Täysistunnon pöytäkirja 75/2001 vp

PTK 75/2001 vp

75. PERJANTAINA 8. KESÄKUUTA 2001 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

1) Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna 1999

 

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on käsitellyt hyvin perusteellisesti eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta toiminnastaan vuodelta 99 ja todennut, että se on hyvin laadittu ja selkeä. Kertomusvuoden aikana ratkaistujen asioitten määrä on lisääntynyt edellisvuodesta tuntuvasti. Kanteluiden keskimääräinen käsittelyaika on kuitenkin jonkin verran lyhentynyt, mitä on pidettävä hyvänä asiana. (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Arvoisat edustajat! Täysistunto on alkanut. Pyydän hiljentymään, asettumaan paikoilleen ja käymään tarvittavat keskustelut salin ulkopuolella, koska ed. Kokkonen jatkaa puheenvuoroaan vasta sitten, kun sali on hiljentynyt.

Puhuja:

Ratkaisemattomien asioiden määrä on kääntynyt edellisvuoteen verrattuna hienoiseen laskuun. Kertomusvuonna on tehty tarkastuksia hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Me olemme pitäneet kenttätarkastuksia erittäin tärkeinä. Näkyvyys kentällä tässäkin valvontatoiminnassa on hyvin merkityksellistä. Valiokunnan mielestä oikeusasiamiehen toiminnassa on syytä keskittyä kanteluruuhkan purkamiseen, koska ruuhkaa edelleenkin on ja yksittäisten kansalaisten kannalta kanteluasian ratkaisun saaminen mahdollisimman pikaisesti on hyvin tärkeä asia. Valiokunta ei ole kuitenkaan erikseen arvioinut oikeusasiamiehen yksittäisiä ratkaisuja ja kannanottoja, vaikka tämän tyyppiseen toimintaan näyttää olevan kovasti paineita. Yksittäiset perustuslakivaliokunnan jäsenet saavat kovasti palautetta kansalaisilta, ja myöskin perustuslakivaliokunnan nimellä tulee valiokuntaneuvoksille aika paljon postia tämän tyyppisistä asioista.

Jokin sana perus- ja ihmisoikeuksista. Vuoden 95 perusoikeusuudistuksen yhteydessähän hallitusmuotoon lisättiin säännös siitä, että tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista, ja tämä oikeusasiamiehen valvontatehtävä on säilytetty uuden 1.3.2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain 109 §:n 1 momentissa. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta on vakiintunut oikeusasiamiehen yhdeksi keskeiseksi tehtäväalueeksi. Kertomuksessa todetaankin perus- ja ihmisoikeuksien läpäisevän hallinnon laillisuusvalvonnan koko kentän. Laillisuusvalvonnan luonteen johdosta kannanotoissa kiinnitetään useimmiten huomiota viranomaisten menettelytapoihin aineellisten oikeuskysymysten jäädessä yleensä tuomioistuimissa ratkaistaviksi.

Yhä useammin oikeudellisen ratkaisun lisäksi oikeusasiamiehen kannanotto sisältää myöskin oikeuspoliittisesti painottuneita pohdintoja sekä moittivia tai ohjaavia käsityksiä perus- ja ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta mahdollisissa muissa saman kaltaisissa tapauksissa. Oikeuspoliittisesti painottuneitten pohdintojen mukaanottaminen on jonkin verran saanut arvostelua aikaan tuomioistuinten piirissä, ja tuomioistuinten jäsenet ovat joissakin tapauksissa katsoneet, että he kokevat kohtelun epäoikeudenmukaiseksi, koska heillä ei ole mahdollisuutta hakea muutosta oikeusasiamiehen kannanottoihin. Mutta tällainen oikeuspoliittinen keskustelu on mielestäni erittäin tarpeellista.

Suuri osa kertomusvuonna annetuista toimenpideratkaisuista on sisältänyt oikeusasiamiehen käsityksen siitä, miten asiassa olisi tullut menetellä. On ollut ohjaavia käsityksiä ja moittivia käsityksiä. Näitä ei ole mitenkään eroteltu kertomuksessa, ja perustuslakivaliokunta katsoi, että näin olisi syytä tulevaisuudessa tehdä erityisesti siitä syystä, että usein eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut saavat aika paljon julkisuutta osakseen ja julkisuudessa saatetaan joku henkilö leimata syylliseksi moitittavaan tekoon, vaikka itse asiassa ei ehkä kysymys olisi ollut suoranaisesta moitteesta vaan käsityksestä, joka on lausuttu toiminnan suhteen ja jossa ehkä voidaan olla perustellustikin useampaa mieltä.

Perustuslakivaliokunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota sisäasiainministeriön oikeusasiamiehelle toimittaman kertomuksen puutteellisuuteen, mitä tulee tekniseen kuunteluun. Valiokunta on saanut sisäasiainministeriöltä selvityksen asiasta. Sen perusteella valiokunta on todennut ministeriön ryhtyneen monipuolisiin toimiin telepakkokeinoja koskevan raportointi- ja valvontajärjestelmän kehittämiseksi, mikä on myös positiivinen askel. Valiokunta on myöskin yhtynyt apulaisoikeusasiamies Jonkan ehdotukseen telepakkokeinojen käyttöä ja valvontaa koskevan tutkimuksen teettämisestä ja pitänyt aiheellisena samanaikaisesti arvioida telepakkokeinojen käytön teknisiä ja taloudellisia edellytyksiä.

Edelleen valiokunta on kiinnittänyt jo aiemmin oikeusasiamiehen kannanottojen yhteydessä huomiota siihen, että kun näillä ohjataan viranomaistoimintaa ja sillä on tuntuva merkitys viranomaisten toimiin, olisi syytä kehittää ratkaisuista tiedottamista, ja näin onkin menetelty. Nykyään näistä tiedotetaan verkossa, ja tämä on toimintaa, josta tiedän, että oikeusasiamies on myöskin patistellut muita valvovia viranomaisia menettelemään vastaavalla tavalla, eli tässä näyttää kehitys menneen myönteiseen suuntaan.

Itse kertomuksen suhteen perustuslakivaliokunta katsoi, että tulevaisuudessa, kun verkossa tiedotetaan yksittäisistä ratkaisuista, jotka ohjaavat viranomaisten käyttäytymistä, voitaisiin kertomuksessa itsessään ehkä enemmän kiinnittää huomiota periaatteellisesti tärkeitten kysymysten arviointiin. Me olemme myöskin toivoneet, että oikeusasiamies ja oikeuskansleri kehittäisivät tilastointiaan yhdenmukaiseen suuntaan. Valitettavasti emme pysty käsittelemään oikeuskanslerin kertomusta samanaikaisesti, koska olemme pyytäneet siitä vielä eräitä lisäselvityksiä.

Perustuslakivaliokunta on myös käynyt eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa tutustumassa toimintaan, kuullut siellä virkamiehiä laajasti ja havainnut, että siellä tehdään aika kovan paineen alla varsin hyvää työtä. Ongelma tässä toiminnassa näyttää olevan yleisön käsitys eduskunnan oikeusasiamiehen toimivallasta. Kuvitellaan, että eduskunnan oikeusasiamies on kaikkivoipa eikä muisteta sitä, että esimerkiksi yksityisten firmojen jne. toimintaa oikeusasiamies ei voi valvoa eikä voi myöskään puuttua tuomioistuinten yksittäisiin ratkaisuihin.

Sähköposti on räjäyttänyt myöskin oikeusasiamiehen kanslian postin määrän. Sähköpostia tulee yhä kasvavalla tulvalla. Tämän me kaikki kansanedustajatkin tietysti tiedämme, että tähän suuntaan on toiminta kehittynyt monella muullakin alalla. Se on melkoinen ongelma tulevaisuudessa. Mitkään voimavarat eivät tahdo riittää kaikkiin sähköposteihin vastaamiseen.

Eduskunnan oikeusasiamies on myös toiminut usein varsin joustavasti, kutsunut kansliaan henkilöitä, jotka toistuvasti ovat kannelleet ja ovat kokeneet, että heidän ongelmansa ei ole tullut käsitellyksi asianmukaisesti. Hän on kutsunut heitä kansliaan suoraan keskusteluun ja pyrkinyt selvittämään ongelmia. Kaikki eivät vain ole halunneet tällaistakaan mahdollisuutta käyttää hyväkseen.

Eräs ongelma on se, miten pitäisi kverulantteihin suhtautua, koska heitäkin joukossa on, henkilöitä, jotka yhä uudestaan ja uudestaan käyvät samasta asiasta viranomaisten kanssa kirjeenvaihtoa ja tahtovat tukkia koko koneiston. Tämä on ehkä ratkaisematon kysymys osittain, sillä meidän yhteiskuntamme ei ole mitenkään suojautunut kverulantteja vastaan. Kun puhutaan kverulanteista, kannattaa muistaa, että hankalankin ihmisen asiat on kuitenkin aina tutkittava. Heidän tilanteensa on sillä tavalla riskialtis, että jos henkilö koetaan hyvin hankalaksi asioinnissaan, niin saattaa olla, että häneen on taipumus suhtautua hieman kevyesti. Siksi myös oikeusasiamiehen kansliassa on ymmärretty se asia, että näitten ihmisten asioihin on syytä paneutua erityisen painokkaasti.

Yksi asia, josta olemme myöskin keskustelleet oikeusasiamiehen kanssa, on se, että joissakin tapauksissa kannattaisi viranomaisten muistaa, että anteeksipyyntö voisi joskus olla paikallaan. Yksinkertainen anteeksipyyntö silloin, kun on kohdellut henkilöä väärin taikka toiminut epäasianmukaisesti, saattaisi säästää koko koneiston ja asianomaisen virkamiehenkin hyvin paljolta.

Raimo   Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti perustuslakivaliokunnan mietinnöstä. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, valiokunta ei ole käsitellyt yksittäisiä ratkaisuja taikka kannanottoja. Ja niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, kansalaiset ovat kyllä lähestyneet varmasti myös perustuslakivaliokunnan jäseniä ja puheenjohtajaa, koska myös ihan tällaiset rivikansanedustajatkin saavat hirvittävän määrän kansalaispalautetta erilaisista asioista. Usein tilanne on sellainen, että kantelijat eivät ymmärrä eduskunnan oikeusasiamiehen päätöstä oikein. Joissakin tilanteissa olen havainnut, että siellä on tavallaan tällainen ohjaava käsitys, että miten oikeusasiamiehen tai apulaisoikeusasiamiehen näkökannalta olisi pitänyt toimia. Tämä on tietysti se ongelma, jota ei voi ratkaista millään tavoin.

Itse olisin taipuvainen näkemään, että kannattaisi ehkä perustuslakivaliokunnassa joskus ottaa ainakin yleisellä tasolla jokin sellainen ratkaisu, johon oikeusasiamiehen ratkaisuissa ei ole puututtu. Muistuu vain mieleeni edesmenneen Oswald Laakson tapaus. Se asiahan pyöri täällä vuodesta toiseen, ja sitä käsiteltiin jopa perustuslakivaliokunnassa, kun olin jäsenenä siellä. Sitten vuosien jälkeen, kun nykyinen eduskunnan oikeusasiamies otti siihen uudelleen kantaa, jolloin asianomainen kantelija oli jo poistunut keskuudestamme, silloin vasta tuli se varsinainen ratkaisu, jota siinä oli haettu, eli haettiin kahden poliisin nimeä, jotka olivat olleet onnettomuuspaikalla. Jos tämä tilanne olisi selvitetty heti alun perin, niin uskoisin, että olisi ollut muutama kymmensenttinen asiapaperinippu vähemmän. Eli joskus ehkä kannattaisi pohtia sitä, että ottaisi esille myöskin sellaisia tapauksia, joissa saattaa jotakin olla jäänyt käsittelemättä silloin, kun niitä on eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa käsitelty.

Olen erittäin usein arvostellut hyvinkin voimakkaasti laillisuusvalvontaa maassamme, jopa siinä määrin, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtajakin jopa yritti ojentaa minua — mutta pysyn edelleen omassa kannassani siltä osin. Mutta totuuden nimessä, niin kuin eräässä puheenvuorossani täällä totesin, mielestäni esimerkiksi sosiaalipuolella on saatu merkittäviä ratkaisuja nimenomaan apulaisoikeusasiamies Paunion ratkaisuissa. Minun mielestäni ne ratkaisut, vaikka ne ovat hieman yleisemmällä tasolla, ovat olleet ohjaavia hyvin pitkälle kentällä.

Eräs ratkaisu, joka mielestäni ehkä pikkasen on poistamassa sitä ongelmaa, josta täällä salissa on hyvin usein puhuttu, eli sitä, mikä merkitys on niin sanotulla asiantuntijalääkärin lausunnolla autoveropalautuksissa, työkyvyttömyystapauksissa, eläkehakemuksien yhteydessä jne., oli se päätös, jossa todettiin, että — tämä koski toki silloin siinä tilanteessa muistaakseni Valtiokonttoria — asiakkaalle on annettava asiantuntijalääkärin lausunto, josta käy ilmi myös lääkärin henkilöllisyys. Kun olen muutaman asiantuntijalääkärin lausunnon pyytänyt, jotenkin, jos uskaltaa näinpäin sanoa, taso on ikään kuin parantunut siitä, kun tuli tietoisuuteen, että asiakkaalle on luovutettava se asiantuntijalääkärin lausunto. Ikään kuin ainakin minun silmissäni, kun en ole lääkäri, tuntuisi siltä, että on tarkemmin perusteltu sitten sitä näkemystä, josta aikaisemmin oli ylimalkaisesti jollakin ranskalaisella viivalla esittelijälle vain heitetty joitakin käsityksiä. Siltä osin mielestäni on parannusta tapahtunut hyvinkin paljon, vaikkakin meillä on määrätty piiri henkilöitä, jotka näköjään myöskin eduskunnassa ovat aika ajoin järjestämässä omia informaatiotilaisuuksia. Itse olen todennut, että ne ovat toisaalta hyviä, mutta pitäisi ymmärtää myös se, että toinen osapuoli on myös ihminen, vaikka onkin virkamies, että kielenkäyttöä kannattaisi aina pohtia silloin, kun arvostelee joittenkuitten toimia.

Arvoisa puhemies! Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi käsittelyajoista, tietysti se on resurssikysymys. Tässä yhteydessä, kun eduskunnan oikeusasiamies itse on paikalla, itse olen joskus todennut hieman hankalaksi sen. Tiedän, että siihen ei mitään varsinaista lääkettä nykyisillä voimavaroilla ja tiloilla saada, mutta valmistelijaa on hyvin vaikeaa saada monta kertaa kiinni, kun heitä on eri puolilla, niitä jotka ovat sivutoimisia valmistelijoita. Tällä tarkoitan sitä, että ainakin joitakin aikoja sitten eräs valmistelija käsitykseni mukaan oli Pääesikunnassa tai jossakin siellä suunnalla. On erittäin vaikea saada yhteyttä, jos haluaisi jotakin tiedustella jostakin kantelusta, kun asiakkaat lähestyvät.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä eräs asia, joka on ollut hyvin pitkään vireillä ja mitä ilmeisimmin tulee itse eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuun, on Lappajärven isojakokunnan asia ja siihen liittyvä Itäkylän jakokunnan asia. Kun lainsäädäntö yhteisalueista on vielä tältä osin muuttunut, toivoisin, että eduskunnan oikeusasiamies paneutuu siihen sitten, kun asiakirjat hänelle tulevat, perusteellisesti, että siinä saataisiin jonkinlainen selkeä ratkaisu siihen, koska siinä on kieltämättä monenlaisia ongelmia. Tiedän, että ratkaisun tekee vaikeaksi se, että siinä on määrättyjä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, jotka ikään kuin minun ymmärtääkseni ovat syntyneet ehkä väärillä pohjilla, eli on tulkittu ehkä lakia toisin päin, mutta nyt lainsäädäntö tältä osin on muuttunut.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Asia, johon ajattelin oikeusasiamiehen kertomuksessa ja perustuslakivaliokunnankin mietinnössä kajota, on oikeusasiamiehen käsitysten lausumiset. Mietintöön on tästä lausuttu ja todettu, että merkittävä osa oikeusasiamiehen oikeudellisista ratkaisuista on käsitysten lausumisia ja pohdintoja ja käsitykset voivat olla joko ohjaavia tai moittivia. Valiokunta kiinnittää huomion siihen, että nämä tulisi tilastoida. Ennen kaikkea tämä asia on merkittävä moitteen tai kantelun kohteeksi joutuneen henkilön kannalta. Yleensä silloin, kun oikeusasiamiehen ratkaisu julkistetaan ja se menee tiedotusvälineisiin, se julkistetaan huomautuksina. Silloin jos ratkaisu on ollut ohjaava, tulee ikään kuin ankarampi kohtelu julkisuudessa kuin itse asiassa. Tämän johdosta on perusteltua, että päätökset myöskin sisältävät selvän näkemyksen siitä, kummasta on kysymys, ohjaavasta vai moittivasta käsityksestä. Silloin myöskin julkisuus tulee oikeammaksi.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Mietintöä lukiessaan voi todeta, että tässä on ihan hyviä huomioita koko oikeusasiamiehen kertomuksen osalta. Minusta yksi tärkeä asia on otettu huomioon tässä mietinnössä, jossa todetaan tiedottamispuolesta, koska, ovatpa ne huomautuksia tai huomioita, niissä on tärkeätä kuitenkin kehittää sitä menettelyä, millä tavalla lehdissä ja mahdollisesti television kautta voitaisiin paremmin tiedottaa, koska niillä on tietyn tyyppinen vaikutus siihen, jotta ihmiset tietävät oikeutensa, ja tietysti sitten myös virkamieskuntaan päin, jotta tiedetään. Joissakin asioissa tulee enemmän yhdenmukaista käytäntöä, koska kaikki on mahdottomuus tietysti kirjoittaa juuri sillä tavalla, kuin on toivottu olevan, ja tulkintoja on aina eri puolilla maata eri tavalla.

Kertomuksessahan todetaan siitä, jotta käsittelyajat ovat keskimäärin lyhentyneet. Mutta sitten siinä on niitä tapauksia, jotka viruvat aika pitkään. Tietysti ne ovat usein hyvin vaikeita tapauksia. Voi olla, jotta siihen ei oikein ratkaisua löydetä. Pohjois-Karjalassa on yksi tapaus, joka liittyy rajavartioston yhteen simputukseen ja siitä tehtyyn kanteluun tai valitukseen, mikä se nyt on nimeltään. Eduskunnan kuppilassa vietettiin juuri kaksivuotissynttärikahvia, nautittiin sen ympärillä. Tämäkin tapaus, jota ei ole kirjattu kertomukseen mutta joka on kesken, varmaan ensi vuoden kertomukseen voidaan kirjata. Toivoisi, että jonkin tyyppisiä ratkaisuja löytyisi aikaisemmin, koska odottavan aika on aina pitkä, kun on kyse hyvin vaikeista tapauksista, joissa ihminen osin sairauden takia on poissa eikä tiedä, pääseekö eläkkeelle vai otetaanko työhön vai mitä tehdään, ja tämä liittyy osin simputukseen. Toivoisi, että sinne löydettäisiin voimavaroja, että lajiteltaisiin tällaiset tapaukset sellaiseen nippuun, joka vietäisiin nopeammin läpi.

Tarkkaan en tiedä mekaniikkaa, miten eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto toimii, mutta uskoisi, että siellä on sellaisia tapauksia, jotka ovat enemmän kestäviä valituksia, jotka jo useankin kerran on käsitelty. Niillä on tietysti oma käsittelyjärjestyksensä, en tiedä.

Mitä ed. Vistbacka totesi yhdestä tapauksesta, siitä pitäisi ottaa opiksi. Olin käymässä puhelimessa salin ulkopuolella, mutta ilmeisesti tarkoitettiin Jyväskylässä aikanaan vaikuttaneen Oswald Laakson tapausta, jota itsekin pengoin. Loppujen lopuksi saatiin poliisimiesten nimet, joita Osvald aikanaan penäsi. Siitä pitää Lehtimajalle antaa kiitos, että hän ryhtyi toimenpiteisiin, koska ilman oikeusasiamiehen toimintaa niitä ei ilmeisesti koskaan olisi saatu, koska Jyväskylän poliisipäällikkö oli hyvin ylimielinen omaa kirjettänikin kohtaan ja leimasi, että kansanedustajan pitäisi tietää, että hänen ei tarvitse lähettää papereita maksutta kenellekään. Siitä pitää antaa Lehtimajalle kiitos, että hän puuttui asiaan ja kehotti lähettämään, että jos kansanedustaja pyytää, on kohtuullista, että hän paperit saa. Siinä yhteydessä saatiin asia selville.

Jutun juoni on tärkeä siinä mielessä, että jo aikaisemmissa vaiheissa ennen nykyisen eduskunnan oikeusasiamiehen aikaa juttuhan oli pyörinyt vuosia eri valitusasteissa ja kanteluina ja ollut eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa ja kanslerin toimistossa ja kaikissa vaiheissa. Juuri sitä tärkeää nippeliasiaa, millä tämä ihminen olisi saanut oikeuden käsiinsä ja voinut lähteä laukaisemaan tilannetta, sitä avainasiaa ei missään vaiheessa saatu auki. Sitten se vain oli myöhäistä, kaveri ennätti juuri ennen kuolemaansa tietää, jotta nyt ovat paperit ja nimet tiedossa, mutta syöpä vei ennen kuin oikeus toteutui siinä asiassa. Tosin hän sanoi ennen kuolemaansa, että ainakin päästiin myö tähän asti, kun soitti minulle. Se on sillä tavalla kuvastavaa, että meidän mekaniikkamme on joskus hyvin vaikea ja välttämättä oikeus ei sillä tavalla ihmisen kohdalla toteudu, vaikka meillä on hirveän hyvät ja moniportaiset valitusjärjestelmät olemassa.

Minusta otettakoon näistä opiksi. Tästä kertomuksesta kiitos! Toivon mukaan siitä opitaan ja tiedottamisessa päästään eteenpäin.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia.

Toteaisin ed. Vistbackalle, että en minä ole häntä, joka on huomattavasti minua vanhempi parlamentaarikko, pyrkinyt ojentamaan vaan olen vain ilmaissut oman käsitykseni. Jos hän on kokenut sen ojennuksena, sehän tietysti kertoo hänen ajattelumaailmastaan enemmän kuin siitä, miten minä olen asian ilmaissut.

Olen erittäin iloinen siitä, että hän suhtautui hyvin positiivisesti ja myönteisesti eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan ja kertomukseen. Voisin vain todeta, että tuleehan se kiitos sieltä, kun oikein kutittaa, myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian virkamiehille.

Mitä tulee Oswald H. Laakson ja vastaavien henkilöitten tapauksiin, keskustelimme myöskin siitä, auttaisiko kantelijan oppaan laatiminen tämän tyyppisiä henkilöitä, mutta en nyt ole siitäkään aivan varma, kuinka paljon se toisi helpotusta. Usein henkilöt kirjoittavat niin monimutkaisesti asiat, että on hyvin vaikea saada selville, mikä asian ydin heidän mielestään on ja mikä on se tieto, mitä juuri he etsivät. Uskon, että eduskunnan oikeusasiamies aikanaan vastaa näihin muihin kysymyksiin, jotka liittyvät hänen kansliansa toimintaan.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeuden jakaminen on perinteisesti ollut ja on edelleen vaikea tehtävä. Sanoohan vanha sanontakin, että viisas tuomari on parempi kuin huono laki.

Viime aikoina varsinkin jääviyskysymykset ovat olleet paljon esillä. Euroopan unionin kautta on tullut sellainen käsitys, että paitsi että on tosiasiallinen jäävittömyys, sen pitää myös näyttää ulospäin siltä. Tästä johtuen olen viime aikoina, ei mihinkään asiaan tai näyttöön perustuen mutta noin yleisellä tasolla, kysellyt itseltäni ja eräiltä, onko oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin työnjako tällä hetkellä hyvä ja oikea.

Nimittäin jos valtioneuvoston tai ministeriön toimista tekee kantelun, sehän voidaan tehdä joko oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle. Kun oikeuskansleri on valtioneuvoston valitsema, hän valvoo valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta, antaa ohjeita ministeriöille ja valtioneuvostolle, varmasti ihmisillä herää sellainen käsitys, onko oikeuskansleri tai hänen virastonsa oikea viranomainen sitten käsittelemään niitä kanteluita, joita mahdollisesti tulee. Minulla ei ole mitään epäilystä, ettei siellä puolueettomasti käsiteltäisi asioita, mutta ulospäin tämä saattaa näyttää tietenkin hiukan toisenlaiselta. Tässä mielessä voisi miettiä sitä, onko tarpeen tätä asiaa miettiä ja puuttua siihen vai onko nykyinen järjestely hyvä myöskin jatkossa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus toiminnasta vuonna 99 mielestäni antaa hyvän kuvan ja pohjan nimenomaan sille, että on kysymys perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta.

Erityisesti olen lukenut kohtia, missä puhutaan lapsista, sekä pakolaislapsista että lasten saamasta hoidosta päivähoidon muodossa ja sellaisten lasten hoidosta, jotka ovat vaikeasti psyykkisesti sairaita. Mielestäni näissä tämä kertomus antaa sen kuvan, että tehostamisen tarvetta ja vajetta on hoidon saatavuudessa. Minusta hyvin asiallisesti esimerkiksi pakolaislasten kohdalla täällä tuodaan esille, että uudet lait antavat hyvät edellytykset viranomaisten toimille, joiden tulee kuitenkin olla riittäviä ja asianmukaisia myös lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta. Kun kysytään, millä tavalla on tulevaisuudessa, kun olemme puhuneet syrjintäasiain valtuutetusta, hallituksen esityksestä, tietenkin jää kysymään, ovatko ne resurssit riittävät, joita viranomaisilla on.

Toinen huoli todellakin, mikä täällä on hyvin noussut esille, ovat vaikeasti psyykkisesti sairaat, että olisi hoitopaikkoja, ei pelkästään ehkä se yksi, mikä täällä on esitetty työryhmän muistion myötä; varmasti tarvitsee lähelle ihmisen asuin- ja kotipaikkaa saada pikaista kriisiapua.

Kolmas, mikä mielestäni täällä hyvin nousee esille ja on ollut meillä keskustelussa, ovat päivähoitoryhmien suuruudet, että siellä lapsilla on tilaongelmia, on hoito-ongelmia. Nämä asiat täältä ainakin hyvin nousivat esiin.

Markku  Rossi  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiinnittää tässä keskustelussa huomiota erääseen seikkaan, joka hieman verhotustikin on tullut näissä puheenvuoroissa esille, eli ammattivalittajiin ja niihin turhiin valituksiin, jotka myös työllistävät oikeusasiamiehen toimistoa varsin paljon. Käsiteltyjen asioiden määrä on lisääntynyt lähemmäs kohta 3 000:ta ja käsittelyaika on hieman pienentynyt, mutta ainakin perustuslakivaliokunnassa oli varsin mielenkiintoista kuulla oikeusasiamiehen arvio siitä, kuinka paljon näistä erilaisista kanteluista on tosiasiallisesti tavallaan ammattivalittajien turhia valituksia. En tuota lukua halua tässä sen kummemmin siteerata, koska siitä syntyi sitten kanslian väenkin keskuudessa vähän arvioita, mikä se todellinen määrä on. Mutta kaikki me tiedämme, että niitä niin sanottuja ammattivalittajien turhia valituksia on aika lailla paljon. Kuinka näitä voitaisiin vähentää, se on mielenkiintoinen asia.

Ymmärrän sen, että valitusoikeutta sinällänsä ei tule kaventaa. Mutta tosiasiahan on, että mitä enemmän on turhia valituksia, sitä enemmän ne ruuhkauttavat, ja silloin ne todelliset ongelmat, mitkä pitäisi pystyä selvittämään, jäävätkin vähemmälle ajalle. Se loukkaa mielestäni kansalaisten oikeusturvaa jopa suorastaan enemmän.

Meidän, arvoisa puhemies, ei varmaan kuitenkaan tule lähteä tekemään mitään tämmöistä valittajan opasta, jotta me opastaisimme, millä lailla valituksia tulee tehdä ja mistä niitä tulee tehdä. Uskoisin kyllä, että yleinen kansalaisvalistus voisi olla paikallaan, koska tämä oikeusprosessi ei välttämättä todellakaan ole kaikille selvä, miten tulla ja miten mennä eteenpäin. Oikeusasiamiehen kansliaan ja viime kädessä monesti paaville ja ties kenelle aina nuo valitukset päätyvät, mutta mitä sieltä saadaan takaisin, onkin sitten toinen asia. Tämä kokonaisuus kyllä on kansalaisten oikeusturvan kannalta erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen asia. Tämän koko proseduurin, prosessin, kehittämiseen yleisellä tasollakin niin, että kansalaiset ovat tietoisia siitä, on jatkossa myös kiinnitettävä huomiota.

Anne Huotari /vas:

Puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä on annettu oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten toiminnasta ja erityisesti siitä aktiivisesta roolista, mikä heillä on.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Kokkonen mietiskeli ääneen, pitäisikö tällainen kantelijan opas olla. Minun mielestäni sellainen pitäisi olla. Siinä ei ehkä niinkään kerrottaisi sitä, mistä voi kannella, vaan siitä muodosta, millainen tämän kantelun pitäisi olla. Silloin nämä kantelut todennäköisesti olisivat sen jälkeen selkeämpiä, kun siinä olisi "asia" ja "perustelut" jne. Monet ihmiset pyytävät apua kansanedustajilta tai yrittävät hakea sitä jostakin muualta, kun eivät tiedä, miten tämmöinen vapaamuotoinen kantelu pitäisi tehdä.

Nyt meillä on perustettu erilaisia asiamiesjärjestelmiä, joiden pitäisi ehkäistä sellaisia kanteluja, joiden pitäisi jo aikaisemmassa vaiheessa selvitä. On kuluttaja-asiamiestä, potilasasiamiestä ja sosiaaliasiamies nyt viimeisimpänä, ja ovat myös oikeusaputoimistot. Mutta kyllä minulle on tullut sellainen käsitys, että kuitenkaan kansalaiset eivät saa riittävästi näistä paikoista apua esimerkiksi silloin, kun he haluavat tehdä kantelun. En tiedä, osaavatko he hakeakaan sitä tai onko siellä riittävästi ammattitaitoa tämän tyyppiseen työhön. Mutta monta kertaa kyllä huomaan sen, että kansalaisilla on paljon epätietoisuutta, miten tällaiset kantelut pitäisi tehdä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Omalta osaltani haluaisin kiinnittää vain yhteen asiaan huomiota ja tietysti yhtyä näihin kiitoksiin, mitä me toki perustuslakivaliokunnassakin olemme jo oikeusasiamiehen kertomusta kohtaan esittäneet.

Näyttää siltä, että osasyy yhä kasvavaan valitukseen on lainsäädännön tason heikkeneminen viime vuosina. Valtiopäivien avajaisissa asiaan on kiinnitetty huomiota jo hyvin korkealta tasolta, mutta tänäkin keväänä meillä perustuslakivaliokunnassa ja myös muissa valiokunnissa on kuultu, että asiaa tarkemmin käsiteltyään valiokunta havaitsee, että hallituksen esitysten lakitekninen taso laskee, joissakin ministeriöissä vielä koko ajan selvästi enemmän, mutta ylipäätään. Siitä seuraa se, että laki on entistä vaikeammin luettavissa. Varsinkin sosiaalipuolella, työttömyysturvapuolella näyttää siltä, että lakiteksti on myös hyvin vaikeata viranomaisille tulkita ja lukea. Siihen kun lisätään vielä, että tällä alalla virkailijoiden palkat ovat hyvin huonoja, työt määräaikaisia, työntekijöiden vaihtuvuus suurta ja koulutus vähäistä, niin me olemme aikaansaaneet ihan omilla valtion toimillamme — lainsäädännön huonolla tasolla ja virkailijoiden huonolla koulutuksella — sangen sekavan viidakon, jossa käytännöt ovat hyvin erilaisia.

Käsitykseni mukaan osa näistä lisääntyneistä valituksista perustuu siihen, että ihmiset eri verkostoja pitkin ovat saaneet tietää, että samantapaista tai aivan samanlaista asiaa on eri puolilla maata käsitelty eri tavalla. Taustalta siis löytyykin se, että me emme ole olleet riittävän hyviä lainsäätäjiä emmekä ole varanneet riittävän paljon palkka- ja koulutusrahoja virkailijoille.

Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän edustajia arvokkaasta palautteesta ja yritän vastata eräisiin esille tulleisiin kysymyksiin jo keskustelun tässä vaiheessa.

Ensinnäkin tuotiin esille moittivien ja ohjaavien käsitysten erottelu. Tämä on oikeusturvasyistä erittäin tärkeä näkökohta. Kun kirjoitamme näitä päätöksiä, pyrimme huolellisesti sanomaan sen, onko viranomainen tai virkamies menetellyt lainvastaisesti vai ei. Tämä sanotaan selvästi ulos. Se, mitä sen jälkeen sanotaan, kun lausutaan käsityksiä vastaisen varalle tai kiinnitetään huomiota joihinkin yleisiin perusoikeusnäkökohtiin, ei ole tulkittavissa miksikään moitteeksi.

Mutta myönnettävä tietysti on, kuten joku täällä toi jo esille, että kun asiasta tiedotetaan tiedotusvälineiden kautta, ohjaava käsityskin helposti muuttuu moitteeksi tai jopa huomautukseksi. Tätä vaaraa pyritään vähentämään sillä, että lehdistötiedotteet annetaan nimenomaan sitä silmälläpitäen, että tällaisia väärinkäsityksiä ei pääsisi syntymään. Tiedotteissa voidaan korostaa sitä, että virkamies ei ole menetellyt lainvastaisesti mutta että vastaisen varalle on ehkä kiinnitetty hänen huomiotaan joihinkin näkökohtiin, jotka saattavat johtua vaikkapa muuttuneesta lainsäädännöstä. Tässä tulee oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan ennalta ehkäisevä rooli esille.

Aina ei tietysti tässä onnistuta. Silloin valitettavasti saattaa virkamies julkisuudessa joskus aiheettomasti leimautua ja ohjaus muuttuakin moitteeksi, mutta tätä pyritään kaikin tavoin estämään. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä esitetty ajatus, että moitteet ja ohjaukset pitäisi myös tilastollisesti erottaa, pyritään toteuttamaan meidän käytännössämme. Moite ja ohjaus olisivat silloin kumpikin erillisiä tilastoyksikköjä.

Viitattiin myös kanteluiden lisääntymiseen ja erityisesti sähköpostin vaikutuksiin. Viitattiin myös siihen, muun muassa ed. Huotari, että pitäisi laatia kantelijan opas, jossa neuvottaisiin, miten ja missä asioissa kantelu laaditaan. Tämä ehkä vähentäisi tarvetta turhien kantelujen tekemiseen. Näihin ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisu myös sitä kautta, että meillä on ollut tämän vuoden alusta uusi virkamies neuvontalakimiehen tittelillä. Hänen tehtäviinsä kuuluu paitsi toimia päivystävänä lakimiehenä — vastata puheluihin ja ottaa asiakkaita vastaan — myös vastata sähköpostilla tulleisiin tiedusteluihin ja antaa pikavastauksia yksinkertaisissa asioissa jo samana päivänä. Tällaiset pikavastausasiat on aikaisemmin kirjattu meillä kanteluiksi eli pantu samaan putkeen kuin muutkin kantelut. Tämä on tietysti ollut hitaampaa käsittelyä.

Uuden systeemin ideana on se, että kaikki sisään tullut posti, niin tavalliset kirjeet kuin sähköposti, käy läpi esiseulonnan. Varsinaisiksi kanteluiksi kirjataan ainoastaan sellaiset asiat, jotka eivät ole selvästi perusteettomia tai selvästi yksilöimättömiä. Ne asiat, jotka eivät ylitä kanteluksi kirjaamisen kynnystä, annetaan neuvontalakimiehelle välittömästi vastattaviksi. Tietysti meidän juttutilastojemme tulkinnassa täytyy vastedes ottaa huomioon, että tilastointi on muuttunut tällä tavalla.

Kantelijan opasta varmasti tarvittaisiin tulevaisuudessa. Ehkä tarvittaisiin myös kantelun kohteen opasta, jossa mainittaisiin siitäkin, mitä ed. Kokkonen toi esiin, että esimerkiksi välitön anteeksipyyntö virheen tehneen viranomaisen tai virkamiehen taholta saattaisi joskus vähentää kantelun tarvetta. Neuvontalakimies antaa kantelijalle neuvoja juuri siinä, miten kantelu tehdään ja mistä kannattaa tehdä kantelu. Meillä on myös esite ja valmiiksi vahvistettu kantelulomake, joissa kerrotaan, mitä kantelun pitää sisältää. Tässä muodossa kanteluneuvontaa on siis jo tällä hetkellä olemassa.

Ed. Vistbacka toi esille myös sen näkökohdan, että päätöksiä ja vastauksia ei aina ymmärretä kantelijoiden taholla. Tämä on tietysti ikuinen ongelma. Meidän toimintafilosofiassamme on vastausten ymmärrettävyys hyvin tärkeällä sijalla. Niin kuin olen usein maininnut, pyrimme kirjoittamaan vastauksen aina kantelun tekijän ymmärtämällä kielellä eli käytämme erilaista kieltä, kun vastaamme oikeustieteen professorille tai mökinmummolle. Tietysti oikeudelliset asiat ovat usein niin monimutkaisia, että on vaikea taata sitä, että ne milloinkaan saadaan riittävän selkokielisesti selitetyiksi.

Ed. Vistbacka toi myös esille ongelman yhteydenpidosta sivutoimisiin esittelijöihin. Meillä on eräitä sivutoimisia esittelijöitä, jotka virka-aikana toimivat muissa työpaikoissa ja tekevät muun toimensa ohella tuntitaksaa vastaan meille työtä. Sivutoimiset esittelijät ovat tärkeä lisävoimavara silloin, kun pyritään lyhentämään käsittelyaikoja ja purkamaan kanteluruuhkaa. Yhteydenpito on tietysti jonkin verran hankalampaa heihin, mutta kirjaamomme ottaa kyllä vastaan yhteydenottopyyntöjä myös sivutoimisiin esittelijöihin. Asiakkaalle soitetaan, jos hän ei itse pysty saamaan haluamaansa henkilöä heti langanpäähän.

Ed. E. Lahtela toi esille myös pitkät käsittelyajat. Tästä on usein keskusteltu täällä. Kertaan vielä lyhyesti pääperiaatteen: Koska asiat ovat niin erilaisia, emme voi noudattaa niiden käsittelyssä mekaanista saapumisvuorojärjestystä, kuten pankin tiskillä. Aina kun uusi kantelu tulee, pyrimme arvioimaan asian kiireellisyyden. Kaikkein tärkeintä on se, että yksityiselle ihmiselle ei tapahdu oikeudenmenetyksiä, että esimerkiksi määräajat eivät kulu umpeen jne.

On myös paljon sellaisia kanteluasioita, jotka ovat luonteeltaan periaatteellisempia, yleisen tason selvityksiä. Silloin jopa kantelijat itse esittävät joskus sen toivomuksen, ettei asian kanssa kiirehdittäisi, vaan selvitettäisiin se perusteellisesti ja mahdollisesti vielä odotettaisiin joitakin tuomioistuimen päätöksiä tai toimikuntien mietintöjä ja otettaisiin vasta sen jälkeen kantaa asiaan. Näitäkin toivomuksia on pyritty noudattamaan. Käsittelyajat siis vaihtelevatkin hyvin paljon aina asian laadun mukaan. Rohkenen kuitenkin väittää, että sellaisessa tapauksessa, joka on todella kiireellinen, jossa on esimerkiksi jonkun kotitalo menossa pakkohuutokauppaan tai palautettavaa turvapaikanhakijaa ollaan viemässä lentokentälle, meillä on valmiuksia ottaa asia käsiteltäväksi hyvinkin nopeasti, jonon ohi.

Ed. Rossi toi esille myös ammattivalittajien ongelman. Tämä on niitä suurimpia ongelmia. En tarkoita pelkästään niin sanottuja ammattivalittajia, vaan oikeastaan laajempaa kysymystä siitä, miten voimavarat jaetaan erityyppisten asiakkaiden välillä. Meillä on nämä ääripäät, toisaalta niin sanotut äänekkäät oikeustaistelijat ja toisaalta niin sanotut maan hiljaiset, jotka eivät pidä omasta asiastaan kovin suurta ääntä. Meidän filosofiamme on se, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisessa asemassa ja että kaikille pitäisi riittää tasapuolisesti huomiota ja voimavaroja. Silloin joudutaan kiinnittämään huomiota niihinkin ryhmiin, jotka eivät ehkä itse pysty riittävän aktiivisesti ja äänekkäästi puhumaan asiansa puolesta. Meidän täytyy oma-aloitteisestikin varata enemmän aikaa siihen, että kaikki saavat äänensä kuuluviin.

Arvoisa puhemies! Tässä olivat huomioni tässä vaiheessa, mutta keskustelu ilmeisesti jatkuu. Olen valmis vastaamaan kysymyksiin edelleenkin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Asian käsittely keskeytetään.