Markku Pakkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 1184/1988 vp 2 §:n muuttamisesta. Tämän lakialoitteen taustana ovat veteraaneilta tulleet ajatukset erilaisissa tilanteissa olevien veteraanien paremmasta palvelemisesta. Emme saa olla vanhojen toimintamalliemme vankeja, vaan on pyrittävä vastaamaan mitä erilaisimmin tavoin niihin tarpeisiin, mitä veteraaneilla voi olla.

Kuten lakialoitteessa on todettu, veteraanien kuntoutuksen kehittäminen on yksi hallituksen tavoitteista ja kehitystyötä on eri kuntoutusmuotojen kesken tehty hyvin. Vanhentuvien veteraanien halukkuus lähteä kodin ulkopuolisiin kuntoutusjaksoihin on kuitenkin laskussa huononevan fyysisen kunnon myötä, mikä on aivan ymmärrettävää. Koti on kuitenkin aina se turvalliseksi koettu ympäristö, ja monesti vieraaseen paikkaan lähteminen aiheuttaa stressiä ja muutoksen arkeen niin, että kokemus saattaa tuntua kohtuuttoman rankalta. Lisäksi kiistaton tosiasia on, ettei kuntoutuksellakaan voida estää ikääntymisestä aiheutuvia rajoituksia liikkumiseen ja toimintakykyyn. Siirtymää on tapahtunut laitoskuntoutuksesta avokuntoutuksen suuntaan ja tulevaisuudessa voidaan ennakoida myös avokuntoutuksen käytön vähentyvän samasta syystä.

Tarve erilaisille kotiin järjestetyille tukipalveluille, kuten kotipalvelulle, asiointiavulle tai pienimuotoisille, selviytymistä tukeville kotiympäristön parannuksille, on kasvussa. Isompia kor-jauksia voidaan tehdä erilaisilla korjausavustuksilla, mutta monesti pienimuotoisiin, kotona asumista tukeviin muutoksiin ei ole saatavissa minkäänlaista tukea, vaikka muutokset olisivatkin hyödyllisiä ja perusteltuja. Tältä pohjalta on viitteitä ja toiveita siitä, että moni veteraani ottaisi mieluummin kotona elämistä helpottavia etuuksia lyhyiden kuntoutusjaksojen sijasta. Kuntoutuksen vaikutus on usein ohimenevä. Toimintakyky nousee joksikin aikaa, mutta pidemmän päälle jälleen laskee. Kuntoutusta pidempikestoisia vaikutuksia voidaan saavuttaa tukemalla normaalia elämistä kotiympäristössä.

Esityksessä mahdollistetaan veteraanien tahdosta riippuen kuntoutusjakson vaihtaminen samanarvoisiin kotiin tuotettuihin palveluihin, jotka tukisivat itsenäistä, omassa kodissa tapahtuvaa asumista ja päivittäisistä rutiineista selviytymistä. Palveluista voidaan mainita esimerkkinä muun muassa kotipalvelu, asiointipalvelu, sii-vous ja pienet selviytymistä tukevat kiinteistönhoito- ja kunnostustyöt, jotka eivät kuitenkaan kuulu kunnostusavustusten piiriin. Esitettyä luetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.

Lakialoitteen mukaan vaihtomahdollisuus on toteutettavissa esimerkiksi palvelusetelin muodossa, jolloin henkilö, jolle kuntoutusetuus on myönnetty, voi pyytää etuuden arvoista palveluseteliä. Vaihto voisi tapahtua vain edunsaajan omasta aloitteesta eikä ketään voisi pakottaa vaihtamaan kuntoutusta muunlaiseksi avuksi. Lakialoitteessa tarkempi sääntely vaihtomahdollisuuden käytännön toteutuksesta ja vaihtoon soveltuvista palvelumuodoista on tarkoitettu annettavaksi sosiaali- ja terveysministeriön antamilla, lakia alemmanasteisilla säännöksillä, koska huomioiden veteraanin iän ja muuttuvat tilanteet tarkka sääntely laissa olisi liian hidas tapa vastata tarpeiden kehittymiseen.

Erikseen on vielä syytä korostaa, ettei laki-aloitteella ole tarkoitus vähentää kuntoutusta tai muuttaa veteraanien oikeutta siihen. Edelleen päätökset oikeudesta kuntoutukseen tehtäisiin normaalisti. Veteraanien omassa tahdossa on harkinta, missä muodossa toteutus tehdään.

Arvoisa herra puhemies! Tältä pohjalta haluaisimme yhdessä allekirjoittaneiden kanssa tämän muutoksen lakiin.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! On koko kansantalouden kannalta tärkeää lopultakin keskustella paitsi sodissamme olleiden kuntoutuksesta, myös kuntoutuksen toteuttamisesta, toimintatavoista, sisällöistä ja vaikuttavuudesta. Itse asiassa sen vuoksi on sääli, että tämä keskustelu tapahtuu täällä tähän aikaan ja näin tyhjälle salille. (Ed. Pulliainen: Mutta arvovaltaiselle!)

Mutta nyt käsiteltävä lakialoite on kuitenkin hyvä avaus keskustelussa yleisestä vanhenevan väestön kotona selviämisestä ja sitä tukevan toimintakyvyn ylläpitämisestä tai heikkenemisen hidastamisesta. Kuitenkaan keskustelun ydinkohta ei ole, kumpi on vaikuttavampaa, laitos- vai avokuntoutus, tai voidaanko kuntoutus, mitä se nyt sitten sisältääkin, korvata kotipalvelulla. Kyseessä on kaksi selkeästi eri asiaa. Kuntoutusta, sosiaalista, psyykkistä tai fyysistä, ja niiden mitattavasti perusteltua tarvetta ei voi rinnastaa kotipalveluun, lumenluontiin tai asiointiapuun.

Kuntoutuksella palautetaan mitatusti todettu toimintakyvyn alenema, hidastetaan haitan etenemistä tai ylläpidetään toimintaan riittävää toimintakykyä. Pelkillä kuntoutusinterventioilla, kuten lakialoitteessakin mainittiin, vanhuusiässä on vaikutusta vain, kun tehointerventiolla saavutettu tila pystytään pitämään arjessa omilla viikoittaisilla toimilla. Siinä vaiheessa, kun ikääntyneen pääseminen kuntoutukseen vie voimia enemmän kuin kuntoutusinterventio itsessään antaa, on ainoa tapa muuttaa tavoitetasoa ja toimintatapaa tukemaan kotona tapahtuvaa liikuntakykyä, jotta myös mahdolliset hoitotoimenpiteet olisivat myös hoitajan kannalta mahdollisimman helppoja. Siinä vaiheessa on olennaista, että päivittäiset pienetkin ja ehkä hitaasti etenevät toimet ja puuhastelu sekä avustava kotihoito tai asiointipalvelu tukevat jäljellä olevaa toimintakykyä.

Lisäksi tulee muistaa, että kotihoito, sairaanhoito ja kuntoutustoimet sekä niiden tarve myös Kelan korvauskäytännöissä perustuvat lääketieteelliseen ongelmaan ja sen aiheuttaman haitan aiheuttamaan toimintakyvyn alenemaan, ja tämän faktan vertaaminen toimintakyvyn aleneman aiheuttamaan kotiasiointitarpeeseen ei ole relevanttia. Tärkeää sitä vastoin on tukea veteraanien kotona selviämistä yhteiskunnan varoin, ja kuten jo perustelin, avokuntoutusta ei voi asettaa samalle viivalle tai vaihtaa auttamiseen. Lisäksi tarvitaan ammattilaisen tekemä toimintakykyarvio, helpot, näkyvillä olevat seurantamittarit ja yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon välillä, jotta jossakin tai jollakin ammattilaisella on kokonaiskäsitys asiasta ja myös veteraanin omasta tarvearviosta.

Nyt onkin erinomaista, että koko geriatrisen alueen kuntoutusta kehitetään tällä hallituskaudella, ja on erittäin tärkeää, että kehitystyö ja toimintamallit voidaan siirtää yleisesti vanhusten erityistarpeisiin jatkossakin. Ikääntyvien myötä erityisosaamista edellyttävien asiakkaiden määrä tulee kasvamaan, kun sydän- ja verenkiertoelimistön sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauk-sien seurauksina esimerkiksi aivohalvaus, alaraajojen nivelrikko ja lonkkamurtumat lisääntyvät.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Karhuvaaralle, ammattilaiselle, katsauksesta, joka varmasti oli täsmällinen ja oikea, ja tieteellisin perustein asiat ovat juuri niin kuin hän tässä äsken esitteli.

Toinen juttu on se, mikä on se yhteiskunnan niin sanottu response tämmöisiin tilanteisiin ja veteraanienkin osalta. Kun tämä tarkastelukulma otetaan esille niin kuin ohjaavaksi tavoitteeksi ja signaaliksi, niin silloin tullaan juuri ed. Pakkasen ym. tekemän lakialoitteen mukaiseen ratkaisuun. Juuri tuossa ed. Pakkaselle kuiskasin, että viimeksi kaksi viikkoa sitten soitettiin Kiimingistä ja sanottiin, että näin pitäisi juuri tehdä, että sillä olisi sitä käytännön merkitystä, mikä sitä kotona selviytymistä ja pärjäämistä edesauttaisi.