Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esillä on yritysten sukupolvenvaihdoksia koskeva perintö- ja lahjaverolain huojennusesitys, jota ehkä on eduskunnassa vuosien aikana aika pitkäänkin odotettu, ja tämä liittyy myös osaltaan yritysverotusuudistuskokonaisuuteen. Esityksessä ehdotetaan perintö- ja lahjaverolakia muutettavaksi siten, että maatilojen ja perheyritysten sukupolvenvaihdosten verotusta huojennetaan nykyistä suuremmassa määrin. Yritykseen ja maatilaan kuuluvan varallisuuden arvo huojennusta laskettaessa ehdotetaan alennettavaksi 40 prosenttiin varallisuusverotuksessa sovellettavasta verotusarvosta, eli tässä tulee siis 60 prosentin leikkuri. Nykyisin huojennuksen laskennan perusteena on lähtökohtaisesti siis täysi verotusarvo. Tällä muutoksella on tarkoitus lisätä säännöksen vaikuttavuutta ja näin tukea perheyritysten toiminta- ja työllistämismahdollisuuksia myös perintö- ja lahjaverolain keinoin. Esitys parantaa erityisesti jatkajan asemaa, kun sukupolvenvaihdokset voidaan toteuttaa yhä useammin myös lahjoituksina vastikkeellisen luovutuksen sijaan.

Valtiovarainvaliokunta on pitänyt esitystä perusteltuna. Valiokunnassa on sitten kehitelty eräitä yksittäisiä kysymyksiä tässä yhteydessä. Hallituksen esitys koskee siis ainoastaan arvostustasoa huojennusta laskettaessa. Näin ollen tällä ei ole vaikutusta tähänastisen oikeuskäytännön sovellettavuuteen. Eri tulkintaongelmiin saatuja ratkaisuja voidaan siis edelleen noudattaa. Jotta odotettavissa olevien sukupolvenvaihdosten kausi voisi toteutua, onkin tärkeää, että oikeustila on vakaa ja ennustettava, kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan.

Yritysvarallisuuden veron käsitteen osalta on mietinnössä tehty selvennyksiä. Valiokunta katsoo, että yrityksen käsitettä ja huojennuksen soveltamisalaa voidaan tulkita myös jatkossa yleensä samoin kuin tuloverotuksessa. Sukupolvenvaihdossäännöksen soveltaminen määräytyy siis pääsääntöisesti sen mukaan, onko yhtiöön sovellettu tuloverotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia. Oikeuskäytännössä ja vakiintuneessa verotuskäytännössä syntyneet linjaukset ja tarkennukset olisivat tältä osin myös jatkossa päteviä. Tavoitteena siis on noudattaa nykyistä käytäntöä, ja tästä syntyy aito huojennus.

Eräitä erityiskysymyksiä on myös valiokunnan mietinnössä käsitelty ensinnäkin metsätalousyrittäjien osalta. Esityksessä ei ole pelkästään puututtu metsätaloutta harjoittavien asemaan. Aktiivistakin metsänhoitoa harjoittava yrittäjä jää siten huojennuksen ulkopuolelle, kuten nykyisinkin, ellei ole samalla maatalouden harjoittaja. Ratkaisun taustalla on näkemys, jossa metsänomistusta pidetään lähinnä sijoitustoimintana. Lisäksi metsätaloudenharjoittajan tai metsäyrittäjän käsitteen määrittelyyn liittyy rajanveto-ongelmia. Pelkkää metsätaloutta harjoittavia voidaan pitää yrittäjinä muun muassa maaseutuelinkeinon rahoituslain ja maatalousyrittäjien eläkelain mukaan. Yrittäjä-status edellyttää käytännössä muun muassa säännöllistä osallistumista metsänhoitotoimiin ja toimeentulon kannalta merkityksellistä, joskaan ei pääasiallista, tuloa metsästä.

Valtiovarainvaliokunta pitää aiheellisena selvittää, voitaisiinko perintö- ja lahjaverolain huojennussäännösten soveltamisala ulottaa myös edellä kuvatun kaltaiseen metsätalousyrittäjyyteen. Maatalouden lopettaminen on lisännyt pelkästään metsätalouteen erikoistuneiden tilojen määrää ja säännös vaikeuttaa näiden tilojen sukupolvenvaihdoksia. Säännös on lisäksi nykyisellään epäjohdonmukainen siinä mielessä, että vähäinenkin maatalouden harjoittaminen vetää mukanaan veronhuojennuksen piiriin myös metsätalouden.

Toinen kysymys, jota on pohdittu, koskee sisaruksia ja näiden lapsia jatkajina. Eräs sukupolvenvaihdosten suurimpia ongelmia on sopivan jatkajan löytäminen. Valiokunta pitää sen vuoksi aiheellisena selvittää myös sitä mahdollisuutta, että huojennussäännöksin tuettaisiin myös niitä tilanteita, joissa jatkaja on luopujan sisarus tai puolisisarus tai näiden jälkeläinen. Esteenä on tällä hetkellä toisen veroluokan mukaan määräytyvä perusvero. Huojennus voitaisiin sen vuoksi esimerkiksi toteuttaa siten, että perusvero määrättäisiin näissäkin tapauksissa ensimmäisen veroluokan mukaan. Huojennus laskettaisiin siten tavanomaiseen tapaan.

Puhemies! Vielä yksi asia, joka koskee omistusosuusvaatimusta. Valiokunta kiinnittää huomiota myös niihin toimiviin perheyrityksiin, joissa omistus on pirstaloitunut alle 10 prosentin suuruisiin osiin. Tältähän osin viime vaalikaudella tapahtui pieni alennus. Näiden yritysten sukupolvenvaihdoksessa ei voida käyttää hyväksi sen paremmin perintö- ja lahjaverolain kuin tuloverolain huojennussäännöksiä. Useat yritykset työllistävät huomattavan määrän ihmisiä, ja saattaa olla usein se tilanne, kuten valiokuntakuulemisessa on nähty, että osa perillisistä pääsee tämän piiriin omistusoikeusosuutensa perusteella ja osa ei pääse, ja tilanne on sillä tavalla epätasapainoinen.

Verotukseen liittyvät rajat ovat kyllä sinällään tarpeellisia ja ymmärrettäviä valiokunnan mukaan. Niihin liittyy yksittäistapauksissa edelläkuvatunlaisia ongelmia. Koska 10 prosentin omistusvaatimus on myöskin yleinen verolainsäädännössä, niin valiokunta ei ole nähnyt siihen puuttumiseen aihetta. Sukupolvenvaihdos voitaisiin ottaa kuitenkin yhtenä puoltavana perusteena huomioon silloin, kun veronmaksuun haetaan vapautusta perintö- ja lahjaverolain 53 §:n nojalla, jos toiminnan jatkaminen vaarantuu veronmaksun vuoksi. Tässä voisi ajatella, että jos esimerkiksi lapset, hyvin nuoret lapset, tulisivat kysymykseen tai sitten jatkaminen vaarantuu, niin tätä kautta voitaisiin tähän mahdolliseen ongelmaan puuttua.

Puhemies! Mielestäni on erinomainen asia, että vihdoin tehdään aito sukupolvenvaihdoshuojennus tilanteessa, jossa suuret yrittäjäikäpolvet ovat tulossa sukupolvenvaihdosikään. Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy kokoomuksen ja kristillisdemokraattien vastalause, jossa on lausumaehdotus, jossa edellytetään selvitettäväksi tarvetta laajentaa sukupolvenvaihdoksiin liittyvän veronhuojennuksen saajien piiriä ja ehdotetaan, että tarvittavat lakimuutokset tuotaisiin eduskuntaan viimeistään vuoden 2005 valtion talousarviota käsiteltäessä.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tapana on joskus kehua hallitustakin, niin kehutaan nyt sitten. Tältä osin, mitä on esitetty, tämä on hyvä esitys. Se, mitä täällä kunnioitettu valiokunnan puheenjohtaja totesi, kaikki oli ihan aiheellista ja mietintöön hyvin kirjattua. Siinä mielessä toivotaan, että tämä muutos edesauttaa sukupolvenvaihdoksia niin maatiloilla kuin yrityksissäkin. On kuitenkin syytä huomata se, että tämä koskee niitä tapauksia, jolloin sukupolvenvaihdos tapahtuu joko perimällä tai lahjoittamalla, ja tämä ei koske niitä tilanteita, joissa tehdään oikeata kauppaa eli tapahtuu vastikkeellinen luovutus. Ja kun tapahtuu vastikkeellinen luovutus, siinä edelleen verotussäännöt ovat itse asiassa samassa pykälässä mutta eri momentissa, missä todetaan se, että sitten lähdetään liikkeelle käyvästä arvosta. Jos kauppahinta on alle 50 prosenttia käyvästä arvosta, syntyy lahjavero; kyseessä on ikään kuin lahjan luontoinen kauppa.

Koko tämä 55 §, jota nyt käsitellään tai osaa sitä pykälää, on ollut aika lailla tulkinnanvarainen. Tietysti elämässä on monenlaisia tilanteita, ja sen takia niitä sitten joudutaan välillä ratkomaan erilaisissa oikeusasteissa taikka verotuskäytännössä. Sen vuoksi olisi ollut ehkä paikallaan, että tämä pykälä olisi kirjoitettu kokonaan uusiksi ja käyty läpi niitä tilanteita, mitä vuosien varrella on tullut eteen. Ehkä siihen ei sitten ollut tällä kertaa aikaa valtiovarainministeriössä tai eikö ollut halua, mutta joka tapauksessa pykälä jää siinä mielessä entiselleen. Ainoastaan yksi pieni muutos tähän yhteen momenttiin tulee, mikä täällä nyt on käsittelyssä. On kuitenkin syytä mainita myös uudestaan se, minkä täällä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että sen takia on erittäin tärkeää ja olennaista se, että valiokunnan mietintöön on kirjattu se käytäntö, mikä tällä hetkellä vallitsee. Se tarkoittaa siis sitä, että oikeuskäytännössä ja vakiintuneessa verotuskäytännössä syntyneet linjaukset pitävät myös jatkossakin siltä osin kutinsa.

Toinen hyvä asia, mikä täällä mietinnössä on, minkä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, on se, että kiinnitetään huomiota metsätalousyrittäjiin. Metsätalousyrittäminen on lisääntymässä. Suomessakin on isoja metsätiloja, joissa yrittäjä saa pääasiallisen toimeentulonsa pelkästään metsätalouden harjoittamisesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän tyyppiset metsätalousyrittäjät ovat ainoita yrittäjiä Suomessa, jotka jäävät ulkopuolelle kaiken huojennuksen siinä vaiheessa, kun tehdään sukupolvenvaihdoksia. Toivottavasti valtiovarainministeriö ja hallituspuolueet ovat tosissaan sen toteamuksen suhteen, mikä tänne mietintöön on kirjattu, että asia pitää selvittää ja sen jälkeen sitten palata asiaan.

Mutta, arvoisa herra puhemies, ehkä se kaikkein olennaisin asia tässä asiassa on kuitenkin mietinnön loppupuolella. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä julkisessa keskustelussakin on ollut esillä paljon tapauksia, joissa tämä 10 prosentin omistusosuussääntö ei pidä enää paikkaansa. Suomessa on paljon vanhoja perheyrityksiä — vanhin perheyritys taitaa olla Suomessa yli 360 vuotta vanha — ja vanhoissa perheyrityksissä omistus on hajautunut jo niin laajalle, että on tilanteita, joissa omistajat omistavat alle 10 prosenttia yhtiön osakekannasta. Silloin he eivät pääse näitten huojennusten piiriin. On myös paljon tilanteita, joissa osa jälkeläisistä saattaa omistaa 10 prosenttia tai yli ja osa saattaa omistaa vähän alle 10 prosenttia. Sitten kun lähdetään tekemään sukupolvenvaihdoksia, toinen joutuu maksamaan mittavat perintöverot tai lahjaverot ja toinen taas sitten ei vastaavan verotuskohtelun eteen joudu. Se ei ole missään mielessä oikeudenmukaista. Sen takia tämä asia haluttiin avata valiokunnan keskustelussa esille ja siitä käytiin keskustelua ja sitten se tänne myös kirjattiin. Valitettavaa oli todeta se, että hallituspuolueitten mielestä tämä 10 prosentin omistusosuusvaatimus on hyvä asia, että siihen ei ole syytä kajota. Kuitenkin edellisellä vaalikaudella nimenomaan yritettiin tarttua tähän ongelmaan siltä osin, että alennettiin omistusosuusvaatimusta 20 prosentista 10 prosenttiin. Nyt sitten näyttää siltä, että 10 prosenttiakin on liikaa. Se voi haitata monissa tapauksissa sukupolvenvaihdoksia. Sen vuoksi oppositio oli vähän niin kuin pakotettu tekemään vastalauseen tähän mietintöön, jossa mietinnön ponteen on kirjattu sitten se, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus pikaisesti selvittäisi tarpeen laajentaa sukupolvenvaihdokseen liittyvää veronhuojennuksen saajien piiriä ja tuo tarvittavat lakimuutokset eduskunnan käsittelyyn viimeistään vuoden 2005 valtion talousarvion yhteydessä. Silloin aikanaan, kun tämä on toisessa käsittelyssä, me tietysti äänestämme tästä ponnesta ja toivottavasti saamme tälle ponnelle laajan kannatuksen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on askel oikeaan suuntaan, mutta täytyy sanoa, että on kyllä pari asiaa, jotka tässä yhteydessä jäävät korjaamatta ja joista muodostuu vakava ongelma, kun kymmenettuhannet yrittäjät lopettavat seuraavan kymmenen vuoden kuluessa ja heille täytyisi löytää jatkaja.

Kyllä yksi keskeinen ongelma, jonka olisi toivonut, että olisi voitu tässä yhteydessä jo korjata, on se, että myöskin sisarukset ja heidän jälkeläisensä voisivat saada tämän veronhuojennuksen, koska usein on niin, että kuitenkin suku on mukana ja tässä suhteessa yritystä on seurattu ja sisarusten tai heidän lastensa mukaan tuleminen on käyttökelpoinen vaihtoehto, varsinkin kun lapsiluvut tänä päivänä ovat niin pienet.

Kuten ed. Koskinen sanoi, tämä 10 prosentin omistusosuusvaatimus tänä päivänä useissa tapauksissa aiheuttaa erittäin suuria ongelmia. Voi sanoa, että viittaus siihen, että tätä 10:tä prosenttiä käytetään useissa yhteyksissä, ei ole mielestäni tässä yhteydessä relevantti, koska tämä on ainutkertainen tilanne. Mielestäni sen alentaminen 5 prosenttiin olisi ollut hyvinkin tarkoituksenmukaista. Sillä olisi monia tilanteita voitu pelastaa. Se, että käytettäisiin sitten veronhuojennusta, on jokaiselle erittäin epävarma keino ja erittäin hankala keino. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että tärkeätä on, että tähän kiinnitettäisiin nopeasti huomiota.

Olisin myöskin toivonut sitä, että kun täällä on tiettyä tulkintaa, joka perustuu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin, niin mielestäni sen olisi voinut hyvinkin kirjata lakiin ja tällä tavalla selkeyttää lainsäädäntöä, mutta valiokunta nyt mietinnössään tietyllä tavalla pelastaa asioita, kun todetaan, että näitten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen tulkinta jatkuu ennallaan lainmuutoksesta huolimatta.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys 84 näillä valtiopäivillä on erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen. Kysymyshän on siitä, että niin maaseudulla yrittäjät, maatilayrittäjät, kuin myöskin muutkin yrittäjät voisivat koko maassa paremmin selviytyä tästä ongelmasta, minkä sukupolvenvaihdos perintötilanteessa muodostaa. On aivan hyvä, että tällä tavalla on päästy verossa huojennukseen. Toisaalta monella tapaa tuolle verolle vielä jää korkeutta silloinkin johtuen siitä, että varallisuusveron verotusarvot ovat nousseet. Elikkä oikein hyvä, että tällaiseen helpotukseen päästään, mutta toivon, että voitaisiin vielä jatkossa tarkastella, olisiko tässä vielä päästävä prosenteissa paremminkin helpottavaan suuntaan.

Sitten tämä kysymys metsätaloudenharjoittajista on problemaattinen, josta aivan oikein täällä on todettu tämä ongelma. Kun maaseudulla peltoviljelystä yhä enemmän on luovuttu, on kannustettu aivan oikein metsätalousyrittämiseen. Monet metsänomistajat asuvat kaupungeissa, ja heillä ei sillä tavalla ole mahdollisuutta olla metsätalousyrittäjinä kuin maaseudulla asuvilla tai joillakin ihmisillä kaupungeistakin, joilla kulkuetäisyys on sopivalla matkalla. Silloin metsänomistaja itse voi omalla työpanoksellaan osallistua metsätöihin. Kuitenkin meillä muun muassa puukauppatilanteissa on jo pitkään ollut se valitettava suuntaus, että hintapolitiikka, hintakehitys ei palkitse metsänomistajan omatoimisuutta. Tämä on vääristänyt tilannetta siihen, että metsänomistajan oma työpanos nimenomaan hakkuutöissä on olennaisesti vähentynyt.

Pitäisin kuitenkin tarpeellisena, että metsätalousyrittäjät, metsäomaisuus, saataisiin myös tämän lain pariin täysimääräisesti ja ainakin niissä tapauksissa, jos metsäomaisuudesta maksetaan maatalousyrittäjäeläkemaksua. Näkisin, että siinä olisi todella selkeä tapa, missä nähdään, että tähän osallistutaan myös yrittäjänä mukaan. Toivon, että tämä epäkohta voitaisiin korjata.

Puhun tässä nimenomaan metsäisen maakunnan, Keski-Suomen, edustajana ja näen, että kun tällaisia korjauksia vielä tulevaisuudessa saataisiin mukaan, asiat ovat ihan oikeaan suuntaan menemässä. Tämä, että pienikin maatalous liittää maatilan, maatilatalouden kokonaisuudeksi, on oikein hyvä, koska perinteisesti suomalaiseen maatilaan on kuulunut pelto, metsä ja karja. Tämä on se perusmalli, joka meillä usein unohtuu. Meillä helposti puhutaan vain maataloudesta ja ymmärretään, että se on peltoviljelyä, mutta perinteiset suomalaiset maatilat ovat käsittäneet nuo kolme elementtiä, pellon, metsän ja karjan, ja näitten painotus maakunnittain vaihtelee. Esimerkiksi kotipuolessani Keski-Suomessa järjestys kulkee: metsä, karja ja pelto. Näin ollen tässä pitäisi tämän lainsäädännön kaikin tavoin lähteä niistä realiteeteista, jotka ovat olemassa. Toivon, että myös puhdas ja pelkkä metsäomaisuuden perintöverokäsittely voitaisiin tulevaisuudessa saattaa tämän lainsäädännön pariin.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Jotenkin viime tingassa ajattelin, että ehkä tässä meneekin 2,5 minuuttia, ja kävelin siksi tänne korokkeelle.

Ajattelin sanoa itse asiassa jotain tämän lakiesityksen taustalla olleesta keskustelusta siltä ajalta, kun itse sitä muistan, eli noin 5 vuoden ajalta. Viime eduskuntakaudella perintöveron huojennuksesta keskusteltiin itse asiassa etupäässä maatalousyrittämisen yhteydessä. Nykymaailma ei ole sellainen, että maatilan omistajien, maatalouden harjoittajien kaikki lapset suin päin ryntäisivät harjoittamaan maataloutta ja että tiloja jaettaisiin, vaan yleensä maataloudessa tilalle pyritään löytämään yksi jatkaja. Tätä keskustelua sitten käytiin, kuinka tämä onnistuu ja miten pystytään saamaan sekä jatkaja että sitten oikeudenmukainen ratkaisu koskien sisaruksia, jotka eivät jatka maatalouden harjoittamista.

Viime kaudella eduskunnassa oli myös esitys, joka pyrki ratkaisemaan tätä sukupolvenvaihdosproblematiikkaa sillä tavalla, että perintöverotuksen suosiolahjasäännöksiä olisi muutettu, mutta viime kaudella lakivaliokunta yksimielisesti katsoi, että perintöverotuksen suosiolahjasäännöksiä ei ole syytä muuttaa, ja he taisivat myös silloin ottaa kantaa, että sukupolvenvaihdostilanteita olisi tarkasteltava verotuksen puolella sekä maataloudessa että ylipäätänsä yritystoiminnassa. Olisin tässä yhteydessä todennut mielelläni, että meidän ryhmämme, vihreä eduskuntaryhmä, oli silloin hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että suosiolahjaan liittyviä säännöksiä ei tule muuttaa, mutta tämä esitys, jonka hallitus nyt on tuonut edistämään sukupolvenvaihdoksia, on varmasti aivan paikallaan, koska kuitenkin perheyritykset muodostavat tärkeän osan suomalaista yrityskenttää. Kun hallitus pyrkii yrittämistä edistämään ja on varmasti hyvä, että meillä on Suomessa sellaisia yrityksiä, jotka ovat täällä asuvien ihmisten omistamia, siinäkin mielessä ehkä tämmöinen verolainsäädäntönä aika spesifiin ryhmään kohdistuva lainsäädäntö on paikallaan.

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa on tullut ilmi, valiokunnassa keskusteltiin aika paljon oikeuskäytännöstä ja siitä, mitä se sitten tarkoittaa. Ehkä omana kantanani tai näkemyksenäni olisin voinut todeta, että mielestäni on tärkeää, että sukupolvenvaihdoksia tapahtuu ja että yritykset löytävät jatkajan, ja toisaalta taas en ole ymmärtänyt tätä lainsäädäntöä niin, että kysymys olisi millään tavalla perintöveron kiertämisestä tai että tätä kautta ikään kuin siirrettäisiin muuta omaisuutta vaan nimenomaan niitä yrityksiä, joiden on tarkoitus jatkaa. Nämä tapaukset ovat tietenkin yksilöllisiä, ja valiokunta on tätä asiaa käsittääkseni aika tasapainoisesti käsitellyt. Kuten mietinnöstäkin käy ilmi, itse asiassa joitakin vanhaankin lainsäädäntöön liittyviä tulkintakysymyksiä ei ole vielä edes ratkaistu. Tässä myös sitten ikään kuin oikeustila on osittain löytymättä, ja varmaan se joudutaan sitten etsimään myös tämän lain jälkeen, kun tilanne osittain muuttuu.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tämän suomalaisen yhteiskunnan ja yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta merkittävässä asiassa siinä, että yritysten sukupolvenvaihdokset voisivat toteutua, toimia ja käydä eteenpäin, niin että maa säilyttäisi kilpailukykynsä ja työnteon mahdollisuuden

Herra puhemies! Tähän alkuun voisi heti oikaista ed. Sinnemäen puheenvuoroon, ei niinkään oikaista vaan täydentää, mistä oli kysymys viime eduskuntakaudella. Oli kysymys hallituksen esityksestä, siitä, että perintöön liittyvän lakiosan täydennysvaatimusta ei voida jälkeenpäin osoittaa eikä toimeenpanna, ja tämän osalta tästä erittäin pienestä kysymyksestä oli asia esillä. Voisi todeta, vaikka salissa en näekään kuin kolme naista edustajien joukossa, että oli kysymys nais—mies-akselista, mutta laskin tietenkin vähän silläkin perusteella, kuka mitäkin mieltä olisi saattanut olla. Todettiin, että jos syntyy tällainen kysymys, että lakiosan täydennysvaatimusta ei voida myöhemmin esittää, tässä ikään kuin suvun tyttöjä sorrettaisiin, käännettäisiin heidät niin kuin tämän perimisen ulkopuolelle. Tähän nähden myöskin eräänlaista semmoista joukkoa oli lakivaliokunnassa, mikä yhtyi vähän tämmöiseen populistiseen ajattelutapaan eikä ajatellut ollenkaan sitä hallituksen esitystä, mitä siinä on tarkoitettu ja tehty. Se verhottiin ja peitettiin siihen, että verotuksellisesti pitäisi tämä asia hoitaa ja tehdä ja toteuttaa. Nyt ollaan siinä verotuksellisessa kysymyksessä, johon ed. Sinnemäki tässä viittasi ja jota hän perusteli. Olemme siitä täysin samaa mieltä.

Jos tätä maailmaa katsotaan, yleensäkin, vaikka se ei nyt, herra puhemies, liity tähän mietintöön, pitäisi myöskin pohtia tätä asiaa perintöverotuksen osalta ja yleensäkin perintölainsäädännön osalta sellaisenaan, että tätä hommaa voitaisiin tarkastella sen kannalta, kuka sen perinnön on oikeutettu saamaan, jatkamaan ja toimimaan silloin, kun on yritysvarallisuudesta ja toimivasta yrityksestä kysymys. Tämä on eri kysymys ja eri saarnan aihe, mihin toivon hallituksen ottavan kantaa, ennen kuin tähän tarvitsee puuttua tai siihen keritään puuttua.

Mutta mitä tulee tähän mietintöön, pidän aivan erikoisen ihmeellisenä, että tämmöinen mietintö syntyy valtiovarainvaliokunnasta. Ihmettelen kyllä, että valiokunnan puheenjohtaja täällä perusteli tätä ikään kuin hyväksi.

Kun kuuntelin ed. Oinosen puheenvuoron tuolla työhuoneessani, niin totesin, että ed. Oinonen otti kantaa voimakkaasti näitten metsätalousyrittäjien puolesta ja siihen ongelmaan, mikä on olemassa. Se on tiedostettu ongelma täällä mietinnössä, sitä on vatvottu ja käännelty, että pitäisi huomioida, olisi pitänyt huomioida ja olisi ollut parempi tehdä ja ottaa esille.

On minusta aika merkillinen kysymys, että jos on maatalouden harjoittaja ja on merkittävä metsäomaisuus ja pieni tilkku peltoa siinä matkassa olemassa, silloin tämä huojennus tulee siitä matkaan, mutta sitten jos ei ole sitä pientä tilkkua peltoa, että voidaan viljelijäksi luokitella, niin sitten ei tule. Tämä osoittaa sen, että tämä hallituksen esitys, mikä tähän jo alun perin on syntynyt, mihin valiokunta mietinnössään on ankarasti yhtynyt, on ollut aivan torso, ei ole ymmärretty yhtään sitä, ei ole nähty ikään kuin metsää puilta.

Tämän pohjalta vielä ihmeellisemmäksi sen tekee, että täällä valiokunnan mietinnössä tämä asia tunnustetaan ja tehdään, mutta ei tehdä mitään sen parantamiseksi. Tässä on ikään kuin valiokunta pessyt julkisuudelta ja kansan tuomiolta kätensä, että kyllä me sitä asiaa pohdimme mutta piti pitäytyä tässä hallituksen esityksessä. Kyllä ainakin itse, jos tätä maailmaa olisin ymmärtänyt ja nähnyt, tämä asia olisi pitänyt nimenomaan vaatia muutoksena ja korjata tähän asiaan. Tiedän, että ed. Koskinen kuuntelee tässä asiassa, että onhan siellä vastalause, mutta siihenkin palataan vielä vähän myöhemmin.

Mitä tulee tähän aiheeseen ja myöskin sisältöön, tämän huojennuksen pariin tulevat ikään kuin kakkosveroluokan perijät tai jatkajat elikkä sisarusten lapset. Kun Suomessa tiedetään, että yrittäjyys ei ole mikään helppo eikä yksinkertainen asia, välttämättä yrittäjäperheellä ei ole jatkokelpoista polvea siinä itsellä olemassa ja niin tämä asia on pois suljettu. Tietysti yrittäjän sisarukset voivat tulla kysymykseen, mutta jos hekin ovat vielä vanhempia kuin yrittäjä itse, eihän sieltäkään peli voi aueta, jolloin useimmiten sisarusten lapset voisivat olla sellaisia, jotka voisivat sitä suvun yritystä jatkaa. Tämäkin asia on tunnustettu ja tunnistettu ja otettu esille, mutta ei ole vaan siihenkään asiaan syntynyt eikä löytynyt mitään lääkettä eikä ratkaisua. Tämän pohjalta katsottuna se olisi yksi niitä tärkeimpiä tekijöitä siinä, että lähtisi paremmin tämä suomalainen yhteiskunta jatkamaan ja jatkumaan näitten yritysten kautta. Samaan asiaan vielä liittyy myöskin se, että samanaikaisesti hallitus esityksessään romuttaa tai heikentää vanhaa hankintahintaolettamaa 50 prosentista 40 prosenttiin, jolloin tämän luopuvan yrittäjän verotus tätä kautta kiristyy silloin, kun se menee ulkopuolelle tämän lähisuvun.

Tässä asiassa on syntynyt todella kevytmielinen esitys, vaikka tätä esitystä pidän muuten erinomaisen hyvänä. On hyvä, että tällainenkin syntyi, kun viime kaudella hallitus ei kyennyt tätäkään antamaan. Onhan tässä vähän parempaa, mutta vielä paljon täydellisempään tulokseen olisi voitu mennä, jos olisi tehty huolella ja oikein tämä asia.

Sitten jos katsotaan, mitä muuten tähän asiaan liittyisi, voisi sanoa, että tämän mietinnönkin perusteella voi todeta, että tämä asia on puolitekeissään ja kesken. Jospa nyt kuulisi jostakin hallituksen rintamasta sellaisen sanan, missä todetaan ja tunnustetaan, että tämä on kesken, tätä pitää parantaa. Mutta tämän vuoden puolella tapahtuneiden sukupolvenvaihdosten osalta on nyt sitten erinomainen kädenojennus siinä, että valiokunta ei ole vielä tästä hallituksen esityksestä poikennut siinä, että olisi kirjoittanut tänne, että ei tätä voida toteuttaa kuin lain voimaantulon jälkeen toteutuneissa vaihdoksissa, vaan tänne on syntynyt myöskin mietinnön sisälle perusteluihin hallituksen esityksen kautta todettuna tämä, että tätä toteutetaan ja sovelletaan kaikkiin niihin sukupolvenvaihdoksiin, mitä on tapahtunut tämän vuoden puolella. Niitä ei ole tapahtunut monta, mutta niihin muutamaankin se olisi suuri vääryys, jos se olisi jätetty huomiotta tässä asiassa.

Mutta se, mitä lupasin sitten tähän sisältöön muuten: Tämä on niin kuiva, että tämä melkein, vaikkei tätä olisi valiokunnassa edes pohdittukaan, olisi voitu käsitellä ensimmäisessä käsittelyssä aivan samoilla puheilla, samalla sisällöllä kuin tämä mietintö nyt pitää täällä sisältönään kirjoitettuna, mutta täällä on tämä vastalause. Arvostan ja ymmärrän erinomaisesti tässä erityisesti kokoomuksen valiokuntaedustajia, että on oltu hereillä ja katsottu, että jotain parannettavaa olisi olemassa, mutta kevyt on vastalause olemassa, jos se opposition edustajana on tehty ja toteutettu. Tähän asiaan voisi katsoa, että tämä vastalause on sen henkinen, että tässä on kokoomuksenkin valtiovarainvaliokuntaedustajilla ollut sellainen käsitys, että ikään kuin muistelette viime hallituskautta ja olisitte vielä hallituksessa ollen vähän niin kuin kaivaneet tätä asiaa näkyviin, mutta jyrkempiä parannusesityksiä olisi pitänyt tähän tulla ja syntyä. (Eduskunta: Tulkaa oppositioon!) — Edustaja, ei tästä pitkä matka sinne ole olemassa. Tästä aika helppo on tulla.

Mielestäni tietenkin tämä vastalauseen lausumaehdotus on hyvä, missä edellytetään hallitukselta ripeitten toimenpiteitten esitystä jo 2005 talousarvion puitteissa. Tämä on kyllä utopiaa. Ei se tule toteutumaan, puhuu täällä sen puolesta taikka vastaan, mutta kyllä jos olisin ollut tässä rivissä ja joutunut tämmöisen vastalauseen allekirjoittamaan, mikä on näin lepsu ja vaatimaton, niin olisi minua kyllä ankarasti ja syvästi hävettänyt tämmöiseen yhtyä. Sen pohjalta toivon, että toimenpiteet niin opposition kuin hallituspuolueittenkin osalta olisivat näissä asioissa tulevaisuudessa vastuuntuntoisempia, vastuunkantoisempia ja johtaisivat ja ainakin pyrkisivät parempaan yrityselämään, yritysten jatkuvuuteen täällä Suomessa.

Yhtenä asiana vielä, herra puhemies, kun tuoreita voimia kerran tänne on saapunut, voisi ottaa esille sellaisenkin tekijän, kun kysymys on siitä, että ei ole suoraan omia lapsia jatkajana. Se johtuu monestikin siitä, että yrittäjän elämä on niin kiivasta ja kiireistä ja hätäistä, ettei kerkiä, ei yksinkertaisesti. Siinä on niin molemmat puolisot kiinni, ettei vaan lapsia synny eikä siunaannu, kun ei niitä keritä varmaan edes yrittääkään. Tältä osin tätä asiaa pitäisi katsella, nimittäin suvussa on kuitenkin joku ja jostain tulee, ja näin tämä asia syntyisi ja tulisi parempaan holliin. Se ei myöskään liity tietysti tähän valtiovarain mietintöön eikä tähän hallituksen esitykseen, mutta koskaan tätä suomalaisen yhteiskunnan jatkuvuuden lisäämistä syntyvyyden kautta ei pidä unohtaa eikä väheksyä.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puhetta opposition kannustamiseksi oli ihan ilo kuunnella, sen verran räväkkää kuultavaa se oli, ja toki oppositio varmaan kaipaakin kannustusta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan perintö- ja lahjaverolakia muutettavaksi siten, että maatilojen ja perheyritysten sukupolvenvaihdosten verotusta huojennetaan nykyistä suuremmassa määrin. Maatilaan ja muuhun yritykseen kuuluvan varallisuuden arvo huojennusta laskettaessa ehdotetaan alennettavaksi 40 prosenttiin varallisuusverotuksessa sovellettavasta verotusarvosta. Nykyisinhän huojennuksen laskennan perusteena on täysi verotusarvo. Hallituksen esitys perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamiseksi merkitsee perheyrityksille tervetullutta veronhuojennusta, jolla helpotetaan edessä olevia sukupolvenvaihdoksia. Perheyritysten liiton mukaan noin 80 000 yritystä Suomessa tulee seuraavien kymmenen vuoden aikana kokemaan sukupolvenvaihdoksen, siis todella merkittävä ja suuri määrä. Uudistuksella edistetään myös työllisyyttä ja tuetaan sukupolvenvaihdokseen tulevien yritysten toiminnan jatkuvuutta sekä suomalaisen omistuksen edellytyksiä.

Hallituksen esitykseen sisältyy kuitenkin myös epäkohtia, joita tässä useassa puheenvuorossa onkin jo tuotu esille, tai pikemminkin uudistus on jäämässä puutteelliseksi. Veronhuojennuksen ulkopuolelle ovat nyt jäämässä ne perhe- ja sukuyritykset, joissa omistajia on niin useita, että omistus jää alle 10 prosenttiin yhtiön osakkeista. Perintö- ja lahjaverolain 57 §:n nykymuodon mukaan "Edellä 55 ja 56 §:ssä tarkoitetaan maatilan tai muun yrityksen osalle myös vähintään yhtä kymmenesosaa maatilan tai yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista". Sukupolvenvaihdoksissa saatava veronhuojennus toisin sanoen edellyttää, että jatkajan omistukseen siirtyy vähintäänkin 10 prosenttia yhtiön osakekannasta tai osuuksista.

Voimassa olevaan 57 §:ään sisältyvä ehdoton raja on ongelmallinen, ja siihen olisi samassa yhteydessä pitänyt puuttua. 10 prosentin osakkuuskynnys on aivan liian ankara. Suomessa on paljon työllistäviä ja kasvavia perhe- ja sukuyrityksiä, joissa omistus on hajautunut eikä omistajilla ole 10:tä prosenttia ylittäviä omistusosuuksia. Nämä sukuyhtiöt eivät hyödy huojennuksesta ollenkaan, vaikka niiden omistus ja johto ovatkin keskitetysti yhden suvun hallinnassa. Tältä osin veronhuojennus ei edistä yritystoiminnan jatkumista suvun tai perheen piirissä, vaikka sukupolvenvaihdosten helpottaminen myös näissä tilanteissa olisi erittäin tärkeää. Tällaisen eriarvoisuuden säilyttäminen laissa ei ole mielestäni ollenkaan perusteltua.

Yhtiöissä, joissa omistus jää osaksi alle 10 prosentin osuuksiin ja osakkeiden omistusosuudet vaihtelevat 10 prosentin molemmin puolin, saattaa sukupolvenvaihdosten yhteydessä syntyä vakavia ongelmia. Tiukat omistusrajat lyövät helposti kiilaa perheen sisälle. Toiset saavat huojennuksen, toiset taas eivät. Intressit hajoavat, ja yrityksen mahdollisuudet toiminnan mielekkääseen jatkamiseen vaarantuvat maksettavaksi lankeavien kohtuuttomien perintöverojen johdosta. Raskaat perintöverot on kuitenkin jostakin rahoitettava, ja ainoa tapa onkin yleensä irrottaa verorahat tulevista osingoista tai myydä yritys.

Kun osinkoverotus kiristyy, kiristyy vastaavasti myös perhe- ja sukuyritysten perintöverotus noin 20 prosentilla. Merkittävät perhe- ja sukuyritykset ovat siis ikävällä tavalla ajautumassa verouudistuksen väliinputoajiksi. Vähemmistöosakkaan asema perheyhtiössä ei ole helppo. Osakkeita on vaikea myydä, ja päätöksenteon suhteen osakas on muiden armoilla, mutta maksaa kuitenkin tuntuvaa perintöveroa. Perheyritysten liitto on lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle ehdottanut, että nykyinen 10 prosentin vähimmäisosuuden vaatimus tulisi alentaa 5 prosenttiin. Mielestäni tämä on erittäin vakavasti harkittava ehdotus.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on mietintönsä perusteluissa kiinnittänyt huomiota myös tähän kysymykseen ja todennut ongelman olemassaolon niiden toimivien perheyritysten kohdalla, joissa omistus on pirstaloitunut alle 10 prosentin suuruisiin osiin. Näiden yritysten sukupolvenvaihdoksissa ei voida käyttää hyväksi sen paremmin perintö- ja lahjaverolain kuin tuloverolain huojennussäännöksiä. Kuitenkin nämä yritykset ovat samalla myös suuria työllistäjiä ja siksi niiden tulevaisuuden toimintaedellytyksistä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Valiokunta pitää kuitenkin kaavamaista 10 prosentin rajaa tarpeellisena ja ymmärrettävänä, vaikka myöntääkin siihen yksittäistapauksissa sisältyvän ongelman. En ymmärrä tässä mietintöön kirjattua logiikkaa. Jos lainsäädännössä ei voida puuttua verotuksellisiin ongelmiin ja epäkohtiin, niin missä tilanteessa se tulisi sitten tehdä? Mielestäni perusteluiksi ei riitä valiokunnan toteamus "Koska 10 prosentin omistusosuusvaatimus on yleinen muualla verolainsäädännössä ja myös eurooppalaisessa veronormistossa, valiokunta ei pidä sen alentamista sinänsä aiheellisena". Hieman tästä jää käsien pesemisen maku. Miksi ongelmat vain todetaan, mutta niihin ei uskalleta tai haluta puuttua?

Pehmennyksenä valiokunnan mietintöön on kuitenkin kirjattu toteamus siitä, että sukupolvenvaihdos voitaisiin ottaa kuitenkin yhtenä puoltavana perusteena huomioon silloin, kun veronmaksuun haetaan vapautusta perintö- ja lahjaverolain 53 §:n nojalla, jos toiminnan jatkaminen vaarantuu veronmaksun vuoksi.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustajat ovat valiokunnan mietintöön jättämässään vastalauseessa, johon ovat myös kristilliset yhtyneet, nostaneet ansiokkaasti esille 57 §:ään sisältyvän epäkohdan. Vastalauseessa ehdotetaan hyväksyttäväksi lausumaa, jonka mukaan hallituksen tulisi pikaisesti selvittää edellytykset laajentaa sukupolvenvaihdoksiin liittyvän verohuojennuksen saajien piiriä ja tuoda tarvittavat lakimuutokset eduskunnan käsittelyyn viimeistään vuoden 2005 valtion talousarvion yhteydessä. Tämä lisäys on erittäin tarpeellinen, ja toivon, että eduskunnasta löytyisi enemmistö tämän vaatimuksen taakse. Kyse on monen perheyrityksen tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Kokoomusedustajat ovat vastalauseessaan kiinnittäneet huomiota myös toiseen veronhuojennukseen liittyvään ongelmaan, jonka Suomen Yrittäjät ovat lausunnossan valtiovarainvaliokunnalle tuoneet esille. Omistajanvaihdoksissa lähisuvun ulkopuolisilla ei nykyisin ole käytettävissään vastaavia huojennuksia kuin lähisuvun välillä. Kun kannustimet rajoitetaan vain lähisukuun, tällä on väistämättä negatiivisia vaikutuksia yritystoiminnan jatkamisen mahdollisuuksiin ja työpaikkojen säilyttämiseen. Yrittäjän ikääntyessä yritystoiminnan lakkauttaminen voi monissa tapauksissa olla ainoa vaihtoehto, mikäli lähisukua ei ole tai se ei ole halukas jatkamaan yritystoimintaa. Samanaikaisesti hallituksen yritysveropäätösten mukainen hankintameno-olettaman alentaminen kiristää muiden kuin lähisuvun välillä suoritettujen omistajanvaihdosten verotusta. Olisikin siis selvitettävä, miten yrityksiä voitaisiin kannustaa löytämään jatkajia myös lähisuvun ulkopuolelta. Suomen Yrittäjien mukaan luovutusvoittoverohuojennus tulisikin laajentaa muihin kuin lähisukulaisten välisiin luovutuksiin, kun ne johtuvat yrittäjän ikääntymisestä.

Arvoisa puhemies! Perheyritykset työllistävät yli kaksi kolmannesta yksityisen sektorin työvoimasta eli yli 650 000 henkilöä. Yli 90 prosenttia suomalaisista yrityksistä on perheyrityksiä. Veronhuojennuksella on merkittäviä yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia, koska suuret ikäluokat ovat luopumassa yritysten veto- ja omistajavastuusta. Sukupolvenvaihdokset ovat usein pitkäkestoisia ja monimutkaisia prosesseja, joista kansainvälisen tutkimustiedon perusteella jopa neljä viidestä epäonnistuu. Perheyritysten liiton mukaan Suomessa perintöverotus on Euroopan viidenneksi kireintä, joten veronhuojennuksen myötä saavutettava verokilpailukyvyn vahvistuminen on merkittävä parannus yritysten toimintaedellytyksiin ja rohkaisee toivottavasti perheyrityksiä omistusten siirtoihin. (Ed. Ala-Nissilä: Eikö se ole hyvä, hallitus hoiti sen, mitä kokoomus ei pystynyt hoitamaan?) — Kyllä, mutta hallitus jätti tämän erittäin puutteelliseksi, minkä omassa puheenvuorossani totesin. Toivon, että hallitus ottaa onkeensa sen, mikä sisältyy myös kokoomuksen vastalauseeseen. Toivon, että ed. Ala-Nissilä erityisesti vie tätä asiaa eteenpäin tunnettuna veroasiantuntijana.

Arvoisa puhemies! Puheeni lopuksi: Hallituksen esitys sukupolvenvaihdoksissa siirtyvän omaisuuden arvostuksen alentamisesta on erittäin tarpeellinen ja kannatettava. Toivon kuitenkin, että eduskunta näkee tärkeäksi ottaa huomioon myös vastalauseessa esitetyt erittän tärkeät näkökohdat.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela, kiireinen mies, lähti pois. Olisin sen verran todennut, kun hän ruoti meidän vastalausettamme, että tämä on semmoista rakentavaa oppositiopolitiikkaa, ja on tietysti hyvä aina katsoa, minkälaista sellainen oppositiopolitiikka on.

Ed. Sinnemäelle olisin todennut muutaman asian kanssa. Silloin, kun puhuttiin suosiolahjasta, niin sehän on aivan eri tilanne kuin nyt on kyseessä. Suosiolahjan ideahan on se, että joku mahdollisesti jatkaa yritystä tai maatalouden harjoittamista ja se ei onnistu, jos ei sitä mahdollisesti suosita, sen takia että joudutaan maksamaan liian paljon. Voi olla, että ne muut serkukset eivät ole kiinnostuneita siitä yritystoiminnasta tai maatalouden harjoittamisesta tai heillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Tämä koskee vain ja ainoastaan niitä tilanteita, joissa lahjalla tai perinnöllä luovutetaan omaisuutta ja yritys jatkaa. Lisäksi niiden, jotka tämän huojennuksen saavat, pitää työskennellä siinä yrityksessä. He eivät voi olla muualla töissä. Sitten edelleen siinä samassa pykälässä on se tilanne, jossa tehdään vastikkeellisesti luovutus. Siinä käytetään edelleen 50:tä prosenttia ja käypää arvoa, mikä määrittää sen rajan, onko lahjan luonteinen kauppa vai ei.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, kun täällä on puhuttu perheyrityksistä ja siitä, millä tavalla halutaan perheyrityksiä jatkaa, on hyvä muistaa, että perheyrityksessä kvartaalitalous ei tarkoita neljännesvuotta vaan neljännesvuosisataa. Perheyrityksessä, niin maatilalla kuin yrityksessäkin, ajatellaan sitä yritystä ja maatilaa ja sitä sukupolvea, joka sen hoitaa, jotta se edelleen jatkuisi myös seuraavan sukupolven omistukseen ja seuraavan ja seuraavan. Eli ajatusmalli on paljon pidemmällä kuin yhdessä vuodessa tai edes viidessä vuodessa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämä lakiuudistus on mitä tervetullein, ja voi tähän sanoa, että vihdoinkin se toteutuu. On siitä niin paljon puhuttu ja kauan sitä odotettu, ja nyt tämä sukupolvenvaihdoshelpotus on tapahtunut ja täyden arvon sijasta 40 prosenttiin arvotetaan varallisuusverotuksessa yritysvarallisuuden siirtoa sukupolvelta toiselle.

Herra puhemies! Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota kolmeen seikkaan, jotka ovat täällä jo keskustelussa tulleet esille. Metsätalousyrittäjien osalta totean, että tämä on seurattava asia, niin kuin kokoomuksen vastalauseessakin on mainittu, mutta mielestäni se on mainittu aivan hyvin myöskin tässä mietinnössä. Tämä asia on seuraamisen väärti, ja silloin kun on kysymyksessä aktiivinen metsätalousyrittäminen, niin mielestäni sen tulisi kuulua tämän piiriin, ja nyt kun tätä asiaa seurataan, niin uskon, että tällainen muutos tähän myöskin aikanaan tehdään.

Samoin on laita sisarten ja näiden lasten jatkajina toimimisen ja sen selvittämisen, löytyvätkö huojennussäännösten piiriin myöskin sitten hieman kauempana olevat sukulaiset, jotta yritystoimintaa pystytään jatkamaan.

Aivan samalla tavalla myöskin tätä 10 prosentin osuutta omistusoikeudesta täytyy tarkastella, koska perheyritykset ovat useimmiten jakautuneet useammalle perheenjäsenelle ja silloin omistusoikeuden määrä saattaa hyvinkin olla 10 prosenttia ja allekin siitä.

Puhemies! Eräs asia, joka ei ole tässä mietinnössä mukana, on verotusarvot. Toivon myöskin, että sitä seurataan, niin että eri puolilla Suomea verotusarvoissa noudatetaan samanlaista käytäntöä, jottei tämä erinomainen lakiuudistus ja huojennus valu hukkaan siinä, että verotusarvot nousevat ja näin ollen sitä 60 prosentin hyötyä ei tästä sitten saadakaan, vaan että verotusarvot pysyvät kohtuullisena.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Erityisellä tyytyväisyydellä tervehdin sitä, että ed. Jari Koskinen puheenvuorossaan jaksoi siteerata näitä asioita vähän laajemmin, mitä yritin tuossa valotella. Mutta voisi sanoa, että pikkasen ed. Koskisen puheenvuoro oli pehmeänlainen. Se oli kyllä hyvin tämän vastalauseen henkinen ja mietintöön liittyvän vastalauseen sisältöinen. Mutta, herra puhemies, erityisellä tyytyväisyydellä panin merkille, että ed. Holmlund yrittäjäedustajana oli paneutunut tähän asiaan ja kantoi huolta, vaikka eduskunnassa ei muuten näytä kovin paljon tämä asia eikä mietinnön sisältö kiinnostavan. Tässähän tietysti on luotettu siihen hallituksen esitykseen, että se kulkee semmoisenaan eikä täällä paljon kehuttavaa eikä puhuttavaa tähän asiaan ole olemassa. Tältä osin, herra puhemies, totean, että jos ei viisaampia ajatuksia lisää tule, niin en aio enää käyttää tässä puheenvuoroja.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä lopuksi voi todeta sen, että se ero, mikä on mietinnöllä ja vastalauseella, on aika olennainen ero. Mietinnössä todetaan, että 10 prosentin omistusosuusvaatimus on yleinen muualla verolainsäädännössä ja myös eurooppalaisessa veronormistossa ja että valiokunta ei pidä sen alentamista sinänsä aiheellisena. Eli tänne on linjattu, että 10 prosenttia on hyvä, vaikka tiedetään, että ongelmia on ja että 10 prosenttia on liian suuri omistusvaatimus monissa perheyrityksissä. Noita perheyrityksiä voisi luetella kymmenittäin, merkittäviä suomalaisia yrityksiä. Meidän vastalauseemme taas lähtee siitä, että tämä on ongelmallinen ja että asia pitää korjata ja ne uudistusesitykset pitää tuoda vuoden 2005 valtion talousarvion yhteydessä käsittelyyn.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä ei ole pidetty aiheellisena tätä korjata, mutta on todella tätä ongelmaa siinä käsitelty ja todettu, että verolainsäädännön avulla siihen mahdollisesti jossain tilanteessa, jossa verotus on sukupolvenvaihdoksen este, voitaisiin puuttua. Ed. Jari Koskiselle täytyy todeta, että tämä on varmaan rakentavaa oppositiopolitiikkaa, mutta oikeastaan ei kovin uskottavaa, herra puhemies. Tämä esitys makasi valtiovarainministeri Niinistön pöytälaatikoissa kahdeksan vuotta, eikä sitä sieltä saatu millään pois. Nyt kun tuli uusi hallitus, niin tämä toteutetaan, ja se on hyvä juttu. Tietenkin voimme täällä tehdä vastalauseita, mutta ne eivät kansan silmissä ole kovin uskottavia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko täällä tarkoituksenmukaista tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat kansan silmissä uskottavia. Mielestäni asioihin pitää puuttua silloin, kun ne ovat esillä. On peräti hyvä, että Niinistön pöytälaatikosta on nykyinen hallitus löytänyt onneksi nämä paperit, olisivat voineet jäädä löytymättäkin.

Haluan vielä kiittää ed. Seppo Lahtelaa siitä kannustuksesta, minkä hän äsken toi esille. Voin kuitenkin todeta, että kyllä oma huoli lähtee yrittäjäkentän huolesta ja sitä yritän täällä myöskin pitää esillä. Sen verran haluan vielä sanoa näihin euromääriin, että minua on ainakin hämmästyttänyt eräs yhteydenotto, jossa hyvän, vakavaraisen, erittäin hyvin työllistävän perheyrityksen johdossa todettiin, että sukupolvenvaihdos maksaa heille 2,4 miljoonaa euroa.