Arvoisa puhemies! Ylen uutiset kertoi, että ministeri Vapaavuoren mukaan tietynkokoista suomalaisomistusta Fennovoimasta ei voidakaan edellyttää ja että kaikkia EU- ja Eta-alueen yrityksiä on kohdeltava samalla tavalla. Tämä kai tarkoittaa sitä, että suomalainen omistus voi teoriassa olla jopa nolla prosenttia. Tällä hetkellä venäläinen Rosatom on mukana hankkeessa 34 prosentin omistusosuudella. Vielä helmikuussa yhtiö kertoi tavoitteena olevan 66 prosentin suomalaisomistus, ja tällä hetkellä suomalaisomistus lienee painunut alle 50 prosentin.

Kysynkin: Miten tämä uusi tulkinta vaikuttaa ministerin näkemyksen mukaan Fennovoiman lupa-asiaan, ja oliko tämä tulkinta aivan uusi vai onko tästä ollut tietoa aikaisemmin? Ja onko mahdollista, että jonkinlaisen välikäden kautta Fennovoiman omistus ja määräysvalta voisivat siirtyä jopa jollekin Eta-alueen ulkopuoliselle taholle?

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kyse ei ole uudesta tulkinnasta. Siitä lähtien, kun olemme Euroopan unionin jäseneksi ryhtyneet, emme voi asettaa suomalaisia, ruotsalaisia tai vaikkapa saksalaisia yrityksiä eri asemaan. Asia on ollut myös kuluvan vuoden aikana eduskunnan käsittelyssä. Edustaja Pekkarisen johtamassa talousvaliokunnassa käsiteltiin niin sanotun yritysostolain muutosesitystä, missä yhteydessä tämä viimeistään varmasti tuli kaikkien kansanedustajien tietoisuuteen.

Mitä sitten tulee kysymykseen EU/Eta-alueen ulkopuolisista tahoista, niin tilanne on toinen ja siinä laki mahdollistaa rajojen tekemisen, ja tämä on yksi niistä keskeisistä kysymyksistä, mitä parhaillaan pohdimme, kun valmistelemme Fennovoiman hakemusta valtioneuvoston käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Eikö ole täysin mahdollista, että suomalaista omistusta siirtyy myöhemmin ulkomaille ja merkittävää päätäntävaltaa siirtyy välikäsien kautta jopa Eta-alueen ulkopuoliselle taholle? Mikä merkitys mielestänne on ylipäätään Fennovoiman omistuksen kotimaisuusastevaatimuksella, ja miten jatkossa voidaan turvata päätäntävallan säilyminen kotimaassa? Onko tällä seikalla mielestänne merkitystä?

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Tässä lienee useita eri kysymyksiä. Yritysostolaki, johon äsken viittasin, antaa työ- ja elinkeinoministeriölle ja hallitukselle hyvät edellytykset estää yhteiskunnan kannalta elintärkeitten yhtiöitten omistuksen siirtymisen EU- ja Eta-alueen ulkopuolelle. Se on täysin mahdollista, ja siihen on olemassa keinot ja välineet, joita kaiken lisäksi vielä tiukennettiin tässä tämän vuoden aikana, kun huomattiin, että aiemmassa laissa oli tiettyjä porsaanreikiä.

Arvoisa puhemies! Ministeri kuvasi edellä hyvin ja oikein sitä, minkälaiset oikeudelliset keinot on puuttua ulkomaiseen omistukseen tällaisissa tapauksissa.

Ydinenergialaissa uusien ydinlaitosten periaatelupien yhteydessä on kuitenkin kyse yhteiskunnan kokonaisedun punninnasta, ja siinä kokonaisedun punninnassa voidaan ottaa huomioon monia tekijöitä, mukaan lukien se, minkälainen on yrityksen omistuspohja ja minkälaisia kansantaloudellisia hyötyjä tästä hankkeesta Suomelle arvioidaan koituvan.

Olette toistuvasti julkisuudessa, ministeri Vapaavuori, esittänyt sen näkemyksen, että Fennovoiman osakkaissa pitää olla selvästi yli puolet kotimaisia yrityksiä, ei siis EU- ja Eta-alueen yrityksiä vaan kotimaisia yrityksiä ja osakkaita. Oletteko edelleen sitä mieltä, että tämä on pohjana, jotta voitaisiin periaatelupa Fennovoiman hankkeelle myöntää?

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen siteerasi ihan oikein ydinenergialakia. Ydinenergialaki lähtee siitä, että kun on olemassa ydinvoimahakemus, on muutamia ehtoja, joita on pakko täyttää, jotta hakemus ylipäänsä voidaan viedä eteenpäin. Sen jälkeen pitää arvioida hyödyt ja haitat ja kiinnittää huomiota tiettyihin erityisiin syihin, jotka on mainittu laissa. Omistuskysymys ei ole yksikään näistä. Mutta sen jälkeen, on totta, kuten edustaja Tynkkynen totesi, että viime kädessä kysymys on siitä, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, ja se on asia, jossa jokainen päätöksentekijä, valtioneuvoston jäsen tai kansanedustaja, voi itse arvioida, mitkä ovat relevantteja kysymyksiä.

Pidän itse tätä omistuskysymystä relevanttina kysymyksenä, ja sen takia olen siihen useaan otteeseen puuttunut ja useita kertoja siitä puhunut, mutta samaan hengenvetoon on hyvä todeta, että ei ole olemassa minkäänlaisia laillisia välineitä, joilla voimme asettaa suomalaisia tai muita EU- ja Eta-alueelta tulevia yrityksiä eri asemaan keskenään, ei Suomessa, ei Ruotsissa eikä missään muuallakaan Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Eilisten uutisten mukaan Suomi on yhä riippuvaisempi tällä kertaa Ruotsista tuodusta sähköstä. Tähän asti Venäjältä tuotu sähkö on ollut keskusteluissa keskiössä.

Tavoitteen tietysti ennen kaikkea tässä maailmanpoliittisessa ja turvallisuustilanteessa pitäisi kai olla se, että Suomi on sähköntuotannossa omavarainen. Eri syistä nyt siis olemme lipsumassa toiseen suuntaan. Tavoitteena tietenkin on, että myös teollisuus jälleen elpyy, ja sähkönkulutus sitäkin kautta Suomessa lisääntyy.

Kuinka nämä viime päivien uutiset otetaan huomioon, kun hallitus käsittelee nyt jatkolupia Olkiluodon nelosreaktorille ja toisaalta tätä Fennovoiman ydinvoimalupaa?

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Edustaja Kataja on oikeassa siinä, että Suomi tuo varsin paljon sähköä. Se vaihtelee päivittäin, se vaihtelee vuosittain, mutta keskimäärin viimeisen kymmenen vuoden aikana 10—20 prosenttia kaikesta Suomessa käytetystä sähköstä on tuotu. Sekin vaihtelee, mistä sitä tuodaan: sitä tuodaan muista Pohjoismaista usein, sitä tuodaan paljon Venäjältä — sekin vaihtelee — ja se, että Venäjältä sitä tällä hetkellä ei juurikaan tuoda, johtuu venäläisten itse rakentamista kapasiteettimekanismeista. Sen lisäksi monet sentyyppiset kysymykset kuten vaikkapa se, kuinka hyvä vesivoimavuosi Norjassa on, vaikuttavat tähän kokonaisuuteen.

On selvää, että kun arvioidaan uusia ydinvoimahakemuksia tai olemassa olevien ydinvoimahakemusten täydennyshakemuksia, niin kysymys energiaomavaraisuuden kasvattamisesta on erittäin keskeinen kysymys. Tämä on tietenkin yksi asia, joka ilman muuta tulee olemaan pöydällä arvioitaessa molempia näitä vireillä olevia hakemuksia.