Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa herra puhemies! Globaali murros on koetellut Suomea viime aikoina kovasti siitä huolimatta, että pitkässä juoksussa olemme selvästi hyötyneet vapautuneesta maailmankaupasta. On ymmärrettävää, että maailman myllerrys luo epävarmuutta, huolta ja pelkoakin. Erityisesti huoli työpaikoista on todellinen ja yhteinen. Vaikeisiin asioihin ei kuitenkaan ole olemassa helppoja ratkaisuja. Samalla korostuu tarve johdonmukaiseen politiikkaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä näyttää välikysymyksessään olevan sitä mieltä, että on ihan oikein, että korealaiset kapitalistit saavat nauttia telakkayhtiön voitoista, jos sellaisia syntyy, mutta että mahdolliset tappiot tulee sosialisoida suomalaisten veronmaksajien kustannettaviksi. (Eduskunnasta: Ohhoh!) Eikä tässä vielä kaikki. Omassa vaihtoehtobudjetissanne, hyvät perussuomalaiset, esititte 200 miljoonan euron leikkausta yritystukiin. Viittasitte tuolloin selvitykseen, jossa ehdotettiin laivanrakennuksen innovaatiotukea poistettavaksi kokonaan. (Vasemmalta: Ohhoh!) Olette siis vain vajaa puoli vuotta sitten ehdottaneet ainoan laivatilauksiin liittyvän sallitun suoran tukimuodon poistamista kokonaan (Vasemmalta: Ei voi olla!) ja nyt kaivatte opposition järeimmän aseen esille, kun ennätyssuuret innovaatiotuetkaan eivät riittäneet turvaamaan toivottua laivakauppaa. (Timo Soini: Kyse oli pääomalainasta!)

Arvoisa puhemies! Tunnelman tasapainottamiseksi haluan todeta, että on välikysymyksessä ansionsakin. Taloutemme "haasteet ovat mutkikkaampia ja suurempia kuin 1990-luvun laman jälkeen. Meillä on eläköitymisen aikaansaama kestävyysvaje. Kilpailukykymme on rapistunut, ja lisäksi kansainvälisen talouden taantuma hidastaa meidänkin talouskasvuamme." "Bruttokansantuotteemme ei ole vieläkään noussut vuoden 2008 tasolle." "Ilman uudistuksia, joilla saamme talouskasvumme edellytyksiä parannettua, meitä uhkaa hidas näivettyminen."

Näihin välikysymyksen suoriin sitaatteihin on helppo yhtyä. Tilanteemme on hankala — paljon hankalampi kuin yleisesti ymmärretään. Teollisuuden perinteiset kivijalkamme metsä- ja metalliteollisuus ovat viimeisen neljän vuoden aikana menettäneet 65 000 työpaikkaa. Vaihtosuhdeongelma on korostunut, kun monien vientituotteiden hinnat ovat laskeneet ja tuontituotteiden hinnat vastaavasti nousseet. Kustannuskilpailukykymme suhteessa keskeisiin kilpailijamaihimme on heikentynyt. Valtiontalouden liikkumavara on aiempaa vähäisempi, mitä ikääntymiskehitys entisestään vaikeuttaa. Eikä maailmalta ole paljoa apuja odotettavissa.

Menetykset ovat tapahtuneet useiden vaalikausien aikana, eikä niille ole yhteistä selittävää tekijää. Useiden samanaikaisesti toteutuneiden haasteiden takia olemme kuitenkin pysyvästi menettäneet osan hyvinvoinnistamme. Olemme ison jälleenrakennusurakan edessä, joka vie parhaimmillaankin vuosia ja edellyttää useita toisiaan tukevia toimia niin hallitukselta, kuntakentältä kuin työmarkkinaosapuolilta.

Arvoisa puhemies! Valtiolla on Suomessa ollut ja on edelleen merkittävä rooli yritysten omistajana. Pitkään valtio oli myös keskeinen uuden teollisuuden rakentaja, kun muuta ulkoista pääomaa ei ollut saatavilla. Nykyisin valtio omistaa suoraan erityisesti sellaisia yhtiöitä, joilla on merkitystä huoltovarmuuden tai yhteiskunnan strategisten toimintojen kannalta, sekä yhtiöitä, joilla on jokin yhteiskunnallinen monopoli tai muu politiikkatehtävä hoidettavanaan. Valtio on omistajana pitkäjänteinen, mikä osaltaan on tukenut suomalaisen teollisuuden kehittymistä, kuten hallitusohjelmassa todetaan.

Valtio ei kuitenkaan ole ottanut kannettavakseen yksityisten toimijoiden tappioita eikä lähtenyt pääomittamaan vaikeuksissa olevia yhtiöitä, ellei valtio jo tätä ennen ole ollut yhtiön omistajana. Tätä linjausta tukee marraskuussa 2011 valtioneuvoston hyväksymä omistajapoliittinen periaatepäätös, jonka mukaan kaupallisesti toimi-vien yhtiöiden tavoitteena tulee olla taloudellisesti kannattava toiminta.

Elinkeino- ja omistajapolitiikka on vuosien varrella kehittynyt luottamaan yritysten valintoihin, kuitenkin niin, että yrityksiä kannustetaan — valikoiduilla yritystuilla ja verotuksen keinoin — kehittämään uutta ja innovoimaan. Valinnat kohdistuvat teknologiaan, osaamiseen ja yleisiin olosuhteisiin. Niiden päälle yritykset rakentavat liiketoimintansa. Kun ne onnistuvat, talouskin kasvaa.

Elinkeinopolitiikka onkin talouden rakenteeseen kohdistuvaa politiikkaa. Elinkeinopolitiikan välineillä, kuten verotuksella, yritystuilla, säätelyllä, koulutuksella ja infrastruktuurin rakentamisella muokataan toimintaympäristöä sellaiseksi, mikä suosii rakenteen muuttumista vastaamaan globaaliin kehitykseen.

Perussuomalaisten peräänkuuluttamat tieteelliset tutkimukset tulevat vahvasti siihen johtopäätökseen, että valtion on vältettävä suoria alakohtaisia interventioita ja keskityttävä yleistä rakenteellista kilpailukykyä vahvistavaan elinkeinopolitiikkaan. Olennaista on, miten teollisuuden arvonlisää saadaan kohotettua ja miten teemme sellaisia tuotteita ja palveluita, joista saadaan kanavoitua arvoa kansantalouteemme. Elinkeinopolitiikan tulee olla kilpailullisesti ja teknologisesti neutraalia mutta kannustaa innovaatioihin, kasvuun ja kansainvälisyyteen sekä edistää kilpailua.

Välikysymys pohjautuu väitteeseen siitä, ettei hallitus joulukuussa tukenut STX Finlandia. Julkinen keskustelu on melko yksioikoisesti ajautunut kysymykseen, miksi valtio ei turvannut laivatilausta 50 miljoonan euron sijoituksella.

Ensinnäkin valtiovalta oli tukemassa laivati-lausta kaikkien aikojen suurimmalla panostuksella, yli 40 miljoonan euron innovaatiotuilla ja valtion omistaman erityisrahoituslaitos Finnveran 600 miljoonan euron rahoitusvastuilla. (Timo Soini: Niin, olivatko ne yritystukia?) Valtion tekemä ratkaisu perustui näkemykseen yhtiön taloudellisesta tilanteesta, jonka osalta olennaista oli muun muassa heikoksi arvioitu pitkän aikavälin kilpailukyky, huono kannattavuus, kansainvälisesti epäterve tuotannonala, heikoksi katsotun omistajan haluttomuus panostaa telakkaan sekä edelleen huonontunut yhtiön taloudellinen tilanne, sekä tästä seuraavaan valtiontukiriskiin, joka arviomme mukaan olisi johtanut tueksi arvioidun rahoituksen takaisinperintään yhtiöltä ja huonoimmassa tapauksessa vahingonkorvausvastuuseen valtiota sekä päätöksen tehneitä päättäjiä vastaan.

Toiseksi, kysymys ei ollut siitä, että vielä tämän ennätystuen lisäksi olisi tarvittu juuri 50 miljoonaa euroa, eikä edes siitä, että se olisi ollut lainaa. Todellisuudessa rahoitusvaje oli huomattavasti suurempi, ja mikä vielä olennaisempaa, kellään ei ollut tietoa siitä, kuinka paljon piikki olisi vielä voinut kasvaa.

Rahoituksen myöntäminen yli sallittujen innovaatiotukien olisi myös ollut huonoa elinkeinopolitiikkaa. Kilpailukyvyltään ja kannattavuudeltaan heikkoa taloudellista toimintaa olisi hätärahoitettu tilanteessa, jossa yrityksen omistaja ei kanna vastuutaan eivätkä yksityiset rahoittajat ole halukkaita osallistumaan hankkeeseen tai yrityksen rahoittamiseen.

Kun perussuomalaiset esittävät, että STX Finlandin tulos on ollut tappiollinen suhdanteiden takia ja että ongelmana on ollut, että tilauksia ei ole saatu riittävästi, näin voidaan todeta lähes jokaisesta hankaluuksissa olevasta yrityksestä lähes jokaisella alalla. (Timo Soini: Oltiinko siinä edes oikeassa?) On selvää, että tukipiikin avaaminen olisi tuonut mukanaan tulvan vastaavanlaisia avunpyyntöjä mitä erilaisimmista yrityksistä. Valtion pitää suhtautua — ja se suhtautuu — kaikella vakavuudella jokaisen suomalaisen yrityksen ja teollisuudenalan ongelmiin. Olivat käytettävät välineet mitä tahansa, niiden osalta pitää kuitenkin olla johdonmukainen ja suhtautua tasavertaisesti kaikkiin ongelma-aloihin.

Jotakin hallituksen päätöksen hyväksyttävyydestä kertonee muuten se, että monessa laivatilausliemessä keitetty talousvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Pekkarinen totesi julkisesti — talousvaliokunnan suljetussa kokouksessa yksityiskohdat kuultuaan — hallituksen käyttäneen maksimaalisesti kaikki lailliset tukikeinot, ja lainauksen mukaan suurta moitteen sijaa ratkaisussa oli vaikea löytää. Perussuomalaisten peräänkuuluttamaa luovaa direktiivitulkintaa, jonka voisi suomentaa lain rikkomiseksi, virkavastuulla olevat ministerit eivät yksinkertaisesti voi tehdä.

Perussuomalaiset esittävät, että valtion tulee ottaa lisää rahoitusriskiä kannettavakseen vientiteollisuutemme tilausten turvaamiseksi. Perussuomalaisille kerrottakoon, että valtio on pelkästään 2000-luvulla tarjonnut yli 14 miljardia euroa rahoitusta laivatilausten toteuttamiseksi. (Eduskunnasta: Onko tullut tarjouksia?)

Risteilyalusten rakentaminen on, arvoisa puhemies, valitettavasti huonosti kannattavaa. Markkinaa leimaavat ylikapasiteetti ja epätasapainoinen neuvottelutilanne asiakasteollisuuden kanssa. Ylikapasiteettitilanne alalla jatkuu. Alalle on tulossa lisää toimijoita Aasiasta, ja valtioiden epäterve rooli alalla hidastaa ylikapasiteetin poistumista toimialalta. Toisaalta juuri Suomessa ja aivan erityisesti telakan ympärille kehittyneessä alihankkijaverkostossa on juuri tähän liittyvää poikkeuksellisen kovaa kansainvälisen tason osaamista. Risteilyalustuotannolla voikin olla vielä tulevaisuus, jos sen toimintamalli saadaan uudistettua. Tämä vaatisi teollista ankkuritoimijaa, joka toisi alalle pääomien ohella vahvaa liiketoimintaosaamista pystyen uudistamaan risteilyalustuotannon kestävästi kannattavaan suuntaan.

STX Finlandin merkitystä meriteollisuuttamme kokoavana toimijana ei voi väheksyä. Alan yritysten riippuvuus telakasta on kuitenkin vähentynyt. Suomessa on 450 meriteollisuusyritystä, jotka työllistävät yhteensä 17 850 henkilöä. Työllisyysvaikutus on suuri etenkin Varsinais-Suomessa. Iso osa näistä yrityksistä voi kuitenkin hyvin, ja niiden joukossa on maailmanluokan globaaleja yrityksiä, joille Suomi on markkinoista vain pieni osa.

Maailmassa tullaan tarvitsemaan yhä enemmän arktisten alueiden aluksia sekä offshore-aluksia arktisen alueen merenkulun lisääntyessä. Yksin Venäjän alustarpeet tällä saralla ovat vuoteen 2020 mennessä noin 400 alusta. Myös merenkulun kiristyvät ympäristösäännökset tarjoavat mahdollisuuksia suomalaiselle meriteollisuudelle, jonka osaamisen huippua ympäristöystävälliset ratkaisut ja teknologiat ovat aina olleet. Kun meriteollisuutta tarkastellaan laajemmin, tulevaisuudennäkymät ovat olennaisesti kirkkaammat.

Arvoisa puhemies! Jo valmisteilla olevien TUI-alusten rahoituksen varmistaminen on kuitenkin tämän päivän keskeinen haaste ja tavoite. Valtio on vahvasti mukana edesauttamassa tällaista ratkaisua. Helppoa se ei ole, varsinkaan jos yhtälöön ei sisälly näkymää pitkäaikaisemmasta kestävästä ratkaisusta. Tähän liittyen hallitus selvittää myös mahdollisuuksia uuden omistuspohjan löytymiseen suomalaiselle telakkatoiminnalle. Tavoitteena olisi tällöin löytää vahva teollinen omistaja, joka voisi uudistaa risteilyalustuotannon kestävästi kannattavaan suuntaan. Työtä tehdään monella taholla ja monella tasolla päivittäin.

Valtiovalta suhtautuu asiaan pragmaattisesti. Siksi valtiovalta on oman osallistumisensa osalta valmis harkitsemaan kaikkia laillisia vaihtoehtoja. On silti syytä korostaa, että STX Finland ei omistajansa mukaan edes ole myynnissä. Mahdollisissa uusissa tilanteissa valtio tarkastelee asiaa aina erikseen ja perusteellisesti — sekä ennen kaikkea pragmaattisesti.

Arvoisa puhemies! Toinen perussuomalaisten yksittäisistä esimerkeistä liittyy kotimaisen ruudintuotannon turvaamiseen. Valtio selvittää laajasti mahdollisuuksia saada Vihtavuoren ruudintuotanto kannattavalle pohjalle, mutta ratkaisua ei vielä ole löydetty. Toiminta on ollut tappiollista jo yli viisi vuotta, eikä valtio voi harjoittaa tai rahoittaa pysyvästi tappiollista kaupallista toimintaa.

Myös kotimaisen ruudinvalmistuksen merkitystä huoltovarmuudelle selvitetään. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon myös se, että ruuti tehdään tuontiraaka-aineista. Vihtavuoren keskeisiä raaka-aineita tuodaan Kiinasta, Brasiliasta ja Israelista. Jos niitten saatavuutta ei voida varmistaa, pelkällä ruutitehtaalla ei ole suurta arvoa mahdollisessa kriisitilanteessa. Valtio voisi ryhtyä Vihtavuoren tai sen osan omistajaksi vain, jos tehtaalle voitaisiin luoda kannattavan toiminnan edellytykset ja jos samalla voitaisiin olennaisesti edistää huoltovarmuutta.

Hallitusohjelma ja hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikka elävät ajassa. Hallitusohjelma pohjattiin aikanaan ennakoitua paremmalle talouskasvulle, jota ei eri syistä kuitenkaan koettu. Tästä syystä hallitus teki jo viime keväänä mittavat lisäsopeutuspäätökset.

Globaalin kilpailun murroksen jatkuessa kilpailukyvyn jatkuva vaaliminen on elintärkeää. Lyhyellä aikavälillä korostuu kansantaloutemme ja erityisesti vientiteollisuuden hintakilpailukyky. Se on tärkeää paitsi tilausten voittamiseksi myös rakennemuutoksen pehmentämiseksi. Pitkän aikavälin kilpailukykyä tulee tarkastella laaja-alaisemmin. Keskeisiä tekijöitä ovat muiden muassa julkisen talouden kestävyys, työmarkkinoiden toimivuus ja verotuksen taso sekä rakenne.

Työpanoksen määrän nostaminen korostaa työ- ja elinkeinopolitiikan tavoitteiden yhteisyyttä. Erityisesti työpanoksen määrää tulisi kyetä nostamaan yksityisrahoitteisella sektorilla. Vain tämän sektorin menestys mahdollistaa pitkässä juoksussa julkisesti rahoitettujen toimintojen ylläpidon.

Valtiontalouden sopeuttaminen hallitusohjelman perälaudan raamittamalla tavalla on välttämätöntä. Tällä tavalla puolustamme uskottavuuttamme. Puolustuksen ohella tarvitsemme kuitenkin myös hyvää hyökkäystä. Siksi edellytysten luominen uudelle kasvulle on vieläkin välttämättömämpää.

Hallitus elää ajassa toisin kuin menneisyyden malleissa piehtaroivat välikysymyksen esittäjät. Hallituksen keskeiset talouspäätökset tehdään lähiviikkoina, hallituksen puolivälitarkastelussa ja sitä seuraavassa kehysriihessä. Hallitus keskittyy strategiaistunnossaan nimenomaan kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden vahvistamiseen — eli edellytysten luomiseen maamme uudelle nousulle. (Timo Soini: Kylmää oli!)

Jari Lindström /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, ministeri Vapaavuori, vastauksesta. Vastaus on nyt kuultu, ja siinä sai huutia muun muassa perussuomalaisten varjobudjetti, joka oli väärin luettu, väärin ymmärretty. Näistä vastauksista, mitä te äsken kerroitte, me vedämme omat johtopäätöksemme, ja palaan siihen aivan tämän puheen lopulla.

Perussuomalaiset eivät elä menneisyydessä. Tämä välikysymys on nimenomaan tehty sen takia, että me olemme huolissamme tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Koska kaikilla on tuoreessa muistissa STX-jupakka, pohdimme, ottaakohan kukaan Suomessa enää vakavasti suomalaisen teollisuuden menestystä ja tulevaisuutta. Ollaanko tässä salissa sitä mieltä, että valtiolla on vain sivustaseuraajan rooli, vai mikä on? Tämän vuoksi olemme tehneet välikysymyksemme. Emme luota hallitukseen. Sen talouspolitiikalta on pudonnut pohja pois. Kaikkien maailman tarjoamien mahdollisuuksien edessä Suomen hallitus on, kuten edeltäjänsäkin, päättänyt olla tekemättä mitään. Tätä emme voi johtavana oppositiopuolueena vain katsella sivusta.

Arvoisa puhemies! Millaiselta investointiympäristöltä kuvittelette Suomen näyttävän, kun asiaa katsoo ulkomaalaisen finanssiteollisuuden ja ulkomaisen pääoman vinkkelistä, tuon kummajaisen, jota kukaan ei ole koskaan tavannut, herra tai lady Markkinan näkökulmasta?

Ei ole mitään markkinaa. On vain ihmisiä, jotka voisivat ajatella, että "onpa Suomessa osaavaa väkeä, sijoitanpa sinne ja sen teollisuuteen". No, miltä STX ja koko Suomi näyttää? Vaikuttaako se houkuttelevalta? Ei tässä varmaan muuta voi kuin kiittää ministeri Vapaavuorta ja hallitusta: karkotitte lopunkin kiinnostuksen. Hallitus se vain siunaa ja vastaa pyöreitä. Aina löytyy selitys. Mistä poliittisen yhteistyön ja suomalaisen työn puolustajat löytyvät tästä salista? Suurimmasta oppositiopuolueesta ja vasemmasta ryhmästä. (Oikealta: Katsoit väärään suuntaan!)

Kertauksen vuoksi käyn nyt läpi välikysymyksen keskeisiä kohtia.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmalta on pudonnut pohja. Sen tavoitteet velkaantumisesta ja työllisyydestä vaikuttivat jo lähdössä perin optimistisilta, nyt lähinnä utopistisilta. Kun hallituksen talouspolitiikan onnistumista arvioidaan ja katsotaan, kuinka hyvin on päästy kohti hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita, kuuluu myöntää se tosiasia, että hallitushan on talouspolitiikassaan epäonnistunut.

Hallituksen harjoittama talouspolitiikka on nojannut erityisesti kuntasektorille suunnattuihin leikkauksiin sekä arvonlisäveron korottamiseen. Useassa tuoreessa tutkimuksessa on havaittu, että verojen korotukset ja budjettileikkaukset heikentävät talouskasvuamme nyt niin paljon, että valtiontalouden tasapaino ei parane, vaan se heikkenee.

Nyt olisi parempi käyttää malttia uusien veronkorotusten sekä leikkausten suhteen ja keskittyä kasvua ja työllisyyttä tukevien rakenteellisten uudistusten tekoon. Tämä on ollut pääpirteissään IMF:n ja OECD:n neuvo Suomelle. Finanssiteollisuudessa, markkinoilla, ymmärretään hyvin, että ilman kasvua ei valtion velkaantumista saada kuriin, joten sen luottamus Suomeen tuskin horjuisi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen teollisuuspolitiikka on ollut erityisen epäonnistunutta. Nykyinen kokoomus- ja SDP-vetoinen hallitus samoin kuin edellinen keskusta- ja kokoomusvetoinen hallitus ovat aiheuttaneet epäonnistuneilla päätöksillään mittaamatonta vahinkoa suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyvylle, ja ne ovat toimillaan edistäneet teollisten työpaikkojen katoamista.

Rikkidirektiivin hyväksyminen sekä energia- ja polttonesteverojen korotukset ovat aiheuttaneet miljardien lisälaskun yritysten energia- ja logistiikkakustannuksiin. Hallituksen päätös ottaa ensi vuonna käyttöön windfall-vero tulee taas lisäämään energiakustannuksia entisestään, ja se vähentää teollisuuden investointihalukkuutta maahamme.

Viimeisin ja vakavin esimerkki teollisuuspolitiikan epäonnistumisesta on hallituksen päätös evätä STX Finlandin 50 miljoonan laina. Hallitukselle ei tule koskaan uudestaan vastaavaa tilaisuutta, jossa 50 miljoonan euron lisäpanostuksella olisi voitu varmistaa suoraan noin 12 000 miestyövuoden säilyminen. Hallitus epäonnistui kautensa merkittävimmässä yksittäisessä elinkeinopoliittisessa päätöksessään.

Arvoisa puhemies! Maailman 12 suurimmasta risteilijästä kymmenen on rakennettu Suomessa, ja on perusteltua olettaa, että kilpailukykymme risteilijöiden rakentamisessa olisi edelleen maailman huippua. Oasis 3 -aluksen rakentaminen menetettiin, koska valtion mukaantuloa ei haluttu, ei siksi, että itse laivanrakennus olisi kilpailukyvytöntä.

Laivatilauksen arvosta telakan osuus on vain 20 prosenttia ja alihankintaverkoston 80 prosenttia. Alihankintaverkosto on telakan vaikeuksista huolimatta pysynyt voitollisena. Telakka on maamme meriteollisuuden sydän, joka neuvottelee laivatilaukset, hankkii tilausten rahoituksen sekä huolehtii alihankintaketjun toiminnasta. On selvää, että ilman kotimaista telakkaa myös suurin osa alihankintaverkostosta kuihtuisi. Vain murto-osa verkoston yrityksistä on sellaisia, jotka todella kykenevät toimimaan vientimarkkinoilla.

Kun lukee hallituksen omistajapoliittista periaatepäätöstä, havaitsee, että STX Finlandin tapauksessa hallitus ei noudattanut edes omaa periaatepäätöstään. Valtion omistajapolitiikassa on tarvittaessa kyettävä siirtämään ideologia sivuun ja tehtävä käytännöllistä, isänmaallista omistajapolitiikkaa. Jos tähän kyetään esimerkiksi Yhdysvalloissa, on siihen kyettävä myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat useaan otteeseen perustelleet Suomen osallistumista euroalueen konkurssikypsien valtioiden tukemiseen sillä, että näin turvataan epäsuorasti samalla Suomen taloutta ja työpaikkoja. Nyt kun olisi ollut mahdollista pelastaa Suomen taloutta ja työllisyyttä suoralla toimenpiteellä ja vain murto-osalla siitä, mitä on uhrattu konkurssikypsien valtioiden ja ulkomaalaisten pankkien pelastamiseen, hallituksen kanta oli kielteinen. Väkisin tulee ajatelleeksi, olisiko menettely ollut toinen, jos pyytävänä osapuolena ei olisi ollut telakka Suomen Turussa vaan pankki Ateenassa.

Vaadimme, että hallitus tuo pikaisesti eduskunnan käsittelyyn teollisuuspoliittisen ohjelman, jossa se kertoo, kuinka se aikoo varmistaa teollisuutemme toimintakyvyn. Ohjelmasta on syytä tehdä pitkäaikainen, yli vaalikausien ulottuva. Tällöin politiikan ennustettavuus paranee ja yritykset uskaltavat investoida Suomeen. Suomi tarvitsee nyt isänmaallisen teollisuuspoliittisen ohjelman. On määriteltävä, mikä on valtion rooli: Onko valtio pelkkä passiivinen sivustakatsoja vai aktiivinen toimija? Onko valtionkin perustettava omistajapolitiikka kylmään kvartaalikapitalismiin, vai pitääkö valtion omistajana tuntea itse yhteiskuntavastuuta? Onko valtion omistajapolitiikassa muitakin arvoja kuin voiton maksimointi? Perussuomalaisten mielestä isänmaallinen teollisuuspolitiikka perustuisi kärsivälliseen omistajuuteen ja laajempien yhteiskunnallisten kokonaisuuksien huomioon ottamiseen.

Arvoisa puhemies! Suomen talouden haasteet ovat mutkikkaampia ja suurempia kuin 90-luvun laman jälkeen. Meillä on eläköitymisen aikaansaama kestävyysvaje. Kilpailukykymme on rapistunut, ja lisäksi kansanvälisen talouden taantuma hidastaa meidänkin talouskasvuamme. Suomi elää vahvasti vientiteollisuuden työpaikoista. Nyt olemme kuitenkin menossa kohti, tai itse asiassa jo elämme, jälkiteollista aikaa. Palvelut, varsinkin hoivapuolella, ovat kasvava ala. On kuitenkin selvää, että ilman viennistä saatuja tuloja ei hyvinvointia voida ylläpitää nykyisellä tasolla. Kun puhumme vientisektorin kilpailukyvystä, pitäisi puhua ennemminkin kustannustasosta kuin palkkatasosta. Meidän on lopetettava omaan jalkaan ampuminen esimerkiksi vero- ja ilmastopoliittisilla päätöksillä.

Suomi on viennistä riippuvainen, ja olemme luonnollisesti alttiina muun maailman talouskehitykselle. Vaikka olemme antaneet paljon talouspoliittista valtaa pois Brysseliin, hallituksella on edelleen runsaasti keinoja vaikuttaa maamme taloudelliseen menestykseen. Hallitukselta on löydyttävä uskoa Suomeen ja suomalaiseen työntekijään ja yrittäjään. Kansa kaipaa hallitukselta nyt näkemystä, kykyä ja tahtoa toteuttaa ideologisista rajoitteista vapaata isänmaallista talouspolitiikkaa.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan nojalla teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: "Nojautuen puheenvuorossani esitettyihin perusteisiin ja välikysymystekstiin sisältyviin kysymyksiin, joihin hallitus ei ole tyydyttävästi vastannut, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Arto Satonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on pieni, avoin ja vientivetoinen kansantalous. Siksi kansainvälisten markkinoiden heilahdukset vaikuttavat vahvasti talouteemme. 2008 alkaneen finanssikriisin vaikutukset tuntuvat edelleen, lisäpainetta luo tärkeimmän vientialueemme Euroopan epävarma tilanne.

Kyse ei ole vain suhdannekuopasta, vaan rakenteellisesta alijäämästä. Tienaamaamme 1 000 euroa kohden käytämme 1 150 euroa. Näin emme voi jatkaa. Hyvinvointipalveluiden pelastamiseksi tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja uutta ajattelua, työtä, yrittäjyyttä, kasvua ja kilpailukykyä.

Teollisuuden rakennemuutos on selkeintä perinteisillä teollisuudenaloilla metsä- ja metalliteollisuudessa. Neljässä vuodessa näiltä aloilta on hävinnyt 65 000 työpaikkaa. Näitä menetyksiä ei korvata hetkessä. Palvelut kehittyvät, mutta hyvinvoinnin pohja on edelleen teollisuudessa ja teollisuuteen kytkeytyvien palveluiden viennissä. Vientiteollisuuden kilpailukyvyn palauttaminen onkin ensimmäinen asia.

Rakennemuutos on myös uuden kasvun mahdollistaja. Tuotantorakenteemme monipuolistuu ja modernisoituu. Vahvuuksiamme ovat korkea osaaminen ja koulutustaso sekä toimiva infrastruktuuri. Myös markkinoilla on luottamusta talouteemme. Uutta kasvupotentiaalia löytyy esimerkiksi kaivannaisteollisuudessa, cleantechissä sekä arktisessa osaamisessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä uskoo suomalaiseen työhön ja yrittämiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman painopisteitä ovat talouden vakauttaminen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Juuri tältä pohjalta Suomen hallitus on työskennellyt nyt kaksi vuotta. Kuten välikysymystekstissäkin mainitaan, on yhteisten tavoitteiden saavuttaminen ollut erityisen haastavaa heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Toimeen on kuitenkin tartuttu. Nettomääräisesti sopeutustoimia on tehty noin 5 miljardin euron edestä. Syrjäytymistä ehkäistään ja työuria pidennetään alkupäästä nuorisotakuulla. Myös talouden näkökulmasta merkittävät kunta- ja sote-uudistukset etenevät.

Tekemistä kuitenkin riittää edelleen. Tätä työtä hallitus tarkentaa puolivälitarkastelussaan helmi—maaliskuussa. Taustaksi tulevaa päätöksentekoa varten hallituksen toimeksiannosta on viimeisen vuoden aikana valmistunut peräti neljä asiantuntijoiden laatimaa kasvuraporttia: Alahuhdan, Elorannan, Stadighin ja Ala-Pietilän. Ne sisältävät kymmeniä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia Suomen talouden edistämiseksi. Kokoomus on avoin kaikille perustelluille toimenpiteille, jotka lisäävät työtä ja luovat uutta kasvua.

Teollisuuspolitiikassa hallituksen kärki on viennin edistämisessä. Hallituksen syksyllä myöntämä 3 miljardin euron valtiontakaus Finnveran varainhankinnalle, yhteisöveron kevennys, kasvukannustimet, energiaveron leikkuri sekä valmisteilla oleva rikkidirektiivin kompensaatiopaketti ovat osaltaan hyviä esimerkkejä vientiteollisuudelle kilpailukykyisen toiminta-ympäristön luomisesta Suomeen. Euroopan unionin ja globaalin ympäristöpolitiikan tulee kannustaa ympäristöystävällisten tuotteiden valmistamiseen, ei teollisuuden siirtymiseen alempien ympäristönormien maihin.

Vastuunkantajiksi suomalaisen työn puolesta tarvitaan myös työmarkkinajärjestöt. Vientiteollisuuden työpaikkojen turvaaminen ja uusien työpaikkojen luominen Suomeen edellyttää kilpailukykyisiä yksikkötyökustannuksia suhteessa pääkilpailijamaihin. Tarvitsemme myös yritysveroremontin, joka kääntää yritysten investoinnit takaisin Suomeen.

Arvoisa puhemies! STX Finlandin tilanne koskettaa erityisesti Varsinais-Suomea, mutta alihankkijoiden kautta koko Suomea. Turun telakalla on merkittävä suora ja välillinen työllistävä vaikutus, eikä sen merkitystä voi väheksyä. Telakkateollisuuden tukeminen ei ole kokoomukselle ideologinen vaan pragmaattinen kysymys. (Timo Soini: Mihin suuntaan?) Yhteisillä rahoilla riskin ottamisella on rajansa. Meriteollisuus kärsii kovasta ylikapasiteetista ja osin epäterveestä kilpailusta. Siksi on hyvä, että Ranskan tukipäätöksen osalta tarkistetaan, onko asiassa noudatettu yhteisiä pelisääntöjä.

Perussuomalaiset ja vasenryhmä sanovat välikysymyksessään, että valtion tulisi tarvittaessa pääomittaa ongelmissa olevaa STX Finlandia. Ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu vain meriteollisuuteen, vaan saamme jatkuvasti lukea huolestuttavia uutisia irtisanomisista ja yt-neuvotteluista. Ei valtio voi tukea kaikkia vaikeuksiin ajautuneita yrityksiä, vaikka työpaikkoja olisi vaarassa. On ensisijaisesti korealaisten omistajien tehtävä huolehtia oman yrityksensä pääomittamisesta ja tehdä määrätietoisia toimia yhtiön toimintojen saattamiseksi terveelle pohjalle.

Kuten olemme kuulleet, hallitus tekee kaikki mahdolliset toimet turvatakseen meriteollisuuden tulevaisuuden ja varmistaakseen TUI-risteilijöiden rakentamisen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee tätä työtä ja hallituksen teollisuuspoliittisia linjauksia. Valtion tärkeä rooli on huolehtia siitä, että yrityksillä on mahdollisimman hyvät edellytykset menestyä, kasvaa ja luoda työtä Suomeen.

Antti  Lindtman  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menestyäkseen Suomi tarvitsee teollisia työpaikkoja. (Timo Soini: Oikein!) Teollisuuden merkitys kansantaloudellemme on keskeinen.

Vientiteollisuus on suomalaisen hyvinvoinnin kivijalka, jonka menestymisen eteen Kataisen hallitus on tehnyt tärkeitä päätöksiä. Teollisuuden energiaverotusta on kohtuullistettu, investointeihin kannustetaan tuplaamalla poistot, tutkimukseen, uusien tuotteiden kehittämiseen ja kasvuyrityksiin sijoittamiseen kannustetaan verohelpotuksilla, ja yhteisöveroa on laskettu.

Suomella on kaksi selkeää vahvuutta: kaikkien suomalaisten osaaminen levyseppähitsaajasta huippuinsinööriin ja yhteistyökyky. Teollisuus tarvitsee tuekseen toimivat, luottamukseen perustuvat työmarkkinat ja ammattitaitoisen työvoiman. Voisiko näinä aikoina järkevämpää ajatusta olla kuin työntekijöiden osaamisen vahvistaminen maassa, jonka hyvinvointi perustuu korkeaan osaamiseen? Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä toivoo, että yhdessä neuvoteltu ja jo kertaalleen hyväksytty esitys kolmen päivän koulutusoikeudesta voidaan vihdoin hyväksyä työnantajien Etelärannassa. Myös tällä olisi positiivinen vaikutus osaamiseen ja sitä kautta teollisuuden kilpailukykyyn.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee teollisuusohjelman. Esitämmekin, että elinkeinoministeri Vapaavuori kokoaa elinkeinoelämän, palkansaajien edustajat sekä alan asiantuntijat yhteiseen pöytään ohjelman valmistelemiseksi. Sen myötä meidän on reivattava maamme suuntaa kohti teollisuusmyönteistä ilmapiiriä. Haluankin kiittää edustaja Lindströmiä tuesta tälle ajatukselle.

Meillä ei kerta kaikkiaan ole enää varaa laivojen rikkipäästösopimuksen kaltaisiin suuren luokan teollisuuspoliittisiin virheisiin. Vanhasen toisen hallituksen ratkaisu toi suomalaisille yrityksille teollisuuden arvion mukaan lähes miljardiluokan lisälaskun. Tämä johtaa pahimmillaan tuhansien työpaikkojen siirtymiseen heikkojen ympäristönormien maihin. Kyse ei ole siis vain yhden tilauksen menetyksestä vaan jok"ikinen vuosi tulevasta lisälaskusta.

Uudessa teollisuusohjelmassa on turvattava vientiyritysten toimintaedellytykset onnistuneilla väyläinvestoinneilla, yritysten kilpailukyvystä huolehtivalla energia- ja ympäristöpolitiikalla sekä varmistamalla osaavan työvoiman ja yritysrahoituksen saatavuus. Lisäksi Suomen on oltava aktiivinen EU:n päätöksenteossa. On varmistettava, että uusia kustannusrasitteita ei tule.

Arvoisa puhemies! Näinä aikoina meillä ei ole varaa leimata yhdenkään suomalaisen tekemää työtä auringonlaskun työksi. Me emme usko tuhon teoriaan eli siihen, että annetaan teollisten työpaikkojen hävitä ja sitten istutaan odottamaan uutta Nokiaa, jota ei koskaan tule.

Suomalaisilla telakoilla ja koko meriteollisuudessa tehtävä hieno työ edustaa maailmanluokan huippuosaamista. Tarvitsemme Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan keskittynyttä telakkaosaamista ja koko maahan ulottuvaa meriklusteria. SDP oli mukana pelastamassa telakoiden tulevaisuutta edellisen kerran 80-luvun lopulla. Sitoudumme tähän nytkin.

Historia on osoittanut, että telakat tarvitsevat vahvaa ja sitoutunutta omistajaa. Meillä on esimerkkejä hyvistä ja huonoista ulkomaisista omistajista. Valitettavasti viime aikoina on käynyt selväksi, että STX:n korealainen omistaja on esimerkki huonosta omistajasta, joka ei arvosta suomalaista työtä ja osaamista. Onkin mahdotonta ajatella, että tällaisen omistajan vanhat laskut kuitattaisiin veronmaksajien rahoilla.

Nyt jos koskaan tarvitsemme kansallista rintamaa telakoiden ja koko meriteollisuuden alihankintaverkoston työpaikkojen turvaamiseksi. TUI-tilaukset on varmistettava, ja valtion on oltava valmis kokoamaan sinivalkoisten omista-jien yhteenliittymä telakoiden pelastamiseksi. Meriteollisuuden kasvunäkymät ovat arktisessa osaamisessa ja offshore-rakentamisessa, mutta alan sydän on risteilijöiden rakentaminen. Ilman sydäntä on vaarassa, että ruumis kuihtuu.

Valtion omistajapolitiikkaan on suhtauduttava käytännönläheisesti siten, että jos valtio aktiivisella omistajuudella voi pelastaa työpaikkoja, on niin tehtävä. Suomalaisten työpaikkojen pelastaminen on tärkeämpää kuin ideologinen paatos siitä, että valtion ei tule missään olosuhteissa ryhtyä omistajaksi tai että heikosta suhdanteesta kärsivien toimialojen tulisi antaa armotta kuihtua. Olenkin iloinen, että talousvaliokunta otti eilen yksimielisen myönteisen kannan valtion mahdolliseen telakkaomistukseen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen kilpailukyvyn ja työllisyyden puolustamiseksi tarvitaan nyt laajaa yhteistyötä yli rajojen. Laivatilauksia ei pidä puoluepolitisoida. Tosiasia on, että välikysymyksillä asiaa ei saada kuntoon eivätkä yhdenkään vientiyrityksen tilauskirjat tällä täyty. (Timo Soini: Oliko asia väärä?) Arvostan sitä, että ainakin keskusta on tämän ymmärtänyt jättämällä välikysymyksen allekirjoittamatta. (Timo Soini: Uskomatonta!) Katse on nyt suunnattava eteenpäin. Nyt tarvitaan kansallista rintamaa suomalaisten työpaikkojen pelastamiseksi, sellaista kuin Varsinais-Suomessa on jo lähtenyt liikenteeseen.

Me sosialidemokraatit emme tyydy vain puheisiin ja syytöksiin. (Puhemies koputtaa) Sitoudumme siihen, että teollisuus säilyy täällä jatkossakin ja että suomalaisilla perheillä on mahdollisuus elättää itsensä työnteolla. Sitä on työn ja oikeudenmukaisuuden politiikka.

Arvoisa puhemies! Suomen teollisuus ja telakat tarvitsevat nyt tekoja, eivät loruja.

Kaj Turunen /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Vapaavuori! Minä olen teidän kanssanne aivan samaa mieltä siitä, että tappiollista liiketoimintaa ei pidä tukea, mutta STX:n toiminta ei ole tappiollista liiketoimintaa. Espanjalaisten pankkien ja kreikkalaisten kapitalistien liiketoiminta on kuitenkin tappiollista. Sitä te olette valmis tukemaan miljardeilla euroilla.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset nostivat viime joulukuussa budjetin palautekeskustelussa esiin taloutemme haasteet, jotka ovat monella tapaa suurempia nyt kuin 90-luvun laman jälkeen. Tämän takia ehdotimme, että pistämme nyt poliittisen pelin sivummalle ja alamme yhdessä tehdä suomalaista työtä puolustavaa, isänmaallista talouspolitiikkaa. Olin tyytyväinen havaitessani, että myös useiden hallituspuolueiden edustajien suusta kuului samanlaisia kommentteja.

Jälleen kerran hallituspuolueiden sanat ja teot menivät ristiin, aivan niin kuin äsken edustaja Lindtmanilta. Tuskin ehtivät valot istuntosalista sammua, kun hallitus heitti äyskärillisen pilssivettä vasten tuhansien suomalaisten kasvoja. Hallitus eväsi STX Finlandin lainan ja upotti näin tuhansien miestyövuosien telakkatilauksen. Puheet yhdessä tekemisestä ja suomalaisen työn puolustamisesta olivat pelkkää sanahelinää. Hallitukselta puuttui rohkeus uskoa Suomeen ja suomalaisen työntekijän ja yrittäjän kykyyn menestyä maailmalla.

Hahmottelen seuraavaksi, mikä perussuomalaisten mielestä tässä tilanteessa on isänmaallista talouspolitiikkaa. Haluamme antaa rakentavassa hengessä hallitukselle evästystä puolivälin riiheen. Vaikka olemmekin pettyneitä hallituksen politiikkaan, uskomme edelleen, että vain yhdessä tekemällä saamme Suomen talouden taas nousuun. Jos kaikki lähtevät liikkeelle siitä, että mistään saavutetuista eduista ei tingitä, pidemmän päälle häviämme kaikki.

Arvoisa puhemies! Kehotamme hallitusta käyttämään malttia leikkausten ja veronkorotusten suhteen, sillä uusimpien tutkimusten perusteella valtiontalouden sopeuttamistoimet heikentävät talouskasvuamme nyt niin paljon, että valtiontalouden tasapaino ei parane vaan heikkenee. Toisin sanoen, jos jatkamme hallitusohjelman linjalla ja yritämme taittaa valtion velkaantumista pelkästään miljardiluokan lisäleikkauk-silla ja veronkorotuksilla, joudumme todennäköisesti tekemään saman tempun jo ensi vuonna. Jos vyönkiristyspolitiikan sijaan kykenemme luomaan talouskasvulle edellytyksiä sekä hillitsemään julkisen sektorin menoja, markkinoiden luottamus Suomen maksukykyyn ei horju.

Mielestämme yritysverotusta on uudistettava siten, että verotuksen painopiste siirretään yrityksen tuloksen verottamisesta yrityksen omistajien verottamiseen. Tämä tarkoittaa osinkoverotuksen kiristämistä ja erityisesti verovapaiden osinkojen jakamisen rajoittamista sekä pääasiassa pk-yrityksille suunnattua yritysverotuksen alennusta. Ehdotimme jo varjobudjetissamme kotitalousvähennyksen korotusta, työllistävien kasvuyritysten Viron-mallista verotusta sekä arvonlisäveron alaisen toiminnan alarajan korottamisen muodossa annettua alv-alennusta.

Kehotamme hallitusta perumaan päätöksensä olla tekemättä tuloverotuksen inflaatiotarkistuksia. Näin voidaan saada aikaan maltillisempi palkkaratkaisu. Tämä tukisi mainiosti myös kotimaista kulutusta tässä tilanteessa, kun talouskasvumme on lähes kokonaan kotimaisen kysynnän varassa.

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvamme oikeudenmukaisuutta on parannettava ja tuloloukkuja on poistettava. Näin työn vastaanottaminen on kannattavaa kaikissa tilanteissa. Sen on oltava kannattavaa. Työttömilläkin on oltava oikeus parantaa taloudellista asemaansa ensimmäisestä työtunnista lähtien.

Muita Pohjoismaita alhaisempi työllisyysasteemme johtuu ennen kaikkea yli 55-vuotiaiden heikosta työllisyydestä. Perussuomalaisten mielestä tarvitsemme nyt myös yli 55-vuotiaille yhteiskuntatakuun, jotta yhä useampi kokenut käsipari saadaan mukaan yhteistä pottia kasvattamaan.

Työllisyysastettamme voidaan nostaa myös lisäämällä työkyvyttömyyseläkejärjestelmämme joustavuutta siten, että eläke pienenisi jatkuvasti palkkatulojen kasvun myötä. Tällöin työkyvyttömyyseläkkeellä olevan olisi aina taloudellisesti kannattavaa tehdä myös osa-aikaista työtä.

Teollisuutemme kilpailukyky ja sitä myötä myös vaihtotaseemme on heikentynyt koko 2000-luvun. Koska meiltä puuttuu oma valuutta, emme voi toistaa 90-luvun keinoa, jolloin markan devalvaation avulla kilpailukykynsä takaisin saanut vientisektori veti koko maamme ylös lamasta. Euroaikana kilpailukyvyn palauttaminen vaatii toisenlaisia, monimutkaisia ja hitaammin vaikuttavia keinoja.

Kun puhumme kilpailukyvystä, pitää puhua pikemminkin kustannustasosta kuin palkkatasosta. Maltillinen palkkaratkaisu toki edesauttaa kilpailukyvyn palauttamista, mutta vientisektorimme kustannustasoon vaikuttavat suuresti energia- ja kuljetuskustannukset. Näin ollen perussuomalaisten mielestä energia- ja polttonesteverotuksen tasoa on syytä laskea ja rikkidirektiivipäätös on peruttava.

Työllisyyssyistä energiaverotuksen olisi myös syytä tukea nykyistä paremmin kotimaisia energianlähteitä, kuten puuta ja turvetta. Tällä olisi erittäin positiivinen vaikutus myös vaihtotaseeseemme, kun tuontienergian, kuten kivihiilen, käyttö vähenisi.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta.

Mauri Pekkarinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Loistoristeilijät on mahtava tarina. Ne ovat valtavaa mainosta tekijöilleen, sadoille suomalaisille yrityksille ja tuhansille suomalaisille työntekijöille.

Peräjälkeen viisi maailman suurinta, liki miljardin euron tiedon ja taidon jättiläistä on rakennettu täällä Suomessa. Erityisesti turkulaisilla on aihetta pieneen ylpeyteen.

Onnistumisten kaava on pitkään ollut sama: Yksityinen yritys on omistanut ja rahoittanut telakan. Valtio on kantanut takausriskin ja avustanut suoraan. Vuosikymmenten ajan olemme siis voittaneet lähes kaikki maailman suurimmat loistoristeilijätilaukset. 12:sta 10 on tullut meille.

Mutta mikään ei ole pysyvää: Kisassa uudesta suurtilauksesta uusi yksityinen omistaja, eteläkorealainen STX ei ollutkaan valmis aikaisempien mallien mukaiseen rahoitukseen. Se heitti tavallista suuremman pallon nyt valtiolle.

Hallitus on sanonut, että se oli tukipolitiikassa valmis maksimitukiin. Uskon tähän. Tietoisesti ei ketään pidä yllyttää rikolliseen tai laittomiin toimintoihin. Mutta hallituksella ei ollut valmiutta sellaisten laillisten keinojen käyttöön, joilla tuo solmu olisi avattu, eli omistajuuteen ei vähimmässäkään määrin. Samalla tavalla, kun tulin talousvaliokunnan kokouksesta ja sanoin, että tuessa yksityisille yrityksille valtio meni varmasti niin pitkälle kuin suinkin mahdollista, sanoin samalla kertaa myös sen, että valtio sen sijaan ei näköjään uskalla mennä omistajuuden kautta tekemään ratkaisuja, joilla tämä toimiala voidaan täällä Suomessa pelastaa.

Tämä on ollut virhe, tämä on ollut virhe. Eikä tämä virhe kokonaan korjaudu sillä, vaikka TUI-varustamon kahden pienen laivan rahoitus nyt järjestyisikin.

Vähintäänkin kymmenet suomalaiset meriteollisuuden yritykset ovat viikkojen ajan kutsuneet valtiota mukaan omistajakonsortioon, jolla pelastettaisiin vielä se, mikä pelastettavissa on. Valtio ei ole tähän kuitenkaan ollut valmis. Kutsu ei ole kelvannut hallitukselle, joka ennätti niin monella suulla torjua valtion aktiivisen roolin. Tällainen heikon valtion politiikka vaarantaa nyt sekä huipputelakan että koko meriteollisuuden, maailmanmitassa ainutkertaisen verkoston menestymisen täällä Suomessa.

Keskustan mielestä valtiolla on oltava val-mius aktiiviseen omistajuuteen telakka-asian hoidossa. Keskusta ei voi hyväksyä hallituksen toimettomuutta telakka-asiassa. Ei liioin sitä välinpitämättömyyttä, millä valtio suhtautuu kotimaiseen ruudintuotantoon, mistä äsken oli puhe.

Toimettomuus telakka-asiassa on näyttävä oire paljon syvemmästäkin kriisistä, kyvyttömyydestä kääntää hiipuva talous nousuun. Kahteen vuosikymmeneen ensimmäisen kerran kansakunta syö nyt sananmukaisesti enemmän kuin tienaa. Hiekka mahdollisuuksiemme tiimalasissa valuu vauhdilla alas.

Nyt tarvitaan hallitusta, joka leikkausten ja veronkiristysten synnyttämän näivettymiskierteen sijasta pystyy vauhdittamaan talouden vahvaan kasvuun ja turvaamaan työn ja hyvinvoinnin maassa.

Nyt tarvitaan vahvaa hallitusta ja valtiota, joka on itse valmis satsaamaan työn tuottavuuteen ja yrittäjyyteen; joka kannustaa myös työmarkkinakentän toimiin, joilla suomalaisen työn kilpailukyky palautetaan; joka kykenee työllisyysasteen nostamiseen ja työurien jatkamiseen ja jolla on rohkeutta siihen, mihin meillä oli 1990-luvun alussa, sellaiseen verouudistukseen, joka takaa Suomesta maan kiinnostavana ja innostavana investointien kohdealueena.

Mahdolliset tuloratkaisut ja työpanoksen kasvattaminen, ja vain ne, raivaisivat mahdollisuudet miljardien mittaisiin tulevaisuus- ja välttämättömyysinvestointeihin, uuteen teollisuuspolitiikkaan ja sellaisiin infrainvestointeihin, muun muassa liikenne-sellaisiin, jotka ovat joka tapauksessa ennen pitkää meidän edessämme.

Näitä Suomi nyt tarvitsee, näitä keskusta esittää, ja näistä keskustan rahastoideassa on kysymys. Syömävelan ottoon meillä ei ole varaa, mutta terveen tulevaisuuden investointeihin meillä pitää olla sitäkin enemmän varaa. Uusiutuva biotalous, cleantech, informaatioteknologian uudet mahdollisuudet pyörivät meidän kaik-kien huulilla. Mahdollisuudet on nyt vain rahoitettava yrittäjyydeksi ja työksi.

Uuden lisäksi valtiota tarvittaisiin nyt mukaan myös uusvanhaan suureen mahdollisuuteen. Valtavassa kasvussa oleva kaivosteollisuus kaipaa jatkeekseen uuden malmia pitemmälle jalostavan teollisuuden. Meillä on kohta asiaan tarvittava energia ja meillä on osaamista. Valtio ei voi tässä olla sivustakatsoja. Sillä pitää olla teollisuuspolitiikka ja siitä ohjelma, joka uusiutuvien luonnonvarojen tapaan pyrkii varmistamaan myös malmien jatkojalostuksen Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus ei ole kyennyt teoillaan talouspolitiikan suunnan muutokseen, vaikka koko valtakunta sitä huutaa. Sen toimet eivät ole vakuuttaneet työmarkkinajärjestöjä uhrauksiin uuden kasvun hyväksi, vaikka hallitus henkilötasolla on etujärjestöjen sylissä niin kuin Kreeta Eskon ja Esko Kreetan.

Hallitus on kokoonpanonsa vanki. Poliittisesti ja ideologisesti sitä yhdistää vain keskittämisen vimma. Sen näkyvin hanke, kunta- ja sote-uudistus, himmelien himmeleiden rakentaminen, on ajanut kuntakentän sekasortoon. (Ben Zyskowiczin välihuuto) — Kun muualla maailmassa valtio, edustaja Zyskowicz, on ottamassa entistä aktiivisemman roolin monilla teollisuuden aloilla, Suomen hallitus on kavahtanut vahvan valtion roolia. Siinä uhkaa mennä meriteollisuuden ainutkertainen osaaminen ja Suomi-brändin helmi.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman: "Hallitus ei ole kyennyt talouden tervehdyttämiseen, vaan on leikkauksillaan ja veroratkaisuillaan ajamassa Suomen näivettymiskierteen partaalle, eikä hallitus ole kyennyt vahvan valtion tavoin avaamaan telakkateollisuutemme ajankohtaisia solmuja vaarantaen samalla maailman korkeatasoisimmasta osaamisesta koostuvan meriteollisuuden verkoston menestymisen. Edellä olevan perusteella eduskunta toteaa, ettei Kataisen hallitus nauti eduskunnan luottamusta."

Kari Uotila  /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksen perusteluista huolimatta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä toteaa, että valitettavasti hallitus epäonnistui STX-tilauksen varmistamisessa. (Timo Soini: No, tulihan se sieltä!) Telakkateollisuuden kohtalonhetket ovat käsillä. Tärkeintä on nyt TUI-laivojen rakennusaikaisen rahoituksen varmistaminen, sillä jo tilattujen ja aloitettujen alusten töiden keskeytyminen olisi kuolinisku Turun telakalle ja mahdollisesti koko telakkateollisuudelle. Poliittinen tahto on tärkeintä. Tahdon löydyttyä löytyvät keinotkin telakkateollisuuden pelastamiseksi.

TUI-risteilijöiden rahoitusratkaisun löytämiseen on vain pari viikkoa aikaa. Telakkateollisuus on ala, jota ei voi uudelleen käynnistää, jos se päästetään hiipumaan. Näin on käynyt Englannissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Telakkateollisuus on kymmenien vuosien aikana muodostunut osaamiskeskittymä ja verkosto, jota ei voi uudelleen luoda. Kännykkä- ja autotehtaita voidaan sulkea ja avata, mutta ei nykyaikaisia telakoita. Telakkateollisuus on kokonaisuus, jonka on sisällettävä erilaisten alusten rakentamiskykyä, sitä, että tarvitaan arktista osaamista, osaamista erikoisaluksista, mutta myös risteilijäosaamista.

On huolestuttavaa, että jotkut tahot antavat nyt telakkateollisuuden vaikeana hetkenä vähättelevää kuvaa suomalaisen laivanrakennuksen ja erityisesti paljon työllistävän risteilijäosaamisen kilpailukyvystä. Suomessa on rakennettu menestyksellisesti valtaosa maailman suurimmista loistoristeilijöistä. Turun telakka on yksi niistä neljästä telakasta, jotka näitä edes pystyvät maailmassa nykyisin rakentamaan. Omistajan passiivisuus rahoittajana ja kehittäjänä ei saa olla syy alan toivottomaksi leimaamiseen ja tulevaisuuden turvaamisen laiminlyömiseen. Nyt on vaikutettava kaikin keinoin myös omistajaan, jotta se ottaisi vastuuta tilanteesta.

Toki telakka-alaan sisältyy piirteitä, joista pitää päästä eroon. Yksi on sota- ja siviililaivatuotannolla kikkailu. Samalla telakalla rakennetaan molempia, ja käytännössä siviililaivojen kustannuksia kaadetaan sotalaivojen päälle, joiden hintalappujen perään ei juuri huudella. Suomen tulee olla aktiivinen niin EU- kuin WTO-tasoillakin tämän kilpailua vääristävän käytännön lopettamiseksi.

Arvoisa puhemies! Toimin Helsingin telakan pääluottamusmiehenä vuonna 1989, kun telakkateollisuus viimeksi oli kuilun partaalla. Tuolloin yli 50 000:ta suomalaista koskettaneen Meriteollisuus Oy:n konkurssin jälkeen onnistuimme. Tuon jälkeen telakkateollisuus on tuonut yhteiskunnalle miljardeja euroja verotuloja ja kymmeniätuhansia henkilötyövuosia ympäri maata. 1989 telakoiden tulevaisuus turvattiin laajalla yhteistyöllä henkilöstön, johdon, alihankkijoiden, valtion, varustamoiden, rahoittajien ja muiden kumppaneiden kesken. Silloin oli kysymys telakkateollisuuden elämästä ja kuolemasta. Ikävä kyllä se oli myös sitä monien konkurssin kurimukseen joutuneiden laivanrakentajien osalta.

Arvoisa puhemies! Telakkateollisuutta ei pelasteta poliittisia irtopisteitä keräämällä, (Timo Soini: Kuka sitä tekee?) ei myöskään jytkyn tuomalla puoluetuella rahoitetulla lehtikampanjalla, jonka motiivi näyttää olevan enemmän jäsenhankinta kuin huoli telakoista.

Mitä muuta välikysymyksen tekijät ovat tehneet kuin irtopisteiden keruuta? Kun vasemmistoliitto vaati ryhmäpuheessa 17. joulukuuta budjetin palautekeskustelussa toimia risteilijätilauksen varmistamiseksi, ei perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa mainittu telakoista sanaakaan, vaikka tilanne oli juuri silloin ajankohtainen. Päinvastoin esimerkiksi perussuomalaisten edustaja Olli Immonen esitti julkisuudessa, ettei Turun telakalle tulisi antaa valtion tukea. (Timo Soini: Samaa mieltä kuin hallituskin!)

Vasemmistoliiton mielestä tilauksessa ole-vien TUI-laivojen rahoituksen jälkeenkin on valtiolla oltava vahva rooli telakkateollisuuden jatkon turvaamisessa. Hallituksen vastauksessa puhutaan vahvan teollisen ankkuriomistajan tarpeesta. Ankkuroidaan telakkateollisuuden turvaaminen valtion omistuksen avulla. Tarvitaan muutakin kansallista omistusta, sillä vieraan apuun emme tässäkään asiassa voi luottaa. Tulee edelleen panostaa tuotekehittelyyn, erikoistumiseen, koulutukseen ja, mikä tärkeintä, henkilöstön entistä vahvempaan rooliin.

Vasemmistoliitto edellyttää poliittista tahtoa ja riittävää valtion osallistumista telakkakriisin ratkaisemiseen. Arvoisa hallitus ja ministeri Vapaavuori, telakkateollisuus on pelastettava. Piste.

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymykset ovat eduskunnassa kärsineet inflaation, mutta nyt perussuomalaiset ovat tehneet painavan välikysymyksen siltä osin kuin se koskee talouspolitiikkaa kokonaisuudessaan. Keskityn siis lähinnä tähän osaan. On syytä keskustella siitä, miten reagoida valtiontalouden velkaantumiseen.

On totta, että työttömyyttä lisäävä säästäminen ja veronkorotukset Euroopan nykyisessä taloustilanteessa ovat lähinnä ongelmallisia. Nopeiden säästöjen sijasta kehysriihessä tulisi sopia valtiontalouden tasa-painottamisesta pitkällä aikavälillä, siis sopia oikeasti, eikä lykätä asiaa. On toisaalta sovittava verojen korotuksista ja säästöistä, jotka toteutetaan suhdanteiden elpyessä, ja toisaalta päätettävä suurista rakenteellisista korjauksista, jotka vähentävät menoja ja nostavat työllisyyttä. Hallitusohjelman kirjaukset ovat tältä osin vähän outoja: jos talous elpyy, ryhdytään elvyttämään, ja jos talous taantuu, leikataan menoja ja korotetaan veroja.

Suomi ei voi kuitenkaan elvyttää yksin. Espanja yritti tätä, ja siinä kävi perin huonosti. Euroalueella tarvitaan kipeästi talouspolitiikan koordinointia, ei vain vyön kiristystä. Menoja pitää kyllä leikata ja veroja korottaa, mutta nämä toimet on ajoitettava järkevästi.

Keskeisintä on päättää rakenteellisista uudistuksista. Tavoitteet ovat tältä osin tuttuja:

On saatava eläkkeellesiirtymisikää nousemaan. Tätä estävät nyt itse asiassa työnantajien asenteet. 63 vuotta täyttäneitä savustetaan eläkkeelle. Näin ei tehtäisi, ei voitaisi tehdä, jos eläkeikä olisi korkeampi.

On vähennettävä rakenteellista työttömyyttä edistämällä työn ja sosiaaliturvan yhteensovitusta. Työttömien pääjoukko on matalasti koulutettua. Niinpä matalapalkkainen työ on tehtävä sekä tekijälleen että työnantajalle kannattavaksi. Tä-mä edellyttää ennakkoluulottomia toimia.

On perattava sääntöjä, jotka kannustavat työnantajia karttamaan työnhakijoita, joihin liittyy äitiyden, sairastelun tai työkyvyttömyyden riski. Nuorten naisten vaikeudet päästä työhön heijastuvat heidän ansiotasoonsa koko työuran ajan.

On edistettävä nuorten nopeampaa valmistumista opinnoista. Kohtuullinen työnteko opintojen ohessa ei tutkimusten mukaan ole haitaksi, vaan jouduttaa työhön pääsyä opintojen jälkeen. Haaskaavinta on pitkä hukka-aika ennen korkeakouluopintojen alkua.

On vietävä loppuun kuntauudistus pitäen mielessä, että kansantaloudellisesti kalleimmat kuntarakenteen ongelmat koskevat kasvavilla kaupunkiseuduilla tapahtuvaa osaoptimointia.

Säästämisen paniikissa on muistettava, että myös korjausvelka on velkaa ja koituu maksettavaksi, eikä ole järkevää taloudenpitoa lykätä välttämättömiä investointeja aikana, jolloin valtio saa lainaa negatiivisella reaalikorolla. Homekoulusta koituva lasku ei viivyttelemällä pienene, mutta sitä odoteltaessa moni sairastuu.

Suomen teollisuus on vakavan rakennemuutoksen edessä. (Mauri Pekkarinen: Ollaan ihan samoilla linjoilla!) Rakennemuutos tarkoittaa, että jotkut alat supistuvat ja toiset toivottavasti nousevat tilalle. On päätettävä, yritetäänkö hidastaa supistuvien alojen supistumista vai panostetaanko nousevien alojen nousuun. Välikysyjät keskittyvät vain supistuviin aloihin. Presidentti Niinistön puheessa täällä eduskunnassa oli eteenpäin katsovampi ote hänen mainostaessaan Saksan energiapolitiikan käännöksen tuomia uusia työpaikkoja.

Lobbareita ei pidä, perussuomalaiset, aina uskoa. Rauman paperikoneen sulkemisella ei ole mitään tekemistä windfall-voittoveron kanssa. UPM-Kymmenestä nyt vain on tullut sähköyhtiö, jolla on kalliina harrastuksena valmistaa myös paperia. Jos UPM:ssä osataan laskea, ja ihan varmasti osataan, Rauman paperitehtaan sähkölasku on yritykselle juuri niin suuri kuin on sähkön pörssihinta, jonka yhtiö saisi sähköstään myymällä sen. Siihen windfall-voittovero ei vaikuta mitään, mutta osinkoihin se kyllä vaikuttaa. Yhdysvalloissa sanomalehtipaperin kulutus on pudonnut kolmannekseen 12 vuodessa. Siksi paperitehtaita lakkautetaan eikä windfall-voittoverojen takia.

Turun telakalta jo tilattujen TUI-risteilijöiden rahoituksesta käydään paraikaa kovia neuvotteluja valtion ja korealaisen omistajan välillä. Ei ole ylen isänmaallista ryhtyä korealaisen osapuolen puhemieheksi omaa maataan vastaan. On EU:lta paha epäonnistuminen, ettei se pysty estämään jäsenmaiden valtiontukikilpailua korealaisen omistajan ja amerikkalaisen tilaajan hyväksi.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana: Vihtavuoren ruutitehdas on varmasti paikallisesti merkittävä työllistäjä, mutta että on oikein kysymys huoltovarmuudesta? Ei kai nyt maamme sodanaikainen ruutihuolto voi olla kiinni tehtaasta, jonka sijainti on kaikkien tiedossa? Eivät kai perussuomalaisetkaan nyt tätä voi uskoa?

Lars Erik Gästgivars /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Sannfinländarna och vänstergruppen har lindat in sin interpellation om STX-varvet i en allmän kritik av regeringens ekonomiska politik och finanspolitik. Den ekonomiska politiken och finanspolitiken debatterades i denna sal så sent som i går, men visst kan vi debattera den igen, om oppositionen så vill.

Det är alltid lätt att framföra kritik mot förd ekonomisk politik, eftersom det aldrig finns en enda oemotsäglig sanning i ekonomisk politik. De fakta som interpellanterna hänvisar till är ändå välkända, ända sedan valet för två år sedan.

Arvoisa puhemies! Noiden vaalien jälkeen oli puolueita, jotka uskalsivat ottaa vastuun Suomen tulevaisuudesta, mutta oli myöskin puolue, joka suuresta vaalimenestyksestä huolimatta kieltäytyi ottamasta vastuuta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä rohkenee väittää, että mielipide-erot, jotka hallituspuolueet onnistuivat sovittamaan yhteen, eivät olisi olleet sen vaikeampia perussuomalaisille kuin muillekaan.

Mutta ei, perussuomalaiset eivät halunneet ottaa vastuuta Suomesta ja kansakuntamme tarpeellisesta muutoksesta uuden ja avoimemman maailman maaksi. Teidän hienoa vaalitulostanne on käytetty oppositiopolitiikan tekemiseen, mikä ei ole aina ollut maalle hyödyksi. Saattaa olla, että nyt myöhemmin myös monelle perussuomalaiselle on alkanut valjeta, että vaalimenestys olisi voitu käyttää ehkä paremminkin.

Ärade talman! Interpellanterna bör få en eloge för sin ärlighet då de medger att de svaga ekonomiska konjunkturerna har försvårat uppfyllandet av regeringsprogrammets mål för budgetunderskottet och sysselsättningen. Ändå är varje tillkortakommande förstås enligt interpellationen regeringens fel, medan alla goda åtgärder som har vidtagits är plagierade ur sannfinländarnas program. Den som tror det måste ju få tro att det är så.

Sannfinländarna säger också att regeringen inte ska glömma målet med att få stopp på skuldspiralen. Man hänvisar till och med speciellt till att offentliga sektorns ökade kostnader måste stävjas. Men när regeringen lanserat kommun- och strukturreformen, som på sikt har just dessa mål som sannfinländarna efterlyser, då lyser sannfinländarnas bromslyktor röda i riksdagen, allt ska förbli som tidigare. De vill gå bakåt, trots att världen går framåt.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset käyvät myös kovaan hyökkäykseen hallituksen teollisuuspolitiikkaa vastaan. Esimerkkinä käytetään eräitä vaikeuksiin joutuneita yrityksiä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä toteaa arvostelun kohdistuvan väärälle taholle. Hallituksen tulee luoda teollisuudelle ja muille yrityksille edellytyksiä toimia Suomessa voimassa olevien säädöksien ja lakien mukaisesti. Hallituksen ei pidä lähteä harjoittamaan huoletonta tukipolitiikkaa, joka kaiken lisäksi tukisi vastuutonta työmarkkinapolitiikkaa ja epätervettä kilpailua. Työmarkkinoiden ehdoistahan sopivat työmarkkinaosapuolet, ei hallitus.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää varsin tärkeänä sitä, että työmarkkinaosapuolet ottavat niille kuuluvan vastuun. Jolleivät ne sitä tee, harjoitetaan perussuomalaista politiikkaa, jonka lähtökohtana on vanhan valuutan takaisin saaminen. Oman valuutan oloissa työmarkkinaosapuolten ei tarvitse ottaa vastuuta, vaan ne voivat harjoittaa minkälaista palkkapolitiikkaa tahansa. Kun on hinnoitellut itsensä ulos vientimarkkinoilta, devalvoidaan valuutta. Näin se oli ennen vanhaan.

Tähän politiikkaan ruotsalainen eduskuntaryhmä ei halua palata. Kaikki me tiedämme, ketkä olivat häviäjiä tässä politiikassa, jota perussuomalaiset haikailevat. Aivan, häviäjinä olivat tavalliset palkansaajat ja pienyrittäjät, kun taas eniten hyötyivät pääomaomistajat. Tällaista politiikkaa perussuomalaiset janoavat.

Ärade talman! Det värsta som kan hända är om regeringen går in för sannfinländarnas föreslagna politik, som går ut på att regeringen med skattepengar går in och stöder eller blir delägare i företag som prissatt sig ut ur marknaden. Vi kommer då in i en mycket ond spiral. Det hejdar inte längre arbetsmarknadsparterna, för den industri eller de företag som inte klarar sig på världsmarknaden tar regeringen hand om med skattemedel. Det kan vi inte börja med här. Till saken hör också att aktierna i STX Åbovarv aldrig har erbjudits till försäljning.

En sådan företags- och industripolitik som sannfinländarna efterlyser har Finland inte råd med. Därför borde all energi riktas på realiteterna. President Paasikivi påminde om att erkännande av realiteter är grunden för all visdom. Vi borde nu erkänna realiteten att med det kostnadstryck som arbetsmarknaden satt på vår exportindustri och deras underleverantörer klarar industrin inte av en konkurrens på en global marknad.

Arvoisa puhemies! Tilanteesta on kolme ulospääsytietä: joko hallitus subventoi teollisuutta verovaroin, työmarkkinaosapuolet korjaavat teollisuuden kustannuspainetta tai sitten teollisuus lopetetaan, minkä seurauksena on työttömyys. Nämä ovat tosiasioita, joihin meidän on syytä tottua.

Jyrki Kataisen hallituksella on edelleen ruotsalaisen eduskuntaryhmän luottamus.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut pitämään huolta teollisuuden ja elinkeinoelämän toiminta- ja kasvuedellytyksistä sekä edistämään niiden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Teollisuutemme on jatkuvan rakennemuutoksen kourissa. Samanaikaisesti, kun haluamme pitää kiinni elinvoimaisesta, korkeaan osaamiseen ja tehokkaaseen tuotantoon nojaavasta perusteollisuudestamme, meidän on kehitettävä uutta ja panostettava tulevaisuuden kasvualoille. Ympäristö- ja energiateknologian, kaivosalan, it-teknologian, bioteknologian, arktisen teknologian sekä koulutuksen viennin alueella meillä on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

Ilman taloudellista kasvua emme voi ylläpitää nykyisiä hyvinvointipalvelujamme. Kasvu taas Suomen kaltaiselle, vientiriippuvaiselle kansantaloudelle edellyttää yritysten hyvää kansainvälistä kilpailukykyä. Sen rakennusaineita ovat osaava työvoima, tehokkaat tuotantorakenteet, kohtuulliset raaka-aine-, työvoima- ja energiakustannukset, toimiva liikenneinfra, pääomien ja rahoituksen saatavuus sekä tärkeinä välillisinä tekijöinä alhainen korruptio ja sisäinen turvallisuus. Listaa voisi jatkaa.

Me emme voi pitkien etäisyyksien ja korkean veroasteen maana perustaa kilpailukykyämme alhaisiin kustannuksiin. Suomi pärjää laadulla, osaamisella ja voimavarojen järkevällä suuntaamisella. Menestyksemme kulmakivi on hyvä koulutusjärjestelmä, jonka kautta 5,4-miljoonaisen kansamme henkiset resurssit jalostuvat yhteiseksi osaamispääomaksi. Tässä olemme olleet hyviä, mutta koulutuksen tasosta on pidettävä jatkuvasti huolta ja myös siitä, että koulutusjärjestelmä tuottaa juuri sitä osaamispääomaa, jota yhteiskuntamme tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Uusien vientimahdollisuuksien löytäminen ja jo olemassa olevien tehokkaampi hyödyntäminen vaativat jatkuvaa toiminnan kehittämistä ja uusia innovaatioita. Päävastuu tästä on yrityksillä, mutta valtiovalta voi omilla toimillaan olla kehitystyön tukena. Yrityksille suunnattavan julkisen tuen kohdentumista on parannettava. Tukijärjestelmää tulee hallitusohjelman mukaisesti myös yksinkertaistaa ja selkeyttää.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, ettei vientiteollisuutta tässä suhdannetilanteessa rasiteta uusilla veroilla. Hallitusohjelman mukaisesti verotuksen tasoa ja rakennetta on uudistettava talouskasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevaan suuntaan. Mielestämme olisi syytä tarkistaa, oliko sinänsä oikeansuuntainen yhteisöveron alennus 24,5 prosenttiin riittävä vai tulisiko sitä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi laskea vielä lisää. (Ilkka Kanerva: Epäilemättä!) Toisena vaihtoehtona voisivat olla kohdennetut, kansallisia tavoitteitamme tukevat verohelpotukset. On myös tärkeää, että rikkidirektiivistä aiheutuva lisärasitus viennillemme kompensoidaan tavalla tai toisella, esimerkiksi laivojen väylämaksuja alentamalla ja suuntaamalla investointitukia vaadittavien teknisten muutosten tekemiseen.

Meriteollisuus on suomalaisen teollisuuden avainsektori, jolle on kehittynyt osaamista, jota ei löydy mistään muualta maailmassa. Tätä pääomaa meidän ei pidä nyt heittää yli laidan. Meriteollisuusalan verkostossa on toki yrityksiä, jotka ovat jo kasvaneet menestyviksi kansainvälisiksi toimijoiksi. Niille kotimainen telakkateollisuus ei ole enää elinehto, mutta on muistettava, että valtaosa laivanrakennusalan pk-yrityksistä toimii edelleen puhtaasti kotimaisten telakoiden tilausten varassa. Täällä on puhuttu meriteollisuuden keskeisestä merkityksestä Varsinais-Suomen elinkeinoelämälle ja työpaikoille, mutta on muistettava, että meriteollisuuden suhteellinen merkitys on suuri koko Lounais-Suomessa, myös Satakunnassa.

Valtiolla on oltava valmius terveen suomalaisen meriteollisuuden auttamiseen nykyisessä vaikeassa tilanteessa, mutta se ei tietenkään voi ryhtyä tappiollisen yritystoiminnan rahoittajaksi eikä jakamaan kansainvälisten sopimusten vastaisia tukia. Sen sijaan esimerkiksi toisen ulkovartiolaivan tilauksen kiirehtiminen sekä uuden jäänmurtajan hankinta kotimaiselta telakalta toisivat kaivattua helpotusta alan ahdinkoon.

Arvoisa puhemies! Tänä keväänä talouspolitiikan tavoitteiden väliarviointia tehtäessä tulee pitää mielessä, että yritysten kilpailukyky ja hyvä toimintaympäristö ovat kestävän kasvun ja työllisyyden perusta. Näiden varaan rakentuu suomalaisten hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindströmin puheessa todetaan: "Oasis 3 -aluksen rakentaminen menetettiin, koska valtion mukaantuloa ei haluttu, ei siksi, että itse laivanrakennus olisi kilpailukyvytöntä."

Arvoisa puhemies! Ette voisi enempää olla väärässä. Myös edustaja Turunen täällä puhujapöntössä totesi kutakuinkin sanatarkasti, että ei STX:n toiminta ole tappiollista.

Ellette usko minua, niin uskokaa julkisia tilinpäätöstietoja. Julkisten tilinpäätöstietojen mukaan on selkeästi luettavissa, että STX on viimeisen viiden vuoden aikana tehnyt noin 200 miljoonaa euroa tappiota. Ellette usko niitäkään, niin voitte pyytää konsulttiapua vaikka ryhmäpuheenjohtaja Ruohonen-Lerneriltä, joka tilitoimistoyrittäjänä varmaan suomentaa teille nämä luvut. (Timo Soini: On se hyvä, että joku ymmärtää!) Me voimme olla täällä eri mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä. Mutta ei ruveta kinaamaan faktoista, koska on täysin kiistaton fakta se, mikä tämän yhtiön taloudellinen tilanne on.

On olennaista huomata, että valtion toimintalinja ei ole muuttunut. Nämä ovat valtavan isoja tilauksia, ja niitten onnistunut saaminen edellyttää ainakin sitä, että telakkayhtiö itse on varsin hyvässä kunnossa, että siinä on sitoutunut omistaja ja vielä kolmanneksi että valtio on vahvasti mukana järjestämässä muun muassa rahoitusta. Valtion linja ei ollut muuttunut tippaakaan. Päinvastoin olemme valmiit antamaan enemmän suoraa innovaatiotukea kuin koskaan ennen. Sen lisäksi Finnvera oli valmis ottamaan vastuuta enemmän kuin koskaan ennen. Näistä kolmesta lenkistä, joiden pitää olla kunnossa, jotta tilaus saadaan, valtio ei ollut heikoin lenkki, itse asiassa vahvin lenkki.

Huomaan, että täällä perussuomalaiset ja keskusta ovat hieman eri mieltä siitä tilanteesta. Edustaja Soini täällä eturivissä huuteli monta kertaa, että se on laina, se on laina, se on laina, millä hän halusi korostaa sitä, (Timo Soini: Eikö se ole?) että kysymys ei ole omistajuudesta. Edustaja Pekkarinen oli sitä mieltä, että laina olisi laiton mutta omistajuus sen sijaan ehkä olisi ollut mahdollista. (Timo Soini: Mitäs mieltä te olette?) On jännittävää huomata, että olette tästä eri mieltä. Kaikki juristit, joita olemme asiassa kuulleet, sanovat, että se on sama, olisiko se laina tai omistajuus. Molemmat olisivat siinä tilanteessa olleet yhtä laittomia. Mitä taas laittomuuksiin tulee, siinä voitte sitten konsultoida vaikka ryhmänne jäsentä edustaja Packalénia, joka poliisina kertoo teille siitä, mitä seurauksia tulee siitä, kun lähdetään laittomuuksiin. (Naurua) Oikeasti ei pidä yllyttää hallitusta tekemään laittomia päätöksiä. (Timo Soini: Onko Ranskassa toimittu laittomasti?) Tältä osin olemme dramaattisesti eri mieltä siitä, mistä on ollut kysymys.

Arvoisa puhemies! Kyse on vakavasta tilanteesta tämän kansakunnan kannalta. Kuten täällä on monessa eri yhteydessä käynyt ilmi, niin viimeisen neljän vuoden aikana Suomesta on menetetty noin 100 000 työpaikkaa, metsä- ja metalliteollisuudessa yhteensä 65 000, kokonaisia kombinaatteja on suljettu. Ihan oikeasti, ei semmoinen ole mahdollista, että joka paikassa, kun tulee merkittäviä, erittäin surullisia menetyksiä, valtio lähtisi pelastamaan niitä, lähtisi mukaan siihen, ostaisi osuuksia, antaisi pääomalainoja. Se olisi täysin loputon tie. (Pentti Kettunen: Se on sitä kokoomuslaista politiikkaa!) Jos koetaan, että joku teollisuudenala on sillä lailla strateginen ja merkittävä, että halutaan pitkässä juoksussa turvata sen olemassaolo kansakunnassa, silloin se pitää tehdä hyvinä aikoina.

Arvoisa puhemies! Kaikki tietävät, että viime vaalikaudella, vai oliko sitä edellisellä vaalikaudella, edustaja Pekkarisen ollessa elinkeinoministeri ranskalaiset tekivät aloitteen ja käytiin jopa keskusteluja siitä, että Suomi olisi lähtenyt telakkayhtiön omistajaksi, mutta ei lähtenyt. Silloin tehtiin strateginen valinta. Edustaja Pekkarinen, teidän aikananne tehtiin strateginen valinta siitä, että valtion tehtävä ei ole lähteä telakan omistajaksi. Näin se on.

Arvoisa puhemies! Tämä menneestä. Mitä tulee tulevaisuuteen, niin tältä osin haluan kiittää edustaja Pekkarista ja hänen johtamaansa talousvaliokuntaa siitä, että päädyitte yksimieliseen lausuntoon siitä, miten tästä eteenpäin, myös, edustaja Soini, teidän ryhmänne. (Timo Soini: Aivan, vastuu tulevaisuudesta!) Siltä osin, mitä siinä lausunnossa todetaan STX:n osalta, meillä ei ole mitään ristiriitaa hallituksen ja eduskunnan välillä. Se vastaa kutakuinkin sanatarkasti kaikkea sitä, mitä olen koko ajan tämän prosessin aikana todennut.

Kun täällä edustaja Lindtman viittasi ideologiseen paatokseen siitä, että missään olosuhteissa ei pidä lähteä omistajaksi, niin minä en tunnista kenenkään Suomessa harrastaneen tämäntyyppistä ideologista paatosta. Olemme kaikissa vaiheissa todenneet, että valtio ei sulje mitään vaihtoehtoa lähtökohtaisesti pois, suhtaudumme tähän pragmaattisesti, mutta on tiettyjä ennakkoehtoja, joista itse asiassa eduskunta on aika lailla yksimielinen. Yksi on se, että sen pitää olla pitkässä juoksussa kestävää ja kannattavaa, ja toinen on se, että pohjana pitää olla osaava yksityinen teollinen omistaja.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkein eniten tässä ihmetyttää se, että annetaan sellainen kuva, että tämä 50 miljoonan pääomittaminen olisi ollut ratkaiseva. Siinä oli innovaatiotuki pohjalla. Se pääomitus olisi tarvittu, jotta Finnvera olisi voinut myöntää satojen miljoonien takauksen. Kyllä silloin kyse on jo siitä, että liiketoimintariski olisi käytännössä pitkälti ulkoistettu valtiolle, ja siinä menee se raja, jossa tulee pragmatiikka ideologian edelle.

Mitä sitten tulee teollisuuspolitiikkaan, niin se on hyvä, että myös perussuomalaiset ovat siitä huolissaan ja nostaneet asian esille, mutta ensin voisitte aloittaa kyllä omasta linjastanne. Te esititte täällä viime syksynä, että Kela-maksu pitää palauttaa — miljardin lisäkustannus suomalaisille yrityksille siitä, että ne työllistävät Suomessa. (Ben Zyskowicz: Teollisuudelle!) — Teollisuudelle, vientiteollisuudelle, juuri sinne, missä tarvitaan apua.

Edustaja Lindtmanille toteaisin myöskin sen, ja koko ay-liikkeelle, (Timo Soini: Kysyjä onkin syyllinen!) että nyt pitää löytää kyllä niitä pitkäaikaisia ratkaisuja (Puhemies koputtaa) eikä enää tämän kolmen päivän koulutuskiistan takia tapella.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä pitkän aikavälin kannalta tärkeintä on luottamus ja se, että se, mitä sovitaan, myös pidetään.

Arvoisa puhemies! Kyllä minua vähän häiritsee tässä perussuomalaisten linjassa se, että taas maalataan isolla pensselillä taululle ongelma mutta ei esitetä todellisia ratkaisuja ongelman poistamiseksi. Päinvastoin esititte, kuten Satonen sanoi, että vain viisi päivää sen jälkeen, kun STX ilmoitti tilauksen menemisestä Ranskaan, olisitte halunneet, että yrityksiltä olisi ruvettu perimään uutta lisäkustannusta, joka vastaisi toista rikkidirektiiviä. Jään kysymään, onko tässä tilanteessa suomalaisilla vientiyrityksillä varaa toisen rikkidirektiivin kokoiseen lisäkustannukseen.

Arvoisa puhemies! Nyt kun eduskunnan talousvaliokuntakin on ottanut yksimielisen kannan tähän telakkaomistajuuteen ja ministeri Vapaavuorikin tähän viittasi, että sillä ehdolla, jos ala on strategisesti tärkeä, niin voidaan mennä, niin onko telakkateollisuus ja meriteollisuus mielestänne tärkeä ja oletteko nyt valmiita toimimaan talousvaliokunnan yksimielisen kannan mukaan (Puhemies koputtaa) ja kokoamaan sinivalkoisen yhteenliittymän telakoiden pelastamiseksi?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kesään 2012 saakka vanha konsepti toimi, ministeri Vapaavuori. Ei valtion tarvinnut olla omistajana. Oli yksityinen omistaja: yksityinen omistaja, joka omisti telakan, pani rahaa, rakensi laivat. Valtio oli takauksin mukana, sai työllisyyttä kymmenientuhan-sien ihmisten vuosityön verran tänne Suomeen, ja se toimi sillä tavalla. Yhtään euroa ei valtio hävinnyt niissä toimissa niin kauan kuin tämä toimi. Mutta kun STX tuli omistajaksi, niin viime kesänä te tulitte kasvokkain sen totuuden kanssa, että tämä konsepti ei enää toimi, ja siinä teille heitettiin iso pallo maksettavaksi. Sanoitte, että enemmän tukia ei voi myöntää yksityisille yrityksille, ja te olitte oikeassa siinä. Mutta kun ei se tapa toimi. Sen jälkeen Suomen ja Suomen valtion on katsottava se toinen vaihtoehto, miten se yhdessä muiden suomalaisten yritysten kanssa voi rakentaa sellaisen konsortion, jolla se menee mukaan tälle alalle, panee telakan pystyyn ja varmistaa sillä, että se 80 prosenttia, joka koko toimialasta syntyy siinä verkostossa, saa sen tyyssijan, missä se laiva rakennetaan. Tähän teitä me kutsumme, (Puhemies koputtaa) rohkeuteen ottaa vahvan valtion politiikalla vastuu ja hoitaa tämä asia kotiin.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys ja sen aihe alun perin lähti STX:stä, totta, mutta se laajeni koskemaan koko teollisuuspolitiikkaa, ja tämä tuntuu nyt unohtuvan. STX ei ole ollenkaan vähäpätöinen asia, mutta me haluamme nostaa tähän keskusteluun sen, mikä on hallituksen teollisuuspoliittinen linja.

Edustaja Lindtman, mehän kerroimme, niin kuin tekin omassa puheessanne, että meillä on esitys teollisuuspoliittisen ohjelman luomiseksi Suomeen. Sitä me peräänkuulutimme, ja te olette samaa mieltä. Tästä ei todellakaan ole mitään erimielisyyttä, mutta jotenkin nämä ministeri Vapaavuoren puheet siitä, että tappiollista toimintaa ei ole syytä tukea — emme me ole semmoista järjestelmää tässä vaatimassa, mitään sosiaalista järjestelmää, jossa valtio ottaa vastuun kaikesta. Kyse on siitä, että silloin kun on tiukka paikka, niin kuin nyt on, mietittäisiin vähän tarkemmin se kokonaisvaikutus koko Suomen talouselämälle ja tehtäisiin sen mukainen ratkaisu. Nyt hallitus ei ole semmoista ratkaisua tehnyt.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kesänä käytännössä tehtiin sopimus Oasis 3 -laivan tilaamisesta Turusta, ja sitten syksyn aikana ratkesi, että rakentamisaikainen rahoitus ei olekaan järjestettävissä. Edustaja Pekkarinen on talousvaliokunnan puheenjohtajana johtanut valiokuntia ja saanut paljon tietoa. En halua mennä liikesalaisuuksien piiriin, mutta kysyn edustaja Pekkariselta, kun hän nyt osoittaa, että valtion olisi pitänyt tässä prosessissa mennä omistajaksi: onko tämän puolen vuoden tai reilun puolen vuoden aikana sen jälkeen, kun tämä ongelma ilmeni rakennusaikaisen rahoituksen riittävyydestä ja sen takuiden saamisesta, ollut myynnissä, onko hallituksella ja valtiolla ollut mahdollista tällä aikavälillä ostaa osia STX:stä, osakepääomasta, ja mennä omistajaksi siihen? Samaa voin tietysti kysyä arvoisalta ministeri Vapaavuoreltakin, koska tämä on aika tärkeä tieto. Jos on ollut jotain myytävää, niin olisi pitänyt minunkin mielestä ostaa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, että mitään yrityksen myynti-ilmoituksia ei ole ollut olemassa. Mutta aivan yhtä lailla on itsestään selvää se, että eteläkorealainen omistaja kokee taakaksi tämän yrityksen täällä. Ja sillä täytyy olla valmius ja halu neuvotella, kun sen neuvotteluosapuoli on riittävän vakavasti otettava. Jonkun miljoonan euron taseen yritys ei sellaiseksi riitä. Siihen tarvitaan Suomen valtio.

Tähän minä valtiota rohkaisen lähtemään mukaan, jopa aloitteellisesti sellaiseen neuvotteluprosessiin, jossa valtio muiden suomalaisten sijoittajien ja yritysten kanssa rakentaisi konsortion, joka kenties — en tiedä, onko se kannattavaa — pystyisi ostamaan yrityksen tavalla ja hintaan, joka takaisi kannattavan telakkatoiminnan edellytykset Suomessa, kenties takaisi. (Martti Korhonen: Siinä on iso jos-sana!) En minä voi taata, että tulee kannattavat edellytykset, mutta se kenties takaisi edellytykset tähän.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Olemme monella tapaa nyt asian ytimessä, kun täällä kaikki vuoroin vakuuttavat sitä, että valtion ei pidä lähteä takuumieheksi tappiolliseen toimintaan. Kukaan ei näytä protestoivan, me olemme tästä samaa mieltä. (Timo Soini: Te takaatte tappiollisia pankkeja Euroopassa!)

Samaan aikaan edustaja Pekkarinen kuitenkin kertoo, että valtion ei tarvinnut lähteä mukaan niin kauan kuin se oli voitollista, mutta koska olosuhteet ovat muuttuneet 2012, nyt sitten pitäisikin lähteä. Eli te olitte hetki sitten sitä mieltä, ettei pidä lähteä mukaan tappiolliseen toimintaan ja ei ole tarvetta olla mukana, koska se on voitollista, mutta sitten, kun olosuhteet muuttuvat ja se on tappiollista, jo pitääkin lähteä mukaan. Että kyllä tässä harjoituksessa nyt joku johdonmukaisuus pitää olla.

Mitä sitten tulee tähän kysymykseen mahdollisesta omistajuudesta, mahdollisesta uudesta omistajakonsortiosta, niin voin sekä edustaja Lindtmanille että Pekkariselle ja muille tässä salissa todeta, että valtio on joulukuusta saakka ollut aktiivinen ja aloitteellinen, toiminut monella taholla ja monessa tasossa tässä asiassa. Siitä ei ole kysymys, etteikö tätä yritettäisi juosta eri lailla kasaan.

Mutta esimerkiksi edustaja Pekkarinen, joka taisi olla kahdeksan vuotta peräkkäin elinkeino-ministerinä, ja uskon, että tästä salista ei löydy herraa, joka paremmin tuntisi suomalaista teollisuutta: tuleeko teille mieleen joku semmoinen suomalainen yritys, joka voisi lähteä veturiyritykseksi tähän hankkeeseen? Semmoista teollista veturiomistajaa me tarvitsemme. On helppo sieltä katsomosta huudella, että hakekaa omistaja, mutta te olette kahdeksan vuotta katsonut sitä näköalapaikalta. Voisitteko nyt antaa tässä sen neuvon, mistä se löytyy? (Ben Zyskowicz: Kuuma vihje!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarjoan mieluusti kahvit teille tämän istunnon jälkeen.

Ministeri Vapaavuori, en minä tiedä yhtä yksittäistä yritystä, joka tämän tekisi, sellaista veturiyritystä, enkä usko, että se suhteessa STX:ään on edes toimiva järjestely — se, että täällä olisi joku yksittäinen yritys, joka lähtee neuvotteluja käymään — vaan maailmanluokan suuri yritys tarvitsee neuvottelukumppaneikseen kasvot, jotka edustavat valtiovaltaa. Sen takia teidän pitää ottaa vastaan se kädenojennus, minkä kymmenet suomalaiset yritykset ovat tehneet kertomalla, että ne ovat valmiita lähtemään konsortioon, joka vasta katsoo sen, löytyvätkö kannattavan toiminnan edellytykset.

Vielä kerran, ministeri: En minä uskalla väittää, että kannattavan toiminnan edellytykset löytyvät, mutta se, että te ideologisista syistä suljette tämän mahdollisuuden kokonaan pois, on väärin. Se on väärin. (Martti Korhonen: Se on kyllä totta!)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on vakava asia, ja kun entinen Voikkaan luottamusmies esittää välikysymyksen, niin ei se ole mitään huulenheittoa. Se on vakava huoli suomalaisen työmiehen, teollisuuden — metalliteollisuuden, kemianteollisuuden, puunjalostusteollisuuden — tulevaisuudesta. Siitä tässä on kysymys, ja siihen tässä apua hankitaan. Tämä on syytä muistaa vakavasti.

Sitten ilokseni, edustaja Uotila, te sanoitte totuuden: hallitus epäonnistui. Kerrankos sitä nyt epäonnistuu, mutta mitä sitten tehdään? Minä kokoomuksesta kysyn, että jos ette meitä usko, niin miksette usko Martin Saarikangasta, joka viimeksi, kun tämä asia oli ajankohtainen, hoiti sen muun muassa Uotilan, valtion, eri toimijoiden kanssa. Tämä on vakava asia, ja tähän pitää vakavasti suhtautua, koska niillä vientiteollisuuden tuotoilla me köyhistä tässä maassa huolehdimme.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindström on aivan oikeassa, että tämä heidän kysymyksensä oli kaksijakoinen, ja sen takia keskityin siihen parempaan osaan siitä kysymyksestä.

Mutta puhutaan nyt näistä telakoista. Miksi te luulette, että korealainen yritys halvan työvoiman Aasiasta ostaa telakkayhtiön kalliin työvoiman Euroopasta muuten kuin siirtääkseen teknologiaa? On tietysti tavallaan onnellista, että se teknologian siirtäminen ei ole näin yksinkertaisesti onnistunut, mutta hiukan huolestuttavaa on se, että kiinalainen yritys teki syksyllä merkittävän yrityskaupan Suomesta ja osti laivansuunnittelua Kiinaan. Tavallaan tämän takia minusta olisi sen merkittävän alihankintaketjun, joka tässä on uhattuna, syytä keskittyä myös toisille toimialoille — noin korkea osaaminen on sovellettavissa muuallekin — sen takia, että tietysti laivanrakentaminen on aika työvaltaista puuhaa ja työvaltaisella puuhalla on taipumus siirtyä Aasiaan.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymyspuheessa todettiin, että Suomen olisi luovuttava tavasta tulkita direktiivejä tiukimmalla tavalla ja sen sijaan harjoittaa Suomelle parempaa isänmaallista talouspolitiikkaa.

Olen tässä salissa eri yhteyksissä kuullut pahoitteluja siitä, kun toisissa jäsenmaissa rikotaan sääntöjä ja direktiivejä, myös perussuomalaisten suunnalta. Nyt te yllytätte Suomen hallitusta rikkomaan direktiivejä. Te otatte siis yllyttäjän roolia siitä huolimatta, että yllytys on Suomen rikoslain 5 luvun mukaan rangaistavaa osallisuutta rikokseen. Onko se isänmaallista? (Perussuomalaisten ryhmästä: Nyt kyllä kannattaisi vähän rajoittaa!)

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori, te totesitte Helsingin Sanomille, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti jo syys-lokakuussa, eli alkusyksystä, että Turun telakkayhtiön STX Finlandin tukipyynnöt hylätään. Kun Suomen hallitus hylkäsi tukipyynnöt, laivan tilaaja RCCL alkoi pyytää tarjouksia muilta telakoilta, totesitte. Jo siinä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että riski tilauksen lipumiseen Suomen rajojen ulkopuolelle muodostuu todelliseksi, totesitte Helsingin Sanomille vuodenvaihteessa.

Nyt te täällä todistelette, että hallitus ei ole vastuussa suurtilauksen menettämisestä. Tässä on täysin vastakkaiset kannanotot. Vuodenvaihteessa sanoitte, että nimenomaan hallituksen päätöksestä seurasi, että tilaus menetettiin, ja täällä sen kiistätte.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä tiedän, että tässä haetaan ratkaisuja kuumeisesti. Tiedän, että ministeri Vapaavuori tekee laajalla rintamalla valmistelutyötä löytääkseen ratkaisun avaimia. Tässä ei ole mitään ideologista, eikä voi olla. Tämän pitää olla puhtaan pragmaattinen suomalaisen työllisyyden ja työpaikkojen kannalta.

Verkostoa on kuultu, ja kuullaan edelleen. Tämä heidän upea hankkeensa suomalaisen omistajuuden lisäämiseksi ja löytymiseksi olisi upeaa, mutta mitään ratkaisua ei synny, jos omistaja ei liiku. Siksi omistajan kanssa on käytävä tiiviisti ja voimakkaita neuvotteluja siitä, että he kantavat vastuuta omasta telakastaan. Olen aivan varma, että heillä on, on pakko olla, suuri intressi turvata näiden risteilijöiden rakentaminen.

Meriteollisuudessa on paljon kilpailukykyisiä hienoja osia, ja meriteollisuus kokonaisuudessaan on säilyttämisen arvoinen. Meriteollisuus tarvitsee pärjätäkseen telakan, ja telakka tarvitsee TUIt. Aika käy vähiin, ja nyt tarvitaan todellakin edelleen päättäväistä toimea, jotta löytyy se sauma, josta tämä lukko saadaan aukeamaan. Avaimet ovat ennen kaikkea omistajalla Koreassa.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin katsottava nyt jo eteenpäin. TUI-rahoitukset ovat vielä kesken, ja niitten eteen on tehtävä kaikki. Siinä kohtaa — toistan uudelleen talousvaliokunnan yhtenäisen lausuman — kaikki mahdollisuudet, myös se, että valtio on osaomistajana, ainakin väliaikaisesti, ovat siellä työkalupakissa mukana.

Meidän on kuitenkin muistettava, että meillä on 11 telakkaa. Siitä huolimatta tietenkin risteilijöitä, suuria risteilijöitä, valmistetaan vain tällä yhdellä telakalla. Mutta meidän on suunnattava katseet näihin uusiin alueisiin, arktisen puolen ja offshore-puolen osaamiseen, ja näiden muiden telakoiden osalta on vahvistettava sitä osaamista — sen lisäksi, että tietenkin haluamme säilyttää myös tämän Turun telakan.

Tässä kohtaa kysymys on varmaan sitten ministerille se, että missä vaiheessa, aikataulussa, näitten TUI-rahoitusten ajattelette valmistuvan.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori, te tiedätte ihan tasan tarkkaan, että miljardin laivakaupassa on 20 prosenttia telakan osuus, 80 prosenttia on sitten sen ketjun osuus, ja noin 200 miljoonaa on se telakan osuus tästä miljardikaupasta. Jokainen projekti, myös siellä telakalla, on kannattava. Telakan tappiot tulevat projektien välistä. Siellä on korkeat, kiinteät kustannukset päälle. Nyt taantuman aikana näitä projekteja ei ole riittävästi ollut, ja siitä muodostuu tämä tappio. Kokonaisuutena, pitkällä aikavälillä ja kokonaisuudessaan Suomen meriteollisuus ei ole tappiollista.

Arvoisa ministeri, olen kanssanne samaa mieltä, että tappiollista liiketoimintaa ei pidä tukea. Mutta niin kuin sanoin, meriteollisuus ei ole tappiollista, mutta sen sijaan espanjalaisten pank-kien toiminta on ollut tappiollista ja kyproslai-sien pankkien, kreikkalaisten liikemiesten, kapitalistien liiketoiminta on ollut tappiollista, ja sitä te olette valmis tukemaan. Millä perusteilla?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ehkä vähän laajempaan kontekstiin tästä teollisuuspolitiikasta. Välikysymyksen ansio on se, että nyt puhutaan toivon mukaan Suomen kilpailukyvystä ja teollisuuden tulevaisuudesta.

Niin kuin eilen keskustelussa totesin, meillä on Suomena vähintäänkin kolme toimivaa, vahvaa pääomaa: ensimmäinen on globaalit, kilpailukykyiset yritykset, toinen on toimiva innovaatiojärjestelmä ja kolmas on korkea osaaminen. Olen saanut vienninedistämismatkalla seurata meidän vaikkapa cleantech-yritysten, teollisuusyritysten toimintaa ja sitä, mitä ne kykenevät tarjoamaan. Nehän ovat maailman huippuluokan yrityksiä. Minä en epäile hetkeäkään, etteivätkö nämä yritykset pärjäisi. Ne varmasti pystyvät menemään uusille markkinoille saamaan tilauksia.

Mutta kysymys on: Onko Suomi näitten yritysten kotipesä? Onko Suomi se maa, missä nämä yritykset kykenevät ja haluavat tehdä t&k:ta, tuotantoa ja ylipäänsä maksamaan veroja tänne? Tämä on se avainkysymys, johon myös hallitus omalta osaltaan etsii käytännössä kehysriihen yhteydessä ratkaisuja. Meidän pitää pitää huolta siitä, että nämä keskeiset pääomat, jotka meillä on, pystyvät pitämään Suomea kotipesänään ja tulouttamaan voittojaan myös Suomeen, mistä me sitten voimme periä veroja. Tähän toivoisin lisää huomiota.

Sen sijaan minä toivoisin, että perussuomalaiset poistaisivat omasta arsenaalistaan Kela-maksun palautukset. Eli se on miljardin suuruinen raippavero työllistävälle teollisuudelle. Kela-maksua yritys maksaa vain silloin, kun se palkkaa ihmisen työhön. Yritys voi välttyä Kela-maksulta irtisanomalla ihmisiä tai olemalla palkkaamatta toisia ihmisiä työhön. Miljardin euron lisärasitus suomalaiselle teollisuudelle ja kilpailukyvyn heikkeneminen: tätäkö te haluatte?

Me kaikki olemme huolissamme telakkojen tilanteesta, erityisesti Turun telakan tilanteesta, Rauman telakan tilanteesta, ja tässä, niin kuin ministeri Vapaavuori sanoi, etsimme yhdessä kestävää ratkaisua. Se, että tällä asialla tietoisesti politikoidaan, se on pikkuisen alhaista. Puolue, joka puoli vuotta sitten, tai itse asiassa ei niinkään kauan, muutama kuukausi sitten, esitti telakkatukien poistamista. (Timo Soini: Ei semmoista ole esitetty!) Perussuomalaiset esittivät telakkatukien poistamista, ja nyt he puhuvat aivan jotakin muuta. Siis linjakkuus olisi nyt kyllä kysyttyä.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on perussuomalaisten varjobudjetti. [Puhuja näytti kädessään varjobudjettia.] Täällä ei lue mitään telakkatukien poistamisesta.

Arvoisa pääministeri, eilen piditte täällä puheen, joka oli jaettu tänne edustajien pöydille, mutta ette sanonut tätä seuraavaa kappaletta. Minäpä luen sen teille: "Uusien työpaikkojen syntyminen Suomeen edellyttää investointeja. Suomen houkuttelevuus investointikohteena näyttää heikolta. Pääomat virtaavat ulos Suomesta ja suomalaisten yritysten henkilöstömäärä vähenee Suomessa ja kasvaa ulkomailla. Suomen erinomaisesta rakenteellisesta kilpailukyvystä on turha puhua, jos Suomeen ei investoida, suomalaisten yritysten tuotteet ja palvelut eivät menesty kansainvälisillä markkinoilla ja työpaikkoja siirretään pois Suomesta."

Juuri tämän estämiseksi, mitä te ette siis sanonut mutta jaoitte pöydälle, me tuomme esiin tämän huolen. On tämä aivan uskomatonta, että meillä työmiestaustaiset ihmiset esittävät huolen suomalaisista työpaikoista, ja sitten väitetään sitä, että väärin kysytty.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, tuo on nimenomaan, minkä luitte, juuri se, mitä äsken sanoin vähän toisin sanoin. Meidän kaik-kien pitää olla huolissamme siitä, onko Suomi kotipesä niille maailmanluokan huippuyrityksille, olivat ne sitten telakoita tai kaivosteknologian, puhtaiden energioitten parissa työtä tekeviä yrityksiä. Siitä kilpailukyvystä nyt kaikki on kiinni.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on hyvin hintava. Me kaikki jaamme sen tosiasian, että se on meille paras, mutta se vaatii valtavasti vientituloja, ja me voimme saada niitä riittävästi vain ja ainoastaan, jos me olemme kilpailukykyisiä. Palkkaratkaisu on tältä osin aivan olennainen, samoiten ne poliittiset päätökset, mitä tässä salissa tehdään. Eli annammeko me viestin suomalaisille teollisuusyrityksille, että tämä maa taistelee teollisuudesta? Me taistelemme uusista moderneista teollisuustyöpaikoista vaikkapa puhtaitten teknologioitten, ympäristöystävällisten polttoaineiden tai energian alalla. Meillä on kaikki mahdollisuudet pitää tämä maa vahvan teollisuuden, modernin, puhtaan teollisuuden maana, jos vain pidämme huolta kilpailukyvystämme.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä me olemme yhtä mieltä: suomalaista työntekijää, duunaria ja teollisuutta on puolustettava. Meillä on paljon perusteollisuutta. Me emme saa tämän clean hypen perusteella — joka sekin on tärkeätä — halveksia perusteollisuutta. Vielä tänä vuonna viedään 11 miljoonaa tonnia suomalaisia paperituotteita, kartonkituotteita. Tämä on äärimmäisen tärkeää. Ja siitä huolesta tämä välikysymys on lähtenyt, että me pystymme yhdessä turvaamaan.

Olen teidän kanssanne samaa mieltä siitäkin, että työmarkkinajärjestöjen pitää päästä keskusteluyhteyteen. On hyvin valitettavaa, että tänään tuli uutiset, että näin ei ole käynyt. Ja minä kun luulin, että teillä molemmilla päähallituspuolueilla on jonkinnäköisiä yhteyksiä näihin porukoihin. Toivon, että onnistutte siinä. Mutta en kerta kaikkiaan hyväksy sitä, että poliittinen vasemmisto ja kylmä kokoomus syyllistävät kysyjän siitä, kun ollaan suomalaisista työpaikoista huolissaan ja etsitään niihin yhteisiä ratkaisuja.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me varmaan kaikki olemme täällä samaa mieltä siitä, että teollisen pohjan säilymisestä Suomessa, myöskin meriteollisuuden, täytyy taistella. Me tarvitsemme tuotantotoimintaa, jotta meillä on kilpailukykyinen tuotekehitys ja tutkimus Suomessa. Tarvitaan paljon rinnakkaisia toimia, joista meidän tehtävämme on tietenkin se edellytysten luominen. Kilpailukykyyn liittyvistä asioista päätetään aika paljon tämän salin ulkopuolella.

Mutta valtiovallalla voi olla myöskin merkittävä rooli tämän ison rakennemuutoksen tekemisessä ensinnäkin koulutuksessa, Tekesin roolissa. Mutta kuuluttaisin myöskin valtio-omistajuuteen uutta ajattelutapaa esimerkiksi tämän esittämämme rahaston kautta, jossa valtion ei-strategista omistusta suunnataan uudella tavalla luomaan uutta teollisuutta, uutta teollista pohjaa Suomeen.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kovasti puhuvat suomalaisen työmiehen puolesta, ja erinomainen asia, että puhutaan. Välikysymyksestä sen sijaan ei kyllä niitä konkreettisia keinoja työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi juurikaan löytynyt, vaan siellä keskitytään ainoastaan kritisoimaan hallituksen toimia. (Timo Soini: Välikysymys!) Ja Kela-maksun esittämisen palauttaminen on käsittämätöntä puuhaa.

No, mitäs sitten tässä välikysymyksessä oli? Sekin on hyvä kaivaa sieltä esille. Mielestäni sieltä löytyi pateettisuutta, kyllä vain, paatoksellisuutta runsaasti, eikä siellä kovin paljon sitten muuta ollutkaan. (Timo Soini: Uskomatonta!) Ei yhtään uutta vaihtoehtoa. Te puhuitte paljon ruudista välikysymyksen yhteydessä. Jos ruuti olisi ollut keksimättä, niin aivan varmasti tällä välikysymyksellä sitä ei olisi edelleenkään keksitty. (Timo Soini: Eikä ainakaan SDP:ssä!)

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on nyt moneen kertaan tullut esille tämä talousvaliokunnan lausunto, niin nimenomaan talousvaliokunta yksimielisesti oli sitä mieltä, että pidemmällä aikavälillä kannattavaan toimintaan valtiolla on mahdollisuus lähteä mukaan, jos se on todella kannattavaa ja muita vaihtoehtoja ei ole, mutta lähtökohtana valiokunta pitää yksityisen teollisuuden toimijan vetovastuuta. Mutta valtion ei tule tässä vaiheessa sulkea pois mitään järjestelyvaihtoehtoa, kuten valtionomistajuutta tai muita valtion rahoitusjärjestelyjä. Olemme yksimielisesti tässä vaiheessa sitä mieltä, että kaikkien vaihtoehtojen on oltava pöydällä neuvottelupöydässä, mihin sitten edetäänkään.

Mutta olisin halunnut siitä vielä sanoa, että perussuomalaiset esittivät sitä, että ei telakkatukia ole missään vaiheessa oltu poistamassakaan, mutta te esititte 200 miljoonaa pois yritystuista. Se pitää sisällään myös telakkatuet. (Timo Soini: Hallitus puhuu telakkatuista!)

Olisin vielä laajentanut tätä teollisuuspolitiikkaan: Nyt on rakennemuutos käynnissä. Hallituksella on kehysriihi tässä muutaman viikon päästä, jolloin ylipäätään Suomen kasvun edellytyksiä nyt mietitään, (Puhemies koputtaa) ja t&k on yksi niistä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä kun kuuntelen perussuomalaisten puheenvuoroja ja tätä välikysymystekstiä, niin mietiskelen vuosia Turun telakalla työskennelleen, tunnetun työmiehen sanoja, jotka kuuluvat, että "ei pidä provosoitua, kun provosoidaan". Silloin aikanaan vuoden vaihteessa, kun selvisi, että valitettavasti hallitus ei ollut pystynyt turvaamaan tätä Oasis-risteilijän rakentamista Turussa, niin olin todella harmissani — niin kuin joka ikinen turkulainen — koska se telakka on niin laajasti vaikuttava, niin kuin tässä on käynyt ilmi. Se ei ole yksin telakkatyö, vaan se on kaikki se alihankintaverkosto, joka vaikuttaa varmaan jokaiseen perheeseen siellä Turun seudulla. Sen takia pitäisin nyt todella tärkeänä, että hallitus pystyy turvaamaan sen jatkon. Presidentti Mauno Koiviston sanoja siteeratakseni vielä lohdutan itseäni ja niitä muita pettyneitä turkulaisia, eli "kyllä se siitä".

Valtiovarainministeri  Jutta   Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindström antoi väärän todistuksen hallituksen toiminnasta, ja mielestäni se on hyvä tässä yhteydessä korjata. Pidän hyvänä sitä, että meillä on mahdollisuus käydä keskustelua suomalaisen teollisuuden ja työllisyyden tilasta. Mutta se väite, että hallitus ei olisi tehnyt mitään suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksien parantamiseksi, ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Minä tein lyhyen listan. Listasin tähän erilaisia toimenpiteitä, joita tämä hallitus hyvin, hyvin vaikeassa taloustilanteessa on tehnyt suomalaisen teollisuuden puolustamiseksi. Hintalappu, jos lasketaan mukaan sekä verotoimenpiteet että muut toimenpiteet, on 800 miljoonaa euroa. 800 miljoonalla eurolla tämä hallitus on tukenut suomalaista teollisuutta. Riittääkö se? Se on varmasti kysymys, jota meidän täytyy pohtia, niin kuin pääministeri sanoi. Meidän täytyy kaivaa jokainen kivi ja kanto, jotta me saamme Suomeen uusia työpaikkoja. Minä toivon, että tästä asiasta me olemme samaa mieltä. Mutta en usko, että perussuomalaisten vaihtoehdot, joissa Kela-maksu laitetaan työnantajille — noin miljardin euron lisälasku — tai yritystukia leikataan 200 miljoonalla eurolla, niin kuin perussuomalaiset vaihtoehtobudjetissaan esittivät, mikä tarkoittaisi telakkatukien poistamista, ovat niitä keinoja, joilla uusia työpaikkoja Suomeen synnytetään.

Edustaja Pekkarinen, tekisi mieli sanoa, että nyt on pikkusen hurskastelun makua. (Martti Korhonen: Eikä ihan vähääkään!) Jos muistetaan, viime vaalikaudella sekä teillä että pääministerillä Vanhasella oli edessänne tarjous, jossa Suomen valtio olisi lähtenyt mukaan omistamaan telakkayhtiötä, (Mauri Pekkarinen: Ei tullut kuuloonkaan!) mutta te ette olleet valmiita silloin lähtemään, hyvässä taloudellisessa tilanteessa, omistajaksi telakkayhtiöön. Nyt te arvostelette tätä hallitusta siitä, että me emme ole vaikeassa taloudellisessa tilanteessa lähdössä ottamaan veronmaksajien piikkiin tappioita. On selvä asia, että jos te olisitte silloin valinneet toisin, niin me olisimme varmasti myös nyt toisenlaisessa tilanteessa.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä täytyy sanoa, pääministeri Katainen, entinen valtiovarainministeri: Te olitte johdonmukainen. Te poistitte sen, ja nyt te puolustatte sen poistamista. Me olemme myös olleet johdonmukaisia, me vastustimme sen poistamista ja olemme siitä edelleen osana kokonaisuutta toista mieltä. Mutta sosialidemokraatit, nyt te kannatatte, että Kela-maksua ei peritä, mutta silloin, kun te olitte oppositiossa ja teidän pääministerinne oli valtiovarainministerinä, niin muistaakseni — pääministeri voi ehkä muistella kanssani — silloin sosialidemokraatit paheksuivat tämän valtiovarainministeri Kataisen päätöstä, ja hän on nyt teidän pääministerinne. Tässä on kaksi johdonmukaista ollut, pääministeri Katainen ja perussuomalainen puolue, ja sitten on vähemmän johdonmukainen vasemmisto, niin kuin sillä tapana on olla.

Valtiovarainministeri  Jutta   Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini on oikeassa siinä, että sosialidemokraatit viime vaalikaudella eivät kannattaneet Kela-maksun poistoa. Mutta me olemme sitä mieltä, että kun tuo maksu on poistettu, (Mauri Pekkarinen: Onhan tuo hieno selitys!) niin tässä taloudellisessa tilanteessa, tämän työttömyyskehityksen keskellä meillä ei ole varaa palauttaa tuota noin miljardin euron laskua työnantajille. Se, mikä on tehty viime kaudella, se on tehty, mutta tässä tilanteessa tuo lisälasku olisi erittäin vaarallinen nimenomaan työllisyyskehityksen näkökulmasta.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kun miettivät tätä Kela-maksun palautusta: Tässä on kolmiyhteys. Tässä on rikkidirektiivi, miljardin kustannus vientiteollisuudelle, minkä edellinen hallitus käynnisti keskustan johdolla ja nykyinen hallitus siunasi — miljardin lisäkustannus vientiteollisuudelle. Tähän kolminaisuuteen liittyy vielä arvonlisäveronkorotus. Perussuomalaiset ei halunnut korottaa arvonlisäveroa, mutta valtiontaloutta Perussuomalaiset kuitenkin vastuullisesti hoitaa, ja siksi meillä on tämä Kela-maksun palautus, mutta pitää muistaa, että se on 0,8 prosenttia palkkasummasta, niin kuin 90 prosenttia oli yrityksistä.

Sitten toisaalta, mitä tulee näihin yritystukien leikkauksiin, niin täytyy lukea meidän varjobudjettimme kannesta kanteen. Siellä on monen sadan miljoonan kasvupaketti myös yrityksille. Tehottomat yritystuet voidaan leikata pois (Puhemies koputtaa) ja sitten nämä sijoittaa pk-yrityksiin, esimerkiksi pk-yrityksiin kasvupakettina. Kokonaisuutena se ei heikkene, päinvastoin, saadaan sitä kautta Suomi kasvuun. Mutta vielä haluan sanoa sen, että kun eilen täällä käytiin...

...riitaisaa keskustelua, parinsadan metrin päässä oli… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen, te olette aikaisemminkin julkisuudessa sanonut saman väitteen ja nyt taas sen teitte. Kuka on väittänyt, että valtion pitäisi mennä ostamaan tappioita? Älkää sellaista — nyt tekisi mieli sanoa rumasti — jaelko minkäänlaisiin tiedotusvälineisiin. Ei kukaan, ainakaan minä, ole esittänyt, ja keskustasta ei ole sellaista esitetty, ei sinnepäinkään. Mitä tulee taas siihen, pitikö viime vaalikaudella ostaa tuo silloinen Aker Yards. Ei sinnepäinkään. Ei ollut minkäänlaista meininkiä, ja ajatellen jälkikäteenkin sen hinta oli silloin taivaissa. Se on kai yksi syy siihen, miksi STX on tällä hetkellä vaikeuksissa. En muista kenenkään tässä salissa puolella sanalla myöskään täällä sanoneen, että Suomen valtion olisi pitänyt se silloin mennä ostamaan. Olkaa rehellisiä tässä asiassa.

Ja kolmas asia, kun ministeri, te näytätte, mitä kaikkea te olette tehneet suomalaisen yritystoiminnan hyväksi ja suomalaisen elinkeinoelämän ja työn hyväksi, niin jos ne olisivat vakavia, loppuun asti otettavia ja kuuluisivat positiivisesti työmarkkinajärjestöjen korvissa, (Puhemies koputtaa) niin olisivat valmiita nyt tekemään niitä vastuullisia ratkaisuja, mutta niitä näköjään... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Sattumoisin tiedän, miten avainministerit ovat tässä asiassa taustalla toimineet, miten tehneet ja kaiken lisäksi ymmärtääkseni yksimielisesti. Kun asia on näin, niin täällä tämä voidaan todeta ja todeta se, että nyt selvitystyö jatkuu. Olennaista on se, että sillä selvitystyöllä on poliittinen tahto, ja se käy tässä salissa mielestäni hyvin selväksi, että sillä on poliittinen tahto ja se toimii niin, että tämä on toteutettava liiketaloudellisin periaattein. Ei ole mahdollista, että STX kerää kolehtia suomalaiselta veronmaksajalta itselleen, vaan tässä on toimittava tavalla, joka antaa liiketaloudellisen mallin sille, miten tämä yritys on pelastettavissa, miten tämä toiminta on pelastettavissa suomalaisessa yhteiskunnassa. Meidän on annettava selkeä viesti siitä, että meillä on poliittinen valmius pyrkiä rakentamaan sellainen malli, joka antaa TUI-risteilijätilauksille lähitulevaisuudessa toteutumisen mahdollisuuden.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindströmin kysymys laajemmasta teollisuuspolitiikasta on tärkeä. Haluaisin kysyä perussuomalaisilta teidän valinnoistanne, valinnoista, joita edustaja Turunen tässä esitteli. Te olette valmiita palauttamaan Kela-maksun, lisäämään suomalaisten työnantajien kustannuksia suomalaisten työntekijöiden palkkaamisesta miljardilla eurolla. Samaan aikaan te haluatte kumota rikkidirektiivin, joka, vaikka se tuo kustannuksia, myös luo Suomeen teollista työtä. Edustaja Soini puhuu clean hypestä. Käytännössä ympäristösääntely tuo Suomeen nimenomaan perusteollisuuden työpaikkoja hyvin usein. Ihmettelen tätä valintaa, kun ajattelen, että suomalaisen teollisuuden vahvuus on sen hyvät suomalaiset työntekijät. Miksi heidän niskaansa kustannuksia mutta sitten vihataan kaikkea ympäristönsuojelua?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin kahdeksan vuotta talousvaliokunnan puheenjohtajana, ja minusta ihan edustaja Pekkarisen näköinen mies oli silloin elinkeinoministerinä kahdeksan vuotta. Vuonna 2010 muun muassa, se on minun kotisivuillani joukoskinnari.com, esitin, että valtio lähtisi mukaan, ei kokonaan ostamaan vaan mukaan, ja otin perusteeksi myös sen, että Ranska oli 49 prosentilla silloin mukana tässä telakkaprojektissa, jossa se nyt sai tämän tilauksen. Mutta silloinen ministeri Pekkarinen ei tätä tilaisuutta (Mauri Pekkarinen: Ei todellakaan!) käyttänyt hyväkseen, ja niin kuin hän jälkeenpäin sanoi, niin hän ei edes halunnut käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen. (Mauri Pekkarinen: Ei missään tapauksessa!)

Mutta, arvoisa puhemies, tässä on monta muuta asiaa. Tässä on se, miten Suomi yleensä pystyy vientiä viemään eteenpäin. Se on meidän teollisuutemme ehto. Meiltä puuttuu sellainen yhteinen kaikki maakunnat käsittävä ohjelma, ja siihen tulisi saada myös Suomen teollistaminen niin, että se käsittää kaikki maakunnat, ja tämä telakkateollisuus on siitä yksi tärkeä osa.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun haluaisin edustaja Pekkariselle todeta, kun hän on pitkään toiminut ministerinä, ensin kauppa- ja teollisuusministerinä ja myöhemmin elinkeinoministerinä, että kyllähän tosiasia on se, että teillä olisivat olleet kaikki keinot, kaikki mahdollisuudet toimia silloin, kun sen aika oli. Tänään te puhutte kyllä siitä omistajuuden, valtio-omistajuuden, tärkeydestä, mutta miksi ette toiminut silloin, kun sen aika oli?

Kuitenkin varsinaisen kysymykseni osoittaisin ministeri Vapaavuorelle: kun tiedossa on, että tällaisessa suurristeilijäbisneksessä 80 prosenttia siitä kaupasta tulee verkostolle ja vain 20 prosenttia sille telakalle, niin millaisena näette ne mahdollisuudet suomalaisten pienyritysten kannalta, jotka toimivat siellä verkostossa, toimittaa jatkossa Ranskaan, Italiaan sekä Saksaan, missä suurin osa tärkeimmistä telakoista toimii?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kokoomuksen edustajan puheita. Muistelemme innolla ja ylpeydellä sitä aikaa, kun Pekkarinen oli ministeri. Silloin Suomessa rakennettiin viisi jättiristeilijää. Teidän päivän sananne on pragmaattisuus. Teidän politiikkanne ei ole pragmaattista, se on flegmaattista.

Mutta erityisesti SDP:tä ihmettelen. Kun talousvaliokunnan puheenjohtaja Pekkarinen esitti, että pitäisi harkita telakkateollisuuden omistajuutta, se oli demarien puheenjohtaja Urpilainen, joka ensimmäisenä ampui tämän ajatuksen alas. Nyt te korostatte, että valtiolla pitäisi olla joku vastuu. Missä ovat sosialidemokraatit, joiden kanssa keskusta yhdessä rakensi ihmisten ja alueiden tasa-arvoon nojaavan yhteiskunnan? Nyt te olette ajamassa alas valtion vastuuta ihmisten palveluista ja Suomen teollisesta perustasta. Huh!

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy Tiilikaiselle todeta, että me nyt yritämme tässä koota niitä palasia sieltä raunioilta, joita edellisen hallituksen, muun muassa ministeri Pekkarisen, ajalta jäi, jota te tässä ihannoitte. Olemme moneen kertaan todenneet, että huonon ulkomaisen omistajan vanhoja laskuja ei varmastikaan kannata mennä maksamaan, mutta kuten nyt Pekkarinenkin on lämmennyt tälle valtio-omistajuudelle, niin olenkin iloinen, että Vapaavuori ilmoitti, että on valmis käynnistämään kaikki mahdollisuudet, mitä käytettävissä on, sinivalkoisen yhteenliittymän kokoamiseksi. Kun Vapaavuori aikaisemmin mainitsi tästä ideologisesta paatoksesta, niin kyllä minun mielestäni selvitysmies Johansson aika selvästi sanoi, että valtion ei missään tilaisuudessa pidä mennä telakoiden omistajaksi. Minä toivoisin työ- ja elinkeinoministeriössä johtajuutta tässä suhteessa, että selvitysmiehet eivät neuvo, mitä hallitukset saavat tehdä.

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! On mielenkiintoista kuulla tämä keskustelu yrityksestä, joka ei ole myynnissä. Minun suuri pelkoni on, että STX panee Turun telakan pussiin. Näin ollen 25 prosenttia kapasiteetista lähtee pois, ja näin ollen myöskin STX voisi rakentaa risteilijöitä paremmalla hinnalla jossain muualla. Tämä on semmoinen asia, mikä pitää ottaa huomioon, ja tämä ei saa tapahtua. Mutta vaara on erittäin suuri, että täällä tapahtuu tämmöinen niin sanottu alarationalisointi, ja se olisi kyllä hyvin, hyvin ikävää meille Suomelle.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maailmassa tuskin on toista teollisuudenalaa, joka on yhtä globaali, yhtä kovasti kilpailtu ja josta yhtä huonosti poistuu ylikapasiteettia markkinoilta. Laivat ovat siirrettävissä kaikkialle maailman merillä, missä vain vettä 15 metriä on alla, ja tämä ylikapasiteetti tulee olemaan todennäköisesti hyvin pitkäaikainen periodi, koska eräät valtiot haluavat säilyttää kriisitilanteen varalta oman telakkakapasiteetin. Haluan kiittää ministeri Vapaavuorta oikeasta kannanotosta, mutta haluan kiittää myös edustaja Pekkarista oikeasta kannanotosta, että ette ole menneet näin vaikeaan bisnekseen mukaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Telakoiden lisäksi Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on kymmenittäin alihankkijoita, joilla monilla Euroopan muilla telakoilla on hyvin merkittävä markkinaosuus erilaisessa jalostuksessa ja sisustustoiminnassa, jopa yli 50 prosenttia, mikä osoittaa sitä, että kilpailukykyä ja tuottavuutta on olemassa. Nyt tämä sama joukko alihankkijoita, kymmenittäin, on ilmoittanut, että he ovat valmiit osaltaan keräämään pääomaa siihen, että Suomessa voitaisiin säilyttää telakkatoimintaa esimerkiksi Turussa ja Raumalla. Nyt kysyn Vapaavuorelta: kun näin merkittävä toimijajoukko, joka on kilpailukykyistä, osoituksena se, että heillä on merkittävä markkinaosuus Euroopan eri telakoilla ja myös muualla maailmassa, kun he näkevät tämän klusterin näin tärkeänä, eikö silloin valtion pitäisi lähteä mukaan, keksiä joku tapa, jolla telakka Turussa voidaan säilyttää?

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Globaalit tuulet puhaltavat nyt kylmästi Suomeen. Emme saa jäädä tässä maailmanlaajuisessa teollisuuden muutoksessa sivustaseuraajaksi. SDP onkin tehnyt oman teollisuuspoliittisen ohjelmansa, ja toivon, että myös valtio nyt pysähtyy miettimään Suomen teollisuuden tulevaisuutta ja valtiolle merkittävien alojen turvaamista.

Tästä tärkeänä esimerkkinä tänään on puhuttu paljon telakkateollisuudesta. Turun telakan ohella myös Raumalla taistellaan telakan elinmahdollisuuksista, ja se tuntuu puheissa aika usein unohtuvan. Tiedän, että hallituksella on kriisitietoisuus kunnossa ja tilanteen vakavuus tiedostetaan. Tiedän myöskin, ettei hallitus ole ollut toimeton. Haluaisin kuitenkin kysyä ministeriltä: onko odotettavissa elvyttäviä toimia, kuten nopeutettuja valtion tilauksia, esimerkiksi ulkovartiolaivatilausta? Tällaiset tukitoimet auttaisivat telakkaa pahimman yli, ja samalla varmistettaisiin laivanrakennuksen osaamisen säilyminen Suomessa. Samalla se olisi myös huoltovarmuuskysymys.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että me täällä keskustelemme telakka-asioiden ohella myös elinkeino- ja teollisuuspolitiikasta. Jokainen teollinen työpaikka on tärkeä sen takia, että Suomi elää paljon myös viennistä, ja vaikka nämä meidän kaikki viennin kivijalat ovat tämmöisessä syvässä murroksessa, sieltä tulee paljon uutta. Me tarvitsemme teollisia työpaikkoja myös siksi, että nämä palvelualat ja palvelutyöpaikat ovat jatkossa niin sidoksissa sen teollisen toiminnan siinä arvoketjussa, että ei ole sitä palvelua, jos ei ole teollisia työpaikkoja. Tämä pitää nähdä paljon laajempana.

Me olemme nyt ministeri Vapaavuoren johdolla valmistelleet tällaisen elinkeino- ja teollisuuspoliittisen linjapuheenvuoron ministeriössä. Minä toivon, että tämä asiakirja, kun se on huolella tehty, on yksi hyvä puheenvuoro käydä Suomessa teollisuus- ja elinkeinopoliittista keskustelua.

Mitä tulee sitten näihin telakoihin: 18 000 ihmistä, 450 yritystä, se on iso klusteri, joka kokonaisuudessaan ei ole missään kriisissä.

Ja mitä tulee tähän risteilyalusjuttuun, perimmäinen ongelma on se, että omistaja ei ole moneen vuoteen panostanut Turun telakkaan siinä mielessä kuin sen pitäisi investoida, sen kilpailukykyä parantaa. Omistaja ei ole ottanut sitä vastuuta, mikä rakennusaikaiseen rahoitukseen kuuluu omistajalle, rahoittaa pääosin se rakennusaikainen rahoitus, ja tästähän nämä kaikki ongelmat juontavat. Yhteiskunta on tullut tässä niillä palikoilla vastaan tappiin asti, joilla se on voinut tulla omilla tukitoimillaan.

Kun me nyt olemme tällaisessa tilanteessa, niin meidän pitäisi ensisijaisesti nyt huolehtia siitä, nämä TUI ykkösen ja kakkosen tilaukset saataisiin pysymään Suomessa, löytää siihen rahoituspohja ja varmistaa tämä, koska se antaa sitten mahdollisuuden myös ajallisesti sille, että pystytään rakentamaan sitä mahdollista uutta omistajapohjaa, jossa tarvitaan uskottava yksityisen puolen ankkuriomistaja Suomesta tai rajojen ulkopuolelta. Valtio voi tätä koota, (Puhemies koputtaa) tulla siihen omilla panoksillaan mukaan, niin kuin Vapaavuori sen kuvasi, mutta joka tapauksessa tästä olisi hyvä lähteä ja nähdä, että...

Aika on täynnä, mutta tämä oli minun viestini.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ministeri Ihalainen käytti tuon puheenvuoronsa, sillä tässä tämä 65 000 työpaikan väheneminen ei ole tarkoittanut sitä, että metalliteollisuudesta olisi näin paljon. Meillä on ollut rakennemuutos, jonka vuoksi meillä on palvelusektori kehittynyt. Entiset korjaajat, siivoojat jne. luokitellaan tällä hetkellä palvelujen tuottajiksi eikä enää teknologiateollisuuden parissa työskenteleväksi henkilöstöksi. Eli se pitää muistaa, se ei ole niin dramaattista kuin täällä on annettu ymmärtää.

Siitä huolimatta, kun me tiedämme, että uuden teollisuuden työpaikoiksi muodostuminen vie noin 10—15 vuotta, niin tässä tilanteessa toivonkin, että ministeri voisi vastata, onko arvioitu, mikä kansantaloudellinen tappio eli kansantaloudellinen menetys seuraisi siitä, jos TUI-alukset eivät rakentuisi ja telakkateollisuus tästä maasta sitä kautta häipyisi pois tämän ajanjakson aikana. Ja vielä lopuksi: TUI-rahoitus, tui tui, ettei sanota telakkateollisuudelle bye bye.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meriteollisuuden asiantuntija, emeritusprofessori Jorma Tainan mukaan tulisi keksiä luovempi ratkaisu eikä vedota siihen, mitä EU-säännöt sanovat. Hänen mukaansa uusi omistaja on ainoa vaihtoehto Suomen telakkateollisuuden pelastamiseksi. Myös entinen telakkajohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja, vuorineuvos Martin Saarikangas on ihmetellyt, miksei Suomessa tuettu tilauksen saamista samalla tavalla kuin Ranskassa. Ministeri Vapaavuoren ranskalainen ministerikollega on puolestaan antanut kommentin, että he Ranskassa ovat tutkineet säännöt ja tehneet kaiken, mikä on sallittua.

Arvoisa ministeri Vapaavuori, olemme molemmat, Ranska ja Suomi, EU:n jäseniä, ja samojen sääntöjen tulisi koskea meitäkin. Miksei Suomessa tehdä samalla tavalla kuin Ranskassa?

Jussi Halla-aho /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori perusteli hallituksen haluttomuutta tukea STX-telakkaa pelisäännöillä sekä kyseisen yrityksen tilalla ja näkymillä, muun muassa huonolla kannattavuudella. Vapaavuori myös arveli, että myönteisen tukipäätöksen myötä vastaavia tukipyyntöjä olisi tullut lisää. Näihin perusteluihin on sinänsä helppo yhtyä, mutta suuri kysymys on, miksi vastaanottajan heikko taloudellinen tilanne ja heikot tulevaisuudennäkymät eivät ole estäneet tukemasta Kreikkaa yli miljardilla eurolla ja takaamasta sen velkoja moninkertaisella summalla. Myös tämä tukipäätös poiki uusia avunpyyntöjä. Myös Kreikan ongelmien sosialisoiminen rikkoi markkinatalouden pelisääntöjä ja EU:n omia sääntöjä. Tätä kaikkea päätettiin katsoa läpi sormien, koska oltiin kuulemma puolustamassa suomalaista työtä. Kuitenkin suomalaisen työn ja konkurssikypsän Kreikan välinen yhteys on vähintäänkin hämärä. Suomalaisen työn ja Suomessa toimivan työnantajan välinen yhteys taas on hyvin konkreettinen. Tämä kiljuva ristiriita (Puhemies koputtaa) vaatii minun mielestäni selitystä.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kumma, että perussuomalaiset rupeavat puhumaan Kreikasta eivätkä puhu ollenkaan välikysymyksen esittämästä ruudista. Arvostan sitä, että hallitus on yrittänyt etsiä ratkaisua ruutitehtaan säilyttämiseksi, mutta haluaisin kysyä vastaavalta ministeriltä sitä, mihin tietoihin tämä arvio toiminnan pysyvästä kannattavuudesta perustuu, kun yrityksen johdon näkemyksiä asiasta ei ole käytännössä lainkaan kysytty.

Toinen pointti on se, että ainakin pääraaka-aineena käytettävä selluloosa-linters voidaan halutessa pienin investoinnein korvata puupohjaisella selluloosalla, jota on muun muassa saatavissa naapurimaasta Norjasta. Muiden raaka-aineiden osalta kriisiaikana tarvittavat määrät ovat suhteellisen rajallisia, varastointia kestäviä ja hinnat edullisia, joten tarvittavat määrät voidaan järkevin kustannuksin varmuusvarastoida kotimaassa.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! 60 vuotta sitten ilmestyi pamfletti "Onko maallamme malttia vaurastua". Suomen teollistaminen sotien jälkeen valtion aktiivisella otteella perustuu aika pitkälle sen pamfletin ajatuksiin. Se onnistui, ja se kantoi aika pitkälle, lähelle meidän aikaamme.

Nyt on kysymys vähän samasta asiasta, Suomen uusteollistamisesta, sillä ilman vahvaa teollisuutta Suomelle käy varmasti huonosti, ja se uusteollistaminen puolestaan vaatii sitä, että pelissä on mukana vahva valtio, ei sosialistinen valtio vaan vahva valtio ja myös sellainen valtio, joka ei osallistu tietenkään tappiolliseen toimintaan, se on aivan selvä asia. Vahva valtio luo otollisia, vetovoimaisia puitteita teollisuudelle investoida Suomeen, yrityksille ulkomailta ja kotimaasta investoida Suomeen, tähän hienoon maahan, mutta siihen kuuluu myös omistajuus harkituissa puitteissa, harkituissa tilanteissa. Uuteen teollisuuteen kuuluu ilman muuta tämä biotalous kaikkineen, mutta siihen kuuluu myös (Puhemies koputtaa) kaivos- ja malmi- ja metalliteollisuus. Lopetankin, herra puhemies...

...siihen, että katse eteenpäin ja yhteisen ohjelman tekemiseen. Ottakaa mukaan tällä kertaa myös oppositsiooni.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me investoimme Suomessa paljon koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kaikki jaamme sen, että tämä on oikea suunta. Mutta jotta nämä investoinnit olisivat kannattavia, me tarvitsemme sitä perusteollisuutta sen tueksi. Tutkimustyö on mahdollista ainoastaan tätä kautta, ja siitä voi sitten syntyä sitä palvelutoimintaa, jota myydään.

Senpä takia toivoisin nyt todella, että me miettisimme yhdessä, mikä on valtion rooli tulevaisuudessa olla mukana teollisuudessa, joka linkittyy niin vahvasti tähän meidän muuhun koulutukseen ja investointipolitiikkaan ja sitä kautta Suomen vaurauden kasvattamiseen.

Edustaja Lehti sanoi, että telakkateollisuus on niin kilpailtu ala, että ei kannata siellä toimia. Minä näkisin, että meillä on telakkateollisuudessa edelläkävijyyttä. Meidän pitää puolustaa siellä niitä asemia, jotka meillä jo ovat. Senpä takia on hyvin tärkeätä, että jatkossa telakat eivät pääse semmoiseen kuntoon kuin nyt on pääomistaja sitten jättänyt ne, ei ole investoinut tarpeeksi. Se on selitys siihen, että me nyt hävisimme tämän kilpailun, mutta toivottavasti seuraava tilaisuus tulee Suomeen.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Täällä on varmaan parikymmentä kysymystä esitetty sen jälkeen, kun edellisen kerran sain puheenvuoron. Vastaan sen takia vain muutamaan.

Edustaja Ruohonen-Lerner otti esille tämän Ranskan kysymyksen, ja se vaatii muutaman kommentin. Meidän pitää muistaa siinä kolmannessa Oasis-tilauksessa, että Oasis ykkönen ja Oasis kakkonen saatiin Suomeen. Siinä vaiheessa ei syntynyt semmoista keskustelua, soveltaako Suomi EU-säännöksiä jotenkin hauskemmalla tavalla tai joustavammin kuin ranskalaiset, vaan se johtui siitä, että meillä oli parempi tarjous, parempi väki sitä tekemässä, parempi alihankkijaverkosto. (Mauri Pekkarinen: Silloin hoidettiin homma!) Se, että me emme saaneet kolmatta, johtuu siitä, että siinä välissä sen telakkayhtiön tilanne heikkeni niin paljon kuin se heikkeni. Se varmaan osin riippuu telakan omasta toiminnasta mutta ennen kaikkea sen omistajasta eli siitä, että se ei sitoutunut siihen.

Minä en usko siihen, että Ranska tässä olisi syyllistynyt minkääntyyppiseen vilppiin, mutta varmuuden vuoksi lähetimme ministeri Ihalaisen kanssa komissiolle kirjeen, jossa pyysimme tätä selvittämään, ja se on minun mielestäni tärkeätä.

Edustaja Pekkarinen täällä jonkin aikaa sitten puhui siitä, että olisi ideologisia syitä, ettei haluta löytää omistajakonsortiota. Voisi nyt ihan vakavasti sanoa, että kyllä tilanne on tismalleen päinvastoin. Meillä on ideologisia syitä löytää omistajakonsortioita kaikelle liiketoiminnalle, joka tapahtuu Suomessa, riippumatta siitä, ovatko omistajat kotimaisia vai ulkomaisia. Mutta kuten edustaja Pekkarinen itse tietää kahdeksan vuotta telakka-asioita vierestä katsoneena, ei se ole ihan yksinkertaista eikä helppoa. (Mauri Pekkarinen: Ei ole!) Te peräänkuulutitte täällä kasvoja. Voi olla, että allekirjoittaneen kasvot eivät ministeri Pekkariselle kelpaa, mutta tässä ne kuitenkin ovat. Olen kaksi kertaa henkilökohtaisesti muun muassa tavannut näitä varsinaissuomalaisia alihankkijayrityksiä. Tulen tapaamaan kolmannen kerran tällä viikolla. Tämän lisäksi sekä itse että virkamiehet, monet, monet muut sekä vielä ulkopuoliset asiantuntijat teemme päivittäin töitä, jotta löydettäisiin tähän kestävä ratkaisu. Mutta ei se helppoa ole. Täällä on esimerkiksi kysytty sitä, koska TUI-alusten rahoitus saadaan varmistettua. Ei siihen ole kenelläkään vastausta. Jos olisi, niin se olisi varmasti kerrottu valtavan kauan sitten.

Edustaja Soini, kyllä duunarin ja työmiehen asemasta huoli on yhteinen tässä maassa. (Timo Soini: Hyvä!) Minun välikysymysvastauksessani oli pitkiä pätkiä, joissa aidosti kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka hankala tilanne meillä on. Meiltä on oikeasti kadonnut valtava määrä työpaikkoja eri syistä viime aikoina tässä globalisaatiomyllerryksessä ja varmasti katoaa myös jatkossa. Nyt on vain kysymys siitä, miten me saamme uusia luotua tilalle, ja siinä me tarvitsemme aktiivista, hyvää teollisuuspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä kommenttina: Se aktiivinen, hyvä teollisuuspolitiikka tarkoittaa kovin, kovin monia eri asioita, mutta älkää kuvitelko, että valtio, massiiviset valtion tuet tai valtion omistajuus, olisi se ratkaisu. Kyllä pieni Suomi kuitenkin tässä isossa maailmassa hyötyy siitä, että meillä on vapaa kauppa, meillä on pienet tukiaiset. Jos me lähdemme kilpailemaan tuilla tai omistuksilla, niin ihan varmasti häviämme kaikille meitä isommille valtioille.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hienoa, että nyt lähes 2,5 tunnin jälkeen tulee jo tunnustus siitä, että tämä on oikea kysymys, eikä niin kuin edustaja Lindtmanin välikysymyspuheenvuorosta, että tämä on väärä kysymys. (Pia Viitanen: Ei ole niin sanottu!)

Tämä oli hienoa. Työministeri Ihalainen näyttää olevan hallituksen inhimillisin ministeri ja tuntee vielä sentään työmiehen asian. Tämä on minun mielestäni tärkeätä. Ja kun puhutaan perusteollisuudesta, puhutaan metallista, kemianteollisuudesta, paperiteollisuudesta, ne ovat edelleen tärkeitä. Aivan yhtä tärkeätä kuin luoda uusia työpaikkoja on säilyttää jo olemassa olevat työpaikat.

Hyvät ystävät, muutama tunnusluku: meillä on paperintuotantolaitoksia 21, kartonkilaitoksia 13, puumassalaitoksia 33, vanerilaitoksia 7, lastulevy- ja kuitulevylaitoksia 2. Tämä on tärkeä asia, ja kyllä perussuomalaiset tässä haluavat olla mukana. Se tuntuu kummalliselta, että jos tästä esittää huolensa, niin se on väärä kysymys. Onneksi ministeri Ihalainen oikaisi, että se on oikea kysymys, ja onneksi ministeri Vapaavuorikin tunnusti, että se on oikea kysymys. Etsitään siihen yhteinen vastaus.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin aloitan edustaja Soinin tapaan sanoin "on hienoa". On hienoa kuulla, että tämän runsaan kaksituntisen keskustelun jälkeen ministerit, nyt kyllä avaajana tässä oli ministeri Ihalainen, vähitellen alkavat tunnustaa sen tosiasian, että jos me haluamme tämän mahtavan osaamisen täällä pitää, sen osaamisen, sen verkoston kokoamisessa tarvitaan telakka, ja sen täällä varmistamisessa ei onnistuta, ellei valtio ole jollakin tavalla tässä hankkeessa mukana. On hyvä, jos te nyt vihdoin viimein tämän tunnustatte.

Mitä taakse jääneeseen aikaan vielä tulee, vielä kerran: Ei tarvittu taannoin valtiota. Me teimme viisi maailman ylivoimaisesti suurinta laivaa. Ei tullut sentinkään tappiota. Tuli valtava määrä työtä ja menestystä Suomeen. Se oli hyvä tarina. Niin oli silloin.

Mitä vielä tulee valtion rooliin, me tarvitsemme, ministeri Vapaavuori, vahvaa valtiota. Euroopassa meillä on loistavia esimerkkejä, kuinka valtiot ovat menneet maalle tärkeän teollisen toimialan järjestelyihin mukaan tavalla, joka on turvannut siinä maassa tuon asianomaisen teollisuudenalan menestyksen. (Puhemies koputtaa) Näin pitää Suomenkin rohjeta menetellä siellä, missä valtiota tarvitaan, ei joka paikassa. Yksityinen yrittäjyys on kuitenkin... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että nostetaan todellakin huoli tästä koko teollisuuspolitiikan tulevaisuudesta nyt ja mietitään sitä, että tällä hetkellä me olemme menettäneet niin paljon vientiä, että joka toinen viikko meiltä täytyisi tilata risteilyalus. Eli nostettaisiin koko se teollisuuspolitiikka linjaan.

Sen takia meidän kaikkien pitäisi yhdessä miettiä niitä positiivisia ratkaisuja. Sen takia me olemme kritisoineet teitä, arvoisat perussuomalaiset, että te 1,2 miljardia haluatte laittaa lisää niille yrittäjille Kela-maksuna ja muina vastaavina maksuina. (Timo Soinin välihuuto) — Ei se hyödytä mitään.

Edustaja Soini sanoi, että tällainen clean hype. Minä juttelin juuri viime viikolla esimerkiksi Hollmingin, Metson kanssa. Pitäisi miettiä, että siellä on lähiaikoina noin 14—15 miljardin euron markkinat. Se perinteinen teollisuus myöskin uusiutuu ja tulee näille cleantech- ja muille aloille mukaan. Yritetään löytää nyt kaikki mahdolliset keinot näihin uusiin vientimahdollisuuksiin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minustakin on hyvin tärkeää, että täällä on tänään tullut tämä halu selkeästi tälle sinivalkoiselle yhteenliittymälle telakkateollisuuden turvaamiseksi. Se on tärkeä asia.

Mutta täällä, edustaja Soini, välikysymyksen esittäjä perussuomalaisista kyseli tämän johdonmukaisuuden perään, ja kyllä tässä nyt täytyy nostaa kissa pöydälle myös perussuomalaisten oman johdonmukaisuuden vuoksi. Te teette välikysymyksen, aivan oikein. Se on oikea kysymys, edustaja Soini.

Te teette välikysymyksen teollisuuden ja työpaikkojen turvaamiseksi, ja samaan aikaan te esitätte tässä tilanteessa miljardiluokan lisärasitetta teollisuudelle, käytännössä uutta rikkidirektiiviä. Samaan aikaan teidän budjettivastalauseessanne, minulla on se teksti täällä, te viittaatte työryhmään, joka on esittänyt, että poistetaan tietyt elinkeinotuet, ja niiden joukossa on tämä innovaatiotuki, ja te viittaatte vastalauseessanne tähän ja esitätte 200 miljoonaa miinusta elinkeinotukiin.

Eli täytyy teilläkin, arvoisat perussuomalaiset, olla johdonmukaisuutta. Sinänsä hyvä kysymys hyvästä, tärkeästä aiheesta. Suomalainen työ, suomalaiset työpaikat duunareille: se on tosi (Puhemies koputtaa) tärkeä kysymys.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämäkin keskustelu ja Suomen teollinen historia osoittavat sen, että kun suomalainen työ ja kokoomuslainen ideologia joutuvat vastakkain, niin kokoomus valitsee aina ideologian, maksoi mitä maksoi, ja valitettavan paljon se tulee maksamaan suomalaiselle työntekijälle, suomalaisille pienyrittäjille ja jatkossa myöskin suomalaisille työttömille.

Ministeri Vapaavuori jalosti tämän kokoomuslaisen ideologian niin kristallinkirkkaaksi, että antoi kuvan, että valtio-omistajuus olisi nyt jo jotenkin rikollista. Oliko se Ranskassa, kun he näkivät vuosia ennen sen tilanteen, kuinka se syntyy, menivät mukaan omistajiksi telakkayhtiöön ja hoitivat homman kotiin? Mitä rikollista siinä oli?

On aika mielenkiintoista, minkälaista on kokoomuslainen teollisuuspolitiikka. Kemijärvellä lopetettiin kannattava sellutehdas kokoomusoppien mukaan, tilalle rakennettiin kymmenien miljoonien tuella elinkelvoton yritys ja savuverho poliitikoille, ja nyt se on kaatunut veronmaksajien syliin.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Eri puolilla maailmaa harrastetaan erityyppistä elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa. On totta, että on sellaisia valtioita, kuten Ranska, Italia, eräät muut Etelä-Euroopan maat, missä valtion interventioon luotetaan. Sen lisäksi on sellaisia maita, kuten vaikkapa Saksa, Ruotsi ja Hollanti, jotka Suomen lisäksi kuuluvat näihin hyvin taloutensa hoitaneisiin Pohjois-Euroopan kolmen A:n maihin, joissa siihen ei luoteta vaan lähdetään liikkeelle siitä, että valtio harrastaa elinkeinopolitiikkaa parhaimmillaan siten, että se luo edellytyksiä yksityiselle liiketoiminnalle. Kyllä minä uskon, että meidän viiteryhmämme on ennemminkin Ruotsi, Saksa ja Hollanti kuin nämä Etelä-Euroopan maat. (Pentti Kettunen: Kokoomuslaista politiikkaa!)

Edustaja Soini otti täällä esille metsäteollisuuden, ja se on itse asiassa hyvä esimerkki tässä. Jos me mietimme metsäteollisuuden kilpailukykyä tulevaisuudessa, niin siellä on kysymys energiasta, palkkakustannuksista, logistiikasta, ehkä rahoituksesta, sääntelystä, raaka-aineen saatavuudesta, t&k-panostuksesta, ei valtion omistajuudesta. Näin on keskimäärin tässä yhteiskunnassa muutenkin. Kun me harrastamme teollisuuspolitiikkaa, niin sen pitää olla edellytysten luomista kaikilla näillä sektoreilla laaja-alaisesti.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeintä siinä, että teollisuutta saadaan kehitettyä, on kilpailukyky. Mutta hallituksen toimet ovat olleet toisensuuntaisia. Edellinen hallitus rikkidirektiivin myötä ja nykyinen hallitus energian polttoaineverojen korotusten myötä ovat aiheuttaneet miljardien lisälaskuja meidän yrityksillemme ja ennen kaikkea vientiteollisuudellemme. Teollisuuspaikkoja loppuu, ja muun muassa UPM-Kymmene on valmistautunut siihen, että Raumalta lopettaa paperi-tehtaansa. 12 teollisuuden etujärjestöä onkin 4.2.2013 vedonnut hallitukseen, että se luopuisi edes tästä verosta. Aikooko hallitus tarkentaa kantaansa ja luopua tästä verosta?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Mustajärvi syytti kokoomusta siitä, että meille ideologia on tärkeämpi kuin suomalaiset työpaikat. Se on kyllä aivan käsittämätön väite. Suomalaista työtä puolustavat kaikkein eniten ne, jotka kantavat huolta suomalaisesta kilpailukyvystä, koska jos Suomella ei ole kilpailukykyä, niin meillä ei ole myöskään työtä.

Tämä tiedetään myös edustaja Pekkarisen ministerikaudelta. En syytä teitä siitä, että suomalaisen teollisuuden kaikkein suurin alamäki osui juuri teidän ministerikaudellenne. Ei se ollut teidän vikanne, se oli kansainvälisten suhdanteiden muutosta. Tämä muutos on tällä hetkellä tapahtunut, ja se muutos vaikuttaa varsin pysyvältä. Euroopan talous kehittyy hyvin hitaasti, ja tässä tilanteessa meidän on omaa kilpailukykyämme parannettava. Kyse ei ole vain meriteollisuudesta, se on tärkeä, mutta koko sektorista, koko teollisuudesta. Silloin nimenomaan tullaan siihen, että meidän yksikkötyökustannusten pitää olla kilpailukykyisiä. Tämä pitää laajasti Suomessa ymmärtää myös työmarkkinajärjestökentässä.

Tom Packalén /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori esitti puheessaan, että valtiovallan tehtävä ei ole tukea tappiollista liiketoimintaa. Miten voi olla, että muualla maailmassa näin kuitenkin tehdään? Esimerkiksi Saksa ja Yhdysvallat ovat tukeneet autoteollisuuttaan taloudellisen taantuman aikana. Tämä on osoittautunut näissä maissa taloudellisesti ja inhimillisesti kannattavaksi. Erityisen merkilliseksi ministeri Vapaavuoren väitteen tekee se, että meillä valtio kuitenkin tukee tappiollista liiketoimintaa, kuten tuulivoimaloita. Tuulivoimaloiden syöttötariffi on ainut, minkä takia tuulivoima on kannattavaa. Mutta mielestäni tämäkään ei ole mitään verrattuna siihen, että valtio tukee espanjalaisia pankkeja tukipaketeilla. Haluaisinkin kysyä hallituksen ministereiltä: Miten selitätte tämän ristiriidan? Kumman hyvinvointi on teille tärkeämpää: espanjalaisten pankkiirien vai suomalaisten duunareitten?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden kasvualat ovat kirjoittamaton kirjamme, emme tiedä, mitä ne ovat, joten yrittämiseen kannustava ympäristö on kaiken a ja o Suomen kilpailukyvyn edistämisessä. Pääministeri Katainen puhui tästä hyvin, ja hän puhui myös toimivasta innovaatiojärjestelmästä ja cleantechistä. Itsekin uskon cleantechin mahdollisuuksiin, sillä globaalit megatrendit — ilmastonmuutos, väestönkasvu, niukkenevat luonnonvarat — ajavat kohti energia- ja materiaalitehokkuutta. Toisaalta cleantechille on hankala saada pääomia, koska uuden tekniikan kehittämisvaiheet ovat pitkiä, puhutaan 5—10 vuodesta. Kysyisinkin ministeri Vapaavuorelta: onko joitakin ajatuksia, kuinka cleantech-alan kasvuyrittäjyyttä voitaisiin paremmin tukea täsmäkeinoin?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on todistettu, että pääministeripuolueella ei ole ideologista näkemystä valtio-omistajuudesta kieltäytymisestä ja täällä on poliittinen tahto neuvottelujen aloittamiselle, mutta minä näen toisenkin ideologisen näkemyksen. Kun keskusta lähti hallituksesta, hallituksen energiapolitiikka muuttui kivihiilen mustaksi, ja haluankin kysyä: onko siellä takana ideologinen näkemys siitä, että biotaloutta tai ympäristöteknologiaa ihan oikeasti ei haluta edistää, vai aiotaanko tätä politiikkaa muuttaa syvän vihreään suuntaan ja panostaa esimerkiksi älykkäisiin sähköverkkoihin, biokaasun polttoainejakeluverkkoon tai hajautettuun energiantuotantoon, jota tapahtuu koko Suomessa?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miljardin euron hintaisen alustilauksen saamiseksi hallitus sitoutui varsin vahvasti omalta puoleltaan, lähes 700 miljoonalla kaiken kaikkiaan. Se oli merkittävä sitoumus, siitä suurin osa on tietysti tätä rahoitustakausta, mutta joka tapauksessa merkittävällä sitoumuksella. No, sitä tilausta ei saatu, ja suru on tietysti Turun alueella ja koko maassa aika suuri sen menetyksen takia. Kysymys on ylikapasiteetista laivanrakennusteollisuudessa, ja se heijastuu nyt kokemuksena siitä työttömiksi jääville tai lomautetuille, että minulla on ylikapasiteettia, jolla ei ole käyttöä yhteiskunnassa. Nyt olisi tärkeätä löytää sellainen ikkuna, jonka läpi hallitus Suomessa ja sitten tämä STX-telakan omistaja voisivat käydä keskustelua siitä, mitä voitaisiin tehdä, jotta Turun telakan kehittämiseen tulevat panostukset voisivat lähteä liikkeelle niin, että siitä telakasta saataisiin kannattava ja tässä ylikapasiteettitilanteessa se telakka pystyisi kilpailemaan muiden telakoiden kanssa ja saamaan tilauksia.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallinheimo Keski-Suomesta väitti, että perussuomalaiset eivät ole huolissaan Laukaan kunnan Vihtavuoren ruutitehtaasta. Me ryhmänä olemme huolissamme. Meidän välikysymyksessämme sivulla 4 lukee sanatarkasti näin: "Valtion on myös syytä varmistaa Eurenco Vihtavuori -ruutitehtaan toiminnan jatko Keski-Suomessa. Tämä on tärkeää työllisyyden lisäksi myös Suomen huoltovarmuuden takia." Ministeri Haglund ei ole nyt paikalla, mutta viime vuoden lopulla, kun käytiin läpi tämän vuoden budjettia, hän totesi siellä pitävänsä Vihtavuoren ruutitehdasta tärkeänä Suomen huoltovarmuudelle. Nyt on käynyt niin, että ministeri Haglund ja koko hallituskin näyttää unohtavan tämän asian. Kysyn: miksi?

Edelleen pääministeri Jyrki Katainen on äänekkäästi valitellut telakkateollisuuden kilpailun olevan epätervettä. Hänen mukaansa suomalaista veronmaksajaa täytyy suojella tukiaissyövereiltä. Kysynkin: onko kuitenkin käynyt niin, että suomalaisten veronmaksajien suojelu on unohtunut aina, kun Kreikka tai joku muu eteläisen Euroopan maa tarvitsee miljarditolkulla suomalaisten veronmaksajien tukea?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein ymmärrä, miksi hallituksen edustajalla on niin kova tarve kiistää, että näihin valintoihin ja tehtyihin ratkaisuihin ei ideologia olisi vaikuttanut. Totta ihmeessä meidän puolueiden välillä on näkemyseroja siitä, miten ja millä keinoin Suomeen työtä voitaisiin luoda, vaikka tavoitteemme siitä on yhteinen.

Sen lisäksi hämmästelen oikeastaan sitä, että täällä kuulimme sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa vahvan kannanoton sinivalkoisen yhteenliittymän puolesta ja samaan aikaan, kun hallituksen suunnalta esitettiin kielteinen näkemys siitä valtion mukaantulosta tähän isoon kuvioon, puolue julkaisi teollisuuspoliittisen ohjelmansa, jossa niin ikään korostettiin vahvaa valtion roolia. Tulee sellainen olo, että miksi näitä ideologioita turhaan kiistetään, kyllä teillä tuntuu olevan tässä vahva näkemysero.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi haluan tiedustella ministeri Vapaavuorelta, kun totesitte jossain puheenvuorossanne, että ei joka paikkaan sitten voi valtion rahaa laittaa, että tästä avautuisi joku uusi pää tämän mahdollisen valtion mukaantulon myötä: (Puhemies koputtaa) Mihin te viittaatte? Mitä voisi olla tulossa?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Olen todellakin todennut, että tämä risteilijäbisnes ja siihen kytkeytyvä telakkabisnes eivät ole terveellä pohjalla. Jos ne olisivat terveellä pohjalla, niin silloin ne toimisivat ihan itsestään.

Mutta nyt on semmoinen tilanne, että varustamot pystyvät kilpailuttamaan ei telakoita vaan valtioita. Eihän se ole tervettä. Ei markkinataloudessa asiakas kilpailuta jotain kolmatta osapuolta. Tämä vain kertoo siitä, miten hankala tämä kokonaisuus ylipäänsä on. Eli amerikkalainen varustamo — tai taitaa olla Liberian lipun alla oleva varustamo — kilpailuttaa suomalaisia veronmaksajia ja ranskalaisia veronmaksajia, ikään kuin veronmaksajat olisivat jotenkin ratkaisevassa asemassa siinä, saako liberialainen varustamo, jonka voitot itse asiassa menevät Yhdysvaltoihin, tilata aluksen Turusta vai Ranskasta. Eli tämä kertoo, että tämä liiketoiminta ei ole terveellä pohjalla. Mutta se liiketoiminta, joka Turussa on ja sen ympärillä on, sehän on tietysti valtavan hyvää, ehkä maailman parasta. Sen takia sinne on tilauksia tässä vuosien saatossa tullutkin paljon.

Tässä on aika moni kysellyt, mitä yhteyttä voi olla sillä, että Suomi on hoitanut finanssikriisiä ja meidän työllisyyttä. No, ihan tämmöisen hyvin yksinkertaisen esimerkin jos antaa: Moni varmaan ihmetteli, miten voi olla totta, että amerikkalaisen pankin konkurssi tiputtaa Suomen bruttokansantuotetta 8 prosentilla. Näin vain kävi. Amerikkalaisten muutaman pankin, etunenässä investointipankki Lehman Brothersin, konkurssi johti siihen, että Suomen bruttokansantuote tippui 8 prosenttia. Sen peruja tämä viime vuosien velkaantuminen on (Kari Uotila: Kapitalismin kriisi!) ja myös huono työllisyystilanne. Eli ihan samalla tavalla, kun täällä on tietysti perussuomalainen puolue sitä mieltä, että lamoja tulee ja lamoja menee, sen takia euroaluetta ei pidä erityisesti hoitaa tai pitää vakaana, koska lamoja tulee ja lamoja menee, niin tämä on se yhteys.

Sen takia me olemme halunneet pitää vaikeissa tilanteissa vaikeitten päätösten kautta niin paljon huolta stabiiliudesta kuin vain ikinä mahdollista, jottei tämä 8 prosentin bruttokansantuotteen tiputus olisi jokavuotinen ilmiö.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lamoja tulee ja lamoja menee. Aivan niin kuin jo sanassakin sanotaan, että on seitsemän lihavaa vuotta ja seitsemän laihaa vuotta ja ne vaihtelevat. Vaikka tämä on hyvä keksintö, niin ei se ollut omani, siteerasin itseäni viisaampia tahoja ja sen tunnustan mielihyvin. (Jouko Skinnari: Kas, kun et itseäsi!)

Mutta kun täällä kokoomus puhuu Kela-maksusta, hyvä että puhuu. Mitä sillä Kela-maksulla tehdään? Sillä rahoitetaan erinäköisiä yhteiskunnan palveluja. Kun se poistettiin, mitä tilalle tuli? 850 miljoonaa sähköveroa. Ei tämä mikään... Yhtäkkiä sieltä vain otettiin, ja kerättiin se sama raha toisella tavalla takaisin.

Ja sitten vihreille: Kun kerran jotain positiivista voi sanoa heistä, sanon heti edustaja Sinnemäelle ja Soininvaaralle, he jo tunnin keskustelun jälkeen oivalsivat, että kysymykset ovat tärkeitä, ja nyt sen ovat oivaltaneet kaikki. Hienoa. Kiitos, edustaja Sinnemäki.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä palautan nyt mieliin, kuka tämän Suomen telakkateollisuuden alasajon aloitti.

Suomalaisen telakkateollisuuden hävittämisen 1980-luvun lopulla aloitti silloinen kokoomusjohtoinen hallitus ja sen kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen. Tätä linjaa näyttää nyt jatkavan tämä pääministeri Kataisen johtama hallitus ja sen kokoomusministeri Jan Vapaavuori.

Herra puhemies! Nyt me kansanedustajat, huolestunut Suomen kansa ja kaikki asioista kiinnostuneet odotamme teiltä, Suomen hallituksen ministerit ja ennen kaikkea pääministeri Katainen, rehellisiä vastauksia näihin kysymyksiin, mitkä tässä ovat esille tulleet.

Lopuksi ihmettelen, minne on hävinnyt perinteisten työväenpuolueiden, sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton, suomalaisen työn ja suomalaisen työläisen puolustaminen. Seuraatteko sokeasti kokoomusta ja pääministeri Kataista (Puhemies koputtaa) ja Eteläranta kympin linjaa? (Eduskunnasta: Hyvä kysymys!)

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, otitte hyvin esille, onko Suomi yritystoiminnan kotipesä ja millä edellytyksillä. Meillä on vielä innovaatiokykyä. Meillä on vielä osaavaa työvoimaa. Meillä on vielä yrityksillä erittäin hyvät toimintaedellytykset. Meillä on paras yritysneuvontajärjestelmä, hyvä yritysrahoitusjärjestelmä. Meillä on vielä kilpailukykyinen toimintaympäristö. Mutta onko meillä johdonmukaista elinkeinopolitiikkaa?

Arvoisa valtiovarainministeri Urpilainen! Pääsitte noin 800 miljoonaa plussalle valtion hyvissä teoissa yritystoiminnan osalta. Pääsin itse noin muutaman miljardin miinukselle, kun katson, mitä sellaisia leikkauksia hallitus on tehnyt, jotka vaikuttavat suoraan juuri näihin tekijöihin: eli koulutuksen ja sivistyksen osalta on ainakin tehty 300 miljoonan euron edestä leikkauksia, kuntien 3,4 miljardin euron leikkaus vaikuttaa välittömästi pienekosysteemin neuvontaan, yritystoimintaan jne. Olisiko hallituksen nyt aika kuitenkin tehdä tässä tilanteessa niin sanottu kilpailukyky- ja yrittäjyysselvitys aina kaikista päätöksistä, kuinka ne tulevat vaikuttamaan loppupeleissä aina tähän suomalaiseen teollisuuteen ja yritystoimintaan?

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Talous, teollisuus ja työllisyys kulkevat käsi kädessä, ja hallitusohjelmassa lukee, että hallituksen tavoitteena on työttömyyden alentaminen 5 prosenttiin tällä vaalikaudella. Nyt ollaan lähellä 8:aa prosenttia, joten ei näytä ihan siltä, että teillä, hyvä hallitus, on oikeat keinot käytössä, ja tällä välikysymyksellä me pyrimmekin saamaan teidän huomionne tähän todella vakavaan asiaan, suomalaisten, Suomen, työllisyystilanteeseen.

Turussa työttömyys on nyt jo lähes 14 prosentissa, Salossa Nokian jäljiltä yli 14 prosenttia, koko Varsinais-Suomessa 10 prosenttia, että tämä huomioiden, jos tuo telakkateollisuus tuosta hiipuu, niin seuraukset ovat kyllä suorastaan järkyttävät.

Haluaisin sanoa vasemmistoliitolle, että kyllä teidän kelpaa siellä nyt istua siunaamassa tätä suomalaisen perusteollisuuden lyömistä, kun teidän kannatuksenne oli työväestön joukossa niin marginaalista Ylen mittauksessa helmikuun alussa, että sitä ei oltu merkitty edes kuvaajaan.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kettuselle voisi tietysti todeta, että täällä ollaan työtä tekemässä vasemmistossakin näitten asioitten kanssa.

Nokia päätti lopettaa Salon tehtaan. Tuhansia työpaikkoja on hävinnyt seudulta muutamassa vuodessa. Risteilijäaluksen tilaus meni Ranskaan, ja sen myötä Turun telakan tulevaisuus on vaakalaudalla. Jälleen kyse on tuhansista työpaikoista.

Hyvät kollegat! Varsinais-Suomessa tilanne on varsin jäätävä ilman jäävuorta. Mielestäni telakka- ja laivateollisuuden tulevaisuuden varmistaminen ei tunne oppositio- ja hallitusrajoja. Tämä haaste on meidän yhteinen, ja kun tätä keskustelua on seurannut, niin yhteinen haaste vaatii keskustelussa myös samat faktat. Tarvitaan valtion aktiivista tukea ja panosta, mutta silti lähtökohtana tukemiseen pitää aina olla kannattava liiketoiminta. Tänään tämä on tuntunut olevan tiedossa tässä salissa, mutta menneen kuukauden aikana on kuultu ja nähty paljon muitakin arvioita. (Puhemies koputtaa) Akuutein teko on nyt varmistaa TUI-laivojen tulevaisuus.

Hallituksen kehysriihestä sopii myös saada jonkinlaisia aluepoliittisia toimenpiteitä.

Anne-Mari  Virolainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eilen tässä salissa perussuomalaiset julistivat olevansa uudistajapuolue. (Timo Soini: Kyllä!) Kun toimintaanne seuraa, niin voisin määritellä sanoilla "hämmentäjä" ja "epäjohdonmukainen". (Timo Soini: Ohoh!) Tänään ääni väristen puolustatte Turun telakkaa ja vaihtoehtobudjetissanne olitte valmis leikkaamaan yritystuista rankalla kädellä, puhumattakaan tästä Kela-maksun palautuksesta. Kyllä te tarjoatte kylmää kättä suomalaiselle työntekijälle, vaikka, edustaja Soini, yritätte sähköverolla hyvinkin hämmentää jälleen kerran.

Me varsinaissuomalaiset kansanedustajat kaikki tunnemme ihmisiä, jotka ovat töissä telakalla. Me tunnemme ihmisiä, jotka ovat töissä näissä alihankkijayrityksissä. Me tunnemme ihmisiä, jotka omistavat näitä alihankkijayrityksiä ja työllistävät tuhansia ihmisiä Varsinais-Suomessa ja maakunnan ulkopuolella. Siksi me tiedämme, kuinka arvokasta se osaaminen tässä alihankkijaverkostossa on. Mielestäni ministeri Vapaavuorta tarvitsee kiittää siitä, että hän on ahkerasti, ei suinkaan flegmaattisesti, tehnyt töitä telakan ongelmien ratkaisun eteen. Hän on ollut varsin rohkea, (Puhemies koputtaa) kun on tullut sinne ihmisten keskeen ja yrittänyt kaikin keinoin löytää ratkaisuja.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat edustaja Pekkarinen ja edustaja Kääriäinen kuuluttaneet perään vahvaa valtiota, ja erityisesti, jos me ajattelemme luonnonvarateollisuutta, niin näin juuri on. Mehän muistamme, miten valtio pesi kätensä esimerkiksi kaivosteollisuudesta 90-luvun lopulla. Sitten tulivat nämä kansainväliset yhtiöt, ja nyt kansa arvostelee ja kritisoi tätä toimintaa runsaasti.

Puhemies! Suomen kohdalla on välttämätöntä näissä mahdollisuuksissa katsoa arktiseen ja Pohjoiskalotille. Meillä olivat eilen täällä vieraina Norjan ulko- ja öljy- ja energiaministeriön valtiosihteerit, ja he esittelivät Norjan toimintaa näillä luonnonvara-alueilla. Se on suunnitelmallista ja määrätietoista. Siellä ovat kymmenien miljardien, jopa satojen miljardien investoinnit tulossa. Valtion on lähdettävä tähän mukaan, koska meidän yrityksemme ovat liian pieniä sinne yksin menemään. Tässä on laadittava suunnitelma, jossa tartutaan näihin mahdollisuuksiin, jätti-investointeihin (Puhemies koputtaa) Pohjois-Norjassa, Norrbottenissa, Lapissa ja myöskin Venäjällä.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin tulee eittämättä mieleen, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Kun tämä ilta on loppu, niin on varmaankin perussuomalaisten syy, että STX-sotkussa kävi niin kuin kävi. Täällä sanottiin, kerrottiin, että tosiasia on tänä päivänä se, että maassa on 280 000 työtöntä, aivan kuten edustaja Lohela totesi, työttömyysaste 7 prosentissa. Edustaja Taimela taas peräänkuulutti oikeaa tietoa. Minäpä kerron oikeaa tietoa. Tässä maassa on oikeasti työmarkkinoiden käytettävissä 450 000 työtöntä ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän maan työttömyysaste on oikeasti noin 17 prosenttia. Mistä tämä johtuu? Tämä johtuu siitä, että meillä on tempputyöllistämistä, meillä on erilaisia tukitoimenpiteitä, mitkä eivät tuo oikeanlaisia työpaikkoja, ja nyt hallitus STX-toimillaan lisää tempputyöllistettäviä ihmisiä, vie pois niitä työpaikkoja, joita meillä oli.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppasen puheenvuoro oli mielestäni kyllä aika erikoinen. On totta, että meillä on paljon ihmisiä, jotka hankkivat itselleen esimerkiksi lisää koulutusta työttömyyden aikana. Onko tämä todellakin jotain vastustettavaa tempputyöllistämistä? Meillä on paljon aikuisia ihmisiä, jotka esimerkiksi hankkivat itselleen uuden koulutuksen ammatillisessa koulutuksessa. Tämä parantaa olennaisesti heidän mahdollisuuksiaan saada uusi työpaikka ja työllistyä. Pitäisikö siis valtion luopua tästä tuesta työttömyyden kohteeksi joutuneille ihmisille? Erikoista.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Silloin kun puhun tempputyöllistämisestä, tarkoitan sitä, että esimerkiksi ihmiselle, joka on tehnyt 20 vuotta töitä tietokoneen kanssa, tarjotaan koulutuspaikkaa, jotta voi hankkia tietokoneajokortin. Silloin kun ihmiselle, joka on ajanut rekkaa 35 vuotta, tarjotaan sellaista työtä, missä opetellaan menemään rekan puikkoihin, tämä on tempputyöllistämistä. Tempputyöllistämistä on myös se, että pidetään ihmisiä töissä 9 euron päiväpalkalla. Se ei ole oikeaa työtä, se ei ole oikeanlaista työtä, ja jos toimenpiteet ovat sitä, että meidän ihmisiä saatetaan tämänkaltaiseen työhön hallituksen taholta, niin se on väärin, kun viedään työpaikat, joita meillä olisi voitu pitää täällä Suomessa. Kun me annamme rahat jonnekin muualle, niin silloin me viemme niitä rahoja oikealta työllistämiseltä. Me viemme rahaa teollisuuden tukemiselta, ja me viemme rahaa oikeanlaiselta työllistämiseltä, siltä työllistämiseltä, mistä saadaan sellaista palkkaa, jolla elää.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turussa tarvitaan oikeiden töiden jatkamista. Tilanne on todella vakava, jos TUI-alusten rahoitusratkaisua ei synny. Aivan lähiviikkoina työt pysähtyvät, ja tiedän kokemuksesta vuodelta 89, mitä tapahtuu, jos työt pysähtyvät: alkaa pako, alkaa osaamispako, alkaa työvoimapako, alkaa suunnittelupako, tulee toivottomuus, alihankintaketjut hajautuvat, ja sitä tilannetta ei saa päästää tapahtumaan. Ja kun täällä nyt on puhuttu, kaikki olemme sitä mieltä, että niiden laivojen rahoituksen turvaamisella on ratkaiseva merkitys koko Turun telakan ja koko telakkateollisuuden kannalta, niin silloin sen ratkaisun täytyy löytyä siitä huolimatta, etteivät Turun telakan talousluvut ole muutamassa viikossa muuttuneet siitä, mitä ne ovat tällä vuosituhannella olleet. Silloin tarvitaan poliittista päättäväisyyttä, poliittista tahtoa, että ratkaisu etsitään. Pidän erittäin kriittisenä Turun telakan tilannetta.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Sekä välikysymyksessä että täällä salissa kannettiin huolta myös Vihtavuoren ruutitehtaasta. Kun tuli tieto siitä, että Eurenco ilmoitti luopuvansa tehtaasta niin, että se luopuu siitä viimeistään 2014 asteittain ja tilauksia tulee todennäköisesti enää sisään heidän mielestään ensi kesänä, niin tämän tiedon jälkeenhän valtiovallan puolelta on tehty hartiavoimin töitä puolustusministeriössä, TEMissä, Huoltovarmuuskeskuksessa osaamisohjausministerin toimesta, löydetäänkö kannattavalle toiminnalle jatkoa, joka liittyy, se kannattavuus, tähän yksityisen puolen ruutituotantoon. Toisaalta sitten ovat nämä puolustuksen tarpeet, jotka ovat tietysti pienemmät, niin kuin hyvin tiedämme, ja sen varassa tehdas ei pysty tulevaisuudessakaan yksin toimimaan. Toiminta on ollut monta vuotta tappiollista. Se näkyy kaikista tunnusluvuista, joita tästä on olemassa, ja sen takia tämä haaste on aikamoinen.

Huoltovarmuusohjeissa, Pekkarinen oli siinä oikeassa, on korostettu Puolustusvoimien lähtökohdista, että tämä ruudintuotanto on huoltovarmuuskriittinen toimi. No, nyt on käynyt kuitenkin myös ilmi, että ruudintuotanto on Suomessa mutta kaikki raaka-aineet tuodaan ulkoa, Brasiliasta, Israelista, Kiinasta. Tässä mielessä se ei ole pomminvarmaa, että tuotanto on Suomessa, jos raaka-aineet ovat muualla, nimittäin huoltovarmuuden kannalta, ja tämä on tämmöinen haaste. Sitten tähän liittyy se, että tämä entinen tai lähtevä omistaja on selvästi viemässä tilauksiaan muille tehtaille, mikä ei helpota sen ruutitehtaan taloudellista asemaa ja kannattavuutta, ja näin ollen tämä haaste on, että on tosi vaikea löytää siihen kannattavaa toimintaa.

Näitä toimia tässä koetetaan vielä miettiä, ja aikaikkunahan on se, että tämä lunastusehto on sellainen, että 22. päivä helmikuuta pitää olla siitä käsitys, onko valtio jotenkin omilla instrumenteillaan tässä mukana vai ei vai lähteekö sitten niin, että tämä yhtiö joko sen ajaa alas tai on valmis myymään. Mutta töitä on koetettu tehdä tässä satoja tunteja tämän asian eteen, sen uskallan sanoa, miten voitaisiin tämä tilanne järjestää, mutta sanotaan näin, että tunnusmerkit eivät ole kauhean valoisat.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen luullut ja kuvitellut, kun olen kuullut täällä keskusteluja, että perussuomalaiset tukevat yhteiskuntatakuuta, sitä työtä, mitä ministerit Ihalainen ja Gustafsson tekevät, koska he ovat täällä nyt esittämässä myös yhteiskuntatakuuta yli 55-vuotiaille.

Itse pidän tärkeänä nyt tässä tilanteessa, että telakkateollisuus selviää. Sillä on erittäin isoja seurannaisvaikutuksia aina tuonne itärajalle asti. Mutta pidän myös tärkeänä sitä, että katsomme tulevaisuuteen. Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmä on tehnyt hyvää työtä sen eteen, että löydetään uusia kasvumahdollisuuksia, aivan erityisesti Itä-Suomessa yhdessä tutkimuslaitosten, yliopiston kanssa, metsäteollisuuden puolelta satsaamalla uusiin tuotteisiin, todella uuteen osaamiseen. Tähän liittyykin nyt kysymykseni ministeri Vapaavuorelle: millä tavalla hallitus aikoo tätä Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmäesitystä viedä eteenpäin (Puhemies koputtaa) ja varmistaa sen, että näihin uusiin mahdollisuuksiin tartutaan?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivomalla ei maamme talouskasvu käynnisty eikä ainakaan yrityksiä sabotoimalla. Toiveunilla ei myöskään saada vientiä vetämään. Tarvitaan todellisia tekoja ja päätöksiä, myös rohkeutta puolustaa ja suosia suomalaista työtä ja yrittämistä. Jos sitten aikaa ja rahaa jää, niin sen jälkeen ovat vuorossa koko maailman murheet. Näin toimivat omista kansalaisistaan huolehtivat hallitukset.

Ministeri Vapaavuori, voisitteko te hallituksessa tehdä kunnon ryhtiliikkeen ja ottaa mallia vaikkapa Ranskasta siitä, kuinka ihannoimassanne EU-perheessä viedään kermat kakun päältä ja sitä kautta turvataan omien, tässä tapauksessa ranskalaisten kansalaisten työpaikat?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori, sanoitte, että hallituksen tehtävänä on edellytysten luominen uudelle kasvulle. Oikein! Talousnobelilla aateloitu Robert Solow todistaa, että 85 prosenttia kansantalouden kasvusta tulee uusista innovaatioista ja vain 15 prosenttia erilaisista lisäpanostuksista, kuten vaikkapa työurien pidentämisistä tai muista tehostamistoimenpiteistä. Mutta tuntuu, että hallitus satsaa vain jälkimmäiseen, näihin lisäpanostuksiin, eikä innovaatioihin. Kysyn myös, ministeri Vapaavuori: minkä lainkohdan nojalla markkinaehtoisen käyttöpääomalainan laina on lainvastainen?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy tosiaankin ihmetellä ministeri Vapaavuoren ja muunkin hallituksen logiikkaa. Telakkateollisuudesta puhuttaessa ollaan sitä mieltä, että taantuvaa teollisuudenalaa ei kannata tukea, etenkin kun sitten ilmestyy muita kannattamattomia yrityksiä samalle kupille maukumaan. No, ensinnäkin telakkateollisuus ei mielestäni ole taantuva ala ja toisekseen, missä tämä logiikkanne on sitten silloin, kun tukea tarvitaan esimerkiksi Kreikassa? Sinne kyllä rahaa riittää, sitten sinnekin tulee niitä muita maukujia samalle kupille.

Kyllä Ranskan oli helppo tukea omaa telakkateollisuuttaan, kun Suomi oli ensin pelastanut heidän pankkinsa Etelä-Euroopasta. Suomalainen työmies siis pelasti selkänahallaan ranskalaiset pankit, ja SDP sekä vasemmistoliitto sitten omalta osaltaan pelastivat ranskalaisen metalliteollisuuden.

No, toivotaan, että ei jää kiinni tuista, kun myöhemmin tulee puhe TUIsta. (Eduskunnasta: Hyvin puhuttu!)

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikonloppuna sattui käsiini Insinööriuutiset-lehti vuodelta 1973 eli 40 vuoden takaa. Lehdessä oli pääotsikko: Suomen telakat lähestyvät kriisiaikoja. Emme siis ole ensimmäistä kertaa tämänkaltaisessa tukalassa tilanteessa. Suomen telakat ja meriteollisuus selviytyivät silloinkin, ja niin tapahtuu nytkin. Alan toimijat varmasti löytävät ratkaisut tämän päivän ongelmiin, vaikka telakkateollisuudella on todellisia vaikeuksia tällä hetkellä. Maailmanlaajuisesti telakkateollisuus on suuressa murroksessa, ja sen kapasiteetti on liian suuri tämänhetkiseen tilauskantaan nähden, eli käynnissä on telakoiden pudotustaistelu. Ja on tärkeää, että Suomesta löytyy keinoja puolustaa omaa asemaamme tässä kilpailussa. Meidän tuleekin miettiä tilapäisesti, miten voisimme olla mukana järjestelyissä, joilla turvataan meriteollisuuteen liittyvän osaamisen ja kehittämistyön säilyminen osana teollisuuttamme. Asia on tärkeä koko Suomelle, (Puhemies koputtaa) sillä suuri osa työstä tehdään erilaisissa pk-yrityksissä muualla kuin telakoilla.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on mittasuhteet pahasti, jopa kohtalokkaasti sekaisin. Talouselämää edustavan Evan mukaan Suomen kokonaisvastuut konkurssikypsien euromaiden ja pankkien tukemisessa ovat lähes 90 000 miljoonaa euroa. Nyt kun olisi tarvittu 50 miljoonan euron laina tuohon risteilijäaluksen rakentamiseen, tuhansien työpaikkojen luomiseen, hallitus panee hanskat, sananmukaisesti, tiskiin. Kun vielä otetaan huomioon hallituspuolueiden päätös rikkidirektiivin hyväksymisestä ja energia- ja polttoaineverojen korotuksista, ei ole ihme, että tällaisella talous- ja elinkeinopolitiikalla yritysten investoinnit Suomeen ovat vähäisiä, Suomen vienti on tyrehtynyt ja bruttokansantuote matelee tuolla vuoden 2008 tasolla. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Onko hallitus samaa mieltä, että nyt tarvitaan aivan uusi elinkeino- ja työllisyyspoli… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistopuolueiden toiminta on ollut työpaikoilla yleinen tyrmistyksen aihe. Syystäkin, sillä aiemmin punaliput hulmuten ja ääni väristen vasemmistopoliitikot ja vasemmistolaiset ay-pomot ovat ilmoittaneet puolustavansa suomalaista työmiestä. Sitten kuitenkin pistetään pää pensaaseen, kun olisi ollut käytännön tekojen aika. Suomalainen työ ja hyvinvointi olisi tarvinnut puolustajia. Mihin unohtui demareiden mainoslause "työ ja oikeudenmukaisuus"? Miksi käytännön toiminta on täysin muuta? Miksi ihmisiä harhautetaan? Kysyn tätä erityisesti tovereilta Lindtman, Kärnä, Uotila, Myllykoski ja Lapintie. Kenen joukoissa seisotte, kenen lippua kannatte ensi perjantain luottamusäänestyksessä?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu kauniisti työstä, mutta teot ovat toista. Ongelma lienee siinä, että kun Suomi EU:n mallioppilaana lukee aina EU-määräyksiä, miten ja mitä se kieltää meitä tekemästä, muut lukevat, mitä ne antavat meidän tehdä ja etsivät porsaanreiät niitten kieltojen ohittamiseen. Tästä on kyse. Suomi haluaa vain pokkuroida EU:n suuntaan eikä ajattele Suomen etuja. Samaan aikaan pistetään kyllä pankkiirien taskuun ne rahat, mitkä he ovat riskisijoittaneet Kreikkaan ja Espanjan pankkeihin, ja samaan aikaan Kreikan kansa näkee nälkää. (Kari Uotila: Perussuomalaiset vastustavat pankkiveroa!) Jotain kohtuullisuutta tähän korulauseiden viljelemiseen, ja tehkää oikeasti jotain suomalaisen työn puoleen.

Arja  Juvonen  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä keväästä on tulossa yt-neuvottelujen kevät. Kansalaisilla on hätä, ja tähän hätään vastataan ajamalla työpaikkoja pois Suomesta. STX-telakkatapaus on oiva esimerkki. Ensin viedään työpaikat, sitten kerätään kansalaisten rahat tasaverolla. Alvikin on meille kaikille sama.

Todellakin meidän pitäisi löytää olosuhteet, jotka palvelevat työtä ja työpaikkojen syntymistä Suomeen. Mutta mistä ihmeestä suomalaiset löytävät nämä olosuhteet, ulkomailtako? Kuka uskoo enää, että suomalainen löytää työtä Suomesta? Edes suomalaisen telakkateollisuuden kilpailuvaltti, vankka kokemus laivojen rakentamisesta, ei merkinnyt mitään. Tällaisia olosuhteita meille siis tarjotaan.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia ministeri Ihalaiselle hänen puheenvuoroistaan, konkreettisista esityksistään. Näitten suomalaisten teollisten työpaikkojen peräänhän olemme tässä välikysymyksessä kysyneet.

Salikeskustelussa kuulostaa, että jollakin lailla ne teolliset työpaikat ovat hukassa ja meidät on yllätetty housut kintuissa, korvaavia työpaikkoja ei ole ja uusia uhkakuvia tulee lisää, jos esimerkiksi Fortum myy sähkönsiirtolinjat.

Edustaja Sinnemäki, käytitte termiä, että perussuomalaiset vihaavat cleantechiä. Itse varoisin kyllä tällaista keskustelun tasoa. Kyllä cleantech on varmasti ihan hyvä asia, mutta niin kauan me puhumme hypestä kuin niitä työpaikkoja ei ole nähtävissä. Vihapuheella ei mennä eteenpäin.

Energiaratkaisusta haluaisin kysyä ministeri Vapaavuorelta suoraan, kun te olette perustanut työryhmän selvittämään tuulivoiman ongelmia: Miten te aiotte ratkaista säätövoiman tarpeen, lisätarpeen, joka liittyy tuulivoimaan? Kivihiilelläkö?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on sanottava, kun tätäkin keskustelua kuuntelee, että hallituksen toimet työllisyyden, talouskasvun ja yrittäjyyden vauhdittamisessa kilpailevat kyllä maailman ohuimman kirjan tittelistä. Kyllä nyt minunkin mielestäni olisi aika kiireesti satsattava näihin todellisiin tulevaisuusinvestointeihin. Telakka pitää pelastaa ilman muuta, mutta kyllä nyt biotalous, informaatioteknologia, metallien jalostaminen — asiat, jotka täällä ovat jo tulleet esille — olisivat sellaisia, joihin kannattaisi satsata. Kyberturvallisuuden kehittämisessä on miljardien maailmanmarkkinat, joissa Suomi on päässyt hyvään alkuun. Koulutusta järjestetään jo runsaasti esimerkiksi kotikaupungissani Jyväskylässä yliopistoa myöten.

Ruuan ja veden riittävyys, ilmastonmuutoksen torjunta, ympäristöteknologian kehittäminen — ne ovat sellaisia maailmanluokan kysymyksiä, joissa Suomella olisi erittäin paljon mahdollisuuksia, erittäin paljon annettavaa, jos nyt oikein kunnolla tartuttaisiin toimeen.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen aiheenahan on ollut hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikka, ja silloin on kysymys asioista, joita ei yhtäkkiä polkaista maasta. Edustaja Ahvenjärvihän käytti tästä erittäin ansiokkaan puheenvuoron, varmaan ministerin puheenvuoron jälkeen toiseksi parhaan, näin ajattelen, hyvin rakentavan puheenvuoron. Hän muistutti, että rakennusaineet ovat osaava työvoima, tehokkaat tuotantorakenteet, kohtuulliset raaka-aine-, työvoima- ja energiakustannukset, liikenneinfra, pääomien ja rahoituksen saatavuus.

Mitä me voisimme tehdä? Hyvin paljon asioita: ympäristö- ja energiateknologiaa, kaivos-alaa, it-teknologiaa, bioteknologiaa, koulutuksen vientiä jne. Meillä on tavattoman paljon tehtäviä asioita. On tietysti selvää, että valtiovalta voi toimia yrityselämässä, ja sen pitää, mutta se ei voi ohittaa yrityselämän tosiasioita.

Tämän muistaen me tiedämme, että meillä on tehtävänä äärimmäisen paljon hyviä asioita, joita täällä ovat tuoneet esiin ministerit ja myöskin oppositio. Keskitytään nyt niihin, niin me saamme tästä tilanteesta vielä paljon hyvää aikaiseksi.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori otti hyvin esille tässä hieman aikaisemmin metsä- ja paperiteollisuuden rakennemuutoksen. Itse tulen paikkakunnalta, jossa sama yritys on aikaisemmin työllistänyt noin 2 000 henkeä, nykyään 500 henkeä. Yritys on käynyt kovia muutoksia lävitse, mutta yritys toimii. Se toimii ilman valtion tukea, ja se tekee voittoa. Jos valtio olisi tukemassa kaikkea sellaista toimintaa, joka on ajautumassa vaikeuksiin, se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Oulun läänissä poltettaisiin tällä hetkellä valtion tuella tervaa laivateollisuuden tarpeisiin. Jokainen ymmärtää, että tämmöinen menettelytapa ei toimi.

Se, mitä valtiolta tässä tilanteessa odotetaan, on se, että yritystoiminnalle, on se sitten paperiteollisuutta, metsäteollisuutta tai laivanrakennusta, ei tule esteitä, sille luodaan kannusteita, motivaatiota, innostusta, mahdollisuutta tehdä voittoa. Sitä kautta pysytään poissa veronmaksajien kukkarolta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Matka perussuomalaisilla suureksi ryhmäksi ja vastuuta kantavaksi rakentajaksi on vielä kovasti kesken, koska teillä on talousvaliokunnassa edustajanne, jotka ovat saaneet faktatietoa, myös sellaista, jota ei voi käyttää edes keskustelussa, teillä on edustajanne Finnverassa, jossa on jaettu faktatietoa, ja silti tämä keskustelu pyörii väärien lukujen ympärillä, vaikka tiedot on varmasti ryhmällenne välitetty. Tarkentaen: kuten Varsinais-Suomen telakkatyöryhmän varapuheenjohtaja Katja Taimela totesi, oikeista faktoista lähtien keskustelu olisi vähän helpompaa.

Muistan kyllä, että varapuheenjohtajanne oli läsnä varajäsenenä talousvaliokunnan kokouksessa. Ministeri vastasi kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Kommenttinne sen jälkeen toimittajille oli: ei saatu sitä tietoa, mitä haluttiin. Olisi pitänyt kysyä, koska kaikki tieto kansanedustajalle perustuslain mukaan annetaan.

Minusta on erittäin hyvä, että voidaan puuttua myös toimiin, mitä tämän jälkeen tehdään. Wärtsilä otti 50 miljoonan tutkimus- ja kehittämislainan Pohjoismaiden Investointipankilta, jotta se pysyy kärjessä, jotta se pysyy cleantech-kärjessä. (Puhemies koputtaa) Olisivatko perussuomalaiset halunneet, että ei olisi Viking Linen alusta, koska sekin oli cleantech-teollisuuden tuote?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyn johdonmukaisuuden perään. Täällä ministeri Vapaavuori ja hallitus on vastauksessaan sanonut, että Vihtavuoren ruutitehtaan keskeiset raaka-aineet tuodaan ulkoa ja näin ollen ei voida taata niiden saatavuutta kaikissa tilanteissa ja silloin tehdas on tyhjän päällä osittain. Sama logiikkahan pätee erittäin moneen muuhunkin meidän teollisuudenalaamme, ei se ole ainoa. Toisaalta, ministeri Vapaavuori, te olette eilen esittänyt Metsäteollisuus ry:n seminaarissa, että suomalaisille, kotimaisille raaka-aineille pitää lisärasitteita asettaa kiinteistöveron taikka metsätilamaksun — mikä se nimi olikin, ihan sama, sama asia kuitenkin — osalta. Eli nyt se johdonmukaisuus: siis se, että kotimaisen raaka-aineen kilpailukykyä ja saatavuutta tällä tavoin aiotaan heikentää, asettaa kyseenalaiseksi meidän tuontitavaroista tehtävän raaka-aineen valmistamisen tarvittavan saatavuuden varmistamiseksi. Tässä ei ole mielestäni nyt logiikkaa. Siksi on oleellista, että molemmat turvataan, ennen kaikkea kotimainen raaka-aine ja sen saanti kaikissa tilanteissa, eikä häiritä markkinoita, ja toisaalta kyllä nyt vähän pitää luottaa siihen, että me saamme tuontiakin ja sitä high techiä, jota ruutitehdas myöskin edustaa.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Jos aloitetaan viimeisestä eli edustaja Lepän kysymyksestä, mikä logiikka siinä oli, niin siinä kyllä on logiikkaa, mutta kun Leppä siteerasi minua väärin, niin hän ei sieltä löytänyt logiikkaa. Mutta tietenkin sellaista sattuu ja tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin vielä muutamassa puheenvuorossa, edustaja Oinonen otti esille tämän Ranskan. Haluaisin muistuttaa siitä, että viimeisten vuosien aikana suomalaiset telakat ovat suomalaisten ja ranskalaisten telakoitten välisissä kisoissa voittaneet melkein joka kerta, melkein joka kerta. Se perustuu pitkälti siihen, että Suomessa on tehty maailman parhaat risteilijät. Se taas perustuu pitkälti siihen, että Suomessa on paras siihen liittyvä osaaminen, joka on ennen kaikkea siinä alihankkijaverkostossa, siinä alihankkijaverkostossa, joka sen Turun telakan ympärille on rakentunut. Tämä on tavallaan tässä koko harjoituksessa kaikkein surullisinta, että siitä huolimatta, että meillä on paras osaaminen, paras alihankkijaverkosto, niin sekään ei riitä, jos yhtiö itse, tämä ydinyhtiö, telakkayhtiö, sössii omat asiansa, jos sillä on omistaja, joka ei sitoudu siihen kunnolla. Tämä on tässä harjoituksessa kaikkein kurjinta.

Tämä olisi ehkä voinut olla nähtävissä. Edustaja Pekkarinen ei ole täällä enää, mutta tosiasia on se, että tämä yhtiö siirtyi norjalaisilta korealaisille vuonna 2007 ja sen jälkeen on tehty käytännössä katsoen joka vuosi tappiota. Kulloinenkin elinkeinoministeri, siinä Pekkarinen taisi olla neljä vuotta sen jälkeen elinkeinoministerinä, on varmasti ollut tietoinen siitä, miten se tilanne pikkuhiljaa kehittyy. (Ilkka Kanerva: Tosin ei Turun telakan aiheuttamana!) Siinä mielessä varmasti, jos olisi oikeasti koettu, että tämä on nyt niin strateginen paikka, että tämä pitää turvata, niin olisi ollut vuosien varrella suotuisissa oloissa monta, monta, monta vaihtoehtoa tehdä se, koska tilanne ajautui koko ajan heikommaksi ja heikommaksi, ja toisin kuin edelliset, norjalaiset omistajat, jotka kuitenkin sitoutuvat sen verran, että he pääomittivat tarvittaessa, korealaiset eivät tätä tehneet. Kyllä se oli nähtävissä. (Ilkka Kanerva: Sitä tappiota ei aiheuttanut Turun telakka!)

Tähän liittyen edustaja Kivelä kysyi, mikä lakipykälä tekee markkinaehtoisen lainan antamisesta laittoman. Ei mikään. Kysymys olikin siitä, että tässä ei olisi ollut kysymys markkinaehtoisesta lainasta. Se on tässä se kysymys. Jos kysymys olisi siitä, että tämä olisi ollut markkinaehtoista lainaa, niin kyllä sitä Suomesta saa. Viime vuoden aikana suomalaiset yritykset keräsivät markkinoilta suoraan yli 9 miljardia euroa rahoitusta. Siis se olisi ollut saatavissa, jos tähän yritykseen ja sen kannattavuuteen olisi uskottu. Sen takia, kun se ei ollut markkinaehtoinen, siihen tulevat nämä juridiset kysymykset, jotka ovat erittäin hankalia.

Muuten haluan kiittää edustaja Kivelää varmasti päivän parhaasta perussuomalaisten puheenvuorosta ja siitä osiosta, joka koski innovaatioitten merkitystä suomalaisen uuden hyvinvoinnin luojana: se on tismalleen näin. Onko 85 prosenttia oikea tai väärä luku, se on eri asia, mutta kyllä se siitä lähtee liikkeelle, että me uudistumme ja uusiudumme ja sitä kautta tässä kovassa, kovassa globaalissa kilpailussa luodaan uusia työpaikkoja.

Edustaja Uotila sanoi, että Turun telakan tilanne on kriittinen. Surukseni minun pitää sanoa, että edustaja Uotila on tässä asiassa oikeassa. Se on erittäin hankala, ja on totta, että lähiviikkoina tähän tilanteeseen pitäisi löytyä kestävä ratkaisu. En voi luvata, että sellaista ratkaisua löytyy, mutta voin luvata, että valtiovalta tekee koko ajan parhaansa, jotta se löytyisi. Aika sitten näyttää, kuinka pitkälle pääsemme.

Haluaisin tässä lopuksi todeta, että on tässä valopilkkujakin. Edustaja Rundgren pohjoisen poikana otti esille nämä arktiset kysymykset. Tosiasia on, että kaikki, mikä liittyy arktiseen, tulee lähivuosina olennaisesti kasvattamaan merkitystään. Se osin liittyy ihan Koillisväylän avaamiseen, puhumattakaan sitten siitä, että kansainvälinen öljynporaustoiminta on siirtymässä enemmän ja enemmän arktisille alueille. Tämä tuo huikean liiketoimintapotentiaalin. Jo tällä hetkellä arktinen ja offshore-bisnes on kymmenen kertaa suurempaa globaalisti kuin risteilijäalustuotanto, että ei sitä pidä vähätellä. Julkisessa keskustelussa joku on todennut, että tarvitaan sata jäänmurtajaa, että saadaan yksi risteilijä, niin ei se nyt ihan niin ole. Kyllä ne jäänmurtajatkin voivat liikkua siellä 100 miljoonan kieppeillä yksikköhintaan, ja tämä spar offshore -kalusto, jota Porin telakalla tällä hetkellä tehdään, on arvoltaan 200—400 miljoonaa. Tähän liittyen meillä on nyt jo, ehkä norjalaisten ohella, maailman parasta osaamista. Samaan aikaan kun meidän pitää keskittyä pelastamaan tätä risteilyalustuotantoa, jos se suinkin on mahdollista, siitä riippumatta pitäisi oikeasti panostaa tähän arktiseen puoleen niin paljon kuin suinkin vain pystymme, koska siellä on tulevaisuutta. Joka tapauksessa siellä on pikkaisen terveempi kilpailutilanne.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä viimeiseksi kaksi lyhyttä kommenttia.

Kaikkein olennaisinta on uusia yksityisen sektorin työpaikkoja Suomeen. Jotta saataisiin työpaikkoja, tarvitaan kasvua ja investointeja, ja jotta saataisiin niitä, tarvitaan kilpailukykyä. Kilpailukyvystä kaikki lähtee liikkeelle. Siihen on lyhyen aikavälin kilpailukykyä, joka on kustannuskilpailukykyä, joka liittyy työvoimakustannuksiin, rahoitukseen, energiaan, logistiikkaan etc., ja sitten on pitkän aikavälin rakenteellista kilpailukykyä, joka liittyy juuri siihen, mistä edustaja Kivelä puhui, että meillä pitää olla ympäristö, joka tuottaa uusia innovaatioita.

Arvoisa puhemies! Aivan viimeiset sanat. Haluan sanoa, että edustajat Sinnemäki ja Karimäki ovat oikeassa, kun puhuvat cleantechistä. Se on varmaankin se sektori, missä meillä on eniten tulevaisuuden potentiaalia kaikista aloista. On muutamia aloja, jotka varmuudella kasvavat ja varmuudella tulevat tuottamaan Suomelle tulevaisuudessa uutta kasvua, kilpailukykyä, työpaikkoja. Biotalous on yksi niistä, mutta cleantech on varmaan vielä isompi kysymys, koska se on globaalillakin tasolla todennäköisesti kaikkein eniten kasvava elinkeinotoiminnan alue. Se on vielä kaiken lisäksi korkean teknologian, korkean lisäarvon aluetta, semmoista, joka sopii meille suomalaisille kuin nenä päähän. Jo tänä päivänä me näemme sen, että se liikevaihto Suomessa kasvaa noin 10 prosenttia vuodessa olosuhteissa, joissa muutoin talous matelee aika lailla paikallaan.

Me olemme menettäneet globaalissa kilpailussa paljon työpaikkoja, varmaan menetämme lähivuosina vielä lisää. Ainoa mahdollisuus on saada ja luoda uusia työpaikkoja niitten tilalle, ja tässä suhteessa biotalous, cleantech, kaivospuoli, eräät muut ovat potentiaalisimpia aloja.

Jyrki  Yrttiaho  /vr:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori näyttää ottavan vapaavuoron. Elinkeinoministeri Vapaavuori, olette lukuisia kertoja viimeisen kahden kuukauden aikana toistaneet kantananne, että valtio ei lähde omistamaan tai pääomittamaan vaikeuksissa olevia telakoita tai ylipäätään vaikeuksissa olevia yrityksiä ja toimialoja. Totesitte muun muassa MTV:lle tammikuussa, että tämä linja on pitänyt parikymmentä vuotta ja sinä aikana on ollut paljon murrosta ja isoja tapahtumia suomalaisessa taloudessa. Siinä kiteytitte kokoomuksen linjan. Totesitte tuoreeltaan huonoista uutisista joulukuussa, että Royal Caribbean -varustamon telakkatilauksen menettäminen STX:n Turun telakalta Ranskaan on erittäin valitettava mutta alan tulevaisuus ei kuitenkaan voi olla kiinni yhdestä vaikkakin erittäin suuresta aluksesta.

Olette myös toistanut tiedotustilaisuuksissa, että hallitus on ollut yksimielinen telakan tilausten rahoittamista koskevissa päätöksissä jo syys—lokakuusta lähtien. Hallituksen kanta oli jo tuolloin kielteinen. Helsingin Sanomissa totesitte, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti jo syys—lokakuussa eli alkusyksystä, että Turun telakkayhtiön STX Finlandin tukipyynnöt hylätään. Kun Suomen hallitus hylkäsi tukipyynnöt, laivantilaaja RCCL aikoi pyytää tarjouksia muiltakin telakoilta. Jo siinä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että riski tilausten lipumisesta Suomen rajojen ulkopuolelle muodostuu todelliseksi. Näin, ministeri Vapaavuori, totesitte Helsingin Sanomille. Nimenomaan hallituksen päätöksestä seurasi, että suurtilaus menetettiin. Näinhän asiallisesti ministeri on tässä lausunnossaan todennut. Nyt sitten täällä hän kyllä keksii uusia selityksiä. Niissä neljässä tilaisuudessa, joihin olen osallistunut, ministeri on aina puhunut, oikeastaan puolustautunut ja keksinyt uusia selityksiä.

Puhemies! Pääministeri Katainen, elinkeino-ministeri Vapaavuori ja hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta tekivät siis yksimielisen, harkitun poliittisen päätöksen ja kieltäytyivät etsimästä tapoja tukea STX:n rahoitusasemaa ja tasetta muun muassa valtion osaomistuksen avulla. (Ilkka Kanerva: Hyvä mies, eihän se niin ollut!) Kysymys on ollut selkeästä poliittisesta tahdosta ajaa telakoiden tilanne siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Kaikki muu on jäl-kien peittelyä ja selittelyä. Siitä, ministeri Va-paavuori, ette pääse yli ettekä ympäri. Teidän johdollanne Suomen laivarakennusteollisuus ja kymmenettuhannet työpaikat työnnettiin tuhon tielle.

Ministeri on toistanut täällä kokoomuksen markkinaliberalistista kantaa valtion omistuksen ja valtion omistajaohjauksen turmiollisuudesta. En pahimmissa painajaisunissanikaan olisi voinut kuvitella, että hallituksen vasemmistopuolueet, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto olivat tukemassa tehtyjä vääriä päätöksiä. SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen totesi tylysti tammikuun alussa, että valtion ei pidä lähteä pelastamaan vaikeuksissa olevaa telakkayhtiötä STX Finlandia ryhtymällä sen omistajaksi. Onko tämä kanta edelleen sosialidemokraattisen puolueen kanta? En ole nyt tutustunut tähän uuteen teollisuuspoliittiseen ohjelmaan mutta toivon hartaasti, että valtionomistus vielä kuuluu sosialidemokraattisen puolueen teollisuuspoliittiseen arsenaaliin.

Työministeri Ihalaisen lausunnot myös täällä salissa muistamme marraskuun lopulta. Hän käytti täällä erittäin euforisen puheenvuoron ja vaati, että keskustelu STX:n tilanteesta ja tästä suurtilauksesta täytyy pikaisesti täällä lopettaa liikesalaisuuksien ja neuvottelujen herkän tilanteen takia. Sen jälkeen tultiin jouluun ja tilauksen menettäminen oli tosiasia. Näin tiukan yksituumainen oli päätöksissään nykyinen hallitus.

Suomen laivanrakennusteollisuuden tulevaisuus kiinnittyy nykyisen finanssikriisin oloissa yhä tiukemmin valtion teollisuus- ja omistajapolitiikan linjaan. Jo vuodesta 2008 valtiot ovat omistuksillaan turvanneet elintärkeiden alojen osaamisen ja työpaikkojen säilyttämistä. Telakkateollisuudessa lähes kaikki tärkeät Euroopan laivanrakennusmaat Suomea ja Saksaa lukuun ottamatta ovat omistuksillaan mukana.

Huhtikuussa 2009 tein kirjallisen kysymyksen telakkateollisuuden tulevaisuudesta ja työllisyydestä. Myös tuolloin kotimaiset telakat olivat veitsenterällä. Lomautukset käynnistyivät ja tilauskannan pää näkyi vuoden 2010 lopulla. Myös tuolloin oli vaikeuksia rakennusaikaisen rahoituksen ja myös tilaajavarustamo RCCL:n maksukyvyssä luottoluokittaja Moodysin alennettua varustamon luottoluokitusta roskalainaluokkaan sillä seurauksella, että varustamon lainaraha kallistui merkittävästi ja luottojen saaminen kävi vaikeaksi. Tuolloin Suomen valtio kasvatti riskejään rakenteilla olleista risteilijöistä. Huhtikuussa 2009 eduskunta lisäsi Finnveran vientitakuuvaltuuksia 2,5 miljardilla eurolla.

Kysymyksessä nostin esille samat tarpeet, jotka nyt ovat päätöksiä tekevillä edessään. Viittasin finanssikriisin kiristämiin rahoitusmarkkinoihin niin tilaajien kuin toimittajienkin osalta ja kysyin muun muassa, onko hallituksella valmiudet hankkia valtionomistusta STX Finland Oy:stä ja turvata laivanrakennuksen jatkuminen ja elin-tärkeän verkoston kehittyminen Suomessa. (Ilkka Kanerva: Nyt loppukiri!) Elinkeinoministeri Pekkarinen, joka oli tuolloin ajanut hallituksessa läpi sinänsä siinä tilanteessa ainoat oikeat rahoitusratkaisut, vastasi valtionomistukseen kielteisesti tuossa vaiheessa.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen on syytä luopua uusliberalistisesta uskonkappaleesta. Maalliset realiteetit, kymmenientuhan-sien työ ja toimeentulo, vuosikymmenten saatossa kehittyneen laivanrakennusosaamisen turvaaminen on syytä asettaa keinottelutalouden apostolien uskonoppien edelle myös kokoomuspuolueessa. Hallituksen on pikaisesti turvattava TUI-alusten rahoitus ja rakentaminen Turun telakalla. Selittely saa riittää. Hallituksella on vastuu. Sen on etsittävä ja esitettävä vaihtoehtoja.

Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta pääministeri Jyrki Kataisen hallitukselle.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun Oasis 3 -loistoristeilijäkauppa meni vuodenvaihteessa Ranskaan Suomen sijaan, olin tuhansien muiden suomalaisten tavoin todella ihmeissäni. Miksi Suomen hallitus ei tukenut tarpeeksi Turun telakkayhtiötä, etenkin, kun vaakalaudalla olivat tuhannet työpaikat? Talousvaliokunnan jäsenenä olen voinut perehtyä tilanteeseen perinpohjaisesti. Näin ollen voin todeta, että perussuomalaisten välikysymyksessään esittämät väitteet hallituksen haluttomuudesta, osaamattomuudesta ja kyvyttömyydestä tässä asiassa ovat täysin väärät. Suomi ei voinut eikä sen kannattanut lähteä tukemaan telakkaa siinä tilanteessa, ja syitä on useita.

Vaaditut 50 miljoonaa euroa pääomalainana olisivat olleet vasta alkusoittoa sille rahamäärälle, jota jatkossa olisi tarvittu. Valtio olisi tällä tavalla vain joutunut avaamaan rahahanansa kuukausiksi, ehkä vuosiksi eteenpäin jo ennestään kannattamattoman, ulkomaalaisessa omistuksessa olevan yrityksen tukemiselle.

Toiseksi, yrityksen pääomittaminen on ennen kaikkea omistajien asia. Tällä yhtiöllä on 20 vuoden aikana ollut neljä eri omistajaa, joista etenkään viimeisin ei sitoutunut kehittämään toimintaa eikä pääomittamaan Suomen telakkaansa. Ainoastaan 2000-luvun alkupuolella telakalla oli lyhyen aikaa omistaja, jonka aikana liiketoiminta oli jonkin aikaa voitollista, mutta pääsääntöisesti siis kyse on ollut hyvin tappiollisesta toiminnasta.

Kolmanneksi, virkamiehiltä ja poliitikoilta voi kyllä pyytää luovuutta ja innovatiivisia ratkaisuja, mutta ei heitä voi vaatia tekemään mitään sellaista, mikä tiedetään jo lähtökohtatilanteessa laittomaksi tai moraalittomaksi.

Arvoisa puhemies! Telakkateollisuus on toimiala, jolle on muodostunut pysyvä, vähintään 50 prosentin ylikapasiteetti, ja siinä tilanteessa kilpaileminen on johtanut siihen, että tilauksista eivät enää kilpaile vain firmat vaan myös valtiot. Suurristeilijätilauksessa kyse oli STX:n eteläkorealaisen omistajan mielestäni älykkäästä tavasta kilpailuttaa kahta Euroopan tytäryhtiötään laittamalla valtiot kilpasille keskenään. Se on samalla osa pudotuspeliä Italian, Ranskan, Saksan ja Suomen välillä. On selvää, että ennemmin tai myöhemmin joku telakoista joutuu väistymään, elleivät sitten valtiot tule hätiin ja päätä säilyttää toimintaa poliittisten paineiden alla.

Arvoisa puhemies! Tässä onkin nyt ainakin kaksi pohdittavaa asiaa: hankkeen taloudellinen järkevyys, niin kuin yritysjohtaja sitä ajattelisi, sekä hankkeen poliittinen järkevyys työpaikkojen ja oman maan teollisuuden suojaamisen näkökulmasta. Suurristeilijäbisnestä ei ehkä koskaan saada kannattavaksi nykyisillä toimintatavoilla, mutta poliitikkojen pitää pohtia asiaa laajemmin kuin yritysjohtaja asiaa pohtisi. Mikä on menetettyjen työpaikkojen ja verotulojen hinta, jos alaa ei tueta? En tiedä, onko tätä laskettu. Vai olisiko niin, että myös valtion täytyy sopeutua siihen, että uusiutuminen joskus edellyttää, että päästetään vanhasta irti? Itse olen taipuvainen ajattelemaan juuri näin.

Olisiko nykyisen telakkaosaamisen päälle mahdollista rakentaa jotakin, jossa valtio olisi mukana ainakin tukijana, jos ei omistajana? Arktinen offshore ja puolustuksellinen meriteollisuus ovat eräitä vaihtoehtoja, mutta eivät volyymiltaan riittäviä. Tarvitaan 6 autolauttaa, 60—90 jäänmurtajaa tai 400 öljyntorjunta-alusta, jotta sillä voidaan kompensoida yhden suurristeilijän hotelliverkostolle tuoma bisnes. Myös kelluvien kasinoiden kasvava potentiaali erityisesti Aasiassa on Suomelle mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Suomessa on ainutlaatuinen meriteollisuuden verkosto, ja se on rakentanut yhteistyössä maailman upeimmat matkustajalaivat. 12 suurimmasta risteilijästä maailmassa 10 on rakennettu Suomessa. Meriteollisuus tuo Suomelle vuositasolla 5 miljardin euron vientitulot, ja niitä meillä ei ole varaa menettää. Esimerkiksi suurristeilijäbisneksessä 20 prosenttia risteilyalusten rakentamisen volyymista tulee telakalta ja 80 verkostosta. Keskeistä on näin ollen pohtia, miten nämä verkostoyritykset voivat jatkaa toimintaansa, jos rakentava telakka on muualla kuin Suomessa. On selvää, että kun laskentatavasta riippuen kyseessä ovat 10 000—20 000 henkilön työpaikat, on tärkeä asia Suomelle pohtia, miten tätä vuosikausien aikana saavutettua osaamista voidaan säilyttää Suomessa.

Arvoisa puhemies! Sen vuoksi on perusteltua, että hallitus ennen kaikkea tällä hetkellä tekee kaikkensa, että TUI-alusten rakentamisen rahoitus voidaan varmistaa, mutta myös että se tekee toimenpiteitä meri- ja telakkateollisuuden pitkän aikavälin turvaamiseksi. Mitään vaihtoehtoja ei pidä tässä vaiheessa sulkea pois, kuten talousvaliokunta lausunnossaan totesi.

Silti kannattamattoman yrityksen omistajaksi ei valtion pidä lähteä, mutta jos löytyy vahva teollinen toimija, joka voisi lähteä veturiksi omistamaan telakkaa — olettaen tietenkin, että telakka edes on myynnissä — on valtion oltava mukana tavalla taikka toisella neuvottelupöydässä, jotta tämä monipuolinen osaaminen voidaan pitää Suomessa. Yksittäiset yritykset, jotka ovat verkostosta halunneet ilmoittaa tukensa lähteä mukaan tähän toimintaan, ovat aivan liian pieni toimija kokonaisuudessa. Sen takia on tärkeää, että valtio on mukana, jotta tämä asia saadaan kunnialla maaliin.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä jopa saavutan tämän tavoitteen, koska minulla on ollut aikaa valmentautua 5 minuuttia 45 sekuntia, huomasin.

Arvoisa puhemies! Toistan vielä, että on ollut positiivista, että sellainen yhteinen näkemys siitä täällä on muodostunut, että kyllä tarvitaan tällaista yhteistä sinivalkoista rintamaa, jotta me voimme turvata meidän telakkateollisuutemme tulevaisuuden. Se on erittäin tärkeä asia. Kuten sanottu, tämä ei ole SDP:lle ideologinen kysymys. Tämä on kysymys ihmisten työpaikoista, ja siksi pidämme hyvin järkevänä ja välttämättömänä niitä toimia, joiden puolesta sitten teemme työtä, että tämä telakkateollisuus saadaan turvattua.

Kaiken kaikkiaanhan tämä välikysymyksen aihe, työllisyys, on hyvin tärkeä. Me tarvitsemme toden totta näinä aikoina ihmisille töitä. On surullista, että jatkuvasti tulee irtisanomisilmoituksia. Palkkana pitkäaikaisesta uurastuksesta ihmiset saavat irtisanomislapun käteensä ja samaan aikaan johdolle tulee bonuksia, niin eihän tämä kovin hienoa aikaa tässä suhteessa ole, ja siksi nyt viisas talouspolitiikka on tarpeen, sellainen talouspolitiikka, joka luo lisää työpaikkoja, lisää ihmisille töitä, talouspolitiikka, jolla luodaan kaiken kaikkiaan kasvua. Me emme voi säästää ja leikata itseämme kuoliaaksi. Se on aivan selvä, ja meidän on pystyttävä investoimaan nimenomaan työhön ja työpaikkoihin ja tehtävä se sillä tavalla kuin SDP on tähän mennessä edellyttänyt ja onnistunut tekemään: eli että työ ja oikeudenmukaisuus ovat ne ohjenuorat, mitkä myös talouspolitiikkaa ohjaavat.

Kaiken kaikkiaan nythän on tehty paljon. Kuten täällä todettiin ministeri Urpilaisen suulla, on merkittävää, että noin 800 miljoonaa on jo pistetty panostuksia teollisuuden ja työpaikkojen hyväksi. Muun muassa energiaveroa teollisuudelta on laskettu, yhteisöveroa on laskettu, tehty näitä kasvuyrittäjyyden verokannustimia, investoin-tien kannustamisia kaksinkertaisilla poistoilla jnp. Kyllä tässä on tosiaan hihat kääritty ja töitä tehty, ja töitä täytyy muuten tehdä jatkossakin. Sehän on motto, että enemmän tekoja ja vähemmän sitten niitä loruja.

Kun puhumme työstä, pistin merkille sen, että Antti Lindtman esitti täällä meidän ryhmäpuheessamme erittäin hyvän konkreettisen esityksen eli sen, että myös hallitus tekisi teollisuusohjelman. Jos ministeri jossain täällä kuulee, mitä puhun, niin olisin mielelläni kuullut myös hänen näkemyksensä siitä, että tällainen erillinen teollisuusohjelma laadittaisiin. Meillähän SDP:ssä on tehty teollisuuspoliittinen ohjelma myös puolueen sisällä, niin kuin täällä on useaan kertaan mainittu, ja siinä on monia, monia toimenpiteitä, joista kyllä sitten löytyisi aineksia myös tähän hallituksen teollisuusohjelmaan kaiken kaikkiaan.

Investoinnit ovat tärkeitä, ja esimerkiksi tässä suhteessa yhdistäisin erään tärkeän asian, ihmisten tarpeet ja työllisyyden, ja silloin tulemme esimerkiksi asuntopolitiikkaan. On järkevää näinä aikoina tehdä sellaisia ratkaisuja, että ihmisille saadaan halvempia koteja ja samaan aikaan edistetään työllisyyttä. Tällaisia keinoja löytyy. Nyt niitä on alettava tehdä vieläkin voimakkaammin, ja tähän uskon kyllä hallituksellakin olevan kaiken kaikkiaan valmiutta.

Puhemies! Sen verran haluan kyllä vielä sanoa tähän välikysymyksen esittäjille eli perussuomalaisille: Kuten tuossa todettiin, niin olen ollut kuulevinani joskus myös perussuomalaisten, muun muassa Timo Soinin ja kumppaneiden, sanovan, että talouspolitiikkaa pitää tehdä ajassa ja suhdannetilanne huomioiden. Siksi minä en voi ymmärtää tässä suhdannetilanteessa, kun muutenkin meidän yrityksillämme on vaikeaa, teollisuudella on vaikeaa, vientiteollisuudella on vaikeaa, näitä esityksiänne. Eihän tähän suhdannetilanteeseen nyt käy tämä uusi rikkidirektiivin kokoinen talousmätky teollisuudelle ja yrittäjille, eli tämä Kela-maksun palauttaminen. Se on erittäin huonoa työllisyyspolitiikkaa. Se on miljardin taakka teollisuudelle. Minä en ymmärrä, miten perussuomalaiset tähän ovat valmiita, samoin esimerkiksi näitten yritystukien leikkaamiseen tässä suhteessa, jotka viittaavat muun muassa teollisuuspolitiikkaan.

Puhemies! Tähän lopuksi: Puhuin työstä ja oikeudenmukaisuudesta. En minä ihan varma tästä perussuomalaisten oikeudenmukaisuuslinjastakaan ole. Teidän parissanne aika keskeiset henkilöt ovat muun muassa tässä Terhon työryhmän loppuraportissa, mikä minulla on täällä, esittäneet muun muassa arvonlisäveron nostoa, lukukausimaksuja kouluihin, työttömyysturvaan leikkauksia. Ei kyllä tällaisellakaan politiikalla pitkälle pötkitä. Se ei ole työtä luovaa eikä oikeudenmukaista. Mutta, puhemies, tässä: työn puolesta, kaikki yhdessä!

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Todettakoon nyt tässä, että perussuomalaiset eivät olisi missään tapauksessa olleet valmiita menemään arvonlisäveron korotuksiin sen takia, (Pia Viitanen: Paperissa lukee!) että ne ovat kaikkein ankarimpia pienituloisille kansalaisille. Meidän vaihtoehtobudjettimme oli kokonaisuus, jossa tulot ja menot stemmasivat, ja meillä oli paljon oikeudenmukaisempi ja pienituloisia kansalaisia paremmin huomioiva vaihtoehto kuin sosialidemokraateilla, jotka lähtivät arvonlisäveron korotuksiin ja energiaveron korotuksiin, jotka kohdentuvat ankarammin kaikkiin pienituloisiin kansalaisiin. (Pia Viitanen: Edellinen hallitus nosti energiaveroja!)

Suomen metsäteollisuudesta on menetetty viimeisten neljän vuoden aikana pysyvästi 30 000 työpaikkaa ja metalliteollisuudesta 35 000 työpaikkaa. Elinkeinoministeri Vapaavuori tuntee hyvin nämä luvut, joten on käsittämätöntä, kuinka hän on voinut olla hallituksessa tekemässä tuoretta päätöstä, jonka vaikutuksesta Suomen työttömyysluvut entisestään kasvavat merkittävästi. Arvioiden mukaan STX Finlandin jättiti-lauksen menetys tarkoittaa Turun telakalla noin 12 000 henkilötyövuoden menetystä. Erityisesti ikääntyvistä työpaikkansa menettäneistä harva työllistyy uudestaan, joten heidän kohdallaan Suomen hallituksen nuiva STX-tukipäätös merkitsee pitkäaikaistyöttömyyttä, ja monille vanhemmille työntekijöille tämä merkitsee sitä, että työttömyyden jälkeen siirrytään eläkeputkeen ja ennenaikaiselle eläkkeelle.

Kielteinen tukipäätös oli suuri tappio suomalaiselle työlle, telakkateollisuudelle ja sen sadoille alihankkijoille. Työpaikkojen menettämisen ohella riskinä on, että meiltä häviää samalla paljon alan osaamista. Yli 50 vuotta telakka-alalla toiminut vuorineuvos, kokoomuksen entinen kansanedustaja Martin Saarikangas onkin erittäin osuvasti todennut julkisuudessa, kuinka elinkeinoministeri Vapaavuori saattaa jäädä historiaan miehenä, joka tappoi suomalaisen telakkateollisuuden.

Arvoisa puhemies! Suomen moderni laivateollisuus sai alkunsa sodan jälkeen, kun maksoimme Neuvostoliitolle sen määräämiä sotakorvauksia. Aika näyttää myös sen, jääkö Kataisen hallitus historiaan hallituksena, jonka aikana Suomen laivateollisuudelle annettiin julkisen vallan toimesta viimeinen kuolinisku. Aika näyttää myös sen, jääkö Kataisen hallitus historiaan hallituksena, jonka aikana Suomi velkaantui enemmän kuin koskaan aikaisemmin, jolloin alkoi pysyvä alamäki.

Arvoisa puhemies! Järkyttävää on, kuinka tämän kaiken annetaan tapahtua, vaikka se olisi ollut estettävissä 50 miljoonan euron rahoituksella, lainarahoituksella. Tämän kaiken annetaan tapahtua samanaikaisesti, kun hallitus ja sen ministerit tuoreeltaan vetoavat solidaarisuuteen, jonka mukaan rikkaiden suomalaisten on maksettava köyhien EU-maiden tukirahoja. Miltä tuntuu suomalaisesta työttömästä duunarista, kun hän maksaa työttömyyskorvauksistaan veroja myös Suomen ylisuuriin EU-nettojäsenmaksuihin ja muihin maksuihin ja lisäksi hän joutuu osallistumaan euromaiden yhteisiä pelisääntöjä rikko-vien maiden eurotukipaketteihin? Riskit euromaiden tukipaketeista ovat nousseet noin 90 miljardiin euroon. Tilanne on kestämätön, jos nämä riskit lankeavat täysimääräisinä suomalaisten veronmaksajien niskoille.

Arvoisa puhemies! Kokoomuslainen elinkeinoministeri Vapaavuori on verrannut Suomen nykytilaa 1990-luvun lamaan ja jopa sodanjälkeiseen aikaan. Näistä viimeksi mainittua ver-tausta pidän kylläkin ylimitoitettuna. Sodan jälkeen maa piti jälleenrakentaa. Piti rakentaa ja korjata sodassa tuhoutunutta omaisuutta sekä maksaa raskaat sotavelat, huolehtia sodassa vammautuneista sotilaista, sotaleskistä ja sotaorvoista. Lisäksi sodassa menetetyiltä alueilta muuttaville kansalaille oli järjestettävä elämisen edellytyksiä, asuntoja ja maata viljelyskäyttöön. Voimakkaita ja pelottavia kielikuvia puheissaan viljelevä elinkeinoministeri vaikuttaisi lausumiensa perusteella olevan kuitenkin varsin kriisitietoinen. Valitettavasti tämä kriisitietoisuus ei ole johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla Suomen talouden vakavia ongelmia ratkaistaisiin. 50 miljoonan euron lainan myöntäminen STX Finlandille olisi pelastanut tilanteen. On käsittämätöntä jääräpäisyyttä, kuinka hallitus, joka maksaa erilaisia elinkeinopoliittisia tukiaisia vuositasolla yli miljardin euron verran, ei taipunut maksamaan STX:lle sen tarvitsemaa rakentamisen aikaista lainaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan lopuksi edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Pekkarisen täällä aiemmin tekemää esitystä epäluottamuslausumaksi.

Niin, arvoisa puhemies, täällä on käyty nyt keskustelua menneestä meriteollisuuspolitiikasta, jonkin verran tulevastakin, on pohdittu, miksi kävi niin kuin kävi. On ollut varsin valitettavaa huomata, että keskustelu ei ole ollut erityisen ratkaisukeskeistä. Tämän jälkeenkään me emme tiedä, miten hallitus aikoo toimia suhteessa Turun telakkaan ja TUI-laivojen tilauksen toteuttamiseen, ja emme varsinkaan tiedä, mitä perussuomalaiset todella olisivat tehneet, mikäli he olisivat olleet tästä asiasta päättämässä, ja mitä siitä olisi seurannut. Rohkenen sanoa, että keskusta oli ainut, jolla oli ratkaisukeskeinen lähestymistapa. Me esitimme, miten valtio voisi tässä olla mukana. Katsoimme myös laajamittaisemmin suomalaisen teollisuuden, viennin ja työpaikkojen tulevaisuutta. Nostimme jälleen kerran esiin esityksemme kasvurahastosta, joka uudella tavalla voisi tukea syntyvää yrittäjyyttä ja tulevia kasvunaloja. Olemme pitäneet esillä valtion roolia Oy Infra Ab:n kautta. Korostimme sitä, että Suomen ei tulisi päätyä löytämään hyötyä vain kaivosteollisuudesta vaan myös kaivannaisten jatkojalostuksesta, puhumattakaan siitä, mitä mahdollisuuksia näemme biotaloudessa. Edustaja Sinnemäen tavoin en usko, että kysymys on mistään turhanaikaisesta hypestä vaan aivan todellisesta kasvunalamahdollisuudesta, jossa Suomi voisi olla edelläkävijä. Tähän politiikan haaraan jos johonkin kaivataan nyt suurta ratkaisukeskeisyyttä. Ja kaivataan myös talkoohenkeä. Me tarvitsemme tämän ainutlaatuisen laivarakennusosaamisen pelastamisen. Sitä tarvitsee kotikaupunkini Turku, kotimaakuntani Varsinais-Suomi ja koko Suomi. Nämä talkoot eivät onnistu keskustan mielestä ilman valtion ja Finnveran aktiivista roolia eivätkä tietenkään myös ilman sitä, että STX, korealaisomistaja, ymmärtäisi, miten merkittävää osaamista Turun telakalla on. Sopii nimittäin epäillä, etteivät ranskalaiset tule rakentamaan laivaa samaan tahtiin ja samalla laadulla kuin suomalaiset olisivat sen Oasis kolmosen kohdalla tehneet.

Turun telakka, STX Finland ja sen laaja alihankkijaverkosto, jota ei todellakaan tässä sovi unohtaa, ovat tärkeä osa varsinaissuomalaista elinvoimaa. Aivan samoin kuin Salossa Nokian mustien uutisten jälkeen telakan irtisanomiset ja massoittainen työttömyys heijastuisivat laajasti koko lähiseutukunnan arkeen. Tämä vaikuttaisi yli 20 000 henkilön työsuhteisiin ja 900 alihankkijayrityksen toimintojen heikentymiseen. Totta ihmeessä se tarkoittaisi julkiselle vallalle, niin valtiolle kuin kaupungille ja kunnalle, vähemmän verotuloja ja sitä kautta lisää kustannuksia. Me puhumme tässä, emme vain Suomen poliittisesta suunnasta viennin, teollisuuden ja työllisyyden suhteen, me puhumme varsinaissuomalaisista työpaikoista, ihmisten elämästä ja hyvin monen perheen arjesta, johon nämä päätökset tulevat vaikuttamaan.

Kuten Varsinais-Suomen liiton alainen telakkatyöryhmä kannanotossaan viisaasti totesi, meriteollisuuden ei pitäisi jakaa suomalaisia vaan yhdistää meitä. Vaikka Turku kaupunkina on kansallinen meripääkaupunki, meri yhdistää meidät kaikki suomalaiset Eurooppaan ja maailmaan. Siksi varsinaissuomalaiset toimijat haluavat kannustaa hallitusta antamaan aidon tuen meriteollisuuden kehittämiselle. Itämeri ja meriteollisuus on Suomelle strateginen kysymys. Tähän hallituskin ohjelmassaan on viitannut. Siksi hallituksen päätöstä onkin ollut Varsinais-Suomessa niin vaikea ymmärtää. Ministeri Vapaavuoren päätös ja hallituksen yksimielinen päätös, että tukea STX:lle tai 50:tä miljoonaa lainaa ei löydetty ja haluttu antaa, on perusteltua, mutta siitä on kulunut nyt kaksi kuukautta. Kello käy ja ratkaisua todella odotetaan. Ja sekin on sanottava ääneen, että laivanrakennuksen jatkuminen Turussa on pitkälti kokoomuslaisten poliitikkojen käsissä niin kaupungin, maakunnan kuin valtioneuvostonkin tasolla. Likaa tästä ei vain ole tuntunut heihin tarttuvan.

On ihan selvää, ettei yksikään poliitikko tässä maassa olisi kyennyt muuttamaan korealaisen telakan taloustilannetta tai kääntämään mustaa valkoiseksi. Mutta sitä sopii kysyä, tehtiinkö todella kaikkensa. Ja on varmasti totta, että loistoristeilijäaluksen kohtalo olisi ollut ihan toisenlainen, jos telakkayhtiö olisi ollut kansallisessa omistuksessa ja siten sitoutunut myös suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Näin se homma toimi ennen vanhaan. Mutta nyt tarvitaan nopeita ratkaisuja sen eteen, että TUI-laivojen tilaukset toteutuisivat ja rakennuksenaikainen rahoitus järjestyisi. Telakka ei selviä yksinään. Valtion, kun-tien on astuttava pelikentille. Alihankkijayritykset tähän ovat jo osaltaan lupautuneet.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiopäivien avajaisissa tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui Saksan energiavallanku-mouksesta. Se on sellainen vallankumous, jossa suomalaisen teollisuuden kannattaisi olla mukana. Saksaan on uusiutuvan energian ympärille syntynyt 400 000 työpaikkaa, ja vaikka Suomi on paljon pienempi maa, jos me toimisimme yhtä määrätietoisesti, niin tuo luku olisi meilläkin paljon nykyistä suurempi.

Ministeri Vapaavuori totesi täällä, että cleantech on yksi niistä aloista, jotka kasvavat vuosi vuodelta maailmanmarkkinoilla. Se on yksi niistä aloista, jossa suomalaisella teollisuudella on kaikkein eniten potentiaalia. Kysymys teollisuuspolitiikasta ja suomalaisista teollisista työpaikoista on erittäin tärkeä.

Siksi minua jonkin verran ihmetyttää se, että perussuomalaiset niin johdonmukaisesti joka kohdassa ovat vastustamassa niitä uudistuksia, joita tehdään ympäristösääntelystä ja joiden uudistusten ympärille useimmiten nykymaailmassa myös teolliset työpaikat kiinnittyvät. Siksi ihmettelin debatissa sitä, minkä tähden perussuomalaiset ovat valmiita kaatamaan kustannuksia suomalaiselle teollisuudelle siinä kohtaa, kun kysymys on uusien suomalaisten työntekijöiden palkkauksesta tai vanhoihin työntekijöihin kohdistuvista kustannuksista, mutta ei olla valmiita ottamaan vastaan ja viemään läpi niitä uudistuksia, jotka parantavat ympäristönsuojelua mutta voivat myös olla tuottamassa Suomeen teollisia työpaikkoja.

Rikkidirektiivi esimerkiksi, jota perussuomalaiset vastustavat, tarkoittaa kustannuksia suomalaiselle teollisuudelle, mutta se tarkoittaa automaattisesti myös Wärtsilälle lisää työtä ja uusia tilauksia. Se totta kai tarkoittaa myös ympäristön tilan paranemista ja ihmishenkien säästymistä, mutta en pidä johdonmukaisena sitä linjaa, jonka olette valinneet, että kaikkea ympäris-tösäätelyä kannattaa vastustaa ja väittää, että nimenomaan ympäristösäätely Suomesta veisi teollisia työpaikkoja, kun näyttää siltä, että pikemminkin se on ympäristönsäätely, joka niitä teollisia työpaikkoja tämän päivän maailmassa voi tuoda.

Arvoisa puhemies! Sitten muutamia muita huomioita tästä välikysymyksestä, jossa mielestäni oli hyvää ja mielenkiintoista pohdintaa talouspolitiikasta. Siinä oli todettu esimerkiksi se tosiasia, joka varmaan vaikuttaa olevan nyt aika yleisesti tunnustettu, että monet niistä oletuksista, jotka oli kirjoitettu tämän hallituksen ohjelmaan talouspolitiikan osalta, eivät ole toteutuneet. Hallitushan on jo itse asiassa vuosi sitten uudelleenarvioinut omaa ohjelmaansa, tehnyt päätöksiä veronkorotuksista ja menoleikkauksista, jotka ylittivät sen, mistä hallitusneuvotteluissa sinänsä pystyttiin sopimaan. Mutta näen itse, että se sparraus ja kritiikki, jota tässä välikysymyksessä on talouspolitiikan onnistumisesta, on kyllä rehellisesti sanottuna aivan paikallaan.

Sitten mielelläni muistuttaisin perussuomalaisia siitä, että se mahdollisuus, mikä meillä ylipäätänsä on puuttua siihen tai edes kysyä sitä, tukeeko Ranska tätä telakkaansa, sehän on meille tullut vain Euroopan unionin myötä. Edustaja Ruohonen-Lernerin puheenvuoro herätti minussa kyllä sen halun vielä todeta, että hallituksen vastauksessa sanottiin hyvin selkeästi, että tämä tilaus ei jäänyt kiinni tästä 50 miljoonan euron lainasta, ja sen takia tuntuu ehkä jonkin verran ikävältä, että edustaja Ruohonen-Lerner ryhmänjohtajan arvovallalla uudelleen toteaa, että vain jos hallitus olisi lainannut 50 miljoonaa euroa, niin silloin tämä tilaus olisi saatu. Tämä väite ei pidä paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Sitten ehkä ihan viimeisenä huomiona — liittyy varmasti myös tähän ikään kuin perussuomalaisten eurokritiikkiin — että tässä välikysymyksen loppupuolella puhutaan devalvaation autuudesta ja puhutaan siitä, kuinka silloin ei tarvitsisi keskustella palkka-alesta. Devalvaatiohan on yleinen palkka-ale, ja sitä meillä takavuosina käytettiin, mutta ei sitä kannata asettaa vastakkain palkka-alen kanssa, kun se sellainen itse asiassa on.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustellaan, aivan oikein, työstä ja toimeentulosta. Maamme teollisuuden rakenne on merkittävien haasteiden edessä, ja on mielestäni ihan tärkeää keskustella siitä, mikä on valtion rooli, kun teollisuuden toimintaedellytyksiä turvataan, työpaikkoja säilytetään ja uusia työpaikkoja luodaan. Tälle ajalle tuo lisähaasteen tämä taloudellinen laskusuhdanne sekä jo pidempään käynnissä ollut teollisuuden rakennemuutos, jonka merkittävyydestä kertoo esimerkiksi se, että viimeisen vuosikymmenen aikana teollisuuden piiristä on Suomessa hävinnyt noin 150 000 työpaikkaa.

Itse haluan kuitenkin katsoa tulevaisuuteen, ja minun kysymykseni on hyvin paljon sitä samaa, mitä täällä on kysytty. Mitkä ovat ne tulevaisuuden alat, jotka jatkossa tulevat työllistämään suomalaisia, ja mitkä ovat ne tulevaisuuden vientituotteet, jotka matkaavat meiltä maailmalle? Meidän on jatkossa panostettava entistä enemmän resursseja siihen, että haemme ja löydämme vastauksia näihin kysymyksiin.

Suomalainen teollisuus tulee tulevaisuudessakin perustumaan korkeaan laatuun ja jalostusasteeseen. Tämä merkitsee myös sitä, että meidän on kyettävä löytämään uusia tapoja hyödyntää totuttuja raaka-aineita. Ja tässä yksi keskeinen kysymys on: miten löydämme uusia mahdollisuuksia metsäteollisuudessa ja metsien entistä paremmassa hyödyntämisessä ja jalostamisessa?

Tässä haluan nostaa Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmän työn merkityksen esille. Siellä tehtiin paljon hyvää työtä sen eteen, että katsottiin, millä alueilla mitkä vahvuudet ovat parhaiten vietävissä eteenpäin. Itä-Suomessa metsäteollisuus, metsien uudet käyttömuodot ja ylipäätänsä puun uudet innovatiiviset käyttömuodot ja niihin liittyvän tutkimuksen kehittäminen ja sitä kautta myöskin uusien tuotteitten matkaan laittaminen ja sitä kautta myös työllisyyden parantaminen ovat niitä asioita, joihin myöskin TEMin on syytä paneutua, kun työ- ja elinkeinoministeriö ryhtyy näitä toimenpiteitä miettimään, mitä tämän Itä- ja Pohjois-Suomi-työryhmän työn pohjalta on tarpeen tehdä. Toivon todella, että tähän kysymykseen paneudutaan ja nähdään ne suuret tulevaisuuden mahdollisuudet, mitä siitä koko Suomelle tulee.

On erittäin hyvä olla samaa mieltä tiettyjen edustajien ja ministeri Vapaavuoren kanssa siitä, että meillä on Suomessa eniten potentiaalia clean-teknologiassa. Meidän ja ylipäätänsä läntisten teollisuusmaiden historiallinen taakka perustuu siihen, että olemme tämän hyvinvointimme kerryttäneet likaamalla ympäristöä, käyttämällä uusiutumattomia luonnonvaroja. Nyt meidän on käännettävä pyörä toiseen suuntaan. On pidettävä huoli siitä, että kykenemme korjaamaan sen, mitä on vahingoitettu. Ja tämä luo todellisia mahdollisuuksia tyydyttää aitoa tarvetta. Ja siihen teollisen tuotannon pitää pyrkiä ja päästä, että me teemme nimenomaan sellaista tuotantoa, joka täyttää aitoa tarvetta.

Tässä mielessä olen sitä mieltä, että meidän on myöskin yhteiskuntapolitiikassa toimittava niin, että tuemme mahdollisimman korkeaa ympäristönsuojelun tasoa ja sitä kautta myöskin nostamme niitten teollisuuden alojen mahdollisuuksia, jotka ovat parantamassa ympäristömme laatua.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tältä pohjalta myös suomalainen teollisuus löytää aivan uusia kasvun mahdollisuuksia ja voimme olla sitten siinä eturintamassa, joka näyttää suuntaa myös koko maailmalle.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi tietysti kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. Tämä keskustelu osoittaa kyllä sen, että huoli tuntuu olevan yhteinen, keinot ovat sitten vähän eriäviä.

Muutama huomio tuosta debatista. Otetaan ensiksi kantaa tuohon äskeiseen edustaja Sinnemäen mielestäni aika luokattomaan komment-tiin. Ei Perussuomalaiset ole mikään ympäristönvihaajapuolue. Me emme vastusta ympäristönsuojelua. Me vastustamme järjettömiä aikatauluja ja vastustamme suomalaisen vientiteollisuuden toimintaedellytysten vaikeuttamista. Tämä on ihan eri asia. Toiseksi teollisuus on jo panostanut valtavasti puhtaampaan teknologiaan. Sen soisi otettavan huomioon, ennen kuin tehdään uusia määräyksiä.

Täällä peräänkuulutettiin muutamissakin puheenvuoroissa sitä jälleen kerran, että vaikka me kysyimme hallitukselta, niin meiltä kysyttiin, mikä on se meidän vaihtoehtomme. Toistaminen on tietysti paikallaan tässä. Otan muutaman kohdan tuosta meidän välikysymyksestämme: Me esitimme ja vaadimme teollisuuspoliittista ohjelmaa, kuten myös SDP. Me vaadimme isänmaallista omistajuutta, kuten SDP. Me nostamme ja haluamme tuoda uskoa suomalaiseen työhön ja osaamiseen. Esitimme yli 55-vuotiaille yhteiskuntatakuuta ja peräänkuulutamme pitkäjänteisyyttä ja luotettavuutta näihin teollisuuden toimintaedellytyksiin, jotta tänne sijoittamista harkitsevat voivat luottaa siihen, että Suomeen kannattaa tulla, ja oikeastaan viimeisenä kokonaisvaltaista päätösten vaikutusten arviointia siitä, mitä se tarkoittaa kansantaloudelle — veropolitiikka, ilmastopolitiikka, energiapolitiikka. Nä-mä olisi syytä miettiä ennen kuin tehdään päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Viimeaikaiset hallituksen toimet ovat kovasti ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteiden kanssa. Hallituksen teot ja tekemättä jättämiset tarkoittavat tuhansia uusia työttömiä. Hallitus ei ole tehnyt omaa osuuttaan suomalaisten työllistämiseksi, kun se kieltäytyi myöntämästä lainaa STX Finlandin telakalle. Telakan työllisyysvaikutukset näkyisivät ja näkyvät koko Suomessa, myös Kainuun ja Savon konepajoilla. Voiko hallitus kuvitella, että yrityksillä ja työntekijöillä riittää ymmärrystä ja pitkämielisyyttä tässä tilanteessa, kun hallitus on avokätisesti huolehtinut lähes kahden vuoden ajan Kreikan ja eteläisen Euroopan pankkien talouk-sien hyvinvoinnista?

Arvoisa puhemies! On aika tarkastella Suomen tarpeita itsekkäämmin ja asemoitava Suomi uudelleen Euroopan ja maailman kartalle. Meidän on puolustettava suomalaista työtä ja hyvinvointia. Hyvinvointivaltion rakentaminen ja kylmän sodan aikakausi vahvistivat valtion asemaa Suomessa. Nyt globalisaatio muuttaa ajatusta valtiosta ja valtiovallan ilmenemismuodoista. Mikä on valtion oikea rooli tulevaisuudessa? Iso kysymys, johon ei heti löydy vastausta. Varmaa on, että markkinavoimat eivät voi turvata tasapuolisesti suomalaisille työtä, hoivaa ja hyvinvointia. Tarvitaan vastavoima, joka ottaa kantaakseen erityistehtäviä myös talouselämässä ja sen kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Sekä Suomessa että Britanniassa on viritetty keskustelua siitä, kuinka paljon valtion pitäisi säädellä talouselämää, ohjata yhteiskunnallista kehitystä ja markkinamekanismia. Valtion vahvempaa poliittista ohjausroolia perustellaan sillä, että se on ollut hyvä väline vuosikymmeniä. Valtion tulisi ollessaan omistajana yrityksessä toteuttaa paitsi yrityspolitiikkaa myös yhteiskuntapolitiikkaa. Omistajan äänen pitäisi antaa kuulua laaja-alaisemmin suomalaisten oikeuksia puolustaen.

Suomi on elänyt lähes 20 vuotta EU:n talutusnuorassa myös taloudellisesti. EU:n yhteisenä vihollisena on globalisaatio, tuotannon siirtyminen halvempiin maihin. Suomen olisi myös nähtävä EU:n sisäinen työnjako ja otettava paikkansa. Näyttää siltä, että EU:ssa pakkohomogenisoidaan valtioita ottamatta huomioon kunkin alueen luontaisia pärjäämisen edellytyksiä. Tässä työssä euroa ja tulonsiirtoa käytetään konsulttina. Voidaankin sanoa, että talouskriisi pitää sisällään useita kriisejä. Näistä yksi ja meitä lähin on Suomen tulevaisuus. Mitkä ovat valtion tehtävät, ja kuinka sen pitäisi niitä hoitaa? Kyse on siitä, miten valtiovallan tulisi toimia suhteessa omaan alueeseensa ja kansalaisiin, suhteessa kansainväliseen kilpailukykyyn ja muihin valtion velvollisuuksiin.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymys käsittelee erittäin merkittävää aihetta: teollisuuspolitiikkaa. Olen samaa mieltä heidän kanssaan siitä, että pelkkien valtiontalouden säästöjen ja leikkausten sijaan meidän tulisi nyt keskittyä monipuolisiin kasvua ja työllisyyttä tukeviin toimiin. Teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen on yksi tärkeimmistä Suomen kasvua vauhdittavista toimista.

Huolimatta siitä, että viime vuosina eri teollisuudenaloilta on kadonnut kymmeniätuhansia työpaikkoja, yhteiskuntamme hyvinvointi on yhä edelleen vientiteollisuuden työpaikkojen varassa. Näiden perinteisten vientiteollisuuden alojen merkitystä maamme hyvinvoinnille ei tule vähätellä 2010-luvullakaan. Kansalaistemme hyvinvointi lepää edelleen vahvasti tämän vientiteollisuuden varassa. Vaikka palveluiden kysyntä onkin positiivisesti kasvanut viime vuosina, 5 miljoonan ihmisen sisämarkkinoilla ei pyöritetä kansantalouttamme. Juuri Suomessa tarvitaan vientiteollisuutta, ja se on pitkälti muutamien isojen yritysten varassa. Tullin laskelmien mukaan esimerkiksi vuonna 2011 Suomen kokonaisviennistä jopa 33 prosenttia oli kymmenen suurimman yrityksen varassa.

On kaikkien tänään kuultujen syytösten vuoksi todettava, että kyllä hallituksella on kriisitietoisuus kunnossa. Vastausten ja ratkaisujen löytyminen ei vain ole aivan helppoa. Teollisuuden globaali murros ajaa meidät nyt kuitenkin tarkastelemaan teollisuuspolitiikkaamme uusin silmin, ja hallituksen tulisikin nyt luoda uusi teollisuuspoliittinen ohjelma. Emme saa jäädä tässä maailmanlaajuisessa muutoksessa sivustaseuraajiksi, vaan meidän on aktiivisesti toimittava sen hyväksi, että korkeatasoinen teollinen tuotanto, joka Suomessa osataan erityisen hyvin, säilyy täällä jatkossakin ja luo hyvinvointia koko maahan. Koko teollisuussektorimme toimintaedellytyksiä on tuettava esimerkiksi investointeina logistiikkaan ja infraan sekä kilpailukykyä ylläpitävin energiaratkaisuin. Lisäksi yrityksille on mahdollistettava koulutetun työvoiman saanti.

Arvoisa puhemies! Aikanaan laivan rakentaminen kokonaisuudessaan oli yhden yrityksen käsissä. Nykyisin STX on verkostotalousyritys. Telakkateollisuuden toiminnan tulevaisuuden varassa lepää siis myös laaja alihankintaverkosto. Jos tämän verkoston sydän, telakkateollisuus, pysähtyy, kukaan ei voi varmuudella sanoa, että muutkaan yritykset selviäisivät siitä hengissä.

Tämän vuoksi valtion on oltava tavalla tai toisella aktiivisesti mukana etsimässä ratkaisuja tilanteeseen. Valtio voisikin omalta osaltaan miettiä telakoiden pelastusohjelmaa ja nostaa siinä esille esimerkiksi nopeutettuna menettelynä toisen ulkovartiolaivan tilauksen. Sen avulla esimerkiksi Rauman telakka voisi päästä tämänhetkisen kuolleen ajan yli ilman, että koko telakan tulevaisuus olisi uhattuna. Tämä on tärkeää myös sen vuoksi, että valtion tulee huolehtia laivanrakennusosaamisen säilymisestä Suomessa jo ihan huoltovarmuussyistäkin.

Valtion pitää tarkastella myös omistajapolitiikkaansa uudelleen. Valtion omistajapolitiikka on nostettava nyt teollisuuspolitiikan välineeksi, jolla voidaan turvata nykyisen vientiteollisuuden jatkuvuutta ja kehittämistä sekä tulevaisuuden alojen osaamista ja investointeja. Vientiteollisuutemme kriisissä pitää etsiä uusia ratkaisuja, joilla varmistamme jo tämän mainitun huoltovarmuutemme ja työpaikkojen ja osaamisen säilymisen Suomessa. Uusien valtionyhtiöiden perustamisesta pitäisi tehdä laaja selvitys, ja niiden perustamiseen on valmistauduttava muun muassa kasvavilla tulevaisuuden toimialoilla.

Arvoisa puhemies! Meidän tulee osoittaa kansalaisillemme uskomme siihen, että teollinen osaaminen on myös tulevaisuuden menestystekijä. Josko välikysymysten arvo onkin viime aikoina laskenut, niin tämän kysymyksen tärkein arvo on se, että puhumme kuuluvasti ja ääneen olemassa olevan teollisuuden toimintaedellytysten säilymisestä Suomessa. Se viesti on tärkeä kaikille teollisuudessa työskenteleville.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Välikysymys on ollut tuiki tarpeellinen. Se on todettava, kun on kuunnellut tämän neljän tunnin keskustelun. Meillä on oikeus siis kysyä, ja hallituksen on velvollisuus vastata.

Kataisen johtama kuuden puolueen hallitus ilmoitti vuodenvaihteen tienoilla, että se ei anna 50:tä miljoonaa lainatakuita STX:n Turun telakalle loistoristeilijän valmistamiseen. Tämä hallituksen tekemä päätös johti siihen, että maamme menetti tilauksen Ranskaan. Tällainen oli varsin ihmeellinen toimenpide tässä työllisyys- ja taloustilanteessa, missä maamme on. Oikeastaan tässä tilanteessa voidaan puhua jopa hallituksen vastuuttomuudesta telakkateollisuuttamme kohtaan. Mihin ministeri Vapaavuori perustaa väitteen, että nyt puhuttu 50 miljoonaa ei olisi riittänyt? Ainakin telakan mukaan olisi näin ollut.

Kataisen hallitus on hokenut ja hokee yhä toistuvasti aina, kun siihen tilaisuus on, miten tärkeää on luoda maahamme uusia pysyviä työpaikkoja sekä taloudellista vakautta työpaikkojen pysyvyyden ja säilymisen suhteen. Nyt kuitenkin hallitus tyri lahjakkaasti tämän ainutlaatuisen tilaisuuden. Tämä tapahtui joko tietoisesti tai osaamattomuuttaan. Joka tapauksessa hallitus saar-naa toista kuin elää. Nyt se tuli viimein todistetuksi.

Viime kädessähän tässä loistoristeilijän tilauksessa on kysymys ollut juuri tahdosta sekä hallituksen tahtotilasta. Jos tätä olisi tosissaan haluttu, niin homma olisi kotiin saatu pelattua. Hallituksen talouspolitiikalla ei näin ole uskottavuutta. Energiansa hallitus on asettanut Euroopan kriisimaiden hoitoon, mutta kuten todettua, Suomen kannalta ei mitään erikoista myönteistä ole näköpiirissä.

Kuten aiemmin totesin, työllisyystilanne on entisestään kurjistunut ja sitä mukaa toimeentulo monille on kaventunut. Koska kilpailutilanne on johtanut Suomen viennin heikkenemiseen moniin maihin verrattuna, hallituksen pitäisi todella tehdä jotain.

Hallituksen tekemät toimenpiteet ovat vaikuttaneet negatiivisesti. On hyväksytty rikkidirektiivi, joka vaikuttaa noin 20 000 palkansaajan määrään, eli noin 1 miljardin, sekä energiapolttonesteiden verojen nosto. Nämä päätökset ovat tehneet myyräntyötä etenkin kuljetusalalla.

Jotta Suomen talous nousisi, se lähtee vain työstä. Jokaisesta työpaikasta on taisteltava kynsin ja hampain. Nyt perussuomalaisten tekemä välikysymys koskien hallituksen telakkateollisuus- sekä työllisyys- ja talouspolitiikkaa on tarpeellinen. Vielä kerran haluan todeta, että lainan antaminen STX Finlandin telakalle olisi ollut mahdollista tavalla tai toisella. Perustelu siitä, että valtion tehtävä ei ole tukea tappiollista liiketoimintaa, ei kestä minun mielestäni päivänvaloa, koska en tiedä niitä salaisia asioita.

Kuten välikysymyksessä on esitetty, laivati-lauksen arvosta telakan osuus on noin 20 prosenttia ja alihankintaverkoston 80 prosenttia, josta myös oman kuntani yritykset, kuten monien kuntien yritykset, saisivat työtä. Voimme epäillä hallituksen antamaa vastausta, mutta sen sijaan tiedämme, että tämän päätöksen jälkeen on jälleen yksi keskeinen osaamisala ajettu maassamme lähestulkoon alas. Tämä on tosiasia, vaikka puhutaankin arktisen alueen mahdollisuuksista. On myös todettava, että maailman 12 suurimmasta risteilijästä 10 on rakennettu Suomessa ja nyt tähän tulee stoppi. Suomalaisen työn puolustajaa ei hallituksesta tahdo löytyä.

On myös kysyttävä, mitkä ovat hallituksen linjaukset maamme energiapolitiikassa. Mikä on vaihtoehto kivihiilelle ja sen tuonnille? Miksei myöskään suomalaista turvetta hyödynnetä? Mi-kä on huoltovarmuus kotimaisen energian osalta? Tähänkin kaivattaisiin vastausta hallitukselta. Yhtä tärkeä on myös paljon puhuttu ruudintuotanto maassamme. Tämäkin on keskeinen asia, kun puhutaan työllisyys- ja teollisuuspolitiikasta.

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä toivoo, että maassamme säilyisivät nykyiset työpaikat ja että pystytään luomaan niitä myös tulevaisuudessa lisää. Käytännön yrityselämästä tiedän myös, että uuden yrityksen perustamiselle pitää löytyä pitkän tähtäimen visio. On siis tiedettävä, mihin tuotteitamme saadaan kaupatuksi. Tällä hetkellä juuri tässä on maamme ongelma. Vienti ei vedä.

Arvoisa hallitus, pyydän, että annatte selkeitä vastauksia tähän ja myös siihen, mihin toimiin hallitus ryhtyy talouskasvun edellytysten parantamiseksi ja vientisektorin kilpailukyvyn parantamiseksi. Me perussuomalaiset odotamme näihin vastauksia.

Edelleen kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kenellekään ei ole enää epäselvää, että hallitusohjelman rahoituspohja on pettänyt. Jo alun perin ylioptimistiselle perustalle rakennettu hallitusohjelma ratkeilee liitoksistaan. Hallitus tuudittautui siihen, että talouskasvu ratkaisee kaikki valtiontaloutemme ongelmat: velkasuhde kääntyy laskuun, valtiontalous tasapainottuu ja työttömyys alenee. Talouskasvu on kuitenkin ollut vaisua, eivätkä hallitusohjelmakirjaukset ole lähelläkään toteutumista. Hallitus on turvautunut veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin talouden tasapainottamiseksi, mutta toimia talouskasvun vauhdittamiseksi ei liiemmälti ole nähty. Ei tarvitse ennustajanlahjoja todetakseen, että lisää menoleikkauksia ja veronkorotuksia on luvassa hallitusohjelman puolivälitarkastelussa ja kehysriihessä.

Hallitus ei ole toteuttanut talouskasvun vauhdittamistoimia. Sellaisia tarvittaisiin kipeästi tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Nyt jos koskaan tulee edistää kasvua ja työllisyyttä. Kansallista kilpailukykyämme tulee kohentaa ja yritystoiminnalle tulee tarjota parempia toimintaedellytyksiä. Toimintaympäristö pitää luoda sellaiseksi, että Suomeen kannattaa investoida. Investointihalukkuutta voidaan lisätä verotuksellisin keinoin. Tähänastiset toimet ovat olleet näpertelyä.

Vähintäänkin pohtimisen arvoinen on Viron yritysveromalli, jossa yritys maksaa veroa vasta, kun tuloa jaetaan omistajille osinkona. Lopullinen veroprosentti sekä yritys että omistaja huomioon ottaen on 21. Tällainen veromalli kannustaa investoimaan ja kasvattamaan yritystä oman pääoman turvin.

Yritysverotus on vahingollisinta verotusta. Verokilpailussa pärjääminen voi edellyttää, että verotusta joudutaan muuttamaan niin, että suorastaan hirvittää, keveämpään suuntaan. En tee suoraa ehdotusta, mutta luulen, että tätä linjaa joudutaan harkitsemaan, vähän siihen tapaan kuin pääministeri Esko Ahon hallitus teki erittäin radikaalin pääomatulojen ja yritysverotuksen uudistuksen 1990-luvun alkupuolella.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimettomuus on ilmennyt ennen kaikkea teollisuuspolitiikassa. Hallitukselta tarvittaisiin nyt pikaisia toimia teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Hallitukselta ei ole tullut ratkaisua Turun akuuttiin telakkakriisiin eikä myöskään täsmällisiä perusteluja toimettomuudelle. Ainakin ulkopuolisesta tämä näyttää toimettomuudelta.

Arvoisa puhemies! Tappiollisen STX Finlandin tilanne on tukala. Risteilijätilausten menettäminen — tarkoitan näitä TUI-varustamon risteilijätilauksia — merkitsisi todennäköisesti kuo- liniskua Turun telakalle ja vaikuttaisi välillisesti Suomen meriteollisuuteen laajasti vahingollisella tavalla.

Meriteollisuuden alasajo koskettaisi erityisesti lounaista Suomea, sillä meriteollisuusklusteri on keskittynyt Turun seudulle ja Varsinais-Suomeen. Jos risteilyalusten rahoitusta ei saada järjestetyksi, vaarassa ovat yli 20 000 henkilön työsuhteet ja 900 alihankintayrityksen toiminta.

Pahimmissa skenaarioissa telakkateollisuus on nimetty pysyvästi nollakatteiseksi toimialaksi, jota ei kannata tukea. On myönnettävä, että meriteollisuus ei täytä terveen toimialan kriteerejä. Telakkateollisuus kärsii maailmanlaajuisesti ylikapasiteetista. Toimialalla vallitsevat ostajan markkinat. Kova kilpailu vähistä tilauksista on laskenut hintoja ja heikentänyt alan kannattavuutta. Arvelen kuitenkin, että kun talouskasvu taas joskus pääsee vauhtiin, toivottavasti piankin, myös telakkateollisuus saa kannattavia tilauksia.

Meriteollisuudella on perinteisesti ollut tärkeä rooli suomalaisessa elinkeinoelämässä. Meriteollisuuden asema on merkittävä myös kansantaloudellisesti. Meillä on erityisosaamista laivanrakennuksessa ja pitkälle kehittynyt meriteollisuusverkosto. Meillä ei ole varaa menettää meriteollisuuttamme.

Arvoisa puhemies! Nyt tulisi päästä nopeasti yhteisymmärrykseen toimista, joilla laivanrakennusalan jatko voidaan turvata. Tarkasteluun on otettava kaikki eri vaihtoehdot, runkorakenteena valtion osaomistajuus. Yhteisomistajuus valtion ja suomalaisten yritysten kesken on tavoittelemisen arvoinen ratkaisu, enkä usko, että tämän vaihtoehdon kilpailukykyä on juurta jaksaen vielä selvitetty. Osaaminen on säilytettävä myös pitkinä ylimenokausina.

Harri  Jaskari  /kok:

Arvoisa puhemies! Voin vakuuttaa, että kuten ministereillä, molemmilla ministereillä, on ollut paljon haasteita liittyen tähän telakkateollisuuden kriisiin, olemme myöskin talousvaliokunnan puolella punninneet puolesta ja vastaan tosi tarkasti sitä, minkälaisia vaihtoehtoja tässä voisi olla mahdollista säilyttää, jopa kehittää tämän alan, meriteollisuuden, työpaikkoja.

Tässä on varmasti kaksi eri osa-aluetta. Nythän ensinnäkään ei kannata varmastikaan katsoa enää menneisyyteen. Tietyt asiat ovat menneet, ja nyt pitää katsoa sitten tulevaisuuteen, ja tietysti lyhyen aikavälin tulevaisuus on sitä, mitä näitten TUI-alusten kanssa pystytään tekemään, mikä on järkevää, mitä pystytään tekemään, löytyykö sieltä kannattavia elementtejä, että saataisiin tietyllä tavalla akuutti kriisi vietyä eteenpäin. Mutta sitten on se toinen kysymys, se pitkän aikavälin kysymys.

Kun on puhuttu valtion omistamisesta, voi tietysti aina miettiä myöskin sitä, kuinka järkevää olisi ilmoittaa omistamista tällä hetkellä. Kun neuvottelut esimerkiksi kenties tiettyjen teollisten sijoittajien kanssa on, niin yleensä on niin, että jos joku haluaa myydä ja joku sanoo, että haluaa välttämättä ostaa, niin hinta voi olla aika kallis, jolloin meidän pitäisi myöskin nähdä ja luottaa, että koko rintamalla tehdään aidosti töitä tämän tilanteen ratkaisemiseksi ja toivottavasti sellaiseen ratkaisutulokseen päästään, että suomalainen meriteollisuus on vahva edelleen tulevaisuudessakin.

Mutta täytyy katsoa, mitkä siellä taustalla ovat alihankkijayritykset. Ne ovat jo menneet kovaa kyytiä maailmalla. Ne tekevät jo ratkaisuja myöskin siihen suuntaan, että sitä ei olisi, vaikka se telakka onkin aivan oleellinen klusterin ydin, mutta kuitenkin siellä mennään myöskin jo ohitse ja katsotaan, miten itse selvitään. Paljon on lähtenyt tapahtumaan, ja siinä suhteessa, jos valtion puolella pystytään vielä virittämään asioita eteenpäin, että myöskin telakan puolella päästään eteenpäin, niin hyvä näin, mutta täytyy antaa se neuvottelurauha tässä, miten tämä homma ratkaistaan.

Toinen kysymys liittyy todellakin tähän laajempaan teollisuuspolitiikkaan. On todella hienoa, että nyt on alettu keskustella teollisuuden tulevaisuudesta, koko elinkeinoelämän tulevaisuudesta Suomessa. Kuten aikaisemmin iltapäivällä jo sanoin, niin meidän täytyisi, jotta me saisimme korvattua meidän vientimme, saada joka toinen viikko risteilijätilaus. Meillä on niin paljon vienti pienentynyt. Silloin täytyy kysyä, mitä on tapahtunut, mikä meidän täytyy saada muutettua, ja siihen meidän pitää vastata yhtenäisellä politiikalla, ei heitoilla, mitä tässä tänäkin iltapäivänä on tehty vaikka nyt perussuomalaisten toimesta, että Kela-maksu takaisin. Kaikki tietävät, minkä takia Kela-maksu poistettiin. Haluttiin sanoa, että työhön liittyviä lisäkustannuksia ei haluta lisätä vaan vähentää. Se vastaus ei ole, että sähkövero tuli. No, okei, tuli sähkövero lisää, mutta sitten tuli energiaintensiiviselle teollisuudelle leikkuri, (Lea Mäkipää: Ja alvi!) nämä kysymykset. Kun kysymys on vientiteollisuudesta tässä tapauksessa, arvoisa kansanedustajakollega, niin pitäisi katsoa se kokonaisuus analyyttisesti, mitä toimia meidän pitää tehdä niin, että me palaudumme kilpailukykyisiksi.

Kun itse olen keskustellut teollisuuden johta-jien kanssa, meillä on tullut paljon piileviä, paljon suoria kustannuksia, jotka ovat nostaneet meidän kustannustason 10—15 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin merkittävissä kilpailijamaissa, ja kun se nousee näin nopeasti kymmenessä vuodessa, niin vaikka kauheasti tehdään innovaatioita, niin se ei välttämättä ainakaan nopeasti pysty palauttamaan sitä meidän vientitehokkuutta. Siinä suhteessa myöskin tällaisen keskustelun pohjalta, että on joku clean hype tai vastaava, kaikki toimet pitää käyttää, jotka voisivat antaa uusia kasvuelementtejä suomalaiselle teollisuudelle, myöskin tukea tätä cleantech-vientiä yhtenä osa-alueena. Se ei saa olla kaikki kaikessa. On paljon kaikenlaista, mutta myöskin se on merkittävä lisä. Kuten sanoin, olen muutamien merkittävien suomalaisten teollisuusyritysten kanssa keskustellut, se on todella suuri potentiaali siellä sektorilla, ja se täytyy myöskin pystyä käyttämään.

Mutta ihan perusasia on myöskin koko suomalaisessa yhteiskunnassa se, innostutaanko täällä yrittämään ja innostutaanko täällä kasvamaan. Siinä myöskin yhteiskunnan ja valtion toimenpiteet ovat oleellisia antamaan sen viestin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn omassa puheessani pelkästään telakkaan. En puhu juurikaan oikeastaan muusta teollisuudesta. Totta kai siitä pitäisi puhua, mutta keskityn ajan niukkuuden vuoksi telakkaan.

Risteilijärakentamisen toimiala on ollut sairas jo kauan aikaa. Esimerkkinä se, että RCCL:n tapaiset hyvinvoivat varustamot ovat kilpailuttaneet telakat käytännössä hengiltä. Se raju pudotuspeli, josta tänäkin päivänä on puhuttu, on menossa, ei vain telakoitten ja yritysten välillä, vaan myöskin valtioitten välillä.

Minun mielestäni siellä risteilijöissä pitää edelleen olla matkassa mukana, koska siellä on syntynyt ja syntyy joka kerta, kun uusi risteilijä rakennetaan, paljon innovaatioita, ja se työllistää todella paljon. Viisi kuusi autolauttaa pitää olla yhtä risteilijää kohti. Ennen kaikkea haluan pitää suomalaisesta osaamisesta kiinni, että se säilyy ja kehittyy. Se on tuo osaaminen semmoinen kotieläin, että jos sitä ei silitä ja käytä, se siitä kuolee sitten pois.

Miltä se sitten näyttää? Tulen lainaamaan emeritusprofessori Tainaa pienen tovin päästä. Eli STX, korealainen yritys, sehän on aivan kuralla, eli nopea kasvu sen yrityksen osalta, ja sitten tuli lama ja homma on niin kuin tässä. Minun mielestäni valtion on oltava tässä neuvotteluasemassa, kun veikkaus on, että monikymmenmiljardisen taseen omaava STX ei neuvottele juoksupoikien kanssa, mutta heidäthän pitää saada ulos ennen kuin päästään tulevaisuudesta katsomaan, mitä uutta omistajuutta sieltä mahdollisesti syntyy jnp.

Tämä alihankintaketjun aktiivisuus siihen, että lähtee osaomistajaksi, on erinomainen asia, mutta kyllä minä vähän pelkään, että siellä on paljon pieniä yrityksiä sisällä, että mikä saanti sieltä loppujen lopulta on, mutta eleenähän se on aivan loistava, ei siinä kahta sanaa. Eli se STX on saatava suostumaan tähän myyntiin. Mitkä ne toimijat ovat, niin en tietenkään tiedä, kun noita jämiä on niin vähän kauluksessa, mutta sen voin sanoa, että se hintahan ei voi tietenkään olla kova eli ei voida lähteä ajattelemaan sitä, että tappioiden kattaminen, saati sitten velkojen maksu, ei käy.

Tässähän pitää elellä nyt sitten vähän niin kuin tavallaan kaksilla rattailla. Tänäkin päivänä monta kertaa mainitut TUI ykkönen ja kakkonen ovat tärkeintä saada, koska se antaa sitten myöskin aikaa uusille omistusjärjestelyille, eli se elefantti pitää syödä tältäkin osin pala kerrallaan.

Nyt menen pieneksi hetkeksi tuonne emeritusprofessori Tainan ajatuksiin. Lainaan niitä itse asiassa melko suoraan. Se, että Suomen valtio omistaisi telakkaa kokonaan tai osittain, on iso elinkeinopoliittinen päätös, ja tietenkään tällainen suurissa rahoitusvaikeuksissa oleva omistaja ei toisaalta houkuttele valtiota ei sitten yhtään, senkin ymmärrän. Ja tämä STX pitää saada tietenkin suostumaan, että kauppoja tässä yleensä tehdään. On vähän vaikeata nähdä STX:n jatkoa ilman tätä TUI-tilauksen rahoituksen järjestämisestä. Sehän meinaa pahimmillaan Turun ja Rauman telakan loppua, koska se korealainen emoyhtiö ei kykene eikä halua pääomittaa näitä kahta telakkaa. Äsken totesin, että siellä nyt on sitten uusia toimijoita matkassa mukana, niin se varmasti on se tie kaiken kaikkiaan.

Risteilyliikenteen tulevaisuuden näkymät, edelleen lainaan professori Tainaa. Eli hänen mukaansa nyt vedetään vain henkeä semmoisen pitkän kymmenen vuotta kestäneen huippukauden jälkeen. Samalla ajatukset ovat kulkeutuneet siihen, että tulee uusia risteilyalueita: Itämeri, Välimeri, Kaakkois-Aasia. Siellä voisivat olla Shanghai, Hongkong, Singapore, ja laivakoko voisi olla jopa Oasis-risteilijäluokkaa, sillä Tainan mukaan risteilylaivoihin erikoistuneilla telakoilla on vielä jatkossakin kysyntää, jos telakka on hintakilpailukykyinen ja kannattava. Kyllä kannattavan liiketoiminnan ilman muuta pitää olla aina se peruslähtökohta, millä näistä asioista eteenpäin mennään. Kyllähän on moneenkin kertaan todettu jo se, että STX pitää saada ulos, ja se pitää saada sitten uudella omistuspohjalla. Sen mukana voidaan selvitä. STX:ltä on mennyt maine ja uskottavuus sekä suuri osa telakoistakin.

Meriteollisuudesta olisi muutama sana sanottavaa, mutta, arvoisa puhemies, olen käyttänyt kaikki aikani.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Täytyy heti aluksi kiittää tuota meidän kansanedustaja Harri Jaskaria, joka piti erittäin hyvän puheenvuoron tuossa. Ainakin noin 90 prosenttia olen samaa meiltä hänen kanssaan; näitä hallituksen kehuja, pikkuisen nyt lievennän sitä kohtaa. Kansanedustaja Jaskarilla on hyvät ajatukset tästä innostuneesta yhteiskunnasta tänään ollut. Myös sitten kun Tampereen poikia ja sieltä alueelta ollaan, niin meillä on myös tämmöinen niin sanottu luova jännitteen kehittämisenergiadynamo ollut siellä. Näen, että sieltä tulisi hyvin vahvaa kuultavaa.

Tässä olin hiljan keskusteluissa Ecomaticin kanssa, joka suunnittelee näitä laivoja. He ke-huivat tätä meidän Pirkanmaan ja Tampereen teknologiakeskuskeskittymää, osaamiskeskittymää. He vertasivat sitä Piilaaksoon tuolla Yhdysvalloissa. Siinä on hyvin vahva teknologinen osaaminen, siinä on hyvin vahva ict-alan osaaminen ja sitten vielä hyvä, osaava henkilöstö. Tulen siihen vielä myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Tänään on keskusteltu vahvasti tästä telakka-asiasta, ja minua jotenkin häiritsee se, että tässä on nyt valtiovaltaa syytetty tästä 50 miljoonasta, että sitä ei ole löytynyt tähän telakkaan. Se tuli julkisuudessakin esille aikaisemmin ja myös täällä keskustelussa. Kyllähän jos miljardin kaupasta valtio jo osaltaan tukee kahta puolen, niin tekijöitä kuin ostajiakin, lähemmäs 80 prosenttiin, taitaa olla jotain 700—800 miljoonaan euroon asti, ja sitten jää puuttumaan tämä omistajan 50 miljoonaa euroa, mikä on ollut muiden telakoitten tapa tulla rahoitukseen mukaan aikaisemmissa rahoituksissa, niin ei siitä nyt oikein voi enää valtiota syyttää.

Kyllä näen sen, että siinä tehtiin se, mitä lain puitteissa pystyttiin ja tällä omistusrakenteella, tällä omistuspohjalla pystyttiin. Siitä täytyy kyllä antaa täysi tunnustus hallitukselle. Kuitenkin asianahan tämä on meille raskas ja surullinen. Ja sitten siinä toisessa vaiheessa, mikä tästä nyt lähtee muodostumaan, meidän on tehtävä kaikkemme valtion osalta ja eri toimijoitten osalta.

Hyvin pitkälle omat ajatukseni ovat siinä, mitä talousvaliokunta lausui. Se sai aikaan yhtenäisen lausunnon. Olen siitä hyvin kiitollinen meidän puheenjohtaja, kansanedustaja Pekkariselle ja myös kaikille meidän talousvaliokunnan jäsenille, että saatiin yhtenäinen lausunto. Jopa perussuomalaiset tulivat loppumetreillä sen lausunnon taakse. On hyvä asia, että näin nähdään. Eli täällä kuitenkin eduskunnalla on talousvaliokunnan kautta aika täysi tuki antaa. Ja mitä myös ministeri Vapaavuori sanoi, se on hyvä paperi ja siihen on hyvä pohjautua. Se ei sulje, vaan pääasiassa tuo tämmöistä aktiivisuutta, otetta siihen, millä sitten seuraavassa vaiheessa voidaan turvata suomalainen telakkateollisuus.

Itse olen huolissani, niin kuin täällä salissa moni muukin on ollut, meidän hyvin vahvasta ja osaavasta alihankintaverkostostamme. Sen osaaminen tulisi säilyttää ja pystyä säilyttämään näissä kaikissa suhdanne- ja elämänkaaritilanteissa, mitä tähän liittyy.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän laajempaan kaareen, tähän elinkeinopolitiikkaan. Me tarvitsemme hyvin vahvaa innovaatiokykyä. Me tarvitsemme osaavia työntekijöitä. Meillä täytyy olla hyvä yritystoiminnan ympäristö, yritystoiminnan edellytykset. Meillä pitää olla kilpailukykyinen toimialaosaaminen ja kilpailukykyinen ympäristö näillä yrityksillä, myös johdonmukainen elinkeinopolitiikka.

Mutta onko tämä hallitus sitten johdonmukaisesti ollut näitten asioitten takana? Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi, että 800 miljoonalla on nyt tuettu yritystoimintaa, mutta toiselta puolelta hallitus on leikannut yhtä lailla sieltä osaamisesta, kuntien rahoitusosuuksista, nostanut energiaverotusta. Näen, että muun muassa tämä cleantech ja myös energia-ala olisivat meillä hyvin vahvassa kasvussa, jos me saisimme oman, kotimaisen energian osuutta nostettua. Kotimaisen energian käyttö on tällä hetkellä 30 prosenttia, muualla Euroopan maissa noin 50 prosenttia.

Ihmettelen sitä vihreitten vihaa tätä turvetta kohtaan. Sitä kautta on nyt sitten turpeen verotuksen nelinkertaistuminen, mikä taas alentaa tällä hetkellä hakkeen tukea. Tällä hetkellä ne investoinnit, nyt on teollisten investointien perään huudettu, ovat sitten esimerkiksi Jyväskylän lämpölaitoksen investointi siihen, että siellä ruvetaan polttamaan kivihiiltä, Seinäjoki, Pietarsaari. Onko tämä se linja, millä tällä hetkellä energian kautta tuetaan, hiilenmusta politiikka sitä kautta?

Tämä ekosysteemi yritystoiminnassa on herkkä. Meillä on hyvä malli siellä Pirkanmaalla ja Tampereella. Näen, että siitä kannattaisi tulla ottamaan oppia muualtakin.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Meidän poliitikkojen tärkein tehtävä on mielestäni löytää ratkaisuja suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kukin poliitikko toteuttaa tätä periaatetta omalla tavallaan. Itse olen omassa toiminnassani katsonut parhaaksi tieksi oman maakuntani Keski-Suomen yritysten ja elinkeinoelämän olosuhteiden parantamisen. Siksi olen halunnut käyttää omia vaikuttamiskeinoja Keski-Suomen työllisyydelle ja hyvinvoinnille tärkeän Suomen ainoan ruutitehtaan Eurenco Vihtavuori Oy:n tulevaisuuden turvaamiseksi. Monet ovat tästä syystä minua ystävällisesti varoittaneet. He ovat pitäneet tehtaan pelastamista melkein mahdottomana. Monella tapaa he ovat oikeassa olleetkin.

Jo useamman vuoden ajan ranskalaisomistukseen siirretty tehdas on tehnyt tappiota. Sen palauttaminen kannattavalle uralle edellyttäisi parannuksia sekä tehtaan tuotantoon, markkinointiin että energiatehokkuuteen. Koska kyse on selkeästi valtion huoltovarmuuteen liittyvästä toiminnasta, mukaan pelastustalkoisiin olisi pitänyt saada uusien yksityisten sijoittajien ohella monia valtiollisia tahoja. Projektiin sitoutuneiden yrityksestä se ei ole kuitenkaan jäänyt kiinni. Itsensä likoon laittaneista tahoista yrityksen johto ja henkilöstö, Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes, Keski-Suomen ely-keskuksen virkamiehet mutta myös muutamat paikalla olevat ministerit ansaitsevat jo tässä vaiheessa kiitokset. Toivottavasti loppuja ministerejä pystyn kiittelemään myöhemmin.

Arvoisa puhemies! On selvää, että pidemmän päälle valtio ei voi ottaa vastuulleen tappiollisen yrityksen pelastamista tai pyörittämistä. Yleisen teollisuuspolitiikan tavoitteena tulee olla houkuttelevan ja tasapuolisen toimintaympäristön takaaminen elinkeinoelämän toimijoille. Uskallan kuitenkin väittää, että Vihtavuoren ruutitehtaan tapauksessa tilanne on toinen. Kyseessä on entinen valtionyhtiö, jonka tuotteesta valtio on itse kriittisesti riippuvainen. Lisäksi mahdollisessa lakkauttamistapauksessa siitä koituisi iso lasku valtiolle. Vuodesta 1926 toimineen tehdasalueen maaperä jouduttaisiin siinä tapauksessa putsaamaan, mikä maksaisi meille veronmaksajille vähintään 25—30 miljoonaa euroa. Oletettavaa olisi, että lakkauttamistilanteessa valtio joutuisi tulemaan hätiin myös äkilliseen rakennemuutokseen varatuilla varoilla. Tämäkö todella on se veronmaksajille paras vaihtoehto?

Tiedän toki, että aiemmin kaavailtujen vaihtoehtojen kaaduttua, mikä mihinkin puutteeseen, hallituksen liikkumatila on äärimmäisen pieni. Mutta voisiko tässä poikkeustilanteessa edes sen suuntainen ratkaisu olla mahdollinen, että tuottamattomasta yrityksestä yritettäisiin pelastaa edes ne osat, jotka ovat pelastettavissa lyhyen valtiovallan takaaman jatkoajan kuluessa? Se säästäisi paitsi veronmaksajien rahoja myös osan työpaikoista ja kotimaisesta ruutiosaamisesta, ja, kuka tietää, jos jäljelle jäänyt osaaminen jatkojalostettaisiin riittävän pitkälle, ennen pitkää uuden yksityisen omistajan toimesta se voisi merkitä myös uutta kasvusysäystä Keski-Suomen elinkeinoelämälle. Vaihtoehtoja on siis edelleen olemassa, jos vain meillä on tahtoa.

Arvoisa puhemies! Vihtavuoren tulevaisuuden kannalta tuotannon kannattavuus on keskeisin ongelma. Ratkaisevaa on ollut ranskalaisen emoyhtiön strategia, jossa keskeistä on näyttänyt olevan tuloksen parantaminen yrittämällä painostaa suomalainen puolustushallinto maksimoimaan ruutihankintaansa. Tästä on seurannut se, että juurikaan mitään muita kannattavuuden parantamiseen tarvittavia operatiivisen johdon esittämiä toimenpiteitä ei ole lähdetty toteuttamaan. Tämän lisäksi liiketoiminnan ruotsalainen johto on monin tavoin harrastanut kotiinpäin vetoa Vihtavuoren kustannuksella. On toki totta, että hallituksen vaikutuskeinot näihin olosuhteisiin ovat nyt siis rajatut. On kuitenkin paikallaan, että kun hallitus Vihtavuoresta tehtäviä päätöksiä tekee, ovat nämäkin taustanäkökulmat tiedossa. Kyseessä on kuitenkin välillisesti jopa 300 työpaikkaa.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy aluksi kehua tuota Wallinheimoa, että hän on tehnyt kyllä kovan työn tuon Vihtavuoren puolesta. Mutta nyt ollaan tässä telakka-asiassa, niin että täytyy tästä.

Ministerit Vapaavuori ja Ihalainen ovat lukuisissa tv- ja lehtihaastatteluissa järjestelmällisesti menneet virkamiesten selän taakse piiloon. Ministerit väittävät saaneensa virkamieslähteiden pohjalta käsityksen, että kaikissa tapauksissa risteilijätilaus olisi mennyt Ranskaan. Edelleen ministerit väittävät, että virkamiesten tulkinnan mukaan Suomen valtio ei olisi voinut missään olosuhteissa lainata rahaa Turun telakalle, koska tämän kieltäisivät muka sekä EU:n säännökset että kansalliset lait ja säännökset.

Tämä on hävytöntä ja raukkamaista. Missä on se paljon mainostettu vastuullisuus? Nämä virkamiehet, jotka ovat antaneet virheelliset ja harhaiset tulkinnat hallitukselle, on tuotava esiin ja saatettava toimistaan vastuuseen. Hallitus ei pääse luistamaan vastuusta sillä, että väittää uskoneensa virkamiesten vääriä tulkintoja ja pitäneensä niitä virheellisesti tosiasioina. Tekemiemme selvitysten ja saamiemme tulkintojen mukaan ei mikään EU:n säännöstö sen enempää kuin kansallinenkaan säännöstö kiellä markkinaehtoisen käyttöpääomalainan antamista yrityksille. Käyttöpääomalainaa käytetään tyypillisesti juuri työntekijöiden palkkojen maksuun ja alihankkijoiden tavarantoimitusten maksuun rakennusvaiheen aikana.

Kyse ei tässä olisi ollut missään tapauksessa katteettomasta tuesta, jonka olisi voinut katsoa vääristävän kilpailua EU:ssa. Julkisuudessa on kuva, että valtio olisi ollut käyttöpääomalainan päärahoittaja tai jopa rahoittaja. Tämä julkisuuteen annettu kuva on väärä ja harhainen. Valtion osuus ei olisi suurimmillaankaan ollut kuin korkeintaan 50 prosenttia käyttöpääoman rahoituspaketista. Valtio olisi ollut käyttöpääoman rahoituspaketissa vain yksi monista lainanantajista emoyhtiön ohella, jonka osallistuminen olisi ollut ehdollinen muiden osallistumiseen.

Arvoisa puhemies! Väite, että telakkatoiminta on ollut kannattamatonta, on vailla pohjaa. Julkista oikeaa tietoa olisi ollut ministereillä sekä virkamiehillä saatavissa. Viimeisen viiden vuoden aikana Turun telakalla rakennetut laivat ovat tuottaneet voittoa yksittäisinä projekteina. Mistä sitten ministereitten kauhistelemat tappiot ovat tulleet? Volyymin puutteesta, eli telakka-allas on aina välillä ollut tyhjillään. Telakka toteutti nykyisen ja edellisenkin hallituksen peräänkuuluttamaa yhteisvastuullisuutta ja piti porukan töissä eikä heittänyt kilometritehtaalle. Nyt tästä sitten rangaistaan.

Arvoisat ministerit! Päättäkää nyt, halutaanko, että yritykset noudattavat yhteisvastuullisuutta vai ei. Pöyristyttävin väite tuli ministeri Vapaavuorelta tv-haastattelussa, jossa hän virkamieslähteisiin vedoten väitti, että vaikka valtio olisi tehnyt mitä tahansa, niin risteilijätilaus olisi kuitenkin mennyt Ranskaan. Niin valiokuntakuulemisen kuin yksittäisten keskustelujen pohjalta voi todeta varmuudella, että ministeri Vapaavuori puhui täyttä muunneltua totuutta. Tilaaja ei ollut edes keskustellut 20. päivä marraskuuta 2012 muiden telakoiden kanssa kuin Turun. Minulle on varmistunut myös asioimislähteestä, että vielä joulukuussa olisi risteilijäkauppa voitu varmistaa Turun telakalla. Hallituksen ei olisi kuin tarvinnut myöntää omalta osaltaan 50 miljoonan euron markkinaehtoinen laina, niin olisi varmistettu 1,8 miljardin kauppa ja yli 20 000 telakkaklusterin työntekijän leipä useaksi vuodeksi eteenpäin.

Ministeri Vapaavuori, kysyn teiltä: osaatteko tehdä nyt oikeat johtopäätökset itsenäisesti? Historiassa on tässä salissa puhuttu muunneltu totuus johtanut jopa pääministerin eroamiseen. Kuinka on teidän laitanne?

Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Huomasin, että edustaja Hakkarainen piti puheensa hymyssä suin. Hymyssä suin varmaan kannattaakin tuommoinen puhe pitää. Siinä oli aika monta lausetta, ja lähes jokaiseen lauseeseen liittyi joku väärinkäsitys tai väärinymmärrys tai muuten vain semmoinen tieto, joka joko ei liittynyt asiaan tai meni sen vierestä tai ohi tai oli väärä.

Ehkä vakavin viesti oli siellä loppupuolella, jossa väiteltiin, sanottiin jotakin sen kaltaista, että lähes sataprosenttisesti voi todeta, että ministeri on puhunut muunneltua totuutta. Ihanko totta, edustaja Hakkarainen? Ihanko totta? Kyllä tämän harjoituksen aikana on moneen, moneen kertaan käynyt ilmi se, että on totta, että jonnekin tuonne loka—marraskuulle saakka neuvotteluja ei edes käyty minkään muun tahon kanssa kuin STX Finlandin kanssa. Siinä olette tietenkin oikeassa, ja tilanne oli juuri näin, mutta johtuen siitä, että Turun telakkayhtiön tilanne oli niin hankala ja että omistaja ei lähtenyt sitä pääomittamaan, yhtiö ei saanut tilaansa siihen kuntoon, että Finnvera olisi voinut lähteä ottamaan niitä rahoitusvastuita, jotka siihen liittyvät.

Sitten sen jälkeen vasta lähestyttiin Ranskaa, mutta tämä lienee tapahtunut viimeistään siinä marraskuun loppupuolella. Kun olen julkisestikin sanonut, että siinä vaiheessa, kun tuli viimeinen hallituksen päätös 20.12.2012, tilanne oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä mennyt jo ohi ja se oli menossa Ranskaan joka tapauksessa, se siis pitää paikkansa, mutta se oli vasta siinä vaiheessa. Kuukausi sitä aikaisemmin tilanne oli kiistatta toinen. Mutta kun täällä tulette sanomaan, että joku noin kutakuinkin sataprosenttisesti puhuu muunneltua totuutta, niin yrittäkää nyt ainakin edes pitää kuukaudet oikealla karttapuoliskolla.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, puheenjohtaja! Minä puutun nyt tähän suurimpaan ongelmaan. Minä nyt yrittäjätaustaisena, varmaan tekin, ajattelen niin, että jos se 50 miljoonaa olisi saatu siinä, olisi menty tämän huonoimman ajan yli. Olenhan minäkin joutunut yrittäjänä joskus huonon ajan yli ottamaan velkaa, minun äiti varsinkin oli semmoinen rämäpäinen, ja mentiin huonon ajan yli ja nähtiin se bisnes tuolla tulevaisuudessa. Minä näen tämän asian nimenomaan nyt näin, että tämä telakkateollisuus olisi täällä säilynyt, jos olisi valtio lähtenyt tuolla 50 miljoonalla mukaan tämän huonon ajan ylitse, ja tulevaisuudessa meillä olisi ollut telakkateollisuutta. Nyt jos meille käy samalla tavalla näitten TUI-rahoitusten kanssa kuin tämän edellisenkin kanssa, niin meillä ei ole kohta yhtään mitään.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On aivan paikallaan, niin kuin täällä ministerit ovat useaan otteeseen sanoneet, että kaikista suomalaisista teollisista työpaikoista, elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä, kaikista investoinneista ja tutkimus- ja kehityspanoksista pidetään kaikella tavalla kiinni. Näin pitää tietenkin olla. On tietenkin valitettavaa, että vaikkapa tämän STX-telakan osalta tilaus meni sivu suun, ja on hyvä, että nyt tässä välikysymyskeskustelussa vähän laajemminkin käydään lävitse suomalaista elinkeinopolitiikkaa ja ennen kaikkea sen mahdollisuuksia työllistää, tuottaa hyvinvointia meille.

Muutama havainto asioista. Meillä on merkittävä määrä ja merkittävä mahdollisuus omissa raaka-aineissamme, erittäin merkittävä asia, ja otan ensimmäiseksi helpoiten, nopeimmin vaikuttavuutta saavan asian, ja se on oman energiantuotannon lisääminen. Meidän käyttämästämme energiasta kaksi kolmasosaa tuodaan tähän maahan, vaikka tämä maa pursuaa monenlaista energiaa, metsäenergiaa kaikkein päällimmäisenä, ja metsän energiavaroissa, niissä mahdollisuuksissa, joilla ei vielä syödä ainespuun käyttöä, on erittäin merkittävää lisäämispotentiaalia. Tämä pitää saada käyttöön, ja siksi olen kyllä, arvon ministerit ja hallitus, pettynyt siihen, minkälaisia toimenpiteitä te olette tehneet näiden uusiutuvien luonnonvarojemme käytön osalta ja niiden lisäämispotentiaalin hyväksikäytön osalta. Toivon, että otatte onkeenne tästä asiasta. Tästä on moneen kertaan tässäkin salissa puhuttu ja toiveita asian suhteen esitetty, ja toivon, että otatte ne onkeenne ja käytätte ne mahdollisuudet. Ne luovat meille työllisyyttä, hyvinvointia, korjaavat vaihtotasettamme, ja siinä sivussa me saamme myöskin merkittävät ilmastovaikutukset, eli kaikki hyvät puolet ovat tässä asiassa käsillä.

Sen lisäksi meidän puusta jalostettaville muille tuotteillemme, aivan uusillekin tuotteille, pitää tutkimus- ja kehitysvaroja löytyä, niin että me niistä irti saamme kaiken sen hyödyn, jota mahdollista on tehdä. Tästä taas yksi esimerkki. Se on puuelementit, joista tällä hetkellä Suomessakin ensimmäiset puukerrostalot on nyt rakennettu. Ne tuodaan tällä hetkellä Itävallasta, ja siksi tämä elementtituotanto olisi mitä pikimmiten saatava myöskin Suomessa käyntiin. Siinä on kaikki mahdollisuudet.

Puhemies! Ministeri Vapaavuori täällä käytti puheenvuoron ruutiteollisuuden osalta, joka on, kuten täällä on sekin jo esille tullut, yksi meidän huoltovarmuutemme kannalta ja meidän teollisen pohjamme kannalta erittäin merkittävä tuotannonala, ja hän totesi näin, että kun se perustuu tuontiraaka-aineeseen, niin sillä ei voida varmistaa tämän tuotannonalan jatkuvuutta. Tämä logiikka ei mielestäni toimi, koska erittäin moni muukin ala, teollinen ala, elinkeinoala, tuo meille myöskin raaka-aineita, joista sitten täällä korkean teknologian ansiosta saadaan jalostettua maailmalle meneviä tuotteita. Tässä on kysymys myös siitä.

Toisaalta ministeri Vapaavuori eilen esitti, että meidän omalle raaka-aineellemme puulle laitettaisiin lisärasitteita ja sillä perusteella, että näin saataisiin markkinat toimimaan paremmin ja puuta liikkeelle. Tämä ei, arvon ministeri ja arvon kollegat, pidä paikkaansa. Tässä tapahtuisi juuri päinvastoin. Toimivia markkinoita hankaloitettaisiin. Metsäteollisuus, metsäklusteri, on erittäin pitkäjänteisyyttä vaativa toiminnan ala, ja siksi se ei siedä sellaisia spekulaatioita ja lyhytjänteisiä toimenpiteitä ja lisärasituksia, joita nyt tämä ministeri Vapaavuori esitti, ja huomasin tänään myöskin SDP:n joidenkin kansanedustajien tätä esittäneen. Näin ei pidä toimia, ei metsälle kiinteistöveroa, ei metsämaksua, ei metsätilamaksua, mikä sen nimi nyt sitten onkaan.

Puhemies! Lopuksi. Toivon, että hallitus ottaa onkeensa keskustan ehdotuksesta siitä, että me perustamme ison rahaston, jolla me pystymme tekemään niitä investointeja, joita me julkisella sektorilla kuitenkin tekisimme: liikenne-, tietoliikenneinvestointeja, homekorjauksia jne., tutkimukseen ja koulutukseen panostamisia. En ymmärrä, miten on niin vaikeaa hyväksyä tämä asia. Tällä saataisiin nopeasti ja johdonmukaisesti ja juohevasti aikaan sellaisia ratkaisuja, joista nyt jatkuvasti vain puhutaan mutta joita ei tehdä.

Ja lopuksi, aivan lopuksi: Olen huolestunut siitä, että tämän hallituksen aikana yritystoiminnan, varsinkin pienen ja keskisuuren yritystoiminnan, osalta säätely ja erilaiset lupamenettelyt (Puhemies koputtaa) ovat monimutkaistuneet ja kallistuneet. Arvoisa puhemies, säätelemällä ei talouskasvua synny vaan luomalla mahdollisuuksia.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Nyt keskustellaan vakavista talouspoliittisista kysymyksistä, ja tässä salissa on jo monet asiat lausuttu, samat asiat niin moneen kertaan, että sen takia ei tarvitse tätä puhetta pitää, mutta minä ja moni muukin tässä salissa istuva edustaja voimme täydestä sydämestä kertoa, mikä sokkiuutinen Turun telakan tilauksen menettäminen oli.

EU:n sisäisesti on olennaisen tärkeää, että kaikki eurooppalaiset telakat kilpailisivat aidosti tasapuolisin kilpailuehdoin. On myös selvää, että EU-säädöksiä ja sovittuja sopimuksia on noudatettava. Olen itsekin erittäin tyytymätön siihen, miten tämä asia lopulta ratkesi. STX oli haluton pääomittamaan tätä hanketta. Tilaus olisi kuitenkin työllisyyden ylläpitämiseksi pitänyt ehdottomasti saada Turkuun. Valtion on jatkon kannalta harkittava osallistumismahdollisuuksia, jotta olemassa oleva osaaminen telakkateollisuudessa saataisiin pysymään Suomessa ja erityisesti Turussa ja Raumalla.

Herra puhemies! Hallituksen tavoitteena on ollut Suomen velkaantumiskehityksen kääntäminen. Tämä on erittäin tärkeä tavoite, jotta lapsemme ja lapsenlapsemme eivät joudu velkojemme maksumiehiksi. Jälkikasvumme etujen nimissä meidän onkin pakko keventää menojamme, vahvistaa kilpailukykyämme ja kannustaa yrittäjyyttä kaikin tavoin.

Suomessa niin kuin muuallakin Euroopassa julkiset menot ja velkaantuminen ovat paisuneet kestämättömälle tasolle. Samalla tavalla kuin kotitalouksien taloudenpidossa myös valtiontaloudessa menot pitäisi aina ensin sopeuttaa tuloihin. On siis palattava järkevään taloudenpitoon. Hyvinvointivaltiolle on luotava sellaiset rajat, jotka me kestämme. Järjestelmän yksinkertaistaminen ja lainsäädännössä luotujen menoautomaattien purkaminen on lopulta ainoa vaihtoehto. Työstä on jälleen tehtävä houkuttelevampaa ja yrittämisestä kannattavaa. On suunnattava kaikki työ ja toiminta kysynnän mukaan, jotta nuoret työllistyvät ja työikäinen väestö pystyisi kantamaan huolta yhteiskunnasta.

Arvoisa puhemies! Meidän on vahvistettava kilpailukykyämme eikä päinvastoin heikennettävä sitä. Eilen tässä salissa lähetekeskustelussa ollut yrittäjäkuljettajien työaikadirektiivi on esimerkki oman kilpailukyvyn heikentämisestä. Direktiivin toimeenpano tulee rajoittamaan pienten kuljetusyritysten toimintaa, jossa itsenäisen yrittäjän työpanoksella on äärimmäisen suuri merkitys. Suomen 9 000 kuljetusyrityksestä 7 200 yrittäjää tulee olemaan direktiivin vaikutuksen alaisina vakavalla tavalla. Työajan rajoittaminen 48 tuntiin viikossa tarkoittaa yrittäjille laskelmien mukaan lähes 100 miljoonan euron menoja.

Suomi vastusti yrittäjäkuljettajien sisällyttämistä direktiivin soveltamisalan piiriin, ja myös komissio oli valmis rajoittamaan toimeenpanon yrittäjäkuljettajien ulkopuolelle. Euroopan parlamentissa muutosehdotus kuitenkin lopulta hylättiin. Direktiivin valmistelun ja toimeenpanon kivikkoinen tie kertoo suoraan siitä, miten epäsopiva laki on suomalaiseen yhteiskuntaan mutta moneen muuhunkin yhteiskuntaan sovellettavaksi.

Herra puhemies! Pienellä maalla on avoimen kaupankäynnin ja yhteistyön lisäksi tärkeä pitää huolta yhteiskunnan kriittisistä toiminnoista. Nämä kriittiset menestystekijät ovat erityisesti ruuan ja energian omavaraisuus, mitä kutsutaan huoltovarmuudeksi. Meillä olisi energiaa kestävään käyttöön omasta takaa enemmän kuin osaamme nyt hyödyntää. Metsiemme puuta onkin tulevaisuudessa osattava hyödyntää nykyistä paljon paremmin ja tehokkaammin ja enemmän. Samalla voisimme energiantuontia vähentämällä vahvistaa kauppatasettamme. Tarvitsemme monia nopeita toimia, jotta vältymme jyrkältä romahdukselta. Se on vääjäämättä tulossa, ellemme ryhdy toimeen. Myös opposition olisi ryhdyttävä näihin talkoisiin, kun päämääränä on kasvu, jolla suomalaisten työpaikat ja hyvinvointi taataan.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymys on hämmentävä kokonaisuus. Itse kysymysosiossa on ainakin seitsemän erillistä kokonaisuutta. Kysymysten mittasuhteet vaihtelevat hallituksen talouspolitiikan yleisestä linjasta erikseen nimettyihin alus- ja tehdashankkeisiin. Ehkä tällä tavalla vastataan viime vuonna käytyyn keskusteluun liian usein toistuvista välikysymyksistä nokkelalla tavalla. Kysytään kerralla kaikki maan ja meren välillä. Perusteluosuus on linjassa kysymysten kanssa. Kyseessä on tutkielma, joka on esitetty tarkastettavaksi.

Mutta vakavasti puhuen Suomen meriteollisuuden ongelmat olisivat ansainneet asiallisen pohdinnan. Suuren risteilijätilauksen menettäminen on kertakaikkinen murhenäytelmä. Emme pärjänneet STX:n järjestämässä tukihuutokaupassa Ranskalle. Ongelmia lainkaan vähättelemättä on paikallaan muistaa, että suomalaista telakkateollisuutta on oltu siirtämässä taloushistoriaan jo aiemminkin. Silti meikäläinen meriteollisuusosaaminen on pysynyt pinnalla luoden työpaikkoja ja kannattavaa liiketoimintaa. Tässä on onnistuttu ilman telakoiden valtiollistamista tai muita paniikkipäätöksiä. Telakkateollisuudessa ja koko meriteollisuudessa on nyt katsottava eteenpäin. TUI 1 ja TUI 2 -risteilijöiden rahoitus on turvattava.

Arvoisa puhemies! Hallitus keskustelee tänä keväänä talouspolitiikkansa suunnasta ja tekee välitilinpäätöstä kautensa puolivälissä. Kansainvälisen talouden puitteet eivät ole olleet sellaiset kuin olisimme toivoneet, eivätkä monetkaan ongelmat ole olleet sellaisia, että olisimme niihin omilla päätöksillämme voineet vaikuttaa. Suomalaiset sahat joutuivat vaikeuksiin, kun niiden tärkeät markkinat Arabimaissa joutuivat yhteiskunnalliseen myllerrykseen. Maailman raha- ja valuuttamarkkinat ovat olleet levottomia Yhdysvaltain lainakattojen ja menoleikkureiden määräaikojen lähestyessä. Emme olisi voineet vaikuttaa arabikevääseen emmekä edes Yhdysvaltain republikaaneihin, mutta nämä kyllä ovat vaikuttaneet meihin.

Suomen toimintaympäristön kannalta tärkeintä on toki ollut euroalueen päätöksenteko ja eurokriisin hoitaminen. Siinä asiassa ovat hallitus ja eduskunta joutuneet asettumaan niille valmiiksi katettuun pöytään eivätkä ratkaisut ole olleet helppoja eivätkä juuri mieluisiakaan. Vaikeista lähtökohdista on ponnistettu vähintäänkin tyydyttävään tulokseen. Suomi on ollut mukana ratkaisemassa euroalueen ongelmia sen sijaan, että se olisi ollut näiden ongelmien osa. (Ari Jalonen: Ongelmaa ei ole ratkaistu!) Meidän ääntämme on kuultu päätöksiä tehtäessä. Mukanaolo ei ole ollut sinisilmäistä, vaan olemme pitäneet vakuusvaatimuksilla ja yhteisvastuun rajauksilla kiinni omista eduistamme.

Tällä hetkellä euroalueen kriisissä eletään suvantovaihetta. Suuret euromaat eivät ole ilmestyneet tukiluukulle. Irlanti on jo ottamassa askelia, joilla se palaa kriisimaiden joukosta normaaleille rahamarkkinoille. Hyvät uutiset eivät kuitenkaan tuudita hallitusta uneen, vaan sen on koko ajan oltava valppaana siihen, että vanhat kriisit palaavat tai uusia ilmenee.

Arvoisa puhemies! Valtion velkaantumisen hallinta on hallitukselle tärkeä tavoite. Vielä tärkeämpi on kuitenkin huolehtia työllisyydestä ja ihmisten perusturvasta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työttömiksi joutuviin. Työttömyysturvaetuuksien on turvattava toimeentulo, ja aktiivitoimilla on katkaistava työttömyysjaksot ennen niiden pitkittymistä.

Valtion velanoton hillinnän sovittaminen työllisyyspolitiikkaan ja työttömien toimeentulon turvaamiseen on haastavaa. On kuitenkin kohtuutonta, jos hallitusta samaan aikaan haukutaan budjettivajeesta ja samaan aikaan moititaan siitä, että se säästää liikaa. Oppositionkin pitäisi osata valita, onko budjettivaje liian suuri vai liian pieni. (Ari Jalonen: Varjobudjetti!) Vastuullinen hallitus joutuu tietysti kulkemaan keskitietä, jossa sekä katsotaan menosäästöjä ja tulonlisiä että varotaan leikkaamasta kotimaista kysyntää liikaa. Linjan valinnassa on otettava huomioon Suomen talouden rakenne. Olemme avoin kansainväliseen kauppaan suuntautunut kansanta- lous, joka ei voi elvyttää itseään ulos rakenneongelmasta. Voimakas elvytyspolitiikka valuisi ulkomaiseen kysyntään, ja siksi elvytyksen rinnalla on pidettävä huolta kilpailukyvystä. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyö on avain Suomen selviämiseen. Tarvitaan palkkamalttia ja tarvitaan luottamuksen ja yhteistyön politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on selvinnyt haasteistaan hyvin. Se on pystynyt tekemään vaikeitakin ratkaisuja turvatakseen talouden vakautta ja politiikkansa uskottavuutta. Rahamarkkinoilla hallituksen työ on luokiteltu kolmen A:n arvoiseksi. Täällä eduskunnassa hallitus on osoittautunut luottamuksemme arvoiseksi.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen hallituksen hitaus, toimettomuus ja päättämättömyys on ajamassa Suomea yhä syvempään taantumaan. Valmista ei näy tulevan millään sektorilla. Surullisenkuuluisia ovat jo nämä kuntarakenne- ja sosiaali- ja terveysuudistus. Niistä ei tällä neuvostoliittolaismallisella käskytysmentaliteetilla todellakaan tule mitään, ja hyvä niin.

On totta, että telakkayhtiöiden välinen maailmanlaajuinen kisa on muuttunut telakkavaltioiden väliseksi kilpailuksi, valtiontukien vääristämäksi toimialaksi. Siitäkin huolimatta Suomen on voitava löytää järkeviä vaihtoehtoja, vastata haasteisiin myös telakkatoiminnassa. Miksi hallitus ei hyvissä ajoin tarttunut osaomistuksen mahdollisuuteen STX Finlandin tapauksessa? Hallitus kielsi pontevasti tällaisen mahdollisuuden, mutta sittemmin ministeri Vapaavuori on epämääräisesti vihjaissut valtion jonkinlaisesta mukaantulosta, jos hankkeelle löytyy yksityinen veturi.

Arvoisa puhemies! Kello käy suomalaisen telakkateollisuuden toiminnan ja työpaikkojen turvaamisessa. Telakka tarvitaan Suomessa tuhan-sien työpaikkojen, satojen yritysten ja osaamisen kokoamiseksi. Muuallakin maailmassa valtio on ryhtynyt osaomistajaksi tai omistajaksi tällaisissa tapauksissa. Näinhän on toimittu esimerkiksi Ranskassa. Hallituksen tehtävä on toimia ajassa ja muuttaa valtion omistajuusstrategiaa silloin, kun jonkun toimialan toimintaympäristö muuttuu ratkaisevasti.

On täysin käsittämätöntä, että jopa sosialidemokraatit ovat lähteneet työpaikkojen ja telakkateollisuuden romuttamiseen kädenojennuksen sijasta. Suurten loistoristeilijöiden valmistus Suomessa on jäämässä hallituksen saamattomuuden vuoksi historiaan. On vastuutonta tietenkin sekin, ettei omistajalla, STX:llä, ole ollut haluja omalta osaltaan pitää telakkaa kunnossa ja toimintakykyisenä. Keskustalla on selkeä malli telakkateollisuuden pelastamiseksi. Valtio ja alan yritykset voisivat luoda konsortion ja yhteisomistajuuden alan työpaikkojen ja osaamisen pelastamiseksi. Tähän olisi nyt pikaisesti ryhdyttävä.

Hallitus on tehnyt luvattoman vähän suomalaisen kilpailukyvyn, työpanoksen ja työpaikkojen lisäämiseksi ja investoijien houkuttelemiseksi maahan. Aina on löytynyt joku, jonka selän taakse hallitus on voinut mennä pahaa maailmaa piiloon. Ratkaisuja ei ole syntynyt. Hallitus näyttää siis päättäneen, että jos ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä. Sillä systeemillä maan taloutta ja työllisyyttä ei todellakaan pelasteta.

Sitten on kuitenkin tehty erittäin huonoja asioita tässä tilanteessa. On leikattu valtavat määrät resursseja koulutuksesta, sivistyksestä, tutki-mus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta. Juuri nehän ovat perusta tällaisessa tilanteessa saada maata jaloilleen ja saada sitä kilpailukykyä lisää. Sieltä on leikattu keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin muilta sektoreilta, ellei maa- ja metsätaloussektoria oteta lukuun. Se on täysin järjetöntä politiikkaa.

Keskusta on esittänyt erityistä rahastoa viennin kilpailukyvyn ja työllisyyden vauhdittamiseksi. Liikenneväyläinvestointeihin me olemme ehdottaneet valtion Infra Oy:n perustamista, mutta toistaiseksi ehdotuksemme ovat kaikuneet kuuroille korville. Nyt on kyllä todellakin kiire satsata näihin tulevaisuusinvestointeihin. Me olemme ehdottaneet satsauksia biotalouteen, informaatioteknologiaan ja vaikkapa metallien jalostamiseen.

Ja kyllä mielestäni kannattaisi tarttua kyberturvallisuuden kehittämiseen oikein tosissaan. Siellä ovat nimittäin muhimassa miljardien maailmanmarkkinat. Kyberrikollisuus on tällä hetkellä yksi nopeimmin kasvavia rikollisuuden lajeja, ja turvallisuuden kehittämisessä Suomella olisi ihan taatusti annettavaa ja myytävää.

Ja tietenkin on nämä valtavat globaalit ongelmat, joista eivät vähiten kiinnostavia ole ruuan ja veden riittävyys ja ilmastonmuutoksen torjunta. Kaikki tämä, jossa Suomen cleantech-alan yritykset voisivat viedä enemmän ja ympäristöteknologiaa voitaisiin kehittää ja viedä enemmän, tässä olisi meillä paljon mahdollisuuksia ja annettavaa.

Ja vielä lopuksi, arvoisa puhemies, en jälleen kerran voi olla muistuttamatta tuosta Eurenco Vihtavuoren ruutitehtaasta. Ministeri totesi, ettei ruutitehtaalla ole mahdollisessa kriisitilanteessa arvoa, jos ruudin tuotantoraaka-aineiden saantia ei voida varmistaa. Kyllä tosiasia kuitenkin on se, että kotimainen ruutiosaaminen ainakin häviää tuon tehtaan alasajon seurauksena, ja arvoa on myös niillä yli 200 työpaikalla, jotka ruutitehdas on Keski-Suomelle, joka on menettäjäalue monessa mielessä, tarjonnut. Kyllä näillä asioilla on ihan taatusti sekä tänä päivänä että vielä pahempina kriisiaikoina merkitystä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on keskusteltu ja varmaan jatkossakin keskustellaan vielä moneen kertaan suomalaisen telakkateollisuuden tämänhetkisestä tilanteesta ja ennen kaikkea tulevaisuudesta.

2000-luvulla suomalaiset nostivat palkkojaan noin 42 prosenttia, kun Saksassa vastaava luku on 12,7. Siis runsaat 10 prosenttia, kun Suomi yli 40 prosenttia. Tämä tietysti heijastuu vientituotteisiin ja ennen kaikkea heikentyneenä kilpailukykynä. Ei ole pelkästään yhdestä risteilijästä kyse, vaan itse asiassa joka toinen viikko vientimarkkinoilla hävitään sen verran siihen aikaisempaan tilanteeseen, joka Suomen vientiteollisuudessa vallitsi, noin 25 miljardia vientiä siis vuositasolla. Se on paljon rahaa, ja se on erittäin vaikea korvata, varsinkin kun ei ole näköpiirissä sellaisia pysyviä kilpailuetuja, joiden varaan uusia tuotteita tai palveluja olisi mahdollista rakentaa.

Telakkateollisuus on globaalisti epäterve toimiala, erittäin epäterve toimiala. Eräät valtiot mukaan lukien Ranska ylläpitävät kapasiteettia kriisin varalta. Sen johdosta väliaikoina, silloin kun rauha vallitsee maailmassa, rakennetaan alihintaisia laivoja, jotta voitaisiin vain pitää organisaatio toimintakykyisenä. Toisin sanoen laivoja myydään niin sanottujen muuttuvienkin kustannusten alapuolella.

Kun tarjonta telakkapaikoista jo ylittää kaksinkertaisen määrän pysyvästikin näillä näkymin todennäköisesti kymmeniä vuosia, on syytä esittää Suomelle yksi kysymys: vaikka halutaan olla telakkateollisuudessa, niin kannattaisiko sittenkin supistaa näkemys vain niihin meriteollisuuden komponentteihin, joissa ei vallitse samanlaista epätervettä kilpailua? Esimerkiksi suomalaiset Wärtsilän meridieselit ovat tällaisia. On monia muitakin alukseen tarvittavia komponentteja, joissa Suomella on kilpailukykyä nyt ja todennäköisesti myös jatkossa.

Mutta telakkateollisuudesta irti pysyminen on todella viisautta. Lyhyellä tähtäimellä tietysti on alueellisesti kitkerä todeta, että telakka katoaa, työpaikkoja katoaa, mutta kannattamaton liiketoiminta on pakko valtion kautta rahoittaa jotenkin muuten, useimmiten heikentämällä muiden toimialojen kilpailukykyä rasittamalla niiden tulosta, heikentämällä niiden kasvumahdollisuuksia. Kun Finnvera tarjoaa noin miljardin arvoisesta laivasta rahoitusosuudeksi, rakennusaikaiseksi osuudeksi, 600 miljoonaa ja lisäksi avustusta 40 miljoonaa, ei voi olla kuin yhtymässä siihen pääministerin toteamukseen, että tässä kilpaillaan jo valtioiden välillä eikä telakoiden välillä.

Kun STX:llä on kaksi telakkaa, niin minusta on alkanut tuntua jo pidemmän aikaa, että koskaan ei ollut tarkoituskaan käyttää Suomen telakkaa muuhun kuin siihen, että Ranskan telakalta saadaan mahdollisimman edullinen tarjous. Se, että Ranskan valtio on 49 prosentilla mukana, on ehkä heidän elinkeino- tai turvastrategiansa mukainen ratkaisu. En osaa siihen sen enempää sanoa, mutta Suomen ei kannata pysyvästi olla sellaisella toimialalla, jolla menestymisen mahdollisuuksia kohtuudella ei ole edes näköpiirissä.

Laivanrakentaminen toki on kovin erilaista. Nämä risteilyalukset, joissa Suomella on ollut merkittävä markkinaosuus, ovat kuitenkin sellaista, joka on helposti opittavissa. Tietokoneohjelmat, jotka ylläpitävät alihankkijoiden rekistereitä, heidän toimitusaikojaan, heidän hintatasojaan, ovat maailmanlaajuisesti saatavilla. Niitä on Suomessa, niitä on jokaisella telakalla.

Telakalla kuitenkin voi olla aivan erityisosaamisia, joissa Suomella voisi olla komparatiivinen etu. Ja ne ovat varmasti sellaiset arktisiin olosuhteisiin tarkoitetut jäävahvisteiset alukset, joita tehdään vuodessa ehkä maailmassa viisi kappaletta. Ei risteilyaluksiakaan tehdä sen enempää, mutta se on kuitenkin niin helposti kopioitavissa oleva tuote, että sen varassa ei pysyvää kilpailuetua enää tällä kustannustasolla, johon Suomi on ajautunut 10 vuoden aikana, ole mahdollista ylläpitää.

Suomi on menettänyt todella kilpailukyvyn, ja itse asiassa todennäköisesti työmarkkinoilla regulaation ja monen muun yhteissummana Suomi on ajautunut itse asiassa kehitysloukkuun, jossa on vähän muita vaihtoehtoja kuin eläkeiän nostaminen, työajan lisääminen. Ne eivät sinänsä maksa mitään, mutta kuinka vaikeasti ne ovat poliittisesti läpi vietävissä, sen me tiedämme jokainen.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Turussa on rakennettu maailman upeimpia risteily-aluksia. Suomalaisten metallimiesten ja -naisten rakentamat laivat kyntävät maailman meriä ja kuljettavat tuhansia matkustajia satamasta toiseen. Suomessa tiedetään, miten näitä laivoja rakennetaan. Niillä on maallemme myös statusarvo. Osaamiseen, koulutukseen ja alihankintaverkostojen kehittämiseen on satsattu paljon ja niiden eteen on tehty valtava määrä työtä. Niiden hukkaaminen olisi käsittämätöntä resurssien tuhlausta.

Hallitus kieltäytyi myöntämästä 50 miljoonan euron lainaa STX:n Turun telakalle. Sanottiin, että valtio ei voi tukea kannattamatonta toimintaa. Turun telakan tai minkä tahansa yrityksen kannattavuus edellyttää toki pitkälti sitä, että ti-lauksia on jatkuvasti jonossa. Tässä tapauksessa tuki olisi ollut vain lainaa, ei lahjoitettua rahaa. Laivanrakennusteollisuuden tukemisen kannattavuutta pitäisikin nähdäkseni tarkastella nimenomaan valtion näkökulmasta eikä STX:n kirjanpidon.

Jos telakan ja alihankintaketjun valtiolle maksamat verot ja muut maksut ylittäisivät annetun 50 miljoonan euron lainan, tukeminen lienee kannattavaa. Laskelmassa on huomioitava laivatilauksen menetyksestä aiheutuvat kustannukset, kuten mahdolliset tulevien laivatilausten menetykset, kasvavan työttömyyden kustannukset ja työntekijöiden henkilökohtaiset menetykset. Työttömyyden kasvusta aiheutuvat sosiaaliset vaikutukset ovat negatiivisessa mielessä mittavat.

Telakan kilpailukyky vapailla markkinoilla ja hallitusten toimet sen toimintaedellytysten parantamiseksi ovatkin ihan toinen kysymys. Edellinen keskustavetoinen ja nykyinen kokoomusjohtoinen hallitus ovat omilla toimillaan heikentäneet suomalaisten yritysten kilpailukykyä. On hieman hankalaa kilpailla niin sanotuilla vapailla markkinoilla, kun suomalainen teollisuus on erilaisten rangaistustoimenpiteiden piirissä ja muut eivät. Pelkästään päästökauppa ja uusiutuvan energian taakanjako tulevat kalliiksi.

Energiatehokkuusdirektiivin hinta on suomalaiselle teollisuudelle parisataa miljoonaa euroa vuodessa. Päästödirektiivistä tulee energiayhtiölle 300 miljoonan lisälasku, joka siirtyy osittain teollisuuden maksettavaksi ja sitä kautta hintoihin. Rikkidirektiivissä on Suomen merialueille annettu 45 kertaa tiukemmat päästörajat kuin mitä Välimerellä on. Kuljetuskustannukset Itämerellä noussevat suomalaiselle teollisuudelle joidenkin arvioiden mukaan jopa miljardiin euroon vuodessa. Tähän päälle kun lisätään muut kustannukset ja verotus, niin on siinä tekemistä kannattavuuden kanssa.

Käytännössä hallitus muutenkin ratkaisee tukipolitiikallaan, minkälainen yritystoiminta pidetään Suomessa kannattavana ja minkälainen ei. Valtion yritystukia jakava Tekes muun muassa jakaa tukia paljolti aina samoille yrityksille. On yrityksiä, jotka ovat saaneet Tekesiltä tukia jopa 185 kertaa, joten puheet siitä, että hallitus ei voi tukea kannattamatonta liiketoimintaa, ovat tuulesta temmattuja tai sitten tukien myöntämisperusteet ovat pahasti pielessä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen otsikko "Hallituksen talous- ja teollisuuspoliitikka" on hyvä ja oikeaan osunut ja tässä taloustilanteessa erityisen tärkeä keskustelunaihe, mutta se, että kysymyksen lähtökohtana on STX Finlandin Oasis-luokan laivatilauksen kariutuminen, on täysin väärä. Totuus on se, että Suomella ei ollut mitään mahdollisuutta osallistua risteilijän rahoitukseen, sillä rahoitus ja laivatilaus oli pitkälti valmisteltu jo muualle.

STX yrityksenä, siis muutenkin kuin STX Finlandina, on suurissa talousvaikeuksissa. Korean tiedotusvälineistä on nähtävissä se, että yritys ei sielläkään ole menestystarina, vaan se tuottaa sielläkin tappiota. Niin kuin täällä tänään on kuultu, telakkateollisuus on koko maailmassa epäterveellä pohjalla, ja STX Finland ei ole kyennyt yrityksenä kannattavaan toimintaan Suomessa. Sen tilinpäätöksistä on nähtävissä, että vuosien 2007—2011 välillä yksinomaan nettotappio on jo ollut 220 miljoonaa euroa ja liiketalouden tappiokin on ollut 180 miljoonaa euroa, ja 2007—2010 yrityksellä oli täysi työllisyys. Täystyöllisyysvaiheessakin yritys tuotti tappiota. Tässä risteilijätilauksen yhteydessä on huomionarvoista se, että telakka ei ole kyennyt hoitamaan edes sitä omarahoitusosuuttaan, joka tuommoisessa risteilijässä on 20—30 prosentin luokkaa, ja STX:n pääyritys ei ole suostunut tätä STX Finland Osakeyhtiötä tukemaan.

Tällä hetkellä ja täällä tänään on kuultu, että telakkateollisuus on suuressa kriisissä. Se ei maailmanlaajuisesti pidä paikkaansa. Kutakuinkin muualla tällä hetkellä tilauskirjat ovat täynnä, ja se johtuu siitä, että valtiot tukevat näitä yrityksiä. Suomi on aina ollut vahvasti mukana terveellä pohjalla tukemassa risteilijöitä ja laivanrakentamista. Ennakkomaksujen ja rakennusaikaisesta luototuksesta valtio on Finnveran kautta tukenut noin 80-prosenttisesti eri hankkeita.

Suomi on ollut siis vahvasti mukana laivateollisuudessa, ja vuosina 2000—2012 rahoitustar-jouksia tehtiin noin 14 miljardilla eurolla, ja meillä tällä hetkelläkin on vastuita maailmalla noin 2,9 miljardin euron arvosta. Tällä hetkellä tilanne on se, että tämä yksi risteilijä oli ja meni ja nyt suurin huoli on se, miten TUI-varustamolle TUI 1 ja TUI 2 -alusten rakentaminen tai oikeastaan niiden rahoitus kyetään hoitamaan ja varmistamaan. Ne yhteensä vastaavat jo yksinomaan suurristeilijän luokkaa. Ne on nyt varmistettava, ja se on myöskin niihin sitoutuneiden alihankintayritysten etu. On muistettava se, että siellä on kymmeniä yrityksiä, jotka ovat sitoutuneet jo tällä hetkellä näiden laivojen rakentamiseen, uhranneet siihen taloudellisia voimavarojaan, ja siksi näistä on kannettava huolta.

Se tässä välikysymyksessä tuli tämän teollisuuspolitiikan osalta esille, että nyt pitää kiinnittää huomiota meidän kansalliseen kilpailukykyymme, ja ne teollisuudenalat, mihin meidän nyt tulee satsata, ovat nimenomaan energiateollisuus, ympäristöteknologia ja elintarviketeollisuus. Niissä on meillä suuret voimavarat ja kansalliset luonnonvarat hyödynnettävissä. Teollisuuspolitiikan osalle tarvitaan nyt rahasto, jota kautta voidaan vaikuttaa sitten meidän kansantaloutemme parantumiseen.

Sen vielä haluan lopuksi, arvoisa puhemies, sanoa, että Suomessa laivanrakentamisen menestys on perustunut nimenomaan tähän projektiosaamiseen, eli meillä on kyetty toteuttamaan laivahankkeita nimenomaan projekteina, ja kun siihen ovat osallistuneet osaavat yritykset, jotka kukin ovat tehneet omaa sektoriaan, niin tämän projektin kokonaisjohtaminen on ollut se meidän voimavaramme.

Katja  Taimela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Välikysymys on oppositiolle keskeinen työkalu mitata hallituksen luottamus, ja sen käyttäminen kuuluu demokratiaan. Siksi sen käyttämiseen soisi käytettävän hieman enemmän harkintaa. Tällä kertaa vaihteeksi aiheeksi on otettu ei enempää eikä vähempää kuin hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikka. Johtotähtenä on STX-telakan hankala tilanne, joka olisi sinänsä ansainnut olla kysymyksen aiheena ilman, että tähän olisi sotkettu yleisempää talous- tai teollisuuspolitiikkaa tai yksittäisiä ruutitehtaita, yhtään näidenkään aiheiden merkitystä väheksymättä.

Arvoisa puhemies! Meille varsinaissuomalaisille viime ajat ovat olleet äärettömän hankalia. Nokian tehtaan alasajo Salossa on vielä tuoreena muistissa. Haavat eivät ole vielä kunnolla arpeutuneet, ja nyt käsillä ovat Turun telakan ongelmat. Nämä molemmat ovat jättimäisiä asioita, kun puhutaan työpaikoista, puhutaan siis useista tuhansista työpaikoista meidän maakunnan alueella. Nokian suhteen ei ole enää muuta tehtävissä kuin jälkihoito ja ihmisten tukeminen uusille urille, mutta telakan suhteen on vielä mahdollisuuksia toimia. Siksi tietysti meistä kaikki edellyttävät, että kaikki mahdollinen Turun telakan pelastamiseksi vielä tehdään. On myös hyvä todeta alueen edustajana, jotta laakereilla ei ole maattu asian kanssa hallituksessa eikä myöskään Varsinais-Suomessa tähänkään saakka — päinvastoin.

STX:n Turun telakan kohdalla on kysymys poikkeuksellisesta osaamisesta ja poikkeuksellisesta alihankintaketjusta. Niiden myötä syntyy ainutlaatuinen yhdistelmä, jonka romuttaminen olisi kansallinen häpeä. Arktisesta osaamisesta ei tässä yhteydessä kannattaisi paljon puhua, koska kysymys on varsin erilaisesta toiminnasta. Näin ainakin itse koen ja olen saanut vahvasti siihen lisää käsitystä ja tietoa tässä viimeisen kuukauden, puolentoista kuukauden aikana. Risteilijärakentaminen on aivan toisesta maailmasta kuin jäänmurtajan. Jos verrataan näitä kahta, niin yhtä risteilijää kohden pitää tehdä 60—90 jäänmurtajaa ja risteilijän rakentaminen vaatii aivan erilaista osaamista kuin niiden jäänmurtajien. Juuri risteilijöiden rakentamisen korkean tason osaamisen turvaamisesta on mielestäni tässä kohtaa kyse.

Nyt on ajankohtaista tehdä kaikki mahdollinen, jotta TUI-laivat saadaan Turkuun. Ne tuovat työtä alueelle pariksi vuodeksi, mutta samalla on mietittävä telakan tulevaisuutta ja laajemmin meriklusterin toimintaedellytyksiä. Telakkateollisuuden luonteen vuoksi löydämme itsemme tämän saman ongelman parista, jos ja kun TUI-laivat on parin vuoden päästä rakennettu Turussa. Siksi tämä tilanne on ratkaistava varsin pitkäjänteisesti. On lähdettävä tekemään telakan tulevaisuutta. Meillä on kaikki edellytykset turvata tämän toimialan tulevaisuus Suomessa, mutta se vaatii kovasti paljon töitä. Se tulee varmasti vaatimaan myös valtiota mukaan, ja siihen meidän on oltava valmiit. Hankalaksi tilanteen tekee korealaisen omistajan toiminta. Se on aivan ratkaisevassa asemassa, ja sen omistajapolitiikka on ollut suorastaan surkeaa.

Vaatiipa valtionkin omistajapolitiikka terästäytymistä. Sama koskee koko teollisuuspolitiikkaa. On ollut aika erikoista kuunnella valtion omistajaohjauksesta maaliskuun alusta alkaen vastaavan päällikön Eero Heliövaaran lausuntoja siitä, että valtion omistajapolitiikassa ei tulisi painottaa työpaikkojen turvaamista tai aluepolitiikkaa. Olen tästä täysin eri mieltä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen puolivälitarkastelu on lähellä, ja telakkateollisuuden tilanne tulisi pitää mielessä myös siellä. Tällä hetkellä painottuvat velanmaksuun tähtäävät toimet. Minusta meidän tulisi voida tarkastella tätäkin asiaa uudelleen, koska talouskasvu ei ole ollut arvioitua. Nyt tarvitaan työperusteisia investointeja. Esimerkiksi liikennehankkeiden eteen-päin saattaminen olisi nyt varsin paikallaan. Tätä kautta luodaan kasvua ja tulevaisuudenuskoa näihin suurissa hankaluuksissa tuskaileviin maakuntiin.

Suomi tarvitsee työtä, yrittäjiä ja motivoituneita työmiehiä ja -naisia. Näissä asioissa en halua nähdä tässä talossa, en tässä salissakaan, oppositio—hallitus-rajoja. Teollisuudella on mielestäni oltava ja on tulevaisuutta Suomessa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen edustajat eivät tunnu ymmärtävän, että pelkästään toivomalla ei maamme talouskasvu käynnisty. Toiveunia näkemällä ei saada vientiä vetämään eikä taloutta kukoistamaan. Tarvitaan todellisia tekoja ja päätöksiä, myös rohkeutta puolustaa ja suosia suomalaista työtä ja yrittämistä.

Kuluvan hallituskauden aikana tätä rohkeutta ja halua emme ole valitettavasti tältä hallitukselta nähneet. Veronkorotuksilla, rikki- ja muilla vastaavilla direktiiveillä on lisätty yritysten energia- ja logistiikkakustannuksia. Hallitus on tehnyt kaikkensa hankaloittaakseen suomalaisten teollisuudenalan yritysten toimintaedellytyksiä.

Hallituksen päätös olla myöntämättä STX:n telakalle 50 miljoonan pääomalainaa on vain yksi esimerkki toheloinnista. Päätös oli Suomen teollisuuden, työllisyyden ja talouden kannalta suuri virhe.

Telakat Turussa ja Raumalla ovat nyt lopetusuhan alla. Molemmilla telakoilla on jo aloitettu useita satoja metallialan ammattilaisia koskevat yt-neuvottelut. Vain tällä yhdellä lainapäätöksellä hallitus olisi voinut turvata tuhansia työpaikkoja Suomessa. Työllistymisen lisäksi valtion kassaan olisi kertynyt vielä rutkasti verotuloja. Sen sijaan Suomen valtio menetti tämän päätöksen seurauksena satoja miljoonia euroja sekä verotuloina että kasvavina työttömyys- ja muina sosiaalikorvauksina.

Koko hallituspuolueiden poppoo ministereineen on hallituskauden alusta lähtien veisannut kuorossa suomalaisen työn ja yrittämisen sekä viennin puolesta. Minne ovat kadonneet kaikki ne lupaukset ja se surullisen kuuluisa vastuunkanto, kun päätettiin antaa kieltävä vastaus STX:n telakan pääomalainalle? Asianomaiset ministerit sinisilmäisesti kuvittelivat, että kauppa syntyisi ilman lainaa.

Kyllä Kreikalle ja muille kriisimaille voidaan lainata rahaa ja vielä ilman vastinetta, mutta ei vastikkeista lainaa kotimaassa toimiville yrityksille. Kyllä kreikkalaisten huijareiden toimeentuloa voidaan olla turvaamassa, muttei rehellisten suomalaisten duunareiden. Etelän maihin suunnattuja tukipaketteja on myönnetty periaatteella, että Suomen talous pysyy vakaana ja turvataan suomalaisia työpaikkoja. Nyt olisi ollut mahdollisuus elvyttää Suomen taloutta ja turvata niitä työpaikkoja lainaamalla STX Finlandille tarvittava summa.

Surulla täytyykin todeta, että työministeri Ihalaisen aikana Suomen työllisyystilanne on mennyt surkeaan, jopa katastrofaaliseen suuntaan. Suomeen on tullut eniten työttömiä miesmuistiin. Kymmeniä tuhansia työpaikkoja on menetetty. On siinä ministerillä selittämistä, mutta selittäähän Ihalainen osaa.

Herra puhemies! Hallituksen päätöksenteko on ollut kerrassaan kurjaa sivusta seurattavaa. Pala palalta hallitus yrittää nujertaa Suomen ta-loutta ja omia kansalaisiaan. Kerta kerran jälkeen lausutaan kauniita sanoja, minkä jälkeen sanat syödään.

Arvoisa puhemies! Herää epäilys, että entinen elinkeinoministeri Häkämies loikki EK:hon nimenomaan STX:n lainapäätöstä karkuun ja jätti likaisen työn seuraajalleen ministeri Vapaavuorelle. Tämäkö on sitä kokoomuslaista toveruutta? On vaikea ymmärtää, miten on mahdollista, että kokoomus joka puheessaan vannoo kotimaisen työllisyyden, yrittämisen ja viennin nimeen ja lopulta päätyy tällaisiin ratkaisuihin.

Vihreiltä tai RKP:ltä tämänkaltaisia häpeällisiä tekoja voi vielä odottaa, mutta entä vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit, jotka molemmat pitävät itseään työväen etuja ajavina puolueina. (Katja Taimela: Ollaan edelleen!) Jopa STX:llä työskentelevät omat puoluetoverit ovat kritisoineet omiaan siitä, että työväenpuolueet ovat unohtaneet tehtävänsä ja periaatteensa. Ja se muuten kyllä tulee näkymään perussuomalaisten kannatusluvuissa nousevana käyränä ja SDP:llä ja vasemmistolla laskevana käyränä.

Arvoisa puhemies! Väistämättä herää kysymys, onko hallituspuolueilla tarkoitus tällaisten epäisänmaallisten päätösten kautta rapauttaa Suomi, sen toimintakyky ja talous, jotta väylä yhä tiiviimpään talousunioniin EU-maiden kesken olisi helpompi perustella tulevaisuudessa kansalaisille, että olisi niin sanotusti hyvä syy laittaa hynttyyt yhteen muiden euromaiden kanssa, kun ei Suomi enää tämän jälkeen yksin pärjää.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen usein kuunnellut ja katsellut ihmetellen, kun jopa hallituksen aitiosta käsin on sormea heristellen väitetty, että saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja auttamalla puolustetaan suomalaista työtä ja hyvinvointia. Näin onkin tehty peräti kymmenillä miljardeilla euroilla. Sitten olisi tarvittu vain 50 miljoonaa euroa suomalaisen työn ja hyvinvoinnin puolustamiseen ihan oikeasti, summa, joka on merkityksettömän pieni etelän avustusten rinnalla. Siitä huolimatta se tyrmättiin. Täysin käsittämätöntä toimintaa. On toki totta, että 50 miljoonan sijoitus muodossa tai toisessa ei olisi riskitön. Vaikka riski toteutuisikin, silti lopputulema olisi yhteiskunnan kannalta positiivinen. Verotulot ja muut hyödyt olisivat suuremmat.

Vuosikymmenien ajan punaliput hulmuten ja ääni väristen vasemmistopoliitikot ja vasemmistolaiset ay-pomot ovat ilmoittaneet puolustavansa suomalaista työmiestä. Sitten kuitenkin työnnetään pää pensaaseen, kun olisi käytännön tekojen aika. Sen seurauksena merkittävästi suomalaista työtä ja hyvinvointia menetettiin. Mihin unohtui esimerkiksi demareiden mainoslause "Työ ja oikeudenmukaisuus"? Miksi käytännön toiminta on täysin muuta? Miksi ihmisiä harhautetaan? Tasapuolisuuden vuoksi on todettava kyllä sekin, että kokoomuksen ja keskustan sekä apupuolueiden kylmä asenne on linjassa vasemmistopuolueiden toiminnan kanssa.

Arvoisa herra puhemies! Vientivetoisen kilpailukyvyn ylläpito on kaiken perusta, sillä vientiteollisuus on hyvinvointimme rahoittaja. Sitä hallituksen ministerit taisivat aitiostaan käsin sormi pystyssä toistaa. Hallitus on kuitenkin unohtanut tämän tosiasian ja on jatkuvasti toi-minut päinvastoin eli kilpailukykyämme heikentäen.

Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna kilpailukykymme on heikentynyt lyhyessä ajassa yli 10 prosenttia. Hieman aikaisemmin täällä edustaja Lehti kertoi Saksan esimerkin verrattuna Suomeen, ja sekin oli hyvin huonoa tietoa meidän maamme kannalta. Ruotsin kilpailukyvyn paraneminen johtuu lähinnä siitä, että Ruotsin kruunu on joustanut suhdannetilanteiden mukana. Sen lisäksi Ruotsin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen toimet ovat olleet järkeviä, maltillisia, kilpailukykyä lisääviä, toisin kuin meillä Suomessa.

Kaikkein älyttömin toimi on rikkidirektiivi. Sen ajaminen käynnistyi keskustajohtoisen hallituksen ja ministerin toimesta. Operaatio saatettiin loppuun nykyhallituksen ja vihreän EU-mepin kovan junttauksen tuloksena.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen sanoi täällä eilen, että Suomi on tienhaarassa. Sitä se on ollut aina. Oikean tien valinta on enää vain osittain omissa käsissämme. Pääosa päätösvallasta on luovutettu Brysseliin henkilöille, jotka vähät välittävät kansallisista tarpeistamme. Pääministerimme totesi myös, että meillä on valittavana joko hitaan näivettymisen ja laskevan elintason tie tai rohkean uudistumisen ja uusien menestystekijöiden tie. Näinhän se on, mutta hallitukselta puuttuu kuitenkin oikea näkemys siitä, miten tämän maan ja kansan asioita pitäisi hoitaa. Hallituksen politiikka syleilee Eurooppaa ja unohtaa kotimaan. Tienhaarassa on tehty pahoja virhevalintoja. Valitettavasti Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitusten valinnat ovat olleet väärät. Sen seurauksena Suomesta on hävinnyt noin 100 000 työpaikkaa, vaikka Kataisen hallitus lupasi päinvastoin 100 000 työpaikkaa lisää. Siksi tunnelin päässä näkyy vain heikko valon-kajo.

Lopuksi kiitos ministeri Vapaavuorelle, koska hän vielä tähän kellonaikaan on täällä paikalla.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lähes viikoittain saamme kuulla uutisia irtisanomisista ja yt-neuvotteluista. Työttömyys on kasvussa ja yritykset investoivat Suomeen tällä hetkellä hyvin vähän. Hallitusohjelman keskeiset tavoitteet velkasuhteen taittumisesta ja alijäämästä eivät ole toteutumassa. Eilisessä pääministerin kirjoitetussa puheessaan hän mainitsi, että Suomi ei ole riittävän houkutteleva investointikohde uudelle yritystoiminnalle ja sitä kautta syntyville uusille työpaikoille. Mitkä ovat hallituksen konkreettiset toimenpiteet tilanteen ja kilpailukykymme parantamiseksi? Miten saadaan työtä ja työvuosia lisää Suomeen?

Tänään on keskusteltu paljon, aivan aiheesta, telakkateollisuudesta ja sen tulevaisuudesta Suomessa. Laivanrakennus- ja telakkateollisuus onkin yksi Suomen vahvuuksista. Suomessa on laivanrakennuksessa perinteitä, ja Turussa on ammattitaitoa erityisesti risteilijöiden rakentamisessa. Turun telakan on laskettu työllistävän alihankkijoineen noin 20 000 ihmistä, joten kyseessä on erittäin merkittävä alueellinen työllistäjä-kin. Suomalaista telakkateollisuutta ei saa vaarantaa.

Miksi sitten suuri risteilijälaivatilaus meni harmillisesti sivu suun? Ministeri Vapaavuori on ansiokkaasti puolustanut hallituksen päätöksiä tänään, kiitos siitä, mutta monet edustajat ovat myös tänään arvostelleet näitä päätöksiä. Päätöstä ovat aiemmin arvostelleet myös sekä Suomen telakkateollisuuden 1990-luvun laman raunioilta pelastamassa ollut Martin Saarikangas että muut telakkateollisuuden piirissä työskentelevät.

Suomalaisella laivanrakennuksen erikoisosaamisella on kysyntää. Tappiollista toimintaa ei kannata tukea, mutta kannattavasta telakkatoiminnasta tulee huolehtia. Ei siis hukata mahdollisuuksiamme eikä menetetä tietotaitoa ulkomaille.

On myös tärkeää keskustella laajemminkin suomalaisesta teollisuuspolitiikasta, sillä kymmenen viime vuoden aikana teollisuudesta on kadonnut noin 90 000 työpaikkaa. Metsäteollisuus on rajussa murroksessa ja muutoksessa. Se ei investoi Suomeen, vaan työpaikkoja vähennetään jatkuvasti. Meillä on metsäteollisuudessa paljon osaamista, ja puunkäyttöä voidaan laajentaa yhä enemmän korkeamman jalostusasteen tuotteisiin. Voikin kysyä, onko hallituksella todellisia suunnitelmia metsäteollisuuden ja puunkäytön vauhdittamiseksi.

Elektroniikkateollisuus on vähin äänin siirtänyt valmistuksen halvempiin maihin. Se on sääli mutta myös osa luonnollista kehitystä avoimessa maailmantaloudessa. Tarvitsemme tuolle alalle uutta luovaa kasvua.

Ympäristöosaamisessa ja biotaloudessa on paljon mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Meidän suomalaisten on oltava mieluummin kehityksen kärjessä kuin jälkijunassa, ja meidän on haettava aktiivisesti uusia mahdollisuuksia. Suomen pitää olla omavarainen huoltovarmuuteen liittyvien tuotteiden suhteen. Esimerkiksi elintarvikkeet ja puolustusteollisuuden tarvikkeet mukaan lukien ruudinvalmistus tulee säilyttää kotimaassa.

Arvoisa puhemies! Emme saa hukata vanhoja teollisuudenaloja maastamme, kun niillä on maailmalla edelleen kysyntää. Kerran hävitetty ammattitaito ja osaaminen ei palaa takaisin välttämättä koskaan. Uutta pitää luoda, mutta nykyiseenkin teollisuuteen tulee panostaa. Nyt tarvitaan päätöksiä ja toimenpiteitä, jotka luovat perustan talouskasvulle, kilpailukyvylle, yrittäjyydelle ja työllisyydelle.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikka on se, mihin välikysymys on suunnattu. Olen tyytyväinen, että tätä asiaa käsitellään, enkä ymmärtänyt tänään sitä kritiikkiä, etteikö kysymystä ja aihetta sinänsä arvostettaisi.

Mielenkiintoinen näkökulma on kyllä siinä välikysymystekstin alussa, koska siellä ensin kritisoidaan hallitusta velkaantumisesta, jopa sanoilla, että hallitus velkaantuu enemmän kuin yksikään hallitus tätä aikaisemmin — muistan edellisen hallituksen miinus 11 miljardia, jotka tulivat verohelpotuksista, ja velkaantumisen — mutta toisaalta sitten ollaan sitä mieltä, että sopeutusta ei pidä tehdä. Kritisoidaan velkaantumista, mutta ei haluta sopeuttaa, perusteena se, että nyt pitää saada ensin talous vakavammalle pohjalle. Tämä on hieman epäloogista.

Samaa mieltä perussuomalaisten välikysymyksen kanssa olen siitä asiasta, että työllisyysaste on mittari, jota tulisi seurata, ja siinä meillä on tekemistä. Tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta on yhä tavoiteltava, ja kun verrataan vaikka naapureihin Pohjoismaissa, joissa se on lähellä 78:aa ja muuta, on meillä siinä saavutettavaa. Pitää muistaa, millä keinoilla se vaikkapa Ruotsissa, Tanskassa saadaan. Verotus on siellä kokonaisuudessaan huomattavasti Suomea korkeampi. Jos meillä olisi yhteiskunnan käytössä kaikki se verotuotto samalla mitalla kuin vaikka näissä kahdessa maassa, uskon, että meidän työllisyystoimet olisivat huomattavasti nykyistä tehokkaammat.

Mutta sitten viittaus eläkeiän nostamiseen, että hallitus ei pysty tekemään rakenteellisia muutoksia. Niin kauan kuin meillä ovat ne sadattuhannet ihmiset työttöminä, joista kasvava osa on yli 55-vuotiaita, joidenka työttömyys kasvaa, en pidä kovin relevanttina vaihtoehtona, niin kuin perussuomalaiset, että pakolla nostaisimme tässä kohden eläkeikää. Onko se teidän tahtonne 65:een vai 68:aan, en tiedä.

Toinen näkökulma on se, että hallitus on menossa puolivälitarkasteluun, ja sen takia koko hallituskauden syyttäminen huonosta menestyksestä ja kaiken romuttamisesta on ehkä ylimitoitettua. Me olemme sosialidemokraatteina aikaisemminkin olleet aika tiukoissa paikoissa. Ehkä vielä joku muistaa semmoisen pääministeri Lipposen ajan, jolloinka luotiin Suomeen 350 000 uutta työpaikkaa. (Pentti Oinonen: Se oli ennen se!) Me olemme siis tehneet näitä ja pystymme tekemään ne myöskin uudelleen.

Mutta kun puhutaan teollisuuspolitiikasta, niin me demarit jo viime syksynä aloitimme oman työskentelymme, miten erityisesti perus-teollisuus, metalli-, metsäteollisuus, kaivosteollisuus, voidaan turvata Suomessa, ja sen jälkeen myöskin tietysti uutta teollisuutta. Julkaisimme sen alkuvuodesta, ja ei ole näkynyt niin perussuomalaisilta kuin muiltakaan puolueilta omaa vaihtoehtoa, miten suomalainen teollisuus pelastetaan. Meillä sinne on listattu väyläinvestointeja, energiaratkaisuja, työvoiman osaamisen lisäämistä, innovaatioita ja tutkimus- ja kehityspanostuksia, vienti- ja kasvurahoitusta pk-sektorille ym. ym. Näihin meillä on keinot, kaikkiin. Sitä vastoin, ehkä sitaateissa sanon, ystävällinen perussuomalainen yrittäjäpolitiikka näyttäytyy sen monesti mainitun Kela-maksun poiston lisäksi Sampo Terhon 100 miljoonan euron vähennyksenä yrittäjyystuista ja oman vaihtoehtobudjettinne yli 200 miljoonan euron vähennyksenä yritystuista. Sekö on se yrittäjäystävällinen perussuomalainen linjaus?

Hyvin hämmentynyt olin myöskin, kun tämä on kuitenkin poliittinen laitos, viittauksista, että ideologia pitää työntää syrjään, kun keskustellaan eduskunnassa. Minun mielestäni olen ylpeä sosialidemokraatti, ja ideologisesti niin työ- kuin tässä vaikka tämä omistajapolitiikka on meille hyvin selkeä. Tarvitsemme valtion vahvaa omistajapolitiikkaa, joka ei perustu pelkästään nopeisiin arvonnousuihin vaan työllisyyteen ja siitä saataviin hyötyihin niin verotuloina, ihmisten hyvinvointina kuin muina.

Aika kiirii, jotenka lopuksi sanon vielä sen, että minä luotan suomalaiseen telakka- ja meriteollisuuteen, sillä meillä on vahva osaaminen niin risteilypuolella kuin matkustajalautoissa, rahtialuksissa, jäänmurtajissa, öljyntorjunta-aluksissa, arktisen osaamisen ja offshore-osaamisen osalla. Tähän satsaamalla telakkateollisuus ja sen myötä muu meriteollisuus ihan varmasti ovat myös tulevaisuuden ala Suomessa.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymyksessä kysytään muun muassa, onko hallitus valmis turvaamaan TUI 1 ja TUI 2 -risteilyalusten rahoituksen tarvittaessa vaikkapa valtion pääomasijoituksella STX Finlandiin. Telakkateollisuus ei kuitenkaan ole ainut toimiala Suomessa, mikä on vaikeuksissa hallituksen saamattomuuden vuoksi. Keski-Suomessa Laukaan kunnan Vihtavuoren ruutitehdasta uhkaa lopettaminen. Perussuomalaisten välikysymyksessä todetaankin: "Valtion on myös syytä varmistaa Eurenco Vihtavuori -ruutitehtaan toiminnan jatko Keski-Suomessa. Tämä on tärkeää työllisyyden lisäksi myös Suomen huoltovarmuuden takia. Hallituksen olisikin syytä toimia ennakkoluulottomasti ja ilman ideologisia rajoitteita."

Vihtavuoren ruutitehtaan pelastamiseksi tehdyt toimenpiteet ovat kariutuneet valtion päättämättömyyteen. Ruutitehtaan ostoaikeissa ollut yrittäjä Jan Koivurinta on hämmästellyt valtion toimintaa, kun valtio ei ottanut kontolleen saastuneen maa-aineksen puhdistamista. Tehdastoiminnan aloittamisesta eli vuodesta 1926 alkaen alueella on ollut valtion ja valtionyhtiöiden toimintaa, muun muassa useita kemianalan tehtaita, jotka ovat saastuttaneet alueen maaperää. Ymmärrettävästi yksityinen yhtiö ei voi ottaa lähes sadan vuoden ympäristöongelmia kontolleen.

Arvoisa puhemies! Laukaan ruutitehtaan omistaa nykyisin Eurenco-konserni, jolla on tehtaita Vihtavuoren lisäksi Ranskassa, Belgiassa ja Ruotsissa. Eurenco-konserni on Ranskan valtion omistaman Groupe SNPE:n omistama tytäryhtiö. Meitä keskisuomalaisia, siis muitakin kuin minua, ihmetyttää valtion nuiva suhtautuminen yli 200 henkilön työpaikan säilymiseen, sillä ruutitehtaan lakkauttaminen vaikuttaa myös kahden muun alueella toimivan yrityksen, Nammon ja Forcitin, toimintaan. Nyt jos koskaan olisi oikea aika parantaa hallituksen epäonnistunutta teollisuuspolitiikkaa. Vähin, mitä olisi tehtävä, on säilyttää nykyiset teolliset työpaikat eikä lakkauttaa niitä. Vihtavuoren ruutitehtaan osalta voitaisiin toimia niin, että koko ampumatarvikkeisiin liittyvä teollinen osaaminen keskitettäisiin Vihtavuoreen, jolloin synergiaetuja syntyisi muun muassa hallinnosta. Laukaan Vihtavuoren ruutitehtaan puitteet verrattuna Turun STX-telakkaan ovat merkittävästi pienemmät. Silti valtion mukaantulo pelastaisi Suomen ampumatarviketeollisuuden ja sen myötä yli 200 työpaikkaa alueelle, jolla työttömyys on jatkuvassa kasvussa.

Arvoisa puhemies! Vihtavuoren ruutitehtaan tulevaisuus oli esillä viime vuoden syyskuussa, kun kävimme lähetekeskustelua valtion tämän vuoden talousarviosta. Tällöin muun muassa keskisuomalaiset edustajat Anne Kalmari ja Sinuhe Wallinheimo ottivat kantaa Puolustusvoimien materiaalihankintoihin ja Vihtavuoren ruutitehtaan toiminnan jatkamiseen. Myös istuva puolustusministeri Carl Haglund ilmoitti pitävänsä Vihtavuoren ruutitehdasta tärkeänä Suomen huoltovarmuudelle. Onko ääni kellossa nyttemmin muuttunut, kun en ole kuullut ministerin ruutitehdasta puolustavia puheenvuoroja? Ainut ministeri, joka on voimakkaasti puolustanut ruutitehtaan olemassaoloa, on Pihtiputaan lahja Suomen hallitukselle eli ministeri Rauno Ihalainen. (Osmo Kokko: Lauri!) Hissukseen ovat sen sijaan olleet myös sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton kansanedustajat, vaikka muun muassa kolme ammattiliittoa Pro, teollisuuden ammattiliitto TEAM ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ovat vedonneet kaikkiin eduskuntaryhmiin Suomen ruutitehtaan säilyttämisen puolesta. Sen sijaan pääministeri Jyrki Katainen on äänekkäästi valitellut telakkateollisuuden kilpailun olevan epätervettä. Hänen mukaansa suomalaisia veronmaksajia täytyy suojella tukisyövereiltä. Vihtavuoren ruutitehtaasta hän ei ole lausunut kylläkään sanaakaan.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat tietoisia Vihtavuoren ruutitehtaan vakavasta tilanteesta, sillä se lähestyi viime vuoden lopulla kaikkia hallituspuolueiden puheenjohtajia ja ryhmänjohtajia henkilökohtaisella sähköpostilla, jonka liitteestä ilmeni, mistä asiassa on kyse. Kysynkin lopuksi, onko kuitenkin käynyt niin, että suomalaisten veronmaksajien suojelu on unohtunut aina, kun Kreikka tai joku muu eteläisen Euroopan maa tarvitsee miljarditolkulla suomalaisten veronmaksajien tukea.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Telakkateollisuudellamme on ollut pitkään ongelmia. Maailmanlaajuisestikin telakkateollisuus on suuressa murroksessa ja sen kapasiteetti on liian suuri tämänhetkiseen tilauskantaan nähden. Käynnissä onkin telakoiden pudotustaistelu. On tärkeää, että Suomessa löytyy keinoja puolustaa omaa asemaamme tässä kilpailussa. Omistajapolitiikan tarkistaminen on yksi keino, joka on uudelleen otettava pohdittavaksi.

Valtioiden rooli telakkateollisuudessa on monissa maissa suuri. Meidän tulisikin harkita, miten valtio voisi olla ainakin tilapäisesti mukana järjestelyissä, joilla turvataan meriteollisuuteen liittyvän osaamisen ja kehittämistyön säilyminen osana teollisuuttamme. Asia on tärkeä koko Suomelle, sillä suuri osa työstä tehdään erilaisissa pk-yrityksissä muualla kuin telakoilla, muun muassa omassa kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa.

Puhemies! Suomalaisen työn ja työllisyyden turvaamiseksi muuttuvassa maailmassa ja toisaalta olemassa olevan kestävyysvajeen korjaamiseksi tarvitsemme nyt perusteollisuuden ja muun perustyön lisäksi teknisiä, teollisia, palvelurakenteisiin ja palveluihin liittyviä innovaatioita. Innovaatioiden syntyminen edellyttää panostuksia osaamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Näihin asioihin panostaminen on aina myös investointia tulevaisuuteen. Toisaalta koulutusjärjestelmän reagointikykyä tulee parantaa kehittämällä lyhyen aikavälin koulutustarpeen ennakointia. Myös koulutusjärjestelmän ja työelämän koordinaatiota on kehitettävä, sillä tutkimusten mukaan nykyinen koulutusjärjestelmä antaa liian niukasti työelämävalmiuksia.

Tämä hallitus tekee koko ajan monella rintamalla työtä tämän kriisin voittamiseksi. Opposition eilen ja tänään täällä esittämät vaihtoehdot eivät ole olleet kovin vakuuttavia tai realistisia. Kuitenkin tämän päivän keskusteluissa on ollut hyvä asia se, että täällä on jokaisessa ryhmässä peräänkuulutettu yhteistä tahtotilaa. Me selätämme nämäkin vaikeudet, jos ja kun meiltä löytyy riittävästi luovuutta, innovatiivisuutta, tulevaisuudenuskoa ja yhteen hiileen puhaltamista.

Siitäkin olemme olleet täällä yhtä mieltä, että nykyisestä taloushaasteesta emme selviydy ilman vahvoja panostuksia työllisyyden parantamiseen. Niitä hallitus on myös tehnyt. Hallitus on muun muassa tukenut elinkeinoelämää yhteensä lähes miljardilla eurolla. Työllisyyttä voidaan nostaa myös toimilla, jotka lisäävät investointien houkuttelevuutta. Tämän lisäksi tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa, ja tätä asiaa hallitus on ministeri Ihalaisen johdolla kiitettävästi edistänyt.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymyskeskustelu on hyvää jatkoa eiliselle valtiopäivien avajaiskeskustelulle, jossa niin ikään sivuttiin useaan otteeseen haastavaa taloustilannetta Suomessa. Ministerit Ihalainen ja Vapaavuori tänään rehellisesti totesivatkin, että talouskasvun ja työllisyyden lisääminen ovat vaikeita asioita. Tavoitteet näiden asioiden parantamiseksi ovat yhteisiä niin hallituksella kuin oppositiollakin. Keinoista sen sijaan on vielä hieman eriäviä näkemyksiä. Hallitus puhuu jatkuvasti vastuun kantamisesta ja vaikeista päätöksistä, joita se joutuu tekemään. Vastuuta hallitus kehuu kantavansa joka kerta, kun rahaa on annettu Euroopan kriisimaille. Joka kerta hallitus on perustellut näitä tukiaisia sillä, että samalla on epäsuorasti tuettu Suomen taloutta ja työpaikkoja. Tuloksia ei vain tunnu näkyvän, vaan työpaikat vähenevät entisestään.

Tämä välikysymys sai alkunsa hallituksen toiminnasta telakkayhtiö STX Finlandin kohdalla, kun hallitus eväsi yhtiöltä 50 miljoonan euron lainan ja aiheutti tällä ison risteilijätilauksen menettämisen. Samalla menetettiin 12 000 työvuotta ja telakalla alkoivat yt-neuvottelut. Hallitus perustelee päätöstään yhtiön tappiollisella tuloksella sekä piiloutuu jälleen EU-säädösten taakse. Tätä viimeistä syytä on vaikea pitää uskottavana selityksenä.

Arvoisa puhemies! EU:n budjettineuvottelut päättyivät viime viikolla, ja vastuuministerit hehkuttelivat Suomen kannalta hyvää neuvottelutulosta. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Stubbin mukaan Suomi on yksi EU:n rikkaimmista maista ja kyllä meillä on varaa menettää vähän muun muassa meidän harvaanasuttujen alueiden tuista ja maksaa vähän lisää muille EU-maille. Näin totesi Stubb.

Kun hallitus eväsi STX:n lainan, sen työntekijöistä tuskin tuntui, että Suomi on rikas maa. Eihän hallituksella ollut varaa sijoittaa heidän työpaikkoihinsa niin paljon, että niiden säilyminen olisi taattu. Suomi saattaa olla muiden EU-maiden näkökulmasta rikas. Heitähän me jatkuvasti autamme. Oman maan kansalaiset tuskin pystyvät täysin samaistumaan tuohon ministerin "Suomi on yksi EU:n rikkaimmista maista" -lausahdukseen.

Niinpä kysyimme välikysymyksessämme muun muassa sitä, mihin toimiin hallitus ryhtyy talouskasvun edellytysten parantamiseksi. Vastaus ei yllättänyt. Hallitus tekee puolivälitarkastelussaan tarvittavat sopeutustoimet talouden tilan parantamiseksi. Toimien suuruusluokka riippuu uusimmasta tulevasta valtiovarainministeriön talousennusteesta. Todennäköisesti hallitus tuo tässä kevään aikana jälleen uudet leikkaus- kuin myös veronkiristyslistat eduskunnan käsiteltäväksi. Kuultavaksi jää, jatkaako valtiovarainministeri Urpilainen ministeri Stubbin "Suomi on rikas maa" -linjalla vai aloittaako hän puheenvuoronsa sanoilla "Suomi oli rikas maa, ja nyt onkin jälleen aika kyykyttää köyhiä Suomessa".

Arvoisa puhemies! Ministerit olivat tänään huolissaan siitä, että jos piikki olisi avattu STX-telakan kohdalla, olisi pyytäjiä tullut muitakin. Piikkiä ei siis avattu suomalaisille työpaikoille tällä kertaa, mutta piikki on edelleen auki Etelä-Euroopan pankkisektorille. Vai onko hallituksella tämän keskustelun jälkeen rohkeutta pistää piikki kiinni Kyproksen pankkiavulle, kun sieltä mitä ilmeisimmin kevään kuluessa tulee 17 miljardin euron tukipyyntö?

Valitettavasti tämän hallituksen talouspolitiikka tuntuu jatkuvasti ottavan huomioon enemmän muiden euromaiden kansalaiset kuin suomalaiset. EU-maksuihin kyllä riittää rahaa, mutta panostavia kasvutoimenpiteitä Suomen teollisuudessa ei tehdä vaan vedotaan synkkään taloustilanteeseen. Olisikohan kuitenkin jo aika muuttaa tätä ideologista ajattelua enemmän tänne suomalaiseen suuntaan ja tehdä voitavamme ensin oman maamme kansalaisten puolesta ja pelastaa muut maat vasta sen jälkeen?

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Ylen aamu-tv:ssä todettiin eilen näin: hallituksella ei ole pakissa kuin huonoja työkaluja. Tämä on enemmän kuin totta. Hallituksen tulisi muidenkin kuin perussuomalaisten mielestä muuttaa nykyistä talouspolitiikkaansa ja keskittyä kasvua ja työllisyyttä tukeviin rakenteellisiin uudistuksiin ennemmin kuin mittaaviin veronkorotuksiin.

Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet velkaantumisen taittamisesta ja työttömyysasteen alentamisesta 5 prosenttiin vaikuttavat täysin utopistisilta. Hallituksen tulisi jo myöntää, että he ovat epäonnistuneet tavoitteessaan ja vieläpä oman talouspolitiikkansa ansiosta eivätkä pelkästään huonon taloussuhdanteen vuoksi.

Tutkimusten mukaan nyt olisi parempi käyttää käytettävissä olevat voimavarat kasvua ja työllisyyttä tukevien uudistusten tekoon. Aseena tähän kannattaisi käyttää kaksiteräistä miekkaa: työllisyyden ja vientisektorin kilpailukyvyn parantamista.

Talouskasvu ei synny ilman työtä, ja koska työikäisten määrä tulee 2010-luvulla laskemaan, kaikki työelämän ulkopuolella olevat tulisi saada työelämän piiriin ensisijaisesti sitä kannustavilla keinoilla, kuten työhyvinvoinnin parantamisella.

Arvoisa puhemies! Rikkidirektiivin hyväksyminen sekä energia- ja polttoaineverojen korotukset ovat aiheuttaneet miljardien lisälaskun yritysten energia- ja logistiikkakustannuksiin. Hallituksen tapa toteuttaa windfall-vero tulee lisäämään energiakustannuksia entisestään ja vähentämään teollisuuden investointihalukkuutta Suomeen.

Milloin hallitus aikoo ottaa vakavasti murentuneen vientisektorimme kilpailukyvyn? Perussuomalaiset vaativat, että hallitus tuo pikaisesti eduskunnan käsittelyyn teollisuuspoliittisen ohjelmansa teollisuutemme toimintakyvyn varmistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kun hallitus eväsi STX Finlandin valtion lainan, se epäsi myös noin 12 000 miestyövuoden säilymisen. Ja tämä päätös vaikuttaa koko Suomeen, ei pelkästään telakan lähialueille. Esimerkiksi meillä Pohjois-Karjalassa Lieksassa on sellaista teollisuutta, jotka tekevät laivanrakennukseenkin erinäisiä osia. Pala palalta hallitus murentaa päätöksillään Suomen työllisyyttä, ja tähän on saatava muutos.

Ritva  Elomaa  /ps:

Arvoisa puhemies! SMP:n elikkä Suomen Maaseudun Puolueen suulla aikoinaan puhuttiin talonpojan tappolinjasta. Tämä nykyinen hallitus harjoittaa sekä talonpojan että telakoiden tappolinjaa. Kaikki telakat Suomessa ovat tällä hetkellä vaaravyöhykkeessä, Turku ja Rauma etunenässä.

Työnteko on talouden perusta. Kun tehdään töitä, saadaan korvaus. Kun yritys toimittaa tilauksen, sille maksetaan. Valtion näkökulmasta kaikki tällainen taloudellinen toiminta on kannattavaa. Lisäksi kun suomalainen tekee töitä, veroeurot kilisevät valtion kassaan ja kulutus ruokkii kansantaloutta. Jos taas suomalainen on työtön, tietää se valtiolle kustannuksia.

En ymmärrä sitä, miksi STX Finlandin kohdalla valtio ei tukenut riittävästi suomalaista työtä. Laivatilauksen mennessä ohi katosivat tärkeät verotulot lukuisten katkeralla tavalla menetettyjen työpaikkojen myötä. Tällaisina tiukkoina taloudellisina aikoina paremman työllisyyden eteen pitäisi ponnistella kaikin voimin eikä pitäisi varsinkaan heitellä tämänkaltaisia tilaisuuksia hukkaan. Suomalaisilta telakoilta löytyy ajan saatossa rakentunutta ainutkertaista ammattiosaamista liittyen suurristeilijän rakentamiseen. Juuri tämä on kilpailuvalttimme kansainvälisillä markkinoilla, ja suhdanteiden parantumisen myötä suomalainen telakkateollisuus alkaa taas vetää tilauksia puoleensa. Näin ollen valtion tulisi auttaa telakkamme yli vaikeiden aikojen. Valtion riskit telakkateollisuuden tukemisen suhteen eivät olisi nykyisiin vientitukiin nähden ainakaan merkittävästi suuremmat. Kun puntaroidaan telakkateollisuuden elpymisen mukanaan tuomia etuja, luulisi päätöksen olevan helppo. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole.

TUI 1- ja TUI 2 -risteilyaluksia ei saa päästää Ranskaan tai Koreaan. Hallitukselta toivoisi saavan suoran vastauksen kysymykseen, onko hallitus valmis turvaamaan TUI 1- ja TUI 2 -risteilyalusten rahoituksen tarvittaessa esimerkiksi valtion pääomasijoituksella STX Finlandiin.

Valtion tulisi panostaa suomalaisen työn puolustamiseen. Nykyinen avoin kilpailu ja alihankkijoiden käytön yleistyminen ovat tuoneet ikäviä lieveilmiöitä suomalaisille työmarkkinoille. Kilpailun näkökulmasta on ongelmallista, kun saman alan eri toimijat pelaavat eri pelisäännöillä. Laittomat työsopimukset ja ketjuttaminen sekä veronkierto ovat esimerkkejä vallitsevasta ongelmasta. Kyseenalaisesti toimivat yritykset ajavat usein lakia ja eettistä toimintamallia noudattavat yritykset ahdinkoon, ja moni suomalainen ammattimies jää työtä vaille.

Arvoisa puhemies! Työstä päästäänkin kätevästi verotukseen. Veropolitiikan tulee kannustaa työntekoon, ei päinvastoin. Esimerkiksi arvonlisäveron korotuksella on negatiivinen vaikutus kulutukseen ja kansantalouteen ja tätä kautta niin ikään työllisyyteenkin. Energiaverotus ja rikkidirektiivi ovat erinomaisia keinoja hidastaa vientisektorimme kilpailukykyä ja tätä kautta talouskasvuamme. Nykyisen hallituksen tulisi katsoa tämän suhteen peiliin ja pyrkiä korjaamaan omiaan ja edellisen hallituksen kömmähdyksiä.

Ettei nyt tulisi vain synkisteltyä, niin voin todeta Suomessa olevan runsaasti potentiaalia. Me olemme ahkera ja innovatiivinen kansa, jolla on ollut tapana selättää vaikeudet pitkäjänteisellä työnteolla. Vaikeina aikoina hallituksen tulee panostaa tämän maan vaikeuksista niin monesti nostaneen suomalaisen työn tukemiseen.

En ole vakuuttunut nykyisen hallituksen toiminnasta talouskasvumme eteen, joten välikysymys tässä vaiheessa on paikallaan. En ymmärrä seuraavaa yhtälöä: EU:n kriisimaiden tukipakettianomukset tämä hallitus hyväksyy yksi toisensa jälkeen, mutta oman laivateollisuuden pelastamisyritys tyrmätään liian epävarmana yrityksenä. Käsittämätöntä, sillä kysymyshän on suomalaisen työn puolustamisesta.

Kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväinen keskustelu on osoittanut, miten merkittävästä asiasta on kysymys suomalaiselle työlle ja ennen kaikkea Suomessa toimiville telakoille, mutta samalla se on osoittanut myös sen, mitenkä ongelmallista on tukea yritystä, jolla ei ole valtion omistusta tai jolla ei ole talous kunnossa.

Suomalainen työ on haastettu globaaleilla työmarkkinoilla, ja tilanne on kehittynyt huolestuttavaksi. Teollisuudesta on kadonnut viimeisen neljän vuoden aikana noin 60 000 työpaikkaa, ja selväksi on käynyt, että Suomessa tarvitaan uutta ja innovatiivista otetta teollisuuspolitiikkaan. Teollisuuspolitiikan kärkenä pitää olla suomalaisen työn lisääminen ja teollisuuden toimintaedellytysten parantaminen, joilla luodaan myös uusia kasvualoja. Teollisuuden yleisiä toimintaedellytyksiä turvataan muun muassa väyläinvestoinneilla, energia- ja ympäristöpolitiikalla. Erityisen tärkeä rooli työllistämisessä ja talouden elvyttämisessä on väylä- ja ratahankkeilla ja nimenomaan sellaisilla, jotka joudutaan tulevaisuudessa kuitenkin tekemään.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että sydän itki verta STX:n tilauksen menettämisen myötä ja tunteet nousivat pintaan. Taisipa joku ärräpääkin karata. Toisaalta on ymmärrettävä, että yritystukia on käytetty Suomessa urautuneita malleja käyttämällä ja valitettavasti yritystuilla ei ole saatu kestäviä tuloksia aikaiseksi, eikä varsinkaan tappiollista yritystoimintaa pidä valtion toimesta tukea. Siksi hallitus on pyrkinyt karsimaan tehottomaksi osoittautuneita ja joskus myös kilpailua vääristäviä tukia.

Tukemisessakin on tärkeätä erottaa jyvät akanoista. Suuret yritykset ovat olleet etulyöntiasemassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin nähden, koska suuryrityksillä on mahdollisuus sijoittaa henkilöstöresursseja tukibyrokratian hoitamiseen. Tämä on osaltaan vääristänyt kilpailuasetelmaa suurten yritysten hyväksi. Yritystuet voivat näin ollen haitata vapaiden markkinoiden toimintaa ja ovat vaikutuksiltaan kansantaloudelle pikemminkin negatiivisia.

Kun yritystuet kohdennetaan oikeudenmukaisesti osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, pystytään vahvistamaan kasvua tukevaa rakennemuutosta ja aikaansaadaan suomalaisille uutta työtä. Täytyy myös muistaa se tosiasia, et-teivät suorat yritystuet ole lainmukaisia, ja jos valtio olisi osaomistajana ollut tässäkin yrityksessä, niin silloinhan se tuki olisi ollut mahdollista.

Arvoisa puhemies! Valtio harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa talouden eri sektoreilla. Valtion on nostettava vahvempaan rooliin elinkeino- ja teollisuuspolitiikka. Muun muassa meri- ja telakkateollisuuden terveessä yritystoiminnassa sekä kaivostoiminnassa valtion mukanaolo olisi tärkeää. Molemmilla teollisuudenaloilla on useita kasvumahdollisuuksia, ja tämä on syytä ottaa huomioon uutta teollisuuspolitiikkaa luotaessa.

Suomalaisten hyvinvoinnin takaa kiistatta vientitoiminta. Siksi nyt tarvitaan toimia, joilla parannetaan teollisuuden edellytyksiä tarjota vientiin kilpailukykyisiä tuotteita, ja erityisen tärkeää on huolehtia kasvualojen lisäksi metalli- ja metsäteollisuuden kilpailuedellytyksistä sekä energian turvaamisesta em. aloille.

Kimmo  Kivelä  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset on työn puolue ja työväen puolue. Se on keskeinen syy, miksi olemme tämän välikysymyksen tehneet. Me kannamme huolta ja vastuuta työllisyydestä. Työttömyyttä pahempaa on vain sota. Sen vuoksi on kaikin keinoin toimittava uusin ennakkoluulottomin keinoin sekä perinteisin, vakiintunein tavoin, jotta työllisyystilanne maassamme olisi mahdollisimman hyvä.

Työ on paljon muutakin kuin toimeentuloa, vaikka se välittömästi, ensisijaisesti monelle onkin välitön asia. Työ on myös ihmisarvokysymys: elämme kulttuurissa, jossa työtä arvostetaan, työ on myös elämän keskeinen sisältö.

Muistissa on 1990-luvun lama, jonka jälkeen Suomi ei ole ollut entisensä. Tuolloin oli jopa tapauksia, ihmisiä, jotka työttömyydestä huolimatta olivat aamuisin ikään kuin lähdössä töihin. He eivät kaikkein läheisimmille, oman perheen jäsenillekään, tai naapureille kertoneet, että he ovat työttöminä. He antoivat ymmärtää, että entinen elämä jatkui. Se ei välttämättä heti näkynyt ansiotilanteessa, toimeentulossa, mutta ei haluttu ilmaista, mikä on todellinen elämäntilanne.

Meidän on todella kysyttävä menestyksen reseptejä. Menestyksemme avaimia ovat yksilöllinen tuote ja tavaran laatu. Massatuotannolla me emme pärjää. Suuri raha löytää aina sen halvimman maan, jossa voidaan nälkäpalkalla ihmisarvo vieden riistäen työ teettää.

Telakkateollisuus on nimenomaan ollut ala, jossa meillä on ollut osaamista ja on kyetty tuottamaan ainutlaatuisia maailman huippua olevia tuotteita. Mutta kun me puhumme menestyksen avaimista ja menestyksen välttämättömyydestä, kun elämme kilpailukyky-yhteiskunnassa, niin meidän on kuitenkin pyrittävä kestävään kasvuun, ei menestykseen hinnalla millä hyvänsä. Yksisilmäinen kilpailuyhteiskunnan arvojen katsominen on johtanut siihen, että meillä on tapahtunut työelämän heikkenemisen historia. Työpahoinvointi on todellisuutta. Yhä useampi kokee työelämässä merkityksettömyyttä. Työ ei olekaan yhteinen kertomus, jolla rakennetaan yhteistä hyvää, kansallista menestystarinaa.

Arvoisa herra puhemies! Jopa kyllästymiseen asti päivällä hallituspuolueiden edustajat viittasivat perussuomalaisten varjobudjetissa esittämään Kela-maksun palauttamiseen. Me esitimme sen alv:n korottamisen vaihtoehdoksi. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan alvin korotus on heikentänyt työllisyystilannetta 15 000 henkilöllä. Edelleen Vatt toteaa, että alvin korotus tuo vähemmän verotuloja kuin mitä Kela-maksun palautus olisi tuonut. Kaiken lisäksi alvin korotus siis lisää työttömyyttä, kuten ovat lisänneet, niin kuin olemme tänään uutisista kuulleet, myös veroratkaisut, joiden vaikutus on ollut päinvastainen kuin mitä alkuun on tavoiteltu.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Aiheena on hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikka.

"Suomessa on jonkun vuoden kuluttua avoin ja kilpailukykyinen talous, jossa arvostetaan koulutusta ja työn tekemistä. Vanhat toimialat ovat sulautuneet uusiin, ja Suomi kukoistaa. Vauraus kasvaa, kasvuyrittäjyys kukoistaa, ja maassa tehdään nykyistä enemmän töitä. Tärkeitä teollisuudenaloja ovat myös jatkossa metsä-, kone- ja kaivosteollisuus. Ict-ala kukoistaa, ja keskiössä ovat niin sanotut älykkäät palvelut." — Tällaisia kuvia maalaili pääministeri Katainen Kauppalehti Option haastattelussa tammikuun lopulla. Tuohon tilaan päästään pääministerin mielestä hallituksen helmi—maaliskuun aikana käymissä sopeutusneuvotteluissa.

Kataisen mukaan hallitus aikoo perätä kaikki keinot eikä yksikään kannustin tai verokonsti jää tutkimatta. Ekonomistien mukaan typerintä on kiristäminen silloin, kun maa on taantumassa. Se heikentää talouskasvua niin paljon, että budjetin tasapainottamiseksi tehdyt kiristykset johtavat tasapainon heikkenemiseen. Näin on käynyt muun muassa Euroopan kriisimaissa. Toivottavasti hallituksen sopeuttamistoimet onnistuvat huomattavasti paremmin kuin surullisenkuuluisa kuntauudistus tai ehkä vieläkin surullisempi sote-uudistus. Kun tähän listaan lisätään vielä valtion velkaantumisen taittaminen ja työttömyysasteen alentaminen 5 prosenttiin, jotka ovat Kataisen hallituksen hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita, niin voidaan sanoa, että ei hyvältä näytä.

Suomen johtavat lainsäädäntötutkijat pitävät pääministeri Kataisen hallituksen ajamaa kuntauudistusta poikkeuksellisen epäonnistuneena lakihankkeena. Valtava lakikokonaisuus ei pysy enää kenenkään käsissä. Sitten vielä tämä sote-uudistus. Jo vanhuspalvelulain valmistelu osoitti, että peruspalveluministerillä on enemmän intoa kuin kykyä hallita mutkikkaita ja suuria kokonaisuuksia. Sote-uudistuksen valmistelussa on kompuroitu oikein kunnolla. Samoin valtion velkaantumisen taittaminen on taittunut aivan väärään suuntaan. Sen sijaan, että valtion velkataakkaa olisi pystytty vähentämään, taakka sen kuin kasvaa. Tämän vuoden talousarvioesityksessä valtion velan määräksi on tänä vuonna budjetoitu 95 miljardia. Onko hallituksen tavoitteena laittaa tämän vaalikauden aikana tämä maa totaalisen sekaisin ja polvilleen? Siltä tuntuu.

Arvoisa puhemies! Myöskään työttömyyden poistaminen ei ole onnistunut. Päinvastoin nykyinen hallitus on jatkanut edellisen hallituksen linjaa edistämällä työpaikkojen katoamista Suomesta. Rikkidirektiivi, energia- ja polttoaineverojen korotukset, windfall-vero ja pankkivero nostavat suomalaisten yritysten kustannuksia miljardeilla euroilla. Varsinkin pk-yritysten investointien alamäki jatkuu, kuten tuore pk-yritysbarometri kertoo. Tätä heikommat investointiodotukset ovat barometrissä olleet vain vuonna 2009. Viimeisin esimerkki hallituksen haparoinnista oli päätös olla lainoittamatta Suomen telakkateollisuutta. Pääministeri Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu ylväästi.

"Suomalaisen teollisuuspolitiikan on turvattava kilpailukykyinen toimintaympäristö niin kotimaassa kuin avoimessa kansainvälisessä kilpailussa."

"Telakkateollisuuden ja meriklusterin tulevaisuuden varmistamiseksi jatketaan ympäristö- ja innovaatioinvestointituen maksamista uusille rakennettaville energia- ja ympäristötehokkaille aluksille. Tukien rinnalla tarvitaan laajaa keinovalikoimaa, johon kuuluu muun muassa kansallista rahoitusta ja takauksia, EU:n laivanrakennustukipäätösten jatkamista ja valtion tilauksia suomalaisilta telakoilta."

Tässäkin asiassa kuten monessa muussakin päätöksenteossa hallitus piiloutuu Euroopan unionin selän taakse. Väitän, että kysymys on poliittisen tahdon puuttumisesta. Direktiivejä tutkitaan suurennuslasin kanssa, ja oman maan etu unohtuu. Kun maamme tyhjennetään teollisuudesta ja rahat jaetaan ympäri Eurooppaa, tuntuu siltä, että joukossamme on luopioita. Kenen asialla he ovat? Koko laajapohjainen hallitus on sitoutunut ajamaan tätä transnationalistista maailmanmenoa. Kuinka kauan me katsomme, joudumme hyväksymään tätä menoa? Se jää tulevaisuuden varaan.

Kannatan Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkoi, ikään kuin kuvaillen tämän keskustelun kulkua, puhemiehen inhimillisellä virheellä. Puhemies otti vahingossa väärän päiväjärjestyksen käteensä. Ministeri Vapaavuorikin jatkoi samalla linjalla. Nimittäin en voi ymmärtää minkään muun syyn tuoneen ministeri Vapaavuoren puheeseen sitä tekstiä, että riskisijoittajille annetaan voitot ja vastuut kansalle. Puhetta kirjoitettaessa on ollut väkisinkin kyse esimerkiksi Kreikan taustamuistioista. Virheitä sattuu, ei siinä mitään, mutta totuus pitäisi myös pitää jotenkin mukana.

Ministeri jatkaa puheessaan totuudella, alalla on ylikapasiteettia. Mutta en kyllä mitenkään voinut ymmärtää sitä, että Suomen hallitus ei tue telakkaa, joka on Suomessa, eikä auta sitä lainan saamisessa. Onko hallituksen jonkinlaisena päämääränä ylikapasiteetin purku, tässä tapauksessa Turun telakan? En tiedä. Kummalliselta tuntuisi.

Joka tapauksessa puheessa oli ajatuksena, että pitää tukea yleisellä yrittämisen tukemisella, esimerkiksi liikenneinfralla. Nyt sitten tietysti Satakunnan kansanedustajana nostan esille kysymyksen, pystyttekö te sitten edes rakentamaan vt 8:n kuntoon, joka on Turun telakankin kannalta merkittävä infra ja elintärkeä telakkateollisuudelle läpi koko rannikon.

Edustaja Lindtman puhui osaamisesta, suomalaisesta osaamisesta. Tässäkään kohtaa hallitus ei toimi sanojensa mukaan, vaan se vähentää koulutuksen aloituspaikkoja. Kaiken kaikkiaan hallitus menee EU:n selän taakse piiloon, EU:n, jota se niin kovasti pokkuroi Tuntemattoman sanoin "kyllä herra, kyllä herra".

EU-määräykset ovat tosiaan semmoisia, mitä Suomi lukee niin, että mitä se kieltää meidän tekemästä, kun kaikki muut lukevat, mitä me voimme tehdä. Seuraavaksi muut miettivät, miten nämä kiellot pystytään kiertämään.

Poliittisen tahdon puuttumisen johdosta telakkatilaus, laivatilaus meni Ranskaan. Näin väitän. Kauniita sanoja eivät seuraa teot.

Välikysymyksessämme on myös ruutitehtaan tulevaisuudesta huolehtiminen. Mielestäni pitäisi muuttaa semmoinen linja, semmoinen utopistinen ajattelu, että maailmaan syntyy rauha, jos emme vie meidän aseteollisuutemme tuotteita ulkomaille. Meidän pitäisi kehittää suomalaista aseteollisuutta ja puolustusteollisuutta, ja on vietävä ne myös ulkomaille. Se on työtä, mistä Suomi myös saa elantonsa. Ruutitehdas olisi osaltaan tällä pelastettavissa.

Telakkateollisuuteen liittyy myös se, että merivoimat uusivat aluskantaansa, ja sieltäkin olisi vientituotetta löydettävissä, jos vain niin tahtoisimme.

Hallitus ei ole vastannut kysymykseen, kuinka paljon tästä yhdestä tilauksen menettämisestä tuli tappioita Suomelle. Verotulot jäivät saamatta. Jos tämä johtaa siihen katastrofiin, että telakka menetetään, niin tähänkään tappion määrään hallitus ei ole osannut vastata.

Arvoisa puhemies! Jos hieman saan ylittää aikaa? (Puhemies: No, tuota, 5 minuuttia on se suositus!) — Suosituksen jos pikkaisen ylitän.

Elikkä nopeasti tämän keskustelun tiivistäminen. Täällä on meidän Kela-maksuamme moitittu. Se on vaihtoehto alville, jonka hallitus vaalipuheista huolimatta nosti, ja sen seurauksena tulee laskelmien mukaan 15 000 työtöntä lisää. Ei siis riitä telakka-asiassa sössiminen, vaan alvit tuottavat lisää työttömiä.

Telakkainnovaatiotuki. Te moititte meitä innovaatiotukien vähentämisestä. Me haluamme tehottomat tuet pois. Onko siis tämä teidän mainitsemanne telakkatuki tehotonta? Jos se on tehotonta, niin silloin se kuuluu meidän kategoriaamme, muuten te taas loksutatte leukojanne aivan turhaan.

Hallitus on myös tuulettanut tekemillään toimilla Suomen teollisuuden hyväksi. Ne on lähes kaikki kopioitu meidän toimistamme ja varjobudjetista, joten kiitos tästä kunnianosoituksesta.

Jos vielä vedetään keskustelu yhteen laajalla mittakaarella, niin keskustelun perusteella laina olisi taattu. Laina olisi hyväksytty. Kaikki olisi ok. Jos tästä keskustelusta tekee toisen johtopäätöksen, niin perjantaina voimme ruveta valmistautumaan vaaleihin, koska nämä puheet ovat sensuuntaisia, että tietyillä puolueilla, hallituspuolueilla, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin äänestää välikysymyksemme kannalla eli painaa "ei": hallitus ei nauti luottamusta, elleivät sitten taas kerran takit käänny.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi minäkin haluan sanoa sanan tuosta Kela-maksun palautuksesta. Kun sitä on täällä pyöritetty niin kuin vanhaa levyä, niin vielä kerran: kyllä tätä esitimme. Ja vastustimme arvonlisäveron korotusta: arvonlisävero on tasavero, osuu kipeimmin pienituloisiin. Vielä Kela-maksusta: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on laskenut, että Kela-maksun palautus vie vähemmän työpaikkoja kuin alvin korotus.

Perussuomalaisten puolueohjelmassa lukee: ensin suomalainen työ ja yrittäminen. Olemme vaatineet myös isänmaallisempaa talouspolitiikkaa. Suomeen on perustettu Team Finland, ja se vielä näyttää jäävän ajatuksen tasolle. Me emme saa juhlapuhein sumuttaa itseämme ja kansaa, vaan täytyy tuoda konkreettisia esityksiä kansantalouden hyväksi. Odotan jämäkkää teollisuus- ja energiapolitiikkaa.

Negatiiviseksi painunut kauppatase on virittänyt työ- ja elinkeinoministerin ja Suomen Keskustan puheenjohtaja Sipilän vertaamaan tilannettamme talouden osalta sotakorvausvuosiin, jolloin maksettiin korvauksia Neuvostoliittoon. Nyt ilmeisesti jonkunnäköisiä sotakorvauksia maksetaan Eurostoliittoon. Juhlapuheetkin ovat hyviä, mutta vieläkin peräänkuulutan niitä käytännön toimenpiteitä.

Suomen Keskustalla oli hyvät suuntaviivat ministeri Ahon aikana hajautetun energiantuotannon ajamiseksi maahan, kotimaisen energiantuotannon lisäämiseksi, mutta nämä paikallis- ja aluetalouksia tukevat ratkaisut on hylätty. Edellisen hallituksen superministeri Pekkarisen tariffi-ideologia sinetöi maasta pakenevan suurteollisuuden jatkuvuuden.

Energia on niin kriittinen talouden tekijä, että sitä ei tule vähätellä. Me tarvitsemme arvokeskustelua kotimaisen energiantuotannon lisäämiseksi.

Fortum mitä ilmeisimmin haluaa maksimoida voittonsa myös sähkönsiirtotuloista, vaikka siitä teollisuudelle aiheutuvat kustannukset heikentävät suoraan alan kilpailukykyä. Jos ja kun linjoja aletaan pudottaa maahan, Fortum haluaa välttää niistä aiheutuvat kustannukset.

On erittäin lyhytnäköistä, että hidastamme itse korkealla energianhinnalla talouskehityksemme toipumista. Myöskin telakkateollisuus on suuri sähkönkuluttaja. Mitäpä tapahtuu, jos energiansiirto luisuu ulkomaisiin käsiin? Mitä tapahtui autokatsastuksen ja lannoitteiden hinnoille, kun ne myytiin ulkomaisille sijoittajille? Yritykset alkoivat tehdä ennennäkemättömän tuottavaa bisnestä, ja ne vievät voittonsa Suomen verottajan ulottumattomiin ulkomaille. Meille tuotava öljy ja kivihiili ovat rasite kauppataseelle, ja kotimainen energia olisi kuitenkin sitä strategiaa, jota me tarvitsemme.

Välikysymyksessämme kuulutamme nimenomaan sitä talouspolitiikkaa, joka tuo viennin kautta uusia veroeuroja. Ne eurot tulevat valtiolle ja kunnille, ja niillä järjestetään meille tärkeitä kuntapalveluja. Nyt ollaan leikkaamassa näistä palveluista väistämättä koko ajan. Valtionosuuksia on kunnilta leikattu. Millä turvataan valtion tehtävä kasvattaa lapsia, kouluttaa nuoria, hoitaa sairaita ja turvata vanhuus? Kunnat tekevät tärkeää ja arvokasta työtä.

Kunnat ovat myöskin sitä potentiaalia, mikä työstää käytännön ratkaisuja paikallisessa elinkeinoelämässä, muun muassa näissä kotimaisissa energiaratkaisuissa. Nyt veroratkaisut ovat johtaneet monet kaupungit ja kunnat erikoisen passiiviseen tilanteeseen, kun ne turvautuvat lämmityksessä kivihiilen käyttöön.

Euro ei ole yhteismitallinen. Tämä olisi jo lopulta tunnustettava isoon ääneen. Etelä-Euroopan maat eivät joudu lämmittämään talojaan kuukausia vuodesta, eivät auraamaan teitä eivätkä maksamaan rikkidirektiivistä. Siksi meillä on perusteet puhua isänmaallisesta talouspolitiikasta.

Yritysveroratkaisuissa olemme naapureistamme selvästi jäljessä. Veroratkaisujen lisäksi talouttamme rasittaa kotikutoinen byrokratiamme. Ministeriöt ja ministerit siiloissaan luovat toisilleen esteitä kehittää taloutta. Jokohan suhtaudun siis kohtalaisen avoimesti ministeri Virkkusen ajatukseen ministeriöiden purkamisesta ja yhdistämisestä yhdeksi superministeriöksi? Onko meillä tarpeeksi ymmärrystä pienenä kansana olla enempää hajottamatta voimavarojamme?

Euroopan unionin alueella mitä ilmeisimmin puretaan telakkateollisuuden ylikapasiteettia, ja tämä purku aloitettiin nyt Suomesta. Tämän taistelun hävisimme. Tilauksen menettäminen voi viedä meiltä työpaikkoja vielä jatkossa, jos suomalaiset huippuosaajat tekevät alihankintatöinä viimeistelytyöt Ranskaan. Siksi kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikkaa vuonna 2013 kuvaavan pääministerin ilmoituksen mukaan hallituksella on selkeä käsitys maamme tilasta. Siinä todetaan, että menetämme työpaikkoja ja investointeja, valtio velkaantuu, väestö ikääntyy, ilmastonmuutos nakertaa yhteiskunnan rakenteita ja julkisen sektorin kestävyys heikkenee.

Jostain kumman syystä hallituksen toiminta asioiden korjaamiseksi on kuitenkin täysin hakoteillä eikä hallitus kykene saamaan satamaan edes lähes valmiiksi suunniteltuja työllisyyttä parantavia hankkeita. Varsinais-Suomessa tällainen laajapohjainen meriteollisuuden pienyrityksiä työllistävä hanke olisi ollut Oasis-risteilijän tilauksen saaminen Suomeen. Tämä hanke olisi julkisuudessa olleiden vaihtelevien lukujen mukaan tarjonnut 10 000—23 000 miestyövuotta, jos hallitus olisi osoittanut työpaikkojen hankintaan julkisissa keskusteluissa puuttumaan jääneen 50 miljoonan euron summan.

Laskentatavasta riippuen tässä työllisyyshankkeessa miestyövuoden hinnaksi olisi tullut noin 2 200 euroa miestyövuotta kohden. Tällä summalla peruspäivärahaa maksetaan työttömälle noin 4 kuukautta, eli tappiota tuli työttömyysmenojen muodossa 10 000—23 000 kertaa 8 kuukautta. Lisäksi jäivät saamatta palkoista tulevat verotulot, jotka olisivat kirkkaasti ylittäneet tuon tarvitun 50 miljoonan euron summan. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että hallitus saisi työmarkkina-asiat ja veronkeräyksen ja valvonnan kuntoon, että palkkaverot tulisivat kaikilta Suomessa työskenteleviltä työntekijöiltä asianmukaisesti kerättyä kunnille ja Suomen valtiolle.

Arvoisa puhemies! Ministeriöt varmaan tietävät näiden laivatilausten taloudelliset vaikutukset tarkemmin, mutta mitään tarkkoja, edellisiä oikeampia lukuja hallitus ja media eivät ole tuoneet esille. Varsinais-Suomi on kuitenkin kiistatta alue, jossa suomalaisen elinkeinoelämän surkastuminen ja työn maastamuutto ovat viime ja tällä hallituskaudella kasvaneet sellaisiin lukemiin, että hallituksen tulisi jo herätä ja keinolla tai toisella turvata työpaikkojen säilymistä ja uusien muodostumista Varsinais-Suomen alueella.

Turun seudulla jo epäillään, että ministerin helsinkiläistausta on haitannut hänen halukkuuttaan synnyttää valtion varoin työtä Turun ja Rauman seuduille. Läntisessä Suomessa kuitenkin noin 900 alihankintayritystä kaipaa paikallista, mahdollisesti osin valtion omistamaa vakavaraista yritystä, joka varmistaisi TUI-risteilijöiden valmistamisen Turussa.

Suomen meriteollisuus koostuu telakoista, systeemi- ja laitetoimittajista, suunnittelua ja konsultointia harjoittavista yrityksistä sekä laajasta alihankintaverkostosta. Vaikka maailmalla on ylikapasiteettia telakoissa, niin Suomessa on pitkäaikaista ja laajaa näyttöä maailman suurimpien ja nykyaikaisimpien risteilijöiden rakennustaidosta. Suomessa on rakennettu 10 maailman 12 suurimmasta, vaativimmasta ja kalleimmasta risteilijästä. Niinpä tuntuukin melko ihmeelliseltä, että omat hallituspuolueet haluavat ajaa telakkateollisuuden alas juuri Suomessa.

Perussuomalaisten näkemys on, että Suomen pitää pyrkiä turvaamaan osaamisen ja laivojen rakentamiseen liittyvien toimialojen ja työpaikkojen säilyminen Varsinais-Suomessa lyhyellä tähtäimellä ja antaa kotimaiselle meriteollisuudelle mahdollisuus koota voimansa ja suunnata yhteistyöllä kohti kannattavaa tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Telakkateollisuuden lisäksi Suomessa on paljon myös elinkeinoelämää ja yrittäjyyttä tukevaa tutkimustoimintaa, johon on tulossa EU-budjetin muodossa hallitusohjelmaan sisältyen lisää resursseja. Toivottavasti näitä varoja suunnataan vahvasti myös maakuntien yliopistojen tutkimusprojektien synnyttämiseen niin, että tutkimustoiminta ja elinkeinoelämä eivät keskity pelkästään pääkaupunkiseudulle ja Aalto-yliopistoon. Suomessa kannattaa harjoittaa tutkimusta ja yritystoimintaa koko maan alueella.

Suomen valtiontaloutta voidaan tukea myös kotimaista energiankäyttöä lisäämällä. On käsittämätöntä, että tällä hallituskaudella maassamme on surutta lisätty muun muassa tuontikivihiilen käyttöä. Eikä hallitus ole parantanut kotimaisen energian käyttömahdollisuuksia, vaikka näillä toimilla voitaisiin hidastaa maamme velkaantumista. Meillä on viime vuosina tehty paljon työtä puu- ja bioenergiamuotojen kehittämiseksi ja niiden käytön lisäämiseksi. Tämä kehitystyö on vielä osittain kesken. Niinpä vaihtoehtoisten kotimaisten energiamuotojen kehitystyötä pitäisikin jatkaa.

Arvoisa puhemies! Varsinaissuomalaiset odottavat hallitukselta onnistuneita toimia TUI-risteilijöiden rakentamiseksi Turussa. Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan välikysymyksen aihe on tärkeä. Suomalaisen teollisuuden ja talouden tulevaisuus on meille kohtalonkysymys myös siinä mielessä, että ilman niiden toimivuutta emme kykene säilyttämään pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme.

Perinteinen suomalainen perusteollisuus on kohdannut valtavia haasteita reilun vuosikymmenen aikana. Rakennemuutos on ollut valtava, ja muun maailman myllerrykset näkyvät vientivetoisessa teollisuudessamme voimakkaasti. Tämä näkyy hyvin vahvasti nimenomaan metsä- ja metalliteollisuudessa. Vaarana onkin, että Suomen teollinen perusta murtuu lopullisesti. Tämä tarkoittaa työpaikkojen menetystä mutta myös korkean osaamisen siirtymistä teollisuuden mukana muualle.

Tämä hallitus on kuitenkin alusta alkaen ottanut aktiivisen linjan talous- ja työllisyyspolitiikassa. Nämä ovat olleet hallituksemme politiikan punaisia lankoja. Olemme jo tehneet haasteellisesta tilanteesta huolimatta paljon suomalaisen talouden ja teollisuuden hyväksi, kuten laskeneet yhteisöverokantaa 26 prosentista 24,5 prosenttiin, luoneet verokannustimia yksityissijoittajille, mahdollistaneet tuotannollisten investointien korotetut poistot ja vähentäneet energia-intensiivisen teollisuuden verorasitusta. Hallituksen linja on selvä, ja tähän saakka tehtyä työtä työllisyyden ja teollisuuden hyväksi jatketaan edelleen.

Arvoisa puhemies! SDP:llä on oma teollisuuspoliittinen ohjelma, josta voimme vielä ammentaa hallituksen työhön paljon. Sen sijaan perussuomalaisten teollisuus- ja työllisyyspoliittinen linja jää mielestäni epäselväksi tämän välikysymyksen jälkeenkin. SDP:n ohjelma linjaa muun muassa, että tällä hallituskaudella on huolehdittava useiden teollisuutta ja sen pitemmän aikavälin toimintaedellytyksiä tukevien hankkeiden edistymisestä. Osana tätä kokonaisuutta on toimeenpantava taloutta elvyttäviä ja työllistäviä, teollisuuden logistiikkaa tukevia väylä- ja ratahankkeita. Ohjelmassa paneudutaan myös tulevaisuuden kasvualojen tarpeisiin logistiikkainvestoinneissa, koulutuspolitiikassa, tutkimus- ja kehitystoiminnan resurssien jaossa sekä vahvistamalla yritysrahoitusta ja vienninedistämistä.

Hallituksella on siis hyvä ja aktiivinen ote, ja tehdyt ratkaisut kyetään perustelemaan. Meillä on johdonmukainen linja, josta pidämme kiinni. Suomalaisten hyvinvointi, työpaikat ja teollisuuden elinvoimaisuus ovat meille tärkeitä, ja teemme väsymätöntä työtä näiden edistämiseksi. Teollisuuden toimintaedellytysten vahvistaminen edellyttää laaja-alaisia toimenpiteitä kaiken kaikkiaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi täytyy kiittää vielä ministeri Ihalaista ja Vapaavuorta siitä, että olette paneutuneet Eurencon ruutitehtaan asiaan. On toivottavaa, että tähän tämän tehtaan toiminnan osalta löytyy hyvä ratkaisu.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! 2008 alkoi talouskriisi. Siitä ei Suomi vielä ole noussut. Pikkuisen on nousua tapahtunut, tällä hetkellä ollaan taloudellisen toimeliaisuuden suhteen vuoden 2009 tasolla. Kun taas katsomme tuonne maailmalle, Ruotsia ja Saksaa esimerkiksi, siellä mennään ja porskutetaan jo pitkälle meitä eteenpäin. Siellä talous on kehittynyt ja taloudellinen toimeliaisuus on erittäin vilkasta.

Meillä on taloudellisia haasteita: suhdannetilanne, velkaantumisen taittaminen, julkisen talouden kestävyyden turvaaminen, rakenneuudistukset jne. Nyt puoliväliriihessä tarvitaan kovia toimenpiteitä. Hallitus on tehnyt jo paljon hyviä päätöksiä asioiden parantamiseksi. Nyt niitä tarvitaan lisää. Ennen kaikkea yritysten, yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä on parannettava, jotta me saamme yritykset menestymään, kasvamaan. Kaikkihan me tiedämme, että sitä kautta meille syntyy uusia työpaikkoja, ja kaikki myös tiedämme, että yksityisen sektorin työpaikkojen tuottamilla verotuloilla maksetaan muu hyvinvointi.

Kuten totesin, hallitus on hyviä askeleita eteenpäin ottanutkin, mutta niitä tarvitaan lisää. Meidän tulee kyetä luomaan tietyllä tavalla nahkamme koko kansakuntana ja tehdä isoja päätöksiä, jotta käyrät saadaan nousuun.

STX-ratkaisu: Katson, että hallituksella ei ollut muuta mahdollisuutta toimia kuin näin. Uskon ja luotan siihen, että hallitus on kyllä varmasti kääntänyt joka ikisen kiven ja kannon, kurkistanut joka ikisen varvun alle voidakseen kotiuttaa kaupat Suomeen, mutta tällaista tämä kansainvälinen myyntitoiminta on, että vaikka isokin kauppa näyttäisi tulevan, niin se ei välttä-mättä tule vaan menee muualle. En usko, että se STX:n vaatima 50 miljoonaa euroa olisi ratkaissut tätä hommaa. Voi olla, että tilaus olisi silti valunut Ranskaan, ja voi olla, ettei STX Finlandin telakka ylipäätään olisi kyennyt laivaa rakentamaan. Tässä mielessä mielestäni hallitus ansaitsee kyllä puhtaat paperit, ja uskon, että perussuomalaiset välikysymyksen esittäjätkin ovat suurin piirtein samaa mieltä, kun välikysymyksen asettelu lähti STX-tilanteesta mutta sitten siirryttiinkin yleisempään talouteen ja työllisyyteen.

Jyrki  Yrttiaho  /vr:

Arvoisa herra puhemies! Finanssikriisiä on jatkunut yli neljä vuotta. Monet tahot, jotka aiemmin vastustivat ja pitivät mahdottomana valtion osaomistusta tai pääomapanostuksia, ovat kypsyneet valtion vahvemmalle roolille myönteisiksi. Jonkinlainen merkki tästä on myös eduskunnan talousvaliokunnan tuore yksimielinen kannanotto valtion osaomistuksen puolesta. Vielä hallitusohjelmaa kirjoitettaessa se olisi ollut täysin mahdotonta. Vihreää valoa valtion omistukselle vilkkuu erityisesti Suomen keskustassa. Sitä ei ole havaittu vuosiin, ja se on tietysti myönteinen merkki.

Jo terve järkikin sanoo, että jos veronmaksajat ja valtio jo nyt takaavat rakennusaikaisen rahoituksen riskit telakoilla jopa 80-prosenttisesti ja tilaajan toimituksen jälkeiset riskit jopa 95-prosenttisesti vuosia, jopa vuosikymmeniä, on järjen köyhyyttä tai ideologista sokeutta kieltää valtion rooli ja mahdollisuus omistuksensa kautta sitouttaa ja jopa painostaa muita omistajia in-vestoimaan ja kehittämään telakkateollisuutta. Näinhän toimi Ranskan valtio, se pakotti STX:n myös investoimaan.

Mutta kokoomus on linjassaan johdonmukainen: yksityinen pääoma päättäköön, jatkuuko telakkateollisuus Suomessa vai ei. Valtion ja veronmaksajien osana on vain riskien kantajan rooli niin rahoituksen kuin laajemminkin yhteiskunnallisten vaikutusten, työllisyyden, verotulojen ym. menettämisen osalta.

Puhemies! Ministeri Vapaavuori, olette profiloitunut julkisuudessa muun muassa Talouselämä-lehden sivuilla vaatimalla teollisuutemme rakenteiden tuntuvaa ravistelua. Laivanrakennusteollisuutta ja sen vaiheita yli 30 vuotta varsin läheltä seuranneena ja mukana eläneenä en enää uusia ravisteluja kaipaisi. Telakoilla odotetaan valtiolta vakauttajan roolia. Suomen kolmen A:n luottoluokitusta on käytettävä myös ja ennen kaikkea vientiteollisuuden järkevien ja kohtuullisten rahoitusjärjestelyjen aikaansaamiseksi.

Puhemies! TUI-risteilijöiden rahoitusratkaisulla on kiire. Aikaa ei ole muutamaa viikkoa pidemmälle. Sen jälkeen kokonaistoimittajat ja alihankkijat joutuvat painamaan jarrua, ja yhtä rajallinen on telakankin palkanmaksukyvyn laita. Tosiasia on, että TUI-laivojen rahoituksen järjestäminen samoilla kriteereillä, joilla se Oasis 3:n osalta torjuttiin, on TUI-alusten osalta suuremmasta kokonaisuudesta irrotettuna vähintään yhtä haasteellista ja hankalaa, jopa hankalampaa kuin osana suurristeilijän sisältämää kokonaisuutta. Joka tapauksessa lähiviikkoina hallituksen kyky ja kestävyys punnitaan. Nyt ei selvitä enää tehtyjen virheiden peittelyllä ja selityksillä. On tekojen aika.

Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, toisin kuin edustaja Kanerva, en laisinkaan luota, että hallituksella on riittävä poliittinen tahto hoitaa TUI-alusten rahoitus. Siksi poliittista painetta, kuten tämä välikysymyskin, edelleen tarvitaan. Luotan suomalaisiin ja erityisesti varsinaissuomalaisiin laivanrakentajiin, mutta en tähän hallitukseen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää ministeri Vapaavuorta siitä, että hän on istunut koko päivän täällä, kuunnellut näitä huolia. Hän oli tänään aamulla jo kello 9 valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaostossa, esiintyi hyvin vakuuttavasti siellä, ja tiedämme, että hän on tehnyt kovasti työtä tässä asiassa. Täytyy sanoa, että tältä osin minulla on erittäin vahva luottamus ministeriin ja hänen kykyynsä hoitaa tätä asiaa.

Välikysymys on kuitenkin tärkeästä asiasta, ja sinänsä se on hyvä, koska meidän täytyy miettiä koko teollisuuspolitiikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Miksi teollisuuspolitiikka on tärkeätä? Kauppataseella on erittäin suuri merkitys kunkin valtion menestykselle, ja kuitenkin kauppatase tehdään ensi sijassa tavarakaupalla tänä päivänä edelleenkin. Tosin meidän täytyy muistaa se, että palveluiden osuus kasvaa, mutta usein palvelut liitetään myöskin teolliseen tuotantoon. Siitä syystä niitten yhteistoiminta on erittäin tärkeätä. Jos me haluamme mahdollisimman hyvän tuoton omalle työllemme, niin tietysti silloin palvelut on se kaikkein tärkein alue, ja siellä taas koulutuksella ja kielitaidolla on erittäin suuri merkitys.

Silläkin tavalla tämä kysymys on hyvä, että kun hallituksella on puoliväliriihi, -tarkastelu, tämän kuun lopulla, niin tietysti tämä antaa aineksia sille keskustelulle ja myöskin niille elementeille, joita hallitus pyrkii löytämään kasvun edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mitä tulee telakkateollisuuteen, niin täytyy sanoa, että sektori on hyvin tärkeä Suomelle, kuten talousvaliokunta on todennut. Se on kolmanneksi merkittävin työllistäjä, ja tältä osin täytyy sanoa, että kaikkein merkittävin ryhmä kuitenkin on telakkateollisuuden alihankkijat. Ne tekevät 80 prosenttia koko tuotannosta, itse telakka vain 20 prosenttia. Kun telakalla katsotaan, mistä työntekijät tulevat, niin meillä on huomattavan paljon ulkomaisia työntekijöitä telakoilla silloin, kun on suuria rakennushankkeita, joten alihankkijoitten työllistäminen on tässä suhteessa erittäin tärkeätä.

Tältä osin onkin nyt hyvin olennaista, että kun nyt menetimme yhden laivatilauksen Ranskaan, teemme kaikkemme, että Suomesta alihankkijat kykenisivät toimittamaan tälle alukselle mahdollisimman paljon suomalaisia tuotteita. Jos tällä kertaa onnistumme tässä projektissa, tarkoittaa se sitä, että meillä on myöskin mahdollisuuksia jatkossa toimittaa tavaroita Ranskaan, kun aluksia tehdään. Tästä syystä johonkin jos täytyy panostaa, niin ei mihinkään keinotekoiseen, vaan näitten alihankkijoitten edistämiseen siinä, että ne kykenevät myymään ranskalaisille näitä tuotteita laivatilaukseen.

Tietysti keskeinen kysymys on aina se, panostetaanko uuteen vai yritetäänkö säilyttää vanhaa. Oikeastaan 90-luvun laman seurauksena Suomessa omaksuttiin linja, jonka mukaisesti panostetaan uuteen, kasvavaan teolliseen toimintaan ja luovutaan suosiolla siitä, mikä ei enää menesty Suomessa, koska yhteiskunnat kehittyvät.

Aidosti me näemme, että laivateollisuudessa on tapahtunut muutosta. Aikoinaan Yhdysvalloissa rakennettiin laivoja, rakennettiin Euroopassakin, ja meille on jäänyt hyvin kapea sektori oikeastaan enää tehtäväksi. Tietysti se sektori, mikä meille Suomessa tulee jäämään, on varmasti arktinen laivateollisuus, ja siitä pitää erityisesti pitää huolta. Mutta valmistaminen siirtyy. Se siirtyy ensin Japaniin, sitten Koreaan, ja nyt se on siirtymässä Kiinaan. Tälle kehitykselle emme välttämättä voi mitään. Joten tosiasiat täytyy tunnustaa, ja panostamisen tulee tapahtua siihen, mikä on tulevaisuuden tuotantoa ja mikä tulevaisuudessa tulee kasvamaan.

Sanottuani tämän olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä kaksi TUI-tilausta pitää ehdottomasti pyrkiä hoitamaan niin, että ne voidaan rakentaa Suomessa. Tietysti tässä asiassa on hyvä se, että oikeastaan kaikilla on intressi, että ne rakennetaan. Luotetaan STX:n Turun telakkaan. Niillä on kapasiteettia, ne kykenevät rakentamaan ne toivotussa aikataulussa. Tässä suhteessa on tärkeätä, että valtio antaa kaiken panostuksen siinä suhteessa, että rahoitus voidaan järjestää tavalla tai toisella niin, että nuo kaksi alusta voidaan sitten tehdä.

Mutta olennaista on se, että ne alukset pitäisi kyetä rakentamaan voitolla. Jos me katsomme STX:ää Suomessa, niin korealainen yhtiö ei ole pumpannut rahaa ulos sieltä, joten tältä osin tilanne on ollut varsin hyvin hallinnassa, mutta telakka on tuottanut tappiota, kuten tilinpäätöstiedot osoittavat. Se tarkoittaa sitä, että siellä yrityksen sisällä pitäisi nyt erittäin tarkkaan miettiä ja katsoa, että nämä kaksi alusta, jotka rakennetaan, tehdään myöskin kannattavasti. Se edellyttää kaikilta joustavuutta, se edellyttää tuotannon tehostamista, joustavuutta myöskin työpaikalla niin, että kaikki voidaan järjestää niin tehokkaasti kuin suinkin mahdollista. Jos ne laivat kyetään tekemään voitolla, niin silloin uskon, että Suomessa on jatkossakin mahdollisuuksia telakkarakentamiseen. Jos ne ovat tappiollisia, niin silloin olemme sen kysymyksen edessä, kannattaako sellaista toimintaa ylipäätänsä Suomessa jatkaa.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyys on tärkeätä, ja täytyy sanoa, mikä tässä talossa on tärkeätä: että tämä kateus, kaunaisuus pitäisi lopettaa ja arvostaa niitä, jotka yrittävät, tekevät työtä. Tässä suhteessa Suomessa tarvitaan asennemuutosta.

Lopuksi vielä kysyisin ministeri Vapaavuorelta sitä, että kun tämä telakka nyt on Turussa ja siellä nyt ei oikein tahdota menestyä, niin onko mitään semmoisia tukia, millä telakka voitaisiin siirtää Tampereelle, missä teollisuus perinteisesti, historiallisesti, on aina erittäin hyvin menestynyt, jolloin näillä siirtämistuilla voitaisiin rahoittaa tätä hanketta merkittävästi niin, että Tampere Suomen teollisuuden kehtona edelleenkin kasvaisi.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuen täysin tätä edustaja Kimmo Sasin tekemää loppuesitystä. Meillä on hyvin paljon vettäkin siellä, kyllä sitä kölin alla sen verran on, että pystytään laivojakin tekemään. Itse asiassa meillä on jo ihan hyviä pienvesitelakoita alueella. Tuotaisiin vaikka Virroille asti tämä sitten.

Arvoisa puhemies! On ihan oikealla kohtaa tämä välikysymyskeskustelu teollisuudesta, elinkeinopolitiikasta ja siitä, kun on juuri tulossa tosiaankin hallituksen puoliväliriihi.

Pääministeri Katainen sanoi: "Suomi on tienhaarassa. Meillä on valittavana joko hitaan näivettymisen ja laskevan elintason tie tai rohkean uudistumisen ja uusien menestystekijöiden tie." Valinta on meidän käsissämme.

Pohdin tuota samaa ajatusta sitten, kun hallituksella on hyvin vahva yksi tavoite saada kuntarakenne uudistettua, miten sitten tämä teollinen ja elinkeinopolitiikka suhteessa tähän kuntarakenneuudistukseen soi. Sanoin edellisessä puheenvuorossa muutaman esimerkin näistä hallituksen teoista, millä tavalla ne ovat vaikuttaneet meidän elinkeinopolitiikkaan.

Näen, että tämä vahva kuntarakenne edistää ja aluekehittämisnäkökulmasta auttaa meidän nykyisiä kasvukeskuksia ja niitten ympärillä olevia lähikuntia. Mutta millä tavalla me sitten tuemme niitä ja annamme yrittämisen ja elinkeinon mahdollisuuksia näille maakuntien raja-alueen kunnille, joissa jo tällä hetkellä on teollisuuden murros hyvin voimakasta, metsäteollisuuden murros, metalliteollisuuden murros jne.? Se vanha teollisuus, mikä on vanhoissa keskuksissa jo muuttunut, on nyt vasta muuttumassa siellä reuna-alueella. Yhtä lailla näillä reuna-alueilla meillä on hyvin vahvasti alihankintateollisuutta.

Tämä kuva, mitä puhutaan nyt esimerkiksi STX:n ja telakkatoiminnasta, on pienoiskokoesimerkki hyvin monesta maakunnasta. Siellä ovat vahvat toimijat, tilaajat keskellä maakunnan keskuksia ja alihankintaverkot siellä alueitten ympärillä. Näissä alihankintaverkoissa, mitkä meillä tällä hetkellä ovat siellä, vuoden 2008 laman jälkeen ei ole vielä päästy täyteen tehoon. Yhtä lailla siellä ovat ne alueen omat kunnat pitäneet elinkeinopolitiikkaa yllä.

Haen tällä sitä, kuka sitten huolehtii, jos on tuommoisia maakunnan kokoisia kuntia, niitten reuna-alueitten teollistamisesta ja teolliseen ympäristöön liittyvistä palveluista, teollisen toiminnan edellytyksistä. Tällä hetkellä hyvin aktiiviset ja pienetkin kunnat ovat vahvassa symbioosissa näitten teollisuuslaitosten ja yritystoiminnan osalta. Onko siellä niin sen jälkeen isojen kuntarakenteitten osalta? Pikkuisen epäilen, onko 100 kilometrin päässä kasvukeskuksesta reuna-alueilla enää tekijöitä. Tähän viittaa jo tällä hetkellä se, että valtio on vähentänyt näitä yritystoiminnan neuvojia alueelta ja yhtä lailla sitten kuntarahoitusta on niiltä alueilta yhtä lailla vähentynyt valtion tukien muodossa.

Jollain tavalla tämä näivettämisen tie on näillä reuna-alueilla jo olemassa. Kyllä meidän täytyisi myös siellä saada vahvaa elinkeinotoimintaa ja säilytettyä se vahva vanha elinkeinotoiminta ainakin siihen asti, kunnes taas saamme uutta cleantechiä esimerkiksi ja vanhalle teollisuudelle uusia tehtäviä.

Tällä hetkellä näen myös muutamia seikkoja tuonne riiheen. Yksi ratkaisu olisi tämä sukupolvenvaihdosverotus ja perintöverokaari, mitä meillä tällä hetkellä on pienyrityksissä ja maatiloilla ja muualla. Meidän täytyisi ottaa tämä Ruotsin malli tästä mukaan ja miettiä koko veroratkaisu uudelleen. Se koskee myös yhtä lailla pieniä osakeyhtiöitä, perheosakeyhtiöitä. Jos liikevaihdosta joudutaan yli 10 prosenttia joka 20. vuosi aina heittämään veroihin, niin sillä syödään hyvin vahvasti sitä.

Teollisuuden osalta oli mielenkiintoinen lista, mitä he toivoivat, kun kävimme tuolla. He sanoivat, että jos hallitus saisi Suomeen aikaan saksalaiset joustavat työmarkkinat, ruotsalaisen työhyvinvoinnin, ruotsalaisen perintöverouudistuksen, virolaisen yritysverotuksen, suomalaisen yritysrahoituksen — meillä on sentään jotain hyvää ja kelpaavaa — suomalaisen edullisen energian, niin tältä pohjalta voisi olla mahdollisuuksia Suomessakin yrittää kilpailukykyisesti.

Puheenjohtaja Sipilä esitti tässä kuntarakenteen korpilampea. Itse esittäisin, kun meillä on tuolla Virroilla ihan hyvät tilat Marttisen saaressa, voitaisiinko siellä tehdä valtion kanssa tämmöinen Marttisen sopimus elinkeinopolitiikan osalta ja lähteä uuteen nousuun.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Moneen suuntaan on täällä väännetty STX-ongelmaa ja sen ratkaisua etsitty, mutta mitään uusia näkymiä tässä asiassa hallitus ei ole toistaiseksi esittänyt. Voi vain toivoa, että hallitus on ottanut telakkateollisuuden alihankkijayritysten ja Turun seudun viestin vakavasti ja pyrkii todella toimimaan siten, että tämä ala ja siihen liittyvä yritysverkosto pelastuu ja voi taata tulevaisuudessakin työpaikkoja Suomessa. Tässähän on suurin piirtein samankokoisesta teollisuudenalasta kysymys kuin on kaivosklusterissa, jossa näyttää olevan tuo liikevaihtokin 5 miljardia, suurin piirtein samaa luokkaa, siis erittäin merkittävä ala.

Laivanrakennus on suomalaisen osaamisen huippualuetta, ja täytyy muistaa, että 60 prosenttia maailman jäänmurtajista on Suomessa tehtyjä. Siksi tämän STX-kamppailun rinnalla on suunnattava samalla jo katsetta kohti uusia mahdollisuuksia, joita tarjoutuu arktisen merenkulun alueella. Meillä on monia yrityksiä, jotka omilla alueillaan omaavat kompetenssia toimia siellä sekä pelastustoimessa että jäänmurtotoimessa.

Haluankin tähän keskusteluun tuoda korostetusti ne mahdollisuudet, jotka ovat itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. Katson karttaa siten, että meidän on nähtävä omien rajojen yli. Koko Pohjoiskalotti on yhtä toiminta-aluetta niin yrityksille kuin työvoimallekin ja Venäjää myöten. Muistan, että 50-luvulla jo naapurin pojat kävivät rakentamassa Tuloman vesivoimalaa Venäjän puolella. Kaivosteollisuuden nousu on tuonut sinne huikeat investoinnit, joihin suomalaisten firmojenkin on pyrittävä mukaan. Metso, Outotec, Sandvik, Paakkola, Havator ovat tuttuja yrityksiä Norrbottenin ja Pohjois-Norjan projekteissa. Myös Suomessa, Itä- ja Pohjois-Suomessa, on monia käynnistyviä hankkeita, ja nämä tarjoavat korkeatasoiselle kaivosklusterillemme suuria mahdollisuuksia. On muistettava, että maailman huippua oleva klusterimme työllistää väkeä juuri täällä eteläisessä Suomessa. Siis kaivosala on meidän, koko Suomen, yhteinen asia.

Eilen saimme kuulla täällä vierailleilta Norjan ulkoministeriön valtiosihteeri Torgeir Larsenilta ja öljy- ja energiaministeriön valtiosihteeri Per Rune Henrikseniltä, miten Norja on toiminut. On syytä muistaa, että Norja oli merkittävästi Suomea köyhempi maa 40 vuotta sitten. Ensimmäinen öljylöytö tehtiin 1969, ja siitä lähti määrätietoinen ja hallittu tuon alan kehittäminen. Luotiin Statoil, mutta kentille pääsivät myös kansainväliset firmat. Ne maksavat tänä päivänä voitoistaan 70—80 prosenttia veroa valtiolle. Näitä verotuloja, kuten myös Statoilin voittoa, rahastoidaan öljyrahastoon, jonka arvo on nyt 4 000 miljardia Norjan kruunua, elikkä arvioisin sen olevan siellä 400 miljardin euron luokkaa. Tuotto on 4 prosenttia vuositasolla keskimäärin, ja tuota tuottoa voidaan käyttää valtion menoihin. Norjalla on tämän luonnonvaran käytön osalta hallinnointisuunnitelma, jonka nuo valtiosihteerit kuvasivat vaikuttavalla tavalla, jonka mukaan yhteen sovitetaan eri elinkeinoalat, kalastus, joka on Norjalle erittäin tärkeä, kaivostoiminta ja muut alat, tuon öljytoiminnan kanssa.

Pohjoisten alueitten kehitys on Norjalle ollut tärkeää. Muistamme taannoin puhuttavan Norjan mallista. Nyt tämä kehittynyt elinkeinotoiminta siellä luo vaurautta noille pohjoisille alueille merkittävästi. Siellä toimitaan ympäristötietoisesti erittäin herkillä luonnonalueilla kalastus ja arktinen ympäristö huomioon ottaen. Toistaiseksi on säästytty onnettomuuksilta. Kokonaisvaltainen hallinnointisuunnitelma, näin he totesivat, ja tajusin heitä kuunnellessani, mikä Suomelta puuttuu.

Meillähän esimerkiksi kaivosalan ryöpsähdettyä tartuttiin siihen kuin hukkuva oljenkorteen. Nyt pitäisi valtion kuitenkin ottaa tällainen merkittävä luonnonvara, kansallisvarallisuus, suunnitelmallisesti käyttöön, luoda suunnitelma, hallitut pelisäännöt, miten kansainväliset toimijat täällä toimivat. Se on sitä politiikkaa, jossa on maltti vaurastua.

Ja siitä on kysymys. Ei niin, että annetaan markkinavoimien toimia kaikilla aloilla valtoimenaan, vaan kaikille toimijoille, myös noille kansainvälisille yhtiöille, on turvallisempaa toimia ympäristössä, joka on selkeästi valtion hallinnointisuunnitelman mukaisessa ohjauksessa. Ei valtio tarkoita sitä, että valtio omistaa kaiken, vaan tilannehan on se, että valtio lopulta joutuu kuitenkin vastaamaan, kuten olemme Talvivaaran tapauksessa nähneet.

Ja edelleen toistan moneen kertaan esille nostamani asian: Suomeen on myös perustettava luonnonvararahasto, johon kaivosverot tuloutetaan ja myös pääoman myynnistä kertyvät tulot, kuten silloin kun Metsähallitus myy pääomia, maita ja mantuja. Nyt tulee ajatella vuosikymmenten päähän. Meillä, jotka nyt olemme päättäjinä, on siitä juuri vastuu.

Olen todella huolestunut, kun huomaan, että hallituksen, tämän kuuden puolueen hallituksen, linja on sellainen, että valtio pyrkii vetäytymään vastuusta kaikesta ja pyrkii minimaalisesti ohjaamaan ja ei niilläkään aloilla tartu, joilla esimerkiksi luonnonvarojen osalta kaikki maailman menestysesimerkit kertovat, että siellä olisi valtion oltava vahvasti tavalla tai toisella mukana. Mikä meidät on sokaissut tässä, sillä meillähän on kunniakas vahvan valtion historia tällä yritysalalla? Suomen todellinen teollinen perusta rakennettiin sodanjälkeisinä parina vuosikymmenenä juuri näillä periaatteilla. Muistan, mitä Kemijoen valjastaminen esimerkiksi merkitsi energiataloudelle ja sitten metsäteollisuuden ja rauta-, terästeollisuuden rakentaminen. 90-luvun loppupuoliskolla tämä perintö tuhottiin ja luovuttiin esimerkiksi kokonaan kaivosteollisuudesta juuri, kun se olisi alkanut todella kannattaa.

Tämän enempää vanhoja muistelematta on todettava, että nyt on todellakin tällaisen teollisuusohjelman aika. Metsä, maa, vihreä talous, biotalous, energian ja monien muiden tuottajana, muut luonnonvarat siihen tukemaan tätä, pohjoisen investointeihin vahvasti mukaan. Niinistöhän kävi Tromssassa minusta niin kuin näyttämässä hallituksellekin suuntaa, mihinkä päin pitää suunnata. Ei tarvitse aina lähteä Aasiaan investoimaan, Vietnamiin ja joka paikkaan sinne. Meillä on paljon lähempänä valtavat mahdollisuudet menossa. Ne ovat kymmenien miljardien, satojen miljardien investoinnit, jotka tapahtuvat aivan meidän Suomenmaan rajojen läheisyydessä erityisesti Norjassa, Ruotsissa, Venäjällä, tuolla pohjoisilla alueilla.

Mutta samaan hengenvetoon on syytä todeta se asia, mikä Etelä-Suomessakin on nyt huomattu viime vuodenvaihteen jälkeen. Huomasin sen — mediakin oli nyt löytänyt sen — mitä merkitsee venäläinen matkailu Etelä-Suomelle ja erityisesti Kaakkois-Suomelle. Ne ovat valtavan isoja merkityksiä alueellisesti mutta myöskin koko maata ajatellen. Ne tuovat meille valuuttaa.

Elikkä tämä luonnonvaranäkökulma tähän Suomen teollistamisohjelmaan vahvasti mukaan unohtamatta sitä, että esimerkiksi kun pohjoisessa toimitaan, niin toimitaan alueella, missä on myöskin maa- ja metsätaloutta ja myöskin porotaloutta ja väestöä, joka aina näin arktisilla alueilla täytyy vahvasti huomioida.

Maltti vaurastua, politikointi pois, uusi poliittinen kulttuuri, josta täällä vahvasti meidän puheenjohtajamme Juha Sipilä omassa ryhmäpuheenvuorossaan eilen puhui. Siinä ovat ne linjat, joilla tämä Suomi kyllä saadaan selviämään.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen kansanedustaja, edustaja Kopra, epäili STX-telakan kykyä suoriutua tästä laivatilauksesta, vaikka se olisikin saanut tämän lainan hoidettua. Myös muutama muu kokoomuksen puheenvuoro on ollut tämänsuuntainen. Siksi kysynkin: Te, ministeri Vapaavuori, aloitetaan kiitoksella, olette ollut täällä pitkän aikaa, mutta tässä puheessanne todetaan näin, että alalla on ylikapasiteettia ja valtioiden epäterve rooli alalla hidastaa ylikapasiteetin poistumista toimialalta. Onko teidän tarkoituksenne todellakin purkaa tämä ylikapasiteetti Turusta, vai onko tähtäimessä ennemminkin Rauma, Pori vai peräti Helsinki? Ministeri Vapaavuori, tämän epäluulon poistamiseksi odotan vastaustanne.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jyrki Kataisen vasemmistoporvarillinen hallitus on harjoittamallaan elinkeinopolitiikalla saattamassa isänmaatamme tielle, jonka päässä häämöttää suomalaisen elämänmuodon tuho. Elinkeinoministeri Vapaavuoren uppiniskainen päätös olla myöntämättä STX Finlandille 50 miljoonan euron pääomalainaa voi tulevaisuuden historiankirjoissa merkitä hetkeä, josta jo valmiiksi taantuneen suomalaisen teollisuustuotannon lopun alku lähti liikkeelle.

Turun ja Rauman telakat menettävät hallituksen päätöksen myötä noin 900 miljoonan euron risteilijähankkeen, joka olisi merkinnyt näille alueille 10 000—20 000 henkilötyövuotta sekä 500 miljoonan euron palkkatuloja, joilla olisi ollut valtava dynaaminen vaikutus koko länsirannikon elinkeinosektorille. Elinkeinoministerin olisikin nyt syytä katsoa itseään peilistä ja tutkiskeltava mielessään, ovatko hänen toimensa ottaneet huomioon kaikki kansantaloudelliset realiteetit.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on Kataisen johdolla ollut valmis myöntämään kymmenien miljardien eurojen lainatakaukset Etelä-Euroopan hulttiomaiden ja Irlannin tuhlareille sekä antanut miljardien eurojen arvosta suoraa rahaa muun muassa Kreikalle kahdenkeskisinä lainoina sekä EVM:n osakepääomaan. Onkin tehtävä se johtopäätös, etteivät eurotukipakettisekoilun rahoittamista ilmeisesti koske ne markkinaliberalismin pyhät opinkappaleet, joilla erityisesti Katainen ja Vapaavuori ovat perustelleet telakkaklusterimme jättämistä oman onnensa nojaan.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen elinkeinopolitiikka ei paljoa perusta suomalaiselle vahvalle perusteollisuustuotannolle, vaikka se on muodostanut kansallisen vaurauden perustan jo vuosikymmenten ajan. Hallituksen elinkeinopolitiikan johtotähtenä on sitä vastoin epämääräisen julkissektorisvirkamiesjohtoisen innovaatiobisneksen rahoittaminen, vaikka useiden eri hallitusten satsaukset tällä sektorilla eivät ole johtaneet yhdenkään ainoan merkittävän kasvuyrityksen syntyyn, joka voisi paikata teollisuustuotannon häviämisen synnyttämää lovea. Hallituksen olisi nyt lopetettava tämä pään hakkaaminen seinään ja satsattava innovaatiosekoilusta säästetyt rahat perusteollisuuden elinvoimaisuuden takaamiseen sekä kotimaisten yritysten verotuksen saattamiseen kilpailukykyisemmälle tasolle.

Arvoisa herra puhemies! Hallitukselta ja erityisesti elinkeinoministeriltä näyttää puuttuvan täysin se ymmärrys siitä, mikä merkitys paikallisilla teollisuustyöpaikoilla on kyseisille kunnille. Telakkateollisuus on tuonut Rauman ja Turun alueelle runsaasti teollisuuden toimipaikkoja, ja näistä töistä maksettujen palkkojen veroilla osaltaan rahoitetaan sikäläisiä hyvinvointipalveluita. Jos STX Finland joutuu lopettamaan toimintansa Suomessa, voivat seuraukset olla kuntataloudelle katastrofaaliset verotulojen menetyksen myötä. Telakoiden poistuessa koko niihin liittyvä arvoketju katkeaa, jolloin alihankkijat ja tukitoimialat, kuten korkeaan osaamiseen perustuva suunnittelutoiminta ja metalliala, kärsisivät raskaasti. Hallitus on linjannut tavoitteekseen luoda Suomeen uusia työpaikkoja, muttei tajua, etteivät nämä tipu taivaasta innovaatiopelleilyä rahoittamalla vaan tukeutumalla veturialojen imuvoimaan, joista yhtenä esimerkkinä on telakkaklusteri.

On hyvin naiivia kuvitella, että telakkateollisuuden katoamisen myötä maamme korkeatasoinen laivanrakennustietotaito jäisi Suomeen. Valtion sijoitusyhtiön Solidiumin olisi tehtävä nyt välitön interventio ja tultava Turun ja Rauman telakoiden väliaikaiseksi osaomistajaksi, jotta telakkasektorimme pääsisi tämän kriisivaiheen yli. Valtion mukaantulo viestittäisi ulospäin luottamusta laivanrakentamisen tulevaisuuden mahdollisuuksiin Suomessa, mikä saisi yksityisetkin sijoittajat tulemaan mukaan, minkä merkitys on aivan keskeinen riittävän pääoman saamisessa. Telakka-alan on kuitenkin myös kyettävä uudistumaan.

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen, satojen vuosien aikana kertynyt laivanrakennustietotaito on pyrittävä säilyttämään Suomessa valtion väliaikaisen osaomistajuuden avulla Turun ja Rauman kriisitelakoilla. Se ei vaadi valtiolta niin mittavaa mukaantuloa, että se uhkaisi budjetin tulo- ja menotaloutta. Nykyisessä valtiontaloudellisessa kriisitilanteessa on syytä pitää omasta teollisuudesta kiinni eikä pyrkiä tavoittelemaan kasvua hyvin epävarmoilta toimialoilta. Hallituksen olisi elinkeinopolitiikassa myös laajemmin otettava huomioon veroasteen kilpailukyky, hallinnon sujuvuus sekä innovaatiorahoituksen tason tarkoituksenmukaisuus.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! — Jotenkin täällä määrä korvaa laadun, vai miten meni, laatu korvaa määrän täällä tässä vaiheessa iltaa. Ehkä ei ole tarvetta enää pitemmälle loppupuheenvuorolle, muuta kuin voisin kommentoida paria edellistä puheenvuoroa.

Jos se edustaja Saarakkalaa ilahduttaa, toki voin yksinkin ottaa vastuuta ihan kaikesta tähän liittyvästä. Tosiasia kuitenkin on, että tätä on käsitelty hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa toistakymmentä kertaa, ja kaikki päätökset joka kerta ovat olleet yksimielisiä. Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että tässä työssä on ollut mukana niin työ- ja elinkeinoministeriön, Finnveran kuin valtiovarainministeriön virkamiehiä, jotka virkavastuulla arvioivat sitä, mikä on laillista ja mikä ei. Mutta toki aina on mahdollista ajatella näin, että edustaja Saarakkala on korkeammin oppinut juristi kuin kaikki nämä Suomen korkeat, hyvät virkamiehet yhteensä. Tietenkin tämmöistä illuusiota voi elätellä, ja siinä voi olla ja köllötellä, mikäs siinä. Tosiasia on kuitenkin se, että virkavalan vannoneiden ministereiden virkavastuulla päätöksiä tehdessään pitää luottaa siihen juridiikkaan, joka on käytettävissä. Kun se on vielä hyvin yksimielisesti kaikilla näillä tahoilla sama, ei tässä muuta vaihtoehtoa tältä osin ollut.

Edellinen puhuja viittasi siihen, mistä sitä kapasiteettia pitäisi purkaa. En minä halua sitä purkaa Suomesta mistään, ei siitä ole kyse. Kyse oli yleisen tason huomiosta, joka lienee aika kiistaton fakta, että globaalisti risteilyalustuotannossa on noin 100 prosentin ylikapasiteetti. Maailmalla niillä telakoilla, jotka näitä suuria risteilyaluksia tekevät, on valmius tehdä noin kaksi kertaa enemmän näitä risteilyaluksia kuin niitä käytännössä tilataan. Tämä ylikapasiteettitilanne missä tahansa markkinassa millä tahansa alalla väistämättä johtaa siihen, että sitten taas toinen osapuoli, eli tilaaja, saa erittäin vahvan neuvotteluasetelman ja käytännössä pystyy näitä telakoita tässä tapauksessa kilpailuttamaan vastakkain. Ja se, että sitten vielä näitten, itse asiassa kaikkien, takana on valtioita, jotka merkittävästi tukevat niitä, niin myös Suomessa, johtaa tietenkin siihen, että se ylikapasiteettitilanne ei pääse purkautumaan samalla tavalla kuin se purkautuu monilla muilla teollisuuden aloilla, kuten vaikkapa metsäteollisuudessa, niin kuin viime aikoina olemme huomanneet. Tämä taas johtaa siihen, että siitä tilanteesta kokonaisuudessaan tulee vieläkin epäterveempi, tuotanto on keskimäärin itse asiassa kaikilla telakoilla kannattamattomampaa ja kannattamattomampaa. Tämäntyyppisessä kierteessä olemme.

Eli huomioni siitä, että valtioitten tukitoiminta — en viitannut sillä Suomeen, vaan itse asiassa kaikkiin maihin, joitten alueella tämmöisiä telakoita on — hidastaa tämän ylikapasiteetin purkamista. Tämä on yleisen tason toteamus ja osaltaan selittää sitä, minkä takia tämä on niin vaikeata ja kannattamatonta bisnestä itse asiassa kaikkialla. Totta kai toivoisin, että jos se ylikapasiteetti on purkautuakseen, niin kuin se aina, ennemmin tai myöhemmin, purkautuu, se purkautuisi jostain muualta kuin Suomesta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos, ministeri Vapaavuori, että vierititte tästä keskustelusta pois tämän epäilyksen varjon, joka syntyi muutamien kokoomusedustajien puheista. Epäilinkin tätä, että näin Suomen lippua kuitenkin heilutellaan.

Kuitenkin puheessanne sanoitte, että tukitoimien pitää olla yleisen yrittämisen tukemista, ja kun nyt on oletettavaa, että tuolle Turun seudulle tulee työttömyyttä, niin sinne olisi hyvä saada joku tämmöinen elvyttävä toimi. Ja kas kummaa, semmoinen on tarjolla, mikä täyttää nämä molemmat kriteerit, elikkä valtatie 8 on kipeästi nyt sitten rahan tarpeessa. Siellä ympäristölupa menee vanhaksi. Ryhdyttekö te toimeen ja tuette telakkaa tällä liikenneinfran rakentamisella ja tällä elvyttävällä toimenpiteellä? Saanko lupauksen siitä, että valtatie 8 yhteysvälillä Turku—Pori pistetään käyntiin?

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Valtiovalta tekee kaikkensa, jotta näiden TUI-alusten rahoitus saadaan järjestettyä, ja siinä yhteydessä mietitään hyvin monenlaisia keinoja. Mutta täytyy myöntää, että valtatie kasin koplaaminen tähän harjoitukseen tuli minulle kyllä täytenä yllätyksenä, sitä emme ole tähän mennessä miettineet. Nyt ihan näin lyhyenkin pohdiskelun jälkeen uskallan väittää, että meillä olisi tehokkaampiakin keinoja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tämä telakka saadaan pidettyä toiminnassa.

Sitten jos kaikkein huonoimmalla mahdollisella tavalla käy, mitä toki kukaan meistä ei toivo, on tietenkin selvää, että valtiovallan pitää eri tavoin pyrkiä vaikuttamaan varsinaissuomalaiseen tilanteeseen. Tietenkin tässä tarkoituksessa olemme muun muassa kuitenkin varmuuden vuoksi valmistelleet tämän ärm-ohjelman, äkillisen rakennemuutosohjelman, jatkamista. Liittyykö sitten siihen valtatiekysymyksiä vai ei, sitä teidän pitää tiedustella ministeri Kyllöseltä, kun hän on seuraavan kerran läsnä.