Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n ja aikuiskoulutustuesta annetun lain 12 §:n muuttamisesta, joka tarkoittaa sitä, että hallitus esittää työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamisesta 100 eurolla kuukaudessa vuoden 2012 alussa. Tästä asiasta valiokunta toteaa seuraavaa:

Hallitusohjelmassa on kolme painopistealuetta, joista yksi on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Tähän tavoitteeseen liittyen hallitus korottaa työttömyysturvaa ja toimeentulotukea sekä parantaa asumistukea. Käsiteltävänä olevalla esityksellä toteutetaan hallitusohjelman kirjaus työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamisesta 100 eurolla kuukaudessa. Samanaikaisesti toteutettavat toimeentulotuen ja asumistuen tulorajojen korotukset turvaavat sen, ettei työttömyysturvan parannus leikkaannu pois muiden tukien pienentymisen seurauksena.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että työttömien toimeentuloa kyetään parantamaan merkittävästi tilanteessa, jossa valtiontalouteen kohdistuu huomattavan suuria säästöpaineita. Korotuksista aiheutuu valtiolle lähes 300 miljoonan euron lisämeno, josta palautuu välittöminä veroina noin 90 miljoonaa euroa. Lisäksi työttömyysturvan ja muun perusturvan parannusten arvioidaan vähentävän kuntien toimeentulotukimenoja 44 miljoonalla eurolla.

Valiokunta toteaa, että hallitusohjelman mukaan mahdollisuudet luopua puolison tulojen huomioon ottamisesta työmarkkinatuen tarveharkintaa tehtäessä selvitetään. Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitystyö käynnistetään mahdollisimman pian. Työttömyysturvaa tulee kehittää nykyistä kannustavammaksi. Työtulojen ja sosiaaliturvan paremmalla yhteensovituksella voidaan lisätä kannustavuutta ja nostaa työllisyysastetta.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että perusturvan kehittämistyötä jatketaan. Perusturvan tarkoituksena on mahdollistaa kaikille riittävä toimeentulo ja elintaso. Eduskunta korotti viime vaalikaudella alimpia äitiys- ja vanhempainpäivärahoja, sairauspäivärahaa sekä kuntoutusrahaa. Tulevaisuudessa on tärkeää, että näitä edellä mainittuja etuuksia tullaan korottamaan ja siten vähennettäisiin lapsiperheiden ja pitkäaikaissairaiden köyhyysriskiä.

Valiokunnan mietinnössä on kaksi vastalausetta, jotka tullaan erikseen esittelemään.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on hyvä, koska se vähentää köyhyyttä. Yhä harvempi joutuu menemään sinne viimeiselle luukulle eli toimeentuloluukulle.

Yksi näkökulma, joka usein jää näistä huomioimatta, on se palautuva euromäärä. Tältä osin lain on arvioitu tuovan lisää kustannuksia 300 miljoonaa euroa, mutta tiedetään, että välittömästi palaa takaisin valtion kassaan 90 miljoonaa euroa. Sen lisäksi tulevat myös välillisten verojen palautumiset. Myös kunnissa ja valtiolla näkyvät toimeentulotukimenojen pienentymiset — niiden arvioidaan pienentyvän 44 miljoonaa euroa valtion puolella. Siltä osin esitys on erittäin kannatettava ja hyvä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys vastaa hyvin hallituksen tavoitteita köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys korottaa työttömyysturvaa ja toimeentulotukea sekä parantaa asumistukea. Lausunnossaan valiokunta painotti sitä, että vastaavanlaista parannusta tarvitaan myös työttömyysturvaan kehittämällä sitä nykyistä kannustavammaksi. Valiokunta piti myös välttämättömänä, että perusturvan kehittämistä jatketaan. Siinä nyt olisi lähinnä tavoitteena se, että kaikille saataisiin riittävä toimeentulo ja elintaso.

Viime kaudella eduskunta korotti alimpia äitiys- ja vanhempainpäivärahoja, sairauspäivärahaa ja kuntoutusrahaa, mutta valiokunta on sitä mieltä, että tulevaisuudessa on tärkeää, että näitä edellä mainittuja etuuksia tullaan korottamaan ja vähennettäisiin lapsiperheiden ja pitkäaikaissairaiden köyhyysriskiä.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykset eivät kohdistu tasapuolisesti koko toimeentulojärjestelmään. Ei ole oikein, että työttömien perusturvaan rinnastettavat kuntoutus-, sairaus- ja vanhempainrahat jätetään matalammiksi kuin työttömyysturva. Tämä epäkohta herättää sen kysymyksen, että arvostetaanko äitien ja isien tekemää työtä niin kuin pitäisi — ja meidän perussuomalaisten mielestä ei arvosteta. Sama on kuntoutus- ja sairauspäivärahan korottamatta jättämisen kanssa. Sehän on Suomen suuntaus, mihin me olemme menossa: ennaltaehkäisy, toimintakyvyn ylläpito ja ihmisten pysyminen työelämässä.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kun edustaja Lauslahti sanoi, että toimeentulotukimenot pienenevät ja moni pääsee pois sieltä viimesijaiselta luukulta, haluan tässä keskustelussa muistuttaa siitä, että kun meillä oli toimeentulotuen hallituksen esitys käsittelyssä, niin sen mukaan myös ensi vuoden lopussa on saman verran edelleenkin toimeentulotuen saajia kuin tänä vuonna eli 240 000. En ole aivan täysin vakuuttunut siitä, poistaako tämä esitys hirveän paljon sieltä, ja toivon, että sitä hyvin tarkasti seurataan.

Mutta sitten puutun tähän isoon linjaan. Tämän, mitä nyt tässä esitetään ja minkä hallituspuolueet ovat hyväksymässä, suurin ongelma on se, että tämä toteuttaa tämän hallituksen arvovalintaa valikoivasta perusturvapolitiikasta. Tässä yhteydessä olisi ollut mahdollisuus (Välihuutoja) nostaa myös pienimpiä sairaus- ja vanhempainpäivärahoja työmarkkinatuen tasolle.

Minulle sanotaan täällä aina, että jokainen vuorollaan, mutta en voi kyllä hyväksyä sitä, että tämä olisi joku vuoropelijärjestelmä, milloin pienimmät päivärahat ovat samalla tasolla kuin työmarkkinatuki. Tämä hallituksen esitys on epäoikeudenmukainen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa pidetään tärkeänä, että selvitetään mahdollisuudet luopua puolison tulojen huomioon ottamisesta työmarkkinatuen tarveharkinnassa, ja valiokunta kiirehtii tätä selvittämistä. Pitää sanoa, että olen tässä suhteessa kyllä toisinajattelija ja kerettiläinen.

Ymmärrän hyvin sen, jos puolison tulojen tulorajaa halutaan korottaa ja että tulojen pitää olla hyvin tuntuvat ennen kuin ne vaikuttavat toisen työttömän puolison saamaan työmarkkinatukeen, mutta sitä en kyllä ymmärrä, miksi tämä puolison tulojen vaikutus pitäisi kokonaan poistaa. Jos me ajattelemme, että meillä on erittäin hyvätuloinen ihminen, hän tienaa vaikka 6 tonnia kuussa, ja hänen puolisonsa on työttömänä, niin eikö se ole aivan oikein, että tämä hyvätuloinen pitää taloudellisesti huolta omasta perheenjäsenestään, omasta puolisostaan, eikä niin, että yhteiskunnan velvollisuus on tällaisen hyvätuloisen puolisoa elättää?

Juha  Rehula /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz, te toistuvasti otatte esille tämän oman perustellun kantanne siitä, miksi työmarkkinatuen tarveharkinta pitää säilyttää, ja te myös mielellänne käytätte esimerkkiä, jossa te puhutte puolison ansiotulosta 6 000 euroa kuussa. (Ben Zyskowicz: Esimerkiksi!)

Edustaja Zyskowicz, satutteko te tietämään, miltä tasolta nämä tulorajat lähtevät liikkeelle? (Ben Zyskowicz: Minähän puhuin rajojen puolesta!) Mikä on se raja, jolla työmarkkinatuki leikkaantuu puolison osalta tai samassa taloudessa asuvan lapsen osalta kokonaan pois? Tiedättekö te, millä tasolla nämä tulot ovat? Tämä leikkuri lähtee puremaan tilanteessa, jossa helsinkiläinen sairaanhoitaja on töissä ja hänen puolisonsa on työttömänä — tulee nolla euroa. Helsinkiläisen linja-autonkuljettajan puoliso, joka on työtön, saa nolla euroa.

Edustaja Zyskowicz, sosiaalipolitiikka on sitä, että pitää auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto tukee tätä. Jos on 6 tonnia kuussa saavia, niin saakoot. Heitä on vähän.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Zyskowicz on usein sitä mieltä, että työhön pitää kannustaa, niin tähän puolison tarveharkintaan liittyy myös kannustavuuskysymys siitä näkökulmasta, että usein sellaisilla perheillä, jotka elävät matalapalkkaisessa, pirstoutuneessa työelämässä, myös se palkka, jonka he voivat työstä saada, on alhainen. Ja kun meillä on olemassa tarveharkinta, niin usein käy niin, että pieni tulo ikään kuin sen tarveharkinnan kautta tulee poissyödyksi, ja tässä on isoja kannustavuuskysymyksiä. Se on niitä asioita, jotka nostavat meidän kynnyspalkkamme kaikkein suurimpiin luokkiin.

Lisäksi on kyse myös erittäin suuresti yksilön itsenäisyydestä. Tämä koskee enemmän naisia kuin miehiä, ja jokainen osaa kuvitella, että arkielämässä on niitä tilanteita, joissa ei ole ihan kiva vaikkapa sitä sukkahousurahaa tai bussirahaa puolisolta pyytää, ja sen vuoksi jokaisella ihmisellä, myös jokaisella pienituloisella ihmisellä, pitää olla oikeus omaan rahaan. (Pia Viitanen: Hyvä!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rehula vastasi siihen, mitä en kyseenalaistanut, eli sanoin, että ymmärrän hyvin, että tätä tulorajaa on korotettu viime vaalikaudella ja ymmärrän hyvin vaatimuksia tulorajan korottamisesta. Mutta kun hallitusohjelmassa ja valiokunnan mietinnössä nimenomaan kannatetaan sitä, että luovutaan tästä puolison tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta, niin se on, edustaja Rehula, aivan jotain muuta kuin tulorajan korottaminen. Luopuminen tarveharkinnasta tarkoittaa juuri sitä, että jos meillä on erittäin hyvätuloinen puoliso, niin hänenkin työttömän puolisonsa pitäisi saada yhteiskunnan maksamaa työmarkkinatukea.

Edustaja Filatov, ymmärrän tämän kannustinongelman. Jos molemmat puolisot ovat työttöminä, niin se kannustinongelma on erittäin konkreettinen, mutta en ymmärrä sitä perustelua, että hyvin toimeentulevan ihmisen perheenjäseniä pitää yhteiskunnan erikseen tukea, koska on kohtuutonta edellyttää, että puoliso pitää itse huolta omasta perheestään, jos hänellä on siihen hyvät edellytykset. Tämä on väärä suunta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Vehviläinen viittasi täällä vuorotteluperiaatteeseen ja ikään kuin syytti hallituspuolueita siitä, niin te olisitte voineet itse luopua tästä vuorotteluperiaatteesta korottamalla viimeisen 8 vuoden aikana edes kerran työmarkkinatukea. Te nostitte vähimmäispäivärahoja, ja se on aivan oikein. Niitä nostettiin puolitoista vuotta sitten. Työmarkkinatukea ei ole 8 vuoteen, ja pidempäänkin itse asiassa, lainkaan korotettu. Työmarkkinatuen mataluus on suurin köyhyyden aiheuttaja tällä hetkellä Suomessa.

Olen edustaja Rehulan ja keskustalaisten kanssa siinä samaa mieltä, että tarveharkinta pitäisi poistaa, koska jos se nyt on kiinni siitä vuorineuvoksen rouvasta, että hänkin sen saa, niin jos hän nyt menee sinne te-toimistoon ja hakee sitä sieltä ja lähtee koulutukseen ja niin edelleen, niin menköön sitten, koska sillä, että se on universaali oikeus, poistetaan paljon enemmän oikeuksia kuin aiheutettaisiin sillä, että sitä nyt jotkut hyvätuloisetkin saavat.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä edustaja Zyskowiczille: Toivon, että perehtyisitte niihin tilastoihin, jotka kertovat, millaisissa tuloluokissa ne ihmiset elävät, joita tämä tarveharkinta koskee. Minä ymmärrän, että jokaisen ihmisen sielua hivelee se ajatus, että nyt tässä maksetaan hyvätuloisen puolison toiselle puoliskolle ylimääräistä ja turhaa rahaa, mutta tätä joukkoa on hyvin vähän tässä työmarkkinatukijoukossa mukana. Elikkä se on paljon marginaalisempi ilmiö kuin se joukko, joille synnytetään tätä kautta aika suuri köyhyysloukku.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov, minun on sanottava teille, kuten sanoin edustaja Rehulalle, että korotetaan niitä tulorajoja. Korotetaan tulorajoja, en minä ole sitä vastustanut.

Mutta tämä periaatteellinen ajatus, että poistetaan puolison tuloihin liittyvä tarveharkinta, mikä on sukua sille, mitä täällä vaaditaan aina yli puoluerajojen, että opiskelijoiden saamaan tukeen eivät saa vaikuttaa vanhempien tulot ja muuta, on sellaista tämän päivän ajattelua, että vähän niin kuin perheenjäsenten velvollisuus on vain huolehtia omasta itsestään ja käyttää rahat omaan matkailuunsa ja itsensä kehittämiseen ja mihin tahansa ja muiden perheenjäsenten, lasten ja puolison, elättäminen onkin sitten yhteiskunnan ja veronmaksajien velvollisuus.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen tarveharkinta vie ihmiseltä ihmisarvon. Edustaja Zyskowiczin pitäisi myöskin muistaa se, että työmarkkinatuen maksaminen edellyttää sitä, että henkilö on myöskin työttömänä työnhakijana. Jos tämä 6 000 euroa ansaitsevan puolison puoliso tosiaankin sitten menee ne kaikki luukut läpi, niin kyllä hän silloin varmasti on ansainnut myöskin sen oman rahansa sinne.

On erittäin ihmisarvoa alentavaa, että aikuisen ihmisen täytyy alentua olemaan toisen elätettävänä. (Ben Zyskowicz: On se hirveätä!) — Joo, on ihan eri asia, jos tehdään yhteinen sopimus siitä, että toinen on kotona, on kotirouvana tai kotiherrana, ja hoitaa siellä sen kodin ja toinen elättää sitten. Mutta jos kyse on leivästä, niin silloin ei kerta kaikkiaan saa tällaisia esteitä olla.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ihmetellä edustaja Zyskowiczin näkökulmaa. Kokoomus on tunnettu yksilöpuolueena, ja nyt te ajatte täällä aivan toisen tyyppistä lähtökohtaa, minusta ideologistakin lähtökohtaa.

Ja nyt kuitenkin on hyvä huomauttaa, että edustaja Zyskowicz sanoi, että voitaisiin korottaa tulorajoja, osa hallituspuolueidenkin edustajista toteaa, että voitaisiin poistaa koko tarveharkinta, mutta ymmärtääkseni ainoastaan keskusta on nyt jättänyt tästä eriävän mielipiteen niin, että me todella olisimme valmiit meidän esityksessämme poistamaan tämän työmarkkinatuen tarveharkinnan kokonaan. Muiden osalta hallitus on luvannut vain selvittää asiaa.

No sitten mitä tulee näihin määriin, on käytössä tämmöiset tilastot siitä, että tarveharkinnan takia työmarkkinatukea ei makseta lainkaan, mikäli puolison kuukausitulot ylittävät 2 786 euroa kuukaudessa. Nämä eivät ole mitään vuorineuvostuloja eivätkä kuuden tonnin tuloja. Kun tulee puhetta siitä, keihin tämä vaikuttaa, niin vuonna 2010 puolison tulot pienensivät työmarkkinatukea vajaan 16 000 henkilön kohdalla. Kokonaan tuki leikkaantui pois 4 631 henkilöltä, jotka olivat hakeneet tukea mutta eivät saaneet sitä, koska puolison tulot oli määritelty liian suuriksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä ensinnäkin kokoomukseen tulee, niin sanoin, että olen toisinajattelija ja kerettiläinen. Tämä tulorajojen poistaminenhan on kokoomusjohtoisen hallituksen ohjelmassa, eli olen eri mieltä myös kokoomuksen kanssa.

Edelleen edustaja Saarikko kertoi, missä se tuloraja on nyt. Sanoin, että tulorajaa voidaan ja pitääkin nostaa. Se on eri asia kuin tarveharkinnan poistaminen.

Kyseessä on tämä periaatteellinen puoli. Te ajatte sellaisia perusturva-ajatuksia, että oli mimmoiset tulot tahansa vanhemmilla, jos puhutaan opiskelevista nuorista, tai oli puolisolla mimmoiset tulot tahansa, niin yhteiskunnan pitää sitten elättää ne perheenjäsenet, kun tämä tarveharkinta poistetaan. Minun ajatteluni on varmaan vanhanaikainen, mutta se on sellainen, että perheenjäsenillä on velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Jos meillä on perheessä hyvätuloinen ihminen, hänen velvollisuutensa on pitää huolta omasta puolisostaan, omista lapsistaan, eikä ajatus saa eikä sen pitäisi olla se, että ei se olekaan tämän hyvin ansaitsevan perheenjäsenen tehtävä, hänen tehtävänsä on kehittää itseään, elättää itseään, matkustella ja nauttia elämästä, ja yhteiskunnan piikkiin, veronmaksajien piikkiin pitää sitten huolehtia niiden muiden perheenjäsenten elättämisestä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että edustaja Zyskowicz on eri linjalla kuin hallitus, ja minusta on tärkeää, että hallitus nyt noudattaa omaa linjaansa.

Mutta keskustalle ja edustaja Saarikolle kyllä huomauttaisin, että kun nyt muutama kuukausi sitten vielä olitte ihan itse hallituspuolueena ja silloin me äänestimme näistä työmarkkinatuen tarveharkinnan poistoista, te äänestitte vastaan. Se ei silloin teille käynyt, ja nyt, kun olette oppositiossa, te haluatte kiirehtiä sinänsä hyvää asiaa. Hyvä, että olette tullut toiseen tulokseen omassa harkinnassanne.

Mutta kyllä, aivan, arvoisa keskusta, tämä esitys, tämä hallituksen esitys, todellakin kertoo hallituksen arvovalinnoista. Silloin, kun elämme vaikeita aikoja, joudumme säästämään, nostamaan joitain veroja, samaan aikaan suunnataan lisää rahaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, nostetaan työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, asumistukea ja toimeentulotukea.

Ja minä tunnen teidän argumenttinne. Seuraavaksi te sanotte, että ei näin ole, ei näin suinkaan ole. Minä en voi hyväksyä teidän tapaanne pistää köyhää köyhää vastaan. Luuletteko esimerkiksi, että jollekin työttömälle ihmiselle, joka on saanut pientä palkkaa kaupassa tai jossain muualla ja on ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla, se raha on kauhean iso? Ei missään nimessä ole. Älkää pistäkö köyhiä köyhää vastaan. Voitte edes vähän iloita siitä, että nyt työtönkin saa jotakin parannusta. Se on iso, merkittävä asia tälle työttömälle, teidän aikananne ei tullut mitään. Olkaa tästä iloisia.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanteessa, jossa valtiontalous on kovasti alijäämäinen ja ensi vuonnakin joudutaan ottamaan yli 7 miljardia velkaa, tässä tilanteessa tämä hallitus parantaa perusturvaa enemmän kuin sitä on parannettu kymmeniin vuosiin. Kun täällä puhutaan, mitä on unohdettu ja mitä ei ole unohdettu ja mikä on vuorottelu, niin 10 euroa tuli työttömyysturvaan, peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen viimeisen kahdeksan vuoden aikana, sitä ennen ei pitkään aikaan. Ja tämä kertoo kyllä hallituksen arvovalinnasta, ja se on totta.

Tietysti olisi ollut varmasti tarvetta korottaa päivärahojakin tässä yhteydessä, ja tämä tarveharkinnan poisto on täysin perusteltu vaatimus, se on nimenomaan ihmisoikeuskysymys. Mutta on erittäin kova ja sosiaalinen ratkaisu parantaa perusturvaa siinä määrin kuin hallitus nyt tekee tilanteessa, jossa kuitenkin valtiontalouden tasapainon kanssa on kova haaste.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz vastustaa sitä, että puolison työmarkkinatuen tarveharkinta poistettaisiin, ja perusteena oli tällainen perhepoliittinen näkemys. Se on sinänsä perusteluna aivan asiallinen. Mutta silloin pitäisi sitten olla myös sitä mieltä, että näitä alempia vanhempainpäivärahoja korotettaisiin, jos kerran perhe on se tärkeä yksikkö tässä teidän ajattelussanne. Myös siinä te voitte irtautua muun puolueenne, osastonne linjasta ja tulla sitten opposition linjoille.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, teidän perustelunne ontuvat. Teille sopii erittäin hyvin, niin kuin koko hallitukselle ja koko vasemmistolle, se, että se vuorineuvoksen rouva saa ansiosidonnaista tienata vaikka 3 000—4 000 ilman, että hänen puolisonsa tulot vaikuttavat pätkääkään, mutta teille ei sovi se, että työmarkkinatuen, sen kaikkein pienimmän korvauksen, saa henkilö, joka hakee työtä ja on valmis lähtemään toimenpiteisiin saadakseen työtä, saadakseen koulutusta. Häneltä te olette eväämässä tämän tuen.

Ja te, rakas vasemmisto: Puheenne kuulostavat siltä, että te kannatatte keskustan ajatusta työmarkkinatuen tarveharkinnan poistosta. Tukekaa sitä myös äänestämällä. Teillä on mahdollisuus tukea eikä vain puhua. Ja on hyvä, että edustaja Viitanen tuon äskeisen vuodatuksensa jälkeen katsoikin parhaaksi poistua salista.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy muistuttaa nyt edustaja Saarikkoa ja edustaja Tiilikaista siitä, että me olemme esittäneet työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista ja toimimme kaikissa tilanteissa sen mukaan.

Ja edustaja Zyskowiczille sitten: Kerropa minulle, mikä logiikka on siinä, että te hyväksytte, että vuorineuvoksen puoliso saa peruspäivärahaa, joka on täsmälleen samansuuruinen kuin jos hän olisi oikeutettu työmarkkinatukeen ja jolloinka ei olisi tarveharkintaa. Te sanotte, että vuorineuvoksen puoliso ei saa saada työmarkkinatukea, mutta te ette puhu sanaakaan siitä, että tämänkin tilanteen mukaan se vuorineuvoksen rouva on oikeutettu samansuuruiseen peruspäivärahaan. Kerro minulle, edustaja Zyskowicz, mikä logiikka tässä on.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin: Minä en ole puhunut mitään vuorineuvoksista. He eivät tienaa 6 000 kuussa, he tienaavat 60 000 kuussa tai 160 000 kuussa. Minä olen puhunut 6 000 kuussa tienaavista, vaikkapa nyt kansanedustajista.

Mitä tulee edustaja Mustajärven kommenttiin, niin varmasti epäloogisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia riittää senkin jälkeen, kun tämä tarveharkinta poistettaisiin, varmasti riittää. Olen halunnut virittää periaatteellisemman keskustelun. Jo vuosikausia on ollut se linja esimerkiksi opintotukiasioissa ja näissä muissa, että vanhempien tai puolison tarveharkinnasta halutaan eroon. Minun mielestäni se edustaa sellaista ajattelua, että perheenjäsenillä ei ole velvollisuutta pitää toisistaan huolta, vaikka avioliittokaavassakin taidetaan sanoa, että tuetaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Se edustaa sellaista ajattelua, että jokainen pitäköön huolta itsestään, käyttäköön rahat itselleen, ja yhteiskunta huolehtii muista perheenjäsenistä.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta käyttää vanhaa retorista keinoa: Kun itse ei ole moneen vuoteen saanut hyvää aikaiseksi, (Välihuutoja keskustan ryhmästä) sitten kun joku sen toteuttaa, kannattaa kääntää huomio nyanssiin. Totuus on kuitenkin se, että tässä haastavassa taloudellisessa tilanteessa hallitus panostaa 300 miljoonaa euroa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Tämä on todellinen hallituksen painopistealue, ja se on todellakin jotain, mikä on pois muualta. Hallitus on nähnyt tärkeäksi tässä tilanteessa parantaa perusturvaa 100 eurolla. Kysynkin edustaja Vehviläiseltä: ettekö te tätä suurta linjaa tässä hallituksen esityksessä sitten kannata, kun kritisoitte niin voimakkaasti hallituksen tekosia?

Nyt kuitenkin huomio tämän perusturvan korotuksen jälkeen mielestäni kannattaa kiinnittää kannustavuuteen, johon myös valiokunta on ottanut kantaa. On suuri haaste, että perusturvan varassa elävillä ei ole tällä hetkellä kannustinta ottaa osa-aikaista tai väliaikaista työtä vastaan, koska tuo nettotulojen lisääntyminen on niin pieni. Toivottavasti hallitus myös tähän kiinnittää huomiota.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Männistö, minä jotenkin muistelin, että te olitte erityisavustaja viime hallituksen aikana ja tunnette erittäin hyvin sen, miten perusturvaa monella tavalla nostettiin: luotiin takuueläkejärjestelmä, nostettiin nämä pienimmät vanhempainpäivärahat, sairauspäivärahat työmarkkinatuen tasolle jnp.

Mutta puutun juuri tässä teidän puheenvuorossanne siihen, kun tekin niin hartaasti toteatte, kuten Katainenkin, että tässä nyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa parannetaan. Olette sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja tiedätte erittäin hyvin, että ne suurimmat korotukset tulivat heille — 215 euroa kuukaudessa — joiden palkkatulo on ollut vähintään 3 300 euroa ennen työttömyysjakson alkua. Ja ette millään voi kyllä väittää sitä, että nämä 3 300 euroa palkkaa saavat ovat Suomessa niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Toivoisin jonkinlaista suhteellisuutta, että katsotaan sitä, ketkä niitä pienempituloisia ovat.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläiselle: ovathan tässä myös ne kaikista köyhimmät kysymyksessä, niin että ei kannata sitä vähätellä.

Toinen asia, joka on noussut esille: Järjestelmämme on hyvin ristiriitainen kansalaisen näkökulmasta, kun puhumme puolison tarveharkinnasta. Verotuksessa puolisot ovat erillisiä, mutta sitten erilaisissa tilanteissa tässä kohdin, kun puhutaan tarveharkinnasta, puolisot ovatkin keskenään taloudellisissa sidoksissa. Meillä on paljon aviopuolisoita, jotka pitävät omat tilinsä ja omat tulonsa. En yhtään vähättele sitä, että pitää välittää siitä toisesta puolisosta, näin pitääkin olla, ja toivonkin näin olevan. Mutta tosiasia on se, että järjestelmämme on hyvin ristiriitainen kansalaisen näkökulmasta ja epälooginen.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä todeta, että me olemme varmaan kaikki yhtä mieltä siitä, että tämä lakiesitys on hyvä. Mutta siltä osin, mitä tämän lain lisäksi olisi pitänyt toteuttaa, on tätä keskustelua käyty.

Ensinnäkin tämän lain tavoitteena se kaikkein tärkein asia on se, että me nostamme työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea sille tasolle, että yhä useamman työttömän ihmisen riippuvuus toimeentulotuesta vähenee. Tätä toimeentulotukiriippuvuutta siis pystytään vähentämään. Olemme valiokunnassa yhteisesti ottaneet myös kantaa näihin vähimmäisäitiyspäivärahoihin sekä sairauspäivärahoihin ja ottaneet kantaa siihen, että tulevaisuudessa pitää myös näiden ihmisten päivärahoja nostaa, sekä olemme ottaneet myös yhteisesti kantaa siihen, että työmarkkinatuen harkinnanvaraisuuteen liittyvä selvitys pitää tuoda eduskuntaan mahdollisimman nopeasti, jotta pystymme sitäkin keskustelua käymään täällä. Elikkä meillä on kaikilla yhteisellä agendalla yhteiset tavoitteet, yhteiset asiat, mutta ne tuodaan tässä tilanteessa nyt työmarkkinatuen tason ja peruspäivärahan tason korottamisena.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten työskentelin itse mielestäni niiden ihmisten kanssa, joista me tänään täällä puhumme. Yksin asuva, työmarkkinatuella elävä mitä todennäköisimmin tällä hetkellä saa asumistukea ja toimeentulotukea. Toimeentulotuen varassa elävät ovat niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, tai ainakin niin pitäisi olla, koska toimeentulotuki on se viimesijainen etuus.

Täällä edustaja Kiljunen nosti jo esille tämän asian, että ei ole oikein, että nyt työmarkkinatuella elävät joutuvat myös elämään sillä toimeentulotuella. Tämä korotus poistaa tätä riippuvuutta toimeentulotuesta. Näin ollen voimme puhua, että kaikista heikoimmassa asemassa olevia autetaan. Tämä esitys yksinään ei poista koko köyhyyttä maastamme, mutta kyllä meidän nyt on ihan oikeasti täällä annettava tunnustus sille, että tässä taloudellisessa tilanteessa me teemme merkittävän muutoksen. Olen nähnyt vuosia, että ne korotukset ovat olleet pieniä euroja. Tämä on tuntuvin korotus kautta aikojen, kautta linjan, ja siitä pitää kyllä pystyä myös opposition antamaan tunnustus.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 100 euroa viimekätisimpään rahaan on iso raha, se on totta. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapsilisä esimerkiksi määrällään leikkaa sitä tukea. Eli tämä koskee ainoastaan yksinäisiä ihmisiä, heille tämä 100 euroa on lisää, ei muille. Muille se on huomattavasti pienempi, noin 25 euroa kuukaudessa.

Edustaja Zyskowiczille haluaisin sanoa, että kun puhutaan opiskelijoista, niin silloin täytyy erottaa se, että jos on nuori opiskelija, silloin katsotaan vanhempien tulot, jos on vähän vanhempi opiskelija, niin ei katsota vanhempien tuloja. Jos opiskelee yliopistossa, ei katsota vanhempien tuloja. Jos opiskelee ammattikorkeassa tai ammattikoulussa, katsotaan vanhempien tulot. (Ben Zyskowicz: Onko se oikein?) Onko edustaja Zyskowicz sitä mieltä, että opiskelijoiden täytyy odottaa 25 ikävuoteen saakka ennen kuin he lähtevät opiskelemaan, jotta he pystyisivät opiskelemaan? Tässä on kysymys myöskin vähävaraisista ihmisistä ja heidän lapsistaan, joiden pitäisi myöskin pystyä tasavertaisesti opiskelemaan, hankkimaan itselleen ammatti ja toimeentulo.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä kysymys liittyy juuri siihen laajempaan ajatteluun, mihin viittasin. Viime vuosina ja vuosikymmeninä on jatkuvasti tehty opintotukeen uudistuksia, joissa on vähennetty vanhempien tuloihin liittyvää tarveharkintaa, ja täällä vaaditaan yli puoluerajojen kokoomuksesta kommunisteihin, että tästä vanhempien tuloharkinnasta opiskelijoiden kohdalla pitäisi luopua.

Itse olen eri mieltä. Minun mielestäni aikuisilla ihmisillä, joilla on hyvät tulot, on velvollisuus elättää omia lapsiaan, vaikka he olisivat 18 vuotta täyttäneitä. Enkä minä voi ymmärtää sellaista ajattelua, että elätetään omia lapsia tai elätetään omia puolisoita johonkin rajaan ja sen jälkeen sanotaan, että nyt sinä täytit 18, se on yhteiskunnan asia elättää, nyt sinä tulit työttömäksi, se on yhteiskunnan asia elättää. Minä lähden siitä, edustaja Tolppanen, ihan periaatteellisesti, että on vanhempien, hyvätuloisten ihmisten, velvollisuus pitää huolta omista puolisoistaan ja omista lapsistaan.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Niin, tosiasiahan on, että ihmisten väliset varallisuuserot, se todellisuus, missä ihmiset valintojaan tekevät, pitkälti noudattelee tätä vastuunkannon periaatetta. Kyllä vähintään yhtä tärkeä tulonlähde opiskelijoille ja työttömille kuin on meidän sosiaaliturvajärjestelmä ovat tällä hetkellä myös perheenjäsenet. (Ben Zyskowicz: Onko se väärin?) Mutta sen vieminen viralliseksi järjestelmäksi, viralliselta taholta olettaminen, että perheenjäsenet kantavat taloudellisen vastuun toisistaan, on sellainen sosiaalipoliittinen malli, johonka meillä ei ole viimeiseen 50 vuoteen Suomessa nojauduttu. (Ben Zyskowicz: Höpö höpö!) Niissä maissa, joidenka järjestelmä perustuu keskinäiseen perheen vastuuseen, näillä lapsilla ja puolisoilla on myös oikeusteitse mahdollisuus vaatia sitä elatusta, mitä Suomessa taas ei voi tehdä. Eli myös tällä maksajataholla on velvoite, ihan virallinen velvoite, siihen tukemiseen. Hyvin erilaisista malleista on kysymys.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vain se, että on sovittu, että on joitakin sanoja, joita täällä salissa ei käytetä, estää sanomasta minua, mitä minä ajattelen. Mutta edustajat Uotila, Viitanen, Männistö esimerkkeinä, te puhutte muunneltua totuutta siitä, miten on edetty perusturvan, laajan perusturvan, kanssa. (Kari Uotila: Laajan!) En yhtään ihmettele, että edustajat Viitanen ja Männistö ovat lentäneet salista pois, nimittäin, edustajat, te puhutte muunneltua totuutta.

Mutta se varsinainen syy: Edustaja Zyskowicz, on hienoa, että te pyritte ylläpitämään periaatteellista keskustelua sosiaalipolitiikasta ja sosiaaliturvan suunnasta. Te olette varastanut yhden kesän tämän maan julkisesta keskustelusta metsästämällä sosiaaliturvan väärinkäyttäjiä. Minä voin kertoa teille, edustaja Zyskowicz, että mikäli puolison ja vanhempien tulojen tarveharkinta poistetaan, se tulee vähentämään väärinkäytöksiä, koska meillä esimerkiksi on tällä hetkellä useita tilanteita, joissa avioliitot puretaan vain sen takia, että tämä tarveharkinta puree puolison lapsen tuloihin.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczille on pakko huomauttaa, että läheskään kaikki aikuiset ihmiset, vanhemmat, eivät todellakaan ole hyvätuloisia. (Ben Zyskowicz: Minähän puhuin niistä, jotka on!) Osa on iso joukko työttömiä, jopa pitkäaikaistyöttömiä. Ei voi väittää niin, että ilman muuta... Kaikki ne, jotka kynnelle kykenevät, varmaan huolehtivat puolisoistaan ja lapsistaan.

Minä haluan huomauttaa myös sen, että erittäin moni joutuu lähtemään opiskelemaan jopa lukiovaiheessa toiselle paikkakunnalle. Silloin tämä harkinnanvaraisuus on erittäin tylsä juttu, kun se raha ei tahdo riittää näillä lapsilla ja nuorilla jatkaa niitä opintoja. Se nyt kai kuitenkin on perusoikeus Suomessa kaikille.

Minä sanon, että tämä työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen olisi senkin takia ehdottoman olennainen nyt tässä, että näitä kannustinongelmia ei tulisi. Niitä aivan selvästi tulee, eli käteenjäävä raha on joko pieni tai se on täysin olematon, kun tämä kannustinloukku astuu päälle.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En usko, että tässä salissa kukaan, joka tänne valtakirjan on saanut, ilkeyttään tai pahuuttaan olisi pienituloisia, heikoimmassa asemassa olevia vastaan. Uskon kyllä, että jokainen haluaa, että heikoimmassa asemassa olevien tilanne parantuu. Tässä asiassa ei varmasti ole hallitus—oppositio-asetelmaa, eikä tarpeen ole myöskään liikaa katsoa peruutuspeiliin: missä oltiin, kuka mitäkin teki. Minä odotan hallitukselta esitystä työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamiseksi mahdollisimman pikaisesti. Tämä on vastuullista politiikkaa.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Zyskowicz piirtää tavallaan hyvinkin kirkasta ja selkeää kuvaa siitä, millä tavalla poliittinen oikeisto vielä jokin aika sitten ajatteli tämäntyyppisistä kysymyksistä, kenelle kuuluu ensisijainen vastuu läheisten elättämisestä. Kuitenkin tuo kuva on ehkä vähän turhan mustavalkoinen, minkä te piirrätte, edustaja Zyskowicz. Ei ole niin, vaikka opiskelija saisi opintotukea tai puoliso työmarkkinatukea, etteikö se elatusvastuu ja etteikö se elatus tapahtuisi myös sen perheen kautta. Ei ole joko—tai. Kyllä se perhe on siinä mukana silti opiskelijaa ja puolisoa tukemassa ja rahoittamassa, elättämässä. Ja toisaalta on myös niin, että se hyvätuloinen, 6 000 euroa tai sitten 160 000 euroa kuussa saava vuorineuvos, maksaa huomattavan korkeita veroja ja osallistuu sitä kautta myös oman puolisonsa elatuksen turvaamiseen. Tässä on systeemieroista kysymys, mutta tilanne ei ole niin mustavalkoinen kuin te esitätte.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz on nostanut esiin tänään erittäin tärkeän periaatteellisen keskustelun perusarvoista. Asia ei ole myöskään niin mustavalkoinen kuin täällä äsken sanottiin. Itse olen ehdottomasti aika pitkälle samaa mieltä kuin edustaja Zyskowicz, ja minun mielestäni tämän salin tehtävä olisi pohtia sitä perusperiaatetta, kenen tehtävä tässä yhteiskunnassa on elättää. Eikö perheenjäsenillä teidän mielestänne ole sitten minkäännäköistä elatusvelvollisuutta perheenjäseniään kohtaan? (Eduskunnasta: Mutta jos ei ole rahaa?) — Mutta ei myöskään siksi, jos ei ole rahaa, vaan tämä on oikeasti tärkeä perusperiaate. — Sillä on väliä, minkä signaalin tämä sali lähettää koko Suomeen. Jos täältä annetaan ymmärtää, että yhteiskunta hoitaa kaiken, niin ketä siinä vaiheessa enää kiinnostaa vastata perheenjäsentensä tukemisesta?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä keskustelussa lähti tuossa vähän aikaa sitten mopo keulimaan aika pahasti. Täällä on tosi upeata kansanedustajan palkkion varassa viisastella siitä, onko tässä hallituksen lakiesityksessä sitä, tätä tai tuota. Siellä on se 100 euroa, joka on tässä taloudellisessa tilanteessa erittäin kova, iso raha. Se on iso raha niille ihmisille mutta myöskin yhteiskunnalle, poistaa sitä eriarvoisuutta ja lisää oikeudenmukaisuutta. Minun mielestäni nyt ei ole sen keskustelun aika, että siellä ei todella ole sitä eikä tätä eikä tuota, kun siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa.

Arvoisat kollegat, taputtakaa sille 100 euron korotukselle, sillä sen se on ansainnut.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kontula sanoi, että edustan jotain 50 vuotta vanhaa ajattelua sosiaalipolitiikassa. Asia ei ole näin. Itse kun opiskelin, ja siitä ei ole ihan 50:tä vuotta, niin kun olin köyhän perheen poika, sain opintotukea, opintorahaa, kun taas hyvätuloisten lapset eivät saaneet opintorahaa. Näiden vuosikymmenten kuluessa on koko ajan vanhempien tuloihin liittyvää tarveharkintaa poistettu.

Mutta, edustaja Kontula, tänäkin päivänä lain mukaan opiskelevan nuoren osalta vanhemmilla on elatusvelvollisuus. Edelleen tänäkin päivänä, edustaja Kontula, sikäli kun tiedän, toimeentulotuessa otetaan puolison tulot huomioon. Jos se on teidän mielestänne ihan väärin, niin ajatteko sitä, että myös toimeentulotuessa pitäisi puolison tuloihin liittyvä tarveharkinta poistaa?

Lopuksi sanon vain sen, että tässä on kyse suuresta linjasta ja ajattelusta. Minun mielestäni niillä perheenjäsenillä, joilla on siihen edellytykset, on velvollisuus elättää omia lapsiaan ja omaa puolisoaan.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yritin puheenvuorossani parhaan kykyni ja taitoni mukaisesti esitellä valiokunnan enemmistön kannan valiokunnan mietinnöstä. Varsinainen puheenvuoro tästä asiasta on vasta tulossa. Mutta kun nyt tässä asennossa tämän debatin kanssa ollaan, kyllä minä... edustaja Zyskowicz, te olette taitava edustaja. (Ben Zyskowicz: Kiitos!) Te käänsitte, yrititte kääntää koko tämän keskustelun täysin väärille raiteille. (Mauri Pekkarinen: Miten niin yrititte? Hänhän käänsi!)

Toinen asia. Täällä on useita kertoja hehkutettu ja koko hallitus on hehkuttanut menneen kesän ja syksyn aikana historiallista perusturvakorotusta. Ei tule sellaista päivää, että itse tulisin hyväksymään sanat "historiallinen perusturvakorotus" ilman, että se pitää sisällään myös pienimmät vanhempainpäivärahat, sairauspäivärahat, kansaneläkkeen, kotihoidon tuen. Se on perusturva, kun puhutaan perusturvan korotuksesta: ne etuudet, joilla ihmisten on tultava toimeen.

Toinen ja olennainen asia. Tähän uudistukseen käytetään 300 miljoonaa euroa, ja väitteisiin siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat saavat tästä hyödyn: meillä jää noin 20 000 työtöntä, jotka ovat nollapäivärahan tai muutamien kymmenien, satojen eurojen varassa.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ensiksikin tästä hyvästä keskustelusta, koska kyllä tämä ansaitsee keskustelun. Mietintö, joka on tehty tästä itse lakiesityksestä, on myöskin hyvin monipuolinen.

Nyt vaan totean sen — kun todellakin täällä on nyt tullut kolmenlaista kritiikkiä tätä kohtaan, ensiksikin siitä, että kun peruspäiväraha ja työmarkkinatuki tässä nyt siis nousevat tällä esityksellä, niin sillä on vaikutusta sitten muihin etuisuuksiin — että tähän todella käytetään lähes 300 miljoonaa, ja kyllä se kuulkaa on paljon.

Kritiikkiä on tullut sitten siitä, että tässä nyt muka sitten ajatellaan, että tämä on sitä perusturvaa. Ei todellakaan, vaan hallitushan on tekemässä myös asumistukeen ja toimeentulotukeen korotukset, elikkä siitä muodostuu perusturvaan erinomaisen hyvä potti.

Sitten täällä on tullut kritiikkiä ja on tehty vastalauseitakin näistä kahdesta eli työmarkkinatuen tarveharkinnasta ja vähimmäismääräisten päivärahojen korotuksesta työttömyysturvan tasolle. Viime kaudellahan tehtiin näihin vähimmäispäivärahoihin se korotus, ja valitettavasti nyt sitä ei pystytty tekemään, koska se olisi maksanut 60 miljoonaa euroa. Se on sen hintalappu. Työmarkkinatuen tarveharkinnan hintalappu on 52 miljoonaa euroa. Nämä ovat nyt niitä reunaehtoja, minkä tähden ei kaikkia voi saada kerralla. Miettikääpä, viime kaudella emme me kaikkia saaneet kerralla. Kyllähän sitä erilaisia toiveita on, mutta kun ei saada kaikkia kerralla. Niitä tehdään aina sen taloudellisen tilanteen mukaan, joka meillä on, ja minä olen kyllä aivan samaa mieltä kuin täällä moni oli, että tämä on hieno asia. Onko se historiallinen? En ota siihen kantaa, koska historiaa tekee joka hallitus, mutta kyllä tämä hyvä on.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean kyllä ministeri Risikolle, kun totesitte hetki sitten, että valitettavasti ei voitu kaikkien näiden, mitä keskusta on ajanut — nämä pienimmät päivärahat ym. — kohdalta tehdä: Olihan se selvä arvovalinta, että te valitsitte nämä työttömän perusturvan parannukset, mikä tarkoittaa peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Teillä oli käytettävissä 300 miljoonaa euroa rahaa, ja te käytitte sen tällä tavalla. Se on selvä arvovalinta.

Mutta sitten sanon tässä sen, mistä itsekin olen tyytyväinen. Totta kai se on hyvä asia, että peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotetaan. Ne ovat jääneet todella paljon jälkeen siitä, mikä yleinen ansiotason kehitys on. Se on minusta hyvä asia.

Mutta sitten se kritiikki, kritiikinpoikanen, jota pikkuisen tuossa yritettiin debatin aikana ruveta valottamaan, liittyy tietysti siihen, että nyt te, kuuden puolueen hallitus ja hallituspuolueitten edustajat täällä, teette valikoivaa perusturvapolitiikkaa ja te annatte kaikista suurimmat korotukset ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajille. Te olette väittäneet, ja myös pääministeri Katainen, että tämä on historiallinen perusturvauudistus ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asema paranee. Tämä ei ole totta. Eniten, siis noin 215 euroa kuukaudessa, paranee niiden työttömyysturva, jotka ovat olleet ennen työttömyysjaksoa vähintään 3 300 euron kuukausitulolla, kuten äsken tuossa debatissa sanoin. Tähän asti yli keskiansiotason olevia ihmisiä ei ole kyllä pidetty Suomessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevina.

Hallituksen arvovalinta valikoivan perusturvan puolesta tulee esille, kun katsotaan, miten hallitus kohtelee näitä pienimmän vanhempain- tai sairauspäivärahan saajia. Nyt te irrotatte työttömän perusturvan tason omille teilleen suhteessa näihin pienimpiin päivärahoihin. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä viime kaudella Vanhasen hallituksen toimesta tehtiin, eli pienimmät päivärahat nostettiin samalle tasolle työmarkkinatuen kanssa. Nykyhallituksen linja puolestaan merkitsee sitä, että vuoden alusta alimmat vanhempain- ja sairauspäivärahat ovat 100 euroa pienemmät kuin työmarkkinatuki.

Viime viikolla tästä asiasta minulle täällä virnuiltiin, kuten tuossa debatissa sanoin, ja todettiin sosialidemokraattien puolelta, että kukin vuorollaan, kukin vuorollaan. Anteeksi nyt vain — ihmettelen niiden edustajien arvomaailmaa, jotka kuittaavat asian tällaisella hokemalla. Ei kai kukaan tässä salissa väitä tosissaan, että olisi oikeudenmukaista ja perusteltua, että lapsettoman, työmarkkinatukea saavan toimeentulo on 100 euroa suurempi kuin juuri lapsen synnyttäneen, tulottoman äidin eli sen, joka saa sitä pienintä äitiyspäivärahaa?

Arvoisa puhemies! Hallituksen työttömyysturvaesityksen toinen akilleenkantapää on pienien päivärahojen ohella työmarkkinatuen tarveharkinnan jatkaminen. Olisi ollut erittäin luontevaa luopua tarveharkinnasta tämän tasokorotuksen yhteydessä. Hallitus teki tässäkin arvovalinnan ja jakaa edelleen työttömät neljään eri ryhmään: ansiosidonnaista saavat, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavat, osittaista työmarkkinatukea saavat ja ne, jotka eivät saa puolison tai vanhempien tulojen vuoksi yhtään minkäänlaista työttömyysturvaa. Mielestäni eduskunnassa sen enempää kuin julkisuudessakaan ei ole riittävällä tavalla kiinnitetty huomiota siihen, keiden toimeentulo hallituksen toimesta erityisesti paranee.

Arvoisa puhemies! Useimmiten hallitukset rummuttavat etuuskorotuksia tehdessään sitä, keiden toimeentulo paranee kaikkein eniten. Esimerkiksi viime viikolla, kun hyväksyttiin toimeentulotukilain korotusta, hallituspuolueet — ja myös itsekin sen tiedostin — muistuttivat, hallituspuolueiden edustajat erityisesti, siitä, että se parantaa yksinhuoltajien toimeentuloa, kuten parantaakin, yli 80 eurolla. Nyt tämän työttömyysturvan tasokorotuksen yhteydessä hallitus ja hallituspuolueet eivät ole syystä tai toisesta halunneet korostaa, että paras eli kaikkein suurin korotus tulee niille, jotka saavat yli 3 300 euroa palkkaa ennen työttömyysjakson alkua.

Sanonnan mukaan taikuri itsekin hämmästyi tempustaan. Sanontaa mukaillen on pakko kysyä, tiesivätkö, tajusivatko kaikki hallituspuolueet, mitä nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys oikeasti tarkoittaa eli minne ne kaikkein suurimmat korotukset tulevat. Ja jos hallitus tiesi ja tarkoituksella näin teki, silloin ei kannattaisi enää kertaakaan tässä salissa sanoa, että hallitus parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. (Erkki Virtanen: Mutta sitähän parannetaan!)

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Äskeinen sinänsä mielenkiintoinen debatti vei keskustelun osaltaan siinä mielessä sivuraiteelle, että jäi turhan vähälle huomiolle puhe siitä, että meillä on vahva näkemysero keskustan ja hallituspuolueiden välillä siitä, ketkä ovat tässä maassa kaikkein köyhimpiä, kehen resurssit tulisi nyt kohdistaa ja mitä perusturva tarkoittaa. Ministerikin totesi sinänsä ansiokkaasti, että toimeentulotukeenkin ollaan tekemässä parannuksia. Lähtökohtaisesti hyvä niin, mutta virallisesti määritelmän mukaan toimeentulotuki ei ole perusturvaa. Niin ikään myöskään perusturva ei ole yhtä kuin pelkästään työttömyysturva. Se tarkoittaa myös muita heikommassa asemassa olevien tukemista, niiden, joille viime hallituskaudella tehtiin merkittävä parannus. Siksi tekeekin mieleni kysyä kokoomuslaisilta, jotka olivat viime hallituskaudella tukemassa keskustan linjausta siitä, että tuemme alimpia äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja muun muassa, takuueläkettä ennen muuta, näinkö sitten näkemys vaihtui kuitenkin hallituspohjassa siitä, kenen asiaa eritoten haluatte ajaa, ja menitte mukaan esitykseen, jossa parannetaan vain työttömien asemaa.

Rohkenen myös avata keskustelua siitä, että jos hallitus on arvioinut, että näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina meillä kuitenkin on mahdollisuus käyttää työttömyysturvaan esityksen arvion mukaan noin 280 miljoonaa, onko sitten niin, että se on todella arvovalinta, että koko summa menee työttömyysturvaan kytköksellä ansiosidonnaiseen, ettei niin, että se summa voisi vaikka olla pienempi kuin 100 euroa näin lähtökohtaisesti per työtön ja sitten olisi pienennetty sitä sen verran, että olisi jäänyt rahaa siihen tarveharkinnan poistamiseen, josta täällä tuntuu kuitenkin jonkinasteinen yksimielisyys olevan tässä salissa.

Kaiken kaikkiaan on tärkeintä huomata — ja toivon, että tässä varmasti kaikki puolueet ovat yhdessä rintamassa pohtimassa ajatusta siitä — että ei meidän tehtävämme ole vain parantaa perusturvaa tai parantaa työttömyysturvaa vaan tehdä työelämä avoimemmaksi kaikille niin, että tukien ja sosiaaliturvan, perusturvan yhdistäminen työntekoon on aina kannattavaa, oli hallituspohja mikä hyvänsä. Ainakin keskustalle merkittävintä on se, että työnteko on aina kannattavaa. Se on parasta turvaa, ja se on lähtökohta, josta pitää myös sosiaalipolitiikan ponnistaa, ei käsitellä sitä erillisenä asiana, kun puhutaan työllisyydestä ja suomalaisista työpaikoista, kasvusta ja yrittäjyydestä. Sosiaalipolitiikka on keskeinen osa sitä. Näin keskustassa ajattelemme.

Mutta kuten täällä on käynyt ilmi, meidän näkemyksemme eroavat hallituksen esityksestä siltä osin, että me olisimme halunneet parantaa, ja meidän esityksemme perustuu siihen, että tarveharkinta sekä puolison että vanhempien tulojen osalta poistettaisiin. Me haluamme pitää kiinni siitä, että taantuman laskua ei kaiken kaikkiaan maksateta yhteiskunnan heikompiosaisilla. Me tuemme oikeudenmukaisuutta myös nostamalla pienimmät vanhempainpäivärahat työmarkkinatuen tasolle. Omaishoidon tuen verovapaus puolestaan olisi merkittävä kädenojennus ympärivuorokautisesti omaisiaan kotona hoitavalle.

Vielä tähdennyksenä: Tämä hallitus on luvannut tehdä historiallisen perusturvan korotuksen. (Erkki Virtanen: Tekee kanssa!) Historiallinen perusturva, siinä on kaksi sanaa, ja ne kumpikaan eivät pidä paikkaansa. Tässä ei ole historiallisuutta. Edellisellä hallituskaudella sadat miljoonat menivät moninkertaisesti yli tämän hallituksen esityksen siinä, miten köyhimpien asemaa parannettiin. Toisekseen perusturva on virallistenkin määritelmien mukaan paljon kaikkea muuta kuin turvaa työttömille.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on sitten vastalauseen esittelemisen aika. Mutta ei kyllä malta olla kommentoimatta käytyä debattia, joka syntyi siis valiokunnan mietinnön esittelypuheenvuoron jälkeen.

On ensinnäkin erinomainen asia, että eduskunnan istuntosalissa käydään periaatteellista keskustelua siitä, mitkä ovat sosiaaliturvan ytimiä. (Erkki Virtanen: Juuri näin!) Se on erinomainen asia. Reilun kolmenkymmenen vuoden kokemuksella edustaja Zyskowicz on vielä erittäin taitava siinä, että hän johdattelee keskustelun polulle, jolla itse kukin sitten lähtee kulkemaan matkaa, joka saattaa olla aika kaukana siitä, mistä lähdettiin. Hänhän viritti sen periaatteellisen keskustelun, kun hän oli sitä mieltä ja on sitä mieltä, että työmarkkinatuen tarveharkintaa ei pidä poistaa. Siinä puhutaan erittäin isosta periaatteellisesta asiasta, ja toisekseen, kun sen yhdistää käytyyn keskusteluun ja käytyyn hehkutukseen siitä, miten käsittelyssämme oleva 100 euron korotus työmarkkinatukeen ja työttömän peruspäivärahaan on euroja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille ja heidän toimeentuloonsa, on hyvä toisaalta, että edustaja Zyskowicz tämän keskustelun viritti.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on ja keskustan mielipide on ollut ja on, että työmarkkinatuesta pitää tarveharkinta poistaa, minkä jatkona ollaan tilanteessa, että me voimme lopettaa puhumisen peruspäivärahasta ja työmarkkinatuesta kahtena erillisenä. Meillä on sen jälkeen ansiosidonnainen työttömyysturva ja perusturvan työttömyysturva. Ei tarvita tässä maassa muuta.

Edustaja Zyskowicz on työmarkkinatuen tarveharkinnan poistoa vastaan siksi, että maassa on muutamia kymmeniä, en tiedä lukumäärää, mutta muutamia kymmeniä, enintään satoja ihmisiä, joitten arjessa ollaan tilanteessa, missä puolison tulotaso on hänen mainitsemansa 6 000 euroa — ei nyt sitten puhuta vuorineuvoksista vaan puhutaan 6 000 eurosta eli noin kansanedustajan palkasta. Ei voi unohtaa sitä tilannetta, että kuten vastalauseessamme todetaan, lapsettomalla työnhakijalla työmarkkinatuki alkaa pienentyä, jos puolison tulot ovat yli 1 704 euroa kuussa, ja kun nuo tulot ylittävät 2 786 euroa kuussa, työmarkkinatuki leikkautuu kokonaan pois. Kun näitä tarveharkinnan piirissä olevia ihmisiä on vuonna 2010 ollut puolison tulojen osalta 15 689 henkilöä, niin uskallan sanoa, että näitä 6 000:n ja siitä yli olevia tuloja puolison osalta on kymmeniä, enintään satoja. Pääkaupunkiseudulla 2 786 euroa on vuorotyötä tekevän terveydenhuollossa olevan henkilön, ei lääkärin vaan terveydenhoitajan, sairaanhoitajan, palkka tai bussikuskin, joka saa yölisiä ja vuorolisiä.

Ei ole kysymys kansanedustajan palkkatasosta, ei ole kysymys vuorineuvoksen palkkatasosta, on kyse periaatteellisesta asiasta ja niiden ihmisten auttamisesta, joitten esimerkiksi asumiskustannukset tässä kaupungissa, josta edustaja Zyskowiczkin valtiopäiville on tullut, ovat korkeat. Toki tämän tuloluokan henkilöt saavat asumistukea ja saavat muutakin yhteiskunnan tukea siihen omaan elämiseensä, mutta jos meillä on se iso tavoite tässä maassa, että ensisijaisten etuuksien tason pitää olla riittävä, niin kyllä silloin pitää purkaminen aloittaa, kun ei kaikkea voi yhdellä kertaa tehdä, niistä ongelmien ytimistä.

Arvoisa herra puhemies! Periaatteelliseen asiaan tämän esityksen kohdalla.

Kyllä minä ymmärrän hallituspuolueitten edustajia, joitten pitää tämän esityksen puolesta hehkuttaa, ja kuten keskustan vastalauseessa on mainittu, on täysin hyödytöntä laittaa etuuksien varassa olevia ihmisiä vastakkain. Mutta on tässä esityksessä tehty ensinnäkin arvovalinta, ja toisekseen tämä sisältää erittäin ison periaatteellisen kysymyksen, periaatteellisen kysymyksen siitä, mitä perusturvaan kuuluu. Keskustalaisen perusturva on kansaneläke, se on kotihoidon tuki, se on pienimmät vanhempain-, isyys-, äitiyspäivärahat, lisäksi joitakin muitakin Kelan etuuksia, kuntoutuspäivärahoja jne., ja työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Jos tämä paljon hehkutettu 100 euron korotus tehtäisiin kaikkeen perusturvaan, niin kuin on annettu ymmärtää, se tarkoittaisi noin 1,3 miljardin suuruusluokan menoa. No, kaikki tietävät, että se ei ole realismia.

Mutta se yhtälö ei toimi, että nyt tehdään historiallinen perusturvan korotus, semminkin kun täällä yritetään nollata ja vähätellä esimerkiksi viime kaudella tehtyjä muutoksia: parannuksia pienimpiin vanhempain-, äitiyspäivärahoihin, sairauspäivärahoihin, 170 euroa kuussa, takuueläkkeeseen käytettiin suuruusluokkaa 160 miljoonaa euroa, pienimmät eläkkeet nostettiin 685 euron tasolle. Se oli perusturvan korottamista, johon Kiviniemen—Vanhasen hallitukset viime vaalikaudella käyttivät yhteensä suuruusluokkaa 700 miljoonaa euroa. Mutta onhan sitä historiaa ennenkin kirjoitettu uusiksi ja onhan sitä historiaa ennenkin kirjoitettu ja lausuttu ääneen muunnellulla tavalla. Suurieleiset puheet tästä historiallisesta korotuksesta, jotka syksyllä muuttuivat budjettiriihen aikoihin kansainvälisesti vertaillen merkittäviksi, ovat vähintäänkin superlatiivien osalta kyseenalaistettavissa.

Toinen näkökulma, jota on vaikea ymmärtää: Täällä tässäkin keskustelussa viimeisen tunnin aikana täällä salissa on puhuttu kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä. Tämän esityksen jälkeen meille jää kolmenlaista työttömyysturvaa, joka jakaa ihmiset neljään, ellei viiteen ryhmään. Meillä on ansiosidonnainen työttömyysturva, meillä on peruspäiväraha, meillä on työmarkkinatuki, joka sisältää tarveharkinnan, työmarkkinatuki, jota maksettaessa on ihmisiä, jotka eivät saa työttömyysturvaa lainkaan.

Tämä on arvovalinta. Arvovalinta on käyttää tähän hehkutettuun historialliseen, kansainvälisesti merkittävään uudistukseen 300 miljoonaa euroa rahaa. Korostan ja keskusta korostaa, että meidän on aivan tarpeetonta laittaa työttömiä vastakkain, mutta kun perusteluna käytetään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteen parantamista, niiden tutkimusten ja selvitysten mukaan, joihin itse olen perehtynyt, kaikkein heikoimmassa asemassa ovat lapsiperheet. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet ovat yksinhuoltajaperheitä ja monilapsisia perheitä.

Toisekseen, kun on tehtävissä työttömyysturvan osalta jaottelu kolmeen eri kategoriaan, joka jakaa ihmiset, käytetään 300 miljoonaa euroa tilanteessa, jossa sitten jätetään, kuten valiokunta mietinnössään on todennut, kuten hallitusohjelmaan on kirjattu, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisen selvittäminen. Työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen puolison ja vanhempien tulojen vaikutuksen osalta maksaa 40 miljoonaa euroa. (Erkki Virtanen: Ei niinkään paljon!) Arvovalinta on se, että 300 miljoonaa euroa käytetään niin, että tuo työmarkkinatuen tarveharkinta edelleen voimaan jää. (Ministeri Paula Risikon välihuuto)

Vastalauseestamme löytyy yksityiskohtaisia perusteluja sille, miten nämä tulorajat vaikuttavat. Kyse on muun muassa tasa-arvokysymyksestä. Keitä ovat ne, jotka ovat tämän tarveharkinnan piirissä niin, että työmarkkinatuki saamatta jää? He ovat etupäässä naisia.

Herra puhemies! Historia on luettavissa ja sen tulkinta tietysti tehdään kulloisessakin ajassa, mutta vaalikauden 2007—2011 sosiaalipoliittisesti erittäin merkittävän ja meille keskustalaisille tärkeän, hallituksessa yhdessä päätetyn sosiaaliturvan tason korotuksen tarkoitus oli nostaa pienimmät vanhempainpäivärahat, sairauspäivärahat, kuntoutuspäivärahat työttömän peruspäivärahan tasolle. 170 euroa oli tuo korotus kuussa. Niillä, jotka perustelevat tätä nyt käsillä olevaa hallituksen esitystä arvopohjalta, on arvopohja eriyttää nämä pienimmät vanhempainpäivärahat ja sairauspäivärahat työttömän peruspäivärahasta. Me emme voi keskustassa tätä arvopohjalla tehtyä valintaa hyväksyä.

Minä ymmärrän, kun tunnen jonkin verran tätä päätöksenteon taustaa ja sitä, mikä asia millekin puolueelle tärkeä on, että tällaiseen esitykseen on päädytty. Tässä esityksessä on kaksi isoa arvovalintaa, joita keskusta ei, me emme voi hyväksyä: työmarkkinatuen tarveharkintaa ei poisteta, kun käytössä on ollut suuruusluokkaa 300 miljoonaa euroa, ja pienimpien vanhempain-, sairaus-, kuntoutuspäivärahojen suuruus erotetaan työttömän päivärahan suuruudesta.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksen mukaisesti toimeentuloturvajärjestelmää parannetaan perusturvan ja toimeentulotuen tasokorotuksilla. Esitys toimeentulotuen korotuksesta on jo käsitelty. Tänään vuorossa on työttömyysturvan ja aikuiskoulutustuen korotusesitykset.

Kauan odotettu työttömyysturvan parannus lieventää työttömyysuhan aiheuttamaa epävarmuutta kotitalouksissa ja tulee todella tarpeeseen. Hallituksen esitykset eivät kuitenkaan kohdistu tasapuolisesti koko toimeentuloturvajärjestelmään. Osa perusturvan keskeisistä etuuksista jätetään kokonaan huomioimatta. Tämä nostaa esiin oikeudenmukaisuuskysymyksen. Ei ole oikein, että työttömien perusturvaan rinnastettavat kuntoutus-, sairaus- ja vanhempainrahat jätetään matalammiksi kuin työttömyysturva. Epäkohta herättää kysymyksen siitä, arvostetaanko äitien ja isien kotona tekemää työtä niin kuin pitäisi. Ja toistan debatissa sanomani lauseen: meistä perussuomalaisista tuntuu, että ei arvosteta.

Kuntoutus- ja sairauspäivärahan korottamatta jättäminen on puolestaan ristiriidassa työelämään pääsyn tukemisen ja siellä pysymisen kannustamisen kanssa. Eikö se ole juuri se suunta, johon Suomi menee: ennaltaehkäisy, toimintakyvyn ylläpito ja ihmisen pysyminen työelämässä?

Selväksi epäkohdaksi on myös jäämässä työmarkkinatuen tarveharkinta. Puolison tulot vaikuttavat edelleen työmarkkinatuen määrään. Monet tulottomat työttömät jäävät kokonaan työttömyysturvan ulkopuolelle ilman omaa syytään, puolisonsa tulojen takia. Vähäisetkin puolison tulot, 1 704 euroa tai enemmän, leikkaavat työmarkkinatukea. Tämä on yleisen oikeustajun vastaista ja ristiriidassa toimeentulojärjestelmän periaatteiden kanssa. Yksilön oikeus omaan talouteen ei toteudu. Lisäksi työmarkkinatuen tarveharkinta toimii pahimmillaan kannustinloukkuna. Esimerkiksi perheen molempien vanhempien työttöminä ollessa toisen osapuolen vastaanottama työ voi alentaa perheen kokonaistuloja ja tehdä molempien työttöminä kotona pysymisestä kannustavamman vaihtoehdon.

Koko toimeentuloturvajärjestelmän oikeudenmukaisuuden vuoksi perussuomalaisten mielestä myös kuntoutus-, sairaus- ja vanhempainrahoihin on tehtävä työttömyysturvaa vastaava korotus. Lisäksi työmarkkinatuen tarveharkinnasta on luovuttava. Ehdotamme vastalauseessamme lausumaehdotusta, että hallitus ryhtyisi valmistelemaan näitä asioita.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden budjetti sisältää vahvoja arvovalintoja oikeudenmukaisuuden puolesta. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta hallitus on linjannut rohkeasti oikeudenmukaisen tulonjaon ja työllisyyden vahvistamisen puolesta. Näin vahvistetaan luottamusta ja tuetaan ihmisten mahdollisuuksia parantaa omaa hyvinvointiaan ja työkykyään. Tarvitsemme vahvaa toimintaa eheän yhteiskunnan ja ihmisten välisen eriarvoisuuden vähentämisen puolesta. Yhteiskuntaan on palautettava luottamus ja yhteisöllisyyden tunne. Sosialidemokraatit ovat sitoutuneet vahvasti tähän työhön.

Arvoisa puhemies! Osana ensi vuoden budjettia työttömien perusturvaa, peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea nostetaan 100 eurolla. Kun huomioidaan vuodenvaihteen indeksikorotus, tulee korotus olemaan noin 120 euroa. Vastaavasti tullaan korottamaan asumistuen tulorajoja, jotta korotukset kohdistuvat varmasti täysimääräisesti myös asumistuen saajille. Korottamalla näitä ensisijaisia tukia vähennetään myös tarvetta turvautua toimeentulotukeen. Sitä pidän erityisen tärkeänä uudistuksena. Toimeentulotuki on erittäin tiukasti kontrolloitu ja osin passivoiva tuki, jota ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Valitettavasti viime vuosina toimeentulotukiriippuvuus on lisääntynyt juuri siksi, että nämä ensisijaiset etuudet ovat tasoltaan riittämättömiä.

Hallitusohjelman mukaisesti tullaan myöhemmin tällä kaudella toteuttamaan myös asumistuen uudistus, johon on välttämätöntä saada rahoitusta niin, että myös se osaltaan tulee vähentämään tarvetta toimeentulotukeen. Toisaalta viime perjantaina hyväksyimme täällä lakimuutoksen, jolla korotettiin myös viimesijaisen sosiaaliturvan varassa olevien toimeentuloa, eli tehtiin toimeentulotuen tasoon 6 prosentin korotus ja lisäksi yksinhuoltajien perusosaan 10 prosentin korotus. Nämä uudistukset ovat myös tärkeitä köyhyyden ehkäisemiseksi. On kuitenkin syytä korostaa, että jatkossakin ensisijaisia etuuksia tulee kehittää niin, että toimeentulotuki olisi vain poikkeustilanteiden lyhytaikainen apu, jonka lisäksi asiakas saa aina tarvitessaan myös sosiaalityöntekijän ammattitaitoisen tuen elämäntilanteensa tueksi.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa yritetään jostain syystä välillä rakentaa vastakkainasettelua perusturvan saajien välille. Viime hallituskaudella tehtiin merkittävä parannus sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahoihin. Nyt hallitus on korottamassa työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, asumistukea, toimeentulotuen perusosaa sekä myös yksinhuoltajakorotuksia. Nyt tehtävässä perusturvaparannuksessa priorisoidaan lähinnä työttömiä, joiden toimeentuloa ei viime kaudella parannettu. Jatkossa, kuten myös valiokunnassakin todettiin, on tärkeää, että myös kuntoutus- ja äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja korotetaan ja siten vähennetään lapsiperheiden ja pitkäaikaissairaiden köyhyysriskiä.

Työttömyysturvaa tulee kehittää nykyistä kannustavammaksi. Työtulojen ja sosiaaliturvan paremmalla yhteensovituksella voidaan lisätä kannustavuutta ja nostaa työllisyysastetta. Vastakkainasettelun sijaan pitäisikin vähimmäisturvan kehittämiseen suhtautua rakentavasti. Yksi tapa on tietysti analysoida sitä, millä taustalla ihmiset jäävät vähimmäispäivärahan varaan. Esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla kyse on isommasta asiasta kuin pelkästään päivärahoista. Meidän tulisi uudistaa kokonaisuutena opintotukijärjestelmä niin, että se kannustaa täysipainoiseen opiskeluun eikä edellytä työntekoa opintojen rahoittamiseksi. Oma kysymyksensä ovat ne opiskelijat, joilla on pieniä lapsia. Nykyinen sosiaaliturva ei kannusta opiskelijoita hankkimaan lapsia, vaikka se olisi monelta osin erittäin järkevää. Muun muassa monet opiskelijajärjestöt ovat usein esittäneet, että opiskelijoille tulisi turvata niin sanottu huoltajakorotus, joka tukisi opiskelijoiden perusturvaa, toimeentuloa sekä myös lievittäisi ja mahdollistaisi heidän parempaa opiskeluaan tulevaisuudessa.

Suuri vähimmäispäivärahojen syy on tulottomuus tai liian pienet tulot. Myös osatyökykyisten ihmisten osallistumista työelämään on parannettava monipuolisesti. Lisäksi nuorisotakuu tuo varmasti osaltaan vähimmäispäivärahoilla olevia nuoria osaksi yhteistä työelämäämme. Mutta kuten todettua, myös näiden vähimmäispäivärahojen korottaminen jatkossa on tärkeää.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että hallitusohjelmaan kirjattu selvitys työmarkkinatuen tarveharkinnasta luopumisen mahdollisuuksista niin puolison kuin lastenkin osalta pitää mielestäni käynnistää mahdollisimman pian. Nykyinen tilanne ei kunnioita henkilökohtaisen sosiaaliturvan periaatetta eikä ole ihmisarvon mukainen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Aloittaisin kohdasta kannustavuus työntekoon, joka on ehkä jäänyt vähän vähäisemmälle keskustelulle. Onneksi edustaja Kiljunenkin nosti tämän asian esille. Ei ole tarkoitus, että ihminen joutuu elämään työttömyysturvan varassa, vaan ennen kaikkea meidän tehtävämme on varmistaa, että ihminen pääsee töihin ja työllistyy ja sitä kautta pystyy saamaan oman elantonsa. Tätä asiaa ei koskaan liikaa pidä unohtaa.

Edustaja Vehviläinen nosti täällä esille, että täällä ei köyhimpiä auteta. Tosiasia on se, että 40 prosenttia toimeentulotukea saavista kotitalouksista on työmarkkinatuen varassa. Se on tosiasia, joka kertoo sen, että kysymys on hyvin pientä rahasummaa saavista kotitalouksista, jotka ovat joutuneet toimeentulotuen varaan. Esityksessä pystytään riippuvuutta toimeentulotuesta vähentämään ja siten vahvistamaan ensisijaisia etuuksia toissijaisten etuuksien sijaan. Kokonaisvaikutus oli muistaakseni tämän esityksen osalta 22,5 miljoonaa euroa, mutta kun luetaan mukaan myös nämä muut perusturvan parannukset, niin ne vähentävät toimeentulotukimenoja 44 miljoonalla eurolla. Tämä on tosiasia, jolle emme voi kääntää selkäämme. Näin ollen esitys vähentää omalla painollansa köyhyyttä. 100 euroa on iso summa henkilölle, joka saa tämän esityksenkin jälkeen suurin piirtein 700 euroa. Tässä on ryhmä, jossa on hyvin pienet tulot.

Taloudelliset vaikutuksetkin kertovat, että 300 miljoonaa euroa on iso satsaus budjetissa, jossa on useita leikkauksia monissa muissa kohdin, ja siltä osin se kertoo arvovalinnasta. Onneksi osa rahoista palautuu takaisin: 90 miljoonaa euroa välittöminä veroina. Siltä osin suoraan laskettuna nettokustannus on 210 miljoonaa euroa. Lisäksi näissä tuloluokissa voidaan olettaa, että käytännössä kaikki lisäraha, mikä tulee, myös menee kulutukseen ja sitä kautta palautuu valtiollekin välillisen verotuksen kautta.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tähän edustaja Lauslahden kommenttiin toimeentulotuen saajista. Tiedän hyvin sen, että 40 prosenttia työmarkkinatuen saajista saa toimeentulotukea. Totta kai me kaikki katsomme, että olisi todella tärkeätä, että sieltä toimeentulotuen piiristä lähtisi mahdollisimman paljon pois tämän työttömyysturvan parantamisen osalta, mutta kuten varmasti Lauslahtikin sen muistaa, on hämmentävää, että hallituksen esityksen perusteluissa on saman verran toimeentulotuen saajia vuoden päästä kuin on nyt eli 240 000 henkilöä. Sen takia haluan, että kaikki kiinnittävät tähän asiaan huomiota, että se todellisuudessa myös tapahtuu, koska se on se viimesijainen tuki.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasia on se, että riippuvuus toimeentulotuesta vähenee, ja siitä kertoo eksakti luku, joka oli muistaakseni 22,5 miljoonaa euroa toimeentulotukimenojen vähenemisenä. Kun otetaan myös nämä muut toimet esille, niin se on 44 miljoonaa. Ne ovat tosiasioita, jotka kertovat siitä, että toivottavasti meillä on toimeentulotukiluukulla vähemmän avun tarvitsijoita myös tulevaisuudessa.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viimeisten vuosien aikana köyhyys, syrjäytyminen ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet Suomessa nopeasti. Tämä hallitus on sitoutunut torjumaan köyhyyttä, syrjäytymistä ja eriarvoistumista, ja tämä lakiesitys on hyvä esimerkki siitä.

Nyt käsittelyssä olevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan korotettavaksi työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea 100 eurolla kuukaudessa, ja koska samalla tehdään myös indeksikorotus, niin peruspäiväraha nousee yhteensä noin 120 euroon. Nämä korotukset todella on sitten tarkoitus saada voimaan ensi vuoden alussa.

Tasokorotuksen tavoitteena on, että työttömän perusturva takaa riittävän toimeentulon ja elintason. Kuten edellä oli puhetta, tällä hetkellä tämä työmarkkinatuki on pääasiallinen tulo jopa 40 prosentille toimeentulotukea saavista kotitalouksista, ja tämän perusteella voidaan todeta, että työmarkkinatuen korotus tulee vähentämään toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuen saamisen tulisikin aina olla se viimeinen vaihtoehto.

Asumistuen tulorajoja on tarkoitus nostaa tasokorotusta vastaavasti, joten peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotus ei vähennä sitten asumistukea. Peruspäivärahan korotuksen myötä myös aikuiskoulutustuki nousee, koska sen määrä on sidottu työttömyyspäivärahan määrään. Ja kyllä minä väitän, että kaikilla näillä toimenpiteillä parannetaan merkittävästi monien heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tilannetta.

Totta on myös se, että köyhyys, eriarvoisuus ja syrjäytyminen ovat viime vuosina lisääntyneet maassamme niin paljon, että nämäkään korjausliikkeet eivät kyllä riitä, mutta kaikkea ei tässä taloudellisessa tilanteessa voi kerralla tehdä, ja tulevaisuudessa on panostettava äitiys- ja vanhempainpäivärahojen, sairauspäivärahan ja kuntoutuspäivärahan korotuksiin, jotta myöskin lapsiperheiden ja pitkäaikaissairaiden köyhyysriskiä ja jo olemassa olevaa köyhyyttä voidaan vähentää. Jostain tämä yhteiskunnan eriytymiskehityksen katkaisemiseen tähtäävä korjausliike on kuitenkin aloitettava, ja tämä on oikein hyvä alku. Kyllä meidän on osattava iloita tästä korjausliikkeestä, vaikka kaikkea ei kuntoon kerralla saadakaan.

Puolison tulojen huomioon ottaminen työmarkkinatuen tarveharkinnassa ei mielestäni kuulu enää tähän päivään. Tästä asiasta on hallitusohjelman mukaisesti tulossa perusteellisempi selvitys, mutta koska tämä asia on herättänyt niin paljon keskustelua, haluan kommentoida myöskin oman näkökulmani tähän. Useimmiten nämä henkilöt ovat naisia, ja siinä mielessä tämä on myöskin tasa-arvokysymys. Jos kotona oleminen on henkilön tai perheen oma valinta, olipa perustelu mikä tahansa, niin kyllä asia on silloin ihan ok, mutta jos se ei ole oma valinta, niin tämä tilanne on työttömänä oleville tällä hetkellä nöyryyttävä.

Mitä perheiden tukemiseen tulee, niin valitettavasti minulle ovat monet naiset — tässä tapauksessa he ovat olleet naisia — sanoneet, että kohta on viisainta tai pakko erota, koska muuten perhe ei tule toimeen yhden henkilön tuloilla. Tämä ei ole ainakaan silloin sitä perheiden tukemista. Minä olen edustaja Rehulan kanssa samaa mieltä, että jos työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan, niin tämä tulisi vähentämään varmasti väärinkäytöksiä. Mutta tähän asiaan me palaamme toivottavasti pian.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talouden tiukkoina ja niukkoina aikoina periaatteella on nyt jalansijaa siinä, miten perusturvaa kehitetään. Hallitus on nyt valinnut sen tien, että osalla perusturvaa nauttivia etuisuuksia parannetaan. Suuri kiitos kuuluu varmasti niiltä työttömyysturvan peruspäivärahaa saavilta ja työmarkkinatukea saavilta, jotka eivät kaikki sitä 100:aa euroa kuukaudessa tule saamaan, mutta tietysti jokainen euro on heidän talouteensa tärkeä asia.

On todettava, että minäkin yhdyn niihin, jotka olisivat toivoneet, että tästä 300 miljoonasta eurosta tähän etuisuuksien parantamiseen olisi pystytty saamaan myöskin minimiäitiys-, -isyys-, -vanhempainpäivärahojen tason korottamiseen ja huolehtimaan koko perusturvan tasosta, niistä kaikkein köyhimmistä, jotka eivät ole kaikki vuorineuvoksen rouvia ja jotka kotona tekevät pyyteettömästi tärkeää hoiva- ja hoitotyötä ja joille myöskin sosiaaliturva perusturvan tasolla kyllä kuuluu.

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä siis horjutetaan tätä sosiaaliturvan perusturvan tasoa ja saajien osuutta niin, että keskusta ajaa näitten pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen nostoa edelleen, ja huolehditaan kaikkien perusturvasta. Samalla haluan todeta, että tämä tarveharkinta työmarkkinatuen puolison tulojen osalta ei ole enää tätä päivää ja saamani palaute vuosien varrelta on ollut, että tästä tarveharkinnasta tulisi poistua.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen toiminut kansanedustajana tänään 8 vuotta ja 8 kuukautta tasan. Tänä aikana uskon — oikaiskoon, jos jollain on parempaa tietoa — olleeni yksi niistä edustajista, joka on useimmin puhunut tai tehnyt ehdotuksia nimenomaan perusturvan, sen kaikkien eri elementtien, parantamiseksi: työmarkkinatuen, peruspäivärahan, kansaneläkkeen, vähimmäispäivärahojen ja niihin liittyvien erilaisten rajoitteitten poistamiseksi.

Kun nyt olemme päättämässä siitä, että peruspäivärahaa, työmarkkinatukea ja siihen liittyviä oheisetuuksia parannetaan ensimmäisen kerran näitten 8 vuoden ja 8 kuukauden aikana 100 eurolla, niin olen onnellinen ja tyytyväinen. Tuntuu ikään kuin ei nyt aivan turhaan olisi täällä kuitenkaan ollut. Näitten 8 vuoden aikana olen ollut koko ajan oppositiossa. Täällä erilaisia puheenvuoroja tänään käyttäneet puolueet ovat — perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja, jotka nyt eivät ole tänään puhuneet täällä, lukuun ottamatta — kaikki olleet myöskin hallituksessa.

Olen jotenkin ajatellut, kuunnellut tätä keskustelua, että miltähän tämä on mahtanut kuulostaa niistä työttömistä, joihin tämä keskustelu konkreettisesti heidän saamiensa etuuksien muodossa kohdistuu. Tässä joutuu ihmettelemään, että mitähän he ihmettelevät, kun täällä laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että ensinnäkin perusturvaa noin yleisesti pitää korottaa, on se sitten historiallinen, kansainvälinen tai mikä tahansa korotus. Nyt he toteavat, että heidän bruttomääräinen perusturvansa, siis niiden, jotka saavat näitä korotuksia, nousee 1 200 eurolla vuodessa. 1 200 euroa sillä tulotasolla, joka edelleen tuon korotuksen jälkeenkin on liian alhainen, on merkittävä korotus. Mutta ne työttömyysturvan saajat, jotka eivät saa korotusta sen vuoksi, että heidän puolisonsa tulot ylittävät nämä täällä paljon puhutut tulorajat, saattavat tietysti kysyä, miksi näin on.

Minä ymmärrän Suomen Keskustan edustajia, jotka ovat närkästyneitä siitä, että kun he nyt tekevät esityksen, sitä ikään kuin ei arvosteta. Samalla minä voisin tietenkin kysyä esimerkiksi ex-ministeri Rehulalta, että miksi te ette tehneet sitä korotusta. Ja ennen kuin edustaja Rehula pääsee itse vastaamaan, niin sanon, että ei minun tarvitse kysyä, koska tiedän, mistä se johtui. Se johtui siitä, että vaikka tiedän, että edustaja Rehula olisi ministerinä sen halunnut tehdä, niin se ei ollut siinä hallituksessa mahdollista. Se oli arvovalinta. Aivan sama arvovalinta on tapahtunut tietenkin tässä hallituksessa, joka kirjoitti, että työttömyysturvan tarveharkinnan poisto on selvitettävä. Täällä on nyt vallinnut edustaja Zyskowiczia lukuun ottamatta kutakuinkin erittäin laaja yksimielisyys siitä, että tästä tarveharkinta on poistettava, ja edustaja Zyskowiczkin oli sitä mieltä, ettei sitä nyt kokonaan saa poistaa, mutta tulorajoja pitää nostaa merkittävästi. Mitä selvityksiä enää tarvitaan? Tämä hommahan pitää hoitaa.

Vasemmistoliitto on hallitusohjelman takana siltä osin, mitä siihen on kirjoitettu, ja tulemme tukemaan sitä kaikissa äänestyksissä, mutta ei se muuta tietenkään meidän periaatettamme siitä, jota tietysti edustimme tiukasti Säätytalolla. Valitettavasti emme siellä saaneet tarpeeksi tukea sille kannalle, että tarveharkinta on poistettava.

Edustaja Rehula, keskustalaiset, sosialidemokraatit ja kokoomuslaiset tietävät, miten tämä apparaatti poliittisen päätöksenteon osalta menee ja miten tähän on päädytty. Siksi pitäisikin suuntautua siihen periaatteelliseen keskusteluun, johon tässä keskustelussa on jotenkin debatissa nyt osittain onnistuttu pääsemäänkin: miten tämä suomalainen perusturvajärjestelmä, oltakoon nyt sitten perusturvan sisällöstäkin kenties vaikka eri mieltäkin, saadaan sellaiseksi, että ihmiset eivät jää erilaisiin loukkuihin, että heillä on riittävästi rahaa elämiseen, ja miten ihmiset saadaan pois joka tapauksessa viimesijaisen etuuden eli toimeentulotuen piiristä, joka siis ei todellakaan ole perusturvaa, se on sosiaalihuoltoa, ja mielellään pois tietenkin myöskin näitten ensisijaisten etuuksien piiristä eli pois työttömyydestä, töihin. Tämähän on se ratkaiseva kysymys.

Mutta kun edustaja Zyskowicz oli sitä mieltä, niillä perusteilla, jotka täällä on moneen kertaan kuultu, että tarveharkintaa ei saa poistaa, niin totean vain, että Suomessa on universaali asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä, ja aika monessa eurooppalaisessa maassa on sellainen järjestelmä, johon hän viittaa vaatiessaan, että sitä tarveharkintaa ei saa kokonaan poistaa, koska se mahdollistaa rikkaille työttömille mahdollisuuden ikään kuin vapautua oman perheensä vastuusta. Niistä maista, joissa vastuu sosiaaliturvasta on perheillä, nykyisin matkustetaan Suomeen esimerkiksi kerjäämään, ja nimenomaan universaalisuuden puute on yksi syy siihen, että se sosiaaliturva ei ole siellä riittävää.

Tästä ansiosidonnaisesta perusturvasta. Luen täältä keskustan vastalauseesta, että "työtön on päivärahansa ansainnut". Niin onkin, mutta ette kai te nyt ole sitä mieltä, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavat eivät ole sitä ansainneet? Olen siitä itse asiassa samaa mieltä, että tämä kuuluisa kytkös- ja taitekohta pitäisi muuttaa. Siis kaikki työttömäthän saavat työttömyysturvan perusosan, jonka kustantaa valtio, ja sen ansiosidonnaisen osan merkittävältä osalta kustantavat työnantajat ja työntekijät, eli se on vakuutus, jonka he ovat ottaneet. Tästä syystä, edustaja Vehviläinen — joka ei ole salissa — he saavat parempaa perusturvaa, ja kun tämä kytkentä on olemassa, niin se korotus tietysti sitten päivärahan perusosan noustessa vaikuttaa myöskin tähän ansio-osaan. Se kytkös olisi syytä muuttaa sellaiseksi, että perusosaa voitaisiin korottaa ilman, että se ansio-osa nousisi niin paljon kuin se nyt nousee. Mutta kyllä se on kohtuuton vaatimus, että ansiosidonnaista saavat, siis itse maksetun vakuutuksen ottaneet, eivät voisi saada työttömyysturvan korotusta lainkaan.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen järjestelmän, kuten tämäkin keskustelu hyvin osoittaa, ongelmat ovat pitkälti siinä, että koko järjestelmä on niin monimutkainen, siinä on niin paljon erilaisia riippuvuuksia, kytkentöjä, rajoituksia, että siinä emme oikein mekään pysy perässä puhumattakaan siitä, että sitä turvaa nauttivat työttömät ja muuta perusturvaa tarvitsevat ymmärtäisivät, miten tämä nyt oikeasti näin menee. Lähes koko viime kauden istui Sata-komitea, jonka piti saada tämä asia kuntoon. Ei se saanut, ja olemme tässä tilanteessa.

Meidän pitää huolehtia siitä, että jokaisella suomalaisella on oikeus arvokkuuteen, mutta se ei saa perustua armoon, siihen, että ikään kuin saat elämisesi edellytykset armosta. Enkä nyt viittaa edustaja Kantolan entiseen työnantajaan vaan nimenomaan suomalaiseen perusturvajärjestelmään, jonka tulee siis lähteä siitä universaalisesta periaatteesta, että jokaisella on oikeus kohtuulliseen elämään. Se meidän pitää turvata. Samalla pitää pitää huolta siitä, että se järjestelmä on riittävän selkeä, ymmärtävä. Saa se olla kannustavakin, mutta se ei saa jättää ketään heitteille, syrjäytymään.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! On jokseenkin helppoa saarnatuolista puhua köyhien puolesta ja miettiä heikoimmassa asemassa olevien tilanteen parantamista ääneen. Vähän vaikeampaa se on sitten jo eduskunnan oppositiopuolueen edustajana, kun niitä numeroita alkaa nähdä ja sitä realismia hahmottaa, tehdä täsmällisiä esityksiä siitä, millä tavalla rahoittaa ja millä tavalla tuoda parannuksia heikoimmassa asemassa olevien tilanteeseen.

Erityisen vaikeata se on silloin, kun on mukana hallitusneuvotteluissa Säätytalolla, joita hallitusneuvotteluja kestää useamman viikon ajan ja joista välillä joutuu lähetetyksi ulos, kun haetaan uutta hallituspohjaa, ja kun taloustilanne, joka hyvin selvin numeroin piirtyy, on se, että valtiontalouden vaje on 8 miljardia, ja kun samaan aikaan tiedetään kansainväliseltä kentältä Euroopan unionista, mitä seurauksia on sillä, jos valtiontalouden vaje kohtuuttomasti pääsee kasvamaan, kustannukset lisääntyvät ja luottoluokitukset laskevat, eli ollaan tavattoman isojen ja vakavien kysymysten äärellä, niin kuin oltiin hallitusneuvotteluissa. Siinä tilanteessa, niissä keskusteluissa ja sillä hallituskokoonpanolla joudutaan sitten hakemaan yhteistä haarukkaa siihen, millä tavalla sosiaaliturvaa voidaan kehittää, mistä joudutaan leikkaamaan ja millä tavalla verotusta rakennetaan. Siinä löytyi sitten kuitenkin yhteinen tahto, että 300 miljoonaa voidaan laittaa perusturvan parantamiseen.

Varmaan on helppoa olla yhtä mieltä siitä, että perusturvaa tämä parannus koskee, työmarkkinatuen nostaminen, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien kansalaisten, jotka ovat perusturvan varassa, perusturva paranisi.

Tavattoman tärkeä keskustelu on täällä käyty perusturvan monipuolisuuden hahmottamiseksi tänään ja muutama kerta aikaisemmin jo tällä vaalikaudella, ja arvostan tavattomasti sitä hyvää työtä, mitä keskusta on tehnyt perusturvan kehittämisessä. Se on tärkeätä työtä. Viime kaudella otettiin askeleita eteenpäin, ja nyt sitten tällä hallituskokoonpanolla tehdään jotakin, mitä pidetään tärkeänä.

Sen sijaan en oikein toivota tervetulleeksi sitä nihkeätä asennetta, mitä tulee ansiopäivärahan asemaan osana työttömyysturvaa, joka keskustalla on. Keskustan vastalauseessa on kappale, jossa lukee: "Keskustan eduskuntaryhmä pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että kun työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotetaan, suurin korotus tulee suurimpiin ansiopäivärahoihin." Edustaja Virtanen täällä jo hyvin avasi sitä, mistä tässä on kysymys ja mistä ei ole kysymys. Ei ole kysymys siitä, että nyt kun peruspäivärahan työmarkkinatuen korottamiseen laitetaan 300 miljoonaa, siitä rahasta käytettäisiin ansiopäivärahojen nostamiseen enemmän kuin työmarkkinatuen nostamiseen, että se raha jotenkin valuisi niille ihmisille, se valtion raha, tämän ansiopäivärahan korottamiseen.

Keskustankin vastalauseesta käy hyvin ilmi se järjestelmä, jonka perusteella, jonka nojalla ansiopäiväraha nousee. Se on tietty laskentakaava, ja kun sitä syöttää esimerkiksi Excel-taulukkoon, niin näkee, millä tavalla eri ansiotasoilla peruspäivärahan korotus vaikuttaa ansiopäivärahan muotoutumiseen. Mutta se ansiopäiväraha, se, joka kasvaa joillakin merkittävästikin siellä yläpäässä, rahoitetaan työttömyyskassoista, ei siis valtion varoista. Kysymys on, niin kuin edustaja Virtanen tuossa selosti, eräänlaisesta vakuutuksesta, jonka työntekijät ja työnantajat yhdessä maksavat ja joka on siellä kassoissa ja josta sitten työttömyysturvaa rahoitetaan niille, jotka täyttävät nämä työssäoloehdot niin, että ansiopäivärahaan on oikeus.

Toivoisin, että kun tämän järjestelmän kehittämistä mietitään, niin se keskusteluhan on palkansaajien ja työnantajien ja tietysti myös maan hallituksen asia. Se on nimenomaan näitä kolmikannassa selvitettäviä asioita, jos siinä järjestelmässä jotakin kehittämistä halutaan saada aikaan. Palkansaajien ja työnantajan rahoista siinä on kysymys, mutta tietysti myös yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Sitten kysymys, josta täällä käytiin pitkä keskustelu: mikä merkitys on puolison tulojen tarveharkinnalla työmarkkinatuen osalta? Sosialidemokraatit viime vaalikaudella oppositiosta moneen kertaan peräänkuulutimme hallituksen suuntaan sitä, eikö tämän työmarkkinatuen tarveharkinta nyt jo voitaisi poistaa. No, se ei tapahtunut viime kaudella, ja nyt ei tälläkään kaudella näytä olevan siihen ainakaan lähtökohtaisesti heti varaa. Toivomme tietysti, että talous kehittyisi niin, että tällainen 40—50 miljoonaa olisi löydettävissä, jolla sitten voitaisiin ratkaista tämä ongelma.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että tämä tarveharkinta-ajatus ei kuulu meidän päiviimme. Meidän sosiaaliturva- ja työttömyysturvajärjestelmämme perustuu siihen universaaliin systeemiin, jossa verotuksen kautta kootaan, progressiivisen verotuksen kautta, eri tuloluokilta eri määrä tuloja valtion kassaan ja sitten sieltä jaetaan apua niille ihmisille, jotka kulloinkin ovat avun tarpeessa, on sitten kysymys terveydenhuollosta tai sosiaaliturvan järjestämisestä. Yhteisö yhdessä kantaa niitä riskejä ja poikkeustilanteita, joita yksilöt eri tilanteissa kohtaavat. Tämä on meidän pohjoismainen universaalin sosiaaliturvan järjestelmämme.

Ja vielä lopuksi, arvoisa puhemies, sosiaalipolitiikkaa joudutaan tekemään aina niissä talouden raameissa, mikä kulloinkin on se todellisuus, jossa eletään. Nyt tilanne on paljon vakavampi ja liikkumavara talouden suhteen paljon paljon vaikeampi, paljon pienempi liikkumavara kuin oli viime kaudella, joten jos keskusta viime kauden päähallituspuolueena voi kertoa, kuinka paljon hyvää saatiin aikaan, niin varmasti saatiin paljon hyvää aikaan, mutta oli myös erilaiset mahdollisuudet tehdä hyvää, ja siksi toiseksi meillä on nyt viime kaudelta se 8 miljardin vaje, jota joudumme selvittämään. Yritämme päästä tietysti yli tällä vaalikaudella tuosta vajeesta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat jääneet selvästi jälkeen yleisestä ansiotasokehityksestä. On erittäin hyvä asia, että nyt käsittelyssä oleva lakiesitys korottaa työttömyysturvaa, toimeentulotukea sekä parantaa asumistukea. Olen myös tyytyväinen siihen, että hallitusohjelmassa on maininta mahdollisesta luopumisesta työmarkkinatuen tarveharkinnasta, asia selvitetään. Toivon tietysti hallitukselta mahdollisimman nopeasti asian selvittämistä ja myös sitten konkreettista päätöksentekoa. Aivan niin kuin edustaja Merja Mäkisalo-Ropponen totesi, tämä työmarkkinatuen tarveharkinta oikeastaan nöyryyttää naisia kaikista eniten ja siitä pitää luopua. Ei ole paluuta siihen entiseen. Toivon todella, että saadaan tähän muutosta.

Ben Zyskowicz ei ole enää paikalla, mutta täytyy ihmetellä sitä hänen käsitystään, etteivät nykyisin perheet huolehtisi aviopuolisoistaan tai perheenjäsenistään, lapsistaan. Minä uskon, että tällä hetkellä ja viimeisten vuosien aikana kyllä monissa perheissä on sitä euroa venytetty niin, että siitä riittää lapsille opiskelurahaa ja saadaan pidettyä perhe ruuassa. Kyllä on hyvin paljon semmoista yhteisöllisyyttä, ei suinkaan ole semmoista omahyväisyyttä, että ajatellaan, että nämä rahat kuuluvat vain minulle, niin kuin Ben Zyskowicz kuvasi tilannetta: pitää saada sitä hoitoa ja päästä matkoille jne. Kyllä se arki on aivan erilaista kuin Ben Zyskowicz kuvasi puheenvuorossaan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tehdään päätöksiä, tärkeintä on tietysti, että ne päätökset ovat oikeudenmukaisia, ja kun ajatellaan tätäkin hallituksen esitystä, se minun mielestäni ei ole välttämättä sitä. Tässä jäävät kaikista köyhimmät ja vähäväkisimmät jälkeen, koska nyt jäävät näitten korotusten taakse nämä kuntoutus-, sairaus- ja vanhempainrahat, jotka eivät nouse tällä kertaa ollenkaan, mutta toivottavasti nämäkin korjaukset tulevat pikimmiten voimaan.

Kun täällä edustaja Virtanen mainitsi, että mitähän nämä työttömät ajattelevat, niin heidänhän tukensa eniten nousee, ansioon suhteutettujen päivärahojen saajien. Niin kuin täällä sanottiin, yli 3 000 ansaitsevat saavat yli 200 euron korotuksen, ja ei tämä minun mielestäni ole oikeudenmukaista, mutta onhan se nyt näin, että joku tässä hyötyy ja joku taas sitten jää jälkeen. Kyllä ainakin, mitä henkilökohtaisesti olen saanut sähkeitä ja postia ja viestejä, nämä maan hiljaiset ja köyhät viestittävät, että eikö eduskunnassa tehdä sellaisia päätöksiä, että ne päätökset olisivat sellaisia, että jokaisella ihmisellä olisi elämisen oikeus. Ja jotta tähän päästään, pitäisi tehdä pikaisia toimenpiteitä tämänkin asian korjaamiseksi.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Erkki Virtasen, joka täältä lienee lähtenyt pois, pyynnöstä ja muutenkin kristillisdemokraattien ryhmän puolesta joitakin ajatuksia.

On tietysti helppo yhtyä niihin ajatuksiin, joissa täällä on toivottu, että vielä laajemmin olisimme voineet auttaa pienempituloisia, heikoimmassa asemassa olevia. Pienimmät äitiyspäivärahat ovat aina olleet meidän sydämellämme, mutta täytyy myöskin olla samaa mieltä kuin ministeri Risikko: Tämä on nyt tämä uudistus, joka tehdään. Tämä on hyvä uudistus, tämä tuo oikeudenmukaisuutta niille, joilla tilanne on ollut aika tiukka, ja mennään tästä eteenpäin. 1,3 miljardia, joka tuolla jossakin todetaan, jos kaikki, koko repertoaari, olisi käyty läpi. Se on iso raha, siihen ei tällä hetkellä valitettavasti ole mahdollisuuksia, mutta ei kannata surra niiden puolesta, jotka saavat, vaan iloita heidän kanssaan, jotka saavat nyt. Toivon mukaan tulevaisuudessa pystytään tekemään uusia parannuksia. Näin varmaan teemme, siihen me ainakin haluamme sitoutua.