Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys perusopetuslain muuttamiseksi on perustaltaan hyvin terve, ja sen tavoitteet ovat oikeansuuntaiset. Tässähän painotetaan varhaista tukea ja ennaltaehkäisyä, ja tätä kautta syrjäytymisen torjunnan ja ehkäisyn edellytykset ovat paremmat. Tämä selkeyttää oppilaan tukea ja erityisopetuksen järjestelyjä ja antaa niille selkeämmät reunaehdot, ja myös hallinnollisen menettelyn yksinkertaistaminen on tässä tervetullut. Lähikouluperiaate, jota hallituksen esitys kannattaa, on tärkeä. Tämän perusteella oppilas saa mahdollisimman pitkään käydä koulua omassa kotikoulussaan omien kavereidensa ja naapureidensa kanssa.

Hallituksen esityksessä on uutta säädös siitä, että erityisopetukseen siirtämistä koskeva päätös tulisi määräajoin tarkistaa eli toisen luokan jälkeen ja seitsemännelle luokalle tultaessa. Erityisopetukseen ja erityiseen tukeen liittyvät perusteet voivat oppilaan, lapsen, kasvaessa muuttua, ja on paikallaan, että tästä nimenomaan säädetään, että tämä tietyin määräajoin tapahtuu, eikä pelkästään sillä tavalla, että vain näissä kahdessa kohdassa, vaan totta kai on mahdollista tarkistukset tehdä muulloinkin, jos tarvetta siihen ilmenee.

Tämä joka tapauksessa tulee ryhdistämään tätä erityisopetusasiaa sillä tavalla, että sen asian ääreen, erityisopetuksen järjestämispäätöksen ääreen, joudutaan sitten pari kertaa koulu-uran aikana pysähtymään joka tapauksessa ja miettimään, onko se oppilaan kannalta paras ratkaisu, johon on päädytty. Erityisopetussiirroillahan on tapana muodostua pysyväisluonteisiksi. Se on kuitenkin enemmän harvinaista, että niitä sitten puretaan peruskoulu-uran aikana.

Se, mikä tässä hallituksen esityksessä myös on tärkeätä, on tämä, että tiedonsiirto- ja salassapitoasioita koskevat säädökset on täsmennetty ja selkeytetty. Tämä mahdollistaa käytännössä paremman ja tarkemmin säädellyn ja myös oppilaan, lapsen, oikeusturvaa paremmin turvaavan menettelyn näiden osalta.

Mutta tässä on semmoinen yksityiskohta, johon toivoisin sivistysvaliokunnan kiinnittävän jatkotyöstämisessään huomiota. Eli tässä lainsäädännössähän ei nyt ilmeisesti oppilashuoltoryhmän koostumusta määritellä missään kohtaa erityisen tarkoin. Siihen ilman muuta katsotaan kuuluviksi terveydenhuollon edustaja, psykologi ja kuraattori, mutta ketkä mahdollisesti näiden lisäksi voivat olla oppilashuoltoryhmän jäseniä ja niin muodoin olla tämän säännellyn tiedonsiirron piirissä, tästä säännöksiä ei ole.

Monin paikoin, muun muassa Vantaalla, on saatu hyviä kokemuksia siitä, että oppilashuoltoryhmän työskentelyyn osallistuu nuorisotyöntekijä tai erityisnuorisotyöntekijä, koska jos lapsella tai nuorella on sosiaalisia ongelmia, ne hyvin usein ilmenevät myös vapaa-ajan puolella, eivät pelkästään koulussa. Ja kun haetaan toimintatapoja, joilla näihin ongelmiin voidaan apua tuottaa, niin meillä julkisten toimijoiden piirissä ei juuri muita kuin nuorisotyöntekijät ole työssä silloin, kun oppilaalla on vapaa-aikaa. Eli tämä resurssi on tärkeä, ja tätä tulisikin suosia nykyistä enemmän, että nuorisotyö ja erityisnuorisotyö osallistuisivat oppilashuoltotyöhön ja olisivat myös tämän tiedonvaihdon piirissä. Tämä olisi tämän jatkokäsittelyssä hyvä varmistaa, että tämä asia on yksiselitteisesti määritelty.

Toinen asia, johon täytyy vielä kiinnittää huomiota, on tämän uudistuksen tai muutoksen resurssitarve. Näissä monissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen ja esitetty epäilyksiä, että nykyisellä rahoituksella tätä lakia ei pystytä panemaan toimeen kunnolla. Itse en ole tuosta nyt aivan varma, mutta varmasti olisi paikallaan tämä kustannusselvitys tehdä, onko tästä kunnille kustannusvaikutuksia. Myös muilta osin tämä resurssipuoli on syytä miettiä, onko meidän nykyisillä luokanopettajillamme ja muilla yleisopetuksen opettajillamme ammatillisia valmiuksia tämän erityisopetuksen ja erityisen tuen tarjoamiseen riittävässä määrin. Näihin asioihin ainakin on vielä syytä kiinnittää huomiota.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa kuulla, että näin järkeviä ajatuksia on tullut uutena tänne eduskuntaan uuden jäsenen myötä. Ihan hyvä kuulla. Oikeisiin asioihin kiinnititte kyllä huomiota.

Elikkä nimenomaan tämän oppilashuoltoryhmän koostumuksesta voin kertoa sen, että olen itse tehnyt asiasta lakialoitteen jo kauan sitten, mutta jostakin syystä se ei ole sieltä sivistysvaliokunnan pinkkojen alta löytänyt tietänsä käsittelyyn. Toivomme sille nyt sitten jatkossa menestystä, että otetaan tämä asia esille.

Tästä määräaikaisuudesta ed. Juurikkala täällä sanoi, että siinä on ollut tämmöistä liiallista pysyvyyttä niin sanotusti, mutta itse henkilökohtaisesti en kyllä tätä näe niin suurena ongelmana tässä työssä mukana olleena. Olen ainakin itse katsonut tarpeelliseksi hyvinkin aika ajoin tarkistaa mahdollisia siirtoja myös takaisin yleisopetukseen. Eli se ei ole sillä tavalla minun mielestäni ongelma, mutta tietysti käytäntöjä on monenlaisia, ja hyvä, että siihen tulee yhtäläisyys.

Käsiteltävänä oleva perusopetuslain muutos on tarkoitukseltaan hyvä. On hyvä, että keskitymme erityisopetuksen järjestämisen pohtimiseen ja siihen, miksi erityisopetuksen tarve on kasvanut kaiken aikaa.

Tässä yhteydessä olisi kuitenkin hyvä muistaa, että 90-luvun säästötalkoissa koulutoimessa säästettiin kovalla vimmalla, ja ehkä silloin laitettiin ja laitettiinkin liikkeelle ongelmaketju, jonka tuloksia nyt poimitaan oppimisen ja käyttäytymisen ongelmien muodossa. Tämä olisi hyvä muistaa varsinkin silloin, kun tehdään linjauksia tulevan vuoden budjettiin.

Tämä budjetointi onkin jälleen tämänkin lakiesityksen ongelmakohta. Hyvät esitykset mitätöidään täysin lisäämällä esitykseen maininta, ettei lakimuutos aiheuta kustannuksia. Haluaisin kyllä tässä kysyä ministeriöltä, miten aiotaan saada muutokset tehtyä kunnissa ilman taloudellista satsausta. Miten kunnat, jotka jo nyt lomauttavat opettajiaan, voisivat tulevaisuudessa lisätä tuntikehystä tukiopetukseen tai oppilashuoltotyöhön? Eikö tukiopetukselle pitäisi saada etukäteen resurssit koulutuksen järjestäjän talousarvioon? Tai miten koulutetaan opettajat vastaanottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, kun heitä nyt enenevin määrin ollaan integroimassa yleisopetuksen ryhmiin? Milloin sitten luokan- tai aineenopettajankoulutukseen tuodaan muutoksia niin, että sinne lisätään erityispedagogiikan osuutta riittävästi? Näihin kysymyksiin toivoisin ministeriöltä ja ministeriltä vastauksia.

Arvoisa puhemies! Tämän lakimuutoksen ajankohta on myös erittäin huono. Miksi juuri nyt halutaan muuttaa järjestelmää, kun kuntien talous on todella huono ja valtionosuusjärjestelmää ollaan parhaillaan muuttamassa nykyistä laskennallisemmaksi ja jopa erityisopetuksen yksikköhinnan korottavat kertoimet ollaan jättämässä pois? Tämä on asia, johon tulevaisuudessa kyllä, tai jo nyt, pitäisi kiinnittää kovasti huomiota, mitä tämä merkitsee kunnissa ja miten tätä resurssia tulevaisuudessa jaetaan koulutuksen saralle, kun muun muassa erityisopetuksen osuudet ovat häviämässä.

Kun lukee lakimuutoksen perusteluja, herää väkisinkin mieleen kysymys, onko tämä lakimuutos tehtykin vain tilastojen sieventämiseksi. Siellä puhutaan leimaavina pidettyjen käsitteiden vaihtamisesta parempiin. Ei puhuta enää erityisopetuksesta, vaan tehostetusta tuesta ja erityisestä tuesta. Tässä ollaan jälleen, sanoisinko, kikkailulinjalla. Miten tämä nimikkeiden muuttelu auttaa sitä erityistä tukea tarvitsevaa lasta tai nuorta? Ei mitenkään, hämmentää vain kaikki toimijat. Ehkä saadaan tilastoissa erityisoppilaina kulkevien määrä vähenemään, mutta vähennetäänkö tällä oppimisen ongelmia? Jos erityisopetukseen siirrettävien määrää pyritään vain mekaanisesti leikkaamaan, ei olla varmaankaan oikeilla jäljillä.

Arvoisa puhemies! On tietenkin todella hyvä, että lakimuutoksella haetaan joustavuutta ja varhaisempaa puuttumista. Tämähän on kaiken a ja o. Huolestuttavaa on kuitenkin se leväperäinen suhtautuminen kuntien mahdollisuuksiin hoitaa kaikki nämä uudistukset.

Erityisluokanopettajana tiedän, miten tiukassa aikataulussa koulussa hoidetaan muun muassa oppilashuoltotyö ja myös tukiopetus. Jos kunnille ei olla antamassa yhtään resursseja näiden parempaan muotoon saattamiseksi, on se kaikki pois oppilailta. Jos opettajia on lomautettuina, on vielä vaikeampaa suunnitella tehostetun tuen hoitaminen. Kuka pystyy tehostettuun tukeen, kun perustuntien pitokin on vaarassa?

Omassa kunnassani Jämsässä muun muassa sivukoulujen opettajia tuurasivat lomautuksien aikana erityisopettajat. Se kaikki oli erityisopetuksesta pois. Halutaanko näillä lakimuutoksilla tarjota paremmat mahdollisuudet lintsaamiseen erityisopetuksessa?

Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan erityinen tuki tulee tarjota aina lähikoulussa mahdollisuuksien mukaan. Tämä tuo myös lisää vaatimuksia opettajille. Jos kustannuksia ei saa syntyä, miten opettajia koulutetaan ohjaamaan erityisoppilaita omissa ryhmissään, jos heillä ei siihen koulutusta ennestään ole? Miten turvataan koko ryhmän oppilaiden tasavertainen oikeus jokapäiväiseen opetukseen ja miten uskotaan opettajien jaksavan tässä muutoksessa?

Tässä yhteydessä tulisi jo nyt vihdoin tarkentaa myös ryhmäkokojen merkitystä. Jos integrointia lisätään, on ryhmäkokojakin lähdettävä määrittämään lain avulla. Pettymys olikin suuri, kun näin, ettei perusopetuksen laatukriteereissä ryhmäkokoja haluttu lähteä määrittämään laadun takeeksi. Mistähän hallitus ajattelee sen opetuksen laadun syntyvän, täytyy tässä vaiheessa kysyä pakostikin.

Esityksessä myös osa-aikaista erityisopetusta koskevan säännöksen siirtäminen 16 §:ään edellyttäisi opetustoimen henkilöstökelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 8 §:n muuttamista. Tämäkin on huomionarvoinen seikka.

Erityisen hyvä asia on se, että tässä yhteydessä on muistettu puuttua salassapitosäännösten muutoksiin. On todettu, että moniammatillisessa yhteistyössä oppilashuoltoryhmissä nämä säädökset vaitiolosta haittaavat oppilaan edun mukaista työtä. Tähän tarvittiin muutoksia. Pidän kuitenkin tärkeänä myös sitä, että oppilashuoltotyön kannalta tarkennetaan sitä, kuka milloinkin ryhmään osallistuu. Oppilashuoltoryhmässä toimivien pitää olla osallisia juuri käsiteltävänä olevan oppilaan asioissa. Mitään yleisiä kokouksia ei tarvitse pitää.

Eli lopuksi vielä: jos tämä lakimuutos halutaan tehdä, tarvitaan siihen taloudellinen panostus myös.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti edelliset puheenvuoron käyttäjät pitivät puheenvuoronsa omasta asiantuntijuudestansa käsin ja toivat erittäin tärkeitä asioita esille tästä hallituksen esityksestä perusopetuslain muuttamiseksi.

Mielestäni tämä hallituksen esitys lain muuttamiseksi on oikean suuntainen ja tarpeellinen, koska siinä on tavoitteena nimenomaan, että vahvistetaan oppilaan oikeutta suunnitelmalliseen varhaiseen ja ennalta ehkäisevään oppimisen ja kasvun tehostettuun tukeen. Koko lause on mielestäni täyttä asiaa, ja tavoitteeseen tietysti tämän lainmuutoksen myötä tulisi sitten päästä.

Toinen, mikä mielestäni tässä on tärkeää ja mihinkä täällä jo aikaisemmissakin puheenvuoroissa on viitattu, on tämä perusopetuksen yhteydessä käytännössä esiin noussut ongelma, joka nousee oppilashuollon ja moniammatillisuuden toteutumisesta perusopetuksen yhteydessä, ja siinä nimenomaan se, miten voidaan käyttää henkilötietoja sillä tavalla, että moniammatillinen tiimi — oppilashuolto, ammattityöntekijät ja opetuksen ammattilaiset — voi puhua yhteistä kieltä tai samasta asiasta, oppilaasta, oppilaan edun mukaisesti, niin että kaikki tarvittava tieto on oikealla tavalla käsittelyssä. Nythän on todettu, että esteeksi usein on noussut, että kun pitäisi saada tietoja, niin niitä ei saada ja näin ei voida sitten oppilaankaan näkökulmasta oikealla tavalla puuttua oppilaan varhaiseen tukemiseen ja oppimisympäristön kehittämiseen ja opetuksen järjestelyihin.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksen perusteluissa on mielestäni kappale "Nykytilan arviointi" erittäin kuvaava ja hyvä. Se lähtee hyvin vahvasti siitä, mitä sinänsä merkitsee se, että päätös erityisopetukseen siirtämisestä tehdään, ja nostaa siinä esille, että se merkitsee nimenomaan oppilaan aseman muuttumista monella eri tavalla. Eli erityisopetuspäätös saattaa merkitä oppilaalle koulun tai luokan vaihtamista, mutta päätöksellä voi olla vaikutusta myös oppilaan jatko-opintokelpoisuuteen. Todetaan, että nykyiset säännökset eivät riittävän hyvin turvaa oppilaan etua ja oppilaiden yhdenvertaista kohtelua siten, että tuen järjestäminen arvioitaisiin ensisijaisesti oppilaan tuen tarpeen näkökulmasta. Niinpä täällä myös todetaan se, että ehkä välttämättä aina sitä siirtämistä ei todella ohjaa se oppilaasta nouseva tarve siitä, miten oppilaan oppimista tuetaan, vaan ihan muut oppimisympäristöön ja opetukseen ja resursseihin liittyvät tekijät voivat ohjata sitä.

Toinen, mikä täällä nousee erittäin hyvin ja minkä vuoksi on tarpeen tämän suuntainen lain muutos, että tarkennetaan näitä säädöksiä, on se, että ne ovat nimenomaan oppilaan oikeutta — kun olemme nyt vielä ihmisoikeuspoliittista selontekoa täällä käsitelleet — ja lapsesta, nuoresta lähtevä oikeudenmukainen kohtelu toteutuu ja hänet huomioidaan hyvin.

Toinen seikka, mikä täällä myös nousee hyvin vahvasti esille, on se, että meillä kouluissa maakunnissa on erittäin selvästi erilaisia käytäntöjä. On jopa todettu eri yhteyksissä, ei pelkästään nyt tietenkään tässä hallituksen perusteluosassa, miten erityisopetuksen järjestämisestä ollaan eri mieltä, miten se tulisi järjestää, yleisopetuksen yhteydessäkö vai erityisluokkina vai miten, ja minkälaista resursointia siihen edellytetään. Tämä on minusta tärkeää, että nyt tähän puututtaisiin, että löydämme linjan siihen, mitä meidän erityisopetuksemme on. Tässä yhteydessä oikeastaan olen samaa mieltä kuin mitä ed. Peltonen tuossa toi esille, että tämä laki kyllä tuo erilaisia käsitteitä tänne. Toivoisi, että sivistysvaliokunnassa jollakin tavalla ainakin sivuttaisiin sitä, selkiinnyttävätkö nämä eri pykälissä nostetut käsitteet, uudet muodot, tätä vai vievätkö ne ehkä asiaa vaikeaselkoisemmaksi. On erittäin tärkeää se huomioida.

Täällä perusteluissa on todella näin, että noin kolmessa prosentissa kouluista tukiopetusta ei toteutettu lainkaan. Eli tuodaan esille se, miten eri kouluissa annetaan sitä hyvin eri tavalla, joissakin on selkeästi enemmän, joissakin vähemmän, ja sehän asettaa eriarvoiseen asemaan. Eli maakunnittaiset erot erityisopetuksen järjestämispaikan mukaan ovat huomattavia. Ehkä vielä se perustelu, että meillä on, vaikka oppilasmäärät ovat vähentyneet, erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen määrä kasvanut edellisvuonna noin 1 400 oppilaalla. Tämä on tärkeä nyt todeta, mitkä ne syyt sitten ovat. Olen moneen kertaan kuullut esimerkiksi sellaista, mitkä meillä ovat ne perusteet, että romanilapsia siirretään erityisopetukseen. Varmasti meillä on joitakin muitakin kysymyksiä, joita tulee tarkoin ottaa esille, mitkä ovat ne indikaattorit. Tällä hetkellä perustelu on enemmän se, mikä meillä on tarjonta, eikä se, mikä on tarve, eikä ainakaan sen mukaan lapsia pitäisi sijoittaa.

Siis tässä laissa on hyvin nostettu tätä problematiikkaa ja tavoite on hyvä ja pykälämuutoksetkin mielestäni ovat ihan oikean suuntaiset. Mutta yhteen kohtaan tässä puutun, joka on tämä 17 a § eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Tässä jotenkin saan kuvan, että pyritään järkevöittämään se, millä tavalla opetus toteutuu, niin että päätös, miten tämä suunnitelma tehdään, pitkälle pohjautuisi opetuksen järjestäjän, oppilaan ja hänen huoltajansa yhteiseen suunnitteluun. Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman tekeminen olisi kuitenkin momentin sanamuodon mukaisesti mahdollista myös niissä tilanteissa, joissa yhteistyölle olisi jokin ilmeinen, esimerkiksi huoltajasta johtuva este. Tärkeää on, että siinä, miten henkilökohtaisen opetuksen järjestäminen tehdään, ovat mukana ne tahot, jotka tietävät niistä asioista, ja päätös tehdään oikealla tavalla.

Nykyisin se päätös on hallintopäätös, jos olen oikein tämän ymmärtänyt. Nyt se on niin sanottu pedagoginen asiakirja, josta sen jälkeen ei olisi ainakaan perustelujen mukaan muutoksenhakuoikeutta, kun päätös on tehty, koska henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma ei olisi enää päätös sillä tavalla kuin se on aikaisemmin ollut.

Jäin vain miettimään, että kun tehdään niitä suunnitelmia, niin tietysti nyt olettaisi ja olisi todella tärkeää, että ne kaikki tahot ja ne asiat olisivat mukana, jotka siihen tarvitaan, jotta suunnitelma sisältäisi kaikki tarvittavat tiedot ja olisi oikean suuntainen, että ne ihmiset olisivat läsnä, jotka voivat antaa tietoja, ja ovat tekemässä sitä suunnitelmaa. Mutta jos sitten jossakin tapahtuukin jostakin syystä niin, että suunnitelmaan ei olla tyytyväisiä, joko vanhemmat tai joku muu, niin mikä on se prosessi, millä tavalla sitä lähdetään arvioimaan, jos aikaisemmin on ollut tämmöinen muutoksenhakuoikeus, mutta tällä hetkellä, kun uuden pykälän mukaisesti tullaan toimimaan, sitä ei olisi? Eli tämä oli itselläni mielessä.

Sitten toinen asia: ei missään tapauksessa nyt saisi käydä sillä tavalla, kun näitä suunnitelmia lähdetään toteuttamaan, miten siirretään erityisopetukseen ja mitkä ovat ne perusteet jne., että tavoitteena olisi vain yleinen erityisopetuksen vähentäminen säästösyistä, vaan meidän tulee todella saada erityisopetusta se tarvittava määrä, jonka lapset tarvitsevat.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustajakollegoille erittäin hyvistä puheenvuoroista. Täällä on tullut tässä tähänastisessa lähetekeskustelussa monia semmoisia kysymyksiä itse asiassa jo esille, jotka itsekin ajattelin tuoda. En tiedä, onko puheenvuoroni siis jokseenkin turha, mutta sanon nyt kuitenkin ne asiat, joihin itse kiinnitin huomiota.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että tämän lakiesityksen lähtökohdat ovat hirveän hyvät, eli pyrkimys oppimisen ja kasvun varhaisen ja ennalta ehkäisevän tehostettuun tukeen siten, että se tapahtuu nykyistä suunnitelmallisemmin, on hyvä. Esimerkiksi meillä Helsingissä erityisoppilaiden määrä on jo pitkään noussut joka vuosi. Herää tosiaan jossakin kohdassa se kysymys, millä perusteilla erityisopetuspäätöksiä tehdään ja pitäisikö niitä indikaattoreita tai kriteerejä sitten jossain kohtaa tarkistaa.

Semmoinen asia, joka tosiaan herättää tässä huolta, on resurssien riittävyys: toteutuvatko lasten oikeudet, jos resursseja etenkään tässä taantumatilanteessa ei ole riittävästi? Tukisin sitä esitystä, että tämän uudistuksen kustannusvaikutuksista tehtäisiin seikkaperäinen arvio tämän lain käsittelyn yhteydessä, jotta ei kävisi niin, että meillä lapset ja nuoret, jotka erityisopetusta tarvitsevat, ovat sitten ympäri maata eriarvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa.

Ed. Peltonen viittasi tähän valtionosuusuudistukseen, joka on tulossa. Olen itsekin pohtinut sitä, että tätä uutta valtionosuusmallia luotaessa olisi tärkeää turvata se, että siinä huomioitaisiin painopisteen siirto varhaiseen tukeen ja ennalta ehkäisevään toimintaan, joita tämä lakiesitys nyt kuitenkin painottaa, ja että sitä kautta saataisiin opetuksen järjestäjille riittävät resurssit tämän perusopetuslain toteuttamiseksi.

Eräs asia, joka on tullut viime aikoina useassa yhteydessä esille, kun on puhuttu nuorten syrjäytymisestä ja koulupudokkuuden kasvusta, ovat salassapitosäännökset. Esimerkiksi kun teimme sivistysvaliokunnassa lausuntoa siitä, mitkä olisivat parhaita keinoja ehkäistä nuorten syrjäytymistä, niin siinä kohdassa useimmat asiantuntijat nimenomaan kiinnittivät huomiota siihen, että ehkä ei niinkään se voimassa oleva lainsäädäntö näistä salassapitosäädöksistä estä tiedon välittymistä viranomaiselta tai ammattilaiselta toiselle, vaan pikemminkin kentällä vallitsevat tulkinnat usein aiheuttavat sen. Sen vuoksi on erittäin tarpeellista se, että lainsäädäntöä täsmennetään ja tarkennetaan sillä tavalla, että nämä tulkintaongelmat poistuvat, koska on hirveän tärkeää se, että säädökset eivät estä sitä, että nuori tai lapsi saa tarvitsemansa tuen oikealla hetkellä. Tämähän on itse asiassa se asia, jota esitti myöskin elokuussa mietintönsä jättänyt työryhmä, joka esitti nuorisolakiin muutoksia ja kunnille perustettavaksi tämmöisiä nuorten palveluiden seurantaverkostoja. Myös tämä työryhmä päätyi siihen, että ehdottomasti näiden salassapitosäädöksien tulkintoja on tarpeen ohjeistaa.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen 17 a §:ssä säädetään opetuksen järjestämistä koskevasta henkilökohtaisesta suunnitelmasta, johon ed. Rauhalakin jo viittasi. Eli nykyisestä poiketen tämä suunnitelma ei enää olisi hallintopäätös, vaan erityistä tukea koskevan päätöksen suunnitelmallista toimeenpanoa ohjaisi pedagoginen asiakirja. Voi olla oikeaa kehitystä irrottaa tämä erityisopetuspäätös ikään kuin hallinnollisesta päätöksenteosta, mutta siinä tapauksessa täytyy kuitenkin tarkentaa tätä lakia juuri sillä tavoin, että on selvää se, missä tapauksessa ja kuka voi valittaa tästä erityisopetuspäätöksestä, mikä on se ongelma juuri, jonka ed. Rauhalakin toi esille.

Timo Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut todella mukava kuunnella alan ammattilaisia tämän lakiesityksen pohjalta. Itse olen kuunnellut tämän lakiesityksen osalta sellaisia opetusalan ammattilaisia, jotka itse ovat olleet jo toista vuotta mukana tällaisessa valtakunnallisessa Kelpo-hankkeessa, jolla siis kehitetään laatua perusopetuksessa kaiken kaikkiaan. Käytännössähän he ovat tehneet ikään kuin jo pilottina työtä tämän lakimuutoksen ja lakiesitysten pohjalle. Heidän kanssaan keskustellessa on tullut hyvin selkeästi esille se, että kaiken kaikkiaan tämä asia on erittäin hyvä, kokonaisuutena nämä lakiesitykset ovat hyviä. Toki siellä on tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka vaativat vielä kuulemisissa sitten tarkennusta ja pohdintaa, kuten edellisissä puheenvuoroissa on tullut esille, mutta kokonaisuutena näitä lakimuutoksia pidetään hyvinä.

Ehkä muutama yksityiskohta. On erittäin myönteistä, että nyt tämän esityksen mukaan on mahdollisuus kehittää perusopetuksen opettamisen laatua vastaamaan oppilaitten oppimistarpeita. Käytännössä tämä tarkoittaa erityistuen muotojen muuttumista siten, että erityisopetuspäätös ei ole enää samanlainen hallinnollinen päätös kuin nykyään. Samalla muun muassa korotetut valtionosuudet erityisoppilailta poistuvat, pois lukien 11-vuotisessa oppivelvollisuudessa olevat. Ymmärtääkseni tällä halutaan paitsi vähentää erityisoppilaitten määrää, ennen kaikkea kehittää kouluja siihen suuntaan, että systeemi itsessään ei tuottaisi ongelmia, vaan sillä olisi välineitä tukea oppilasta tarvittavin keinoin.

Eli kaiken kaikkiaan tämä esitys on hyvä ja tarpeellinen. Toki muun muassa ammattijärjestö on nähnyt tässä ikäviäkin piirteitä. Tietäähän se opettajille, voisiko sanoa, vähän enemmän vaivaa haastavien lasten parissa, mutta ydin on nimenomaan siinä, että opetuskäytänteitä eli porrastettujen tuen muotoja ja käytänteitä niitten sisällä kehittämällä haasteeseen pyritään vaikuttamaan.

No, toki voi sanoa myös niin, että tämä on myös valtion yksi keino patistaa kuntia muutokseen, kun automaattisia rahahanoja vähän pienennetään. Mutta muutos on ihan tarpeellinen myös opettajuuden kehittämisen näkökulmasta, eli kaiken kaikkiaan tämä on kokonaisuutena erinomainen lakimuutosesitys.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys perusopetuslain muuttamiseksi on oikean suuntainen. Tukea on tarkoitus antaa varhain ja joustavasti. Hyvää esityksessä on myös se, että salassapitoa ja tiedonsaantioikeutta koskevia sääntöjä muutetaan, varhaista puuttumista korostetaan ja oppilashuoltotyön säädöksiä tarkistetaan. Toivotaan, että joustavuutta ja moniammatillista työtä saataisiin uuden lain myötä kouluissa lisättyä.

Esitykseen sisältyy kuitenkin monia vakavia puutteita, joiden vuoksi hyvät tavoitteet uhkaavat jäädä käytännössä toteutumatta.

Arvoisa puhemies! Erityisoppilaita on monenlaisia: osa on vaikeasti kehitysvammaisia, osalla on vaikeita kielellisiä häiriöitä, tunne-elämän vaikeuksia ja osalla oppimiseen liittyviä erityisvaikeuksia. Osa tukea tarvitsevista selviytyy osa-aikaisen erityisopetuksen varassa. Erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita on aina ollut, mutta kun heidän vaikeutensa kartoitetaan jo varhaisessa vaiheessa neuvolassa ja esiopetuksessa, niihin pystytään tarttumaan ja estetään ongelmien paisuminen. On tärkeää, että talouden taantumasta huolimatta lapset ja nuoret saavat peruskoulussa tarvitsemansa tuen. Peruskoulussa luodaan pohja koko tulevaa elämää varten. Rahaa tämän perustan rakentamiseen ja sen vaatimaan erityistukeen pitää löytyä vaikeinakin aikoina.

Arvoisa puhemies! Lakiluonnoksessa on tieten tahtoen haluttu välttää leimaavina pidettyjä käsitteitä, kuten erityisopetus. Näin, vaikka tosiasiallisesti käyttöön otetut uudet termit, lyhytaikainen, tehostettu ja erityinen tuki, ovat vaikeaselkoisia ja vaikeasti omaksuttavia. Hallituksen esitykseen sisältyy lukuisia ongelmallisia kohtia. Esityksessä ei ole selvitystä esimerkiksi siitä, millä tavalla uudistus vaikuttaisi koulujen virkarakenteeseen, miten se huomioitaisiin opettajankoulutuksessa tai rehtorin työssä. On suorastaan virheellistä väittää, että uudistuksesta ei aiheutuisi lisäkuluja kunnille, jotka joutuvat käytännössä asiat järjestämään. Käytännössähän niin sanotun yleisopetuksen luokkiin tullaan integroimaan nykyistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Se merkitsee sitä, että luokan- ja aineenopettajien on selviydyttävä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa, vaikka heillä ei olisi siihen koulutusta.

Yleisin syy erityisopetukseen siirtämiseen on ollut koululaisten erilaisissa oppimis- ja tunne-elämän vaikeuksissa. Erityisopetuksen tarve on kasvanut vuosi vuodelta, eikä tarpeen vähenemistä ole näkyvissä. Työttömyys ja lama lisäävät perheiden ongelmia, ja samaan aikaan kunnat joutuvat vähentämään perheiden tukitoimenpiteitä kuntatalouden kiristyessä. Uudistus ei tule onnistumaan, ellei kunnille samalla osoiteta lisää rahaa tarpeeksi pieniin opetusryhmiin ja opettajien täydennyskoulutukseen. Tarvitaan myös lisää uusia koulunkäyntiavustajia ja tietenkin varat heidän palkkaamisekseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jäin aivan erityisesti kuuntelemaan näitä ammattilaisten puheenvuoroja, sillä olen itsekin mukana tuossa kehitysvammatyössä korviani myöten ja etsimässä sitä rahaa, jolla kaikkea tätä hyvää saataisiin aikaiseksi. Ajattelin sen pöydällepanon yhteydestä, että tässä on nyt jotakin hämärää, mikä täytyy tarkkaan kuunnella, mutta ilokseni totean, että kaikki puheenvuorot ovat olleet myötäsukaisia tämän hallituksen esityksen suhteen. Hyvä niin.