Leena  Rauhala  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä istunnossa tänään käsittelyssä on lakialoitteita, useitakin: paitsi omani, josta nyt ensimmäisenä on kysymys, myös seuraavat, jotka liittyvät kristillisdemokraattien ... (Hälinää)

Niin, arvoisa puhemies, tänään tässä käsittelyssä on kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin sisältyviä lakialoitteita. Olemme budjetin lähetekeskustelussa esitelleet omaa vaihtoehtoamme, jossa korostamme nimenomaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja perheiden peruspalvelujen tukemista. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti vuodelle 2004 on linjassa puolueen vaaleissa esittämien tavoitteiden kanssa. Vaikka esityksemme sisältää lukuisia tärkeitä parannuksia, ei se lisää valtion kustannuksia, vaan sen toteuttaminen vähentää arvioidemme mukaan lainanoton tarvetta noin 120 miljoonalla eurolla ensi vuonna.

Vaihtoehtobudjettimme sisältää parisenkymmentä talousarvioaloitetta ja joukon lakialoitteita, joita aloitteiden ensimmäiset allekirjoittajat tänään esittelevät. Osa esitykseemme sisältyvistä lakialoitteista on tehty jo aikaisemmin lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä. Mainitsen niiden keskeisen sisällön tässä yhteydessä luettelonomaisesti. Näitä ovat toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuun puolittaminen, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen korottaminen, pienimpien kansaneläkkeiden korottaminen, ruoan arvonlisäveron alentaminen, haittaveron käyttöönotto K15- ja K18-viihteelle ja opintotuen asumislisän ympärivuotistaminen ja minimiäitiyspäivärahan korottaminen. Nämä olivat siis jo aiemmin tekemiämme lakialoitteita, joiden tavoitteet ovat sisällä myös tässä ensi vuoteen tähtäävässä vaihtoehtobudjetissamme. Vaihtoehtomme muodostaa kokonaisuuden ryhmän budjettivastalauseena.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän budjettivaihtoehdon yksi tavoite on sairaiden aseman helpottaminen, mihin nyt käsittelyssä oleva lakialoite 102/2003 eli laki sairausvakuutuslain 9 §:n muuttamisesta tähtää. Suomessa sairauskulujen, etenkin lääkkeiden, omavastuut ovat kansainvälisesti vertailtuna hyvin korkeita. Niitä on myös viime vuosina korotettu. Ryhmämme mielestä lääkekorvausten omavastuuosuuden maksukattoa tulee laskea pitkäaikaissairaiden aseman helpottamiseksi.

Saimme Kelasta tiedon, jonka mukaan noin 20 miljoonan euron lisäpanostuksella lääkekorvausten omavastuun vuotuinen maksukatto voidaan laskea 528 euroon. Näin ollen esitämme maksukaton laskua siis noin reilulla 80 eurolla siitä, mitä se muutoin ensi vuonna olisi. Tällöin lääkkeiden lisäkorvauksen saajien lukumäärä nousee arvioiden mukaan noin 34 prosenttia.

Suomalaisten potilaiden omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on Oecd-maiden huipputasoa. Kotitalouksien rahoitusosuus terveydenhuollon kustannuksista on tällä hetkellä noin 22 prosenttia, kun se vielä 90-luvun alussa oli noin 15 prosenttia. Suomessa niin lääkkeille, asiakasmaksuille kuin matkakuluillekin on käytössä erilliset maksukatot, joiden yhteenlaskettu taso nousee yli 1 300 euroon. Tämän lisäksi tulevat hammashoidon ja fysikaalisen hoidon kustannukset.

Tiedämme, että muissa Pohjoismaissa Suomen korkeat lääkekustannukset sekä terveyskeskus- ja sairaalamaksut ovat herättäneet keskustelua ja myös ihmetystä. Kun suomalainen potilas maksaa lääkkeistään keskimäärin 52 prosenttia, Ruotsissa osuus on vain 29 ja Norjassa 21 prosenttia. Asiakasmaksukatot ovat Norjassa noin 200 euroa, Ruotsissa noin 100 euroa vuositasolla, ja Tanskassa terveyspalveluthan ovat tyystin maksuttomia.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen terveydenhoidon rahoitus on suhteutettuna bruttokansantuotteeseen alhaisin kaikista EU-maista. Suomen panostus vuonna 2000 oli Stakesin mukaan 6,6 prosenttia bkt:sta, kun muissa EU-maissa käytetään terveydenhuoltoon keskimäärin yli 8 prosenttia. Oecd-maista vain Slovakia, Turkki ja Meksiko käyttävät pienemmän bkt-osuuden terveydenhuollon kustannuksiin.

Köyhyydestä merkittävä osa keskittyy pitkäaikaissairaisiin. Sairauden aiheuttama taloudellinen taakka tulisi mielestämme jakaa solidaarisesti koko yhteiskunnan kannettavaksi. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista. Kalliiden lääkkeiden korvauksista säästettäessä aiheutuu vastaavasti turhaa laitoshoidon tarvetta. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista, ja hoidon viivästyminen nostaa kokonaiskustannuksia, joten pitkällä tähtäimellä säästö saattaa muuttua lisämenoksi.

Erityisesti esimerkiksi mielenterveyspotilaat joutuvat usein käyttämään vanhoja ja runsaasti mahdollisesti sivuvaikutuksiakin aiheuttavia lääkkeitä, kun uutta ja turvallista lääkettä ei saada korvauksen piiriin ja rahasta on potilaalla, asiakkaalla, kysymys. Tämä johtaa siihen, että monet sairaalasta kotiutetut psykiatriset potilaat lopettavat mahdollisesti lääkkeensä ohjeiden vastaisesti runsaiden sivuvaikutusten vuoksi ja myös rahaan liittyen. Merkittävin syy mielenterveyspotilaan joutumiseen yhteiskunnalle kalliiksi tulevaan sairaalahoitoon on juuri avohoidon lääkityksen laiminlyönti.

Vuonna 2003 lääkkeiden vuotuinen omavastuuraja on noin 601,15 euroa. Rajan ylittävät lääkekustannukset korvataan kokonaan, mikäli vuotuisen omavastuurajan ylitykset yhteensä ovat enemmän kuin 16,82 euroa. Lääkkeiden vuotuinen omavastuuraja määräytyy KEL-indeksin mukaan, joten raja on arviolta noin 611,40 euroa ensi vuonna.

Kuten jo totesin, mikäli ensi vuonna lääkekorvauksiin käytetään noin 20 miljoonaa euroa enemmän kuin nykylainsäädännön mukaan lääkekorvauksiin, vuotuinen omavastuuraja voidaan pudottaa esityksemme mukaisesti, niin kuin se tässä lakialoitteessa on, 528 euroon.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiinnittää huomion siihen, että suomalaisesta köyhyydestä aika merkittävä osa selittyy nimenomaan pitkäaikais- ja monisairauksilla. Sairastaminen käy Suomessa kalliiksi potilaan kukkarolle. Tämä on erityisen selvästi nähtävissä pohjoismaisessa vertailussa, mutta myös kautta koko Euroopan ja Oecd-maiden. Pientä eläkettä saavilla käytettävissä olevat tulot menevät usein ruokaan, asumiseen, perustarpeisiin, terveydenhoidon asiakasmaksuihin, ja jopa lääkkeistä potilaat joutuvat tinkimään. Jos lääkärin määräämät lääkkeet jäävät kalliin hinnan vuoksi käyttämättä, niin kustannukset yhteiskunnalle saattavat pitkällä tähtäimellä koitua kalliiksi.

Lipposen molempien hallitusten aikana itse asiassa potilaiden lääkekustannusten omavastuuosuus nousi ja terveydenhoidon asiakasmaksujen omavastuuosuus nousi. Nyt toivoisin sitä, että tämän hallituksen aikana tämä suunta saataisiin käännettyä ja päästäisiin sille uralle, että potilaalle ei jäisi niin kohtuuttoman suuri osa näistä maksuista maksettavaksi.