Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Eduskunnan istunto keskellä heinäkuuta on hyvin poikkeuksellinen, mutta poikkeuksellinen on myös Euroopan taloudellinen tilanne. Siksi on hyvä, että käymme tänään perusteellisen keskustelun ei vain Espanjan lainaohjelmasta vaan myös EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta sekä ennen kaikkea Suomen paikasta Euroopassa.

Haluan kiittää puhemiehistöä, kansanedustajia ja eduskunnan virkamiehiä siitä, että eduskunta saatiin koolle näin lyhyellä varoitusajalla. On valitettavaa, että asiakirjat voitiin toimittaa kansanedustajille niin myöhäisessä vaiheessa. Syy on kuitenkin selvä: hallitus halusi pitää kiinni suomalaisen veronmaksajan edusta eli siitä, että halusimme neuvotella Espanjan lainalle vakuudet.

Arvoisa puhemies! Uutiset Euroopasta huolestuttavat suomalaisia. Moni pohtii, säilyykö oma tai läheisen työpaikka, nousevatko asuntolainojen korot tai joudutaanko hyvinvointipalveluista leikkaamaan. Suomalaiset ovat fiksua kansaa, joka seuraa maailman tapahtumia. Valtaosa suomalaisista tietää, että Euroopan ja maailmantalouden ongelmat ovat hidastuttaneet Suomen vientiä ja talouskasvua ja tämän takia olemme joutuneet tekemään leikkauksia ja veronkorotuksia. Moni on menettänyt työpaikkansa Euroopan talousongelmien vuoksi. (Timo Soini: Euron vuoksi!)

Yksi asia on hyvä tehdä heti alkuun selväksi: Suomen menoleikkaukset eivät johdu siitä, että olemme osallistuneet lainoitus- tai lainantakausoperaatioihin kriisimaissa. Suomesta ei ole lapioitu koulutukseen tai vanhustenhuoltoon tarvittavia rahoja ulkomaille, kuten jotkut ovat asian virheellisesti ymmärtäneet.

Suurin osa kansalaisista on kurkkuaan myöten täynnä talouskriisiä eikä haluaisi kuulla enää yhdestäkään uudesta tukipaketista. Hätäisimmät haluaisivat ratkaista kaiken irrottamalla Suomen eurosta tai pyrkimällä hajauttamaan euron. (Eduskunnasta: Hyvä idea!) Nyt täytyy pistää jäitä hattuun. Nyt ei pidä hötkyillä päättömänä joka suuntaan. Nyt on tärkeää, että kykenemme tekemään päätöksiä silloin kun päätöksenteon aika on. Toiseksi meidän on osattava keskustella itse päätavoitteesta eli niistä toimista, joilla talouskriisi voidaan taltuttaa. Ei riitä, että me vain vastustamme kaikkea. Me pärjäämme suomalaisella talonpoikaisjärjellä, me pärjäämme suomalaisella maltilla ja päättäväisyydellä.

Käyn puheenvuorossani ensin läpi Espanjan lainapaketin pääkohdat, joita valtiovarainministeri Urpilainen täydentää. Mutta ennen kaikkea haluan pureutua Suomen suuntaan ja Suomen paikkaan Euroopassa. (Pertti Virtanen: Reunalla ollaan!)

Arvoisa herra puhemies! Espanja on siis pyytänyt muilta euromailta lainaa pankkijärjestelmänsä tervehdyttämiseksi. Espanjalla on ongelmia julkisen taloutensa kanssa, mutta suurimmat haasteet liittyvät nimenomaan maan pankkeihin. Espanjan julkisen talouden osalta on hyvä huomata, että maan uusi hallitus on käärinyt hihat ja tarttunut haasteeseen tarmokkaasti — eikä kyse ei ole vain aikomuksista, sillä hallitus on tehnyt jo paljon.

Espanja sopeuttaa talouttaan tänä ja ensi vuonna noin 30 miljardilla eurolla, mikä vastaa kumpanakin vuotena 3:a prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän lisäksi Espanja on korottanut eläkeiän 67 vuoteen ja tehnyt merkittäviä työmarkkinoiden joustavuutta lisääviä uudistuksia. Tammikuussa aloitetut toimet veronkierron ja talousrikollisuuden torjumiseksi tuovat arviolta 8 miljardin euron lisätulot. Äskettäin julkaistut 65 miljardin euron uudet sopeutustoimet seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana sisältävät muun muassa arvonlisäveron noston 3 prosentilla. Espanjan autonomiset alueet osallistuvat talkoisiin 20 miljardilla eurolla.

Espanjalaisten pankkien ongelmat ovat perua kiinteistökuplasta. Pankkijärjestelmän vakauden palauttaminen edellyttää niin isoja toimenpiteitä, että Espanja ei pysty toteuttamaan niitä ilman ulkopuolista apua. Siksi Espanja pyysi kesäkuussa lainaa muilta euromailta.

Euromaat ilmoittivat huolellisen arvion jälkeen valmiudesta myöntää Espanjalle enintään 100 miljardia euroa lainaa maan pankkijärjestelmän tervehdyttämiseen. Ohjelma on määrä aloittaa heinäkuussa 30 miljardin euron lainaerällä, jota voidaan käyttää vain hätätilanteissa luottamuksen palauttamiseksi. Hallitus katsoo, että ilman tätä tukea Espanjan pankkisektori ajautuisi todennäköisesti hallitsemattomaan kaaokseen, joka vetäisi mukanaan Espanjan valtion ja koko Euroopan — myös Suomen.

Toivon, että viimeistään nyt kaikki ne, jotka vastustavat espanjalaisten pankkien lainoitusoperaatiota, kertoisivat rohkeasti ja avoimesti, mitä kukin arvioi tapahtuvan, jos lainaa ei anneta. Enää ei riitä, että vastustaa. Nyt täytyy esittää rehellinen arvio oman vaihtoehtonsa seurauksista.

Espanjalle annettava rahoitus on lainaa, jonka Espanjan valtio on sitoutunut maksamaan takaisin. (Timo Soini: Tuleeko?) Lainan rahoitus aloitetaan ERVV:stä, koska pysyvä mekanismi EVM ei ole vielä toimintakykyinen.

Kyse on valtiontakauksesta väliaikaisen kriisivälineen ERVV:n varainhankinnalle. Suomi saa omalle osuudelleen vakuudet, joilla minimoidaan meille koituvat riskit. Vakuusneuvotteluiden onnistuminen tiukassa aikataulupaineessa ja monien teknisten haasteiden sekä eurooppalaisen poliittisen paineen alla on erittäin hyvä saavutus.

Pankkien pääomitus tapahtuu EU:n valtiontukisäännöstön mukaisesti tiukan ehdollisesti ja vastikkeellisesti. Omistajavastuu toteutuu kattavasti. Tukea saavat pankit joutuvat kirjaamaan tappioita ja karsimaan toimintoja. Kyseisten pankkien johdolta kielletään tulospalkkiot. Vain elinkelpoisia pankkeja tuetaan eli elinkelvottomat ajetaan alas.

Kansainvälinen valuuttarahasto osallistuu Espanjan ohjelman suunnitteluun ja seurantaan Suomen tavoitteen mukaisesti. Tuki perustuu yhteisymmärrykseen siitä, että Espanja jatkaa julkisen taloutensa tervehdyttämistoimia.

Herra puhemies! Suomalaisten enemmistö ei varmasti halua kasvattaa Suomen taloudellisia vastuita muiden maiden tilanteesta — en minäkään. Mutta suomalaisten enemmistö ei taatusti myöskään halua lisää irtisanomisia, julkisten menojen leikkauksia tai veronkorotuksia siksi, että Euroopan talous luisuu hallitsemattomasti.

Lainaohjelmat ovat estäneet Euroopan talouden hallitsemattoman romahtamisen. Ne eivät kuitenkaan ole poistaneet heikossa kunnossa olevien maiden aiheuttamaa riskiä tulevalle kehitykselle. Liiallisen velan ja alijäämien aiheuttamat ongelmat, heikko kilpailukyky, työmarkkinoiden jäykkyys ja alhainen eläkeikä luovat rakenteellisia ongelmia, joiden korjaaminen vie aikansa.

Toistaiseksi pato on kestänyt, mutta paine ei ole kadonnut minnekään. Jos pato murtuu, laman laineet iskevät myös Suomeen. Emme tarkkaan tiedä, mitä siitä seuraisi, mutta arviomme on se, että seuraukset olisivat merkittävät, kielteiset suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. (Pertti Virtanen: Ja hallitukselle!) Sen kuitenkin tiedämme, että edellinen lama vei mennessään lähes kymmenesosan kansantulostamme ja sulatti kymmeniä miljardeja euroja valtion verotuloista. Työpaikkoja menetettiin, julkisia menoja leikattiin ja veroja jouduttiin kiristämään.

Me suomalaiset olemme ihan syystä ärtyneitä eräiden euromaiden vastuuttomasta taloudenpidosta. Emme mekään veroja rakasta, mutta maksamme ne kuuliaisesti, koska tiedämme, mitä kaikkea yhteistä hyvää rahalla saa. Joissakin maissa verojen maksamisessa ja perinnässä on vakavia puutteita. Tilanteen vakavuus huomioiden meidän on pidettävä pää kylmänä ja keskityttävä asioiden hoitoon. Ja meidän pitää myös ymmärtää, että osa kumppanimaistamme on tällä hetkellä erittäin vakavassa paikassa.

Arvoisa puhemies! Suomi on johdonmukaisesti ajanut yhteisten pelisääntöjen ja talouskurin tiukentamista. Me olemme vaatineet, että kaikki sitoutuvat sääntöihin yhtä lujasti kuin me sitoudumme. Sääntöjen valvontaa onkin viime kuukausien aikana tiukennettu toistuvasti. Tarvitsemme kuitenkin lisätoimia, jotta ongelmilta vältytään jatkossa.

Syksyn kuluessa joudumme ottamaan kantaa muun muassa rahoitusmarkkinaunioniin sekä talous- ja rahaliiton kehittämiseen. Nämä ovat isoja kysymyksiä, jotka edellyttävät meiltä kiihkotonta ja analyyttistä keskustelua Suomen kokonaisedusta ja maamme paikasta eurooppalaisessa yhteistyössä.

Ennen kuin pureudun avoimiin kysymyksiin tarkemmin, totean tämän: EU:n tulevaisuuskeskustelussa meidän on linjattava, onko integroitunut Eurooppa Suomen etu, (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei ole!) kannattaako Suomen jatkaa sen rakentamista. Jos vastaus näihin kysymyksiin on myönteinen, meidän pitää miettiä, mitä tulevaisuuden Euroopalta haluamme. Jos vastaus on kielteinen, on tilanne tietenkin toinen.

Hallituksen vastaus on vahva "kyllä". Haluamme aktiivisesti etsiä ratkaisuja ja edistää uudenlaisen Euroopan unionin ja vahvemman euron rakentamista. (Timo Soini: Liittovaltiota!) Tässä yhteydessä kilpalaulanta siitä, kuka esittää tiukimman ja kielteisimmän kannan asiaan kuin asiaan, on tarpeetonta.

Laajasti katsottuna me kaikki suomalaiset ja suomalaiset puolueet edustamme tiukan talouskurin ja vastuun ajattelua. Me emme ole EU:ssa puimassa nyrkkiä tai vastustamassa kaikkea. Me olemme EU:ssa ajamassa oikeaksi kokemiamme asioita ja tekemässä yhteistyötä yhteisen Euroopan puolesta, koska se on suomalaisten kannalta tärkeää.

EU:ssa pitää osata ajaa asiaansa, siellä pitää osata sopia, etsiä ratkaisuja ja myös tehdä kompromisseja tavoitteidemme saavuttamiseksi. Näissä vaikeissa kansainvälisissä kysymyksissä on osattava toimia harkiten ja vastuullisesti eli aikuismaisesti.

Euroopan ja euron suhteen on helppo olla pessimistinen juuri nyt, mutta en ymmärrä niitä, jotka toivovat euroalueen hajoamista tai Suomen eroamista. Sellainen on järjetöntä kahdestakin syystä: Ensinnäkin, miksi lietsoa sellaista, josta Suomi ja suomalaiset kärsisivät? Talousviisaat ovat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että ero eurosta tulisi meille kalliiksi, ei vain taloudellisesti vaan myös hyvinvointiyhteiskunnan kannalta ja tietysti myös eurooppalaisen yhteistyön kannalta. Toiseksi, kriisi on tuonut aivan uudenlaisen vaihteen EU:n kehittämiseen. Menneet virheet ovat käyneet niin kalliiksi, että ne halutaan aidosti korjata. Suomen pitää olla tämän työn kärkijoukossa.

Yhteisen hankkeemme jatko edellyttää toimia unionin ja euron säilyttämiseksi. Se edellyttää jatkossa entistä syvempää yhdentymistä sellaisissa asioissa, joissa maa yksin ei pysty ratkaisemaan ongelmia.

Kriisinhallintatoimet ja EU:n tulevaisuudesta keskusteleminen on hankalaa jäsenmaiden keskinäisen luottamuspulan vuoksi. Moni meistä kokee, että yhteistyömme ei ole aina ollut reilua. Nimenomaan tämä reiluuden tunne ja sen vahvistaminen ovat olennaisessa osassa, kun Euroopan unionia kehitetään. Siksi on tärkeää, että mitä hyvänsä uudistamme, sen pitää alkaa puhtaalta pöydältä. Reiluuden tunnetta heikentää, jos uudistuksilla haettaisiin vain uusia maksajia entisten virheiden maksamiseen. (Mauri Pekkarinen: Niinhän nyt tehdään!) Reiluuden tunnetta vahvistaa se, että jokainen kantaa vastuun sitoumuksistaan, oli sitten kysymys säännöistä tai veloista.

Arvoisa puhemies! Mihin konkreettisiin kysymyksiin Suomen on nyt otettava kantaa? Euromaiden huippukokous kesäkuussa vahvisti aiemmat päätökset pysyvän vakausmekanismin, EVM:n, asemasta ja käytöstä. Uutta oli linjaus yhteisen eurooppalaisen pankkivalvonnan perustamisesta. Olen toimittanut eduskunnan suurelle valiokunnalle tarkemman lisäselvityksen huippukokouksen päätöksistä.

Ajatus pankkivalvonnasta on saanut hyvän vastaanoton niin jäsenmaissa kuin markkinoillakin. Pankkien holtiton luototus onkin ollut osasyy muun muassa Irlannin ja Espanjan ongelmiin. Meillä Suomessakin on jo pitkään vaadittu pankkeja kuriin — ja aivan oikein onkin, koska monissa maissa pankkivalvonta on ollut puutteellista. Valvonnan täytyy olla yhteistä myös siksi, että ongelmat yhdessä maassa heijastuvat nopeasti muihin euromaihin.

Yhteiseen valvontamekanismiin liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä. Epäselvää on esimerkiksi se, koskeeko valvonta ainoastaan isoja pankkeja vai myös alueellisia säästökassoja. Meille on tärkeää, että pankkivalvonta ulottuu koko EU-alueelle eikä rajoittuisi vain euromaihin. (Timo Soini: Kuinka monta virastoa sitä valvoo?)

Pankkivalvonnan yhteydessä keskustelimme mahdollisuudesta pääomittaa ongelmapankkeja suoraan, ohi kotivaltion. Sovimme, että suoraa pääomittamista voidaan harkita vasta sitten, kun eurooppalainen pankkivalvoja on toiminnassa. Ajatus kriisipankkien suorasta pääomittamisesta omistusta vastaan on järkevä, koska se auttaa erottamaan ongelmapankit valtiontaloudesta. Se myös vahvistaa rahoittajan valtaa määritellä, mitä pankeille tehdään. Tähän asti pankit ovat vieneet valtiot mukanaan velkakurimukseen. Tästä kierteestä on syytä päästä irti.

Syksyn kuluessa keskusteluun nousee myös rahoitusmarkkinaunioni, johon sisältyisi valvonnan lisäksi yhteinen talletussuoja- ja kriisinratkaisumekanismi pankeille. Olemme suhtautuneet lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, että pankit keräisivät itse omat eurooppalaiset rahastonsa. Tavoite koko harjoituksessa on se, että kun pankkitoiminta on rajat ylittävää, on myös valvonnan, kriisinratkaisumekanismin ja mahdollisesti talletussuojarahastonkin toimittava vastaavalla tavalla. Yksi maa ei kykene yksin estämään suurten pankkien kriisien syntyä eikä varsinkaan hallitsemaan pankkikriisejä, kuten olemme tähän mennessä nähneet.

Herman Van Rompuyn esittämät ajatukset finanssiunionista ja talousunionista ovat pidemmän aikavälin asioita, mutta niihinkin meidän suomalaisten on hyvä muodostaa oma näkemyksemme.

Suomi on kiinnostunut keinoista tehostaa valtioiden taloudenpitoa koskevien yhteisten sääntöjen noudattamista, koska se on luottamuksen perusta. Meille on tärkeää, että kaikki toimivat samojen pelisääntöjen mukaisesti. Valvonnan ja kurin lisääminen merkitsee vääjäämättä toimivaltuuksien antamista yhteisille toimielimille. Ei voi ajatella, että valvonta koskee muita mutta ei meitä.

Arvoisa herra puhemies! Politiikassa on aina vaihtoehtoja, ja jokaisella vaihtoehdolla on omat seurauksensa ja hintansa. (Timo Soini: Järjettömiä vaihtoehtoja!) Euroopan talouskriisin hoidossa ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Joka muuta väittää, ei kerro koko totuutta.

Uskon itse vakaasti siihen, että euroalueen yhtenäisyys on meidän suomalaisten kannalta ylivertaisesti paras vaihtoehto. Euroalueen hajoaminen tai Suomen ero ei varmasti olisi meille maailmanloppu — Suomi on selviytynyt historiansa aikana monista vaikeista ja kohtalokkaista tilanteista — mutta euroalueen hajoamisesta tai Suomen irtautumisesta olisi isoja ja ennustamattomia seurauksia suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Isku talouskasvuun, suomalaisiin työpaikkoihin ja tavallisten suomalaisten arkeen olisi arviomme mukaan kova.

Olen kuullut monen sanovan, että ero eurosta olisi vain "kertakirpaisu", jonka jälkeen kaikki olisi taas hyvin. Mitähän tämä kertakirpaisu oikein tarkoittaisi? Parin kuukauden myllerrystä, epävarmuutta ja muutaman miljardin leikkauksia, vai mitä? En usko, että selviäisimme millään kertaluontoisella kirpaisulla. Uskon, että kielteiset vaikutukset olisivat merkittävät ja pitkäaikaiset. (Timo Soini: Minkälaiset?)

Arvoisa puhemies! Euroalueen murtuminen järkyttäisi Euroopan unionin perusteita. Sillä olisi myös poliittisia seurauksia. Ei pidä unohtaa, että Euroopan unioni on pohjimmiltaan rauhanprojekti.

Meidän on pidettävä Suomen pitkän tähtäimen etu kirkkaana mielessämme. Kokonaiskuva yhteisestä edusta ei saa jäädä yksityiskohtien varjoon. Välillä on hyvä nostaa katse ylemmäksi ja tarkistaa, että suunta on oikea. Välillä on myös hyvä katsoa taakse, mistä olemme tulossa. Suomi on kulkenut pitkän taipaleen köyhästä reunamaasta eurooppalaiseksi menestystarinaksi. Menestystarinamme jatko edellyttää, että Suomi on jatkossakin vahva vaikuttaja Euroopassa.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Eurooppa elää nyt poikkeuksellista aikaa. Vuonna 2008 käynnistynyt finanssikriisi jatkuu maanosassamme velkakriisinä ja vakavana rahoitusjärjestelmän häiriötilana. Siksi myös Suomen eduskunta on tänään koolla päättämässä toimista Euroopan ja Suomen talouden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Nyt tehtävät päätökset ovat isoja, ja aikataulu on valitettavan kiireinen. Erityisen kiireinen aikataulu on niissä euromaissa, joissa päätökset Euroopan lainaohjelmista tehdään parlamenteissa. Suomen eduskunnan lisäksi myös Saksan liittopäivät kokoontuvat tänään tekemään päätöksiä Espanjan lainaohjelmasta. Kaikki toivomme, että päätöksiin olisi enemmän aikaa, mutta Euroopan velkakriisi ei vietä lomaa.

Arvoisa puhemies! Velkakriisin kärjistyminen laajamittaiseksi maanosaa runtelevaksi lamaksi on estettävä kaikin mahdollisin toimin. Viime vuosikymmenen lopun äkkiromahdus pudotti Suomen bruttokansantuotetta 8 prosentilla, ja sen seurauksena Suomi on menettänyt verotuloja noin 40 miljardia euroa. Tämän kehityksen toisinto meidän on kyettävä nyt torjumaan.

Kuluneen kevään ja kesän aikana Espanjan pankkien tilanne on heikentynyt jyrkästi. Espanjalaisten pankkien ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että maa ei enää itse kykene selviytymään pankkien pääomitustarpeesta. Pankkiensa pääomittamiseen Espanja tarvitsee lainaa eurooppalaiselta kriisityökalulta. (Timo Soini: Pankkitukea!)

Lainan enimmäismääräksi on päätetty 100 miljardia euroa. Kokonaissumma täsmentyy siinä vaiheessa, kun pankkikohtaiset tiedot, stressitestit ja suunnitelmat uudelleenjärjestelyistä ovat valmiita tulevana syksynä. Pankkien ongelmat ovat kuitenkin jo nyt niin suuria, että heinäkuun loppuun mennessä on tehtävä päätös 30 miljardin euron osalta. Tällä torjutaan ennalta mahdollisen talletuspaon uhkaa. Lainoitus tapahtuu Espanjan pankkitukirahaston kautta, minkä Espanjan valtio takaa. Laina myönnetään siis Espanjan valtiolle, ei suoraan espanjalaisille pankeille. (Timo Soini: Pankkitukeen!)

Nyt käydyissä Espanja-neuvotteluissa hallitus on kokonaisuudessaan toiminut sen poikkeuksellisen tiukan linjan mukaan, joka sisältyy hallitusohjelmaan ja jolle eduskunta on antanut tukensa. Suomen toimintalinja on toimia oman etunsa mukaisesti niin, että Euroopan taloustilanne saadaan vakautettua, mutta samalla rajaten suomalaisille veronmaksajille tulevia vastuita. Espanjan lainaohjelman periaatteet vastaavatkin hyvin Suomen tavoitteita. Sijoittajien ja pankkien vastuu toteutuu vahvasti Espanjan kohdalla, itse asiassa vahvemmin kuin Suomen pankkikriisissä 1990-luvulla.

Jokaisessa apua saavassa pankissa tehdään uudelleenjärjestelyt, jotka määräävät sijoittajien osallistumisesta taakanjakoon. Käytännössä tämä tarkoittaa tappioiden kirjaamista, toimintojen karsimista, osingonjakokieltoa sekä ylimääräisten palkkioiden maksun keskeyttämistä. Pankkien johdon tulospalkkiot kielletään ja johdon palkoille asetetaan katto. Pankkitukitoimien vastikkeellisuus toteutuu ottamalla haltuun tuettavien pankkien osakkeita tai tukilainalle saatavan koron kautta.

Ohjelman periaatteiden mukaisesti pankkien omistajien lisäksi myös velkojat pannaan vastuuseen. Ohjelmassa on haettu tasapainoa niin, että sijoittajavastuu toteutuu maksimaalisesti vaarantamatta kaikkien, myös terveiden pankkien rahoitusta. Julkisen tuen myöntämisen edellytys on siis, että yksityiset sijoittajat ja pankkien omistajat kärsivät tappioita. Ei voi olla niin, että voitot ovat yksityisiä mutta tappiot tulevat veronmaksajien maksettavaksi. (Timo Soini: Näin vaan on! — Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Tehtävät ratkaisut eivät ole helppoja, mutta niitä vastuunkanto Suomesta ja Euroopasta edellyttää. Samalla on syytä muistaa, että Suomen linja on 17 euromaan tiukin. Olemme tiukempia kuin muut maat, ja kaikki kollegani tietävät sen.

Valtiovarainministerien päätöksen mukaan Espanjan laina myönnetään ainakin alkuvaiheessa väliaikaisesta kriisinhallintavälineestä eli ERVV:stä. (Mauri Pekkarinen: Niin kauan kuin ERVV:ssä ollaan, mutta ei sen jälkeen!) Kun tuki myönnetään väliaikaisesta mekanismista, tarvitsee Suomi osuudelleen vakuudet. Muuten me emme ole mukana ohjelmassa, mikä on tehty muille jäsenmaille selväksi alusta asti.

Neuvottelut Espanjan vakuuksista käytiin erittäin haastavassa aikataulussa. Ympäripyöreiden neuvottelupäivien tuloksena saimme Suomelle sopimuksen, joka turvaa veronmaksajiemme asemaa. Espanjan talletussuojarahaston kanssa sovitun vakuusjärjestelyn mallina toimii aiemmin Kreikan kanssa sovittu vakuusjärjestely. Vakuuksien suuruus määriteltiin samalla 40 prosentin tappio-olettamalla, joka oli olettamana myös Kreikan tapauksessa. 40 prosentin tappio-olettama perustuu luottoluokittaja Standard & Poor’sin historialliseen aineistoon nojaavaan arvioon oletetuista tappioista. Saamamme vakuus siis rajaa historia-aineiston mukaan täysimääräisesti suomalaisten veronmaksajien riskit. Tämän ovat lähes kaikki asiantuntijatkin todenneet julkisissa lausunnoissaan. Miksi tämä on Suomen oppositiolle niin vaikea tunnustaa? (Pertti Virtanen: Oijoijoi!)

Jos Espanjan laina nousee 100 miljardiin euroon, vakuutemme ovat silloin tarkalleen ottaen 769,92 miljoonaa euroa. Sitä mukaa kuin Espanjalle myönnetään lainaa, maksetaan vakuuksia Suomelle käteisenä — ei johdannaisina, vaan käteisenä. (Susanna Huovinen: Aivan!) Nämä vakuustilille laitettavat rahat sijoitetaan viiden parhaimman luottoluokituksen euromaan velkakirjoihin.

Julkisessa keskustelussa monet ovat peränneet 100 prosentin vakuuksia. On ehkä hyvä pysähtyä hetki miettimään, mitä nämä 100 prosentin vakuudet tarkoittaisivat. (Eduskunnasta: Täysimääräisiä!) Ensinnäkin 100 prosentin käteisvakuus merkitsisi sitä, että Suomi ei tosiasiallisesti osallistuisi ohjelmaan lainkaan. (Timo Soini: No, sehän olisi erinomaista!) Jokainen ymmärtää, että tällainen vapaamatkustus ei mitenkään voisi käydä päinsä muille jäsenmaille. Toisekseen 100 prosentin käteisvakuus merkitsisi sitä, että olettaisimme Espanjan tekevän koko maailman taloushistoriassa ainutlaatuisen teon ja jättävän kaikki velkansa maksamatta sataprosenttisesti. Summa summarum: 40 prosentin tappio-olettama on hyvin perusteltu, ja sen taustalla on fakta siitä, mitä aiemmin on vastaavissa tilanteissa tapahtunut (Pertti Virtanen: Niin kuin esimerkiksi?) — ei siis fiktio tai laiturin nokassa mietitty mukavalta tuntuva prosenttiosuus.

Oppositiosta on esitetty myös, että vakuudet olisivat Suomelle jotenkin kalliit. Fakta kuitenkin on, että Espanjan vakuuksien hintana Suomi luopuu vain kriisimekanismien Espanjan lainojen korkotuotosta. Väliaikaisen mekanismin osalta tuo korkomarginaali on pyöreä nolla. Nollasta luopuminen ei ole minusta kovin paljon.

Kolmas keskustelua herättänyt kysymys on liittynyt vakuusjärjestelyn julkisuuteen. Onkin tuntunut siltä, että kun oppositio ei löydä itse vakuussopimuksen sisällöstä mitään kritisoitavaa, pyrkii oppositio löytämään kritisoitavaa muotoseikoista. Samoin kuin Kreikan tapauksessa, myös Espanjan vakuuksien osalta Suomen lähtökohtana on ollut mahdollisimman laaja julkisuus. Espanjan kohdalla julkisuus on nyt mahdollista toteuttaa laajamittaisempana, koska sopijaosapuolena on pankkien talletussuojarahasto, jolla ei ole omaa liiketoimintaa eikä siten myöskään liikesalaisuuksia.

Sopimusta laadittaessa olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että Suomen julkisuuslainsäädäntöä noudatetaan tarkasti. Kaikki sopimusasiakirjat ovat kokonaisuudessaan kansanedustajien käytettävissä. (Timo Soini: Olleet kokonaisen tunnin!) Asiantuntijat ovat selvittäneet sopimuksen sisältöä valtiovarainvaliokunnalle, talousvaliokunnalle ja suurelle valiokunnalle. Lisäksi asiaa on selvitetty eduskuntaryhmille kunkin ryhmän toiveiden mukaan. Sopimuksen sisältö kerrottiin seikkaperäisesti julkisuuteen heti sopimuksen valmistuttua. Sopimusasiakirjojen keskeisin dokumentti on käännetty lähes maailmanennätysajassa sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kenenkään ei siis tarvitse muodostaa kantaansa Lontoosta tai New Yorkista kuultujen huhupuheiden perusteella. (Timo Soini: Kuka sellaista tekee?) Tiedotusvälineiden ensimmäiseen pyyntöön saada asiakirjat julkisilta osin käyttöönsä on jo vastattu ja sopimus on jo toimitettu sitä pyytäneen median edustajalle. Kaikkiin asiakirjapyyntöihin vastataan mahdollisimman pian. (Timo Soini: Pitäis olla Väyrystäkin nopeampi lukija!)

Arvoisa puhemies! Kreikan ja Espanjan vakuussopimusten kautta olemme saaneet turvattua suomalaisten veronmaksajien asemaa yhteensä 1,7 miljardin euron käteistalletusten edestä. Samalla uskottavuutemme EU-neuvottelukumppanina on vahvistunut. Kaikki kumppanimme eivät välttämättä ole Suomen tiukentuneesta linjasta yksinomaan ihastuneita, mutta meillä pitää olla tarpeeksi kansallista itsetuntoa, jotta kestämme sen.

Käsittelyaikataulu Espanjan ohjelmalle on haastava, mutta niin on Euroopan taloustilannekin. Siksi niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa päätöksentekijöiden on kannettava vastuunsa siitä, että Euroopan taloustilanteen kannalta välttämättömät ratkaisut saadaan tehtyä.

Tilanne on poikkeuksellisen vakava. Löysä huumori ei tähän tilanteeseen mitenkään sovi. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Olemme vakavien valintojen edessä — kaikissa tapauksissa. Suomen linja on tiukka, mutta vastuullinen. Ratkaisuja karkuun emme pääse, sillä maailmasta ei voi hypätä pois.

Jan Vapaavuori /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on pieni maa. Olemme liittyneet Euroopan unioniin omien taloudellisten etujemme takia, mutta myös siksi, että tarvitsemme yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa kavereita ja kumppaneita. Tämä ei tarkoita sitä, että EU olisi jokin onnela. Emme ole ylpeitä emmekä tyytyväisiä lähellekään kaikkeen siihen, mitä unionissa ja sen piirissä puuhataan.

Suomen selkeä etu on silti kuulua epätäydelliseenkin Euroopan kansojen liittoon, joka yhteisellä toiminnalla pyrkii turvaamaan valtioidensa taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen poistamalla Eurooppaa jakavat raja-aidat. Tähän kuuluvat muun muassa yhteiset sisämarkkinat, vapaa ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien liikkuminen sekä tulliunioni, yhteinen kauppapolitiikka, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteinen valuutta. Euroopan unioni on meille vertaansa vailla oleva arvoyhteisö ja ylivoimaisesti tärkein viiteryhmämme, jota tulee ja kannattaa puolustaa myös vaikeina aikoina. (Timo Soini: Pohjoismaitakin tärkeämpi?)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää ikävänä, inhottavana ja jopa vastenmielisenä sitä, että me suomalaiset joudumme olemaan mukana tukemassa muiden Euroopan maiden horjuvia talouksia. On väärin, että muiden virheisiin ja laiminlyönteihin täysin syyttöminä voimme joutua maksumiehiksi. Meidän mielestämme eurooppalaisen solidaarisuuden ytimen pitäisi olla se, että kukin jäsenmaa hoitaa omat asiansa niin hyvin, että muut kumppanit eivät joudu siitä kärsimään. (Mauri Pekkarinen: Oikein!) Vähimmäisvaatimuksen pitäisi olla se, että kukin noudattaa yhdessä hyväksyttyjä pelisääntöjä.

Politiikkaan ei kuitenkaan voi tulla tekemään vain mukavia ja miellyttäviä päätöksiä. Ikäviä, inhottavia ja jopa vastenmielisiäkin päätöksiä pitää pystyä tekemään, jos se on isänmaan etu, jos vaihtoehto on vieläkin ikävämpi, inhottavampi ja vastenmielisempi.

Espanjan tukipaketilla turvataan rahoitusjärjestelmän vakautta. Eurooppalaisen pankkijärjestelmän toimintakyky on elintärkeää Suomen taloudelle ja viennille sekä suomalaisten hyvinvoinnille.

On tärkeä tiedostaa, ettei pankkeja niiden itsensä takia tueta. Opimme itse karvaasti 1990-luvun lamassa, kuinka pankkikriisi eskaloitui muun muassa suurtyöttömyydeksi. (Mauri Pekkarinen: Mutta me hoidimme sen itse!)

Espanjan ja Suomen pankkikriiseille yhteistä on muun muassa se, että kyse on ennen kaikkea säästöpankkikriisistä. Nyt muuten esitetään ratkaisua, joka on monin osin ankarampi kuin Suomessa aikanaan toteutettu. Tukipaketissa noudatetaan EU:n hyvin tiukkoja valtiontukisäännöksiä. Elinkelvottomien pankkien lopettaminen ja omaisuuden myynti sekä pankkien tukeminen vastikkeellisesti ja tiukoin ehdoin on kustannustehokas tapa estää Espanjan rahoitusjärjestelmän romahtamisesta väistämättä seuraava vakava tartunta muihin maihin. Kun tukipakettiin on vielä saatu kytkettyä hallitusohjelman edellyttämät ja vastuitamme rajoittavat vakuudet, asia on tältäkin osin kunnossa. (Timo Soini: Kannatatteko niitä?)

Arvoisa puhemies! Keskusta näyttää linjanneen, että oli järkevää tukea pieniä maita mutta että Espanjaa ei voi tukea, koska se on iso maa. Suomen politiikan johtolanka on kuitenkin vain ja ainoastaan Suomen etu. Me emme ole tukemassa mitään maata sen takia, että se olisi pieni tai sympaattinen, emmekä jätä tukematta sen takia, että se olisi iso tai rujo. Me olemme mukana vain, jos se on Suomen etujen mukaista, oli maan nimi ja koko ihan mikä tahansa. (Mauri Pekkarinen: Kauniita maita!) — Arvoisa edustaja Pekkarinen! Jos keskusta nyt olisi hallituksessa, se olisi samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Sietämättömästi pitkittyvässä eurooppalaisessa talouskriisissä ei ole kysymys valuuttaongelmasta vaan yli varojen elämisestä ja heikosta kilpailukyvystä. Pitkässä juoksussa tilanne rauhoittuu vain, kun saamme taloutemme tasapainoon ja kilpailukykymme kuntoon. Laina- ja tukiohjelmilla on ostettu aikaa ja estetty muun muassa Euroopan laajuisen luottolaman syntyminen, mutta yksinään ne eivät kriisiä tule ratkaisemaan. Ikävä kyllä akuutti kriisinhoitotarve ei tulle päättymään tähänkään pakettiin.

Suomi on taloudenpitonsa suhteen yksi parhaista. Ei pidä kuitenkaan tuudittautua ajatukseen, että meillä olisi kaikki hyvin. Myös meillä on selkeitä haasteita niin kilpailukykymme kehittämisen kuin talouden tasapainottamisvaateen saralla. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaakin kannustaa hallitusta jatkuviin toimiin näillä alueilla ja korostaa, että kotipesän kunnossa pitäminen on kaikissa oloissa paras henkivakuutuksemme, tapahtuipa maailmalla mitä tahansa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tarkastele maailmaa, ei myöskään EU:n tulevaa kehittämistä, ensisijaisesti yksittäisten välineiden näkökulmasta. Erilaisilla keinoilla ja välineillä, prosesseilla ja koreografioilla on toki oma merkityksensä, mutta olennaista on tavoitteet, se, mihin pyritään. Keinot ja välineet on valittava tavoitteiden ja elävän elämän muiden realiteettien mukaan, ei toisinpäin.

Koska me suomalaisetkin olemme, halusimmepa tai emme, kovin riippuvaisia pankkijärjestelmän iskukyvystä myös muissa kumppanimaissamme, meidän etumme on tiivistää yhteistyötä pankkisektorilla. Koska me suomalaisetkin olemme, halusimmepa tai emme, kovin riippuvaisia julkisen talouden tilasta muissa kumppanimaissamme, meidän etumme on tiivistää yhteistyötä myös budjettipolitiikassa.

Kokoomus on avoin kaikille sellaisille ehdotuksille ja ratkaisuille, jotka ovat oikeudenmukaisia eivätkä kannusta rikkomaan sääntöjä tai elämään muiden kustannuksella. Nämä ovat olennaisia asioita, ei se, miksi mitäkin mallia mahdollisesti halutaan kutsua. (Mauri Pekkarinen: Ovatko nämä oikeudenmukaisia?)

Arvoisa puhemies! Luottamuksen palauttaminen järjestelmään ja kumppanimaiden välille on lähiajan tavoitteistamme kaikkein tärkein. Luottamusta ei lisää tippaakaan täysin joutavanpäiväinen spekulointi eurosta eroamisella. Kokoomus uskoo eurooppalaisen yhteistyön voimaan kaikista haasteista huolimatta ja katsoo, että niin EU-jäsenyys kuin eurojäsenyyskin ovat Suomen kansan vahva etu. (Timo Soini: Järjetöntä ja joutavaa!)

Kaikki organisaatiot, niin unioni kuin vaikkapa rakas Suomikin, kokevat aika ajoin erilaisia kriisejä. Järjestelmän kestävyys mitataan tällöin kyvyssä oppia virheistä, uusiutua ja tulla kriiseistä ulos aiempaa vahvempana. Heikosta ja hajanaisesta unionista hyötyvät kokonaan muut kuin Euroopan kansat. Sen sijaan vahva, yhtenäinen ja toimintakykyinen unioni on juuri meidän etumme.

Jouni  Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailman talous ei katso kalenteria. Pyörät pyörivät koko ajan. Pyörät voivat myös pysähtyä, ellei syntyviä ongelmia padota välittömästi — keskellä lomiakin, satoi tai paistoi.

Espanjassa on aurinko paistanut, mutta taloudessa ovat puhaltaneet kylmät puhurit. Laajemman eurooppalaisen rajumyrskyn estämiseksi on ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä ja perusteltuna, että eduskunta on kutsuttu koolle kesken kesätauon. Suomessakin lienee syytä totuttautua pikkuhiljaa siihen, että Eurooppa ei ole lomalla heinäkuussa.

Oppositiojohtajamme kiirehtivät vaatimaan eduskuntaa koolle jo kesäkuun lopussa. Nyt koolle kutsuminen tuli kuulemma liian kiireellä, pyytämättä ja yllättäen. Opposition linjasta ei ota oikein selvää edes aikataulujen osalta.

Sosialidemokraattien linja on ollut selkeä ja vakaa. Jo viime vaalikaudella oppositiossa ollessamme linjasimme tuen ehdot pääpiirteissään seuraavasti: tuelle pitää saada vakuudet, sijoittajien ja pankkien vastuuta on lisättävä ja pankkituen on oltava vastikkeellista, avointa ja väliaikaista. Suomen ja suomalaisten edut pitää turvata kaikissa tilanteissa. Vaalien jälkeen tämä sosialidemokraattien linja tuli myös hallitusohjelmaan kirjatuksi Suomen linjaksi, ja linja on pitänyt. Sen takana on myös kansalaisten vahva tuki.

Euroopan talouskriisi on uhannut jo pitkään ei vain euroalueen vaan jopa koko maailmantalouden kehitystä. Muiden maiden tilanteesta suuresti riippuvaisen Suomen tulee olla mukana etsimässä ratkaisua tilanteeseen, mutta ei edellisen hallituksen tavoin vain äänettömänä yhtiömiehenä vaan täysivaltaisena unionin jäsenenä. (Timo Soini: Kuunnelkaa, kokoomus!)

Suomi voi ja sen tulee esittää omat perustellut näkemyksensä tilanteesta ja sen ratkaisemisesta sekä asettaa tarvittaessa omat ehtonsa tukipolitiikalle. Näin on tehtykin. Suomi on pystynyt omalta osaltaan vaikuttamaan talouskriisin patoamiseen ja suurempien haittojen ehkäisemiseen. Suomi on ollut myös aktiivinen ja aloitteellinen kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi. Emme siis ole jääneet nurkkakuntaisesti puolustamaan vain omaa etuamme, vaan olemme olleet ja olemme jatkossakin etsimässä yhteisiä ratkaisuja.

Toisaalta, mitä pahaa siinä oman edun puolustamisessakaan on? Niin tekevät muutkin maat. Suomella on monia muita maita suurempi puhevalta, koska olemme noudattaneet tunnollisesti yhdessä sovittuja linjauksia ja sitoumuksia. Sitä olemme odottaneet ja odotamme jatkossa myös muilta. Myös oma taloushistoriamme ja kriisien voittamiseksi tekemämme ratkaisut menneinä vuosina ovat olleet aidon kiinnostuksen kohteena muissa maissa.

Muilla mailla on ollut koko ajan tiedossa Suomen linja. Olemme eurooppalaisen yhteistyön ja euron puolella. Edelliseen hallitukseen verrattuna linja on kuitenkin muuttunut siten, että Suomi on edellyttänyt myös sijoittajilta ja omistajilta aiempaa suurempaa vastuuta. Suomen mahdollisesti antamille takuille on nyt edellytetty vakuutta. Tältäkin osin tilanne on ollut koko ajan selvä, ainakin Suomen rajojen ulkopuolella.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaista on syytä onnitella. Hän onnistui jälleen. Valtiovarainministerimme sinnikkyys tuotti Suomen kannalta hyvän neuvottelutuloksen Espanjan kanssa. Syntyneen vakuusratkaisun perusteella Suomi voi olla mukana vakauttamassa Espanjan pankkisektoria ja siten toivottavasti koko euroalueen taloutta. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen tiedonannossa ilmaisemaa linjaa ja ratkaisua.

Arvoisa puhemies! Espanjaa koskeva ratkaisu estää — ja nyt pitää sanoa toivottavasti — kriisin kärjistymisen laajaksi pankki-, talous- ja työttömyyskriisiksi. Toivottavasti ratkaisulla voidaan minimoida Espanjan tuen tarvetta, koska vaikeuksissa oleva pankkisektori voitaneen näin eristää Espanjan valtiontalouden tilanteesta. Vaikka Espanjan talous on edelleen vaikeassa tilanteessa muun muassa kasvun, rakenteellisten ongelmien, työttömyyden sekä kiinteistömarkkinoiden osalta, maan velkataso on kuitenkin ollut yhä kohtuullisella tasolla.

Vaikka taistelu kriisin taltuttamiseksi näyttää vain jatkuvan ja jatkuvan, ei palokuntakaan poistu kesken sammutustöiden paikalta. Toisin on perussuomalaisten ja keskustalaisten laita. Puheenjohtajat Soini ja Sipilä vetäisivät vapaapalokuntansa kesken kaiken pois ja antaisivat liekkien vallata koko talon. (Timo Soini: Joo kyllä!) Tiedoksi maakuntiinkin, että jos — ja nyt pitää sanoa jos — helteet ja metsäpalot tulevat, niin näitä sammuttajia ei kannata kutsua hätiin. Katselevat mieluummin paloa vapaina vastuusta ja sivusta. (Välihuutoja)

Keskustelu vakuuksista on jatkunut edelleen ihmeteltävän vähättelevänä. Jos tuen takaisin saamisesta ei ole huolta, ei liene tarvetta kritisoida tukeakaan. Jos taas on aiheellisesti huolta mahdollisista tappioista, on nuo tappiot syytä minimoida etukäteen vakuusjärjestelyin. Vakuudet kattavat nyt, kuten Kreikankin osalta, arvioidut kokonaismenetykset pahimmassa tapauksessa. Näin hallitus on turvannut Suomen ja suomalaisten aseman. Luulisi oppositionkin antavan edes jonkinlaisen tunnustuksen tästä. Keskustan osalta se on tietysti korkeamman kynnyksen takana, koska he itse eivät vakuuksia kyenneet neuvottelemaan. Puheenjohtaja Sipilän kommentti "tyhjää parempi" voitaneen tulkita jopa tunnustukseksi linjan muuttumisesta.

Nyt tehtävillä ratkaisuilla pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan akuutti velkaongelma. Euroopan tulevaisuutta koskien tarvitaan kuitenkin vielä paljon pohdintaa, linjauksia ja toimenpiteitä. Suomen tulee olla tässä aktiivisesti mukana. Nyt ei ole aika vetäytyä syrjään ja käpertyä sisäänpäin. Integraation tiivistämisessä pitää kuitenkin edetä maltillisesti ja harkiten. Erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että tulevat ratkaisut tehdään avoimeen ja laajaan kansalaiskeskusteluun ja kansalaismielipiteeseen perustuen. Euroopan unioni ei saa olla talouskeinottelijoiden tai muiden kansanvallan ulkopuolella toimivien temmellyskenttä. Se on ihmisten unioni. Sellaisen rakentamisessa haluamme olla mukana. (Pertti Virtanen: Niin mekin!)

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitetaan siitä, että jos on järjetöntä varautua vaihtoehtoihin tai ne ovat laituripuheita, niin ilmeisesti asiantuntijat Roubini, Lynn ja Sinn ovat sitten järjettömiä laituripuhujia. Luulisi nyt sentään, että vaihtoehtojen etsiminen maailman huipputalousasiantuntijoiden toimesta on aivan arvostettavaa toimintaa, ja sitä mekin teemme, emme mitään järjettömiä laituripuheita.

Arvoisa puhemies! Sinä, suomalainen veronmaksaja, sinä maksat. Takaa miestä, maksa velkaa. Tämä kansanviisaus on ikävää totuutta. Vanhat puolueet ovat vieneet isänmaan ensin velkasuolle ja nyt pankkisuolle. Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vastustaneet näitä tukipaketteja, jotka ovat vastoin EU:n omia periaatteita ja EU:n omia sopimuksia, perussopimuksen 123—125 artiklaa, vastaan. Me emme hyväksy tällaista linjaa. Tämä on EU, joka ei noudata omia sopimuksiaan, omia sääntöjään. Tämä on, mitä nyt tapahtuu: yhteisvastuu on kielletty — ei noudateta.

Hallituspuolueet isoimmasta pienimpään haluavat antaa pankkitukea espanjalaisille pankeille. Tästä on kysymys, ja perussuomalaiset eivät eurooppalaista pankkitukea hyväksy. Meidän ei pidä tukea espanjalaisia pankkeja. Suomi selvitti raskain uhrauksin oman pankkikriisinsä 1990-luvulla. Ei tullut apua Euroopasta, saati Espanjasta. (Matti Saarinen: Paljonko maksoi?)

Perussuomalaiset satsaisivat nämä rahat kuntiin, varuskuntiin, sairaaloihin ja tulevaisuuden rakentamiseen. (Välihuutoja) Ensin suomalainen työ ja yrittäminen. Meillä ei muka ollut varaa säilyttää reumasairaalaa, mutta kyllä meillä näyttää olevan varaa pelastaa eurooppalaisia velkamaita ja eurooppalaisia pankkeja. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Sopimukset kiikutetaan pöytään viime hetkellä ja merkittävät osat niistä salataan, kuten Kreikan sopimuksen kanssa oli. Julkisuuslaki ja julkisuusperiaate ovat molemmat hukassa. Perussuomalaiset paheksuvat voimakkaasti asian käsittelyn kohtuutonta aikataulua. Käytännössä meillä kansanedustajilla ei ole mahdollisuutta, ei ole ollut mahdollisuutta, päästä selville koko vakuussopimuksen sisällöstä.

Arvoisa puhemies! Kuinka te kehtaatte? Ja kyllähän te kehtaatte. Kiire on peruste, ja velallinen määrää maksajan aikataulun. Ajatelkaa: missä muualla on niin, että velallinen määrää maksajan aikataulut? (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Ja minä tarkistin sähköpostini: tunti sitten tuli valtiovarainministeriöstä englanninkielinen pumaska, ilmeisesti 130 sivua. En ehtinyt lukemaan. Täytyy olla Väyrystäkin nopeampi lukija, joka tunnissa lukee 130 sivua englanninkielistä tekstiä. Älkää nyt ihan mitä tahansa väittäkö. (Välihuutoja vasemmalta) Tästä on kysymys. Minä ymmärrän sen, että tilanne on ollut vaikea, mutta ei voi sanoa, että kansanedustajat ovat kohtuudella saaneet tietoa tästä asiasta. Ei sitä voi kukaan kiistää.

Arvoisa puhemies! Edustaja Ben Zyskowicz totesi talousarviokeskustelussa — tämä kannattaa kuunnella, koska kaikki, mitä Zyskowicz sanoo, kannattaa kuunnella — (Ben Zyskowicz: Oikein!) 10.10.2011 seuraavaa: "Tekeehän hallitus aivan kaikkensa, jotta se pankkituki, mitä Euroopassa nyt tarvitaan, otetaan ensisijaisesti pankkien omistajilta, sijoittajilta, se otetaan toissijaisesti näiden pankkien kotivaltiolta ja sitä ei laiteta eurooppalaisten veronmaksajien, myös suomalaisten veronmaksajien, piikkiin?" (Välihuutoja) Ja valtiovarainministeri Urpilainen vastasi: "Mitä tulee tähän pankkitukeen, johon edustaja Zyskowicz mielestäni ansiokkaasti kiinnitti huomiota, se on juuri näin - -."

Tämä oli viime syksynä. Silloin oli silloin, ja nyt on nyt, on rahat kansalta lähtenyt. (Naurua) Nyt Suomen hallitus tukee espanjalaisia pankkeja pankkitukena. Perussuomalaiset eivät tätä hyväksy. Nyt avataan ovi myös muiden maiden pankkituelle. Olemme vaarallisilla vesillä. Perussuomalaisten mielestä Espanjan pankit saa pelastaa mutta ei suomalaisten veronmaksajien varoilla. Annettu raha ei pankeissa pysy.

Arvoisa puhemies! Mihin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on kadonnut? IMF:n mukanaolo on tähän asti ollut hallituksen johdonmukainen vaatimus. Kun nyt Espanjaan syydetään pankkitukea, Kansainvälinen valuuttarahasto on mukana antamassa vain teknistä tukea: olkapään, jonka suomalainen veromaksaja saa itkeä märäksi. Miksi näin? No siksi, että IMF ei sääntöjensä mukaan voi antaa pankkitukea. Näyttää olevan vielä joku instanssi eli IMF, joka noudattaa omia sääntöjään.

Arvoisa puhemies! Kaikki me tässä salissa olemme varmasti nähneet Ylen tilaaman gallupin tulokset: 66 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että maamme vastuita eurokriisissä ei pidä enää kasvattaa. (Välihuutoja vasemmalta) Hallituksen linjalla olevia on vain 20 prosenttia vastaajista. Arvoisa hallitus, teidän linjanne ei vastaa kansan enemmistön tahtoa. Tarvitsemme kansanäänestyksen tukipaketeista ja liittovaltiosta, johon Kataisen hallitus on meitä askel askeleelta viemässä. Mikäli hallitus ei siihen suostu, tulee kuntavaaleista sitten yleispoliittinen vaali myöskin tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Pääministerin mukaan olemme muiden euromaiden kanssa samassa veneessä. Emme kuitenkaan olleet samassa veneessä euroalueen pankkien nauttiessa suurvoitoista, joista myös kyseisten maiden valtiot ottivat oman verosiivunsa. Eurooppalainen solidaarisuus näyttää olevan hyvin yksisuuntaista. Voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot sosialisoidaan. Välimeren rannoilla on menty vuosikaudet kuin Kardemumman yössä: "Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä. On kaikki kansa pötköllään, vain rosvot raataa työssä." (Naurua) Nyt kun jonkun pitäisi maksaa viulut, niin Suomi tulee mieleen.

Suomalaisten veronmaksajien kanssa samassa veneessä eivät näytä olevan myöskään pankkien velkakirjoihin sijoittaneet, jotka pelastetaan jälleen kerran veronmaksajien kantaessa tappiot. Tämäkö on sitä sijoittajavastuuta, vasemmisto? (Välihuutoja vasemmalta) Velkakirjasijoittajat nauttivat tuotot, ja suomalainen veronmaksaja maksaa huonojen sijoituspäätösten tappiot. Kaikkein käsittämättömimmäksi tämän suurpääoman suojelun tekee se, että Islannin onnistuneen pankkikriisin hoidon keskeisenä syynä on pidetty sitä, että pankkien velkojien tappioita ei maksatettu veronmaksajilla. Finanssiministerien kokouksessa EKP:n pääjohtaja yritti taivutella europäättäjät suojelemaan veronmaksajia eikä velkakirjoihin sijoittanutta suurpääomaa, mutta euroalueen rahaministerit vastustivat pääjohtaja Draghin ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisilta on tivattu vaihtoehtoja. Laajemmin katsottuna mielestämme eurooppalaista yhteistyötä olisi kehitettävä itsenäisten kansallisvaltioiden ja löyhän vapaakauppa-alueen suuntaan. Emme me ole siis mihinkään Impivaaraan palaamassa, vaan tarjoamme toisenlaista, parempaa ja demokraattista tapaa tehdä yhteistyötä. Ei ole Islanti, ei ole Norja maailmasta pudonnut, eivät ole myöskään Ruotsi ja Tanska, jotka eivät eurossa ole.

Arvoisa puhemies! Suomen ei ole pakko eikä järkevää osallistua pankkitukitalkoisiin. Se on Suomen kansan valitseman eduskunnan kädessä, meidän kansanedustajien kädessä.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

Saatuaan valtioneuvoston tiedonannon eduskunta ei hyväksy siinä esitettyä Suomen osallistumista Espanjan pankkisektorin pääomittamiseen ja toteaa, että tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Juha  Sipilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan tilanne on vaikea, helppoa ratkaisua ei ole. Vaihtoehtoja on kuitenkin enemmän kuin yksi.

Keskusta sanoo "kyllä" EU:lle. Keskusta on ja on ollut rakentamassa eurooppalaista yhteistyötä, ja olemme kansakuntana mukana yhteisessä valuutassa mutta emme millä hinnalla hyvänsä. Sanomme "kyllä" talouskurille, mutta selkeän "ein" vastuiden ja riskien kasvattamiselle sekä liittovaltiokehitykselle. EU:n tulee jatkossakin olla itsenäisten valtioiden liitto, joka on perustettu rauhan ja vakauden aikaansaamiseksi. Euron vakauden tulee perustua yhteisesti sovittujen pelisääntöjen ja vakaussopimusten noudattamiseen, siis talouskuriin eikä velkojen pistämiseen yhteiseen piikkiin.

EU:n ongelman ydin on se, että olemme heränneet liian myöhään kilpailukykymme romuttumiseen ja asemamme muuttumiseen. Euroopassa ja Suomessa pitäisi nyt panostaa yrittäjyyteen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja teollisuutemme uusiutumiseen esimerkiksi vihreän talouden avulla. Sen sijaan, että näin tehtäisiin, nyt syödään omat ja osa naapurinkin siemenperunoista.

Nyt ei ole kyse vain yhden akuutin kriisin ratkaisusta. Espanjan pankkien tukemisella ollaan ylittämässä aivan uusia rajoja. Päätöksen vaikutuksia tulee tarkastella pidemmällä tähtäimellä: mitä tavoittelemme tai mihin olemme ajautumassa? Pääministeri Katainen on useaan otteeseen puhunut Euroopan integraation syventämisestä. Mitähän se täsmälleen ottaen tarkoittaa?

Etelä-Euroopan maat tavoittelevat yhteistä velkaa. Se on selkeästi heidän etunsa ja tavoitteensa. En pidä ollenkaan mahdottomana, että myös Saksa suostuu tähän, jos liittovaltiokehitystä samalla viedään eteenpäin. Kompromissin lopputulos on siis liittovaltio, jonka syntyminen edellyttää perussopimuksen muuttamista. Keskusta ei hyväksy liittovaltiota ja vaatii kansanäänestystä, jos perussopimusta ollaan siihen suuntaan muuttamassa. (Timo Soini: Sitten meitä on kaksi!)

Seuraava vaihe kriisissä saattaa hyvinkin olla, että Espanjan valtio, Italia tai molemmat tulevat yhteisen avun piiriin. Espanjan ja Italian taloudet ja rahoitustarpeet ovat niin suuret, että nykyiset vakausvälineet eivät riitä niiden pelastajiksi. Mitä tästä seuraisi? Ensin yritettäisiin kasvattaa vakausvälineiden kokoa, ja sitten kiihtyisi puhe yhteisestä velasta eli eurobondeista. Tämä on kuin makkarapötkö, jota pilkomme siivu kerrallaan, päätös kerrallaan, siis kohti liittovaltiota ja yhteistä velkaa.

Keskustan mielestä Suomi voi olla mukana sellaisessa euroalueessa, jossa aidosti noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä ja kaikki mukana olevat maat täyttävät yhteisvaluutan vaatimukset. Suomi selvisi 90-luvun vaikeista vuosista ilman tänne kannettua rahaa omilla aktiivisilla ratkaisuilla. Se ei ollut helppo tie, mutta siitä selvittiin. (Kari Uotila: Kyllä lainattiin rahaa aika paljon!) Vastuuton velanotto ja kannettu raha eivät ole kestäviä ratkaisuja Etelä-Euroopassakaan. Lopputuloksena yksityinen raha pakenee ja korvautuu veronmaksajien rahalla.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä espanjalaisia pankkeja ei tule tukea seuraavista syistä:

Ensinnäkin kunkin valtion tulee huolehtia omista yksityisistä pankeistaan. Ensisijaisesti pankkien tukeminen kuuluu omistajille, sitten kyseiselle valtiolle, seuraavaksi tukkurahoittajille, ja jos sekään ei riitä, niiden rahoittajapankkien kotimaille. Esimerkiksi espanjalaisten kotitalouksien nettovarallisuus on selvästi vahvempi kuin suomalaisten kotitalouksien. Yksityistäkin pääomaa pitäisi siis olla tarjolla suhteessa enemmän.

Toiseksi kriisinhallintarahastojen koko loppuu kesken käytettäessä tukea suurille maille. Euroopan vakausmekanismille varatut eurot eivät myöskään tule riittämään uskottavaan jälkimarkkinaohjelmaan, jolla voitaisiin pysyvästi laskea korkoja. Euroopan keskuspankki on sitä jo yrittänyt huomattavasti suuremmilla summilla.

Kolmanneksi Espanjan bruttoveroaste on 10 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Suomessa. Veroasteen järkevällä kiristämisellä Espanja voisi hoitaa itse tällaiset kriisit. Kysymys on paitsi alhaisemmasta verokannasta myös harmaan talouden merkittävästä osuudesta Espanjassa. Esimerkiksi arvonlisäveroa jää maassa perimättä saman verran kuin he sitä viime viikolla korottivat. Tästäkin syystä tukea on mahdotonta perustella suomalaisille veronmaksajille.

Neljänneksi kriisinhallintamekanismeihin rakennettiin sisään vahvat ehdot avulle. Tarkoitus oli, että kovilla ehdoilla olisi jo itsessään ennalta ehkäisevä vaikutus eikä menettelyyn haluttaisi vapaaehtoisesti turvautua. Espanjan kohdalla luovuttiin kaikista ehdoista.

Suomen neuvottelemat vakuudet lienevät paremmat kuin ei vakuuksia ollenkaan, mutta vakuuskysymys on vain pieni sivujuonne kokonaisuudessa. Tämä tulisi nyt huomata suomalaisessa keskustelussa ja tässäkin salissa. Tiedonannon mukaan kokonaisriskimme on maksimissaan 3,6 miljardia euroa. Tästä siis suomalaisten veronmaksajien vastuulla on teoriassa jopa lähes 80 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

Eduskunta ei hyväksy Kataisen hallituksen tiedonantoa Suomen osallistumisesta Espanjan pankkien tukemiseen. Espanjan pankkien tukeminen kuuluu jättää espanjalaisten pankkien omistajien ja Espanjan valtion vastuulle eikä siirtää suomalaisten veronmaksajien harteille. Eduskunta ei hyväksy Suomen vastuiden ja riskien kasvattamista eurokriisin hoidossa. Eduskunta edellyttää, että Suomessa järjestetään kansanäänestys, mikäli Kataisen hallitus sitoutuu eurokriisin varjolla päätöksiin, jotka edellyttävät perussopimuksen muuttamista ja johtavat liittovaltioon. Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta. (Ben Zyskowicz: Mikäs oli keskustan vaihtoehto ja ennen kaikkea sen seuraukset?)

Silvia Modig /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme tässä tilanteessa, koska maailman maat ovat entistä tiiviimmin kietoutuneet toisiinsa. Tapahtumat ja kehityskulut heijastuvat nopeasti toisiin maihin. Rahoitusjärjestelmän epävakaus leviää helposti maasta toiseen, ja se halvaannuttaa talouden, kun yritysten ja kotitalouksien luototus vaarantuu.

Vaikka Suomen rahalaitoksille epävakaisuudesta ei aina koituisikaan suurta haittaa, niin viennistä riippuvaisen Suomen talous kärsisi pahasti Euroopan lamasta. Espanjan säästöpankkikriisin äityminen näkyisi täällä kaikella todennäköisyydellä työttömyyden tuntuvana kasvuna. Meille sellainen viennin romahdus kuin muutaman vuoden takaisessa ahdingossa olisi kauhistus. Vuosien 2008 ja 2009 finanssikriisissä menetimme pelkästään verotuloja 40 miljardia euroa, ja sen päälle tulevat inhimilliset kärsimykset työttömyydestä, ja niitä ei edes voida rahassa laskea.

Suomi ei ole maantieteellisesti eristyksissä kuin jokin saari, jossa me voisimme olla ilman muita ihmisiä, vaan me olemme osa globaalia taloutta. Jo oman etumme takia meidän on pakko olla mukana vakauttamassa Euroopan rahoitusjärjestelmää. (Timo Soini: Siltä vaikuttaa!) Rahoitusjärjestelmän vakauttaminen tarkoittaa sitä, että kelvottomat pankit ajetaan alas ja muissa omistus siirtyy uutta pääomaa tuovalle. Kohtelun pitää olla raakaa: omistajia ja johtajia ei tarvitse sääliä. Kriisin synnystä voittoa tehneiden pitää myös kärsiä tappioita.

Kun rahoitusjärjestelmä ylittää kansalliset rajat paitsi vaikutuksiltaan myös siinä, että pankit toimivat usean valtion alueella, on kummallista, että rahoitustarkastus on edelleen kansallista. Kansallisessa valvonnassa voi syntyä liian likeinen suhde valvojan ja valvottavan välille. Siksi on hyvä, että olemme etenemässä kohti Euroopan kattavaa valvontaa. Sen tulee olla tiukka, ja sillä tulee olla suuret valtuudet. Samalla tarvitaan yhteiset säännöt ja menettelyt siihen, miten huonosti asioita hoitava pankki otetaan valvontaan ja syrjäytetään omistajat. Ylikansalliset pankit tarvitsevat ylikansallista valvontaa.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto on ajanut pitkään rahoitusmarkkinaveroa, finanssitransaktioveroa — rakkaalla lapsella on monta nimeä — siis veroa, jolla finanssisektori pannaan kustantamaan aiheuttamansa ongelmat. Rahoitusmarkkinavero tekisi spekuloinnista hieman kalliimpaa ja toisi läpinäkyvyyttä markkinoiden toimintaan ja täten säästäisi meidät monilta kriiseiltä. Samalla pystyttäisiin keräämään pääomaa, jolla selvitä mahdollisista ongelmista.

On käynyt valitettavan selväksi, ettei ole mahdollista saada aikaan koko unionia koskevaa finanssitransaktioveroa. Tällöin on tärkeää, että asiaa edistetään pienemmällä joukolla maita. Nyt yhdeksän maata, mukaan lukien Saksa ja Ranska, on lähtenyt edistämään tätä veroa. Suomen tulisi olla tuossa joukossa mukana vaikuttamassa veron sisältöön.

Jos Espanjan pankkeja pääomitetaan suoraan — siis jos — on vastineeksi pankkien omistusta sosialisoitava. Jatkossa liian suuret pankit on myös voitava pilkkoa, ei pelkästään koon mukaan, mutta myös finanssi- ja reaalitalous on paremmin erotettava toisistaan. Tavallisen kansalaisen ei tule joutua kantamaan vastuuta spekulatiivisten markkinoiden uhkarohkeista ratkaisuista. (Timo Soini: Mutta nyt kantavat!) Niin kauan kuin meillä on rahoitusinstituutioita, jotka ovat liian suuria kaatuakseen, valta on markkinoilla. Tähän vasemmistoliitto haluaa muutoksen. (Timo Soini: Oliko Neuvostoliitto liian suuri kaatumaan?)

Arvoisa puhemies! Suomea on kritisoitu paljon vakuusvaatimuksista niin kotona kuin ulkomailla. Vasemmistoliitto on sitä mieltä, että suomalaisten etua pitää vahtia, ja siksi on hyvä, että vakuusvaatimuksista on pidetty kiinni, vaikka meille vasemmistoliitossa sijoittajavastuu on kaikkein tärkein asia. Jos se, että pitää suomalaisten puolia, on häiriköintiä, niin olkoon sitten.

Edellisen hallituksen aikana Suomi lainasi Kreikalle ja antoi takuita Irlannille ja Portugalille vaatimatta minkäänlaisia vakuuksia. Tämän hallituksen aikana Suomen myöntämille lainoille ja takauksille vaaditaan vakuus. Se pienentää huomattavasti meidän riskiämme. Tärkeintä tässä kaikessa on se, että niin vakuudet, sijoittajavastuun lisääminen kuin transaktiovero kertovat viestiä siitä, että emme suostu enää pelastamaan pelureita veronmaksajien rahoilla, vaan markkinoille on annettu selvä moraalinen viesti, että vastuu on sijoittajilla ja uuden suunnan on löydyttävä. (Martti Korhonen: Näin se menee!) On ilahduttavaa, että hallituksen tiedonannossa erityisesti painotetaan juuri tätä. Voidaan sanoa, että Espanjan tuessa mitataan omistaja- ja sijoittajavastuu, ja tämä on iso muutos Suomen linjassa. (Mauri Pekkarinen: Voi hyvänen aika!)

Arvoisa puhemies! Se kriisi, missä me nyt olemme, on sääntelemättömän markkinatalouden mahdollistaman ahneuden aiheuttama. Valitettavasti me nyt joudumme siivoamaan pankkiirien sotkut, jotta pääsemme rakentamaan parempaa ja oikeudenmukaisempaa järjestelmää. Espanjassa kiinteistökuplasta selviämiseen tulee menemään vielä useita vuosia, ja siksi niin Espanjalle kuin muille kriisimaille myönnettävät tuet eivät saa tarkoittaa tavallisen kansan selkänahasta säästämistä. Espanjan pankkien kaatuminen olisi tavallisen espanjalaisen kannalta katastrofaalista.

Vaikka monet ratkaisut eurokriisissä ovat olleet vasemmistolle vaikeita, jopa vastenmielisiä, me olemme rohkeasti pyrkineet muuttamaan järjestelmää ja tuomaan vasemmistolaista kädenjälkeä europolitiikkaan. Me emme ole tyytyneet huutelemaan sivusta, vaan mieluummin yritämme muutosta vaikka hampaita kiristäen. Ilman vasemmistoa hallituksessa transaktiovero ei olisi keskustelussa, lainoille ei olisi saatu vakuuksia emmekä näkisi voimakkaita vaatimuksia sijoittajavastuun lisäämiseksi eikä näiden vaatimusten kautta esiin nousseita vaihtoehtoja ja arvokeskusteluja olisi käyty.

Me haluamme olla mukana myös keskustelussa siitä, mihin EU on menossa. Me elämme ison murroksen aikaa, ja kriisien seuratessa toisiaan joudutaan tekemään päätökset kiireessä, paineessa ja pahimmillaan lyhytnäköisesti. Me tarvitsemme kattavaa analyyttista keskustelua siitä, millaisen EU:n me haluamme rakentaa. Vasemmistoliiton mielestä demokratian tulee olla keskustelun ytimessä ja se on syytä aloittaa heti.

Arvoisa puhemies! Ei europolitiikka ole ollenkaan kaikilta osin sellaista, kuin me vasemmistoliitossa haluaisimme sen olevan, (Timo Soini: Hyvä!) mutta me haluamme olla muuttamassa sitä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Se onnistuu ainoastaan kantamalla vastuuta ja olemalla mukana vaikeissakin päätöksissä. Siksi kannatamme luottamusta hallitukselle.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta on nyt kokoontunut poikkeukselliseen keskikesän istuntoon Espanjan pankkien tilanteen vuoksi, on tärkeää miettiä myös koko euroalueen tulevaisuuden vaihtoehtoja.

Eurooppalaiselta tasolta on puuttunut niitä instituutioita ja mekanismeja, joita tarvittaisiin yhteisen valuutta-alueen kriisien hoitoon. Euroopan keskuspankki EKP ei ole voinut toimia markkinoilla esimerkiksi USA:n keskuspankin tavoin. Eurooppalainen pankkivalvonta ja pankkien stressitestit ovat olleet lapsenkengissä. Puuttuvien instituutioiden ja mekanismien vuoksi olemme aina uusien yllätysten edessä.

Euroalueen kriisi on jatkunut yli kaksi vuotta. Huhtikuussa 2010 käynnistyivät toimet Kreikan pelastamiseksi. Loppua ei valitettavasti tässä harjoituksessa ole vielä nähtävissä.

Onko euron tarina ohitse? Monet ovat povanneet kriisiytyneiden maiden vapaaehtoista tai autettua lähtöä eurosta. Ne hylkäisivät yhteisen valuutan ja pelastautuisivat omaan, heikompaan valuuttaansa, jonka turvin ne voisivat palauttaa kilpailukykynsä kansainvälisillä markkinoilla. Tämä vaihtoehto voisi kuitenkin sulkea näiltä mailta ja niiden pankeilta kansainväliset rahahanat, kun euro- ja muut valuuttamääräiset vastuut jäisivät todennäköisesti hoitamatta ja kansainvälinen velka näissä maissa kasvaisi. Emme tiedä, millainen taloudellinen ja poliittinen kehitys tästä seuraisi. Olisimme uusien epävarmuuksien edessä.

Eurosta lähtevä maa ei myöskään putoa tyhjyyteen, vaan löytää todennäköisesti uusia kumppaneita sekä talouspolitiikkaansa että ulkopolitiikkaansa. Millaisia nämä kumppanit olisivat ja mikä olisi heidän agendansa Euroopassa, sitä emme tiedä. Silloin saattaisivat jonkun eurooppalaisen maan elämänlangat johtaa Euroopan ulkopuolelle. Tilanne olisi EU:ssa uusi: jollakin maalla kädet olisivat Esaun mutta ääni Jaakobin.

Voiko Suomi erota eurosta? Euro voisi lähteä purkautumaan myös toisesta päästä. Voi tulla tilanne, jossa auttajien säkki tyhjenee niin, että pohja paistaa. Silloin heikommille apua antavat maat, niiden joukossa Suomi, saisivat tarpeekseen yhteiseen kriisin hoitoon osallistumisesta ja eroaisivat euroalueesta joko siirtyen takaisin kansallisiin valuuttoihinsa tai muodostamalla uuden, yhteisen valuutta-alueen. Tämä vaihtoehto voi tulla eteen myös silloin, jos euroalueelle tulee niin suuri potilas, että auttajat rusentuvat potilaan painon alle.

Kolmas vaihtoehto on tietenkin palaaminen yksin omaan valuuttaan. Pohjoismaat valitsivat erilaisen politiikan suhteessa euroon. Kaikilla valinnoilla on kuitenkin hintansa. Ruotsista on kuulunut myös kriittisiä puheenvuoroja siitä, että talouselämälle koituu valuuttaeroista kustannuksia ja alihankintatöitä siirtyy tämänkin vuoksi kruunualueelta euroalueelle.

Arvoisa puhemies! Politiikassa on aina vaihtoehtoja, ja niillä on kustannuksensa. Kriisiytyneiden euromaiden tueksi rakennettujen tukipakettien kustannuksia voimme karkeasti arvioida. Osaamme myös arvioida, millaista Eurooppaa rakennamme, kun olemme mukana tukemassa näitä maita, niin kuin nyt olemme hallituksen linjan mukaan tekemässä. Emme sen sijaan pysty numeroina helposti laskemaan vaihtoehtoja, joissa jokin kriisiytynyt maa ja sen pankkijärjestelmä irtoavat eurosta, tai vaihtoehtoa, jossa me tai jokin maaryhmä irtoaisi valuutta-alueesta. On kuitenkin hyvä, että näitäkin vaihtoehtoja lasketaan parhaan mukaan.

Arvoisa puhemies! Koko euroalueen talous paranee vain sitä kautta, että omat eurooppalaiset sisämarkkinamme vetävät ja Eurooppa on myös kilpailukykyinen maailmantaloudessa. Eurokriisin keskellä kärvisteltäessä on hyvä huomata, että esimerkiksi Saksassa tämän kevään tuotannon kasvuluvut ja viennin myönteinen kehitys ennustavat talouden elpymistä. Saksa on omassa talouspolitiikassaan painottanut voimakkaasti vihreään talouteen ja ympäristöteknologian vientiin sekä etsinyt yhteistyötä erityisesti uusien, kehittyvien talouksien markkinoilta. Tästä Saksan strategiasta täytyy myös muiden Euroopassa ottaa oppia. Nopeasti kehittyviä markkinoita ei ole vain Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, vaan monissa Afrikan maissa on tällä hetkellä kaksinumeroisia kasvulukuja. Euroopan kehityksen suurimpia vaaroja on itseensä käpertyminen tämän kriisin keskellä.

Arvoisa puhemies! Espanjan pankkien tuen tarve oli jo eduskunnan jäädessä istuntotauolle tiedossa, mutta EU:n päätöksentekomenettelyt panevat taas kerran kansalliset parlamentit miltei mahdottoman tilanteen eteen. Aikataulut ja läpinäkyvyyden puute estävät normaalin kansalaiskeskustelun päätöksistä, joiden yksityiskohtiin niin kansalaiset kuin kansanedustajatkin haluaisivat paremmin perehtyä. Demokratia ei toimi, jos kansalaiskeskusteluun ei jää mahdollisuuksia. Nyt ollaan vaarallisella tiellä.

Nyt annetussa tiedonannossa on käsitelty myös riskien kokonaisarviota. Vihreä eduskuntaryhmä edellyttää, että kaikessa eurokriisiin liittyvässä päätöksenteossa tämä kokonaisarvio pidetään mukana. On kaiken aikaa arvioitava Suomen kannalta, että omat vastuumme ja riskimme ovat sellaisia, että pystymme ne pahimmissakin vaihtoehdoissa kantamaan.

Kriisistä on joka tapauksessa meille kustannuksia. Jos kriisi jätetään hoitamatta ja se leikkaa vientiämme ja taloudellista yhteistyötämme, sekin maksaa meille. Myös se, että ei tehdä mitään ja jatketaan eduskunnan istuntotaukoa, on vaihtoehto, jolla on oma hintalappunsa.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on korostanut sitä, että pankkituen on oltava vastikkeellista. Nyt tämä vastikkeellisuus on kirjattu selvin sanoin myös hallituksen tiedonantoon. Vihreä eduskuntaryhmä lähtee siitä, että Suomen on keskitettävä neuvotteluvoimansa varsinkin siihen, että pankkituen ehdot ovat yksiselitteiset ja niissä on kriteerit pankin osakkeiden siirtymisestä velkojille, jos pankki ei kykene maksamaan velkojaan takaisin.

Olemme myös korostaneet sitä, että Euroopan vakausmekanismia, EVM:ää, on käytettävä ensisijaisesti avustusohjelmiin ja Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:n on jäätävä vain tilapäiseksi rakenteeksi.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti Suomen hallitus on käynyt Espanjan kanssa neuvottelut vakuuksista, kun Espanjan pankkikriisin rahoitukseen käytetään vielä vanhaa ERVV:tä. Vakuuksien vaatiminen on hyvä muistutus siitä, että tilapäiseen järjestelmään sisältyy riskejä, joita Suomi on vaatinut katettaviksi. Vihreä eduskuntaryhmä tukee tässä hallituksen linjaa. Samalla on tärkeää, ettei Suomi puhu sivupöydässä vain omista vakuuksistaan samaan aikaan, kun pääpöydässä ratkaistaan kysymystä esimerkiksi tuen vastikkeellisuudesta, joka on myös meille suomalaisille tärkeä periaate.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Då riksdagen ska ta ställning till om Finland ska medverka till att hjälpa Spanien att stabilisera sitt banksystem är det viktigt att reda ut vissa grundbegrepp. Vi bistår inte Spanien bara för Spaniens skull, utan minst lika mycket för vår egen. Om stora spanska banker tillåts gå under ska vi inte inbilla oss att bankkrisen inte sprider sig också till oss.

Och då vi pekar finger åt Spanien för överhettningen på finansmarknaden, för den akuta bankkrisen och för den snabbt ökande skuldsättningen är det viktigt att minnas att landet i själva verket för några år sedan bättre än många andra euroländer uppfyllde kraven i EU:s stabilitetspakt. Spanien hade överskott i statsfinanserna så sent som 2007, och det var EU:s medlemsstater med Tyskland och Frankrike i spetsen som började luckra upp regelverket.

De låga euroräntorna, som varit så bra för oss, störtade sedan Spaniens fastighets- och banksektorer i fördärvet och stödet till bankerna har sedan fördärvat också statsfinanserna, men problemen är ändå av annan karaktär än de i Grekland och liknar mer dem i Irland och Island. I samtliga fall brast det dock gravt i självdisciplin och kontroll.

Arvoisa puhemies! Se tosiseikka, ettei Espanja laiminlyönyt valtiontalouttaan aikaisempien vuosien aikana, ei tietenkään estä muita Euroopan maita nyt asettamasta tiukkoja ehtoja vakauslainoille. Maan nykyinen porvarihallitus on kuitenkin ryhtynyt myös jo merkittäviin toimiin. Pienet ja keskisuuret kriisipankit ovat joutuneet yhdistymään. Niiden luottotappiot keskitetään erilliseen roskapankkiin, aivan kuten meillä vain parikymmentä vuotta sitten. Pankkien vakavaraisuusvaatimuksia on kiristetty, kriisipankit on laitettu osinkokieltoon ja pankkivalvontaa on tehostettu.

Samaan aikaan valtiontaloutta saneerataan mittavilla säästötoimenpiteillä, tiukalla budjettikurilla ja voimakkaalla arvonlisäveron korotuksella. Myös laki budjettitasapainosta on astunut voimaan. Kaikkien näiden asioiden kohdalla on Espanja vihdoinkin taas valinnut oikean tien. Lainanantajien vaatimuksia täytyy kuitenkin merkittävästi kiristää, mikäli toimenpiteet eivät nopeasti tuota tulosta.

Ärade talman! Då Finlands riksdag nu ska ta ställning till vår medverkan i de stabilitetslån länderna i eurogruppen ska bevilja Spanien är det en rad faktorer vi enligt svenska riksdagsgruppens mening bör ta hänsyn till, även om vi med fog kan vara skeptiska och förstår att arrangemangen väcker många kritiska frågor bland folket.

För det första är lånen nödvändiga för att rädda stabiliteten inte bara i Spanien och dess banksektor utan i hela euroområdet, hela Europa och även globalt. Alternativet heter kris, kaos, kollaps, konkurser, ja, katastrof. Det har beräknats att finanskrisen har kostat Finland 35 miljarder i form av utebliven export och dämpad ekonomisk tillväxt. Vi har inte råd med en ytterligare fördjupad kris. Kostnaderna för en sådan fördjupad kris överstiger vida de eventuella kostnaderna för lösningen.

Arvoisa puhemies! Toiseksi Suomi ei voi yksin jättäytyä solidaarisuuden, vastuun ja yhteisen selviytymisstrategian ulkopuolelle. Olemme saaneet jo osaksemme huomiota Euroopassa sinänsä aiheellisella kovalla linjallamme, kun olemme vaatineet ja onnistuneet saamaan vakuuksia rahoillemme. Tästä kiitos erityisesti valtiovarainministeriölle. Tämän enempää meillä ei kuitenkaan ole varaa poiketa.

Kolmanneksi meidän ei tule kuvitella, että elämä ilman euroa on meille todellinen vaihtoehto. Suomi ja erityisesti maamme yritykset ovat selkeästi hyötyneet eurosta. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Ruotsi on pärjännyt hyvin ilman euroa, mutta nyt voidaan kuitenkin nähdä, kuinka vahva kruunu haittaa Ruotsin vientiä. Ei pidä luulla, että ulkomaankauppa lasketaan kruunuissa. Se tehdään euroissa ja dollareissa sekä muissa kansainvälisissä valuutoissa.

On sitä paitsi huomattavaa, että Ruotsin rahoitusmarkkinaministeri Peter Norman katsoi 10. päivä heinäkuuta pidetyn Ecofin-kokouksen jälkeen, että Ruotsi voisi hyvinkin olla kiinnostunut pankkiunionista, jossa myös ei-euromaat kuten Ruotsi olisivat mukana jakamassa taloudellista vastuuta siitä, että eurooppalainen pankkijärjestelmä toimii.

Ärade talman! För det fjärde finns det nu en reell chans att eurokrisen kan bli en katalysator för något gott, men naturligtvis under förutsättning att den kan lösas. Detta goda är strängare budgetdisciplin, en rättvis beskattning, effektivare bankövervakning, nödvändiga strukturella reformer, högre skattemoral, bättre korruptionsbekämpning och större transparens och insyn i ekonomin och i marknadens funktion. Detta är receptet för alla, men alldeles särskilt för krisländerna.

Bankunion har i det sammanhanget blivit ett av nyckelorden. Begreppet är inte helt lyckat, eftersom det så lätt kan missförstås. De större europeiska bankerna är redan internationella, och poängen med det som kallas en bankunion är att EU kunde svara på den utmaningen med hjälp av en effektiv, gemensam banktillsyn, en gemensam insättningsgaranti och en gemensam bankräddningsfond.

Planen kunde jämföras med ett försäkringssystem: ju mer heltäckande försäkring, desto bättre. Försäkringar bör ju helst tecknas redan innan det börjat brinna i knutarna. Och pengarna ska primärt komma från banksektorn, inte staterna. Det är ägarna, inte staterna, som bör stå för riskerna i banksystemet.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on tätä taustaa vasten valmis puoltamaan valtiontakausta, jonka Suomi myöntäisi Espanjan vakauslainoitusta varten. Vaikka lainat kanavoidaan Espanjan talletussuojarahastolle, vastuun takaisinmaksusta kantaa Espanjan valtio. Luottamus euroon ja Euroopan pankkijärjestelmään on palautettava, jotta sijoittamiseen saadaan taas vauhtia ja jotta talouskasvu ja työllisyys voidaan turvata.

Suomella on omakohtaisia kokemuksia 90-luvun alun syvästä talouskriisistä ja pankkikriisistä ja on valmis jakamaan niitä kokemuksiaan muiden kanssa. Joillakin tuntuu tältä osin olevan hyvin lyhyt muisti: Suomi selviytyi silloisesta kriisistä vain ulkomailta saatujen lainojen ja luottokelpoisuutemme ansiosta. Eurooppaan tarvitaan uusi taloudellinen järjestys.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä luottaa edelleen hallitukseen ja tämän toimintatapaan Euroopan talouskriisin hoidossa.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi on ehkä syytä huomauttaa ja muistuttaa, että emme ole päättämässä rahan lähettämisestä Espanjaan. Edustaja Soinikin tässä sanoi puheessaan, että nyt raha on kansalta lähtenyt. Vielä kerran: emme ole päättämässä tukien emmekä lainojen myöntämisestä, vaan lainatakauksista ERVV:n kautta.

Arvoisa puhemies! KD:n linja suhteessa eurokriisiin on johdonmukainen. Vaadimme tukipolitiikan tiukentamista oppositiossa ollessamme tuomalla esille periaatteen, että lainaa kriisimaille voidaan myöntää vain vakuuksia vastaan. Emme olleet edellisellä kaudellakaan kategorisesti kaikkia tukipaketteja vastaan, vaan esitimme ehtoja ja vaihtoehtoja, joiden mukaisesti voisimme lainapaketteja puoltaa. Tämän ryhmämme toi esille esimerkiksi Irlannin lainapakettia käsiteltäessä. Taisimme olla ensimmäinen puolue, joka vakuuksia esitti. Nyt tämä vakuusperiaate on tunnustettu tämän hallituksen linjaksi. Lainaus hallitusohjelmasta: "Mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, on Suomi valmis harkitsemaan tätä vain sillä ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta." Ilman vakuuksia ei Suomi olisi Espanjan pankkien lainoittamiseen osallistunut, ja siksi KD:n eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että suomalaisten veronmaksajien riskit rajataan tällä vakuussopimuksella.

Oppositio on omissa ulostuloissaan tuonut mielellään esille raflaavia asiantuntijalausuntoja, joiden mukaan Suomen etu olisi eurosta eroaminen. Näissä samoissa lausunnoissa arvioidaan vuoropäivin, että Kreikan pitäisi erota eurosta ja toisena päivänä erovuorossa on taas Suomi. Ketä pitäisi uskoa? Ei siitä ota selvää svenssonkaan. Tilanne muistuttaa sitä aikaa, kun Ruotsissa siirryttiin vasemmanpuoleista oikeanpuoleiseen liikenteeseen. (Kari Uotila: Ensin raskas liikenne!) Joku valopää esitti, että jospa siirryttäisiin asteittain: ensin rekkaliikenne ja sitten henkilöautoliikenne. Jokainenhan voi arvioida, miten olisi käynyt. Arvoisa puhemies! Suomen oppositiopuolueiden kannattaisi miettiä tätä. Jos esittää kritiikkiä, pitää myös olla valmius konkreettisiin vaihtoehtoihin, muuten europolitiikassa saattaa käydä niin kuin Ruotsissa: rekkoja tulee vastaan (Välihuutoja) ja vielä väärällä kaistalla. (Mauri Pekkarinen: Eiköhän niitä nyt ole tullut jo!)

Arvoisa puhemies! Oppositio lienee tarkoituksella unohtanut sen, että edelleen enemmistö talouden asiantuntijoista pitää skenaariota eurosta eroamisesta suomalaisille haitallisena. Euron suhteen virhe on tehty reilu kymmenen vuotta sitten euroa luotaessa, ei tämän hallituksen aikana, jonka ikävänä tehtävänä on ollut virheiden ja niiden seurausten paikkaaminen. Suurimpia virheitä oli se, että kasvu- ja vakaussopimuksen noudattamisesta ei tehty erilaisin sanktioin pakollista ja valtioiden ylivelkaantumista katsottiin läpi sormien. Valuviat olivat nähtävissä jo reilu kymmenen vuotta sitten, ja siitä syystä KD aikanaan vastusti euroon liittymistä. Vasta tämä kriisi on pakottanut euromaat tarkastelemaan mekanismeja uudelleen. Valuvikoja korjataan jälkikäteen, ja jokainen remonttia tehnyt tietää, että tuo prosessi on hankala ja aikaa vievä. (Timo Soini: Kannattaisi tehdä uusiksi!) Valuvikojen korjausta ei voi kuitenkaan jättää kesken, sillä seurauksena olisi koko rakennuksen lopullinen mätäneminen. Nyt kun valuuttamme on euro, on meidän etujemme mukaista turvata valuuttamme tulevaisuus.

Miksi Espanjan pankeille sitten täytyy antaa lainatakauksia? Huomautan vielä kerran: lainatakauksia, ei tukea eikä lainoja. (Martti Korhonen: Aivan oikein!) Ensiksi voisi todeta sen, että varmasti tästä salista ei löydy yhtään edustajaa, joka mielellään on myöntämässä lainatakauksia yhdelle Euroopan suurimman maan pankkisektorille. Espanjan suuruudessa piilee kuitenkin myös vastaus siihen, miksi on äärimmäisen tärkeä pitää sen pankkijärjestelmä pystyssä. Espanjan pankkijärjestelmän kaatuessa olisi koko Espanjan valtiontalouden ja samalla koko Euroopan talousjärjestelmän kestävyys vaarassa. On hyvä pitää mielessä, että Suomen viennistä 50 prosenttia menee euromaihin. Tämä tilanne varmasti koskettaisi myös suomalaisia, ja tämä skenaario täytyy pystyä estämään.

Lopulta vastuu Espanjan talouden tervehdyttämisestä on kuitenkin Espanjalla itsellään. Heinäkuussa Espanjan hallituksen julkaisema massiivinen talouden tervehdyttämispaketti, johon sisältyy myöskin veronkorotuksia ja merkittäviä sellaisia, on osoitus siitä, että Espanja suhtautuu tilanteeseen vakavuudella.

Muistuttaisin vielä siitä, että tänään käsittelyssä olevalla Espanjan pankkien lainatakauksella kuten ei myöskään aikaisemmilla kriisimaiden lainatakauksilla ole suoraa budjettivaikutusta. Suomen budjetissa ei ole kohtaa "Espanjan pankit" tai "Kreikan valtio". Nämä lainatakaukset eivät ole siis pois vanhustenhoidosta eivätkä muistakaan äärimmäisen tärkeistä budjetin määrärahoista. Tästä tuntuu olevan epäselvyyttä, ja ehkä tätä epäselvyyttä ruokitaan opposition taholta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Tämän eduskunnan takana ja edessä on eurokriisiin liittyen vaikeita ratkaisuja, joissa puntarissa on euroalueen vakauden turvaaminen ja toisaalta sen periaatteen säilyttäminen, että Suomi ei tue euromaiden velkojen yhteisvastuullisuutta. KD:n periaate on linjattu jo vaaliohjelmassamme, jossa todetaan, että jäsenvaltiot maksakoot pelimerkkinsä itse. Edelleen olemme samaa mieltä. Lainatakauksia saavat tahot ovat edelleen vastuussa veloistaan, ja lähtökohta on se, että maat maksavat velkansa takaisin. Suomi ei ole ottanut kantaakseen kriisimaiden vastuita. Siksi olemme varautuneet siihen, että kriisimaat eivät pystyisi maksamaan velkojaan takaisin saamalla lainatakauksillemme konkreettiset vakuudet. (Eduskunnasta: Ne on huonot!) Vakuudet kattavat historiallisen aineiston valossa Suomen luottotappiot lainaa saaneen maan ajautuessa maksukyvyttömyystilaan. Suomen hallituksen linja lainatakauksiin on tiukka ja vastaa näin KD:n kantaa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin aivan alkuun tämmöinen yleisempi huomio: kiitoksia ryhmäpuhujille, erinomaisia puheita.

Minä tiedän, että perussuomalaisen puolueen historiaan ja pitkään perinteeseen kuuluu hyvin värikäs retoriikka. Se on monessa tapauksessa ihan positiivinen valopilkku, siinä parhaimmillaan voidaan yksinkertaistaa vaikeita asioita, mutta minun korvaani tämä kuulostaa siltä, että te leikittelette erittäin vakavalla asialla. Kun tiedämme, että Euroopan taloustilanne on vakava, se on pahentuessaan erittäin vaarallinen, niin meidän mielestämme tässä ei ole mitään vitsikästä. Valitettavasti tässä teidän tavassanne puhua on semmoinen heikkous, että se sumentaa teidän ihan vilpittömän vaihtoehtonne.

Minä ymmärrän sen, että me olemme joistakin asioista Eurooppa-politiikassa teidän kanssanne eri mieltä, ja siihen kaikilla on oikeus, mutta jos kansalaiset eivät saa selkeää käsitystä vaihtoehdosta, koska puheenparsi ikään kuin sumentaa sen, tekee vakavan asian liian hauskaksi ja ikään kuin kuitataan vitsillä vaikea tilanne, niin se ei voi olla oikein suomalaisen demokratian kannalta. (Pertti Virtanen: Mitä sä puhut?) Näin ollen minä toivoisin, että me kaikki — tämä on tietysti henkilökohtainen toiveeni vain, jokainen ottaa sen sitten huomioon tai on ottamatta huomioon — että me pystyisimme vakavoitumaan tämän asian äärellä. Tämä vaatii sitä, että meillä on jäitä hatussa. Se vaatii sitä, että me pystymme suhtautumaan maltilla tunteikkaaseenkin asiaan, että me kykenemme tekemään päätöksiä, joilla on vakauttavia vaikutuksia.

Minä toivoisin, että tämän keskustelun aikana suomalaiset saisivat kuulla selkeästi perussuomalaisen puolueen vastauksen siihen, haluatteko te, että Suomi eroaa eurosta. (Timo Soini: Se pitää selvittää!) Se on hyvin yksinkertainen kysymys, ja minä toivoisin, että eduskunta ja kaikki tätä keskustelua seuraavat voisivat saada yksiselitteisen vastauksen.

Toinen kysymys. Jos te olette sitä mieltä, että Suomen pitää erota eurosta, niin kertokaa se oma näkemyksenne, mitä sen jälkeen alkaa tapahtumaan. Me olemme molemmat samassa tilanteessa, hyvä ystäväni Timo Soini ja minä, että me emme pysty sanomaan euro eurolta tai päivä päivältä, mitä siinä kävisi, mutta teillä on jonkunlainen käsitys, mitä tapahtuisi seuraavien päivien, kuukausien, vuosien aikana. Kertokaa se kuva, koska kaikissa vaihtoehdoissa on aina omat seurauksensa.

Sitten vielä palaisin tähän retoriikkapuoleen sen takia, että esimerkiksi se, mitä te sanoitte tuossa omassa puheessanne, että ne rahat, joita nyt käytettäisiin Espanjan pankkitukeen, pitäisi käyttää reumasairaalalle tai varuskunnille. Voidaan kahvikupista lyödä vetoa, että jos eduskunta hyväksyy tämän Espanja-paketin, niin seuraavassakaan budjetissa ei ole yhtään budjettimomenttia, jossa siirretään suomalaisten veronmaksajien rahaa kouluilta tai varuskunnilta espanjalaisiin pankkeihin. Eli tämä on yksi semmoinen osoitus, että kun vakavalla asialla leikitellään, niin ihmiset alkavat luulla ja ymmärtävät asioita tahallaan väärin. Ja suomalaisten pitää ymmärtää asiat oikein, olivatpa he sitten mitä mieltä hyvänsä itse asiasta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilältä haluaisin kysyä, että nyt kun me tiedämme, että Espanja ei kykene pääomittamaan omia pankkejaan — me olemme kaikki samaa mieltä, että omistajat ja markkinat ja viime kädessä valtio, mutta kun me tiedämme, että näin ei pysty käymään — niin mitä sitten käy, kun Espanjan pankkisektori romahtaa, kun te vastustatte tätä pankkien pääomitusta. Kertokaa, samalla tavalla kuin Soini on luvannut kertoa eurosta eroamisen vaihtoehdon, minkälainen käsitys teillä on, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Espanja ei itse pysty rahoittamaan omia pankkejaan ja kun te vastustatte tätä välineen käyttöä pankkien rahoittamiseen. Kertokaa se oma näkökulmanne, mitä silloin tapahtuu Espanjalle. Onko sillä jokin vaikutus Suomelle, onko sillä jokin vaikutus Euroopalle? Tämä on nyt kaikkien kannalta äärettömän tärkeä kuulla, mitä tapahtuu sen jälkeen, koska mehän emme voi ottaa asiaan kantaa, jos emme tiedä seurauksia.

Edustaja Sipilä teki aivan hyvän kysymyksen, että mitä tarkoittaa tiiviimpi integraatio. Vastaisin vain ihan lyhyesti tässä yhteydessä, jatketaan keskustelua myöhemmin: esimerkiksi eurooppalainen pankkivalvonta tai mahdollisesti eurooppalaisille pankeille tämmöinen kriisirahasto, jonka pankit itse rahoittavat. Tässä on hyvä esimerkki. Tai sitten se, mitä viime hallituksesta lähtien on ajettu: tiukempi talouskuri. Sehän on tiivistänyt Euroopan integraatiota hyvin hyvin merkittävällä tavalla. Tämä hallitus on sitä jatkanut. Eli se, että me haluamme tiiviimpää talouskuria, se tarkoittaa tiiviimpää integraatiota. Eli tässä on pari esimerkkiä siitä, mitä tiiviimpi integraatio voisi tarkoittaa. (Mauri Pekkarinen: Tästä olemme täysin eri mieltä!)

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvästä keskustelusta. Minulle oli lohdullista huomata, että iso osa eduskuntaryhmistä ymmärtää tilanteen vakavuuden, jonka äärellä tällä hetkellä olemme. Tämä esitys, jonka me tänään olemme eduskunnalle antaneet, ei ole tehty millään keveällä mielellä. Mutta niin kuin pääministeri totesi tuossa aikaisemmin, käytännössä meillä on edessä kolme vaihtoehtoa, joiden välillä meidän arvioidemme mukaan me olemme joutuneet tekemään valintoja.

Ensimmäinen on se, että me sanomme Espanjalle, että hoitakaa itse omat pankkinne, me muut euromaat emme auta teitä. (Timo Soini: Niinhän te sanoitte Kreikalle ja Irlannille!) Tällä hetkellä Espanjan valtion tilanne on senkaltainen, että mikäli Espanjan valtiota ei autettaisi, on suuri riski, että Espanjan valtio joutuisi pois markkinoilta, ja silloin käsittelisimme viisi kertaa suurempaa lainaohjelmaa Espanjalle kuin mitä tällä hetkellä olemme käsittelemässä.

Mikäli sitten Espanjan valtiokin sanoisi, että emme me auta omia pankkejamme, kantakoot pankit itse vastuunsa tästä tilanteesta, silloin meidän arviomme ja niiden asiantuntijoiden arvion mukaan, jotka meidän käytettävissämme ovat olleet, olisi olemassa iso riski, että tilanne ajautuisi koko Euroopan laajuiseen rahoitusjärjestelmäkriisiin eli olisimme samankaltaisessa tilanteessa kuin vuonna 2008 syksyllä, kun Lehman Brothers kaatui, minkä seurauksena Suomen bkt romahti yli 8 prosenttia ja minkä seurauksena olemme menettäneet valtion verotuloja 40 miljardia euroa.

Se kolmas vaihtoehto on se, että me annamme lainan Espanjan valtiolle hyvin tiukoilla ehdoilla, huolehdimme siitä, että sijoittajat kantavat oman vastuunsa, huolehdimme siitä, että suomalaisten veronmaksajien vastuita ja riskejä rajataan vakuuksilla, mutta olemme tässä tilanteessa Espanjaa tiukoilla ehdoilla valtiona valmiita auttamaan maksimissaan 100 miljardilla eurolla. Meidän arviomme, vilpitön sellainen — kukaanhan ei voi tietää, mikä on paras mahdollisuus ja mitä tulee tapahtumaan, tämä epävarmuus on niin suurta — on, että vähiten huono vaihtoehto näistä kolmesta suomalaisten veronmaksajien kannalta on viimeisin vaihtoehto eli se, että tuo laina myönnetään, ja sen takia me olemme tämän esityksen eduskunnalle tehneet.

Minusta olisi reilua kertoa, mikä on perussuomalaisten vaihtoehto, (Timo Soini: No kun juuri se kerrottiin!) kun se ei ole mikään näistä kolmesta, jotka äsken kerrottiin. Sen takia minun johtopäätökseni on se, että perussuomalaisten vaihtoehto on ero eurosta, ja olisi rehellistä ja reilua, että perussuomalaiset sen myöskin ääneen toteaisivat ja kertoisivat, mihin tuo vaihtoehto johtaa, minkälaisiin seurauksiin suomalaisten veronmaksajien kannalta. (Timo Soini: Tehän siellä pelottelette!)

Kuten totesin, pankkitukilinja viime syksystä ja sitä aikaisemmistakin ajoista lähtien on ollut hyvin selkeä hallituksen osalta. Ensisijainen vastuu on pankkien omistajilla, sitten kotivaltioilla ja sen jälkeen tiukoilla ehdoilla olemme valmiita lainoittamaan valtiota, eli tässäkin tapauksessa huomaan, että joillakin edustajilla menevät puurot ja vellit sekaisin. Espanjan laina myönnetään Espanjan valtiolle, ei Espanjan pankeille, (Välihuutoja) eli Espanjan valtio viime kädessä vastaa siitä, että laina myöskin maksetaan takaisin.

Edustaja Soini viittasi suomalaisten mielipiteeseen ja Yleisradion tutkimukseen. Suomalaiset eivät halua, että Suomen ja suomalaisten vastuita kasvatetaan, ja juuri tästä syystä me olemme vaatimassa vakuuksia, koska me näemme, että vakuuksilla me pystymme rajaamaan suomalaisille veronmaksajille tulevia riskejä ja sitä kautta turvaamaan meidän asemaamme tässä talouskriisissä paremmin. Eli hallituksen linja vastaa myöskin kansalaisten linjaa.

No sitten, arvoisa puhemies, ehkä loppuun tästä sopimuksen julkisuudesta. Edustaja Soini ilakoi asialla kovastikin, ja voin kertoa teille, että välittömästi, kun nimet olivat vakuussopimuspaperissa, se lähetettiin käännettäväksi sekä suomeksi että ruotsiksi. Silloin meille annettu arvio oli, että elokuu on se ajankohta, jolloin kaikki asiakirjat on saatu käännettyä. Niinpä virkakunnastani muutama henkilö lähti oman virkatyönsä ohella kääntämään teille ympäri vuorokauden asiakirjoja, jotta pystyimme eilen lähettämään teille keskeisen asiakirjasisällön tuosta vakuussopimuksesta suomennettuna, ruotsinnettuna käyttöönne. Ja ehkä tästä näkökulmasta katsottuna olin kyllä hieman tyrmistynyt tänään, kun kuulin suuren valiokunnan kokouksessa, että esimerkiksi Kreikka-vakuussopimusta, joka on käännetty sekä suomeksi että ruotsiksi ja on kansanedustajien tutustuttavana ollut jo pidemmän aikaa, yksikään kansanedustaja, edes Timo Soini, ei ole käynyt lukemassa suomeksi. (Välihuutoja) Eli ehkä se tilanne on se, että on helpompi levittää huhuja ja väärää tietoa sopimuksesta, jota ei ole lukenut.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Missä Soini, siellä hässäkkä. Tässä nyt eivät vaan, edustaja Soini, hässäkät auta. (Timo Soini: Ei auta!)

Ihan vakavasti, hyvät ystävät. Euroopan kohtalonhetkillä, kun meillä on erittäin vaikea ja haastava tilanne koko Euroopassa, mitä tekee suomalainen oppositio? (Pertti Virtanen: Puhu medialle!) Oppositiojohtaja Soini heittää 7 minuuttia herjaa ja oppositiojohtaja Sipilä pelottelee liittovaltiolla. (Timo Soini: Ei mitään herjaa!)

Edustaja Soini, teidän vaihtoehtonne on huono ja suomalaisille kallis. (Timo Soini: Äsken sitä ei ollut!) Letkut irti, ja sitten vasta suomalainen maksaa. Mitä sitten taas edustaja Sipilän vaihtoehtoon tulee, niin hän tarjoaa sellaista vaihtoehtoa, jota ei ole edes olemassa. (Keskustan ryhmästä: Oho!)

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että pääministeri ja valtiovarainministeri paaluttivat keskustelua takaisin tosiasioihin, faktoihin.

Edelleen julkisuudessa liikkuu paljon väitteitä, että nyt oltaisiin siirtämässä rahaa Suomen budjetista. Ei olla. Ja jos edustajat ovat ehtineet tai edistyneet lukemaan tiedonannon edes sivulle 9 saakka, niin sielläkin todetaan, että Espanjan rahoitustukiohjelma ei lisää Suomen valtion velanottoa. Kyllä tätä informaatiota on ollut riittävästi, ja uskallan epäillä, että vaikka olisi kuukausikaupalla aikaa perussuomalaisilla ja keskustalla tutustua asiakirjoihin, niin teidän kantanne ei tulisi muuttumaan. Se on jo etukäteen lukkoon lyöty. (Välihuutoja)

Tältä osin olin kyllä enemmän kuin pettynyt erityisesti edustaja Soinin puheenvuoroon. Myönnän nimittäin, että odotin tänään paljon siltä puheenvuorolta. Odotin linjapuhetta.

Keskustan uudelta puheenjohtajalta alku oli erittäin hyvä, siinä oli linjaa, mutta se ei kantanut aivan loppuun asti.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus tukee pankkitoimintaa. Tämä, mikä on meidän sopimusosapuolemme: se on espanjalaisten pankkien omistama FGD. Sen kanssa tässä sopimusta tehdään. Se, mitä tässä pelastetaan: pankkeja tässä pelastetaan. Tämä on aivan selvä.

Sitten, sosialidemokraatit, te puhutte nyt ääni väristen, että autetaan espanjalaisia pankkeja. Te äänestitte Irlannin ohjelmaa vastaan. Irlannin kansa on pääomittanut omia pankkejaan 60 miljardilla. Kysymys oli, voidaanko pankkeja tukea. Silloin ei voitu tukea, nyt voidaan tukea, ja kokoomuksen mielestä aina pitää tukea.

Tämä on hämmästyttävää, tämä on hallituksen selvä taktiikka. Kun vaihtoehdon esittää ja se vaihtoehto on se, että Suomi ei mene tähän takaukseen mukaan, niin sitten sanotaan, että heittää herjaa. Te täällä väitätte, että ovat laituripuhujia arvostetut Roubinit, Sinnit, Lynnit, monet muut. Ovatko he peräti järjettömiä, kun he tämmöistä esittävät? Kuunnelkaa nyt hieman. Jos ette minua siedä, niin kunnioittakaa vähän nobelisteja edes.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä tästä, jos 130 sivua englanninkielistä tekstiä tulee tunti ennen, niin onko se nyt todella ihan viimeisen päälle, että se meni oikein? Ei kysymys ole pelkästään siitä. Olisi ollut reilua myöntää, että aikataulu oli kiireinen, pahoittelemme sitä. (Välihuutoja vasemmalta) Mutta ette te voi sanoa, että kaikki täällä englannin kieltä taitamattomat, jotka eivät osaa, ovat saaneet reilun mahdollisuuden perehtyä tähän asiaan. Ette te voi olla sitä mieltä.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdessä asiassa olen samaa mieltä ministeri Urpilaisen kanssa. Kyllä tuohon sopimukseen on ehtinyt perehtyä. Ainakin minä ehdin perehtyä, mutta en ole nukkunut viime yönä ollenkaan.

Sopimuksen kääntämisessä oli se ongelma, että kaikissa määritelmissä viitattiin toiseen sopimukseen, jota ei ollut ollenkaan, ei englanninkielisenä eikä suomenkielisenä. Kreikka-vakuussopimukseen olen kyllä käynyt henkilökohtaisesti tutustumassa, mutta englanninkieliseen versioon.

Se, mistä minä olen huolissani, on tämä päätöksenteon prosessi muuten. Me ajaudumme päätöksestä toiseen. Kun tuota tiedonantoa lukee, niin siellä sanotaan, että Espanjan velka velkaantumissuhteessa bruttokansantuotteeseen on kasvanut kuudessa vuodessa 36 prosentista 81 prosenttiin, elikkä noin 500 miljardia on Espanjan julkinen velka kasvanut kuudessa vuodessa.

Tällä perusteella on aika helppo ennustaa, että vastaavia päätöksiä tulee tänne myöskin jatkossa, ja aivan samoja perusteluja tullaan käyttämään kuin täällä nyt: nyt on kiire, nyt ei ole vaihtoehtoja. Sen takia olen kuuluttanut sitä, että nyt pitäisi käydä keskustelua myöskin seuraavista päätöksistä, että niihin ei ajauduta. Sen takia kuulutan pääministeri Kataiselta, mitä integraation syventäminen käytännössä tarkoittaa, mihin suuntaan yhteisvastuuta ollaan valmiita viemään, onko jokin piikki, jonka yli Suomi ei mene. Minun mielestäni semmoinenkin voidaan miettiä pienenä kansakuntana, onko tämä 700 miljardia, joka on nyt yhteisesti sovittu katto, myös meidän kattomme. Ja mitä me vastaamme silloin, kun ainoana vaihtoehtona pöytään tuodaan eurobondi, yhteinen velka?

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle jäi kyllä edelleen hieman epäselväksi edustaja Soinin tarjoama vaihtoehto. Myöskin keskustan esittämä kritiikki tuntuu hieman tyhjältä ensimmäisen kauden kansanedustajalle, joka tähän taloon päästessään joutui kulkemaan teidän hallituksenne viitoittamalla tiellä: keskustan johdolla annetut tukipaketit — vakuudet nolla.

Myös minulla oli ongelmia sen sopimusnivaskan lukemisessa, mutta siitähän me emme ole tänään täällä keskustelemassa tai päättämässä vaan tästä 12,5-sivuisesta selvällä suomen kielellä kirjoitetusta tiedoksiannosta, josta haluan edustajille Sipilä ja Soini muistuttaa, kun te molemmat sanoitte, että täällä ei ole minkäänlaista sijoittajavastuuta, että ilmeisesti te ette tätäkään paperia loppuun asti kerenneet, koska sivulla 12 — voitte aloittaa kappaleesta 3 — "hallitus pitää ensiarvoisen tärkeänä, että omistaja- ja sijoittajavastuun on toteuduttava mahdollisimman laajamittaisena". — Montakos sekuntia? — "Ohjelman mukaan pääomatukea saavien pankkien omistajien ja oman pääoman ehtoisien velkakirjojen haltijoiden on kärsittävä tappiota. Tämä on keskeinen edellytys lainarahoituksen maksamiselle, ja siitä säädetään erillisessä laissa." (Puhemies: Minuutti on täynnä!)

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli tärkeätä, että pääministeri Katainen omassa puheenvuorossaan nosti esille tämän ison kuvan, minne olemme menossa, miten teemme eurooppalaista yhteistyötä jatkossa. Olen puheenjohtaja Sipilän kanssa samaa mieltä siitä, että olemme pomppuisella tiellä, ei tämä ole viimeinen päätös tässä vaikeassa sarjassa, kun katsoo, mikä on Euroopan taloustilanne. Sen vuoksi onkin tärkeää, että katsotaan se kokonaiskuva, missä Suomi on mukana, (Mauri Pekkarisen välihuuto) ja sen vuoksi — juuri näin, edustaja Pekkarinen — minusta tärkeämpikin kuin vakuuskeskustelu on koko keskustelu siitä, minkälaisiin rakenteihin tulemme menemään.

Pääministeri otti esille esimerkiksi rahoitusmarkkinaunioniin liittyvät kysymykset, eurooppalaiset talletussuojakysymykset. Minusta näistä pitäisi nyt puhua, nämä ovat niitä asioita, kuten sanoitte, joihin syksyllä joudumme menemään. Myöskin Suomi voisi näissä olla aloitteellisempi, ei niin, että me sivupöydässä puhumme vain omista vakuuksistamme, vaan että puhumme pääpöydässä siitä, mitkä ovat nämä tulevaisuuden rakenteet, ja myöskin, miten vahvistetaan Euroopan keskuspankin roolia, sillä ilman vahvaa keskuspankkia me emme tästä selviä.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det finns inga enkla lösningar i den här frågan, men då de goda eller lätta alternativen lyser med sin frånvaro, blir vår viktigaste uppgift att vidta åtgärder som stärker euron och att återfå förtroendet för inte bara euron utan också medlemsländer emellan. Förtroendet bör återställas för att Finland, EU och euron ska kunna gå vidare.

Arvoisa puhemies! Luottamuksen palauttaminen on nyt a ja o, ja sen mukaan meidän tulisi toimia. Vaihtoehtoja hallituksen linjaukselle ei ole esitetty täällä, ja tilanne Euroopassa on niin vakava, ettei meillä ole kerta kaikkiaan varaa olla osallistumatta euron pelastamiseen. Se on myös meidän intressissä. (Timo Soini: Jos ei se pelastu?)

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On vaikea ymmärtää tulevaisuuden uhkia, ellemme ymmärrä tai hyväksy edes lähihistorian tapahtumia. Olen useamman kerran pannut merkille, miten se ärsyttää osaa kansanedustajia, kun tässä viitataan vuoden 2008 kriisiin ja siihen, mihin se johti. Amerikkalainen Lehman Brothers kaatui, ja tämä lamaannutti rahoitusmarkkinoita myös Euroopassa ja täällä Suomessakin. Olen sanonut tämän ennen mutta sanon sen vielä kerran: miten tämä oli mahdollista, kun Amerikassa ei ollut edes euroa käytössä vaan dollari? Ja silloin kukaan täällä Euroopassa ei tiennyt tai ainakin harva tiesi Espanjan, Kreikan, Portugalin kriiseistä. Tämä aspekti tulee huomioida, kun keskustelemme, miksi EU-tasolla yritetään etsiä kaikkia vaihtoehtoja, jotta luottamus rahoitusmarkkinoilla saataisiin palautumaan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen, teidän johtamassanne ministeriössä, valtiovarainministeriössä, tehtiin lainvastainen Kreikka-vakuussopimuksen salaamispäätös, ja kun te huomasitte, että se on lainvastainen, teille tuli kiire oikoa sitä päätöstä. Se lainvastainen päätös tehtiin ministerin poliittisessa ohjauksessa.

Pääministeri Katainen, te sanoitte puheessanne, että Suomen menoleikkaukset eivät johdu siitä, että olemme osallistuneet lainoitus- tai lainantakausoperaatioihin kriisimaissa. Kyllä johtuvat. Juhannusviikolla otettiin 1,5 miljardia lisää velkaa Suomelle, kun sitä entistäkin velkaa on. Ja kun osakin näistä yhteisistä eurovastuista realisoituu, niin hallitusohjelman talouslausekkeet velvoittavat lisäleikkauksiin ja veronkorotuksiin. Ne talouslausekkeet on nimenomaan laitettu hallitusohjelmaan kokoomuksen vaatimuksesta. Muut hallituspuolueet eivät ehkä ymmärtäneet, mitä ne lauseet merkitsevät, mutta te ymmärsitte.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Soini siteerasi Aleksis Kiven päivänä 10.10. käyttämääni puheenvuoroa pankkituesta. Olen edelleen samaa mieltä kuin silloin, eli — Aleksis Kiven sanoin — minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira pankkituelle. Olen koko nuoruuteni taistellut ja aika hyvällä menestyksellä kommunismia ja sosialismia vastaan, ja tietystikään en kannata sellaista eräänlaista sosialismia, että pankkien tappiot sosialisoidaan veronmaksajien piikkiin.

Suostun näihin ratkaisuihin vain sen takia, että arvioni mukaan Suomen etu näitä ratkaisuja vaatii. Olemme eräällä tavoin puun ja kuoren välissä. Ellemme pyrkisi tukemaan euron vakautta ja euron selviämistä, olisivat seuraukset Suomen taloudelle ja työllisyydelle todella raskaat ja todella kalliit. On kuitenkin hyvä, että tässä käytetään markkinataloutta eli omistajat pannaan kärsimään, velkojat pannaan kärsimään, ne, joille vastuut kuuluvat, pannaan myös tässä maksumiehiksi.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selvitetään. Pistäkää te, arvoisa hallitus, valtiovarainministeriö selvittämään varmuuden vuoksi eurosta eroamisen kustannuksia, niin minä etsin pari asiantuntijaa selvittämään. Tehdään tämä yhdessä. Eihän selvittäminen mitään maksa, (Välihuutoja — Eduskunnasta: Maksaa!) muuta kuin vaivan. Vaivan se maksaa. Eivätkö he ole teillä töissä, valtiovarainministeriön ihmiset?

Arvoisa puhemies! Sitten edustaja Zyskowiczille: Voitteko te tai valtiovarainministeri Urpilainen kertoa, yrittikö Euroopan keskuspankin pääjohtaja Draghi esittää, kun 9.7. oli tämä kokous, että senioribondholderit — jotka ovat isoja pankkeja ja vastaavia — osallistuvat tähän taakanjakoon? He nimittäin eivät käsitykseni mukaan osallistu, vaan junioribondinhaltijat kyllä osallistuvat. Kumminka päin tämä on? (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Esittikö tätä pääjohtaja Draghi?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin edustaja Soini viittasi Irlannin tukiratkaisuun ja kysyi, että mikäs ero tässä on. Tiedätte varmaan itsekin, mikä ero on: Tämän nykyhallituksen myötä linja on muuttunut. Nyt edellytetään sijoittajavastuuta. Tässäkin ratkaisussa pankeille esitetään aivan erilaisia ehtoja kuin Irlanti-ratkaisussa, ja mikä olennaisinta Suomen kannalta, nyt mukana on vakuudet. Niitä ei ollut edellisen hallituksen jäljiltä. Ja tässä mielessä, edustaja Soini, ette voi verrata Irlanti-ratkaisua ja tätä nyt tehtävää ratkaisua.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muitakin eroja on, edustaja Backman. Nyt tulevat isot maat kuvaan, ja nyt tulee pankkituki mukaan. Kyllä näitä eroja löytyy.

Arvoisa puhemies! Suomessakin on pankkeja kaatunut, ja eihän se helppoa ole. En tiedä, kannattaako Espanjankaan elinkelvottomia pankkeja pelastaa, (Välihuutoja) ainakaan suomalaisten rahoilla.

Arvoisa puhemies! Euro voi selvitä vain, jos sen jäsenmaat noudattavat yhdessä sovittuja sääntöjä. Jos näin ei tehdä, on aika näyttää ovea, aloittaen Kreikasta.

Puhemies! Tässä on kolme isoa asiaa. Nyt huomenna päätöksellä, jos äänestetään tämän puolesta, aloitetaan suurten jäsenmaiden tukeminen käytännössä. Toisekseen, avataan jättipiikki elikkä eurooppalainen pankkituki — pankeillehan nämä rahat päätyvät. Ja kolmanneksi, otetaan käytännössä askel kohti liittovaltiota.

Keskustan linja on toinen, me emme tätä hyväksy. Joka maan pitää huolehtia itse omista veloistaan. (Ben Zyskowicz: Totta kai pitää!)

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei kannata perusteetonta rahanjakoa pankeille, me emme halua mitään sosiaalitukea pankeille. Me lähdemme siitä, että markkinataloudessa, jos omistajat hoitavat asiat huonosti, he myöskin vastaavat, ja jos pankki ei toimi, se voidaan panna myöskin konkurssiin. Omistajavastuun ehdot ovat äärimmäisen tiukat tässä sopimuksessa. Siellä on toimintojen karsiminen, osingonjakokielto, ylimääräisten palkkioiden maksun keskeyttäminen ja myöskin se, että junioribondien ja omistajien omaisuutta voidaan tässä yhteydessä leikata. (Timo Soini: Entäs seniori-?) Ja olennaista on se, että Espanjassa hyväksytään lainsäädäntö, joka mahdollistaa sen, että jos ei se vapaaehtoisesti tapahdu, se tapahtuu siinä tilanteessa myöskin pakolla.

Ainoa, mitä kysyn, on se, että kun täällä kohdassa 19 tässä yhteisymmärryssopimuksessa todetaan, että merkittävä alennus pitää saada näistä joukkovelkakirjalainoista, niin mitä luokkaa se suurin piirtein voisi olla.

Kannustan hallitusta, että hallitus hyvin tarkkaan seuraa tätä täytäntöönpanoa ja pitää huolta siitä, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) että omistajat kantavat vastuunsa.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille totean korjauksena, että hallitus on lisäbudjetissa osoittanut lähes 1 500 miljoonaa euroa EVM:lle eurokriisin hoitamiseksi, ja tämä raha on pois tulevaisuudessa vaikkapa terveydenhoidosta.

Hallitus on jatkuvasti korostanut saavansa täydet vakuudet Suomen lainaosuuksille Espanjan pankkituen osalta. Vakuudet ovat kuitenkin vain 40 prosenttia korkeintaan. Tämä on vähän sama asia kuin antaisit kymppitonnin tuntemattomalle henkilölle ja hän antaisi 4 000 euroa vakuutta ja sanoisi, että maksan tulevaisuudessa, jos jaksan. (Martti Korhonen: No jo on vertaus!) Kysyn hallitukselta: miten täydet vakuudet voivat olla korkeintaan 40 prosenttia eli alle puolet lainamäärästä? Kertokaa se vielä Suomen kansalle.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin tuossa juuri ääneen, että juuri tämä asiahan kerrottiin valtiovarainministerin toimesta, mitä edustaja Jääskeläinen tässä äsken kysyi.

Puhemies! Olennaistahan tässä nyt on se, että kansa haluaa, että Suomen vastuut eivät enää lisäänny. Juuri siksi Suomi toimii näin ja on hommannut vakuudet omille takauksilleen, mikä on hyvin tärkeä asia. Täällä yritetään tämä peittää kompastelemalla opposition lähtökohdista erilaisiin muotoseikkoihin, mutta nostetaan kissa pöydälle: mistä vakuuksissa on kysymys? Kysymys on siitä, että Jutta Urpilaisen sitkeän työn seurauksena Suomi on pahimmassa tapauksessa, jos jytisee, jos Kreikassa jytisee, jos Espanjassa, 2 miljardia euroa kuitenkin varakkaampi kuin se olisi muussa tapauksessa. Sillä rahalla, arvoisa oppositio, minkä valtiovarainministeri on neuvotellut, saisi 2 000 reumasairaalaa. Eli tässä suhteessa tämä työ ei ole merkityksetön. Tämä on hyvin tärkeää suomalaisille veronmaksajille, että vastuita rajataan. Tämä on muuten enemmän kuin keskustan prosentit, jotka olivat valitettavasti (Puhemies: Jaa, minuutti on täynnä!) puhtaat nolla.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pakkohan se on tunnustaa, että kyllähän tämä vähän samanlaista on kuin kalanmaksaöljyn juominen, että ei tämä nyt hirveän hyvälle maistu suoraan sanoen. Mutta pitää muistaa, että ei sitä kalanmaksaöljyäkään juoda sen takia, että se maistuu hyvälle. Sillä on jokin tervehdyttävä vaikutus, ja niin kai tässä on uskottava, että myös tämän kautta se tervehdyttävä vaikutus tulee, (Naurua — hälinää) ja juodaan menemään.

Mutta nyt pitää sanoa, että kyllä hallitukselle tietenkin pitää antaa tunnustus, jos verrataan aikaisempien hallituksien toimiin. Tällä omistajan vastuulla, sijoittajien vastuulla, joka (Puhemies koputtaa) myös vakuudet tuo mukanaan, on kyllä iso merkitys Suomen kannalta, kun me tulevaisuuteen katsomme. Mutta kuten pääministeri nosti esille, ehkä se kaikista olennaisin ja merkityksellisin asia on käydä sitä tulevaisuuskeskustelua. Siellä ne isot ratkaisut ovat. Kyllä nyt merkit viittaavat kaikki siihen, että jossakin vaiheessa on ilmoitettava, että nämä piikit ovat kiinni, ei sille mitään voi. Se, missä se tehdään (Mauri Pekkarinen: Hyvä!) ja millä muodolla se tehdään, (Puhemies: Ja minuutti on täynnä!) on tämän kysymyksen a ja o.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää pankkitukea Espanjalle. Mietitään, mitä siitä seuraa. Kuluvan vuoden aikana Espanjan pankeista on 100 miljardia talletuksia nostettu pois ja viety muualle. Ulkomaiset sijoittajat ja ehkä äveriäimmät espanjalaiset ovat hiissanneet rahojaan turvaan pois. Nyt te ehdotatte, että samansuuruinen pankkituki annetaan Espanjalle. Minä luulen, että sama meno jatkuu, eli edelleen yksityiset sijoittajat, jotka pystyvät rahojaan liikuttelemaan, kuskaavat niitä pois Espanjasta ja tukitarve tulee jatkumaan. Mitä te luulette, pääministeri Katainen?

Oletan myös, että kun isojen maiden tukilinjalle lähdetään, seuraava askel on kriisirahastojen ja samalla Suomen vastuiden tuntuva korottaminen. Teidän pystyttämänne palomuurit eivät riitä turvaamaan isojen maiden romahdukselta. Kuinka suuriksi yhteisiä kriisirahastoja on teidän mielestänne korotettava, jotta Italia… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän perussuomalaisten linja on selvä, mutta kysyn arvoisalta pääministeriltä, kun hän kolumnissaan kertoi, että hän ei hyväksy yhteisvastuuta eikä liittovaltiota. Kun sadat ja kymmenettuhannet jopa asiantuntijat ovat sanoneet, että tämmöinen johtaa yhteisvastuullisuuteen ja myös että päätäntävalta menee Brysseliin, niin teillä, hallituksella, pitää olla äärivasemmistoliitosta äärioikeistoon tieto, hyväksyttekö tämän liittovaltiokehityksen, koska seuraavaksi tulee Kypros avustettavaksi, seuraavaksi Italia. Onko niin, että jatkuvilla virheillä korjataan virheitä, jotka lakaistaan tämän liittovaltion alle? Antakaa selvä vastaus.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen, että edustaja Tiilikainen on oikeassa, että rahan siirrot EU-maista jatkuvat. Ne jatkuvat niin kauan, kunnes me olemme saaneet aikaan sellaisen päätöksenteon, joka ansaitsee luottamusta ja saa aikaan luottamusta. Siitä on kysymys. Sen on muun muassa todistanut Sixten Korkman kirjoituksessaan, hän, joka oli luomassa tätä EU:ta ja euroa. Meidän pitää todeta, että eurossa, niin kuin Peter Östman sanoi, on muutamia valuvikoja. Se on luotu liian paljon hyviä säitä, kesäsäitä, eikä myrskyä varten. Siinä mielessä olen kiitollinen, että pääministeri ja valtiovarainministeri viitoittivat sellaisia teitä ja sellaista päätöksentekoa, joka vahvistaa yhteistä luottamusta EU:hun. Pelkään pahoin, että kun on tällaista puhetta aina, että jonkun pitää irrottaa letkut pois, jos ei ole sovittu säännöistä, niin koskeeko tämä vain silloin esimerkiksi raha-asioita, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) vai pitäisikö meidän osoittaa, säätää Romanialle, Unkarille...

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeksi kun valtiopäivät kokoontuivat aikoinaan, niin sanottiin, että ne ovat mätäkuun valtiopäivät. Nyt alkaa tuntua, että nämä ovat mätäkuun juttujen valtiopäivät, (Ilkka Kanerva: Naisten viikkohan on menossa!) kun kuuntelee hallituksen kommentteja. Ainoa juttu on sinnikkäästi pitäytyä siinä, missä on ollut, ja syyllistää oppositio. Kimmo Kiljunen, viisas sosialidemokraatti, oli aikoinaan täällä, kun käytin fasistinen metodi -nimitystä siitä, kuinka vallanpitäjähallitus aina leimaa sen, joka kysyy asioita. Nyt meidän tilanteemme on tavallaan mennyt siihen, että kun kysytään, miksi Suomessa väkivalta lisääntyy, koulukiusaaminen, kaikki kouluväkivalta ja muut vastaavat, niin hallitus antaa esimerkin siitä. Kaikki edustaja Timo Soinin jutut ovat pilaa, herjaa, pilkkaa, kaikkea. Ollenkaan ei kuunnella, sanotaan kuin lapselle tai nuorelle, että ole hiljaa, kun vain pilkkaat hyvää asiaa. Täysin epäoikeudenmukaisesti täällä kohdellaan toisia kansanedustajia hallituksen taholta. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Vääristetään hänen... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei täällä olla oppositiota syyllistämässä, mutta kovin, kovin vaikea on käydä perussuomalaisten edustaja Soinin kanssa keskustelua talouskriisin ratkaisemisesta, kun edustaja Soini kysyttäessäkään ja pääministerin täällä salissa kysyessä hänen vaihtoehtoaan ei vastaa. Ensin käytätte puheenvuoron, jossa suunnilleen ammutte alas suunnilleen kaikki vaihtoehdot. Sitten ainakin valtiovarainministeri Urpilainen mielestäni aika hyvin kuvasi tämän siten, että ainoa vaihtoehto, joka jää jäljelle, on ero eurosta. Sitten kun pääministeri kysyi teiltä siitä kantaa, niin te pyydätte pääministeriä selvittämään asiaa teille. Kyllä teillä nyt joku käsitys siitä pitää olla, mikä se teidän vaihtoehtonne on ja mihin se johtaisi. Kertokaa nyt. Kyllä Suomen kansalla pitää olla tiedossa, mikä teidän vaihtoehtonne on. Vaihtoehto ei voi olla se, että olette vain kaikkea vastaan.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitetaan nyt siitä, että perussuomalaisilla oli vaihtoehtobudjetti, josta täällä äänestettiin, ja silloin sanoitte, ettei ole vaihtoehtoa. (Hälinää) Oli vaihtoehtobudjetti, sosiaalisempi budjetti. Aivan kuten edustaja Virtanen sanoi, aina yritetään mitätöidä ja väheksyä. Mikä on vaihtoehto? Silloin kun on käsitteillä Espanjan pankkien tukeminen, siinä on kaksi vaihtoehtoa: joko tuetaan tai ei tueta. (Ben Zyskowicz: Ja mitä siitä seuraa?) Meidän vaihtoehtomme on, että me emme tue. Onko se mahdollista? Kyllä se demokratiassa on mahdollista. (Ben Zyskowicz: Mitä siitä seuraa?) Se on täysin selvä asia, että näin voidaan tehdä.

Sitten puhutaanpa siitä, miksi meillä on tämä kriisirahatrauma. Se on siksi, että Suomen kansa ei aikanaan saanut äänestää euroon menosta toisin kuin Ruotsin kansa, toisin kuin Tanskan kansa. Tästä se johtuu, että meillä tämä asia on henkisesti (Puhemies: Minuutti!) käsittelemättä.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voidaan toki ajatella niin, että tässä on kaksi vaihtoehtoa, että joko Espanjan pankkeja tuetaan tai niitä ei tueta. Mutta myös suhteessa eurossa olemiseen on kaksi vaihtoehtoa: joko siellä ollaan tai sieltä erotaan. Kumpaa näistä kannatatte, edustaja Soini?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kannatan sitä, että se vaihtoehto selvitetään, (Naurua — Hälinää) tehdään yhdessä se. Tehdään yhdessä se. Valtiovarainministeriössä on pätevää porukkaa. He osaavat jopa kääntää nämä, aivan kuten valtiovarainministeri Urpilainen sanoi. Ja sitten vaihtoehto, jonka esitin jo runsas vuosi sitten, kerroin, miten tässä tulee käymään, kun tukia annetaan tukipaketin jälkeen: sanoin, että Espanja tulee tukien piiriin. Sanoitte, että ei onnistu. Nyt me teemme diilin saman porukan kanssa, joka väitti, että Espanjan pankit läpäisevät stressitestit. Tämä on se porukka, jonka kanssa tehdään. Ja mikä teidän visionne on, mitä tapahtuu seuraavaksi? Tuleeko Italia, Kypros, Slovenia? Onko hallituksella mitään ohjelmaa jatkon varalle, vai tullaanko tapaus kerrallaan tänne selittämään? Mikä se teidän vaihtoehtonne on?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jotenkin olen muistavinani, että perussuomalaiset ja edustaja Soini ovat olleet aikaisemmin eurosta eroamisen kannalla. Olisikohan jotakin vaikutusta kannan muuttumiseen sillä, että tutkimusten mukaan Suomen kansan ylivoimainen enemmistö haluaa pitää Suomen eurossa mukana? (Perussuomalaisten ryhmästä: Vanha tutkimus!)

Tämä peruslinja, jolla eurokriisiä hoidetaan, luotiin jo viime hallituskauden aikana, ja se tehtiin, hyvät keskustalaiset, keskustalaisen pääministerin johtaman hallituksen aikana, eli tukipaketit ja vakausvälineet ja nämä päätökset on tehty jo silloin. Nyt, kun tätä kriisin hoitoa tehdään, me liikumme tämän valitun peruslinjan sisällä. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että tämän linjan sisällä euromaiden joukossa on selvästi kaksi erilaista linjaa: eteläisempi Eurooppa, joka haluaa runsaasti yhteisvastuuta, ja pohjoisen Euroopan maat Suomi mukaan lukien, jotka haluavat tiukempaa linjaa ja yksittäiset maat pistämään taloutensa kuriin. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että (Puhemies: Minuutti on nyt täynnä!) näissä pöydissä Suomi ajaa tiukkaa linjaa… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olisi ollut hyvä, että varsinaisessa tiedonannossa olisi myös pohdittu vähän laajemmin hallituksen linjaa ja kantaa Euroopan unionin tulevaisuusnäkymiin. Pääministeri puheenvuorossaan kyllä tämän teki, mutta itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, onko tämä koko hallituksen linja. Kuuntelin todellakin pääministerin puheenvuoroa, jossa hän melkoisen estottomasti oli valmis tukemaan vahvaa liittovaltiokehitystä, ja olen kuitenkin ymmärtänyt, että hallituksessa on erilaisia kantoja tämän asian suhteen, eli selvennystä ja tarkennusta ilman muuta hallituksen linjaan tältä osin tarvitaan, mutta toivoisin myös sitä, että hallitus olisi valmis kiihkottomaan keskusteluun erilaisista vaihtoehdoista. Eivät Euroopan unionin tulevaisuudennäkymät ole näin vaihtoehdottomia, että meillä olisi vaihtoehtona vain liittovaltiokehitys tai sitten euron kokonaan hajoaminen. (Ben Zyskowicz: Tehän tätä väitätte!) On myös muita vaihtoehtoja, ja tähän pitää valmistautua, jos tulee tapahtumaan niin, että jokin eteläisistä euromaista katsoo lähtemisen välttämättömäksi.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tuli ehkä äskeisessäkin debatissa tämän keskustelun suurin uutinen, eli perussuomalaiset eivät tiedä, pitääkö Suomen erota eurosta vai pitääkö sen siellä pysyä. Kiitos tästä selvennyksestä. On nyt hyvä kansalaistenkin tietää, että perussuomalaisella puolueella ei ole kantaa Suomen eurojäsenyyteen.

Mitä tulee sitten edustaja Kiviniemen puheenvuoroon, olen täysin samaa mieltä teidän kanssanne siitä, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin euron totaalinen hajoaminen tai sitten siirtyminen liittovaltioon. (Ben Zyskowicz: Niin, toisin kuin keskusta väittää!) Tästä meidän pitää jatkaa keskustelua. Minä olen tarjonnut eduskunnalle mahdollisuuden yhdessä hallituksen kanssa käydä keskustelua EU:n tulevaisuudesta, minkä puolesta me olemme, mitä me emme halua, missä kohtaa pitää syventyä, jotta voisimme päästä parempaan, missä kohtaa pitää vetää jarruja. Esimerkiksi pankki- tai rahoitusmarkkinaintegraatio on minusta mielekäs, koska pankit ovat kansainvälisiä ja me tarvitsemme myös kansainvälistä, vahvempaa valvontaa, jotta voidaan sitten tietää ennalta, missä kunnossa pankit ovat. Tässä on yksi hyvä. Tai sitten se, mitä olemme tehneet pitkin vuosia, eli ajaneet tiukempia talouskurisääntöjä, ja tämähän on ollut merkittävä askel eteenpäin Euroopan integraatiossa. Onko se jonkun mielestä liittovaltiota? Voi olla, toisten mielestä ei, mutta tiukempi integraatio on ollut edellisen hallituksen ja tämän hallituksen linja näissä kysymyksissä.

Tästä Espanjan paketista. Meidän arviomme on se, kun Espanja ei kykene itse pääomittamaan pankkejaan (Ben Zyskowicz: Tästä on kyse!) ja pankit eivät saa markkinoilta rahaa ja omistajat eivät pysty pääomittamaan pankkejaan, että jos Eurooppa ei osallistuisi tähän, espanjalainen pankkisektori kriisiytyisi. Se johtaisi siihen, että Espanjan valtio kriisiytyisi, ja meidän arviomme mukaan sillä olisi tuhoisat vaikutukset ei vain Espanjan vaan koko euroalueen ja Euroopan talouskehitykseen mukaan lukien Suomi.

Edustaja, puheenjohtaja Sipilä, tämä on hallituksen looginen päättelyketju. Minä toivoisin, että te kertoisitte nyt oman loogisen päättelyketjunne, miksi ei pidä pääomittaa espanjalaisia pankkeja. (Ben Zyskowicz: Mitä siitä seuraisi?) — Mitä siitä seuraisi? Koska vaihtoehtoja on. (Naurua) Vaihtoehtoja on. Te olette esittäneet toisenlaisen vaihtoehdon kuin hallitus, mutta kertokaa, mitä siitä teidän vaihtoehdostanne seuraisi, koska kansalaisille on nyt äärettömän tärkeää tietää, mitkä seuraukset erilaisilla vaihtoehdoilla on. Emme me ole vaihtoehdottomassa tilanteessa, mutta pitää kertoa avoimesti kansalaisille, mitä siitä seuraa, jos valitaan A tai valitaan B.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU:n uudessa perustuslaissa luotiin pykälä, jossa on selvä menettely Euroopan unionista eroamiselle. Eurosta eroamiselle ei ole mitään pykäliä, ei ole mitään menettelytapaa. Sen takia tämä prosessi pitää aloittaa selvittämällä, kuinka se voidaan tehdä. Sen takia tästä on tehtävä selvitys, ja jos se selvitys osoittaa, että Suomelle on edullista erota, niin sitten erotaan. Jos Kreikalle on edullista... Oletteko te luoneet ikuisen Hansaliiton vai Rooman valtakunnan, Kaarle Suuren valtakunnan? Minkä unionin te olette luoneet, kun se on kerran ikuinen ja muita menettelytapoja ei ole? Te peittelette tällä sitä, että nyt myönnetään pankkitukea, ei tässä eurosta päätetä.

Arvoisa puhemies! Me emme vastusta, että espanjalaiset ja saksalaiset ja ranskalaiset, (Puhemies: Arvoisa edustaja, minuutti täynnä!) joilla on riskit, maksavat pankkitukea Espanjalle, mutta Suomi ei maksa.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä useamman puheenvuoron edustaja Soini käyttää, sitä enemmän sekaisin tämä asia menee perussuomalaisten linjan osalta, koska nyt edustaja Soini vetoaa jo muotoseikkoihin, kun hänellä ei ole kantaa perussuomalaisten osalta. Onko perussuomalaisten kanta, että olemme jatkossa mukana eurossa, vai ei? (Pia Viitanen: Onko teillä mielipide siitä?) Itse asia, edustaja Soini: onko teidän mielestänne Suomen oltava jatkossa mukana eurossa vai ei? On hyvin lohduttavaa suomalaisten kannalta, että hallituksella on näissä asioissa selkeä linja, mutta tietysti olisi eduskuntakeskustelun ja opposition uskottavuuden kannalta hyvä, että oppositiollakin olisi linja.

Koska edustaja Soini tykkää sanonnoista, niin ehkä vähän savolaisittain voisi tarjota edustaja Soinille uutta sanontaa, että Eurooppa on kriisin partaalla, edustaja Soini on aina askeleen edellä. (Naurua)

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ollut huono.

Hallituksen taktiikkana on selvästi tehdä tiedonannostaan käsittely siitä, pitääkö olla eurossa vai ei. Tämän tiedonannon pääteema on se, tuetaanko espanjalaisia pankkeja suomalaisten veronmaksajien varoin vai eikö tueta, ja perussuomalaisten mielestä ei pidä tukea. Voi olla, että minä viestin epäselvästi. Toinen vaihtoehto on, että te ette ymmärrä. Nämä ovat kaksi. (Välihuutoja vasemmalta) Olen kerta kaikkiaan sanonut moneen kertaan, että teetetään selvitys. Ja, arvoisa edustaja Backman, ryhmäpuheenjohtaja Backman: ei EU:n perustuslaki ole mikään muotoseikka, se on laki.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ei kannata ajatella, että nämä ratkaisut, ikävät ratkaisut, vastenmielisetkin ratkaisut, olisivat jokin yksi erillinen asia, että niitä tehtäisiin jossakin umpiossa tai niillä ei olisi mitään merkitystä Euroopan talouden tai Suomen talouden ja Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudelle. Näitä ratkaisuja on tehty ja tehdään nyt, mahdollisesti myös jatkossa, sen takia, että turvataan talous totaaliselta romahtamiselta.

Meidän arviomme ja muiden eurooppalaisten valtioitten arvio on se, että jos tässä tapauksessa espanjalaisten pankkien annetaan kaatua, se kriisiyttää Espanjan valtion. Suurena taloutena se kriisiyttää koko euroalueen ja sitä kautta uhkaa euron olemassaoloa ja talouskehitystä ja hyvinvointiyhteiskuntaa Suomessa. Sen takia tästä pitää puhua kokonaisuutena, ei yksittäisenä asiana, ja tämän takia on tärkeää, että jokainen kertoo oman poliittisen näkemyksensä siitä, pitääkö euron olemassaoloa tärkeänä vai pitääkö sen antaa mennä. Selvitys eurosta ei ole mikään tekninen karttaharjoitus tai jokin tekninen numeroharjoitus, koska kaikkiin kysymyksiin ei voida antaa minkäänlaisia vastauksia. Kukaan ei pysty tietämään sitä, miten hedge funderit Yhdysvalloissa reagoivat johonkin tiettyyn poliittiseen tapahtumaan. On hyvin pitkälti poliittinen päätös, halutaanko toimia oikein vai halutaanko toimia jollakin muulla tavalla. Sen takia tästä kokonaisuudesta pitää puhua samaan aikaan, kun puhumme vaikkapa Espanjan tilanteesta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Edustaja Soini on tässä keskustelussa ja kaikissa muissakin puheenvuoroissaan hyvin selvästi antanut ymmärtää, että euro on huono asia, eurossa oleminen on huono asia. Kun nyt sitten kysytään, mitä mieltä olette siitä, pitääkö siellä olla, te vastaatte, että hallituksen se pitää selvittää. (Timo Soinin välihuuto) Oletteko te sitä mieltä, edustaja Soini, että Suomen eduskunnan olisi joulukuun 6. päivänä pitänyt panna pöydälle hallituksen esitys itsenäisyysjulistuksesta ja pyytää Leninin kansankomissaarien neuvostoa tekemään selvitys sen seurauksista?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi lähti tukemaan Espanjaa sillä ehdolla, että me saamme vakuudet. Jos Suomi ei olisi saanut vakuuksia, Suomi ei olisi ollut mukana paketissa. Eikö totta? Myöskin ei-vaihtoehto on ollut koko ajan pöydällä, ja se on todellinen vaihtoehto. Mitä silloin olisi tapahtunut? Todennäköisesti paketti olisi kasassa. Se olisi syntynyt, niin kuin kerroin ryhmäpuheenvuorossa: ensisijaisesti pankkien omistajat, sitten Espanjan valtio, sen jälkeen tukkurahoittajat, sen jälkeen näitten pankkien kotivaltiot.

Mitä tulee tähän keskusteluun, minä edelleenkin perään keskustelua siitä, mihin me olemme ajautumassa ja mikä on se piikki, mihinkä asti me voimme mennä yhteisvastuussa, ja haluaisin kuulla kaikkien puolueiden kannan siihen, ollaanko valmiita hyväksymään eurobondit seuraavana kiireellisenä päätöksenä tässä salissa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, jos puhutaan eurobondeista, jotka ovat nykyään Euroopan perussopimuksen vastaisia, kiireellisenä ratkaisuna niitä ei voida hyväksyä.

Haluaisin jatkaa tästä tulevaisuuskeskustelusta. Pääministeri luetteli jo, mitä keinoja todennäköisesti tarvitaan, ja olen niistä samaa mieltä. Jatkaisin ja kysyisin pääministerin kantaa Euroopan keskuspankin liikkumatilaan tai mandaattiin toimia selvästi enemmän, niin kuin edustaja Haavisto ryhmäpuheenvuorossa puhui, Yhdysvaltain keskuspankin toimivalloilla ja kyvyllä tehdä aktiivisempaa rahapolitiikkaa. Kaikista suurin kysymys mielestäni on jäänyt vielä kokonaan keskustelematta: jotta emme kokoonnu näissä merkeissä seuraavan maan ja seuraavien pankkien kanssa, täytyy olla myös näkymä siitä, millä tavalla eteläisen Euroopan, myös suurten jäsenmaiden, työllisyys ja talous saadaan kestävällä tavalla jaloilleen. Muuten tämä jatkuu ja jatkuu, eivätkä meidän voimavaramme riitä siihen. Sen takia toivoisin, kun pääministeri tarjosi tulevaisuuskeskustelua, (Puhemies: Minuutti on ikävä kyllä täynnä!) että siinä yhteydessä myös tuleva talous… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä Suomen kansa ties, mihin hallitus on menossa pää pensaassa ja selkä kenossa syynä Kreikan ja Espanjan luototukset sekä hallituksen katteettomat lupaukset.

Herra puhemies! Vakavasti puhuen komppaan tässä edustaja Jääskeläistä. Hallituspuolueiden edustajat tuolla teillä ja turuilla ainakin Keski-Suomessa puhuvat mielellään, että olemme saaneet Kreikalta ja Espanjalta täydet vakuudet. Kysymys on tänään varmasti auennut kaikille, myöskin television katselijoille ja lehtereillä oleville henkilöille, että tämä vakuuden summa on 40 prosenttia. Eli ilman vakuuksia olemme antaneet takuut 60 prosentille eli 2,450 miljardille eurolle. Toivon, että te kerrotte tämän asian tällä tavalla myöskin tulevaisuudessa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu, nämä vakuudet perustuvat siihen historialliseen tappio-olettamaan, joka on asiantuntijoiden kertoma. Mutta nyt olisi hyvä kuulla perussuomalaisilta, ovatko ne vakuudet hyviä vai eivät. Ensin, kun lähdettiin vaatimaan, sanoitte, että ei niitä kuitenkaan saada. Sitten, kun saatiin, ei niillä ole merkitystä. Sitten, kun Vapaavuori harjoitti yksityisajattelua, sanottiin, että pitääkin ne saada, ja nyt sitten taas ne ovat huonot. Mikä on teidän linjanne tässä?

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Soinilta ei hohtimillakaan ole saanut vastausta ensinnäkään siihen, kannatatteko euroa vai ette, eikä myöskään siihen, mitkä olisivat seuraukset, jos euroalue hajoaa, niin lainataanpa nyt sitä taloustieteen professori Roubinia, johon tekin olette viitannut. Hän sanoi viime syyskuussa, ettei ole kysymys, tuleeko taantuma vai vaikea taantuma, johon liittyy maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmän kriisi. Vastaus riippuu siitä, hajoaako euroalue, ja hänen mukaansa seuraukset voisivat olla jopa tuhoisampia kuin Lehman Brothersin kohdalla. Kannatatteko tällaista täystuhoa, edustaja Soini?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niitä edustaja Soinin kaipaamia selvityksiä euron tulevaisuudesta on todellakin jo olemassa. Viimeksi asiaa ovat selvittäneet kotimaiset taloustutkijat. 14.6. on edustaja Soini saanut saman sähköpostin kuin minäkin. Heidän analyysinsä mukaan euroalueen äkillinen hallitsematon hajoaminen johtaisi Suomen bruttokansantuotteen 12—17 prosentin laskuun hajoamista seuraavana kahtena vuotena. Tämä viidenneksen leikkaus suomalaisten hyvinvointiinko on se perussuomalaisten mainostama suomalaisille parempi tie?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vakuudet ovat nätti viikunanlehti, jonka takana hallitus vie Suomea entistä suurempiin vastuisiin, joihinka liittyvät entistä rajusti suuremmat riskit. Suora pankkituki on aivan erityisesti tällainen juttu. Se on dramaattinen muutos hallituksen aikaisempaankin linjaan. Käytännössä se näkyy nyt esimerkiksi seuraavanlaisena asetelmana: Espanjan pankkien järjestämättömät velat, luotot, ovat noin 9 prosenttia. Suomen kriisissä ne olivat 12 prosenttia. Me itse hoidimme sen meidän kriisimme, sen 12 prosenttia. Te sanotte, että Espanja ei pysty hoitamaan. No, jos ei Espanja pysty hoitamaan, niin seuraava kysymys kuuluu teille, arvoisa pääministeri: mikseivät nämä saksalaiset, joilla on 25 miljardia Espanjassa, ranskalaiset, joilla on melkein yhtä paljon sijoituksia siellä, nämä kotivaltiot, sitten tule hätiin, niin kuin demarit sanoivat vielä muutama kuukausi sitten, että kotivaltioiden täytyy sitten tulla mukaan, elleivät pankit tai näiden pankkien kotivaltiot pysty (Puhemies: Minuutti on täynnä!) itse asiaa hoitamaan? Kysymys kuuluu: Miksei Saksa, Ranska... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Olen ollut täällä viime kaudella ja olen täällä nyt SDP:n edustajana, ja se, mikä on muuttunut ja mikä näkyy ihan oikeastaan ensimmäistä kertaa tässä meidän tiedonannossamme, on sijoittajavastuu, enemmän kuin se on näkynyt koskaan. Te, edustaja Pekkarinen, istuitte viimeksi tuolla, ja minä istuin täällä, ja esimerkiksi Irlannista kysyttiin. Irlannilta ei saatu vakuuksia, Irlannilta tukea meni pankkisektorille, niin kuin on mennyt Kreikastakin, ja tämän me tiedämme. Nyt tässä Espanjassa menee pankeille tukea valtion kautta, tiedämme sen, mutta tukea saavien pankkien omistajien ja omien pääomaehtoisten velkakirjojen haltijoiden on kärsittävä tappiota. Siinä on kuulkaas jo aika erilainen sijoittajavastuu kuin mitä tehtiin viime kaudella, ja se, että Espanja ei joudu maana tähän velkajärjestelyyn, on suuri ja hyvä asia. Emme voi kuitenkaan unohtaa, että Espanja on liiallisen alijäämän menettelyssä ja sitä kautta myös toimia siellä seurataan hyvin tarkoin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ne saksalaiset ja ranskalaiset pankit ja muut rahoittajat eivät selviäkään niistä menetyksistä, mitkä niitä uhkaisivat Espanjassa, kysymys kuuluu: miksi eivät siinä tilanteessa Saksan valtio ja Saksan veronmaksajat, Ranskan valtio ja Ranskan veronmaksajat tule mukaan ja rahoita, niin kuin te vaaditte vielä muutama kuukausi sitten? Mikä on teidän vastauksenne tähän kysymykseen?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä on järjestys edelleen niin, että pankkien sijoittajien vastuun täytyy toimia ensin, sen jälkeen maan oman vastuun, ja me tiedämme, tekin tiedätte: Espanja on omia pankkejansa rahoittanut, ja nyt se on siinä tilassa, että lisärahoittaminen johtaisi siihen, että myös Espanjan valtio joutuisi tähän ohjelmaan, ja Espanjan valtio on suuri maa. Minun mielestäni se, mikä on tullut turuilla, toreilla selväksi, on, että Suomen kansalaiset näkevät sen, että suurten maiden tukeminen on jo hyvin lähellä kipukynnystä, ja sen takia tässä on järkevää koettaa antaa pankeille selvitysten jälkeen tuki niin, että ne pankit, jotka ovat elinkelpoisia mutta väliaikaisessa rahoitusongelmassa, saavat tukea.

Ne, jotka ovat lukeneet tämän sopimuksen ja tiedonannon, näkevät, että pankit jaetaan neljään kestävyysluokkaan. Varapuheenjohtaja Kaikkonen suuresta valiokunnasta, keskustan edustajana sanoitte, että annetaan näille huonoille pankeille tukea. Näin ei ole, senkin voi lukea täältä. Annetaan vain niille pankeille, jotka ovat elinkelpoisia. Se on yksi ehto, ja tätä muuten valvoo komissaari Olli Rehn komission puolelta.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On käyty paljon jossittelevaa keskustelua, kuultu paljon uskontunnustuksia. Kukaan meistä ei voi olla ennustaja. Jäin kuitenkin erityisesti valtiovarainministerin puheenvuorosta suurten vakuusselvitysten jälkeen odottamaan näkemystänne: mitä seuraavaksi? Täällä ovat keskustan edustajat toistuvasti yrittäneet peräänkuuluttaa sitä, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Uskon, että jaamme yhteisen huolen Euroopan kilpailukyvystä. Maanosamme on jäljessä monin tavoin. Uskon, että jaamme myös yhteisen huolen niistä kriisimaista, heidän kansalaistensa tilanteesta, esimerkiksi nuorisotyöttömyydestä Kreikassa ja Espanjassa, mutta uskotteko te todella, että tämä pankkien tukeminen on keino, jolla Euroopan kilpailukyky pitkällä tähtäimellä pelastetaan, ja käytämme kaiken huomion tähän ja yksittäisiin vakuuskeskusteluihin?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ärsyttää sellainen sosialismi, jossa keinottelevat pankkiirit ja sijoittajat eivät voi saada takkiinsa vaan vaativat sosiaalitukea asiansa hyvin hoitaneilta. Nyt onneksi olemme siirtymässä kohti markkinataloutta. Tässä paketissa näiden surkeimpien ja härskeimpien pankkien ja sijoittajien annetaankin kaatua ja, edustaja Kaikkonen, juuri elinkelpoisia pankkeja tuetaan, aivan kuten te toivoitte, mutta toista luulitte. Tämä tuki, jota annetaan, sidotaan tiukkoihin tervehdyttämistoimiin. Se on sitä vastuullista markkinataloutta, jota olemme peräänkuuluttaneet, ja nyt sitä saamme.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähemmälle tässä keskustelussa on jäänyt se, että nyt sadat miljoonat syyttömät maksavat säätelemättömän kasinokapitalismin ja pankkitoiminnan ahneuden laskua. Tässä suhteessa sosialidemokraattien vaatimukset, jotka ovat olleet johdonmukaisia jo viime kaudella, muun muassa vakuusvaatimusten, rahoitusmarkkinaveron, pankkiveron ja moraalikadon purkamisen osalta ovat hyvin ajankohtaisia. Samoin kansallisesti meille on erittäin tärkeätä, että veronmaksajat eivät joudu pankkituen ja velkaisten maiden takausten maksumiehiksi, ja meillä täytyy olla myös kansallisen toimintakyvyn näkökulmasta perälauta. Onko hallitus tältä osin nyt myöskin arvioinut jatkovaiheita?

Toinen asia on, että tuen vastikkeellisuudesta vastaa komissio. Pääministeri, valtiovarainministeri, voimmeko me nyt yhtäkkiä luottaa siihen, että Olli Rehnin johdolla komissio löytäisi tiukat ehdot muun muassa tukirahoitukselle? Tältä osin itse olen hivenen epävarma.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhan sananlaskun mukaan rehellisyys maan perii, joten kuunnelkaa perussuomalaisia (Välihuutoja) ja sitä vaihtoehtoista viestiä, jota perussuomalaiset edustajat esittävät täällä eduskunnassa ja myös tuolla kuntakentällä. Edustaja Soini on useita kertoja jo toistanut täällä, että tehdään yhteinen selvitys, oppositio ja hallitus osallistuvat yksissä tuumin selvityksen tekemiseen, keräävät sen hyödyt ja haitat sillä tavalla, että voimme olla sitten yksimielisiä siitä, mikä on se viisain ja kannattavin ratkaisu, jonka me teemme. On aivan turha väittää, mitä perussuomalaiset vastustavat. Me haluamme tehdä yhteisen selvityksen, ja se on moneen kertaan täällä sanottu, joten uskokaa se ja ottakaa tämä haaste vastaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yli kahden vuoden aikana yksittäisten tukipakettien käsittelyn yhteydessä on käyty samankaltaista keskustelua mitä nytkin. Ydinkysymys kuitenkin on se, että meidän suomalaisten pitää ratkaista, onko entistä tiiviimpi ja yhteisvastuullisempi Eurooppa Suomen ja tulevien suomalaisten etu ja kannattaako meidän rakentaa tämänkaltaista tiivistä yhteisvastuullisuutta vai onko olemassa jokin vaihtoehto. Kun löydämme sen vaihtoehdon, löydämme sen strategian, sen jälkeen meidän on paljon helpompi ratkoa näitä yksittäisiä paketteja. (Ben Zyskowicz: Kannatatko Soinin selvitystä?)

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hieman tietysti varmaan meitä kaikkiakin kiusaa se, että Euroopan unioni tekee tämänkaltaisia ratkaisuja vasta ikään kuin hädän hetkellä, pakon edessä. Tämä on toistunut ja saattaapi toistua jatkossakin vielä useamman kerran. Kuitenkin kysymys on perimmiltään siitä, että meillä on samanaikaisesti nähtävissä Euroopassa valtionvelkakriisejä ja pankkikriisejä, ja ne nivoutuvat toisiinsa mitä olennaisimmalla ja kiinteimmällä tavalla. Jos tähän kysymykseen ei EU:lta löydy vastausta, niin me olemme todella pulassa.

Nyt me tiedämme toki sen, että jos Espanja joutuu syvemmälle, niin Eurooppa joutuu siitä tietysti notkahtamaan ja Suomeen tulee ilman muuta taantuma. Mutta tämän ison kuvan kannalta, EU:n päätöksentekokyvyn kannalta, on tärkeää, että kyettäisiin löytämään samanaikaisesti näihin molempiin sektoreihin vaikuttavia ratkaisuja. Ovatko ne yhteisen talletussuojan ja tehostetun (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) pankkivalvonnan merkeissä olevia malleja, jää nähtäväksi, mutta niihin meidän on voitava EU:lta edellyttää päätöksiä.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty vakuuksista, ovatko ne hyvät. Ne ovat tyhjää paremmat, ja siitä kiitos valtiovarainministeri Urpilaiselle, että hän on tehnyt sitkeää työtä. Pankkitukiportin avaaminen on erityisen vaikeaa. Kyllä tarvitsee lähteä edustaja Martti Korhosen kalanmaksaöljypullolle, ja kyllä se pullo on suuri ja painava; ei tämä helppoa ole. Täällä on myös kysytty, mitä ajatellaan liittovaltiokehityksestä. Sille ehdoton ei.

Mutta varsinainen kysymykseni, valtiovarainministeri Urpilainen, kuuluu näin: onko edes käytävillä puhuttu euron kehittämisestä, kehittämisestä siihen suuntaan, että eteläinen kipeä euro, eteläiset kipeät maat muodostaisivat oman alueen ja pohjoiset vahvat terveen euron alueen?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mihin on Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja sen vastuunkanto kadonnut? Ministerit Katainen ja Urpilainen ovat korostaneet toistuvasti IMF:n roolia eurokriisin hoidossa. Valtiovarainministeri Urpilaisen mukaan IMF:n mahdollisimman suuri osallistuminen on Suomen keskeinen tavoite, ja IMF:n rooli on juuri Suomen vaatimuksesta ollutkin kriisin hoidossa merkittävä. Nyt kuitenkin tässä Espanjan tilanteessa IMF loistaa taloudellisella poissaolollaan, koska sen säännöt eivät salli pankkien suoraa tukemista. Ministeri Urpilainen totesi tänään puheenvuorossaan: "Laina myönnetään siis Espanjan valtiolle, ei suoraan - - pankeille."

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin siis, miksei IMF ole Espanjan tuessa mukana, jos se kerran annetaan valtiolle eikä ole suoraa pankkitukea.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilälle ensin: eurobondeja emme kannata. Sen sijaan eurosta kannattaa pitää kiinni, sillä se on taannut alhaisen korkotason, mistä tavalliset asuntovelalliset ja yrittäjät ovat voineet olla hyvillään.

Eurosta ja suomalaisista on kyse myös tässä Espanjan lainaohjelmassa, johon Suomen hallitus linjakkaasti neuvotteli vakuudet. Aivan loistosuoritus kesäaikana, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Nämä vakuudet eivät ole mikään Ruokolahden leijona, nämä ovat riihikuiva käteisvakuus, ja aivan kuten Kreikka-vakuudet ovat osoittaneet, ne pitävät yllä Suomen korkeaa luottoluokitusta, mikä taas omalta osaltaan pitää meidän valtionvelkamme lainakorot alhaalla, mikä edelleen omalta osaltaan tukee hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti moni kysyy, kenelle Espanjan tukipaketin rahat viime kädessä menevät. Tämä on nimittäin kaikkein olennaisin kysymys suomalaisen veronmaksajankin näkökulmasta. Sitä ei ole tässä tiedonannossa selvitetty, ja se on pitkälti jäänyt myöskin vakuusasian varjoon. Sen tiedämme, että pankkituki ohjataan pankeille, mutta mitä tahoja sillä tuella tullaan pelastamaan? Tavallisia espanjalaisia asuntovelallisiako, työpaikkoja tarjoavia kunnon yrityksiä vaiko spekulantteja ja rahanpesijöitä? Eli millä te estätte sen, että tämä raha ei ohjaudu esimerkiksi rahanpesutarkoituksiin, ministeri Urpilainen?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kehuttu tätä sijoittajavastuun mukanaoloa, ja se on tosi hyvä asia. On muistettava, että vasemmisto tullessaan hallitusvastuuseen... Sijoittajavastuu nyt toteutuu käytännössä tässä Espanja-paketissakin. Samoin transaktiovero on keskustelussa, pankkivero, jne. Elikkä suunnanmuutos on ollut oleellinen.

Kun täällä on penätty, kuinka pitkälle voidaan mennä, niin sitä on todella arvioitava tämän tulevaisuuskeskustelun yhteydessä. Onko se esimerkiksi näiden kriisimekanismien yhteenlaskettu kapasiteetti se yläraja, joka on se kipupiste, jonka yli ei voida mennä jne.? Käsitykseni mukaan ministeriössä tehdään kantokykyanalyysiä elikkä arvioidaan myöskin, mikä on meidän valtion ja julkisen talouden kestävyys, minkälaisia lisävelvoitteita enää voidaan vastaanottaa. Tätä keskustelua on käyty valtiovarainministeriössä, tätä selvitystä varmaan tehdään. Mutta on myöskin puhuttava euron tulevaisuudesta eikä pidä sulkea myöskään pois sitä vaihtoehtoa, onko järkevää jatkossa, että kilpailukyvyltään niin täysin erilaiset alueet kuin nyt (Puhemies: Ja minuutti on täynnä!) ovat saman valuuttakurssin piirissä.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ERVV:n takauksien yhteismäärä nousisi Espanja-päätöksen mukana 11,8 miljardiin euroon. Yksi miljardi on 1 000 miljoonaa, kuten tiedätte, ja sillä rahalla saisi muun muassa 44 000 tuikkua Ferraria tai 640 000 kappaletta 15 000 euron hintaisia autoja. Pääministeri Katainen, jos nämä takuut laukeavat maksettavaksi, mistä te otatte rahan siihen? Jos ette ota sitä verosta — sieltä budjetista se ei löydy — jos ette ota sitä veroista ettekä lisää velanottoa, missä teillä on se kaappi, missä on näin paljon rahaa kaivaa esiin, 11,8 miljardia euroa?

Mitä tulee taas eurossa pysymiseen, on hyvä, että hallitus kysyy oppositiolta. Mutta miettikää sitä, että jos Euroopan kriisimaat eroavat eurosta ja nämä kaikki tulevat meidän maksettavaksi, niin missä me silloin olemme.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ja pääministeri Katainen eivät uskalla lopettaa tukemista tai päästää maita irti euroalueesta, koska sillä voi olla ennakoimattomia seurauksia. Tämä on minusta vähän vastaavanlaista puhetta kuin Finlandia-talon korjausarkkitehdiltä, kun vanhat marmorilaatat rapisivat seinistä. Hän totesi silloin, ettei uskalla siirtyä uuteen materiaaliin, kun ei tiedä, miten se käyttäytyy Suomen ilmastossa. Johtajuutta olisi mielestäni se, että te, arvoisa pääministeri, kun näette, että kompassi näyttää väärin ja Suomi joutuu yhä syvemmälle yhteisvelkojen suohon, sanoisitte, että käännytään takaisin. Kysyisinkin edelliseltä valtiovarainministeriltä, Backmanin mainitsemalta äänettömältä yhtiömieheltä: aiotteko jatkaa puoltavalla kompassilla, joka vie meidät liittovaltioon?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta hyväksyy huomenna tämän Espanja-paketin, ja nyt on kysyttävä, mitä tämän jälkeen. Itse asiassa vastaukset ovat kohtalaisen yksinkertaisia: tiukempi eurooppalainen ylikansallinen pankkivalvonta ja toiseksi valtiontalouksien seuranta, niin että näitä ei tipu yllätyksenä aina muutaman kuukauden välein — Kypros seuraavana ja mikä sitten vielä sen jälkeen seuraavana.

Vaikka EKP on itsenäinen, on myöskin pohdittava sitä, mikä sen rooli voisi olla jatkossa. Maailmalla puhutaan kovasti setelirahoituksen mahdollisuudesta. Tietenkään vastuulliset ministerit eivät voi tästä asiasta puhua EKP:n itsenäisyyden vuoksi, mutta tämäkin on eräs tulevaisuuden mahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan tässä keskustelussa minua on hirveästi ihmetyttänyt se, mitenkä tämä on historiatonta. Siis tulee sellainen kuva, että jos olisimme EU:n ulkopuolella ja euron ulkopuolella, me olisimme paratiisissa. (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä!) — Hyvä! (Naurua)

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on usein esiintynyt ilmaisu "elinkelpoinen pankki". Elinkelpoinen pankki perustuu siihen, että sen asiakkaat harjoittavat sellaista teollisuutta, joka menestyy Euroopassa. Euroopan unionilta puuttuu tällainen teollistamispolitiikka, joka istuu siihen, mikä on se menestyvä espanjalainen pankki tai palvelujen ratkaisumalli. Toinen asia on se, miten Euroopan unionin budjetti tukee tämän tyyppistä toimintaa niin, että Eurooppa pärjää tai että Suomi pärjää löytämällä uusia aukkoja viennille.

Yksi tärkeä asia on se, että nyt kun selkeästi sijoittajat ovat siirtyneet omien maitten sijoitusten ja elinkeinojen turvaamiseen, niin Suomen suurin sijoitusrahasto on työeläkerahastot. Millä tavoin työeläkerahastot kotiuttaessaan nyt näitä miljardeja mahdollisesti — onhan siellä kymmeniä miljardeja ulkomailla, edes muutaman miljardin — tukisi niitä hankkeita, jotka joka tapauksessa (Puhemies: Ja nyt taitaa, arvoisa edustaja, olla minuutti täynnä teidänkin kohdallanne!) pitää toteuttaa tuolla maakunnissa ja jotka työllistäisivät.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euron kärsimysnäytelmä on päättymätön jatkokertomus, vaikka täällä on joka tilanteessa vakuutettu, että tämä on ehdottomasti viimeinen kerta. Tunnustetaan tosiasiat: Nyt avataan pankkien tukemisen linja. Vauras euroalue ryhtyy pankkien mesenaatiksi. Tästä seuraa loogisesti, että jatkuvasti tulee olemaan joku Välimeren maan pankki vaikeuksissa ja käsi ojossa pyytämässä rahaa.

Arvoisa valtiovarainministeri, haluan kysyä vakuusasioihin liittyen tästä espanjalaisesta kumppanista, talletussuojarahastosta. Minkälainen sen taloudellinen asema on? Olen itse kuullut vähän kyseenalaisia huhuja, ja ne eivät ole mistään (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) luotettavasta lähteestä Riihimäen rautatieasemalla. (Naurua)

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on moni kaivannut keskustelua suuremmasta kuvasta, ja itsekin yhdyn siihen porukkaan. Se on valitettavaa, että tämä teksti ei tuo mitään uutta valoa tähän suureen kuvaan. Tämä on varsin tekninen selvitys. Tämä kertoo sitä, että me avaamme nyt ihan uuden lehden, me menemme pankkien tukemiseen. Todennäköisesti seuraavana listalla on Espanjan valtio.

Näitä vakuuksia täällä on ylistetty paljon ja niistä on paljon keskusteltu. Viime lauantain Aamulehdessä puhemies itsekin otti niihin kantaa tai viittasi siihen, että useampi valtio on neuvottelemassa vakuuksista. Minä kysyisin valtiovarainministeriltä: mitkä olivat nämä valtiot, jotka olivat puhemiehen mukaan neuvottelemassa, ja mitkä olivat syyt, että ne eivät päätyneet siihen, että ne edellyttävät omalta osaltaan vakuuksia?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit Katainen ja Urpilainen, olette noin vuosi sitten muun muassa luvanneet, että lainatakuiden myöntämistä ei edes harkita ilman täysimääräisiä vakuuksia. Nyt kuitenkin ministeri Urpilaisen puheenvuoron mukaan sataprosenttisten vakuuksien vaatiminen olisi lähes naurettavaa. Toivoisinkin, että ministeri Urpilainen vastaisi ja täsmentäisi sitä, mikä teidän mielestänne vuodessa on nyt oikein muuttunut.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei aikaakaan, kun pääministerinä toiminut Matti Vanhanen todisteli pöntöstä, että kansainvälinen finanssikriisi ei koske Suomea, koska meidän pankkimme ovat kunnossa. Niin meidän pankit ovat tänäkin päivänä kunnossa. Nyt me vain kokemuksesta tiedämme, että siitä huolimatta finanssikriisi merkitsee Suomen kaltaiselle vientivetoiselle kansantaloudelle äärettömän paljon. Viimeksi se lasku oli miinus 8 prosenttia bkt:sta. Me emme ole vieläkään sillä tasolla talouden kanssa kuin olimme silloin, kun se pudotus alkoi. (Mauri Pekkarinen: Mutta silloin kerroitte, että se on hallituksen vika! — Ben Zyskowicz: Se oli silloin, Mauri!)

Nyt kysyn myöskin, kun pääministeri sanoi, että pitää katsoa tulevaisuuteen, kun Saksa vaatii tiivistettyä budjettikuria ja Etelä-Euroopan maat vaativat sitten yhteisvastuuta: jos Saksa taipuu eurobondeihin, niin miten Suomi siinä tilanteessa käyttäytyy?

Sitten tähän vakuuskeskusteluun vielä. Kyllä kai kaiken keskustelun (Puhemies: Nyt, arvoisa edustaja, minuutti on nyt täynnä!) lähtökohtana tulee olla, että velallinen maksaa velkansa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on muutama arvoisa kansanedustaja puhunut tämän suuremman kuvan puolesta. Kun keskustelun alussa keskusteltiin paljon siitä, onko integroitunut Eurooppa — joka ei tarkoita samaa kuin yhteisvastuun Eurooppa — Suomen etu, oppositiosta kuului buuausta. Seuraavaksi kysyttiin sitä, onko euro Suomen etu. Ei tullut mitään vastausta siihen, onko euro Suomen etu, eikä tullut mitään vaihtoehtoa.

Nyt puhutaan myöskin tästä pankkituesta ja samalla jätetään huomiotta se, että sille on todella kovat ehdot, mikäli joku pankki haluaa lähteä siihen, että se tuki on pakko ottaa. USA:ssa ratkaistiin tämä asia sillä tavalla, että tehtiin tiukat ehdot. Kaikki pankit halusivat pois tästä tuesta. Te puhutte, että se on haitta, ei edistysaskel. Nyt yritetään ratkaista näitä ongelmia, ja minä uskon, että Eurooppa on Suomen etu ja euro on Suomen etu.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Tässä on useita kysymyksiä liittyen vakuuksiin, ja otetaan semmoinen ihan rautalankamalli näistä vakuuksista.

Mehän vaadimme vakuuksia sen takia, että me emme halua olla blokkaamassa yhteistä eurooppalaista päätöksentekoa. Eli me haluamme olla mukana eurossa, mihin sisältyy oikeuksia ja velvollisuuksia. Ei voi ottaa vain oikeuksia, velvollisuudet tulevat siinä mukana. Mutta me näemme, että Suomen etu on se, että me olemme mukana näissä yhteisissä päätöksissä sillä, että me saamme vakuudet, millä rajataan Suomeen kohdistuvia riskejä.

Nyt sitten kysymys kuului, minkälaiset ovat täysimääräiset vakuudet. Vakuudethan ovat sitä tilannetta varten, että lainansaaja, tässä tapauksessa Espanja, ei kykenisi maksamaan lainoja takaisin (Martti Korhonen: Siis valtio!) — Siis valtio. — Ja kun me olemme katsoneet läpi historian, tällaisessa velkajärjestelytilanteessa, jossa maa on ollut maksukyvytön, kuinka suuri osuus veloista on jäänyt takaisin maksamatta, niin se on ollut noin 40 prosenttia veloista. Tästä tulee niin sanottu tappio-olettama, ja tälle 40 prosentille me olemme nyt saaneet vakuudet. Eli tämä kattaa ne riskit, joita Suomelle aiheutuu Espanjan lainaosuudesta, ja sen takia tähän lopputulokseen voi olla hyvin tyytyväinen.

Täällä kysyttiin, miksi IMF ei ole mukana tässä ohjelmassa rahoittamassa. IMF:n säännöt kieltävät sellaisen ohjelman rahoittamisen, joka kohdistuu pelkästään pankkisektorille mutta jossa ei ole toimenpiteitä julkiseen talouteen (Hälinää — Puhemies koputtaa) eikä myöskään julkiselle sektorille.

Mitä tulee sitten tähän pankkitukeen, niin täytyy muistaa, että esimerkiksi keskusta oli valmis hyväksymään Irlannin ohjelman, joka oli kokonaisuudessaan 85 miljardia, mutta siitä 35 miljardia käytettiin pankkisektorin tukemiseen. (Mauri Pekkarinen: Se oli valtion vastuu!) Jos tämä suhteutetaan Espanjaan, kun Espanja on 7 kertaa suurempi talous kuin Irlanti, se tarkoittaisi tässä tapauksessa, että me olisimme hyväksymässä 240 miljardin tukipakettia Espanjan pankkisektorille. Nyt me puhumme vain 100 miljardista. Eli kyllä pankkitukea on aikaisemminkin myönnetty, mutta nyt sijoittajavastuu on suurempi ja ehdot ovat tiukemmat.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ensimmäisen kauden kansanedustajana saanut vähän ihmeissään seurata keskustelua, kun meidän pitäisi puhua tukipaketeista ja se on käännetty siihen, että kysytään, mitä mieltä perussuomalaiset ovat eurosta, ja siihen on perätty vastausta. (Martti Korhonen: Edustaja kertoo!) Tämän voisi kääntää nyt sillä tavalla, että kysyisin pääministeriltä ja ministeri Urpilaiselta, miten uskotte tulevaisuudessa käyvän, jos me nyt annamme nämä takaukset. Mikä on se teidän visionne? Kun te peräätte perussuomalaisten visiota toiseen vaihtoehtoon, niin minä nyt kysyn teidän visiotanne tähän vaihtoehtoon, mistä on keskustelu menossa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan taloustilanne on hyvin vakava, ja minusta on hyvä, että sekä pääministeri että valtiovarainministeri ovat koettaneet tätä viestiä tässä keskustelussa nostaa esille, ja siksi minäkin olin kyllä pettynyt perussuomalaisten puheenvuoroon. Minäkin osaan laulun kolmesta iloisesta rosvosta, mutta ei tulisi kyllä pieneen mieleenkään käyttää mukavaa lastenlaulua eteläeurooppalaisten ihmisten pilkkaamiseen. Sellaiselta se nimittäin saattoi satunnaisesta kuulijasta kyllä kuulostaa.

Tästä perussuomalaisten puheenvuorosta oli vaikea löytää sitä, jota on yritetty nyt kolmen tunnin ajan saada selville, eli mikä on se visio, mihin näillä lääkkeillä, joita edustaja Soini täällä tarjoaa, joudumme eurooppalaisessa taloustilanteessa. Valtiovarainministeri kysyi aivan oikein täällä aiheellisesti, miksi asiantuntijoidenkin kiittämä vakuussopimus ja sen tunnustaminen on oppositiolle niin vaikeaa. Väkisinkin tulee mieleen, että vaikka ministeri Urpilainen hakisi kuun taivaalta, niin sekin olisi herrojen mielestä liian pieni ja kelmeä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Kalli vähän aikaa sitten kyseli, mitä hyötyä eurosta on suomalaisille. Täytyy nyt muistaa se, että joka ikinen suomalainen on hyötynyt siitä, että me kuulumme euroon. (Timo Soini: Miten?) Joka ikinen asuntovelallinen on hyötynyt siitä, että korot ovat matalat. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Yritysten toimintaedellytykset ovat parantuneet, ja se on taas aiheuttanut sen, että on voitu tuoda lisää työpaikkoja. Jokainen suomalainen on voinut saada lisää työpaikkoja. Entä sitten käänteisesti? Teidän pitäisi kertoa myöskin se, että jos lähdemme eurosta pois — kun te vaaditte sitä selvitystyötä tehtäväksi — mitä sitten tapahtuu. Se tulee varsin kalliiksi joka ikiselle suomalaiselle, joka ikiselle asuntolainan hankkijalle, joka ikiselle yritykselle: työpaikat vähenevät, työttömyys kasvaa. Kertokaa te myöskin tämä puoli tästä asiasta. (Puhemies: Nyt taitaa minuutti olla, arvoisa edustaja, täynnä!) Elo euron kanssa on hyödyksi, mutta välillä se on tietysti… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Katainen mainitsi puheessaan jotenkin tähän tyyliin, että ei voi ottaa asiaan kantaa, ellei tiedä seurauksia. Tämä ongelma tässä juuri onkin, kun me emme tiedä, mikä hallituksella on mielessä päätepisteestä, mikä on se laita, mitä hallitus ei enää ylitä tässä lainoittamisessa tai takauksissa. Suomalaisten olisi helpompi tehdä päätöksiä ja ottaa asioihin kantaa, jos he tietäisivät, missä on se päätepiste. Tämä on minun mielestäni se ydinkysymys.

Toinen ydinkysymys on se, mikä täällä on esitetty — muun muassa edustaja Uotila — mikä on tulevaisuudennäkymä siitä, missä Suomi on mukana EU:ssa ja kuinka pitkälle me sitä haluamme olla yhteistyössä kehittämässä.

Minusta näihin kahteen asiaan kun hallitukselta saamme vastauksen, niin meidän on paljon helpompi hyväksyä näitä päätöksiä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun on tehty näitä kyselytutkimuksia, niin nämä uusimmat tutkimukset ihan sinne kokoomukseenkin tiedoksi: Puolet suomalaisista kannattaa MTV3:n ja Aamulehden tutkimuksessa euroalueen hajoamista. 66 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen vastuita ei saa kasvattaa, vaikka sillä pyrittäisiin hoitamaan ja hoidettaisiin tämä eurokriisi. Iltalehden kyselytutkimuksessa valtaosa suomalaisista haluaa selvityksen europolitiikan vaihtoehdoista, ja myös sitten samassa kyselyssä liittovaltio tyrmätään kansalaisten toimesta.

Tämän nyt pitää aueta jo pikkuhiljaa teillekin, että teidän, hallituksen, on nöyrryttävä siihen, että te olette valmiita yhdessä opposition kanssa selvittämään näitä vaihtoehtoja ettekä vain viittaa kintaalla tälle kansalaismielipiteelle ja sen sijaan käytännössä esitä, että budjettivaltaa siirrettäisiin yhä enenevässä määrin Brysseliin solidaarisuudesta niitä maita kohtaan, jotka eivät pysty omia asioitaan hoitamaan. (Puhemies: Minuutti on täynnä!)

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me emme ole sivullisia tässä Euroopan talouskriisissä. Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat linjanneet erittäin hyvin Suomen Eurooppa-politiikkaa ja meidän sitoutumistamme euroon. Tilanne on erittäin vakava, ja ihmiset ovat tuolla televisionkin ääressä ja toreilla ja turuilla erittäin huolestuneita siitä, mihin tämä Euroopan kriisi johtaa. Sen takia toivon, että täällä salissa todella kansanedustajat käyttäisivät sitä vastuuta antaa oikeata informaatiota.

Oppositio on tässä jatkuvasti pelotellut liittovaltiokehityksellä, mutta me tarvitsemme tiukempaa pankkivalvontaa, jotta nämä kriisit eivät toistu.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kutakuinkin neljä vuotta sitten Yhdysvaltain keskuspankissa pohdittiin, onko järkevää päästää Lehman Brothers konkurssiin esimerkiksi muille. Päätettiin päästää. Myös Suomessa käytiin kaikkien asiantuntijoiden kanssa keskustelua, leviääkö kriisi Suomeen. Ei pitänyt levitä. Levisi, ja edelleen kriisin seurauksista kärsitään. Suomi on menettänyt noin 100 miljardia euroa kansantuloa, mistä valtion välillinen osuus on noin 40 miljardia. Jos nyt lasketaan panos siihen, että vältetään vastaavanlainen kansantalouden supistuminen ja globaalin talouden himmeneminen, niin panos sen estämiseen on vielä varsin vaatimaton. Suomen kannattaa panostaa niin kauan kuin suinkin on mahdollista välttää taantuma. Vientivetoisena maana Suomi kärsii suhteessa muihin maihin kaikista eniten todennäköisesti, jos maailmalla investoinnit jäähtyvät.

Se, että täällä on piikki auki, on järkevää politiikkaa, mutta totta kai on järkevää pyrkiä estämään (Puhemies: Ja nyt huomaan, että minuutti on täynnä!) moisen holtittomuuden uudelleen esiintyminen.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Optimistina ajattelen, että tämmöisissä pahoissakin kriiseissä on mahdollisuus, ja nyt on se tilaisuus Suomen näyttää esimerkkiä siitä, kuinka talous hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt on tilaisuus tarttua vääryyksiin, veronkiertoihin ja harmaaseen talouteen.

Minä ajattelen tätä asiaa aika pragmaattisesti ja ajattelen niitä espanjalaisia työttömiä nuoria, jotka kärsivät tällä hetkellä, ja suomalaisia yrityksiä, jotka käyvät kauppaa Espanjan kanssa, ja sitä, mitä eurosta eroaminen mahdollisesti tarkoittaisi. Se vaikeuttaisi hyvin monin tavoin ihan tavallisten ihmisten elämää, jotka haluavat matkustaa, opiskella, asua, käydä kauppaa Euroopassa.

Sinänsä tämä Soinin ehdotus yhteisestä tarkastelusta on ihan hyvä — minä tykkään tämmöisestä tutkivasta otteesta. Tilanne on niin vakava. Olemme samassa veneessä, ja on aihetta kysyä, minkälaisen Euroopan haluamme, minkälaisessa Euroopassa haluamme lastemme kasvavan ja elävän. (Puhemies: Ja nyt minuutti on täynnä!) Kaikki vaihtoehdot on tarkasteltava, mutta eurooppalaisuus… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun teillä, ministerit Urpilainen ja Katainen, on niin hirveä EU-kriisimaihin kohdistuva auttamisvietti ja -vimma, niin eikö teidän paikkanne olisi ennemmin jossain hyväntekeväisyysjärjestössä, kuten Kirkon Ulkomaanavussa tai Punaisessa Ristissä? Rohkenen esittää teille, arvon ministerit, pikaista uranvaihtoa ennen kuin Suomi menee konkurssiin.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen suhtautuminen yhteisvastuullisuuteen on nyt kyllä äärimmilleen ja liiankin pitkälle vietyä. Pankkiunioni ja yhteinen pankkivalvonta esimerkiksi tarkoittaisivat Suomelle entistä suurempia vastuita muiden maiden pankkien heikosta tilanteesta, ja ne olisivat taas askel kohti liittovaltiota. Suomen pieni kansantalous ei riitä suurten euromaiden pelastamiseen, eikä velkakriisiä ratkaista liittovaltiolla.

Arvoisa ministeri Urpilainen, onko maakohtaisten taloussuositusten voimaan saattaminen kaikissa euromaissa ja EU:n jäsenmaissa mielestänne kannatettava asia, ja mitä toimia te olette tehneet, niin että jokainen maa kantaisi itse vastuuta taloudestaan tulevaisuudessa?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri puhui tuosta integroidusta Euroopasta. Kun nyt on sitten valittu aina pienemmällä tai isommalla kompromissilla suunta, niin mennäänkö sinne sitten, meni syteen tai saveen? Tehdäänkö näin niin Schengenissä, eurolinjauksissa, EU:n laajentumisessa, liittovaltiokehityksessä? Eikö kukaan uskalla sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita? Eli onko hallitus sitä mieltä, että juuri tämä euroryhmä on juuri se ainoa ja oikea ja toimiva eurokokoonpano, ei yhtään maata pois, ei yhtään maata lisää? Kuvitteletteko te hallituksessa, että Suomi voi vakauttaa Euroopan, että meidän veronmaksajien rahat siihen tulevat riittämään? Eikö hallitus ole huomannut sitä, että markkinat kiittävät enää vajaan vuorokauden kutakin huippukokouspäätöstä? Vielä, arvoisa puhemies: millä perusteella uskotte, että uusista säännöistä sitten pidettäisiin tarkemmin kiinni kuin näistä jo tällä hetkellä sovituista säännöistä, joista varsinkin isommat euromaat ensimmäisenä lipesivät?

Olli Immonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousasiantuntijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että euron koossa pysyminen vaatii liittovaltiota, velkojen yhteisvastuuta ja budjettivallan luovuttamista kauas Brysseliin suomalaisten käsien ulottumattomiin. Kysyisinkin arvoisalta pääministeriltä: millä tavalla te kommentoitte näitä asiantuntijoiden arvioita, ja myönnättekö sen, että hallitus on ajamassa Suomea osaksi Euroopan liittovaltiota? Sanoitte, että EU:n tulevaisuudesta on käytävä keskustelua, mutta se on kuitenkin selvä, että vaihtoehdot EU:n tulevaisuuden suunnasta alkavat kuitenkin käydä vähiin.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Virallisesti oli pyytänyt. (Naurua)

Herra puhemies! Täällä ei ole huomiota kiinnitetty pääministerin puheen siihen kohtaan, jossa hän pohti euroalueen murtumisen seurauksia, poliittisia seurauksia, viitaten myös siihen, että EU on pohjimmiltaan rauhan projekti. Se on minusta merkittävä uusi näkökulma tähän keskusteluun, ja olisi hyvä kuulla, mitä pääministeri vähän konkreettisemmin ottaen tässä asiassa oikein tarkoittaa. Ilman selityksiä nimittäin tämä vaikuttaa hiukan... Onko se pelottelua, vai mitä se oikein on? Ainakin analyysia tarvitaan.

Toisekseen pääministeri sekä puhuu että kirjoittaa nyt hyvin selväsanaisesti syventyvän integraation eduista näitten ongelmien ratkaisemiseksi, hallitsemiseksi jatkossa. Siinä on kysymys tästä liittovaltioasiasta, vaikka sitä sanaa ei nyt ainakaan hallituksen puolelta saisi käyttää. Tässä yhteydessä on vedottu erittäin monessa puheenvuorossa tässäkin salissa, että olisi erittäin perusteltua järjestää kansanäänestys näitten uusien rakenteitten vuoksi. Pääministeri ei ole tätä asiaa halunnut kommentoida millään tavalla. Olisi hyvä kuulla pääministerin kiertelemätön vastaus, miten hän suhtautuu tähän kansanäänestysvaihtoehtoon, kun olemme kulkemassa kohti (Puhemies: Nyt on varmaan minuutti täynnä!) liittovaltiota.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää se, mitä täällä on sanottu, että tästä isommasta linjasta, siitä, mihin olemme menossa, on syytä keskustella. Se on tänään tullut esille erityisesti siinä, että täällä puhutaan liittovaltiosta ja kukaan ei määrittele, mitä tällä liittovaltiolla tarkoitetaan. On olemassa tärkeitä elementtejä, kun me puolustamme euroa, joissa tarvitaan tiukempaa yhteistä päätöksentekoa, mutta se ei tarkoita välttämättä — jos emme halua — sitä, että päätöksenteko viedään Brysseliin. On kysymys siitä, miten me määrittelemme sen päätöksenteon ja liittovaltion. Olisi erittäin tärkeätä, että näistä peruskysymyksistä olisimme ensin samaa mieltä ja sen jälkeen vasta lätkisimme näitä leimoja.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kiireinen aikataulu, millä tämäkin asia taas tuodaan tänne meidän käsittelyymme, on mielestäni aika ihmeellistä. Tämä sisältää kuusi sopimusta, noin 130 sivua hepreaa, (Jouko Skinnari: Onko tämä heprean kielellä?) ja nyt herää kysymys, onko meillä riittävästi tietoa tämän asian päättämiseen. Varsinkin tämä päätöksenteon vaikeus olisi syytä miettiä näiden takinkääntöpuolueiden edustajien kohdalla. Tiedämmekö me riittävästi, mitä nämä vaatimukset nyt ovat? Nämä niin sanotut vakuudet ovat käsittääkseni kuitenkin vain sumutusta, joka peittää sen todellisuuden, (Erkki Virtanen: 750 miljoonan sumutus!) että hallitus on viemässä meitä liittovaltioon.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on väitetty, että Reuma kaatui siksi, että olemme lapioineet rahaa Eurooppaan. Reuma kaatui kilpailukyvyn puutteeseen, kuten Kreikkakin uhkaa kaatua. Täällä edustaja Lehti kertoi, mitä tapahtui vuoden 2008 kriisin jälkeen. Sitä 8 miljardin alijäämää, joka syntyi siinä vaiheessa Suomen valtion budjettiin, sitähän me olemme tässä korvaamassa. Me yritämme estää sitä, että se vaje kasvaisi jatkossa entistä enemmän. Siihen me näitä vakuuksia annamme, emme siihen, että haluamme pitää huolta kreikkalaisista, vaan haluamme pitää huolta suomalaisista. Se on tämän prosessin keskeisin ydin.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kaipaisin pääministeriltä hieman enemmän sen avaamista, mitä te oikein tarkoitatte sillä, kun olette ilmoittautunut niin vahvasti syventyvän, yhdentyvän Euroopan rakennusmieheksi. Mitä se tarkoittaa? Mitä selkokielellä puhuen siitä seuraa, kun tämä integraatio syventyy? Hyväksyttekö te sen, että yhdessä vastataan veloista? Hyväksyttekö te sen, että sitoudumme vahvempiin tulonsiirtoihin pohjoisesta etelään? Ajatteletteko te niin, että vähän talouskurin tiukennusta, ja se on sitten siinä, tämä integraation syventäminen? Teidän puheessanne te puhutte siitä, että pitää reilusti puhtaalta pöydältä uudistaa. No, me emme olisi tässä, jos tämä pöytä olisi puhdas. Se on aivan päiväunta ajatella, että puhtaalta pöydältä päästäisiin liikkeelle. Ja valitettavasti, pääministeri, kansalaiset kokevat kyllä tämän tilanteen kaikkea muuta kuin reiluksi.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kysyttiin, tiedetäänkö perussuomalaisten kanta: 560 000 suomalaista tiesi. Sen takia meillä on täällä 39 kansanedustajaa. Kyllä se tiedetään. Kyllä kansa tietää.

Sitten toinen asia. (Hälinää) — Saako sanoa niin, että kuuluu? — Jos tämä euro on kerran menestystarina, katsokaa Kreikkaa, katsokaa Espanjaa: 25 prosenttia työttömyys Espanjassa, nuorisotyöttömyys 50 prosenttia. Ei ole menestystarina. On toisaalta hyvä, kuten edustaja Vahasalo sanoi, että korot ovat alhaalla, mutta sen kääntöpuoli on se, että säästäjä ei saa mistään mitään tuottoa. Me olemme tuhonneet säästämisen kulttuurin, ja tämä ei ole hyvä. Kuka investoi, kuka säästää, kuka pistää pahan päivän varalle, kun kaikki pistetään menemään?

Ja vielä (Ministeri Paavo Arhinmäen välihuuto) — edustaja Arhinmäki, teidän takkinne on kääntynyt, saumat näkyvät (Puhemies: Minuutti on nyt täynnä!) — arvoisa puhemies, yksi lause vielä: 100 miljardia nyt menee tähän. Tapaammeko täällä selittämässä taas, kun Espanjan valtio hakee apua?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon vielä, että pääministeri viimeisessä puheenvuorossaan vastaisi näihin kysymyksiin, mitä mieltä kokoomus on tästä liittovaltiokehityksestä, mitä mieltä kokoomus on eurobondeista ja mitä mieltä kokoomus on kriisirahastojen kasvattamisesta. Onko meillä joku limiitti määritelty, onko nyt tämä raja saavutettu? Toivoisin myöskin, että saadaan vastaus Kimmo Tiilikaisen esittämään kysymykseen tästä valuuttapaosta ja yksityisen rahan korvaamisesta julkisella rahalla.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Pitää vielä tähän alkuun palata siihen, miksi tämä espanjalaisten pankkien pääomittaminen on tärkeää. Hallituksen ja muiden euroalueen maiden, myös Kansainvälisen valuuttarahaston ja monien muiden tahojen mielestä se on tärkeää sen takia — kun Espanja ei itse sitä pysty tekemään, muitakaan tahoja ei ole — että välttyisimme pankkipaolta ja espanjalaisen pankkisektorin romahtamiselta, joka johtaisi Espanjan valtion romahtamiseen, joka johtaisi euroalueen ja koko Euroopan, myös maailmantalouden erittäin jyrkkään laskuun. Eli tämän takia tässä pitää toimia. Tämä on se logiikka. (Mauri Pekkarinen: Miksei Saksa ja Ranska maksa omiaan?)

Minä sain tässä, kun esitin muutamia kysymyksiä, joitakin vastauksia. Keskusta sanoi, että jos euroalue ei pääomita espanjalaisia pankkeja, niin Saksa ja Ranska kahdestaan pääomittavat ne tai sitten, niin kuin puheenjohtaja Sipilä sanoi, markkinoilta nostetaan rahaa. Minä en ole kuullut Euroopassa yhtään asiantuntijaa, joka uskoisi, että nämä pankit pystyisivät fundaamaan itseään markkinoilta. Sen takiahan tässä tilanteessa nimenomaan ollaan. Jos nyt tehtäisiin päätös, että ei osallistuta tähän, että kyllä ne markkinat hoitavat, niin minä olen ihan varma, että siitä alkaisi pankkipako ja espanjalainen pankkisektori horjuisi hyvin vakavasti. (Timo Soini: Tavallinen ihminen lähtee mökistään!) Mutta kiitos vastauksesta, nyt tämä on kaikkien tiedossa, että keskusta uskoo, että espanjalaiset pankit voivat rahoittaa itsensä markkinoilta. Haluan kuulla, jos joku toinen uskoo siihen tai siihen, että Espanja ja Ranska kahdestaan hoitavat koko leiviskän.

Toiseen kysymykseen, minkä perussuomalaiselle puolueelle tein — haluavatko he, että Suomi on eurossa vai eivät — ei tullut selvää vastausta. Edustaja Soini sanoi äsken: "Kyllä kansa tietää." Minä olen törmännyt lukuisiin teidän äänestäjiinne, jotka sanovat, että me äänestämme perussuomalaista puoluetta sen takia, että se haluaa Suomen irtaantuvan eurosta. Monet suomalaiset, teidän äänestäjänne, luulevat, että te haluatte, että Suomen pitää irrota eurosta, ja tänään te sanotte, että te ette tiedä. (Timo Soini: En mä niin ole sanonut!) — Te sanoitte, että tehdään yhdessä selvitys siitä. Jos on jokin toinen vastaus, niin kertokaa se nyt vielä tämän keskustelun päätteeksi, mutta tämä on kyllä aika lailla yleinen käsitys, että te ette tiedä, pitääkö Suomen olla eurossa vai pitääkö sen siitä erota. Kun ei ole tietoa, pitääkö olla, niin ei myöskään tietysti saatu vastausta siihen, minkälaisia seurauksia sillä olisi.

Tästä tulevaisuuskeskustelusta. Kiitoksia, edustaja Sipilä, hyvistä kysymyksistä, ja mielelläni vastaan tähän. Kolme sanaa: tiiviimpi integraatio, yhteisvastuu ja liittovaltio.

Kaikkein epäselvin näistä on tämä liittovaltio. Niin kuin edustaja Myller sanoi, mitä kullekin liittovaltio merkitsee? Minulle se voisi merkitä sitä, että Suomen eduskunta ei käsittele enää budjettia. Brysselissä ministerineuvoston kokouksessa tai Euroopan parlamentissa päätetään veroprosentti. En usko, että koskaan yksikään maa haluaa mennä tähän, ei myöskään Suomi. Se olisi kyllä hyvin puhdas liittovaltio.

Yhteisvastuu ja integraatio. Tiiviimpi integraatio ei välttämättä tarkoita lisää yhteisvastuuta. Esimerkiksi se, että viime hallituksen aikana me olimme ajamassa tiiviimpää talouskuria, mikä tarkoittaa sitä, että Euroopan tasolle, myös komissiolle, annetaan enemmän valtaa ojentaa ja myös sanktioida maita, jotka eivät noudata yhteisiä sääntöjä. Tämä on tiiviimpää integraatiota. Jonkun mielestä tämä on askel kohti liittovaltiota. En minä osaa sanoa, se riippuu... Minä en tiedä, oliko se keskustan mielestä askel kohti liittovaltiota, mutta joka tapauksessa se oli tiiviimpää yhteistä integraatiota.

Toinen näkökulma siihen, mitä tämä voisi olla, on nimenomaan tämä rahoitusmarkkinaunionin kehittäminen, jossa siis ylikansallisten pankkien kohdalla pankit itse rakentaisivat rahaston asiakkailleen ja itsensä purkamista varten, jos semmoiseen tilanteeseen joudutaan, ja samoiten olisi ylikansallinen pankkivalvonta, ettemme olisi yhden kansallisen valvojan varassa. Tämän kaltaista on minun mielessäni tiiviimpi integraatio. Mitä tulee sitten näitten kriisirahastojen suuruuteen, niin jotenkin tuntuu mahdottomalta, että niitä voitaisiin enää kasvattaa ilman, että uskottavuus kovasti horjuu. Näin ollen kokisin, että nämä nykyiset kriisirahastot pitää käyttää viisaalla tavalla, tai toivon mukaan niitä ei tarvitse käyttää, mutta niitä pitää käyttää siten, että tarvittaessa siellä sitä muskelia on.

Tästä yhteisestä selvityksestä vaan sanoisin sen verran vielä, että on turha kuvitella, että kukaan voisi tehdä aukotonta selvitystä eurosta eroamisen tai sen kaatumisen vaikutuksista. Niitähän tehdään eri tutkimuslaitosten toimesta, eri asiantuntijoiden toimesta, ja ne ovat parhaimmillaankin arvioita. Me olemme Suomessa lukeneet niitä. Meillä on oma poliittinen käsitys, että sen seuraukset olisivat äärettömän negatiiviset. Mutta jos perussuomalainen puolue kuvittelee, että hallitus ja oppositio yhdessä tekevät jonkin aukottoman selvityksen ja sen jälkeen palaavat siihen asiaan, erotaanko vai säilytäänkö, niin minä luulen, että siinä prosessin vaiheessa on jo tilanne kriisiytynyt.

Eli kyllä meillä jokaisella pitää sen verran osaamista olla tai pitää hankkia sitä muualta, että kykenee tekemään omat poliittiset johtopäätökset, onko yhteisen valuutan puolustaminen Suomen ja sen kansan edun mukaista vai pitäisikö lähteä löttäsemään yhteisen valuutta-alueen iloista ja suruista. Tämä on hyvin pitkälti poliittinen ja talouspoliittinen analyysi. Kukaan ei pysty yksityiskohtaista selvitystä sanomaan, mutta kyllä kansalaisten pitää saada tietää, mikä kunkin puolueen poliittinen päämäärä tässä asiassa on.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Muutama huomio, ensinnäkin edustaja Oinoselle, aloitan teistä.

Minusta hyväntekeväisyystyö kaikissa muodoissa on arvokasta. Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, kaikki muut kansalaisjärjestöt, jotka tekevät hyväntekeväisyystyötä, pidän sitä suuressa arvossa. Mutta tämän kriisin ratkaisemisessa ei ole kysymys hyväntekeväisyydestä, tässä on kysymys suomalaisten äitien, isien, lasten, isovanhempien, yritysten edusta. On meidän kaikkien suomalaisten etu, että Euroopan talouskriisi ratkaistaan mahdollisimman nopeasti, (Mauri Pekkarinen: Tästä ollaan yhtä mieltä, mutta miten, se on toinen tarina!) ja sen takia hallitus tekee hartiavoimin työtä löytääkseen myöskin ratkaisuja tämän kriisin helpottamiseen.

Toinen keskustelu liittyi siihen, että me olisimme jollain lailla semmoisessa valintatilanteessa, että laitammeko rahaa julkisten palveluiden kehittämiseen — edustaja Soini puhui Puolustusvoimista — vai lähetämmekö rahaa kriisimaille. Tämä on täysin älyllisesti epärehellinen keskustelu sen takia, että esimerkiksi Espanjan tapauksessa me emme lähetä senttiäkään rahaa Suomesta Espanjaan. Me olemme takaamassa eurooppalaista kriisityökalua, joka hakee markkinoilta rahaa ja lainaa sitä Espanjalle, ja meidän riskiosuutemme on vielä katettu vakuuksilla. Eli senttiäkään Suomesta tai suomalaisilta perheiltä tai Puolustusvoimilta ei lähde rahaa Eurooppaan. Minusta tämä pitäisi myöskin rehellisesti jokaisen kansanedustajan todeta.

Edustaja Soini on viitannut useamman kerran 9.7. käytyyn euroryhmän kokoukseen, jossa käytiin pitkä keskustelu — tuo kokoushan kesti yhdeksän tuntia — sijoittajavastuusta, joka on siis massiivisempi tässä ohjelmassa kuin missään aikaisemmassa ohjelmassa. Me totesimme, että jos pankki on konkurssissa, niin kaikki velkojat, kaikki velkojat, menettävät saamisensa. Tästä me olimme yksimielisiä sekä Euroopan keskuspankki että euroryhmä, ja tästä myöskin oli kysymys näissä tietyissä viittauksissa, joita edustaja Soini teki.

Sitten täällä viitattiin siihen, että vakuudet ovat sumutusta. Meillä on lähes 1,7 miljardia euroa riihikuivaa rahaa — Kreikan vakuudet 900 miljoonaa ja Espanjan vakuudet vajaa 800 miljoonaa — riihikuivaa rahaa. Sen takia mielestäni on aika ihmeellistä käydä sitä keskustelua, että vakuussopimus olisi jonkinlaista sumuttamista, kun tällä todella olemme rajaamassa meihin kohdistuvia riskejä. (Mauri Pekkarinen: Vastuulupaukset yli 30 miljardia!)

Sitten, arvoisa puhemies, ehkä lopuksi tästä Euroopan tulevaisuuskeskustelusta. Minulla on henkilökohtainen analyysi tästä, ja se on se, että minusta Euroopalla ei ole tällä hetkellä yhteistä tiekarttaa tulevaisuuteen. Meillä ei ole yhteistä näkemystä ei EU-maiden kesken mutta ei myöskään euromaiden kesken, minkälaista unionia me haluamme. Etelä-Eurooppa haluaa tulonsiirtounionia, haluaa vahvempaa finanssiunionia, ja se tarkoittaa myöskin suurempaa yhteisvastuuta toisten veloista ja taloudesta. Sen takia myöskin heidän keinonsa tämän akuutin kriisin hoitamiseen vastaavat tätä heidän tavoitettaan. Pohjois-Euroopan maiden näkemys tulevaisuudesta ja EU:n tulevaisuudesta on erilainen. Me suomalaiset, saksalaiset, hollantilaiset emme halua tulonsiirtounionia. Me haluamme jatkossakin, ainakin suomalaiset, että jokainen maa vastaa itse omasta taloudestaan, omista veloistaan. Sen takia myös meidän kriisinhoitokeinomme tähän akuuttiin talouskriisiin ovat olleet erilaiset, muun muassa vakuudelliset lainat, joita hallitus huippukokouksen alla kovasti oli esittämässä. Sen takia tämä päätöksenteko myös tämän akuutin kriisin hoidon osalta on ollut vaikeaa, koska itse asiassa samaan aikaan, kun me hoidamme tätä akuuttia tulipaloa ja kriisiä, me keskustelemme myös siitä, mikä on Euroopan unionin tulevaisuus.

Tästä syystä mielestäni on ihan perusteltua se, mitä useampi kansanedustaja peräänkuulutti, että myös me Suomessa sekä julkisuudessa että puolueiden kesken että eduskunnassa ja myös hallituksessa joudumme käymään sitä keskustelua, mikä on se visio Euroopan unionille, jota me suomalaiset olemme kannattamassa ja missä menee se raja, jonka jälkeen me emme ole enää valmiita liikkumaan. Onko se sosiaalisempi Eurooppa, onko se rahoitusmarkkinoiden tiiviimpi integraatio, onko se tiiviimpi finanssipoliittinen integraatio? Mikä se on se malli, jota me suomalaiset haluamme? Tätä keskustelua toivottavasti asiallisesti voimme yhdessä käydä, ja uskon, että me siihen pystymme.

Mutta se minulle selvisi, arvoisa puhemies, tämänkin keskustelun jälkeen, että perussuomalaisilla ei ole vaihtoehtoa tämän kriisin hoitamiseen. Koska, edustaja Soini, kaikella kunnialla, se, että te vain toteatte, että Suomi ilmoittaa jäävänsä tämän Espanjan lainapaketin ulkopuolelle ja jatkaa eurossa kaikkine oikeuksineen, se ei ole mahdollista. Se ei ole vaihtoehto. Sen takia minusta olisi rehellistä kertoa, että te todellisuudessa ajatte Suomen eroa eurosta, mutta teillä ei ole kanttia sanoa sitä rehellisesti ääneen.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Kun perussuomalainen puolue otti tämän jytkyvoiton, niin kansa vaati, että te pyritte muuttamaan europolitiikkaa. Te ette sitä uskaltaneet tehdä, teillä ei ollut rohkeutta. Mutta nyt minä ymmärrän myös, miksi. Teillä ei ole edes siitä kantoja. Te ette pysty sanomaan, onko euro hyvä asia vai huono asia. (Timo Soini: Voi hyvänen aika!) Sen sijaan meillä oli selkeät kannat. Kaikki ne eivät näy hallituksen politiikassa, mutta paljon olemme saaneet eteenpäin.

Oleellista, mikä tässä keskustelussa on jäänyt sivuun, on — jos olisi 12. sivulle asti, edustaja Soini, edustaja Sipilä, jaksanut lukea tämän tiedonannon — että täällä sanotaan muun muassa seuraavasti: Ohjelman mukaan pääomatukea saavien pankkien omistajien ja oman pääoman ehtoisien velkakirjojen haltijoiden on kärsittävä tappiota. Tukea saavien pankkien johdon tulospalkkiot kielletään. Vastikkeellisuus toteutetaan lähtökohtaisesti siten, että pääomitettaessa pankkeja julkisella tuella otetaan haltuun tuettavien pankkien osakkeita.

Se on omistajan ja sijoittajan vastuuta. Tätä te väititte, että tässä paperissa ei ole. Se on siellä harvinaisen selvästi. Lukekaa edes tämä tiedonanto loppuun asti.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tiedonantoon on kirjattu kaikki se, kuinka käy, kun Suomi on ajopuuna mukana valtavassa pankkitukivirrassa, jota kanavoidaan jättikokoisten eurooppalaisten pikavippifirmojen Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan vakausmekanismin kautta. Sen sijaan, että edes pyrittäisiin kokonaisvaltaiseen arviointiin, käydään keskustelua hyvin rajoittuneesti. Tästä esimerkkinä vakuuskeskustelu, josta rakennetaan sisäpoliittisista syistä pakotietä hallituspuolueille, ennen kaikkea vasemmistolle.

On kuitenkin kiistatta selvää, että niin Kreikka- kuin Espanja-vakuudetkin ovat itse asiassa hallitusohjelman vastaisia. Hallitusohjelmassa todetaan yksiselitteisesti, että Suomi lähtee tukemaan Portugalin jälkeen muita maita vain ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta. Suomi ei ole saanut eikä saa turvaavia vakuuksia. Se on päivänselvää. Kyseessä ovat vain osavakuudet, joiden todellinen arvo selviää vasta vuosikymmenten kuluttua. Esimerkiksi Raimo Sailas toteaa Ylen haastattelussa, että vakuuksien taloudellista merkitystä on äärimmäisen vaikea arvioida. Jostain historiallisesta tappio-olettamasta, 40 prosenttia, on aivan turha puhua tilanteessa, jossa me voimme nähdä ja todennäköisesti näemme laajemman ja syvemmän maailmantalouden ja ennen kaikkea euroalueen talouskriisin. Silloin ei pidä katsoa taaksepäin, vaan pitää yrittää arvioida, mitä tuleman pitää. Mutta tällaista taloudellista viikunanlehteä tarvitaan, jotta hallituksen neuvottomuus eurokriisissä ei paljastuisi.

Arvoisa puhemies! Tiedonannossa turvaudutaan lapsenuskoon, kun siinä nojataan komission arvioon, jonka mukaan EU:n ja euroalueen kasvun odotetaan vähitellen elpyvän vuodesta 2013 alkaen. Toisenlaisen arvion esittää taloustieteilijä Nouriel Roubini, joka ennustaa taloudellista hirmumyrskyä ensi vuodeksi, samaksi vuodeksi, jolloinka talouden pitäisi elpyä hallituksen mukaan. Jos Roubinin ennustus toteutuu, niin valtaosa Suomen talousriskistä realisoituu. Se tarkoittaa kokonaisvastuita ERVV:ssä, Euroopan vakausmekanismissa, Euroopan keskuspankin kautta ja Suomen Pankin kautta tulevia vastuita, mutta myös vastuita Kansainvälisen valuuttarahaston kautta.

Yritin edustaja Yrttiahon kanssa varoittaa hallitusneuvottelujen aikana, että hallitusohjelman taloudellinen perusta ei pidä. Valitettavasti jokainen yli vuosi sitten ennustamamme talouskriisin vaihe on toteutunut. Espanjan tukiratkaisu on vain yksi osa loputtoman pitkässä ketjussa. Hötörahatalouden riivaama pelimylly pysähtyy vasta isoon rysähdykseen, ja pelurit pelaavat niin kauan kuin takaajat tulevat sivusta. Uusin esimerkki pelaajien röyhkeydestä saatiin tuoreessa skandaalissa, jossa viisi eurooppalaista suurpankkia jäi kiinni korkokikkailusta ja korkomanipuloinnista. Maksajiksi haetaan myös ne, jotka ongelmaan eivät ole syyllisiä millään lailla. Jonkun ajan päästä helsinkiläinen työtön, lappilainen eläkeläinen, turkulainen rakennusmies ja tamperelainen perheenäiti maksavat niitä vastuita, joita ranskalaiset ja saksalaiset pankit juoksevat pakoon.

Eurokriisi muuttuu tavallisten suomalaisten kotitalouksien kriisiksi, ja tämä hetki on edessä pian. Jo puolen vuoden sisällä näemme, että edessä ovat uudet leikkaukset ja veronkorotukset. Siinä suhteessa pääministeri Katainen puhui jotain sellaista, mikä ei ole totta. Juhannusviikolla otimme uutta velkaa 1,5 miljardia euroa, ja sitä otettiin sen takia, jotta lähdemme mukaan Euroopan vakausmekanismiin. Ja mitä suuremmaksi eurovastuut kasvavat Suomessa, sitä enemmän se heiluttelee valtiontalouden tilaa, Suomen luottoluokitusta, ja näillä asioilla on aivan suora kytkentä, Suomen eurovastuilla ja tavallisen kansalaisen elämällä Suomessa.

Olimme ennen vaaleja sitä mieltä ja olemme vieläkin, että jos järjestelmä on mätä, se on sanottava ääneen eikä vain tyydyttävä siivoamaan toisten jälkiä. Edessä on vieläkin syvempi, laajempi ja monisyisempi talouskriisi kuin 30-luvulla, ja silloin poliittisten puolueitten, ennen kaikkea vasemmiston, on tuotava esiin vaihtoehto. Nyt suomalainen vasemmisto kokonaisuudessaan näyttää elävän avuttomuuden tilassa, joka estää kaiken kriittisen talouskeskustelun ja johtaa takertumiseen yhden ainoan totuuden talouslinjaan, jonka loppulasku tulee olemaan hirvittävä. Kovin pitkälle vakuuksista hokeminen ei kanna, varsinkin kun voidaan osoittaa, että mitään todellisia vakuuksia ei ole.

Arvoisa puhemies! Vasenryhmä esitti talousarviokäsittelyn aikana, että hallituksen tulee tuoda eduskunnalle selvitys eurokriisin eri vaihtoehdoista mukaan lukien euroalueen hajoaminen ja Suomen luottoluokituksen tippuminen. Koko oppositio tuki tätä esitystä, mutta hallituksessa ei nähty tälle selvitykselle tarvetta. Näistä syistä teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

Hallituksella ei ole kokonaisvaltaista näkemystä euroalueen talouskriisin vaihtoehdoista ja Suomen kansallisten etujen varjelemisesta eikä siitä syystä nauti eduskunnan luottamusta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Globalisaatio merkitsee sitä, että meidän eurooppalaisten täytyy toimia yhdessä, ja vain olemalla yhdessä me voimme menestyä maailmassa, jossa yhteydet lyhentyvät. EU on ollut melkoinen menestys. Se on merkinnyt rauhaa Saksan ja Ranskan välillä, mutta jo se, että Itä-Eurooppa otettiin mukaan Euroopan unioniin, merkitsi sitä, että Itä-Euroopassa ei syntynyt levottomuuksia, vaan sillä on selkeä tiekartta, millä yhdennytään muuhun Eurooppaan. Tältä osin täytyy sanoa, että on tehty erinomaista työtä. Me olemme saaneet aikaan neljä vapautta, ihmisten, työn, pääomien ja palveluiden vapaan liikkuvuuden, ja se on oikeus, jota varmasti kukaan ei halua ottaa pois. Meillä on yhteismarkkinat, jotka auttavat Suomen vientiä, kasvattavat meidän menestystämme. Eli kaiken kaikkiaan meillä on paljon saavutuksia Euroopan unionissa, ja siitä syystä niistä saavutuksista on ehdottomasti pidettävä kiinni.

Sitten erikseen on julkisen talouden kriisi, joka alkoi vuonna 2010. Meillä oli tämmöisiä populistiekonomisteja, jotka olivat sitä mieltä, että nyt pitää elvyttää. Suomella oli varaa elvyttää, mutta meillä oli maita, joilla ei ollut varaa elvyttää. Sen johdosta olemme nyt tällä hetkellä julkisen velan kriisissä. Se johtui siitä, että maat, joilla oli velkaa jo aikaisemmin hyvin paljon, käyttivät rahaa elvyttämiseen ja joutuivat tilanteeseen, jossa niillä oli vaikeuksia saada lainaa.

Mielestäni kansainvälisellä yhteisöllä on solidaarisuusvelvollisuus maita kohtaan. Kun niille syntyy taloudellinen vaikeus, meillä on kaikilla velvollisuus antaa lainaa Kansainvälisen valuuttarahaston tai muun kautta näille maille, jotta ne saavat aikaa laittaa taloutensa kuntoon. Näin on tehty Latvian tapauksessa, näin on tehty Islannin tapauksessa, näin on tehty Irlannin tapauksessa. Näissä maissa kun on tapahtunut sokkivaikutus, on todella laitettu asiat kuntoon, ne maat ovat tällä hetkellä vahvalla kasvu-uralla.

Mutta sitten on maita, jotka eivät ole toteuttaneet niitä ohjelmia, joista on sovittu, kuten Kreikka. Se on johtanut melkoiseen epäluottamukseen. Täytyy sanoa, että suuri vaikutus epäluottamuksen kasvuun oli sillä, että Italiassa luvattiin tehdä säästöjä. Niitä tosiasiassa parlamentissa ei hyväksytty. Syntyi epäluottamus, ja tällä hetkellä ollaan vaikealla tiellä sekä Italian että Espanjan osalta.

Täytyy sanoa: Yksi kriisin perussyitä, joista täytyy komissiota erityisesti moittia, on se, että tehdään asioita mutta tehdään aivan liian myöhään ja tehdään vain niin vähän kuin on välttämätöntä. Siitä syystä kriisistä ei päästä eroon. Ja täytyy sanoa, että Espanjassa, Italiassa pitäisi saada aikaan niin voimakkaita leikkauksia, että syntyy sokkivaikutus, jonka jälkeen syntyy positiivinen kierre, että tiedetään, että nyt kaikki leikkaukset on tehty, ja tämän jälkeen ollaan vahvalla pohjalla ja mennään eteenpäin. Sanon, että Suomen vuosien 92, 93, 94 esimerkkejä kannattaisi käyttää tässä suhteessa hyväksi. Suomen kasvu oli niiden jälkeen vahvaa, ja olemme menestyneet sen ansiosta, että leikkaukset olivat riittävän suuria.

Mutta sitten täytyy sanoa, että komissio ei ole lainkaan puuttunut kriisin perimmäisiin syihin. Eurossa on kolme valuvikaa, ensinnäkin se, että kun meillä on yhteinen eurooppalainen korko, se ei ole sovelias kaikille maille. Se nähdään Espanjan ja Irlannin kiinteistökriisissä. Meidän pitää miettiä, että pitää olla joku yhteys siihen, että finanssipolitiikka on äärimmäisen kiristävää niissä maissa, joissa korko ei ole oikea. Sitten maakohtaisia riskilisiä ei ole ollut, kun on kuviteltu, että euro turvaa kaikki. Nyt niitä onneksi on. Valitettavasti niitä yritetään lieventää sillä, että ostettaisiin joukkovelkakirjoja markkinoilta. Totuus on, että kaikkien parasta on se, että korot näkyvät rehellisesti ja oikeudenmukaisesti ja sillä tavalla maat vastaavat todella omista toimenpiteistään. Kolmas ongelma on se, että vaihtotaseen osalta se ei näy, koska Euroopan keskuspankki rahoittaa maita, painaa seteleitä kullekin maalle. Näin ollen se, että rahat valtion kassasta loppuvat, valuutta loppuu, ei näy, ja tämä on yksi keskeinen ongelma. Näihin pitäisi puuttua.

Mitä täytyy tässä tilanteessa tehdä? Täytyy se todeta, että Espanjan apu yksinkertaisesti on välttämätön. Jokainen asiantuntija on sitä mieltä, että jos Espanjan pankkijärjestelmää ei panna kuntoon nyt, niin sen seuraamusvaikutukset ovat rahoitusjärjestelmälle erittäin vakavia. Mutta olennaista on se, että tässä yhteydessä pitää pitää erityisesti kiinni omistajan vastuusta, eli koko pankkijärjestelmä Espanjassa pitää uudelleen rakentaa sillä tavalla, että se on kestävällä pohjalla. On erittäin hyvä, että omistajien osingoista luovutaan, omistajien palkkioista luovutaan mutta myöskin toimintoja uudistetaan sillä tavalla, että luovutaan monista toiminnoista ja tehostetaan toimintoja. Ja tärkeätä on se, että omistuksen osalta luovutaan siitä, että kun on omistusta, sitä voimakkaasti leikataan, ja jos on annettu luottoa jollekin pankille, muut kuin tallettajat, niin sitäkin reippaasti leikataan. Sillä tavalla pidetään huolta siitä, että kun sitten me, jotka autamme, saamme omistusta, sillä omistuksella on aidosti arvoa. Tavoitteena kaiken kaikkiaan on se, että ne pankit, joihin me laitamme rahaa, tulevat siinä määrin hyvään kuntoon, että ne pelastuvat, ne voivat kasvaa ja tulevaisuudessa me saamme takaisin omat rahamme, jotka olemme näihin pankkeihin sijoittaneet, jopa korkojen kanssa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää meille, että Suomi lähtisi mukaan pelastamaan suuria kansantalouksia Espanjasta alkaen. Siihen yhteiset varamme eivät riitä, ja aiemmin myös hallitus on tätä toistanut, että suurten talouksien pelastamiseen yhteiset varat eivät riitä. Nyt linja on muuttunut. Hallitus esittää myös, että lähtisimme massiivisen pankkituen tielle. Se ei ole moraalisesti kestävää, ja näiden syiden takia keskusta ei tue esitystä Espanjan 100 miljardin pankkituesta.

En usko, että Espanjan pankkituki ratkaisee edes Espanjan pankkien ongelmia. Espanjan pankeista on jo kuluvan vuoden aikana nostettu talletuksia 100 miljardin edestä. Ulkomaiset sijoittajat ja äveriäät espanjalaiset ovat siirtäneet eurojaan turvaan. Talletuspako uhkaa pankkien vakavaraisuutta, ja luulen, että sama meno jatkuu pankkituesta huolimatta. Espanjan pankeista yksityinen raha virtaa ulos ja korvautuu suomalaisten ja muiden eurooppalaisten veronmaksajien rahalla.

Suomalaiset muistavat oman pankkikriisimme, joka kohteli kovin kourin lukuisia suomalaisia. Siitä toipuminen vaati kovia säästöjä ja mittavaa pankkitukea. Suomi on oman osuutensa 90-luvulla hoitanut. Meillä ei ole velvollisuutta lähteä toisten maiden pankkeja pelastamaan.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen vastasi kysymykseeni, että tuntuu mahdottomalta, että kriisirahastoja voitaisiin kovasti kasvattaa. Minusta uhka kriisirahastojen koon kasvattamisesta on todellinen. Jos Espanjan pankeille myönnetään tuo 100 miljardin tuki, on kriisirahastoista käytetty noin 300 miljardia ja puskuria eli sitä kuuluisaa palomuuria on enää jäljellä 400 miljardia. Valtiovarainministeri sanoi täällä aiemmin, että ellei pankkitukea annettaisi, Espanjan valtio tulisi pyytämään apua ja tarve olisi viisinkertainen eli 500 miljardia. Se tarkoittaa, että jos Espanjan valtio tulee pyytämään tukea, nykyinen puskuri ja rahasto eivät riitä. Niin veitsenterällä tässä ollaan. Tuo Espanjan ongelma on niin lähellä, että kun Espanja ei pysty ensimmäistä 30 miljardin pankkitukierää itse järjestämään, niin siitä on nyt kiinni tämä, onko koko Espanja tässä yhteisessä kassassa autettavana.

Puskuri on mitoitettu pienten maitten pelastamiseen. Siihen se on vielä toiminut. Suuria talouksia sillä ei pelasteta. Ja ottaen huomioon Espanjan todella hankalan taloustilanteen ja korkean työttömyyden pidän täysin mahdollisena, että tilanne ei korjaudu tällä pankkitukipaketilla vaan Espanjan valtio pyrkii yhteisen avun piiriin. Se johtaa siihen, että kriisirahastoja pitää korottaa ja samalla kasvattaa Suomen vastuita ja lopulta edessä on täysin yhteinen velka. Mitä se yhteinen velka tarkoittaisi? Se tarkoittaa sitä, että Suomi korkean veroasteen ja korkean veronmaksumoraalin maana rahoittaisi pysyvästi kevyemmän veroasteen ja löyhemmän veromoraalin maita Välimeren rantamilla eli suomalainen työmies ja -nainen maksaisivat veroja eteläeurooppalaisten puolesta. Keskusta ei hyväksy tätä.

Arvoisa puhemies! EU:lla on kilpailukykyongelma. Syömme enemmän kuin tienaamme, ja kasvua ei ole helposti nähtävissä. Myös euroalueen sisällä eri maiden tuottavuus vaihtelee aivan liikaa. Esimerkiksi Kreikalle euro on toivottoman vahva valuutta. Espanjan korkea työttömyys kielii, että myös heidän kilpailukykynsä on menetetty. Euroopassa ja Suomessa pitäisi nyt panostaa yrittäjyyteen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja uudistaa teollisuutta ja energiantuotantoa biotalouteen ja korkeaan osaamiseen perustuvaksi. Nyt Suomenkin hallituksen aika tuhrautuu eurokriisin hoitamisessa ja Suomen asioista huolehtiminen jää sivuraiteelle. Keskusta on esittänyt kasvu- ja yrittäjyysohjelmaa. Valitettavasti se ei ole hallitusryhmille kelvannut.

Keskustan mielestä Suomi voi olla mukana sellaisessa euroalueessa, jossa noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä ja kaikki mukana olevat maat täyttävät yhteisvaluutan vaatimukset. Espanjan pankkituki ei ratkaise euroalueen ongelmia. Sen sijaan se avaa uuden oven, josta hallitus nyt vie Suomea sisälle. Kynnyksen pitäisi olla korkea, sillä oven takana odottavat kasvavat riskit euromaiden yhteisten velkojen ja verojen muodossa. Lopputuloksena kriisin varjolla voi syntyä liittovaltio, joka edellyttää perussopimuksen muuttamista. Keskusta ei hyväksy liittovaltiota ja vaatii kansanäänestystä, jos perussopimusta ollaan siihen suuntaan muuttamassa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Sipilän tekemää epäluottamusesitystä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tiilikainen kertoi aivan oikein, miten suomalaiset aikanaan hoitivat oman pankkikriisinsä, ja sanoi, että suomalaisilla ei ole mitään velvollisuutta olla Espanjan pankkikriisiä selvittämässä. Olen tästä täysin samaa mieltä. En ole nähnyt, että kukaan hallituksen puolelta tai muutenkaan täällä eduskunnassa olisi sanonut, että meillä suomalaisilla on jokin velvollisuus olla Espanjan pankkeja tässä tilanteessa tukemassa. Ei kyse ole velvollisuudesta, ei kyse ole edes solidaarisuudesta. Kyse on omasta edusta. Se ainoa syy, minkä vuoksi olemme mukana tässä tukipaketissa, on se, että yritämme varjella Suomen omaa taloutta, työllisyyttä, verotuloja, hyvinvointiyhteiskuntaamme. Se, mikä Tiilikaisen puheenvuorossa ja aikaisemmin edustaja Sipilän puheenvuorossa jäi kertomatta, on se, mikä olisi seuraus siitä, jos nyt Espanjan pankit päästettäisiin kaatumaan.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin lohduttaa edustaja Tiilikaista siitä, että tämä raja on lähellä. Ei ole pelkoa siitä, että Suomi lähtisi mukaan isoihin vastuiden kasvattamisiin. Perustuslakivaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan lausunnoista käy hyvin ilmi, että me olemme jo hyvin lähellä sitä rajaa, milloinka se vaatisi esimerkiksi vaikeutettua päätösjärjestystä täällä talossa, ja muutoinkin on syytä katsoa, ettemme lähde sellaiselle tielle. Suomen osalta kaikista kirkkaimmin näkyy se epäoikeudenmukaisuus, joka tähän velkojen yhteisvastuuseen sisältyy. Sen takia me olemme vähän niin kuin ensimmäisenä velvollisia myös muuta Eurooppaa valistamaan, että pitää hakea muita reittejä, miten ratkaistaan nämä Euroopan talousongelmat, ja siinä toivoisin myös opposition apua. Täällä on joitakin ihan rakentavia puheenvuoroja käytetty siihen suuntaan, että tarvitaan ajattelua tähän Euroopan tulevaisuuskeskusteluun. Sitä tarvitaan, ja tarvitaan myös yhteistyötä yli hallitus—oppositio-rajan, niin että löydetään sellaisia malleja, joissa aktiivisesti, proaktiivisesti Suomi voi lähteä tietä näyttämään, ettei mennä tällaisiin tapoihin, jotka eivät kerta kaikkiaan ole hyväksyttäviä, niin kuin velkojen yhteisvastuu.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on peräänkuuluttanut laajaa keskustelua EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta, ja on hyvä, että hallitusryhmissä siihen on jossain määrin valmiutta.

Edustaja Koskisen puheenvuoro oli lohdullinen, koska siitä voisi päätellä, että seuraavia isoja askeleita ei tule. Eli te uskoisitte, että tämän Espanjan pankkituki helpottaa nyt euron kriisiä sillä tavalla, että suuria talouksia sieltä ei jonoon ole tulossa. Mutta, edustaja Zyskowicz, keskustan vaihtoehto ei ole se, että annetaan Espanjan pankkien romahtaa. Me kysyimme, miksei Suomi voi jättäytyä tästä ulos, koska meillä ei ole vastuita ja sijoituksia kovinkaan paljon Espanjassa.

Valtiovarainministeri väitti, että Suomi ei ole mukana tukemassa, ellei saa vakuuksia. Täällä hän nyt väittää eduskunnalle, että sellaista vaihtoehtoa ei ole. Bluffasiko valtiovarainministeri muita euromaita väittämällä, että Suomi ei ole mukana, ellei tule vakuuksia, vai eikö se täällä lausuttu pidäkään paikkaansa, että Suomen ulos jättäytyminen ei olisi vaihtoehto? (Puhemies koputtaa) Ihmettelen tätä ristiriitaa. Jos joku hallitusryhmien edustajista osaa sen selvittää, mielelläni kuulen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Takuuvarmaa ja aukotonta pankki- ja finanssijärjestelmää, jolla pystyttäisiin turvaamaan kansojen ja kansalaisten vakaa asema, emme ole vielä onnistuneet kehittämään, ja niin kauan kuin joku haluaa saada toista enemmän, olla toista etuoikeutetumpi toimien samalla säännöistä piittaamatta vain ahneuden ajamana, tulee se olemaan todellinen haaste. Nyt Euroopassa koetetaan sellaista rakentaa, ja siinä Suomen on oltava aktiivisesti ja aloitteellisesti mukana. Sitä linjaa vasemmistoliitto tukee ja edellyttää. EU:n tulevaisuudesta keskusteltaessa on uskallettava luoda yhteisiä pelisääntöjä ilman, että jokainen tavallista EU-kansalaista turvaava ja arkea edistävä päätös pidettäisiin liittovaltiokehityksenä. Meille ei ole vastenmielistä säätää tiukkoja yhteisiä finanssivalvontamekanismeja, yhteisiä vähimmäisvaatimuksia veroille, sosiaaliturvalle, joiden yli jokainen jäsenvaltio voi omilla kansallisilla päätöksillään mennä. Liittovaltiokehitys saa edistää tavallisen EU-kansalaisen arkea.

Euro on todistanut, että hyvätkin ajatukset voivat kääntyä itseään vastaan, varsinkin, kun se sisältää alun perin pahan valuvian. Euron piti luoda hyvinvointia, turvallisuutta ja vakautta sen jäsenmaiden kaikille kansalaisille. Nyt on toki nähty, ettei se käynyt kuin tanssi. Turha on kuitenkin jossitella, miten asiat olisivat ilman euroa. Jossittelun sijaan asia olisi kyllä hyvä selvittää analyyttisesti, jotta vastuuttomalta helppoheikki-politikoinnilta voidaan leikata siivet. Ihmisillä, joihin uskallan lukea myös meidät kansanedustajat, tulisi olla paremmat mahdollisuudet arvioida, mitä vaihtoehtoja on olemassa ja mitkä niiden seuraukset Suomelle ja suomalaisille olisivat. Vaihtoehtojen kartoittamisessa olisi järkeä. Se parantaisi ihmisten luottamusta demokratiaan ja valtaa pitävien kykyyn ohjata maata parempaan tulevaisuuteen. Kansalaiset ovat ymmällään, siksi ilman puhdistaminen olisi paikallaan.

Arvoisa puhemies! Emme voi tietää, mitä Suomen eurosta eroaminen tekisi mahdollisesti käyttöön otettavalle muulle valuutalle — kelluttaminen, arviointi, pitkät prosessit — mutta nyt jo on arveluita, millaisen romahduksen se aiheuttaisi kansantaloudelle. Hyvä olisi kuitenkin selvittää ja kuvata jo pelkästään se prosessi, mitä kaikkea eroaminen eurosta tarkoittaisi aivan käytännön tasolla aikatauluineen.

Arvoisa puhemies! Suomi on itsenäisyydeltään nuori maa ja kahden entisen suurvallan välissä. Olemme tunnettuja puolueettomuudestamme, rehellisyydestämme ja luotettavuudestamme. Olemme uskaltaneet kiperissä paikoissa tehdä kauaskantoisia päätöksiä ja kantamaan niiden seurausten vastuu. Niin teemme nytkin. Tässä tilanteessa on uskallettava varmistaa Suomen ja suomalaisten aseman säilyminen nykyisellään ja samaan aikaan luotava välineitä valvoa entistä tehokkaammin eurooppalaisia finanssi- ja pankkijärjestelmiä, joiden ahneuteen ja holtittomuuteen perustuvista virheistä kärsimme ja joiden laskuja tällä hetkellä maksamme.

Jonkun verran on tullut kansalaispalautetta, ettei näin suuria asioita pitäisi päättää näin nopealla aikataululla. Nyt on kuitenkin suomalaisen työmiehen ja -naisen edun mukaista tehdä nopeita ratkaisuja ja äyskäröidä vettä pois vuotavasta paatista eikä jäädä katselemaan tumput suorina paatin uppoamista, kuten täytetty pingviini laiturin nokasta tekee: nauttii tilanteesta hymy huulillaan, kun poliittinen kannatus kasvaa toisten vaikeuksille ilkkumalla, ainoana tarjouksena vain krapularyyppyjä.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Osoittaako euroalueen kulkeminen kriisistä kriisiin yhteisvaluutan epäonnistuneen? Meiltähän puuttuu nyt se tasapainottava mekanismi, jonka valuuttakurssit ovat tehneet, joka on tasapainottanut taloudellisen kehityksen eroja eri maitten välillä. Maiden sisältä tämä mekanismi on puuttunut aina. Niinpä jokaisen valtion sisälle on syntynyt taantuvat ja kukoistavat alueet ja jokaisen valtion on ollut pakko ja täysin välttämätöntä ottaa käyttöön aluepoliittisia tulonsiirtoja. Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että yhteisvaluutan toimiminen kunnolla vaatisi samaa mekanismia valtioitten välillä: niin kuin eteläinen Suomi tukee itäistä ja pohjoista Suomea, niin Euroopan vauraat maat tukisivat Euroopan köyhiä maita. Tällainen saattaisi kyllä lopulta johtaa vahvempaan ja parempaan Eurooppaan, niin kuin Suomen aluepoliittiset tulonsiirrot ovat hyväksi Suomelle kokonaisuudessa, mutta poliittisesti tällainen olisi täysin mahdotonta. Kuunnelkaa vain täälläkin käytyä keskustelua.

Jos yhteisvaluutta siis todella vaatii eri maitten välisiä tulonsiirtoja, eräänlaista tulonsiirtounionia, on helppo ennustaa euroalueelle varsin lyhyttä ikää. On siis varauduttava myös euron hajoamiseen. Se olisi erittäin surullista ainakin Suomen kannalta, sillä Suomi on hyötynyt eurosta aivan tavattomasti.

On esitetty, että vain Euroopan taloudellisesti vahvojen maiden tulisi jäädä euroalueeseen. Jos näin kävisi, on kyllä harkittava tarkoin, kannattaisiko Suomen tällaiseen valuutta-alueeseen osallistua. Tuollaisen hansaeuron kurssi nousisi niin korkeaksi, että se vaikuttaisi aivan tuhoisasti Suomen vientiin ja talouteen. Se edellyttäisi sisäistä devalvaatiota elikkä siis palkkojen alentamista. Terveisiä vaan.

Tai sitten vika on aivan muualla. Esimerkiksi vuonna 2008 Espanjan valtiontalous oli paljon paremmassa kunnossa kuin Saksan. Muistakaa vaan: vähemmän velkaantunut ja tasapainossa. Espanjan vaikeudet alkoivat kiinteistökuplan puhkeamisesta. Tuota kuplaa ei puhaltanut valtio, vaan sen puhalsivat pankit, ja näin kävi pari vuotta aikaisemmin Yhdysvalloissa. (Kari Rajamäki: Mistä rahaa?)

2000-luvun rahoitusmarkkinat ovat riistäytyneet täysin käsistä ja aiheuttavat ryntäilyllään kriisin toisensa jälkeen. Välttämätöntä, ehkä jopa riittävää, euroalueen vakaudelle olisi suitsia pankkitoimintaa ja merkittävästi.

Me voimme kysyä, mitä tämä eurokriisi on Suomelle maksanut. Välittöminä kustannuksina olemme selvästi voitolla sen takia, että me saamme korkoa nyt, valtio saa lainaa aivan olemattomalla korolla, osittain jopa negatiivisella. Euroopan keskuspankki, jota me myös omistamme, hyötyy tavattomasti siitä, että pankit eivät luotota toisiaan. Toiset pankit lainaavat yli yön lainoina jättimäisiä summia EKP:stä ja toiset tallettavat sen sinne takaisin, ja tästä välistä EKP ottaa aika mukavasti korkomarginaalia, ja sitten tämä on painanut euron kurssia mukavasti alaspäin, mikä on helpottanut Suomen viennin kriisiä aivan olennaisesti ja tuonut tänne paljon työpaikkoja. Mutta kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin huomattavasti miinuksella, sillä me olemme menettäneet miljardeja toisensa jälkeen sen taantuman takia, joka vallitsee Euroopassa, joka on meidän päävientimaamme, mikä on tuonut sitten taantumaa myös tänne.

Koko Eurooppa on nyt erittäin vakavassa tilanteessa. Euroopan integraatio astuu nyt joko ison askeleen eteenpäin tai sitten se ottaa ison askeleen taaksepäin. Meidän tulisi keskittyä nyt pohtimaan sitä, miltä osin haluamme integraatiota syventää ja miltä osin emme sitä kannata. Pankkiunionin osalta varmaankin edelleen EKP:n mandaattia kannattaa laajentaa. On hauskaa, että EKP ei saa lainata suoraan rahaa valtiolle, mutta se voi lainata todellakin pankille 100 miljardia ja pankki lainaa sen saman minuutin aikana sille valtiolle eteenpäin. Tarvitsee olla juristi ymmärtääkseen, että tässä on jotakin eroa.

Sitten finanssipolitiikkaa varmaan kannattaa koordinoida, ei vain sitä, että kielletään joitakin ottamasta liikaa velkaa, vaan velvoitetaan toisia maita elvyttämään. Muutenhan tästä tulee jatkuvan deflaation alue. EU:n oma budjetti voisi olla huomattavasti isompi. Sillä voisi olla enemmän vastuuta, niin kuin Yhdysvaltain liittovaltiolla on.

Integraation syventämisen vaihtoehtona voi hyvinkin olla Timo Soinin hahmottama löyhä vapaakauppa-alue. Soini on kovin sinisilmäinen, jos kuvittelee, että sellainen vapaakauppa-alue toimisi reilujen ja oikeudenmukaisten pelisääntöjen mukaan. Siinä jokainen yrittäisi pienellä kepulitoimella ajaa protektionismin hengessä (Puhemies koputtaa) omaa etuaan, isot isosti ja pienet pienesti. Pienelle syrjäiselle viennistä riippuvaiselle Suomelle sellainen olisi katastrofi. Huonosti siinä kävisi koko Euroopan. Vaikka Euroopan maat ovat keskenään kovin erilaisia, ne ovat varsin samanlaisia, jos niitä vertaa Yhdysvaltoihin tai Aasian maihin.

Eurooppalaisen hyvinvoinnin arvoissa on puolustamista. Vaikeaa on eurooppalaista mallia puolustaa, jos Eurooppa hajoaa toisiaan vastaan taktikoiviksi irrallisiksi valtioiksi, jotka eivät pysty puolustamaan yhteisiä etuja yhdessä.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Först är det skäl att gratulera finansministern, regeringen och finansministeriets tjänstemän för ett gott förhandlingsresultat när det gäller säkerheterna för Spanien. Det var en skicklig taktik och det var ett gott arbete som gjordes.

Elikkä on syytä onnitella koko sitä jengiä, koko sitä joukkoa, joka teki työtä tämän vakuussopimuksen aikaansaamiseksi.

Men som statsminister Katainen konstaterade och som många har sagt senare så är krisen i Spanien långt en bank- och fastighetskris och den påminner, så som Mikaela Nylander konstaterade, också om Irlands och Islands kriser.

Vi har diskuterat mycket här i dag vad det är som har brustit i övervakningen av de offentliga finanserna. Men jag tror nog att många också frågar sig på vilket sätt bankövervakningen, finansinspektionen har varit bristande, stresstesterna som har utförts, som sade att bankläget i Spanien skulle vara bättre. Där hoppas jag verkligen att vi också kan ha en ärlig analys av vad som har varit fel.

Elikkä jälkiviisautta on näissä keskusteluissa ollut aika paljon, ja olemme keskustelleet siitä, miten julkisen talouden valvonta on ollut lepsua. Mutta samalla moni kysyy tällä hetkellä, miten on mahdollista, että olemme tässä tilanteessa, vaikka meille kahteen otteeseen on vannottu, että stressitestit on läpäissyt niin ja niin suuri määrä eurooppalaisia pankkeja. Toivon, että tähänkin saisimme vastauksen ja pikaisesti, millä tavalla saamme takeita, että seuraavat testit ovat yhteismitallisia ja antavat yhtä hyvän kuvan pankeista kuin esimerkiksi Amerikassa.

Men både statsministern och finansministern betonade hur allvarlig den ekonomiska situationen är i Europa, och det har ju många andra också sagt. Det gäller både statsfinanserna och det gäller banksektorn, och det är ett allvarligt läge, fast de gångna åren har inneburit många beslut och åtgärder för att göra svåra strukturella reformer.

Kaikesta huolimatta, vaikka on tehty niin vaikeita päätöksiä, niin edelleen tilanne on hyvin hyvin vakava. Siksi olisi tärkeätä, että me näemme tuloksia ja että me jatkamme sillä tiellä, että me saamme myöskin sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka johtavat kasvuun, koska, niin kuin edustaja Brax sanoi, emme voi pelkästään leikkaamalla päästä tästä tilanteesta. Mutta uskon, että esimerkiksi Espanjassa on tehty sellaisia työmarkkinareformeja, jotka voivat johtaa kasvuun.

För några år sedan hävdade en ekonomist att varje bankkris blir mycket dyrare än den förra för staterna, och han hävdade till och med att den nästa som kommer efter Lehman Brothers kommer att bli oändligt svår för EU att sköta. Det var kusligt att läsa det här för några år sedan, på ett visst sätt verkar det nästan som om han skulle ha blivit sannspådd. Därför är det oerhört viktigt att de regler som vi diskuterar i höst om en så kallad bankunion leder till, som statsministern sade, att staternas ansvar för finanssektorn minskas.

Och i de förslag som nu är aktuella och de som kommer i höst från EU-kommissionen är det viktigt att vi bygger upp buffertarna med bankernas medel. Jag trodde inte att pengar hade nationaliteter mera och därför är jag ganska förvånad över att det finns ledamöter som säger att våra bankpengar inte får användas till andra. Bankernas pengar flyter fritt över gränserna och det är bankerna som nu ska bygga upp de här buffertarna. (Tuija Brax: Exakt!)

Katainens tankar om en bankunion är alltså inne på rätt spår, och rätt spår har också tidigare statsminister Matti Vanhanen varit inne på när han konstaterade att det är viktigt att vi diskuterar vad vi ska göra, inte var gränserna går för vad vi inte ska göra. Och det är viktigt att vi fortsätter med att skapa regler som betyder att sanktioner träffar dem som inte följer regler, men det är viktigt också att vi ser vilka drag av en gemensam finanspolitik vi vill ha.

Faktum är att Sfp:s tidigare ordförande minister Norrback redan inför eurodebatten konstaterade att utan en gemensam finanspolitik kan euron inte fungera. Redan då konstaterades det, och jag tror att han var på den rätta vägen, och vi ska fortsätta med sixpack, twopack och så vidare, och också att verka för en skattekoordinering.

Olen siis samaa mieltä, että on tärkeätä, että me saamme enemmän finanssipoliittista koordinaatiota, verokoordinaatiota. Lopuksi, jos vielä saan todeta, tässä on moitittu komissiota siitä, että se on toiminut liian myöhään, mutta ehkä on näin, että meillä ei ole niin rohkeata EU-komissiota kuin aikaisemmin, vaan valitettavasti kansalliset intressit ovat muuttaneet sinne sisään ja siitä on tullut tavallaan yhteinen hallitus. Siihenkin on puututtava, että me saamme yhteisen, rohkean EU-komission seuraavaa komissiota asetettaessa.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kun nyt on saatu kyllä- ja ei-keskustelua, niin tässä on ehkä pyrkimys muutamaan syventävään ajatukseen kriisimme taustoista.

Liberalismin perustaja Adam Smith kirjoitti vapauden tärkeästä merkityksestä terveelle taloudelle. Sosialismin teoreetikot olivat valmiit ottamaan tuotantovälineet yhteisomistukseen. Kulttuureistamme löytyy eri malleja, muun muassa kolmen periaatteen malli, jossa jokaisella perheellä tuli olla oma maaomaisuutensa, velkaantunut sai lainaa ja sosiaalisista syistä velkansa aika ajoin anteeksi ja 50. vuosi palautti tuottavan pääoman eli maan takaisin alkuperäiselle omistajalleen — näin kertoo juutalainen kulttuurin historia.

Minkälaista vapautusta tai korjausliikettä nyt siis tarvittaisiin? Ei ainakaan turhia riskejä ottaneiden toimijoiden vahinkojen maksamista. Suomessa monia huolettaa vakavasti se kokemus, että yksittäisinä ihmisinä ja suurempinakin toimijoina olemme suurten talousmahtien armoilla. Aivan perustellusti koetaan, että on epäoikeudenmukaista tehdä työtä, maksaa veroja, olla kunnon kansalainen ja siitä huolimatta köyhtyä sekä kaiken lisäksi kokea, että ei voi vaikuttaa yleiseen kehitykseen.

70-luvun maailmassa olisi puhuttu työn ja pääoman ristiriidasta. Tämä on ehkä yksilöllisyyden ja kilpailuhenkisyyden maailmassa hieman vanhanaikaista, mutta kannattaa sitäkin tarkastella. Pääoman tehtävänähän on olla ennen kaikkea paikka työlle. Ilman pääomaa, keskeistä tuotantovoimaa, emme saa aikaan hyvinvointia. Pääomallakaan ei ole kuitenkaan oikeutta omaan itsenäiseen elämäänsä, vaan se on aina paikka työlle. Yhdessä nämä kaksi asiaa, työ ja pääoma, tuottavat hyvinvointia.

Valta käyttää tai ohjata pääomia epäeettisillä tavoilla ja ratkaisuilla voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin, jotka tulee estää. Toimiva talouselämä tarvitsee vapautta ja yritteliäisyyden ilmapiiriä. Vain ahkeruus tuottaa tulosta, jota voidaan jakaa. Vastaavasti riskien varalta tarvitaan eriasteisia turvajärjestelmiä, jotta ihmisen ja hänen läheistensä elämä ei muodostu kohtuuttoman tukalaksi.

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän yleisen ja eurooppalaista tasoa laajemmankin taloudellisen kriisin syynä ei sittenkään ole vain klassinen työn ja pääoman välinen ristiriita. Tiedämme, että käytännössä rahatalous — tai paremminkin numeroiden talous — on monilta osiltaan erkaantunut reaalitaloudesta. Kun numerot liikkuvat moninkertaisesti nopeammin kuin reaalinen raha tai mitkään reaalitalouden tekijät, joutuvat rahan liikuttajat myös monenlaisiin haasteisiin ja jopa houkutuksiin. Monimutkaiset rahataloudelliset järjestelyt ja liian usein myös pyrkimys nopeisiin voittoihin tuovat mukanaan riskejä ja ristiriitoja, joiden korjaaminen on kallista.

Kreikan ja Espanjan ongelmissa näyttää käytännössä siltä, että suuret eurooppalaiset pankit rahoittivat velkaantumista ja riskipitoista investoimista liian pitkään. Kumpi teki suuremman virheen: velan ottaja vai velan antaja? Hyvä kysymys tilanteessa, jossa lyhytnäköinen ahneuden logiikka taisi sumentaa silmiä.

Tässä tilanteessa on esitetty monia perusteltuja vaatimuksia valvonnan lisäämisestä eri tasoilla. Euroopan tasoinen pankkivalvonta maailmassa, jossa pankit toimivat yli kaikkien rajojen, vaikuttaa perustellulta. Mutta samalla on varoitettava siitä, että valvonnalla voimme saada aikaan myös rakenteita, joissa valta keskittyy ilman, että toiminta silti todellisella tavalla järkevöityy. Tällä tiellä ihminen on lopulta vain numerosarja osana suurta toisten hoitamaa peliä menettäen ihmisyytensä ja luomisesta juontuvan ihmisarvonsa. Muun muassa edustaja Haavisto aivan oikein viittasi instituutioihin, mutta tarvitsemme myöskin moraalia ja eettisyyttä.

Tarvitaan kipeästi malleja, joissa työntekijä pääsee ottamaan vastuuta ja ohjausvaltaa siihen pääomaan, jonka muodostamalla alustalla hän työnsä tekee. Tämä on sitä käytännön vaikuttamista, demokratiaa, jossa yhteisöllisyyden parhaat voimatekijät pääsevät vaikuttamaan. Tarvitaan ratkaisuja, joissa kansalaisten käytännön valta heidän elämässään lisääntyy eikä vähene. Lopulta vain tämä näkökulma ja pyrkimys antavat vahvan perustan ahkeruudelle ja yrittämiselle. Tällä tulokulmalla voidaan eliminoida pois keinottelua ja virhearviointeja, jotka joskus — ja joskus liian usein — liittyvät suurten raha- ja pääomapanosten ohjaamisvaltaan.

Arvoisa herra puhemies! Tällä tiellä luodaan sitä vaikuttamista ja yhteisöllisyyttä, joiden perustalle terveimmät ja toimivimmat yhteiskunnat rakentuvat. Tätä pohdiskelua tarvitsemme nyt hyvin kipeästi Euroopassamme ja laajemminkin.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoonnumme tänään poikkeukselliseen istuntoon tärkeästä aiheesta. Käsittelyssä on valtioneuvoston tiedonanto valtion takauksen myöntämisestä ERVV:lle Espanjan pankkisektorin vakauttamiseksi. Käytännössä keskustelemme kuitenkin tätäkin suuremmasta asiasta: otamme periaatteessa kantaa euron ja EU:n tulevaisuuteen ja Suomen rooliin kaiken tämän keskellä.

Moni kysyy aiheellisesti sitä, mitä järkeä pienen ja vientivetoisen Suomen on lähteä mukaan tukemaan monta kertaa suuremman ja rikkaamman Espanjan pankkeja. Eikö jokaisen maan — oli se sitten suuri tai pieni — tulisi vastata omasta huonosta talouspolitiikastaan? Normaalioloissa näin todellakin tulisi olla. Ikävä kyllä Espanjan talous on kaukana normaalioloista. Vaara Euroopan ja Suomen talouden ajautumisesta syvään lamaan velkakriisin leviämisen myötä on edelleen suuri. Espanjan talouden kaatuminen pankkikriisiin olisi takuuvarma väline koko Euroopan vetämiseksi kaaokseen. Siksi viennistä elävän Suomen on järkevää tukea sellaisia ratkaisuja, jotka parhaiten turvaavat meidän etumme. Tässä tilanteessa se on Espanjan tukipakettiin mukaan lähteminen.

Miellyttävää Espanjan pankkien tukeminen ei meille ole. Näissä oloissa se on kuitenkin välttämätöntä. Muiden vaihtoehtojen kustannukset olisivat hallituksen esittämää tietä kalliimmat. Esimerkiksi perussuomalaisten ihannoima euron hajoaminen tulisi meille todella kalliiksi. Erään arvion mukaan euroalueen äkillinen hallitsematon hajoaminen johtaisi Suomen bruttokansantuotteen 12—17 prosentin laskuun hajoamista seuraavina kahtena vuotena.

Lamoja tulee, lamoja menee — näin perussuomalaiset ovat monta kertaa tässäkin salissa todenneet. Mutta on silti kuitenkin kovin vaikea ymmärtää, miksi yksikään vastuullinen poliitikko tai puolue haluaisi lähteä tielle, jolla omien kansalaisten hyvinvoinnista leikattaisiin melkein viidennes pelkästä oikeassa olemisen halusta.

Arvoisa puhemies! Entäpä kysymys tulevaisuudesta? Millaisia johtopäätöksiä nykytilanteesta vedämme, ja miten haluamme yhteistyötä kehittää? Väyliä eteenpäin on mielestäni kaksi: Voimme joko katsoa, että kriisistä huolimatta tai ehkä juuri sen takia tarvitsemme entistä enemmän eurooppalaista yhteistyötä. Katsoisimme myös, että myös meidän intressissämme on ottaa opiksi nyt koetusta kriisistä ja rakentaa entistä paremmin toimiva Eurooppa, yhteisvaluutta ja sisämarkkinat. Toisessa vaihtoehdossa jättäisimme kriisin ratkaisun muiden harteille. Kääntäisimme selän muulle Euroopalle ja maailmalle. Luopuisimme eurosta ja eroaisimme EU:sta öljyrikkaan Norjan tai kansainvälisten pankkien sijoitustoiminnalla elävän Sveitsin innoittamana. Pidemmällä tähtäimellä valinta on tehtävä.

Mielestäni yhteistyön jatkaminen palvelee parhaiten suomalaisten etuja. Globalisaation ja keskinäisriippuvuuden lisääntyessä tarvitsemme entistä enemmän luotettavia kumppaneita, omillamme emme maailman tyrskyissä pärjää. Siksi meidän tulee olla avoimia niille ehdotuksille, joilla Eurooppaa ja eurooppalaista yhteistyötä viedään vastuullisesti eteenpäin. Kesäkuun Eurooppa-neuvoston päätökset pankkien yhteisen valvonnan lisäämisestä ja rahoitusmarkkinaunionin luomisesta ovat hyviä esimerkkejä tästä. On Suomenkin etu, että pankkien ja valtioiden välinen myrkyllinen velan noidankehä saadaan katkaistua. Samaten on Suomen etu, jos euromaiden budjettikuria voidaan edelleen parantaa tiiviimmän talousunionin myötä. Kysymys ei kuitenkaan ole liittovaltion rakentamisesta vaan halusta tehdä asiat yhdessä paremmin. Kenenkään etu ei ole nykyinen Euroopan unioni, joka kyllä ottaa meiltä jäsenmaksunsa mutta ei pysty täyttämään sille asetettuja odotuksia.

Arvoisa puhemies! Euroopan velkakriisin ratkaiseminen ja Euroopan tulevaisuuden suunnan päättäminen on pohjimmiltaan asennekysymys. Jos näemme nykymuotoisen yhteistyön, euron ja sisämarkkinoiden, olleen meille hyvä asia, teemme niiden pelastamiseksi voitavamme. Jos emme, annamme euron ja yhteistyön rehellisesti kaatua ja otamme vastaan siitä tulevat poliittiset ja taloudelliset seuraukset. Valinta on tänään meillä suomalaisilla päättäjillä. Toivottavasti osaamme valita tälläkin kertaa oikein.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme todella vaikeassa tilanteessa. Keväästä 2010 lähtien, voi sanoa, komission johdolla on ajelehdittu kuin koskessa.

Edellisen hallituksen vuoden 2010 toukokuun vastikkeeton Kreikka-laina ja Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskeva ratkaisu kesäkuussa 2010 olivat esimerkkejä siitä, mitenkä jopa viidesosaa Suomen valtion vuotuisesta budjetista vastaava takausvastuu vietiin juhannusviikon öinä tässä salissa läpi. Sosialidemokraatit vaativat sitä lähetettäväksi perustuslakivaliokuntaan. Äänestyksessä hävisimme. Kovalla työllä edustaja Saarisen kanssa saimme ylimääräisen valtiovarainvaliokunnan kokouksen toki, mutta se vietiin mittaluokaltaan vastuuttomasti, todella runttaamalla täällä kello 21:n jälkeen istunnossa läpi. Kuvaavaa, oireellista on se, että silloisessa hallituksen esityksessä ensinnäkin hallitus totesi, että on hyvin epätodennäköistä, että tätä vakausvälinettä tarvitaan. Toinen asia on, että siitä puuttui Espanjan kuningaskunta. Ilmeisesti se oli konekirjoittajan vika, koska hallituspuolueiden edustajat valtiovarainvaliokunnassa palauttivat sen sopimukseen.

Herra puhemies! Nyt tietysti kokonaisuudessa on syytä muistaa, että Euroopan unionin yhteistyö on Suomelle monella tavalla tärkeä ja vakauttava asia. Esimerkiksi oikeuden, vapauden, turvallisuuden ja monien alojen osalta me tarvitsemme tätä yhteistyötä. Myös talouden koskessa mennessä on säätelemättömän kasinokapitalismin ja rahavallan sijaan saatava vahvempaa kansanvallan otetta. Tänä päivänä sadat miljoonat syyttömät maksavat siitä, että finanssikriisi on laskettu. Kuten Wolfgang Schäuble, Saksan valtiovarainministeri, hiljan totesi, viime vuosien finanssikriisi on jälleen osoittanut, mihin ihmisen hillitön ahneus ja ihmisen hillitön vaurauden ja vallan tavoittelu johtavat. Tätä asiaa silmällä pitäen sosialidemokraatit ovat pitäneet koko ajan tärkeänä, että tuodaan vakuusvaatimusten ohella rahoitusmarkkinavero, pankkivero sekä moraalikadon purkaminen mukaan tämän kriisin hoitoon.

Kun tämän vanhan petin korjaaminen nyt valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla on ollut työn kohteena, on ollut erittäin tärkeätä, että on toimittu hallitusohjelman mukaisesti, eli kun myönnetään ERVV:ltä lainamuotoista tukea, Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta. Tämä periaate on hallitusohjelmassa samoin kuin toinen sosialidemokraattien kovasti korostama näkökohta siitä, että EVM:n ym. rakenteiden pitää olla sellaisia, että euromaat eivät siirry valtioiden veloissa yhteisvastuuseen. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita myös, kun pidämme huolen siitä, että Suomen kansallinen pelastusrengas tässä kriisissä varmistetaan, ja tältä osin muun muassa Suomen joutuminen historiansa suurimpien taloudellisten vastuiden piiriin ja merkittävän riskinoton kohteeksi on vältettävä. Tämän takia Suomen talouden toimintakyky edellyttää kansallisen perälaudan asettamista, ja hallituksen on pikaisesti arvioitava, kuinka suuriin sitoumuksiin Suomi enimmillään voi suostua vaarantamatta luottoluokitustaan ja valtion mahdollisuuksia huolehtia veloistaan ja vastuustaan.

Sosialidemokraatit ovat tyytyväisiä siihen, että kesäkuussa Euroopan vakausmekanismia käsiteltäessä tämä kannanotto saatiin valtiovarainvaliokunnan ja eduskunnan kannaksi. On myös tärkeätä, että hallituksessa tämä pidetään koko ajan vahvasti esillä. Näitä vastuita on muutoinkin kuin näiden järjestelmien kautta. Samoin kuin EU:n komission johdolla rikottiin Maast-richtin sopimuksen periaatteita eli kukin maa vastaa veloistaan -periaatteita, myöskin EKP lähti roskapaperimarkkinoille keväällä 2010, ja EKP:n kautta Suomen Pankki on ilman eduskunnan käsittelyä varsin voimakkaasti myös mukana markkinoilla. Tämä varjovelkaantuminen on Suomen osalta vähintään 7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Saksalla se on 10—11 prosentin paikkeilla. Tässä suhteessa eduskunnan, niin valtiovarainvaliokunnan budjettivallan edustajana kuin perustuslakivaliokunnan, on syytä seurata näitä asioita myös matkan varrella.

Herra puhemies! Lyhyesti haluan vain todeta, että Saksan taloustieteilijöiden ja ekonomistien yli 200 hengen ryhmä on minusta kiteyttänyt hyvin sen ongelman, mikä tässä tilanteessa euroon liittyy. Euron historia on ollut jatkuvasti tehtyjen sopimusten ja itselle asetettujen sääntöjen mitätöinnin historiaa, no bail-out -klausuulin eli toisten maiden velkojen vastaamattomuuden rikkomista ja myös EVM:ään liittyvien periaatteiden osalta niiden mitätöintiä. On kyllä vakava huomautus, että Saksan merkittävät talousasiantuntijat ovat sitä mieltä, että on vaikeata ymmärtää, miten joku hallitus näkisi, että tässä pelissä ja tapauksessa, joka nyt on, voitaisiin panna toivoa siihen, että tällä kertaa kaikki olisi toisin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Keskustapuolueen ja kokoomuksen johdolla Suomessa valittiin keväällä 2010 väärä tie, kun ryhdyttiin tukemaan Kreikkaa. Sen jälkeen on tuettu Irlantia, Portugalia ja uudestaan Kreikkaa ja nyt Espanjaa. Kaksi vuotta sitten Suomen hallitukselta ja Suomen neuvottelijoilta olisi kaivattu todellista jämäkkyyttä ja suomalaisten veronmaksajien etujen rohkeaa puolustamista, mutta ei ole vieläkään liian myöhäistä, jos eduskunnan enemmistö niin haluaa.

Valitettavasti jälleen on ollut kova kiire. Kiireisessä aikataulussa ei ole ollut saatavissa riittävässä määrin asiantuntijalausuntoja tuoreiden Espanja-vakuuksien, vai mitä ne sitten lopulta ovatkaan, laadusta. Huolestuttava on tieto siitä, että mikään muu maa Suomen lisäksi ei ole vaatinut vastaavia vakuuksia itselleen. Tämä panee kysymään, ovatko ministeri Urpilaisen neuvottelemat sopimukset niin kehnot kokonaisuudessaan, etteivät ne siksi muille maille kelpaa.

Perussuomalaiset ovat vastustaneet johdonmukaisesti jo yli kaksi vuotta yhteisvaluuttaan kuuluvien kriisimaiden tukipaketteja, lainoja ja vakuuksia, joiden kanssa meillä ei pitäisi olla mitään tekemistä. Ne ovat EU:n perussopimuksen vastaisia, eivätkä ne tuo todellista ratkaisua kriisimaiden ongelmiin, ja ne aiheuttavat entistä enemmän moraalikatoa.

Tukipaketeilla on ostettu vain lisäaikaa ilman, että ongelmamaiden tilanteet saataisiin niiden avulla ratkaistua. Kun kriisimaat eivät ole onnistuneet hyvinä vuosina hoitamaan talouksiaan kuntoon ja ovat ylivelkaantuneet, kuka uskoo, että ne onnistuisivat tekemään sen heikossa taloustilanteessa ja suurtyöttömyyden aikana? Nyt Suomen eduskunnassa ollaan avaamassa täysin uusi piikki pankkituelle, mitä perussuomalaiset eivät voi mitenkään hyväksyä. Ei ole kauan siitä, kun eduskunnassa vakuutettiin, ettei pankkeja lähdetä tukemaan, ja nyt on takki kääntynyt toistepäin.

Arvoisa puhemies! Yleisesti Pohjoismaita ja myös Suomea on kehuttu demokratian mallimaiksi. Täällä päätökset pääsääntöisesti perustuvat avoimeen ja läpinäkyvään valmisteluun, asiakirjat ovat julkisia, joten kansalaiset voivat halutessaan tutustua niihin saadakseen tietoa ja voidakseen siten vaikuttaa päätöksentekoon sen eri vaiheissa. Tästä hyvästä periaatteesta on luovuttu. Kun meillä oli Kreikka kakkonen -tukipaketti eduskunnassa käsittelyssä, valtiovarainministeriö salasi olennaisia tietoja vakuuksista, joita Urpilainen komeasti täällä mainosti. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei voinut tätä salailupäätöstä hyväksyä, ja veimme asian korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valitettavasti asian käsittely on edelleen kesken, joten emme ole saaneet ylimmän oikeusasteen tulkintaa siihen, kuinka paljon valtiovarainministeri virkamiehineen voi salata päätöksentekoon liittyviä olennaisia asioita eduskunnalta.

Arvoisa puhemies! Kansanedustajat ovat saaneet viimeisen vuorokauden aikana melkoisesti luettavaa eduskunnan sähköpostin kautta. Onneksi suomalainen media on ollut valppaana, ja olemme sen kautta saaneet paremmin tietoa kuin eduskunnan kautta, sellaista tietoa, jota on voinut myös helpommin hahmottaa. Nimittäin nämä vakuussopimukset ovat niin monimutkaisia, että valtiovarainministeriössäkin on käytetty apuna brittiläistä asianajotoimistoa, joka on veloittanut ilmeisesti noin miljoona euroa niistä palveluista, joita se on myynyt ministeriöille siitä, että on selvittänyt vakuuskuvioita ja näitä monimutkaisia sopimuksia, mutta oppositiolta tietenkin vaaditaan, että meidän täytyy tunnissa, parissa perehtyä näihin monimutkaisiin asiakirjoihin. Sitä hallitus pitää oikeana ja kohtuullisena menettelytapana. Näin valitettavasti on Suomessa nykyään hallinto rapistunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut.

Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisten veronmaksajien maksamat tukipaketit kelpaavat kriisimaille niin kauan kuin meillä riittää maksuhalukkuutta. Italiaa pitkään johtanut pääministeri Berlusconi on sanonut, että vain tyhmät maksavat veroja. Tämä kuvastaa hyvin sitä vaarallista asennetta, joka helposti leviää, jos kansalaiset eivät koe saavansa vastinetta (Puhemies koputtaa) verorahoilleen. Näin voi käydä myös Suomessa, kun verorahamme siirtyvät kotimaasta ulkomaille. Harmaa talous levittäytyy koko ajan enemmän ja enemmän Suomeen. Viimeisten vuosien aikana koko finanssisektorilla on ollut suuri moraaliongelma. (Puhemies koputtaa)

Runsaat kaksi vuotta sitten eduskunta käsitteli ensimmäisen kerran Kreikka-tukea. Tuolloin uskoteltiin, että palo saadaan rajattua ja kriisin leviäminen estettyä. Näin ei ole tapahtunut, vaan palo on levinnyt Kreikan lisäksi muihin maihin. Yhä useampi suomalainen vastustaa muiden euromaiden tukia, joten viesti hallitukselle on selkeä. Suomalaisten veronmaksajien tukipiikki tulee saada kiinni mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi edustaja Soinin tekemää epäluottamuspontta.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime päivien julkisesta keskustelusta ja tiedotusvälineiden uutisoinnista ja raportoinnista on voinut saada sen mielikuvan, että Suomen ja Espanjan vakuussopimus olisi jotenkin olennainen asia eurokriisin hoidossa. Näinhän se ei ole, vaan tärkein kysymys tänäänkin on se, onko Espanjan pankkien tukemiselle perusteita. Keskustan linja on täällä useammassa puheenvuorossa jo kerrottu. Linjamme on selkeä: emme ole nähneet perusteita tälle hallituksen esittämälle ratkaisulle.

Lähtökohtaisesti kannassamme kyse on siitä, että jokaisen maan on itse huolehdittava pankeistaan, ja tätä mieltä olemme olleet johdonmukaisesti niin hallituksessa kuin oppositiossakin. (Johannes Koskinen: Entäs Irlanti?) On suuri periaatteellinen linjanmuutos hallitukselta, että pankkeja tuetaan nyt suoraan rahoitusvakausvälineestä. Nyt sen jäsenmaan hallitus, jonka pankeista on kysymys, vapautetaan tavallaan suorastaan vastuusta ja euromaat ottavat yhteiselle vastuulleen yksittäisten pankkien pelastamisen.

Yhteisen eurooppalaisen pankkivalvojan perustaminen ei tätä päätöstä muuksi muuta, vaikka ylikansallisten pankkien valvonta on sinänsä tervetullutta. Tällä vakuussumuverholla yritetään peittää se tosiasia, että Suomen vastuut ovat viimeisen vuoden aikana selvästi kasvaneet ja hallitus joutui myös viimeisimmässä EU:n huippukokouksessa jälleen kerran antamaan linjauksestaan periksi eikä vastineeksi edes saatu talouskriisin rauhoittumista, saati ratkaisua.

Arvoisa puhemies! Näistä yksityiskohdista on syytä siirtyä tähän laajempaan kuvaan, ja on hyvä, että tässä salissa on käyty keskustelua myös Euroopan unionin tulevaisuudesta, siitä, millaiseksi Euroopan unionia halutaan Suomen näkökulmasta kehittää.

Pääministeri puheenvuorossaan otti myös kantaa siihen, mihin suuntaan hallitus haluaa unionia viedä. Olisi ollut tarpeen kirjata nämä linjaukset jo tiedonantoon, jotta olisi selvästi käynyt ilmi se, että kyse on hallituksen yhteisistä linjauksista. Ainakin itselleni jäi hieman epäselväksi se, kannattavatko kaikki hallituspuolueet integraation niinkin vahvaa syventämistä kuin pääministeri puheenvuorossaan antoi ymmärtää.

Viime huippukokouksen päätöksillä otettiin yhteisvastuun nimissä yhä reippaampia askelia kohti entistä tiiviimpää taloudellista integraatiota. Sen tien päässä, ellei toisin päätetä, ovat lopulta yhteiset verot, budjetti ja talouspolitiikka. En kannata tällaista integraation syventämistä enkä kehitystä.

Keskusta on koko Suomen EU-jäsenyysajan ajan ollut sitä mieltä, että EU:ta on kehitettävä itsenäisten valtioiden liittona. Rahaliiton menestyminen voidaan lunastaa vain yhteisten ja alkuperäisten pelisääntöjen tiukalla noudattamisella ilman taloudellisen ja poliittisen integraation syventämistä. Ainakin minun mielestäni tuo Lissabonin sopimus on hyvä sopimus. Siltä pohjalta, toki talouskuria tiukentaen, niin kuin viime vuosina on tehty, voidaan mielestäni jatkossakin hyvin toimia. Emme halua emmekä tarvitse syvempää integraatiota.

Todellisen liittovaltion luomiselle ei näytä olevan riittävästi kannatusta ainakaan taloutensa hyvin hoitaneissa euromaissa, mutta tilanne saattaa ainakin Saksan osalta muuttua, ja on hyvä, että Suomi vastuullisesti varautuu kaikkiin vaihtoehtoihin, myös sellaisiin, missä euron kehitys pakottaisi maamme joko nykyistä suppeampaan ja kaltaisistamme maista koostuvaan rahaliittoon tai palaamaan jopa sitten jossain vaiheessa omaan rahaan. Kaikkiin vaihtoehtoihin pitää olla valmistautunut, ettei mikään tulisi pyytämättä ja yllätyksenä.

Tätä analysointia tarvitaan, ja olen viime syksystä lähtien vaatinut hallitusta varautumaan erilaisiin kehitysvaihtoehtoihin, ja on hyvä, että muutama viikko sitten valtiovarainministeri Urpilainen totesi, että hallitus tekee erilaisia skenaarioharjoituksia ja hahmottelee tulevaisuuspolkuja, ja tämä antaa ymmärtää, että hallitus ei ole aivan niin vaihtoehdoton kuin tänään on kuultu. Eli hallitus näyttäisi kuitenkin ottavan huomioon sen, että erilaiset kehityskulut ovat mahdollisia.

Mutta olennaisinta on kuitenkin pohtia sitä, millä ehdoilla Suomi haluaa olla mukana eurossa ja millaisessa euroalueessa olemme valmiita jatkamaan. Tätä pohdintaa ja analyysiä tarvitaan niin hallituksen taholta kuin myöskin tässä salissa. Argumenttien on oltava pitävät ja Suomen EU-politiikan tavoitteet selvät. Nyt tulevina kuukausina tullaan ratkaisemaan Suomen rooli ja asema Euroopan unionin ja rahaliiton kehittämisessä, ja kysymyshän ei ole pelkästään taloudellinen, vaan myös poliittinen, ja on selvää, että jos integraatiota vielä tästä tullaan syventämään, niin ilman muuta asiassa tarvitaan kansanäänestys.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa sanottiin vihreiden poliittinen kanta, joten aivan muutamaan seikkaan.

Ensin, jos muistan oikein, niin elokuvaohjaaja Wim Wendersin elokuvassa Paris, Texas oli nainen, joka oli velkaantunut aivan tolkuttomasti, ja hän sitten sanoi itsevarmasti pankille — ja osoittautui siinä tilanteessa olevan oikeassa — että jos olet pankille vähän velkaa, se on sinun ongelmasi, mutta jos pankki on mennyt antamaan sinulle aivan tolkuttomasti velkaa etkä pysty maksamaan, se on pankin ongelma.

Kerron tämän anekdootin sen takia, että jossain määrin on nyt vuodesta 2010 asti toistunut näytelmä, jossa puolueet vaihtuvat hallituksessa ja oppositiossa ja jossa viime kädessä hallitus on ollut aina saman kysymyksen edessä: onko tämä kuitenkin, vaikka tämä on epämiellyttävää, tässä ja nyt vähemmän epämiellyttävää kuin se tilanne, että otetaan riskejä mahdollisista vielä suuremmista markkinahäiriöistä?

Eli meillä on valuvika eurossa, meillä on jäsenmaita, joidenka talous ei ole alkuunkaan riittävän hyvässä kunnossa, ja meillä on potentiaalisia kaikkien stressitestien läpäisseitä eli siis vielä mahdollisia paikkansapitämättömiä tietoja siitä, missä mennään, meillä on mahdollisesti huonon hallinnon, korruption tai oman edun tavoittelun takia riskipesäkkeitä tulossa vielä lisääkin, eikä ole alkuunkaan vielä sanottavissa, että nyt tämä loppuu, ettei toistuisi se tilanne, että tosiasiassa jossain määrin on meidän kaikkien yhteinen ongelma, että jotkut ovat velkaantuneet niin paljon ja me olemme samassa rahassa.

Tämän takia mielestäni olisi erittäin tärkeätä, että nyt paitsi tämän roolien vaihtelun, juupas—eipäs-keskustelun, lisäksi katsottaisiin, miten me uskomme, että me pääsemme riittävän oikean tiedon äärelle, riittävän luotettavan hallinnon kanssa toimimaan ja rakentamaan Eurooppaa semmoisen luottamuksen pohjalta, jota edustaja Thors täällä mielestäni erittäin ansiokkaasti kuvaili. Tällöin tarvitaan pankkivalvontaa, johon viimeinkin voi luottaa. Ajatus siitä, että Euroopan keskuspankki jatkossa tämän yhteisen eurooppalaisen pankkivalvonnan piirissä toimisi, on mielestäni parhaiten luottamusta herättävä ehdotus kaikista tähänastisista ehdotuksista. Ainakaan toistaiseksi ei ole käynyt ilmi, että Euroopan keskuspankissa olisi huonoa hallintoa, vääriä tietoja tai senkaltaista kotiinpäin vetämisestä riitelyä, jollaisen edustaja Thors kertoi komissioonkin mahdollisesti jo soluttautuneen.

Tämän lisäksi meidän täytyy pystyä nykyistä paremmin vaatimaan jäsenvaltioilta luotettavaa ja hyvää hallintoa ja puuttumaan jäsenmaiden korruptioon ja mahdollisesti siihen, että he ovat antaneet vääriä tietoja toisille jäsenmaille ja Euroopan komissiolle. Tämä tarkoittaa, hyvät ystävät, itse asiassa taas yhtä askelta kohti liittovaltiota. Lähes kaikki siitä johtuvat kontrollimekanismit, että me emme voi luottaa jäsenvaltioihin, tarkoittavat jäsenvaltioiden suvereniteetin rajoittamista ja tosiasiallisesti kehitystä, jota joku voi kutsua liittovaltioitumiseksi.

Vastakysymys on, onko se oikeasti huonompi vaihtoehto kuin se, mikä meillä nyt on käsillä. Tämän takia mielestäni on vastuullista ja oikein kaikki se, mitä pääministeri Katainen viitoitti tiiviimmästä yhteistyöstä, kutsukoon sitä joku nyt sitten liittovaltioitumiseksi tahi ei. Mutta myös mielestäni on oikein ja vastuullista kysyä, mitä vielä sen lisäksikin tarvitaan sen tilanteen poistamiseksi, jossa hallitus on ollut nyt hallitus toisensa jälkeen, jossa aina viime kädessä kysytään, että jos nyt emme tue, niin onko vielä vaarallisempaa. Luulen, että tällä tiellä on vielä kyllä edessä muitakin yhteistä luottamusta ja sitä kautta yhteistä päätöksentekoa eli jossain määrin niin kutsuttua liittovaltioitumista eteenpäin vieviä päätöksiä. Vain tällä tavalla lopulta pääsemme siihen tilanteeseen, että voimme luottaa, että pankit, vakuutuslaitokset ja jäsenvaltioiden budjetit ovat sitä, mitä niiden sanotaan olevan, ne ovat kestävällä tavalla valvottuja ja turvattuja, ja viimeinkin tilanne on niin, että kukin on pankille vain sen verran velkaa, että se on kunkin oma ongelma eikä pankin ongelma.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Brax nosti esiin valvonnan ja sen lisäämisen. Kaksien stressitestien jälkeen, joista on jäänyt aika ontto luu käteen, on hyvin pitkä matka siihen, että ihan todella luottamusta herättävää valvontaa ja hallintoa voidaan koko Euroopan tai euron alueella niin uskottavasti rakentaa, että itse olisin valmis ostamaan sen liittovaltiopaketin.

Tänään pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen molemmat vetosivat meihin edustajiin ja pyysivät Euroopan unionin tulevaisuuskeskustelua. Tältä osin täytyy nyt laittaa palautepostia, että kyllä tämä yksi kesäinen päivä on aivan liian suppea tällä hälytysjärjestelmällä, jolla me olemme työhön tulleet, käydä niin suuri ja merkittävä keskustelu. Totta kai tätä keskustelua tulee sivuta, mutta aivan niin kuin täällä aikaisemmin tuotiin esiin, niitä todellisia vaihtoehtopolkuja tulee rakentaa aivan toisella pieteetillä.

Tämä kriisi on erittäin poliittinen, tämä on poliittinen myös Espanjan sisällä, ja meidän on huomattava se, että 2000-luvun aikana tähän tilanteeseen ei ole ajauduttu ihan tyhjästä, vaan Espanjan sisällä on niin työttömyyden osalta, bruttokansantuotteen osalta kuin vaalien osalta ollut melkoista mylläkkää ja epävakautta, ja tämä minusta herättää edelleen tänä päivänä kysymyksen, riittävätkö Espanjan mahdollisuudet korjata suuntaansa tämän paketin jälkeen. Toisaalta, kun tässä nyt kaikki tieto on tullut rivikansanedustajalle, joka ei istu näissä merkittävissä valiokunnissa, jotka tätä ovat käsitelleet jo aikaisemmin, niin herää kysymys myös siitä, onko tämä 100 miljardin euron saldo tällä hetkellä tässä tukipaketissa turhan löyhä, ja millainen suuri viesti se on pankeille, kun ajatellaan, että ensimmäinen tarpeellinen erä on tästä kuitenkin pieni osa, 30 miljardia. Eli annammeko tällä tukipaketilla markkinoille väärää viestiä?

Sitten en lakkaa täältä puhujapöntöstä muistuttamasta siitä, että tekomme aina rakentuvat lastemme, lastenlastemme eteen, mitä me sitten teemmekin. Jos ajatellaan Suomen erilaisia sitoumuksia yli 36 miljardin osalta kaiken kaikkiaan, niin on varmasti tärkeää ja kiireistä kriittisesti miettiä sitä, millaista tulevaisuutta rakennamme lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Kuka virittäisi omassa taloudessaan — täällä aina vedotaan välillä kotitalouksiin — kuka virittäisi oman perheensä taloudessa yhä uudelleen takauksia ja lainoja tovereilleen tällä vauhdilla kuin me nyt teemme? Suomen kannalta, maan kannalta on mietittävä myös sitä, että tämä kokonaisvastuu alkaa olla jo puolet meidän vuosibudjetistamme ja myös yksityistalouden velkakehitys on varsin kriittinen ainakin osan kansalaisten osalta.

Kriisi, jota me elämme, ei sinänsä ole mielestäni pelkästään mikään euron kriisi, vaan kyllä se on vapaan velan aikaa. 60-luvulla elettiin ihan muuta vapaata aikaa, mutta minusta nyt on eletty jonkin aikaa vapaan velan aikaa, ja nimenomaan tämän velan hallintaan, velan antamiseen, sen antamisen moraaliin, velan hintaan ja velallisten realismiin tulee kiinnittää huomiota ihan uudella tavalla.

Poliittisesti tässä paketissa todellakin uutta on se, että tämä on pankkitukipaketti ja se avaa uudenlaisen väylän toimia, ja en pidä sitä kyllä meille mitenkään edullisena. Lisäksi täällä on monesti noussut esiin se kysymys, miten tämä tiivistää yhteistyötämme, miten tämä ajaa meitä — puhutaan nyt sitten sillä sanalla — liittovaltioon. Itse en pidä sitä kehitystä erittäin tiiviistä yhteistyöstä tavoiteltavana.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti tänään tässä salissa käyty keskustelu osoittaa, että oppositio, etenkään perussuomalaiset, ei ole vieläkään ymmärtänyt, millaisessa tilassa Eurooppa on. Tuntuu käsittämättömältä, että he eivät itsekään tiedä, kannattavatko eurossa pysymistä, ja että perussuomalaiset edustaja Soinin johdolla ovat esittäneet, että se vaihtoehto eurolle ja euroalueelle olisi vapaakauppaan siirtyminen. Missä teidän realiteettinne ovat? Millä vuosikymmenellä te elätte? Nimittäin minusta tuo kuulostaa ihan 80-luvulta.

Suomi on hieno maa, mutta ikävä tosiasia on se, että me olemme vain viisimiljoonainen kansa yli 500 miljoonan ihmisen EU-alueella. Meidän kokonaistuotantomme on korkeintaan 2 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta. Me puhumme kieltä, jota kukaan muu ei puhu, ja olemme pieni maa kaukana pohjoisessa myös maantieteellisesti. Näistä lähtökohdista lähtien on vaikea ymmärtää opposition näkemystä, että me suomalaiset voisimme yksin määrätä täältä pohjoisesta omilla säännöillämme Eurooppaa. Jos muodostaisimme vapaakauppa-alueen vaikka muiden Pohjoismaiden kanssa, miten se käytännössä meidän tilannettamme muuttaisi? Olisimme edelleenkin se pieni maa pohjoisessa ja silloin vain kaiken päätöksenteon ulkopuolella. Me tarvitsemme Eurooppaa ja me tarvitsemme nimenomaan vahvaa Eurooppaa. On todella vaikea nähdä, mitä uutta tänään esitetyt sekä keskustan että perussuomalaisten vaihtoehtoiset ratkaisut tähän keskusteluun ovat tuoneet.

Arvoisa puhemies! On selvää, että tämä päätös, jota olemme täällä tänään ja huomenna tekemässä, ei ole mukava päätös, niin kuin ei ollut mukava päätös rahoittaa myöskään kriisissä olevaa Kreikkaa, Portugalia tai Irlantia. Mutta mitkä ovat meidän vaihtoehtomme? Voisimme jättäytyä pois tukipaketeista ja sanoa, että nyt riittää, emme ole enää mukana tässä, mutta että odotamme kyllä, että Eurooppa tukee meitä, jos meidän suomalaisten talous joutuu ongelmiin, tai että Irlanti, Portugali ja Kreikka kyllä kelpasivat meille, koska ne ovat pieniä maita, mutta ei Espanja, koska se on iso maa. Mikähän logiikka siinä olisi, etenkin kun tiedämme, että nimenomaan näiden isojen maiden kaatuminen aiheuttaisi todella arvaamattomia seurauksia euroalueelle? Eikö ole järkevää pitää pystyssä juuri niitä? Tai sitten voisimme sanoa, että hei, me haluamme olla mukana euroalueella, mutta haluamme vain poimia rusinat pullasta. Otamme kyllä vakauden, hienosti toimivat sisämarkkinat sekä alhaisen korkotason, mutta emme vastuita. Huolehtikaa te muut maat omista ongelmistanne.

Arvoisa puhemies! Minua harmittaa ihan yhtä paljon kuin suurinta osaa suomalaisia, että suomalaisten veronmaksajien rahoilla joudumme tukemaan sellaisia maita, jotka ovat olleet kurittomia taloudenpitäjiä. Kreikan tavoin myös Espanjassa kierretään veroja ja julkinen talous toimii tehottomasti. Kiinteistöbuumi sai valtavat mittasuhteet ennen kuin tilanteen vakavuus tajuttiin, ja pankkeja ryhdyttiin laittamaan kuntoon liian myöhään. Mutta joskus joutuu tekemään sellaisia asioita, niin kuin me täällä tänään ja huomenna, joita ei haluaisi, koska se on kuitenkin paras ratkaisu kaikista niistä huonoista, jotka ovat tarjolla. Ei voi mitenkään olla Suomen edun mukaista, että juuri nyt, kun Euroopan tulevaisuudesta päätetään, jättäytyisimme kaikkien pöytien ulkopuolelle vain katsomaan sivusta, kun muut tekevät ratkaisut, jotka vaikuttavat myös meihin. Niin siinä voisi käydä, jos kieltäytyisimme näistä apupaketeista, kun kerran kaikki muut ovat niissä mukana.

Espanjan kohdalla, niin kuin Kreikankin, valittavana on vain huonoja ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Itse olen sitä mieltä, että tässä vaiheessa on jopa parempi, että rahoitamme nimenomaan pankkeja. Pitää muistaa, että tässä ei nyt ole kyse perinteisestä pankkituesta vaan markkinaehtoisesta pankkien rahoituksesta. Samalla on kuitenkin oltava tarkkana, että rahoituksen ehtojen on oltava tiukat, jotta pankeilla on myös motivaatio päästä näistä ulkomaisista rahoittajistaan, kuten meistä suomalaisista, irti ajoissa.

Miksi pankkeja sitten kannattaa rahoittaa? Siksi, että Espanjan velkakestävyyden ongelmat ja epävarmuus tulevat nimenomaan pankkisektorilta. Ammattilaistermein sanottuna Espanjassa on järjestelmäriski, jossa pankit ja valtio ovat poikkeuksellisen vahvasti kytköksissä toisiinsa. Jos tukisimme nyt Espanjan valtiota, se johtaisi valtion lisävelkaantumiseen ja samoihin ongelmiin kuin Irlannissa. Siellähän suurin osa kriisiavusta annettiin valtiolle, ja se johti siihen, että maan velkataakka kasvoi todella voimakkaasti erittäin lyhyessä ajassa ja siellä jouduttiin tekemään todella suuria säästöjä. Yhdysvalloissa taas vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen tukia annettiin suoraan pankeille, mutta kovilla ehdoilla. Pankit, jotka joutuivat todella kurinalaisesti noudattamaan niille velan vastineeksi annettuja sääntöjä, halusivat nopeasti eroon näistä epämiellyttävistä rahoittajista. Tiukin ehdoin annettu pankkituki (Puhemies tai koputtaa) tai pankkirahoitus on edes jollakin tapaa toimiva ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on ihan hyvä, että nyt kun kyse on nimenomaan pankkien rahoituksesta, saamme nyt ne vakuudet, olkoonkin, että kyse on vain 40 prosentista. En halua, että Suomi siirtää itsensä Euroopan marginaaliin vastailemaan yksin näihin kysymyksiin. Meidän paikkamme on kaikissa niissä neuvottelupöydissä, joissa näistä kysymyksistä keskustellaan, etenkin niin kauan kuin meillä ei ole kunnollisia vaihtoehtoja.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä nopea aikataulu tämän vakuuspaketin käsittelyssä on kyllä ylhäältä annettu. Tämä on nopea aikataulu, siitä ei päästä yhtään mihinkään, mutta kyllä itse ainakin koen saaneeni sellaisen informaation, että tässä voi olla mukana päättämässä. Tämä vaihtoehtohan näistä nyt on, kuten tänä päivänä on useaankin kertaan tullut esille, vähiten huono vaihtoehto näistä esillä olleista. Tämä tehty sopimus pureutui itse asiassa Espanjassa sen asian ytimeen eli siihen pankkisektoriin, joka siellä on aika huonossa kunnossa osittain, ei toki kokonaan. Eli tuetaan suoraan siellä, missä sitä apua tarvitaan.

Erinomainen asia minun mielestäni tässä on se, että tämä on erittäin tarkkaan säädeltyä, tiukat säännökset, eli pankeille tehdään niin sanottu läpivalaisu tai stressitestit ennen kuin sitä rahaa annetaan, ja nämä ehdot ovat tiukat. Kyllähän täytyy sanoa, etteivät nämä kahdet edelliset stressitestit ihan aina hurraita ole kestäneet. Menikö siinä pari kuukautta toisen testin jälkeen, kun pankki siitä kaatui. Mutta kyllä se tarkkaan pitää harkita, ja myöskin tämä tukipaketti on omiaan sitten suojaamaan sitä, ettei se talletuspako ja pääomapako sieltä Espanjasta enää kiihdy. Erinomainen asia on se, että pankeilta edellytetään nyt niitä kovia sääntöjä, tiukkoja sääntöjä, tappioiden kirjaamista, toimintojen karsimista, osingonjakokieltoa, tulospalkkiot kielletään, ja kyllähän täällä nyt sitten se sijoittajien ja pankkien vastuu myöskin toteutuu.

Muutama sana vakuuksista. 770 miljoonaa euroa on minun mielestäni paljon rahaa, mikä sitten omalta osaltaan tietenkin turvaa suomalaisten veroeurot. Tässä minun mielestäni hallitus on johdonmukaisesti edennyt näitten vakuuksien saamiseksi koko ajan, eli kyllä tässä maailma on muuttunut. Eihän täällä tietenkään kenestäkään varmasti ole silleen oikein mielenperäistä olla matkassa mukana, ja kun tämä kriisihän ei nyt suinkaan ole tässä, niin kyllä jossain kohtaa tulee varmasti tämänkin päivän aikana monta kertaa esillä ollut asia esille, että mitäs nyt, milloin ne kivet ihan oikeasti ovat kupissa, kun kasvu ei toimi jnp. ja kaikki huonot asiat vaan sitten kulminoituvat ja kiihtyvät. Kyllä tarvitaan sitä Suomen tien ja myöskin Euroopan tien yhteistä miettimistä. Edustaja Palm otti äsken esille, että tämä päivä nyt ei suinkaan riitä siihen. No, ei totta vie riitä sen miettimiseen, sitä pitää pitkän harkinnan kanssa sitten miettiä yhdessä. Onko se tie sitten yhteisvastuun tie vai jokainen vastaa omista varoistaan ja omista veloistaankin — kyllä tämä jälkimmäinen vaihtoehto tietenkin kuulostaa minustakin oikeammalta. Totta kai siellä pitää puhua sitten talletussuojasta ja niin ja näin, monesta monesta muustakin asiasta kuin tässä on.

Mutta kyllä minua henkilökohtaisesti pelottaa se, jos euroalue sattuisi hajoamaan ja tulisi vaikka nyt se vaihtoehto sitten käsille, että ne kansallisvaluutat otetaan käyttöön, niin niistähän tulee kelluvia valuuttoja, ne devalvoituvat, ja devalvaatiot on aina maksanut kansa, joka kerta. Siinä yritysten kilpailukyky varmasti hieman paraneekin, mutta kun Suomi on niin vientiriippuvainen maa kuin me olemme ja Eurooppa on se päämarkkina-alue ja muut Euroopan maat ovat sitten enemmän tai vähemmän kuralla, ehkä lukuun ottamatta Saksaa, niin kuka meiltä sitten täältä ostaa niitä tuotteita, vaikka sitä kilpailukykyä sitten meidän yrityksillä olisi? Venäjään tässä hetkessä ei voi luottaa, Kaukoitä on liian kaukana ja meillä on siellä liian vähän kauppayhteyksiä. Joka tapauksessa selvä siinä tilanteessa on se, että jos euroalue hajoaa, kansallisvaluutat otetaan käyttöön, niin kyllähän siellä bruttokansantuotteiden tippumiset ovat todella isoja siinä alkuvaiheessa, ensimmäisen yhden kahden vuoden aikana. Puhutaan joka tapauksessa sellaisista luvuista, että ne ovat kaksinumeroisia lukuja, ja kun muistetaan, mitä 2008 tapahtui, kun bruttokansantuote putosi 8,5 prosenttia, niin en minä kyllä sillekään tielle suomalaisia ja Suomen kansaa halua viedä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi liittyi sateenkaarihallituksen esityksestä eduskunnan tekemällä päätöksellä valuuttaunioniin. Jos tuolloin olisi ollut meillä tiedossamme se, millaisiin yhteisvastuisiin toisten jäsenvaltioiden ylivelkaantumisen johdosta joudumme, väitänpä, että Suomesta tuskin olisi tullut rahaliiton jäsentä. Päinvastoin tuolloin Emun jäsenmailla oli kielto tukea tai vastata toisten veloista. Toisin on nyt kuitenkin käynyt.

Euroopan unionissa päätettiin muun muassa, että alijäämä- ja velkakriteerit ovat kaikille yhteisiä: valtionvelka enintään 60 prosenttia bkt:stä ja budjettivaje enintään 3 prosenttia. Näitäkin molempia säädöksiä rikkoivat suuret jäsenmaat ensimmäisinä. Tästä tulenkin siihen, että Euroopan unionin yksi suurimpia perusongelmia on yhteisten päätösten huono noudattaminen ja jäsenmaiden sitoutuminen niihin puuttuu. Miten sitten tästä lähdetään eteenpäin?

Hallitus on tänään viimeksi antanut sen kuvan, että on olemassa vain yksi hallituksen ajama tukipolitiikan ja yhteisvastuun jatkumisen vaihtoehto. Näin ei ole, on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sen tänään täällä jo totesikin, että hallituksellakin oli kaksi vaihtoehtoa: saada vakuudet Espanjalta tai jäädä yhteisvastuun ulkopuolelle. Oli olemassa siis kaksi vaihtoehtoa. Silloin on turha puhua, että ei ole muuta vaihtoehtoa.

Jos EU aikoo palauttaa uskottavuutensa, on ensimmäinen ehto se, että yhdessä sovituista pelisäännöistä ja päätöksistä pidetään kiinni ja niitä kaikki noudattavat. Siksi vaadinkin nyt keskustelua siitä, miten tästä mennään eteenpäin. Niiden valtioiden, jotka jatkossa täyttävät euron ehdot, pitäisi muodostaa rahaliitto, eivätkä siihen rahaliittoon mielestäni voi kuulua sellaiset jäsenmaat, jotka eivät kerta kaikkiaan niitä euron ehtoja täytä. Tämä on mielestäni nyt se seuraava ryhtiliike, jonka me tarvitsemme.

En puhu erosta eurosta, en tietenkään, koska Suomi täyttää ne ehdot, vaan kysymys on siitä, että ne maat, jotka täyttävät kriteerit, muodostavat rahaliiton. Silloin me tarvitsemme ryhtiliikettä Suomelta, Saksalta, Hollannilta, Itävallalta, koska näillä kaikilla mailla on talousasiat kunnossa eli ne täyttävät nämä Emun ehdot. Niin näenkin, että taloutensa hyvin hoitaneilla mailla on nyt päävastuu tehdä tämä avaus. Muutoin tämä tukipolitiikan tie jatkuu ja loppua ei ole näkyvissä. Jos mitään ei tehdä, tulemme näkemään seuraavan vuoden aikana, että Kyprosta tuetaan, Sloveniaa tuetaan, tehdään Kreikalle kolmas paketti, Espanjan valtio on tullut tukiletkun perään, Italia perässä jne.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sisällä näyttää olevan kova kilpajuoksu eri asioiden julkisuuteen saattamisesta. Tällainen kuva tuli tänään kuunnellessani kaksi ensimmäistä esittelypuheenvuoroa. Pääministeri Kataisen puheenvuoro integraation syventämisen tarpeesta ei kuitenkaan avannut meille tarkemmin, mitä hallitus nyt tällä tavoittelee. Syvempää yhdentymistä pääministeri vaati sellaisissa asioissa, joissa maa ei yksin pysty ratkaisemaan ongelmiaan. Rahoitus- ja pankkikriisi vie helposti yhteisvastuullisuuden lisäämiseen, ja olemme jo kuulleet, että tulisi pankkiunioni ja seuraavana talousunioni.

Mutta sitten kysymys liittovaltiosta. Siihen tänään emme saaneet pääministeriltä vastausta. Mikä on hallituksen suhtautuminen siihen ja mikä on pääministerin oma suhtautuminen? Hän on puhunut integraation syventämisen puolesta, mutta ei ole rehellisesti avannut sitä, miten hän suhtautuu liittovaltioon. Saksassa jo keskustellaan mahdollisuudesta järjestää ensi vuoden syksyn liittopäivävaalien yhteydessä kansanäänestys Euroopan unionin liittovaltion eli poliittisen unionin perustamisesta.

Keskusta vaatii kansanäänestystä Suomen tulevaisuudesta. Mehän olemme todella suurten valintojen edessä. Suomi on hyvinvointivaltio, jota sosialidemokraattien ja keskustan johdolla vuosikymmenet yhdessä rakennettiin. Minä väitän, että liittovaltiokehitys tulee merkitsemään vääjäämättä tulonsiirtoa Pohjois-Euroopasta etelään. Se merkitsee myöskin hyvin helposti hyvinvointipalvelujemme leikkaamista ja harmonisointia eteläisen Euroopan tasolle. Eli Suomi olisi tässä tapauksessa todella suuri menettäjä.

Näitä kaikkia kysymyksiä pitää nyt avoimesti ja rehellisesti pohtia. Nimittäin jos kansalle ei näitä kerrota avoimesti ja sen gallupin mukaan 66 prosenttia ihmisistä kerta kaikkiaan ei hyväksy näitä tukipolitiikan keinoja ja ehtoja, niin meille tulee sitten myöskin demokratian kriisi, ja se on vakava paikka.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten Suomen eduskuntavaalit käytiin eurokriisin varjossa. Vaalin tulos osoitti, että suomalaiset haluavat tiukempia sääntöjä sille, miten yhteisvastuullisuutta tukipolitiikassa harjoitetaan. Hallitusneuvotteluissa sitten sosialidemokraattien aloitteesta sovittiinkin Suomen uudistuneesta linjasta, ja tämä linja annettiin selkeästi tiedoksi jo saman tien kaikille EU-maille. Uutta oli se, että lainojen takauksista tuleva riskiosuus katetaan vakuuksilla, ja näinhän on myös tapahtunut. Hallitusohjelman mukaisesti myös sijoittajavastuuta on vahvistettu, kuten nyt näkyy tässä Espanjan pankeille annettavan lainan takauksissa. Edelleen hallituksen linja muuttui transaktioverossa, ja nyt meidän onkin ponnisteltava hallituksena yhdessä niiden jäsenmaiden kanssa, jotka haluavat ottaa tämän käyttöön, että siitä saadaan sisällöllisesti riittävän tehokas.

Viime päivinä ovat monet talousoppineet saaneet olla tiedotusvälineitten kautta äänessä. Suomen hallituksen ponnistelut suomalaisten veronmaksajien etujen ja euron turvaamiseksi ovat saaneet muutamia soraääniä lukuun ottamatta talousoppineiden tuen. Julkisuuteen pääsee kuitenkin kultakin asiantuntijalta yksi tai korkeintaan kaksi kommenttia. Kuten yksi asiantuntija sanoikin, julkisuuden kautta voidaan valottaa kerrallaan vain yhtä nurkkaa kokonaisuudesta. Niinpä meillä täällä suuressa salissa on vastuu siitä, että näemme kokonaisuuden, sen kokonaisuuden, mihin tämäkin yksittäinen päätös, jota nyt Espanjan osalta ollaan tekemässä, liittyy.

Itse näen niin, että kyseessä on se, haluammeko kehittää niitä yhteistyörakenteita, jotka Eurooppaan on luotu, vai annetaanko niiden rapautua ja lopulta hajota. Olemme saaneet paljon aikaan eurooppalaisella yhteistyöllä. Nykynuorten elämä on monien mahdollisuuksien rajattomassa Euroopassa aivan muuta kuin mitä samanikäisten mahdollisuudet olivat vaikkapa pari—kolmekymmentä vuotta sitten. (Vesa-Matti Saarakkala: Espanjassakin!) Myös suomalaisten teollisuus on monipuolistunut ja vahvistunut euroaikana. Myös suomalaisten elintaso on noussut, eikä vähiten vakaan valuutan ja matalan korkotason ansiosta.

Rajoja ei kuitenkaan voi aukaista tai pitää auki ilman yhteisiä pelisääntöjä. Tällaista löyhää vapaakauppa-aluettahan perussuomalaiset ovat nyt esittäneet jo pidempään vaihtoehdoksi. Haluammeko todella, että neljästä vapaudesta vain pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuvuus toteutuisi? Entä ihmisten ja palvelujen vapaa liikkuvuus? Jos vapaa liikkuvuus annetaan vain pääomille ja tavaroille, tulee Euroopasta yritysten ja pääomien Eurooppa. Entä ihmisten Eurooppa, kansalaisten Eurooppa? Eikö kuitenkin juuri se, että ihmiset voivat liikkua vapaasti sekä koulutuksen että työn perässä, ole se Eurooppa, jota ihmiset ja kansalaiset haluavat? Jotta tämä toteutuisi mahdollisimman hyvin, tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä eli yhteistä lainsäädäntöä, jotta oikeudet ja velvollisuudet ovat kaikille samat. En siis missään tapauksessa kannata paluuta löyhään vapaakauppa-alueeseen. Päinvastoin, meidän on kehitettävä yhteistä Eurooppaa entistä tasa-arvoisemmaksi ja sellaiseksi, että se antaa mahdollisuuksia kaikille.

Tällä hetkellä meidän suurin haasteemme on siinä, miten saamme Euroopan yhdessä kasvun uralle. Tämä on ainoa kestävä ratkaisu myös talouskriisiin. Näitä asioita käsiteltiin myös tuossa kesäkuun päämiesten huippukokouksessa, mutta niistä on vähemmän puhuttu.

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että Eurooppa ei ole valmis, se tarvitsee kehittämistä. Myöskään euro ei ole sellainen, joksi sen toivoimme. Tiedämme, että siinä oli perustamisvaiheessa isoja valuvikoja, ja tällä hetkellä meidän on keskityttävä näiden valuvikojen korjaamiseen. Tarvitsemme siis vakavaa keskustelua siitä, miten vahvistamme eurooppalaista yhteistyötä. Suomalaiset tukevat Suomen eurojäsenyyttä. Meidän onkin ennakkoluulottomasti pohdittava sitä, miten vahvistamme euroa niin, että sen pohja vahvistuu ja euron perustamisessa tehdyt valuviat korjataan. Tässä tarvitaan monessa kohdin tiukempaa yhteistä politiikkaa ja yhteistä valvontaa.

Esille on täälläkin monessa puheenvuorossa nostettu tämä F eli liittovaltiopeikko. (Puhemies koputtaa) Tällaisella sanaleikillä ei päästä eteenpäin, mutta on pohdittava sitä, mitä uudistuksia päätöksentekoon tarvitaan, jotta haluttuihin ja tarvittaviin tuloksiin päästään. Itselleni liittovaltio ei ole peikko, (Puhemies koputtaa) se on hallinnon järjestämismuoto siinä missä mikä tahansa. Liittovaltio antaa sen mahdollisuuden, että hallinto on järjestettävissä avoimesti kansalaisten seurattavaksi, ja se, mitä me tällä hetkellä Euroopassa tarvitsemme, on kansalaisten luottamus eurooppalaiseen päätöksentekoon. Tämän pitää olla ohjenuorana myös meille suomalaisille, kun me mietimme nyt ja aivan lähitulevaisuudessa sitä, mitä me Euroopalta haluamme, mitä me olemme valmiita sille antamaan ja mikä meidän mielestämme tämä yhteinen tulevaisuutemme on.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Nykyhallitusta täytyy onnitella, sillä se on todella ammattitaitoinen osatotuuksien kertoja. Se kertoo asioista usein vain päälauseita ja jättää ikävät sivulauseet kertomatta. Suomella on erilaisia taloudellisia vastuita jo reippaat 36 miljardia euroa. Se on todellakin huikea summa. Julkisuudessa on esimerkiksi kahdenvälisistä lainoista tai Suomen Pankin kautta tulevista vastuista mainittu lähinnä noissa sivulauseissa.

Arvoisa puhemies! Kreikka-sopimusta valmisteltiin monta kuukautta. Selvitystyö tilattiin brittiläiseltä asianajotoimisto Linklatersilta, jolle tästä taustatyöstä maksettiin lähes 600 000 euroa. Helsingin Sanomien eilisessä, 18. heinäkuuta, haastattelussa alivaltiosihteeri Martti Hetemäki toteaa: "Ne ovat kovia hintoja, mutta meidän piti ne maksaa siitä asiantuntemuksesta ja varmuudesta, jota tarvitsimme." Eli haluan vielä toistaa: meidän alivaltiosihteerimme totesi, että valtiovarainministeri tarvitsi asiantuntemusta ja varmuutta, ja se piti ostaa ulkomailta.

Nyt tämä samainen brittiläinen asianajotoimisto on ollut rakentamassa myös Espanja-sopimusta. Arvostan suuresti valtiovarainministeriön virkamiesten asiantuntemusta, ja me kaikki tiedämme, että he ovat työhönsä sitoutuneita, mutta Hetemäen kommentista päätellen Suomessa ei siis ollut valtiovarainministeriössäkään tarpeeksi asiantuntemusta tehdä näitä kumpaakaan sopimusta. Tätä näkökulmaa peilaten ei voitane olettaa, että kansanedustajat voisivat yhdessä yössä saada selvyyden Espanjan kanssa tehdystä sopimuksesta muutoin kuin varsin pintapuolisesti. Mielenkiintoista olisi myös tietää, millä perusteella tämä konsulttitoimisto alun perin palkattiin.

Arvoisa puhemies! Ministerit Urpilainen ja Katainen ovat ahkerasti käyneet neuvonpidossa EU:n kokouksissa. On kuitenkin jäänyt tunne, että Suomi on tässä EU-yrityksessä lähinnä äänettömän yhtiömiehen roolissa, jolle on myönnetty puheoikeus, muttei todellista päätösvaltaa.

Eurooppa-neuvosto piti huippukokouksen kesäkuun lopussa. Euroopan neljän suuren euromaan eli Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan ministerit kokoontuivat jo ennen varsinaista kokousta sopimaan pelisääntöjä, mihin suuntaan huippukokouksen tulokset pitää viedä. Lisäksi Saksan Merkel ja Ranskan Hollande pitivät hekin omat kahdenkeskiset neuvottelunsa. Tämä asia kertoo sen tylyn tosiasian, että Suomen neuvotteluasema lopullisissa neuvotteluissa on häviävän pieni. Suomi halutaan kuitenkin pitää europorukassa mukana, onhan Suomelta tähän saakka saatu aina taloudellista tukea, kun sitä on pyydetty.

Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n vastuunkanto Euroopan talouskriisissä on Suomessa ollut hallituksen tavoite. Nyt tässä Espanjan tapauksessa ei Espanjan valtiolta ilmeisesti uskallettu vaatia kirjallisia sitoumuksia talouden tervehdyttämistoimenpiteissä. Näin IMF saattoi jättäytyä vastuunkannon ulkopuolelle vedoten siihen, ettei se voi tukea maita, joilla ei ole sitovaa sopeuttamisohjelmaa. Miksei Suomi ponnekkaammin vaatinut IMF:n mukaantuloa? Siitä ei puhuttu täällä edes sivulauseissa. (Pia Viitanen: Puhutaan siellä siitä, että IMF:n omat säännöt eivät mahdollista...) — Niin, mutta tässä olikin kysymys niistä neuvotteluista, miksei IMF:ää vaadittu tarkemmin siihen mukaan. Siitä ei ole puhuttu mitään.

Arvoisa puhemies! Nyt ollaan siis yhteisvoimin vakauttamassa Espanjan pankkisektoria. Perjantaina 18.5. tänä vuonna Kauppalehden haastattelussa EU:n talouskomissaari Olli Rehn oli vielä sitä mieltä, että Espanja ei pankkitukea tarvitse ja että Espanjalla on tarpeeksi resursseja pankkiensa kuntoon saattamiseksi. Olettaisin talouskomissaarin olevan asioista parhaiten perillä, mutta näin ei nyt ollutkaan. Tuleekin mieleen, että Saksa on tämän Espanja-episodin takana, Saksahan hyötyy Espanjan pankkien tukemisesta ehkä eniten. Pahimmassa tapauksessa piikki avataan nyt myös muiden maiden pankeille.

Puhutaan Euroopan laajuisen pankkivalvonnan tarpeesta. Valvonta ei ole onnistunut tähänkään saakka, vaikka sopimuksia ja järjestelmiä olisi ollut käytettävissä. Nyt yksi esille otettu vaihtoehto pankkivalvonnassa olisi se, että valtiot itse valitsisivat ne pankit, joita valvottaisiin. On vaikea uskoa, että vaikka luotaisiin yhä uusia järjestelmiä toinen toisensa päälle, valvonta toimisi yhtään sen paremmin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ilmoituksen mukaan vakuusjärjestelyssä Espanjan talletussuojarahasto antaa Suomelle vakuuden, jolla rajataan suomalaisten veronmaksajien riskit. Kyllä suomalaisten veronmaksajien riskit ovat jo realisoituneet. Suomalaiset ovat havahtumassa eurotodellisuuteen. (Puhemies koputtaa) Tästä kertoo Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämä kysely, jossa selvisi, että 66 prosenttia suomalaisista ei halua kasvattaa Suomen taloudellisia vastuita velkakriisissä, vaikka se vakauttaisi euroalueen.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä, jossa todetaan, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllerille: Kyllä se vain niin on, että rahamarkkinat ovat tällä hetkellä isäntä ja tämäkin hallitus se renki, joka tanssii juuri niin kuin rahoitusmarkkinat sanovat. Rahoitusmarkkinaveroa ei ole näköpiirissä, ja kilpailukyky Euroopasta on hävinnyt.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ministereitä voisi verrata lomaosakemyyjään: puhutaan silmät ja suut täyteen, puhutaan eilen yhtä ja tänään toista, paperit annetaan käteen juuri ennen allekirjoittamista ja osa siitä sitten vain englanninkielisenä sepustuksena, mistä ei juristikaan ota selvää. Tämä on ehkä tarkoituskin, että myös hallituspuolueen kansanedustajat saadaan uskoteltua tämän hulluuden taakse.

Espanjan pankkien tukemiseen ei tule missään tapauksessa lähteä. Mikäli maksatamme jälleen kerran veronmaksajien rahoilla voitonkäärijöiden riskit, olemme niin syvällä yhteisissä veloissa, että omakin taloutemme on vaarassa. Seurauksena on liittovaltio, jossa on yhteiset velat, verotus ja päätöksenteko.

Espanjan pitäisi hoitaa omat pankkinsa itse. Espanjalaisten kansalaisten nettovarallisuus on lähes kaksi kertaa niin iso kuin meidän suomalaisten. Espanjan bruttoveroaste on 10 prosenttia alempi kuin meillä Suomessa. Jos siellä kerättäisiin samat verot kuin meillä, verotuloja saataisiin 109 miljardia lisää vuodessa. Sillä voitaisiin hoitaa joka vuosi tällainen pankkikriisi. Ei se ole tyhmä, joka pyytää, tyhmä on se, joka maksaa. Siis: piikki kiinni.

Arvottomien papereiden jälkimarkkinaostot eivät toimi. EKP:kään ei ole onnistunut niissä, vaan hetken kuluttua on edessä uusi kriisi, mikäli kaikki tietävät, että riskin saa kaadettua veronmaksajien niskaan. Pankeilla riittää kyllä kanttia maksattaa laskunsa muilla. Tässä komppaankin edustaja Louhelaista: Saksan pankit näin mieluusti tekevät.

Voitot sen sijaan risteilevät jo tällä hetkellä Karibianmerellä. Viime viikkoina on puhuttu rahanpesusta, tänään eurooppalaisia pankkeja on käräytetty euriborin salaisesta ohjailusta. Rahanteko-oikeuden olisi pitänyt kuulua vain keskuspankeille eikä bittirahaa tekeville liikepankeille. Pankkeja ei pidä pelastaa kansalaisten rahoilla, koska ne eivät ole koskaan mitään oikeaa rahaa holveistaan lainanneetkaan. Omistajilla pitää olla siis myös vastuu riskeistä.

Kansalaiset eivät halua laittaa rahojaan yhteisen pankkijärjestelmän tukemiseen. Tällaisesta Suomen liittovaltiokehityksestä pitää järjestää kansanäänestys. Samoin puolueettoman tahon on tutkittava euron plussat ja miinukset. Olemme jo maksaneet valtavan summan rahaa siitä ihanuudesta, että Lipponen ja Niinistö halusivat väkisin viedä meidät euroon, vaikka keskusta varoitti ja äänesti vastaan.

Euroa luotaessa luotiin ehdot, joista ei ole pidetty kiinni. No bail-out tarkoittaa sitä, että jokainen hoitakoon taloutensa itse. Samoin päätettiin kasvusopimuksesta, mutta siitäkään ei ole huolehdittu. Miksi lähtisimme tukemaan järjestelmää, jossa toiset pelaavat vilunkikortein? Myös pysyvän kriisirahaston ehtoja rikotaan koko ajan.

Valtiovarainministeri Urpilainen lupasi, että pankkeja ei lähdetä tukemaan. Näin hän sanoi muun muassa 13.6. istunnossa. Hän myös sanoi, että ensisijaisen vastuun pankkien tukemisesta on oltava pankkien omistajilla ja velkojilla. Kysynkin: ovatko omistajat ja velkojat nyt konkurssitilassa ja varattomia, koska meitä huudetaan apuun? Eivät ole, vaan valtiovarainministeri pyörtää lupaukset. Katainen sanoi jämäkästi "ei" eurobondeille ja liittovaltiolle. Nyt hän pikkuhiljaa pyörtää sanansa, samoin kuin siitä, että yhteisvastuilla luotaisiin joku palomuuri. Jälleen joutuu pieni Suomi kurjistamaan oman maan tilannetta helpottaakseen suuren EU-maan Espanjan taloudellista tilaa. Tilannetta voisi verrata 90-luvun lamavuosiin siten, että jos hyvin pieni yritys olisi ruvennut takaamaan jotakin megakokoluokan yritystä omilla varoillaan, niin siinä olisi aika epätoivoinen tilanne ollut, kun kriisi olisi lopulta lauennut — ja itse asiassa näin monelle yritykselle tuolloin kävikin.

Suomen tilanne tässä EU-kriisissä on juuri samanlainen. Emme omilla rahoillamme pysty pelastamaan yhtään mitään. Kun Suomen varallisuus on toisten pankkien tukena ja kriisi laukeaa, niin silloin ollaan tosi syvällä, kun menetetään rahat sen lisäksi, että kriisi on edessä.

Arvoisa puhemies! Eikö nyt siis kannattaisi kääntyä takaisin, jos kompassi johtajilla näyttää väärin? Hallituspuolueiden edustajille on joka välissä uskoteltu, että tämä ja tämä palomuuri nyt riittää ja kriisi pysähtyy tähän. Koskaan kriisi ei ole pysähtynyt. Kuka voi uskoa, että (Puhemies koputtaa) kriisi pysähtyy Espanjaan? Minä en usko. Sen sijaan uskon, että matka jatkuu, (Puhemies koputtaa) ja vetoankin teihin, myös hallituspuolueen kansanedustajat: painakaa nyt jarrua.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Yritetään pysyä sovitussa ajassa.

Edellinen edustaja Kalmarinkin puheenvuoro antoi aika hyviä viitteitä siitä aika monenkin edustajan pyynnöstä, että me kävisimme oikein perusteellisen keskustelun siitä, mikä on Euroopan tulevaisuus, heti vaikka syksyn aluksi, koska varmaan aika moni meistä uskoo, että tämä ei varmaan ole ihan lopullinen tilanne. Siellä voi tulla tiettyjä muita maita vielä mukaan tähän samaan kierteeseen. Toivottavasti kuitenkin kierre alkaisi vähitellen päättyä.

Samaa mieltä olen myöskin sen takia, kun itse kiinnitin aika huolestuneena huomiota siihen, että kun keskusteltiin, onko integroitunut Eurooppa Suomen etu, niin aika merkittävältä osalta tästä eduskunnan salista kuuluu aika voimakasta buuausta, eli ei nähty, että Euroopan integraatio on Suomen etu. Tietysti voisi vähän kysyä, mitä me sitten ajattelimme 15—20 vuotta sitten. Näimmekö me, että halusimme olla eurooppalaisia ja olla mukana? Ja mikä on koko Euroopan unionin tausta ollut, ehkä sitäkin voisi vähän syvemmin miettiä, ennen kuin lähdetään ihan nopein perustein buuaamaan sitä, että Euroopan integraatio ei missään tapauksessa olisi Suomen etu tai onko euro Suomen etu. Voi tietysti kysyä niiltä asuntovelallisilta ja muilta henkilöiltä, jotka nyt miettivät, olemmeko me irtautumassa jotenkin eurosta tai mitä me poliittiset päättäjät olemme tekemässä, eli näitten vaihtoehtojen etsiminen. Niin kuin edustaja Kalmarikin sanoi, että äänestäkää "ei", painakaa jarrua, muttei kerrottu, mitä sen jälkeen tapahtuisi. Ja kuten edustaja Kauma sanoi, meidän täytyisi löytää ne paremmat vaihtoehdot keskustelun pohjaksi, mikäli me niin teemme, eikä pelkkää heittelyä sen suhteen.

Kolmantena todellakin keskustelu siitä, että nyt sanotaan, että tuetaan pankkeja. Miettikää sitä ajatusmallia, tuemmeko me nyt sitten pankkeja. Nythän on kysymys hyvin paljon siitä, että Espanjan osalta pankit jaetaan neljään eri kategoriaan. Osalle pankeista sanotaan, että hei, te voitte mennä, teillä ei ole elinkelpoisuutta. Joillekin pankeista sanotaan joo, näillä ehdoilla me voimme rahoittaa teitä, mutta me vaadimme samalla omistusta. Näin tehtiin USA:ssa, ja USA:ssa nyt tämä pankkisektori, joka on ongelmissa, yrittää epätoivoisesti päästä niistä ehdoista irti. Eli lukekaa kaikki ne ehdot, millä ehdoilla tiettyjä pankkeja lähdetään rahoittamaan, ei tukemaan.

Todellakin oleellinen kysymys on se, mitä seuraa nyt jatkossa. Onko tämä se oikea strategia, että mennään suoraan ongelmien ytimeen esimerkiksi pankkimaailman suhteen, otetaan sitä omistusta? Itse asiassa Suomessa, kun oli talouskriisi 90-luvun alussa, niin sieltä tuli ulkomaisia omistajia suomalaisiin pankkeihin, ja tällä hetkellä ne ovat aika tyytyväisiä siitä, että ne tulivat, koska heidän omistuksensa on moninkertaistunut. Samalla saatiin tietynlainen tasapaino.

Hyvä kysymys todellakin on, miten käy Espanjan. Joutuuko myöskin valtio anomaan rahoitusta? Toivotaan, että tilanne, kun pankkipuoli ja valtio laitetaan erikseen, rauhoittaisi Espanjan tilanteen, että on tietty ongelma poissa. Sitä ei osaa sanoa. Espanja on tehnyt paljonkin toimenpiteitä. Kun me puhumme täällä eläkeiän nostosta, Espanja nosti 67:ään, ja se on aika radikaali toimenpide, tai 3 prosentin vuotuiset säästöt, 30 miljardia. Sekin on raju toimenpide, he todellakin yrittävät tehdä. Toivottavasti tämä tulppaisi tämän asian eteenpäin, vai tuleeko edelleenkin muita maita mukaan — hyvin mahdollista, jolloin olisi hyvä lähtökohta, että me kävisimme sen syvällisemmän keskustelun, mitä me todellakin haluamme — vai voiko tämä kriisi olla todellakin uuden vaihteen saaminen liikkeelle Euroopassa, joka voisi johtaa johonkin parempaan, koska syvällä tällä hetkellä mennään.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Samaan aikaan, kun Euroopassa johtavat poliitikot ja byrokraatit ajavat liittovaltiota yhteisine takauksineen, jotka eivät käytännössä eroa eurobondeista eli yhteisistä joukkovelkakirjoista lainkaan, Suomen hallitus kehuskelee saaneensa 1,9 miljardin euron takausosuudelle 40 prosentin vakuudet Espanjalta. Espanjan taattavien lainojen takaisinmaksuaika on 12,5 vuotta. Jos nykylinjalla jatketaan, ei mene 12:ta vuottakaan siihen, että euromaat ovat keskinäisessä vastuussa kaikista toistensa lainoista ja mailla on Brysselistä johdettu budjettipolitiikka. Siihen menee korkeintaan muutama vuosi. Tämä on se iso kuva, ja vakuudet ovat vain yksityiskohta, vieläpä harhaanjohtava sellainen. Saksassa, Hollannissa, Itävallassa ja muuallakin tämä vakuuksien yhteys vertaukseen aidasta ja aidanseipäästä ymmärretään, mutta koska kyseiset maat ajavat samaa politiikkaa kuin Suomen hallitus ja niistä maista puuttuu perussuomalainen oppositio, ne eivät tietenkään viitsi kertoa totuutta Suomen kansalle, jottei koko pyramidihuijaus romahtaisi. Enpä ihmettelisi, jos jossakin vaiheessa ne itsekin alkaisivat vakuusteatterin, kun paine kotinäyttämöllä kasvaa.

Arvoisa puhemies! Kysymys on siis siitä, mitä virkaa on 12 vuoden päästä vakuuksillamme. Toisin sanoen, jos me esimerkiksi antaisimme niin sanottuina vuosittaisina tulonsiirtoina täältä Suomesta muille euromaille jatkossa esimerkiksi 5—15 miljardia euroa vuodessa eli 10—30 prosenttia vuotuisesta valtion budjetistamme, onko se jokin voitto, jos saisimme takaisin Espanjan vakuuksina alle miljardin, kun he eivät pystyisi maksamaan meille takaisin? Kärsisimme siis mittavat takaustappiot ja lisäksi antaisimme siis vaikkapa viisi ja saisimme takaisin yhden. Tai jos espanjalaiset pystyisivät maksamaan takaisin, kärsisimme joka tapauksessa takaustappioita sekä antaisimme viisi ja saisimme vaikkapa nyt sitten sen kokonaista kaksi. Mitä järkeä tässä on?

Mehän olemme tälläkin hetkellä, kuten olemme aina olleet, EU:ssa nettomaksaja eli me maksamme muille joka vuosi enemmän kuin saamme. Koko EU:n idea itse asiassa perustuu siihen, että maiden välisiä tuloeroja tasataan. Jos tästä ideasta yhä pidetään kiinni, niin se tarkoittaa Suomen nettomaksuaseman pysymistä suunnilleen nykyisellään tai jopa sen pahenemista. Se, että EU alkaisi enenevässä määrin itse kerätä rahoja suoraan omaan budjettiinsa, ei muuta tätä laskennallista tosiasiaa. Se vain tarkoittaisi sitä, että valta, mitä meillä Suomessa on, lähtisi yhteisen veropolitiikan myötä Brysseliin. Sellaisten maiden, kuten Suomen, joka ei ole toisten maiden rahoitusavun varassa, ei pidä antaa budjettivaltaansa maan rajojen ulkopuolelle solidaarisuudesta ongelmamaita kohtaan, ja tämä koskee myös tätä talousunionisopimusta, joka syksyllä tulee käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Ylen kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten selkeä enemmistö ei halua lisätä suomalaisten taloudellisia vastuita eurokriisissä euroalueen vakauttamiseksi. Iltalehden kyselytutkimuksessa suomalaiset selvällä enemmistöllä haluavat torjua euron pelastamiseksi tarjotun liittovaltion. MTV3:n ja Aamulehden kyselytutkimuksen mukaan puolet suomalaisista antaisi euroalueen hajota. Iltalehden kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset haluavat myös selvittää eurolle vaihtoehdon, jota me perussuomalaiset peräänkuulutimme jo marraskuussa 2011 jättämässämme välikysymyksessä. Kansa on tullut perussuomalaisten linjoille kaikilla mittareilla mitattuna. Olemme oppositiosta käsin tarjonneet johdonmukaisesti vaihtoehtoa, ja se tuottaa tulosta. Hallituksen huijaus ei ole mennyt läpi. Totuuden hetki lähenee.

Arvoisa puhemies! Nyt onkin tullut aika kysyä hallitukselta, nöyrtyykö hallitus kansan edessä ja suostuu selvittämään vaihtoehtoja nykyiselle europolitiikalleen vai aikooko se jääräpäisesti taistella kansan enemmistön mielipidettä vastaan. Minusta hallitus on velvollinen reagoimaan. Jos te viittaatte suunnanmuutokselle kintaalla ja tyydytte vain peräämään lisää vaihtoehtoja oppositiolta ja samalla viittaatte kintaalla suomalaisten enemmistölle, silloin herää kysymys, kenen palveluksessa Kataisen hallitus oikein on. Vakuuksilla on merkitystä vain siinä tapauksessa, jos Suomi estää yhteisvastuuseen menemisen, yhteisen vero- ja sosiaalipolitiikan ja yhteisen budjettipolitiikan. Muuten vakuudet ovat vain (Puhemies koputtaa) keppihevonen, jolla kansaa harhautetaan.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään valtiovarainvaliokunnassa kuullun asiantuntijan mukaan Espanjan bruttorahoitustarve on noin 750 miljardia euroa seuraavien 2,5 vuoden aikana. Tuo luku voi olla paljon korkeampikin. Kun mietitään, miten Espanja pyrkii sitten hoitamaan tuon rahoitustarpeensa, kun nyt ollaan tukemassa ja takaamassa 100:aa miljardia euroa kokonaisuudessaan, niin vastaus kuuluu: markkinalähtöisesti. Se, mitä tuo markkinalähtöinen luototus sitten käytännössä tarkoittaa niin Espanjan valtiolle kuin Espanjan pankeille, onkin sitten mielenkiintoinen kysymys. Kun tiedetään valtava tyhjillään olevien asuntojen tasekupla Espanjassa, on selvää, että jos nuo tasearvot romahtavat oikein todellisuudessa, niin myöskään rahoitusta eivät Espanjan valtio ja pankit, jotka ovat tuohon asuntokuplaan voimakkaasti menneet mukaan, tule saamaan. Eli on hyvin helposti arvioitavissa se, että tämä ei ole ainoa päätös, jota eduskunta joutuu osaltaan tekemään ja Suomi myös sitten Euroopan valtioiden kanssa viemään eteenpäin.

Hallituspuolueiden taholta on sanottu, että Suomi on puun ja kuoren välissä. Tuntuu, että se on sellaisen puun ja kuoren välissä, joka on vielä kaiken päälle ajopuu, joka kulkee tiettyyn suuntaan, ja pienet valtiot Suomi mukaan lukien joutuvat sitten olemaan samaa mieltä muiden eurooppalaisten maiden kanssa. Se on selvää, että meillä kaikilla on tavoitteena, että me pyrimme torjumaan lamaa, elvyttämään taloutta, parantamaan työllisyyttä ja pitämään korkotasoa mahdollisimman alhaalla. Nämä tavoitteet ovat varmasti kaikille yhteisiä, mutta on selvää, että eurooppalaisen finanssikriisin iskiessä nämä tavoitteet omalta osaltaan myös romuttuvat. Siinä mielessä on tietysti toivottavaa, että tämä harjoitus, johon Suomen hallituskin on Suomea mukaan viemässä, onnistuu, mutta on myös selvää, että ei Suomi pienenä valtiona voi olla rahoittamassa espanjalaista tai minkään muunkaan maan pankkisektoria, kun se joutuu omien toimenpiteidensä johdosta kestämättömään tilanteeseen.

Tässä mielessä kyllä on pakko kysyä myös hallitukselta, erityisesti valtiovarainministeri Urpilaiselta, mihin saakka Suomi on valmis rahoittamaan ylivelkaantuneiden maiden ja holtittomasti toimineiden eurooppalaisten pankkien vakauttamista ja aseman turvaamista. Tämä ajopuu todellakin pitää pystyä pysäyttämään. Jos sitä ei pysäytetä, se tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi on omalta osaltaan myös muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa yhä syvemmällä tämän finanssikriisin sisällä. Viime kädessä se koituu varmasti myös suomalaisten veronmaksajien kukkaron päälle.

Eli mihin saakka? Milloin hallitus toteaa, että piikki on todellakin kiinni? Viime vaalikauden loppupuolella keskustan eduskuntaryhmässä totesimme sen, että osaltamme piikki on kiinni. Ei voi jatkua niin, että Suomi koko ajan on rahoittamassa ja sitoutumassa ja takaamassa. Se ei voi olla Suomen etujen mukaista eikä viime kädessä Euroopankaan edun ja Euroopan valtioiden edun mukaista, koska se johtaa siihen, että myöskään valtioissa ei tehdä riittävästi niitä toimenpiteitä, joilla taloutta pystytään oikaisemaan. Olen ollut tässä salissa myös 90-luvun alussa Ahon hallituksen aikaan, jolloin iski hyvin monimuotoinen talouskriisi Suomeen. Me selvitimme tilannetta, Suomen eduskunta omalta osaltaan Ahon hallituksen aikana, ja onneksi Suomi on sieltä sitten — hitaastikin kyllä mutta kuitenkin — noussut.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu myös eurosta ja eurosta eroamisesta. Oikeastaan vertaisin tätä vähän jääkiekkoon. Jos jotkut pelaavat fair play -peliä eli reilua peliä, niin tässä tapauksessa melkein voisi sanoa, että ne, jotka pelaavat sitä reilua peliä, siirrettäisiin jäähyaitioon. Eihän se näin voi olla. Jos eurosta jonkun pitää erota, niin kai niiden maiden pitää erota, jotka eivät ole noudattaneet yhteisiä pelisääntöjä ja omalta osaltaan ovat sitten olleet viemässä koko tätä Euroopan talouskehitystä ja ennen kaikkea myös euron asemaa alaspäin. Eli jos jonkun pitää erota eurosta, niin ei se tietysti Suomi ole.

Tämä ongelmahan on ylivelkaantuminen, ja tätä kautta sitten euromaat ovat joutuneet myös näiden rahoitusongelmien ääreen. Eli Suomen tulee katsoa tämä eurotie. Se, onko valuutta sitten markka tai mikä tahansa, ei ole se peruskysymys vaan se, että euromaat yhteisesti tekevät kaikkensa, jotta myös ylivelkaantuminen saadaan lopetettua.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämänpäiväinen keskustelu suuressa salissa toi hyvin esiin sen, että me kaikki edustajat jaamme aiheellisen huolen siitä, että eurooppalainen finanssikriisi koskettaa myös meitä suomalaisia riippumatta siitä, että Suomella ja suomalaisilla ei ole osaa eikä arpaa varsinaisen finanssikriisin syntymisessä. Koska olemme kuitenkin osa eurooppalaista yhteisöä ja yhteisvaluuttaa, ovat Espanjan ongelmat myös meidän ratkaistavina, halusimme tai emme.

Toisten maiden huonon taloudenpidon seurauksien hoitaminen ei ole mukavaa työtä. Pikemminkin on syytä aiheelliseen pettymykseen siitä, että muiden maiden tekemien taloudellisten virheiden korjaamiseen tarvitaan myös niiden tukea, jotka eivät itse ole näitä ongelmia aiheuttaneet. Tässä työssä meidän on valvottava suomalaisten etuja niin, ettei lisävahinkoja pääse syntymään ja niiden kautta kriisi laajene myös tänne meille Suomeen. Meidän on toimittava, että saisimme yleiseurooppalaista finanssivalvontaa entistä selvästi tehokkaammaksi, etteivät talousunionin jäsenvaltiot pääse enää jatkossa samalla tavalla velkaantumaan.

Näitä asioita on viety Euroopassa eteenpäin nyt erityisesti meidän suomalaisten toimin ja suomalaisten vaatimuksesta. Tämän hallituksen aikana ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen toimesta on saatu hyvä alku sille, että meno Euroopassa tulee muuttumaan. Suomen osuudelle takauksista on saatu vakuudet. Huonosti asiansa hoitaneet pankit ajetaan alas, toimintakykyisiä pankkeja vahvistetaan valtioiden kautta takauksilla. Lista toimenpiteistä on pitkä ja vakuuttava. Kasinokapitalismin suurille pelaajille viesti on selvä, heidän on maksettava itse omat tappionsa. Näin myös sijoittajien omavastuu toteutuu. Kansan pussista ei näitä laskuja makseta.

Keskustan puheenjohtaja, edustaja Sipilä sanoi keskustan ryhmäpuheenvuorossa, että saadut vakuudet ovat kuitenkin pieniä. En ollut uskoa korviani. Onko puolueelle, jonka oma talous on lähes konkurssin partaalla, 700 miljoonaa euroa pieni raha? Suomi on ministeri Urpilaisen toimesta saanut takausriskille vakuudet. Tähän ei maatamme kahdeksan vuotta johtanut keskusta valtakaudellaan koskaan päässyt. Takaukset tuolloin annettiin ja riski saatavista jätettiin veronmaksajille.

Sitten vielä pari sanaa edustaja Soinin puheesta "Kardemumman yöstä". Puheenvuorossanne vihjasitte lastenlaululla, että talousvaikeuksiin ajautuneiden EU-maiden kansalaiset olisivat laiskoja ja varkaita. Oletteko todella sitä mieltä, että talousvaikeuksien takana ovat nämä ongelmat? Väitättekö, että kun Suomi kärsi samoista talousvaikeuksista 90-luvun laman aikaan, suomalaiset olivat tuolloin laiskoja ja varkaita? Mikäli tämä on talousanalyysinne, en ihmettele, ettei teiltä ja puolueeltanne saatu lukuisten kysymystenkään jälkeen selvää kantaa siihen, pitäisikö perussuomalaisten mielestä eurosta erota. Taitaa olla niin, että ongelmien kertomisessa olette huomattavasti parempia kuin niiden ongelmien ratkaisemisessa.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Ensiksikin kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Eduskunta on kutsuttu koolle pikavauhtia kesken kesätauon, niin kuin maassa olisi hätätila. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan Suomen sisäinen, kansallinen hätätila, vaan Suomen hallituksen, Euroopan unionin ja tällä kertaa espanjalaisiin pankkeihin liittyvä hätätila. Suomen eduskunnalta ja sen kansanedustajilta on hallituksen saatava siunaus pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen tekemille sopimuksille ja sitoumukselle, jolloin eduskunnan enemmistön päätöksellä hyväksytään heidän tekemänsä Suomen kansan ja suomalaisten veronmaksajien tahdon vastaiset sopimukset Brysselin ja Espanjan herrojen kanssa.

Herra puhemies! Edesmennyt Veikko Vennamo sanoi, että kaikkein vaarallisimpia ovat ihmiset, jotka ovat typeriä ja itsepäisiä ja joilla on paljon valtaa. Itse kukin kuulija miettiköön, keitä minä tarkoitan.

Herra puhemies! 2.7.2012 kello 15.09 puhelimeeni kilahti tekstiviesti, jossa varoitettiin eduskunnan kutsumisesta koolle elokuun alkupuolella. 13.7.2012 kello 11.46 pyydettiin varautumaan 19.7. ja 20.7. pidettäviin istuntoihin. 17.7.2012 ilmoitettiin, että eduskunta kokoontuu täysistuntoihin 19.7. kello 14 ja 20.7. kello 10. Virallisen kutsun eduskunnan täysistuntoon sain postissa kirjeenä 18.7. noin kello 13. Tähän täysistuntoon liittyvät varsinaiset asiakirjat ainakin minä sain haltuuni niin myöhään, ettei ollut juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia syvällisesti perehtyä asioihin. Parhaat tiedot sai seuraamalla valtakunnallisia uutislähetyksiä.

Herra puhemies! Tällainen menettely on eduskunnan aliarvioimista ja jopa häpäisemistä.

Täällä käytetyissä puheenvuoroissa on syytetty hallitusta Suomen viemisestä kohti eurooppalaista liittovaltiota. Pääministeri Katainen on vaatinut syvempää integraatiota ja tiukempaa valvontaa, siis liittovaltiota. Itsenäisen, suvereenin valtion keskeisimmät tunnusmerkistöt ovat kansainvälisesti tunnustetut rajat, oma itsenäinen lainsäädäntö ja oma raha. Näistä itsenäisen valtion tunnusmerkeistä Suomi on lähes kokonaan luopunut. Olemme siis kiihtyvällä vauhdilla menossa kohti täydellistä eurooppalaista liittovaltiota ja kohti eurooppalaista kaksipuoluejärjestelmää. Olen iloinen, että sosialidemokraattien edustaja Myller myönsi tämän kehityksen ja jopa sanoi, että hän tekee kaikkensa, että siihen päästään. Tästä lähtökohdasta lähtien ymmärrän kokoomuksen ja sosialidemokraattien hyvän yhteistyön hallituksessa, mutta en ymmärrä sitä, että pienet puolueet siellä kiilapoikina ovat tukemassa tätä kehitystä.

Herra puhemies! On syytä kysyä, ovatko isiemme ja äitiemme itsenäisyystaistelut menneet hukkaan, kun tämä nyt vallassa oleva sukupolvi on valmis myymään hernerokasta suuret ja verisetkin uhrauksemme.

Herra puhemies! Hyvät kollegat! Ilmoitan teille kaikille: niin kauan kuin tuppi heiluu, tulen käymään poliittista taistelua Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta isänmaamme kauppiaita vastaan.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Espanjan tukipaketista päättämisessä on kyse sitoutumisesta säkki päässä. Suomi sitoutuu päätöksellään käytännössä tukemaan espanjalaisia rahoituslaitoksia ja, uskallan sanoa, että välillisesti myös saksalaisia ja ranskalaisia sijoittajia. Espanjalaiset pankit pääsevät kuin koira veräjästä, kun tämä uusi yhteisvastuullisuus otetaan käyttöön pelastamaan riskisijoittajien nahkaa. On täysin hämärän peitossa, mikä on pankkien vastuu ja mikä on Espanjan valtion vastuu. Jopa sosialidemokraateista ja vasemmistoliitosta on tullut pankkien ystäviä.

Entä kuinka sitoutuneita suomalaiset kykenevät olemaan tällaisiin ratkaisuihin? Tavallisen suomalaisen on mahdotonta hyväksyä nyt tehtävien ratkaisujen oikeellisuutta ja järkevyyttä. Me suomalaiset olemme noudattaneet määräyksiä ja vaatimuksia viimeisen päälle. Olemme eläneet suu säkkiä myöden. Miten voimme hyväksyä Espanjan tukemisen samalla, kun espanjalaiset itse osoittavat kaduilla mieltään maassa suunniteltuja säästöpäätöksiä vastaan? Kuinka vahva on Suomen kantokyky ottaa kantaakseen taloudellisia taakkoja, olkoot ne sitten takauksia tai mitä tahansa sitoumuksia? Myös velanhallinnan riskeistä on aina oltava jokin arvio.

Euroopan taloudellisen yhteistyön tarkoitus oli alun perin hyvinvoinnin kasvattaminen ja parempien taloudellisten toimintaedellytysten luominen Euroopan laajuisesti. Tämä tehtävä on kriisin tullen unohtunut ja kääntynyt päälaelleen. Nyt ne maat, joiden pitäisi kiristää elintasoaan ja julkisia menojaan, eivät sitä tee, vaan sen joutuvat tekemään muut. Hyvin taloutensa hoitaneiden tehtäväksi on tullut sosialisoida huonompi elintaso. On uskallettava keskustella siitä, onko euroalue enää kilpailukykyinen näillä menetelmillä.

IMF:n edellisen kasvuennusteen mukaisesti maailmantalouden kasvu tulee olemaan ennustettua huomattavasti hitaampaa. Vielä surullisempia lukuja ennustetaan euroalueen kasvun suhteen kriisimaiden osalta. Yhtä kaikki Espanjan oletetaan hoitavan velkansa alta aikayksikön. Kuka tähän uskoo? Kasvun kautta tapahtuvaa kriisimaiden selviämistä saadaan näiden uutisten valossa odottaa. Uudet tukipaketit ja sitoutumiset odottavat meitä nurkan takana.

Suomen antamat miljarditakaukset ja -lainat merkitsevät sitoutumista tulevaisuudessa vastaaviin ratkaisuihin. Tukipaketti merkitsee ennen kaikkea veronmaksajien sitoutumista riippumaan näissä kriisimaiden miljardeissa vuosikymmeniksi eteenpäin. Suomi voisi tuen, takauksien ja lainojen sijasta antaa asiantuntijatukea euromaiden talouden tervehdyttämiseen ja kasvun luomiseen. Näistä meillä itsellämme on kokemusta 90-luvulta. Koulutukseen, innovaatioihin ja tehokkaaseen julkiseen sektoriin panostaminen ovat niitä keinoja, joilla suomalaiset asiantuntijat voivat auttaa Espanjaa.

Suomen ja suomalaisten sitoutuminen tukemaan kansantaloutemme kasvua ja tervehtymistä saa kansalaisten tuen, mutta ideologisista syistä luodun talousvyöhykkeen tukeminen tulee päivä päivältä mahdottomammaksi. Suomi ei loputtomiin kestä näitä vastuita. Kansanvallan hengessä kansalaisille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa tekeillä oleviin ratkaisuihin. Uskon, että tulokset me kaikki jo arvaamme. Tehtävät ratkaisut hallitus voisi sovittaa kansalaismielipiteen raameihin.

Suomalaisten mitta alkaa olla jo täysi. Kukaan ei ole pystynyt kertomaan, mihin rahkeemme riittävät ja kuinka kauan kestävät. Mielikuvilla ei enempäänsä Euroopan talouttakaan pelasteta. Jossakin vaiheessa tarvitaan riihikuivaa. Se aika saattaa olla lähempänä kuin arvaammekaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Näinä haasteellisina aikoina on tärkeä säilyttää maltti ja vastuullisuus päätöksenteossa. Kukaan meistä ei pysty ennustamaan, mihin suuntaan Euroopan ja koko maailman talous on menossa. Jos joku väittää tietävänsä absoluuttisen totuuden tai viisauden siitä, mitä meidän nyt pitäisi tehdä, hän ei todennäköisesti ymmärrä tämänhetkisen tilanteen monimuotoisuutta. Joudumme tekemään päätöksiä pohtien, mikä on Suomelle pienin riski tai mikä todennäköisyys minkin päätöksen jälkeen meillä on säilyttää Suomen kilpailuasema ja tätä kautta ylläpitää nykyiset hyvinvointipalvelut kansalaisille. Päätimmepä mitä tahansa, epävarmuus jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on neuvotellut hyvän sopimuksen Espanjan kanssa Suomelle annettavista vakuuksista. Vaikka tiedonanto asiasta tuli myöhään, siitä saadun tiedon ja myös täällä tänään esille tulleiden lisäselvitysten perusteella olen sitä mieltä, että asiasta voidaan päättää. Vakuuksien avulla vähennetään Suomelle tulevia riskejä. Riskitöntä vaihtoehtoa ei olekaan, mutta muihin vaihtoehtoihin liittyvät riskit olisivat Suomelle todennäköisesti vielä suuremmat.

Arvoisa herra puhemies! EU ja euroon siirtyminen on tuonut Suomelle sekä myönteisiä että kielteisiä asioita, mutta jos molemmat asiat laittaa vaakakuppiin, niin Suomi on hyötynyt enemmän kuin on menettänyt. Suurin osa nykyisistä ongelmista ei sinällään ole EU:n tai euron vika, vaan ongelmat johtuvat siitä, että perustaa ei luotu tarpeeksi lujaksi, eli Euroopan unioniin hyväksyttiin jäseniksi maita, jotka eivät olleet EU-kelpoisia. Lisäksi kaikki EU-maat eivät ole huolehtineet taloutensa seurannasta eivätkä sitoutuneet riittävän tiukkaan talouskuriin, mistä johtuen monet maat ovat eläneet yli varojensa. Joka tapauksessa keskellä kriisiä ei pidä koskaan tehdä hätiköityjä ratkaisuja vaan pitää pää kylmänä päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Lueskelin muutama päivä sitten 23 suomalaisen taloustieteilijän arvioita siitä, mitä tapahtuu, jos Suomi eroaa eurosta. Vastaukset olivat ääripäästä toiseen. Toisessa ääripäässä sanottiin suurin piirtein, että mitään erikoista ei tapahtuisi, vaan että Suomen talous kehittyisi melko tasapainoisesti Ruotsin tapaan. Toisessa ääripäässä sanottiin, että Suomesta tulisi suojaton lastu globalisaation laineilla ja siirtyminen omaan rahaan aiheuttaisi valtavan kaaoksen. Toisin sanoen asiantuntijatkin ovat asiasta eri mieltä. Suurin osa asiantuntijoista kuitenkin puhui euron puolesta. Finanssialan Keskusliiton pääekonomisti Veli-Matti Mattila totesi kuitenkin viisaasti: "Asiaa ei voi tarkastella ilman, että samalla määritellään, mitä muuta on tapahtumassa euroalueella. ’Lonkalta annetut’ arviot olisivat lähinnä viihteellisiä luonteeltaan ja voisivat olla pahasti harhaan johtavia." Meidän on todellakin varottava heittämästä lonkalta ehdotuksia esimerkiksi eurosta eroamisesta ilman, että samalla perustellaan ja kerrotaan ääneen siitä Suomelle koituvat seuraukset.

Nyt on tärkeää säilyttää maltti ja pitää oman maan asiat kunnossa. Mielestäni Suomen päätös osallistua Espanjan lainaohjelmaan vakuuksien saamisen jälkeen on tässä tilanteessa vastuullista politiikkaa.

Lopuksi: Kannatan niitä täällä tänään käytettyjä puheenvuoroja, joissa peräänkuulutettiin laajempaa keskustelua Euroopan tulevaisuudesta ja Suomen linjauksista jatkossa. Toivottavasti tähän keskusteluun päästään tässä salissa pian.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Eurokriisi ei taltu käytetyillä lääkkeillä. Päinvastoin eurooppalaisten poliitikkojen kädettömyys avaa etelän euromaille uusia pelimahdollisuuksia. Piikki on auki, ja ensimmäisenä käsi ojolla on vanha ja vauras siirtomaavalta Espanja. Ja tätä globaalissakin mittakaavassa suurta kansantaloutta pitäisi pienen pohjoisen Suomen auttaa.

Vastatessaan perussuomalaisten viimekuiseen välikysymykseen valtionvarainministeri Urpilainen vakuutti, ettei ongelmamaiden pankeille aleta maksaa suoraa pankkitukea. Vain reilun kahden viikon päästä tästä pääministeri Kataisen ryhti petti. Pääministeri oli euromaiden huippukokouksessa muiden mukana päättämässä, että pankkien suora pääomittaminen sittenkin sallitaan. Katainen jopa herkesi julkisuudessa todistamaan, että pankkien suora pääomitus voisi itse asiassa olla veronmaksajien etu.

Perussuomalaisten tavoin en parhaalla tahdollakaan kykene näkemään suomalaisen veronmaksajan etua siinä, että suomalaisten rahoilla yritetään pelastaa espanjalaisia pankkeja, eikä etua näe tutkitusti Suomen kansan enemmistökään. Päinvastoin Suomen kokonaisvastuut ja niihin liittyvät riskit kasvaisivat entisestään.

Pankkivalvontapuheilla on lähinnä propagandamerkitystä. Holtittoman lainanoton ja -annon myötä Suomen AAA-luottoluokitus vaarantuu. Sen putoaminen tarkoittaa valtion korkomenojen kasvua. Se taas tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa maksamistamme veroista menisi tulevaisuudessa valtionvelan korkojen maksuun ja pian ehkä joutuisimme tinkimään sosiaaliturvasta ja peruspalveluista.

On vaikea ymmärtää, miten tällainen kehitys voi olla hallituksen useissa eri yhteyksissä mainostamaa vastuullista politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kuuluttanut turuilla ja toreilla suureen ääneen, että niin kauan kuin rahaa lainataan väliaikaisen tukimekanismin ERVV:n kautta, Suomi edellyttää lainalle hallitusohjelman mukaisesti vakuudet. Niitä haettiinkin kissojen ja koirien kanssa. Uskottavia, täysiä vakuuksia ei kuitenkaan Kreikasta saatu, eikä niitä saatu Espanjastakaan. Saatiin 40 prosenttia. Se on toki parempi kuin ei mitään, mutta se ei ole se, mistä hallitusohjelmassa puhuttiin. Pilipali-vakuuksista huolimatta hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla, kun ei muutakaan osaa.

Vakuuspuheilla sumutetaan hyväuskoisia. Vakuusteatteri on hallituksen keppihevonen, jolla se pyrkii siirtämään keskustelun pois olennaisesta. Toki pöytäkirjoihin todettava on, että ilman perussuomalaisia ja viime eduskuntavaalien historiallista jytkyä ei hallitus alun alkaenkaan olisi mistään vakuuksista edes alkanut puhua. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Ilman jytkyä hallitus noudattaisi epäilemättä ja ilman estoja niin sanottua vapaavuorelaista linjaa, jota myös eurososialismiksi voi kutsua.

Valitettava tosiasia on, että hallituksemme antaa Suomi-neidon ajelehtia ajopuun lailla eurokriisin meressä, mitä nyt välillä väkerretään muodon vuoksi vakuuksien kanssa. Hallitus näkee tilanteen siten, ettei meillä ole muita mahdollisuuksia kuin valittu linja, ja se on Saksan peesaaminen. Hyvä puoli tässä linjassa on, että sitä myötä muunneltua totuutta edustavat puheet Suomen vaikutusvallasta EU:ssa — saati taannoin niin yleinen joutavanpäiväinen höperehtiminen EU:n ytimissä olemisesta — ovat vaimentuneet. Hallitus on sekavassa tilassa, kun eurokriisin todellisuus iskee sitä jatkuvasti kasvoihin märän rätin tavoin. Tunnelin päässä ei pilkota valoa, jos Kataisen—Urpilaisen linjalla jatketaan.

Euron pelastaminen edellyttää liittovaltiota, ja sitä Suomen kansa ei halua. Eurokriisin takia hallituspaikat jäivät perussuomalaisilta väliin. Vastuuta emme pelänneet, mutta kokoomuksen vastuuton linja eurokriisin hoidossa ei meille kelvannut. On myönnettävä, että kriisin kehittyminen on ollut hitaampaa kuin reilu vuosi sitten hallitusneuvotteluiden aikaan arvelimme, mutta olemme joka tapauksessa ymmärtäneet kriisin suuret kehityslinjat paremmin kuin hallitus. On vain järkevää selvittää tilannetta, joka syntyy euroalueen mahdollisesti hajotessa.

Arvoisa puhemies! Totuus tekee kipeää, sen olemme tänään saaneet useaan otteeseen todeta, kun keskustelua on hallituspuolueiden edustajien toimesta vimmaisesti yritetty ohjata sivuraiteille, mutta totuus tekee myös vapaaksi.

Kannatan edustaja Soinin hallitukselle esittämää epäluottamusta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme eurokriisin hoidossa ja europolitiikassa selvässä taitekohdassa. Kataisen—Urpilaisen hallitus on viemässä Suomea kovaa vauhtia sellaisen oven läpi, josta hevin ei ole paluuta. Vielä hetki sitten hallitus vakuutti, että jos Espanjan ja Italian kaltaiset suuret kansantaloudet joutuvat vaikeuksiin, niitä ei kyetä minkäänlaisilla vakausvälineillä auttamaan, rahat eivät yksinkertaisesti riitä jättivelkojen maksamiseen. Hallituksen takki on nyt kääntynyt. Myös SDP toisena päähallituspuolueena on sitoutunut pankkien suoraan pääomittamiseen pysyvän vakausmekanismin kautta ja hylännyt vaatimukset pankkien kotivaltioiden ja omistajien vastuusta. Kataisen—Urpilaisen hallituksen linja on johtamassa siihen, että se ottaa jatkossa yhä enemmän vastuuta suurten velkamaiden ja niiden ongelmapankkien rahoittamisesta. Yksityinen sektori vetäytyy vastuusta, ja vastuut ja riskit siirtyvät eurooppalaisten, myös suomalaisten veronmaksajien harteille.

Suurena saavutuksena markkinoitu hallituksen vakuusjärjestely on pelkkä sivujuonne tässä näytelmässä. Todellisuudessa Suomea viedään entistä vinhempaa vauhtia kohti liittovaltiota. Kysyä täytyy myös sitä, mikä loistava saavutus on vakuus, jota mikään muu euromaa ei halua. Jos se olisi lähes riskitön, se olisi kelvannut taatusti muillekin euromaille.

Tavallisia kansalaisia kiinnostaa kovasti, mihin ja kenelle Espanjan tukipaketin rahat menevät. Mitä tahoja pankkituella oikein yritetään pelastaa, tavallisia espanjalaisia asuntovelallisiako, työpaikkoja tarjoavia yrityksiäkö, spekulanttejako vai rahanpesijöitä vai keitä? Voittajia taitavat lopulta kuitenkin nyt olla Saksa ja Ranska. Näiden maiden eduthan tässä painavat eniten. Mikä on lopulta Espanjan valtion vastuu, ja ennen kaikkea mikä on pankkien omistajien vastuu tässä tilanteessa? Mitä tapahtuu, jos Espanjan tukipaketti, niin kuin voi olettaa, ei riitä ja jonossa on käsi ojossa myös muita, uusia kriisimaita? Hallituksen tukipolitiikka ei saa kiitosta valtaosalta suomalaisia. 54 prosenttia pitää Evan tutkimuksen mukaan Suomea liian hölläkätisenä talousongelmiin ajautuneiden euromaiden tukemisessa.

Arvoisa puhemies! IMF:n talousennuste on karua luettavaa. Euroalue ajautuu tänä vuonna taantumaan. Akuutti kriisinhallinta vie kaiken huomion hallituksilta. Sen sijaan kasvun eväistä ja kilpailukyvyn parantamisesta on Euroopan unionin piirissä puhuttu aivan liian vähän ja tehty aivan liian vähän. On selvää, että tällä menolla velkaantuminen lisääntyy, yhteisvastuut lisääntyvät ja uusien tukipakettien kierre vain jatkuu.

Missä viipyy hallituksen analyysi siitä vaihtoehdosta, ettemme enää osallistuisi tuleviin tukipaketteihin? On älyllisesti epärehellistä ja ylimielistä väittää, ettei vaihtoehtoja ole. Näin isoissa asioissa on kerta kaikkiaan oltava vaihtoehtoja. Toreilla ja turuilla tapaamani lukemattomat kansalaiset ovat ihmetelleet, miksi asiansa hyvin hoitaneen Suomen ja suomalaisten pitää maksaa monin verroin äveriäämmälle Espanjalle pankkitukea, kun me itse jouduimme aikanaan hyvin kipeästi selvittämään oman lamamme ja pankkikriisimme muun muassa.

Eurokriisimaista on lähtenyt pääomia parin vuoden aikana varovaisestikin arvioiden yli 630 miljardia euroa muualle. Helsingin Sanomat kertoi, että Espanjasta pakeni kolmessa kuukaudessa 66 miljardia euroa pääomia. Se on niin suuri summa rahaa, että sillä voisi hoitaa Suomen valtion asioita yli vuoden.

Demokratia ja kansanvalta loistavat poissaolollaan kriisimaiden tukipaketteja solmittaessa. Hallitus ei näet voi tosissaan ajatella, että eduskunnalla olisi ollut riittävästi aikaa perehtyä nyt tuotuun Espanja-tukipakettiin. Pussi päässä tehdään nyt valtavan iso päätös espanjalaisten pankkien pääomittamisesta ja liittovaltiokehityksen selvästä vauhdittamisesta. Eduskunta on jätetty kumileimasimeksi, kuten valitettavasti nykyisen hallituksen politiikassa niin monesti ennenkin. Kansanäänestys Suomen tulevaisuudesta on nyt enemmän kuin tarpeellinen.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! En joidenkin uutisten perusteella ilmeisesti tänään itse täällä salissa paikalla ole, joten on mielenkiintoista nähdä, kenen piikkiin tämä puheenvuoro menee. Mutta olen näitä salipuheenvuoroja joitakin tunteja tänään kuitenkin kuunnellut, ja ei voi välttyä tunteelta, että kaikki tämä on kuultu jo lukuisia kertoja aiemmin. Populismin ja keskinäisen syyttelyn sijaan onkin hyvä todeta ainoastaan ne tosiasiat, joiden pohjalta eduskunta päätöstään on tekemässä.

Valtioiden velkakriisin laajentuminen ja pankkisektorin epävakaus erityisesti velkakriisistä kärsivissä valtioissa sekä Espanjassa ovat lisänneet yleistä epävarmuutta ja heikentäneet talousnäkymiä. Samalla tartuntavaikutukset euroalueella ovat lisääntyneet. Tilanne on erittäin huolestuttava ja vaatii pikaista puuttumista. Vastoin toistuvaa harhaluuloa ei eurooppalaisessa talouskriisissä ole kysymys valuuttaongelmasta vaan toisiinsa kietoutuneista yli varojen elämisestä ja talouden yleisistä kilpailukykyongelmista. Pitkässä juoksussa tilanne rauhoittuu vain, kun saamme taloutemme tasapainoon ja kilpailukykymme kuntoon. Tämä vaatii yhteistä vastuunkantoa ja rohkeutta myös silloin, kun välttämättömien poliittisten päätösten tekeminen tuntuu vaikealta.

Nyt käsiteltävällä Espanjan tukipaketilla turvataan rahoitusjärjestelmän vakautta. Me osallistumme siihen oman etumme nimissä. Pankkijärjestelmän toimintakyky on elintärkeä Suomen taloudelle ja viennille sekä suomalaisten hyvinvoinnille. Niin Espanjan pankkijärjestelmän tervehdyttäminen tukipaketilla kuin maan julkisen talouden vakauttamistoimien toteuttaminenkin ovat välttämättömiä edellytyksiä sille, että luottamus maahan palautuu ja markkinaehtoisen rahoituksen saatavuus taataan jatkossa. Mistään hyväntekeväisyydestä ei tukipaketissa ole missään nimessä kyse. Paketissa noudatetaan EU:n tiukkoja valtiontukisäännöksiä. Espanjalle annettava rahoitus on lainaa, jonka Espanjan valtio on sitoutunut maksamaan takaisin. Kun tukipakettiin on vielä saatu kytkettyä hallitusohjelman edellyttämät ja vastuitamme rajoittavat vakuudet, on maamme edun nimissä tehty kaikki tehtävissä oleva työ.

Arvoisa puhemies! Euroopasta on puhuttu paljon negatiiviseen sävyyn. Vaikka talouskurin vaatiminen kaikilta Euroopan mailta on ehdottomasti perusteltua, ei koko EU:n mustamaalaaminen hyödytä ketään. Kuten kokoomuksen eduskuntaryhmä toi ryhmäpuheenvuorossaan tänään aiemmin esille, tuo Euroopan kansojen liittoon kuuluminen paljon hyvää Suomelle. On maamme etujen mukaista kuulua yhteisöön, joka toiminnallaan pyrkii turvaamaan jäsenvaltioidensa taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen poistamalla Eurooppaa jakavat raja-aidat. Tähän kuuluvat muun muassa yhteiset sisämarkkinat, vapaa ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien liikkuminen sekä tulliunioni, yhteinen kauppapolitiikka, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteinen valuutta.

Euroopan unioni on meille vertaansa vailla oleva arvoyhteisö ja ylivoimaisesti tärkein viiteryhmämme, jota tulee ja kannattaa puolustaa myös vaikeina aikoina.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti Espanjan tilanne on se, että olemme heinäkuussa täällä kokoustamassa. Tämä ei kuitenkaan voinut kenellekään tulla yllätyksenä, sillä jo ennen juhannusta tauolle lähtiessämme oli varoitus siitä, että tukipaketti tullee päätettäväksi vielä kesän aikana.

Tässä tiedonannossa kyse on Espanjan tuesta, mutta laajemmin kyse on tietenkin koko Euroopan kasvusta, työllisyydestä, talouden kokonaisuudesta, jossa valitettavat prosentit muun muassa työttömyydessä Kreikassa, Espanjassa näyttävät yli 20:tä eikä Suomessakaan ole parempaan suuntaan oltu menossa. Tähän on syynä se, että nykyinen maiden keskinäisriippuvuus globaalista taloudesta pitää meitä tiiviisti yhdessä. Tilanne on Suomen osalta huomattavasti kriittisempi talouden haavoittuvuuden puolelta kuin 2,5 vuotta sitten, kun kriisi alkoi. Näin kertoivat tänään asiantuntijat valiokunnassa. Silloin vuoden 2008 jälkeen Suomen talouden hintalappu oli miinus 8,5 prosenttia bkt:sta ja — niin kuin tänään on monta kertaa kuultu — ainakin 40 miljardin verotulojen menetys.

Nyt on siis tarve saada lisää luottamusta ja investointeja ja talouden pyörät pyörimään. Tarve on nopeaan ja riittävän suureen reagointiin, jotta talletuspako, joka on jo uhkaamassa Espanjassa, voidaan välttää. Espanjalle tämä tarkoittaa valtiontalouteen kiristystä, josta monet, monet päätökset on jo tehty. Se tarkoittaa verotuksen tiukentamista, muun muassa arvonlisäveron osalta. Se tarkoittaa pankkisektorin läpikäymistä, kriteereitä pankeille tuen saamiseksi muun muassa palkkioista, tukimuodoista, ja muun muassa osakkeita, osuuksia valtionomistukseen.

Muistettava on, että tässä annetaan Suomesta takuita ERVV:lle, joka on sitten se toimija, joka lainoittaa pankkisektorin järjestelyrahastoa, joka sitten tukee espanjalaisia pankkeja. Tukeminen tehdään tiukassa valvonnassa, josta vastaavat EKP, IMF ja EBA. Tämän lisäksi on jo tehty arvioita Espanjan pankeista. Heinäkuun lopulla tulevat tarkemmat arviot ja sen jälkeen stressitestit. Näidenkin jälkeen neljässä osassa suunniteltu tukipaketti päätetään jokaisen osan kohdalta erikseen, ovatko kaikki ehdot toteutuneet. Osa pankeista pärjää nykyisellään, osa tarvitsee pääomitusta ja voi saada sitä markkinoilta, osa ei saa sitä markkinoilta, ja siihen tarvitaan tukea, ja osa pankeista tullaan ajamaan alas, ja niiden lainat siirretään roskapankkiin.

Tässä esityksessä Suomen reaaliset vastuut eivät kasva, kuten oli tahtotila jo hallitusohjelmaa tehtäessä. Vakuuksia on vaadittu tässä salissa edellisen hallituksen aikana sosialidemokraattien toimesta, toisin kuin äsken yksi puhujista väitti jotain toista. Nyt pikaisella aikataululla neuvotellut vakuudet, kiitos valtiovarainministeri Urpilaisen, ovat takaamassa suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Muistan hyvin — äskenkin viitattiin siihen puheeseen — kuinka sanottiin, että Espanjan ja Italian valtion tukeminen on mahdotonta näistä välineistä, koska ne ovat liian suuria. Siitä syystä, juuri siitä syystä, on nyt tuettava Espanjan valtiota, joka voi tukea pankkeja, jotta emme joudu Espanjan valtion tukemiseen, sillä se hintalappu olisi ehkä 500 miljardia. Siihen ei ole varaa.

Olemme tässä tilanteessa siitä syystä, että euro säilyy. Sitä lähes kaikki talousasiantuntijat ovat esittäneet, niin myös Kreikassa kuin Espanjassakin. Kukaan ei halua euron hajoavan eikä irti eurosta. Nyt tämä tahtotila on tietenkin myös Suomessa, ainakin hallituspuolueiden edustajilla, kaikista muista ei ole ehkä vielä takuita. Vaihtoehto on olla siis mukana. Vaihtoehtoa ei ole olla mukana eurossa ja Euroopassa mutta ei Espanjan tukemisessa. Se ei ole poliittisesti eikä teknisesti realistista tällä hetkellä. (Puhemies koputtaa)

Suomen taloudenhoito on tiukkaa, ja sopimuksista (Puhemies koputtaa) pidetään kiinni. Siksi edellytämme sitä myös muilta. Nyt valtiontukisääntöihin on tehty tiukennuksia. Niitä tehtiin jo 2008. Me tarvitsemme (Puhemies koputtaa) lisää luottamusta. Emme kannata yhteisvastuuta taloudessa mutta (Puhemies koputtaa) varmempaa ja tiukempaa yhteistyötä paremman, ihmisten Euroopan rakentamiseksi.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Suonsilmäkkeessä ollessaan sitä syvemmälle vajoaa, mitä enemmän siellä räpiköi, ja veronmaksajat useassa maassa seuraavat tätä räpiköintiä kauhuissaan. Emmekä me tänään tässä salissa ole saaneet vastausta siihen, milloin ja missä Euroopan unionin valuvika korjataan ja onko käyty keskusteluja takuiden takarajasta. Ja jos ja kun liittovaltiota ollaan tekemässä, sitä ollaan toden totta rakentamassa huteralle pohjalle, kun se valuvika, perustamissopimus, tuntuu olevan täysin mahdoton pitää ja toteuttaa. Tukipaketteja sen sijaan pystytään helpommin antamaan, ja ne ovat perustuneet stressitesteille, jotka ovat osoittautuneet silmänlumeeksi.

Kuinka paljon hallitus on valmis pelaamaan veronmaksajien rahoja, jotta espanjalaiset selviäisivät jatkossakin yli 10 prosenttiyksikköä pienemmillä veroilla kuin me suomalaiset? Olettehan te, hyvät hallituksen jäsenet, nähneet, että jos kansan etuja leikataan, se tulee kaduille ja aloittaa lakkoilut. Siinäkö se rauhanprosessin tarve sitten on? Lakkoilu sotkee työmarkkinat ja koko teollisen tuotannon ja palvelut, ja se taas nostaa suoraan kustannuksia ja heikentää näitten maitten kilpailukykyä. Seurauksena syntyy edelleen työttömyyttä ja tulot vähenevät.

Matalat korot Euroopan unionin alueella eivät ole myöskään pystyneet estämään Espanjan rakennuskuplaa. Kriisimaat ovat sopeutuneet elämään muiden euromaiden avustamina, koska niissä on huomattu, ettei jäsenvaltioita jätetä yksin kamppailemaan taloutensa kuntoon saattamiseksi. Hyvä näin, mutta tässä on myös hyväksikäyttämisen mahdollisuus: käytetään toisia maita hyväksi, jotta talous pidetään omassa maassa kunnossa.

Arvoisa puhemies! Jotenkin tämän päivän keskustelun perusteella tuntuu, että jos hallituspuolueet olisivat nyt oppositiossa, ne vastustaisivat kaikin keinoin vastikkeetonta jäsenvaltioitten avustamista. Perussuomalaisten asenne on pysynyt samana kuin se oli ennen vaaleja. Rikkaat kokoomuksen jäsenet pelastavat rikkaiden omaisuutta, ja monen muun puolueen periaatteet alkoivat joustaa. Erityisesti mieleeni on jäänyt Maaseudun Tulevaisuudessa 11.7. julkaistu kirjoitus, jossa edustaja Kumpula-Natri toteaa, että pankit voivat kaatuessaan viedä valtiot mukanaan. Hän ilmoittaa, että Espanjan tukeminen on myös Suomen etu, mutta minun on tätä ajatusta mahdoton ymmärtää, koska Espanjan pankkien tarvitsema tuki on ainakin 156 miljardia eli 9 prosenttia lainakannasta. Jos Suomi tarvitsisi rahaa, se joutuisi aivan varmasti antamaan turvaavat vakuudet, ja kaiken lisäksi olemme tilanteessa, jossa avun tarvitsijat arvostelevat avun antajaa.

Aikoinaan hallituksessa olleet ministerit Vanhanen ja Katainen rauhoittivat kansaa ja sanoivat, ettei Amerikan lama tule tänne, eikä ainakaan Suomeen, mutta se tuli. Nyt pääministeri Katainen, kuten edustaja Lehtikin täällä, perustelevat Espanjan pankkien auttamista sillä, että yksi amerikkalainen pankki aiheutti Suomelle noin 8 miljardin tappiot. Onko näitten kannanottojen perusteella syytä todeta, että Suomea viedään kuin ohjauskyvytöntä laivaa kummelin kyljestä toiseen? Myöskin pääministeri Katainen on todennut tiedotusvälineille, ettei hän tiedä, mitä tapahtuu, jos Espanjaa ei rahoiteta, elikkä Suomi-laivaa ajetaan sumussa.

Italia syyttää Suomea korkojensa noususta. Rahaa saa, mutta markkinoilla määräytyvillä koroilla. Espanjan käyttämä tuloveroprosentti on, niin kuin on todettu, yli 10 yksikköä pienempi kuin Suomessa. Jos jäsenvaltiot eivät auttaisi velkaisia maita, ne joutuisivat korottamaan veroprosenttiaan, jolloin vallassa olevien poliitikkojen maine ilmeisesti kärsisi. Nyt ne maksattavat tätä sijoitustoimintaa ymmärtämättömillä jäsenvaltioilla. Taloutensa jotenkin hoitaneiden maiden, kuten Suomen, pitää periä omalta kansalta yli 10 prosenttiyksikköä korkeampaa tuloveroa hoitaakseen taloutensa, vaikka mekin otamme lainaa. Meiltä taloudellista tukea vaativat maat, joissa eletään vähempien asumiskustannusten luonnonolosuhteissa, elikkä nämä maat voisivat hoitaa itse elämisensä, jos verottaisivat sen mukaan kuin niiden omat kulut edellyttävät, puhumattakaan harmaasta taloudesta ja arvonlisäveron kiertämisestä.

Rahoittaessamme Espanjan pankkeja ne kykenevät maksamaan sijoittajien varat takaisin, jotta sijoittajat voivat jatkossa ostaa pakkomyyntiin tulevat pilahintaiset kiinteistöt sijoitusyhtiöilleen ja itselleen. Kiinteistöjen hinnat ovat romahtaneet, ja niiden arvo on usein vain kolmasosa pankkien taseissa olevista arvoista, ja noissa taseissa ne ovat ennen lamaa olleesta arvosta, eli niille, joiden asunnot menevät pakkomyyntiin, jäävät kuitenkin velat, eli tilanne on periaatteessa sama kuin Suomessa 90-luvulla.

Usean eri lähteen mukaan EU:n Kreikalle antamat tukimiljardit eivät ole tavoittaneet tavallisia kreikkalaisia toivotun mukaan. Köyhyydessä elävä kansa ei ole saanut tukipakettien johdosta taloustilanteeseensa helpotusta, ja työttömyysluvut ja mielenosoitukset jatkavat kasvuaan. Kreikan pohjoisten osien tekstiiliteollisuus on loppunut kokonaan. Jos maan talous saataisiin avustuksin tasapainoon (Puhemies koputtaa), niin mistä tulevat sitten ne varat, joita Kreikka tarvitsee investointiensa saavuttamiseksi siihen kuntoon, että taloudella on edes mahdollisuus kasvu-uralle?

Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan edustaja Sipilän tekemää esitystä epäluottamuslauseeksi ja sen sanamuodoksi.

Täällä tänään valtiovarainministeri Urpilaisen puheenvuorosta muodostui sellainen kuva, että kyseessä olisi enemmänkin Espanjan valtion tukeminen kuin pankkien tukeminen. Valtioneuvoston tiedonannosta kyllä käy selväksi, että kyseessä on pankkituki espanjalaisten pankkien tukemiseen. Tuki annetaan erilliselle järjestelyrahastolle, joka kanavoi sen sitten eteenpäin. Kansalaisia on tarpeetonta yrittää sumuttaa tosiasiassa. Mikäli eduskunta huomenna hallituspuolueiden äänillä päättää myöntää espanjalaisille pankeille 3,6 miljardin lainatakauksen, kyse on uudesta tukimuodosta eli eurooppalaisesta pankkituesta, johon meidän veronmaksajamme sitten sitoutuvat.

Espanjan pankkien ongelmien taustalla on merkittävältä osin 2000-luvun alun ylisuuri asuntorakentaminen. Espanjan asuntokupla on suuruudeltaan suurempi kuin asuntokupla oli Yhdysvalloissa, ennen kuin Lehman Brothers -pankki kaatui. Rahat nämä espanjalaiset pankit ovat lainanneet suurelta osin Saksasta ja Ranskasta, eli sinne nämä pankkituet ovat sitten merkittäviltä osin menossa. Tässä yhteydessä onkin syytä kysyä, missä ovat todellisuudessa Espanjan asuntomarkkinoihin sijoittaneiden sijoittajien vastuut.

Espanjan pankkituen yhteydessä on puhuttu paljon saatavista vakuuksista. Ne ovat kuitenkin vahvasti ylimainostettuja. Runsaan viidesosan vakuudella kokonaisvastuista ei ole tässä isossa kokonaisuudessa paljoakaan merkitystä, mutta hyvä kuitenkin, että edes jotain.

Monet asiantuntijat ovat antaneet ymmärtää, että kehitys kulkee nyt vahvasti kohti pankkiunionia, talousunionia ja sen jälkeen poliittista unionia. Se merkitsee liittovaltiota, joka toteutuessaan tulisi tasaamaan unionin sisällä, mitä tasattavissa on. Se olisi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo.

Pääministeri Katainen kertoi tänään, että hänellä on halu edistää uudenlaisen Euroopan unionin ja vahvemman euron rakentamista. Hän myös halusi jatkossa entistä syvempää yhdentymistä. Näiden kommenttien mukaan Euroopan unioni tulisi uudistumaan ja syventymään. Näitä termejä on totuttu kuulemaan erityisesti liittovaltiokehityksestä puhuttaessa. Kataisen vastaukset edellä mainittujen kommenttien syventämiseen olivat ontuvia. Pankkien valvonnan ja kansallisten budjettien valvonnan järjestämiset ja yhteisvastuista puhuminen ovat vastauksia aivan eri kysymyksiin.

Pidetyn huippukokouksen yhtenä päätöksenä oli tarve lisätä pankkien valvontaa. Tuen ohjaaminen suoraan pankeille edellyttää uuden pankkitarkastusviraston perustamista. EU on perinteisesti halunnut eri yhteyksissä ratkaista asioita valvontaa lisäämällä. Nyt kuitenkin ollaan perustamassa jo toista virastoa samaan tarkoitukseen. EU:lla on jo EBA, Euroopan pankkivirasto, joka on alle kaksi vuotta vanha samaan tarkoitukseen perustettu virasto. Eikö olisi syytä lisätä tämän viraston tehtäviä, jos ne jäävät nykyisellään vajaaksi? Normaali käytäntö näissä valvontavirastoissa on se, että johtajat niihin tulevat suurista jäsenmaista. Mielenkiintoista onkin nähdä, tuleeko johto Espanjasta, Italiasta, Ranskasta vai Saksasta.

Arvoisa puhemies! Eurokriisissä on jo nyt nähtävissä dominoilmiö. Maa toisensa jälkeen ajautuu tuen tarpeeseen. Tuen hakijoina on sellaisia maita, jotka ovat myös itse tukijoiden joukossa. Tällainen ilmiö ei ole kestävällä pohjalla. Vakavaraiset maat, joihin Suomenkin luen, ovat joutumassa kansantalouksiinsa nähden kestämättömään tilanteeseen, jos riskit toteutuisivat. Katainen ja Urpilainen eivät kumpikaan suostuneet kertomaan, kuinka monta tällaista tukikeskustelua vielä on edessämme, mutta näillä näkymin ja tämän päivän keskusteluun viitaten näin todennäköisesti tulee käymään.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli tämänpäiväisessä keskustelussa perussuomalaisten esityksiä, on todettava, että köykäisillä eväillä oli lähdetty tämänpäiväiseen keskusteluun, ja olen siitä hieman pettynyt. Nyt olisi ollut oikea hetki tuoda esille perussuomalainen malli talousongelmien ratkaisemiseen. (Kaj Turunen: Kohta tulee!) Löyhä vapaakauppa-alue jäi puheenjohtaja Soinin pitämästä ryhmäpuheesta puolueen Eurooppa-visioksi. Tieto siitä, kannattavatko perussuomalaiset euroa vai eivät, ei tänään auennut edes pääministerin sitä erikseen kysyessä.

Todettakoon muuten tässä, että Saksa on hyväksynyt äsken Espanja-paketin ja pääoppositiopuolueet tukivat siellä hallitusta, eli miettikää vielä.

Espanjan tukipaketissa on kysymys rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamisesta. Espanja ei kykene yksin hoitamaan maan pankkikriisiä. Jos emme ole mukana, valuuttapako Espanjan pankeista on ilmeinen. Siinä menevät sitten muuten sekä hyvät että huonot pankit. Edes kapitalismin kehdossa Yhdysvalloissa ei vapaata pudotusta sikäläisessä pankkikriisissä nähty mahdolliseksi.

Arvoisa puhemies! Kaivosmiehet marssivat lehtitietojen mukaan Madridissa, eivätkä suinkaan jalkapallon EM-kullan johdosta, vaan protestiksi valtiontalouden sopeuttamistoimenpiteille. Minulle tämä tieto kertoo siitä, että Espanjalla on toimintakykyinen hallitus, joka tekee tarvittaessa tiukkoja, joskus vaikeitakin talouspäätöksiä. Se etu Espanjalla on puolellaan joihinkin aikaisempiin tapauksiin verrattuna, että siellä ei ole poliittista kriisiä vaan selkeä enemmistöhallitus.

Valtioneuvoston tiedonannossa todetaan, että Espanjan rahoitussektorin tervehdyttämistä koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa ei aseteta ehtoja Espanjan julkisen talouden tervehdyttämiselle. Onko tämä näkökulma perusteltu? Olisin kysynyt debatissa ja kysyisin nytkin, jos se on mahdollista: Mikä on arvio Espanjan valtion tähänastisista sopeuttamistoimenpiteistä? Nähdäänkö ne riittäviksi, koska tällaiseen johtopäätökseen tässä tiedonannossa tultiin? Jos näin, niin hyvä.

Euro on Suomen etu, jota välillä joudutaan näköjään puolustamaan maalla, merellä ja ilmassa. Tähän asti euro on tarjonnut vakaata taloutta ja matalia korkoja. Tämän kriisin lopullinen ratkaisu edellyttää kaikkien euromaiden havahtumista 2010-luvulle. Globaali maailmantalous ei katsele hyvällä rentoa välimerellistä meininkiä talouden pidossa, vaan kaikilta mailta tulee edellyttää tiukkaa sitoutumista yhteisiin sääntöihin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tilanne Euroopassa ja muualla maailmassa on hyvin poikkeuksellinen ja vaikea. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi jatkuu edelleen nyt velkakriisinä ja vakavana rahoitusjärjestelmän häiriötilana. Olemme joutuneet käsittelemään useaan kertaan eri maiden vaikeita talous-, työllisyys- ja pankkien tilanteita. Nyt käsittelyssä on Espanjan pankin pääomittaminen.

Espanjan pankkien ongelmien taustalla on talouden lama ja säästöpankkisektorin kriisi, johon liittyy kiinteistökuplan puhkeaminen. Kiinteistöjen arvon lasku ja työttömyys ovat vaikeuttaneet pankkien tilaa, ja sen seurauksena Espanjan julkisen talouden ongelmat ovat kasvaneet. Nyt Espanja ei itse kykene pääomittamaan pankkejaan, minkä takia se hakee apua ongelmiinsa tässä tilanteessa väliaikaiselta mekanismilta, ERVV:ltä, koska pysyvä mekanismi, EVM, ei ole vielä toimintakykyinen.

Koska kyse on väliaikaisesta mekanismista, ERVV:stä, Suomi hakee omalle osuudelleen vakuudet samoin perustein kuin Kreikan kohdalla. Tämä on johdonmukaista sosialidemokraattista politiikkaa. Jo viime kaudella oppositiossa ollessamme vaadimme, että jos tukea annetaan, tuelle pitää saada vakuudet, sijoittajien ja pankkien vastuuta on lisättävä ja pankkitukien on oltava vastikkeellisia. Suomen ja suomalaisten edut on turvattava kaikissa tilanteissa. Tämä johdonmukainen linja on jatkunut myös hallituksessa ollessamme.

Tänään valtiovarainvaliokunnassa asiantuntijat totesivat, että tilanne on erittäin vaikea, mutta tuki on tarpeellinen, sillä nyt mennään asioiden ytimeen. Kuten valtiovarainministeri Jutta Urpilainen totesi, Suomen linja on euromaiden tiukin. Sosialidemokraattien linjan mukaiset vastuut toteutuvat vahvemmin ja paremmin kuin aikaisemmin.

Kyse ei kuitenkaan ole vain tuesta, vaan pankeilta vaaditaan myös toimintojen uudelleen järjestelyjä, kuten toimintojen karsimista, tappioiden kirjaamista, osingonjakokieltoa, ylimääräisten palkkioiden maksujen keskeyttämistä. Myös pankin johdon tulospalkkiot kielletään ja pankin johdon palkoille asetetaan katot. Tämän lisäksi toimimattomat pankit karsitaan markkinoilta. Kyse ei ole vain pankkien tukemisesta, vaan myös niiden tervehdyttämisestä. Me tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia pankkisektorille, jotta ne toimisivat terveesti ja oikeudenmukaisesti. Me tarvitsemme pankkeja, jotka terveellä ja läpinäkyvällä tavalla tukevat talous- ja työllisyyskasvua ja kansalaisten hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Me olemme erittäin vaikean tilanteen keskellä. Meistä kukaan ei osaa varmasti sanoa, mikä tilanne on ensi syksynä tai ensi vuonna. Meillä on arvioita, mitä tapahtuu, jos emme onnistu espanjalaisten pankkien pääomittamisessa ja tervehdyttämisessä. Näistä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen meille hyvin ansiokkaasti kertoi aikaisemmin tänään täysistunnossa.

Tästä syystä olen erittäin hämmästynyt keskustan takinkäännöstä suhtautumisessa euroon ja eurossa olemiseen. Nykyinen hallitus toteuttaa viime kaudella olleen keskustajohtoisen hallituksen europolitiikkaa. Eurolinjat luotiin silloin, nyt tätä on terävöitetty ja parannettu. Meistä moni muistaa, kuinka keskustalaiset puolustivat euroa ja Kreikan tukemista. Vaikka tuolloin ei ollut vakuuksia eikä sijoittajavastuita, siitä huolimatta keskustalaiset puolustivat raivokkaasti Kreikan tukemista ja Euroopan ja suomalaisten etua. Nyt tilanne on toinen oppositiossa. Tätä muutosta on vaikea käsittää.

Sosialidemokraatit puolestaan suhtautuivat viime kaudella tehtyihin linjauksiin nihkeästi, sillä vaadimme pankkien ja sijoittajien vastuuta, vaadimme vakuuksia sekä sitä, että jokainen maa vastaa ensisijaisesti itse omista pankeistaan, suomalaisten ja veronmaksajien riskit pitää minimoida, ei voi olla, että sijoittajat ottavat voitot ja veronmaksajat maksavat tappiot.

Nyt nämä puolueemme vaatimukset on toteutettu. Olettaisi, että nämä kelpaisivat myös keskustalaisille. Sen sijaan keskustalaiset sanovat, että he haluavat kuulua euroon mutta eivät suostu tukemaan espanjalaisten pankkien tilannetta. Tämän lisäksi he toteavat, että jokainen maa hoitakoon omat pankkinsa, tukea ei tule. Keskustan esitys on käytännössä mahdoton. Meillä on eurossa oikeuksia ja vastuista. Jos haluamme kuulua euroon, tämä vastuu tulee kantaa yhdessä, ei kuitenkaan ehdoilla millä hyvänsä. Näin tehdään nyt, kiitos siitä Jutta Urpilaiselle.

Nyt tehdyllä esityksellä (Puhemies koputtaa) pyritään tukemaan pankkeja siten, ettei pankkien vaikea tilanne ajaisi myös Espanjan valtiota entistäkin vaikeampaan tilanteeseen. Tilanne olisi tuolloin moninkertaisesti vaikeampi. Se voi pahimmillaan syöstä koko euroalueen suureen talous- ja työllisyyskriisin (Puhemies koputtaa), joka tulisi vaikeuttamaan myös Suomen ja suomalaisten tilannetta, johtaisi työttömyyden voimakkaaseen kasvuun ja sitä kautta koko kansantaloutemme aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Tätä me yritämme nyt estää.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen tänään täällä kyseli sitä perussuomalaisten kantaa, että pitääkö olla eurossa mukana vai ei. Omalta kohdaltani sanoisin, että ei. Eurosta voidaan erota. Mutta aloitan kuitenkin tästä asiasta, aloitan niistä ongelmista, mitkä tähän nykyiseen jatkuvaan tukipolitiikkaan liittyy.

Lähtökohtainen perusongelma on se, ettei euroalue valuutta-alueena toimi. Se ei toimi, koska se ei täytä yhtään valuutta-alueelle välttämätöntä kriteeriä, kuten yhtenäistä kulttuuria, kieltä, yhtenäistä talouspolitiikkaa. Mikäli euroalue halutaan pitää kasassa, se edellyttää täydellistä fiskaaliunionia verotusoikeuksineen, liittovaltiobudjetteineen, yhteistä velanottoa eli eurobondeja sekä tulontasausta valtioiden välillä, yksinkertaistaen täydellistä liittovaltiota. Se tulisi kuitenkin Suomelle erittäin kalliiksi. Saksalainen riippumaton taloustutkimuslaitos Max Planck on laskenut, että Suomen osalta velkojen tasaus kaksinkertaistaisi maamme nykyisen ulkomaanvelan ja joutuisimme maksamaan 10 miljardia vuodessa tulonsiirtona muille euromaille. Kuka on tähän valmis Suomessa?

Jo tehtyjen tukipakettien jatkona täällä tänään perustellaan sitä, kuinka tärkeää on nyt tukea espanjalaisia pankkeja, koska Espanja ei itse pysty sitä tekemään. Espanja on tukenut omia pankkejaan 25 miljardilla eurolla, ja nyt näyttää siltä, että pussi on tyhjä. Onkin oletettavaa, että syksyllä tätä samaa keskustelua käydään ja perustellaan, kuinka tärkeää on nyt tukea Espanjan valtiota. Seuraavana keväänä keskustelun keskiössä on Italian valtio ja italialaiset pankit. Siinä välissä Kreikka kolmonen, mahdollisesti Portugali ja uutena tukikohteena Kypros. Loputon vastuiden kasvattaminen syö eväät meidän lisäksi myös tulevilta sukupolvilta. 20 prosentin vakuudet eivät tilannetta pelasta.

Meidän olisi nyt nähtävä kauemmaksi tulevaisuuteen, pitemmälle kuin heinäkuun loppuun tai ensi jouluun. Olisi tunnustettava tosiasiat ja tehtävä päätös siitä, olemmeko liittovaltiossa mukana vai emme. Mikäli emme, voisimme nyt huomenna äänestää Espanjan pankkitukea vastaan ja pistää pisteen tälle jatkuvalle tukikierteelle, jolla vaarannamme tai pahimmassa tapauksessa tuhoamme Suomen oman talouden.

Eduskunta voisi hyvin sanoa huomenna "ei" Espanjan pankkituelle. Siitä ei seuraisi mitään erityisen merkittävää, tai jos seuraisikin, olisihan meillä siltä varalta suunnitelma. Sanon näin, koska oletan, että hallitus on tällaiseen tilanteeseen varautunut. Hallituksen ehtona Espanjan pankkituelle oli nämä käytännössä 20 prosentin vakuudet. Siinä tapauksessa, ettei vakuuksia olisi tullut, Suomen hallitus ei olisi ollut mukana. Oletan, että pääministeri ja valtiovarainministeri pitivät myös tätä vaihtoehtoa varteenotettavana. He joko ajattelivat, ettei Suomen poisjäännillä ole suurta merkitystä, tai poisjäännin seurauksiin oli varauduttu. Mielenkiinnolla haluaisin tietää tuon varasuunnitelman. Ja jos seurauksiin ei ollut varauduttu, sehän olisi todella huolestuttavaa.

Koska euroalueen perusongelmaa ei voida ratkaista muutoin kuin täydellisen liittovaltion kautta, joka on kohtuuttoman kallis Suomelle, tulee mielestäni Suomen luopua valuutta-alueen yhteisestä eurosta. Olkoon euroeron jälkeen Suomen valuutan nimi markka tai suomieuro, sillä ei ole isompaa merkitystä. Merkitystä on ajoituksella.

Suomen olisi erottava eurosta ensimmäisenä. Olisi oletettavaa, että kun Suomi eroaisi eurosta ensimmäisenä, se käynnistäisi pääomavirran suomalaisiin rahoituslaitoksiin. Se vahvistaisi Suomen omaa valuuttaa suhteessa euroon. Tästä syystä pääomapaon riski suomalaisille rahoituslaitoksille vaikuttaisikin varsin pieneltä tässä nykyisessä tilanteessa. Vapaasti kelluva kansallinen valuutta myös säätelee työvoiman hintaa suhteessa muihin maihin niin, että työvoima pysyy kilpailukykyisenä. Monia muitakin etuja kyllä on. Jos Suomi ei olisi ensimmäinen euroeroaja, tilanne voisi olla aivan toisenlainen. Siksi on tärkeää, että Suomi eroaa eurosta ensimmäisenä.

Hallituksen pelottelupolitiikka ja vaihtoehdottomuus voi käydä Suomelle vielä kalliiksi. Myös joidenkin toimittajien rooli ihmetyttää. Huonoimpana esimerkkinä tästä toimittaja Helena Petäistö, joka on ottanut poliitikon roolin. Hänelle suosittelisin työnantajan vaihtoa, siinä tulisi mitatuksi samalla kannatuskin. Jos asianomainen ei itse ymmärrä vaihtaa työnantajaa, toivoisin, että nykyinen työnantaja tekee omalta osaltaan ratkaisun helpommaksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamusesitystä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä eduskunnan hätäistunto heinäkuun 19:ntenä vuonna 2012 tulee jäämään Suomen historiaan yhtenä ratkaisevana päivänä. Tässä istunnossa sidotaan hallituspuolueitten kansanedustajien tuella Suomi lopullisesti siihen kehitykseen, joka tulee romuttamaan perinteisen suomalaisen ja pohjoismaisen käsityksen kansanvallasta. Suomi sidotaan tänä päivänä lopullisesti osaksi Euroopan liittovaltiokehitystä. Suomi astuu askeleen, joka vie sitä ratkaisevalla tavalla kauemmaksi muista Pohjoismaista ja lopulta kokonaan eri kehitysraiteille kuin ne.

Suomi on pitänyt itseään valtiona, jonka perusarvoihin kuuluu olennaisena osana kansan valta. Me olemme olleet ylpeitä, että olemme maailman ensimmäisten joukossa luoneet itsellemme yksikamarisen eduskunnan, jonka valitsemiseen kansalaiset saavat yhdenvertaisin oikeuksin osallistua. Me olemme 90-luvulla käyneet läpi käsittämättömän vakavia poliittisia ja taloudellisia kriisejä ja selviytyneet niistä. Meistä tuli myös Pohjolan Japani, ja me pystyimme huikean nopeaan talouskasvuun ja me loimme läntisiä naapureitamme vastaavan sosiaalisen turvaverkon parissakymmenessä vuodessa. Sosialistisen järjestelmän romahtaminen ja omat virhearviointimme veivät meidät 90-luvulla, siinä taitteessa, hirvittävään kriisiin, mutta uhraamalla kymmenettuhannet yrittäjät ja tavalliset velalla omakotitaloja rakentaneet ja osakehuoneistoja ostaneet kansalaiset me pelastimme pankkijärjestelmämme. Me liityimme samaan aikaan Ruotsin kanssa Euroopan unioniin kansanäänestyksen, sen enemmistön tahdon, mukaan. Me haimme turvaa itää vastaan ja me haimme turvaa epävakaita finanssimarkkinoita vastaan.

Sitten tuli eteemme kysymys Euroopan rahaliittoon liittymisestä. Paavo Lipposen johtama hallitus valtiovarainministerinä Sauli Niinistö eli pääosin nykyinen hallituspohja otti vastuun päätöksestä itselleen. Göran Perssonin sosialidemokraattinen hallitus Ruotsissa päätyi järjestämään kansanäänestyksen. Suomi erosi tällä päätöksellä pohjoismaisesta veljes- ja sisarusparvesta. Suomen keskusta vastusti rahaliittoon menemistä. Me näimme, että se on ensimmäinen askel kohti Euroopan liittovaltiota, jossa Suomen kokoisella maalla ei tule olemaan juuri minkäänlaista sananvaltaa. Sen parlamentissa meillä on nyt 13 edustajaa yli 700:sta. Suomen keskusta olisi tahtonut, että rahaliittoon liittymistä kysytään kansalta. Uskon, että kansa olisi tässä asiassa ollut samalla linjalla kuin Ruotsin kansa oli: ei rahaliittoon.

Keskusta on aito suomalainen Suomen kansan puolue. Meidän aatteemme rakentuu sille perustalle, että valistunut, itsenäinen ihminen kykenee tekemään itseään koskevia päätöksiä, ottamaan vastuun oman yhteisönsä kehittämisestä. Kansanvalta on mielestämme yhteiskunnallisen todellisuuden kaikkein pyhin. Mutta miksi me tuomitsemme liittovaltion? Koska siinä päätöksenteko etääntyy niin kauas ihmisestä, että se tuhoaa viimeisetkin rippeet eurooppalaisen ihmisen kansanvaltaisilta mahdollisuuksilta vaikuttaa maanosansa, oman maansa ja oman kaupunkinsa, kuntansa, kotiseutunsa kehitykseen. Sanalla sanoen liittovaltio tuhoaa kansalaisten itsemääräämisoikeuden: juuri sen, mikä pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on kaikkein arvokkainta, joka on sen kaikkein pyhin. Liitovaltiokehitystä suosimalla me tuomme tähän kaikkein pyhimpään globaalit markkinavoimat, jotka mielihalusta tallaavat jalkoihinsa kaiken sen, mitä olemme viimeisten vuosikymmenten aikana hyvinvointiyhteiskunnassamme luoneet ja mitä pidämme pyhänä ja arvokkaana.

Arvoisa puhemies! Jokaiselle tätä menoa seuranneelle pitäisi olla jo täysin selvää, että markkinat eivät rauhoitu ennen kuin Euroopasta on tullut liittovaltio ja tuo kuvaamani kansanvallan kannalta tuhoisa kehityskulku on ajettu loppuun. Poliitikot pakotetaan tämäntyyppisissä hätäistunnoissa hyväksymään niin sanottuna ainoana vaihtoehtona päätös kerrallaan juuri niitä päätöksiä, jotka markkinavoimat eteen marssittavat. Päätös päätökseltä meitä viedään kuin pässiä narussa kohti markkinoiden haluamaa liittovaltiota.

Tämä päivä on Suomessa historiallinen, sillä päätös, jonka hallituspuolueitten kansanedustajat nyt tekevät, on Emu-päätöksen jälkeen seuraava, jossa otetaan ratkaiseva askel tuohon suuntaan. Tämän jälkeen Suomi voi vain erittäin järeitten toimenpiteitten kautta muuttaa suuntaa, ja näihin toimenpiteisiin voi kuulua tulevaisuudessa se, että joudumme hyvästelemään euron. Suomen pitäisi nyt heti hakeutua erittäin läheiseen yhteistyöhön toisten Pohjoismaiden kanssa. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana panin mielihyvin merkille, että presidentti Niinistö pitää lausumansa mukaan pohjoismaista yhteistyötä itseisarvona. Muissa Pohjoismaissa pidetään itseisarvona omaa päätösvaltaa, demokratiaa ja omaa rahaa. Suomi on nyt hallituspuolueitten kansanedustajien päätöksellä rikkomassa lopullisesti tämän Pohjoismaiden arvokkaimman perinteen ja antautumassa maailman markkinavoimien edessä. Tämä tekee tästä päivästä historiallisen.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensin edustajaystäväni Simo Rundgrenin äskeiseen puheenvuoroon: Väitän olevani oikeassa, kun sanon, että mielikuvani on se, että keskusta nimenomaisesti ilmoitti Emuun liityttäessä, että eivät vastusta mutta eivät halua tehdä päätöstä siinä ajankohdassa, jolloin muiden käsityksen mukaan päätös oli Suomen osalta tehtävä. Keskusta halusi silloin aikalisän, mutta varoi hyvin selkeästi ottamasta kantaa puolesta tai vastaan. Jotenkin muistuvat mieleen vaiheet sen vuoksi, että tänään erään puolueen osalta täällä salissa näytti olevan myöskin hyvin vaikea asemoitua puolesta tai vastaan suhteessa euroalueeseen.

Mitä pohjoismaiseen yhteistyöhön tulee, niin edustaja Rundgren oli enemmän kuin oikeassa, sillä tematiikka on itse asiassa ajankohtainen, ja riippuu myös meistä, kuinka etenemme. Itse näkisin jopa niin radikaalin asian oikeutetuksi, että Pohjoismaat yhdessä toisiinsa hyvin läheisesti liittyvinä kansantalouksinakin muodostaisivat yhteisen ryhmän, jonka peruspyrkimyksenä olisi esimerkiksi se, että Pohjoismaat yhdessä tulisivat G20-ryhmän jäseniksi, minkä meidän rahkeemme hyvin kestäisivät.

Puhemies! Meillä on käsillämme kuitenkin erittäin paha ajankohtainen ongelma, sillä kansantaloutena iso ja harvinaisen monipuolinen kansantalous, niin kuin Espanja on, on tällä hetkellä todellisissa vaikeuksissa, vaikeuksissa, jotka eivät nyt edusta mitään erityistä uutisarvoa, sillä jo viime talvena — varmasti kaikki muistamme — Euroopan keskuspankki osti lisäaikaa varsin suurella rahoitusoperaatiolla Espanjalle. Tämä EKP:n iso operaatio ei kuitenkaan pysäyttänyt Espanjan syöksykierrettä, vaan se on tunnetulla tavalla ottanut jatkuakseen. Se on kotikutoinen pankkikriisi. Se ei ole euron kriisi, vaan se on selkeästi Espanjan kotitekoinen pankkikriisi, jossa erityisesti kiinteistösektori on ollut generoimassa tämän kehityksen Espanjan oman heikon kilpailukyvyn lisäksi. Ja onhan siellä jo säästöpankkeja liitetty yhteen yhteiseksi roskapankiksi, ja kukaties pankkien kansallistaminenkin jossakin mitassa saattaa olla edessä.

Kyllähän Espanja tänäkin päivänä saa rahoitusta rahoitusmarkkinoilta, ei siitä ole kysymys, vaan kysymys on siitä, että sen rahan hinta, jonka Espanjan kykenee saamaan, on ehdottomasti heidän kantokykynsä ulottumattomissa. Espanjan valtion velathan sinänsä ovat pienet esimerkiksi vaikkapa Saksaan verrattuna, mutta kysymys on kantokyvystä, ja siinä Espanjan siivet eivät tällä hetkellä kerta kaikkiaan kestä.

Toimenpiteet Espanjassa ovat jo toistaiseksikin olleet vakuuttavampia kuin esimerkiksi Kreikan osalta on asianlaita, mutta muun muassa ne rakenteelliset uudistukset, joihin Espanjassa on menty, tuntuvat luonnollisesti eivät tänä budjettivuonna vaan tulevien vuosien myötä.

Tämä kriisi vaatii ennen muuta Euroopan unionilta sellaista kaukonäköisyyttä, johon edellinenkin puhuja viittasi, mutta mitä se tarkoittaa, jos Euroopan unionilta viedään aseet tehdä sellaisia päätöksiä, joita edellinen puhuja oli edellyttämässä EU:lta? EU:lla joko on ne aseet hoitaa näitä asioita tai niitä ei ole. Tällä hetkellä Euroopan unionin aseistus on tässä suhteessa liian vajavainen. Sillä ei kerta kaikkiaan ole ollut, niin kuin olemme nähneet, riittävää arsenaalia ottaa yliotetta tämän tilanteen taloudellisesta hallinnasta. Sen vuoksi on aika lailla selvää, että me olemme risteyksessä, jossa on otettava kantaa Euroopan unionin tehokkaamman ja vaikuttavamman toiminnan puolesta tahi sitä vastaan. Ja niillä ehdoilla, joita täällä iltapäivällä on hallituksen puolelta tuotu niin pääministerin kuin valtiovarainministerinkin puheenvuoroissa esille, minusta on tarpeellista ja välttämätöntäkin, että eduskunta kykenee näkemään näiden kehityslinjojen merkityksen meidän omankin kansantaloutemme kriisiä ajatellen. Jos Espanja ajautuu entistä syvempään kriisiin, se on Euroopalle hyvin vakava paikka ja luonnollisesti tarkoittaa myöskin Suomelle sitä, että se vetäisi meidät erittäin rankkaan taantumaan, taantumaan, jossa sitten tuo kolmen vuoden takainen taantuma olisi lastenleikkiä.

Tiedämme, että yhteisvaluutta euro ei ole ratkaissut kansantalouksien ongelmaa. Meillä on samanaikaisesti useamman luonteiset euroaluetta riivaavat asiat käsillä. Ne ovat käsillä täysin riippumatta siitä, onko meillä euroa tahi ei, ja sen vuoksi — arvoisa puhemies, ylitän pikkaisen aikaani, parilla sekunnilla — EU:n päätöksenteossa pitäisi löytyä tehokkaampia vaihtoehtoja. En näe mitään muita kuin ne täällä esitellyt ja sen, että pankkivalvonta saataisiin toimimaan, mikä tarkoittaisi sitä, että Euroopan keskuspankki EKP ottaisi toimivaltuuksiensa piiriin tehokkaan, läpinäkyvän pankkivalvonnan toteuttamisen, ja jotta tämä jaarittelu yhteisen talletussuojan ja pankkivalvonnan välisestä ristiriidasta voitaisiin ratkaista, se edellyttää tietysti myöskin siellä suunnassa olevia päätöksiä. Valtion velkakriisin ja pankkikriisin yhtäaikainen ratkaisu on vaativa asia, mutta kädetön, vailla vaikutusmahdollisuuksia oleva Euroopan unioni ei siihen tietysti yksin kykene, ja sen vuoksi ensi lokakuussa olevassa Euroopan unionin huippukokouksessa myös Suomen edustajilla pitäisi olla sellaiset eväät eduskunnalta, että Euroopan unionin tulevat instrumentit voitaisiin virittää sellaisiksi, että näihin kriiseihin, niin valtion velkakriisiin kuin pankkisektorin kriisiinkin, voitaisiin EU:lta edellyttää kohtuullisia ratkaisuja.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Euroopan unionissa on totuttu siihen, että sekä komissio että parlamentti pyrkivät käyttämään jokaisen kriisin oman valtansa pönkittämiseen. Kunnon federalistille jokainen kriisi on myös syy vaatia lisää integraatiota, päätösvallan siirtämistä jäsenvaltioista, lainausmerkeissä, yleisliittolaiselle tasolle. Taas ollaan tässä vaiheessa. EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja sitten myöskin neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy omassa väliraportissaan ovat nähneet poliittisen momentumin edellyttävän vahvempaa integraatiota euroalueella. Siellähän on ihan hyviä asioita sisällä mutta on sitten myös perin kyseenalaisia.

Euroopan talous- ja velkakriisin ratkaisemiseksi välittömästi tarvittavat välineet ovat jo pitkään olleet pöydällä. Pysyvän vakausmekanismin sekä finanssiliiton sopimusjärjestelyt ovat kiireellä jäsenmaissa voimaan saatettavina. EKP on käyttänyt nyt paljon avarammin omaa keskuspankkivaltaansa keskuspankki- ja liikepankkirahoituksessa ja sillä lailla helpottanut kriisin hoitoa.

Mutta sitten on lisää näitä esitettäviä, on sinänsä terveitä panostuksia työllisyyden ja kasvun vauhdittamiseen. Euroopan sosialidemokraatit ovat sitä ajaneet jo pitkään. Lisärahoitusta Euroopan investointipankille, projektibondeja isojen rakennushankkeiden rahoittamiseen.

Pankkiunionin suhteen on osa esityksistä laajasti hyväksyttäviä, erityisesti tuo yhteinen eurooppalainen finanssivalvonta, tehostetut järjestelyt ja yhtenäisempi lainsäädäntökin myös takaamaan hyvin toimivia pääomamarkkinoita. Mutta sitten kun mennään tänne talletussuojarahaston puolelle ja pelastavan pankkituen maksamiseen vakausrahastosta suoraan pankeille ohi isäntävaltioiden — nämä ajatukset ovat sisällä myöskin näissä pankkiunionipapereissa — tullaan jo huomattavasti tarkemman syynin kohtaan. Suomelle saattaa olla edullista, jos pystytään näistä ehdoista sopimaan, mennä siinä eteenpäin, mutta velkojen yhteisvastuun puolelle ei kannata lähteä.

Näissä paketeissahan on puhuttu sitten vakausbondin nimellä tästä vanhasta eurobondiajatuksesta. Järkevää on varmaan enempikin näitten kohdennettujen projektibondien tyyppisten ratkaisujen kautta hakea lisää rahoitusvolyymiä eurooppalaiseen elvytykseen, mutta ei lähteä myöskään eurobondien kautta yleisempään velkojen tasaamiseen tai jakamiseen yhteisvastuun puolelle.

Tämän kesän aikana on syynissä tuo Euroopan pysyvän vakausmekanismin ja oikeastaan näiden EVM:n ja ERVV:n yhteisen kapasiteetin laajentaminen tarkemmin Saksassa perustuslakituomioistuimessa, ja sieltä saatava kannanottohan on venymässä tuonne syyskuulle. Aikaisemmin, ehkä jo tämän kuun puolella, saadaan Virosta sikäläisen korkeimman oikeuden kannanotto samantyyppisiin kysymyksiin.

Suomessa perustuslakivaliokunta otti kantaa siihen, missä määrin Suomen kansallista suvereniteettia loukkaavat nämä päätöksentekoon liittyvät kysymykset siitä, voiko määräenemmistöllä sitouttaa Suomea joihinkin rahoitustukiratkaisuihin, ja toiseksi sitten siihen, missä tulee se raja vastaan, että nämä eurooppalaiset takaus- ja vakausjärjestelyt loukkaavat Suomen eduskunnan budjetti- ja finanssivaltaa siinä määrin, että tarvitaan sitten jo määräenemmistöpäätöksentekoa.

Tästä Saksan perustuslakituomioistuimen ratkaisusta syyskuussa saadaan varmastikin aineksia myös suomalaiseen ja eurooppalaiseen keskusteluun siitä, missä nuo rajat kansallisvaltioiden sitomiseen yhteiseurooppalaisiin pelastuspaketteihin kulkevat. Joka tapauksessa siellä varmasti vahvistetaan tätä parlamentaarista linkkiä, joka meillä on alun alkaen säädetty, että eduskunta osallistuu hyvin vahvasti näihin päätöksentekoihin. Sehän on Saksassa tapahtunut perustuslakituomioistuimen vaatimuksesta pikkuhiljaa hivuttamalla, ja siihen varmaan tulee lisäportaita tuon tulevan ratkaisun kautta. Mutta näissä tarvitaan eteenpäinmenoa.

Erityinen ongelma on sitten, mitä tämänpäiväisessä keskustelussa on peloteltu, että tämä Espanja-paketti olisi päänavaus yleiseen eurooppalaiseen pankkitukeen. Siitähän Euroopan vakausmekanismista sovittu sopimus pitää selkeän 15 artiklan sisällään, jossa sanotaan, että hallintoneuvosto voi päättää myöntää EVM:n jäsenelle, siis valtiolle, lainoina annettavaa rahoitusapua, jonka nimenomaisena tarkoituksena on asianomaisen EVM:n jäsenen ja rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen. Tämä sopimusteksti on ymmärrettävä niin, että se nykyisellään rajaa suoraan pankkilaitokselle annettavan pankkituen pois, ja tästä on pidettävä tiukasti kiinni, että jos halutaan sitten mennä eteenpäin, niin silloin on muutettava sopimusta. Ei riitä tällainen epämääräinen tulkinnan muuttaminen, että katsottaisiin, että suora pankkituki olisi mahdollista. On paljon turvallisempi se järjestely, että valtio tai sen pankkiviranomainen — niin kuin Espanjan tapauksessa on tuo pankkituen välittäjä ja silloin myöskin valtio — on se, joka on vastuussa saatavien perinnästä sitten aikanaan tälle vakausvälineelle, on se sitten tämä väliaikainen tai pysyvä EVM järjestelmässä. Tästä on syytä jatkossakin pitää kiinni.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! On pidettävä perin kummallisena sitä, että eurokriisi jatkuu, ja varsinkin sitä, että Suomea ollaan jatkuvasti viemässä kuin mätää kukkoa tai kuoriämpäriä. Onhan meille hallituksen suulla vakuuteltu useaan eri otteeseen, että nyt saatiin selkävoitto tai että tulipalo on sammutettu. Palomuurin on kerrottu toimineen. Kaikista näistä hallituksen toimista huolimatta olemme joutuneet yhä uudelleen ja uudelleen saman tosiasian eteen: kriisi vain syvenee.

Kriisi siis syvenee ja pahenee. Hallitus on kuitenkin sitä mieltä, että nyt valittu linja on ainoa oikea ja auttaa suomalaisia. Suomalaisten kärsivällisyys kriisin hoitamisessa alkaa kuitenkin loppua ja käsittääkseni nimenomaan siksi, että valittu linja ei toimi. Onkin kysyttävä, onko tällaiselle politiikalle olemassa kansalaisten hyväksyntä. Tätä voisi hyvinkin kysyä syksyn kuntavaalien yhteydessä järjestettävässä kansanäänestyksessä.

Herra puhemies! Meille nyt neuvotellut vakuudet ovat toki tyhjää paremmat mutta silti melkoista silmänlumetta. Jos tavallinen kansalainen neuvottelee pankin kanssa luotonannosta, vaatii pankki häneltä ennen kaikkea kahta asiaa: maksukykyä ja vakuuksia. Ja vakuudet pankki vaatii täydestä arvosta. Tätä vaati myös silloinen valtiovarainministeri Katainen vielä keväällä 2011. Lainaus Helsingin Sanomista 17.5.2011: "Jotta Suomi edes harkitsisi osallistumista uusiin takauksiin väliaikaisen kriisirahaston ERVV:n kautta, pitää Suomen saada takauksilleen täydet vakuudet. ’Silloin vastuu ei kasva’ - -." Nyt on kuitenkin ääni muuttunut kellossa puhuttaessa täysistä vakuuksista. 40 prosentin vakuuksilla halutaan hyväksyttää täysi 100 prosentin tukipaketti, johon järjestelyyn Suomi on hallituksen mukaan tyytyväinen. Siis oletusarvona on se, että olemme tyytyväisiä jo etukäteen siihen, että takkiin tulee. Vastuut kasvavat näillä järjestelyillä. Mitä pidempään tämä kriisi on kestänyt, sitä syvemmälle on vajottu erilaisten rahoitusratkaisujen keksimisen kanssa. Monimutkaisen rahan kierrättämisen tarkoituksena lienee sen tosiasian peittäminen, että homma on lähtenyt jo aikoja sitten lapasesta eikä kukaan pysty enää kontrolloimaan tätä veronmaksajien rahoilla tapahtuvaa rahansiirtoa.

Kriisimaiden tukeminen ei auta yhtään, jolleivät kriisimaat itse pysty muuttamaan omia talouksiaan sellaiseksi, että niiden kilpailukyky ja tuotanto pystyvät kääntämään tilanteen positiiviseen suuntaan. Tästä muistutin viimeksi 13.6. pidetyssä välikysymyskeskustelussa ja sanoin, että eteläisen Euroopan valtioiden koko ajan pienentyneen teollisuuden jalostusarvo on heikko. Tämä niin sanottu vientijoustokerroin jää lähelle 1:tä, kun se erikoistuneessa metalli- ja elektroniikkateollisuudessa Keski-Euroopassa ja Suomessa on 3 tai sen yli. Suomeksi tämä tarkoittaa, että jokainen viety euro tuottaa vähintään kolminkertaisesti kansantalouden kierrossa. Teollisen tuotannon tilan ymmärtäminen tästä näkökulmasta auttaa selkeästi tajuamaan, ettei eteläisen Euroopan mailla ole selviytymiskeinoja jatkossakaan pysyä euroalueen tahdissa ja vaatimuksissa. Tästä jalostusarvosta, arvoisa hallitus, on meidänkin syytä olla todella huolestuneita myös Suomen osalta, jotta me emme ajaudu samojen ongelmien eteen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa tulevaisuudesta. IMF on hoputtamassa euromaita pikaiseen eurokriisin ratkaisemiseen. Se haluaa pankkiunionia ja sitä kautta tiiviimpää taloudenhoitoa EU:n sisällä. IMF arvelee myös yhteisvastuullisten velkakirjojen eli eurobondien käyttöönottamisen olevan tulevaisuutta. Saksan liittokansleri Angela Merkel on vastustanut tätä kehitystä suorastaan henkensä edestä. Mikä on Suomen hallituksen kanta tähän yhä syvenevään yhteisvastuuseen? Meiltä perussuomalaisilta sitä voidaan myös kysyä, ja vastauskin tulee kuin apteekin hyllyltä: ei käy.

Kannatan edustaja Soinin tekemää ehdotusta, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keväällä 2010 eurokriisi tuli vastaan yllättäen. Jälkikäteen arvioiden ensiapu saattoi olla siinä tilanteessa oikea tie Euroopan rahoitusmarkkinoitten toiminnan vakauttamiseksi. Itsekin päädyin tähän toukokuussa 2010, kuitenkin todeten, että muun muassa Kreikan kontrollin tulee olla tiukka ja että kaikkien EU-maiden osalta on tiukennettava sopimuksia, finanssivalvonta tulee tehdä vahvemmaksi, ettei vastaisuudessa pääse tapahtumaan mitään vastaavaa. Tuolloin toukokuussa myös totesin, etteivät vakausvaikutukset ole vahvoja, elleivät markkinat näe ja usko, että valtiot itse todella toimivat ja hakevat keinoja omien talouksiensa vakauttamiseen. Jokaisen siis tulee huolehtia omista talouksistaan itse, jota myötä ei tarvita syvemmälle menevää Euroopan liittovaltiokehitystä myös talouden takia.

Keväällä 2011 kuitenkin kävi sitten ilmi, etteivät kaikki euromaat selviä eurossa, mutta siitä huolimatta yhteisvastuita on kasvatettu sadoilla miljardeilla. Eurokriisin tie näyttää täysin päättymättömältä. Merkittävätkään tukipäätökset eivät pidä markkinoita rauhallisina puolta päivää pidempään, ja onkin syytä uskoa, että avun tarvitsijoita riittää niin kauan kuin yhteinen tukipiikki on auki. On entistä selvempää, että vastuuttomasti talouttaan hoitaneet euromaat eivät selviä rahaliitossa ilman taloutensa hyvin hoitaneitten euromaiden jatkuvaa ja kasvavaa tukea. Tämä kaikki riskeeraa myös euroalueen terveet taloudet ja vaarantaa rahaliiton. Käytännössä entistä useampi taloudenkin asiantuntija on menettämässä uskonsa valitulle tukien tielle.

Kesäkuun EU-tason huippukokouksen sekavat päätökset ja linjaukset sekä hallituksen nyt käsittelyssä oleva tiedonanto ovat viemässä kriisimaiden tukemisen uudelle tielle ja sen myötä muun muassa tukemaan ongelmamaiden pankkeja suoraan. Eli siis suomalaisetkin veronmaksajat joutuisivat tukemaan vastuuttomasti asioitaan hoitaneita espanjalaispankkeja. Turha tätä on hallituksen yrittää peitellä. (Susanna Huovinen: Valtion kautta!) Tätä tietä ei voi hyväksyä. Jokaisen valtion pitää huolehtia omista yksityisistä pankeistaan.

Arvoisa puhemies! Euroopan ja Suomen taloustilanne on vakava. On hyvin ongelmallista, että hallitus näkee talouskriisin keskellä tilanteen niin, ettei eurokriisin hoidossa ole oikeastaan vaihtoehtoja. Itse en näe niin. Vaihtoehtoja täytyy olla. Ei voi olla niin, että ainoa tie on hallituksen valitsema linja, jonka mukaan suomalaiset veronmaksajat johdetaan kasvaviin vastuisiin Euroopan velkakriisin hoitamiseksi. Onkin välttämätöntä etsiä myös muita ratkaisuja, ovatko ne sitten nykyistä suppeampi rahaliitto, onko syytä ottaa euromaille käyttöön osittain kansallisia valuuttoja jne., jne. Erityisen ongelmallista kuitenkin on se, jos meidän eurokriisikeskustelumme on lähinnä väittelyä Suomen tukiriskien vakuuksista. Vakuudethan ovat kuitenkin sivujuonne ja sisäpolitiikkaa suuressa kokonaisuudessa, suuressa kuvassa.

Suomessa pitää päästä laajempaan keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Emme voi edetä tällä tiellä, jolla menemme erityisesti talouspoliittisten päätösten ja markkinavoimien perässä askel kerrallaan kohti aina vain suurempaa eurooppalaista yhteisvastuullisuutta ja päätöksentekoa sekä liittovaltiokehitystä ilman, että kykenemme hahmottamaan laajemmin Suomelle oikean tien. Tällä keskustelulla ja pohdinnalla on todella kiire jo siksikin, että nyt vallalla oleva yhteisvastuullisuuden lisääntyminen veloista ja pankkien pääomittamisesta vauhdittaa selvästi muun muassa kielteistä liittovaltiokehitystä.

Nyt on mietittävä, mikä on Euroopan tulevaisuus. Millainen osa Suomen tulevaisuutta on Eurooppa muun muassa kasvavien suurten talousmahtien puristuksessa? Missä kaikessa ja kuinka syvää eurooppalaista tai pohjoismaista yhteistyötä Suomi tarvitsee muun muassa hyvinvointimme ja kilpailukykymme säilyttämiseen? Itse en kannata syvenevää Euroopan liittovaltiokehitystä, mutta toki me tarvitsemme hallitustenvälistä toimintatapaa EU-tasolla hyvin monessa asiakokonaisuudessa. Tietysti iso kysymys tässä on se, miten löytää se yhteinen luottamus, jota eurooppalaiset maat selviytyäkseen tarvitsevat.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eurokriisi on päättymätön jatkokertomus vailla vertaa. Juonenkäänteet, niin kuin hyvin kaikki tiedämme, ovat olleet sekavia ja yllätyksellisiä. Vanhan valtiomiehen sana "ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen" on tässä kontekstissa enemmän kuin totta.

Päivällä käydyssä debatissa useampaan otteeseen tuotiin esiin, että me vaadimme ja tarvitsemme periaatteellista keskustelua, kansalaiskeskustelua ja keskustelua tässä talossa ylipäätänsä Euroopan tulevaisuudesta. Kannatan tätä monen muun kollegani tavoin lämpimästi.

Itse olen erityisen huolestunut Euroopassa ilmenevästä demokratiavajeesta. Nuorena EU-virkamiehenä nykyinen integraatioministeri Stubb totesi — tämä ei ole sanatarkka lainaus, siksi ei sitaatteja, mutta jotenkin seuraavaan tapaan — että EU:n kriteeristö on niin vaikeaselkoinen ja epädemokraattinen, että sen takia EU:ta itseään ei hyväksyttäisi näillä kriteereillä EU:n jäseneksi. Tämä on varmasti hyvin pitkälti totta. Sen verran salaperäinen EU-säädöstö monin kohdin on. Mutta ylipäätänsä olemme huolestuttavalla tiellä, jos demokratiavaje entistä enemmän syvenee kaikkialla Euroopassa. Ei tule olankohautuksella esimerkiksi tätä Ylen julkaisemaa mielipidetutkimusta ohittaa. Samanlaisia tutkimustuloksia on myös esimerkiksi Saksasta. 60 prosenttia saksalaisista on valmiita heittämään koko eurovaluutan romukoppaan, ja esimerkiksi tänään sain juuri kuulla uutisista, että 12 CDU:n, johtavan hallituspuolueen, kansanedustajaa on äänestänyt tässä samaisessa keskustelussa, jota me nyt täällä käymme, hallitusta vastaan. Eli olemme todellakin hyvin erikoisessa tilanteessa.

Tosiasiat on tunnustettava. On tunnustettava se, että olemme pankkitukijärjestelmää avaamassa euromaiden tasolla, vaikka sitä sanaleikein yritetään toiseksi vääntää. Yhtä lailla ei voida sanoa, mitä tämä vaikeasti kielelläni taipuva sana "liittovaltioistuminen" on. En halua tätä semanttista jaarittelua jatkaa, mutta todeta kuitenkin sen, että jos kansalaiset kokevat, että he eivät ole enää subjekteja demokraattisessa päätöksenteossa, heillä ei ole mahdollisuutta millään tavoin vaikuttaa asioiden kulkuun, silloin me olemme hyvin huolestuttavalla kehitysuralla.

Tilanteet, joissa asiat huutoäänestyksellä demokraattisen päätöksentekokoneiston ulkopuolella pyritään ratkaisemaan, ovat monella tapaa pelottavia ja vaarallisia, mutta uskon, että jos meillä kansanedustajilla yli puoluerajojen, yli hallitus—oppositio-rintaman nyt on rohkeutta äänestää toisin kuin käsketään huomisessa tärkeässä äänestyksessä, niin me olemme osaltamme pelastamassa demokratiaa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tiedonantokäsittely antaa eduskunnalle tilaisuuden keskustella vaikeasta ja vakavasta asiasta, mutta aikataulu on toki kysymyksiä herättävän tiukka laajan ja monimutkaisen asian käsittelylle. Onko kyseessä vain muodollisuus, jonka lopputulos on kaikkien tiedossa ja jolla pyritään kuittaamaan demokratian kirjain, kun huomisen äänestystuloksen jo kutakuinkin tiedämme?

Espanjan tukeminen ei kuitenkaan ole huomattavasta osasta kansanedustajia eikä suurimmasta osasta kansalaisia oikea tie. Vaikka Suomi tukisi kriisimaita loputtomiin, ei sillä pystytä vakauttamaan euroa. Kun Kreikan, Irlannin ja Portugalin talousongelmat avautuivat koko karmeudessaan, sanottiin rajan tulleen vastaan. Nämä maat unioni yrittäisi vielä vetää yhdessä ylös, siihen ehkä pystyttäisiin juuri ja juuri. Rahkeet eivät kuitenkaan enää riittäisi suurten maiden, kuten Espanjan ja Italian, auttamiseen.

Keskustan vankka linja on "kyllä" kaikelle kansainväliselle yhteistyölle, Euroopan unionille ja myöskin yhteiselle valuutalle. Kuitenkin ehdottoman "ein" sanomme laajeneville apupaketeille ja liittovaltiokehitykselle. Yhteisvastuullakin on rajansa, kertakaikkisen pisteen pitää olla jo nyt käsillä.

Hallituksen suhtautuminen yhteisvastuullisuuteen on kyllä nyt liian pitkälle vietyä. Esimerkiksi pankkiunioni ja yhteinen pankkivalvonta tarkoittaisivat Suomelle entistä suurempia vastuita muiden maiden pankkien heikosta tilanteesta ja olisivat taas askel kohti liittovaltiota. Suomen pieni kansantalous ei riitä suurten euromaiden pelastamiseen, eikä velkakriisiä ratkaista liittovaltiolla. Maakohtaisten taloussuositusten saattaminen voimaan kaikissa EU:n jäsenmaissa on kannatettava asia niin kuin kaikki muutkin toimet, jotka edistävät sitä, että jokainen maa kantaisi itse vastuuta taloudestaan tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Vakuudet on nostettu otsikoihin suurena saavutuksena ja maamme pelastajana. Niissä ei ole sinänsä moitittavaa, mutta kyse on kuitenkin sivujuonteesta, ei pääasiasta. Herää kysymys, miksi muut maat eivät ole kiinnostuneet vaatimaan itselleen niin ylivoimaisia vakuusjärjestelmiä ja minkä takia ne maat, jotka ehkä asiaa harkitsivat, luopuivat vaateistaan.

Ovatko vakuusvaatimukset olleet sen arvoisia, että Suomi tulee olemaan tämän kyseenalaisen erityisasemansa ansiosta heikommilla muissa tulevissa neuvotteluissa, muun muassa maataloustuki- ja rakennerahastoneuvotteluissa? On puhuttava kokonaisuuksista eikä mentävä hämärän vakuusverhon suojiin.

Tiedonanto ei anna vastauksia olennaisiin suuriin kysymyksiin. Onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin euron hajoaminen tai sitten liittovaltiokehitys? Ei voi olla niin, että muita ratkaisuja ei olisi olemassa. Muita ratkaisuja on haettava. Suuri kysymys on se, kuinka Eurooppa säilyttää ja parantaa omaa kilpailukykyään muiden valuuttojen ja maailman maiden joukossa. Hyvinvointimme on tämänkin kriisin kautta uhattuna, mikä on vaarallinen tie Euroopalle. Yhteiset velat ajavat meitä kohti liittovaltiokehitystä ja laajempaakin harmonisointia muun muassa hyvinvoinnin saralla, mikä tarkoittaisi muun muassa meidän sosiaaliturvamme heikentämistä.

Espanja väittää nyt pelastavansa vain pankkeja, mutta tukipaketti näyttäisi olevan samalla pohjalla kuin aikaisempien apua pyytäneiden maiden paketit. Pankkien kuolemankierteen katkaisee yleensä valtion väliintulo. Nyt kuitenkaan Espanjan valtiolla ei ole varaa tukea pankkeja, ja siksi se pyytää apua muilta. Kyseessä on siis niin valtion kuin pankkienkin kriisi. Espanjalle kaavailtu tukisumma on 100 miljardia euroa, jota sitäkin kuvaillaan pisaraksi Espanjan kriisin valtameressä. Vertailukohdaksi kannattaa muistaa Suomen valtion budjetti, reilut 50 miljardia euroa.

Pienten maiden auttamisen hetkenä oli kaikki syy olettaa, että apu riittää. Syöksykierteen syveneminen avusta huolimatta on jo selvä merkki avun toimimattomuudesta. Espanjan tilanne on toki kriittinen, mutta Suomi ei saa enää osallistua isojen maiden vastuiden kantamiseen. Mallioppilas on jo todistanut kykynsä ja halunsa toimia yhteisen hyvän puolesta.

Seurauksia kaikesta tästä voidaan vain hämärästi hahmottaa. Siksi tarvitaankin laajempaa keskustelua ja sopimista siitä, miten aiotaan toimia seuraavien maiden kohdalla. Emme voi edetä niin, että kriisimaa vuorollaan kaatuu syliimme ja teemme isoja ratkaisuja vailla laajempaa kuvaa siitä, millaista Euroopan tilaa tavoittelemme. Tarvitsemme kokonaisnäkemystä ja päämäärätietoisuutta myös omasta toiminnastamme, kun meitä seuraavan kerran pyydetään apuun.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Yhden euromaan päästäminen maksukyvyttömyyden tilaan johtaisi pahimmassa tapauksessa ketjureaktioon, jonka seurauksena talouden kasvu kääntyisi uudestaan laskuun ja Euroopassa ajauduttaisiin taas taantumaan." Näin sanoi silloinen pääministeri Mari Kiviniemi 9.3.2011.

Kyllä, noina aikoina Suomen kansan mitta tuli täyteen, haluttiin muutosta ja haluttiin, että suomalaisten veronmaksajien vastuut rajataan, ja siitä tulivat nämä vakuudet.

Edellinen puhuja oli huolissaan siitä, miten käy maataloustukineuvotteluiden kanssa, kun Suomi on oikeutetusti vaatinut itselleen vakuudet, ja samaan aikaan itse ehdotatte, että Suomi on se, joka ilmoittaa, että euro hajoaa tai että laitetaan piikki kiinni. Miten siinä tapauksessa kävisi teille niin tärkeille maataloustukineuvotteluille? Kovin on nyt hataralla pohjalla edellisen puhujan logiikka.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko todella, edustaja Lindtman, niin, että näissä vakuusneuvotteluissa on ajateltu koko kokonaisuutta? Olemme Euroopassa muutenkin yhteyksissä kuin vain tämän asian yhteydessä. Esimerkiksi minun mainitsemani tuet ovat meille äärimmäisen tärkeitä, myöskin kuluttajan kannalta, alueiden kehittymisen, yritysten ja työpaikkojen synnyn kannalta, (Sosialidemokraattien ryhmästä: Siitähän on kysymys!) ja sen takia kokonaisuus olisi myös täytynyt ottaa huomioon.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on se, että yritetään pelastaa euro mutta rajataan suomalaisten veronmaksajien vastuu, aivan oikeutetusti, koska meidän pankkit eivät ole tässä mukana. Sen takia me voimme näitä vaatia.

Jos olisi tilanne, jossa me nyt marssisimme Eurooppaan tai Brysseliin ja ilmoittaisimme, että laitetaan euroalue kaput, hajotetaan euroalue, laitetaan ulos etelänmaat tai jotkut muut, niin miten arvioisitte siinä tapauksessa meidän neuvotteluasetelmallemme käyvän juuri noissa tärkeissä äsken mainitsemissanne asioissa? Tätä perään nyt teiltä, koska arvostelitte Suomen asemaa näiden vakuusvaatimusten jälkeen. Itse asiassa Suomen asema ja sananvalta EU:ssa näyttävät parantuneen, koska nyt vihdoin nähdään se, että siinä, mitä Suomi sanoo, me myös pitäydymme, ja monesti on niin, että on parempi näyttää, että jos sana pitää, niin silloin se myös pitää jatkossa. (Puhemies: Minuutti taitaa olla täynnä!)

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä vakuudet ovat ihan myönteinen asia, mutta kuitenkin rehellisyyden nimissä on todettava, että se on pienehkö kysymys suuressa kuvassa.

Todettakoon sitten näistä neuvotteluista, joihin edustaja Katainen viittasi, että on toivottavaa, että hallitukselta löytyy eväitä ja suurta viisautta hoitaa myös näitä Suomelle ja tässä tapauksessa Suomen maataloudelle ja aluepolitiikalle tärkeitä neuvotteluita mahdollisimman hyvin.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tämän päivän aikana jo useampaan kertaan kysytty hallituksen edustajilta sitä, että jos tuo vakuussopimus ja -järjestelmä on niin hyvä, minkä takia muut maat eivät ole lähteneet niitä vaatimaan itselleen. Siihen emme ole vielä kerta kaikkiaan saaneet vastausta, ja niin kuin puheessani sanoin, vakuuksissa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta onko otettu kokonaisuus huomioon?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan pakko nyt vastata tähän kysymykseen, kun tässä keskustelussa näköjään nousee esiin se, miksi muut maat eivät ole olleet halukkaita näihin vakuusjärjestelyihin. Itse arvioisin, että eiköhän yksi syy ole se, että Suomi on maksanut EVM:n pääoman kerralla sitoutuessaan näihin vakuusjärjestelyihin, halutessaan näitä vakuuksia. Muilla mailla ei välttämättä ole tällaisia mahdollisuuksia edes olemassa, ja varmaankin se syy on tämä, että meidän taloutemme on onneksi niin hyvässä kunnossa, että olemme voineet sitoutua EVM:n pääoman maksamiseen kerralla, toisin kuin monet muut maat, ja sen takia meillä on varaa myöskin vaatia näitä vakuuksia.

Puhemies! Vielä haluaisin tähän samaan teemaan liittyen sanoa sen, että kyllä minusta tämä keskustan linja tässä vakuusasiassa on perin kummallinen. Kun viime kaudella me sosialidemokraattien riveistä yritimme kysyä keskustajohtoiselta hallitukselta, miksi te ette vaadi vakuuksia suomalaisten veronmaksajien rahalle, niin mitä tehtiin? Meille naureskeltiin, meitä vähäteltiin, sanottiin, että mitä te oikein kuvittelette saavanne Euroopasta. Ja tänään olemme tässä tilanteessa ja teidän äänenne kellossa on muuttunut täydellisesti.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Huovinen hyvin selitti tämän vakuusasian, mutta se peruskysymys on tässä nyt se, että silloin kun te, arvoisat keskustalaiset, olitte hallituksessa, niin te ette niissä Euroopan kahvipöydissä saaneet edes sitä sokerikuppia neuvoteltua Suomen neuvottelijana. Ja nyt te sanotte, että menkää Eurooppaan ja sanokaa, että hoitakaa muut. Uskotteko te tähän edes itse?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt täytyy nähdä metsä puilta. Tämä vakuuskysymys on koko tässä keskustelussa, mitä me tänä päivänä täällä olemme käyneet ja tulemme vielä jatkamaan, aivan tällainen minimaalinen verrattuna siihen kokonaisuuteen, mistä nyt on kysymys. Olen tässä omassa puheenvuorossani todennut, että tässä otetaan nyt radikaali askel kohti liittovaltiokehitystä. Vakuuskeskustelulla vain pyritään hämäämään täällä kotimaassa sitä isoa askelta, joka nyt ollaan ottamassa. Emu-päätöksen jälkeen tämä on minun käsitykseni mukaan seuraava iso askel kohti sitä kehitystä, joka vähentää ratkaisevalla tavalla tämän salin ja Suomen ihmisten vaikutusmahdollisuuksia koskien omia asioitaan. Vakuuskeskustelu ei ole ollenkaan sen suuruusluokan kysymys, että siitä kannattaa ryhtyä täällä edes inttämään. Se on todellakin, niin kuin täällä ovat jotkut edustajat todenneet, viikunanlehti tämän ison asian peittämiseksi.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin vakuudet ovat se pieni osa tätä kokonaiskeskustelua, mitä käydään. Ymmärrän kyllä sen, että sosialidemokraatit haluavat sen kääntää siihen, että tämä itse kokonaisuus sitten kääntyisi paremmaksi. Mutta se tie, mihinkä tässä nyt todellisuudessa ollaan menossa, on erittäin vakava tie. Se on liittovaltiotie, mihin mennään. Siinä, mitä pääministeri Kataisen suusta olemme kuulleet tässä viime päivinä ja tänäänkin täällä salissa, tuli erittäin vahvasti esiin se, että Euroopan integraatiota halutaan syventää. Työhuoneessa ollessani kuuntelin myös edustaja Myllerin puheenvuoron, ja kyllä sieltä tuli hyvin selvästi myös esille se, että liittovaltiokehitys on myös ainakin osalle sosialidemokraateista hyvin vakava tavoite ja halu. Jos se näin on, täytyy kyllä kysyä varapuheenjohtaja Lindtmaniltakin: onko SDP:n linja se, että te haluatte viedä Suomea kohti liittovaltiota?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän keskusta on monissakin puheenvuoroissa todennut sen, että kyllä me tunnustamme, että nämä vakuudet ovat ihan hyvät, ne ovat tyhjää paremmat. Mutta on turha peittää tämän vakuuskeskustelun alle se, että tämän hallituksen aikana Suomen valtion vastuut ovat moninkertaistuneet verrattuna viime hallitukseen. On selvää, että silloin tehtiin Kreikan ykköspaketti ja siitä on maksettu noin 1 miljardi euroa. Mutta tämän hallituksen aikana tätä ERVV:täkin kasvatettiin 7,9 miljardista aina sinne lähes 14 miljardiin saakka ja korot päälle. Sitten jos siihen saadaan osittain vakuuksia, niin onhan se hyvä, mutta tosiasiassa vastuut kasvavat kymmenkertaisiksi.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun tekisi mieli puolestani kysyä, mihin keskusta pyrkii sillä, että se tässä keskustelussa jatkuvasti nostaa esiin tämän vahvan liittovaltiokehityksen. Toivottavasti olette tutustuneet tähän tiedonantotekstiin, joka täällä on tänään käsittelyssä. Minun on kyllä vaikea nähdä, kun me olemme käsittelemässä tätä Espanja-asiaa nyt täällä — puhemies, haluaisin vähän tarkennusta tähän keskusteluun — miksi te pyritte hämäämään esimerkiksi vakuuksien merkitystä tässä isossa kysymyksessä leimaamalla tämän koko keskustelun joksikin liittovaltioväittelyksi, kun minä en näe tässä tiedonannossa, puhemies, sellaisesta mitään merkkiä. Pidän erittäin valitettavana sitä, että niinkin suuri kansanliike kuin Suomen Keskusta on lähtenyt tällaiselle vähättelyn tielle, mille te olette lähteneet tänään tässä vakuuskeskustelussa. Pidän sitä valitettavana ja koen, että se johtuu vain siitä, että te ette aikanaan saaneet aikaiseksi edes yrittää niitä vakuuksia Suomelle.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Huovinen kysyi, miksi keskusta nostaa esille tätä liittovaltiokehitystä. Vastaus on se: sen takia me nostamme esille, että me vastustamme sitä. Me haluamme vastustaa sitä kehitystä, johon hallitus on parhaillaan Suomea viemässä mukaan, että pala palalta, niin kuin meetvurstitekniikassa, pala palalta itsemääräämisoikeuttamme viedään ja taloudellista riippumattomuutta, ja sitoudumme yhtä suurempiin yhteisvastuihin näillä mekanismeilla, kun niitä lähdetään kasvattamaan. Tätä linjaahan tuki myös se arvoisan pääministerin toiminta tänään täällä debatissa, että hän ei vastannut keskustan puheenjohtajalle edustaja Sipilälle siihen kysymykseen, onko jotain rajaa hallituksella, että tämän yli ei voida mennä Suomen sitoumuksissa. Tähän ei saatu vastausta. Päinvastoin pääministeri kehui sitä, että on hyvä, että tulevaisuudessa voidaan lähteä myös suoraan pankkeja pääomittamaan.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Huoviselle: Kyllähän täällä nimenomaan pääministeri Katainen nosti esiin vaatimuksen tiiviimmästä unionista ja liittovaltiokehityksestä. Hän totesi sanatarkasti: "- - kriisi on tuonut aivan uudenlaisen vaihteen EU:n kehittämiseen. - - Se edellyttää jatkossa entistä syvempää yhdentymistä - -." Syksyn kuluessa joudumme ottamaan kantaa muun muassa rahoitusmarkkinaunioniin sekä talous- ja rahaliiton kehittämiseen. Siis kysymys on vuorovedosta elikkä näistä takauspaketeista ja uusista askelista liittovaltiokehityksen tiellä talouskurisopimukseen sitoutumisen myötä. Näinhän asia tänään täällä oli.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pahimmillaan keskustelu liittovaltiokehityksestä on semanttista jaarittelua, niin kuin äsken puheenvuorossani sanoin, mutta jokainen ymmärtää, että ei liittovaltio synny komission päätöksellä tai Euroopan parlamentin päätöksellä vaan vaiheittain hivuttamalla, ja juuri niin kuin tässä edustaja Yrttiaho toi ansiokkaasti esiin asioita, niin tällaisia elementtejä olemme tänään kuulleet esimerkiksi pääministerin suulla sanotun. Olemme todellakin tiellä, jolla meidän kansallista suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta loukataan, puhutaan tulevaisuudessa siitä, että tämän sixpack-paketin nojalla kansallisvaltioiden talousarviotkin lähetetään ennakkotarkastukseen komissiolle. (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) Se on selvää, että se loukkaa eduskunnan budjettivaltaa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syvemmällä integraatiolla voidaan tarkoittaa ja usein tarkoitetaankin enempikin sitä, että Euroopan unioni hoitaa paremmin sille jo nykyisessä työnjaossa kuuluvia tehtäviä. Jos otetaan esimerkiksi tämä kansainvälinen finanssivalvonta, niin siitähän on puhuttu jo 15 vuotta, että se pitäisi hoitaa paljon tehokkaammin eurooppalaisella tasolla, jotta, kun pääomamarkkinat joka tapauksessa ovat kansainvälistyneet, saadaan niille vastapainoa sillä, että ylikansallisella tasolla on riittävästi voimavaroja, valtuuksia hoitaa tätä tehtävää. Samaan tapaan monilla muilla politiikkasektoreilla on syvemmässä integraatiossa enemmänkin kysymys siitä, että asialliset hommat hoidetaan nykyistä paremmin jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin yhteistyönä.

En näe mitään vakavia vahvoja voimia, jotka tosissaan ajaisivat liittovaltiota. Siinä mielessä tämä keskustelu sekä perussuomalaisten että keskustan puolelta on aika yllättävää, että otetaan tämmöinen mörkö, liittovaltiokehitys, jota sitten tulitetaan oikein koko porukan voimalla. Sen ajajia ei tosiasiallisesti ole. Nythän asetetaan pikemmin kaiken aikaa rajoja tällaiselle vyöryttävälle tavalle edetä eteenpäin. Olisi korkea aika lähteä normaaliin valmisteluun elikkä hallitusten välisen konferenssin kautta ja parlamentaarikot mukana ollen katsoa, mitä pitää muuttaa perussopimuksessa, jotta euroalue ja koko EU toimisi nykyistä paremmin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kuitenkin ymmärrän, että me emme ole huomenna täällä ottamassa kantaa erilaisiin puheenvuoroihin, vaan me olemme ottamassa kantaa tähän hallituksen antamaan tiedonantoon. Ja niin kuin edustaja Koskinen tässä jo totesi, niin mielestäni tänään täällä kuullut puheenvuorot esimerkiksi pääministerin toimesta vain ikään kuin haastoivat meitä kaikkia siihen keskusteluun, johon meidän on aidosti ryhdyttävä, jotta me saamme selvän siitä, mihin tämä koko unioni, mihin euro on menossa. Sitä keskustelua meidän on jatkettava ja käytävä sitä yhdessä täällä. En kokenut samalla tavalla näitä pääministerin tämänpäiväisiä puheenvuoroja kuin ilmeisesti osa kansanedustajista täällä tänään koki, ja toivon, että yhtä mieltä olemme varmasti siitä, että meidän on laitettava suitsia näille markkinavoimille, jotta me saamme palautettua näihin järjestelmiin sitä kansanvaltaa, joka tänne kuuluu, näihin nimenomaisiin saleihin eri puolilla Eurooppaa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli useita kysymyksiä. Koetan vastata niihin. Edustaja Savola, sosialidemokraatit eivät aja liittovaltiokehitystä. Minäkin olin äsken tuolla työhuoneessa ja kuuntelin tätä keskustelua, mutta kuuntelinpa myös seitsemän uutiset, ja kun kuuntelin miestä, joka sai aikanaan mandaattinsa keskustalta ja silloiselta hallitukselta, joka on korkein viskaali näissä ympyröissä, Olli Rehniä, niin minulle kyllä tuli mieleen, että hän taitaa olla se innokkain liittovaltiokehityksen ajaja, joka näissä on. Ehkä te voisitte hänen kanssaan käydä joitain keskusteluja tai ehkä sellaista keskustelua, joka tukisi myös tätä Suomen vakuuslinjaa. Myös entisellä pääministerillä Matti Vanhasella taitavat korvat kuumottaa, kun hän Porissa tässä sanoi, että tämä keskustan "ei ei" -linja hirvittää.

Sitten edustaja Rundgren kysyi, onko tämä oleellista, nämä vakuudet. Ehkä tämä ei välttämättä kaikkein oleellisinta ole tässä paketissa. Ehkä oleellisinta on se, että nyt annettava pankkituki, Espanjan valtion pankkituki, on vastikkeellista. Siellä toteutetaan sijoittajavastuu — näitä ei ollut Irlanti-paketissa. Siellä ajetaan heikot pankit alas — ei ollut myöskään näitä. Laitetaan stoppi pankinjohtajien bonuksille. Nämä ovat oleellisia asioita. Mutta ovatko vakuudet vain viikunanlehti tilanteessa, (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) jossa Kreikka tai Espanja menee konkurssiin ja me olemme 2 miljardia rikkaampia? Onko se vain viikunanlehti?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni euroalueen ongelmat ovat hyvin pitkälti poliittisia. Kyvyttömyys eräissä ongelmamaissa tehdä poliittisia päätöksiä on johtanut tähän tilanteeseen, ja väistämättähän tämä johtaa liittovaltiokehitykseen, jos tätä ei saada katkaistua. On todennäköistä, että tietyin väliajoin meille tulee aina näitä uusia paketteja tänne ratkaistavaksi ja sitten taas kehutaan sosialidemokraattien suulla, että vakuudet ovat kunnossa, tämä voidaan hyväksyä.

Päivän keskustelussa on selkeästi moneen otteeseen tuotu esille se, että jos keskusta olisi hallituksessa, niin me olisimme tätä tukemassa. Minä en usko siihen, mutta uskon aivan varmasti siihen, että jos sosialidemokraatit olisivat oppositiossa, ette missään tapauksessa hyväksyisi tätä ratkaisua, olipa vakuudet tai eivät. Aivan varma asia, jos muistellaan viime kautta, miten te suhtauduitte näihin asioihin.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä tottunut pitämään sosialidemokraatteja sellaisena kansanliikkeenä, joka pystyy analyyttiseen, tarkkaan yhteiskunta-analyysiin. Ja nyt kun minä kuulen, että te sanotte, että te ette näe mitään voimia, jotka olisivat ajamassa Euroopan unionia liittovaltiokehityksen suuntaan, niin minä olen todella surullinen ja hämmästynyt. — Näin juuri sanottiin tuolla, että te ette näe näitä voimia, jotka ajavat tähän suuntaan.

Ettekö te todellakaan näe sitä, että markkinavoimille ei riitä mikään muu kuin Euroopan liittovaltio? Pala palalta juuri tässä ratkaisussa, josta me huomenna äänestämme, mennään jälleen kerran siihen suuntaan, niin kun on menty silloin, kun on hyväksytty tämä rahaliitto. Siinä on yhteisvastuullisuus veloista tulossa, se on yksi osa sitä, mutta samalla tavalla siihen liittyy myös monia muita liittovaltioon liittyviä päätöksiä. Markkinavoimat eivät pidä siitä, että demokratia toimii vahvasti yhteiskunnassa, eivätkä ne pidä siitä, että näin tapahtuu Euroopan unionissa. Kyllä teidän täytyy tämä nähdä, jos te rehellisesti analysoitte tilannetta.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viittaan tuohon edustaja Huovisen äskeiseen erinomaiseen puheenvuoroon. Ymmärsin sitä puheenvuoroa myös sillä tavalla, että nyt on oleellisen tärkeää käydä ja lähteä käymään todella laajempaa keskustelua myös siitä, mikä yleensäkin on Euroopan tulevaisuus ja millainen osa Euroopan tulevaisuus on sitten Suomea ja Suomen tulevaisuutta.

Mutta tähän integraatiokehitykseen: Kyllä se pitää paikkansa, että esimerkiksi pääministeri on lukuisissa eri yhteyksissä puhunut ja kirjoittanut koko ajan — ja viime aikoina kiihtyvämmällä tahdilla — integraation syventämisestä. Ja tietysti olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko kokoomusjohtajan ja SDP:n näkemykset integraation syventämisestä tulevaisuudessa kuinka samanlaiset vai mitä eroja siellä kaiken kaikkiaan on.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ihan äsken Savon Sanomien jutussa kirjoitti, että hän on valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti syvempää integraatiota. Ja kun täällä tänään valtiovarainministeri Urpilainen totesi, aika huolestuttavastikin, että hänenkään mielestä Euroopan mailla ei ole yhteistä näkemystä siitä, mihin Eurooppa on menossa ja mihin pitäisi mennä, niin tämä on aika huolestuttavaa. Nimittäin juuri tällaisessa tilanteessa, jossa ei ole yhteistä näkemystä, voi käydä aivan vaivihkaa niin, että menemme juuri hivuttaen kohti semmoista päämäärää ja semmoista tilannetta, johon ei olisikaan, jos tämä iso kuva hahmotettaisiin, haluttu mennä. Tämä on se vaara, joka nyt pitäisi nähdä. Pitäisi nähdä tämä iso kuva, mihin Eurooppa on menossa, ja sellainen kuva pitäisi olla meidän hallituksella, mutta valitettavasti on tullut semmoinen kuva, että se kuva, iso kuva, puuttuu nyt, mihin me olemme menossa Euroopassa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri tietysti itse arvioi, mitä hän tarkoittaa omilla sanoillaan, mutta luulisin, että yksi huoli on ollut se, kun täällä otettiin tämä poliittinen päätöksenteko, niin ehkä se on yksi ongelma. Tämä on tunnetusti aika vaikeaa, niin kun tämä meidänkin keskustelu osoittaa, että poliittinen päätöksenteko on vaikeaa. Itse olen arvioinut, että yksi keskeisempiä ongelmia on talletuspako näistä kriisimaista. Sitä on poliittisilla päätöksillä erittäin vaikea lähteä patoamaan, koska ne ovat yksittäisten kansalaisten ja yritysten tekemiä valintoja. Niiden perässä sitten joudutaan juoksemaan ja erinäköisiä paketteja tekemään, niin kuin tämäkin paketti, mistä me nyt päätämme. Itse kuitenkin näen tässä paketissa sen hyvän, että tämä tapahtuu nyt aika lailla oikeiden periaatteitten avulla. Kun niiltä otetaan omistusta pois, jotka eivät kykene hoitamaan asioitaan, ja otetaan osakeomistusta pääomittamista vastaan, niin se on aika lailla tervettä markkinataloutta.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Koskiselle: Mikä on sellaista tiivistyvää integraatiokehitystä, joka ei ole liittovaltiokehitystä, varsinkin jos me puutumme jäsenvaltioiden budjettivaltaan? Te sanoitte omassa puheenvuorossanne muun muassa, että Saksan perustuslakituomioistuin tulee tekemään rajankäyntiä juuri jäsenvaltioiden aseman ja liittovaltiokehityksen välillä. Saksassahan nimenomaan Die Linken parlamenttiryhmä on valittanut perustuslakituomioistuimeen EU-johtajien taloussopimuksesta, jossa puututaan suoraan jäsenvaltioiden budjettivaltaan.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien linja näissä asioissa on ollut kyllä hyvin johdonmukainen ja selkeä. Siitä ei pitäisi olla kenelläkään mitään epäselvyyttä, mutta ilmeisesti on edelleenkin. Me olimme tukemassa näiden erilaisten järjestelmien rakentamista jo oppositiossa ollessamme, mutta emme tukipaketteja hinnalla millä hyvänsä, vaan vakuudet pitää olla järjestettyinä. Toisin kuin keskustajohtoinen hallitus, me lähdimme aidosti sitä myöskin tavoittelemaan, kun taas te viime kaudella meille täällä naureskelitte, kun me näistä vakuuksista puhuimme.

Sitten vähän hämmentävää, puhemies, on se, että kun toisaalta kritisoidaan kovasti esimerkiksi euroa ja sitä, että eurossa on ollut näitä valuvikoja, jotka ovat siis sallineet tämänkaltaisten kriisien synnyn, niin sitten samat puhujat, jotka kritisoivat näitä valuvikoja, ovat sitä mieltä, että mitään yhtenäisiä pelisääntöjä tai mekanismeja ei saisi olla. Mikä on tämä johdonmukaisuus tässä? Eikö, jos me olemme menneet tähän yhteiseen valuuttaan, meillä olisi pitänyt alusta lähtien olla paremmat mekanismit, joilla me olisimme valvoneet sitä, toimivatko nämä maat sillä tavalla kuin olemme yhdessä sopineet? Tätä epäloogisuutta, puhemies, vielä haluaisin kysyä ja todeta, että tämä keskustelu kyllä jatkuu.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmaan niin, että Euroopassa ja varmaan Suomessakin on sellaisia voimia, jotka ajavat liittovaltioon. Ei kai sitä, tietenkään, voi kiistää. Ihmisillä on mielipiteitä. Mutta kun Rundgren sanoi, että markkinat ajavat nyt liittovaltioon, niin kyllä kaikki asiantuntijatkin tunnustavat, että jos me nyt päättäisimme rakentaa Euroopan unionista liittovaltion, niin kyllä se kestäisi niin kauan, että tämä kriisi olisi ehtinyt mennä ja seuraavakin, mutta ehkä sitten sitä seuraavaa varten se olisi tullut. Eli ei se ratkaise tätä akuuttia kriisiä, ei sen takia tätä tarvita. Me sanomme "ei" liittovaltiolle, me sanomme "ei" myös yhteisvastuulle. Sitä paitsi tämä liittovaltio edellyttäisi myös perussopimuksen muuttamista, joka olisi pitkä tie.

Mutta vielä haluaisin puuttua tähän vakuusasiaan, kun te sanotte, että tämä on niin pieni asia. Jos Kreikka ajautuu maksukyvyttömyyteen, jos Espanja ajautuu maksukyvyttömyyteen, niin onko se teille ihan pieni asia, että siinä tilanteessa, kun meillä on vakuuksia, Suomi on lähes 2 miljardia rikkaampi kuin ilman niitä? Onko se pieni asia, edustaja Katainen?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua ja huomista äänestystä ei voida irrottaa siitä suuremmasta kokonaisuudesta. Tämä ei ole erillinen asia, myöskään tämä Espanjan tukipaketti, ja siksi myös SDP:n on siedettävä se, että liittovaltiokehityksestä sallitaan keskustelu. Ja se keskustelu täytyy käydä ja yhdessä sopia siitä, mikä meidän suurempi kokonaiskuva on ja mitä me teemme sitten, kun seuraava maa tulee pyytämään meiltä apua. Oleellista nyt on kuitenkin se, että pitää päästä laajempaan suomalaiseen tulevaisuuden pohtimiseen. Ja toivon myös hallitukselta sellaista viisautta ja tieto-taitoa niin, että muut neuvottelut eivät kärsi näitten neuvottelujen tuloksena.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huomasin tuossa tv:n pääuutiset, että sinne oli oikein pääministeri hälytetty perussuomalaisia kommentoimaan. Puheemme on siis ollut vaikuttavaa ja perille menevää.

Ei täällä huomenna päätetä eurosta, täällä päätetään huomenna Espanjan pankkituesta. Se on se, mistä täällä päätetään. Se on se, mistä otetaan kantaa kyllä vai ei. Ja se perussuomalaisten linja ja vaihtoehto on, että emme ole mukana. Tämä on se vaihtoehto tässä asiassa. Ikävä kyllä Kypros, Kreikka, Portugali, Suomi, samassa valuutassa emme pärjää. On kaksi vaihtoehtoa: joko etelästä joku poistuu tai pohjoisesta joku poistuu. Tästä voidaan kiihkottomasti puhua, niin kuin oikein on.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me huomenna todellakin päätämme siitä, mitä Espanjan kanssa tehdään, mutta sallinette pari sanaa kuitenkin eurosta.

Hallituspuolueet sanovat, että Suomelle on paras vaihtoehto pysyä eurossa ja osallistua näihin pelastuspaketteihin. Kuitenkin esimerkiksi finanssikriisin ennustanut talouden supertähti Nouriel Roubini on sitä mieltä, että Suomelle olisi nimenomaan taloudellisesti paras vaihtoehto erota eurosta. Hallitus on tiukannut tänään perussuomalaisten kantaa tähän — hyvä niin. Huomautan, että Skandinaviassa on useita maita, jotka eivät kuulu euroon, kaikki eivät edes EU:hun, ja niillä kaikilla menee hyvin.

Hallitus voisikin pikkuhiljaa myöntää, että eurossa pysymisessä ei ole enää kysymys pelkästään taloudesta, vaan siinä on kysymys ennen kaikkea politiikasta ja siitä, että hallitus haluaa luotsata Suomea kohti Euroopan liittovaltiota. Jos pääministeri on varma siitä, että Suomelle on taloudellisesti paras vaihtoehto eurossa pysyminen, niin oletettavasti jostakin muusta vaihtoehdosta on tutkittua tietoa olemassa, ja se tieto olisi kiva nähdä. Voin vakuuttaa teille, että perussuomalaisten yöunet eivät mene, vaikka me jättäisimme euron.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mutta siinä menisi monen suomalaisen työpaikka ja monen suomalaisen yöunet kyllä sen myötä, jos Eurooppa nyt ajautuisi vapaaseen pudotukseen ja laskisimme Espanjan, Kreikan ja muut maat tässä tilanteessa konkurssiin. Se näkyisi Suomessa. Me muistamme sen, millä tavalla muutama vuosi sitten yhden yhdysvaltalaisen pankin konkurssi näkyi Suomessa. Mitä tapahtuisi sen jälkeen, kun tämä kuvio kertautuisi Euroopassa moninkertaisesti?

Itse oikeastaan kaipaan tässä keskustelussa myös sitä, että nyt olemme kerta toisensa jälkeen sammuttamassa yksittäisiä tulipaloja, ja itse toivon, että pian Euroopassa etsitään myös niitä ratkaisuja, joilla voidaan aidosti estää tulevaisuudessa näitä valuvioista johtuvia ongelmia. Sitä tarvitaan. Me tarvitsemme lisää valvontaa ja me tarvitsemme lisää sitä, että jokainen maa noudattaa niitä pelisääntöjä. Me suomalaiset olemme olleet solidaarisista solidaarisimpia pitäen oman taloutemme kunnossa. Sitä tarvittaisiin nyt koko Euroopalta.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomi-neito on aina ollut huolissaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Kun noudatimme kritiikittömästi kaikkia EU-herrojen kotkotuksia kurkkujen käyryydestä alkaen, saimme kuunnella housut hunajassa ja mieli tyytyväisenä hyristen olevamme EU:n mallioppilas. Nyt kun Suomessa on uskallettu ääneen epäillä koko unionin ja rahaliiton järkevyyttä, ja onpa vielä rohjettu vaatia kaiken maailman vakuuksia europankkien rahapulaa rahoittaakseen, Suomi-neito on saanut kauhuksensa kuulla olevansa häirikkö. Tähän suomalaisten herkkänahkaisuuteen ovat eurosta ja euroalueesta kynsin hampain kiinni pitävät poliitikot kautta Etelä-Euroopan iskeneet, ja täällä Suomessa on painettu paniikkinappulaa monen peukalon voimalla.

Meitä suomalaisia on peloteltu milloin milläkin. Minun sukupolveni lapset saivat niskaansa uhkailua mustalaisilla, jotka vievät mennessään, jos ei aamupuuro maistu. Tänään — ja pahalta näyttää, että kesän toistaiseksi ainoana kesäisenä päivänä — me olemme täällä olleet tämän tukipaketin parissa, päällämme uhka siitä, että voisimme yksin ajaa Euroopan pimeälle keskiajalle, jollemme sitä juuri nyt saisi hyväksyttyä.

Suomen merkitys Euroopan taloudessa on niin mitättömän pieni, ettemme saisi aikaan kummoistakaan keikahdusta, vaikka sitä tosissaan yrittäisimmekin. Ja jos Suomella olisi niin paljon painoarvoa kuin mitä hallituksen taholla meille uskotellaan, tätä asiaa käsiteltäisiin vasta ensi tai seuraavalla viikolla, kun kansalliset päättäjät olisivat ehtineet kunnolla tutustua sopimuksen sisältöön. Nyt velallinen sanelee rahoittajansa aikataulut.

Arvoisa puhemies! Aiemmin käydyssä keskustelussa pääministeri Jyrki Katainen tivasi perussuomalaisten kantaa eurossa pysymiseen. Kun ministeri Katainen on väittänyt eurossa pysymisen olevan Suomelle taloudellisesti paras vaihtoehto, hän on varmaan analysoinut myös tuon eromahdollisuuden. Tämä analyysi olisi syytä saattaa julki, mutta veikkaan, että sellaista ei ole edes tehty. Pääministeri maalaili kolumnissaan eurosta eroamisen puolustajia turhautuneiksi väärien johtopäätösten vetäjiksi. Ministerin mukaan ero eurosta merkitsisi leikkauksia nykyiseen hyvinvointibudjettiin ja veronkorotuksia. Miten tämä eroaa nykyisestä tilanteesta, herra pääministeri? Eikö juuri ole päätetty veronkorotuksista sekä merkittävistä leikkauksista?

Muutamia väitteitä eurosta eroamisesta. Eufex Pankin sijoitusjohtaja, Lappeenrannan teknillisen yliopiston rahoituksen dosentti Anders Ekholm, it-konsultointiyhtiö CD Financial Technology Ltd:n toimitusjohtaja Urho Lempinen ja Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniainen näkevät eurosta eroamisen toisin kuin hallitus ja sen luottoekonomistit. Ekholmin mukaan Suomen valuutan vahvistuminen johtaisi oletettavasti kuluttajahintojen laskuun tuontihyödykkeiden halventuessa. Tämä mahdollistaisi erittäin alhaisen ohjauskoron ylläpitämisen, mikä myös ehkäisisi valuutan liiallisen vahvistumisen. Suomen viennille vahvistuva valuutta olisi tietenkin haaste, johon valtiovallan tulisi suunnata erityistä huomiota eteläeurooppalaisen pankkisektorin sijaan. Suomen pysymistä rahaliitossa on perusteltu myös sillä, että talouden vahvuuden vuoksi Suomen oman valuutan arvo muodostuisi todennäköisesti vahvaksi. Se tekisi hallaa Suomen tärkeälle viennille. Ekholmin mukaan Suomen vienti olisi jo aiemmin hyötynyt markkinoita mukailevasta kelluvasta valuutasta.

Arvoisa puhemies! Kreikan tukipaketit ovat osoittaneet, ettei tämä järjestelmä toimi. Palomuureja on rakennettu vieri viereen, mutta niistä ei ole apua, koska ne ovat itsekin herkästi syttyvää materiaalia. Espanjalaistaustaisen suomalaisen taloustieteilijän Jyri Sorian mukaan suurin osa taloustieteilijöistä on samaa mieltä siitä, että käytetyt keinot kriisin aikana ovat olleet hyvin sopimattomia. Keinot ovat suuntautuneet enemmän vallan keskittämiseen Eurooppaan kuin talouden elpymiseen. Kun poliitikot haluavat lisätä valtaansa, heidän toimintaperiaatteenaan on käyttää veronmaksajien rahoja pankkien tukemiseen. Jos kriisistä oikeasti haluttaisiin elpyä, annettaisiin tappiollisten pankkien joutua konkurssiin ja korvattaisiin niitä maksamattomia velkoja kansalaisille strategisesti tärkeille tahoille, mutta näköjään linjanne on auttaa epäluotettavia pankkeja antamalla niille rahaa.

Juuri tällä hetkellä kaikki, mikä voi mennä pieleen EU:n, euroalueen ja Suomen taloudessa, menee myös pieleen. Kaikki odottavat, että ainoa ulospääsy on talouskasvu, mutta harva uskaltaa sanoa ääneen, ettei kasvua ole näkyvissä ja toimien pitäisi olla sen mukaisia.

Arvoisa puhemies! Tukipaketit ovatkin vain väline matkalla kohti tiiviimpää integraatiota. Liittovaltiokehitys sen kuin kiihtyy. Tällä linjalla on pääministeri Kataisen johdolla hallituksemme, mikä asettaakin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan, edustaja Vapaavuoren termin "isänmaan etu" aivan uuteen valoon. Liekö tämän isänmaan pääkaupunki Bryssel?

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ja euromaiden politiikka ovat ristiaallokossa, me muiden jäsenmaiden mukana. Soutajia ja huopaajia on aivan liiaksikin asti. Meiltä vaaditaan Suomessa nyt sellaisia päätöksiä, jotka johtavat pankkiunionin syntymiseen, talousunionin syventymiseen ja poliittisen ytimen tiivistymiseen. Tätäkö me Euroopan unionilta ja rahaliitolta haluamme? Pelastusrenkaita on heitelty niin Irlannin, Portugalin, Kreikan ja nyt Espanjan ylle. Osassa on onnistuttu, osassa ei. Kestääkö yhteinen talouspohjamme vielä lisää vastuita?

Valtioneuvoston tiedonanto Espanjan pankeille myönnettävästä tuesta on historiallinen. Olemme ensimmäistä kertaa pääomittamassa vieraiden maiden pankkeja suoraan. Tähän ei pitänyt millään joutua. Erityisesti sosialidemokraateille tuntui olevan lähes pyhä asia, että pankkien luottotappioista ja vakavaraisuudesta vastaavat kukin kotimaa ja sijoittajat itse. Mihin periaatteet nyt on haudattu?

Keskustan eduskuntaryhmän selkeä viesti maan kuuden puolueen hallitukselle on: emme hyväksy Espanjan tai muidenkaan maiden ongelmapankkien suoraa tukemista. Jokaisen maan ja sijoittajan on itse kannettava vastuunsa. Nyt Espanjan pankit vaativat tuon 100 miljardin euron paketin, mutta stressitestejä on luvassa pankeille ja varmasti myöskin lisää euroja vaaditaan muilta jäsenmailta.

Valtiovarainministerin neuvottelemat vakuudet ovat vain sivulause koko pääkappaleessa. Saatujen selvitysten mukaan suomalaisille veronmaksajille jää käteen esitetystä tukipaketista vakuuksienkin jälkeen lähes 80 prosentin riskit. Tämänpäiväisessä keskustelussa emme saaneet vastauksia pääministeriltä emmekä valtiovarainministeriltä siitä, miksi muut maat eivät käytä eivätkä käyttäneet vakuuksia tukieurojen turvaamiseen.

Nyt täytyy löytyä vaihtoehtoja huonosti talouttaan hoitaneiden euromaiden selviytymiseen. Vaadimme hallitukselta suunnitelmia, eri skenaarioita erilaisille vaihtoehdoille, jopa sillekin, että me pienenä maana irrottautuisimme tästä rahaliitosta tai joku muu maa lähtee pois. Suomen vastuita ei tule kasvattaa enää nykyisestään.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tämänpäiväinen tiedonanto maalaa Espanjan talousnäkymistä varsin ruusuisen kuvan. Olen tämän tiedonannon lukenut alusta loppuun asti. Olen saanut tiedotusvälineistä ja maan parhaimmilta asiantuntijoilta aivan toisennäköisen tilanneanalyysin Espanjan talousnäkymistä. On ennustettavissa, että Espanjan valtio tulee pian hattu kourassa pyytämään euromailta lisää lainoja ja takauksia. Mihin me sitten täällä Suomessa taivumme?

Historiallisen käännekohdan europolitiikassa olemme saavuttaneet myös astumalla suurten jäsenvaltioiden tukemisen sarjaan. Syystäkin voidaan päätellä, että erityisesti kokoomuksen ajama liittovaltiokehitys unionin sisällä saa tästä lisävauhtia. Pääministeri on itse toivonut syvempää integraatiota Euroopan unionilta ja rahaliitolta. Toisten maiden velkojen sosialisoiminen ja finanssimaailman riskinottajien armahtaminen ei ole pienen Suomen etu. Euroopan unionia ei tule kehittää kohti yhteistä talousunionia.

Europolitiikan sitkuttelun ja kriisistä toiseen etenemisen sijaan aikaa täytyisi löytyä Euroopan kasvun ja kehityksen edellytysten huomioimiseen. Hitaan talouskasvun alueena Eurooppa uhkaa jäädä muiden maanosien jalkoihin. Euroopan unioni on ihmisten Eurooppa. Nyt talous- ja finanssimarkkinat määräävät liikaa tulevaisuuden tahdin.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on tänään moneen kertaan todettu, Euroopan taloustilanne on vakava ja hyvin haastava. Kriisiä on yritetty jo pitkään ratkoa, ja me kaikki olemme saaneet huomata, että myös kansalaiset alkavat olla varsin kyllästyneitä tähän tilanteeseen. Se on ymmärrettävää, kun ajattelee, minkälainen on ollut viimeisten vuosien aikana se julkikuva, joka tämän talon työstä ulospäin välittyy. Se on ollut hyvin eurokriisiväritteinen. Olemme milloin ratkomassa Kreikan järjestelyjä, milloin uusien mekanismien asioita ja hoitamassa samalla haasteellisia vakuusneuvotte-luja.

Varmasti monet ainakin meistä suuren valiokunnan jäsenistä olemme toivoneet joka kerta tuonne kokouksiin mennessämme, että kunpa tämä olisi viimeinen kerta, kun ratkomme tätä asiaa, ja kyllästyminen alkaa olla lähellä, koska joka kerta joudumme vähän samojen asioiden äärelle palaamaan ja joudumme kysymään sitä samaa kysymystä, jota kansalaiset kysyvät meiltä: milloin tämä oikein loppuu? Valitettavasti vastausta ei kukaan tiedä. Tämä kriisi on niin vakava paikka koko Euroopalle, mutta me poliitikot emme voi kyllästyä ja nostaa tassuja pystyyn ja todeta, että antaapa olla, kyllä joku varmaan jossakin hoitaa nämä asiat, vaan meidän on vastuullisina päättäjinä koetettava löytää niitä keinoja. Sen valtakirjan nähdäkseni me olemme kansalaisilta saaneet. Ja on muistettava, että mikäli emme edes yrittäisi hoitaa tätä kriisiä, se vaihtoehto olisi vieläkin hurjempi: koko Euroopan laajuinen vakava rahoitushäiriö, paheneva työttömyys ja kansantalouksien laaja taantuma. Tätä me emme kukaan varmasti tässäkään salissa toivo.

Mutta, puhemies, valitettavasti tänäänkin tässä keskustelussa on kuultu vähän liian vähän näitä vaihtoehtoisia malleja tälle hallituksen esittämälle tielle tai niitä kehityspolkuja, joihin opposition esittämät vaihtoehdot sitten meidät johtaisivat. Tätä pohdintaa olisin toivonut tänään tältä keskustelulta lisää. Erityisen valitettavana pidin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa käytettyä kieltä, jossa eteläeurooppalaisten maiden työttömiä ihmisiä ja yrityksiä ilkuttiin Kolme iloista rosvoa -lastenlaululla. Vaikka me olemmekin itse hoitaneet viimeiset parikymmentä vuotta asiamme hyvin — olemme nyt niiden joukossa, jotka voivat vaatia muilta parempaa kuria — niin vähän kannattaa olla historian ymmärrystä ja katsoa sinne parinkymmenen vuoden taakse, minkälaisissa vaikeuksissa itse olimme, ihan itse aiheutetuissa ongelmissa, vakavissa ongelmissa, joista onneksi selvisimme. Mutta niistä ajoista meillä jokaisella luulisi olevan mielessä se, että nämä asiat eivät ole mitään vitsejä, ja varsinkaan kansalaisten kannalta ne eivät ole mitään hauskoja one-linereita, joita täällä poliitikot heittelevät, vaan vakavia asioita, joissa ihmiset sitten meihin luottavat, että me yritämme parhaamme mukaan niitä ratkoa.

Puhemies! Hämmentävältä tuntuu vähän sekin, että monet, jopa suuren valiokunnan jäsenet, täällä kertovat totuutena, että nämä päätökset olisivat poissa suomalaisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta ja Puolustusvoimista. Minä nyt haluan vedota kyllä siihen, että jokainen suuren valiokunnan jäsen tähän mennessä olisi ymmärtänyt, että näissä päätöksissä on kyse Espanjalle annettavasta lainasta, jota vielä meidän vakuutemme turvaavat.

Mutta tämä vakuusjärjestelykään ei, puhemies, tunnu kyllä avautuvan edustajille. Valtiovarainministeri Urpilainen kävi tätä asiaa tänään suuressa valiokunnassa seikkaperäisesti läpi, monissa muissakin valiokunnissa asiantuntijat ovat tänään tätä käyneet läpi, ja täällä suuressa salissakin tätä esiteltiin. Sitaatti valtiovarainministeriltä: "Saamamme vakuus siis rajaa historia-aineiston mukaan täysimääräisesti suomalaisten veronmaksajien riskit. Tämän ovat lähes kaikki asiantuntijatkin todenneet julkisissa lausunnoissaan." On vähän hankala käydä tätä keskustelua, kun kerta toisensa jälkeen palataan siihen, että vakuudet eivät ole täysimääräiset, kun täällä on selitetty nyt moneen kertaan, mihin tämä 40 prosentin vakuus oikein perustuu. Toivoisin, että näihinkin puheenvuoroihin, esimerkiksi valtiovarainministerin puheenvuoro on täällä jaettu, perehdyttäisiin.

Keskustalle minun on kyllä sanottava, että pääministeri Kiviniemi totesi 9.3.2011 täällä salissa, että vakaiden rahoitusmarkkinoiden perusta on toimiva ja terve pankkisektori, tämän vuoksi on huolehdittava pankkijärjestelmien riittävästä pääomittamisesta. Tähän vetoan nyt, että tuosta vuodesta 2011 ei ole kovin kauan aikaa. Tuntuu oudolta, että tämä kanta on näin rajusti muuttunut.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Talouskuplat puhkeavat Euroopassa yksi kerrallaan, nyt Espanjassa: yli varojen elämistä, mitätöntä tuloverotusta ja alvia, kuitittomia palveluja. Kuinka paljon sinä, suomalainen veronmaksaja, olet valmis maksamaan verorahoja Espanjaan, Eurooppaan? Tätä olen kysynyt ihmisiltä, ja tähän ihmiset ovat vastanneet: "En yhtään." Miksi ihmeessä hallitus pakottaa veronmaksajia maksamaan?

Hallituksen mukaan irtautuminen pankkien tukemisesta tai eurosta suorastaan tuhoaa Suomen tulevaisuuden, vaikka naapurimaidemme pitäytyminen omassa valuutassaan on ollut kiistattomasti menestykseen johtava valinta. Verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan mitä suomalainen veronmaksaja on voittanut olemalla mukana eurossa? Mitä suomalainen veronmaksaja voittaa sillä, että hallitus pakottaa sen jatkuvasti kasvavaan yhteisvastuuseen eli maksamaan muiden maiden velkoja? Hallitus haluaa olla euron ja Euroopan ytimessä, jotta Suomi voisi olla paremmin mukana päättämässä sitä itseään koskevia asioita. Miten tämä ytimessä oleminen on näkynyt tähän mennessä? Miksi kriisikokousten päätöslauselmat ovat aina niin selvästi Suomen etujen vastaisia? Miksi ytimen ulkopuolella olevilla Ruotsilla ja Tanskalla menee paremmin kuin Suomella?

Arvoisa herra puhemies! Hallitus pelottelee suomalaisia vaihtoehtoisen europolitiikan vaaroilla. Hallituksen mukaan Suomen taloudella ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuin yhteisvastuun kasvattaminen ja maksujen lisääminen toisiin euromaihin hallituksen haluamalla tavalla. Muiden Pohjoismaiden valintojen perusteella tällaisella puheella ei ole minkäänlaista pohjaa. Hallituksen olisi viimeinkin havahduttava eurokriisin vakavuuteen ja muistettava, että kansalaiset eivät ole hallitusta varten vaan hallitus on kansalaisia varten. Miksi hallitus ei voi vieläkään myöntää ilmeisiä virheitään eurokriisin hoitamisessa vaan haluaa jatkaa veronmaksajien rahojen tuhlaamista epäonnistuneeseen valuuttakokeiluun, jonka varjolla tuetaan pankkeja ja valmistellaan eurooppalaista pankkiunionia?

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen valitsema tie vaarantaa demokratian. Tähän mennessä hallituksen hyväksymät ratkaisut, kuten talousunionisopimus, Euroopan vakausmekanismi ja Euroopan keskuspankin vallan kasvattaminen, ovat lisänneet keskushallinnon ja suurten yhtiöiden johtajien valtaa mutta heikentäneet demokratiaa ja hyvinvointivaltiota. Onko tämä vastuunkantoa? Te haluatte kantaa vastuuta keskushallinnosta ja suurista yhtiöistä. Millä mandaatilla hallitus voi ylipäänsä pakottaa suomalaiset maksamaan kreikkalaisten ja espanjalaisten laskuja? Koko eurokriisiä on leimannut erittäin ikävä käytäntö, jossa muutaman suuren johtajan sanelemat päätökset runnotaan läpi ilman demokraattista prosessia, eikä kansalaisille edes haluta antaa mahdollisuutta päättää siitä, mistä se haluaa maksaa ja mistä ei.

Arvoisa herra puhemies! Luin viime yönä puoli neljään vakaussopimusta. Jos olisin kaiken ymmärtänyt, olisi hoitajakoulutus mennyt omalta kohdaltani täysin hukkaan: olisikin pitänyt suuntautua pankkialalle. Suomalaisessa politiikassa, niin kunnan kuin valtakunnan, päätöksiä tehdään usein kiireellä tai väsyttämällä, nopeasti, pikavalmisteluin tai ylipitkillä kokouksilla, jotka venyvät yömyöhään. Tässä yksi hyvä, oiva esimerkki.

Juuri hetki sitten uutisista kuulimme, mitkä ovat suomalaisten suurimmat pelot. Ne ovat työttömyys, ne ovat yksinäisyys ja hyvinvointivaltion mureneminen. Kyllä, näihin pelkoihin on aihetta, sillä me elämme hyvin epävakaisia aikoja Euroopassa, ja tämä toistuva pankkien tukeminen on omiaan lisäämään tätä kansalaisten pelkoa ja epävarmuutta.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan Timo Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan talouskriisissä on kysymys taloudesta: miten saamme säilytettyä vakauden euroalueella ja siten estettyä Suomen talouden sukeltamisen. Mutta kysymys on kuitenkin ennen kaikkea politiikasta. Poliitikot ovat luoneet eurojärjestelmän ja säännöt, joita on pitkin matkaa rikottu, ja osittain tästäkin syystä olemme syvällä ongelmissa. Koko euron syntyminen oli ennen muuta poliittinen hanke, ja niin ovat ne keinotkin, joilla kriisiä pyritään nyt hoitamaan.

Eduskunta hyväksyi kesällä 2010 väliaikaisen vakausvälineen ja siihen liittyvän puitelain. Sittemmin viime syyskuussa nykyinen hallitus toi eduskuntaan muutoksen, jossa Suomen vastuita nostettiin noin 7,9 miljardista eurosta lähes 14 miljardiin euroon, ja korot päälle. Euroopan rahoitusvakausvälineestä annetun lain mukaan valtioneuvosto antaa eduskunnalle tiedonannon aina ennen kuin se tekee päätöksen valtiontakauksen myöntämisestä. Tällaisen nytkin käsittelyssä olevan tiedonannon pitäisikin olla: poliittinen ja taloudellinen analyysi takauksen vaihtoehdoista ja tarpeellisuudesta. Siksi ihmettelenkin suuresti, että hallituksen tiedonanto on lähinnä vakuusjärjestelyn esittelyä.

Arvoisa puhemies! Kansalaisetkin kaipaisivat selkeitä perusteluja, miksi suomalaisten on lähdettävä takaamaan asuntokuplassa ryvettyneiden Espanjan pankkien pääomittamista. Oleellista ei ole vakuuksien tekniset yksityiskohdat vaan se hallituksen valitsema tie, jolla pala palalta siirrytään hallitsemattomasti yhä suurempiin yhteisvastuihin ja liittovaltioon. Kun näitä perusteluja tiedonannossa ei ole, tulee vahva tunne, että hallitukselta puuttuu näkemys ja visio Suomen suunnasta ja Euroopan tulevaisuudesta. Ajatusta tuki se, että ministeri Urpilainen tunnusti debatissa avoimesti, että Euroopan unionin mailta puuttuu yhteinen näkemys siitä, minkälaista Eurooppaa olemme rakentamassa. Myöskään pääministeri Katainen ei vastannut selkeästi keskustan puheenjohtajan, edustaja Sipilän, useaan kertaan esittämään kysymykseen, kuinka suuriin vastuihin Suomi on enimmillään valmis sitoutumaan ja hyväksyykö kokoomus eurobondit. Ymmärrän, että kysymyksiin on hankala vastata, jos ei asiasta ole näkemystä.

Arvoisa puhemies! Vaikka vakuuksien lopullinen merkitys jää nähtäväksi, on kuitenkin tunnustettava, että kyllähän neuvotellut vakuudet ovat paremmat kuin ei mitään vakuuksia. Siksi hämmästyttääkin, että kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja harjoitti tällaista pohdiskelua, että kannattaako vakuuksia edes pyytää ollenkaan.

On täysin ymmärrettävää, että sataprosenttisia vakuuksia ei ole vaadittu, mutta se ei ole hyväksyttävää, että valtiovarainministeri antoi puheessaan harhaanjohtavan kuvan, että olisimme saaneet turvaavat vakuudet koko riskille. Tämän asian nosti esille myös edustaja Huovinen äskeisessä puheenvuorossaan, ja häneltä jäi huomioimatta se, että Suomen kokonaistakaushan on noin 3,6 miljardia euroa ja olemme saaneet vakuudet vain alle miljardille eurolle. Koska Espanja ei ole hakenut väistyvän takaajan roolia, takaa ilmeisesti Espanja itsekin rahoituspaketista ERVV:lle noin 12 prosenttia eli oman osuutensa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Espanja tulee maksukyvyttömäksi, tulee Espanjan osuus automaattisesti muille takaajille, myös Suomelle, maksuun. Tälle osuudelle ei ole pyydetty eikä saatu mitään vakuutta. Nyt neuvoteltu vakuus kattaneekin teoriassa noin reilut 20 prosenttia enimmäisvastuistamme.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan kun me keskustelemme täällä vakuuksista, suomalaiset työpaikat siirtyvät ulkomaille. Syitä on monia, mutta nyt tulisi kuitenkin keskittyä suomalaisten yritysten kilpailukyvyn parantamiseen kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tämän hallitus on täysin laiminlyönyt. Hallitukselta puuttuu visio sekä euron että Euroopan tulevaisuudesta mutta myös siitä, miten suomalaisten työpaikkoja saadaan säilytettyä. Tämä näkyy jo, toisin kuin takaukset, tavallisten suomalaisten arjessa.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Reilu vuosi sitten käsitykseni eduskunnassa keskusteltavista asioista perustui osaltaan julkisuuden kautta saamiini tietoihin. Seurasin nykyisten kollegoideni kannanottoja aivan kuin keskivertokansalainenkin lehtien, radion ja television välityksellä. Nyt reilua vuotta myöhemmin kansanedustajana hämmästelen, miten joku näitäkin asiakirjoja lukematon ja sivusta seuraava voi tietää, mistä nyt todellisuudessa on kyse. Joku edustaja puhuu rahan antamisesta Espanjalle, toinen vertaa vakuuksia 100 000 euron lainaan kaverille, josta saa vakuudet ainoastaan 20 000 eurolle, kolmas taas puhuu suoraan pankeille annettavasta lainasta. Jokainen heistä kertoo kuulijalle väärää totuutta. Vaikka olisimme itse asiassa mitä mieltä tahansa, on meiltä edustajilta vastuutonta puhua julkisesti väärää totuutta.

Ovatko tällaiset virheellistä tietoa sisältävät puheenvuorot sitten tarkoituksellisia vai ainoastaan tiedon puutetta? En halua ajatella kenestäkään pahaa, joten en voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että niiden käyttäjillä ovat kotiläksyt jääneet tekemättä. On helppo hokea lennokkaita fraaseja ja siten ikään kuin esittää päättäjää. Paljon vaikeampaa on yrittää sisäistää nämä hankalat ja monimutkaiset asiakokonaisuudet ja niiden pohjalta tehdä vastuullisia päätöksiä. Olen itse joutunut piirtämään kaavioita, alleviivaamaan asiakirjoja ja kysymään uudelleen ja uudelleen, olenko nyt ymmärtänyt lukemani asiakirjat oikein. Sen vuoksi ja tämän päivän kaiken väritetyn puheen jälkeen haluan yrittää oikaista aikaisemmin mainitsemiani joidenkin edustajien käsityksiä asiasta.

Ensiksikin, Suomi ei anna eikä lapioi rahaa Espanjalle. Ensi vaiheessa rahoitustuki Espanjalle myönnetään Euroopan rahoitusvakausvälineestä. ERVV:n toiminta ei perustu maksettuun pääomaan, siis rahaan, vaan valtion takauksiin. ERVV hankkii niiden turvin Espanjalle annettavaa lainaa varten tarvittavat varat rahoitusmarkkinoilta.

Toiseksi, Suomen saama vakuussuhde takaukseen nähden tämänhetkisten faktojen mukaan on 40 prosenttia. Tämä 40 prosenttia perustuu historialliseen arvioon oletetuista tappioista. Jos siis Espanja jättäisi lainansa maksamatta, aiheutuisi tästä historiasta saadun tiedon valossa Suomelle 40 prosentin tappio takaussummasta. Puhumme tällöin siis huonoimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta lainan takaisinmaksusuunnitelmassa. Tätä tilannetta varten Suomi on vaatinut Espanjalta vakuudet. Valtiovarainministerin kovalla työllä Suomi on ne vakuudet myös itselleen saanut.

Kolmantena, pankit eivät saa suoraa lainaa. ERVV siirtää lainasumman Espanjan valtiolle, joka taas lainaa rahat Espanjan valtion perustamalle pankkisektorin järjestelyrahastolle. Frob lainaa rahat yksittäisille pankeille Euroopan komission valtiontukisääntöjen mukaisesti. Lainan tarkoituksena on tukea juuri pankkisektoria, mutta suoraa lainaa pankeille ei nyt tässä järjestelyssä siis anneta.

Arvoisa puhemies! Oleellinen kysymys on, onko meidän sitten järkevää tukea Espanjan taloutta. Kenelle tahansa itsenäisyyteen tottuneelle riippuvuus jostain on usein ahdistavaa. Vaikkei riippuvuus olisikaan suoraa vaan vaikka välillistäkin, ei se tunnu hyvältä. Suomi onkin nyt ennen kaikkea suoraan mutta myös välillisesti riippuvainen Euroopan taloudesta. Epäsuorasta taloudellisesta riippuvuudesta meillä on jo esimerkkinä vuoden 2008 tapahtumat ja amerikkalaisen Lehman Brothersin pankin kaatuminen. Siitä lähti liikkeelle koko maailmaa ravistanut talouskriisi, jonka seurauksena Suomen bruttokansantuote tippui 8 prosenttia.

Viimeisten neljän vuoden aikana Suomi on menettänyt talouskriisin vuoksi 40 miljardia euroa verotuloja. Tällainen verotulon menetys koettelee juuri lapsiamme, vanhuksiamme, teollisuuttamme ja työväestöämme. Kysymyksen siis tulisikin kuulua seuraavasti: kumpi on meille pienempi paha, auttaa Espanjaa vahvistamaan taloustilannettaan takauksella vai olla tukematta Espanjaa ja menettää Euroopan laajuisen laman seurauksena miljardeja verotuloja, sietää kasvavaa työttömyyttä ja sen seurauksena karsia julkisia menojamme rajusti? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä eikä reilulta, mutta jälkimmäisen uhkakuvat ovat minusta suomalaisille liian suuret. Sen vuoksi kannatan hallituksen tiedonannossaan valitsemaa linjausta.

Arvoisa puhemies! On helppo olla päättäjä, kun päätöstä tehtäessä on valittava vain hyvistä vaihtoehdoista. Moni liukeneekin vastuusta silloin, kun hyviä vaihtoehtoja ei ole vaan on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on monelta osin historiallinen täysistunto. Tämä on historiallinen ensinnäkin siksi, että eduskunta on kutsuttu kokoon kesken kesätauon, ja viimeksi näin on tapahtunut 50 vuotta sitten. Se osoittaa siis asian vakavuuden, mistä tässä istunnossa on kyse.

Täällä on käyty tänään erittäin seikkaperäistä ja mielenkiintoista keskustelua Euroopan ja ennen kaikkea Suomen tulevaisuudesta. On tivattu puolueiden eurokantoja ja tuotu esiin niitä epäkohtia, mitä seuraa, kun hallituspuolueet tämän Espanjan tukipaketin huomisessa täysistunnossa hyväksyvät. Kuitenkin hallituksen linja näyttää kaksijakoiselta. Kokoomus haluaa tiivistää Euroopan unionia ja rahaliittoa entisestään. Pääministeri Katainen on useaan otteeseen ja viimeksi täällä tänään puhunut Euroopan integraation syventämisestä. Pääministeri Katainen on nyt tuonut puolueensa linjan hyvin selkeästi esiin. Hän haluaa viedä Suomea yhä syvemmälle Eurooppaan. Viime aikojen ulostulot ovat olleet hyvin liittovaltiomyönteisiä. Ei voi olla tulkitsematta väärin, kun näitä kannanottoja kuuntelee. Tämä tie johtaa kohti liittovaltiota, yhteisiä velkoja ja askel kerrallaan myös kohti yhteistä budjettia.

Etelä-Euroopan maat tavoittelevatkin yhteistä velkaa. Se on selkeästi heidän etunsa ja heidän tavoitteensa. Se on heidän etunsa, mutta se ei ole Suomen etu. Tämä kaikki ei tietenkään tapahdu hetkessä, mutta tässä on nyt nähtävissä kehitys, mihin suuntaan Eurooppa on menossa, jos näin jatketaan.

Jos tämä on hallituksen tie, keskusta vaatii tästä asiasta myös kansan mielipidettä kuuluviin. Mielestäni esimerkiksi jo syksyllä kunnallisvaalien yhteydessä olisi hyvä mahdollisuus kysyä kansalta neuvoa, tätäkö halutaan, järjestää siis neuvoa antava kansanäänestys.

Herra puhemies! SDP:n puheenjohtajan, valtiovarainministeri Urpilaisen puheet aivan kuten monen SDP:n kansanedustajan puheet täällä salissa keskittyivät lähes yksinomaan Espanjalle annettavan tuen vakuuksiin. Valitettavasti nämä vakuudet ovat vain pienelle osalle koko velkamäärää. Mikään muu maa ei niitä halua, ja asialla halutaan verhota nyt hyvin vakava ongelma, johon pankkituki, joka nyt myönnetään, johtaa. Se johtaa yhteisiin velkoihin ja vie kohti liittovaltiokehitystä. On vielä kyllä kysyttävä, haluaako SDP todella tätä. Kokoomuksen kanta tässä näyttäisi olevan selvempi.

Herra puhemies! Itse asiaakin on vielä kyseenalaistettava. On kysyttävä, miksi tuemme sellaisen maan pankkeja, jossa valtio verottaa ihmisiä 10 prosenttia vähemmän kuin meillä täällä Suomessa, maata, jossa on erittäin vakavat harmaan talouden ongelmat ja jää miljardeja euroja perimättä verotuloja sen takia. En sinänsä kyllä syyllistä Espanjaa ja espanjalaisia. Espanja on hieno valtio, hieno maa ja turistikohteena erittäin kaunis maa — ja erittäin hyvä maa myös jalkapallossa, sen ovat viimeaikaiset arvoturnauksetkin osoittaneet. Taloutta maassa ei ole kuitenkaan osattu hoitaa niin hyvin kuin osataan jalkapalloa pelata. Rahakirstun veräjällä ei ole ollut Casillasia, eikä oikeita taloudellisia ratkaisuja tekemässä ole ollut Xavia eikä Iniestaa.

Herra puhemies! Nyt on vakavan keskustelun paikka siitä, mihin tämä johtaa. Haluammeko Eurooppaan yhteiset velat? Haluammeko, että liittovaltio on se tie, jolla Suomi on pienenä kansakuntana jatkossa mukana? Suomen ja koko Euroopan tulevaisuudesta on käytävä erittäin vakava keskustelu, jonka yhteydessä ja päätteeksi järjestetään kansanäänestys.

Herra puhemies! Keskusta ei vastusta EU:ta, eikä keskusta vastusta euroa. Me sanomme "kyllä" EU:lle, me sanomme "kyllä" eurolle, mutta euroa ei voida pelastaa millä hinnalla tahansa. Me sanomme "kyllä" talouskurille, mutta me sanomme selkeän "ein" vastuiden ja riskien kasvattamiselle sekä liittovaltiokehitykselle. EU:n tulee meidän mielestämme olla jatkossakin itsenäisten valtioiden liitto, joka on perustettu rauhan ja vakauden aikaansaamiseksi. Tämän soisi olevan myös hallituksen linja.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Eurooppa ei selviä meneillään olevasta talouskriisistä ilman talouskasvua. Säästämällä ei kurota umpeen kriisivaltioiden budjettivajeita. Tästä seikasta ollaan yksimielisiä niin talouspolitiikan tekijöiden kuin sen tutkijoiden keskuudessa. Päinvastoin, jos julkinen valta säästää, kotitaloudet purkavat velkaantumistaan ja yritykset lykkäävät investointejaan, sekä työhön että kulutukseen sidotut verotulot putoavat ja kierre jatkuu.

Kasvun tarpeesta on helppo olla yhtä mieltä. Kun kysytään keinoja, yksimielisyyden ja varmuuden sijaan tulee neuvottomuus. Velkaelvytys ei tule kysymykseen maissa, joissa on vaikeuksia saada edes nykyisiä menoja rahoitettua. Lisävelka merkitsee korkeampia korkoja ja muutenkin ankarampia lainaehtoja, eli elvytysraha vain kiertäisi velkaantuneiden valtioiden kautta sijoittajille. Talouskriisin vakavuutta ei voi liiaksi korostaa.

On myös paikallaan todeta, että talouskriisi on jo kääntymässä poliittiseksi kriisiksi. Ison-Britannian pääministeri on puhunut pahaenteisesti unionin sisäisen vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta, mikäli kriisi pahenee. EU:n perinteisessä ytimessä, Saksassa ja Ranskassa, on alettu kritisoida sisärajatarkastukset poistanutta Schengen-sopimusta. Jopa EU:n alkuperäinen idea sisämarkkinoista kohtaa kritiikkiä ranskalaisten yritysten leikatessa työvoimaansa. Mikäli kriisi pahenee, ei nyky-EU:n vaihtoehdoksi ole tarjolla itsenäisten valtioiden rajatonta vapaakauppa-aluetta. Vaihtoehto on EU:n pirstaloituminen. Tällaisessa Euroopassa Suomen olisi vaikea rakentaa viennille perustuvaa hyvinvointiaan. Tällaisessa Euroopassa Suomi olisi turvallisuuspoliittisesti yksin.

Arvoisa puhemies! Euroopan talouskriisi on voitettava, sillä se uhkaa koko unionin olemassaoloa. Valitettavasti kriisin voittamiseksi ei ole olemassa yhtä ihmelääkettä. Tarvitaan monia yhteensovitettuja toimia. Pahimmin velkaantuneiden maiden on hillittävä menojensa kasvua erityisesti pitkällä tähtäyksellä. Vastaavasti niiden valtioiden, joilla on rahamarkkinoilla uskottavuutta ja sen tuomaa luottokelpoisuutta, on tuettava yhteisiä ponnistuksia. Yhteistyötä tarvitaan. Suomen on myös tuettava ongelmamaita. Vaikka voimavaramme ovat rajallisia, emme saa olla eurojärjestelmän poliittisesti heikoin lenkki.

Yhteistyö ei kuitenkaan edellytä sitä, että Suomi ilman harkintaa ja ilman ehtoja antaa rajattomat valtuudet omien varojensa käyttöön. Yhteistyötä on tehtävä vastuullisesti. Eduskunnan ja jokaisen kansanedustajan on viime kädessä vastattava niille ihmisille, jotka ovat valtakirjan meille antaneet. Vastuu Suomen tulevaisuudesta edellyttää, että jokaista yhteisvastuun ja tuen toimenpidettä harkitaan huolellisesti. Se edellyttää, että tehdään kaikki mahdollinen Suomelle karttuvien saatavien turvaamiseksi.

Suomen vaatimus takauksille annettavasta vakuudesta on huolellisesti harkittu. Se on kirjattu hallituksen tavoitteeksi, ja siitä on johdonmukaisesti pidetty kiinni. Vakuusvaatimusta ei voi tulkita Suomen EU-politiikan täyskäännökseksi. Olemme yhä sitoutuneet Euroopan yhdentymiseen. Vakuudet ovat tarpeen, jotta voimme kantaa vastuun ja osallistua vaikeuksissa olevien maiden tukemiseen. Jos nyt annettavat tuet jäävät osittain takaisin saamatta, Suomi saa vakuuksista täydennyksen omille saatavilleen. Neuvotteluissa Suomi suostui maksamaan oman EVM-osuutensa kerralla. Se on perusteltua. Suomella on hyvä luottokelpoisuus, ja siksi meillä ei ole kohtuuttomia vaikeuksia oman osuutemme kertasuoritukseen. Se on oikein mitoitettu panos Euroopan yhteistyön hyväksi. Muutkin Suomen hyväksymät ehdot ovat meidän kannaltamme perusteltuja. On parempi turvata vakuuspääoman saanti vaikka vähän myöhemmin kuin olla kokonaan ilman vakuuksia.

Arvoisa puhemies! Suomen neuvotteluissa saamat tulokset ovat puolueettomienkin arvioiden mukaan parhaat, mitä saatavissa oli. Valtiovarainministeri Urpilainen ansaitsee tunnustuksen Suomen puolesta tekemästään työstä. Pitkät, yöhön venyneet työpäivät ovat tuottaneet tulosta. Koko hallitus ansaitsee luottamuksen tämän keskustelun jälkeen järjestettävässä äänestyksessä.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ei se ole tyhmä, joka paljon pyytää, vaan se, joka sen maksaa. Mikä on se maa, joka viimeisten 20 vuoden aikana on massiivisesti saanut ja käyttänyt Euroopan unionilta herahtaneita rahoja? Espanja on rakentanut sadoilla EU-tukimiljardeilla moottori- ja rautateitään, suurkaupunkien metroverkoston, lukemattomat suurlentokenttänsä ja rakentaa niitä edelleen, muun muassa Madridin lisämetroa joka ikinen päivä 30 metriä. Tällainen on Espanja, kuningasten maa: ei ole köyhä eikä kipeä, kunhan Euroopan, muun muassa Suomen, veronmaksajat maksavat viulut.

Espanjan pankit ovat saaneet jo yli 300 miljardia Euroopan keskuspankilta. Se ei riittänyt, vaan nyt EU:lta väliaikaisen rahaston kautta halutaan lisää 100 miljardia, pankeille, joilla on tappiotileillään yli 200 miljardin kupla miljoonassa tyhjillään lahoavassa asunnossa. Saman verran, satoja miljardeja, niillä on saatavia täysin maksukyvyttömiltä, nyt kaduille joutuneilta asuntovelallisilta, joita velkojat imevät aina hautaan saakka.

Espanjan velka on todellisuudessa 1 800 miljardia saksalaisille, ranskalaisille ja brittipankeille, jotka ovat jo voittonsa keränneet mutta haluavat imeä saman summan vielä kerran uudelleen — todellisuudessa eurooppalaisilta, Euroopan kunnollisilta, suomalaisiltakin, veronmaksajilta. Espanjan 17 maakunnalla on vielä omat velkansa tämän lisäksi.

Arvoisa puhemies! Espanjan ongelma on suurtyöttömyys. "Seis millones españoles tienen euros solamente para agua, pan, sal, olivos y posible poco vino." 6 miljoonalla työttömällä espanjalaisella on just ja juuri varat veteen, leipään, suolaan, oliiveihin ja tilkkaan viiniä — vuodeksi, sitten ei mitään. Samaan aikaan Saksan ja Ranskan pankkiirit nauravat lihapatojensa ääressä. Tuet menevät heille, eivät köyhtyville espanjalaisille.

Etelä- ja Itä-Euroopan EU-rahoilla elävät valtiot haluavat kasvattaa EU:n budjettia, yhteisvastuullisuutta veloissa, pankki- ja talousunionia ja Euroopan liittovaltiota, koska ne ovat pysyviä saajia, me suomalaiset, kunnolliset ja vastuuntuntoiset, ainaisia maksajia.

"Ei" ja vielä kerran "ei", Suomi irti holtittomien euromaiden rahoittamisesta! Jos jatkamme näin, imemme itsemme kuiviin ja velkakierteeseen. Rahoitamme nytkin Espanjan pankkituen käytännössä lainarahoilla ja omilla veronkorotuksilla.

Edessä on kuntavaalit. Ei kuntiin espanjalaista mallia, ei suurkuntia, ei pakkoliitoksia, ei lisää byrokratiaa! Kierrän itse 160 paikkakuntaa vaalikierroksella, Lapista Hankoon, Joensuusta Poriin, koko Suomen. Kerron kierroksella myös huomisen ja aiempien EU-tukipakettien äänestystulokset kunkin vaalipiirin kansanedustajan kohdalta. Täällä Sipilä kannattaa EU:ta ja euroa, hallituspuolueiden puhujista puhumattakaan. Vain Soinin porukka ja vasenryhmä todellisuudessa ovat kansalaisten tahdon takana.

Ei enää eurotukia etelään, ei lisää tukipaketteja hulttiomaille, ei pankeille! Suomi selviää taantumuksen Euroopasta kääntymällä nuoriin valtioihin: Brasiliaan, Kiinaan, Intiaan.

Perussuomalaisilta on syksyn mittaan tulossa toimiva Kiina-strategia, jonka laadintaan osallistuvat asiantuntijat Kiinasta, sen bisneselämästä, kansankongressista, ja vuodesta 85 lähtien Kiinassa opiskelleista ja siellä taloudellisen ja poliittisen uran rakentaneista Kiinan suomalaisista. Eurooppa on auringonlaskun maa nykyisillä talousopeilla. Nyt Suomi uusille urille, ulos euroveloista ja -lainoista, maailmalle vientikauppaan, sinne missä on ostovoimaa! Etelä-Euroopalla sitä ei ole.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tuo Etelä-Euroopan pankkikriisin hoito muistuttaa yhden viitasaarelaisen juopon menettelyä velkojen suhteen. Hän otti velkaa niin paljon kuin pystyi, ja velkaannuttuaan moneen suuntaan hän päätti jättää velkansa maksamatta ja totesi, että hoitakoot velanantajat nuo saatavat keskenään.

Tuo Espanjan tilanne on sellainen, että... Minä olin aikanaan töissä tuolla Keski-Amerikassa ja siellä näin, millä tavalla Espanja hoiti sieltä kullat ja hopeat pois. Cortés meni sinne ja huijasi koko porukan, ja rahat taskuun. Ja se summa — minulle tulee Historia-lehti, siinä oli, että se on 16 triljoonaa euroa nykyrahaksi muutettuna. Elikkä kyllä ne pojat osaa rahat ottaa. Mutta nyt kun sieltä ovat loppuneet ne rahat, niin katse on tänne pohjoiseen: otetaan täältäkin, mitä saadaan. Me emme kyllä tietysti tuommoisiin summiin pystytä — mutta kaikki otetaan, mitä saadaan.

Pääministeri ja valtiovarainministeri kehuvat olevansa suomalaisen veronmaksajan puolestapuhujia. Maailman kalleimmatkaan asianajajat eivät kehtaa laskuttaa sellaisia summia, joita he lähettävät veronmaksajille europolitiikkansa seurauksena. Todellisuudessa Katainen ja Urpilainen ovat hulvattomia riskejä suurten voittojen toivossa ottaneitten pankkien sekä sijoittajien juoksupoika ja -tyttö. He kuvittelevat pelastavansa Suomen maineen pitämällä veronmaksajien kukkaroa levällään, jotta pankit ja sijoittajien voitot turvataan kaikissa tilanteissa.

Hallituksen politiikka johtaa maamme taloudelliseen ja poliittiseen konkurssiin. Jotta hallituksen Etelä-Euroopan valtioiden ja pankkien tukemisesta lankeava lasku voidaan maksaa, eduskunnassa joudutaan väistämättä tekemään ennennäkemättömiä leikkauksia valtion budjettiin ja tekemään myös rajuja veronkorotuksia — se on ihan varmaa. Samalla kun hallitus vaatii avustettavien maiden päättäjiltä sisäisen devalvaation toteuttamisia, se on ottanut ensi askeleet oman maamme sisäiseen devalvaatioon. Kenen sätkynukkeja nämä oikein ovat?

Isänmaastamme on tullut nykyisen hallituksen politiikan johdosta kallein euromaa sekä kuluttajalle että yrittäjälle. Rakas kotimaamme on jo nyt niin kallis, että monet pk-sektorin yrittäjät ovat laittaneet pillit pussiin. Konkurssiaalto on jo surullinen tosiasia kuljetusyrittäjien keskuudessa ja myös metsäkoneyrittäjien keskuudessa. Lisää yritysten kaatumisia ja työttömyyttä on luvassa, kun tätä käsittämätöntä ja epätoivoista euron puolustustaistelua jatketaan.

Katainen ja Urpilainen ovat jo vuodessa saaneet pahempaa jälkeä aikaiseksi kuin mitä keskustan Esko Ahon hallitus sai neljän vuoden hallituskautenaan. Keskustapuolueen on turha näytellä eurokriisissä viatonta naamaa. Ex-puheenjohtaja Mari Kiviniemen hallitus yhdessä keskustan mustan paavin, komissaari Olli Rehnin kanssa liitätti Suomen tähän järjettömään euron pelastamisoperaatioon. Kiviniemi puolusti muiden euromaiden rahoittamista vielä vaaliväittelyssä todeten: "Tämä on myrkkymalja, joka on juotava." Myrkkymaljan juomisen seurauksena on itsenäisyyden menetys vallan valuessa Brysseliin, ja se menee sinne. Tästä tulee liittovaltio.

Arvoisa puhemies! On kai itsestään selvää, että esitän hallituksen esityksen hylkäämistä. Toiseksi esitän, että hallitus teettäisi selvityksen siitä, mitä eurosta eroaminen maksaa. Hallituksen esitykset euron tukemisesta ovat pöytäpuheita. Mitään konkreettista tieteellistä tutkimusta euron väitetyistä hyödyistä ei ole tehty. Hallitus taitaa pelätä tällaisen selvityksen tekemistä, sillä selvityksen tulokset tuskin tukisivat hallituksen linjaa eurovaluuttaan hirttäytymisestä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Sanansa voivat tässä salissa kuulemma ministeritkin syödä. Tämänpäiväinen keskustelu osoitti sen taas kerran. Suomenhan ei pitänyt Urpilaisen aiempien lausuntojen perusteella olla mukana tukemassa kriisimaiden pankkeja. Nyt on kyse nimenomaan pankkituesta. Kovasti hehkutetut vakuudet ovat vain hallituksen keino harhaanjohtaa suomalaista äänestäjää, eivätkä ne pidä pinnalla uppoavaa laivaa. Tämän johdosta vakuudet eivät juuri muita euromaita kiinnostaneetkaan. Ei ole ihme, että kansalaistemme päät ovat pyörällä, kun ERVV, EVM, eurobondit, takuut ja vakuudet sinkoilevat eurokeskusteluissa varsinkin, kun hallituksen edustajien puheet ja lupaukset muuttuvat sitä mukaa, kun kriisi etenee.

Pari esimerkkiä tästä: Ministeri Jyrki Katainen tiedotti 17.5.2011, että jatkossa lainatakuita ei myönnetä ilman täysimääräisiä vakuuksia. Kyseessä oli silloin Ecofin-kokous, jolloin käsiteltiin Irlannin ja Portugalin takuita. Ministeri Urpilainen lausui 9.6.2012 useissa lehdissä, muun muassa Iltalehdessä, seuraavaa: suoriin pankkitukiin ei mennä. Iltalehti järjesti samassa yhteydessä myös gallup-kyselyn Espanjan tukipaketista. Ääniä annettiin 15 000, ja puolesta oli ainoastaan 4 prosenttia, vastustajia oli 96 prosenttia. Myös tuore Ylen mielipidekysely, jossa 66 prosenttia suomalaisista on tukipaketteja vastaan, on niin sanottua selvää pässinlihaa. Suomen kansa ei halua, että tukipaketteja jatkossa annetaan.

Nykyiset pelastustoimet eurokriisin taltuttamiseksi eivät ole tuoneet vieläkään ratkaisua venähtäneisiin ongelmiin Euroopan unionin talousalueella, joten ongelmanratkaisukeinoja tulisi puntaroida uudemman kerran useista eri näkökulmista kääntämättä harkitsemattomasti selkää tietyille vaihtoehdoille, jotka ovat hallituksen osalta sisäpoliittisen mukavuusalueen ulkopuolella. Syvempi euroalueen integraatio tarjoaisi nykyistä paremmat työkalut talouskriisin korjaamiseen, mutta pitkän aikavälin menestys ei kuitenkaan olisi taattu. Tämäntyyppiset toimet johtaisivat väistämättä liittovaltiokehitykseen ja päätösvallan valumiseen Brysseliin, joten tällaista polkua eivät itsenäisen Suomen edustajat voi valita.

Tiedonannossa todetaan, että kasvun odotetaan euroalueella vähitellen elpyvän vuodesta 2013 alkaen. Kuinka tämä vähitellen elpyminen heijastuu Suomen asemaan? Pääsemmekö vihdoin vuolemaan eurokultaa? Tuskinpa. Onko vähittäisessä elpymisessä huomioitu mahdolliset uudet taloustukea tarvitsevat kohteet, kuten Italia ja Kypros? Onko vähitellen toipuvasta tai nopeasti romahtavasta euroalueesta Suomelle hyötyä pitkällä aikavälillä? Tämänhetkinen odotusarvo ei päätä huimaa. Hallituksella on käytössään laaja virkamieskoneisto, joten odottaisin seikkaperäisempiä selvityksiä nimenomaan Suomen valinnan mahdollisuuksista ja laskelmia, jotka kattaisivat useita skenaarioita tarkasteltuna useilla eri aikaväleillä. Näin ollen peräänkuulutan edustaja Soinin, edustaja Saarakkalan ja edustaja Ruohonen-Lernerin tavoin tarkempia selvityksiä Suomen ja euron sekä eurokriisin suhteesta.

Vielä lopuksi Urpilaiselle hatunnosto siitä, että hän on ymmärtänyt perussuomalaisten eurokannan, toisin kuin ministeri Katainen. Voimme toki keskustella perussuomalaisten mielipiteistä, mutta ministereiden luulisi ymmärtävän pallon olevan tällä hetkellä heillä. Tutkikaa eri vaihtoehtoja, vertailkaa, analysoikaa, esittäkää, perustelkaa ja tehdään rationaalinen päätös yhteistuumin. Huomenna äänestämme: Suomen kansa on valppaana, mitä nappia kukin painaa.

Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Haluan keskittyä kahteen kuplaan, joita sosialidemokraatit ja vasemmisto ovat kylväneet täällä puheissaan jo vuoden ajan, ja ne kaksi kuplaa ovat sijoittajavastuu ja täydet vakuudet.

Esimerkiksi Espanjan pankkituessa ei edelleenkään toteudu todellinen sijoittajavastuu. Pankkien velkakirjoihin sijoittaneet suursijoittajat pelastetaan täysin, mutta niin sanottuihin juniorilainoihin sijoittaneet tavalliset espanjalaiset piensijoittajat menettävät sijoituksensa todennäköisesti kokonaan. Piensijoittajaa on enemmän tai vähemmän huijattu pankkitalletusten sijaan pistämään rahansa pankkien velkakirjoihin, vähän samanlainen temppu niin kuin Suomessa 90-luvun laman alla, kun Kansallis-Osake-Pankki harhautti kansalaisiaan pistämään rahansa osakkeisiinsa vain muutamaa päivää ennen niiden arvon romahtamista. Onko tämä sitä vasemmistolaista ja hallituksen ajamaa sijoittajavastuuta? Kansa maksaa, mutta isot pankit pelastetaan.

Mitä tulee vakuuksiin, niin missä ovat ne valtiovarainministeriön lupaamat täydet vakuudet? Tästä olemme saaneet tässä salissa kuulla useamman kerran, että täydet vakuudet tulevat, sitä ennen rahaa tästä talosta tai mitään takauksia ei lähde. Vakuudet ovat 40 prosenttia pääomasta tässä tapauksessa, mutta kun otetaan huomioon ERVV:n 165 prosentin ylitakaus, on vakuuksien arvo noin 20 prosenttia. Tästähän me olemme tänään kuulleet usean edustajan suusta. Jokaisenhan pitäisi ymmärtää se, että Espanjan takausosuus, noin 12 prosenttia, on täysin arvoton, jos maksukyky pettää. Tämänkin osuuden maksajiksi tulevat veronmaksajat viime kädessä, ja sen varaan pitäisi myös laskea.

Arvoisa puhemies! Loppujen lopuksi huomenna olevassa äänestyksessä ei ole kysymys yhden valtion pankkien tukemisesta, vaan kysymys on euron rahapolitiikan suunnanmuutoksesta. Jatkossa on hyväksyttävä se, että muidenkin maiden pankkeja on tuettava, kun sen aika tulee. Euroopan pankkien ja valtioiden velat sosialisoidaan myös suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Prosessin tarkoitus on nähtävästi hivuttaa liittovaltiota pikkuhiljaa ilman kunnon keskustelua. Ensin rakennetaan pankkiunioni, joka on askel liittovaltion suuntaan.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota ministeri Urpilaisen tänään mainitsemaan kommenttiin, jossa hän sanoi, että hyvä, että suurin osa ymmärtää, miten vakavasta asiasta nyt on kysymys täällä tänään salikeskustelussa. Tämä kommentti oli ikään kuin piikki oppositiolle siitä, että oppositio ei nyt ymmärrä, kun se ei lähde äänestämään tämän päätöksen mukaisesti. Mielestäni perussuomalaiset ainakin ymmärtävät täysin, mistä on kysymys. Täällä on peräänkuulutettu sitä, että tulee lama ja Suomi romahtaa, jos Suomi ei ole mukana tässä prosessissa, ja kuitenkin kun me tiedämme, että Suomen osuus on noin 2 prosenttia näistä takuista, joilla pelastetaan ennen kaikkea saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja, niin jokainenhan sen tietää, että ne pankit pelastetaan siitä huolimatta, oli Suomi mukana tai ei. Tämä on se tosiasia, jota kukaan ei halua tunnustaa.

Ei ole väärin sanoa "ei", jos ei ole maksukykyä lähteä takauksiin mukaan. Suomen riskit ovat nyt jo eri laskelmien mukaan 30—50 miljardin edestä olevia sitoumuksia, ja meidän täytyisi miettiä, kuinka pitkälle meillä on varaa lähteä sitoumuksiin mukaan. Tähän emme saaneet tänään vastausta pääministeriltä, ja todennäköisesti emme saa sitä ennen kuin sitten, kun meidän maksukykymme loppujen lopulta romahtaa kokonaisuudessaan.

Joten, arvoisa puhemies, tässä vaiheessa en voi muuta kuin kannattaa edustaja Soinin esittämää hylkäysesitystä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Debatin aikana tässä salissa tiukattiin perussuomalaisten kantaa eurossa pysymiseen tai siitä eroamiseen. Se onkin hyvä kysymys, ja on erittäin hyvä, että hallitus otti asian esille. Se kertoo sen, että hallitus on varsin epävarma omasta politiikastaan, ja syytä onkin.

Espanja-paketista puhuttaessa hallitus puhui kahta kieltä. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vakuutti, että Espanja-tuki ei ole pankkitukea vaan tukea Espanjan valtiolle, joka sitten sen jälkeen tekee tuella, mitä tekee. Pääministeri Jyrki Katainen sen sijaan kertoi rehdisti, että kyse on Espanjan pankkien pääomittamisesta, ja näinhän se on. Vaikka laina annetaan aluksi Espanjan valtion kautta, on kyseessä pankkituki. 29.6.2012 pidetyssä euroryhmän huippukokouksessa päätettiin, että siinä vaiheessa, kun euroalueelle on saatu yhteinen pankkivalvonta, on ainakin osa lainoista tarkoitus siirtää muuten EVM:n kontolle. Tarkoittaako tämä sitä, että EVM:stä on nyt puolihuolimattomasti tulossa euroalueen oma roskapankki? Jos näin on, se ei tiedä hyvää eurolle eikä se tiedä hyvää Suomelle. Me kaikki tiedämme, mitä roskapankki tarkoittaa.

Prosessin perimmäinen tarkoitus tuntuu olevan hivuttaa liittovaltiota pikkuhiljaa läpi ilman kunnon keskustelua. Siinä, että nyt tuetaan nimenomaan Espanjan pankkeja eikä valtiota, on keskeisesti taustalla nimenomaan niin sanottu pankkiunionin rakentaminen, joka taas on iso askel kohti liittovaltiota. On myös muistettava, että jo nyt on puhuttu siitä, että seuraavaksi apua tarvitsee suoraan Espanjan valtio. Se on sitten Espanja kakkonen, se paketti. Sitä saatamme joutua käsittelemään jo syyskuussa. Sen jälkeen ovat vuorossa Kypros ja Slovenia. Mitä muuta? Italia. Mitä sen jälkeen? Kukaan ei tiedä.

Suomi on hoitanut taloutensa kansainvälisesti katsoen hyvin, mutta Suomen kansantalous on pieni. Meidän valtion budjettimme on nippa nappa yli puolet koko siitä paketista, mitä Espanja on nyt tässä ensimmäisessä tukipaketissa saamassa. Se summa on nimittäin kokonaisuudessaan sata miljardia, niin kuin tiedätte. Se kasvattaa saman tien Suomen ERVV:n varainhankinnalle antamien takuiden kokonaissummaa yli 11,8 miljardiksi euroksi, siis 11 800 miljoonaksi euroksi. Se tarkoittaa käytännössä 44 000:ta viimeistä mallia olevaa tuikkua Ferraria tai vertailun vuoksi 640 000:ta 15 000 euron arvoista pikkuautoa tai, jos mennään vielä vähän alemmas, 1 280 000:ta 7 500 euron arvoista autoa, niitä autoja, joita tänä päivänä taitaa kaikkein eniten liikkua tuolla maaseudun teillä. Siellä ei juuri sen kalliimpia autoja näy.

Arvoisa puhemies! Jos nämä lainatakuut, joita nyt olemme myöntäneet, laukeavat maksettavaksi, mistä hallitus ottaa 11,8 miljardia euroa? On muistettava, että veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Ottopojan osa on takaajalla. Takuiden maksamisessa ei kukaan tule avuksi.

Pääministeri sanoi, että takuita ei oteta Suomen budjetista. Siellä ei tule lukemaan, että reumasairaalasta tai vanhustenhoidosta siirretään euroalueen takauksien maksamista varten varoja. Tämä tarkoittaa siis sitä, että näitä rahoja ei oteta veromarkoistakaan. Meille jaetussa paperissa lukee lisäksi, että Espanjan tukien takia Suomi ei ota lisää lainaa. Missä ihmeessä hallituksella on se kassakaappi, jossa sillä on jemmassa 10 miljardia? Enempää ei tietenkään tarvita, koska Suomi on saanut vakuuksia Kreikasta ja Espanjasta, ja nehän tietenkin silloin lasketaan hyväksi. Mutta 10 miljardia on 10 miljardia, 10 000 miljoonaa. Sen kassakaapin, missä näitä rahoja säilytetään, on oltava valtavan suuri.

Kriisin ratkaisun kannalta on sinänsä täysin yhdentekevää, osallistuuko Suomi siihen vai ei. Suomen osuus on vain 2 prosenttia. Espanjan pankkisektori ja euro kaatuvat tai ovat kaatumatta, tekeepä Suomi sitä tai tätä. Mutta jos Suomi joutuu vastaamaan takauksistaan, silloin se tuntuu suomalaisten arkipäivässä ja kukkarossa. Voin taata, että rahat eivät silloin riitä. Silloin eläminen tulee liian kalliiksi tavalliselle suomalaiselle.

Arvoisa puhemies! Kannatan puheenjohtaja Soinin tänään esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle. Lisäksi olen samaa mieltä puheenjohtaja Soinin kanssa siitä, että kannattaisi tutkia, kannattaako eurossa olla vai ei. Itse asiassa edustaja Hakkarainen teki tästä äsken ehdotuksen, jotta hallitus tutkisi tämän asian, ja kannatan siis edustaja Hakkaraisen tekemää ehdotusta tästä asiasta.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Suomen hallitus on myöntämässä jättimäistä pankkitukea Espanjan pankeille. Kuka olisi uskonut 90-luvun Suomen laman keskellä, että maksamme vielä joskus Espanjan pankeillekin tukea. Tässä toistuu jättimäisessä mittakaavassa sama, mikä Suomen lamassa: pankit pelastetaan ja velalliset joutuvat velkavankeuteen. Pankit voivat edelleen jatkaa löyhää luotonantoa luottaen siihen, että tukimekanismit tulevat ja pelastavat.

Espanjan pankkituen omituisuuksiin kuuluu se, että pankkeihin sijoittaneet piensijoittajat kyllä menettävät sijoituksensa, mutta isommat sijoittajat pelastetaan. Tämä on sitä sijoittajavastuuta, jota vasemmistopuolueet ovat täällä vaatineet. Pienen ihmisen asialla, vai miten se meni, edustaja Uotila? Kynnys hakea tukea on laskenut selvästi. Kohta tukea on pyytämässä Espanjan valtio, sitten tulee Italia. Aikooko hallitus muuten tukea vielä Italiaakin?

Puhemies! Hallitus on viemässä Suomea velkojen täyteen yhteisvastuuseen ja kohti liittovaltiota. Tämä täytyisi tunnustaa kansalle ja sanoa oikeasti, mihin hallituksen linja johtaa. Sisäinen devalvaatio syö kansalaisten ostovoiman ja elintaso tasoittuu koko EU:n alueella. Tämä on hallituksen tukema linja. Tämä hallitus tulee jättämään jälkeensä huonomman Suomen kuin se vastaanotti. Suomi on tällä hetkellä huonoimmassa nelikentän lohkossa. Suomi investoi itse vähän, mutta maksaa samalla muiden tekemiä investointeja ja niiden velkoja. Suomen tulisi nopeasti alkaa itse investoida ja lopettaa muiden maiden velkojen maksaminen. Näin saataisiin työtä ja hyvinvointia.

Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Toimiiko edustuksellinen demokratia silloin, kun pitää keskustella ja sen jälkeen äänestää asiasta, jonka perehtymiseen ei anneta riittävästi aikaa ja joka on laadultaan niin monimutkaista talousjuridiikkaa, että oikein harmittaa, kuinka hallitus on ottamassa miljardien riskiä kannettavakseen? Sosialidemokraatit korostavat kaula-aukko avoinna, miten tässä tuetaan valtiota eikä pankkeja. Hallituksessa näkyy vielä elävän käsitys, ettei kyseessä ole pankkituki, vaikka papereissa lukee, että tuki menee suoraan pankeille, tämä siksi, etteivät EU-valtiot olisi niin sidottuja pankkiensa tukemiseen kuin nykyisin. Kertooko hallitus koko totuutta? Ilmeisesti ei. Jatkuvasti salataan uusia sopimuksia, ja nyt ei vaivauduta edes kääntämään kuin murto-osa alkuperäisestä tiedonannosta. Näinkö demokratia tässä maassa toimii? Onko tämä oikein sosialidemokratiaa vaiko kokoomuksen poroporvaripompotusta? Tutkimuksen mukaan 68 prosenttia suomalaisista ei hyväksy kasvavia talousvastuita tässä euron kriisissä. Se on hyvä pitää mielessä.

Arvoisa puhemies! Onko sosialidemokraattien mielestä todellinen sijoittajavastuu sitä, että Espanjan pankkien velkakirjoihin sijoittaneet piensijoittajat menettävät osuutensa, koska sijoittivat niin sanottuihin juniorilainoihin, mutta ne, joiden olisi pitänyt kantaa todellinen riski, pelastetaan nyt valtiovarainministeriön avokätisellä solidaarisuudella. Huippukokouksessa 29.6. päätettiin, että pankkeja voisi pääomittaa suoraan. Kaikki sosialidemokraattien ja kokoomuslaisten puheet sijoittajavastuusta ovat rehellisen suomalaisen sumuttamista.

Vakuudet ovat etenkin sosialidemokraattien sisäpoliittinen peli. Saako tavallinen ihminen lainaa pankista vakuuksilla, joiden todellista arvoa ei tiedetä ja jotka maksimissaan kattavat 20 prosenttia kokonaissummasta? ERVV:n ylitakaus, 165 prosenttia, tarkoittaa sitä, että 40 prosentin vakuudet pääomasta eivät miltään osin ole täysimääräisiä. Lisäksi Suomi luopuu lainojen korkotuotosta. Mitä tämä sitten maksaa? Suomen riski tästä on 3,6 miljardia, kun laina myönnetään rahoitusvakausmekanismin kautta. Vakuuksien jälkeenkin Suomen maksuosuus tästä farssista kohoaa lähemmäs 3:a miljardia euroa.

Olennaista asiassa on se, että kansallisella päätöksellä hallitus on tekemässä suuren loven valtiontalouteen tuleviksi vuosiksi. Tämä menoerä tuntuu tavallisen veronmaksajan kukkarossa. Euron kohtalo ei korjaannu tai kaadu Suomen osuudella, mutta sillä on merkittävä vaikutus valtiontalouteemme. Kokoomuskin tukee tällaista eurososialismia.

Arvoisa puhemies! Arvostettu taloustutkija Nouriel Roubini on todennut, että Suomelle taloudellisesti paras vaihtoehto olisi erota eurosta. Millaistakohan pankkiunionia tässä vielä suunnitellaan? Seuraavaksi ehdotetaan jälleen unionin yhteistä valtiovarainministeriä ja lisää integraatiota. Olisiko aika nostaa pöydälle muitakin vaihtoehtoja kuin tukien jatkaminen? Espanjan korot lähtivät nousuun ja nousevat edelleen lisävelan pelossa. Tukipaketteja tulee ja menee. Seuraavaksi leipäjonossa ovat varmaan Kypros ja Italia. Ovatko nämä hallituksen tekemät ratkaisut toimineet, vai onko niille vain ostettu lisäaikaa? Kallista on aika, kun keinot ovat tällaiset. Kyllä kansa maksaa, ajatellaan hallituksessa, ja oppositiossa on tyydyttävä katseella seuraamaan velkataakan kasvua.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on kehottanut jäsenmaita leikkaamaan korkojaan. EKP on jo laskenut ohjauskorkoaan. Marginaalit alkavat olla siinä pisteessä, että muutokset tulevaisuudessa alkavat olla erityisen pulmallisia. Euroalueen valtionvelan bkt-suhde kohoaa kuluvana vuonna lähes 92 prosenttiin. Espanjan julkisen talouden alijäämä suhteessa kokonaistuotantoon oli lähes 9 prosenttia. Espanjan hallitus harkitsee arvonlisäveron korottamista 21 prosenttiin. Palkansaajan tuloverotusprosentti Espanjassa on tyypillisesti 10—14. Tämä varmasti lämmittää meitä suomalaisia myös sisäpoliittisesti, kun julkishallinnoltaan kuralla oleva valtio voi pitää alhaisempaa verokantaa kuin kotimaa. Luottoluokittajat ovat laskeneet Espanjan luottoluokituksen jo BBB:hen syynä pankkituesta aiheutuvan julkisen velan kasvu, vaikea tilanne lainamarkkinoilla ja taantuva talous. Näiden faktojen valossa voikin jälleen kysyä, toimiiko tämä eurososialismi. Jos Espanjan valtiolla olisi käytössään oikea verokanta, niin ehkä he voisivat itse pelastaa pankkinsa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! MTV3:n tekemän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen haluaisi euroalueen hajoavan ainakin osittain. Vain noin joka kuudes suomalainen on puolestaan sitä mieltä, että EU:n olisi kehityttävä tiiviimmän talousliiton eli liittovaltion suuntaan. Nämä kansan mielipiteet eivät näytä euroeuforiassa piehtaroivaa hallitusta hetkauttavan, vaan hulluuden riemumarssi kohti Suomen kansantalouden lopullista tuhoa jatkuu. Nykyistä kehitystä tarkasteltaessa näyttää siltä, että EU-eliitti on hivuttamassa Eurooppaa kohti pysyvää tulonsiirtounionia. Tämä tarkoittaisi Suomen aseman muuttumista Etelä-Euroopan elättimaiden ja niiden suurimman tukijan, Ranskan, vakituiseksi luotottajaksi.

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, ettei yksikään Euroopan velkamaa pysty antamaan täysiä reaalivakuuksia, joten tässä mielessä SDP:n vakuusteatteria on ollut varsin turhauttavaa seurata. Esimerkiksi Kreikan osalta Suomi sai salatun vakuussopimuksen lisäksi todella heikot vakuudet. Nämä vakuudet eivät tasan tarkkaan turvaa suomalaisten saatavia. Espanjan kohdalla vakuudet ovat vain 40 prosenttia pääomasta, mutta kun otetaan huomioon ERVV:n 165 prosentin ylitakaus, ovat vakuudet vain reilut 20 prosenttia tästä kokonaissummasta. Suomi ei siis saa täysimääräisiä vakuuksia.

Arvoisa puhemies! Mielestäni paras ratkaisu tässä tilanteessa olisi nykyisen euroalueen hajottaminen. Etelä-Euroopan heikkojen velkamaiden ja pohjoisen vahvojen kansantalouksien tulisi siirtyä omiin valuuttoihinsa, jolloin kansallisten valuuttojen arvo vastaisi kyseisten maiden reaalista kansantaloudellista tilaa. Eurosta eroamista on pidetty aiemmin tabuna, josta ei sovi puhua. Onneksi tämä tabu alkaa pikkuhiljaa murtua, sillä ovathan useat tunnetut talousasiantuntijat tyrmänneet nykyisen tukipakettipolitiikan ja varoittaneet siitä Suomelle koituvista massiivisista kustannuksista. Olisikin näin tärkeää, ettei eurosta eroamista tyrmättäisi suoralta kädeltä eikä hysteerisesti maalailtaisi tuomiopäivän kuvia niistä seurauksista, joita syntyisi paluusta kansalliseen omaan valuuttaan. Espanjan todennäköinen maksukyvyttömyys sekä Italian liittyminen samaan elättikerhoon hyvin varmasti hajottaisivat euron kokonaan. Hallituksen olisikin nyt syytä varautua tähän laatimalla toimintasuunnitelma Suomen markkaan palaamisesta.

Eurosta eroamista on helppo puolustaa ja perustella Suomen talouden terveellä pohjalla ja sillä, että oman valuutan turvin elävät maat, kuten esimerkiksi EU-jäsenet Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia, pärjäävät erittäin hyvin. Vapaasti kelluva kansallinen valuutta myös säätelee työvoiman hintaa muihin maihin nähden pitämällä työvoiman kustannustason kilpailukykyisenä. Eurossa pysymistä on puolestaan perusteltu eurovaluutan vakaalla arvolla, ja kansaa on peloteltu täystuholla, mikäli eliitille rakas europrojekti epäonnistuisi. Kuitenkin katsottaessa taaksepäin maamme taloushistoriaan huomataan, ettei markan kelluessa valuutan arvo vaihdellut yhtään sen enempää kuin euronkaan aikana.

Arvoisa herra puhemies! Duo Katainen ja Urpilainen tullaan muistamaan rahanlapioimispolitiikkansa myötä oliivimaissa suurina hyväntekijöinä. Valitettavasti Suomen tulevat sukupolvet vain joutuvat tulevaisuudessa tämän maailmaa syleilevän solidaarisuuden maksumiehiksi.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Jos kaikki tämä energia, mitä Suomessa on eri virkamiesten ja ministerien toimesta käytetty viime kuukausina euromaiden velkakriisin hoitoon, olisi suunnattu oman maan ongelmiin, ehkä meillä olisi muutama ongelma vähemmän. Kuinka hyvä olisi samalla tarmolla paneutua esimerkiksi nuorisotyöttömyyden kasvaviin vaikeuksiin ja samalla vaikkapa osittain edellä mainituista syistä johtuviin mielenterveysongelmiin.

Ei ole pitkä aika siitä, kun meillä ministeriaitiosta esitettiin, että Espanja on liian suuri talous tuettavaksi. Onko Espanjan talous jotenkin kutistunut, kun ei tällaisia puheita enää kuulu? Valtiovarainministeri Urpilainen vakuutti, että laina myönnetään ainoastaan Espanjan valtiolle, mutta näin kävi, että nyt esitettävällä takauspäätöksellä tuki menee nimenomaan Espanjan pankeille. Vielä Kreikka-lainojen yhteydessä väitettiin, että Suomi saa rahansa takaisin korkojen kanssa. Nyt ei sentään tällaista väitettäkään esitetty.

Tähän mennessä minkään euromaan velkamäärä ei ole supistunut. Päinvastoin velka- ja takausvastuut ovat kasvaneet pelastusoperaatiossa mukana olleissa euromaissa. Kaikki hyöty on tähän asti mennyt ulkomaisille rahoittajapankeille. Näin tulee käymään myöskin Espanjan tukien osalta, jotka ohjataan suoraan pankkisektorille.

Tähän asti kaikissa tuettavissa maissa ihmiset ovat nousseet barrikadeille taloustoimien kiristämisen takia. Jokaisessa maassa ne kansalaiset, jotka tähänkin asti ovat olleet heikoimmilla, laitetaan kiristämään vyötä. Verotus, joka näissä maissa on esimerkiksi Suomea paljon alemmalla tasolla, ei kohdistu edelleenkään niihin, joilla veroja olisi vara maksaa. Sillä kohtaa Suomen oppi on mennyt perille. Ei Suomessakaan verotus kohdistu oikeudenmukaisesti sen mukaan, onko veronmaksukykyä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on hehkutellut Espanjan lainapaketin vakuussopimuksen tuloksia. Ehkä oikea kommentti olisi: parempi kuin ei mitään, siinä kaikki. Jos tavallinen lainan tarvitsija hakee pankista lainaa, tulee vakuudet olla suurin piirtein kaksinkertaisina taattavaan summaan. Espanjan tapauksessa vakuus on noin 40 prosenttia, siitäkin osa häviää nopeasti inflaatiotappion myötä. Ei tässä ole minkäänlaista hehkutuksen aihetta.

Talletussuojarahasto, jonka tarkoituksena on kattaa espanjalaisten pankkien tappiot, jos pankki kaatuu, on siis vakuuksien antaja. Kun espanjalaisista pankeista suuri osa on nyt jo konkurssikypsiä, paljonko jää talletussuojarahastolle varaa maksella Suomelle vakuuksia? Valtiovarainministeri on pitänyt Espanjan rahoittamista kohtuullisena. Milloin hallituksen kohtuullisuuspiikki tulee täyteen, onko siinä loppupäätä olemassa-kaan?

Useat talousasiantuntijat ovat sitä mieltä, että euron koossa pitäminen vaatii liittovaltiota, velkojen yhteisvastuuta ja budjettivallan siirtymistä osaksi ainakin Brysseliin. Myös Saksa ja Ranska ovat suhtautuneet melko myönteisesti liittovaltiokehitykseen, Etelä-Euroopan maista puhumattakaan. Saksahan on sidottu etelän ongelmiin omien pankkiensa riskisijoitusten takia. Sen takia Saksa voi taipua Espanjan, Kreikan, Ranskan ja Italian ajamiin velkojen yhteisvastuullisiin eurobondeihin ja sitä tietä liittovaltioon. Liittovaltio toimisi tulonsiirtounionina, jossa nuukat pohjoisen veronmaksajat jatkaisivat velkaantuneen Etelä-Euroopan tukemista.

Sanoisin, että sokea Reettakin ymmärtää lukematta, mihin tämä jatkuva kriisimaiden tukeminen tavalla tai toisella johtaa. Rahat eivät ole maailmasta kadonneet minnekään, ne ovat jossain. Oma visioni — ja ne tiedot, mitä olen saanut myös kirjoja lukemalla — lähtee siitä, että meidän rahamme ovat muutaman maailman mahtisuvun, pankkisuvun taskussa, ja ne pitävät meidän eurojamme pihdeissään, ja kun aika on kypsä, tehdään ja muodostetaan liittovaltio sääntelyineen ja edelleen sääntelyineen. Me joudumme alistumaan, puhuu valtiovarainministeri Urpilainen tai pääministeri Katainen mitä tahansa. Vivutus on nyt hyvää jatkoa menossa.

Minä puhun näin vakavasti ja toivon, että me jokainen tiedostaisimme, mihin meitä ollaan viemässä, ettemme olisi tämmöisiä sokean Reetan tapaisia ihmisiä. Varmaan jokainen tietää, mihinkä huominen äänestystulos on päätymässä, mutta toivon ainakin omalta kohdalta, että tekisimme semmoisia päätöksiä, jotka koituisivat maamme siunaukseksi.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa herra puhemies! Haluan aluksi kiittää valtiovarainministeriötä vakuussopimuksen suomenkielisestä käännöksestä. Ongelmallisena pidin vain sitä, että myöhään illalla saamani sopimusluonnos oli niin täynnä johdannaismarkkinoiden erikoissanastoa, etten ymmärtänyt siitä juuri mitään. Jos saisin esittää nöyrän pyynnön, niin toivon, että jatkossa yrittäisitte noudattaa ainakin julkisuuslain henkeä ja toimittaisitte asiakirjat sellaisella aikataululla, että kansan valitsemat edustajat ehtisivät niihin tutustua ja ymmärtää, mistä ovat päättämässä.

Erityisesti minun oli vaikea löytää sopimuksesta ministeri Urpilaisen mainostamia vakuuksia. Minun mielestäni vakuus on sellainen, että jos ostan vaikkapa asunnon, niin asuntoni osakekirja on pankilla vakuutena, ja jos tulen maksukyvyttömäksi, niin pankki myy asuntoni. Eli pankki saa rahoilleen täyden vastineen, jos en maksa laskujani. Ainut vakuuden tapainen, mitä sopimuksesta löysin, oli maksimissaan 700 miljoonan euron total return swap, eli Suomen kokonaisvastuista, 3,6 miljardista eurosta, saimme jonkinlaisia vakuuksia vain alle 20 prosentille. Jos menisin pankkiin pyytämään lainaa ja ehdottaisin vastaavaa järjestelyä, niin minut naurettaisiin ulos. Espanjalaiset kuitenkin onnistuivat myymään Suomelle 20 prosentin total return swapin, joka käsittääkseni erääntyisi maksuun vasta 12,5 vuoden kuluttua, jos Espanja menee maksukyvyttömäksi. Toivon rehellisesti, että tällaisten vakuuksien käyttö ei siirtyisi Suomen pankkimaailmaan, sillä silloin Suomikin olisi alta aikayksikön ennennäkemättömässä pankkikriisissä tyhjien vakuuksiensa kanssa. Kyseessä on siis lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna pankkituki, ja siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tapa, jolla velkakriisiä tähän asti on hoidettu, ei ole toiminut. Kaikki toimet, joita kriisin hoitamiseksi on tehty, ovat osoittautuneet tehottomiksi. Olisinkin kiinnostunut tietämään, millä perusteella hallitus uskoo, että nämä toimet auttaisivat vihdoinkin ottamaan sen kuuluisan niskalenkin markkinavoimista, kun sitä suurista puheista huolimatta ei ole vielä onnistuttu tekemään. Mikä on se viisastenkivi tässä päätöksessä? Jos hallituksella on jotain sellaista salaista tietoa tai suunnitelmaa, jota oppositiolle ei ole vielä paljastettu, niin kertokaa se toki meille. Oppositio voisi hyvinkin tukea hallitusta tässä, jos sillä oikeasti autettaisiin Eurooppaa ja erityisesti Suomi nousuun. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tarkoitus on vain huolehtia siitä, että saksalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset suurpankit saavat sijoituksensa turvaan veronmaksajien rahoilla.

Arvoisa puhemies! Tavalla, jolla tätä kriisiä on hoidettu, en näe hyvää tulevaisuutta, ja sellaiset puheet voidaan unohtaa. Myös hallituksen tulisi mielestäni kyetä tunnustamaan tosiasiat ja sen pitäisi yrittää löytää toimiva ratkaisu, jolla Suomi ja suomalaiset selviäisivät tulevista huonoista vuosista mahdollisimman hyvin.

Yksi tällainen keino voisi olla siirtyminen omaan valuuttaan, joka olisi sidottu euroon. Suomi on toistaiseksi vielä hoitanut asiansa hyvin, ehkä viimeisiä vuosia lukuun ottamatta, joten se olisi varsin turvallinen sijoituskohde ja turvasatama valuutalle Euroopassa. Oman valuutan sitominen euroon tekisi myös kaupan yksinkertaiseksi. Jos Suomi osoittaisi johtajuutta, niin se voisi olla rakentamassa sellaista rahaliittoa, joka on eurosuon sijasta rakennettu kovalle peruskalliolle.

Uskon, että kaikilla on tässä varmasti hyvä aikomus ja vilpitön usko oman linjansa oikeellisuuteen, mutta aina kannattaa katsoa myös muita vaihtoehtoja, vaikka ne olisivatkin vaikeita. Vaikeiden päätösten tekemisestä me saamme kuitenkin palkkamme.

Pääministeri Katainen sanoi Savon Sanomissa 15.7., että hän toivoo kuitenkin, että euron kaatumista tai Suomen irtaantumista toivovat tahot kertoisivat, millaisia seurauksia siitä olisi tavallisille suomalaisille. Hänen mukaansa on harhaluulo, ettei eurosta eroaminen vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointiyhteiskuntaan. Haluaisin näin lopuksi kuitenkin muotoilla Savon Sanomissa olleen toivomuksen uudelleen: että euron pelastamista ja eurossa pysymistä hinnalla millä hyvänsä ajavat tahot kertoisivat, millaisia seurauksia siitä on tavallisille suomalaisille. On harhaluulo, että eurossa pysyminen ei vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointiyhteiskuntaan.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Näin hienona kesäisenä päivänä olisin mielelläni tullut eduskuntaan keskustelemaan siitä, kuinka Suomen teollista kilpailukykyä parannetaan, kuinka Suomeen tehdään uusia työpaikkoja tai kuinka me pelastamme Suomen syrjäytyneet nuoret ja saamme heidät töihin ja tehtäviin. Oli vähän vaikea lähteä tänne keskustelemaan siitä, että espanjalaiset grynderit ja pankkiveijarit ovat tehneet tämmöisen kuplan, mikä sitten nyt on laukeamassa. Ei kovin mielellään lähtenyt keskustelemaan tästä asiasta, mutta näinhän se on, kun isänmaa kutsuu.

Valtioneuvoston tiedoksiannossa on monta kohtaa, monta kysymystä. Tässä kerkesi sitä sen verran lueskelemaan, että tästä ei meinannut kiinni päästä välttämättä. Se kytky, joka tässä oikeastaan on, ja miksi haluan lähteä keskustelemaankin asiasta, on se, että onhan meillä kuitenkin huoli Euroopan nuorista, eli Espanjassakin yli 50 prosenttia nuorista on tällä hetkellä työttömänä. Millä tavalla Espanja on tehnyt sen eteen töitä? He ovat, kuten esille on tullut tänään monta kertaa, hallituksena tehneet vaikeita päätöksiä. He ovat säästäneet ja terävöittäneet omaa politiikkaansa. Valuvirhe, joka aikanaan on Euroopan rahoitusjärjestelmissä tehty, paljastuu nyt hyvinkin voimakkaasti. Varsinkin se tahto ja asenne, millä Etelä-Euroopan maat ovat liittyneet euroon ja haluavat eurossa olla, on yksi syy, miksi tässä tilanteessa ollaan. Nyt olemme hoitamassa seurausta, mutta meidän täytyisi keskustella syystä.

Itse olin 90-luvulla vetämässä projektia kreikkalaisten ja kyproslaisten kanssa, ja kyllähän heidän asenteessaan on juuri se, että he ottivat hankkeesta 80 prosentin tuen ja sitten se 20 prosenttia keinoteltiin kuiteilla tai ylituntimerkinnöillä tai joillain muilla konsteilla. Se on enemmänkin kansan harrastus niin kuin jalkapallo, kiertää veroja ja tehdä omaksi hyödyksi se toiminta siellä. Se on vain valitettavasti näin, jos moni muukin on heidän kanssaan taloudellisissa hankkeissa toiminut. Millä se asenne saadaan muokattua, että he esimerkiksi saisivat kerättyä kaikki alvinsa siellä ja saisivat nämäkin määrätyt verot kerättyä?

Pääministeri puhui tänään, että reilut pelisäännöt tulisi olla. Nämä ovat varmaan aika reilut nyt tällä hetkellä, ja varmaan nämä etelän maat tulkitsevat näitä reiluja sääntöjä aika reilusti. Meidän täytyy saada enemmän voimaa, millä saadaan asennemuokkausta etelän maiden tahtoon ratkaista omia ongelmiaan. Eli se tahtotilan löytäminen, se on se liittovaltion suunta, aivan niin kuin Olli Rehn on joskus aikanaan sanonut ja tässäkin salissa on sanottu. EU:lla ja eurolla ei ole työkaluja. Silloin aikanaan ei ollut työkaluja mennä tutkimaan, kuinka paljon kreikkalaiset olivat väärentäneet omia tilastojaan. Ei ole konsteja. Siellä oli samat luvut monta vuotta. Eli vahvasti ollaan menossa valuuttaunionissa liittovaltion tielle.

Arvoisa puhemies! Tässä on tänään hehkuteltu tällä vakuussopimuksella aika monessakin asiassa, mutta en tiedä, onko sen väärti nostaa sitä tikunnokkaan tässä asiassa, vaan pitäisi pohtia niitä syitä enemmänkin, kuten äsken kerroin, ja sitä, että meidän suomalaisten ei tarvitsisi mennä sinne sammuttamaan näitä tulipaloja. Näen, että komission tulee käyttää jo tässä vaiheessa niitä työkaluja, joita heillä on: EKP:n, IMF:n ja kumppaneiden. Nythän meidänkin eduskunnan päätöksellä on ERVV:ssä 700 miljardin potti käytettävissä, ja todennäköisesti sitä tullaan siihen käyttämään. Itse näen, että piikki on kiinni ja varsinkin siinä, että nyt avattiin tälle pankkisektorille ja yksityissektorille näiden rahojen käyttö. En näe sitä tämän alkuperäisen ensiapupaketin, jollaiseksi tämä aikanaan on luotu, luonteen mukaiseksi ollenkaan.

Saimme tänään selvityksiä myös talousvaliokunnassa tämän asian hoitamiseksi, ja en siitäkään itselleni saanut vahvistusta, että näillä toimenpiteillä voitaisiin esimerkiksi tämä valuuttapako Espanjasta tukkia. En itse tue tätä Espanjan pankkirahoitusta, vaan haluaisin, että käytetään kaikki muut keinot varsinkin tähän asenne- ja tahtotilanteeseen näiden maiden suhteen, sitä vahvistaen, ja myös kansainvälistä apua. Kuten talousvaliokunnassa sanottiin, käytetään tämän pankkikriisin ratkaisuun enemmänkin taitoa ja tahtoa kuin rahaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan Juha Sipilän tekemää esitystä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Käsittelen päivän aihetta otsikolla Kriisi vai pula ja muuta hauskaa.

Pääministeri Jyrki Katainen totesi kesäkuun lopulla pidetyn EU:n huippukokouksen jälkeen, että talouskriisi on tuonut mukanaan Eurooppaan vakavan luottamuspulan. Kataista on häirinnyt myös se, että talouspoliittisiin ratkaisuihin on liitetty asioita, jotka eivät siihen kuulu, esimerkiksi Eurooppa-hengen ja -uskon kyseenalaistamista, jos ei hyväksy kaikkia ehdotettuja talousratkaisuja. Lisäksi pääministeri Katainen on ihmetellyt, miksi päätöksiä pitää tehdä keskellä yötä tai usein aamuyöstä. Asiantuntijat arvioivat, että 24 tunnin yhtäjaksoinen valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa. Valtiovarainministeri Urpilainen puolestaan totesi 10.7., että Eurooppa kärsii velkakriisin ja pankkikriisin lisäksi luottamuskriisistä. Nyt siis molemmat, pääministeri ja valtiovarainministeri, ovat avoimesti tunnustaneet, että Euroopan unionin valtioiden välillä on vakavia ongelmia luottamuksen kanssa. Perussuomalaiset ovat tiedostaneet tämän ongelman jo silloin, kun valuutansiirrot Euroopassa vapautettiin. Se, onko Euroopassa luottamuspula vai luottamuskriisi, on samantekevää niin kauan kuin meille suomalaisille isoista asioista päätetään Brysselissä vähintään promillen humalan kaltaisessa tilassa.

Tämän päivän keskusteluissa vasemmistoliitto halusi ajaa suomalaisen pankkisektorin Ruotsiin, sillä niin kävisi, jos Suomi liittyy transaktioveroon ilman, että Ruotsi siihen liittyisi. Työttömyys tuskin tällöin ainakaan laskisi. RKP taas väitti, että euro on selkeästi hyödyttänyt Suomea. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan asia on tutkitusti pikemminkin päinvastoin. Ruotsi on hyötynyt omasta valuutasta ennen kaikkea finanssikriisin aikana, jolloin voimakkaasti heikentynyt kruunu auttoi Ruotsin vientiä. Vihreät puolestaan vaativat lisää avoimuutta ja oikeaa kansalaiskeskustelua. Ovatko vihreät unohtaneet, että he ovat hallituksessa ja voivat itse vaikuttaa asiaan? Kristillisdemokraatit väittivät, että Suomen budjetissa ei ole momenttia Kreikan valtion tai Espanjan pankkien tukemiseen rahallisesti. Samoin pääministeri Katainen väitti, että ei ole lapioitu rahaa kriisimaihin vaan on vain annettu takauksia. Pääministeri siis unohti, että viimeisessä lisätalousarviossa päätettiin EVM:n pääomaksi 1,44 miljardia. Ilmeisesti tämä ei ole rahaa lainkaan.

Arvoisa puhemies! Olen syksystä asti kuunnellut, kuinka SDP on toistanut, kuinka piikki on nyt saatu kiinni ja enää ei rahaa virtaa eurokriisin hoitamiseen, koska saimme hyvät vakuudet. Otan kolme esimerkkiä asian tiimoilta. Ne ovat tämän vuoden toisesta lisätalousarviosta.

Esimerkki yksi.: Valtiovarainministeriön toimintamenoihin myönnettiin lisäystä 1 295 000 euroa. Määrärahan muutoksessa on otettu huomioon lisäyksenä muun muassa 525 000 euroa eurokriisin hoitamiseen liittyvistä akuuteista kuluista.

Esimerkki kaksi: Suomen Pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle, kiinteä määräraha. Momentille myönnettiin 1,9 miljoonaa euroa. Määrärahaa saa käyttää eräiden sijoitustuottojen siirtoon Kreikan valtiolle.

Esimerkki kolme: Suomen osuus Euroopan vakausmekanismin pääomasta. Momentille myönnettiin 1 437 920 000 euroa. Määrärahaa saa käyttää Euroopan vakausmekanismin EVM:n pääoman maksamiseen.

Vuoden 2012 toinen lisätalousarvioesitys sisältää siis 1,44 miljardia euroa eurokriisin hoitamiseen liittyviä määrärahoja. Jokainen kuulija voi edellä mainituista esimerkeistä ihan itse päätellä, onko piikki kiinni tai onko annettu vain takuita, kuten tänään on väitetty.

Kannatan siis Timo Soinin tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tutustuu vakuussopimukseen ja valtioneuvoston antamaan tiedonantoon eduskunnalle, niin esille nousee helposti useita kysymyksiä ja ajatuksia. Ensinnäkin eduskunnalle ja meille edustajille on jäänyt todella hyvin lyhyt aika perehtyä tämän tärkeän asian asiapapereihin. Hallitukselle kyllä kiitos siitä, että kiireisessä asiassa on pyritty mahdollisimman laajaan avoimuuteen.

Valtioneuvoston tiedonanto on hyvin tekninen selvitys rahoituksesta, ei niinkään poliittinen analyysi rahoituksen kohdentumisesta, sen tarpeesta ja sen vaikuttavuudesta. Hallituksen tiedonannossa olisi toivonut olevan selvitetty, mitä esitetty sopimus merkitsee espanjalaisille, siis tavallisille espanjalaisille, Espanjan valtiolle ja Euroopalle tai mitä merkitsisi Suomen mahdollinen poisjääminen sopimuksesta. Tiedonanto antaa Espanjan tulevaisuudesta epäilyttävän valoisan kuvan.

Hallitus on kääntämässä aivan uuden lehden tukiasioissa. Nyt hallitus on lähtemässä tukemaan suurta EU-valtiota tai tarkemmin jopa sen pankkeja. Eikö hallituksen mielestä pankkien tukeminen kuulu niiden omistajille ja Espanjan valtiolle? Tuki ohjataan pankeille, mutta mitä tahoja tuella oikeastaan pelastetaan? Kuka valvoo, mihin niin sanotun Espanjan tukipaketin rahat tarkemmin menevät tai miten estetään mahdollinen valuuttapako jatkossa?

Suomen neuvottelemista vakuuksista on puhuttu hyvinkin paljon. Tosiasia on, että ovathan ne paremmat kuin ei mitään, mutta tosiasiassa ne ovat kuitenkin vain osatekijä isossa kokonaisuudessa. Euroopan taloustilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat vaikeat, eikä helppoja ratkaisuja ole olemassa. Eikö nyt jo olisi korkea aika käydä laajaa, avointa keskustelua Eurooppa-politiikan suurista tulevaisuuden linjoista: miten pärjäämme tulevaisuudessa, miten suomalaisilla ja eurooppalaisilla on työtä ja työpaikkoja tulevaisuudessakin? Nyt näitä tuettavia euromaita tulee eteen yksi toisensa jälkeen. Herää kysymys, onko hallituksella näkemystä siitä, onko uusia valtioita tulossa tukea tarvitsevien joukkoon ja mikä on hallituksen linja mahdollisiin uusiin tukipaketteihin.

Iltapäivällä keskustan puheenjohtaja edustaja Sipilä kysyi useaan kertaan, onko hallituksella edelleenkin piikki jatkuvasti auki vai meneekö se jossain vaiheessa kiinni. Valitettavasti pääministeri ei antanut minkäänlaista vastausta tähän tärkeään ja keskeiseen kysymykseen. Pääministeri Katainen puhui päivälläkin Euroopan integraation syventämisestä. Mitä hän oikeastaan ja tarkalleen sillä tarkoittaa? Keskusta ei hyväksy mahdollista liittovaltiota tai siihen menemistä.

Arvoisa puhemies! Keskusta sanoo EU:lle kyllä. Keskusta tukee Suomen pysymistä EU:n jäsenenä. Euron jäsenenä on perusteltua jatkaa, mutta ei millä hinnalla tahansa. Suomi voi olla mukana euroalueessa, jossa noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä. Suomen ei pidä ottaa kannettavakseen kohtuutonta taakkaa muiden euromaiden veloista. Kunkin valtion tulee huolehtia omista yksityisistä pankeistaan. Ensisijaisesti pankkien tukeminen kuuluu niiden omistajille ja asianomaisille valtioille. Siksi Suomen ei tule osallistua Espanjan pankkisektorin tukemiseen.

Tämän takia voin helposti kannattaa edustaja Sipilän esittämää epäluottamusehdotusta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! On varmasti totta, että meitä päättäjiä niin kuin kansalaisiakin on kyllästyttänyt ja väsyttänyt tämä USA:n asuntomarkkinoilta alkanut ja nyt jo monta vuotta sekä Eurooppaa että laajemminkin maailmaa vaivannut talouskriisi, ja kun nyt sitten tuli tieto, että Espanja suurena jäsenmaana on vaatimassa ja toivomassa apua pankkisektorinsa tervehdyttämiseen ja kysymys on pankkisektorin saamasta avuntarpeesta, niin varmasti monille meistä tuli mieleen, miten tämä on mahdollista, voidaanko tähän mennä.

Itse kun luin tiedonannon, niin aikamoinen kivi putosi sydämeltä. Itse asiassa tiedonannossa kerrottu prosessi siitä, millä tavalla Espanjan pankkijärjestelmää aiotaan tervehdyttää, vastaa hyvin pitkälti sitä linjaa, mitä vasemmistoliitto on hallitusneuvotteluista alkaen edustanut, ja tässä korostuu sijoittajavastuu. Me emme halua pelastaa pankkien omistajia, pelureita, mutta pankkijärjestelmä on pidettävä pystyssä, ja siitä on kysymys, ja sen pystyssä pitämisen on tapahduttava niin ehdollisesti ja vastikkeellisesti kuin mahdollista. Iltapäivän keskustelussa tuntui, että joku haikaili, ettei ole ehtinyt lukemaan 130-sivuista vakuussopimusta, mutta tuntuu, ettei moni ollut ehtinyt lukemaan edes tätä tiedonantoa, niin keskustelu rönsyili ihan muissa asioissa kuin mitä tiedonantoon sisältyi.

Vasemmistoliiton linja on ollut alusta alkaen sijoittajavastuun vaatiminen, totta kai myöskin vakuuksien vaatiminen, finanssisektorin osallistuminen jatkossa rakenteellisesti näiden kriisien torjumiseen, johon liittyy rahoitusmarkkinaveron aikaansaaminen jne.

Me olemme halunneet olla vaikuttamassa, emme käpykaartissa, ja siitä on kysymys. Täytyy muistaa, että kysymys on myöskin järjestelmäkriisistä, niin kuin täällä on todettu. Kysymys on ahneen, säätelemättömän, härskin, häikäilemättömän markkinatalouden, kapitalismin kriisistä (Mauri Pekkarinen: Ja sitä te tuette!) ja sen seurausten hoitamisesta. — Mutta vaikka, edustaja Pekkarinen, syylliset ovat siellä, niin se kriisi on sylissämme, ja olisi täysin vastuutonta todeta, viittaan tässä ennen vaaleja edustaja Soinin puheenvuoroihin: "lamoja tulee ja menee", ei mitään hätää. Onneksi hänelläkin nyt on pikkasen tullut realismia, hän edes tunnustaa, että tilanne on vaikea eikä tässä ole helppoja ratkaisuja. Mutta ennen vaaleja linja oli vielä se, että kyllä niitä lamoja tulee ja menee.

Tilanne viikko sitten maanantaina oli se, että kävi ilmi, että talletuspako Espanjassa on käymässä todelliseksi, ei se 100 miljardia, jota ulkolaiset sijoittajat ja yritykset ovat vetäneet Espanjasta alkuvuotena pois, vaan paljon massiivisempi valuuttapako oli uhkaamassa, joka oli romahduttamassa Espanjan pankkisektoria ja johtamassa Espanjaa valtiona täysmääräisen apupaketin hakemiseen, ja kaikki eurooppalaiset instituutiot, kaikki jäsenmaat olivat sitä mieltä, että kesäkuun alussa sovitusta paketista on saatava jo heinäkuussa osa käyttöön. Se on vakava paikka, ja ihmettelen oppositiopuolueita, jos he ovat sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt sanoa ainoana jäsenmaana, että ei käy, antaa mennä vaan, antaa kaatua Espanjan pankkisektorin, antaa kaatua koko eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän ja sitä kautta eurooppalaisen talouden.

Mutta sitten, niin kuin pääministeri Katainen totesi, on puhuttava myöskin euron ja EU:n tulevaisuudesta, ja tässä yhteydessä kyllä yhdyn niihin näkemyksiin, joita täällä keskustelussa on tuotu esiin, että euroalueessa on valuvikoja. Silloin kun euroaluetta muodostettiin — täällä on kokeneita poliitikkoja, kuten edustaja Pekkarinen, joka oli paikalla — silloin kiinnitettiin huomiota mahdollisiin euron tuomiin ongelmiin ja puhuttiin niin sanotuista epäsymmetrisistä sykleistä elikkä sellaisista tilanteista, että joku talouden osa-alue, esimerkiksi metsäteollisuus tai joku muu, joutuu tällaiseen markkinahäiriöön, ja kun Suomi on näistä alueista erityisesti riippuvainen, niin tämä tuo eurossa mukana ollessa suuria ongelmia. (Mauri Pekkarinen: Ja näin toi!) — Näin toi ja on myöskin tuonut.

Mutta vähemmän kiinnitettiin huomiota siihen, että itse asiassa suurin ongelma eurossa on se, että se muodostuu niin kovasti epäyhtenäisistä alueista historialliselta näkökulmaltaan ja ennen kaikkea kilpailukyvyltään ja talouden kestokyvyltään, ja tätä meidän on ihan oikeasti mietittävä, että onko minkäänlaisilla tasausjärjestelmillä, minkäänlaisella solidaarisuudella, köyhimpien alueiden auttamisella mahdollista päästä sellaiseen valuutta-alueeseen, joka samalla valuuttakurssilla pystyy tasapuolisesti toimimaan, (Mauri Pekkarinen: Oijoijoi, mikä ajatus!) ja sen takia tämä tilanne on haastava ja tätäkin keskustelua on käytävä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä näköjään helpolla se kivi edustaja Uotilan sydämen päältä tippui alas. Nyt te sanotte, että kun sijoittajavastuu tässä toteutuu. Mitenkähän se sijoittajavastuu toteutuu? Varmaan niin, että sijoittajilta jonkun verran otetaan tässä yhteydessä, kun nämä selvitykset tehdään pankkikohtaisesti. Mutta sen jälkeen, kun niiltä ei saada tai ei haluta ottaa, keneltä otetaan sen jälkeen? Amerikkalaiselta sijoittajalta ei haluta ottaa tai englantilaiselta tai saksalaiselta jnp. Ei tehdä niin, että Englannin valtio tai Saksan valtio tai Yhdysvaltain valtio ottaisi ja huolehtisi näistä omista sijoitusinstituutioistaan, ei niin, vaan vastuu näittenkin saksalaisten ja ranskalaisten ja englantilaisten ja amerikkalaisten sijoittajien mahdollisista menetyksistä siirtyy meille muille euromaille. Tämä on dramaattinen ja suuri periaatteellinen muutos, mikä tapahtui 28.—29.6. huippukokouksessa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että varmasti sijoittajavastuu ei ole paras mahdollinen ja täydellisin, mitä esimerkiksi vasemmistoliitto haluaisi, mutta on se parempi kuin se, mitä keskustan vetäessä hallitusta vaadittiin. Silloin ei vaadittu mitään sijoittajavastuuta, kaikki kävi.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tilanne euroalueella on vakava ja vaarallinen. Espanjan pankkisektori ei saa enää kohtuukorkoista lainaa tai pääomia rahoittaakseen järkevällä tavalla Espanjan elinkeinoelämää tai kansalaisia. Tilanne on seurausta USA:n 2008 levinneestä finanssikriisistä, josta eskaloitui myös Euroopan euroalueen talous-, työttömyys- ja rahoitusjärjestelmäkriisi. Sen seurauksena Suomikin on asiantuntijoiden mukaan tähän mennessä menettänyt kansantuotteestaan yli 100 miljardia ja valtio yli 40 miljardia euroa, mikä on taas lisännyt valtionvelkaa ja aiheuttanut kivuliaita talouden sopeuttamistoimia.

Miksi Espanja ei kykene puolustamaan maansa pankkijärjestelmää? Tämä on edellä olevan lisäksi seurausta Espanjan kiinteistökuplan puhkeamisesta johtuvasta liian korkeasta rahan hinnasta. Luottamus pankkeihin on vaakalaudalla, ja pankeista virtaa rahaa ulkomaille. Tämä johtaisi pitkittyessään pankkien vararikkoon, sillä mikään pankki ei selviä, jos tallettajat vievät rahansa muualle. Kysymys on siis nimenomaan kadonneen luottamuksen palauttamisesta, jotta valuuttapako päättyisi ja markkinat toimisivat jatkossa normaalisti. Tältä osin näkemykseni eroaa keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän arviosta.

Mikäli Espanjan pankkijärjestelmän luottamusta ei saada nousuun, saattaa tilanne kehittyä koko euroalueen kriisin syvenemiseen ja Suomenkin kansantuotteen eri arvioiden mukaan lähes viidenneksen lisälaskuun. Tämä on jopa enemmän kuin olemme menettäneet vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena. Meillä ei ole edes varaa ottaa vastaan toista tämänkaltaista iskua kansantalouteemme — rahoitammehan valtiontaloutta lisävelalla vielä nytkin lähes 9 miljardilla. Miten pärjäisimme, jos tuo summa lähes kaksinkertaistuisi tai vielä enemmän aiheuttaisi sopeuttamistoimia? Edellisen perusteella euroalueen vakauden puolustaminen on perusteltua. Näin varjelemme paremmin Suomea ja kansalaisiamme suuremman katastrofin syntymiseltä.

Arvoisa puhemies! USA sijoitti edellisen finanssikriisin aikana suoraan elinkelpoisiin pankkeihin ja rahastaa tuota tukea, kun luottamus on siellä nyttemmin palautunut. Yleensäkin elinkelpoisien pankkien tukeminen suoraan on tehokkaampaa ja edullisempaa kuin pankkien tukeminen valtioiden kautta. Annettujen takuiden muuttuminen omistamiseksi takuiden mahdollisesti langetessa maksuun on tietenkin oltava ehtona. Näin toimii markkinatalous, johon itsekin luotan. Tervehdin tyydytyksellä myös niitä suunnitelmia, joilla pankkien kansainvälistä valvontaa lisätään, rahoitusmarkkinoita integroidaan, pelisäännöt ja käytänteet yhtenäistetään, jolloin luottamus koko euroalueen pankkijärjestelmään kasvaa. Jos tämä on EU:n integraation syventämistä, niin kannatan sitä.

Olen sitoutunut Suomen taloudellisten intressien puolustamiseen ja näen, että integroitunut Eurooppa on Suomen etu. En kannata tulonsiirtounionia enkä Euroopan liittovaltiota, mutta euroalueen pankkiunioni saattaisi olla vakauden kannalta tarpeellinen. Luotan myös siihen, että me kaikki eurojärjestelmän piirissä olevat, niin espanjalaiset kuin me suomalaisetkin, opimme tästä jotakin. Tämän katastrofin seurauksena on, ja hyvänä puolena täytyy olla, että koko Eurooppa on uudistanut politiikkansa, erityisesti talouspolitiikkansa, oppinut tekemään työtä sekä elämään tulojen ja kansainvälisen kilpailun mukaan. Tämähän on myös suomalaisen työn ja yrittäjyyden kasvun mahdollistaja. Pääsemme tekemään enemmän työtä kuin tänään teemme. Elämmehän suurelta osin vientityöstä.

Arvoisa puhemies! Nykyisin merkittävin talouspoliittinen liittoumamme on Euroopan unioni ja siinä euroalue. Suomi on siis etsinyt aiempien kriisien seurauksena vakautta, tuotannollemme ja palveluillemme markkinoita sekä kansalaisille edullisempaa ja samalla korkeatasoisempaa elämää. Meidän ei siis ole järkevää omilla toimillamme edesauttaa euroalueen hajaantumista.

Kannatan pääministeri Kataisen hallituksen tiedonannossaan esittämää linjaa.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Päätöksiä on joskus tehtävä nopeasti ja vajavaisilla tiedoilla. Se koskee myös tätä taloa. Nyt me kansanedustajat tosiaan olemme juuri tällaisessa tilanteessa, mutta samankaltaisessa tilanteessa kansalaiset ovat päivittäin omassa työssään, tekevät siis päätöksiä nopeasti vajavaisilla tiedoilla. Kyllä meiltäkin tällaista pitää voida edellyttää, jos kansalaisilta voidaan tällaista edellyttää. Päättämättömyyden sijaan on parempi tehdä päätös niillä tiedoilla ja ammattitaidolla, mitä on käytettävissä. Ainakin minä luotan täysin valtiovarainministeriön huippuvirkamiesten esittelijän vastuulla tekemään tasokkaaseen työhön nyt käsiteltävässä sopimuksessa. Siksi päätös eduskunnassa on teknisesti helppo tehdä — poliittisesti asia on tietysti toisin.

En ole koskaan ollut EU-intoilija, enkä ole sitä nytkään. Se ei ole mikään salaisuus. Mutta samaan hengenvetoon minun on todettava, että EU ja euro ovat kuitenkin tuoneet Suomelle ja myös kansalaisille todella paljon hyvää. Toivottavasti näin on jatkossakin, mutta nyt euro on kriisissä ja se kriisi on ratkaistava.

Ensiapuna, nimenomaan ensiapuna, Suomen on valitettavasti tuettava Espanjan pankkeja. Muita järkeviä ja vastuullisia vaihtoehtoja ei tässä tilanteessa ole, mutta myöhemmin syksyllä on käytävä laaja keskustelu EU:n tilannekuvasta, katsottava realiteetteja suoraan silmiin ja tehtävä sen perusteella tarpeelliset ratkaisut, ovat ne sitten mitä tahansa.

Arvoisa puhemies! Lainan takaaminen Espanjalle on mielestäni erittäin vastenmielistä, mutta se on kuitenkin välttämätöntä Suomen tasavallan edun ja Suomen kansalaisten hyvinvoinnin vuoksi. Lainan avulla pyritään estämään Espanjan pankkien ja valtion taloudellinen kaatuminen. Se on Suomenkin etu, koska dominopalikkaefekti kaataisi valtioita Euroopassa vauhdilla. Vaikutus ulottuisi täydellä varmuudella rajusti viennistä riippuvaiseen Suomeen. Viimeaikaiset taantumat ja lamat olisivat talousasiantuntijoiden mukaan pientä verrattuna tulevaan. On siis selkeästi pienempi paha, siis nimenomaan suomalaisten kannalta, yrittää pelastaa Espanjan pankit ja valtio kuin antaa niiden kaatua. Näin on myös euron osalta.

Jatkossa EU:n pankkeja ja valtioiden taloutta on ehdottomasti valvottava. Väärinkäytökset on estettävä ja kriisiytymiseen on puututtava ajoissa tarpeeksi tehokkaasti. Siinä ei ole missään tapauksessa kyse täällä pelätystä liittovaltiokehityksestä, vaan terveestä kontrollista, joka on välttämätöntä.

Budjettivalta ja muukin päätöksenteko on tiukasti säilytettävä Suomessa — siitä ei olla tinkimässä — eikä salaa hivuttamalla Suomea voi liittovaltiota kohti viedä. Ei voi liittovaltiota salaa muodostaa tai Suomea sinne hivuttaa, se on syytä muistaa.

Arvoisa puhemies! Joudumme nyt tekemään ikäviä päätöksiä nopealla aikataululla. Siitä huolimatta mielestäni ainoa mahdollinen ja vastuullinen päätös nimenomaan tässä tilanteessa on hallituksen esittämien toimenpiteiden tukeminen Espanjan pankkisektorin lainoittamiseksi.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Eurooppalainen velkakriisi on seurausta toivon yliarvostuksesta. Velanotto ja velananto lepäävät toivon varassa. Sekä rahoittajan että velallisenkin toivo siitä, että hyvin käy, voi perustua huolelliseen analyysiin ja tulevaisuuden mahdollisimman tarkkaan ennustamiseen. Velaksi eläminen ja velkarahoituksen tarjoaminen eivät kuitenkaan koskaan perustu varmaan tietoon. Keskiajan, 1200-luvun, ehkä vaikutusvaltaisin ajattelija roomalaiskatolinen Tuomas Akvinolainen kuvaa, että toivossa on kyse jonkin sellaisen arvokkaan asian haluamisesta, jonka toteutuminen on epävarmaa mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Lainan ottaminen liittyy hyvän, arvokkaan asian toivomiseen. Lainan ottaminen on aina tulevaisuuteen suuntautuva toimenpide. Lainan riskit muodostuvat siitä, että tulevaisuus on epävarmaa. Aina on olemassa mahdollisuus, että syntyy tilanne, jossa lainan takaisinmaksu vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Sekä rahoittajan että velallisen toivo kohdistuu siihen, että tulevaisuus tapahtuisi niin, että lainan takaisinmaksu onnistuu.

Euroopan unionin yhdentymisen myötä — osin siitä johtuen, osin siitä riippumatta — on nähtävästi käynyt niin, että sekä rahoittajien että velallisten toivo on vaihtunut toiveikkuudeksi liian usein. Toivo on vaihtunut toiveikkuudeksi siellä, missä analyysit ja ennusteet ovat olleet räikeästi puutteellisia. Valtioiden taloudesta päättävät ovat olleet liian optimistisia arvioidessaan sitä, miten talouskasvua syntyy. Rahoituslaitokset ovat olleet liian toiverikkaita arvioidessaan sitä, miten suurta korkorasitusta ylivelkaantuneet valtiot voivat kantaa ennen kuin edessä on velallisen maksukyvyttömyys.

Pankit markkinoivat tuotteitaan kotitalouksille tänäkin päivänä liittämällä ne ihmisten toiveisiin. Lainarahan keskeiseksi tehtäväksi ilmoitetaan kotitalouksien ja yksityisten ihmisten toiveiden mahdollistaminen. Kukaan ei kohdista toiveitaan sellaiseen, mikä on tässä ja nyt käsillä, vaan sellaiseen, jonka toivoo toteutuvan tulevaisuudessa.

Toivon ja toiveikkuuden yliarvostus on johtanut konkreettisimmillaan laajoihin asuntokupliin. Tuoreet esimerkit niin Yhdysvalloista kuin Euroopastakin ja nyt Espanjasta osoittavat, että tämä on keskeinen taustasyy velkakriisiin ajautumiseen. Toivon ja toiveikkuuden yliarvostuksen aiheuttaman velkakriisin vaikutukset näkyvät rahoituksen vaikeutumisessa. Paluu toiveiden parista realismiin, kovaan todellisuuteen, on ankara ja julmakin. Se tiedetään Kreikassa erityisen kovin 66.

Rahoitusjärjestelmän romahtamisella olisi välittömiä vaikutuksia reaalitalouteen. Tapahtuisi teollisuuden ja rakentamisen investointien raju leikkaaminen. Investointien tyrehtyessä yritysten mahdollisuudet työllistämiseen vähenisivät rajusti, kuten tapahtui Lehman Brothers -pankin kaatuessa. Työttömyys lähtisi nopeaan nousuun erityisesti meillä Suomessa, joka on vahvasti viennistä riippuvainen talous.

Velkakriisin ratkaisun on sanottu riippuvan siitä, kyetäänkö oikeilla toimilla palauttamaan luottamus markkinoille. Kenen luottamuksesta on kyse? Velkakriisin ja rahoituskriisin tapauksessa kyse on rahamarkkinoiden eli pääomia hallitsevien ihmisten luottamuksen palauttamisesta. Rahan hinnan ankara sääntö on: mitä vahvempi usko pankilla on velallisen kykyyn vastata veloistaan, sitä pienempi on korko. Euroalueen rahoituskriisin vakautusvälineen tarkoituksena on lisätä markkinoiden luottamusta niin, että ylivelkaantuneiden maiden velkojen korot laskisivat ja velanhoitokulut pienenisivät. Nyt käsillä olevassa Espanjan tapauksessa tuki kohdistetaan espanjalaisille pankeille, jotta edeltä käsin estettäisiin Espanjan valtion velkakierteen pahenemista. Kyse on tässäkin yrityksestä parantaa pääomia omistavien ihmisten luottamusta pääomia vailla olevien ihmisten ja valtioiden kykyyn hoitaa vastuunsa. Espanja ei kykene itse pelastamaan elinkelpoisia pankkejaan.

Kaikkia päätöksiä, jotka liittyvät lainoihin ja velkoihin, tehdään epävarmuuden vallitessa. Emme voi varmuudella nähdä tulevaisuuteen, ja siksi näissä yhteyksissä ja laajemminkin talouselämässä päätöksiä tehdään uskon ja luottamuksen mutta ei varman tiedon varassa. Asian kululle voidaan laskea tai arvioida todennäköisyyksiä, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että uskon varassa toimitaan. Niin tapahtuu myös, kun etenemme hallituksen tiedonannon piirtämien suuntaviivojen mukaan, niin kuin toivon. Lähtökohtaisena uskomuksena on, että Espanjalle Euroopan rahoitusvakausvälineestä annettavan lainan takaamisella kykenemme välttämään suuren luokan rahoituskriisin syntymisen euroalueelle. Me toivomme, että tämä harjoitus tuottaa hyvän tuloksen, ja uskomme, että vaihtoehtoinen tie hyvin todennäköisesti veisi euroalueen ja etenkin Suomen syvään taloustaantumaan. Valtioneuvoston ratkaisun takana on monipuolinen kotimainen ja kansainvälinen asiantuntija-analyysi, joten pelkän toiveikkuuden varassa ei tässä olla liikkeellä. Koska hallitus on tietoinen ratkaisuun liittyvistä epävarmuuksista eikä halua jäädä pelkän uskon ja toivon varaan, se on hankkinut käytännössä täydet vakuudet sen varalta, että pahimmat riskit tuon antamamme takauksen osalta toteutuisivat.

Suomen linjana on suhtautua maailmaan ja Eurooppaan realistisesti. EU-integraation kehittämisessä realismin tulee olla entistäkin vahvemmin esillä. Realismia saadaan vahvistamalla pankkivalvontaa ja välineitä jäsenvaltioiden velkaantumisen rajaamiseen.

Arvoisa puhemies! Realismia on se, että toivon sijaan keskitytään luomaan työpaikkoja. Realismia on se, että velalla elämisen sijaan toimeentulo perustuu työhön ja kestävään kasvuun. Tämän tulee olla Euroopan yhteinen suunta kriisistä ulos.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jyrki Katainen esitti eilen ja muistaakseni myös täällä tänään salissa toiveen, että Espanjan tuen lisäksi eduskunta kävisi perusteellisen keskustelun EU:n ja euron tulevaisuudesta. Viime sunnuntain Savon Sanomien Kutsuvieras-kolumnissaan pääministeri toivoi, että "euron kaatumista tai Suomen irtaantumista toivovat tahot kertovat heti ja totuudenmukaisesti, mitä siitä suomalaisille seuraisi". Yritän osaltani täyttää näitä pääministerin toiveita.

Euroalue ei ole niin sanottu optimaalinen valuutta-alue. Tämä tarkoittaa, että euromaat ovat kilpailukyvyltään liian eritasoisia. Kilpailukyvyltään heikommat maat velkaantuvat, ja kilpailukyvyltään paremmat maat, kuten Suomi, joutuvat rahoittamaan näitä maita. Takausvastuut, joille ei loppua näy, muuttuvat tulonsiirroiksi kriisivaltioille. Syvenevä taloudellinen integraatio, jonka päätepisteenä on liittovaltio, ei Suomen kannalta taloudellisesti muuttaisi tilannetta. Veroaste-erot nykyisten eurovaltioiden välillä ovat jopa 10—15 prosenttiyksikköä. Ei ole ajateltavissa, että tulevien osavaltioiden veroasteet voitaisiin yhdenmukaistaa missään järjellisessä aikataulussa, ellei mennä suoranaiseen diktatuuriin. Myös verojen perinnän tehokkuus vaihtelee suuresti nykyisissä eurovaltioissa. Vaikka veroasteet onnistuttaisiin yhtenäistämään, nykyinen meno jatkuisi uudessa muodossa. Nykyisten kriisivaltioiden eli tulevien kriisiosavaltioiden talous jouduttaisiin pitämään pystyssä liittovaltion sisäisenä aluepolitiikkana.

Suomessakin on jo käyty euron hajoamiskeskustelua. On keskusteltu vaihtoehtoisista euron hajoamistavoista. On sanottu, että kriisivaltioiden eroaminen eurosta ratkaisisi yhteisvaluutan ongelmat. Mutta kuka meistä vakavissaan uskoo, että Espanja tai Italia eroaisi tai erotettaisiin eurosta? Ei ylipäänsä ole näköpiirissä, että euroalueen takausvastuista hyötyvät maat eroaisivat eurojärjestelmästä. Suomen kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi jää näin ollen se, että Suomi, joka brittiläisen talouslehti Financial Timesin kesäkuisen artikkelin mukaan on eurovaltioista taloudeltaan vahvin, eroaa ensimmäisenä eurosta. Näin minimoisimme vahinkomme ja säästäisimme siis paljon rahaa. Eurosta eroaminen ei tietenkään ole mikään ilmoitusasia vaan edellyttäisi neuvotteluja. Joutuisimme kantamaan jo ottamamme raskaat vastuut.

Arvoisa puhemies! Usein väitetään, että Suomen kävisi huonosti, jos se eroaisi eurosta. Tähän voi todeta, ettei Ruotsin ja Tanskan ainakaan ole käynyt huonosti, vaikka ne eivät missään vaiheessa ole lähteneet mukaan euroon. Ne ovat edelleen läsnä kaikissa olennaisissa EU:n pöydissä. Eurosta eroaminen ei tekisi suomalaisista vähemmän eurooppalaisia. Suomalaisia katsottaisiin ylöspäin. On sanottu myös, että Suomen eroaminen eurosta johtaisi euron hajoamiseen kokonaan. Tämäkään ei ole ongelma ainakaan taloudellisesti, sillä hajautetun vastuun kelluvin valuuttakurssein tiedetään toimivan. Poliittisesti se ilmeisesti olisi esimerkiksi kokoomukselle suuri ongelma.

Oma käsitykseni on, että pärjäämme euroalueen ulkopuolella hyvin, jos ja kun Suomi jatkaa samanlaista vastuullista talouspolitiikkaa, jota Suomi on harjoittanut koko EU-jäsenyytensä ajan. Saisimme edelleen velkaa kohtuullisella korkotasolla, mutta tietenkin velkaantumiseen on suhtauduttava erityisen pidättyvästi, varsinkin kun meille jää runsaasti eurokriisivastuita kannettavaksi. Eurosta eroaminen kuitenkin minimoisi vahingot.

Hallituksen neuvottelemat vakuudet, jotka sinänsä ovat, kuten täällä on sanottu, tyhjää paremmat, ovat hallituksen huonon eurokriisipolitiikan peitetoimi. Saadut vähät vakuudet eivät poista sitä tosiasiaa, että Espanjan takausvastuista valtaosa jää suomalaisten veronmaksajien vastuulle. Tulonsiirroille kriisimaihin ei loppua näy. Nyt olisi keskityttävä perimmäiseen kysymykseen: haluammeko olla jatkossa tässä enää mukana? Suomen kansan selvä enemmistö ei halua.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan laajuinen velkakriisi on vakava asia, jonka lopputulosta on vaikea ennustaa. Eurooppa on maailmantalouden polttopisteessä, ja sen talouskriisi vaikuttaa niin Kiinan kuin Yhdysvaltojen talouskehitykseen. Eurokriisi on ylivelkaantumisen väistämätön lopputulema, ja yksi sen keskeisimpiä ongelmia on talletuspako Euroopan kriisimaista. Talletuspaon taustalla on yksittäisten kansalaisten ja yritysten pelko siitä, että heidän pankkinsa ei pysy pystyssä, ja sitä kautta edelleen pelko siitä, että heidän maansa eroaa eurosta. Kyse on siis luottamuksesta rahoitusjärjestelmän toimivuuteen tai paremmin sanoen epäluottamuksesta.

Mitä ero eurosta tarkoittaisi? Todennäköisesti ero eurosta tarkoittaisi sitä, että kansalaisten ja yritysten omaisuuden arvo laskisi edessä olevan devalvaation takia. Pääomapakoa on vaikea pysäyttää, koska se perustuu ihmisten todennäköisyysarvioihin. Tämä on se syy, miksi Euroopan keskuspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja euromaat yrittävät rahoituspakettien avulla säilyttää luottamuksen eri maiden pankkijärjestelmiin. Jotta työ onnistuisi, edellyttää se kohtuullisen alhaista korkotasoa pankkien välisillä markkinoilla.

Arvoisa puhemies! Eurosta eroa on helppo vaatia Suomessakin, mutta kehotuksista huolimatta eron taloudellisia seuraamuksia ei kukaan halua edes yrittää arvioida. Se on ymmärrettävää, sillä epäluottamus euroon ja pankkijärjestelmien toimivuuteen saattaa todella nopeasti johtaa hallitsemattomaan talouskriisiin, jonka suurimpia kärsijöitä olisivat vientivetoiset maat, kuten Suomi. Suomen viennin arvo Euroopan kriisimaihin oli viime vuonna 2,7 miljardia euroa. Jos näiden pankkijärjestelmät ajautuisivat kaaokseen, tarkoittaisi se todennäköisesti noin 50 prosentin pitkäaikaista alenemaa Suomen vientituloihin näiden maiden osalta vuositasolla. Rahassa mitattuna menetykset olisivat siis reilusti yli miljardin. Koska ongelmat leviäisivät samanaikaisesti koko maailmaan, on hyvin todennäköistä, että koko maailma ajautuisi pitkäaikaiseen taantumaan ja lamaan.

Arvoisa puhemies! Jos Suomi haluaa turvata vientinsä ja verotulonsa, sen kannattaa riskilläkin yrittää pelastaa euro yhdessä muiden euromaiden kanssa. Se ei tunnu millään lailla mukavalta, mutta todelliset vaihtoehdot ovat vähissä. Espanjan pankkien pääomituspäätös on yksi tarvittavista päätöksistä, vaikka se ei yksin tulekaan riittämään. Pankkien pääomittaminen hallituksen nyt esittämällä tavalla on oikeaoppista ja markkinalähtöistä. Pääomia tarvitsevien pankkien omistajilta otetaan omistusta pois ja siirretään osakeomistusta sille taholle, joka rahoittaa eli pääomittaa pankkeja. Tämän lisäksi pääomitettaville pankeille tullaan asettamaan tiukkoja vaatimuksia. Näistä voisi mainita tulospalkkioiden ja osingonmaksun kieltämisen.

Toivottavasti euron ja Suomen keskeisimmän vientialueen eli euroalueen pelastaminen onnistuu ja pystymme estämään laman ja työttömyyden. Yksi keskeinen tekijä tässä työssä on luottamus, joka rakennetaan euromaiden mahdollisimman yksituumaisella päätöksenteolla.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on päivän aikaan vedottu moniin asiantuntijoihin ja heidän näkemyksiinsä ja viitattu niihin neuvoihin, mitä he ovat antaneet. Ainakin itse arvioin aina näiden asiantuntijoitten neuvoja siinä valossa, mistä päin maailmaa he tulevat ja mitä tahoa he edustavat.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen neuvottelut vakuuksista Espanjan pankkien vakautusohjelmalle ovat päättyneet. Järjestelyssä saamme vakuuden, jolla rajataan suomalaisten veronmaksajien riskejä. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on valmis harkitsemaan lainamuotoista tukea vain, jos Suomi saa takausosuudelleen vakuudet lainaa hakevalta maalta. Tästä pidettiin kiinni kohtuullisella menestyksellä, ja hyvä niin.

Joskus on parempi olla oikeassa kuin pidetty, jopa valtioiden välisissä suhteissa. Eurooppalainen ystävyys ja solidaarisuus eivät pitkälle kanna, ainakin sen voimme historiasta oppia. 40 prosentin vakuudet lämmittävät tiukassa paikassa huomattavasti enemmän kuin EU-solidaarisuus. Ja sitä on turha murehtia, mitä muut maat meistä ajattelevat. Ne ajattelevat omia murheitaan, ja Suomen linjaukset ovat korkeintaan yhden tai kahden päivän arvoisia uutisia Euroopan medioissa.

Yksi tulipalo on siis hetkeksi sammutettu, mutta jälkisammutus jatkuu. Turha kuvitella, että tilanne olisi ohi. Apua antavien maiden lista on pian lyhyempi kuin apua saavien. Mitä Suomessa ja Euroopassa tapahtuu seuraavaksi? Vastausta on turha kysyä oppositiolta, ekonomisteilta, hallitukselta tai katugallupilta. Kukaan ei tiedä vastausta. Jotkut ehkä luulevat tietävänsä. Heitä kutsutaan sijoitusneuvojiksi, keskuspankkiireiksi tai guruiksi. Kaikkiin ennustuksiin on syytä suhtautua varauksella. Maailmantalous on monimutkainen satunnaistekijöiden summa. Maailmassa on miljoona koulutettua ekonomistia, mutta eivät he ole pystyneet ennustamaan finanssikriisiä, asuntokuplien puhkeamista, valuuttakurssien muutoksia tai Neuvostoliiton romahtamista. Varminta on sanoa, että tilanne Euroopassa vielä pahenee ennen kuin parantuminen alkaa. Sekin on aika löysä veikkaus, joskin suunnaltaan määritelty. 1980-luvun lopulla Suomeen povattiin työvoimapulaa. Heinäkuussa 1993 syntyi kaikkien aikojen työttömyysennätys: 519 000 työtöntä.

Arvoisa puhemies! Talouden painopiste on siirtymässä entistä selvemmin Aasiaan ja Amerikkaan. Euroopan tulipalon sammuttua ja savun hälvettyä musta aurinko nousee idästä. Eurooppa herää köyhempänä, mutta toivottavasti nöyrempänä. Onko Suomi näissä myllerryksissä ajopuu vai koskivene? On inhimillistä yliarvioida omien valintojensa vaikutuksia tulevaan kehitykseen. Eurooppa on globaalissa taloudessa lähes ajopuun asemassa. Tässä koskenlaskussa Suomen on pyrittävä pääsemään suvantoon edes osittain kuivin jaloin. Omilla valinnoillamme voi olla rajallinen merkitys, ja valintaa olemme nyt tekemässä. Vaihtoehtoinen polku olisi suurempi riski suomalaisille veronmaksajille. Ahkeruus, työnteko ja varojensa mukaan eläminen ovat parhaat keinot Suomelle myös tulevina vuosina. Samaa kannattaisi testata myös Etelä-Euroopassa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä tilanne, jossa nyt olemme keskellä kesää, on varmasti ikävä, valitettava ja meistä monille vastenmielinenkin. Ainakin omaa vastenmielisyyttäni lisää sekin, että Etelä-Euroopan maista tulee viestiä, jossa arvostellaan meidän suomalaisten toimintaa tässä kriisin hoidossa. Siis maat, jotka ovat eläneet yli varojen, maat, joista osa on jopa väärentänyt omia talouslukujaan, menneet sieltä, mistä aita on matalin, ja jättäneet veronsa monin osin keräämättä ja kansa maksamatta, arvostelevat meitä suomalaisia tässä tilanteessa. Tällaisista maista arvostellaan nyt sitä, että me haluamme kantaa vastuuta omasta taloudestamme ja huolehtia siitä, että meidän suomalaisten niskaan ei tule näiden holtittomasti eläneiden maiden laskuja.

Me olemme valinneet Euroopan unionin tiukimman linjan tässä eurokriisin hoidossa, ja minun mielestäni se on hyvä linja maalle, joka on hoitanut omat asiansa hyvin. Ehkä se olisi mieluumminkin niin päin, että tuolla Etelä-Euroopassa kannattaisi hävetä sitä elämänmenoa, jota he ovat viettäneet ne vuodet, jotka ovat vieneet nämä maat siihen tilaan, jossa ne tänä päivänä ovat. Eräskin suomalainen kertoi tuossa hetki sitten matkasta, kuinka heitä Rhodoksen saarella lentokoneessa pidettiin sisällä niin kauan kuin maksimissaan pystyi pitämään, ja vain sen takia, että kone oli täynnä suomalaisia, ja vasta sitten kone laskettiin ilmaan, kun heitä oli siellä helteessä seisotettu. En oikein ymmärrä tämäntyyppistäkään protestointia Suomea kohtaan.

Suomi on ollut nimittäin solidaarisista solidaarisin silloin, kun sitä on pitänyt olla. Aikanaan Euroopassa sovittiin, että jokainen maa huolehtii omasta taloudestaan, ja vielä niin hyvin, että muut maat eivät joudu ongelmiin toisten maiden takia. Tässä Suomi on ollut solidaarisista solidaarisin. Suomi on tätä sopimusta ja ohjenuoraa noudattanut, mutta Etelä-Euroopan maat eivät. En minä ainakaan ole nyt auttamassa näitä maita sen takia, että siellä olisi edessä kurjat olot, jos nämä maat ajautuisivat konkurssiin. Minusta se olisi itse asiassa aika lailla oikea palkka siitä tavasta, jolla he ovat maidensa asioita hoitaneet. Mutta nyt kun olemme yhteisessä valuutassa, niin tiedän myös sen, että Etelä-Euroopan tapahtumat eivät ole vain heidän tapahtumia. Ne säteilevät jo nyt meille, ja letkut irti -politiikka, jota tässäkin salissa muutamat puolueet edustavat, olisi vaikutuksiltaan erittäin vakava myös Suomeen.

Me tiedämme, mikä vaikutus oli yhden yhdysvaltalaisen pankin konkurssilla meille. Maamme bkt syöksyi muutama vuosi sitten 90-luvun lamaakin kovemmin, ja lasku on ollut valtava myös menetettyinä veroeuroina. Tänään salissa on kerrottu, että laskelmien mukaan olemme menettäneet noin 40 miljardia euroa tämän tapauksen myötä ja häviämme joka päivä lisää. Siis yhden pankin vaikutus sai tämän kaiken liikkeelle ja aikaan.

Mitä sitten tarkoittaisi konkurssiaalto Euroopassa? Sen vaikutuksia voimme vain miettiä. Itse olen vakuuttunut, että se näkyisi karulla tavalla meidän suomalaisten arjessa. Se näkyisi Suomessa työttömyytenä. Se näkyisi Suomessa konkursseina, palveluiden alasajoina ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajona. Tänään juuri tuore suomalainen selvitys kertoi, että me suomalaiset pelkäämme eniten työttömyyttä ja nimenomaan hyvinvointiyhteiskunnan rapautumista.

Itse siis olen vain itsekkäistä syistä tässä mukana, meidän suomalaisten ja Suomen edun mukaan valmis etsimään ratkaisuja, että Eurooppa ja EU ja euroalue voisi tulevaisuudessakin menestyä. Olen edelleen vakuuttunut, että suomalaiselle työntekijälle, asuntovelalliselle, yritykselle, säästäjälle euro tarkoittaa etenkin vakautta suunnitella tulevaisuutta. On totta, että esimerkiksi asuntolainan korot ovat koko euroajan pysyneet alhaalla, ja tällä hetkellä talouskriisistä johtuen ne ovat jopa erittäin alhaalla. (Mauri Pekkarinen: Miten Ruotsi ja Tanska?) Euroopan unioni on meille tärkeä samanmielisten, avoimien, demokraattisten ja rauhaa rakastavien kansakuntien joukko, ja kannatamme ja puolustamme sitä myös vaikeina aikoina. Meidän tulee kuitenkin saada EU-jäsenyydestä myös tulevaisuudessa paras ja suurin hyöty, ja siksi sen eteen tahdomme tehdä työtä ja haluamme tulevaisuudessakin kuulua euroalueeseen.

Arvoisa puhemies! Onko nyt sitten valittu oikea tie? Se on varmasti hyvä kysymys, ja sitä varmasti voidaan pohtia nyt ja sitä varmasti pohditaan tulevaisuudessakin. En ole lainkaan varma siitä, mutta toivon niin, että ne ratkaisut, joita nyt Euroopan unionissa tehdään ja joita tänään ja huomenna teemme täällä Suomen eduskunnassa, ovat oikeita ja vievät tätä yhteistä Eurooppaa oikeaan suuntaan.

Mutta olen vakuuttunut siitä, että tarvitsemme myös toimia päästä ulos pysyvästi tästä kriisistä. Hieman on tuntunut, että Euroopassa nämä ratkaisut ovat olleet aika usein sellaisia käteen, syliin tulevan yksittäisen kriisin hoitoa sen sijaan, että oltaisiin etsitty aidosti ratkaisua siihen, miten tämä kokonaisuus saataisiin hallintaan. Tasavallan presidentti Niinistö on esittänyt yhtenä vaihtoehtona Euroopan keskuspankin setelipainatusta eli lisättäisiin markkinoille rahaa, ja tiedämme sen, että sen pelkona olisi tietysti kiihtyvän inflaation pelko, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa tätä mallia on käytetty, ja tiedämme myös sen, minkälaisessa tilanteessa Yhdysvallat tällä hetkellä on. Mutta riittäisikö tämäkään lopulta? Itse uskon, että ei. Tulemme tarvitsemaan varmasti Euroopan unionissa myös rakenteellisia uudistuksia.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tälle keskustelulle on myös jatkossa lisää aikaa ja sitä käytäisiin perusteellisesti Suomessa mutta myös koko Euroopan unionissa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Oleellinen kysymys tämän hallituksen tiedonannon eduskuntakäsittelyssä on, haluammeko, että suomalaiset veronmaksajat ottavat vastuuta espanjalaispankkien pääasiassa kiinteistökeinottelussa syntyneistä riskeistä ja megaluokan luottotappioista. Joka vastaa kyllä, hyväksyy samankaltaiset ratkaisut jatkossa, toisin sanoen suoran pankkituen ja pankki- ja velkaunionin. Vasenryhmä on tässä johdonmukainen. Me emme tule äänestämään Espanjan pankkituen emmekä takausten puolesta.

Espanjan ennuste on huono. Valtion toimet pankkijärjestelmänsä saneeraamiseksi eivät ole johtaneet toivottuihin tuloksiin. Vaalit voittanut oikeistolainen kansanpuolue ajoi läpi seitsemän alueellisen säästöpankin suurfuusion maanlaajuiseksi Bankia-pankiksi, josta tuli maan neljänneksi suurin pankki. Espanjan massiivista asunto- ja kiinteistökuplaa rahoittivat nimenomaan juuri säästöpankit.

Espanjassa tuotettiin lähes vuosikymmenen ajan vuosittain 800 000 uutta asuntoa ja kiinteistöä. Laman tultua rakennusbisnes romahti, ja samassa oli synnytetty satojen miljardien eurojen maksamaton rakennusvelka. Nyt tappiot sosialisoidaan kansallistamalla osittain Bankia ja imuroimalla ongelmaluotot valtion roskapankkiin. Kiinteistöbuumi on kääntynyt miljoonien tavallisten espanjalaisten elämässä ripeästi kasvavaksi asunnottomuudeksi ja työttömyydeksi. Tuhannet häädöt ovat jokapäiväistä viranomaisrutiinia. Vain keinottelukapitalismissa elämälle välttämättömien käyttöarvojen tuottaminen voi kääntyä keinottelun, löysän ja halvan rahan avulla vastakohdakseen. Pian Espanjan auringon alla taivaan linnuillakin on pesänsä, mutta ihmisen pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.

Puhemies! Pääministeri Katainen iloitsi täällä Espanjan hallituksen ripeistä toimista. Se on pannut hihat heilumaan: eläkeikää on nostettu 67 ikävuoteen, arvonlisäveroja on kiristetty ja tulonsiirtoja ja julkisia palveluja leikattu kovalla kädellä. Oikeisto on jyrännyt läpi työreformin, jolla yritykset vapautetaan työsopimusten kahleista. Kolmen tappiollisen kvartaalin jälkeen yritys voi irtisanoa työntekijän tai muuttaa työehtoja, palkkaa, työaikaa jne. tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Espanjalainen ay-liike ja Euroopan laajuinen EAY ovat protestoineet rajusti sopeutustoimiksi naamioitua työmarkkinadiktatuuria vastaan. Vastarinta on kasvamassa. Kaivostyöläisten esimerkki rohkaisee. Siinä elää espanjalainen toivo.

Puhemies! Pääministeri Kataisen puheenvuorosta jäin pohtimaan kriisipankkien suoran pääomittamisen uutta perustelua, jonka mukaan "se auttaa erottamaan ongelmapankit valtiontaloudesta". Ajatuksen ymmärtää, kun tietää, että pankkien pääomittaminen keventää vain keinottelijoiden ja suursijoittajien riskejä ja tappioita. Mutta Espanjan valtio seisoo asiallisesti ottaen jo seuraavana kriisitukia hakevien jonossa vuorolappu kourassa.

Todellisuudessa tarvittaisiin yksityisen pankkisektorin rinnalle julkinen pankkisektori. Euroopan vasemmisto on esittänyt tämänsisältöisen vaatimuksen. Tarkemmin tuon aloitteen sisältöä en voi tässä ajanpuutteen vuosi esitellä. Vasemmisto ei tue pankkiunionia ja yhteistä velkavastuuta, vaan vaatii valtioiden lainanoton irrottamista yksityisten finanssimarkkinoiden otteesta.

Mitä järkeä on valtion ja julkisen talouden näkökulmasta siinä, että nyt EKP lainaa ensin lähes nollakorolla rahaa yksityisille pankeille, ja sitten valtiot, ERVV ja vakausmekanismi lainaavat moninkertaisella korolla rahaa yksityisiltä pankeilta? Tätä rahaa valtiot ja vakausmekanismit siirtävät taas pankeille ja sijoittajille. Niin tai näin, yksityinen pankkibisnes ja suursijoittajat hyötyvät, ja takaajina ja laskujen lopullisina maksajina ovat veronmaksajat. Eihän tässä järkeä olekaan, mutta uusliberalistisen rahapolitiikan saneleekin ylikansallinen finanssiharvainvalta, jolle vaikeuksissa olevat valtiot ja julkinen omaisuus ovat rahoitusmarkkinoilla vapaata keinotteluriistaa. Näin myös euroalueella.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen johtama Kataisen hallitus ajaa tiiviimpää unionia, liittovaltiokehitystä. Se tuli täällä pääministerin puheessa hyvin selkeästi ja painokkaasti esille. Kannatan lämpimästi täällä keskusteluissa keskustan ja perussuomalaisten vaatimusta kansanäänestyksestä. Sellainen tarvitaan Suomen tukipolitiikasta kriisimaille ja pankeille sekä itse talouskurisopimuksesta. Kannatan edustaja Mustajärven esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänäänkään sitä ei pidä unohtaa, että juuri sinipuna se Suomen euroon alun perin vei ja vei ilman mitään kansanäänestystä, toisin kuin niin monissa muissa eurooppalaisissa maissa tehtiin. Kansanäänestys oli se, joka siellä ratkaisi, mentiinkö vaiko ei. Lipponen ja Niinistö ovat nyt vain vaihtuneet Kataiseen ja Urpilaiseen, mutta suunta heidän politiikassaan on periaatteessa se sama, jonka ainespuista tuo euroratkaisu aikanaan vuonna 1997 syntyi. Sinipuna on edelleenkin näitten aikaisempien virheittensä vanki, se nyt jo on selvästi havaittavissa kaikesta. Euroalue oli alun perin ja on edelleenkin aivan mahdoton optimaaliseksi valuutta-alueeksi. Se ei sitä ole, niin moneen kertaan täälläkin se on todettu. Se todettiin jo silloin kauan aikaa sitten, kun tätä valuutta-aluetta lähdettiin suunnittelemaan, mutta ne varoitukset menivät kuuroille korville kaikkien tietämällä tavalla.

Kun sitten USA:sta lähti tämä finanssikriisi, sen aallot iskivät Eurooppaankin. Eurooppa oli tavallaan housut kintuissa. Täällä oli syntynyt kupla osaan näistä euromaista, jotka eivät kyenneet yhteisessä eurossa elämään. Kun sitten nämä tyrskyt iskivät tänne, oli vaarassa syntyä pahaa jälkeä. Tästä syystä silloinen hallitus oli valmis antamaan ensiapua, rakentamaan vallit niitten jotenkin hallittavien tyrskyjen voiman vähentämiseksi ja niitten ikävien aaltojen etenemisen estämiseksi. Kaiken kaikkinensa edellisen hallituksen jäljiltä jäi Suomen osalta päätökset, joissa Kreikkaa tuettiin, joissa rakennettiin yhteinen ERVV, väliaikainen kriisirahasto, jossa Suomen takauslupaukset olivat 7,9 miljardia euroa.

Kataisen ja Urpilaisen johdolla Suomen vastuulupaukset ovat nyt nousseet tuosta 7,9 miljardista eurosta Helsingin Sanomienkin runsas viikko sitten laskemalla tavalla runsaasti yli 30 miljardiin euroon. Vaikka tästä jo myönnetystä rahasta pienelle osalle onkin saatu nyt joitain näitä vakuuksia, niin vastaavasti sitten taas riskit niistä tukimuodoista, mitä joko on jo käytetty tai ollaan käyttämässä, ovat selvästi kasvaneet. Miksi? Siksi, että nyt on päätetty mennä myöskin jälkimarkkinaoperaatioihin, siis ostaa jälkimarkkinoilta sijoittajien salkusta niitä sellaisia valtion papereita, jotka ovat suuri riski tuon pankin tai muun sijoittajan salkussa, ja jotta se salkku on uskottavampi salkku, me menemme, yhteisvastuullisesti ostamme sieltä pois ja otamme sen riskin omaan piikkiimme. Tätä tarkoittavat jälkimarkkinaoperaatiot, niiden käytännössä tekeminen.

Tämäntapaisia toimia on mennyt. EVM:n yksimielisyysvaatimuksista on luovuttu, ja kokonaistuki, jonka alun perin piti olla 440 miljardia, päätettiin nostaa 500 miljardiin euroon. Täällä sekä valtiovarainministeri että pääministeri moneen kertaan vannoivat, että se on ehdoton katto sitten se 500 miljardia, siitä ei tulla ulos, sen yli ei mennä, samalla tavalla kuin vannoivat, että EVM:ssä yksimielisyysvaade pysyy ikuisesti Suomen päätöksissä ja kannoissa mukana. Nyt me kaikki tiedämme: näitten rahastojen, pysyvän ja väliaikaisen, yhteinen katto on nyt 700 miljardia, ja tuosta yksimielisyysvaateesta EVM:ssä on luovuttu kaikkien tuntemalla tavalla.

Huippukokous 28.—29.6. oli sitten kuitenkin nyt, oikeastaan voi sanoa, kolmessa asiassa merkitykseltään minusta dramaattinen. Ensimmäinen oli se, että nyt päätettiin mennä mukaan suuren euromaan tukemiseen. No, mitä siinä suuressa maassa on? Ovatko ne niin kuin jotenkin nätimpiä ne pienet maat jnp.? No, se olennainen juttu on se, että niitten pienten maitten kohdalla niin kuin näitten kriisin tyrskyjen hoitamiseen jotenkuten riittävät vielä euroalueen yhteiset voimavarat, mutta eivät näitten suurten. Ja nyt kun on päätetty yhden suuren euromaan kohdalla ikään kuin ottaa ensimmäinen askel, mennä tukemaan sen pankkeja, niin kun sitten sen jälkeen tästä a:sta seuraa se b, kun se valtiokaan ei selviä, kun tämä askel a on otettu siinä suuressa maassa, tässä tapauksessa Espanjassa, ja kun sen jälkeen se Espanjan valtio tarvitsee, ei voida enää sanoa, että no joo, me nyt vain olemme mukana tässä teidän pankkien tukemisessa, ja sanottaisiin sitten "ei" sille Espanjan valtion pyynnölle saada rahaa. Minun väitteeni siis on, että Espanja muutaman kuukauden sisällä joutuu kääntymään — kenties silloin on jo pystyssä pysyvä rahasto elikkä EVM — EVM:n puoleen ja me joudumme yhteisvastuullisesti myöskin sitä Espanjan valtiota rahoittamaan.

Mikä se Espanjan valtion tila tällä hetkellä oikein on? Viime vuonna maan julkisen velan alijäämä, jonka piti olla 6,5 prosenttia, oli 8,9 prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että julkisen velan alijäämä oli yli 90 miljardia euroa. Siis kaksi kertaa, suurin piirtein kaksi kertaa Suomen koko budjetin suuruus oli Espanjan julkisen alijäämän mitta viime vuonna 2011. Monilla muilla tunnusluvuilla voidaan osoittaa, että on vaikea nähdä, että Espanja siitä selviäisi vielä toistamiseen. Minun väitteeni on, että Espanja tulee pyytämään rahaa, ja siinäkin tilanteessa sitten väitteeni ja ennusteeni — tämä on enemmän ennuste nyt — on se, että taas sanotaan, että ei ole vaihtoehtoja, niin kuin koko päivä täällä on soinut se sävel hallituksen päämiesten puolelta, että ei ole olemassa vaihtoehtoja, että jos ei tueta, niin käy niin tai noin. Uskon, että se sama sävel sitten uudestaan soi, kun Espanja kääntyy meidän muiden euromaiden puoleen: ei ole vaihtoehtoja. Kun tämä askel A, pankkituki, otetaan, sen jälkeen sanotaan, että ei voida kieltäytyä tästä askeleesta B elikkä tämän asianomaisen maan, tässä tapauksessa Espanjan, tuesta.

Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että tässä oli kolme suurta virhettä, se toinen iso virhe on tämä pankkien suora tuki. Nyt tämä ensimmäinen 30 menee ERVV:n kautta elikkä valtion kautta, mutta tässä on hyväksytty se periaate, että suora pankkituki voi tulla kysymykseen. Minusta oli uskomatonta — tässä yhdyn edustaja Yrttiahon puheenvuoroon tänään — kuunnella pääministerin päivällä täällä esittämät perustelut, että se ikään kuin olisi jotenkin Euroopan kannalta hyvä juttu, että pankit irrotetaan oman kotivaltionsa vastuusta, että kotivaltion ei tarvitse enää kantaa välttämättä vastuuta siitä, että pankit selviävät tai pankkeja pitää pääomittaa, vaan me muut euromaat otamme tavallaan haltuun ja yhteisvastuullisesti hoidamme sen pankin kuntoon. Kuuna päivänä en usko, että keskusta, vaikka en ole sen johdossa, mutta riviedustajana siellä muiden joukossa, kuuna päivänä en usko, että Suomen keskusta tulee hyväksymään tämäntapaista ajattelua. Se on varsinaista sosialismia, sellaista sosialismia, jota uskon, että tuo Yrttiahokaan ei kuitenkaan kannata. Siinä määrin järkeviä puheenvuoroja hänellä tuossa oli.

Arvoisa puhemies! Se kolmas dramaattinen virhe, mikä tässä tapahtui, oli sitten se — ja se oli paljossa myöskin Saksan vaatimus — että jotta Saksa oli sitten valmis osaltaan tulemaan näihin uusiin yhteisvastuullisiin taakkoihin, Saksahan koko ajan on edellyttänyt, että samalla pitää tehdä päätökset siitä, millä tavalla, minkälaisin askelin yhteistä eurooppalaista integraatiota syvennetään, millä tavalla kuljetaan kohti liittovaltiota. Pantiin kolme raidetta kohti yhteistä liittovaltiota: pankkiunioni, talousunioni ja poliittinen unioni. Kaikki nämä raiteet tönäistiin liikkeelle. Ja päivällä täällä pääministeri jälleen kerran perusteli sitä, kuinka tärkeä, kuinka hyvä asia on ei vain pankkivalvonta, vaan myöskin tämä yhteinen selvitysrahasto tai talletussuoja, tämäntapaiset järjestelyt.

Siis onko niin todellakin, että meidän suomalaisten pankkien asiakkaiden pitäisi kantaa vastuu siitä, jos portugalilainen pankki töpeksii ja asiakkaat siellä ovat vaarassa menettää talletuksensa, että me joudumme jonkinkaan osavastuun kantamaan siitä, että nämä saavat siihen 100 000 euroon asti ne talletuksensa takaisin? Tai että tähän yhteiseen pelastusrahastoon pitää varautua niin, että jokainen maa panee tietyn suuruisen rahaston, josta rahastosta pitää varautua 60 prosenttia antamaan tiukan paikan tullen sen yhteisen pelastusrahaston rahoittamiseksi, jos Euroopassa joku maa joutuu ongelmiin? 60 prosenttia siitä kansallisesta varautumisesta pitää olla varalla, ja se on siinä direktiivissä, joka on jo annettu. Se on annettu 6.6. tänä kesänä muutama viikko sitten jo komission esityksenä meidän täälläkin käsiteltäväksi.

Arvoisa herra puhemies! Näille raiteille astuttiin, ja ne raiteet vievät kohti liittovaltiota. Keskusta ei tämäntapaisilla raiteilla halua olla. On äärettömän tärkeää, niin kuin olen moneen kertaan täällä jo ennen tätä päivää esittänyt, jo pari kuukautta sitten esitin ensimmäisen kerran ajatuksen siitä, että siinä tilanteessa kun seuraavan kerran eurooppalaista integraatiota ollaan viemässä eteenpäin niin, että siihen eteenpäinviemiseen liittyy perussopimuksen muutostarve, siinä vaiheessa kerta kaikkiaan pitää viimeistään pysähtyä ja antaa kansalle mahdollisuus arvioida se, ovatko nämä askeleet kohti liittovaltiota ja nämä perussopimuksen muutokset, jotka sitä merkitsevät, sellaisia, että ne voidaan hyväksyä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensin kysymyksiä. Miten me voimme varmistua, että Espanjassa on tehty kaikki omat toimenpiteet? Onko Espanjan oma maksukyky ja verotus käyty läpi perin pohjin? Onko Espanjan pankkisektorin auttamisen pakko varmistettu viimeisen päälle? Missä ovat nämä Espanjan hallituksen ja parlamentin vastaukset? Missä ovat Espanjan todella tiukat säästö- ja selviytymisraapimiset? Onko tämä keskustelu käyty aivan varmasti loppuun saakka?

Okei, Espanja ja Italiakin ovat tehneet säästötoimenpiteitä, ja niistä on listaa olemassa, mutta pienen kunnan virkamiehenä, täällä nyt luottamusmiehenä, olen oppinut, että budjetista voi aina leikata, kun on pakko — kun on pakko. Minä pelkään, että tässä neuvottelussa on Espanjalle annettu kuitenkin liian helposti periksi, liian aikaisin. Okei, tilanteen viivästyessä Espanja olisi ehkä joutunut kärsimään vielä pahemmin, mutta nyt me tulemme kärsimään kaikki.

Tämä puhe voi nyt kyllä kuulostaa helppojen vastausten hakemiselta, ehkä jopa provosoivalta, mutta nyt on kyseessä niin vakava, pitkän tähtäimen iso asia, ettei meillä ole todellakaan varaa leikkiä. En minä kyllä usko, että tässä kukaan nyt on leikkimässä, mutta en minä ainakaan puheellanikaan halua leikkiä tämän asian kanssa lainkaan. Jos me nyt näytämme vihreää valoa Espanjan pankkien tukemiselle, se on samalla merkki myös muulle Euroopalle, että tuet ovat tulossa. Tämä ratkaisu on nyt todella suuri tulevaisuuden ratkaisu. Se on paljon suurempi kuin aikaisemmin tehdyt tukiratkaisut.

Espanjan pankkien tukeminen on merkki Italialle ja muille heikkoon tilanteeseen joutuneille maille. He todella odottavat tätä meidän ratkaisuamme. Meillä ei ole enää tämän jälkeen mitään perustetta laittaa tukemisehdoille tiukempia rajoja tai vaatia mailta omia raadollisempia toimenpiteitä. Meidän tulee nyt jo valmistautua seuraavien maitten tilanteeseen. Tästä muitten maitten tulevasta tilanteesta meidän pitäisi keskustella nyt enemmän ja avoimesti. Joko Italialle ja muille jonoon joutuneille on esitetty viimeisen päälle tiukat valmistautumisehdot?

Urpilainen sanoi, siis eilisen puolella, että on kaikkien etu, että ongelmat ratkaistaan nopeasti, mutta tätä ongelmaa ei kyllä voi enää ratkaista missään tapauksessa nopeasti. Me olemme suossa, ja syvällä. Nyt meidän kaikkien pitäisi keskittyä siihen, että saataisiin ratkaisu Euroopan laajempaan ongelmatilanteeseen, miten me selviämme tästä pitemmällä tähtäimellä. Tällä ensiavulla me emme selviä tästä missään tapauksessa, me kaikki tiedämme tämän tilanteen vakavuuden. Nyt pitäisi keskustella isommasta, laajemmasta porukasta, samalla myöskin muitten maitten selviytymisestä, miten niitä valmistaudutaan tukemaan. Turhaan me puhumme pienemmistä summista. Nyt on kyse paljon suuremmista summista, mitä on tänään tuotu esille.

Toisena asiana: Tässä salissa tunnutaan virallisesti vastustavan käsitettä liittovaltio. Liittovaltiosta on puhuttu tänään paljon, ja kaikki sanovat, että no ei, ei me sinne olla menossa. Mutta mitä tuo termi liittovaltio enää tarkoittaa? Pääministeri Katainen ehdollisti koko liittovaltio-sanan käsitteen. Minusta se on merkki siitä, että me olemme jo menossa liittovaltioon kovaa vauhtia. Olemme päätymässä liittovaltioon, puolittain siis salaa, niin että loppuvaiheessa asiasta ei voi enää järjestää esimerkiksi kansanäänestystä, koska todetaan vain, että olemme jo siirtyneet liittovaltioon eikä paluuta tilanteessa enää ole.

Sitten vakuuksista: Minusta ei ole oikein puhua termistä vakuudet lainkaan. Perustelen, miksi vakuudet on väärä sana tässä tilanteessa. Jos lainan takaamisen ehtona on, että laitat saamistasi lainarahoista 40 prosenttia eli 769 miljoonaa rahaa käteisenä sivuun — käteisenä — että maksan sen sinulle takaisin, jos minulle käy huonosti, minusta tämä tarkoittaa suomeksi, että emme ole auttaneet Espanjaa saamaan käyttöönsä takauksillamme ko. rahaa lainkaan. Minusta koko keskustelu vakuuksista onkin silmänlumetta. Jos muut maat olisivat lähteneet samaan, mitä Suomi nyt puhuu ja hehkuttaa, niin sehän olisi tarkoittanut, että Espanjan käyttöön saama lainasumma olisi ollut 40 prosenttia pienempi, eli koko hommalta olisi murentunut pohja pois. Käteisenä saatu vakuus on sama kuin että kyseenomaista summaa lainansaaja ei olisi ikinä edes saanut käyttöönsä. Suomen todellisuudessa takaama summa on vain 769 miljoonaa euroa pienempi kuin julkisuuteen on asia tuotu esille. Loppusumman, lähes 3 miljardia, on Suomi taannut ilman mitään vakuuksia.

Lisäksi lopetetaan puheet 40 prosentin tappio-olettaman vakuuksista. Tietääkseni ei ole olemassa mitään todellista esimerkkiolettamaa, johon tätä tilannetta voisi verrata. Suomi lainauttaa Espanjan nimissä 769 miljoonaa euroa. Rahat laitetaan sivuun suomalaisten päitten sekoittamiseksi. Mielestäni mitään todellista vakuutta ei ole olemassa. Suomi on vain neuvotellut, että sen ei tarvitse vastata mahdollisesti ensimmäisistä takaamiseen osallistuneitten maiden maksettaviksi tulevista takuusummista. No, ehkä tyhjää parempi tämäkin, mutta onko tämä nyt ihan reilua peliä?

Jos minä sanoin tässä äskeisessä pohdinnassani jotakin väärin, niin se johtuu siitä — toivottavasti se meni oikein — että en ole tässä aikataulussa ehtinyt tarkistaa saamani materiaalin kaikkien asioitten vaikutuksia toisiinsa, mutta en ole kyllä varma, että sitä on ehtinyt kukaan muukaan tehdä sen paremmin kuin minä.

Lopuksi haluan vielä kysyä, mikä on euro. Miksi se on olemassa? Nyt olisi viimeistään aika pohtia, mikä on euron olemassaolon todellinen hinta ja mitä me nyt oikeasti haluamme.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olemme käyneet tänään eduskunnassa kattavan keskustelun, lähes 11 tuntia, Suomen osallistumisesta Espanjan pankkisektorin vakauttamiseen Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta, toisin sanoen ERVV:n markkinoilta haettavien lainojen takaajana. Etenkin oppositiolla, tai ainakin monilla opposition edustajilla, on suuri kiusaus lähteä oikomaan ja väittää, että Suomi antaisi suoraa pankkitukea. Tämä ei pidä paikkaansa, se on harhaanjohtava väite, vaan Suomi on yhtenä takaajana ERVV:n ottamille lainoille. Takauksilleen se on hakenut vakuudet suoraan espanjalaisten pankkien omistaman talletussuojarahaston kautta. On harhaanjohtavaa luoda kuvaa, että Suomi antaisi suoraan rahaa kriisimaille tai pankeille tai joutuisi Espanjan myötä nostamaan vastuitaan ERVV:lle ja myöhemmin EVM:lle. On väärin antaa ihmisten ymmärtää, että olisi yksinkertaisia ratkaisuja tähän vaikeaan kriisiin. Olennaista sen sijaan on painottaa, että Suomi osallistuu rahoitusvakausvälineiden lainojen takaajaksi jo aiemmin sovitulla maksuosuudella. Toisin sanoen Espanja ei muuta tätä aiemmin sovittua miksikään, ja on olennaista painottaa, että jokaiselle lainaerälleen Suomi hakee myös vakuudet.

Yksi olennainen seikka on myös, että mahdolliset pankeille ERVV:stä tai myöhemmin EVM:stä myönnetyt lainat edellyttävät aina tiukkoja toimenpiteitä pankeilta sekä lainojen vastikkeellisuutta joko osakkeiden tai lainoista saatujen korkotulojen muodossa.

Yksinkertaistettuna Suomi ei laita euroakaan suoraan pankeille tai valtioille vaan toimii rahoitusvakausvälineiden ottamien lainojen takaajana ja toimii vastuullisena suomalaisille veronmaksajille siten, että se hakee ja on hakenut vakuudet takauksilleen.

Riskitöntä toiminta ei suinkaan ole, vaikka toistaiseksi Suomi on säästynyt tappioilta. Monien hypoteettisten peräkkäisten epäonnistumisten ja talouden radikaalin mahdollisen huonontumisen kautta Suomi ERVV:n sopimuksen mukaisena takaajana voisi joutua kantamaan vastuuta muiden maiden velkataakasta. Tätä ei tietenkään kukaan halua, ja tätä me kaikki pelkäämme.

Tänään keskustapuolueesta on sanottu, että haluatte olla euroalueen kehittämisessä ja Euroopan kehittämisessä mukana, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Tämän ajatuksen jaan ihan täysin. Nyt onkin aika käydä keskustelua siitä, minkälaisen Euroopan ja euroalueen haluamme.

Suurien riskien välttämiseksi on syytä varautua tiukempaan pankkien valvontaan ja myös tiukempiin valtioiden taloudenpidon vaatimuksiin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että taloudenpito ja maiden budjettien laadinta siirtyisi Brysseliin. Tässä ihmettelen kyllä edustaja Maijalankin kuulemista, miten kuuntelitte tänään pääministeri Kataista. Hän kyllä liittovaltiokäsitteen määritteli aivan selkeästi siten, että se tarkoittaisi, että päätös maitten budjetista siirtyisi Brysseliin, ja tämä oli niin selkeää tekstiä, että ihmettelen, miten sen pystyy ymmärtämään niin väärin.

Mitä tiiviimpi talousyhteistyö sitten Euroopan unionin valtioiden ja erityisesti euromaiden välillä tarkoittaisi? Tämä on juuri se keskustelun paikka, mitä kaivataan. Suomi vahvana taloudenhoitajana on merkittävä keskustelukumppani ja suunnannäyttäjä tässä asiassa. Suomi ei ole siinä mielessä mikään pieni tekijä eurooppalaisilla areenoilla, ja Suomi voisi keskusteluttaa esimerkiksi EKP:n roolin ja sen muuttamisen enemmän talouskasvua ja työllisyyskehitystä painottavaksi.

Minulla on se käsitys, että suurin osa suomalaisista haluaa Suomen pysyvän eurossa, sillä ihmiset ymmärtävät, mitä euroalueen hajoaminen merkitsisi kotitalouksille, yritystoiminnalle ja ihmisten liikkumiselle, matkustamiselle ja asumiselle toisessa eurooppalaisessa maassa. Minulla on myös se käsitys, että reilusti suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää taloudellisen riippumattomuutensa ja itsemääräämisoikeutensa omaan budjettiinsa nähden, mukaan lukien myös poliitikot. Siksi on turhaa ja harhaanjohtavaa ja kurjan kuuloista pelottelu liittovaltiomöröllä, jota tuskin kukaan haluaa.

Arvoisa puhemies! Aika näyttää loppuvan kesken, mutta haluaisin vielä korjata sellaisen asian — täällä edustaja Mäkipääkin ahkerasti istuu — että minusta on harhaanjohtavaa väittää, että talouskriisin hoito olisi vienyt inhimillisiä voimavaroja nuorisotyöttömyyden hoidosta. Tämä ei pidä missään nimessä paikkaansa.

Edustaja Pirttilahti, tunnen suuren joukon kyproslaisia ja joitakin kreikkalaisiakin ihmisiä: he, minun ystäväni, ovat työteliäitä, rehellisiä ihmisiä, joilla pahimmillaan on viikko vuodessa lomaa, enkä millään voi hyväksyä yleistystänne kyproslaisten tai kreikkalaisten epärehellisyydestä. Tämä ei minusta missään nimessä oikeuta leimaamaan mitään kansakuntaa. Jos joku on löysäillyt, niin se on ollut sitten EU politiikassaan.

Jos, arvoisa puhemies, sallitte vielä, päätän puheeni: Suomen osallistuminen Espanjan tukemiseen ja vakuuksien vaatiminen lainoille on tärkeää kahdessa mielessä. Se osoittaa halukkuutta olla tiiviissä yhteistyössä muun Euroopan kanssa, ja osallistuminen osoittaa halukkuuttamme jatkaa eurooppalaista rauhan ja yhteistyön projektia. Samalla tiukoilla ehdoilla ja vakuusvaatimuksilla osoitamme kuitenkin, että eurooppalainen menestys syntyy vain hallitulla ja vastuullisella taloudenpidolla.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mainittiin tässä nämä kyproslaiset ja kreikkalaiset, ja en todellakaan tarkoittanut heidän kaikkien leimaamista, mutta se tapa kuitenkin näillä, ketkä EU-rahoja ovat käyttäneet, kuten tuossa puheenvuorossani kuvasin, oli hyvin tällainen, että vaikka saadaan 80 prosenttia EU:lta, niin pyritään siihen, että se loppuosakin tehdään jollain keinottelevalla tavalla. Mutta jos sitten näissä hankekuvioissa ovat olleet nämä henkilöt, jotka ovat kotiuttaneet kaikki rahat sitten sinne niihin maihin ja tehneet sataprosenttisia hankkeita EU-rahoituksella. Tämä voi olla sitä Kreikassakin olevaa ylintä johtoa, mikä sitten osaa keinotella. Ehkä se tavallinen kansa ei näitä kaikkia konnankoukkuja keksikään.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Tahdon tässä toisessa puheenvuorossani jatkaa ensimmäisen puheenvuoroni teemoista hieman yksityiskohtaisemmin.

Kuten tunnettua, islantilaispankkien kaatuminen ajoi maan talouskriisiin vuonna 2008. Vähemmän tunnettua on, että islantilaisten pankkien tappioita ei maksatettu veronmaksajilla, ja siitä huolimatta — vaiko sen ansiosta — maan talous nousi kasvu-uralle kahdessa vuodessa. Toinen tärkeä resepti Islannin nousuun oli tietenkin maan oma valuutta. Nyt, neljän vuoden jälkeen talouskriisin alkamisesta, olemme saaneet lukea ilahduttavia uutisia siitä, kuinka ostoskärryt Islannissa alkavat jälleen täyttyä ja kansalaisten usko talouteen elpyä.

Vaan mitä on samaan aikaan tehty Euroopan unionissa, jossa eurokriisi velloo? Väärää politiikkaa, jolla on ostettu aikaa.

Ensimmäinen tukipaketti Kreikalle myönnettiin vuonna 2010. Sen jälkeen lisää rahaa on lapioitu miljardikaupalla niin Irlantiin, Portugaliin kuin uudelleen Kreikkaan, ja nyt sitten ovat vuorossa Espanjan pankit. Ja mikä on ollut tulos? Eurokriisi on vain pahentunut väärän politiikan takia, joka on sitä paitsi vastoin EU:n omia sopimuksia ja sääntöjä. EU:n linja eurokriisin hoidossa on kestämätön. Samalla Suomen hallitusten linja — niin edellisten keskustavetoisten kuin nykyisen kokoomusjohtoisen — on pitkällä tähtäimellä vastuuton Suomelle ja vahingollinen Euroopalle.

Arvoisa puhemies! Eikö jo nyt viimeinkin kannattaisi kovimmankin kokoomuslaisen uskoa, että lainoittamalla ylivelkaantuneita maita ja niiden pankkeja emme kriisiä pysty ratkaisemaan? Tukipaketit eivät toimineet Kreikassa. Eikö Islannin mallista olisi onkeen otettavaa? Espanja voisi noudattaa Islannin esimerkkiä ja olla pelastamatta pankkien velkakirjasijoittajia, jolloin myös tarvittavan pankkituen määrä olisi huomattavasti pienempi.

Eikä meidän pidä unohtaa omaa lähihistoriaammekaan. Suomi hoiti 90-luvun pankkikriisinsä itse — ei varmasti parhaalla mahdollisella tavalla, ja tyylipisteitä on turha ainakaan minulta odottaa, mutta Suomi hoiti sen itse. Emme kerjänneet apua pankeillemme muiden maiden veronmaksajilta. Oli paljon kohtuutonta inhimillistä kärsimystä, mutta lopulta Suomi lähti kuin lähtikin nousuun.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että espanjalaiset ongelmapankit saa pelastaa. Ne voidaan pilkkoa ja pelastaa, mutta sitä ei saa tehdä suomalaisten rahoilla.

Arvoisa puhemies! On odotettavissa, että etenkin Etelä-Euroopassa taloustilanne heikkenee edelleen ja sen myötä Euroopan taloustilanne muuttuu tulevan syksyn ja talven kuluessa entistäkin hankalammaksi. Kriisimaat tuskin irtautuvat eurosta niin kauan kuin muut maat ovat valmiit pumppaamaan niille rahaa. Koska kriisimaat eivät eroa ja jos niitä ei saada euroalueesta erotetuiksi, paine eurosta eroamiseen kasvaa Suomen kaltaisilla, taloutensa verraten hyvin hoitaneilla mailla koko ajan.

Siksi meidän tulee varautua euroalueen murenemiseen. Tälle kannalle ovat päätyneet myös monet asiantuntijat. Euroerosta on puhunut esimerkiksi Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen, joka totesi heinäkuun alussa Aamulehdessä näin: "Jos me olemme eurossa mukana, niin sitten Suomen pitää ottaa heti sata miljardia velkaa, kun halvalla saadaan, heittäydytään ja pelataan tätä peliä. Ehkä olisi kuitenkin hyvä lähteä, se olisi helpompi tehdä." Näin siis professori Puttonen. Vähintä mitä Puttosen mukaan voimme tehdä, on ainakin ryhtyä valmistelemaan eroa eurosta: selvittää, mitä se käytännössä tarkoittaa ja mitä se edellyttää. Samaa mieltä on Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen, joka selvityttäisi asian varmuuden vuoksi. Näin professori Kanniainen totesi verkkolehti Uudelle Suomelle: "Olisi tyhmää ja typerää, jos tätä ei selvitettäisi ja valmisteltaisi kaiken varalta."

Toivottavasti virkamiehemme ovat jo esiselvitystyössä. Kansakunnan etu vaatii sitä, sillä jopa EU-myönteisistä myönteisin, ministeri Stubb, on nöyrtynyt myöntämään, että euron epäonnistuminen on mahdollista. Stubbin Ylelle kertoman tiedon mukaan hallituksessa keskustellaan talousliitosta irtautumisen seurauksista. Hyvä näin, tätä työtä on syytä jatkaa. Perussuomalaiset ovat selvitystyössä valmiit yhteistyöhön hallituksen kanssa.

Arvoisa puhemies! Tilanne Euroopassa on haastava. Professori Puttosen mukaan Suomi joutuu joka tapauksessa kriisiin ja maksumieheksi. Kyse on hänen mukaansa vain siitä, otammeko kriisin heti vai pikkuhiljaa. Olen eduskunnan aiemmissa eurokriisikeskusteluissa ja muissa yhteyksissä todennut, että parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Olen samaa mieltä edelleen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilta on jo pitkälle edennyt ja oikeastaan vuorokausi vaihtunut, ja tässä hätäistunnossa on mielestäni paikallaan käydä läpi myös Euroopan tilannetta laajemmin. Olen aiemmin käyttänyt puheenvuoron, joka on varsinaisesti liittynyt niihin kysymyksiin, jotka tämän Espanja-paketin käsittelyn yhteydessä ovat nousseet, mutta olen pohtinut myös niitä perustekijöitä, jotka näkyvät eteläisen ja pohjoisen Euroopan erilaisissa tilanteissa. Ainakin kaksi isoa kysymystä on, jotka liittyvät tähän.

Etelä-Euroopan merelliset maat ovat siirtomaavaltoja. Siirtomaavallalle on ominaista, että se on tottunut maksattamaan omat laskunsa siirtomailla. Portugali, Espanja, Ranskakin ovat tästä esimerkkejä. Kun ensimmäisellä edustajakaudellani oli mahdollisuus käydä OECD:ssä Pariisissa, kirkastui minulle tämä näkökulmaero suomalaisen ajattelun ja esimerkiksi ranskalaisen ajattelun välillä, ja nyt näyttää selkeästi siltä, että myöskin Euroopan unionissa toteutuu tämä sama. Maksumiehiä haetaan jostakin muualta, kun itsellä on ongelmia.

Toiseksi olen tietysti miettinyt, mikä selittää juuri Pohjoismaiden erilaisuuden ja erinomaisuuden. Se on Euroopan kehittynein alue, ja nämä Pohjoismaat miehittävät kaikissa tilastoissa ne kärkipaikat, kun verrataan kaikkia maailman valtioita.

Olen Lutherin teologiaa opiskellut ja luterilaisen kirkon pappi, ja tästä syystä myöskin haluan nostaa tässä esiin tämän uskonnollisen taustamuuttujan. Pohjoinen Eurooppa, Pohjois- ja itäinen Saksa ja Pohjoismaat ovat uskonnoltaan luterilaisia maita. Eteläinen Eurooppa muodostuu katolilaisista maista. Luterilaiseen moraaliin on yleisesti sisällytetty ahkera työnteko, säästäväisyys, lainkuuliaisuus ja yhteisön vastuu lähimmäisistä, niistä lähimmäisistä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene itse täysin vastuuta itsestään kantamaan.

Luterilaisessa maailmassa kirkolle jätetään sananvalta. Sanalla sen tulee pyrkiä vaikuttamaan uskoa ihmisessä, siis hengellisen regimentin alueella. Valtiollisen toiminnan tasolla taas luotetaan ihmisen järkeen ja moraaliin. Molemmilla on se yhteinen tavoite, että yhteisössä toteutuu oikeudenmukaisuus, kohtuus ja ihmisen hyvä. Valtio on ihmistä ja hänen hyväänsä varten. Talous on renki, jonka on palveltava ihmistä. Siitä ei saa tulla itsetarkoitus, joka mammonan tavoin hallitsee ainoana korkeampana arvona kaikkea ihmisen ja yhteiskunnan toimintaa.

Oli mielenkiintoista tehdä havainto, että eilispäivän, siis 19. päivän, BBC News Magazinen sivuilla oli Chris Bowlbyn artikkeli, jossa hän on käsitellyt erittäin mielenkiintoisella tavalla Euroopan uskonnollista jakolinjaa ja sen vaikutusta eurokriisin ratkaisuihin. Hän toteaa, että viimeisen Euroopan Brysselin huippukokouksen jälkeen puhuttiin paljon liittokansleri Merkelin tappiosta uudelle latinalaiselle liitolle — siis Italia, Espanja, jota Ranska on myöskin tukenut — siis katoliselle etelälle. Hän palauttaa mieliin sen, että Angela Merkel on protestanttisen pastorin tytär vahvasta luterilaisesta Saksasta, itäisestä Saksasta. Bowlby muistuttaa, että Merkel on toistanut voimakkaasti väitettä, että Saksan vaatimalle ongelmamaiden pakkosäästölinjalle ei ole vaihtoehtoa. Hän näkee tässä jopa Martti Lutherin ehdottomuutta. Luterilaisuudenhan ei pitänyt tehdä kompromisseja uskonpuhdistuksen aikaisen katolisen kirkon kanssa. Tällöin ajateltiin sillä tavalla, että pienikin katolinen hapatus tuhoaa koko uskonpuhdistuksen ytimen, sen idean.

Myös Saksan liittopresidentti Joachim Gauck on vahvasti protestanttinen, hän on muuten luterilainen pappi, ja myös hän tulee entisen Itä-Saksan alueelta. Saksassa on siis tapahtunut muutos verrattuna Adenauerin ja Helmut Kohlin aikaan, jotka molemmat olivat Reininmaan katolisia. He sympatiseerasivat saksalais-roomalaisen keisarikunnan perinteitä ja olivat vahvasti koko Euroopan yhdistämisen ajajia. Kohl oli valmis uhraamaan Saksan markan Euroopan yhtenäisyyden rakentamisen alttarille.

Saksassa käydään keskustelua myös siitä, onko sittenkin katolisen etelän ajattelu kovin toisenlaista kuin pohjoisen protestanttisen maailman ajattelu. Bowlby muistuttaa, että Saksan velkaa tarkoittava sana schuld tarkoittaa myös syyllisyyttä ja syntiä. Tästä kumpuaa se saksalainen ajattelu, joka ei ole vierasta muissakaan luterilaisissa maissa, että säästäväisyyttä on pidettävä hyveenä ja velkaantumista on viimeiseen saakka kartettava. Setelien lisäpainatuskin kauhistuttaa ja kammottaa tässä ajattelussa. Saksallahan on myös kokemuksensa Weimarin tasavallan hyperinflaatiosta 1920-luvulta, ja meillä taas on kaikilla tiedossa ja meillä taas on kaikilla kokemuksiakin, eikä hyviä kokemuksia, siitä, mitä siitä 30-luvulla ja sen jälkeen seurasi.

Itselleni on tullut mieleen, että tällainen epäterve rahaliitto on kuin jäljitelmä muinaisesta raamatullisesta Baabelin tornista. Sillä tavoitellaan taivaita eli mahdottomia, ja sen romahtamisesta seuraa vain pelkkää pahaa. Bowlby muistuttaa, että entinen saksalainen teollisuusjohtaja Hans-Olaf Henkel on sanonut, ja tämä on nyt sitaatti tältä teollisuusjohtajalta: "Euro jakaa Eurooppaa". Hän haluaa, että saksalaiset, hollantilaiset ja suomalaiset tarttuvat aloitteeseen ja jättävät euron ja luovat erillisen pohjoisen unionin. Niin kuin huomaamme, tuo jako noudattaisi juuri tuota uskonpuhdistuksen jakolinjaa.

Kolmen vuoden päästä Berliinissä vietetään uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa, ja Merkel on jo nyt luvannut järjestelyihin 35 miljoonaa euroa. Arvatenkin silloin nostetaan esille luterilaisia hyveitä, ja varmasti keskustellaan siitä, mitä ne tarkoittavat yhteiskunnan tasolla ja mitä ne tarkoittavat tässä Euroopan jakolinjassa. Voimme vain arvailla, mikä on euron tilanne tuolloin, siis kolmen vuoden kuluttua. Vieläkö euro pitää piirissään sekä eteläisen että pohjoisen, katoliset että protestantit? Mielestäni näihin Bowlbyn ajatuksiin ja kysymyksiin on helppo yhtyä tänä hätäistuntopäivänä Helsingissä, Suomen parlamentin istuntosalissa.

Kun jäi edellisessä puheenvuorossa mainitsematta, niin toteanpa nyt, että kannatan edustaja Sipilän epäluottamuslausetta hallitukselle.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvää huomenta! Monta kysymystä on jäänyt vielä pohdittavaksi tästä selonteosta, esimerkiksi se, kenelle nämä Espanjan tukipaketin rahat oikeasti menevät. Tämä kaikkein olennaisin kysymys on jäänyt tämän vakuusasian varjoon. Pankkituki ohjataan pankeille, mutta mitä tahoja tuella oikeasti pelastetaan, tavallisia espanjalaisia vai asuntovelallisia vai espanjalaisten työpaikkoja, yrityksiä vai spekulantteja, rahanpesijöitä? Ketähän tällä sitten oikeasti autetaan?

Mikä on sitten Espanjan valtion vastuu, ja mikä on pankkien omistajien etu tässä asiassa? Tämän paketin arvo on 100 miljardia euroa, mistä nyt keskustellaan. Lisäksi jo ennen tätä EKP on pumpannut Espanjaan 405 miljardia euroa. Paljonko sinne vielä tämän lisäksi tarvitaan, että tämä pankkikriisi saadaan selväksi? Mikä on Espanjan valtion vastuu todellakin? Se oli oikeastaan tässä selonteossa semmoinen positiivinen asia, jonka löysin, että Espanjan valtio ei ole väistyvä takaaja vielä tällä pankkisopimuksella, mutta tässä tiedoksiannossakin tulee esille se, että Espanjan valtio on vahvasti velkaantunut. Tuleeko Espanjan valtio sitten kolkuttamaan myös EVM:n ja ERVV:n ovia, eli pääsevätkö he sitten vastuistaan, mikä taas merkitsee sitä, että Suomen vastuut tässä kasvavat?

Millainen on tuen takaisinmaksuohjelma? Onko mahdollista, että 12 vuoden päästä laina-aikaa vain jatketaan, ja sen jälkeenkin, ettei sitä koskaan enää makseta takaisin? Milloin mahdollinen luottotappio todetaan ja Suomi saa vakuuden perusteella rahansa? Nämä ovat aika olennaisia kysymyksiä. Kun ERVV on ensiapuvälineeksi tarkoitettu ja EVM tulee nyt pysyväksi järjestelmäksi, niin jatkuuko se lääkitys koko ajan niin sanotusti? Jos on ensiapulääkkeestä kyse, annetaan niin kuin Buranaa, mutta tuleeko jatkuva hoito näistä Euroopan rahoitusongelmista? Tuleeko sieltä perässä Italia, tuleeko sieltä perässä Kypros? Täällä on lainattu Aalto-yliopiston Vesa Puttosta, ja minä myös lainaan häntä tästä Talousviisaat-ohjelmasta. Aalto-yliopiston rahoituksen professorin Vesa Puttosen mielestä tuen päättymiseen ei välttämättä ole aihetta: "Jos euron halutaan pysyvän kasassa, Euroopan pitää kulkea kohti jonkinlaista liittovaltiomallia. Siksi tukeminen jatkuu useita vuosia, todennäköisesti ikuisesti. Kokonaisuuden kannalta tämä voi olla ihan ok." Eli olemmeko me nyt tekemässä tästä järjestelmästä ikuista? Näillä kysymyksillä — nämä ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä — en ole tässä mielessä eikä keskusta ole tässä mielessä lähdössä liittovaltion suuntaan eikä ainakaan pysyvän maksuautomaatin rakentamiseen, mikä näiltä pohjilta olisi tulossa.

Arvoisa puheenjohtaja! Mitä sitten tapahtuu, jos Espanjan tukipaketti ei riitä ja ilmenee uusia rahoitettavia kriisimaita? Tämä on kysymys, jota tässä vähän avattiinkin, mutta mikä siinä on sitten sisältönä?

Muutama asia vielä täältä paketin sisältä. Tässä on kaksikin lukua. Ovatko Suomen vastuut 1,9 miljardia vai 3,6 kaikkinensa? Siihen olevat vakuudet ovat sitten joko 40 tai 20 prosenttia. Nyt tarvitsisikin tehdä aika tarkasti nämä laskelmat, ettei käy kuin viime kerralla, jolloin sieltä kymmenet miljardit unohtuivat, kun korkoja ei oltu huomioitu. Miten tämä vaikuttaa Suomen AAA-luokitukseen? Tämä ei lisää Suomen velkaa, mutta se lisää Emu-velkaa. Kuinka kauan Suomi voi antaa rahoitusta muille maille, ennen kuin me olemme itse samassa jamassa? Onko tavoitteena, että kaikki euromaat ovat yhtä velkaisia ja sen jälkeen voimme olla sitten yhdessä europerheessä mukana?

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia kysymyksiä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita tämän iltapäivän tai oikeastaan yön puheista. Edustaja Maijala ihmetteli pääministeri Kataisen liittovaltio-käsitettä, ja edustaja Haapanen jo sitä osin selostikin. Eli meillä ja pääministerillä on sellainen käsitys, että silloin kyse on liittovaltiosta, jos Suomen budjetti käsitellään Brysselissä. Sen sijaan tämmöinen pankkien kansainvälisen valvonnan lisääminen ja rahoitusmarkkinoiden integroiminen entistä yhtenäisemmäksi ja pelisääntöjen ja käytänteiden yhdentäminen ei vielä ole liittovaltiota, eikä myöskään tämä euroalueen pankkiunioni sellaista ole. Se saattaisi pikemmin olla tarpeellinen ja pelastaa tätä Euroopan aluetta.

Sitten tämä euro, että mikäs se on? Se on niin kuin arvon mitta, siis raha, onhan näkemys erilaisista arvoista. Minun mielestäni sen syyksi ei voida laittaa taloudellisia ongelmia tai muuta. Yhtä hyvin voitaisiin laittaa vaikka mittanauhan syyksi se, että jollakin on liikakasvua.

Jussi Niinistö ihaili Islannin tekoa sen mentyä konkurssiin, ja sehän teki sillä tavalla, että jätti velat maksamatta. Totta kai silloin nousu on hyvä. Velkoja ei enää sillä tavalla ole. Siinä tuotiin esille se, että koska se ei ole eurossa, niin se selvisi tästä. Mutta yhtä hyvin voitaisiin tuoda esille myös tuon Viron selviäminen. Viro on eurossa, ja siellä selvittiin aivan samalla tavalla, ja minä väittäisin, että Viro on tällä hetkellä taloutena kilpailukykyisempi kuin Islanti, kasvun puolesta myös.

Elikkä tässä ei ole kysymys mistään valuutasta vaan talouspolitiikasta maitten sisällä. Suomi hoiti oman pankkikriisinsä laskemalla suomalaisten työn arvoa, elikkä devalvoimalla, laskemalla Suomen valuutan kellumaan. Kun sitä oli tehty historiassa jo niin monta kertaa, että Suomen korkotaso nousi ja nousi, niin aina tiedettiin, että Suomi tulee devalvoimaan silloin tällöin, ja sen takia kaikki velalliset maksoivat suurempaa korkoa kuin tällä hetkellä maksetaan. Elikkä tämä iso valuutta on yksi parannus esimerkiksi suomalaisten nuorten suurissa asuntoveloissa.

Elikkä näillä on puolensa olemassa. Minä väitän, että jos me otamme sellaisen valuutan käyttöön, jossa täällä ikään kuin puolustetaan sitä, että me voimme devalvoida silloin tällöin sitä valuuttaa, että se olisi pelastus, niin me teemme niin kuin karhunpalveluksen niille, jotka luottavat johonkin valuuttaan omassa elinkeinoelämässään, yrittämisessä, saatikka sitten velkaantuessaan. Elikkä tämä epäluotettava valuutta on se ongelma silloin, jos me valitsemme pienen valuutan. Inflaatio on se ongelma silloin, kun me valitsemme pienen valuutan. Devalvaatiot määrävälein ovat se ongelma.

Sitten täällä edustaja Pirttilahti ihmetteli, ketä pelastetaan, ja väitti, että Espanjan valtio on velkaantunut suuresti. Jos katsotaan tätä selvitystä, niin minä muistelin, ja muistin oikein, että Espanjan valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen ei ole muihin valuuttoihin verrattuna korkea, mutta ongelmana on sen nopea kasvu. Vuonna 2006 velkasuhde oli vain 36,1 prosenttia eli huomattavasti vähempi kuin meillä tällä hetkellä on. Me pystymme samaan, jos me huonosti pelaamme täällä Suomessa, muutamassa vuodessa saamaan Suomen ihan samanlaiseen liriin kuin Espanja on tällä hetkellä. Viime vuonna se oli 68,5 prosenttia ja tänä vuonna 80,9 prosenttia, elikkä perusalijäämän lisäksi, mikä meillä Suomessakin on, velkasuhteeseen ja velkakestävyyteen vaikuttavat negatiivisesti erityisesti pankkisektorin vakauttamistoimista valtiolle aiheutuvat menot. Ja tätä pankkisektorin vakauttamistahan me olemme täällä juuri tekemässä tällä päätöksellä, että saadaan korot alas. Tämä on se vaara, mikä siellä on Suomeen verrattuna suurempi. Muuten me olemme samassa lirissä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rundgrenin pohdiskelu luterilaisuuden ja euron yhteyksistä oli tavattoman mielenkiintoista. Aiheeseen on syytä perehtyä tarkemmin.

Edustaja Suutarille totean, että Islanti ja Viro ovat molemmat pieniä markkinatalouksia ja pienet markkinataloudet ovat ketteriä kääntymään. Islannin nostin omassa puheenvuorossani esille siksi, että IMF:kin on kehunut satujen saarella tehtyjä talouspoliittisia, kieltämättä radikaaleja ratkaisuja.

Mutta aivan lopuksi vielä pari periaatteellista huomiota. Tämä Espanjan pankkitukiprosessi vakuusteattereineen ei ole ollut kunniaksi suomalaiselle demokratialle ja parlamentarismille. Voiko olla niin, että näin ison mittaluokan asia sekä taloudellisesti että periaatteellisesti juoksutetaan eduskunnan läpi niin lyhyessä ajassa, ettei edustajilla ole todellista mahdollisuutta perehtyä päätettäviin asioihin? No näin on, maahan valunutta maitoa on turha murehtia. Mutta onko tätä toimintatapaa pidettävä kerta kaikkiaan tarkoituksellisena, sillä tämä päätön kiire tuntuu muodostuvan käytännöksi eurokriisin hoitoyrityksissä? Nähtävästi prosessin perimmäinen tarkoitus on hivuttaa EU:ta kohti liittovaltiota mahdollisimman vähällä keskustelulla. Se on tuomittavaa, mutta sikäli loogista, että ilman liittovaltiokehityksen kiihdyttämistä ei euroa voida pelastaa. Euro säilyy tai ei säily, samoin Espanjan pankkijärjestelmä kaatuu tai on kaatumatta riippumatta Suomen roolista, joka on joka tapauksessa marginaalinen. Se on alle 2 prosenttia. Siksi me voimme sanoa Espanjan pankkituelle "ei".

Laajemmin katsottuna perussuomalaisten vaihtoehto on, kuten edustaja Soinikin jo ryhmäpuheenvuorossa totesi, että eurooppalaista yhteistyötä on kehitettävä itsenäisten kansallisvaltioiden ja löyhän talous- ja vapaakauppaliiton suuntaan. Vaihtoehtomme on kansanvaltaisempi tapa tehdä kansainvälistä yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa Suomen pelastaminen on ainoa realistinen vaihtoehto. Se on velvollisuutemme. Kansanedustajien tehtävä on ajaa nykyisten ja tulevien suomalaisten etua. Äänestän tänään reilun kahdeksan tunnin kuluttua edustaja Soinin tekemän esityksen puolesta hallitusta vastaan.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Äskeisessä puheenvuorossani sanoin väärin uskonpuhdistuksen juhlavuoden ajankohdan. Käynnistysvuotenahan pidetään Wittenbergissä vuotta 1517, joten tuo 500-vuotisjuhla on Berliinissä vuonna 2017, siis viiden vuoden kuluttua eikä kolmen vuoden kuluttua, kuten puheessani valitettavasti virheellisesti mainitsin.