkäin ykköstilan — viime vuonna muistaakseni jäi Islannin jälkeen poikkeuksellisesti kakkoseksi — niin ne koskevat ainoastaan hallintoa.

Transparency Internationalilla on ollut toinenkin ranking-lista, joka koskee poliittista rahoitusta, ja siellä Suomi on ollut erittäin huonossa seurassa Moldovan, Kazakstanin ja Turkin kaltaisten maiden kanssa. Ei tämä ole ollut mikään uutinen, mutta ilmeisesti nämä mielikuvat Suomen hallinnon hyvästä tasosta ovat niin vahvoja, että tämä kysymys poliittisesta rahoituksesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä sopimattomista kytkennöistä, jopa korruptiosta, ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Mutta varmaankin on perää niissä puheenvuoroissa, missä on vaadittu ed. Timo Kallille tiedonjulkistamispalkintoa siitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen vihdoinkin on syntynyt perinpohjainen keskustelu siitä, minkälaiset kytkennät politiikassa ovat sallittuja ja mitkä eivät. Siihen eivät ole pystyneet toimittajat tähän asti eivätkä myöskään vihreät, jotka ovat pitäneet tätä asiaa monin eri tavoin keskustelussa esillä. Koko tämä laki on lähtenyt aikanaan liikkeelle vihreiden kansanedustaja Irina Krohnin aloitteesta. Itse olen esittänyt siihen tiettyjä täsmennyksiä edellisellä vaalikaudella ja olen hyvin tyytyväinen, että meillä on tänä päivänä tämä oikeusministerin esitys, jota kaikki puolueet varmaankin tukevat.

Nyt olisi aika pohtia sitä, millä tavalla sitten tämä projekti viedään loppuun asti. On ilolla todettava, että oikeusministerillä on selkeä suunnitelma, johon puolueet ovat sitoutuneet siitä, että nyt käsillä oleva hallituksen esitys on ainoastaan ensimmäinen vaihe. Esityksessä olennainen asia on, että se, mikä on tähän asti ollut vapaaehtoista eli kulujen erittely, se tulee nyt lakisääteiseksi.

Tähän liittyen haluaisin osoittaa sanani myöskin liike-elämälle. Nimittäin yksi tae avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä olisi se, että yritysmaailma sitoutuisi lukuisiin kansainvälisten järjestöjen suosituksiin myöskin yritysten poliittista rahoitusta koskevissa asioissa. Tähän liittyy se, että Maailman talousfoorumi ja useat muut talouselämän omat järjestöt ovat olleet sillä kannalla, että eri maissa toimivien yritysten pitäisi sitoutua poliittisen rahoituksen täydelliseen avoimuuteen. Se tarkoittaisi sitä, että kaikki poliittinen rahoitus ilmoitetaan myöskin yritysten tilinpäätöksissä tai vuosikertomuksissa tai vastaavissa.

Ehkä voin tässä mainita, kun vihreillä on aika suuri ryhmä HOK-Elannon edustajistossa, että vihreä ryhmä on tänään lähettänyt kirjeen yrityksen hallitukselle ja pyytänyt selvitystä niistä periaatteista ja käytännöistä, joita HOK-Elanto merkittävänä osuusliikkeenä, ja laajemmin koko S-ryhmä soveltaa poliittisessa rahoituksessa. Me emme voi hyväksyä sellaisia, esimerkiksi julkisuudessa esiintyneitä käsityksiä, joiden mukaan toimimalla näiden osuusliikkeiden vaaleilla valituissa edustajistoissa ja muissa hallintoelimissä olisimme ikään kuin mukana järjestämässä hyviä liikepaikkoja kyseisen ryhmän toimijoille. Myöskin on varmasti monia muita yrityksiä, joissa voitaisiin suoraan ottaa käyttöön tällainen avoimuuskäytäntö, jota me nyt toivomme ja vaadimme HOK-Elannolta.

Sitten kysymys siitä, minkälaisia valvonta- ja sanktiomekanismeja tähän vaalirahoituslakiin pitäisi saada, niin sehän ei tule nyt ratkaistavaksi tässä yhteydessä todennäköisimmin. Minusta on ollut erinomainen ajatus, että Grecon suositusten mukaan tämä valvonta, niin kuin oikeusministerikin on tuonut esiin, siirrettäisiin oikeusministeriöstä pois. Aivan varmasti on niin, että vaikka ei ole mitään syytä epäillä oikeusministeriön luotettavuutta tässä asiassa, niin voi syntyä sellainen tilanne, että kysymys on niin arkaluontoisista asioista, että syntyy epäilys siitä, että ministeriö ei näitä valvontavelvollisuuksiaan noudattaisi.

Olen sitä mieltä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto olisi juuri oikea paikka, jonne tämä valvonta voitaisiin viedä. Tämä voitaisiin varmasti toteuttaa silläkin tavalla, joka muistuttaa Ruotsin kaltaista rahankeräyslupajärjestelmää, että on julkinen tili, jossa vaaliehdokkaalla voisi olla viitenumero, ja sinne sitten kanavoitaisiin kaikki kyseisen ehdokkaan vaalirahoitus ja sieltä maksettaisiin myös laskut. Mutta on ollut tietysti aivan perusteetonta arvostella oikeusministeriötä siitä, että se ei tähän asti olisi hoitanut velvollisuuksiaan, koska niin kuin tiedämme, laki on kirjoitettu tarkoituksella hyvin avoimeksi ja epäselväksi, jolloin pitävä tulkinta mielestäni on se, että oikeusministeriöllä on lähinnä ollut tällainen postikonttorin rooli tässä asiassa.

Haluaisin myös kiinnittää huomiota siihen, että edellisen hallituksen oikeusministeri Johannes Koskinen aikanaan lupasi, että vaalirahoituslakia täydennetään tietyillä ehdokkaille annettavilla ohjeilla siitä, miten lakia tulee tulkita. Käsitykseni mukaan tällaisia täsmennettyjä ohjeita ei ole annettu. On tietysti ollut tunnontarkoille ehdokkaille tähänkin asti aivan selvää, että myöskin tukiyhdistysten kautta kanavoitavat yli 1 700 euron lahjoitukset eduskuntavaaleissa pitää eritellä ja ilmoittaa. On selvää, että varmasti olisi ollut vaikeampaa kiertää tätä lakia, jos oikeusministeriö ennen edellisiä eduskuntavaaleja olisi antanut tästä tarkemmat ehdotukset.

Mitä tulee näihin sanktioihin, niin on esitetty monia mielenkiintoisia ajatuksia, miten jatkossa tulisi toimia. Varmasti tällainen vaalirahoitusrikkomus voitaisiin säätää ja siitä sitten esimerkiksi rahallinen sanktio. On esitetty myös sitä, että lainvastaisesti hankitut ilmoittamatta jätetyt lahjoitukset voitaisiin konfiskoida valtiolle. Tämä voisi olla aika mielenkiintoinen taloudellinen seuraamus lain rikkomisesta, ja varmasti sillä olisi jotakin vaikutusta.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on erittäin tervetullut, sillä nyt todella tarvitaan toimia politiikan uskottavuuden ja kiinnostavuudenkin lisäämiseksi, koska tämä voimassa oleva laki ei kuitenkaan ole käytännössä toiminut. Varmaa on, että rahaa jatkossakin kampanjoinnissa tarvitaan, ja on toivottavaa, että muun muassa yritykset jatkossakin, kuten aina, ovat tukeneet ehdokkaita. Tässä käydyssä keskustelussa tähän vaalirahakohuun liittyen on ollut ikävää, että yrityksiä on syyllistetty ehdokkaiden tukemisesta, koska monet yritykset esimerkiksi paikkakunnillaan ovat tavallaan tätä aina eri vaalien yhteydessä tehneet ja kantavat osaltaan yhteiskuntavastuuta näin toimiessaan.

Haluaisin kuitenkin tarkastella erästä pykälää tässä lakiesityksessä, jossa esitetään, että 1 700 euron ilmoitusvelvollisuus pudotetaan nyt 1 000 euroon. Se on sinänsä ihan hyvä asia, mutta tärkeää olisi, että jatkossa nämä rajat koskevat kaikkia tuen antajia, niin yrityksiä, yksityishenkilöitä kuin erilaisia yhdistyksiä. Koska tälläkin hetkellä yhdistyksiltä voi tulla yksittäisiä hyvin suuria tukisummia, kuten olemme kuulleet, esimerkiksi työväenyhdistyksiltä, niin ei ole tasavertaista ja oikeudenmukaista, että yritysrahaa ja muuta yhdistysrahaa kohdellaan jotenkin eri tavalla. Ne ovat kuitenkin samoja euroja kaikki, ja niillä on suuri merkitys yksittäisille ehdokkaille.

Lisäksi kun nykyinen voimassa oleva laki ei mahdollista lisäselvityksien pyytämistä, niin toivottavasti jatkossa näitä lisäselvityksiä oikeusministeriö pystyy pyytämään. Tämä lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Laki lisää varmasti läpinäkyvyyttä ja myös avoimuutta johtuen siitä, että ilmoitusvelvollisuuden alarajaa alennetaan ja kustannusten erittelyt tulevat. Tästä iso kiitos oikeusministeri Braxille, että näin nopeasti on saatu tämä laki tänne meille saliin. Laki on kuitenkin, kuten ministeri on itsekin todennut, vasta pieni paikka, jolla me tätä meidän ongelmaamme ratkaistaan, mutta sinänsä tämä on erittäin merkittävä askel joka tapauksessa.

Ministeri Brax nosti esille lomakkeet, joka kuulostaa sinänsä hyvin pieneltä yksityiskohdalta, mutta kun meillä on niitä tuhansia kunnallisvaaliehdokkaita ja myöskin satoja kansanedustajaehdokkaita ja jokaisella heillä on omanlaiset tulkintansa siitä, mitä lukee. Harvempi lähtee muun muassa katselemaan lain perusteita. Harvempi edes tietää, että lain perustelut ovat olemassa. Meillä on tänä päivänä olemassa varsin mainio väline, internet. Miksi emme käyttäisi sitä tässä lomakekohdassa hyväksemme eli pakottaisi lomakkeen täyttäjää katsomaan sen rautalangasta väännetyn ohjeen ensin, millä tavalla se lomake täytetään? Tällä tavalla varmistetaan, että jokainen ehdokas myös ymmärtää, mistä on kysymys. Kun kyseessä on tuhansia ihmisiä, sitä rautalankaa tarvitsee vain vääntää, ja eräällä tavalla ei voida olettaa, että niitä osataan aina sitten tulkita oikein.

Samalla nostaisin esille täällä esille tulleen verovähennyskysymyksen. Tietenkin pohdituttaa aina se, että aika moni meidän ehdokkaista tekee enemmän tai vähemmän omilla varoillansa kampanjaa, ja niistähän on jo kertaalleen tuloverot maksettu, tai jos ottaa lainan, niin tuloverot maksetaan sitten sieltä kansanedustajan työstä, ei pelkästään niin, että yritys saa vähentää.

Mielestäni myöskin sitä läpinäkyvyyttä voisi olla se, että voitaisiin pohtia, mitä tarkoittaisi tulonhankkimiskulun hyödyntämismahdollisuus. Tämän hetkinen tulkintahan ei siihen anna mahdollisuutta. Samalla edellytettäisiin normaalia kirjanpitoa ja myöskin säilytysvelvollisuutta niiden tositteiden osalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni saattaa tuntua ehdotuksen osalta suorastaan naiivilta, mutta minä käytän sen kuitenkin.

Ensinnäkin olen erinomaisen tyytyväinen siitä, että hallitus reagoi erinomaisen nopeasti. Tätä reagointia olisi toivonut jo muutamalta aikaisemmalta hallitukseltakin, mutta hyvä, että näin on.

Kun olen seurannut hyvin tarkkaan sähköpostiani ja tekstiviestikoostettani, mitä on tullut, ja tähän viestintään sisältyviä huomautuksia siitä, oliko tämä tiedossa, oliko tämä tiedossa, eikö tämä ollut tiedossa — yksittäin kansliatoimikunnan kokouksen aikana 15 viestiä liittyi kai tähän kyselytuntiin — niin minulle ei tullut mitään muuta äsken mieleen, kuin että eikö voitaisi tehdä niin — liittyy myöskin ed. Lauslahden äsken käyttämään puheenvuoroon — että poikkeuksellisesti lailla määrättäisiin siitä, minkälainen tämä lomake on, joka siitä sitten myöskin internetissä olisi nähtävissä, että kaikki näkevät, että kaikki nämä yksityiskohtatiedot pitää olla jokaisen ehdokkaan osalta julkisaatettu sillä tavalla kuin lomakkeessa lukee, siihen ja siihen päivämäärään mennessä suhteessa vaaliajankohtaan? Ei muuta.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä nyt käsiteltävä laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta tuli ensimmäisen kerran voimaan vuonna 2000, ja silloin jo perustuslakivaliokunta totesi omassa mietinnössään, että laki on varsin väljä ja sitä on syytä tarkentaa, kun saadaan lisää kokemuksia lain toimivuudesta. Tässä välissä on nyt ollut aika monet vaalit, ja siihen nähden on yllättävää, että näitä täsmennyksiä ei näiden vuosien aikana ole kuitenkaan tehty.

Täällä ed. Hautala viittasi siihen, että aiemmin olisi nostettu jo esiin tarve tehdä tarkistuksia lakiin, mutta niitä ei ole kuitenkaan tuotu eteenpäin. Myös itselläni on sellainen käsitys, että oikeusministeriössä olisi viime eduskuntavaalien jälkeen todettu, että ilmoitukset eivät ole tehdyt lain edellyttämällä tavalla ja tästä tulisi toimittaa täydennyksiä ja täsmennetty ohje edustajille, mutta näin ei kuitenkaan menetelty. Mahtaako ministeri Brax tietää, mistä siinä oli kyse ja miksi päädyttiin siihen, että näitä täsmennettyjä ohjeita ei kuitenkaan tuolloin tehty?

Nyt, kun tämä vaalirahajupakka on kuukauden verran ollut esillä, niin ilma on sakeana erilaisia ehdotuksia, mitä nyt pitäisi tehdä. On järkevää, että on perustettu toimikunta, joka aivan rauhallisesti nyt arvioi tämän kokonaistilanteen ja tekee perustellun lakimuutoskokonaisuuden sitten kaiken kaikkiaan ajan kanssa. Itse uskon, että näillä puolueiden keskinäisillä sopimuksilla kunnallisvaalit jo sinänsä oltaisiin voitu hyvin hoitaa, mutta sinänsä nämä muutosehdotukset, joita nyt on tänne tuotu, ovat kyllä aivan perusteltuja.

Uskon, että myös kansalaisten näkökulmasta on hyvä, että nyt myös menopuoli eritellään, koska se osoittaa paremmin sen, minne ne rahat menevät, ja sen todellakin, kuinka kallista muun muassa tuo mainostaminen tänä päivänä on. On myös varmasti aivan perusteltua, että kunnallisvaaleissa tuo ilmoitusvelvollisuuden alaraja säädetään 1 000 euroon, koska kunnallistasolla ja kunnallistason kampanjoissa se on jo varsin merkittävä lahjoitus, joka tuon 1 000 euroa on kooltaan.

Täällä ed. Hautala pohdiskeli sitä myös, minkälaisia muutoksia rikkomuksen osalta tulisi tehdä tuohon tulevaan lakiin. Eri parlamenteissahan on todella erilaisia käytäntöjä; ed. Hautala väläytti tätä rahojen palauttamista tai sakkomahdollisuutta. Tietääkseni joissain parlamenteissa on käytössä myös puhemiehen nuhtelu näille edustajille, jotka eivät ole toimineet ohjeiden mukaisesti, ja uskon, että myös Suomen parlamentissa ainakin nykyisen puhemiehen johdolla se olisi varsin varteenotettava vaihtoehto.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti. Vielä näiden vaalien jälkeen annettu informaatio valituille ja ensimmäisille varamiehille on ollut edeltäjäni virkakautta toimitusministeriönä, ja sitten kun minusta tuli ministeri, niin siinä vaiheessa, kun näiden ilmoitusten jättöaika umpeni, huomattiin, että jopa sellaiset edustajat, muutama, ainakin yksi, jotka olivat edellisellä kertaa aukaisseet tämän, ilmoittivatkin nyt könttäsummia. Silloin myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi ilmoitti julkisuudessa, että hänestä oikeusministeriö voisi ryhtyä joihinkin aktiivisiin uusiin toimiin. Virkavastuulla minulle kerrottiin vakiintunut käytäntö ja tulkinta tämän lain osalta, että meillä ei ole mitään tarkastus- eikä tutkimusoikeuksia.

Sen sijaan, kun seuraaviin vaaleihin käydään, jos eduskunta niin sallii minun ollessa oikeusministeri, niin nämä ohjeet, jotka valituille lähtevät, ovat minun vastuullani, ja niin kuin äsken jo kerroin, myös se asetus, jolla tämä lomake tehdään, on minun vastuullani. Eli asetus ja ohjeet tulevat seuraaviin vaaleihin ensimmäisen kerran niin, että oikeusministerinä olen minä. Tämä on tilanne. Oikeuskanslerille tehdään tästä vakiintuneesta tulkinnasta parhaillaan hyvin avointa selvitystä, joka myös julkaistaan. Uskon, että tulette hyvin vakuuttuneeksi siitä, että oikeusministeriön vakiintunut tulkinta on myös pitävä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa asiassa täytyisi nähdä olennainen. Vaalikulut ovat menneet älyttömiksi, (Ed. Pulliainen: Ihanko totta?) elikkä vaalikuluja, joita ehdokkaat, taustayhteisöt ja puolueet joutuvat tekemään demokratian ylläpitämiseksi, pitäisi rajusti vähentää. Pitäisi saada joku käytäntö, ellei ihan lakia. Pitäisi saada katto sille, minkä verran saa olla mainontaa. Pitäisi kieltää tietyt mainonnat. Minusta puoluesihteeri Jarmo Korhonen on tehnyt oikein hyvän ehdotuksen, kun hän ehdotti televisiomainonnasta luopumista ja sitten eräissä lehdissä mainonnasta luopumista. Tämä oli hyvä päänavaus, ja juuri tällä tavalla asioissa pitäisi edetä. Pitäisi luopua siitä, että ei olisi ehdokkailla tarvetta vaalivelkoihin. Nythän tässä on kaikkein suurin ongelma se, että ehdokkaat, jotka eivät ole vielä, varsinkaan siinä vaiheessa, tunnettuja, niin joutuvat tekemään suuria uhrauksia. On paljon henkilökohtaisia tragedioita vaalivelkojen tähden. Moni menettää hyvän henkilöauton hinnan, jopa talon hinnan vaalitappioihin. Tämä on se todellisuus, ja tätä ei ole nyt käydyssä keskustelussa lainkaan muistettu.

Mutta toivon, että nyt kun tätä lakia käsitellään, niin muistetaan se pohjaongelma, perusongelma, että vaalit eivät saisi olla rahastuksen kohde tiedotusvälineille, vaan vaaleihin pitäisi voida käydä köyhänkin ehdokkaan tasapuolisesti ja sellaisenkin ehdokkaan tasapuolisesti, joka ei ole julkkis, ei ole missi, mannekiini, urheilija tai jotain muuta vastaavaa, vaan kaikki olisivat mahdollisimman paljon lähtökohdiltaan samoilla lähtökohtaperusteilla. Tämän vuoksi pitäisi poliittisten puolueiden vakavasti sopia keskenään, että rajoitetaan vaalikampanjoita; sovitaan tietyt rajat, joita ei ylitetä.

Esimerkki meillä Keski-Suomessa on se, että olemme poliittisten piirijärjestöjen kesken sopineet, että ei käytetä ulkomainontaa tienvarsilla, ja tämä sopimus on pitänyt. Jos joku on tätä yrittänyt rikkoa, niin julkisuuden paine vaalien alla kilpailijoilta on muodostunut niin suureksi, että tästä on ollut se seuraus, että mainokset on kerätty sieltä pois. Jotkut ovat sitten tätä kiertäneet, että siellä on kauempana on ollut näissä heinäpaalisäkeissä sitten numeroita, siellä 50 tai 100 metrin päässä tieltä — tuo on tietysti tulkintaa — tai sitten joku on sanonut, (Ed. Pulliainen: Sehän on paperin kierrätystä!) että kun hänellä ei voi olla televisiomainontaa, koska hänen äänestäjillään ei ole televisioita, niin hän tarvitsisi tienvarsimainontaa, mutta kyllä tuo sääntö on pitänyt. Itselläni ei ole koskaan ollut televisiomainontaa. Kerran mainos tehtiin, mutta sitä ei ollut varaa ajaa tiedotusvälineestä, mainosvälineestä, ulos.

Minä toivonkin, että keskustelun kärki suuntautuisi siihen, mitenkä poliittiset puolueet voisivat sopia. Voi olla, että lainsäädännöllä ei voida tehdä lakia, joka rajoittaisi mainontaa, vaan tehtäisiin sopimukset, että vaikkapa etusivun mainonnasta luovuttaisiin, etusivun mainonnasta maakuntalehdissä ainakin luovuttaisiin, luovuttaisiin sisäsivuillakin tietyn kokoisista mainoksista, vaikkapa puolen sivun mainonnat, niistä luovuttaisiin, tai asetettaisiin tietyt semmoiset kohtuulliset rajat. Nythän on se tragedia, että suuri yleisö kokee, että vain ne edustajat ja ehdokkaat ovat aktiivisia, jotka oikein paljon mainostavat, jotka ovat oikein paljon esillä.

Minullekin ovat monta kertaa hyvät ystävät aina vaalien alla sanoneet, että etkö sinä aloita vaalityötä. On ymmärretty, että sehän on vaalityötä, jos minä laitan ilmoituksia lehteen. Tämä on ymmärretty vaalityöksi, ei ollenkaan se työ, mitä edustaja tekee ihmisten parissa tai nimenomaan se työ, mitä tehdään eduskuntaan valittuna täällä eduskunnassa. Siitä ei olla kiinnostuneita, mutta ollaan kiinnostuneita, kenellä on varaa olla tosissaan, niin sanotusti tosissaan, että on oikein näyttävät ilmoitukset ja jatkuvasti, ja oikein paljon pantu rahaa televisioon. Erilaiset mainostoimistot ovat kuin hyeenat ja sudet. Ne oikein sitten mainostavat, kuinka niitä pitää käyttää hyväkseen. Tämä on se perusongelma.

Arvoisat kollegat, arvoisa ministeri, toivon, että tähän kiinnitettäisiin huomiota. Poliittiset puolueet voisivat keskenään sopia semmoiset herrasmieskäytännöt ja sopia sitten, että jos näitä käytäntöjä joku puolue tai ehdokas rikkoo, niin sitä sitten keskenään paheksutaan, ja rikkoja ottaa sitten sen vastuun osakseen, elikkä tämä on avain tähän vaalien mahdolliseen salamyhkäiseen rahoitukseen.

Päätoimittaja Erkki Laatikainen Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa taannoin kesäkuun alussa totesi, että koskaan ei ole vaalien rahoitus ollut niin avointa ja julkista kuin se on nyt. Hänellä oli tämä näkemys ja ilmeisesti perusteltu sen takia, että nykyinen vaalirahoituslaki, joka meillä on, on ollut julkinen, ja se on tuonut ne asiat esille, mistä on täällä puhuttu. Mutta perusongelmasta ei ole puhuttu elikkä siitä, mihin sitä rahaa tarvitaan. Mainontaan, älyttömään, ylettömään mainontaan, jossa kilpaillaan siitä, kuka tekee suurimmat mainokset.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä asia käsiteltävän hallituksen esityksen käsittelyssä otettaisiin huomioon. Annan hallitukselle tunnustuksen ripeästä ja nopeasta hallituksen esityksen eduskunnalle antamisesta.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Lauri Oinosen ehdotus tällaisesta esimerkiksi piirijärjestöjen vapaaehtoisesta sopimuksesta ei tietenkään korvaa lainsäädäntöä, mutta olen jo useaan otteeseen täällä eduskunnassa sanonut, että se olisi yksi tapa kohtuullistaa vaalikampanjoiden kokoa, jossa on eräänlaista kilpavarustelua, niin kuin me kaikki tiedämme. Ed. Lauri Oinonen on ottanut ennenkin esille tämän Keski-Suomen piirijärjestöjen esimerkin siitä, että kiellettiin tämä tienvarsimainonta, ja sitä voitaisiin aivan hyvin soveltaa missä tahansa vaalipiirissä puoluejärjestöjen kesken, jotta vaalibudjetit saataisiin jollakin tavalla demokratian puitteisiin ja kohtuukokoihin.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella tyytyväinen, että tämä laki tuli nopeasti ja ehtii sitten ensi kunnallisvaaleissa vaikuttaa. Mutta ratkaisevaa on tietenkin se, miten oikeusministeriö näiden kunnallisvaalien vaalirahoitusilmoitusten valvontaan, nyt saa lisäresursseja, miten valvonta tullaan hoitamaan ensi syksynä, koska on aika tärkeää, että jo heti ensi kertaa tätä lakia sovellettaessa ne ilmoitukset mahdollisimman tarkasti käytäisiin läpi, ja katsottaisiin, täyttävätkö ne tämän lain hengen. Miten se tullaan tekemään, koska tähän astihan tämä valvontajärjestelmä ei ole toiminut, ei eduskuntavaaleissa saatikka kunnallisvaaleissa?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On erittäin hyvä asia, että tämä vaalirahasotku tuli tähän aikaan. Minä olen monta kertaa, muistan aikaisemmassa elämässäni, puuttunut siihen, että kansanedustajien vaalirahailmoitukset eivät ole kyllä mistään kotoisin. Tällä hetkellä olen käynyt ne läpi, ja ne eivät olleet mistään kotoisin, monikaan ilmoitus. Kiitän ed. Pulliaista siitä, että oma ilmoitukseni on sellainen, että se kyllä kestää päivänvalon. Minulle joku sanoi, kun kysyin, miten tehdään ilmoitus, että ottakaa mallia ed. Erkki Pulliaisen ilmoituksesta, ja minä otin, eikä ole sen perään kysytty.

Se, mitä minä tässä nyt pelkään, kun on tämmöinen kiihko päällä, on se, että laista — ei tästä laista, vaan siitä, joka tulevaisuudessa tehdään — tulee byrokraattinen, jäykkä, joka ei salli minkäänlaisia vaihtoehtoja. Sellaista ei pidä laatia. Tärkeintä on, että se on avointa, julkista ja että ne tiedot pystytään tarkistamaan. Se on ollut puute tässä laissa, että ei edes päästä puoluejärjestöjen, puolueosastojen, ammattiosastojen eikä myöskään tukiryhmien sisälle. Jos sinne olisi päästy aikaisemmin jo tämän lain aikana, niin tällaista tilannetta ei olisi kyllä syntynyt.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joudun ed. Lauri Oinosen kanssa olemaan hieman eri mieltä. Mielestäni mainonnan rajoittaminen on suorastaan hurskastelua. On kaunis ajatus, että rajoitetaan mainontaa, mutta voi olla, että sillä tehdäänkin se vähän paha palvelus sille tavalliselle maijalle tai matille, joka unelmoi pääsystä eduskuntaan tai kunnallisvaaleissa valtuustoon. Ajatellaan mattia tai maijaa verrattuna siihen missiin tai urheilijaurhokaiseen. Heillä on ihan erilainen tunnettuus kansan keskuudessa kuin niillä maijalla ja matilla. Maijalle ja matille saattaa olla ainut vaihtoehto se, että he ovat hyvin paljon tietenkin siellä kansan keskuudessa, mutta sitä täydentää mainonta, jolla he eräällä tavalla saavat sitä tunnettuutta, jota urheilija-maija tai missi-maija ovat saaneet jo matkan varrella.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle sanoisin, että en tietenkään ole ajatellut kieltää kaikkea mainontaa, ehkä sitä täytyy tiedottamismielessä jonkin verran mahdollisesti sallia, mutta erittäin suuret poliittisten piirijärjestöjen keskinäiset rajaukset, koska lainsäädännöllä ei varmaankaan sen kaltaisessa demokraattisessa vapaassa maassa kuin Suomi tätä voida tehdä. Toivon, että tässä poliittiset puolueet tarttuisivat juuri tähän, koska on ongelma saada rahaa ja sitä rahaa menee paljon.

Mutta sitten vielä huomio tästä tienvarsimainonnasta. Se oli vain esimerkki. Näen, että tärkeintä olisi rajoittaa televisiomainonta, jopa kieltää, ja sitten lehdistömainontaan voimakas rajoitus. Se tienvarsimainontahan, niin kuin vaalityötä tehneet tietävät, on köyhän mainontaa, se on halpaa. Yhdellä pienellä etusivun mainoksella paperoi koko maakunnan. Se oli vain esimerkki siitä, että jotain on saatu aikaan, mutta paljon tehokkaampia ovat televisiomainonnan rajoittaminen tai kieltäminen keskinäisesti ja etusivu- ja lehdistömainonnan rajoittaminen keskinäisillä sopimuksilla.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kuuntelin työhuoneessa ed. Lauri Oinosen puhetta tähän mainontaan liittyen, ja mietin juuri sitä ongelmaa, että sitähän ei pysty ilmeisesti lailla kuitenkaan rajaamaan. Sen takia se kuuluu puolueille. Jos saataisiin sellainen yhteinen sopimus, onko televisio käytössä vai ei ole. Itse näkisin sen kuitenkin sillä tavalla, jotta toivon mukaan poliittiset puolueet saisivat tässä jonkinlaisen sopimuksen aikaan, koska meillä on riittävästi medioita kyllä käytössä siinä, jotta ei tarvitse välttämättä telkkariin laittaa, joka mainoksena on hirveän kallista, maksaa hirveitä summia, ja sitten tarvitsee jostain etsiä rahoja.

Onko oikeusministeri miettinyt siltä puolelta näitä asioita, onko siinä mahdollista jotain tehdä lainsäädäntöpuolella, jotain ratkaisua siinä, jotta olisi joku tämmöinen katto, ja miten se valvotaan, koska nythän tapahtuu, jotta joka tapauksessa rahoja vaan tulee tuolta ja joku maksaa laskuja? Miten pystytään saamaan hallintaan koko järjestelmä?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Tämä liittyy vähän ed. Ojansuunkin kysymykseen. Tässä vaiheessa tähän uudistukseen ei ehtinyt kokonaista uutta järjestelmää, joka antaisi vaalirahoitusviranomaiselle oikeuden tarkastaa ja jopa sitten laittaa liikkeelle mahdollisia sanktioihin johtavia prosesseja tai uhkasakon nojalla vaatia lisätietoja. Se vaatii sitä, että on siis ensinnäkin viranomainen, jolla on resurssit tähän, se vaatii sitä, että on viranomainen, jolla on lainmukainen toimivalta. Lain tarkoituksesta ei voi johtaa toimivaltasääntöjä. Tämä on oikeusvaltion ihan keskeisimpiä periaatteita.

Kunnallisvaaleissa tämä viranomainen nyt on, niin kuin tähänkin asti on ollut, kunnallinen keskusvaalilautakunta. Kun katsotte kuntia ja katsotte keskusvaalilautakuntia, niin ymmärrätte varmasti, että ilman isoa vaaliuudistusta ei voida vaan antaa heille joitain uusia tarkastusvaltuuksia ja oikeuksia viedä asioita jopa oikeuteen mahdollisesti tai vaatia poliisitutkintaa. Kunnalliset keskusvaalilautakunnat näillä näkymin tulevat ottamaan (Puhemies: Nyt meni minuutti!) vastaan noin 13 000 ilmoitusta kunnallisvaaleissa ja tämäkin kertonee siitä, että ...

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä keskustelu ja tietysti on hyvä jatkaa tästä samasta aiheesta vielä kyselytunnin jälkeen.

Ed. Lauri Oinosen puheenvuoroon liittyen: Jos meillä pelkästään sopimuksilla tämä asia olisi hoidettu, niin miksi meillä vuonna 2000 olisi tarvinnut luoda tätä lainsäädäntöä? Se ei nyt tässä tilanteessa vaan toimi, vaikka kuinka itsekin haluaisin ihmisten hyvään tahtoon ja sopimusmaailmaan uskoa, niin näin nyt ei kuitenkaan ole.

Akuutti tilanne, miksi tämä nyt on ollut nopealla aikataululla, vaikka, niin kuin ministeri totesi, painetta muutoksiin on ollut jo aiemmin ja jo vuoden alussa piti käynnistyä tämä prosessi uudelleen, tuli siitä, että nämä lainsäätäjät, kollegamme meillä täällä talossa, eivät ole noudattaneet lakia, eivät ole lukeneet niitä ohjeita, jotka sinne lakiin on kirjattu ja niitä ohjeita, mitenkä se raportointi tulee tehdä. Siitä syystähän me olemme nyt tässä akuutissa tilanteessa. Tämä ei ole mikään ulkopuolelta tullut paine, että kansalaiset vaativat, tai jotain muuta, vaan se on ihan tämän talon sisäinen ongelma.

Itse olen kannattamassa tiukennuksia sekä yksittäisten lahjoitusten osalta rajoituksia summiin, mutta minun puolestani voisivat olla myöskin koko kampanjan kattorajat olemassa, mikä myös toisi sitten mietintää siihen, mihinkä sen rahan käyttää, käyttääkö sen televisiomainontaan vai tienvarsimainontaan tai mihin, jos meillä tällaiset rajat olisi. Tässä on tietenkin ongelmana se, että alueet ovat hyvin erilaisia, mutta joka tapauksessa uskon, että semmoinen joku raja olisi mahdollista myöskin saada.

Se, että näitä selvityksiä voisi ministeriö, tai lääninhallitus taisi olla nyt kirjattuna, joka nyt sitten hävitetään, sitten perätä, tai mikä taho se oli, se olisi tietenkin erittäin hyvä, että kuntavaaleissa olisi joku taho, joka voisi tarkistaa ne ilmoitukset ja sitten kysyä tarkemmin, mutta myöskin tietysti eduskunta-, euro- ym. kaikissa vaaleissa.

Menokohtien erittely puoltaa paikkaansa samoin kuin tulojen erittely, varmaan siihen myöskin jotkut ohjeistukset, jos ne kerran tarvitaan, niin kuin tässä tuntuu kaikkeen muuhunkin tarvittavan ohjeistukset, siitä, minkä kokoisten summien kohdalla erittely on erityisesti tehtävä ja kuinka paljon lehtimainontaan tai televisiomainontaan tai johonkin tilaisuuksien järjestämiseen, seminaareihin tai muuhun on sitä rahaa kulunut. Näin myöskin tämä piilotuki, joka tässä nyt on tietenkin eräänä kysymysmerkkinä, varmaan tulee tässä vielä muutaman viikon aikana myöskin tähän kyselytuntikeskusteluun liittyen nousemaan esille.

Kannatan siis tätä uutta lainsäädäntöä. Toivon, että se toimisi vielä nopeammin ja tulisi nopeammin valmiiksi, niin että jo kunnallisvaaleissa olisi eksaktit lainsäädäntöpykälät, mutta uskon, että näillä sopimuksilla nyt näistä lahjoitussummista päästään tämä kohta eteenpäin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokuntahan on aloittanut tämän asian käsittelyn, ja tänään on kuultu jo asiantuntijoita, ja tavoitteena on se, että maanantaina tai viimeistään tiistaina asiassa saataisiin mietintö valmiiksi. Se merkitsisi sitä, että eduskunta ainakin ensimmäisessä käsittelyssä voisi käsitellä tämän hallituksen esityksen, jolloin jo tänä keväänä tiedettäisiin ne säännöt, jotka ovat voimassa kunnallisvaaleissa, sen jälkeen, kun sisältö asiassa on lyöty lukkoon.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee nykyiseen vaalirahoituslainsäädäntöön, niin loppujen lopuksi mielestäni nykyinen laki ei välttämättä ole kovin huono. Se on suurella harkinnalla tehty. Kyse on tässä tapauksessa ollut vain siitä, että lakia olisi pitänyt noudattaa. Tietysti asenne, että lähdetään siitä, että kun sanktiota ei ole, lakia ei tarvitse noudattaa, on äärimmäisen huono. Sinänsä täytyy sanoa, että on varsin yllättävää, että niin moni kansanedustaja on jättänyt vaillinaisen ilmoituksen. Uskon, että tämä keskustelu sinänsä, joka toteuttaa lain tarkoitusta — poliittinen vastuu varmasti seuraa edustajia, jotka eivät ole jättäneet asianmukaista ilmoitusta — toimii sillä tavalla kuin laki oli tarkoitettu toimimaan, ja varmasti turvaa sen, että näitä laiminlyöjiä on olennaisesti vähemmän tulevaisuudessa kuin niitä on ollut aiemmin.

Mielenkiintoista on myöskin sitten se, että jos katsotaan avustuksia, niin loppujen lopuksi, jos itse saisin joltakin kunnianarvoiselta kansalaiselta avustuksen, niin ylpeänä ilmoittaisin sen. Jos voidaan todeta, että tällainenkin henkilö, vaikka Jorma Ollila tai Aatos Erkko, on tukenut, siitä voisi olla kiitollinen ja tyytyväinen ja pyrkiä saamaan sillä mainetta. (Ed. Pulliainen: Meikäläiselle se olisi kuolinisku kerta kaikkiaan!) Mutta ymmärrän, että kun sitten katsotaan näitä lahjoittajia tässä tapauksessa, niin siinä saattaa olla myöskin jonkinlaista harkintaa kyseessä olevan edustajan osalta, että on pitänyt parempana sitä, että ei ilmoita, koska välttämättä kaikkien antama raha ei ole täysin riippumatonta ja, sanoisiko, aatteellisesti annettavaksi tarkoitettua.

Oikeastaan suurin ongelma tässä koko lain soveltamisessa nyt on ollut viime vaalien osalta se, että on käytetty niin sanottuja väliyhdistyksiä. Moni edustaja ilmoittaa 50 000 euroa ja sanoo, että tämä yhdistys on antanut minulle, ja tosiasiassa kyseessä on henkilön tukiyhdistys. Se täytyy sanoa, että laki on tältä osin varsin selkeä. Jos luen nyt voimassa olevan lain perusteluista vain yhden sitaatin. Siellä todetaan: "Ehdokkaan ei tulisikaan vain ilmoittaa saamaansa rahoitusta tukiryhmältä tai yhteisöltä vaan ilmoituksessa olisi mainittava ne päätahot, joilta tuki on tullut tukiryhmälle tai yhteisölle." Täytyy sanoa, että kyllä nyt jokaisen edustajan olisi pitänyt ja ehdokkaan olisi pitänyt ymmärtää, että tämä tarkoittaa tukiyhdistystä myöskin laajassa mielessä ja pitää kyetä erittelemään, vaikka tukiyhdistyksenä toimisi ammattiyhdistysosasto, niin senkin pitäisi kyllä, jos se on saanut yli 1 700 euron avustuksia, kyetä erittelemään nämä avustukset. Tässä suhteessa mielestäni laki on suhteellisen selvä.

Tietysti nyt mielenkiintoinen kysymys on sitten se, olisiko oikeusministeriön pitänyt viitata tähän perustelujen kohtaan ja kenties lähettää täydennyskehotus niille henkilöille, jotka ovat vain ilmoittaneet tukiyhdistykseltä vaalikampanjaan käytetyn summan kokonaisuudessaan. Mutta en ota enempää kantaa asiaan, koska se on oikeuskanslerin tutkittavana, ja sen jälkeen, kun oikeuskansleri on ottanut tähän asiaan kannan, sitten tiedetään, mikä on oikea menettely tässä tapauksessa. Mutta joka tapauksessa jatkossa pitää pitää huolta siitä, että tukiyhdistyksiä ei voida käyttää väliportaana, jonka taakse haudataan nämä avustukset, ja tältä osin täysi avoimuus pitää saada aikaan.

Arvoisa puhemies! Mitä sitten tulee Grecon suosituksiin, niin tältä osin täytyy todeta, että siellä on kolme asiaa, joihinka haluan kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin yksi suurimpia ongelmia on puolueitten rahoitus. Kyllä jos puolueetkin saavat huomattavan suuria lahjoituksia, niin ne pitäisi saada avoimiksi. Sekin voi aiheuttaa, vaikka puolueet ovat aatteellisia järjestöjä, tiettyä sidontaa. Sitten tärkeätä on myöskin se, että puolueet eivät jakaisi ehdokkaille, ettei käytä puolueita sitten väliportaana, että joku antaa puolueelle, puolue antaa ehdokkaalle ja tällä tavalla hävitetään joku todellinen lahjoittaja. Tämäkin portti pitäisi tavalla tai toisella pyrkiä sulkemaan, jotta läpinäkyvyys asiassa toteutuu.

Toinen asia, johon Greco kiinnittää huomiota, on tilintarkastus. Tältä osin haluaisin sanoa, että on äärimmäisen tärkeätä, että tehtäisiin vaikka vain yksinkertainen kirjanpito, ei mitään kovin monimutkaista, yksinkertainen kirjanpito, jossa tulot ja menot näkyvät. Sitten viranomainen voi pyytää tuon kirjanpidon nähtäväksi siinä tilanteessa, jos katsotaan, että ilmoituksessa kenties on puutteita, jotta voidaan verifioida ilmoituksen oikeellisuus.

Sitten valvonta ja sen siirtäminen pois oikeusministeriöstä: Poliittinen elin mielestäni ei saa toimia valvojana. Tässä suhteessa on äärimmäisen tärkeätä, että valvonta toimii äärimmäisen puolueettomasti. Kun seurasin kyselytuntia, niin tuntui siltä, että kaikki haluaisivat, että pääministerin pitäisi valvoa edustajien ilmoituksia. Näin missään tapauksessa tietystikään ei voi olla. Se ei ole pääministerin tehtävä. Hän on myöskin poliittinen toimija. Keitä voitaisiin sitten ajatella? Tietysti oikeuskansleria, mutta virastolla ei ole oikeastaan sellaisia resursseja. Sitten ministeri Brax on todennut, että Valtiontalouden tarkastusvirasto voisi toimia tällaisena, ja luulen, että se olisi ehkä se kaikkein paras parkkeerauspaikka. Sielläkin on kuitenkin kansanedustajista koostuva johtokunta, niin että siltä osin täytyy katsoa, että sitten sille yksikölle, joka suorittaa tarkastuksen, turvataan mahdollisimman suuri riippumattomuus poliittisista vaikutuksista. Tietysti aina voidaan miettiä sitä, että asetetaan kolme tai viisi viisasta miestä, jotka sitten käyvät nämä lävitse, mutta tältä osin täytyy sanoa, että en ole vakuuttunut, onko sellainen järjestelmä kovinkaan hyvä.

Arvoisa puhemies! Greco tuo esille myöskin rangaistusten mahdollisuuden, mutta rangaistuksiin nähden olen kyllä erittäin kriittinen. Täytyy sanoa, että jos on ongelmia, niin ei pidä mennä toiseen äärimäisyyteen ja suuriin ylilyönteihin. Täytyy sanoa, että vaikka kynnys rangaistukselle olisi aika korkea, niin jos ajatellaan nyt tätäkin ilmapiiriä, joka meillä salissa on tällä hetkellä, niin esitutkintakynnys kuitenkin on suhteellisen alhainen. Sitten kun nämä eri kansanedustajien tukiryhmien ihmiset alkavat tehdä rikosilmoituksia toisten kansanedustajien rahoituksesta, niin poliisin on aika vaikea sanoa, että mitään ei tehdä, esitutkinta helposti alkaa, sitten esitutkinta on julkisuudessa, sitten sitä seurataan, ja sitten kun täällä on yhtäkkiä muutama kymmenen kansanedustajaa esitutkinnan alla, niin siitähän sitten vasta hupia seuraakin iltapäivälehdissä. Siitä syystä rangaistusten osalta pitää olla erittäin huolellinen ja erittäin tarkka ja miettiä asiaa, jos niihin halutaan mennä, ja suhtaudun itse hyvin kriittisesti tällaiseen vaihtoehtoon. Mutta tietysti muita sanktioita voidaan miettiä, ja esimerkiksi uhkasakko mielestäni on erittäin hyvä. Jos ilmoitus ei ole asianmukaisesti täytetty ja sitä ei täydennetä, niin siinä tilanteessa pitäisi olla viranomaisella uhkasakko käytettävissä, joka tavallaan pakottaa täyttämään sen ilmoituksen ja täyttämään sen velvollisuuden, joka laissa asetetaan.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti täytyy todeta, että se hallituksen esitys, joka meillä nyt on käsittelyssä, ei oikeastaan kyllä puutu tähän varsinaiseen ongelmaan, josta olemme puhuneet viime viikkoina. Se varsinainen ongelmahan on riippuvuus, riippuvuuden syntyminen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota siihen, mitä kuluja on syntynyt, ja kulujen erittelyyn. Täytyy sanoa, että tietysti siinä on se hyvä puoli, että ilmoituksen luotettavuus lisääntyy siitä. Kun nähdään kulut, niin silloin voidaan arvioida, onko kulut ilmoitettu oikein, ja siitä voidaan tehdä johtopäätös, onko tulotkin myös sitten tässä suhteessa arvioitu oikein. Mutta kyllä se tulopuoli, se on se, joka aiheuttaa sitä sidonnaisuutta, saattaa aiheuttaa ongelmia, ja siihen nimenomaan pitää jatkotyössä sitten keskittyä. Tämä esitys ei näitä varsinaisia ongelmia ratkaise. Mitä summaan tulee, niin varsinkin kunnallisvaaleissa tuhatta euroa, kun katsotaan kampanjoitten suuruutta, voidaan pitää varsin sopivana summana.

Arvoisa puhemies! Tärkeätä on, että jatkossa nyt tehdään huolellista työtä, ei hätäillä, mutta nopeasti, tehokkaasti, perusteellisesti ja arvioidaan, millä tavalla pidetään huolta siitä, että lainsäädäntöä kehitetään nykyiseltä pohjalta suhteellisen pienillä askelilla mutta siten, että tämän kohun jälkeen tiedetään, että lainsäädäntö varmasti myöskin käytännössä toimii.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vaan pelkästään tästä valvontasysteemistä, näitten ilmoitusten tarkastamisesta: Kai olin ensimmäinen, joka ehdotti Valtiontalouden tarkastusvirastoa tähän tehtävään. Mitä enemmän sitä on miettinyt, ja nyt kun olen tarkastusvaliokunnan jäsenenä toiminut ja seurannut sen viraston toimintakykyä, jonka olemme havainneet erittäin korkeaksi, niin nyt jo tässä vaiheessa, kun se jatkovalmistelu on tuolla ministeriössä, olisi erittäin hieno homma, jos tästä pystyttäisiin — tämä on nyt tämmöinen hallituspuolueitten keskinäinen asia, mutta jos tämä tuntuisi vetävän — tekemään periaatteellinen ratkaisu, ja se otettaisiin sitten Vtv:n kohdalla huomioon, että ei ole ongelmia sen johdon suhteen ja neuvottelukunnan suhteen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että vaalirahoituslakiin saadaan nyt täsmennyksiä. Ihmetyttää, kun tämä laki on ollut sentään voimassa vuodesta 2000 ja täällä tänäänkin on todettu, että näitä ilmoitusvelvollisuuksia on laiminlyöty, miksei näihin ole voitu puuttua. Onko nyt niin, että jos on jättänyt ilmoittamatta, niin se velvollisuus päättyy seuraavissa vaaleissa? Onko tämä vaan vaalikauden mittainen? Eikö nyt näissä keskusteluissa noussut yhtään esille, miten ne aikaisemmat, eikä ole vaadittu ilmoitusten täsmentämisiä?

Tärkeintä minusta on se, että nämä mahdolliset kytkökset, jotka aiheuttavat jääviyksiä, tulevat näkyviin, saadaan läpinäkyvyyttä lisää. Tämän osalta en ainakaan täältä huomaa mitään, kuinka pitkään tämä vaalirahoitus sitten aiheuttaa näitä jääviyksiä. Onko se vaalikauden mitta vai mikä? Tämmöisiä asioita olisi hyvä kyllä selvittää, että tiedämme, kuinka kauan nämä velvollisuudet ovat voimassa vai ovatko ne tosiaan vain vaalikauden mittaisia vai ovatko nämä sitten vaan tämmöisiä ilmassa olevia arvioita. Tämmöisiä kysymyksiä tämä keskustelu on herättänyt.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin olen hyvin iloinen, että esitys nyt edes tässä muodossa on saapunut tänne taloon. Olen nyt jonkun verran härnännyt oikeusministeri Braxia, että tämmöinen esitys tulisi. Onneksi tästä vaalikohusta on nyt tullut se myönteinen seuraus, että on tullut poliittinen tilanne, jossa ministeri Brax saa tavoitteensa ajetuksi läpi.

Mutta meillä on valiokunnassa ed. Lapintien aloite, jossa on sekä valvontapykälä että rangaistuspykälä, rutiinirangaistuspykälä, jossa tahallisuudesta ja törkeästä laiminlyönnistä voitaisiin rangaista. Minä en oikein näe vaaraa tässä rangaistuspykälässä. Päinvastoin minä pidän sitä vaarallisena, että on joku ihmisryhmä, kansanedustajaehdokkaat, jonka tekoja ei ole kriminalisoitu, kun koko kansan rikkeet on kriminalisoitu. Minä en sitäkään pidä vaarallisena, että ministeriö on poliittinen elin, koska minä en usko, että yksikään ministeri rupeaa näitä asioita valvomaan, vaan se on virkamiesten tehtävä. Mutta voisi tehdä niinkin, että tulee kolmen viisaan henkilön valvontaryhmä, että ainoastaan sillä olisi mahdollisuus tehdä tämä tutkintapyyntö, jos edustaja ei noudata ohjeita.

Olisin tiedustellut ministeri Braxilta, eikö teille sopisi, että me käyttäisimme ed. Lapintien aloitetta ja tekisimme vähän paremman esityksen kuin tämä, kun nämä teidän ministeriönne virkamiehet ovat niin tavattoman hitaita saamaan mitään aikaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ministeriön virkamiehet eivät ole tavattoman hitaita saamaan mitään aikaan. He ovat ainakin viimeisen vuoden ajan saaneet todella paljon aikaan, ja se kestänee kyllä kaikkien vuosien vertailun, kuinka paljon oikeusministeriö on tämän kuluneen vuoden aikana tehnyt, ja se on kyllä meidän virkamiesten työtä, mikä siellä takana on.

Mutta sitten muutamiin asioihin, arvoisa puhemies. Ed. Sasi oli monessa kohtaa mielestäni täysin oikeassa. Myös siinä, että on varmaankin hedelmätöntä meidän nyt kiistellä, miten nykyistä lakia pitää tulkita, vaan että oikeuskansleri sen asian ratkaiskoon.

Ed. Sasi oli erityisen oikeassa siinä, että nykyisen lain osalta ja myös sen materiaalin osalta, mitä edeltäjäni on päättänyt kansanedustajille ja ensimmäisille varamiehille lähettää, niin ei ole pitänyt olla kenellekään miltään osin epäselvää, että yli 1 700 euron yksittäiset lahjoitukset pitää ilmoittaa. Joka muuta väittää, ja näin on väitetty viime aikoina lehdistössä, kyllä puhuu palturia. Tämä ei ole voinut olla kenellekään epäselvää.

Sen sijaan, miltä osin laki itsessään on epäselvä, ja siinä teille jaetussa taustamateriaalissakin se taas kerran toistetaan, on tämä kuuluisa taulukauppa, jolta osin teille jaetussa materiaalissakin selvitetään ne eri vaihtoehdot, millä tavalla lakia voi lukea. Siellä toisaalta sanotaan, että voitaisiin ilmoittaa — vielä mikä verbi, voitaisiin ilmoittaa — bruttona, mutta toisaalta laissa puhutaan vastikkeellisesta, mistä seuraa sitten se, että ei voida sanoa, että olisi väärin, lainvastaista, ilmoittaa nettona. Mutta se on selvää, että se on väärin, jos on oikeasti saanut ilmaa, siis selvän tuen taulukaupan yhteydessä, joka on reilusti yli 1 700 eikä ole ilmoittanut sitä nettona eikä bruttona. Mutta tältä osin ymmärrän enemmän sitä, että on ollut epäselvyyttä, semminkin kun lienee niin, että jossain määrin kentällä on liikkunut sitten ihan jotain muita, kaikkea muuta kuin oikeusministeriön selvityksiä siitä, miten tätä lakia on tulkittava.

Ed. Sasin viisaita sanoja myös siltä osin on helppo allekirjoittaa, että kun mietitään sitten sitä, mitä jatkossa, mikä siinä isossa uudistuksessa tarvitaan, niin on päivänselvää, että kriminalisointi tai saati edes tämä uhkasakkomateriaali ei ole mahdollista ellei ole tarkkoja sääntöjä siitä, miten kampanja dokumentoidaan. Että sille valvovalle viranomaiselle — tämä on nyt myös ed. Södermanin hyvään pohdintaan jo vähän alustavaa vastapohdintaa — tässä kiireessä löytyisi valiokunnassa jo myös ratkaisut siihen, millä tavalla kampanjat on sitten tämän lain mukaan dokumentoitava, niin luulen, että ei löydy. Sen takia luottakaa nyt vaan meidän oikeusministeriömme ripeisiin virkamiehiin ja tähän Tarastin työryhmään, että saamme ensi syksyn aikana, mikä on kyllä hyvin nopea aikataulu sekin, sellaiset lainuudistukset, joissa sitten on myös eurovaaleissa jo voimassa se, millä tavalla kampanja on dokumentoitava, mistä sitten seuraa se mahdollisuus, että uhkasakon nojalla vaaditaan loppuja dokumentteja ja tietoa. Uhkasakkohan voi vielä kasvaa sitä myöten, että jos laiminlyö ensimmäisen pyynnön, niin uhkasakko saattaa nousta.

Ed. Sasin pohdinta on varteenotettavaa ja myös toisaalta sitten ed. Södermanin puheet ihan puhtaan kriminalisoinnin puolesta. Siinä olisi todella tärkeätä se, että sitten se rikosilmoituksen tekijä tai joku muu taho, niin olisi kyllä jollain tavalla hajurako tai peräti, niin kuin itse olen esittänyt, Valtiontalouden tarkastusvirasto tai joku muu. En koe oikeana, että on vain ministerin itsensä pidettävä sitä hajurakoa eikä puututtava siihen, milloin ministeriön alaiset virkamiehet tekevät kuitenkin sitten mahdollisesti rikosilmoituksia, jos kriminalisointiin puututaan.

Yksinkertainen kirjanpito on yksi varteenotettava vaihtoehto. Kunnallisvaaleista siitä saattaisi olla myös semmoinen vaihtoehtoinen versio, että joko yksinkertainen kirjanpito tai että ehdokas sitoutuu ja ilmoittaa ilmoituksessaankin käyttäneensä vain yhtä erityistä tiliä vaalikampanjaan ja sen tilin kaikki liikehdintä ja tositteet säilytetään. Se saattaa mieltyä ja olla vielä helpompi tosiasiassa samaan tilaan johtava lainvaatimus, joka todennäköisesti vielä vähemmän pelottaisi ihan rehellisiä tavallisia kunnanvaltuustoon haluavia perhepäivähoitajia, ketä tahansa lasten arjesta tai vanhustenhoidosta kiinnostuneita ihmisiä asettumaan vaaleissa ehdolle, koska on myös hyvin tärkeätä, että tämä lopullinen uudistus ei pelota tai torju ihmisiä asettumasta ehdolle.

Tästä seikasta vielä ehkä sitten viimeinen asia: Kun ed. Pentti kysyi tästä, miten ilmoitetaan taikka miten on toimittu, niin nykyisen lainkin mukaan on niin, että jos ei jätä määräaikaan ilmoitusta ollenkaan, niin siinä, samoin kuin muotoseikkoihin, oikeusministeriöllä on oikeus ja velvollisuus puuttua. Me olemme kyllä niitten ilmoitusten perään kyselleet, ja sitten vielä jos senkin jälkeen, niin vielä puolueiden kautta toisen kerran. Mutta vain muotoseikkoihin ja siihen, että ilmoitusta ei ole jätetty ollenkaan, on ollut siis tämä virkamiesten vakiintunut tulkinta oikeusministeriössä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä liittyä niitten edustajien joukkoon, jotka kiittävät oikeusministeriä siitä, että tämä asia on tuotu näin nopeasti tänne käsittelyyn ja tämä hallituksen esitys on tuotu. Olen useasti oikeusministerin kanssa keskustellut tästä asiasta jo ennen tätä valitettavaa kohua ja valanut häneen uskoa, että tämä asia, vaalirahoitusasia, tuotaisiin selvitettäväksi eduskunnalle, jotta saataisiin joku tolkku tähän rahoituksen nousuun, mistä täällä edustajat Hautala ja Lauri Oinonenkin jo puhuivat.

Kyllä mielestäni katson, ihan niin kuin oikeusministerikin, että meillä tämä edustuksellinen demokratia toimii erittäin nopeasti. Verrataanpa esimerkiksi suoraan demokratiaan, joka on Sveitsissä, niin kyllä meillä pystytään toimimaan nopeasti. Se on nähty muun muassa Tehy-lainsäädännön yhteydessä.

Mutta kuten sanottu, niin kuin ministeri sanoi, niin tämä on vain pieni paikkaus suuressa kokonaisuudessa, ei voi odottaakaan, että nyt ensi viikolla me saamme tämän asian selväksi, vaan varmasti tämän asian käsittely vaatii pitemmän aikaa, ja uskon, että aina, se on niin kuin dopingissakin, löytyy niitä, jotka pystyvät kiertämään lakia. Mutta mielestäni kuitenkin pitäisi jonkinlainen rangaistus siitä olla, jos lakia ei noudata. Mikä se rangaistus on, niin siinähän on eri skaalaa. Eihän sen tarvitse olla heti vankilaan joutuminen, vaan esimerkiksi rikesakko, niin kuin täällä oli jo aiemmin puhe.

Aivan hyvin voi tietenkin, olen hallinto- ja tarkastusjaostossa toiminut, tarkastuspuoli toimia tarkastajana, mutta siellä on kuitenkin kytkökset eduskuntaan, joka on poliittinen päätöstekijä. Kolmen viisaan ryhmä, myös samalla lailla, saattaa olla poliittisesti sitoutunut. On hyvin vaikea löytää näin pienessä maassa todella sitoutumattomia poliittisia tahoja. En ymmärrä, miksi ei voitaisi antaa verottajalle selkeitä sääntöjä, miten toimia, ja niin verottaja virkamiesvastuulla toimisi tarkastajana, ja se olisi jo olemassa oleva taho. Ei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen.

Aivan kuten ed. Hautala sanoi täällä, ongelma tässä laissa on, että sanktio on auki, niin kuin ed. Sasikin ja samoin kuin edustajat Oinonen ja Hautala sanoivat, että kampanjoiden summat alkavat olla niin suuria, että ne ovat kohtuuttomia. Se on ongelma. Mutta kuten sanoin, jos kampanjalle asetetaan määräkatto, niin voi olla, että sitten taas harmaa talous valtaa alaa sitten vaalirahoituksessakin. Sen takia olen päätynyt itse ajattelemaan niin, että mieluummin kaikki olisi avointa ja ilmoitettaisiin, niin kuin ed. Hautala kertoi, että niin yrityksetkin ilmoittaisivat sen kuin saajatkin, niin peli olisi selvä ja valvojana toimisi verottaja, jo olemassa olevat virkamiehet, koska työssä olevasta työvoimasta on jo pulaa.

Niin kuin ed. Ukkola sanoi, että hän otti esimerkkejä ed. Pulliaisen tekemästä selvityksestä vaalirahoituksestaan, niin voin omalta osaltani sanoa, että itse tai minä tai tukiyhdistykseni ei ole saanut yhdeltäkään tukijalta vastikkeellista tai vastikkeetonta tukea yli 1 700 euron arvosta. Mielestäni itse olen tulkinnut lain niin, että vain se summa, joka ylittää 1 700 euroa, ilmoitetaan. Mutta tiedän myös, että monet ovat tulkinneet asian väärin.

Kun täällä puhutaan hallituksen esityksessä korruptiosta, ja ed. Hautalakin otti tämän esille, haluan sanoa, että mielestäni korruptioksi voi katsoa sen, jos on annettu ehdokkaalle rahaa ja on katsottu, että sitä ei voida missään julkisesti ilmoittaa eikä sitä ole voitu julkisesti tuoda esille. Mielestäni tämmöinen toiminta on eräänlaista korruptiota. Harmaata rahaa ei haluta tuoda julkisuuteen. Meillä on lainsäädännössä selkeästi sanottu, että 1 700 on raja ja sen yli ilmoitetaan. Mielestäni semmoinen herrasmiessopimus voisi olla, toistan sen vielä, että ne, jotka ovat saaneet enemmän kuin 1 700, niin joko palauttavat rahat tai kimpassa yhteisellä herrasmiessopimuksella, niin kuin täällä puhuttiin jo yli puoluerajojen, tai sitten maksavat siitä lahjaveron. Näin varmasti ymmärrän.

Olen aika pitkälle samaa mieltä ed. Sasin mielipiteistä. En käy niitä toistamaan, koska muuten puheenvuoroni käy ylipitkäksi, mutta haluan tuoda sen esiin, että ed. Sasi puheenvuorossaan käsitteli asiaa juristina ja ekonomina. Oikeusministeri on juristi. Molemmilla on varmasti oma valansa niin kuin minullakin lääkärinä, niin katson, että vaalirahoitukseen tulee suhtautua vakavasti, ja korostan, että kaikkien pitää olla vaaleissa tasa-arvoisesti samalla viivalla katsomatta ikään, sukupuoleen, koulutukseen, ihonväriin jne. Juuri lääkärinä katson sen, koska lääkärin on hoidettava potilaita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Muuten lääkäri saa siitä rangaistuksen. Näin saa myös juristi. Miksi sitten ei kansanedustajalla olisi näin?

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tähänkin käsittelyssä olevaan lakiin varmasti sisältyy sylikaupalla ongelmatilanteita. Yksi niistä tuli mieleeni, ja se liittyy kampanja-aikaan, jota käydään vaalien välillä. Nyt, jos kysymyksessä on kansanedustaja esimerkiksi, joka osallistuu myös kunnallisvaalityöhön ja on näin ollen ehdokkaana, niin kysymykseni kuuluu: Kuinka tulkitaan kampanja-aika ja näin ollen ilmoituksen tekeminen, mikä se aika on? Taas sitten jatkona tästä, että kun kansanedustaja on käynyt sen kunnallisvaalikampanjansa ja osallistuu jälleen eduskuntavaaleihin ja tekee siitä ilmoituksensa, niin kuinka hän toimii tämän kunnallisvaalipätkän erottamiseksi tästä koko kampanjakaudesta. Tässä varmasti riittää myös problematisoitavaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja, varsinkin ed. Kimmo Sasi, joka otti voimakkaasti selkeätä kantaa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana tämän lain toimivuuteen, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä, että nykyinen lakikin on ollut kohtuullisen hyvä. Ed. Sasi oli sitä mieltä, että tällainen sanktio ei hänen mielestään olisi ehkä välttämättä hyvä, koska se saattaa johtaa myöskin näihin perusteettomiin ilmoituksiin ja tavallaan tällaiseen kierteeseen, joka ei ole sitten helposti hallittavissa.

Itselläni oli kumminkin nykyisessä laissa yksi epäkohta, jota mietin silloin, kun omaa vaali-ilmoitustani täytin. Pitääkö minun ilmoittaa pienen paikkakunnan poliittisen yhdistyksen, joka on siellä ollut kymmeniä vuosia, saama vaalituki? Kysyin asiaa parista kolmestakin paikasta ja sain aina yksiselitteisen vastauksen, että jos et ole saanut henkilökohtaisesti tukea tai sinun valitsijayhdistyksesi ei ole saanut tukea, niin silloin ei ole ilmoitusvelvollisuutta poliittisen puolueen saamasta tuesta. Näin myöskin toimin.

Myöhemmin sitten, kun tämä vaalijupakka lähti liikkeelle, tuli sellainen ilmiö, että myöskin poliittisten puolueitten tai niitten järjestöjen saama vaalituki on ilmoitettava. Koska olin tämän pienen yhdistyksen jäsen ja se oli pääasiassa esimerkiksi tukenut minun vaalityötäni, oli muodostunut tällainen yhteys, vaikka sitä ei ollut perustettu erikseen eduskuntavaaleja varten. Yritän katsoa tätä uutta lakia, mutta minulle jää sellainen kuva edelleenkin tästä, että poliittiselle puolueelle tulevaa tukea ei tarvitsisi ilmoittaa, ja nyt kysyn: Ilmoitinko turhaan sen tuen, koska kuuluuko poliittisten yhdistysten tulot ja menot ilmoittaa, muitakin semmoisia, missä en ole jäsenenä? Tämän haluaisin tarkistaa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistelen suullisesti antaneeni tähän aikoinaan ministerinä ollessa tulkintani. Sehän on selvää, että jos on puolueyhdistys, joka käy yhden ehdokkaan kampanjaa siinä sivussa, niin kaiken järjen mukaan sen kampanjavaran pitäisi olla erillään siitä normaalista taloudenpidosta. Sillä voisi olla oma tilinsä tai oma tilinpitonsa, ja silloinhan sitä kohdellaan ihan samalla lailla kuin tukiyhdistyksen.

Tukiyhdistyksistäkin suuri osa ei ole rekisteröityjä yhdistyksiä, vaan ne ovat tavallaan luottamusperiaatteella pyöritettäviä. Vastaavasti tällainen puolueosaston kautta kulkeva kampanjaraha pitää avata samalla lailla kuin suoraan ehdokkaan hallinnoitava rahakin. Mutta tuossa esityksessäkin on varmaan hyvä täällä eduskunnassa vaikka miettiä, pystyisikö siinä vielä tätä avaamaan, selostamaan perusteluissa tarkemmin, että tämä olisi varmaan järkevä merkityssisältö tälle.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Viime aikoina on keskusteltu paljon suomalaisesta vaalirahoituksesta. Monet ovat sitä mieltä, että ongelmia ei juuri ole.

Näin uskoo myös kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen tuoreessa haastattelussaan, jossa käsiteltiin lähinnä kunnallisvaalien rahoituskuvioita. Ryynäsen mukaan kuntapuolella lähikontrolli on suuri, sillä ihmiset tunnetaan paikkakunnalla. Jos joku nyt kovasti alkaa sivun suuruisia ilmoituksia julkaista, kyllä kuntayhteisössä tiedetään, kenen lauluja siinä lauletaan, Ryynänen totesi haastattelussaan. Hän on itse ollut kokoomuksen ehdokkaana useissa vaaleissa, joten hän ilmeisesti tuntee oman kotikuntansa ehdokkaiden vaalirahoituskuviot.

Arvoisa puhemies! Olen toiminut kunnallispolitiikassa noin 25 vuotta ja kansanedustajana hieman yli vuoden. Omat vaalikampanjani olen rahoittanut aina itse ja tiedän, että pienellä rahamäärällä saa vain vähän näkyvyyttä. Minä en ole saanut koskaan varmaa tietoa siitä, kuka on maksanut kilpailijoiden isot, näyttävät etusivujen mainokset esimerkiksi porvoolaisessa Uusimaa-lehdessä, jonka omistaa keravalainen liikemies, valtuutettu, kansanedustaja, kolumnisti Eero Lehti.

Arvoisa puhemies! Omassa kotikunnassani muutamat yritykset ovat saaneet vuodesta toiseen erityiskohtelua. Niiden asemakaavat menevät ällistyttävän nopeasti läpi koko monimutkaisen kaavoitusbyrokratian. Ne saavat erinomaisia kauppapaikkoja. Kaupunki luovuttaa niille halpaa maata ja tukee niiden toimintaa erilaisilla avustuksilla jne. Hiljattain Eero Lehden yritys sai omistamansa Uusimaa-lehden tontille pikavauhdilla noin vuodessa asemakaavan, joka mahdollisti Lidlin ja Robinhoodin sijoittumisen kyseiselle tontille, vaikka päivittäistavarakaupan rakentamisen sallivia asemakaavoja on ollut erittäin vaikea saada Porvoossa läpi.

Arvoisa puhemies! Kiiltokuvamaiset käsiesitteet ja upeat värikkäät lehtimainokset luovat näkyvyyttä ja positiivisia mielikuvia sekä uskoa ehdokkaisiin. Ikävää on se, että tavallinen äänestäjä ei saa juuri koskaan tietää, antaako hän vaaleissa äänensä henkilölle, joka ensisijaisesti ajaa joidenkin liikemiesten, rakennusliikkeiden tai vaikkapa paikallisen osuuskaupan erityisetuja. Lähes poikkeuksetta tukirahoja vastaanottanut ehdokas ei halua muulloin kuin pakon edessä kertoa tukijoidensa nimiä, sillä vaalirahan vastaanottamiseen liittyy aina kiitollisuudenvelkaa, joka tulee maksaa takaisin tavalla tai toisella.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nykyistä järjestelmäämme tulisi kehittää siten, että kaikista vaalirahoitukseen liittyvistä tuloista ja menoista olisi laadittava tarkat selvitykset ja laskelmat, jotka puolueeton viranomainen tarkistaisi. Lisäksi kansalaisilla tulisi olla oikeus tutustua vaalikirjanpitoihin esimerkiksi kunnantaloissa. Ilmoitukset kuitteineen olisi saatava julkisiksi myös silloin, kun ehdokasta ei valita valtuustoon tai eduskuntaan, sillä kunnallis- ja eduskuntavaaleissa ehdokkaana olevat pääsevät lähes aina merkittäviin kunnallisiin luottamustehtäviin, joissa he sitten voivat itse ja yli puoluerajojen ylittyvän hyvä veli -verkostonsa välityksellä edistää rahoittajiensa härskejäkin liiketoimia. Kuinka moni äänestäjä on ajatellut, että hän on usein viime kädessä se, joka maksaa edustajansa hulppeat vaalimainokset, aivan kuten hän maksaa jokaisen osuuskaupan makkaramainoksenkin?

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tämän hallituksen esityksen kautta saadaan läpinäkyväksi myös sellainen rahoitus, jota äsken kuvasin. Silloin lain toivottu tarkoitus toteutuisi.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitos käydystä keskustelusta ja vielä viimeiset vastaukset esitettyihin kysymyksiin.

Ed. Kerola pohti tätä kampanja-aikaa. Tämä on yksi syy, minkä takia nyt kiireellä pystyttiin, vaikka poliittinen tahto olisi mennyt pidemmällekin, saamaan nämä selvät esitykset nyt, että saadaan riittävän ajoissa ennen kunnallisvaaleja myös voimaan nämä muutokset. Jos nyt olisi lähdetty tekemään myös kriminalisointeja ja velvollisuuksia, muun muassa velvollisuus pitää kirjanpitoa tai muuta, niin sen lain käsittely täällä eduskunnassa ja perustuslakivaliokunnassa olisi joka tapauksessa mennyt reilusti yli kesäloman. Se olisi jäänyt auki, makaamaan ja tullut voimaan, nopeimmallakin mahdollisella aikataululla, vasta hyvin lähellä kunnallisvaaleja, ja silloin tämä ed. Kerolan ongelma olisi kyllä räjähtänyt meidän kaikkien käsiin, koska takautuvaa lainsäädäntöä ei voida tehdä.

Kun nyt syksyllä tehdään koko laki, niin siinä yhteydessä todennäköisesti joudutaan paitsi palaamaan tähän ed. Kerolan kysymykseen myös päätymään siihen, että jos on jollain ehdokkaalla tukiryhmä, joka toimii vaaleista vaaleihin ja eri vaaleissa, niin jokaisella kampanjalla on kuitenkin oma erityinen dokumentointinsa ja siinä yhteydessä silloin myös ilmoittaja ottaa kantaa siihen, miltä osin tämä kampanja on kunnallisvaalikampanjaa, miltä osin mahdollisesti eduskuntavaalikampanjaa jne. Tämä on yksi syy siihen, minkä takia nyt tehdään nämä kaksi sinänsä merkittävää uudistusta mutta loput tehdään ensi syksynä.

Sitten ed. Salolle kysymykseen, ilmoititteko turhaan. Ette ilmoittanut turhaan. Tämän lain perusteluista ja itse lain pykälistäkin käy selväksi, että tämän lain tarkoitus on ennemmin kannustaa ilmoittamaan vielä enemmän kuin laissa vaaditaan. Moneen kertaan lain perusteluissa korostetaan, että nämä ovat vähimmäismääriä ja sen lisäksi voi, jos katsoo parhaaksi, ilmoittaa lisää, ennemmin liikaa. Siis suoraan kysymykseen vastaus: ette ilmoittanut turhaan, toimitte joka ta- pauksessa lain hengen mukaan. Mutta itse asiassa, kun katsotte sitä teille jaettua taustamateriaaliakin lain sisällöstä, siellä sanotaan — ja se on siis ihan lain perusteluista otettua: "Ehdokkaalle suoraan tai hänen tukiyhdistykselleen annetun yksittäisen ulkopuolisen tuen arvo ja sen antajan nimi on 3 §:n 2 momentin mukaan ilmoitettava erikseen, jos tämä arvo on - - eduskunta- ja kunnallisvaaleissa vähintään 1 700 euroa. Sääntely koskee kuhunkin edellä mainittuun" — se on vähän aikaisemmin siinä paperissa — "päätahoon luettavaa yksittäistä tukijaa, kuten yksityishenkilöä, yritystä ja puoluejärjestöä." Jos tämä poliittinen järjestö, josta puhutte, on puoluejärjestö tai, niin kuin puheenvuorostanne saattoi ymmärtää, se vielä tosiasiassa nykyisin toimii hyvin pitkälle nimenomaan teitä tukevana järjestönä, niin olette siitäkin näkökulmasta toimineet oikein.

Mutta ylipäätänsä, arvoisat edustajat, tämän lain, nykylainkin, osalta moneen kertaan korostetaan, että nämä ovat vähimmäisvaatimuksia, saa ilmoittaa vielä tarkemmin ja lisää, ja jotkut puolueet, esimerkiksi omani, ovat asettaneet ihan ehdokassopimuksessa vaatimuksen yli 1 000 euron lahjoitusten ilmoittamisesta, vaikka laki tähän asti on puhunut 1 700:sta. Jos katsotte niitä hyviä ilmoituksia, esimerkiksi ed. Ukkolan — siis nyt selvisi, että se on ed. Pulliaisen ansiosta hyvin tehty ilmoitus — niin hän on näiden taulukauppojen osalta päätynyt "lisätietoja"-kohdassa erittelemään hankintahinnan ja myyntihinnan ja erotuksen, mikä sekin on hyvä esimerkki siitä, miten sitä lakia, silloin kun sitä haluaa lukea paitsi pykälien mukaan myös sen hengen mukaan, voi jo nyt soveltaa.