Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Seutuyhteistyöstä pitää olla todellista hyötyä kuntalaisille. Sen tulee näkyä palvelutason paranemisena ja palvelun nopeutumisena. Olennaista on saada vastaus kysymykseen, mitä veronmaksaja eli kuntalainen hyötyy seutuyhteistyöstä.

Seudulliselle toimielimelle tulee keskittää todellista päätösvaltaa ja vastaavasti kunnan omaa byrokratiaa on kevennettävä. Rakenteita uudistettaessa on myös osattava purkaa vanhaa uuden alta. Päällekkäisiä työryhmiä ja toimikuntia pitää lakkauttaa, jotta kunnallisten virkamiesten ja myös luottamushenkilöiden aika ei kuluisi erilaisissa palavereissa, jotka koskevat milloin mitäkin projektia ja seurantaryhmää.

Hallintovaliokunta on mietinnössään tiukentanut seutuyhteistyölainsäädännön soveltamisalaa alkuperäisestä hallituksen esityksestä ja korostaa sitä, että nykyinenkin lainsäädäntö mahdollistaa kuntien monipuolisen yhteistyön kuntayhtymien muodossa. Lain nojalla kuntayhtymien järjestettäviksi kuuluvat palvelut eli niin sanotut pakkokuntayhtymät eivät ole mukana seutuyhteistyökokeilussa, mikä osin vesittää kyllä koko hanketta.

Nyt olisi ollut oiva tilaisuus kokeilla seudullista palvelutuotantoa koko julkisella sektorilla, perustaa kokeilualueille vaaleilla valitut seutukuntavaltuustot. Seudullinen valtuusto korvaisi kuntayhtymien hallitukset ja käyttäisi muutoinkin ylintä päätösvaltaa julkisten palvelujen tuottamisessa. Nytkin toki voidaan kutsua toimielintä seutuvaltuustoksi, mutta sillä voidaan korvata ainoastaan vapaaehtoisesti muodostettujen kuntayhtymien valtuustoja ja hallituksia. Pakkokuntayhtymien hallitukset ja hallintobyrokratia jäävät edelleen jäljelle tässä mallissa.

Arvoisa puhemies! Nähtäväksi jää, onko kuntapäättäjillä todellista halua antaa päätösvaltaa seudulliselle toimielimelle. Seutuyhteistyöhän ei suinkaan tarkoita sitä, että lähikuntienkin palvelut ja resurssit keskittyvät yhteistyön tuloksena juuri siihen meidän kuntaan. Oman edun tavoittelun nimissä seutuyhteistyökokeiluun lähteneet kunnat ovat liikkeellä väärällä asenteella.

Hallintovaliokunnan mietinnössä on aivan oikein nostettu esille se tärkeä seikka, että seutuyhteistyö ei ole kokeiluseuduille vapaaehtoista enää sen jälkeen, kun kokeiluun on vapaaehtoisesti liitytty mukaan. Kaikkien kokeiluseudun kuntien osalta tehtävien ja päätösvallan siirtäminen on tarkoitettu järjestettäväksi samalla tavalla. Mikään seutukunnan kunnista ei voi osittain jättäytyä kokeilun ulkopuolelle.

Kokeiluseutujen tulokset näyttävät parissa vuodessa, kannattaako nyt esitetty lainsäädäntö vakinaistaa ja laajentaa koko maahan. Jos tuloksia ei ole syntynyt, vapaaehtoinen seutuyhteistyö ei ole oikea tapa yhtenäistää pirstoutunutta kuntarakennettamme. Meillä, viisimiljoonaisella kansalla, on kaksikymmenmiljoonaisen kansan hallinto. Tarvitsemme aitoa yhteistyötä, jossa ennakkoluulottomasti voi ravistella myös hallinnon rakenteita.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys liittyy osana hallituksen aluepolitiikan tehostamiseksi esittämiin lainsäädäntöhankkeisiin. Jokin aika sitten täällä käsiteltiin laki, jolla säädetään valtion keskushallinnon yksikköjen ja valtakunnallisesti tai keskitetysti hoidettavien valtion toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta. Parhaillaan hallintovaliokunnassa on mietintövaiheessa aluekehityslain uudistaminen, joka tulee vielä käsiteltäväksi tänne isoonkin saliin tämän kevätistuntokauden aikana.

Nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen tarkoituksena on mahdollistaa seutuyhteistyökokeilujen järjestäminen. Niin kuin ed. Hemmilä jo totesi, kyseessä on määräaikainen ja alueellisesti rajattu kokeilulaki, jonka avulla on tarkoitus saada kokemuksia siitä, miten kuntien vapaaehtoisen seutuyhteistyön edistämisellä ja tukemisella voidaan turvata julkisten palvelujen saatavuutta ja laatua, parantaa elinkeinopolitiikan edellytyksiä, tehostaa maankäytön suunnittelua, vahvistaa kunnallista itsehallintoa sekä edistää päätösvallan hajauttamista.

Tässä kannattaa panna merkille se, että lain valmistelun lähtökohdat olivat hyvin suurelta osin kokeiluseutujen omien ehdotusten pohjalta muotoutuneita. Ehdotusten joukossa oli paljon sellaisia, jotka menivät esimerkiksi valtion viranomaisten päätösvallan siirron suhteen niin pitkälle, että valmisteluprosessin aikana ilmeni, että ne olivat mahdottomia toteuttaa. Toisaalta voi todeta myös ikään kuin vastapuolelta, että kun ministeriöitten kanssa keskusteltiin toimivaltojen siirrosta, myös siellä esiintyi aikamoista vastarintaa ja eri ministeriöiden välisissä suhtautumisissa oli myöskin havaittavissa ihan selkeitä eroja. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että lain valmisteluvaihe oli jo varsin monipolvinen ja eri tahojen näkemyksiä ei ollut kovin helppoa yhteensovittaa. Myös eduskuntakäsittely ainakin eräiltä osin poikkesi totutusta kaavasta, tarvittiinhan tässä asiassa esimerkiksi kaksi erillistä lausuntoa perustuslakivaliokunnalta.

Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyssä ja ehkäpä erityisesti juuri perustuslakivaiheessa nousi esille, lähinnä eräitten asiantuntijoitten lausunnoissa, onko kuntien osittainenkin tehtävien siirto seutuyhteistyön kautta hoidettavaksi uhka kunnalliselle itsehallinnolle.

Mielestäni asia on pikemminkin päinvastoin. Jos ajatellaan kuntien perustehtävää, niin minun käsittääkseni se tänä päivänä on palveluiden kuntalaisille järjestämisestä huolehtimista hyvin suurelta osin. Kunnat ovat nimenomaan palvelutuotanto-organisaatioita. Tämän tavoitteen täyttäminen tänä päivänä onnistuu monesti parhaiten kuntien seudullisella yhteistoiminnalla. Onhan niin, että julkisten palvelujen tuotanto- ja päätöksentekorakenteet eivät voi kivettyä paikoilleen, vaan välttämättä tarvitaan uudistumista ja valmiutta vastata uusiin haasteisiin. Voimavaroja yhteenkokoamalla saadaan aikaan välttämätöntä palvelutuotannon tehostumista ja laadun varmistamista.

Tällä lailla pyritään luomaan edellytyksiä niille muutoksille, joihin kokeilukunnat ovat itse valmiita. Kyseessä ei siis ole mikään vallankaappausyritys kunnallista itsehallintoa vastaan, vaan ainakin eräiltä osin sen perustan vahvistaminen uusia yhteistyömuotoja mahdollistamalla. Sitä paitsi jo tämän lain tavoitepykälässä todetaan selkeästi, etteivät kokeilut saa vaarantaa perusoikeuksien, oikeusturvan eikä muittenkaan hyvän hallinnon vaatimusten toteutumista. Nimenomaan tämän tavoitteen toteuttamiseksi hallintovaliokunta nimenomaan perustuslakivaliokunnan lausuntojen johdosta teki lakiesitykseen lukuisia täsmennyksiä.

Arvoisa puhemies! Suomessa on perinteisesti ollut vallalla selkeä tehtäväjako alueellisella ja paikallistasolla valtionhallinnon ja toisaalta kuntien ja kuntayhtymien välillä. Nyt tässä kokeilulainsäädännössä nimenomaan kokeilutarkoituksessa tätä perinteistä tehtäväjakoa on tarkoitus kehittää siten, että kunnat seudullisen yhteistyön kautta, esimerkiksi sen seudullisen toimielimen kautta, voivat osallistua valtionhallinnon päätöksentekoon. Tällainen lähestymistapa on uusi, ja se on aiheuttanut jossakin määrin aikaisemmin kuvaamaani muutosvastarintaa ja myöskin ihan selviä vaikeuksia kirjoittaa lain säännökset riittävän selkeiksi ja ymmärrettäviksi. Tämä oli syynä siihen, että hallintovaliokunta teki hallituksen alkuperäiseen esitykseen lukuisia täsmennyksiä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota lakiesityksen 13 §:ään, joka määrittelee kokeiluseudun lausunnon ja suunnitelman sitovuutta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan kokeiluseutujen lausuntojen sitovuus on alisteista päätöksenteon lakisääteisille perusteille. Hallintovaliokunta totesi kuitenkin lakiehdotuksen tarkoituksena olevan, että kokeiluseutujen kannanottojen sitovuus on asteeltaan mahdollisimman korkea. Tämän vuoksi hallintovaliokunta täsmensi 13 §:ää siten, että lausunnosta tai suunnitelmasta poikkeamisen perusteet säädetään selkeästi laissa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Laki seutuyhteistyökokeilusta on yksi osa, kuten ed. Ravi totesi, hallituksen aluepoliittista kehittämisohjelmaa ja liittyy hyvin läheisesti aluekeskusohjelmiin. Toisaalta minusta tässä on kytkös myös hiljattain käsiteltyyn kuntajaotuksen muutosta koskevaan lakiin. Täällä on keskustelun kuluessa tullut vahvasti esille, että meillä on kuntarakenne, joka pitää sisällään hyvin paljon pieniä kuntia, jotka muuttuneissa taloudellisissa olosuhteissa eivät kykene vastaamaan niihin haasteisiin, mitä peruspalvelutuotanto edellyttää.

Välttämättä minusta, kuten olen jo aiemminkin todennut, kuntajaotuksen muutos ei ole ratkaisu kuntien rahoitusongelmiin eikä peruspalvelujen tuotanto-ongelmiin, vaan ratkaisut on haettava ennen kaikkea kuntien tulopohjan vakauttamisen kautta. Silti lakiehdotukseen seutuyhteistyön kokeilusta on periaatteessa ollut syytä suhtautua myönteisesti, sillä lakiehdotus kuitenkin pitää tavoitteenaan edistää kuntien vapaaehtoista seudullista yhteistyötä.

Oli ymmärrettävää, että hallituksella oli lakiehdotusta eduskuntaan tuodessaan kunnianhimoisia tavoitteita. Tavoite oli siirtää valtion aluehallinnon tehtäviä myös seutukunnille demokraattisen hallinnon päätettäväksi, mutta tästä valtionhallinnossa ei syntynyt yksimielisyyttä, joten kokeilulaki kirjoitettiin muotoon, jonka perusteella seutukunnilla on ollut mahdollisuus kokeilla uusia päätöksentekotapoja uuden julkisoikeudellisen toimielimen kautta tai siirtämällä päätösvaltaa yksityisoikeudellisille yhteisöille tai säätiöille ja toisaalta ottamalla käyttöön suunnittelujärjestelmiin ja lausunnonantomenettelyihin liittyvän sitovan lausuntokäytännön.

Laki oli hyvin keskeneräinen tullessaan eduskuntaan, ja siksi hallintovaliokunta joutui paneutumaan tähän kysymykseen hyvin huolella, pyytämään kaksi lausuntoa perustuslakivaliokunnalta, minkä jälkeen oli helppo ottaa huomioon lailta yleisesti vaadittavat täsmällisyys- ja tarkkarajaisuussäännökset sekä myöskin huolehtia siitä, että laki on sopusoinnussa kunnallisen itsehallinnon kanssa.

Tämän kaiken seurauksena hallintovaliokunta täsmensi lain sisältöä hyvin voimakkaasti ja toi päätösvallan siirtämiseen julkisoikeudelliselle toimielimelle ne hyvän hallinnon periaatteet, jotka liittyvät kuntayhteistyöhön ja kuntayhtymätoimintaan muutoinkin, joten sitä kautta, vaikka on kysymys kevennetystä hallintomallista, kysymys on demokraattisen päätöksenteon kriteerit täyttävästä hallinnosta seututasolla. Toisaalta oli selvästi nähtävissä ja sen perustuslakivaliokuntakin totesi, että yksityisoikeudellinen yhteisö tai säätiö ei voi saada rajatonta oikeutta käyttää kuntien päätösvaltaa sopimuksessa mainituissa asioissa. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti yhteisöjen ja säätiön päätösvalta on rajattu tässä laissa mainittuihin asioihin. Tämä on nyt periaatteessa minusta hyväksyttävä ja sopusoinnussa yleisten säännösten kanssa ja mahdollistaa kunnille nyt kokeilla kevennettyä seutuhallintomallia.

Toisaalta, kuten ed. Ravi täällä totesi, tämä sitova lausuntomenettely on alisteista aluehallintoviranomaisille laissa säädetyn harkintavallan kanssa, joten sitova lausuntomenettely ei voi mennä pidemmälle kuin sidottu harkintavalta edellyttää, elikkä tietyissä määrin lausuntojenanto on sitovaa, mutta jättää kuitenkin päätöksentekijälle oikeuden lain puitteissa ratkaista asioita.

Arvoisa rouva puhemies! Kokeilua toteutetaan tällä hetkellä kahdeksalla seutukunnalla. Ne on otettu huomioon tässä lakiehdotuksessa, ja toisaalta hallitus ja valtioneuvosto eivät voi laajentaa tätä kokeilua ilman, ettei se tapahdu lakia muuttamalla. Mutta uskon, että nuo kokeilut, jotka nyt ovat vireillä, antavat riittävän tietopohjan arvioida seutukuntapohjaisen yhteistyön kehittämistä. Tämä laki myöskin varmasti antaa aineksia sitten tuleviin kuntalain mahdollisiin täsmennyksiin, ja uskon, että tämä myöskin tehostaa seudullista yhteistyötä kuntien palvelutuotannossa.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yhteistyön lämpimänä kannattajana olen erittäin tyytyväinen, että käsittelyssä oleva hallituksen lakiesitys seutuyhteistyökokeilusta on edennyt jo tähän vaiheeseen. Näyttää siltä, että kokeiluun ilmoittautuneet kahdeksan kokeiluseutukuntaa pääsevät toteuttamaan nykyistä tiiviimpää yhteistyötä jo ensi vuoden alusta. Tämä lakiesitys on jälleen yksi tasapainoisen aluekehityksen edistämistoimenpide, jolla luodaan mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan alueen omista lähtökohdista käsin.

Lain valmistelussa oli toiveita, että seutukuntakokeilu olisi voinut olla nyt esitettyä laajempi ja väljempi. Myös valtionhallinnon merkittävämpää osallistumista kokeiluun toivottiin. Tämä ei eri syistä kuitenkaan tällä kertaa ollut mahdollista, mutta on hyvä asia, että kokeilua päästään toteuttamaan edes tässä laajuudessa. Tämän kokeilujakson päätyttyä ja saatuihin kokemuksiin perustuen on syytä miettiä sellaista etenemismallia, jossa kuntien, seutukuntien ja valtionhallinnon yhteistyön joustavuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta parannetaan nykyisestään.

Käsittelyssä oleva lakiesitys nimenomaan mahdollistaa siinä esitettyjen kuntien nykyisten tehtävien ja päätösvallan siirtämistä seutuyhteistyön piiriin. Laki ei sinänsä velvoita siihen. On sanottu, että seutuyhteistyökokeilulaki onkin kuntien kypsyyskoe yhteistyön onnistumiselle, ja näin varmaan onkin.

Toivon, että seutuyhteistyökokeilu onnistuu kahdeksalla seudulla niin hyvin, että kokeilun onnistuneimpia osia ja yhteistyömuotoja voitaisiin jatkossa ottaa käyttöön myös muissa seutukunnissa. Uudet yhteistyömahdollisuudet täydentävät kuntalain mukaisia kuntien yhteistyömuotoja, ne eivät korvaa niitä. On äärimmäisen järkevää, että reilun 450 kunnan maassa ymmärretään kuntien yhteistyön ja työnjaon merkitys asukkaiden laadukkaiden palvelujen saatavuuden ja kohtuullisten tuotantokustannusten kannalta. Väestön ikääntyminen, muuttoliike kasvukeskuksiin ja tiivistyvä yrityselämän kansainvälinen kilpailu ovat haasteita, joihin kuntien ja seutukuntien on tulevaisuudessa vastattava keinolla tai toisella. Elinkeinopolitiikka on ollut yksi kenties yleisin kuntien vapaaehtoisen yhteistyön sektori. Siitä on saavutettu hyviä kokemuksia ja tuloksia. Onkin erittäin hyvä asia, että uuden lain mukaan kunnat voivat laatia kokeiluseutua koskevan yhteisen elinkeinopoliittisen kehittämissuunnitelman.

Arvoisa puhemies! Kuntayhteistyö ei ole sinänsä uusi asia. Monissa kunnissa on ymmärretty sen tarve ja monilla seuduilla ja alueilla onkin jo tehty erinomaista yhteistyötä. Oma kotiseutukuntani Oulun seutu on tästä hyvä esimerkki. Oulun seudulla on keskitytty nimenomaan toimintaan ja toiminnan yhteistyöhön, ei niinkään hallintoon. Tämänkään kokeilulain mukaista yhteistyötä ei missään nimessä saa mielestäni alkaa tehdä hallinnon ehdoilla tai sitä lisäämällä. Hallintoa ei saa käyttää verukkeena, jolla estetään toiminnan kehittäminen. Yhteistyökuntien tulee ennen kaikkea keskittyä kuntien palvelujen parantamiseen ja palvelutarjonnan monipuolistamiseen.

Turhan ja liiallisen byrokratian välttämiseksi meidän on myös huomioitava alueiden ja seutujen erityispiirteet ja alueitten erityistarpeet. Jokainen seutu Suomessa on erilainen. Lakiehdotuksessa mahdollistetaan lukuisten erilaisten yhteistyötapojen käyttö. Lähtökohtana todella pitää olla seutujen erilaiset tarpeet, haasteet ja mahdollisuudet. Seutukunnille pitää taata mahdollisuudet ottaa käyttöön malleista kullekin sopivimmat ja luontevimmat.

Laissa kunnille annetaan mahdollisuus sopia lausuntomenettelyn ja suunnitelmien käyttöönotosta ja siten mahdollistaa valtion viranomaisten ja maakunnan liiton päätöksentekoon osallistuminen. Hallituksen esityksen mukaan lausunnot ja suunnitelmat voivat koskea muun muassa yritystukia, investointitukia, linjaliikenteen liikennelupia, alkoholilain mukaisia vähittäislupia ja maakuntaliiton Euroopan yhteisön rakennerahastoille myöntämiä kansallisia rahoitusosuuksia.

Valtion viranomaiset ja maakunnan liitot voivat poiketa seutukunnan antamasta lausunnosta tai suunnitelmasta ainoastaan painavista syistä. Täten kokeiluseutukunnille annetaan paremmat mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskeviin asioihin kuin tällä hetkellä heillä on. Hallintovaliokunta teki erittäin viisaasti, kun se yksimielisesti ehdotti lain 9 §:stä jätettäväksi pois kokeiluseutukuntien lausuntovallasta taksi- ja sairaanhoidon kuljetuslupien myöntämisen.

Arvoisa puhemies! Seutuyhteistyö palvelee nimenomaan tavallista kuntalaista ja hänen hyvinvointiaan. Yhdessä kunnat pystyvät tarjoamaan kohtuulliseen hintaan sellaisia palveluja, joihin eivät yksin välttämättä pystyisi. Tärkeintä yhteistyössä on, että keskitytään toimimaan eikä hallinnoimaan. Kannatan hallituksen esitystä seutuyhteistyökokeilusta hallintovaliokunnan mietinnössä esitetyin muutoksin.

Tapio  Karjalainen  /sd:

Rouva puhemies! Tässä hallintovaliokunnan jäsenet ovat myönteisellä tavalla kuvanneet tätä kokeilua, sen toimintaa ja tavoitteita. Siksi tyydyn täältä paikaltani lyhyesti toteamaan, että se alueellinen epätasapaino, joka tällä hetkellä purkautuu meidän sivistyneissä oloissamme hallitsemattomana muuttoliikkeenä, kaipaa tällaisia aluepoliittisia toimenpiteitä, joita hallitus on esittänyt useampia. Minusta tämä toimenpide on yksi positiivisimpia. Sillä on mahdollisuus täydentää Aluekeskusohjelmaa ja lyhyellä tähtäimellä suorastaan korvata sitä.

Siitä huolimatta, että kyseessä on alueellisesti rajattu yritys ja kokeilu, odotan itse siltä paljon. Se ei luo eikä pyri luomaan keinotekoisesti mitään uutta vaan hyödyntää järkevällä tavalla voimassa olevaa ja valmiina olevaa kuntarakennetta, ja siihen nojaten sen voi odottaa tuottavan myös rahallisia säästöjä ja kehitystä tuonne alueille.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Koska olen kuumeessa, en voi puhua kovin pitkään tästä aiheesta vaan totean, että olen tyytyväinen siihen, että tämä laki seutuyhteistyökokeilusta on nyt saatu valiokunnasta lopultakin tänne saliin. Vaikka tässä nyt on kiemuroita ollut perustuslakivaliokuntaan pariinkin otteeseen, silti kuitenkin on saatu laki valmiiksi.

Täällä on arvioitu sitä, miten tärkeä kuntien itsehallinto on. Olen hyvinkin paljon viime aikoina miettinyt sitä, kenelle se kuntien itsehallinto on tärkeä. Onko se niille ihmisille, jotka tarvitsevat palveluja, onko se veronmaksajille, joiden edun mukaisesti pitäisi arvioida sitä, miten järkevästi palvelut tuotetaan, vai onko se niille johtaville virkamiehille, jotka pelkäävät ehkä oman asemansa menettämistä? Ketä tämä kuntien itsehallinto niin pitkälle vietynä, että esimerkiksi sen vuoksi ei voisi mennä pitkälle meneviin yhteistyömuotoihin, palvelee? Tämä on kysymys, jonka haluan heittää. Toivottavasti joltakin täältä kunta-alan asiantuntijalta saan siihen vastauksen.

Mielestäni kuntien tärkein tehtävä on palveluiden turvaaminen. Nykyisinhän on jo mahdollisuus järjestää palveluja hyvin monilla eri tavoilla, mutta näyttää siltä, että kuntien itsehallinto juuri tekee sen, että järkevä kuntayhteistyö ei välttämättä etene. Se mahdollistaa joidenkin intressiryhmien menemisen kuntaitsehallinnon taakse, jolloin eivät välttämättä nämä tavoitteet toteudu täydellisesti. Kansantaloudellisesti ja myöskin kunnallistaloudellisesti olisi järkevää, että esimerkiksi viiden kilometrin välein ei olisi terveyskeskuksia, mikä on nyt yksi älyttömimmistä esimerkeistä. Kun on kuntia, joissa ihmisillä on matkaa terveyskeskukseen yli 80 kilometriä kunnan sisällä, niin onko järkeä siinä, että kahden eri kunnan terveyskeskukset ovat 5 kilometrin säteellä toisistaan? Minusta on kansantaloudellista tuhlausta rakentaa tällaisia ratkaisuja, etenkin kun on kysymys pienistä terveyskeskuksista, jotka ovat hyvin haavoittuvia sen vuoksi, että jos yksi lääkäri lähtee, toinen lähtee myös, kun paine alkaa tulla kovaksi. Tästä meillä on esimerkkejä Kainuussa, jossa toki on paljon pitemmät välimatkat. Kolme kuntaa siellä on jo ollut kokonaan ilman lääkäriä. Nämä kunnat joutuvat ostamaan erittäin kalliilla hinnalla lääkäreiden muodostamilta yrityksiltä palveluja; hinta voi olla jopa kaksinkertainen siihen verrattuna, jos kunnassa olisi oma lääkäri palkattuna. Tämä ei voi olla taloudellisesti järkevää. Siksi pitäisikin tehdä ratkaisuja, ennen kuin tilanne on mennyt niin huonoksi.

Esimerkiksi Kainuun kohdalla on ollut yhteistyöhalukkuutta kuntien välillä muun muassa terveydenhuollossa, mutta ne kunnat, jotka luulevat, että niillä vielä on jonkun aikaa nämä asiat kunnossa, eivät ole olleet kiinnostuneita yhteistyöstä. Ne pienet kunnat, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan, hakevat sitten yhteistyömuotoja, ja se ei välttämättä olekaan se kaikkein toimivin ratkaisu. Toimivin olisi nimenomaan järjestää palvelut joko seutukunnallisesti tai sitten, niin kuin Kainuun kohdalla, jopa maakunnallisesti.

Kainuu ei tähän kokeiluun ole tulossa mukaan. Sen sijaan valmistelemme maakunnallista hallintokokeilua, josta syksyllä mahdollisesti on tulossa kokeilulaki eduskuntaan, mikäli siitä nyt sitten paketti tulee. Saattaa olla, että se on poliittisesti mahdotonta siellä järjestää, mutta sitten emme enää voi syyttää kuin itseämme, jos emme pysty tekemään järkevää ratkaisua, kun meille on vielä pallo annettu, että saamme itse rakentaa sellaisen hallintomallin, minkä koemme hyväksi. Kiire tässä taitaa tulla, että pystymme sen tekemään.

Väestön ja erityisesti lasten vähentyessä pienemmillä paikkakunnilla joudumme arvioimaan myös peruskoulurakennetta pidemmällä tähtäimellä. Meidän pitäisi varoa sellaista tilannetta, että kunnat tekevät ratkaisuja pelkästään omasta näkökulmastaan, joutuvat lakkauttamaan kouluja, ja sitten yhtäkkiä huomaammekin, että syntyy sellaisia alueita, että ekaluokkalaisille tulee jo yli 80 kilometrin päivittäisiä koulumatkoja yhteen suuntaan.

Järkevällä kuntayhteistyöllä ja maakunnallisella yhteistyöllä ja koordinoinnilla voisimme tällaiset älyttömyydet ehkäistä. Siksi mielestäni tällaiset seutuyhteiskuntakokeilut ja mahdollinen maakuntakokeilu, mitä Kainuussa valmistellaan, ovat tarpeellisia. Olisi erittäin järkevää, että palvelut olisivat saatavissa mahdollisimman lähellä ja ne olisi järkevästi tuotettavissa.

Vielä haluan yhden asian sanoa, mikä monta kertaa estää jopa yhteistyön puhumattakaan kuntaliitoksista. Se on kysymys identiteetistä. Monet pelkäävät, että identiteetti häviää sitä kautta, että kuntaraja poistuu, mutta eihän se paikkakunnan nimi poistu mihinkään. Oma syntymäpaikkani on ollut jo tähän mennessä kahden kunnan alueella, ja ainakin minulle on ihan yksi lysti, mikä sen kunnan nimi seuraavaksi on, sillä yhä senkin jälkeen olen kotoisin Manamansalosta ja tulen aina olemaan ja se on maailman paras paikka. Uskon, että rakkaus kotiseutuun kuitenkin voittaa silloin, kun pystymme järkevästi ajattelemaan näitä asioita eikä pelkästään kuntarajojen näkökulmasta.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin mielenkiinnolla ed. Huotarin puheenvuoroa sen vuoksi, että hän tulee Kainuusta, jossa todellakin ollaan rakentamassa uutta mallia, joka sisältää aikamoisia odotusarvoja uuden maakunnallisen hallintomallin kehittelyssä, jonka pitäisi jo kyllä olla sen verran kasassa, että seuraavien hallitusneuvottelujen aikana voitaisiin ylipäätään joitakin kokemuksia saada. Mutta tähän saakka kuullut tiedot siitä, minkälaista hallintomallia Kainuussa ollaan rakentamassa, panevat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, sillä sen härdellinomaisempaa, sen byrokraattisempaa ja moninaisempaa koko laajuudessaan olevaa hallintomallia kuin mitä itse olen kuullut viikko takaperin Sinisestä Kainuusta en voisi kuvitella, enkä usko, että pahinkaan byrokraatti voisi enää hurjempaan suoritukseen yltää. Sen vuoksi toivon, että se latu, jonka Kainuu tässä tulisi vetämään, olisi kuitenkin selkeä ja parantaisi edellytyksiä kansanvaltaisen ja selkeän hallinnon aikaansaamiseksi väliportaaseen.

Anne   Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, keneltä ed. Ilkka Kanerva on nämä tiedot saanut. Onko kysymys ollut sellaisesta henkilöstä, joka mahdollisesti vastustaa tätä kokeilua? Silloinhan saattaa olla, että se värittyy sen mukaisesti, mitä tämä henkilö itse ajattelee.

En ole varma, minkälainen lopullinen malli tulee olemaan, mutta mielelläni näkisin, että jos päädytään maakunnalliseen hallintomalliin, se toimisi lähinnä kuin kunta eli siellä olisi lautakunnat, joissa päätettäisiin lautakunnanomaisesti asioista. Silloin tietysti pitää arvioida se, onko järkevää pitää enää kunnissa samanlaisia lautakuntia vai riittävätkö kuntien valtuustot ja kunnanhallitus kuntatasolle. Itse olisin ollut valmis menemään sellaiseen malliin, jossa kunnilla ei olisi enää näin voimakasta byrokratiaa sen jälkeen, vaan olisi syntynyt kehittämisyksiköt, joiden työntekijät olisivat voineet sijoittua eri puolille Kainuuta.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Kainuun-mallissa varmaan yksi perusasia, joka pitää muistaa, kun sitä lähdetään arvioimaan, on se, että siinä haetaan uutta muotoa. Tuo, minkä ed. Ilkka Kanerva otti esille, on riski, jota pitää koko ajan välttää, että ei ole päällekkäisiä rakenteita liian monta eikä liian monta kertaa sama asia pyöri hallintorakenteissa. Tässähän me tulemme siihen perusongelmaan, joka nousee hyvin todennäköisesti esille tässä, kun hallintomallia viedään eteenpäin. Se perusongelma on tietenkin se, mitä valtaa kunnat ovat itse valmiita luovuttamaan. Meillä on vahva itsehallinnollinen asema kunnilla. Jos ajatellaan maakuntaa, jossa on 88 000 asukasta, kymmenen kuntaa, niin kysehän on siitä, mitä ne kunnat ovat valmiita antamaan tälle mahdollisesti demokraattisesti valittavalle maakuntavaltuustolle tai mikä sen nimeksi sitten tuleekin, johon ed. Huotari viittasi. Eli silloin pitäisi pystyä purkamaan näitä moninkertaisia rakenteita, koska demokratian ulottuvuus tulee jo siellä vaaleilla valittavien edustajien kautta sinne maakuntavaltuustoon.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritän pelkistää. Saattaa olla, että tietoni ovat virheellisiä siitä huolimatta, että olen kuullut asianomaisen Kainuun liiton virkailijalta näitä käsityksiä.

Kaksi peruskysymystä: Jos tänä päivänä palvelujen tuottaminen ei toimi Kainuussa seutukuntatasolla, niin jään kysymään, miten se ilman uusia valtuuksia voi toimia maakuntatasolla, maakuntatason mittakaavalla toteutettuna. En tiedä, miten yhtälö voidaan rakentaa.

Toinen kysymys on se, että jos valitun maakuntavaltuuston alla tulee toimimaan kolme erillistä itsenäistä maakuntahallitusta ja sen lisäksi vielä maakunnan yhteistyöryhmä, niin en tiedä, millä tavoin vastuut voivat olla selkeitä ja millä tavoin ylipäätään voidaan tämmöisistä hallinnollisista vuorista selviytyä.

Timo E. Korva /kesk:

Arvoisa puhemies! En aio ryhtyä vastustamaan tätä seutukuntayhteistyön kokeilulakia. Pääpiirteissään tämä lakiehdotus varmaankin on myönteinen. Olen kuitenkin, voisi sanoa, jo pitkän ikäni kunnalliselämässä tehnyt näitä töitä eri paikoilla. Sillä kokemuksella aion jonkin verran arvioida tämän lain ehkä tarpeellisuutta ja käytännön toteuttamismahdollisuuksiakin.

Tilannehan on Suomessa jo tähän mennessä lainsäädännön perusteella minun kokemukseni mukaan kyllä selvästi sellainen, että kunnilla on ollut hirmuisen paljon yhteistyömahdollisuuksia niin kuntalain kuin muidenkin lakien perusteella. Kaikki tämä yhteistyö on ollut pelkästään, vain ja ainoastaan kiinni siitä, löytyykö kuntien päättäjiltä keskinäistä tahtoa ja halua tehdä sitä yhteistyötä palvelutuotannossa.

Muun muassa kuntayhtymiä erilaisilla hallinnon kevennetyillä malleilla on ollut mahdollista jo perustaa pitkään. On ollut mahdollista muodostaa yhteislautakuntia palvelujen yhteistä tuottamista varten. On mahdollista ollut tehdä monenlaisia ostopalvelusopimuksia, joissa toinen kunta tuottaa naapurille myöskin tiettyjä selviä lakisääteisiä palveluksia. On yhteisten osakeyhtiöitten perustamismahdollisuuksia, ja muitakin mahdollisuuksia tähän yhteistyöhön on ollut. Eli käytännössä tilanne on ilman muuta ollut jo lainsäädäntötasolla ja säädöstasolla sellainen, että yhteistyö on ollut hyvin mahdollista.

Se on toki toisaalta sanottava, että kunnissa ei ole varmaankaan ollut riittävää yhteistyön perinnettä sillä tavalla arvioituna, että olisi tämä yhteistyön tarve näissä muuttuneissa olosuhteissa riittävän nopeasti monissakin pienkunnissa ja palvelujen tuottajissa tunnustettu. Aina kuitenkin pitää muistaa, että kyllähän kunnat ovat yhteistyötä hirmuisen paljon tehneet. Tunnen parhaiten nuo pohjoiset alueet ja tiedän, että siellä on myöskin jo harvaanasutuilla alueilla hyvin paljon kuntien keskinäistä yhteistyötä kaikkia näitä äsken mainittuja organisointitapoja käyttäen.

Mutta toisaalta tokihan tilanne on muuttunut siihen suuntaan tässä valtakunnassa ja myöskin pohjoisessa, että ajatus siitä, että pidettäisiin kiinni tällaisesta nykyisestä kuntarakenteesta itseisarvona, ei ole enää kovin tärkeä minun mielestäni, vaan selvästi kuntarakenteessakin täytyisi tästä itseisarvoajattelusta luopua ja ryhtyä miettimään vielä enempi markkinointikysymyksenä, miten kuntapäättäjät saataisiin lisäämään yhteistyötä ja käyttämään enempi yhteistyömahdollisuuksia muuttuneissa olosuhteissa. Väestörakenteen muutokset, elinkeinorakenteen muutokset, palvelujen tuotannon tekniikoissa tapahtuneet muutokset ja monet muut seikat ilman muuta viittaavat siihen suuntaan, että näitä yhteistyökuvioita pitää aktiivisesti rakentaa ja etsiä, jos aiotaan olla toiminnassa tehokkaita ja palvella mahdollisimman hyvin pienen pienillä verovaroilla yhteisten palvelujen muodossa kuntalaisia.

Tämä lakiehdotus seutukuntayhteistyökokeilusta tietysti on positiivinen siinä näkökannassa, että tässä saadaan asia keskusteluun ja markkinoitavaksi näiden kokeiluseutukuntien kautta. Tämä ilmeisesti onkin tämän lakiehdotuksen paras puoli. En oikeastaan muita kovin isoja positiivisia puolia tämän tyyppisestä laista näekään, kun otan huomioon sen, mitä tuossa aluksi sanoin, että näitä organisointitapoja todellakin on ollut jo tähänkin saakka olemassa. Jos tämä lakiehdotus nyt päätöksentekijöitä tällaisen julkisen keskustelun kautta auttaa siihen, että nyt ikään kuin annetaan vielä uutta tähän yhteistyömahdollisuuteen, niin sehän tietysti on positiivista.

Jään kuitenkin kysymään, eikö tässä kokeilulainsäädännössä olisi voinut tuolta valtiovallan puolelta miettiä hieman sitä, että olisi näihin seutukunnallisiin pohdintoihin tuotu todellakin uutta pohdittavaa sillä tavalla, ettei puhuttaisikaan pelkästään kuntien ja seutukuntien keskinäisen palvelutuotannon ja tavallaan vallankäytön uudelleenjärjestämisestä, vaan olisi selvästi tuotu elementtejä valtiollisen päätösvallan suunnasta, työvoima- ja elinkeinokeskuksesta, ehkä ympäristökeskuksesta ja muista paikoista valtaa ja resursseja kokeiluseutukuntien käyttöön. Siitä olisi voinut muodostua sellainen lisäelementti, joka olisi saanut nämä päättäjät liikkeelle kunnittain ja seutukunnittain niin, että todellakin olisi ryhdytty etsimään näiden kokeilulakienkin nimissä uutta seutukuntayhteistyötä. Samalla ehkä olisi huomattu jo olemassa olevat organisointimahdollisuudet ja alettu käyttää niitä entistä selvemmin hyväksi.

Oma kokemukseni näistä asioista on se, että paremminkin kuntarakennekenttää saadaan edistymään porkkanalakityyppisillä laeilla, niin kuin tämän vuoden alusta on tullut voimaan uusi kuntaliitosten porkkanalaki. Siitä selvästi näkee, että se alkaa vaikuttaa. Toki on sanottava, että siinä myöskin valtiovalta antaa selvästi pelimerkkejä myöskin liitoskeskusteluja käyviin kuntiin. Se on tietysti valtiovallan näkökulmasta ainakin lyhyellä tähtäimellä selvä kustannuskysymys, mutta samalla se myös osoittaa, että juuri resurssikysymyksistä kunnallisissakin päätöksentekoympyröissä ollaan ratkaisevasti kiinnostuneita ja niillä nämä asiat saadaan myöskin liikkeelle. Eivät pelkästään ohjelmajulistukset ja niistä puhuminen tosiasiassa ketään kiinnosta, vaikka ne kuinka hyväksi päivittäin mediassa kehuttaisiin.

Porkkanalakityyppisestä lainsäädännöstä lisäisin vielä sen, että nyt kun kuitenkin kaikki tietävät, että valtionosuuslainsäädännön uudistustarve on välttämätön ja sitä pitäisi pikaisesti viedä eteenpäin, siinäkin uudistuksen yhteydessä voitaisiin varmaan ajatella ja edistää kuntarakenteen uudistumista sillä tavalla, että annettaisiin tiettyihin selviin palvelutehtäviin lisää valtionosuutta tai valtionosuus korkeampana sellaisissa tapauksissa, kun kunnat tuottavat tietyt palvelut yhteispalveluina. Viittaan tässä tilanteessa erityisesti ed. Huotarin käyttämään puheenvuoroon, jossa hän otti esimerkiksi terveyskeskusyhteispäivystykset. Kokemuksesta tietää, että nämä ovat kuntapäättäjille juuri niitä herkimpiä asioita, kun päättäjälle soittaa lähialueelta perheenäiti ja sanoo, että meillä on oltava terveyskeskuspäivystys omassa terveyskeskuksessa mahdollisimman lähellä ja piste. No, kuka päättäjä sitä kuntatasolla vastustaa? Ei kukaan. Mutta jos tämä asia olisikin sillä tavalla, että naapurikunnat saisivat paremman valtionosuuden yhteenlaskien yhteispäivystyksenä esimerkiksi järjestettävästä terveyskeskuspäivystyksestä ja muista vastaavista palveluista, asia alkaisi mennä hyvin luontaisella tavalla eteenpäin.

Olen aivan varma, että tämän tyyppisellä lainsäädännöllä käytännön toteutus kuntatasolla veisi tarpeellista kuntarakennekehitystäkin paremmin eteenpäin kuin ehkä tällaiset ohjelmajulistustyyppiset lait, jollainen ehkä tämäkin laki käytännössä tulee olemaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan edellistä puhujaa hänen taustansa ja tietomääränsä huomioon ottaen näissä asioissa, mutta jäin oudoksumaan hänen linjaustaan sikäli, että hän edellytti, että valtion valtaa siirrettäisiin nimenomaan seutukuntiin. Jos mietimme, mikä on olennaista, meillä on ensinnä kuntataso, jota emme halua tuhota ja haavoittaa toiminnallisesti. Se on tärkeä. Sitten tähän rakennettaisiin seutukuntataho, johon jo oltaisiin tuomassa valtiovaltaa, sen päätösvaltaa, sen toimipiirissä olevia asioita käsiteltäviksi ja päätettäviksi, myöskin taloudellisia resursseja. Sen lisäksi pitäisi vielä rakentaa maakunnallista rakennetta. Sen päälle on tietysti neljäs hallinnon taso eli valtion keskushallinnon taso myöskin maakuntien ja läänien tasolla olemassa.

Ei voi olla niin, että me rakennamme uutta hallinnon tasoa seutukunnista. Sitä on tarkasteltava yhdessä kuntien, maakuntien ja valtion keskushallinnon kanssa, ja varoisin voimakkaasti, ed. Korva, sitä, että samalla esittäisimme seutukunnille sellaista valtaa, jonka tarkoituksenmukainen kohtaanto toimisi huomattavasti perustellummin maakunnallisella kuin seutukuntatasolla. Emme voi (Puhemies koputtaa) koko aikaa rakentaa uusia hallinnon tasoja. Täytyy katsoa, mikä millekin hallinnon tasolle järkevästi ottaen kuuluu.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä ilmaisin itseäni hieman epäselvästi tai en riittävän monisanaisesti, kun puhemiehen hengitys käy raskaammaksi, kun minuutit lähestyvät kymmentä minuuttia. (Naurua) Mutta haluan sen käsityksenäni selvästi sanoa ed. Kanervalle, kun olemme myöskin maakuntahallinnossa mukana ja paljon siellä keskustelemme, että olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei pidä ryhtyä rakentamaan seutukuntatasoista hallintomallia. En ymmärrä, että seutukuntahallintokokeilulla siihen pyritäänkään, mutta sitä tarkoitin, että nyt, kun hallintokokeilulla yritetään saada lisää kiinnostusta kunnittaiseen yhteistyöhön, ja tässä tapauksessa seutukuntien puitteissa, olisin pitänyt lisämahdollisuutena, että olisi valtiovallan puolelta annettu kokeilumielessä tiettyjä asioita kuntatasolle seutukunnittain toteutettaviksi. Näin tämä asia pitää ajatella.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutamia asioita, jotka eivät ole ainakaan nyt nousseet esille, ja oikeastaan vähän kommentointina ja ehkä selvyyden vuoksikin haluaisin ottaa ne esille.

Tästä on muodostumassa kokonaisuus, joka pitää nähdä, kun ottaa näitä asioita käsittelyyn. Tämä on itse asiassa hyvinkin tiiviisti kytköksissä nimenomaan keskushallintouudistukseen, jos ajatus rakentuu sitä kautta, niin kuin olen ymmärtänyt tämänkin salin edustavan, että keskushallintoa pitää keventää, keskushallintoa pitää purkaa ja siirtää tehtäviä alue- ja paikallistasolle yhä enemmän; näin minä sen viestin tästä salista olen ollut ymmärtävinäni.

Sitä harjoitusta viedään nyt eteenpäin. Kysymyshän kuuluu, mihin niitä tehtäviä sitten siirretään alue- ja paikallistasolla, jos niitä sinne pystytään siirtämään jossakin vaiheessa? Tilannehan on tänä päivänä yksinkertaisesti se, että jos 448 kuntaa ottaa tehtäviä vastaan, niin siitähän ei tule yhtään mitään, mihin itse asiassa ed. Korvakin viittasi. Eli aivan selvästi tällainen yhteistyön tarve on lisääntynyt. Siihen on ihan selvät faktaluvut olemassa, minkä vuoksi se tarve yhä kasvaa tulevaisuudessa, eli meidän ikärakenteemme muutos, muuttoliikkeemme ja kaikki nämä taustalla olevat tiedot, jotka me jo tiedämme.

Kun lähdettiin miettimään, minkä kautta sitä voidaan lähteä lähestymään, niin seutukuntakokeilun ideahan itse asiassa on hyvinkin monessa osiossa, mutta pääasiassa siinä, että me olemme hyvin pitkälle oppineet ja tottuneet sellaiseen menettelytapaan, että tässä salissa päätetään joku hallintomalli ja se puhalletaan voimaan Hangosta Utsjoelle. Se on täsmälleen sama malli. Varmaan se on ehkä toiminut aikansa, mutta yhteiskunta muuttuu, maailma muuttuu, ja sen takia halutaan nyt kokeilla vähän erilaisia vaihtoehtoisia tapoja eri seutukunnissa, minkä kautta sitten löydettäisiin niitä hyviä, toimivia tapoja. Ei varmaan kaikki se, mitä seutukokeilulain sisällä nyt tullaan kokeilemaan, ehkä tule onnistumaan, mutta tässä on se toinen itse asiassa uusi osio, että kun me hyvin monesti tässä salissa olemme kehuneet ja sanoneet, että meillä on it-teknologialla hyviä tuloksia, Nokia on saavuttanut sitä ja Elektrobit tätä jne., siellä on myös epäonnistumisia takana. Sekin pitäisi joskus tällaisessa ajattelussa hyväksyä myös hallinnon puolella. Epäonnistuminen ei tietenkään ole itseisarvo eikä siihen pidä pyrkiä, mutta kun kokeillaan uutta, niin voi olla, että jokin ei toimi. Mutta siitähän pitää oppia ja hakea uusi reitti ja katsoa, miten se voidaan mennä. Sitähän seutukokeilulaki nyt yrittää lähteä hakemaan myös tästä näkökulmasta.

Toinen, hyvin olennainen asia, joka siihen liittyy, on tietenkin se, että kun seutukokeilulain sisältöä lähdettiin muodostamaan, niin kunnat, seutukunnat, itsehän saivat esittää, mitä tänne otetaan sisälle. Sehän tuli alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin. Näin se pitää minun mielestäni ollakin, eli seutukuntien kauttahan ajatusten ja toiveiden pitää tulla tänne. Mehän suorastaan yritimme sanoa ja kehottaa heitä, että olkaa nyt todella radikaaleja ja aktiivisia ja hakekaa erilaisia vaihtoehtoisia tapoja, jotka te näette tarpeellisiksi paikallisella tasolla toimijoina.

Kolmas oikeastaan iso ulottuvuus on myös se, miten demokratianäkökulma tulevaisuudessa hoidetaan, mihin oikeastaan Kainuun kokeilussa haetaan tietyllä lailla osavastausta ainakin. Tällä hetkellähän jo iso osa varsinkin pienistä, ehkä heikosti toimeentulevista tai heikot mahdollisuudet omaavista kunnista on tosiasiallisesti antanut valtansa ulos. Se on ammatillisilla koulutuskuntayhtymillä, sairaanhoitopiireillä, se on lukioitten osalta, jätehuollon osalta, vesihuollon osalta. Sitten keskustellaan siitä, mikä on kunnallishallinto. Onko se se itseisarvo?

Minusta ed. Huotari kysyi ihan oikean kysymyksen, mikä on se lisäarvo, jonka hallinto tuo. Jos nyt yksinkertaistaa asioita, niin 448 kunnanjohtajaa, 448 kunnansihteeriä, 448 valtuustoa, hallitusta, lautakuntaa, 12 000 valtuutettua. Silti tässä salissa puhutaan, että pitäisi korvamerkitä rahaa. Onhan tässä nyt jokin ristiriita olemassa. Joko siellä paikallistasolla ei kohtaannu ihmisten viesti päättäjille tai sitten jossakin kohdin eivät mene nämä asiat nyt yksiin. Jotakin uutta tästä demokratiaosallisuusnäkökulmasta pitää löytää, että kansalaiset tuntevat voivansa vaikuttaa. Tämä järjestelmä ei kerta kaikkiaan nyt näy enää siihen vastaavan.

Oikeastaan neljäntenä asiana, kun ed. Korva sanoi, että nämä ovat ohjelmajulistuksia: eiväthän nämä nyt sitä ole, ei sinne päinkään. Tässä on ehkä erilainen tapa lähestyä asioita kuin on ollut aiemmin eli tällainen ohjelmaperusteinen tapa lähestyä. Otan pari esimerkkiä: Jos tällaista ohjelmaperusteista lähestymistä ei ole, en oikein usko, että syntyy tuloksia. Ohjelmaperusteisesta lähestymisestä otan esimerkiksi Osaamiskeskusohjelman. Sen kautta on luotu 20 000 huipputyöpaikkaa eri puolille Suomea. Toinen hyvä esimerkki on polis-verkosto. 17 000 työpaikkaa nimenomaan eri puolille Pohjois-Suomen alueelle. Aluekeskusohjelmasta on joskus sanottu, että se on myös paperinmakuinen ja siinä ei ole sisältöä. Me kävimme juuri läpi Aluekeskusohjelman sisällön. Aluekeskusohjelman sisältö pitää tavoitteena 74 000:ta työpaikkaa. Jos ei näitä tehdä eikä näitä asioita käydä yhdessä ja samassa pöydässä läpi, ei synny kokonaisuuksia. Syntyy sitten taas tavallaan, jos taas yksinkertaistan, 448 erilaista tapaa lähestyä asioita, erilaisesta tulokulmasta mennä sinne, ja se näkyy.

Kyllä meillä nyt menestyvät seutukunnat, jos tällaisia esimerkkejä ottaa, tai menestyvät alueet on ehkä parempi ilmaisu, kaikki perustuvat seutuyhteistyön kautta synnytettäviin tuloksiin tällä hetkellä, mitä meillä tässä maassa on. Ehkä yksittäinen esimerkki löytyy, joka ei ole hirveän vahvasti seutuyhteistyössä, mutta pääsääntöisesti kaikki ovat. Kaikki ovat ponnistaneet siitä korista, jossa yhteistyö on mielletty ja on huomattu, että ei se ole olennaista, syntyykö se työpaikka esimerkiksi seutukunnan alueella kuntaan a, b tai c, vaan olennaista on, että se syntyy siihen seutukuntaan, koska jos maailma on pienentynyt, niin kyllä kai kuntarajatkin ovat mataloituneet pikkuisen ainakin ihmisten liikkumisen osalta eikä se työntekijä, kuntalainen katso enää, minkä kunnan alueella hän käy töissä silloin, kun se on mahdollista. Nyt tarkoitan lähinnä tiiviimmin asuttuja seutuja. Totta kai maamme on erilainen, meillä on erilaisia alueita, mutta jos puhutaan nyt tiiviisti asutuista seutukunnista, niin kyllä kuntarajat ovat menettäneet täysin merkityksensä. Silloinhan peruskysymys kuuluu: Onko itseisarvo hallinto, vai onko itseisarvo se, mitä julkisen sektorin kautta kuntalaiselle tuotetaan? Minusta se on itseisarvo ja itse asiassa sitä järjestelmää pitää pystyä tehostamaan. Yksi väline on nyt tämä seutukuntakokeilulaki, jonka kautta haetaan uusia tapoja, arvoisa rouva puhemies, lähestyä asioita.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi moneksikin minuutiksi kyllä vastattavaa ja kommentoitavaa, mutta yhteen minuuttiin hieman.

Toteaisin ministerille ensin näistä aluekeskusohjelmista ja vastaavista, ettei tämä ole uusi ajatus tehdä alueohjelmia eikä aluekeskusohjelmia. Näitä on tehty kymmeniä vuosia, mutta erityisesti, kun tuli maakuntien hallintolaki, aluekehityslaki, siinä lähdettiin siitä, että jokaisen seutukunnan on tehtävä myöskin aluekehitysohjelma, seutukuntaohjelma. Ne tehtiin tavoite 6 -ohjelmaa varten ja ne olivat tekeillä ja tehty jo kertaalleen kaikissa seutukunnissa tavoite 1 -ohjelmaa varten, Pohjois- ja Itä-Suomessa siinä vaiheessa, kun aluekeskusohjelmia pyydettiin. Useimmissa tapauksissa aluekeskusohjelmat olivat seutukuntaohjelmia, tuoreet ohjelmat päivitettynä, jotka lähetettiin aluekeskusohjelman nimellä hallitukselle. Eli nämä ohjelmat ilman resursseja eivät ole muuta kuin julistuksia, mutta hyvä on, että sitäkin kautta toki yhteistyö tiivistyy.

Sitten totean kuntakentästä, että vaikka kuntarakenne tarvitsee muutosta, ei pitäisi kuitenkaan lähteä siitä, että kuta isompi kunta, sitä parempi on tuotantotehokkuus. Helsingissä on useimmissa palveluissa yksikkökustannukset kaikista kalleimmat, kun palveluja tuotetaan. Eli pitäisi säilyttää myöskin se ajatus, että kyllä muutkin seikat vaikuttavat palvelujen tuotantoon kuin pelkästään kunnan koko tai asukasluku.

Matti   Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Seutuyhteistyötä on meillä tehty jo paljon, ja sillä on saatu varmasti hyviä tuloksia. Nyt käsiteltävänä oleva laki ei mielestäni kovin paljon tuo siihen lisää.

Mielestäni ei pitäisi vähätellä kunnallisen kansanvallan merkitystä, kuten olin ministerin puheenvuorosta vähän ymmärtävinäni. Minusta korvamerkintä sinällään on ollut enemmänkin hätähuuto johtuen siitä, että kuntien taloudellinen tilanne on ajettu nykyisen ja edellisen hallituksen aikana liian tiukalle. Kuntien talouden ahdinko on pakottanut siihen, että koetetaan hakea jotakin sellaista, jolla edes olennaisimmat peruspalvelut kyettäisiin turvaamaan. Tässä mielessä on katsottu, että pitäisi jollain tavoin korvamerkintää lisätä. Minusta luottamushenkilöt ja virkamiehet ovat kunnissa tehneet hyvää työtä. Tämä laki parhaimmillaan voi nostaa yhteistyön arvoa, mutta korostan edelleen, että ei pidä missään mielessä vähätellä kunnallisen kansanvallan merkitystä.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Kukaanhan ei vähättele vaan on huolestunut sen tilasta nimenomaan siitä näkökulmasta, että viesti ei kulje. Minusta esimerkiksi korvamerkintäkeskustelu on yksi osoitus siitä.

Otan esimerkin. Jos esimerkiksi ed. Väistö on katsonut lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarvetta, missä sitä eniten on, ja kuunnellut keskustelua, kun on sanottu, että raha pitää korvamerkitä, niin kuin sitten korvamerkittiin, eihän pääsääntöisesti suurilla paikkakunnilla ole ollut pulaa rahasta, vai onko? (Eduskunnasta: On!) — Ei ole ollut pulaa rahasta, ettei ole pystytty hoitamaan esimerkiksi lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa. Jos joku väittää tosissaan, ettei kunnissa, jotka ovat tehneet takavuosina satojen miljoonien markkojen tai jopa miljardien markkojen ylijäämäisiä talousarvioita ja budjetteja, ole pystytty hoitamaan asiaa, johon koko maassa pantiin 70 miljoonaa markkaa, eihän tämä yhtälö voi toimia mitenkään.

Toisin sanoen ongelma on kyllä silloin, että viesti kuntalaiselta päättäjälle ei ole riittävän voimakas. Sen takia minusta pitää hakea uusia osallisuusmuotoja. Esimerkiksi Kainuussa sellainen voisi olla se, että siellä on maakuntavaltuusto, joka vaaleilla valitaan, jopa niin, että maakuntajohtaja valitaan vaaleilla. Ehkä se tuo uuden asteen kiinnostavuuteen.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni hallituksen esitys laiksi seutukuntayhteistyökokeilusta on periaatteessa varsin hyvin tähän aikaan soveltuva. Nythän tässäkin salissa puhutaan jatkuvasti paljon kuntien seudullisen yhteistyön lisäämisen tärkeydestä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kuntien seudullinen yhteistyö on nopeampi ja toteuttamiskelpoisempi tapa saada samat hyödyt, mitä tavoitellaan kuntaliitoksilla.

Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli kyllä tämän lakiesityksen osalta ilmi, että nykyisin voimassa olevan kuntalain puitteissakin voitaisiin mennä paljon pidemmälle kuin tällä hetkellä yhteistyötä toteutetaan. Jotkut hallinto-oppineet olivat jopa epäileviä koko tämän lain tarpeellisuudesta ja sitäkin mieltä, että tämä saattaa asettaa kunnat keskenään kovin eriarvoiseen asemaan.

Hallintovaliokunnassa keskusteltiin paljon myös taksien sairaankuljetuslupia koskevan sitovan lausunnon antamisesta, ja lopulta valiokunta jätti tämän kohdan yksimielisesti pois lakiesityksestä. Se oli mielestäni aivan hyvä yksimielinen päätös. Sen sijaan joukkoliikenteen sitovat lausunnot siellä säilyivät. Voihan olla niin, että sairaankuljetusta ovat järjestämässä kuntayhteisö itse ja toisaalta yksityiset yrittäjät, joten tällainen kuntayhteisön antama lausunto olisi tavallaan jäävi. Siinä mielessä oli perusteita jättää sairaankuljetus pois, ja oikeastaan sama koskee vähän taksilupiakin. Asiantuntijakuulemisessa kävi sekin ilmi, että eivät kunnat olleet näiden sitovien lupien antamisesta edes kiinnostuneet.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi voi sanoa, että hallituksen lakiesitys seutuyhteistyökokeilusta ja hallintovaliokunnan mietintö sinänsä ovat näin kunnallispolitiikassa mukana olevalle mielenkiintoisia ja mielenkiintoinen kokonaisuus ja varmasti tässä tilanteessa hyväksyttävissä mutta reunahuomautuksia on syytä myöskin antaa.

Yhteistyöhön minusta on ollut kyllä mahdollisuus tähänkin saakka nykyisen kuntalain ja muun lainsäädännön puitteissa jokaisessa kunnassa, seutukunnassakin ja maakunnissa, jos vain on ollut tahtoa. Kyllä se on niin paljon meistä päättäjistä kiinni kunnallistasolla, miten yhteistyö on pelannut ja pelaa. Minusta siinä mielessä sekä kunnalliset luottamushenkilöt että varmasti myös kuntien johtajat monta kertaa saisivat mennä peilin ääreen ja katsoa, että sieltä sitä löytyy, kun ei yhteistyötä ole saatu riittävän hyvin pelaamaan. Nyt julkinen valta joutuu puuttumaan tähän yhteistyöhön, tuomaan uusia hallintomalleja. Kokeilu on sinänsä hyvä, ja näinhän on, ettei kaikkien kokeilujen tarvitsekaan onnistua, pitää myöskin kokeilla ja erehtyä ja ottaa siitä opiksi, mutta ettei vain olisi vaara, että tästä tulee uusi hallinto-organisaatio, uusi byrokraattinen järjestelmä.

Kuten juuri ministeri Korhonen on todennut, tämä sali on vahvasti vaatinut keskushallinnon hajauttamista. Minä olen aivan samaa mieltä: näinhän pitää tehdä, keskushallinnosta pitäisi siirtää valtaa maakuntiin ja kuntatasolle. Mutta tuleeko tässä seutukuntatasosta sitten uusi porras? Vahvasti epäilen, että tämmöinen vaara on olemassa. Sekin on tietenkin tosiasia, että vaikka aikoinaan tämä järjestelmä on syntynyt ja nämä kunnat luotu, niin nykyinen kuntajaotus, joka on nämä ministerin mainitsemat 448 kuntaa, ei varmasti enää täytä niitä edellytyksiä, mitä kuntayksiköltä on vaadittu, kyllä aika on niin paljon muuttunut.

Vaikka tämän sanon, totean myöskin, että kyllä kunnallishallinto on niin arvokas ja keskeinen osa suomalaista kansanvaltaa ja demokratiaa, että sen hävittäminen pakkokeinoin ei sovi ainakaan minun ajatusmalliini, vaan vapaaehtoisin keinoin, niin kuin nyt on tapahtunut. Voi sanoa, että tietynlainen yhteistyöbuumi myöskin kuntarakenteen muutoksen kohdalla on selvästi menossa. Tässä on helppo yhtyä ed. Korvan näkemykseen niin sanotuista porkkanalaeista tai porkkanarahoista, miten niitä nyt halutaan kutsua. Kyllä ne ovat edesauttaneet järkevään taloudelliseen yhteistoimintaan kuntien kesken.

Arvoisa puhemies! Itse näkisin niin, että nimenomaan maakuntahallinto ja tämä hallinto maakunta- ja kunnallisella tasolla ja sitten valtionhallinnon organisaatiossa te-keskukset, jotka on maakunnittain perustettu, ovat ne organisaatiot, joiden varaan pitäisi erittäin vahvasti rakentaa väliportaanhallintoa. Tästä on epäilys, tuleeko tästä seutukuntayhteistyöstä nyt sellainen, että se alkaa heikentää myöskin maakuntien asemaa. En sitä usko, että näin käy.

Mielenkiintoista on nähdä, kun seutuyhteistyöhön on saanut vapaaehtoisesti ilmoittautua, mitkä seutukunnat täällä nyt sitten ovat mukana. Täällähän on vahvoja seutukuntia, kuten Oulun seutu ja Turun seutu, Lahti, Hämeenlinna, Loimaa jne. Huomaan, että omasta vaalipiiristäni, Vaasan vaalipiiristä, enempää Pohjanmaan maakunnasta kuin Etelä-Pohjanmaan maakunnasta ei ole ainuttakaan seutukuntaa mukana. Minulle kerrotun mukaan sieltä ei ole ollut myöskään yhtään hakemuksia. Tietenkin meidänkin pitää silloin mennä peilin ääreen ja katsoa, onko todella niin, että me olemme jo niin hyviä, ettei meidän tarvitse olla tällaisessa yhteistyössä, vastustamme vain kaikkia uudistuksia tai kehittämisiä. Mutta sillekin aina joltakin löytyy perusteita, jos näin pitää menetellä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kokonaisuutena tämä kuitenkin on hyvä lakiesitys ja hallintovaliokunnan mietintö. Mutta kysyisin, kun on paikalla sekä kuntaministeri että hallintovaliokunnan puheenjohtaja ja myös jäseniä, miten laajasti asiantuntijakuulemisessa pohdittiin sitä, tuleeko tästä uusi hallintojärjestelmä tulevaisuudessa ja onko tarvetta tällaiseen mennä. Tähän varmasti hallintovaliokunnan puheenjohtaja, jolla taitaa olla seuraava tai sitä seuraava puheenvuoro, sitten minulle vastaa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! En ole aikeissa vaihtaa valiokuntaa enkä ryhtyä sen puheenjohtajaksi. — Muutama kommentti.

Olen joskus aikaisemminkin täällä sanonut, että Suomessa tällä hetkellä joka kymmenestuhannes suomalainen on kunnanjohtaja ja on toinen mokoma kunnansihteereitä ja monessa pläjäyksessä vielä apulaisjotakin. Tämän kokoiselle kansalle näin hajautettu kuntarakenne on byrokraattisesti ja veronmaksajien näkökulmasta kestämätön. Kun puhutaan kuntien yhteistyön lisäämisestä, silloin puhutaan juuri sen byrokratiaosan, sen hallinto-osan, keventämisestä ja kansalaisten palveluihin enemmän satsaamisesta. Siitä näkökulmasta tämäkin hallituksen esitys on hyväksyttävä.

Osittain pidän pahoiteltavana sitä, että mennään tällä tavalla hivuttaen aina laki lailta eikä uskalleta tehdä sitä, mitä oikeasti ajatellaan ja pitäisi tehdä: yhdistää kuntia. Mutta toisaalta sitten taas ymmärrän kyllä, että paikallisesta näkökulmasta tämä on kivulias prosessi ja maapallolla globaalisesti ajatellen on sangen suurta pulaa siitä kotiseutuaatteesta ja johonkin paikkaan kuulumisen tunteesta, mistä johtuu tämä, että nyt sitten hivutetaan ja kypsytetään ja yritetään kevyillä metodeilla saada tätä yhteistyötä aikaan.

Lopetan siihen, että johdan valtion liikuntaneuvoston erityisliikuntajaostoa, joka hoitaa vammaisten liikuntapalveluita ja jonka kuuluisi huolehtia niistä. Juuri valmistuvan selvityksemme mukaan on selvää, että alle 10 000 asukkaan kunnat eivät kerta kaikkiaan pysty järjestämään vammaisille asukkaille liikunta- ja kuntoutuspalveluita. Se näyttää olevan aivan yli maan menevä raja, jota pienempi yksikkö ei pysty hoitamaan. Näköjään, vaikka me olemme erillisillä rahoillakin ja projekteilla houkutelleet kuntia yhteistyöhön, ne voimavarat eivät tunnu riittävän siihen yhteistyöhönkään. Eihän se yhteistyö mistään tyhjästä synny, jonkun siellä kunnantalolla on sekin tehtävä aloitettava.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax ja eräät muutkin ovat ottaneet esille kunnanjohtaja- ja hallintohenkilöstökysymyksen, kun kuntia on 448 jne., että se on aivan turha porukka tietyllä tapaa tai liiallinen. En puolusta ollenkaan tätä joukkoa sinänsä mutta haluaisin hieman syventää tätä ajatusta. Eihän se nyt tietenkään niin ole, että nämä 448 kunnanjohtajaa ja muut mainitut henkilöt olisivat vain erityisesti yleisjohtajia kunnanjohtajina. Pienessä kunnassa, jos kuka sellaisen kunnan elämää tuntee, tiedetään, että kunnanjohtajahan on yleismies, joka on sosiaalityöntekijästä rakennustarkastajaan ja kaikkea muuta eli todellakin sellainen kansalaisten palvelija, mutta en tätä sano sen vuoksi, että puolustan tätä kuntarakennetta, vaan sanon sen siksi, että ei pitäisi liian yksinkertaiseksi tehdä tätä asiaa.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Tästä näkee, kuinka kiihkeä aihe on, että ei malta olla hiljaa vähääkään.

Ed. Korva on varmaan oikeassa omalla laillaan, että näinhän se on. Ei asioita pidä liikaa yksinkertaistaa. Mutta kyllähän totuus on tietenkin taas toisaalta se, että meillä 5 miljoonan kansakuntana on 20 miljoonan kansakuntaa varten hallintoa. Tässä rajanvetoa voi käydä ja hakea järkevää kokonaisuutta. Yksinkertaista totuutta siihen ei ole, niin kuin ei ole itse asiassa ed. Braxinkaan puheenvuoroon ehkä, kun hän sanoi, että mennään hivuttamalla eteenpäin. Hän juristina tuntee kuntien itsehallinnollisen aseman vahvuuden, toisin sanoen on perustuslakia muutettava sitä kautta.

Jos nyt oikein muistan, en ole tässä eduskunnassa nähnyt yhtään lakialoitetta, joka olisi siihen suuntaan menevä, että lähdettäisiin tällaisiin niin sanottuihin pakkokuntaliitoksiin. Mielenkiinnolla odotan, kuka sen tekee.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kotikuntaani Helsinkiä on tässä talossa viime aikoina rokotettu niin paljon, että en provosoidu ministerin pyynnöstä tekemään sitä lakialoitetta. Näyttää siltä, että riittää todella hartiavoimin töitä saada osoitettua se todellisuus, jossa ne Helsingin monesti kalliiksi haukutut palvelut syntyvät. Meillä on pitkäaikaistyöttömiä enemmän kuin Pohjois-Karjalassa.

Huomenna puhutaan kotouttamisesta tässä salissa enemmän, mutta kyllä ne ulkomaalaisväestöön ja monikulttuurisuuteen ja monikielisyyteen liittyvät ongelmat muun muassa maksavat huomattavasti. Näistä syistä en nyt käy provosoimaan enemmän tätä keskustelua, koska todella tarvitsen teidän nöyrää kykyänne, jonka uskon teillä olevan, asettautua myös näihin Pääkaupunkiseudun monimutkaisiin eurooppalaisen suurkaupungin probleemeihin.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Varmaan ei tässä yhteydessä kannata sitä keskustelua käydäkään. Tänä aamuna, kun tulin lentokoneella tänne Helsinkiin, satuin taas kerran katsomaan tätä meidän tiheään asuttua metropolialuettamme, ja ehkä siinä huomaa kuntarajojen ongelmallisuuden. Ed. Brax niin kuin kaikki muutkin tässä salissa tietävät, että yksi pahimpia ongelmia on maankäytön ongelma, jossa kuntarajat tulevat vastaan. Toinen esimerkki voisi olla Rovaniemen maalaiskunta, jossa on ihan sama ongelma: maankäyttö. Sieltähän, esimerkiksi näitä kuntarajoja tarkastelemalla, näitä ratkaisuja pitäisi hakea.

Olen täsmälleen samaa mieltä, että kaupunkipolitiikkaa vaaditaan. Me olemme onnistuneet eurooppalaisittain ainutlaatuisesti siinä, että meillä ei ole vielä tällä hetkellä tällaisia ongelmia, joita on kaikissa muissa Euroopan suurissa pääkaupungeissa. Meidän pitäisi kaikkemme nyt tehdä, että sitä ongelmaa ei synny. Joku on aikoinaan sanonut, että harjoittakaa sosiaalista politiikkaa, ettei tarvita sosiaalipolitiikkaa. Näinhän tämän pitäisi toimia, ja me teemme. Tänä päivänä viimeksi Pääkaupunkiseudun neuvottelukuntana olemme hakeneet ratkaisuja.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntien erilaisuus on tullut esille jo tässä keskustelussa, samoin se, että maa on eri alueilla kovin erilainen. Ne ratkaisut, jotka sopinevat Pohjois-Karjalaan tai itäiseen Suomeen, eivät välttämättä sovi Varsinais-Suomen tai Pääkaupunkiseudun alueelle. Totesin jo äsken, että kunnissa on tarpeista lähtien tehty vapaaehtoisesti mielestäni erittäin hyvää yhteistyötä. Tässä on ollut toki ongelmia. Ihmiset niin luottamustehtävissä kuin virkamiehinä ovat erilaisia ja tässä mielessä näkevät asiat eri tavoin. Tämä on se inhimillinen tekijä. Mielestäni se on kuitenkin pääsääntöisesti vahvuus.

Ed. Brax otti esille kunnanjohtajien lukumäärän ja ed. Korva totesi, ettei hän halua puolustella omaa ammattikuntaansa enemmälti. Minä taas ehdottomasti haluan. Minusta kunnanjohtajat pienissä ja varmasti yhtä lailla keskisuurissa ja suurissa kunnissa tekevät tänä päivänä erinomaista työtä. Heidän asemaansa ei pidä vähätellä millään muotoa eikä katsoa, että he ovat tarpeetonta hallintoa. Kyllä Helsingissäkin hallintoa on paljon. Nimikkeet vaihtelevat. Kunnanjohtajat pienissä kunnissa tekevät juuri niitä tehtäviä, joihin täällä ministerikin viittasi. Kansalaisten näkökulmasta lainsäädännön ja toimintaympäristön muutokset ovat kuntalaisille usein hyvin suuri kynnyskysymys ja vaativat monenlaista tietoa, osaamista ja neuvoa. Tiedän vallan hyvin, että kunnanjohtajat, eritoten maaseutukunnissa, ovat keskeisessä asemassa useinkin sen tiedon hankkijoina, välittäjinä, neuvonantajina. Sitä työtähän kansanedustajatkin osaltaan paljon tekevät.

Kun ajatellaan yhteistyötä laajemmin, toki sieltä voi löytyä sellaisia synenergiaetuja, joilla nimikkeitä voidaan sitten muuttaa, kenties voidaan kuntarakennettakin muuttaa. Mutta tässä mielestäni on ehdottomasti lähdettävä siitä näkökulmasta, että ensinnäkin peruslähtökohta pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja kuntalaisten omaan tahtoon. Toiseksi ja tähän liittyen on kunnioitettava kuntalaisten itsehallintoa ja kansanvaltaa. Ei meillä ole parempaa muotoa, enkä usko, että missään muuallakaan maailmassa pidemmän päälle on sellaista hallintomallia, joka paljolti pystyy, jos se tekee virheitä, niitä myös korjaamaan. Siihen löytyy keinot, kansanvaltaiset keinot, ja kansanvallan kunnioittaminen minusta tässä mielessä on aivan perusasioita. Kolmanneksi, kuntalaisten osallistumista päinvastoin pitää kyetä vahvistamaan ja myös äänestysaktiivisuutta lisäämään. Uskon, että juuri vapaaehtoisuus ja kuntalaisten itsehallinnon kunnioittaminen on tässä mielessä hyvin tärkeällä sijalla kuntalaisten osallistumista aktivoitaessa.

Toki me tarvitsemme siis, kuten jo totesin, yhteistyötä. Hallintovaliokunnassa todettiin, että nykyinen lainsäädäntö antaa paljolti mahdollisuudet jo kuntien yhteistyölle kuntayhtymän muodossa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kuntayhtymät ovat onnistuneet monissa tärkeissä tehtävissä maakunnallisena kuntayhtymänä ja kuntien yhteistyönä maakuntapohjalta varsin hyvin. Yhtä lailla voi olla seutukuntakohtaisia kuntayhtymiä. Tämä lainsäädäntö, arvoisa puhemies, antaa mahdollisuuden nyt toivon mukaan monipuolistaa seutupohjaista yhteistyötä. Ed. Vihriälä kysyi, onko tästä muodostumassa oma hallinnon taso. Mielestäni sitä pitäisi välttää. Pitäisi lähteä siitä, että ei rakennettaisi tietoisesti uutta seutukuntapohjaista hallintomallia vaan enemmänkin toimittaisiin, niin kuin ymmärsin ministeri Korhosen hyvin todenneen, kunkin kunnan ja alueen, seutukunnan, lähtökohdista käsin ja muodostettaisiin erilaisia toimintamalleja eri asioissa, onko se sitten elinkeinopolitiikkaa, onko se jonkin palvelun järjestämistä, peruspalvelujen toteuttamista, hallinnon järjestämistä. Kaikkea tätä se voi mielestäni olla.

Tässä mielessä näen, että kyllä meillä tällaisten päätasojen pitäisi olla maakuntien liittojen taso maakuntatasolla, aluetasolla, ja sitten kuntataso keskushallinnon ohella. Kun ministeri totesi, että keskushallinnosta pitäisi kyetä siirtämään tehtäviä alueille, niin tässä mielessä kyllä tulee mieleen, että pääsuunta pitäisi sittenkin olla maakuntataso keskushallinnosta siirrettävien tehtävien osalta. Jos sitten ajattelee kansalaisia lähellä olevia asioita, niin eikö se sittenkin ole kunta luontevimmin?

Hallinnossa on käynnissä toinenkin suunta, ja se on vähän huolestuttanut. Täällähän oli poliisihallintoa koskeva hallituksen esitys käsittelyssä viime viikolla. Kun me maahan muodostimme kihlakuntajaon ja kihlakunnat, niin nyt näyttää siltä, että valtion paikallishallintoa ollaan kokoamassa entistä suurempiin yksikköihin. Siihen on kaiken aikaa ollut paine, ja tuntuu, että se on lisääntymässä. Pitää kysyä, onko se enää paikallishallintoa silloin, jos siirrytään lähes maakuntapohjaisiin, niin kuin monilla tahoilla tuntuu halu ja tahto olevan. Onneksi eduskunta on tässä ollut edelleen sillä kannalla, että paikallishallintolain mukaiset periaatteet on tarkoitettu noudatettavaksi, ja tässä mielessä on pystytty pitämään vielä huolta siitä, että meillä säilyisi tämä pääosin nykypohjainen kihlakuntajako ja siihen rakentuva valtion paikallishallinto.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta teki joitakin muutoksia tähän lainsäädäntöön. Ed. Ranta-Muotio valiokunnan jäsenenä toikin esiin niistä yhden. Me poistimme taksi- ja sairasautolupien sitovat lausuntomenettelyt seutuyhteistyön hallinnolta. Katsottiin, että se ei välttämättä ole nyt tässä tilanteessa oikea suunta. Sen sijaan joukkoliikenne ja sitä koskeva lausuntomenettely ja joukkoliikenteen kehittäminen, siis linjaliikenteen kehittäminen, paremminkin sopii tähän seutuyhteistyöhön.

Uskon, että tämä kokeilu tulee täyttämään hyvin tehtävänsä ja antamaan eväitä jatkolle. Välttämättä tarvitaan aikaan sopivaa ja tämän ajan haasteisiin vastaavaa hallinnon ja yhteistyön kehittämistä. Uskon, että kuntakenttä pääosin on tähän erittäin valmis. Kun asioita pidetään esillä oikealla tavalla ja niistä kerrotaan ja niihin kannustetaan, niin asiat tulevat kyllä hoitumaan.

Tuija   Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Jo aikaisemmin edustajat tulkitsivat puheenvuoroni 10 000 kaupunginjohtajasta tai kunnanjohtajasta kunnanjohtajia halveeraavaksi. Minä pidän tätä tulkintaa äärimmäisen loukkaavana ja omituisena. Kun kerroin, että alle 10 000 asukkaan kunnissa ei vammaisten liikuntapalveluita pystytä hoitamaan, koska ne eivät näköjään pysty yhteistyöhön, niin silloin on minusta aika röyhkeätä väittää, että kysymys olisi vain siitä, että olisin leimaamassa yksittäisiä kunnanjohtajia turhiksi työntekijöiksi. Kuvailin tilannetta, jossa palveluita ei pienissä kunnissa pystytä järjestämään, mutta näköjään hieman isommissa yksiköissä niitä pystytään järjestämään.

Kyllä, se nyt todettakoon ed. Korvalle, jokainen kunnanjohtaja — myös naisia kunnanjohtajiksi — on ainakin yhden laulun arvoinen.

Matti   Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässäkin palvelussa, johon ed. Brax viittasi, varmasti saavutetaan yhtä lailla hyvä tulos oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti koko maassa yhteistyön kautta. En usko, että sellainen ajattelu, että pitää tietty väestöpohja kunnassa olla, että kyetään palvelu toteuttamaan, voi pidemmän päälle olla koko maata ajatellen oikea ja oikeudenmukainen. Kyllä ne palvelut on voitava viedä kaikkialle, myös niihin harvaanasuttuihin, pienehköihin kuntiin, ja siinä tarvitaan kuntien yhteistyötä ja toki myös valtion resursseja, voimavaroja, tähän tehtävään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on käyty ihan hyvää keskustelua ja pohdintaa lain sisällöstä. Itse näen tämän sillä tavalla, jotta tässä on tietyn tyyppinen välivaihe. Niin kuin ed. Brax totesi, niin tavallaan kun ei isompia askeleita voida ottaa eikä pystytä tuottamaan, silloin tämä on tietyn tyyppinen lähentämisjuttu. Jos missä seutuyhteiskuntatyötä ei ole opittu tekemään, tällä vähän niin kuin opetetaan tekemään. Sitä kautta opitaan uusia toimintatapoja.

Itse olen ollut pitkään omalla seutukunnallani sen ajattelun kannattaja, jotta pitää mennä pitemmälle tässä toiminnassa, ei riitä, että joissakin asioissa, mitä tässäkin esityksessä esitetään, vaan minusta pitäisi ihan rohkeasti lähteä siitä, että pyritään kunnallisbyroota, lähinnä hallintobyroota, purkamaan ja toimimaan kuntarajojen yli siten, että joka kunnassa — en parjaa niitä kunnanjohtajia, en missään tapauksessa — ei välttämättä ole kunnanjohtajaa eikä sosiaalijohtajaa eikä kunnaninsinööriä ja mitä niitä nimikkeitä onkaan, vaan asiat voitaisiin hoitaa muuten. Jos kunnassa on muutama sata ihmistä, en näe mitään järkeä, että on tällainen valtavan iso byroo, joka kuitenkin pääsääntöisesti hoitaa hallintotehtäviä, vaikka täällä on todettu, että kunnanjohtaja on jokatoimimies.

Muistan toistakymmentä vuotta sitten olleen palaverin, jossa olivat kaikki meidän seutukuntamme nokkamiehet kasassa ja pidettiin yhteisseminaari, jonka tosin helsinkiläiset maakuntamme ystävät olivat järjestäneet. Siellä jopa Tohmajärven kunnanjohtaja huusi, että järjestättekö Lahtela hänelle sitten kodinhoitajan paikan, kun esitin, että meidän pitää tehdä syvempää yhteistyötä ja joka kunnassa ei välttämättä tarvitse olla kunnanjohtajaa. Se kuvastaa sitä, ed. Korva, että välttämättä Tohmajärven kunnanjohtaja ei ollut siinä ammatissa tehnyt kodinhoitajan työtä, koska hän kysyi minulta, järjestätkö hänelle sen työn sitten, kun hän ei enää ole kunnanjohtaja. Tämä on vain tällainen johdattelu.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kun kokeiluun lähdetään, siinä pitää olla vakava mieli, sellainen ajattelu, että kokeilun tuloksena voidaan saavuttaa pysyvämpää toimintaa. On nimittäin järjetöntä edes lähteä semmoiseen kokeiluun, jossa ei ole ajatusta. Johtopäätöksen on oltava se, jotta siitä saataisiin myönteistä kokemusta ja sitä halutaan jatkaa. En ole ihan varma, onko tässä pitkässä pelissä ainakaan joka seutukunnalle pysyvämpää ratkaisua. Voi olla, että tässä kokeiluhalukkaat seutukunnat ovat sen verran isoja ja kehittyviä kuitenkin, jotta näissä ei välttämättä semmoista syvempää yhteistyötä, sanoisinko yhteenliittymäajattelua, niin vahvasti ole olemassa eikä ole tarvettakaan, koska ne ilmeisesti elävät ja pystyvät hoitamaan systeemit tälläkin hetkellä ja tulevaisuudessa, koska siellä kuitenkin on teollista toimintaa ja toimeliaisuutta enemmän kuin jossakin tuolla laitaseuduilla, missä väki vähenee ja uutta toimintaa ja uusia työpaikkoja ei onnistuta luomaan.

Sen takia erityisesti, kun katsoo tulevaisuutta vaikka meidän maakuntamme osalta, onhan se nyt aika pöljä homma, jos joka vuosi kunnasta vähenee porukka muutaman prosentin vauhtia ja kymmenessä vuodessa se tekee pitkälti toistakymmentä, jopa 20 prosenttia, ja siitä huolimatta se sama hallintobyroo siellä on koko ajan. Jos kunnanjohtajia ei vähennetä eikä johtohenkilöstöä — en minä tarkoita muuta henkilöstöä, koska muu henkilöstö joutuu palvelemaan yhä enemmän niitä tarpeita, koska porukka vanhenee ja tarvitsee enemmän hoivatyötä — niin johtajaporukka seisoa napottaa siellä. Vaikka ennen oli kymmenentuhatta asukasta ja nyt siellä on viisituhatta, niin samat nupit siellä vaan lasketaan ihmisinä. (Ed. Väistö: Ei niin ole!) Silloin tämä jotenkin tuntuu hassulta, jotta jokin tässä hommassa klikkaa. Silloin meidän on katsottava, miten osaamme järjestää tämän systeemin siten, jotta hallintokustannukset veroeuroina eivät kallistu. Siihen minä olen valmis, vaikka tässä on vaalitkin lähellä. Silloin 15 vuotta sitten sanottiin, että nyt Lahtela teit vikatemppusi, kun esitit tämmöistä, mutta kyllä vaan eduskuntaan sitten valitsivat senkin takia, koska ihmiset kuitenkin näkevät sen, että siinä on jotain järkeäkin.

Kun katsoo meidän osalta, niin meillähän jotenkin jakaudutaan leireihin. Keskustan edustajat kunnanvaltuustoissa vastustavat aina kaikkea, missään tapauksessa ei tällaista syvällistä yhteistyötä tehdä. (Ed. Vihriälä: Ei pidä paikkaansa!) Tiedän oman seutukuntani osalta, että demarit ja vasemmistoliitto, kokoomus ja vihreätkin ovat jopa aktiivisempia, että tässä voitaisiin katsoa. Siellä on torpattu monta hyvää hanketta, ei edes voida tutkia niitä, koska jostain syystä keskusta katsoo niin, onko se vallan vai minkä takia, kun tehdään tällaista. Toivon mukaan jatkossa asenteet muuttuvat. Tämähän on kestämätön tilanne, jos emme löydä uusia vaihtoehtoja ja katso, etteivät hallinnon kulut ole vain kasvussa.

Tähän liittyen näen, että ylimääräisillä hallintoportailla, vaikka jollakin maakuntavaltuustolla, ei kyllä ratkaista mitään erityistä. Jos hallinnolla nämä kaikki ratkaistaisiin, niin sittenhän meidän pitää tehdä vain yhä pienempiä kuntia ja tehdä lisää portaita ja lisää vaaleja. Mutta se ei ratkaise meidän ongelmiamme, vaan pitää katsoa, miten rahat käytetään tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Näin.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein tarkkaan tiedä, miten ed. Lahtelan puheenvuoroon kannattaisi suhtautua, oliko siinä kaikki ihan vakavaa pohdiskelua ja mikä osa siinä oli selvää provosointia. Minä vastaan hieman siihen välille.

Kyllä se on nähtävä, että ainakin niillä seuduilla pohjoisessa, mitkä minä tunnen, on tehty todellakin myöskin hallinnossa ja palvelurakenteessa kovaakin karsintatyötä. Pelkästään Lapin läänissä ovat kunnalliset työpaikat vähentyneet 90-luvulla 2 500:lla. Voin sanoa tasan tarkkaan, että se viikate on kohdistunut myöskin toimisto- ja hallintotasolla oleviin tehtäviin todellakin oikein jyrkästi. On sitten toinen asia, mikä Pohjois-Karjalassa ja yksittäisissä kunnissa on tilanne.

Sitten vielä kunnanjohtajakeskusteluun, jota en kyllä ole tarkoittanut omalta osaltani käydä lainkaan enkä ainakaan siinä hengessä, että kenenkään kannattaisi loukkaantua, totean vain, että varmaan ympäri maata kokemus on se, että nimenomaan kunnanjohtaja on näissä rakennemuutoksissa joutunut sellaiseksi virkamieheksi, joka kuitenkin kaiken aikaa on pakotettu valmistelemaan rakennemuutosesityksiä ja valmistelee niitä ja ajaa niitä läpi. Ilman sitä virkamiestä moni rakennemuutos olisi jäänyt toteuttamatta.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan yksinkertaisesti ed. Korvalle voisi todeta sen, jotta jos katsoo meidän maakuntaamme ja katsoo 20 vuoden aikaa, niin sieltä on vähentynyt 50 000 ihmistä vähintään, mutta siitä huolimatta siellä saman verran niitä hallinnossa olevia virkamiehiä on yhä edelleen. Henkeä kohti se joka tapauksessa maksaa enemmän. Totta kai kunnissa on jouduttu tekemään karsintaa, mutta sillä tavalla se ei toimikaan, jos ei katsota sitä, miten johtavaa porukkaa voidaan siellä vähentää. Totta kai karsinnat ovat kohdistuneet vääriin kohteisiin. Siellä on vähennetty sellaisia, jotka ovat palvelleet suoraan ihmistä, menneet auttamaan sinne kotiin. Kunnanjohtajat ja nämä hallintovirkamiehet eivät välttämättä mene auttamaan ihmistä kotiin.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin kiinnittää yhteen asiaan huomiota eli siihen, että tämä seutuyhteistyökokeilu, niin kuin täällä on käynyt selkeästi ilmi, on vapaaehtoista, tämä pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Samalla tavalla myöskin esimerkiksi kuntajaotuksen muutoksen pitäisi pohjautua vapaaehtoisuuteen. Nyt sattuu omassa maakunnassani aika historiallinen päivä ensi maanantaina 9. päivänä kesäkuuta, kun Peräseinäjoen kunnassa suoritetaan kansanäänestys siitä, hyväksyykö Peräseinäjoki tämän selvityssopimuksen, joka Peräseinäjoen ja Seinäjoen kaupungin välillä on tehty, minkä jälkeen valtuustot päättävät, tuleeko kuntaliitos vai ei. On tietenkin historiallista Etelä-Pohjanmaalla, että näin on käymässä.

Kun ed. Esa Lahtela viittasi, että keskustalaiset vastustavat kaikkea kehittämistä — näin olin ymmärtävinäni ainakin hänen puheestaan — niin minä rohkenen todeta tähän sen, että ainakin Etelä-Pohjanmaalla, kun oltiin menossa tähän selvitykseen, johon myös muiden kuntien piti mennä, mutta valtuustojen enemmistöpäätöksillä tuli toisenlainen tulos, niin Nurmon kunnassa keskustan selvä enemmistö kannatti selvittämistä, kokoomus yhtä lukuun ottamatta vastusti ja sosialidemokraattien enemmistö myöskin vastusti edes selvittämistä. Ei mistään kuntaliitoksista ollut vielä puhe, vaan voidaanko asiaa selvittää ja mennä eteenpäin. Ehkä tämä on syytä todeta nyt eduskunnan pöytäkirjoihin. Olen tämän jo aikaisemminkin tuonut julki, mutta nyt on niin historiallinen hetki, että Etelä-Pohjanmaalla äänestetään siitä, voivatko Peräseinäjoki ja Seinäjoki liittyä yhteen.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vihriälälle voisi todeta sen, jotta ilmeisesti tässä on alueellista eroa. (Ed. Korva: Sen takia ei pitäisi yleistää!) Minun mielikuvani on syntynyt Pohjois-Karjalasta. Siellä lähes kaikissa maaseutukunnissa kepu kuitenkin on hirveän vahvana ja joka paikassa on jarruttamassa tätä syvempää yhteistyötä. Se näkyy jo aloitteiden muodossa. Kun monessa kunnassa on tehty demareiden tai kokoomuksen toimesta aloite, sen jälkeen keskusta torppaa heti, jotta ei käy missään tapauksessa. Mielikuva on semmoinen.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! On tietysti tärkeää kunnioittaa kaikkien mielipiteitä. Keskustelu on sinällään tärkeää. Ehkä ed. Esa Lahtela kuitenkin tekee liian yksioikoisia johtopäätöksiä. Keskusta on Pohjois-Karjalan kunnissa joutunut erittäin vaikeissa taloudellisissa oloissa, työttömyyden oloissa, kantamaan vastuuta kuntalaisten palveluista ja on ollut valmis yhteistyöhön ja yhteistyön lisäämiseen myös Keski-Karjalan alueella, joka on nähty valtakunnassakin eräänä hyvänä seutuyhteistyön lisäämisen ja vahvistamisen alueena.

Hallinto sinällään ei tietenkään ole itsetarkoitus, mutta se on välttämätön. Hallinnon uudistamisen ja sen voimavarojen arvioinnin on oltava jatkuva prosessi kunnissa niin kuin kaikkialla muuallakin. On tietysti elettävä ajassa. Valitettavasti kunnille, niin kunnan johdolle kuin virkamiehille ja muutoinkin keskeisille virkamiehille, on yhteiskunnan muutoksen myötä tullut lisää tehtäviä ja lisää byrokratiaa. Kaikki se ei tietysti ole kyllä sellaista, joka näkyy edes oikein ulospäin, mitä siellä tehdään.

Kunnanjohtajalla on oltava kokonaisvastuu kunnan kehittämisestä ja palveluiden järjestämisestä ja talouden hoidosta. Eritoten taloudellinen puoli, arvoisa puhemies, on ollut hyvin raastavaa monissa kunnissa kunnanjohtajille. Joka taholta heidän kimppuunsa käydään, niin kuin lehdissäkin on kirjoitettu viime viikkoina ja viime päivinä. Mielestäni, arvoisa puhemies, on tietysti tärkeää, että keskustelun myötä löydettäisiin yhdessä sellaisia ratkaisuja, joilla valtionhallinnon päätöksin ja eduskunnan ja hallituksen päätöksin ja kuntalaisten päätöksin kyettäisiin tasavertaiset, oikeudenmukaiset palvelut ylläpitämään.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hiukan olen kyllä ed. Esa Lahtelan kanssa nyt eri mieltä siitä, että tämä olisi puoluepoliittinen kysymys, kuinka suhtaudutaan elämään kunnissa ja siihen, toimitaanko vapaaehtoisen kehittämisen ja yhteistyön kautta vai pakolla, eli onneksi ei ole puoluepolitiikka tässä kysymyksessä. Uskon, että kaikissa puolueissa on ihmisiä, jotka näkevät, että pitkällä tähtäyksellä hyvään kehitykseen johtaa se tie, jossa ihmiset sitoutuvat aidosti yhteistyöhön. Näin uskoisin kuntien välisen hallinnollisenkin rajantarkastelun tulevan positiivisesti joskus ajankohtaiseksi eri historiallisissa kehitysvaiheissa.

Mielestäni on hyvä, että täällä ovat nousseet esille nämä ongelmat ja huolet, jotka ovat olleet tämän kokeilun käynnistymisvaiheessa. Toisaalta on tullut esille, että asiat eivät ole helppoja, mutta silloin kun on aikaa tehdä suunnitelmia ja miettiä, kuka mitäkin hyötyy, voidaan päästä hyvään tulokseen.

Hallintovaliokunnassa olin valmistelemassa tätä mietintöä, ja vaikka Pääkaupunkiseutu ja Helsinki eivät ole tässä mukana, keskustelussa ovat myös Pääkaupunkiseudun suurten kuntien hallinnolliset ja muut toiminnalliset yhteistyökysymykset nousseet esille. Edelleen haluaisin korostaa ed. Braxin tavoin sitä, että on hyvä, että meillä löytyy ymmärtämystä eri puolilla maata pienten kuntien ja alueiden kysymyksiin, ja yhtä hyvin väkirikkaille alueille myös toivomme ymmärtämystä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni on erittäin lyhyt. Totean vain, että tukeutuminen tämmöisiin hallinnollisiin kokeiluihin ja kikkailuihin on tunnustus siitä, että ollaan täysin neuvottomia suurten asioitten ja ratkaisujen tarpeen edessä.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Seutuyhteistyöstä täällä on puhuttu pitkälti ja paljon. Eräs alue, jolla kuntien välistä seutuyhteistyötä kaivattaisiin erinomaisen paljon, on luonnollisesti Pääkaupunkiseutu. Täällä on neljä kuntaa, jotka muodostavat itse asiassa yhtenäisen asuin-, työssäkäynti- ja virkistysalueen. Silti ajastaan jälkeen jääneet hallinnolliset rajat estävät luontevan kanssakäymisen monissa tilanteissa. Tässä jos missä täytyisi tunnistaa, että Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa metropolialue, suurkaupunkialue, ja maailmalla suurkaupunkialueilla on kaksiportainen hallintomalli, jossa on erikseen seudullinen päätöksenteko ja toisaalta itsenäisten kuntien omaa päätöksentekoa. Tähän suuntaan, arvoisa puhemies, Helsingin seudulla, Pääkaupunkiseudulla, tulisi seutuyhteistyötä kehittää.