Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kahden kuukauden aika opintotuen vapaaehtoiselle palautukselle on hiusten silottamista tukan tupeeraamisen jälkeen. Sillä ei auteta opiskelijoiden asemaa lainkaan. Tässä puhutaan nyt aidanseipäistä, kun pitäisi puhua aidasta.

Nimittäin ensinnäkin: Kansaneläkelaitos on ryhtynyt ulosmittaamaan opintotukia opiskelijoiden veronpalautuksista. Kela ulosmittaa takaisinperittäviä tukia, vaikka se on tehnyt opiskelijan kanssa takaisinmaksusuunnitelman ja vaikka suunnitelmaa on noudatettu ja erät on maksettu sovitussa ajassa takaisin. Kelan takaisinmaksusuunnitelman lopusta löytyy teksti: "Osamaksusuunnitelman tekeminen ei estä mahdollisten veronpalautusten ulosmittaamista." Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että allekirjoitettukin takaisinmaksusuunnitelma on vain yhteen suuntaan sitova. Maksuvelvollisen on suoritettava takaisinmaksu aikataulussa, mutta edes sovitun aikataulun noudattaminen ei estä Kelaa viemästä asiaa perintään. Tämä käy kohtuuttomaksi siksi, että takaisinperittävään tukeen on jo lisätty tuo 15 prosenttia korotusta ja ulosoton yhteydessä peritään vielä perintämaksu. Kohtuuttomuutta moninkertaistaa vielä se, että takaisinperintä johtuu usein myös opiskelijan ahkeruudesta. Tämä takaisinperittävä määrä on todellakin noin 25 miljoonaa euroa vuosittain. Juuri valmistuneilta opiskelijoilta se on valtava summa.

Opiskelijoilla on tällä hetkellä opintotuki, jossa on sekä tuloraja että vastikkeellisuus. Vastikkeellisuus merkitsee sitä, että Kelan opintorahaa ja asumistukea, maksimissaan yhteensä 499 euroa 60 senttiä, vastaan on suoritettava viisi opintopistettä. Opintolainaa tähän ei ole laskettu, koska lainaa ei voi laskea etuudeksi. Tuloraja puolestaan on jokaista tukikuukautta kohti 660 euroa. Opintotuen tarkoitus on tukea täysipäiväistä opiskelua eikä olla palkkio suoritetuista pisteistä. Käytännössä se kuitenkin nykyään on sitä. Opintotuki on siis vastikkeellista, ikään kuin opiskelijan palkkaa opintopisteistä.

Nykyään yhä useampi opiskelija joutuu tekemään työtä selvitäkseen elantokustannuksista opiskeluaikanaan. Opiskelija kuitenkin menettää koko kuukauden opintotukensa, jos ansiot ylittävät tuon säädetyn 660 euroa kuukaudessa. Ja minulla on semmoinen käsitys, että 50 senttiä on se raja. Jos menee yli, niin sen jälkeen 660 euroa lähtee. Opiskelijaa siis rangaistaan siitä, että hän on ahkera ja suorittaa opintonsa säädetyssä ajassa ja käy työssä eikä ota opintolainaa. Silloin kun opiskelija menettää kuukauden opintotukensa, syntyy juuri tuo takaisinmaksettava osa, mihin nyt annetaan kaksi kuukautta lisäaikaa maksaa. Mutta ei niillä opiskelijoilla enää sen jälkeen ole rahaa sitä maksaa, ne ovat syöneet jo sen rahan, se on mennyt niihin elantokustannuksiin.

Eli nyt suunniteltu kahden kuukauden lisäaika ei poista opiskelijoiden ongelmaa takaisinperinnän suhteen. Tämä asia vaatii kunnollisen käsittelyn ja tulorajojen poistamisen silloin, kun opiskelija on pysynyt säädetyssä opintosuunnitelmassaan. Ei pidä rangaista nuoria vastavalmistuvia, vaan heitä pitää kannustaa myöskin elämässään eteenpäin.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys pidentäisi opintotuen vapaaehtoisen palauttamisen määräaikaa ja muokkaisi opintotuen maksatusta kaksiportaisen tutkintorakenteen vaatimukset paremmin huomioon ottavaksi. Molemmat ovat hyviä ja kannatettavia tavoitteita.

Erityisesti vapaaehtoisen palauttamisen määräajan jatkaminen on muutos parempaan, koska opiskelijat ovat usein pienituloisia. Keskimäärin noin tuhannen euron palautuksen maksaminen voi johtaa ikävään kierteeseen ja haitata jopa opintojen etenemistä.

Lausuntokierroksella luonnoksena olevaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan on kirjattu tavoite opintotukijärjestelmän uudistamisesta tukemaan päätoimista opiskelua ja nopeampaa valmistumista. Sama tavoite lukee sellaisenaan myös pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa. Hallitusohjelmassa esitetään myös ehto, jonka mukaan uudistamisen kustannukset eivät saa ylittää uudistuksen kansantaloudellisia positiivisia vaikutuksia.

Opintotukeen on viime vuosina tuotu kannustavia elementtejä, kuten opintolainan rajattu verovähennysoikeus, jonka vaikutuksia voidaan lähivuosina alkaa arvioida. Opiskeluoikeuteen säädettiin ajalliset rajoitukset vuodesta 2005 alkaen. Tutkintouudistus sai aikaan suoranaisen graduryntäyksen, kun vanhojen tutkintovaatimusten mukaisten tutkintojen loppuun saattamiselle tuli selkeä takaraja. Myös tulorajoja korotettiin kokoomuksen tavoitteiden mukaisesti 30 prosentilla vuonna 2008.

Monenlaisia toimenpiteitä on siis tehty, mutta opintoajat ovat edelleen kriittisen huomion kohteena. Aivan erityisen vahvasti tähän kokonaisuuteen tulee mukaan kysymys työurien pidentämisestä. Painetta on lisätä työvuosia ja -tunteja kaikissa työuran kohdissa. Alkupään osalta se tarkoittaa ensinnäkin nopeampaa valmistumista. Tässä erityisenä silmätikkuna on huomattavasti muita pidemmistä valmistumisajoistaan tunnettu Helsingin yliopisto. Lisäksi tärkeää on minimoida valmistumisen jälkeinen tyhjäkäynti. Optimaalisinta olisi, että työhön pääsisi välittömästi valmistumisen jälkeen, tai suorastaan jo ennen sitä, kunhan työnantaja huomaisi kannustaa saattamaan opinnot valmiiksi.

Työllistymistä joka tapauksessa selvästi nopeuttaa opiskeluaikainen työkokemus. Opiskelijoiden työssäkäynnin on toisaalta nähty hidastavan opiskelua varsinkin niissä tapauksissa, joissa työ ei liity opiskeltavaan alaan. Toisaalta työkokemuksen hyödyllisyys juuri myöhemmän työllistymisen kannalta on aivan kiistaton, vaikkei työkokemus suoranaisesti olisikaan siltä omalta opiskeltavalta alalta. Merkittävin syy opiskeluaikaiseen työssäkäyntiin on toimeentulon parantaminen, joka joissain tapauksissa liittyy opintolainan välttämiseen.

Tulorajojen korotuksesta huolimatta edelleenkin tuhannet opiskelijat joutuvat vuosittain opintotuen takaisinperintään. Viimeisin luku on 24 500 opiskelijaa. Kannustavuuden näkökulmasta ei ole suuresti mieltä siinä, että opiskelija joutuu palauttamaan opintotukikuukausia tulorajojen vuoksi, vaikka opinnot olisivat edenneet vaaditussa tahdissa tai jopa nopeammin. Ahkeruudesta palkitseminen ja siihen kannustaminen ovat hyviä kokoomuslaisia tavoitteita, ja mielestäni samalla tiellä pitää jatkaa.

Opiskelijoidenkin tekemä työ kasvattaa kansantaloutta siinä missä kenen tahansa tekemä työ. Kansantalous on sokea sille, kuka työn tekee, kunhan työ tulee tehdyksi. Olisi perusteltua ottaa pohdintaan, voitaisiinko tulorajoista opintotuessa luopua kokonaan ja sitoa tuen maksatus ainoastaan opintojen etenemiseen. Ei vaikuta perustellulta, että valtio työtulojen takia puuttuu sellaisten opiskelijoiden opintotuen maksatukseen, joiden opinnot etenevät aivan ongelmitta.

Opintotuen tarveharkinnaisuuden perusteet ovat kyseenalaiset siitäkin syystä, että kyseessä on ainoa toimeentuloa turvaava yhteiskunnan tuki, josta merkittävä osa koostuu pankkilainasta. Opintotuki ei nykyään monessa muussakaan mielessä ole tosiasiassa tarveharkintainen, koska suuri osa opiskelijoista esimerkiksi saa perheiltään taloudellista ja muuta aineellista tukea eikä sillä ole mitään vaikutusta maksettavan opintotuen määrään. Tulorajat rankaisevat todellisuudessa raskaimmin niitä opiskelijoita, joilla ei ole rikkaita vanhempia tukemassa opintoja. Voidaan kysyä: tämäkö on tarveharkinnan tavoite?

Hyvällä syyllä voidaan siis pitää opintotuen tulorajoja aikansa eläneenä ja turhaa byrokratiaa aiheuttavana jäänteenä, joka kannattaisi lakkauttaa. Kannattaisi erittäin vakavasti miettiä uusiksi koko opintotuen perusidea. Itse näkisin parhaiten valmistumis- ja työllistymistavoitteita palvelevana sellaisen ajattelutavan, että opintotuki maksetaan kokonaan tai osittain palkkiona opintojen etenemisestä. Yksi mahdollisuus lisätä kuvaamani suorituspalkkiomallin kannustavuutta olisi palkita tavoiteaikaa nopeammin valmistunut opiskelija esimerkiksi lyhentämällä hänen opintolainansa pääomaa summalla, joka vastaa laskennallisesti käyttämättä jääneitä opintotukikuukausia, tai jopa niin kannustavalla systeemillä, että opiskelija saa käyttämättä jääneistä tukikuukausista rahaa palkkiona nopeasta valmistumisesta. Tällainen malli kannustaisi tehokkaaseen ja nopeaan opiskeluun. Jos myös tulorajat olisi poistettu ja tuen maksatus sidottu opintojen etenemiseen, malli ei estäisi työssäkäyntiä eikä rankaisisi ahkeruudesta, mutta selkeästi kannustin olisi kuitenkin nopean opiskelun varmistamisessa.

Arvoisa puhemies! Olen syyskuussa myös jättänyt saman ehdotuksen sisältävän toimenpide-aloitteen.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Osittain jatkamme tuota äsken käytyä sosiaaliturva-, perusturvakeskustelua myöskin tämän opintotukilain yhteydessä, josta, hallituksen esityksestä, en sen kummemmin mainitse. Totean vaan, että tällaiset tekniset päivämäärämuutokset eivät varmaan paranna niitten opiskelijoitten asemaa, jotka todella tarvitsisivat lisää taloudellista tukea.

Lähtökohtaisesti olen itse sitä mieltä, että kaikkien tukijärjestelmien tulisi kannustaa päätoimiseen opiskeluun, ja rohkenen jopa olla sitä mieltä, että kun tästä työssäkäynti kontra opiskelusta on niin paljon puhuttu, niin ellei päätoiminen opiskelu häiriinny, niin mielestäni työssäkäyntiä ei pitäisi keltään evätä. Jos sellaisia henkilöitä on, jotka kykenevät työskentelemään mutta silti suoriutumaan opinnoistaan säällisessä, täydellisessä ajassa, niin kuka voisi asettua tämän esteeksi? Elikkä tämmöinen päätoimisen opiskelun tukeminen, tapahtuipa se sitten millä tavalla tahansa, on mielestäni oikeutettua myöskin opiskelijoiden elämässä.

Meillä on tällä hetkellä tilanne se, että yhä kasvava joukko on Suomessa niitä, jotka elävät ilman minkäänlaisia tuloja. Heillä ei ole veronalaisia työ- tai pääomatuloja eikä myöskään mitään syyhyn perustuvaa sosiaalietuutta, ja ainoat tulonlähteet saattavat olla yleinen asumistuki, toimeentulotuki täydennettynä joissain tapauksissa lapsilisillä tai elatustuilla. Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että tähän porukkaan saattaa kuulua myöskin opiskelevia nuoria, opiskelijoita, joiden tulotaso on todella heikko.

Toisen asteen opiskelijoiden opintotuki on erityisen niukka, ja tarveharkintainen toisen asteen alle 20-vuotiailla opiskelijoilla erityisesti. Toisen asteen opiskelijoiden heikko opintotuki on koulutuksen epätasa-arvoa lisäävä tekijä, kuten kaikki tiedämme. Nimenomaan koulutukseen kannustamisen kannalta on ongelmallista, että tarveharkintaisuuden, lapsilisän maksamisen päätyttyä opiskelija voi jäädä kokonaan opintotuen ulkopuolelle. Erityisen ongelmallinen tämä tilanne on täysi-ikäisten itsenäisesti asuvien opiskelijoiden osalta, koska vanhempien tulot vähentävät opintorahaa 20. ikävuoteen asti. (Ben Zyskowicz: Onko se väärin?) — Tästä voimme edelleen, edustaja Zyskowicz, keskustella, onko se väärin vai onko se oikein. Puhun jälleen niistä perheistä, joilla on todella alhainen tulotaso, mutta joilla on tuloja, jotka vaikuttavat näihin äsken mainittuihin. En puhu edelleenkään vuorineuvosperheistä. — Korkeakouluopiskelijoiden kohdalla vanhempien tuloja ei oteta sen sijaan huomioon. Lisäksi vanhempiensa luona asuvien ja alle 18-vuotiaiden opiskelijoiden opintorahamäärät ovat edelleen hyvinkin pieniä.

Arvoisa puhemies! Keskusta on esittänyt hallituksessa ollessaan ja ajanut myöskin näitä tavoitteita aina kun se on ollut mahdollista erityisesti opiskelevien perheitten osalta, että siellä voitaisiin tehdä lisätukia opintotukiin. Tämän kustannus on arvioitu, muistaakseni viimeiset laskelmat osoittavat sen, että se olisi alle 100 miljoonaa euroa, tuossa 50 miljoonan päälle. Toiseksi olemme tukeneet sitä, että vanhempien tulojen vaikutus eliminoitaisiin. Sen on arvioitu olevan 30 miljoonan luokkaa. Sitten tämä tulorajojen poisto opiskelijoilta: sen hinnaksihan on arvioitu 300 miljoonaa.

Elikkä tässä järjestyksessä keskusta on opiskelijoiden etuja ajanut, ja tämä järjestys saattaisi olla myöskin se, jossa ensisijaisena etuutena haluamme tukea sitä, että opiskelevia lapsiperheitä tuettaisiin. Kaikki tilastot näyttävät sen, että niiden tilanne on erittäin tukala tänäkin päivänä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Opintorahan ja asumislisän vapaaehtoisen palauttamisen määräajan pidentäminen kahdella kuukaudella toukokuun loppuun asti on hyvä lakimuutos, vaikkakin aika vaatimaton teko opiskelijoiden hyväksi. Takaisin perittävään määrään lisätään 15 prosentin korko. Lisättävä 15 prosentin korko on kohtuuttoman kova. Lainaus opintotukilain muuttamisen yleisperusteluista: "- - tukivuodelta 2010 opintotukea palautti noin 24 000 opiskelijaa ja palautusten bruttosumma oli 22,2 miljoonaa euroa. Opintotukea perittiin takaisin noin 24 500 opiskelijalta, ja takaisin perittävä määrä oli yhteensä 24,6 miljoonaa euroa sekä keskimääräinen perittävä määrä 1 044 euroa." Vuoteen 2007 verrattuna opintotukien perintämäärät ovatkin tippuneet 13 500 opiskelijan verran ja vapaaehtoisten opintotukia palauttaneiden määrä tippui 7 000 opiskelijan verran. Se, miksi opintotukien palautuksen määrät ja perinnät ovat näin merkittävästi laskeneet, johtuu opiskelijan omien tulojen tulorajan nostamisesta vuoden 2008 alusta 30 prosentilla.

Opiskelijoiden opintotuen sitominen elinkustannusindeksiin olisi ollut tärkeä toteuttaa heti vuoden 2012 alusta, kuten täällä istuvista kansanedustajista 144 lupasi sen tehdä. Täytyy taas jälleen muistuttaa, että esimerkiksi vasemmistoliitosta, vihreistä, sosialidemokraateista, RKP:stä kaikki vastauksen antaneet valituksi tulleet kansanedustajat sekä KD:stä yhtä kansanedustajaa lukuun ottamatta kaikki lupasivat korottaa opintotuen indeksin 1.1.2012 alkaen. Millaisen viestin tällainen vaalilupausten syöminen antaakaan nuorille opiskelijoille, niille, joiden tulisi kantaa yhteiskunnastamme vastuuta opintojen aikana ja myös niiden jälkeen? Politiikka ei tule kovin kiinnostavaksi siten, että me lupaamme jotain mutta joudumme syömään lupauksemme, koska meillä on toisia lupauksia, jotka ajavat niiden ohi. Siitähän perimmiltään on kysymys, että priorisoimme menomme ja tulomme sen mukaan, mikä meille on tärkeintä.

Olisi oikeudenmukaista, että myös opiskelijoiden toimeentulo seuraisi hintojen kehitystä. Opintorahan ostovoima on heikentynyt 13 prosenttia vuodesta 1992, jolloin nykyinen opintotukijärjestelmä luotiin. Koska opintotukea ei nähtävästi koroteta indeksiin kuin vasta vaalikauden lopussa 2014, ehdotan, että hallitus vakavasti harkitsee opiskelujen tukemista muilla konkreettisilla keinoilla. Esimerkiksi opiskelijoiden omien tulojen määrää olisikin syytä jälleen harkita nostettavaksi, koska opiskelijatkin maksavat vuokraa ja syövät ruokaa nälkäänsä. Myös opiskelijoiden takaisin perittävän opintotuen 15 prosentin koron määrää kohtuullistamalla me voisimme osoittaa sen, että valtio ei halua tehdä bisnestä vähävaraisten opiskelijoiden, usein nuorten, elämää opettelevien, kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Näillä evästyksillä toivon, että hallitus huomioi meidän opiskelijamme ja nuoremme muullakin tavalla kuin tällä esitetyllä lakimuutoksella.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Olin paikalla viime maaliskuussa Tampereen keskustorilla, kun tamperelaiset korkeakouluopiskelijat järjestivät tempauksen opintotuen sitomiseksi elinkustannusindeksiin. On mielettömän hienoa, että nuoret lähtevät vaikuttamaan ja ovat aktiivisia. Sivistyspuolueena kokoomus on aina ollut opiskelijan asialla ja kannustanut kouluttautumaan, niin nytkin.

Tämän nyt käsittelyssä olevan tervetulleen opintotukilain parannuksen lisäksi Jyrki Kataisen hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että opiskelijoiden tavoite toteutetaan ja opintotuki sidotaan indeksiin 1.9.2014. Lisäksi hallitusohjelman mukaan opintotukijärjestelmää uudistetaan tukemaan päätoimista opiskelua ja nopeampaa valmistumista, mikä on työurien pidentämiseksi tarpeellista ja järkevää. Osana uudistusta korjataan toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen liittyvät epäkohdat ja tarkastellaan perheellisten opiskelijoiden asemaa. Opintotuen uudistamisen kustannukset eivät ylitä uudistuksen kansanta-loudellisia positiivisia vaikutuksia, mikä on tässä taloudellisessa tilanteessa vastuullista.

Kehotan opintotuesta vastaavaa ministeri Arhinmäkeä kuitenkin kiirehtimään koko opintotukijärjestelmän uudistusta. Nykyisen tukimallin sitominen indeksiin ei vielä yksistään ilman muiden uudistusten toteuttamista tunnu merkittävästi yksittäisen opiskelijan kukkarossa, toimeentulossa ja mahdollisuuksissa täysipäiväiseen opiskeluun. Ongelmat eivät ratkea vain kaatamalla indeksin muodossa lisää rahaa vanhaan järjestelmään.

Opintotuki ei ole palkka opiskelusta, vaan sen tehtävä on mahdollistaa kouluttautuminen varallisuudesta riippumatta. Opintotukijärjestelmässämme on kuitenkin vielä parannettavaa, jotta se kannustaa ahkeruuteen. Kannustavuuden pitäisi olla kaikkien yhteiskunnan tukien ja poliittisten päätösten kantava periaate. Nykyinen tukimallimme kannustaa opiskelijoita lähinnä vain yhteen asiaan, nimittäin laskemaan sitä, ettei vaan tee liikaa töitä. Tämä on väärä viesti nuorisolle. Oikeudenmukaista on, että ahkeruus kannattaa aina.

Arvoisa puhemies! Koko opintotukijärjestelmä kaipaa uudistusta, jolla on kaksi nimenomaan kannustavuuteen kiteytyvää tavoitetta. Ensinnä opintotuesta on tehtävä ahkeraan opiskeluun kannustava ja täysipäiväisen opiskelun varsinkin ensimmäisinä opiskeluvuosina mahdollistava. Toiseksi, työnteosta ei saa rangaista. Jos pystyy yhdistämään työnteon hyvin eteneviin opintoihin, sen pitää olla aina kannattavaa myös taloudellisesti. Nykyisin tulorajat kieltämättä tulevat yhä vastaan liian helposti. On kestämätöntä, että opiskelijan ei aina taloudellisesti kannata tehdä töitä tai että ahkeran opiskelijan ansaitsema stipendi aiheuttaa opintotuen takaisinperinnän eikä näin käytännössä hyödytä ansioitunutta opiskelijaa.

Opintotukijärjestelmän kokonaisvaltainen remontti on tarpeen, jotta kannustetaan nuoria ahkeraan opiskeluun ja joutuisaan valmistumiseen sekä hankkimaan valmistumisen jälkeisen työllistymisen kannalta käytännössä välttämätöntä työkokemusta jo opiskeluaikana, ainakin opintojen loppuvaiheessa. Kun opintotuen kustannukset eivät saa ylittää uudistuksen kansantaloudellisia positiivisia vaikutuksia, on tärkeää huomata, että uudelleenkohdennuksia voidaan kuitenkin tehdä. Ja kannustavuuden lisäämisen ei tarvitse maksaa valtiolle, päinvastoin.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2010 opintotukea palautti vapaaehtoisesti 24 000 opiskelijaa. Samana vuonna tukea perittiin 24 500 henkilöltä. Hallituksen esitys vaikuttaa siis parhaimmillaan keskimäärin noin 50 000 opiskelijan elämään, joilla on jatkossa kaksi kuukautta pidempi määräaika opintorahan ja asumislisän vapaaehtoiseen palauttamiseen.

Esitys on järkevä, sillä opiskelijat saavat veroilmoituksensa viimeistään vasta huhtikuussa. Esitys mahdollistaa nyt entistä paremmin opiskelijan omaehtoisen vuosituloseurannan ja vapaaehtoisen palautuksen liikamaksutilanteessa. Esitys on myös oikeudenmukainen opiskelijaa kohtaan, koska vapaaehtoisen maksun jälkeen tukikuukausi palautuu uudelleen käytettäväksi. Tällainen esitys on positiivinen merkki siitä, että opiskelijoiden tilannetta halutaan parantaa vaikka vain järkevöittämällä byrokratiaa opiskelijan etua ajatellen. Mielestäni tällaiset lakimuutokset ovat muutenkin kannatettavia, sillä käytäntöjä pitää uudistaa asiakastarpeita vastaavaksi. Me emme ole byrokratiaa varten, vaan byrokratia on meitä varten.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama hetki sitten keskustelimme salissa siitä, onko se oikein, että puolison tuloihin liittyvä tarveharkinta vaikuttaa työttömän puolison saamaan työmarkkinatukeen. Nyt näköjään keskustelemme siitä, onko se oikein, että vanhempien tuloihin liittyvä tarveharkinta vaikuttaa opiskelijoiden saamaan opintotukeen. Toistamatta kaikkea sitä, mitä sanoin aikaisemmin, totean uudelleen, että minun mielestäni vanhempien tuloihin liittyvä tarveharkinta on oikea ja järkevä viesti vanhemmille siitä, että jos heillä on riittävät ja hyvät tulot, heidän pitää omalta osaltaan elättää opiskelevaa lastaan. Toisenlainen ratkaisu, mitä täällä edustaja Kerola ja edustaja Autto ja muut ovat ymmärtääkseni puoltaneet, että vanhempien tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta tulisi kokonaan luopua, antaa sen viestin, että oli vanhemmilla miten hyvät tulot tahansa, ei ole heidän asiansa elättää omaa lastaan, jos tämä on 18 vuotta täyttänyt, vaan on ennen kaikkea yhteiskunnan asia tämä lapsi elättää.

Haluan vielä sanoa, että kun vaaditaan tarveharkintaa kokonaan poistettavaksi, niin silloin ei puhuta pienituloisista vanhemmista pelkästään tai keskituloisista vanhemmista vaan silloin puhutaan myös hyvätuloisista tai suurituloisista vanhemmista. Ymmärrän niitä vaatimuksia, joissa vaaditaan tulorajoja nostettaviksi, oli sitten kyse työmarkkinatuesta tai opintotuesta. Mutta en ymmärrä niitä vaatimuksia, joissa esimerkiksi 18- tai 19-vuotiaan opiskelijan kohdalla vanhempien tulot eivät saisi lainkaan, olivat ne miten suuret tahansa, vaikuttaa tämän opiskelijan saamaan opintotukeen. — Puhemies! Jatkan pöntöstä. [Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle.]

(Eduskunnasta: Puhu asiasta!) — Palataan siihen. — Tämä ajattelu, herra puhemies, että vanhempien tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta tulisi opiskelijoiden kohdalla kokonaan luopua, antaa juuri sen viestin, jota minun mielestäni ei pidä antaa, eli että ei ole vanhempien asia elättää omaa lastaan, jos tämä on 18 vuotta täyttänyt, kyllä se on yhteiskunnan asia. Tämänkö viestin te haluatte antaa? Eikö meillä tässä yhteiskunnassa ole riittävästi ahneutta ja itsekkyyttä, sitä, että jokainen lähtee siitä, että pitää huolta lähinnä itsestään? Tämänkö viestin me nyt haluamme antaa, että vaikka on suurituloiset vanhemmat, niin kyllä se on yhteiskunnan asia elättää heidän lapsensa eikä näiden vanhempien itsensä, jos lapsi on täyttänyt 18 vuotta? Tähän suuntaan on koko ajan menty opintotukea uudistettaessa, ja nyt ainakin edustaja Kerola kertoi, että keskusta ainakin on sitä mieltä, näin ymmärsin, että vanhempien tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta tulisi kokonaan luopua.

No, sitten otetaan ensi vuonna tuommoinen vajaat 7 miljardia velkaa yhteiskunnalle. Mitä täällä sitten vaaditaan? Täällä ainakin edustaja Autto ja edustaja Kerola ja ymmärtääkseni edustaja Vikmankin vaativat, että myös opiskelijan omiin tuloihin liittyvä tarveharkinta pitäisi lopettaa. Siis ei vaadita pelkästään sitä, että vanhempien tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta pitäisi luopua, vaan myös opiskelijan omiin tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta pitäisi luopua. Eli olivat opiskelijalla millaiset tulot tahansa, teki hän kuinka paljon töitä tahansa ja tienasi kuinka paljon tahansa, niin hänen pitää siihen päälle saada vielä opintorahaa. Miksi? En minä ymmärrä. Minä olen ymmärtänyt, että opintoraha maksetaan opiskelijalle sen takia, että hän pystyisi opiskelujensa aikana saamaan elannon tämän opintorahan ja muun opintotuen eli opintolainankin avulla. No, miksi sitten sellaiselle opiskelijalle, joka tienaa vaikka kolme tonnia kuussa, pitäisi vielä opintorahaa maksaa veronmaksajien rahoista? En minä ymmärrä.

Voi olla, että minä olen taas vähän vanhanaikainen, mutta minä olen ymmärtänyt, että opintorahan tarkoituksena on tukea tämän opiskelijan elatusta. No, jos opiskelijan elatus perustuu hänen omaan työhönsä, hän tienaa vaikka kolme tonnia kuussa, tekee töitä, hieno homma, ahkera kaveri, miksi hänelle pitäisi sen päälle vielä opintorahaa maksaa? En minä ymmärrä. Onko se joku bonus siitä, että hän on opiskelija? Pitääkös meidän erikseen maksaa ihmisille siitä, että he ovat opiskelijoita? Sinä tienaat kolme tonnia, sinä opiskelet, me maksamme sinulle bonusta siitä, että sinä olet opiskelija, saat veronmaksajien piikkiin vielä tonnin kuussa.

Tämä on vähän sukua sille, että työttömällekin, joka pääsee töihin ja tienaa vaikka kolme tonnia kuussa, pitäisi sen päälle vielä maksaa työttömyyskorvausta tai jonkun muun nimistä korvausta. Koko tämä ajattelu on minun mielestäni aivan päätöntä yleisesti ja tässä tilanteessa, kun 7 miljardin alijäämäistä budjettia tehdään, aivan erityisesti. Miksi opiskelijalle, joka tienaa elantonsa tekemällä työtä, sen päälle pitää maksaa vielä veronmaksajien piikistä opintorahaa? Tätä Suomen Keskusta vaatii, entinen Keskustapuolue, ja tätä näköjään kokoomuksen nuori siipi vaatii, voi olla, että kokoomuksen vanhempikin siipi. Minä en tahdo pysyä tässä kehityksessä mukana.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkamme tätä samaa keskustelua kuin äsken, ja korostan edustaja Zyskowiczille, että me puhumme eri ihmisryhmistä. Edustaja Zyskowicz puhuu siitä hyvätuloisten ryhmästä, kun puhutaan tarveharkintaisuudesta, ja me puhumme siitä köyhien ihmisten ryhmästä, joilla ei välttämättä ole sellaista tulotasoa, mihin edustaja Zyskowicz viittaa. (Ben Zyskowicz: Miksi te ette sitten ehdota tulorajojen nostamista?) — Tästäkin asiasta voimme keskustella, edustaja hyvä.

Sitten mitä tulee opiskelijoiden tulorajoihin, niin itse edustan sitä kantaa, että jos opiskelija tienaa eivätkä opinnot häiriinny, niin miksi yhteiskunta asettaa sille rajoja. Mutta en sanonut, mikä on opintorahan määrä sen jälkeen. Siihen en puuttunut, ja siitä meidän täytyy osata ja kyetä keskustelemaan. Sitten mitä tulee tähän kokonaisuuteen, vielä tähän vanhempien tulojen vaikuttamiseen, niin mitä sanoo edustaja Zyskowicz tähän: jos nuori avioituu, on iältään 19-vuotias, onko edelleen oikein, että hänen vanhempansa tulot vaikuttavat hänen elämiseensä?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Zyskowicz on kyllä kieltämättä mestari siinä, että hän pystyy alkamaan syyttää minua ja edustaja Kerolaa asioista, joita emme ole täällä puheenvuoroissamme mielestäni maininneetkaan, kun hän alkaa syyttää, että olemme vaatimassa pois tätä vanhempien tulojen vaikutusta aikuisten opiskelijoitten opintorahaan. Ei sitä, edustaja Zyskowicz, ole enää ollut vuosikausiin, vaan kyllä se on kysymys nimenomaan siitä, miten ne opiskelijan opinnot etenevät suhteessa siihen, paljonko opiskelija tienaa, joka sitten on tämä tulorajaproblematiikka.

Oma puheenvuoroni juontaa siitä, että Suomen huoltosuhde on muuttumassa todella huomattavalla tavalla tulevien vuosikymmenten aikana. Meidän tulee kannustaa suomalaisia pidentämään työuria niin sieltä alkupäästä, työurien aikana kuin sieltä loppupäästäkin, jotta Suomessa tehdään riittävästi töitä, että pystymme tulevaisuudessakin rahoittamaan tämän laajan hyvinvointiyhteiskunnan, josta saamme nauttia, hyvinvointiyhteiskunnan, jota edustaja Zyskowiczkin on ollut ansiokkaasti rakentamassa. Siitä esitän kyllä nuorena edustajana Zyskowiczille aivan varauksettoman kiitoksen, että hän on tätä työtä täällä salissa vuosikausia jaksanut tehdä ja taistella suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Mutta kyllä jatkossa tätä työtä täytyy tehdä niin, että luodaan uusia kannustavia elementtejä, jotka tukevat nuorten valmistumista, antavat sellaista pontta, että...

No niin, kiitos, arvoisa puhemies.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kerolalle lyhyesti, että te sanotte, että te ette puhu hyvätuloisista, te puhutte pienituloisista. Jos näin on, ehdottakaa tarveharkintaan liittyvien tulorajojen korottamista. Mutta te ehdotatte sekä työmarkkinatuen kohdalla että tältä osin tarveharkinnan poistamista, ja siinä on periaatteellisesti iso ero.

Mitä edustaja Auton puheenvuoroon tulee, niin, edustaja Autto, kyllä se vielä on niin, että vanhempien tuloihin liittyvä tarveharkinta opintotuen eräissä osissa on mukana. Ymmärsin, että te olisitte vaatinut sitä poistettavaksi, mutta jos ette vaadi, niin hyvä on. Edustaja Kerola ainakin vaati sitä poistettavaksi ja kertoi, että keskusta vaatii.

Mitä sitten tulee siihen, onko se oikein, että opiskelijan omat tulot vaikuttavat, niin minun mielestäni se on oikein. Jos halutaan kannustaa nopeaan valmistumiseen, niin joitain bonuksia voidaan siihen varmaan luoda. Mutta sitä, että pitäisi maksaa samaan aikaan sekä palkkaa että opintorahaa, sitä en pysty ymmärtämään.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, te olette istunut niin kauan aikaa tässä eduskunnassa, että te olitte säätämässä sellaista lakia, missä sanottiin, että tämä opintoraha maksetaan silloin, jos saa viisi opintoviikkoa. Eikö tämä tarkoita silloin sitä, että se on palkkio siitä tehdystä työstä, palkkio siitä, että saadaan tietty määrä täyteen säädetyssä ajassa? Minkä takia te nyt sanotte, että jos tämä tietty määrä saadaan täyteen, niin sen päälle opiskelija ei saisi enää tienata mitään? Tällä hetkellähän saa tienata sen 660 euroa. Jos hän tienaa 50 senttiä yli, niin sitten häneltä viedään se 660 euroa. Mutta te olitte säätämässä tätä lakia, jolloin siitä muodostui ikään kuin palkkio. Sen lisäksi, kun sanotaan, että vanhempien tulorajat vaikuttavat, se ei ymmärtääkseni perustu lakiin. Siitä on tullut maan tapa, näin sanotaan Kelassa. Tarkistan tämän asian, koskeeko se 18-vuotiaita vai 20-vuotiaita, mutta näin joka tapauksessa on.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz on harvinaisen viisas ja sillä tavalla johdonmukainen kaveri näissä kannoissaan, ja on mukava kuulla, että kokoomuksessa on erilaisia näkökulmia näihin asioihin. Toki minä en ole niin sanottu nuorisosiiven ja vanhemmankaan siiven kanssa kaikessa samaa mieltä, mutta se asia, minkä edustaja Zyskowicz nosti esille, että samaan aikaan opiskelijan ei pitäisi saada kuitenkaan palkkaa ja opintotukea, niin näin ei tulisi olla. Toki te varmaan tarkoitatte nyt tällä sitä, että jos se opintotuki on niin huono, niin toki sitä palkkaakin saa vähän tienata, ettei se opintotukeen vaikuta. Kuten esimerkiksi tässä lakiesityksessä oli hyvä esimerkki siitä, että kun sitä oman tulon rajaa nostettiin 30 prosentilla, niin yli 10 000 opiskelijalla pieneni näitten takaisin perittävien määrä. Sehän vaan osoittaa sen, kun opiskelija menee töihin, että se opintotuki on niin pieni. Ja nyt minä olen tosi huolissani siitä, että kokoomuksessa ei otettu vakavasti näitä vaalilupauksia. Ainoastaan edustaja Zyskowicz piti vaalilupauksensa. Hänhän oli sanonut opiskelijoille, että hän ei ole sillä kannalla, että opintotuki pitää korottaa indeksiin 1.1. Olitte ainoa henkilö teidän puolueessanne, joka sanoi näin, mutta muut täällä istuvista, 15 edustajaa, olivat sitä mieltä, että se korotetaan 1.1.2012, ja näyttää siltä, että tämä nuorempi siipi sai selkäänsä siellä Säätytalolla, kun näistä asioista keskusteltiin. Vai voisitko vielä...

...edustaja Zyskowicz, perustella sen, miksi ette halunneet korottaa sitä 1.1.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczille edelleen se tarkennus, että keskustan prioriteetissa ykkössijalla on opiskelevien lapsiperheiden aseman kohentaminen. Ja sanon sen vielä tässä toiseen kertaan: siis opiskelevien lapsiperheiden asian kohentaminen. Jos varoja on, niin seuraavana listoillamme tulee tämä vanhempien tulojen vaikutus, jonka on arvioitu olevan noin kolmisenkymmentä miljoonaa. Ja jos jäi mainitsematta tuossa omassa puheessani, niin lisättäköön se siihen puheenvuorooni, että henkilökohtainen kantani on se, että myös tätä tulorajojen poistoa katsottaisiin ja tarkasteltaisiin uudelleen. Sen arvioitu hinta on muistini mukaan noin 300 miljoonaa. Se on henkilökohtainen kantani, ei keskustan kanta. Keskustan kanta on: ykkösenä opiskelevat lapsiperheet, ja sen jälkeen jos varoja riittää, vanhempien tulojen vaikutuksen tarkastelu. Toivottavasti tämä nyt tuli selväksi.

Jari  Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko on jaksanut muistuttaa tässä jo muutamaan otteeseen, kuinka vasemmistopuolueet ja vasemmistoliiton kansanedustajat ovat tahtoneet korotuksia siihen ja siihen päivämäärään mennessä. On toki totta, että me olemme tahtoneet sitä ja vaatineet sitä ja se on ollut meillä eduskuntavaalikampanjan yhteisenä ja keskeisenä teemana. Tämä asia, indeksiin sidottu opintotuki, on ollut tämän eduskunnan tahto monenkin puolueen osalta, ja sitä työtä me lähdimme tässä vaalissa tekemään. Ainoa on se, että kun tehdään tähän maahan hallitus, joka kantaa tässä talouden tilanteessa sen poliittisen vastuun näillä talouden tunnusluvuilla kuin on mahdollista, ei kuuden puolueen hallitusohjelmaneuvotteluissa pystytty parempaan. Siinä täytyy sanoa, että olen itseeni ja vähän ryhmäänkin pettynyt, ettei näin. Mutta joka tapauksessa maaliin ollaan pääsemässä ja nyt se on totta, mistä on paljon haaveiltu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tolppanen, olen ollut täällä tekemässä varmasti hyviä lakeja ja huonoja lakeja, sitä en kiistä. Mutta sanon vielä, että on mielestäni perusteltua ollut esimerkiksi korottaa opiskelijoiden omiin tuloihin liittyvää tulorajaa, niin kuin on tehty. Mutta on eri asia vaatia, että kokonaan luovutaan vanhempien tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta, kuten edustaja Kerola puheessaan vaati, ja luovutaan opiskelijoiden omiin tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta. Nämä ovat eri asioita kuin se, että näitä tulorajoja tarkastellaan.

Ja vieläkin pitää sanoa, että jos kerta — ja tämä oli tänne kysymykseen — opiskelija tienaa opiskelujen ohessa niin paljon, että se palkka kiistatta riittää hänen omaan elatukseensa, niin en ymmärrä, mistä siihen päälle pitää vielä opintotukea maksaa.

Mitä sitten tulee tähän indeksikysymykseen, edustaja Niikko, olin sitä mieltä, että Suomessa on maailman paras opintotukijärjestelmä suunnilleen ja nyt ollaan sellaisessa velkavetoisessa meiningissä, että välittömiä korjauksia ja parannuksia ei pitäisi tehdä.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Varasin puheenvuoron tähän Zyskowiczin puheenvuoron jälkeen vähän niin kuin siltä varalta — ounastellen, että Zyskowicz todella menee tuonne pönttöön ja kuvaa — että hän saattaa esittää vähän vanhakantaisia tulkintoja. Arvostan todella Zyskowiczin tulkintoja asiasta, ei siinä mitään, mutta haluan hänelle myös tuoda tämän oman näkökulmani perustelun, elikkä meidän täytyy pystyä kannustamaan suomalaisia opiskelijoita valmistumaan nykyistä nopeammassa aikataulussa. Kysyn edelleen edustaja Zyskowiczilta, että jos todella päästään siihen tilanteeseen, että suomalaiset opiskelijat alkavat yhtäkkiä tienata tällaista keskivertopalkansaajaa parempia palkkoja, niin mitä pahaa siinä on, jos tähän päästään sitten sillä, että opiskelijat kuitenkin suorittavat opintonsa suunnitellussa aikataulussa, saavat siitä korvaukseksi sitten tämän opintorahan.

Elikkä oma ajatukseni tästä tulorajojen poistamisesta perustuu nimenomaan siihen, että tätä kautta voidaan luoda niitä kannusteita, joita Suomi nyt juuri tässä tilanteessa kipeästi kaipaa, kun meidän täytyy löytää ratkaisu siihen yhtälöön — kun huoltosuhde muuttuu suunnilleen 40 huollettavasta 100:aa työssäkäyvää kohti, joka se on ollut hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa, siihen, että meillä on 70 huollettavaa 100:aa työssäkäyvää kohti — että mahdollisimman monella työikäisellä todella olisi sitten myöskin se työpaikka ja sitä kautta olisivat kasvattamassa meidän koko yhteiskuntamme kykyä huolehtia näistä hyvinvointipalveluista.

Tähän perustuu, edustaja Zyskowicz, tämä minun ajatukseni kannustaa opiskelijoita, ei rangaista opiskelijoita työnteosta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin palata edustaja Vikmanin puheeseen siitä, kun hän suitsutti sitä, että hallitus ja kokoomus on opiskelijoitten puolella. Te olette huolissanne heidän tuloistaan ja olette myös sitä mieltä, että te teette parhaillaan opintotukiremonttia. Kehuitte vielä, että opintotuki tämän hallituskauden aikana korotetaan indeksiin, ja siitäkin yrititte jollakin tavalla kerätä pisteitä kotiinpäin. Mainitsitte jopa myös, että opiskelijoitten työntekoa tulisi kannustaa.

Mielestäni opiskelijoita tulisi kannustaa valmistumaan ajoissa opiskeluista ja kannustaa opiskeluun, ja siinä merkityksessä on välttämätöntä korottaa opintotuki indeksiin. Se olisi tullut korottaa nyt 1.1.2012, kuten tässä opiskelijoitten listassa lukee. 144 täällä valittua kansanedustajaa lupasi sen ennen valintaansa opiskelijoille. Nyt minua ihmetyttää se, miten 144 on yhtäkkiä vähemmistönä Säätytalolla tai vähemmistönä yleensä neuvotteluissa, kun meitä on 200 edustajaa tässä salissa. Millä tavalla teidät jyrättiin sitten yli, kun te ette saaneet tällaista 15 miljoonan euron indeksikorotusta läpi siellä, koska siellähän saatiin huomattavasti isompiakin asioita lävitse?

Olen sinänsä huolissani siitä, että täällä olevat edustajat keräävät pisteitä ikään kuin kotiin siitä, kun he eivät tehneet mitään muuta kuin söivät vaalilupauksensa. Siinä mielessä kehotan kyllä parannuksen tekemiseen.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan ensinnä tähän edustaja Niikon toteamukseen siitä, että täysipäiväinen opiskelu mahdollistuisi, jos indeksi tulisi heti voimaan: Ainakin itselläni on tuoreessa muistissa opintotuki- ja opiskeluaika vielä viime vuodelta, ja voin kyllä tällä kokemuksella kertoa, että se täysipäiväinen opiskelu opintotuella ei ihan pelkästään tällä indeksin voimaan tulemisella hoidu. Eli siinä suhteessa kannattaa edustaja Niikon tarkistaa, millä tiedoilla on liikkeellä. — Tulen sinne pönttöön, koska aika ei riitä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle — Mika Niikko: Enhän minä niin sanonut!)

Mutta sitten itse tähän asiaan. Tänään on keskusteltu täällä sosiaaliturvan tarveharkinnasta. On hyvä huomata, että opintotuki ei ole sosiaaliturvaa, sillä on hieman eri luonne. Suomalainen menestys perustuu vahvaan osaamiseen, ja opintotuen tehtävä on mahdollistaa jokaiselle yksilölle kouluttautuminen omien kykyjen mukaan, tukivat vanhemmat sitä tai eivät. Tämä on pienen valtion, pienen Suomen kannalta aivan erityisen tärkeää ollut ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa.

Vaikka allekirjoitankin tämän edustaja Zyskowiczin näkemyksen vanhempien velvollisuudesta tukea lastaan, niin tässä opintotuen kohdalla asia pitää nähdä myös niin, että kyse ei ole välttämättä vain vanhemman velvollisuudesta, vaan ennen kaikkea opiskelijan oikeudesta kouluttautua omien kykyjensä mukaan, tukivat vanhemmat sitä tai eivät. Järjestelmän täytyy tämä mahdollistaa kaikissa tilanteissa.

Tässä tietysti meillä kääntöpuolena on oikeudenmukaisuuskysymys siitä, että opintojen ripeästi edetessä myös opiskelijalla pitää olla oikeus parantaa elintasoaan ja tulla toimeen tekemällä töitä. Meidän pitäisi pyrkiä eroon kannustinloukuista ja siitä huolestuttavasta asenteesta, että nuoret sukupolvet oppivat laskemaan, kannattaako työnteko tuista johtuen vai ei. Meidän pitäisi viestiä nuorille työn periaatteen ensisijaisuutta. Tämä ei välttämättä edellytä tarveharkinnan poistoa kokonaan, vaan tulorajojen tarkistusta ajan tasalle.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Kun on ollut keskustelua nyt kovastikin kiivaasti opintotuen indeksiin sitomisesta, niin pitää muistaa kuitenkin se perusta, mihinkä tässä ollaan nyt menossa ja missä talouden tilanteessa siihen ollaan ryhtymässä.

Edustaja Zyskowicz on tuonut tässä erinomaisesti esille sen, että on jossakin vaiheessa vaan pystyttävä laskemaan rahoja. Ja kun ei näitä hallitusneuvotteluja käynyt 144 samanmielistä kansanedustajaa, niin aina on kysymys silloin kuuden puolueen kompromissista, kuinka näitä asioita pystytään edistämään. On huomionarvoista se, että nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että tämä tosiasia ja kauan tavoiteltu indeksiin sitominen on totta, kun se on hallitusohjelmaan kirjattu.

Jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus kouluttautua ja opiskella kykyjensä ja mielenkiintonsa mukaan, sillä Suomi tarvitsee kaikki ne resurssit, joita meillä on omasta kansakunnastamme, suomalaisista, ja Suomessa opiskelevista saatavissa. Tämä yhteiskunta tarvitsee osaajia, jotka kehittävät edelleen meidän vientiteollisuuttamme ja sitä kautta mahdollisuutta saada yhteiskunnan varoja paremmin hyödyntävän tulevaisuuden, eli meillä pitää olla osaajia. Ja kun meillä on indeksiin sidottu opintotuki, se antaa pienen lisämahdollisuuden.

On totta, että on mahdotonta antaa bonuksia siitä, jos opiskelija tienaa 3 000 euroa. Onko meidän silloin annettava rahaa myös sen opiskelun aikana olevaan elämään? Pitäisi pystyä näkemään se, että meillä olisi opintoaikoja kiihdyttävä motivaattori. Eli jos halutaan joitakin uudistuksia, pitäisi nähdä, että olisi mahdollista antaa valmistumisen jälkeen siitä potista joku stipendi sitten, jolla palkittaisiin ja kiihdytettäisiin sitä halukkuutta nopeaan opiskeluun. Se keskustelu pitää nyt kääntää niinpäin, että ei jatkuvaan maksamiseen, vaan todellakin palkkioon siitä, kun on valmistuttu.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kahden kuukauden opintorahan ja asumislisän vapaaehtoinen palauttaminen on todellakin vain kauneuspilkku. Siinä ei ole minkäänlaista parannusta opiskelijan elämään.

Parannusta opiskelijan elämään olisi esimerkiksi siinä, että näistä takaisin palautettavista rahoista poistettaisiin 15 prosentin lisäys, joka nyt lisätään kaikkiin rahoihin, jotka palautetaan. Kun tähän vielä otetaan huomioon Kelan juuri agendalle tuoma voudin palkkio siinäkin tapauksessa, että opiskelija on näissä takaisinperintäasioissa hoitanut asiansa kunnolla, niin puhutaan kohtuuttomuudesta. Nythän on luvattu kuitenkin se, että näiltä opiskelijoilta eivät mene luottotiedot tämän asian takia. Mutta Kela voi joka tapauksessa siitä huolimatta, että on sopinut opiskelijan kanssa maksusuunnitelmasta, viedä voutiin sen asian, ja vouti panee siihen palkkion.

Epäoikeudenmukainen takaisinperintä, edustaja Zyskowicz, koskee ahkeria ihmisiä, ihmisiä, jotka opiskelevat säädetyssä ajassa ja jotka tienaavat elantonsa. Hyvin usein nämä ihmiset eivät ota opintolainaa. Se ehkä kauhistuttaa. Miksi eivät ota? Miksi ottaisivat? Missä on tämä maa — meillä sanotaan koko ajan, että valtionvelka kasvaa, velkaa ei pidä kiihdyttää — missä on Eurooppa velkaantuessaan? Miten te voitte kuvitella, että meidän nuoremme uskaltaisivat ottaa velkaa ja luottaa siihen, että tulevaisuudessa pystyvät sen maksamaan, kun nyt kokonaiset valtiot kertovat, että eivät pysty maksamaan velkojaan, vaan naapurin pitää tulla maksamaan? Kyllä tässä täytyy löytyä jonkinnäköistä inhimillisyyttä sille tulevaisuudelle, mikä tällä hetkellä opinahjoissa on Suomea varten.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän opintotukiasian yhteydessä, kuten edellä tämän budjettitäydennyksen yhteydessä, on käyty aika periaatteellista keskustelua, ja hyvä niin. Ei se ole ollenkaan pahitteeksi, että täällä eduskunnassa aika ajoin käydään myös hyvin periaatteellista keskustelua. Eri asia on, että toivoisi, että täällä ehkä olisi sitten enemmän väkeä tätä käymässä, mutta kuitenkin.

Ensimmäinen periaatteellinen kommentti, minkä haluan sanoa: on kysymys oikeuksista ja velvollisuuksista. Edustaja Vikman oli erinomainen sukupolvensa edustaja, kun hän korosti sitä, että pitää olla oikeuksia: opiskelijalla on oikeuksia näin ja noin ja saada sitten yhteiskunnalta sitä ja tätä. Mutta yhteiskunnassa ihmisillä pitäisi olla oikeuksien rinnalla myös velvollisuuksia, kuten velvollisuuksia pitää huolta itsestään ja lähimmäisistään, puolisostaan, lapsistaan. Itse koen, että nuorempi sukupolvi, ja osa omastakin sukupolvestani, korostaa näitä oikeuksia niin kovasti, että tahtovat nämä velvollisuusnäkökohdat unohtua.

Toinen asia: Kun yleisesti ottaen kannatan tarveharkintaa sosiaalietuuksissa, niin toki minun on myönnettävä se, että se aiheuttaa myös kannustinloukkuja. Tämä on minulle vaikea asia, koska toisaalta haluaisin kaikista kannustinloukuista eroon. Esimerkiksi jos meillä on kaksi henkilöä työmarkkinatuella, niin on ihan selvää, että nykyinen puolison tuloihin työmarkkinatuessa liittyvä tarveharkinta muodostaa tällaisessa tilanteessa aikamoisen kannustinloukun. Sen työttömän puolison, joka ehkä saisi jotain työtä, ei kannata välttämättä ottaa sitä työtä vastaan, koska sen toisen puolison työmarkkinatuki evätään, jos palkka on vähänkin normaalin tasoinen. Eli myönnän, että kun tiettyjä periaatteita pyrkii pitämään kirkkaina mielessä, niin käytännön tilanteissa hyvin monimutkaisessa sosiaaliturvajärjestelmässämme ne tilanteet voivat sitten johtaa epätoivottuihin tuloksiin, kuten tällaisiin kannustinloukkuihin.

Mutta mennään nyt sitten tähän itse asiaan. Suomessa on maailman anteliain opintotuki. Sen lisäksi meillä on täysin ilmainen yliopisto- ja korkeakouluopiskelumahdollisuus. Tämä on aivan upeata, tätä kannatan. Mutta vaikka meillä on opintoraha ja meillä on asumislisä ja meillä on mahdollisuus opintolainaan ja on turvattu nimenomaan se, mitä on korostettu, että jokaisen suomalaisen sieltä syrjäisimmästäkin töllistä tai pienimmästäkin vuokra-asunnosta pitää päästä kykyjensä mukaisesti opiskelemaan niin pitkälle kuin kyvyt vain riittävät, ilman että tällaiset ta-loudellis-sosiaaliset asiat asettuvat siinä esteeksi, tätä juuri kannatan, ja tämä on aivan upea tämä systeemi ja se on, tämä systeemi, tämän tänä päivänä mahdollistanut, niin samanaikaisesti meillä kuitenkin vaaditaan yhä lisää ja parempaa opintotukijärjestelmää.

Suora vastaus siihen, miksi ilmeisesti ainoana kansanedustajaehdokkaana ilmoitin, että en kannata opintotuen sitomista indeksiin, mitä edustaja Niikko täällä kysyi, suora vastaus on se, että kun me tällaista 7:ää miljardia vuodessa velkaannumme, niin minun mielestäni ei vaan ole oikea paikka ruveta maailman parasta ja anteliainta opintotukijärjestelmää muuttamaan vielä anteliaammaksi ja paremmaksi.

Sitten tämä kysymys vanhempien tuloihin liittyvästä tarveharkinnasta. Edustaja Autto, teillä nämä opiskelijoiden asiat ovat paljon paremmin tiedossa kuin minulla, ja tärkeitä ja oikeita asioita, mutta todellakin edelleen on olemassa vanhempien tuloihin liittyvää tarveharkintaa tietyissä tilanteissa opiskelijoiden kohdalla. Minun mielestäni vanhempien tuloihin liittyvä tarveharkinta on oikein. Se antaa sen oikean viestin, että jos on oikein hyvätuloinen vanhempi, niin hänellä on velvollisuus, kun hänellä on siihen hyvät edellytykset, pitää huolta omasta lapsestaan, vaikka lapsi olisi täyttänyt jo 18 tai 19 vuotta. Totta kai minäkin lähden siitä, että joitain rajoja on asetettava, mutta esimerkiksi 25 vuotta on minun mielestäni paljon parempi raja kuin 18 vuotta. Näin ollen en ole, edustaja Kerola, tukemassa esimerkiksi teidän vaatimustanne siitä, kuten ymmärsin teidän vaativan, että tästä vanhempien tarveharkinnasta tulisi kokonaan luopua. Sen sijaan on eri asia vaatia niitä tulorajoja nostettavaksi. Jos ja kun tulorajat ovat liian matalia, niin tulorajoja voidaan nostaa, ihan samaa kuin mitä sanoin työmarkkinatuen kohdalla.

Sitten lopuksi. Täällä vaaditaan, myös edustaja Kerola ja tietysti nuoren polven edustajat, että opiskelijan omiin tuloihin liittyvä tarveharkinta tulisi myös poistaa, että opiskelijan, sen lisäksi että hän saa ottaa opintolainaa, pitäisi saada myös opintoraha ja siihen liittyvä asumislisä riippumatta siitä, kuinka paljon hän itse tienaa. Pitää sanoa, että minä olen ymmärtänyt, että opintotuki on tarkoitettu tämän opiskelijan elatukseksi, (Maria Tolppanen: Se ei riitä!) ja sen takia en voi ymmärtää, että jos hänen elatuksensa perustuu hänen omaan työntekoonsa ja hän tienaa vaikka sen kolme tonnia kuussa, jolla hyvin tulee yksinäinen opiskelija toimeen, niin siksi en voi ymmärtää, miksi siihen päälle pitäisi sitten vielä veronmaksajien rahoista maksaa opintoraha.

Mutta, myönnän, jos otetaan ajattelu ihan uusiksi, eli lähdetään siitä, että opintoraha ei olekaan tarkoitettu ensisijaisesti tai edes pääasiallisesti tai ei ehkä lainkaan tämän opiskelijan elatukseksi, vaan se on tarkoitettu palkkioksi siitä valmistumisesta, niin silloin tietysti asettuu asia uuteen valoon, mutta silloin pitää miettiä aika monia asioita uudessa valossa. Silloinhan tämä palkkio ei voi riippua missään määrin opiskelijan tuloista. Silloinhan se lähinnä riippuu valmistumisajasta. Eli silloin voitaisiin ajatella, että jos valmistut normiajassa, niin saat hyvän palkkion, jos valmistut normiaikaa nopeammin, saat vielä paremman palkkion, mutta jos valmistut normiaikaa hitaammin, niin se näkyy palkkion pienenemisenä. Tätä edustaja Myllykoskikin ymmärtääkseni täällä toi esiin.

Ja okei, jos tämä koko opintorahan idea halutaan muuttaa toiseksi — se ei ole tarkoitettu elatukseksi vaan se on tarkoitettu palkkioksi hyvin tehdyistä opinnoista ja nopeasti tehdyistä opinnoista — niin varmasti minäkin joudun sitten tässä suhteessa tarkistamaan ajatuksiani, mutta edellytän, että tätä sitten myös perustellaan ja tuodaan siihen liittyvät harkinnat tässä valossa esiin eikä enää puhutakaan sitten vanhan muotoisesta opintorahasta.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeuksiin ja velvollisuuksiin: ei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia. Opintotuen kohdalla Suomi hyötyy siitä, että jokaisella nuorella on oikeus ja mahdollisuus varallisuudesta riippumatta kouluttautua kykyjensä mukaan. Oikeus koulutukseen elämän alkutaipaleella mahdollistaa, että kouluttauduttuaan ja valmistuttuaan nuori voi alkaa toteuttaa omaa velvollisuuttaan omia lapsiaan ja myös yhteiskuntaa kohtaan, kun hän voi mennä töihin ja maksaa veroja.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olipa mukava huomata, että edustaja Zyskowicz todella löysi tämän asian ytimen nyt tässä. Samalla kun Zyskowicz pohdiskeli näitä oikeuksia ja velvollisuuksia, niin itse ajattelin tätä asiaa siltä kannalta, mikä on yhteiskunnan näkökulma. Yhteiskunnan kannattaa panostaa, meidän suomalaisten kannattaa yhdessä panostaa siihen, että me opiskelemme. Meidän kannattaa ennen kaikkea panostaa siihen, että nuorina opiskelemme ja sitä kautta kasvatamme sitä omaa kykyämme menestyä yhteiskunnassa, menestyä työelämässä. Sieltä tulee se suomalainen osaaminen, tietotaito, jolla me käymme kauppaa ja joka sitten rahoittaa tämän hyvinvoinnin. Sen takia en näkisi pahaksi ollenkaan sitä, että todella näistä tulorajoista luovutaan.

Esimerkiksi, jos vaikka edustaja Zyskowicz innostuisi opiskelemaan, suorittaisipa vaikka kansantaloustieteen opinnot, niin minusta hänelle voitaisiin aivan hyvin maksaa käypä korvaus tästä opintojen suorittamisesta, koska hän aivan taatusti kasvattaisi omaa potentiaaliaan tehdä vielä parempia ratkaisuja. Hän on tehnyt erinomaisen hyviä ratkaisuja aiemminkin. Tätä juuri hain, mihin Zyskowicz oman puheenvuoronsa päätti.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän mennessä täällä on keskusteltu lähinnä opintorahasta ja työstä ja siitä palkasta, mitä sitten siinä opiskelun aikana saa ansaita ja mitä ei. Kaikilla asioilla on niin kuin hyvät ja huonot puolensa. Se, että opintoraha on ehkä nykymittapuun mukaan opiskelijoille liian pieni, sitä pitäisi pystyä minun mielestäni korvaamaan opintolainalla.

Opintolaina on minun mielestäni erittäin hyvä keino kasvattaa itseluottamusta, tulevaisuudenuskoa, ja sitä vartenhan sitä opiskellaan, että halutaan itselle parempaa elämää. Halutaan itselle parempaa palkkaa kuin ilman opiskelua. Ja myöhemmin, kun saadaan sitä parempaa palkkaa, niin on työnantajillakin velvollisuus maksaa parempaa palkkaa sellaiselle, joka on satsannut itseensä ja myös sen opintorahan lisäksi ehkä käynyt töissä ja lainannut rahaa.

Elikkä nyt tässä tilanteessa minun mielestäni — en minä ainakaan arvosta sellaisia ihmisiä, jotka haluavat vaan pelkästään niin kuin hyvää yhteiskunnalta mutta eivät ole itse valmiita satsaamaan siihen juuri mitään — elikkä tätä velkaantumista vastaan kun ajattelee, niin ei minun mielestä pysty kaikille maksamaan, mitä kaikki haluavat.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on muutamaankin otteeseen puhuttu oikeuksista ja velvollisuuksista. Edustaja Zyskowicz, minä tulen ilomielin muistuttamaan teitä siitä, että yhteiskunnassa on nämä kaksi pointtia, tässä tulevan vaalikauden aikana. Ja minä perustelen tätä nyt ensiksi sillä, että poliisina ollessa minä yleensä törmään näihin ihmisiin, jotka tuntevat erittäin hyvin oikeutensa mutta eivät ole millään tavalla hajullakaan niistä pikku velvollisuuksista, mitä ne tuovat tullessaan. Mutta niinhän se tässä yhteiskunnassa tuppaa olemaan.

Te kannoitte huolta, edustaja Zyskowicz, myös tästä vanhempien velvollisuudesta rahoittaa opiskelemaan lähtenyttä jälkikasvuansa. Minun mielestäni tämä ei oikein kohtaa realismia eikä oikeudenmukaisuutta, että jos opiskelija opiskelee toisella paikkakunnalla ja yrittää lähteä rakentamaan itsenäistä elämää, niin vanhemmille annetaan velvollisuus, jopa pakko, rahoittaa tuota opiskelua. Se pitäisi tulla sitten rakkaudesta ja vapaaehtoisuudesta, jos se tällä tavalla ajatellaan. (Ben Zyskowicz: Voi hyvänen aika!) Minä en näe siinä niin kuin kauheasti järkeä, että vanhempien tulotaso vaikuttaa tässä tapauksessa opintotuen suuruuteen. Olenko minä ihan väärässä, edustaja Zyskowicz? Te pudistelette päätänne siihen malliin, että minä olen ihan pihalla. No, te saatte varmaan kohta vastauspuheenvuoron.

Sitten te myöskin mainitsitte, että meillä on paras opintotuki maailmassa, ja se varmasti pitää paikkansa, mutta se on valitettavasti myös aika monella opiskelijalla ainoa mahdollinen tulo opiskeluiden aikana. Minä en ainakaan yhtäkkiä tunnista sellaista tilannetta, että voisi opiskella ja käydä töissä ja tienata 3 000 euroa kuukaudessa opiskelun ohella työtä tekemällä. Vähän kaukaa haettuja ovat nämä teidän esimerkkinne. Ajatus on varmaan ollut ihan hyvä, mutta menee pikkuisen jo karikatyrioinnin puolelle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Soukola käytti hyvän puheenvuoron, jossa varsinkin puheenvuoron alkuosa oli vielä parempi kuin edustaja Soukolan puheenvuoron loppuosa.

Mitä tulee tähän vanhempien velvollisuuteen elättää toiselle paikkakunnalle muuttanutta omaa lastaan, joka olisi täyttänyt vaikka 18 vuotta, niin minun mielestäni vanhemmilla on tällainen velvollisuus omaa lastaan kohtaan, jos heillä tulojensa ja taloutensa puolesta on siihen mahdollisuus. Minun mielestäni me olemme antaneet vuosien saatossa ja annamme väärän signaalin, kun tätä tarveharkintaa on poistettu ja jos se kokonaan poistetaan. Silloin me annamme juuri sen signaalin, että ei se ole enää isän tai äidin velvollisuus elättää vaan se on yhteiskunnan velvollisuus elättää, enkä minä tätä ajattelua kannata. Minun mielestäni hyvätuloisilla vanhemmilla on omiin lapsiinsa liittyvää elatusvelvollisuutta. Kun sanoitte, että esimerkkini näistä tuloista ovat teoreettisia, niin sen vuoksi kannatankin, että tulorajoja korjataan. Mutta se periaatteellinen ero on juuri siinä, poistetaanko tarveharkinta kokonaan vai korjataanko tulorajoja.

Kimmo Sasi /kok:

Herra puhemies! Yhteiskunnassa, jossa haluamme, että kaikki resurssit käytetään ja hyödynnetään, pitää jokaiselle antaa peruskoulutus niin, että hän kykenee toimimaan yhteiskunnassa. Sen lisäksi on perusteltua, että myöskin ilmainen ammatillinen koulutus annetaan kaikille ja pyritään kaikin keinoin tukemaan sitä. Mutta sitten kun mennään siitä pitemmälle eli mennään korkeampiin opintoihin, joissa pyritään saamaan suurempia tuloja, silloin pitää kysyä sitä, pitääkö koulutuksen olla ilmaista ja pitääkö siitä ylipäätänsä yhteiskunnan maksaa.

Mitä opintolainaan tulee, niin loppujen lopuksi pitää muistaa se, että hyvä koulutus on jokaisen investointi tulevaisuuteen. Siitä syystä voidaan hyvinkin ajatella, että nimenomaan opintolaina on se oikea tapa rahoittaa näitä opintoja. Näin on aikanaan tehty aina 70-luvun alkuun asti, ja mielestäni näin voidaan jatkossakin tehdä. Jos syntyy sitten tilanne, että ei saa koulutusta vastaavaa työtä, silloin voidaan katsoa, mitenkä sitten sen lainan osalta jatkossa menetellään. Mutta ihmiset uskaltavat ottaa sitä lainaa, ihmiset uskaltavat ottaa asuntolainaakin, joten tässä suhteessa mielestäni ei ole mitään ongelmaa vaan voidaan turvata, että jokaisella on oikeus tuohon koulutukseen.

Sitten ihan täytyy myöskin sanoa, että se, että maksaa koulutuksestaan, johtaa koulutuksen laadun parantamiseen. Itse olen opiskellut Ivy League -yliopistossa, ja täytyy sanoa, että siellä maksetaan ihan kunnon lukukausimaksut. Siellä opiskellaan eikä velttoilla, niin kuin monissa Suomen yliopistoissa tosiasiassa tehdään, ja tulokset ovat olennaisesti parempia tässä suhteessa. Professori Wahlroos on ollut tässä asiassa aika paljon samaa mieltä, täytyy sanoa, hän on nähnyt sen myöskin korkeakoulun sisällä.

Mitä tulee sitten taas jatkokoulutukseen, tämä kuvastaa sitä, että työnantaja maksaa tai ihminen joutuu itse maksamaan sen jatkokoulutuksensa. Jossakin menee se taitekohta, jossa joudutaan siirtymään tilanteeseen, jossa sitten ei enää yhteiskunta vastaa siitä koulutuksesta.

No sitten täällä on tämä ajatus ollut siitä, että pitäisi antaa palkkio siitä, että opiskelee. Sitten täytyy kyllä ajatella, että tässä yhteiskunnassa on paljon asioita, joista palkkioita pitäisi myöntää. Kyllä tosiasia on se, että opintoraha on sitä sosiaalista tukemista, ja on täysin selvää, että sitten kun muut tulot kasvavat, sitä täytyy myöskin leikata.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Opiskelijoilla on velvollisuudet. Niitä me voimme hyvällä syyllä kutsua viideksi opintopisteeksi per kuukausi, jotka vaaditaan, jotta saa opintososiaaliset edut. Jos taas on ollut liian ahkera ja viimeiseksi kuukaudeksi, jolloin valmistuu, jää vain kaksi opintopistettä saatavaksi tai vaikkapa kolme tai neljä, menettää siltä kuukaudelta nuo opintososiaaliset edut kokonaan. Tämä on laki, näin se on säädetty.

Tässä liputettiin nyt tämän lainan ottamisen perään. Minä edelleenkin kysyn, kuinka te uskallatte sanoa tämän päivän opiskelijoille: ottakaa lainaa, ottakaa opintolainaa, ottakaa asuntolainaa, ottakaa autolainaa, ottakaa venelainaa! Voin kertoa, että tänä vuonna syyskuun alkuun menneessä voudilla oli yhtä monta perintäasiaa kuin koko viime vuonna yhteensä. Tämä yhteiskunta velkaantuu, meidän nuoremme velkaantuvat, ja kun joku asia lipsahtaa sille voudin puolelle, jos se on vaikka 50 euroa, niin siihen haetaan aina ensin yksisuuntainen päätös oikeudelta, joka maksaa 400 euroa, sen lisäksi joka ikinen kerta, kun tulee se lappu kotiin, tulee korotus ja sitten siinä on korot päällä elikkä pääoma, se 50 euroa, joka sinne on johtanut, ei pienene koskaan.

Minkä ihmeen takia meidän pitää ottaa opiskelijoilta, miksi meidän pitää ottaa opiskelevilta perheitä? Otetaan nyt käyttöön se viides tuloluokka, veroluokka, pannaan isotuloiset verolle, otetaan takaisin varallisuusvero. Kyllä sieltä löytyy rahaa siihen, että me saamme meidän opiskelijamme opiskelemaan ja saamme heidät puhtaalta pöydältä aloittamaan elämänsä sen jälkeen, kun aloittavat, ettei heidän tarvitse lähteä siitä pisteestä, mistä me monet olemme lähteneet, eli siitä, että ensin on opintolainaa, sitten joutuu ottamaan sitä asuntolainaa ja sitten käydään töissä ja rahat on tiukalla ja jos jääkaappi menee rikki, niin lapsille ei saada sitten tuoretta maitoa, kun ei ole rahaa ostaa uutta jääkaappia. Ette kai te tätä voi haluta kokoomuksessakaan?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt edellisen puheenvuoron johdosta täytyy todeta, että aika laajalti menee tämä keskustelu jo vähän ehkä kauaskin tästä aihealueesta.

Jos kuitenkin muutamalla sanalla ottaisin kantaa tähän opintotukiasiaan, niin ensimmäinen asia, josta olen täysin samaa mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa, on se, että minunkin mielestäni vanhemmilla on vastuu myöskin niistä omista lapsistaan, jotka opiskelevat kodin ulkopuolella. Se liittyy siihen isoon linjaan, josta jo aiemmin puhuttiin, että perheillä tulee olla vastuu omistaan.

Sitten kun tullaan kysymykseen näistä tulorajoista, en kannata sitä, että ne tulorajat poistetaan kokonaan, koska en näe järkeväksi, että henkilöt, joilla on huomattavia tuloja, saavat myöskin ikään kuin palkkionomaisesti tätä opintotukea. Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä, että näitä tulorajoja on nostettu mutta niitä voidaan jatkossakin nostaa. Perustelen sen nimenomaan siitä näkökulmasta, että jos meillä on sellaisia nuoria, joilla ei ole mahdollista vanhemmilta saada minkäänlaisia tuloja, niin silloin se pelkällä opintotuella eläminen on aika niukkaa.

Minä en myöskään ole kauhean innostunut tästä lainavaihtoehdosta, vaan minusta on parempi se, että tehdään sitten opiskelujen ohella töitä ja sitten mahdollistetaan se työnteko nykyistä enemmän. En ole myöskään sitä mieltä, että aina käy niin, että niiden opiskelijoiden, jotka tekevät töitä, opinnot venyvät. Ainakin omista opiskeluajoistani muistan, että oli pikemminkin päinvastoin. Siinä mielessä se vaihtoehto, että annetaan mahdollisuus tehdä enemmän töitä, on se paras tapa varmistaa se, että mahdollisimman moni suomalainen voi opiskella niin pitkälle kuin haluaa, jolloin me saamme kaikkein kyvykkäimmät ja motivoituneimmat kansalaiset opiskelemaan mahdollisimman pitkälle ja sitä kautta hyödyttämään myös kansantaloutta.

Sofia  Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz on oikeilla linjoilla vanhempien velvollisuuksien suhteen. Tässä opintotuen kohdalla kuitenkin kyse on myös siitä, voidaanko luottaa vanhempien kykyyn ja haluun tukea jälkikasvunsa opintoja niin pitkälle kuin kykyjä jälkikasvulla olisi. Minusta keskeistä onkin varmistaa, että Suomessa jokaisella nuorella on mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin omat kyvyt tämän mahdollistavat. Se on Suomen menestyksen kannalta keskeistä.

Opintotuki ei ole palkkio, vaan sillä on nimenomaan tämä mahdollistava rooli. On erinomaista, että myös edustaja Zyskowicz on hyvillä linjoilla tulorajojen tarkistamisen suhteen.

Täällä on viitattu opiskelijoiden uskallukseen ottaa lainaa. Siinä haluaisin nostaa esiin koulutusmäärät eri aloille. Jos me haluamme, että opiskelijat uskaltavat nykyistä rohkeammin ottaa lainaa, niin silloin valmistuvalla opiskelijalla pitää olla tiedossa suhteellisen varmat työllistymisnäkymät. Yhtenä keinona vaikuttaa tähän on se, että tarkistetaan koulutusmääriä vastaamaan entistä paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeita.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun on todettava, että kannatan lämpimästi nyt käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä, jossa pidennetään tuota opintorahan ja asumislisän vapaaehtoisen palautuksen määräaikaa kahdella kuukaudella. Tämä on hyvä joustavoittava uudistus.

Opintotuessa on toki paljon muutakin kehitettävää. Täällä on nostettu esiin paljon tämän nykyrakenteen ongelmakohtia. Itse näen, että voitaisiin arvioida tilannetta uudelleen siltä osin, että Suomessa on korkeakoulutuksessa toteutettu nyt aito kaksiportaisuus, yliopistotutkinnot ja ammattikorkeakoulututkinnot ovat kaksiportaisia. Tässä suhteessa me voisimme miettiä paremmin, mikä on kulloinkin se opiskelijan elämäntilanne ja millainen se tuen tarve aidosti on. Näen, että opintojen alkuvaiheessa, alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen vaiheessa, opintotuen tulee ehdottomasti olla opintorahapainotteinen. Silloin opiskelijan omat tulot ovat vielä alhaisempia. Mutta sitten toisaalta myöhemmässä vaiheessa siirryttäessä maisterivaiheeseen tai ylemmän korkeakoulututkinnon vaiheeseen näen, että lainapainotteisuutta voitaisiin kyllä lisätä, koska silloin opiskelijan omat tulot myös kasvavat. Toisaalta tätä kautta saataisiin opintotuen rakenteeseen kannustavuutta. Tällä hetkellä haasteena on se, että opiskelijat viipyvät korkeakouluopintojen piirissä verrattain monta vuotta, ja sitä kautta, että opintotuella kannustettaisiin ihmisiä myös valmistumaan, sekin tukisi tätä opintorahan sisäisen rakenteen muutosta.

Laajemmin näen, että ahkeruudesta on aina palkittava ja työnteon on oltava aina kannattavaa, joten sinänsä nämä nykyiset tulorajat ovat liian alhaiset. Opintotukea saadakseen on opiskelijan opinnoissaan edistyttävä, ja nämä opintopistevaatimukset takaavat sen, että kyllä se tuki nimenomaan opiskelijoille kohdentuu. Mutta jos sen päälle vielä on ahkera, ansaitsee yhteiskunnalle veroeuroja ja itselleen lisätuloja, niin ei siitä saisi rangaista.

Jari  Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvää keskustelua, ja täytyy sanoa, että edustaja Zyskowicz otti kyllä kopin juuri oikeasta ajatuksesta, mutta täytyy muistaa se, että näin vasemmistoliittolaisena kansanedustajana toki en haluaisi olla uudistamassa koko järjestelmää siten kuin ehkä tulin puheestani ymmärretyksi. Pitää olla opintotukijärjestelmä, joka on indeksiin sidottu. Mutta on erityisen tärkeätä, että jos henkilöllä, joka on aktiivinen, niin kyvykäs tässä yhteiskunnassa ja maailman menossa tuomaan opintonsa maaliin määräajassa tai ehkä sitä aiemmin, on myös omia tuloja, ei hänen tarvitse saada silloin 3 000 euron lisäksi opintotukea. Mutta olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista, jos hän pystyy yhteiskunnan rahaa säästämään sillä omalla intensiivisyydellään, kyvykkyydellään, että hänellä olisi mahdollisuus vielä nopeammin saada opintonsa päätökseen, jolloin olisi oikeutettua, että hänen oma kyvykkyytensä myös tästä yhteiskunnan kassasta palkittaisiin, koska hän voisi hidastelullaan sitä myöskin saada. Se tasapainon löytäminen ja houkuttelevuuden tekeminen sille sektorille, että nopea valmistuminen olisi meidän kaikkien etu ja se säästäisi meiltä rahaa, on todella tärkeä ajatus.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvää keskustelua, ja edustaja Zyskowiczin kanssa on helppo olla samaa mieltä eräissä asioissa mutta ei kaikissa asioissa. Huomaa kyllä, että edustaja Zyskowicz on ehkä ollut liian kauan poissa arjesta, kun hän puhuu yleisellä tasolla opintotuesta ja määrästä ja myöskin siitä, paljonko opiskelija mahdollisesti voi tienata kuukaudessa

Siinä, että vanhempien tulee kantaa vastuuta lapsestaan — muistaakseni edustaja Zyskowicz käytti nimenomaan termiä lapsestaan — täytyy muistaa, että Suomessa on, sanoisinko, onneksi vielä isojakin lapsiperheitä. Silloin tämä vastuu voi käydä aika raskaaksi, jos perheessä on peräti kolme tai neljä opiskelijaa samanaikaisesti. Jos he jatkuvasti käyvät vanhempiensa kukkarolla, niin kyllä edustaja Zyskowiczkin ymmärtää, miten raskasta taakkaa se voi olla sellaisissa vaiheissa.

Sitten tämä toinen esimerkki, mitä Zyskowicz käytti, että jos joku tienaa 3 000 euroa kuukaudessa, niin ei tarvitse opintotukea. No, eihän sellainen opiskelija saa edes opintotukea, vaan tuloraja on tällä hetkellä muistaakseni vajaa 14 000 euroa vuodessa. Siinä olen samaa mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa, että tätä tulorajaa pitäisi poistaa, koska lähipiiristä tunnen paljon sellaisia ahkeria opiskelijoita, jotka suoriutuvat joko korkeakoulu- tai yliopistotutkinnosta ihan normaaliajassa siitä huolimatta, että käyvät kesäisin töissä ja jopa myöskin talvikautena myös iltaisin ja lauantaisin.