Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kokoonnumme äärimmäisen murheellisena Jokelan kouluturman päivänä. Mikäli Jokelan tapahtumista olisi jo täsmälliset ja vahvistetut tiedot, luonnollisesti hallituksen puolesta antaisin lyhyen ilmoituksen myös siihen liittyen, mutta joudumme vielä jonkin verran odottamaan tarkkoja tietoja tapahtuneesta, siitä minkälaiset seuraukset ampumistapauksella oli. Mutta siihen nyt ei vielä ole mahdollisuutta, ja siksi keskityn tähän päiväjärjestyksen mukaiseen ilmoitukseen.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on kiistatta aikamme suurimpia haasteita. Siihen vastaaminen vaatii pitkäjänteistä ja päättäväistä työtä. Tarvitaan syvällisiä muutoksia energiajärjestelmiimme, toimintatapoihimme ja elämäntapaamme. Näiden muutosten suuruus alkaa vasta häämöttää.

Tässä pääministerin ilmoituksessa keskitytään eduskunnan toiveesta kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tilanteeseen. Kansainvälisten neuvottelujen rinnalla hallitus luonnollisesti valmistelee omaa, Suomen ilmasto- ja energiastrategiaa, jossa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet ja keinot osana Euroopan unionia ja sen tavoitteita. Viime viikolla annettu hallituksen esitys autoilun verotuksen uudistamisesta vähäpäästöisiä autoja suosivaksi on yksi niistä keinoista, joilla pyritään vähentämään päästöjä. Myös tämän vaalikauden tulevaisuusselonteko tulee käsittelemään ilmastopolitiikkaa.

Tällä hetkellä suurin kansainvälinen haaste on sopia kansainvälisen ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 eli Kioton pöytäkirjan sopimuskauden jälkeen. Asialla on kiire: ilmastonmuutos ei odota, ja aikaa tarvitaan myös sopimuksen toimeenpanon valmisteluun. On selvää, että kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa jatketaan. Yritykset ja kotitaloudet tarvitsevat tarkempaa tietoa tavoitteista, keinoista ja toimintaympäristöstä, jotta toiminta voidaan sopeuttaa uusiin olosuhteisiin.

Maailman on sovittava ilmastotoimista yhdessä. Globaaleihin ongelmiin vastataan globaaleilla toimilla. Näin toimiminen on vaikuttavampaa ja kustannuksiltaan halvempaa. Se on myös selvästi paras tapa estää vapaamatkustajuutta.

Ilmastopolitiikassa meidän on rakennettava sen varaan, mitä meillä jo on. YK:n ilmastosopimus tarjoaa puitteet ilmastotyöhön, sillä sen takana ovat käytännössä kaikki maailman maat. Se sisältää kaikkien maiden sitoumuksen ilmastonmuutoksen hillintään, mutta se antaa myös kehittyneille maille velvoitteen osoittaa johtajuutta sekä tukea kehitysmaita.

Kioton pöytäkirja oli ensimmäinen askel päästöjen vähentämiseksi kansainvälisillä toimilla, ja tämä sopimusjärjestelmä tarjoaa hyvän pohjan myös jatkotoimille vuoden 2012 jälkeen. EU:n kantana on, että tulevan sopimuksen tulisi rakentua Kioton pöytäkirjan mallin pohjalle, mutta sitä tulisi laajentaa niin, että sopimus tarjoaa joustavat puitteet mahdollisimman laajalle osallistumiselle, ja tästä on kyse YK:n ilmastoistunnoissa joulukuussa Balilla.

Arvoisa puhemies! EU ja sen jäsenmaat ovat valmistautumassa Balille kunnianhimoisin tavoittein. Suomen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa jo käynnissä olevia kansainvälisiä prosesseja siten, että neuvottelut maailmanlaajuisesta ja kokonaisvaltaisesta sopimuksesta ilmastosopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen käynnistyvät. Tällainen päätös pitäisi saada mahdollisimman pian, jotta olisi mahdollista saada neuvottelut todella myös päätökseen vuonna 2009.

Suomen tavoitteet vastaavat täysin EU:n kantaa. Suomi toimii ja on toiminut aktiivisesti kansainvälisen ilmastopolitiikan edistämiseksi. Vaikutamme ennen kaikkea EU:n jäsenmaana, sillä ilmastoneuvotteluissa EU puhuu yhdellä äänellä.

Euroopan unioni on edelläkävijä ilmastopolitiikassa. Unionilla on asiassa kansainvälisestikin katsottuna proaktiivinen, ilmastopolitiikan agendaa luova ote, ja Suomi haluaa, että näin on myös jatkossa. Myös unionin kansalaiset odottavat meiltä sitä.

Eurooppa-neuvosto asetti keväällä 2007 tavoitteeksi, että YK:n ilmastoistunnoissa joulukuussa Balilla hyväksyttäisiin päätös käynnistää neuvottelut maailmanlaajuisesta ja laaja-alaisesta sopimuksesta, joka koskee vuoden 2012 jälkeistä aikaa. Neuvottelut tulisi saada päätökseen vuonna 2009. Eurooppa-neuvosto katsoi myös, että kehittyneiden maiden tulisi sitoutua vähentämään yhteisesti päästöjään noin 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jotta ne voisivat vähentää niitä 60—80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. EU ilmoitti hyväksyvänsä itse tällaisen tavoitteen, mikäli muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat osallistuvat riittävästi, vastuitaan vastaavasti. EU:n asettamien tavoitteiden maakohtaisesta taakanjaosta käydään tällä hetkellä neuvotteluita unionissa. Suomi vaikuttaa aktiivisesti EU:ssa, jotta taakanjaossa huomioitaisiin maamme erityispiirteet eivätkä ratkaisut muodostuisi kohtuuttomiksi maamme kannalta.

Kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi on jo nyt käynnissä joitakin keskusteluja. Montrealissa vuonna 2005 pidetyissä ilmastoistunnoissa päätettiin käynnistää keskustelut tulevaisuudesta useilla raiteilla. Yhtäältä aloitettiin vuoropuhelu pitkän aikavälin kansainvälisestä yhteistyöstä ilmastonmuutokseen vastaamiseksi. Tähän vuoropuheluun ovat osallistuneet YK:n ilmastosopimuksen kaikki osapuolet, toisin sanoen mukana on myös Yhdysvallat. Sen aikana on käsitelty muun muassa ilmastonäkökohtien yhdentämistä kehitystavoitteisiin, ilmastonmuutokseen sopeutumista, teknologian edistämistä ja rahoitusta. Työ tarjoaa pohjaa tuleviin neuvotteluihin.

Toisaalta Kioton pöytäkirjan alle perustettiin työryhmä tarkastelemaan kehittyneiden maiden päästövähennysvelvoitteita vuoden 2012 jälkeen. Työhön osallistuvat vain pöytäkirjan osapuolet, joten esimerkiksi Yhdysvallat ei ole mukana. Tähän mennessä on käsitelty kehittyneiden maiden päästövähennyspotentiaalia ja kokonaisvähennysten haarukkaa.

Jotain on siis jo menossa. Ongelmana on kuitenkin se, että työ on pirstaleista eikä se kata kaikkia kysymyksiä. EU on asettanut tavoitteeksi myös, että nyt jo käynnissä olevat ja mahdolliset uudet prosessit yhdistettäisiin yhdeksi, kaikki maat kattavaksi muodolliseksi neuvotteluprosessiksi. Tällainen yhtenäinen prosessi helpottaisi asioiden koordinoitua käsittelyä. Voi kuitenkin olla, että tähän ratkaisuun ei voida päästä vielä neuvottelujen alkuvaiheessa.

Hajanaisuuden ongelma ei koske pelkästään ilmastopolitiikkaa. Uuden kehityspoliittisen ohjelmamme mukaisesti Suomi pyrkii siihen, että eri foorumeilla tehtävä työ luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi, maaperän köyhtymisen ja aavikoitumisen estämiseksi sekä elinympäristön suojelemiseksi kootaan yhteen ja huolehditaan sen vaikuttavuudesta sekä teollistuneissa että kehitysmaissa.

Ilmastopolitiikka oli vahvasti esillä myös puheenjohtajakaudellamme. YK:n neuvotteluissa onnistuimme vakiinnuttamaan Montrealissa käynnistyneet vielä vähän epävarmat prosessit ja vahvistamaan niitä. Ilmasto oli johdonmukaisesti esillä myös kaikissa Suomen puheenjohtajuuskaudella järjestetyissä huippukokouksissa kolmansien maiden kanssa. Helsingissä järjestettiin ensimmäinen poliittisen tason tapaaminen ilmastoasioista vuosiin EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Tärkein oli tietysti Asem-huippukokous, jossa ilmastoa koskeva julistus oli kokouksen keskeisin tulos. Meihin on luotettu myös puheenjohtajuuskauden ulkopuolella. Useat suomalaiset ovat toimineet EU:n neuvottelijoina ja valmistelijoina eri asiakysymyksissä.

Kokemukseni perusteella voin todeta, että tänä päivänä ei ole käytännössä yhtään kansainvälistä neuvottelua tai kahdenkeskistä tapaamista, jossa ei käsiteltäisi ilmasto- ja energiakysymyksiä. Joku voi vähätellä näiden keskustelujen merkitystä, sillä todellinen muutos vaatii myös ihmisten käyttäytymisen muutosta. Poliittisten päättäjien on kuitenkin näytettävä tietä. Olen varma, että kynnys muuttaa käyttäytymistä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi madaltuu koko ajan.

Arvoisa puhemies! Tämä vuosi on ollut kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ennennäkemättömän vilkas. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n neljäs arviointiraportti on valmistunut vaiheittain vuoden mittaan ja on päätöksenteon todellinen kivijalka.

Useat maat ja maaryhmittymät ovat vuoden aikana tehneet kansainväliseen ilmastopolitiikkaan liittyviä aloitteita. EU:n maaliskuun aloitteiden yhtenä tavoitteena oli saada myös muut maat kertomaan tavoitteistaan. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että taktiikka on toiminut. Japani ja Yhdysvallat esittivät omat ilmastoaloitteensa, ja myös monet kehitysmaat, kuten Kiina ja Intia, ovat lähteneet liikkeelle omien ilmasto-ohjelmiensa valmistelussa.

Ilmastonmuutos on ollut kaikkien merkittävien kansainvälisten kokousten asialistalla, kuten G8:n ja Apecin kokouksessa. YK:ssa asiaa on käsitelty myös varsinaisten neuvottelufoorumien ulkopuolella, esimerkiksi turvallisuusneuvostossa. YK:n pääsihteerin korkean tason ilmastotilaisuudessa 80 maan edustajat keskustelivat ilmastopolitiikasta ensimmäistä kertaa valtionpäämiestasolla. Kaikkien edellä mainittujen kokouksien tuloksia yhdistää merkittävällä tavalla se, että ne ovat antaneet voimakkaan tuen YK:lle ilmastoneuvottelujen varsinaisena foorumina. Ilmastopolitiikan poliittinen momentum on vahvistunut entisestään.

Tämän vuoden voimakas aktiivisuus kulminoituu YK:n ilmastoistuntoihin Balilla joulukuussa. EU tavoittelee päätöstä tiekartasta, joka käynnistäisi neuvottelut sekä määrittelisi niiden yleisen päämäärän, tulevan sopimuksen mahdolliset elementit ja työn organisoinnin ja aikataulun.

Olen kuvannut myönteisesti kansainvälistä tilannetta. Balilla ovat kuitenkin edessä erittäin vaativat neuvottelut, eikä tuloksesta voida olla suinkaan varmoja. Sopimukset perustuvat yhteisymmärrykseen. Se voi syntyä vain, mikäli kaikilla osapuolilla on valmius kuunnella toisiaan ja tehdä kompromisseja. Kaikkien maiden on koettava, että tehdyt ratkaisut ovat niiden kannalta kohtuullisen tasapuolisia.

Rahoitus on tulevien neuvottelujen keskeinen kysymys. Rahoitusta tulee vahvistaa ja suunnata uudelleen siten, että se ohjaa yksityisiä investointeja ilmastomyönteisemmiksi ja tukee kehitysmaiden ilmastotoimia.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa vallitsee ilmeisen laaja yksimielisyys yleisestä tavoitteesta saada maailmanlaajuinen ja kokonaisvaltainen sopimus Kioton pöytäkirjan sitoumuskauden jatkoksi. Tänään meillä on mahdollisuus keskustella ilmastopolitiikan kansainvälisistä näkökulmista myös eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään pöytäkirjaan.

Pääministeri Vanhasen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Vi möts dagen för en synnerligen tragisk olycka vid en skola i Jokela. Om vi redan hade preciserade och bekräftade uppgifter om vad som inträffat i Jokela skulle jag naturligtvis lämna en kort upplysning från regeringens sida även i anslutning till dem, men vi är tvungna att än så länge vänta något på exakt information om vad som hänt, vilka följder skottlossningen hade. I alla händelser är detta ännu inte möjligt och därför koncentrerar jag mig på den här upplysningen enligt dagordningen.

Klimatförändringen är obestridligen en av vår tids största utmaningar. För att bemöta den krävs ett långsiktigt och beslutsamt arbete. Vi måste genomgripande ändra våra energisystem, handlingsmönster och vårt levnadssätt. Först nu börjar omfattningen av dessa ändringar klarna.

På önskan av riksdagen fokuserar denna upplysning från statsministern på läget i de internationella klimatförhandlingarna. Parallellt med dessa förhandlingar bereder regeringen en klimat- och energistrategi, där de centrala målen och medlen för Finlands klimat- och energipolitik fastställs som en del av Europeiska unionen och dess målsättningar. Ett medel för att minska utsläppen är den proposition om en ändring av beskattningen av bilar som regeringen lämnade förra veckan. Klimat- och energipolitiken behandlas också i framtidsredogörelsen för denna valperiod.

Den största internationella utmaningen i dag är att komma överens om utvecklingen av den internationella klimatkonventionen efter 2012, dvs. efter åtagandeperioden i Kyotoprotokollet. Ärendet är brådskande: klimatförändringen väntar inte och förberedelserna för att verkställa ett avtal kräver tid. Klart är att man fortsätter föra en ambitiös klimatpolitik. Företagen och hushållen behöver närmare information om målen, medlen och omvärlden för att verksamheten ska kunna anpassas till de nya förhållandena.

Världen måste tillsammans komma överens om vilka klimatåtgärder som ska vidtas. Globala problem kräver globala åtgärder. På så sätt uppnås bättre resultat till lägre kostnader. Det är också det bästa sättet att förebygga snålskjutsar.

Vi måste bygga klimatpolitiken på den grund som redan finns. Så gott som alla länder i världen stöder FN:s klimatkonvention, som således ger ramar för klimatarbetet. Konventionen innehåller alla länders åtaganden att bekämpa klimatförändringen. Den förpliktar också de utvecklade länderna att visa prov på ledarskap och stödja utvecklingsländerna.

Kyotoprotokollet var det första steget mot minskade utsläpp genom internationella åtgärder och detta avtalssystem utgör också en god grund för fortsatta åtgärder efter 2012. EU:s ståndpunkt är att det kommande avtalet ska bygga på Kyotoprotokollet men utvidgas så att det ger en flexibel ram för ett så brett deltagande som möjligt. Detta är utgångspunkten vid FN:s klimatmöte i Bali i december.

I förberedelserna inför Bali har EU och dess medlemsländer ställt upp ambitiösa mål. För Finland är ett viktigt mål att stärka de internationella processer som redan pågår så att förhandlingarna om ett globalt och omfattande avtal om utvecklingen av klimatkonventionen efter 2012 inleds. Ett sådant beslut bör fattas så snart som möjligt så att förhandlingarna kan avslutas år 2009.

Finlands mål överensstämmer helt med EU:s ståndpunkt. Finland deltar och har deltagit aktivt i arbetet för att främja den internationella klimatpolitiken. Vi påverkar framför allt i egenskap av medlemsland i EU, eftersom unionen talar med en röst i klimatförhandlingarna.

Europeiska unionen är en föregångare inom klimatpolitiken. Unionen har även i internationellt perspektiv ett proaktivt grepp när det gäller att skapa en agenda för miljöpolitiken och Finland vill att det förhåller sig så även i fortsättningen. Det är något som också medborgarna i unionen förväntar sig av oss.

På våren 2007 fastställde Europeiska rådet som mål att ett beslut om att inleda förhandlingar om ett globalt och omfattande avtal för tiden efter år 2012 ska godkännas vid FN:s klimatmöte i Bali i december. Förhandlingarna bör slutföras 2009. Europeiska rådet ansåg också att de utvecklade länderna bör åta sig att tillsammans minska sina utsläpp med cirka 30 procent fram till 2020 för att kunna minska dem med 60—80 procent fram till 2050. EU meddelade sitt godkännande av denna målsättning under förutsättning att andra utvecklade länder åtar sig att uppfylla jämförbara utsläppsminskningar och att ekonomiskt mer avancerade utvecklingsländer bidrar tillräckligt enligt sitt ansvar. Inom unionen förs för närvarande förhandlingar om hur bördan för att uppnå EU:s mål ska fördelas mellan länderna. Finland verkar aktivt i EU för att landets särdrag ska beaktas vid fördelningen av bördan och för att de beslut som fattas inte är oskäliga för Finland.

Redan nu förs vissa diskussioner i syfte att få till stånd ett internationellt avtal. Vid ett klimatmöte i Montreal 2005 fattades ett beslut om att inleda diskussioner om framtiden i flera riktningar. Å ena sidan inleddes en "dialog om ett långsiktigt internationellt samarbete för att bemöta klimatförändringen". Alla parter i FN:s klimatkonvention har deltagit i denna dialog, med andra ord även Förenta staterna. Man har bland annat behandlat beaktandet av miljöaspekter i utvecklingsmålen, anpassningen till klimatförändringen och främjandet och finansieringen av teknologin. Arbetet utgör en grund för kommande förhandlingar.

Å andra sidan tillsattes i samband med Kyotoprotokollet en arbetsgrupp med uppgift att granska de utvecklade ländernas åtaganden att minska utsläppen efter 2012. I arbetet deltar endast parterna i protokollet och således står till exempel Förenta staterna utanför. Hittills har man behandlat de utvecklade ländernas möjligheter att minska utsläppen och möjliga variationer i de totala utsläppen.

Något är således redan på gång. Problemet är dock att arbetet är splittrat och att det inte täcker alla frågor. EU har även satt som mål att de processer som redan har satts igång och eventuella nya processer ska slås samman till en formell förhandlingsprocess som omfattar alla länder. En sådan enhetlig process skulle underlätta en samordnad behandling av ärendena. Det är dock möjligt att en sådan lösning ännu inte kan nås i förhandlingarnas inledningsskede.

Problemet med splittring gäller inte enbart klimatpolitiken. Enligt vårt nya utvecklingspolitiska program ska Finland sträva efter att samla det arbete som utförs inom olika forum för att främja en miljöekonomiskt hållbar utveckling, bevara den biologiska mångfalden, förebygga klimatförändringen, förhindra utarmning av jordmånen och ökenbildning och skydda livsmiljöer. Man ska även se till att detta arbete har en effektiv inverkan på all utveckling såväl i industriländerna som i utvecklingsländerna.

Klimatpolitiken hade en framträdande roll också under vårt ordförandeskap. Under FN-förhandlingarna lyckades vi befästa de processer som hade satts igång i Montreal och som ännu var lite osäkra. Klimatet behandlades också konsekvent under alla toppmöten med tredjeländer som ordnades under Finlands ordförandeskap. I Helsingfors ordnades det för första gången på flera år ett möte på politisk nivå mellan EU och Förenta staterna som gällde klimatfrågor. Det viktigaste mötet var Asem-toppmötet, där klimatdeklarationen var ett av de viktigaste resultaten som uppnåddes. Även utanför ordförandeskapsperioden har man haft tilltro till oss. Många finländare har varit förhandlare och beredare åt EU i olika sakfrågor.

Utifrån egen erfarenhet kan jag konstatera att det i dag i praktiken inte förekommer internationella förhandlingar eller bilaterala möten som inte skulle behandla klimat- och energifrågor. Någon kan kanske förringa betydelsen av dessa diskussioner eftersom en verklig förändring även kräver en förändring av människors beteende. De politiska beslutsfattarna måste dock visa vägen. Jag är säker på att tröskeln för att ändra sitt beteende för att sakta ner klimatförändringen blir lägre hela tiden.

Inom den internationella klimatpolitiken har detta år varit livligt på ett aldrig tidigare skådat sätt. FN:s klimatpanel Ipcc:s fjärde utvärderingsrapport har stegvis blivit klar under årets lopp och är en verklig grundsten för beslutsfattande.

Flera länder och grupper av länder har under året som gått tagit olika initiativ i anslutning till den internationella klimatpolitiken. Ett av målen med de initiativ som EU tog i mars var att få även andra länder att berätta om sina mål. De senaste månaderna har visat att strategin fungerade. Japan och Förenta staterna presenterade sina egna klimatinitiativ och även många utvecklingsländer, däribland Kina och Indien, har börjat bereda sina egna klimatprogram.

Klimatförändringen har varit med på agendan vid alla viktiga internationella möten, såsom G8-mötet och Apec-mötet. Inom FN har ärendet även behandlats utanför de ordinarie förhandlingsforumen, till exempel i säkerhetsrådet. Under ett klimatmöte på hög nivå som ordnades av FN:s generalsekreterare diskuterade företrädare för 80 länder för första gången klimatpolitiken på statschefsnivå. Resultaten av alla de ovan nämnda mötena har som en viktig gemensam nämnare att de har gett ett kraftigt stöd åt FN som egentligt forum för klimatförhandlingar. Klimatpolitikens politiska drivkraft har blivit ännu starkare.

Årets livliga aktivitet kulminerar i FN:s klimatmöte i Bali i december. EU eftersträvar ett beslut om en "vägkarta" som skulle sätta igång förhandlingarna och slå fast det allmänna målet med förhandlingarna, eventuella element i det framtida avtalet, organiseringen av arbetet och tidtabellen.

Jag har gett en positiv beskrivning av den internationella situationen. Vi har dock mycket krävande förhandlingar framför oss i Bali och det är osäkert vilket resultat de ger. Avtal bygger på samförstånd och det kan endast uppstå om alla parter är beredda att lyssna på varandra och kompromissa. Alla länder måste uppleva att besluten som fattas är relativt rättvisa för dem.

Finansieringen är en central fråga i de kommande förhandlingarna och den bör stärkas och riktas om så att den styr privata investeringar till att bli mera klimatvänliga och stödjer utvecklingsländernas klimatåtgärder.

I Finland råder det ett uppenbart brett samförstånd när det gäller det allmänna målet att få till stånd ett världsomfattande och helhetsinriktat avtal om en förlängning av Kyotoprotokollets åtagandeperiod. I dag har vi möjlighet att diskutera internationella synvinklar på klimatpolitiken även i riksdagen.

Susanna Huovinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan alkuun todeta, että ympäristövaliokunta teki tämän aiheen tiimoilta eduskunnassa keskustelualoitteen. On mielestäni erittäin hyvä ja haluan siitä hallitusta kiittää, että tämä aihe on nyt tuotu eduskunnalle pääministerin ilmoituksen tasoisena.

Ilmastonmuutos on, kuten täällä pääministeri totesi, todellinen. Me olemme suurten muutosten edessä. Itse asiassa ihmiskunta voi vielä jonkin aikaa valita sen, toimimmeko nopeasti ja selviämme vähemmällä vai köllöttelemmekö tässä omassa hyvinvoinnissamme ja nykytilanteessa. Tällöin kuitenkin maksamme niin inhimillisesti kuin taloudellisesti paljon suurempaa hintaa ilmastonmuutoksen hillinnästä.

On hyvä muistaa, että ilmastonmuutos koskettaa eniten juuri niitä alueita maailmassa, jotka ovat jo muutenkin köyhiä ja kärsivät paljon. Ruuan ja veden puute, myöskin suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa merkittävää ilmastopakolaisuutta, ja tällä voi olla vaikutuksia myöskin jopa maailmanrauhaan. Niinpä tämä kansainvälinen prosessi, jota pääministeri tuossa kuvasi, on äärimmäisen tärkeä. Me tarvitsemme tuloksia. On myös hyvä, että pääministeri toi esille sen, että näissä kahdenkeskisissä ja muissa tapaamisissa ei ole varmaan sellaista palaveria, jossa tämä aihe ei olisi esillä.

Haluan kuitenkin vielä tiedustella pääministeriltä tätä kunnianhimon tasoa ei pelkästään Suomen omien tavoitteiden osalta vaan myöskin EU:n roolin merkityksen. Nyt EU on ollut johtavana näissä asioissa. Miten tärkeäksi koette sen, että EU edelleen Balilla ja jatkossakin pitää esillä sitä, että me emme saa myöskään vesittää näitä sopimuksia? Tietty rima on pidettävä ja mieluummin mahdollisimman korkealla, koska muuten tämän pallon pelastaminen ei tule onnistumaan.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten pääministeri omassa puheenvuorossaan totesi, kaikkein keskeisin kysymys tässä ilmastonmuutoskeskustelussa on se, millä nyt mahdollisen Kioton uuden ilmastosopimuksen alla nämä nopeasti kehittyvät suuret maat, kuten Kiina, Intia, Brasilia ja erityisesti USA, saadaan tähän taisteluun mukaan päästöjä vastaan. Sinne on syytä panostaa, missä asiat ovat retuperällä ja missä pienin kustannuksin saadaan eniten hyötyä aikaan.

Arvoisa puhemies! Tässä samassa yhteydessä ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, mistä ihmeestä nämä komission prosenttiluvut uusiutuvan energian taakanjaosta oikein on haettu, koska Suomi, kuten tässä todettiin jo aikaisemminkin, on ollut EU:n kärkikaartia, kolmen parhaan joukossa uusiutuvien energialähteiden käytössä. Me olemme olleet erittäin energiatehokkaita ja huolehtineet asiamme.

Jos nyt nämä EU:ssa uumoillut lisäkiristykset menevät läpi, tarkoittaa tämä Suomelle täysin mahdotonta tilannetta, pahimmillaan jopa 40 prosentin nousua. Miten käy meidän kilpailukykymme ja miten meidän työpaikkojemme, jos esimerkiksi metsäteollisuuden raaka-aineeksi tulevaisuudessa ei riitä puuta? Panosten täytyy päätöksiä tehtäessä olla aina oikeassa suhteessa siihen, mitä me ajattelemme saavuttavamme, ja nyt en kyllä tästä ole ollenkaan varma. Sailasta lainatakseni: "Kun ilmasto lämpenee, niin päätöksiä tehtäessä pitää pitää päät kylmänä."

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Olisi tietysti hyvä, että kaikki ministerit olisivat nyt aitiossa, koska ilmastonmuutoksen hillitseminen koskee kaikkia valtioneuvoston toimialoja, kaikkia ministeriöitä. Täällä on myös ministeri Häkämies paikalla, mutta hän istuu tuolla omalla kansanedustajan paikallaan. Hän edustaa taas valtion omistusoikeuksia eri yhtiöissä, muun muassa Stora Ensossa, ja näissä ovat myös tietysti ilmastokysymykset energian tuotannon näkökulmasta tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni pääministeri Vanhasen hallituksen pitäisi antaa eduskunnalle hallituksen esitys energian säästön yleislaista. Silloin, kun päätettiin viidennestä ydinvoimayksiköstä tässä salissa, eduskunta yksimielisesti lähti siitä, että energiansäästön yleislaki pitää säätää. Sen jälkeen on viitattu siihen, että EU:ssa on tämän tyyppisiä toimintoja. Mielestäni tämä ei ole ollut kyllin aktiivista tämä EU:n energiansäästöpolitiikka.

Lopuksi haluaisin painottaa sitä, että Suomen pitäisi kuulua niihin maihin, jotka lähtevät siitä, että teollisuusmaiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Kysymys on siitä, mitä haluamme: haluamme pelastaa tämän planeetan tuleville sukupolville.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri äskeisessä puheenvuorossaan totesi, että poliittisten päättäjien on näytettävä tietä tässä ilmastonmuutoksen torjunta-asiassa. Tähän voi lämpimästi yhtyä. Valtiosihteeri Sailas oli antanut suurin piirtein samanlaisen lausunnon eilen Lahden tilaisuudessa.

Mikä on tässä asiassa olennaista? Olennaista on se, että fossiilisten energiavarantojen lähteitä ei käytetä loppuun. Muutenhan siinä ei ole mitään torjumista. Kysymys on silloin siitä, kuinka tämä käyttö pysäytetään ja energian tarpeet tyydytetään uusiutuvilla energian lähteillä.

Arvoisa puhemies ja erikoisesti arvoisa pääministeri tässä yhteydessä, eikö olisi nyt korkein aika tehdä sillä tavalla, kun edellytätte poliittisilta päättäjiltä esimerkkiä tässä asiassa, että Suomi, joka on ainoalaatuisen myönteisessä asemassa näissä asioissa koko Euroopassa, tekisi suunnitelman siitä todellisesta potentiaalista, joka meillä on käytettävissä uusiutuvien energioitten järjestelmässä, yhdessä kauppa- ja teollisuusministerin ja ympäristöministerin jnp. kanssa niin, että tämä valmiusnäyttö olisi olemassa, ja sen jälkeen sitten katsotaan, millä tavalla se ohjelma viedään läpi.

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! Tack till statsministern för att vi har möjlighet att diskutera klimatpolitiken här i dag.

År 2009 hålls FN:s klimatkonferens i Danmark och det ger de nordiska länderna nu en möjlighet att globalt fungera som pådrivare i klimatprocessen. I Danmark ska det nya avtalet efter Kyoto slås fast, så tiden fram till dess kommer att vara oerhört viktig.

Finland borde nu för egen del fungera väldigt aktivt och öka användningen av förnybar energi, också öka energieffektiviteten. Vi borde utvidga användningen av ekonomiska styrmedel, utvidga dem till antingen gröna certifikat eller inmatningstariffer för vindkraft, solkraft och bioenergi. Och det brådskar.

On hyvä, että EU on aktiivinen ja toimii aloitteellisena kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Suomen tulisi myös omalta osaltaan toimia edelläkävijänä Euroopassa uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotossa sekä parantamalla omaa energiatehokkuuttaan.

Sähkönkulutuksen kasvu maassamme on saatava taittumaan. Sähkölämmitteisiin taloihin tulisi asentaa lämpöpumppuja eikä uusissa taloissa pitäisi sallia pelkkää suorasähköä ainoana lämmitysmuotona.

Meidän pitäisi myös edistää vihreiden sertifikaattien käyttöä sekä laajentaa ja ottaa käyttöön muutenkin uusia, taloudellisia ohjauskeinoja. Mielestäni on erittäin tärkeätä, että Suomi ja myös muut Pohjoismaat yhdessä toimivat aktiivisesti tässä ilmastopolitiikassa.

Jouko  Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassahan vuosi sitten, kun vastattiin tähän hallituksen ilmasto- ja energiaselontekoon, oltiin hyvin yksimielisiä siitä, millä tavoin Suomen tulee edetä, ja näin on käytännössäkin tapahtunut. Muun muassa Euroopan unionin puitteissa on tavoitteeksi otettu se, että kaikki maanosat ja valtiot ovat tässä mukana, ja myös sitten se, että tämä energy mix eli kaikki energiamuodot ydinvoima mukaan luettuna ovat näissä vaihtoehdoissa mukana. Se, mitä uudet EU:n jäsenmaat ovat tuoneet tähän, on ollut käsite solidaarisuus, siis se, että tietyissä tilanteissa niin eri maat kuin Euroopan unioni voisivat olla solidaarisia siinä, että tämä energia olisi saatavissa.

Tässä tulenkin oikeastaan siihen tärkeään periaatteeseen, että meillähän perustuslaki ei näitä ilmasto- ja energiakysymyksiä ota sillä tavoin huomioon kuin pitäisi kansalaisten perusoikeutena asian olla, niin että näitä kaikkia, puhdasta ilmaa, puhdasta vettä ja energiaa, olisi kansalaisten saatavissa ja se olisi valtiovallan, julkisen vallan, erityinen tehtävä.

Kun tullaan kotimaan tasolle, niin tästä yksimielisyydestä huolimatta nyt yhä enemmän alkaa olla kysymys siitä, että tämä kansainvälinen ihmisten eriarvoisuus sen suhteen, että köyhät ovat huonommassa asemassa kuin varakkaat, joilla on varaa hankkia erilaisia laitteita, on myös Suomen osalta. Tämän on nostanut erityisesti esiin se, millä tavoin valtiovalta suhtautuu kunnallisiin energiayhtiöihin, sähkön ja energian tuottajiin. On ilmennyt, että esimerkiksi kaukolämpö, sähkön ja lämmön yhteistuotanto, on Euroopan unionissa nostettu arvoonsa, mutta Suomessa sitä ei ole viety eteenpäin. Se on vähän niin kuin 141, mutta paljon merkittävämpi asia. Samaten tähän liittyvät myös maalämpö, lämpöpumput ja monet muut tällaiset kysymykset, mutta onneksi nyt kunnalliset energialaitokset, jotka edustavat sentään lähes kahta miljoonaa suomalaista (Puhemies: Aika!) ovat nousemassa tässä asiassa vähän aktiivisemmin pinnalle ja ottamassa yhteyksiä myös muun muassa kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen tulee toimia Balin neuvotteluissa aktiivisesti. Meillä on siihen erittäin hyvät valmiudet, sillä virkamiesneuvottelijamme ovat saaneet laajaa luottamusta tässä neuvotteluorganisaatiossa. Kiitokset heille hyvästä työstä. Suomen tavoitteena on osana Euroopan unionia päästä maailmanlaajuiseen sopimukseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, ja hallitus toimii aktiivisesti EU:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä sen tavoitteen saavuttamiseksi.

Suomelle ei kuitenkaan ole yhdentekevää, mitkä maat osallistuvat tulevaisuudessa tähän sopimukseen ja millaisin ehdoin, sillä Suomen energiantuonti nojaa vahvasti Venäjään ja Norjaan. Olennaista on, että Kioton jälkeisen ajan ilmastosopimus kohtelee samoilla energiamarkkinoilla toimivia yhtiöitä ja muuta elinkeinoelämää tasavertaisin vaatimuksin rajojen kummallakin puolella. Suomen tuleekin huomioida elinkeinoelämänsä kilpailukykyä ilmastokokouksessa.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika osoittaa suomalaista ilmasto- ja Venäjä-politiikan johtajuutta EU:n tasolla ja kansainvälisesti. Suomen on otettava ilmastoneuvotteluissa selkeä rooli Venäjän sitouttamiseksi yhdenvertaisiin ilmastotavoitteisiin.

Aila  Paloniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Köyhyyden radikaali vähentäminen kehitysmaissa on yksi avain myös parempaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan noissa köyhissä kehitysmaissa. Jos tilanne on se, että miljardi ihmistä tällä hetkellä kärsii köyhyydestä ja aliravitsemuksesta eikä tätä tilannetta voida ripeämmin kohentaa, on vähän vaikea kuvitella myöskään kovin nopeaa edistystä ilmasto- ja laajemmin ympäristöpolitiikassa maailmassa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että täällä on tuotu esille juuri se globaali näkökulma, että ilmastosta kärsivät ne, joilla on vaikeuksia jo nyt, ja tiedämme, että saarivaltioita uhkaa kadota maailmankartalta, ja jäätiköiden sulamisista kuvat ovat mieleenpainuvia. Jos ei sitten jokaista järkytä, niin ainakin itseäni, kun näemme, mitä tapahtuu tänä päivänä. Sen takia on hyvä puhua kansainvälisestä näkökulmasta. Sitten tulen siihen, mitä meidän tulee tehdä itse. Esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel on esittänyt käydessään Aasiassa tämmöistä pitkän tähtäimen tavoitetta, että mentäisiin asukaskohtaiseen päästötavoitteeseen, puhutaan jalanjäljestä. Se on varmasti kaunis ajatus ja erittäin solidaarinen näitä suuria Aasian kehittyviä maita kohtaan, joissa kuitenkin on tarve lisätä hyvinvointia.

Mutta meitä suomalaisia on vain reilu 5 miljoonaa, ja jos ihan nyt henkilökohtaisiin päästöihin mennään, niin meillä ne ovat hurjat, mutta ei näillä 5 miljoonan päästörajoilla sitten kyllä tuoteta maailmalle yhtään terästä tai voida kantaa tällaista työnjaollista vastuuta. Sen takia toivon, että hallitus olisi keskustellut esimerkiksi Merkelin näkemyksestä sikäli, olisiko EU:ta tässä käsiteltävänä yhtenä maana, kun se toimii yhtenä markkina-alueenakin pääasiassa. Tämmöinenkin olisi haasteellista, kun puhutaan suurista, suurista väkilukuvaltioista.

Mutta jotta me voimme tehdä jotain, niin olen iloinen niistä näkemyksistä, joita pääministerikin on usein esittänyt — hän puhuu asenteisiin vaikuttamisesta — että sitä ekologista omaatuntoa on kasvatettava. Minä uskon, että tieto on järjen juuri, ja sen takia tiedotuksen, tutkimuksen ja kehittämisen kautta tulee tehdä hyvin paljon. Valitettavasti tänäänkin valiokunnan jaostokuulemisessa valtiovaroissa näimme, että t&k-panostukset ovat jäämässä alle 1 prosenttiin bkt:sta ja yliopistojen reaalinen rahoituksen kasvu on nolla ja tiedotuspuolelta Pekkarinen aina viittaa Motivaan.

Se on aivan hyvä osoite, mutta valitettavasti Motiva kärsii toimintarahavajeesta. Sieltä leikattiin ensi vuodelta lähes miljoona euroa pois, ja tarvittaisiin ehdottomasti eduskunnassa (Puhemies: Aika!) sinne lisää. Tiedämme, että toimittajat lähestyvät sitä, kun haluavat tietoa siitä, miten säästää energiaa, kansalaiset käyvät siellä netin kautta katsomassa, miten säästää energiaa. Meillä puuttuu ihan perustietoa: kun minulla on tällainen laite tai kun olen rakentamassa tällaista kotia, miten teen sen ympäristöystävällisesti ilmastoa ajatellen? (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) Ei löydy näitä tietoja, kun Motiva ei voi näihin haasteisiin vastata.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä tämän kiteyttäisi niin, että tämmöinen julistuksellinen taso ilmastonmuutoksessa ja ilmastokysymyksissä on kansainvälisesti ja kansallisestikin ihan varmastikin hyvällä tasolla. Sitten kun me lähdemme katsomaan konkreettisesti, mitä tehdään ja mitä halutaan ja minkälaista tahtotilaa on, niin siellä minusta on äärettömän paljon vielä korjaamista.

Otan kansainvälisen päästökauppajärjestelmän esimerkiksi. Päästökauppajärjestelmä on varmasti välttämätön ja sitä tulee viedä eteenpäin. Mutta kyllä sitä tarvitsee myös kehittää, kehittää siihen suuntaan, että se nimenomaan toimii niin, että se, joka saastuttaa, maksaa, eikä niin, että se suosii järjestelmiä, joilla teollisuutta tai työpaikkoja siirretään sellaisille alueille tai maihin, joissa se on halpaa.

Toinen asia, joka minusta on olennainen, on myös kyllä tarve käydä tätä kansallista keskustelua, koska ei kansainvälistä tulosta synny, jos ei meillä kansallisia tavoitteita ole. Kyllä meillä esimerkiksi puhutaan äärettömän vähän maankäytöstä, kaavoituksesta, asumisesta, liikennejärjestelyistä. Tänä aamuna viimeksi, kun tulin tänne töihin, kuuntelin radiosta: Espooseen ollaan kaavoittamassa uutta kaupunginosa-aluetta, 20 000 asukasta, ratayhteys rakennetaan ehkä joskus muutamien kymmenien vuosien päästä. Siellä on Sipoot lähtemässä liikkeelle. Jos ympäristöä liikennejärjestelmän näkökulmasta katsotaan, nämä ovat mahdollisimman epätehokkaita järjestelyjä. Kyllä meidän pitäisi oikeasti kiinnittää myös näihin suuriin asioihin, liikennejärjestelyihin, asumiseen, maankäyttöön, huomiota huomattavan paljon enemmän silloin, kun puhutaan kansallisista ratkaisuista. Sieltä lähtee niitä avauksia tulemaan ja myös tuloksia.

Pekka  Haavisto  /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu jo siihen, että ilmastokysymyksen ratkaisu on osa myös globaalia oikeudenmukaisuutta. Kun tänä vuonna Al Gore ja kansainvälinen ilmastopaneeli saivat Nobelin rauhanpalkinnon, mielestäni tämä oli selvä osoitus siitä, miten voimakkaat kytkennät maailmanrauhaan ja globaaliin oikeudenmukaisuuteen tällä asialla on.

Mielestäni pääministerin ilmoitus siitä, että EU aikoo säilyttää johtoasemansa ja Suomi tukee tätä EU:n johtavaa roolia myöskin Balilla alkavissa neuvotteluissa, on oikea linja. Voi sanoa näin, että myöskään Kioton sopimusta ei olisi syntynyt ilman tällaista Euroopan unionin tiettyä etukenoa näissä asioissa. Tämä on valitettavasti vielä tosiasia.

Mutta olen samaa mieltä niiden puhujien kanssa, jotka näkevät, että seuraavalla sopimuskierroksella pitäisi saada Intian, Kiinan ja Brasilian kaltaiset suuret, nopeasti kehittyvät teollistuvat maat mukaan ja ainakin jonkun tasoisiin sitoumuksiin. Tämä perspektiivi on tärkeä. Tietysti USA:n pitäisi myös tehdä oma kotiläksynsä.

Mutta, arvoisa puhemies, olisin lopuksi kiinnittänyt huomiota tavallaan tämmöiseen ekokilpailukyvyn käsitteeseen. Meillä helposti tuetaan periaatteessa korkeita tavoitteita, mutta katsotaan, että me olemme tehneet jo kaikkemme, ja tiedän, että kun neuvottelijat ovat muiden maiden kanssa, tämä sama argumentti tulee kaikilta. Kaikki katsovat jo tehneensä tarpeeksi ja odottavat, että muut tekevät enemmän.

Mielestäni pitäisi miettiä vakavasti, miten Suomi voisi hyötyä myöskin omaa teknologiaa kehittämällä, teknologiaa viemällä, sitä markkinoimalla, siitä, että on tulossa valtavat kansainväliset säästön markkinat ja uuden teknologian markkinat. Uskon, että Suomella on tässä paljon osaamista, ja tämä voisi antaa myönteisiä sykäyksiä myös Suomen taloudelle ja teollisuudelle.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Koska ilmastonmuutos on ympäristöuhista kaikkein laajavaikutteisin, Suomen on oltava vastaamassa tästä maailmanlaajuisesti eturintamassa. Tuen vahvasti tätä EU:n veturina olemista. Se on hyvä asia.

Maailman energiajärjestö IEA arvioi tänään, että ilmastonmuutosta ei saada kuriin. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista säilyy ainakin vuoteen 2030 saakka. Tämän vuoksi Suomen on erityisesti pidettävä kiinni omista tavoitteistaan biopolttoaineiden osuudessa niin perusenergiantuotannossa biopolttoaineilla kuin sähköntuotannossa. Näen myös erittäin hyvänä, tosin kokonaisuutta ajatellen pienenä, mutta hyvänä, eilisen keskustelun autoverouudistuksen ympäristöpainotuksesta. Pidän sitä erinomaisena.

On myös pohdittava, olisiko joukkoliikenteen kilpailukykyä kohennettava poistamalla esimerkiksi polttoainevero linjaliikenteen busseilta. Näin on tehty lähes kaikissa EU-maissa. Tälle nollakantaan laskulle on toki myös rahoitusmahdollisuutta arvonlisäverotuoton nousussa, jota valtio on saanut ja saa edelleen kohonneiden polttoainehintojen vuoksi. Myös ekologisesti ajateltuna on perusteltua siirtää osa suurista polttoaineverotuotoista joukkoliikenteen tukemiseen ja samalla myös toisaalta ympäristöystävällisempien biopolttoaineiden kehittämiseen.

Valtaosa ilmastopäästöistä syntyy energiantuotannosta. Tämän takia tuen ja kannustan hallitusta yhä enemmän kestävään energiatalouteen siirtymisessä. Energiansäästötoimia on lisättävä entisestään. Tutkimus- ja kehitystyö ovat avainasemassa biopolttoaineiden kehittämisessä, koska varmastikaan parhaita teknisiä ratkaisuja ei ole vielä edes keksitty. Ympäristötehokkaan tekniikan vientiä on hyvä tutkia ja kasvattaa. Kansainväliset ympäristövelvoitteet lisääntyvät, ja tätä kautta varmasti meillä on myös tulevaisuuden (Puhemies: Aika!) vienti- ja markkinamahdollisuuksia.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Pääministeri totesi, että EU on edelläkävijä ja Suomi on tässä mukana. Se on oikein, ja sitä kannattaa kyllä kannustaa. Sitten pitää muistaa, että se on aikamoista kivireen vetämistä ja edes siihen kivirekeen pitäisi saada mukaan nämä mainitut Kiina, Intia ja kaikki muutkin. Edelläkävijän rooliin kyllä sitten liittyy riskinottoa, ja se on tarkan pelin paikka, että ei tehdä massiivisia virheinvestointeja. Ainakin itse olen kyllä huolestuneena nyt seurannut tätä Oecd:n selvityksen saamaa palautetta ensimmäisen sukupolven biopolttoaineitten ympäristövaikutuksista. Sen mukaan siis ne olisivat fossiilisia vaikeampia nykyisessä muodossaan. Neste Oil tuo palmuöljyä ja tekee siitä biodieseliä. Valtavilla investoinneilla ollaan liikkeellä.

Hallitukselle kysymykseni kuuluu, miten jaksaa se tutkimustoiminta, teknologiaan painottuva tutkimus, joka toisi sitten seuraavan sukupolven toimintoja ja uusia valmiuksia, jotka olisivat ympäristön kannalta huomattavasti parempia ja tehokkaampia. Paljon puhutaan sitten syöttötariffeista ja näistä, mutta nehän eivät ole mitään seuraavan sukupolven toimia eivätkä oikeastaan ensimmäisenkään sukupolven toimia tukijärjestelmissä.

Kun teimme viime vaalikaudella turpeeseen liittyvän syöttötariffiratkaisun, niin muistan, että silloin sovimme kovinkin tarkkaan, että se on uniikki, ainutkertainen, ratkaisu siinä näkymässä, joka oli edessä. Tästä kysymys siis ministeri Pekkariselle ennen kaikkea: emme kai me tällä tiellä pyri etenemään?

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri äskettäin asiantuntijat ovat lehtitietojen mukaan tulleet siihen tulokseen, että ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää. Suurelta osin tämä johtuisi nimenomaan Aasian maiden talouskehityksestä. Mutta tämä ei saa tarkoittaa sitä, ettemme voisi hidastaa omilla toimillamme ilmaston lämpenemistä, muun muassa erilaisilla energiaratkaisuilla vähentää omaa energian kulutustamme esimerkiksi kotitalouksissa. Näillä hallituksen toimilla voidaan myöskin edesauttaa sitä, että lämmitysjärjestelmiä muutetaan tai uudisrakentamisessa mennään erilaisiin uusiin teknologiaratkaisuihin esimerkiksi lämpöpumppukysymyksissä.

Nämä päätökset, mitä kansainvälisissä pöydissä tehdään, eivät saa kuitenkaan johtaa kohtuuttomuuksiin Suomen kannalta, ja meidän on kyettävä ja pystyttävä ajamaan omia etujamme, että emme joudu tekemään sellaisia päätöksiä, joita emme sitten pysty kuitenkaan pitämään.

Päästökauppa on nyt näyttänyt kyntensä EU-tasolla pienellä markkina-alueella nostaen muun muassa energian kustannuksia. Käytännössä se ei ole toteuttanut sille asetettua vaatimusta varsinaisten päästöjen vähentämiseksi, joten päästökauppa onkin saatava näissä kansainvälisissä neuvotteluissa maailmanlaajuiseksi. Aivan kuten pääministeri tuossa omassa tiedonannossaan sanoi: globaaleihin ongelmiin vastataan globaaleilla toimilla.

Lopuksi olisin kysynyt tästä turpeesta: Mikä se varsinainen tilanne on nyt komission tasolla? Onko komissio ottanut sen omakseen ominaispäästökertoimen muuttamiseksi meitä hyödyttävällä tavalla?

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! On ihan paikallaan, että hallitus näinkin vakavasti käsittelee ilmastomuutosta kuin pääministerin ilmoituksena, mutta valitettavasti nämä juhlapuheet ja käytännön teot eivät oikein tunnu olevan tasapainossa.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka eilinen lähetekeskustelussa ollut autoverouudistus. Siinäkin hallituksen tavoite sinänsä on hyvä, suositaan vähäpäästöisiä autoja, mutta käytännön toteutushan on ihan suoraan kumarrus autoteollisuudelle ja autoliikkeille. Kun niille kumarretaan, niin samalla sitten pyllistetään sille ilmastonmuutokselle. Eli tällainen autojen yleinen hinnanalennushan aiheuttaa sen, että autoja käytetään enemmän ja joukkoliikennettä vähennetään, ja se lisää näitä päästöjä.

Ihmettelenkin tässä nyt keskenään supisuttavien vihreiden ministereiden suhtautumista tähän autoverouudistukseen. Jotenkin tuntuu, että tässä olette tämän ilmastomuutoksen kohdalla olleet ihan pihalla. En voi ymmärtää sitä, että mielestänne uuden auton ostaminen on aina ekologisempi teko kuin se, että käytetään vanhaa autoa, kun tiedetään, että auto painaa tuhat kiloa ja sitten kuitenkin sen tuottamiseen tarvitaan monikymmenkertainen määrä uusiutumattomia luonnonvaroja. Eli ei nyt olla ihan näiden vihreiden vaalisloganeiden tasolla: enemmän aikaa, vähemmän roinaa. Tämä on nyt kääntynyt ihan päälaelleen: enemmän autoja, enemmän ilmansaasteita. Eli ihmettelen todella, miten olette menneet tämän hyväksymään. Ehkä saamme jonkin sortin vastauksen. (Ed. Ollila: Trabant painoi vain 600 kiloa!)

Toinen esimerkki ihan lyhyesti. Ilmastonmuutos vaikuttaa muun muassa myös Itämeren saastumiseen. Sateiden lisääntyessä valumat jokien varsilla lisääntyvät. Ministeri Tiilikainen on puhunut myös kauniisti, mutta missä viipyvät ne teot, että jokien varsilla viljely estettäisiin niin, että päästäisiin todella oikein määräyksin ja oikealla valvonnalla siihen, että ilmastonmuutoksen aiheuttama Itämeren pilaantumisen kiihtyminen saataisiin edes jollakin tavalla hallintaan?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! EU:n ja samalla Suomen kunnianhimotaso on erittäin korkea. Se näkyy siitä viime maaliskuun päätöksestä, jossa ilmoitetaan se tavoite vuodelle 2050, 60—80 prosentin päästöjen vähennys. Siinä välitavoitteena on sitten vuosi 2020. Näitä välitavoitteita pitää olla ja ne pitää jakaa myös joko sektoreittain tai maittain niin, että alkaa tapahtua.

EU:llahan itsellään ei ole suoraan energiapoliittista kompetenssia, vaan ratkaisut tehdään jäsenmaissa, ja siitä tulee myös tämä kysymys taakanjaosta. Sen osalla luonnollisesti pitää ottaa olosuhteet ja jo tehty työ huomioon. Mutta tässäkin keskustelussa kannattaa muistaa se tavoite vuoteen 2050, 60—80 prosenttia pois päästöistä. Siinä voisi sanoa, ettei lillukanvarsilla ole merkitystä, jotta tämä tavoite saavutetaan. Tämä on mentävä erittäin systemaattisesti. Minä uskon siihen, että komissio pystyy omassa esityksessään ensi talvena siihen, että otetaan huomioon maakohtaiset erityispiirteet kyllä.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa Suomihan on ykkönen, ehdoton ykkönen. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossakaan ei pelkkä tekniikka riitä, sen kehittäminen. Seuraavana askelena kannattaa miettiä myös, mitä polttoainetta käytetään tässä yhteistuotannossa.

Venäjä on Kiotossa mukana. Suomi ja EU toimivat erittäin aktiivisesti Venäjän saamiseksi siihen mukaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tästä puheiden ja tekojen välisestä yhteydestä. Kyllä minusta tämä autoverouudistus ja vuosittaisen ajoneuvoveron uudistus olivat erittäin rohkea, pitkälle tähtäävä uudistus, jossa tehdään kerrankin todella reipas porrastus, jonka uskon vuosikymmenessä jo muuttavan meidän autokantaamme merkittävästi, ja se yhdistettynä siihen, että löytyy oikea ratkaisu myös biopolttoaineiden osuuden kasvattamiseen, tulee alentamaan hiilidioksidipäästöjä tuntuvasti. Ilman, että autojen rakenteeseen puututaan, ei tällaista vaikutusta saataisi.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Tässä on syytä muistaa, että ensisijainen tavoite on tietenkin kansainvälisesti sitovat sopimukset. Siinä tarvitaan nopeasti kehittyvät maat mukaan. Millä sitten pystytään houkuttelemaan nopeasti kehittyvät maat, kuten Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko, mukaan? Siinä tarvitaan näitä rahoituksen kautta tulevia markkinamekanismeja. Ehkä päästökauppa pystyy ohjaamaan näitä nopeasti kehittyviä maita oikealle polulle, mutta sen lisäksi tarvitaan vielä kehityspanoksia, joilla ne kaikkein köyhimmät maatkin saadaan sitoutumaan tähän yhteiseen päämäärään. Sen takia rahoituskysymykset ovat tulevissa neuvotteluissa tärkeitä, ja niistä tullaan varmaan seuraavan parin vuoden aikana paljon keskustelemaan.

Tässä on kritisoitu jonkun verran päästökauppajärjestelmää. Päästökauppajärjestelmä ei ole tavoite. Se on pelkästään keino. Se on keino, jolla kansainvälisesti sitovat sopimukset kohdennetaan sillä tavalla, että se on kustannustehokasta.

Toinen näkökulma, teknologian kehitys: sitä tarvitaan päästöjen vähentämiseksi. Teknologia ja päästökauppa tarvitsevat myös toisiaan, sillä ainoastaan päästökaupan kautta syntyvä hinta hiilidioksidipäästöille motivoi yrityksiä kehittämään teknologiaa, koska näillä uusilla hyvillä ratkaisuilla on markkinoita päästökaupan kautta.

Sen takia täältä ilmastopolitiikan paketista ei voida poimia aina sitä yhtä marjaa, mikä nyt kutakin sattuu milloin miellyttämään, vaan tarvitaan se kokonaisuus: kansainväliset sitovat sopimukset, päästökauppa ja muut markkinamekanismit plus vahva panostus teknologian kehitykseen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Täällä ollaan hyvin laajasti yhtä mieltä siitä, että päästöjä pitää vähentää, että Suomen pitää kantaa se oma taakkansa, mitä sille kuuluu. Me olemme toki eri mieltä varmasti vähän siitä, mikä meille kuuluu. Täällä oli erittäin rohkeita näkemyksiä, esimerkiksi, että päästöyksikössä per asukas samaan tasoon pitää päätyä. Jos siihen mennään — kerron vaan lyhyesti — kannattaa miettiä, mitä se merkitsee. Se merkitsee huikean suurta lisärasitetta lyhyellä tähtäyksellä meille. Ehkä sittenkin kannattaa hakea sellaisia ratkaisuja, joilla asteittain mennään tuohon sinänsä tärkeään tavoitteeseen, mutta ei aseteta siinä suhteessa niin nopeita tavoitteita, jotka johtavat siihen, että täältä siirtyy teollisuutta esimerkiksi sellaisiin maihin, joissa se aiheuttaa paljon enemmän päästöjä meidän yhteiseen ilmastoomme. Se on meillä kuitenkin yhteinen tuo ilmasto.

Oli vähän ristiriitaisuutta. Ed. Tiura oli sitä mieltä, että päästöjä pitää vähentää, mutta kovasti pelkäsi sitten, että uusiutuvaa, sitä puhdasta, joka auttaa vähentämään, lisättäisiin. Toki ed. Tiura on sikäli huolissaan oikeassa, että nyt kun jaetaan sitä taakkaa, minkä verran eri maiden Euroopan unionin sisällä pitäisi sitten uusiutuvia lisätä, kieltämättä siellä nyt sitten lasketaan meillekin niin suuria tavoitteita, että niistä on tavattoman vaikea selviytyä, jos ne pahimmat taakat sieltä, suurimmat taakat meille tulisivat.

Käymättä nyt enempää tässä yhteydessä arvioimaan sitä taakkaa, on mielestäni kuitenkin selvää, liittyen ed. Kalliomäen kysymykseen, että kaikissa oloissa Suomessa meillä on potentiaalia jonkun verrankin lisätä, merkittävästikin lisätä uusiutuvaa energiaa. Me olemme lukinneet eräät energiamuodot. Vesi: ei minusta hirveän perusteltua, mutta me olemme nyt lukinneet sen kuitenkin kiinni. Sen jälkeen meille jää tuuli ja meille jää lähinnä tämä metsäbio, jonkun verran peltobio, hyvin vähässä määrin peltobio, lähinnä metsäbio. Ja siinäkin on kumminkin ne rajalliset edellytykset, minkä verran sitä voidaan lisätä. Lisääntyykö sen käyttö markkinaehtoisesti, se on avainkysymys. Tällä hetkellä vastaus on mielestäni selvä: ei lisäänny niin nopeasti kuin nyt joudumme lisäämään.

Siinä auttaa teknologiatutkimus. Me satsaamme erittäin paljon. Yksi esimerkki: muutama aika sitten pantiin pystyyn Biorefine-ohjelma, 137 miljoonaa euroa muutamassa vuodessa, valtionosuus siitä lähes 80 miljoonaa euroa. Huikeita lisäyksiä. Nolla pantu perään siihen, mitä aikaisemmin on tehty. Mutta siitä huolimatta nämä toimet eivät ennätä niin nopeasti vaikuttaa, että niitten ansiosta meillä esimerkiksi toisen sukupolven teknologia olisi niin käytettävissä, että se toisi ratkaisun siihen, että se auttaa uusiutuvan nopean lisäämiseen. Joko meillä pitää olla huikean paljon lisää investointitukea tai meillä pitää olla vihreitä sertifikaatteja tai syöttötariffeja tai jotain metodeja, joilla me sitä uusiutuvaa nostamme siitä nyt markkinaehtoisen toiminnan piirissä olevasta aika hitaasta lisäyksestä ihan toisenlaiseen vauhtiin. (Puhemies: Aika!) Tarvitsemme jotain välineitä. Joku pitää näistä kolmesta mielestäni valita.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Ed. Paloniemi otti täällä esille myös kehityspolitiikan muistuttamalla siitä, että maailmassa on miljardi tai enemmänkin ihmisiä, jotka elävät syvässä köyhyydessä ja joiden elämään liittyy toimintaa, joka on ympäristön ja ilmaston kannalta vahingollista. Tietysti meidän on muistettava, että eivät nämä miljardi köyhintä ole ilmaston ja ympäristön kannalta ensisijainen ongelma, vaan miljardi rikkainta ihmistä, jotka elävät tuhlailevasti ja käyttävät monikymmenkertaisesti luonnonvaroja, pilaavat ympäristöä, muuttavat ilmastoa monikymmenkertaisesti köyhimpiin ihmisiin verrattuna.

Mutta köyhyyden poistaminen on tärkeää, siinä ed. Paloniemi on oikeassa. Se pitää vain tehdä niin, että toimitaan kestävällä tavalla. Vain sellainen köyhyyden poistaminen on tehokasta ja pysyvää, joka tapahtuu niin, että on taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä. Kuten Al Gore totesi äskettäin, köyhyyttä poistettaessakin täytyy toimia ilmastonmuutosta vastaan. Me voimme jatkaa kehityspoliittista keskustelua piakkoin ajankohtaiskeskustelun kautta, mutta oli hyvä, että ed. Paloniemi tämän näkökulman nosti täällä esille.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on veturi, mutta kuinka uskottava veturi se on, kun se kompastuu ainakin neljältä osalta omassa toiminnassaan? Esimerkiksi Suomen osalta energian hinta ja energian verotus suosivat energian tuhlailua, kun kyse on teollisuudesta, lämmityksestä tai liikenteestä.

Toinen asia on, että meiltä edelleen puuttuvat EU:n tason ekoteot silloin, kun kyse on EU:n pyhästä lehmästä eli maataloudesta. Sisämarkkinapolitiikassaan EU on harjoittanut ennen kaikkea kerskatuotantoja, kerskakulutuspolitiikkaa, ja siitä on iso hyppäys käytännössä ekologiseen ja eettiseen kuluttamiseen ja tuottamiseen. Toivoisi tietysti, että myös EU:n sisäpolitiikassa tämä huomioitaisiin.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä on se, että EU:n jäsenet solmiessaan kansainväliseen kauppaan liittyviä yhteyksiä eri puolille maailmaa tai joitain muita yhteyksiä vaikkapa urheilun saralla tuppaavat säännöllisesti unohtamaan sekä ihmisoikeudet että ympäristön (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja asettamaan talouden kaiken muun edelle.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan debattipuheenvuoroa pyysin, koska mielestäni ministeri Pekkarinen jätti nyt vastaamatta erääseen oleelliseen asiaan, joka nousi esille ed. Kumpula-Natrin puheenvuorossa, ja se on tämä Motivan rahoitus.

Siis me voimme puhua hyvin kauniisti täällä ja olla pyhän yksimielisiä tästä ilmastonmuutoksen torjunnasta ja siihen tarvittavista keinoista. Sitten on kyse siitä, miten ihmisille tästä isosta, isosta asiasta kerrotaan. Motivalla on ollut keskeinen rooli tässä työssä. Kun ympäristövaliokunta ihan hiljattain vieraili Motivassa, niin kerrottiin tästä valtavasta kyselyjen kasvusta, rakentamisen, lämmityksen, kaikkien näiden toimintojen osalta. Ja samanaikaisesti kauppa- ja teollisuusministeriö, kun on kyse valtion täysin omistamasta yrityksestä, vähentää tilauksia tuolta kyseiseltä yhtiöltä ja näin ollen toiminnan taso tulee väistämättä laskemaan. Tämä ei ole nyt, ministeri Pekkarinen ja hyvä hallitus, linjassa tämän teidän äskeisen pääministerin ilmoituksenne kanssa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen otti esille sen, että globaalikehityspolitiikassa ympäristöongelmien ratkaiseminen on avainasia. Hän totesi niin, ettei talouskasvuun eikä myöskään köyhyyden ongelmiin pidä tarttua sillä tavalla, että ympäristön tila heikkenee. Hän on tietenkin aivan oikeassa. Mutta tietenkin globaalitasolla asioita arvioitaessa tosiasiassa köyhyys kehitysmaissa on suurin ympäristöongelma. Siinä mielessä köyhyyden ongelmaan tarttuminen sinänsä on jo ympäristöteko. Aavikoituminen Afrikassa aiheutuu siis primäärisesti polttopuun käytöstä ja alkeellisista viljelymenetelmistä, kaskeamisesta ja haavoittuvien vuortenrinteiden asuttamisesta slummialueilla. Eli kaiken kaikkiaan nimenomaan köyhyyden ongelmaan tarttuminen on globaalikehityspolitiikassa ykkösaihe, ja siitä seuraa myöskin se, että ympäristöongelmiin päästään kiinni.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Hallituksen kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtajana haluaisin kommentoida tätä autoverokysymystä, joka tässä nousi esiin. Ensinnäkin kysymys liikenteen ja ilmastonmuutoksen välisestä suhteesta ja nimenomaan niistä tavoitteista, joita tähän kuuluu: Ensimmäinen tavoite on autokannan uudistuminen, ja tässä nimenomaan on lähdetty sitä uudistamaan rakenteellisesti, päästöpohjaisesti. Kenenkään ei tarvitse ostaa uutta autoa, mutta silloin, kun sen valitsee, niin tässä on kannustimet sille.

Toinen asia on kysymys liikenteen vähentämisestä. Tässä nimenomaan lähdetään siitä, että joukkoliikenteen tukea aikaistetaan ja sitä kautta pyritään vähentämään liikenteen määrää.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Monta muutakin kysymystä jäi vastaamatta äsken, kun aika loppui, mutta kyllä valtiovalta pitää huolta siitä, että huolehditaan informaatiosta, ei vain Motivan kautta ostettavasta — sieltä ostetaan noin 2 miljoonan euron edestä ja muualta ostetaan jonkun verran vähemmän — vaan ylipäänsä huolehditaan siitä, että tiedotustoimintaan, informaatiokampanjaan, erilaisiin säästösopimuksiin ja inventointiohjelmiin pannaan lisää rahaa. Esimerkiksi säästösopimus kirjoitetaan alle muutaman päivän päästä eri yhteistyötahojen kanssa, tällainen erittäin laaja kansallinen energiansäästösopimus, jolla eri osapuolet sitoutuvat nimenomaan energiansäästöön.

Mitä tulee turpeeseen ja sen päästökertoimeen Euroopan unionissa, niin itse asiassa perjantaina komission kanssa käydään neuvonpitoa Suomessa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten pohjalta siitä, voisiko näistä tutkimuksista löytyä ainekset siihen, että nämä maat, Ruotsi, Suomi, Irlanti, Baltia, ja komissio yhdessä lähtisivät esiintymään Ipcc-paneelin suuntaan ja ajatellen seuraavaa päästökauppakautta saamaan asteittain aikaan järjestelyn, jossa turpeen päästökerroin voisi muuttua siitä, mitä se on.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Olen erittäin hämmästynyt ed. Kiljusen puheenvuoron johdosta. Kuinka nyt voidaan väittää, että ympäristö- ja ilmasto-ongelmien kannalta köyhät ihmiset olisivat maailmassa se ongelma? Ongelma ovat ne sadat miljoonat tai miljardit ihmiset, jotka elävät tuhlailevasti, mistä jo Rion ympäristö- ja kehityskonferenssissa todettiin, että on muutettava tuotanto- ja kulutustapoja, niin että ne ovat luonnontalouden kannalta kestäviä, ja se on teollisuusmaiden velvollisuus, ja sieltä ne ongelmat johtuvat. Köyhät ihmisetkin toki aiheuttavat ympäristölle vaurioita köyhyytensä vuoksi, mutta kun köyhyyttä poistetaan, pitää toisaalta tiukasti ottaa huomioon se, että toimitaan luonnontaloudellisesti ilmaston ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Kyllä ongelma on ympäristön kannalta rikkaissa maissa eikä suinkaan köyhyyden keskellä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Cronberg, jos puhutaan autoverouudistuksesta tässä asiayhteydessä, niin kyllähän tämä nyt oli kaikkea muuta kuin vihreä. Tämä oli antivihreä verouudistus sisällöltään. Ei tullut joukkoliikenteeseen mitään muuta kuin polttoaineen hinnankorotus, joka väistämättä merkitsee sitä — uskallan lyödä teidän kanssanne veikan siitä — että ratkaisuvaihtoehto on se, että joukkoliikenteen kävijämäärät tulevat laskemaan tämän uudistuksen kautta, ja se on se iso ongelma. Jos me haluamme ilmastoon vaikutusta, silloin tehdään ratkaisuja, jotka tukevat joukkoliikennettä eivätkä yksityisautoilua. Jos sitä halutaan toisinpäin katsoa, niin ihmettelen kovin kummasti. Minusta tästä ratkaisusta ei voi mitään muuta sanoa kuin, että se on täysin antivihreä, ja ihmettelen kovasti, että vihreä puolue oli mukana tekemässä näin kovin kummallista uudistusta.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän epämiellyttävään totuuteen liittyy vielä yksi epämiellyttävä totuus, josta ei ole vielä puhuttu ollenkaan ja joka ei ole tänä päivänä kovin muodikas: miten tämä ilmastonmuutoksen torjunta Suomessa vaikuttaa yhteiskunnalliseen tulonjakoon. Meillä tulee esimerkiksi jatkuvasti uutisia siitä, kuinka vuokrat nousevat. Pääministeri on aivan oikein sanonut, että vuokrat tulevat nousemaan. Miten pienituloinen ihminen pystyy elämään Pääkaupunkiseudulla enää? Miten Pohjois- ja Itä-Suomen pienituloinen ihminen, joka joutuu käyttämään autoa, yksinkertaisesti selviää enää? Vasta tuli tiedot, että Suomessa ostovoima on Bulgarian jälkeen toiseksi alin koko Euroopassa, ja varmasti tämä ilmastonmuutoksen torjunta tulee edelleen heikentämään juuri näitten pienituloisten ihmisten ostovoimaa.

Minä haluaisin vaan kiinnittää tähän huomiota — te nauratte siellä, nauratte sitä, että vuokrat nousevat, tämä ei varmaan kosketa teitä ketään — ja haluaisin kuitenkin, että hallitus vakavasti kiinnittää huomiota myös tähän tulonjakovaikutukseen, jota ilmastonmuutoksen torjunta myös Suomessa tulee aiheuttamaan.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Cronbergille sen verran, että yksityisautoilu, josta puhuitte, on autoverouudistuksen myötä jatkuvasti esillä täällä salissa. Uudistus sinänsä on hyvä, mutta se lyö korvalle joukkoliikennettä. Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että joukkoliikennettä tässä tilanteessa pitäisi erityisesti tukea. Meillä on useita ehdotuksia, mutta mainitsen nyt yhden, mikä minusta on myös erittäin merkittävä pitkällä tähtäimellä: että lapsille ja nuorille annettaisiin mahdollisuus ilmaiseen joukkoliikenteeseen, ja näin asennekasvatuksella vaikutettaisiin tulevaisuuteen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkään en malta olla jatkamatta tästä joukkoliikenneteemasta, koska tässä on nyt aivan olennaista se, että samaan aikaan jos tehdään autoveroratkaisua, pitää huolehtia se toinen lapsi, se joukkoliikenne, kuntoon. Minä en voi uskoa, että kunnianhimon taso on silloin riittävä, jos ei samassa yhteydessä tule merkittäviä panostuksia raideliikenteeseen ja myös tämä suurten kaupunkien joukkoliikennetuen aientaminen jo ensi vuonna alkavaksi. Nämä ovat aivan olennaisia kysymyksiä kerta kaikkiaan.

Kaiken kaikkiaan minun mielestäni nyt olisi oiva paikka sille, että hallitus tekisi joukkoliikennevision, ison vision toiminta-aikatauluineen ja rahoitussuunnitelmineen siitä, miten Suomi kulkee vuonna 2030, miten olemme siihen mennessä siirtäneet itseämme olennaisesti enemmän raiteiden varaan, miten olemme siihen mennessä huolehtineet siitä, että joukkoliikenteemme on tätä päivää nopeampaa, helpompaa, halvempaa jnp. Uskon, että jos nyt esitetään tavoitteeksi, että lippujen hintojen pitäisi olla viiden vuoden päästä paljon matalammat kuin tänä päivänä, niin viiden vuoden päästä voimme jo ihmetellä, miksi olimme silloin viisi vuotta sitten niin kunnianhimottomia, ettemme silloin jo puhuneet (Puhemies: Aika!) siitä, että joukkoliikenteen kenties joskus tulee olla maksutonta. Ihan oikeasti ihmiset tekevät näitä valintoja. Niitä on tehtävä aivan radikaalisti eri suuntaan tulevaisuudessa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Me käymme tässä useita rinnakkaisia ja päällekkäisiä keskusteluja, ja reagoisin ministeri Väyrysen puheenvuoroon. Hän on tietenkin aivan oikeassa, että maailmassa nimenomaan teollisuusmaiden kannalta suurin ympäristöongelma aiheutuu vääristä kulutus- ja tuotantotavoista. Mutta kehitysmaiden kannalta, joissa maailman enemmistö ihmiskunnasta asuu, suurin ympäristöongelma on köyhyys, ja siihen halusin minä viitata.

Te vastaatte myöskin hallituksen globaali- ja kehitysyhteistyöpolitiikasta ja niistä linjauksista ja usein viittaatte kestävään kehitykseen, mutta minusta väärällä painotuksella. Riossa sovittu kestävän kehityksen määritys lähti liikkeelle siitä, että inhimilliset perustarpeet tyydytetään kaikkialla niin tasavertaisesti, että myöskin tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus tyydyttää samat perustarpeet. On inhimillisistä perustarpeiden tyydyttämisestä lähdettävä liikkeelle. Se on globaalin kehityspolitiikan ydin, ja sanotaan vielä: köyhyysongelman ratkaisu kehitysmaissa on paras ympäristöteko, ja toivon, että kehityspoliittisessa linjauksessa pitäisitte siitä kiinni.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää pitää myös se mielessä, että Suomi on pieni maa, joka on hoitanut tämän bioenergia-asian erittäin kiitettävällä tasolla ja mahdollisuudet sillä saralla ovat valtavat. Ministeri Pekkarisen puheenvuoro oli kyllä erinomainen sikäli, että emme voi ottaa sen suurempaa taakkaa kuin mikä meille kuuluu. Otetaan esimerkki: Kiina louhii tänä vuonna kivihiiltä 25 miljardia tonnia poltettavaksi. Jos me yritämme näitä suurten maiden tekemiä jälkiä yksinään paikata, niin siinä kyydissä käy kyllä huonosti ja hyvin äkkiä.

Tärkeää on pitää oma taloutemme kunnossa, hoitaa oma, meille kuuluva osuus oivallisesti, ja sitten antaa muille maille mahdollisuus, esimerkiksi huipputeknologiamme avulla, viedä polttolaitoksia niihin maihin ja myydä niihin maihin sellaista tekniikkaa, jolla ilmastoa säästetään, eikä sillä keinoin, että yritämme olla maailmanparantajia emmekä tee mitään muuta kuin vahinkoa itsellemme. On tärkeämpää pysyä toimintakykyisenä ja ennen kaikkea niin, että suomalainen huipputeknologia hakeutuu maailmalle hyvien kauppojen muodossa. Sellainen huhhahhei-mentaliteetti ei ikävä kyllä tässä auta muita, ja siitä on vaan vahinkoa meille suomalaisille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Debatoijaporukka oli vähän erilainen ministeriaitiossa ja täällä salissa eilen verrattuna tähän hetkeen, ja on syytä palauttaa mieleen, mihinkä se eilinen keskustelu päätyi joukkoliikennetuen osalta.

Täällä vedottiin hartaasti valtiovarainministeriin, että tämä asia aikaistettaisiin vielä ensi vuoden alkuun sen takia, että se kaikki, se kielteinen, tapahtuu nyt välittömästi. Ne ostopäätökset niistä autoista tehdään nyt välittömästi. Ja jospa tämä joukkoliikennetuki vaikuttaisi jotakin.

Sitten toinen juttu vaan ed. Jaakonsaarelle: Sitten me aamulla luemme, että joulumyynti tulee olemaan kaikkien aikojen huikein koko Suomen historiassa. Tässä näitten ristiriitojen kanssa yritä keppaloida sitten.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! On realiteetti se, että Suomessa on miljoonia henkilöautoja ja niiden päästöt ovat 12 prosenttia meidän kaikista kasvihuonepäästöistämme. Kyllä tätä autokantaa pitää vaan muuttaa. Jos halutaan tuloksia aikaan, sitä pitää muuttaa. En muista huomanneeni vasemmistopuolueista yhtään aloitetta autoveron kehittämiseksi. (Ed. Tiusanen: On, vuosia sitten!) — Onko? Jaa, tehkää aloitteita tässä suhteessa. — Mutta tämä hallitus tekee rajun muutoksen, joka muuttaa autokantaa ja on samassa linjassa EU:n autopolitiikan kanssa.

Tavoitteena pitää olla se, että autoteollisuus kehittää myös henkilöautoja, joiden päästöt ovat olennaisesti nykyistä alempia. Samassa yhteydessä hallitus päätti aientaa suurten kaupunkien joukkoliikennetukea. Sekin on tuki, jonka vasta tämä hallitus tuo tähän keinovalikoimaan. Sitä ei aikaisemmin ole päätetty, se on tämän hallituksen uudistus. Samoin tässä muutama kuukausi sitten teimme päätöksen siitä, että käynnistämme pitkäaikaisen kokeilun, jolla Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne saa yli 20 miljoonaa litraa biodieseliä verottomana. Sekin auttaa tässä. Ja me tulemme antamaan ensi vuonna liikennepoliittisen selonteon, jossa käsitellään kaikkia näitä asioita, jotka äskeisessä keskustelussa olivat esillä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakosaarelle: Ed. Jaakonsaari on varmasti oikeassa siinä, että kun käytetään puhtaampia energialähteitä, niin se ilman muuta merkitsee sitä, että niiden hinta nousee. Meillä koko ajan puhutaan julkisessa sanassa, että päästöjä pitää vähentää, uusiutuvia pitää lisätä ja samaan aikaan energian hintaa pitää laskea, erityisesti sähkön hintaa. Se ei ole mahdollista ainakaan lyhyellä tähtäyksellä.

Se ilman muuta johtaa siihen, että energian hinta nousee, ja silloin, kun näin tapahtuu, on todella tärkeää se, mistä ed. Jaakonsaari puhui, huolehtia muissa yhteiskuntapolitiikan osa-alueissa siitä, että sitä viisaria, mikä tämän äsken sanotun seurauksena yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta väärentää, muilla avaimilla pitää kääntää oikeaan suuntaan. Siinä ilman muuta yhdyn teidän näkemykseenne.

Mitä tulee vielä ed. Hoskosen puheenvuoroon Kiinasta ja Yhdysvalloista, kannattaa kuitenkin yksi asia edelleen muistaa. Yhdysvallat, 300 miljoonaa asukasta, tuottaa tällä hetkellä lähes yhtä paljon, itse asiassa vähän enemmän, kasvihuonekaasupäästöjä kuin 1,25 miljardin asukkaan Kiina. Tätä tarkoitin, kun sanoin sillä, että per asukas yhtä paljon. Ei liioin ihan kannata nyt sitten sillekään tielle lähteä.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen ilmastolinjauksen tärkein uusi konkreettinen päätös oli viimeviikkoinen päätös autoveron uudistamisesta. Se oli tärkein päätös. Siihen käytiin suurin odotuksin, sitä oli valmisteltu jo edellisen hallituksen aikana.

Mutta nyt, kun sitten kyselee ihmisiltä ja asiantuntijoilta arvioita, ympäristöihmisiltä ja myös liikenteen asiantuntijoilta, niin tulee kyllä aika yllättävä ja vähän murheellinen olo. (Ed. Ollila: Miksei edellinen hallitus tuonut?) Käykö niin, että tässä tuli ympäristönäkökulmien kannalta pannukakku lopputulokseksi? Tämä markkinoitiin tänne saliin suurena ympäristötekona, mutta asiantuntijakierros kertoo, että kylmä lopputulos on se, että tämä on autoveron alennus, joka tässä on tehty. Ja silloin se pitää tietysti kertoa, että tarkoitus on tehdä autoveron alennus.

Yli yhdeksän litraa kuluttavat autot pääsevät nauttimaan tästä ympäristöteosta, Mersut, isot Volvot, kaupunkimaasturitkin mahtuvat tämän ympäristöteon piiriin. Eli ministeri Cronberg sai lävitse sen vaatimuksen, että kaupunkimaastureihin tulee verovähennys tämän uudistuksen myötä. Mutta ei tätä pitäisi ympäristötekona kyllä markkinoida. Liikenteen päästöt ovat viidesosa tästä päästöongelmasta, ja näin toimien on kyllä suuri riski, että hallitus on antamassa vaan lisää vauhtia autoistumiseen, lisää vauhtia autoistumiseen.

Ja mitä joukkoliikenteen puolella tehdään? Mitä tehtiin työsuhdematkalipun käyttöönoton edistämiseksi? Mitä tehtiin rataliikenteen toimintaedellytysten parantamiseksi radanpidon puolella tai ratayhteyksien nopeuttamisen puolella? Ei yhtään mitään. Joukkoliikenteen tuen tulo vuonna 2009 pienellä summalla ei tule tässä yhteydessä merkitsemään yhtään mitään. Linja-autoliitto on nyt jo kertonut, että tämä johtaa matkustajamäärien laskuun, (Puhemies: Aika!) minkä kautta tulee riski uusista korotuksista. Miten ympäristöministeriö on voinut hyväksyä tällaisen ympäristönäkökulmien kannalta?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä mielestäni joukkoliikenteen käyttöä lisätään parhaiten tekemällä joukkoliikenne houkuttelevaksi. Eli haluaisinkin vastata ed. Korhoselle, joka moitiskeli kovasti Pääkaupunkiseudun asuntorakentamista, että kyllä Helsingin kaupunki on valmis rakentamaan metron varsin nopealla aikataululla Sipooseen. Meillä on jo metro Myllypuroon, ja me vedämme sen maata pitkin Sipooseen. Se on se, mitä ihmiset haluavat. He haluavat nopean tavan päästä kaupunkien keskustaan ja keskustasta pois.

Mutta varsinainen kysymykseni koskee tuulivoimatuotantoa. Suomessahan tuulivoima muodostaa vain noin 0,2 prosenttia kokonaissähköntuotannosta, ja nyt me olemme kylväneet näitä tuulivoimaloita tuntureiden laeille ja rannikolle sinne tänne. Miten, herra superministeri, ensi vuonna: Rakennetaanko offshore-voimalapuistoja nyt Suomeen lisää, sillä se on se, mikä nyt tuottaa parhaiten tuulivoimaa? Ja herra ympäristöministeri, oletteko tutkineet näitten yksittäisten tuulivoimaloiden maisemahaittaa ja niiden haittaa linnustolle, jopa kaloille?

Heidi  Hautala  /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi, että hän on varma siitä, että kynnys muuttaa käyttäytymistä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi madaltuu koko ajan, ja puhutaan kaikista ihmisistä. Tämä tietoisuuden muutos onkin ollut todella nopea. Pääministeri Vanhanen aivan oikein korostaa sitä, että poliittisten päättäjien on kuitenkin näytettävä tietä. Itselläni on sellainen olo, että nyt olisi juuri se aika, jolloin voitaisiin edetä nopeammin kuin on suunniteltu. Tietysti myös kaikki se tieto, mitä tiedämme ilmastonmuutoksesta, viittaa siihen, että tämä itse ilmiökin kiihtyy, jolloin vetoaisin hallitukseen, että käytettäisiin nyt tämä tietoisuuden muutos kansalaisten keskuudessa täysimääräisesti hyväksi.

Olen ollut hyvin tyytyväinen siitä, että vihdoinkin autoverotuksen rakennetta on muutettu niin, että se on päästöperustainen. Mutta hallituksen kannattaa katsoa tosiasioita silmiin ja myöntää se, että tässä voi tulla monenlaisia ongelmia joukkoliikenteelle. Joukkoliikenteen tukea pitäisi nostaa niin pian kuin ikinä mahdollista. Autokaupan piirissä tapahtuvat asiat viittaavat siihen, että tässä tarvitaan nopeita toimia. Myöskin nyt kannattaisi miettiä sitä, että kansalaisia pitää valmistaa siihen, että jos tämä nyt tehty päätös autoverotuksesta ei tule vähentämään päästöjä, mikä on sen tavoite, niin silloin otetaan käyttöön niitä muita keinoja. Polttoaineveroa saatetaan joutua nostamaan. Kannattaisi vastuullisten päättäjien antaa kansalaisille sellaista signaalia, että jos ostatte uuden auton, niin on varmaan kaukaa viisasta ostaa vähäpäästöinen auto, vaikka nyt, niin kuin tässä nyt on moni todennut, tämä verouudistus myöskin mahdollistaa aika päästävien autojen hankinnan. Juuri se, miten käytämme tämän kansalaisten myönteisen mielipiteen hyväksemme ja otamme vastuumme poliittisina päättäjinä, on nyt avainkysymys mielestäni.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Globaali ongelmahan tämä on, ja niin kuin täällä on todettu, USA, Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjäkin pitäisi saada tähän sopimukseen mukaan ja taakanjakoon. Mutta vaikka EU lopettaisi päästönsä tänä päivänä ja Suomi, niin se ei kovin paljon heilauta sitä ympäristötasetta maailmassa. Nämä suuret maat pitäisi saada mukaan; 14 prosenttia on EU-osuus.

Näyttää siltä, että Suomessa pyritään vähentämään päästöjä väärillä keinoilla. Tuntuu, että tässä asiassa kiinnitetään enemmän huomiota siihen, kuka päästöjen vähentämisestä eniten hyötyy, eikä siihen, miten päästöjä saataisiin oikeasti vähennettyä. Koska meillä on ilmastonmuutoksen hillitsemiseen rajallisesti rahaa ja resursseja, meidän ei pitäisi ottaa käyttöön sellaisia keinoja, joissa energiatase jää miinukselle, esimerkiksi biopolttoaineet. Tutkimuksen mukaan niitten koko tuotantoketju saattaa aiheuttaa enemmän päästöjä kuin itse polttoaineesta saadaan hyötyä.

Tuulivoimaa pitää suosia. Siitä saa jo tuhannen metallimiestä Suomessa leipänsä, ja monessa maassa tuulivoima on todellinen vaihtoehto energiaratkaisulle. Toisen sukupolven biopolttoaineisiin pitää panostaa. Teollisuudesta saadaan siihen raaka-ainetta sivutuotteena, ja sillä korvataan kivihiiltä ja öljyä.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian osuus on Suomessa 25 prosenttia jo ja Euroopassa 6,5 prosenttia. Suomi on tässä ollut mallioppilaana, ja nyt EU valmistelee parastaikaa taakanjaosta esitystä, jonka mukaan Suomi saisi taakakseen jopa yli 40-prosenttisen velvoitteen. On selvää, että tällainen taakka on mahdoton Suomelle kantaa. Se on väärin. Suomi on mallioppilas ja johtava maa esimerkiksi biopolttoaineissa, ja uusiutuvien osuus on jo nyt suuri, mutta tämä ei käy komission esityksessä millään tavalla esille. On väitetty, että suomalaiset neuvottelijat eivät ole tarpeeksi pitäneet Suomen puolta näissä neuvotteluissa. Mielestäni taakkaa pitää EU:ssakin jakaa tasapuolisesti.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Uhkaavat ilmastonmuutokset paljastavat, että energiapolitiikka vaikuttaa suuresti ympäristöön. Vielä eduskuntavaaleissa ympäristökysymykset eivät kuuluneet ihan tärkeimpiin kysymyksiin, mutta kuten presidentti Halonen totesi YK:n ilmastokonferenssissa, niin ihmisten ja luonnon hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

De stora förändringarna i politiken bör åstadkommas vid förhandlingsbord mellan EU och de stora nationerna. EU bör påverka och hjälpa Kina och Indien att satsa på en klimatanpassad politik. Ett första steg har tagits genom samarbete på energiteknikområdet. Här vill jag hänvisa till det energikompetenscentrum och de företag som verkar i Vasa. Det gäller även att få USA med i de avtal som ersätter Kyotoavtalet, dels med tanke på landets egna utsläpp, dels för att underlätta förhandlingarna med andra storindustriländer.

Kuvaava esimerkki siitä, mitä päästörajoitukset voivat vaatia, on Vaasan Sähkölle syntyvä lasku päästöoikeuksista. Yhtiö joutuu ostamaan päästöoikeuksia 8 miljoonan euron arvosta vuositasolla. Se vastaa 5:tä prosenttia koko maan laskusta. Pitääkö yhden osapuolen laskun olla näin suuri? Tilanteen lieventämiseksi on suuri jätteenpolttolaitos suunnitteilla koko entistä Vaasan lääniä varten. Jos jätteenpolttohanke toteutuu, voidaan kehittää jätteenpolton tuottamaa kaasua sähköksi ja kaukolämmöksi, ja se korvaisi noin kolmanneksen hiili- ja öljytarpeesta. Ja puhdistus olisi tietenkin parasta tasoa. Tällainen ratkaisu olisi varsin suotuisa päästöjä ja ilmastonmuutoksia, luontoa ja ihmisiä ajatellen, ja kannattaa panostaa vastaavanlaisiin ratkaisuihin muuallakin maassamme. Mitä mieltä hallitus on nimenomaan jätteenpolttolaitoksista?

Sitten kun viittaan oman seudun oloihin, en voi olla toteamatta, että panostukset laivaliikenteeseen ja junaliikenteeseen olisivat varsin ympäristöystävällisiä, jos vaihtoehtoina ovat kuljetukset ja henkilöliikenne Tornion kautta. Tämä pätee erityisesti nyt tässä tilanteessa, kun Ruotsin valtio on tänään ilmoittanut kannattavansa samalla lailla kuin Suomen valtio Merenkurkun liikennettä.

Till slut så vill jag konstatera att näringslivet har gjort mera för förändringar i energiförbrukningen och för att minska utsläppen än vad vi medborgare har gjort. Attityderna ändras mera inom näringslivet än bland vanliga medborgare. Vi får inte glömma vår egen roll, vi är alla delansvariga med våra egna handlingar i det här sammanhanget.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen on kannettava vastuu tästä ilmastonmuutoksen torjunnasta, mutta sen rinnalla minä kannan suurta huolta työn säilymisestä Suomessa.

Suomen teollisuus on hyvin energiaintensiivistä, ja sen tähden hallituksen on tuotava eduskuntaan selvitys, millaista energiaa tuotetaan, mihin hintaan ja kuka tämän sitten maksaa. Pääministeri ilmoitti energiapoliittisessa puheessaan, että hinta on vasta kolmannella sijalla energiaratkaisuissa. Nämä ovat erittäin kovia sanoja Suomen teollisuudelle, ja toivoisin sen takia juuri tätä selvitystä eduskunnan käsittelyyn.

Hallitus on erityisesti vaalinut tuulivoimaa ratkaisuna uusiutuvan energian kysymykseen. Se energia on todella puhdasta, mutta kukaan ei tiedä sen hintaa. Se tuottaa melusaastetta, ja sähköä syntyy ainoastaan silloin, kun propellit pyörivät, ja teollisuuttahan ei voi tämmöisen varaan rakentaa. Ministeri Pekkarinen puhui, aivan oikein, että tämä on erittäin monimutkainen ja vaikea ongelma: pitää miettiä ilmastonmuutosta, mutta myöskin sitten on paineita siihen, että energia ei saisi maksaa.

Toivon erityisesti, että hallitus todella panostaa lobbaamiseen nyt siellä EU:ssa, jotta Suomi ei epäonnistu näissä EU-neuvotteluissa, joissa määritellään uusiutuvan energian kiintiöt Suomelle. Kauhukuvahan on, mikäli me epäonnistumme, että Suomi ajautuu tilanteeseen, että meille suomalaisille on edullisinta, että me ostamme jatkossa Venäjältä siellä ydinvoimaloissa tuotettua sähköä.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti ilmastonmuutosta ei voida hillitä muuta kuin kansainvälisesti sitovin sopimuksin. On aivan oikein, että Euroopan unioni pyrkii olemaan tässä edelläkävijä maailmanlaajuisesti, mutta samalla on oikein, että me edellytämme, että myös muut kehittyneet maanosat tulevat vastaavalla osuudella mukaan. Samoin taloudellisesti edistyneimpien kehitysmaiden tulee osallistua riittävästi vastuidensa mukaan tähän yhteiseen ilmastonmuutoksen hillintään.

Suomen osalta haastavaa on se, että samaan aikaan nyt EU:n sisällä käydään tavoitteita läpi uusiutuvan taakanjaosta, ja Suomen osalta on tärkeää, että tässä otetaan huomioon se, mitä maat ovat jo tehneet asian hyväksi. Tiedämme, että nämä tavoitteet, mitä komission puolelta on nyt esitetty, eivät ole Suomelle mahdollisia, ja meidän on voimakkaasti ajettava sitä linjaa, että tässä otetaan myös huomioon se, kuinka edistyksellisiä maat tällä hetkellä ovat.

Oli erinomaista kuulla ministeri Pekkarisen puolelta, että nämä niin sanotut turvemaat ovat yhdistämässä voimiaan. Suomen osaltahan olisi erinomaista, jos pystyisimme saamaan turpeen edes osittain uusiutuvaksi energianlähteeksi samaan tapaan kuin esimerkiksi jäte on tällä hetkellä, josta 60 prosenttia voidaan lukea uusiutuvaksi. Myös turpeen osalta olisi tärkeä saada tällainen tavoite läpi, koska se helpottaisi meidän osuuttamme. Muistaakseni noin 6 prosenttia tällä hetkellä energiastamme tulee tuosta turpeesta, jota ennen kaikkea käytetään tukipolttoaineena puulle.

Suomen osalta erityisesti huolettaa ilman muuta metsäteollisuuden kohtalo tässä, koska metsäteollisuuden kannalta on tärkeää kuitenkin, että pystymme tuottamaan tarpeeksi edullisesti perusenergiaa, jotta metsäteollisuus pystyy toimimaan Suomessa, ja se on myös tiukasti sidoksissa tähän meidän bioenergiapuoleen.

Autoverotuksen uudistaminen on aivan erinomainen avaus hallitukselta liikennepolitiikan suuntaan, ja tässä tietysti täytyy edelleen toimenpiteitä jatkaa siihen suuntaan, että myös liikenteen päästöjä saadaan vähennettyä.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Äänestäjä, joka kuunteli tämän keskustelun alkua, pyysi lähettämään pääministerille terveisiä, että olisi mielellään kuullut edes yhden konkreettisen asian tässä esittelypuheenvuorossa. Kerron näin terveiset pääministerin ilmoituksen aikana. Ehkä ne menevät perille, vaikka pääministeri ei ole enää itse paikalla.

Todella, se tässä keskustelussa on ollut ei ehkä silmiinpistävää vaan korvaantarttuvaa, että kovin vähän mitään konkretiaa on sanottu. Se ylipäätänsä leimaa suomalaista ilmastopoliittista keskustelua. Sinänsä kaikki puolueet, kaikki edustajat, täällä sanovat, että ilmastonmuutos on vakava uhka, mutta sitten, kun lähdetään puhumaan siitä, mitä tälle asialle konkreettisesti voitaisiin tehdä, niin silloin nousee esiin, että Suomi on kantanut oman panoksensa ja nyt pitää EU:ssa toimia sen puolesta, että Suomi ei joudu rajoittamaan, ja kyllä nyt pitää saada ensin kehittyvät maat mukaan ennen kuin voi Suomi rajoittaa.

Tällä pelillä me emme pysäytä ilmastonmuutosta, ja se on varmasti se epämiellyttävä totuus nimenomaan, jota esimerkiksi Nobelin rauhanpalkinnon saanut Al Gore haluaa elokuvallaan tuoda ilmi. Epämiellyttävä totuus tuntuu olevan tässä salissakin se, että paljon puhetta riittää, mutta missä ovat ne konkreettiset toimenpiteet. Eilen, kun keskusteltiin autoveron uudistamisesta, se huomio, että 80 prosenttia autoista on nyt tämän autoveroesityksen mukaan ekoautoja, citymaasturit ovat ekoautoja, sai vastaansa melkein primitiivireaktion. Ei saanut kertoa tätä epämiellyttävää totuutta, että tämä autoveroratkaisu ei niinkään ollut ympäristöveroratkaisu vaan autoveroratkaisu.

Nyt toivoisin muutamia konkreettisia, selviä lupauksia, esimerkiksi sen, että Suomi tulee EU:n kaikissa neuvotteluissa edistämään sitä ja pitämään kiinni siitä, että EU riippumatta, mitä muut maat tekevät, tulee vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttiin. Se olisi sellainen konkreettinen lupaus, josta voitaisiin olla ylpeitä. Tai voisi nostaa konkreettisia toimenpiteitä, esimerkiksi että Suomi alkaisi kansainvälisillä foorumeilla viedä eteenpäin sitä, että lentokerosiinia alettaisiin verottaa ja se olisi huomattavasti kalliimpaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiasta on laskentatavasta riippuen noin 25 prosenttia. Suomi on tässä suhteessa kolmanneksi paras EU-maista. Euroopan komissio julkistaa näillä näkymin tammikuussa 2008 ehdotuksen uusiutuvan energian taakanjaosta, ja tavoitteena on nostaa tämän osuus kokonaisenergiasta keskimäärin 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vaikka uusiutuvan energian osuus Suomessa on suuri jo tällä hetkellä, ei se tarkoita, että mitään enää ei tarvitse tehdä. Muun muassa energiatehokkuudessa on vielä parannettavaa, paljon tehtävää.

Kuitenkin jatkossa on pidettävä huoli siitä, että Suomen erityisolosuhteet huomioidaan, kun tästä taakanjaosta päätetään, kuten pääministeri omassa puheenvuorossaan totesi. Muun muassa energiaintensiivistä teollisuutta meillä on paljon, ja tavoitteena tulee olla kohtuuhintaisen energian saatavuuden turvaaminen. Myös tässä turvekysymyksessä, johon myös ministeri Pekkarinen viittasi, toivottavasti voidaan edetä.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että jo muutaman prosenttiyksikön nosto vaatii melkoisia investointeja ja monia muita keinoja.

Ja aivan lopuksi: Suomella on jo nyt hyvä asema uusiutuvan energian viejänä ja teknisenä osaajana, ja tätä asemaa meidän ei tule menettää.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministerin ilmoituksen aiheena oli kansainvälisen ilmastopolitiikan nykytilanne, ja olisin toivonut, että eduskunta olisi tämän hienon tilaisuuden saatuaan keskittynyt käsittelemään nimenomaan kansainvälistä ilmastopolitiikkaa.

Kansainvälisen ilmastonsuojelun kohtalonkysymys on se, miten nopeasti kasvavat kehitysmaat saadaan päästörajoituksiin mukaan. Tässä ministeri Tiilikainen jo omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota yhteen näkökulmaan. On hirvittävän helppo tästäkin salista käsin vaatia, että muiden maiden pitää rajoittaa omia päästöjään. On paljon vaikeampi keksiä se käytännön tapa, jolla ne muut maat oikeasti houkutellaan mukaan näihin päästörajoituksiin. Jokaista muita maita vaativaa puheenvuoroa kohti toivoisi, että olisi edes muutama puheenvuoro siitä, miten tässä konkreettisesti voitaisiin edetä.

Itse nostaisin esiin neljä tekijää, joiden tulisi olla mukana tulevassa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa, jotta muut maat voidaan saada mukaan.

Ensinnäkin sen ratkaisun pitäisi olla oikeudenmukainen ja ottaa huomioon se, että eri maissa on hyvin erilaiset olosuhteet päästötason ja kehityksen suhteen, niin kuin muun muassa ministeri Väyrynen tässä hyvin toi esiin.

Toiseksi sen sopimuksen tulisi olla riittävän joustava, jotta erilaiset maat voidaan siihen ottaa mukaan, ja niillä voi olla erityyppisiä velvoitteita.

Kolmanneksi se asia, jonka ministeri Tiilikainen edellä totesi, että meidän on valmistauduttava siihen, että ilmastonsuojeluun tarvitaan merkittävästi lisärahoitusta ja sitä tulee suunnata nimenomaan köyhiin kehitysmaihin.

Mutta neljäs välttämätön, mutta ei sinänsä riittävä ehto on se, että teollisuusmaiden on näytettävä tietä. On mahdotonta kuvitella sellaista kansainvälistä kattavaa ilmastosopimusta, joka ei perustuisi sille, että me rikkaissa teollisuusmaissa, jotka ongelman olemme alun perin aiheuttaneetkin ja joiden päästötaso edelleen asukasta kohti on huomattavan korkea, että me rikkaissa teollisuusmaissa emme näyttäisi tietä muulle maailmalla ja ensin vähentäisi omia päästöjämme.

Tässä edellä on kiinnitetty paljon huomiota myös Euroopan unionissa käytäviin neuvotteluihin uusiutuvan velvoitteen jakamisesta. On totta, että Suomi on tehnyt paljon ja Suomen erityisolosuhteet on otettava huomioon, mutta kolikon toisena puolena on hyvä muistaa, että Suomella on myös erittäin hyvät mahdollisuudet edelleen lisätä uusiutuvien käyttöä merkittävästi. Kaikki potentiaalikartoitukset osoittavat, että tätä potentiaalia on edelleen jäljellä paljon, ja sitä pitää hyödyntää täysimääräisesti, tietysti kohtuus huomioon ottaen.

Ympäristöministeri   Kimmo  Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Tässä tuli suora kysymys ympäristöministerille siitä, mitä ympäristöministeri teki, kun hallitus päätti ajoneuvo- ja autoverouudistuksesta. — Oli tyytyväinen, ympäristöministeri oli tyytyväinen tähän verouudistukseen.

Nimittäin kun joitain aikoja sitten päätettiin polttoaineveron korotuksesta, niin oli hirveä möläkkä täällä, että nyt verot nousevat. Sillä ohjattiin liikennettä. Kun nyt päätettiin veron laskusta, jälleen on möläkkä, että nyt verot laskevat tällä kertaa. (Ed. M. Korhonen: Ministeri keskittyy nyt ympäristönäkökulmaan eikä arvostele muita!) Tämä kokonaisuus ohjaa kuluttajia valitsemaan vähäpäästöisiä, vähän kuluttavia ajoneuvoja.

Kun nyt verouudistuksen jälkeen asiakas menee autokauppaan, ei hän muistele siellä, että mitähän tämä kyseinen malli maksoi joskus, vaan hän vertaa siinä kaupassa sinä päivänä olevia malleja. Dieselauto, joka kuluttaa pari litraa vähemmän 100:aa kilometriä kohti kuin vastaava bensa-auto, on halvempi. Aikaisemmin oli päinvastoin.

Sitten tässä kritisoitiin sitä, että nyt autovero laskee suurelta joukolta autoja. Jos se laskee semmoiselta 9 litraa kuluttavalta vaikka nyt 100 euroa, niin kun siinä rinnalla on pienikulutuksinen, jonka vero on laskenut vaikka 4 000 euroa, (Ed. M. Korhonen: Ei se noin, tuohan on ihan satusetähommaa!) niin totta kai taloudellinen ohjaus ohjaa järkevää kuluttajaa, joita Suomessa onneksi on paljon, valitsemaan niitä ympäristön kannalta hyviä, vähän kuluttavia ajoneuvoja silloin, kun se auton vaihto tulee ajankohtaiseksi. Joka tapauksessa autokanta uusiutuu tietyllä tahdilla.

Sitten mitä tulee näihin tuulivoimaloihin, niin kun ed. Asko-Seljavaara kyseli, olenko käynyt niitä katselemassa, niin en ole kyllä varmasti jokaista käynyt katselemassa. Varmasti tulevaisuudessa tuulipuistot tulevat olemaan se tapa, millä pystytään merkittävästi tuulivoimaa lisäämään. Turha niitä on hujan hajan ripotella sinne tänne, koska meillä on kaavoitettua aloitetta, mihin pystytään (Puhemies: Aika!) järkevästi tuulipuistoja rakentamaan.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Ed. Lipponen kiinnitti huomiota suomalaisen teollisuuden tulevaisuuteen ja oli huolissaan energian hinnasta. Ed. Jaakonsaari oli huolissaan suomalaisten ostovoimasta.

Ehkä tässä itse olen huolissani suomalaisesta työstä, ja onkin niin, että ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan erittäin monella tavalla suomalaisen työelämän tulevaisuuteen: minne syntyvät työpaikat, kuinka ne syntyvät, mitenkä voimme edistää Suomen kilpailukykyä ja vientiä. Tässä näkisin nimenomaan, että energian hinta on ainoastaan yksi osatekijä. Eri energiavaihtoehdot tuottavat aivan eri lailla edellytyksiä suomalaiselle työlle. Uusiutuva energia on nimenomaan yksi esimerkki tästä. Mutta on myös paljon muita vaikutuksia, vaikutukset suomalaiseen maatalouteen, vaikutukset yleensä suomalaiseen elämään. Tässä näkisin, että tällä hetkellä työministeriössä yritämme selvittää ilmastonmuutoksen laajoja vaikutuksia nimenomaan suomalaiseen työhön.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kun aletaan keinoista keskustella, täällä näkyvät edustajat olevan keskenään erittäin paljon eri mieltä. Kiinnitin erityisesti huomiota ed. Arhinmäkeen. Hänellä on kovat tavoitteet. Hän sanoi, että 30 yksipuolisesti ja sillä tavalla. Kuuntelin tarkasti, mitkä ovat hänen keinonsa. Hän ei niitä kertonut. Ovatko keinot sitä samaa, mitä teidän edessänne istuvalla ed. Kankaalla on? Hän on sitä mieltä, että tuulivoimaa pitää merkittävästi rakentaa, niin kuin eräissä muissakin puheenvuoroissa, ja sitten seuraavassa virkkeessä sanotaan, että energian hinta ei saa nousta.

Jos tuulta rakennetaan, niin kuin Suomessa varmasti joudutaan nyt rakentamaan, muistakaa, että se merkitsee sitä, että sähkön hinta tulee nousemaan erittäin merkittävästi. Suomessa tuulimyllyt pyörivät 2 500 tuntia vuodessa, Saksan rannikolla 4 000 tuntia vuodessa. Jotta täällä se tuuli olisi yhtä edullista kuin siellä, se ero, 4 000:n ja 2 500:n ero, pitää tavallaan siinä investointivaiheessa jo maksaa täällä. Se on meillä paljon kalliimpaa. Tästä syystä me yritämme sen velvoitteen, mikä meille tulee, hoitaa niin, että hoidettaisiin se edullisuusjärjestyksessä: ensin se bio, mikä on edullisinta, ja sitten tuuleen. Mielellään sitä vettä, mutta sitä nyt ei saa kuulemma rakentaa, ja viimeisenä tulee se tuuli. Ja siihenkin, voitte uskoa sen, me joudumme ilman muuta käymään käsiksi.

Mitä tulee autoveroon, ed. Heinäluoma, kyllä se nyt vaan käy sillä tavalla, että syöppöjä ja enemmän päästäviä verotetaan entistä enemmän ja niitä, jotka päästävät vähemmän, verotetaan selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Näin tässä käy. Näiltä osin (Puhemies: Aika!) minun mielestäni tämä vastaa niitä linjoja, joista jo teidän ollessanne valtiovarainministerinä ainakin keskusteltiin. Paperilla silloin tarkkaa mallia toki ei vielä ollut.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoite tämän autoverouudistuksen osalta on ilman muuta oikea: pitää porrastaa päästöjen mukaan. Siitä ollaan samaa mieltä. Mutta minulla on ympäristöministerille yksi kysymys, joka kristallisoi tämän eron, mikä on tässä autoveropäätöksessä suhteessa aikaisempiin päätöksiin. Arvoisa ympäristöministeri, miksi autoveropäätöksessä raja laitettiin tähän 220:een hiilidioksidipäästöissä, ja miksi vuotuisessa ajoneuvoverossa, tässä vuotuisessa käyttömaksussa, pantiin raja 180:een? Miksi tämä ero näissä rajoissa?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nythän ei ole kyse siitä, että eikö autoveron uudistusta olisi tarvinnut tehdä. Varmaan se tarvitsi tehdä, mutta jos me katsomme ympäristöministeriön näkökulmasta, niin kyllä nyt täytyy, herra ympäristöministeri, jo sanoa, että historiaan jää, että kunnianhimoa ei ole ollenkaan tässä pyrkimyksessä edes. Tämä suosii isoja moottoreita, isoja autoja. 9,4 litraa sadalla kilometrillä bensiinikäyttöisellä, 8,5 litraa dieselkäyttöisellä autolla, kun nyt olisi mahdollisuus ollut mennä selvästi eteenpäin. Tavoitteena sinänsä autokannan uudistaminen, turvallisempien autojen saaminen tähän yhteiskuntaan, on ihan hyvä, ei siinä ole mitään, mutta kunnianhimoa teillä ei ole ollut ministerinä ollenkaan eikä todennäköisesti ministeriölläkään. Ja jos me katsomme auton kokonaispäästöjä koko sen elinkaariajattelumallin mukaan, joka olisi pitänyt olla, niin kyllähän tämä täydellinen floppi on tästä näkökulmasta katsottuna, mutta autoverouudistuksena tässä sinänsä ei ole mitään.

Ympäristöministeri   Kimmo  Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Ympäristöministerinä joudun kyllä suurimman kunnian tästä tehdystä veropäätöksestä antamaan ministeri Kataiselle ja samalla myös kiitoksen siitä, että tämmöinen ympäristön kannalta hyvä veromuutos kerrankin tehtiin. Kysymykseen tästä, miksi tämä raja on näin, valitettavasti siihen minulla ei ole vastausta, mutta mikä on se kunnianhimotaso? Kuinka paljon, ed. Korhonen, sen 9,4 litraa tai 8,5 litraa kuluttavan auton vero laskee, ja kuinka paljon laskee 4 litraa kuluttavan auton vero? Tässä ei ole portaita vaan lineaarinen malli, joka suosii sitä enemmän kuluttajaa, mitä pienempikulutuksisen auton hän ostaa. Jos tästä väännetään ympäristön kannalta haitallinen malli, niin se on kyllä jotain aika kummallista tiedettä.

Markku   Laukkanen  /kesk:

Herra puhemies! Minusta kaikkein olennaisin kysymys tässä tulevaisuuden ilmastopolitiikan muotoilussa on nähdä sen globaalin politiikan välttämättömyys ja se, millä me saamme tällä hetkellä esimerkiksi päästökaupan ulkopuolella olevat maat tähän voimakkaaseen kehitystyöhön mukaan. Tällä tarkoitan Yhdysvaltoja, Kiinaa, Intiaa, Brasiliaa, voimakkaan talouskasvun maita, sitoutumista tutkimus- ja kehityspanostuksiin. Tässähän me olemme nyt olleet Suomessa aivan erinomaisella tavalla tiennäyttäjänä myöskin tutkimus- ja kehityspanosten, uuden teknologian kehittämisessä. Ja se, mitä, arvoisa puhemies, nyt tähän minuuttiin yritän vielä sanoa, on se, että mehän kaipaamme nyt juuri tällaisia arjen ratkaisuja, joilla me ohjaamme kuluttajakäyttäytymistä. Ministeri Tiilikainen piirsi tässä nyt oikein hyvän mallin tästä autoverosta. Juuri tällaisia ratkaisuja me tarvitsemme lisää, jotka ohjaavat kuluttajakäyttöä myös vähemmän saastuttaviin muotoihin. Me tarvitsemme niitä kaiken kaikkiaan myöskin jätteenpoltossa, uusiutuvan energian tuotannon aikaansaamisessa, vesivoiman uudelleenkäyttöönotossa, sen laajentamisessa Suomessa, ja esimerkkinä otan vielä mekaanisen metsäteollisuuden voimakkaan kehittämisen. Suomen on nyt tämän kuiduttavan teollisuuden rinnalla yhä enemmän laitettava satsauksia myöskin puurakentamiseen, mekaanisen metsäteollisuuden kompotenttituotantoon, joka sekin sitoo päästöjä.

Ja yhtenä erilliskysymyksenä, puhemies, haluan nostaa esiin vielä tämän jätteenpolttokysymyksen, jossa tämmöinen suomalainen hajautettu malli, jossa eritellään myöskin jätteet, on äärimmäisen tärkeä asia tavallaan tällaisen ekologisen kilpailukyvyn kannalta. Ja mikä tärkeintä, tietoisuutta, kuluttajien tietoisuutta on lisättävä siitä, mitä ekologinen kilpailukyky on ja miten uutta teknologiaa käyttöönottamalla ja miten kokonaisuudessaan arjen asioita hallitsemalla me voimme vaikuttaa ilmastopolitiikkaan kukin kohdallamme.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän ja tiedän ja uskon, että ministeri Pekkarinen terrierin lailla pitää myöskin turpeen puolta, sen olen havainnut, ja hyvä näin. Luonnonsuojeluliitto väittää, että turve on erittäin saastuttavaa. He väittävät väärin, koska mehän tiedämme kaikki, että turvesoilta, joita on miljoona hehtaaria Suomessa ja muuta suota yhteensä 10 miljoonaa hehtaaria, tulee päästöjä, vaikka niille ei mitään tehdäkään, 6,7 miljoonaa tonnia vuodessa ja metsäojitetuilta soilta vielä 5 miljoonaa tonnia lisää, ja sinne kun turpeen käytön jälkeen isketään muuta biomassaa kasvamaan, puuta tai ruokohelpeä tai jotain muuta vastaavaa, niin näistähän saadaan jopa positiivinen, ikään kuin ilmastoa positiivisesti hoitava asia. Joten puolustakaa edelleenkin Ipcc:tä parempaa statusta turpeelle ja parempia päästöarvoja.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että olemme täällä miettimässä keinoja siihen, miten Suomi parhaiten tukee ilmastosopimusneuvottelujen edistymistä. Balin sopimuksesta on saatava riittävän kattava, mutta myös tiukka. On tehtävä pitkän aikavälin ilmastopolitiikkaa kunnianhimoisin tavoittein. Hiiliriippuvuudesta vapautuminen ja energiansäästö ovat avaintekijöitä. Myös oma esimerkkimme on ratkaiseva. On mietittävä, millä konkreettisilla politiikkatoimenpiteillä Suomi saavuttaa EU:n sisäisessä taakanjaossa tarkentuvan unionin tasoisen päästövähennyksen vuoteen 2020 mennessä.

Lainsäädännöllä ja verotuksella on ohjattava kulutusta. Ajoneuvoverouudistus on hyvä alku, mutta on otettava käyttöön järeämpiäkin toimenpiteitä. Joukkoliikenteen kävijämäärät saadaan nousuun lisäämällä vuoroja ja alentamalla lippujen hintoja. Oiva keino rahoitukseen olisivat ruuhkamaksuista saatavat tuotot. Toivon kansainvälisten neuvottelujen lähtökohdaksi energiansäästön painottamista. Myös materiaa on syytä kuluttaa vähemmän ja kierrättää enemmän. Energiantuotannon tulee perustua yhä enemmän uusiutuvaan energiaan, erityisesti tuulivoimaan ja bioenergiaan. Kansainvälisellä tasolla voimme sopia päästövähennysvelvoitteet, mutta itse meidän on viime kädessä ne toteutettava.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on EU-komissiota ja EU:ta kehuttu taas niin kuin NKP:n keskuskomiteaa. Minä en luota Euroopan unioniin. Ei ole aihetta. Minä pelkään ... (Ed. Jaakonsaari: Yritä kerran! Se ei tee kipeää!) Minä pelkään ... — Ed. Jaakonsaari, kuunnelkaa, mahdollisesti voitte oppia jotakin. — Niin, mitä tapahtuu tämän päästökaupan osalta? Pelkään, että tapahtuu samoin kuin sokeriuudistuksessa. Suomi tekee osansa, ja kun muut eivät hoida osaansa, saamme maksaa lisää.

Sitten, arvoisa puhemies, ongelma, jonka haluan tuoda esiin, on Kiina, vaikka ministeri Pekkarinen sanoi, että se on vielä pieni osa USA:sta. Kiina on vastenmielinen kommunistinen diktatuuri, jossa vallitsee länsimainen kapitalismi. Se on pahin ympäristöuhka pitkällä aikavälillä koko maapallolla.

Erkki   Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tänä aamuna kuulimme, että ilmastonmuutosta ei todennäköisesti voida pysäyttää. Täällä ed. Tiura kyseli, miten kilpailukyvyllemme käy, jos saamme uudet biopolttoainevaatimukset kannettavaksemme. Minun tekee mieli kysyä, miten kilpailukyvyllemme käy, ellemme pärjää ilmastonmuutokselle, tai miten koko maapallon kilpailukyvylle käy. Kansainvälisen ilmastouhkan perusta, niin kuin täällä on todettu, ministeri Väyrynenkin totesi aivan oikein, on köyhyys ja ihmisten välinen eriarvoisuus. Ongelma ei tule siitä, että ... — tai siis tulee se tietenkin siitäkin, että rikkaat kuluttavat — mutta ongelma tulee siitä, että jotta pystyisimme takaamaan oikeudenmukaisuutta kansainvälisesti niille köyhillekin ja poistamaan sitä köyhyyttä, niin heidän kulutustaan on lisättävä. Kysymys on siitä, miten sitä kulutusta voidaan lisätä niin, että ilmasto ei kärsi kohtuuttomasti. Kun täällä ministeri Pekkarinen sanoi, että meidän on kannettava oma vastuumme, niin kyllä minusta meidän ehkä pitäisi kantaa vähän enemmänkin. Täällä on korostettu sitä, että meidän teollisuutemme ei saa mitenkään kärsiä, mutta ellemme me luovu jostakin, niin kuka sitten luopuu?

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! On se hyvä, että te sentään päätitte puolittaa nämä päästöt tässä. Parlamentarismin nimissä pääministeri aina saa puhua aika löysiä, mutta kun alkaa varsinainen keskustelu, niin sitten tapahtuu näin.

Mutta Väyrynen ministerinä huomioi hyvin, että nämä rikkaat ovat ongelma, mutta justiin kyseinen pääministeri on lausunut aika löysiä siitä, kuinka kansa kuluttaa liikaa, vaikka eräässäkin kirjassa on osoitettu, että pääministeri itse ei oikein ymmärtänyt energian päälle mitään ja EU:ssakaan ei sitten ymmärretä mitään. Meillä oli KTM:n ylijohtaja Taisto Turunen siellä — Marja Tiura on tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja — ja naurahti aika rankasti, kun oli nämä maailman selvimmät käyrät, joissa Suomi on täyttänyt velvollisuutensa, 21 ja muuta vastaavaa, ja sanoi, että kyllä ne ymmärtävät, mutta eivät ne välitä. Suomelle on tulossa nämä jutut kuitenkin. Jos pääministeri tavallaan suhtautuu samalla lailla EU:hun ja muuhun, luottaa virkamiehiin, niin kyllä virkamiehet odottavat, että hallitus tekisi niitä päätöksiä.

Toisaalta ministeri Pekkariselle voisin omaa puheenjohtajaani siteeraten tästä Aku Ankasta antaa kunnon listan, kun tämä Fortum on näköjään jäänyt niin ... Minä ymmärrän sen ansan, että tuntuu kauhealta varmaan olla ministeri ja rehellisenä ja ihmisenäkin parantuneena, kun tietää, mikä hirveä ansa se on. Mutta Aku Ankassa 56 Carl Barksilla oli semmoinen mittari, että laitetaan tähän ilmastonmuutoksen nimissä, että “hengitys 5 senttiä, houkutus 10 senttiä, huokaus ..." jnp. Tuntuu jotenkin järjettömältä tämän kaiken jälkeen, näitten Fortumien ja muitten jälkeen, että te kehtaatte aina vaan levittää kätenne. Ja samaten jos täällä sisällä Suomessa (Toinen varapuhemies: Aika!) sattuu näin, niin miten ne voivat EU:ssa uskoa sen, että me olemme iso, suuri ja kykenevä ja itsetuntoinen maa?

Toisaalta tämä vihreitten politiikka on säälittävää. Suomi on kärjessä teknologiassa, ja sitten se parjaa ja haukkuu Suomea netissä koko ajan siitä, että Suomi ei toteuta mitään. Se on todella valitettavaa, että hallituksessa on semmoinen puolue, joka syö tavallaan EU:ssa (Toinen varapuhemies: 2 minuuttia!) Suomen tulevaisuutta tässä kansalaisilta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, teidän ei kannata minulle ärhennellä siitä, jos Angela Merkel on puhunut tällaisesta henkilökohtaisesta päästöjäljestä ja sitten kerron, että hän on puhunut siitä maakohtaisesta päästöstä. Minusta teidän kannattaisi olla kärppänä Angela Merkelin kanssa keskustelemassa aiheesta ja sanomassa, että ei aivan päde tämmöinen, kun meillä on teollista työnjakoa eri maiden välillä. Itse käytän esimerkkinä Sveitsiä: ei se pankkitoiminta ihan hirveästi päästöjä tuota ja silti talous saattaa kasvaa ja bkt olla suuri. Mutta meillä on erilainen työnjako, ja minä olisin sitä vieläpä, ehkä toisin jopa kuin ed. Arhinmäki, puolustamassa, koska me teemme parasta mahdollista hyötykäyttöä siinä.

Kannattaako Suomi laitoskohtaista päästökauppamallia, sitä että hiililaitos Suomessa voisi päästää yhtä paljon kuin hiililaitos Saksassa ja sitten maksaa samoista päästöoikeuksista, tämä on hyvin konkreettinen kysymys. Mutta me emme saa nyt tietää Suomen hallituksen konkreettisia kantoja. Siitä on ollut hieman tässä kyse, mitä Suomi aktiivisesti tekee EU:n sisällä, mitä Suomi tekee aktiivisesti maailmanlaajuisissa neuvotteluissa. Ed. Tynkkynen sanoi, että (Puhemies: Aika!) meidän pitää puhua siitä kansainvälisesti.

Mutta energian hinnasta sanon yhden lauseen vielä uhalla, että puhemies tämän keskeyttää. Ei voi sanoa, että se halpaa on, mutta kohtuuhintaisuuteen pitää pyrkiä ja tehdä sen takia mahdollisimman järkevää energiapolitiikkaa. Anteeksi, ed. Tynkkynen, mutta käytän sanaa härski. Minusta on hyvin härskiä, että te hallituksen ilmastopoliittisena asiantuntijana esiinnyitte Taloussanomien kannessa Fortumin johtajan Liliuksen kanssa ja yhteisenä otsikkona “Energian hinta ylös”.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin maat ovat pyrkineet voimallisesti toteuttamaan päästöjen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa, mutta käytännön tulokset ovat toistaiseksi vähäisiä. Kaikki valtiot joutuvat tasapainottelemaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja kilpailukyvyn kehittämisen välillä. Kysymykseni: Onko olemassa realistisia arvioita siitä, kuinka tehokkaita mukana olevat maat ovat olleet Kioton pöytäkirjan edellyttämien mekanismien toteuttamisessa? Esimerkiksi Suomella on ollut yhdeksän hanketta, joista neljä Virossa, neljä Hondurasissa ja yksi Kiinassa. Onko näiden hankkeiden tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta arvioitu?

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Joulukuussa Balilla YK:n ilmastoistunnossa on tärkeä saada Kioton sopimuksesta ulkopuolelle jäävät kehittyneet valtiot, muun muassa Yhdysvallat ja Australia, mukaan sitoutumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Myös kehitysmaat on saatava uuden sopimuksen piiriin. Tietysti niiden erityisasema pitää ottaa huomioon siinä asiassa. Vaikka tänään on maailman energiajärjestö Iea arvioinut ja uutisoinut, ettei ilmastonmuutosta saada kuriin, niin en jaksa siihen itse uskoa, vaan meidän on edelleen EU:n ja Suomen politiikalla tehtävä aktiivisesti ilmastopolitiikkaa. Me olemme sitoutuneet erilaisiin päästötavoitteisiin, ja niistä on pidettävä kiinni ja niitä konkreettisia tekoja hallituksen on harjoitettava koko ajan.

Kansallisilla päätöksillä myöskin tässä salissa tehdään merkittäviä ratkaisuja. Tämä jäteongelma on Suomessa aivan ajankohtainen, ja sitten myöskin puhtaan uusiutuvan energiamuodon käyttöä on lisättävä. Sormi ei saa mennä suuhun silloin, kun tehdään päätöksiä esimerkiksi vesistöjen valjastamisesta, lisävaljastamisesta tai tuulimyllyjen laittamisesta esimerkiksi näitten tuulipuistojen suhteen. Olkoot ne rumia tai olkoot ne ääntä päästäviä, niitä täytyy tehdä. Kyse on ilmastopolitiikan jalkauttamisesta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä Suomi tekee Euroopassa, kysytään. Suomi kertoo kaikista niistä tekemisistä, mitä se EU:ssa, komissiossa ja neuvostossa edustaa energia- ja ilmastokysymyksissä. Me kerromme aina eduskunnalle ja niille valiokunnille, jotka niitä asioita käsittelevät.

Mitä tulee nyt sitten siihen, mitä niistä EU:ssa kohta tehtävistä taakanjaoista seuraa ja miten Suomi sinne ja niihin asioihin reagoi, se on lähiaikojen aika iso asia.

Ensinnäkin me pyrimme vaikuttamaan esimerkiksi siihen, että siinä taakanjaossa uusiutuvista meille tulisi siivu, joka on kohtuullinen kantaa, ja Suomi on varmaan ainoa maa, joka paraikaa, itse asiassa tällä viikolla perjantaina, käy seuraavan kerran komission kanssa läpi tarkat analyysit siitä, mikä meidän todellinen potentiaalimme on. Me pääsemme tarkkaan selvittelemään energialähde energialähteeltä, mihin me pystymme mitäkin uusiutuvaa energialähdettä hyödyntäen tulevien vuosien aikaan. Sitten kun me tiedämme, mikä on meidän taakkamme, sen jälkeen iso valintatilanne tulee olemaan, minkälaisilla keinoilla me ihan oikeasti lisäämme uusiutuvan energian käyttöä, ja niin kuin sanoin, markkinaehtoiset toimet eivät riitä. Me tarvitsemme välttämättä myöskin muita toimia, joilla tosiasiassa saadaan uusiutuvan energian käyttö ylös.

Mitä tulee vielä siihen, että USA ja Kiina, vielä kertaalleen ... Jaha, täällä ei ed. Soini ole paikalla. Hyppään sen ylitse.

Ihan viimeinen kommentti liittyy vielä kertaalleen tähän päästökauppajärjestelmään. Niin kuin ministeri Tiilikainen täällä sanoi, päästökauppa on väline, väline, jolla pyritään vähentämään päästöjä, eikä välttämättä periaatteessa kovin huono väline.

Otetaan esimerkki: Meillä on terästeollisuutta. Se on maailman pienin ominaispäästöiltään. Tonni terästä aiheuttaa vähiten meillä päästöjä. Jos me otamme tälle Suomen terästeollisuudelle niin kovia uusia päästövaatimuksia, että se joutuisi tekemään sellaiset ympäristöinvestoinnit, jotka vähentävät kymmenen prosenttia päästöjä, niitä päästöjä, mitä se nyt aiheuttaa, tuolla jaloterästehtaalla tämmöinen investointi voisi maksaa todella huikean paljon. Samaan aikaan huikean paljon pienemmällä rahalla voidaan päästökauppajärjestelmän piirissä suorittaa vastaava investointi jossakin muualla, (Puhemies: Aika!) saada samalla rahalla monta kertaa enemmän päästövähenemiä aikaan yhteiseen ilmastoomme. Tämä on päästökaupan idea ja sinänsä aika hyvin rakennettu idea.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Täällä kyseltiin konkretiaa näissä puheissa. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa konkretia on sopimus, jossa on eri maitten nimet alla. Se on hyvin konkreettinen asia. Miten tähän sopimukseen päästään? Ed. Tynkkynen käytti erinomaisen analyyttisen puheenvuoron siinä. Näissä rahoituksen järjestelyissä oleellista on se, miten pystytään yksityiset investoinnit ohjaamaan sillä tavalla, että ne ovat ilmastomyönteisiä. Kansallisilla budjettirahoilla voidaan kenties tukea kehitysmaitten mahdollisuuksia osallistua talkooseen, mutta nämä päästökauppa- ja muut markkinamekanismit tarvitaan, jotta yksityiset investoinnit suuntautuvat ilmastoa säästävään suuntaan.

Näistä kansallisista taakoista. Suomella on kunnianhimoiset kansainväliset tavoitteet. Kansallisesti tehdään se, mikä on oikein ja kohtuullista. Ympäristöministerinä parin viikon päästä keskustelen taas tästä päästökauppa- ja päästövähennystavoitteesta Suomen kannalta ympäristökomissaari Dimasin kanssa tuoden nämä Suomen kannalta keskeiset asiat esille siinä keskustelussa.