Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme muuttamassa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua lakia. Olemme muuttamassa sitä sen vuoksi, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2005/36/EY johtuu, että meidän kansallista lainsäädäntöämme pitää muuttaa. Muutamme sitä kolmesta näkökulmasta. Säännökset ryhmitellään siitä lähtökohdasta, onko henkilö suorittanut koulutuksensa Suomessa, onko henkilö suorittanut koulutuksensa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai, kolmanneksi, kolmannessa valtiossa.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi yleisluontoinen säännös terveydenhuollon ammattihenkilöltä edellytettävästä kielitaidosta. Tämä on minun mielestäni tämän lakiesityksen kaikkein keskeisin kysymys ihan meidän koko terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulevaisuuden saatavuudenkin kannalta. Ehdotetun säännöksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä pitäisi olla hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Valiokunta omassa mietinnössään purkaa auki tätä riittävää kielitaitoa ensinnäkin niin, että määritellään, miten tämä arviointi tehdään, ja kannamme huolta siitä, että niillä oppilaitoksilla ja niillä toimijoilla, joilla tämän riittävän kielitaidon tunnustaminen tai siitä todistuksen antaminen on, olisi siihen riittävät resurssit. Toisaalta tuo pykälämuotoilu on yleisluonteinen ja sana "riittävä" on tulkinnanvarainen, ja valiokunta toteaa, että viime kädessä tuo riittävän kielitaidon arvioiminen jää työnantajan tehtäväksi. Ammattipätevyysdirektiivin perusteella kielitaitoa ei voida asettaa ammatinharjoittamisoikeuden myöntämisen edellytykseksi. Tämäkin on yksi näkökulma, joka tätä lakia sovellettaessa pitää muistaa.

Toisekseen paikallistasolla, niissä terveydenhuollon yksiköissä, työnjohdollakin tulee olemaan merkitystä, sillä on tehtäviä, joissa voidaan vähäisemmälläkin kielitaidolla, kun ammattipätevyys on riittävä, suorittaa erilaisia tehtäviä, ja tässä yhteydessä totean sen, että tästä riittävästä kielitaidosta ei saisi myöskään tulla liikaa rajoittava tekijä. Sellaisiakin pyrkimyksiä tuossa asiantuntijakuulemisvaiheessa oli havaittavissa eri lausunnoissa, mutta niin kuin totean, tässä on tulkinnan varaa ja valiokunta kiinnittää tähän asiaan huomiota.

Voimassa olevan ammatinharjoittajalain 2 §:n 2 momentin mukaan nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Tämän voimassa olevan lain pykälän valiokunta haluaa nostaa tämän mietinnön yhteydessä esiin sen vuoksi, että saman säännöksen mukaan laillistetut ja nimikesuojatut ammattihenkilöt voivat koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toimia toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta eikä laissa tai asetuksessa ole toisin säädetty. Eli tässä virallisluontoisempi perustelu vielä sille, mitä äsken kuvasin.

Ammattipätevyysdirektiivin edellyttämät muutokset kaiken kaikkiaan tähän Suomen lainsäädäntöön ovat melko vähäisiä ja teknillisluontoisia, niin kuin totesin; voin nostaa ylös merkittävimpänä tämän kielitaitovaatimuksen.

Valiokunta toteaa, että ehdotetut säännökset eroavat toisistaan sen perusteella, onko siis koulutus hankittu EU-jäsenvaltiossa vai EU:n ulkopuolisessa maassa, ja myös sen perusteella, onko talousalueen ulkopuolella annetun koulutuksen saanut henkilö jäsenvaltion kansalainen vai kolmannen maan kansalainen. Valiokunnan käsityksen mukaan jatkossa on syytä selvittää mahdollisuuksia yhtenäistää ja selkeyttää säännöksiä myös tältä osin. Kysymme, onko tämän mukainen jaottelu tarpeellinen.

Valiokunnan mietintö on yksimielinen, ja yksi tämän yksimielisyyden mahdollistaneista tekijöistä oli se, että tiedämme, että tämän terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muutosvalmistelutyö on meneillään. Tässä on tämän kielitaitokysymyksen lisäksi muitakin asioita, joita jatkossa ammattihenkilön tehtävien hyvä hoito edellyttää, ja toisaalta se, että henkilöiden saatavuuden kannalta päästäisiin nykyistä parempaan tilanteeseen. Niitä on tarpeen selvittää pikaisestikin, ja näin meille valiokuntakäsittelyn aikana on luvattu. Uudemman kerran totean, että valiokunnan mietintö on yksimielinen ja esitämme sitä eduskunnan hyväksyttäväksi.