Oikeusministeri   Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Tässä aina kestää välillä, ennen kuin saan oikeat paperit esille.

Kyllä, näin. — Tällä esityksellä muutettaisiin erityisesti ihmiskauppaa ja paritusta koskevia säännöksiä. Tarpeeseen selvittää ihmiskauppa- ja paritusrikosten rajanvetoa on kiinnittänyt huomiota varsinkin kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimiva vähemmistövaltuutettu samoin kuin eduskunta. Ihmiskauppalainsäädännön kehittämiseen kiinnitettiin huomiota myös edelleen voimassa olevassa pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa.

Den här propositionen syftar också till att ändra bestämmelserna så att lagstiftningen bättre än för närvarande motsvarar de internationella dokument som är bindande för Finland, bland annat EU:s direktiv om människohandel från 2011.

Tällä esityksellä tähdätään myös siihen, että lainsäädäntö nykyistä paremmin vastaa Suomea sitovia kansainvälisiä asiakirjoja, kuten vuonna 2011 säädettyä EU:n ihmiskauppadirektiiviä.

Ihmiskaupparikoksia on toistaiseksi ollut Suomessa melko vähän rikosprosessissa käsiteltävänä. Parin viime vuoden aikana tapausten määrät ovat tosin olleet kasvussa. Kysymys lienee siitä, että ihmiskauppa tunnistetaan entistä paremmin. Ehdotetut muutokset tukisivat tämän kehityksen jatkumista.

Ihmiskaupan ja parituksen rajanvetoa selventävistä säännöksistä voi mainita esimerkkinä sen, että painostamista koskeva tekotapa siirrettäi-siin paritussäännöksestä ihmiskauppasäännökseen. Painostamista sisältävät teot katsottaisiin siis jatkossa ihmiskaupaksi.

Parituksen kohteena olleen henkilön asemaa rikosprosessissa parannettaisiin. Hänelle voitaisiin esitutkintaa varten määrätä avustaja riippumatta siitä, onko hänet katsottu asianomistajaksi. Parituksen kohteelle voitaisiin määrätä myös tukihenkilö esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Avustajan ja tukihenkilön palkkio ja kor-vaus maksetaan valtion varoista.

Oikeushenkilön rikosoikeudellista vastuuta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä laajennettaisiin siten, että myös oikeushenkilö eli yritys tai yhteisö voitaisiin tuomita tästä rikoksesta yhteisösakkoon. Lisäksi liiketoiminnassa kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistynyt voitaisiin määrätä liiketoimintakieltoon.

Puhemies! Tarkoitus on, että lainmuutokset tulisivat voimaan mahdollisimman pian niiden hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että lain kirjainta täsmennetään. Se on kaikkien oikeusturvan kannalta äärimmäisen tärkeää. Mutta tärkeää on myös tarkastella näissä muutoksissa, jotka poikkeuksetta aiheuttavat lukuisia muutoksia myös muihin lakeihin, teon rangaistusasteikkoa. Voidaan kysyä, ovatko erityisesti ihmiskauppaan liittyvien rikosten seuraamukset liian lieviä, kun ne näyttävät vuosi vuodelta vain lisääntyvän. Vai onko vikaa tiedottamisessa, koulutuksessa ja kasvatuksessa? En kyllä usko siihen, että näitä tapauksia kyettäisiin tutkimaan tarkemmin poliisin nykyisillä resursseilla. Jäävuoren huiput eli räikeimmät tapaukset taitavat vain tulla ilmi jonkun muun asian tutkinnan yhteydessä.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on lähtökohtaisesti ihan hyvä. Siinä nyt selkiytetään näitä kymmenkunta vuotta olleita kiistoja, onko kyseessä paritus vai ihmiskauppa. Ei enää tarvitse miettiä sitä painostuksen määrää ja väkivallan määrää, jota aikaisemmin on ylintä oikeusastetta myöten mietitty ja yleensä tuomittu parituksina loppupeleissä. Lopputuloshan on ollut se, että vähemmistövaltuutettu on todella ilmoittanut, että tuomioistuimet, syyttäjä ja poliisi eivät osaa Suomen lakia. Nyt sitten tämä jahkailu näköjään onneksi loppuu. Ja samoin USA:han on raporteissaan moneen kertaa väittänyt, että Suomi ei tunnista ihmiskauppaa. No, nyt kun näitä parituksia tuomitaan ihmiskaupparikoksina, niin varmaan kaikki ovat tyytyväisiä. Uskoisin näin.

Itse olen edellisessä ammatissa ollut kymmenien törkeiden paritusten tutkinnanjohtajana, myös kolmen neljän ihmiskaupparikoksen tutkinnan yleisjohtajana, ja se on vain tosiasia, että aina on ollut tämä vaikeus, onko kyse parituksesta vai ihmiskaupasta. Mutta minun mielestäni se keskustelu on vähän toisarvoista, mikä se rikosnimike on. Pääasia, että viranomaiset tähän vakavaan rikokseen puuttuvat ja saavat tekijät vastuuseen ja uhrit avun piiriin. Näin on ollut aikaisemminkin. Näissä molemmissa, sekä törkeässä parituksessa että ihmiskaupassa, on varsin ankarat rangaistussanktiot, joskin ne voisivat totta kai olla kovemmatkin.

On väitetty, että poliisi, syyttäjät ja tuomioistuinlaitos eivät tunnista ihmiskauppa-asioita. Täytyy muistaa, että meillä on myös työperäistä ihmiskauppaa. Minä väitän, että tämä ei pidä paikkaansa. Poliisilla on tälläkin hetkellä ryhmä, joka tutkii ihmiskauppa- ja paritusrikoksia ja laittoman maahantulon järjestämisrikoksia. Se ei ole jokaisen poliisin hallittavissa oleva asia, mutta siihenkin erikoistuneita on.

Resursseja tietysti ei ole koskaan tarpeeksi, mutta aivan varmaan, jos esimerkiksi alaikäistä lasta paritetaan, poliisi siihen puuttuu. Se on prioriteeteissa ykkönen. Ja samoin syyttäjät ovat aivan hyvin tämän tilanteen kartalla. Toki koulutus on aina kaunis asia, mutta minä väittäisin kyllä, että ei tässä asiassa nyt mitenkään jättimäistä koulutusta poliisille, syyttäjille tai tuomioistuimelle tarvita. Kyllä he nämä asiat osaavat ja pystyvät hoitamaan.

Se on myös loistavaa, että nyt tässä esityksessä parituksen uhri riippumatta siitä, onko hän todistaja vai asianomistaja, saa mahdollisuuden avustajaan ja tukihenkilöön. Näin pitääkin olla. Sitten jätettäköön myöhempään vaiheeseen selvittely, mikä hänen rikosprosessuaalinen asemansa sitten loppupeleissä on, mutta kuitenkin asia tutkitaan hyvin.

Arvoisa puhemies! Tässä puhuttiin tästä elinkaupasta vielä. Täytyy sanoa, että on ihan hienoa, että siitä se taloudellinen elementti poistetaan. Tämä liittyy varmaan taloudellisiin sopimuksiin, kun tässä kansanedustajakollega pyysi avaamaan, mitä tämä tahtoo sanoa. En lähde sitä kovin laajasti avaamaan, koska se on niin raakalaismaista touhua. Onneksi Suomessa ei minun tietojeni mukaan ja käsittääkseni viranomaistietojen mukaan ole ollut yhtään elinkauppatapausta. Mutta maailmalla niitä ikävä kyllä on, ja ne ovat hyvin häikäilemättömiä tapauksia ja kohdistuvat monasti lapsiin. Mutta en lähde tässä salissa näitä sen enempää avaamaan, että kenellekään ei tule paha olo. On ihan hyvä kuitenkin, että tämäkin tähän otettiin.

Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys selkeyttää varmaan, kun se menee läpi, viranomaisten toimintaa. Eli ei tarvitse jahkailla, onko kyse törkeästä parituksesta vai ihmiskaupasta, eikä tarvitse yhteistyössä miettiä vähemmistövaltuutetun kanssa, kumpi nimike tässä nyt sitten on, eikä muutenkaan jahkailla asioilla, jotka kuitenkin ovat toissijaisia. Pääasia, että saadaan rikoksentekijät vastuuseen ja uhrit avun piiriin. — Kiitos.

Kristiina  Salonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvanen omassa puheenvuorossaan hyvin kuvasikin tätä rajanvedon vaikeutta parituksen ja ihmiskaupan välillä, jota aikaisemmin on ollut, ja oman käsitykseni mukaan tässä esityksessä onkin kyse osittain teknisistä muutoksista, joita Suomen lainsäädäntöön tarvitaan, jotta se vastaa nyt sitten myös näitä kansainvälisiä velvoitteita.

Itse nostaisin esille edustaja Tolvasen tavoin yhden selkeän parannuksen, joka esityksessä on, nimittäin tämän parituksen kohteena olleen rikosprosessin parannuksen. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että hänelle voidaan nimenomaisesti määrätä myös tukihenkilö tätä rikosprosessia varten. Kyseessä kuitenkin on usein pahasti traumatisoitunut henkilö, ja silloin myöskin itse oikeusprosessi voi olla hänelle erittäin raskas, jolloin kaikki tuki ja apu on tarpeen, jotta sitten tämän rikosprosessin aikana ei henkilö enää traumatisoituisi lisää.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä puututaan ihan olennaisiin asioihin, mutta yksi asia tässä jää epäselväksi: mitä on paritus?

Kuten tässä salissa olijat tietävät, olen entiseltä ammatiltani toimittaja ja myöskin dokumenttitoimittaja, ja olen nimenomaisesti tähän asiaan jossakin vaiheessa hyvin syvällisestikin perehtynyt, ja siellä tuli esille näitä asioita, joihin pitäisi saada tässä maassa selvyys. Mitä on paritus? Onko paritus sitä, kun mennään hieromalaitokseen ja siellä hierotaan, on niin sanottua sylihierontaa tai jotain muuta vastaavaa? Ei, se ei ole paritusta, jos siellä sen tekee omistaja, eikä se ole paritusta, jos siellä sen tekee työntekijä. Mutta jos niissä samoissa tiloissa tapahtuu seksuaalinen teko, se ei ole paritusta, jos se tapahtuu omistajan toimesta, mutta jos se tapahtuu työntekijän toimesta, se on paritusta. Se on paritusta myös siinä tapauksessa, että tämä työntekijä tulee sinne täysin vapaaehtoisesti ja mainostaa itseään niin sanotun Sihteeriopiston sivuilla. Sihteeriopisto on kansainvälinen ilotyttösivusto, ja siihen aikaan, kun tein näitä dokumentteja, poliisiylijohtajan mukaan siihen ei voitu Suomesta käsin puuttua, koska serveri on ulkomailla.

Sitten tulee vielä lisää ongelmia. Onko paritusta se, että Sihteeriopiston sihteeri tulee töihin yksityiseen asuntoon, joka on vuokrattu sitä varten, että sitä vuokrataan Sihteeriopiston sihteereille? Jos näin on, silloin vuokranantaja on parittaja eikä vuokranantaja. Jos tämä Sihteeriopiston tyttö tulee tosiaan sinne hieromalaitokseen, se on paritusta, mikäli tapahtuu varsinainen seksuaalinen teko. Mutta jos Sihteeriopiston sihteeri menee tekemään töitään yleiseen hotelliin, se ei ole paritusta. Hotellia ei voi syyttää parittamisesta, koska hotellia ei ole rakennettu parittamista varten.

Eli tämä lähtökohta on aika problemaattinen siihen, että mikä nyt sitten on paritusta ja mikä ei ole paritusta. Kuinka pitkälle tässä voidaan mennä esimerkiksi thaihieromalaitosten suhteen? Kuinka pitkälle siellä voidaan nähdä paritus tapahtuneeksi? Silloin jos me puhumme ihmiskaupasta ja jos me puhumme lasten parittamisesta tai vajaavaltaisten parittamisesta, olemme todella vakavassa asiassa kiinni ja oikeassa asiassa kiinni. Mutta toivoisin, että nämä asiat, joita äsken mainitsin, olisivat sellaisia, joita me uskaltaisimme ottaa ylös ja puhua niistä ihan niiden oikeilla nimillä.

Ymmärrän varsin hyvin poliisin vaikeuden tässä asiassa, koska tämä asia ei ole niin yksiselitteinen. Tässä asiassa ei ole pelkästään kysymys siitä, että on sutenööri ja on tyttö tai poika tai lapsi, vaan tässä on huomattavasti enemmän asioita. Onko tämä sitten sellainen asia, jossa meidän pitäisi tehdä yhteistyötä kansainvälisellä tasolla? Minun mielestäni olisi, koska kaikenlainen tämänkaltainen kaupankäynti joka tapauksessa on aina naisen arvon alentamista ja se on aina naisen halventamista, ja sen ei pitäisi olla tämänpäiväisessä yhteiskunnassa mahdollista.

Eri asia on sitten, jos me nostamme tämän keskustelun sille tasolle, että pitäisikö meillä olla varsinaisia sallittuja paikkoja, niin kuin joissakin muissa Euroopan maissa on, mutta se ei ole nytten tämän lakiesityksen kohteena. Sinänsä on hyvä, että näihin asioihin puututaan, ja varsinkin ihmiskaupparikoksiin, etenkin kun ne koskevat lapsia ja vajaavaltaisia ja työssä olevia ihmisiä, esimerkiksi marjanpoimijoita, on löydyttävä keinot ja oikeanlaiset rangaistukset.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esikuntineen lain valmistelusta ja nyt esittelystä. Jo vuosien ajan ihmiskauppaa on pyritty kitkemään kansainvälisin sopimuksin, jotka ovat velvoittaneet jäsenmaitaan saattamaan lainsäädäntöään ajan tasalle. Ihmiskauppa on vastenmielinen ilmiö, ja on hyvä, että tämä nyt näin kriminalisoidaan, vaikka — niin kuin ministeri totesi — ihmiskaupparikoksia on ollut vähän prosesseissa esillä, ja varmasti siihen on yksi syy: vaikeus löytää ihmiskaupan uhrit ja tunnistaa näitä tapauksia. Eivät nämä ongelmat varmasti myöskään heti helpota lain voimaantulon myötä. Pelkkä laki ei sinänsä auta, vaan tarvittavat toimeenpanevat elimet ja konkreettinen työ tekevät sitten sen tuloksen. Tämä koskee monia viranomaisia ja heidän mahdollisuuksiaan havaita ihmiskauppa. Esitutkintalakiin tehtävä muutos koskien tukihenkilön käyttöä on juuri tällainen konkreettinen esimerkki, konkreettinen toimenpide tämän mainitsemani ongelman helpottamiseksi.

Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat toimivan auttamisjärjestelmän, ja osinhan se on myös olemassa. Ihmiskauppaan arvatenkin, voin kuvitella, liittyy niin voimakkaita uhrin pelkotiloja, ettemme täällä salissa varmasti pysty niitä hevillä kuvittelemaan. Monet eivät edes uskalla haaveilla oikeudentilastaan neuvonnan jälkeenkään. Jo pelkästään esimerkiksi turvapaikkaan pääsy voi tuntua helpottavalta ja riittävältä. Erityisesti lapsiuhrit ovat vaikeassa asemassa, sillä he eivät välttämättä osaa ilmaista itseään tilanteestaan tai ovat ilman huoltajaa. Mutta rikolliset on saatava vastuuseen toimistaan, ja se myös ehkäisee jo uusia rikoksia.

Perehtymistä uhrien auttamiseen tarvitaan monissa ammattiryhmissä, ja olen hivenen eri mieltä kuin edustajakollega Tolvanen siitä, etteikö poliisikin varmasti jotakin neuvontaa ja koulutusta tässä tarvitse. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt mutta varmasti myös veroviranomaiset ja ammattiliitot ovat merkittävässä roolissa näitten ihmiskaupan uh-rien tunnistamisessa. On oikeampaa puhua riistotyöstä tai vapaudenriistosta kuin esimerkiksi laittomasta maahanmuutosta, vaikka toki siitäkin tulee puhua. Harmaan talouden torjunta toimii myös ihmiskauppaa vastaan. Suomi on onneksi ollut tässä edelläkävijä, kun on nimetty ensimmäisten joukossa vuonna 2008 ihmiskaupparaportoija.

Lisäksi toivon, että Suomessa käytännön työssä huomioidaan, että miespuoliset uhrit tutkimusten mukaan jäävät helpommin huomiotta ja saamatta apua kuin naispuoliset, ja myös se, että kyseessä ei välttämättä ole kansainvälinen toiminta vaan Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuva yhtä hyvin. Samoin toivon edustaja Kivelän tavoin, että poliisit saavat riittävät resurssit jatkossakin toimintaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kysymys on tärkeästä lakiesityksestä. Erityisen myönteistä on, kuten edustajat Salonen ja Tolvanenkin täällä totesivat, uhrin aseman parantaminen oikeusprosessin aikana muun muassa nimeämällä uhrille avustaja ja sitten myöskin tukihenkilö. Tästä tukihenkilöstä kysyisin ministeriltä: Onko tästä ollut puhetta, kuka hän olisi? Onko hänellä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta, jotta hän pystyisi auttamaan uhria tämän traumaattisen prosessin työstämisessä ja käsittelyssä? Mikä tukihenkilön rooli olisi tämän prosessin aikana?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä on todettu, on äärimmäisen tärkeätä se, että parituksen kohteen asemaa prosessissa parannetaan. Juuri sen takia tämä mahdollisuus antaa hänelle tukihenkilö tai avustaja on äärimmäisen tärkeä. Minun käsitykseni on, että tämä tukihenkilö voisi olla sosiaalityöntekijä tai joku muu tähän soveltuva henkilö, joka todella voisi antaa sitä tukea, mitä henkilö, joka on joutunut parituksen kohteeksi, tarvitsee. En pysty tarkkaan sanomaan, mikä se ryhmä tarkasti ottaen olisi, mutta varmasti hallituksen esityksen perusteluista myös löytyy. Luulen, että tuomioistuimilla on syytä tehdä yhteistyötä myös kunta- ja sosiaalipuolen kanssa tässä asiassa, jotta saadaan oikeat henkilöt määrättyä näihin tehtäviin tukihenkilöiksi.

Muuten voisin todeta sen, että ihmiskauppahan on hyvin vakava rikos. Vaikka osittain varmasti on niin kuin edustaja Tolvanenkin tässä esitti, että poliisi kyllä tietää ja tunnistaa, niin edelleen ainakin ministeritasolla myös Pohjoismaissa, myös muissa, Baltian maissa on se tunne, että riittävästi ei vielä tunnisteta ihmiskaupan uhreja. Tämä tuli esille viime viikolla, kun kävin perjantaina Kööpenhaminassa kokouksessa kollegoitteni kanssa ja meillä oli Pohjoismaitten ja Baltian maitten oikeusministerit koolla. Todettiin, että ihmiskauppa on äärimmäisen haastavaa. Sitä esiintyy kaikkialla, myös meillä, ja paljon yhteistyötä tehdään, mutta sitä on syytä vielä tästä parantaa.

Tällä lakimuutoksella saadaan nyt se selvennys, mitä myös vähemmistövaltuutettu ja ihmiskaupparaportoija on peräänkuuluttanut, eli se rajanveto, mikä on törkeää paritusta tai paritusta, mikä on ihmiskauppaa, tulee nyt selväksi. Siinä uskon niin kuin edustaja Tolvanenkin, että kyllä tärkeintä on se, että nämä rikokset selvitetään ja vastuulliset saadaan syytteeseen. Kaiken kaikkiaan tämäkin esitys on sellainen, että sen pitäisi selkeyttää tilannetta ja myös parantaa rikoksen kohteen ja tässä tapauksessa myös parituksen kohteen tilannetta oikeusprosessissa.