3) Hallituksen esitys laiksi virallistetusta parisuhteesta
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
on herättänyt huomattavaa kiinnostusta ennalta.
Ensimmäinen toiveeni on se, että asiasta pystyttäisiin
hyvin asiallisesti keskustelemaan. Esitys on maltillinen kompromissi,
ja tässä maltillisessa hengessä toivottavasti
myös eduskunta pystyy asiaa sekä suuressa salissa
että aikanaan valiokunnassa käsittelemään.
Laki antaisi samaa sukupuolta oleville parikumppaneille mahdollisuuden
sitoutua parisuhteeseen ja päästä sillä tavoin
perhelainsäädännön ja muun perhesuhteille
merkitystä antavan lainsäädännön
soveltamisen piiriin. Tämä tuo osapuolille oikeuksia
ja velvollisuuksia, jotka lisäävät parikumppanin
oikeudellisen aseman ennakoitavuutta ja parantavat hänen
taloudellista turvallisuuttaan erotilanteessa tai kumppanin kuollessa.
Parisuhdelaki edistäisi yhdenvertaisuuden toteutumista
yhteiskunnassa. Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ketään
ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan hänen henkilöönsä liittyvän
syyn perusteella. Kun perusoikeusuudistus toteutettiin, esimerkkinä kielletystä syrjintäperusteesta
mainittiin hallituksen tuolloisessa esityksessä henkilön
sukupuolinen suuntautuminen. Säätämällä laki
turvataan perusoikeuksien toteutumista perustuslain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Voidaan arvioida, että lailla tulee olemaan myös
symbolimerkitystä. Se viestii ja ilmentää sitä,
että yhteiskunta tunnustaa näiden parisuhteiden
arvon ja merkityksen. Se vaikuttaa myönteisesti yleisiin
asenteisiin ja vähentää elävässä elämässä kohdattavaa
syrjintää.
Virallistettu parisuhde olisi tämän ehdotuksenkin
mukaan avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Erillisyys
näkyy virallistoimituksen sääntelyssä.
Kyseessä ei olisi vihkimisen kaltainen toimitus vaan asiakirjan
allekirjoittaminen, oikeudellinen toimi. Se näkyy myös
siinä, että virallistamisen edellytykset ovat
osittain toiset kuin avioliiton solmimisen edellytykset, esimerkiksi
poikkeusta alaikärajaan ei saisi.
Parisuhteen virallistamisen oikeusvaikutukset sinänsä olisivat
pääosin samat kuin avioliiton solmimisen vaikutukset.
Tämä johtuu siitä, että samaa
sukupuolta olevien parisuhteisiin sisältyy samanlaista
sitoutumista, henkistä ja taloudellista yhteenkuuluvuutta
sekä etujen yhteisyyttä kuin aviopuolisoiden suhteisiin.
Avioliittoa koskevan sääntelyn lainaaminen uuteen
tarkoitukseen on siksi ollut perusteltua ja lakiteknisesti taloudellista.
Jos me olisimme kirjoittaneet kaiken uudelleen, niin siitä olisi
tullut todella valtava erillinen laki, ja kuitenkin olisi tullut
aina lieviä tulkintaongelmia uusien säännösten
soveltamisesta suhteessa avioliittolain säännöksiin.
Jos tällaiseen lakitekniseen ratkaisuun ei olisi turvauduttu,
olisi jouduttu kirjoittamaan uudelleen satoja erillisiä säännöksiä.
Kansanedustajien lakialoitteessa laiksi kahden samaa sukupuolta
olevan henkilön parisuhteen virallistamiseksi vuoden 96
valtiopäivillä ehdotettiin käytettäväksi
samaa pohjoismaisiin esikuviin tukeutuvaa sääntelymallia,
johon hallituksen esityskin perustuu.
Lakivaliokunta, jonka mietintö tuli sittemmin eduskunnan
päätökseksi asiassa, katsoi tuolloin, siis
viime vaalikaudella, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden
parisuhteeseen liittyvien oikeudellisten epäkohtien korjaaminen
on tarpeen. Lakivaliokunnan mietinnössä painotetaan
myös, ettei parisuhdetta tule sellaisenaan rinnastaa avioliittoon.
Kun lakivaliokunnan mietintöä lukee, havaitsee,
ettei lakivaliokunta pitänyt ehdotettua lainsäädäntömallia
sellaisena, että siinä virallistettu parisuhde
rinnastetaan avioliittoon. Tuolloisen aloitteen hylkääminen
perustui muihin syihin, lähinnä siihen, että laajasti
perusteltu ja hyvin valmisteltu hallituksen esitys katsottiin asian
luonteen vuoksi välttämättömäksi,
jotta asia myös eduskunnassa voitaisiin riittävällä perusteellisuudella
käsitellä.
Tärkeimmät kohdat, joissa parisuhdelaki eroaa
aviopuolisoita koskevista säännöksistä,
ovat ensinnäkin sukupuolisidonnaiset säännökset,
toisin sanoen säännökset, jotka koskevat
vain joko aviomiestä tai aviovaimoa. Tämä poikkeus
johtuu asian luonteesta, eikä voida ajatella, että lapsella
olisi naispuolinen isä. Toiseksi ei sovelleta lapseksiottamislainsäännöksiä,
jotka koskevat aviopuolisoiden oikeutta ottaa ottolapsi. Mahdollisuutta
perheensisäiseen adoptioon tai vieraan lapsen yhteisadoptiota
ei siis sisälly tähän esitykseen. Valmistelussa
katsottiin, että ilman perusteellista ja aikaa vaativaa
kansalaiskeskustelua ei ole mahdollista omaksua sääntelyä,
joka johtaisi siihen, että lapsella on kaksi äitiä tai
kaksi isää ihan oikeudellisessa mielessä.
Hyväksyessään hallituksen esityksen
valtioneuvosto sopi, että oikeusministeriö ja
sosiaali- ja terveysministeriö asettavat työryhmän
selvittämään virallistetuissa parisuhteissa
elävien parikumppanien lasten oikeudelliseen ja sosiaaliseen
asemaan liittyviä kysymyksiä. Nykyisinkin on mahdollista,
että parisuhteen osapuoli kumppaninsa kuoltua adoptoi tämän
lapsen, ja parisuhteen osapuolet voivat jatkossa nykyiseen tapaan myös
tulla perheessä elävän lapsen yhteishuoltajiksi.
Virallistettuihin parisuhteisiin ei sovelleta nimilain säännöksiä puolison
sukunimestä. Toisin sanoen ei ole mahdollisuutta yhteiseen
sukunimeen rekisteröimisen perusteella. Tämä hallituksen
esityksen valmistelun viime vaiheessa tehty ratkaisu pohjautui siihen,
että parikumppanien tarve yhteiseen sukunimeen on vähäisempi
kuin aviopuolisoiden, joilla yhteisen sukunimen käyttö perustuu
vanhaan perinteeseen. Sillä ei ole sinänsä oikeudellista
merkitystä, mutta se oli yksi tekijä, jolla pystyttiin
korostamaan sitä, että tämä virallistettu
parisuhde ei ole suoraan avioliittoon rinnastettava.
Tämän sisältöisellä hallituksen
esityksellä, jos se tulee laiksi hyväksytyksi,
Suomi siirtyisi siihen pohjoisen Euroopan, sanoisiko, luterilaiseen vyöhykkeeseen,
jossa hyvin saman tyyppisen lainsäädännön
hyväksyminen on tapahtunut jo aikaisemmin. Paraikaa käsitellään
Saksan liittopäivillä vastaavaa esitystä.
Jo aiemmin sellainen on muissa Pohjoismaissa tullut hyväksytyksi,
samoin Hollannissa, eräissä osavaltiotason lainsäädäntötason
ratkaisuissa muun muassa Espanjassa, osassa Belgiaa jne. Näin
muodostuu tällainen selkeä lainkäytön
alue, jossa tämän kaltainen lainsäädäntö olisi
samojen periaatteiden mukaan laadittu.
Kansalaispalautteessa, jota on hyvin runsaasti tullut kansanedustajille
ja ministeriöön, on kovasti vedottu Raamatun teksteihin.
Itse en aio samaa harrastaa, mutta ainakin sen olen näistä teksteistä havainnut,
että Johanneksen evankeliumin sanoma rakkauden ensisijaisesta
käskystä ja toiveesta kansalaisten elämässä on
päässyt unohtumaan näiltä Raamatun
siteeraajilta. Toivoisin, että tässä keskustelussa
pysytään ehkä kuitenkin näitten
perimmäisten oppien äärellä tarkemmin.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen esitys parisuhdelaiksi
on epäonnistunut ja huonosti valmisteltu.
Eduskunnan lakivaliokunta on vuonna 1997 käsittelyssään
todennut, että samaa sukupuolta olevien parien asemaan
liittyy epäkohtia, joiden korjaamiseen tarvitaan lainsäädäntöä.
Mietinnössä painotetaan, että tällöin
lähtökohtana tulee olla, ettei parisuhdetta rinnasteta
avioliittoon. Tämä ohje on mielestäni
lainvalmistelussa käytännössä sivuutettu.
Hallituksen esityksessä todetaan, että parisuhteen
virallistaminen toisi sen osapuolille eräitä poikkeuksia
lukuunottamatta samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliiton
solmiminen. Tässä onkin koko villakoiran ydin.
Lakiesitys on yhdenlainen troijan puuhevonen, jolla pyritään kohti
lopullista yltiöliberaalien vasemmistopiirien tavoitetta
eli homoliittojen saattamiseen saman arvoisiksi avioliittojen kanssa.
Olemme nyt avaamassa ovea, joka tulee pitää kiinni.
Tässä eduskunnassa on keskusta-oikeistolainen
enemmistö, joka ainakin juhlapuheissaan vakuuttaa kunnioittavansa
kotia, uskontoa ja isänmaata. Nyt on noiden juhlapuheiden
lunastamisen aika. Tästä eduskunnasta täytyy
löytyä ryhtiä hylkäämään
nyt lähetekeskustelussa oleva lakiesitys. (Ed. Jaakonsaari:
Ei, vaan päinvastoin!)
Euroopan parlamentti on vuonna 1994 hyväksynyt päätöslauselman,
jossa se kehottaa komissiota laatimaan luonnoksen homojen ja lesbojen yhtäläisiä oikeuksia
koskevaksi suositukseksi. Parlamentin mukaan suosituksen avulla
tulisi muun muassa pyrkiä poistamaan esteet homo- ja lesboparien
avioliitoilta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä,
että EU-parlamentti tuottaa jonninjoutavia suosituksia
asioista, jotka parhaiten ja perustellusti kuuluvan kunkin jäsenmaan
itsensä päätettäviksi.
Suomessa esiintyy kahden tai useamman ihmisen ystävyyteen,
sukulaisuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon perustuvaa
yhdessä asumista. Tällaisia ovat esimerkiksi naimattomien
sisarusten muodostamat yhteistaloudet. Mikäli halutaan
parantaa toisistaan välittävien ihmisten perintö-
tai muuta oikeudellista asemaa, uskon, että mahdolliset
tämän tyyppiset kohtuuttomuudet voidaan poistaa
voimassa olevia lakeja muuttamalla. (Ed. Elo: Miten se tapahtuu?)
Juuri siksi tämän lakiesityksen yksinomaisena
tarkoituksena on olla juuri ensi askel kohti homo- ja lesboavioliittojen
virallista hyväksymistä.
Arvoisa puhemies! Homolain lobbarit ovat laajasti perustelleet
kantaansa ihmisoikeuksilla. Lain vastustajana en kiistä kenenkään
ihmisoikeuksia. Kansanedustaja Sulo Aittoniemi on joskus värikkäästi
todennut Ilmarin ja Jalmarin vihkimisen juhannusaattona perintöryijyn
päällä olevan sopimatonta. (Ed. Jaakonsaari:
He he he!) Olen hänen kanssaan tästä asiasta
täysin samaa mieltä. (Ed. Elo: Yllättäen!)
Ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen en halua
puuttua, mutta avioliittoinstituution asteittaistakaan avaamista homo-
ja lesbopareille avioliiton kautta en voi hyväksyä.
Sen sijaan olen valmis siihen, että niin homo- ja lesboparien
kuin muittenkin pysyvästi yhdessä asuvien henkilöiden
perintöverotusta ym. epäkohtia ja kohtuuttomuuksia
voitaisiin korjata. Nämä kohtuuttomuudet ja epäkohdat
voidaan kuitenkin lainsäädäntöteitse
hoitaa kyseenalaistamatta avioliiton asemaa, mihin tämä väistämättä johtaa.
Oikeusministeriö asetti 17. päivänä joulukuuta
97 eduskunnan lausuman johdosta työryhmän, jonka
tehtävänä oli selvittää samaa
sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään
liittyvien epäkohtien poistamiseksi tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet
ja koordinoida eri ministeriöiden yhteistyötä asiassa.
Mietinnöstä saatiin 61 lausuntoa. Eri kirkkokuntien
lausunnot ovat sisällöltään
kielteisiä, mutta niitä ei ole lakiesityksessä selvästi
mainittu. Kansankirkkojen näkemyksen puuttuminen lain perusteluista
kertoo omalla tavallaan karua kieltään lain valmistelun
tarkoitushakuisuudesta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että tämän
lain hyväksymisen myötä olemme avaamassa
sellaista ovea, joka pitäisi pitää kiinni.
Hyväksymällä tämän
lain saamme jatkossa varautua esityksiin adoptio-oikeuden ja muiden
avioliittoon kuuluvien oikeuksien ja mahdollisuuksien lisäämisestä tämän
lain jatkeeksi. Tämän tien lopullisena tavoitteena
ja päämääränä on
homo- ja lesboavioliittojen salliminen. Meillä on mahdollisuus
torjua tämä rappion tie, ja toivon, että valiokunnan
enemmistö päätyy esittämään
eduskunnan ensimmäiseen käsittelyyn sen suuntaisen
esityksen.
Puhemies:
Vastauspuheenvuorojen mitta on 1 minuutti.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olin itse myös lakivaliokunnan
jäsen vuonna 96, kun mainittua kirjelmää tehtiin.
Silloin tarkoituksena oli nimenomaan poistaa näitä epäkohtia.
Vaikka valiokunnassa silloin ajateltiin, että ehkä paras
keino ei ole erillinen laki, vaan yhtenä mahdollisuutena on
kaikkien kahdensadan lain muuttaminen, mielestäni kuitenkin
oikeusministeriö on valmistelussaan aika pitkälti
toteuttanut lakivaliokunnan tahtoa ja tuonut epäkohdat
esiin ja yrittänyt saattaa erilaiset ihmiset Suomessa tasavertaiseen
asemaan. En ollenkaan ymmärrä ed. Vistbackan kritiikkiä,
kun hän kerran itse oli tätä kirjelmää laatimassa
ja nyt nämä epäkohdat on lakiesityksessä pitkälti
poistettu.
Margareta Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):
Fru talman! Minun mielestäni lakiesitys on nimenomaan
maltillinen kompromissi. Siinä olen ministeri Koskisen
kanssa aivan samaa mieltä.
Ed. Vistbackan kommenttiin kodista ja uskonnosta haluan todeta,
että koti ja uskonto merkitsevät kyllä minulle
nähtävästi aivan jotakin muuta kuin ed.
Vistbackalle.
Det är nog så att tolkningen av hem och tro
till exempel för mig måste betyda trygghet i parförhållandet,
högaktande av andra och andras livsstil, tolerans och kärlek.
Då är det skäl att komma ihåg
Johannesevangeliets budskap.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lapintielle toteaisin, että hän
muisti väärin. En ollut lakivaliokunnan jäsenenä viime
kaudella, että se väite ei varmasti pitänyt
paikkaansa.
Ed. M. Pietikäiselle toteaisin, että ehkä me
tämän väittelyn tältä osin,
mikä on koti, uskonto ja isänmaa, voimme käydä muualla
neljän seinän sisällä kuin tässä suuressa
salissa.
Päivi Räsänen /skl:
Arvoisa puhemies! Kun hallitus alkoi eduskunnan ponnen pohjalta
selvittää samaa sukupuolta olevien parien oikeudellista
asemaa, lakivaliokunta edellytti, että näitä suhteita
ei tule rinnastaa avioliittoon. Tätä taustaa vasten
on hämmästyttävää,
miten vahva rinnastus nyt käsiteltävässä esityksessä on
avioliittoon. Lakiesitys on rakennettu siihen muotoon, että virallistetussa
homoparisuhteessa eläviä tulisivat koskemaan nyt
voimassa olevat avioliittoa säätelevät
sadat pykälät, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Esityksen ydin on sen 8 §, jossa todetaan, että parisuhteen
virallistamisella on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella,
jollei toisin säädetä. On epärehellistä väittää,
että parisuhteen virallistamisella ei olisi tekemistä avioliiton kanssa
tai että ne eivät rinnastu toisiinsa. Virallistamistoimituksen
arkisuuden on väitetty vähentävän
rinnasteisuutta. Tällainen muotoseikka on paketin sisällön
kannalta lähes merkityksetön. Vaikka laissa ei
edellytetä suullista tahdon ilmaisua, mitään
estettä sen käyttämiselle ei olisi. Tilaisuuteen
voi kutsua vieraita mukaan, ja parit voivat järjestää miten
juhlalliset häät tahansa rekisteröinnin
yhteyteen. Myös sukunimilain puute on helppo kiertää erillisen
hakemuksen kautta.
Avioliiton lainsäädännöllinen
erityisasema on historian saatossa säädetty sen
vuoksi, että yhteiskunta haluaa tukea avioliiton muodostumista ja
pysyvyyttä ennen kaikkea lasten suojaksi. Homosuhteelle
luodaan tässä esityksessä keinotekoisesti
avioliiton status, vaikka sen lähtökohdat ovat
aivan toiset. Homoliittoinstituutio muuttaisi oleellisesti yhteiskuntamme
perhekäsitystä. Esimerkiksi koulujen perhekasvatuksessa
opetettaisiin, että aikuisena voi mennä naimisiin
samaa tai eri sukupuolta olevien kanssa. Julkisuudessa ja arkikielessä puhuttaisiin
homoavioliitoista ja homohäistä, kuten on tapahtunut
muissa Pohjoismaissa. (Ed. Jaakonsaari: Niin kuin te teette!)
Oikeusministeri on myös kertonut olleensa lakia valmisteltaessa
yhteydessä evankelisluterilaisen kirkon edustajiin. Miksi
esityksessä ei kerrota sitä, että kirkon
ja itse asiassa kaikkien kirkkokuntien kannat ovat tälle
esitykselle kielteiset? Miksi kirkolta ei pyydetty virallista lausuntoa
esityksestä?
Arkkipiispa Paarma on hiljattain haastattelussa vahvistanut
kirkon kannan olevan sama kuin reilu vuosi sitten kirkkohallituksen
kielteisessä lausunnossa. Tässä kannanotossa
korostettiin, että yhteistalouksien asemaa säätelevää lainsäädäntöä ei
tule lähteä kehittelemään erityisen
seksuaalisen poikkeavuuden pohjalta. Jos haluttaisiin selkeyttää yhteiselämän
päättymiseen liittyviä ongelmia, lainsäädännön
tulisi koskea myös sisarusten tai ystävysten muodostamia
yhteistalouksia. Näissä tapauksissa yhteisasumisen
perustana ei olisi seksuaalisuhde.
Hallituksen esityksen perusteluista käy kuitenkin ilmi,
että lain tarkoitus on nimenomaan koskea homoseksuaaleja
pareja. Avioliitolle rinnasteisuutta on haluttu korostaa niin, että jopa kielto
avioitua lähisukulaisen kanssa koskee virallistettua parisuhdetta
aivan samoin kuin aviopareja. Esimerkiksi kahden samaa sukupuolta olevan
sisaruksen suhteen virallistaminen on esityksessä kielletty
samoin perustein kuin avioliitossa sukurutsaisten suhteiden estämiseksi.
Avioliittolainsäädännössä on
aina kysymys arvoista. Moraalikäsitystemme vuoksi emme
salli moniavioisuutta tai vaikka lähisukulaisten insestisuhteen
virallistamista. Perusoikeuksissamme kielletään,
aivan oikein, ihmisten syrjiminen seksuaalisen taipumuksen vuoksi,
mutta tämä ei edellytä poikkeavien suhteiden
nostamista avioliiton asemaan. Perustuslaissamme kielletään myös
syrjintä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, mutta sekään
ei edellyttäisi avioliittolainsäädännön
muuttamista esimerkiksi moniavioisuuden sallivaksi, jos jokin uskonnollinen
vähemmistö vaatisi sitä ihmisoikeuksiinsa
vedoten.
On hämmästyttävää,
että esitys on tullut laajasta hallitusrintamasta yksimielisenä.
Ihmettelen erityisesti kokoomuksen ministereiden yksituumaisuutta.
Löytyneekö Euroopasta toista konservatiivipuoluetta,
joka olisi ollut aloitteellisena tuomassa esitystä homoliitoista?
Esitykseen liitetyt ponnet kertovat suorasukaisesti suunnan, johon
ollaan tämän askeleen jälkeen etenemässä.
Tavoitteena on homoliikkeellä ollut homoliiton ja avioliiton
täydellinen identtisyys, ja hallitus näyttää jo
sekä sukunimilaille että homoparien adoptio-oikeudelle
keltaista valoa. Tämä kehitys on väistämätöntä,
ellei nyt käsiteltävää ensimmäistä askelta
jo pysäytetä. Luotan, että eduskunnasta
löytyy enemmän rohkeutta kuin hallituksen ministereiltä pysäyttämään
tämä kehitys.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Evankelis-luterilaista kirkkoa kuultiin juuri
sen takia, että tässä on kyseessä lainsäädäntö,
jolla on hyvin suuret moraaliset ja uskontoon liittyvät
yhteydet. Mitään uutta lausuntokierrosta ei kirkon sen
paremmin kuin muidenkaan keskeisten tahojen suuntaan käynnistetty.
Aikoinaan tästä komitean mietinnöstä oli
hyvin laaja ja perusteellinen lausuntomenettely, ja sen kooste on
myös julkaisuna painettu. Juuri tässä jatkovalmistelussa
haluttiin vähentää niitä ongelmakohtia,
jotka kansankirkko koki siihen aikaisempaan esitykseen sisältyneen.
Näitä pystyttiin sitten jatkovalmistelussa myös
hyvin pitkälle toteuttamaan, ja suhtautuminen kirkon taholta
oli hyvin rakentavaa ja juuri suvaitsevaista, kuten toivottavasti
täälläkin tämän asian
käsittely on. Seksuaalisuhdetta tämä ei
edellytä, mutta sen sijaan parisuhdetta. Ed. Räsäsen
viittaama sisarusten välinen suhde on sukulaisuussuhde,
ja se on taas muuta kuin parisuhde. Parisuhde voi olla puhtaasti
henkisellä tasolla, eikä tosiaan lähdetä tutkimaan,
onko homoseksuaalista suhdetta parikumppanien välillä.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen puheenvuoro vaikutti
painavalta, mutta se oli yllättävän heikko
rakenteeltaan, koska hän totesi jotain sellaista hallituksen
esityksestä, jota siinä ei ollut. Ed. Räsänen
totesi, että tämä lakiesitys tulee johtamaan siihen,
että samaa sukupuolta olevat voisivat mennä naimisiin.
Todellisuudessa, kuten ministeri Koskinen täällä jo
moneen kertaan totesi, tässä ei parisuhteen virallistamista
rinnasteta avioliittoon, ja useissa kohdissa tuli esille muun muassa
sukunimilain ja adoptio-oikeuden osalta selkeitä eroja
verrattuna avioliittoon.
Ed. Räsänen on aikaisemmissa puheenvuoroissa
tuonut hyvin vahvasti esille tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden näkökulmat,
ja soisin, että hän myöskin tässä suhteessa
voisi nähdä näiden arvojen keskeisyyden.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Helsingin Sanomissa oli eri uskontokuntien
edustajien kannanottoja sunnuntaina tähän kyseessä olevaan
ehdotukseen, ja siellä ei kyllä kovinkaan vaarallisena
nähty perheinstituution kannalta tätä lakiesitystä.
Päinvastoin perheinstituutiota nähtiin uhkaavan
monet muut vaarat tänä päivänä kuin
tämän tyyppinen lakiehdotus.
Täällä puhutaan kovin paljon tasa-arvosta,
oikeudenmukaisuudesta. Ihmiset ovat hyvin voimakkaasti näiden
asioiden kannalla, ja oikein on, mutta sen pitää olla
ehdotonta ja aina tapahtuvaa. Ei voi olla niin, että on
ihmisoikeuksien kannalla vahvasti joissakin asioissa mutta joidenkin asioiden
osalta ihmisoikeudet ja tasavertaisuuteen pyrkimisen unohtaa. Se
on muistettava minusta niidenkin osalta, jotka täällä kriittisesti
tähän suhtautuvat. (Puhemies koputtaa)
En ole erityisen — kun tähän uskontoulottuvuuteen
herkästi viitataan — uskonnollinen ihminen, mutta
lähden kyllä siitä, (Puhemies koputtaa)
että Korkeimman edessä kaikki ovat kyllä samanarvoisia
ja se on myös syytä pitää mielessä.
Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsäsen puheenvuorossa
minun korviini särähti erityisesti se kohta, jossa
tätä lakiesitystä rinnastettiin insestiin.
Tässä lakiesityksessä, ed. Räsänen,
on kysymys kahden täysivaltaisen, täysi-ikäisen
ihmisen valinnasta ja siitä, että heille tämän
hallituksen esityksen mukaan suodaan mahdollisuus rekisteröidä suhteensa,
parisuhteensa, kutsuttiin sitä millä nimellä hyvänsä.
Kysymys on siitä, että nämä ihmiset
ovat sitoutuneet toisiinsa ja haluavat sen myös julkisesti
tuoda esiin. Siitä on kysymys, hyväksymmekö nämä ihmiset
avoimesti keskuuteemme vai haluammeko edelleen, että he joutuvat
piilottamaan olennaisen osan elämästään
ja ihmisyydestään.
Ed. Räsänen, te olette ollut huolissanne siitä, että parisuhteessa
ihmisillä vallitsee irrallisia suhteita (Puhemies koputtaa)
ja elämä on pirstaleista. Eikö tämä esitys
juuri nimenomaan vakiinnuta elämää ja
tuo näille ihmisille myös mahdollisuuden (Puhemies
koputtaa) elää tavanomaista elämää,
jota he haluavat?
Puhemies:
Muistutan vielä siitä minuutista, jotta saamme
tehokkaita vastauspuheenvuoroja, ja niitähän toki
voi pyytää useassa välissä.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Oli odotettavissa, kun tämä laki
tulee eduskuntaan, että me kansanedustajat ja myöskin
ministerit saamme kirjetulvaa niin sähköpostitse kuin
tavallista postia käyttäen, ja oli myöskin odotettavissa
se tunnekuohu tämän asian ympärillä.
Mutta henkilökohtaisesti minun on vaikea ymmärtää sitä,
että suomalaiset ovat niin kamalan kiinnostuneita siitä,
mitä kaksi täysivaltaista ihmistä tekevät
keskenään. Mielestäni tämän
laatuisen suhteen tuomitseminen tuntuu vähän oudolta;
jotenkin on vaikea ymmärtää, miksi meidän
muitten pitää puuttua siihen asiaan, mitä kaksi
ihmistä keskenään tekevät. Päinvastoin mielestäni
tämä on oikea lakiehdotus. Se turvaa parisuhteen
oikeudellisen aseman, ja kun ed. Räsänen täällä ihmetteli
sitä, että hallitus oli yksimielinen tässä esityksessä,
niin sanoisin, että Suomen hallitus tässä esityksessä kyllä kulkee eurooppalaista
tietä. Tämä on se kehitys, joka on Euroopassa
ollut yleinen, ja voidaan sanoa, (Puhemies koputtaa) että Pohjoismaista,
puhemies, me olemme jo useita vuosia jäljessä.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Edellisiin puheenvuoroihin liittyen kaksi kysymystä.
Ensimmäinen on: Katsooko ed. Räsänen
nyt, että Islannissa, Tanskassa tai Ruotsissa koulukasvatus
on muuttunut jotenkin dramaattisesti negatiiviseen suuntaan, kun
siellä tämä on jo aivan toimivaa ja hyvää lainsäädäntöä?
Elikkä ovatko Pohjoismaat jotenkin nyt täysin
väärillä raiteilla? En näe tässä nyt mitään
ongelmaa.
Toinen kysymys: Olisiko ed. Räsäsen mielestä pitänyt
kieltää laissa se, että saa järjestää sukujuhlat,
joissa kaksi ihmistä avoimesti kertoo rakastavansa toinen
toistaan? En voi ymmärtää, että tässä maailmassa
olisi liikaa rakkautta ja avoimuutta rakkauden suhteen; sitä on
päinvastoin aivan liian vähän.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsänen väitti puheenvuorossaan,
että samaa sukupuolta olevat parisuhteet olisivat jollakin
tavalla keinotekoisemmalla pohjalla kuin heterosuhteet tai avioliitto,
että arvopohja siellä taustalla olisi jollakin
tavalla heikompi. En voi ymmärtää, miten
tällainen väite voidaan täällä esittää.
Mitä keinotekoista voi olla siinä, että kaksi
ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa sitoutua toisiinsa,
vaikka sitten julkisesti? Minusta tällainen puhe on hyvin
kummallista, ja en ymmärrä, miksi tässä salissa
kyettäisiin määrittelemään,
millaista rakkautta ja millaista välittämistä me
sallimme tässä maassa.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata ed. Räsäselle,
kun hän sanoi, että Kirkkohallitus on antanut
kielteisen kannan. Hain monisteen, jossa on nimenomaan suora lainaus
tästä tekstistä: "Kirkkohallitus katsoo,
että erilaisissa yhteistalouksissa asuvien oikeudellista
ja taloudellista asemaa tulee kehittää. Ratkaisuja
voitaisiin etsiä mallin pohjalta, jossa pysyväisluontoisesti
yhteistaloudessa asuvat voivat rekisteröidä kumppanuutensa.
Asuinkumppanuuden rekisteröintimallin tulee olla neutraali
siten, että se ei ole sidottu seksuaaliseen suuntautuneisuuteen,
ja sen tulee selvästi poiketa avioliitosta." Tämä lakiesitys
on sen mallin mukainen.
Päivi Räsänen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Koskiselle ja ed. Ojansuulle totean
tästä kirkon kannanotosta, että kirkon
pääasiallinen kritiikki oli nimenomaan siinä,
että se esitys, joka heille esitettiin, lähti liikkeelle
homoseksuaalisen käyttäytymisen ja poikkeavuuden
pohjalta. Kirkko esitti nimenomaan neutraalia mallia, että jos
haluttaisiin selkeyttää yhteiselämän
päättymiseen liittyviä ongelmia, niin
lainsäädännön tulisi koskea
myös esimerkiksi sisarusten välisiä suhteita,
joita se ei tässä mallissa koske, tai muiden ystävyksien
välisiä suhteita, jos he asuvat samassa taloudessa. Eli
tässä on aivan eri lähtökohta
kuin tässä kirkon esityksessä.
Ed. Haataiselle haluan todeta, että en rinnastanut
todellakaan insestiin tätä esitystä enkä näitä suhteita,
vaan totesin sen, että meidän avioliittolainsäädäntömme
perustana on ollut se, että kahden täysi-ikäisen
lähisukulaisen insestisuhdetta ei haluta hyväksyä samoin
kuin ei myöskään moniavioisuutta. (Ed.
Haatainen: Mitä tekemistä sillä on tämän
kanssa?) — Niillä on se tekeminen, että avioliittolainsäädännössä on
aina kysymys arvoista ja valinnoista, arvovalinnoista. Mielestäni
sen vuoksi (Puhemies koputtaa) on oikeutettua myös lähteä siitä liikkeelle,
että miehen ja naisen välinen suhde on se, jonka
pohjalle avioliittolainsäädäntö ja
perhelainsäädäntö rakentuvat.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Jo kolmannen kerran nousen tässä samassa
asiassa puhumaan. Ei ole mennyt perille puheeni vieläkään.
Eli vielä kolmannen kerran tämä lainsäädäntö on
tuotu tänne eduskuntaan. Tähän saakka
on aina voitu estää. Aina on löytynyt
selkäranka kansanedustajilta lakivaliokunnassa tai täällä istuntosalissa.
Näitä lakialoitteita näin ollen ei ole
hyväksytty. Entinen ministeri esti lainsäädännön.
Sitten oli myöskin välissä muita ministereitä,
jotka estivät lainsäädännön tuomisen.
Haluan pöytäkirjoihin muutamia asioita tuoda omalta
kannaltani esille. Haluan sanoa, että täällä puhutaan
paljon, että pitää olla suvaitsevainen,
mutta pitää myöskin muistaa, että meitä on erilaisia
ihmisiä olemassa. Myöskin kristittyjä kohtaan
on oltava suvaitsevainen.
Totean ensiksi, että tämä parisuhdelakiesitys valitettavasti
on hataralla pohjalla. Perustelen sitä omalta puoleltani.
Raamattu ja nimenomaan Uusi testamentti korostaa perhettä Jumalan
säätämyksenä ja yhteiskunnan
peruspilarina. Useissa Raamatun kohdissa, joita en aio luetella,
koska tämä ei ole mikään kirkko,
siksi en luettele niitä, on todettu perheen runkoon mies
ja vaimo, eri sukupuolet, he saavat lapsia ja kasvattavat heidät.
Näin lapsille muodostuu jo syntymä- ja kasvukodista
perheen malli, johon kuuluu isä ja äiti. Jotta
yhteiskunnan peruspilari voi säilyä, tämän mallin
siirtäminen sukupolvesta toiseen on tärkeää.
Siksi Uusi testamentti tuomitsee paitsi uskonnolliselta pohjalta
myös yhteiskunnalliselta kannalta muut sukupuolisuhteet.
Teksti ei puhu kaikista asioista, mutta kuitenkin siellä on
todettu homo- ja lesbosuhteista aika tiukasti. Näissä kohdissa
asiaa käsitellään nimenomaan yhteiskunnan
kannalta: Timoteus- ja Pietarin kirjeet.
Homo- ja lesbosuhteet ovat Raamatun kannalta luonnottomia, näin
myös luomakunnan yleisen lainalaisuuden kannalta. On selvää,
että jos ihminen ei usko Jumalaan eikä Raamattuun,
Jumalan sanaan, hän ei halua alistua Raamatun normeihin
eikä häntä voida siihen pakottaa, koska meillä Suomessa
on uskonnonvapaus. Kuitenkin Uuden testamentin eettiset ja perhettä koskettavat
ohjeet ovat historian kulussa osoittautuneet kestäviksi.
Niitä on syytä kunnioittaa lainsäädännössä,
koska tähänkin asti lakimme ovat perustuneet Raamatun
perusperiaatteisiin. Tältä säädännölliseltä pohjalta
siirtyminen osoittautuu ennen pitkää tuhoisaksi,
jos me muutamme nyt, että lähdemme tekemään
parisuhdelakiesitystä.
Jokaisella on tietysti oikeus valita elämäntapansa,
mutta ei ole syytä lainsäädännöllä vahvistaa
tällaista luonnotonta elämäntapaa. Suhteiden virallistaminen
olisi yhteiskunnan kannanotto luonnottoman elämäntavan
puolesta ja olisi erityisesti lasten kannalta tuhoisaa. Tutkimuksissa on
vedottu moniin asioihin ja on todettu, että homoseksuaalisuus
olisi perimä, jolle ihminen ei voi mitään,
mutta tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa,
koska ei ole saatu virallisia vastauksia tämän
suuntaisista väittämistä.
Heikkous homouteen minun mielestäni ei voi periytyä,
mutta homous elämäntapana on valinta. Siis ihminen
tekee valintoja. Hän tekee itse ne valintansa. On valitettavaa,
jos näitä valintoja tehdään
näin. Perimähäiriö pahennetaan
joko itsensä tai toisten toimesta häiriökäyttäytymiseksi.
Nyt, jos yhteiskunta laillistaa tällaisen häiriökäyttäytymisen,
tällä linjalla ei löydy peräseinää,
vaan monet muutkin häiriökäyttäytyjät
voivat vaatia elämäntapansa laillistamista. Silloin kun
ihmisen seksuaalinen suuntautumistasapaino on järkkynyt,
hän tarvitsee tukea ja ymmärrystä, mutta
tätä tukea ei anneta laillistamalla häiriötila.
Sen sijaan minuuden eheytyminen on auttanut monta homoseksuaalia
normaaliin perhe-elämään. Näin
lapset ovat saaneet vanhemmat, mitkä he tarvitsevatkin.
Lapsi tarvitsee nimenomaan eri sukupuolta olevien sekä isän
että äidin mallin eikä vain toista.
Arvoisa puhemies! Minä vetoan maltillisesti tässä,
että Suomen kansanedustajat eivät tässä asiassa
mene niitten eurooppalaisten maiden mukana, jotka ovat omalta osuudeltaan
vieneet siunauksen maaltansa. Minä sanoudun irti tästä lainsäädännöstä julkisesti
tällä paikalla. En tule hyväksymään
tätä rekisterilainsäädäntöä enkä halua,
että minun kauttani meidän maaltamme menee siunaus.
Sen johdosta halusin tuoda esille nämä kannanotot.
En halua täällä esiintyä minään
moralisoijana enkä esiintyä muutenkaan ketään
tuomitsevana, koska minä en ole tuomitsija. Jumala tuomitsee
ihmisen. Jumala tuomitsee jokaisen tekojensa mukaan.
Arvoisa puhemies! Toivon, että järki ja sydän voittavat
tämän lakiesityksen, että tätä ei
hyväksytä.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tykkyläinen sanoi, että homoseksuaalisuus
olisi valinta. Meillähän ei ole tarkkaa tietoa
siitä, miksi joku on homoseksuaali. On esitetty perimää,
geeniperimää, tai kasvatusta, mutta varmaa tietoa
meillä ei tästä ole. On aivan sama, että kysyisimme,
miksi jollakulla on viisi sormea. Jos joku tuntee näin,
hän tuntee näin.
Mielestäni tuo esitys on varsin kannatettava juuri
siitä syystä, että eihän tämä rekisteröinti
ole kirkon kanssa sidoksissa. Päinvastoin se on kannatettava
siitäkin syystä, että tämä kaksinaismoralismi
tässä yhteiskunnassa loppuisi.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Erityisesti pyysin vastauspuheenvuoron
sillä perusteella, että olemme kuulleet nyt kaksi
oikein parasta puheenvuoroa, mitä asian sisällön
ja suvaitsevaisuuden suhteen on olemassa. Olen vakuuttavan varma
siitä, että ne molemmat pitävät
sisällöltänsä sen mielialan, sen
tunteen ja sen suvaitsevaisuuden, mikä Suomen kansan ehdottomalla
enemmistöllä tässä asiassa on
olemassa. En aseta niitten edustajien mielialaa ja ajatusmaailmaa
kyseenalaiseksi, jotka kovasti ovat hyökänneet
ja hyökkäävät näitä puheenvuoroja
vastaan, vaan haluan tuoda sen erinomaisuuden ja hyvän
näköalan, joka näissä molemmissa
on olemassa. Toivottavasti se sikiää tässä eduskuntasalissakin
niin, että tästä syntyy sen tyyppinen
päätös kuin näissä puheenvuoroissa
on toivottu.
Kirsi Piha /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En halua väheksyä kenenkään uskontoa
enkä Raamattuakaan, mutta täytyy huomauttaa, että jos
me Raamattua kirjaimellisesti tulkitsisimme, muun muassa naispappeus
ei olisi mahdollista. Uskon, että tässä salissa
olemme sitä mieltä, että se ei olisi
Suomelle kunniaksi.
Usein keskustelussa tulee, kuten ed. Tykkyläiselläkin
tuli, lasten näkökulma esille. Nyt täytyisi
siinä muistaa, että nämä parit
ovat jo olemassa ja näillä pareilla on jo lapsia,
jotka elävät näissä perheissä.
Nämä lapset joutuvat usein kiusaamisen ja syrjimisen
kohteiksi. Silloin juuri voi sanoa, että erityisesti näiden
lasten näkökulmasta se, että yhteiskunta
hyväksyy samaa sukupuolta olevan perheen mallin, on ensiarvoisen
tärkeää. Toivon, ettette puhuisi lasten
suulla silloin, kun kyseessä ovat omat ahdasmieliset asenteet.
Vielä Suomen kansasta haluan sanoa, että kaksi
kolmasosaa viimeisen tutkimuksen mukaan hyväksyy nämä liitot
ja jokaisen puolueen kannattajista yli puolet.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Piha otti jo esille sen, minkä halusin
sanoa ed. S. Lahtelalle: Suomen kansa hyväksyy nämä liitot.
En itse edes kuulu kirkkoon, mutta tuntuu, että ymmärrän
Raamattua ja sen sanoman perusvirettä paremmin kuin monet
kristityt. Kysymys siellä kai on nimenomaan rakkaudesta
ja suvaitsevaisuudesta, ja ihmisten suhde Jumalaan on heidän
oma asiansa. Silloin ei pitäisi puuttua siihen, miten muiden
ihmisten suhteita rekisteröidään yhteiskunnassa. Sillä ei
pitäisi olla sen kanssa tekemistä.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Salissa on keskusteltu viime vuoden
aikana monta kertaa suvaitsevaisuudesta. Minusta tuntuu, että tässä on jossakin
tapauksessa osalla eduskunnastakin hiukan pallo hukassa. Me olemme
puhuneet ulkomaalaislain yhteydessä siitä, että kun
romaneja tulee maalta, mereltä ja ilmasta tähän
valtakuntaan, meidän pitäisi ottaa kaikki vastaan
ja elättää heidät tässä valtakunnassa.
Meidän rahkeemme eivät siihen riitä.
Me olemme keskustelleet siviilipalvelusmiesten asemasta. Meidän
on valitettavasti pidettävä tämän
valtakunnan turvallisuudesta huolta.
Nyt puhutaan edelleen suvaitsevaisuudesta. Homot eivät
tee keskenään lapsia. Lesbot eivät tee
keskenään lapsia. Meiltä loppuvat suomalaiset
tästä valtakunnasta tällä vauhdilla,
jos tähän suuntaan mennään.
(Naurua) Nyt ollaan jo huolissaan työvoimapulasta tänä päivänä.
Pitäisi kai näitä romaneja sitten tuoda
tekemään töitä, mutta he eivät
halua tehdä töitä.
Varmaan palaan tähän asiaan sitten jatkossa, mutta
suvaitsevaisuuskeskustelu on tässä salissa monta
kertaa herättänyt minussa jo aika ihmeellisiä tuntemuksia
siitä, mitä kaikkea voidaan suvaitsevaisuuden
varjolla olla valmiita tekemään. Tämä on
yksi hyvä esimerkki siitä, (Puhemies koputtaa)
jolloin romutetaan kaikki vanhat hyvät periaatteet.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihan äskeisestä puheenvuorosta
tuli vain mieleen mielenkiintoinen kysymys, kun itse elän
heterosuhteessa ja olen ollut naimisissa kolme vuotta eikä minulla
ole lapsia: Onko nyt ed. Mäki-Hakolan mukaan oma liittoni jollakin
tavalla epäpyhä tai epätoivottava?
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin jättänyt sanomatta
sen, että olen saanut mahdollisuuden auttaa sellaisia ihmisiä,
jotka ovat homoja. Heistä ovat jotkut päässeet
pois tästä niin sanotusta häiriötilasta.
Minulla on jonkinlaista kokemusta tässä asiassa.
Sitten sanoisin myöskin, että en ole tunnettu ahdasmielisenä kristittynä.
Olen tunnettu aika suvaitsevaisena kristittynä, mutta omat
kannat minulla on oikeus täällä sanoa.
Mitä tulee ed. Karpelan puheenvuoroon, totean, että meillä on
varmasti erilaiset moraalikäsitykset keskenämme.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Kuten täällä on
todettu, Suomi on viimeisenä Pohjoismaana monien vaiheiden
ja useiden vuosien jälkeen saamassa lain kahden samaa sukupuolta olevan
henkilön parisuhteen virallistamisesta. Vuonna 93 tein
ensimmäisen lakialoitteen.
Vaikka hallituksen lakiesityksessä nyt onkin eräitä puutteita,
joista pahin on lasten aseman jättäminen huomiotta,
pidän kuitenkin hyvin tärkeänä,
että olemme vihdoin tämän hallituksen esityksen
tänne saaneet. Laki on monella tapaa merkittävä.
Ensinnäkin hyväksymällä lain
eduskunta osoittaa kunnioittavansa lesbojen ja homojen ihmisoikeuksia
ja hyväksyvänsä heidät oikeuksiltaan
tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Toiseksi
laki antaa kahdelle naiselle tai kahdelle miehelle mahdollisuuden
saada parisuhteensa virallistamisella osakseen sitä suojaa,
jota muille parisuhteille annetaan, ja myös ottaa vastaan
parisuhteeseen liittyviä velvollisuuksia. Kyse on siis
oikeuksista ja velvollisuuksista. Kyse ei ole siis vain ja ensisijaisesti
taloudellisesta yhteenkuuluvuudesta. Rakkaudelle ja huolenpidolle
rakentuvalla suhteella on ihmiselle paljon suurempi merkitys. Kolmanneksi
haluaisin vielä todeta, että laki helpottaa monin
tavoin arkipäivän asioiden hoitamista jo yksin
sen vuoksi, että se tekee parisuhteensa virallistaneista
osapuolista toistensa lähimpiä omaisia.
Asiaa on siis tarkasteltava siitä näkökulmasta, että kysymys
on yhteiskunnallisesta ja maallisesta, oikeudellisesta järjestelystä.
Se ei siis ulotu kirkkojen toimialueelle eikä edellytä niiltä mitään.
Kirkot itse ratkaisevat, miten ne ottavat huomioon jäseniään
esimerkiksi kirkon suhteissa. Haluaisin todeta, että kenelläkään
täällä ei ole oikeus esiintyä yksinomaan
kirkon tulkkina tai kirkon edustajana. Kirkon piirissä on
lukuisasti eri tavalla asiasta ajattelevia, ja haluaisin vain ed. Räsäsellekin
todeta, että olisi teidänkin hyvä tutustua
Yhteys-ryhmään, joka on lähestynyt meitä kansanedustajia.
Täällä on nimekkäitä henkilöitä,
vararehtori Raija Sollamo, Martti Lindqvist, Mikko Juva ja monia
muita, jotka haluavat tuoda esille selkeästi sen, että kirkon
piirissä on erilaisia näkemyksiä.
Haluan myöskin todeta sen, että esimerkiksi Ruotsin
kirkossa on jo hyväksytty sellainen kaava, jossa pari voi
saada erillisen siunauksen. Kirkko on siis hyväksynyt tämän.
Tähän meillä kirkko ei ole vielä valitettavasti
valmis.
Ehkä tässä keskustelussa on taas
syytä korostaa sitä, ettei laki ota keneltäkään
mitään pois eikä pakota ketään
mihinkään. Se ei velvoita parisuhteessa eläviä naisia
tai miehiä virallistamaan suhdettaan. Heteroita se ei estä perustamasta
perhettä ja solmimasta avioliittoa tai olemasta solmimatta
niitä. Tanskassa vastaava laki on ollut voimassa pian 12
vuotta, eikä Tanskassa sen paremmin kuin Norjassa tai Ruotsissakaan ole
koitunut perheinstituution tuhoa eikä muutakaan yhteiskuntamoraalin
rappeutumista parisuhdelain takia. Ne, jotka maalailevat kauhukuvia,
voisivat miettiä myöskin perheiden tilannetta
heteroperheissä eikä vain tuoda esille ongelmia
mahdollisen lain ja samaa sukupuolta olevien perheiden osalta.
Haluan todeta myöskin sen, että havaitsin
piispa Ilkka Kantolan sanoneen viime sunnuntain Helsingin Sanomissa,
että "pienen vähemmistön asemaa parantavaa
lakimuutosta ei tarvitse nähdä merkittävänä uhkana
perinteiselle parisuhteelle ja perheelle". Hänen mukaansa
"varsinainen syy avioliittojen ja perheiden särkymiseen
löytyy työelämän ja yksilön
itsensä toteuttamisen vaatimuksista". Minua loukkaakin
varsin syvästi se tapa, jolla eräät täälläkin
ja muualla itseään kristillisiksi kutsuvat yhteisöt
ja yksityiset henkilöt pyrkivät leimaamaan lesbot
ja homot persoonallisuudeltaan häiriintyneiksi, kasvattajina
kyseenalaisiksi ja kaiken kaikkiaan ihmisinä meitä muita
syntisemmiksi ja kelvottomammiksi.
Itse tunnen monia lesboja ja homoja, myös lapsiperheitä,
enkä voi tunnistaa heissä niitä leimoja,
joita saamissamme viesteissä lesboihin ja homoihin lyödään.
Useimmat heistä ovat ihmisinä vahvoja, ja heidän
täytyykin olla aika vahvoja, että he kestävät
tällaisen. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä vahvoja.
Leimaajat ottavat itselleen vastuun, jota he eivät kykene
kantamaan, jos ja kun joku murtuu heidän leimakirveittensä iskusta.
Nimimerkki Työmies kirjoitti Savon Sanomien yleisönosastossa
kolmisen viikkoa sitten: "Homojen kivittäjien tarkoituksena
on vahingoittaa toista. Jokainen kivi osuu tuntevaan, arvokkaaseen,
elävään ihmiseen ja loukkaa syvästi." Voi
vain kuvitella, miltä lesboäidin tai homoäidin
lapsista tuntuu, kun hänen vanhempansa leimataan kelvottomaksi
ihmiseksi, tai homoseksuaalisen lapsen vanhemmasta, kun hänen
lapsensa joutuu julkisuudessa kaltoin kohdelluksi.
Sivistyneessä yhteiskunnassa meidän tulee oppia
kunnioittamaan toista ihmistä sellaisena kuin hän
on, hyväksymään hänet ihmisenä.
Samoin meidän tulee hyväksyä se tosiasia,
että yhteiskunnassa on erilaisia kulttuureita ja elämäntapoja,
joilla on olemassaolon oikeus. Edellytyksenä tietysti on,
että kukaan ei omalla toiminnallaan tai elämäntavallaan
vahingoita tai alista toista eikä riko niitä lakeja
tai säännöksiä, jotka muodostavat
puitteet yhteiskunnan toimivuudelle. Meillä ei ole oikeutta
julistaa toista rikkinäiseksi ja eheytymistä vaativaksi
ja ryhtyä ulkopuolelta peukaloimaan toisten elämää.
Toivon, että lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä voidaan
vielä pohtia muun muassa nimikysymystä. Nythän
meillä on paradoksaalinen tilanne: Avioliitossa voi valita
ja säilyttää oman nimensä, mutta
parisuhteen virallistamisen jälkeen näin ei voitaisi
tehdä.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään
laaja keskustelu jälleen kerran tästä asiasta.
Toivon, että tämä eduskunta kykenee arvokkaasti
ja asiallisesti käymään tätä keskustelua.
Edelliseltä kaudelta täytyy sanoa, että muistot
eivät ole kovin hyviä. Siitä huolimatta,
että meillä on erilaisia näkemyksiä,
voimme säilyttää asiallisuuden.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Oli hyvä, että ed.
Ojala ansiokkaassa puheenvuorossaan otti esille nimikysymyksen.
Olen erityisesti huolestunut, että monet aviovaimot eivät
suostu ottamaan avioliittoon mennessään miehen
sukunimeä.
Mutta puheenvuoron pyysin tässä asiassa sen takia,
että ed. Ojala puheenvuorossaan viittasi syvästi
asiaan, että lakiesityksessä olisi kysymys jollakin
lailla ihmisoikeuskysymyksistä. Käsittääkseni
ihmisoikeuskysymykset eivät liity mitenkään
tähän lakiin, eikä tietääkseni
kukaan lakiesityksen vastustajista ole asettanut kyseessä olevien
henkilöiden ihmisoikeuksia kyseenalaisiksi. Siinä mielessä olen
joko kuullut väärin tai on sanottu väärin
tai olen ymmärtänyt koko asian täysin
väärin.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää ed.
Ojalaa erittäin asiallisesta ja hyvästä puheenvuorosta.
Mielestäni hyväksymällä esityksen
sanomme vain ääneen sen, mikä on ollut
olemassa ja tulee aina olemaan.
Mitä tulee ed. Tykkyläisen moraalikäsityksiin,
hänen puheenvuoronsa kuultuani toivon todella, että suvaitsevaisuutemme
ja moraalikäsityksemme on erilainen.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Meidän on syytä kunnioittaa
toistemme mielipiteitä, koska tässä ne
joka tapauksessa jakaantuvat ja on turha ketään
syytellä. Kyse on asiasta.
Ed. Ojalan perustelujen logiikka jollakin tavalla järkkyy
siinä mielessä, kun hän puhui lapsista.
En nimittäin usko, että jos on homo- tai lesboavioliitto,
siinä pystyy syntymään lapsia. Sen takia
ainakin ihan puhdasoppisesti ei tämmöinen voi
olla mahdollista.
Kaiken kaikkiaan kyse on yhteiskunnan arvopohjasta. Lainsäädäntömme
on rakentunut perinteiselle perhekäsitykselle. Valitettavasti
se perhekäsitys on horjunut jossakin. Siellä voidaan pahoin,
niin kuin on todettu. Mutta näen, jotta missään
tapauksessa samoja säännöksiä,
mitkä on perinteisesti perhettä suojaamaan ja
mitä kaikkea, perintösuhteita ja näitä,
luomaankin järjestetty, ei pidä ulottaa toisen
tyyppiseen perhekäsitykseen.
Päivi Räsänen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olen varsin tietoinen minäkin
Yhteys-liikkeen toiminnasta kirkon sisällä, mutta
korostan sitä, että se ei kylläkään edusta
kirkon kantaa. Lähes 90 prosenttia suomalaisista kuuluu
kirkkoon tai eri kirkkoihin, joten kyllä kirkon sisältä löytyy
monenlaisia näkemyksiä. Kirkon virallinen kanta
ilmenee siitä lausunnosta, jonka Kirkkohallitus antoi reilu
vuosi sitten, ja se oli selkeän kielteinen tämän
tyyppiselle esitykselle.
Haluan vielä selventää sen, että ymmärtääkseni
täällä ei kukaan ole pyrkinyt puuttumaan
ihmisten yksityiselämään tai siihen,
mitä he tekevät keskenään. Kun
puhutaan avioliitosta tai kun puhutaan virallistetusta parisuhteesta,
silloin on kysymys julkisesta instituutiosta, johon meillä on
sekä oikeus että velvollisuus puuttua ja siitä keskustella.
Ismo Seivästö /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En tunnista itseäni enkä monta
muutakaan tähän lakiesitykseen kriittisesti suhtautuvaa
siitä väitteestä, että olisimme
kieltämässä näiden ihmisten
ihmisoikeudet ja ihmisarvon. En itse ainakaan edusta tällaista
kantaa enkä usko, että kukaan tässä salissa.
Sen sijaan ed. Ojalan puheenvuorossa oli pieni ristiriita siinä,
että hän sanoi, että tämän
lain hyväksyminen ei vaikuta mitenkään
kirkon elämään. Hetken kuluttua hän
kuitenkin viittasi siihen, mitä Ruotsissa on tapahtunut,
että on tehty tietynlainen kaava juuri näitä ihmisiä varten.
Jos tämä hyväksytään,
Suomessakin tämä tulee vaikuttamaan kirkon elämään.
Kirsi Piha /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela oli hyvin huolestunut nimiasiasta.
Minäkin olen hyvin huolestunut siitä, että nuoret
miehet usein avioliittoon mennessään eivät
suostu ottamaan aviovaimonsa nimeä. (Naurua)
Sen sijaan ed. Esa Lahtela ihmetteli ed. Ojalan logiikkaa. Nythän
kysymys on niistä lapsista, jotka näillä pareilla
on jo, esimerkiksi edellisistä liitoista syntyneitä lapsia,
jotka elävät näiden parien keskuudessa.
Hyvä Esa Lahtela, niinkin hunningolla yhteiskuntamme on,
että lapsia voi syntyä jopa liiton ulkopuolellakin.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä on nyt syytä, että edustajat
Seivästö ja Seppo Lahtela paneutuvat jonkun ihmisoikeusjuristinkin
kanssa näihin asioihin hieman tarkemmin, jos teidän
on vaikeaa ymmärtää tätä ihmisoikeusnäkökulmaa.
Jos te ette ole oppineet sitä vielä ymmärtämään,
minä en varmasti tämän minuutin aikana
sitä teille ehdi tuoda esille.
Haluaisin kuitenkin nyt todeta, että pahinta minusta
juuri on, että tässä hyvin voimakkaasti halutaan
seksuaalisuus tuoda esille. Avioliittoon mentäessä ei
kukaan vaadi mitään takeita tai selvitystä siitä,
onko seksuaalista kanssakäymistä vai ei. Mutta
erityisesti nyt nimenomaan kristillisistä piireistä,
jotka vastustavat tätä lakiesitystä, koko
ajan luodaan seksuaalisuuteen liittyviä mielikuvia hyvin
vahvasti. (Välihuuto) Mutta tässähän
asetetaan eriarvoiseen asemaan ihmisiä. Se on ihmisoikeuskysymys.
Jollakin tavalla leimataan nimenomaan homoja ja lesboja toisen luokan
ihmisiksi, vähempiarvoisiksi ihmisiksi. Sitähän
te teette.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Seppo Lahtelalle:
Kuten ed. Outi Ojalakin jo viittasi, sekä kansalaisten
yhdenvertaisuus että oikeus välttyä syrjinnältä ovat
sekä kotoisia perusoikeuksia perustuslain mukaan että kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten mukaan kaikille kuuluvia ja taattavia oikeuksia.
Sisäisen adoption kysymys on todella hankala. Siinä ovat
tavallaan vastakkain biologinen vanhemmuus ja sosiaalinen vanhemmuus.
Laajemmin hyväksyttävää yhteiskunnassa
on se, että tällainen peruslainsäädäntö kirjoitetaan
biologisen vanhemmuuden perusteella. Tässä vaiheessa ei
ole ollut edellytyksiä lähteä laventamaan
suoraa vanhemmuutta samaa sukupuolta oleviin pareihin.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Olin ilahtunut, kun valtiopäivien
avajaiskeskustelussa sekä tasavallan presidentti Tarja
Halonen että te, arvoisa puhemies, nostitte tämän
parilain yhdeksi näiden valtiopäivien tärkeimmistä asioista.
Tiedämme, kuinka monin eri tavoin perhesuhde vaikuttaa
lainsäädännön kautta yksilöiden oikeuksiin
ja velvollisuuksiin. Verotus, eläkkeet ja perinnönjako
ovat kaikki jollain tavoin riippuvaisia siitä, millaisessa
perhesuhteessa ihmiset elävät. Keskellä arkista
elämää kohtaamme myös yllättävän
tärkeän lähiomaisen käsitteen.
Tästä riippuu muun muassa se, minkälaisia
tietoja sairaala antaa tapaturman tai sairauden sattuessa.
Samaa sukupuolta oleva elämänkumppani ei nykyään
voi saada samaa oikeudellista suojaa, jonka heteroparit saavat solmittuaan
avioliiton. Tämän valinnanmahdollisuuden kieltäminen
homo- ja lesbopareilta on ihmisarvon ja perustuslain hengen vastainen,
ja se on tässä ongelman ydin. Kansalaisten yhdenvertaisuuden
näkökulmasta ei ole asiallisia syitä sille,
että samaa sukupuolta olevat parit jätetään
perhesuhteita säätelevän lainsäädännön
ulkopuolelle. Kun homo- tai lesbopari voi virallistaa suhteensa,
on se viesti siitä, että myös heidän
parisuhteensa ansaitsee yhteiskunnan kunnioituksen ja arvostuksen.
Arvoisa puhemies! Suomella on vielä pitkä matka
tehtävänä omien vähemmistöjensä kansalaisoikeuksien
kohentamisessa. Suomessa homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia
vuoteen 1971 asti ja vasta vuonna 95 syrjintä homoseksuaalisuuden
perusteella tuli rangaistavaksi. Olemme ottaneet pieniä askelia
ja hitaasti.
Minulle kysymys parisuhteen virallistamisesta on kysymys ihmisoikeuksista,
ihmisten tasavertaisesta kohtelusta. Tiedän ja olen huomannut,
että moni pohtii kysymystä Raamatun kautta tukeutuen
tietynlaiseen Raamatun tulkintaan etsien sieltä vastausta
tämän päivän yhteiskunnalliseen
kysymykseen. Sekä Vanhasta että Uudesta testamentista
löytyy tekstejä, joissa homosuhteista kirjoitetaan
varsin kielteiseen ja tuomitsevaan sävyyn. Siitä huolimatta
raamatuntutkijat ja kristityt ovat erimielisiä siitä,
mikä on näiden tekstien perimmäinen viesti
meidän ajallemme. Vanhojen tekstien tulkinnat ovat vahvasti
sidoksissa Raamatun tulkintatraditioihin, yksilön omaan
arvomaailmaan ja ympäröivään
yhteiskuntaan.
Ed. Outi Ojala jo kertoi, että joukko luterilaisen
kirkon teologeja ja maallikoita on perustanut Yhteys-liikkeen. Siihen
kuuluvat muun muassa arkkipiispa Mikko Juva ja Helsingin yliopiston vararehtori,
teologisen tiedekunnan professori Raija Sollamo ja teologian tohtori,
dosentti Martti Lindqvist sekä lukuisa joukko muita yhteiskunnallisia
ajattelijoita. He edustavat sitä kristillistä näkemystä,
että evankeliumi sulkee piiriinsä myös
seksuaaliset vähemmistöt, kuten homot, lesbot,
bi- ja transseksuaalit, täysivaltaisina ihmisinä ja
kirkon jäseninä. Liike katsoo, että Raamatusta
ei voida selvästi osoittaa kohtaa, joka tuomitsee sitoutumiseen
ja kunnioitukseen perustuvan uskollisen parisuhteen samaa sukupuolta olevien
välillä. Kaikki kielteiset maininnat Raamatussa
liittyvät lähinnä seksuaalisen holtittomuuden,
prostituution ja hyväksikäytön torjumiseen.
Olen ottanut lehtien palstoilla osaa keskusteluun parilaista
ja yllättynyt vastustajien fanaattisuudesta. Minulle on
toivottu kuolemaa ja jopa roviolla polttamista. Olen keskustelussa
ymmärtänyt jotain siitä, miltä homoista
ja lesboista on tuntunut tämä asiattomaksi käyvä keskustelu.
Huolimatta uskonnollisista näkemyseroista meidän
tulisi kyetä ymmärtämään
parilainsäädännön juridinen
ja arkinen luonne. Koska avioliittolainsäädäntöä ei
olla muuttamassa, ei parisuhteen virallistaminen ole avioliitto
eikä anna oikeutta kirkolliseen vihkimiseen, ja tämähän
on puhtaasti kirkon sisäinen asia.
Virallistamistoimitus on koruton sinällään. Siinä allekirjoitetaan
virallistamista koskeva asiakirja siviilivihkimiseen oikeutetun
viranomaisen luona. Tosin itse olisin suonut hieman enemmän
juhlavuutta tähän virallistamisen hetkeen. Ei
kai se olisi ollut keneltäkään pois,
että pari olisi esimerkiksi sanonut ääneen
julkisen tunnustuksen. En oikein pysty ymmärtämään
logiikkaa, joka johti muovaamaan tilaisuudesta ulkoisesti siviilivihkimistä arkisemman
tapahtuman. Tämä tuntuu pelkältä kiusanteolta.
Virallistamisen syvintä merkitystähän
tämä ei muuta. Sen tietävät
sydämessään ne ihmiset, jotka tässä toisiinsa
sitoutuvat.
Toinen hallituksen esityksen kummallisuus on, että homoparit
eivät virallistamisen kautta saa oikeutta toistensa sukunimeen,
vaan nimenmuutosta pitää erikseen hakea lääninoikeudelta. Hallitus
on pyytänyt eduskuntaa sanomaan nimilakiin oman mielipiteensä,
ja lakivaliokunnan onkin perusteellisesti mietittävä tätä seikkaa.
Minusta nimenmuutoksen haettaminen erikseen on pelkkää rahastusta,
enkä näe yhteisen sukunimen epäämiselle
perusteita.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan pohtia sitä,
minkälaiseen tilanteeseen hallituksen esitys jättää parisuhteensa
virallistaneiden vanhempien kanssa elävät lapset.
Lakiesitys ei paranna millään tavalla lasten asemaa
kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheessä. Olisin toivonut,
että lakiin olisi sisällytetty oikeus niin sanotusti
sisäiseen adoptioon. Sisäisellä adoptiolla
tarkoitetaan mahdollisuutta ottaa lapseksi elämänkumppanin
lapsi. Ilman tätä erityisesti lapsen oikeudet
ei-synnynnäiseen vanhempaan pysyvät heikkoina.
Lapsi ei esimerkiksi voi periä tätä vanhempaa,
eikä häntä katsota lähiomaiseksi.
Lähiomaisuuden puuttuessa lapsella ei ole oikeutta tietoihin
tapaturman tai sairauden sattuessa. Hän ei myöskään
voi vaikuttaa vanhemmaksi mieltämänsä ihmisen
hoitamiseen esimerkiksi dementiahoidossa.
Näen, että sisäinen adoptio on perusteltua
silloin, kun lapsella ei ole muita vanhempia ja lapset ovat syntyneet
parin perheeseen. Lapsia on lähinnä naispareilla,
jolloin lapsi on tavallisimmin saanut alkunsa inseminaatiolla. Tällöin
vanhemmat ovat yhdessä toivoneet ja kasvattaneet lasta.
Kuitenkin vain toinen vanhemmista on juridisesti lapsen vanhempi.
Silloin kun lapset ovat edeltäneistä heterosuhteista
(Puhemies koputtaa), lapsella on jo kaksi vanhempaa, eikä sisäinen
adoptio kumoa tätä vanhemmuutta.
Pohjoismaista Islannissa ja Tanskassa samaa sukupuolta olevilla
pareilla on mahdollisuus perheensisäiseen adoptioon, ja
Norjassa on ministeriö esittänyt sisäisen
adoption sallimista. Pohjoismaat ovat korjaamassa perustellusti
omien parilakiensa puutteita. Ruotsissa on nyt tehty kaikkein kattavin
työ tässä. Toivon, että tämä huomioidaan
lakivaliokunnan käsittelyssä. (Puhemies koputtaa)
Suomessa oikeusministeriön asettama työryhmä päätyi
mietinnössään toteamaan, ettei lapsen edun periaate vaadi
sitä, että mahdollisuus yhteisadoptioon tai perheensisäiseen
adoptioon evätään lainsäädännössä.
Lapsen edun kannalta on näet riittävää,
että kysymys siitä, edistääkö adoptio
lapsen parasta, selvitetään hänen osaltaan
yksilöllisesti ...
Puhemies:
(koputtaa)
Ed. Ojansuu, nyt on 7 minuuttia jo kaukana takanapäin!
Viimeiseksi haluan lukea yhden otteen saamastani kirjeestä:
"Meillä on 28. vuosi meneillään ..."
Puhemies:
(koputtaa)
Sen voi lukea myöhemmässä puheenvuorossa.
Tämä puheenvuoro on nyt käytetty.
Riitta Prusti /sd:
Arvoisa puhemies! Vihdoinkin, monien vaiheiden jälkeen,
samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki on meillä käsittelyssä.
Ministeri Koskinen esitteli asiaan liittyvää historiaa,
enkä puutu siihen. Totean vain, että vuosien pallottelu
on antanut erikoisen kuvan suomalaisesta suvaitsevaisuudesta.
Kuten täällä on todettu, muissa Pohjoismaissa lainsäädäntö on
jo vuosia ollut pidemmälle menevää kuin
meillä nyt esitetään. Eikä vain
Pohjoismaissa vaan muuallakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa lainsäädäntö on
antanut mahdollisuuden samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen
rekisteröimiseen. Ilolla on todettava, että hallitus
on viimeinkin saanut esityksensä valmiiksi. Kaikilla hallituksen
ministereillä ei ilmeisesti kuitenkaan löytynyt
riittävästi rohkeutta, kun lakiesitykseen ei ole
otettu mukaan keskeistä asiaa, oikeutta perheensisäiseen
adoptioon. On haluttu ummistaa silmät todellisuudelta, unohtaa,
että samaa sukupuolta olevien perheissä on lapsia.
Näillä lapsilla on oltava oikeus myös
toiseen vanhempaansa, jonka kanssa he elävät ja
kasvavat.
Lapsen edun unohtaminen, samalla kun muuten halutaan parantaa
lesbo- ja homoparien taloudellista turvallisuutta, ihmetyttää.
Kysynkin, miten voidaan jättää laillistamatta
lapsen oikeus saada vanhemmakseen biologisen äitinsä elämänkumppani,
toinen sosiaalinen vanhempi. Lesbopari tekee yhdessä päätöksen
hankkiessaan lapsen, tai toisella voi olla omia lapsia jo parisuhteen
alkaessa. Näille lapsille ei nyt haluta myöntää virallista
asemaa. Näissä perheissä elävien
lasten oikeudellinen, taloudellinen ja sosiaalinen asema vahvistuisi,
kun lapseksi ottaminen olisi mahdollista. Keneltä tämä olisi
pois, ketä tämä loukkaa? Lasta, vain
ja ainoastaan lasta. Siksi luotankin, hyvät kansanedustajatoverit,
teihin, jotka täällä niin useasti korostatte,
miten tärkeää on lapsen edun huomioiminen
ja lasten oikeuksien toteutuminen.
Mielestäni tähän lakiesitykseen pitäisi
tehdä vielä muutoksia, jotta saamme hyväksytyksi
lain, jota ei tarvitse heti ryhtyä korjaamaan. Toteutetaan
siis valiokuntakäsittelyssä tarvittavat muutokset,
jotka takaavat yhdenvertaisuuden toteutumisen lesbo- ja homopareille
sekä heidän lapsilleen. Kaikille niille, jotka
pelkäävät perhe-käsitteen hajoamista,
tai mitä sitten pelkäävätkin,
haluaisin sanoa, että nyt on kuitenkin kyse vain marginaaliryhmästä ihmisiä,
jotka haluavat oikeuden virallistaa parisuhteensa. Tämä ei
tarkoita sitä, että kaikki lesbo- ja homoparit
tai muihin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ryntäisivät rekisteröitymään.
Tärkeintä on, että laki antaa tämän
mahdollisuuden kaikille niille, jotka haluavat rekisteröidä suhteensa.
Meillä on nyt uusi perustuslaki. Yhdenvertaisuuspykälässä todetaan
seuraavaa. Luen sen nyt, jos joku ei sattuisi muistamaan, mitä perustuslain
6 §:ssä todetaan:
"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa
eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen,
uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."
Sama pykälä sisältää myös
lasten tasa-arvoisen kohtelemisen yksilöinä. Julkisen
vallan velvollisuus on huolehtia yhdenvertaisen kohtelun toteutumisesta.
Myös kansainvälisissä sopimuksissa todettu
yhdenvertaisuus ja ihmisoikeuksien toteutuminen seksuaalisille vähemmistöille
velvoittaa.
Toinen lakiesityksessä oleva puute, adoptio-oikeuden
lisäksi, tuntuu melkein kiusanteolta, nimittäin
oikeus toisen sukunimeen. Tämän asian oikaiseminen
on syytä tehdä myös valiokuntakäsittelyssä.
Arvoisa puhemies! Evankelisluterilainen kirkkomme korostaa lähimmäisenrakkautta
ja kaikkien ihmisten kunnioittamista. On ollut surullista vastaanottaa
erilaisten vapaakirkkojen jäsenten viestejä, joista
jotkut ovat olleet kohtuuttoman hyökkääviä ja
toimineet tarkoitustaan vastaan. Kun tämän keskustelun
kuluessa on moneen otteeseen voimakkaasti vedottu Raamat-tuun ja
kirkkoon, haluaisin itsekin todeta, että toisenlaisiakin
viestejä on tullut. Täällä jo
ed. Ojala mainitsi, ja joku muukin aikaisemmin, kirkon piirissä toimivien
työntekijöiden ja luottamushenkilöiden
Yhteys-ryhmästä, johon kuuluu siis pappeja, diakoneja,
nuorisotyöntekijöitä, kirkkomuusikoita
ja niin edelleen. Luen ihan pienen osan heidän esitteessään
olevasta tekstistä: "Raamatussa ei voida selvästi
osoittaa kohtaa, joka tuomitsee sitoutumiseen ja kunnioitukseen perustuvan
uskollisen parisuhteen samaa sukupuolta olevien välillä.
Kaikki tämän suuntaiset maininnat liittyvät
lähinnä seksuaalisen holtittomuuden ja hyväksikäytön
torjumiseen. Tiedämme, että Raamattua tulkitaan
erilaisten perinteiden valossa ja erilaisin korostuksin. Samalla
kuitenkin uskomme, että avoin keskustelu ja uusi tutkimus
voivat auttaa pois vanhoista ja yksipuolisista ja poikkeavuuden
pelkoon perustuvista tulkinnoista." (Puhemies koputtaa)
Arvoisa puhemies! Enemmistö suomalaisista hyväksyy
samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamisen. Luotan siihen,
että tämä laki tullaan hyväksymään
tässä salissa suurella enemmistöllä.
Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Näissä käydyissä puheenvuoroissa
on hyvin monessa kohdassa vedottu tasa-arvoon. Minun mielestäni
se mättää ainakin kahdella rintamalla,
tämä adoptiohomma ja tasa-arvo. Jos naisparista
hankkiutuu jompikumpi raskaaksi, sehän loukkaa miesparien
tasa-arvoa. Heillä ei siihen ole tietyistä syistä mahdollisuutta.
Toinen asia, joka mielestäni myös mättää,
on se, että edellisen eduskunnan aikana tehtiin tasa-arvolaki,
jossa vaaditaan yhteiskunnallisissa tärkeissä elementeissä lautakunnissa
vähintään 40 prosenttia molempia sukupuolia
edustetuiksi. Miksi tätä samaa lakia ei voida
soveltaa tässä yhteiskunnan kannalta kaikkein
tärkeimmässä perusyksikössä eli
perheessä? Olkoon 40 prosenttia molempia sukupuolia myöskin
kaikissa perheissä.
Leea Hiltunen /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Kun eduskunta lakivaliokunnan mietinnön n:o
10/1997 vp pohjalta yksimielisesti hylkäsi samaa
sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröintiä koskeneen
lakialoitteen, se kävi laajan keskustelun nimenomaan asian
eettisistä ja suomalaiseen arvoperustaan liittyvistä näkökohdista.
Tämän lakiesityksen perusteluista puuttuu pitkälti
syvällinen perhe- ja avioliittokäsityksen arvopohjan
tarkastelu, lähinnä viitataan vain muuttuviin
perhekäytäntöihin ja avioliittoon perustuvan
ydinperhemallin yleiseen heikentymiseen yhteiskunnassamme.
Eduskunta hylkäsi edelliskerralla rekisteröinnin
sillä perustella, että tällainen laki
rinnastaisi samaa sukupuolta olevat liitot liiaksi avioliittoon.
Hallitus on nyt kuitenkin päätynyt esittämään
avioliittoon rinnastettavan rekisteröintilain säätämistä.
Oikeusministeriössä ei ole selvästikään
paneuduttu huolella siihen, miten samaa sukupuolta olevien parien
yhteiselämän epäkohtia voitaisiin ratkaista
ilman parisuhteen rekisteröintiä.
Hallituksen esitys laiksi virallistetuista parisuhteista sisältää monta
suoraa viittausta avioliittolakiin ja lisäksi lukuisia
viittauksia avioliittoon, vaikka perusteluissa todetaankin, että virallistettu
parisuhde olisi avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio.
Suorat kytkennät avioliittolakiin merkitsevät
käytännössä kuitenkin sitä,
että homoseksuaalien parisuhteet rinnastetaan keskeisiltä osin
avioliittoon. Mikäli tulee eteen oikeuskäsittelyjä,
on avioliittolaki aina avattava asian käsittelyn yhteydessä,
koska tämä esitys on niin rinnasteinen siihen.
Siksi ihmettelenkin, miksi oikeusministeri Koskinen väittää,
ettei nyt ole kysymyksessä avioliittoon rinnastettava parisuhdeinstituutio.
Myös yleisessä kielenkäytössä on
jo pitkään puhuttu homoliitoista tai homoavioliitoista.
Tässä esityksessä on kyse erittäin
tärkeästä periaatteellisesta ratkaisusta,
asiasta, joka on siis paljon laajempi ja syvällisempi asia
kuin vain eräiden epäkohtien korjaaminen pienen
kansalaisryhmän osalta. Esityksellä ollaan selkeästi hakemassa
homoseksuaalipareille sellaista yhteiskunnallista asemaa, jota avioliittolainsäädäntö
tarkoittaa
naisen ja miehen välisenä suhteena ja josta edelleen
nousee koko yhteiskunnallinen perheinstituutio.
Homoseksuaalien parisuhteen rekisteröintiä perustellaan
sekä perusoikeusuudistuksella, kansainvälisillä sopimuksilla
että eräiden muiden maiden lainsäädännöllä.
Mikään näistä perusteista ei
kuitenkaan edellytä tai velvoita säätämään erillistä lakia
parisuhteen virallistamisesta. Edelleenkään iso
joukko Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston jäsenmaita,
muista maailman maista puhumattakaan, ei ole tällaisia
parisuhteita virallistanut eikä edes suunnittele tällaista
lainsäädäntöä.
Vähemmistöjen syrjimisen kieltäminen
on yksi oikeusvaltion olennainen piirre. Perusoikeuksissamme kielletään
ilman hyväksyttävää perustetta
asettamasta ketään eri asemaan esimerkiksi sukupuolen,
iän, alkuperän, kielen, uskonnon tai muun henkilöön
liittyvän syyn perustella. Toisaalta syrjimiskielto ei
edellytä, että kaikille vähemmistöille
annetaan virallinen ja legitiimi asema enemmistön rinnalla.
Yhteiskunta voi suosia joitakin positiivisina pitämiään
asenteita tai käyttäytymistapoja ilman, että niistä poikkeaminen
merkitsisi syrjinnän kohteeksi joutumista.
Mikäli parisuhde-käsite laajennetaan samaa sukupuolta
oleviin, pitäisi loogisuuden vuoksi kai ottaa kantaa myös
muihin parisuhteen muotoihin. Entä jos kolme biseksuaalia
tai mies ja kaksi naista haluaisivat rekisteröidä suhteensa? Millä perusteella
heiltä kiellettäisiin rekisteröity suhde?
Myös näiden parien suhde saattaa perustua tasavertaiseen,
aikuisten ihmisten väliseen rakkauteen.
Esitystä valmistellessaan hallitus ei ole myöskään
miettinyt niitä ongelmatilanteita, joita yhteistaloudessa
ilman seksuaalisuhdetta elävien sisarusten tai ystävysten
osalta on olemassa. Annettu esitys on voimakkaasti leimautunut yhteiskunnallisessa
keskustelussa homosuhdelaiksi. Sitä tukee lain nimikekin,
parisuhdelaki, joka edellyttää seksuaalista parisuhdetta.
On hyvin epätodennäköistä, että samaa
sukupuolta olevat, ilman parisuhdetta yhdessä elävät
ystävykset haluaisivat rekisteröidä suhteensa
päästäkseen sen kautta yhdessä hankitun
omaisuuden, testamentin ja asumisoikeuden osalta tämän
lain piiriin. Esitystä ei siis voi pitää tasa-arvoisena
ja tasa-arvoa edistävänä kaikkien yhteistaloudessa
elävien ryhmien kesken.
Ratkaisuja näihin yhteistaloudessa elävien henkilöiden
kysymyksiin olisi voitu niin haluttaessa etsiä esimerkiksi
sellaisen mallin pohjalta, jossa pysyväisluonteisesti yhteistaloudessa
asuvat voivat rekisteröidä asuinkumppanuutensa. Asuinkumppanuuden
rekisteröintimalli olisi tällöin neutraali
siten, ettei se ole sidottu seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, ja
se tämän vuoksi poikkeaisi selvästi avioliitosta.
Tällaisen neutraalin asuinkumppanuusmallin tarkoituksena
olisi lähinnä yhteiselämän päättymisestä johtuvien taloudellisten
ja verotuksellisten ongelmien ratkaiseminen.
Ratkaisuna osaan yhteistalouksissa elävien epäkohdista
olisi voitu myös säätää laki
oikeudesta yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon silloin, kun yhteistalous
muun muassa lakkaa. Tällainen parisuhdelaista täysin
erillinen laki on voimassa Norjassa, ja se koskee talouksia, joissa
asuu yhdessä kaksi tai useampi yli 18-vuotiasta naimatonta
henkilöä, joiden yhteistalous päättyy.
Säädökset koskevat henkilöitä silloin,
kun he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta
yhdessä tai kun heillä on yhteisiä lapsia.
Kun yhteistaloudessa elävä henkilö kuolee,
voi eloon jäänyt suhteessa kuolleen perijöihin
saada tarkoin määritellyt oikeudet yhteistalousjäsenten
yhteiseen kotiin. Kuolemantapausten kohdalla eräs hyvin
mahdollinen ratkaisumalli voisi olla myös perintöverolain
muuttaminen siten, että testamentin saajien verotusta kevennettäisiin.
Tämä ratkaisu koskisi luonnollisesti yhdenvertaisesti
kaikkia testamentin saajia.
Pidänkin erittäin tärkeänä,
että esityksen eduskuntakäsittelyn aikana nämä esille
tuomani epäkohdat huomioidaan. Mielestäni tämä lakiesitys tulisi
hylätä ja oikeusministeriö voisi mahdollisesti
valmistella uuden esityksen, joka ei olisi parisuhdelaki, vaan yhteistalouksissa
elävien ongelmat ratkaiseva esitys tai muutos olemassa
olevaan lainsäädäntöön.
Arvoisa puhemies! Pyydän toisen puheenvuoron, jossa
käsittelen muita asioita.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kansalaiset valittavat usein, ettei
poliittisten liikkeiden välillä näytä olevan
mitään eroja. Kaikki naamat näyttävät
suurin piirtein samalta, ja puheetkin kuulostavat samalta harmaalta
mössöltä. Varmasti osaksi tämä uskomus
johtuu siitä, että ihmiset eivät jaksa,
viitsi tai ehdi seurata poliittista keskustelua riittävän
tarkasti huomatakseen, ettemme me eri liikkeiden ja aatemaailmojen
edustajat itse asiassa olekaan kaikesta niin pyhän yksimielisiä kuin
julkisuuden kautta joskus saattaa näyttää.
Puolueiden sisälläkin on monessa asiassa,
kuten puheena olevassa asiassa, melkoinen määrä mielipiteitä.
Silti osa tästä kansalaisten epäilystä johtuu
meidän poliittisten päätöksentekijöiden omasta
toiminnasta. On nimittäin niin, että jos tuossa
tämän salin ulkopuolella tehtäisiin kohtapuoliin
pikagallup, jossa kultakin edustajalta kysyttäisiin yksi
arvo, jonka puolesta hän työtään täällä tekee,
niin veikkaanpa, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, jotka
ovat tässäkin keskustelussa saaneet paljon huomiota
osakseen, keräisivät tässä gallupissa
suurimman suosion.
Tänään lähetekeskustelussa
on asia, joka ei maksa mitään ja jolla varmasti
edistettäisiin kumpaakin edellä mainittua arvoa,
joiden perään täällä muuten
aika usein huokaillaan. Mutta tämä asia ei olekaan
niin yksinkertainen, sillä tämä ei ole
välttämättä sellainen muodikas
ja trendikäs asia, jonka puolesta jokainen poliitikko voisi nyökkiä,
eikä tämän asian puolustamisella ehkä saa
sellaista kunniaa kuin monien muiden asioiden puolustamisella. Juuri
siksi tämä esitys toimii mielestäni erittäin
hyvänä mittarina niille puheille ja periaatteille,
joissa kovaan ääneen vaaditaan oikeudenmukaisuutta
ja tasa-arvoa kaikille. Nyt on mahdollisuus todellakin siirtää tämä puhe
käytäntöön, ja tähän
mennessä näyttää siltä,
että poliittiset raja-aidatkin tässä asiassa
menevät ryskyen kumoon.
Hallituksen esityksessä virallistetuksi parisuhteeksi
on, päinvastoin kuin täällä on
väitetty, nimenomaan kyse ihmisoikeuksista, nimittäin
ihmisen oikeudesta rakkauteen, läheisyyteen ja sitoutumiseen
toisen aikuisen ihmisen kanssa. En ymmärrä ollenkaan
sitä näkemystä, että valtiovallan
tulisi määritellä, millainen rakkaus
on sopivaa, suvaittavaa ja sallittavaa. Meillä jokaisella
on toki oikeus mielipiteisiimme yksittäisinä kansalaisina,
mutta eduskuntana meillä ei ole oikeutta asettua ihmisten
keskinäisten suhteiden ylivertaiseksi vahtijaksi. Kun oikeudenmukaisuus
ainakin sanana on niin kovin suosittu, niin kehottaisin tätä lakiesitystä vastaan
kiivailevat edustajat pohtimaan tämän esityksen
olennaisinta asiaa, joka on täällä tullut
jo esiin. Nimittäin ei kai voi olla teidänkään
oikeustajunne mukaisesti oikein se, että toisiinsa sitoutuneet
ihmiset ovat esimerkiksi perintöoikeudellisessa mielessä toisen
kuollessa kuin ventovieraita toisilleen. Tällaisia käytäntöjä ei
voi mielestäni hyväksyä sellainen poliitikko,
joka mainostaa olevansa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden asialla.
Tämän esityksen perustelut ovat vankat. Tarkoitus
on paitsi selkiyttää samaa sukupuolta olevien
parien asemaa ja parantaa heidän taloudellista turvallisuuttaan
myös edistää perustuslakiin sisältyvää yhdenvertaisuusperiaatetta.
Henkilökohtaisesti olisin ollut valmis sisällyttämään
esitykseen ainakin mahdollisuuden sisäiseen adoptioon ja
toivonkin, että valiokunta perehtyy tarkasti vielä tähän
kysymykseen omassa työskentelyssään.
En myöskään ymmärrä,
ketä uhkaisi se, että samaa sukupuolta oleva pari
ottaisi perheelleen yhteisen sukunimen, varsinkin kun tänä aikana
näitten nimien kanssa saa kuka tahansa pelata aika vapaasti.
Joka tapauksessa tärkeintä nyt olisi kuitenkin saada
tämä asia, jossa Suomi on valitettavasti esiintynyt
takapajulana, liikahtamaan edes jossakin määrin
eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan siteerata suosikkiyhtyeeni
Sir Elwoodin hiljaiset värit osuvaa ja tähän
asiaan sopivaa Sairas ja syntinen -kappaletta: "Minun jumalani käsi
poskella kuuntelee, kun pyhät miehet pyhää sanaa
tulkitsee ja määrittelee, millaista rakkautta
täällä sallitaan. Ei näillä lakeuksilla
voi nainen naista rakastaa, ei mies miestä, ei täällä hiiviskellä selän
takana, täällä tullaan kasvotusten syntejänsä katuen.
Ja jos et ole niin kuin he, sä olet heitä vastaan,
näitä miehiä kanssa pelkojen, jotka läpi
historian ovat jaksaneet torneistaan syyttäen huutaa: jos
olet erilainen, olet sairas ja vaarallinen."
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. L. Hiltusen puheenvuoron jälkeen
ajattelin, että on syytä nimenomaan ed. Räsäselle
ja ed. Tykkyläisellekin puhua tästä perheinstituutiosta,
jota olette korostaneet, ja lasten asemaa tällaisessa idyllisessä perhemallissa, jossa
on korostettu äidin ja isän roolia. Haluaisin kysyä,
entä tämä realismi ja elämä yksinhuoltajaperheissä ja
uusperheissä, miten ne näette?
Toisaalta ed. L. Hiltuselle ihmettelen, kun hän ikään
kuin antoi oikeuden epätasa-arvon hyväksymiselle,
kun hän sanoi, että yhteiskunta voisi suosia jollain
perusteella tiettyjä ratkaisuja. Ihmettelen tällaista
näkemystä, ja mikä olisi se peruste lähteä todellakin
suosimaan jotain menettelytapaa tai mallia?
Bjarne Kallis /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kuulin, että perustuslakivaliokunta
on jo aloittanut lakiesityksen käsittelyn ja asiantuntijat
ovat todenneet, että tämä ei ole ihmisoikeuskysymys.
Ihan samaan monet muut kansainväliset elimet ovat tulleet.
Kun ed. Huovinen totesi tai ainakin sain sellaisen käsityksen,
että suurin ongelma homo- ja lesboliitoissa on perintövero,
perintöoikeus, niin kyllä me olemme tässä salissa
useita kertoja todenneet, että tuo teidän mielestänne
usein esille tuotu suuri ongelma voidaan korjata ilman, että tällainen
laki hyväksytään. Se voidaan korjata sillä,
että perintöverolaki muutetaan niin, että kaikki
testamentin saajat tulevat ensimmäiseen veroluokkaan eli
samaan veroluokkaan kuin puoliso ja lapset. Tämä koskisi
silloin tietenkin kaikkia henkilöitä, eikä kukaan
voi kieltää sitä, ettei se, jonka hyväksi
testamentti tehdään, olisi läheinen.
Se, että tällainen laki tuon takia säädettäisiin
... Se koskee niin paljon muita asioita, ja sen takia se pitäisi
hylätä ja menetellä niin kuin ed. L. Hiltunen
puheenvuorossaan esitti.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Edustajatoveri Huoviselle voisi todeta
sen, että hän totesi puheenvuorossaan, jotta tämä ei
maksaisi mitään. Täällä puhutaan
kuitenkin rekisteröinnistä. Se pieni täsmennys,
että rekisteröinti aina maksaa, jos ihan mennään
nippelintarkkaan. (Ed. Huovinen: Ei se Esa ole ennenkään
näitä rahoja säästänyt äänestyksissä!)
Toinen asia, joka häneen puheenvuorossaan oli, oli
sillä tavalla ristiriitaisuus siinä mielessä, jotta
ed. Huovinen totesi, jotta tämä mahdollistaisi
paremmin rakkauden ja läheisyyden osoittamisen. Mielestäni
tällä hetkelläkään
laki ei kiellä samaa sukupuolta olevia osoittamasta toisilleen lähimmäisyyttä ja
rakkautta. Tässä se ristiriita tuleekin, kun hän
hyppäsikin jo sitten siihen, jotta tässä onkin
kyse vain pelkästään taloudellisista seikoista,
perintöverosta. Niin kuin ed. Kallis totesi, minusta se
voidaan hoitaa muullakin tavalla, eli ei tarvitse muuttaa lakia
sen takia, jotta voisi rakastaa toista.
Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä heräsi kysymys,
suositaanko jotakuta lainsäädännössä jonkun
toisen kustannuksella. Nimenomaan siitä on kysymys. Tällä hetkellähän
meidän lainsäädännössämme on
katsottu, että avioliiton kautta voidaan suosia. Sitä kautta
saadaan esimerkiksi verotuksellisia ja muita etuja. Sen tähden
ei myöskään laillistettua parisuhdetta
voi rinnastaa mihin tahansa suhteeseen, kahden miehen ja kahden
naisen suhteeseen, jossa esimerkiksi sukulaiset haluavat yhdessä elää ja
käyttää perintöverotusta tai
muuta vastaavaa hyödykseen, vaan kysymys on nimenomaan
laillistetusta parisuhteesta.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulta jäi lukematta tässä keskustelun
aikana lainaus kirjeestä, jonka sain. Minulle kirjoitti
eräs mies: "Meillä on 28. vuosi meneillään
parisuhteessamme, ja odotamme malttamattomana suhdelain voimaantuloa
voidaksemme virallistaa suhteemme. Merkitys on mielestäni
samaa luokkaa kuin homoseksuaalisuuden poistaminen rikoslaista vuonna
1971." Tämä lainaus jo osoittaa, että kyse
on aivan muusta kuin rahasta; ed. Kallis puhui vain ja ainoastaan
perinnöstä. Minusta esimerkiksi lähiomaisen
käsite on kaikista tärkein.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime kaudella käsiteltiin ed. Ojalan
aloitetta sekä tässä salissa että myöskin
lakivaliokunnassa, jossa tuolloin istuin. Silloin selvitettiin,
että ed. Ojalan aloitteen mukainen tasa-arvoinen kohtelu
olisi tarkoittanut ed. Bjarne Kalliksen esittämällä tavalla,
että muutetaan aina kulloistakin lakia, noin kahdentuhannen
säädöksen muuttamista, mikä olisi
ollut aivan hirvittävä rumba tietenkin käydä läpi kaikki
ne avioliittoon kuuluvat säädökset, sekä lait
että alemman tasoiset säädökset,
asetukset ja muut normit, vain tämän asian takia.
Sen vuoksi on hyvä, että säädämme
yhden yhtenäisen lain ja tältä osin tullaan
sitten säätämään perintö-
ja muistakin asioista, joista ed. Kallis mainitsi.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kallis nosti erään
puheenvuoroni pointin esiin perintöoikeudesta. Osittain
ed. Tahvanainen ehkä jo hieman vastasikin siihen, mutta
toki, ed. Kallis, varmasti tekin ymmärsitte, että käsittelin
puheessani paljon laajemmin asiaa ja ihmisoikeusnäkökulmaa, joka
minusta on erittäin tärkeä tässä.
Mitä tulee edustajakollega E. Lahtelan puheisiin siitä,
että nostin rahan esiin: nostin sen esiin sen vuoksi, että tässä salissa
hyvin usein vastustetaan jotakin asiaa siksi, että kun
tämä maksaa niin paljon. Nyt kerrankin saadaan
päättää asiasta, jossa ei ole
ollenkaan rahasta kyse. Rekisteröimismaksut ja muut, joihin
ed. Lahtela viittasi, eivät varmaan ole mainitsemisen arvoisia.
Vielä ennen kuin ed. Lahtela poistuu salista, voisin
sanoa, että varmasti samaa sukupuolta olevat parit ovat
osoittaneet ilman ed. Lahtelan tai tämän eduskunnan
erityistä lupaa toisilleen rakkautta ja välittämistä,
(Puhemies koputtaa) mutta heille kuuluvat myös ne oikeudet,
joita tällaiseen sitoutumiseen ja parisuhteeseen kuuluu.
Puhemies:
(koputtaa)
Kello oli nyt ed. Lahtelan puolella.
Päivi Räsänen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean ensinnäkin sen, että rakkaudesta
ei toki lailla säädetä, ei tässä lakiesityksessä eikä avioliittolaeissakaan.
Ed. Ojansuulle vastaan, kun hän kohdisti minulle kysymyksen
tuoden esiin sen kielteisen kehityksen, jossa perheet tällä hetkellä ovat
esimerkiksi avioerojen kautta: Se, että avioliitot ja perheet
voivat pahoin, ei ole kuitenkaan peruste sille, että perhe-käsitteen
perusteita edelleen murretaan.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Homo- ja lesbopariskuntia on ollut kautta
maailmanhistorian, ja eri kulttuureissa ja eri historiallisina aikakausina
yhteiskunta on suhtautunut näihin pariskuntiin vaihtelevalla
tavalla. Milloin suhtautuminen on ollut erittäin kielteistä,
milloin myönteisempää tai välinpitämättömämpää.
Kun tässä salissa on nyt käyty keskustelua
siitä, onko kysymys ihmisoikeuksista vai ei, katson, että perustavanlaatuisesti
tärkeää homo- ja lesbopariskunnille on
se, että heidän rakkautensa, heidän parisuhteensa,
saa yhteiskunnallisen hyväksynnän.
Keskustelu samaa sukupuolta olevien parien oikeudellisesta asemasta
on Suomessa noin kymmenen vuotta vanhempaa, ainakin laajemmassa keskustelussa.
Seksuaalinen tasavertaisuus ry laati 90-luvun alussa selvityksen,
jossa todettiin, että useita satoja lakeja pitäisi
muuttaa, jotta samaa sukupuolta olevien parien asemaa voitaisiin parantaa.
Toisena vaihtoehtona nähtiin tällainen rekisteröintimenettely.
Ed. Outi Ojala laati kahdeksan vuotta sitten asiasta lakialoitteen.
Itse kuuluin siihen noin tusinan kansanedustajan joukkoon, joka
tuon aloitteen allekirjoitti.
Vastaanotto oli vaihtelevaa, mutta itse ainakin tulkitsen, että vettä on
virrannut Vantaassa sen verran paljon, että tähänkin
asiaan on totuttu ja asenneilmapiiri on kaiken kaikkiaan tullut
samaa sukupuolta olevien parien asemaan nähden huomattavasti
myönteisemmäksi kuin oli kahdeksan vuotta sitten
tai vielä viime kauden alussa, jolloin ed. Ojalan seuraava
lakialoite tuli eduskuntakäsittelyyn. Tämä lakialoite,
kuten aiemmissa puheenvuoroissa on todettu, johti mietintöön,
jossa todettiin merkittäviä puutteita nykylainsäädännössä koskien
samaa sukupuolta olevien parien asemaa.
Tuosta mietinnöstähän lakiesitys
on useiden mutkien kautta johdannainen. Tässä yhteydessä haluankin
kiittää ministeri Koskista siitä, että lakiesitys
on vihdoin tullut eduskunnan käsittelyyn. Voin sanoa myös,
että jo on aikakin.
Vihreä eduskuntaryhmä oli esityksen iltakoulukäsittelyssä valmis
hyväksymään mallin, joka ei sisällä perheensisäistä adoptiota,
ja pitkin hampain hyväksyimme senkin, ettei yhteistä sukunimeä tähän
sisällytetty. Itse pidän kuitenkin tärkeänä,
että työskentelyä työryhmissä koskien sisäistä adoptiota
ja myös sukunimiasiaa harkitaan ja tutkaillaan, niin että muutoksia
saadaan joskus lähitulevaisuudessa aikaiseksi. Mutta ensisijaista
tässä vaiheessa on, että lakiesitys saa eduskunnan
hyväksynnän ja Suomessa vihdoin samaa sukupuolta
olevilla pareilla on mahdollisuus rekisteröidä suhteensa.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aivan totta, niin kuin ed. U. Anttila
totesi, että hallituksessa, jotta lakiesitys ylipäätään
saatiin tehtyä, jouduttiin tekemään kompromisseja,
joihin ed. Anttila viittasi. Minä totesin jo aikaisemmin
omassa puheenvuorossani, että pidän sitä myös
valitettavana. Mutta tosiasiat täytyy tunnustaa.
Näen kuitenkin, että tämä on
merkittävä edistysaskel siitä huolimatta,
että meillä on selvästi tietoa esimerkiksi
niistäkin maissa, joissa perheensisäinen adoptio
on ollut mahdollista, että se on tuonut merkittävästi
parannusta lasten asemaan ja yleensä jatkuvuuteen vanhemmuuden suhteen.
Toivottavasti kuitenkin Suomessakin voitaisiin näitä asioita
vakavasti pohtia. Minusta on hyvä kuitenkin, että hallitus
asetti työryhmän pohtimaan lasten asemaa. Tässä suhteessa,
kun täällä on monesti vedottu lasten
oikeuksiin, toivon myös, että ne, jotka vastustavat
tätä lakia, perehtyisivät lasten asemaan
paremmin kuin teidän puheenvuoronne tähän
asti ovat viitanneet.
Bjarne Kallis /skl(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Mitä tulee adoptointiin, niin kauan
kuin toinen lapsen biologisista vanhemmista elää,
ei pidä adoptiota sallia, ei edes sisäistä adoptiota.
On helppo aina viitata lapsen etuun. Totta kai siitä pitää aina
lähteä, mikä on lapsen kannalta parasta,
mutta jokaisella lapsella on biologinen isä ja äiti,
ja niin kuin totesin, niin kauan kuin toinen heistä elää,
ei pidä edes tällaista keskustella.
Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ruotsissa laitettiin pystyyn työryhmä miettimään
sisäisen adoption kysymystä. Työryhmä suositteli,
että lainsäädäntöön
otettaisiin mukaan sisäisen adoption mahdollisuus. Siinä tietysti
pitää huomioida kaikki näkökohdat.
Yleisin tilannehan on se, että lapsi on syntynyt jo ennen
parisuhteen muodostumista, ja tietysti siinä tilanteessa,
missä lapsella on myös biologinen, tiedossa oleva
isä, joka on hänet tunnustanut, totta kai häneltä täytyy
olla lupa. Mutta on myös tapauksia, joissa lapsilla ei
ole oikeaa biologista isää olemassa, vaan lapsi
on saanut alkunsa sillä tavalla, että hän
ei tiedä isäänsä. Näissä tapauksissa
voi lapsen edun näkökulmasta olla edullista se,
että sisäinen adoptio on mahdollinen, jotta lapsella
olisi kaksi aikuista huoltajaa.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmettelen syvästi ed. Kalliksen
mielipidettä. Millä perusteella lapsella ei saisi
olla kaksi vanhempaa? Eikö nimenomaan lapsen etu ole, että hänellä on
kaksi vanhempaa eikä vain yksi?
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen näkökulma
on aika rajoittunut tässä mielessä, jos
ajatellaan tilannetta, kuten hän sanoi, että kun
jompikumpi vanhemmista on elossa, ei voisi adoptiota ajatella. Ajatellaanpa
vaikka tilannetta, että biologinen isä on olemassa,
joka kuitenkaan ei ole pitänyt suhdetta yllä eikä halua
pitää yhteyttä lapseensa. Tällaisessakaan
tapauksessa, jos ed. Kallis näin esittää,
adoptio ei tulisi kyseeseen. Kyllä kai lapsen edun kannalta
on aika valitettava asia, että isä, josta lapsi
saattaa jo olla aika vieraantunut, joutuisi ottamaan huoltajuuden,
kun adoptiota ei sallittaisi toiselle vanhemmalle, jonka kanssa
lapsi on varttunut suurimman osan elämäänsä.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sisäinen adoptio on vastaus monessa
tilanteessa siihen turvattomuuteen ja pelkoon, joka perheen sisällä voi
olla, jos lapsella on vain yksi henkikirjoissa oleva vanhempi. Näissä tilanteissa
voidaan perheessä pelätä, mitä tapahtuu,
mikäli esimerkiksi tämä vanhempi kuolee
ja toisella sosiaalisella vanhemmalla ei ole mitään
muodollista sidettä lapseen. Tilanteet, joissa biologinen,
rekisteröity isä on olemassa, ovat tietysti hieman
erilaisia, mutta kun huomattava osa näistä lapsista
on myös sellaisia, että he ovat saaneet alkunsa
keinohedelmöityksessä, nämä tilanteet
ovat keskenään erilaisia. Minusta tämä kysymys
täytyy käydä läpi, ja on hyvä,
että työryhmä tekee oman ehdotuksensa asiasta.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisessa
kyse on pohjimmiltaan siitä, miten yhteiskuntamme ymmärtää perheen
ja millaista suhtautumista perheisiin se lainsäädännön
kautta ilmentää. Käsitys perheestä ei
ole mikään pysyvä olotila. Ajatelkaapa:
Vuoden 1929 avioliittolakiin saakka puolisoiden keskinäiset
suhteet määriteltiin laissa erilaisiksi ja vaimo
miehelle alisteiseksi. Avioliitto merkitsi naiselle suurelta osin
myös oikeudellisen toimintakyvyn menetystä, ja
aviollinen status määräsi hänen
asemansa yhteiskunnassa. Sittemmin avioliittolakia on muutettu yhteiskunnan
ja asenteiden muuttuessa. Onneksi perhe-käsitteen kehitys
ei pysähtynyt tuohon 20-lukuun.
Suhtautuminen perheeseen ja avioliittoon on siis muuttunut jatkuvasti.
Samoin on muuttunut suhtautuminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden
väliseen kumppanuuteen. Kyse on paitsi asenteiden ja arvostusten
muuttumisesta myös tiedosta ja sen puutteesta. En ihmettele,
jos homoseksuaalisuus herättää pelkoja,
jos ei tiedetä, mitä se ylipäänsä tarkoittaa.
Vastahan vuonna 1981 homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta,
ja homoseksuaaliset teot olivat rikoslaissa rangaistavia vuoteen
1971. Erityisesti vanhemmat ihmiset ovat eläneet aikana,
jolloin homoseksuaalisuutta todella pidettiin sairautena ja rikollisena
toimintana. Olemme saaneet lukuisia viestejä ihmisiltä,
jotka rinnastavat homoseksuaalisuuden johonkin lahkoon, joka houkuttelee jäsenikseen
viattomia uhreja, tai sitten homoseksuaalisuus ja seksuaaliset väärinkäytökset
jotenkin rinnastetaan toisiinsa. Mistään tällaisestahan ei
todellakaan ole kyse.
Homoseksuaalisuudessa kyse ei ole lääketieteellisestä häiriöstä tai
sairaudesta, joka pitäisi poistaa. Samaa sukupuolta olevien
parisuhteen virallistaminen ei uhkaa konkreettisesti kenenkään
Matti ja Maija Meikäläisen elämää.
Sillä ei ole myöskään minkään
asteista vaikutusta heteroiden avioliiton solmimiselle ja lasten
hankinnalle.
Arvoisa puhemies! Perustuslain syrjintäkiellosta seuraa
lainsäätäjälle velvollisuus
huolehtia siitä, ettei ihmisiä aseteta sukupuolisen
suuntautumisen nojalla perusteettomasti toisistaan poikkeavaan asemaan.
Koska samaa sukupuolta olevien parisuhteet eivät mitenkään
voi häiritä kenenkään ulkopuolisen
elämää, on täysin perusteltua
päästää samaa sukupuolta olevat
parit myöskin perhelainsäädännön
piiriin. Näin tuetaan erilaisten perhemuotojen yhdenvertaista
kohtelua.
Juristina en voi ymmärtää niitä,
jotka sallisivat parisuhteiden virallistamisen, mutteivät
haluaisi antaa sille minkäänlaisia oikeusvaikutuksia. Parisuhteen
virallistamisessa kyse on nimenomaan oikeusvaikutuksista eli siitä,
että samaa sukupuolta olevat parit voivat saada osakseen paitsi
sitä suojaa myös niitä velvollisuuksia,
joita muille annetaan parisuhteen perusteella.
Hallituksen esitys on hyvin maltillinen kompromissi eri näkemyksistä.
Sen, ettei samaa sukupuolta olevien parisuhdetta rinnasteta avioliittoon,
pitäisi riittää niille, jotka tunteenomaisin perustein
pelkäävät samaa sukupuolta olevien kirkkohäitä huntuineen.
Se, ettei nimilakia sovelleta, asettaa samaa sukupuolta olevien
parisuhteet turhaan muita hankalampaan asemaan, vaikka lain tarkoitus
on ollut toinen. Käytännössä kai moni
pitäisi oman sukunimensä kuten avioliitoissakin
nykyään tapahtuu.
Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmämme katsoi lausunnossaan,
että myös perheensisäistä lapseksiottamista
tulisi selvittää. Kyse on perheessä jo
asuvista lapsista. Samaa sukupuolta oleva kumppani voi adoptoida
jo nyt kumppaninsa lapsen kumppanin kuoltua. Miksi adoptio ei voisi olla
mahdollista jo kumppanin eläessä? Tähän kaipaisin
perusteluita niiltä, jotka tätä vastustavat.
Joka tapauksessa ottolapsilainsäädännön
kriteerit lapseksiottamiseen ovat tiukat, ja ne koskevat kaikkia.
Vähintä, mitä voi tehdä, on
selvittää parikumppaneiden lapsen oikeudellinen
ja sosiaalinen asema, kuten valtioneuvosto on sopinut.
Suorastaan törkeää on seksuaalisista
väärinkäytöksistä puhuminen
tämän asian yhteydessä. Niillä ei
ole mitään tekemistä homo- tai heteroseksuaalisuuden
kanssa sinänsä.
Lopuksi toteaisin, että on tärkeää,
että yhteiskunta tunnustaa samaa sukupuolta olevien parisuhteiden
arvon ja merkityksen suhteen osapuolille. Yhteiskuntamme ei tämän
lain myötä mullistu mihinkään
suuntaan, tai ainoa merkittävä muutos on suvaitsevaisuuden
ja tasa-arvon lisääntyminen. Se on ihan hyvä muutos.
Katja Syvärinen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Perustuslain mukaan ketään
ei saa asettaa eri asemaan perhesuhteiden tai seksuaalisen suuntautumisen
perusteella. Perustuslaissa sanotaan myös, että yhdenvertaisuuden
pitää toteutua lainsäädännössä julkisen
vallan toimesta. Laki parisuhteen virallistamisesta olisi mielestäni
askel kohti perustuslain edellyttämää kansalaisten yhdenvertaista
kohtelua. Lain puuttuminen on omiaan ylläpitämään
kielteisiä asenteita seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Meidän pitäisi juuri nyt olla huolissamme suvaitsemattomuuden
kasvusta ja jopa äärioikeistolaisen liikkeen suosiosta. Lain
hyväksyminen olisi merkki siitä, että valtiovalta
ei tieten tahtoen ylläpidä syrjiviä rakenteita eikä osallistu
syrjinnän harjoittamiseen.
Yhdessä elävät naisparit ja miesparit
törmäävät käytännön
elämässään ongelmiin, jotka
johtuvat siitä, että he ovat juridisesti toisilleen
ventovieraita ja käytännössä kuitenkin
toistensa lähimpiä omaisia. Kaikkia ongelmatilanteita
on mahdotonta luetella, sillä perhelainsäädäntö ulottaa
vaikutuksensa kaikkialle muuhun lainsäädäntöön.
Oikeusministeriön työryhmä, joka selvitti
samaa sukupuolta olevien kumppaneiden kohtaamia juridisia ongelmia,
päätyi mietinnössään
mainitsemaan esimerkkejä ongelmallisesta tilanteesta. Perhesuhteet
vaikuttavat omaisuudenjakoon, perinnönjakoon, elatukseen,
eläkkeeseen, toimeentulo- ja asumistukeen, verotukseen,
kansalaishakemukseen ja oleskelulupaan, tuomarien ja todistajien
esteellisyyteen, asunnonvuokraukseen, televisiomaksuun, tajuttoman potilaan
edustajaan jne., jne., yli kahdensadan lain kautta pariskuntien
arkielämään. Onkin perusteltua säätää laki
parisuhteen virallistamisesta ja luoda lainsäädäntöön
uusi, oma perhemuotonsa. Jos kaikkia yli kahtasataa lakia muutettaisiin koskemaan
aviopuolisoiden lisäksi asuinkumppaneita parisuhteen muodosta
riippumatta, jouduttaisiin tilanteeseen, jossa avioliitolla ei enää olisikaan
sille kuuluvaa erityisasemaa lainsäädännössä.
Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että antamalla
samaa sukupuolta oleville pareille pääsy perhelainsäädännön
piiriin tuetaan erilaisten perhemuotojen yhdenvertaista kohtelua.
Näin edistetään perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun
yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumista julkisen vallan toimenpitein
perustuslain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Perustelu
on hieno ja sitä paitsi totta, mutta se on kyllä rankasti
liioiteltu. Lakiesityksessä on nimittäin puutteita,
jotka nimenomaan eivät tue erilaisten perhemuotojen yhdenvertaista
kohtelua.
Kahden äidin tai kahden isän perheessä elää lapsia,
joilla on kaksi sosiaalista ja psykologista vanhempaa pitämässä heistä huolta,
kasvamassa heidän kanssaan ja kasvattamassa heitä.
Näiden lasten olemassaoloa ei lainsäädännöllä voi
kieltää. Sen sijaan lainsäädännöllä voidaan
vaikeuttaa heidän elämäänsä ainakin
kahdella tavalla. Ensiksikin siten, että jättämällä lasten
asema ja oikeudet kokonaan lainsäädännön
ulkopuolelle annamme näille lapsille viestin siitä,
että yhteiskunta ei toivo heidän olemassaoloaan
eikä heidän kehittymistään tasapainoisiksi
aikuisiksi. Toisekseen vaikeutamme heidän arkielämäänsä. Vaikka
heillä todellisuudessa on kaksi tasa-arvoista vanhempaa,
toinen äiti tai isä ei voi jäädä vanhempainlomalle
tai hoitovapaalle, ei edustaa lasta sairaalassa tai päiväkodissa
tai koulussa eikä lapsi peri häntä rintaperillisenä.
Kaikkein ongelmallisin tilanne lapsen kannalta on, jos hänen
vanhempansa eroavat. Lapsella ei olekaan lakisääteistä oikeutta
tavata toista, hänelle tärkeää aikuista,
ei päättää, kumman luona haluaa
asua, eikä edes oikeutta elatukseen. Mielestäni
laissa parisuhteen virallistamisessa pitää olla
mahdollisuus ainakin perheensisäiseen adoptioon. Jos lapsella
joka mielessä on kaksi vanhempaa, juridiikan ei pitäisi
olla se ainoa osa-alue, joka ei tunnusta vanhemmuutta.
Ruotsin hallituksen asettama työryhmä sai vastikään
valmiiksi mietinnön lasten asemasta samaa sukupuolta olevien
vanhempien perheissä. Työryhmä päätyi
esittämään, että Ruotsin vastaavaan
parisuhteen virallistamislakiin lisättäisiin oikeus
adoptioon. Työryhmä on mietinnössään
käynyt läpi sekä maailmalla että Ruotsissa
tehdyt tutkimukset ja todennut, että kahden äidin
tai kahden isän perheessä kasvaneet lapset ovat
henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti samanlaisia kuin eri sukupuolta
olevien lapset. Lasten seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti
muotoutuu samalla tavalla molemmissa perheissä. Tutkimusten
mukaan lapset eivät kärsineet myöskään
kiusaamisesta tai muista sosiaalisista paineista normaalia enemmän.
Näin siis silloin, kun vertaillaan toivottuja, parisuhteeseen syntyneitä lapsia
keskenään. Kaikki heterosuhteessa alkunsa saavat
lapsethan eivät valitettavasti ole hartaasti odotettuja
toisin kuin kahden äidin tai kahden isän lapset.
Lakiesityksessä evätään
virallistetulta parilta oikeus yhteiseen sukunimeen. Esityksen perustelu
on huvittava: "Parikumppanien tarve yhteiseen sukunimeen on vähäisempi
kuin aviopuolisoilla, joilla yhteisen sukunimen käyttö perustuu vanhaan
perinteeseen." Miten virallistetulla parisuhteella voisi olla vanhoja
perinteitä, kun instituutiota vasta ollaan luomassa? Lisäksi
lainsäädännöllä tuskin
tarvitsee erikseen kieltää jotakin, mihin ei ole
tarvetta. Lakiesitys on tässä suhteessa selkeää rakenteellista
syrjintää. Vaikka naisliike vaati aikoinaan naisille
oikeutta säilyttää sukunimensä avioliitossa,
tavoitteena ei ollut uusien pakkojen luominen, vaan valinnanvapauden kasvattaminen.
Myös nyt täytyy sallia se, että joillekin
yhteiseen sukunimeen ei ole tarvetta. Toiset taas pitävät
sitä perhettä yhdistävänä tekijänä.
Arvoisa puhemies! Mahdollisuudessa laillistaa parisuhde on kysymys
muustakin kuin juridiikasta. Itse asiassa jos kihlapareilta kysyttäisiin,
monet miehet ja naiset eivät tiedä ollenkaan,
minkälaisia oikeuksia ja velvollisuuksia avioliitosta seuraa.
Parisuhteen virallistaminen on merkittävä tapahtuma
sekä puolisoille että heidän lähipiirilleen.
Rakkauteen ja keskinäiseen huolenpitoon perustuvalla suhteella
ja sen saamalla hyväksynnällä on ihmisille
paljon taloudellista hyötyä suurempi merkitys.
Toivon, että tämä lakiesitys, joka
vaikkakin jo eduskuntaan tullessaan on melkoinen kompromissi, kuitenkin
nyt hyväksytään näine puutteineen,
sillä sekin on jo suuren suuri parannus.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Päivi Räsänen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
muutamassa puheenvuorossa tullut esiin tämä sama
ajatus, jonka ed. Syvärinen toi, että tähän
lakitekniikkaan, jossa itse asiassa viitataan koko avioliittolakiin
parisuhdelain yhteydessä, on päädytty
sen vuoksi, ettei olisi tarvinnut muuttaa jokaista kahtasataa eri
avioliittolakia. Ihmettelen tätä logiikkaa sen
vuoksi, että jos lähdettäisiin siitä,
että parisuhdetta ei haluta rinnastaa avioliittoon, eihän silloin
toki olisi tarvinnut jokaista avioliittopykälää muuttaa,
vaan silloin olisi luotu täysin erilliset ja omat periaatteet
yhteistalouksien purkaantumiselle ja perinnönjaolle neutraalisti
riippumatta siitä, minkä tyyppisestä yhdessä asumisesta
on kyse. Ei silloin olisi tarvinnutkaan mennä avioliittopykäliin
jokaista sorkkimaan erikseen.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Täytyy nyt ed. Räsäselle
todeta, että jos näin olisi tehty, kuin te esitätte,
heti seuraavalla viikolla te tai joku muu edustaja olisitte kysynyt
sitä, miksi tällaisen parisuhteen osapuolen tuloja
ei oteta huomioon esimerkiksi työmarkkinatukea määritettäessä tai
toimeentulotuen laskelmissa samalla lailla kuin avioliiton ollessa
kyseessä. Kyllä se olisi noussut jatkuvasti esiin,
että olisi jäänyt kymmeniä aukkoja
ja virheitä lainsäädäntöön,
jos näin ei olisi tehty kuin hallituksen esityksessä ehdotetaan.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin jatkanut siitä, mitä ministeri
Koskinen totesi. Sittenhän me vasta olisimme suossa, kun
olisi ollut hyvin erilaisia säädöksiä esimerkiksi
toimeentulotuen osalta tai jossakin vastaavassa kohdassa, jossa
otetaan huomioon tulot etuja määrättäessä.
Silloin voitaisiin kysyä perustellusti, tapahtuuko syrjintää,
kun on määrätty aivan erilaiset säädökset
tai erilaiset summat, joiden perusteella esimerkiksi tulot otetaan
huomioon etuuksia myönnettäessä. Minusta,
ed. Räsänen, te yritätte nyt vain kaikin
tavoin tuoda esille sen, että tätä asiaa
ei käsiteltäisi, tämä ei etenisi,
että tämä voitaisiin ratkaista muulla
tavalla. Minä luulen, että teidän suhtautumisenne
olisi ollut aivan samanlainen, vaikka täällä olisi
ollut ne kaksisataa lakia käsittelyssä.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Koskiselle voisi todeta,
että ei tämäkään ole
ongelmaton siinä mielessä, että jos kaksi
miestä sattuu asumaan samassa osoitteessa ja he eivät
rekisteröidy, niin kyllä sosiaaliviranomaiset
sanoisivat, että on kyse piilohomoavioliitosta, koska asutaan
samassa osoitteessa. Voi olla, että silloin käydään laskemaan
niitä kuitenkin, vaikka ei olisi rekisteröidyttykään.
Lasten oikeudet tulivat esille ed. Syvärisen ja monen
muunkin puheenvuorossa. Minä en näe, mikä nykyisessä laissa
kieltää, jos on biologinen vanhempi, pitämästä omaa
lastaan samassa kodissa, vaikka olisikin kyseessä homo-
tai lesboavioliitto. Kaiken kaikkiaan lasten osalta tässä on minusta
se vaarallinen ongelma, koska lapset oppivat vanhemmistaan matkimalla
hyvin paljon. Voi olla, että tämä voi
jopa lisätä sen tyyppistä käyttäytymistä.
Päivi Räsänen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yritän vain tuoda ennen kaikkea,
ed. Ojala, esiin sen asian ja toivon, että tunnustettaisiin
avoimesti se, että tässä lakiesityksessä tosiasiallisesti
rinnastetaan avioliitto ja samaa sukupuolta olevien parisuhde. Tämä on
selvästi vastoin viime kaudella ollutta lakivaliokunnan
mietintöä, jossa edellytettiin nimenomaan, että tätä esitystä ei
saa rinnastaa avioliittoon. Tässä suhteessa valitettavasti
täytyy todeta, että myös oikeusministeri
on antanut lakia esitellessään aiemmin harhaanjohtavaa
tietoa.
Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikeusministerin ja ed. Ojalan puheenvuorossa
vastattiin juridiseen puoleen, mutta vielä ed. E. Lahtelalle
voisin todeta, että rakkaus on kyllä mallioppimisen
tulosta aivan varmasti, mutta sukupuolinen, seksuaalinen, suuntautuminen
ei ole. Jos olisitte kuunnellut puheenvuoroni, nimenomaan tästä puhuin
ja myöskin tutkimukset tämän osoittavat.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toteaisin vain uudelleen, että erityisesti
ed. Räsänen ja hänen edustamansa tahot
haluavat koko ajan jättää huomioimatta
sen, mitä tässä lakiesityksessä selvästi
sanotaan, että virallistettu parisuhde olisi kuitenkin
avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Se on aivan selvästi
sanottu täällä näin, mutta totta
kai täytyy vertauskohta jostain lainsäädännöstä hakea,
jollei luoda täysin uutta lainsäädäntöä tai
muuteta niitä kahtasataa lakia, joihin täällä on
viitattu. Eräissä puheenvuoroissa on tullut myös
esille, että on laskettu, kuinka monta kertaa lakiesityksessä on
mainittu sana avioliitto. Pakko on viitata siihen, koska sillä kuitenkin
säädellään parisuhdetta heteroiden
kesken. (Ed. Räsäsen välihuuto) — Edustaja,
uskokaa nyt, mitä lakiesitykseen on kirjoitettu: tämä on
avioliitosta erillinen instituutio. Tämä ei ole
avioliitto toisin kuin tiedän, että monet homot
ja lesbot toivoisivat.
Kirsi Piha /kok:
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tämän
esityksen hyväksymistä. Esitys on tärkeä paitsi
suvaitsevaisuuden myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Esitys toisi vihdoin, kuten on sanottu, samaa sukupuolta olevat
parit edes kutakuinkin yhdenvertaiseen asemaan muiden parien kanssa.
Suomi onkin Pohjoismaista siis viimeinen, joka on vielä epäselvässä tilanteessa.
Kyse ei ole, kuten täällä on tullut
esille, vain taloudellisesta edusta ja perinnöstä.
Kyllä ed. Vistbacka tämän salaliiton
paljastaessaan oli todellakin oikeassa: tavoite on tietysti se,
että yhteiskunta hyväksyy tämän
parisuhteen. Harmittaa hieman tässä keskustelussa
näsäviisas lause, jota täällä toistetaan:
rakkaudesta ei lailla säädetä ja määrätä.
Ei niin, mutta tällä lailla voidaan osoittaa yhteiskunnan
pitävän samaa sukupuolta olevien rakkautta hyväksyttävänä.
Muutamia huomioita esityksestä.
Esitys on mielestäni niin sanottu minimiesitys. Eduskunta
on edellyttänyt, että samaa sukupuolta olevien
parisuhteiden oikeudellinen tilanne selvitetään,
ja tämä esitys on se selvitys minimissään.
Esitys antaa mahdollisuuden rekisteröidä parisuhde,
jolloin suhteen voi lain edessä rinnastaa avioparin suhteeseen.
Hieman naurettavalta tuntuu se, että pari ei voisi edelleenkään ottaa
yhteistä sukunimeä automaattisesti rekisteröinnin
yhteydessä. Miksi ei? Siihen ei voi olla mitään
järkevää syytä, kun sallimme
itse rekisteröinnin. Toivonkin, että valiokuntakäsittelyn
aikana valiokunnat esittävät tähän
muutoksen.
Sisäiseen adoptioon ja hedelmällisyyshoitojen
sallimiseen parille esitys ei ota mitään kantaa.
Tässä on syytä muistaa, että erityisesti
sisäisen adoption osalta asia jatkuu ajankohtaisena myös
tämän esityksen hyväksymisen jälkeen,
sillä pareilla on jo perheessä eläviä lapsia,
joiden näkökulmasta, nimenomaan lasten näkökulmasta,
olisi suotavaa, että myös yhteiskunta tunnustaisi
molemmat vanhemmiksi.
Arvoisa puhemies! Esitys on aiheesta, josta on puhuttu paljon
jo etukäteen. On kummallista, kuinka paljon ihmisten tunteita
kuohuttaa olemassa olevan tilanteen laillistaminen. Kuinka paljon
vielä halutaan puuttua muiden ihmisten elämänvalintoihin
aiheuttaen suurta mielipahaa ja ahdistusta kyseessä oleville
ihmisille? Esityksen hyväksyminen ei ota keneltäkään
mitään pois mutta on merkittävä askel
kohti suvaitsevampaa yhteiskuntaa, jossa eduskunta ei keinotekoisesti kuvittele
rakentavansa parempaa maailmaa kiroamalla raamatunlauseita niskaan.
En halua väheksyä kenenkään
uskontoa, kuten jo vastauspuheenvuorossani sanoin, mutta uskonto
on viime kädessä uskomismaailma, eikä Raamattua
kirjaimellisesti tulkiten voi soveltaa nykyiseen maailmaan.
Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi vielä kiittää — kai
korokkeelta saa kiitoksiakin kollegoille joskus esittää — ed.
Outi Ojalaa, joka jo vuosia sitten teki asiasta lakialoitteita,
joista viimeiseen itsekin laitoin nimeni; kahdeksan vuotta sitten
minulla ei ollut vielä iloa istua tässä mieltä ylentävässä laitoksessa.
Ed. Ojala on määrätietoisesti ajanut
asiaa eteenpäin silloinkin, kun kaksi kolmasosaa kansalaisista
ei ole ollut valmis hyväksymään parisuhteen
rekisteröintiä, kuten nyt on. Hän on
omalta osaltaan vaikuttanut paitsi itse asian etenemiseen myös
yhteiskunnalliseen asenneilmastoon ja sitä kautta tehnyt
Suomesta suvaitsevamman maan asua myös vähemmistöille.
Toivottavasti eduskunta kannattaa myös tätä ajatusmaailmaa.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Piha sanoi, että tämä on
minimiesitys. Siinä sanomassa tuli selkeästi esille
se, mihin pyritään, pyritään
adoptoimaan jne. Kysynkin, ed. Piha: Onko tämä kokoomuksen
virallinen kanta vai kokoomuksen naisten kanta, että näin
pitkälle pyritte tässä asiassa?
Kirsi Piha /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta ed. S. Lahtelan kommentti oli hyvin
mauton. Jokainen tässä salissa varmastikin esittää omaa
kantaansa. Minulla on ainakin ollut se tapa. Ed. Lahtela voi varmasti
tulevissa puheenvuoroissaan aina kertoa, keiden kaikkien kantoja
hän esittää, kun hän täällä puhuu.
Margareta Pietikäinen /r:
Fru talman! Vi är alla lika inför lagen och
diskrimineringsförbudet gäller var och en av oss
oberoende av kön, ras, hudfärg, etniskt eller
samhälleligt ursprung, genetiska egenskaper, språk,
religiös inriktning eller övertygelse, politisk åsikt,
minoritetstillhörighet, social ställning, födslotillhörighet,
handikapp, ålder eller sexuell inriktning. Det här
har citerats redan i ganska många inlägg idag
och det är bra.
Det här lagförslaget är välkommet.
Jag hör till dem som bland andra har undertecknat tidigare lagmotioner
i ärendet och det här lagförslaget är som
jag redan konstaterat tidigare i en replik, en kompromiss, men som
sagt, det är mycket välkommet. När lagen
behandlas i utskottet tycker jag att den detalj, som har att göra
med släktnamnsfrågan, borde tas upp till behandling.
Jag tycker att det är konstigt att man inte på den punkten
kunde ge rätt att välja släktnamn för
parterna.
EU:n perusoikeussopimuksen mukaan jokaisella on oikeus solmia
avioliitto kansallisten lakien mukaan. Useissa maissa tämä oikeus
ei koske pelkästään miestä ja
naista vaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Maat,
joita yleensä pidämme yhteiskuntarakenteeltaan
ja ihmiskäsityksiltään meitä lähellä olevina,
ovat jo korjanneet oikeudelliset epäkohdat, joita nyt pohdimme
virallistettua parisuhdetta koskevan lakiehdotuksen yhteydessä.
Kaikilla tulee olla yhdenvertainen oikeus perusturvaan omassa
parisuhteessaan. Toistaiseksi homoseksuaaleilla ei ole lakiin perustuvia
oikeuksia silloin, kun kumppani kuolee, joutuu onnettomuuteen tai
kun suhde päättyy. Virallistettua parisuhdetta
koskevan lain hyväksyminen merkitsisi sitä, että parisuhteen
osapuolia koskisivat merkittävät perusoikeudet
ja velvollisuudet, jotka eivät millään
lailla ole pois muilta yhteiskunnassamme, ja ennen kaikkea oikeudet
ja velvollisuudet, joihin kaikilla on oikeus humaanissa yhteiskunnassa.
Näihin kuuluvat muun muassa oikeus olla lähin
omainen, lesken aseman saaminen toisen kuollessa, oikeus sosiaalisiin
tukiin, jääviyssäännösten
piiriin kuuluminen sekä perintöön ja
vakuutuksiin liittyvät verotekniset järjestelyt.
Fru talman! Alla skall ha rätt till grundtrygghet
i det parförhållande de lever i. Tills vidare
har homosexuella inte några juridiska rättigheter
ifall partnern dör eller förolyckas eller om förhållandet
tar slut. Antagandet av lagen om registrerat partnerskap skulle
betyda att parterna i ett registrerat förhållande
skulle omfattas av viktiga grundläggande rättigheter
och skyldigheter gentemot varandra. Rättigheter
och skyldigheter som på intet sätt fråntas
någon annan i vårt samhälle och framför
allt rättigheter och skyldigheter som alla i ett humant
samhälle bör ha rätt till. Till dessa
hör bland annat rätten att utgöra närmaste
anhörig, att få status av änka eller änkling vid
den andras frånfälle, ha rätt till sociala
understöd, omfattas av jävregler och skattetekniska
arrangemang vid arv och försäkringar.
Men, fru talman, vid sidan av det här tycker jag att
det mycket bra har kommit fram i den debatt som förts att
det naturligtvis är mycket mera än en fråga
om juridik och ekonomiska rättigheter. Det är
fråga om attityder och om accepterande av samlevnadsformer
och det är på de här punkterna som lagförslaget
har sin stora principiella betydelse.
Som här redan har konstaterats, så är
två tredjedelar av Finlands folk beredda att godkänna
en lag om registrerat partnerskap. Det var ju faktiskt redan 1996
som 67 procent av landets befolkning gav sitt stöd åt
den här registreringsrätten. Det är alltså hög
tid för oss att godkänna lagen om registrering
av partnerskap.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Vi behandlar nu en av de politiska
frågor som har väckt mest känslor under
den senaste tiden. Jag tycker att det är förbryllande.
De som rörs minst av lagen är de som protesterar
mest. De som däremot
rörs av lagen utgör en minoritet, en minoritet
som dessutom gör rätt så litet väsen
av sig. Den här situationen kräver mod av oss beslutsfattare.
Vi måste våga arbeta för en minoritets
rättigheter när vi kan se att situationen är
orättvis.
Arvoisa puhemies! Virallistettua parisuhdetta koskevan lain
säätäminen on yksinkertainen ja tehokas
tapa korjata epäkohta, joka on syntynyt, kun samaa sukupuolta
olevat parit eivät ole voineet päästä juridisen
sääntelyn pariin, koska sääntely
koskee ainoastaan avioliittoa. Joskus esitetty menettely: epäkohtien
korjaaminen eri laeissa luomatta uutta instituutiota eli virallistettua
parisuhdetta, ei ole realistinen. Avioliiton oikeudelliset vaikutukset
ulottuvat niin moniin lakeihin ja pykäliin, ettei yksinkertaisesti
ole mahdollista tehdä muutoksia yksittäisiin lakeihin
siten, että homoparien asema turvattaisiin samalla tavalla
kuin avioparien.
Roten till all visdom är att erkänna fakta.
Vi behöver bara se på vilka situationer som kan
uppstå på grund av att homosexuella pars förhållanden
inte har ett juridiskt skydd, för att inse att någonting
måste göras. Om ett homosexuellt par separerar
har den svagare parten inget skydd. Detta är fallet oberoende
av hur länge de levt ihop, oberoende av hur stor skillnaden är
mellan deras egendomar och oberoende av vem av dem som har större
behov av att få bo kvar i det gemensamma hemmet. Den ena
parten kan bli alldeles utblottad och har inga juridiska medel till sitt
förfogande för att försvara sig. Få par är
så förutseende att de gör upp ett avtal
för den här eventualiteten och även om
ett avtal skulle göras upp finns det inga som helst garantier
för att det är rättvist. Dessutom tolkas
avtal annorlunda än avvittring makar emellan, bland annat
skatterättsligt.
Vid den ena partens död är den andra i ett
homosexuellt förhållande i en mycket sämre
ställning än en efterlevande make. Dessa har getts
en tryggad ställning i arvsrätten i och med att
de kan ärva varandra om det inte finns bröstarvingar. Homosexuella
par måste göra upp ett inbördes testamente
för att överhuvudtaget kunna ärva varandra.
Också i det här fallet är deras situation sämre,
eftersom arvsskatten drabbar olika. En efterlevande i ett homosexuellt
förhållande betalar en tredubbel arvsskatt jämfört
med en efterlevande make.
Homoseksuaalisessa suhteessa toisen osapuolen kuoleman jälkeen
toisen osapuolen asema on kaikin tavoin huono. On tapahtunut sellaistakin, että mies
tai nainen on tullessaan kotiin töistä löytänyt
kuolleen elämänkumppaninsa, sukulaiset tyhjentämässä omaisuutta
hänen ja hänen miehensä tai naisensa
yhteisestä asunnosta välittämättä siitä,
kenelle omaisuus oikeastaan kuuluu. Homoparit joutuvat elämään
pelossa, että jotain tällaista tapahtuu toisen
osapuolen kuollessa. Hautajaisten järjestämisessä saattaa
myös syntyä ongelmia. Taattu lähimmän
omaisen asema ratkaisisi monta tämän kaltaista
ongelmaa.
Också vid den ena partens sjukdom saknar den andra
i ett homosexuellt förhållande ställningen som
närmaste anhörig. Det här innebär
att han eller hon kanske inte får uppgifter om sin sjuka livskamrat
från sjukhuset där denna vårdas. Det är
svårt att tänka sig en sådan situation
då det för ens egen del är en självklarhet.
Det är däremot lätt att föreställa
sig den blandning av oro, maktlöshet och ilska över
att inte bli accepterad, som en människa i den situationen
med största sannolikhet känner.
Värderade talman! De flesta av oss riksdagsmän är
gifta och lever ett liv där de homosexuellas problem kan
verka vara avlägsna frågor, som är svåra
att förstå sig på. Oberoende av om vi känner
homosexuella eller inte och oberoende av om vi kan förstå dem
eller inte, gäller det för oss att erkänna
att de orättvisor som drabbar dem måste åtgärdas.
Allt det jag räknat upp i mitt tal är klara orättvisor.
Lagen om registrerat partnerskap löser många av
dessa problem. Vissa problem tas inte upp och dem tvingas man ta
ställning till i något skede. Det gäller
bland annat frågan om barnen i ett parförhållande.
Jag understöder i alla fall nu det här lagförslaget
och hoppas att riksdagen kan behandla det snabbt, utan att ge avkall
på varken grundlighet eller saklighet.
Leena Rauhala /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen lakiesityksessä tavoitteena
on painotettu erityisesti käytännöllisten,
juridisten ja taloudellisten asioiden ratkaisemista parisuhteessa
elävien kahden samaa sukupuolta olevan kohdalla. Perusteluissa
viitataan perhetoimikunnan mietintöön, jonka mukaan
ei avioliiton oikeudellinen sääntely enää nykyisin
ylläpidä tiettyjä eettisiä tai
uskonnollisia katsomuksia vaan sen tavoitteena on suhteen kestäessä syntyvien käytännöllisten
kysymysten ratkaiseminen. Niinpä perusteluissa on päädytty
siihen, että eettisiä ja uskonnollisia esteitä ei
ole nyt niille ratkaisuille, joita esitetään.
Perusteluista löytyy kuitenkin kohta, jossa todetaan,
että parisuhteen virallistaminen sinänsä on
muutenkin kuin oikeudellisilta vaikutuksiltaan monin tavoin merkittävä tapahtuma,
mutta sitä asiaa, mitä merkittävällä tapahtumalla
tarkoitetaan, ei sen enempää avata. Ne käytännön ongelmat,
joita lakiesityksessä tarkoitetaan, ovat muun muassa erotilanteet
ja toisen osapuolen kuolema. Kun näitä erilaisia
arkisia ja käytäntöön liittyviä kysymyksiä ajattelee,
täällä jo keskustelussakin on tullut
esille, eikö voisi näihin löytyä muitakin
ratkaisuja kuin se, että lähdetään nimenomaan
rinnastamaan näitä kysymyksiä avioliittolainsäädäntöön.
Ongelmana näen nimenomaan, että rinnastus avioliittoon
on selkeästi lakiesityksessä esitetty. Se tulee
todella useaan kertaan esille.
Virallistamisella on paitsi yhteiskunnallinen merkitys, merkitys
sinänsä jokaiselle yksilölle, ja mielestäni
silloin, kun on se on kysymys myös yksilölle,
se on nähtävä arvokysymyksenä,
jonka taustalla ovat maailmankatsomukselliset, ihmisen ihmiskuvakysymykset.
Ymmärrän, että juuri näistä syntyvät
ne, sanotaanko, erimielisyydet tai erilaiset näkemykset,
miten me ehkä ajattelemme myöskin siitä,
mitä on suvaitsevaisuus, niin kuin keskustelussa on tullut
esille, tai mitä on oikeudenmukaisuus ja nämä erilaiset
arvot, mihin tällä lakiesityksellä pyritään.
Näen, että yhteiskunnassamme on selkeästi heräämässä suunnaton
vakaiden ydinperheiden tarve. Tämän päivän
lapset ja nuoret kokevat lisääntyvää juurettomuutta.
Tutkimustenkin myötä jo korostetaan vanhemmuuden,
isän ja äidin, merkitystä lapsen kasvulle.
Haluan kunnioittaa sitä, että Jumala on luonut
meidät ihmiset erilaisiksi persooniksi ja myös
mieheksi ja naiseksi. Kysymykseni on, miksi nämä rajat
pyritään hämärtämään
meidän ihmisten keinoin.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispat ovat puheenvuorossaan
nimeltä "Kasvamaan yhdessä" asettuneet sille kannalle,
että yhteiskunnan on lainsäädännössään
taattava kaikki tuki avioliittoon pohjautuvalle perhemallille. Tätä lakiesitystä lukiessani
ja tulkitessani olen entistä vahvemmin näkemässä,
että avioliiton rinnalle ei tule perustaa siihen rinnastuvia
instituutioita. Erityisen huolissani olen siitä, että lakiesityksen valmistelussa
ei mielestäni ole perinteisen avioliiton ja perheen kasvatustehtävää ja
lapsinäkökulmaa käsitelty myönteisessä mielessä,
ei riittävästi muutenkaan.
Tämä lakiesitys sinänsä tuo
monia eri kysymyksiä, jotka mielestäni ovat nimenomaan
arvokysymyksiä, ja koskee, niin kuin jo aikaisemmin sanoin,
yksilöä. Mutta näen, että kysymys
tämän lakiesityksen myötä ei
ole pelkästään yksilöistä, vaan
se koskee koko Suomea, suomalaista kulttuuria. Suomessa tulee kunnioittaa
myös kristillisiä arvoja ja asenteita kaikessa,
siis myös lakien laadinnassa. Kun me puhumme kristittynä olemisesta,
mihin täällä on viitattu, näen
että kristittynä olemista ja sitä, että perustamme
mahdollisesti lainkin Raamattuun, ei tarvitse eikä tulisi
nähdä ahdasmielisenä asenteena vaan selkeänä arvovalintana.
Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, haluan sanoa, että kun
Kirkkohallitus lausunnossaan tästä lakiesityksestä toi
esille omia kannanottojaan, se toi hyvin esille, että jos
epäkohtia on, ne tulee poistaa. Täällä käytiin
jo keskustelu, että on varmasti löydettävissä muitakin
ratkaisuja. Kirkkohallitus tuo lausunnossaan myös selkeästi
esille, että se ei ota kantaa homoseksuaalisuuteen sinänsä vaan
haluaa kunnioittaa ihmisarvokysymystä ja sitä kautta
kaikkea ihmisessä olevaa, ihmisessä luotua. Tässä linjassa
korostuu kaikkien ihmisten syvä kunnioitus, ihmisarvon
kunnioitus, ja samalla selkeä kristillinen linja. Jumala
on olemassa ja luonut elämälle tarkoituksen. Tämän painoarvon
tulisi kristityssä maassa selkeästi tulla esille
erilaisissa valinnoissa ja ratkaisuissa, niin kuin tämän
lakiesityksenkin jatkokäsittelyssä. Pidänkin
erittäin tärkeänä, että esityksen eduskuntakäsittelyn
aikana käydään läpi ne muut vaihtoehdot,
joiden kautta epäkohdiksi sinänsä luokitellut
puutteet voidaan korjata.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun olen huoneessani kuunnellut tätä keskustelua,
tulee mieleen se edellinen keskustelu, jota eduskunta kävi
reilu vuosi sitten. Asenteet ovat samanlaiset. Minua itseäni harmittaa
tavattomasti se, että me kansanedustajat asettaudumme jonkun
puolelle jotakin vastaan. Itse lähden asiassa hyvin selkeästi
siitä, että niin lesbo- kuin homopareja ei kukaan
saa tuomita. Jokainen elää niillä asioilla,
joita heille Luoja on antanut.
Mutta on muutamia asioita, joita itse pidän hyvin tärkeinä.
Yksi on lasten asema yhteiskunnassa. Siinä suhteessa näen,
että tämmöinen rekisteröiminen
ei minulle henkilökohtaisesti käy. Se on minun
oma eettinen näkemykseni asiasta. Pidän hyvin
tärkeänä sitä, että me
emme sotke kovin isoja raamatullisia ja muita asioita tähän,
(Puhemies koputtaa) mutta kyllä kristilliset arvot ja lapsen
asema nousevat perheen myötä silloin siihen asemaan,
mikä näistä asioista kumpuaa.
Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meillähän on Suomessa perustuslain
takaama uskonnonvapaus. Ymmärrän, että täällä jotkut
edustajat tekevät lainsäädäntötyötä kristillisestä vakaumuksesta
lähtien, ja arvostan sitä. Mutta jos todellakin
jonkun henkilön uskonto estää parisuhteen
virallistamisen, eihän sitä tietenkään
ole pakko tehdä, mutta ei myöskään
pidä uskonnollisin perustein sitä estää.
Mielestäni tämän asian pitäisi
olla ihan itsestäänselvä.
Leena Rauhala /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni uskonto, usko, ja kristilliset
arvot ovat kaksi eri asiaa. Ainakin omassa puheenvuorossani korostin
nimenomaan sitä, että kun päätöksiä ja
valintoja nimenomaan lainsäädännössä ja
politiikassa tehdään, kysymys on arvoista, kristillisistä arvoista
ja sillä lailla koko maailmankatsomuksesta ja näkemyksestä,
miten jäsennän maailman. Sitten on erikseen se,
mitä me ymmärrämme uskonnolla.
Niilo Keränen /kesk:
Arvoisa puhemies! Nykylainsäädännöstä aiheutuu
samaa sukupuolta olevien parisuhteille joitakin haittoja, mutta myös
joitakin etuja verrattuna naisen ja miehen väliseen suhteeseen.
Edut liittyvät lähinnä nykyperheiden
sosiaaliturvaan.
Lakiehdotuksen antamisen syiksi pelkistyvät hallituksen
esityksen mukaan muun muassa seuraavat seikat:
1. Omaisuuden jako-ongelmat sekä toimeentulo-ongelmat
muun muassa samaa sukupuolta olevien parisuhteen purkautuessa.
2. Samaa sukupuolta olevan kumppanin mahdollisuus saada tietoja
kumppaniaan koskevista asiakirjoista esimerkiksi terveydenhuollossa
tai muussa sellaisessa tilanteessa, missä läheisyydellä on
merkitystä.
3. Perhe-käsitteen tulkinta muun muassa vakuutusetuuksissa,
matkustettaessa tai työ- ja perhevastuun yhteensovittamisessa.
4. Toiminta joissakin kulttuurisidonnaisissa asioissa, kuten
hautajaisten järjestelyissä.
5. Suhtautuminen muissa maissa rekisteröityjen parisuhteitten
käsittelyyn Suomessa.
Arvoisa puhemies! Vähemmistöjen etujen turvaaminen
on tietenkin arvokas asia, ja hallituksen pyrkimykselle on tässä suhteessa
syytä antaa tunnustusta. Hallitus samoin kuin vuonna 99 mietintönsä antanut
parisuhteitten rekisteröintiä tutkinut työryhmä ovat
mielestäni kuitenkin suorittaneet valmistelun yksipuolisesti
ja jättäneet huomiotta eduskunnan vuonna 97 hyväksymän toivomuksen
toisesta mahdollisuudesta.
Eduskuntahan toivoi lausumassaan hallituksen ryhtyvän
asianmukaisiin lainsäädäntötoimiin
samaa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään
liittyvien oikeudellisten epäkohtien poistamiseksi. Tähän
lakiesitykseen nähden se toinen vaihtoehto olisi ollut
selvittää ne kuuluisat kaksisataa lakia eli se,
mitä oikeudellisia epäkohtia asiaan liittyy ja
miten ne olisi voitu korjata tekemällä tarpeelliseksi
katsottavia muutoksia.
Nyt annetulla lakiehdotuksella hallitus pyrkii omien sanojensakin
mukaan kertalaakilla korjaamaan kaikki epäkohdat niputtamalla
ne yhteen virallistamislakiin, vaikka hyvin tiedetään,
että laki tulee herättämään
kansalaisten joukossa hyvin paljon ristiriitaisia tunteita. Minusta
vaihtoehtotie olisi ollut parempi. Arvoisa puhemies, tätä haluan
puheenvuorossani perustella.
Lakiehdotuksen hyväksyminen merkitsisi perusteellista
mullistusta perinteiseen perhe-käsitteeseen. Hallituksen
esityksessäkin todetaan, että perhe-käsitettä ei
lainsäädännössämme
ole yksiselitteisesti määritelty. Kuitenkin valtaosalla suomalaisista
on käsitys siitä, mikä perhe on, huolimatta
siitä että perheitä on tänä päivänä kovin
monenlaisia. Suomalaisten mielissä perheen käsite
perustuu perheen perustehtävään: tuottaa ja
kasvattaa uusia jäseniä yhteiskuntaan. Nimenomaan
tässä mielessä samaa sukupuolta olevien parisuhde
ei ole perhe, vaikka se voikin olla ruokakunta ja vaikka, kuten
hallituksen perusteluissa todetaan, tunnesiteet saattavat olla hyvinkin kiinteitä.
Esityksessään hallitus on huolestunut siitä seikasta,
että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden nykyinen epävirallisuus
loukkaa heitä. Hallitus ei kuitenkaan ole vähääkään
huolestunut siitä, että lakiesityksessä ajettu
virallistaminen saattaa loukata paljon suurempaakin joukkoa niitä kansalaisia,
jotka edelleen mieltävät perheen sen perustehtävästä käsin.
Tässä yhteydessä haluaisin todeta
myös, että annettu lakiesitys on jossain määrin
myös eduskunnan tahdon vastainen. Lakivaliokunnan mietinnössä vuonna
97 painotetaan, että samaa sukupuolta olevien parisuhteen
epäkohtia selvitettäessä lähtökohtana
tulee olla, ettei parisuhdetta rinnasteta avioliittoon. Kuitenkin
nyt annetussa lakiehdotuksessa peräti 8:ssa pykälässä 17:stä viitataan
avioliittoa koskeviin säännöksiin. Tämä,
jos mikä, on rinnastusta, ja vaikka en tuolloin ollutkaan
eduskunnassa, väitän, että eduskunta
tuskin tätä tarkoitti.
Arvoisa puhemies! Suomalainen lainsäädäntö pohjautuu
kristinuskon opetusten perusteelle sekä tältä pohjalta
vuosituhanten aikana kehittyneille länsimaisille oikeuskäsityksille.
Kristilliseen etiikkaan kuuluu lähimmäisenrakkaus,
suvaitsevaisuus, toisen ihmisen kunnioittaminen ja arvostaminen
riippumatta hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan.
Näiltä pohjilta en kuitenkaan löydä ehdottomia
perusteita sille, että tässä lakiehdotuksessa
tarkoitetut parisuhteet tulisi saattaa virallisiksi ja tasaveroisiksi
naisen ja miehen välisen suhteen kanssa.
Toisaalta, arvoisa puhemies, en kuitenkaan voi myöskään
yhtyä niihin lukuisiin sähiseviin sähköposteihin,
joita tämän asian tiimoilta olen saanut ja joissa
jopa kyseenalaistetaan itsestä poikkeavan ihmisen ihmisarvo.
Näillä on jo varmasti aiheutettu vahinkoa. Lääkärin
työssäni olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä,
ja erilaisuus ei todellakaan tee ihmistä toista arvottomammaksi.
Se, että kaikilla ihmisillä on samanlainen
ihmisarvo, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla meillä olisi
samat mahdollisuudet elämässä. Ei minustakaan
tullut huippukoripalloilijaa, vaikka poikasena siihen pyrkyä oli.
Syy lienee ilmeinen. Tai toinen esimerkki: sokeus ei varmasti tee ihmistä huonommaksi
kuin toinen. Yhteiskunta ei kuitenkaan voi myöntää sokealle
ajokorttia. Ja vielä yksi: lapset ovat ihmisinä varmaankin
tasa-arvoisia meidän muiden kanssa. Yhteiskunta ei kuitenkaan
salli 12-vuotiaan tytön ja pojan muuttamista yhteen, ei
maksa heille asumis- tai toimeentulotukea, vaan 12-vuotias on lakiemme mukaan
vanhempiensa huollettava.
Arvoisa puhemies! Yksi peruste annetulle lakiesitykselle on
se, että virallistaminen on jo mahdollista joissakin muissa
maissa. Itsenäinen Suomi ei kuitenkaan ole lainsäädännössään
sidottu muihin maihin eikä meidän jokaisessa asiassa
tarvitse noudattaa muotivirtauksia. Päinvastoin tavallisesta
ihmisestä tuntuu usein siltä, että tavallisuutta
ei enää tässä yhteiskunnassa
tahdota suvaita ja tavallisuuden tai arvokkaiden perinteiden puolustaminen
katsotaan jotenkin ala-arvoiseksi.
Mitä taas tulee kansainvälisiin sopimuksiin, myös
hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että virallistamisen
puute ei sinänsä ole esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen
vastainen eikä sitä voida tulkita syrjinnäksi.
Toivon, että valiokunta huomioisi näitä seikkoja.
Nähdäkseni olisi hyvin paikallaan, että hallitukselle
annetaan uudestaan jo vuonna 97 annettu tehtävä selvittää lainsäädännöstä yksityiskohtaisesti
ne epäkohdat, joiden korjaaminen on tarpeellista.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade talman! Lagen om partnerskap delar folket
i två läger och lämnar nästan
ingen oberörd. En enbart humanistisk syn som naturligtvis
måste respekteras, och en som grundar sig på Bibeln
som rättesnöre när vi människor
skall bedöma vad som är rätt och riktigt.
I båda fallen vill jag tro att den människovarma
synen råder. Jag tror inte att särskilt många
varken kan eller vill bestämma sin sexuella läggning.
Den har man utan eget val. Men jag vet att det finns undantag. Likväl är
det orättvist att beskylla oss som inte kan godkänna
registreringen som intoleranta eller fördömande.
Skillnaden ligger i att vi har olika syn på värdegrunden
och vilken vikt som skall läggas på Bibelns lära
och skapelseordningen.
Arvoisa puhemies! Laki virallisesta parisuhteesta jakaa kansan
kahteen leiriin. Tämä keskustelu koskettaa meitä kaikkia
tavalla tai toisella. Näkökannat jakautuvat seuraavasti:
pelkästään humanistiseen kantaan, jota
pitää kunnioittaa, ja kantaan, joka perustuu Raamattuun,
jonka on oltava ohjeena, kun me ihmiset päätämme,
mikä on oikein tai väärin. Tahdon uskoa,
että ihmisystävällinen kanta vallitsee
molemmissa tapauksissa. En usko, että kovin moni tahtoo
tai voi valita omia seksuaalisia taipumuksiaan. Suurimmalla osalla
on synnynnäinen taipumus, ilman että siihen voi
itse vaikuttaa. Joka tapauksessa on myös väärin
syyttää meitä, jotka emme voi hyväksyä rekisteröintiä,
suvaitsemattomiksi tai ennakkoluuloisiksi. Ero on siinä,
että me näemme arvoperusteet eri tavalla, erityisesti,
miten ymmärrämme Raamatun sanoman ja luomisjärjestyksen
eri tavalla.
Suomen lainsäädäntö on aina
perustunut kristillisiin arvoihin. Kun katsomme maailman muita maita,
on helppo huomata, että ne maat, joilla on tämä arvoperusta,
jolle rakentaa, ovat parhaiten kehittyneet ja niillä on
kaikista vakaimmat yhteiskuntajärjestykset. En usko, että tämä on yhteensattuma.
Puolestani toivon, että tämä asianlaita
pysyy tällaisena Suomessa.
Lakiehdotus, josta nyt keskustellaan, poikkeaa yllämainitusta.
Yhteiskunnan ei tule pitää parisuhdetta saman
sukupuolen välillä avioliiton kanssa samanarvoisena,
koska se on ristiriidassa luomisjärjestyksen kanssa. Meidän
anatomiamme kertoo eri sukupuolten tarkoituksen. Jos siis ihmiset,
jotka ovat samaa sukupuolta, päättävät asua
yhdessä, he voivat tietenkin niin tehdä, ilman
että heitä tulisi tuomita, mutta suhdetta ei voi
hyväksyä samanarvoiseksi avioliiton kanssa.
Fru talman! Det som saknas för att lagförslaget
skall vara jämförbart med äktenskap är
adoptionsrätten och rätten till samma släktnamn.
Det är naturligtvis alldeles riktigt, men samtidigt ser vi
redan att också den rättigheten krävs
av många. Barnet har rätt till en riktig förebild
med far och mor i familjen. Det är inte långsökt
att anta att om detta lagförslag antas kommer initiativ
inom kort att tas för att ge par av samma kön adoptionsrätt,
och det vill jag inte vara med om att öppna vägen
för.
Kari Kärkkäinen /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajat! Olen tyytyväinen
siitä, että hallituksen ehdotus parisuhdelaiksi
pakottaa meidät kansanedustajat ja suomalaiset tänä keväänä kaiken
kaikkiaan tutkailemaan homoutta, tämä ilmiö kun
on useimmiten jäänyt vitsien tasolle tai maton
alle puhumatta. Homoja on syrjitty kautta vuosisatojen, kun heidän
käyttäytymistään ei ole ymmärretty.
Heitä on todella vähän autettu heidän
ongelmissaan. Tämän vajeen ovat Suomessa täyttäneet
lähinnä Seta ja sille myönteiset, jotka
ovat muokanneet asenteita valitettavan yksipuolisilla väittämillä ja
monesti yksinkertaistuksilla.
Lakiehdotuksen suuri heikkous on siinä, että sitä tehtäessä ei
ole kysytty, onko homous synnynnäistä. On vain
oletettu, että näin asia on. Kuitenkin tieteellisessä keskustelussa
homoudesta ei ole yhtä ainoaa kuvaa. Konsensus on vain
siitä, että joissakin tapauksissa perimä saattaa
altistaa, mutta että ympäristötekijät
määräävät lopulta homouden
synnyn. Homogeeniä on jahdattukin vuosikymmeniä.
Koko sivun uutiset alustavista tutkimuksista ovat vaihtuneet uusiin tutkimuksiin,
joiden sanoma "geeniä ei sittenkään löydetty"
on kuitattu muutaman rivin otsikoinnilla.
Ihmisten mielipiteitä ja asenteita on muokattu kuin
tietoisesti uskomaan, että homous on synnynnäistä.
Haluan alleviivata tiedettä ja omaa käsitystäni,
että homous ei ole sairaus. Kuka näkee homotaipumuksen
omaavan sairaana, loukkaa mielestäni syvästi tämän
ihmisen arvoa. Meidän tulee nähdä homous
ihmisen seksuaalisen kehityksen häiriönä,
niin kuin tiede sen tekee. Lienee niin, että yhdenkään
ihmisen kasvu aikuiseksi ei ole häiriötön.
Me kaikki olemme enemmän tai vähemmän
sittenkin rikkinäisiä ihmisiä.
Ihmisen kasvussa lapsesta aikuiseksi käydään läpi
auto-, homo- ja heteroeroottiset vaiheet. Nykyisen kehityspsykologisen
tutkimuksen mukaan lapsi omaksuu sukupuoli-identiteetin, kokemuksen
omasta sukupuolisuudestaan, jäljittelemällä ja
samaistumalla omaa sukupuoltaan olevaan vanhempaan. Homotaipumuksen
omaavilla henkilöillä tämä samaistuminen
on jäänyt kesken. Tähän ovat
usein vaikuttaneet juuri täyttymättömät
samaistumistarpeet, ja nämä tarpeet etsivät
täyttymistään myöhemmin homosuhteissa.
Tarve ei ole epänormaali, vaan normaali, koska maskuliinisen
rakkauden kaipuu on kaipausta tulla itse kokonaan maskuliiniseksi. Siksi
homot kokevat elämäntapansa hyvin luonnollisena.
Miksi olemme saaneet kuulla vain yhtä näkökulmaa
homokeskustelussa? Miksi meidän tulisi uskoa vain Setan
mielipiteitä homoudesta? Miksi poikkeavat käsitykset
on haluttu vaientaa ja leimata vanhoillisiksi, jopa rasistisiksi?
Ihmisoikeusaktivisti Ulf Månsson kirjoitti 3.6.99 Helsingin
Sanomissa, että homoparilaki merkitsisi ennen kaikkea yhteiskunnallista
hyväksymistä ja asennemuokkausta. Tämän
vuoksi Seta ja sille myönteiset ovat halunneet ohittaa keskustelun
homouden synnystä. Perimmäinen tarkoitus on siis
normittaa homous yhteiskuntaamme tasavertaiseksi seksuaalikäyttäytymisen muodoksi.
Tämä normittaminen säteilisi mullistavasti.
Nyt on jo laajasti puhuttu homoparien oikeudesta keinohedelmöityksiin.
Edessä olisivat kohta vaatimukset, että koulujen
sukupuoliopetuksessa on tuotava esille, että jokaisen on
tutkailtava homoutta mahdollisena oman seksuaalisuutensa ilmentymänä siinä kuin
omaa heterouttaan.
Toimittajan ammattieettisessä ohjeessa on kohta, että hänen
on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen,
olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen ja että tietolähteisiin
on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää tämä on
käsiteltäessä kiistanalaisia asioita.
Arvoisat toimittajat! Miten nämä ohjeet ovat työssänne
toteutuneet tässä homoparikeskustelussa? Onko
teillä ollut muita tietolähteitä kuin Seta?
Miksi te pelaatte vain sääliin vetoamalla? Miksi
ette ole kiinnostuneita kertomaan homoliikkeen maailmanlaajuisista
poliittisista päämääristä?
Mikä ihme ajan ilmastomme pyhä lehmä homous
on, kun siitä ei voida puhua monipuolisemmin?
Elämme jälleen satua, jossa kukaan ei uskalla sanoa,
että keisarilla ei ole vaatteita. Missä on tutkiva
journalismi tässä maassa tästä ilmiöstä?
Moniarvoisessa yhteiskunnassa homoiksi itseään
kokevilta emme voi vaatia, että heidän tulisi eheytyä heteroiksi,
jos he eivät sitä tahdo. Sitäkin mahdollisuutta
on toki pidettävä esillä ja sille on
luotava edellytyksiä. USA:ssa eheytymisterapioissa on saavutettu
huomattavia onnistumisia, parempia kuin muun muassa alkoholismin kohdalla.
Ihmisinä meidän tulee kunnioittaa homoja siinä kuin
muita. Homous on koko yhteiskuntamme yhteinen kipu. Meidän
tulee ennemminkin kysyä, miksi lasten ja vanhempien suhteesta
puuttuu läheisyys ja rakkaus, kun joidenkin lapsien kehitys
vahingoittuu tällä tavalla.
On väitetty, että samaa sukupuolta olevien
parisuhteiden rekisteröinti on ihmisoikeuskysymys. En ymmärrä tällaista
väittämää, eihän avioliitto,
avosuhde eikä sinkkuelämäkään
ole ihmisoikeuskysymys. Kun väitämme yhtä sun
toista asiaa oikeutenamme, meidän tulee kysyä,
miten se rakentaa ja vaikuttaa meidän yhteiskuntaamme.
Tässä asiassa meidän tulee erityisesti
kysyä, voiko ihmisoikeuden rakentaa sellaisen ilmiön pohjalle,
joka on ihmisen kehityksessä tapahtunut häiriö.
Miehen ja naisen parisuhde, avioliitto, on yhteiskunnan perusyksikkö.
Sille ei ole tarvetta rakentaa kilpailevaa mallia.
Tiedän, että vaikka eduskunta jättäisi
säätämättä käsittelyssä olevan
homoparilain, näitä parisuhteita tulee edelleenkin
olemaan. Kokevatko nämä parisuhteet epäoikeudenmukaisuutta? Ehkä suurin
epäkohta on perintöverotus. Mielestäni
nykyistä lainsäädäntöä on
siis muutettava niin, että kaikki testamentinsaajat siirretään
samaan veroluokkaan. Näin perinnönsaajien seksuaalielämää ei
tutkailla.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa puhemies! Tuskin monikaan lakiesitys on saanut näin
laajat mittasuhteet taustakseen kuin käsittelyssä oleva parisuhteen
virallistamista koskeva laki. Oma kantani tämän
lain suhteen perustuu arvoihin, joissa ketään
ihmistä ei ole luotu sattumalta. Jokaisen ihmisen arvo
toisen silmissä on siis yhtäläinen. Kuitenkaan
lainsäätäjän tehtävä ei
ole pyrkiä laillistamaan liittymiä, jotka omalta
osaltaan ovat aiheuttamassa lisää ratkaistavia
vyyhtejä sekä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti
että sosiaalisesti. Näistä on esimerkkejä tulevissa
hallituksen esityksissä yllin kyllin.
Laki tässä muodossa murentaa mielestäni avioliiton
ja perhekokonaisuuden perusolemusta. Kysymyksessä ei ole
ihmisoikeuskysymys, ei suvaitsevaisuuskysymys eikä yhdenvertaisuuskysymys
vaan ihmisten kunnioittamisen kysymys puolin ja toisin. Erikoisen
huolestunut olen, arvoisa rouva puhemies, lasten asemasta, josta riittäisi
lainsäätämistä tämänhetkisissä ongelmissakin
yllin kyllin.
Jouko Jääskeläinen /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus esittää samaa
sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamista. Valmistelussa on
valitettavasti jätetty hyödyntämättä muun
muassa perhekasvatuksesta vastaavien seurakuntien merkittävää tietopanosta,
psykologista ja lääketieteellistä tietämystä,
joka on jätetty kovin syrjään. Joskus
tuntuu, että biologiankaan alalta ei ole suoritettu edes
alustavaa oppimäärää. Eettinen
pohdiskelu rajoittuu ajatukseen yksilön valinnanvapaudesta.
Perinteisesti avioliitto on Suomessa arvostettu sekä sen
puolisoille tuoman suojan että sen lapsille tuoman suojan
vuoksi. On ymmärretty, että elämän
arjessa esiintyneet heikkoudet eivät ole horjuttaneet itse
instituution tai järjestelmän arvoa.
Seurakunnilla on ollut merkittävä rooli avioliittoinstituution
vahvistamisessa. Ilman lukutaitoa ei päässyt naimisiin.
Jo silloin aikanaan ja tänäänkin tieto
ja osaaminen ovat olleet merkittävin tekijä Suomen
positiivisessa kasvussa. Perhe on käsitetty myös
koko yhteiskunnan perussoluksi. Ajatus perheen tukemisesta on merkinnyt sitä,
että perhe on kannattanut sekä yksilöä että koko
yhteiskuntaa.
Viime vuosikymmenien liukumisien myötä on
itse instituution arvoa valitettavasti heikennetty. Tärkeää ei
ole, että yksilön tulee kieltäytyä omista
haaveistaan, luopua isästään ja äidistään ja
liittyä puolisoonsa tullakseen yhdeksi lihaksi hänen
kanssaan. Ihmisen kokema ja saama on tullut tärkeämmäksi
kuin se, mitä hän joutuu antamaan ja mitä hän
saa antaa omista eduistaan ja etuoikeuksistaan. Yksilö tietää,
yhteisö ei häntä velvoita. Paremminkin
sen pitää antaa suosituksia asialle, niin kuin
nyt toivotaan.
Tässä esityksessä jätetään
merkittävä joukko lääketieteellisiä,
biologisia ja psykologisia tosiasioita huomioimatta. Oli ilahduttavaa
kuulla myöskin ed. Kärkkäisen erinomainen
puheenvuoro. Ei mietitä terveen seksuaali-identiteetin muodostumista
eikä esimerkkiä kasvavalle polvelle. Lähtökohdissa
ei oteta huomioon edes sitä, että tutkimusten
mukaan samaa sukupuolta olevissa pareissa on parisuhteen ulkopuolisia suhteita
selvästi enemmän kuin heterosuhteissa.
Arvoisa rouva puhemies! Esityksen kannattajien linja on ollut
se, että homosuuntautuneilla tulee olla sama oikeus kuin
heteroilla eli oikeus valita, haluavatko he olla avosuhteessa vai
rekisteröidyssä suhteessa. Tämä näkyy
myöskin hallituksen esityksessä. Tämä on
aika mielenkiintoinen näkökulma ja johdattelee
minut miettimään todellisia tasa-arvo-ongelmia,
joita perheillä tällä hetkellä on.
Koska tässä keskustelussa niitä on toivottu,
niin heitän muutaman esille.
Ajattelen nuorta naista, joka päättää opiskelujaan
ja miettii, onko hyvä laittaa lapsia nuorena. Hän
ottaa yhteyttä Kelaan ja toteaa, että äitiyspäiväraha
on 60 markkaa. Kannattaa siis mennä ensin töihin
ennen kuin ryhtyy perhettä laittamaan. Ensisynnyttäjien
ikä on noussut. Ikäluokat ovat pieniä,
56 000 lasta vuodessa. Noin kolmasosa äideistä saa
juuri tuota pienintä päivärahaa. Onko
tämä valinnanvapauden toteuttamista tai onko tämä yhteiskunnallista
oikeudenmukaisuutta? Jo pelkästään tämä asia
vaatisi hallitukselta huikeasti enemmän huomiota kuin esitys, jota
tänään käsitellään.
Ajatellaan sitä, että hoivatyöstä ei
kerry eläkeoikeutta eikä sosiaaliturvaa. Jos yksi
hankkii perheen tulon, niin veroprogressio syö lisätulon. Molempien
huoltajien on pakko hakeutua töihin. Tänä päivänä on
usein pakko lähteä kotiseudultaan, hakeutua uusille
alueille, missä eläminen maksaa. Ovatko nämä niitä tilanteita,
joissa voi vapaasti valita? Voi todeta, että tämä hallitus
ja edeltäjä ovat leikanneet lapsilisiä,
kotihoidon tukea on rapautettu. Eikö siis olisi tärkein
hetki tällä hetkellä rytmittää elämänikäistä työaikaa,
etsiä pesimisrauha nuorille perheille, etsiä positiivisia
keinoja Suomen tulevaisuuden hoitamiseksi?
Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti hallitus ei selvityksessään
ottanut kantaa niihin todellisiin ongelmiin, joita ihmisten elämässä on.
Selvitystyötä leimasi yksipuolinen paneutuminen samaa
sukupuolta olevien suhteiden rekisteröintiin. Hämmästyttävää on,
että hallitusrintama tässä asiassa muodostuu
myös sellaisista ryhmistä, jotka ovat ainakin
ennen ilmaisseet arvostavansa toisenlaisia asioita kuin tämä esitys.
Tieteelliset, biologiset, psykologiset, eettiset ja käytännölliset
syyt eivät puolusta tämän esityksen hyväksymistä.
Sen sisältämä ajatus epätasa-arvon
tilasta ei missään suhteessa kohtaa tai vastaa
niitä epäoikeudenmukaisuuksia, jotka on helppo
poimia nykyisestä verolainsäädännöstä,
käytännön työelämästä,
ihmisten kohtaamista taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista,
joita äsken perheiden kannalta pohdiskelin.
Tämä lakiesitys on varsin surullinen tapaus, vaikka
se monien sen kannattajien mielestä onkin vain minimiesitys.
Eikö meillä sittenkin olisi sellaisia arvoja,
joita voisimme noudattaa samalla kertaa sekä ystävällisesti
että oikeudenmukaisuudesta horjumatta? Mielestäni
esitys kamppailee luomisjärjestystä vastaan ja
elämää suojelevia Raamatun ohjeita vastaan.
Ne ovat elämän oma laki meille kaikille, ei vain
yksille, jotka jotenkin ajattelevat, vaan ne on tarkoitettu suojaksi ja
turvaksi meille kaikille. Ei ole vaikea arvata, kumpi puoli tässä kamppailussa
lopulta voittaa. Yhdyn ed. Tykkyläisen huoleen siunauksesta, sen
menettämisestä. Pallo päätöksenteossa
on nyt eduskunnalla.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme lähetekeskustelussa
hallituksen esitystä laiksi virallistetusta parisuhteesta,
hallituksen esitys n:o 200 menneille vuoden 2000 valtiopäiville.
Sana parisuhde on mielenkiintoinen. Sitä käytetään
yleisesti, mutta ainakaan eduskunnan kirjaston Nykysuomen sanakirjasta
ei tuota sanaa löydy. Sanalla parisuhde on hyvinkin sosiologisessa
kielenkäytössä vakiintunut asemansa.
Samoin ymmärrän, että sitä käytetään
psykologiassa. Esimerkiksi professori Riitta Jallinoja eräässä lehtiartikkelissa
kovasti käsitteli käsitettä parisuhde.
Kun sana parisuhde tuodaan esille, me ymmärrämme
jokainen, mitä sillä tarkoitetaan, vaikka sitä ei
vielä Nykysuomen sanakirjassa olekaan.
Tällöinhän on kysymys miehen ja naisen
välisestä suhteesta seurustelussa; ehkä he
saattavat olla kihloissa, avosuhteessa tai avioliitossa. Parisuhde
puolisoiden, miehen ja naisen, kesken on monella tavalla tutkimisen
arvoinen asia. Sitä voidaan lähestyä yhteiskuntatieteellisesti
ja käyttäytymistieteellisesti, ja edelleenkin
se liittyy myöskin ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen.
Minä uskon, että niin minulla kuin meillä kaikilla
on jonkinlainen käsitys siitä, mitä on
parisuhde.
Sitten menen aikaan, kun kirjoitettiin ylioppilaaksi. Keuruun
yhteiskoulussa äidinkielen opettaja sanoi, että kun
ainekirjoitukseen käytte, lukekaa otsikko tarkoin, lukekaa
otsikko uudelleen ja miettikää, mitä otsikko
sisältää, ja kirjoittakaa sitten siitä aiheesta,
pysykää otsikossa, älkää menkö sivuun.
Edelleen äidinkielen opettaja sanoi, että vaikka
kirjoittaisitte kuinka hyvän aineen, mutta se ei ole otsikon
mukainen, te tulette saamaan hylätyn eli improbaturin ainekirjoituksesta.
Tätä neuvoa noudatin ja menestyin ylioppilaskirjoituksissa.
Nyt olen saanut eduskunnalle annetun lakiesityksen virallistetuista
parisuhteista. Kun ajattelen mielikuvaa, joka minulla ja yleisessä kielenkäytössä
on
parisuhteesta, ja ajatusta otsikon ja sisällön
vastaavuudesta, olen kyllä hämmästynyt siitä,
että tämä lakiesityksen sisältö ei
vastaa otsikkoa, vaan tämähän on laki
homo- ja lesbosuhteista. Ei tämä mikään
parisuhdelakiesitys ole, niin kuin otsikko antaa ymmärtää.
Minä olen tämän huomion lausunut myös
asianomaiselle lainsäädäntöneuvokselle,
joka ei pystynyt tätä kiistämään.
Hän totesi, että se ilmenee lakitekstissä ja
eri pykälissä, mistä laista on kysymys. Valitettavasti
tälle lakiehdotukselle ei voi mitään
muuta arvosanaa kuin improbatur, hylätty, käydä lausumaan.
Tämä ei millään tavalla vastaa otsikkoa
parisuhteesta, vaan tämä on aivan asian vierestä kirjoitettu
lakiehdotus aivan kaikilta osiltaan.
Sen takia tämän lain kohdalla on aika vaikea puhua
kovinkaan syvällisesti eri pykälistä,
koska tämä on jo otsikkoonsa nähden asiasta
kirjoitettu täysin sivuun. Olisi ollut parempi käyttää oikeaa otsikkoa.
Jos noita ehkä yleisessä kielessä vähän rumia
sanoja tai rumiksi koettuja homo- ja lesbo-sanoja haluaa välttää,
niin silloin suomen kielellä olisi voitu käyttää muuta
ilmaisua: laki samaa sukupuolta olevien asemasta tai jotakin muuta. Silloin
kansa olisi voinut saada oikean kuvan siitä, mistä on
kysymys. Nyt tällä otsikolla jo pyritään
ikään kuin harhauttamaan yleistä mielipidettä.
Asia pitäisi sanoa, niin kuin asiasisältö on,
jotta siihen voidaan asennoitua oikein.
Minun puoleeni ovat kansalaiset hyvin laajalti kääntyneet,
ja kaikki ovat olleet tätä hallituksen ehdotusta
vastustavia näkemyksiä. Olen tämän sanonut
näille ihmisille, jotka ovat muun muassa kirjallisin vetoomuksin
kääntyneet puoleeni, että olen kiitollinen
tästä kansalaisaktiivisuudesta ja olen heidän
kanssaan täysin samaa mieltä: me emme tarvitse
tällaista lakia miltään osin, kaikilta
osin nykyinen lainsäädäntö on
täysin riittävä. Täällä on
viitattu muun muassa tiettyihin perintöjärjestelyihin
ja eräisiin muihin. Minusta nykyinen lainsäädäntö on
näissäkin suhteissa täysin riittävä.
Kansalainen voi tehdä lakien mukaan testamentin. Silloin
kun ei ole kysymys rintaperillisestä tai välittömästä lähisukulaisesta,
ei ole tarvis saada myöskään alennettuja
perintöveroja. Sitä vastoin rintaperillisten osalta
ja lähisukulaisten osalta voitaisiin niitä kylläkin
alentaa.
Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti tehty lakiehdotus ei
täytä sitä, mitä lain otsikossa
on haluttu sanoa. Toivon, että jatkokäsittelyssä kyseinen
lakiehdotus saa arvosanan hylätty, improbatur.
Marja-Leena Kemppainen /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Lähetekeskustelussa oleva
lakiehdotus samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnistä on
jo etukäteen keskusteluttanut hyvin paljon eri kansalaisia.
Se on saanut niin yksilöihmiset kuin erilaiset ihmisryhmät
lausumaan mielipiteensä joko puolesta tai vastaan. Välimuotoja
ei juurikaan ilmene, vaan kannanotot ovat selkeästi joko
puolesta tai vastaan.
Käsitykseni mukaan puolestapuhujia on pieni aktiivinen
joukko, joka omilla esiintymisillään ja tosiasioihin
perustumattomilla kannanotoillaan on sinnikkäästi
ajanut asiaansa eteenpäin. Heidän puheissaan toistuvat
sanat ihmisoikeus, tasa-arvo ja avioliitto. Tv:ssä ja lehdissä on
ollut ihailevia ja myötätuntoa kosiskelevia kertomuksia
ja valokuvia homo- ja lesbopareista. Tarkoitus on ollut saada valtaväestö kokemaan
yhtäältä sympatiaa heitä kohtaan
ja toisaalta syyllisyyttä siitä, että heitä kohdellaan
väärin.
Sama mielipideilmaston muokkaus entistä homomyönteisemmäksi
heijastuu myös tästä nyt esillä olevasta
lakiehdotuksesta. Lakiesitys perustuu mielestäni perustelemattomiin
oletuksiin homouden synnynnäisyydestä, samoin
kuin homouden tasapainoisuudesta. Näitä ei ole
voitu todistaa tieteellisillä tutkimuksilla, vaikka olisi
haluttukin. Tutkimukset homouden alkuperästä saivat
aikanaan kovasti julkisuutta, mutta jatkotutkimukset ja kriittiset
analyysit ovat myöhemmin kumonneet ensin positiivisiksi
arvoidut tulokset. Kuitenkaan tästä ei puhuta,
vaan annetaan alkuperäisten käsitysten olla vain
vallalla.
Useiden tutkimusten mukaan on voitu todeta, että heteroihin
verrattuna homoiksi kehittyneillä on ollut lapsuudessaan
ongelmalliset suhteet omaa sukupuolta olevaan vanhempaan tai ikätoveriin.
He ovat myös joutuneet useammin seksuaalisen hyväksikäytön
kohteeksi. Hiljattain edesmennyt, laajasti arvostettu ja homotaipumusta paljon
tutkinut Erik Ewalds määritteli homouden ja lesbouden
olevan seksualisoitunutta isän- ja äidinrakkauden
puutetta. Näyttääkin siltä,
että homoseksuaalisuus on seurausta lapsuuden kehityksen
ongelmista. Useiden muiden tutkimusten mukaan se on kasvatusolosuhteiden
aiheuttamaa käyttäytymisen muuttumista, josta
voidaan myös eheytyä ja vapautua.
Arvoisa puhemies! On täysin perusteltua kysyä:
Olemmeko nyt normalisoimassa ja laillistamassa erään
rikkinäisyydestä aiheutuvan seksuaalisuuden muodon?
Otammeko askeleen sellaiseen suuntaan, jolla valmistetaan ja tasoitetaan tietä muiden
seksuaalisten poikkeavuuksien hyväksynnälle, sellaistenkin,
joita tänään vielä yleisesti
kavahdetaan?
90-luvun lopussa on useiden eurooppalaisten seksitutkimusten
vertailu osoittanut homo- ja biseksuaaleilla miehillä ja
naisilla olevan heteroihin verrattuna useammin uskottomuutta parisuhteessaan,
irrallisia seksikumppaneita ja sukupuolitauteja. Tutkimuksissa on
myös todettu heillä olevan alkoholiongelmia, itsetuhoisia
ajatuksia, masennusta ja ahdistuneisuutta. Ongelmat eivät ole
vähentyneet suurkaupungeissa ja niillä alueilla,
joissa suhtaudutaan suvaitsevasti homoseksuaaleihin, jopa voidaan
sanoa, että päinvastoin.
Onko muutos homoudesta heterouteen mahdollinen? Viime kesänä on
ilmestynyt raportti, jossa kahdeksastasadasta homosta kaksi kolmasosaa
oli kokenut eri asteista muutosta heteroseksuaaliseen suuntaan eri
terapioiden tai kristillisen sielunhoidon avulla, eli se on mahdollista. Kuitenkin
pitää todeta, että osa homoista ei halua
muutosta omalle kohdalleen. Se ei kuitenkaan tee heidän
harjoittamaansa elämäntapaa lailla suosittavaksi.
Ei tätä kysymystä tule arvioida myöskään
ihmisarvokysymyksenä. Tämän lain jättäminen
hyväksymättä ei tietenkään
ole kannanotto homo- tai lesbotaipumuksen omaavan yksilön
ihmisarvoa vastaan. Lain yhtenä perusteluargumenttina käytetty
perimisoikeus on hoidettavissa muutenkin kuin rinnastamalla homoliitot
avioliittoon.
Yksi asia, joka on jäänyt varsin vähälle
huomiolle, on tarkoituksenmukaisuussyistä yhdessä asuvien
samaa sukupuolta olevien henkilöiden tilanne. Pitääkö heidän
julistautua homopariksi, jotta he voisivat niin halutessaan saada
samat oikeudet?
Nyt käsiteltävänä olevan
lain vaikutukset ovat moninaiset. Se tulee vaikuttamaan kouluopetukseen
ja madaltamaan kynnystä homokokeiluihin. Vuonna 1991 yli
34 000 lapsen otannalla tehty tutkimus on osoittanut, että 12-vuotiaista 25,9
prosenttia on epävarma seksuaalisen suuntautumisensa kohteesta,
kun taas 17-vuotiaista enää 5 prosenttia. Murrosikäisen
seksuaalisuus ei välttämättä ole
vielä vakiintunut ja kokeilut voivat rohkaista väärään
suuntaan varsinkin, jos taustalla on muita aiemmin mainitsemiani
altistavia tekijöitä.
Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksessa on sanottu pyrityn keskittymään
homosuhteiden juridisiin ja taloudellisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Kysyisin
kuitenkin, mikä on todellisuudessa tämän
lain sisältö ja viesti yhteiskuntaan. Toivoisinkin,
että jokainen kansanedustaja pohtisi tämän
lain sisällön ja sen todellisen merkityksen sisimmässään.
Me emme ole tekemisissä pienen asian kanssa. Tällä ratkaisulla
on kauaskantoiset seuraukset, ja jos hyväksymme tällaisen
lain, viestii se perustavaa laatua olevasta muutoksesta maamme esivallan
ajattelussa.
Keskustelun nopeatahtinen osa päättyy.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin muistuttaa, että tässä on
kysymys täysi-ikäisten, siis 18 vuotta täyttäneiden
ihmisten, oikeudesta eikä suinkaan 12-vuotiaiden tai 18:aa
vuotta nuorempien ihmisten tilanteesta.
Toimi Kankaanniemi /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Oman elämäni perusta
on kristillisen uskon varassa. Lähtökohtani tässä suhteessa
erittäin vahvasti nousee Raamatusta, ja sieltä löytyy myös
tähän asiaan varsin selkeä perusta. En
lähde sitä enää toistamaan,
täällä ovat eräät tämän puolen
tuoneet esille. Sen sijaan tarkastelen hieman tämän
asian lähihistoriaa, koska sekin on tarkastelun arvoista
mielestäni.
Niin kuin hallituksen esityksen kohdassa 6 todetaan, ensimmäisen
kerran homoavioliittokysymys nostettiin esille perhetoimikunnan
mietinnössä vuonna 1992. Mikäli oikein
muistan, tuosta mietinnöstä ainoa kirkkaasti esille
nostettu asia oli niin sanotut seksilomat. Uutinen levisi yli koko
maapallon, kun Suomessa komitea esitti, että perheille
pitäisi järjestää seksilomia
milloin minnekin. Siinä yhteydessä homoavioliitoista
ei kovin paljon puhuttu; ehkä seksilomat oli tärkeämpi
asia.
Perhetoimikunta silloin kuitenkin jo otti kantaa tähän
asiaan ja totesi, ettei ole enää eettisiä tai uskonnollisia
esteitä sille, että samaa sukupuolta olevien parisuhdetta
säännellään ja etsitään
ratkaisuja, jotka muistuttavat avioliittolaissa omaksuttuja. Tuossa
vaiheessa siis, ehkä tuon toimikunnan kokoonpanostakin
johtuen, tapahtui aika merkittävä arvopohjan muutos
tässä maassa ja ajattelussa. Silloin hylättiin
se vahvasti kristillinen perusta, joka meillä on ollut
erityisesti perhelainsäädännössä,
koskien erityisesti perhe-käsitettä ja avioliittoa.
Tuolloin Ahon hallituksen aikana perhetoimikunnan mietintö ei
saanut tuulta todellakaan allensa, ainoastaan eduskunnassa opposition
taholta tehdyn lakialoitteen, joka ei johtanut silloin mihinkään
näiden homoavioliittojen suhteen.
Vuonna 1996 allekirjoitti 58 kansanedustajaa, mukana muistaakseni
kaikki vasemmiston ministerit ja vihreiden ministeri, lakialoitteen
kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen virallistamisesta.
Tuo lakialoite käsiteltiin poikkeuksellisesti, vaikka siinä oli
vain 58 kansanedustajaa allekirjoittajana, lakivaliokunnassa. Olin
tuolloinkin lakivaliokunnan jäsen. Lakivaliokunta kuuli
kohtuullisen määrän asiantuntijoita,
teki mietinnön ja päätyi ponnessaan siihen, että esitti
lakialoitteen hylkäämistä. Aloite oli huonosti
valmisteltu, se oli Setan toimistossa askarreltu ja sisälsi
tavattoman paljon puutteita eikä ollut siinä mielessä edes
kunnollinen pohja lainsäädännölle,
mutta ei myöskään ollut valmiutta lakivaliokunnassa
vuosina 1996—1997 lähteä viemään
asiaa siltä pohjalta eteenpäin.
Hallituksen nyt käsittelyssä olevaan esityksen perusteluihinkin
on kirjoitettu lakivaliokunnan kolme neljä vuotta sitten
esille nostamat tärkeimmät näkökohdat
liittyen tähän asiaan. Täällä todetaan,
että mietinnössä painotetaan, että lähtökohtana
tulee olla, ettei parisuhdetta rinnasteta avioliittoon. Edelleen
valiokunta perusteli hylkäyskantaansa sillä, että kysymyksessä on
perhelainsäädännön perusteita
koskettava hanke, ja se on todella sellainen. Tämä on
perhelainsäädännön perusteita
koskettava hanke. Siitä lakivaliokunta oli tuolloin yksimielinen.
Kun se oli tästä yksimielinen ja esitti hylättäväksi
lakialoitteen, joka oli silloin käsittelyssä,
iso sali päätyi siihen, että lakialoite
hylättiin, mutta hyväksyttiin ponsi, joka kuului
taas niin, että hallituksen edellytettiin ryhtyvän
asianmukaisiin lainsäädäntötoimiin
samaa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään
liittyvien oikeudellisten epäkohtien poistamiseksi.
Mielestäni nämä tuoreet, vain kolmen
neljän vuoden takaiset lakivaliokunnan ja eduskunnan kannanotot
olisi pitänyt nyt istuvan hallituksen ottaa valmistelun
pohjaksi, kun se lähti tätä asiaa viemään
kuitenkin eteenpäin. Nimittäin näin ei ole
tapahtunut. Hallitus, oikeusministeriö, asetti 17. joulukuuta
1997 työryhmän, johon ei nimetty lainkaan sellaisia
tahoja mukaan, jotka tuntisivat perhelainsäädännön
perusteet, toisin kuin valiokunta ja eduskunta olivat edellyttäneet.
Tuossa työryhmässä oli vain Setan edustus
ja muutama virkamies ministeriöistä. Ei lainkaan
kirkon, ei tiedemaailman, sosiologian tai perhekysymysten asiantuntemusta,
ei lainkaan. Vaikka valiokunta oli todennut, että on perhelainsäädännön perusteita
koskevasta hankkeesta kysymys, näin kevyesti hallitus ja
oikeusministeriö tuolloin sivuuttivat tämän
näkökulman.
Lisäksi tuo työryhmä ja sen jälkeen
hallitus ohittivat sen eduskunnan tahdon, joka on kirjoitettu ponteen,
että olisi ryhdytty lainsäädäntötoimiin
samaa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään
liittyvien oikeudellisten epäkohtien poistamiseksi siltä pohjalta,
minkä valiokunta ja eduskunta totesivat, että parisuhdetta
ei rinnasteta avioliittoon. Näin siis hallitus käänsi
täydellisesti eduskunnan tahdon ympäri ja lähti
viemään asiaa eteenpäin kokonaan toisenlaisista lähtökohdista.
Tulos on sitten se, mikä meillä on käsittelyn
pohjana. Lakiehdotus ei hyvällä tahdollakaan täytä niitä lähtökohtia,
jotka lakivaliokunta ja eduskunta tuolloin 97 määrittelivät.
Hallituksen esitys on, niin kuin alussa jo käytin nimeä,
homoavioliittolaki. Tälle on keksitty vain hieman myyvämpi
nimi: Laki virallistetusta parisuhteesta. Tosiasiassa täällä on
lähes joka pykälässä rinnastus
avioliittoon, ja lopputulos, virallistettu parisuhde, on paria poikkeusta
lukuun ottamatta avioliiton muotoinen. Nykyinen siviiliavioliitto,
joka tuomarin edessä solmitaan, tapahtuu lähes
näin kuin tähän on kirjoitettu. Tiedän sen
kokemuksesta. Siellä tuomarin edessä ollaan kuin
tehtäisiin kiinteistökauppaa. On osapuolet ja
virallinen todistaja. Näin tuo liitto tässäkin
tullaan solmimaan, jos laki tulee hyväksytyksi ja näin
menetellään.
No, tämä on tietysti se virallinen osa. Siviilivihkimisessäkin
voidaan pitää vaikka kuinka suuret häät
työväentalolla tai vaikka seurakuntatalolla. Näin
tulee varmasti tapahtumaan. Kun homopari on käynyt tuomarin
luona liittonsa vahvistamassa kihlauksen jälkeen — täällä on viittaus
myös siihen, että homoparinkin pitää olla kihloissa — virallistamisen
jälkeen löytyy aina tästä maasta
teologeja, pappeja, jotka ovat valmiit toimittamaan niin sanotun
kristillisen puolen tässä asiassa. Näin
ollen tästä tulee aivan kuin vihkimistoimitus
avioliittoa solmittaessa.
Kun tuollainen homoliitto on solmittu, siitä on lisäksi
tehtävä merkintä myös sen seurakunnan rekistereihin,
joihin pari kuuluu. Jos kuuluu evankelisluterilaiseen seurakuntaan,
niin kirkkoherran on merkittävä siellä pidettävään
rekisteriin, että tuona ja tuona päivänä Ilmari
ja Jalmari ovat solmineet virallistetun parisuhteen, ja se myös
tulee heitä koskevaan virkatodistukseen, joita aina silloin
tällöin tarvitaan. Eli tämä koskettaa
todellakin vahvasti myös seurakuntia ja koko tätä instituutiota,
joka avioliiton muodossa on tähän asti pidetty
arvossa perheen ja koko yhteiskunnan kannalta terveenä,
normaalina ja vahvana instituutiona. Mielestäni kukaan
ei rehellisesti voi väittää, etteikö tämä ole
merkittävä muutos suomalaisen perhepolitiikan
ja perhelainsäädännön sisällä,
jos tämä uudistus menee läpi. Mielestäni
tätä ei tule hyväksyä.
Arvoisa puhemies! Aikani on hieman jo ylittynyt, vaikka minulla
ei rajoitusta ollutkaan. Totean vielä, että tätä aina
puhutaan täällä ihmisoikeuskysymyksenä.
Olen sitä vahvasti miettinyt, onko tämä ihmisoikeuskysymys.
Jos tämä on ihmisoikeuskysymys, niin sitten Euroopan
ihmisoikeussopimus, YK:n sopimukset ja monet muut eivät
ole kovinkaan täydellisiä sopimuksia, koska Suomi
ei ole saanut niin kuin lukuisat muutkaan valtiot eivät
ole saaneet huomautusta, että meillä ihmisoikeuksia
poljetaan, kun tätä ei ole toteutettu. Mielestäni
ainakin tältä puolelta, juridisesti ajatellen,
tämä ei ole ihmisoikeuskysymys. Niin kuin täällä on
aikaisemmin todettu jokin ryhmä Suomessa jo tänä päivänä voisi
vaatia moniavioisuutta uskontoonsa perustuvana ihmisoikeuskysymyksenä.
En uskoisi, että olisimme siihen vielä valmiita.
Eli mielestäni ei ole pienintäkään
pohjaa sille väitteelle, että tämä olisi
ihmisoikeuskysymys. Se ei ole sellainen. Me ihmiset olemme tasa-arvoisia,
mutta emme me ole samassa asemassa lainsäädännön
suhteen milloinkaan. Totta kai pitää pyrkiä siihen,
ettei ketään tietoisesti sorreta eikä syrjitä,
mutta tällä lailla ja ihmisoikeuksilla ei ole
yhtymäkohtaa siinä mielessä kuin täällä on väitetty.
Kukaan ei tule meiltä ulkopuolelta eikä sisäpuolelta
vaatimaan tätä ihmisoikeuskysymyksenä vietäväksi
eteenpäin, joten tämä on täysin
mahdollista hylätä ja jatkaa, niin kuin on tähän
asti tässä maassa toimittu, kristillisen avioliittokäsityksen
pohjalta.
Petri Salo /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Kankaanniemi
jäi. Tänään perustuslakivaliokunta
alkoi asiantuntijoiden kuulemisen siitä, onko tämä laki
ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen tai Suomen perustuslain kanssa.
Mikäli näin olisi, perustuslakivaliokuntahan edellyttäisi,
että Suomen eduskunnan on säädettävä tällainen
laki, jotta kansainväliset sopimukset tai perustuslaki
tulisi täytetyksi. Me voimme säätää tämän
lain tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä,
ja harkinta siitä kuuluu tietenkin eduskunnalle.
Vaikuttaa siltä, että eduskunnan jäsenistä on tullut
tällä hetkellä kahden kerroksen väkeä.
Vähän iäkkäämmät,
vähän vanhemmat ja ehkä vähän
konservatiivisemmatkin edustajat ovat niin sanottuja huonoja edustajia,
koska he eivät välttämättä ymmärrä sitä,
kuinka maailma on muuttunut ja kansainväliset ihmisoikeudet
ovat muuttuneet. Itsekin taidan kuulua vain näihin. Pohjana
on tietenkin saatu kasvatus ja kokemus ja miettiminen sen osalta,
muuttuuko suomalainen yhteiskunta paremmaksi, jos tämä laki
hyväksytään, vai päinvastoin.
Monet nuoret edustajat ja monet nuoret kansalaiset ovat sitä mieltä,
että väliäkös sillä sitten
on. Suhtaudutaan asiaan hyvin liberaalisti.
Esityksessä kuitenkin ehdotetaan säädettäväksi
laki virallisesta parisuhteesta. Se tarkoittaa sitä, että kaksi
samaa sukupuolta olevaa 18 vuotta täyttänyttä ihmistä,
henkilöä, voisi sen mukaan virallistaa parisuhteensa
ja päästä siten perhelainsäädännön
ja perhesidonnaisen lainsäädännön
soveltamispiiriin. Virallistettu parisuhde olisi avioliitosta erillinen
oikeudellinen instituutio. Parisuhteen virallistaminen toisi sen
osapuolille kuitenkin pääasiallisesti aivan samat
oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliiton solmiminen tuo aviopuolisoillekin.
Tämä on varmasti periaatteena ihan oikein. Tästä pääsäännöstä tehtäisiin eräitä poikkeuksia,
jotka on lueteltu lain 9 §:ssä.
Kun lakia ja ponsia lähdettiin tekemään,
lähtökohtahan oli se, että ihmiset ovat
seksuaalisesti poikkeavia. On myöskin homoseksuaalisia,
ja hekin tarvitsevat oikeutensa. Mielenkiintoista on kuitenkin tässä lakiesityksessä
se,
että tässä ei edellytetä henkilöltä homoseksuaalisuutta.
Se tarkoittaa käytännössä sitä,
että myöskin ihan peräkamarin pojat,
peräkamarin tytöt, jotka päättävät
esimerkiksi tulevasta omaisuuden perintöverosta, voivat
virallistaa suhteensa ilman, että he ovat millään
tavalla homoseksuaaleja. Tämä laki mahdollistaa
sen. Mielestäni tarkoitus alun perin kuitenkin oli hieman
toinen.
Täällä on myös kerrottu,
että kyllä tämä laki voidaan
aivan hyvin hyväksyä, että tarkoitus
ei ole viedäkään lakia niin pitkälle,
että se sisältäisi myöhemmin
adoptio-oikeuden tai ottolapsen otto-oikeuden. Nyt huomaan tässä keskustelussa tässä
salissa
tänään, että täällä on
useampi puhuja jo kertonut, että heitä ei tyydytäkään
hallituksen niin sanottu vesitetty esitys, vaan he tulevat vaatimaan
valiokuntakäsittelyssä, että myös adoptio-oikeus
otetaan mukaan tähän lakiin. Minusta nämä kertomukset
ovat hieman ristiriidassa toistensa kanssa.
Tällä lailla on kuitenkin oikeusvaikutuksia. Kun
mietin oman siviiliammattini pohjalta, mietin, että sellaisten
henkilöiden, jotka elävät avioliiton
omaisessa suhteessa, kuten nämä parisuhteen tehneet,
ei tarvitse todistaa toisiaan vastaan poliisikuulustelussa eikä myöskään
todistaa oikeudessa. Tämä mahdollistaa myös
taktikointia. Voidaan vain kuvitella esimerkiksi, että joku
joutuu syytteeseen ja haluaa jonkun todistajan virallistaa, jotta
tämän ei tarvitse oikeudessa todistaa.
Vielä yksi asia, joka tässä hieman
ihmetyttää. Meillä on useampi satatuhatta
suomalaista, jotka tällä hetkellä elävät
oman harkintansa mukaisesti avoliitossa. Monella avoliitossa olevalla
perheellä on myöskin lapsia. Tämän
lain hyväksymisen jälkeen — on nimittäin
erittäin todennäköistä, että tämä laki
tulee hyväksytyksi tässä salissa — näyttää siltä,
että avoliitossa olevilla heteroseksuaalisilla ihmisillä ja
heidän lapsillaan ei ole sitä oikeusturvaa, mitä on
avioliitossa tai laillistetussa parisuhteessa olevilla. Joku voi
sanoa, että he ovat itse valinneet tämän
mallinsa. Mutta yhteiskunnan hyväksyttävyys on
mennyt aika pitkälle jo ymmärtämään
avoliitossa olevia perheitä ja heidän lapsiaan.
Heidän asemansa silloin, kun jompikumpi puolisoista kuolee,
tai lasten asema on erittäin hankala myöskin tämän
lain säätämisen jälkeen.
Arvoisa puhemies! Me varmasti seuraamme hyvin tarkkaan, miten
lakivaliokunta esitystään alkaa muokata, lähteekö se
menemään pitemmälle kuin hallituksen
esitys, esimerkiksi laajentamaan adoptio-oikeuden. Sanoisin, että me
pärjäisimme Suomessa varmasti ihan yhtä hyvin,
vaikka tämä laki tulisi hylätyksikin.
Minä väitän, että lain hylkääminen
ei loukkaisi meidän perustuslakiamme eikä kansainvälisiä sopimuksiammekaan.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että meillä on
täällä lakiesitys, jota on pyydetty,
vaadittu ja odotettu. Tätä lakiesitystä on
peräänkuulutettu useita kertoja niin edustajien
kuin kansalaistenkin toimesta ainakin siitä lähtien,
kun eduskunta syyskuussa 97 hyväksyi ponnen, jossa vaadittiin,
että hallitus ryhtyisi lainsäädäntötoimiin
samaa sukupuolta olevien yhteiselämään
liittyvien oikeudellisten epäkohtien poistamiseksi. Tiedustelin
itse asiaa ministeri Koskiselta kyselytunnilla viime toukokuussa. Hän
vastasi, että lakiesitys saapuu eduskuntaan, kun aika on
kypsä. Hyvä, jos se nyt on.
En kuitenkaan ole tästä lakiesityksestä niin iloinen
kuin haluaisin olla. Lakiesitys on puutteellinen vaikkakin toki
selkeä muutos parempaan. Kansalaisyhteiskuntakin on jo
ehtinyt reagoida niin esitystä vastaan kuin sen täydentämisen
puolesta.
Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ollaan tämän
lakiesityksen myötä virallistamassa. Sama esitys
kuitenkin osaltaan jatkaa homoseksuaalisuuteen perustuvaa syrjintää maassamme.
Rikoslakimme kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen
tai muita olennaisesti huonompaan asemaan muun muassa sukupuolisen
suuntautumisen perusteella. Kuitenkin hallituksen esitys sisältää elementtejä,
jotka yhä asettavat ihmiset lain edessä epätasa-arvoiseen
asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.
Opiskelijat maassamme, siis nuoret, ovat onneksi valveutuneempia.
Tämän asian käsittelyssä siteeraankin
opiskelijajärjestöjemme lausumia asiasta. Näen
itse, että meidän tulisi olla suvaitsevaisia ja
toimia niiden arvojen mukaan — niin kuin ed. P. Salokin
otti esille sukupolvien välisen kuilun — jotka
näyttävät nuoremman väestön
piirissä yli puoluerajojen voittavan alaa suvaitsemattomuudelta.
Helsingin, Turun ja Tampereen sekä Sibelius-Akatemian
ylioppilaskunnat ovat lähettäneet meille kannanottonsa
asiaan: "On kiusantekoa kieltää oikeus yhteiseen
sukunimeen ja tehdä rekisteröimisseremoniasta
mahdollisimman koruton. Linja, jonka mukaan juridiset oikeudet taataan,
mutta rakkautta ei tunnusteta, ei anna edellytyksiä asenneilmapiirin
muutokselle. Myös mies- ja naisparit kaipaavat elämänsä taitekohdassa
tunteita, juhlallisuutta ja iloa. Suomessa olisi jo aika luopua
homoseksuaaleihin kohdistuvasta virallisesta ja epävirallisesta
syrjinnästä. Seksuaalisen suuntautumisen ei tulisi
vaikuttaa siihen, millaisin ehdoin perhe-elämää vietetään, oli
kyse sitten lainsäädännöstä tai
tapakulttuurista."
Olen saanut uskonnollisilta henkilöiltä ja
yhteisöiltä viestejä, joissa on kehotettu
tutkiskelemaan sydäntä tämän
asian tiimoilta. Olen tutkiskellut sydäntäni.
Se ei kyllä kestänyt kovin kauaa, mutta olen löytänyt
sieltä tunteita, joiden yhteydessä voisin siteerata
Suomen ylioppilaskuntien liiton lasten asemaa koskevaa kannanottoa tästä asiasta:
"Lakiehdotus on vanhentunut jo syntyessään, koska
siitä puuttuu adoptio-oikeus. On säälittävää,
että joudumme yhä keskustelemaan yleisen asenneilmapiirin
kielteisyydestä ja siitä, kiusataanko homo- ja
lesboperheiden lapsia koulussa. Tällaisia lapsia on ollut
ja tulee olemaan aina, vaikka lakiin ei sisällytettäisikään
adoptio-oikeutta. Näiden lasten edun mukaista on, että heidän todelliset
perhesuhteensa tunnustetaan myös lain edessä.
Lainsäätäjien tulisi olla suvaitsevaisuustyössä edelläkävijöitä.
Vähintä, mitä voidaan tehdä,
on tunnustaa olemassa oleva tilanne ja toimia lasten kannalta parhaalla
tavalla.
Perheensisäinen adoptio-oikeus ei kuitenkaan riitä.
Jos haluamme kaikille kansalaisille yhtäläiset
perusoikeudet ja velvollisuudet, on myös homo- ja lesbopareilla
oltava sama oikeus adoptioon kuin heteropareilla tai yksittäisillä ihmisillä. Homous,
lesbous tai heteroseksuaalisuus eivät vaikuta kykyyn rakastaa
ja huolehtia lapsista. Adoptio-oikeuden myöntäminen
perustuu jo nyt tiukkaan seulontaan vanhempien sopivuuden kartoittamiseksi.
Tämä takaa sen, että adoptoitava lapsi
saa aina huolehtivat vanhemmat ja hyvän kodin."
Jotain voisi sanoa yleiseurooppalaisesta kehityksestä.
Useissa Euroopan maissa samaa sukupuolta olevat voivat nykyisin
rekisteröidä parisuhteensa. Eurooppaan on näin
syntynyt uusi oikeudellinen instituutio. Tämä joudutaan
jo nyt huomioimaan myös niissä maissa, joiden
lainsäädäntö ei tällaista
käytäntöä tunne. Selviä paineita
lainsäädännön yhtenäistämiseen
siis on.
Kysymys ei ole kuitenkaan vain ulkoisten ihmisoikeusvelvoitteiden
täyttämisestä tai ideologisesta kannanotosta.
Suomessa samaa sukupuolta olevien kumppaneiden muodostamat parit
ovat olleet tähän asti täysin avioliittoa
tai aviopuolisoita koskevan sääntelyn ulkopuolella. Tämä on
aiheuttanut ongelmia näille pariskunnille ja myös
heidän lapsilleen. Ongelmat ulottuvat erotilanteen omaisuuskysymyksistä lukuisiin
arkipäivän tilanteisiin. Parisuhteen toisen osapuolen
sairastumiseen tai kuolemaan liittyy runsaasti ongelmakohtia potilaan
tietojen saannista hautajaisten järjestämiseen
ja eloon jääneen taloudellisen toimeentulon turvaamiseen.
Lisää esimerkkejä voi lukea lakiesityksen
perusteluosasta.
Arvoisa puhemies! Lasten asemasta ja adoptiosta vielä lisää.
Tämän lakiesityksen myötä suomalainen
lainsäädäntö jää torsoksi
lasten aseman suhteen. Tanskassa ja Islannissa samaa sukupuolta
olevan parin toinen osapuoli voi adoptoida toisen osapuolen lapsen.
Ruotsissa tällaista muutosta valmistellaan. Tästä esityksestä perheensisäisen
adoption mahdollisuus jää uupumaan. Tätä perustellaan
sillä, että adoption salliminen johtaisi siihen,
että lapsella olisi kaksi äitiä tai isää eikä järjestelmää,
jossa vanhemmuuden pilarit näin muuttuisivat, olisi mahdollista hyväksyä ilman
laajaa kansalaiskeskustelua. En oikein ymmärrä,
mitä näillä vanhemmuuden pilareilla tarkoitetaan.
Lapsia joskus kiusataan, mutta ei se välttämättä johdu
siitä, että hänellä olisi kaksi äitiä.
Lapsia kiusataan myös sen takia, että heillä on
silmälasit, eikä meillä silti ole lainsäädäntöä,
joka esimerkiksi estäisi sellaisten lasten syntymisen,
joilla on huono näkö.
Mielestäni asiaa tulisi katsoa lapsen itsensä kannalta.
Mikäli lapsi elää perheessä,
jossa hänen äitinsä tai isänsä asuu
samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, on lapsella käytännössä kaksi
isää tai äitiä. Näin
sekä lapsi itse että ulkopuoliset näkevät
tilanteen. Se, että perheensisäinen adoptio sallittaisiin,
helpottaisi kyseiseen perheeseen kohdistuvaa painetta. Vallitsevalle käytännölle
saataisiin yhteiskunnan hyväksyntä. Nyt käsiteltävänä olevaa
lakiesitystäkin perustellaan yhteiskunnan hyväksynnän
aikaansaamalla syrjinnän vähenemisellä.
Perheensisäinen adoptio pitäisikin mielestäni
ehdottomasti sisällyttää lakiesitykseen,
sillä se selkiyttäisi näiden perheiden
elämää ja antaisi yhteiskunnan hyväksynnän tälle
elämälle.
Myös perheen ulkopuolisesta adoptiosta on syytä keskustella.
Ruotsin oikeusministeriön asettama parlamentaarinen komitea
julkaisi muutama viikko sitten selvityksen adoptio-oikeuden vaikutuksista
lapsen asemaan. Komitea päätyi kannattamaan adoptio-oikeutta
myös nais- ja miespareille. Ei ole olemassa mitään
toteen näytettyjä ongelmia siitä, että lapsen
etu vaarantuisi nais- tai miesparien ottolapsena. Vihreä eduskuntaryhmä totesi
lausunnossaan oikeusministeriön työryhmän
ehdotuksesta vuonna 99, että lakiin tulisi sisällyttää mahdollisuus
yhteiseen lapseksiottamiseen niistä maista, joissa hyväksytään
samaa sukupuolta olevat parit ottovanhemmiksi.
Arvoisa puhemies! Mielestäni homo- ja lesbopareille
tulee antaa yhtäläiset oikeudet kuin heteroseksuaalisille
ihmisille, oikeus yhteiseen sukunimeen ja hääseremoniaan
sekä adoptio-oikeus. Ihmisen seksuaaliset mieltymykset
eivät voi olla valtiolle syy kontrolloida heidän
perhe-elämäänsä, vaan rakkauteen
ja huolenpitoon perustuva parisuhde on niin parisuhteen osapuolten
kuin lapsen kehityksen kannalta tärkeintä. Muiden
yhteiskunnan jäsenten elämää ei
tällainen parisuhde vahingoita millään
tavalla. Haluaisin tässä asiassa luottaa kansanedustajien
järkeen ja inhimillisyyteen, ja ehkä luotankin
vielä tämän keskustelun jälkeen.
Tietenkin on niin, että tämän esityksen
hyväksyminen parantaisi suomalaista yhteiskuntaa kokonaisuudessaan,
koska tässä estet-täisiin sellainen syrjintä ja
epäkohdat, joita nyt tapahtuu. Vaikka keskustelun aiheena
eivät oikeastaan ole muut kansanedustajat, niin on pakko kuitenkin
jotakin sanoa niille ihmisille, jotka täällä käyvät
keskustelua ja vaikuttavat, niin kuin olisivat jonkin yliopiston
homotieteellisen tiedekunnan tutkijoita ja esittävät
täällä mielestäni aika omituisia
näkemyksiä. Sanoisin vain, että voi ihmisparat,
toivoisin, että mielenne eheytyisi näistä asioista
joku päivä.
Kari Myllyniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä laki ei ole lainkaan
sellainen, mihin lakivaliokunta ja eduskunta päätyivät
muutama vuosi sitten. Itse olin silloin lakivaliokunnan jäsen
ja olen edelleenkin.
Oikeusministeri Koskisen ajatuksenjuoksu niksahti pahasti, kun
hän totesi, ettei kyse ole siitä, että parisuhde
rinnastettaisiin avioliittoon. Tämä ei pidä paikkaansa,
minkä huomaa, kun lukee 3 luvun 8 §:n kolme ensimmäistä riviä,
jotka kuuluvat: "Parisuhteen virallistamisella on samat oikeusvaikutukset
kuin avioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä."
Oikeusministeri sanoi, että on helpompi tehdä näin
kuin ruveta tarkastelemaan yli sataa muuta pykälää eri
laeista. Siis tällä yhdellä lailla muutettiin
koskemaan lähes kaikki nämä asiat myöskin
parisuhdetta. Ainoastaan 9 §:ssä on lueteltu nämä poikkeukset muttei
mitään muita poikkeuksia.
Vastustin lakiesitystä aikaisemmin ja tulen tekemään
samoin nyt ja, sanoisinko juhlallisesti, ikuisesti.
Sakari Smeds /skl:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on lukuisissa edeltäneissä puheenvuoroissa
tullut käsiteltyä varsin monipuolisesti. Aihepiiri
on vuosien varrelta julkisesta keskustelusta jokaiselle meille tuttu.
Voi olla niinkin, että useiden edustajien kannat lienevät
jo vakiintuneet aikaa sitten, mutta ehkäpä mietintämyssyyn voi
vielä mahduttaa yhden näkökulman.
Mielestäni keskeistä olisi pohtia, miksi yhteiskunta
ja lainsäätäjä ylipäätään
on alkujaan vuosia, vuosikymmeniä sitten halunnut lainsäädännöllä rekisteröidä ja
käsitellä avioliittoa, naisen ja miehen parisuhdetta,
mikä on ollut yhteiskunnan intressi siihen, että naisen
ja miehen parisuhdetta on muihin parisuhteisiin verrattuna haluttu lainsäädännössä
käsitellä.
Me olemme tänään puhuneet paljon
rakkaudesta ja tunteesta. Hallituksen esityksen perusteluissakin
turva, hellyys ja emotionaalisen tyydytyksen tarve nostetaan yhdeksi
perusteeksi sille, että lainsäädännöllä säädellään
perhesuhteita. Muina perusteluina lainsäädännölle
hallitus näkee taloudellisen yhteisyyden ja puolisoiden
keskinäisen yhteenkuuluvaisuuden osoittamisen.
Rohkenisin kyseenalaistaa tätä sinänsä kaunista
lähtökohtaa. Tuskin yhteiskunnan ja lainsäätäjän
tarkoituksena ja pyrkimyksenä on koskaan ollut rakkauden
tai tunteiden rekisteröiminen, vaikka toivottavaa toki
on, että rakkauden määrä korreloisi
positiivisesti rekisteröinnin kanssa. Yhteiskunnan intressi
avioliittoinstituution ja naisen ja miehen parisuhteen säätelemiselle
on uskoakseni ollut kuitenkin aivan toisaalla. Käsittääkseni
keskeinen syy lainsäätäjän kiinnostukselle
naisen ja miehen parisuhdetta kohtaan on alkujaan ollut siinä,
että vain tässä parisuhteessa yhteiskunta
turvaa oman jatkuvuutensa. Lasten näkökulma on
korostunut. Lasten aseman ja hoivan turvaaminen elämän
yllättävissäkin tilanteissa on ollut
käsittääkseni se yhteiskunnan ja lainsäätäjän
intressi, jonka tähden tätä mitä henkilökohtaisinta
asiaa on lainsäädännön tasolla
haluttu käsitellä.
Tätä lähtökohtaa hallituksen
esitys ei tunnista. Itse asiassa hallitus väittää,
että samaa sukupuolta olevien parisuhteet eivät
tehtäviltään eroa muista parisuhteista.
"Eivät tehtäviltään eroa muista
parisuhteista", näin hallitus esityksessään kirjoittaa.
Ymmärrän, että nyt hallitus nimenomaisesti
puhuu parisuhteiden yhteiskunnallisista tehtävistä.
Kuinka nämä tehtävät voivat
yhteiskunnan näkökulmasta kuitenkin olla näin
yhteismitalliset, täsmälleen saman kaltaiset,
jos samaa sukupuolta olevilla pareilla ei kuitenkaan lähtökohtaisesti
ole mahdollisuutta lapsiin ja yhteiskunnan jatkuvuuden turvaamiseen?
Luoja on luonut ja luonto suonut naisen ja miehen parisuhteelle
yhteiskunnallisesti ainutlaatuisen tehtävän, josta
nousee tämän parisuhteen erityinen käsittely
lainsäädännössämme.
Jos tämä näkökulma on asennoitumisen
lähtökohtana, ei naisen ja miehen avioliittoa
koskeva lainsäädäntö ole hyökkäys
mitään muuta parisuhdetta vastaan vaan sen erilaisesta
tehtävästä nouseva luonnollinen johtopäätös.
Tässä on hallituksen esityksen valuvika. Hallitus
ei myönnä, että naisen ja miehen parisuhteella
on eri tehtävä samaa sukupuolta oleviin pareihin
verrattuna. Jos tämä tunnistettaisiin, johtopäätökset
esitetyn lainsäädännön tarpeellisuudesta
olisivat toisenlaiset kuin mihin hallitus nyt on päätynyt.
Paljon puhetta on syystäkin riittänyt suvaitsevaisuudesta,
ihmisarvosta, hengellisestä väkivallastakin. Monella
taholla on varmasti syytä pohtia sanomisia. Tämä koskee
niin lakialoitteen vastustajia kuin sen kannattajiakin. Mielipiteen vapautta
on paikallaan kunnioittaa, olkoonkin että se voisi olla
hyvin erilainen kuin oma mielipide on. Erilaisilla Internetin keskustelupalstoilla
vierailu kertoo, että suvaitsevaisuutta tässä yhteiskunnassa
on monesti melkoisen vähän juuri siellä,
missä siitä eniten puhutaan ja missä siihen eniten
vedotaan. On niitäkin, jotka suvaitsevat lähes
kaikkea mutta eivät kristillisistä arvoista nousevaa
argumentaatiota. Oikeaa suvaitsevaisuutta ja toisen kunnioittamista
aikamme aidosti kaipaa.
Arvoisa puhemies! Lakiesityksen 8 §:ssä todetaan,
että samaa sukupuolta olevien parien parisuhteen virallistamisella
on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, jollei
toisin säädetä. Lakiesityksen hyväksyminen
tulisi näin johtamaan siihen, että samaa sukupuolta
olevien rekisteröidyt parisuhteet käytännössä rinnastettaisiin
perinteiseen avioliittoon. Moni pyrkiikin juuri tähän.
Itse en pidä rinnastamista perusteltuna ja olen lakialoitteen
hylkäämisen kannalla. Jos yhteiskunnassa nähdään
perustelluksi säädellä samaa sukupuolta
olevien parisuhdetta, tulisi se mielestäni tehdä erillisellä lainsäädännöllä ilman
rinnastamista
avioliittolainsäädäntöön.
Leea Hiltunen /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Parisuhderekisteröinti merkitsee
yhteiskunnan virallista hyväksyntää homoseksuaalisille
parisuhteille ja sen kautta homoseksuaalisuuden asettamista heteroseksuaalisuuden
kanssa saman arvoiseksi seksuaalinormiksi. Homoparisuhde olisi siten
avioliiton kanssa yhtä merkittävä parisuhdeinstituutio.
Tämä olisi merkittävä muutos
nykyiseen tilanteeseen, jossa miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla
on perusteltu erityisasema.
Homoseksuaalisen parisuhdeinstituution perustaminen näyttääkin
olevan esityksen varsinainen poliittinen tavoite, sillä rekisteröityä parisuhdetta
haluaa naapurimaidemme kokemuksiin verrattuna vain vähemmistö homoseksuaaleista. Virallistamisvaatimusten
kaukaisimpina tavoitteina ovat adoptio-oikeus ja siviili- tai kirkollinen
vihkiminen. Adoptiokysymys on tällä hetkellä esillä Ruotsissa.
Mikäli parisuhdelaki tulee nyt hyväksytyksi, saamme
mekin jatkossa olla näiden vaatimusten kanssa tekemisissä.
Hallituksen päättäessä lakiesityksen
sisällöstä kirjoitettiin myös
ponsi, jossa velvoitettiin hallitusta ottamaan esille myös
homoparien lasten asema. Eikö tämä ole
jo selkeästi askel adoptioon? Yhteistä vanhemmuutta
lapseksi ottamisen kautta on tarkasteltava erityisesti lapsen edun kannalta,
kuten Kirkkohallitus lausunnossaan hyvin toteaa: "Lasten saamisessa
ja kasvattamisessa ei ole kysymys aikuisten itsetoteutuksesta tai
ihmisoikeuksista. Lapset eivät ole vanhempia varten vaan
vanhemmat lapsiaan varten. Avioliittoon perustuva perhe on sellainen
ihmissukua kannatteleva perusinstituutio, jonka tukeminen on yhteiskunnan
kokonaisedun mukaista. Siksi sen asettaminen erityisasemaan ei merkitse
muiden elämänmuotojen syrjimistä varsinkaan,
jos näihin liittyviä suoranaisia epäkohtia
pyritään samalla poistamaan."
Homoseksuaalisuuden taustoista on erilaisia ja keskenään
ristiriitaisia käsityksiä. Joitakin näistä halutaan
markkinoida ikään kuin faktoina, vaikka tosiasiassa
eri tutkimusten tuloksista voi tehdä hyvinkin erilaisia
johtopäätöksiä. Varhaislapsuuden
perhetaustoja ja homoseksuaalista elämäntapaa
raportoivat tutkimukset viestivät tyystin erilaisista lähtökohdista
kuin eräät toiset, joihin usein halutaan viitata.
Vaikka sairausluokituksesta homoseksuaalisuus on poistettu, on sitä mielestäni
pidettävä kuitenkin erilaisista tausta- ja altistustekijöistä johtuvana
psykoseksuaalisena kehityshäiriönä. On
myös esitetty näkemyksiä siitä,
että homoparisuhteen rekisteröinti merkitsisi,
että suomalainen yhteiskunta normalisoi erään
seksuaalisen rikkinäisyyden muodon. Onnellisten, pitkäkestoisten
homosuhteiden esittely on luonut kuvan idyllistä, joka
ei kuitenkaan vastaa todellisuutta kuin harvojen homoseksuaaliparien
osalta.
Homoseksuaalisuutta on markkinoitu etenkin mediassa viime aikoina
heteroseksuaalisuuden rinnalla toisena normaalina seksuaalisuuden muotona.
Esimerkiksi joissakin kouluissa on perhekasvatuksen yhteydessä esitelty
perusteellisesti homoseksuaalisuutta ja homoparien elämänmallia.
Seksuaalinen identiteetti on monilla nuorilla ja miksei osalla meistä vanhemmistakin
ihmisistä jossain määrin epävarma.
Siksi tällainen asennemuokkaus väistämättä lisää homoseksin kokeilua
ja aiheuttaa lisäpaineita seksuaali-identiteetissään
epävarmoille nuorille.
Seksuaali-identiteetti ja kypsä seksuaalisuus ei tule
ihmisille valmiina vaan muokkautuu mallien ja kokemusten kautta.
Halutaanko siis nykyistä enemmän asettaa jokainen
nuori seksuaalisen kehityksensä herkässä vaiheessa
sen kysymyksen eteen, onko hän hetero vai homo? Halutaanko
ikään kuin kyseenalaistaa se, että ihminen
on syntymässään saamansa sukupuolen kautta
joko mies tai nainen ja siitä johdettuna luonnollisesti
seksuaali-identiteetiltään hetero? Opetetaanko
jatkossa nuoria muodostamaan parisuhde joko eri tai samaa sukupuolta
olevan ihmisen kanssa tai mahdollisesti kummankin kanssa? Näyttää siltä,
että ihminen joutuu entistä enemmän kysymään,
mikä minä olen, ketkä ovat todelliset
vanhempani, kenen kanssa minun tulee solmia parisuhde, millainen
on perhe, mistä löytyvät turvalliset
arvot ja mallit, jotka tarjoavat luontevan mallin, jolla edetä elämässä.
Mielestäni nykynuorten ja perheiden elämä viestii
jo nykyisellään paljon siitä turvattomuudesta
ja arvottomuudesta, jossa eletään. Halutaanko
tällä lainsäädännöllä luoda
sellaista arvomaailmaa, joka muuttaa yhteiskunnallisia arvoja ja
asenteita niin, että heteroseksuaalisuutta ei pidetäkään
enää ensisijaisena seksuaalisuuden muotona? Hallituksen
esitys ei paneudu myöskään lapsen oikeuksiin.
Tämän havainnon on myös Suomen Lääkäriliitto
tehnyt, ja Lääkäriliitto ei tästä syystä voi
myöskään puoltaa esitystä.
Parisen viikkoa sitten Hufvudstadsbladetissa olleessa artikkelissa
viitattiin kansainvälisiin tutkimuksiin, joissa kiistatta
todettiin, että homoseksuaaliperheiden lasten seksuaalikäyttäytyminen
on selkeästi poikkeavaa nuorten keskimääräisestä seksuaalikäyttäytymisestä.
Homoseksuaalisia suhteita, pederastiaa, sukupuolenvaihdoksia ja
muita vastaavia seikkoja liittyi näiden nuorten elämään
huomattavan yleisesti.
Toisaalta monissa eri yhteyksissä korostetaan perheen
merkitystä ja perheen yhteiskunnallisen tuen tarvetta.
Perinteiseen avioliittokuvaan rakentuva perhe on meidän
päiviimme asti ollut suomalaisen yhteiskunnan perusosa.
Yhteiskuntamoraalin kannalta on perheinstituution vahvistaminen
edelleen myönteinen tehtävä ja velvollisuutemme.
Perinteisen perhenäkemyksen heikkeneminen lainsäädännössä viime
vuosikymmeninä on jo tuottanut kielteisiä seuraamuksia,
jotka ovat heijastuneet yhteiskuntaan häiriökäyttäytymisenä ja
monina ongelmina. Onko perhe-instituutio tullut tiensä päähän?
Käsillä olevaa esitystä varmasti
keskeisempiä yhteiskunnallisia kipupisteitä ovatkin
lasten ja perheiden jaksaminen. Myös hallitus on myöntänyt
nämä kipupisteet, kuten lasten ja nuorten lisääntyneen
häiriökäyttäytymisen ja mielenterveyspalvelujen
tarpeen. Onkin kysyttävä, miten tämä lakiesitys
nyt omalta osaltaan olisi vahvistamassa näitä tavoitteita,
jotka hallitus on asettanut ja joista keskusteltiin hyvin vakavasti
viime vuonna ja joista keskustelu jatkuu edelleen. Mikä on
siis hallituksen tahto, koska tuskin voimme välttyä jatkoesityksiltä,
joita tässäkin salissa on tänään
jo useissa puheenvuoroissa tuotu esille, esimerkiksi lasten adoptoinnin
suhteen jne. Näkeekö hallitus, mille tielle nyt
on lähdetty, ja kuka kantaa vastuun?
Arvoisa puhemies! Edellä kuvatuilla perusteilla en
siis tue hallituksen esitystä. Avioliitto on yhteiskunnan
perusrakenteena sen keskeinen julkinen ja oikeudellinen sopimus,
ja avioliitto muodostaa perheiden arjen ja erityisesti lasten kannalta
keskeisimmän oikeudellisen perustan. Sen vuoksi avioliiton
perusteiden muutos ei ole yhteiskunnallisesti vähäpätöinen
kysymys. Virallisen homoliittoinstituution perustaminen koskettaa
syvästi koko yhteiskuntaa. Perinteisen avioliitto- ja perhenäkemyksen
oleellinen ja luovuttamaton lähtökohta on miehen
ja naisen muodostama liitto. Tämän tulee edelleen
säilyä ainoana yhteiskunnan virallisena ja oikeudellisena parisuhteen
muotona. Avioliiton rinnalle ei tule perustaa siihen rinnastuvia
instituutioita. Yhteiskunnan kokonaisedun mukaista on tukea avioliittoa
ja sen aseman vahvistamista. Vain heteroseksuaalisessa suhteessa
mahdollistuu luonnollisella tavalla myös suvunjatkaminen
ja sukupolvien välinen yhteys. Miehen ja naisen välistä aviosuhdetta
on pidettävä itse elämän kannalta
keskeisenä ja tarkoituksenmukaisena.
Nyt annetun esityksen yksi keskeisimpiä heikkouksia
on, että se selkeästi tuo uuden parisuhdeinstituution
suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomalaisen yhteiskunnan nykyisessä perhelainsäädännössä
on
selkeästi lähtökohtana kahden eri sukupuolen
muodostaman perheen erityisaseman suojaaminen. Yhteiskunnan keskeisenä rakennuselementtinä
tulee
olla miehen ja naisen muodostaman avioliiton. Tarkoitus on ollut
turvata yhteiskunnan jatkuvuus ja pysyvyys.
Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että valiokuntatyöskentelyssä tulee
kuulla asiantuntijoita, jotka pohtivat, mikä merkitys näillä eri
yhteiselämän ja -asumisen muodoilla on ennen kaikkea
yhteiskunnan terveen rakentumisen ja ihmisen, yksilön,
oman kehityksen, kasvun ja hyvinvoinnin kannalta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen pitkän aikaa kuunnellut puheenvuoroja
aika hiljaa istuen, ja seikka, joka pikkuisen on ottanut korvaani,
on kotikutoinen diagnosointi siitä, miten homoseksuaalisuus
syntyy. Toivoisin, että se jätettäisiin
keskustelussa pois, koska ainakin minun ymmärrykseni mukaan
tällaiselle tiedolle ei ole olemassa tutkittua taustaa.
Varmaa on, että ne homoseksuaalit, jotka ovat seksuaalisuutensa
löytäneet, eivät todennäköisesti
sen kummemmin rohdoilla kuin ripeilläkään
siitä muuksi muutu. Varmaa on myös se — minusta
tuntuu että tässä keskustelussa menee välillä puurot
ja vellit sekaisin — että hyväksytään
hallituksen esitys tai ei, se ei homoja heteroiksi muuta. Toivoisin
kovasti, että pysyisimme esityksessä emmekä miettisi
syntyjä syviä, ennen kuin saadaan tutkittua tulosta.
Leea Hiltunen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedämme, niin kuin salissa on monessa
puheenvuorossa tuotu esille, että on olemassa selkeästi
tutkimuksia, joissa on käsitelty homoutta ja homoseksuaalisuuden
merkitystä yksilölle, perheelle ja lapsille. Nyt
on kysymys lähetekeskustelusta, ja korostaisin juuri sitä,
että nyt on oltava avoin erilaisille lähestymistavoille ja
tiedostettava ne perusteet, mille lakiesitys on rakennettu. On myös
käsiteltävä kokonaisuutta: Mitä seuraavia
esityksiä mahdollisesti tulee? On puhuttu perheen rakentamista,
lasten adoptoinnista jne. Asian käsittely tietoisesti on
järkevämpää kuin se, että pelotellaan
tai syyllistetään erilaisilla asioilla.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Karhu on siinä mielessä oikeassa,
että homoseksuaalisuuden syntyä ja seurauksia
ei tässä varmasti kannata syvemmälti
käsitellä, varsinkaan siksi, että laissa,
jota niin kauan odotettiin tähän saliin, ei edellytetä homoutta.
Keskeinen peruste, silloin kun lakia lähdettiin viemään,
oli näkemys, että homoseksuaalit tarvitsevat ihmisoikeuksien
kannalta tällaisen turvan. Nyt kun laki on saatu eduskuntaan,
se ei enää edustakaan sitä ajatusta,
mitä alun perin oli tarkoitus. Muun muassa Norjassa vaaditaan
nimenomaan, että henkilöt, jotka rekisteröityvät,
ovat homoseksuaaleja. Meillä Suomessa esitys ei sisällä tämän
tyyppistä ajatusta.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin halunnut vielä omasta puolestani
tarkentaa tätä, mikä ed. P. Salonkin kommentissa
tuli esiin. Puhuin nimenomaan siitä, että homoseksuaalisuuden
syntymekanismeja ei tutkitusti tunneta. Ilmeisesti asiaa tutkitaan koko
ajan, mutta mitään lääketieteellistä selvää näyttöä ei
minun tietojeni mukaan ole olemassa, ja sen takia jättäisin
sen asian spekuloinnin vähemmälle. On myös
selvä, että tässä puhutaan parisuhteesta,
homoutta ei edellytetä eikä myöskään
seksisuhdetta.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä laiksi
virallistetusta parisuhteesta annettaisiin samaa sukupuolta oleville
joitain poikkeuksia lukuunottamatta samat oikeudet ja velvollisuudet
kuin avioliitossa oleville. Tällä hetkellä missään
maatamme velvoittavassa kansainvälisessä ihmisoikeus-
tai yleissopimuksessa ei velvoiteta hyväksymään kahden
samaa sukupuolta olevan parisuhdetta. Se, että virallistettu
parisuhde on käytössä useassa Euroopan
maassa, ei mielestäni ole mikään perustelu
sille, että Suomen tulisi hyväksyä se.
Virallistettuun parisuhteeseen liittyy hyvin paljon avoimia
kysymyksiä. Kutsuttaisiinko kahden samaa sukupuolta olevan
virallistettua parisuhdetta avioliitoksi vai virallistetuksi parisuhteeksi?
Hallituksen esityksen mukaan parisuhteen virallistamisella on samat
oikeusvaikutukset kuin avioliitolla, mutta kyseessä on
avioliitosta erillinen instituutio. Mikäli työnhakija
esittää työnantajalle ansioluettelonsa,
käykö siitä ilmi, onko kyseessä avioliitto
vai rekisteröity parisuhde? Työnantajahan ei tällaista
seikkaa voi työntekijältä kysyä.
Arvoisa herra puhemies! Olen täysin vakuuttunut siitä,
että jos laki virallistetusta parisuhteesta hyväksytään,
on vain ajan kysymys, milloin myös adoptio-oikeus myönnetään
samaa sukupuolta oleville.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! En voi kannattaa hallituksen esitystä virallistetuista parisuhteista.
Lakiesityksellä pyritään muokkaamaan
mielipideilmastoa entistäkin homomyönteisemmäksi.
Mielestäni on väärä suunta tukea sellaista
seksuaalista taipumusta, jonka alkuperä näyttää olevan
seurausta lapsuuden kehityksen ongelmista. Parisuhdelain kautta
normalisoimme erään rikkinäisen seksuaalisuuden
muodon.
Käsiteltävä hallituksen esitys perustuu
eduskunnan vuonna 1997 hyväksymään toivomukseen
samaa sukupuolta olevien yhteiselämään liittyvien
oikeudellisten epäkohtien poistamisesta. Oikeudelliset
epäkohdat liittyvät lähinnä kysymyksiin
elatusavusta, omaisuuden jakamisesta, perintöoikeudesta
ja verosta ja leskeneläkkeestä.
Työryhmän mietintöön perustuva
hallituksen esitys menee eduskunnan antamaa toimeksiantoa huomattavasti
pidemmälle ehdottaessaan samaa sukupuolta olevien suhteen
virallistamista. Lähinnä oikeudellisten ja taloudellisten
epäkohtien korjaus ei mitenkään vaadi
sukupuoleen sidotun suhteen virallistamista.
Lisäksi valtioneuvosto on hyväksynyt lausuman,
jonka mukaan asetetaan työryhmä selvittämään
virallistetuissa parisuhteissa elävien parien lasten asemaa.
Onko ensi vuonna tulossa siis uusi lakiesitys adoptio-oikeuden myöntämisestä virallistetuille
pareille?
Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain
edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Ihmisten yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti myös samaa
sukupuolta olevien parien keskinäisiä taloudellisia
ja juridisia oikeuksia on parannettava, kuin myös muiden
yhteistalouksissa asuvien ihmisten oikeuksia. Se ei silti tarkoita,
että jokaisen yhdessä asuvan tulisi voida virallistaa
suhteensa. Monen kohdalla yhdessä asuminen perustuu molemminpuoliseen
välittämiseen ja huolenpitoon, ja se voi koskea
samaa tai eri sukupuolta olevia ihmisiä. Samaa sukupuolta
olevien parisuhteen virallistaminen lisäisi eriarvoisuutta
erilaisten asumis- ja kumppanuusmuotojen kesken.
Muissa Euroopan maissa samaa sukupuolta olevien parien oikeudellisia
ja taloudellisia oikeuksia on paranneltu ilman suhteen virallistamistoimitusta.
Esimerkiksi Belgiassa ja osin Espanjassa, Aragonian ja Katalonian
alueilla, kumppanuuden voi rekisteröidä. Kyseessä on
silloin viranomaisen suorittama rekisteröintitoimenpide,
joka perustuu henkilökohtaiseen ilmoitukseen. Tämän
jälkeen osapuolet ovat tiettyjen sosiaalisten, taloudellisten
ja juridisten oikeuksien piirissä liittyen omaisuuden jakamiseen,
verotukseen ja perintöoikeuteen. Kyseessä voivat
olla niin homoparit kuin yhdessä asuvat lähisukulaisetkin,
koska rekisteröitymisessä ei puututa seksuaaliseen
suuntautuneisuuteen.
Suomalainen yhteiskunta perustuu miehen ja naisen välisen
avioliiton muodostamalle perhemallille. Yhteisten arvojen mureneminen
on jo nyt hajottanut suomalaisen perhe-elämän
pohjaa, eikä eduskunnan tule ruokkia tätä vahingollista
kehitystä. Avioliittoon perustuva perhe on yhäkin
halutuin ja turvallisin yhdessä elämisen muoto.
Heteroseksuaalinen perhe on luonnollisin yhteisö suvun
jatkamisen ja lasten kasvamisen kannalta. Lapset tarvitsevat niin
miehen kuin naisenkin roolimalleja sekä pitkäaikaisia
ja ehyitä ihmissuhteita.
Tutkimusten mukaan seksuaalisuuden kehitystä muovaavat
pääosin ihmissuhteet. Epäluonnollisia
taipumuksia ei siis pidä tukea ja levittää. Eräiden
tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevilla on heteroita useammin
uskottomuutta, irrallisia seksisuhteita ja sukupuolitauteja sekä mielenterveydellisiä
ongelmia.
Parisuhdelain myötä kynnys homoseksuaalisiin kokeiluihin
voi madaltua. Koululaistutkimuksen mukaan 25,9 prosenttia 12-vuotiaista
on epävarma seksuaalisen suuntautumisensa kohteesta ja
kokeilut voivat vahvistaa muita kuin heteroseksuaalisia taipumuksia.
Arvoisa puhemies! Lakiesitys tulisi hylätä. Samaa
sukupuolta olevien suhteen juridiset ja taloudelliset ongelmat pitäisi
ratkaista toisella tavalla.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Vastustan hallituksen esitystä samaa
sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen rekisteröinnistä.
Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, samaa sukupuolta
olevilla henkilöillä on nykyisenkin lainsäädännön
puitteissa mahdollisuus määritellä keskinäisiä suhteitaan
yksityisoikeudellisin sopimuksin. Lisäksi esimerkiksi asumistukijärjestelmän
puitteissa yhdessä asuvia, samaa sukupuolta olevia henkilöitä käsitellään
ruokakuntana. Lainsäädännön
muutostarvetta ei ole myöskään jommankumman
osapuolen lasten huoltajuuden osalta. Yhteisiä jälkeläisiä näillä pareilla
ei ole eikä tule olemaan. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
annetun lain perusteella yhteishuoltajuus on mahdollinen tälläkin
hetkellä, jos se katsotaan lapsen edun mukaiseksi.
Yhteiskunnan ei pidä olla vastuussa kaikesta. Ellei
yksityisoikeudellisia sopimuksia ole tehty ja parisuhteen purkautuminen
aiheuttaa jommallekummalle osapuolelle taloudellista tappiota, se ei
ole lainsäädännön vika. Samaa
sukupuolta olevien henkilöiden välistä suhdetta
ei tule rinnastaa miehen ja naisen väliseen avioliittoon.
Vaikka me säätäisimme minkälaisia
lakeja, poikkeavasta seksuaalisuudesta ei tule normaalia. Samaa sukupuolta
olevien henkilöiden parisuhteessa on nyky-yhteiskunnassa
aivan riittävä yksityisyyden suoja ja sopimusvapaus.
Hallituksen esityksen heikoin perustelu sille, miksi samaa sukupuolta
olevien parisuhde tulisi saada rekisteröidyksi, on se,
että heillä tulisi olla valinnan vapaus jäädä säätelyn
ulkopuolelle. Nyt he ovat eri asemassa, koska eivät voi
valita avioliitonomaista perhelainsäädäntöä tai
sen ulkopuolelle jäämistä. Hallitus esittää siis
lainsäädäntöä, jossa
samaa sukupuolta olevat parit saavat valita, tulevatko he sen piiriin.
Maassamme on todellisiakin epäkohtia, jotka aiheuttavat
epätasa-arvoa kansalaisten välillä. Nyt
käsiteltävänä oleva hallituksen
esitys tuntuukin jopa pilkanteolta monien todellisten ongelmien
rinnalla. (Ed. Oinonen: Juuri näin!)
Puolueetonta ja tutkimusaineistoltaan luotettavan suuruista
tutkimustietoa samaa sukupuolta olevien parien parisuhteesta ja
heidän perheissään elävistä lapsista
on vähän. Olen nähnyt lehdistötiedotteen,
jossa siteerataan runsaasti julkisuutta saanutta pro gradu -tutkimusta.
Yllätyin suuresti nähtyäni tutkimuksen
lähdemateriaalin. Oli nimittäin tutkittu seitsemän
kahden naisen muodostaman parin parisuhteita. Vaikka kyse onkin
pientä vähemmistöä koskevasta
tutkimuksesta, en henkilökohtaisesti pidä näin
suppeasta tutkimuksesta saatuja tuloksia lainkaan luotettavina.
Tosin tästäkin tutkimuksesta sai selkeän
viestin siitä, että samaa sukupuolta olevien parien suhteessa
elävät lapset saavat jääväämättä normaalista
seksuaalisesta suuntautumista poikkeavan roolimallin. Lainaus: "Nuoret
kyseenalaistavat rajusti perinteisiä käsityksiä normaalista ydinperheestä."
Rekisteröimällä samaa sukupuolta olevien
henkilöiden suhteet avioliittoa vastaavalla tavalla mitätöidään
perinteisen avioliiton arvoa normaalina perhemuotona.
Herra puhemies! Tähän hallituksen esitykseen
ei sisälly oikeutta yhteiseen ottolapseen eikä adoptio-oikeutta.
Valtioneuvosto on kuitenkin hyväksynyt lakiesityksen yhteydessä lausuman, jonka
mukaan oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö asettavat
työryhmän selvittämään
virallistetussa parisuhteessa elävien parien lasten oikeudelliseen
ja sosiaaliseen asemaan liittyviä kysymyksiä.
Käytännössä tämä todellakin tarkoittaa
adoptio-oikeuksien myöhempää uudelleen
harkintaa. Tämä taas on ristiriidassa sen kanssa,
että nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä on
korostettu sitä, ettei adoptio-oikeutta tulla esittämään.
Uskoisin, että moni edustaja suhtautuisi tähän
esitykseen kokonaisuutena eri tavalla, jos mieltäisi taustalla
olevan ajatuksen adoptio-oikeuden toteuttamisesta seuraavana askeleena
tässä keinotekoisessa yritelmässä tehdä epänormaalista
normaalia. (Vähäistä hälinää yleisöparvella)
Toinen varapuhemies:
Huomautan, että lehteriyleisöltä ei
sallita pienintäkään kommenttia!
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Joskus neljä viisi vuotta
sitten täällä salissa käsiteltiin
samaa asiaa ed. Outi Ojalan tekemän lakialoitteen pohjalta.
Silloin käytiin vähän saman tyyppinen
keskustelu kuin tänä iltana. Tosin nyt osa edustajista
on vaihtunut, mutta näköjään
mielipiteet jakautuvat samalla tavalla kuin silloin noin neljä vuotta
sitten.
Silloin edustin tiukasti sitä kantaa, jota tänäkin
päivänä edustan ja tarkoitus on jatkossakin nappia
painaessa edustaa, eli en hyväksy tämän tyyppistä mallia,
mitä tässä esitetään.
Minusta tässä on kyse yhdestä portaasta
väljentää normitusta, joka pikkuhiljaa
murentaa kuitenkin sitä arvopohjaa, mikä suomalaisessa
yhteiskunnassa on ollut perustana lainsäädäntöä tehtäessä.
Se murentaminen, mitä jo nyt on tapahtunut, näkyy monena
erinäköisenä pahoinvointina. Tietysti
jokainen voi itseään katsoa siinä mielessä,
jotta meidän yhteiskunnassamme itsekkyys on lisääntynyt
ja semmoinen oman edun tavoittelu, tai miksi sitä sanotaan,
ja mukavuudenhalu lisääntynyt. Se on tehnyt monia
ongelmia muun muassa lasten suhteen. Sen osoittavat nimittäin
huostaanotot ja ne monet seikat, mitkä näkyvät
sitten isoina sosiaalikustannuksina ja yleensä siinä,
että veromarkkoja joudutaan käyttämään
tämmöisiin asioihin, mitkä pitäisi,
jos vanha arvopohja olisi vahvempi, normaalisti jo perheissä hoitaa.
Siinä viidakossa me elämme. Sen takia tässä ollaan
yhdellä askelmalla, ja ilmeisesti tämänkin
lain osalta, niin kuin edelliset puhujat ovat todenneet, lisää on
tulossa.
Tänä iltana on jo puhuttu joidenkin toimesta adoptio-oikeudesta.
Vastauspuheenvuorossa totesin, niin kuin aion nytkin todeta, että minusta kuitenkin
jos on homo- tai lesboavioliitto ja suodaan adoptio-oikeus, se antaa
väärän mallin, koska lapsethan oppivat
mallin kautta, näin olen ymmärtänyt.
Vanhemmatkin ihmiset oppivat mallin kautta. Nimittäin kun
tänne eduskuntaan uutena kansanedustajana tullaan, niin
me opimme aikaisemmin täällä olleista
edustajista, jotka ovat pitempään olleet, opitaan
erinäköisiä malleja, miten täällä pitää käyttäytyä.
Vaikka luetaankin säännöt, niin siitä huolimatta
on näin. Ne ovat joko hyviä tai huonoja malleja,
mutta malleja kuitenkin. Tässä on kyse siitä.
Jos lapsi adoptoidaan tämmöiseen perheeseen,
jossa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, niin kyllä se
antaa määrätyn mallin siitä lapselle.
En tiedä, vaikuttaako vai ei. Tieteellisiä tutkimuksia
tästä ei ole olemassa, ja ed. Karhu jo varoitteli,
että ei kannata mennä liian pitkälle,
mutta uskon, että se antaa määrätyn
mallin. Ainakin se poistaa kynnyksen yhteen suuntaan. Se suunta
on se, että kyllä yhteiskunnassa pitää olla
määrättyjä normeja olemassa
ja hyväksyttävyyksiä, ja jos niitä kynnyksiä poistetaan,
se antaa väljyyttä, sitä sanotaan vapaudeksi.
Vapauskin voi olla joskus sillä tavalla vahingollista,
että se ei välttämättä mene
oikeaan suuntaan.
Joka tapauksessa, vaikka täällä jotkut
ovat varoitelleet analyysien teoista, minä olen sitä mieltä,
että homous ja lesbous ei voi olla periytyvää. Se
lienee selkeä juttu, tai sitten olen hairahtanut ajatuksessa
ihan väärin. Jos kuvaisi niin päin, niin
kuitenkin on kyse siitä, että se on hyvin paljon
opittua. Mitä äsken puhuin lasten osalta, se varmasti
johtuu, kuten aikaisemmin täällä on puhuttu,
jostakin pettymyksestä, kokemuksesta varhaislapsuudessa
tai myöhemminkin pettymyksestä, ja sitten hakeudutaan
tavallaan turvaan tämmöiseen suhteeseen.
Mutta missään tapauksessa en tuomitse näitä ihmisiä.
Kyse ei ole siitä, jotta nämäkin puheet
ja omatkin puheeni olisivat suvaitsemattomuutta tai syrjimistä.
Niillä ihmisillä on oikeus siihen. Mutta onko
tähän ulotettava se lainsäädäntö,
joka on luotu tämmöistä perinteistä perhemallia
ajatellen, kaikkea perhe-, eläke-, perintö- ja
sosiaalilainsäädäntöä myöten?
Se on luotu turvaamaan perinteistä perhettä. Joku
heti sanoo, että eihän perinteistä perhettä ole
olemassakaan, on yksinhuoltajaperheitä. Ne ovat kuitenkin
perheitä ja niillä on taas määrätyt
oikeudet. Se on jonkin epäonnistumisen summa, mutta kuitenkin.
On semmoisia perheitä, joissa ei koskaan ole ollut isää tai
voi olla, että ei ole oltu naimisissakaan, mutta siitä huolimatta
siinä on omat säännöksensä.
Semmoinen vallitseva käytäntö ei voi
olla, että ulotetaan semmoisia säännöksiä,
mitkä on rakennettu perusperhettä varten, koskemaan
jotain toista, joka sinällään ei ole
sillä tavalla perusteltu, ei ole se yhteiskunnan perusyksikkö, joka
aikanaan perhe on ollut ja joka sen tällä hetkelläkin
pitäisi vielä yhä olla. Kun perinteisessä perheessä voidaan
huonosti, se heijastuu myös koko yhteiskuntaan pahoinvointina.
Muun muassa hallituksen esityksen perusteluissa vedotaan Euroopassa
tai kansainvälisesti olevan jollakin tavalla asiat. Me
tässä salissa teemme suomalaista lainsäädäntöä,
meidän ei pidä olla talutusnuorassa tai juoksuköydessä siinä,
mitä jotkut muut tekevät. Jokaisella maalla, jokaisella
eduskunnalla ja päättäjillä on
oma vastuu oman maan hyvinvoinnista, ja sen takia minusta meillä Suomessa
tehdään suomalaista lainsäädäntöä niin
pitkään tietysti, kunnes Euroopan unioni sanoo,
jotta tätä direktiiviä on noudatettava
myös Suomessa. Semmoista nyt hyväksi onneksi ei
ole vielä olemassa. Sen takia niin pitkään
kuin tämmöistä hirttä niskan
päällä ei ole, olen sitä mieltä,
että tämän tyyppistä esitystä ei pidä suomalaisessa
eduskunnassa hyväksyä.
Toivon, että aikanaan, kun tämä laitetaan
käsittelyyn, niin tästä salista löytyy
rohkeutta painaa punaista nappia eikä mitään
tyhjää nappia. Nimittäin ei tänne
tyhjän pantiksi ole tultu, vaan päättämään
asioista.
Sen verran voisin lopuksi todeta, että en halua sotkea
tätä Raamattuun, en kirkkoon, mutta jotkut täällä ovat
vedonneet, jotta suuret kirkkoisät ovat ottaneet kantaa
siitä, jotta tämä pitäisi hyväksyä ja
väljentää näitä. Tässä voi
todeta, että kirkkokin on ilmeisesti maallistunut hyvin
paljon. Sielläkin piispat ovat vain ihmisiä. Mutta mitä ainakin
itse on kokenut vähän tuolla kuusenjuurella kasvaneena,
syrjäseudulta tulleena ihmisenä, minulle se sanoma
ei ole sen tyyppinen, mitä jotkut piispat tässä ovat
todistuksia antaneet siitä, että tätä pitäisi
väljentää.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtelalle haluaisin tässä todeta,
että tällaisia perheitä on olemassa,
joissa lapsia jo tällä hetkellä on, eli
emme voi varmaankaan lähteä kieltämään,
etteivät homoseksuaalivanhemmat voi elää ja
olla yhdessä ja heillä olla sitten lapsia näissä perheissä.
Jos ajatellaan tämmöisiä perheitä,
joissa on lapsi ja vanhempien asema on hyvin epämääräinen
oikeudellisesti ja muutoinkin yhteiskunnan tunnustamana, eikö sellainen
tilanne ole paljon hankalampi sen lapsen kannalta esimerkiksi ajatellen koulua,
jossa koulukiusaaminen tai vastaava on hyvin yleistä? Kun
asia on piilossa ja salassa hoidettu ja kun ikään
kuin yhteiskunta ei tunnusta jotain tällaista suhdetta,
on helpompi myöskin iskeä pilkkakirves siihen
lapseen.
Päivi Räsänen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela antoi ehkä tarpeettoman
kielteisen kuvan kirkonmiehistä ja kirkon johtajista. Toki
heidän joukostaan on löytynyt ja löytyy
monin tavoin ajattelevia henkilöitä, mutta evankelisluterilaisen
kirkon virallinen kanta on kuitenkin se kannanotto, joka reilu vuosi
sitten annettiin. Siinä hyvin selkeästi ja tätäkin esitystä ajatellen
mielestäni erittäin selkeästi annetaan
kielteinen kanta samaa sukupuolta olevien liitolle, parisuhteelle.
Vielä korostan, että arkkipiispa Paarma on haastattelussa
vahvistanut tämän kannan olevan ennallaan.
Leea Hiltunen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Tahvanaisen puheenvuorossa tuli esille,
että on parisuhteita, joissa nyt on jo lapsi, tämähän
on realiteetti. Mutta täällä salissa
on useissa puheenvuoroissa tullut esille ja omassa puheenvuorossanikin
korostin sitä, että näistä realiteeteista
tulisi juuri lähteä ja katsoa, mikä on
sitten ratkaisu tällaisissa tilanteissa yhteistaloudessa
elävien henkilöiden kohdalla, jotta se palvelisi
heitä eivätkä he tulisi syrjäytetyiksi,
koska heillä on ihmisarvo ja ihmisoikeudet samoin kuin
kaikella muullakin tavalla. Eli on muita vaihtoehtoja, joita löytyy
muualta, esimerkiksi se, että yhteistaloudessa asuvat voisivat
todella rekisteröityä. Mutta tällä lakiesityksellähän
selkeästi haetaan avioliittoon rinnastettavaa yhdessäolon
muotoa. Sitä en voi hyväksyä. Ne epäkohdat,
joita on voitu todeta yhdessä asuvilla lesbo- ja homopareilla,
jos heillä on lapsia, olisi pitänyt poistaa olemassa
olevaa lainsäädäntöä korjaamalla
tai tehdä uusi esitys.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Tahvanainen ei ollut salissa, kun
tästä aiheesta käytin jo vastauspuheenvuoron,
mutta täsmennetään vähän
toisesta näkökulmasta.
Minusta kuitenkin on aina kyseessä lapsen etu: mikä lapselle
on parasta. Jos sattuu sillä tavalla olemaan, että on
tehnyt lapsen tai saanut lapsen joskus aikanaan, totta kai pitää olla — onko
se isä tai äiti, riippuen tilanteesta — silloin vanhemmalla
oikeus pitää se lapsi. Eihän semmoisesta
ole kyse. Kyse on siitä, onko vaikka homopareilla mahdollisuus
adoptoida ulkopuolelta lapsi. Sen tyyppistä mallia minä en
ainakaan pidä hyvänä. Se antaa väärän
impulssin, eikä sitä pitäisi suosia.
Sen lisäksi, niin kuin totesin aikaisemmin vastauspuheenvuorossani,
en usko, jotta homo- tai lesbopari keskenään voi
saada lapsia, vaan siinä pitää olla jotain
uskottomuutta. Se ei ihan puhdasoppista homoutta kyllä ole.
Ismo Seivästö /skl:
Arvoisa puhemies! Hallituksen ja eduskunnan on tarkoin seurattava
kansalaisten arkielämän sujuvuutta ja toimittava
aktiivisesti epäkohtien korjaamiseksi. Kysyisinkin tässä yhteydessä,
millaisia suuria sisäpoliittisia kysymyksiä on
nyt maassamme ilmassa. Onko tämä todellakin niitä suurimpia
epäkohtia?
Yhteiskuntakehitystämme on vuoden 95 jälkeen
leimannut talouden elpyminen, työllisyyden hidas paraneminen
ja valtion velkataakan keveneminen. Samaan aikaan tuloerot ovat
voimakkaasti kasvaneet. Alimmissa tulonsaajaryhmissä reaalitulojen
kasvu on ollut 1—2 prosenttia. Suurituloisin kymmenys on
kasvattanut omaa osuuttaan yli 10 prosenttia. Hallituksen toteuttamat
prosentuaaliset veronkevennykset ovat entisestään
vain kasvattaneet tuloeroja, mille pääomatulojen
lisääntyminen on luonut omalta osaltaan kasvualustaa.
Pienituloinen on saanut 100 markan veronkevennyksen, suurituloinen
yltänyt noin 500 markkaan kuukaudessa. Köyhiksi tilastoituja
ihmisiä on maassamme nyt noin 200 000. Muutama
vuosi sitten heitä oli noin 100 000. Erityisesti
työttömien perheitä, pienituloisia eläkeläisiä ja
opiskelijoita köyhyys koskettaa. Lisäksi työttömyysluvut
ovat edelleen maassamme pelottavan korkealla.
Tuloerot kasvavat ja huono-osaisuus syvenee tämän
päivän Suomessa hurjaa vauhtia. Edellä luetellut
luvut kertovat jotain siitä mittasuhteesta, jossa liikutaan.
Kun siihen vielä liitetään leipäjonot,
toimeentulotuen varassa elävät, monet pienillä tuloilla
kituuttavat eläkeläiset ja yksinhuoltajat sekä maatalousyrittäjät,
eteemme hahmottuu kuva, joka ei vastaa tavoitettamme hyvinvoivasta
Suomesta.
Viime päivät ovat nostaneet pintaan myös maanosamme
lähihistorian. Katolinen kirkko pyysi anteeksi menneitä virheitään
tarkoittaen muun muassa inkvisitiota, josta toki on kulunut jo aika
kauan aikaa.
Tammikuussa muisteltiin erityisesti sitä joukkomurhaa,
jonka natsismi sai maanosassamme aikaan. Rodun, uskonnon tai poliittisen
vakaumuksen takia surmattiin miljoonia ihmisiä. Samaan
keskusteluun nousivat sitten myös kommunismin ikävät
aikaansaannokset: mielipidevainot, salakuuntelu ja mittavat väestön
pakkosiirrot.
Päivän teemaan, jossa homo- ja lesbosuhteet rinnastetaan
aika selvästi avioliittoon, löytyy noilta lähivuosikymmeniltä myös
ajatuksia, ajatuksia, joihin ei missään tapauksessa
voi yhtyä, mutta jotka ovat valitettavasti osa historiaa,
joka on kohdattava. Stalinin johtamassa Neuvostoliitossa tällaista
ilmiötä pidettiin "porvarillisena rappiona" ja
Hitlerin Saksassa "bolsevistisena paheena". Näin nämä kaksi
hirmuhallitsijaa ja heidän järjestelmänsä määrittelivät
suhtautumisensa seksuaalisesti poikkeaviin ihmisiin. Yhteistä näille
kahden ikävässä mielessä suuren johtajan
luomille yhteiskuntajärjestelmille oli Raamatun perussanoman
unohtaminen. Kymmenen käskyä ja lähimmäisenrakkaus
jäivät romukoppaan, ja seuraukset ovat kaikkien
tiedossa.
Suomessa ei kukaan aseta näiden ihmisten ihmisarvoa
kyseenalaiseksi, vaikka seksuaalinen suuntautuminen poikkeaakin
luomisjärjestyksestä, Raamatun perusopetuksesta
sekä biologisesti hyväksi koetusta. Onhan meidän
maassamme kielletty syrjiminen muun muassa sukupuolisen suuntautumisen
takia.
Jo olemassa olevan lainsäädännön
puitteissa voivat aikuiset ihmiset osoittaa kiintymystä ja sopia
omaisuudestaan testamentilla ja muilla järjestelyillä.
Perintöveroluokkaa voidaan toki tarkastella, kuten aikaisemmin
muun muassa ed. Leea Hiltunen esitti. Muita toimenpiteitä ei
tässä asiassa tarvitakaan.
En kannata homo- ja lesbosuhteitten rinnastamista perinteiseen
naisen ja miehen väliseen avioliittoon tai avoliittoon,
mitä monet viittaukset avioliittolainsäädäntöön
hallituksen esityksessä käytännössä merkitsevät.
Sen sijaan tarvitaan toimia siihen suuntaan, että perheet
jaksavat paremmin ja mahdollisimman monelle lapselle löytyy
kotoa tai ainakin lähipiiristä sekä äidin että isän
malli. Onhan todettu, vähän pähkinänkuoressa
sanottuna, että lapsi tarvitsee sekä rajoja että rakkautta.
Vaativaa, joskus uuvuttavaakin, on yksin hoitaa molemmat asiat.
Tärkeämpää kuin mielipide-erojen
vatvominen tässä asiassa olisi nyt, että valiokunta
paneutuisi hyvin perusteellisesti siihen kysymykseen, miten seksuaalisen
hyväksikäytön kohteeksi joutuminen lapsena
tai nuorena on vaikuttanut persoonalliseen kehitykseen, identiteetin
muotoutumiseen ja suhteeseen toiseen sukupuoleen.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Vuoden 97 lakivaliokunnan mietinnön
kanta oli, että lainvalmistelun lähtökohtana
tulee olla, ettei parisuhdetta rinnasteta avioliittoon. Nyt lakiesityksen
lähtökohtana on avioliittolaki ja avioliittoon
kuuluvat oikeudet. Poikkeuksena ovat lapsen adoptio-oikeus ja nimilain
säännökset puolison sukunimen osalta.
Kirkkohallitus ilmoitti runsas vuosi sitten oikeusministeriölle,
ettei se kannata homo- eikä lesbosuhteiden virallistamista,
vaikkakin se oli valmis kehittämään muista
syistä yhdessä asuvien oikeusturvaa. Ihmetystä herättää se,
että suhteen virallistamista koskevan lainsäädännön
lähtökohdaksi on otettu nimenomaan samaa sukupuolta
olevien parisuhde. Kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa on todettu,
yhteiskunnassa on marginaalinen, mutta ehkä jopa lain tavoittelemaa
kahdensadan ihmisen vuosittaista ryhmää suurempi
joukko läheisiä ei-seksuaalisia asuinkumppanisuhteita,
joissa pitkän yhdessä asumisen myötä voidaan
törmätä samoihin ongelmiin kuin samaa
sukupuolta edustavat seksuaalisessa suhteessa törmäävät.
Seksuaalisessa suhteessa olevien ottaminen parisuhdelain huomion
keskipisteeksi osoittaa, että kysymyksessä on
enemmän tietoinen liberalisointipyrkimys ja vanhanaikaiseksi
koetuista kristillisistä arvoista irrottautuminen kuin
ihmisoikeuskysymys. Tätä tosiasiaa ei heikennä se, että periaatteellisella
tasolla virallistaminen on mahdollista myös ilman seksuaalista
suhdettakin. Käytännössä tämä lakiesitys
on jo nimen tasolla lähtökohtaisesti rakennettu
homoseksuaalisia suhteita varten, eikä lakia tulla sen
vuoksi käyttämään juurikaan
muihin tarkoituksiin. Homoseksuaalisten suhteiden puolustaminen
tässä katsannossa näyttää olevan
helpompaa kuin neutraalin lähtökohdan valitseminen.
Miksi sitten nimenomaan kirkko, kristilliset järjestöt,
herätysliikkeet vastustavat ja itse oman vakaumukseni puolesta
vastustan lakiehdotusta, jonka väitetään
nimenomaan parantavan heikossa asemassa olevien asemaa? Joku voi
ajatella, että kristityt kannattavat seksuaalisesti poikkeavien
sortoa. Kristillinen velvollisuus on kuitenkin osoittaa lähimmäisenrakkautta
niin yhteiskunnan suosimille kuin syrjimille hyväksymättä kuitenkaan
keneltäkään tekoja, jotka Raamattu opettaa
vääriksi. Edes tietoinen synnissä eläminen
ei vähennä kristityn velvollisuutta lähimmäisenrakkauteen.
Ehkä hyvin kaukaa haettu vertaus tähän
perussuhtautumiseen löytyy lapsen kasvatuksesta. Vaikka
vanhempien on asetettava rajat lapsille, ei ole vähimmässäkään
määrin syytä epäillä heidän
rakkauttaan.
Lakiesityksen valmistelun ehkä kaikkein ihmeellisin
kohta liittyy perhetoimikunnan mietintöön, jossa
todetaan, ettei lakiesitykselle ole eettisiä ja uskonnollisia
esteitä. Parisuhdelainsäädännöllä toimikunnan
mielestä pyritään ratkaisemaan vain suhteen
käytännöllisiä kysymyksiä. Itse
näen asian juuri päinvastoin. Parisuhdelainsäädäntö koskettaa
syvästi ihmisen ja kansakunnan eettistä ja uskonnollista
aluetta. Itse asiassa lainsäädäntötyöhön
kuuluu aina jonkinlaista eettistä arviointia. Eettisten
ja uskonnollisten arvioiden pohjalta erityisesti tätä asiaa
koskevat ratkaisut on tehtävä.
Esillä olevan lakiehdotuksen torjuminen kristilliseen
uskoon vedoten perustuu siihen, minkä kristinuskossa koetaan
ja opetetaan olevan pyhää. Juuri avioliitto miehen
ja naisen parisuhteena on Raamatun mukaan pyhää.
Avioliitto on luomistyön välikappale. Avioliiton
kautta ihmissuku jatkuu, ja näin turvataan ihmiskunnan
olemassaolo. Avioliiton uskonnollinen merkitys kytkeytyy sen yhteiskunnalliseen
ulottuvuuteen.
Avioliiton rinnalle tuotava saman sukupuolen suhteiden virallistaminen
heikentää kristillisen avioliiton yhteiskunnallista
merkitystä. Hallituksen esityksen perustaksi on nimenomaan
otettu avioliiton oikeudet, joita on heikennetty vain kiistaa aiheuttavimmilta
osilta. Tämä osoittaa pyrkimyksen tuoda avioliiton
rinnalle Raamatun vastainen parisuhteen muoto. Ei ole olemassa mitään
maallista tahoa, joka voisi antaa oikeuden kristillisen uskon perusasioihin
kuuluvan avioliiton heikentämiselle.
Täällä on moneen kertaan todettu,
että esillä oleva lakiesitys ei heikennä kirkollista
avioliittoa eikä rinnastu siihen. Tämä ei
kuitenkaan todellisuudessa pidä paikkaansa. Kirkollisen
avioliiton solmimisen keskeinen osa on siihen liittyvä yhteiskunnallinen
hyväksyntä. Avioliittoa ei solmita ainoastaan
Jumalan edessä, avioliiton solmiminen tapahtuu myös
ihmisten läsnäollessa. Nyt samaa sukupuolta olevien
suhteen rekisteröiminen tuo avioliiton rinnalle yhteiskunnallisen
parisuhteen muodon, joka tullaan rinnastamaan avioliiton kanssa.
Tämä tulee nimenomaan heikentämään
kristillisen avioliiton asemaa. Kysymys on siis perimältään
siitä, haluammeko pitää kristilliseen
ajatteluun perustuvan parisuhteen ja perheen kunniassa.
Kiinnitän huomiota myös lain valmisteluun. Lakiesityksen
vertailussa muihin maihin on tietoisesti otettu mukaan ainoastaan
maat, joissa samaa sukupuolta olevien liittojen rekisteröiminen on
jossakin muodossa hyväksytty. Tämän suuntaisen
lainsäädännön hyväksyneet
maat ovat kansainvälisessä yhteisössä poikkeuksia.
Kirkon kielteistä kantaa ei myöskään
kerrota lakiesityksessä. Voidaankin sanoa, että lakiesitys
on kirjoitettu tiettyyn tavoitteeseen pyrkien: samaa sukupuolta
olevien suhteiden tiellä olevat asiat on jätetty
mainitsematta.
Sanoin jo aiemmin, että lakiesityksen käsittelyn
tulee perustua eettiseen ja uskonnolliseen arviointiin. Kristilliseen
uskoon perustuva etiikka on olemassa nimenomaan suojellakseen ihmiselämää.
Niinpä myös lainsäädäntötyössä tulee tukeutua
eettiseen ja uskonnolliseen arviointiin säädettävän
lain syy—seuraus-vaikutuksista.
Olemme tässäkin salissa moneen kertaan huolestuneina
käsitelleet perheiden ja lasten vaikeuksia. Eikö ole
aika pysähtyä kysymään, onko avioliiton
asemaa jo heikennetty tarpeeksi. Nämä ongelmat,
jotka koskettavat nimenomaan koteja, perheitä ja lapsia,
ovat kärjistyneet merkittävältä osin
kristillisen avioliiton murenemisen seurauksena.
Päivi Räsänen /skl:
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua seuratessa
on joutunut tekemään sen havainnon, että avioliitolle
identtinen homoliitto adoptio-oikeuksineen ei ole enää kaukainen
uhkakuva, vaan useat kansanedustajat ovat tuoneet puheessaan esiin
vaatimuksen mennä pidemmälle kuin tässä esityksessä mennään.
On kuitenkin mielestäni harhaanjohtavaa luonnehtia esitystä maltilliseksi.
Itse asiassa on vaikea keksiä toista yhteiskunnallista
pyrkimystä, joka yhtä voimakkaasti osuisi yhteiskunnan
perustusten ytimeen kuin tämä. Avioliitto on perheen
ydinsuhde ja perhe yhteiskunnan perusyksikkö. Heteroseksuaalinen
aviosuhde sisältää sukupuolisuuden ytimen:
miehen ja naisen erilaisuudesta nousevan jännitteen sekä periaatteellisen
mahdollisuuden yhteisiin lapsiin. Homoseksuaalisesta suhteesta ja
muista seksuaalisista poikkeavuuksista nämä puuttuvat.
Esityksen lähtökohdat ovat mielestäni
väärät. Sen vuoksi ainoa oikea ratkaisu
on haudata tämä esitys.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Äsken nopeatahtisessa keskustelussa
käyttämässäni puheenvuorossa
annoin jo selkeän arvosanan improbatur, hylätty,
tälle hallituksen esitykselle enkä tätä arvosanaa
näe käydyn pitkän keskustelun jälkeenkään
millään tavoin aiheelliseksi muuttaa.
Kuten äsken totesin, otsikko ja lakiesityksen asiasisältö eivät
vastaa toisiaan. Tämä on jo peruslähtökohta.
Mutta jos sitten kohdentaa sanojaan tähän osaan,
mitä lakiesitys sisältää täysin toisin
kuin otsikko puhuu, sieltäkään ei löydy
aihetta parempaan arvosanaan. Täällä ovat
monessa puheenvuorossa edeltäjät jo tuoneet esille
niitä näkökohtia, miksi näin
on.
Olen yrittänyt tähän asiaan paneutua
eri lähtökohdista. Olen muutamilta lääkäreiltä,
joita tunnen, koettanut kysellä, millä tavalla
lääketiede opettaa homoseksualismista, lesboudesta.
Jollakin tavalla ainakaan peruslääkäreillä tai
muiden alojen spesialisteilla ei ole tähän selkeää vastausta.
Lääketiede ei kovinkaan paljon ole ottanut kantaa.
Yleensä lääkärit sanovat, että se
on lueteltu sukupuolisissa poikkeavuuksissa, joita on pitkä lista
hyvinkin eriasteisia, osaltaan ihmisen normaaliinkin elämään
mahtuvia sukupuolisia mieltymyksiä, mutta tässä on
kuitenkin täysin toisen tyyppisestä asiasta kysymys,
jos puhutaan homoseksuaalisuudesta tai lesboudesta. Pidän sitä aivan
jonain muuna kuin eräät muut sukupuoliset ihmisten
toiveet.
Olen sitten koettanut paneutua siihen, mitä kirkko
on tästä asiasta sanonut. Ehkä kirkon
kannanotot ovat monesti ympäripyöreitä ja
vaikeasti tulkittavia. Ehkä hiukan on, niin kuin ed. Esa Lahtela
toi esille, että etsitään kaikille mieliksi oloa.
Jotain tällaista olen rakkaassa Suomen evankelisluterilaisessa
kirkossa ollut paljolti näkevinäni. Siksi meidän
kansanedustajien on täällä edustettava
raikkaasti terveen järjen ja omantunnon mukaan sitä ääntä,
minkä tunnemme oikeaksi selkeältä näkökohdalta.
Olen kuitenkin Kirkkohallituksesta hankkinut viime perjantaina
telefaksina ne kannanotot, joita Kirkkohallitus on asiasta antanut,
ja aivan muutaman siteerauksen haluan esille tuoda. Otan lyhyen
sitaatin Kirkkohallituksen kirjelmästä 5.10.1999
oikeusministeriölle: "Kirkkohallitus kiinnittää huomiota
siihen, että työryhmässä ei ollut
kirkon edustusta eikä kirkon edustajaa ole työryhmässä asiantuntijanakaan
kuultu, vaikka asiaan sisältyy merkittäviä periaatteellisia
ja eettisiä kysymyksiä." Uskon, että Kirkkohallitus itse
on tiennyt, mitä on tuossa vastannut. Mielestäni
olisi aiheellista kuulla valiokunnissa kirkon kantaa, samoin kuulla
ortodoksista kansankirkkoa, helluntaiherätystä ja
myöskin muita vastaavia.
Sitten minulla on samassa telefaksissa 5.10.1999 annettu Kirkkohallituksen
johtopäätös, josta siteeraan: "Kirkkohallitus
korostaa, että miehen ja naisen avioliittoa on edelleen
pidettävä perustavana yhdessä elämisen
muotona. Yhteiskunnan tulee antaa kaikki mahdollinen tuki avioliitolle
ja sen aseman vahvistamiselle. Avioliiton rinnalle ei tule perustaa
siihen rinnastavia instituutioita. Kirkkohallitus ei siten kannata mietinnössä esitettyä
ehdotusta
samaa sukupuolta olevien parisuhteitten virallistamisesta."
Ainakin minä ymmärrän, että tässä on
Kirkkohallituksen ääni. Allekirjoittajina ovat
Jukka Paarma, arkkipiispa, ja Risto Junttila, kansliapäällikkö.
Mielestäni tätä näkemystä on
myös yhteiskunnassa vakavasti kuultava.
Ed. Hemmilä käytti erinomaisen puheenvuoron,
johon tekee mieli yhtyä. En näe mitään
syytä muuttaa miltään osin lainsäädäntöä tässä yhteydessä.
Täällä on monta kertaa tuotu esille perimiskysymykset.
Homoparin jäsenet eivät ole millään
tavalla verisukulaisia keskenään, eivät ole
rintaperillisiä eivätkä takenevassa suhteessa perillisiä.
Heitä pitää kohdella nykyisen lainsäädännön
mukaan. Eli en näe mitään aihetta muuttaa
nykyistä lainsäädäntöä miltään
osin. Nykyinen lainsäädäntö on
toimiva myös näiden kansalaisten osalta. Näin
ollen edelleenkin selkeä näkemykseni on tämän
tien jatkokäsittelylle arvolauseen improbatur mukainen.
Leena Rauhala /skl:
Arvoisa puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoroa ed. Sinnemäen
puheenvuoron jälkeen, mutta kun en saanut, haluan tässä vielä tuoda
esille, mikä oikeastaan on tullut muissakin puheenvuoroissa,
kysymyksen tiedoista, tietojen mahdollisista puutteellisuuksista ja
epämääräisyyksistä tai
erilaisuuksista tutkimustuloksissa. Ed. Sinnemäen puheenvuorossa viitattiin
myös siihen, mikä myös on lakiesityksen
perusteluissa, että esimerkiksi potilastietoja ei välttämättä anneta
kumppanille. Olen ymmärtänyt, että se
ei varmasti ihan näin ole. Itse hoitotyötä tehneenä tiedän,
että jos henkilö haluaa tiedot jollekin, kumppanillensa
tai ystävällensä, ne voidaan antaa. Toivoisin,
että nyt kun tämä menee valiokuntaan,
selvitettäisiin kaikki se, mikä tässä on
tullut esille sekä tutkimustietojen ristiriidoista että myös
ehkä perusteitten puutteellisuuksista, ja tulisi selkeä kuva,
onko nyt oikea aika, ja että kaikkia niitä tahoja,
joilla on merkitystä tämän lain valmiiksi
saattamisessa — ja tietysti itse toivon hylkäämistä — kuultaisiin,
ihan asiapitoisena. Olen erittäin kiitollinen, että tässä keskustelussa,
ainakin loppupuolella, on ollut mielestäni hyvin selkeä tahtonäkemys,
että halutaan tuoda asiallisesti tätä asiaa
eteenpäin. Toivon, että valiokunnissa niin tuodaan
myös.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Näin myöhäisillan
alkaessa täytyy sanoa, että keskustelussa, mitä tänään
samaa sukupuolta olevien parisuhdelaista on käyty, on mielestäni
ollut uskomatonta, että Suomen kansan valitsema eduskunta
edustaa tällaista näkemystä. Koska eduskunta
käsittääkseni on läpileikkaus Suomen
kansasta, niin joko minulla tätä ennen on ollut
väärä käsitys Suomen eduskunnan
kokoonpanosta tai sitten minulla on selkeästi väärä käsitys
siitä, mikä on Suomen kansan enemmistön
mieliala ja käsitys tässä asiassa. Luulen
niin, että omat vaistoni sanovat, että parempi
näkemys on tästä Suomen kansasta kuin
mitä tätä ennen eduskunnasta tästä asiasta
on ollut olemassa. En aseta kyseenalaiseksi edustajatoverieni vakaumusta
ja syvää mielikuvaa, millä he ovat lähestyneet
asiaa, mutta syvästi ihmettelen, syvästi ihmettelen,
että sellaisia puheenvuoroja, kuin tänään
tässä asiassa on liikuttu ja sen ympärillä on
käyty, on kuitenkin täällä näkynyt.
Hallituksen esitys sellaisenaan asiasta on tietysti ollut odotettu
ja pitkälle menevä, mutta yhtyen pitkälti
ed. Oinosen esittämään ajatukseen kyllä esitys
on sellaisenaan heti suoralta kädeltä hyljättävissä oleva.
Se on pitkälti sellainen niin kuin entisellä alokkaalla
asento, että sitä ei korjailemalla voi parantaa,
se pitää lähteä tekemään alunperin
uudestaan, ottaa alkulähtökohdatkin kokonaan uusiksi.
Käsittääkseni tässä silloin päästään
parempaan näköalaan ja parempaan lopputulokseen.
Jos katsotaan sitä, missä tänä päivänä suomalaisessa
yhteiskunnassa olemme, viime viikot, viimeisen vuoden olemme kuulleet
pitkälle meneviä tulkintoja siitä, miten
Lipposen hallitus on onnistunut rakentamaan tätä yhteiskuntaa,
saamaan sitä parempaan ojennukseen ja ovatko hallitusohjelmassa
esitetyt tavoitteet toteutuneet. Aivan yksiselitteinen tuomio on
tullut niin hallitusryhmien sisä- kuin ulkopuoleltakin
varsinkin kansan keskuudesta, että köyhyys, tuloerot,
syrjäytyminen, eriarvoisuus, ovat niitä päivittäisiä kommentteja,
mitä sieltä on löytynyt. Tässä helposti
on nähtävissä, että kun hallitus
keskittyy hoitelemaan niin kuin tärkeimpänä kysymyksenä samaa
sukupuolta olevien lakiesitystä, niin kyllä siinä normaalit
kansalaisten asiat, jotka liittyvät jokapäiväiseen
toimeentuloon, tuntuvat olevan vähäarvoisia, toisarvoisia.
Ei ole ihme, että väki antaa tuomion, että hallitus
on toiminnoissaan epäonnistunut. (Ed. Gustafsson: Eikö edustaja
anna arvoa 250 000 työpaikalle, jotka ovat syntyneet?) — Niin
se vaan on, ed. Gustafsson, että tämä pitää paikkansa,
mutta siitä huolimatta eriarvoisuus ja tuloerojen kasvu
ovat käytännön tosiasioita. (Ed. Gustafsson:
Lähes neljännesmiljoona ihmistä on saanut
työpaikan!) — Tällaisenaan tässä asiassa
sitä on pidettävä kunnioitettavana tekijänä,
mutta täytyy sanoa, että markkinavoimat ovat vieneet
tätä eteenpäin ja sitä uusien
työpaikkojen syntymistä ja työntekijöiden
tarvitsemista ei ole pystynyt estämään edes
Lipposen hallitus. (Ed. Gustafsson: Kannattaa pysyä asiassa!)
Kun homoparirekisteröintiä verrataan hallituksen
lakiesityksessä lähes 20 kertaa sen perusteluissa,
sisällössä ja vertauksissa avioliittoon,
mielestäni se on siinä lähtenyt ontumaan
ja epäonnistunut pahimman kerran siihen, missä se
aikaisemmissa keskusteluissa ja näköaloissa täällä on
ollut olemassa. Tämä ei voi olla oikea lähtökohta asialle.
Se on ensinnäkin erinomaisen pitkälti epäonnistunut
siinä, että on lähdetty vertaamaan suomalaiseen
ydinkysymykseen, suomalaisen elämänmenon tärkeimpään
kysymykseen, perheeseen, ja erityisesti ydinperheeseen, sen vahvuuteen
ja kestävyyteen, jonka avulla ihmiset kestävät
heikot ajat ja hyvät ajat. Perheen voimalla he kestävät
myöskin ajat, jolloin ed. Gustafssonin mainitsemaa työpaikkaa
ei ole ja ansiokin saattaa hetkellisesti keskeytyä. Perhe
on usein se tuki, joka on antanut mahdollisuuden, että suomalainen
kansalainen on päässyt vaikeankin vaiheen ohi.
Kun hallituksen esitystä katsotaan, olisi luullut,
että vähintään tämän
rinnalla samanaikaisesti olisi käsitelty ja valmisteltu
sellaista näkökohtaa ja asiaa, kuinka perusperheiden
ongelmia, joita valitettavasti on paljon, olisi helpotettu, perusperheiden
ongelmat olisi nähty, tiedostettu ja hoidettu sekä luotu
perusperheille kestävyysperiaate, jolla avioliiton pyhä tarkoitus
olisi tullut paremmin toteutettua ja toteutettua myöskin
niin, että perheet pysyvät koossa. En voi tietysti
sitä mennä väittämään,
etteikö ole mahdottomia tapauksia, jotka eivät
missään tapauksessa voi pysyä koossa,
mutta paljon pidemmälti tähänkin asiaan
voitaisiin mennä ja tehdä. Siinä mielessä hallituksen
perhepolitiikkaan toivoisin jossain muussa yhteydessä palattavan
ja nähtävän tämä asia,
mitä on tehtävissä ja hoidettavissa.
Kun esitys on tällainen, niin kuin keskustelussa on
todettu, lyhyellä nimellä homoparilakiesitys,
niin käsittääkseni tässä tasavallassa
on valtavan paljon muuta tekemätöntä työtä,
joka olisi paljon tätä tärkeämpänä ja
merkittävämpänä asiana ollut
syytä ennen ottaa esille. Erityisesti on ongelmia yksinhuoltajien
huoltajuudessa, yksinhuoltajien työaikakysymyksissä ja
taloudellisissakin mahdollisuuksissa. Ne olisi pitänyt
ennen tätä kiireemmin käydä ja
perusteellisemmin pohtia ja selvittää. Se, mitä liittyy
perheisiin pitkälti, on lasten ja nuorten hyvinvointi,
lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi, ja sitä kautta
aiheutuvat ongelmat, mitkä eittämättä,
väitän, suoralta kädeltä, kääntyvät
ajastansa aina entistä suurempana laskuna yhteiskunnan
maksettavaksi. Tähän liittyy pitkälti
vielä se, että kun tämä lakiesitys
on tavallaan välivaihe, niin kuin useassa puheenvuorossa
on todettu, niin kuinka suuret ne ongelmat tulisivat silloin olemaan,
jos perheestä puuttuisi äiti tai isä.
En kyllä tiedä, kuinka samaa sukupuolta olevista,
joko naisista tai miehistä, voidaan rakentaa sellainen
malli, jossa toinen osapuoli perheestä, isän tai äidin
asema, tulisi täytettyä. Täältä löytyy
tavattoman paljon ja tavattoman pitkälle meneviä ongelmia
myöskin tulevaisuudessa.
Se, mikä on ollut myönteistä ja hyvää tässä asiassa,
on, että kun tämän esityksen on tiedetty tulevan,
tätä on valmisteltu ja tätä on
rakennettu ja kansa on saanut jo useita vuosia esittää kantansa
ja näköalansa asiaan, niin kirkon ja Raamatun asema
on kuitenkin noussut vanhempana ja selkeämpänä näkyviin.
Uskaltaisin väittää, että niin itse
kuin monet muutkin edustajat ovat päässeet syventymään
siihen sisältöön, missä tätä Pyhän kirjan
sisällä käsitellään,
toteutetaan ja annetaan selitys, kuinka se asia voidaan paremmin
nähdä ja ymmärtää.
Tämä toivottavasti on luonut edustajiin semmoista
suvaitsevaisuuden kuvaa, että myöskin sen kirjan
lukeminen ja ymmärtäminen olisi helpompaa kuin
mitä se tähän saakka on monelle ollut.
Näin ainakin itse olen tämän asian ymmärtänyt
ja nähnyt.
Jos ajatellaan kuultuja puheenvuoroja, viimeksi kuulluista tulee
mieleen ed. Karjulan käyttämä erittäin
ansiokas puheenvuoro, mikä pitkälti rakentui kristillisen
suvaitsevuuden varaan ja sen sisältöön.
Tämän näkisin niin, että meillä useimmilla,
jotka saatamme olla eri mieltä kuin hallitus on tässä asiassa,
monella meillä on sellainen mieliala, että suvaitsevaisuus
on täällä pitkälle menevää ja
ymmärtäväistä, mutta se ei saa olla
sellaista ruokkivaa, että viedään tätä harhaoppisuutta
sillä lailla eteenpäin, kuten hallituksen esitys
sitä vie.
Erityisen myönteisenä on ollut nähtävissä julkisessa
mediassa, lehdistössä ja radiossa, kristillisen
liiton eduskuntaryhmän yksimielinen ja yhtenäinen
näkemys tämän asian suhteen, näistä isommista
eduskuntaryhmistä, joka yksiselitteisesti ja selvästi
viestittää kansalle, että on olemassa
sellaisiakin vaihtoehtoja, mitkä kestävät
ja näkevät ja on vahvat perusteet ja vahva tulevaisuus
tälle olemassa. Sille annan erityistä arvoa ja kunnioitusta
tämän asian puitteissa.
Ihmettelen kyllä erityisesti monen edustajan puheenvuoroa,
missä on veikattu ja vedottu tässä asiassa
siihen, että tässä olisivat ihmisoikeusnäkemykset
ja ihmisoikeuskysymys jollakin lailla ristiriidassa tämän
asian kanssa. Olen varma siitä, niin kuin aikaisemminkin
totesin, että tällaista asiaa ja mielleyhdettä en
ainakaan itse ole tästä missään
vaiheessa löytänyt. Sillä ei voi olla mitään
tekemistä, se on jotakin kätkemistä,
peittämistä, suuremman peikon päälle
nostamista, minkä taakse verhoudutaan ja käännetään,
ja yritetään väittää,
että tämän asian puitteissa me pääsemme
paremmin eteenpäin.
Mitä tulee niihin ongelmiin, mitkä liittyvät
yhdessä asujien perimiseen, asuntoon — kun maallinen
elämä ei ikuista ole — sen jälkeen
kun toisesta aika jättää, nämä asiat
kyllä olisivat varmasti hoidettavissa perintökaaren
kautta tai muuttamalla muuten perimisoikeuksien järjestyksiä kuin
siten, että niitä rinnastetaan avioliittolakiin
ja sitä kautta tuodaan epäonninen homolaki, mihin
tämä sisältö ajetaan, ja sitä kautta
kansalle saatetaan näköala, että tämä olisi
välttämätöntä ja jopa
tarpeellistakin. Näin ei voi olla. Tässähän
samalla leimataan myöskin monet yhdessä asujat,
jotka asuvat turvallisuuden, sukulaisuussuhteen tai muun perusteella.
Jos verrataan vaikkapa yhdessä asuvia kahta kansanedustajaveljeä,
mitä itsekin olen miettinyt, vähintään
tässä joutuvat sellaiset kansalaiset kyseenalaiseen
valoon, kun epäillään onko kysymys moisesta
homolakikysymyksestä, siihen rinnastettavasta yhdessäasumisesta.
Tällä perusteella mielestäni asiaa ei
ole pohdittu eikä otettu esille eikä ymmärretty
ollenkaan, mitä se tekee niiden ihmisten osalta, mitä tässä tasavallassa
on kuitenkin tuhansia olemassa. Myöskin heidän
perimiskysymyksensä pitäisi ottaa esille ja nähdä,
että jommankumman osapuolen ajasta poistuessa, asunto jäisi
toiselle osapuolelle eikä sitä revittäisi
alta. Homolakiesityksen tukijat ovat perustelleet, että se
on tärkein kysymys, että kun aika jättää,
niin asunto revitään alta pois. Näin
ei voi olla.
Ymmärrän niin, että tässä,
niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, käydään
tavallaan eurooppalaista kampanjaa. Haluamme olla eurooppalaisessa
rivissä, ja yhtenä epäkohtana näen
tämän asian. Tämä on näitä EU:n
tuomia ongelmia, sivu- ja lieveilmiöitä, mitkä olisi
pitänyt jo ymmärtää siinä vaiheessa,
kun suomalaiset tähän onnettomaan EU:hun liittyivät.
Tämä on yksi sen aikaan- ja jälkeensaannoksia.
Se, minkä haluaisin vielä nähdä erittäin
vahvana, on se, mikä useassa puheenvuorossa on todettu
ja minkä itsekin aikaisemmin totesin, että tämä on
selvästi ymmärrettävissä tämän
liikkeen eräänlaiseksi välivaiheeksi.
Kun saadaan jollakin lailla annettua pikkusormi riistäjälle,
seuraavana tulee perässä adoptiokysymys, tulee
nimikysymys ja tulevat monet muutkin asiat, mitä ei varmasti
ole vielä edes mietitty eikä ole nähtävissäkään.
Ehkä ajanpuutteen vuoksi en pidemmälti käy
syventymään tai syventämään
tätä asiaa. Tällaisia asioita olen ainakin
itse miettinyt ja nähnyt.
Eduskunnalla on oikeus päättää tässä asiassa, ja
eduskunta käyttää sitä ylintä päätösvaltaa, mikä tähän
asiaan on olemassa. Uskon, että kukin edustaja äänestää asiassa
vakaumuksensa mukaan ja antaa sellaisen näköalan
myöskin kansalaisille tiedoksi sen jälkeen, kun äänestyslistat julkaistaan,
onko edustaja ollut sillä lähtökohdalla
ja mielellä liikkeellä, millä ihmiset
ovat tänne edustajansa lähettäneet. Toivon,
että tämä asia myöskin noteerataan
ja mietitään sitten siellä päässä,
kun olen vakuuttavan varma, niin kuin aikaisemmin sanoin, että enemmistö kansasta
on selvästi toista mieltä, kuin eduskuntapuheet
ovat näyttäneet ja tehneet. Siinä mielessä toivon,
että tämä lakiesitys tällaisenaan
oikopäätä hylätään valiokuntakäsittelyssä.
Toivon myös, että sitä ei näillä näkymillä tämän
tyyppisenä koskaan enää tänne
uudestaan tuoda. Tämä on harras toiveeni, olen
siitä aivan varma.
Mutta, herra puhemies, ei niin pahaa asiaa, ettenkö joskus
voisi myöskin mielipiteeni pyörtää.
Kun tätä asiaa olen miettinyt, jos voidaan todeta,
että nämä Kustaa ja Jalmari tässä yhdessäelossaan
lisääntyvät, Luoja muuttaa niin paljon
tätä elämää, niin silloin
olen kyllä valmis herkistymään ja näkemään
tätä asiaa toisin. Siinä saattaa mennä kauan
aikaa.
Mutta myöskin on toinen asia sivutekijänä, joka
voisi tässä olla toinen reunaehto. Jos eduskunnan
enemmistö, tai lähes puolet, edustajista ilmoittautuu
tämän asian syväksi harrastajaksi ja tekijäksi,
niin silloinkin pitää tätä asiaa
miettiä ja katsoa, olenko itse väärässä ja
niin taantumuksellinen ajattelutavaltani, niin kuin jotkut ovat
tämän leimanneet.
Tapio Karjalainen /sd:
Arvoisa puhemies! En aio käsitellä lakiesitystä monisanaisesti
enkä tätä useampaan kertaan mutta mahdollisen äänestystilanteen
varalta haluan mielipiteeni pöytäkirjaan muistiin.
Jokaisella, myös minulla, on moraalisia arvoja mielipiteiden
taustalla. En kuitenkaan omalla kannanotollani halua määräillä erilaisten
ihmisten tunteita ja niiden aiheuttamaa käyttäytymistä toisiaan
kohtaan. Omalta osaltani suhtaudun kyseiseen lakihankkeeseen ja
sen sisältöön lähinnä käytännöllisesti.
Naisen ja miehen avioliiton rekisteröinnillä saama
yhteiskunnallinen ymmärrys ja yhteiskunnalliset edut eivät
nimittäin perustu tunteen palkitsemiseen vaan siihen, että yhteiskunta
panostaa näin siihen elementtiin, joka tuottaa tai jolla on
mahdollisuus tuottaa uutta sukupolvea ja siis uutta tulevaisuutta
itselleen. Jos siis yhteiskunta katsoo, että sillä on
varaa satsata lisää ihmissuhdeasioihin, tehköön
sen perinteisen avioliiton muodostamaa perhettä vahvistaen.
Herra puhemies! En siis aio edesauttaa kyseisen lakihankkeen
etenemistä.
Hannu Aho /kesk:
Arvoisa puhemies! Minulla ei ole ollut tilaisuutta kuunnella
koko aikaa tätä keskustelua, mutta uskon, että kun
asiasta näin pitkään keskustelua on käyty,
tässä on käyty hyvin laajasti näitä asioita
läpi ja itse kukin edustaja on valottanut eri puolilta
omia näkemyksiään.
Itse edustan sitä linjaa, että lakiteitse
ei pidä lähteä muuttamaan yhteiskuntaa
jonkin pienen vähemmistön etujen ajamiseksi. Pidän
hyvin tärkeänä, että yhteiskunnan
moraali säilyy. Se perustuu perheisiin ja, voisiko näin
sanoa, onnellisiin perheisiin entistä enemmän.
Tiedän, että meillä on perheissäkin
monenlaisia ongelmia, mutta uskon, että ne, mitä tällä lakiesityksellä ajetaan,
eivät ole todellisia. Perimiskysymykset ym. pystytään
hoitamaan muilla asioilla, ilman tätä lainmuutosta.
Minusta me tarvitsemme tässä yhteiskunnassa
yhteiset näkemykset, yhdessä hyväksytyt
pelisäännöt, jotka edelleen kannustavat
ja parantavat perusperheitten asemaa avioliiton asemaa korostaen.
Uskon, että tässä äänestyksessä,
mikä asiasta käydään, varmaan
moni käy asiaa vielä mielessään
hyvin tarkasti läpi, ja toivon sitä, että tämä lakiesitys
ei saa kannatusta eikä se tulisi edes eduskunnan käsittelyyn.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Myöskään minulla
ei ole valitettavasti ollut mahdollisuutta seurata koko keskustelua.
Haluan oikeastaan tässä yhteydessä vain
todeta sen, että en ole tämän asian suhteen
suuntaan enkä toiseen mitenkään kiihkomielinen.
Minulle on käydyn pitkähkön yhteiskunnallisen
keskustelun aikana ollut tärkeintä se, että kun
keskustellaan parisuhteen virallistamisesta, sitä ei kytketä eikä sotketa avioliittoon.
Minulle avioliitto on instituutiona miehen ja naisen välinen
suhde, ja haluan pitää siitä kiinni.
Mutta ymmärrän tämän hallituksen esityksen
toisin. Tänne onkin kirjattu, että virallistettu
parisuhde olisi kuitenkin avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio,
eli hallitus on tältä osin sillä näkemyksellisyydellä,
mitä itsekin edustan. Olen kallellani siihen suuntaan,
että tämä on harkittu esitys ja lähtee
tietynlaisen ihmisarvon ja ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä.
Sitten arvostamaani kansanedustajaa Seppo Lahtelaa nyt vähän
ihmettelen. Minä aina pelästyn, kun joku syyttää harhaoppisuudesta
jotakin toista, kun te tavallaan viittasitte siihen, että Suomen
kansan enemmistö on tässä asiassa ehkä toista
mieltä kuin parlamentin enemmistö. En tiedä mutta
väittäisin näin, että ei Suomen
kansan enemmistö kuitenkaan ole teidän linjallanne
siltä osin, että ne edustajat, jotka ovat tämän
hyväksymässä, edustaisivat jotakin harhaoppisuutta jossakin
teologisessa, filosofisessa tai eettisessä kysymyksessä.
Anteeksi, että puutuin tähän, koska minusta
tämä on iso asia. Maailmanhistoriassa on tehty
hirmutekoja syyttämällä ja moittimalla
ihmisiä harhaoppisuudesta.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista seurata tätä keskustelua,
joka on pitkään jatkunut eduskunnassa. Täytyy
sanoa, että joiltakin osin voi olla tyytyväinen,
että keskustelu on ainakin eräiltä osin
ollut asiallisempaa kuin aikaisemmin, mutta toki ylilyöntejä,
kauhukuvia, syyllistämisiä ja erikoisia kytkentöjä tai
asioiden yhteenliittämisiä on tapahtunut tässäkin
keskustelussa, niin kuin ilmeisesti aina käy silloin, kun
tunteet ovat vahvasti mukana. Sen takia olen ollut aika hämmästynyt,
miksi tämä herättää niin
vahvoja tunnekuohuja ihmisissä. Tämän
lain hyväksyminen ei vie mitään pois heteroilta,
millään tavalla se ei siis uhkaa eikä vaaranna
heteroavioliittojen, heteroparien, niin sanottujen ydinperheiden
tai tavallisten perheiden tilannetta.
Tässä suhteessa olen aika yllättynyt
siitä, että aika monet kansanedustajat vielä kuuden
vuoden jälkeenkin esittävät yhä edelleen,
ilmeisesti perehtymättä tähän
asiaan kovinkaan perusteellisesti, aika vahvoja mielipiteitä siitä,
mitä kaikkea Suomelle tapahtuu maana, mitä kaikkea
perheinstituutiolle tapahtuu jne. Minusta se on aika vastuutonta.
Pitäisi kuitenkin perehtyä tähän
asiaan ja olisi ehkä syytä tutustua näihin
homoihin ja lesboihin ja heidän perheisiinsä,
heidän erilaisiin elämäntilanteisiinsa.
Silloin kun näihin ihmisiin tutustutaan, joudutaan ihan
toisenlaisen tilanteen eteen. Silloin ei puhuta mistään
seksi- tai pornokaupoista, joita heterot hyvin paljon harrastavat.
Pitäisi nyt kerta kaikkiaan nähdä, että tässä on
kysymys ihmisoikeuksista ja näiden ihmisten arjesta ja
elämästä ja heidän oikeuksistaan
ja siitä, että meillä lainsäätäjänä on
tietyt velvoitteet, niin kuin täällä on
moneen otteeseen todettu, huolehtia siitä, että kansalaisten
kohdalla syrjintää ei tapahtuisi, ei edes sukupuolisen suuntautumisen
perusteella.
Sitten hyvin helposti esitetään ja täälläkin
on esitetty monenlaisia väitteitä tutkimustiedoista, mitä kaikkea
tapahtuu lapsille tai näille perheille ja yhteiskunnalle,
ja vedottu erilaisiin tutkimustuloksiin. Tiedän, että aikaisemmissa
keskusteluissa hyvin useasti on siteerattu amerikkalaista psykologia,
Paul Cameronia. Hänellä oli Colorado Springsissä tutkimusyksikkö,
ja hän oli hyvin vahvasti sidoksissa Yhdysvaltojen uskonnolliseen
oikeistoon. On siteerattu hänen tutkimuksiaan, joissa on
peloteltu erilaisilla kauhukuvilla ja seuraamuksilla, mitä voi
seurata tämän tyyppisestä lainsäädännöstä,
jota myöskin USA:ssa eräissä osavaltioissa
on ollut.
Haluan tässä vaan todeta, että jo
vuonna 1985 Yhdysvaltojen sosiologiliitto American Sociological
Assosiation on irtisanoutunut kyseisen herran tutkimuksista. Cameronhan
oli juuri se, joka väitti, että lapset joutuvat
lesbo- ja homoperheissä yleisesti seksuaalisen hyväksikäytön
kohteeksi. Täälläkin on vihjailevasti
sillä tavoin annettu ymmärtää,
että insestivaara olisi jotenkin olemassa, ja minusta se
on todella edesvastuutonta, että on sellaisia väitteitä.
Insesti on todella vakava ongelma, ja me tiedämme,
että sitä esiintyy ja sitä esiintyy nimenomaan
heteroperheissä. En väitä enkä kiistä,
ettei sitä voisi olla myöskin homoperheissä,
mutta sitä esiintyy nimenomaan heteroperheissä.
Silloin minusta on edesvastuutonta, että kansanedustajat
täällä luovat sellaisia kauhukuvia, että todellakin
rikolliset teot, tuomittavat teot, joita ei voi hyväksyä,
olisivat seurauksia jotenkin homo- ja lesbo-orientaatiosta. Siitä ei
ole kysymys, vaan valitettavasti niin kuin naiskauppa ja pornografia
ja prostituutio ne ongelmat liittyvät aivan tavallisiin
heterosuhteisiin.
Tässä mielessä minusta pitää olla
hyvin varovainen silloin, kun väitetään,
että on tutkittua tietoa ja siitä seuraa jotakin
kauhukuvia. Mutta kun nyt niitä väitteitä on
täällä esitetty, minäkin ajattelin
käyttää sellaista tutkimuskatsausta,
jonka olen itse saanut Stakesin lastenpsykiatrilta, tietoa. Täällä on
referenssejä, kansainvälisiä tutkimusvertailuja
myöskin ja siteerattu eräitä tutkimuksia.
Aivan lyhyesti toteaisin vain sen, että esimerkiksi sen
paremmin opettajat kuin lastenpsykiatritkaan eivät ole
voineet havaita eroavuuksia esimerkiksi lasten häiriintyneisyydessä tai
muussa, oli lapsi sitten heteroperheestä tai homoperheestä.
On tehty myös sellaisia tutkimuksia, joissa lastenpsykiatrit
eivät ole edes tienneet, onko lapsen vanhempi homo- vai
heteroseksuaali. Näissäkään
tilanteissa ei näitä eroja ole ollut.
Johtopäätöksenä näistä tutkimustuloksista voidaan
sanoa, että ne ovat yhdensuuntaiset: Lasten sosiaalinen,
seksuaalinen ja emotionaalinen kehitys ei näytä häiriintyvän
perhemuodon erilaisuudesta ja vanhemman seksuaalisesta orientaatiosta
johtuen. Psyykkisiä häiriöitä ei
ole enempää kuin muillakaan. En väitä,
ettei niitä olisi, eivät tutkijatkaan väitä,
mutta niitä ei ole enempää kuin muillakaan.
Näitä tutkimuksia on jo niin paljon ja ne ovat
niin yhdensuuntaisia, että voidaan sanoa, että lapsen
kasvu ja kehitys ei ole vaarassa sen takia, että vanhempi
on homoseksuaali.
Kun puhutaan lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, täälläkin
on käytetty tänään useaan otteeseen
sanoja, että tärkeintä on se, että lapsi saa
rakkautta, hän saa turvallisuutta. Itsekin lukeudun niihin
sukupolviin, joiden nuoruudessa esimerkiksi juuri homo- ja lesboasioista
ei varmasti kotona puhuttu, ja ainakaan minun vanhempani eivät
näistä asioista puhuneet, mutta ei minuun luotu
myöskään mitään ennakkoluuloja. Tässä suhteessa
minä toivon, että kaikki ne, jotka kristillisyyden
nimeen täällä vannovat, ainakin välttyisivät
antamasta tuomioita ja tuomitsemasta. Tässäkin
keskustelussa monet ovat sanoneet, ettemme me sinällänsä tuomitse
näitä homoseksuaaleja, kyllä heillä on
täydet ihmisoikeudet, mutta tämä nyt
ei vaan sovi ollenkaan, tätä ei voida hyväksyä,
siitä seuraa sitä ja tätä turmiollista
Suomelle. Minusta oli aivan uskomatonta, kun eräässä puheenvuorossa
katsottiin, että Suomen ylle lankeaa jokin turmio, jos
tämä lakiesitys menee lävitse.
Kuten sanottu, laki on ollut voimassa Pohjoismaissa jo pitkään.
Väite siitä, että tämä olisi
jotenkin liberaalivasemmistolaisten projekti, ei pidä paikkaansa.
Euroopan parlamentin jäsenyyteni aikana, jolloin myöskin
siellä käsiteltiin näitä asioita
ihmisoikeusasioina, olen tavannut siellä eri poliittisista
ryhmistä olevia edustajia. Oli kyseessä konservatiiviryhmä,
oli kyseessä liberaaliryhmä, oli kyseessä vihreä ryhmä,
sosialistiryhmä tai yhtynyt vasemmisto, kaikista näistä ryhmistä löytyi
ihmisiä, jotka näkivät, että tässä on
kyseessä ihmisoikeusasia ja että yhteiskunnan
tehtävä on poistaa esteitä. Sitä,
miten ihmiset toisistaan välittävät,
yhteiskunta ei voi säädellä. Mutta kun
me tiedämme, että on Suomessa suuri joukko homo-
ja lesbopareja, jotka haluaisivat myös yhteiskunnan silmissä virallistaa
suhteensa, yhteiskunnan ei tule asettaa sille esteitä.
Mitä, voisiko sanoa, vastenmielisempää keskustelua
tai mitä uhkailevampaa keskustelua käydään,
tietenkin voi sanoa, että sitä enemmän varmasti
moni pelkää sitä tehdä. Kaikista
niistä viesteistä, joita olen saanut näiden
kahdeksan vuoden aikana — ja niitä on todella
tullut paljon ja niitä on ollut hyvin monen suuntaisia
viestejä, mitä ihmisiltä on tullut — muistiini
ovat jääneet kaikkein vaikuttavimmin ne viestit,
jotka maaseudulta, voi sanoa, haja-asutusalueilta tai takamailta,
pieniltä paikkakunnilta esimerkiksi, ovat lähettäneet
joko homon tai lesbon vanhemmat tai toinen vanhemmista tai välillä opettajat,
jotka ovat kuvailleet sitä ahdistavaa ilmapiiriä,
joka vallitsee, kun pelätään todellakin
tunnustaa oma sukupuolinen suuntautuneisuus eikä uskalleta edes
läheisille välttämättä sitä tunnustaa,
kun tiedetään, minkälainen syrjintä ja
halveksunta siitä tulee.
Arvoisa puhemies! Totean vielä kerran, että tämä lakiesitys,
joka meille on annettu, on todella monien kompromissien tulos, aika
minimalistinen. Kuten täällä ovat jotkut
muutkin todenneet, se on kuitenkin merkittävä askel
eteenpäin. Toivon, että todella eduskunta voi
sen laajalla enemmistöllä hyväksyä.
Jouko Jääskeläinen /skl:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ojala luetteli joukon ongelmia:
insesti, seksikaupat ja prostituutio. Nämä ovat
todella asioita, joihin yhteiskunnan pitää vakavasti puuttua.
Jos ei ole vielä puututtu, on puututtava. Mutta, ed. Ojala,
ei täällä ole oltu mielestäni
vastuuttomia. On hyvin vakavasti Raamatun, terveen järjen,
yhteiskunnallisen ymmärryksen ja luomisjärjestyksen
pohjalta pyritty tätä asiaa kartoittamaan ja nähty
miehen ja naisen liitto ainutkertaisena, ainutlaatuisena perheen
perustana, yhteiskunnan perustana. Toivon todellakin, että valiokunta
mainitsemaltani pohjalta kysymyksen ratkaisee. Tätä keskustelua
on pyritty käymään hyvin vastuullisesti.
Voin nyt näin vakuuttaa, ed. Ojala.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kuten totesin, tämä on ollut asiallisempaa
keskustelua kuin silloin kuusi vuotta sitten. Mutta kyllähän
täällä aika vahvoja latauksia on ollut.
Toteaisin kuitenkin vielä ed. Jääskeläiselle, että te
tiedätte myöskin aivan hyvin, että kirjaimellisesti
Raamatun mukaan ei voi kukaan tänä päivänä elää.
Sieltä ei löydy kaikkiin arkiongelmiin vastauksia.
Niitäkään vastauksia, joita sieltä löytyy,
ei voida kirjaimellisesti noudattaa. Raamattu on eettinen ja moraalinen
ohjeisto, jota ne, jotka haluavat, voivat noudattaa. Itse olen kirkon
jäsen ja totean, että kuulun evankelisluterilaiseen
seurakuntaan. Totean, että en minä voi kirjaimellisesti
elää Raamatun mukaan, niin kuin ei voi ed. Jääskeläinenkään.
Mutta meillä on myös lainsäädäntö,
joka on ensisijainen, ja se luo yhteiskunnan antamat normit tässä yhteiskunnassa.
Nyt olisi tärkeää, että myös
homojen ja lesbojen parisuhteen virallistamisen myötä saisimme
yhteiskunnan hyväksymisen eli normin myöskin homoille
ja lesboille.
Jouko Jääskeläinen /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ojalan kanssa varmaan näistä syvistä kysymyksistä,
joihin viittasitte, voimme jatkaa keskustelua vaikka kahdenkin kesken.
Tänään me olemme puhuneet avioliitosta
ja perheestä. Minusta se on asia, jossa yhteiskunta lainsäädännössään
voi myöskin noudattaa ja heijastaa niitä periaatteita,
joita terve järki ja Raamattu meille antavat.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ojalalle voisi todeta, että tietysti
näköalat meillä eroavat mielipiteissä.
Rekisteröinnissä voi olla jopa sekin vaarapuoli,
kun me ihmisten asenteita emme voi muuttaa, että muun muassa
vaikka työhönotossa voi olla jopa niinkinpäin,
että kun on rekisteröity, työnantaja
löytää helpommin tiedot siitä.
Välttämättä siellä ei
syyksi sanota, että siksi ei työllistetä,
oteta työhön, koska on homo tai lesbo, vaan jokin
muu syy keksitään. Sen takia tämä voi
kääntyä näitä ihmisiä vastaankin
jossakin mielessä.
En tiedä, onko ongelmaa Helsingin seudulla — täällä on
huomattavasti väljemmät asenteet — mutta
niin kuin totesitte puheenvuorossanne, maaseudulla asenteet ovat
tiukemmat. Sitä asennetta ei muuteta millään
rekisterillä. Sen takia minä en myöskään
tältä pohjalta ole hirveän innokas viemään
läpi. Niin kuin ilmoitin puhujakorokkeelta, tulen vastustamaan.
Perusteet silloin kyllä liittyvät koko tähän
juttuun: Ei pidä levittää tätä lainsäädäntöä sillä tavoin,
että viedään toisen tyyppiseen parisuhteeseen,
kuin mihin se alun perin on tarkoitettu.
Sitten välittämisestä ja rakkaudesta
täällä on puhuttu. Tämänhetkinenkään
lainsäädäntö tai asetukset ja
normistot eivät ketään estä rakastamasta
toisiaan, ovatpa he samaa sukupuolta tai eri sukupuolta. Sitä ei
voida lailla säädellä.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela on aivan oikeassa, että lailla
ei voida säätää ketään
rakastamaan. Mutta kyllä kai se on niin, että jos
ei yhteiskunta virallisesti tunnusta sitä mahdollisuutta,
että myöskin homot ja lesbot voivat solmia parisuhteen,
jonka yhteiskunta on aivan lainsäädännön kautta
hyväksynyt, kyllähän se vähän
tarkoittaa, niin kuin se olisi vähän salaa rakastamista.
Vaikka ei avoimesti sitä kielletä, mutta kuitenkaan yhteiskunta
ei ole sitä täysivaltaiseksi tunnustanut.
Tältä osin haluaisin vain sanoa, että jos
ed. Lahtelalla on huoli työhönottoon liittyvästä syrjinnästä,
joka kieltämättä saattaa olla varsin
iso ongelma, niin ei tämä laki sitä pahenna.
Jos sitä esiintyy, sitä esiintyy nyt jo, ja siihen
pitää puuttua muilla keinoin.
Toteaisin vain sen, että varmasti ne, jotka aikanaan
parisuhteen virallistamista harkitsevat, ovat kyllä hyvin
tietoisia mahdollisesta diskriminaatiosta, mitä on, mutta
sitä he kohtaavat mahdollisesti riippumatta siitä,
onko parisuhde virallistettu vai ei.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan vain lopuksi voisi todeta, jotta
jos tämän tyyppinen rekisteröintiajatus
olisi ollut 20 vuotta sitten esillä, tätä olisi
sanottu mustaksi listaksi. Se asenne on yhä edelleen, vaikka
miten eletään tässä maailmassa 2000-lukua.
Työhönoton suhteen voi tapahtua, että eri
syiden perusteella, on se tämä tai moni muu, kertomatta
syitä, syrjintää tehdään.
Parasta aikaa meillä on työasiainvaliokunnassa
käsittelyssä tämän tyyppisiä asioita
ja pyritään luomaan lainsäädäntöä,
että syrjintää voitaisiin estää koko
Euroopan tasolla, mutta se on näköjään hirveän
vaikeaa, koska aina löytää sanoja siihen, minkä takia
joku ihminen ei miellytä.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan ed. E. Lahtelalle vielä muistuttaa,
että natsi-Saksassa tuhoamisleireille vietiin juutalaiset,
mustalaiset, kommunistit, homot ja lesbot ja kehitysvammaiset eikä siinä tarvittu
mitään listoja. Ne ihmiset vain löydettiin jostain.
Tämä laki ei kylläkään
luo mitään mustaa listaa, jollei tässä yhteiskunnassa
ylipäätänsä lähdetä sellaiseen.
Minä ainakin toivon ja uskon myöskin ed. Lahtelan
vakavasti toivovan, että Suomeen ei koskaan synny sellaista äärioikeistoa
tai äärivasemmistoa, joka tällaisiin
terroritekoihin lähtisi.
Keskustelu päättyy.