Suvi Lindén /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa on kysymys tuloverolain 69 §:n muuttamisesta siten, että myös kulttuuriseteli olisi veroton etu työntekijälle silloin, kun työnantaja sen hänelle tarjoaa.

Työntekijät ovat työnantajansa tärkein pääoma, ja yrityksillä on tarve huolehtia työvoimastaan ja edistää työssäjaksamista. Päähuomio on tietysti töiden organisoinnissa, kuormittamisessa, johtamisessa, mutta yhä keskeisemmiksi ovat nousemassa toimenpiteet, joilla työkykyä ylläpidetään. Tässä suhteessa sekä liikunta että kulttuuri näyttelevät keskeistä osaa. Näin ollen työnantajan intressejä palvelee mitä suurimmassa määrin helppous ja joustavuus tukea sekä liikunta- että kulttuuripalvelujen käyttöä.

Liikunnan tiedetään edistävän terveyttä, ja itse asiassa työnantajat panostavat työntekijöiden liikkumiseen tällä hetkellä noin 170 miljoonaa euroa vuodessa. Marraskuussa 2003 eduskunta teki päätöksen, jonka perusteella liikuntaseteli määriteltiin tietyin edellytyksin verovapaaksi eduksi saajalleen. Monin tavoin kulttuuriseteli muistuttaa liikuntaseteliä. Kummassakin on kyse työkykyä ylläpitävästä toiminnasta, yrityksen henkilöstölleen tarjoamasta työsuhde-etuudesta, ja taloudelliset vaikutukset muistuttavat melko pitkälle toisiaan.

Keskeinen peruste liikuntasetelin verottomuudelle on ollut työkykyä ylläpitävä ominaisuus. Liikuntasetelin myötä on korostunut myös kulttuurin merkitys työkykyä ylläpitävänä toimintana. Itse asiassa muun muassa sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut jo monta vuotta meneillään hanke nimellä Terveyttä kulttuurista. Monenlaiset tutkimukset todistavat sen, että kulttuuri lisää henkistä jaksamista. Tämän päivän työyhteisössä henkisen työssäjaksamisen merkitys on äärimmäisen tärkeää, joten ei voida lähteä siitä, että ainoastaan liikunta lisää työssäjaksamista.

Verottomuuden laajentaminen kulttuurin suuntaan lisäisi myös kokonaisvaltaista henkilöstöpolitiikkaa, ja tutkimusten mukaan osa henkilöstöstä katsoo työvireytensä lähteeksi liikunnan ja osa kulttuurin. Nykyisellä lainsäädännöllä kulttuuriseteli on veronalaista tuloa, jolloin siitä tulee maksaa sivukulut ja suorittaa ennakonpidätys. Tämän vahvisti korkein hallinto-oikeus tänä keväänä. Näillä edellytyksillä kulttuurisetelillä ei liene kovin suuria menestymisen mahdollisuuksia. Tuloverolain 69 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään virkistykseen liittyvien etujen veronalaisuudesta. Tässä momentissa määritellään liikuntaseteli työnantajan järjestämäksi virkistys- tai harrastustoiminnaksi. Tässä lakialoitteessa esitetään, että tähän momenttiin lisätään maininta kulttuurisetelistä.

Kun eduskunta marraskuussa 2003 muutti kyseistä pykälää, silloin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todettiin seuraavasti:

"Olennaista on siis, että työntekijän saama etu on tavanomainen ja kohtuullinen. - -

Valiokunta pitää vaatimusta varmistua etuuden käyttäjästä sinänsä perusteltuna ja oikeutettuna, mutta toteaa, ettei sitä ole aihetta tulkita liian kahlitsevasti. Edun todellinen käyttäjä voidaan tarkistaa valiokunnan käsityksen mukaan käytännössä joustavasti eri tavoin. Olennaista on, että etuuden käyttäjä voidaan tarvittaessa aina todeta."

Lisäksi valiokunta totesi: "Valiokunta pitää liikuntaseteleitä koskevaa uudistusta mahdollisista alkuvaiheen soveltamisongelmista huolimatta myönteisenä. Se antaa työnantajille joustavan keinon tukea työntekijöiden liikuntaa ja rakentaa työhyvinvointia sitä kautta. Säännös selkiinnyttää myös oikeustilaa ja saattaa pienet yritykset tasaveroisempaan asemaan muiden työnantajatahojen kanssa."

Mielestämme kulttuuriseteli tulisi määritellä samalla tavoin verottomaksi kuin liikuntasetelikin, ja tähän löytyy kyllä monen näköisiä ja monelta katsantokannalta vahvoja perusteluja.

Tällä hetkellä työntekijä ei itse voi päättää, missä virkistäytyy kulttuurin parissa. Kun sinulla on liikuntaseteli käytössä, voit itse päättää, menetkö tennishalliin pelaamaan tennistä vai keilaamaan vai kuntosalille. Mutta kun kysymys on työnantajan tarjoamasta kulttuurista, silloin täytyy olla esimerkiksi työnantajan hankkima teatteriesitys tai työnantaja hankkii tiettyyn konserttiin liput. Tämä rajoittaa ja kahlitsee tietysti mahdollisuutta valita. Mielestäni tämä ei ole oikein. Kun kuitenkin työnantajan tarjoama virkistys kulttuurin parissa on verovapaata tuloa silloin, kun työnantaja määrittelee esityksen tai konsertin, miksi sitten liikunnassa annetaan mahdollisuus valita liikuntatapa tai liikuntamuoto? Tässä pitäisi saada samanvertainen kohtelu, ja uskon, että kaikkien kannalta lopputulema olisi hyvä.

Yrityksille kulttuuriseteleiden tarjoaminen on täysin vapaaehtoista toimintaa. Näin ollen minkäänlaisista kustannusten lisäyksistä ei voi olla kyse. Toisaalta yrityksille kulttuuriseteli merkitsisi yhtäältä jo nykyisin käytettävien panostusten osalta mahdollisuutta joustavampaan käytäntöön ja toisaalta jossain määrin tehtävää lisäpanostusta henkilöstön kulttuurin kuluttamiseen.

Selvitysmies Ralf Sund selvitti kulttuurijärjestöjen toimesta tämän setelin vaikutuksia ja merkityksiä, ja itse asiassa mikään taho ei vastustanut tätä selvitystä. Hänen mukaansa aina, kun muutetaan verolakeja, kysytään fiskaalisia vaikutuksia. Tällä hetkellä näitä kulttuuriseteleitä, joita sitten verotettaisiin, mitä kautta valtio saisi verotuloja, ei juurikaan ole, eli periaatteessa valtio ei tule menettämään verotulojaan sillä, että kulttuuriseteli saataisiin verovapaaksi, päinvastoin. Tällä on suuria merkityksiä varmasti suomalaisen kulttuurin tukemisessa.

Vuonna 2003 liikuntasetelin käyttöpaikkoja oli 500 ja 2 000 yritystä oli ostanut liikuntaseteleitä. Noin 4 prosenttia tästä liikuntatoiminnan koko yritystukivolyymista kulki liikuntasetelin välityksellä. Vuonna 2004 tämä oli jo kaksinkertaistunut. Kulttuurisetelin markkinat ovat huomattavasti pienemmät kuin liikuntasetelin, koska tosiasia on, että yritykset panostavat enemmän liikuntapalveluihin kuin kulttuuripalveluihin.

Kuten totesin, kulttuuriseteli olisi vauhdittamassa suomalaisten kulttuuripalvelujen tarjontaa. Selvitysmies Sund arvioi, että nettomääräisesti kulttuurilaitosten lippujen myynti kasvaisi 2—3 prosenttia. Toisaalta saataisiin toivottavasti uusia käyttäjäryhmiä ja tällä tavoin oltaisiin tukemassa erityisesti alueilla toimivia kulttuurilaitoksia. Tietysti sitä, millaiseen kulttuuritarjontaan seteli sidottaisiin, olisi syytä pohtia. Selvitysmies lähti siitä, että yksi mahdollisuus on lähteä valtion tuen piirissä olevista kulttuurilaitoksista, mutta itse näkisin parempana laajempaa käytön mahdollisuutta, koska meillä tässä maassa on hyvin paljon alueellisia kulttuuritoimijoita, kulttuuritapahtumia, jotka eivät saa valtion tukea, ja silloin nämä eivät olisi mahdollisia kulttuurisetelin käyttöpaikkoja. Mutta jos tällainen hanke etenee, niin varmasti siihen pelisäännöt löytyvät, löytyväthän ne tällä hetkellä liikuntasetelinkin osalta määritykset siitä, mihin se on mahdollinen käyttää.

Ennen kaikkea tämän lakialoitteen tarkoitus on kannustaa työnantajia tukemaan myös työntekijöidensä henkistä vireyttä, ja olen aivan varma, että kulttuurielämykset sitä lisäisivät.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen on allekirjoittanut suuri joukko kansanedustajia, ja toivon, että valtiovarainvaliokunnassa suopeutta tälle asialle saataisiin. En näe tosiaankaan mitään syytä, miksi liikunta- ja kulttuurisetelit ovat eriarvoisessa asemassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nimeäni ei tuossa allekirjoittajajoukossa ole ja hyvin yksinkertaisesta syystä, eli siitä, että en ole tällaisesta hankkeesta tiennyt eikä minulle ole sitä allekirjoitusmahdollisuutta tarjottu. Kun olen tähän nyt tutustunut ja erikoisesti, kun entinen kulttuuriministeri oman aloitteensa näin perusteellisesti esitteli, niin tuli mieleeni se, että tämä asia kannattaisi olla määräaikaisena lakina. Siis sillä tavalla, että todella nähtäisiin ihan, mikä vaikutus sillä on, mikä on työnantajien käyttäytyminen ja millä tavalla se vaikuttaa näihin kulttuuripalveluihin, syntyisikö niitä vai täytettäisiinkö tyhjiä paikkoja jnp. Siis harvoin näitä asioita voi kokeilla ja tutkia, mutta tässä ilmeisesti olisi juuri sellainen mahdollisuus olemassa.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvitysmies Sund omissa ehdotuksissaan esitti, että opetusministeriö yhdessä kulttuurialan kattojärjestöjen kanssa tekisi sitten selvityksen ja tätä seurattaisiin. On erittäin helppo seurata, miten kulttuuriseteliä käytetään ja millä tavoin se piristäisi Suomen kulttuurielämää. Ihan aidosti uskon siihen, kun kulttuurin tukemisesta puhutaan ja mietitään niitä keinoja, joilla sitten sitä resurssia sinne voitaisiin ohjata, että tällä monikin pieni paikkakunta ehkä voisi saada piristystä kulttuurielämälleen, kun työnantajat ja yritykset olisivat kulttuurisetelin kautta tukemassa sitten paikallisia tapahtumia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ennen eduskuntaan tuloa jouduin olemaan näiden asioiden kanssa aika paljon tekemisissä lähinnä liikuntapuolen osalta. Sillä työpaikalla, missä satuin olemaan, hyvin pieni osa käytti näitä liikuntasetelimahdollisuuksia. Se oli joku 5—6 prosenttia. Minusta tämän tyyppinen ajattelu, mitä tässä ed. Lindén esitti, olisi hyvä täydennys siinä mielessä, koska ilmeisesti ne tulisivat olemaan eri ihmiset, jotka käyttäisivät näitä eri asioita. Kun miettii sitten taas kulttuurivaikutuksia, niin kuitenkin liikunnassa on se näkemys ja työnantajan intressi saada ihminen kestämään vetreässä kunnossa ja liikkeellä, jotta jaksaa tehdä töitä kovasti, mutta kulttuuripuolella taas tulee se näköala, jotta todennäköisesti sieltä löytyy tämmöisiä innovaatioita ja luovuutta ja mahdollisesti jopa voi syntyä uusi keksintö siellä, koska se laittaa mielen liikkeelle ja avaa mahdollisuuksia.

Sen takia minusta tämä on ihan hyvä, ja niin kuin ed. Pulliainen totesi, voisi lähteä kokeilemaan. Kokeillaan, katsotaan, miten se otetaan vastaan, koska ei tämä kuitenkaan hirveän paljon tule maksamaan. Sen hedelmät voivat tulla takaisin eri tahoilta. Se voi tulla jaksamisen puolelta, mutta se voi tulla myös uuden kehittämisen kautta. Kulttuuri on semmoista, joka on kuitenkin ihmiselle tarpeellista ja avaa näköaloja.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kun katselin, ketkä ovat allekirjoittaneet tämän merkittävän ed. Lindénin aloitteen, niin löydän sieltä muun muassa omasta ryhmästäni TUL:n puheenjohtaja Kalevi Olinin nimen ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Matti Saarisen nimen ja monia muita mielenkiintoisia nimiä. Tämä kertoo, että tässä ei ole taustalla minkäänlaisesta kulttuurin ja liikunnan vastakkainasettelusta kysymys, niin kuin ei voi ollakaan eikä pidäkään olla.

Itse jossain määrin vierastan tätä muotisuuntausta, että kehitellään kaikenlaista seteliä eri yhteiskunnallisiin funktioihin. Jotenkin vierastan sitä näkökulmista, joita ei nyt ole mahdollisuus perustella tässä lyhyessä puheenvuorossani. Itse en hirveästi halua elää missään seteliyhteiskunnassa, mutta okei, tämä tarkoitus ja tavoite on hyvä. Viime eduskuntavaalien alla Ruotsissa sosialidemokraatit ottivat hallitusohjelmaan tavoitteekseen poistaa museoista sisäänpääsymaksut. Ruotsissa on museoissakäynti kasvanut merkittävästi, ja siinä on taustalla sellainen ihmis- ja yhteiskuntanäkemys, jossa kulttuurilla on tärkeä sijansa.

Haluan uskoa, että tälläkin aloitteella tähdätään erittäin tärkeisiin ja arvokkaisiin päämääriin. On helppo yhtyä näihin myönteisiin näkemyksiin, joita tässä kollegat ovat nyt lähetekeskustelun yhteydessä esittäneet, ja tämä liikunta- ja kulttuurisetelin rinnastus kyllä toimii tässä yhteydessä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse myös allekirjoittanut tämän ed. Lindénin tekemän aloitteen tästä kulttuurisetelistä. Kun itse toimin tuolla mukana kulttuuripuolella ja tiedän ne voimavarat ja resurssit, mitkä hyvin pienillä paikkakunnilla on tuottaa nimenomaan kulttuuriin liittyvää toimintaa, niin näkisin kyllä todella tämän merkittävänä kädenojennuksena näille vapaaehtoisille järjestöille, tueksi tavallaan myös niiden toimintaan. Kyllä myös työntekijälle on yhtä tärkeää sekä liikunnallinen muoto että myös tällainen kulttuurillinen muoto, jolloin he saisivat itse sitten valita, kumpaa he käyttävät, ja he olisivat tasavertaisessa asemassa keskenänsä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kulttuuriharrastusten edistäminen on tärkeää, samoin kuin henkisen vireyden ja työkyvyn ylläpitäminen. Aloitteen tavoitteet ovat siis tärkeitä. Vaikka nämä päätavoitteet tässä tulivat hyvin esille, niin ehkä tällainen voisi olla myös lisäarvoa tuova palkitsemisjärjestelmä. Työnantaja ehkä voisi käyttää sitä sellaisenakin.

Itse en ole tätä allekirjoittanut, mutta voisin hyvinkin kannattaa tätä näillä esille tuoduilla perusteluilla nimenomaan tämmöisenä aluksi määräaikaisena lakina, kokeiluna. Itse vähän samalla tavalla kuin ed. Gustafsson vierastan sinällään näitä kaikkia uusia seteleitä, joilla verotukseen vaikutetaan ja verotusta hyödynnetään, mutta tämä on erittäin mielenkiintoinen aloite ja asiaa ehkä määräaikaisena voitaisiin kokeilla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti. Minulle tuli sama mielleyhtymä tästä ed. Gustafssonin ajattelusta siinä, jotta tämä seteli-sana on vähän semmoinen omituinen ja johtaa varmaan tämmöisiin seteliselkärankaisiin, jotta ei saada muuten liikenteeseen kuin seteleillä. Mietin semmoista, jotta eikö siihen voisi vaikka kulttuuriketunnahka laittaa sitten, kun se oravannahkakin on vähän vanhentunut.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellähän jo kyseinen pykälä mahdollistaa työnantajalle kohtuullisen etuuden antamisen virkistys- ja harrastustoimintaan työntekijöille. Lähinnähän tässä on kysymys nyt siitä, että liikuntapuolella se valinnanvapaus on sillä liikkujalla ja kulttuuripuolella työnantaja määrittelee, mitä kulttuuria se on, ja silloin se hyvin usein sitten sidotaan niin, että koko työyhteisö menee, kaikki mennään yhdessä teatteriin. Mutta tämä sitten tekee ongelmalliseksi joskus sen, että ajankohdat eivät välttämättä sovi, ja tietyllä tavalla se tasa-arvo nyt sitten ikään kuin sen virkistys- ja harrastustoiminnan sisällä ei toteudu.

Eduskunta on nähnyt tärkeänä liikunnan edistämisen, ja tiedetään, että se on meille kaikille hyväksi. Sen vuoksi tähän tuloverolain pykälään muutos 2003 tehtiin ja silloin siihen liikunta kirjoitettiin. Tietyllä tavalla nyt on testattu sitten korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että kun puhutaan virkistys- ja harrastustoiminnasta, pitääkö se sisällään kulttuurin. Korkein hallinto-oikeus päätti tänä keväänä, että sinällään kulttuuri on virkistys- ja harrastustoimintaa, mutta tämä pykälä edellyttää, että sen pitää olla työnantajan järjestämää, elikkä työnantaja määrittelee, missä se tapahtuu.

Eli tässä on kysymys siitä, että liikunnan lisäksi mainitaan kulttuuri tässä momentissa. Silloin se antaa sen vapaan mahdollisuuden, ja silloin voidaan lähteä siitä, että se on kohtuullinen etu, puhutaan pienistä summista, verottaja sen on tarkkaan määritellyt, mutta työntekijä pystyy itse päättämään, meneekö konserttiin vai teatteriin, kun sitten vielä määritellään, mikä on sitä kulttuuria. Tämä on tässä lakialoitteessa se tärkeä pointti, että nämä olisivat sitten rinnakkaisia tai tasaveroisia virkistys- ja harrastustoiminnan näkökulmasta.