Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä aikaisemmissa lähetekeskustelussa olleissa puheenvuoroissa on ihmetelty valtiotyönantajan toimenpiteitä, itse kun aikoinani edellisessä elämässäni olin poliisihallinnossa luottamusmiehenä, niin kyllä silloin huomasin, millä tavoin työnantaja kohtelee työntekijöitään. Sama linja valitettavasti näyttää jatkuvan, ja tällä kertaa kohteena on osa rajavartijoista. Niin kuin vastauspuheenvuorossani totesin, kyse on lähinnä epäoikeudenmukaisesta palkkausjärjestelmästä, jota valtio työnantajana, Työmarkkinalaitos, yrittää viedä väkisin läpi.

Ministeri Itälähän sisäministerinä, jotakuinkin sitaateissa sanottuna, pakotti poliisihallintoon käsitykseni mukaan lähes samanlaisen identtisen järjestelmän, kuin nyt rajavartijoille yritetään saada aikaiseksi. Ja jo tällä hetkellä, taikka todettakoon, arvoisa puhemies, niinpäin, että silloin kun se ajettiin poliiseille, niin Poliisiliiton puheenjohtaja joutui eroamaan. Hajaannus on tälläkin hetkellä vielä koko poliisihallinnossa aika kova ja eri työpaikoilla on syntynyt hyvinkin ikäviä tilanteita. Tältä osin ymmärrän rajavartijoitten huolen omasta palkkauksestaan. Se käsitys, joka minulla on, on se, että tässä ei ole niinkään rahoista suurelta osin kysymys, vaan nimenomaan tästä järjestelmästä.

Sen johdosta minä itse en ymmärrä sitä, että hallitus lähtee näillä toimenpiteillä murtamaan lakkoa ja niitä oikeutettuja vaatimuksia, mitä rajamiehet esittävät. Kun työtuomioistuin 6.6. on antanut yksimielisen ratkaisunsa, jossa kantajina ovat olleet palkansaajajärjestö Pardia ja julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ja vastaajana Suomen valtio / Rajavartiolaitos, siinä yksimielisessä päätöksessä on todettu muun muassa, että tässä asiassa ei ole yksilöity, minkälaista hengen, terveyden tai omaisuusvahingon vaaraa lakosta aiheutuisi ilman suojelutyön teettämistä.

Ed. Outi Ojala täällä siteerasi virkaehtosopimuslain 11 §:ää, jossa todetaan nimenomaan, että suojelutyön on oltava välttämätöntä mainitun laatuisten vaarojen torjumiseksi. Myöskin työtuomioistuin on katsonut, että suojelutyön teettämisen on oltava keino, jonka käyttö rajataan mahdollisimman suppeaksi.

Ja sitten tässä työtuomioistuimen päätöksessä on seuraava kohta, joka minun mielestäni avaa osittain tämän hallituksen esityksen. Siinä todetaan: "Koska suojelutyön teettäminen merkitsee kajoamista työtaistelun piiriin kuulumattoman virkamiehen laissa säädettyyn oikeuteen pysytellä työriidassa puolueettomana, työtuomioistuin katsoo edellä esitetyistä syistä, etteivät suojelutyön edellytykset ole tässä tapauksessa täyttyneet."

Ed. Vielma, te olette puhunut minun mielestäni hieman epäasiallisesti tästä asiasta. (Ed. Vielma: Millä tavalla?) Minä viittaan siihen, mitä alussa sanoin palkkausjärjestelmästä. Tässä on palkkausjärjestelmästä kyse, ja tiedän sen, mitkä seuraukset siitä oli poliisihallinnossa. Työtuomioistuin yksimielisessä päätöksessään toteaa, mikä on virkamiehen oikeus pysytellä työriidassa puolueettomana. Sen perusteella voi sitten analysoida tätä hallituksen esitystä, jota perustellaan yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuilla, siis on tarkoituksena varmistaa ne.

Lisäksi perusteluissa, kun tämän ehdotuksen huolellisesti lukee — yhden kerran tuossa ehdin lukea sen — täältä löytyy sivulta 2 mielenkiintoinen toteamus, joka minun mielestäni ei voi olla peruste siihen, että lähdetään määräämään sopimuksessa oleva virkamies tekemään lakon alaista työtä, siis suojelutyötä, vaikka ministeri Koskinen täällä totesi, että kyse ei ole suojelutyöstä. Minun mielestäni se on juuri suojelutyötä, koska on haettu työtuomioistuimelta ratkaisua siihen, mikä on suojelutyötä rajalla. Täällä todetaan nimenomaan, että kun rajatarkastuksissa pyritään näihin paljastuksiin nimenomaan rikosten osalta, niin se on edullisempaa siellä kuin sisämaassa. Eli tämä hallituksen esitys perustelee nimenomaan taloudellisilla syillä sitä, että voidaan määrätä henkilö tekemään lakon alaista työtä. Tämä on minun mielestäni se kaikista vaarallisin ja vaikein tilanne, eikä näin minun mielestäni olisi saanut perustella tätä. Jos hakee joitakin perusteluja tälle, niiden pitäisi olla toisenlaisia.

Tästä näkee sen henkilön, joka on kirjoittanut nämä perustelut ja tämän hallituksen esityksen. Eli siellä on taustalla ikään kuin alitajuntaisesti koko ajan vastenmielisyys tähän lakko-oikeuteen. Täällä puhutaan tästä sietämisestä ja sitten täällä taas, että edullisempaa se on rajalla kuin että jouduttaisiin tutkimaan näitä rikoksia sisämaassa. Eli tältä osin minun mielestäni tämä ei täytä ainakaan tavalliselle laille säädettäviä kriteerejä, kun pitää ottaa huomioon se, mitä meidän perustuslakimme 13 §:ssä säädetään. (Ed. Huotari: Sitä ei ole varmaan kolmikantaisesti valmisteltu!) — No ei varmasti, ed. Huotari.

Eniten minua hämmästytti oikeusministerin toteamus äskeisessä keskustelussa, jossa hän totesi jotakuinkin näin, en sanatarkasti ehtinyt kirjata, mutta jotenkin hän sanoi, että nyt tämä laki pannaan testattavaksi, meneekö sopimuksessa oleva virkamies tekemään lakon alaista työtä. Minun mielestäni käsittämätön kannanotto oikeusministeriltä tällaisessa asiassa, jossa selvästi kyse on yrityksestä murtaa laillinen lakko taikka uhata nimenomaan, jotta rajamiehet eivät menisi lakkoon.

Arvoisa puhemies! Minä vain odotan nyt, mistä tulee rajamiehille tukitoimia. Tämä on nimittäin sellainen laki, jota minä en voisi kuvitella Suomessa nykyaikana vietävän lävitse, ottaen huomioon vielä toisen hallituspuolueen puheenjohtajan taustat ja myöskin ne ajatukset, mitä sieltä on työntekijöiden oikeuksista puhuttu.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Urheileva terroristi iskee, näin meille on tässä vakuutettu tänä iltana. Kun tätä tyrmistyttävää lakiesitystä on tänne tuotu, niin hallituksen ministerien suulla on sanottu, että sieltä urheilijoitten joukosta tulee terroristi ja sen takia me tarvitsemme tällaista.

Tähänkö tässä maassa on todella menty? Kaksi öykkärimäisintä työnantajaa, Metsäteollisuus ja valtio-työnantaja, kyykyttävät nyt oikein kunnolla työntekijöitä, ja ne ovat saaneet maan hallituksen mukaan tähän samaan pelipolitiikkaan. Pistetään työntekijät polvilleen. Jos joku vielä uskaltaa tässä maassa kiukutella ja uskaltaa omista eduistaan pitää kiinni, niin sille on nyt lyötävä rajat kiinni. Se on valitettavasti se totuus näin. (Ed. Laakso: Riippuu siitä, suostuvatko ihmiset!) — Kyllä.

Minä häpeän syvästi oman puolueeni ministereitten puolesta, kun ovat olleet antamassa tämmöistä esitystä ja hyväksymässä tätä asiaa. Hallitus on alkanut lakon murtajaksi. Tämä on törkeätä. Toivoisinkin, että ay-liike nopeasti reagoisi tähän asiaan ja yleislakko päälle tähän maahan välittömästi. (Ed. Tiura: Missä on Heinäluoma?)

Työtuomioistuin totesi 6.6. rajavartijoitten työn olevan jotain muuta kuin suojelutyötä. Ja nyt hallitus tuo esityksen, missä tätä "jotain muuta" koetetaan ujuttaa, ja tällä verukkeella määrätään työntekijät rikkureiksi toisten paikalle. Valtiotyönantaja on rajamiehille tehdyllä esityksellään osoittanut siirtymisensä yksityisen hurmahenkisen yritysmaailman kelkkaan, jossa johdolle annetaan palkankorotuksia 25—30 prosenttia, muut saavat 3 prosenttia, kuten tupossa merkitään ja on sanottu. (Ed. Kuosmanen: Miten kansanedustajat?) Rajavartijoitten kohdalla tämä tilanne on vielä se, että siellä ei edes keskitaso saa juuri mitään, sen 3 prosenttia korkeintaan, suorittava porras saa kyllä palkankorotuksen ja ne, jotka ovat tällä hetkellä siellä töissä, mutta tuleva porukka ei tule saamaan mitään, vaan heidän palkkansa alkaa vielä alempaa kuin tällä hetkellä töissä olevilla. Ja eläke-edut huononevat koko porukalta paitsi näiltä isoilta herroilta. Kyllä täytyy sanoa, että on reilusti menty mettään, ja allekirjoitan täysin ed. Vistbackan kommentit siitä poliisien ajatuksesta ja siitä palkkausjärjestelmästä, mikä siellä on. Tämä on samaa peliä, mikä tässä on.

Tämän sopimuksen on valitettavasti osa liitoista niellyt, mutta kaikille se ei ole onneksi käynyt. Sanoin onneksi siksi, että olen huolissani myöskin siitä, saako valtiotyönantaja tulevaisuudessa näihin paikkoihin ihmisiä, jos tällä tavalla menetellään. Edut ajetaan ihan maahan, ja täytyy sanoa, että eivät ne palkat nytkään niin kovin kaksiset siellä rajavartiomiesten kohdalla ole. Ei niitä varmaan minään isoina palkkoina voi pitää eikä sanoa, että niillä rikastuu. (Ed. Kallis: Pitäisikö rikastua?) Nämä toimenpiteet eivät varmasti kyllä houkuttele ketään sille alalle. Ja nyt nämä valtiotyönantajan toimenpiteet erityisesti vielä karkottavat ihmisiä siitä, kuka haluaa tulla tällaiseen tilanteeseen ja tällaisiin työpaikkoihin, missä työnantaja käyttäytyy näin öykkärimäisesti.

Esitys olisi voinut olla hyväksyttävissäkin, jos se olisi tehty semmoisena aikana, kun meillä olisi ollut työrauha maassa eikä, kuten tällä hetkellä, työtaistelutoimenpiteet. Meillähän on paljon sopimusaloja, missä on olemassa tilanteita, että lakkoja ei ole mahdollista pitää, mutta niille on asetettu joku hinta ja ne on sovittu kolmikantaisesti etukäteen. Ei niitäkään ole tehty koskaan työtaistelutoimenpiteiden päällä ollessa, vaan ne on tehty sopimalla. Ja se tässä ihmetyttääkin, että nyt kesken kaiken, kun nähdään, että pelimerkit loppuvat työnantajalta, lähdetään murtamaan sitä lakkoa näin ja vedotaan sitten tällaisiin urheilukilpailuihin. Minä luulen, että niitä urheilukilpailuita tässä maassa tulee olemaan monenlaisia nyt ja tulevaisuudessakin ja sen jälkeen voidaan vedota jos jonkinlaisiin kisoihin, missä tilanteissa voidaan näitä rikkuritoimia ruveta tekemään.

Ratkaisu tähän asiaan, ministeri Wideroos, on aika helppo. Menette ja lyötte rahaa pöytään ja maksatte pienipalkkaisille rajavartiojoille vähän lisää ja otatte niiltä herroilta pois sen isomman potin, mikä heille on annettu. (Ed. Immonen: Ei se ole kansan asia!) — Ei. (Ed. Tiura: Entäs kansanedustajien korotukset?) — Joo, ed. Tiura, me olemme saaneet 3 prosentin korotukset vuosittain suunnilleen, mikä on tullut, jos lasketaan vuosittain. Me emme ole sen isompaa korotusta saaneet, mekään valitettavasti. (Ed. Kallis: Mitä valittamista siinä on?) — No, kun kuuntelee ihmisten puheita, niin he veikkaavat, että me on saatu kymmeniä prosentteja.

Eräässä vaiheessa oli puhe siitä, että tämän sopimuksen ja tämän hallituksen esityksen on joku ammattiyhdistysliikkeen ihminen hyväksynyt, mutta kannattaa käydä katsomassa STTK:n printtiä tuolla STT:n sivuilla, jos luulette, että joku on tämän ay-liikkeessä hyväksynyt.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kaikkea sitä näkee, kun kansanedustajana vanhenee.

Tässä keskustelussa on jo käynyt yksiselitteisesti ilmi, että nyt ei kyse ole mistä tahansa laista. Tämä laki avaa portin sellaiselle työmarkkinamenettelylle, joka vaarantaa sekä kansallisiin että kansainvälisiin sopimuksiin kirjatun oikeuden työntekijöille puolustaa omaa työmarkkinaetuaan lakollakin, jos tarve on. Siksi on käsittämätöntä, että Suomen hallitus, jossa Rkp:n ja keskustan lisäksi, joitten osalta saattaisi tätä menettelyä ymmärtää, istuu myöskin SDP — kuten ed. Rönni edellä kertoi — joka on suostunut tällaiseen menettelyyn. Tai itse asiassa en tiedä, kuka oikeasti on suostunut ja mihin. Kuka mahtaa olla tämä ministeri Wideroosin salarakas tässä asiassa? Onko kenties tämä salarakkaus johtamassa nyt työmarkkinapoliittisesti ja työntekijöitten oikeuden kannalta pidemmällekin meneviin biologisiin saavutuksiin? Minkälainen lapsi, vai pitäisikö nyt sanoa sikiö, tästä syntyy?

Olen oikeasti huolissani suomalaisen sopimusjärjestelmän puolesta. Siksi nyt on varmaan tehtävä pari kysymystä, kun täällä on keskusteltu myöskin siitä, mitkä ovat eduskunnan edellytykset toimia tässä asiassa, niin kuin eduskunnan pitää voida toimia. Joutuu tietysti kysymään, kun ottaa huomioon kaiken sen, mitä, sanoisinko nyt, käsittämätöntä tänä iltana on tapahtunut, tai itse asiassa tapahtunut ennen kuin tämä esitys tänne tuli, ja sen lisäksi on tietysti kysyttävä, mitä pitää perustuslaillisesti ajatella siitä, että kun ministeri Wideroos, joka vastaa valtion työmarkkinapolitiikasta, jonka poliittisen peukalon alla Valtion työmarkkinalaitos tässäkin asiassa on, ei saa tahtoaan läpi työntekijöitten kanssa niillä menettelyillä, jotka ovat normaaleja hyvälle työmarkkinakäytännölle, hän siitä kiukustuneena jonkun tai joittenkin sosialidemokraattisten ja keskustalaisten ministerien tuella laatii sitten tämän kiistan osapuolena lakiesityksen, jolla murretaan tämän neuvotteluprosessin toisen osapuolen mahdollisuus puolustaa etujaan sillä tavalla kuin kansainväliset sopimukset edellyttävät.

Jos minä nyt ryhdyn muistelemaan historiaa tältä osin, kun täällä on mietitty, miten pitkälle pitää mennä, että tämmöisiä esityksiä tähän saliin on tuotu ja ei tahdo oikein muisti riittää, niin muisti riittää kuitenkin siihen, että tällaista menettelyä on käytetty Italiassa 1930-luvulla. Sitä kutsuttiin korporatismiksi, kun Italian parlamentti sääti lakeja, joilla ammattiyhdistysliikkeeltä vietiin käytännössä toimintaoikeudet. Jos tässä on kysymys, kuten pahalta näyttää, tämän tien alkupäästä, niin kyllä muidenkin kuin minun ja ed. Rönnin pitää olla tästä asiasta huolissaan.

Kaiken kaikkiaan minusta tämä on perustuslaillisesti erittäin ongelmallista, että työmarkkinakiistan toinen osapuoli valmistelee lain, jolla toiselta osapuolelta viedään edellytykset pitää siinä kisassa omista eduistaan huolta. Puuttuminen metsäteollisuuden työsulkuun lainsäädännöllisin toimenpitein on kevyttä kamaa tämän rinnalla, kun työmarkkinaosapuoli työmarkkinariidassa ryhtyy käyttämään itse lainsäädännöllistä voimaansa ja valtaansa viedäkseen omaa asiaansa, siis toisen osapuolen asiaa, eteenpäin. Kyllä aika pitkälle on menty. Toivon hartaasti, että perustuslakivaliokunta kiinnittää vakavaa huomiota tähän asiaan.

Sitten se toinen kysymys, joka koskee sitä, kuinka välttämätön tämä lakiesitys on. Täällä on ed. Vielma esittänyt näkemyksen, että tämä on ehdottoman välttämätön, koska turvallisuus yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikaan vaarantuu, jos tätä ei säädetä. (Ed. Vielma: En minä niin sanonut! Saattaa vaarantua!) — No joo, saattaa vaarantua. Se saattaa vaarantua ihan missä tilanteessa tahansa. — Olen itse entinen Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston jäsen ja siinä ominaisuudessa olen tietysti joskus entisessä elämässäni tullut katselleeksi Suomessakin yleisurheilun arvokilpailuja. Niinä aikoina kukaan ei ollut suuremmin huolissaan siitä turvallisuudesta, mitä rajoilla mahdollisesti tapahtuu, kuinka hyvin sieltä pääsee läpi tai ei pääse läpi potentiaalisia vaaranaiheuttajia. Hyvä on, kyllä tämä uhka tietenkin on ainakin subjektiivisesti tässä ympäristössä lisääntynyt, mutta terroritekoja tehtiin jo 33 vuotta sitten Münchenissä ja on tehty sen jälkeenkin.

Minua itseäni huolestuttaa pikemminkin se, jos nyt tällä lainsäädännöllä suojelutyöhön pakotetaan sellaisia henkilöitä rajalle, jotka ovat tehneet sitä työtä vain esimiehinä ilman riittävää ammattitaitoa. Kuinka moni oikeasti kuvittelee, että se porukka, joka vastentahtoisesti tarkastaa niitä passeja siellä, kun porukkaa on tulossa keskimääräistä enemmän, pystyy estämään sen, etteivät sieltä terroristit, jos he ovat vakavasti aikeissa tulla, pääse läpi? Etenkin kun näitä kisoja varten toimivat turvallisuusjärjestelyt, jotka on suunnattu nimenomaan tähän tapahtumaan, on rakennettu tänne Helsinkiin. Poliisien lomat on peruutettu, ymmärtääkseni poliisien vahvuutta tullaan Helsingissä lisäämään runsaasti. Kuvittelen, että myöskin armeija on valmistautunut pitämään huolta siitä, ettei täällä pääse tapahtumaan mitään. Jos siis tämä järjestelmä, joka on rakennettu tänne Helsinkiin, keskeiselle tapahtumapaikalle, ei pysty pitämään huolta tästä turvallisuudesta siinä tilanteessa, jos ei tätä lakiesitystä hyväksytä, joudun kyllä miettimään, uskallanko minä sitten stadionille mennä ollenkaan. (Ed. Vielma: Se on Helsingissä myöhäistä jo!) — Niin, voi olla. Mutta olen kyllä täysin vakuuttunut, että tämä lakiesitys, sen läpivienti, ei lisää niin paljon suomalaisten ja tänne tulevien ulkomaalaisten vieraitten ja urheilijoitten turvallisuutta, että se vastaisi sitä hintaa, mikä tästä esityksestä todennäköisesti joudutaan myöhemmin maksamaan.

Joka tapauksessa, kun tässä minusta ei ole kysymys pelkästään hallinnosta ja pelkästään kansalaisten, tässä tapauksessa rajavartijoitten, perustuslaillisista oikeuksista, mistä toki molemmista on keskeisesti kysymys, vaan kysymys on myöskin suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä, ehdotan, arvoisa puhemies, että tämä lakiesitys lähetetään hallintovaliokuntaan ja lausunto pyydetään perustuslakivaliokunnalta ja työ- ja tasa-arvovaliokunnalta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pidän valitettavana, että tämä keskustelu on nyt vähän hiipumassa ja latistumassa, ja pidän valitettavana sitä, että pöydällepanosta äänestettiin ja tältä puheenvuoroltani, kun veljet tuolla takana vähän minulle irvistelivät, että kun muut keskustan eduskuntaryhmän jäsenet eivät ole pyytäneet puheenvuoroa, puheenvuoroni voisi edustaa ikään kuin ryhmäpuheenvuoroa, kun sitä muualla ei ole tilaisuutta pitää, tältä puheenvuoroltani tämä status on nyt menetetty ja hävitetty. Mutta puhun siitä huolimatta niistä asioista, mitkä mielestäni tähän hallituksen esitykseen ovat tärkeitä. (Ed. Huotari: Tulee keskustan kirkas linja esille!)

Herra puhemies! Ensinnäkin tähän kirkkaaseen linjaan niistä menettelytavoista, miten tässä on menetelty ja toteutettu, niin tämä ei kovin kirkas hallitukselta ole ollut olemassa. Kun päivällä täysistunto alkoi, niin luki tiedotteessa, että edustajia pyydetään varautumaan tänään ainakin kahteen täysistuntoon, kun päivän toisessa täysistunnossa on kiireellisen hallituksen esityksen lähetekeskustelu jne., jolloin tästä asiasta oli kyllä selkeä tieto ainakin jo silloin kolmen aikaan. Kuitenkin jo kello 14.08 oli tuolla kansliatasolla annettu neuvo, että edustajien tulee varautua perjantaina pitkiin istuntoihin suuren valiokunnan jälkeen jne., jolloin epäilen, että sielläkin oli tieto tästä asiasta olemassa. Kun tätä maailmaa eteenpäin mennään, niin näin ajatellen hallitus ei tiettävästi kertonut kenellekään tästä mitään, ja peli jatkui niin, että kun olin tuolla ampumaradalla varautumassa kaikkein pahimpaan, että jos nyt tarvitaan silmän tarkkuutta ja taitoa johonkin muuhun, kahden jämerän muun edustajan kanssa, sain sinne tiedon, että YLE ilmoitti kello 18 radiouutisissaan, että hallitus esittelee pikaisesti suojelutyön merkityksestä olevan lain jne. Kello 18.11 tuli sitten komento niin, että on varauduttava äänestämään pöydällepanosta jne., läsnäolo on salissa välttämätöntä, ja sitä oppia tässä nyt hoidetaan ja tehdään.

Kyllä minun mielestäni olisi pitänyt hallituksen kestää, varoittaa edustajia olemaan läsnä, niin että ei ole 111 poissa, vaan vähän vähempi määrä, jos tästä olisi tieto ollut ja syntynyt vähän aikaisemmin, kun olikin tieto. (Ed. Vielma: Ei tämmöisestä voi vuorokausia ennen tietää!) Näin katsellen — ed. Vielma, eipä tietenkään voi — mutta enpä usko, että tämä olisi sen huonommaksi mennyt, vaikka tästä olisi varoitettukin, että tässä näin tulee käymään ja sattumaan.

Mutta täällä on tänään keskusteltu vahvasti ja voimakkaasti työriidoista, työtaistelutoimenpiteistä. Siinä on kovasti sivuttu tätä rajamiesten lakon murtamista. Nythän selvyyden vuoksi sanottakoon, että tässä hallituksen esityksessä ei ole varsinaista lakon murtamista olemassa, vaan on sen työtuomioistuimen päätöksen murtaminen, millä suojelutyön merkitys ja suojelutyön tekeminen kiellettiin. Sen murtamisesta on kysymys.

Samoin on paljon keskusteltu myöskin paperialan työtaistelutoimista ja niistä ongelmista, mitkä siellä ovat olemassa. Pidän valitettavana, että sitäkään asiaa ei ole saatu järjestykseen eikä kuntoon. En tiedä, kummassa osapuolessa suurin vika lienee, mutta jotenkin tuntuma on sellainen, niin kuin olin muistaakseni kuulevinani, että ed. Zyskowicz totesi, että työnantajat olisivat sen hyväksyneet jo runsas viikko sitten, mutta tällä työntekijäpuolella tätä asiaa ei ole tunnuttu hyväksyvän. Siitäkään huolimatta, että merkittävän hallituspuolueen puoluekokous olikin viime viikonvaihteessa ja siellä siirryttiin piirun verran ihmisten suuntaan, vai liekö ollut parikin piirua, eipä näyttänyt lakko loppuvan, vaikka puheenjohtaja loitsusi niin taikka näin kertoen, että nyt siinä tulee selvä lakon loppuminen ja linja selkiää.

Kyllä pidän tärkeänä, että kannetaan huolta paperimiehistä, mutta pidän myöskin erittäin tärkeänä, että kannettaisiin huolta myöskin rajamiehistä, jotka tekevät kansakunnan turvallisuuden kannalta tärkeätä työtä, sellaista työtä, mistä me jokainen saamme nauttia täällä vapaassa, turvallisessa Suomessa. Mutta näyttää nyt niin, muun muassa ed. Virtasen puheenvuorosta kävi sellainen ilmi, että ed. Virtanen ei niin kovin paljon välitäkään, vaikka itäraja vuotaa, miten tahtoo, ja siltä pohjalta tämä elämä täällä isänmaassamme olisi aika vaikeata, jos se vuotaisi niin paljon kuin se tässä menneinä viikkoina on vuotanutkin.

Jos tätä maailmaa katsotaan sitten eteenpäin tähän varsinaiseen hallituksen esitykseen, mielestäni hallitus on tehnyt napakan esityksen, on erinomainen tahti ja ripeä teksti, mitä on helppo lukea, ja jollakin lailla ymmärtääkin, jos tajuaa, mistä siinä on kysymys. En tiedä, onko tässä syynä ollut tavallaan se, että itse olen tehnyt tästä kirjallisen kysymyksen, missä perimmäisenä asiana oli olemassa rajamiesten palkkaus ja palkkausuudistuksen merkitys palkkatason laskussa ja sitten yleensäkin tämä rajaturvallisuus, ja yhtenä sivulauseena siinä myöskin oli todettu se, onko hallitus harkinnut myöskin reserviläisten palvelukseen kutsumista, niin että rajaturvallisuus säilyisi ja ihmisillä olisi vapaa elämä täällä ollessa. (Ed. Kekkonen: Onko vastaus tullut jo?) — Ed. Kekkonen, vastausta ei ole tullut. — Luulen, että tämä ei ole merkinnyt tässä asiassa mitään, mutta minä tulkitsen vapaasti savolaisittain katsottuna, että ehkä tämä minunkin kirjallinen kysymykseni on johtanut tähän nopeaan toimintaan, ja kun olen kuullut, että ed. Mustajärvikin on tehnyt samasta aiheesta terävän kysymyksen, luulen, että meillä molemmilla on ollut tätä isänmaamme turvallisuutta eteenpäin ajava vaikutus. (Ed. Virtanen: Ensimmäiset nopean toiminnan joukot!)

Mutta se, mitä tässä asiassa on syntynyt ja tullut, mikä aika erikoiselta tuntuu, on, että hallitus on valinnut keskuudestaan esittelevän ministerin. Minä miettisin tätä asiaa vähän savolaisittain, onko arvottu tämä esittelevä ministeri, kun perimmiltään luulisi, että tämä olisi kuulunut sisäministerin esittelyalaan. (Ed. Kekkonen: Kenellä on rahat?) Jos sitten tätä asiaa olisi ajateltu, että se olisi puolustuskysymys, niin olisi syntynyt kysymys siitä, että puolustusministerin toimialaan tämä olisi kuulunut. Mutta kun ed. Kekkonen kysyi, kenellä on rahat, niin rahat ovat valtiovarainministeriöllä. En minä tiedä, miten se valtiovarainministeriö liittyy näihin maailmanmestaruuskisoihin, että tässä tämä logiikka kyllä pettää. Arvostan kyllä erityisesti ministeri Wideroosia tässä napakassa esittelyssä ja jämerässä asian eteenpäin ajossa, että ei siinä sen suhteen ole mitään käynyt, mutta veikkaisinpa niin, että hallituksen parissa on varmasti mietitty sitä asiaa, että jospa saataisiin opposition riveistä esittelevä ministeri tälle asialle, niin pääsisi hallitus eroon koko kiusallisesta tehtävästä. Jos näin ei ole ollut, niin olen erehtynyt ja saatan myöntää, että olkoon tämän kerran, mutta harvoin erehdyn.

Jos tätä asiaa katsotaan nyt sitten sillä lailla, mitä tämä aiheuttaa ja minkä näköiset nämä rivit täällä ovat olemassa, niin äsken käydyssä pöydällepanoäänestyksessä syntyi vähän sellainen tuntuma, että täällä lienee ehkä jäntevä ja vastuuntuntoinen oikeistopuoli tässä salissa ja sitten vähän epävarma vihreän vasemmistoinen toinen laita, ja eipä se hallituspuolue sosialidemokraateillakaan varmaan helppoa ole olemassa täällä ja varsinkaan kentällä, mutta niin ylimielisiä siellä teidän leirissänne on yleensä oltu, että minä mielihyvin tämän ilon teille suon. Näin katsottuna tasoissa ehkä puntit alkavat tässä olla olemassa.

Kun tätä maailmaa katsotaan, miltä tämä tuntuu ja miten käy, niin tuntuu siltä, että tämä porvarioikeistosiiven vastuullisuus näyttäisi siltä, että tämän tyyppisissä asioissa ehkä se yhteistyö tulevaisuudessa voisikin olla niin, että tätä maata voitaisiin hallita paremmin oikealta katsottuna ja tehdä turvallista rajatarkastustyötä ja hoitaa myöskin nämä työväen ehdot sillä lailla, että tämä rajamiesväki saisi semmoisen palkkausedun kuin tarvitsee ja tarvitsee ollakin.

Herra puhemies! Vähän näistä perusteluista, kun täällä on kyseenalaistettu sitä, ovatko nämä perustelut aidot ja oikeat. Mielestäni, kun tätä lukee, sanoisin niin, että lainausmerkeissä näin sanoen, että lukien niin kuin piru raamattua, niin kyllä täältä yksi tapa on löytynyt sellainen, että kyllä tässä maan turvallisuutta niin kuin haetaan ja siitä kysymys on olemassa. (Ed. Kuosmanen: Mitä virsikirja sanoo?) — Näin, ed. Kuosmanen, valitettavasti tähän ei liity se rikkaitten ryöstäminen, mihin vanhaan virsikirjatekstiin ed. Kuosmanen viittaa, mutta tulette sen kuulemaan silloin, kun se teidän kohdallenne sattuu ja on tarpeen esittää. Näin katsottuna tässä rajaturvallisuuden kautta haetaan sitä sisämaan turvallisuutta, missä silloin, kun rajat pitävät ja tämä rikollisuus, laiton maahantulo ja muu ei voi toteutua täällä, on halvempi torjua ja toimia siellä rajoilla vastuuntuntoisesti kuin selvittää niitä myöhemmin sisämaassa kalliisti kaiken sen turvattomuuden lisäksi, mitä tässä voi syntyä ja tulla.

Täällä aika hyvin perusteluissa on todettu, toistan vielä, että erityisesti tämä esitys on tarkoitettu nimenomaan yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja varten. Todetaan, että esimerkiksi kisoja seuraa 300 000 katsojaa ja 10 000—20 000 kuntoliikkujaa toimittajien, urheilijoiden ja muiden toimitsijoiden lisäksi. Minusta tässä on uusi termi nimenomaan näissä kuntoliikkujissa. Nyt myöskin Suomen kansainvälisen maineen kirkastamiseksi nähdään täällä yksi ote, missä todetaan, että kisojen osanottajamaat joutuvat nyt päättämään, voivatko ne katsoa osallistuvansa kisoihin näissä olosuhteissa eli voivatko ne osallistua kisoihin turvallisessa maassa. (Ed. Virtanen: Suomen mitalisaalis kasvaa!) — Näin katsottuna täytyy sanoa, että, ed. Virtanen, tuskin mitaleja tulee tässä lisää, tuskin niitä meneekään, se on kaikesta muusta kiinni. Voisin sanoa, että se on taidoissa, harjoittelussa ja korkeimmassa kädessä. Sen kautta se voi tulla ja syntyä.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan tästä jää semmoinen vaikutelma ja varsinkin niistä puheenvuoroista täällä on jäänyt, että rajavartijoiden lakko murretaan. Rajavartijoiden varsinaista lakko-oikeutta ei murreta. Rajavartijat saavat olla lakossa, jos haluavat olla lakossa, mutta ne työt teetetään niillä virkamiehillä, jotka ikään kuin pakonomaisesti alistetaan tekemään, teetetään niin, että maassa on hyvä elää, liikkua on turvallista ja niin myöskin ne yleisurheilun maailmanmestaruuskisat ovat Suomelle kunniaksi ja maineeksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuoron jälkeen on hyvä jatkaa.

Kysymyksessä on aika historiallinen esitys. Esityksen perusteluissa ei ole viitattu yhteenkään vastaavaan tapaukseen Suomen historiassa. Me varmasti tämän ikäiset ja vanhemmat muistamme, että erilaisia toimenpiteitä on harrastettu lakkojen päättämiseksi jne. Presidentti Kekkonen arvovallallaan teki niin ja monenlaista muuta tapahtui aikanaan, mutta sellaista, että eduskunta olisi nimenomaisella lailla puuttunut käynnissä olevaan työtaisteluun, ei taida olla tapahtunut eikä ole hallituskaan perusteluiksi sellaista löytänyt tälle esitykselleen.

Suomi on tunnetusti sopimusyhteiskunta, ja sopimusvapaus on korkealle arvostettu perusoikeus, ja kannattaa tietysti aina hyvin tarkkaan valvoa ja seurata, että myös tällainen sopimusyhteiskunta säilyisi, eikä sitä kannata tuhota kovin herkästi. Lakko-oikeus on toinen periaate, joka on läntisessä maailmassa tunnustettu ja varmasti myös pitkälti hyväksi koettu. Ongelmia sen käytössä, totta kai, tulee matkan varrella. Juuri tällä hetkelläkin on vakavia ongelmia työsulku- ja lakkokysymyksissä. Täällä on paljon puhuttu ajankohtaisesta paperin tilanteesta. Siellähän on työsulku menossa, mutta toisaalta työntekijäpuoli oli se, joka hylkäsi tämän sovittelijan ehdotuksen. Eli siinä mielessä on myös toinen osapuoli tällä hetkellä ikään kuin taistelukuopissa ja valitettavasti se paperin lakko—työsulkutilanne on vakava ja huolestuttava ja pitäisi saada nopeasti päättymään. Sama koskee kyllä tätäkin käsittelyssä olevaa asiaa. Se pitäisi saada nopeasti sopimuksen kautta hoidettua. Kysymyshän on todella, niin kuin täällä on ilmennyt, palkkausjärjestelmästä tässä riidassa, ei palkkojen tasosta sellaisenaan. Tuosta palkkausjärjestelmästä varmasti itse kukin meistä on kuullut monet puheenvuorot ja keskustelua on ollut ennen kaikkea taannoin poliisien osalta. Se jätti syvät haavat poliisien järjestöön, ja tyytymättömyys on, niin kuin täällä on kerrottu, edelleen varsin syvä. Nyt ajetaan samaa mallia tähän Rajavartiolaitokseen. Tässä tietysti olisi paikka katsoa, voisiko löytyä pitkäaikainen sopumalli, sopimusmalli, jolla voitaisiin tästä tilanteesta päästä ja vielä siten ja nopeasti, että lakko loppuisi taikka — tällä hetkellä nyt ei lakko ole päällä — alkava lakko peruuntuisi ja toisaalta voitaisiin esimerkiksi nuo yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut järjestää asianmukaisesti ja turvallisesti. Tähän eduskunnan pitää voimakkaasti vedota.

Sinänsä oli positiivista, kun ministeri Koskinen muun muassa sanoi, että tämä on tavallaan tarkoitettu kassakaappilaiksi eli että tätä ei panna edes voimaan, ennen kuin nähdään, onko siihen todellinen, akuutti tarve silloin lähellä tämän voimaantulon päivämäärää. Toivottavasti siis saataisiin sopu.

Mutta, niin kuin totesin, tämä on pitkälle menevä periaatekysymys, lähteekö eduskunta lainsäätäjänä puuttumaan ei suoranaisesti lakkoon mutta siihen, että työtaistelutoimenpiteen ulkopuolisten viranhoidossa olevien virkamiesten velvollisuudesta suorittaa eräitä työnantajan heille osoittamia välttämättömiä tehtäviä lainsäädännöllä määrättäisiin. Lakiesityksen perusteluissa täällä kohdassa 5, Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys, hallitus toteaa, että kysymys tässä laissa ei ole ammatillisen järjestön toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen osallistuvien virkamiesten velvollisuudesta osallistua virkatehtävien hoitoon, vaan ulkopuolisten velvollisuudesta tehdä eräitä työnantajan heille osoittamia välttämättömiä tehtäviä, eli kyllä tämä tietysti on aika pitkälle tulkittava, että tässä voidaan määrätä rikkurityövoimaa niin sanotusti, mistä tuolla kentällä puhutaan. Ministeri Wideroos voisikin tässä avata tätä hieman, mitä nämä "eräät työnantajan heille osoittamat välttämättömät tehtävät" ovat, mitä se pitää sisällään. Ovatko ne todella lakon sisällä olevia vai lakon ulkopuolella olevia tehtäviä? Ovatko ne suojelutöitä, joista työtuomioistuin totesi, että niistä ei ollut kysymys, ja jotka olivat tässä 6.6. annetussa päätöksessä? Työtuomioistuin kuitenkin on alan asiantuntijaelin ja tuomioistuin ja yksimielisesti se päätyi laintulkinnassa siihen ratkaisuun, jonka tiedämme.

Herra puhemies! Tässä on kysymys pienen ryhmän lakon kohtelusta. Täällä perusteluissa todetaan, että sen piirissä on noin 450 ensi vaiheessa, mutta sitten kolmannessa vaiheessa — täällä sanotaan tarkkaan ottaen näin: "Kolmannessa ja laajimmassa vaiheessa 12. ja 23. päivän heinäkuuta välisenä aikana lakon piirissä olisi rajatarkastushenkilöstö paitsi Kaakkois-Suomen kansainvälisillä rajatarkastuspisteillä myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä Helsingin satamissa. Laajimmillaan lakon piirissä olisi noin 900 virkamiestä." (Ed. Laakso: Kaksisataa koiraa!) — Koirat kai eivät ole lakossa. — Mutta näiden maksimissaan 900 virkamiehen yli on tietysti aika helppo kävellä. Se on pieni äänestäjäjoukko. Se on pieni vaikuttaja tässä yhteiskunnassa, se tekee todella arvokasta, tärkeää työtä turvallisuuden ja kaiken muun kannalta, ja heille kyllä soisi, että maksettaisiin kohtuullisen hyvää palkkaakin, joka tällä hetkellä ilmeisesti ei sitä ole. Tämä järjestelmä ei heitä tyydytä, ja nyt sitä ollaan läpi ajamassa kovalla voimalla ja jopa tämän lain myötäkin osittain siihen pyritään. Eli tällaisen pienen ryhmän lakon murtamisesta tässä on kysymys. Ei paperimiesten lakkoon tällä tyylillä mentäisi puuttumaan, kun heitä on kymmeniätuhansia, mutta tällainen pieni ryhmä voidaan jyrätä, vaikkakin määräajaksi ja tietyn perusteen takia, mutta tämä kuitenkin on periaatteessa avaus, jonka eduskunta näin ottaa ja tekee, jos se tämän lain hyväksyy.

Herra puhemies! Kysymys on siitä, ovatko nuo yleisurheilun maailmanmestaruuskisat sitten riittävä peruste toimia tällä tavalla perustuslain 13 §:n nojalla. Sieltä kuitenkin löytyy vain, että hengen ja terveyden perusteella voidaan puuttua näihin, ja se on silloin sitä suojelutyötä useimmiten, jonka suojelutyön taas sitten työtuomioistuin alan asiantuntijatuomioistuimena ratkaisi, että sitä se ei ole. Eli kysymys on mielenkiintoinen, ja vielä sen totean, että ikävää on, että tämä esitys joudutaan käsittelemään näin tavattoman nopealla aikataululla, kun tämä kuitenkin on periaatekysymys pitkälti. Eihän tämä käytännössä ole iso kysymys, mutta periaatteessa varsin iso. Huomenna perustuslakivaliokunta kutsuu ja saa kuultavaksi ne asiantuntijat, jotka ehtivät tulla ja jotka ehtivät yön aikana tätä vähän lukea ja sitten muodostaa kantansa, ja siltä pohjalta mennään eteenpäin. En anna tyylipisteitä kyllä yhtään hallitukselle tästä. Miksi tätä ei olisi voitu tuoda pari päivää aikaisemmin eduskunnan käsittelyyn? Tämä sama huuto täällä olisi ollut, mutta olisi saatu tästä asiallinen ennakkotapaus tulevaisuutta varten.

Astrid Thors /r:

Värderade talman och alla kolleger som är begåvade med goda sittmuskler och sittgåvor den här kvällen och värderade minister Wideroos! Här har pratats oerhört mycket om både arbetsdomstolens utslag och vad lagen om tjänstekollektivavtal säger. Jag är rysligt besviken på att kolleger har citerat de bitar av lagstiftningen och domstolens utslag som passar dem. På det sättet kan man kanske förbigå det som är det viktiga i det här sammanhanget, att det här är en tidsbegränsad, kort avgränsad komplettering av de bestämmelser som finns i det gamla tjänstekollektivavtalet från 1970, där man definierar vad skyddsarbete är.

Elikkä tässä yhteydessä mielestäni pitää todeta, että nyt tehdään lyhytaikainen, rajattu lisäys siihen, mitä suojatyöstä on määrätty ves-laissa vuodelta 97. Ves-lakia on muutettu moneen otteeseen, mutta sitä pykälää ei ole muutettu sen jälkeen, jos nyt Finlex näin nopeasti on oikeassa, mutta näin uskon. Kun ei näitä tosiasioita haluta ottaa esille, niin täytyy sanoa, että kärpäsestä tehdään härkänen tai på svenska fjädern blir en höna, näinhän eroavaisuutta on. (Ed. Zyskowicz: Härkänen on ruotsiksi höna?) — Ilmeisesti härkänen on höna — elikkä suojatyöllähän tarkoitetaan — ja pappi on präst ja suola on salt — työtä, jonka suorittaminen työtaistelu toimeenpantaessa on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden vaarantamisen ehkäisemiseksi taikka sellaisen omaisuuden suojelemiseksi, joka työtaistelun johdosta erityisesti vaarantuu. Tämähän on se vanha määritelmä suojatyöstä vuodelta 70. Ettekö myönnä, että on tarpeen tässä tilanteessa nyt tänä kesänä vähän rajatusti miettiä lisäyksiä, kompletteringar, mitä tulee itse tähän suojelutyön määräykseen, niin kuin ... (Ed. Huotari: Työtuomioistuin oli yksimielinen!) — joo, ja palataan sitten siihen, mitä työtuomioistuin on sanonut. Ehkä voisi väittää, että työnantaja olisi voinut ajaa asiaansa paremmin työtuomioistuimessa. Sitä en kiistä, koska toisaalta työtuomioistuin on päätynyt asiaan ja on sanonut, että vastaaja ei toisaalta ole näyttänyt, että lakon vaikutusten rajoittamiseksi olisi selvitetty muita toimenpiteitä kuin maahantulotarkastukset kokonaisuudessaan kattavaa ja suhteellisen laajaa virkamiesten piiriä koskevaa suojelutyötä. Asiassa ei ole myöskään lähemmin yksilöity, minkälaista hengen, terveyden ja omaisuusvahingon vaaraa lakosta aiheutuisi ilman suojelutyön teettämistä. Elikkä me yritämme nyt tässä lakiesityksessä mielestäni vähän paremmin yksilöidä, mikä on suojelutyötä, mitkä ovat nämä vaarat, ja sen vuoksi mielestäni on perusteltua käsitellä tätä asiaa.

Bästa vänner! Man kan väl säga att kanske staten kunde ha drivit sitt ärende bättre i arbetsdomstolen, eftersom man har konstaterat att det fanns vissa saker som den ena parten inte hade kunnat visa. Huvudsaken i det här fallet är att det begrepp som finns om skyddsarbete är från 1970. Nu står vi inför en ny säkerhetssituation och då föreslår den modiga regeringen med dess modiga minister ett begränsat undantag för den här tiden samtidigt som vi ändå hoppas att avtal skulle leda till något resultat. Så jag vill tacka den modiga ministern och den modiga regeringen för det här förslaget.

Samtidigt kan jag inte låta bli att ta på mig lekmannahatten och fundera på någonting som jag tror att många medborgare har funderat på redan länge: Hur är det möjligt att en militärt organiserad organisation kan vidta så här omfattande stridsåtgärder som i det långa loppet kan leda till att medborgarnas säkerhet äventyras? Det här är en fråga som medborgarna ställer. Jag tror det är också därför som vi har ett stort stöd ute i samhället för den åtgärd som regeringen har föreslagit.

Elikkä lautamiehet, kansalaiset, kysyvät usein tässä yhteydessä, miten on mahdollista, että Rajavartiolaitos, joka on järjestetty ja jonka periaatteet toimivat hyvin samalla tavalla kuin armeijan — me tiedämme, että siellä on päälliköitä ja upseereita jnp. vastaavalla tavalla — miten on mahdollista, että he ovat lakossa. He tällä tavalla vaarantavat yhteiskunnan toimintaa. Siinä mielessä voin vakuuttaa, että kansalaiset ovat varmaan samaa mieltä, että tämä asia on tärkeä ja tarpeellinen nyt, kun meillä toistamiseen on kunnia järjestää yleisurheilun kisat Suomessa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa tuntuu todellakin siltä ja on pitemmän aikaa jo tuntunut, että tämä esitys on hallituksen heikkouden merkki. Tämän sanon sillä tavoin kokemuksesta, että vuoden 99 eduskuntavaalien alla, kun oli lennonjohtajien lakko ja Postivirkamiesliitto uhkasi lakolla ja vaaransi postiäänestyksen, jonka piti tapahtua tietysti niin kuin ennakkoäänestys tapahtuu, oli varmasti ihan samantyyppinen tilanne kuin on nyt tämä tilanne. Itse katsoin silloin ministerinä, että koska se vaalien järjestäminen on niin tärkeä asia, ei voi sanoa hinnalla millä hyvänsä, mutta kaikilla käytettävissä olevilla taidoillani pyrin siihen, että tällaista lakkoa ei tule. Nyt minusta tässä hallituksen logiikassa on se epäjohdonmukaisuus, että jos kerta maailmanmestaruuskisojen järjestäminen ja Suomen rajojen turvaaminen ja kansalaisten turvallisuuden järjestäminen on niin tärkeä asia, niin silloin se pitää järjestää niin, että tämä tärkeä asia tulee turvatuksi ja hoidetuksi.

Tällä logiikalla minusta tämä asia olisi pitänyt hoitaa niin ja järjestää vaikkapa nyt sitten ministerin virkahuoneessa sellainen neuvottelu, jossa tämä asia olisi käyty läpi niin kuin sitä käydään nyt. Eikä siitä olisi sitten poistuttu neuvotteluihin, ennen kuin olisi ollut tavoitteena se, että tällainen sopimus saadaan aikaiseksi. Koska tässä on vähän nyt kyllä jäänyt sellainen kuva, että työnantajapuolella — joka on valtio ja jota olemme nyt, kun tämä laki tulee tänne, myös me, olemme työnantajien asemassa, ja meidän pitää muistaa se, että tässä asiassa meillä on mahdollisuus tai hallituksella erityisesti on mahdollisuus verrattuna siihen, kun täällä puhutaan paperin lakkoasioista ja työsulkuasioista, niin siihen hallitus on yksityisen sektorin osalta sivustakatsoja, mutta tässä asiassa, nimenomaan tässä asiassa, hallitus ja valtio on työnantaja — tässä asiassa sillä on mahdollisuus tehdä suvereenisesti sitä, mitä työnantaja voi tehdä. Sitä tarkoitin tässä ensimmäisessä puheenvuorossa, kun sanoin, että Suomessa valtiolla työnantajana, työntekijöitähän ydinvaltiolla on tällä hetkellä vähän yli satatuhatta, tulee olemaan tilanne, se aika oikeastaan on jo käsillä, että on vaikea saada päteviä henkilöitä tehtäviin, koska palkkataso työhallinnossa, sosiaalisektorilla, terveydenhuollossa ja myös näissä rajavartiotehtävissä, yleensä virkamiesten tehtävissä, on suhteellisen huono. Enää se vanha sanonta, että pieni palkka mutta parempi eläke, ei sekään oikein enää pidä käytännössä paikkaansa.

Nythän tässä näytetään tämä esitys annetun sen takia, että tämä painostaisi neuvottelemaan. Tämä on kyllä aika kova ase, koska jos ajatellaan tulevaisuutta, niin ihan samalla tavoin olisi sitten siinä tapauksessa 1999 pitänyt tuoda tämmöinen lakiesitys, jotta voidaan vaalit järjestää, jotta lentokoneet lentäisivät. Näin ei voida kuitenkaan tehdä, vaan kyllä tämä sopimusyhteiskunta edellyttää sitä, että valtio näyttää esimerkkiä, koska sillä on suuri tarve siihen, että tätä esimerkkiä pitää näyttää. Tässä mielessä nyt voi sanoa murffi, murf, tämä on Murphyn laki.

Hallituksen osalta, kun on kysellyt ministereiltä, miten tämä on oikein tapahtunut, niin ihan selkeätä vastausta tähän ei ole tullut ja sitten kun on kysytty sitä, miten eduskuntaryhmiin on otettu yhteyttä, niin ihan selkeätä vastausta hallituspuolueittenkaan taholta ei ole tullut. Tämä käytännössä on tietysti niin paljon puhutun avoimen demokratian vastaista, ja tässä nyt tietysti yritetään tällaista yllätysiskua, mutta kun nyt kuitenkin käytännössä tilanne on se, että tällaiset yllätysiskut eivät Suomen eduskunnassa voi käytännössä toteutua, niin sekään perustelu ei kyllä riitä. Mutta toivotaan nyt, että tässä kävisi sillä tavoin, toivon, uskon ja toisaalta vaadin, että viikonvaihteeseen mennessä sopimus saadaan käytännössä aikaiseksi ja tämä tärkeä asia, maailmanmestaruuskisojen järjestäminen, turvallisuus jo sitä ennen. Onhan se nyt aika ihme, että meillä on rajat auki Venäjän rajan osalta, ja tämä merkitsee kyllä varmasti sitä, että hyvin paljon sellaista rikollista toimintaa, jota emme tiedäkään, saa rehottaa tällä hetkellä. Se ei ole millekään kunniaksi, ei ainakaan nyt sille EU-maalle, jolla on yli 1 000 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Tässä suhteessa toivon, että tässä päästään nyt pikaisesti lopputulokseen eli siihen, että saadaan sopimus syntymään ja se syntyy mahdollisimman nopeasti, mieluummin heti.

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa eduskunnan herra varapuhemies! Hyvät edustajakollegat! Heti alkuun on hyvä todeta, että suomalaiset rajavartijat tekevät hyvin arvokasta ja tärkeätä työtä. (Ed. O. Ojala: Mutta ...?) He valvovat rajojamme, he pitävät huolta siitä, (Ed. O. Ojala: Entä Upseeriliiton vaatimukset? Ne kyllä kelpaavat kokoomukselle!) että voimme tältäkin osin elää turvallisessa ja hyvässä yhteiskunnassa. En tunne niitä yksityiskohtia, jotka liittyvät siihen työehtosopimuskiistaan, joka tällä hetkellä rajavartijoiden kohdalla on meneillään, mutta meidän järjestelmässämme rajavartijoillakin on täysi oikeus erilaisin työtaistelutoimenpitein toimia omien työehtojensa parantamisen puolesta. Tähän kuuluu myös lakko-oikeus, joka on siis myös heidän käytettävissään.

Luonnollisesti toivon ja eduskuntaryhmämme piirissä toivomme, että rajavartijoiden työehdoista voitaisiin löytää sopu ja asioista syntyisi mahdollisimman pian sopimus, emmekä ole tietystikään lainkaan vakuuttuneita siitä, että tämä hallituksen esitys ja tämän asian vieminen lakitasolle olisi omiaan edistämään sovun syntymistä. Tietysti toivoa sopii, että tämä eduskunnassa nyt meneillään oleva prosessi ei myöskään vaikeuttaisi sovun syntymistä.

Tämän sanottuani ja kaiken arvon rajavartijoiden työlle antaen haluan toisaalta todeta, että Suomessa järjestetään tänä kesänä Suomen historiassa ainutlaatuisen maailmanlaajuinen kansainvälinen tapahtuma, yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut. Sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa, itse asiassa jopa muutama miljardi ihmistä ympäri maailmaa, tulee televisioidensa välityksellä seuraamaan sitä, mitä näissä kisoissa Helsingissä tapahtuu. Jos vähänkään ymmärrämme kansainvälisen terrorismin ja erilaisen kansainvälisen mielipiteen huomion kiinnittämisen logiikkaa myös rikollisin, terroristisin keinoin, niin on aivan selvää, että tällainen maailmanlaajuisen huomion kohteena oleva kansainvälinen tapahtuma on omiaan nostamaan esille kysymyksen siitä, onko olemassa riskiä, että tätä tapahtumaa ja siellä tehtäviä tekoja, siis terroristisia, laittomia tekoja, pyrittäisiin käyttämään hyväksi jonkun tai joidenkin poliittisten tai vastaavien päämäärien ajamiseen, maailmanlaajuisen huomion kiinnittämiseen ja saamiseen.

Voidaan tietysti pilkata, niin kuin tänä iltana on vähän pilkattu, tällaista ajattelua, että näihin kisoihin liittyisi jonkinlainen tämän kaltainen turvallisuusuhka. Mutta me kaikki tiedämme, että terrorismin logiikka, tai tällainen kansainvälisen mielipiteen huomion kiinnittämisen logiikka, panee hakeutumaan sellaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin, joita koko maailma seuraa. Me kaikki tiedämme, että Münchenin olympialaisissa 1972 arabiterroristit hyökkäsivät kisakylään ja tämän teon seurauksena, epäonnistuneen panttivankien vapauttamisyrityksen seurauksena, lukuisat viattomat israelilaisurheilijat saivat surmansa. Kun tämän sanon, niin haluan tällä sanoa, että kun tällaiset kisat ovat Suomeen tulossa ja kun tällainen riski kuitenkin näiden kisojen hyväksikäyttämisestä tämän kaltaisiin poliittisiin mielenilmauksiin tai maailman mielipiteen kiinnittämiseen myös tällaisin keinoin on olemassa, niin en väheksyisi tätä näkökohtaa.

En väitä, että me voisimme yksistään pitämällä rajoistamme ja rajavalvonnastamme hyvää huolta estää tämän kaltaisia tekoja, eivätkä ne ole suinkaan ainoita tapoja, joilla Suomi, Helsinki, kisajärjestäjät ja kaikki tahot valmistautuvat estämään kaikkia epätoivottavia tekoja, eivätkä ne ole suinkaan ainoita tapoja, joilla Suomi, Helsinki, kisajärjestäjät ja kaikki tahot valmistautuvat estämään kaikkia epätoivottavia tekoja. Mutta on mielestäni toisaalta aivan selvää, että juuri tällaisten maailmanlaajuisten Helsingissä pidettävien kisojen alla ei voida viettää Suomen rajoilla avointen ovien viikkoja. Tällaisessa tilanteessa meillä ei ole varaa heikentää meidän rajavalvontamme tasoa. Valtiovallan tehtävänä on kaikissa tilanteissa pyrkiä turvaamaan Suomessa kansallinen turvallisuus. On selvää, että tämä velvollisuus korostuu, kun maassamme tapahtuu joitakin sellaisia kansainvälisen huomion saavia tapahtumia, jotka ovat omiaan realisoimaan tätä riskiä ja houkuttamaan näitä tapahtumia tällaisten tekojen näyttämöksi.

Tämän sanon taustaksi sille, että ymmärrämme tämän hallituksen esityksen taustan. Emme pidä hyvänä tienä sitä, että tässä turvaudutaan lakiin, jolla näistä asioista pyritään pitämään huolta, lakiin, joka ei suoraan puutu lakko-oikeuteen, mutta tosiasiassa tietysti on omiaan vaikuttamaan tätä työtaistelutoimenpiteen tehoa vastaan. Siis ymmärrämme hallituksen esityksen taustan, emme pidä hyvänä sitä tietä, joka nyt on valittu. Parempi olisi luonnollisesti normaalin sopimusmenettelyn piirissä pikaisesti syntyvä sopimus, joka laukaisisi sen tilanteen, johon tätä lakimuutosta nyt koetaan tarvittavan.

Herra puhemies! En malta olla tässä lopuksi kiinnittämättä huomiota siihen rinnastukseen, jonka jo eräissä vastauspuheenvuoroissani tein. Kun on kyse pienestä ryhmästä, rajavartijoiden ryhmästä, hallitus, ymmärtäen taustalla olevat näkökohdat, aika rohkeasti, niin kuin täällä on sanottu, tarttuu tällaiseen radikaaliin toimenpiteeseen. Samanaikaisesti maassamme on käynnissä jo neljättä viidettä viikkoa paperiteollisuudessa työtaistelutilanne, joka on johtanut huomattaviin kielteisiin taloudellisiin vaikutuksiin koko maan kannalta. Talouskasvu on hyytymässä, sitä kautta työllisyyskehitys on arvioitua heikompi, ja tässä taustalla on se, että hallitus on muutoinkin epäonnistumassa surkeasti tärkeimmässä lupauksessaan vähintään 100 000 työpaikan luomisesta tämän vaalikauden loppuun mennessä.

Näiden vaikutusten lisäksi metsäteollisuuden piirissä oleva työtaistelutilanne vaikuttaa välittömästi monien yrittäjien, kuten kuljetusyrittäjien, metsäkoneyrittäjien ja vastaavien, välittömiin elinehtoihin ja mahdollisuuksiin jatkaa yritystoimintaansa yli tämän kuopan, jota nykyinen tilanne aiheuttaa. Miten hallitus on reagoinut tähän tilanteeseen? En kaipaa mitään lakeja, en kaipaa mitään pakkosovintoa, mutta kaipaan sitä, että hallitus laittaisi täysillä arvovaltansa peliin metsäteollisuuden työtaistelutilanteen ratkaisemiseksi. Puheenjohtaja Heinäluoma, hallituksen tunnettu salaneuvos, on sanonut, että hallituksella on käytössään keinoja osapuolten painostamiseksi, koska molemmat osapuolet joissakin tilanteissa tarvitsevat hallitukselta tukea tavoitteilleen. Kun näin on, niin on hämmästyttävää, että hallitus ei ole vahvemmin laittanut arvovaltaansa peliin sovinnon edistämiseksi ja sovinnon nopeuttamiseksi metsäteollisuuden työtaistelutilanteessa.

Kun tasavallan presidentti Halonen on antanut sen lakiesityksen, jota me nyt käsittelemme, niin kysyä pitää: Miksi tasavallan presidentti Halonen, jota hyvin laajasti kunnioitetaan ja arvostetaan koko suomalaisessa yhteiskunnassa, ei ole henkilökohtaisesti laittanut arvovaltaansa peliin ja julkisesti kääntynyt osapuolten puoleen sovinnon edistämiseksi ja aikaansaamiseksi?

Kun verrataan hallituksen aktiivisuutta tässä nyt esillä olevassa kiistassa, mukaan lukien presidentti, ja kun verrataan hallituksen ja presidentin aikaansaamattomuutta metsäteollisuuden kiistan sovinnon edistämiseksi, niin on pakko kysyä, miksi hallitus ei tee enemmän jälkimmäisen kiistan sovinnon edistämiseksi ja vauhdittamiseksi. Sanon selvästi, että odottaisin hallituksen suuntaavan sovintoon kannustavia toimenpiteitä, siis vetoomusta ja arvovaltansa käyttämistä, ennen kaikkea siihen osapuoleen, joka on hylännyt valtakunnansovittelijan tekemän sovintoesityksen.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En pidä oikeana sitä, että ed. Zyskowicz syyllistää rajavartijoita MM-kisojen turvallisuuden osalta. Rajavartijat ovat useaan otteeseen niissä keskusteluissa, mitä he ovat käyneet valtiovallan kanssa, työnantajapuolen kanssa, todenneet, että he ovat valmiita huolehtimaan MM-kisojen turvallisuudesta riippumatta siitä, mikä on tilanne itse tämän työtaistelun osalta. Sen takia, ed. Zyskowicz, ei voi olla oikein, että te ikään kuin jätätte huomiotta kokonaan rajamiesten, rajavartijoiden, kannan tähän kysymykseen. Te käytätte tätä turvattomuutta ja terrorismia nyt keppihevosena syyllistäessänne rajamiehiä.

Toiseksi en pidä oikeana sitä, että te puhutte avointen ovien päivästä tilanteessa, jossa sisäministeri Rajamäki on useaan otteeseen todennut, että mitään avointen ovien päiviä ei ole olemassa meidän rajoillamme. Hänen mukaansa rajaturvallisuudesta on huolehdittu tehokkaasti myös sinä aikana, kun rajavartijat ovat olleet lakossa. (Puhemies: Minuutti!) Tämän kaltainen puhe siitä, että on avointen ovien päivät, minusta ruokkii sellaisia tahoja, joita me kumpikaan emme haluaisi rohkaista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Saattaa olla, että olen vähän sinisilmäinen, mistä ed. Laaksoa ei varmasti voi syyttää, kun uskon niihin perusteluihin ja näkökohtiin, joilla hallitus on tätä esitystään perustellut. Jos ajatellaan, että tämä hallituksen esitys olisi vain jokin keppihevonen jonkun laajemman tavoitteen, lakonmurtamispolitiikan, työtaistelutoimenpiteiden ja oikeuksien rajoittamisen tai jonkin muun tällaisen salatun agendan toteuttamiseen, niin kyllä siinä olisi jo sitten semmoinen oikein moninkertainen oveluus, kun tämän esityksen voimassaolo kuitenkin on hyvin rajattu ja käytännössä ankkuroitu näihin nyt tulossa oleviin kansainvälisiin kisoihin. Henkilökohtaisesti näen, että tälle on ymmärrettävät perusteet. Samalla sanon, että en syyllistä rajavartijoita enkä pidä nyt valittua tietä sinänsä hyvänä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari oli mielestäni oikeassa siinä, että asiat olisi pitänyt hoitaa niin, että rajavartijoiden lakkoa ei olisi tullut laisinkaan. Valtion olisi työnantajana tullut joustaa enemmän, jotta lakolta olisi vältytty. Rajavartijat ovat palkkansa ansainneet.

Haluan aluksi todeta sen, että arvostan suuresti rajavartijoita ja heidän työtään. Minulla on siellä jopa tuttavia, ja olen hyvin tietoinen heidän mielipiteistään. Mielipiteeni tästä laista Rajavartiolaitoksen tehtävien turvaamisesta 10.7.—14.8.2005 ei ole kannanotto rajavartijoita vastaan, vaan kannanotto turvallisuuden takaamisesta kaikissa olosuhteissa. (Välihuutoja) — Kysyn teiltä, välihuutajat, hyvät edustajat: kuka teistä ei pidä tärkeänä sitä, että Suomen rajat ovat kaikissa olosuhteissa turvalliset? Tuo turvallisuus on välttämätön omien kansalaistemme osalta, sen me kaikki ymmärrämme. Kun suomalaisilta kysytään heidän toiveistaan päättäjille, he asettavat juuri turvallisuuden aivan kärkipäähän. On aivan oikein, että pidämme huolen poliisin, rajavartijoitten, puolustuslaitoksen, merivartioston jne. toiminnasta ja olosuhteista kaikissa tilanteissa. (Ed. Uotilan välihuuto) Aivan luonnollista on myös, ed. Uotila, että valtion tulee pitää huolta työehdoista näille henkilöille. Se on luonnollinen asia.

Kun tulossa ovat MM-kisat ja maahamme on saapumassa 15 000—20 000 ulkomaista turistia, 4 000 lehdistön edustajaa, 9 000 urheilijaa sekä 10 000—20 000 kuntoliikkujaa, on meidän tiedostettava vastuumme myös heidän turvallisuudestaan ja nimenomaan myös heidän turvallisuudestaan. Täällä kerrottiin jo, mitä tapahtui Münchenissä kolme vuosikymmentä sitten, jolloin siellä oli maamme huippuja urheilemassa, muun muassa nykyisiä kansanedustajia, ainakin yksi. Pidän kyllä ala-arvoisena esimerkiksi ed. Rönnin sanontaa hänen puheessaan, kun hän totesi, että urheileva terroristi iskee, ja toista hänen mainintaansa, että yleislakko päälle ja välittömästi. Yhtä asiattomana pidän myös ed. Virtasen tilanteen vertausta Italian 30-lukuun. Tuollaiset puheet osoittavat suhteellisuudentajun puutetta, tuo kaikille ystävyydellä sanottuna.

Täällä on arvosteltu tapaa, jolla asia on tuotu eduskuntaan. Meillä on todella maailman paras demokratia, jonka puitteissa on myös asioita, joita on hoidettava nopeasti ja tehokkaasti. Turha venkuilu vain vaikeuttaisi sekä pitkittäisi kaikkien osapuolten asioitten hoitoa, ja korostan: varsinkin kun on turvallisuudesta kysymys.

Turvallisuuden varmistamisesta kun käydään keskustelua, joudutaan tekemään ratkaisuja, joita kaikki eivät voi hyväksyä, niin kuin me nyt täällä välihuudoista kuulemme. Tässä yhteydessä kysyisin, tiesikö ed. Heinäluoma tästä ehdotuksesta ennen Jyväskylän puoluekokousta. Se olisi meille kaikille erittäin merkittävä tieto. Toivoisin, että hän tähän kysymykseen myöskin vastaisi myöhemmin täällä eduskunnassa tai lehdistön kautta.

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen sanoi puheenvuorossaan, että olemme nyt tekemisissä perimmäisten asioitten ympärillä. Tuohon voin täysin yhtyä, mutta toisesta näkökulmasta kuin ed. Korhonen. En näe tätä keskeisesti lakko-oikeuteen puuttumisena vaan turvallisuuden takaamisena rajoillamme kaikissa olosuhteissa. Tässä mielessä Paperiliiton lakon ja tämän lakon välinen vertaus ontuu. Paperilakko voi jatkua hyvinkin pitkään niin, että maamme turvallisuus ei ole vaarassa. Se on suuri taloudellinen menetys, ja täytyy todeta, että siinä on jätetty paljon tekemättä, mutta silloin kun on turvallisuudesta kysymys, pitää toimia nopeasti, niin kuin tässä on toimittu.

Arvoisa puhemies! Lopetan puheenvuoroni siihen, mistä aloitin. Valtion on syytä pitää huoli rajavartijoittemme työolosuhteista. Kuten sanoin, he ovat palkkansa ansainneet. Kun työnantaja valtio toimii viisaasti, saattaa vieläkin lopputuloksena olla se, että rajavartijat jatkavat töitään ja tämä laki on tarpeeton, niin kuin ministeri Koskinen puhui täällä kassakaappilaista.

Jan Vapaavuori /kok:

(Ed. Laakso: Kokoomus on hallituksessa äänetön yhtiömies!) Arvoisa puhemies! — Äänetön tai ei, ääntä riittää ja puheenvuoroja tulee. Huomaa, että kokoomuslaiset ottavat tämänkin asian vakavasti toisin kuin useimmat hallituspuolueet, jotka loistavat täällä poissaolollaan.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kiinnitetty paljon huomiota siihen, että tämä tuli varsin nopeasti tänne ja nopealla aikataululla. On sinänsä totta, että tämä tuli niin sanotusti yllättäen ja pyytämättä, tosin tällä kertaa voi sanoa, että yllätys kuitenkin kaikkinensa oli positiivinen. Tällä en tarkoita sitä, että laki sinänsä on positiivinen. On surullista, että tähän on jouduttu turvautumaan. Olisi hyvä, että tähän ei olisi ajauduttu. Olisi hyvä, jos hallitus olisi pystynyt sopimaan edes tästä työselkkauksesta, jonka suhteen sillä olisi ollut vielä huomattavan paljon paremmat mahdollisuudet asiaa hoitaa kuin tässä toisessa, enemmän huomiota saaneessa kysymyksessä. Positiivista sen sijaan on se, että hallitus on epäonnistuttuaan hoitamaan tätä itse työselkkausta ryhdikkäästi ryhtynyt niihin välttämättömiin toimenpiteisiin, joihin nyt on pakko ryhtyä. En väitä, että tämä laki olisi hyvä, mutta tämä ratkaisu on varmasti vähiten huono niistä, jotka tässä vaiheessa olivat käytettävissä.

Mitä näihin olosuhteisiin muuten tulee, sekä tämä tilanne että kansallisesti tai ainakin kansantaloudellisesti merkittävämpi metsäteollisuuden työselkkaus ovat oivia osoituksia siitä, että työmarkkinoilla sattuu ja tapahtuu ihan riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat kulloinkin hallituksessa. Viimeistään nyt pitäisi itse kullekin olla selvää, että väitteet siitä, että demareitten pitäisi jonkun yleisen yhteiskuntarauhan tai yleisempien työmarkkinasyiden johdosta aina olla hallituksessa, ovat pelkkää puppua. Haluan kuitenkin antaa tunnustusta ministereille Koskinen ja Rajamäki, jotka kuitenkin käväisivät täällä puolustamassa tätä lakia. Jonkin aikaa näytti ja nyt taas näyttää siltä, että (Ed. O. Ojala: Missä ovat keskustan ministerit?) tämä on aika raukkamaisesti jätetty piskuisen Rkp:n harteille, mutta toivotan onnea ja voimia teille, ministeri Wideroos! Ehkä asia on niin, että parhaat tytöt ja pojat nostetaan eturiviin silloin, kun tilanne on riittävän hankala. Det är ju så, att vi behöver våra bästa pojkar och flickor då situationen blir tillräckligt svår.

Kyse on periaatteellisesti merkittävästä laista ja, kuten olemme huomanneet, myös isoja tunteita ja ristiriitoja herättävästä kysymyksestä. Olisikin ollut mukava nähdä täällä SDP:n tuore puheenjohtaja Eero Heinäluoma puolustamassa edustamansa hallituksen lakiesitystä. Oli se jännittävä havaita, kuinka hän hirvittävällä vauhdilla valintansa jälkeen riensi katsomosta viisastelemaan työnantajapuolelle semmoisessa selkkauksessa, jossa työnantajapuoli ei kaatanut valtakunnansovittelijan esitystä, mutta sitten kun oma hallitus antaa esityksiä ja pitäisi olla tapahtumapaikalla, niin sitten ollaan ihan jossakin muualla.

Täällä on, arvoisa puhemies, paljon puhuttu erilaisista pyhistä työmarkkinoihin liittyvistä periaatteista ja vedottu yhteen sun toiseen kauniiseen periaatteeseen ja jopa kansainvälisiin sopimuksiin. Kaikki kunnia näille. Olen ihan varma, että perustuslakivaliokunta tulee ne huolellisesti puimaan ja käymään läpi, lyhyessä ajassa, mutta kuitenkin.

Tämän yhteiskunnan kannalta on kuitenkin olemassa myös muita tärkeitä arvoja, enkä tällä tarkoita ensi sijassa Suomen mainetta suurten kansainvälisten tapahtumien järjestäjänä, jolla silläkin on suurempi merkitys kuin ehkä heti tunnustammekaan. Varsinkin pienelle kansakunnalle nämä ovat erittäin tärkeitä asioita. Mutta sitä enemmän puhun näistä muista ja itse asiassa tarkoitan turvallisuutta, sitä, että kaikilla suomalaisilla on oikeus odottaa viranomaisten asiallisesti huolehtivan heidän, heidän lähiympäristönsä, heidän kansainvälisten vieraidensa ja isänmaan kaikkinaisesta turvallisuudesta kaikkina aikoina ja varsinkin silloin, kun uhkakuvat — tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että ne toteutuisivat, mutta ne ovat kuitenkin uhkakuvia — perustellusti syystä tai toisesta tietyissä olosuhteissa ovat vahvemmat ja vakavammat kuin ne ovat normaaliolosuhteissa. Minusta tämä on erittäin merkittävä asia, tämä on erittäin merkittävä periaate, tämä on erittäin merkittävä arvo.

Yhdestä asiasta, joka täällä ei ihan selkeästi ole tullut esiin, olen erityisen tyytyväinen. Vaikka, kuten sanoin, en sinänsä ole valtavan iloinen tästä laista, olen erityisen iloinen siitä, että viimeistään tämä laki osoittaa sen, kuinka tärkeänä hallitus ja yhteiskunta pitää näitä yleisurheilun MM-kisoja. Se ei kaikessa siinä keskustelussa, mitä täällä tai yleensä yhteiskunnassa viime vuosina on käyty, välttämättä ole ollut ihan yhtä selvää, siitä huolimatta, että valtiovalta ja monet muut julkiset toimijat ovat ottaneet antaumuksella osaa näihin rientoihin. Kyse on ihan oikeasti maailman kolmanneksi suurimmasta urheilutapahtumasta, maailman suurimmasta urheilutapahtumasta tänä vuonna ja ennen kaikkea sellaisesta tapahtumasta, joka kääntää koko maailman katseen Suomeen yli viikon ajaksi. Tämä on poikkeuksellisen merkittävä tapahtuma, ja on siinä mielessä erittäin iloista havaita, tosin hieman mollisävytteisissä merkeissä kuitenkin, se, että hallitus tämän lakiesityksensä kautta koko Suomen kansalle kertoo, kuinka merkittävästä tapahtumasta on kysymys. (Ed. Laakso: Jos ei niitä kisoja olisi ollut, olisi käytetty jotakin muuta syynä!) Nimenomaan tämän takia ei ole ihmeellistä, että tässä joudutaan nyt turvautumaan erityisjärjestelyihin poikkeusolosuhteissa. Kuten hallituksen lakiesityksessä todetaan, tämä tapahtuma on niin merkittävä, että meille itse asiassa ei riitä se, että rajoja valvotaan niin hyvin kuin niitä yleensä normaalioloissa valvotaan — jolloin niitä valvotaan erityisen hyvin — vaan saattaa olla jopa tarve tämän tapahtuman mittaluokasta johtuen jopa ryhtyä erityistoimenpiteisiin. Tästäkin näkökulmasta on pakko todeta, että on surullista, että tämmöinen lakiesitys on tänne jouduttu tuomaan, mutta tässä tilanteessa se on ollut vähiten huono vaihtoehto ja välttämätön toimenpide.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun vuonna 2002 Helsinki sai järjestettäväkseen yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut, niin se tapahtui erittäin tiukan kamppailun tuloksena. Sellaiset eurooppalaiset mahtitekijät kuin Berliini, Rooma, Moskova, Bryssel ja Budapest olivat viisi kilpailijaa Helsingille. Miksi Helsinki voitti tämän tiukan kisan kaikkien yllätykseksi? Keskeinen peruste oli se, että paitsi että Suomessa hoidetaan kisat sinänsä tyylikkäästi ja tehokkaasti, Suomessa myös turvallisuusaspekti on kaikkein huolellisimmalla tavalla otettu lukuun. Tämä oli keskeinen peruste sille, miksi Suomi voitti, miksi Helsinki voitti, tämän tiukan eurooppalaisen kilpailun. On täysin selvää, että tästä seikasta on aihetta pitää kaikin keinoin kiinni, varsinkin kun hallitus on muillakin keinoilla halunnut toimia tavalla, jolla kisojen kaikkinainen turvallisuus tulee huolehdittua. Se palvelee myöskin Suomen puheenjohtajuuskautta 2006 Euroopan unionin merkeissä, (Puhemies koputtaa: Minuutti!) ja tässä mielessä yhdyn kyllä hallituksen käsitykseen siitä, että turvallisuudesta tässä tapahtuman yhteydessä ei ole varaa tinkiä.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Kymppiuutisia katselin, niin siinä Rajavartioliiton puheenjohtaja kertoi, että he olisivat olleet valmiita turvaamaan MM-kisojen turvallisuuden. Nyt on tullut monenlaista tietoa, ja ainakin liiton edustajat kertoivat näin uutisissa suorassa lähetyksessä. Täällä väitetään, että sitä turvallisuutta ei olisi taattu, ja kumminkin liiton edustajat kertoivat, että he olisivat olleet valmiita sen tekemään.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin on pakko sanoa varapuhemies Kanervan puheenvuorosta jotakin. Me emme ole täällä väheksyneet MM-kisojen merkitystä; me puhumme nyt rajavartijoiden lakosta ja hallituksen toimenpiteistä sen johdosta. Kyse on siitä, että tämä hallitus työnantajan edustajana haluaa heikentää uusien työntekijöiden palkkaehtoja Rajavartiolaitoksessa. Siitä on kysymys. Me emme väheksy turvallisuutta, mutta, arvoisa varapuhemies, te olette kuitenkin nyt valmis hyväksymään sen, että tällä poikkeuslailla amatöörit hoitavat rajavalvontaa MM-kisojen aikana. Sehän tästä seuraa. Ne, jotka eivät sitä työkseen tee, pistetään tekemään juuri sitä hirvittävän vaativaa tehtävää juuri silloin, jolloin Suomessa mahdollisesti on suuri uhka päällä. (Ed. Kanervan välihuuto) — Anteeksi, tämä on niin käsittämätöntä, löperöä puhetta täällä, että puhutaan nyt oikeastaan asiasta.

Ensinnäkin, arvoisa puhemies, on nyt aika kummallista lainsäädäntötyötä se, että eduskunta ei vieläkään näin monen tunnin keskustelun jälkeen ole saanut tietoa siitä, kuka on tämän lain isä tai äiti. (Eduskunnasta: Hallitus!) — No, hallituksen nimissä se täällä on, ja presidentti on allekirjoittanut, mutta kuka tämän on keksinyt? — Minä palaan nyt yhteen asiaan. Meillä on olemassa sopimusjärjestelmä, ja kaikki täällä hurskaasti kehuvat, että meillä on hyvä sopimusjärjestelmä, ja toivoisivat, että kaikki ratkeaisi. Onko käytetty kaikki ne keinot, mitkä ovat olemassa? Meillä on olemassa myös työtuomioistuimen päätös siitä älyttömyydestä, jolla yritettiin pakottaa tekemään työsuojelutyötä nimenomaan ne henkilöt, jotka eivät myöskään ole ammattitaitoisia. Työtuomioistuimen yksimielinen päätös oli se — se päätös ei kestänyt — ja nimenomaan siinä työtuomioistuimen päätöksessä todetaan: Vastaaja ei toisaalta ole näyttänyt, siis valtiovalta, että lakon vaikutusten rajoittamiseksi olisi selvitetty muita toimenpiteitä kuin maahantulotarkastukset kokonaisuudessaan kattava ja suhteellisen laaja virkamiesten piiriä koskeva suojelutyö.

Sitten todetaan — välillä on myöskin muuta: Koska suojelutyön teettäminen merkitsee kajoamista työtaistelun piiriin kuulumattoman virkamiehen laissa säädettyyn oikeuteen pysytellä työriidoissa puolueettomana, työtuomioistuin katsoo edellä esitetyistä syistä, etteivät suojelutyön edellytykset ole tässä tapauksessa täyttyneet. Tämä on aika selvää tekstiä.

Arvoisa ministeri, mitä te olette tehneet sen jälkeen, te tai hallituksenne ja valtion työmarkkinalaitoksen edustajat? Meillä on myöskin valtion virkaehtosopimuslaissa selkeät pykälät siitä, miten voidaan menetellä, mikäli joudutaan tulkitsemaan, että on olemassa tällainen vaara, joka vaarantaa kansakunnan turvallisuuden. Siellä on säädökset virkariitalautakunnasta, ja me tiedämme, että virkariitalautakunnalla on mahdollisuus siirtää lakkoja, jos ne katsotaan yhteiskuntavaarallisiksi. Eivätkö ne ole niitä keinoja, joita tässä tapauksessa olisi pitänyt käyttää, ennen kuin lähdetään tällaiseen todella poikkeukselliseen menettelyyn, olkoon kuinka tilapäinen tahansa? Tämä on päänavaus, tällä tullaan romuttamaan meidän sopimusyhteiskuntaamme. Minä kysyn, miksi ei käytetä niitä keinoja, joita meillä on, kun te ette näytä luottavan siihen, mitä Rajavartiolaitoksen edustajat ovat todenneet, että he eivät tule vaarantamaan kisoja. Senhän he ovat selvästi sanoneet. Minä kysyn: Te tässä salissa olijat, te harvat, jotka olette läsnä — todellakin täytyy sanoa, että ihmettelen hallituspuolueiden vastuuttomuutta siinä, että täällä ei olla paikalla — tiedätte, kuinka pitkäaikaisia ja vakavia seurauksia on ollut palomiesten lakolla silloin aikoinaan. Se on jättänyt niin pysyviä jälkiä, niin vaikeita jälkiä, että niitä ei korjata. Niitä ei korjata viikossa, ei kuukaudessa eikä välttämättä vuodessa. Uskon, että myös nyt hallitus ihan tietoisesti ajaa tämän tilanteen niin tulehtuneeksi, että vaikka te nyt saisitte täällä enemmistöllä tämän lain voimaan, niin ne jäljet jäävät. Eikö teillä ole mitään tajua työmarkkinajärjestöjen pelisäännöistä ja käytännöistä ja siitä, miten tämä neuvottelusysteemi toimii? (Ed. Pulliainen: Tämähän onkin työreformi!)

Jos kysymys olisi siitä, että te todella haluatte turvata kisojen turvallisen etenemisen, niin te maksaisitte rajavartijoille ne pyynnöt, joilla nimenomaan uusien työntekijöiden etuja ei heikennetä. Siis siitähän tässä on kysymys. Tämä on aivan mieletöntä pallottelua. Minun täytyy sanoa, että minä en voi ymmärtää esimerkiksi kokoomuksen puheenvuoroja, joissa kuitenkin muka kaikki ymmärtävät ja pelisäännöt ymmärretään ja kuitenkin tuetaan tätä. Ei täällä nyt ole kysymys siitä, että ymmärretään, vaan kysymys on siitä, hyväksytäänkö tämä lakiesitys tämän eduskunnan toimesta vai ei ja kannetaanko sitten ne seuraukset, mitä tästä sitten aikanaan tulee, koska tällä tulee olemaan seurauksia. On aivan turha kuvitella, että tämä jäisi tähän. Itse täällä jo sanoin, että kun tämmöinen ennakkotapaus on olemassa, niin kun Suomen EU:n puheenjohtajuuskausi sitten lähestyy ja, hyvänen aika, se on puolen vuoden mittainen, silloin voidaan taas ajatella kaikenlaisia uhkia ilmentyvän. Mitä silloin keksitään poikkeuslainsäädännön osalta, vai pistetäänkö poikkeustila koko yhteiskuntaan? Tämä on tietysti aika kova sanonta, mutta kyllä minun täytyy sanoa, niin kuin sanoin aikaisemmin, että en olisi uskonut, en todellakaan olisi uskonut, että joudumme tällaiseen tilanteeseen Suomen eduskunnassa, kun muitakin keinoja on käytettävissä.

Aivan yhtä uskomaton on kokoomuslaisten väite siitä, että metsäteollisuuden kiistat johtuisivat nimenomaan paperityöläisistä, kun työnantajapuoli ei paperipuolella suostunut tuposopimukseen. Montako kertaa se on täältä korokkeelta sanottava? Työnantajat eivät suostuneet tuposopimukseen, joka olisi paperityöläisille kelvannut. Työnantajat ovat aiheuttaneet koko tämän sekamelskan. Työnantajat vaarantavat Suomen talouden kasvun. Metsäteollisuus käy niin härskiä informaatiosotaa, että tulee kyllä mieleen, ettei Suomessa sellaista informaatiosotaa ole käyty sitten 70-luvun. Eli sekin on kyllä aika hyvä täällä todeta.

Ihan vielä sanon viimeiseksi tässä, että jos todellakin, arvoisa ministeri, te ja hallituksenne, haluatte nyt ratkaisun, vetäkää tämä ehdotus pois. Menkää neuvottelupöytään. Eduskunnan tulee olla valmis kaikin tavoin turvaamaan myöskin MM-kisojen rauhallinen sujuminen, sopimuksen syntyminen Rajavartiolaitokseen. Me voimme kyllä jatkaa täällä kokoontumista juhannuksen jälkeen, mutta tällainen pakkopulla, jota täällä yritetään nyt tehdä ja väkisin runnoa yömyöhällä viime tipassa annettu lakiesitys lävitse, on täysin kohtuutonta. Tämä salailu, jolla tämä on valmisteltu, on mielestäni todella ihmeellistä. Kello 10 alkaneessa perustuslakivaliokunnan kokouksessa kyllä tiedettiin kertoa, että jotakin on luvassa, jotain hyvin salaista on tänään tulossa, ei voida kertoa. Täällä ovat ed. Seppo Lahtela ja eräät muut kertoneet muita aikatauluja, mutta kyllä minusta tämä on hyvin erikoista. Suomi haluaa profiloitua EU:ssa avoimuudella, ja mitäs tämä on, todellista avoimuutta!

Arvoisa puhemies! Aivan siunatuksi lopuksi haluan kannattaa ed. Virtasen tekemää ehdotusta valiokuntaan lähettämisestä eli että perustuslakivaliokunnan lisäksi myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antaisi tästä asiasta lausunnon.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että tämä menettely, miten tätä lakia on eteenpäin meille tuotu ja miten on päättäviä tahoja eli eduskuntaa ja eduskuntaryhmiä, jopa hallituspuolueitten edustajia eduskuntaryhmissä ja hallituspuolueiden ryhmyreitä pidetty viivalla, haiskahtaa kyllä enemmänkin kepulaiselta kabinettipolitiikalta kuin avoimelta demokratialta. Mutta olen ymmärtänyt, että Suomen suurin hallituspuolue onkin kepu, jonka edustajat eivät uskalla kuitenkaan omia esityksiään edes täällä olla kannattamassa.

Ministeri Wideroos, kerkesin hetken aikaa ihailla teidän tänäänkin kovin monia arvioita kestäneitä hartioitanne Ylen pääuutislähetyksessä, ja siinä totesitte suorastaan närkästyneenä, että tässä lakiehdotuksessa ei ole kyse puuttumisesta lakko-oikeuteen tai lakko-oikeuden murtamiseen. No, joka tapauksessa te olette siinä onnistuneet, sillä tämä rikkurilaki on saanut jo aikaiseksi sen, että neuvottelut ovat pysähtyneet eikä jatkosta ole tietoa. Te olette siis puuttuneet lakkotilanteeseen tavalla, joka ei ole sopusoinnussa sen puolueettomuuden kanssa, jota hallituksen pitäisi esittää silloin, kun kyse on työmarkkinaosapuolten välisestä sopimuksesta. Tämä kanta täällä on mielenkiintoinen myös sikäli, onko tämä hallituksen linja tulevissa kolmikantaneuvotteluissa. Eli käytännössä työnantajalla on kaksi edustajaa ja työntekijöillä yksi edustaja, kun Suomen hallitus, pääministeri Vanhasen hallitus, näin avoimesti antaa valtakirjansa ainoastaan ja vain työnantajapuolen vaatimuksille.

Täällä muutama kyselytunti sitten pääministeri Vanhanen kiiruhti vakuuttamaan, että hänen hallituksensa on ollut täysin puolueeton näissä kiistoissa, mitkä tällä hetkellä ovat tätäkin salia tänään pitkään puhuttaneet. Ja puppua! Pääministeri on kerennyt moneen kertaan ottaa kantaa tupon puolesta, jopa siinä mielessä, että eräät satamatyöläiset pakotettiin tupoon, ja täysin pääministerin arvovallalla, viime syksynä. Se oli jo tietynlainen signaali siitä, miten niitä työntekijäosapuolia, jotka eivät tupoon suostu, tullaan rankaisemaan.

Ulkomaankauppaministeri kiirehti vappuna pitämään pitkiä puheita siitä, kuinka paperityöläisten kahden päivän lakko romuttaa ulkomaankaupan ja uhkaa koko vientiteollisuutta ja koko vientiketjua ja jättää syvän haavan uskoon suomalaiseen teollisuuteen, kahden päivän lakko! Ulkomaankauppaministeri saattaa olla äitiyslomalle kohta lähdössä tai jo lähtenyt, mutta siitä huolimatta on merkillistä se, kun näitten useiden viikkojen aikana työnantajapuoli on sulullaan estänyt paitsi paperitehtaiden pyörimisen myös suurelta osalta koko sen paperitehtaista riippuvaisen vientiketjun toiminnan ja uhkaa romuttaa pysyvästi muun muassa muutamien pienyrittäjien mahdollisuudet jatkossa harrastaa vientiä millään tavalla, mitä tekee meidän ulkomaankauppaministerimme. On hiljaa. Eikö tämä ole myös kannanotto hallitukselta, vai onko hallituksen käsitys puolueettomuudesta se, että silloin, kun ei sanota sanaakaan työntekijöiden puolesta, ollaan puolueettomia, mutta siinä vaiheessa, kun tehdään kaikki suorastaan hartiavoimin töitä työnantajapuolen etujen ajamiseksi, niin sitä voidaan kuvata ...? — Nyt menivät väärin päin nämä minun kiihkeät sanani, mutta joka tapauksessa tarkoitus oli sanoa, että selvästikin hallitus on ollut puolueettomuudessaan puolueellinen ja hyvin näkyvästi.

Pahinta tässä on se, että kun ed. Vapaavuori totesi, että työelämässä sattuu ja tapahtuu, kun hallitukset vaihtuvat, aivan selvästi tämän vuoden aikana on nähnyt, mitä työreformisti kepu on kiihdytysmoottorina saanut aikaiseksi. Ei meillä koskaan ole ollut sellaista tilannetta, että militantti työnantajapuoli vaarantaa käytännössä koko yhteiskunnan toimimisen, paperiteollisuuden kohdalla jopa muutamien kuntien selviämisen ensi vuoden palveluvelvoitteistaan pelkästään sen takia, että saadaan muutaman päivän kohdalta sovittua, tehdäänkö orjatyövoimaa vai eikö tehdä orjatyövoimaa vai muutetaanko käytäntöjä vai eikö muuteta käytäntöjä.

Kyllä aika järeät aseet ovat käytössä, mutta ei se mitään. Kansainvälinen rahahan siellä puhuu. Paperin puolella, metsäteollisuudella, on tähän varaa. Paperin hinta nousee, ja puun hinta tulee todennäköisesti tämän seurauksena laskemaan. Kuka siitä hyötyy? Ei paperityömies eikä paperityönainen, vaan paperitehtaitten ison rahan omistajat jossakin muualla kuin Suomessa. Tämä hallituksen linja, mitä täällä tänään esitellään, jatkaa tätä samaa kansainvälisen ison rahan linjaa, jossa murretaan liitto liitolta, ala alalta työehtoja alkaen kaikista heikko-osaisimmista, kuten metsäteollisuuden kohdalla siivoojista, 850 siivoojasta ...

Jatkan kohta. — 850 siivoojasta, jotka saavat yhtä paljon palkkaa kuin 18 tehtaan johtajaa. — Voi olla, että varapuhemies vaihtui tässä välillä, mutta kokoomukselle on koko ajan sallittu keskustelu myös paperista, joten olen hivenen loukkaantunut, jos ...

Jatkan tästä aiheesta, hyvä. Joka tapauksessa siis tällekin tekniikalle ilmiselvästi hallitus tällä lakiehdotuksellaan antaa siunauksen, eli siellä, missä raha puhuu, on kaikki valta ja heikompiosaisia saa sortaa. Nimittäin samalla lailla kuin metsäteollisuus on alkamassa siivoojien kohdalta, niin Suomen valtio aloittaa pienempipalkkaisista rajavartijoista, mikä on käsittämätöntä. Yleensä ne suurimmat säästöt kuitenkin saavutetaan isoimmista palkoista nipistettäessä, ei sieltä pienemmistä palkoista nipistettäessä, koska rajavartiomiehiä ei taida ihan niin paljon kuitenkaan olla, että sillä niitä samoja säästöjä saadaan aikaiseksi, mitä toiselle puolelle on palkankorotuksina lykätty.

Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista, että tälle laille tai tälle lapselle tai tälle mutantille ei löydy isää, äitipuolikin on aika vaisunpuoleinen, Heinäluoma on hukassa ja Vanhanen on EU:ssa, eli mielenkiintoista tässä on, että edes keskeisimpien hallituspuolueiden puheenjohtajat eivät ole täällä paikalla kertomassa, onko todella näin, että suurten hallituspuolueitten linjaukset työmarkkina-asioissa ovat muuttuneet näennäiskaunistelupuheista käytännön toiminnaksi, jolla todellisuudessa murretaan koko meidän sopimusyhteiskuntamme.

Tähän vielä muutama kommentti liittyen aikatauluihin. Sopimukseton tila valtion toimesta alkoi jo viime syksynä. Lakkouhka on ollut päällä käytännössä hyvin pitkään, jo keväästä lähtien. Se, että toinen vaihe alkaa tässä lakossa juhannuksena, on ollut tiedossa yhtä pitkään kuin on ollut tiedossa, että lakon uhka on ollut. Minkä takia ykskaks juuri muutama päivä ennen kuin eduskunta jää lomalle on tällainen hoppu tuottaa tällainen laki, tämmöinen pikasektiomutantti, joka on erittäin huonosti valmisteltu? Tälle valmistelullekin olisi ollut, jos tämä on pöytälaatikkolaki, toki pitempikin aika ja huolellisempi aika valmistella. Tämä on pienessä piirissä etukäteen kabineteissa sovittu. Siitä eivät edes hallituspuolueiden kaikki ministerit olleet tietoisia tänään, saatikka hallituspuolueiden edustajat, ja tämä on erittäin hirvittävän asenteellisesti kirjoitettu lakiehdotus, jota mikään järkevä taho, jos sen olisi kaksi kertaa lukenut, ei olisi päästänyt tänne saliin asti, koska se tihkuu sanontoja, jotka huokuvat sellaista asennemaailmaa, jota ei puolueettoman, työmarkkina-asioissa puolueettoman, osapuolen pitäisi lakiehdotuksissaan tihkua.

Eräs kokoomuslainen edustaja itki eilen tv-uutisten ääressä koirien perään, kuinka joitakin koiria voidaan kohdella näin huonosti. Minä itken tänään työmarkkinaosapuolten ja sopimusjärjestelmän perään, miten tällä hallituksella on varaa hukata se hyvä järjestelmä, jota Suomessa on useita vuosikymmeniä hyvällä menestyksellä sovellettu ja hyvällä menestyksellä rakennettu. Kieltämättä myös samalla lailla kuin ed. Outi Ojala näen kauhunhetkiä jo siitä, missä kunnissa julistetaan ulkonaliikkumiskielto, missä kunnissa julistetaan poikkeuslaki, missä kunnissa joudutaan muuttamaan päätöksiä eikä huolitakaan EU-tapahtumia ensi vuonna ollenkaan, koska joudutaan pelkäämään, että kansalaisten liikkumismahdollisuuksia rajataan vain sen takia, että puoli vuotta vaaditaan erilaista turvallisuutta, terrorismin pelossa ja sitä hyväksi käyttäen tuodaan tähän maahan sellaista kontrollijärjestelmää, joka ei ole koskaan kalskahtanut suomalaiselle demokratialle sopivalta.

Viimeisenä vielä haluaisin huomauttaa siitä, että tämä on viimeinen isku niille huuhaapuheille, joita Vanhanen ja Kalliomäki ovat hyvästä työnantajamoraalista ja huhuilusta hyvien työntekijöitten perään kunta- ja valtiosektorilla viime aikoina ja varsinkin ennen kunnallisvaaleja huhuilleet kovaan ääneen, kuinka hyvin valtio ja kunnat huolehtivat tulevaisuudessa, jos kepulaisia ja demareita valitaan erilaisiin luottamustehtäviin, työntekijöistä. No, tässä sen näkee, mitä se käytännössä on: lyödään lyötyä ja lyödään vielä sitä, joka niistä lyödyistäkin on kaikista huonoimmassa asemassa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaiseen politiikkaan on syöpymässä uusi tapa: juhannuksen alusviikkojen yllättäen ja pyytämättä tulevat sotkut, joita täällä sitten yökausia pitää puida. Ei näitä ollut silloin Lipposen ykkös- eikä kakkoshallituksen aikana, mutta nykyisin näyttää olevan.

Mutta minäkin kysyn, missä on kansanedustaja, puoluejohtaja Eero Heinäluoma. Hänen pitäisi olla nyt täällä, sillä pitäisihän uuden puheenjohtajan tietää, että täällä ollaan murtamassa nyt lakko-oikeutta. Hänhän julisti tuoreena puheenjohtajana viime viikonloppuna sopimusyhteiskunnan puolesta hyvin jyrkästi ja voimakkain sanoin ja jokaisessa uutislähetyksestä. Teoriassa kyllä, mutta mitä on käytäntö? Ei kai vaan tapahtunut niin, että kukaan ei muistanut kertoa sosialidemokraattisen puolueen uudelle puheenjohtajalle, että tällainen laki on tulossa, vai onko kenties niin, että sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, entinen ay-pomo Eero Heinäluoma ei halua tulla tänne puolustamaan hallituksen esitystä? Se olisi minusta kyllä huonoin vaihtoehto, koska emmehän me kukaan halua, emme edes oppositiossa halua sosialidemokraateille sellaista puheenjohtajaa, (Ed. Kallis: Puhutaan lakiesityksestä, ei Heinäluomasta!) joka ei halua puolustaa hallituksen tärkeintä periaatteellista lakiehdotusta, joka on tänne tuotu iltamyöhään hyvin poikkeuksellisesti. Mutta kun jäämme odottamaan kollega Heinäluomaa tänne, niin näemme varmaan hänet huomenna ja sitten varmaan saamme vastauksia, mitä hän on mieltä tästä lakiehdotuksesta.

Nyt haluaisin vielä korostaa sitä, että nimenomaan uudet työntekijät, ne, jotka eivät ole vielä työssä, vaan tulevat työntekijät, saavat nykyistä heikommat työehdot, vaikka palkkausjärjestelmää on valmisteltu jo vuosikaudet. Tässä hallituksella tuli sitten yhtäkkiä muutaman yön kiire tehdä tämä asia sosialidemokraattien puoluekokouksen ja sitten eduskunnan kesäloman välissä, siitähän tässä on kysymys, koska ei sitä voinut ennen sosialidemokraattien kokousta tietenkään tehdä, ja sen takia eduskunta on nyt laitettu tällaiseen yöistuntomeininkiin tänne, mutta sehän sopii meille. Katsotaan sitten, mitä huomenna perustuslakivaliokunnassa tapahtuu, ja toivottavasti työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, johon tämä myöskin laitetaan.

Arvoisat kollegat! Täällä on kannettu huolta turvallisuudesta. Minä väitän, että ne edustajat, jotka ovat kritisoineet tätä lakia, kantavat kaikkein eniten huolta turvallisuudesta. Olimme eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen ja muutaman muun kanssa Yhdysvalloissa Sitran 2005—2015 kurssilla, ja kun menimme sinne ennen 11.9.2001, niin meille kertoi siellä San Franciscossa pitkään asunut suomalainen mies, että ongelmana täällä on se, että lentokenttävirkailijoille maksetaan niin huonoa palkkaa, että he joutuvat olemaan monella lentokentällä töissä ja että on vähän epäselvää se, mitenkä he hoitavat sitä tehtäväänsä. Tämä kerrottiin meille ennen kuin tämä terroriteko tapahtui. Kyllähän se tuntui aika hurjalta, että periaatteessa Yhdysvalloissakin kaikki tiesivät, mikä oli tilanne, että turvallisuus oli vähän heikoissa käsissä, kun ei maksettu ihmisille kunnon palkkaa.

Nyt tänä iltana me olemme tulleet varmasti kaikki vakuuttuneiksi siitä, miten tärkeätä työtä rajojemme vartijat tällä hetkellä tekevät. Sitä suuremmalla syyllä meidän pitää kysyä: onko Suomella varaa mennä sellaiseen palkkausjärjestelmään, joka antaa uusille tuleville työntekijöille nykyistä heikommat työehdot ja palkkauksen? Minun mielestäni meillä ei ole varaa, ja sen takia me olemme täällä tänä iltana olleet sitä mieltä, että kun tässä osapuolena on valtio ja on hoidettavissa täysin tämä asia rahalla ja kun tätä asiaa on valmisteltu vuosikaudet ja valtiotyönantajalla on ollut tasan tarkkaan tiedossa, mihinkä tämä johtaa, niin minusta on vastuutonta tuoda tämmöinen rikkurilaki tänne muutama päivä ennen eduskunnan työn lopettamista. Minusta se on vastuutonta, ja tälle hallitukselle olisi kyllä ihan oikein se, että perustuslakivaliokunta puuttuisi siihen tai ainakin eduskunnan enemmistö olisi sitä mieltä, että tätä lakia ei hyväksytä, koska tämä myöskin heikentää eduskunnan arvovaltaa, että tällä tavalla hallitus toimii. Miettikääpä sitten sitä, että jos rajavartijat tällä uhkauslailla palautetaan töihin tyytymättöminä, niin kuka siitä kantaa vastuun. Tässä on ilmainen neuvo hallitukselle.

Täällä käytiin viime viikolla tai toissa viikolla tai muutama viikko sitten väestöpoliittista keskustelua. Silloin puhuttiin siitä, miten tärkeää on olla hyvä työnantaja, että saa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa hyviä työntekijöitä. Niin kuin täällä on moneen kertaan todettu ja hallituksen esityksessäkin sanotaan, rajavartijoiden työ on vaativaa ja siinä pitää erityisen tarkkana olla silloin, kun on kysymys erityistilanteista, niin kuin nyt esimerkiksi nämä MM-kisat tulevat olemaan ja tulevat muut kokoukset, joita on tulevaisuudessa ja joita varten tämä laki myöskin on ministeri Rajamäen mukaan tarkoitettu, etteivät rajamiehet myöhemminkin mahdollisesti olisi lakossa. Eli mieluummin porkkanaa ja kannustava uusi palkkausjärjestelmä eikä sellaista järjestelmää, joka heikentää nykyisiä ehtoja kaikista pienituloisimmille rajavartijoille.

Toivomme tietysti, että rajavartijat voivat tulevaisuudessa tehdä työtä ilolla ja riittävällä tarkkaavaisuudella, ja sen takia olemme tänä päivänä täällä näin ärhäkkäällä tuulella, koska tämä on liian järeä ase tämän asian hoitamiseksi. Oikea toimenpide tässä on se, että uutta palkkausjärjestelmää ei oteta voimaan ja maksetaan ne sopimuksen mukaiset ehdot, mitä on muillekin sovittu.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallituksen esityksestä käy selvästi ilmi, mikä on esityksen tavoite, minkä takia tämä esitys annetaan. Esitys annetaan MM-kisojen takia. Se on se syy. En minä jaksa uskoa, että hallitus, jossa istuu suuri sosialidemokraattinen puolue, pyrkisi tällä esityksellä romuttamaan sopimusjärjestelmäämme. (Ed. Sirnö: Se romuttaa jo!) Siis minä en usko, että sosialidemokraattinen puolue pyrkisi siihen. En kerta kaikkiaan usko. Meidän pitäisi osata suhtautua näihin asioihin ennakkoluulottomasti, ei meidän pidä liioitella näitä asioita, (Ed. Huotari: Kankaanniemi oli toista mieltä!) niin kuin nyt tänä iltana on tapahtunut.

Minulla on myöskin se käsitys, että jos on olemassa Rajavartioliiton ilmoitus, niin kuin te sanoitte, siitä, että he huolehtivat MM-kisojen turvallisuudesta, ei kai hallituksen olisi tällaista esitystä silloin tarvinnut antaa. Jos tällainen ilmoitus on annettu, että he huolehtivat siitä, eihän tätä lakia tarvitse silloin panna täytäntöön. Jos Rajavartioliitto on ilmoittanut, että he huolehtivat ja he vastaavat rajoista MM-kisojen aikana, ei tätä tarvitse panna täytäntöön. (Ed. Laakso: Ei tässä ole kyse MM-kisoista!) — MM-kisoista nimenomaan on kyse. — Kun on nyt niin paljon paperialan työsulusta ja työriidoista puhuttu, pitäisi kyllä asettua niitten syyttömien asemaan, niitten syyttömien, jotka menettävät leipänsä tämän takia. Minulla on se käsitys, että jos nämä työtaistelut lisääntyvät, oli sitten (Puhemies koputtaa) lakko tai työsulku, niin kyllä me tarvitsemme jonkinlaista "pakkosovittelua", niin kuin Norjassa on, jota kukaan ei siellä ainakaan moiti.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt ihan aluksi todeta, että sellaisissa yhteiskunnissa, joissa tällainen pitkäaikainen sopimusjärjestelmä, kolmikantaperiaatteet ja hyvä yhteistyö eri osapuolten kesken, ei ole vallitseva käytäntö, on paljon enemmän lakkoja (Ed. Pulliainen: Kyllä!) kuin Suomessa. Suomessa on harvinaisen vähän työtaisteluja.

Meillä on itse asiassa tällä hetkellä kaksi hyvin merkittävää, vaikeaa työtaistelua, mutta yleisesti ottaen meillä on aika vähän työtaisteluja. Joskus niitä oli aikaisemmin, muistan, että telakalla ehkä oli aikoinaan päivässä saman verran kuin nyt on yhteensä koko maassa. Eli tilannetta ei pidä myöskään paisutella sen suhteen, vaikka pitää tietysti tunnustaa, että nämä molemmat kiistat ovat aika merkittäviä. (Ed. Kanerva: Yli sata laitonta lakkoa kuitenkin tänä vuonna!) — Juu, mutta se on ihan toista kuin se oli ennen, ja minä voin veikata, että esimerkiksi USA:ssa lakkotilanne on paljon herkempi, kun ei ole sellaista sopimusjärjestelmää. (Ed. Kanerva: Sinänsä puhuja on oikeassa!)

Sitten minä haluan, arvoisa puhemies, todeta sen, että on turha nyt leimata meitä edustajia, jotka otamme tähän myöskin periaatteellista kantaa, turvallisuuden väheksyjiksi ja sellaisiksi, että me emme välitä turvallisuudesta. Minulla oli ilo olla siinä hakukomiteassa, missä varapuhemies Kanerva oli myöskin, kun tätä MM-projektia haettiin, ja se päättyi onnellisesti ja Suomi sai nämä merkittävät hommat. Minä tiedän urheiluelämästä, että suurien urheilutapahtumien turvallisuusjärjestelyt vievät entistä enemmän huomiota, ne vievät rahaa, niihin pitää todella paljon satsata. Ei ole tietenkään mitään perusteita sille, ettei kesän yleisurheilun MM-kisojen turvallisuusnäkökohtia hoidettaisi korkeimmalla mahdollisella tavalla.

Mutta tässä on kysymys myös muusta kuin MM-kisojen turvallisuudesta, ja niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, MM-kisojen turvallisuus olisi voitu sekä rajavartijoiden mielestä että muutoinkin hoitaa. Kun täällä aivan oikein todettiin, että hallitus arvostaa MM-kisat hyvin korkealle ja, totta kai, kun niin merkittävästä tapahtumasta on kysymys, niin miksi hallitus sallii, kun se itse on välillisesti myöskin työnantajapuoli, ettei tällaista työkiistaa ole pystytty hoitamaan niin, että olisi rajoilla rauha, rajavartijoiden työllä olisi arvostusta, heillä olisi sopimus ja tältä osin mitään turvallisuusongelmaa ei olisi? Tämähän on käsittämätöntä, ettei asiaa hoideta järkevällä tavalla vaan sitten todella juhannusyllätyksenä nurkan takaa.

Ja kun täällä on kyselty, mikä on tämän lakiehdotuksen isä tai äiti tai minkälaisella synnytyksellä tämä on syntynyt, niin minulla on nyt kyllä herännyt epäilys, että tässä eivät ole tainneet nyt ihan oikeasti istua naamat vastakkain ministerit Vanhanen ja Enestam, ei myöskään Heinäluoma eikä ministeri Rajamäkikään. Tässä on todennäköisesti tapahtunut niin, että siltä taholta, joka käytännössä hoitaa sitä valtion työnantajaroolia ja käy näitä neuvotteluja, tämä on sitten eräällä tavalla pullautettu todella yllättäen. Tässä on itse asiassa se taho, joka käytännössä vastaa neuvottelujen sujumisesta ja vastaa myös siitä pattitilanteesta ja epäonnistumisesta, nyt eräällä tavalla pullauttanut tämän oman stressinsä ja epäonnistumisensa tänne eduskunnan syliin hallituksen kautta. Muuten ei ole selitettävissä jopa ministerien taholta se yllätyksellisyys ja sellainen epätietoisuus, missä tämä on valmisteltu ja millä tavalla tämä on syntynyt ja millä perusteella. Tämä kyllä nyt suoraan sanoen vähän haisee.

Ihan lopuksi rajavartijoiden tilanteesta vielä. Täällä on moneen kertaan todettu, että esimerkiksi Venäjällä katuturvattomuus suurissa kaupungeissa on erittäin suurta sen takia, että poliisit ovat täysin alipalkattuja ja poliisit sortuvat korruptioon, jopa suoranaisiin rikoksiin, kun heidän työtään ei arvosteta eikä heille makseta riittävästi palkkaa. Sama koskee myös kaikkia muita. Kaikkialla, missä on korruptiota paljon, monta kertaa on syynä se, että varsinkaan julkisella puolella ei palkkataso ole kilpailukykyinen ja houkutus on suuri tietysti sitten muuta kautta.

Kyllähän tietysti on niin, että jos on sellainen järjestelmä tulossa rajavartijoille, jossa nimenomaan uusien, tuoreiden rajavartijoiden työehtoja ollaan heikentämässä palkkausjärjestelmällä, se on suoranainen märkä rätti sille, voisiko sanoa, arvostukselle, mutta myöskin laadukkaan rajojen turvaamisen näkökulmasta. Eihän sillä mennä eteenpäin. Sillähän mennään eteenpäin, että arvokasta, tärkeää ja turvallisuuden kannalta tärkeää työtä myöskin arvostetaan niin, ettei tällaisiin muutamiin pikkuasioihin pienistä palkkakiistoista sorruta ja ajeta tällaisella koukkauksella sitten lakonmurtamislakia samalla läpi.

Vielä ed. Kallikselle toteaisin — niin, anteeksi, puhemies, mutta ovatko rajavartijat joku semmoinen joukko, joka käyttää härskisti yleisurheilun MM-kisoja hyväkseen, vai onko heillä ollut jo ehkä vuoden takainen suunnitelma, kun he ovat yleensäkin hyvin lakkoherkkiä, tällainen hyvin radikaali työmarkkinaryhmä, joka on herkästi käyttänyt tällaista yhteiskunnallista tilannetta saadakseen ylisuuria etuja itselleen? Tämä on nyt vahvasti sitaateissa. He eivät todellakaan tällaisia ole. Se on porukka, joka ei ole varmasti ensimmäisenä barrikadeille lähtenyt ja ruvennut ulosmittaamaan mitään ylimääräisiä etuja ja muita korkeampia etuja. He käyvät nyt perusasioista kamppailua ja ovat varmasti siinä aivan oikeassa.

Minä ihmettelen tässä kristillisdemokraattien linjariitaa, ja oikeastaan ei se mikään linjariita ole, se on tosiasia, että näiden puheenvuorojen perusteella ed. Kankaanniemi on enemmän periaatteen mies ja tässäkin asiayhteydessä näkee laajemman kokonaisuuden sopimusyhteiskunnan demokratian kannalta. Ed. Kallis näyttää tässä niin kuin varmasti myös metsäteollisuustyökiistassa olevan herkemmin sen ison rahan puolella, ja se on ihan täysin ymmärrettävää. (Ed. Kallis: Kun haluan niille pakkosovittelua, senkö takia?)

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin juuri tuolta Kaakkois-Suomesta, ja sieltä rajavartijat ovat ehtineet ottaa meihinkin, Kaakkois-Suomen kansanedustajiin, yhteyttä. Sen yhteydenoton viesti on se, että he ovat äärimmäisen pettyneitä siitä, että valtio on kääntänyt heille selkänsä. Kyllä siinä sellaisia ihmisiä on, jotka ovat varmasti isänmaallisia, tekevät kovaa, tärkeätä työtä pienellä palkalla, ja kun täällä kuulin, että oli oltu huolestuneita koirienkin kohtelusta, niin sanoisin, ja nyt vähän sitaateissa niin kuin ed. Uotila, että kyllä tässä viattomat luontokappaleetkin kärsivät hallituksen kylmästä politiikasta. Ei voi olla oikein, että tässä käytetään nyt vielä kaiken muun lisäksi tällaista lainsäädäntökonstia, tuodaan yllättäen uusi laki ja ajetaan se läpi täällä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ollessa tässä nimenomaan koukussa, kun pitää hallitusta tukea, on asia mikä tahansa, ja taitaa kokoomuskin nähdä tämän vain positiivisena asiana, että ajetaan nämä rajavartijat nimenomaan selkä seinää vasten.

Eikö olisi kaikkein viisainta sopia kunnolla asiallinen työmarkkinasopimus heille? Kun kuulin tänään eräältä poliisimieheltä, jolla on merkittävä asema Kotkan kaupunginvaltuustossa, että ei voida sopia rajamiesten kanssa, kun pitäisi sitten poliisienkin kanssa tehdä kunnon sopimus, niin tehtäisiin sellainen sitten myös poliisien kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käytin tämän debatin alkupuolella puheenvuoron ja sain siitä sitten sellaista palautetta, että se pakottaa pitämään uuden puheenvuoron, nimittäin käytin ilmaisua italialainen lakko. Täällä tarkkaavaiset kuulijat ja katselijat olivat nähneet, että suurimmalle osalle näytti olevan täysin vieras termi, mikä on italialainen lakko.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin lausuin termin italialainen lakko, siteerasin tämän hallituksen esityksen kakkossivulta sitä osuutta, jossa kuvataan, mikä merkitys on rajatarkastuksen huolellisuudella. Tämä italialainen lakkohan on nimenomaan Italiassa syntynyt tapa suhtautua Mussolinin aikaiseen tilanteeseen. Kun lakkoja rajoitettiin, niin piti reagoida siihen tilanteeseen ja silloin päätettiin, että tehdäänpä niin perusteellisesti ja hyvin nämä työt, että sen paremmin ei kukaan enää voi tehdä. No, siinä sitten meni vähän aikaakin enemmän, ja tässä on kysymys nyt juuri siitä, että tässä hallituksen esityksessä kuvataan vinkiksi Rajavartioliitolle, että tehkää sitten niin perusteellisesti rajatarkastus, että siinä nyt sitten tärväytyy vähän aikaakin ehkä mahdollisesti ja sillä tavalla ainakaan yksikään roisto ei Suomeen pääse jnp. Voivat jäädä kyllä kisaturistitkin ulkopuolelle, mutta haitannooko tuo mittään?

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käytyä keskustelua voidaan ajatella näin rajavartijoitten kannalta katsottuna myönteiseksi, koska kaikissa puheenvuoroissa on suitsutettu erinomaista henkeä siihen, että rajavartijoitten palkka pitää turvata, kohentaa ja hoitaa järjestykseen. Ja kun edustaja näin tahtoo ja syntyy, niin kun aiemmin epäilin, miten valtiovarainministeri on tässä esittelevänä ministerinä, niin nytpä ymmärrän, kun sanoma on tullut täältä: menkää ja hoitakaa tämä rajavartijoitten asia kuntoon, maksakaa reilusti, niin silloin asia tulee kuntoon. Katson, että tilaisuus on tänään ollut tältä osin hyvin paikallaan ja kohdallaan, mutta yhteen asiaan kiinnitän erityisesti huomiota.

Kun täällä hallituksen esityksen kakkossivulla sanotaan, että kun näitä uhkatekijöitä, "terrorismia ja joukkohulinointia on pidettävä varteenotettavina turvallisuutta uhkaavina tekijöinä", ja "on varsin todennäköistä, että lisäksi väkivalta- ja omaisuusrikollisuus sekä paritustoiminta ja siihen liittyvä rikollisuus lisääntyisivät voimakkaasti", niin minä ihmettelen, kuinka oikeastaan tässä, te hengen luojat, ed. Huotari ja ed. Sirnö, ette tätä naisnäkökulmaa ole ollenkaan ottaneet huomioon, kun tästä tuntuu, että eduskunnan naisväki on aina päällimmäisenä kantanut huolta, miten naisia paritetaan, hoidetaan ja tehdään, ja tässä hallituksen esityksessä jo todetaan, että tällainen asia on nyt elokuussa nousemassa Suomessa pinnalle tai ainakin lisääntymässä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron vastatakseni ed. Sirnölle, joka omassa puheenvuorossaan yritti keskustaakin syyllistää. Tästä on turha syyllistää ketään, koska hallitus yhdessä kantaa vastuun tällaisen esityksen antamisesta (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) turvatakseen Suomessa työtaistelutoimenpiteenkin aikana yhteiskunnan tärkeät toiminnat ja tässä tapauksessa Euroopan mestaruuskisojen aikana Suomessa turvallisuuden niin tänne tuleville urheilijoille kuin tänne tuleville katsojillekin.

Tähän liittyen vielä ed. Sirnölle tekisi varmasti ihan hyvää lukea täällä käyttämänsä puheenvuoro ja miettiä, olikohan se puheenvuoro tasapuolinen. Minusta se oli äärettömän asenteellinen, koska siinä työnantajapuoli syyllistettiin militantti-sanaa käyttämällä. Emme me tätä yhteiskuntaa kyllä tällä tavalla rakenneta, että me todella hyökkäämme jommankumman puolen kimppuun. Minusta hallitus on toiminut siinä viisaasti, kun se on todennut, että sopimusjärjestelmään ja sopimusyhteiskuntaan kuuluu se, että asioista yhdessä sovitaan ja hallituksen on vaikea siihen puuttua. Mutta tämän tyyppinen esitys hallituksen on pakko antaa syystä, että olemme lähdössä eduskunnasta kesälomille.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tietyllä tavalla on valitettavaa, että tällainen lakiesitys täällä on, mutta perustelut sille ovat erittäin hyvät. Ellei tätä tehtäisi, meillä olisi MM-kisojen aikana melkoinen turvallisuusvaje ja olisi epäselvää, millä tavalla Suomi ja suomalaiset voisivat turvata ulkomaalaisille sekä suomalaisille riittävän turvalliset olot MM-kisojen aikana.

Tämä lakiesitys on selkeästi rajattu ja sillä tavalla ei tule tuottamaan suurempia vaikeuksia sopimusjärjestelmälle.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvin kunnioittamaltani ed. Sirkka-Liisa Anttilalta kysyisin vain, mistähän asenteesta kertoo seuraava lainaus lakiehdotuksen perustelutekstistä: "Järjestelmään kuuluu se, että työnantaja ja yhteiskunta joutuvat sietämään työtaisteluista johtuvia hankaluuksia toimintojen hoitamisessa." Onko tämä teidän mielestänne täysin puolueetonta lakitekstiä?

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin minä todeta, että ei tätä lakia ollut pakko antaa, ei senkään takia, että eduskunta lähtee lomalle. Totesin täällä aikaisemmin, että meillä on olemassa virkariitalautakunta, joka on aina ennenkin voinut siirtää lakkoja useilla viikoilla useampaan otteeseen, mikäli se katsoo, että kyseessä on sellainen tekijä, joka saattaisi vaarantaa yhteiskunnan turvallisuutta. Näin on tehty terveydenhuoltolakoissa, näin on tehty monissa muissa. Ja kuten sanottu, jos olisi näyttänyt siltä, että Rajavartiolaitoksen lupauksista huolimatta olisi uhannut lakko näiden kisojen aikana, niin tätä keinoa olisi voitu käyttää. Tämä laki ei ole tarpeellinen, mutta täällä todetaankin, että "on mahdollista, että Rajavartioliitto jatkaa työtaistelutoimenpiteitä myöhemminkin ja erityisesti yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen aikana". Spekulaatiota, spekulaatiota, spekulaatiota! Jos me lähdemme tekemään lainsäädäntöä spekulaatioiden pohjalta, hyvät edustajatoverit, mihin joudumme?

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti tämä Rajavartioliiton ilmoitus, että he vastaavat kisojen aikana rajasta, on tullut tänä päivänä, kun ed. Kangas kertoi, että Kymmenen uutisissa näin ilmoitettiin. Jos se nyt on tullut tänä päivänä ja jos se pitää ... (Ed. O. Ojala: Tämä ei ole uusi tieto!) — Anteeksi? (Ed. Laakso: Ei ole uusi tieto!) — No ainakin minulle se on uusi tieto, (Ed. Pulliainen: Ettekö te seuraa lehtiä?) ja se voi olla myöskin hallitukselle uusi tieto. Sen takia kysyn, uskaltaako ministeri Wideroos vastata: mikä on hallituksen kanta, jos Rajavartioliitto todella menee töihin kisojen aikana, pannaanko laki silloin täytäntöön?

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Karvonen totesi täällä äsken, että lain perustelut ovat hyvät. Arvoisa edustajakollega, on ymmärrettävää, että ette ole ehtinyt tutustumaan tähän lakiin kunnolla, koska se on vasta tänä iltana teillekin todennäköisesti jaettu. Kysehän tässä on lakon murtamisesta ja tämän suomalaisen sopimusyhteiskunnan murskaamisesta, joka on ollut yksi kilpailukykymme perusta ja etenkin 90-luvulla tuposopimusten yksi tärkeimpiä perusteita. Sen takia ihmettelen, että näin keveillä perusteilla täällä sanotaan, että nämä ovat hyvät perusteet. Pitää katsoa vähän laajemmin tätä asiaa ja periaatteelliselta näkökulmalta, ja siltäkin näkökulmalta, että nyt nämä neuvottelut ovat päättyneet tältä osin, eli tämä vain pahensi tätä neuvottelutilannetta.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Arvoisa puhemies! Ed. Kallikselle voin vastata, että mikäli sopimus saadaan aikaan ennen kuin eduskunta on lopullisesti käsitellyt tämän lain, hallitus on valmis vetämään lakiesityksensä pois. (Ed. Korhonen: Ei kyse ollut siitä!) Jos sopimus syntyy vasta sen jälkeen, esimerkiksi heinäkuun alussa tai vastaavasti, tätä lakia ei sovelleta.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari totesi, että keveillä perusteilla ja ei ymmärrä, mitä lukee. (Ed. Huotari: Ei ole ehtinyt lukea!) Käsittääkseni kaikilla on jonkin sortin lukutaito. Jos se on kevyt peruste, että tällä väliaikaisella, määräaikaisella lailla turvataan se, että 300 000 ihmisen turvallisuus on mahdollisimman taattu, niin siinä voi kysyä, onko se todella kevyt peruste. Puhuitte lakon murtamisesta, no, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta minun mielestäni nämä perustelut eivät todellakaan ole keveitä, jos kysymys on useamman sadan tuhannen henkilön turvallisuudesta tiettynä aikana, mutta myös Suomen maineesta.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Totean vain sen, että hallituksen lakiesitys on jo johtanut siihen tilanteeseen, että neuvottelut ovat keskeytyneet. Eli ainakaan tässä mielessä hallituksen lakiesitys ei ole tuonut sitä tulosta, mitä jotkut ovat kuvitelleet sen tuovan.

Ed. Karvosesta haluaisin todeta — en ole aikaisemmin kuullut teidän esiintyvän, mikä johtuu tietenkin siitä, että en ole itse ollut täällä paljon paikalla — että teillä on hyvä ote. Te hyväksytte kaiken sen, mikä hallitukselta tulee. Te olette selvästi ministeriuralla, (Naurua — Ed. Karvonen: Kiitos!) sillä ministeriuralle pääsyyn tarvitaan juuri se, että ei aseta mitään kyseenalaiseksi, mitä hallitukselta kulloinkin tulee.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä minustakin nyt tämä laki vaatii todellakin sen, että tähän suhtaudutaan vakavasti. Ei riitä perusteluksi, ed. Karvonen, että te sanotte, että tällä voidaan turvata se, että MM-kisat toteutuvat. Täytyy ajatella myöskin tämän lain seurausvaikutuksia. Jos olisitte ollut salissa kuuntelemassa, mitä täällä keskusteltiin, niin muitakin keinoja on. Jos hallitus todella haluaa turvata kisat niin, että ne todella hoidetaan niin, että uhkatekijät voidaan minimoida, hallitus tekee kaikkensa ja se maksaa vähän rahaa, koska ennemmin tai myöhemmin sopimus on tehtävä joka tapauksessa. Se tekee sellaisen työehtosopimuksen Rajavartioliiton kanssa, että uusien työntekijöiden palvelussuhteen ehtoja ei heikennetä. Siitä tässä kiistassa on kysymys. Se maksaa vähän, mutta se turvaa parhaiten kisojen onnistumisen.