4) Hallituksen esitys laiksi passilain ja eräiden siihen
liittyvien lakien muuttamisesta
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat!
Olemme säätämässä lakia,
jolla luodaan passinhakijoista sormenjälkirekisteri. Muutaman
vuoden kuluttua lähestulkoon kaikki suomalaiset ja Suomessa pysyvämmin
olevat ulkomaalaiset ovat sormenjälkiensä osalta
tuossa rekisterissä.
Kiinnitin ensimmäisessä käsittelyssä huomiota
seuraavaan: Sekä hallitus esityksessään
että etenkin perustuslakivaliokunta lausunnossaan että hallintovaliokunta
mietinnössään ja vielä hallintovaliokunnan
puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan korostivat kaikki sitä,
miten tärkeätä on, ettei tätä sormenjälkirekisteriä voida eikä tule
käyttää muuhun kuin tässä laissa
tarkoitettuihin passinhakijan henkilöllisyyden tai joissakin
tilanteissa onnettomuuden uhrin tai kadonneen — näin
muistaakseni oli — kadonneen henkilön, löytyneen
henkilön, henkilöllisyyden tunnistamiseen. Korostettiin
yksituumaisesti sitä, siis näissä mainitsemissani
mietinnöissä, ettei muihin tarkoituksiin tätä sormenjälkirekisteriä saa
käyttää ja että tämä,
ettei sitä saa käyttää, on tärkeä kysymys.
Näin ollen haluttiin tehdä täysin selväksi — ja
lain perusteella se on täysin selvää — ettei
tätä sormenjälkirekisteriä saa
käyttää esimerkiksi ja ennen kaikkea
rikosten selvittämiseen. Tätä minä en
ymmärrä ja itse asiassa tätä minä en
myöskään hyväksy. Minun mielestäni näin
syntyvää sormenjälkirekisteriä tulisi
voida käyttää rikosten, ainakin törkeiden
rikosten, selvittämiseen.
Herra puhemies! Kerroin ensimmäisessä käsittelyssä seuraavanlaisen
esimerkin: Jos vaikkapa Kaisaniemen puistosta Helsingistä löytyy raiskattuna
ja surmattuna 12-vuotias tyttö ja uhrin ruumiin vierestä saadaan
talteen sormenjäljet, yhdet tai vaikkapa kahdet, jotka
todennäköisesti kuuluvat tämän
karmean rikoksen tekijöille, niin miksi ei voitaisi tuosta
sormenjälkirekisteristä katsoa, keille nämä sormenjäljet
kuuluvat, ja auttaa näin rikostutkintaa ja rikoksen selvittämistä ja
tällaiseen kauhistuttavaan rikokseen syyllistyneiden saattamista
lailliseen edesvastuuseen? Minusta näin pitäisi
voida tehdä. Ja minusta yhteiskunnallinen intressi siihen,
että rikokset, varsinkin törkeät rikokset,
saadaan selvitettyä, on varmaankin vähintään
yhtä suuri kuin on yhteiskunnan intressi siihen, että jossakin
onnettomuudessa, lentokoneen tuhoutumisessa tai tsunamissa syntyneiden
uhrien henkilöllisyys saadaan selvitettyä.
Ensimmäisen käsittelyn keskustelussa ed. Jacob
Söderman ja eräät muut edustajat valistivat minua
siitä, että tällaisen rekisterin käyttäminen rikosten
selvittämiseen olisi ongelmallista nimenomaan ihmisoikeuksien
kannalta ja nimenomaan modernimman eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun
valossa. Näin voi olla. En sitä kiistä, kun
en tuota ajattelua niin hyvin tunne. Mutta pitää sanoa,
että jos näin on, niin olen tästä asiasta tämän
ajattelun kanssa eri mieltä. Minun mielestäni
ihmisoikeudet ja niiden loukkaamattomuus ovat äärimmäisen
tärkeitä asioita, mutta olen nähnyt,
että ihmisoikeuksien nimissä tai yksityisyyden
nimissä ammutaan joskus yli ja sen jälkeen, kun
tapahtuu kauheita tekoja, koulusurmia tai sairaanhoitaja surmaa
vanhoja potilaitaan ja kun niiden selvittämisessä tai
ennalta ehkäisemisessä törmätään
mahdollisiin tietosuojakysymyksiin, yksityisyydensuojakysymyksiin,
niin sitten ihmetellään, ketkä näin
tiukkoja lakeja, jotka estävät tarkoituksenmukaisen
toiminnan, ovat menneet meille säätämään.
Kun olen ollut sitä mieltä ja olen edelleen
sitä mieltä, että ei loukkaisi kenenkään
ihmisoikeuksia Suomessa, jos törkeiden rikosten selvittämiseen
voitaisiin tätä sormenjälkirekisteriä käyttää,
on minulle kerrottu täällä keskustelussa
esimerkkejä siitä, miten tällaisen rekisterin
käyttäminen rikosten selvittämiseen voisi
uhata ihmisoikeuksia. Ensinnäkin keskustelussa tuotiin
ilmi se, että Suomessakin tällainen rekisteri
voi joutua pahojen ihmisten, esimerkiksi kommunistien tai natsien,
käsiin, jos he ovat saaneet Suomessa vallan tai jos ovat
saaneet vallan sellaisissa poliisiorganisaatioissa, joiden käytössä tällainen
rekisteri on. No, pidän ensinnäkin hyvin epätodennäköisenä sitä,
että Suomessa pahat ihmiset, kuten kommunistit tai natsit,
voisivat saada vallan. Toiseksi, jos ja kun tämmöinen
rekisteri kuitenkin on olemassa, niin en ymmärrä,
miten riski rekisterin väärinkäytöstä lisääntyy
sillä, että rekisteriä voidaan käyttää myös
rikosten selvittämiseen.
Tässä yhteydessä keskustelua käytiin
myös kommunisteista ja ihmisoikeuksista, ja haluan ed.
Södermanille sanoa, että kyllä minä tiedän, että on
historiassa ollut vaiheita, joissa kommunistit ovat toimineet ihmisten
hyväksi, pelastaneet ihmishenkiä vastarintaliikkeessä esimerkiksi,
ja tiedän sen, että kommunistit ovat aina puheissaan
olleet ihmisoikeuksien kannalla. Mutta tiedän myös
sen, että kun kommunistit ovat saaneet vallan, oli sitten
kyse Venäjästä, Kuubasta, Kiinasta, Unkarista,
mistä maasta tahansa, niin kyllä ihmisoikeuksille
on saman tien sanottu hyvästit ja on nähty mitä julminta
ihmisten vainoamista heidän mielipiteittensä takia,
ihan kuin natsienkin ollessa vallassa.
Toinen perustelu, jonka ed. Söderman mielestäni
toi esiin, miksi tällainen rekisterinkäyttö voisi
uhata ihmisoikeuksia, oli se, että se eräällä tavoin
leimaisi ihmiset rikollisiksi, jos heidän sormenjälkiään
voitaisiin käydä tutkimaan siinä vaiheessa,
kun jonkun törkeän rikoksen uhrin vierestä on
löytynyt tuntemattomat sormenjäljet. En ymmärrä tätä.
Miten se leimaa ketään rikolliseksi? Leimaako
se kaikki autonhaltijat rikollisiksi, että meillä on
Autorekisterikeskuksessa ymmärtääkseni
rekisteri, jossa ovat kaikki autot, ja tätä rekisteriä voidaan
käsittääkseni käyttää myös
rikollisten tekojen selvittämiseen. Haluan korostaa sitä itsestäänselvää seikkaa,
että vaikka jonkun sormenjäljet voitaisiin tästä rekisteristä tunnistaa,
kaikki normaalit perusteet, mitkä vaaditaan ihmisten syyllisyyden
osoittamiseksi johonkin rikolliseen tekoon, säilyvät
ennallaan. Kukaan ei tule syylliseksi vielä sillä,
että hänen sormenjälkensä löytyvät
rikospaikalta. Ei tällä rekisterin avaamisella
rikosten selvittämiseen millään tavoin
puututtaisi siihen, mitä Suomen oikeusjärjestelmässä vaaditaan,
jotta jonkin henkilön syyllistyminen johonkin rikokseen
voitaisiin näyttää toteen.
Herra puhemies! Vasta-argumenttina esitettiin myös,
että tässä yhteydessä, kun rekisteri säädetään
nimenomaan passiasioita varten, ei ole perusteltua avata rekisteri
muihin tarkoituksiin kuten rikosten selvittämiseen. Tämä on
argumentti, jonka olen aika lailla valmis ostamaan, ja toivonkin,
että kun laki nyt säädetään
tässä muodossa, niin jatkossa selvitettäisiin
sitä, eikö olisi perusteita lakia uudistaa ja
muuttaa siten, että ainakin törkeimpien rikosten
selvittämiseen tätä rekisteriä voitaisiin
käyttää.
Hyvät kollegat, kun joskus tulevaisuudessa tapahtuu
valitettavasti törkeitä rikoksia ja kun löytyy
näiden rikosten uhrien vierestä, surmattujen ja
raiskattujen, ryöstettyjen ihmisten vierestä, sormenjälkiä,
ja kun käy ilmi, että näiden sormenjälkien
haltijoita ei voida olemassa olevasta sormenjälkirekisteristä katsoa,
niin silloin suureen ääneen yhdessä ihmetellään,
kuka on voinut säätää näin
tyhmän lain, joka tällä tavoin estää rikosten
selvittämistä.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä, joka tässä nyt
on käsittelyssä, on kysymys siitä, että meillä pannaan
toimeen EU:n passiasetus. Tämä EU:n passiasetus
ei vaadi lainkaan minkään sormenjälkirekisterin
perustamista. Tämmöistä rekisteriä oikeastaan
EU:ssa ei toivota perustettavan, ja nimenomaan esitettiin se epäily,
että jos rekisterit perustetaan, niitä ruvetaan
käyttämään toisiin tarkoituksiin
kuin siihen syyhyn. Ruotsi, Tanska ja Saksa eivät sitä perusta,
Ruotsi ja Tanska sen vuoksi, että nykyaikaisilla tietoturvamenetelmillä rekisteri
ei ole turvallinen, vaan siitä voi saada sormenjäljet,
joita pystytään nykyisin teknisesti väärinkäyttämään.
Sormenjäljethän ovat oikeastaan tällä hetkellä ja
tulevaisuudessa vielä enemmän lippu päästä erilaisiin
jopa pankkitileihin käsiksi, ja sen vuoksi sitä pidetään
maailmalla hyvin vakavana asiana.
Suomeahan sitovat tässä asiassa lukuisat kansainväliset
sopimukset, joita perustuslakivaliokunnassa on tarkkaan selostettu,
Euroopan ihmisoikeussopimus, sitten myös Euroopan neuvoston
yleissopimus yksityisyyden suojelusta henkilötietojen automaattisen
tietojenkäsittelyn osalta, perusoikeuskirjan 8 artikla
ja tietosuojadirektiivi ja lukuisat ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot.
Nykyään lähdetään siitä periaatteesta tietosuojassa,
että jos kerätään henkilökohtaisia tietoja
joistain ihmisistä tai kansalaisilta, niitä tietoja
saa käyttää vain siihen tarkoitukseen,
mihin ne on kerätty. No, mistä tämä johtuu?
Tämä johtuu siitä, että tässä avautuvassa
internet- ja atk-maailmassa henkilökohtaisilla tiedoilla
on suuri arvo ja merkitys ja niiden väärinkäytöksillä voidaan
tuottaa ihmisen yksityissuojalle todella suurta vahinkoa. Sen vuoksi
on kehittynyt hyvin vahva ihmisoikeusfilosofia tai -politiikka,
jonka perusteella valiokunta päätyi sitten tähän
lausuntoon, jonka me annoimme ja jossa oikeastaan idea oli se, että rekisteriä ei
tulisi perustaa, ennen kuin se on täysin turvallinen, jollainen
se ei nyt ole, ja ainakin sen käyttö olisi hyvin
rajattua.
Mikä tässä on takana? No, tässä on
takana aika paljon. Selvästi, jos nyt tekisi tämän
asian yksinkertaiseksi, ihmisillä on hyvin suuri pelko
tässä Orwellin maailmasta. Olemme kaikki lukeneet Orwellin
teoksen "Vuonna 1984", jossa taitavat hallitsijat käyttäen
hyväkseen nimenomaan teknistä välineistöä pystyvät
rajoittamaan ihmisen yksityiselämän täysin
minimiin eli poistamaan sen. Tämän sormenjälkirekisterin
jälkeen seuraava on dna-rekisteri, joka on vielä vakavampi. Tällä hetkellähän
myös pystytään kännykän
perusteella paikantamaan ihmisiä, ja välillä on
onnistuttukin rikosjutuissa selvittämään
juttuja, mutta se on aika tehoton. Varmaan seuraava vaatimus on
sitten se, että ihmisillä niin kuin eläimilläkin
EU:ssa olisi siru korvassa, jolloin olisi aina tieto, missä ollaan.
Sitäkin voisi perustella sillä, että se
ei vaaranna mitenkään tavallisten ihmisten elämää.
(Ed. Zyskowicz: Onko tuo realistinen ajatus?) — No, tälle
tielle kun lähdetään, ed. Zyskowicz,
jolle te haluatte äärioikeistolaisena, se on äärioikeiston
hyvin vanha tekniikka tämä, että otetaan
yksi tämmöinen rikostapaus, jossa nämä kaksi
maahanmuuttajaa raiskaavat naisen, ja sitten siitä lähdetään
vaatimaan hyvin rankkoja toimenpiteitä.
Nyt jos mennään sitten ensin itse filosofiaan, jota
te edustatte, niin tähän lakiin tämä keskus-telu
ei oikeastaan lainkaan kuulu, vaan se kuuluu pakkokeinolakikeskusteluun,
mutta kun se nyt on avattu, totean, että pakkokeinolain 6
luvun 4 §:ssä puhutaan nimenomaan henkilötuntomerkkien
käytöstä ja sanotaan, että niitä ei
saa käyttää muuten kuin tutkittavan rikoksen
selvittämiseksi. Niitä ei myöskään
saa säilyttää tai rekisteröidä muuta
tarkoitusta varten. No, nyt te lähdette, Ben Zyskowicz,
siitä, että kaikkien suomalaisten henkilötietoja
voitaisiin rekisteröidä vastoin tätä säännöstä.
(Ed. Zyskowicz: Laki lähtee siitä!) Silloin te
lähdette siitä, että kaikki suomalaiset
ovat epäiltyjä rikollisia, joiden tietojen pitää olla
tallessa ja sitten käytettävissä. Minusta se
on totalitäärisen ajattelun siemen, joka siihen tulee.
Minä en sitä hyväksy. Sitä paitsi
minä sanoisin niin, että jos tänne tulee
hallituksen esitys, jossa voidaan osoittaa, että on tuntuvasti
selvittämättömiä rikoksia nimenomaan
sen vuoksi, että on sormenjälkiä, mutta
sormenjälkitietoja ei ole käytössä ja
jos ne saataisiin käyttöön, voitaisiin rikokset
selvittää, hyvä on, siinä yhteydessä tätä pitäisi
miettiä, mutta tämmöistä tilannetta
ei ole.
Nyt sanoisin niin, että sormenjäljethän
ovat usein hyvin hämääviä, koska
monella rikospaikalla on paljon sormenjälkiä ihmisiltä,
jotka eivät ole lainkaan yhdistettyjä siihen rikokseen.
Lisäksi teknisesti — se on sääli,
että ed. Jyrki Kasvi ei ole täällä,
joka tuntee tämän alan — tällä hetkellä voidaan
hyvin helpolla — ed. Salo, kyllä ed. Zyskowicz
pärjää yksin, ei häntä tarvitse auttaa
turhaan, istukaa vain paikallanne — sormenjälkiä voidaan
projisoida. Luulisin vaan niin, että jos tulee semmoinen
tilanne, että kaikki mahdolliset tiedot, siis sormenjäljet
ovat rekisterissä, dna-tiedot ovat rekisterissä ja
puhelimet jo ovat aika pitkälle käytössä,
niin varmaan nämä kunnon konnat osaavat ottaa
tämän huomioon ja sijoitella sormenjälkiä ja
dna-tietoja ja ties mitä muuta rikospaikalle. Sitä paitsi
rikosteknisesti tällä hetkellä, jos lähdetään
vaan sormenjälkien perään, voidaan kyllä hirveän
paljon ihmisiä kutsua kuulusteluun, jotka ovat täysin
sivullisia.
Ed. Zyskowicz kysyi, millä tavalla se loukkaa ihmisen
yksityisoikeutta, että sormenjälkiä voitaisiin
tällä tavalla käyttää.
Pidän hyvin tärkeänä sitä,
että tässä kehityksessä, joka
meillä on esillä, meillä kaikilla on
oikeus yksityiselämään ja perhe-elämään,
jossa meitä eivät viranomaiset häiritse.
(Ed. Zyskowicz: Entäs rosvot?) — No, en minä ole
rosvo. En minä puhu rosvojen puolesta. Se rosvojoukko on
hyvin pieni. Minusta on väärin semmoinen ajattelu,
että jotta saadaan muutama rosvo kiinni, kaikkien ihmisten
oikeusturvaa rajataan ja ihmisten elämää vaikeutetaan.
Minusta se on valtava ... (Ed. Zyskowicz: Miten se vaikeuttaa ihmisten
elämää?) — No, miten se vaikeuttaa?
Teillä on nyt ed. Marjo Matikainen vaan käynyt
kuulustelussa. Tässä olisi kysymys myös kuulustelusta.
Se vuodatetaan ulos ja se vahingoittaa todella hänen elämäänsä,
koska kukaan meistä ei usko, ainakaan minä en
usko, että hän on syyllistynyt mihinkään.
Kyllä tämä on hyvin suuri ongelma. En
tiedä, onko ed. Zyskowicz ollut poliisikuulustelussa, mutta
kyllä minä koen sen valtavan suurena rajoituksena
ihmiselle, jos joutuu poliisikuulusteluun ihan tarpeettomasti. Minusta
on hyvin olennaista se, että kun poliisi käyttää rikostutkinnallisia
oikeuksiaan, niin ihmisellä pitää olla
joku näytetty yhteys siihen tapahtumaan, joku asia, joka
hänet yhdistää, joka mahdollistaa, että hän
olisi ollut siinä mukana, eikä mikään
tämmöinen muodollinen yhteys.
Ed. Zyskowicz edustaa nyt semmoista uutta aikaa, jossa olisi
tämmöistä hyvin totalitaarista toimintaa,
hyvin suuret valtuudet viranomaisilla toimia. Hän ei siis
koskaan usko, että ne tulevat pahojen ihmisten käsiin
tai että viranomaisissa olisi mätämunia.
Onko hänen ajattelunsa nyt sitten sama, kun tullaan pankkitalletuksiin?
Suomihan on siirtymässä hyvin selvään
korruptoituneeseen yhteiskuntaan. On pidetty erittäin tärkeänä, ettei
pankkitalletuksiin saa puuttua. Onko todella nyt tilanne niin, että hän
katsoo, että tämä koskisi myös
pankkitalletuksia ja kaikkea, tämä hänen
uusi ajattelunsa?
Kuten sanottu, arvoisa puhemies, nämä puheenvuorot
eivät kyllä liity käsillä olevaan
esitykseen ollenkaan, mutta joka tapauksessa vastustan ed. Zyskowiczin
ajatuksia.
Puhemies:
Niin, näin todellakin on. Tästähän käytiin
varsin ansiokas väittely jo ensimmäisen käsittelyn
yhteydessä, jotenka rajoitan nyt vastauspuheenvuorot, sanoisinko,
pääkeskustelijoitten välille ja nekin
yhteen kommenttiin. Ensin ed. Zyskowicz.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pitää sanoa, että mielestäni
ed. Södermanin todistelu, millä hän osoittaa, että kansalaisten
ihmisoikeuksia todella jos ei loukkaa niin ainakin pahasti uhkaa
se, jos tällaista nyt syntyvää sormenjälkirekisteriä voidaan käyttää törkeiden
rikosten selvittämiseen, ei ollut kovin vakuuttavaa. Puheet
siitä, että laitetaan siru korvaan ja muuta, jätän
tulevaisuuden fantasioiden varaan.
Mutta pari konkreettista väitettähän
oli.
Jos tämmöinen sormenjälkirekisteri
syntyy, niin kaikkia epäillään kuulemma
lähtökohtaisesti rikoksentekijöiksi.
Nythän on kyse siitä, että tämmöinen
sormenjälkirekisteri syntyy. Vaikka te vastustatte sitä,
se syntyy, ja minä esitän, että sitä voitaisiin
käyttää myös törkeiden
rikosten selvittämiseen.
Toinen näkökohta: Aina, kun tässä talossa
ja salissa on puhuttu ja säädetty esimerkiksi
puhelinkuunteluoikeuksista ja muista, on varoitettu näistä orwellilaisista
näkymistä, yleensä vihreät. Tosiasia
on se, että näillä valtuuksilla on saatu selvitettyä erittäin
monta muuten pimeäksi jäänyttä törkeää rikosta.
Puhemies:
Puhujalistaan, ellei ... — Ed. Söderman, en
tarkoittanut rajoittaa siinä mielessä, että voitte
vastata. — Syntyy mielenkiintoinen keskustelunaihe sitten,
kun itse asia on oikein vireilläkin.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Mielestäni on vahinko, että nämä kriittiset
näkökohdat nyt tulevat ainoastaan ed. Södermanin,
perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajan, toimesta esitettyä.
Haluaisin kuitenkin itsekin todeta, että on aivan selvää,
että tämmöisessä lainsäädännössä hyödyt
ja haitat on punnittava todella tarkoin vastakkain, ja kun itse
teen tällaisen punninnan muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunnon
pohjalta, en voi olla toteamatta muuta, kuin että tietoturvaa
ei mitenkään ole pystytty varmistamaan tässä esityksessä.
Jotkut jäsenmaat Euroopan unionissa ovat olleet niin viisaita varovaisuudessaan,
että ne ovat päättäneet jättää perustamatta
tämän EU:n passiasetuksen mukaisen rekisterin:
Ruotsi, Tanska ja Saksa.
Kun tiedämme, että tällainen rekisteritietojen vaihto
EU-maiden kesken on koko ajan asialistalla — ja sinänsä se
on erittäin hyvä asia, jos pystytään
huolehtimaan tietoturvasta — niin emme mitenkään
voi olla vakuuttuneita siitä, että vähänkään
Suomea laajemmalla maiden joukolla tämä sujuisi
niinkään hyvin kuin Suomessa. En ymmärrä,
että tietoturvaan suhtaudutaan näin vähätellen.
Toiseksi voisin sanoa, että on aivan niin kuin ed.
Söderman sanoi, että pakkokeinolaki on tulossa
uudistettavaksi ja siinä yhteydessä voidaan pohtia
uusia valtuuksia poliiseille. Mutta silloinkin, niin kuin ed. Söderman
sanoi, jotta tällaisia sormenjälkitietoja voitaisiin
käyttää vaikkapa törkeiden rikosten
tutkinnassa, pitää pystyä osoittamaan
jokin muu yhteys rikokseen. Eli tässäkin se hyöty
välttämättä ei ole niin suuri
kuin se haitta, kun tiedämme, että tietoturva
on ongelmallinen.
Itse asiassa ed. Zyskowiczin puheenvuoroa tarkkaan kuunnellessaan
jokainen ymmärtää vielä yhden
syyn, minkä takia tämä ehdotus on riski.
Ed. Zyskowicz itse ajaa sitä, että jo lähitulevaisuudessa
mennään siihen, että näitä tietoja voidaan
käyttää myös rikostorjunnassa,
rikosten tutkimisessa. Silloin todellakin voi sanoa, että ed. Zyskowicz
jättää nämä riskit
täysin analysoimatta ja sen sijaan hyökkää ed.
Södermania kohtaan ja syyttää häntä jostakin
tällaisesta yksipuolisesta ihmisoikeusajattelusta. Minusta
tämä on häpeällistä keskustelua.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun itse en ole ollut perustuslakivaliokunnassa
enkä hallintovaliokunnassa kuuntelemassa asiantuntijoita,
on tietysti vähän vaikea ottaa siltä osin
kantaa.
Mutta kun on lukenut nämä asiakirjat, hallituksen
esityksen ja mietinnön ja lausunnon, niin itse en ainakaan
näe muuta kuin positiivista tällaisella rekisteröinnillä,
koska tietoja voidaan käyttää, niin kuin
täällä nyt on todettu, esimerkiksi vainajien
tai tuntemattomien uhrien tunnistamiseen. Käytännön
elämästä vaan tiedän sen, kuinka
tuskallista on, kun löytyy vainaja, eikä ole tietoa
henkilöllisyydestä eikä mistään
muustakaan. Sitä yritetään kovasti selvittää,
ja ainakin käytännön elämässä tällainen
joissakin tilanteissa saattaa auttaa sitä lopputulosta.
Muutenkin minun mielestäni aika paljon täällä väärennetyillä papereilla
liikutaan, ja senkin takia henkilöllisyyden varmistamisessa,
silloin kun poliisilla siihen on oikeus nimenomaan, tämä edesauttaa.
Arvoisa puhemies! Tietysti olen vuosien saatossa ollut monta
kertaa samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa ja niin tästäkin
asiasta, mistä hän puhui: nimenomaan törkeitten
rikosten tutkinnan yhteydessä näitten tietojen
käyttämisestä. Jälleen palaan
vaan siihen käytännön elämään. Kun
itse olen toiminut Helsingin rikospoliisissa niin ryöstö-
kuin murharyhmässä, niitä tietoja ja taustoja
ajatellen tuntuisi siltä, että ei tämä nyt niin
hirveän vaarallista olisi, vaikka jossakin törkeässä rikostilanteessa
niitä tietoja voitaisiin käyttää,
olkoon sitten niin, että vaikka oikeuden päätöksellä,
että oikeus tulkitsisi, onko kyseessä niin vakava
rikos, mitä mahdollisessa tulevassa lainsäädännössä on
esitetty. Eli siltä osin edes turvattaisiin se, ettei tule
edes mieleen, että poliisi käyttäisi
harkintavaltaa väärin.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Minä en osaa sen enempää kiihtyä kuin
olla kiihtymättäkään tästä sormenjälkirekisteristä.
Minun mielestäni se on ihan samanlainen rekisteri kuin
on henkilötunnusrekisteri tai mikä muu rekisteri
tahansa. Jos sitä käytetään
sitten rikosten selvittämiseen, niin siihen täytyy
tietenkin olla erillinen valtuutus ja erillinen laki.
En ymmärrä, ed. Söderman, sitä,
että jos tämmöinen sormenjälkirekisteri
perustettaisiin, sillä syyllistettäisiin sitten
kaikki. Päinvastoin, kun rikos tapahtuu, niin sillähän
halutaan justiin estää se, että ei kaikkia
syyllistetä, vaan yritetään löytää se,
kuka sillä rikospaikalla mahdollisesti on ollut. Tämä on
minun mielestäni vääränlainen johtopäätös
tästä rekisteristä.
Toinen asia on, että minun tietoturvataitoni ei yllä vielä niin
pitkälle, että ymmärtäisin,
millä ihmeen tekniikalla sormenjäljillä voitaisiin
mennä tietokoneisiin ja pankkitunnuksiin tietokoneen kautta.
Tällä hetkellä kyllä kaikkein
suurin ongelma on se, että ihmiset itse antavat omat pankkitunnuksensa,
kirjoittelevatpa niitä jopa pyytäjille koko listan
eteenpäin menemään, ja siinä sitä sitten
ollaan. Ihmisestä itsestään kyllä paljon myös
riippuu se, miten turvassa hänen tietonsa ovat.
Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään
pelättävää, jos käytetään
sormenjälkirekisteriä rikosten tutkinnassa, koska
minun mielestäni normaalilla ihmisellä, joka elää normaalia
elämää, ilman että rötöstelee,
ei ole mitään pelättävää. Mutta
rikollisilla on pelättävää,
jos tulee sellaiset keinot, että saadaan rikolliset kiinni.
Elikkä tässä suhteessa olen ed. Södermanin
kanssa hieman eri linjoilla.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Täällä aatteet ja
ideologiat iskevät yhteen oikein reippaasti, ja se on tietysti
ihan mielenkiintoista.
Kun itse kuitenkin ajattelen näitä asioita
aika lailla tällaisen maalaisjärjen pohjalta,
niin vähän ihmettelen tätä keskustelua
siinä suhteessa. Toki on selvää, että kun
tällaisia rekisterejä perustetaan, niitten käytölle
täytyy olla erittäin tarkat rajat, ja luotan ja
uskon, että meillä perustuslakivaliokunta ne rajat
käy hyvin tarkkaan läpi ja käyttöoikeudet,
ja näin ehdottomasti pitää olla.
Mutta voidaanko tällaista rekisteriä, jos
ja kun semmoinen perustetaan, käyttää vakavien
rikosten tutkinnassa? Maalaisjärki mielestäni
sanoo, että kyllä aika viisasta on niitä käyttää tietyin
menettelytavoin ja rajoin. Kyllä se niinkinpäin
on, että ihmisoikeudet on sillä uhrilla ja myös
muilla tässä yhteiskunnassa eikä vain
rikollisella. Helposti ajatus menee siihen, että rikollista
pitää suojella ja muut jättää toisarvoisiksi.
Ei varmaan ed. Södermankaan tätä tarkoittanut,
mutta tällainen ajatus tulee tuolla kentällä usein
esiin.
Tärkeää on myös se, että rikospaikalta
tavattu tai kuka tahansa henkilö, joka on syytön,
pystytään mahdollisimman nopeasti toteamaan myös syyttömäksi,
ja tällä menettelyllä saatetaan siihen
suuntaan päästä, ja silloin se on vain
kaikkien etu. Kyllä tietysti nyt tämä tekninen
kehitys ja sen mukanaan tuomat haasteet ja mikrosirut ja vastaavat
luovat sellaisia ajatuksia, joiden suhteen pitää olla
kyllä äärettömän varovainen
eikä mennä sellaisiin järjestelmiin.
Mutta sormenjälkimenettely on ollut kauan käytössä,
ja se luo ehkä mahdollisuuksia, joista yhteiskunta ja me kaikki
lopulta hyödymme.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä lakihan tehdään
EU:n direktiivien mukaisesti sen vuoksi, että ihmiset väärentävät passeja
ja matkustusasiakirjoja, ja tämmöinen biometrinen
tunniste valokuvalla ei riitä, vaan joudutaan etsimään
muita keinoja. Tämä laki on erittäin
hyvä, ja se on sitä myöskin tämän
rekisteröinnin osalta ja sormenjälkirekisterin
osalta, koska valtaosa Euroopan unionin maista laatii tämmöisen
rekisterin.
Keskitetyssä rekisterissä, johon nämä tiedot menevät,
kaikkien henkilöiden biometriset tunnisteet on tallennettu
ihan samaan paikkaan. Ne tallennetaan tietokantaan lukukelvottomassa muodossa
käyttäen digitaalista salausmenetelmää.
Tämän salausmenetelmän käytöllä estetään tietojen
oikeudeton lukeminen ja käyttäminen tuosta tietokannasta.
Sirun tiedot suojataan oikeudettomalta lukemiselta siten, että siruun
tallennettuja tietoja on mahdollista lukea vain optisen konelukukentän
lukemisen jälkeen ja vain niiden viranomaisten toimesta,
joilla on siihen erityinen oikeus.
Puheet tietoturvan olemattomuudesta tai siitä, että sitä ei
ole, eivät ole totta, vaan se on varmistettu tämän
lakiesityksen alussa, ja vielä valiokunta toteaa, että se
pitää vielä varmistaa ennen kuin tämä sitten
otetaan käytäntöön.
Se toinen asia, minkä hallintovaliokunta nyt tässä rekisteröinnissä otti
huomioon, on sellainen, että kun ihminen pitää tunnistaa
onnettomuuden tai jonkun muun tämmöisen tilanteen vuoksi,
niin viranomaiset voivat etsiä oikean henkilöllisyyden.
Tämä tuli hyvin tsunamissa esille. Meillä ei
ollut tätä, ja tunnistaminen on erittäin
vaikea prosessi. Kun täällä ed. Södermanilta
aikaisemmin kysyin, miten olisi selvitetty tsunamin uhrit, niin
sormenjälki säilyy päivistä kuukausiin
saakka ja sillä voidaan identifioida henkilö.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Ymmärrän erittäin
hyvin oikeusoppineen ed. Södermanin ajatukset siitä Orwellin
yhteiskunnasta, se on jo täällä. Meillä on
tänään käsittelyssä laki
vahvasta sähköisestä tunnistamisesta.
Eli me tarvitsemme myös evidenssiä, millä tunnistaa
ihmisiä, niin että kun palvelu tarjotaan sähköisesti, palvelun
lähettäjä tietää, kuka
on se käyttäjä.
Sekin on totta, että on olemassa tietoa ja taitoa huippurikollisilla
jo projisoida jopa sormenjälkiä ja niitä manipuloida.
Eli kyllä nämä tietoturvan huolenaiheet
ymmärrän ihan täysin.
Nyt täytyy muistaa kuitenkin, että sormenjälkirekisteri
perustetaan niille, jotka passia hakevat. Mutta miten sitten hoidetaan
ne ihmiset, jotka eivät hae passia? Meillä on
Suomessa paljon ihmisiä, jotka eivät tarvitse
ulkomaanpassia.
Minä olen sitä mieltä, että kun
törkeitä rikoksia selvitetään,
kyllä se muu yhteys täytyisi ensin osoittaa ja
sitten vahvistuksena ovat sormenjäljet, jos oikeus näin
päättää. Niillä voitaisiin
ehkä vahvistaa sitten asioita.
Se, että sormenjälkirekisteriä käytetään
kadonneiden ihmisten ja mahdollisesti jonkun kuolleen ihmisen tunnistamiseen,
on tarpeellista, niin kuin tässä aivan oivallisesti
ed. Kaltiokumpu sanoi.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomi on sivistys- ja oikeusvaltio. Näin
se vain sattumalta on. Meidän pitäisi kaikkien
tajuta yks totuus. Jos me otettaas lapselta, oli sitten kaksi- tai viisvuotias,
kaikilta sormenjäljet tuonne rekisterihin eli jemmahan,
ne säilyisi sinetöitynä siellä. Jäljestäpäin,
jos sattuu rikoksia tai pitää saada joku kiinni — sormenjäljet
on, mutta kun ei tiedä, kellekä kuuluu — nämä olis
ratkaistavissa. Mä luulen, jotta kun näin toimittaas,
niin säästettääs paljo työvoimaa
sinne oikialle sektorille, mihinä työvoimaa tarvitahan.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Olisin vielä uudistanut sen, että kun
tämä EU:n asetus passeista pannaan voimaan, siinä ei
ollut tarkoitus lainkaan perustaa rekisteriä. Tämä rekisterien
perustaminen on ollut muutamien valtioiden erillispäätös,
jossa ne valtiot, jotka oikeussivistyksellisesti ovat meidän
ystäviämme, eivät sitä perusta,
eli Ruotsi, Tanska ja Saksa.
Sitten kysymys näiden sormenjälkien käytöstä ja
ihmisoikeuksista. Kyllä minä pidän aivan selvänä ja
katson, että jos poliisi kutsuu kuulusteluihin sen vuoksi,
että sormenjälki on sattunut olemaan rikospaikalla,
vaikka ei ehkä ole itse ollenkaan missään
yhteydessä itse rikokseen, se on ihmisoikeusloukkaus tälle
ihmisparalle, joka joutuu yhdistetyksi rikokseen, etenkin jos rikos on
hyvin häpeällinen. Sen vuoksihan meillä on ollut
koko ajan semmoinen ajatus, että vasta silloin, kun ihminen
yhdistyy rikokseen joko motiivien vuoksi tai sen vuoksi, että hänet
on ehkä nähty uhrin yhteydessä tai hän
on muuten liikkunut siellä, sormenjäljet voidaan
ottaa. Tämän kynnyksen poistaminen johtaa siis
siihen, että täysin syyttömät
ihmiset yhdistetään rikokseen, mitä pidän
ihmisoikeusloukkauksena. Eli minä en nyt puolusta rikollisia
enkä syyllisiä, vaan nimenomaan syyttömiä.
Sitten, arvoisa puhemies, kun nyt Euroopassa ed. Zyskowiczista
riippumattomista syistä hirveän monet aivot, jotka
tuntevat ihmisoikeuksia, yrittävät kehittää tähän
uuteen internetvaaraan ihmisoikeusperiaatteita, jotka ovat hyvin
tärkeitä sen vuoksi, että yhteiskunta
säilyisi mahdollisimman Orwell-vapaana, niin minusta sitä ei kannata
väheksyä. Minusta on hyvin olennaista, että ihmisoikeuksia
puolustetaan ja pysytään periaatteiden kohdalla
selvillä vesillä.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä tunnistamislaki on
mielestäni hyvin ajankohtainen ja tärkeä.
Ihmettelen kuitenkin tätä keskustelua, kun puhutaan
vakavasta rikoksesta ja sen tutkintaan liittyvistä asioista,
mitkä eivät sinällänsä juuri
tällä hetkellä kuulu tähän. Itse
näkisin tämän kyllä näin,
että jos on tapahtunut vakava rikos ja tällainen
sormenjälki löydetään alueelta,
niin totta kai sitä pitäisi pystyä vakavan
rikoksen yhteydessä tutkinnassa käyttämään
hyväksi. Jos oma sormenjälkeni sieltä löytyisi,
niin minusta olisi luontevaa, että minua ainakin kuulusteltaisiin.
Toisaalta jos omaa sormenjälkeäni sieltä ei
löydy, niin sehän poistaa minut epäiltyjen
listalta siinä tapauksessa, että olisin kuitenkin
ollut sillä seudulla samaan aikaan jostain syystä mutta
en olisi jälkiä jättänyt. Kyllähän
tämä tutkinnallisesti olisi hyvin tärkeätä,
että sormenjälkeä pystyttäisiin
käyttämään hyväksi.
Silminnäkijöitäkin kuulustellaan, vaikka
he eivät millään lailla syyllistyisi
siihen rikokseen, heitä kyllä kuullaan.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuskeskustelussa usein nähdään, että viranomaisten
toimivaltuudet ja viranomaisten toiminta voi uhata ihmisten ihmisoikeuksia, ja
näin on ennen kaikkea tietysti totalitaarisissa valtioissa,
kuten sellaisissa, joita johtavat kommunistit tai jotkut muut epädemokraattiset
diktaattorit. Suomessa minun mielestäni, demokraattisessa
Suomessa, ei pitäisi ylikorostaa viranomaisten toiminnan
ihmisille luomia ihmisoikeusloukkausten uhkia. Ja rinnalle pitää kyllä keskustelussa
nostaa se uhka, jonka rikollisten toiminta luo ihmisten ihmisoikeuksille.
Ihmisoikeuksia ovat myös ihmisten oikeus henkeen, ihmisten
oikeus terveyteen, ihmisten oikeus omaisuuteen (Eduskunnasta: Ja
vapauteen!) ja henkilökohtaiseen vapauteen. Ja jos vähänkin
katsotaan todellista elämää Suomessa,
niin ei kai kellään voi olla epäselvyyttä siitä,
keiden teot uhkaavat ja rikkovat näitä ihmisoikeuksia
tämän päivän Suomessa, viranomaisten
teot vai rikollisten teot. Kun rikolliset käyttävät
kaikkia mahdollisia keinoja, uusinta teknologiaa ja muuta, niin he
vain nauravat partaansa, jos me säädämme
liikaa sellaisia lakeja, jotka estävät ja rajoittavat
viranomaisia toimimasta tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla
rikollisuutta vastaan.
Kun täällä on käsitelty
aikaisemmin, aikaisempina vuosina, poliisin oikeutta teletunnistetietoihin
ja poliisin oikeutta puhelinkuunteluun, niin muistan hyvin ne keskustelut,
joissa ennen kaikkea vihreiden eduskuntaryhmän edustajat ovat
varoitelleet tuossa yhteydessä orwellilaisesta maailmasta. — Jatkan
pöntöstä.
Toinen varapuhemies:
Mutta samalla keskitytään kuitenkin tähän
nyt esillä olevaan asiaan ja jätetään
tuonnemmaksi sitten taistelu sellaisista esityksistä, jotka
eivät nyt ole pöydällä.
Herra puhemies! Tätä poliisin toimintavaltuuksien
lisääntymistä esimerkiksi puhelinkuuntelun
ja teletunnistetietojen suuntaan on vastustettu suunnilleen samanhenkisillä argumenteilla
kuin millä nyt on vastustettu sormenjälkirekisterin
perustamista tai sen käyttämistä törkeiden
rikosten tutkintaan. Kuitenkin tosiasia on se, että suurimmat
huumekaupparikokset ja melkeinpä törkeimmät
murhat on tässä maassa pystytty viime vuosina
selvittämään, sikäli kuin on
pystytty selvittämään, nimenomaan puhelinkuuntelun
ja teletunnistetietojen avulla. Ja kyllä se, että nämä murhamiehet
juoksevat vapaina tai nämä huume-erät
päätyvät katukauppaan teinien ja nuorison
käytettäväksi, myös uhkaa ihmisoikeuksia,
niiden ihmisten ihmisoikeuksia, jotka ovat uhreina näissä teoissa.
Herra puhemies! Tässä passirekisterin yhteydessä,
jota nyt luodaan, on puhuttu paljon tietosuojasta, ja on aivan selvää,
että tietosuojan pitää olla kunnossa.
Mutta haluan korostaa sitä, että se kysymys siitä,
käytetäänkö tätä nyt
luotavaa rekisteriä törkeiden rikosten tutkintaan
vai eikö sitä käytetä, ei millään
tavoin vaikuta — minun käsitykseni mukaan — tähän
tietosuojakysymykseen. Tietosuojaongelma syntyy siitä,
jos on syntyäkseen, että rekisteri luodaan, eikä enää siitä, että rekisteriä käytettäisiin
myös törkeiden rikosten selvittämiseen.
Herra puhemies! Ed. Söderman sanoi, että kyllä se
on ihmisoikeusloukkaus, jos joku sellainen henkilö, jonka
sormenjäljet löytyvät rikospaikalta,
kutsutaan täysin syyttömänä kuulusteluun.
Minun mielestäni se ei ole ihmisoikeusloukkaus. Jos meiltä löytyy
ruumis hotellihuoneesta, murhattu ihminen, ja sieltä hotellihuoneesta
löytyy useiden ihmisten sormenjälkiä ja näitä ihmisiä sitten
kuullaan tämän surman tutkinnassa, niin ei se
loukkaa mitenkään minusta sellaisen ihmisen ihmisoikeuksia,
joka on tuossa hotellihuoneessa ollut esimerkiksi tämän
surmatun ja surmaajan seurassa ja poistunut siitä tilasta
ennen surmatekoa, että häntä kuullaan.
Päinvastoin tällä kuulemisella voi olla
erittäin suuri merkitys rikoksen selvittämisen
kannalta. Tämä henkilö pystyy esimerkiksi
kertomaan, keitä henkilöitä oli hotellihuoneessa
läsnä siinä vaiheessa, kun hän
sieltä poistui ja siis ennen surman tapahtumista.
On erittäin valitettavaa, että poliisitutkinnasta vuotaa
tietoja julkisuuteen ja, ed. Söderman, ne aiheuttavat henkilökohtaista
tuskaa ja ongelmia ihmisille, jotka ovat näiden vuotojen
kohteena, kuten viittaamanne ed. Matikainen-Kallströmin tapaus
osoittaa. Mutta kuten nyt näemme, tällaiset ongelmat
ovat olemassa jo tänä päivänä ilman
sormenjälkirekisteriä, ilman näitä valtuuksia,
ja pelkästään se, että ihminen
kutsutaan kuultavaksi rikoksen selvittämisessä,
kun hänen sormenjälkensä ovat rikospaikalta
löytyneet, ei minun mielestäni uhkaa kenenkään
ihmisoikeuksia.
Herra puhemies! Lopuksi totean, että en ymmärtänyt,
mitä ed. Hautala tarkoitti sillä, että tämä keskustelu
on hänestä häpeällistä.
Minun mielestäni tämä keskustelu on ihan
asiallista ja perusteltua.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun rikos on vanhentunut, niin voin tunnustaa rikkoneeni
tietosuojaa pelastaakseni ihmisen häädöltä.
Itse asiassa siinä oli jossain määrin
samankaltaisesta asiasta kysymys kuin mistä tässä nyt
on keskusteltu.
Siitä huolimatta minusta ed. Södermanin perustelut
epäilyilleen, jotka hän on kohdistanut ed. Zyskowiczin
vaatimuksiin tämän rekisterin käytettävyydestä,
eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Jos ed. Zyskowiczin
sormenjälki löytyy sieltä rikospaikalta
tai minun sormenjälkeni sieltä löytyy
tai ed. Pakkasen sormenjälki löytyy, niin kyllä me
kestämme varmasti sen kuulustelun, etenkin jos voimme luottaa
siihen, että se tieto ei leviä julkisuuteen. Mutta
Varsinais-Suomessa tapahtuu kaikenlaista, ja eräs tunnettu
julkisuuden henkilö taisi kuolla siksi, ainakin osittain,
että hänestä levinnyt väärä tai
oikea tieto vuoti poliisilta julkisuuteen, ja tämä on
se uhka. Tällaisten uhkien esiintymistodennäköisyys
suhteessa siihen todennäköisyyteen, jonka tämä rekisterin
käyttöoikeus antaa ikään kuin
näitten törkeitten rikosten selvittämiseen — siitä sen
tasapainon pitää löytyä.
En itse ole valmis totaalisesti kieltämään
tätä vain siksi, että ihmisoikeudet saattavat
vaarantua. Mutta jos luotetaan pelkästään
siihen, että rekistereitä voidaan perustaa tuosta
vaan, niin kyllä silloinkin ollaan aika heikolla tiellä,
etenkin kun, ed. Kaltiokumpu, se ongelma ei ole se, että niitä passissa
olevia sormenjälkiä voitaisiin saada esiin, vaan
sen rekisterin, joka on siellä jossain tietokannassa, hakkeroinnin
turvaamisessa: väite, että sitä ei voida
hakkeroida, on kyllä kohtuullista hyväuskoisuutta.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Tietysti tämän lain käsittelyn
yhteydessä keskeinen kysymys on se, perustetaanko passirekisteri
ylipäätänsä, ja tietysti silloin,
jos halutaan perustaa rekisteri, sille pitää olla
lähtökohtaisesti hyvät ja painavat perusteet,
koska sinänsä on hyvin varovainen syytä olla
siinä suhteessa, missä määrin ihmisiä kontrolloidaan.
Mutta tietysti yhteiskunta tarvitsee toimintaansa varten erilaisia
rekistereitä verotusta, sosiaaliturvaa jne. varten, jotta yhteiskunta
ylipäätänsä voi toimia.
Mitä passirekisteriin tulee, niin tietysti se, että voidaan
turvata passiasiakirjan oikeellisuus, puoltaa sitä, että tällainen
rekisteri voidaan perustaa.
Mitä sitten tulee sen rekisterin perustamiseen, niin
olennaista on se, että tietoturvasta voidaan pitää ehdottomasti
hyvää huolta. Perustuslakivaliokunta toteaakin,
että on tärkeää, että korkeatasoiset
väärinkäytön estävät
tietoturvajärjestelmät ovat todellisuudessa valmiina
heti rekisteröinnin alkaessa. Perustuslakivaliokunnalla
ei ollut mahdollisuutta kovin tarkasti käydä lävitse näitä turvallisuusjärjestelyjä.
Ne toki näkyvät jossain määrin
itse lain pykälästä ja lain perusteluista,
mutta tämä tehtävä jätettiin
hallintovaliokunnalle.
Kun luetaan hallintovaliokunnan mietintöä, niin
mielestäni se on kohtuullisen perusteellisesti kirjoitettu.
Toivon, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Tölli
vielä voi käydä näitä asioita
lävitse, koska nimenomaan hallintovaliokunnalle jäi
tärkeäksi tehtäväksi se, että arvioidaan
ja tarkastetaan se, että tuo rekisterinkäytön turvallisuus
on huolellisesti käyty lävitse.
Kun katson tätä hallintovaliokunnan mietintöä,
niin tietysti olennaisia elementtejä ovat lukeminen, millä edellytyksellä se
on mahdollista, ja tietysti täällä olennaista
on se, että tiedot on tallennettu samaan paikkaan ja ovat
lähtökohtaisesti lukukelvottomassa muodossa siten
että on käytetty digitaalista salausmenetelmää.
Tällä tavalla estetään myöskin
näitten tietojen lukeminen ja käyttö tietokannasta,
ja se on mahdollista vain optisen konelukukentän lukemisen
jälkeen ja voi tapahtua tilanteessa, jossa passiasiakirja
on annettu. Tämä vaikuttaa aika loogiselta. Passiasiakirja
kun annetaan, silloin kone lukee sen ja silloin tarkistetaan se,
että passiasiakirja on oikea. Tässä ei
mielestäni kovin paljon ongelmia pitäisi olla.
No sitten se, mikä on huomattavasti vaikeampi ja tärkeämpi
kysymys, on näitten tietojen käsittely, tietokannan
käsittely. Tietysti lähtökohta on se,
että tämä käsittelyoikeus ja -mahdollisuus pitää olla
vain tietyillä täsmällisesti määrätyillä virkamiehillä,
joihinka me voimme luottaa. Olennaista on se, että itse
lukeminen on mahdotonta ilman sormenjälkirekisterin erityisiä salakirjoituslaitteistoja
eli se voi tapahtua vain tietyissä olosuhteissa tietyllä paikalla
eikä kenelläkään käsittelijällä ole
mahdollisuutta nähdä rekisteristä sormenjälkiä sinänsä.
Tietysti se, mikä on tärkeätä,
on se, että tässä tosiaan hyvin tarkkaan
katsotaan, ketkä pääsevät sinne,
ja se valvonta on erittäin tehokasta, ja ainakin mietinnön
perusteella näin vaikuttaisi olevan.
Sitten kolmas seikka on se, että jos rekisteriä käytetään
väärin, niin pitää olla joku
keino, jolla varmistaudutaan siitä, että saadaan
se henkilö kiinni. Suomi on saanut huomautuksen potilasrekisterin
osalta siltä osin, että kun oli terveystietoja,
oli päästy katsomaan niitä, tiedot olivat
vuotaneet, niin ei voitu selvittää, kuka oli käynyt
siellä rekisterissä. Tältä osin
nyt lähtökohta on se, että kun rekisterissä käydään,
aina jää logitallenne eli merkintä siitä,
että joku on näitä henkilötietoja käsitellyt.
Nämä ovat tietysti ihan ne keskeiset elementit,
näiden perusteella saattaisi kuvitella, että tietoturvasta
on kohtalaisen hyvin pidetty huolta.
Valiokunta myöskin viittaa siihen, että kesäkuun
2009 loppuun mennessä on tarkoitus saada riskianalyysi
valmiiksi. Valiokunta on saanut siitä ennakkotietoa. Tietysti
tärkeätä on se, että se analyysi
on lopullisesti valmis ennen kuin rekisteri otetaan käyttöön,
ja siinä yhteydessä katsotaan, että varmasti
kaikki valmistavat toimenpiteet on loppuun asti suoritettu.
Pidän myöskin tärkeänä sitä,
että hallintovaliokunta toteaa, että tällä hetkellä ei
ole tiedossa sellaisia seikkoja, että olisi syytä epäillä,
että tietoturva ei ole kunnossa. Mutta on tärkeätä,
että todellakin saadaan tieto tästä riskianalyysistä,
se käydään vielä lävitse,
ja sisäasiainministeriön on ehdottomasti pidettävä huolta
siitä, että järjestelmää ei
oteta käyttöön, mikäli minkäänlaista
epäilyä siitä on, että tietoturva
tältä osin ei olisi kunnossa.
Arvoisa puhemies! Kun huomaan, että ed. Töllillä on
seuraava puheenvuoro, niin mielelläni myöskin
vielä kuulen näistä perusteluista, millä tavalla
hallintovaliokunta on pitänyt huolta siitä, että tietoturva
voidaan kaikissa olosuhteissa taata, koska tämä oli
tärkeä tehtävä, jonka hallintovaliokunta
sai.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on noussut
esille se, mikä hallintovaliokunnassakin oli perusteellisessa
keskustelussa: perustetaanko tämä rekisteri? Jos
perustetaan, onko tietoturva ja tietosuoja kunnossa ja mihin tätä rekisteriä käytetään?
Valiokunta totesi, että rekisteri on syytä perustaa
ja valiokunta katsoi, että rekisteröinnillä taataan
passinhakuprosessin turvallisuus ja henkilöllisyyden luotettava
varmistaminen; se käyttötarkoitus, joka on nimenomaan
tämän passin hakemisessa ja henkilöllisyyden
luotettavassa varmistamisessa. Valiokunta tähdensi, että ehdotettu
menettely edistää kansalaisten oikeusturvaa, koska
henkilön tunnistaminen voidaan tehdä luotettavasti
ja nopeasti sekä passia haettaessa että muissa
tilanteissa. Rekisteröinnillä suojataan henkilön
identiteettiä.
Kun verrataan passin hakijan sormenjälkiä tietokannassa
oleviin, voidaan varmistua siitä, ettei henkilö hae
passeja useammalla henkilöllisyydellä tai että passi
myönnetään hakijan tiedoilla vain yhdelle
henkilölle. Tietokantaan talletetuilla sormenjäljillä voidaan
varmistaa myös henkilön henkilöllisyys
tilanteessa, jossa hänen esittämänsä passin
siru on rikki tai on rikottu. Lisäksi henkilöllisyys
kyetään varmistamaan siinäkin tapauksessa,
että henkilöllä ei ole asiakirjan katoamisen
tai muun syyn vuoksi esittää asiakirjaa todistukseksi
henkilöllisyydestään.
Valiokunta korosti vielä, että pelkällä passin siruun
talletetulla sormenjäljellä ei pystytä varmistamaan
passin hakijan henkilöllisyyttä luotettavasti.
Passin siruun talletettu haltijan sormenjälki mahdollistaa
ainoastaan vertailun, jossa henkilön sormenjälkeä verrataan
siruun talletettuun sormenjälkeen. Tämä vertailu
ei myöskään mahdollista kaksois- tai
monihenkilöllisyyksien estämistä. Ainoa
keino varmistaa, ettei passia hakevalla henkilöllä ole
matkustusasiakirjoja useammalla henkilöllisyydellä,
on passin hakijan sormenjälkien vertaaminen tietokantaan
talletettuihin sormenjälkiin. Ja niin kuin totesin, näin voidaan
varmistaa se, että passi myönnetään
vain yhdelle henkilölle.
Sitten tämä tietoturva ja tietosuoja. Nämä biometriset
tunnisteet asettavat erityisiä vaatimuksia tietoturvalle,
jotta henkilön, jonka biometrisiä ominaisuuksia
talletetaan tai käsitellään, yksityisyyden
suoja voidaan varmistaa. Valiokunta totesi saamiensa selvitysten
perusteella, että sormenjälki talletetaan keskitettynä sormenjälkirekisterinä toimivaan
tietokantaan. Keskitetyssä rekisterissä kaikkien
henkilöiden biometriset tunnisteet on talletettu samaan
paikkaan. Sormenjäljet talletetaan tietokantaan lukukelvottomassa
muodossa käyttäen digitaalista salausmenetelmää.
Tämän salausmenetelmän käytöllä estetään
tietojen oikeudeton lukeminen käyttötietokannasta.
Sirun tiedot suojataan oikeudettomalta lukemiselta siten, että siruun
talletettuja tietoja on mahdollista lukea vain optisen konelukukentän
lukemisen jälkeen. Tämä estää,
että sirua luettaisiin passin haltijan tietämättä ja
ilman, että hän on luovuttanut passin luettavaksi.
Sormenjälkirekisteriin talletettaviin tietoihin liittyy
vahvasti luotettavuus- ja eheysvaatimus. Valiokunta piti erityisen
tärkeänä, ettei tietokannan sisältöä päästä käsittelemään,
muuttamaan tai poistamaan tai luomaan ilman valtuuksia, ja että sormenjälkirekisteri
on vain sitä tehtävissään välttämättä tarvitsevien
ja tämän vuoksi käyttöoikeuksia
omaavien virkamiesten käytettävissä.
Niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi totesi, sormenjälkirekisterin
turvallisuuden takaamiseksi parhaillaan teetetään valtioneuvoston
hyväksymän lausuman mukaista riskianalyysia, jonka
tulokset ovat saadun tiedon mukaan käytettävissä tämän
kuun loppuun mennessä.
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella tähän
mennessä tunnistettujen riskien joukossa ei ole sellaisia,
joiden perusteella rekisteriin vaadittaisiin uusia tai lisää turvallisuusratkaisuja
taikka rekisteriä ei tulisi ottaa käyttöön.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä kerrottiin myös yksityiskohtaisemmin — enkä
lue
tätä mietintöä, yksityiskohtaista,
mutta kannattaa tutustua siihen tarkemmin, mitä kaikkea
siinä on. Mutta yhteenvetona voidaan todeta, ettei hallintovaliokunnan
saaman selvityksen perusteella ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella
olisi syytä epäillä, että tietoturvajärjestelyä ei
ole saatettu sormenjälkirekisterin käyttöönottohetkellä vaadittavalle
korkealle tasolle. Tämä tasovaatimus on huomattava
tai se on hyvin suuri. On selvää, valiokunta totesi,
ettei rekisteriä saa ottaa käyttöön
eikä muutoinkaan käyttää, jos
ilmenee, ettei tietoturvasta ole asianmukaisesti huolehdittu. Tämä tietoturvavaatimus
on hyvin tiukka, ja siitä on pidettävä huolta
ei vain käyttöönottohetkellä,
vaan jatkuvasti, että se pitää.
Valiokunta totesi myös keskusteluissa aivan perustuslakiin
viitaten, että niin kuin kaiken julkisen toiminnan on perustuttava
lakiin, niin myöskin kaikessa julkisessa toiminnassa on
ehdottomasti noudatettava lakia. Tämä sisältää myös
sen, että tietoturvasta on ehdottomasti huolehdittava.
Ei ole vaihtoehtoja. Pitääkö se 99,99-prosenttisesti
vai sataprosenttisesti. Me emme pysty teknisesti, valiokuntana,
käymään joka kohtaa läpi, mutta
se lähtökohta, mitä me edellytämme,
on, että tietoturva on kunnossa.
No sitten tämä rekisterin käyttötarkoitus.
Perustuslakivaliokunta lähti hyvin tiukasti käyttötarkoitussidonnaisuudesta
ja se, että 16 a § on joko poistettava tai sitä on
rajattava olennaisesti. Ja valiokunta rajasi sitä olennaisesti,
että se on tarkkarajainen mihin tätä tämän
varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi
voidaan käyttää ja se pykälä niiltä osin
kuuluu: poliisi saa käyttää 3 §:n
3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja passin sormenjälkitietoja
muuhun kuin niiden keräämis- ja tallentamistarkoitusta
vastaavaan tarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden,
suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi
joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen
uhrin tunnistamiseksi. Oikeus tiedon käyttöön
on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen
tiedon käyttö välttämättä edellyttää.
Kaikkien näiden perusteella hallintovaliokunta tuli siihen
tulokseen, että näillä edellytyksillä tämä rekisteri
voidaan perustaa ja näillä rajoituksilla sitä voidaan
käyttää.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Tölli toi esille sen tärkeän
asian, mikä tässä laissa on, elikkä että tietoturva
on laadittu niin tiukaksi, että sen pitäisi kyllä pysyä aisoissa. Mutta
voi kyllä yleisemminkin kysyä sitä, onko tässä olemassa
tietoturvahysteriaa.
Toisin sanoen, kun joka asiassa ja joka paikassa on tietoturva
esteenä tärkeitten tietojen välittämiselle,
niin yhteiskuntahan ei kohta pysty toimimaan järkevästi,
niin kuin sen pitäisi toimia. Minusta nyt on kyllä niin,
että ihmisellä, joka ainakin yrittää noudattaa
lakia ja toimia tämän järjestelmän,
suomalaisen yhteiskunnan normien mukaisesti, ei kyllä pitäisi
olla minkäänlaista pelät-tävää.
Sen sijaan niillä on pelättävää,
jotka eivät noudata lakia. En minä nyt halua,
että täällä eduskunnassa laaditaan
sellaisia lakeja, joita rikolliset voivat käyttää hyväkseen.
Minä palaisin vielä siihen väitteeseen,
että tämä sormenjälkirekisteri
mahdollistaa sen, että kaikkien rikoksen lähettyvillä olevien
sormenjäljen omaavia epäillään
rikoksesta. Entäs nämä valvontakamerat
kaduilla? Jos rikos tapahtuu, niin kyllä siinä käydään
läpi kaikki kuvat, ja kyllä siinä todennäköisesti
poliisi kuulustelee kaikkia niitä ihmisiä, jotka
siinä kuvassa näkyvät, että mitä on
tapahtunut. Onko se yhtään sen pahempi asia kuin
esimerkiksi tämä, että voitaisiin kuulustella
rikospaikalta saatujen sormenjälkien omistajia?
Tämä on jotenkin spekulatiivista puhetta,
koska minä olen tämän hyväksynyt,
ja minusta tämä laki sinänsä ei
tämmöiseen mahdollista, mutta jos ja kun se halutaan,
niin säädetään sitten poliisilakiin
(Puhemies: 2 minuuttia!) ja esitutkintalakiin näitä säädöksiä.
Siinä yhteydessä tämä tietenkin
tulisi ottaa huomioon.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtaisesti on
ihan ymmärrettävää ed. Södermanin
näkemys sellaisten asioiden esille nostamisesta, että meidän
tulee olla varovaisia siinä, millä tavalla kansalaisia
eri rekistereissä on, ja toisaalta, että me arvioimme,
millä tavalla joissakin ääritilanteissa
voisi olla mahdollista käyttää väärin,
tässä mielessä ed. Södermanin näkemys
on ihan ymmärrettävä.
Sen sijaan, jos tämä ajattelu ulotetaan liian
pitkälle ja alamme epäillä lähes
kaikkea säädettyä lainsäädäntöä,
jossa on tämmöisiä kuvailtuja riskejä,
ja sen lisäksi vielä viranomaisia ja viranomaisten
valvontaa ja meidän oikeusjärjestelmäämme,
millä tavalla me pystymme sen valvonnan suorittamaan, niin
silloin kannattaa tietysti mennä näihin Suomessa
todettuihin tapauksiin, ja niitä ei kyllä kauhean
viljalti ole, joissa nimenomaan tämmöisiä rekistereistä tapahtuvia vuotoja
joidenkin henkilöiden toimesta olisi tapahtunut, koska
teknisesti se ei ole mahdollista, niin kuin on täällä kuultu.
Tämän rekisterin ja rekisteröinnin
tarpeellisuushan lähtee siitä, että kansainvälisesti
on todettu, että on ihmisryhmiä, jotka tekevät
itselleen monta passia, kiertävät nimettömänä tai
on mitä vaan nimiä. Tämähän
on erityisesti kansainvälisen rikollisuuden ja törkeän
rikollisuuden, terrorismin harjoittajien aivan bravuurijuttu.
Nimenomaan, kun ed. Virtanen täällä mainitsi minunkin
nimeni, haluan vielä toistaa tuon valiokunnan puheenjohtaja
ed. Töllin maininnan siitä, että sitä vartenhan
tätä vertailun vuoksi juuri tarvitaan, jotta henkilöllä ei
ole useita passeja. Sen takia sitä täytyy voida
verrata. Ja kun tämä sormenjälkien tallentaminen
on tässä käsittelyssä, niin
tässähän ei esitetä näiden
käyttöä rikostutkintaan. Eli tämä keskustelu,
joka täällä on käyty, on ed.
Zyskowiczin ihan järkevästi esille nostama tulevaisuuden
mahdollisuus, mutta nyt me emme ole tekemässä semmoista
lainsäädäntöä.
Sitten täällä on ollut esillä keskeinen,
sanotaan nyt ymmärrettävistä syistä,
harha. Eihän tutkinta tapahdu niin, että jos sormenjäljet
löytyvät, niin poliisi vie putkaan ja alkaa kuulustella
rikoksesta epäiltynä — se on väärä käsitys — vaan
hyvin monella paikalla, missä tutkintaa joudutaan tekemään,
on useiden henkilöiden sormenjälkiä. Poliisi
ottaa vertailujäljet semmoisilta henkilöiltä,
jotka se sulkee kokonaan pois tästä epäiltyjen joukosta,
eli johtopäätös, että jokainen
sormenjälki, joka rikospaikalla on, johtaa syylliseksi epäiltynä kuulusteluun,
on väärä eikä perustu asiantuntemukseen.
Tämä lähtee ihan tämmöisistä oikeusperiaatteista,
että näin tulee tehdä, ja se on ihan
normaali menettely jokaisen tutkinnan osalta.
Sitten täällä on todettu, että viranomaiset
vuotavat, on käytetty ajankohtaisiakin esimerkkejä. Pitkän
kokemuksen omaavana rikosten tutkinnanjohtajana voin sanoa, että tutkiva
journalismi ei tarvitse poliisilta tulevan tiedon vuotoa. He soittavat
vuorotellen näille paikalla olijoille, keitä siellä oli,
minkä näköisiä nämä tyypit
olivat. Sitten he ottavat omalta taholtaan tietoa ja hyvin usein
on niin, että media tietää kaikki tekijät, vaikka
poliisi ei ole antanut yhtään lausuntoa yhtään
mistään. Tämä täällä esillä ollut
tapaushan lähtee siitä, että kun se on
ollut aikaisemmin näiden dopingjuttujen kanssa oikeudessa,
niin mediahan on käyttänyt nimiä, ja
sen tiedän, että poliisi ei ole yhtään
nimeä sanonut julkisuuteen. Mutta nämä tämmöisissä tarina-asioissa
kääntyvät niin päin, että poliisi
on kertonut.
Sitten tietysti on mahdollista ja on tapauksia, joissa on poliisimies
laittomasti jollekin kertonut jotakin, mutta näissäkin
tapauksissa, mikäli se on pystytty selvittämään,
poliisi tai viranomainen, virkamies, joutuu siitä itse
rikosoikeudelliseen vastuuseen. Sen takia, vaikka poliisia saa ja
vapaassa yhteiskunnassa viranomaisia tulee arvostella, sellaisten
asioiden sotkeminen, että kaikki lehdissä oleva
olisi poliisin kertomaa, se ei vaan ole totta.
Toinen asia on sitten se, että tämän
lain varsinainen tarkoitus, niin kuin tuossa todettiin, on passien
oikeellisuuden varmistaminen ja henkilön liittyminen tähän
käyttämäänsä passiin,
ja tämä rekisteröinti on järkevää,
kun se tehdään joka tapauksessa. Sitä on
järkevää käyttää,
jos meillä tapahtuu katastrofi, suuronnettomuus, että me
pystymme identifioimaan nämä henkilöt. Vastaavasti
niin perustuslakivaliokunta kuin hallintovaliokuntakin lähtee
siitä, että tämä laki ei ole
semmoinen, jota käytetään muuhun tarkoitukseen.
Mutta niin kuin olen aikaisemmin täällä todennut,
pidän hyvin mahdollisena, että tulevaisuudessa
Suomeenkin säädetään laki, jossa
rekisteröityjen sormenjälkien rekisteriä voitaisiin käyttää törkeidenkin
rikosten tutkintaan. Pitäisin sitä ihan hyvänä,
mutta nyt ei olla tekemässä sellaista lainsäädäntöä.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää hallintovaliokunnan
puheenjohtajaa Tölliä ja perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajaa Sasia siitä, että he hyvin tasapainoisesti
ja maltillisesti esittivät tämän asian.
Jos vihreät joskus ovat vastustaneet poliisien valtuuksien
kasvattamista, niin se johtuu vain sellaisista henkilöistä kuin
ed. Zyskowicz ja ed. Ukkola myöskin eräällä tavalla,
jotka hyvin suoraviivaisesti lähtevät esittämään,
että totta kai rikostutkintaan ja rikosten torjuntaan tarvitaan
uusia valtuuksia, pohtimatta samassa yhteydessä niitä haittapuolia
ja riskejä, joita sillä on. Näissä asioissa
pitää edetä tasapainoisesti.
Mieluiten olisin nähnyt, että tämä rekisteri
olisi jäänyt perustamatta. Mutta nyt sanotaan,
että kun se kerran on olemassa, niin miten niin riski kasvaa.
No, riski kasvaa sen takia muun muassa, että ensinnäkin
näihin biometrisiin tunnisteisiin liittyy erityisiä tietoturvaongelmia,
niin kuin muistaakseni ed. Tölli täällä toi
esiin vai oliko se ed. Sasi. Sitten toiseksi sen takia, että niiden
henkilöiden joukko, jotka pääsevät
käsittelemään näitä tietoja,
tietenkin laajenee hyvin helposti hallitsemattomiin, mutta tähän
varmasti on olemassa valvontakeinoja. On hyvä korostaa
sitä, että tätä rekisteriä ei
voida perustaa, ennen kuin nämä tietyt perusedellytykset
tietoturvan suhteen ovat kunnossa.
Mutta ed. Ukkola, "minulla ei ole mitään pelättävää,
koska minä olen kunnon kansalainen", minusta tällainen
ajattelu ei sovi teidän sananvapausprofiiliinne sen takia,
että sananvapaus myös edellyttää sitä,
että yksityisyyden suojasta huolehditaan. Ajatelkaa nyt
niitä autoritäärisiä hallituksia,
joista tekin usein täällä puhutte ja
jotka käyttävät väärin
tietoja. Kun näiden tietojen käyttö kansainvälisesti
väkisinkin kasvaa, niin olisin iloinen, jos te joskus punnitsisitte
näitä erilaisia perusoikeuksia myöskin
vähän toisiaan vasten, ja sitten löydetään
tasapainoisia ratkaisuja eikä toimita yksioikoisesti. Tämä yksityisyyden
suojan puolustaminen on tärkeätä, samalla kun
myös sananvapauden puolustaminen on tärkeätä.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt, kun me säädämme
tätä passilakia ja uudistamme sen sellaiseksi,
että sormenjäljet ovat perusteena passin myöntämiseen,
sormenjälkien ottaminen ja sormenjälkien rekisteröinti,
niin eihän tätä keskustelua todellakaan
kannata laajentaa sen laajemmaksi tässä yhteydessä,
varsinkin kun hallintovaliokunta on erittäin ansiokkaasti käsitellyt
tätä ja paneutunut myöskin tietoturvakysymyksiin.
Hallintovaliokunta mietinnössään
toteaa, ettei sen saaman selvityksen perusteella ole ilmennyt seikkoja,
joiden perusteella olisi syytä epäillä,
ettei tietoturvajärjestelyjä ole saatettu sormenjälkirekisterin
käyttöönottohetkellä vaadittavalle
korkealle tasolle, ja vielä kun hallintovaliokunta on tarkentanut
3 §:n sanamuotoa niin, että passirekisterin sormenjälkitietoja
saa käyttää muuhun kuin niiden keräämis-
ja tallentamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen vain, jos se
on välttämätöntä luonnononnettomuuden,
suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi
joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen
uhrin tunnistamiseksi, niin tämä on erittäin
hyvä tarkennus tähän lakiin.
Näin poliisina tiedän, että sormenjälkien
löytyminen rikospaikalta on selvittänyt monen
monta törkeää rikosta. Sillä on
selvitetty monen monta törkeää rikosta.
Uskonkin, että kun ed. Zyskowicz täällä aiemmin
otti esille, että sellainen lakiuudistus, jossa tällaisen
sormenjälkirekisterin käyttäminen myöhemmin
joskus tulevaisuudessa törkeitten rikosten selvittämiseksi
olisi mahdollista, niin ehkäpä tuleva hallitus,
kenties jo tämä hallitus valmistelee tällaisen
lakiesityksen toisaalla, sehän liittyy sitten pakkokeinolakiin
ja sen muuttamiseen, ja tuo asiaankuuluvasti eduskunnan käsittelyyn.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun hallintovaliokunnan puheenjohtaja
kertoi johtopäätöksensä hallintovaliokunnasta
ja minkä takia te tulitte siihen tulokseen, että tällainen rekisteri
tarvitaan ja mihin sitä käytetään,
niin minun mielestäni te olette päätyneet
ainoaan oikeaan johtopäätökseen. Tästä rekisteristä,
passirekisteristä, on enemmän hyötyä kuin
siitä olisi haittaa ottaen huomioon myöskin tietosuojaongelmat,
jotka liittyvät kaikkiin sähköisiin rekistereihin,
jotka ovat viranomaisten ja myöskin muitten käytössä.
Täällä on käyty ehkä tällainen
akateeminen, mutta huomaan, myöskin ideologinen keskustelu
siitä, että jos passirekisteristä voitaisiin
ottaa tietoja myöskin törkeiden rikosten selvittämiseen,
niin loukkaisiko se ja kenenkä ihmisoikeuksia se loukkaisi.
Haluan vaan kertoa 17 vuoden poliisikokemuksella muutamia näkökulmia.
Siis tällä hetkellä poliisilla on
jo olemassa tuntomerkkirekisteri, etsintärekisteri, sormenjälkirekisteri,
ajoneuvohallintorekisteri jne., ja näitä kaikkia
rekistereitä, joissa on arkaluontoisia tietoja yksittäisistä henkilöistä,
heidän omistamistaan ajoneuvoista tai vaikkapa siitä,
missä kohdassa heidän kehoaan sattuu olemaan arpi
tai luomi, käytetään päivittäin,
joka päivä rikostutkinnan osana ja rikosten selvityksessä,
ja huom. näissä rikoksissa ei ole määritelty
mitään rangaistusmaksimia. Jos on vaikka epäselvä kolaritapahtuma,
niin poliisi voi tällä hetkellä mennä ajoneuvorekisteriin
ja katsoa, kellä tällä paikkakunnalla
on keltainen Toyota Corolla, jonka rekisterinumero alkaa a:lla ja
päättyy ykköseen. Näin on tapahtunut
minun virkaurallani satoja kertoja.
Sen jälkeen olen käynyt paikkakunnalla puhuttelemassa
kaikki ne ajoneuvon omistajat ja selvittämässä,
että sinulla on tällainen Toyota Corolla, joka
on tavattu siellä ja siellä. Olitko paikalla?
Ja niin yleensä on käynyt, että sitten joku
näistä ajoneuvon omistajista on sanonut, että joo,
bingo, myönnän. Ajoin siellä polkupyöräilijän
päälle ja katosin paikalta.
Poliisi käyttää sähköisiä järjestelmiä,
joissa on arkaluontoisia henkilötietoja, hyväksensä,
puhumattakaan siitä, että jollakin olisi esimerkiksi
sanotaan merkittävä tunniste vaikka kasvoissaan, vaikka
iso luomi keskellä otsaa, ja haetaan luomi keskellä otsaa
rekisteristä ja sen jälkeen löydetään
vaikka paikallisesta kapakasta äsken pahoinpitelyyn syyllistynyt
henkilö pelkästään tämän
tuntomerkkirekisterin avulla. Siis tämä on elävää poliisitutkintaa
ollut jo ennen kuin olin kansanedustaja, puhumattakaan tästä päivästä.
Nyt täällä käydään
akateemista väittelyä siitä, voitaisiinko
sormenjälkirekisteriä käyttää hyväksi
rikoksen tutkinnassa, varsinkin törkeän rikoksen
tutkinnassa. Minun näkökulmani on, että totta
kai pitää käyttää,
ovathan nämä nykyisetkin poliisin rekisterit jo
siinä käytössä olleet kauan. Millä me
pystyisimme pitämään yhtä Länsi-Euroopan
parasta selvittämisprosenttia yllä varsinkin törkeiden
rikosten osalta, jos ei näin olisi voitu tehdä?
Poliisi joutuu aina miettimään asioita tietenkin
olemassa olevan lainsäädännön
mukaan, että ne ovat tavallaan perusteltuja myöskin siltä osin,
onko rekisteriä käytetty oikein ja perustellussa
tarkoituksessa, mutta poliisityötä edelleen ohjaa
myöskin hienotunteisuus, tarpeellisuus, tarkoituksenmukaisuus,
vähimmän haitan periaate, nämä periaatteet,
jotka jo poliisikoulutuksessa meille sisään rakennetaan.
Kansalaisten oikeusturvaa tai kansalaisen perusoikeuksia ei saa
leikata yhtään enempää tai kauempaa kuin
se on virkatehtävän kannalta perusteltua ja tarkoituksenmukaista.
Tällä hetkellä meillä voidaan
jo, jos on tutkinnassa rikos, jossa on yksi vuosi vankeutta, tunkeutua
henkilön kotiin, katsoa siellä jokainen ainut
paikka pelkästään yhden vuoden vankeusrangaistuksella,
tulla toisen kotiin, jos on perusteltua syytä epäillä,
ei edes perusteltua syytä, syytä epäillä,
että tällä henkilöllä olisi
jotakin tekemistä tämän ja tämän
kanssa. Eli nyt puhutaan vähän jälkijättöisesti.
Jos passirekisterissä olisi kohta, että suostun siihen,
että tätä rekisteritietoa ja sormenjälkeäni voidaan
käyttää myöhemmin törkeän
rikoksen tutkimukseen, haluaisin nähdä, kuka jättää sen rastin
siihen laittamatta, tai sitten myöhemmin poliisi ilmoittaa,
niin kuin tietyissä rekistereissä, että teidän
tietojanne on tarkistettu, mutta ne eivät liittyneet sitten
kuitenkaan mitenkään tähän tapahtumaan.
Ilmoitetaan jälkikäteen myöskin siitä,
että teidän tietojanne on tarkistettu.
Jos minä nousen taksiin tuosta eduskunnan pihasta ja
taksamittari laitetaan päälle, tulen kuvatuksi.
Jos käyn tuossa Valintatalossa tai asemalaiturilla kääntymässä,
minut kuvataan kymmenen kertaa mitään minulta
kysymättä, ja jokaista kuvaa, jokaista tallennetta,
voidaan myöhemmin poliisin toimesta käyttää,
ei edes törkeän rikoksen, vaan lievemmänkin
rikoksen tutkimiseen, jos siihen on perusteltua syytä.
Tarkistetaan kuvanauhoja, tarkistetaan takseista, onko tämä henkilö ollut
mahdollisesti kello kolme tässä taksissa, ja myöhemmin
puhutellaan häntä, minne menit, mitä teit
ja mitä tapahtui.
Eli haluan vaan niin kuin viedä tätä oikeaan suuntaan,
että eihän Suomen poliisi pystyisi olemaan yksi
Länsi-Euroopan tehokkain poliisi, kuten nyt tämä aivan
tuore tapaus kahden päivän jäljiltäkin
osoittaa, ellemme nyt jo käyttäisi perustellusta
syystä virkatehtävissä rikoksen torjumiseen
ja selvittämiseen niitä rekistereitä,
joita on olemassa. Niillä halutaan suojata nimenomaan rikoksen
uhrin ihmisoikeuksia, joista ed. Zyskowicz on ollut kovasti huolissaan.
Minä lähden lähtökohtaisesti
siitä, että rikoksen uhrin, sen syyttömän
henkilön, ihmisoikeuksia pitää puolustaa
vähintään yhtä paljon kuin tämän
epäillyn konnan ihmisoikeuksia, koska jos nämä ovat
tasapainossa, niin kyllä sympatia kääntyy
aina esimerkiksi sinne uhrin puolelle.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä keskusteluhan on ollut
pitkän aikaa täysin poissa käsittelyn
pohjasta. Kun näin on ollut, sanoisin vielä muutaman
sanan.
Ilmeisesti on niin, että tämän rekisterin
perustamisen todellinen tarkoitus — hallintovaliokunnan
kannanotto on veruke — on siis saada tämäkin
yleinen rekisteri poliisitutkinnan piiriin tietyin rajoituksin,
niin kuin ed. Zyskowicz täällä toi esille.
Se edellyttää siis uutta hallituksen esitystä,
jossa perustellaan sen hyöty ja sen haitat, ja katsotaan
sitten. Ed. Salon puheenvuoron jälkeen niitä rekistereitä taitaa
jo olla niin riittävästi, että tuskin
tämä on tarpeellinen, mutta katsotaan sitten.
Mutta kun ed. Zyskowicz haukkui vihreitä puhelinkuuntelusta,
niin minun pitää tunnustaa, että parlamentaarisessa
poliisikomiteassa minun äänelläni ratkesi
se, että oltiin myönteisiä poliisikuunteluun
siinä tapauksessa. (Ed. Zyskowicz: Ketkä vastustivat?) — Minä en
nyt voi vastata kaikkiin välihuutoihin, kun on vähän
aikaa; jos edustaja Zyskowicz pitäisi suunsa kiinni jonkin aikaa.
Oikeastaan jos poliisille tulee näin laajoja valtuuksia,
olen huolissani poliisin valvonnasta. Meillä ei ole, poiketen
Euroopan maista, ulkopuolista elintä, jossa voi olla kokeneita
poliisivoimia, jotka tutkivat poliiseihin kohdistuneita epäilyjä.
Minusta se on suuri ongelma. Tämä Pääkaupunkiseudun
huumepoliisien käyttäytyminen, josta oli hirveitä väitteitä ja
muuta, jouduttiin tutkimaan omin voimin. Minusta se olisi parempi
tutkia ulkopuolisin voimin.
Toinen asia on, että ei minusta pitäisi koko ajan
sanoa sitä, että jotain ei tule tapahtumaan. 1930-luvulla,
ed. Zyskowicz, oli kyllä monelle hyvin suuri yllätys,
miten yhteiskunnallinen kehitys meni. Harva sitä toivoi.
Samoin minulle on suuri yllätys se, kuinka korruptio on
pompannut Suomessa yhtäkkiä huippuunsa. Meillä on
Afganistanin tapaukset, Patria, Destia ja muutakin tulossa. Eli
yhtäkkiä voi tapahtua jotain sellaista, mitä me
emme ennakoi. Sen vuoksi pidän tärkeänä,
että jos viranomaisilla on valtuuksia, jotka tulevat olemaan
sopivassa suhteessa muuhun, valvontaa pitää myös
tehostaa. Minä toivon siinä tukea ed. Zyskowiczilta
samalla kaunopuheisuudella, jota hän tässä on
käyttänyt.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! Olemme varmaan tässä asiassa
jo sentään loppusuoralla.
Vasemmistoliitto ja SDP ovat tehneet hallintovaliokunnan mietintöön
omat vastalauseensa, joissa ehdotetaan, että sormenjälkirekisteriä ei lainkaan
perusteta. Täällä on jo moneen otteeseen
todettu, että vaikka EU:n passiasetus velvoittaa tallentamaan
sormenjäljet passiin, se ei velvoita muodostamaan niistä kansallista
rekisteriä. Ruotsi, Tanska ja Saksa eivät perusta
sormenjälkirekisteriä. En voi kyllä käsittää tätä vimmaa
perustaa yksityisyyden suojaa murentavia rekistereitä.
Poliittisen historian aallokossa myös meillä täällä Suomessa
on eletty aikoja, jolloin vallassa olevien poliittisten voimien
harjoittamaa vainoa on voinut välttää vain
siirtymällä maan alle, turvautumalla tuntemattomuuteen
valtion repressiivisen väkivaltakoneiston ulottumattomiin.
Ei Suomessakaan tarvitse mennä kuin 1920—1930-luvuille,
ei todellakaan kovin kauas. Kuten täällä ed.
Söderman aivan oikein totesi, historiassa käänteet
ovat varsin jyrkkiä ja asia, joka kuvitellaan jo kauan
sitten ohitetun ja unohdetun, on yhtäkkiä sitten
edessä.
Minusta on sangen vastenmielistä, että valtiolle
annetaan oikeus kerätä käytännössä kaikilta kansalaisilta
elinikäinen biotunniste ja muodostaa siitä varsin
helppo ja väljäkäyttöinen rekisteri.
Täällä ed. Tölli kävi
läpi myös niitä lakimuutoksiin tehtyjä rajauksia,
jotka ovat sangen tarpeellisia, ja juuri niitä vastaanhan
täällä ed. Zyskowicz on voimakkaasti
hyökännyt.
Mihin me kansalaisina rekisteriä tarvitsemme? Ei meidän
turvallisuutemme siitä lisäänny. Vahvat
poliisin oikeudet synnyttävät niitä ongelmia,
joista täällä aivan oikein ed. Söderman muistutti.
Paraskaan rikostutkinta ja ankarinkaan kriminaalipolitiikka ei turvallisuutta
takaa. Jos haluamme, että turvallisuutemme kasvaa, meidän
tulee huolehtia, että Suomi ja suomalainen yhteiskunta
pitää huolen kansalaisistaan, että köyhyys
ei kasva, että nuorille annetaan työtä ja elämisen
mahdollisuus, että suuria väestöryhmiä ei
syrjitä, että piilotettu viha ja katkeruus eivät kasva,
että yhteiskunnassa annetaan tilaa ja resursseja vapaalle
kansalaistoiminnalle, todelliselle kansalaisoppositiolle (Ed. Zyskowicz:
Niin kuin Neuvostoliitossa annettiin?) ja viesteille myös
siitä todellisuudesta ja niistä elämänolosuhteista,
joista valtaeliitillä ei ole käsitystä,
tietoa tai näkemystä tai edes minkäänlaista
kiinnostusta.
Arvoisa herra puhemies! Opposition esitykset hylättiin
hallituspuolueiden voimin. Olen todella pettynyt erityisesti vihreiden
toimintaan tässäkin asiassa. Kannanottoja ja linjanmäärittelyjä näyttää ohjaavan
hallituksessa pysymisen pelin politiikka. Kun luen vihreiden hyviä ohjelmia
muun muassa yksityisyyden suojan puolustamisesta ja kansalaistoiminnan
ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta ja kun kuuntelen edustajien
puheenvuoroja ja syvää huolta muun muassa Venäjän
demokratiakehityksen tilasta ja takaiskuista, mietin, miten voi
sulkea silmänsä meidän oman yhteiskuntamme
ilmapiirin kehitykseltä huonompaan suuntaan. Totalitaarisuus,
autoritaarisuus, tunkkaisuus, suiden tukkiminen ja rahan vallan
tunkeutuminen entistä syvemmälle politiikan rakenteisiin,
puolueiden toimintaan ja median hallintaan ovat vahvistuvia kehityssuuntia. Lex
Nokia ja biotunnisteiden rekisteröinti saavat vielä tällä vaalikaudella
seurakseen esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien uudistuksia.
Nyt perustettavalla biotunnisterekisterillä tulee olemaan
lisääntyvää käyttöä,
kun uutta lainsäädäntöä synnytetään. Äärioikeistolle
biotunnisterekisterin luominen näyttää olevan
strateginen vaatimus juuri silmälläpitäen
näitä kansalaisten oikeuksia vahvasti rajaavia
lakiuudistuksia.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Heidi Hautala antoi ed. Zyskowiczille
ja minulle täyslaidallisen, joten minä voin antaa
samalla tavalla takaisin: Tervemenoa Brysseliin panemaan siellä asiat
järjestykseen. Me Suomessa kyllä osaamme tehdä sen
omin voimin.
Ed. Hautala ei ollut paikalla ensimmäisessä käsittelyssä,
kun käsiteltiin tietoturvaa. Siinä esimerkiksi
ed. Saarinen, jonka kanssa olin samaa mieltä ensimmäistä kertaa,
kyseli, ollaanko tässä nyt menossa hieman yksityisyyden
suojan kanssa ylimittaisiin sfääreihin ja pitäisikö tässä suhteessa
ajattelutapaa muuttaa. Samalla tässä ensimmäisessä käsittelyssä keskusteltiin
sitä, että sananvapauden ja yksityisyyden suojan
suhdetta pitäisi alkaa ihan perusteellisesti tutkia, koska nyt
on tullut ilmi semmoisia törkeitä sananvapausloukkauksia
yksityisyyden suojan nimissä, että niitä ei
nyt yksinkertaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ed. Hautala,
ole voinut sietää. Siellä on tukku samanlaisia
tapauksia tulossa ratkaisuun, jossa yksityisyyden suoja on voittanut Suomessa,
mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa taas sananvapaus. Näin
täytyy ollakin.
Minä sanoisin tästä poliisin vuotamisesta
lehdistölle: ei pidä paikkaansa. Toimittajat ovat
tällä hetkellä niin taitavia ja niin
hyviä, että ne kaivavat vaikka kivenkolosta ne
tietonsa esille. Siihen ei poliisia tarvita. Ne soittavat vaikka
suoraan ruumiille, jos siltä tuntuu, ja ottavat sieltä tiedot.
Kysymys on siitä, että sananvapaus on olemassa
Suomessa, ja sitä ed. Hautalankin täytyisi kunnioittaa.
Minä sanoisin vielä yhden asian: Kun minä olen
kuunnellut tätä keskustelua näistä uhkakuvista,
niin minä ihmettelen, onko se ikään kuin anteeksipyyntöä sellaisilta
ihmisiltä, jotka ovat tukeneet niitä aatteita,
diktatorisia aatteita, natsismia ja kommunismia. Onko heidän
toimintansa tänä päivänä ikään
kuin anteeksipyyntöä siitä, että joskus
ovat näiden aatteiden kannattajia olleet, kuten esimerkiksi
ed. Hautala vasemmiston?
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Minä en ole milloinkaan kuulunut
yhteenkään vasemmistopuolueeseen enkä niitä lähellä oleviin
järjestöihin, niin että ed. Ukkola, tämä olisi ehkä hyvä teidän
oppia.
Mutta tästä lähdesuojasta ja poliisien
valtuuksista ja poliisien vuotamisesta olen sitä mieltä, että eduskunnan
pitäisi olla hyvin tarkkana, kun se ensi keväänä saa
esitutkinta-, poliisi- ja pakkokeinolakiuudistuksen, jossa sitten
pohditaan tätä kysymystä poliisien tietovuodoista
ja mahdollisesti lähdesuojan murtamisesta. Mielestäni
on ihan selvää, että lähdesuojan
murtaminen eli sananvapauden rikkominen ei ole se keino, jolla näitä poliisien
mahdollisia tietovuotoja sitten tukitaan.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olin jo ajatellut omalta osaltani lopettaa keskustelun
tällä erää, mutta ed. Yrttiaho
kiistämättä onnistui provosoimaan minut
vielä kerran ääneen.
Pitää sanoa, että ymmärrän
niitä pelkotiloja, mitä tähän
passilain mukaiseen sormenjälkirekisteriin liitetään,
jos käsitys Suomen ihmisoikeustilanteesta on suunnilleen
sellainen kuin ed. Yrttiaho puheessaan kuvasi. Jos todellakin demokraattista,
vapaata oikeusvaltio-Suomea rinnastetaan Venäjään,
tämän päivän Venäjään, joka
ei ole demokratia, ei oikeusvaltio eikä niin kovin vapaakaan
valtio, niin ymmärrän teidän huolenne.
Venäjällä todella nähdään
turvallisuusviranomaisten hallitsematonta, ainakin julkisen kontrollin
ja demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevaa toimintaa. Venäjällä todellakin
tänä päivänä nähdään
poliittisten vastustajien, poliittisten toisinajattelijoiden murhia.
Siellä nähdään kansalaisyhteiskunnan
tukahduttamista, kansalaisoikeuksien kieltämistä ja
estämistä. Kaikkea sitä, mistä,
ed. Yrttiaho, Suomen osalta puhuitte. (Ed. Yrttiaho: Eletään
samassa ajassa!) — Eletään samassa ajassa,
mutta aivan erilaisessa todellisuudessa.
Mitä tulee sitten siihen, että Suomessa 1920-luvulla,
1930-luvulla ja vielä 1940-luvullakin, sodan oloissa, loukattiin
ihmisten demokraattisia perusoikeuksia, se pitää paikkansa.
Paljon lyhyempi aika on siitä 1970-luvusta, jolloin te
ja teidän aatetoverinne Suomessa vaaditte sensuuria, yliopiston
oppikirjojen kieltämistä ja muita tällaisia
asioita ja siirtymistä totalitaariseen sosialistiseen järjestelmään.
Toinen varapuhemies:
Muistutan, että esillä on passilain muutos
eikä maailmanhistorialliset selitykset.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt ed. Ukkola
väitti, että koko vasemmiston pitää hävetä jotain,
niin en usko, että se niin on. Kyllä minä luulen,
että sosialidemokraattinen liike on puolustanut demokratiaa
ehkä enemmän kuin mikään muu
poliittinen liike tässä maailmassa meidän
itsenäisyytemme aikana.
Mutta se, mikä minusta on olennaista nähdä, on
se, että jos viranomaisilla on valtaa ja tähän valtaan
ei liity ihmisoikeudellisten periaatteiden noudattaminen eikä sitä viranomaista
valvota kunnolla, niin siinähän on aina riski,
että se valta käytetään väärin — ei
niin, että valtaa koko ajan käytetään
väärin, kaikkien toimesta käytetään väärin,
vaan jonkun toimesta käytetään väärin.
Ja sille ihmiselle, joka joutuu sen väärinkäytön
uhriksi, se on paha asia. Sen vuoksi minusta, kun ollaan nyt menossa
tämmöiseen uuteen internetmaailmaan, jossa on
uusia vaaroja, on hyvin tärkeää pitää nämä ihmisoikeusperiaatteet
kirkkaina. Minä edelleen toivon sitä, mihin minä lopetin
puheeni tästä viimeksi, että ed. Zyskowiczilla olisi
aikaa lukea nämä asiantuntijoiden lausunnot perustuslakivaliokunnassa,
jolloin voitaisiin käydä asiapohjaista keskustelua
eikä uhota äärioikeistolaisin argumentein.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! En ole ollenkaan vakuuttunut siitä,
että on erityisen tarkoituksenmukaista tässä yhteydessä arvioida, mitä 1970-luvulla
itse kukin on Suomessa puhunut, mutta jos siihen muisteluun mennään,
kuten ed. Zyskowicz taas kerran teki, niin olen minäkin
pysynyt silloin joskus 1970-luvulla valveilla siinä tilanteessa,
jossa ed. Zyskowicz — ei tosin silloin edustaja, vaan teinipoliitikko
Zyskowicz — vaati kaikkia kommunisteja hirtettäviksi.
(Ed. Zyskowicz: No en ikinä!) Jonkin verran ehkä nämä linjat
ovat lientyneet näköjään.
Mutta se, mikä minua tässä huolestuttaa
ed. Södermanin tapaan, on se, jos tämän
ed. Zyskowiczin toivoman lainsäädännön
toteutuminen ikään kuin liitetään
jollakin hetkellä vallitsevaan todellisuuteen, siihen,
onko Suomi sellainen tai tällainen. Minusta tämän
tyyppisiä lakeja pitäisi arvioida ihan riippumatta
siitä, minkälainen yhteiskunnallinen tilanne Suomessa
vallitsee. Suomalaisten oikeutta yksityisyyden suojaan, tietoturvaan
ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi tai olla asettamatta
kyseenalaiseksi sen mukaan, vallitseeko Suomessa sosialistinen,
porvarillinen vai jonkun muun laatuinen demokratia tai diktatuuri.
Toinen varapuhemies:
Passilainsäädännön ei pitäisi
yllyttää keskustelun leviämiseen ihan
väärille urille eikä myöskään
parlamenttisen puhetavan vastakkaiseen puhetapaan, niin että pysytään
nyt asiassa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! En pysy asiassa, vaan haluan oikaista
ed. Erkki Virtasen ehdottoman virheellisen väitteen. En
ole ikinä enkä missään, en teidän
ollessanne hereillä enkä teidän ollessanne
unessa, vaatinut kommunisteja hirteen. Silloin 1970-luvulla, kun te
kommunistit kannatitte diktatuuria, sosialistista diktatuuria, proletariaatin
diktatuuria, ihmisoikeuksien riistämistä, yksipuoluejärjestelmää,
poliittisen demokratian ja opposition toiminnan lopettamista, minä kannatin
jo demokratiaa. Kannatin silloin ja kannatan nyt. Kun kannatin silloin
demokratiaa, ihmisoikeuksia, vapautta, moniarvoista länsimaista
demokratiaa, niin siihen ei mitenkään kuulu, ei
kuulunut silloin eikä kuulu tänä päivänä,
se että minkään aatesuunnan perusteella
ketään pannaan hirteen. En ole ikinä missään
esittänyt mitään tällaisia ajatuksia.
Jos te olette olleet silloin harhapoluilla, niin on turha yrittää balansoida,
kompensoida tilanne jotenkin sillä tavoin, että jos
te olette olleet äärivasemmistoa, niin nyt jälkikäteen
yritätte väittää, että täälläpäin
on oltu äärioikeistoa ja vaadittu poliittisten
vastustajien surmaamista. Sellaista en ole ikinä tehnyt.
Keskustelu päättyi.