Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Koulujen väliset erot ovat kasvaneet
2000-luvulla, ja esimerkiksi lukutaidossa ero parhaiden ja heikoimpien
koulujen välillä vastaa 2,5 vuoden oppimista.
Koulujen eriytymisen estäminen nostettiin hallitusohjelmassa
tämän hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi. Miten
hallitus on tätä ongelmaa torjumassa?
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Arvoisa puhemies! Jo hallitusohjelmaneuvotteluissa tiedettiin
se ja lähdettiin siitä, että pitää pyrkiä eri keinoin
estämään tämä koulujen
välinen eriytyminen. Me kaikki olemme voineet olla ylpeitä tasa-arvoisesta
peruskoulusta maassamme, ja nyt siihen on viime vuosina tullut tällaisia
halkeamia.
Asetin puolisen vuotta sitten kahden hengen tutkijatyöryhmän
selvittämään keinoja, joilla tähän
kehitykseen voidaan puuttua. Yksi heidän keskeinen esityksensä oli
se, että nämä paikalliset väestöolosuhteet
vaikuttavat keskeisesti koulujen välisiin oppimistulosten
eroihin ja keskeinen tekijä on vanhempien koulutustaso.
Tämä työryhmä esittää sitä,
että nyt kun tehdään valtionosuusuudistusta
vuonna 2015, siinä yhteydessä huomioitaisiin tämä vanhempien koulutustaso,
(Puhemies: Minuutti on täynnä!) että silloin
kun se on heikko, tämä valtionosuusprosentti ja
tuki olisivat suuremmat.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Voidaanko koulujen väliset erot
todella poistaa tällä valtionosuusjärjestelmällä ja
sillä, että koulujen toimintaympäristö otettaisiin
huomioon nimenomaan tässä uudessa valtionosuusjärjestelmässä?
Uskotteko tähän, vai tarvittaisiinko vielä joitakin
uudistuksia liittyen esimerkiksi ryhmäkokojen säätämiseen
lailla?
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Arvoisa puhemies! Kysyjä on oikeassa, että tarvitaan useita
keinoja. Kyseessä on iso yhteiskuntapoliittinen kysymys.
Esimerkiksi kunnissa ja kaupungeissa kaavoitus- ja asuntopolitiikalla
tulee vaikuttaa siihen, että olisi mahdollisimman monipuolinen
ja harmoninen yhdyskuntarakenne.
Hallitus voi kyllä olla yhdessä asiassa en
nyt uskalla sanoa ylpeä, mutta vähintään
tyytyväinen: tämän vuoden valtion tulo-
ja menoarviossa osoitettiin 50,5 miljoonaa euroa käytettäväksi peruskoulun
ryhmäkokojen pienentämiseen. Se on todella merkittävä arvovalinta,
ja sen vaikutus on kiistaton, ja olemme saaneet siitä myöskin paljon
myönteistä palautetta kunnista, jotka tänä päivänä myöskin
kamppailevat taloudellisten vaikeuksien kanssa.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Uutisista olemme saaneet lukea, että peruskoulun
tuntijakouudistus on jäänyt vähän
jumittamaan hallinnon portaisiin. Olisin halunnut tässä yhteydessä tiedustella — minusta
kysyjän aihe liittyy oleellisesti myös siihen,
kun tuntijakouudistuksessa linjataan valinnaisaineiden määrää ja nyt
tiedämme koulujen suuren eron suhteessa siihen, kuinka
paljon oppitunteja kyetään oppilaille tarjoamaan — mikä on
tämän tuntijakouudistuksen etenemisen tilanne.
Mistä se hiertää, ja milloin se etenee?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ehkä vähän lavealta tullaan tähän
alkuperäiseen teemaan, mutta ministeri Gustafsson ehkä vastaa.
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Arvoisa puhemies! Nämä neuvottelut ovat nyt
aivan loppusuoralla hallituspuolueitten kesken, ja minulla on vielä tällä hetkellä
hyvin
optimistinen ja toiveikas olo, että vielä nyt
ennen kesälomia saamme tämän tuntijakouudistuksen
neuvoteltua ja valmiiksi. Sen taustallahan on vuosi sitten tehty
laaja työryhmätyö. Sen jälkeen
asetin vielä toistamiseen työryhmän,
jolla oli valmiiksi hyvä pohjatyö. Hallitusohjelmaneuvotteluissa
myöskin aika tarkasti määriteltiin se
tahtotila: muun muassa taito- ja taideaineitten lisääminen,
yhteiskunnallinen ja ympäristökasvatus, äidinkielen aseman
vahvistaminen. Kyllä me saamme tästä ihan
hyvän lopputuloksen.
Pia Kauma /kok:
Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytyminen on asia, joka
on ollut usein esillä tässä salissa.
Syrjäytyminen on kehitystä, joka alkaa usein jo
hyvin varhaisessa vaiheessa. Kysyisin ministeriltä: mitä keinoja
kouluilla on havaita näitä syrjäytymiskehityksen
vaiheessa olevia lapsia ja heidän ongelmiaan varhaisessa vaiheessa
sekä puuttua niihin?
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Arvoisa puhemies! Kyllä tässäkin
yhteydessä lähtisin siitä hyvästä lähtötilanteesta,
että meillä on Suomessa erinomaisen hyviä opettajia,
koko koulun henkilökunta. Pidän tärkeänä sitä,
että kouluissa tämmöisiin pieniinkin
hiljaisiin signaaleihin, oppimishäiriöihin, vaikeuksiin,
puututaan välittömästi. Meillä kouluissa
jo laki edellyttää, että on moniammatillinen
yhteistyöryhmä, jossa on lääkäri,
terveydenhoitaja, koulukuraattori ja muita, että näihin
ongelmiin käydään kiinni.
Sitten itse odotan nyt aika paljon myöskin, kun lähdemme
uudistamaan varhaiskasvatuslakia, että me siinä yhteydessä myöskin
voisimme vahvistaa sitä arvokasta työtä,
jota esimerkiksi päiväkotien henkilöstö tekee,
että jo mahdollisimman varhain näihin lasten kasvu-
ja kehitysoireisiin kiinnitettäisiin huomiota.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Kouluterveydenhuollon, kuraattorin, koulupsykologin ja
muiden tukipalveluiden saatavuus koulusta riippuen on eriarvoista
Suomessa. Hallitushan jakaa ryhmäkokojen pienentämiseen
muistaakseni 50 miljoonaa ensi vuonna, ja kunnat ottavat sen rahan
mielellään vastaan, mutta nyt tiukan taloustilanteen
johdosta kunnat sitten vastaavasti leikkaavat esimerkiksi kouluavustajien
määrästä, esimerkiksi Vantaalla
on suunnitteilla sadan kouluavustajan määräaikaisen
työn lakkauttaminen. Kuinka tämä on mahdollista,
että samanaikaisesti saadaan rahaa ryhmäkokojen
pienentämiseen mutta toisesta päästä työntekijöitä vähennetään?
Eikö tämänkaltaiseen toimintaan pitäisi saada
jonkunnäköinen säädös,
jotta olisi riittävä tuki kouluissa? Täytyy
muistaa myös se, että pääkaupunkiseudulla
useissa kouluissa on paljon maahanmuuttajia, kuten Vantaalla noin
13 prosenttia, joten tämänkaltaiset toimet heikentävät
oppilaitten tasa-arvoista opetusta.
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Arvoisa puhemies! Maan hallitus kyllä näyttää tältä osin
nyt hyvää esimerkkiä. Sehän
on hallitukselta arvovalinta, että me haluamme kohdentaa
merkittäviä lisäresursseja ryhmäkokojen
pienentämiseen, kun kaikki asiantuntijat, lasten vanhemmat,
koulun opettajat ovat sitä mieltä, että valitettavasti
nämä nykylapset ovat vähän sen
kaltaisia, että ne eivät ihan pärjää siellä 30
hengen luokissa vaan mieluummin sinne 18—20 hengen luokkiin
pitäisi päästä, jopa pienempiinkin.
Mitä sitten tulee kuntien talousvaikeuksiin, ne ovat
tietysti realismia, enkä rupea tässä nyt enemmälti
olemaan oppimestarina, mutta on tärkeää,
että me hallituksena näemme nyt tämän ryhmäkokojen
pienentämisen niin tärkeänä,
että kohdennamme voimavaroja sinne.