Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan mietinnössä ehdotetaan rikoslakia ja uhkasakkolakia muutettavaksi sillä tavoin, ettei poliisin antamia sakkoja ja hallinnollisia uhkasakkoja enää voida muuntaa vankeudeksi. Jo vuoden 2007 alusta on poistunut mahdollisuus muuntaa alle 20 päiväsakon sakkoja vankeusrangaistuksiksi, ja nyt tämä ulotetaan siis yli 20 päiväsakon sakkoihin silloin kun ne ovat poliisin antamia ja hallinnollisia uhkasakkoja. Tuomioistuinten tuomitsemat sakot sekä oikeudenkäynnin sujuvuutta ja ulosottomenettelyä vauhdittavat uhkasakot ovat edelleen muuntokelpoisia, tämänkin jälkeen. Eli tässä esityksessä ei poisteta sakkojen muuntokelpoisuutta, mutta tässä jatketaan 80-luvun puolivälistä omaksuttua linjaa, jolla on asteittain ja hallitusti pyritty vähentämään sakkojen muuntamismahdollisuutta vankeusrangaistuksiksi.

Valiokunta on tämän esityksen käsittelyn aikana kuullut varsin suuren joukon asiantuntijoita. Oikeusministerin ja asianomaisten ministereiden lisäksi on kuultu muun muassa poliisin, syyttäjien, käräjäoikeuden, ulosottoviranomaisten ja vankilaviranomaisten edustajia; on kuultu kuntasektoria, kaupan alan edustajia sekä rikos- ja valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita.

Käsittelyssä sakon muuntoa on tarkasteltu eri kannoilta. Esillä on ollut hyvin paljon periaatteellisia näkökohtia. Toisaalta on kiinnitetty huomiota siihen näkökulmaan, että kahdesta saman rikoksen tehneestä toinen sovittaa rikoksensa rahalla, toinen joutuu varattomuutensa vuoksi vankilaan. Toisaalta on kiinnitetty huomiota siihen, että sen, jonka osalta sakon muuntokielto poistuu, koetaan käytännössä jäävän vaille rangaistusta, ja on eräiltä osin katsottu, että tämä vaikuttaisi yleiseen lainkuuliaisuuteen ja oikeusjärjestyksen hyväksyttävyyteen. On kuitenkin todettava, että tässä ei poisteta näistä teoista rangaistusvastuuta eikä seuraamusta.

Mitä sitten tulee näihin muuntouhan poistamisen yleisestävyysvaikutuksiin, siitä on valiokunnalle esitetty hyvin erilaisia käsityksiä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan näitä niin sanottuja preventiovaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon koko sanktiojärjestelmän kokonaisuus. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ei arvioi muuntorangaistuksen poistamisella olevan merkitystä niiden osalta, joille tämä pakkoperintäjärjestelmä ulosottomenettelyineen ja siihen liittyvine luottotietomerkintöineen merkitsee tosiasiallisesti sakkorangaistusta vakavampaa ja haitallisempaa seuraamusta. Jos tällä muunnon poistamisella on vaikutuksia, niin sen arvioidaan kohdistuvan siihen ryhmään, jolle ulosottotoimilla ei varattomuuden ja aiempien luottotietomerkintöjen vuoksi enää ole merkitystä.

Sitten valiokunnalle on myös esitetty sellaisia asiantuntijalausuntoja, joissa todetaan, että hallituksen esityksessä ei ole tarkasteltu — tai se on jopa kokonaan sivuutettu — muuntokiellon vaikutusta lakia vielä noudattaviin ihmisiin ja heidän käsityksiinsä oikeudenmukaisuudesta ja oikeusjärjestelmän tehokkuudesta.

Eräissä lausunnoissa varallisuusrangaistuksen muuttamista jälkikäteen vapausrangaistukseksi on pidetty jo perusteiltaan ongelmallisena. Erityisesti näin on silloin, kun rangaistusasteikkoon ei edes sisältyisi vankeuden mahdollisuutta.

Valiokunta on myös kuullut valtiosääntöoikeudellisia asiantuntijoita tarkastellessaan tämän esityksen periaatteellisia näkökohtia. Valtiosääntöoikeudelliset asiantuntijat ovat arvioineetkin esitystä yhdenvertaisuusperiaattein ja sitä täydentävän syrjintäkiellon valossa. Saaduissa lausunnoissa on selkeästi todettu, että esitys on lähtökohdiltaan yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen, jopa niin, että yhdenvertaisuusperiaate edellyttää tällaista esitystä, kuten myös perusoikeusjärjestelmään liittyvät näkökohdat ja rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät syyt.

Perustuslakiasiantuntijoiden näkökulma on myös korostanut sitä, että ihmisoikeusseikat puoltavat tätä esitystä, koska sakkovankien määrän aleneminen helpottaa vankiloiden tila-ahtautta. Yksi tämän esityksen merkittävänä tavoitteena onkin ollut vankiluvun kriminaalipoliittisesti hallittu vähentäminen. Tiedämme kaikki, että uuden vankeuslain toimeenpano ja toteuttaminen ei ole sujunut resurssipulan takia hyvin ja että vankiloissa on jatkuvasti tilanahtautta. Hallituksen esityksen on arvioitu vähentävän pelkkää muuntorangaistusta suorittavien sakkovankien määrää noin sadalla, ja muuntorangaistusta muun vankeusrangaistuksen ohella suorittavien osalta keskivankiluvun on arvioitu alenevan noin 80—100 vangilla — tämä siis oikeusministeriön mukaan.

Jos tarkastelee kohderyhmää, josta tässä on kysymys, voidaan erottaa kaksi ryhmää: on pelkästään sakon muuntoa istuvat vangit, ja sitten on sellaiset, jotka ovat tehneet myös muita rikoksia, vakavampia rikoksia, joista on annettu tuomioita tuomioistuimissa. Voidaan todeta, että näistä pelkkää muuntoa istuvista vangeista hyvin suuri osa on syrjäytyneitä, ja tämän takia valiokunta onkin käyttänyt hyvin paljon aikaa sen pohdiskeluun, minkälaisia seuraamuksia ja mahdollisia hoitotoimia tämä ryhmä tarvitsisi. Valiokunta on ollut siitä asiasta täysin yksimielinen, että tässä ryhmässä olevat muuntovangit eivät kuulu vankilaan, vaan heille tulisi kehittää muita vaihtoehtoja, myös yhdyskuntaseuraamuksia.

Valiokunta on tietysti tarkastellut myös, itse asiassa aika laajasti, tämän esityksen taloudellisia seurauksia. Voi sanoa, että pelkästään säästölakina tätä esitystä ei voidakaan tarkastella, siten että valtiontaloudelle aiheutuvat kokonaisvaikutukset olisivat sitä luokkaa, mitä ne tulevat olemaan oikeusministeriön toimialalle. Oikeusministeriön esittämän laskelman mukaan esitys vähentäisi sakkovankien määrää siten, että vuodessa säästyisi 1,1—1,4 miljoonaa euroa vankeinhoidon kustannuksissa. Mutta toisaalta valio-kunta on myöskin pohdiskellut sitä, että kustannuksiin vaikuttavat monet muut seikat, esimerkiksi vaikutuksia tulee sakkotulojen kehitykseen, viranomaisten työmäärään, kaupan alalle, koska kyse on suurelta osin näpistysrikoksista jne. Valiokunta onkin mietinnössään todennut, että saadun selvityksen perusteella ei voida tehdä täysin varmoja päätelmiä muutoksen aiheuttamista säästö- ja kustannusvaikutuksista, joskin oikeushallinnon alalle tämä esitys on täysin välttämätön. Selvityksen perusteella voidaan todellakin arvioida, että vankiluvun suhde henkilöstön määrään paranee eli toisin sanoen vankeinhoidon laatu paranee, ja kuten tiedämme, siellä on suuria ongelmia.

Valiokunta on todennut, että tähän kriminaalipoliittiseen linjaan, jota nyt johdonmukaisesti jatketaan, on olennaisena osana sisältynyt se, että muuntorangaistuksen sijasta tulisi pääsääntöisesti pyrkiä käyttämään ja kehittämään yhdyskuntapalvelun tyyppisiä seuraamuksia tai päihdehuollon piiriin kuuluvia toimenpiteitä, kun otetaan huomioon, että tähän muuntorangaistuksen täytäntöönpanon piiriin valikoituu useimmiten näitä moniongelmaisia, asunnottomia, aidosti varattomia henkilöitä, jotka tarvitsevat runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tässä yhteydessä ehkä haluan korostaa sitä, että Suomessa itse asiassa kaikki vangit ovat pääsääntöisesti päihdeongelmaisia ja moniongelmaisia, ja tämä vaikuttaa myös vankiloiden tilanteeseen hyvin voimakkaasti. Suomalaiset vangit ovat kaiken kaikkiaan muuttuneet 20 vuodessa entistä sairaammaksi. Kaksi kolmesta kärsii persoonallisuushäiriöstä, jopa psykopaatteja on 15 prosenttia.

Valiokunta on nyt sitten tutustunut tarkkaan myös edellisen vaalikauden lakivaliokunnan vuonna 2006 laatimaan mietintöön sakkojen muuntorangaistuksen poistamisesta eräiltä osin ja todennut, että tässä mietinnössä lakivaliokunta on pyytänyt oikeusministeriöltä tilanteen kokonaisarviointia ja yhdyskuntaseuraamustyyppisen seuraamuksen kehittämistä.

Nyt tässä mietinnössä lakivaliokunta on uudistanut kantansa ja lakivaliokunta edellyttää, että tämä näille sakonmuuntojärjestelmän ulkopuolelle jääville sakotetuille tarkoitettu yhdyskuntaseuraamus tai muu vastaava korvaava toimi saadaan aikaiseksi. Mutta on selvää, että tässä tarvitaan muidenkin kuin oikeusministeriön voimavaroja. Kyse on siitä, että yhdyskuntaseuraamuksen kehittämiseksi täytyy eri hallinnonalojen ja hallinnon eri tasojen tehdä erittäin kiinteästi ja intensiivisesti yhteistyötä, ja tässä valiokunta tarkoittaa, että oikeusministeriön lisäksi työhön tarvitaan sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, kuntasektori ja muut toi-mijat. Muuten ei varmaankaan saada aikaan korvaavaa vaihtoehtoa. Varmaankin sektorien välisen yhteistyön kankeus ja hallinnon tasojen yhteistyön puuttuminen on ollut suuri syy siihen, että tähän mennessä yhdyskuntaseuraamusta ei ole pystytty toteuttamaan.

Toiseksi valiokunta on kiinnittänyt huomiota sellaisiin tilanteisiin, joissa henkilö on toistuvasti syyllistynyt vähäisiin rikoksiin. Valiokunnan näkemys on se, että tilanteissa, joissa toistuvuus on aivan ilmeinen, olisi perusteltua, että asia saatetaan rangaistusmääräysmenettelyn sijaan tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valiokunta on edellyttänyt mietinnössään muun muassa poliisin sakotusohjeen päivittämistä ja selkeyttämistä sekä edellyttänyt hallituksen huolehtivan siitä, että valmistellaan ehdotukset sääntelyksi, jolla rajataan rangaistusmääräysmenettelyn käyttö pois tilanteista, joissa tekijä on menettelyllään osoittanut piittaamattomuutta lain kielloista tai käskyistä.

Kolmanneksi valiokunta on tässä mietinnössään edellyttänyt sitä, että oikeusministeriön tulee seurata ja arvioida sakon muuntokiellosta aiheutuvia vaikutuksia ja kiinnittää huomiota siihen, miten sakkovankien määrä kehittyy, miten sakkotulot kehittyvät, miten käy sakkorangaistuksen uskottavuuden rikosoikeudellisena seuraamuksena sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö syyllistyy toistuvasti vähäisiin rikoksiin. Valiokunta myöskin edellyttää, että seurataan tämän esityksen vaikutuksia kokonaisrikollisuuteen, kaupan alaan sekä käräjäoikeuksien, kun-tien ja muiden asianomaisten viranomaisten toimintaan. Näistä viimeksi mainitsemistani seikoista lakivaliokunnan mietintöön sisältyy kolme lausumaa, ja mietintöön sisältyy lisäksi kaksi vastalausetta.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä murennetaan yleistä lainkuuliaisuutta, säästöjen nimissä annetaan vapaudu vankilasta -kortti. Edellinen lakimuutos astui voimaan ihan vähän aikaa sitten. Siinä myöskin vuonna 2006 edellytettiin, että seurataan lainmuutosten vaikutuksia — ei sitä edellisenkään lainmuutoksen vaikutuksia ole seurattu. Tässä puhuttiin kovasti siitä, että nämä ovat niitä reppanoita, jotka eivät kuulu sinne vankilaan, mutta valitettavasti olemme saaneet tietoa siitä, että nämä eivät ole pääsääntöisesti niitä reppanoita, vaan nyt käsillä oleva laki koskee ennen kaikkea tapa- ja ammattirikollisia.

Otan tässä muutamia esimerkkejä, jotta meille tulee ymmärrys, keitä me olemme tässä va-pauttamassa vastuusta, siitä, että voidaan ottaa rangaistusmääräyksiä niin paljon kuin sielu sietää: 53 eri rikosta, tapon yrityksiä jne., sakkoja saatu rattijuopumuksesta, pahoinpitelystä ja avunannosta varkauden yritykseen, raiskaus ja törkeä ryöstö henkilöllä, saanut sakot pahoinpitelystä. Mielestäni meillä on syytä katsoa, onko tässä lakiesitys, joka meidän todella pitää täällä itse asiassa päästää läpi. Mielestäni tässä on lakiesitys, joka pitäisi hylätä.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Paljonko saa laillisesti varastaa, oli se kansanomaisesti esitetty kysymys, joka kiteyttää tämän sakon muuntokiellon uhat. Yhtä hyvin voisi kysyä, paljonko hasista saa polttaa tai liikennettä vaarantaa ilman, että tekijälle aiheutuu tosiasiallista seuraamusta. Vaikka nämä kysymykset ovat kansanomaisia, eivät ne ole oikeudettomia. Kysehän on siis siitä, että poliisin antamia sakkoja eli rangaistusmääräyksiä ei jatkossa voida enää muuntaa vankeudeksi, vaikka niitä sakkoja ei maksettaisi. Sakkojen vaikutus jää siis riippumaan henkilön varallisuusasemasta tai oikeammin maksuhalusta ja -kyvystä.

Ongelmallinen on nimenomaan se viesti, jonka tämä oikeusministeriön valmistelema esitys antaa. Haluammeko suosia vai ehkäistä rikollista toimintaa? Entä mikä on se muuntokiellon vaikutus lakia vielä noudattaviin ihmisiin ja heidän käsityksiinsä oikeusjärjestelmän tehokkuudesta, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta? Haluaako oikeusministeriö luopua siitä rikosoikeuden perimmäisestä tarkoituksesta, että kukaan ei voi rikkoa yhteiskunnan sääntöjä seuraamuksitta? Miten käy kansalaisten, suomalaisten ihmisten, luottamuksen meidän oikeusjärjestelmäämme?

Ymmärrän ne perusteet, jotka oikeusministeriö laille esitti. Perusteina olivat raha ja reppanat. Ongelma on nyt siinä, että kumpikaan perusteista ei kanna, vaan lakivaliokunnan suorittamassa asiantuntijakuulemisessa esitetyt säästövaikutukset vaihtuivat miljoonien lisämenoiksi ja lain kohderyhmäksi esitetyt reppanat vaihtuivat ammatti- ja taparikollisiksi. Surullisinta on se, että esitys tulee oikeusministeriöstä, joka niin monesti on lausunut kauniita sanoja paremman sääntelyn ohjelmasta. On todella aihetta katsoa peiliin. Mihin unohtui kokonaisvaikutusten arviointi? Mihin unohtuivat vaikutukset eri hallinnonaloille saati elinkeinoelämään? Mihin unohtuivat lakivaliokunnan yksiselitteiset vaatimukset edellisten tähän liittyvien lakien seuraamisesta? On peiliinkatsomisen paikka.

Alun perin hallituksen esityksen teoreettisen laskelman mukaan tämä laki olisi tuonut ehkä 1,2 miljoonan euron säästöt. Säästö olisi tullut siitä, että vankimäärä alenisi sadalla. No, kun tiedetään, että vankeinhoidon muuttuvat kustannukset ovat ehkä noin kolmasosa kuluista, vaikutus menoihin voi olla joitakin satojatuhansia euroja. Samaan aikaan vaikutukset sakkotuloon, mikäli tämä esitys tällaisena ilman muita muutoksia lainsäädäntöön vietäisiin eteenpäin, olisivat miljoonia euroja, eli sakkotulosta jäisi saamatta käytännössä 3,8 miljoonaa euroa, jos ne sakot, jotka sakon muuntopäätöksen jälkeen ennen vankilaan joutumista on tähän mennessä maksettu, jatkossa jäisivät maksamatta. Tämä oli siis Oikeusrekisterikeskuksen vuonna 2007 kokoama sakkotulo näistä sakoista.

Edelleen taloudellisista vaikutuksista olisi tullut jo ennen esityksen eduskuntaan tuomista huomioida vaikutukset kaupan alalle. Muun muassa myymälävarkauksien ja niiden ehkäisyn kustannukset kaupan alalle ovat 430 miljoonaa euroa. Pienikin muutos tässä huonompaan suuntaan tarkoittaa miljoonia euroja. Kaikki tämä siksi, että vankeinhoidon resursseissa olisi potentiaalisesti säästettävissä joitakin satojatuhansia, mutta kun vielä tiedetään, että tosiasiassa vankeinhoidon säästö tarkoittaa sitä, että vanginvartijoiden määrä pysyy samana, mutta vankien määrä vähenee eli vankien yksikkökustannukset tosiasiassa kasvavat, niin voidaan tietysti miettiä, mikä on sitten se säästövaikutus tälläkään puolella.

Näiden reppanoiden osalta, moniongelmaisten osalta: Aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Hautala omassa puheenvuorossaan toi esiin, suurin osa näistä vangeista on moniongelmaisia, ja kai he ovat siinä mielessä myös reppanoita. Kuitenkin valiokunnan kuuleman selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa näistä reppanoista on rikoksenuusijoita, ammatti- tai taparikollisia, aivan siis törkeistä rikoksista kaikenlaisiin muihin tekoihin. En tiedä, onko tämä reppanuus sitten peruste vapauttaa joku tahallisesta rikoksesta. Minun tai kokoomuksen valiokuntaryhmän mielestä näin ei tietenkään ole.

Tässä valiokunnan puheenjohtaja Hautala toi hyvin esiin ne perusteet, mitkä lopulta puoltavat tämän esityksen hyväksymistä tässä vaiheessa, vaikka esitys ei kaikilta osin ole tyydyttävä. Mutta erityisesti nämä valiokunnan yksimieliset lausumat — ja uskallan sanoa näin, että oikeusministerin sitoutuminen niihin — antavat sitten mahdollisuuden siihen, että laki tässä vaiheessa viedään näin eteenpäin.

Tämä toistuviin rikoksiin syyllistyvien ongelma on poistettavissa todella sillä tavalla kuin äsken tuotiin esiin, että poliisi ei jatkossa enää anna sakkoja näille henkilöille, jotka eivät lain mää-räyksistä tai kielloista piittaa, vaan nämä teot siirretään tuomioistuinten arvioitavaksi. Kun muuntomahdollisuus säilytetään tuomioistuimissa, niin silloin tosiasiallinen rangaistus toistuvissa tilanteissa aina lopulta sitten uhkaa. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että tuomioistuimiin tulee lisätyötä, mikä on myös omiaan sitten vähentämään niitä esitettyjä säästövaikutuksia oikeusministeriön hallinnonalalla, mutta on olennaisempaa, että me emme päästä kaikkia rikollisia tai osaakaan rikollisista, jotka eivät lain kielloista ja määräyksistä piittaa, kokonaan seuraamuksitta, kuin se, että lisäkustannuksia aiheutuu.

Toisaalta valiokunta on edellyttänyt ja toivottavasti eduskunta voi yksimielisesti hyväksyä myös sen ponnen, että tätä yhdyskuntaseuraamusta on kehitettävä ja vuoden 2009 loppuun mennessä on tuotava ehdotukset sakon muuntojärjestelmän ulkopuolelle jääville soveltuvaksi yhdyskuntaseuraamukseksi tai muuksi muuntorangaistuksen korvaavaksi toimeksi. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi päihdehuolto tai työpalvelu, joihin sitten keinoja haetaan eri sektoreiden yhteistyössä.

Kolmantena ja viimeisenä seikkana, jonka tällä kertaa toivon todella myös johtavan toimenpiteisiin, toisin kuin valiokunnan aiemmat lausumat, (Puhemies: 10 minuuttia!) on tämä ponsi siitä, että tämän uudistuksen seurauksia tai vaikutuksia seurataan. Ennen kaikkea kannan huolta tästä järjestelmän uskottavuudesta kokonaisuutena ja taloudellisista vaikutuksista, mutta myös vaikutuksista tuomioistuimeen ja toisaalta myös motivaatioon ja johdonmukaisuuteen siinä linjassa, millä tavalla meillä tuomioistuinlaitosta on tällä hetkellä kehitetty. Välttämättä ei ole kovin linjakasta, että näitä vähäisemmässä päässä olevia rikoksia siirretään raskaampaan prosessiin.

Mutta näillä lausumaehdotuksilla huomioituna tämä laki on lopulta hyväksyttävissä, ja jäämme odottamaan niille luvattuja täydentäviä esityksiä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edelleen muistutan, kenestä me olemme puhumassa tässä. Me olemme puhumassa rikollisista, ammattirikollisista, ammattitaparikollisista, joiden osalta, vaikka täällä on meidän ponsissa, että jotain tullaan tekemään, meillä on tulossa vuoden, jopa ehkä kahden vuoden ajanjakso, jona nämä ammattirikolliset jäävät ilman mitään tosiasiallista seuraamusta. Heille ei ole mitään merkitystä sillä, saavatko he jatkossa sakkoja vai eivätkö saa.

Otan tässä näitä esimerkkejä edelleen muistin virkistämiseksi. Nämä henkilöt ovat olleet sellaisia, joilla on huumausainerikoksia, liikennerikoksia. Täältä ei löydy näpistyksiä, kuten tässä perustelutekstissä kovasti vakuutetaan. Täältä löytyy törkeä rattijuopumus, kavallus, joista on saatu näitä sakkoja, jotka on muunnettu sitten vankeudeksi. Täällä on petos, laiton uhkaus, liikennerikkomuksia. Täältä löytyy henkilö, jolla on 52 eri rikosta: tappo, useita huumausainerikoksia, useita liikennerikoksia, kaksi törkeää petosta, ja on saatu muunto varkauden yrityksestä, huumausainerikos, liikennerikoksia, sakon muuntoja törkeästä rattijuopumuksesta ja kavalluksesta, ja tämä lista, jota minä luen tässä, on tältä vuodelta eräältä alueelta, mikä kuvastaa sitä tilannetta, jossa eletään viimeisen lakimuutoksen jälkeistä aikaa.

Lakivaliokunnassa on kevään aikana käsitelty hartaudella hallituksen esitystä sakon muuntorangaistuksesta luopumiseksi. Tähän astihan on ollut todella mahdollista muuntaa maksamattomat sakot vankilarangaistukseksi. Perusteluina ovat olleet raha ja se, että ne ovat niitä reppanoita. Kuten meidän kokoomuksen valiokuntavastaava kansanedustaja Kataja totesi, ne eivät ole reppanoita eikä tässä rahaa säästy. Sen sijaan me menetämme miljoonien sakkotulot. Samaan aikaan kun me puhumme tuottavuusohjelmasta, samaan aikaan me annamme tilanteen, jossa me luovumme tuloista. Samaan aikaan me myöskin murennamme meidän oikeusvaltiota.

Kuinka moni lainkuuliainen tavallinen ihminen pystyy ymmärtämään tämän kaltaista hallituksen esitystä? En ole yhteenkään ihmiseen törmännyt, joka pystyisi tämän hyväksymään. Ymmärrän sen, että vankila ei ole oikea paikka nuorille näpistelijöille tai erilaisille syrjäytyneille, jotka ennemminkin kaipaisivat hoitoonohjausta. Osa rikoskierteeseen joutuneista kykenisi myös suorittamaan rangaistuksen yhdyskuntapalveluna. Tähän myöskin valiokunta on puuttunut. Hallituksen esityksessä nämä asiat olisivat voineet olla luontevana osana.

Samalla kuitenkin haluan kysyä sitä, miksi tämä esitys on yleensä tehty. Nykyinen lainsäädäntö, sen rikoslain 6 §, antaa tänä päivänä jo mahdollisuuden kaikelle sille, mitä hallituksen esityksen perusteluissa todetaan. Tuomioistuimella on nykyiselläänkin mahdollisuus jättää sakko tai sen osa muuntamatta. Tässä huomioidaan muun muassa, kuten laissakin annetaan mahdollisuus, rikoksentekijän ikä, henkilökohtaiset olosuhteet ja teon vähäisyys. Ei ole itse asiassa mitään tarvetta tälle laille, joka tässä salissa on. Tämä laki johtaa pelkästään anarkiaan.

Jos otetaan ne henkilöt, joita me voisimme jo nykylainsäädännöllä lähteä eräällä tavalla ... Kysymys on siitä, sovellammeko me tämän päivän lainsäädäntöä. Jos otetaan esimerkkinä näitä rikoksentekijöitä, esimerkiksi graffitien peseminen tai puistojen siivoaminen, joissakin tapauksissa myös avustaminen esimerkiksi jopa vanhustenhoidossa voisivat avata rikoksiaan sovittavan silmät vankilaa paremmin. He itse hyötyisivät, samoin yhteiskunta. Miksi tätä mahdollisuutta ei tänä päivänä käytetä laajamittaisesti riittävästi hyväksi? Se on se peruskysymys: Miksi meillä on tämä lakiesitys?

Lakiehdotus on tässä vaiheessa menossa eteenpäin ilman vaihtoehtoisia sovitusmuotoja huolimatta siitä, että tämä edellinenkin laki antaisi sen mahdollisuuden, eli jos et pysty maksamaan sakkoja, siis saat ne anteeksi. Jos kyseessä olisi vain näpistelijöitä ja muita omaisuusrikollisia, tämän voisi ehkä jollain tavalla kestää, mutta monet muuntorangaistuksen suorittajista, kuten totesin jo aikaisemmin, ovat ammattirikollisia, pahoinpitelijöitä, raiskaajia, rattijuoppoja, huumerikollisia.

Meillä on valiokunnassa käyty kova keskustelu äänestyksineen ja on nämä hyvät ponnet saatu sinne, mutta nämä ponnet eivät kuitenkaan korvaa sitä tilannetta, että meillä on tulossa välitila, jossa nämä rikolliset eivät tosiasiallisesti saa mitään rangaistusta.

Yksi tärkeä asia, mikä tässä on unohtunut: Meidän tehtävämme lakivaliokunnassa mielestäni ei ole se, millä tavalla säästetään, säästöjen ehdoilla emme voi täysin elää. Meidän tehtävämme on pohtia, miten me vähennämme rikollisuutta. Tämä lakiesitys pureutuu enemmänkin siihen, miten lisätään rikollisuutta ja annetaan rikollisille mahdollisuus. Pidän tätä erittäin vastuuttomana lakiesityksenä, suorastaan järjen-vastaisena.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti toi esiin, että tässä olisi tulossa välitila, jossa rikolliset jäisivät vaille tosiasiallista seuraamusta. Näiden toistu-vien tekojen osalta sellaista välitilaa ei tule, mikäli oikeusministeriö kiireellisellä aikataululla valmistelee tämän lausumaehdotuksen 1 mukaiset toimenpiteet rangaistusmääräyslakiin, eli lakivaliokunnan tahto oli se, että ennen kuin tämä nyt käsiteltävä laki astuu voimaan, on muutettu rangaistusmääräyslakia siten, että toistuvissa tilanteissa sakkoja ei voi poliisi antaa, vaan ne menevät tuomioistuimeen, jolloinka ainakin toistuvissa tilanteissa aina muunto olisi mahdollista ilman mitään välitiloja.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kataja on oikeassa. Jotta me voisimme pää pystyssä lähteä tästä salista, yksi selkeä konkreettinen ehdotus olisi antaa oikeusministeri Braxille: sitoa lain voimaantulo näihin ponsiin, laki ei voimaan ennen kuin ponnet ovat eräällä tavalla toiminnassa ja toimintakykyisiä.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän on syytä muistaa, mikä on ponnen merkitys tämmöisissä tapauksissa. Ne eivät merkitse mitään. Ne ovat papereita papereiden joukossa. Edellinen lakivaliokunta on pontensa laittanut, ja pyysimme niitä. Emme ole saaneet. Näin toimii meidän oikeusministeriömme.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia aluksikin ministeri Braxille, että olette paikalla.

Aluksi lakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi puheessaan, että lähes kaikki vangit ovat päihdeongelmaisia ja että heillä useimmilla on myös psyykkisiä sairauksia tai diagnosointia siihen suuntaan. Onko siis seuraava liberalisointivaihe se, että kaikki vangit vapautetaan, koska vankila ei ole heille oikea paikka?

Täällä perusteltiin lakivaliokunnalle moneen kertaan, ja se on siellä tekstissä myöskin, että tämä on jotenkin valtiosäännöllisesti väärä asia, että aluksi annetaan varallisuusrangaistus elikkä sakko, joka muutetaan vapaudenriistorangaistukseksi elikkä vankilaksi. Mutta niinhän me tässäkin olemme tekemässä. Tässä tapauksessa vaan poliisi ei kirjoita rangaistusmääräyssakkoja vaan tekee rikosilmoituksen ja vie suoraan vankilaan. Se rangaistuksen muunto tapahtuu jo siellä poliisiautossa. Näin minä sen asian ymmärrän.

Olen ollut kokoomuksen jäsenenä viitisen vuotta; se on elämäni ensimmäinen puolue. On sanottu, että tämä on hallituksen yhteinen esitys, niin se varmaan onkin. En ole ollut missään neuvotteluissa koskaan. Mutta sieltä varmaan tulee solkenaan niin kuin jostakin leikkuupuimurista roinaa. Minä oletan näin, en tiedä tätä mutta oletan, että tämä on vaan vahingossa lipsahtanut läpi, koska olettaisin, että kokoomuksen väki ei olisi tällaista päästänyt käsistään. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys romuttaa suomalaisen kansainvälisestikin arvostetun oikeusjärjestelmän ja rangaistusseuraamuskäytännön. Mikäli tämä laki tulee voimaan, se tarkoittaa, että rikoksesta annetaan tuomio mutta annettua rangaistusta ei panna toimeen. Minä otin puheenvuoronkin lakivaliokunnassa, että minulle rangaistus ja rangaistuksen toimeenpano on sama asia. Olen ennenkin käyttänyt — en halua loukata ketään Rymättylässä asuvia, se on kaunis kunta, mutta olen kauan käyttänyt — tämmöistä sanontaa, että meidän täytyy tehdä sellaista lainsäädäntöä, että Rymättylän tyttökin sen ymmärtää, joku voisi käyttää vaikka sanaa Pihtiputaan mummo tai mitä tahansa, mutta kuitenkin kansan ymmärrettävää lakia. Mitä eroa sillä on, jos tuomio annetaan mutta sitä ei panna täytäntöön, niin kuin nyt tässä tulisi tapahtumaan?

Kun siis poliisi kirjoittaa sakon, sellainen henkilö, joka ei välitä luottotietojensa menettämisestä tai on ne jo menettänyt ja jolta ei saada ulosmitattua annettua sakkoa, pääsee siis kuin koira veräjästä ilman mitään rangaistusta. Hän on saanut rangaistuksen mutta ei joudu sitä millään tavalla kärsimään. Korostan, että laki asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan, kun kunnialliset kansalaiset joutuvat sakkonsa maksamaan mutta taas tämmöiset kelmit eivät joudu mihinkään siitä.

Lakivaliokunta on käsitellyt tässä kevään mittaan sakon muuntorangaistusta kauan ja syvällisesti ja hartaasti ja kuullut runsaasti asiantuntijoita. Meille on väitetty, että tällä lailla saavutettaisiin 1,1—1,4 miljoonan euron säästöt. Olen kritisoinut tätä väittämää, koskapa säästö syntyy vain Rikosseuraamusviraston alaisten vankiloiden budjetissa, kun sakkovangeista koituneet kulut tulevat tällä hetkellä niiden maksettaviksi. Sitä vankilat ovat meille kritisoineet kovasti, että ne tulevat heidän päälleen. Mutta samat kulut siirtyvät nyt vain valtion toisen hallinnonalan eli sosiaali- ja terveysministeriön maksettaviksi, totta kai. Lisäksi saimme uuden tiedon, jonka mukaan tämä laki vähentäisi valtion keräämiä sakkoja ja muita liitännäisseuraamuksia. Ed. Kataja puhui muistaakseni 3,8 miljoonasta, mutta minulla oli tieto, että tämä vähentäisi jopa yli 7 miljoonaa euroa noita kerättäviä sakkoja. Siis tämä aiheuttaakin valtiolle miljoonia euroja tappioita säästöjen sijaan. Lain valmistelussa väitetty taloudellinen argumentti siis toteutuu mutta väärään suuntaan.

Toinen valiokunnalle esitetty väittämä on ollut, että lähes kaikki sakkoja sovittamassa olevat vangit ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä, alkoholisoituneita ja varattomia reppanoita. Heidän paikkansa ei olekaan vankilassa, olen samaa mieltä, heidän paikkansa on hoidossa ja kuntoutuksessa ynnä muualla. Syrjäytyneiden määrää sakkovangeissa ei tilastojen kautta ole meille toteen näytetty, se on vain olettamaa.

Saimme lain valiokuntakäsittelyn loppuvaiheessa kuitenkin tutkittua tietoa yhdestä osasta Suomea Porin kihlakunnan poliisilaitoksen kautta muuntorangaistusta suorittamaan lähteneistä rikoksentekijöistä rikoskomisario Juha Joutsenlahden toimittamana. Arvoisa puhemies! Minulla on kädessäni tämä, jota ed. Lauslahtikin on täällä moneen kertaan siteerannut.

"Selvityksestä voi havaita, että poliisin antamista rangaistusmääräyssakoista, jotka syyttäjä määrää ja jotka on muunnettu vankeudeksi, vain neljällä ei ollut merkittävää tai ei ollenkaan aiempaa rikostaustaa ja heistä peräti 21 oli ammatti- tai taparikollisia. Oikeuden määräämistä sakkojen muuntorangaistuksista 22 oli sellaisia, joilla ei ollut merkittävämpää aiempaa rikostaustaa tai ei ollenkaan aiempaa rikostaustaa, ja peräti 53 heistä oli ammatti- tai taparikollisia, joilla oli lukuisa määrä erilaisia rikoksia. Niissäkin tapauksissa, joissa ei ollut rikollista menneisyyttä, heidän tekonsa ovat olleet sellaisia, joista on sakolla määrätty kohtuullisen ankara rangaistus ja jotka he ovat jättäneet suorittamatta. Muunnettujen joukossa ei ole yhtään niin sanottua harmitonta puistojuoppoa, koska heidän pienistä rikoksistaan saamiaan sakkoja ei enää muunneta vankeudeksi nykyisenkään lain mukaan."

Nykyään tuommoiset rikolliset pystyvät tallustelemaan yhteiskunnassa vapailla markkinoilla sakkomittaritaulukko taskussa, mistä saa alle 20, koska niitä ei ole enää voinut muuntaa viime vuoden alusta lähtien, kun se laki tuli voimaan. Suunnilleen nuo kelmit tietävät, mistä saa alle 20, ja kun niitä ei ole niputettu miksikään, niitä saattaa olla vaikka satoja peräkkäin ja mitään ei tapahdu. Edellä olevan tutkitun tiedon perusteella ankariinkin tekoihin syyllistyneet ammatti- tai taparikolliset jäävät poliisin heille määräämistä sakoista tämän uuden lain mukaan ilman minkäänlaista rangaistusta. Totta kai he suuremmista rikoksista saavat vankeutta tai jotain muuta mutta sen ohella he voivat tehdä pienempiä rikkomuksia niin paljon kuin haluavat, eikä heille tule siitä minkäänlaista rangaistusta.

Viime kaudella säädimme muun muassa huumausaineen käyttörikoksen, josta poliisi voi kirjoittaa suoraan sakon. Nyt jos laki tulee tällaisenaan voimaan, tarkoittaa se sitä, että poliisi ei kirjoita enää rangaistusmääräystä eli sakkoa, koska se vapauttaa rikollisen kaikilta seuraamuksilta, vaan tekee asiasta rikosilmoituksen, jolloin asia käsitellään oikeudessa ja siellä tuomittu sakkorangaistus on myös uuden lain mukaan muunnettavissa vankeudeksi.

Arvoisa puhemies! Valtionhallinnossa on meneillään laaja ja vaikuttava tuottavuusohjelma. Mitenkähän siis uuden lain soveltaminen säästäisi oikeusministeriön hallinnonalaa, kun poliisi entistä useammin joutuu viemään asian käräjäoikeuden käsittelyyn aiemman vaikkapa poliisiautossa kirjoittamansa sakon sijaan?

Arvoisa puhemies! Nykyinen oikeusministeri Brax oli viime kaudella lakivaliokunnan puheenjohtaja. Kun silloin oikeusministeriöstä tuli kelvottomia esityksiä, lakivaliokunnan toimin saimme useita kertoja silloiset ministerit — viime kaudella oli kaksi oikeusministeriä — vetämään kelvottoman lakiesityksensä pois tai uuteen valmisteluun. Sakon muuntoon on tehty viime vaalikausien aikana useita muutoksia. Lakivaliokunta on tehnyt mietintöihinsä lausumia ainakin vuosina 2002 ja 2006 sakon muuntorangaistukselle korvaavan järjestelmän luomisesta. Mitään ei ole tapahtunut, enkä usko, että tapahtuu nytkään. Tätä lakia ei saa missään tapauksessa saattaa voimaan, ennen kuin korvaava järjestelmä on oikeasti olemassa.

Tämä laki ankaroittaa seuraamuksia, kun yhä useammat sakot tuomitaan oikeudessa, joka samalla ruuhkaantuu, koska vain oikeudessa tuomitut sakot säilyvät vankeudeksi muuntokelpoisina. Olen saanut kymmeniä yhteydenottoja, ellei satoja, eri puolilta Suomea sekä rivipoliiseilta että myös korkea-arvoisilta poliisijohtajilta, että älkää vahingossakaan antako tämän lain mennä läpi. Tämä olisi äärettömän huono signaali Suomen kansalle. Eduskunta säätää tämän tyyppisiä lakeja, jotka vapauttavat rikolliset toimimaan. Poliisi on usealta taholta myös ehdottanut korvaavaksi rangaistukseksi työsiirtolaa, niin kuin meillä aiemmin olikin. Sinne voitaisiin laittaa myös rattijuopot ihan niin kuin muinoin Seutulan lentokenttätyömaalle. Siitähän muun muassa Irwin levytti aiheesta laulun ihan omasta kokemuksestaan.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisten eduskuntien päätöksillä on toteutettu useita lainmuutoksia, joilla on pyritty sakon muuntorangaistuksen vähentämiseen. Rikoslakia on muutettu muun muassa sakon muuntosuhteen ja enimmäispituuden osalta. Muutoksia haluttiin, koska vähäisten rikosten tekijöiksi todettiin moniongelmaisten henkilöiden joukko, jotka eivät kuulu vankilaan. Tämä joukko koskee päihdeongelmaisia, asunnottomia ja aidosti varattomia.

Vuosina 2005 ja 2006 lakivaliokunta on edellyttänyt mietinnöissään sakon muuntorangaistuksen korvaavien toimenpiteiden löytämistä. Niitä voisivat olla muun muassa yhdyskuntapalvelus tai päihdehuollon piiriin kuuluvat toimenpiteet. Edellisissä käsittelyissä ei ole kuitenkaan esitetty, että muuntorangaistuksen käyttömahdollisuutta olisi kokonaan poistettu. Pyrkimys on ollut vähentää sakon muuntorangaistuskäytännön käyttöä ja siten sakkovankien lukumäärää vankiloissa. Edellisten vuosien päätösten purevuudesta ei ole vielä todellisia näyttöjä ja tilastoja. Siksi valiokuntaan hallituksen esityksestä tuotu uusi sakon muuntorangaistuslakiesitys on hätiköity. Arviointi on oikeusministeriössä tällä hetkellä puutteellinen sakkovankien todellisesta määrästä, muuntorangaistuksen uhkaan liittyvistä yleisistä vaikeuksista, sakotetun maksuhaluttomuudesta, sakkorangaistuksen uskottavuudesta sekä toistuvasti rikokseen syyllistyneiden henkilöiden rangaistuskeinoista.

Nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhtenä tavoitteena on edelleen vähentää sakkovankien lukumäärää. Lisäksi on tarkoituksena poistaa sakon muuntorangaistus periaatteellisesti ongelmallisimmista edelleen muunnettavissa olevista sakoista. Vaikeimmaksi periaatteelliseksi kysymykseksi asiassa muodostuvat koko tämän kriminaalipolitiikan suhtautuminen sekä rikos—rangaistus-periaatteiden yhdistäminen. Otetaanpa tilanteeksi kaksi henkilöä, jossa kahdesta saman sakkorikoksen tehneestä toinen maksaa sakon ja toinen ei. Miten sitten rikoksesta tulisi rangaista? Tulisiko vankilaa vai vapautta? Oma oikeustajuni sanoo, että rikoksen tehtyä seuraa aina rangaistus. Yhteiskuntamme ei voi päästää rikoksentekijöitä vapaalle kuin koiraa veräjästä, kuten ed. Rajalakin täällä mainitsi. Miten käy yleisen lainkuuliaisuuden?

Valiokunta kuuli runsaasti asiantuntijoita. Heidän viestinsä osoittautuivat kuitenkin hyvin ristiriitaisiksi. Eräiden asiantuntijoiden mukaan sakon muuntaminen vankeudeksi merkitsee tosiasiassa seuraamuksen olennaista ankaroitumista, kun varallisuuteen kohdistuva seuraamus muuttuu henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvaksi seuraamukseksi, yhdenvertaisuusperiaatteisiin nojaten tässä tapauksessa. Itse en jaa tätä samaa ajatusta asiantuntijoiden kanssa tästä asiasta.

Olennaisena asiana tämän lain soveltamisen osalta on kaksi näkökulmaa: Keitä sakon muuntorangaistuksen suorittajat oikeasti ovat, ja mistä teoista muuntorangaistusta käytetään? No, keitä nämä muuntorangaistuksen suorittajat sitten ovat, ne jaetaan siis kahteen ryhmään: pelkkää muuntorangaistusta suorittavat ja sitten nämä muuntoa varsinaisen vankeusrangaistuksen ohella suorittavat. Meille on kerrottu asiantuntijakuulemisissa, että osa näistä muuntorangaistuksen suorittajista on syrjäytyneitä, suurin osa päihdeongelmaisia, maksukyvyttömiä. Entä sitten tämä viimeisin tieto, jonka valiokunta sai ohi näitten asiantuntijoitten varsinainen kuulemisen: ovatko he näitä ammatti- ja taparikollisia? Mistä teoista muuntorangaistusta käytetään? Niitäkin on täällä lueteltu vino pino: ne ovat näitä näpistyksiä, liikennerikoksia, väkivaltarikoksia jne.

Oikeusministeriön selvityksen mukaan vankeusrangaistuksen ohella muuntoa suoritti tänä vuonna 700 henkilöä ja päärikokset eivät poikkea kaikkien muiden rikoksista näidenkään osalta. Tätä lakia ei voida pitää säästölakina, niin kuin tässä on moni jo sen todistanut. Mietinnössä todetaan, että varmoja päätelmiä ei voida tehdä siitä, että vankiluvun vähentämisestä aiheutuisi säästöjä ja kustannusvaikutuksia. Sakkotulojen määrän vaikutuksia on myös vaikea tässä vaiheessa ennustaa.

Arvoisa puhemies! Sakon muuntorangaistusta nykyisellään puoltavat useat seikat, rikoksen ja siitä seuraavan rangaistuksen periaatteelliset linjaukset ja se, että vankeus merkitsee osalle itse asiassa sen rikoksen jälkeen, tehtyään sen, elämäntilanteen parantumista. Se katkaisee useimmiten rikoskierteen, ja silloin kun mennään vankilaan, siellä myöskin saadaan sosiaali- ja terveyspalveluita ja niiden avulla myöskin rikoksentekijä sitten saa niitä tarvittavia palveluita.

Korvaavaa esitystä sakon muunnosta ei ole esitetty, vaikka osa valiokunnan jäsenistä tämän lain käsittelyn aikana sitä on erittäin ponnekkaasti vaatinut. Henkilökohtaisesti lakia on vaikea olla hyväksymässä. Pienen helpotuksen tähän käsittelyyn tuovat kuitenkin valiokunnan mietinnössä olevat valiokunnan lausumat, joiden turvin haluan uskoa, että emme aiheuta suurempaa vauriota kriminaalipolitiikassamme. Muuntorangaistusjärjestelmää on kehitettävä todella pikaisesti. Valiokunnan lausumaehdotuksessa eduskunta edellyttää muun muassa sitä, että valmistellaan tarvittavat ehdotukset sääntelyksi, jolla rajataan rangaistusmääräysmenettelyn käyttö pois tilanteissa, joissa tekijä on menettelyllään osoittanut piittaamattomuutta lain kielloista tai käskyistä.

Hallituksen esitys on mahdollista saattaa voimaan vasta, kun edellä esittämäni esitys on saatu käsitellyksi eduskunnassa. Painokkain esitys kuitenkin kuuluu lausumaehdotukseen, jossa vaaditaan sakon muuntorangaistuksen korvaavaa järjestelmää ja sen valmistelemista hallituksessa viipymättä yhdessä useiden muiden ministeriöiden kuin oikeusministeriön kanssa.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ovat edustajat Kataja ja Vehkaperä käyttäneet kyseisestä lakiesityksestä siistin kriittisiä puheenvuoroja, joihin en itse kuitenkaan voi yhtyä. Paljonko saa varastaa ilman, että siitä saa sanktioita, ed. Kataja kysyi täällä, ja se onkin erinomainen kysymys. Kysymys esitettiin valiokuntakokouksessa jo muutamille asiantuntijoille, muun muassa ministerille. Hän ei silloin siihen vastannut, tuskin vastaa tänäänkään.

Jos lainmuutos muuntorangaistuksen poistamisesta rangaistusmääräysmenettelyssä ja joidenkin oikeuden määräämien sakkojen osalta toteutetaan, se poistuu lähes sataprosenttisesti juuri ammatti- ja taparikollisilta, koska pienrikollisilta muuntorangaistus on jo poistettu. On syytä pohtia, miksi ammatti- ja taparikollisten poliisilta saamat sakot pitäisi jättää muuntamatta, kun oikeudessa annetut sakot vielä muunnettaisiin. Eikö juuri poliisin valvonta ja mahdollisuus antaa rangaistusmääräyssakkoja ole keskeinen ja käräjäoikeutta lievempi ja halvempi keino puuttua toistuviin rikoksiin, jotka eivät ole enää tekomuodoltaan vähäisiä?

Rangaistusmääräyssakon muuttaminen muuntamattomaksi merkitsee käytännössä sitä, että viranomaiset eivät koe sakkojen antamista tärkeäksi puuttumiskeinoksi, koska sakko jää saatavaksi. Ammatti- ja taparikollisilta on erilaisia kor-vauksia perinnässä, ja siten he ovat usein varattomia. Sakon muuntamattomuus johtaa vääjäämättä myös nykyisen kaltaisessa menettelyssä käsiteltyjen rikosten siirtymistä käräjäoikeuksiin. No, tästä varmaan ovat tyytyväisiä ainakin erilaiset asianajajat ja ammatinharjoittajat sillä alalla.

Tänään kyselytunnilla pääministeri sanoi, että rikoksia ei pidä hyväksyä. Olen hänen kanssaan tästä täysin samaa mieltä. Näitä muuntoja suorittavien joukossa, niin kun täällä on kuultu, on hyvin paljon vakavia rikoksia tehneitä, taposta tuomittuja. Heidän joukossaan on muuntoja suorittavia henkilöitä. Muuntouhan poisto vaikuttaa oleellisesti maksuhalukkuuteen tuloksettoman ulosoton jälkeen. Miksi maksaa, kun siitä ei seuraa sanktioita? Miksi ilmoittaa, kun ei siitä seuraa sanktioita, on täällä tänään kyselty.

Esitystä on perusteltu taloudellisilla näkökulmilla, ja siihen valiokunta on saanutkin paljon perusteita. On kerrottu, että nyt käsiteltävänä oleva esitys vähentäisi sakkovankien määrää. Täällä on esitetty lukuja 80:stä 120:een. No, se merkitsisi vakiintuneita kustannuksia koskettavan laskutavan mukaan noin 1,4 miljoonan euron suuruista vähennystä vankeinhoidon kustannuksissa. Laskennallisesti kyllä, mutta tämähän merkitsisi sitä, että vanginvartijat tai vastaavat henkilöt täytyisi irtisanoa, jotta tämä säästö toteutuisi.

Oikeusministeriön selvityksen mukaan sakoista maksetaan tai saadaan perityksi yli 90 prosenttia ilman muuntorangaistuksen menettelyyn turvautumista. Esimerkkivuonna 70 prosenttia sakoista maksettiin ennen ulosottoa ja noin 20 prosenttia perittiin ulosotossa. Mikäli muuntouhkaa ei ole, tuskin sitä ulosottoakaan silloin huomioitaisiin ja nämä sakothan jäisivät maksamatta. Valiokunnan käytettävissä olevan Oikeusrekisterikeskuksen tekemän tilaston mukaan vuonna 2007 ratkaistiin yhteensä 12 700 muuntoasiaa. Muunnettuna rahamääränä se oli silloin 5,6 miljoonaa euroa. Muuntoasioita oli maksettu 11.4.2008 mennessä yhteensä 8 978 kappaletta. Rahamäärässä ilmoitettuna tämä oli noin 3,8 miljoonaa euroa. On hyvä kysyä, mitkä ovat tämän lakiesityksen taloudelliset merkitykset. Sillä sitä ei mielestäni voi perustella.

Suomen Vähittaiskauppaliitto on arvioinut menettävänsä myymälävarkauksien muodossa 430 miljoonaa euroa. Nämä ovat näpistyksiä, pieniä rikkeitä, mutta niitä tehdään jatkuvasti liikaa. Kun muuntouhka poistuu, näpistykset lisääntyvät. Tämä on aivan selvä asia. Vankien määrä laskee, niin kun täällä on todettu, jos muuntovangit poistuvat. Suhde henkilöstömäärään pienenee, se on aivan totta, mutta vankeinhoidon hinta per vanki nousee. Elikkä tämä lakiesitys tarkoittaa, että vankeinhoidon kulut per vanki, niin ne kohoavat, mikäli ei jälleenkään mennä henkilökunnan irtisanomisiin ja tästähän ei ole kysymys. Tämä hallituksen esitys perustuu vain vihreän ministerin ja hänen puolueensa tavoitteeseen kriminaalipolitiikan liberalisoinniksi Suomessa. Tähän sain vastauksen valiokuntamme puheenjohtajalta kokouksessa, kun kysyin. Tämä esitys ei kuulu hallitusohjelmaan, ja siksi hallituspuolueen jäsenenä mielestäni voin sitä hyvällä syyllä kritisoida. Mielestäni tämä lakiesitys on jokseenkin huonoa lainvalmistelua.

Valiokunnassamme tapa vetää kokouksia on ihmetyttänyt minua jossakin määrin. Voisin sanoa, että on pöyristyttävää kokouskäyttäytymistä. (Ed. Hemmilä: Kova väite!) Varmaan omalta osaltani olen itse siihen ollut osallisena, mutta hyvin kritiikinomaista, voisin sanoa, on tapa, milloin pyydettyjä puheenvuoroja ei valiokunnan jäsenille anneta, pitäisin sitä kyllä erikoisena tapana johtaa kokouksia. (Ed. Hemmilä: Onko totta?) Mietintö tuodaan valiokunnan jäsenille ilman ensimmäistäkään keskustelua. Erikoista on mielestäni myös se. Hyvää valiokunnan työskentelyssä on ollut molempien valiokuntaneuvok-sien työ. He ovat pyyteettömästi tehneet aina uuden mietinnön sitä heiltä pyydettäessä ja ovat käyttäneet siihen runsaasti aikaa, energiaa ja ammattitaitoansa. Siitä on syytä lausua myös heille kiitokset voimanponnisteluista.

Mielestäni toteutuessaan tämä lakiesitys merkitsee, että yleinen piittaamattomuus lain edessä lisääntyy. Kansalaisten perusturvallisuus heikkenee ja poliisin mahdollisuudet sakon uhalla turvata kansalaisia, kansalaisten elämää, heikkenee. Rikollisen väestön määrä lisääntyy, kuten huumekauppiaat, diilerit, ajokortitta ajelijat, piittaamattomuus liikenteessä. Myös vakavien rikoksienkin tekijät, koska heillä on myös runsaasti muuntokelpoisia rangaistuksia, saavat liikkua aivan vapaasti keskuudessamme. Mielestäni tämä on sitä vihreän liikkeen liberaalia politiikkaa, jota en itse voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa vain tunnollinen kansalainen, jolla on ulosmitattavaa omaisuutta, maksaa sakkonsa. Tämä on epäoikeudenmukainen lakiesitys, joka vapauttaa rikolliset sanktiosta.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pakkanen puhui vakavaa asiaa. Tässä on kysymys siitä ennen kaikkea, minkä signaalin me annamme tälle yhteiskunnalle, minkä signaalin me annamme lainkuuliaisuudelle, kannattaako lakeja noudattaa. Mielestäni pitää, ja meidän pitää huolehtia siitä, että meillä on järjestelmä, joka toteuttaa sitä, että rikolliset eivät pääse veräjästä.

Talouden näkökulmasta on nostettava esiin arviot. Näissä meidän asiantuntijakuulemisissamme tuli esille se, että ne arviot, että ehkä tämän lainmuutoksen kautta sitä vankilukua saataisiin alas, saattavat olla itse asiassa täysin epärealistiset — otetaan tämä meidän pontemmekin, joka on otettu tähän meidän mietintöömme mukaan — muutoshan johtaa siihen, että tuomioistuimelle tulee tosiasiassa enemmän nykyisin rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltyjä juttuja, ja se johtaa siihen, että itse asiassa sakkovankien määrä ei vähene, vaan meille tulee tuomitseminen kalliimmaksi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen 164/2007 käsittely lakivaliokunnassa on ollut varsin värikäs kokemus näin ensimmäisen kauden kansanedustajan näkökulmasta. Sakon muuntorangaistuksesta luopuminen oli valmisteltu oikeusministeriössä pienessä työryhmässä. Tässä vaiheessa ei asiantuntijoita ollut kuultu riittävästi liittyen muutoksen vaikutuksiin, kuten yleensä on tapana, vaikka nyt ollaan tekemässä uusia ja merkittäviä kriminaalipoliittisia linjauksia.

Lakivaliokunta sai kuulla noin 30 asiantuntijalausuntoa aiheesta. Saamamme tiedot olivat hyvin ristiriitaisia, ja ainakin itselleni jäi edelleen hieman epäselväksi se, kohdistuuko muutos pääasiallisesti ammatti- ja taparikollisten vapauttamiseen rangaistuksesta vai onko pääasiallinen kohderyhmä vakavasti syrjäytyneet lähinnä näpistyksiin syyllistyneet henkilöt, niin kutsutut reppanat. Esitystä perusteltiin myös valtion tuottavuusohjelmalla, sillä Vankeinhoitolaitoksen pitäisi saada säästöjä aikaiseksi. Useiden asiantuntijoiden näkemykset muutoksen taloudellisista vaikutuksista ovat olleet kuitenkin aivan päinvastaisia.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta hyväksyi mietintöön muutamia lausumia, joilla ei ole kuitenkaan muuta käytännön merkitystä kuin se, että lakiesityksen puolesta äänestäneet saattavat niiden avulla selitellä muutosesityksen hyväksymistä kansalaisille, joiden on varmasti usein vaikea ymmärtää sitä, että rikoksesta ei seuraa rangaistusta.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei ota huomioon sitä, että monet ulosottomiehen toimilta suojassa olevat sakkoon tuomitut henkilöt maksavat sakkonsa vain muuntorangaistuksen välttääkseen, joskus jopa vankilan portilla. Jos uhka poistetaan, he eivät maksa sakkojaan eikä niitä saada heiltä perityksi muutenkaan.

Kun tuomioistuimessa tuomittu sakko säilyy muuntokelpoisena, on vaarana se, että varattomien henkilöiden asioita aletaan käsitellä yhä enemmän rangaistusmääräysmenettelyn sijasta täysimittaisissa oikeudenkäynneissä. Lopputulos olisi se, että muutoksen johdosta tuomioistuimille, syyttäjille ja poliisille tulisi entistä enemmän työtä. On myös mahdollista, että uudistuksesta ei ole pitkällä aikavälillä mitään hyötyä Vankeinhoitolaitoksellekaan eikä edes pahiten syrjäytyneille sakkovangeille, koska uudessa järjestelmässä he eivät pääsisi edes vankilaviranomaisten järjestämien terveydenhoitopalvelujen, katkaisuhoidon ynnä muun sellaisen sosiaalisen avun ja tuen piiriin.

Arvoisa puhemies! Rangaistusmääräysmenettelyn käyttö edellyttää myös asianomistajan suostumusta. On hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi kauppaliikkeiden harjoittajat eivät ole halukkaita siihen suostumaan, koska saattavat kokea jäävänsä tehokasta oikeussuojaa vaille. Esityksessä annetaan ymmärtää, että kysymys on hyvin vähäpätöisistä rikoksista, joita muutos koskee. Monet raportit kertovat kuitenkin aivan muuta.

Näpistelyn yleistyminen saattaa johtaa myös muuhun rikolliseen käyttäytymiseen. Muutos saattaa jättää myös useat ammatti- ja taparikolliset ilman rangaistusta, vaikka he ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin toistuvasti.

Arvoisa puhemies! Esitys muuttaa koko rikosten seuraamusjärjestelmän eniten käytettyä osuutta, sakkorangaistusta, radikaalilla tavalla. Esityksellä on tuntuva huonontava vaikutus tuomioistuinten, syyttäjien ja poliisin mahdollisuuksiin toteuttaa valtion tuottavuusohjelman mukaiset velvoitteet.

Lakivaliokunnalle on annettu paljon ristiriitaista tietoa liittyen muutoksen aiheuttamiin kustannusvaikutuksiin. Mitä ilmeisimmin valtion sakkotulot tulisivat laskemaan huomattavasti. Vastaavasti menonlisäykset kasvaisivat valtionhallinnossa niin poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksessa kuten myös kuntien sosiaali- ja terveystoimen palvelujen puolella, mitä pidän erittäin valitettavana.

Arvoisa herra puhemies! Tämän lakiesityksen seuraamukset maksaa ja kärsii tavallinen kansalainen. Mielestäni tätä lakiesitystä ei tulisi hyväksyä. Siksi jätin siitä vastalauseen ja toisessa käsittelyssä tulen esittämään lakiesityksen hylkäämistä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti tätä keskustelua ei ole kuulemassa tämän suurempi joukko, kun huomenna on kahdella suurella puolueryhmittymällä (Ed. Pulliainen: Laatu on keskimäärin sitä parempi!) puoluekokoukset ja osa on lähtenyt jo nyt maakuntaan tietenkin valmistautumaan viikonlopun kokouksiin. Mutta täytyy sanoa sen parlamentaarisen kokemuksen pohjalta, mitä itselläni on, että aika harvinaislaatuista keskustelua.

Kun katson tätä lakivaliokunnan mietintöä, niin totean ensinnäkin täältä sen, että suurin oppositioryhmä, sosialidemokraatit, ovat jättäneet tähän vastalauseensa. Samoin äsken kuulin ja totean, että täällä on vastalause myös perussuomalaisilta, koska ed. Ruohonen-Lerner on jättänyt oman vastalauseensa, ja kun olen kuunnellut kansallisen kokoomuksen edustajien puheenvuorot täällä, ed. Katajan, Lauslahden ja Rajalan, jotka ovat lakivaliokunnan jäseniä, niin ne olivat hyvin kriittisiä. Samaan kriittisyyteen päätyivät Suomen keskustan edustajat Vehkaperä ja Pakkanen.

Nyt minä joudun jo kysymään, että kuka tätä lakiesitystä enää loppujen lopuksi kannattaa. (Ed. Rajala: Vihreät ja vasemmisto!) On pakko kysyä, kuka tätä lakiesitystä kannattaa. Onko eduskunnassa selkeä enemmistö jo, joka on sitä mieltä, että tämä on huonoa lainsäädäntöä? Sanoisin johtopäätöksenä, että ehdottomasti on. Olin itse lakivaliokunnan jäsenenä kaksi vaalikautta ja tunnen tämän problematiikan ja tämän esityksen taustat hyvinkin tarkkaan ja olin hampaat irvessä tekemässä sitä viimeistä lievennystä, joka tehtiin vuonna 2006. Keskustelimme siitä hyvin perusteellisesti puheenjohtaja Braxin toimesta. Silloin meillä kokouskäytäntö oli kyllä erittäin hyvää ja keskustelimme asioista juuria myöden ja muistaakseni veimme sen läpi ilman suuria narinoita, koska totesimme, että se oli siinä vaiheessa välttämätön.

Oliko sitten tämä jatkoesitys välttämätön? Kun tämä tuli eduskuntaan, niin käytin jo lähetekeskustelussa hyvin kriittisen puheenvuoron, koska katsoin, että nyt tässä saavissa ei enää pysy vesi. Tämä koko lain tarkoitus ja se oikeuspoliittinen tarkoitus, mikä tällä sakkolailla on, ja se, että se voidaan muuntaa myöskin vankeudeksi, niin siltä menee tavallaan nyt lopullisesti pohja pois. Kun olen kuunnellut näitä lakivaliokunnan hallituspuolueiden kansanedustajia tänään täällä — opposition edustajat ovat jättäneet sen näköjään kirjallisena — niin täytyy todeta, että en vedä yhtään sanaa pois siitä, mitä lausuin jo lähetekeskustelussa.

Tämä ei toimi odotetulla tavalla, ja tämä ei välttämättä ole säästölaki, kuten alun perin ehkä ajateltiin. Halvempaa olisi kyllä tässä tapauksessa se, että annettaisiin vankeinhoitoon mahdollisesti lisää valtion budjettivaroja ja sitä kautta hoidettaisiin asia ja hoidettaisiin myöskin niitä tarpeita, mitä niillä reppanoillakin vankiloissa on. Vankeuslakihan säädettiin viime kaudella ja sen tavoitteista, niistä kauniista tavoitteista, ollaan valitettavasti kovin kaukana, mutta se johtuu enemmän siitä, että oikeusministeriön hallinnonalalla vankeinhoitoon varatut määrärahat ovat pieniä ja jäävät edelleenkin pieniksi.

Ymmärrän ministerin tuskan siitä, että hän on tuonut tämän esityksen, että saataisiin edes jostakin liikkumatilaa. Tältä näkökulmalta minä oikeusministerin näkökulman ymmärrän, mutta miltään muulta näkökulmalta sitä en sitten ymmärräkään. Minun mielestäni tässä olisi ehkä ollut parempi tehdä niin, että olisi käännytty valtiovarainministeri Kataisen puoleen ja sanottu, että me tarvitsemme vähän lisää rahaa vankilaan ja jätetään tämä laki kokonaan eduskunnalle esittelemättä.

Huomaan, että täällä on kuultu, lakivaliokunta on tehnyt hyvin pitkään hyvin perusteellista työtä, täällä taitaa olla lähes 40 asiantuntijaa. Olen kuullut, että heidän näkökulmansa on ollut tähän lakiesitykseen kovinkin kriittinen, ja nyt se tulee edustajien kautta tänne eduskunnan pöytäkirjoihin myöskin merkityksi, tämä kriittisyys. Se tulee joka puolelta, jokaisesta poliittisesta ryhmästä, joka tätä ihan aidosti oikeasti ajattelee, niin kuin suomalaisten näkökulmasta ja suomalaisillehan tässä lakia ollaan nyt sitten säätämässä.

Mitä tulee näihin lausumaehdotuksiin, näitä on tietenkin maailman sivu valiokunnista tuotu. Tietenkin tämän keskustelun jälkeen saattaa olla, että nämä lausumat ovat kohta kuultavan ministerin puheenvuorossa vakavasti otettavia, vakavammin otettavia kuin normaalit lausumat johtuen siitä, että tämän salin henki on tämä, mikä se tällä hetkellä on. Jos minä olisin kovin viisas oikeusministeri, niin minä tulkitsisin tätä keskustelua, tätä vastalausetta, myöskin tätä hallituspuolueitten näkökulmaa siten, että saattaisin oma-aloitteisesti vetää tämän lakiesityksen pois ja miettisin toistakin taktiikkaa. Se vain osoittaisi kuitenkin kansalaisille nimenomaan sen, että me mietimme, mikä on tämän lain tarkoitus, onko se tarpeellinen, onko se tarkoituksenmukainen, onko se oikeudenmukainen, ja niitä periaatteita tässä lakiesityksessä ei ole.

Tiedän, että ryhmien puheenjohtajat ovat kaksi kertaa ainakin kokoontuneet pelisääntöperiaatteiden mukaisesti keskustelemaan tästä laista ja näillä pelisäännöillä halutaan myöskin hallituspuolueiden kansanedustajat vaikka väkisin pakottaa hyväksymään sellaista lainsäädäntöä, minkä he kokevat sydämessään ja järjessään vääräksi. Ne ovat näitä vanhoja periaatteita, mutta tämä laki on kuitenkin sellainen, että sitä pelisääntöä ei kyllä kukaan kansalainen tule välttämättä ymmärtämään. Nyt tietenkin hallituspuolueiden kansanedustajat joutuvat kakkoskäsittelyssä hyvin vaikeaan tilanteeseen, koska on selvä, että tästä tulee esitys, jossa esitetään tämän lakiesityksen hylkäämistä, ja monet meistä kokevat sydämessään ja järjessään, että tämä pitäisi hylätä. Tältäkin voitaisiin tietenkin välttyä, jos meillä olisi viisautta ajatella, että ehkä on parempi, että tämä lakiesitys viedään pois. Täytetään ensin ne vuoden 2006 lakivaliokunnan ponnet ja vetoomukset ja pyydetään lisää rahaa vankeinhuoltoon ja jätetään huono laki vahvistamatta.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti vaan. Kiitoksia ed. Salolle hyvästä puheenvuorosta. Haluan korostaa, kuinka vaikea tämä on ollut lakivaliokunnassa. Valiokunnassa sekä oppositio että hallituspuolueitten ryhmittymät jakautuivat äänestyksessä. Minua määrää kansanedustajana ainoastaan omatunto, sen vuoksi äänestin tätä vastaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ennen ministerin puheenvuoroa muistutan siitä, että edellinen lakimuutos tuli vasta vuonna 2007 maaliskuussa voimaan. Eli kun tämä nyt tässä käsillä oleva lakiesitys meille annettiin, niin oli hyvä, että oli yhtä vuottakaan kulunut siitä edellisestä, että kyllä on kova kiire ollut.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Minä puolestani muistutan valiokunnan jäseniä siitä, minkä valiokunnan jäsenet kaikki tietävät aivan hyvin, että tämä esitys on lähtenyt liikkeelle valtioneuvoston yksimielisenä esityksenä prosessista, jota kutsutaan kehysbudjetiksi. (Ed. Rajala: Eikö sitä kukaan huomannut silloin?) Kehysbudjetissa oikeusministerille annettiin — koko hallitus antoi, ja se on aina valtiovarainministeriöstä lähtöisin — käsky sakon muuntorangaistuksen poistamisesta maksimaalisesti.

Ed. Salo, tulen jatkossakin vaatimaan vankeinhoitoon lisää rahaa. Tämänkään uudistuksen jälkeen siellä ei ole riittävästi rahaa. Te olette aivan oikeassa siinä, että siellä on liian vähän rahaa. Mutta vielä tämänkään uudistuksen jälkeen se työmäärä, mikä vankilatyöntekijöillä on suhteessa vankien määrään, on yhä kestämätön. Mutta tämä uudistus on lähtenyt kehysbudjetissa hallituksen yhteisestä vaatimuksesta oikeusministeriölle maksimaalisesti poistaa sakon muuntorangaistus.

Tämän jälkeen minä mietin virkamiesten kanssa, mitä me teemme, ja me päätimme, että me emme poista sakon muuntorangaistusta kokonaan. Täällä on virheellisesti tänään monta kertaa — ehkä vahingossa, ehkä ei aina ihan vahingossakaan — väitetty, että nyt kokonaan sakon muuntorangaistus poistuu. Se oli minun linjaukseni, että vaikka maksimaalisesti piti poistaa, kieltäydyin päiväsakkojen osalta niitä poistamasta. Eli jatkossakin ankarammat sakot muunnetaan, jos niitä ei makseta. Tämä on se tausta, ja näin tässä on toimittu ja liikkeelle lähdetty.

Täällä puhuttiin kustannusvaikutuksista ja siitä, että välttämättä ei näytä siltä, että säästyisi kauheasti rahaa. Meillä on tuottavuusohjelman leikkaukset päällämme niin, että valtion tuottavuusohjelman myötä on vähennettävä yli 300 hengellä vankeinhoidon virkamiehiä vuoteen 2011 mennessä. Vuosi sitten oltiin suomalaisissa vankiloissa vielä tilanteessa, että 100:a vankia kohti oli 70 ammattilaista, työntekijää, vartijaa ja muuta työntekijää. Muissa Pohjoismaissa nämä luvut ovat 95:stä 105:een työntekijään suhteessa 100:aan.

Nyt erinäisin toimin myös tämän hallituksen edellistä paremman budjettipolitiikan takia minua on kuultu. Varsinkin ensimmäisessä budjetissa, on päästy tilanteeseen, jossa meillä on 77 vartijaa 100:a vankia kohti, vartijaa ja muuta henkilökuntaa. Eli tilanne on aavistuksen verran parantunut. Lakivaliokunnalle on näytetty statistiikalla, kuinka exakt, kun tämä muutos on saatu aikaiseksi, on saatu aikaiseksi myös vankeinhoitoa koko viime vaalikauden järkyttävästi vaivanneiden ammattilaisten sairaspoissaolojen väheneminen. Sairauspoissaolot ovat johtaneet semmoiseen, niin kuin ed. Salo varmasti muistaa, pahaan kierteeseen. Kun työ kuormittuu, on kohtuutonta, liian vähän rahoitusta, niin henkilökunta vielä sairastaa entistä enemmän, mikä taas lisää työn kuormittavuutta entistä enemmän.

Tämä noidankehä on saatu katkaistua, on saatu siedettävä, mutta ei vielä riittävä tilanne siihen, että ylipäätänsä ammattilaiset voivat tehdä vankeuslain tarkoittamaa työtä. Nämä sieltä taustoina. Eli todellakin säästöt ja tarve tästä rahapuolella syntyy siitä, että me olemme yhä hyvin kaukana muista Pohjoismaista. Jos teitä ei sureta se, miltä se näyttäytyy yksittäisen vangin näkökulmasta, niin uskoisin, että monet teistä ymmärtävät, että vanginvartijoille tämä nykyinenkin tilanne on vielä kohtuuton. Meidän on saatava suhteessa vankimäärään enemmän vartijoita, ja siitä syystä uskoisin, että kun silloin kehysbudjetissa yksi tehtävä, mikä oikeusministeriölle on annettu, oli maksimaalinen vähentäminen oikeus- ja kriminaalipoliittisista syistä, joihin täällä on vedottu, en esitä enkä suostunut esittämään maksimaalista vähentämistä sillä lailla, että myöskään päiväsakkoja ei enää muunnettaisi. Se ei käynyt edes mielessä, enkä sitä ole eduskunnalle esittänyt.

Täällä on hyvin muun muassa valiokunnan puheenjohtaja kertonut esityksen taustat. Haluan kiittää valiokuntaa. Ymmärrän hyvin, että tämä on teille ollut — varsinkin teistä monet ovat ensimmäistä vaikeata asiaa kansanedustajana käsittelemässä — hämmentävä ja ristiriitainen prosessi. Kiitän kovasti näistä hyvistä ponsista, ne ovat syntyneet yhteistyössä kanssani. Ennen kaikkea kun ed. Salo mietti, onko ponsilla väliä, niin no, jos neljän vuoden yhteistyön perusteella jotain uskallatte luottaa, niin luulisin, että kun minun kanssani ponsia suunnitellaan, niin niillä on väliä. Mutta niillä on erittäin suuri merkitys ja tuki minulle varsinkin hallituksen sisäisessä työskentelyssä. Kysymys on siitä, että tämän lain hyväksymisen yhteydessä nämä ponnet hyväksytään. Minulla on eduskunnan tuki vaatia näiden ponsien vaatimaa rahoitusta, ja siitä näkökulmasta tämä on hyvin tärkeää, että nämä ponnet nimenomaan otetaan tosissaan ja että koko hallitus saa sen viestin, että nämä ponnet on otettava tosissaan ja että pääsemme silloin niitä toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Joitakin päivän keskustelussa esiin tulleita harhaanjohtavia väitteitä on pakko korjata, vaikka ymmärrän, että ilta on pitkä. Täällä on heiluteltu lappua ja väitetty, että valiokunta on saanut jotain tutkimuksia ja oikeata tietoa koskien sitä, ketkä ovat oikeita muuntorangaistusta istuvia ihmisiä.

Virkamiehemme Jarmo Littusen huomiot tähän lappuun lyhyesti ovat seuraavat: Listan johdantotekstissä sanotaan — siis tämän täällä heilutellun listan — että listalla olisi muuntorangaistusta suorittamaan lähteneitä sakkoihin tuomittuja, siis vankilaan asti päätyneitä. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, listalla on 99 tapausta. Tämä merkitsisi, että Porista tulisi reilusti yli 10 prosenttia maamme kaikista noin 2 000 vuotuisesta sakkovangista. Meillä jokaisella voi olla käsityksemme Porista, mutta kyllä meillä on myös käsitys suhteellisuudesta ja matematiikasta ja Suomen rikostilastoista. Kyseessä täytyy olla luettelo jostakin aivan muusta asiasta. Listan tapauksista valtaosassa, 75 prosentissa, siis todella valtaosassa, sakko on käräjäoikeuden määräämä, ja nämä eivät siis ole tulossa muuntokiellon piiriin. Siis nämä ovat niitä sakkoja, joista nimenomaisesti olen kieltäytynyt esittämästä, ettei niitä enää muunneta. 75 prosenttia tässä listassa olevista sakoista on Jarmo Littusen selvityksen mukaan juuri niitä, jotka jatkossakin muunnetaan.

Joutsenlahden käyttämä ammatti- ja taparikollisen käsite on erittäin epämääräinen. Tämä on ehkä mielestäni hälyttävintä, ja jossain määrin koen, että aika epäreilua siihen nähden, että tässä prosessissa on yritetty olla oikeudenmukaisia ja reiluja molemmilta puolilta ja lakivaliokunnan kanssa on näistä ponsista ja muustakin prosessista käyty aika monta käsittelyä. Sisäministeriön poliisiylitarkastaja Robin Lardotilta saadun tiedon mukaan ei ole enää aikoihin ollut käytössä sisäministeriön suunnittelu- ja tilastointivälineistössä käsitettä ammatti- ja taparikollinen. Tunnette varmasti arvostetun Robin Lardotin? Me oikeusministeriössä käytämme häntä hyvin paljon näissä rikosasioissa. Lardotin arvion mukaan aikanaan taparikolliseksi luokiteltujen ryhmästä huomattavan suuri osa on ihmisiä, joita nykyään kutsutaan syrjäytyneiksi tai niin kuin täällä tänään on puhuttu, reppanoiksi. Juuri päihteiden käyttö ja näpistely muun rikollisuuden osalla lienevät sen elämäntavan ydin, jonka vuoksi heitä kutsutaan taparikollisiksi.

Vielä hämärämpi on täällä tänään käytetty — ja tässä lapussa käytetty — ammattirikollisen käsite. Nykyään poliisitoimen ohjauksessa merkittävä on järjestäytyneisiin rikollisryhmiin kuuluva käsite, ei siis ammattirikollisuuden käsite. Me puhumme, myös oikeusministeriössä, järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvista ihmisistä, joita on arviolta tällä hetkellä koko maassa noin 1 000 ja joihin poliisitoimenpiteitä erityisesti kohdennetaan. Rikosseuraamusviraston turvallisuusvastaavien mukaan näitä, siis järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvia henkilöitä, vankiloissa ei ole, heillä ei ole muuntorangaistuksia. Joten tänään väitetyt väitteet siitä, mitä on viime hetkellä tullut esille tai että mitä ylipäätänsä tarkoitetaan, mitä tämä tilasto voi kertoa, toivottavasti nyt asettuvat vilpittömällä mielellä tätä keskustelua käyvän näkökulmasta joihinkin mittasuhteisiin.

Vielä muutama seikka vastalauseesta. SDP:n vastalauseessa kerrotaan kaunis tarina siitä, kuinka edellinen ministeri on esittänyt sopimusmuuntorangaistusta. Edellinen ministeri nimenomaan ei ole esittänyt, hän valmisteli sitä, mutta luopui, siis aktiivisesti luopui esittämästä sitä eduskunnalle. Myös meidän virkamiehemme ovat vastustaneet, että se oli aktiivinen luopumispäätös. Tältä osin ei ole reilua eikä oikein viitata johonkin ensin selvitykseen tai teettämiseen, jos sen jälkeen on nimenomaisesti luovuttu itse rangaistusmuodosta.

Näillä sanoilla, arvoisa eduskunta, kiitän lakivaliokunnan työskentelyä. Lähden siitä, että kun hallitus antaa ministerille tehtävän, ministeri sen parhaan kykynsä mukaan toteuttaa. Sen osana olen jättänyt toteuttamatta sen, että päiväsakot muunnetaan, ja nämä ponnet olivat syntyneet yhteistyössä, ja ne otetaan tosissaan. Koen jokseenkin epäoikeudenmukaisena edes ajatuksen, että jos edeltäjäni jonkun mielestä ei ole toteuttanut joitakin ponsia, siitä seuraisi, että minuun ei voi luottaa. Nyt on kysymys ponsista ja prosessista, jonka lakivaliokunta tekee minun kanssani. Eikä voi olla niin, että niihin ei voi luottaa sen takia, että täällä on väitetty, että jotkut aikaisemmat lakivaliokunnan katteet eivät ole pitäviä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax on varmasti oikeassa, että tässä listassa saattaa olla sellaisiakin henkilöitä, jotka ovat menneet tuomioistuimen kautta ja saaneet sakkoja, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että siellä ei ollut kuin muutama niitä, jotka olivat hyvinkin kevyen luokan rikollisia, jos näin sanottaisiin.

Valiokunta pyysi useampaan otteeseen tämän kevään aikana, että me saisimme erittelyn siitä, keitä tosiasiassa tämä koskee. Me saimme tietenkin sen tiedon, mikä oli jo hallituksen esityksessä, kuinka monella heillä on tuplatuomiot istuttavana.

Kehyksestä muutama sana. Kehyksiin ei saa upota. Kehyksiin ladataan joukko asioita, mutta ne asiat ovat sellaisia, että ne eivät ole käyneet valmisteluprosessin kautta. Joskus tulee myöskin virheitä. Otan tässä esimerkkinä meidänkin oman ministerin Paula Risikon, joka otti takaisinpäin, kun vihreät kovasti sanoivat, että nollamaksuluokka pitää poistaa, koska se ei ole oikeudenmukainen. Ministeri Risikko otti lakiesityksensä takaisin.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti.

Kyllä minulla on lähtökohta ainakin luottaa siihen, mitä ministeri kertoo pöntöstä myöskin eduskunnalle ja lakivaliokunnalle näitten pon-sien tulevaisuudesta. Se on positiivinen viesti, mikä sieltä tuli.

Minulle oli kyllä kokonaan uutinen se — missään vaiheessa tässä käsittelyn aikana se ei tullut ilmi — että hallitus on velvoittanut kehysriihessään teidän toimivan näin, ja ymmärsin, että te olisitte laittanut hanttiin, ette olisi hyväksynyt tätä esitystä ja tehnyt sitä, ellei hallitus olisi nimenomaan sitä velvoittanut. Näin nyt sen tulkitsen. Totean vaan sen, että jos haluatte luopua tästä esityksestä, lupaan kokoomuksen osalta toimia niin, että nyt kun nämä valiokunnan tiedot ovat täällä, niin hallitus ei varmastikaan enää velvoita teitä viemään tätä lakiesitystä läpi, vaan siitä voidaan luopua ja annetaan sen raueta.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Salolle hyvästä oivalluksesta.

Ministeri aivan oikein kantoi huolta vankeinhoidon ongelmasta, ja siitä valiokunnassa ollaankin yksimielisiä. Siellä on ongelmia ja rahaa on liian vähän. Oma näkemykseni kuitenkin lähtee kansalaisten turvallisuuden turvaamisesta. Joutuuko rikollinen tehdessään rikoksen vastuuseen rikoksesta, tästä on kysymys.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys sakon muuntorangaistuksen muuttamisesta oli lähetekeskustelussa helmikuun alussa täällä, ja hallitus perusteli tätä, aivan oikein, silloin sekä säästösyillä että juuri näillä reppanoilla, näillä näpistelijöillä, joita sitten tämän muuntorangaistuslain perusteella tuomitaan vankeuteen, kun eivät maksa sakkoja. Nämä olivat nämä kaksi keskeistä perustelua tälle lakiuudistukselle.

Nyt peräti koko kevätistuntokauden on lakivaliokunta tätä lakiehdotusta käsitellyt, kuullut liki 40:tä asiantuntijaa. Heidän joukossaan sitten on niin professoreja, valtiosääntöasiantuntijoita kuin myöskin käytännön toimijoita sieltä poliisista ja liike-elämän ja kaikilta tahoilta kuin myös tietysti vankeinhoidon puolelta. Nyt tämä esitys on sitten täällä meillä käsiteltävänä, ja todennäköisesti tästä äänestetään ensi tiistaina toisessa käsittelyssä.

Tämä palautekeskustelu on ollut hyvin hämmentävä kokemus ainakin minulle, ja äsken vielä tätä hämmennystä lisätä ministeri Braxin puheenvuoro, jossa hän todellakin kertoi, että hallitus on velvoittanut tekemään tämän kaltaisen esityksen.

Arvoisa ministeri, erinomaista, että olette täällä kuuntelemassa tätä palautekeskustelua, ja haluan vaan tästä vielä todeta, että minulle henkilökohtaisesti on täysin mahdoton hyväksyä tällaista ... (Puhemies: 2 minuuttia!) — Arvoisa puhemies, jos vielä ...

Arvoisa puhemies! Täältä korokkeelta vielä lopuksi.

Arvoisa ministeri, minun on erittäin vaikea hyväksyä tällaista lakiuudistusta, olla säätämässä sellaista lainsäädäntöä, kaiken sen jälkeen, mitä olen 22 vuoden aikana poliisin töissä kokenut. Olen siis 22 vuotta, voi sanoa, ottanut rikollisia kiinni ja saattanut heidät sitten teoistaan vastuuseen. Samaten jo lapsuudesta minut on kasvatettu sillä tavalla, että jos rikoksen tekee, siitä joutuu vastuuseen ja saa rangaistuksen, jotenka tilanne on nyt se, että kun meillä on tämä lakivaliokunnan mietintö, johon sisältyy kaksi vastalausetta, niin olen sillä kannalla ja tulen äänestämään mietinnön hylkäämisen puolesta näistä äsken mainitsemistani syistä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan ensimmäiseksi kuitenkin korostaa sitä, että kyllä on tärkeää, että pidetään erillään rangaistus ja sen täytäntöönpano. Tässä suhteessa, jos käy niin, tässä kun osittain luovutaan tiettyjen sakkojen muuntomahdollisuudesta, että sakkoja jää entistä enemmän maksamatta, silloin on tietysti erittäin tärkeää tehostaa ulosottoa, ja tämä onkin yksi asia, josta valiokunta on hyvin paljon keskustellut.

Sitten kun täällä on syytetty minua ja ehkä muitakin siitä, että tässä ollaan nyt ikään kuin tällaisella ultraliberaalilla linjalla, niin haluaisin ehkä todeta sen, että voihan olla, että jossain vaiheessa vaalikautta joudutaan esimerkiksi kiristämään todella vakavien vaikkapa järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien rikosten rangaistuksia, kun asiaa on pidemmän päälle selvitelty, ja missä tilanteessa silloin ollaan? Silloin voi olla, että vankilukua joudutaan taas nostamaan. Uskon todellakin niin, että tällä esityksellä on myöskin kriminaalipoliittisesti perusteltuja vaikutuksia. Valiokuntahan on tässä esityksessä yhteistyössä oikeusministeriön kanssa muuttanut hallituksen alkuperäistä esitystä myöskin niin, että niiden sakkojen muuntomahdollisuutta ei poisteta, jotka liittyvät siihen, että ihmiset saadaan rikoksesta epäiltynä tuomioistuinten eteen. Tämä oli asia, joka valiokuntakäsittelyssä tuli tähän mukaan.

Sitten haluaisin tästä yhdyskuntaseuraamuksesta sanoa, että se on erittäin tärkeä asia. Kenenkään ei pidä kuvitella, että se on yksinkertainen asia. Siitä nimenomaan olen iloinen, että ministeri sanoi, että hän tarvitsee tukea eduskunnalta, ja uskon, että hän tarvitsee sitä nimenomaan siihen, että hän voi puhua muiden ministeriöiden kanssa tämän asian vakavasta valmistelun käynnistämisestä.

On ollut hienoa, että kokoomuksen asuntoministeri, ministeri Vapaavuori, on käynnistänyt tämän asunnottomuusohjelman. Tämähän on yksi asia, joka liittyy näiden yleensä pelkkää sakon muuntoa istuvien vankien tilanteeseen. Heistä suuri osa on myös asunnottomia. Toivoisin, että kokoomuksen edustajat antaisivat arvoa tälle rikoksenehkäisytoiminnalle, mitä teidän oma asuntoministerinne harjoittaa, mutta en ole paljon kehuja kuullut siihen suuntaan, vaikka se on mainittu tässä mietinnössäkin.

Erkki Pulliainen /vihr :

Arvoisa puhemies! On se ollut aika hurjaa tekstiä kuultavaksi, tämä palautekeskustelu tänä iltana tämän hallituksen esityksen johdosta. Tunnistin siellä joitakin sellaisia havaintoja, jotka itsekin tein lähetekeskustelun yhteydessä vain pelkästään siteeraamalla hallituksen esityksen tekstiä. Vielä muistan sen kohdankin, missä kun hypättiin aukeamalla vasemmalta puolelta oikeanpuoleiselta palstalta oikealle puolelle aukeamaa ylöspäin, niin siinä olivat ne sitaatit. Minulla on aika kammottava muisti, ja muistan ihan näkömuistin perusteella, missä se tekstikin on, ei muuta kuin hyppää vain sivulta toiselle, niin siitä saa aika karmeaa luettavaa, ja siis sitä ei olisi saanut tehdä. Muistan saaneeni siitä muistutuksen.

Nyt kun lukee tämän mietinnön ja erikoisesti nämä ponnet suhteessa tähän asiaan, niin tämän 21 vuoden kokemuksen perusteella onhan tämä aika uniikki hengentuote. En puutu tähän. Tämä on hallituksen yksimielinen esitys, niin kuin olen kuullut. Mutta yhden asian takia jäin tänne odottamaan tätä finaalia. Nimittäin sen takia, että jos tämän syy on kehysbudjetoinnissa ja sen synnyttämässä pakossa, tämähän on tarkastusvaliokunnan rooteliin kuuluva asia mitä suurimmassa määrin. Kun olemme täällä, tarkastusvaliokunnan jäseniä on paikalla, niin tämä jos jokin täytyy ottaa nyt seuraaviin agendoihin selvitettä-vien asioitten kohteeksi ja käytävä vastaavat paralleelitapaukset läpi ja tehtävä niitten perusteella eduskuntaan keskusteluaineisto. On tämä nyt sen verran kova juttu, että jos kaikki se toteutuu, mikä täällä on odotettavissa olevana seuraamuksena nyt luettavissa, niin tämä kehysbudjetointi merkitsee käytännössä sitä, että me olemme menossa yhteiskunnassa sisäisessä turvallisuudessa aivan kielteiseen suuntaan todellakin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen kokeneena edustajana varmasti kuuli oikein, eli kun täällä väitettiin, että tämä on lähtenyt vain vihreistä, niin kerrottiin, että ei. Hallituksen sisällä prosessi alkoi kehysbudjetoinnista ja siellä annetusta velvollisuudesta. Sen jälkeen kerroin, miten minä siihen vastasin, ja siitä eteenpäin vastuu on ollut minun. Minä vastasin siihen tällä esityksellä, en poistamalla kaikkea, joten mistään pakosta siitä eteenpäin ei ole kysymys. Sen jälkeen minä olen reagoinut vain näiden lievempien sakkojen osalta, en päiväsakkojen osalta, antanut esityksen, jota on tukenut koko hallitus.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näinhän minä sen kuulin, mitä arvoisa ministeri totesi. Mutta se juju, mikä minun äskeisessä puheenvuorossani oli, oli se, että minä ymmärsin, että se perimmäinen syy tämän prosessin käynnistymiseen oli kehysbudjetoinnissa. Olenko minä ymmärtänyt tämän nyt väärin?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen yhtä lailla huolissani, että jos kehyksissä tehdään päätöksiä, jotka eivät ole valmisteltuja, niin ollaan kyllä aika pahalla tiellä. Mielestäni kehyksissä pitäisi ehkä antaa enemmänkin ohjeita, että selvitetään, voidaanko vankien määrää vähentää ja mihin se johtaisi, näinpäin, jolloin meille tulisi hallittu prosessi.

Ed. Hautalalle: Pohdin sitä, että tehostetaan ulosottoa. Näin varmasti pitää tehdä, mutta tässä kohderyhmässä, jota tämä lakiesitys koskee, heillähän ei ole mitään mistä ulosottaa. Näiltä osin herää kysymys, auttaako se tehostettu ulosotto.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kehysbudjetointi ei tietenkään pakota eikä missään tapauksessa siitä seuraa, ettei valmistella sitten kunnolla ja perusteellisesti ja kaikkien ohjeiden mukaisesti, kuten nyt on tehty. Olen kertonut vain teille sen, että tämä esitys ei ole yksinomaan vihreiden tai minun, vaan että siinä prosessissa on ollut keskeisessä roolissa myös kehysbudjetointi. On myös niin, että kaikessa, mitä kukin ministeri ja hallitus kokonaisuudessaan tekee, täytyy ottaa huomioon sen kustannusvaikutukset. Kaikissa hallituksen esityksissä aina joudutaan arvioimaan myös sen vaikutusta budjettiin ja kehyksiin, päätettiin siitä kehysbudjetissa tai päätettiin siitä erikseen. Kehyslogiikka on se, että jokainen ministeri joutuu aina miettimään kaikissa esityksissä, miten tämä suhtautuu meillä käytettävissä oleviin rahoihin, ja tämän varmasti kokeneet kansanedustajat ymmärtävät aivan hyvin. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa tässä yhteydessä ei ole tapahtunut.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen myös toista kautta lakivaliokunnassa, ja viime vaalikaudella sakkovankien ongelma nousi meillä hyvin usein siellä keskusteluun. Jopa kyselytunnilla käytettiin siihen paljon aikaa ja kysyttiin silloiselta oikeusministeriltä, mitä tehdään sakkovankien osalta, että pystyttäisiin resursseja vapauttamaan niin sanottujen kovien vankien osalle tuolta talosta. Tuolloin meillä oli yli 4 000 vankia muistaakseni. Lähes jokaisessa vankilassa kapasiteetit olivat 120 prosenttia. Silloin hätähuuto oli se, että näille pitää jotakin tehdä. Ne pitää sieltä saada johonkin muuhun, johonkin yhdyskuntapalvelukseen tai johonkin muuhun vastaavaan. Tuolloin oli keskimäärin noin 200 vankivuotta sakkovankien ottama osuus tuosta kapasiteetista.

Me olemme tehneet lakivaliokunnassa erittäin kovan työn tämän kevään aikana, niin kuin täällä puheenvuoroissa on todettu. Olemme kuunnelleet noin 30:tä asiantuntijaa, ja lisäksi siinä on sitten vielä yksi kappale kirjallisia lausuntoja. Lausunnot ovat olleet kriittisiä, hyvin paljon vaihdelleet laidasta laitaan. Olemme tehneet erittäin hyvää yhteistyötä ministerin kanssa. Olemme neuvotelleet ja keskustelleet. Minun mielestäni se keskustelu, mitä valiokunnassa on käyty, on ollut myös tuollaista erittäin välitöntä ja avointa. Siellä kaikki mielipiteet on saatu julki ja puntaroitu eri suunnista tätä asiaa.

Tässä yhteydessä haluan antaa tietysti kiitoksen ensinnä ministerille, että on saatu keskustella, ja sitten ennen kaikkea tietysti myös kiitos meidän valiokuntaneuvoksillemme, he ovat tehneet myös kovan työn tässä valiokunnan ohessa.

Ponsissa, jotka tänne on kirjattu, lähdimme siitä liikkeelle, että teemme niistä riittävän kriittiset, riittävän vahvat ja ennen kaikkea myös se, että tämä velvoitettavuus tulee myös ministeriöön, ja toisaalta se, niin kuin olemme kuulleet täällä, että ministerillä on selkänoja. Uskon ja toivon ja luotan siihen, että nämä ponnet tulevat huomioon otetuiksi, etteivät nämä ole liturgiatekstiä eikä sillä lailla täällä mietinnössä mukana. Tietysti on joutunut miettimään tämän lain sisältöä, mutta nyt, kun nämä ponnet ovat täällä ja olen kuullut ministerin vakuutukset siitä, että nämä tullaan toteuttamaan ja viemään tämän vaalikauden aikana eteenpäin, niin uskon, että tämän lain kanssa me pystymme kyllä elämään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin valiokunnan puheenjohtajalle ed. Hautalalle tästä asuntoministeri Jan Vapaavuoren toiminnasta: On aivan selvää, että Jan Vapaavuorella on täysi tuki tämän työtehtävänsä hoitamisessa. Sen verran seurasin sitä sivusta, että hän muun muassa asetti hyvin pikavauhtia toimikunnan, jota johti piispa Huovinen. Siinä oli mukana myöskin pitkäaikainen kansanedustaja Taipale sosialidemokraateista jäsenenä. Hän on todella halunnut paneutua asiaan. Totta kai hänellä on ryhmänsä tuki tämän asian eteenpäinviemisessä. Se, etten minä siitä puhu, johtuu siitä, että minun kotikunnassani ei tietääkseni ole ainuttakaan tällaista tapausta, mitä täällä Pääkaupunkiseudulla on satoja. Toivottavasti ymmärrätte tämän näkökulmaeron.

Mutta vielä tämän lakiesityksen keskeiseen sisältöön. Minulle oli tavaton yllätys se, että itse asiassa oikeusministeri on suhtautunut koko ajan kriittisesti tähän lakiesitykseen. Tämä on lähtenytkin siitä, että isojen hallituspuolueitten painostuksesta kehysriihessä budjetoinnissa on annettu velvoittavuus oikeusministerille viedä semmoinen lakiesitys, jossa kaikki sakkovangit vapautetaan. Eli viime kädessä syypäähän tässä ovat nyt sitten keskustan, kokoomuksen ja Rkp:n ministerit, jotka ovat pakottaneet oikeusministeriön tuomaan näin huonon lakiesityksen tänne.

Tämä oli minulle uutinen, mutta lupaan edelleen toimia tämän viikonlopun aikana sekä Suomen Keskustan suuntaan että Kansallisen Kokoomuksen suuntaan. Eli jos ministeri haluaa vetää tämän esityksensä pois, niin siihen tulee esimerkiksi valtiovarainministeri Jyrki Kataisen tuki. Hän sai tänään ryhmässä tiedon tästä valiokunnan tilanteesta ja tämän lakiesityksen sisäl-löstä. Varmasti hän mieluummin ottaa ne 3,8 miljoonaa euroa lisää tuloja ja antaa 1,2 miljoonaa tuloja toiseen suuntaan, koska se on valtiovarainministerille huomattavasti edullisempi ja parempi järjestelmä.

Tämä oli tämän keskustelun yllätys minulle.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Näin minäkin ymmärsin, että meidän valtiovarainministerimme Katainen on rahamies ja hän ymmärtää rahan päälle, että hänellekin merkitsevät menetettävät miljoonat enemmän kuin se, että me teemme pieniä, miten sanoisi, pieniä, purtavia säästöjä, jotka vielä meidän oikeusvaltiomme rakenteita saattavat murentaa.

Huolimatta siitä, että me olemme olleet kovinkin kriittisiä tämän lain osalta, meillä on ollut erittäin hyvää yhteistyötä ministerin kanssa muiden lakien kanssa, jotka ovat sujuneet erinomaisesti. Sinänsä tämä laki nostaa yhden kysymyksen siitä, mikä on valiokunnan ja ministeriön välinen suhde ja yhteistyösuhde, josta me tänään myöskin keskustelimme. Tulisi varsinkin käydä niitä asioita läpi, ennen kuin ne ovat lain muodossa ja viety eteenpäin, ja varsinkin, jos sinne kehykseen tai budjettiin laitetaan tämmöisiä päätösluontoisia asioita, on hyvä löytää yhteistyömekanismit, joilla me voimme yhdessä käydä niitä asioita läpi, ennen kuin ne ovat liian pitkällä.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ainoastaan totean ed. Lauslahdelle tästä yhteistyöstä, että minä olen kuudensia valtiopäiviä tuolla lakivaliokunnassa mukana ja yhteistyö edellisen kauden kahden ministerin kanssa, joista toinen istuu nyt tuolla puhemiehen korokkeella ja edellinen ei ole tässä eduskunnassa, ja nyt sitten nykyisen oikeusministerin kanssa on ollut kitkatonta, avointa ja keskustelevaa, ja näin se pitää tietysti substanssivaliokunnan ja varsinaisen ministerin välillä ollakin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo laittaa suuhuni sanoja, joita en ole sanonut. Tietenkään silloin, kun tehdään kehyksiä ja jos ei siellä äänestä vastaan, niin ei ole kysymys siitä, että muut pakottavat, vaan kehyksissä yhdessä velvoitettiin oikeusministeriötä tämä tehtävä tekemään. (Ed. Salo: Velvoitettiin!) Kehyksissä kaikille muillekin kirjoitetaan velvoitteita yhdessä, siis minä olen itsekin siinä prosessissa mukana, ei ole niin, että muut. Täällä te olette väittäneet, että tämä olisi yksin minusta lähtöinen prosessi. Kehyksissä on meidän, oikeusministeriön kohdalla, jo yli vuosi sitten kirjattu sinne viimeiseen sarakkeeseen, että sakkovangit on maksimaalisesti poistettava. (Ed. Salo: Velvoitettiin!) — Sen jälkeen, ed. Salo, minä olen katsonut, mikä on kriminaalipoliittisesti ja meidän ministeriön tavoitteiden näkökulmasta realistinen, hyväksyttävä tapa suhtautua tähän kehyksissä kirjattuun asiaan. Se on tämä, mikä teillä täällä käsissänne on, ja sen on hallitus yksimielisesti hyväksynyt. Eli mitään semmoista ei tietenkään ole, että muut pakottavat, sen te tiedätte aivan hyvin itsekin. Mutta kehysprosessi ei syntynyt niin, että minä esitin, oikeusministeriöltä vaaditaan tällaista. Kehysprosessissa hallitus yhdessä päättää, että kehyksiin sisältyy muun muassa paitsi ne luvut myös oikeusministeriön sarakkeeseen lisäkohta, että sakkovangeista luovutaan maksimaalisesti. Minä reagoin ministerinä siihen esittämällä tämän, en tätä pidemmälle menevää eli se maksimaalisesti mielestäni tarkoittaa tätä, ei pidemmälle menevää esitystä. — Ja todellakin näistä ponsista on paljon hyötyä.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myös paljon kokonaisvaltaisesta taloudellisesta ajattelusta, viimeisissäkin puheenvuoroissa. Siteeraan tämän päivän Hufvudstadsbladetia ruotsiksi. Se käynee arvon edustajille, ehkä tarvitsee kääntää. Kun vuonna 2004 laskettiin alkoholiveroa, tapahtui seuraavaa: "Sedan dess har konsumtionen av hundraprocentig alkohol ökat med 1 liter till 10,5 liter per person och år. —Polisens utryckningar till hem har ökat med 4 procent, fallen av misshandel till 11 procent och fallen av grov misshandel till 16 procent." Alkoholiveron alennus yksistään on aiheuttanut sekä poliisille, meidän oikeuslaitoksellemme että vankeinhoidolle järkyttävät menonlisäykset, ja ne ovat ennen kaikkea lisänneet rikosten uhrien kärsimystä merkittävästi.

Jos minä saisin yksin päättää, niin meillä ei todennäköisesti olisi lainkaan tämän kaltaista kohtuuttoman vaikeata vankeinhoidon tilannetta, kun alkoholipolitiikka korjattaisiin sellaiseksi kuin se minun mielestäni pitäisi olla. Eli silloin, jos me lähdemme näihin kerrannaisvaikutuskeskusteluihin, mikä on hyödyllistä ja hyvää, täytyy muistaa, mikä on meidän rikollisuuden yksi perustekijä: se on alkoholinkäyttö. Alkoholiveron laskeminen on ollut keskeinen tekijä siihen, että muun muassa osa väkivaltarikoksista on lisääntynyt niin, että se näkyy myös paineena meidän vankiloissamme. Se lisää paitsi poliisien hälytyksiä myös tuomioistuinjuttuja. Tämä logiikka, kun sitä ruvetaan kunnolla pyörittämään, täytyy sitten käydä läpi kokonaan, eikä avata vain yhtä kohtaa ja yhtä väitettä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin hyvä, että ministeri Brax otti tämän päivän lehtitiedon tähän keskusteluun mukaan. Tietysti me olemme tienneet tästä aikaisemminkin, mutta todellakin, jos me aidosti paneutuisimme kriminaalipolitiikkaan, näkisimme, miten sitten rangaistusten ja seuraamusten ohella myöskin tämä rikoksien ennaltaehkäisy on tärkeää, ja me varmasti olisimme paljon viisaampi eduskunta myöskin näitä lakeja säätämään.

Tässä yhteydessä haluaisin myös kiittää ministeriä siitä, että hän toi meille oikeusministeriön arvion tästä valiokunnan hyvin, hyvin loppuvaiheessa esiin nostetusta Porin poliisilaitoksen arviosta sakonmuuntovankien tilanteesta. Haluaisin vaan sanoa, että ehkä tämän paperin esiinnostaminen tässä valiokuntakäsittelyssä aivan loppuvaiheessa on ollut yksi osa näitä erikoisia menettelytapoja, joista ed. Pakkanen ja sitten myöskin ed. Salo puhuivat. Samainen taho, Porin poliisilaitos, oli kyllä valiokunnassa niiden 30 asiantuntijan joukossa kuultavana, ja varmasti näitä asioita olisi voitu siinä yhteydessä selvittää perusteellisesti.

Mutta tämä kaikki vaan osoittaa sen, että tarvitaan myöskin hyvää oikeuspoliittista tutkimusta, jotta voimme tehdä hyviä oikeuspoliittisia ja kriminaalipoliittisia ratkaisuja. Toivon, että tämä on yksi asia, minkä lakivaliokunta tästä käsittelystä muistaa.

Petri Salo /kok:

Puhemies! Aivan lyhyesti vielä lopuksi. Olen samaa mieltä kaikesta, mitä puhuitte alkoholista ja sen vaikutuksista. Äänestin silloin, kun alkoholivero alennettiin, myöskin sitä vastaan, ihan samalla logiikalla. Minun mielestäni sen alennuksen hinta on ollut kallis ja se oli suuri virhe. Tämä hallitus korjaa sen, mitä korjattavissa on. Myönnän tämän myöskin Alkon hallintoneuvoston puheenjohtajana. Me mietimme näitä asioita kovastikin 12 muun kansanedustajan kanssa.

Pyydän anteeksi, jos ymmärsin jotakin väärin, mutta tartuin sanaan "velvoitettiin", jonka toistitte tietenkin neljä kertaa, ja ymmärsin sen sanan "velvoitettiin" sillä lailla, että jotkut muut ovat kertoneet, että tämä on tarkoituksenmukaista tai välttämätöntä ja näin täytyy mennä. Tähän mennessä minulle on kerrottu, että tämä on ollut oikeusministerille ja -ministeriölle ja lakivaliokunnan puheenjohtajalle tärkeä asia. Nyt annetaan ymmärtää, että se on ollutkin tärkeä hallituksen kehysriihen muiden puolueiden edustajille ja sen johdosta oikeusministeri on päätynyt tällaiseen esitykseen. Tämä on tietenkin varmaan kirjattu silloin, että oikeusministeri velvoitettiin tai häntä käskettiin tekemään näin, mutta tässä on tullut vaan ristiriitaista tietoa sen osalta, että tämä olisi ollut nimenomaan vihreille tärkeä asia.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä varmaan nyt on jokin väärinkäsitys, koska tosiaan kysymys on siitä, että on yhteisesti sovittu kehyksestä ja sen nojalla sitten oikeusministeri on tehnyt tietyt ratkaisut parhaan ymmärryksensä mukaan ja ministeriönsä avulla. Sitten totta kai on tärkeää, että hallituksen yksimieliset esitykset viedään täällä läpi. Ei ole varmaankaan ollut turhaa, että täällä on niin paljon asiantuntijoita kuultu: on kuultu kriittisiä mielipiteitä, on kuultu hyvin paljon myös tätä lakiesitystä puoltavia mielipiteitä — niiden puolesta ei ole täällä kovin paljon puhuttu tänä päivänä. Sitten näitten kriittisten lausuntojen pohjalta muun muassa valiokunta on näitä ponsilausumia tähän mietintöönsä liittänyt. Sanoisin kyllä, että tässä on toimittu ihan niin kuin yleensä toimitaan, kun hallituksen esityksiä tänne tuodaan. Ne on käsitelty hyvin perusteellisesti ja myöskin otettu sieltä sitten kritiikki varteen.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Vielä ed. Salolle: Varmasti tulee selvää. Se, mitä tapahtuu kehysriihessä ja mitä siellä päätetään, ei tietenkään ole juridisesti velvoittavaa, ja ed. Salo tietää sen aivan hyvin. Sen sijaan kun hallituspuolueet yhdessä päättävät, niin kyllä silloin lähdetään siitä, että ennemmin niitä päätöksiä yritetään toteuttaa kuin että yritetään jotenkin huijata tai venkoilla tai ei tehdä, kun hallituspuolueet yhdessä tekevät. Ja minun osaltani se on tarkoittanut sitä, että olen tällä tavalla pystynyt toteuttamaan sekä kehyksissä sanotun että sen, mikä on kriminaalipoliittisesti muutenkin järkevää.

Vielä kerran vetoan myös siihen, mitä täällä ed. Hautala sanoi. Meillä vaalikauden aikana saattaa tulla tarpeita ennemminkin korottaa tai kiristää joitakin rangaistuksia, ja silloinkin me joudumme esittämään niiden kustannusvaikutukset. Meidän on silloinkin löydettävä yhteisymmärrys, että ne rahat löytyvät jostain, ja ne silloin mahdollisesti kasvavassa vankiluvussa näkyvät meidän vankiloissamme. Tämä on todellisuutta, tämän kanssa on valmistelijan aina elettävä. Tämä esitys, mikä nyt esitetään, on kriminaalipoliittisesti kestävä esitys siitä, mitä aikoinaan kehyksessä kaikki hallituspuolueet ovat sopineet ja mikä on ollut poliittinen prosessi, ei juridisesti velvoittava.