Täysistunnon pöytäkirja 73/2004 vp

PTK 73/2004 vp

73. TORSTAINA 10. KESÄKUUTA 2004 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

6) Laki tieliikennelain muuttamisesta

 

Pertti Salovaara /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsitteillä olevassa aloitteessa esitetään lisättäväksi tieliikennelakiin 61 a §. Lisäyksen nojalla velvoitetaan liikenneonnettomuuteen osallinen tienkäyttäjä merkitsemään varoituskolmiolla sellainen ajoneuvo, joka on taajaman ulkopuolella jäänyt liikenneonnettomuuden vuoksi ajoradan välittömään läheisyyteen. Jos onnettomuuteen osallinen tienkäyttäjä on tilansa tai muun pakottavan syyn vuoksi estynyt merkitsemästä ajoneuvoa, tulee poliisin tai pelastushenkilökunnan suorittaa merkintä. Aloitteen tarkoitus on pyrkiä estämään pelastuslain velvoitteesta johtuvia, mutta mahdollisesti turhia ilmoituksia ja tarpeettomia pysähtymisiä yleisille tieosuuksille.

Pelastuslain 6 luvun 28 §:ssä säädetään jokaisen toimintavelvollisuudesta. Sen mukaan jokainen, joka huomaa onnettomuuden tapahtuneen, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimintaan.

Kun tiellä liikkuja havaitsee tieltä suistuneen ajoneuvon, ei yleensä mikään paljasta sitä, että kyseinen autokunta on jo saanut avun ja että palo- ja pelastusviranomaiset ovat jo käyneet onnettomuuspaikalla. Toisinaan poliisi kyllä merkitsee onnettomuusajoneuvot keltaisella nauhalla, mutta vain siinä tapauksessa, että viranomaiset ovat käyneet onnettomuuspaikalla. Tieltäsuistumistapauksissa, missä viranomaisten apua ei tarvita, ei mikään viesti siitä, onko ajoneuvossa sisällä vielä kenties apua tarvitsevia liikuntakyvyttömiä uhreja. Onnettomuusajoneuvon ulkoiset tunnusmerkit eivät yleensä paljasta, onko onnettomuus tapahtunut viisi minuuttia vai viisi päivää aikaisemmin. Ongelma korostuu harvaanasutuilla seuduilla, missä liikennettä ja avun tarjoajia on vähän.

Pelastuslain mukainen toiminta edellyttää tienkäyttäjältä tilanteen tarkempaa arviointia pysäyttämällä tai pysäköimällä ajoneuvo sekä ilmoittamalla asiasta viranomaisille. Ajoneuvon pysäyttäminen taajaman ulkopuolella voi olla vaikeaa, vaarallista tai jopa erikseen kiellettyä. Kansalaiset ovat yleensä kiitettävän hyvin selvillä pelastuslain mukaisista toiminta- ja ilmoitusvelvollisuuksistaan sekä toimivat myös näiden velvoitteiden mukaisesti havaitessaan ajoradan läheisyydessä onnettomuuden kohdanneita ajoneuvoja.

Hyvän asian kääntöpuoli on aiheettoman huolestumisen ohella se, että poliisin ja hätäkeskusten vaihteet saattavat vastaanottaa lukuisia pelastuslain mukaisia ilmoituksia onnettomuusajoneuvoista. Jokaisen turhan ilmoituksen käsittely vaikeuttaa osaltaan muiden ilmoitusten vastaanottamista. Hätäkeskusten vaihteella on paljon muutakin tekemistä kuin vastaanottaa turhia ilmoituksia. Myös auttamistarkoituksessa tielle pysäytetty ajoneuvo saattaa aiheuttaa vaaratilanteita muille tiellä liikkujille.

Mikäli liikenneonnettomuudessa osallisena olleella tienkäyttäjällä olisi velvollisuus merkitä onnettomuusajoneuvo, poistuisi poliisilta ja hätäkeskuksilta useiden turhien ja päällekkäisten ilmoitusten ongelma. Tämä tapahtuisi luontevimmin asettamalla varoituskolmio onnettomuusajoneuvon kohdalle näkyvyyden kannalta sopivimpaan paikkaan. Varoituskolmio on yleensä varmimmin ajoneuvossa mukana oleva hätävaruste.

Ehdotettu 61 a § koskee tilannetta, missä ajoneuvo on poissa ajoradalta, mutta kuitenkin sen välittömässä läheisyydessä ja ajoradalle näkyvissä. Varoituskolmio kertoisi tässä tapauksessa muille tiellä liikkujille, että tämän onnettomuuden osalta vaara on ohi eikä ajoneuvossa enää ole apua tarvitsevia henkilöitä. Merkintä tulisi suorittaa pykälän sanamuodon mukaisesti ajoneuvon kohdalle asetetulla varoituskolmiolla. Nyt ehdotettu 61 a § ei siis kehota asettamaan varoituskolmiota tielle. Näin ei myöskään synny sekaantumisvaaraa tieliikennelain 4 luvun 61 §:ssä tarkoitettuun tilanteeseen, jossa tienkäyttäjiä pyritään varoittamaan edessä olevasta vaarasta tielle asetetulla varoituskolmiolla.

Mikäli liikenneonnettomuuteen osallinen tienkäyttäjä ei tilansa tai muun pakottavan syyn vuoksi voisi merkintää suorittaa, olisi onnettomuusajoneuvon merkintävelvollisuus mahdollisten pelastustoimien päättymisen jälkeen poliisilla tai pelastushenkilökunnalla.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaaran ensimmäisenä allekirjoittajana tekemä lakialoite on mielestäni todella hyvä. Toivon, että lakialoitteessa esitetty muutos ja uusi menettelytapa voitaisiin lain muotoon mahdollisimman nopeasti kirjata.

Myös henkilökohtaisesti, totta kai, kun työni puolesta hyvin paljon tuolla maantiellä joudun liikkumaan, on monesti joutunut tilanteisiin, joita ed. Salovaara kuvasi. Tosiaan nämä pysähtymiset tietyssä tapauksessa tapahtuvat siinä mielessä ehkä huolimattomasti tai liiankin nopeasti ja tätä kautta aiheutuu myös näitä vaaratilanteita, kuten ed. Salovaara perusteli, ja autokin voi joissakin tapauksissa jäädä huonosti tien varteen. Todella monella tavalla tämä lakiesityksessä esitetty merkitsemistapa lisäisi turvallisuutta ja, paitsi että poistaisi turhia hälytyksiä, olisi siinä mielessä myös merkittävä. Toivon, että tosiaan tämä lakialoite johtaa myös sitten muutokseen.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Paljon teillä liikkuville ed. Salovaaran ym. lakialoitteessa kuvattu tilanne on varsin tuttu. Omalla kohdallanikin olen useita kertoja pysähtynyt tai jopa ohi ajettuani palannut katsomaan, onko tien ohessa olevassa autossa vielä joku apua tarvitseva vai onko asia jo hoidossa. Ei ole vain tullut mieleen tämän tyyppinen idea, mikä lakialoitteessa nyt nostetaan esille, että jollakin yksinkertaisella tavalla, esimerkiksi varoituskolmiolla, kuten tässä ehdotetaan, voitaisiin antaa viesti, että asia on jo hoidossa, voi jatkaa matkaa.

Tämän tyyppinen lakialoite, jossa viitattiin myös uuteen pelastuslakiin ja sen ilmoitusvelvollisuuteen, ei sinällään maksa. Tällä ei ole taloudellisia vaikutuksia juurikaan, ainakaan kielteisessä mielessä. Pikemminkin voi sanoa, että on syntymässä säästöjä myös hätäkeskuspuolelle. Varmaan myös liikenneturvallisuuden kannalta katsottuna tällä lakialoitteella on toteutuessaan myönteistä vaikutusta. Mielestäni asia pitää ottaa varteen. Onko niin, että liikenne- ja viestintävaliokunta tähän asiaan tarttuu, vai jäävätkö odottamaan hallituksen valmistelua. Joka tapauksessa tieliikennelain kauttahan tämä asia olisi varsin hyvin hoidettavissa.

Keskustelu päättyy.