Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsitteli liikennepoliittista selontekoa varsin kattavasti kuullen kaikkiaan joko suullisesti tai kirjallisesti 58:aa asiantuntijaa ja tehden myöskin hyvää yhteistyötä ministeriön suuntaan — kiitokset ministerille! Toimittiin hyvässä hengessä, myöskin valiokunnassa, vaikka lopulta tähän esitykseen sisältyikin kaksi vastalausetta, jotka sitten myöhemmin esitellään, mutta valtaosasta näistä keskeisistä linjauksista olimme hyvin samaa mieltä.

Aivan aluksi haluan mainita sen, että monet tärkeät asiat ovat parastaikaa työryhmissä ja selvityksen alla, kuten esimerkiksi rautatieliikenteen kilpailun avaaminen, kaivostoiminnan kuljetustarpeet, liikenteen oikeudenmukainen hinnoittelu, merenkulun strategia, lentoliikenteen strategia, liikenneturvallisuussuunnitelman laatiminen ja tulevaisuuden polttoaineiden arvioiminen, nimenomaan näiden biopolttoaineiden kehittäminen ja siihen liittyvät asiat. Koska tämä mietintö on kaikkineen 38 sivua, niin nostan sieltä esille joitakin kohtia ja lopuksi käyn läpi ne lausumat, jotka valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi.

Ensimmäinen havainto on se, että enää vain 10—30 prosenttia liikenteen sääntelystä on kansallista. Valiokunta korostaakin, että tämä tekee kansainvälisen vaikuttamisen äärimmäisen tärkeäksi. EU-tasolla ja keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla tulee pystyä yhteistyössä toimialan kanssa vaikuttamaan sääntelyn ja linjausten sisältöön jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja tuoda painavasti esille muun muassa Suomen maantieteellisestä sijainnista sekä olosuhteista johtuvat erityispiirteet ja niistä aiheutuvat vaatimukset liikennettä koskevalle sääntelylle. Valiokunta pitää kansainvälistä ja EU-tason vaikuttamista yhtenä tärkeimmistä liikennepolitiikan painopistealueista, johon tulee jatkossa panostaa ja keskittyä voimakkaasti. Tähän voi ikään kuin selvennykseksi sanoa sen, että ei toivota, että ajaudutaan toista kertaa samanlaiseen tilanteeseen kuin rikkidirektiivissä.

Näistä kokonaisnäkemyksistä valiokunta toteaa myöskin, että väestön ja talouden voimakas keskittyminen kasvukeskuksiin ja niiden ympäristöön muodostaa liikenteen rahoitukselle kaksoishaasteen: Toisaalta on investoitava liikenneyhteyksien kehittämiseen kasvukeskuksissa, niiden liepeillä ja niiden välisessä liikenteessä. Toisaalta maaseudun tiet on pidettävä kunnossa, vaikka liikennemäärät pysyisivät ennallaan tai jopa vähenisivät.

Valiokunnan mielestä on suhtauduttava realistisesti liikenteen merkitykseen ilmastonsuojelussa. Liikenne aiheuttaa noin 20 prosenttia maamme haitallisista kasvihuonepäästöistä. Nopein tapa vähentää liikenteen aiheuttamia päästöjä on ajoneuvoteknologian kehitys ja vaihtoehtoisten polttoaineiden kehitystyö. Sen sijaan yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja toimiva joukkoliikenne vaikuttavat vasta pidemmällä aikavälillä, vaikka nekin ovat tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnitti varsin paljon huomiota suomalaisen logistiikan kilpailukykyyn. Koska pääosa vientimme markkinoista sijaitsee Keski-Euroopassa ja olemme merenkulkumatkan päässä sieltä ja yli 80 prosenttia kuljetuksista tapahtuu meritse, niin meriliikenteen kilpailukyky on hyvin tärkeä. Tärkeää on myös se, että logistiikan korkeita kustannuksia saadaan Suomessa alennettua. Sen vuoksi valiokunta haluaa selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön dieselveron palautusjärjestelmä.

Valiokunta korostaa myös sitä, että tehokkaasti toimiva runkoverkko kasvukeskusten välillä on tae maamme kilpailukyvyn säilymisestä ja samalla myös maan sisäistä muuttoliikettä hillitsevä ja alueellista kehitystä tukeva tekijä. Erityisenä painopisteenä valiokunnan mietinnössä korostuu Pohjois-Suomi, erityisesti kaivostoiminnan ja luonnonvarojen käytön lisäämisen aiheuttamat muutokset liikenteelle ja niiden hyödyntäminen sekä toisaalta Koillisväylän mahdollinen avautuminen ja yhteydet Jäämerelle mukaan lukien mahdolliset rautatieyhteydet tulevaisuudessa.

Venäjän osalta korostetaan erityisesti Suomen gateway-asemaa suhteessa Venäjän transitokuljetuksiin ja korostetaan myös sitä, että Venäjän talouden kasvu on saatava ulottumaan hyvillä liikenneyhteyksillä Kaakkois-Suomen, Itä-Suomen ja pääkaupunkiseudun lisäksi myös keskiseen ja läntiseen Suomeen.

Myöskin liikennejärjestelmän ja älykkään liikenteen ratkaisuista valiokunta kävi varsin pitkään keskustelua, ja totesimme, että liikennejärjestelmäkokonaisuuden toimivuutta, turvallisuutta ja ympäristötavoitteita voidaan pyrkiä edistämään uutta tieto- ja viestintäteknologiaa soveltavan älyliikenteen keinoin. Älyliikennettä voidaan hyödyntää muun muassa osana tienkäyttäjille tarjottavia palveluita, liikenteen ohjausta tai nykyaikaisia liikennevälineitä.

Perusväylänpito nousi hyvin voimakkaasti esille valiokunnan kuulemisessa. Tilannehan on tähän asti ollut se, että määrärahataso on pysynyt varsin samalla tasolla mutta ostovoima on heikentynyt kustannustason vuoksi. Valiokunnalla on tästä myöskin lausuma, jossa pidetään tärkeänä sitä, että perusväylänpitoon osoitetaan budjetin niin salliessa mahdollisesti myöskin lisää varoja, ja erittäin hyvänä pidetään sitä, että vuodesta 2016 alkaen selonteon mukaan siirretään 100 miljoonaa euroa lisää rahaa perusväylänpitoon.

Investointiohjelman osalta valiokunta toteaa, että tähän selontekoon sisältyy 20 liikennehanketta, joiden yhteinen arvo on noin miljardi euroa, ja lisäksi yksi elinkaarihanke, jonka investointikustannus on 240 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunnan kannanotossa, johon valiokunta yhtyy, on mainittu se, että kaikkineen näitä perusteltuja kehittämiskohteita, kiireisiä kohteita, olisi 8 miljardin euron edestä, mutta valiokunta pitää kuitenkin ehdotettua investointitasoa, siis nyt toteutettua tasoa, ottaen huomioon rahoituksen ennakoitavuuden ja pitkäjänteisyyden riittävänä tukemaan osaltaan investointien tasaista toteuttamista sekä alan vakaata työllisyyttä.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että pienillä hankkeilla voidaan merkittävästi parantaa liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta ja osana perusväylänpidon panostuksia myös nämä tulee muistaa.

Valiokunta kannattaa nyt tehtyä painopisteen siirtoa raideliikenteen kehittämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä myös rataverkon edelleensähköistämistä. Samassa yhteydessä valiokunta kuitenkin huomioi sen, että 70 prosenttia tavaraliikenteestä ja 11 prosenttia henkilöliikenteestä tapahtuu maanteillä ja sekin on muistettava investointi- ja perusväylänpitopäätöksiä tehtäessä.

Valiokunta painottaa sitä, että TEN-T-ydinverkkoa tulee kehittää. Täällä on mainittu Pisara-rata, Helsinki—Riihimäki-rataosan kapasiteetin lisäämisen toinen vaihe sekä sitten Imatran kautta yhteydet Venäjälle. Lisäksi korostetaan sitä, että pitää tätä TEN-T-ydinverkkoa, raideyhteyttä laajemminkin eli koko raidevälin osalta ja myöskin siihen liittyviä raideyhteyksiä jatkossa kehittää.

Investointien rahoituksen osalta valiokunta kävi keskustelua myöskin Infra Oy:stä. Todettiin, että tähän malliin liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä, mistä johtuen pysyvän instituution perustamiseen ei katsottu olevan tässä vaiheessa mahdollisuuksia, mutta pidettiin kyllä tärkeänä sitä, että muitakin rahoittajia liikennehankkeille voisi olla kuin valtio, ja korostettiin erityisesti näitä kumppanuusmalleja ja sitä, että kaupungit voivat olla mukana rahoittamassa, ainakin silloin, kun ne saavat merkittävää kaavoitushyötyä, ja yritykset silloin, kun kyse on sen tyyppisestä hankkeesta, joka suoraan palvelee yksittäisen yrityksen etua, kuten on esimerkiksi kaivoshankkeiden kohdalla.

Valiokunta käsitteli myöskin raideliikennettä näiden kaupunkihankkeiden osalta ja myönsi tukensa Helsingin metrohankkeelle sekä Tampereen ja Turun pikaraitiotiehankkeille, joiden rakentamista valtio on luvannut edesauttaa 30 prosentin osuudella.

Lentoliikenteen osalta valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että lentoliikenteen kattava strategia on valmistelussa, mutta korosti erikseen Helsinki-Vantaan lentoaseman, erityisesti Aasian-yhteyksien, merkitystä koko Suomen lentoliikenteelle ja sen lisäksi Oulun lentoaseman merkitystä Pohjois-Suomen merkittävänä lentoliikenteen solmukohtana, josta voi tulla koko pohjoisen kalotin keskus. Lisäksi valiokunta korosti myös niiden lentoasemien merkitystä, joilta pääosa liikenteestä suuntautuu maan rajojen ulkopuolelle. Näitä ovat Helsinki-Vantaan lisäksi Tampereen, Turun ja Lappeenrannan lentoasemat.

Myöskin joukkoliikenteestä keskusteltiin varsin perusteellisesti. Ensinnäkin viittaan tässä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon siitä, että haja-asutusalueilla on hyvin vaikeaa järjestää joukkoliikenteen palveluita järkevästi ja sen takia yksityisautoilua ei ole siellä perusteltua pyrkiä rajoittamaan, mutta toki voidaan kehittää kutsujoukkoliikennettä, kimppakyytejä, erilaisia kyytitakuun hyödyntämismalleja. Työsuhdematkalippu nähtiin yhdeksi tavaksi kehittää joukkoliikennettä. Valiokunta piti erittäin myönteisenä myös sitä, että joukkoliikenteen rahoituksessa ostovoima turvataan selonteon mukaan hallituskauden taitteessa tehtävällä, kustannustason nousua vastaavalla tasokorotuksella.

Valiokunta keskusteli myöskin varsin pitkään MAL-yhteistyöstä ja laajensi sen sitten vielä MALPEn eli myöskin palvelut ja elinkeinot kattavaksi yhteistyöksi ja piti erittäin hyvänä, että tällainen muodostuu suurille kaupunkiseuduille, ja toteaa lisäksi, että aiesopimuksessa on tärkeää huomioida myös kevyen liikenteen eli kävelyn ja pyöräilyn tarpeet, koska 30 prosenttia kaikista matkoista tehdään kävellen ja pyöräillen. Näiden osuutta voidaan parantaa luomalla kattava reittiverkosto kevyen liikenteen osalta.

Ympäristöasiaa käsiteltiin myöskin erikseen ja todettiin, että selonteon mukaan Suomen on vähennettävä liikenteen päästöjä 16 prosentilla vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Todettiin, että resurssit kannattaa kohdentaa sinne, missä vaikutuspotentiaali on merkittävin. Se tarkoittaa erityisesti suuria kaupunkiseutuja ja siellä vaihtoehtoisten liikennemuotojen kehittämistä suhteessa omaan autoon. Lisäksi olennainen kysymys on se, että autokanta Suomessa on myöskin yksi Euroopan unionin vanhimmista, keskimäärin noin kaksitoista vuotta. Uudistamalla autokantaa vähäpäästöisempiin uudempiin autoihin voitaisiin vaikuttaa huomattavasti tieliikenteen päästöihin.

Vaihtoehtoisesta polttoaineesta ja sähköauton käytön edistämisestä on erilliset lausumat, jotka käyn läpi hieman myöhemmin.

Liikenneturvallisuuden osalta korostettiin sitä, että perusväylänpidon taso on mitä suurimmassa määrin myöskin liikenneturvallisuuskysymys. Sen lisäksi investointihankkeilla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta. Tämä koskee erityisesti törmäysonnettomuuksien vähentämistä ja myöskin sitten tasoristeyksien poistamista raideliikenteen osalta.

Keskusteltiin myöskin paljon rattijuopumuksen ja ennen kaikkea huumautuneena ajamisen vaikutuksista. Valiokunta korostaa sitä, että liikennevalvontaa pitää jatkossakin ylläpitää, monipuolista liikennevalvontaa, joka riittävästi puuttuu näihin kysymyksiin ja lisää muun muassa rattijuoppojen kiinnijäämisriskiä, sekä valiokunta pitää tärkeänä sitä, että huumeiden käytön seulontaan ja tulevaisuudessa myös ajovireyden arviointiin on saatavissa luotettavaa välineistöä, ja pitää hyvänä liikkuvan poliisin kehittämää road policing -ajattelua.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi täällä on siis kaikkineen vielä kuusi lausumaa, joita en lähde nyt sanasta sanaan lukemaan. Ne löytyvät sieltä lopusta.

Lausuma 1 käsittelee perusväylänpidon rahoitustasoa, jossa olennaista on se, että perusväylänpitoon on kehyskauden aikana suunnattava lisärahoitusta valtiontalouden tilan niin salliessa.

Lausuma 2: alemmanasteisen tieverkon ja yksityisteiden hoitoon ja kehittämiseen on yhteistyössä kuntien ja tienhoitokuntien kanssa saavutettava rahoituksellinen ja lainsäädännöllinen kokonaisratkaisu, joka takaa alemmanasteisen ja yksityistieverkon nykyistä riittävämmän rahoituksen sekä selventää eri tahojen vastuita.

Sitten puhutaan lausumassa 3 maamme elinkeinoelämän kilpailukyvystä. Erityisesti tulee selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön dieselveron korotuksen palautusjärjestelmä ammattiliikenteelle.

Lausuma 4 käsittelee Venäjän talouskasvun tarkempaa hyödyntämistä.

Lausuman 5 ehkä luen tässä sanasta sanaan: "Liikennesektorin on saavutettava Suomelle asetetut liikenteen päästövähennystavoitteet mm. edistämällä uusimman ajoneuvoteknologian ja kestävien biopolttoaineiden käyttöä ja kehittämistä. (Puhemies koputtaa) Lisäksi tulee edistää hybridi- ja sähköautojen käyttöä esimerkiksi kehittämällä latausinfrastruktuuria sekä panostamalla alan kotimaiseen innovaatiotoimintaan ja tuotekehitykseen."

Ja viimeisenä lausumana on se, mistä lähdettiin liikkeelle, eli se, että kansallista edunvalvontaa maamme kannalta keskeisten liikennepoliittisten päätösten valmistelussa on yhteistyössä keskeisten etujärjestöjen kanssa tehostettava ja terävöitettävä sekä EU:ssa että kansainvälisesti eri päätösvaltaisilla foorumeilla.

Jukka Kopra /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi elää, tekee työtä ja voi hyvin toimivan liikenneverkon ansiosta — liikenneverkon, joka pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja tarjoaa sujuvat yhteydet sekä lähtökohdat kasvulle.

Hallituksen liikennepoliittinen selonteko istuu hyvin aikaansa. Kun ei ole rahaa jaettavaksi joka paikkaan, tulee panostukset kohdistaa sinne, missä tarve ja hyöty ovat suurimpia. Tämä tuli esille myös liikennevaliokunnan työssä.

Selonteon painotus elinkeinoelämän logistiikkayhteyksien parantamiseen on mitä parhainta kasvupolitiikkaa. Kasvua ei ole vain jonkin tien- tai radanpätkän rakentaminen johonkin. Olennaista on se, mihin se rakennetaan ja mitä se tuo mukanaan. Esimerkiksi hankkeet, jotka edistävät vientiä Venäjälle, ovat investointeja sanan varsinaisessa merkityksessä. Valtion raha ei mene hukkaan, vaan se poikii uutta kasvua sekä toimeliaisuutta ja näin ollen myös uusia työpaikkoja.

Venäjän veto on todellista. Viime vuonna Venäjä oli viennin osalta Suomen kolmanneksi suurin kauppakumppani. Toki arvossa ollaan vielä jäljessä vuoden 2009 kriisiä edeltävästä tasosta, mutta kuitenkin olemme nousussa. Myös henkilöliikenteen on arvioitu kasvavan jatkossa kovaa vauhtia, joten raja-asemien kehittämisestä tulee huolehtia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa liikennevaliokunnan tapaan, että Venäjän talouskasvun avaamat mahdollisuudet tulee ottaa vahvemmin huomioon liikennepolitiikassa ja EU-kantojen muodostuksessa. Ja on hyvä muistaa, ettei Venäjä ole vain Itä-Suomen juttu. Venäjän talouskasvu, venäläisten ostovoiman kasvu ja laajat markkinat hyödyttävät koko Suomea, kun huolehditaan myös Länsi-Suomen ja Keski-Suomen toimivista yhteyksistä itään päin.

Arvoisa puhemies! Logistiikkakustannuksilla on iso merkitys yritysten kilpailukyvylle. Kilpailijamaihin verrattuna Suomi on monin tavoin heikommassa asemassa, markkinat kun tuppaavat olemaan pitkien matkojen päässä Suomesta. Kilpailukyvyn vahvistamiseksi ammattiliikenteen dieselveron korotuksen palautusjärjestelmä olisi syytä selvittää, kuten valiokuntakin mietinnössään toteaa. Myös perusväylänpito on kilpailukyvystä huolehtimista. Rahoituksen painopisteen suuntaaminen perusväylänpitoon onkin paikallaan. Lisäksi on ponnekkaammin pidettävä huolta EU:ssa ja muutenkin kansainvälisessä yhteistyössä siitä, että kansallinen edunvalvonta toimii.

Suomen etäisen sijainnin takia myös lentoliikenne on maallemme elintärkeää. Huomionarvoista on, että Helsinki-Vantaan lisäksi Tampere, Turku ja Lappeenranta ovat lentoasemia, joista liikenne suuntautuu pääasiassa ulkomaille. Niiden toimintamahdollisuuksien turvaamisen valiokuntakin nostaa esille. Niin ikään Oulu ja Rovaniemi ovat merkittäviä pohjoisen kenttiä.

Arvoisa puhemies! Liikenteen ympäristövaikutukset eivät ole vähäisiä. Liikennehän aiheuttaa noin 20 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Meidän täytyy löytää ratkaisu liikenteen päästöjen vähentämisen ja liikennemäärien kasvun muodostamaan monimutkaiseen yhtälöön. Nythän päästöt pikemminkin kasvavat, mikä johtuu liikennemäärien kasvusta.

Tämän selonteon painotus raideliikenteeseen on hyvä asia, mutta Suomen kokoisessa maassa ei sovi unohtaa tieliikennettä. Liikenteen päästöjen vähentämiseksi tarvitaan monenlaisia ratkaisuja. Uudet teknologiat, biopolttoaineet ja sähköautot tarvitsevat kaikki buustausta. Suomessa on sitä paitsi laajaa cleantech-alan osaamista näiltä aloilta.

Kaupunkiseuduilla on kyllä syytä katsoa yhdyskuntarakenteen perään entistä tarkemmin, sillä yhdyskuntarakenteella on merkittävät vaikutukset päästöihin. Kuitenkin taajamien asukastiheys on jatkuvasti laskenut. Kuvaavaa on, että Suomeen verrattuna muissa pohjoismaissa taajamien asukastiheys on yli kaksinkertainen. Sen lisäksi, että hajanainen rakenne aiheuttaa niin sanottua turhaa ajoa ja päästöjä, on se myös kallis ja energiatehoton rakentaa ja käyttää. Puhumattakaan siitä, miten se hankaloittaa toimivan joukkoliikenteen järjestämistä.

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikka on aina niukkuuden politiikkaa. Niukkuudesta huolimatta, tai itse asiassa sen takia, liikenneverkon kehittäminen on erityisen suunnitelmallista työtä, jossa parhaan kyvyn mukaan tulee huolehtia maamme kokonaisedusta. Hallituksen liikennepoliittinen selonteko antaa tähän hyvät eväät tuleviksi vuosiksi.

Raimo Piirainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle on sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hyvin linjassa hallitusohjelman painotusten kanssa. Selonteko linjaa riittävällä aikajänteellä ja kattavasti liikennepolitiikkaa maalla, merellä ja ilmassa. Selonteon pohjautuminen hallitusohjelman kolmeen painopistealueeseen — köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen, julkisen talouden tasapainottamiseen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen — takaa hyvän pohjan.

Jo viime kaudella sosialidemokraatit vaativat, että Suomen liikennepolitiikan tulee olla pitkäjänteistä. Nyt tehtävien päätösten vaikutukset ulottuvat jopa 50 vuoden päähän. Liikennepolitiikkaa on vuosikausien ajan tehty liian lyhyellä, vain yhden vaalikauden tähtäimellä. Se on ollut liian tempoilevaa. Siitä ovat erittäin hyviä huonoja esimerkkejä viime kaudelta Seinäjoki—Oulu-radan perusparannus ja Kokkola—Ylivieska-kaksoisraiteen rahoitusongelmat. Kokonaiskuva on ollut puutteellinen. Hyvä esimerkki sitä vastoin on Savonlinnan keskusta -hanke, joka valmistui seitsemän kuukautta etuajassa, ja säästöä syntyi 30 miljoonaa euroa.

Koska liikennepolitiikan toimet ovat erittäin pitkäaikaisia, tulee hankkeita tarkastella hallituskausien yli. Hallituksen on noudatettava hallitusohjelman linjausta, että vaalikauden alussa vireillä olevat hankkeet viedään tämän vaalikauden aikana loppuun. Liikennepoliittinen selonteko edustaa nyt viisaasti kaukonäköisyyttä linjaten rahoituksen ja muut ratkaisut riittävän kauaksi.

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikassa on etsittävä talouden niukkuudestakin huolimatta tasapaino tämän päivän ja tulevaisuuden liikennepoliittisten ratkaisujen välillä. Liikenneväylien lisäksi joukkoliikenteen kehittäminen on yksi tärkeimmistä asioista. Joukkoliikenteen ketjutukset on saatava toimiviksi, ja myös laadun sekä hinnan tulee olla kilpailukykyisiä. Liikennepolitiikkaan kaivataan myös kykyä vastata tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeisiin ja ohjata liikenneverkkojen palvelutasoa näitä kohti. Pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmat vaativat tuekseen tietoa ja ymmärrystä. Tarvitsemme liikenteeseen myös lisää älyä. Liikenteen logistiikan kehittämisessä on vielä paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

Liikenneratkaisut luovat toimintaedellytyksiä elinkeinoelämälle ja sitä kautta suomalaisten hyvinvoinnille. Liikenneratkaisut ovat osa kokonaisuutta, jolla vahvistetaan koko maan ja sen eri alueiden kilpailukykyä. On tärkeää tarkastella kehittämistä maankäytön, liikenteen, palveluiden ja elinkeinokokonaisuuden näkökulmasta. Toivottavasti tuleva kuntauudistus tuo tähän yhdyskuntarakenteeseen kehittämisen osalta parannusta. Ratkaisuissa on huomioitava myös globaalin elinkeinoelämän tarpeet, jotka muuttuvat huomattavasti tiheämmällä syklillä kuin liikenteen ratkaisut. Investoinnit ja niihin sitoutuvan pääoman käyttö on saatava hyödynnettyä nykyistä tehokkaammin.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä Venäjä ja pohjoisten yhteyksien strateginen merkitys olisi voitu ottaa jo tässä voimakkaammin huomioon myös alueen vahvuudet huomioiden. Pohjois-Suomessa on mittava liikennejärjestelmien kehittämisen tarve luonnon raaka-aineresurssien lisääntyvän hyödyntämisen johdosta. Myös niin sanottu Koillisväylän avautuminen tarkoittaa merkittävää kuljetuslogistiikan muuttumista ja mittavia mahdollisuuksia myös Suomelle. Aasian markkinat ovat helpommin saavutettavissa Pohjois-Suomen kautta, eivät vain suomalaisille vaan myös muille. Tämä edellyttää Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmän esityksen mukaista toimivaa ratayhteyttä Jäämerelle.

Euroopan laajuisen TEN-T-ydinverkon laajuudesta ja rahoituksesta käydään parastaikaa neuvotteluja. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto on nostanut perustellusti esille Savon radan ja Viitostien sekä Oulu—Vartius-käytävän nostettaviksi TEN-T-ydinverkkoon jo olemassa olevien Pohjanmaan radan ja Nelostien sekä Pietarin käytävän lisäksi.

Arvoisa puhemies! Selonteko antaa suuntaviivat, miten lisätään rataverkon välityskykyä, toimintavarmuutta, täsmällisyyttä ja turvallisuutta. Raideliikenne on tämän hallituksen toimesta nostettu vihdoinkin painopistealueeksi. Raideliikenteen välityskyvyn parantaminen lisää täsmällisyyttä, ja liikenteen solmukohtien avaaminen tuo lisää tehokkuutta, jota muun muassa Riihimäen kolmioraide ja Pisara-rata edustavat.

Rataverkon kehitystyössä on varauduttava yllättäviin ja arvaamattomiin tapahtumiin, jolloin myös joukkoliikenteen toimintavarmuus on turvattava. Raideliikenteen kilpailuttamiseen henkilöliikenteen osalta (Puhemies koputtaa) valtioneuvosto ottaa kantaa vasta työryhmän selvityksen jälkeen. On syytä hyvin huolellisesti ja kriittisesti selvittää kilpailun mahdollisen avaamisen vaikutukset raideliikenteen toimivuuteen.

Kehysmietinnön mukaan ollaan luomassa erillistä Venäjä-strategiaa. Hankkeet Venäjän rajan yli kulkevan kaupan ja turismin lisäämiseksi ovat tervetulleita.

Merenkulun merkitys Suomen elinkeinotoiminnan kilpailukyvylle on erittäin merkittävä. Viennin kannalta keskeisten satamien ympärivuotinen toimintakyky on säilytettävä, ja niiden kilpailukykyä on lisättävä muun muassa väyliä syventämällä. Kauppamerenkulun kilpailukykyisyys on turvattava.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä selonteko on oikeansuuntainen ja linjaa hyvin hallitusohjelmassa todettuja painotuksia sekä antaa selkeän kuvan hallituksen tahtotilasta.

Osmo Kokko /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteolla on hyvä tarkoitus. Siihen sen hyvät puolet loppuvat, sillä yhteiskunnallemme sen linjaukset ovat kuolinisku. Hallitus ei tiedosta liikenneyhteyksien merkitystä teollisuudellemme ja haja-asutusalueille. Liikenneverkosto luo vankan pohjan hyvinvoinnille koko maassa. Siksi perussuomalaiset pitävät hyvin valitettavana, että hallitusohjelman linjausta jo aloitettujen liikennehankkeiden loppuun viemisestä ei aiota kehyspäätösten myötä käytännössä toteuttaa. Lisäksi on valitettavaa, että hallituksen suunnittelemat investoinnit painottuvat liikaa raideliikenteeseen, kun otetaan huomioon raideliikenteen osuus kokonaisliikenteestä.

Vastuunkantoa peräänkuuluttava Kataisen hallitus käytännössä sysää alempiasteisen tieverkon kunnossapidon lisärahoituksen seuraavalle hallitukselle vuoteen 2016. Perussuomalaisten mielestä lisärahaa tiestön kunnossapitoon on saatava heti. Ei ole oikein, että tulevaisuuden päättäjät joutuvat kantamaan taloudellisen vastuun Kataisen hallituksen toimista. Liikenneverkostossamme on sentään kyse kansallisomaisuudestamme.

Tiestön kunto ja olosuhteet ovat liikenneturvallisuuskysymys vauvasta vaariin. Katsomme, että nopeusrajoitusten automaattinen muuttaminen sään ja tien kunnon mukaan on tehokas keino pyrkiessämme parantamaan tieliikenteen turvallisuutta. Mielestämme valtion tulee aloittaa nopeusrajoitusjärjestelmän uudistus kohti automaattista järjestelmää.

Jotta liikennepolitiikka olisi selonteon otsikon mukaisesti vastuullisella tavalla kilpailukykyä ja hyvinvointia edistävää, on tärkeää, että päätökset tehdään parlamentaarisesti. Opposition on saatava olla tasaveroisesti mukana päättämässä kansallisomaisuuttamme koskevista asioista.

Arvoisa puhemies! Suomen kilpailukykyä heikentää maantieteellinen sijaintimme. Kuljetuskustannusten osuus kustannuksista on meillä tärkeimpiä kilpailijamaita suurempi pitkien etäisyyksien takia. Vastuullisen liikennepolitiikan yksi tärkeimmistä lähtökohdista on huolehtia siitä, että esimerkiksi kuljetuskustannusten kasvamisesta ja EU:n rikkidirektiivistä aiheutuvat kielteiset vaikutukset kilpailukykyymme ovat mahdollisimman vähäiset.

Ulkomainen halpatyövoima ja kalusto ovat raskaassa liikenteessä nykyisin arkipäivää. Valitettavasti tästä on seurauksena kotimaisten kuljetusyrittäjien konkursseja ja kotimaisen huoltovarmuuden heikkenemistä. Mielestämme yhtenä vaihtoehtona asiantilan korjaamiseksi tulisi selvittää niin sanotun vinjettimaksun hyötyjä ja haittoja. Maksu pitää kilpailulainsäädännön vuoksi kohdistaa koti- ja ulkomaisiin toimijoihin, mutta kotimaiselle liikenteelle vinjettimaksu hyvitettäisiin esimerkiksi pysyväisluonteisella alennuksella tai veronpalautuksella. Hallituspuolueiden edustajat ovat käytäväpuheissaan ilmoittaneet kannattavansa tämäntyyppisiä toimia, käytännössä asia on toinen.

Kilometrikorvausten väheneminen ei saa haitata liiaksi työllisyyttä tai niiden ihmisten työtä, jotka välttämättä tarvitsevat autoa omassa työssään. Hallituksen toimet tässä lyövät pahasti autoilijoiden korville.

Koska Suomen tuonti ja vienti ovat erittäin riippuvaisia meriliikenteen toiminnasta, meidän on pidettävä ne kotimaisten varustamoiden käsissä kaikissa olosuhteissa. Jäämeren lisääntyvä liikenne ja kilpailu paitsi Aasiaan suuntautuvassa viennissä myös alueelta saatavien raaka-aineiden jatkojalostuksessa ja kauttaviennissä ovat jo todellisuutta. Suomen talouden kannalta olisi suotavaa olla osa tätä kehitystä.

Harmaan talouden torjunnan kannalta on tärkeää varmistaa viranomaisresurssien riittävyys. Ilman riittäviä resursseja tuloksena on käytännössä kilpailun vääristyminen — hallituksen siunauksella.

Arvoisa puhemies! Lopuksi esitän, että eduskunta hyväksyy liikennevaliokunnan mietinnön vastalauseessa 2 esitetyt muutosehdotukset.

Mirja Vehkaperä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustalle Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa. Lähdemme politiikassamme siitä, että koko maassa on oltava mahdollisuus ammentaa työtä, toimeentuloa ja talouskasvua. Toimiva ja kunnossa oleva liikenneverkko on kaiken perusedellytys.

Politiikassa tehdään tänä päivänä arvovalintoja: kuinka vallitseviin tarpeisiin nähden niukempia voimavaroja halutaan jakaa? Kokoomusjohtoinen sinipunahallitus on valintansa tehnyt. Se haluaa keskittää ja eriarvoistaa. Liikennepolitiikassa hallitus on kohdentamassa lisärahaa suurille kaupunkiseuduille, pääväyliin ja raideliikenteeseen, kun se samalla leikkaa rahoitusta muualta.

Pitkäjänteisyyden puutetta osoittaa, että edellisessä selonteossa eduskunnan yksimielisesti hyväksymiä niin sanotun kakkoskorin hankkeita ei ole huomioitu tässä uudessa hankelistassa. Jopa käynnissä olevia investointihankkeita ollaan keskeyttämässä, vaikka hallitusohjelmassa toisin luvataan. Käsittämätöntä on myös, että yksityisautoilijoita kohdellaan kuin ympäristörikollisia unohtamalla, että varsinkin maaseudulla useimmille oma auto on ainoa kulkuväline. Hallituksen leikkaukset suurten kaupunkiseutujen ulkopuolisesta joukkoliikenteestä sekä haluttomuus kehittää vaihtoehtoisia joukkoliikennemuotoja lisäävät yksityisautoilun tarvetta.

Arvoisa puhemies! Keskusta tarjoaa hallituksen liikennepolitiikalle vaihtoehdon. Haluamme huolehtia alueellisesta tasa-arvosta, ihmisten arjen tarpeista, väylien kunnossapidosta ja rakentamisesta sekä joukkoliikenteen kehittämisestä. On kansantaloudellista tuhlausta yhtäältä tietoisesti rapauttaa elämisen mahdollisuuksia ja tyhjentää alueita ja toisaalta rakentaa tilalle uutta.

Suomessa eletään parhaillaan voimakasta teollisuuden rakennemuutoksen aikaa. Vanhaa lähtee, ja uutta pitäisi saada tilalle. Keskustan hajautetun talouden yhteiskunta tarjoaa uusia talouskasvun mahdollisuuksia. Luonnonvarojen hyödyntäminen, matkailu, uusiutuva energia ja biotalous sekä maa- ja metsätalouden edistäminen tarjoavat niitä koko Suomessa.

Hallitus ei tunnusta uuden kasvun siemeniä. Väli- ja Pohjois-Suomi jäävät hallituksen liikennepolitiikassa vaille kehittämistoimenpiteitä. Niille hallitus tarjoaa kylmää kyytiä. Esimerkiksi pohjoisen kuljetustukien leikkaukset ovat erittäin vahingollisia.

Arvoisa puhemies! Paitsi että hallituksen liikennepolitiikan alueellinen painopiste on väärä, ei eri liikennemuotojenkaan kohtelu perustu tosiasioihin. Kehittämishankkeiden painopisteen pysyvä muutos maanteiltä rautateille on väärää politiikkaa. (Riitta Myller: Ei ole!) Pinta-alaltaan laajassa maassa henkilö- ja tavaraliikenne tulevat aina tapahtumaan pääosin maanteillä, mikä tulee huomioida liikennehankkeiden painopistealueista ja rahoituksesta päätettäessä.

Perusväylänpidon rahoituksen leikkaaminen vallitsevassa tilanteessa on vastuutonta politiikkaa. Valiokuntakuulemisten perusteella väyläverkostomme kunto alkaa olla katastrofaalisessa tilassa. Siksi perusväylänpidon rahoituksen tasokorotus on toteutettava jo tällä vaalikaudella eikä vasta vuonna 2016. Alempiasteisen tieverkon ja yksityisteiden rahoitusleikkauksista on myös luovuttava. Teiden kunnossapitovastuuta ei pidä sysätä alueen ihmisille ja kunnille.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettelyä ei saa käyttää ohituskaistana liikennehankkeiden kansallisessa rahoituksessa. (Mikko Alatalo: Käytetään jo!) Se vaikeuttaa keskuskaupunkien ulkopuolisia liikennehankkeita tulevaisuudessa. Aiesopimusmenettelykäytäntöä ei tule myöskään laajentaa muille kaupunkiseuduille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että edellä olevin perusteluin keskustan eduskuntaryhmä esittää liikennepoliittista selontekoa koskevaan mietintöön liittämässään vastalauseessa eduskunnan hyväksyttäväksi kuusi lausumaehdotusta.

Eila Tiainen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin juhannuksen alla liikennekysymyksistä nousevat esille valitettavat ongelmat: liikennekuolemat, vesiliikenneonnettomuudet, alkoholin vaikutuksen alaisena olevat kuskit niin teillä kuin vesilläkin. Liikenneruuhkat, päästöt ja melusaaste konkretisoituvat maanteillä, kun koko Suomi liikkuu juhannuksen viettoon.

Tieliikenneturvallisuus, ruuhkiin puuttuminen ja ympäristöongelmat ovat keskeisiä lähtökohtia tässä pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvassa liikennepoliittisessa selonteossa. Näkökulma on kuitenkin myös laaja-alaisempi: selonteossa liikennepolitiikka ja liikennejärjestelmä kytkeytyvät tiiviisti yhteiskunnan muihin toimintoihin, erityisesti elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, talouteen ja työllisyyteen sekä alueiden kehittämiseen.

Selonteko tarkastelee ja tuo ratkaisuja kiitettävästi sekä aiempiin että uusiin liikennepoliittisiin haasteisiin. Uskaltaisin kutsua tätä aidosti parlamentaarisesti ja demokraattisesti valmisteltua selontekoa hyvinkin punavihreäksi painotuksiltaan. Se ei liene konkreettisilta tuloksiltaan aivan fantastinen — rahaa on niukalti — mutta valmistelultaan kylläkin. Kiitos siitä työhön osallistuneille ja erityisesti ministeri Kyllöselle.

Arvoisa puhemies! Tilanteessa, jossa rahat ovat siis vähissä, on vasemmiston eduskuntaryhmä tyytyväinen liikennepoliittisen selonteon painotuksiin, erityisesti niihin, jotka edesauttavat sellaisten väylien korjausta, joita eniten käytetään ja kulutetaan arjen liikenteessä. Vuodesta 2016 lähtien uusien väylien rakentamisesta siirretään 100 miljoonaa perusväylänpitoon. Uusien väylien rakentaminen entisten kunnon kustannuksella olisikin liian lyhytnäköistä ja riskialtista. Koko maata tasavertaisesti kohteleva satsaaminen nykyisen tieverkon ylläpitämiseen on suora sijoitus myös liikenneturvallisuuteen.

Tieliikenteen osalta erityisesti raskaita ajoneuvoja ajavat ammattikuljettajat ovat olleet huolissaan muun muassa liikennekuolemien tilastoinnista. Suomessa on arvioitu tapahtuvan liikenteessä yli 20 itsemurhaa. Tämä aiheuttaa usein trauman syyttömille kuskeille ja haittaa heidän ammatinharjoittamistaan. Meidän tulisi nostaa esille liikenteeseen liittyvänä epäsuorana ongelmana nämä itsemurhat ja tutkia mahdollisuuksia muuttaa liikennekuolemiin liittyvää tilastointia esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan.

Arjen liikenteessä erityisesti julkisen liikenneverkon kehittäminen on tärkeää. Palveluiden ääreen tulee jokaisen päästä tasavertaisesti riippumatta siitä, omistaako autoa vai ei. Vasemmiston mielestä julkisen liikenteen kehittäminen ja parantaminen on aina sijoitus ihmisten väliseen tasa-arvoon. Erityisesti kaupungeissa, joissa töissä käydään autoilla, tulee joukkoliikennettä kehittää houkuttelevammaksi ja kaikille mahdolliseksi varallisuudesta riippumatta. Tämä jos mikä säästää teitä ja ympäristöä sekä haja-asutusalueiden nykyistä järkevämpi kutsuliikenne myös selvää rahaa.

Kevyen ja julkisen liikenteen yhteensovittaminen kaupungeissa tulee tehdä mahdollisimman sujuvaksi. Nykyinen tapa, jossa pyörätiet yhdistetään tai pikemminkin sekoitetaan jalankulkuun ja jossa pyörätiet tavan takaa katkeilevat, ei toimi. Olisi parempi osoittaa pyöräilijöille ajorataan kuuluva mutta autoista selkeästi erillinen kaista. Juuri pienet, liikenneturvallisuutta parantavat hankkeet, kuten kevyen liikenteen väylien kehittäminen ja vartioimattomien tasoristeysten poisto, ansaitsisivat enemmän huomiota.

Kehyspäätöksen yhteydessä tehdyt valtioneuvoston periaatepäätökset kolmesta ratahankkeesta, Pisarasta, Pasila—Riihimäki-radan kakkosvaiheen toteuttamisesta sekä uuden, Imatran kautta kulkevan tavaraliikenneyhteyden rakentamisesta Venäjälle, ovat hankkeita, jotka edistävät koko maan liikenteen sujuvuutta. Tästä tuskin kukaan voi olla eri mieltä.

Suomalaiseen liikennekulttuuriin ollaankin nyt pureutumassa uusilla ja tarpeellisilla liikennepoliittisilla keinoilla. Vasemmiston ajamat linjaukset, painotus raideliikenteeseen ja hybridi- ja sähköautojen kehittäminen, kertovat välttämättömästä muutoksesta parempaan, ympäristöystävällisempään liikennepolitiikkaan. Huolen ympäristöstä ja tavan, jolla korjata liikennepolitiikkaa, tekee erityisen uskottavaksi se, että viesti tulee niin kansalaisjärjestöiltä kuin liikenneministeriöstä. Huoli on yhteinen, ja nyt yhdessä olemme siihen selonteon mukaan puuttumassa.

Arvoisa puhemies! Tämä Suomen vasta toinen liikennepoliittinen selonteko nostaa erityisesti vasemmistolle tärkeitä ja tuoreita näkökulmia esille. Liikennepolitiikkaa suunniteltaessa liikenneturvallisuuden kehittäminen, ympäristöystävällisyys ja tasa-arvoisuus hyödyttävät kuitenkin meitä kaikkia.

Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän aikaa sitten tutkijaryhmä varoitti, että ihmiskunta lähestyy ympäristön sietokyvyn rajoja. Nykymenolla meillä on edessä isoja ongelmia, mahdollisesti jopa romahdus. Liikennepoliittisessa selonteossa ja valiokunnan mietinnössä tarve muuttaa suuntaa tunnustetaan. Riittäviä toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi ei kuitenkaan vielä esitetä.

Monien arvioiden mukaan sähköautot ovat pitkällä aikavälillä tärkein tapa leikata liikenteen päästöjä. Ladattavat hybridiautot tarjoavat Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa sillan kohti kokonaan sähköllä kulkevia autoja. Silti selonteossa sähköautoille uhrataan vain kaksi virkettä. Perusteellisemmin käsitellään jopa sähkökaapelien vetämistä maanteiden viereen.

Eduskunta on toistuvasti vaatinut ponnekkaampia toimia sähköautojen edistämiseksi. Viime kaudella esimerkiksi valiokunnat esittivät niiden vapauttamista käyttövoimaverosta. Mutta tekemistä vielä riittää. Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin yksityishenkilöille kaksi sähköautoa. Arvoisa puhemies, arvelen, että nyt moni kollega miettii, mitä se Tynkkynen tuolla sanoi, kuulinko oikein. Siksi toistan: viime vuonna Suomessa rekisteröitiin yksityishenkilöille tasan kaksi sähköautoa. Samaan aikaan naapurissamme Norjassa sähköauto on jo maan toiseksi eniten myyty auto sen takia, että kannustimin on tehty sähköautojen hankinnasta realistinen vaihtoehto myös tavallisille työssäkäyville perheille. Tämän vuoden alussa esimerkiksi Ranskassa sähköautoja on hankittu 70 kertaa niin paljon ja Norjassakin yli 50 kertaa niin paljon kuin meillä täällä Suomessa. Vielä on kyllä yksi Länsi-Euroopan maa, joka jää Suomen taakse sähköautojen edistämisessä. Se on Kreikka.

Arvoisa puhemies! Sähköautoissa ei ole kyse vain ympäristöstä: sähköautot ovat järkevä valinta myös talouden kannalta. Viime vuonna Suomen vaihtotase oli runsaat miljardi euroa pakkasella, ensimmäistä kertaa liki 20 vuoteen. Mikä tätä vaihtotasetta heikentää? Suomeen tuodaan öljyä omaan käyttöön 5 miljardin euron edestä joka ainoa vuosi. Kun öljyn hinta vääjäämättä tulevaisuudessa nousee, vaje entisestään vain pahenee, ellei suuntaa muuteta. Tuontiöljyn korvaaminen uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä parantaa vaihtotasetta kestävällä tavalla.

Suomalaisilla yrityksillä on myös paljon sähköauto-osaamista. Kokkolassa sijaitsee hyvin harvinainen litiumkaivos, Varkaudessa litiumista valmistetaan akkuja, ja Uudessakaupungissa tehdään sähköautoja. Jos saamme polkaistua liikkeelle sähköautojen kotimarkkinat, suomalaiset yritykset voivat ponnistaa näiltä markkinoilta ripeästi kasvaville maailmanmarkkinoille. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan ala voi tuoda Suomeen useita tuhansia uusia työpaikkoja, ja toivottavasti osa niistä henkilöistä, jotka ovat menettäneet nyt työpaikkansa Nokian rakennemuutoksen takia, voisi työllistyä tälle kasvavalle alalle. Siksi vihreät katsovat, että sähköautot tulee väliaikaisesti vapauttaa käyttövoimaverosta ja autoverosta. Kun sähköautomarkkinat on Suomessa saatu Norjan tapaan vauhtiin, näistä verokannustimista voidaan vähitellen luopua. Tavoitteena tulee olla, että vuoteen 2020 mennessä Suomen teillä liikkuu 100 000 sähköautoa. Tämä on käytännössä sitä vihreää taloutta, jota parhaillaan maailman valtioiden johtajat pohtivat Rio de Janeirossa.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä käsitellään kattavasti liikennepolitiikan keskeisiä teemoja. Väylien rapistuminen uhkaa kansalaisten arjen sujuvuutta ja elinkeinoelämän edellytyksiä erityisesti haja-asutusalueilla. Siksi vihreät tukevat mietinnön lausumaa mahdollisten lisävarojen ohjaamisesta perusväylänpitoon ja turvallisuutta parantaviin pieniin hankkeisiin.

Ratikoilla ja lähijunilla voidaan kasvattaa joukkoliikenteen suosiota merkittävästi kolmella suurimmalla kaupunkiseudulla ja muutamalla vähän pienemmälläkin. Vihreät iloitsevat siksi valtion vahvasta sitoumuksesta osallistua hankkeiden rahoitukseen. Nyt pallo on kaupungeilla: kaupunkien pitää edistää raideliikennehankkeita ripeästi.

Vaikka Suomessa on pitkät etäisyydet, iso osa automatkoista on vain muutaman kilometrin mittaisia. Moni on valmis vaihtamaan kumipyörät omaan lihasvoimaan, jos kävelystä ja pyöräilystä saadaan tehtyä nykyistä houkuttelevampaa. Vaikeinakin taloudellisina aikoina kuntien kannattaa investoida kävelyyn ja pyöräilyyn, ja myös valtiolla voi olla tässä tärkeä, tukeva rooli. Kevyen liikenteen väylät ovat autoteitä edullisempia rakentaa ja ylläpitää, ja kävely ja pyöräily tuovat myös monia yhteiskunnallisia hyötyjä vähentyneinä päästöinä ja parantuneena terveydentilanteena.

Tavoitteita on asetettu, selvityksiä on laadittu. Nyt on jo toimenpiteiden aika.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Trafiken är samhällets blodomlopp, utan vilket inget fungerar. Svenska riksdagsgruppen är väl medveten om det här, och också om det att våra vägar, järnvägar och farleder är i skriande behov av förbättring, upprustning och komplettering. Tyvärr är ändå samhällets, både statens och kommunernas, resurser begränsade och vi har inte utrymme att ytterligare öka lånebördan, så allt kan inte åtgärdas.

Såsom både regeringen och kommunikationsutskottet konstaterar, tvingar detta fram hårda prioriteringar. Lönsammast är, så som utskottet också fastslår, att satsa där behovet är störst och effekten kan maximeras. För det ändamålet behövs bättre, bredbasiga och långsiktiga kostnadseffektivitetsanalyser.

Å ena sidan behövs det bättre trafikförbindelser i regioner där befolkningstillväxten är stor, men å andra sidan är landsbygden helt beroende av att vägarna hålls i skick. Det här är en ständig utmaning i ett mångfacetterat land som vårt.

Arvoisa herra puhemies! Kultainen priorisointisääntö on panostaminen nykyisiin liikenneväyliin kokonaan uusien, suurten ja kalliiden investointien asemesta. Jos päästämme tie-, rata- ja vesiväyläverkoston rapistumaan, niiden uudelleen kunnostaminen tulee vielä kalliimmaksi. Uusinvestointien aika tulee, kun valtiontalous on nykyistä paremmin tasapainossa.

Opposition on helppo vaatia valiokunnan mietinnön vastalauseissa määrärahojen korottamista yhteen jos toiseenkin kohteeseen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa muistuttaa näiden vaatimusten merkitsevän joko muiden budjettimäärärahojen leikkauksia — esimerkiksi koulutuksesta tai sosiaalisista tulonsiirroista — tai sitten lainanoton lisäämistä. Kumpikaan ei ole toivottavaa eikä ainakaan ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä oikea.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa tuoda esiin joitakin esimerkkejä kultaisen säännön soveltamisesta nykyisten verkkojen priorisoinnissa uusien sijaan. Yhtenä esimerkkinä ehkä parhaimmasta päästä on Helsingin ja Turun välinen junayhteys, jossa rantaradan kunnostustöiden jatkaminen on paras ja kustannustehokkain tapa. Toisena esimerkkinä on alemman tieverkon peruskunnossapito ja yksityisteiden tukeminen, mikä on myös hallitusohjelman painopistealue.

Ärade talman! Ett tredje exempel kan vara förbindelserna i skärgården, där varje bro som kan ersätta en färjförbindelse också enligt utskottet är en lönsam investering. Ett fjärde exempel är tryggandet av en färjförbindelse över Kvarken, där en nedläggning på ett ödesdigert sätt skulle drabba näringslivet och sysselsättningen i Österbotten och i det övriga Mellanfinland.

Överhuvudtaget är Finland på grund av sitt läge helt beroende av sjötrafiken. Vi må drömma om en tunnel till Tallinn som skulle ge en snabb tåg- och/eller vägförbindelse till kontinenten, men för decennier framöver är det nog havet som är vår kontaktlänk. Svenska riksdagsgruppen oroar sig därför för effekterna på konkurrenssituationen av EU:s svaveldirektiv. Avsikten är naturligtvis god, men tidtabellen ytterst krävande och övergången skulle kräva kompensation av EU.

Herra puhemies! Rikkidirektiivin vaikutukset ovat toinen esimerkki siitä, minkä ruotsalainen eduskuntaryhmä nostaisi kultaiseksi säännöksi tilanteessa, jossa rajalliset resurssit pakottavat koviin priorisointeihin. On panostettava innovaatioihin, vihreään teknologiaan ja tuotekehitykseen. Mikä olisi parempaa Itämeri-politiikkaa kuin rikittömän biodieselin käytön aloittaminen? Olisi myös toivottavaa ja järkevää, jos EU tukisi tällaista hanketta.

Jotta kaikkien liikennepäästöjen vähentämistä koskevassa tavoitteessa onnistuttaisiin, on myös jäljellä olevien rataosuuksien sähköistämistä priorisoitava samoin kuin toimenpiteitä nykyisen Helsingin liikenteenohjausjärjestelmän kaltaisten pullonkaulojen poistamiseksi. Tuolloin myös rautateiden vetovoima kasvaa. Edelleen tarvitaan, kuten valiokunta ehdottaa, panostuksia autokannan uudistamiseen ja sähkö- ja hybridiautoja varten tarvittavan infrastruktuurin laajentamiseen.

Herr talman! Nya, innovativa blandmodeller behövs också för finansieringen. Privata investerare kunde ha ett intresse av att gå in i projekt som förbättrar det egna företagets trafikförbindelser, så att samhället så småningom återbetalar investeringen, då trafikleden är i allmänt bruk.

Intressant är experimentet med billiga bussförbindelser à la Onnibus, men precis som då det gäller konkurrensen i tågtrafiken eller till exempel postservicen bör ett varningens finger höjas: Hur går det med alla mer olönsamma förbindelser om somliga skummar grädden på de mest frekventerade rutterna?

Våra inhemska transportföretag håller på att tappa greppet om godstrafiken på landsvägarna, och det är bråttom med att hitta lösningar. Utskottet efterlyser ett system för återbäring av den höjda dieselskatten till företagen. För att utjämna konkurrensläget och förbättra trafiksäkerheten kunde Finland också, i den mån EU:s regler tillåter, införa vägtullar för utländska trafikidkare.

Ärade talman! Välfungerande kommunikationer är ett livsvillkor för Finland, med tanke på konkurrenskraften, sysselsättningen och den regionala jämlikheten. Finland behöver, helt i redogörelsens anda, en långsiktig trafikpolitik.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa liikennepolitiikassa pitkäjänteistä suunnittelua. Liikenneinfran kehittämisen tulee perustua siltarumpupolitiikan sijasta strategiseen, Suomen kilpailukykyä vahvistavaan suunnitelmallisuuteen. Onnistunutta liikennepolitiikkaa ei Suomen kokoisessa pitkien etäisyyksien maassa voida tehdä pelkästään paikallisista tai maakuntatason intresseistä lähtien. Liikennepolitiikassa, kuten muussakin julkisessa hallinnossa, täytyy nähdä kokonaisuudet ja pyrkiä eroon vahingollisesta osaoptimoinnista. Liikenneinfrastruktuurin kehittämisessä tulee painottaa hankkeiden kokonaistaloudellista koordinointia ottaen samalla huomioon pyrkimys liikenneturvallisuuden ja liikenteen ympäristöystävällisyyden parantamiseen.

Kristillisdemokraattien painotuksena on pitkään ollut satsaus perusväylänpitoon ja raideliikenteen kehittämiseen. Tältä osin hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa on vaikea taloudellinen tilanne huomioon ottaen päästy tyydyttävään ratkaisuun. Raideliikenne muodostaa strategisesti tärkeät runkoverkot niin tavara- kuin henkilöliikenteenkin kohdalla. Panostus raideliikenteeseen on myös panostus ympäristöystävällisyyteen, mikä korostuu etenkin isompien seutukeskusten välisessä liikenteessä ja kaupunkien joukkoliikenteessä. Pidämme hyvinä myös itärajan liikenneväyliin tehtäviä investointeja, jotka parantavat liikenneturvallisuutta Itä-Suomessa ja sujuvoittavat tulevina vuosina toivottavasti kasvavaa Venäjän-kaupan tavara- ja henkilöliikennettä.

Liikennepolitiikan merkitystä kansantalouden kannalta korostaa vientiteollisuuden riippuvuus saumattomasti toimivista, kustannustehokkaista logistisista ketjuista. Valiokunta korostaa mietinnössään, että kuljetusten korkeita kustannuksia tulee pyrkiä Suomessa alentamaan logistiikan tehokkuuden ja sitä kautta teollisuutemme kilpailukyvyn parantamiseksi. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy tähän tavoitteeseen ja huomauttaa samalla, että kotimaan tavaraliikenteestä valtaosa kulkee edelleen rekkakalustolla. Siksi kuljetusalan taloudellisen toimintaympäristön säilyminen tulee varmistaa.

Samalla kun suurissa kaupungeissa joukkoliikenteen piiriin on oikeilla ratkaisuilla mahdollista saada vielä paljon nykyistä suurempi osuus asukkaista, on tunnustettava pienempien keskusten ja maaseudun liikenteen täysin erilaiset realiteetit. Pitkien etäisyyksien maaseudulla henkilöautoon perustuva liikenne on usein ainoa mahdollinen liikkumismuoto. Valiokunta mietinnössään ansiokkaasti huomauttaakin, että henkilöautoliikennettä ei pidä nähdä ongelmana. Mikäli henkilöautoilun kustannuksia merkittävästi lisätään, johtaa se väistämättä kansalaisten eriarvoistumiseen. Tämä eriarvoistumisen näkökulma on syytä pitää mielessä, kun pohditaan esimerkiksi tiemaksujärjestelmän käyttöönottoa. Välttämättömään henkilöliikenteeseen ja toisaalta yhteiskunnan palvelut verojen kautta mahdollistavaan teollisuuden kuljetussektoriin ei tule kohdistaa uusia rangaistusluonteisia maksuja. Ne eivät ole oikea ratkaisu liikenneinfran rakentamisen ja ylläpidon rahoitukseen. Sen sijaan merkittävien kansallisten liikennehankkeiden rahoituksessa kannatamme elinkaariajatteluun perustuvan mallin laajempaa soveltamista.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa kansallisen meristrategian tärkeyttä. Olemme tyytyväisiä siihen, että Suomessa ollaan vihdoin heräämässä liikennepolitiikassakin siihen tosiasiaan, että maamme on tosiasiallisesti Itämeren ja läheisen Pohjoisen jäämeren ympäröimänä merivaltio, ulkomaankaupan näkökulmasta kuin saari. Voidaan jopa todeta, että olemme tässä mielessä Itämeren ainoa saarivaltio, koska meillä ei ole kilpailu-kykyistä maayhteyttä vientiteollisuutemme päämarkkina-alueelle Keski-Eurooppaan. Ulkomaankauppamme on siis lähes kokonaan riippuvainen meriliikenteestä. Myös suuri osa ulkomaille tapahtuvasta henkilöliikenteestä tapahtuu meriteitse. Taloudellisen hyvinvointimme lisäksi myös huoltovarmuutemme ja kansallisen turvallisuutemme voidaan todeta nojaavan toimivaan ja turvattuun merenkulkuun. Samankaltaisia näkemyksiä esittää myös valiokunta mietinnössään.

Mietinnössä kiinnitetään huomiota kuitenkin myös siihen, että selonteko on erilaisten strategioiden osalta vailla riittävää konkretiaa. Meristrategian toteuttamisen tulee lähteä mielestämme siitä, että vastuutetaan yksittäinen taho koordinoimaan meripolitiikkaa. Näin voitaisiin tarvittaessa korjata edellisten hallitusten aikana tehtyjä linjauksia, esimerkiksi Merenkulkulaitoksen ja Merentutkimuslaitoksen lakkauttaminen ja meripolitiikan hajauttaminen kymmeneen eri sektoriministeriöön ja valtioneuvostoon ilman, että kenelläkään on kokonaisvaltaista koordinaatiovastuuta. Tuore esimerkki siitä, miten kalliiksi puutteellinen koordinaatio meriasioissa voi tulla, on tapaus rikkidirektiivi. Valiokunta korostaakin päätösehdotuksessaan osuvasti, että kansallista edunvalvontaa maamme kannalta keskeisten liikennepoliittisten päätösten valmistelussa on yhteistyössä keskeisten etujärjestöjen kanssa tehostettava sekä EU:ssa että muilla kansainvälisesti päätösvaltaisilla foorumeilla, esimerkiksi IMOn alakomiteoissa. (Puhemies koputtaa)

Kansallisen meristrategian valmistelu on erittäin tärkeä hanke, ja siihen on paneuduttava asianmukaisella tavalla. Suhteellisen pienillä lisäpanostuksilla voidaan saada nyt hajallaan olevat politiikkatoiminnot pyrkimään samaan suuntaan tukien toisiaan ja samalla välttäen päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Yhdennetyn meripolitiikan luominen (Puhemies koputtaa) on Suomelle tärkeää, ja esitämmekin, että seuraavassa hallituksessa meripolitiikalle nimetään oma vastuuministeriö ja vastuuministeri.

Arvoisa puhemies! KD:n eduskuntaryhmä pitää liikennepoliittisen selonteon sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan sitä koskevan mietinnön painotuksia pääosin onnistuneina. Emme voi liiaksi korostaa (Puhemies koputtaa) onnistuneen liikennepolitiikan tärkeyttä Suomen kilpailukyvyn turvaajana, ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtia unohtamatta.

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa puhemies! Rakkaat edustajakollegat! Erittäin lämmin ja iso kiitos valiokunnille työstänne ja ennen kaikkea siitä rivakasta työotteesta, jolla varmistitte sen, että selonteko on tänään palautekeskustelussa hyvissä ajoin ennen juhannusta ja kesälomia. Se oli, kuten meillä päin ruukataan sanoa, tolokkua työtä. Nöyrä mutta nöyristelemätön kiitos kaikille!

Liikenne- ja viestintävaliokunta on nostanut esille hyvin tärkeitä asioita aina perusväylänpidon rahoitustasosta kansainväliseen edunvalvontaan. Ilokseni voin teille tänä päivänä täällä kertoa, että kaikki nämä yhteiset tavoitteet ovat omalla tavallansa jo työn alla merellisen strate-gian, lentoliikennestrategian, Venäjä-strategian päivityksen ja erityisesti koko valtioneuvoston tasolla edunvalvontaan laaja-alaista ja ajantasaista toimintaa hakevan työskentelyn kautta, eli olemme lähteneet rakentamaan edunvalvontakonetta sen verran uusiksi, että uusia rikkidirektiivikömmähdyksiä ei pääsisi syntymään.

Keskustelu eduskunnassa on ymmärrykseni mukaan ollut sävyltään myönteistä, toki soraääniäkin on joukkoon ymmärrettävästi mahtunut. Selontekoa on syytetty keskittävästä politiikasta: toiset saavat, ja toiset jäävät vähemmälle. Nurinaa olen kuullut myös siitä, että liikenneverkon taso pidetään korkeana siellä, missä on enemmän liikennettä. Vähäliikenteisillä teillä päällysteitä ja verkostoa uusitaan harvemmin. Kuitenkin tavoitteena on liikenteellisesti samankaltaisten teiden ylläpitäminen yhtä hyvässä kunnossa riippumatta siitä, missä nämä tiet sijaitsevat.

Kaikille emme voi tarjota kaikkea, se on totta, vaan toimintaa on rehellisesti ohjattava ja mietittävä, mihin rahat voidaan käyttää, mihin ne riittävät, ja myös haettava uusia ratkaisukeinoja entisten tilalle. Kyse ei ole suinkaan mistään linjanmuutoksesta vaan itsestään selvien asioiden sanomisesta ääneen.

Tässä muutamien puolueiden puheenvuoroista nopeasti poimittuja asioita:

Selonteosta sen verran, että selonteko valmisteltiin erittäin avoimesti. Se on yksi harvinaisimmista isoista töistä, joita on ylipäätänsäkään tehty niin, että kaikilla oli mahdollisuus kommentoida, ottaa osaa. Jokaisella puolueella on ollut täysi mahdollisuus ja oikeus osallistua, mutta tosiasia on se, että kotoa me emme tule ketään hakemaan tai niitä palautteita kysymään. Niitä tiedustellaan julkisesti, ja jos niitä ei ymmärrä ajanmukaisesti antaa, niin sitten se mahdollisuus menee.

Sen lisäksi haluaisin aika murheeksenikin todeta tässä sen, että jos väitetään, ettei selonteon hankkeista ole huomioitu edellisen hallituksen selonteon kakkoskoria, niin laskelmien mukaan 75—80 prosenttia kaikista hankkeista on ollut edellisellä kakkoslistalla, joten en tiedä, olisiko pitänyt pyrkiä 100 prosenttiin, että tilanne olisi tyydyttävä. (Välihuutoja)

Sen sijaan olin suorastaan surullinen ja hämmentynyt siitä kommentista, joka minun mielestäni on suora loukkaus myös edellistä liikenneministeriä kohtaan, kun keskustan puheenvuorossa sanottiin, että väyläverkosto, tieverkosto, on katastrofaalisessa tilassa. Kyllä rohkenen väittää, ettei edellinen ministeri Vehviläinen ole jättänyt minulle verkostoa, joka on katastrofaalisessa tilassa. Nimittäin tilanne on se, että me olemme olleet tätä leiviskää hoitamassa noin vuoden ajan ja keskusta oli hallitusvastuussa kuitenkin vuosikymmenen, niin että ihan aidosti täytyy miettiä myös sitä, minkälainen luottamuslause annetaan aiemmasta toiminnasta, ja millään muotoa en väittäisi, että edellinen hallitus olisi jättänyt minulle katastrofaalisen perinnön. (Mauri Pekkarinen: Joskus te moititte seuraavalla viikolla jo! — Hälinää)

Arkitodellisuudessa, jossa me joudumme myös priorisoimaan ja aidosti miettimään kysymyksiä, mihin se raha riittää, poliitikoilla pitää olla myös rohkeutta tehdä ratkaisuja eikä voi piiloutua virkamiesten selän taakse toteamaan, että elyissähän paikallisesti näitä päätöksiä on maakunnissa tehty. Kun jo aiempina hallituskausina nimittäin on hyvin vahvasti lausunnoissakin tunnustettu perusväylänpidon rahoituksen riittämättömyys — ja perusväylänpidon rahoitus on kuitenkin ratkaisevassa asemassa myös alemman tieverkon kunnon osalta — niin siitä huolimatta, vaikka elettiin talouden kultavuosia, yhteistä tahtoa ei löytynyt perusväylänpidon tasokorotuksen tekemiseksi. Nyt tämä korotus tehdään siinä aikataulussa kuin se taloudellisesti vaikeina aikoina on mahdollista, mutta rohkeutta tähän isoon linjapäätökseen kuuden puolueen hallitukselta löytyi. Se kertoo myös siitä tahdosta muuttaa politiikan rahoituksen ja toiminnan suuntaa.

Joukkoliikenne on ollut tämänkin keskustelun startin yksi isoista sanoista, ja haluankin nostaa sitä tänä päivänä yhteen keskustelun keskiöistä. Joukkoliikenteen kehittämisen painopiste on toki siellä, missä on näitä liikuteltavia joukkoja, eli suurilla kaupunkiseuduilla. Siksi on tehty kirjauksia muun muassa kaupunkiratojen tukemisesta. Surullisena kuuntelin keskustan puheenvuoroa, jossa sanottiin, että hallituksella on haluttomuus hoitaa ja tukea maaseudun joukkoliikennettä. (Välihuutoja) Itse asiassa surkuhupaisaa on havaita, kuinka heikosti selonteko on luettu. Maaseudun liikenne tullaan turvaamaan eri sektorien, kuten Kelan, kuntien, opetus- ja sosiaalitoimen, henkilökuljetusten yhdistämisellä ja liittämisellä osaksi kutsujoukkoliikennettä. Tähän työhön, historialliseen työhön, on asetettu oma selvitysmiehensä. Valitettavasti nyt näyttää myös siltä, että toimijoiden yhteispelin tueksi tarvitaan myös keppiä. Jatkossa valtion joukkoliikenteen rahoituksen ehtona on joukkoliikenteen yhteisten maksu- ja informaatiojärjestelmien kehittämistyöhön osallistuminen. Yhteentoimivat ja helppokäyttöiset järjestelmät parantavat joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja etenkin asiakkaille tarjottavia palveluja. Nyt viimein on aika nostaa asiakas ykköseksi myös joukkoliikennettä suunniteltaessa.

Viime päivien lehtijutuissa olen havainnut, että Linja-autoliitto jatkaa ikiomaa propaganda-sotaansa joukkoliikenneasioissa. Tosiasia on, että jos yleinen sääntö olisi linjattu, kuntien ja kaupunkien piikki olisi ollut aina auki ja kukaan ei olisi voinut suuntaankaan sanoa, mitä kaikki tulee maksamaan. Nyt on enää puhtaasti kysymys siitä, pönkitetäänkö tässä maassa loputtomiin Linja-autoliiton omistaman Matkahuollon monopolia vai keskitytäänkö kehittämään läpinäkyvästi ja toimivaltaisten viranomaisten päätösten pohjalta asiakkaita palvelevaa joukkoliikennettä, jossa on toimiva, yhtenäinen informaatio- ja lippujärjestelmä koko maassa. Ratkaisut kyllä löytyvät, jos on tahtoa hakea järjestelmää, sellaista toimivaa mallia, mutta mikäli uudistumista ei joukkoliikenteen suhteen tapahdu, niin koko järjestelmä on pelkän puhtaan, hitaan hiipumisen tiellä, kuten viime vuosien kehityksestä on selvästi nähty.

Olen tänään käynnistänyt myös joukkoliikenteen rahoitusryhmätyön, jossa tulevan syksyn aikana tullaan linjaamaan yhteistyössä toimijoiden kanssa koko joukkoliikenteen rahoituksen kokonaisuutta. Jokainen voi valita puolensa, onko mukana monopolin turvaamisessa vaiko suomalaisen joukkoliikenteen kehittämisessä tälle vuosituhannelle.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kuljetusala on joutunut tuottaja- ja asiakasportaan väliinputoajaksi, kiristyvien täsmällisyys-, ympäristö- ja muiden vaatimusten maksumieheksi. Kustannusnousu on ollut sitä luokkaa, että alan yritysten elinvoimaisuus alkaa olla toden teolla uhattuna. Myös meidän päätöksentekijöiden ja politiikan valmistelijoiden on syytä katsoa tässä peiliin. Erillisiä päätöksiä tehtäessä kokonaisuuksien hallinta on puuttunut, ja kuljetusalan toimintaedellytyksiä rasittavia päätöksiä on tehtailtu toinen toisensa perään vuosien aikana.

Maakuljetusten kustannustason nousu ei ainakaan helpota vaihto- ja kauppataseen alijäämäisyydessä kärsivää maatamme. Liikennepoliittisessa selonteossa on tilanteen sietämättömyys avoimesti tiedostettu, ja hallitus on päättänyt käynnistää kaikki liikennemuodot kattavan maksujen ja verojen rakenteellisen kokonaistarkastelun. Tässä työssä tarkastellaan merenkulun väylämaksuja, rautatieliikenteen ratamaksuja, lentoliikenteen lentokenttämaksuja sekä koko tieliikenteen hinnoittelua. Tämän työn pohjalta määritellään liikenteen hinnoittelun pitkän aikavälin strategia. Eri liikennemuotojen hinnoittelua ja työnjakoa tullaan kehittämään siten, että liikenne- ja muut yhteiskuntapoliittiset tavoitteet voidaan toteuttaa mahdollisimman hyvin. Pitkän aikavälin ohella hallituksen on kuitenkin pohdittava myös akuutteja toimenpiteitä, joilla kuljetusala saadaan pidettyä jaloillaan ja pyörät pyörimässä, ja siinä työssä toivon todella eduskunnan erittäin vahvaa tukea.

Arvoisa puhemies! Jos kilpailukyvyn, hyvinvoinnin ja vastuullisuuden rinnalle jotain vielä nostaisin, niin nostaisin rohkeuden tehdä ratkaisuja ja päätöksiä. Niitä nimittäin tarvitaan uuden Suomen tulevaisuuden ja uuden politiikan luomisessa. Selontekoa valmisteltiin avoimesti ja vahvasti jalat maassa ottaen huomioon talouden realiteetit mutta samalla parempaa huomista tavoitellen. Viime vuosien taloudellisesti niukat ajat ovat olleet alkusysäyksenä muutokselle mutta eivät suinkaan ainoana motiivina. Liikennejärjestelmä kilpailee aina muiden yhteiskunnallisten tarpeiden kanssa, ja päätöksiä vuosien aikana on tehty niin liikenne-, alue- kuin työllisyyspoliittisinkin perustein.

Nykyään päätöksenteossa painaa vastuu erityisesti veronmaksajien rahojen järkevästä käytöstä. Suomessa insinööritaidot ovat arvostettuja ja korkealla tasolla. Liikennehallinnon tehtävänä ei yksinomaan kuitenkaan ole rakentaa ja ylläpitää väyliä vaan huolehtia koko liikennejärjestelmän toimivuudesta. Emme ole aiemmin toimineet väärin tai virheellisesti. Väylien kehittämiseen painottunut liikennesuunnittelu on ollut perusteltua tähän saakka uutta rakentavassa teollisen ajan yhteiskunnassa. Yritysten on kuitenkin menestyäkseen aika ajoin tarkistettava toimintalogiikkaansa toimintaympäristön, asiakkaiden tarpeiden tai kysynnän muuttuessa. Julkisia organisaatioita tähän ei valitettavasti mikään pakota. Julkisten organisaatioiden heikko kyky uudistua onkin mielestäni niiden pahin rasite. Myös meidän on uskallettava kyseenalaistaa toimintatapojamme ja haettava uudenlaisia ratkaisuja nykyelämän mukaisesti.

Meidän on mietittävä näiden päivien aikana sitä, muutetaanko maailmaa huutamalla "väärin sammutettu", "riittämätön" vai tekemällä yhteistyöllä ja yhdessä mukaan heittäytyen hyvää työtä Suomen tulevaisuuden eteen. Vaihtoehtoja ja erilaisia ratkaisuja on, jos niitä halutaan löytää. Myös ongelmia löytyy, mutta niihin täytyy löytää myös ratkaisuja. Valtiolla, kunnilla ja veronmaksajilla on paljon voitettavaa, kun liikennepolitiikan pelisääntöjä uudistetaan. Selonteon yh-teydessä käynnissä olleet kokeilut ovat osoittaneet, että alueilta, kunnilta, suunnittelijoilta löytyy kykyä ja tahtoa vastata tähän haasteeseen. Uskon, että myös eduskunnalta löytyy tahtoa siirtyä uuteen aikaan ja tulevaisuuden tekoihin, joilla rakennetaan myös kauan kaivattua työtä, uutta työtä, Suomeen.

Ja ihan viimeiseksi lopuksi — vaikka puhemies kalauttaa varmaan todennäköisesti nuijalla takaraivoon — sanoisin vielä sen, että kun väitettiin, että pohjoinen Suomi ei ole saanut yhtään mitään, (Välihuutoja) sanon näin, että joku roti pitää olla kerjätessäkin. Minä laskin tuossa nopeasti, että tämä hallitus on varmistanut alueille Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Kainuu tämän hallituskauden aikana yli 660 miljoonaa euroa rahaa. Minä sanon teille, että joku roti pitää olla kerjätessäkin.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillähän on tämä perusongelma ulkomaalaisen rekkaliikenteen suhteen. Niin kuin monessa puheenvuorossa aiemmin, valiokunnassakin, tuli ilmi, ulkomaalaiset rekka-autot ja tämä kuljetusliikenne eivät maksa veroja Suomeen vaan käyttävät meidän teitä ja sitä myöten kuluttavat infrastruktuuria. Sitten suomalaiset liikennöitsijät ovat hankalassa asemassa ja kilpailukyvyltään olennaisesti huonommassa asemassa, kun joutuvat maksamaan suomalaisesta polttoaineesta enemmän rahaa.

Täällä joku esitti maksuehdotukseksi vinjettimaksua. Se on varmasti kaunis ajatus, mutta uskon, että se kyllä taas meidän kilpailukykyämme logistisena reittinä olennaisesti heikentää. Silloin se tarkoittaa sitä, että tämä kansainvälinen vientiliikenne alkaa kulkea muuta kautta, ja ylipäätään se olisi huonompi ratkaisu. Siinä mielessä olen kyllä sitä mieltä, että meidän suomalaisten kuljetusyritysten kilpailukykyä parannetaan sillä, että tutkitaan tämä dieselveron korotuksen palautusjärjestelmä loppuun (Puhemies koputtaa) ja saadaan tämä dieselvero pienemmäksi ja sitä kautta alennettua kustannuksia.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensiksi kiitän ministeriä ja työryhmää — kun unohtui tuossa puheenvuorossa kiittäminen — tästä selonteosta. Tämä on todella hyvä.

Mutta minä haluaisin nostaa esille tässä tämän painotuksen, rautatieliikenteen kehittämisen, ja nimenomaan sillä edellytyksellä, että se tukee kumipyöräliikennettä ja saadaan maanteiltä raskasta liikennettä rautateille, ja näin se parantaa liikenneturvallisuutta, myös vähentää päästöjä. Pitkät henkilöliikenteen runkoliikennevuorot myös tuonne rautateille, niin sekin parantaa liikenneturvallisuutta.

Minä hämmästelen tässä nyt tätä painotusta. Monta kymmentä vuotta on kumipyörillä ollut tämä painotus, niin että jos yksi kausi on rautatieliikenteessä, mistä tämä opposition hyökkäys rautatieliikenteen painotusta kohtaan nyt sitten johtuu?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä pääoppositiopuolueen edustajana kiitän ministeri Kyllöstä. Hän asiallisesti vastaili ja selvitti. Oli ilo kuulla — olen varmasti tämän salin ainut käytännön kuljetusyrittäjä — että nyt kuljetusyrittäjiä tullaan näissä asioissa vastaan ja nimenomaan tämän polttoaineverojärjestelmän kautta. Se on järkevää, koska kuljetuspuoli työllistää tässä maassa erittäin paljon. Ja siksi on tärkeää, että kuljetuselinkeino säilyy suomalaisten käsissä, että meille ei rynnätä tuolta rajojen takaa ja halpapuolelta ja vääristetä tätä kilpailua.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkien eduskuntaryhmien puheissa vilahtivat sanat "perusväylänpidon rahoitus". Edustaja Tynkkynen käytti sanontaa "perusväylänpito rapautuu". Adjektiiveja on monenlaisia, miten tätä nyt voisi kuvata.

Ministeri Kyllönen, te olette soratien päästä, syvältä Kainuusta, ja varmasti tunnette perusväylästömme tason. Tällä vaalikaudella hallitus aikoo leikata perusväylänpidosta 55 miljoonaa euroa. Miten te ajattelette, että tasokorotus tehtäisiin vasta vuonna 2016, kun kustannusvelka on kasvanut vuosi vuodelta tämän vaalikauden aikana ja tarpeet ovat aivan toiset? Miten, ministeri, te tähän huutoon nyt tässä salissa vastaatte perusväylänpidon tasokorotuksesta — nyt ja tässä?

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Siinä, missä ministeri Kyllönen on syvältä Kainuusta, minä olen syvältä Keski-Suomesta, ja se painotus rautatieliikenteeseen on mielestäni aivan erinomaisen hyvä.

Kun olen sieltä Keski-Suomesta, minä jotenkin olisin toivonut ja toivoisin, että voitaisiin keskustella ja miettiä enemmän näitten eri liikennemuotojen yhteensovittamista. Jos kolmessa tunnissa pitää päästä pääkaupunkiseudulle, pitääkö sieltä Keski-Suomesta esimerkiksi lentää vai voisiko rautatie kuitenkin olla parempi. Minusta painotus rautateihin ja nämä Etelä-Suomessa tehtävät parannukset parantavat koko Suomen liikennettä. Siitä olen aivan erityisen ilahtunut tässä. Ilolla panin merkille ministerin puheesta myös sen, että tähän liikenteen hinnoitteluun ja työnjakoon on pantu työryhmä, samoin kuin lentoliikenteen strategiaan ja meristrategiaan.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Panin merkille, että monessa puheenvuorossa painotettiin tieliikenteen merkitystä. Tuotiin esiin se, kuinka tärkeä se on sekä henkilöliikenteessä että tavarakuljetuksissa. Toisaalta lähes samaan hengenvetoon todettiin, että kun nyt tämä hallitus haluaa satsata nimenomaan ratojen kehittämiseen, jotta saataisiin vaihtoehtoja tälle tieliikenteelle, sekin on sitten kuitenkin väärin. Eli kyllä kai on niin, että jos halutaan vaihtoehtoja tieliikenteelle, se edellyttää myös toimenpiteitä ja jonkun verran siihen pitää laittaa myös euroja jonoon.

Edustaja Ahvenjärvi toi esiin näkemyksen, että liikenteelle ei pidä asettaa uusia maksuja, koska se eriarvoistaisi ihmisiä. Itse ajattelen kutakuinkin päinvastoin, eli jos otetaan käyttöön paikannukseen perustuvat tienkäyttömaksut, juuri niillä voidaan vähentää ihmisten eriarvoisuutta Suomen sisällä. Paikannukseen perustuvat maksut voidaan porrastaa ajan ja paikan mukaan, jolloin niitä voidaan periä vähemmän siellä, missä autoilulle on vähemmän vaihtoehtoja, ja vastaavasti maksut voivat olla korkeampia siellä, missä myös joukkoliikenne tarjoaa jo nyt kilpailukykyisen vaihtoehdon autoilulle.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa mietinnössään Suomen kilpailukykyä ja kuljetusten ja muun logistiikan korkeita kustannuksia. Selonteossa tunnustetaan se tosiasia, että tämä on tärkeää, ja sanotaan, että elinkeinoelämän kilpailukykyä tulee arvioida. Kysyisin ministeriltä, onko jo nyt ajatuksia siitä, mitä voisivat olla nämä konkreettiset toimenpiteet, joilla Suomen kilpailukykyä parannetaan juuri liikenteeseen paremmin satsaamalla.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Edustaja Tynkkyselle vain totean, että lähinnä tarkoitimme sitä, että tällainen tiemaksujen kaavamainen soveltaminen siellä, missä tienkäyttäjillä ei ole todellisuudessa muita vaihtoehtoja, johtaa tällaiseen eriarvoistumiseen.

Mutta ministerille toteaisin, että isojen liikenneinvestointien rahoituksessa on yhtenä mallina esitetty niin sanottua elinkaarimallia ja myös hallitusohjelmassa on kirjaus erilaisten liikenneinvestointien rahoitusmallien selvittämisestä. Halusinkin kysyä ministeriltä, miten tässä asiassa on edetty ja onko hallituksella valmius kokeilla elinkaarirahoitusta esimerkiksi vt 8:n Turku—Pori-yhteysvälin osin avoinna olevaan rahoitukseen vaikkapa eteläisen moottoritieosuuden osalta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Liikennevaliokunnan mietinnössä ovat pohjoinen ja Venäjä nousseet korostetusti esille, ja hyvä niin. Muistutan mieleen, että Salla—Kantalahti-raideyhteys oli jo eurooppalaisessa TEN-verkossa tulevaisuuden liikenneyhteytenä mutta osin suomalaisten voimin se sieltä poistettiin. Aikoinaan, kun Sallan raja-asemaa avattiin kansainväliselle liikenteelle, suomalaiset kenraalit vastustivat avaamista sotilaspoliittisin syin. Tämä osoittaa, kuinka lähelle eri politiikkalohkot toisiaan tulevat. Kysyn siihen liittyen, näkeekö liikenneministeri mahdollisena sen, että Venäjän kiinnostus kehittää näitä liikenneyhteyksiä laskee, jos se kokee strategisesti tärkeitten alueittensa aseman uhatuksi. Minä olen ihan varma, että ennen pitkää Suomen kauppapolitiikassa suhteessa Venäjään ja myöskin liikennepolitiikassa nämä ikävät ratkaisut ohjusten ostamisesta, Nato-maan ilmatilan valvonnasta ja muista asioista realisoituvat.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään, kuten myös valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto, kiinnittänyt huomiota selonteon rinnalla tehtäviin lukuisiin selvityksiin, joihin myös ministeri puheessaan viittasi: on rautatieliikenteen kilpailun avaamista käsittelevä selvitys, kaivostoimintaa, liikenteen hinnoittelua, meristrategiaa, lentoliikennettä, liikenneturvallisuussuunnitelmaa ja tulevaisuuden polttoaineita käsitteleviä selvityksiä. Tämä tilanne vähentää kiistatta väistämättä selonteon konkretian tasoa, kun nämä poliittiset linjaukset ja ratkaisut tehdään vasta selvitysten päätyttyä. Ja mikäli selvitysten valmistumista jatketaan lähellä vaalikauden loppua, sitä suuremmassa määrin on vaarana se, että monet akuutit kysymykset saattavat jäädä ratkaisematta. Minun mielestäni tämä on sellainen tilanne, että tämä vaara pitäisi pystyä välttämään.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tapasin tänään Kemin—Tornion alueen edustajia, ja kyllä siellä suuri huoli oli tuosta lentoliikenteestä. Tämä Flybe toimii nyt operaattorina siellä, ja näitä lentovuoroja on vähennetty kuudesta neljään, ja samanaikaisesti ne ovat kyllä epävarmempia kuin aikaisemmin. Voi sanoa, että meidän lappilaisten suussa tästä Flybestä on tullut kyllä Maybe. Se kulkee miten sattuu. Toivon, että tulisi jotakin rotia tähän, ja varmaan tuossa lentostrategian yhteydessä tätä tarkastellaan kokonaisuudessaan.

Rikkidirektiivin osalta uskon, että se vauhdittaa kyllä tuota ratayhteyttä Jäämerelle, ja myös kaivoskuljetukset vauhdittavat tätä tarvetta luoda ratayhteys. Myös tämän puolesta tämä selvitys on tarpeen, jotta me löydämme maakunnallisen ja kansallisen näkemyksen tästä asiasta, että mistä se rata kulkee.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä useista puheista voisi päätellä, että meillä on ollut jotenkin kärhämää tuolla valiokunnassa. Päinvastoin: Tahdon kiittää valiokuntaa hyvästä yhteistyöstä ja siellä olevasta hengestä. Me aidosti pyrimme Suomen edun mukaisuuteen. Me tietysti pääoppositiopuolueena tahdomme auttaa hallitusta aina silloin, kun siihen pystymme, ja saimme nostettua muun muassa tuon mielenterveystyön tärkeyden, merkityksen myös liikenneturvallisuuden kannalta mietintöön. Mutta opposition eräs merkitys on myös siinä, että silloin kun on puutteita, se on ilmaistava, ja siksi jätimme tästä loppujen lopuksi vastalauseen. Näin ollen tämän hyvän mutta riittämättömän mietinnön johdosta kannatan edustaja Kokon tekemää esitystä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Hei rekkamies, mikä pitää miehen tiellä?" Ei ainakaan nykyhallitus, kun se on ajanut kuljetusalan kuilun partaalle polttoainekorotuksilla ja tiestö myös rapautuu. Vaikka raideliikennettä toki tulee kehittää, niin näin suurta painopisteen muutosta raideliikenteeseen tieliikenteen kustannuksella ei tule tehdä. Tavaraliikenne tulee edelleen tapahtumaan kumipyörillä, ja ennen kaikkea: kaikkialle eivät raiteet kulje. Eikä kannata kuljetusmuotoa välillä vaihtaa, se ei ole kannattavaa.

Mitä tulee näihin MAL-hankkeisiin, niin niillä ei saisi ohittaa tärkeitä kaupunkien ulkopuolisia hankkeita. Esimerkiksi Pirkanmaalla valtatie kolmonen pudotettiin nyt selonteosta pois, vaikka se oli siellä ensimmäisessä selonteossa mukana. Ihmettelen kyllä, missä nirvanassa ovat olleet Pirkanmaan hallituspuolueiden kansanedustajat, kun tätä asiaa on käsitelty. Se siitä pitkäjänteisyydestä.

Sen verran vielä sanon yleensäkin tästä selonteosta, että tämä on täynnä upeita, hienoja, fantastisia toiveita, mutta se, mitä hallitus tekee nyt: se jakaa isänmaata kahtia, toisaalta maaseutuun, joka hylätään, ja sitten metropoleihin. Myös vihreät ovat olleet tekemässä päätöksiä, että pääkaupunkiseudulle annetaan tieliikenteelle rahaa. Mutta mites maaseudun käy?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähäisiä resursseja joudutaan nyt priorisoimaan, niin kuin selonteossa tehdään. Mielestäni on kuitenkin kannattavaa panostaa sinne, missä tarve on suurin ja vaikuttavuus hyvä. Tässä korostan erityisesti tätä liikennerakentamisen elinkeinopoliittista näkökulmaa. Minun mielestäni on kohtuullista odottaa panostuksille myös vastinetta uusina työpaikkoina ja verotuloina. Tästä hyvä esimerkki on — edustaja Alatalo tuossa nosti vähän kärkevästi asioita esille, niin kuin oppositioon kuuluukin — valtatie 3, joka tässä selonteossa etenee Laihian kohdalta jollakin lailla eteenpäin. Kuitenkin tämä on hyvä esimerkki siitä, mihinkä tulisi satsata, mikäli halutaan vastinetta rahoille.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäjää, edustaja Vehkaperää, iloitsin keskustan kuitenkin tukevan selonteon linjaa. Selonteon sivulta 1 voi lukea juuri keskustan omiksi linjoikseen luetellut osiot: "Liikennepolitiikka ja liikennejärjestelmä kytkeytyvät tiiviisti yhteiskunnan muihin toimintoihin, erityisesti elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, talouteen ja työllisyyteen sekä alueiden kehittämiseen. - - Hyvä liikenneinfrastruktuuri ja liikennejärjestelmän toimivuus ovat tärkeitä väestön arkielämän kannalta." Joten eihän tässä ole keskustalla lopulta kuitenkaan mitään hätää.

Silloin, kun arvostellaan raiteisiin panostamista, täytyy muistaa, että kun on vuosia laiminlyöty tätä raidetyötä, niin on välttämätöntä toimia. Sen vuoksi voin lohduttaa kaikkia täällä salissa olevia, että sitä rahareikää raiteisiin riittää vielä tämän jälkeenkin. Tämäkään ei ole vielä riittävästi.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Seinäjoen Kaskisten rata on 100 vuotta vanha ja 112 kilometriä pitkä. Rata päättyy Kaskisten satamaan, ja tähän satamaan on viime vuosien aikana investoitu yli 20 miljoonaa euroa. Rata on paikka paikoin niin huonossa kunnossa, että siellä voi ajaa vain noin 30 kilometriä tunnissa. Koko radan perusparantaminen maksaisi 124 miljoonaa euroa. Radan liikennemäärä on tällä hetkellä niin vähäinen, että noin iso investointi ei ole perusteltu.

Arvoisa herra puhemies! Kysynkin paikalla olevalta ministeriltä, olisiko perusteltua ja järkevää tehdä jonkunlainen niin sanottu pallolaajennus tälle radalle. Elikkä korjataan sellaiset ongelmakohdat, joidenka takia junalla voidaan ajaa vain 30 kilometriä tunnissa. Jos nämä ongelmakohdat saataisiin korjattua, niin se olisi huomattavasti huokeampi kuin tuo iso 124 miljoonaa euroa. Ja kun ongelmakohdat korjattaisiin, se nostaisi keskinopeutta radalla, mikä lisäisi taas liikennöintiä. Se puolestaan perustelisi, että voidaan sitten korjata sitä rataa enemmänkin.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa mainitaan, että "liikenneväylien rakentamisen ja sen rahoituksen taso pyritään pitämään vuosittain vakaana huomioiden myös maarakentamisen kustannuskehitys" sekä että turvataan perusväylänpidon määrärahojen nykytaso painottaen perusradanpitoa.

Arvoisa puhemies! Nyt kuitenkin liikennepoliittisessa selonteossa selkeästi perusväylänpidon rahoitusta supistetaan 55 miljoonaa — alempiasteinen tieverkko joustaa, siellä mainitaan — sekä myöskin yksityistiemäärärahoja supistetaan 3 miljoonalla eurolla. Kustannukset nousevat myöskin jatkossa. Asiantuntijoiden mukaan kustannustason nousu on noin 50 miljoonaa euroa. Arvoisa ministeri, onko tässä hallitusohjelmassa ja selonteossa jokin ristiriita?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämän selonteon keskeinen ansio on siinä, että se pyrkii näkemään selvät linjaukset, mikä tarkoittaa minun ajattelussani sitä, että sellaisia ei synny, jos kootaan yhteen vain nippu erilaisia hankkeita ja katsotaan, minkälainen siitä mosaiikista muodostui, ja katsotaan, mitkä sattuivat kulloinkin pääsemään riman yli ja tulevat toteutettaviksi määrärahojen puitteissa. Selonteon kaltaisella lähestymistavalla pitää todellakin olla strategisempi ote tähän. Se on monimuuttujakuvio. Se on vaikea, mutta niin sen pitää olla.

Minä en puhu nyt omista hankkeistani täällä, niin paljon kuin Lehmänkurkku pitäisikin saada rahoitettua ja nopeasti toimeenpantavaksi, (Naurua) vaan puhun siitä, kuinka tärkeä on läntinen kehitysväylä vt 8. Kyllä, se nytkähtää liikkeelle, ja hyvä niin, mutta sen lisäksi Suomea pitää kehittää paitsi etelä—pohjoissuunnassa myöskin itä—länsisuunnassa. Se on erittäin tärkeää, ja sen vuoksi on hyvä (Puhemies koputtaa) tässäkin yhteydessä todeta, kuinka tärkeää on Turku—Loimaa—Tampere—Jyväskylä-tieyhteyden rakentaminen.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä salissa eikä myöskään ministerin puheenvuorossa hetki sitten kiinnitetty minkäänlaista huomiota liikenneturvallisuuteen, mutta tässä mietinnössä sentään tästä asiasta on. Haluan ottaa esille sen, että liikenneturvallisuus tahtoo kuitenkin olla tässä kovassa politiikkaretoriikassa vähän katvealueessa. Haluan ottaa sen esille, että nyt näyttää siltä, että hallitus on tekemässä semmoista politiikkaa, että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee. Tarkoitan sillä sitä, että hallitus ajaa näitä poliisiorganisaatioita uudelleen ja on lakkauttamassa liikkuvaa poliisia, joka tekee erittäin tärkeää työtä valvonnan osalta ja harmaan talouden osalta.

Kysynkin nyt, ministeri Kyllönen, teiltä, kun olette pari viikkoa sitten allekirjoittanut lausunnon, jossa vastustatte liikkuvan poliisin lakkauttamista, ja liikkuvaa poliisia pitäisi teidän mielestänne kehittää, miten aiotte toimia lähiviikkoina ja -kuukausina, että liikkuvaa poliisia ei lakkauteta.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää ministeriä tästä avoimesta prosessista, joka selonteon yhteydessä on tehty. Siinä minusta on opiksi otettavaa myös muille ministereille ja ministeriöille. Lisäksi oli hyvä, että mainitsitte tämän edunvalvontakoneen kuntoon laittamisen. Siinä meillä varmasti on työtä.

Mutta, puhemies, oudoksuin kyllä, niin kuin ministerikin, tuota keskustan puheenvuoroa, jossa tuli tämä tieverkon "katastrofaalinen tila". Nimittäin se, joka väittää, että vuodessa liikenneverkon kunto olisi romahtanut, osoittaa kyllä tietämättömyyttä hankkeiden kaavoitus-, suunnittelu- ja rakentamisaikatauluista. Tässä mielessä tuo puheenvuoro oli outo. Mutta olen kyllä iloinen siitä, että näköjään meitä entisiä ministereitä yhdistää tämä liikenneturvallisuuskysymys. Mi-nä puolestani haluaisin kysyä ministeriltä, milloin hallitus tuo tähän saliin esityksen liikenteen promillerajan alentamisesta.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen tulevat menestystarinat löytyvät akselilta pohjoinen ulottuvuus, kaivostoiminta, meriteknologia ja biotalous. Kaikki nämä uudet, lainausmerkeissä, nokiat vaativat hyviä kuljetusyhteyksiä, liikenneväyliä. Voi olla, että osa Suomen aikaisemmista liikenneratkaisuista ja -painotuksista tulee muuttumaan, kun otetaan huomioon uusi kansainvälinen tilanne ja pohjoisen Suomen mahdollisuudet, Venäjää unohtamatta. Suomen logistiikan kehittämisen painopistealueet ovat olleet pitkälti eteläpainotteisia. Nyt tarvitaan enenevässä määrin suuntausta pohjoiseen, sieltä maailmalle ja itään. Trans-Siperia-radan merkitys tulee nousemaan. Tämä tuo painetta rautatieyhteyksille. Suomi voisi toimia ja sen tulisi toimia vihreänä logistiikkaväylänä Euroopan ja Aasian välillä Trans-Siperia-rataa hyödyntäen ja siihen keskittyen.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kaikki ovat pyytäneet rahaa omalle seudulleen. Minä haluaisin oikeastaan ainoastaan päätösvaltaa. Helsingin seutua kehitettäessä ikään kuin ennen kaikkea rata- ja osittain tieliikenneyhteyksien puute on aikamoinen katastrofi. Ajatellaan vaikkapa jotain Histan aluetta, jonka rakentaminen maksaa 3 miljardia, ja sitten se odottaa 300 miljoonan euron ratahanketta. Minusta olisi järkevämpää, että näillä suurilla kaupunkiseuduilla valtio antaisi tietyn könttäsumman — se näyttää noin 150:tä miljoonaa euroa vuodessa käyttämiseen Helsingin seudulla — antaisi sen kunnille, ja sitten kunnat omalla rahoituksellaan huolehtisivat näistä investoinneista. Silloin asuinalueitten kehittäminen ja liikenneyhteyksien kehittäminen menisivät käsi kädessä ja olisi myös mahdollista sälyttää näitä liikenneinvestointikustannuksia osaksi tonttikustannuksia, jolloin maksajakin olisi oikeassa järjestyksessä. Tällä hetkellä (Puhemies koputtaa) Helsingin seudun kehitys kärsii tästä liikenneinvestointien puutteesta erittäin paljon.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on kuin saari, on todettu täällä, ja tuolla pohjoisessa me elämme vielä tuolla saaren etäosissa. Sen alueen elinvoimalle ja elinkeinoelämälle logistiset yhteydet ovat erityisen tärkeitä.

Kun tähän prosessiin lähdettiin, ajattelin, että olisi hienoa, jos Oulu—Seinäjoki-radan perusparannuksesta saataisiin varmuus. Vielä parempaa olisi, jos saataisiin Perämerenkaari mukaan EU:n TEN-T-verkostoon. Toivelistalle vielä lisätoiveena oli, että Oulun lentoasemalle saadaan sellainen merkitys, että se on hieman niin sanottua maakuntasarjaa ylempänä ja sitä voidaan kehittää myös kansainvälisenä risteysasemana. Ja sen lisäksi jos vielä saataisiin Venäjä-yhteydet kuntoon, jotta tuolta päästään kätevästi myös itään, niin siinä olisi Oulun alueen elinkeinoelämälle semmoinen paketti vietäväksi, että sen kannalla voi elinvoimaa kehittää.

Haluankin kiittää ministeriä ja valiokuntaa siitä, että nämä kaikki hankkeet ovat mukana.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin pyynnöstä minä nyt heittäydyn siihen yhteistyöhön ja kysyn, miten päin minun pitäisi nyt oikein kääntyä, jotta ministerinkin silmä havahtuisi huomaamaan, että teidän esityksenne jättää koko vaalikaudeksi yhden maakunnan täysin ilman vesiliikennehanketta, ilmaliikennehanketta, rataliikennehanketta tai maantiehanketta, ei yhtään. En viitsi sen maakunnan nimeä nyt sanoa, koska sitä runtataan niin rajusti teidän esityksessänne, mutta ruma juttu se kaiken kaikkinensa on.

Kaiken lisäksi asiantuntijat sanovat tuolla valiokunnassa selvästi, että ylivoimaisesti tärkein pitkittäistiehanke on Oulu—Jyväskylä Nelostie. Yli 300 kilometrin kuljetussuoritteista se on aivan ylivoimaisesti tärkein. Edellisessä selonteossa se oli merkitty toiselle sijalle vuodesta 2012 lähtien, nyt te heitätte jotenkin hamaan tulevaisuuteen. Asiantuntijat ruttasivat tämän täysin, totesivat, että muuan kajaanilainen hanke ei ollenkaan olisi sietänyt olla edellä tätä hanketta. (Puhemies koputtaa) Miten te selitätte, ja miten sillä yhteistyöllä voitaisiin (Puhemies koputtaa) tämä teidän virheenne nyt ensi tilassa korjata?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa ei koskaan saisi unohtaa kahta asiaa, kun puhutaan liikenteestä, nimittäin maantieliikennettä ja meriliikennettä. Maanteillä kulkee yli 90 prosenttia Suomen henkilö- ja tavaraliikenteestä, tämä on tosiasia. Erityisen tärkeitä ovat ne yhteysvälit, joissa ei ole raideliikennettä tukemassa sitä maantietä. Erityisen tärkeitä ovat nämä yhteysvälit, ja taisipa edellinen puhujakin viitata juuri tällaiseen yhteysväliin. Näitä löytyy Suomesta muutamia tärkeitä.

Toinen asia on sitten tämä meriliikenne. Yli 90 prosenttia viennistä ja yli 70 prosenttia tuonnista on riippuvainen meriteistä. Elikkä kaikki satamat ja niihin johtavat logistiikkaketjut on pidettävä erityisen hyvässä huollossa ja kunnossa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lokakuun 20. päivä tältä paikalta sain tehdä keskustan ykköskysymyksen kyselytunnilla, ja se koski VR:n palvelumaksua, sitä 5 euron kuuluisaa maksua. Tässä yhteydessä haluan kiittää sekä liikenneministeriä että myös omistajaohjausministeriä ja ennen kaikkea myös VR:ää siitä, että tuo kansalaispalaute lopuksi johti tulokseen eli alle 75 kilometrin matkoilla 5 eurosta siirryttiin 2 euron palvelumaksuun. Kansa kiittää ja käyttää junaa. Se on ihan hyvä linja, ja tältä osin haluan kannustaa myös ministeriä sen suuntaiseen ajatteluun, että näissä isoissa strategisissa kysymyksissä, niin kuin täälläkin on todettu, nämä Suomen itään päin suuntautuvat väylät ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Meidän matkustajaliikenne on kaksinkertaistumassa tämän vuosikymmenen aikana. Siksi tarvitaan ratkaisuja, esimerkiksi runkoväylä Turusta Venäjän rajalle, pitkiä linjoja, (Puhemies koputtaa) jotta saadaan nimenomaan liikennevirrat kulkemaan.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että hallituksen niin sanottu siltarumpupolitiikka on ohi, sillä hallituksen päämäärä on: pitää olla mahtavaa.

Myös tässä liikennepoliittisessa selonteossa käy ilmi, että EU:n liittovaltiokehitys tulee liikennepolitiikkaan. TEN-T-verkkoon sisältyvät tiettyjen kriteerien mukaan määritellyt EU:n rautatieliikenteen, sisävesiliikenteen, tieliikenteen, meriliikenteen ja lentoliikenteen keskeiset yhteydet. Ja koska verkon kehittäminen toteutetaan käytännössä kansallisella rahoituksella — EU määrää, ja me maksamme — emme voi tämmöistä hyväksyä. On ihmeellistä, onko tämä todella hallituksen linja, että näin toimitte, niin kuin täällä selonteossa sanotaan ja mainitaan, että rajoitetaan muiden väylien kehittämistä ja ylläpitoa. EU sanelee, ja me teemme.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikennevaliokunta lisäsi kuusi kannanottoa tuohon mietintöönsä, ja ammattiliikenteen kilpailukyvyn kannalta priorisoisin niistä kiireellisimmäksi erityisesti tuon dieselveron palautusjärjestelmän selvittämisen ja siihen evästyksen.

Liikennepolitiikka on yhteiskuntapolitiikkaa, ja liikennevaliokunta nosti esille huolen yhteiskuntarakenteen kehittymisen keskittymisestä ja siitä, minkälaisia tarpeita se aiheuttaa liikenneverkon investoinneille. Käytännössä se voi johtaa siihen, että Suomi pitää rakentaa uudelleen toiseen kertaan, ja se aiheuttaa aikamoisia paineita. Yhdyskuntasuunnittelun MALPE-ajattelu eli maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluiden ja elinkeinojen suunnittelun yhteensovittaminen on tuolla liikennepoliittisessa selonteossa hyvin tuotu esille. Kysynkin ministeriltä: miten turvataan se, että myös elinkeinoelämän näkemykset otetaan tässä suunnittelussa huomioon eikä se ole vain virkamiesarviointia?

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Selevä, kiitos puhemies! Aloitetaanhan tästä edustaja Pekkarisen (Mauri Pekkarinen: Yhteistyöstä!) tällä hetkellä yhteistyössä syntyneestä asiasta. Se on ehkä pikku rutku tällä hetkellä, mutta jos edustaja Pekkarisella on tämä selonteko käsissään, niin sivulla 68 minä olen järjestänyt teille tulevaisuudessa oman jytkyn. Elikkä jatkon kehittämisohjelmassa on sitten koko yhteysväli vt 4:n kuntoonlaitto kertarytinällä. Elikkä jos Pekkarinen pärjää yhden hallituskauden ilman omaa hanketta, niin seuraavalla kaudella tulla rymähtää sitten kertalinttuulla niin, että muut sanovat, että Pekkarinen sai kaiken ja muut jäi iliman. (Hälinää)

Yrittäkää pärjätä. Kun meille kuitenkin tulevat päätökset, joihin me olemme yhteisesti sitoutuneet, tähän TEN-T-ydinverkon kehittämiseen, ja siellä vt 4:n kehittämiselle on ihan omat kriteeristöt ja määritelmät myös siitä, minkälaisessa aikataulussa se pitää kuntoon laittaa, niin tässä on vähän mietitty myös sitä tulevaisuutta ja sitä, miltä tämä liikenneyhteysvälien kehittäminen sitten jatkossa näyttää. Me haluamme myös suunnitella tämän yhtenä pakettina, ettei tulisi semmoisia tilanteita, joissa joudutaan katsomaan, että olisi samalla rahalla voitu tehdä vähän enemmänkin.

Sitten sen verran näistä selvityksistä, joita on tässä työssä erittäin paljon: Kaikki ovat tällä hetkellä työn alla. Mitään ei tehdä hätiköidysti, mutta kaikki tulevat valmiiksi kyllä ennen hallituskauden loppua. Semmoinen tavoite ja tahtotila meillä yhteisesti on.

Tästä raideliikenteen kehittämisestä on paljon nostettu asioita esille ja sanottu, että pitää kumipyöräliikennettä tukea. Toki, jos nähdään se ainoana visiona niin, että pelkästään kumipyöräliikenne on suomalaista tulevaisuutta, mutta allekirjoittaneen visiossa on se, että myös tavaraliikenteen yhtenä isona kuljetusmuotona ovat raiteet. Aiemmin sitä kehitystietä ei ole pystytty hirveän laveasti näkemään, koska ei ole ollut myöskään poliittista viestiä raideliikenteen toimijoille, että me haluamme meidän pää- ja kokonaisraideverkostostamme kehittää ja sitä korjausvelkaa sieltä pikkuhiljaa purkaa.

Sen verran tietysti on sanottava tästä liikenneturvallisuudesta, että jos puhemies suo, niin loppusuoralla voisin käyttää sen 5 minuutin puheenvuoron, joka jäi tuosta äskeisestä puheesta uupumaan, se on siellä valmiina kyllä. Ja liikkuvan poliisin puolesta taistelen niin kauan kuin pystyssä seison. Toivon, että siinä taistelussa olisi mukana muitakin kuin vain allekirjoittanut, mutta tähän mennessä sillä rintamalla ei ole kyllä minun pystykorvan lisäksi paljon muita näkynyt.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän mietinnön ponsien toinen ponsi on mielenkiintoinen. Siinä on sitä niin sanottua linjausta, mitä on kysytty. Kun tässä sanotaan, että yhteistyössä kuntien ja tienhoitokuntien kanssa pitää hakea kokonaisratkaisua, siis alemmanasteisen tieverkon ja yksityisteitten hoitoon ja kehittämiseen ja rahoittamiseen, niin ministeri Kyllönen viittasi uudenlaisiin ratkaisuihin. Kun alemmanasteisia teitä siirretään yksityisteiksi, näiden teitten rahoitusta on leikattu pois ja kuntien tilanne on mikä on, niin tässähän käy sillä tavalla, että yksittäiset ihmiset, aika pieni joukko loppujen lopuksi, joutuvat maksamaan julkisia, yhteisiä tarpeita, siis koko kansan yhteisiä tarpeita.

Onko tämä tulkintani, ministeri Kyllönen, oikea? Onko tämä uusi linjaus Suomen liikennepolitiikassa?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteon mukaan noin 30 prosenttia kaikista matkoista tehdään kävellen tai pyöräillen. Ongelmana on kuitenkin se, että kevyen liikenteen väyliin ei ole riittävästi resursseja eivätkä kunnat panosta niihin tällä hetkellä riittävästi. Tällä hetkellä suuri joukko pyöräilijöitä liikkuu muun liikenteen joukossa, mikä ei millään tavalla ole näitten pyöräilijöitten eikä muittenkaan kannalta turvallista.

On osoitettu myös se, että kun ihminen arkiliikunnassa liikkuu paljon, niin se parantaa myös hänen terveyttään ja hyvinvointiaan. Sitä kautta pyöräily on myös kansantaloudellisesti kannattavaa. On arvioitu, että kestää noin 300 vuotta, ennen kuin tarvittava kevyen liikenteen väylästö saataisiin kuntoon.

Nyt pyydän ministeriä sellaiseen kampanjaan tai avaukseen, jossa avattaisiin todelliset panostukset kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ja sitä kautta myös (Puhemies koputtaa) koko kansantalouden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että elinkeinopolitiikan tarpeita ja kaiken kaikkiaan logistiikkaa painotetaan tässä liikennepoliittisessa selonteossa. Mutta kuten valiokunta ja jaosto ovat todenneet, niin Venäjän painotus jää hieman liian kepoisaksi. Kun ajatellaan, mikä mahdollisuus se on ja että kuitenkin talouskasvua siellä tapahtuu enemmän kuin Euroopassa, niin siitä voisi Suomelle olla suurtakin etua.

Nythän esimerkiksi tänä vuonna jo viitenä ensimmäisenä kuukautena rajanylitykset ovat kasvaneet 17 prosenttia. Ja me tiedämme, että esimerkiksi matkailupotentiaali, tavarakuljetusten lisäksi, on hyvin suurta. Kuulimme esimerkiksi juuri, että vain joka kolmannella pietarilaisella on passi, elikkä matkailupotentiaalia sieltä todellakin löytyy. On hyvä, että näihin rajanylityspaikkoihin nyt panostetaan, mutta on tärkeää myös saada uusia kansainvälisiä asemia lisää, kuten esimerkiksi nyt Parikkala, joka olisi mitä mainioin ajatellen Itä-Suomea ja Pohjois-Suomea.

Kaiken kaikkiaan haluaisin vielä myöskin painottaa tätä liikenneturvallisuutta. On tärkeää, että me puuttuisimme tähän rattijuopumukseen. (Puhemies koputtaa) Aivan tuoreen Liikenneturvan tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen arvioi, tunnustaa, ajaneensa joskus humalassa, (Puhemies koputtaa) joten nyt, kun vaaleat kesäillat ja juhannus lähenevät, tähän tulisi jollakin tavalla todellakin puuttua.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, olette todennut, että tällä hallituskaudella eivät ruuhkamaksut tule etenemään pääkaupunkiseudulla, kun niihin ei hallituksen sisällä yksimielisyyttä ole. Mutta sen sijaan olette todennut, että olisitte valmis edistämään koko maan laajuisen tiemaksun selvittämistä ja käyttöönottoa. Kysynkin nyt, onko tämän koko maan laajuisen tiemaksun selvittäminen jotenkin edennyt.

Olette myös sanonut, että pääkaupunkiseudulla kaikkein paras keino vähentää näitä ruuhkia olisi se, että kehitettäisiin ennen kaikkea joukkoliikennettä ja liityntäpysäköintiä. Kysyisin nyt erityisesti sitä, onko liityntäpysäköinnin kehittämiseen löydetty mitään ratkaisua.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vientiteollisuuden ja kansainvälisen rajaliikenteen tarpeet nyt on jotenkuten tässä selonteossa huomioitu, mutta ihmettelin kokoomuksen ja SDP:n ryhmäpuhujien, Kopran ja Piiraisen, puhetta. Entä jos joku satunnainen kuulija uskoo, mitä te sanoitte?

Edustaja Kopra, te väititte, että perusväylänpidon rahoitus nousee. Ei nouse. Kataisen hallitus omalla kaudellaan leikkaa 55 miljoonaa pois, ja piste. Hallitusryhmistä vain edustaja Tynkkynen uskalsi myöntää totuuden.

Te, edustaja Piirainen, oikein kahteen kertaan vakuutitte, että hallitusohjelmaa nyt noudatetaan. Kysykää edustajakollega Backmanilta, noudatetaanko. Hallitusohjelmassa väitetään, että keskeneräiset hankkeet viedään loppuun. Missä ovat Savonlinnan tie ja Syväväylän järjestelyt, jotka ovat kesken? Ne ovat kesken siellä tänäkin päivänä, eikä täällä ole mitään lupausta, että ne vietäisiin loppuun. Ihmettelen puheitanne.

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kiinnitän huomiota siihen, että edustajille jaetussa nipussa on tulevaisuusvaliokunnan osalta liitetty lausunto kehyksistä eikä suinkaan liikenneselonteosta. Kannattaa tutustua tähän tulevaisuusvaliokunnan lausuntoon, se on todella hyvä. Se keskittyy neljään asiaan: liikenteen vähäpäästöisiin polttoaineisiin, biopolttoaineet, biokaasu, bioetanoli, biodiesel ja vety, sähköautojen käytön edistämiseen ja kolmantena kohtana älyliikenteeseen, joka käsittää tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisen liikenteessä. Ja sitten on neljäs kohta tästä pohjoisesta ulottuvuudesta ja liikenteen kasvusta Koillisväylän avautuessa tai lisääntymisestä kaivosteollisuuden kasvun johdosta.

Lopuksi totean, että 100 miljoonaa pitäisi saada alempiasteiselle tiestölle. Tuolla maalla pomppii jopo kuopista ojaan. Ei muuta.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä liikennepoliittinen selonteko on hyvää sukua hallitusohjelmalle. Siinä on paljon ajatuksia ja hyviäkin ajatuksia mutta vähän tekoja ja tietenkin vähän rahaa.

Selonteon ensimmäinen sana on "kilpailukyky". Ihmettelen, tarkoitetaankohan tässä yritystoiminnan kilpailukykyä. Se ei nyt kovin vahvasti sitä tue, varsinkaan jos siinä on raideliikennepohjaisuus. Olimme liikennevaliokunnan puheenjohtajan kanssa aamulla tuolla VR:ssä kuuntelemassa, kuinka paljon pitää tavaraa liikkua ennen kuin se on kannattavaa. Pitää liikkua 300 000 tonnia vuodessa, vähintään 20 vaunua kerralla, että saadaan raiteilla kannattavuutta.

Se, mikä meillä tällä hetkellä on nousussa, on pienyritystoiminta, ja isompi teollisuus on laskemassa alas. Millä tavalla esimerkiksi Valkeakosken alueelta saadaan sitten sen pienen yritystoiminnan tavarat liikkeelle maailmalle? Kävimme juuri siitä keskustelemassa, koska on pelko siitä, että nämä pistoraiteet tai niissä oleva raideliikenne lakkautetaan. Mikä se painopiste on siis tässä kilpailukykykohdassa?

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä nostaisin esille lentoliikenteen mahdollisuudet, jotka tässä selonteossa ovat varsin vähälle huomiolle jääneet. Pohjois-Suomi on käytännössä nopeiden henkilöliikenneyhteyksien osalta täysin lentoliikenteen varassa. Esimerkiksi Oulun ja Helsingin välinen matka junalla tai autolla kestää 6—7 tuntia ja lentäen alle tunnin. Näin ollen valmistellussa lentoliikennestrategiassa minusta olisikin näihin asioihin kiinnitettävä huomiota ja määriteltävä Oulu toiseksi solmukentäksi, mikä se käytännössä tällä hetkellä kyllä jo onkin yli miljoonan vuosittaisella matkustajalla. Oulusta operoi tällä hetkellä kuusi lentoyhtiötä ja noin 20 vuoroa tulee Helsinkiin. Mielestäni lentoasemaverkkoa tulisi tarkastella osana koko liikennejärjestelmän kokonaisuutta ja katsoa, mikä liikennemuoto millekin alueelle (Puhemies koputtaa) on käytännössä paras, ja sen mukaan jakaa raide-, maantie- ja lentoliikenne.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulun junapuolueeseen, ja sen takia pidän erittäin hyvänä tätä linjausta, joka tässä liikennepoliittisessa selonteossa on otettu. Nopeita junayhteyksiä pitää kehittää, ja tätä varten täytyy myöskin investoida raiteisiin ja siihen, että yhä sujuvammin voidaan liikennöidä raiteilla. Myöskin liityntäliikenne täytyy saada sujumaan, eli tämä joukkoliikenne runkona rautatie on se, mikä meidän on hyvä pitää visiona mielessä.

Toinen hyvä asia tässä selonteossa on raja-alueisiin panostaminen. Siitä on täällä puhuttu. Meidän on valmistauduttava muutoksiin raja-alueilla.

Sitten alueellinen elinkeinotoiminta on erittäin tärkeä. Siellä tarvitaan myöskin kumipyöriä, niin kuin on sanottu. Ja nyt kysyisin sitten: mitä pohjoiskarjalaisille tärkeälle Viinijärvi—Var-kaus-tieyhteydelle eli vt 23:lle tässä paketissa kuuluu?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon linjauksilla paalutamme pitkälti tulevaisuuden Suomea. Ministeri aivan oikein sanoi, että on mahdotonta antaa kaikille kaikkea. Se ei todellakaan ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista. Mielestäni kuitenkin tämän selonteon keskeinen ongelma on siinä, että ei korosteta sitä, että eri perspektiiveistä Suomi on erilainen. Valtaosa Suomea ei ole tiheään asuttua niin kuin Keski-Eurooppa. Ja edelleen: Mitä tästä jää käteen? Lisäämmekö ratkaisuillamme, linjauksillamme alueellista eriarvoisuutta? Vaikeutammeko yritystoiminnan edellytyksiä? Lisääntyykö harmaa talous? Vai onko selonteon linjausten myötä odotettavissa turvallisten, ympäristöystävällisten (Puhemies koputtaa) ja kokonaistaloudellisten ratkaisujen menestyminen?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri totesi omassa ansiokkaassa puheenvuorossaan, että toimintaa on ohjattava. Tulkitsen niin, että se on ollut keskittävää syrjäseutujen kustannuksella. Se näkyy perustienpidon rahoituksen määrällisessä laskussa, ja myös yksityistiemäärärahathan laskevat erittäin voimakkaasti.

Hallituspuolueitten edustajat ovat nostaneet esille elinkeinoelämän kilpailukyvyn. Tähän on helppo yhtyä, että liikenneverkot ovat merkittävässä roolissa silloin, kun puhutaan elinkeinoelämän kilpailukyvystä. Edellisellä kaudella sosialidemokraatit pitivät kovaa ääntä, ennen kaikkea savolaiset sosialidemokraatit, vt 23:n rakentamisesta. Nyt teillä olisi ollut mahdollisuus tämä hoitaa, kun olette hallituksessa, mutta minä en löydä mistään listoilta tätä hanketta. Onko niin kuin puhutaan julkisuudessa, että on olemassa joku varalista, jossa tämä valtatie 23 on? Kysyn ministeriltä: onko teillä varalista, jossa (Puhemies koputtaa) Varkaus—Viinijärvi-tie näkyy?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin edustaja Pekkariselle hieman krediittiä: te kyllä puhutte paljon mutta aina välillä asiaakin. Kiitos lupauksista myös ministerille Keski-Suomeen tulevasta jytkystä seuraavalle hallituskaudelle.

Toisaalta, juuri niin kuin edustaja Koprakin totesi, liikennepolitiikka on tässä maassa aina ollut niukkuuden jakamista, ja tätä taustaa vasten hallituksen suoritus on selonteossa hyvä. Kysyisin kuitenkin ministeriltä tarkempaa tietoa yhdestä kansalaisia askarruttaneesta asiasta eli tästä kilometrikorvauskysymyksestä: oletteko te nyt valtiovarainministerin kanssa löytäneet sen luvatun mallin, jolla korvauksia aletaan muuttaa?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä saarivaltiossa todellakin on erittäin hyvä asia pitää logistiikka kunnossa satamiin, ja tätä pohjaa vasten minä ihmettelen suunnattomasti ministeri Kyllösen sanoja "joku roti pitää olla kerjätessäkin". Sanonko minä Kaskisiin, että joku roti on oltava kerjätessäkin? Kaskisesta vietiin tehdas, nyt sieltä viedään rata, seuraavaksi sieltä menee aivan johdonmukaisesti satama. Se kaupunki kuolee käsiin, koska mitään ei tehdä. Onko heille apu siinä, että sanotaan "joku roti pitää olla kerjätessäkin"?

Tässä kun olen kuunnellut hallituspuolueiden jargonia siitä, minkälainen tämä selonteko on, siellä useat sanovat muun muassa siitä, että direktiivissä tuli kömmähdys. Missä on se rohkeus sitten tehdä siihen oikaisu tai edes lähteä hakemaan sitä oikaisua?

Liikkuvasta poliisista ministeri Kyllönen sanoi, että eipä ole tullut mistään apua. Minä voin huomauttaa, että perussuomalaiset ovat koko tämän kauden puhuneet siitä, että poliisilta (Puhemies koputtaa) ei saa viedä euroakaan, ei siis liikkuvaltakaan poliisilta.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudistuvat luonnonvarat, vaihtotase, työllisyys ja kilpailukyky ovat hyvin paljolti riippuvaisia siitä, kuinka edullisesti saamme elintarvikkeiden raaka-aineet, teollisuuden puuhuollon ja tämänkaltaiset asiat näiden toimijoiden käyttöön. Jatkan oikeastaan edustaja Kääriäisen kysymystä: onko se hallituksen strateginen linjaus, että näiden alojen, joilla kannattavuus viime aikoina on ollut hyvin heikkoa, kannettavaksi siirretään tienpito? Kuitenkin nämä kaikki raaka-aineet ovat olemassa sen viimeisen tien päässä monta kertaa, ja kuitenkin se kuljetus tapahtuu hyvin raskailla ajoneuvoilla, ja nämä väylät pitää pitää kunnossa. Onko se nyt näitten yksittäisten ihmisten ja toimijoiden asia?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittisessa selonteossa mainitaan lentoliikenteen osalta, että laaditaan lentoliikenteen strategia, jossa selvitetään lentoliikenteen tulevaisuudennäkymiä. Kysyn arvoisalta ministeriltä: otetaanko näissä linjauksissa kantaa Helsinki-Vantaan ruuhkaa mahdollisesti helpottavan rahtikentän tarpeeseen? Jos otetaan, niin kysymykseni ajatus liittyy siihen, että meillä maakunnissa, muun muassa Päijät-Hämeessä, parhaillaan pohditaan maakuntakaavaa ja varausta tälle kentälle. Kuulemani mukaan Kanta-Hämeessä on tehty jo maakuntakaava ja Humppilaan esitetään tätä rahtikenttää korvaavaa kenttää. Pitäisikö valtion olla tällaisessa prosessissa tiiviimmin mukana, etteivät kunnat ja maakunnat suotta kiusaisi asukkaitaan turhalla maakuntakaavoituksella?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaista joukkoliikennettä meinataan kahden vuoden siirtymäajan jälkeen veivata markkinaehtoiseksi. Tämä on kyllä aikamoinen haaste ainakin tietyillä alueilla Suomessa, esimerkiksi Itä-Suomessa. Juuri sain tuolta Pohjois-Savon ely-keskukselta ostoliikennekilometrien kehityksen 2009—2011. Tämä lasku on ollut noin 2 miljoonaa ostoliikennekilometriä, ja jos tämä trendi jatkuu, niin kyllä minun käsittääkseni aika vaikea on joukkoliikenteestä enää sen jälkeen juuri puhua, koska kuitenkin se vaatii rahaa. Haluaisin ministeriltä vastauksen, onko nyt kuitenkin aikomus jollain tavalla lopettaa tämä pudotus, koska tuo trendihän on aika kestämätön.

Toinen kysymys koskee tätä kabotaasia eli ulkomaisten kuljetusyritysten ylimääräisiä ajoja viikon aikana maahantulosta. SKALin mukaan sen valvonnassa on aika suuria puutteita. Onko tähän valvontaan nyt tulossa parannuksia?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa on kerrottu siitä, että on tärkeää kehittää liikenneyhteyksiä etelä—pohjoissuunnassa, itä—länsisuunnassa, mutta olisi tärkeää kehittää liikenneyhteyksiä myöskin Etelä—Pohjanmaan suunnassa. Suupohjan rata on tärkeä rata yrityselämän kannalta, ja Seinäjoesta on kehittymässä logistiikan keskus. Sen logistiikkakeskuksen toimivuuden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että Kaskisten satamaan johtava liikenneyhteys olisi hyvässä kunnossa.

Kuluvana vuonna Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen päällystevarat ovat ainoastansa vähän toistakymmentä miljoonaa euroa. Se on niin pieni summa, että sen myötä monet tieyhteydet tulevat siellä rapautumaan ja kaatumaan yhä enempi paikallisten asukkaiden ja kuntien kontolle. Onko tämä nyt sitten hallituksen valitsema linja, että kunnissa joudutaan ottamaan yhä suurempi vastuu (Puhemies koputtaa) perusteistä ja yksityisteistä?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä monen edustajan puheenvuoroon siitä, että tämä selonteko on kyllä oivallinen. Täällä on myöskin käytetty puheenvuoroja sen puolesta, että se, että investoidaan infrahankkeisiin Etelä-Suomessa, palvelee usein koko Suomea. E18-tie on hyvä esimerkki siitä. Vuoden 2008 budjettikirjaan merkattiin kirjaus siitä, että E18-tien remontti jatkuu keskeytyksettä, ja se oli ehto siihen, että Vantaan kaupunki lähti tukemaan ja rahoittamaan tien rakentamista. Nyt se kuitenkin on keskeytynyt. Mutta kuitenkin tässä selonteon valmisteluvaiheessa kaupungit, valtio ja kumppanit yhdessä päädyimme siihen, että E18-tie ja sen korjaaminen jatkuisi lentoaseman ja Vuosaaren sataman osalta, mikä on erinomaisen hyvä ajatus ja etenemistapa ottaen huomioon tämä tilanne, mikä nyt Suomenmaassa talouden suhteen on. Elikkä erinomaisen hyvä ratkaisu tältä osin.

Arvoisa herra puhemies! Pakko sanoa ja olla (Puhemies koputtaa) ministerin kanssa samaa mieltä liikkuvan poliisin roolista. Se on erinomaisen tärkeä asia, ja tuen ministeriä tässä asiassa ihan viimeisen päälle ja haen siihen kaikki muutkin edustajat mukaan. Liikkuva poliisi on liikenteelle tärkeä.

Jari Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Väylät ovat investointi. Sellaisena ne pitää nähdä, se on ihan selvä. Ne mahdollistavat elinkeinoelämän kehittämisen, kansantalouden kasvun, koko Suomen voimavarojen käyttöönoton ja hyväksikäytön ja tasapuolisen liikkumisen ja asumisen mahdollisuudet. Sen pitää olla myös johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Pitkäjänteisyyttä ei muuten ole se, että edellisen selonteon, joka oli muuten yksimielinen, hankkeista merkittävä osa puuttuu nyt tältä listalta, joka olisi ollut johdonmukainen jatko sille toiminnalle, mikä tämä selonteko olisi. Muun muassa Juva—Mikkeli-väli on yksi tällainen. Johdonmukaista ei ole myöskään se, että hallitus on omassa ohjelmassaan ilmaissut selkeäsanaisesti, että kaikki käynnissä olevat hankkeet toteutetaan. No, kuitenkin Savonlinnan kolmosvaihe on selkeästi ja vahvasti käynnissä, ja siitä huolimatta sitä ei toteuteta.

Ministeri Kyllönen, te sanotte aivan oikein, että nyt siirrytään ihmisten näkökulmaan. Mutta, arvoisa ministeri, mitä me sanomme maaseudun asukkaille, kun leikataan yksityistiemäärärahoja ja alempiasteisen tiestön määrärahoja ja sanotaan, että alempiasteinen tiestö joustaa. (Puhemies koputtaa) Miten asukasnäkökulma on silloin olemassa?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari sanaa Venäjän rajaliikenteen sujuvuudesta: 12 miljoonaa rajanylitystä tänä vuonna, vuoden 2018 ennuste 20 miljoonaa. Peilaan tätä vähän tax-free-kaupan kehittymisen myötä. Imatralla on 30 000 asukasta tällä hetkellä, ja Imatran seudulla kaupan myyntiluvut vastaavat sitä, että siellä olisi 15 000 asukasta enemmän. Lappeenrannassa vastaava luku on 24 000 ihmistä enemmän, eli se on erittäin merkittävä reitti. Siellä luodaan työpaikkoja, muun muassa pelkästään Lappeenrannan seudulle yli 2 000 työpaikkaa palvelualoille on syntynyt. Onkin äärimmäisen tärkeätä, että se rajaliikenne on sujuvaa ja että siitä infrasta pidetään siellä huoli. Tämä ei ole pelkästään Kaakkois-Suomen asia, vaan kun katsoo tax-free-kehityksen myyntilukuja aina Rovaniemeä myöten, muun muassa Rovaniemellä puhutaan 59 prosentin kehittymisestä, joten on äärimmäisen tärkeätä, että se raja toimii molemmin puolin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moottoripyöräilijöiden määrä on 2,5-kertaistunut 10 vuodessa. Heitä on noin 220 000, ja ihmettelen, että tässä liikenneselonteossa ei puhuta oikeastaan mitään näistä moottoripyöräilijöistä, kun täällä kuitenkin todetaan se, että perusväylänpidon haaste on se, että rahoitus on ostoarvoltaan laskenut 2000-luvulla ja samalla liikennesuoritteet ovat kasvaneet. Valiokunta on onneksi kiinnittänyt huomiota siihen, että perusväylänpidon rahoitus ei ole riittävä liikenneverkon kunnon ylläpitämiseen. Kysyisin ministeriltä, oletteko kiinnittänyt huomiota näitten suomalaisten moottoripyöräharrastajien liikenneturvallisuuteen, sillä haluaisin myös kuulla, millä keinoilla sitä parannetaan. On väärin, että moottoripyöräilijät joutuvat ajamaan semmoisilla teillä, missä he eivät tiedä, koska he putoavat monttuun, ja sen johdosta loukkaantuvat vakavasti tai jopa kuolevat.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa sekä tässä keskustelussa ovat nousseet vahvasti esille vaikutukset elinkeinoelämään, talouskasvuun ja koko kansantalouteen. Tällä hetkellä Pohjois-Suomen kasvunäkymät ovat poikkeukselliset, jopa siinä määrin poikkeukselliset, että niiden vaikutus koko Suomen kansantalouteen on merkittävä: kaivosteollisuus, mekaaninen puu, bioenergia, matkailu jne. Mutta niiden mahdollisuuksien toteuttaminen edellyttää toimivaa logistiikkaa. Tässä selonteossa tähän ei ole nyt panostettu. Se edellyttää, että Oulu—Seinäjoki-ratahanke tulee kuntoon mahdollisimman nopeasti. Se edellyttää myös sitä, että Nelostie on riittävän vahvasti mukana. Nyt tässä on puhuttu pitkäjänteisyydestä, ja kyllä se jänne näyttää olevan niin pitkä, että osa hankkeista on mennyt horisontin ulkopuolelle. Ei se pitkäjänteisyys sitä tarkoita, että hankkeet venytetään vuosikymmenten taakse. Monesti sanotaan, että ei ole varaa investoida. Nyt on tilanne se, kuulkaa, että meillä ei ole varaa (Puhemies koputtaa) olla investoimatta, koska niiden investointien tuotto on niin hyvä. Pohjois-Suomessa on nyt tällä hetkellä Suomen kansantalouden avaimet.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitos hyvälle hallitukselle ja sen nokkelalle ministerille vt 8 -ratkaisusta. Toivottavasti tässä päästään myöskin koko yhteysvälin Turku—Pori osalta ratkaisuun.

Mutta tähän lentoliikenteeseen, joka nousi tässä jo esille. Tietenkin Helsinki—Vantaan lentoasema on tärkein, mutta on hyvä, että valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota myöskin muitten kenttien kehittämiseen. Oulu ja Rovaniemi ovat pitkien välimatkojensa takia aivan selviä, mutta erityisesti haluaisin korostaa Tampereen, Lappeenrannan ja Turun kenttien merkitystä ja niiden suorien lentoyhteyksien turvaamista ulkomaille. Finnair on käytännössä hylännyt suorat lennot — tai nämä kentät, suoria lentoja ulkomaille ei enää ole — mutta tilalle on tullut muita lentoyhtiöitä. Halpalentoyhtiöt ovat tällä hetkellä erittäin tärkeä osa elinkeinoelämän menestymistä esimerkiksi Turun seudulla Varsinais-Suomessa. Tämän vuoksi näitä kenttiä ei pidä jättää minnekään kehittämisen ulkopuolelle. Toivottavasti ministeriössä ei ole mitään pirullista juonta, jossa näin on ajateltu, vaan nyt valiokunnan lausunto otetaan tosissaan.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisessa selonteossa on nostettu esille asia, joka koskettaa päivittäin kymmeniätuhansia matkustajia ja näin kesän tullen myöskin matkailijoita. On hyvä, että selonteossa on esteettömyydestä kaksi kappaletta. Siitä olisi voinut kirjoittaa ehkä enemmänkin ja esteettömyydestä siitä näkökulmasta, että joka viides on jättänyt käyttämättä julkisia liikennevälineitä niitten turvattomuuden vuoksi. Turvattomuutta luo etenkin päihteistä johtuva häiriökäyttäytyminen. Se on erittäin yleistä. Kohtaan itsekin sitä päivittäin raitiovaunulla matkustaessani. Lisäksi se vaikuttaa koko Suomi-kuvaan ja sitä kautta epäsuorasti myös kilpailukykyyn, myös asemien turvattomuus on haitallista Suomi-kuvalle.

Arvoisa ministeri, kiitos hyvästä selonteosta. Mutta mitä konkreettista aiotte tehdä turvallisuuden lisäämiseksi julkisissa kulkuvälineissä, jotta perheetkin uskaltavat niitä käyttää?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ottanut kyllä paljon keskeisempään rooliin tässä Suomen poikittaiset liikenneyhteydet ja vielä erityisesti nämä poikittaiset liikenneyhteydet Väli-Suomen osalta. Suupohjan rata, Haapamäen rata ja valtatie 18 ovat näitä merkittäviä asioita, jotka Suomen poikittaisliikennettä palvelisivat, mikäli ne saataisiin parempaan kuntoon, ja nimenomaan valtatiellä 18 suurin solmukohta, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan välissä oleva Myllymäki—Multia-väli. Arvoisa ministeri, nämä alueet ovat kohtuuttoman paljon kärsineet muun muassa Puolustusvoimien leikkauksista. Sinne tarvittaisiin elinkeinoelämälle mahdollisuuksia, investointeja, uutta kasvua. Kuinka te olette nyt ottanut huomioon jatkossa Suomen poikittaiset liikenneyhteydet nimenomaan Väli-Suomen osalta ja näiden alueiden osalta, missä on suuria leikkauksia tullut näiden eri toimenpiteiden osalta?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä niin on, että Keski-Suomi jätettiin tylysti mopen osille hallituksen infrahankkeissa. Tämä on ihan fakta. Toisenlaisista aiemmista linjauksista huolimatta mihinkään tuleviin rytkyihin ja jytkyihin minä en usko ennen kuin näen.

Alempiasteinen tieverkko on maakunnassa surkeassa kunnossa, siis surkeassa kunnossa, eikä paremmasta ole tietoakaan, kun kuuntelee hallituspuolueiden edustajia, esimerkiksi jopa hallituspuolueiden keskisuomalaisia edustajia. Kaiken lisäksi, kuten täällä on mainittu, lentoliikenne maakunnan keskuksesta pääkaupunkiseudulle olisi loppunut ilman rajusti velkaantuvan vahvan peruskunnan, Jyväskylän, satojentuhansien eurojen tukea Flybelle.

Arvoisa ministeri, näin ei voi jatkua. Kyllä kehittämistoimia tarvitaan Keski-Suomeenkin, mutta ilman liikenneyhteyksiä on mahdotonta toimia. Yritykset tarvitsevat muun muassa lentoliikenteen palveluita. Koska hallitus lopettaa Keski-Suomen totaalisen syrjimisen liikennepolitiikassa, ja mitä te aiotte tehdä Jyväskylän lentoliikenteen turvaamiseksi?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelun kuluessa täällä on aika moni kysynyt tästä valiokunnan lausumasta 2, ainakin Kääriäinen ja Kalli. Tässä nimenomaan on tavoitteena se, että tähän yksityistieasiaan saataisiin tämmöinen kattava ratkaisu, jotta voitaisiin varmistaa se rahoitus pitkällä aikavälillä, ei pelkästään valtion vaan yhdessä kuntien ja tiehoitokuntien kanssa. Eli se on hyvin merkittävä linjaus.

Sitten tästä raidepainotteisuudesta: ei missään sitä ole päätetty, että seuraavassa selonteossa tämä raidepainotteisuus on samalla tavalla esillä, vaan se pitää sitten katsoa, mikä on tilanne silloin raideliikenteen ja tieliikenteen osalta.

Haluaisin vielä korostaa tätä dieselveron palautusjärjestelmää, että se on todella tärkeää, että se saadaan nopeasti aikaan. Sillä me pystymme kilpailukykyämme vahvistamaan.

Aivan lopuksi sanon sen, että täällä ovat monet omia hankkeitaan ja oman maakuntansa hankkeita puolustaneet, mutta ihan kaikkia ei voi siitäkään syyttää, ei ainakaan edustaja Alataloa, joka täällä arvosteli näitä kumppanuushankkeita, koska juuri sillä periaatteella on tehty Tampereen tunneli.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Niin kuin hän on aakkosjärjestyksessäkin aina.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani kumipyöräliikenteen toimintaedellytyksistä tulevaisuudessa. Toukokuussa Norjan, Ruotsin ja Tanskan kuljetusalan etujärjestöt vaativat ministeriöiltään ja EU-komissiolta rajojensa sulkemista kabotaasiliikenteeltä puoleksi vuodeksi. Maat vetoavat poikkeusasetukseen, joka mahdollistaa ulkomaisten yritysten maassa suorittamien sisäisten kuljetusten täyskiellon, jossa maan kuljetusmarkkinat ovat vakavassa häiriötilassa.

Arvoisa ministeri, kysyn: olemmeko me Suomessakin menossa kohti vastaavaa ääritilannetta, jossa kotimaisen kuljetuselinkeinon kilpailukyvyn turvaamiseksi olisi ryhdyttävä radikaaleihin toimenpiteisiin eli kabotaasiliikenteen sulkemiseen?

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Kiitoksia, herra puhemies! Ensimmäiseksi, jos aloittaisi tästä kabotaasiliikenteestä, meillä tänä päivänä on lähtenyt lausunnolle laki tavaraliikennelain uudistamisesta, jossa luodaan uusia pelisääntöjä mutta myös toimintamahdollisuuksia poliisille, jonka voimavarat toivon mukaan sitten myös jatkossa pystytään liikkuvan poliisin osalta turvaamaan. Yhtenä isona asiakokonaisuutena on pöydällä myös tämä edustaja Östmanille hyvin tuttu mitat ja massat -kysymys, jolla haetaan myös osaltaan sitä ratkaisua kilpailukykykysymyksiin ja myös tämän tavaraliikennepuolen kehittämismahdollisuuksiin.

Sitten edustaja Alanko-Kahiluoto kysyi tästä tienkäyttömaksukuviosta, ja vieressänne istuva edustaja Oras Tynkkynen voi varmaan laajemmin vielä avata tätä maailmaa, kun minulla on tässä niin lyhyt aika, mutta kokonaisuus katsotaan läpi liikenteen hinnoittelun työryhmässä, jota Jorma Ollila tällä hetkellä vetää. Sen ajatus on rakentaa oikeudenmukaisempi ja älykkäämpi liikennejärjestelmä ja myös maksujärjestelmä tähän maahan, ja siinä katsotaan tämä kokonaisuus lävitse koko maksu- ja veropolitiikan osalta.

Liityntäpysäköinti on iso kysymys liittyen suunnitteluun ja siihen, millä tavalla huomioidaan kaikki liikennemuodot silloin, kun liikennesuunnitelmia tehdään. Se on yksi näistä uusista linjauksista, joissa katsotaan niitä alueitten ja käyttäjien ja toimialueitten yhteisiä tarpeita.

Sen verran täytyy korjata, kun täällä hyvin viljellään ajatusta siitä, että kehysriihessä olisi leikattu perusväylänpidosta 55 miljoonaa: Se ei pidä paikkaansa. Perusväylistä leikattiin kyllä mutta leikattiin 22 miljoonaa ja hankkeista se 33 miljoonaa, mikä johti siihen, että hankelistaa jouduttiin karsimaan.

Lentoliikennestrategian osalta on nostettu monia hyviä näkökohtia ja näkökulmia esille. Sanoisin näin, että katsotaan kaikki ne olemassa olevat ja käytettävissä olevat resurssit lävitse ennen kuin ruvetaan miettimään mitään uusia lentoasemia tai uusia rakenteita nykyisten rinnalle. Mietitään ne todelliset tarpeet ja mahdollisuudet ennen kuin haetaan uusia ratkaisuja.

Tästä vt 23:sta on kuulunut sen verran paljon, että kun keskusta nosti keskusteluun tämän kakkoskorin, niin liikennepoliittisessa selonteossa on tälläkin kertaa kakkoskori, jonka hankekokonaisuuksissa on muun päätiestön ja rataverkon parantaminen, 200 miljoonaa euroa, ja sen sisällä on muun päätiestön parantaminen, jossa kohteet tarkentuvat, ja yhtenä näistä hankkeista tämän kokonaisuuden sisällä on myöskin vt 23. Sitä ei ole tähän vain auki kirjoitettu, koska ne hankekokonaisuudet muotoutuvat tietysti sitä mukaa, minkälainen suunnittelutilanne ja tarvetilanne maakunnilla ja alueilla milloinkin on.

Sen verran on sanottava tästä kevyen liikenteen väylien rakentamisesta, että meillähän on yhtenä hankekokonaisuutena pienet liikenneturvallisuutta parantavat kohteet. Jonkun verran me olemme, muutama miljoona euroa, aina eduskunnasta saaneet joulurahana, ja näitä on pikkuhiljaa lähdetty tekemäänkin, mutta se käytettävissä oleva rahamäärä on niin pieni, että se näkyvyys jää varsin rajalliseksi.

Sitten kysyttiin ylipäätänsä tämän perusväylänpidon rahoitustasosta ja sen mahdollisuuksista, mitä sillä voidaan tehdä ja minkä takia päätökset menevät vasta vuodelle 2016. Kun päätös on sen suuntainen, että siirretään 100 miljoonaa euroa hankkeista perusväylänpitoon, niin meillä ei ole mahdollisuutta siirtää aiemmin hankkeista sitä rahaa, koska aloitusraha on syöty jo edellisen hallituksen päätösten kautta. Sieltä tuli melkein 2 miljardin investoinnit meille, ja sitä kautta ne tulevaisuudenkin aloitusrahat on hyvin pitkälle syöty vuosilta 2014 ja 2015. Jos minulla sitä rahaa olisi edellisiltä vuosilta jäljellä, niin sitä käytettäisiin kyllä mahdollisimman nopeasti.

Sitten vielä tuohon liikenneturvallisuuteen sen verran, että syksyllä tulemme palaamaan tähän asiaan hyvin tiukasti sitäkin kautta, että hallitus linjaa liikenneturvallisuuden periaatepäätöksen. Oma tahtoni on se, että edelleen promillekeskustelua viedään eteenpäin. Olen hyvin vahvasti promillerajan alentamisen kannalla. Vaikka kaikki sanovat, että törkeät teot eivät rajaa alentamalla vähene, niin se ei olekaan se peruskysymys tässä, vaan se iso kysymys on se, minkälaisen viestin me annamme meidän yhteiskunnassamme liikenteen ja alkoholin yhteensopivuudesta. Minun mielestäni puhdas nollatoleranssi on siinä se ainoa oikea linja, varsinkin kun katsomme juniorisukupolveamme, joka heiluu tuolla mopojen, skoottereiden ym. pelien ja vehkeiden kanssa jo aika tuhdissakin tukkihumalassa välillä.

Valitettavasti tässä juhannuksen alla joutuu toteamaan myös sen, että me suomalaiset repalehdimme humalassa vesistöilläkin. Toivoisin, että kaikki veisivät omalla sarallansa sitä viestiä eteenpäin, että pidettäisiin housut jalassa, pelastusliivit päällä ja pullo korkkaamatta niin kauan, kunnes päästään sinne rantaan. Voiko olla liikaa vaadittu liikenteessäkään, kun keskimäärin me suomalaiset vietämme siellä tunnin vuorokaudessa, että edes sen yhden tunnin elämästään olisi selvin päin? Jos se on liian kova tavoite liikenneministeriltä Suomen kansalle asettaa, niin sitten voidaan miettiä, missä ne meidän arvomme ja tarpeemme oikein tässä yhteiskunnassa ovat.

Kiitoksia kaikille — liikenneturvallisuuden kimppuun syksyllä intoa puhkuen ja asioita eteenpäin vieden. Pidetään promillet nollina, kun ollaan liikenteessä maalla, merellä ja ilmassa. Sitten kotona voi törrätä omien aitojen sisällä niin paljon kuin sielu sietää. Hyvää juhannusta, ja kiitos kaikille! (Naurua)

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille aktiivisesta osallistumisesta keskusteluun. Liikennepoliittinen selonteko on kaiken kaikkiaan oiva tapa käydä keskustelua siitä, mitkä ovat Suomen kannalta tärkeitä liikenneinvestointeja ja -painotuksia, eikä selonteko saa olla vain valtion kehysmenettelyn vanki, vaan pitää arvioida myös niitä hankkeita, joita ei rahojen riittämättömyyden vuoksi sillä hetkellä voi toteuttaa, vaikkakin ensimmäinen huomio on, että valtiontalouden kehysten ahtaus on se syy, miksi niin moni seutukunnallinen, maakunnallinen tai valtakunnallinen liikenneinvestointi jää toteutumatta, vaikka tarve on kiistaton.

Muutama sana tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa esiin nostetuista tärkeistä asioista. Lausunnossa todetaan, että "Suurvaltojen mielenkiinto Koillisväylään ja koko arktiseen alueeseen on kasvanut. Syitä mielenkiinnon kasvuun ovat muun muassa ilmastonmuutos, raaka-aineiden hintojen nousu, - - Kiinan talouskasvu, Venäjän geopoliittisten intressien siirtyminen pohjoiseen sekä maapallon väestön kasvu ja kaupungistuminen". Tämän kaiken minä allekirjoitan. Edelleen: "Koillisväylästä on tulossa keskeinen reitti, johon kytkeytyy pohjoisten luonnonvarojen hyödyntäminen. Mikäli pohjoisten alueiden merkityksen kasvu ja arktisen teknologian potentiaali halutaan hyödyntää, se on huomioitava liikennepoliittisen selonteon toimeenpanossa."

Arvoisa puhemies! Ovat pohjoiset alueet ja Venäjä-yhteydet muussakin mielessä tärkeitä. En minä ihan huvin vuoksi nostanut esille sitä, kuinka eri politiikan lohkot vaikuttavat myös siihen, mitä liikennepolitiikassa voidaan suunnitella ja toteuttaa. Aikoinaanhan aluepolitiikka toimi niin hyvin sen takia, että siinä otettiin huomioon kuntapolitiikka, liikenneyhteydet, teollistaminen ja koulutuspolitiikka, ja kun nämä eri politiikkalohkot vaikuttivat kaikki samaan suuntaan, niin tulostakin syntyi, niin että esimerkiksi Lapin väestömäärä kasvoi vielä pitkälle 1980-luvulle. Sama asia pätee kansainvälisissä liikenneyhteyksissä siihen, minkälaista ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Suomessa harjoitetaan.

On aivan varmaa, että naapurissa, jolla on tuhat kilometriä yhteistä rajaa Suomen kanssa, seurataan Suomen kiistatonta Nato-lähentymistä äärimmäisen tarkasti. Luottamusta ei lisää se, että Suomeen hankitaan 70 maasta maahan laukaistavaa ohjusta, joiden kantama on yli 300 kilometriä ja jotka voivat kantaa mukanaan ydinkärkeä. Tuo kantama riittää aivan hyvin Kaakkois-Suomesta Pietariin tai Lapista Murmanskiin, ja kumpikin näistä alueista on Venäjälle sotilaspoliittisesti ja myös muuten äärimmäisen tärkeä, niin kuin ne ovat tärkeitä myös Suomelle taloudellisesti ja liikenteen kannalta.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisessa selonteossa painotetaan poikkihallinnollista tarkastelua, ja halusin laajentaa sitä koskemaan myöskin sitä, kuinka suomalainen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka vaikuttaa siihen, saammeko me venäläisiä yhteistyökumppaneita. Venäläiset päättävät siitä, kuinka paljon heidän kauttaan tulee tavaraa suomalaisille rautateille, satamiin, ja ylipäätään siitä, mikä on yhteistyön volyymi.

Luontevin ja halvin yhteys Vienanmerelle ja Jäämerelle avautuu raideyhteyden Salla—Kantalahti kautta. Siitä puuttuu 70 kilometriä raideyhteyttä. Aikoinaanhan se nimenomaan sotilaspoliittisista syistä rakennettiin yhteen, mutta nyt sille olisi kaikki muut perusteet olemassa. Niin kuin olen jo huomauttanut, se oli jo eurooppalaisessa TEN-verkossa tulevaisuuden liikenneyhteytenä, mutta valitettavasti se sieltä poistettiin. Nyt jos koskaan olisi syytä miettiä, kun näitä Jäämeri-yhteyksiä kehitellään milloin mitäkin kautta, että ne ovat miljardiluokan hankkeita. Tässä Salla—Kantalahti-yhteydessä ei puhuttaisi kuin ehkä kymmenesosasta tuosta kustannusarviosta.

Kaiken kaikkiaan kun ajatellaan, että jokaisen seutukunnan, jokaisen maakunnan kehittymisen perusedellytys on, että sillä alueella on toimivat liikenneyhteydet, tietoliikenneyhteydet mukaan lukien, niin kun muistetaan, että Lappi on Suomen kansainvälisin maakunta, niin jos sillä alueella ei oteta huomioon liikenneyhteyksiä länteen, pohjoiseen ja itään, niin missä sitten? Lapin erityisaseman tunnustaminen on äärimmäisen välttämätöntä, ja se tarkoittaa sitä, että Lappi ymmärretään myöskin, niin kuin täällä edustaja Tölli erittäin hyvin totesi, mahdollisena Suomen tulevan talouskasvun veturina. Ne hankkeet, kaivosteollisuus, matkailu, puunjalostusteollisuus, bioenergia, ovat niin jättiluokan hankkeita, että jos osataan investoida oikeisiin asioihin, niin voikin kääntyä niin, että kun Lapissa on paljon syöty sitä haukuttua leipää, että lappilaiset ovat aina Etelä-Suomen elätettävinä, niin se asetelma voi hyvinkin pian kääntyä toisenlaiseksi, jos me osaamme harjoittaa sellaista tulevaisuuden liikennepolitiikkaa, joka katsoo huomispäivän yli.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun eduskunta kävi lähetekeskustelua, kritisoin osaltani liikennepoliittista selontekoa varsin paljon, muun muassa rahoituksesta, joka on ollut puutteellista, voisi sanoa, jo kahden vuosikymmenen ajan. Sama linja jatkuu. Se, että lupaamme sitten seuraavalle vaalikaudelle jotain hyvää: haluamme uskoa siihen, mutta toivoisin, että hallitus nopeamminkin pystyy ministerin johdolla tätä kehitystä viemään eteenpäin. En niinkään keskity nyt tässä puheenvuorossani siihen kritiikkiin, jota tuon debatin aikanakin on tullut, vaan nostan esille muutamia asioita, jotka ovat sekä Suomen liikennepolitiikan että myös muiden yhteyksien kannalta erittäin tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Todellakin yhteydet Suomen ja Venäjän välillä ovat sellaisia, joihinka kannattaa panostaa. Myös Venäjän federaatio tekee tuota työtä erittäin merkittävällä tavalla presidentti Putinin johdolla. Näin ollen se tarkoittaa sitä, että meidän liikennemäärät tulevat jo tämän vuosikymmenen aikana hyvin nopeallakin tempolla kaksinkertaistumaan, ja samalla se tarkoittaa sitä, että liikenteen täytyy sujua, meidän raja-asemien täytyy olla kunnossa. Ja tähän panostukseen osaltaan myös liikennepoliittinen selonteko panostaa ja antaa ymmärtää, että mennään asioissa eteenpäin. Se on aivan oikein.

Haluan myös todeta sen, että me tarvitsemme tällaisia suurten linjojen linjauksia, niin että nähdään kokonaisuuksia. Tässä yhteydessä haluan osaltani nostaa esille viestin, joka tuli Karjalan tasavallan talousministeriön ensimmäisen varaministerin Sokolovin viestittämänä suomalaisille reilun kuukauden verran takaperin. Hän nimenomaan painotti sitä, että valtatien 9 tulisi olla Suomessa kokonaisuudessaan runkotieverkkona, jotta myös Niirala—Värtsilä-yhteys Petroskoihin pystyisi nousemaan Venäjän federaation tieksi, ja niin, että Venäjän valtio siihen osaltaan olisi panostamassa. Nyt tuo yhteys siellä Venäjän puolella on paikka paikoin äärimmäisen huonossa kunnossa. Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kahden eri valtion välillä voidaan ikään kuin yhteistyössä viedä asioita eteenpäin ja samalla edistää myös sitä liikennöintiä, joka ilman muuta valtaosaltaan suuntautuu Suomeen päin. Eli yhteys Turusta Tampereen, Jyväskylän, Suonenjoen, Kuopion, Joensuun kautta tuonne rajalle olisi yksi sellainen linjanveto, joka pitäisi saada runkotieverkkona aikaan. Tässä on hallitukselle tavoitetta. Tällä hetkellä tuo yhteysväli päättyy Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakunnan rajalle, ja sitten taas Joensuusta valtatie 6 jatkuu runkoväylänä. Elikkä sinne jää sellainen yläkierros, joka on tältä osin vajaa.

Eli myös naapurin puolella tarkkaillaan Suomen liikennepolitiikkaa, eli emme ole umpiossa tältä osin. Tässä mielessä kyllä on erittäin tärkeää, että liikenneministerien ja -ministeriöiden välillä pystytään tätä yhteistyötä tekemään ja näin viemään myös näitä asioita sitten eteenpäin. Väylien täytyy kohdata rajoillakin, ja se on meille kaikille suomalaisille tärkeää. Se on strategisesti erittäin merkittävä kysymys. Kun täällä edustaja Mustajärvi nosti tuon turvallisuuspolitiikan näiden poikittaisväylien rakentamisen suhteen esille, niin se oli ehkä mielenkiintoisesti esille haettu asia, mutta nämä väylät, mitä me rakennamme, ovat rauhan väyliä, ja niiden täytyy tietysti näin myös sitten olla.

Arvoisa puhemies! Se, mikä tästä liikennepoliittisesta selonteosta ennen kaikkea puuttuu, on vesitieväylien kehittäminen. Ministeri Kyllönen on luvannut liikennejaoston kokouksessa, että tämä vesitieverkkokysymys otetaan tarkasteluun, ja se onkin tarkastelussa. Suomelta on puuttunut oikeastaan tuolta 90-luvun puolivälistä vesitieverkkojen kehittämiseen liittyvä panostus ja oikein kunnollinen suunnitelma. Silloin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikaan, varmaan osittain valtiontaloudellisista syistä mutta muistakin syistä, vesitieverkostojen kehittäminen laitettiin jäihin. Ja siellä se on ollut siitä asti.

Unelma olisi tietysti, että aina tuolta Lahden korkeuksilta pystyttäisiin vesitiekuljetuksien kautta merelle pääsemään. Siihen on olemassa kanavointisuunnitelmat yhtenä osana, mutta siihen tarvitaan paljon muitakin. Vesitieverkot ovat Suomessa luontevia tieyhteyksiä, ja mitä enemmän me pystymme keskittämään raskasta liikennettä sekä vesistöihin että rautateille, sitä helpommin me pystymme pitämään myös maantieverkostot kunnossa. Mutta maanteillekin me tarvitsemme tähän infran rakentamiseen panostusta.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun haluan myös todeta asian, jota ei selonteosta löydy. Raskaalle maantieliikenteelle on saatava kuljetusmaksu, joka hyvitetään sitten kotimaiselle liikenteelle. On aivan reilua, että kaikki ne liikennemuodot, jotka Suomessa toimivat, osaltaan ovat maksamassa meidän infran rakentamista ja ylläpitoa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole varma, oliko edustaja Rossi salissa silloin debatin aikana, kun havainnollistin hyvin konkreettisella esimerkillä sen, kuinka eri politiikkalohkot liittyvät toisiinsa. Kun Sallan rajanylityspaikkaa, mistä siis kulkisi tämä tulevaisuuden rautatieyhteys Salla—Kantalahti, oltiin avaamassa kansainväliselle liikenteelle, niin suomalaiset kenraalit vastustivat henkeen ja vereen sitä. Presidentti Ahtisaaren väliintulolla kenraalit saatiin hiljaiseksi ja meille äärimmäisen tärkeä rajanylityspaikka avattua kansainvälisenä rajanylityspaikkana. Kenraaleilla oli omat syynsä vastustaa sitä myöskin liikenteen kannalta äärimmäisen tärkeää ylityspaikkaa ja kansalla omansa. Osa kansalaisista sanoi, ettei sitä voida avata, että sitä kautta tulee ohjuksia Suomeen. Minä yritin rauhoitella, että semmoiset ohjukset, jotka kulkevat maantietä myöten, eivät ole kovin vaarallisia.

Kun muistaa, että Murmansk on myöskin äärimmäisen tärkeä sotilastukikohta, niin kyllä: nämä ratkaisut vaikuttavat kaupankäyntiin ja liikenneyhteyksiin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on juuri noin. Jos joku Suomessa ajattelee, että poikittaisyhteydet vaikuttavat jollakin lailla sotilaalliseen toimintaan, niin on jäänyt kyllä aika monta vuosikymmentä jälkeen, koska on selvää, että silloin kun puhutaan maanpuolustukseen liittyvistä asioista, asioita on pakko tarkastella aivan uudella lailla ja tämän päivän perspektiivistä, joka on enemmältikin lintuperspektiivi, ja silloin sillä, millaisia väyliä meillä kulkee Suomen poikittaisyhteyksinä, ei varmasti ratkaista niitä kriisitilanteita, mitkä tietysti Suomessa pitää ottaa huomioon. Tässä mielessä me olemme jääneet varmasti sieltä menneiltä ajoilta siihen vanhaan tilanteeseen, että on epäilty näin, että vihollinen tulee aina jostakin päin, onko se sitten idästä vai lännestä, mutta kuitenkin se käyttää niitä väyliä hyväkseen. Tämä ajattelu on nyt syytä kuopata varmasti Suomessa ihan yksimielisesti.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Tämän liikenneselonteon ehkä pääviesti on ollut se, että nyt saadaan pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta meidän väylärakentamiseen ja väylien hoitoon. Suunnitelman lähtökohtana on oltava aina tavoite lisätä liikenteen turvallisuutta ja parantaa elinkeinoelämän edellytyksiä, ja se on nytkin tässä hallituksen valmistelemassa selonteossa. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston lausunnossa pidimme selonteon lähtökohtia oikeina, mutta lisäksi halusimme korostaa enemmän liikennepolitiikan merkitystä kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun yhtenä merkittävänä edellytyksenä. Kauppataseen vajeen paikkaaminen vaatii meiltä kaikilta määrätietoisia toimia ja hyvin nopealla aikataululla.

Arvoisa puhemies! Suomi on harvaan asuttu maa, eikä meillä ole samaa lyhyiden välimatkojen tuomaa kilpailuetua kuin monessa Euroopan maassa. Meillä asukastiheys on 17, kun se lähes kaikkialla Keski-Euroopassa on yli 100 ihmistä neliökilometrillä. Lisäsatsaus perusväylänpitoon onkin tästä syystä erittäin tärkeätä juuri nyt. Liikenneverkkojemme laajuus ja sääolosuhteet huomioon ottaen on taloudellisesti järkevää pitää huolta jo olemassa olevasta tiestöstä ja kohdistaa rahoitus sinne, missä sen vaikuttavuus on suurin. Tässäkään yhteydessä ei ole syytä unohtaa sitä tosiasiaa, että yli 90 prosenttia tavara- ja henkilöliikenteestä kulkee maanteillä, eikä myöskään sitä, että Suomi on saarivaltio: meriliikenne on keskeinen sekä viennin että tuonnin osalta.

Hallituksen linjausten mukaisesti on tärkeää pitää kiinni periaatteesta, jonka mukaan aloitetut hankkeet viedään loppuun. Varsinais-Suomen maakunnassa erittäin tärkeä hanke valtatie 8:n parantamiseksi on vihdoin nyt mukana aloitettavien hankkeitten listalla. Tarvittavien parannusten toteuttaminen vaatii kuitenkin vähintään kaksinkertaisen rahoituksen nyt esitetystä. Linjausten mukaisesti rahoitusta on lisättävä mahdollisimman nopeasti, jotta työ voidaan aloittaa ja viedä loppuun suunnitellusti. On myös muistettava, että kun rahaa on vain vähän jaettavaksi, vaikuttavuudeltaan parhaat sekä liikenteen määrän, sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta merkittävimmät kohteet tulee valita ensisijaisiksi kohteiksi.

Yksi esimerkki pienestä mutta liikenneturvallisuutta merkittävästi parantavasta hankkeesta on Kyrön keskustan eritasoliittymän rakentaminen. Tuossa tapauksessa, siellä Kyrössä, tasoristeys on samalla ratapiha-alue ja sijaitsee ihan kylän keskustassa. Onnettomuusriski on suuri. Ris-teyksessä on tapahtunut useita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Hanke onkin Suomessa viiden kärjessä turvallisuuden parantamisen kannalta.

Tuon myöskin tässä yhteydessä esille Varsinais-Suomessa Salon infrastruktuurirakentamisen. Salossa teiden 52 ja 110 yhteysväli on muutama kilometri, ja sen kustannus on muutaman miljoonan euron verran. Tässä tilanteessa, missä Salossa nyt tällä hetkellä ollaan, tämä merkittävästi parantaisi alueen elinvoimaisuutta ja olisi elinkeinoelämälle välttämätön hanke. On tärkeätä tiedostaa, ettei kaikkia tarvitse rakentaa raskaimman mallin mukaan.

Arvoisa puhemies! Suomessa tarvitaan logistisesti toimivaa tieverkkoa. Elinkeinoelämän kannalta on tärkeää pitää huolta erityisesti alemmasta tieverkosta ja myöskin yksityisteiden kunnosta. Yksityisteitä Suomessa on 250 000 kilometriä. Tieverkon kunnolla on suora yhteys elinkeinoelämän, palveluiden sekä maa- ja metsätalouden kuljetuksiin. Valtiovarainvaliokunnan lausunnon mukaisesti alemman tieverkon määrärahatasoa onkin arvioitava uudelleen. Määrärahan lisääminen on välttämätöntä, jotta haja-asutusalueella asumisen ja elinkeinojen edellytykset säilyvät edes välttävällä tasolla.

Vielä lopuksi, herra puhemies, nyt käsittelyyn tulleen liikennepoliittisen selonteon periaate pitkäjänteisyydestä on liikennepolitiikassa hyvä asia. Silti on hyvä jättää tulevienkin hallitusten päätettäväksi jotakin — silloin toteutettavat liikennehankkeet ovat juuri niitä — ja jättää näin myös liikkumavaraa reagoida esimerkiksi tulevien taloustilanteiden vaatimiin muutoksiin. Tämä on erityisen tärkeätä muistaa, sillä emme voi sitoa tulevien päättäjien käsiä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Mauri Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama havainto hallituksen liikennepoliittisesta selonteosta. Ensinnäkin jo täällä päivällä todetusti Suomen talouden kasvu on nyt pysähtynyt ja investoinnit kääntyneet selvään laskuun. Ennen kaikkea viennin kasvu on pysähtynyt. Talous vielä toki vähän kasvaa, mutta viennin kasvu on pysähtynyt ja investoinnit ovat kääntyneet selvään laskuun. Kulutuskysyntä ja sen kasvu on asia, joka tällä hetkellä kuitenkin taloutta pitää vielä täpärästi plussapuolella.

Vientivetoisen talouden uralle palaaminen pitäisi pystyä nyt varmistamaan mahdollisimman nopeasti. Pienelle kansantaloudelle vienti ja siitä saatavat tulot ovat tietysti avainasemassa ja tavattoman tärkeä asia — eikä vain pienelle: silloin kun on taloudessa vähän tiukempaa, menee heikommin, silloin näin on muuallakin maailmassa. Jopa markkinatalouden mallimaassa Yhdysvalloissa — en tiedä, onko se sitä, mutta niin monesti sanotaan — presidentti Obaman johdolla, kun taantuma iski muutama vuosi sitten, sitä taantumaa vastaan käytiin, Yhdysvalloissakin, satsaamalla erittäin paljon uuteen infraan ja vanhan kohentamiseen, ja idea tässä oli nimenomaan se, että tätä kautta luodaan sellaista investointikysyntää, joka joka tapauksessa pitää ennen pitkää toteuttaa ja jolla luodaan edellytyksiä uudelle kasvulle. Näin pitäisi ja olisi pitänyt tehdä myöskin Suomessa. Hallituksen kehykset liikenneinfralle ovat kerta kaikkiaan riittämättömät — näin siksikin, että Suomen talous nojaa tulevaisuudessa, jos mahdollista, entistäkin enemmän maan eri puolilla sijaitseviin luonnonvaroihin.

Tämä onkin täällä jo käydyn keskustelun mukaan vähän erikoinen paradoksi: tämä, että hallitus lupaa, että perustienpitoon erityisesti sitten siellä loppukaudella, 2016 ja sen jälkeisessä elämässä, satsattaisiin vähän enemmän. Toisaalta hallituksen ennusteet lähtevät siitä, että talous silloin jo kasvaa. Jos näin on, että talous muutaman vuoden päästä kääntyy reippaaseen kasvuun — tämä on mahdollista, että se kääntyisi reippaaseen kasvuun — niin eikö juuri nyt sitten pitäisi tuota kasvua palvelevasti investoida nimenomaan tällaiseen infraan, jolla on merkitys tulevan kasvun kannalta?

Toinen havainto liittyy selonteon alueellisiin painopisteisiin. 70 prosenttia kehittämisen voimavaroista ollaan tällä selonteolla nyt kohdentamassa eteläisen Suomen alueelle. (Pertti Hemmilä: Se on oikein!) Tämä ei vastaa likimainkaan sitä elinkeinoelämän kasvun ja aluekehittämisen potentiaalia, joka meillä eri puolilla Suomea on.

Tämä Kataisen—Urpilaisen hallitus ja liikenneministeri Kyllönen ovat panneet edellisen selonteon monet tärkeät hankkeet nyt uusiin puihin. Kun nyt olen sattumoisin Keski-Suomesta, niin minun on aivan erityisesti tämän uusiin puihin panemisen osalta analysoitava sitä, mitä tapahtuu Keski-Suomen kannalta.

Nelostie täällä jo päivällä käydyn keskustelun mukaan on Suomen tavaraliikenteen, pitkittäissellaisen, aivan ylivoimaisesti tärkein hanke. Edellinen hallitus laittoi ministeri Vehviläisen johdolla asiat kutakuinkin oikeaan järjestykseen. Tämän kohteen piti saada nähdä päivänvalo jo 2012. Tämä hallitus on heittänyt tämän vuoden 2016 jälkeiseen elämään. Kun ministeri Kyllönen täällä lupaili, että no joo, vuoden 2016 jälkeen sitten — ei ainakaan nyt tämä hallitus istu silloin — voitaisiin hoitaa ja hoidetaan Nelostie, tässä hän kutsui minut ja meidät muut kyllä nyt jo kertaalleen katettuun pöytään sen takia, että jo edellisessä selonteossa sanottiin, että seuraavalla vaalikaudella hoidetaan ei vain Nelostie Kirristä ylöspäin vaan myöskin Vaajakosken sillat ja monet muut kohteet tällä välillä Jyväskylästä tuonne pohjoiseen. No, se tietysti tuntui mukavalta, ja huomasin, että jotkut edustajat siitä hurmaantuivatkin jo, mutta vähän kokeneempi kansanedustaja tuosta nyt ei kuitenkaan määräänsä enempää hurmaantunut.

Arvoisa puhemies! Kaiken lisäksi täällä Väli-Suomessa on muitakin hankkeita. Täällä edustaja Savola mainitsi muun muassa tiet 18 ja 13, jotka nekin ovat tuon saman alueen kannalta tavattoman tärkeitä asioita.

Kun aika loppuu, ei ole paljon sitä käytettävissä, en malta olla toistamiseen sanomatta sitä, että Keski-Suomi nyt sattuu olemaan maakunta, jossa ei todellakaan tuossa paperissa ole ensimmäistäkään ilmaliikenteen hanketta, vesiliikenteen, rataliikenteen tai tieliikenteen hanketta.

Aivan erityinen mielenkiinto liittyy ratahankkeeseen Äänekoskelta Haapajärvelle, joka käynnistettiin edellisellä vaalikaudella, jonka kokonaishyöty on paras silloin, jos sitä jatketaan ei vain — niin kuin nyt tapahtui ensimmäisessä vaiheessa — Äänekoskelta Saarijärvelle vaan Saarijärveltä ylös asti Haapajärvelle. Nyt tämä kuitenkin keskeytetään tässä hankkeessa.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeinen havainto vielä tästä perustienpidosta, alemmanasteisesta tiestöstä. Täällä ei ole ainakaan tähänastisessa keskustelussa juurikaan kiinnitetty huomiota siihen, että edellinen hallitus kuitenkin satsasi myös ja nimenomaan näihin puuhuollon kannalta tärkeisiin ihan alimmanasteisiin tiekohteisiin. Nämä rahathan nyt tästä ovat kokonaan pois, niitä ei noteerata tässä ollenkaan. Muun alemman-asteisen tiestön kohtelun lisäksi tällä seikalla on valitettava lisämerkitys.

Arvoisa puhemies! Toivoa sopii, että jatkossa tulisi rahaa vähän enemmän ja vähän tasapuolisempi kohtelu eri alueiden mahdollisuuksien kesken.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy edelliselle puhujalle todeta, että itselläni on se käsitys, ettei Pekkarisen Keski-Suomi ole aivan osattomaksi jäänyt viime vuosina ja vuosikymmeninä näistä tiemäärärahoista, sen verran voimakasta on ollut siellä tämä siltarumpupolitiikka.

Kuten tänään on todettu useaan otteeseen, Suomi ei voi maantieteelleen mitään, eikä sen tarvitsekaan voida. Meillä on pitkät etäisyydet ja haastavat luonnonolosuhteetkin, ja sehän on myöskin niitä suomalaisia vahvuuksia. Liikennejärjestelmä on kuitenkin tämäntyyppisessä maassa se keskeinen kilpailukykytekijä, koska maa on laaja ja kuljetusetäisyydet ovat pitkiä ja kuljettaminen kallista ja aikaa vievää ja se myöskin näkyy sitten siinä, miten työpaikat sijoittuvat jne. Panostukset liikenteeseen ovat myös suoraa panostusta elinkeinoelämälle ja kansalaisille. Kuten tässä selonteossa sanotaan ja kuvataan, niin tiestö ja rautatieverkosto ovat Suomen verisuonisto, ja senhän täytyy toimia, jotta hengissä pysytään.

Usein sanotaan, että koko Suomi pitää pitää asuttuna, ja se on ajatuksena kaunis, ja näin sen tulee ollakin. Lähtökohtaisesti kuitenkin on niin, että suomalaiset saavat asua siellä, missä haluavat, ja tähän sisältyy se, että meidän pitää pitää huolta mahdollisuuksista, niistä asumisen edellytyksistä, joista se hyvä infra on yksi keskeisimpiä.

Hallituksen tekemän kehyspäätöksen hankkeista 49 prosenttia suunnataan raideliikenteeseen, 47 prosenttia teihin ja pari prosenttia vesistöön. On hienoa huomata, että tällainen panostus raiteisiin uskallettiin tehdä. Se on tulevaisuutta, se on ekologista, se on sujuvaa, ja se auttaa myös alueita kehittymään.

Liikennejärjestelmän kehittämiseen ja ylläpitämiseen käytetään noin 3 prosenttia valtion budjetista, mutta liikennejärjestelmän välillinen vaikutus yhteiskunnassa syntyviin kustannuksiin on moninkertainen verrattuna liikennejärjestelmän varsinaiseen rahoitukseen. Tästä syystä on selvää, että budjettisuuntaukset tehdään ja suunnitellaan erittäin suurella tarkkuudella ja huolella, ja haluankin kiittää tässä suhteessa hallitusta hyvästä valmistelusta.

Arvoisa puhemies! Hiukan Hämeen näkökulmasta toteaisin seuraavaa:

On luonnollista, että tulevina vuosina pääkaupunkiseutu tarvitsee uusia luontevia kasvusuuntia, ja se edellyttää hyviä liikenneyhteyksiä. On yksi tämmöinen kehityskäytävä, joka ei ole pääkaupunkiseudulta, metropolialueelta, katsottuna kehittynyt vielä ehkä täyteen mittaansa, ja se on tuo Helsingistä Poriin päin suuntaava kehi-tyskäytävä. Olemme saaneet Forssan seudulle tälle Helsinki—Forssa—Pori-suuntaan kulkevalle Kakkostielle pientä lisärahoitusta peruskor- jaukseen, joka on tällä hetkellä käynnissä, mutta edelleen siellä on yksi korjaamaton pätkä siinä Loukusta Forssaan päin, ja se vaatisi noin 10 miljoonaa euroa, mikä tekisi seutumme erittäin tyytyväiseksi. Se olisi meidän elinkeinoelämämme kehittymisen kannalta erittäin tärkeä lisäpanostus, ja toivon, että esimerkiksi jonkun lisätalousarvion yhteydessä tämä puute onnistuttaisiin vielä korjaamaan.

Toinen on sitten pitkän tähtäimen projekti, puhutaan ehkä vuosikymmenien projektista: raideyhteys Helsinki—Forssa—Pori-välillä. Toivon, että tämänkin suuntaisia pitkän tähtäimen visioita jo uskallettaisiin tehdä.

Sen lisäksi Lahden seudulla Päijät-Hämeessä se Lahden eteläinen kehätie on erittäin tärkeä hanke, ja on hyvin sääli ja suorastaan vääryys, että edes suunnittelurahaa sille ei ole valitettavasti ollut mahdollista saada. Toivon, että tämän eteen hallitus tsemppaisi tulevina aikoina.

Sen lisäksi Suomi tarvitsee tulevaisuudessa panostuksia kansainväliseen rahtilentokenttään. Tämä havainto tehtiin taannoin julkaistussa Elorannan raportissa, ja tätä kehitystä tukee myös se kiinnostus, mitä Suomeen kohdistuu strategisesti mielenkiintoisen sijaintimme puolesta Aasiasta. Humppilassa — pieni kunta, sitkeä kunta ja innovatiivinen kunta, varmaan yksi Suomen innovatiivisimmista — on rahtilentokenttähanke jo maakuntakaavavaiheessa. Se löytyy jo sieltä vaihemaakuntakaavasta. Eli Humppilaan suunnitellaan kansainvälistä ekologista lentokenttää ja logistiikkakeskusta. Hanke olisi malliesimerkki siitä, miten infrastruktuurirakennetta kehitettäisiin ekologisempaan suuntaan. Ruuhkaton ilmatila sadan kilometrin päässä pääkaupunkiseudusta mahdollistaisi jouhevamman matkustajaliikenteen Helsinki-Vantaalla, samanaikaisesti helpottaisi ja loisi uusia mahdollisuuksia rahtiliikenteelle ja veisi kuljetuksia pois pääkaupunkiseudun liikenneruuhkista.

Vastaavan kaltainen hanke ja suunnitelma on vireillä myöskin Päijät-Hämeen puolella. Näissä hankkeissa on eroja, mutta ajatus on tärkeä ja hyvä, ja pidän valitettavana, että tätä asiaa ei käsitellä tässä liikennepoliittisessa selonteossa ollenkaan. Tästä toivotaan sitten tulevaisuudessa innovatiivista, visioivaa keskustelua.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen liikenneselonteko on täynnä fantastisia toiveita, mutta se ei vastaa täysin elinkeinoelämän tarpeisiin. 90 prosenttia rahtiliikenteestä kulkee kumipyörillä, vain 7 prosenttia raiteilla. Kuitenkin raideliikenteeseen luvataan nyt enemmän rahaa kuin tärkeille tieväylille. Raideliikenne on kannattavaa vain suurteollisuuden osalta. Pitää olla yli 300 000 tonnia kuljetusta vuodessa ennen kuin se on kannattavaa, junien pitää olla vähintään 20 vaunun junia, ja VR tekee jo nyt rahtiliikenteessään tappiota. Etenkin pk-yrityksille on edullisempaa kuljettaa kumipyörillä. Jos eivät viennin ja kotimarkkinoiden rekkakuljetukset toimi, niin ei tule sitä verorahaa, mistä kaikkea hyvää nyt sitten luvataan hallituksen taholta. Pelkkä ihmisten siirtely ei ole vastaus haasteisiin. Sitä paitsi junat eivät kulje joka paikkaan eikä kannata tavaraa siirtää moneen kertaan ensin rekasta junaan ja junasta laivaan. Se ei ole kannattavaa.

Toivottavasti viimeviikkoiset Nokian irtisanomiset avasivat silmiä. Suomen kasvu lähtee perinteisemmistä aloista: luonnonvaroista, matkailusta, uusiutuvasta energiasta, vedestä, biotaloudesta ja ruuasta. Kasvun siemenet ovat Kehä kolmosen ulkopuolella ja maaseudulla. Tämän vuoksi infraa on pidettävä kunnossa koko maassa. Kuitenkin hallitus leikkaa nyt perusväylänpidosta ja lupaa parannuksia seuraavan hallituksen piikkiin vuoden 2016 jälkeen.

Ei liikennepoliittinen selonteko eikä hallituksen politiikka muutenkaan edistä sitä, että kaikkialla Suomessa on mahdollista asua ja synnyttää uusia työpaikkoja. Hallitus on tehnyt liikennepolitiikasta aluepolitiikkaa, aivan kuin tuleva kasvu ja kehitys syntyisivät vain Helsingin metropolissa. Sen sijaan maaseudun autotiet ovat todella luomua, mutateitä. Selonteossa on huomioitu Etelä-Suomen poikittaisliikenne mutta ei elinkeinotoiminnan kannalta tärkeää maan etelä- ja pohjoissuuntaista pitkittäisliikennettä eli Kolmos- ja Nelostietä. On puhuttu pitkäjänteisyydestä, se on poissa tästä selonteosta. Edellisen selonteon kakkoskorin kärkihankkeita, mitkä sinne kovalla työllä saatiin, puuttuu nyt hankelistasta kokonaan. Koko läntisen Suomen valtaväylän Kolmostien korjaus Pirkanmaalla on saanut hallitukselta punakynää. Kesken jääneitä hankkeita tulee aikanaan olemaan kalliimpaa sitten rakentaa.

Alempiasteisen tieverkon investoinnit ovat hallituksella mitättömät. Edellisellä eduskuntakaudella aloitettiin puuhuollon turvaamiseen kehitetty erityisrahoitus, joka nyt lakkautettiin. Uusi linja on, että isompien hankkeiden rahoittamiseksi alempiasteisten teiden rakentamisen ja kunnossapidon rahoitus "joustaa". Tätä me emme voi hyväksyä. Maakunta- ja seututeiden investoinnit siirretään seuraavan hallituksen vastuulle.

MAL-sopimuksiin suhtaudutaan liikenneselonteossa innostuneesti. MAL hoitaa nyt jo monia liikenteeseen, asumiseen ja maankäyttöön liittyviä asioita kuntien välillä. Näin ainakaan MALin takia ei pitäisi tarvita pakkokuntaliitoksia, koska se on kuntien välistä yhteistyötä. Vaarana on se, että MALin myötä päätöksenteko liikenteestä ja kaavoituksesta siirtyy reuna- ja kehyskunnilta keskuskaupungeille tai isäntäkunnille. Kun lasketaan yhteen Uudenmaan, Tampereen, Turun ja Oulun seudun MAL-sopimusten suunnitelmat, puhutaan jopa 700 000 ihmisen pakkosiirrosta maakuntien reuna-alueilta keskusalueille — siis puolet enemmän evakoita maaseudulta kaupunkeihin kuin aikoinaan Karjalan siirtolaisia.

Jos maaseudun tyhjentymistä on kauheata katsoa, on sitä myös kaupungin tiivistyminen betonibunkkereihin. Hallituksen tavoitteena näyttää olevan grynderitalous, jolla taataan siis gryndereille isot voitot mutta ihmisille kalliit asunnot kaupunkien liepeillä ja keskustassa, kun voisi maaseudulla asua paljon edullisemmin. Tätä emme voi hyväksyä. On mahdotonta hyväksyä myöskään sitä, että MAL-sopimuksilla ohitetaan muita tärkeitä hankkeita, olkoonkin, että niillä voi olla yhteistyömerkitystä.

Mitä tulee lentoliikenteeseen, niin sitä ei ole selonteossa huomioitu tarpeeksi. Lentoasemien maksujen porrastamista on lisättävä, jotta maakuntakenttiä saadaan houkuttelevammiksi. Vaikka Finnair ja Finavia eivät tästä ole innostuneita, niin esimerkiksi Tampere ja Lappeenranta ovat lentoasemia, joista lennetään myös suoraan ulkomaille. Tämä ei hallituksen linjauksissa juuri näy.

Mitä tulee yksityisautoiluun, hallitus kohtelee meitä kuin rikollisia. Maaseudulla useimmille auto on ainoa kulkuväline. Hallitus leikkaa joukkoliikennettä suurten kaupunkien ulkopuolella, mutta polttoainekustannusten nosto, mahdollisesti kilometrirahojen leikkaukset ja monet muut uhkaavat todellakin liikkumista maaseudulla.

Ylipäänsä koko liikennepolitiikkaa olisi tarkasteltava pohjoisella ulottuvuudella. Koillisväylä, mineraalitalous, uusiutuva energia, nämä kaikki pakottavat antamaan resursseja nimenomaan Kolmos- ja Nelostiehen, ja ajattelutapaa täytyy muuttaa monella tapaa, että me voisimme nostaa Suomea uuteen nousuun näiden kaikkien suurten tappioiden jälkeen, mitä Nokia on aiheuttanut.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossa vain yhteen asiaan eli rikkidirektiiviin ja IMO:n rikkipäätökseen. Totean sen tämän päivän keskustelun sekä sen perusteella, mitä aiemminkin viime kuukausina on käyty tästä asiasta, että tähän liittyy aika paljon tietämättömyyttä, tahattomuutta, jopa poliittista ilkeyttä ja letkauttelua. Siitä minusta esimerkki oli myös ministeri Kyllösen lausuma, kun hän sanoi, että on rakennettu edunvalvontakonetta niin, ettei uusia rikkikömmähdyksiä enää satu. Minä toteaisin kyllä sen, kun tunnen tätä asiaa reilun neljän vuoden ajalta, lähes viiden vuoden ajalta, että jos minun hameessani olisi ollut ministeri Kyllönen, niin ei hän olisi sille asialle tehnyt sen enempää vuonna 2008, viikkoa ennen IMO:n kokousta, kuin minäkään. Käyn läpi hieman tätä, mistä tässä rikkiasiassa on kysymys eli Suomen tärkeästä Itämerestä.

Suomi oli itse aktiivisena vuonna 1997 sen eteen, että tämä Itämeri tulisi osaksi niin sanottuja herkkiä merialueita. Suomi oli aktiivisena, yhtenä Helcomin edustajana, kovasti viemässä tätä näin eteenpäin. Sitten, totta kai, maailmalla ja IMO:ssa, joka edustaa tätä merenkulun säätelyä ympäristönsuojelun osalta, tultiin siihen tulokseen, että rikki-, typpi- ja pienhiukkaspäästöjä pitää pystyä ruveta rajoittamaan niillä alueilla, missä asuu paljon ihmisiä, ja alkoi valmistelutyö tämän rikkiasian osalta. Sitä tehtiin vuosikausia, jo ennen kuin minä tulin keväällä 2007 ministeriksi, ja lokakuun 2008 ensimmäisellä viikolla IMO teki tästä päätöksen, ja minä tulin tietoiseksi ylipäänsä siitä, että tällaista rikkiasiaa valmistellaan, viikkoa ennen. Minulle soitettiin Elinkeinoelämän keskusliitosta ja todettiin, että tämmöinen on viikon päästä.

Selvitin asian, ja näin oli, että oli tällä tavalla valmisteltu, ja missään ei ollut tehty poliittista linjausta asiassa, ei myöskään hallitusneuvotteluissa, eikä myöskään minua ollut ministerinä informoitu. Virkamiehet valmistelivat sitä, ja elinkeinoelämä oli tietoinen siitä, mistä valmisteluissa on kysymys, mutta viikkoa ennen näin sitten otettiin minuun yhteyttä. Minun ensireaktioni oli se, että meidän ei pidä missään tapauksessa tähän suostua, ja olisin ollut valmis myös tässä asiassa toimimaan jopa niin, että olisimme siitä valmistelusta poikenneet ja olleet poissa siitä päätöksestä, mutta se ei hallitukselle käynyt, ja tämän voivat todistaa sekä LVM:n virkamiehet, pääministeri että myös edellisen hallituksen ympäristöministeri.

No, sitten tuli tämä yhteinen IMO:n linjaus, jossa kaikki IMO:n jäsenmaat olivat mukana, ja sen jälkeen minä ja sitten kollegani Virosta jätimme nootin tästä asiasta, että emme ole tällaisena halukkaita viemään sitä eteenpäin ja käytäntöön, ja tiesimme, että tästä on EU:ssa valmisteilla myös direktiivi, joka nyt sitten on ihan meidänkin tiedossamme, mitä siinä direktiivissä on asiasta päätetty. Mutta sen sijaan minkään yksittäisen asian puolesta en ole niin paljon viime vaalikaudella tehnyt EU:n liikenneministerineuvostossa töitä kuin tämän rikkiasian osalta. Koska tätä ei ollut selvitetty millään tavalla, onko olemassa tätä vähärikkistä polttoainetta, mikä on hintakehitys, miten se vaikuttaa näihin eri liikennemuotoihin, niin vasta Suomen aloitteesta komissio rupesi ylipäänsä selvittämään niitä. Ne selvityksethän olivat hyvin laidasta laitaan, mutta kaikki kertoivat, että kustannuksia tulee ja paljon.

No, sen jälkeen pari kolme vuotta sitten oli monia eri sitsejä, epävirallisia, sekä komissaarin kanssa että minun kollegoideni kanssa, myös Pohjoismaiden ministereitten ja Baltian ministereitten kanssa, siitä, pystyttäisiinkö tälle asialle tekemään jotakin ja olisiko valmiutta tähän lykkäykseen. Minun kantani oli hyvin alusta alkaen selvä, että pitäisi hakea siirtymäaikaa. Minä en muuten vastusta sitä, että Itämerellä käytettäisiin polttoainetta, joka on rikkipitoisuudeltaan alhaista. Minä ajattelen ihmisten terveyttä, mutta kysymys on siitä, että pitää pystyä yhdistämään se, että tehdään järkevää ympäristöpolitiikkaa, myös ihmisten terveyden kannalta, ja sitten se, että meidän elinkeinoelämän kilpailukyky ei vaarannu. Asia ei ole joko—tai vaan sekä—että. Ja sen takia olin halukas siihen, että sitä siirtymäaikaa haettaisiin. Olen huomannut, että tämä hallitus monien mutkien jälkeen on ollut samalla kannalla kuin mitä itsekin edustin, mutta nytten tiedämme sen, että se ei onnistunut vaan tämä on tulossa sillä voimaan, mitä tässä aikataulu 2015 kaiken kaikkiaan on.

Totean sen, mitä meidän muun muassa kannattaa tästä oppia. Täällä on kehuttu, että nyt tällaista ei voi tapahtua, että edunvalvonta on hyvässä kunnossa, mutta IMO:ta ja ICAO:ta, jossa lentoliikennettä koskeva päätöksenteko ja valmistelu tapahtuvat, kumpaakaan, ei käsitellä muuten missään poliittisessa instanssissa. Ne eivät ole EU-asioita, eli ne eivät ole EU-ministerivaliokunnan asioita, ja edelleenkään niissä ei ole mitään erillistä instrumenttia. Olen viimeksi tänään siitä virkamiesten kanssa liikenne- ja viestintäministeriöön puhunut.

Mutta se pitää oppia, että pitää olla poliittisen koneiston koko ajan valppaana ja myös aina, kun hallitus vaihtuu, hallitusneuvotteluissa käydä läpi tarkasti, minkälaista valmistelua kansainvälisissä järjestöissä asioitten osalta on, jotta ne eivät tule yllätyksenä. Mutta sen totean, että en millään usko siihen, olisipa teistä kuka tahansa ollut ministerinä tai joku muu tai joku nykyisistä ministereistä, että tämä tilanne olisi toiseksi muuttunut silloin lokakuussa 2008.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kiittää edustaja Vehviläistä tuosta äskeisestä puheenvuorosta. Se karulla tavalla kertoi sen, miten meillä virkamiesvalmistelu etenee ilman poliittista ohjausta, ja seuraukset ovat vielä näkemättä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen ei ole salissa, mutta hänen puheenvuoroonsa viitaten kerron, että tein viime viikonloppuna empiirisen tutkimuksen maamme päätien, Nelostien, kunnosta ja toimivuudesta välillä Rovaniemi—Orimattila. Nelostie kuuluu Euroopan laajuiseen liikenneväylien TEN-T-ydinverkkoon ja on siten Suomen pääväylä etelä—pohjoissuunnassa. TEN-T-ydinverkkoon kuuluvien teiden odotetaan olevan vähintään moottoriliikennetietasoisia. Nelostie täyttää tuon tason varsin lyhyiltä osilta.

Heinolan ja Helsingin välillä moottoritie on sitä kuntoa kuin tuon tien, ylipäätään maan pääteiden, pitäisi olla, mutta sitten Heinolan jälkeen Hartolassa se tie alkaa kaventua ja liikenneturvallisuus sitä myöten heikkenee. Pohjoisempana tie muistuttaa välillä jopa kärrypolkua 50 kilometrin nopeusrajoituksineen useilla eri tieosuuksilla. On vaikea uskoa, että on kysymyksessä Suomen tärkein liikenneväylä.

Tuo TEN-T-kirjaus edellyttää, että Suomen tulee varautua kehittämään ydinverkon tieosat vaatimusten edellyttämälle tasolle vuoden 2030 loppuun mennessä. Odotan, että tieverkon tasoa tarkastellaan ja parannetaan jo paljon ennen tuota. Se on välttämätöntä.

Tieliikenteessä kulkee 93 prosenttia henkilöliikenteestä ja noin 75 prosenttia tavaraliikenteestä. Sen merkitystä ei voi väheksyä. Liikennepoliittisen selonteon keskustelun yhteydessä autoilijoista ja autoista on tehty syntipukkia moneen otteeseen. On hyvä muistaa, että Suomessa on 3,3 miljoonaa rahankuljetusautoa. Niistä 2,9 miljoonaa on henkilöautoja. Siis 3,3 miljoonaa rahankuljetusautoa, jotka kuljettavat joka päivä rahaa polttoainemittareille, kauppoihin, palveluihin, työpaikoille jne. Tätä henkilö- ja raskaan liikenteen merkitystä ei pidä väheksyä.

On myös hyvä muistaa, että ihmisten liikkuminen on aina toimeliaisuuden ja elinvoimaisuuden merkki. Suomen talous ei kehity eikä menesty, jos nuoret terveet miehet yhteiskunnan kustannuksella kotona istuvat villasukka päässä ja palmikoivat partaa. Kyllä liikkeelle on lähdettävä ja vietävä tämän maan elinvoimaisuutta eteenpäin.

Etätyön kehittämisestä puhutaan liikenteen vähentämisen keinona, mutta vielä pitkään aikaan ei olla siinä pisteessä, että ruoka ja tavara kulkisivat bitteinä kotiin saakka. Täytyy muistaa, että autoilu ei ole ongelma vaan se on välttämätön edellytys ihmisten ja tavaroiden liikkumiselle suuressa ja harvaan asutussa maassa.

Liikennepolitiikka on mitä suurimmassa määrin yhteiskuntapolitiikkaa ja myös päinvastoin. Liikennevaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että yhteiskunnan keskittymiskehitys aiheuttaa suuria paineita investointimäärärahoihin, varsinkin jos kehitys johtaa siihen, että suuri osa ihmisten asunnoista ja liikenneväylistä pitää rakentaa toiseen kertaan.

Raideliikenteestä puhutaan paljon liikenneselonteon yhteydessä. Siinä on vahva raideliikennepainotus, ja nyt on raideliikenteen vuoro. Tarkoituksena on parantaa raideliikenteen välityskykyä ja täsmällisyyttä sellaisia toimenpiteitä edistämällä. Rataverkon kapasiteetti on otettava maksimaaliseen käyttöön poistamalla pullonkauloja. Siitä on hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Riihimäen kolmioraide, joka nopeuttaa Riihimäen ohitusta. Henkilöliikenteessä on avattava uusia seisakkeita ja asemia ja tutkittava vanhojen, suljettujen asemien uudelleen käyttöönottoa.

Henkilöliikenteen kilpailutus on hallitusohjelman mukaisesti käynnissä työryhmän toimesta. Siinä tulee ottaa huomioon — niin kuin valiokunta korostaa tuossa mietinnössään — voitaisiinko kilpailua käynnistää niillä rataverkon osilla, joilla tällä hetkellä VR ei henkilöliikennettä harjoita. Eli silloinhan tuo lähtisi ikään kuin täydentävästä liikenteestä eikä kilpailevasta liikenteestä. Tätä voitaisiin koettaa joillakin kaupunkiseuduilla. Esimerkiksi Lahden seutu olisi hyvä esimerkki siinä: Orimattilan, Lahden ja Heinolan välinen ratayhteys kaipaisi henkilöliikennettä ja täydentäisi kaupunkiseudun liikennettä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittisilla linjauksilla on suuri merkitys koko yhteiskuntaamme: talouteen ja työllisyyteen, ympäristöön ja ihmisten hyvinvointiin. Siksi on hyvä, että olemme siirtyneet selontekokäytäntöön, joka mahdollistaa säännöllisesti perusteellisen arvioinnin ja keskustelun siitä, millaista liikennepolitiikkaa maassamme tehdään ja miten se vastaa ajan haasteisiin. Meidän on liikennepolitiikassa löydettävä hyvä tasapaino suurten kaupunkiseutujen, kasvukeskusten ja harvaan asutettujen alueiden sekä joukkoliikenteen, yksityisautoilun ja kevyen liikenteen ratkaisujen välille. On selvää, että painotusten pitää olla siellä, missä suuria joukkoja liikutetaan päivittäin, mutta on myös tärkeää turvata liikkumismahdollisuudet kaikkialla Suomessa.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla hyväksytyn kehyspäätöksen yhteydessä hyväksyimme myös tulevien vuosien liikenneinvestointiohjelman. Ohjelman mukaiset uudet investoinnit painottuvat rataverkon kunnostamiseen, mikä on perusteltua maamme kilpailukyvyn, Venäjän-liikenteen sekä joukkoliikenteen edistämiseksi. Kuitenkin sekä tavara- että henkilöliikenteessä valtaosa kulkee edelleen maanteitse, mistä valtiovarainvaliokuntakin muistuttaa mietinnössään. Vaikka kannatan ehdottomasti panostuksia raideliikenteen kehittämiseen ja täsmällisyyden ja toimintavarmuuden lisäämiseen, on varmasti aivan realistista todeta, että maantieliikenteellä on tulevaisuudessa edelleen tärkeä rooli liikennejärjestelmässä. Siksi myös teiden kunnosta pitää huolehtia. Liikennevaliokunnan mietinnössä todetaan, että perusväylänpitoon ja etenkin pieniin liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta edistäviin hankkeisiin pitää suunnata kehyskauden aikana lisärahoitusta, jos valtiontalouteen saadaan liikkumavaraa. Pidemmällä aikavälillä perusväylänpitoon tarvitaan lisärahoitusta, jotta liikenneverkko voidaan pitää riittävässä kunnossa ja kehittää tarpeenmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Selonteon lähetekeskustelussa esitettiin paljon kritiikkiä alemmanasteisen tieverkon ja yksityisteiden hoidosta ja kehittämisestä tulevaisuudessa. Tähän on puututtu myös valiokuntakäsittelyssä. Mietinnössä esitetään, että asiaan on yhteistyössä kuntien ja tiehoitokuntien kanssa saatava aikaan sekä rahoitusta että lainsäädäntöä koskeva kokonaisratkaisu, joka takaa alemmanasteisen ja yksityistieverkon nykyistä riittävämmän rahoituksen sekä selventää eri tahojen vastuita. Tämä on mielestäni välttämätöntä, sillä emme voi jatkaa epävarmuudessa jatkuvasti niukkenevien resurssien kanssa. Alemmanasteisen tieverkon kunto koskettaa paitsi taajamien ulkopuolella asuvia ihmisiä päivittäisessä arjessa myös lukuisia vapaa-ajan matkailijoita, kesäasukkaita sekä maaseutuelinkeinojen ja metsätalouden harjoittajia.

Arvoisa puhemies! "Venäjän talouskasvun tuomat mahdollisuudet on otettava painokkaammin huomioon kansallisessa liikennepolitiikas-sa - -." Näin toteaa valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto, ja tähän on helppo yhtyä. Venäjän liikenteen tarpeita, vaikutuksia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia pitää arvioida laaja-alaisesti koko liikennejärjestelmää huomioiden. Selon-teon lähetekeskustelussa jo totesin, että investointiohjelman yhtenä painopisteenä on ollut talouskasvun tukeminen, joka näkyy etenkin sat-sauksissa Kaakkois-Suomen liikenteen kehittämiseen. Venäjän-liikenteen kasvu ja sen kasvava merkitys koko maalle on huomioitu nostamalla alueen tärkeimmät liikennehankkeet tällä kaudella aloitettavien listalle. Teiden ja ratojen toimivuuden ja turvallisuuden lisäksi olennaista Venäjän-liikenteessä on raja-asemien toiminnan kehittäminen. Rajaliikenne Venäjältä on kasvanut huimasti vajaan 20 vuoden ajan. Vuonna 2011 rajaliikenne kasvoi noin 27 prosenttia. On arvioitu, että rajaliikenne kaksinkertaistuu tästä tämän vuosikymmenen aikana. Tämän lisäksi, jos mahdollinen viisumivapaus tulee, rajaliikenne tulee kasvamaan aivan uudenlaisiin lukemiin. Jotta liikenne ja Raja pystyvät vastaamaan tähän kehitykseen, tarvitaan lisää henkilöstöä ja resursseja Rajavartiostoon, Tulliin ja poliisiin. Nämä on huomioitu valiokunnan mietinnössä. Tarvitsemme jatkossa tähän myös selkeitä päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Ammattiliikenteessä meillä on suuria haasteita. Kustannusten noustessa ja toimintaympäristön muuttuessa ammattiliikenne on ajautunut jopa aivan kestämättömään tilanteeseen. Onkin syytä arvioida, miten verotuksellisin keinoin tai muuten sääntelyn näkökulmasta voisimme edistää suomalaista kuljetuselinkeinoa. Tieliikenteen yhtenä suurena ongelmana on harmaa talous, jonka kitkemiseksi tarvitaan tehokkaita toimia. Emme voi vain nostaa käsiä pystyyn, kun ulkomaiset kuljetusyritykset valtaavat markkinamme. Viranomaistoiminta pitää turvata ja mahdolliset lainsäädäntömuutokset tehdä tältä osin.

Suuri lähitulevaisuuden haaste on myös osaavan työvoiman saatavuus. Ammattiliikenteen harjoittajien koulutusta on lisättävä, ja koulutusalan houkuttelevuutta pitää lisätä. Olennaista on, että koulutus vastaa ajan haasteisiin ja satsataan ennakoivasti myös älyliikenteen sovellutusten hallintaan ja muuhun tekniseen osaamiseen. Liikenteen ja logistiikan osaaminen voi olla aivan hyvin meille tulevaisuudessa kasvava osaamisen ala.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaasan seudulla on oltu melko tyytyväisiä Laihian suuntaan tulleesta jättipotista. Vaasan ja Tampereen välisen valtatie kolmosen Laihian kohdalla olevan eritasoliittymän rakentamiselle saatiin valtiolta kiitettävät 20 miljoonaa euroa. Liittymän rakennus vähentää tien ruuhkaisuutta ja parantaa turvallisuustasoa. Se tuo myös työtä ja parantaa alueen logistista kapasiteettia lisäten samalla alueen kilpailukykyä. Nämä 20 miljoonaa euroa kertovat myös siitä, että rahavirta ei suuntaudu pelkästään alueelta poispäin.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut tieliikenteen turvallisuuden kehittymistä viimeiset 35 vuotta poliisin roolissa ja noin 10 vuotta tutkijalautakunnan puheenjohtajana. Tänä aikana teiden kunto ja autojen tekniset ominaisuudet turvallisuuden kannalta ovat parantuneet. Ihmisten asenteet sen sijaan eivät ole muuttuneet parempaan suuntaan. Välinpitämättömyys liikenneturvallisuutta kohtaan on valitettavasti vain kasvanut. Liikkuvan poliisin seurannan mukaan törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamiset ovat vuoden 2012 alussa lisääntyneet merkittävästi viime vuoteen verrattuna.

EU:n liikenneturvallisuusohjelmassa esitetty tavoite tieliikenteen kuolemien määrän puolittamisesta vuoteen 2020 mennessä on erittäin suuri haaste suomalaiselle liikenneturvallisuustyölle. Painotan valiokunnan tapaan, että tieliikenteen erityisenä haasteena ovat rattijuopumus, ylino-peus, punaista päin ajaminen sekä turvalaitteiden käytön laiminlyönti.

Arvoisa puhemies! Karkeasti arvioiden tieliikenteessä tapahtuvista onnettomuuksista 4 prosenttia johtuu ajoneuvon teknisestä viasta. Onnettomuuksista 6 prosenttia taas johtuu liikenneympäristöstä, kuten teistä ja niiden kunnosta. Loput 90 prosenttia tieliikenteen onnettomuuksista johtuu kuljettajasta itsestään. Tieliikenteen turvallisuus perustuu siis hyvin pitkälle ratin ja penkin välissä istuvaan kuljettajaan, ja suurin työsarka maamme liikenneturvallisuusasioissa onkin liikennekulttuurissa ja ihmisten asenteissa. Työ liikenneturvallisuuden parantamiseksi on aloitettava jo päiväkotiasteella, ja mallioppiminen vanhemmilta lapselle on yksi avainasema tässä työssä.

Arvoisa puhemies! Muutama sana laivaliikenteestä. Ministeri Kyllönen perusti työryhmän, joka pohtii parastaikaa, miten Merenkurkun laivaliikenne voidaan pitkällä tähtäimellä turvata. Eilen Vaasan valtuusto teki yksimielisen päätöksen, että Vaasa on mukana Uumajan kanssa yhteisessä yhtiössä, joka perustetaan turvaamaan laivaliikenteen jatkuvuus Merenkurkussa toistaiseksi. Myös EU:n suuntaan ovat olleet verkot vesillä investiontituen muodossa. Uskallan toivoa, että myös valtiolla on intressiä olla hankkeessa väkevästi mukana, koska tuo reitti on koko Suomelle erittäin tärkeä, niin matkustajille kuin rahdille.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Edellytimme viime vaalikaudella liikenne- ja viestintävaliokunnassa, että jokaisen hallituskauden alussa laadittaisiin liikennepoliittinen selonteko, jolla luotaisiin pitkäjänteisyyttä maamme liikennepolitiikkaan. Näin on nyt toimittu ja samalla kirkastettu näkemystä koko maamme yhteiskuntapoliittisesta kehityksestä.

Selvää on, että toimivia liikenneyhteyksiä tarvitaan kaikkialla Suomessa. On kuitenkin tunnustettava rehellisesti, ettei valtiolla yksinkertaisesti ole riittävästi rahaa koko valtakunnan tiestön korjaamiseksi paraatikuntoon. Siksi tarvitaan priorisointia eli mietintää, millä toimin takaamme suomalaisille kaikkein suurimman hyödyn ja sujuvat kuljetusketjut.

Arvoisa puhemies! Liikenneyhteydet ovat alueiden kehittymisen yksi perusedellytys ja olennainen yritysten sijaintiin ja kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Selonteon mukaan liikennepolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena onkin huolehtia Suomen kilpailukyvystä ja kestävästä talouskasvusta. Tämä on esimerkki liikennepoliittisesta priorisoinnista, joka on maamme hyvinvoinnin kannalta aivan korvaamatonta.

Selonteon mukaan jatkossa liikennejärjestelmän kehittäminen kytketään osaksi elinkeinoelämän, talouden, työllisyyden ja alueiden kehittämistä toteuttaen sitä tiiviissä yhteistyössä alue- ja yhdyskuntarakenteen suunnittelun kanssa. Kuten kokoomuksen eduskuntaryhmä toi aiemmin esille, korostuu tämän yhteistyön merkitys erityisesti kaupunkiseuduilla, joissa nykyinen hajanainen yhdyskuntarakenne aiheuttaa turhaa ajoa ja päästöjä, on usein kallista ja energiatehoton tapa rakentaa, käyttää sekä järjestää toimivaa joukkoliikennettä. Selonteossa onkin tuotu ansiokkaasti esille, kuinka merkittävää eri hallinnonalojen yhteistyö on liikenne- ja yhteiskuntapolitiikan jatkovalmistelussa. Tätä kehityssuuntaa myös nykyinen liikenne- ja viestintävaliokunta pitää kannatettavana ja ainoana oikeana vaihtoehtona.

Arvoisa puhemies! Jo kehysriihessä hallitus sopi tällä hallituskaudella aloitettavista liikenteen logistisesti tärkeistä täsmähankkeista, kuten E18-tien jatkamisesta Haminasta Vaalimaalle sekä pääkaupunkiseudun Kehä kolmosen kehittämisestä. Lisäksi myönnettiin, historiallisesti, ratahankkeisiin enemmän rahaa kuin teihin. On tärkeää, että selonteossa on myös viimein tehty periaatepäätös kolmesta seuraavalla hallituskaudella käynnistettävästä ratahankkeesta, joista merkittävin on Pisara-rata. Tämä päätös on koko maamme raideliikenteen kannalta aivan välttämätön. Jos Helsingin pullonkaula kohta seisoo, vaikuttaa se välittömästi koko muun Suomen raideliikenteeseen.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen hallituksen selonteossa tekemiin ympäristöystävällisiin liikennepainotuksiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että niistä huolimatta Suomi kulkee edelleen kumipyörillä. Lähes 90 prosenttia kansalaisista käyttää matkoihinsa useimmiten autoa raideliikenteen sijaan. Tämän myös ympäristövaliokunta on tuonut esille lausunnossaan, jossa se toteaa niin autojen kuin pyörienkin turvallisten liityntäpysäköintipaikkojen puutteen olevan suoranainen este joukkoliikenteen käytölle.

Myös liikennevaliokunta huomioi tarpeen pyöräilyn edellytysten parantamiseen mutta nostaa sen rinnalle myös kävelyn. On tärkeää, että aikana, jolloin arkiliikunta vähenee huolestuttavaa vauhtia, edistetään liikunnallisuutta myös liikennepoliittisin keinoin. Tämän puolestaan olemme vahvasti nostaneet esiin myös valtion liikuntaneuvostossa. Kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parantamalla ja kevyen liikenteen kulkumuoto-osuutta lisäämällä on mahdollista saavuttaa monen eri hallinnonalan tavoitteet muun muassa päästöjen ja liikenteen ruuhkautumisen vähentämisessä, kaupunkiviihtyvyyden lisäämisessä sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Liikennejärjestelmällä on mitä keskeisin merkitys koko yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnille. Suomi elää viennistä, joten pääpaino liikennejärjestelmän kehittämisessä kallistuu väkisinkin elinkeinoelämän kilpailukyvyn kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Samaan aikaan on kyettävä huolehtimaan siitä, että kansalaisten arki sujuu, asuivatpa he missä päin Suomea tahansa.

Parhaillaan käydään kuntauudistuskeskustelua. Siihen pitää liittää myös liikennepoliittinen näkökulma. Olemme niin sanotun kaksoishaasteen edessä: toisaalta liikenneinvestoinnit on suunnattava kasvukeskusten kehittämiseen, mutta samaan aikaan myös maaseudun liikenneyh-teydet ja alempiasteinen tieverkko on pidettävä kunnossa.

Tulen itse pitkien välimatkojen Lapista, joten tunnen pohjoisen Suomen liikennejärjestelmän ongelmakohdat. Väestö ja talous keskittyvät kasvukeskuksiin, ja liikennemäärät pienenevät esimerkiksi pohjoisen haja-asutusalueilla. Tästä kehityksestä huolimatta haja-asutusalueita ei tule jättää oman onnensa nojaan.

Näen tulevaisuuden kuitenkin tällä hetkellä Lapin kannalta myönteisenä. Poliittiset päättäjät ovat ymmärtäneet aikaisempaa paremmin pohjoisen Suomen merkityksen koko maan kannalta. Tämän pitäisi tarkoittaa, että muun muassa kaivosteollisuuden ja matkailun synnyttämät investointitarpeet tunnustetaan ja ne myös resursoidaan.

Äskettäin julkistetun Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelman toteuttaminen edellyttää myös, että liikenneyhteyksiä kehitetään. Työ- ja elinkeinoministeriövetoisessa kehitysohjelmassa korostetaan muun muassa, että toimivat liikenneyhteydet ovat kasvun edellytys Pohjois-Suomessa. Myös muissa maissa on kiinnostuttu Koillisväylän ja koko arktisen alueen tarjoamista mahdollisuuksista. Emme voi jättäytyä jälkijunaan tässäkään kilpailussa.

Hieman taka-alalle on puolestaan jäänyt se tosiasia, että valtaosa liikennettä koskevasta lainsäädännöstä liittyy Euroopan unionin linjauksiin. Eduskunnan käsiteltävänä nyt olevassa valtioneuvoston liikennepoliittisessa selonteossa todetaan, että enää vain 10—30 prosenttia liikenteen sääntelystä on kansallista. Tämä on luonut niin ikään uusia haasteita Suomelle. EU:ssa on kyettävä selvittämään maamme ilmaston erityisolot, jotka nostavat kustannuksia. Tämä on ensiarvoisen tärkeää juuri nyt, kun olemme miettimässä, miten globaalista finanssikriisistä johtuen niukkoja resursseja jaetaan. Ennakointi EU-vaikuttamisessa on yhä tärkeämpää. Brysselin suunnalla on nähtävä pidemmälle tulevaisuuteen kuin vain parin vuoden päähän.

Kotimaan politiikassa olemme oivaltaneet liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden merkityksen. Nyt liikennepoliittisia linjauksia mietitään yli hallituskausien ulottuvasta näkökulmasta. Kehysriihen yhteydessä päätettiin 20 liikennehankkeen aloittamisesta eri puolilla Suomea. Hankkeiden kustannusarvio on yhteensä noin miljardi euroa. Tarve uusiin investointihankkeisiin olisi paljon nykyistä suurempi, mutta valitettavasti tällä hetkellä valtiontalous ei anna myöten isompiin investointeihin. Toivoisin myös muiden lappilaisten edustajien tavoin, että tuo Kaukosen siltahanke saataisiin kuntoon mahdollisimman pian.

Erityisen ilahtunut olen selonteon linjauksesta, jonka mukaan liikenneväylärahoituksen painopistettä suunnataan uudelleen liikenneverkkojen kehittämisinvestoinneista perusväylänpidon pieniin investointiohjelmiin ja ylläpitoon. Vuodesta 2016 alkaen on selonteon mukaan mahdollista siirtää 100 miljoonaa euroa vuodessa perusväylänpitoon. Luonnollisesti lisärahoitusta on pyrittävä etsimään jo tätä aiemmin tulevien vuosien talous- sekä lisätalousarvioiden käsittelyn yhteydessä. Emme saa päästää valtion suurinta omaisuuserää rapistumaan.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttänyt edustaja Kopra totesi, liikennepolitiikka on aina ja väistämättä niukkuuden politiikkaa. Hyviä ja perusteltuja hankkeita on aina enemmän kuin valtion budjetissa on rahaa, ja siksi joka vuosi hallitus joutuu arvioimaan, mitkä hankkeet ovat juuri tässä ajassa ja tilanteessa perustelluimpia toteuttaa.

Tässä työssä hallitus on kaikesta huolimatta onnistunut kohtalaisen hyvin — tai ainakin yhtä tasapuolisesti kuin aiemmat hallitukset. Käynnistettäviä hankkeita riittää ympäri Suomen: Kainuusta Helsinkiin, itärajalle, Satakuntaan jne. Joku voi tietysti tämänkin tulkita keskittämispolitiikaksi. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, lähes kaikki alueet ovat tässä saamapuolella.

Toki, arvoisa puhemies, sekin on myönnettävä, että tällä kertaa omalle maakunnalleni, Keski-Suomelle, ei kovin paljoa ole tarjolla. Selon-teossa merkittävin lupaus meille on se, että liikenneverkon kehittämissuunnitelmaan vuosille 2016—2022 on vihdoin saatu mahtumaan meidän kauan kaipaamamme valtatie nelosen perusparannus välillä Jyväskylä—Oulu. Tästä lupauksesta on myös syytä pitää kiinni. On koko Suomen kehityksen kannalta tärkeää, että tämä nykyään EU:n TEN-T-ydinverkkoon kuuluva tieosuus ja valtakuntamme tärkein pohjois—etelä-kuljetusreitti saadaan asianmukaiseen kuntoon 10 vuoden sisällä. Jos vielä samalle listalle saataisiin ujutettua koko Väli-Suomen kasvua ja kilpailukykyä lisäävä Jyväskylä—Tampere-kaksoisraiteen rakentaminen, olisivat asiat jotakuinkin hyvällä mallilla. Tulevien budjettien jakovaroilla käynnistettäviin hankkeisiin olisi kuitenkin hyvä saada mukaan myös meitä keskisuomalaisia hyödyttäviä hankkeita. Tämä olisi perus-teltua jo pelkästään tasapuolisuuden periaatteen toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka valiokunnan mietinnössä ansaitsee erityistä kiitosta, ovat linjaukset lentoliikenteen osalta. Valiokunta asettaa aiheesta kovia paineita suunnitteilla olevalle lentoliikenteen strategialle vaatimalla, että strategiassa on keskeistä huomioida lentoliikenteen alueellinen merkitys ja erilaisten tukien asema lentoasemaverkon kannalta. Tällä hetkellä meillä on vallalla tilanne, jossa osa maakuntien elinkeinoelämälle keskeisistä lentoreiteistä pysyy auki vain paikallisten toimijoiden tuen ansioista, kun taas muutamissa tapauksissa myös valtio on mukana näissä talkoissa. Tilanne onkin tässä mielessä kestämätön ja vaatii selkeiden pelisääntöjen löytämistä siitä, miten näitä alueellisesti tärkeitä lentoreittejä jatkossa tuetaan. Tässä jos missä tulevan lentoliikennestrategian painotukset ovat erityisen tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Viimein on paikallaan kiittää liikennevaliokuntaa siitä, että se on monin paikoin tukeutunut lausunnoissaan tulevaisuusvaliokunnan linjauksiin. Ilmastonmuutoksen edetessä ja resurssien niuketessa pohjoisen Suomen ja arktisen alueen taloudellinen ja poliittinenkin merkitys tulee kasvamaan. Siksi on järkevää, että jo tässä vaiheessa niin elinkeino- kuin liikennepolitiikassakin varaudutaan tähän muutokseen. Samoin panostukset älyliikenteeseen, uusiin liikkumisen teknologioihin tai vaikkapa sähköautoiluun ovat panostuksia tulevaisuuteen. Mahdollisuudet järkevän liiketoiminnan kehittämiseen ovat näillä sektoreilla valtavan suuret, ja siksi niihin on järkevää panostaa myös valtiovallan puolelta.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustellessamme liikennepoliittisesta selonteosta puhumme suomalaiselle yhteiskunnalle ja kansantaloudelle erittäin tärkeästä asiasta. Toimiva liikennejärjestelmä on keskeinen kilpailukyvyllemme, sillä maassamme välimatkat ovat pitkiä ja asutus on harvaa. Teollisuuden kuljetus-etäisyydet ovat pitkiä. Myös ihmisten arjelle liikenneverkostojen toimivuus ja turvallisuus ovat tärkeitä. Huomattavaa on myös se, että ala työllistää. Yli 5 prosenttia työllisistä toimii liikennealalla, ja Suomen 23 000 liikennealan yritystä työllistävät yli 130 000 henkilöä.

Liikennepoliittisissa keskusteluissa on hyvä olla pitkän aikavälin visioita. Tällaisesta haluan nostaa esimerkiksi viime viikolla linjauksensa julkistaneen Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmän esityksen rakentaa ratayhteys Jäämerelle. Sinänsä haitallisen ilmastonmuutoksen seurauksena jäämassojen sulaminen avaa uusia meriyhteyksiä ja avautuva Koillisväylä tulee nostamaan pohjoisen Suomen uudeksi logistiikan solmukohdaksi. On tärkeää, että suomalaisille varmistetaan yhteys Jäämerelle ja että tulevissa liikennepoliittisissa selonteoissa valmistaudutaan tähän.

Tässä liikennepoliittisessa selonteossa historiallista on painopisteen asettaminen ensi kertaa ratayhteyksiin. Politiikka on etenkin julkisen talouden ahtaissa puitteissa valintojen tekemistä. Nyt olemme tehneet valinnan rautateiden puolesta. Meille Oulun seudulla on erityisen keskeinen ratayhteys Pohjanmaan rata. Itse asiassa se on tavaraliikenteen kannalta valtakunnallisesti tärkeimpiä väyliämme. Olen tyytyväinen Kokkola—Ylivieska-kaksoisraiteen toteutumiseen, mutta haluan muistuttaa, että radan palvelutason pitkän aikavälin turvaaminen edellyttää kaksoisraiteen rakentamista Ouluun asti. Tavoitteena tulee olla nopea junayhteys Oulu—Helsinki-välillä, mikä lisäisi merkittävästi rautateiden kilpailukykyä kasvaneeseen lentoliikenteeseen nähden. Tämä olisi myös ilmastopoliittisesti suotavaa kehitystä. Myös pääväylä E4 Oulu—Kemi-välillä kaipaa pikaisia päätöksiä, ja tuleva ydinvoimalahanke Pyhäjoella edellyttää Kasitien perusparannusta.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomiota maa- ja metsätalousvaliokunnan kannanotossa esitettyihin näkökulmiin. Liikenneväylien kunto monilla maaseutualueilla on heikentynyt, ja se edellyttää perusväylänpidon rahoitustason nostoa. Alempiasteisen tieverkoston kunnossapitoon tulee varata riittävä rahoitus maaseudun infrastruktuurin ylläpitämiseksi. Myös yksityisteiden hoitoon ja kunnostukseen käytettävät määrärahat tulisi turvata.

Tarvitaan uutta osaamista ja kunnossapitomenetelmien huomattavaa kehittämistyötä. Teiden kunnon arvioinnissa on otettava käyttöön uutta teknologiaa, joka lisää teiden kunnossapidon kustannustehokkuutta. EU:n rakennerahastovaroja tulee hyödyntää tähän. Kasvava biotalous, metsäteollisuuden raaka-aine- ja biomassakuljetusten toimivuus edellyttävät, että alempiasteinen tiestö on kunnossa. Raaka-ainekuljetusten turvaaminen tukee Suomen uusiutuvan energian lisäämistavoitteita.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että valtioneuvosto päätti keväällä 10 miljoonan euron rahoituksesta Oulun kaupunkiseudun liikenneverkon kehittämiseen. Rahoituksen tarkoitus on parantaa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä. Rahoituspaketti liittyy maankäytön, asumisen ja liikenteen niin kutsuttuun MAL-aiesopimusmenettelyyn, jonka tavoitteena on eheän, toimivan ja kilpailukykyisen kaupunkiseudun luominen valtion ja kuntien yhteistyönä. Hallitusohjelmassa MAL-aiesopimusmenettelyn edistäminen nähtiin tärkeänä. Hallitus ja erityisesti asiasta vastaava ministeri Krista Kiuru pitivät tässä asiassa kaupunkiseutujen puolia. Julkisen talouden ahtaista puitteista huolimatta löydettiin rahoitusta edistää kaupunkiseutujen eheyttä. Joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on välttämätöntä liikenneturvallisuuden, asumisviihtyvyyden sekä kestävän yhdyskuntarakenteen kannalta erityisesti tiheään asutuilla alueilla.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme liikennepoliittisesta selonteosta, tähän rinnalle voisin ottaa oikeastaan toisen asian: koulutuspoliittiset asiat. Minusta nämä kaksi asiaa, liikenne ja koulutus, ovat niitä asioita, joista me emme voi tinkiä, olivatpa suhdanteet mitkä tahansa. Jos tingimme koulutuksesta, tingimme tulevaisuudesta, ja jos tingimme liikennepolitiikasta, tiestön rahoituksesta, tingimme myös tulevaisuudesta. Tiedämme kaikki, että yritykset ja elinkeinoelämä sijoittuvat sinne, missä liikenneyhteydet toimivat sekä maalla, merellä että ilmassa.

Muutamia muistilukuja ikään kuin majakoiksi tälle keskustelullemme. Väylänpito budjetista on noin 3 prosenttia. Liikenteen osuus kansantaloudessa on noin 10 prosenttia. Tieliikenteeltä perityt verot ovat noin 6,8 miljardia euroa. Meistä monet ovat ihmetelleet vuosien saatossa sitä, eivätkö tienkäyttäjät tai yleensä väylien käyttäjät koskaan saa vastinetta näille perityille veroille. Tämä kysymys on mielestäni aiheellinen myöskin tänä iltana. Erityisesti kun liikennepoliittisessa selonteossakin viitataan resurssien vähyyteen, on paikallaan ottaa esille se kysymys, ovatko tiemme, meriväylämme ja myös rautatieliikennemahdollisuutemme sellaisessa kunnossa, että voimme kilpailla niillä esimerkiksi naapurimaamme kanssa.

Pari asiaa ensiksi merenkulusta. Mielestäni on tärkeää, että Suomessa meriväylät pidetään kunnossa. Merenkulkuun liittyvät myöskin koulutusasiat, ja olen erittäin hyvilläni siitä, että tässä liikennepoliittisessa selonteossa on otettu meristrategia niinkin näyttävälle osalle kuin se on otettu. Luotan ministerin arviointikykyyn ja tämän strategian vahtimiseen niin, että tämä myös saa lihaa luittensa ympärille.

Toinen asia, jota lyhyesti sivuan, on lentoliikenne. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla lentomatkustajien määrä mutta myös rahtikuljetukset ovat kasvaneet menneinä vuosina huimasti. Olemme saaneet isoja investointeja Oulunsalon lentokentälle, mutta edelleen se kaipaa statuksen, joka mahdollistaa myöskin kauttakulkuliikenteen sijoittumisen aina Aasian maihin asti. Tämän vuoksi on tärkeää, että myöskin lentoliikenne pidetään tässä liikennepoliittisessa selonteossa sille kuuluvassa asemassa erityisesti Pohjois-Suomen osalta, jossa kasvavat elinkeinoelämän tarpeet ovat tätä päivää.

Ja sitten loppuaika tähän surullisen kuuluisaan tienpitoon. Meillä on isoja kaivoshankkeita pohjoisessa Suomessa, mutta siellä on tulossa myöskin energiahankkeita. Puhutaan tuulivoimasta, isoista sellaisista puistoista, ja myöskin ydinvoimakohteesta, jotka kaikki tarvitsevat erittäin massiivisia investointeja.

Ydinvoimatyömaalle on suunniteltu paikallisliikenteen kehittämisrahoitusta, mutta tämä edellyttää sitä, että myöskin syöttöliikenne järjestetään niin, että ydinvoimatyömaalle ja sitten myös valmistuneeseen kohteeseen liikenneyhteydet pelaavat asiallisesti. Tähän tarkoitukseen tarvittaisiin Kalajoki—Liminka-välille iso, 10 miljoonan määräraha, mutta erityisesti kun puhutaan esimerkiksi Raahe—Pyhäjoki-välistä, sinne tarvittaisiin 25 miljoonan potti. Olemme saaneet ministeriltä vastauksen, että tämä potti sisältyisi, vaikkei olekaan korvamerkitty, elinkeinopoliittisten tiemäärärahojen alle, ja luotan siihen, että ministeri tässä asiassa sanansa pitää, vaikka kaikissa asioissa näin ei valitettavasti voi sanoa. Kahdeksaistie on siis tärkeä kehitettävä väli koko Kalajoki—Liminka-välillä. Sen lisäksi Nelostien kehittäminen, kuten tuossa edellisessä puheenvuorossa tuli esille, nimenomaan näitten kasvavien kaivosmarkkinoiden vuoksi on tärkeää, ja se kaikkien yllätykseksi jäi pois tästä liikennepoliittisesta selonteosta ja myöskin hankeluettelosta.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi alempiasteisesta tieverkosta ja perustienpidosta. Kuten viittasin tuossa alussa tieliikenteeltä perittyihin veroihin, niin luulisi, että sieltä löytyisi myöskin resursseja tänne tiehoitokunnille, että saataisiin pidettyä ihmiset asumassa siellä, missä he haluavat asua, ja näin ollen myöskin tieliikenneyhteydet säällisessä kunnossa.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kansallisesti ajatellen Pirkanmaan liikenteellinen sijainti on ihanteellinen, ja siellä on myös kansainvälisiä yhteyksiä. Pirkanmaan teillä on keskimäärin enemmän liikennettä muihin maakuntiin verrattuna ja liikenteen ennustetaan kasvavan monia muita alueita vilkkaammaksi. Kaikkiaan tällä hallituskaudella aloitetaan liikenneverkon kehittämishankkeita noin 1 miljardilla eurolla. Tästä valtatie 3 Tampereelta Vaasaan ja nimenomaan Laihian kohta on saamassa valtiolta 20 miljoonaa euroa yhteysvälihankkeeseen. Lisäksi Liikenneverkon kehittämisohjelman 2016—2022 suunnitelmissa on varattu rahaa keskeisten pääväylien — vesi, tie ja rata — parantamiseen yhteyksillä valtatie 3, Tampere—Vaasa, ja valtatie 9, Tampere—Orivesi. Ohjelmassa on myös varattu rahaa Tampereen raitio- ja lähijunaliikenteelle valtionavustusprosentein 30—50. Olen erittäin mielissäni näistä edellä mainituista suunnitelmista.

Investoinnit raideliikenteeseen ovat kannattavia. Ne ovat ympäristöystävällisiä, ne työllistävät, ja niiden myönteinen vaikutus kantaa vuosikymmeniä eteenpäin. Uudet raideliikennehankkeet tulevat Tampereen seudulla ajankohtaisiksi kuluvan vuosikymmenen puolivälissä. On hienoa, että hallitus on valmis sitoutumaan jo tällä hallituskaudella aiesopimuksen tekemiseen valtion osallistumisesta muun muassa Tampereen raideliikennehankkeiden rahoitukseen lähtökohtaisesti 50—50-rahoitusperiaatteella valtion ja kuntien kesken. Lisäksi valtio avustaa 30 prosentin osuudella kaupunkiraitioteiden rakentamista.

Selonteossa tuodaan esille perusväylänpidon rahoituksen ostoarvon aleneminen 2000-luvulla samaan aikaan, kun liikennesuoritteet ovat nousseet. Lisäksi liikenne- ja viestintävaliokunta on todennut perusväylänpidon rahoituksen olevan riittämätöntä liikenneverkon kunnon ylläpitämiseen. Tämä kehitys näkyy myös Pirkanmaalla.

Tieverkon käytön varmistaminen vie yhä isomman osan rahoituksesta. Vilkkaalla alueella päätieverkko vie kaiken ylläpitorahoituksen jättäen vähäliikenteiset tiet huonommalle huomiolle. Liikennejärjestelmän kehittämiseen ei ole varaa, ja joukkoliikennevuoroja joudutaan poistamaan. Tämä on suuri turvallisuuskysymys.

Tarpeeseen nähden suunnitelmat seuraavien vuosien perusväylänpidon rahoituksen vähenemisestä 11 miljoonalla eurolla vuonna 2014 ja 22 miljoonalla eurolla vuodesta 2015 lukien ovat huolestuttavia. Tilannetta pyritään korjaamaan mahdollisuudella siirtää liikenneverkkojen kehittämisinvestoinneista 100 miljoonaa euroa vuodessa perusväylänpitoon vuodesta 2016 alkaen. Lisäksi on oleellista muun muassa jatkaa hallituskausien taitteessa tehtävää perusväylänpidon määrärahojen indeksitarkistamista.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-ohjelmalla valtio pyrkii luomaan kokonaisvaltaisen, toimivan ja kilpailukykyisen kaupunkiseudun sekä kestävän yhdyskuntarakenteen. Ohjelman sopimus on Tampereen seudulla voimassa kaudelle 2011—2012, ja Tampere saa tähän suunnattua rahaa valtiolta 5 miljoonaa euroa. Toimenpiteet tulee suunnata parantamaan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä. Linjaus on mielestäni hyvä, sillä niin edistetään muun muassa ympäristöä, terveyttä ja yhdenvertaisuutta. Varsinaisen joukkoliikenteen Pirkanmaan määrärahakiintiön osuus on 3,1 miljoonaa euroa. Yhteensä valtio rahoittaa ely-keskuksia noin 40 miljoonalla eurolla.

Selonteossa on käsitelty kohtuullisen heppoisesti lentoliikennettä, joka yhtä lailla on merkityksellistä Pirkanmaalle. Aiheeseen varmasti pureudutaan paremmin jatkossa laadittavassa lentoliikenteen strategiassa. Yhdyn kuitenkin liikenne- ja viestintävaliokunnan näkemykseen siitä, että on tärkeää turvata niiden lentoasemien itsenäiset toimintamahdollisuudet, joista liikenne suuntautuu pääasiassa ulkomaille. Muun muassa Tampereen lentoasema on näitä.

Arvoisa puhemies! Pirkanmaalla niin pääväylästön kuin seutu- ja yhdysteidenkin kunto ja liikenneturvallisuus on taattava. On tärkeää, että liikennepolitiikassa Pirkanmaan keskeinen rooli otetaan vastaisuudessakin huomioon.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä liikennepolitiikan tulee täyttää kestävän kehityksen reunaehdot eli tukea kestävää taloutta ja työllisyyttä sekä taata kansalaisille turvalliset ja sujuvat liikenneyhteydet ympäristön kannalta kestävällä tavalla. On hienoa, että hallituskaudelle kaavaillut liikennehankkeet täyttävät nämä ehdot ja että hankkeet ovat lisäksi kooltaan ja vaikutuksiltaan merkittäviä. Mielestäni selonteko on hyvä käsillä oleva taloudellinen tilanne huomioon ottaen.

Elsi  Katainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskittäminen tuntuu olevan hallituksen viesti asiassa kuin asiassa hallinnonalasta riippumatta. Liikennepolitiikka ei tee poikkeusta. Selonteossaan hallitus viestii, että pääväyliin ja rataverkkoon panostetaan ja vastaavasti taas kumipyöristä maaseudulla rangaistaan. Kaupunkiseutujen hankkeet ovat ykkössijalla. Toki pääväylien ja rataverkon ylläpitäminen ja kehittäminen onkin hyvin tärkeää, mutta on kuitenkin muistettava, että meitä suomalaisia asuu myös päätieverkkojen ulkopuolella noin 1,7 miljoonaa ihmistä. Loma-asukkaiden liikkuminen paikkakunnasta riippuen voi jopa tuplata liikkumisen sesonkiaikoina.

Toinen huomionarvoinen, tärkeä seikka on luonnonvaramme. Yksityisteiden varsilta lähtee suurin osa maa- ja metsäteollisuuden sekä uusiutuvan energian kuljetuksista. Hallitus on kuitenkin nyt aika määrätietoisen oloisesti ajamassa alas yksityisteiden ylläpidon mahdollisuuksia. Niiden valtionavustukset on supistettu murto-osaan muutaman vuoden takaisesta, ja todellisena vaarana on, että valtionavustukset loppuvat kokonaan. Sen lisäksi hallitus on sysäämässä valtion ylläpitämiä teitä yksityisteiksi. Hoitamattomien ja rapautuvien teiden määrä moninkertaistuisi saman tien. Hupenevien avustusten vuoksi ihmisten pitää siis maksaa lähiympäristönsä teiden ylläpitoa omasta pussistaan entistä laajemmalla alueella.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva liikennepoliittinen selonteko polkee alueellista tasa-arvoisuutta. Selonteko esittelee itsensä kilpailukykyisenä mutta heikentää esimerkiksi Itä-Suomen matkailun ja elinkeinoelämän, muun muassa kuljetusyrittäjyyden, menestymisen edellytyksiä. Suomalaisten matkoista 89 prosenttia tehdään edelleen teiden päällä. Polttoaineverotuksen kiristämisellä hallitus haluaa vähentää autoilua ympäristöarvoihin vedoten mutta unohtaa samalla muutaman tärkeän asian. Radat eivät vie mökeille tai matkailukeskuksiin, eikä juna toimi harvaan asutun seudun julkisena liikenteenä. Maaseudun julkinen on jatkossakin bussi. Joukkoliikenneyrittäjien elämä on kuitenkin jo ahtaalla, ja veronkorotus vähentää kilpailukykyä julkisella puolella asutuskeskusten ulkopuolella. Kaikki tämä heikentää kuljetus- ja liikenneyrittäjyyden toimintaedellytyksiä sekä hankaloittaa maaseudulla liikkuvien elämää.

Liikennemäärät eivät saa määritellä liikennepolitiikan painopisteitä. Uuden kasvun mahdollisuuksia on tuettava saavutettavuuden kautta. Meillä on esimerkiksi tulevaisuutta muun muassa kaivosteollisuudessa, biotaloudessa, uusiutuvassa energiassa, matkailussa ja maataloudessa. Nämä alat tarvitsevat toimiakseen edes kohtuukuntoisen, mieluummin asiallisen, alemman tieverkon. Raaka-ainekuljetuksista on riippuvainen koko maamme teollisuus ja hyvinvointi ja kymmenettuhannet kaupan ja jalostuksen työpaikat, myös keskuksissa.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko jättää avoimeksi kaivostoiminnan yhteyksien kehittämisen. Keskustelussa kaivannaisteollisuudesta usein vain Pohjois-Suomen tarpeet nousevat esiin, vaikka asia on hyvin tärkeä myös Itä-Suomelle. Selonteon mukaan kaivosyhteyksistä päätetään erikseen, mutta liikennepoliittinen selonteko tai kehysriihi eivät myöntäneet näille tarpeille rahoitusta. Itä-Suomen liikennestrategian mukaan erityistarpeet yhteyksille tulee ratkaista tapauskohtaisesti. Asiaa sentään onneksi käsitellään valtakunnallisessa työryhmässä Liikenneviraston johdolla, toivottavasti myös laajan Itä-Suomen tarpeet huomioiden.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko tukee hallituksen politiikan peruslinjaa eli asumisen ja palvelujen keskittämisen linjaa. Selonteossa tunnustetaan liikenneyhteyksien merkitys alueiden kehittämisen kannalta. Silti se kuitenkin jättää suuria alueita vaille kehittämistoimenpiteitä. Keskustan mielestä Suomea tulee kehittää siten, että koko maassa on mahdollista asua, elää ja liikkua turvallisesti.

Hallitus siirtää liikenneväylien parantamisen ja rakentamisen painopisteen ratahankkeille. Keskustan mielestä raideliikennettä on kehitettävä, mutta näin voimakas painopisteen muuttaminen tiehankkeista raideliikenteeseen ei voi olla pysyvä linjaus, koska suurin osa henkilöliikenteestä ja teollisuuden kuljetuksista kulkee kuitenkin jatkossakin kumipyörillä.

Hallitus karsii tällä vaalikaudella perusväylänpidon määrärahoja. Keskusta ei tätä hyväksy, vaan keskustan mielestä perusväylänpito tarvitsee reilun tasokorotuksen välittömästi. Asiantuntijoiden mukaan määrärahojen korotustarve on noin 200 miljoonaa vuosittain.

Hallitus esittää, että perusväylänpitorahoihin tehdään vuodesta 2016 alkaen 100 miljoonan tasokorotus. Samalla se kuitenkin siirtää perusväylänpidon kunnossapitovastuuta seuraavalle hallitukselle. Keskustan mielestä tämä reilu tasokorotus tarvitaan siis välittömästi, ei vasta vuonna 2016, sillä muuten teiden kunto heikkenee huomattavasti ja kustannukset nousevat kuitenkin jatkuvasti.

Hallituksen mukaan alempiasteinen tieverkko joustaa, ja rahoitus painottuu suuriin liikenneväyliin ja suuriin liikennehankkeisiin. Pääväylät ovat tärkeitä, ja niiden tulee olla kunnossa. Keskustan mielestä rahaa tulee suunnata myös alempiasteisen tieverkon kunnostuksiin. Se on välttämätöntä ihmisten turvallisen liikkumisen ja elinkeinon harjoittamisen toimintaedellytysten kannalta.

Yksityistiet ovat suomalaisen tieverkoston 350 000 kilometrin hiussuonisto. Niitä tarvitsevat alueiden asukkaat, loma-asukkaat, elinkeinonharjoittajat ja yrityselämä. Niiden kunnosta vastaavat tiehoitokunnat pääosin vapaaehtoistyönä, mutta myös koneyrittäjien työtä ja perusparannuksia tarvitaan. Keskusta ei hyväksy hallituksen suunnitelmia yksityistiemäärärahojen 3 miljoonan euron vuosittaisesta supistamisesta. Rahoitustaso tulee päinvastoin pitää nykyistä korkeammalla.

Liikennepoliittisessa selonteossa ei tunnisteta alempiasteisella tieverkolla jatkuvasti kasvaneita liikennesuoritteita. Keskusta ei myöskään hyväksy selontekoon kirjattua vahvaa pyrkimystä siirtää alempiasteisia teitä kuntien hoitoon tai muuttaa niitä yksityisteiksi. Eli käytännössä kunnossapito jäisi julkisen rahoituksen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä myös lausua lämpimät kiitokset liikenneministerille siitä, että valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko toteuttaa hallitusohjelmaa siinä, että se huomioi Venäjän suuntaan tapahtuvan liikenteen ja sen parannustarpeet. Kaakkois-Suomen raja-asemilla rajanylitykset ovatkin jatkuvassa voimakkaassa kasvussa. Nyt Kaakkois-Suomessa saadaan useampi kauan kaivattu erittäin tärkeä liikenneväylähanke toteutukseen ja suunnitteluun. Silti siellä odottaa vielä moni vaarallinen väylä kunnostusta, kuten esimerkiksi valtatie 13 Lappeenrannan Nuijamaalta Mikkeliin ja vt 26:n Taavetti—Hamina-väli sekä myöskin tie välillä Lappeenranta—Vaalimaa.

Arvoisa puhemies! Tähän lopuksi haluan kannattaa ja kannatan edustaja Vehkaperän tekemää vastalause-esitystä lausumineen.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus leikkaa perusväylänpidon rahoituksesta tässä taloudellisessa tilanteessa, vaikka väylähankkeilla on kiistämättä taloutta elvyttävä vaikutus. Selonteossa perusväylänpitoon luvataan 100 miljoonan euron korotus mutta vasta vuonna 2016: se tulisi siis vaalien jälkeisessä ensimmäisessä valtion talousarviossa, jota nykyhallitus ei laadi. 100 miljoonan euron korotus on riittämätön, se hädin tuskin kattaa kustannustason nousun. Asiantuntijalausuntojen mukaan tasokorotuksen tarve olisi vuositasolla ainakin 200 miljoonaa euroa.

Hallitus on leikkaamassa myös yksityisteiden rahoituksesta, vaikka yksityisteiden hoitoon ja kunnossapitoon käytettävät määrärahat ovat tälläkin hetkellä perin alhaisella tasolla. Kuntien huonosta taloustilanteesta johtuen tieosakkaat joutuvat yleensä vastaamaan tien välttämättömistäkin kunnossapitokustannuksista melkein täysimääräisesti.

Kehysriihessä valtatien 8 rahoitus jäi pahasti vajaaksi, sillä tien parantamiseen on tulossa vain 100 miljoonaa euroa, vaikka tarve olisi nykykustannusarvion mukaan noin 210 miljoonaa euroa. Kasitien perusparannustyöt tulee aloittaa viimeistään vuoden 2013 aikana, sillä Kasitie on puutteellisessa kunnossa ja sen liittymäliikenne on heikosti järjestetty. Valtatien 8 kasvava ruuhkaisuus ja tien nykyinen heikko taso sen liikennemääriin nähden ovat koko Lounais-Suomen kehitystä ja yritystoiminnan kilpailukykyä haittaava tekijä. Kasitien jatkorahoitus on vielä hakusessa, sillä liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvästä liikenneverkon kehittämisohjelmasta vuosille 2016—2022 ei löydy halaistua sanaa valtatie 8:sta. Liikenneministeri Kyllönen on kyllä luvannut Kasitielle jatkorahoituksen, mutta voi olla mahdollista, ettei ministeri Kyllönen jatkakaan liikenneministerinä ensi kaudella.

Arvoisa puhemies! Salon talousalueen kannalta tavattoman tärkeää olisi kantatien 52 eli Salon ohittavan itäisen ohitustien rakentaminen. Hyvin poikkeuksellista kantatien 52 nykyisessä tieyhteydessä on katuverkon käyttäminen kantatien osana, sillä kantatie 52 kulkee pohjois—eteläsuunnassa Salon keskustan läpi. Tämä on liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallista. Liikenneturvallisuutta heikentää lisäksi raskaan tavaraliikenteen kulku Meriniityn teollisuusalueelle. Salon liikenneturvallisuus onkin Suomen keskimääräistä tasoa heikompi. Liikennevahinkoja sattuu Salossa asukaslukuun suhteutettuna noin kahden kolmanneksen verran enemmän kuin keskimäärin koko maassa. On selvää, että ohikulkutie parantaisi merkittävästi liikenneturvallisuutta Salon kaupunkiseudulla. Merkille pantavaa on, että nykyisestä kantatie 52:sta puuttuu Salon kohdalla noin 7 kilometrin pituinen osuus. Kuitenkin ohikulkutie on ollut vuosikymmeniä suunniteltuna aluevarauksena Salon liikennejärjestelmien kehittämisessä.

Ohikulkutien rakentaminen olisi äärimmäisen tärkeää myös alueen elinkeinoelämän kannalta, sillä Salon seutu kärsii kovasti teollisuuden rakennemuutoksesta. Alueelta on hävinnyt noin viidessä vuodessa 6 000 työpaikkaa ja viimeksi kuluneen vuoden sisällä noin 2 500 työpaikkaa, ja tähän päälle tuli vielä viime viikolla musertava tieto Salon matkapuhelintehtaan sulkemisesta. Taloudellisessa ahdingossa kärvistelevä Salon seutu tarvitsee nyt kipeästi toimenpiteitä, jotka turvaavat alueen kilpailukykyä ja työpaikkojen säilymistä sekä mahdollistavat uusien yritysten syntymistä. Salon itäisen ohitustien rakentamisesta tulisi nopeasti tehdä päätös, jotta hanke saataisiin etenemään.

Tärkeisiin vielä päätöstä vailla oleviin hankkeisiin lukeutuu myös valtatie 9. Tieosuudella Turku—Tampere suurin huolenaihe on liikenneturvallisuus. Tieosuudella tapahtuu vuosittain noin 25 henkilövahinkoon johtavaa onnettomuutta, ja valtatie 9 on muuhun päätieverkkoon verrattuna keskimääräistä vaarallisempi. Liikenneturvallisuuden kannalta huolestuttavaa on, että turvalliset ohitusmahdollisuudet puuttuvat väleiltä Aura—Mellilä ja Loimaa—Kylmäkoski. Lisäksi huomionarvoista on, että valtatie 9 on merkittävä sisämaan vientiteollisuuden kuljetusväylä Turun alueen vientisatamiin.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien maa, jota halkovat eriasteiset tieverkot, lukuisien järvien yli johtavat sillat ja lauttayhteydet, raiteet ja lentoreitit. Suomen kilpailukyvyn perusedellytykset luodaan toimivalla liikennepolitiikalla. Tänään olemme ison paketin äärellä, tämän liikennepoliittisen selonteon äärellä, jonka työstämiseen on kulunut intoa, puhtia, hikeä ja tunteja. Olemme liikenne- ja viestintävaliokunnassa saaneet lausunnon 58:lta eri asiantuntijalta tai taholta, joilla on ollut oma sanottavansa liikennepoliittisen selonteon sisältöön.

Liikennepolitiikalla ja -järjestelmällä on tiivis vaikutus koko yhteiskunnan toimintoihin, erityisesti elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, talouteen ja työllisyyteen sekä alueiden kehittämiseen. Meidän jokaisen arjen sujuvuus on kytköksissä hyvään liikenneinfrastruktuuriin ja liikennejärjestelmän toimivuuteen. Liikenneratkaisut ja -palvelut ovat kaikkien yhteiskunnan keskeisten toimintojen, kuten opiskelun, asumisen, työssäkäynnin ja tuotannon, mahdollistaja ja talouskasvun edellytys. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että kokonaisuudet huomioidaan niin maankäytön, liikenteen kuin palveluiden näkökulmista sulassa sovussa. Liikennepoliittinen selonteko tulee sisältöineen siis meidän jokaisen arkipäivään.

Liikennepolitiikkaa on tehty kauan liian lyhyessä aikaperspektiivissä, vaalikauden mittaisissa jaksoissa. Liikenneratkaisuja on ohjannut vähän sinne tänne antaen -linja. Liikennepolitiikalla on kuitenkin niin valtava vaikutus Suomen toimivuuteen ja kilpailukykyyn, että se edellyttää ehdottomasti pitkäjänteistä, kauemmas katsovaa otetta. Selonteossa liikennepäätösten kauaskantoisuus on nyt huomioitu.

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko pitää sisällään merkittäviä panostuksia, kokonaisuuksia huomioivia hankkeita, painopisteiden valintoja ajatuksena tehdä kerralla riittävän merkittäviä toimia, jotta niillä olisi oikeasti vaikutusta Suomen kilpailukyvyn parantamiseen. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä on Kaakkois-Suomeen tehtävät liikenneinvestoinnit. Nykyhallitus on selkeästi ymmärtänyt Kaakkois-Suomen erityisolosuhteet Venäjän rajalla ja satsaa nyt voimakkaasti sekä alueen tie- ja ratahankkeisiin että rajan ja matkailun toimivuuden edistämiseen. Kymen alueen kansanedustajana, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä sekä puolueemme liikennetyöryhmän jäsenenä en voi jättää kiitoksen sanaa lausumatta tässäkään yhteydessä. Liikenneministeri Kyllönen ja koko hallitus ansaitsevat kiitoksensa koko Kaakkois-Suomen puolesta mittavasta ymmärryksestä Kaakkois-Suomen olosuhteille.

Tiukkana taloudellisena aikana kehysselonteossa jo päätettiin kaikkiaan 20 liikennehankkeen käynnistämisestä. Kaakkois-Suomeen panostetaan, kuten valtatien 6 Taavetti—Lappeenranta-välin tiehankkeeseen, E18:n Hamina—Vaalimaa-tiehankkeeseen, kauan odotettuun E18:n Vaalimaan rekkaparkkialueen odotusalueen toteuttamiseen sekä Imatra—Luumäki-kaksoisraiteen ja ratavälin parantamisen suunnitteluun sekä tämän raidehankkeen toteuttamisen sijoittamiseen liikennepoliittisen selonteon hankkeiden kakkoskorin kärkihankkeisiin. Tämän vuoksi ihmettelen, kuinka keskustan Katainen voi nähdä näiden kaikkien hankkeiden heikentävän Itä-Suomen matkailun ja elinkeinojen mahdollisuuksia menestyä. Myös Kaakkois-Suomi on osa Itä-Suomea. Näillä satsauksilla on vaikutusta koko Suomen kilpailukykyyn.

Edustaja Torniainen luetteli lisäksi joukon hankkeita, jotka odottavat vuoroaan. Kohtuus on kuitenkin vaatimuksissakin syytä säilyttää aikana, jolloin on alueita, jotka eivät saa nyt liikennehankkeita lainkaan. Ei ole mielestäni tyylikästä vaatia satojen miljoonien satsauksia saavalle alueelle yhä vain lisää. Taloudellinen tilanne on mikä on, ja sillä on mentävä. Valmista Suomesta ei tule vielä tälläkään selonteolla, mutta se on oikean suuntainen ja linjaa hyvin hallitusohjelmassa todettuja painotuksia ja antaa selkeän kuvan siitä, mihin hallitus tahtoo Suomea liikennepolitiikalla rakentaa.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisen selonteon otsake on "Kilpailukykyä ja hyvinvointia vastuullisella liikenteellä". Tämä kuulostaa hyvältä ja antaa odottaa, että tällä poliittisella linjauksella saadaan todella edistettyä suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja suomalaisten hyvinvointia. Siksi voi todetakin, että kun ajatellaan liikenteen tarpeita ja haasteita lähivuosina, niin yllättäen nämä yritysten kilpailukykykysymykset liittyen liikennejärjestelyihin ja tiehankkeisiin tai ratalinjauksiin eivät olekaan pelkästään täällä pääkaupunkiseudulla tai Etelä-Suomessa, vaan tällaisia haasteita on yhä enenevässä määrin Pohjois-Suomessa, jossa kasvava kaivosteollisuus näkyy silläkin tavalla, että tieliikenteessä raskaiden ajoneuvojen määrä lisääntyy aivan dramaattisesti. (Markku Rossi: Kuten myös Itä-Suomessa!) — Tämä näkyy myös Itä-Suomessa, kuten täällä on todettu. Erityisesti myös tuolla Kainuun suunnassa on huomattu se, että kaivostoiminta näkyy myös tien kunnossa ja vaatii erityistä satsaamista näitten teiden ylläpitoon.

Valitettavasti nyt tässä hallituksen linjauksessa ei näy kuitenkaan perusväylänpidon rahoituksessa se, että Pohjois-Suomen huonokuntoisille teille annettaisiin määrärahoja. Päinvastoin niitä on dramaattisesti leikattu, ja se on kyllä vastoin tätä otsaketta, että pyritään kilpailukykyä kasvattamaan.

Arvoisa puhemies! Haluan lausua tässä kuitenkin kiitokset ministeri Kyllöselle siitä, että liikenneverkon kehittämishankkeissa on mukana myös valtatie 4:n peruskorjaus Rovaniemen kohdalta. Se on pitkään odotettu ja kauan kaivattu hanke ja tulee omalta osaltaan myös vastaamaan kasvavaan kaivostoiminnan liikenteeseen. Mutta moni hanke on jäänyt pois, niin kuin täällä on puheenvuoroissa kuultu, ja yksi tällainen, jonka haluan nostaa esille, on Kemin ja Oulun välinen Nelostien osuus, johon tarvittaisiin kipeästi ja pikaisesti ohituskaistoja.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka haluan ottaa esiin ja jota täällä on jo sivuttu, on kuljetusyritysten kilpailukyky Suomessa. Kun hallitus on nostanut liikenteen polttonesteiden verotusta erittäin voimakkaasti, on viestiä tullut ympäri Suomea siitä, että kuljetusyritykset ovat joutuneet erittäin suuriin ongelmiin. Pelkästään kustannusten nousu ei ole se ongelma vaan, voisi sanoa, epäreilu kilpailu, jota täällä myös esiintyy. Ulkomaiset kuljetusyritykset käyttävät meidän sinänsä kohtuullisen hyväkuntoista päätieverkostoa, mutta toisaalta samaan aikaan, kun he käyttävät ja ajavat Suomen kautta, he kilpailevat erilaisilla ehdoilla ja, voisin sanoa, epäreilusti suomalaisten yritysten kanssa. Liikenneyritykset ovatkin viestittäneet, että he eivät sinänsä tarvitse mitään erityiskohtelua vaan reiluja pelisääntöjä tieliikenteeseen, jotta he voivat kilpailla, siis samanlaisia pelisääntöjä kuin kaikilla muillakin yrityksillä.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä lopussa ottaa esille vielä erään liikennepolitiikkaan liittyvän uuden innovaation. Jos ajattelemme tätä päivää ja Suomen erityisolosuhteita sillä tavalla, että olemme aika pitkä maa, meillä on paljon tieverkkoa, niin tarvitsemme erityisiä toimenpiteitä, että kuljetuskustannusten osuus ei nousisi kohtuuttoman suureksi. Nyt Ruotsissa on kokeiltu jo muutaman vuoden ajan sellaista yhdistelmää, jossa on kuorma-auto ja kaksi perävaunua, kolmen yksikön yhdistelmää, jota voidaan kutsua vaikkapa road trainiksi, tiejunaksi. Mielestäni olisi erittäin hyvä, että Suomessa selvitettäisiin, voitaisiinko esimerkiksi rajoitetuilla tieosuuksilla ottaa käyttöön tällaisia yhdistelmiä. Tutkijoiden mukaan tällainen yhdistelmä kuluttaa vähemmän tietä ja toisaalta tuo kustannustehokkuutta kuljetuksiin, kun samalla kertaa voidaan saada kolmannes suurempia tonnimääriä kuljetettua tavaraa. Eli tällainen uusi innovaatio olisi kyllä syytä selvittää. miten se voitaisiin ottaa myös Suomessa käyttöön, etenkin Pohjois-Suomessa, jossa etäisyydet ovat pitkiä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöä on monella tavalla mielenkiintoista lukea. Valiokunta tekee monia aivan oikeita arvioita selonteon linjauksista ja tunnistaa liikenneverkkoomme liittyvät ongelmat hyvin monella tavalla. Valiokunta muun muassa esittää huolensa alempiasteisen tiestön heikentymisestä selonteon linjauksilla mutta ei toisaalta tee määrätietoisia esityksiä, millä nämä ongelmat hoidettaisiin. Eli halua muuttaa selonteon linjauksia ei ainakaan valiokunnan enemmistöllä näytä olleen, vaikka ongelmat tunnistetaankin.

Selonteon myönteisenä linjauksena näen sen, että siinä halutaan kehittää voimakkaasti raideliikennettä. On selvää, että Suomen rataverkon kunto ja välityskyky eivät vastaa nykyistenkään liikennemäärien tarpeita. Selonteon raideliikenteen investointilinjaukset vastaavatkin monella tavalla niihin välttämättömiin kehittämistarpeisiin, jotka on viime vuosina todettu liikenteen pullonkauloiksi. Mutta raideliikenteen kehittämisessäkin näyttää unohtuvan koko Suomen aluekehityksen tarpeet, mikä muuten toimenpiteitten osalta näkyy läpi koko selonteon. Nythän selonteko painottaa itse raideliikenteen kehittämisessä pääratoja, mutta alueiden liikenteelliset tarpeet edellyttävät huomattavasti laaja-alaisempaa näkemystä. Tähän valiokunta on lyhyesti kiinnittänytkin huomiota.

Raideliikenteen kehittämisessä selonteon pääpaino pohjoiseen mentäessä on lännessä. On selvää, että tämä ei jatkossa ole riittävä linjaus. Meidän on ehdottomasti otettava työn alle myös pitkän tähtäimen linjaus ja toimenpiteet, joilla itäisen Suomen raideliikennettä vahvistetaan ja joiden myötä muun muassa Savon radan yhteysnopeuksia oleellisesti nostetaan. Jos esimerkiksi Kajaanista nyt tullaan junalla nopeimmillaan Helsinkiin 6,5 tunnissa, on jossakin vaiheessa matka-ajasta saatava puolet pois. Tämä vaatii nykyistä laajempaa raideliikenne- ja liikennelogistista ajattelua.

Vaikka olen tyytyväinen siihen, että raideliikenteeseen panostetaan, ei se tietysti poista sitä tosiasiaa, että Suomessa henkilö- ja tavaraliikenne tulevat aina tapahtumaan pääosin maanteitse. On siis selvää, että tämä tulee huomioida liikennehankkeiden painopisteessä ja tiestön kunnossapidon rahoituksessa mutta myös kotimaisen ammattiliikenteen kilpailukyvyn ja toimintaedellytysten turvaamisessa.

Siitä, kuinka hyvin selonteko vastaa koko maan kehittämiseen, siis muun muassa alueellisen eriarvoistumisen vähentämiseen, voidaan oikeutetusti olla monta eri mieltä. Itse näen, että selonteko vie yhteiskuntaa edelleen keskittävämpään ja eriarvoistavampaan suuntaan monella tavalla. Selonteon aluekehitysvisio on yksisuuntainen. Se perustuu monella tavalla muutamiin valovoimaisiin aluekeskuksiin. Selonteossa valittu linja on kyseenalainen. Kyllä liikennepolitiikalla on turvattava alueellinen tasa-arvo koko maan asumisessa ja yritys- ja elinkeinotoiminnassa tarvittavien väylien kunto, mutta myös joukkoliikenteen toimintaedellytykset. Koko ajan on muistettava, että tämä maa kehittyy ja pärjää vain koko voimallaan.

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta toteaa mietinnössään aivan oikein, että on suhtauduttava realistisesti liikenteen merkitykseen ilmastonsuojelussa. Toteamus on oikea ja järkevä. Toki se ei näy selonteon keskittävissä linjauksissa. Yhteiskunnan keskittäjillehän ilmastonmuutos on tullut ikään kuin taivaan lahjana. Siihen perustuen on tehty ympäristöhallinnossa valtakunnallisia alueitten käyttötavoitteita, joilla pyritään, lainausmerkeissä, yhteiskuntarakenteen eheyttämiseen. Tämä toiminta on valitettavasti päässyt ympäristöhallinnon tietynlaiseksi tulkintavallaksi, jota tämän selonteonkin kasvukeskuslinjaukset tukevat. Hallituksen ja ympäristöhallinnon on syytä muistaa, että asumisen vapaus on perusarvo ja perusoikeus.

Selonteossa todetaan, että päivittäinen liikennöitävyys ja hoito varmistetaan koko tieverkolla mutta alempiasteisen verkon kunto joustaisi rahoituksen mukaan. Ainakin hallitus on tässä rehellinen kertomalla suoraan, että maaseudun tiestöä ei hoideta. On kuitenkin syytä muistaa, että alempiasteisen tieverkoston kunnolla on ratkaiseva merkitys haja-asutusalueitten palvelujen tarjonnalle raakapuun, bioenergian, maataloustuotteiden ja tavaroitten kuljetuksessa sekä taajamien ulkopuolella asuvien ihmisten arkiliikkumiselle. Tämän vuoksi onkin helppo yhtyä liikenne- ja viestintävaliokunnan keskustaryhmän vastalauseeseen kaikilta osin, mutta tähän viimeiseen asiaan liittyen nostan esille keskustan vastalauseen toisen kohdan, eli "perusväylänpidon, alempiasteisen tieverkon ja yksityisteiden rahoitusleikkauksista tulee luopua ja perusväylänpidon rahoituksen tasokorotus on tehtävä tällä vaalikaudella".

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että nähdään Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja sen turvaaminen, nimenomaan logistisen takamatkan kurominen kilpailijoihin nähden. Tältä osin valitettavasti aikaisemman hallituksen valmistelussa nimenomaan pohjoisen ja Venäjän strategia puuttuu, ja näin puuttuu muun muassa EU:n TEN-T-ydinverkosta Vitostien ja Savon radan kehityskäytävä. Tätä valtiovarainvaliokunta on huomauttanut useammassa yhteydessä, myös tässä mietinnössään, jonka se on antanut tästä selonteosta, samoin kuin laaja-alaista näkökulmaa, jota sinänsä haetaan selonteolla, heikentää kyllä semmoinen kokonaisvaltaisen ja poikkihallinnollisen kehittämisotteen jääminen yleiselle tasolle. Me tarvitsisimme vahvempaa liikennepolitiikan ja kilpailukyvyn välistä sidettä, ja tätä asiaa on kyllä vahvistettava jo vuotuisten talousarvioiden valmistelunkin kautta. Alueiden ja maan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kehittäminen edellyttää infran kokonaisten kuljetusjärjestelmien tarkastelemista.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rahaahan me tarvitsemme investointeihin. Me tarvitsemme sitä näkökulmaa, että liikenne on koko maan moottori. Se on osa kansainvälisyyttä, ja tietysti se on kilpailukyvylle äärimmäisen tärkeä asia. Kun Suomi tekee investointeja, on tietysti tärkeää, että myös meidän naapurimaamme, erityisesti Venäjän mutta vähän muidenkin naapurimaiden, kanssa me saamme nämä niin sanotut liikenneväylät kulkemaan samaa linjaa, ja nyt on se vaihe, jolloinka myös Venäjän liikennepolitiikassa panostetaan voimakkaasti näihin heiltä länteen päin ja nimenomaan Suomen suuntaan tapahtuviin yhteyksiin. Tässä mielessä tässä ajassa on juuri toimittava niin, että Suomi panostaa omalta osaltaan myös tähän poikittaisliikenteeseen. On käymässä näin, että maantieliikenne ja liikenne ylipäätänsäkin Suomen ja Venäjän välillä tulee kaksinkertaistumaan tämän vuosikymmenen aikana, ja tässä suhteessa näillä toimenpiteillä meidän pitää vauhdittaa tätä osaltamme. Siitä, kuinka paljon historiassa sitten olisi voitu tehdä, voidaan tietysti aina keskustella pitkäänkin.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan palaute raidehankkeita kohtaan on kyllä nyt hieman ristiriitainen. Toisaalta ongelmaksi koetaan, että raiteet saavat oman merkittävän osansa, keskustan mielestä liikaa. Kuitenkin edustaja Korhonen juuri totesi ongelmaksi, ettei raiteita huomioida riittävästi Itä-Suomessa. Siis olisiko raiteisiin pitänyt satsata vähemmän vai enemmän? Arvoisa keskusta, teistä ei nyt oikein saa selvää. Rahaa on kuitenkin tässä ajassa rajallisesti. Minun mielestäni on viisasta, että vähäisiä resursseja joudutaan aina priorisoimaan, ja selonteko pyrkii panostamaan sinne, missä tarve on suurin ja vaikuttavuus suurinta.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjä-yhteyksistä ja niistä kulkuväylistä, mitä halki Suomen menee, nostaisin kyllä nämä Väli-Suomen kulkukäytävät suurempaan roolin kuin missä ne tällä hetkellä ovat. Ei puhuta ainoastaan siitä, miten se liikenne tulee Suomeen, mutta puhutaan aina siitä kokonaisliikenteestä, mikä kulkee niin sanotusti Keskipohjolan kautta aina Norjan Trondheimiin asti. Mikäli Suomessa alettaisiin todella satsata näihin Keskipohjolan kuljetusväyliin, valtatiehen 18 ja rataosuuksilla Suupohja-rataan ja Haapamäen rataan, saataisiin paljon lisää elinedellytyksiä koko Väli-Suomen alueelle mutta myös koko Pohjoismaihin. Näihin olisin toivonut kyllä tässä liikennepoliittisessa selonteossakin huomattavasti enemmän huomioarvoa kuin mitä tällä hetkellä Suomen poikittaisliikenneyhteyksiin on otettu.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hiukan eri mieltä kuin edustaja Savola. Minun mielestäni tässä selonteossa on kiinnitetty huomiota nimenomaan Venäjän ja Suomen välisen rajaliikenteen sujuvuuden parantamiseen. Rajaliikenne on niin tavara- kuin henkilöliikennemäärän osalta kovassa kasvussa. Viisumivapauden myötä liikenteen voidaan odottaa entisestään lisääntyvän. Myös Venäjän talouskasvu luo Suomelle mahdollisuuksia. Esitetyt investoinnit ovat tarpeellisia, mutta myös uusien satamahankkeiden vaikutukset raja-asemien liikennemääriin tulee jatkossa huomioida.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Savola edellä osoitti mielestäni erinomaisesti oikeaksi edustaja Kymäläisen puheenvuoron. Eli samaan aikaan keskustan kansanedustajat ovat sitä mieltä, että ratoihin ei saa laittaa niin paljon rahaa kuin nyt liikennepoliittisessa selonteossa on päätetty tehdä, ja kuitenkin heti samaan hengenvetoon ollaan vaatimassa juurikin oman vaalipiirin ratahankkeille lisää valtion rahaa. Tämä ei ole aivan johdonmukaista.

Minäkin kannatan realismia ilmastopolitiikassa. Saatan tosin tarkoittaa sillä eri asiaa kuin esimerkiksi edustaja Korhonen. Jos liikenteessä ei vähennetä päästöjä riittävän paljon ja riittävän ripeästi, meille jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että niitä vähennetään viime tingassa, kun se tavoite on jo käsillä, ja viime tingassa tehtävät toimenpiteet tulevat lähes aina kalliimmiksi kuin jos toimitaan varhain ja ennakoiden. Toinen vaihtoehto on se, että liikenteen päästövähennystavoitetta sysätään muille sektoreille. Päästökaupan ulkopuolisella sektorilla liikenteen jälkeen tärkein päästölähde on maatalous. Kysyn keskustan edustajalta: jos te ette halua leikata liikenteen päästöä, haluatteko, että maataloudesta leikataan sitten vastaavasti enemmän, jotta näihin kokonaispäästötavoitteisiin voidaan päästä?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkyseltä sinänsä aika kovaa rinnastamista sen suhteen, puhutaanko maataloudesta vai liikenteestä. Molemmat ovat koko Suomen selkäranka ja erittäin tärkeitä asioita, jotta tämä maa pysyy pystyssä ja ruokaa voidaan tuottaa. Se tarvitsee myös toimivan infran, että ruokaa saadaan tänne Etelä-Suomeenkin ihmisille syötäväksi.

Mutta, arvoisa puhemies, näistä ratahankkeista vielä, haluan nostaa ne esille. Ainakaan minä en vastusta sitä, että radoille rahaa laitetaan ja ratoihin investoidaan, mutta kiinnittäisin kyllä erittäin suurta huomiota siihen, kuinka nämä investoinnit kohdistuvat täällä maan sisällä. Nyt valitettavasti tuo Väli-Suomen alue on aika tyhjäksi jäänyt näissä liikenneinvestoinneissa ja liikennehankkeissa, niin ratahankkeiden osalta kuin valtatietasoisen tiestön osalta, ja myöskin tämä perustienpito vaikuttaa tuonne maaseudulle hyvin vahvasti.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta haluaa kaiken kaikkiaan, että panostetaan talouden kasvuun, ja yksi keino siihen on panostaa vahvasti infrahankkeisiin. Kuten täällä totesinkin, keskustan valiokuntaryhmä toteaa, että liikennehankkeisiin tarvitaan selkeä tasokorotus.

Mutta sitten näihin raidehankkeisiin: jos edustaja Kymäläinen olisi tarkasti kuunnellut, mitä sanoin Itä-Suomen raideliikennehankkeista, niin totesin sen, että on ehdottomasti otettava työn alle myös pitkän tähtäimen linjana ja toimenpiteenä se, että panostetaan myös itäisen Suomen raidehankkeisiin, ei pelkästään Länsi-Suomen raidehankkeisiin, jotka ovat, totta kai, tärkeitä. Kun ajatellaan tätä koko maan kattavaa infraa, raideliikenne on siinä äärettömän tärkeä, ja kyllä minä näen erittäin keskeisenä ja tärkeänä sen, että myös tämä Itä-Suomen raideliikenne ja perusinfra siltä puolen hoidetaan kuntoon.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun edellytyksenä liikennepolitiikan merkitys tulee korostumaan, ja totta kai se on voimavarakysymys myöskin, mutta kyllä tällä hetkellä on se momentum, jossa nimenomaan on varmistettava raideliikenteen puolelle nyt painotus ja Venäjä-strategian mukaisesti myöskin tähän liittyen rajaliikenteen vahvistaminen.

Olen samaa mieltä siitä, mitä täällä itse asiassa keskustankin edustajien taholta on todettu: pitää olla semmoinen poikkihallinnollinen tarkastelu elinkeinoelämän, talouden, työllisyyden ja alueiden kehittämisen näkökulmasta. Esimerkiksi tämä edellisen hallituksen Botnian korridori 2009, Ruotsin puheenjohtajuuskauden valmistelu, siinähän ei ollut Itä- ja Pohjois-Suomea ol-lenkaan mukana, ja se jäi komission kartaksi TEN-T-ydinverkossa. Kyllä pitäisi tajuta, että Venäjän mahdollisuudet ovat muutakin kuin Vaalimaa—Imatra-väli, joka on itsestään selvä, tärkeä kulkuyhteys. Meidän pitäisi tarkastella laajemmin Venäjän merkitystä Suomen taloudelle, samoin kuin pohjoisten alueiden merkitystä. Ja nyt hallitus on lisäbudjeteilla ihan oikein panostanut muun muassa lisää rahaa näihin rajan-ylityspaikkoihin.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä esimerkiksi edustaja Savola esitti, että pitäisi olla tätä poikittaisliikennettä. Minä väitän, että jos olisi ollut Suomessa pitkäjänteinen rautatien kehittämisohjelma, niin meillä olisi tällä hetkellä rataverkko kunnossa, mutta sitä ei ole ollut. Tästä on hyvin pitkälle kysymys. Kun painotukset ovat olleet kumipyöräpuolella, niin ilman muuta silloin rautatiekehitys on pikkuhiljaa vetäytynyt.

Debattipuheenvuorossa edustaja Tiilikainen väitti, ettei Savonlinnan keskusta -hanketta ole otettu huomioon selonteossa. Sekään ei pidä paikkaansa. Se on selonteon 10-vuotisohjelmassa mukana. Ja se, mitä Savonlinnassa on tähän mennessä tehty, on tehty 7 kuukautta etuajassa, ja siitä on saatu hyötynä 30 miljoonaa. Elikkä tässä on se hyöty, kun tehdään nopeasti ja kunnolla: silloin saadaan heti säästöjä ja sitten myös hyötyä siitä liikenteessä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! J. V. Snellmanin 1800-luvun loppupuolella suunnitteleman rataverkon mukaan me menemme edelleenkin Suomessa hyvin pitkälle, ja hyvä niin. Siinä on se pitkäjänteisyys kyllä ihan oikeasti sitten mukana.

Täällä on kysytty sitä, miksi keskustan taholta on kritisoitu rautatiemäärärahoja ja niihin nyt tapahtuvaa panostusta. Kyllä se varmaan sieltä tulee, että tuska on siitä, että samalla sitten vähennetään tiepuolelta, kun kaikki kuitenkin tiedämme, että perustienpidon määrärahoihin pitäisi saada, ja pitää saada, lisäystä.

Monet valtaväyläthän meillä ovat varsin hyvässä kunnossa. Mutta sitten, kun mennään alemmanasteiselle tieverkolle, siellä se tuska tulee, ja sen vuoksi tämä kritiikki on varmaankin tullut ilmoille. Mutta ilman muuta me tarvitsemme logistista kokonaisuutta, jossa rautateillä on hyvin keskeinen rooli, ja sitten ehkä hallituksenkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten me saisimme tienattua rahaa enemmän, jotta me pystyisimme myös panostamaan sinne, niin rautateihin kuin maanteihin.

Edelleenkin haluan nostaa, arvoisa puhemies, esille sen, että miksi me emme Suomessa vihdoin viimein siirry siihen malliin, että tulee raskaille kuljetuksille liikennemaksu, joka sitten hyvitettäisiin kotimaiselle liikenteelle. Näin samalla myös ulkomainen liikenne tulisi maksamaan osan suomalaisesta tieverkosta.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kysytty oikeastaan keskustan linjaa: Kyllä ykkösasia keskustalle on se, että tulisi saada perusväylänpitomäärärahoihin selkeä tasokorotus jo tällä hallituskaudella, ei vasta vuodesta 2016 alkaen. Mitä raideliikenteeseen tulee, keskustan valiokuntaryhmä on myöskin todennut siellä kannanotossaan, että me kannatamme raideliikenteen kehittämistä, mutta sitä me emme kannata, että painopiste siirtyisi tiehankkeista raideliikenteeseen pysyvästi. Kyllä tosiasia on, että noin 90 prosenttia liikenteestä kulkee kuitenkin kumipyörillä.

Mitä tulee tähän Venäjä-liikenteeseen, ilman muuta on hyvä asia, että sieltä rajalta lähtien laitetaan ensiksi infraa kuntoon, sieltä Kaakkois-Suomesta ja Itä-Suomesta. Se palvelee myöskin koko Suomea, että sieltä käsin lähdetään sitä rakentamaan.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskeisiksi painopisteiksi tässä liikennepoliittisessa selonteossa nousevat liikennejärjestelmän toimivuus ja kestävän kehityksen edistäminen. Minä ymmärrän hyvin, että nämä ovat ne selonteon keskeiset painopisteet, ja minä tuen kyllä edustaja Tynkkystä siinä, että kyllä meidän pitää kantaa huoli siitä, että meidän hiilidioksidipäästömme saadaan pienennettyä ja päästään siihen EU:n asettamaan tavoitteeseen Suomen liikenteen osalta. Siihen pitää pyrkiä.

Minä ymmärrän kyllä hyvin sitten myös Timon puheenvuoron siitä, että kaivataan kattavampaa raideliikennettä myös Itä-Suomeen. Se on varmasti ihan hyvä vaatimus ja tuleekin sitten toteutumaan pitkällä aikajanalla. Mutta varmasti kaikki ymmärrämme, että määrärahat ovat rajalliset ja yhdellä kertaa kaikkia toiveita ei pystytä täyttämään, ei edes hyvä hallitus.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien vaikutus oli aika suuri siinä, että yksityistieavustukset palautettiin, se 5 miljoonaa euroa, minkä hallitus oli leikannut, edelliselle tasolle. Tätäkin voidaan nyt kritisoida, oliko se oikea painotus, olisiko ollut joitain muita liikenneturvallisuutta parantavia, konkreettisia tarpeita. On olemassa eri alueilla valtatie 5:n ja valtatie 23:n kaltaisia, liikenneturvallisuuden kannalta pikaisia hankkeita, eli tiepuoli tarvitsee rahaa.

Kun vuonna 83 tulin tähän taloon, niin täällä oli jokaisen kansanedustajan huoneessa junapuoluemappi. Ja minä olen kyllä nyt huolissani siitä, onko junapuolue nyt eduskunnan suurin puolue. Nimittäin jos me haluamme kansallista alueellista kilpailukykyä, niin raideliikenteen pitää olla turvallista: 25 tonnin rataverkko, nopeat, hyvät henkilökuljetukset, Venäjän-strategian toteutuminen, puuterminaalit, metsäteollisuuden toimintaedellytykset kunnossa jnp. Minä toivon, että tämä vastakkainasettelu ei johtaisi siihen, että... Keskusta, minkä rataosan te haluatte nyt poistaa täältä kehyksestä? Onko teillä joku tietty ehdotus? Tämä hallitus haluaa panostaa raideliikenteeseen. Kertokaa esimerkki.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän junapuolueeseen minäkin voisin liittyä, mikäpä siinä. Se kuulostaa oikein hyvältä. Minä ainakin rakastan rautateitä, ja on hyvä, että niihin investoidaan, mutta tietenkin on niitä kohteita Suomessa, joihin pitäisi investoida vielä enemmän ja jotka ovat nyt jo vuosia olleet niin, että niihin ei ole satsauksia tullut. Kuulun muun muassa tähän Suomenselän rautatieliikennetyöryhmään, joka pyrkii edesauttamaan sitä, että Haapamäen radan kehitystä saataisiin parannettua.

Yksi asia, minkä haluaisin nostaa tässä keskustelussa vielä enemmän esiin, on junaliikenteen hyödyntäminen työmatkaliikenteessä. Siinä olisi paljon enemmän mahdollisuuksia, jos junavuorot saataisiin sellaisiksi, että junalla pääsisi aamulla töihin ja iltapäivällä töistä pois. Yksi tämmöinen alue on muun muassa tämä Haapamäen rata, joka on Seinäjoen ja Jyväskylän välissä. Siitä täytyy kiitokset hallitukselle antaa, että rahoitus tälle vaalikaudelle sillekin rataosuudelle turvattiin, mutta jatkokehitystä se edelleen tarvitsee.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse olen raideliikenteen kannattaja sen takia, että se on ainut liikennemuoto, missä voi työskennellä. Monet yritykset tänä päivänä laskevat junassa matkustamisen työajaksi, joten se on oikea suuntaus. Ainut ongelma on, että kun meillä on pitkät etäisyydet, niin meillä on tasoristeyksiä liikaa. Sen takia, niin kuin edustaja Rajamäki aivan oikein sanoi, pitäisi kiinnittää huomiota näihin asioihin ja näihin painoihin, että me pystymme kuljettamaan ja sen lisäksi myös nopeudet pystytään nostamaan. Jos me menemme nyt tuonne kohti pohjoista, ne 5—6 tunnin matka-ajat ovat pikkuisen liian pitkiä, sieltä pitäisi saada 1—1,5 tuntia pois. Mutta ennen kaikkea se, että junia kehitetään työpaikkoina, on strategisesti aivan oleellista — sen lisäksi, että raideliikenteen kehittäminen on osa kestävää kehitystä, jossa nämä ilmastokysymykset ja muut otetaan huomioon, saadaan jopa bioenergialla tuotettua sähköä. Se on todella kestävää kehitystä.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kanssa tuon Suomenselän raideliikenneyhdistyksen jäsen ja näen, että henkilöliikenteen osalta tulisi tätä seutulippujärjestelmää kehittää, että voitaisiin junalla, mutta yhtä lailla kumipyörillä, tehdä tätä liikennettä.

Tässä nyt varmaan kiistellään, ollaanko henkilö- vai tavaraliikenteessä tämän junaliikenteen osalta. Käytiin tuossa todella aamulla tiedustelemassa VR:ltä: esimerkiksi VR Transpoint on tällä hetkellä tappiollinen, eli kumipyörillä noin 5 miljoonaa ja 10 miljoonaa euroa tällä tavaraliikennepuolella. Junassa täytyy olla vähintään 20 vaunua ja materiaalia pitää liikuttaa 300 000 tonnia vuodessa siihen yhteen pisteeseen, että se on kannattavaa. Nykyisissä kaivoksissakin suurin osa tehdään kumipyöräliikenteen avulla. Eli iso teollisuus toimii, pitkät etäisyydet toimivat, mutta kasvava pk-sektorin yritystoiminta, kasvava muu toiminta tarvitsee niitä kumipyöriä. Tämä asia on både och, ikään kuin molempia yhtä aikaa viedään eteenpäin. Mutta se täytyy ymmärtää, että raiteilla viedään varmaan raskasta mutta se pieni liikenne on kumipyörillä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei täällä eduskunnassa pidä panna rautateitä eikä maanteitä eikä oikeastaan muitakaan teitä vastatusten, eivät ne kilometrit siitä parane eivätkä lisäänny.

Herra puhemies! Rautateiden ystävien puheenjohtajana voin sanoa, että kyllä tämä rautatiekerho tässä salissa on todella suuri ja ystäviä löytyy. Itsekin olen Pohjois-Savon maakuntahallituksen puheenjohtajana takonut pöytään 17 miljoonaa euroa Euroopan aluekehitysrahastosta, jotka on käytetty Savon radan korjaamiseen, ja valtio on tullut siihen sitten mukaan. (Kari Rajamäki: Demarit vahvasti lupasivat!) — Kyllä, näitä on tehty yhdessä, mutta minä olen ne nuijinut. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) — Kyllä, kyllä, kyllä, mutta ei tästä kannata enempää kiistellä. — Minä kysyn teiltä sitten, edustaja Rajamäki, kun te sanoitte, että jos meiltä jää näillä määrärahoilla joku rata ikään kuin vaille rahoitusta: me olemme kyllä oppositiossa, mutta mitkäs tiet te jätätte sitten hoitamatta siellä hallituksessa vastaavasti, kun tiemäärärahoja alennetaan? (Kari Rajamäki: Älä kiertele! Vastaa, mikä rata pois!)

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu tähän Savon rataan, ja tällä hetkellä tehdään Pieksämäen ja Kuopion välillä merkittävästi pölkyn vaihtoa ja perusparannusta, elikkä tällä tavalla viedään tätä tasonnostokorotusta, ja on mahdollista sitten... (Kari Rajamäki: Hallituksen rahaa on mukana!) — Nimenomaan, nimenomaan, näinhän se on. Ei se ole tapahtunut pelkästään maakuntien rahoilla, mutta annan siitä kyllä kunnian Savon liitoille, että molemmat ovat laittaneet rautateihin rakennerahastorahoja. Se on erittäin hyvä asia.

Tästä VR:n strategiasta joku puhui täällä. Tämä on tosi, VR:llä on väärä strategia: alle kymmenen vaunun ryhmiä ei oteta. Tällä tavalla koko ajan viedään kumipyörille sitä liikennettä. Tässä täytyy vähän omistajaohjausta käyttää nyt sitten. Otetaan tämmöiset alle kymmenen vaunun ryhmätkin, niin sieltähän se juna tulee silloin, se kokonaisuus.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella investointiin Savonlinna—Pieksämäki-rataan kymmeniä miljoonia, muistaakseni noin 40 miljoonan verran. Rata on nyt erittäin hyvässä kunnossa, ja tätä radan kunnostamista ja perusparannusta perusteltiin nimenomaan Savonlinnan vaneritehtaan tarpeilla. Nyt siinä ei ole kuitenkaan liikennettä, ei henkilöliikennettä eikä tavaraliiken-nettä. Tämän jälkeen, kun rata valmistui, siellä on vain muutama juna kulkenut, ja nämä ongelmat ovat nimenomaan VR:llä. VR ei suostu kuljettamaan tätä vaneria, ja henkilöliikennekin on sitten monopolissa. Ei ole ilmeisesti ollut kannattavaa tämä henkilöliikenteen laittaminen tälle radalle, niin että ainakin tämä Savonlinna—Pieksämäki-rata näyttäisi tällä hetkellä siltä, että se on täysin turha investointi.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taidoimme Rossin ja Rajamäen kanssa kaikki olla panemassa alulle tätä EU-rahan kohdentamista raideliikenteeseen, mikä oli silloin järkevää ja nyt tässä valossa näyttää vielä järkevämmältä.

Arvoisa puhemies! Mitä halusin sanoa: Tässä raideliikenteen kehittämisessä on yksi aivan oleellinen strateginen kysymys. Se on lipun hinta. Tänä päivänä kannattaa jopa yksin, ainakin vähintään kaksin, ajaa autolla. Minä en ole missään nähnyt vielä semmoisia selvityksiä, joissa olisi edes pyritty mallintamaan sitä, että jos lippujen hinnat merkittävästi alenevat, paljonko volyymit nousevat ja mitä siellä tapahtuu. Tämä pitäisi ottaa VR:ssäkin todesta ja lähteä arvioimaan sitä. Nyt pitäisi lähteä siihen suuntaan, että saadaan volyymiä nostettua ja sillä tavalla ihmiset juniin ja sitä kautta hyödynnettyä ne asiat, mitä äsken nostin esille, sillä tavalla kehittää raideliikennettä ja ehkä pois sellaisista liikennemuodoista, jotka enemmänkin saastuttavat ja ovat ilmastopolitiikan kannalta eriarvoisia.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Eestilän viimeiseen puheenvuoroon: Kyllä VR on muuttanut aika tavalla lippujen hinnoittelua. Muun muassa kesällä on kaksi hintajärjestelmää, tarjouksia ym. ym., mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että VR:n matkustajamäärät ovat lisääntyneet.

Mutta kaiken kaikkiaan minä näen hyvin tärkeänä, että ei nyt missään tapauksessa lähdetä vastakkain asettelemaan erilaisia liikennemuotoja. Meillä pitää olla ehdoton tähtäin siihen, että tällainen pitkän tähtäimen lähtökohta joka tapauksessa on se, että kaikkien alueitten liikenneinfrasta huolehditaan mahdollisimman kattavasti. Puhe on tällaisesta pitkän tähtäimen suunnitelmasta. Ehkä sen verran voisi heittää, lainausmerkeissä, pientä kritiikkiä tai ainakin pohdintaa siihen suuntaan, että vaikka meillä on erittäin hyvää palautetta ja hyviä näkemyksiä näistä liikennepoliittisista selonteoista, niin pitäisikö sittenkin vielä näissä arvioida liikenteen kehittymistä vieläkin pidemmällä tähtäimellä kuin tällä hetkellä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko on tärkeä mietintö eduskunnalle, sillä ilman tätä täällä ei käytäisi nytkään tätä huutokauppaa näistä rahoista, mihin ne pitäisi käyttää. Siltähän tämä äskeinen debatti mielestäni kuulosti. Toki on tärkeä asia, että yhdessä keskustellaan siitä, mihin tämä miljardi euroa, uusiin hankkeisiin varattu raha, tällä kehyskaudella pitäisi käyttää. Jokaisella meillä varmasti on oma mielipiteemme siitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että niin paljon ei rahaa löydy, että me saisimme kaikkien mielipiteet tyydytettyä.

Haluaisin nostaa tässä muutaman huomion lähinnä pääkaupunkiseudun matkustajan näkökulmasta. On paljon puhuttu, että joukkoliikenteen suosiota halutaan lisätä, mutta tuntuu, että aivan perusasiatkin ovat semmoisia, mihin ei tahtotilaa löydy. Esimerkiksi tässä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota siihen, että työsuhdematkalipun tukeminen tai tekeminen nykyistä houkuttelevammaksi johtaisi joukkoliikenteen käytön lisääntymiseen. Keinoina on nostettu esiin muun muassa yhteyksien nopeuttaminen ja tarjonnan lisääminen, kolmantena lippujen hintojen alentaminen ja neljäntenä palvelujen laadun parantaminen.

Itse ihmettelen, miten ihmeessä naapurimaamme Viro on Tallinnassa löytänyt rahaa siihen, että siellä saadaan lähestulkoon maksuttomaksi joukkoliikenne kaikilta osin Tallinnan liikenteessä. Suomessa se meillä tuskin tulee koskaan toteutumaan, ainakin niistä puheista päätellen, mitä olen kuullut. Mutta jos ei siihen päästä, olisiko syytä tarkistaa työsuhdematkalippujen verotusta ja sitä kautta saada joukkoliikenteen suosio kasvuun? Mikäli työsuhdematkaliikennettä ei verotettaisi lainkaan ja työnantajat saisivat sitä kautta houkuteltua työntekijöitään joukkoliikenteeseen, ei tarvitsisi meidän pääkaupunkiseudun kulkijoitten ajaa yksin autolla töihin. Itse en toki siihen lukeudu, kuljen junalla, mutta väitän, että 90 tai vähintään 80 prosenttia Helsinkiin töihin tulevista ajaa autolla yksin tänne. Toki monelle sisältyy työmatkaan lasten vieminen kouluun tai päiväkoteihin, sen toki ymmärtää, mutta paljon on joukossa henkilöitä, jotka ajavat vain sen vuoksi, koska se on vielä tällä hetkellä edullisempaa kuin joukkoliikenteellä kulkeminen, puhumattakaan mukavuudesta.

Toinen asia, mikä kiinnitti huomiota, on tämä raideliikenteen kilpailun kehittämisen tarve. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että raideliikenteen houkuttelevuuden kannalta on keskeistä painottaa liityntäpysäköinnin ja sen toimivuuden kehittämistä. Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että liityntäpysäköintiä kehittämällä pystytään aiempaa tehokkaammin yhdistämään eri liikennemuodot keskenään. Sehän on tosiasia, että Helsingin työssäkäyntialueen 10 000 liityntäpysäköintipaikkaa ei riitä edes puoleen siitä tarpeesta, mikä on liityntäpysäköinnin kysynnässä. Jos me rakentaisimme sen 10 000 liityntäpysäköintipaikkaa lisää, se maksaisi noin 65 miljoonaa euroa, ja tosiasia on se, että kunnilla ei ole siihen varaa. Tämä on pääsääntöisesti jäänyt kuntien vastuulle, liityntäpysäköintipaikkojen rakentaminen, kuten Vantaalla olemme huomanneet kaupunkia suunnitellessamme. Mielestäni pitäisi olla rautatieliikenteen infran suunnittelussa vastuu myös siellä päässä, kuten ratojen suunnittelussa. Osaltaan Liikennevirasto ja valtio voisivat tulla mukaan aivan eri mittakaavassa liityntäpysäköintien rakentamiseen, jotta me aidosti tekisimme edes jotakin joukkoliikenteen suosion kasvun hyväksi.

Mikko Savola  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty tänään hyvää keskustelua tästä liikennepoliittisesta selonteosta ja nostettu eri puolilta maata esiin niitä kaikkein tärkeimpiä liikennehankkeita, jotka niitä parannuksia ja määrärahoja tarvitsisivat. Niitä tuntuu olevan eri puolilla Suomea useita. Itse haluan omalta osaltani näistä Väli-Suomen alueen, keskisen Suomen, liikennehankkeista muutaman sanan sanoa ja nimenomaan tästä kokonaisuudesta, mitä pitäisi tarkastella aina koko Pohjoismaitten keskiosien välillä.

Skandinaviassahan on hanke, joka ajaa niin sanottua vihreää kuljetuskäytävää, Midnordic Green Transport Corridor. Sen tehtävänä on edesauttaa sitä, että näitä poikittaisia liikenneyhteyksiä saataisiin paremmiksi. Siellä on havaittu ne suurimmat solmukohdat, jotka niitä oikaisuja niin sanotusti tarvitsisivat, sekä myös niitä kohteita, joihin pitäisi Suomenkin puolella satsata, jotta koko tätä skandinaavista poikittaisliikennettä saataisiin parannettua.

Tämän niin sanotun kumipyöräliikenteen osalta se suurin pullonkaula sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen välissä valtatiellä 18, tarkemmin ottaen Myllymäki—Multia-välillä. Jos täällä nyt puhutaan erityisesti niistä hankkeista, joita on pitkään ajettu ja jotka ovat pitkän tähtäimen hankkeita, niin tämä jos joku on sitä, koska ensimmäiset suunnitelmat tähän oikaisuun on tehty jo vuonna 82. Nämä suunnitelmatkin ovat päässeet sitten vanhenemaan, joten ne täytyy saada uusiksi, mutta muun muassa maakuntaliitot ja kunnat tästä lähialueelta ovat vahvasti olleet ajamassa sitä, että valtatie 18 täytyisi saada näiden merkittävien hankkeiden joukkoon edelleenkin. Rahasummaltaan tässä puhutaan noin 30 miljoonasta eurosta, mikä tähän oikaisuun tarvittaisiin.

Siinäkin mielessä tämä valtatie 18:n oikaisu ja liikenneturvallisuuden parantaminen on merkittävää, että tällä alueella on myös paljon räjähdeainekuljetuksia. Ähtärin varikko, eli tuleva Räjähdekeskus, sijaitsee tällä alueella. Toisaalta myös investointeja tarvittaisiin tälle alueelle paljon, koska Puolustusvoimat on myös se yksi tekijä, joka huomattavasti vähentää työpaikkoja ja verotuloja tältä alueelta. Keuruun varuskunta on yksi sellainen, joka on siitä alueelta nyt sitten lähdössä pois.

Arvoisa puhemies! Raideliikenteestä täällä on paljon puhuttu, ja kahdesta radasta oikeastaan haluaisin muutaman sanan sanoa. Toinen on Suupohjan rata. Tässä poikittaisliikenteen verkossa Suupohjan rata on yhdeksi keskeiseksi tekijäksi nostettu nimenomaan tavaraliikenteen, kuljetusten, osalta, koska se vie Kaskisen satamaan. Kaskisen satamaan on investoitu viime vuosina erittäin paljon. Rata on nyt kuitenkin erittäin huonossa kunnossa, ja se tarvitsisi investointeja, se tarvitsisi parannuksia. Siellä on muutamia kohtia, joissa voi tällä hetkellä ajaa vain 30 kilometriä tunnissa, ja sehän ymmärretään, että se on junalle aivan liian hidas vauhti. Joten jos halutaan säilyttää elinkeinoelämä siellä elävänä ja tuoda niitä mahdollisuuksia sinne Kaskisiin, kuten koko Pohjanmaalle ja tähän Väli-Suomen alueelle, niin tämä rata tarvitsisi ilman muuta investointeja.

Toinen rataosuus on sitten Haapamäen rata, josta Suomenselän rautatieliikennetyöryhmäkin on paljon ääntä pitänyt. Huhtikuun lopulla täällä eduskunnassa pidettiin muun muassa seminaari, jossa tästä asiasta ja kaikista näistä poikittaisliikenneyhteyksistä paljon puhuttiin. Tässä haluaisin nostaa kaksi seikkaa esille: Toisena sen, että kun puhutaan Tampere—Seinäjoki-välistä, niin silläkin välillä ruuhkaa on junilla, kun sovitetaan yhteen niin henkilöliikennettä kuin tavaraliikennettä, joten kaksoisraiteeksi tämä Haapamäen rata sopisi erinomaisesti, jolloin tavaraliikennettä pystyisi sen kautta kuljettamaan, mikäli sinne investointeja ja parannuksia saataisiin. Toisena asiana sitten pendelöinti eli työssä liikkuminen eri kuntien välillä. Siihen olisi suuria mahdollisuuksia. Jos halutaan ihmisiä raiteille, täytyy kalusto saada sellaiseksi ja täytyy saada myöskin liikennevuorot sellaisiksi, että myös pendelöintiin voidaan rataa käyttää.

Siitä täytyy hallitukselle kiitokset antaa, että Haapamäen rata rahoituksen tälle vaalikaudelle saisi, mutta pitkän tähtäimen suunnitelmaa toivoisin niin tämän tavaraliikenteen kuljetusten osalta kuin myös sitten henkilöliikenteen osalta tämän Haapamäen radan suhteen.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa aika ajoin rikotaan perinteisiä rajoja puolueista. On puhuttu rakkauden puolueesta, ja tänään kuulimme äskeisessä debatissa, kun puhuttiin raideliikennepuolueesta edustaja Savolan puheenvuorossa. Nämä kaksi asiaa yhdistyivät rakkaudeksi raideliikenteeseen. Siitä liikennepoliittisessa selonteossakin lienee kysymys, sillä huomiota on kiinnitettävä siihen, että ensimmäistä kertaa Suomen historiassa raideliikenneinvestointeihin laitetaan enemmän rahaa kuin tieliikenteeseen. Tämä on tulevaisuutta silmällä pitäen erittäin tervetullutta. Tehokas ja sujuva raideliikenne helpottaa ihmisten arkea ja samalla edesauttaa ilmastollisten tavoitteiden saavuttamista.

Kuitenkin samalla meidän on syytä muistaa, että junalla ei pääse kaikkialle Suomeen, etenkään henkilöliikenteessä. Raideliikenteeseen panostamisen rinnalla tarvitaan siis yhä edelleen investointeja tieliikenteeseen. Perusväylänpito on tärkeää niin raskaan liikenteen kuljetusedellytysten kannalta kuin turvallisen arjen liikkumisen osalta.

Kuten täällä jo aikaisemmin on todettu, Suomi on pitkien etäisyyksien maa eikä tarve henkilöautoilulle tule jatkossakaan poistumaan. Tämän vuoksi perusväylänpidosta huolehtimiseen on aiheellista etsiä tarvittavat ratkaisut rahoituksen löytymiseksi ja uusien toimintatapojen hyödyntämiseksi. Kannatan liikenne- ja viestintävaliokunnan toteamusta, että yhteystyö kuntien kanssa voisi jatkossa olla suuremmassa roolissa. Oikeisiin paikkoihin tehdyt täsmäinvestoinnit voivat lisätä tieverkoston toimivuutta, sujuvuutta ja turvallisuutta koko verkoston uusimista huokeammin.

Arvoisa puhemies! Valtatie 8 on Satakunnan ja Varsinais-Suomen liikennöinnin kannalta todellinen keskeinen liikenneväylä. Käsiteltävässä selonteossa sen kunnostamiseen osoitetaan rahoitusta, mutta ottaen huomioon väylän liikennemäärät, tien kunto ja onnettomuusherkkyys tarvitaan koko Turku—Pori-väylän peruskorjaamiseen lisämäärärahoja.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään puoltanut niin sanotun Infra Oy:n kokeilemista yhdellä hankkeella tällä hallituskaudella. Elinkaarimallina toteutettavasta hankkeesta voitaisiin saada arvokasta tietoa tulevia liikennepoliittisia selontekoja varten. Todennäköistä nimittäin on, että liikennehankkeet eivät tule jatkossakaan halpenemaan. Tämän vuoksi valtio tarvitsee uusia toimintatapoja tarpeellisten väylien ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Valtatie 8 sopisi erinomaisesti elinkaarimallin kokeiluun, sillä kun hanke saadaan osittain selonteon mukaisesti liikkeelle, olisi se hyvä viedä loppuun asti elinkaarimallina. Tämä hyödyttäisi valtiota arvokkaana kokemuksena, lounaissuomalaisia turvallisempana liikenteenä ja koko Suomen elinkeinoelämää tehokkaampana infrastruktuurina.

Arvoisa puhemies! Merenkulku on Suomen kilpailukyvylle tärkeää. Olenkin kiitollinen siitä, että Rauman sataman kauan kaipaama meriväylän syvennys on nähty koko Suomen kilpailukykyä lisäävänä tekijänä ja sille on osoitettu määräraha. Syvempi väylä avaa mahdollisuuden myös uudelle liikennöinnille. Suomen satamien tulee pysyä kansainvälisessä kisassa mukana.

Liikennepoliittinen selonteko onkin monilta osin kannatettava, ja se tulee kehittämään infrastruktuuriamme oikeaan suuntaan niin kansalaisten, elinkeinoelämän kuin ympäristön näkökulmasta.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten laulussa sanotaan, Suomi on pieni maa. Kun katsotaan hallituksen liikennepoliittista selontekoa, 70 prosenttia hallituksen investoinneista keskittyy Etelä-Suomeen. Mutta Suomi on suuri maa. Meillä koko maa pitäisi pitää asuttuna ja elinkelpoisena, mutta liikennepoliittisesta selonteosta aika lailla puuttuvat nämä pitkittäislinjaukset niin maantieliikenteen osalta kuin raideliikenteenkin osalta. Niillä me pidämme Suomen vientiteollisuuden yllä. Niillä me saamme pohjoisen malmit, Keski-Suomen metallit ja puutavarat. Mielestäni Suomen vientiteollisuuden keskeinen kilpailutekijä on juuri saavutettavuus, ja Suomen etäistä sijaintia Keski-Euroopan markkinoista kompensoidaan korkeatasoisilla liikenne-, tie- ja rataverkkoyhteyksillä. Ovatko nämä meillä tällä hetkellä kunnossa? Juuri tämän keskisen Suomen osalta on suuri huoli siitä. Keskistä Suomea rasittaa tällä hetkellä niin pohjoisesta tuleva liikenne kuin etelästä pohjoiseenkin suuntautuva.

Tuossa debatissa käytiin juuri keskustelua tämän tavaraliikenteen kannattavuudesta ja sen eroavaisuuksista. Erilaisia laskelmia on tehty siitä, mikä tavaraliikenteen määrä on: on sanottu, että 90 prosenttia on kumipyörillä ja sitten 10 prosenttia rautateillä, mutta VR on antanut myös tämmöisen tuloksen, että 24 prosenttia on tällä hetkellä tavaraliikenteestä raiteilla, ja Keski-Euroopassa luku on 13 prosenttia. Eli kyllähän meillä jo raiteilla sitten aika hyvin sitä tavaraa menee. Mutta sen tiedon mukaan — ja kuten kaikki tunnemme sen — vuoden 2008 taantuman jälkeen nämä raideliikenteen ja muunkin liikenteen, kumipyöräliikenteen, suoritteet putosivat, varsinkin raideliikenteen. Eli se tarkoittaa sitä, että meidän raskaan teollisuuden, metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden, vienti hiipui ja sitä kautta myös raideliikenteen suoritteet. Mutta sillä raideliikenteellä on kuitenkin ne kiinteät kustannukset. Tästä pitkälle johtuvat sitten, sanotaan, VR:n ja VR Transpointin tämänhetkiset miinukset: noin 5 miljoonaa kumipyörillä ja noin 10 miljoonaa sitten tällä raideliikenteen puolella.

Tavaraliikenne on monipuolista, se, millä tavalla saadaan metsäteollisuuteen tavarat. Tuossa edustaja Rajamäkikin otti esille joku aika sitten nämä meidän pientiet, mutta otan myös tämän Ahon tekemän metsätiepaketin, mikä saatiin aikaiseksi viime hallituksen aikana. Siinä satsattiin vahvasti juuri metsäteollisuuden tiestöön, millä tavarat saatiin tehtaille, yhtä lailla puutavara sieltä ulos. Eli hyvin pitkälle juuri pienteollisuuden tarve on näissä seututeissä, ja tällä hetkellä tässä hallituksen ohjelmassa aika kovasti, sanotaan, karsitaan perusväylänpidosta rahoituksia.

Arvoisa puhemies! Tämä ohjelma noudattelee hyvin pitkälle hallitusohjelmaa, eli siinä on hyvin paljon kauniita sanoja ja hyvin paljon ajatuksia mutta ne teot ja rahoitukset ovat vähäisempiä ja juuri se, miten koko Suomi pidetään asuttuna. Tässä on ensimmäisen kerran oikeastaan auki kirjoitettu se, mitä keskittäminen tarkoittaa, ja juuri selonteko-ohjelmassa tämä yhdyskuntarakenteen eheyttäminen oli hyvin selkeästi kirjoitettu sisälle, että pitää tiivistää, asua tiiviimmin. Siitä näkee, että keskusta ei vain hyväksy tätä linjausta. Meillä on tahto siihen, että ihmiset saavat asua siellä, missä asuvat tällä hetkellä, vanhoilla asuinpaikoilla. Yhtä lailla meidän täytyy saada elää ja toimia eri puolilla Suomea.

Kiitän myös hallitusta — niin kuin tuossa edellisessä pykälässä olin aikaisemmin puhumassakin — tieasioista kun puhutaan, Jämsä—Mänttä-tien välisestä kunnostuksesta. Se on juuri metsäteollisuuden toimintojen kehittämistä. Siinä kulkee energiaa, siinä kulkee paljon työntekijöitä. Mutta ainoa huoli siinä on vain se, että jäi vähän ikään kuin puolitiehen nyt tämä rahoitus, kun se jäi siihen niin sanotulle vanhalle lääninrajalle eli maakuntarajalle. Olisi 3 miljoonaa euroa ollut lisää, niin sillä olisi päästy Mänttään asti.

Toinen näkemys itselläni on tästä hallituksen ohjelmasta nyt se, että kun meillä oli hyviä hankkeita viime ohjelmassa, oli kakkoskoriin nousussa hyviä hankkeita, niin tämä pitkäjänteisyys näköjään katkesi tällä hetkellä ja se pitkäjänteisyys näköjään on sitten tästä tulevaisuuteen.

Noudattelen myös Mikko Savolan esitystä tästä Haapamäen radasta ja näen sen yhtä lailla tärkeäksi, etenkin henkilöliikenteen osalta, jolla saadaan pendelöintiä parannettua niin Tampereen suuntaan kuin sitten Helsingin suuntaankin. Ja tokihan siinä paljon meillä tavaraa kulkee, kulkee metsäteollisuuden tuotteita, kulkee paperia, kulkee metallia. Näen, että nämä voivat kuitenkin rinnan kulkea, yhtä lailla raide- kuin kumipyöräliikenne, mutta katsotaan niitten tasapainoa tarkemmin, arvoisa puhemies.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikan haasteena on kehittää kasvavien kaupunkiseutujen liikenneverkkoja ja ylläpitää maaseudun tiestö. Rahoituksen ollessa niukkaa on selonteossa keskitytty erityisesti keskeisen liikenneverkon kunnon ylläpitämiseen.

Olen tyytyväinen, että selonteossa on huomioitu kasvava ja liikenneongelmista kärsivä Uudenmaan alue niin rata- kuin tiehankkeidenkin osalta. Viime vuosien aikana rataverkon investoinnit ja kunnossapito ovat olleet raideliikenteen sujuvan toimivuuden kannalta riittämättömät. Rataosuuksien välityskyky on ollut erityisesti Etelä-Suomessa monin paikoin täysin käytössä, mikä on estänyt junatarjonnan lisäämisen.

Erittäin tärkeinä investointeina näen erityisesti Helsingin ratapihan toiminnallisuuden parantamisen sekä Helsinki—Riihimäki-rataosuuksien kapasiteetin lisäämisen. Helsingin ratapihan toiminnallisuuden parantaminen vaikuttaa positiivisesti koko maan rataliikenteen sujuvuuteen. Junaliikenteen panostuksilla parannetaan junaliikenteen tarjontaa, sujuvuutta ja täsmällisyyttä, lisätään näin ollen raideliikenteen houkuttelevuutta yksityisautoilijoihin nähden.

Selonteossa on kiinnitetty huomiota myös joukkoliikenteen kilpailukyvyn kehittämiseen parantamalla nykyisellään puutteellisen liityntäpysäköinnin mahdollisuuksia ja yhtenäistämällä joukkoliikenteen palvelukokonaisuutta. Joukkoliikenteen kehittäminen on ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeää erityisesti suurilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla, joille väestö ja talous yhä lisääntyvissä määrin keskittyvät.

Arvoisa puhemies! Valtion ja Helsingin seudun kuntien maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevassa MAL-sopimuksessa sovitaan asuntopoliittisesta ohjelmasta. Valtio lupaa rahoitusta liikenneinvestointeihin, ja vastineeksi kunnat kaavoittavat tontteja asuntorakentamiselle. Tämä on tärkeää kohtuuhintaisen asumisen varmistamiseksi. Väestön ja liikennemäärien jatkuvasti kasvaessa tarvitaan alueille myös liikenneinvestointeja.

Viime hallituskaudella sopimuksen toteuttaminen jäi yksipuoliseksi ja liikennehankkeet toteuttamatta. Nyt liikennepoliittisessa selonteossa on ansiokkaasti huomioitu nämä pienet, niin sanotut Kuha-hankkeet, joilla kehitetään alueellisen tieverkoston toimivuutta kustannustehokkaasti. Toivon, että myös seuraava hallitus sitoutuu hankkeiden toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Perusväylänpidon hoitoa on jo vuosien ajan laiminlyöty riittämättömän rahoituksen johdosta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa valtaosa perusväylistä on peruskorjauksen tarpeessa. Vaarana on peruspalvelutason lasku ja erityisesti alempiasteisen tieverkoston kunnon heikkeneminen tulevaisuudessa. Tieverkoston kunnolla on pitkien välimatkojen Suomessa tärkeä merkitys niin ihmisten arjen sujuvuudelle kuin elinkeinoelämällekin. Huonokuntoiset tienpinnat ovat myös liikenneturvallisuusriski. Selonteon mukaan vuodesta 2016 alkaen on mahdollista siirtää 100 miljoonaa euroa vuodessa perusväylänpitoon. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että määrärahojen lisääminen rapistuvan tieverkoston peruskorjaukseen olisi erittäin tärkeää.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko on selkeä kuvaus liikenteen nykytilanteesta ja sen vaatimista ratkaisuista. Liikenteen vaatimat järjestelyt, teiden ylläpito, rautateiden rakentaminen ja liikenneturvallisuudesta huolehtiminen, ovat kustannuksiltaan kalliita, ja huolena onkin, kuinka saamme riittämään yhteiskunnan varat jo syntyneeseen korjausvelkaan ja uusiin liikennetarpeisiin.

Onkin katsottava kaikki keinot, mitä voidaan käyttää, jotta voimme ylläpitää kattavan liikenneverkostomme hyvässä kunnossa. Älykkäisiin ratkaisuihin kuuluvat muun muassa renkaat, joiden ilmanpainetta voidaan automaattisesti säädellä ja näin säästää myös tien kulutusta, ja monet tekniset keksinnöt, joista yksi esimerkiksi on sellainen, jolla voidaan läpivalaista teiden kunto ja löytää sieltä heikot rakenteet. On myös syytä kysyä, tarvitaanko jokaiselle kesämökille oma tie vai voisivatko kesäasukkaat tehdä yhteistyötä ja käyttää yhteisiä teitä. Suomessakin, kuten Ruotsissa, tulisi tutkia suurempien ajoneuvoyhdistelmien käyttöönottoa, joka alentaisi kuljetuskustannuksia, vähentäisi päästöjä ja teiden kulumista.

Liikenne on merkittävä taloudellinen tekijä, ympäristötekijä ja tasa-arvoisen yhteiskunnan edistäjä. Mielestäni on tarkoituksenmukaista, että tarkastelemme erikseen kaupunkiseutujen liikennettä ja maaseudun liikennettä.

Kaupunkiseuduista: Erityisesti kaupunkiseuduilla pitää pyrkiä joukkoliikenteen kehittämiseen, kevyen liikenteen kehittämiseen sekä kävelyn edistämiseen. Kaupunkiseuduilla pitää rohjeta rajoittaa yksityisautoilua silloin, kun se voidaan korvata joukkoliikenteellä. Tavoitteena tulee olla autoton kaupunkiseutu ainakin niin kauan, kunnes nykyinen autokanta pystytään kor-vaamaan sähköautoilla. MAL-rahoitus tarjoaa kaupunkiseuduille hyvän mahdollisuuden kehittää yhdyskuntarakennetta toimivaan suuntaan ja on tärkeää esimerkiksi kevyen liikenteen kehittämisessä.

Maaseutu vaatii aivan oman tarkastelukulmansa. Maaseudun tieverkoston ja myös joukkoliikenteen kehittäminen on erityisen tärkeää koko maan elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Itselläni on hyviä kokemuksia Kyprokselta, missä joukkoliikenteen avulla taksi haki syrjäisiltäkin seuduilta asiakkaat ja vei heidät kotoa määränpäähän.

Maaseudun teitä käyttää 2 miljoonaa asukasta Suomessa sekä näiden lisäksi muut elinkeinot, matkailu- ja vapaa-ajan asukkaat. Erityisen tärkeää koko Suomen kannalta on huolehtia raaka-aineiden kuljetuksesta. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi tarvitsevat toimivat yhteydet puiden kuljetukselle. Liikennepoliittisen selonteon yksi valopilkku onkin raakapuuterminaalien rakentaminen.

On hyvä, että liikennepoliittisessa selonteossa nostetaan esille tietoliikenneyhteyksien ulottaminen sinne, mistä ne vielä puuttuvat.

Maaseudun liikenneverkon hyvässä kunnossa pitäminen on tärkeää myös ruokahuollon turvaamiseksi. Yksityistiet ovat monin paikoin niin huonossa kunnossa, että esimerkiksi maitoauton pääsy tiloille tulva-aikoina vaikeutuu.

Haluan kiinnittää huomiota vielä kuljetusalan erityishaasteisiin. Työaikamääräykset, jotka eivät tosin johdu Suomen hallituksesta, hankaloittavat kuljettajien elinkeinon harjoittamista. Pitkien matkojen kuljetuskustannukset pitäisi pystyä korvaamaan verohelpotuksilla tai sitten syrjäseuduille kohdennetuilla kuljetustuilla. Myös kuljettajien työssäjaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota myös koulujen ja kotien antaman liikennekasvatuksen tärkeyteen. Esimerkillä on vaikutusta. Yhteistyö koulujen ja poliisin välillä on jatkossakin ratkaisevan tärkeää. Liikennekasvatuksen tärkeys korostuu koulunsa aloittavien kohdalla ja myös yläluokkalaisten kohdalla. Erityisenä huolenaiheena ovat nuoret miehet, jotka tottumattomuuttaan vaarantavat varomattomuudellaan oman ja toisten hengen. 18—20-vuotiailla miehillä on kolminkertainen riski joutua onnettomuuteen keski-ikäisiin verrattuna. Olen liikenneministeri Kyllösen kanssa samoilla linjoilla nollatoleranssista promillerajoissa.

Liikennepoliittinen selonteko tunnustaa, ettei ympäristöhaittojen torjuntaan ole kohdennettu riittäviä resursseja. Haluan kannustaa tässä liikenneministeriötä ja ympäristöministeriötä yhteistyöhön ratkaisujen löytymiseksi.

Aivan lopuksi haluaisin nostaa vielä esille Rail Baltican eli toivon, että Suomi edistää omalla toiminnallaan tätä TEN-verkostoon kuuluvaa rautatieyhteyttä Helsingistä Tallinnan kautta Varsovaan.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä! Täällä on käyty vilkas keskustelu, ja se on ollut myös kattava tarkastelu maamme liikennepoliittisesta tilanteesta, tarpeista ja erilaisista maan osista.

Jo ennestään pieniksi supistuneet määrärahat ovat olleet haasteellinen lähtökohta ministerille lähteä venyttämään senttiä Suomen väylien kunnossa pitämiseksi. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen varjolla joudutaan näköjään jättämään alempiasteinen tieverkko, lainausmerkeissä, mopen osalle. Sitäkö lienee edustaja Tiaisen näkemys punavihreästä ohjelmasta ollut?

Kun maa- ja metsätalouden hallinnonalan talousarvion vaikutuksista on maaseutuvaikutusten arviointi jäänyt pois, ei voi kuin aavistella, mikä on väylänpidon linjausten ja talousarvion yhteisvaikutus maaseudulle. Pohjoisessa huono tien kunto rasittaa kalustoa ja lisää polttoainekustannuksia, ja tämä on kansantalouden kannalta huono kehitys, onnettomuusriskin lisääntymisestä puhumattakaan. Omakotiasuminen on edelleen Suomen suosituin asumismuoto, ja monet asuvat kuitenkin pitkien etäisyyksien kunnissa.

Talviolosuhteemme luovat omat lisävaatimuksensa tienpidolle. Kyllä meillä on voitava elää talvellakin, eikä teknisesti tienpito talviaikaan ole ongelma. Meillä on arktista osaamista, ja sitä tulee pitää yllä kilpailukyvyn vuoksi. Koillisväylä aukeaa, olemmeko valmiita?

Nyt varsinkin valmiustilaa on nostettava. Maailma on muuttunut jo suuresti siitä, kun tämä hallitusohjelma on kirjoitettu. Toki liikennepoliittinen selonteko on tuoreempi.

Nokia karkaa maastamme pikavauhtia, ja olisi käännettävä yhteiskunnan kehityksen rattaat uudelle raiteelle, nimittäin väylät, tiet eivät karkaa Kiinaan. Ne ovat maamme elinkeinopolitiikan sydän ja verisuonet. Ne ovat panos, jolla tuotos saadaan.

Maa- ja metsätaloudenkin vuoksi perusinfra on välttämätöntä. Meillä ei ole varaa antaa metsätieverkkomme rapautua niin, että metsiemme rästihakkuut lisääntyvät ja jäävät metsiin. Jo tänä keväänä kotimaakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoen kunnassa maanviljelijä jäi maitoineen mottiin kevättulvien aikaan.

Vaikka vielä epäilen, uskallan toivoa aiheesta, mihin edustaja Tuppurainen otti kantaa, että meillä olisi jossain vaiheessa mahdollisuus saada EU:n rakennerahastoista pienimuotoista rahoitusta infran rakentamiseen. Toivottavasti näin.

Raide- ja vesiliikenteen kehitys vähentää hiilijalanjälkeä. Liikenteen solmukohtiin tavaraa ohjaavana se toimii tehokkaasti kansantaloutemme hyväksi. Massakeräily tehostaa logistiikkaa. Pohjoisen kuljetustuet ovat kuitenkin kumipyöräliikenteelle välttämättömiä, koska kiskokuljetus vielä puuttuu Koillismaalta. Ratapenkkaa on, kunhan se vain hyödynnetään. Ajatelkaamme siis, että tästä on hyvä jatkaa.

Emme saa mielestäni lukkiutua joko—tai-tilanteeseen, jossa joku kuljetusmuoto nähdään toista vähempiarvoisena tai pahempana, sillä olosuhteemme pitkänä maana muodostavat haasteensa, joskin myös mahdollisuutensa.

Naapurimaamme Ruotsi maksaa edelleen kuljetustukia, ja siellä esimerkiksi metsäteollisuuden kilpailukyky säilyy aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Tosin onhan heillä oma valuuttakin, toisin kuin meillä, eurokriisissä pyristelevällä Suomella.

Itämeren rikkidirektiivin vaikutus naapurimaahamme jää kaksin verroin pienemmäksi, kun kuljetustuet takaavat raaka-aineen liikkumisen ja se pystyy kulkemaan siltaa pitkin Eurooppaan Tanskan salmen yli. Polttoaineverotuksella meillä on vaara syödä loppukin kilpailukyky maamme vientituotteilta.

Maantieteelliset olosuhteet on vain otettava huomioon. Nykyisen väylänpidon linjausten vaikutukset voivat olla arvaamattomat ruuhkautumisenkin kannalta, mitä on mielestäni pohdittu aivan liian vähän. Osaltaan olemme tautia hoitavinamme, mutta loppujen lopuksi ruokimmeko sitä?

Kokonaiskuvaan on liitettävä kuljetusyrittäjienkin ahdinko. Kansantaloudellisesti täytyisi päästä isompaan kuvaan. Perussuomalaiset ottivat tähän varjobudjetissaan kantaa, kuten edustaja Kokko puhui vinjettimaksun puolesta, että sitä voitaisiin pohtia.

Palaan vielä Pudasjärven mummoon, josta olen puhunut aiemminkin. Pudasjärvi on kaupunki, mutta kaupunkialueella yhteyden saaminen verkkoon onnistuu joskus vain katolle kii-peämällä. Hallitus toivoo, ja minäkin, sähköisen asioinnin lisäämistä, kun se on järkevää, mutta samalla on panostettava laiteteknisten ongel-mien helpottamiseen ja yhteyksien parantamiseen. Syrjäseutujen potentiaali ei saa jäädä käyttämättä ja innovaatiot löytymättä. Maaseutu ja alueellinen työ ovat meidän mahdollisuutemme.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus verottaa liikennettä vuodessa yli kaksi kertaa niin paljon kuin se käyttää liikennejärjestelmien ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Maantieverkostamme on todettu yli 10 prosenttia huonokuntoiseksi. Tämä näkyy erityisesti alempitasoisella tieverkostolla. Päinvastoin kuin julkisuudessa uskotellaan, koko maata ei halutakaan pitää asuttuna. Kun ihmiset keskitetään suuriin kuntakeskuksiin, silloin tarve perusväylästön kunnostamiseen vähenee. Liikennepolitiikan kehittämisessä on kysymys myös liikenneturvallisuuden toteutumisesta. Huonoon kuntoon rapautuva tiestö tuo monenlaisia liikenteellisiä uhkia siellä liikkuville.

Perusväylänpidon kehitys on ollut muuta kehitystä niukempaa. Tällä menolla perusväylästön annetaan mennä niin huonoon kuntoon, ettei tulevaisuudessa pysytä kunnostusohjelmilla mitenkään mukana, vaikka meillä joskus olisikin hallitus, joka suhtautuu tasapuolisemmin koko maan liikenneolojen kehittämiseen ja asuttuna pitämiseen. Olemme sitä mieltä, että perusväylästön kunnossapitoon on rahoitusta lisättävä viimeistään talousarvioon eikä, niin kuin hallitus lupaa, vuoden 2016 jälkeen. Siihen asti hallitus leikkaa suunnitelman mukaan noin 55 miljoonaa euroa liikennemäärärahoista.

Hallitus on nostanut polttoaineveron ja autoverojen kustannuksia runsaasti maassamme. Tämä on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan yritystoiminnassa selkeää taantumista varsinkin kuljetusyritysten osalta. Pieniä yrityksiä on jo useita ajautunut konkurssien partaalle. Näitäkin asioita ratkaistaan liikennepolitiikan kautta.

Verotuksen kohdentamista entistä enemmän autoiluun perustellaan muun muassa liikennepäästöillä. Suomessa liikennepäästöjenkin osuus maailmanlaajuisesti on erittäin erittäin pientä. Täytyy huomioida, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Ei kaikkea voida hoitaa julkisen liikenteen kautta, joka sekin käy kuolinkamppailua kasvavien kulujen ja vähenevän asiakasmäärän kanssa. Ja jokaisella ei ole mahdollisuutta ostaa uutta, vähemmän saastuttavaa autoa. Autoveron reilu alentaminen kuitenkin nopeuttaisi autokannan uusiutumista.

Rataverkko toimii monilla alueilla tärkeimpänä ja käytännössä välttämättömänä henkilö- ja tavaraliikenteen kuljetusten järjestäjänä. Lisäksi rautatieliikenteeseen on saatava toimintavarmuutta niin, että VR:ään voidaan luottaa koko joukkoliikenteen ja -kuljetuksen osalta kilpailukykyisenä valtiollisena toimijana. Nopeita junayhteyksiä tulee säilyttää riittävästi myös niin sanotuilla väliasemilla, joilla kuitenkin on tärkeä merkitys laajan maakunnan palvelijana. Ja voin myös sanoa, että minä olen rautateiden ystävä. Olen vuodesta 59 lähtien asunut, jos lasketaan, useita vuosia junassa, ja kohtelu on ollut sangen hyvää.

Pirkanmaan osalta suurimmat tiehankkeet ovat valtatie 3, Tampere—Vaasa, ja valtatie 9, Tampere—Orivesi, ja mikäli minulla olisi valtaa, niin hautaisin Tampereen rantaväylän eli tunnelihankkeen, johonka valtiokin on luvannut rahaa noin 66 miljoonaa euroa. Tuntuu, että tamperelaisetkin ovat sitä mieltä, että jotain tärkeämpääkin pitäisi olla, että terveydenhuoltokin on melko lailla retuperällä. Ja joka kunnassa löytyy näitä toivomuksia, niin myös minun omassa pienessä kunnassani.

Muutama sana vielä Euroopan laajuisista liikenneverkoista, joista jo päivällä puhuinkin. Täällä komissio on antanut 2011 ehdotuksensa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan politiikan uudistamiseksi sekä uudeksi TEN-T-liikenneverkoksi. Jo mainitsin, että EU:n liittovaltiokehitys tulee liikennepolitiikkaan tässäkin asiassa, sillä TEN-T-verkkoon sisältyvät tiettyjen kriteerien mukaan määrittelyt EU:n rautatieliikenteen, sisävesiliikenteen, tieliikenteen, meriliikenteen ja lentoliikenteen keskeiset yhteydet. Koska verkon kehittäminen toteutetaan käytännössä kansallisella rahoituksella EU:n määräyksestä sen ottamatta osaa kustannuksiin, ei tätä voida hyväksyä. Ja mitä komissio antaa ukaasit, niin täällä sitten tehdään, niin että tuntuu, että olemmeko komission orjapoikia ja -tyttöjä. Tämä rajoittaa muiden väylien kehittämistä ja ylläpitoa, mutta tämä on hallituksen tahto, ja toivottavasti joskus tämäkin asia perutaan.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä äsken debatissa puhuttiin raideliikenteestä. Siinä en saanut puheenvuoroa, joten tässä hieman siihen näkökantoja.

Yksi asia, mikä hieman häiritsi meitä tässä selonteossa, on tämän raidepainotteisuus. Me emme kritisoi sitä vastaan, että raiteet laitetaan kuntoon, ja nämä hankkeet ovat varsin järkeviä. Ne ovat nimenomaan osuneet niihin ongelmakohtiin, mitä raiteissa on. Se, mitä vastaan me kritisoimme, on se, että tiepuolelle on aivan liian vähän rahaa. Raideliikenteessä on kuitenkin semmoisia ominaisuuksia, mitkä tekevät siitä kuitenkin aika lailla huonon näin isoon maahan.

Ensinnäkään ei ole tehokasta kuljettaa kuin isoja junia, missä on vaunuja useita, ja sen junan on lähdettävä jostain raaka-ainepisteestä, mentävä suoraan jalostuslaitokseen tai satamaan, koska joka ikinen purku tai lastaus vie sen kuljetuksen tehokkuutta pois. Kun totuus on kuitenkin se, että aika harvan kotiovelta menee palveluiden luo rautatietä, kiskoja, niin siinä kohtaa tullaan siihen johtopäätökseen, että tätä kumipyöräliikennettä tarvitaan aina, on se sitten rahtia tai henkilöliikennettä. Se, mikä on vielä tehnyt semmoisen kumipyöräliikenteen puolestapuhujan tästä nykymeiningistä, on se, että nykyään ei ole olemassa mitään isoja varastoja vaan ne ovat tiellä nimenomaan pienissä erissä tilattaessa tuotavia malleja, mistä johtuu se, että aika harva autokauppias tuo kymmentä junavaunullista autoja myytäväksi tilauksesta. Semmoisia varastointijärjestelmiä ei enää ole.

Se, mikä on toinen selkeä asia, on se, että tämä hallitus lyö henkilöautoilijaa suoraan kasvoihin. Polttoaineverot, erilaiset muut verot rankaisevat normaalia suomalaista ihmistä, joka asuu tyypillisesti maaseudulla, jossa ei ole sitä joukkoliikennettä, mitä tarvittaisiin henkilöautosta luopumiseen. Joukkoliikenne on erittäin hieno asia, mutta se ei vain toimi joka puolella Suomea. Se toimii pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulla tai sen kaltaisissa ympäristöissä sitä on järkevä kehittää entisestään, mutta muualla Suomessa asukaskapasiteetti ei välttämättä riitä toimivaan joukkoliikenteeseen, jolloin on erittäin loogista edistää henkilöautoilua nykyisen joukkoliikenneajattelun sijasta. Suomalainen perhe tarvitsee autoa. Se on yksinkertaista.

Liikenneturvallisuudesta pari sanaa. Ajattelumalli, minkä toimme tuohon mietintöön, on se, että mielenterveysasioista huolehtiminen voi olla kenties tärkein ja isoin, merkittävin liikenneturvallisuuteen tähyävä toimenpide. Välttämättä yksilläkään keskikaiteilla tai turvallisilla liikennejärjestelmillä ei saada sitä vaikutusta kuin mielenterveyteen yleisesti panostamalla. Se on yksi iso asia, minkä me saimme tuonne mietintöön. Tasoristeyksien poisto on toinen asia, minkä näin paloesimiehenä toin kokemuspohjaisesti esille. Se onneksi saatiin sinne. Ja yleensäkin risteysturvallisuutta kehittämällä, kiihdytys- ja erkanemiskaistoja kehittämällä saadaan liikenneturvallisuutta ja liikenteen sujuvuutta aikaiseksi, jolloin liikenneturvallisuuden myötä tulee myös energiataloudellisuus. Polttoainekulutus pienenee, koska rekat pääsevät sujuvasti liikenteeseen. Sujuva liikenne on turvallista liikennettä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon tekoon on varsin kattavasti koottu erilaisia näkökulmia henkilö- ja tavaraliikenteen kehittämisestä Suomessa. Myös tähänastisessa salikeskustelussa on melko tyhjentävästi ruodittu eri liikennemuotojen ja alueiden tarpeet. Itse haluan keskittyä pelkästään liikenneturvallisuutta haastavan älyliikenteen ja sen valvonnan kehittämiseen, vaikka olisinkin mielelläni puhunut pohjoisen, varsinkin kaivosteollisuuden, tarpeista.

Herra puhemies! Liikenneturvallisuus on kehittynyt huolimatta liikennesuoritteen nopeasta kasvusta hyvään suuntaan varsin tasaisesti 70-luvulta aina parin vuoden takaiseen tilanteeseen asti. Viimeisen kahden vuoden aikana kehitys on pysähtynyt ja jopa hieman heikentynytkin. Heikentymisen syitä on varmaan moniakin, mutta esitän yhdeksi syyksi asiattoman telematikan käyttämisen lähinnä raskaassa liikenteessä mutta myös julkisessa henkilöautoliikenteessä. Tulevaisuudessa asia koskee myös yksityistä liikennettä.

Älyliikenne tulee lisäämään palveluliikenteen tuottavuutta ja on sen vuoksi kannatettava sekä taloudellisesti että laadullisesti. Siitä tulee siis hyötymään sekä henkilö- että tavaraliikenne. Oikein optimoituna se vastaa myös joukkoliikenteen skaalautumisena metropolista aina harvaan asutulle seudulle. Myös alueellisen tasa-arvon kannalta se mahdollistaisi verotuksen suunnittelun niin, että maan eri osien liikkumisen kokonaiskustannukset tasoittuisivat, mikäli niin halutaan. Älyliikenne on myös vastaus ympäristöpäästöjen pienentämiseksi.

Älyliikenteen turvallisuuteen on puututtu myös EU:n direktiiveillä, joissa edellytetään ajoneuvoon kiinteästi asennettavien telematikkalaitteiden täyttävän liikenneturvallisuusnormit, esimerkiksi ergonomian, sähkömagneettisen emission ja siedon, kolariturvallisuuden lisäämiseksi. Mikäli älyliikennettä halutaan kehittää niin, ettei liikenneturvallisuutta jatkossa vaaranneta, on ajoneuvoon asennettavien laitteiden oikeellisuutta myös valvottava, mikäli laitteet asennetaan jälkiasennuksena.

Liikkuva poliisi on avainasemassa ja liikenteen ammattilaisten arvostama valvontaa suorittava viranomainen. Mielestäni meidän tulisi pohtia liikkuvan poliisin asemaa nimenomaan tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta. Liikkuvan poliisin mahdollinen pilkkominen alueellisen poliisin yksiköihin saattaa vaarantaa liikkuvan poliisin erikoisosaamisen ylläpitämisen kehittämisen.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi haluan kiittää valtioneuvostoa Pohjois-Suomen kaivosteollisuuden liikenneyhteyksien selvittämisestä ja rahoitusmallien etsimisestä sekä Pohjois-Suomen vision laatimissuunnitelmista. Erityisesti haluan kiittää ministeri Kyllöstä jämäkästä otteesta liikenteen kehittämisessä näin talouden kultavuosien jälkeisenä aikana.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aloitan aiheesta, johon edustaja Suutari lopetti, eli liikenneturvallisuudesta. Tieliikenteen kuolemathan kasvoivat viime vuonna, ja kasvu on valitettavasti jatkunut myös tänä vuonna. Tavoitehan on koko ajan ollut päinvastoin vähentää liikennekuolemia, eli kehitys on kääntynyt todella huolestuttavaan suuntaan. Liikenteen turvallisuusvirasto onkin todennut, että pelkästään nykyisillä turvallisuustoimenpiteillä asetettua turvallisuustavoitetta ei tulla saavuttamaan. Liikkuva poliisi taas on sanonut, että liikenneturvallisuuteen tarvitaan jatkossa uudenlaista ajattelua ja menetelmiä. Näin todella on. Siksi on ehkä vähän harmillista, että keskustelu liikenneturvallisuudesta on aika paljon pyörinyt promillerajan ympärillä. Promillerajan laskemisen merkitys on varmaan parhaimpienkin arvioiden mukaan melko vähäinen. Kovinkaan montaa liikennekuolemaa ei sillä todennäköisesti pystytä vähentämään. Pitää hakea aika paljon laajempaa keinopalettia, jos tämä huolestuttava liikenneturvallisuuskehitys todella halutaan kääntää.

Minkälaisia ne keinot sitten voivat olla? Varmaan tarvitaan montaa sorttia. Kuntien liiken- nevalvonnan valmiuksia parantamalla voidaan puuttua muun muassa risteysonnettomuuksiin, jotka ovat kevyen liikenteen onnettomuuksissa merkittävässä roolissa. Automaattinen liikennevalvonta maanteillä voi auttaa vähentämään ylinopeuksia ja sitä kautta joitakin onnettomuuksia. Satsaamalla keskikaiteisiin voidaan puuttua kohtaamisonnettomuuksiin. Olen itse puhunut siitä, että joitakin tieliikennelain pykäliä muuttamalla voitaisiin parantaa kävelijöiden ja pyöräilijöiden asemaa liikenteessä ja turvallisuutta siinä ohessa. Samoin silläkin, että alkolukko velvoitettaisiin ottamaan käyttöön kaikilla rattijuopumuksesta tuomituilla, voitaisiin liikenneturvallisuutta parantaa. Ja varmasti tarvitaan tukku muitakin konsteja, mutta pelkällä promillerajalla ei vielä kauhean pitkälle pötkitä.

Liikenteen turvallisuusvirasto totesi myös valiokunnan käsittelyssä, että liikenteen päästöt ovat olleet kasvussa. Ilman toimenpiteiden vaikuttavuuden oleellista parantumista Suomi ei tule saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Tämäkin pitää kyllä valitettavasti paikkansa. Tuossa edellisessä debatissa jo sivuttiin sitä, että mitä jos liikenteessä ei onnistuta vähentämään päästöjä riittävästi ja riittävän varhain. Ensimmäinen vaara on se, että sitten viime tingassa, kun ne päästötavoitteet ovat jo ovella, hätäpäissään tehdään joitakin äkkiratkaisuja, ja äkkiratkaisut lähes poikkeuksetta tulevat kalliimmiksi kuin sellaiset ratkaisut, jotka punnitaan ja tehdään hyvissä ajoin suunnitellen.

Mutta toinen, todennäköisempi vaihtoehto on se, että jos liikenne ei omaa rooteliaan hoida ja sysää vastuun päästöjen vähentämisestä jonnekin muualle, niin sitten laskut ovat sitäkin kautta suurempia. Maatalous on Suomen oloissa se suurin liikenteen ulkopuolella oleva päästösektori, joka siis on EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella. Jos maataloudessa joudutaan vähentämään päästöjä vielä reippaammin sen takia, että meiltä päättäjiltä puuttuu rohkeus puuttua liikenteen päästöihin, niin en usko, että maatiloilla ollaan siihen tässä maassa kovinkaan tyytyväisiä.

Yksi tapa taata, että myös liikennesektorilla päästöjä vähennetään riittävän paljon ja riittävän ripeästi, on hallitusohjelmassakin mainittu ilmastolaki. Ilmastolaissa voidaan Ison-Britan-nian mallin mukaisesti asettaa päästöbudjetteja eri sektoreille. Samalla tavalla kun meillä on valtion ja kunnan taloudessa rahabudjetteja, päästöbudjetti ohjaa meidän päätöksentekoamme, muistuttaa, mihin meidän pitää päästä, ja auttaa meitä mitoittamaan toimenpiteet riittävän suuriksi.

Millä konsteilla nyt sitten liikenteen päästöjä voidaan vähentää? Jälleen kerran mitään yhtä viisasten kiveä ei ole olemassa. Ryhmäpuheenvuorossa puhuin aika pitkään sähköautoista. Se on etenkin pitkällä aikavälillä todennäköisesti vaikuttavin keino vähentää liikenteen päästöjä, mutta tarvitaan monia muita. Joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen: yksi mahdollisesti aika nopeastikin vaikuttava tapa vähentää liikenteen päästöjä, paljon erilaisia mahdollisuuksia. Bussien verotilijärjestelmä: bussiliikenteelle dieselistä perittävän valmisteveron palautus auttaisi bussiliikennettä nousevien polttoainekustannusten paineissa.

Työsuhdematkalipun kehittämiseen on edellisissä puheenvuoroissa jo viitattukin. Sitä voitaisiin parantaa ja tehdä se houkuttelevammaksi sekä työnantajille että työntekijöille. Hallitusohjelmassakin mainittu yhtenäinen joukkoliikennelippujärjestelmä tarkoittaisi sitä, että samalla lipulla pystyisi liikkumaan missä päin maata tahansa sekä paikallisliikenteessä että pitkän matkan joukkoliikenteessä. Se parantaisi myös joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Myös tämä tässä keskustelussa kritisoitu päätös painottaa ratahankkeita, sehän on yksi tapa parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä.

Me edelleen Suomessa tuemme aika isoilla rahasummilla, aika isoilla poteilla veronmaksajien varoja, vuosittain liikennettä. Valitettavasti osa näistä tuista kannustaa autoiluun ja kannustaa päästöjen tuottamiseen liikenteessä. Näitä tukia remontoimalla, kohtuullistamalla, vihertämällä voitaisiin liikenteen päästöjä vähentää kohtuullisen paljon.

Ehkä viimeisenä nostaisin esiin vielä ajatuksen paikannukseen perustuvista tienkäyttömaksuista, joilla voitaisiin yhtä aikaa vähentää liikenteen päästöjä ja kerätä liikenteeltä valtion kassaan varoja nykyistä huomattavasti reilummalla tavalla.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikka on aivan keskeinen työkalu, jolla Suomen aluekehitystä ylläpidetään ja kehitetään. Sen vuoksi on tärkeää, että tulevat liikenneinvestoinnit kohdentuvat tasapuolisesti eri puolille maata.

Liikennepoliittisessa selonteossa Nelostien on todettu kuuluvan TEN-T-ydinverkkoon. Se on erinomainen asia. Tasapuolisuuden ja tasaisen aluekehityksen takia myös pituussuunnassa keskeisten teiden, Vitostien ja Kuutostien, kehitysrahoituksesta on pidettävä huoli. Sellainen liikennepolitiikka, jonka investoinnit lasketaan vain panos—tuotto-suhteen perusteella, johtaa epätasaiseen kehitykseen, ja sitä kautta se ei ole kenenkään etu. Samasta rahoitukseen liittyvästä yhdenvertaisuudesta täytyy pitää kiinni myös Pohjanmaan radan, Savon radan ja Karjalan radan suhteen.

Arvoisa puhemies! Suomen joukkoliikennettä pyritään kehittämään markkinaehtoiseksi parin vuoden siirtymäajan jälkeen. Tämä on aikamoinen haaste, josta myös linja-autoyrittäjät ovat olleet huolissaan. Itä-Suomen joukkoliikenteen ostomäärärahat ovat vähentyneet muutaman viime vuoden aikana hälyttävässä määrin. Esimerkiksi vuosien 2009 ja 2011 välillä Pohjois-Savon alueella valtion ostoliikenne laski 8 miljoonasta kilometristä 5 miljoonaan kilometriin. Toivottavasti ministeriö ei enää esitä lisäleikkauksia Itä-Suomen joukkoliikennemäärärahoihin.

Arvoisa puhemies! Ammattimaisen kotimaisen raskaan liikenteen toimeentulon turvaaminen on tällä hetkellä liikennepolitiikan tärkeimpiä asioita. Kuljetusyrittäjien kustannuksia pitää helpottaa polttoaineveron alennuksella, joka on yksinkertaisinta toteuttaa verotilimenettelyn kautta. Suomalaisten kuljetusyritysten kannalta on myös tärkeää, että laittoman kabotaasin eli ulkomaisten kuljetusyrittäjien ylimääräisten kuljetusten valvontaa tehostetaan.

Arvoisa puhemies! Liikennerikkomusten sakotuksen pisteytysjärjestelmä on otettava myös Suomessa käyttöön, jotta liian herkkä ajolupien pois ottaminen vähäpätöisten liikennerikkomusten takia loppuu ja siirrytään oikeudenmukaisempaan järjestelmään

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Suutari totesi, valtioneuvostoa on syytä kiittää Pohjois-Savon raideliikenteeseen osoitetuista 90 miljoonasta, joilla toteutetaan radan sähköistys ja kolmioraide kaivosteollisuuden edistämiseksi.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Se, että liikennepoliittisesta selonteosta käydyssä keskustelussa on käytetty yli 125 puheenvuoroa, todistaa siitä, että enemmän tai vähemmän me jokainen — paitsi kansanedustaja myös jokainen kansalainen — olemme asiantuntijoita tai ainakin osallisia liikennepolitiikkaan liittyen, ja miksei todellakaan näin olisi?

Yksi hienoimpia ihmiselämästä käytettyjä metaforia, vertauksia, on puhuminen matkalla olemisesta. Maan päällä elävä ihminen on matkalainen, menossa jonnekin. Usein, varsinkin kun siellä syrjäseudulla itse asun — olen asunut jo parikymmentä vuotta, ja se paikkakunta on valtateiden sivussa — sinne ei kukaan ole tullut sattumalta. Sillä, joka siellä on vieraillut, on ollut siihen joku tietty syy. Syyttä siellä ei ole kukaan käynyt, pistäytynyt. Tämä liittyy myös siihen, että kun täällä on puhuttu liikenneturvallisuudesta ja itsetuhoisista ajatuksista liikenteessä, kuinka paljon onkaan sitä syyttä matkustamista, sitä, että pitäisi olla jossain muualla silloin, kun ollaan liikkeessä, tien päällä kulkemassa.

Yhtä lailla tämä keskustelu täällä peilaa sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Edustaja Mustajärven puhuessa — hänhän viittasi turvallisuuspolitiikkaan — puhemies, silloin istuntoa johtanut varapuhemies, koputti ja sanoi, että olisi syytä pysyä aiheessa. Mutta kun liikennepolitiikasta puhutaan, niin aiheessa pysyminen ei olekaan niin yksiselitteistä. Enemmän tai vähemmän kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Itse olen tänään lukenut lehdistä kotiseudultani uutisia seutulippujärjestelmän alasajosta, mikä väistämättä johtaa siihen, että syrjäseudulla toimiva julkinen liikenne toimii vastaisuudessa entistä heikommin, ja yhtäältä maaseudulla on jo alistuttu siihen, että heikossa kunnossa olevia päällysteteitä ei enää päällystetä uudelleen pieniä paikkauksia lukuun ottamatta, ja monin paikoin paikkauksetkaan eivät enää toteudu. Ihmiset asteittain, pikkuhiljaa, hyväksyvät jo sen, että päällystetiet muuttuvat sorateiksi — jopa hyväksyvät sen. Eri asia on, onko tämä hyväksyttävissä.

Mutta, herra puhemies, tänään tässä selonteossa on rikkaalla tavalla tullut esille myös se, kuinka erilainen maa Suomi onkaan, kun sitä tarkastelee eri näkövinkkeleistä. Yhtäältä on tuotu perustellusti esiin joukkoliikenteen kehittämisen mahdollisuudet ja vaihtoehdot, pääkaupunkiseudulla sähköauton mahdollisuudet jne. tai mahdollisuudet kehittää kävelyteitä, polkupyöräteitä jne. Tarpeet ja painopisteet eri puolilla Suomea ovat hyvin erilaisia.

Haluan tässä yhteydessä kiittää edustaja Tynkkystä. Olen monissa asioissa ollut hänen kanssaan eri mieltä, mutta hän on tuonut tänään keskusteluissa esille sen, että ei pidetä vain varman päälle tällaisia perinteisiä ratkaisuja esillä vaan etsitään luovia vaihtoehtoja, kyseenalaistetaan vallitsevat totuudet, tavat toimia, etsitään luovia, uudentyyppisiä ratkaisuja. Vaikka ne tuntuisivat vähän hoopoiltakin, niin kuitenkin vain sillä, että me tuomme uusia ratkaisumalleja esiin, me löydämme tulevaisuuden ratkaisuita.

Arvoisa puhemies! Tämä selontekokeskustelu kuitenkin jo tulee peilaamaan sitä, millainen on tulevaisuuden Suomi.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suuri haaste, joka edellyttää muutoksia elämäntapaamme. Liikenteen päästöt ovat vastuussa noin viidesosasta Suomen kasvihuonepäästöjä, joten joukkoliikenteen infrastruktuurin rakentamista ja joukkoliikenteen käytön lisäämistä on tuettava, olipa kyse sitten pääkaupunkiseudun raidehankkeista, maaseudun joukkoliikenteestä tai perusradanpidosta.

Liikennepoliittisessa selonteossa käsitellään liikennepolitiikan vaikutuksia laajasti. Koko maan raidekapasiteettia ja Helsingin seudun lähijunaliikennettä parantaa selonteossa aikaistettu Pisara-rata. Sen toteuttaminen purkaa junaruuhkien pullonkaulaa. Jo kaudella 2012—2015 toteutetaan pääratojen routakorjaukset sekä Helsingin ratapihan parantaminen ja suurten kaupunkiseutujen tärkeitä aiesopimusten hankkeita.

Tärkeitä raidehankkeita Uudellamaalla on Helsinki—Riihimäki-rataosan kapasiteetin lisääminen, pääkaupunkiseudun metrohankkeet, Espoon kaupunkirata sekä Hyvinkää—Hanko-rataosan sähköistys. Niiden toteutus on aikataulutettu selonteossa. Suunnitteluohjelman pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus on keskeistä. On hyvä, että meillä on raamisuunnitelma vuoteen 2022 saakka, mutta hankkeita tulee voida myös aikaistaa erityisen tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi pitäisi kiirehtiä Elsa-rataa eli Espoo—Lohja—Salo-yhteyttä. Se helpottaisi kovia kokeneen Salon asukkaiden työmatkaliikennettä pääkaupunkiseudulle.

Kevyen liikenteen väylien kunnolla ja verkoston toimivuudella on valtava merkitys niiden käytölle. Kevyen liikenteen verkostoa tulee tarkastella kokonaisuutena, jossa haetaan liikkujien kannalta tarkoituksenmukaisimmat vaihtoehdot. Nythän on niin, että pyöräteitä sijoitetaan vähän minne sattuu, minne muun infran jälkeen sattuvat sopimaan, toisinaan moottoriteiden varsille. Siksi olisi tärkeää laatia sekä kaupunkikohtaiset että seudulliset kevyen liikenteen suunnitelmat ja myös toteuttaa ne huolella. Tässä yhteydessä on hyvä varmistaa myös lasten ja ikäihmisten turvallinen ja esteetön liikkuminen. Todettakoon, että selonteossa on turhan ohueksi jätetty kevyen liikenteen osuus.

Arvoisa puhemies! Vantaan Kehärata rakentuu suunnitelmien mukaan ja on pian valmis liikennöintiin. Kehäteiden ruuhkissa seisovista autoista tulee paljon ilmastopäästöjä, joten on hyvä, että myös kehäteiden I ja III parannukset jatkuvat.

On lisäksi merkittävää, että juuri tänään eduskunnan käsittelyssä oli vuoden toinen lisäbudjetti, joka sisältää 4 miljoonaa euroa Länsimetron suunnitteluun. Länsimetroa rakennetaan parastaikaa Helsingistä Matinkylään, jonne liikennöinti alkanee vuonna 2015. Metroa jatketaan seuraavassa vaiheessa Kivenlahteen, joten tämä suunnitteluraha on tärkeä startti sille.

Keskeistä on selonteossa päätetty sitoumus, että valtio osallistuu kaupunkien raideliikenne- ja metrohankkeisiin 30 prosentin maksuosuudella. Espoon Länsimetron kannalta on tärkeää, että louhintatöitä voidaan jatkaa keskeytyksettä, mikä edellyttää suoraa siirtymää kakkosvaiheen Matinkylä—Kivenlahti rakentamiseen. Se parantaa Espoonlahden asukkaiden joukkoliikenneyhteyksiä. Talousvaliokunnassa kuulimme asiantuntijoilta, että kertatoteutuksen taloudellisuus korostuu erityisesti suurissa systeemihankkeissa, kuten raideliikennehankkeissa. Espoon metron kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että projektiorganisaatiot, rakentajat ja muut yhteistyökumppanit olisivat valmiina jatkotyöhön, mikä tuo merkittäviä kustannussäästöjä. Asukkaiden hyvien liikenneyhteyksien vuoksi korostan hankkeen nopeaa toteutusta.

Valtiovarainvaliokunta painotti lausunnossaan kaupunkiseutujen maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevien aiesopimusten tärkeyttä koko maan hyvinvoinnin synnyttämisessä. Myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on keskeistä eheä, raideliikenteen varrelle sijoittuva yhdyskuntarakenne.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Lähes kaikki meistä tekevät päivittäin työ-, koulu-, asiointi- tai vapaa-ajanmatkoja, keskimäärin noin kolme matkaa päivässä. Kaupunkiseuduilla matkojen ja matkaketjujen toimivuutta parantavat etenkin laadukkaat joukkoliikenteen ratkaisut, liikenneväylien laatu ja liikenteen hallinta.

Joukkoliikenteen merkitys on erityisen suuri kaupungeissa, kuten hyvin kaikki tiedämme. Liikenne- ja viestintäministeriön liikennepoliittinen selonteko tähtääkin joukkoliikenteen suosion kasvattamiseen. Selonteon linjaukset ovat kiitettäviä mutta vaativat muutamia tarkennuksia ja kommentteja, jotka koskevat muun muassa liityntäpysäköinnin järjestämistä sekä liikennehankkeiden rahoitusta.

Selonteko kuvailee Suomen liikenteen tulevaisuuden haasteeksi muun muassa kaupunkirakenteen hajaantumisen ja liikenteen ruuhkautumisen. Tällainen kehitys kasvattaisi ymmärrettävästi päästöjä ja heikentäisi kaupunkilaisten viihtyvyyttä. Onkin tärkeää, että kaupunkirakenteen hajautumista vastaan liikenteen ja asumisen suunnittelu saadaan vihdoin sovitettua nykyistä tiiviimmin yhteen. Tämä tosiasia näkyy myös selonteon linjauksissa, joissa vaaditaan kaupunkiseutujen maankäyttöä tiivistettäväksi entisestään sekä pyritään lisäämään joukkoliikenteen houkuttelevuutta.

Selonteossa visiot menevät niinkin pitkälle, että siinä esitetään vuoden 2030 matkaketju, joka toimii ovelta ovelle, jossa joukkoliikenne on esteetöntä ja liityntäpysäköintimahdollisuuksia on lisätty. Joukkoliikennettä tukee se, että kaupunkiympäristöistä on tehty jalankululle ja pyöräilylle sopivia.

Visio sujuvan joukkoliikenteen maasta on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen muttei nykyisellään realistinen. Selonteko esimerkiksi mainitsee, että valtio rahoittaa pieniä kustannustehokkaita liikenneverkon kehittämishankkeita tällä hallituskaudella 30 miljoonalla eurolla. Todellisuudessa hankkeiden rahoitustarve on ainakin Helsingin seudulla huomattavasti suurempi. Myös raha, jonka valtio on varannut väyläinvestointeihin, on aivan liian pieni tarpeisiin nähden.

On silti kiitettävää, että valtio on ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan suurten kaupunkien raideliikenneinvestointien rahoitukseen. Metron ja pikaraitioteiden rakentamista valtio on valmis tukemaan 30 prosentilla, joten myös Raide-Jokerille lienee odotettavissa valtion rahaa. Erityisen iloinen olen myös Helsinki—Riihimäki-rataosan kapasiteetin lisäämisestä, Helsingin ratapihan toiminnallisesta parantamisesta sekä Kehä ykkösen ja Kehä kolmosen parantamisesta.

Merkittävää on myös se, että liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden takaamiseksi hallitus on tehnyt periaatepäätöksen kolmesta seuraavalla hallituskaudella käynnistettävästä ratahankkeesta, joista merkittävin on Pisara-rata. Päätös ei ole tärkeä ainoastaan Helsingille, vaan siitä hyötyy koko muu Suomi, kun kauko- tai tavarajunien ei enää tarvitse ruuhkien vuoksi odotella pääsyä Helsingin ratapihalle tai sieltä pois.

Arvoisa puhemies! Liikenteen sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta olisi tärkeää, että Helsingin seudun alueella voitaisiin viimein avata kilpailutus lähiliikenteestä tai sen osista. HSL on ilmoittanut jo aiemmin valmiutensa huolehtia koko kilpailuprosessista, minkä vuoksi en näe mitään järkeen perustuvia esteitä kilpailutukselle. Yhtä lailla on tärkeää ratkaista, kuka jatkossa isännöi liityntäpysäköintiä ja kuinka pysäköintipaikkojen rakentamisen ja ylläpidon kustannukset jaetaan.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa liikennepoliittisessa selonteossa on varsin varovasti otettu kantaa pohjoisen uuden tulemisen vaatimiin liikennehankkeisiin. Suomen on herättävä nykyistä nopeammin hyödyntämään pohjoisen uutta tulemista. Tämä edellyttää mittavaa liikenneverkoston kehittämistä Pohjois-Suomeen niin, että voidaan varmistaa toimivat yhteydet Jäämeren satamien kautta kansainvälisille markkinoille. Euroopan nykyiset ahtaat ja ruuhkaiset väylät tarvitsevat uuden pohjoisen suunnan. Ruotsi ja Norja ovat jo omat liikennepoliittiset linjauksensa tehneet, mutta Suomessa ei vielä ole uskallettu tehdä strategisia linjauksia.

Tulevien vuosikymmenten aikana pohjoisen merkitys niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin vahvistuu uusiin mittasuhteisiin. Tiedossa on, että pelkästään Pohjois-Suomeen on tulossa kymmenien miljardien arvosta energia-, kaivos- ja matkailuinvestointeja. Jo nyt ollaan tilanteessa, että suurimmat investoinnit Suomessa tehdään pohjoiseen. Ilmaston lämpenemisen myötä Koillisväylän avautuminen kääntää Euroopan ja Aasian välisen meriliikenteen Jäämerelle. Samalla arktisten alueitten mahtavien energiavarojen hyödyntäminen helpottuu. Katseet siis kääntyvät pohjoiseen. Valtiovarainvaliokunta toteaakin ihan oikein omassa lausunnossaan, että Venäjän, Pohjois-Suomen ja arktisten alueitten kehityksen edellyttämien liikenneyhteyksien strateginen merkitys olisi tullut ottaa tässä vaiheessa selontekoa painokkaammin huomioon.

Pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa on perustettu uusi liikenne- ja logistiikkakumppanuus. Tähän liittyy suuria odotuksia. Suomen on toimittava konkreettisten yhteistyöprojektien vahvistamiseksi ja edistämiseksi. Arktisen alueen lisääntyvä liikenne edellyttää yhteisiä sääntöjä, liikennettä helpottavia teknisiä apuvälineitä sekä uutta infraa. Yhteinen strateginen näkemys alueen toimijoiden kanssa on tärkeää. Suomen tulee aktiivisesti kehittää yhteyksiä pohjoiselle Jäämerelle ja sen keskuksiin. Jos olemme aktiivisia ja ennakkoluulottomia, suomalainen osaaminen pystytään mittavasti hyödyntämään talvimerenkulun, arktisen teknologian ja laivanrakennuksen hankkeissa.

Herra puhemies! Eduskunnan saaman tiedon mukaan liikenneinvestointien erilaisia budjetti- ja rahoitusmalleja on selvitetty hallitusohjelman lausunnan mukaisesti. Selvityksissä on päädytty toimenpiteisiin, jotka joustavoittavat ja selkeyttävät talousarviomenettelyä mutta eivät kuitenkaan vaaranna valtiontalouden menojen hallinnan edellytyksiä ja vakautta. Haluaisin rohkaista hallitusta rohkeasti ottamaan käyttöön uusia, ennakkoluulottomia avauksia infrahankkeiden rahoitukseen. Esimerkiksi maantielauttojen korvaamista silloilla uusia rahoitusmuotoja käyttäen kannattaa kokeilla ja katsoa kokonaistaloudellisuuden kannalta. Suomessa on monia maantielauttoja, jotka taloudellisesti kannattaisi korvata silloilla. Kaksi tällaista vanhenevaa lauttaa liikennöi Hailuodon ja mantereen välillä. Näiden lauttojen korvaaminen sillalla on osoitettu moneen kertaan kannattavaksi. Lisäksi hankkeeseen olisivat tulossa omalla panoksellaan mukaan niin maakuntaliitto kuin Hailuodon kuntakin. Nyt tarvitaan valtion taholta luovuutta ja rohkeutta lähteä rakentamaan tulevaisuuden ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänä iltana useaan kertaan todettu, että selonteossa ei mainita mitenkään käynnissä olevia väylähankkeita, jotka on jo päätetty hallituksessa ja eduskunnassa. Meidän on syytä kuitenkin luottaa hallitukseen, jonka ohjelmassa lukee, että vaalikauden alussa vireillä olevat liikennehankkeet saatetaan loppuun. Tämä koskee erityisesti Oulu—Seinäjoki-rataa, Kehärataa, E18:aa sekä Kokkolan ja Ylivieskan välisen toisen raiteen rakentamista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää hallituksen huomiota tässä selonteossa sinänsä vähälle huomiolle jääneeseen eurooppalaisen TEN-T-verkoston pitkäjännitteiseen suunnitteluun ja toteutukseen. Jos ymmärsin ministeri Kyllösen täällä aiemmin illalla käyttämää puheenvuoroa oikein, niin juuri näin ollaankin menettelemässä. Tulevien selontekojen panostukset suunnataan pääosin TEN-T-verkoston rakentamiseen.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kurvinen muutamalla sanalla tuossa puhui ennakkoluulottomuudesta ja arktisesta alueesta kaikkine mahdollisuuksineen. En ala tästä aiheesta nyt sen pidempään puhua, mutta todellista ennakkoluulottomuutta olisi jossain vaiheessa tulevaisuudessa Venäjän kanssa aloittaa keskustelut mahdollisesti sitten siitä, josko voisi mahdollisesti vuokrata tai ottaa käyttöön Petsamossa olevan Liinahamarin sataman. Ei siitä sen enempää.

Hallitus on minun mielestäni hyvin hienosti ja erinomaisesti huomioinut nyt ne liikenteelliset puutteet, joita meillä Kaakkois-Suomessa on ollut. Joku ehkä voisi syyttää ministeri Häkämiestä siltarumpupolitiikasta ja kotiinpäinvedosta, mutta itse en tätä usko, vaan nyt on todella huomattu se, että Kaakkois-Suomi on koko Suomen elinkeinoelämän pääsuoni. Kun Eurooppa yskii, niin Venäjä vetää. Hienoa, että hallitus on nämä seikat huomioinut. Ainoa lisätarve tuolla seudulla vielä olisi se, että valtatie 26 välillä Hamina—Taavetti jossain vaiheessa sitten laitettaisiin kuntoon. Tällä kyseisellä väylällä on paljon rekkaliikennettä sataman ja rajan välillä, ja siihen nähden, kuinka paljon siinä on potentiaalia ja kuinka paljon käyttöä, se tie on liian huonossa kunnossa.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En olisi niin pitkälle menossa kuin edustaja Eerola, Petsamon vuokraamiseen, mutta kannattaisin lämpimästi sitä, mitä Norja ja Venäjä ovat juuri toissa viikolla tehneet, elikkä viisumitonta vyöhykettä kahta puolta rajaa, ja jos Suomi tulisi siihen mukaan, niin siellä olisi alue, jolla voitaisiin liikkua vapaasti. Ajattelisinpa niinkin, että sinne varmasti sijoittuisi yrityksiä, joilla on intressiä toimia koko Barentsin alueella. Kannustaisin tässäkin hallitusta ottamaan mallia niin Norjasta kuin Venäjästäkin.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään on käyty laajaa keskustelua tästä liikennepoliittisesta selonteosta. Keskustelu on keskittynyt hyvinkin paljon myös yksittäisiin hankkeisiin. On kuitenkin hyvä myös muistaa ja huomioida, että selonteko on hyvin laaja kokonaisuus, ei pelkästään konkreettisia liikenneväylähankkeita vaan paljon muutakin. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaakin mietinnössään, että valtaosa liikennettä koskevasta lainsäädännöstä perustuu ainakin osittain EU-tason linjauksiin. Selonteon arvioiden mukaan liikenteen sääntelystä enää vain 10—30 prosenttia on kansallista.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että selonteon lisäksi on käynnistymässä useita tärkeitä selvityksiä, muun muassa rautatieliikenteen kilpailun avaamisesta, kaivostoiminnan kuljetustarpeista, merenkulun strategiasta, lentoliikenteen strategiasta jne. Nämä ovat todella tärkeitä asioita, jotka tulevat sitten aikanaan käsittelyyn. Tämä tilanne vähentääkin väistämättä selonteon konkretian tasoa, kun poliittiset linjaukset noihin edellä mainittuihin isoihin asioihin tullaan tekemään myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Suomen lentokentillä on tärkeä merkitys alueiden kansainvälisille yhteyksille, matkailulle ja elinkeinoelämälle. Lentoliikenteessä onkin turvattava myös maakuntakenttien toimiminen, ja oikeastaan kysymyksenä voisi heittää, voitaisiinko esimerkiksi porrastaa lentokenttämaksuja siten, että maakuntakentillä olisi hieman edullisemmat lentokenttämaksut kuin esimerkiksi Helsinki-Vantaalla. Kyllä maakuntakentille tulee antaa mahdollisuus toimia tulevaisuudessa.

Suomen satamat ovat vientiteollisuudelle ja matkustajaliikenteelle elintärkeitä: 90 prosenttia ulkomaanviennistä tapahtuu meritse. Satamamaksujen korottaminen ja rikkidirektiivi heikentävät satamiemme kilpailukykyä maamme läheisyydessä oleviin satamiin nähden. Siksi omien satamiemme kilpailukyky on pidettävä kunnossa. Olisi myöskin tärkeää huomioida, että sisävesiliikenne on Suomessa tärkeä niin teollisuudelle, matkailulle kuin myös vapaa-ajan veneilylle. Tämä sisävesiliikenne onkin omasta mielestäni jäänyt aivan liian vähälle huomiolle tuossa selonteossa.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän lopuksi haluan todeta, että ammattiliikenteen, etenkin kuljetusyrittäjien, kustannuksia on nostanut viime vuosina esimerkiksi dieselpolttoaineen veronkorotus. Mielestäni tuleekin pikaisesti selvittää dieselveron palautusjärjestelmän käyttöönoton mahdollisuus.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Liikenne muodostaa perustan paitsi talouden toimivuudelle myös elämänlaadulle tarjotessaan mahdollisuuden liikkumiseen ja harrastamiseen. Selonteon lähtökohtana on lähinnä kilpailukyky ja hyvinvointi, mutta liikenteen merkitystä ympäristötavoitteiden ja ilmastonmuutoksen kannalta ei saa unohtaa.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta välttämättömät kasvihuonekaasupäästövähennystavoitteet tulee ottaa huomioon liikennejärjestelmän kehittämisessä. Meidän tulee tavoitella kestävän kehityksen liikennejärjestelmää sekä matkustusvapauden, kilpailukyvyn että elämänlaadun ja ympäristön tilan kannalta. Ilmastonmuutos edellyttää resurssitehokkuuden tuntuvaa parantamista päästöjen vähentämiseksi. Haaste on kova lähes täysin fossiilisista polttoaineista riippuvaiselle liikenteelle, jonka päästöt ovat koko ajan kasvaneet. Energiatehokkuuden parantamisella aikaansaadut hyödyt ovat tähän saakka ikään kuin valuneet hukkaan, koska liikennesuoritteet ja samalla päästöt ovat kasvaneet. Tämä suuntaus jatkuu, ellemme siihen puutu politiikan keinoin ja toimin.

Liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on vajaa viidennes, ja liikennesektorin on valmistauduttava vähentämään päästöjä noin 60 prosenttia vuoden 90 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tieliikenteen päästöjen osuus kaikista liikenteen päästöistä on noin 90 prosenttia. Ilman toimenpiteiden vaikuttavuuden oleellista parantumista Suomi ei tule saavuttamaan asetettuja ilmastotavoitteita.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavien päästövähennysten toteuttaminen on edelleen liikennepolitiikan keskeisin haaste. Selonteossa asetettujen tavoitteiden tehokas toteuttaminen ja riittävä rahoitus on välttämätöntä Suomea sitovien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi pitkällä tähtäimellä. Kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan monipuolisesti kaikkia esitettyjä keinoja, kuten energiatehokkuuden parantamista, ajoneuvoteknologian uudistumista, kulkumuotojakautuman muuttumista, taloudellista ohjausta ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönottoa. Pitkän tähtäimen tavoitteena onkin oltava liikennejärjestelmän muuttaminen kestäväksi, öljyriippuvuuden vähentäminen, nykyaikaisen infrastruktuurin luominen sekä älykkäi-den hallinta- ja tietojärjestelmien käyttöönotto.

Huomiota on kiinnitettävä turhien liikennesuoritteiden määrään, määrän hillitsemiseen ja kääntämiseen laskuun. Tähän voidaan vaikuttaa ennen kaikkea liikkumistarvetta vähentämällä, hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa ja edistämällä digitaalisten palveluiden kehittämistä yhdyskuntarakenteen suunnittelun keinoin sekä pyrkimällä nostamaan kevyen liikenteen kulkutapaosuutta. Liikennetarvetta voidaan vähentää myös turvaamalla lähipalveluita sekä edistämällä etätyötä ja etäasioimista. Jos päivittäispalveluita on kattavasti saatavilla kävelymatkan päässä, vähenee autonkäyttötarve automaattisesti. Liikennetarpeen vähentäminen ei kuitenkaan merkitse liikkumisen rajoittamista vaan arjen mahdollistamista lyhyemmillä työ- ja asiointimatkoilla. Pitkän tähtäimen tavoitteiden ohella on välttämätöntä saada aikaan tarvittavia muutoksia myös nopeammalla aikataululla.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että selonteossa pyritään selkeästi joukkoliikenteen edistämiseen. Joukkoliikenteestä halutaan tehdä helppokäyttöinen ja yhtenäinen palvelukokonaisuus, joka sisältää myös käyttäjäystävällisen, yhteentoimivan joukkoliikenteen maksu- ja informaatiojärjestelmän. Joukkoliikenteen suosiota voidaankin kasvattaa vain parantamalla sen palvelutasoa ja samalla houkuttelevuutta. Olennaisia osatekijöitä ovat yhteyksien nopeuttaminen, tarjonnan lisääminen, lippujen hintojen alentaminen ja matkustusmukavuuden lisääminen.

Selonteon investointi- ja suunnitteluohjelman raideliikennepainotteisuus on erittäin hyvä edistysaskel. Linjauksen mukaan valtio osallistuu suurten kaupunkiseutujen elikkä Helsingin, Turun ja Tampereen raideliikenneinvestointien rahoittamiseen, ja lähtökohtana on kaupunkiratahankkeiden toteuttaminen puoliksi valtion ja kuntien kesken. Turussa tervehdimmekin tätä pientä kädenojennusta ilolla. Ilman valtion mukaantuloa näin ison hankkeen toteuttaminen olisikin lähes mahdotonta. Valtio myös avustaa metron ja kaupunkiraitiotien rakentamista 30 prosentin osuudella.

On hyvä, että valtio samalla edellyttää rahoituksensa vastapainoksi, että valtio ja kunnat sopivat yhdessä näistä MAL-asioista elikkä maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisestä alueilla. Suurten kaupunkien raideliikenneinvestointeihin tulee aina sisällyttää myös liityntäliikenteen järjestelyt. Valtion tulee erityisesti kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin tukea ja edistää liityntäpysäköintipaikkojen rakentamista olemassa olevan yhdysrakenteen sisällä, sillä puutteet liityntäpysäköintipaikoissa ovat yhtenä esteenä joukkoliikenteen käytölle. Puutteita on sekä autojen että pyörien turvallisessa liityntäpysäköinnissä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä pari kertaa jo puhuneena tarvitsee todeta, että voi olla, että joudun vieläkin puhumaan yhden kerran, mutta se johtuu vain siitä, että tämä liikennepoliittinen selonteko on niin laaja ja hyvä mutta riittämätön, ja sen takia teemme vieläkin paremman vastalauseen 2. Eli jos ei tämä nyt vielä ole tullut selväksi, niin tehdään se nyt kertaheitolla. Elikkä kannatan edustaja Kokon tekemää esitystä.

Ehkä isoin asia, minkä takia jätimme tämän vastalauseen, on perusväylänpidon riittämätön rahoitus. Yksityistiet, metsätiet — sinun kotitiesi — tulevat rapautumaan kiihtyvällä tahdilla. Se johtuu siitä, että jo usean hallituksen ajan perusväylänpitorahat ovat olleet aivan liian pieniä. Pientä korjausta on yritetty tehdä sillä, että isompaa määrää kilometrejä on korjattu ohkaisemmalla pinnoitteella, mikä sitten taas on johtanut siihen, että korjausvelka on kasaantunut, ja nyt se on laukeamassa päälle. Eli tarvitsisimme normaaliakin isompaa panosta perusväylärahoihin.

No, mitä tekee hallitus? Se leikkaa tällä hallituskaudella näitä vähäisiäkin rahoja ja toivoo, että seuraava hallitus, kenties Soinin hallitus, korjaa sen. Uskon, että se tehdäänkin, jos se meistä kiinni on, mutta tämä hallitus leikkaa ja toivoo seuraavan korjaavan jäljet. Sinä aikana kuitenkin tiestön rapautuminen kiihtyy niin kovaksi, että vauriot tulevat ulottumaan myös tiestön runkoon asti, ja silloin, kun ne ovat siellä rungossa, sen korjaaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin sen pelkän pinnoitteen korjaaminen. Tällä älyttömällä säästämisellä saadaan aikaan iso lasku.

Se, mikä vielä kiihdyttää tätä rapautumista, on tämä älytön TEN-T-verkko. Sinänsä ihan hieno ajatus, mikä toimii tuolla Manner-Euroopassa, että yhtenäinen tielinjasto menee maiden rajojen yli ja liikenne toimii paremmin. Meidän hallitus ei vain ole ilmeisesti huomannut, että me asumme käytännössä Manner-Eurooppaan katsottaessa saaressa ja nämä pelisäännöt eivät enää päde täällä, vaan käytännössä EU sanelee meille tiestömme, siis TEN-T-verkkoon nimetyn tiestömme, kunnon ja aikataulun, millä se pistetään kuntoon. Tämä taas tekee sen, että ne vähäisetkin määrärahat, mitkä ovat perusväylän rahoituksessa, ohjautuvat juuri niille TEN-T-verkoille ja sinun kotitiesi rapautuu.

Toinen iso asia, mikä tässä on jotenkin tuotu esille mutta ehdottoman riittämättömästi: Kun me täällä nyt kinastelemme, pitäisikö olla lisää perusväylärahoja ja pitäisikö tehdä sitä tietä vai tätä tietä, se johtuu siitä, ettei tätä järjestellä riittävän parlamentaarisesti. Tieverkostomme on suurin kansallisomaisuutemme, joten siitä tulisi pitää huolta paljon paremmin, ja se, miten sitä saadaan määrätietoisesti paranemaan yli hallitusrajojen, eduskuntakausien, on se, että tehdään riittävän pitkäjänteisesti ja kaikkien eduskuntapuolueiden puolesta, jolloin sen käsittelyyn ja suunnitteluun on osallistunut myös se tuleva hallitus. Nythän niin ei ole. Me saamme parlamentaarisella käsittelyllä pidettyä paremmin huolta meidän kansallisomaisuudestamme. — Arvoisa puhemies, anteeksi pieni ylitys.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yksi tämän illan varmaankin keskustelluimpia aiheita on ollut se, onko liikennepoliittisessa selonteossa valittu painotus ratahankkeiden ja tiehankkeiden välillä kohdillaan. Muun muassa edustajat Alatalo ja Torniainen esittivät, että näin suurta muutosta ratojen suuntaan ei voi tehdä. Itse asiassa paljon suurempi muutos ratojen suuntaan tehtiin edellisellä hallituskaudella, kun liikenneministerinä istui nykyinen edustaja Vehviläinen. Viime hallituskaudella ratahankkeiden rahoituksen osuus kasvoi 17 prosenttiyksikköä edelliseen hallitukseen verrattuna, kun se tällä hallituskaudella on kasvanut enää vain 3 prosenttiyksikköä. Eli silloinen ministeri Vehviläinen kasvatti ratahankkeiden osuutta yli viisinkertaisesti niin paljon kuin mitä tämä hallitus on saanut aikaan.

Vihreät kannattivat ratapainotusta edellisessä hallituksessa ja kannattavat ratapainotusta myös tässä hallituksessa. Junaliikenteen kehittämisellä voidaan vähentää öljyriippuvuutta ja leikata päästöjä. Sillä voidaan saada kutakuinkin kaikkia niitä hyötyjä, millä tässä salissa on tänään perusteltu erilaisia tiehankkeita: voidaan parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä, vähentää logistiikkakustannuksia, parantaa työntekijöiden mahdollisuuksia käydä töissä ja tietysti myös matkailua edistää.

Mutta niin hyvä kuin tämä ratapainotus sinänsä onkin, se ei vielä riitä. Meidän rataverkkomme kunto on paikoin aika heikko, osittain jopa surkea. Junilla ei voida ajaa niin nopeasti kuin mitä se junan tekniikka mahdollistaisi. Jos jollain rataverkon osalla tapahtuu häiriö, niin se kertaantuu meidän rataverkon puutteiden takia koko junaliikenteeseen aika nopeasti. Turvallisuudessa on puutteita, usein joudutaan odottamaan muuta liikennettä jne. Tarvitaan siis lisäsatsauksia ratoihin vielä nyt sovittujen päälle, mutta rahatilanne on vaikea.

Mikä siis eteen? Mistä rahaa ratahankkeisiin? No, ensinnäkin tätä ratapainotusta, joka nyt on tehty liikennepoliittisessa selonteossa, pitää jatkaa ja vahvistaa myös seuraavassa selonteossa. Toinen ratkaisu saattaisi olla valtion omaisuuden myynti. Joitakin sellaisia ei-strategisia omistuksia, mitä valtiolla nykyään on erilaisissa yhtiöissä, voitaisiin muuttaa toisentyyppiseksi valtion omaisuudeksi eli investoinneiksi rataverkkoon. Kolmas vaihtoehto saattaisi olla se, että joukkoliikennehankkeiden hyötyjä verotettaisiin nykyistä paremmin yhteiskunnan käyttöön. Klassinen esimerkki on se, että jos vedetään uusi ratikkalinja, sen ratikkalinjan varrella sijaitsevien kiinteistöjen arvo nousee. Tätä arvonnousua voidaan verottaa yhteiskunnalle erilaisin tavoin ja rahoittaa näin saaduilla varoilla myös sitä itse joukkoliikennehanketta.

Muun muassa edustaja Kerola totesi aiemmin, että liikenteeltä peritään enemmän veroja kuin siihen käytetään, ja oletan, että hän piti tätä asiaa huonona. Me emme kyllä yleensä ajattele, että jos työtä verotetaan paljon, niin kaikki työstä verotettavat rahasummat pitäisi käyttää työllisyyspolitiikkaan, tai että jos alkoholiveroa kerätään, niin kaikki alkoholiveron tuotto pitäisi ohjata suoraan päihdepolitiikkaan, mutta jostain syystä tätä keskustelua käydään nimenomaan liikenteen suhteen.

Itse asiassa luvut näyttävät vähän toisenlaisilta kuin mitä edustaja Kerola omassa puheenvuorossaan antoi ymmärtää. Selonteko kertoo, että liikenteen tuotot valtiolle ovat noin 5 miljardia euroa vuodessa. Selonteosta käy myös ilmi, että tämän vuoden talousarviossa valtion liikennemenot ovat noin 2 miljardia euroa. Siihen päälle tulevat kuntien liikenteeseen käyttämät rahat, jotka ovat niin ikään noin 2 miljardia euroa, mutta siinäpä ei ole vielä kaikki. Liikenneviraston tuoreehkossa selvityksessä arvioitiin liikenteeseen meneviä vero- ja muita tukia ja niitten kokonaissummaksi arvioitiin 2 miljardia euroa, kolmas 2 miljardin euron potti. No, näissä luvuissa on osittain päällekkäisyyttä, eli niitä kaikkia ei voi laskea yhteen, mutta summittainkin voi arvioida, että liikenteeseen käytetään julkista rahaa valtiossa ja kunnissa aika lailla samaa suuruusluokkaa kuin mitä siltä valtiolle nykyään verojen muodossa peritään. Eli ei päde sellainen usein esitetty väite, että liikennettä verotetaan ankarasti mutta sitten ne rahat hupuloidaan ihan kaikkiin muihin käyttökohteisiin paitsi itse liikenteen kehittämiseen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteon lähetekeskustelussa käyttämäni puheenvuoron voisi kyllä käyttää toiseenkin kertaan, eiväthän tässä tilanteet sen jälkeen ole mitenkään muuttuneet, mutta mainitsen tässä nyt vielä sitten erikseen muutamasta Lappia koskevasta asiasta, joista en silloin paljon puhunut.

Ensiksi edustaja Kurvisen mainintaan tästä viisumivapaudesta tuolla pohjoisessa: Kävimme tutustumassa Rajavartioston henkilökunnan opastuksella asioihin siellä, ja on ihan varmasti hyvä odottaa nyt, minkälaiset ne kokemukset siitä viisumivapaudesta ovat Norjan ja Venäjän välillä. Se on aivan selvää, että se vilkastuttaisi rajaliikennettä ja siitä olisi erityisesti suomalaiselle elinkeinoelämälle siellä hyötyä, jos tätä rajan ylittämistä Venäjän puolelta Suomen puolelle voitaisiin tulevaisuudessa helpottaa.

Lapin osalta on äärettömän tärkeää, kun se on niin laaja maakunta, pitää huoli lentoliikenteestä. Enontekiön kuntahan on itse panostanut siihen niin, että se on pystynyt pitämään siellä talviaikana lentoliikennettä, joka palvelee erityisesti matkailijoita. On sanomattakin selvää, miten suuri merkitys Kittilän, Ivalon ja Rovaniemen hyvin toimivilla lentokentillä on, ja nyt Kemi—Tornio-alue on ollut vaikeuksissa, kuten siitä täällä jo aiemmin ovat muutamat Lapin edustajat maininneet. On tärkeää pitää huoli, että tuolla Lapin teollisuusalueella säilyvät hyvät lentoliikenneyhteydet.

Maantieliikenteestä: On tärkeää, että valtatie 21:tä, josta kyllä jo lähetekeskustelun yhteydessä mainitsin, saadaan korjattua, koska se on erittäin vilkas Norjaan menevän ja Norjasta tulevan liikenteen väylä halki tuon Suomen ja Ruotsin raja-alueen. Kemi—Oulu-väli on eräänlainen pullonkaula. Meillähän on hyvin toimiva moottoritieliikenteen pätkä Torniosta hieman Kemin ohi, mutta sitten tullaankin alueelle, missä vilkkaan liikenteen vuoksi on välttämätöntä parantaa olosuhteita esimerkiksi ohituskaistoja rakentamalla.

Lappi on myös satamien aluetta. Liki 10 prosenttia Suomen ulkomaan viennistä menee Perämeren pohjukan satamien kautta maailmanmarkkinoille, joten on aivan perusteltua pyrkiä syventämään Kemin meriväylä 12 metriin. Tästä on keskusteltu paljon, kun olemme vuosien varrella käyneet keskustelua siitä, että jos Kolari—Pajala-alueen isot malmivarat kuljetetaan Kemin kautta, niin se edellyttää tämän satamaväylän syventämistä. Edelleenkin Kolarin Hannukaisen rautamalmin kuljetussuunta ensisijaisesti näyttäisi olevan Kemin suuntaan, joten tämä investointi pitäisi kyllä ennemmin tai myöhemmin pystyä toteuttamaan.

Rataliikenteen osalta on selvää, että... Hallitushan on selonteossa kyllä antanut ymmärtää, että kaivosteollisuuden edellyttämät ratainvestoinnit tehdään, ja Kolarissahan tämä tarkoittaa ensisijaisesti ja ensi kädessä Hannukaisen kaivokselle Kolarin rautatieasemalta, siis maamme pohjoisimmalta rautatieasemalta, rakennettavan osuuden rakentamista. Saman tien on pantava kyllä käyntiin suunnitelmat Kolarin radan sähköistämisestä, koska malmin rahtaaminen ei kyllä ole mahdollista ilman, että siinä olisi sähköistetty rata. Ensi kädessä voitaisiin tuo Laurila—Tornio-väli sähköistää, mitä torniolaiset ovat voimakkaasti esittäneet, ja sitten jatkoksi siihen Tornio—Kolari-välin sähköistäminen.

Yksi mielenkiintoinen rataliikenteeseen liittyvä asia, jonka haluaisin nostaa tässä esille, on myös se, että Rovaniemen eteläpuolisella alueella tapahtuu todella paljon porovahinkoja elikkä poroja ryntäilee junan eteen ja tuhoutuu. (Puhemies koputtaa) On laskettu, että jos vahingonkorvaukset siirrettäisiin siihen, että kustannettaisiin sinne asianmukainen esteaita, niin tosiasiassa pitkällä tähtäimellä tultaisiin säästämään. Elikkä Liikenneviraston on syytä kyllä ottaa vakavasti tuo esitetyn poroesteaidan rakentaminen tuolle alueelle.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Venäjälle on mahdollisesti tulossa viisumivapaus, ja se luo selkeän paineen meidän rajanylitysinfralle ja resursseille yleensäkin, joten sinne on ehdottomasti panostettava. Tässä kohtaa on jopa todettava, että rajanylityspaikkoihin tutustuessa meidän valiokuntamme sai kuulla, että venäläiset ovat jopa meitä edellä tässä infrassa, eli sen kohdalla alkaa olla jo kiire.

Kun rajanylityksestä puhutaan, niin siinä kohtaa on myös syytä nostaa esille sieltä eteenpäin johtavat tiet ja liikennöintimahdollisuudet. Itä—länsi-liikenneyhteydet Venäjältä aina Suomen länsirannikon satamiin ovat ensiarvoisen tärkeät. Vain näin saadaan tämä kokonaisuus toimimaan, ja sitten kun mennään taas siitä eteenpäin merelle, niin siellä tulevat vastaan ystävämme EU ja IMO rikkidirektiiveineen ja muine typpi- ja energiadirektiiveineen, mitkä ovat vasta tulossa. Ne pitää kompensoida, jotta meidän liikenne toimii kilpailukykyisesti muihin nähden.

Kun me puhumme myös rajan yli tulevista rekoista, jotka eivät toimi samoilla pelisäännöillä kuin meidän suomalaiset yrityksemme, niin se ei ole yksinkertaisesti oikein, ja siihen on puututtava jotenkin. No, kilpailulainsäädännöllä ja tämmöisellä sen johdosta ei voida ihan suoraan pistää mitään tulleja sinne, ja tämä harmaa talous jää hieman hankalaan asemaan. Mutta jos me tutkimme ja pohdimme kunnolla sekä vinjettimaksujen hyötyjä että niiden haittoja, mitkä tulee osoittaa kaikille tämän kilpailulainsäädännön johdosta, niin ehkäpä siinä on semmoinen lääke, mikä kannattaa ottaa käyttöön. Toki siinä kohtaa on välttämätöntä sitten korvata se kulu jotenkin suomalaisille yrityksille.

Toinen keino, miten voidaan puuttua tähän rekkaliikenteeseen — ja onkin syytä puuttua niiden vajavaisen turvallisuusnäkemyksen johdosta — on poliisin resurssit. Poliisin resurssit ovat olleet koko ajan meidän aiheenamme, ja me olemme siitä kovaa, välillä hiljaakin, pitäneet meteliä, mutta onneksi ääni on kuulunut ja siihen on jotain korjausliikkeitä tehty.

Mutta haluan muistuttaa yhdestä liikennepoliittisesta asiasta kuitenkin: mitkään maailman kameratolpat eivät korvaa poliisia, ja kameratolpan sijoitus on toinen asia, mitä tarvitsee miettiä. Onko se järkevää sijoittaa juuri risteyksen välittömään läheisyyteen, jolloin mahdollisesti autoilijat kiinnittävät huomion siihen kameratolppaan eivätkä siihen risteävään liikenteeseen? Vai onko se järkevää sijoittaa luonnolliseen ohituspaikkaan, sekin on toinen vaihtoehto, mutta näitten kameratolppien sijoituksia tulisi pohtia hieman tarkemmin.

Moni on kysynyt, miten me rahoitamme tämän kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista, mitä hallituspuolueet ovat sanoneet, että me lupaamme paljon eli siis toisin sanoen teemme parempaa liikennepolitiikkaa. Se on meidän varjobudjetissamme sanottu. Varjobudjetti, kehykset — siellä se on suoraan, sen kuin luette. Kyse on ennemminkin siitä, sijoitammeko me Suomeen vai raijaammeko me rahat Välimereen. Se, mikä tuntuu olevan kanssa unohdettu, on tämä elvyttävä toiminta, mikä tästä tiestön rakennustoiminnasta tulee. Sen olisi järkevää tässä tilanteessa olla tehokkaampaa, ja mainitaan nyt pari kohdetta, esimerkiksi vt 8 ja Savonlinnan ympäristö.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Illan mittaan olen jälleen saanut suuresti ihailla kollegojen luovuutta, kun he ovat yrittäneet perustella, miksi juuri heidän vaalipiirinsä alueelle on tärkeää saada valtion liikennemäärärahoja. Olen kuullut, että rahaa pitää saada alueille, joilla elinkeinoelämä kasvaa ja kehittyy, muun muassa kaivosteollisuus pohjoisessa ja idässä. Toisaalta rahaa pitää saada myös sellaisille alueille, joissa elinkeinoelämä taantuu, koska juuri sellaisilla alueilla tarvitaan liikennehankkeiden piristysruisketta, niin kuin muun muassa edustaja Kiviranta pontevasti puhui Salon seudun puolesta. Rahaa pitää käyttää pohjois—eteläsuuntaisiin yhteyksiin, mutta tokikaan ei saa unohtaa itä—länsisuuntaisia yhteyksiä. Rahaa kaivataan sinne, missä liikennemäärät ovat suuria, paljon liikkuu ihmisiä ja tavaraa, mutta totta kai rahaa kaivataan myös sinne, missä liikennettä on vähän, siis alempiasteiseen tieverkkoon, yksityisteihin, vähän liikennöityihin ratoihin.

Koko tämä keskustelu nyt varmaan ainakin osoittaa aika tyhjentävästi sen, että maakuntien näkökulmasta tarpeet liikennehankkeille ovat aika lailla rajattomat, ja silloin liikenneministerin epäkiitollinen tehtävä on yrittää sovittaa näitä aika lailla rajattomia tarpeita yhteen hyvinkin rajallisten määrärahojen kanssa. Itse pidän liikennepoliittisessa selonteossa tehtyä priorisointia olosuhteisiin nähden aika onnistuneena.

Toinen asia, johon ajattelin vielä näin illan päätteeksi puuttua, oli edustaja Niikon esiin nostama ilmainen joukkoliikenne, jota siis Tallinnassa on päätetty ainakin alkuun nyt sitten kokeilla. Sehän kuulostaa äkkiseltään hyvin houkuttelevalta: Jos halutaan lisää käyttäjiä joukkoliikenteeseen, miksipä ei tehdä siitä ilmaista? Se varmaankin lisää joukkoliikenteen käyttöä. No, käytännössä todennäköisesti ilmainen joukkoliikenne ei ole suinkaan paras tapa lisätä joukkoliikenteen suosiota, ja tähän on montakin syytä. Ensinnäkin nykyäänhän osa joukkoliikenteen kustannuksista katetaan lipputuloilla. Jos joukkoliikenteestä tehdään ilmaista, niin toki nämä lipputulot menetetään. No, jos ei kuitenkaan haluta tinkiä joukkoliikenteen palvelutasosta, niin se merkitsee, että jotta edes saataisiin pitää nykyisen tasoinen joukkoliikenne — saatikka että sitä lähdettäisiin parantamaan, mutta jos haluttaisiin pitää edes nykyisen tasoinen joukkoliikenne — niin silloinhan valtion pitäisi käyttää enemmän rahaa siihen, että saadaan tämä joukkoliikenne toimimaan, kun niitä lipputuloja ei ole käytettävissä. Vastaavasti jos halutaan kasvattaa joukkoliikenteen määrää, niin se kaikki lisäys pitäisi maksaa yksinomaan julkisista varoista, koska lipputuloja ei ole käytettävissä liikennetarjonnan lisäämiseen. Nythän meillä osa joukkoliikennevuoroista on taloudellisesti kannattavia eli se toimii pelkästään lipputuloilla. Jos siirryttäisiin ilmaiseen joukkoliikenteeseen, niin kaikki sekin jäisi valtion tai kuntien maksettavaksi.

Toinen perusongelma tässä ilmaisessa joukkoliikenteessä on se, että itse asiassa monillekaan ihmisille se hinta ei välttämättä ole ratkaisevin tekijä kulkumuodon valinnassa. Jos on valittavana se, että menee töihin bussilla ja siinä menee kolme varttia suuntaansa tai että menee omalla autolla ja se vie vain vartin, niin välttämättä se bussi ei muutu houkuttelevaksi edes sillä, että kahden euron lipun hinta muuttuukin euron lipun hinnaksi tai vaikka että siitä ei tarvitse maksaa lainkaan.

Aika monet muut tekijät vaikuttavat joukkoliikenteen suosioon kuin se pelkkä hinta. Vastaavasti jos jollain seudulla menee päivässä yksi bussivuoro suuntaansa ja toinen takaisin, niin ei se välttämättä sillä ole kovinkaan kilpailukykyinen oman auton käytön kanssa, maksaa se sitten mitä tahajaan se bussivuoro. Eli ilmaisella joukkoliikenteellä ei valitettavasti pystytä puuttumaan moniin niihin haasteisiin, mitä meidän joukkoliikenteen kilpailukyvyllä tämän päivän Suomessa on. Siksi itse katsonkin, että ilmaisen joukkoliikenteen sijaan kannattaa pitää huolta siitä, että meillä on koko maassa kohtuuhintainen joukkoliikenne ja sen rinnalla kaikki lisävarat, mitä me saamme joukkoliikenteen kehittämiseen. Niitä kannattaa käyttää vuorotarjonnan lisäämiseen, niitä kannattaa käyttää yhteyksien nopeuttamiseen, ja niitä kannattaa käyttää joukkoliikenteen laadun parantamiseen.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen tuossa aiemmin puheenvuorossaan todisteli aivan oikein, että Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten aikaan ministeri Vehviläisen johdolla panostettiin todella paljon rautateiden rakentamiseen ja korjaamiseen, mutta se oli vain osatotuus, koska silloin panostettiin myös tienpitoon ja niitä ei laitettu vastatusten. Esimerkiksi puuhuollon määrärahan nimellä kulkeva rahoitus oli erittäin merkittävä koko suomalaisen perusväylänpidon ylläpidossa, kunnostamisessa ja rakentamisessa. Selonteko toi silloin 225 miljoonaa euroa kolmelle vuodelle juuri näitä puuhuollon määrärahoja. Niillä on rakennettu ympäri maata eri tiepiireissä, eri alueilla, nykyisten ely-keskusten alueilla, erittäin paljon tiekohteita ja saatettu niitä kuntoon. Ne ovat sitä perusväylästöä, jolla myös Suomen elinkeinoelämä pelaa, raskaat kuljetukset liikkuvat. Paradoksihan on ollut se, että hyvin usein metsäautotiet ovat kestäneet, sitten yksityistietkin ovat kestäneet, mutta kun valtion tielle on tultu, niin siihen se kuorma onkin sitten humpsahtanut kiinni.

Keskustajohtoisten hallitusten aikana on myös koko ajan panostettu yksityistiemäärärahojen ylläpitoon. Kun Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti ja nollasi koko määrärahamäärän 1995, niin kyllä sen jälkeen taas keskustajohtoisten hallitusten aikaan on pystytty nostamaan yksityistiemäärärahaa. Se paradoksi, mikä tässä on, tietysti on se, että aina kun kokoomus ja sosialidemokraatit tapaavat samassa hallituksessa, niin silloin se suunta onkin sitten alapäin. Sopii tietysti kysyä, että no mikä ihme se siinä on sitten, että eikö yksityisteitä arvosteta. Nehän ovat osa tätä suomalaista äärimmäisen tärkeää pienhiukkasverkostoa, jonka kautta meidän liikennöintimme kulkee, joten tämä lisättynä tähän edustaja Tynkkysen todisteluun tästä rautatiemääräraha-asiasta.