1) Valtioneuvoston selonteko: Liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkon
kehittämis- ja rahoitusohjelma vuoteen 2020
Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnalle keväällä annettu
valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko toimi pohjana, kun
valiokunta ja valiokunnat muodostivat kantansa tulevaan liikennepolitiikkaan.
Selonteosta annettu mietintö toimii kattavana tienviittana
liikennejärjestelmien kehittämiselle tällä vaalikaudella
ja seuraavillakin. Mietinnön tavoitteena on liikennepolitiikan
pitkäjänteisyyden lisääminen.
Mietintö on todella kattava, ja se antaa ohjeistuksen ja
eduskunnan kannan hallitukselle käsitellä keskeisiä liikennepoliittisia
kysymyksiä tulevaisuudessa. Esitämme, että vaalikauden
alussa laadittavasta liikennepoliittisesta selonteosta on tämän
kokemuksen valossa tehtävä pysyvä käytäntö.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on selontekoa käsitellessään
kuullut kymmeniä asiantuntijoita ja tutustunut laajaan
asiantuntija-aineistoon. Olemme myös saaneet seitsemältä muulta valiokunnalta
asiantuntevat lausunnot selonteosta. Tämän aineiston
perusteella laadittu mietintö on yksimielinen, mutta korostan,
että kannattaa lukea se mietintö etenkin hallituksen
toimesta. Siellä on todella paljon vaihtoehtoja, malleja
ja ratkaisuja tulevaisuuden liikenneongelmien ratkaisuiksi. Kiitän
lausunnon antaneiden valiokuntien jäseniä sekä liikenne-
ja viestintävaliokuntaa siitä hyvästä yhteistyöstä ja
asiaan paneutumisesta, jota tämän mietinnön
aikaansaaminen yksimielisesti on edellyttänyt.
Arvoisa herra puhemies! Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen vision
tulevaisuuden liikennepolitiikkaan. Tämä visio
on yhdistettävä muuhun yhteiskunnalliseen suunnitteluun.
Maankäytön ja liikenteen seudullista sekä valtakunnallista
suunnittelua ja niihin liittyviä ohjausmenetelmiä on kehitettävä pitkällä tähtäimellä.
Maamme, niin kuin hyvin tiedämme, on harvaanasuttu.
Täällä ihmisten ja tavaroiden kuljetusetäisyydet
ovat eurooppalaisittain katsottuna todella pitkät. Maantieteellisesti
katsottuna olemme myös kaukana Euroopan ydinalueilta. Tästä syystä elinkeinoelämän
kilpailukykyä verrattuna kilpailijamaihin on parannettava
kehittämällä ja parantamalla tiestöä,
rautateitä, meri- ja ilmaliikenteen toimintaedellytyksiä.
Logistisen osaamisen merkitys kilpailukykytekijänä on
todella kasvussa, ja tämän johdosta on hallitusohjelmassa
mainittu logistiikkastrategia luonteva ja tärkeä jatke
liikennepoliittiselle selonteolle.
Valiokunta ei lähtenyt yksittäisiin kohdelis-tauksiin
eikä valmiiden listojen rukkaamiseen. Nostimme hankkeista
esille koko maan kehityksen kannalta olennaiset pullonkaulakohteet
ja niihin ratkaisut sekä kokonaisuuden hallinnan merkityksen.
Haluamme erityisesti korostaa tällä liikenteen
toimivuuden valtakunnallista merkitystä.
Valiokunta nostaa mietinnössään esille
Seinäjoki—Oulu-rataosuuden kehittämishankkeen
ja Pääkaupunkiseudulla Vuosaaren sataman välittömällä vaikutusalueella
olevan Kehä kolmosen parantamisen. Kuultujen asiantuntijoiden
ja itselle muodostuneen mielikuvan mukaan viesti oli harvinaisen
selkeä ja yksimielinen: Jos näitä pääväyliä ei
saada toimimaan huonon kunnon, välityskyvyn riittämättömyyden
tai vuosikausiksi venyvien hitaiden korjaustöiden takia,
se vaikuttaa merkittävällä tavalla elinkeinoelämän välttämättömien
kuljetusten sujuvuuteen ja samalla se vaikuttaa myös henkilöliikenteeseen
ja vaikeuttaa sitä, ja sitä kautta myös
päästöt lisääntyvät.
Valiokunta ja valiokunnat kehottavat hallitusta nopeuttamaan näiden
hankkeiden toteuttamista ja rakentamaan Seinäjoki—Oulu-rataosuuden
pikaisesti ensin kaksiraiteiseksi, ennen kuin vuosikausia liikennettä haittaavia
peruskorjauksia lähdetään viemään
eteenpäin siinä laajuudessa kuin ne alun perin
ovat.
Suomen gateway-asema suhteessa Venäjään on
myös vahvistunut. Se tuo mukanaan kaupallisia mahdollisuuksia,
mutta ennen kaikkea se tuo myös mukanaan haasteita. Rajanylityskäytännöt on
saatava sujuviksi maamme itärajalla. Avainasemassa on tiivis
ja tasavertainen yhteistyö EU:n ja Venäjän
viranomaisten kesken. Valiokunta on elokuussa tutustunut rajaliikenteestä aiheutuviin
ongelmiin Kaakkois-Suomessa. Pitkät rekkajonot, niiden
aiheuttamat liikenneturvallisuusongelmat ja muut haitat ovat sekä kuljetus-elinkeinolle
että erityisesti alueella asuville täysin kohtuuttomia,
ja ne ovat näköjänsä pahenemassa.
Ongelmia tulee pikaisesti vähentää rakentamalla
rajanylityspaikkojen läheisyyteen odotuskaistoja, odotusalueita
ja rekkaparkkeja.
Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on myös lisättävä kehittämällä lippujärjestelmiä,
joukkoliikenteen palvelujen yhteensopivuutta, palvelutasoa ja luotettavuutta.
Joukkoliikenteelle kehysselonteossa varatut määrärahat
ovat kuitenkin tarpeeseen nähden riittämättömät,
jos näillä uudistuksilla halutaan saavuttaa todella
merkittäviä tuloksia.
Huomio on kiinnitettävä ripeästi
joukkoliikenteen, erityisesti siellä linja-autoliikenteen,
kannattavuuden heikentymiseen muun muassa kasvavien polttoainekustannuksien
vuoksi. Joukkoliikenteen polttoaineiden verotason alentamista sekä matkalippujen
hinnassa olevan 8 prosentin arvonlisäveron alentamista
tai poistamista kokonaan tulee selvittää. Toinen
asia, johon on syytä tarmokkaasti tarttua, on jatkuvasti
paheneva kuljettajapula, joka on viime aikoina näkynyt
esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla ajamatta jääneinä bussivuoroina
ym. vaikeuksina.
Liikenne, niin kuin hyvin tiedämme, tuottaa kaikista
Suomen ilmastopäästöistä noin
viidenneksen. Liikennesektorilla on saavutettava Suomelle asetettavat
liikenteen noin 16 prosentin päästövähennystavoitteet.
Tämä tapahtuu edistämällä uusimman
ajoneuvoteknologian käyttöönottoa ja
lisäämällä biopolttoaineiden
käyttöä ja kehittämistä.
Myös autoilun verotusta on muutettava nykyistä voimakkaammin
päästövähennystavoitteita tukevaksi.
Korostan, että päästövähennystavoitteita
ei saavuteta yhdellä tai kahdella keinolla. On käytettävä laajaa,
hallinnon rajat ylittävää keinovalikoimaa.
Samalla on myös valmistauduttava päästötavoitteiden
tiukkenemiseen entisestään. Sujuva liikennöinti
vähentää jo itsessään
päästöjä. Tämän
johdosta on järkevää parantaa liikenneväylien
välityskykyä, poistaa rakenteellisia pullonkauloja
ja estää työmatkaliikenteen ruuhkautumista
Pääkaupunkiseudulla ja muilla kaupunkiseuduilla.
Selonteossa omaksuttu painopiste raideliikenteen kehittämiseen
on sinänsä kannatettava. Ratkaisut, jotka lisäävät
tavarankuljetuskaluston käyttöastetta, ovat liiketaloudellisesti
järkeviä, ja ne myös vähentävät
turhaa tyhjänä ajoa ja sitä kautta päästöjä.
Valiokunta painottaa mietinnössään tässä yhteydessä erityisesti
liikenteen pääväylien toimivuutta.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on huolestuneena seurannut
myös liikenneturvallisuuden kehitystä maassamme.
Yrityksistä huolimatta tilanne on joko pysynyt ennallaan
tai jopa huonontunut. Liikenneturvallisuutta vaarantaviin ongelmakohtiin
puuttuminen vaatii myös selkeästi rahoituspanoksia.
Selonteossa näitä ongelmia on käsitelty
vain osittain, esimerkiksi merenkulun ja lentoliikenteen turvallisuuskysymyksiä ei
selonteossa ole riittävästi huomioitu. Liikenneturvallisuustyötä voidaan
tehostaa kokonaisvaltaisella turvallisuusohjelmalla, joka ulottuu
maankäytön ratkaisuista liikennekasvatukseen ja
jolla alennetaan pysyvästi liikenteen onnettomuus- ja kuolleisuuslukuja.
Kiireellisiä tehtäviä ovat vilkkaimpien
pääteiden varustaminen keskikaiteilla ja ohituskaistoilla
sekä kevyen liikenteen väylien rakentaminen. Kohtaamisonnettomuudet
ovat pääteiden vakavin turvallisuusongelma. Valiokunta
pitää hyvänä teemarahoituksen
kohdentamista vaalikaudella muun muassa pääteiden
turvallisuuden parantamiseen eli niin sanottuun keskikaideohjelmaan,
mutta siten toteutettuna, että vaijerikaiteita ei käytetä.
Herra puhemies! Nyt laadittu selonteko on merkittävä askel
kohti pitkäjänteisempää ja aiempaa
suunnitelmallisempaa investointipolitiikkaa. Se lisää myös
liikennepolitiikan avoimuutta. Pitkäjänteinen
päätöksenteko tuo selviä säästöjä rakentamiseen
ja tehostaa resurssien tasaista käyttöä.
Pidemmän aikavälin investointisuunnitelma antaa
paremmat mahdollisuudet myös uusien rahoitusmallien hallittuun
käyttöön. Valiokunta korostaa, että liikenneinvestoinneista
ja niiden rahoituksesta on päätettävä parlamentaarisesti
yhtä vaalikautta pidempinä kokonaisuuksina. Mahdollisuudet
tie- ja liikennerahastojen käyttämiseen on selvitettävä tällä hallituskaudella.
Myös ruuhka- ja tienkäyttömaksujen käyttömahdollisuudet
tulee selvittää.
Jatkuva huolenaiheemme on perusväylänpidon
rahoitus, joka on ollut jo pitkään huomattavasti
alempi kuin väylävirastot ja tarve ovat perustellusti
tuoneet esiin. Tämä koskee yhtä lailla rataverkkoa
kuin meri- ja sisävesiväyliä ja tieverkkoa.
Tilanne on todella huolestuttava, koska rahoitusvajeen pitkään
jatkuessa on uhkana, että ajaudutaan merkittäviin
palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin sekä todella
suuriin kertainvestointitarpeisiin. Rahoituksen reaaliarvo on 1990-luvun
alun jälkeen vähentynyt tuntuvasti, kun taas liikenteen
määrä on samanaikaisesti kasvanut voimakkaasti.
Budjettiesityksen mukainen määrärahataso
ei poista rahoituksen jälkeenjääneisyyttä,
tietojemme mukaan päinvastoin: talousarvioesitys 2009 on
talousarvioesitykseen 2008 verrattuna 2,7 prosenttia pienempi perustienpidon
rahoituksen osalta. Kun tähän kokonaisuuteen lisätään
maarakennuskustannusindeksi, joka on heinäkuusta 2007 heinäkuuhun
2008 noussut 9,2 prosenttia, on selvää, ettei
perusväylänpidon rahoitusta pystytä hoitamaan
sillä rahoituspanoksella, joka siellä on, ja että määrärahoja
joudutaan korottamaan lisätalousarvioiden yhteydessä.
Muutoin seuraukset voivat olla todella synkän oloiset.
Ratojen korvausinvestointeihin on rahaa 140 miljoonaa euroa.
Muihin kuin vähäliikenteisten ratojen ja puuhuollon
investointeihin jää yhteensä 120 miljoonaa
euroa. Vuosien 2005—2007 korvausinvestointitasosta, joka
oli 160 miljoonaa euroa, vähennystä on noin 40
miljoonaa euroa. Samalla kustannukset ovat nousseet todella kovaa
vauhtia. Esimerkiksi kiskojen hinta on vuodesta 2004 kaksinkertaistunut.
Arvoisa puhemies! Lisäbudjettirahoitus on muoto, joka
ei anna mahdollisuutta pitkäjänteiseen ja taloudelliseen
suunnitteluun. Se ei voi myöskään olla
pysyvä ratkaisu. Tämän johdosta valiokunta
haluaa erityisen painokkaasti viestittää, että perusväylänpitoon
on osoitettava jo vaalikauden kehyspäätöksessä ja
talousarvioesityksissä liikenneverkon riittävän
kunnon ja tarpeellisen kehittämisen turvaava rahoitus.
Se on se, mistä pitää lähteä liikkeelle,
ja se on se, minkä kautta sitä yksimielisyyttä haettiin,
ja se on myös se, arvoisat edustajatoverit, millä mitataan
eduskunnan tahtoa, toteutuuko se tahto vai eikö se toteudu,
ja minä toivon tietenkin, että se on yksimielinen
tahto. Mielenkiinnolla odotan sen puheenvuoroa, joka ei sitä mieltä ole,
ja niitä perusteita, miksi perusväyliä ei
tässä maassa pidettäisi kunnossa.
Merenkulusta aivan muutama sana. Viennistä 90 prosenttia
ja tuonnista 70 prosenttia kulkee meritse, siis 90 prosenttia ja
70 prosenttia. Toisin sanoen kyse on konkreettisesti koko maan toimivuuden
kannalta ylivoimaisesti tärkeimmästä kuljetusmuodosta.
Kysymys kuuluu, mitä siellä puolella on tapahtunut
tai tapahtumassa. Siellä on tapahtumassa se, että sielläkään
väyläverkosto ei vastaa kuljetustarvetta: turvalaitteet rapistuvat,
koulutus kangertelee, ja yksi, mikä tämän
salin on ainakin syytä tiedostaa, on se, että kaikki
asiantuntijalausunnot sanovat selkeästi ja yksimielisesti,
huoltovarmuutta Suomessa ei enää tällä kalustolla
voida poikkeusoloissa turvata. Suomalaisen merenkulun turvaavat
toimet on siis pantava ripeästi toimeen, ja tässä huomautan myös,
että sisävesiliikenne on huomioitava näissä toimissa.
Arvoisa herra puhemies! Kun minä tiedän, että valiokunnan
jäsenet täydentävät tätä ja
kun en yritäkään kaikkea kertoa, mitä mietinnössä on,
niin sanon lopuksi, että me olemme erittäin haasteellisen
tilanteen edessä. Nyt, arvoisa herra puhemies, tarvitaan
todella vahvaa ja lujaa otetta koko liikenneinfran kehittämiseen.
Oli sitten kyse tiedon siirtämisestä, tavaroiden
siirtämisestä, ihmisten siirtämisestä,
mistä muusta tahansa, yhteiskunnan kehitys pysähtyy
ilman toimivia liikenneyhteyksiä, ja se pysähdys
tapahtuu nopeasti.
Mietintö, jonka olemme yhdessä valiokuntien kanssa
muodostaneet, vastaa esille tulleisiin ongelmakysymyksiin liikenteen
osalta ja esittää ratkaisumalleja sekä erilaisia
vaihtoehtotapoja.
Esitän, että eduskunta hyväksyessään
mietinnön hyväksyy myös ne yhdeksän
kohtaa, jotka on toimenpiteinä siellä mainittu.
Liikenneministeri Anu Vehviläinen
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Ensinnäkin
lämmin kiitos valiokunnille selonteon hyvästä ja
asiallisesta käsittelystä, erityisesti tietysti
mietinnön tehneelle liikenne- ja viestintävaliokunnalle, mutta
myös niille seitsemälle valiokunnalle, jotka oman
asiantuntemuksensa puitteissa ovat antaneet arvokkaat lausuntonsa
liikenne- ja viestintävaliokunnalle!
Voin todeta, että selonteon tärkein tavoite
eli liikennepolitiikan pitkäjänteistäminen
on keskeisesti esillä mietinnössä ja
valiokunnan koko eduskunnalle esittämissä yhdeksässä kannanotossa.
On huomionarvoista, ettei valiokunta tehnyt ehdotuksia yksittäisistä liikennehankkeista,
vaikka
paineita varmasti siihen olisi ollut. Haluan tässäkin
yhteydessä painottaa sitä, että meidän
tulee tässä salissa kyetä katsomaan koko
liikennejärjestelmän kokonaisuutta ja toimivuutta ihmisten
arjen, elinkeinoelämän toimivuuden, Suomen kilpailukyvyn
ja ilmastonmuutoksen näkökulmista.
Valiokunnan esittämät kannanotot ovat minulle
mieleen. Itse asiassa en ole yhdestäkään
niistä eri mieltä. En käy järjestelmällisesti
kaikkia yhdeksää kannanottoa tässä läpi.
Sen sijaan haluan nostaa sieltä esille kaksi asiakokonaisuutta,
joissa olemme hallituksen piirissä menneet selonteon valmistumisen
jälkeen eteenpäin tai tehneet uusia linjauksia,
ja kommentoida niitä. Nämä kaksi asiaa
ovat joukkoliikenne ja toimet itäliikenteen osalta.
Joukkoliikenteen kehittämisen osalta on syytä miettiä eri
toimijoiden roolia ja vastuuta. Erityisesti tässä salissa
tulee kiinnittää huomiota siihen, mikä on
valtion rooli. Selvää on, että valtio on
joukkoliikenneinfran merkittävin rahoittaja. Näitä päätöksiä on
merkittävästi tehty raideliikenteen ja myös
tieliikenteen osalta käsittelyssä olevassa selonteossa.
Rahoittajavastuun lisäksi valtion tulee aktiivisesti toimia
eri joukkoliikennemuotojen yhteistyön hyväksi.
Selonteon antamisen jälkeen hallitus on ryhtynyt toimiin
joukkoliikenteen osalta muun muassa seuraavasti:
1) Olemme aloittaneet joukkoliikenteen kehittämisohjelman
laatimisen. Työn puitteissa tapaan joukkoliikenteen avaintoimijoita
tämän kuun lopulla. Hallitus ottaa kehittämisohjelmaan kantaa
myöhemmin tänä syksynä.
2) Päätimme budjettiriihessä, että tämän
vuoden loppuun mennessä valtiovarainministeriö ja liikenne-
ja viestintäministeriö laativat toimivan ja houkuttelevan
mallin työsuhdematkalipusta.
3) Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuselvitys etenee.
4) Tulevana perjantaina selvitysmies luovuttaa minulle esityksensä haja-asutusalueiden
joukkoliikenteen
parantamisesta.
5) Suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetuki alkaa ensi vuonna.
6) Budjettiriihen päätöksien mukaisesti
ensi vuonna alkaa uusia tie- ja ratahankkeita, jotka edistävät
liikenteen sujuvuutta, välityskykyä ja parantavat
joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia. Näistä otan
esimerkiksi vaikka Kehäradan aloituksen tai Seinäjoki—Vaasa-radan
sähköistyksen.
Hyvät edustajat, itäliikenteen osalta hallitus on
linjannut uusia toimia kesän aikana, koska tilanne Kaakonkulmalla
ja Etelä-Karjalassa on olennaisesti vaikeutunut. Transiton,
erityisesti autonkuljetusautojen, kasvu on ollut erittäin
voimakasta. Kun viime vuonna autonkuljetusautojen osuus transitosta
oli, voisiko sanoa näin, vain 25 prosenttia, nyt huhtikuun
alusta kesäkuun loppuun autonkuljetusautojen osuus oli
peräti 44 prosenttia. Samaan aikaan Venäjä kielsi
autonkuljetusautojen kulkemisen Vaalimaan kautta. Jokainen ymmärtää,
että tilanne Etelä-Karjalassa, Lappeenrannan ja
Imatran seudulla, kärjistyi kesän aikana. Takapakkia
tuli keväällä myös siksi, että Vaalimaalle
suunnitellusta rekkaparkista valitettiin ja sen rakentaminen lykkääntyy
vuodella, eli se ei ole käytettävissä tämän
vuoden lopussa.
Hallitus tekikin elokuussa linjauksia liikenteen rajoitustoimista,
vinjettimaksusta ja kiireellisistä toimista tiestön
parantamisen osalta. Ensinnäkin kaikista olennaisinta hallituksen
mielestä on, että tulevasta talvesta selvitään.
Sen pitää näkyä meidän
toimenpiteissämme.
Toiseksi, hallitus valmistelee sähköistä vinjettimaksua
raskaalle liikenteelle. Tällä ei pureuduta rekkaruuhkiin
tai valmistauduta tulevaan talveen. Enemmän on kyse periaatteesta,
että myös ulkomaisessa omistuksessa oleva raskas
liikenne osallistuu tiestömme kulumisesta aiheutuviin kustannuksiin.
Kolmanneksi, Vaalimaan rekkaparkille tulee maksu. Sitä valmistellaan
valtiovarainministeriössä, se on lähdössä pian
lausuntokierrokselle, ja tarkoitus on, että maksua voidaan
periä myös Lappeenrannan ja Imatran rekkakaistoilta.
Neljänneksi, akuutit tiestön parantamiseen liittyvät
toimet nimettiin budjettiriihessä, eli suunnittelu Valtatie
6:n välin Taavetti—Lappeenranta osalta voi edetä,
rekkakaistoja suunnitellaan Imatran ja Lappeenrannan osalle ja Jurvalan
kevyen liikenteen väylä rakennetaan ensi vuonna.
Hyvät edustajat, vielä tähän
lopuksi totean muutaman seikan selonteon yleislinjauksiin liittyen.
Ensinnäkin, kaikki vaalikauden investointiohjelmaan
sisältyvät hankkeet ovat käynnissä,
valmistelu on aloitettu.
Toiseksi, kotimaisen puuhuollon turvaamiseksi esitetyt infratoimenpiteet
ovat käynnistyneet ripeästi. Muistatte, että tämän
kesän kesäkuussa annoimme 50 miljoonaa euroa,
ja niitten pohjalta ollaan tiepiireissä ja Ratahallintokeskuksen
puitteissa laatimassa suunnitelmaa, miten tehdään.
Logistiikkastrategian valmistelu on aloitettu toukokuussa.
Sitten totean meriturvallisuudesta. Myös valmistelu
sen osalta on aloitettu. Hallitusohjelmaan oli kirjattu, että tehdään
erillinen meriturvallisuusohjelma, joten en ota tätä valiokunnan puheenjohtajan
kritiikkiä siitä, että siitä ei
ollut riittävästi selonteossa, aivan kirjaimellisesti,
koska teemme erillisen ohjelman siitä.
Liikenneturvallisuus on suuri kokonaisuus, ja sitä viedään
palastellen eteenpäin. Tarvitaan kokonaisvaltainen suunnitelma
mutta myös palasia eteenpäin, esimerkiksi pieneltä tuntuva
asia — mutta jos sattuu läheisen piirissä vahinko,
varmasti suuri asia — mopokorttilainsäädännön
ja ajokorttilainsäädännön uudistus.
Sitten totean näistä rahastoista, tie- ja
liikennerahastoista, että niitä tullaan selvittämään
perinpohjaisemmin ja aion toimia siinä asiassa erittäin
pian. Pitkäjänteisyyden kannalta ongelma on rakentamisen
volyymin voimakkaat vaihtelut, erityisesti vaalikauden niveltilanteessa.
Meidän pitää miettiä, miten
ratastaisimme tätä asiaa paremmin, että se
pitkäjänteisyys toteutuisi.
Perusväylänpidon osalta totean, että se
ei ole tietenkään pitkäjänteistä,
että lisätalousarvioilla joudutaan paikkaamaan,
jos taso ei ole riittävä. Mutta tietysti kaikki
tiedämme täällä, että meidän
pitää sovittaa budjetin teko vaalikauden mittaisiin
kehyksiin. Silloin ei ole realistista se, että vuositasolla
tehdään satojen miljoonien eurojen korotuksia,
kuten jossakin — muistaakseni lausunnossa tai eriävässä mielipiteessä — esitettiin,
että 200
miljoonaa pitäisi korottaa perustienpidon rahoitustasoa.
Hyvät ystävät, toivon, että voimme
tässä salissa käydä hyvää keskustelua
nyt kello 16:een saakka ja sitten jatkaa kello 17:n jälkeen.
Asioita on paljon, ja toivon, että vireä keskustelu
syntyy.
Puhemies:
Käydään debattia todennäköisesti vasta
sen Georgia-keskustelun jälkeen. Täällä on runsas
joukko edustajia, jotka ovat jonottaneet pitkään
saadakseen puheenvuoron alkuun.
Christina Gestrin /r:
Ärade talman! För första gången
har regeringen gett en trafikpolitisk redogörelse som ska
utgöra grunden för de åtgärder
som vidtas under de närmaste åren inom trafiksektorn.
Det goda med det nya förfarandet är att man får
en långsiktighet i planeringen av trafikförbättringsprojekt,
nya trafikprojekt och finansiering. En bättre och mera
förutsägbar planering underlättar koordineringen
och kan spara pengar.
Den politiska uppmärksamheten har en tendens att fästas
vid nya trafikprojekt. Därför är det viktigt
att poängtera att merparten av trafikresurserna fokuseras
och måste fokuseras på att hålla befintliga
trafikleder, både vägar, järnvägar,
farleder, broar och bryggor i gott och tryggt skick. Säkerhetsaspekterna
i all trafik får inte heller underskattas. Allt viktigare
blir det också att i planeringen beakta miljöaspekterna.
Det handlar om att minska utsläppen av koldioxid från
vägtrafiken, att minska partikelutsläppen från
bilar och tunga fordon, att minska svavel- och kväveutsläppen
från fartygstrafiken och att förbättra
den logistiska planeringen så att utsläppen, bl.a.
från flygtrafiken, också kan minska.
En miljöaspekt som saknas i regeringens redogörelse är
bullerbekämpningen. Bullret är ett av de största
miljöproblemen i den urbana miljön och mera insatser
behövs för att dämpa bullret i många
av huvudstadsregionens bostadsområden.
Myönteisistä hallituksen päätöksistä voidaan mainita
Espoon metron ja Vantaan Kehäradan rakentaminen. Tosiasia
on, että nopeita ja luotettavia joukkoliikenneyhteyksiä tarvitaan,
jotta saataisiin ihmiset vaihtamaan autonsa muihin kulkuneuvoihin.
Pääkaupunkiseudulla on selvää,
että junia ja raitiovaunuja tullaan aina tarvitsemaan lähijunien
ja metron rinnalla. Lippujen hinnat ohjaavat joukkoliikenteen muun
toimivuuden ohella parhaiten ihmisten käyttäytymistä.
Lippujen hintojen tulee olla tasolla, joka tekee auton jättämisestä juna-asemalle
tai omalle pihalle taloudellisesti kannattavaa. Hallituksen maksama
tuki joukkoliikenteelle on periaatteessa hyvä juttu, mutta
määrä on liian pieni vaikuttaakseen merkittävästi.
Liikennevaliokunnan mietinnössä todetaan, että meriliikennettä koskevat
turvallisuusnäkökohdat jäävät
selonteossa liian vähälle huomiolle. Olen samaa
mieltä. Ylipäätään
olen sitä mieltä, että hallitus väheksyy
useiden asiantuntijaryhmien esittämiä lausuntoja
signaaleista, joiden mukaan merillä tapahtuviin onnettomuuksiin
on varauduttava entistä paremmin. Siksi muistutankin, että asiantuntijoiden
mukaan öljyntorjuntavalmiuden parantamiseen merellä ja
rannikoilla tarvittaisiin 250 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä.
Nyt näyttää siltä, että hallitus
on päättänyt lisätä tukea
5 miljoonalla vuodesta 2010 lähtien, ja se ei riitä.
I regeringsprogrammet sägs att ett program för sjösäkerheten
ska uppgöras och det hade varit rätt tidpunkt
att ta upp programmet i samband med den trafikpolitiska redogörelsen.
Jag hoppas att minister Vehviläinen kan berätta
i vilket skede sjösäkerhetsprogrammet befinner
sig och om kommunikationsministeriet har bekantat sig med oljebekämpningsarbetsgruppernas
förslag. På våren besökte en
expert på sjösäkerhet och oljekatastrofer
från Alaska Finland och han varnade oss för otillräcklig
beredskap och brister i sjösäkerheten. Efter att
han hade bekantat sig med fakta beträffande fartygstrafiken,
de naturliga förhållandena i naturen och vår
skärgård var hans slutsats att frågan
inte är om det kommer att ske en oljekatastrof, utan när
den sker.
På Finska viken trafikerar varje dygn cirka 400 fartyg.
Oljetransporterna uppgår redan nu till 170 miljoner ton. År
2015 räknar man med att de uppgår till 250 miljoner
ton.
Vad gör alltså regeringen för att öka
säkerheten och förbättra oljebekämpningsberedskapen?
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti sanottuna sen lisäksi,
että selonteossa on paljon hyvää ja myös
Vanhasen ensimmäinen ja toinen hallitus ovat pystyneet
toteuttamaan liikennepolitiikassa uusia hyviä asioita,
kuten muun muassa nyt viimeksi puunhuollon turvaamiseen tarkoitetut
ratkaisut, voi silti todeta, että selonteossa on kaksi
perusteellista valuvikaa.
Ensimmäisenä on perusväylänpidon
rahoitus, jonka liikenne- ja viestintävaliokunta on omassa mietinnössään
todennut. Aivan oikein, kysymyshän on jo vuosien, kohta
vuosikymmentenkin, aikana tapahtuneesta alenemasta, ja erityisesti
nimenomaan se näkyy tiestössä ja raideliikenteessä,
mikä sitten samalla myös korreloituu liikenneturvallisuuden
kanssa kolareissa menetetyissä ihmishengissä puhumattakaan
niistä aineellisista menetyksistä, mitä yksityiset
ihmiset, muun muassa sorateiden autoilijat, joutuvat jatkuvasti
kokemaan. Vaikka nimellisesti määrärahat
voivatkin nousta, reaalisesti kustannustason myötä ne alenevat.
Ja samalla kun tarvitaan kuitenkin lisäpanostusta myös,
voi sanoa, tämän tietaseen aleneman paikkaamiseksi,
se edellyttää kyllä toimenpiteitä,
joihinka mietinnössä selkeästi viitataan
ja joita edellytetään. Perusväylänpidon
ongelmat ovat kansallisia ongelmia, ja näistä ei
tietysti ole ihan puhdasta kaulusta yhdelläkään
hallituksella. Voi sanoa, että 90-luvun alkupuolella tuo
alenema pääsi alkamaan, ja tässä mielessä eduskunta
on aivan oikealla tiellä nyt sitten painottaessaan tuota
kysymystä.
Toinen, jota kutsun myös valuviaksi, on tämä investointipiikki,
joka näillä ratkaisuilla, mitä hallitus
on päättänyt ja esittänyt ja
eduskunta myös osaltaan tietyllä lailla siunannut,
osuu tuonne 2011—2013 välille. Kun näiden
valmistelutyöt, kuten ministerikin tuossa mainitsi, toteutuvat
hyvin samoilla ajoilla, merkitsee se eittämättä kustannustason
nousua. Voi arvioida, että vähintään
yhden suuren hankkeen verran kustannukset tulevat nousemaan ja näin
ollen valtio menettää tässä rahaa.
Kun valtio on vaatinut kunnilta tai esittänyt aikaistamislainoitusta muutamien
hankkeiden kohdalla, muun muassa Kallansillat on sellainen omassa
maakunnassani Pohjois-Savossa, niin on pakko todeta, että on kohtuutonta,
että valtio vaatii korotonta lainaa. Korollinenkin olisi
ollut jo sitten paikallaan, mistä siitäkin keskustellaan
toki, mikä on kuntien rooli ylipäätänsäkin
valtion investointien rahoittajana ja aikaansaajana. Tässä mielessä tuo
korottomuus on ollut monelle investoinnille ja liikkeellelähdölle
liian kova vaatimus. Kunnillakin on omat talousvaikeutensa ja paineensa.
Valtion kannalta olisi varmasti edullista edelleenkin harkita tätä investointipiikkiä,
kuinka sitä voidaan aikaistaa ja samalla tuota kustannusrasitusta myös
talousarvion puitteissa laajentaa. Kehykset ovat toki, jotka valtiontalouden
kannalta on vaalikauden alussa määritelty ja katsottu,
miten niiden puitteissa pystytään toimimaan. Joka
tapauksessa myös ne toimenpiteet, joilla valtio voi omaa
talouttaan petrata, ovat sellaisia, jotka on syytä ottaa
huomioon.
Arvoisa puhemies! On paikallaan, että selonteosta tulee
pysyvä käytäntö. Tämähän
tarjoaa eduskunnalle mahdollisuuden keskustella liikennepolitiikasta
laajemmaltikin, ja on toivottavaa, että tätä mietintöä ei
yksistään lueta liikenne- ja viestintäministeriössä,
joka on kyllä samalla puolella eduskunnan kanssa, kuten
varmasti kaikki uskomme, vaan tätä luetaan myös
valtiovarainministeriössä, jonka ohjaus näkyy
hyvin monissa asioissa. Me tarvitsemme myös panostuksia
tämän liikennepolitiikan sisällä hyvin
moniin asioihin. Joukkoliikenne on eräs sellainen asia.
Haluan todeta sen, että kun suurten kaupunkien joukkoliikennetuki
aloitetaan, se ei voi merkitä samalla sitä, että muun
maan, maaseudun tai kaupunkien välisen, joukkoliikenteen
määrärahat tulevat supistumaan. Ne ovat
nytkin jo alimittaisia ja aiheuttavat monia ongelmia. Sen sijaan järkeä voidaan
käyttää, niin että esimerkiksi
koululaisvuorobussiin, johonka matkustaja tulisi rahalla, hän
saa nousta edes kyytiin. Tämä kertoo siitä,
että hallinnonalojen rajat ovat sellaisia, että niissä on
paljonkin madaltamista.
Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikan käsittely maassamme
vaatii myös pitkäjänteisyyttä.
Voi todeta, että lyhytjänteinen politiikka vahvistaa pitkäjänteisiä virheitä.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva
liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö valtioneuvoston
niin sanotusta liikennepolitiikan selonteosta on yksimielinen, mikä on
merkillepantavaa. Siitä haluankin tässä yhteydessä onnitella
niin valiokunnan puheenjohtajaa kuin valiokunnan jäseniäkin.
Itse näen, että yksimielisen mietinnön
kannanotoille pitää hallituksenkin antaa arvoa
ja ottaa ne myös huomioon liikennepuolen esityksiä tehdessään.
Mietinnössä on mielestäni varsin
onnistuneesti käsitelty perusväylänpitoa
niin tieverkon kuin radanpidonkin osalta. Niissä on konkretisoitu
ne ongelmat, joista me kansanedustajat saamme jatkuvasti viestejä eri
puolilta maata. Kyse on perusväylänpidon alhaisesta
rahoitustasosta. Mietinnöstäkin käy ilmi,
että rahoituksen reaaliarvo on 1990-luvun alun jälkeen
vähentynyt tuntuvasti, kun taas liikennesuoritteet ovat
puolestaan kasvaneet voimakkaasti. Esimerkkinä mainitaan,
että perustienpidon määrärahojen
ostovoima on pudonnut vuodesta 1992 lukien noin puoleen, kun taas
liikennemäärä on lisääntynyt
neljänneksellä. Sen johdosta ei olekaan ihme,
että perusväyläverkkoa ei ole voitu pitää riittävän
hyvässä kunnossa, ja korjauksen tarpeessa on pääteistäkin
jopa 1 500 kilometriä, ja huonokuntoisia siltojakin
on noin 14 000 kappaletta.
Rataverkon puolella liikennerajoituksia on nyt noin 600 kilometrillä,
ja nykyrahoituksella ratarajoitusten määrä uhkaa
nousta yli 700 kilometrin. Nykymeno on mielestäni aika
järjetöntä valtiontalouden hoitoa. Tiestön
ja ratojen kunnon rapautumisen myötä niiden korjaaminen
pakon edessä tulee maksamaan veronmaksajille huomattavasti
enemmän kuin jos korjaukset olisi tehty ajallaan.
Mielenkiintoinen edistyspiirre on se, että hehkutetaan
perusväylänpidon ja yksityisteiden rahojen lisäyksestä vaalikaudella
165 miljoonalla eurolla, joka suunnataan erityisesti puuhuollon turvaamiseen,
kuten ed. Rossikin täällä äsken
teki, joka ratkaisu varmasti on oikea, koska se palvelee myös
teiden varrella asuvia ja siellä olevaa elinkeino- ja yritystoimintaa,
mutta samalla kuitenkin unohdetaan kertoa, että esimerkiksi
45 miljoonan tienpidon rahojen ohjaaminen puuhuollon turvaamiseen
on pois esimerkiksi siltojen ja muun tiestön päällysteiden
kunnostuksesta. Toisin sanoen, kun alempiasteista soratiestöä parannetaan
puuhuollon nimissä, niin vastaavasti seudullisten teiden
ja siltojen kunto heikkenee entisestään. Mielestäni
puuhuollon turvaamiseen tarvittavat rahat olisi pitänyt
saada selvänä lisäyksenä määrärahoihin.
Arvoisa puhemies! Mietinnössä puututaan aiheellisesti
tienpitoon ja sen kilpailuttamiseen. Oikea toteamus on myös
se, että pitää varmistaa, että tilaaja
saa, mitä tilaa. Olisin kuitenkin odottanut, että valiokunta
olisi tässä yhteydessä ottanut kantaa
myös tiedossa oleviin kilpailuttamisesta aiheutuneisiin
seurauksiin, koska niitä varmasti oli valiokunnan tiedossa,
niin kuin ministerinkin tiedossa on. Eli millä taataan
teiden hoidon jatkuminen, kun pääurakoitsija ei
suoritakaan sovittuja korvauksia aliurakoitsijan suorit-tamista
kunnostustöistä, ja tässä tarkoitan
AS Tehoa? Eiväthän pienet yrittäjät
pysty pitkään tekemään toiselle
työtä saamatta suorittamastaan työstä sovittua
korvausta. Ei vekselillä oikein pitkään
pystytä hoitamaan bensalaskuja, kun työsuorituksista
ei tule palkkaa. Esiintyneistä tilanteista voi lisäksi
syntyä vakavia liikenneturvallisuusongelmia, jos aliurakoitsijat
joutuvat yllättäen panemaan pillit pussiin, niin
kuin muutaman yrittäjän kohdalla on tapahtunut,
kun velat ovat langenneet maksettavaksi.
Arvoisa puhemies! Täytyy vain toivoa, että yksimielisen
mietinnön kannat myös huomioitaisiin hallituksen
piirissä ja että eduskuntaan saataisiin mietinnön
mukaisia esityksiä.
Mats Nylund /r:
Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Den trafikpolitiska
redogörelsen är en av de viktigaste, om inte den
allra viktigaste redogörelsen denna regering kommer att ge.
En långsiktig trafikpolitik och ett fungerande trafiksystem är
ytterst väsentliga för näringslivets
verksamhetsbetingelser och konkurrenskraft och för hela
landets ekonomiska tillväxt. Detta faktum konstaterar också kommunikationsutskottet
i sitt betänkande.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan valiokunnat ovat käsitelleet
selontekoa erittäin perusteellisesti ja yksituumaisesti
ja todenneet myös yksiselitteisesti, että liikennejärjestelmän
suunnittelu ja investoinnit tulee tehdä vaalikautta pidemmällä aikavälillä.
Erittäin tärkeistä linjauksista haluan
nostaa esiin liikenne- ja viestintävaliokunnan kehotuksen
hallitukselle Seinäjoki—Oulu-rataosuuden pikaisesta
rakentamisesta kaksirataiseksi liikennehäiriöiden
ja myöhästymisten estämiseksi, joita
vääjäämättä syntyy
rataosuutta peruskorjattaessa. Jo tänä kesänä saimme
kokemuksia tästä. Muun muassa suuret kaivoshankkeet
Pohjois-Suomessa ovat kovin riippuvaisia hyvin toimivista rautatiekuljetuksista.
Kehä kolmosen nopea parantaminen on myös tärkeää koko
maan logistiikkaa ja elinkeinoelämää ajatellen
eikä siis pelkästään Pääkaupunkiseudun
kannalta. Ja kuten valiokunta myös toteaa mietinnössään,
Suomen ja Venäjän väliset liikenneyhteydet
ovat erittäin keskeisiä ja edellyttävät
suoranaisten investointien lisäksi myös hallitustenvälisiä poliittisia
sopimuksia rajanylitysmenettelyjen helpottamiseksi.
Kuten tältä paikalta on moneen kertaan aiemmin
todettu, perusväylänpidon rahoitus on ollut aina
1990-luvun alusta saakka selvästi riittämätöntä.
Nykyinen hallitus on lisännyt selvästi määrärahoja
muun muassa tienpitoon, mutta tästä huolimatta
meillä on yhä edelleen selviä ongelmia.
Perusongelmana on kustannusten nousu, joka viime vuosina on ollut
niin nopeaa, että palvelutaso laskee reaalisesti määrärahojen
nimelliskasvusta huolimatta. Tämä ei tietenkään
ole hyväksyttävissä, ja se on korjattava
tulevissa lisäbudjeteissa.
Tavoitteena on kuitenkin oltava pääseminen sellaiseen
rahoitustasoon, että emme tulevaisuudessa ole riippuvaisia
lisäbudjeteista yhteiskunnan elintärkeän
palvelun hoitamisessa. On täysin selvää,
että hallituksen liikennepoliittinen selonteko on varsin
suuri askel kohti parempaa, taloudellisempaa ja ekologisempaa liikennepolitiikkaa.
Pitkän aikavälin infrastruktuuripanostukset ovat
erittäin kannattavia yhteiskunnan, elinkeinoelämän
ja ihmisten kannalta.
Eduskunnan selkeä linjaus pitkän aikavälin suunnittelusta,
vuoden 2011 jälkeen toteutetta-vien hankkeiden ajallinen
priorisointi siten, että suunnittelu voi alkaa aikaisemmin
ja jakautua tasaisemmin eri vuosille, sekä infrastruktuuria
koskeva pitkän aikavälin strategia ovat kaivattuja parannuksia.
Hallituksen liikennepoliittinen selonteko on oivallinen työkalu
matkalla kohti tehokkaampaa liikennepolitiikkaa.
Ärade herr talman! Det står helt klart att
rege-ringens trafikpolitiska redogörelse är ett
mycket stort steg mot en bättre, mera ekonomisk och mera
ekologisk trafikpolitik. Långsiktiga satsningar i infrastruktur är
ytterst lönsamma för samhället, näringslivet
och människorna. En klar linjedragning från riksdagen
om långsiktig planering, en tidsmässig prioritering
av de projekt som ska genomföras efter 2011 så att
planeringen kan starta tidigare och slås ut jämnare över åren
och en mera långsiktig strategi för vår
infrastruktur är efterlängtade förbättringar.
Rege-ringens trafikpolitiska redogörelse är ett
utmärkt redskap på vägen mot en effektivare
trafikpolitik.
Pertti Salovaara /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun keväällä saimme
liikennepoliittisen selonteon eteemme, panimme tyytyväisyydellä merkille
sen laajuuden ja kattavuuden. Liikkumista käsittelevät
hankkeet ovat aina poikkihallinnollisia hankkeita, ja sen takia
on tärkeää aloittaa säännöllinen,
kattava tapa tarkastella sitä liikenteen rakentamista yli
hallintorajojen liikennepoliittisten selontekojen kautta aina vaalikauden
alussa.
Kun täällä on liikenneturvallisuudesta
aikaisemmissa puheenvuoroissa puhuttu, pitää nyt kuitenkin
muistaa se, että liikenneturvallisuus on tällä vuosikymmenellä kehittynyt
reippaasti merkittävään suuntaan, paljon
parempaan suuntaan verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Tosin siihen
250 kuolonuhriin, sen alle pääsemiseen, on meillä kyllä vielä matkaa,
mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Tämän selonteon kova ydin on minusta maankäytön,
yhdyskuntarakenteen ja liikenteen välinen sidos. Yhdyskuntarakennetta
on, kuten selonteossa sanotaan ja sen mietinnössä,
eheytettävä, jotta liikenteen olemassa oleva verkosto
saadaan kaikkein parhaimmalla tavalla hyödynnettyä.
Tämä on välttämätöntä paitsi
kansalaisten sujuvan liikkumisen myöskin ilmastohaasteiden takia.
Viime aikoina on kyllä tosin julkisuudessa ollut keskusteluja
asuntopolitiikan ja maankäytön osalta niiden keskittämisestä.
On heitetty ajatus, onko välttämätöntä pitää koko
maata asuttuna ja onko järkeä ylipäänsäkin
ottaen turvata liikkumisen edellytyksiä, pitää yllä liikkumisen
edellytyksiä joka puolella Suomessa. (Ed. Soini: Pitää olla!)
Keskustan mielestä on, eivätkä liikennepoliittisen
selonteon linjaukset ole millään tavalla ristiriidassa
tämän tavoitteen kanssa. Harvaanasutuilla seuduilla,
joilla joukkoliikenne on kannattamatonta, on otettava uusia keinoja
käyttöön välttämättömän
liikkumisen turvaamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kutsutaksiliikenne,
matkapalvelukeskusajattelu jnp. Tämä on asiakokonaisuus,
josta valmistuu selvitysmiehen raportti tänä syksynä,
joten emme tältä osin alkaneet syödä selvitysmiehen
työtä, vaan odotamme raporttia ja käsittelemme
sitä sitten.
Kasvukeskuksissa ja muilla työssäkäyntiväylillä on
edistettävä joukkoliikennettä ja vähennettävä autoriippuvaisuutta
ja panostettava ympäristöä vähemmän
kuormittaviin liikennemuotoihin. Tästä on konkreettisena
toimena, hyvänä esimerkkinä esitys ensi
vuoden budjetiksi.
Tavoitteena on oltava liikkumisen tarpeen vähentäminen.
Mitä enemmän liikennettä suunnitellaan
seudullisesti, sen turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi liikenne alueella
muodostuu. Tätä osaa kun selonteosta luin, niin
tuntui, että luen ikään kuin Paras-hankkeen
puitelakia. Siinä nimittäin nämä kaksi
asiaa täysin kohtaavat seudullisen suunnittelun, maankäytön,
asumisen ja liikenteen osalta.
Näitten uusien väyläinvestointien
suhdannepiikki osuu ensi vuosikymmenen alkumetreille. Sen takia
on ihan välttämätöntä hajauttaa
investointien rahoitusta, jottei vaalikauden loppupuolelle kasaudu
kohtuutonta rasitusta, ja tähänkin selonteko antaa
oikein hyvät työkalut.
Pääosa näistä sovituista
hankkeista varmasti toteutetaan edelleenkin budjettirahoituksella, mutta
myöskin muiden mallien käyttöönotto
on välttämätöntä. Elinkaarimallista
saadut kokemukset rohkaisevat jatkamaan mallin soveltamista. Siinä myöskin
riskit jakautuvat paremmin tilaajan ja tuottajan kesken.
Myöskin kuntien osallistumisen liikennehankkeiden toteuttamiseen
on jatkossakin oltava mahdollista. Malli ei ole eriarvoistava eikä jaa
kuntia eri kasteihin. On muistettava, että kuntarahoitusta
voivat käyttää ja tulevat käyttämään
ainoastaan sellaiset kaupungit ja seudut, jotka tosiasiallisesti
saavat suurta taloudellista hyötyä hankkeen aikaistamisesta.
Se vaatii volyymia sekä hankkeilta että niiden
maksajilta.
Pitkäjänteisen väyläpolitiikan
turvaajina ovat myös erilaiset tie- ja liikennerahastot
sekä jälkirahoitusmalli. On myöskin syytä selvittää ja
tarpeen tullen ottaa käyttöön valtionyhtiöiden myyntituloja
sekä EU-rahoitusta silloin, kun se on mahdollista.
Tierakentamisen markkinoiden toimivuutta on lisättävä ja
hankkeiden pilkkomista pienemmiksi on edistettävä,
jotta entistä useammat maankäyttöyritykset
voisivat osallistua tarjouskilpailuihin. Eri rahoitusmuotojen käytön
ohella on tuleviin budjetteihin sisällytettävä varaus
yllättävien liikennehankkeiden toteuttamiseksi. Väylänpidon
on oltava pitkäjänteistä ja ennakoitavaa.
Siksi hankkeista on voitava päättää aiempaa
pidemmällä aikavälillä. On myös
tärkeää, että sovituissa hankkeissa
pysytään eikä niiden järjestystä muuteta.
Myös investointien ja kunnossapidon rahat on erotettava
toisistaan selkeyden ja läpinäkyvyyden vuoksi.
Voin hyvällä mielellä sanoa, että koko
liikenne- ja viestintävaliokunta oli vankasti sitä mieltä,
että tästä tänä vuonna
eduskuntaan saatetusta liikennepoliittisesta selonteosta tehtäisiin
tästä eteenpäin jatkuva käytäntö.
Toivottavasti myöskin seuraavat hallitukset ovat sitä mieltä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain pariin asiaan.
Mietintöhän on hyvä. Ja se erityinen
asia, johonka kiinnitän huomiota, on Seinäjoki—Oulu-rataosuus
ja siellä tehtävät parannustyöt.
Hyvässä mietinnössä todetaan
suurin piirtein tällä tavalla, että Seinäjoki-ratahankkeen
rahoitussuunnitelma on arvioitava vielä uudestaan. Tämä on
erittäin hyvä kannanotto, nimittäin näin
todella pitää tehdä. Ja, arvoisa puhemies,
yritän todeta sen, miksi tämä asia on
vähän niin kuin mopo mennyt pikkuisen jo kauemmaksi
elikkä sen hallitseminen on vähän vaikeampaa
kuin vielä jokin aika sitten.
Ensinnäkin lentolippujen hinnat ovat siinä määrin
rajusti kohonneet Pohjois-Suomesta Helsingin tienoille, että paine
siirtyä juniin on ollut erittäin voimakasta. Kakkosluokan
paikat on suurin piirtein kaikki kaikissa junissa varattu. Elikkä toisin
sanoen tarvittaisiin henkilöliikenteen sloteja oikein nopeasti
ja välittömästi ja myöskin vaunukapasiteettia.
Ja tämä koskee myöskin tuota Kolarin
rataa ja Levin alueen liikennettä, koska sielläkin
on niin, että se toivo ei ole lentoliikenteessä vaan
se on junaliikenteessä, ja se ei nyt vielä oikein
kirkastunut tästä mietinnöstä.
Toinen asia, joka tähän liittyy, on malmikuljetukset.
Jos vähänkään ottavat lopulta
tulta ne kaivoshankkeet, jotka nyt ovat vireillä, niin
sehän merkitsee suurin piirtein sitä, että Kolarista
tulee Kemiin malmijuna joka 15. minuutti. Jos Sokli-hanke toteutuu
ja toteutuu sellaisena ratkaisuna, että se liikenne ohjautuu
uuden radan kautta, Kelloselän kautta, Kemijärvelle,
siitä Rovaniemelle ja etelään, niin aivan
sama tilanne, täsmälleen sama tilanne.
Arvoisa puhemies! Se, mikä nyt sitten tapahtui tänä päivänä,
oli se kaikkein radikaalein sysäävä tekijä,
nimittäin UPM-Kymmenen ilmoitus siitä, että Kajaanista
paperituotanto lopetetaan parin vuoden sisällä.
Sehän tarkoittaa nyt Stora Enson Kemijärvi-ratkaisun
jälkeen sitä, että sille puutavarapotentiaalille,
joka on Kainuussa ja toisaalta Itä-Lapissa, pitää tulla
käyttö jossakin radan kautta tapahtuvan siirron
tuloksena. Tämähän on aivan selvä asia.
Ja sehän merkitsee sitä, että nyt, arvoisa
puhemies, niitä sloteja ei enää siellä rautateillä ole,
jollei äkkiä tule sitä kakkosraidetta.
Tällä valtakunnalla ei ole mitään
muuta mahdollisuutta tässä tilanteessa kuin se,
että aivan samalla tekniikalla, jolla rakennettiin Kerava—Lahti-oikorata,
elikkä monessa kymmenessä pätkässä tehden
yhtä aikaa sitä rataa, aivan samalla tavalla tehdään
nyt Seinäjoki—Oulu-välillä.
Ja tätä koskevat rahoitus- ja muut ratkaisut pitää tehdä mahdollisimman
pian. Tässä ei vaihtoehtoja nyt näitten
tapahtumien jälkeen ole.
Sitten, arvoisa puhemies, asia, jota ei pitäisi käsitellä täällä ollenkaan,
koska se ei ole eduskunnan asioita, mutta joka on sellainen taustatekijä,
jota en voi olla ottamatta huomioon, kun siihen tuossa ihan tuoreeltaan
perehdyin, ja se on kysymys siitä, millä tavalla
se urakointi- ja oh- jausjärjestelmä, joka meillä perustienpidossa
tällä hetkellä toimii, voi johtaa suorastaan
tuhlaukseen.
Yksi asia, johonka kansanedustaja Klaus Bremer täällä aikoinaan
monta kertaa kiinnitti huomiota, on se, että asfaltoidaan
näitä pääteitä aivan
liian tiheällä aikavälillä sen
takia, että firmat tarvitsevat kuormaa. Eihän
näin voi olla.
Toinen asia, joka on aivan radikaali uusi muutos, on se muutos,
että lasketaan perustienpidossa sen heikon tason vuoksi
teitten runko rikkoutumaan, mikä merkitsee sitä,
että sitten kun se pakko tulee, niin se kustannus on erittäin
korkea.
Tämä, arvoisa ministeri, tarvitsee aivan voimakasta
liikenne- ja viestintäministeriön ohjausta suhteessa
tiehallintoon.
Puhemies:
Tämän asian käsittely keskeytetään ja
sitä jatketaan Georgian tapahtumiin liittyvän ajankohtaiskeskustelun
jälkeen ehkä noin tunnin kuluttua.