Ben Zyskowicz /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Vuoden 2011 kertomuksen päähuomio on epätavanomaiseen rahapolitiikkaan johtaneissa syissä sekä Suomen Pankin ja euroalueen riskeissä.

Yhdysvaltoja ja Eurooppaa vuodesta 2008 lähtien jäytäneelle finanssikriisille ei ole vielä loppua näköpiirissä. EKP ja eurojärjestelmä ovat olleet tiiviisti mukana patoamassa kriisiä, jotta se ei laajenisi täysimittaiseksi luottolamaksi. Suomen Pankki puolestaan on ollut aktiivisesti mukana eurojärjestelmän toiminnassa.

Euroopan talous ajautui vuoden 2011 kesällä uudelleen vaikeuksiin, kun markkinoiden luottamus muutamien valtioiden kykyyn suoriutua sitoumuksistaan murentui. Pankkien keskinäinen luottamus heikkeni samasta syystä.

Eurojärjestelmä on pyrkinyt rahapoliittisilla operaatioillaan lieventämään markkinahäiriöitä. Se on muun muassa ostanut valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilla ja tarjonnut vakuuksia vastaan pankeille pitkäaikaista luottoa. Kansallisten keskuspankkien taseet ovat tästä syystä kasvaneet. Pankkien vaikeudet ovat puolestaan johtamassa niiden sääntelyn tiukentamiseen ja rahoitusmarkkinoiden rakenteen uudistamiseen sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

Euroalueen valtioiden velkakriisillä on monia syitä. Velkakriisi on esimerkiksi kiinteästi kytköksissä eräiden maiden rakennepolitiikan laiminlyönteihin ja niissä lähes koko euroajan jatkuneeseen varsin löysään finanssipolitiikkaan. Ongelmat eivät ole tulleet kaikilta osin yllätyksenä. Kuten muutkin tahot, myös EKP:n neuvosto on vuosien mittaan säännöllisesti muistuttanut, että elintason nousu ja sitä tukeva hintavakaus edellyttävät tarkoituksenmukaista finanssipolitiikkaa. Ilman kestävää julkisen talouden hoitoa ja tehokkaasti hoidettua verojen keräämistä sekä kasvu että hintavakaus vaarantuvat. Samoin on vaadittu talouden rakenteiden sopeuttamista EU:n yhtenäismarkkinoiden ja globalisaation haasteisiin. Markkinoiden kilpailullisuuden ohella tässä tilanteessa korostuu erityisesti työmarkkinoiden joustavuus. Uusien työpaikkojen luomisen pitäisi olla mahdollisimman vaivatonta.

Paineet EKP:n politiikkaa kohtaan ovat olleet suuria. Toisaalta EKP:lta on vaadittu julkisten menojen suoraa rahoitusta, mikä on perussopimuksen mukaan kiellettyä. Toisaalta taas kritiikkiä on tullut pankkien likviditeetin turvaamisesta. Euroopan velkakriisi voidaan ratkaista vain puuttumalla siihen johtaneisiin syihin. Siten EKP voi omilla toimillaan korkeintaan antaa kansallisille päätöksentekijöille aikaa kriisin ratkaisemiseksi vaadittavien rakenne- ja finanssipoliittisten toimien tekoon.

EKP toteutti vuoden 2011 jälkipuoliskolla ja vuoden 2012 alussa useita rahapoliittisia operaatioita luottamuksen palauttamiseksi ja markkinoiden likviditeetin turvaamiseksi. Markkinat rauhoittuivat vasta, kun EKP toteutti mittavan operaation, jossa kaikille halukkaille ja vakavaraisille pankeille annettiin kolmeksi vuodeksi keskuspankkiluottoa kiinteällä korolla.

Elokuun alussa tänä vuonna EKP lupasi tehdä voitavansa euron tueksi. EKP saattaa ostaa Italian ja Espanjan lyhytaikaisia valtionpapereita jälkimarkkinoilta korkojen alentamiseksi. EKP voi auttaa, mutta vasta sen jälkeen, kun maat ovat ensin itse hakeneet apua ERVV:stä tai EVM:stä. Niiden tuen ehtona kuitenkin on ja on oltava talouden rakenteiden uudistaminen. Näin siis todettiin elokuun alun kokouksessa.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Espanja haluaisi, että EKP aloittaisi tukiostot jo ennen avun hakemista. Espanjan pääministeri sanoi viikonloppuna odottavansa EKP:n neuvoston tämänpäiväiseltä kokoukselta täsmällisiä ehtoja. Ensitiedot EKP:n neuvoston tämänpäiväisestä kokouksesta kertovat, että EKP aloittanee uuden euromaiden joukkolainojen osto-ohjelman. Ehtona on kuitenkin edelleen se, että maan on käännyttävä kriisirahaston puoleen, mikä asettaa mahdolliselle tukipaketille ja sitä kautta myös EKP:n tukiostoille tiukat ehdot ja tiukan ohjelman.

Italia ja Espanja ovat molemmat leikanneet raskaalla kädellä julkisia menoja, mikä on johtanut laajoihin mielenilmauksiin. Käsittääkseni kuitenkin molempien maiden on tehtävä enemmän taloutensa kohentamiseksi ja jo pelkästään verojen keruuta tehostamalla kumpikin maa voisi jonkin verran supistaa alijäämäänsä.

Herra puhemies! Euroalueen saaminen kestävälle kasvu-uralle on erittäin haastava tehtävä niin hallituksille kuin keskuspankeille ja komissiolle. Eri välineisiin ja toimenpiteisiin liittyy erilaisia riskejä. Suomen Pankin ja muiden euroalueen keskuspankkien taseissa on riskejä, jotka ovat tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen valossa hallittavissa, mikäli euroalue pysyy koossa.

Suomessakin ja myös eduskunnassa on käyty keskustelua Suomen Pankin ja EKP:n riskeistä. Suomen Pankin viimeisimmän riskiarvion mukaan varaukset riittävät kattamaan Suomen Pankin oman toiminnan riskit ja sen osuuden eurojärjestelmän rahapolitiikan riskeistä. Varat riittävät myös Suomen Pankin osuuteen välittömästä riskistä, joka voi syntyä Kreikan kaatumisen vuoksi. Näistä riskeistä on tarkempaa tietoa kertomuksen sivuilla 25 ja 26.

Pankkien välisten markkinoiden tulehtumisen vuoksi eurojärjestelmän sisällä on keskuspankeille syntynyt saatavia ja velkoja, kun ylimääräinen likviditeetti on talletettu keskuspankkiin. Epätavanomaiset rahapoliittiset operaatiot ovat kasvattaneet keskuspankkien taseita Euroopan ohella myös Yhdysvalloissa.

Suomen Pankkiin on kertynyt valtavasti euromääräisiä talletuksia pohjoismaisista pankeista. Nämä talletetut varat ovat saatavia eurojärjestelmältä, eivät yksittäiseltä keskuspankilta. Ajoittain Suomen Pankin tase on ylittänyt 100 miljardia euroa, kun se normaalisti on noin 30—35 miljardin euron tuntumassa. Suomen Pankilla on taseensa kasvuun liittyen eurojärjestelmältä saatavia, joihin sisältyvien riskien realisoituminen edellyttäisi koko järjestelmän kaatumista. Tämä on hyvin epätodennäköinen tapahtuma. Jos näin onnettomasti kävisi, niin luulen, että Suomen suurimmat riskit ja huolet olisivat jossain muualla kuin eurojärjestelmän taseessa. Tätä niin sanottua Target 2 -maksujärjestelmää selostetaan kertomuksen sivulla 17.

Velkakriisi tuo euroalueelle riskejä useammasta eri suunnasta. Keskeisin riski on markkinoiden ja yritysten luottamus euromaiden kykyyn saada kriisimaat ja niiden pankit kestävälle pohjalle. Muun muassa Kreikassa on nähty, kuinka vaikeaa on panna toimeen aiemmin tehtyjä päätöksiä. Samoja ongelmia voi olla edessä myös Espanjassa ja Italiassa. Jos tässä ei onnistuta, seurauksena saattaa olla koko maailmaan leviävä syvä taantuma. Vaikka tarkkoja lukuja ei ole saatavilla, on syytä odottaa, että reaalitalouteen ja sen kehitykseen liittyvät riskit ovat kertaluokkaa suurempia kuin esimerkiksi keskuspankkien taseisiin liittyvät riskit.

Herra puhemies! Suomen Pankin voitto vaiherikkaalta vuodelta 2011 oli lopulta 254 miljoonaa euroa, kun vuonna 2010 voitto oli 283 miljoonaa euroa. Pankkivaltuusto on päättänyt, että voitosta käytetään 69 miljoonaa euroa vararahaston kartuttamiseen ja loppuosa, 185 miljoonaa euroa siirretään valtion tarpeisiin. Viimeisten viiden vuoden aikana Suomen Pankki on tulouttanut valtiolle yli miljardi euroa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä pankkivaltuuston kertomuksen sisältävä Suomen Pankin tase kertoo selvää kieltä siitä, mitä euroalueella on viime vuosien aikaan tapahtunut. Tase on kasvanut valtavasti syistä, joihinka aivan oikein tässä pankkivaltuuston puheenjohtaja äsken kiinnitti huomiota. 1 260 miljardin euron suuruiset Euroopan keskuspankin ja keskuspankkijärjestelmän osallistumiset tavalla taikka toisella eurokriisin hoitoon ovat käytännössä johtaneet seuraamuksiin, joilla tämä tase on kasvanut myös Suomen Pankin osalta, niin kuin äsken täällä esiteltiin.

Tänään noin tunti sitten, runsas tunti sitten, Euroopan keskuspankki on päättänyt käynnistää uudelleen jälkimarkkinaoperaatiot. Jälkimarkkinaoperaatiot tarkoittavat sitä, että se on päättänyt käynnistää valtion papereiden ostot, sellaisten valtioiden papereiden, joiden valtioiden tilanne on vaikea, niiden salkuista, joittenka sijoittajien salkut ovat tällä hetkellä muutenkin vähän niin kuin tutisemassa. Menemällä markkinoille, ostamalla näistä salkuista näitä kriisimaiden valtion papereita pois Euroopan keskuspankki ja keskuspankkijärjestelmä tällä tavalla keventää näiden sijoittajien mahdollisuuksia selviytyä niistä vastuistaan, joita näillä sijoittajilla on.

Eurokriisi, arvoisa puhemies, kaiken kaikkinensa on ajautunut sellaiseen tilanteeseen, jossa eurooppalaiset federalistit pääsevät sanomaan: Ei ole vaihtoehtoja. Ei ole vaihtoehtoja sille, että yhteistaakkoja, yhteisvastuita kasvatetaan, niitä on pakko kasvattaa, eikä ole vaihtoehtoja sitten tämän opin ikään kuin seuraavana askeleena vastaan tulevalle federaation, liittovaltiokehityksen, syventämiselle ja nopeuttamiselle. Näillä urilla tällä hetkellä eurooppalaisen, sanoisiko, kriisin hoidossa juuri ollaan: yhteisvastuitten erimuotoisessa erittäin mittavassa lisäämisessä ja toisaalta eurooppalaisen liittovaltiokehityksen rakentamisessa määrätietoisin askelin eteenpäin.

Yhteisvastuiden osalta siitä arkkitehtuurista on käyty laajaa keskustelua. On ollut perusvaihtoehdot, ensinnäkin se, että nyt lisätään näitä valtioiden, jäsenvaltioiden, takauksilla olevien väliaikaisen ja pysyvän kriisirahaston ikään kuin muskeleita. Jo nyt näyttää siltä, että tälle tielle ei uskalleta enää lähteä. Esimerkiksi Saksassa käytävä keskustelu kertoo selvää kieltä siitä, että Saksan kansleri Merkel ei uskalla enää ottaa askeleita tällä tiellä. Se 700 miljardin euron katto, se suoranaisesti asetettu katto, on, ja näyttää tällä hetkellä siltä, että se pysyy.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että annetaan Euroopan keskuspankille rajaton mahdollisuus, oikeus pyörittää setelipainoa ja olla rahoittamassa valtioita suoraan. Tämä on Euroopan keskuspankista annetun perussopimuksen kohdan vastainen selvästi, ja tämän kiertämistä ovat monet kokeilleet tavalla taikka toisella tehdä. Eri vaiheiden jälkeen nyt sitten on päädytty tähän tapaan, vähän häveliääseen tapaan valtion papereiden ostamisessa. Nyt ei valtion papereita osteta suoraan, kun valtio laskee ne liikkeelle, vaan nyt ne ostetaan sillä tavalla, että kun valtio on ensin ne liikkeelle laskenut ja ne ovat jossakin salkussa, sieltä salkusta käydään sitten ne ostamassa ja otetaan se riski Euroopan keskuspankkijärjestelmän kannettavaksi. Näinhän tämä järjestely käytännössä tapahtuu.

Tähän liittyy paljon pulmallisia asioita. Mikä on se legitimiteetti sille toimelle, jossa Euroopan keskuspankki toimii tällä tavalla? Minusta se on kyseenalainen. Täällä edustaja Zyskowicz äsken minusta aika hyvin sanoi sen, että silloin, jos se on tällainen aputoimi, jolla on kumminkin marginaalinen rooli suhteessa varsinaisten finanssipolitiikan toimijoiden apuun, sellaisena se vielä menettelisi. Mutta tilanteessa, jossa lähdetään tämä jälkimarkkinaoperaatioitten mitta avaamaan niin suureksi, että siitä tulee tosiasiassa, jos ei nyt ihan pääasiallinen tapa mutta kuitenkin erittäin merkittävä tapa auttaa näitä kriisimaita, silloin mennään mielestäni erittäin vaaralliselle tielle.

Saksassa tästä tiestä ovat varoittaneet monet keskeiset saksalaiset keskuspankkipoliitikot: Otmar Issing, Axel Weber, Jürgen Stark ja nyt Jens Weidmann. Kaikki nämä johtavat saksalaiset keskuspankkipoliitikot ovat sanoneet, että finanssipolitiikan ja rahapolitiikan sotkeminen on vaarallinen juttu. Jos ne sotketaan ja jos se ei onnistu, se käytännössä johtaa siihen, että sen jälkeen ei voi kohta enää olla erillistä finanssipolitiikkaa tällä rahapolitiikan, yhteisen rahapolitiikan, alueella. Silloin ihan oikein pitää ennen pitkää rahapolitiikka ja finanssipolitiikka yhdistää. Silloin mennään jo tämän pakon sanelemana kohti liittovaltiota ja liittovaltiokehitykseen. Tästä ovat nämä herrat varoittaneet.

Angela Merkelille tämä on ollut vaikea juttu. Vaalit ovat kohta, kansa painaa päälle, ei suoraa apua enää. Nyt hän näyttää taipuvan sitten kuitenkin näitten omien asiantuntijoidensa tahdon vastaisesti menettelyyn, jossa tosiaan Euroopan keskuspankki nyt on lähtemässä tälle tielle. Minä ymmärrän, että tämän päivän päätös ei tarkoita tätä edustaja Zyskowiczin minusta oikein hyvin kuvailemaa tällaista jonkinlaista sivusta tulevaa apua, jossa legitimiteetti kuitenkin turvautuu kriisirahastojen kautta, vaan tämä tarkoittaa mittavia apuja tämän kriisin hoitamiseen.

Merkelille kysymys on paljossa siitä, että vaalit painavat päälle ja hän tarvitsee lisää aikaa. Toisaalta se, että hän on valmis lähtemään tähän kaikkeen, antaa hänelle nyt erittäin vahvan puhevallan vaatia eurooppalaisen integraation syventämistä pankkiunionin, finanssiunionin ja poliittisen unionin tielle. Kansleri Merkel ilmoitti noin kaksi viikkoa sitten, monet teistä varmasti huomasivatkin, vaati, että Euroopan unionin perussopimuksen oikeudellista perustaa pitää muuttaa. No mihinkähän suuntaan? Disintegraatioonko? Eipä tietystikään. Hän vaati sitä nimenomaan aidon integraation syventämisen edellytysten parantamiseksi ja kohentamiseksi. Se oli selvästikin Merkelin sanoma.

Arvoisa puhemies! Tällä tiellä jatkaminen ei ole Suomen tapaisen maan kannalta perusteltua ja järkevää, tiellä, joka käytännössä merkitsee, että meille nyt tulee radikaalisti ja rajusti uusia vastuita. Julkisuudessa kerta toisensa jälkeen näkee ajatuksen siitä, että kun Euroopan keskuspankki tai oikeastaan keskuspankkijärjestelmä, koska sitä kauttahan se taakka varsinaisesti otetaan kannettavaksi, lähtee painamaan rahaa, ei sieltä mitään sen kummempaa seuraa jnp. Sitten sanotaan, että kun ei ole inflaatiouhkaa, niin siitä ei ole mitään ongelmaa seurauksena. No taatusti on! Jos sieltä sitten eivät kuitenkaan selviä ne, joita rahoitetaan tällä tavalla jaloilleen, niin se ongelma kaatuu sitäkin rumempana ja rajumpana kaikkien meidän päälle, kaikkien niiden maiden päälle, jotka ovat euron jäseniä, jotka ovat Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäseniä. Näin tässä käy. Inflaatiouhka, inflaation irti pääsemisen uhka, ei ole tässä se ainoa uhka. Tämä äsken sanottu ja kuvaamani kaatuminen on minun mielestäni se todellinen uhka, mikä näihin ratkaisuihin liittyy.

Arvoisa puhemies! Velkamaiden velkojen ja vastuiden lisääntyvä siirtäminen meille ja oman kansallisen päätösvaltamme siirtäminen samalla velkamaille olisi historiallinen turmion tie. Siis niinhän tapahtuisi, jos rakennetaan tämmöinen finanssiunioni ja poliittinen unioni. Siis ensin meiltä otetaan rahat, ja sen jälkeen kun rakennetaan poliittinen unioni, sitten meiltä vielä viedään puhevalta, koska Espanja on sen jälkeen niistä rahoista kuusi kertaa suurempi puhuja kuin Suomi. Tähän tapaan se käytännössä tapahtuisi, jos integraation tämän tyyppisellä tiellä kuljetaan.

Pienenä ja yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudattaneena maana me olemme osuutemme mielestäni eurooppalaisen kriisin, finanssikriisin, hoitamiseksi tehneet. Muistettakoon, että nykyisen velkataakan jakaminen koko euroalueen kesken, jos sellainen tapahtuisi — ei sitä jälkikäteen todennäköisesti kuitenkaan voi tapahtua — kaksinkertaistaisi Suomen velkavastuut nykyisestä noin 100 miljardista eurosta noin 200 miljardiin euroon.

Suomen valtion johdon, arvoisa puhemies, on nyt ilmoitettava yksiselitteisesti, (Kari Rajamäki: Sehän on meidän vanha puhe, mitä edustaja puhuu!) että me emme suostu ottamaan suomalaisten vastuulle valtion tai EKP:n kautta yhtään ainoata euroa lisää. Jos muut haluavat jatkaa kriisimaiden tai niiden pankkien rahoittamista, älköön Suomi sitä vastustako, mutta niissä yksimielisyyttä vaativissa päätöksissä me hyväksymme muiden toimet vain sillä ehdolla, että me emme osallistu niihin. Näin me myös samalla pysymme eurossa. Suomella on tällaiselle menettelylle valtavan vahvat perustelut. Vain Suomi ja Luxemburg ovat hoitaneet talouttaan koko euroajan yhteisten pelisääntöjen mukaan, eivätkä suomalaiset sijoittajat ole syyllistyneet velkamaiden holtittomaan rahoittamiseen.

Samalla Suomen on tehtävä selväksi myös se, että me emme hyväksy liittovaltiokehitystä, emme valmistellusti emmekä hiipivin askelin periaatteella "ei ole muita vaihtoehtoja". Vaihtoehtoja toden totta on, (Kari Rajamäen välihuuto) sen tietävät muun muassa Ruotsi, Tanska ja Englanti. Meidän on yhdessä myös näiden kanssa kehitettävä EU:lle toimintamallia, joka tekee meille mahdolliseksi rakentaa Euroopan tulevaisuutta demokraattisista ja valtiollisista ihanteistamme luopumatta. Ennustukseni vähän nyt on sen sorttinen, että Kataisen—Urpilaisen hallitus aikoo kuitenkin mennä Saksan perässä kohti yhteisvastuita ja tuota sanottua liittovaltiokehitystä.

Arvoisa puhemies! Minusta eduskunnan on tässä asiassa otettava ohjat käteensä. Esitän ja toivon, että me tänne eduskuntaan saisimme sellaisen lakialoitteen, jolla eduskunta sanoisi selvästi, että Suomi ei ota enää uusia sitoumuksia kriisimaiden rahoittamiseksi. Yksi tapa on tietysti se, että kun uusi perustuslaki antaa kansalaisille mahdollisuuden kansalaisaloitteeseen, kansalaiset keräävät sen 50 000 nimeä. Sen jälkeen kun kansa reagoi tällä tavalla, uskon, että eduskunta ei jätä sellaista kansan reaktiota ottamatta huomioon vaan eduskunta pääsee käsittelemään tämän ajatuksen eteenpäinviemistä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarisen puheenvuoro oli monin osin hyvin ansiokas, ja oikeastaan minä suosittelisin hänelle, että hän voisi ottaa siitä ihan kopion ja lähettää sen myös komissaari Olli Rehnille, joka edustaa kanssanne täysin päinvastaista linjaa. Mutta minä olen kyllä toista mieltä hänen kanssaan, tämän komissaarin kanssa, eli minä korostaisin nyt tässä puheenvuorossa sitä, että juuri siksi, että emme ole halunneet mennä näiden yhteisvastuiden teille, yhteisen velan tielle, Suomen linjahan on ollut tässä hyvin tiukka. Emme me ole olleet sen puolesta, että rupeamme vastaamaan toistemme veloista, ja siksi tämän hallituksen tiukka linja on ollut hyvin tärkeä. Itse asiassa tiukentunut linja edellisen hallituksen linjaan nähden, silloinhan konkreettisesti lainojen myötä lapioitiin rahaa vakuudetta, ehdoitta. Nyt tässä suhteessa pistettiin hanaa kiinni, ja korostan, edustaja Pekkarinen, että muun muassa valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että pitää koko ajan arvioida kaiken kaikkiaan sitä Suomen talouden kantokyvyn kestävyyttä tällaisessa tilanteessa. Siksi on syytä olla tiukka nyt ja jatkossa. Maailma on vaikea, ja kukaan ei osaa tarkkaan ennustaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hieno huomata, että edustaja Pekkariselle kelpaavat nyt meidän puolentoista vuoden takaiset puheet erittäin hyvin.

Kyllä tässä on nyt vakava kysymys tämä tietysti, mikä tässä on tuotu esille. Nimittäin, kyllähän lomarauha elokuulle Euroopassa hankittiin Euroopan keskuspankin kautta, joka välittää rahaa pohjoisesta etelään. Ja kyllä nyt puheenjohtaja, edustaja Zyskowiczin olisi syytä tässä kertoa, että liian vähälle on jäänyt keskustelu EKP:n kautta tapahtuvasta myös jäsenmaiden keskuspankkien, Suomen Pankinkin, varjovelkaantumisesta. Mitä pankkivaltuutetuille ja puheenjohtajalle on tästä merkityksestä puhuttu, ja onko puheenjohtajaa erityisesti informoitu, ja onko puhemies Heinäluoman ajattelua tästä uudelleen asemoinnista — koko EKP ja Suomen Pankki ja parlamentaarinen laajempi vastuu — käyty läpi myös pankkivaltuutettujen piirissä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puhemies Heinäluoman mahdollisia ajatuksia tai puheita ei pankkivaltuustossa ole erikseen pohdiskeltu, mutta totta kai jokaisessa pankkivaltuuston kokouksessa käydään läpi Suomen Pankin ja eurojärjestelmän riskejä. Ja jos edustaja Rajamäki viittasi tähän Target 2 -maksujärjestelmään, niin kuten jo puheenvuorossani viittasin, se on hyvin selkeästi ja laajastikin selostettu täällä tämän kertomuksen sivulla 17. Tähän liittyvät riskithän tarkoittavat sitä, että mikäli eurojärjestelmä pysyy pystyssä, kuten on syytä olettaa, niin eurojärjestelmä pystyy vastaamaan Suomen Pankille tietyllä tavalla veloistaan, ja sitten, jos koko eurojärjestelmä romahtaisi, niin sitten ollaan todella muidenkin suurten ongelmien kanssa tekemisissä.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin täytyy antaa tunnustusta edustaja Pekkarisen puheenvuorolle sekä asiantuntemuksesta että osittain myös analyysista. Olisi ollut varmasti suotavaa ihan opintokerhomaisesti suurellekin joukolle edustajia olla täällä kuuntelemassa edustaja Pekkarista.

Mutta sitten kiinnitän huomiota myös siihen, mikä täällä on tullut jo useamman edustajan toimesta esille, että tässä on ollut sosialidemokraateilla hyvin johdonmukainen linja jo viime vaalikaudelta. Vaikka itse en ollut täällä silloin salissa, niin ulkopuolelta seurasin esimerkiksi edustaja Rajamäen silloisia puheenvuoroja, ja ne olivat hyvin pitkälle samoja kuin mitä edustaja Pekkarinen äsken käytti. (Pertti Virtanen: Noinkohan seurasit ulkopuolelta!)

Mielestäni yksi asia, joka tässä keskustelussa on syytä pitää koko ajan sekä muistissa että mielessä, on nimenomaan EKP:n rooli. Vaikka hallitukset eivät ohjaa EKP:n yksittäistä päätöksentekoa, niin hallitusten, nimenomaan hallitusten, pitäisi tällä hetkellä keskustella siitä, mikä on EKP:n rooli. (Puhemies koputtaa) Tätä keskustelua kaivataan myös Suomeen, ja Suomessa pitää eduskunnan, ei vain pankkivaltuuston keskustelussa, vaan istuntosalin kautta, välittää tästä viestitystä hallitukselle.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistissani on kansalaiskeskustelu 90-luvun lopulta. Lukuisia miehiä ja naisia turuilla ja toreilla loukkasi syvästi se, että silloinen Suomen Pankin pääjohtaja Hämäläinen EKP:n johtokuntaan siirtyessään ryhtyi nostamaan eläkettä. Tämä loukkasi sen vuoksi lukuisia kansalaisia, että he katsoivat, aivan oikein, että Suomen Pankkihan on vain EKP:n sivukonttori. Viimeistään tämä keskustelu nyt tässä, joka on pääsemässä vasta alkuun, paljastaa, että Suomen Pankki todellakin on vain EKP:n sivukonttori.

Emme me ole yhtään puhuneet Suomen Pankin asioista. Me olemme puhuneet eurokriisistä makrotasolla. Olisi meidän kyllä syytä puhua myös mikrotason asioista yhtä lailla. (Pia Viitanen: Sana on vapaa, olkaa hyvä!) Minä olen huolissani myös esimerkiksi nuorten taloustaidoista. Olisi hyvä puhua, millä tavoin Suomen Pankki on edistänyt ja voisi vastaisuudessa edistää tehokkaammin (Puhemies koputtaa) nuorten taloustaitojen kasvattamista. Tai toisaalta, kyllä minä olen huolissani myös siitä, (Puhemies koputtaa) että Suomen Pankki lakkauttaa Kuopiosta konttorinsa, joka rakennettiin, (Puhemies koputtaa) komea pytinki, vain alle 20 vuotta sitten.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen piti erinomaisen puheen tapansa mukaisesti, ja hänen asiantuntemustaan olisi tässä salissa syytä kuunnella tarkemmin. Sen johdosta halusinkin muistuttaa erityisesti edustaja Viitasta, joka peräänkuuluttaa hallituksen vastuuta, täällä te olette kantaneet vastuuta, niin minäpäs luen täältä toiminta-kertomuksesta, millaista vastuuta nyt kannetaan EKP:n kautta tai keskuspankin kautta.

Täällähän lukee näin, että eurojärjestelmän velat Suomelle ovat kaiken kaikkiaan noin 77 miljardia euroa. Täällähän lukee, että pelkästään sisäiset saamiset ovat yli 70 miljardia ja rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset saamiset 2,3 miljardia jne. Elikkä meillä on valtavat riskit keskuspankilla tässä euroruletissa, mikä on juuri meneillään. Luuletteko, että Suomen valtio on immuuni siihen? Jos keskuspankin riskit laukeavat, kuten täällä Ben Zyskowicz mainitsi, että jos euro hajoaa, niin riskitkin kyllä tulevat meille maksettaviksi. Vähintäänkin menetämme tämän noin 200 miljoonan vuotuisen voiton sadoiksi vuosiksi, jos me saamme sormillemme tässä euron hajoamisessa, ja perussuomalaiset vahvasti epäilevät, että se tulee. (Puhemies koputtaa)

Halusinkin myös peräänkuuluttaa sitä, että veronmaksajat kyllä ymmärtävät sen, että Suomen Pankki kantaa riskinsä omista toimistaan, mutta ei koko eurojärjestelmän toimista, ja siinä mielessä pitäisi olla joku kohtuus tässä tukien määrässä. Kuinka pitkälle me olemme valmiita (Puhemies koputtaa) menemään tässä riskien ottamisessa?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä on esiintynyt jo semmoista erittäin huolestuttavaa Euroopan keskuspankin taholta, että käytännössä rahan määrää lisätään markkinoille. Silloin kun näin tehdään — vielähän inflaatio on pysynyt jollakin lailla kurissa — niin se, mikä on jäänyt huomiotta, on, että eurohan devalvoituu jatkuvasti moniin muihin valuuttoihin nähden, ja kun se devalvoituu, niin sieltä aikanaan seuraa myös hyperinflaatio perässä, eli sitä rahaa joudutaan sitten painamaan lisää, kun naapurien rahat ovat arvokkaampia. Tässä mennään lopulta, jos tätä ei katkaista, siihen 1920-luvun lopun hyper-inflaatioon, ja me tiedämme, mitä siitä seuraa. Kyllä nyt pitää järjen äänen sanoa, että tälle on sanottava ei, ja eduskunnan on myös osaltaan ilmaistava vakaasti, että Euroopan keskuspankki ei saa mennä setelirahoitukseen eikä jälkimarkkinaostoihin, jota se setelirahoitus myös edustaa.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitanen, te käytitte termiä, että keskustajohtoinen hallitus "lapioi rahaa", ja tämän olette tuominnut myös aikoinaan vaalilupauksissa. Nyt kuitenkin sitten hallitusrintamassa ollessanne te väitätte, ettei rahaa mihinkään lapioida, ja sanotte, että vastuuta pitää kantaa. Tiedättekö te, mitkä ovat Suomen kokonaisvastuut, mihin ne ovat kasvaneet? Ja jos se teidän väittämänne, ettei rahaa lapioida mihinkään, pitää paikkansa, niin silloinhan vastuiden ei olisi pitänyt kasvaa mihinkään. Mitkä ovat Suomen kokonaisvastuut?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse tähän pankkivaltuuston kertomukseen vuodelta 2011 ei lisättävää, mutta pakko tässä yhteydessä kirjoittaa eduskunnan pöytäkirjoihin ja myöskin SDP:n kansanedustajille: kyllä tämän hallituksen ja tämän vaalikauden aikana Suomen vastuut ja riskit ovat selvästi lisääntyneet, ovat selvästi suuremmat kuin edellisen. Jollekin osalle on olemassa vakuudet, jotka ovat hyvä asia, mutta sen jälkeen selvästi suuremmat vastuut tämän hallituksen aikana kuin edellisen. Ja jos tästä väittelette, niin tuokaa tieteellistä tutkimustietoa, jossa pystytte osoittamaan, että oma väitteeni olisi väärässä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kallillakin on ilmeisesti Suomen pankkivaltuutettujen johtamiseen merkittävää taustaa, mutta edustaja Zyskowiczille on nyt tarkennettuna kysymyksenä tehtävä pyyntö, että hän vastaisi, onko EKP:n kautta tapahtunutta sitoutumista erityisesti käyty läpi puheenjohtajan kanssa, koska sillä on Suomen selviytymiseen kuitenkin pahimmassa tapauksessa tietty vaikutus. Mikä on ollut tämä parlamentaarinen mahdollisuus vaikuttaa, johon edustaja Kalli aikoinaan täällä viime hallituksen aikana viittasi, että kyllä heille on kerrottu, mitä edellinen hallitus aikanaan, EKP, teki? Frankfurter Allgemeinen mukaan varjovelkaantuminen on ollut Suomen osalta, kesän aikana kerrottiin, noin 7,1 prosentin bkt-tasoa, Saksalla 11 prosenttia EKP:n kautta muun muassa tapahtunut. Tämä on valtava juttu. Mikä on se luku, jota edustaja Zyskowicz käyttää?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitanen tietää hyvin, että edellinen hallitus oli valmis ensiapuun, pani pisteen siihen kohtaan. Sen jälkeen Suomen vastuut ovat moninkertaistuneet, ja nyt se Draghin tänä päivänä ilmoittama EKP:n linja merkitsee lisävastuita sekin Suomelle niiden mekanismien kautta, joita tässä äsken kävin läpi.

Mitä tulee vielä näihin Suomen Pankin riskeihin, niin minäkin uskon, että vaikka Targetin osalta laskennallisesti on kysymys todella isoista luvuista, niin sen, että ne luvut realisoituisivat menetykseksi, todennäköisyys on kyllä tavattoman pieni, mutta siitä huolimatta sekin pitää ottaa huomioon. Ne ovat todella isot määrät miljardeja, mitä sitä kautta tulee, mutta sen riskin realisoitumisen todennäköisyys ei nyt varmasti ole kovin suuri.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin sitten vielä liittyen tähän Backmanin esille ottamaan kysymykseen, jota tuossa itsekin koskettelin: Siis nythän tässä käy niin, että EKP ikään kuin muka hakee legitimiteetin näille ostoilleen sillä perusteella, että se edellyttää, että maa, jonka bondeja ostetaan jälkimarkkinoilta, ensiksi kääntyy EVM:n tai ERVV:n puoleen. Ikään kuin sillä meidät on sidottu automaattisesti. Eli jos nyt Espanja hakee EVM:ltä, niin silloin sen jälkeen tämän opin mukaan ilman muuta liki määrättömästi EKP:llä on oikeus ostaa jälkimarkkinoilta näitä Espanjan papereita. Kyllä tässä se EKP:n perussopimuksen alkuperäinen idea tuhoutuu kerta kaikkiaan. Jürgen Stark ja Weidmann ja Weberit ja kumppanit ovat just tässä kyllä erittäin oikeassa. (Kari Rajamäki: Stark erosi teidän aikananne!) — Mitäs merkitystä sillä on?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska olen vasta vuoden ollut pankkivaltuutettuna, en tiedä kaikista niin sanotuista nippeliasioista, ja on muistettava, että Suomen Pankki toimii itsenäisesti, niin että me emme siellä sitten varmaan sanele, kuinka tehdään. Mutta varmaan meistä jokainen on huolissaan tästä, että Suomen Pankin riskit ovat kasvaneet paljon. Ja kuinka paljon ne sitten uskaltavatkaan kasvaa, se on toinen asia.

Me jo marraskuulla lähetimme, koska ei ollut muuta mahdollisuutta, edustaja Ruohonen-Lernerin kanssa tämmöisen kirjelmän Suomen Pankille näistä taloudellisista riskeistä ja samoin tästä riskien näkymättömyydestä ja tästä Target kakkosen epätasapainosta. Se jo viime vuoden syyskuun lopulla oli 600 miljardia euroa epätasapainossa.

Mutta sitten täällä on paljon muutakin, joka koskettelee Suomea. On keskusteltu, niin kuin täältä näkee, suomalaisesta yhteiskunnasta, että taantuma koskettaa suomalaista, ja juuri viime (Puhemies koputtaa) vuoden loppuun mennessä pk-yritysten maksuvalmius on heikentynyt ja lainaa ei välttämättä saadakaan. Kotitaloudet ovat voimakkaasti investoineet ja samoin rakennusteollisuus sen tähden, koska korkotaso on ollut alhaalla, ja myös on oltu huolestuneita, että...

No niin, minä jatkan tästä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä menee nyt jälleen vanhan kertaukseksi, mutta pakko tehdä näin, koska täällä niin innokkaasti Viitaselle esitetään kysymyksiä.

Edustaja Pekkarinen, sanoitte, että edellinen hallitus pisti pisteen tälle, mutta kyllähän edellisen hallituksen pääministerin Mari Kiviniemen johdolla sovittiin jo konkreettisesti siitä, että ERVV:n kapasiteetti tuplataan, että kyllä siellä se jatkolinja tiedossa oli. (Kari Rajamäki: Väyrysen muistelmista voi lukea!) Sitten tuli vaalit, kansanvalta puhui, SDP nousi hallitukseen, johdollamme linja tiukkeni. Sen jälkeen näissä vaikeissa tilanteissa Suomi on asettanut tuelleen ehtoja. Sitä kautta veronmaksajien vastuita on rajattu. Tuli vakuusvaateet, tuli sijoittajanvastuuvaateet, ne kirjattiin Suomen linjana hallitusohjelmaan. Viime kaudella lapioitiin rahaa. Valitettavasti, jos Kreikassa tapahtuu jotain, sieltä voi tulla reaalisia menetyksiä tällä hetkellä Suomen veronmaksajille. Se on ikävää. Kukaan ei sitä toivo. Silloin mentiin vakuudetta, ja tässä on se olennainen ero.

Minusta, puhemies, on syytä jatkossakin olla tiukka, kuten sanoin aiemmassa puheenvuorossani. Suomi on hoitanut asiansa hyvin. Olemme vakaa kolmen A:n talous, ja siksi meillä on ihan oikeuskin vaatia tiukkaa linjaa näille omille tukitoimillemme. Mielestäni tämä hallitus on (Puhemies koputtaa) hyvin johdonmukainen, ja SDP:n politiikka tässä suhteessa on ollut hyvin johdonmukaista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäki kysyi, käsittelemmekö me näitä EKP:n kautta olevia riskejä pankkivaltuustossa ja minkälaisia lukuja puheenjohtaja itse tässä yhteydessä käyttää.

Ensinnäkin vastaan, että käsittelemme joka kokouksessa niitä riskejä, mitä Suomen Pankilla on osana eurojärjestelmää.

Toiseksi, mitä näihin lukuihin tulee, nyt on tietysti kysyttävä, mistä riskeistä puhutaan.

Mitä tähän Target kakkoseen tulee, niin tällä hetkellä elokuun viimeisen päivän luku oli vajaa 80 miljardia, joka on siis meidän saatava EKP:ltä, mutta tämä luku heittelehtii rajusti jopa päivittäin.

Mitä tulee sitten näihin rahapolitiikan jälleenrahoitusoperaatioihin: siinä on noin 1 260 miljardia annettu näille pankeille, ja siitä meidän laskennallinen osuus pääoma-avaimen mukaan on noin 22 miljardia, ja sitten kolmas on tämä arvopaperimarkkinoita koskeva ohjelma eli näiden valtion papereiden ostaminen jälkimarkkinoilta, ja tällä hetkellä siinä on kiinni noin 210 miljardia, ja siitä taas meidän osuus, tämä 1,8 prosenttia, tulee tämän pääoma-avaimen mukaan. Eli tällaisia lukuja puheenjohtaja käyttää.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kohta varsinainen puheenvuoro, mutta täytyy tässä yhteydessä nyt ottaa pikkuisen kantaa tähän vakuusasiaan, kun täällä taas kovasti korostetaan niitä vakuuksia. Näissä EKP-operaatioissa, jos puhutaan nyt niin kuin Suomen Pankin toiminnasta viime vuodelta osana EKP:n toimintaa, ei siellä ole mitään vakuuksia tälle Suomen Pankin osuudelle.

Mitä tulee sitten tähän sijoittajanvastuuseen, niin ei siellä ole mitään sijoittajanvastuutakaan. (Välihuutoja — puhemies koputtaa) EKP toimii jälkimarkkinoilla ostajana ja nimenomaan vapauttaa nämä sijoittajat näillä omilla ostotoimillaan. Eli ei ole vakuuksia eikä ole sijoittajanvastuuta.

Mitä sitten Target-saamisiin tulee, niin en olisi ihan niin vakuuttunut siitä, mitä edustaja Pekkarinen täällä sanoi, että sieltä ei tulisi. Minä pidän sitä riskiä ehkä pikkuisen isompana, että sieltäkin voi tulla, koska sitten taas EKP on näitä vakuusvaatimuksia merkittävästi alentanut 2010 ja varsinkin viime vuonna 2011, mutta näihin minä palaan sitten puheenvuoron aikana.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Edustaja Viitanen, vielä kertaalleen: Edellinen hallitus sitoutui Suomen osalta 7,9 miljardin suuruisiin vastuulupauksiin. Nyt se on monta kymmentä miljardia, lähempänä 50 miljardia kaikissa oloissa, kun katsotaan, mitä Suomen Pankin ja sitten nämä suorat vastuut ovat kerta kaikkiaan. Se on tässä. Minä olen aikaisemminkin sanonut, että jos löydätte edellisen hallituksen jäljiltä suuremman luvun, minä lupaan jättää tämän eduskunnan teidän iloksi, jos löydätte sen hallituksen päätöksistä tällaisen. En jää teidän murheeksi, ihan totta.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee tähän linjanvetoon tässä vaiheessa, minusta on erittäin tärkeää, että Suomen valtion johto nyt kerta kaikkiaan vain ilmoittaa, että me emme ole enää näissä kisoissa mukana rahoittamassa näitä kriisimaita. Jos muut haluavat olla mukana ja rahoittaa, niin se on niiden asia. Ei meidän tarvitse lähteä mihinkään tästä eurosta kulkemaan eikä muidenkaan, jos ne haluavat maksaa. Niitten intressejähän on olla maksamassa. Ne ovat saksalaiset pankit ja ranskalaiset pankit jnp., niitähän me tuemme silloin, kun me tuemme espanjalaisia pankkeja tai Kreikkaa tai vastaavia. Te tiedätte sangen hyvin.

Mitä vielä, arvoisa puhemies, tulee jälkimarkkinaoperaatioihin, sen verran tarkennan, että kyllä niillä jonkinlaiset vakuudet kuitenkin on. Eivät ne ole vakuudettomia. Se, mitä ne vakuudet kattavat, on hivenen toinen tarina.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Edustaja Viitanen sanoi, että niillä on vakuudet nyt, ja arvostan sitä kovaa neuvottelutyötä, jota ministeri Urpilainen on tehnyt. Tosin tuki muilta hallituspuolueilta ei ollut niin silmiinpistävää, mutta ministeri Urpilaisen työtä arvostan. Vakuuksista en ole niin vakuuttunut.

Eräs asia Suomen Pankin toiminnasta kuvaa hyvin tätä tilannetta. Suomen Pankilta olen kysynyt, mitä Suomen tarvitsee tehdä saadakseen takaisin oman valuuttansa, mitä se vaatii, kuinka kauan se kestää, elikkä valmiuksia, varautumisia tuleviin haasteisiin. Näistä Suomen Pankin riskeistä ei yleensäkään puhuta riittävästi. Vastaus, jonka sain Suomen Pankista, kuvaa hyvin tilannetta. Vastaus oli "me emme keskustele näistä asioista". Yksinkertainen loppu. Tämä piikki on laitettava jo vihdoin viimein kiinni.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että ministeri Urpilaisen työtä näitten vakuuksien eteen arvostetaan, ja kannattaa sinänsä arvostaa niitä vakuuksiakin, nimittäin nehän olivat yksi syy, miksi kansainvälinen luottoluokittaja Moody’s juuri arvioi Suomen kaikista vahvimmaksi kolmen A:n maaksi. Yksi syy oli se, että Suomella on vakuudet, ja siinä suhteessa, jos näin arvioivat markkinavoimatkin plus Sixten Korkman plus moni muu, niin kyllä varmasti tällä työllä, myös sen tuloksilla, on ollut merkittävää vaikutusta.

Edustaja Pekkarinen, minä en todellakaan toivo, että te jätätte eduskunnan. (Mauri Pekkarinen: Ei minun tarvitse jättää!) Minä suorastaan pidän teidän analyyseistanne ja muista, joten siinä suhteessa olette täysin väärässä. (Ben Zyskowicz: Siinäkin!) Muun muassa teidän työtänne tarvitaan siksi, kuten sanoin, että ensinnäkin on ilahduttavaa, että te olette hyvin paljon samoilla linjoilla, kuin SDP oli edellisen hallituksen aikana, kun varoittelimme Kreikka-ykköspaketista ja sen virheistä. (Mauri Pekkarinen: En minä ole opetellut teiltä!) Kerranhan täällä jo myönsittekin itse tämän silloisen Kreikka-virheenne ja tulitte SDP:n linjoille, ja se on ihan hyvä asia. Teitä tarvittaisiin myös siinä ehkä jatkossa, (Mauri Pekkarinen: Sori vain, en ole opetellut teiltä yhtään mitään!) että nimenomaan voisi Olli Rehnin suuntaan myös ehkä komission kautta tulevaa intoa yhteisiin velkoihin ja muihin pikkuisen ehkä hillitäkin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että Pekkarinen uskaltaa laittaa päänsä likoon siitä, mitä hän on täällä sanonut ja toiminut ja luvannut, mutta, edustaja Viitanen, uskallatteko te laittaa? Olette nimittäin puhunut täällä jo yli vuoden siitä, että SDP kantaa vastuuta ja meidän ansiosta saatiin semmoiset vakuudet, että ne toimivat. Entä jos ne vakuudet eivät toimikaan? Tunnustatko julkisesti, että olit väärässä ja mahdollisesti teet nyt sitten pekkariset, sinä vuorostasi? Se sopisi ainakin perussuomalaisille.

Kysymys pankkivaltuuston puheenjohtaja Zyskowiczille: Edustaja Zyskowicz, kuinka suuren riskin Suomen kansa haluaa ottaa euron pelastusyrityksissä, elikkä kuinka pitkälle keskuspankki on valmis menemään, tekemään tukiostoja EKP:n kautta? Onko siellä mitään limiittiä sovittu? Onko tämä 1,8 prosenttia niin kuin hakattu kiveen? Elikkä ei ole mitään pohjaa sille, kuinka paljon sitä riskiä otetaan.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne pönttöön, kun tämä nyt menee pikkuisen yli minuutin mutta ei kovin paljon.

Minä luin tämän Eduskunnan pankkivaltuuston kertomuksen vuodelta 2011 ja sen jälkeen luin Suomen Pankin vuosikertomuksen viime vuodelta, ja nämä yllättävän paljon vastaavat toisiaan. Tässä Pankkivaltuuston kertomuksessa ei ole oikeastaan mitään poikkeavaa tuosta vuosikertomuksesta — lähes kopio. Olisin toivonut, että tässä vuosikertomuksessa olisi voitu ottaa vähän muutoinkin kantaa Suomen Pankin toimintaan kuin pelkästään kirjoittaa vuosikertomuksen pohjalta.

Mutta niin kuin Zyskowicz tuossa omassa puheessaan sanoi, täällä merkityksellisiä asioita ovat nämä, ei voi sanoa, epänormaalit liiketoimet, vaan ehkä markkinatoimet viime vuodelta. Sen seurauksena kyllä tämän Target 2 -järjestelmän kautta sitten on meidän keskuspankin taseessa aika paljon niitä EKP:n saatavia. Kun se oli vuoden 2010 lopussa vajaat 20 miljardia ja vuoden 2011 lopussa 66 miljardia, niin se on enemmän kuin kolminkertaistunut.

Näistä Target-saatavista sitten. On sanottu, että ne eivät ole miltään keskuspankilta saatavia vaan EKP:ltä saatavia. Sisältyikö niihin sitten riskejä, niin Suomen Pankki on kyllä moneen kertaan itse asiassa kertonut, että näihin saataviin ei sinällänsä sisälly mitään riskejä. Taseeseenkin ne on kirjattu niin velkapuolelle kuin tulopuolelle. Mutta kun toisaalta tähän liittyy EKP:n rahoitusjärjestelmän kautta tuleva Suomen Pankin saatava EKP:n kautta ja sen tukena on sitten EKP:n rahoitukset, jotka se on antanut näille kriisimaille, ja nämä kriisimaat ovat antaneet sitten vakuudet EKP:lle ja näitä vakuuksien arvostuksia on laskettu viime vuonna merkittävästi ja edellisenä vuonna, jo vuonna 2010, niin tästä kautta tulee tavallaan se riski, mikä liittyy sitten tähän Target 2 -saatavaan.

Luen kappaleen Suomen Pankin vuosikertomuksen esipuheesta: "Kun eurojärjestelmä on poikkeuksellisen tilanteen hallitsemiseksi joutunut merkittävästi kasvattamaan rahapoliittisten operaatioidensa volyymiä, keskuspankkien kannettavaksi tulleet riskit ovat myös lisääntyneet. Riskien hallintaa on tästä syystä viime vuosina merkittävästi tehostettu sekä Suomen Pankissa että koko eurojärjestelmän tasolla." Tämä teksti on esipuheessa, mutta sitten kun katsoo varsinaisesta vuosikertomuksesta, mitkä nämä toimenpiteet ovat sitten olleet, joilla riskienhallintaa tehostettiin, niin siellä on muun muassa, että helpottaakseen rahamarkkinoiden toimintaa EKP:n neuvosto puolitti pankkien vähimmäisvarantovelvoitteen, mikä vähentää rakenteellista keskuspankkirahan kysyntää ja sitä kautta pankkijärjestelmän vakuustarvetta. Siis pankkien vähimmäisvarantovelvoite puolitettiin. Tosin se ei iso ollutkaan: se oli 2 prosenttia, ja se pudotettiin 1 prosenttiin.

Vuonna 2011 EKP ilmoitti maaliskuussa, että Irlannin valtion liikkeeseen laskemat, tai takaamat, joukkolainat tullaan hyväksymään eurojärjestelmän vakuudeksi, vaikka niiden luottoluokitus heikkenisi alle normaaliksi kelpoisuusrajaksi määritellyn kolmen B:n tason. Samainen ilmoitus saatiin Portugalin valtion joukkolainojen vakuuskelpoisuudesta heinäkuussa. Syyskuussa EKP ilmoitti, että vuoden 2012 alusta lähtien luottolaitosten liikkeeseen laskemat joukkolainat, joilla käydään kauppaa EKP:n hyväksymillä ei-säännellyillä markkinoilla, tulevat olemaan vakuuskelpoisia. Siis aiemmin vain pörssissä listatut joukkolainat hyväksyttiin vakuuksiksi. Tätä kautta tulee minun näkemykseni mukaan se riski, joka liittyy sitten myöskin näihin Target-saataviin.

Niin kuin Pekkarinenkin tuossa sanoi, tänään EKP ilmoitti tästä suuresta osto-ohjelmasta, jonka se aloittaa jälkimarkkinoilla, ja ilmoitettiin, että näille ostoille ei ole mitään ylärajaa. Näitten ostojen vaikutus neutralisoidaan eli vastaava määrä vedetään pois eurojärjestelmästä. Toisin kuin täällä vähän sanottiin, tällähän pyritään ilmeisestikin minun tulkintani mukaan eliminoimaan inflaatiovaikutus.

Joka tapauksessa nyt EKP jälleen kerran osallistuu isoilla ostoilla markkinoille tukeakseen näitä kriisimaita kautta rantain, niin kuin Pekkarinen täällä hyvin selvitti jo. Mutta jos käy niin, että esimerkiksi Espanja ajautuu vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, näistä tukitoimista huolimatta, mitä EKP on tehnyt, EKP ei voi rikkomatta mandaattiaan osallistua esimerkiksi velkajärjestelyyn millään tavalla. Joka tapauksessa myös näistä EKP:n riskialttiista toimista loppupelissä vastuun kantaa veronmaksaja. Tämän takia on myöskin sitten tehty se järjestely, että aluksi valtioitten pitää mennä hakemaan tukea EVM:stä, ERVV:stä, minkä jälkeen sitten EKP tekee näitä tukiostoja. Ja jos huonosti käy, niin EKP ei osallistu siihen velkajärjestelyyn, vaan sitten se menee näitten tukimekanismien kautta veronmaksajille.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuuston kertomus antaa tietysti mahdollisuuden tarkastella varmasti tätä kärjistyvää kriisiä, joka säätelemättömien markkinavoimien johdosta järisyttää todella sosiaalista ja taloudellista perustaa koko Euroopassa ja tulee olemaan tänä syksynä varmasti se pahin ja vaikein asia, joka tässä eduskunnan ja hallituksen piirissä on otettava tavalla tai toisella kansallisesti haltuun.

Pitää myöskin tunnistaa tässä yhteydessä ne syyt eli rahoitusmarkkinoiden epäkohdat, ja näitä oireitahan tietysti Välimeren maiden valtiontalouden vastuuttomuus ja korruptio on tietysti kärjistänyt myöskin. Suomi on kuitenkin, ja sitä SDP korostaa, rahoitusmarkkinaverolla ollut tämän sairauden lääkinnän etujoukoissa keinottelun vähentämiseksi, veronkierron ja harmaan talouden ja talousrikollisuuden pysäyttämiseksi. Kumma, että niin vähällä huomiolla kuitenkin julkisessa keskustelussa on se, että nämä kymmenet biljoonat veroparatiiseissa ovat musta aukko sadoille miljoonille syyttömille arjen turvattomuutena ja työttömyytenä ja myöskin vakavana yhteiskunnallisena epävakautena Euroopassa myös turvallisuuden näkökulmasta.

SDP on ollut hallitukseen tulosta lähtien lisäämässä sijoittajavastuuta ja puolustamassa kansallisen selviytymisen ja veronmaksajien asemaa. Tässä on turha käydä niitä 2010 tilanteita sen tarkemmin läpi, mutta SDP vastusti vastikkeetonta Kreikan lainaa, 1,6 miljardin euron lainan myöntämistä, ja pidimme erittäin vakavana sitä kehitystä, jossa Maastrichtin sopimuksen linjaus, että kukin maa vastaa omista veloistaan, mentiin murtamaan ja EKP hyvin pian sitten myöskin lähti hankkimaan valtioiden velkapapereita. Tässä lähdettiin ajelehtimaan komission johdolla edellisen porvarihallituksen kanssa kyllä todella vaikealla tavalla. Sosialidemokraattien nousu hallitukseen, kuten edustaja Viitanen täällä totesi, muutti Suomen europolitiikkaa. Itse asiassa näiden vakuuksien osalta on nyt muun muassa luottoluokituksen pysyminen korkeammalla tasolla todettu selväksi seuraukseksi siitä, että noteerattiin Suomen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen tekemä työ vakuuksien saamiseksi Espanjalta ja Kreikalta niin tärkeäksi, ja tässä tunnustettiin Suomen vahvempaa asemaa.

Sitten on myöskin syytä vielä käydä läpi tässä kesätauon takia tämä eduskunnan kanta EVM-luottojen ensisijaisuudesta, joka ilmenee myös valtiovarainvaliokunnan kesäkuun mietinnössä. Siinähän todetaan selvästi: "Valiokunta pitää myös erittäin tärkeänä, että sopimuksen mukaan EVM:llä on etuoikeutettu asema velkojiin nähden - -." Tämä kesäkuisen mietinnön kannanotto oli myös siinä suhteessa tärkeä, että siinä korostetaan: "- - hallituksen on kuitenkin syytä arvioida huolellisesti, kuinka suuriin sitoumuksiin enimmillään voidaan suostua vaarantamatta Suomen luottoluokitusta ja valtion mahdollisuuksia huolehtia velvoitteistaan ja vastuistaan."

Mikäli EVM:n ensisijaisuudesta velkojana luovuttaisiin, Suomen tulisi vaatia tietysti luonnollisesti vakuudet omalle osalleen lainasummasta. Hallitusohjelmassa on selkeästi määritelty, miten Suomi menettelee edellä mainitussa tilanteessa. Jos EVM:n valtiosopimusta muutettaisiin niin, ettei sillä jatkossa ole ensisijaisen velkojan asemaa, on itsestään selvää, että sopimus on silloin tuotava uudestaan eduskunnan hyväksyttäväksi.

Lomarauha, kuten aikaisemmin totesin, hankittiin nyt elokuuksi Euroopalle Euroopan keskuspankin kautta, joka välitti rahaa pohjoisesta etelään. Luvattoman vähälle on todella jäänyt se keskustelu, mitä EKP:n kautta tapahtuu jäsenmaiden keskuspankkien varjovelkaantumisena. Tästähän on nyt Saksassakin enemmän keskusteltu, ja tosiaan Frankfurter Allgemeinen arvion mukaan se oli meillä kesällä 7,1 prosenttia erään laskelman mukaan, Saksalla jopa 11 prosenttia bkt:stä. On tärkeätä, että yhtä lailla kuin 12. syyskuuta Saksan valtiosääntöoikeus, Bundesver- fassungsgericht, käsittelee tätä Saksan bundestagin ja Saksan päätöksentekoa, kyllä meidänkin tämä perustuslain ja valtiosäännön kokonaisarviointi, meidän budjettivallan, eduskunnan budjettivallan ja myös kansallisen selviytymisen näkökulmasta on tietysti paremmin käytävä läpi.

On muistutettava, että silloin kesällä 2010 ERVVin perustamisen yhteydessä valtiovarainvaliokunnassa silloinen hallitusenemmistö hylkäsi SDP:n esityksen saattaa koko tämä järjestelmä perustuslakivaliokunnan käsittelyyn äänestämällä. Tämä on asia, joka on hyvin tärkeä nyt myöskin EKP:n ja Suomen Pankin aseman tarkemmaksi selvittämiseksi käydä läpi. Itse asiassa euroalue on kriisinsä myötä selvästi ajautumassa nyt kohti tulonsiirtounionia ja taloudellista yhteisvastuuta, ja siinä on kansallisen toimintakyvyn, Suomen kansallisen perälaudan ja valtiontalouden, talouden ja työllisyyden toimintakyky pystyttävä varmistamaan, ja siinä tietysti hallituksen ja eduskunnan on kyettävä tekemään ratkaisuja.

Itse asiassa tämä kärjistyvä tilanne ja ajelehtiminen on ollut näkyvissä jo pitempään. Oli erittäin hyvä, että Kanava-lehdessä hiljattain valtiosihteeri Raimo Sailaskin tämän rehdisti tuo esille todeten sanatarkasti: "Ei ole haluttu myöntää, että edessä on valintoja, jotka voivat olla itsenäisen Suomen suvereniteetin kannalta yhtä tärkeitä kuin sotien yhteydessä tehdyt päätökset, EU:n jäsenyys tai talous- ja rahaliittoon meno". Tästä asiasta taholtamme kyllä jo moneen otteeseen ja ihan henkilökohtaisesti olen yrittänyt myöskin viestiä.

Itse asiassa tätä ei voida hoitaa niin, että Suomen kaltaisen maan osalta poliittista, taloudellista itsenäisyyttä hoidetaan siirtämällä meidän budjettivaltaamme kaavamaisesti ulkopuolelle parlamentaarisen, kansanvaltaisen järjestelmän. Sanon sen lyhyesti, että huonompaan järjestelmään taloudellisen itsenäisyyden osalta ei voida mennä kuin Venäjän autonomian aikana tässä maassa taloudelliset asiat pystyttiin päättämään.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana Suomen kokonaisvastuut ovat kasvaneet, ja oikeastaan pitäisi puhua "hallituk-sien", koska näinhän siinä on käynyt tämän eurokriisin aikana. Nyt Suomen Pankin asioista keskustellessa on syytä pohtia, millä mandaatilla EKP toimii. Säännöissähän kielletään valtioiden suora rahoitus, ja todennäköisesti Espanja tulee tarvitsemaan suoraa rahoitusta. Millä keinoin se sitten tehdään, lähteekö EKP siihen mukaan ja jos lähtee, niin millä mandaatilla? Tosin EU:kin toimii jo sääntöjensä vastaisesti, joten ehkäpä tuo sääntö ohitetaan.

Saksan perustuslakituomioistuin käsittelee EVM:n perustuslainvoimaisuutta ja sitä, onko se mahdollista, joten koko EVM voi kaatua sitä myöten, jos sieltä tulee kielteinen päätös. Uskoisin, että Saksan hallitus toimii perustuslain mukaan eikä niin kuin mielestäni epäisänmaallisesti toimineet hallitukset ovat meidän perustuslakiimme pistäneet, että olemme EU:n jäsen, vaikka koko järjestelmä voi romahtaa päivänä minä tahansa. Espanjan tukipyyntö on tulossa, Kreikka saattaa joutua eroamaan eurosta, ja koko tämän euron ja EU:n hajoamisuhan alla tilanne on tosiaan se, että kansanedustajan kysellessä Suomen Pankilta vaihtoehtoa, takaporttia, mitä tarvitsee tehdä ja kuinka kauan se kestää, että saisimme takaisin oman valuutan, vastaus on: "me emme keskustele tästä".

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelussa varsinkin edustaja Pekkarinen on esittänyt mielestäni huomionarvoisia näkökohtia, jotka liittyvät koko EKP:n rooliin tässä Euroopan velkakriisissä ja sitä kautta toteutuvaan tietynasteiseen yhteisvastuuseen. Tämä on aihe, josta varmasti Suomessa ja muissakin eurojärjestelmän maissa on hyvä ja hyödyllistä käydä keskustelua. Joskus itselleni on tullut mieleen vähän sellainen vanha suomalainen sanonta, että hätä ei lue lakia, kun on etsitty käytettävissä olevia keinoja, joilla tätä Euroopan velkakriisiä pyritään hillitsemään ja hallitsemaan niin, että emme joutuisi hyvin syvään lamaan koko Euroopassa ja käytännössä laajemminkin.

Sitten tässä keskustelussa on puhuttu näistä riskeistä. Haluaisin vielä kerran selventää, että tässä Target 2 -järjestelmässä meidän saatavamme — siis Suomen Pankin saatavat EKP:ltä — saadaan, jos vain eurojärjestelmä ja euro valuuttana pysyvät pystyssä, näin ymmärrän tämän asian. Sitten, kun on kyse tästä 1 200 miljardista, jolla on rahoitettu euroalueen pankkeja, niin näille pankeille tätä luottoa on annettu vain vakuuksia vastaan. Ja tässä tietysti vakuusarvot sulavat jne. ja siinäkin on tietysti omat riskinsä, mutta selvyyden vuoksi sanottakoon, että siinä on vakuudet. Sen sijaan kun ostetaan näitä valtionpapereita, niin kuin on ostettu yli 200 miljardilla ja nyt todennäköisesti lähikuukausina tullaan ostamaan lisää kriisimaiden valtionpapereita, niin niissähän tietysti ei, niin kuin ei yleensäkään valtionlainoilla, ole mitään erillisiä vakuuksia.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tähän EKP:n rooliin, niin kyllä se näin on, että silloin, kun alkaa todella massiivisilla volyymeillä tapahtua siellä, viime kädessä kansanvallan on voitava ottaa kantaa näihin asioihin, se on ihan selvä. Sitten ihan irrallaan tästä kriisistä ja pitkällä tähtäimellä on voitava käydä keskustelua ihan avoimesti siitä, minkä tyyppinen rooli EKP:llä kaiken kaikkiaan on, onko syytä jossain vaiheessa pohtia sitä, onko hintavakaus vain ja ainoastaan se tavoite vai tuleeko tällaisia kasvua, työllisyyttä edistäviä näkökulmia mukaan niin kuin esimerkiksi Fedissä tai Isossa-Britanniassa. Mutta nämä ovat sitten taas sellaisia keskusteluja, mitkä täytyy mielestäni käydä irrallaan tästä kriisistä ja pidemmällä tähtäimellä ja käydä ihan avointa kansanvaltaista keskustelua kaiken kaikkiaan tästä kokonaisuudesta.

Puhemies! Haluan tähän loppuun kyllä vielä sanoa — olisin tosiaan toivonut, että perussuomalaiset olisivat jaksaneet loppuun asti olla täällä salissa kuuntelemassa tätä keskustelua — että täytyy nyt kuitenkin muistaa, että siihen, missä nyt menemme, ei ole nyt syynä se, että meillä on valuutta nimeltä euro. En minä usko, että edes Timo Soini väittää, että Islannissa käytetään euroa tai Amerikassa käytetään euroa. Kyllä niitä ahneuden ja ahneen markkinakapitalismin pelejä, mitkä ovat viime kädessä syynä tähän kaikkeen, osataan käydä niin dollareilla kuin kruunuillakin. Siinä mielessä meillä on eittämättä ollut viimeiset vuodet hyviä seurauksia euron käytöstä. Itse olen ollut eduskunnassa silloinkin, kun täällä on ollut asuntovelallisilla 16 prosentin korkoja. Tavallaan sen tietynlaisen vakauden tuominen, alhaiset korot, on auttanut niin pk-yrityksiä kuin kuluttajiakin erityisesti viennin mahdollistajana ja tuonut paljon hyvää, niin että siinä suhteessa ei voi lähteä siitä, että kyllä maailma olisi parempi tai erilainen, jos jostain syystä me emme eurovaluutassa olisi. Tämä on ahneen kapitalismin kriisi viime kädessä, ja siksi on tärkeää kuuluttaa lisää säätelyä, lisää valvontaa markkinoille, rahoitusmarkkinaveron kaltaisia oikeudenmukaisuuselementtejä. Ja kyllä pidän kaiken kaikkiaan myös tätä pankkivalvontaa, mistä nyt tänä päivänä puhutaan hyvin paljon ja kuulemme myös myöhemmin lisää, erittäin tärkeänä elementtinä tässä.

Sen haluan, puhemies, vielä loppuun sanoa, mitä sanoin kyllä jo tuossa debatissa, että kaiken kaikkiaan, koska on trendejä, jotka ajavat meitä, ikään kuin markkinavoimat haluavat yhteisvastuuta veloista. Ja tämähän on Suomen linjan vastaista, me emme sitä halua, me olemme olleet eurobondeja ja muuta vastaan, joten kyllä täällä joudutaan varmasti vielä tekemään vaikeita arvioita näistä asioista. Mutta siinä kyllä korostan, että täytyy myös ajatella, että kaikella on rajansa, ja varmasti siinäkin kansanvalta sitten katsoo tilanteen kerrallaan.