Bjarne Kallis /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten aikaisemmin on todettu, nämä lakialoitteet liittyvät kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin, ja tämä esitys maksaisi noin 40 miljoonaa euroa. Aikaisemmissa puheenvuoroissani olen osoittanut, mistä ne eurot saadaan. Ne saadaan verotusta muuttamalla siten, että pörssivero otetaan käyttöön ja luovutusvoittoja verotetaan hieman eri tavalla. Osa niistä rahoista menisi siis lapsiperheille, lapsiperheille, joista niin paljon viime aikoina on puhuttu.

Tämä meidän esityksemme perustuu oikeastaan ei mihinkään empiiriseen tutkimukseen vaan siihen, mitä me kansanedustajat kentällä kuulemme, näemme ja vastaanotamme, kun me tapaamme ihmisiä. Me olemme asettaneet kysymyksen lapsiperheiden vanhemmille. Kysymys on kuulunut: "Minkä kohdan muuttaisitte ja mitä tekisitte, jos tavoitteena olisi parantaa lapsiperheiden asemaa?" Jotkut ovat sanoneet, että lapsilisiä tulisi korottaa, toiset ovat sanoneet, että kotihoidon tukea tulee laajentaa, osa on sanonut, että pitäisi työ- ja perhe-elämää voida paremmin sovittaa yhteen niin, että työviikkotuntimäärä olisi alhaisempi lapsiperheillä. Henkilökohtaisesti uskallan sanoa, että niistä, joilta minä olen tiedustellut vaihtoehtoja ja esityksiä, ehkä suurin osa on vastannut juuri, että perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on kaikkein tärkein.

Nyt me kristillisdemokraatit olemme esittäneet kaikkiin parannusta. Me haluamme lapsilisiä nostaa, me haluamme kotihoidon tukea nostaa ja myöskin suoda vanhemmille paremmat mahdollisuudet siirtyä lyhennettyyn työviikkoon. Sehän on mahdollista alle kolmivuotiaitten vanhemmille niin kuin myöskin peruskoulun ensimmäisen luokan oppilaan vanhemmille. Mutta tosiasia on, että kyllä kymmenvuotiaan lapsen etu edellyttää tai ainakin olisi lapselle suuri etu, jos äiti tai isä olisi kotona silloin, kun lapsi lähtee aamulla kouluun, ja varsinkin, kun koulutyö päättyy puolenpäivän aikoihin tai iltapäivällä, että lapsi ei tulisi tyhjään kotiin vaan tulisi kotiin, missä toinen vanhemmista odottaa.

Kokemukset osa-aikaeläkkeestä ovat varsin hyvät, en ole kyllä tavannut kovin monta osa-aikaeläkkeellä olevaa henkilöä, joka olisi tyytymätön tilanteeseensa. Päinvastoin he pitävät osa-aikaeläkettä erittäin hyvänä. Niin mekin pidämme. Mutta ihan yhtä suurella syyllä, samasta syystä, kuin tämmöinen mahdollisuus iäkkäämmälle väelle on luotu siirtyä osa-aikaeläkkeelle ja saada osa ansionmenetyksestä korvatuksi, pitäisi tällainen mahdollisuus järjestää lapsiperheiden vanhemmille.

Esityksemme lähtee siitä, että periaatteet olisivat samat kuin osa-aikaeläkelaissa. Tämä edellyttäisi työnantajan suostumusta, ero kuitenkin on siinä, että pitää lyhentää päivittäistä työaikaa niin, että todella ollaan sitten kotona, kun se lapsi tulee koulusta. Periaate on sama, että osa ansionmenetyksestä korvataan saman 50 prosentin mukaan, kuitenkin niin, että enintään 250 euroa kuukaudessa. Ne selvitykset, mitä olemme tehneet, ovat osoittaneet, että tällä rahasummalla voisi noin 10 000 perhettä tulla tämän lain piiriin. Uskomme ja olemme jopa vakuuttuneita, että tämä olisi varsin tervetullut muutos ja parannus lapsiperheille.

Kuten, arvoisa puhemies, totesin alussa, ei voi myöskään tätä kaataa sillä, että rahaa ei löydy. Me olemme osoittaneet, miten rahoitus kaikkiin näihin hankkeisiin järjestetään.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessa on ydin, niin kuin ed. Kallis toi hyvin esille, se että me loisimme todellisia vaihtoehtoja. Me olemme paljon puhuneet perheen ja työn yhteensovittamisesta ja kotihoidosta ja siitä, millä me saamme aikaan sitä, mikä on nimenomaan sen lapsen näkökulma. Olen ymmärtämässä, erityisesti kun olin siinä Lapset elämänkoulussa -kansalaisvaltuuskunnassa, jossa käsiteltiin niitä oloja, missä perheet tänä päivänä elävät, ja sitä, miten lapset voivat, että tänä päivänä meidän täytyy todella vakavasti puuttua siihen, että koti on yksi selkeä vaihtoehto, että me emme näe ainoastaan, että äidit ja isät ovat työssä, vaan nimenomaan lähdetään tätä työn ja perheen yhteensovittamista konkreettisesti hakemaan. Tämä on se ydin. Tämä ei varmasti ole pelkästään meidän poliitikkojen asia, vaan kyllä tämä on noussut myös ihan perheitten, isien ja äitien, halusta, että tämmöisiä vaihtoehtoja luodaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on hyvä, että halutaan etsiä erilaisia malleja, joilla perheet voisivat saada aikaa lapsilleen. Äskettäin oli eräässä lehdessä laaja artikkeli, joka oli otsikoitu "Ennen käytiin töissä, nyt käydään kotona." Elikkä elämänmeno on käynyt niin kiireiseksi, että todellakin vanhemmat ikään kuin käyvät siellä kotona. Työ ja harrastukset, melkein kaikki muu, täyttää sen elämän, ja kotona vain käydään. Kuitenkin koti on se lasten kasvupaikka. Siksi tulisi luoda niitä mahdollisuuksia ja muuttaa myös arvomaailmaa niin, että koti nähtäisiin arvokkaana asiana, kotona tehtävä työ arvokkaana asiana ja lasten ja nuorten parissa vietetty aika myös tavoitteena.

Sen takia, arvoisa herra puhemies, toivon, että tämä aloite saa valiokunnassa myönteisen käsittelyn ja erilaisia malleja koetetaan lasten ja perheitten parhaaksi etsiä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan kyllä erittäin lämpimästi kaikkia niitä muutoksia tai esityksiä, joilla pyritään helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Mutta kun lukee tätä ed. Kalliksen lakialoitetta, väkisinkin tulee sellainen tunne, että tämä 15 vuoden ikäraja on mielestäni kyllä hieman liioiteltu. Saattaa olla, että joillakin perheillä on tarvetta jäädä vielä sen ikäistä lasta kotiin osittain hoitamaan, mutta kyllä minun mielestäni 12—15-vuotias jo pystyy jonkin verran omatoimisestikin hoitamaan asioita eikä välttämättä halua edes vanhempien kasvavaa läsnäoloa. Usein sitä paitsi 12—15-vuotiaalla saattaa omakin koulupäivä kestää 7—8 tuntia. En oikein jaksa uskoa, että sen ikäisen vanhemmilla olisi erityisen suurta tarvetta jäädä osittaiselle hoitovapaalle.

Toisaalta on tietysti kyse myös vanhempien arvovalinnoista, siitä miten käyttää oman aikansa, miten käytetään yhteistä perheen vapaa-aikaa. Ainakin ne kommentit, mitä itse lapsiperheiltä saan, ovat hyvinkin sen muotoisia, että aika paljon perheellä kuluu yhteistä aikaa lasten harrastuksissa. Se on tietenkin omalla tavallaan ihan hyvä asia. Voi tietysti kysyä, voisiko sitä aikaa enemmän viettää myös kotona yhdessä eikä välttämättä aina niin aktiivitoimissa.

Esa Lahtela /sd:

Herra puhemies! Tämän lakialoitteen osalta juna on vähän edellä tässä hommassa. Tämä jäi sinne häntävaunuun. Siinä mielessä, vaikka tässä jotain hyvää juontakin on olemassa, aika vaikea on tähän lähteä mukaan sillä tavalla, koska työelämävaliokunnassa on käsitelty tätä asiaa ja enemmistö on sitoutunut joihinkin ikävuosilukuihin ja ikärajoihin tässä. Sen takia, jos tämä aloite olisi tullut aikaisemmin, jotta olisi saatu se aktiivisti käsittelyyn oikeasti rinnakkaislakialoitteena, siinä olisi voitu katsoa myös tätä puolta. Tämä on lakialoitteen puute tässä. Sinällään minusta kaikki nämä seikat pitää aina pystyä katsomaan uudelleen.

Yhdyn ed. Holmlundin ajatteluun siinä, pitääkö 15 ikävuoteen asti tätä jatkaa, koska kun mietin omiakin lapsia, ne olisivat voineet sanoa välillä, että "kuule, ukko, mitä sinä vahdit meitä tässä". Kyllä semmoinen 13—14-vuotias alkaa aika paljon itsenäistyä, itse alkaa hallita itsensä, mutta sillä tavalla kuitenkin, että pitää tietysti silmällä pitää ja kuria pitää, ettei joudu harhapoluille. Se huoli pitää pitää, mutta se voidaan pitää muutenkin osittaisen hoitovapaan ansiosta.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Eihän tässä ole esitetty minkäänlaista pakkoa, että 13-vuotiaan vanhemman pitäisi siirtyä osittaiseen hoitovapaajärjestelmään. Mutta kyllä minä nyt uskallan väittää, että on runsaasti sellaisia tapauksia, missä 13- tai 14-vuotiaan isä tai äiti toivoo, että voisi todella olla kotona, kun se lapsi tulee koulusta, voisi todella olla kotona valvomassa vähän paremmin. Monilta ikävyyksiltä vältyttäisiin, jos tämä olisi mahdollista. Tietenkin tähän voidaan sanoa, että ainahan on mahdollista jäädä työelämästä pois, jos arvostaa enemmän sitä, että on kotona silloin, kun lapsi tulee kotiin. Mutta jos näitä tapauksia on vähän, silloinhan se maksaisi myöskin tavattoman vähän, ja jos tarvetta on, niin miksi tätä mahdollisuutta ei heille sitten voitaisi antaa?