5) Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön
Suomen valtuuskunnan kertomus ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta
vuonna 2000
Liisa Jaakonsaari /sd:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön
Suomen valtuuskunnan kertomus Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen
toiminnasta vuonna 2000. Valtuuskuntaa on ansiokkaasti vetänyt
puhemies Uosukainen, ja on tärkeää, että eduskunnassa
todellakin käsitellään tätä kertomusta.
Tämä on, hyvät kollegat, arkista
globalisaation hallintaa, eduskunnan todellista attac-työtä. Toivon,
että kansanedustajat osallistuvat tähän keskusteluun.
Eduskunta on Suomen tärkein foorumi, ja Suomen tärkeimmällä foorumilla
on hyvä käsitellä sitä, millä tavalla
Suomen edustajat ovat kansainvälisillä foorumeilla
toimineet, mitä arvoja he ovat edustaneet ja mitä tavoitteita heillä on
ollut.
Ulkoasiainvaliokunta on paneutunut tähän huolellisesti.
Me olemme erityisesti kiinnittäneet huomiota ikään
kuin yhteistyön kulttuurin puuttumiseen, jota kansainvälisillä järjestöillä on.
Meillähän on paljon tärkeitä kansainvälisiä järjestöjä,
ja yksi näistä on Etyj, joka on Helsingissä saanut
alkunsa. Joskus tuntuu, että näitä järjestöjä on
jopa liikaa, koska päällekkäisyys ja
tehottomuus selvästi ovat yksi piirre kansainvälisessä toiminnassa.
Toden totta, täytyy ymmärtää,
että monimutkaisuus ja päällekkäisyys
on aina diplomatiassa kuitenkin tärkeämpää kuin voimapolitiikan
yksinkertaisuus, jota sitäkin valitettavasti näkee
tänä päivänä maailmassa.
Valiokunta kiinnitti huomiota Etyjin ja muiden kansainvälisten
järjestöjen pyrkimyksiin tiivistää yhteistyötä erityisesti
niillä alueilla, joilla selvästi on nähty,
että järjestöjen toiminta on päällekkäistä.
Erityisesti tämän yhteistyökulttuurin
aikaansaamisesta ja sen puutteista on nähty Kosovossa huonoja
esimerkkejä. Esimerkiksi Kosovossa puutteellinen koordinaatio
erityisesti kansainvälisten rauhanturvaoperaatioiden alkuvaiheessa
jollain tavalla heikensi kaikkien kansainvälisten toimijoiden
tuloksellisuutta ja ennen kaikkea uskottavuutta. Valiokunta pitää Kosovoa
kuitenkin myönteisenä esimerkkinä siinä mielessä,
että siellä hyvin merkittävät
kansainväliset järjestöt Etyj mukaan
luettuna olivat mukana nimenomaan ei-sotilaallisessa toiminnassa yhteisen
rakenteen puitteissa eli Yhdistyneitten Kansakuntien Kosovon hallinnan
Unmikin alaisuudessa. Siitä on paljon myös hyviä esimerkkejä.
Koordinaation puutteeseen on tulevaisuudessa entistä enemmän
kiinnitettävä huomiota. Etyjin huomattava energia
ja merkittävä osa Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen
toiminnasta on suuntautunut demokratiakehityksen kannalta ongelmalliselle
Euroopan alueelle. Tämä on äärettömän
tärkeä asia, varsinkin kun olemme omaksuneet laajan
turvallisuuden käsitteen: turvallisuus on nimenomaan demokratiaa,
hyvää hallintoa, ihmisoikeuksien kunnioittamista
ja muita ei-sotilaallisia toimenpiteitä. Minusta demokratian periaatteiden
ja edellytysten vahvistamisessa on saavutettu Etyjin toiminnan parhaat
tulokset.
Yleiskokouksen demokratiatyöryhmät ovat seuranneet
tiiviisti Valko-Venäjän ja Moldovan kehitystä.
Valitettavaa on, että Etyj ei ole pyrkimyksistään
huolimatta päässyt seuraamaan tilannetta kertomusvuonna
eikä Tshetshenian alueella vakavana jatkuvan kriisin kehitystä paikan päällä.
Valiokunta halusi mietinnössään painottaa,
että järjestön on edelleen jatkettava
toimintaa Tshetshenian ihmisoikeustarkkailun mahdollistamiseksi.
Luulen, että tulevat sukupolvet tätä poliitikkopolvea
tulevat arvioimaan sen perusteella, millä tavalla Tshetshenian
kysymykseen tänä päivänä suhtaudutaan.
Arvoisa puhemies! Valiokunta arvostaa Etyjin parlamentaarisen
yleiskokouksen pitkäjänteistä työtä erityisesti
vaalitarkkailussa. Tätä Etyjin ja muiden kansainvälisten
järjestöjen vaalitarkkailutoimintaa tulisi pyrkiä kehittämään.
Ehdotimme valiokuntamietinnössä, että olisi
hyvä selvittää mahdollisuutta kytkeä parlamentaarikkotarkkailijat
myös pitkäjänteiseen vaalitarkkailuun,
esimerkiksi vaalikamppailujen seuraamiseen ja vaalien jälkianalyysiin,
koska monesti juuri varsinaisina vaalipäivinä vaalitarkkailutoiminta
ei anna täydellistä kuvaa siitä, mitä tapahtuu.
Toki Etyjin puitteissa on vaalitarkkailua ja demokratiatilanteen
kehitystä seurattu tietenkin muutenkin kuin vaalipäivinä.
Valiokunta toteaa ilolla, että Suomi on ilmoittanut
valmiudestaan toimia Etyjin puheenjohtajana. Tämänhetkisten
kaavailujen mukaan kyseeseen voisi tulla järjestön
puheenjohtajuus vuonna 2008. On luonnollista, että valiokunta
kannattaa tätä Suomen ehdotusta.
Arvoisa puhemies! Toivon, että kansanedustajat ovat
kiinnostuneita Etyjin kertomuksesta ja valiokunnan mietinnöstä.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ensinnäkin haluan esittää kiitokset
ulkoasiainvaliokunnalle erinomaisesta mietinnöstä,
joka on suhteellisen lyhyt, mutta kuitenkin kiinnittää huomiota
minun mielestäni erittäin konkreettisiin ja tärkeisiin
asioihin.
Mitä tulee mietinnön sisältöön,
niin lähtökohtanahan siinä on erilaisten
kansainvälisten järjestöjen välinen
yhteistyö, niiden mahdollinen päällekkäisyys,
johon jo viitataan ensimmäisessä kappaleessa.
Myöhemmin, puhemies, aion lainata muutaman lauseen Etyjin
parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajan Adrian Severinin
ajatuksista, jotka hän viime viikolla esitti muun muassa
Hufvudstadsbladetin haastattelussa Suomessa käydessään.
Puhemies! Sitä ennen kuitenkin haluan todeta vielä ulkoasiainvaliokunnan
hyvästä mietinnöstä pari kohtaa.
Suora lainaus: "Järjestöjen hyvistä pyrkimyksistä huolimatta
voidaan valiokunnan mielestä arvioida, että yhteistyön
kulttuurin aikaansaamisessa järjestöjen välille
on puutteita ja sen myötä kansainvälisten
järjestöjen käytännön
yhteistyössä varsin paljon toivomisen varaa."
Tähän me varmasti voimme yhtyä.
Toisaalta, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, tuskin
tässä kovin suuria vaaroja on, vaikka esimerkiksi
demokratiakehityksessä Euroopassa on useita järjestöjä Etyjin
lisäksi, esimerkiksi Euroopan neuvosto, Euroopan unioni, koska
varmasti paljon on tekemistä monissa Euroopan maissa. Puheenjohtaja
mainitsi muun muassa valiokunnan mietinnössä olevat
Valko-Venäjän ja Moldovan tilanteet. Mitä tulee
esimerkiksi Valko-Venäjään, niin siellähän
sekä Euroopan neuvosto että Etyj ovat aktiivisia.
Sen sijaan Moldovan tilanne on jäänyt enemmän
Etyjin hoidettavaksi. Tässä suhteessa mitään
varsinaista kilpailua ei ole olemassa. Minun mielestäni
on aivan selvä, että Valko-Venäjän
tilanne on sellainen, että se kiinnostaa Euroopan neuvostoa samassa
määrin kuin se kiinnostaa Euroopan yhteistyö-
ja turvallisuusjärjestöä.
Puhemies! Mitä sitten tulee Tshetsenian kriisiin, niin
tässähän on tilanne se, että Euroopan neuvosto
on ottanut aika voimakkaan roolin. Euroopan neuvostolla on myös
siellä juristeista koostuva toimisto, joka pyrkii omalta
osaltaan selvittämään paikan päällä kaikkia
niitä kriisitilanteita ja ongelmia, joita Tshetsenian alueella on.
En usko, että tässä Etyjin kohdalla on
minkäänlaiseen kateuteen aihetta, eikä se
varmasti ole tarkoituskaan, mutta joka tapauksessa varmasti Etyjinkin
läsnäolo paikan päällä olisi
perusteltua.
Puhemies! Vielä pari sanaa vaalitarkkailusta. Myös
siinä yhdyn täysin ulkoasiainvaliokunnan mietintöön.
Mitä tulee vaalien tarkkailuun, siinähän
esimerkiksi Euroopan neuvosto ja Etyj tekevät yhteistyötä.
Etyj on kuitenkin saanut selvästi johtavan roolin vaalitarkkailussa,
ja minun mielestäni Euroopan neuvoston piirissä se
myöskin mielellään Etyjille myönnetään.
Mutta, aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sanoi ja valiokunnan
mietinnössä todetaan, tarvitsisimme myös
parlamentaarikkojen osallistumista pitkäjänteiseen
vaalitarkkailuun, esimerkiksi tarkkailemaan, miten tiedotusvälineitä käytetään
hyväksi vaalikamppailussa. Useinhan todetaan, että varsinaisessa
teknisessä suorituksessa ei ole mitään
vikaa eikä havaita mitään vaalivilppiä,
mutta sen sijaan me tiedämme, että monissa maissa esimerkiksi
tiedotusvälineiden käyttö on todella härskiä.
Ne, joilla on tiedotusvälineitä käytössään,
ovat tietysti vaalitaistelussa myös aina niskan päällä.
Tässä suhteessa tietysti se, että parlamentaarikot
voisivat päästä mukaan vaalitarkkailuun
pitkäjänteisesti, varmasti parantaisi myös vaalikamppailun
laatua Etyjin ja Euroopan neuvoston jäsenmaissa.
Puhemies! Ihan lopuksi muutama sana parlamentaarisen yleiskokouksen
puheenjohtajan Adrian Severinin haastattelusta. Siinä otsikoksi
on merkitty, että hänen mielestään
Etyjin tulevaisuudessa tarvitaan enemmän politiikkaa, vähemmän
diplomatiaa. Artikkelissa Adrian Severin moittii aika voimakkaasti
sitä, että diplomaateilla on Etyjissä ylivalta
edelleenkin. Hän sanoo tässä, että hallitukset
lähettävät suurlähettiläitä Wieniin
ja uskovat, että suhteet sitä kautta ovat hoidettuja.
Sitten hän toteaa vähän myöhemmin, että tuloksena
on kuitenkin se, että näistä suurlähettiläistä tulee
Etyjin suurlähettiläitä omia hallituksiaan
kohtaan eikä päinvastoin, niin kuin tarkoitus
tietysti olisi.
Tässä artikkelissa puheenjohtaja Severin toteaa
myös, että hänen mielestään
Euroopan neuvoston parlamentaarisella yleiskokouksella ja toisaalta
Etyjin yleiskokouksella ei ole varsinaista päällekkäistä työtä. Äsken
viittasin eräisiin tällaisiin kohtiin, missä tehdään
yhteistyötä, mutta varsinaisesta kielteisestä päällekkäisestä työstä ei
ole kysymys. Lopuksi Severin toteaa, että suuri ero Euroopan
neuvoston ja Etyjin välillä on se, että Etyj
on käytännöllisempi, pragmaattisempi järjestö.
Siellä ei ole olemassa mitään minimivaatimuksia
esimerkiksi jäsenmaille, mitä tulee demokratiaan.
Lopuksi hän, puhemies, lainaa sanontaa siitä, että hänen
mielestään Euroopan neuvosto on se, joka päättää niistä säännöistä,
miten konflikteja sammutetaan, ja sitten taas Etyj toimii palomiesten
tavoin. Toivottavasti molemmat järjestöt onnistuvat
hyvin tavoitteissaan.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Tulen käyttämään
nyt sitten tämän attac-puheenvuoroni, eli kuten
ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja sanoi, me olemme nyt kiinni
siinä parlamentaarisen kansainvälisen politiikan
substanssissa, ja tämähän on arvokasta
tässä suhteessa.
Meillä on käsittelyssä Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen
kertomus eduskunnalle. Kuten ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja
Jaakonsaari jo totesi, Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toimii
arvoisa puhemies itse. Uskallan tuon valtuuskunnan varapuheenjohtajana
kiittää myös puhemiestä erinomaisesta
työskentelystä tämän valtuuskunnan
osalta. Ette voi käyttää puheenvuoroa
tässä yhteydessä. Ehkä minä esittelen myös
omalta näkökulmaltani työskentelyä,
jota olemme tehneet.
Puhemies on monessa yhteydessä todennut, että eduskunnassa,
parlamenteissa yleisemminkin, kansainvälinen toiminta on
voimakkaasti laajentunut. Joudumme yhä enemmän
ottamaan kantaa tilanteisiin, asioihin, jotka vaikuttavat meidän
ulkopuolellamme, sen vuoksi, että ne alkavat olla meidän
yhteisiä ongelmiamme. Kun on perustettu näitä parlamentaarisia
siivekkeitä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin — täällä on tänään
jo puhuttu kahdesta, Euroopan neuvostosta ja Euroopan turva- ja
yhteistyöjärjestöstä — tämä väkisin
sitoo kansanedustajia, kansanedustuslaitoksia kansainväliseen
politiikkaan, sen tyyppiseen ulkopoliittiseen toimeliaisuuteen, joka
ei ole aikaisemmin ollut niinkään tyypillistä parlamenteille.
Se vie meidän aikaamme, mutta mikä olennaisinta,
se antaa uutta sisältöä eduskunnan työlle
ja myöskin vaikutusmahdollisuuksia sellaisilla toimialueilla,
joilla aikaisemmin kansanedustajat eivät ole vaikuttaneet.
Puhemies on luonnollisesti kiinnittänyt huomiota siihen,
että silloin meidän työskentelytapamme
tulee muuttumaan, ja valitettavasti usein tuo edustajantuoli on
tyhjänä tässä salissa, kun tehdään
eduskuntatyötä toisissa saleissa, sellaisissa
saleissa, joihin on lähetetty kansanedustaja edustamaan
Suomen eduskuntaa suhteessa kansainvälisiin foorumeihin.
Tämä on luonnollisesti tällä hetkellä vähintäänkin
yhtä tärkeätä työtä kuin
se varsinainen lainsäädäntötyö,
joka tehdään kotimaassammekin.
Arvoisa puhemies! Tästä syntyy eräs
ongelma. Se ongelma tulee sitä kautta, että useat
järjestöt ovat nyt sitten halukkaita perustamaan
näitä parlamentaarisia siivekkeitään.
Euroopan unionissa on jopa oma parlamentti, joka valitaan suorilla
vaaleilla, ja siellä on nimetyt omat edustajansa. Meillä perinteisesti
Pohjoismaisessa neuvostossa on parlamentaarinen siiveke, Weu:lla
ja Natolla muun muassa on parlamentaariset elimensä, mutta
myöskin universaalit järjestöt, kuten
Wto eli Kansainvälinen kauppajärjestö, YK:kin
ja Maailmanpankki ovat luomassa parlamentaarisia siivekkeitään,
ja tämä tulee johtamaan siihen, että kansanedustajat
ovat ehkä kohtuuttomassa määrinkin kiinni
kansainvälisissä tehtävissä.
Koordinaatiota tarvitaan. On mietitty sitä, että Ipu,
parlamenttien välinen yhteistyöjärjestö,
voisi ottaa koordinaatioroolia suhteessa näihin kansainvälisiin
järjestöihin. Tämä saattaa olla
harkinnan arvoinen asia, mutta se edellyttää silloin Ipu-konstruktion,
Ipun nykyisen toiminnan, uudelleenarviota. Ei enää silloin
ole paikallaan pelkästään se, että on
olemassa kapea nimetty Ipu-valtuuskunta, vaan on luontevaa silloin
pyrkiä saamaan näihin kansainvälisiin
yhteyksiin sellaisia edustajia, jotka nimenomaan parlamenttityössäänkin
ovat paljon paneutuneet kyseisiin kysymyksiin. Esimerkiksi jos on
ympäristöasioista kysymys, on luontevaa, että ympäristövaliokunnasta
osallistutaan vaikkapa sitten Ipu-delegaation kautta kansainvälisiin
tilanteisiin. Sama koskee vaikkapa kehitysyhteistyökysymyksiä,
jolloin esimerkiksi ulkoasiainvaliokunta on luontevasti se foorumi,
joka osallistuu niihin keskusteluihin. Tämä on
kuitenkin sitä työtä, joka meillä on
edessämme. Me joudumme nyt uudelleen monessa mielessä arvioimaan,
mukauttamaan omia toimintakäytäntöjämme
tähän tiivistyvään kansainväliseen
yhteistyöhön.
Se, mikä koskee Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestöä,
sehän on periaatteessa kerran vuodessa kokoontuva yleiskokous,
mutta sillä on myöskin byroo, joka kokoontuu säännöllisemmin.
Nyt parlamentaarinen yleiskokous on uudistamassa toimintaansa sillä tavalla,
että tulee myöskin talvikokous, jolloin saadaan
tiiviimpi konsultatiivinen yhteys hallituksiin ja nimenomaan Etyj-organisaatioon
itseensä. Tällöin tämä muoto
tulee lähestymään sitä työskentelytapaa,
jolla Euroopan neuvosto tällä hetkellä työskentelee,
jolla on neljä kertaa vuodessa yleiskokouksensa.
Kuitenkin Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnan kannalta
ehkä tärkeimmät konkreettiset ulottuvuudet
eivät niinkään ole yleiskokouksen työskentelyssä sinänsä ja
siellä hyväksytyissä resoluutioissa,
vaan vaalitarkkailutoiminnassa ja toisaalta niin sanotuissa demokratiatiimeissä.
Vaalitarkkailun osalta tässä on jo useita puheenvuoroja
käytettykin, ja haluan korostaa, että se on ollut
sitä ominta Etyj-toimintaa parlamentaarisella puolella
jo pitkään. Viime vuonna eli kertomusvuonna oli
vaaleja alkaen Venäjältä. Vaaleja tarkkailtiin
Azerbaidzhanissa. Valko-Venäjällä oli
vaalit, joita seurattiin. Myöskin muita vaaleja seurattiin.
Tämä vuosi päättyi Amerikan
Yhdysvaltojen vaaleihin. Niitä Etyj ei tarkkaillut. Saattavat
monet kysyäkin sitä, olisiko nimenomaan Yhdysvaltain
vaaleissa ollutkin syytä olla kansainvälinen vaalitarkkailu. (Ed.
Kekkonen: Arveleeko puhuja, että jotain olisi muuttunut?) — Totean
vain, kun heitettiin kysymys siitä, olisiko tilanne Yhdysvaltain
vaalien osalta muuttunut, että en osaa sanoa, olisiko tilanne
muuttunut, mutta ainakin kansainvälinen seuranta olisi
voinut raportoida ehkä sellaisia seikkoja, joihin vastaisuudessa
Yhdysvaltain vaaleja järjestettäessä tulisi
kiinnittää huomiota. Tämähän
on tarkoitus vaalitarkkailussa yleisemminkin.
Vaalitarkkailu on tähdellistä, tärkeää.
Valiokunta ehdottaa, että tähän tulisi
myöskin pitkäjänteisempää kansanedustajatarkkailua.
Itse en ole siihen välittömästi suhtautumassa
kielteisesti, mutta kun tunnistaa aikatauluongelman, ehkä sittenkin
on tarkoituksenmukaisempaa se, että kansanedustajat pääsääntöisesti
osallistuvat lyhytaikaiseen vaalitarkkailuun. Etyjihän
joka tapauksessa organisoi kansainvälisen vaalitarkkailun
aina pitkäjänteisesti. Siinä on aina
seuranta ennen vaaleja, myöskin vaalien jälkeen,
joka on pitkäjänteisempää. Saattaa
olla paikallaan, että jossain yhteyksissä myöskin
kansanedustajat voisivat osallistua tähän pidempiaikaiseen
vaalitarkkailuun. Mutta kun tietää kansanedustajien aikataulut,
voi olla, että se ei tule täysin onnistumaan.
Arvoisa puhemies! Toinen olennainen ulottuvuus, jonka Etyjin
parlamentaarinen yleiskokous on kehittänyt, ovat niin sanotut
demokratiaryhmät. Ensimmäinen sellainen perustettiin
Valko-Venäjään liittyen, toinen Moldovaan
liittyen viime vuoden alussa, ja nyt niitä on perustettu myöskin
Kosovoon liittyen ja Abhasiaan, Georgiaan, liittyen. Itse olen ollut
vetämässä Moldovaan liittyvää demokratiaryhmää toista
vuotta. Siltä osin voin sanoa, että kansanedustajaurani
kannalta ehkä yksi palkitsevimmista toimintamuodoista on
ollut johtaa Moldova-työryhmää. Selkeästi
ensi kerran kansanedustaja on kiinni operatiivisessa poliittisessa
toiminnassa, eikä vain niin kuin normaalisti kansainvälisellä puolella
olemme konsultatiivisessa asemassa. Me olemme olleet kiinni siinä diplomaattisessa
työssä, jolla pyritään edesauttamaan
rauhan ratkaisun löytymistä tuohon aikaisemmin
sisällissodan repimään maahan eli Moldovaan.
Tähän liittyen eli nyt aivan tuoreena asiana viime
viikolla meillä Suomessa järjestettiin Moldova-työryhmän
toimesta kansainvälinen parlamentaarikkokokous, jolloin
tutustuimme Ahvenanmaan itsehallintomalliin ajatuksena se, että Ahvenanmaa
voisi toimia esimerkkinä, jolla tämä Transnistrian
separatistisen alueen ongelma voitaisiin ratkaista. Eli siis siihen
sisällissotaan, joka Moldovassa oli, löytyisi
ratkaisu itsehallintoa kehittämällä.
Oli mielenkiintoista havaita, että tämä oli
parlamentaarikkokokous, johon osallistui Moldovasta ja Transnistriasta
puhemiehistötasoinen delegaatio. Myös Venäjältä, Ukrainasta,
Romaniasta ja Länsi-Euroopasta oli parlamentaarikkoja paikalla.
Tuo kokous oli katsottu niin arvokkaaksi ja tärkeäksi
myös hallitusten tasolla, että hallitusten pääneuvottelijat,
jotka parhaillaan hakevat neuvotteluratkaisua, sovitteluratkaisua,
tuohon kriisiin, osallistuivat kaikki tähän kokoukseen.
Niin Transnistriasta, Moldovasta, Ukrainasta kuin Venäjältä ja
Etyjistä pääneuvottelijat olivat mukana
tässä meidän seminaarissamme, joka oli siis
sekä Helsingissä että Ahvenanmaalla.
Tämä kertoo hyvin konkreettisesti siitä,
että parlamentaarisella työllä, joka
on pääsääntöisesti
hallitusten toimintaa seuraavaa, kontrolloivaa työtä,
voi olla myöskin sellainen ulottuvuus, jossa me olemme
omalta puoleltamme edesauttamassa sellaisten foorumien, neuvotteluprosessien,
aikaansaantia, jota hallitukset voivat luontevasti käyttää hyväkseen.
Aivan selvää tässä Moldova-työryhmässä, niin
kuin kaikissa näissä Etyjin työryhmissä,
parlamentaarisen yleiskokouksen työryhmissä, on se,
että nämä työryhmät
eivät ole itsenäisiä siltä osin,
etteivätkö ne olisi selkeästi sidoksissa
Etyjin perusprinsiippeihin, Etyjin toimintaan, ja todellisuudessa
nämä parlamentaariset ryhmät työskentelevät
tiiviissä yhteistyössä Etyjin maatoimistojen
kanssa ja tietysti myös viime kädessä Etyjin
ministerikokouksen kanssa ja pysyvän komitean kanssa myöskin,
jolloin Etyj esiintyy näissä asioissa yhdellä äänellä,
mutta sillä on useita erilaisia toimintaulottuvuuksia,
mikä tarjoaa nimenomaan sen mahdollisuuden, että sopivissa
yhteyksissä voidaan käyttää hyväksi
näitä eri foorumeja. Tässä suhteessa
parlamentaarikkotyö on ollut arvokas lisä tähän
Etyjin toimintaan, joka näkyy yleiskokouksen toiminnassa
ja nyt konkreettisesti muun muassa näissä demokratiaryhmissä.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Näiden hyvin kattavien puheenvuorojen jälkeen
ei ole syytä toistaa sitä arvostusta, tai ehkä olisi
syytä, mutta ajanpuutteen takia ei ehkä kannata
toistaa sitä arvostusta, mitä valiokunta tunsi
ja mitä tunnemme tätä työtä kohtaan.
Yhteen avoimeen eurooppalaiseen haavaan haluaisin kyllä kiinnittää huomiota,
niin kuin on tehnyt ulkoasiainvaliokuntakin, ja se on Tshetshenia.
On todellakin valitettavaa, että Etyj ei ole päässyt
vuonna 2000 eikä sen jälkeenkään
palaamaan Tshetsheniaan seuraamaan alueella vakavana jatkuvan kriisin
kehitystä paikan päällä. Tässä suhteessa
työ on pahasti kesken, näin voi sanoa, ja sinne
olisi päästävä ihan myöskin
tämän instituution itsensä, arvovaltansakin
takia.
Ed. Elo mainitsi, että Euroopan neuvostolla on hyvin
vahva rooli Tshetshenian kysymyksessä. Se pitää paikkansa,
mutta se ei tietenkään, eikä sitä ed.
Elo tietysti tarkoittanutkaan, poista sitä, että Etyjin
on myös aivan välttämätöntä olla
läsnä kyseisessä paikassa.
Ed. Kiljuselle, kun vähän tahdittoman välihuudon
tein äskettäin: Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta
oli Yhdysvalloissa juuri silloin, kun vaalitulos oli kaikkein muuttuvaisimmillaan.
Ehkä tämä antoi pohjan välihuudolleni.
Mirja Ryynänen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari
puhui käytännön globalisaation hallinnasta,
kun hän puhui tästä tärkeästä työstä,
jota tehdään eri kansainvälisten järjestöjen
parlamentaarisilla foorumeilla, ja nyt esillä on Etyjin
parlamentaarisen yleiskokouksen työ. Minä todella toivoisin,
että tämä työ voisi saada vähän
parempaa arvostusta. Edelleenkin vuosien mittaan eteenpäin
on menty, mutta en tiedä, löytyisikö se arvostus
enemmän sitä kautta, että samat edustajat
keskittyisivät kansainvälisiin tehtäviin
vielä nykyistä enemmän ja sitä kautta
hankkisivat paremman ja laajemman asiantuntemuksen eri järjestöihin
eri järjestöjen parlamentaarisiin yleiskokouksiin
osallistuessaan, vai tapahtuisiko se niin, että eduskunnan
sisällä kansainvälisiä tehtäviä vielä enemmän
hajautettaisiin, jolloin useammat kokisivat nämä tehtävät
omakseen.
Järjestöjen yhteistyönjaon ja koordinoinnin tarpeesta
minä olen aivan samaa mieltä kuin ulkoasiainvaliokunnan
mietinnössä on sanottu, että tehokkuutta
todella tarvitaan lisää. Ja kun täällä tuli
esille Ipun mahdollinen tuleva rooli koordinoinnin hoitajana, niin
se kyllä edellyttää sitten varsin perusteellisia
muutoksia koko Ipun rooliin elikkä nimenomaan parlamentaarisen
vastuun suhteen.
Mietinnössä toivotaan pitkäjänteisyyttä vaalitarkkailun
suhteen. Mietin kyllä, miten se käytännössä järjestyisi,
jos parlamentaarikot aikoisivat osallistua nykyistä pitkäjänteisemmin
siihen, esimerkiksi vaalien jälkianalyysiin. Siinä on
kyllä sitten jo aikatauluongelmat.
Kun ed. Elo viittasi puheenjohtaja Severinin lausuntoon, että enemmän
politiikkaa, vähemmän diplomatiaa, niin on pakko
sanoa, että sitä diplomatiaakin kyllä edelleen
tarvitaan ajatellen esimerkiksi Venäjän asennetta
Etyjin työhön tällä hetkellä.
Olisi tavattoman tärkeää, että tällainen
varauksellinen asenne pystyttäisiin voittamaan.
Ed. Kekkonen puhui Tshetshenian tilanteesta, ihmisoikeustarkkailusta
siellä. Ja kun ajattelee sitä demokratiatyötä,
jota tehdään Valko-Venäjällä,
Moldovassa, niin olisi välttämätöntä saada Venäjä voimakkaammin
mukaan tätä työtä tukemaan.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota. Ensinnäkin Tshetsheniaan.
Se on todella valitettavaa, että Etyj ei ole voinut, parlamentaarinen
yleiskokous ei ole voinut operoida tuolla alueella. Tässä on
kysymys tietysti siitä, että Venäjä katsoo
Tshetshenian olevan sen sisäisen suvereniteettiin kuuluva
ongelma. Nyt me olemme kuitenkin jo hyväksyneet Etyjin
perusperiaatteen siitä, että me puhumme yhteisestä turvallisuudesta
ja myöskin me puhumme universaaleista ihmisoikeuksista.
Tällöin ei enää tämän
kaltainen sotatilanne, mikä Tshetsheniassa todellisuudessa
edelleenkin vallitsee, ole yhden valtion sisäinen asia,
vaan se koskee koko kansainvälistä yhteisöä.
Sen vuoksi me täällä eduskunnassakin
joudumme tästä asiasta puhumaan, ja sen vuoksi
todellakin Tshetsheniasta on pakko puhua jatkossakin niin kauan
kuin tätä konfliktia ei ole saatu sillä tavalla
järjestykseen, että kaikkien perustarpeet tullaan
huomioimaan.
Ed. Ryynänen viittasi kansanedustajien osallistumiseen
parlamentaarisissa elimissä. Itse asiassa demokratiavajetta,
jos näin halutaan sanoa, joka hallitustenvälisissä kansainvälisissä instituutioissa
vallitsee, ei parhaiten paikata sillä, että perustetaan
parlamentaarisia yleiskokouksia eri järjestöjen
siipeen. Niillä voi olla oma merkityksensä. Ne
ovat tiedonkulun kanavia. Ne tarjoavat konsultatiivisen yhteyden
näiden järjestöjen ja kansanedustuslaitosten
välille, mutta sittenkin olennaisin työ tehdään
kansallisissa parlamenteissa. Se, miten se pitäisi tehokkaimmin
tehdä, on se, että vastaisuudessa, kun ministerit
menevät yleiskokouksiin, vuosikokouksiin ja hallintoneuvostojen
kokouksiin, joissa tehdään päätöksiä näiden
kansainvälisten järjestöjen toiminnasta,
on sitten kysymys Valuuttarahastosta, Maailmanpankista, YK:n eri
elimistä, Maailman kauppajärjestöstä tai
muista vastaavista, luontevaa olisi, että ministerit tulevat
parlamenttiin, eduskuntaan, ja raportoivat tänne. Tästä syntyy
parlamentaarinen vuorovaikutussuhde ja seurantajärjestelmä.
Tämän pitäisi tulla entistä selkeämmäksi
ja vakiintuneemmaksi työskentelymuodoksi. Aivan kuten meillä unionin
asioita hoidetaan parlamentissa, samalla tavalla pitäisi
mandaatti ikään kuin päätöksentekoon
hakea eduskunnasta muidenkin järjestöjen osalta.
Se olisi sitä tehokkainta demokratiakatteen saamista tähän
työskentelyyn.
Keskustelu päättyy.