Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitetty lakiesitys on hyvä ja antaa tasavertaiset mahdollisuudet saada holhoustoimen palveluja eri puolilla Suomea. Kannan kuitenkin huolta päämiehen asemasta tässä yhteydessä, tuleeko se riittävällä tavalla huomioiduksi. Moni holhottavahan on mielenterveysongelmainen tai muilta osin vajaakuntoinen, joten toivon, että tätä asiaa seurataan erityisen tarkasti tulevaisuudessa, että heidän etuansa tulee myös ajettua.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeriö uudistaa käräjäoikeusverkostoa siten, että käräjäoikeuksia on 27 nykyisen 54 sijaan. Koska valtion oikeusaputoimistot ovat yhteydessä käräjäoikeuksiin, on erittäin todennäköistä, että oikeusaputoimistojen määrä supistuu puoleen nykyisestään. Käsiteltävänä olevan lakiesityksen mukaan holhoustoimen edunvalvontapalvelut siirtyisivät kunnilta valtion oikeusaputoimistoille. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että kuntalaisten mahdollisuudet ajaa asiaa vähenevät merkittävästi, ja olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että holhoustoimen edunvalvontapalveluiden taso ja laatu kärsivät.

Arvoisa puhemies! On myös todennäköistä, että edunvalvontapalveluita on suorittamassa nykyistä pienempi henkilöstö. Ei keskittämisestä ole hyötyä, jos oikeusaputoimistoissa työskentelee nykyinen määrä tai pienempi määrä henkilöstöä. Tehtävämäärät kuitenkin pysyvät samana. Näinhän meillä on tapahtunut jo maistraattien, ulosottopiirien ja poliisin kohdalla. Vaaravyöhykkeellä ovat myös työvoimatoimistot ja Kansaneläkelaitoksen toimipisteet.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Pakkanen käytti tärkeän puheenvuoron siinä, että jatkossa on pyrittävä huolehtimaan päämiesten asemasta. Yhteiskunnassa tapahtuu monenlaisia muutoksia, jotka tarkoittavat sitä, että valvottavien, siis edunvalvonnan kohteiden, lukumäärä tulee kasvamaan voimakkaasti. Väestö ikääntyy, ja dementia ja muut muistihäiriöt lisääntyvät. Ehkä sitten kannattaa myös ottaa huomioon se, että yhteiskunnassa monet toiminnot monimutkaistuvat, ja itse asiassa viime aikoina esimerkiksi Stakesissa on pohdittu sitä, miten tulisi turvata sellaisten ihmisten mahdollisuudet elää arkielämää ja saada itselleen kuuluvat oikeudet, joilla ei ehkä ole kaikkia niitä valmiuksia, joita nyky-yhteiskunta teknisyydessään ja monimutkaisuudessaan vaatii. Senpä takia mielestäni on myöskin avainasia, että tässä uudessakin järjestelmässä pyrittäisiin löytämään kaikkia niitä muita keinoja, joilla näiden valvonnan kohteiden asioista voidaan huolehtia, että tämä ikään kuin päämiehen nimeäminen ja virallinen edunvalvonta olisi sitten se viimesijainen, toki erittäin tärkeä keino, ja siinä palvelujen laatu on todella tärkeä asia.