Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa puolentoista viikon kuluttua. Olemme pohjustaneet sitä huolellisesti, ja olemme valmiina tulevaan haasteeseen. Puheenjohtajuuden hoitaminen Euroopan unionissa on vaativa urakka, mutta samalla se on suuri kunnia ja etuoikeus, jonka Suomi vastaanottaa mielellään.

Euroopan unioni on tänään aivan erilainen kuin se unioni, johon liityimme yli kymmenen vuotta sitten ja jota johdimme puheenjohtajamaana seitsemän vuotta sitten. Unionin laajentuminen 15-jäsenisestä 25 jäsenen yhteisöksi on luonnollisesti muuttanut sen dynamiikkaa. Olennaisempaa on kuitenkin unionin ilmapiirin muuttuminen yhteistyötä ja solidaarisuutta korostavasta yhteisöllisyydestä hallitustenvälisyyden suuntaan. Unionilla ei enää ole yhtä yhtenäistä ydintä, vaan koalitiot vaihtelevat tapauskohtaisesti. Unionin päätöksentekokyvyssä on ollut parantamisen varaa, ja kansalaiset ovat aiempaa kriittisempiä sitä kohtaan. Puhutaan unionin kriisistä, jotkut jopa sen historian pahimmasta kriisistä.

Oma näkemykseni on huomattavasti positiivisempi. Uskon, että unionin tämänhetkiset ongelmat ovat voitettavissa. Siitä on osoituksena esimerkiksi rahoituskehyksistä joulukuussa aikaansaatu kompromissi. Samoin palveludirektiivistä ollaan lähellä ratkaisua, vaikka moni oli senkin suhteen pessimistinen. Unioni pystyy tärkeisiin päätöksiin, mutta niitä tulisi saada aikaan nykyistä nopeammin ja päättäväisemmin. Poliittista tahtoa tulisi olla enemmän. Lupaan, että Suomi paneutuu näihin kysymyksiin tosissaan puheenjohtajakaudellaan.

Ärade talman! Finland har under sitt ordförandeskap en faktisk möjlighet att koncentrera sig på att förbättra arbetet i unionen, eftersom vi inte befinner oss i en situation där vi är tvingade att driva igenom fördröjda lösningar. I stället kan vi koncentrera oss på frågor som på lång sikt är livsviktiga för unionens framtid. Nu är det hög tid att fundera på hur vi vill att unionen ser ut om tio eller tjugo år och på hur målen skall nås i praktiken.

Maailma EU:n ympärillä menee kovaa vauhtia eteenpäin. Se ei odota eikä anna meille tasoitusta sen vuoksi, että me unionissa pelkäämme muutosta. Maailma ei odota meitä eurooppalaisia myöskään sitä aikaa, että saisimme sisäiset päätöksentekosääntömme kuntoon. Päinvastoin, maailman muutoksen tahti kiihtyy koko ajan, ja jollemme pidä varaamme, jäämme siitä jälkeen yhä enemmän. Se olisi tuhoisaa ennen kaikkea lastemme, tulevien sukupolvien, tulevaisuuden kannalta. Heidän vuokseen Euroopan on nyt aivan välttämätöntä lopettaa sisäänpäin katsominen ja mennä mukaan maailmaan, myös sen muutoksiin.

Suomen tavoitteena on saada unioni katsomaan tulevaisuuteen ja menemään mukaan maailman muutokseen, mieluiten sen johtoon, kehityksen kärkeen. Itseensä uskova ja päättäväinen unioni voi sen johtopaikan tulevaisuudessa ottaa. Suomen tavoitteena on uusi Eurooppa, joka ei jakautuisi uusiin eikä vanhoihin jäsenvaltioihin, vaan joka olisi uudella tavalla vahva, niin talouden, ulkosuhteiden kuin turvallisuudenkin osalta.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on olemassa ihmisiä varten. Sen vuoksi unionin toiminnan täytyy perustua ihmisiltä saatuun oikeutukseen, sillä on oltava legitimiteettiä. Unionin ydinongelma on tällä hetkellä, että sen legitimiteetti on kansalaisten silmissä heikentynyt huolestuttavasti. Ihmiset eivät näe, minkä vuoksi unioni on tarpeellinen heidän kannaltaan.

Toinen unionin ongelma on sen paikoin heikko tehokkuus, erityisesti päätöksenteon vaikeus. Tiivistettynä voi sanoa, että unionin keskeiset ongelmat ovat juuri sen legitimiteetin heikkous ja päätöksenteon tehottomuus, joka johtaa näkyvien ja tuntuvien tulosten puutteeseen. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan vaikuttamaan kumpaankin ongelmakohtaan.

Näihin ongelmiin puuttumiset on näkemykseni mukaan pakkokin tehdä rinnakkain, sillä ne ovat vähitellen muodostaneet jonkinlaisen noidankehän, joka meidän täytyy purkaa. Yksinkertaistettuna tuo noidankehä voidaan kuvata seuraavasti: Kansalaiset eivät pidä unionia tarpeellisena, koska eivät näe sen tuottavan tuloksia omassa elämässään. Tämä johtaa unionin heikkoon suosioon, sen legitimiteetin laskuun ja siihen, että kansallisia hallituksia vaaditaan pitämään Brysselissä kovemmin oman maan puolta.

Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden johtajat eivät ole olleet halukkaita tekemään unionissa tarpeeksi rohkeita ratkaisuja tulevaisuuden kannalta, koska sellaiset tarkoittaisivat kompromisseja kansallisiin kantoihin nähden. Rohkeiden ratkaisujen puute johtaa siihen, ettei unioni pysty olemaan tuloksekas ja etteivät kansalaiset siis näe sen tuottavan tuloksia omassa elämässään.

Edellä kuvaamani noidankehä ei ole täydellinen kuva vaan karkea yksinkertaistus todellisuudesta. Olen hyvin selvillä siitä, että kansalaiset ovat peloissaan ennen kaikkea globaalin kilpailun vuoksi ja että monet unionin tämänhetkiset ongelmat johtuvat siitä. Mutta pyrin kuvauksellani havainnollistamaan sitä, että meidän on ratkaistava samanaikaisesti monia eri ongelmia, jotka osittain kietoutuvat toisiinsa.

Näkemykseni mukaan parhaiten noidankehän purkaminen onnistuu siten, että unioni saadaan toimimaan tehokkaammin. Se onnistuu hyvin nykysopimustenkin pohjalta, jos vain poliittista tahtoa riittää. Meidän ei tarvitse odottaa uutta perussopimusta. Kun tehostunut unioni saa tuloksia aikaan, myös sen legitimiteetti paranee ja samalla edellytykset palata pysähdyksissä olleeseen sääntöuudistukseen paranevat.

Unionin perustavaa laatua oleva olemassaolon oikeutus on rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin turvaaminen Euroopassa. Se kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta sanon tässä sen silti taas kerran, koska se on niin olennaista ja ajankohtaista edelleenkin.

Sain siitä muistutuksen muutaman viikon takaisella Kroatian-vierailullani. Siellä sota on ihmisten muistissa liiankin hyvin, ja he sanoivat suoraan haluavansa unionin jäseniksi taatakseen sen, ettei heidän tai heidän lastensa tarvitse enää koskaan kokea sotaa. Länsi-Balkanilla rauhan ja vakauden kaipuuseen ei sisälly mitään kliseistä tai hävettävää. Länsi-Balkanin vakaus edellyttää eurooppalaista yhteyttä.

Oma paradoksinsa liittyy siihen, että kun rauhaa ja vakautta pidetään itsestäänselvyyksinä, ei niiden takaajan tehtävääkään pidetä tärkeänä. Sen vuoksi unionin tulee pystyä näyttämään tarpeellisuutensa ihmisten kannalta myös muulla tavoin.

Unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten tekemällä tehokasta lainsäädäntötyötä ja hoitamalla tehokkaasti unionin muita normaaleja tehtäviä. Sen me voimme ja se meidän pitääkin tehdä nyt heti voimassa olevien sopimusten pohjalta. Eurooppa ei voi vain odottaa, mitä perustuslakisopimukselle tapahtuu, vaan sen tulee aloittaa toimintansa tehostaminen välittömästi. Unionin on näytettävä, että se pystyy tekemään työtä ihmisten tulevaisuuden hyväksi eikä pelkästään kiistelemään institutionaalisista kysymyksistä.

EU:n tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Se tarkoittaa toimintaa, josta saadaan lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden toimintaan yksinään. Unionin ei toisaalta pidä puuttua asioihin, joista päättäminen kuuluu läheisyysperiaatteen nojalla jäsenvaltioiden tai alueiden päätösvaltaan. Toisaalta jäsenmaiden tulee solidaarisesti puolustaa yhdessä tehtyjä ratkaisuja kotimaissaan eikä käyttää unionia syntipukkina.

Ärade talman! När det gäller ordförandeskapet har regeringen kontinuerligt informerat riksdagen om sina planer. Det årsprogram som utarbetades tillsammans med Österrike och som offentliggjordes i december skapar ramarna för arbetet under Finlands ordförandeskap. Finlands regerings egna allmänna politiska prioriteringar ingick i det dokument som i september i fjol gavs till riksdagen. Detaljerade planer om vad som händer inom olika sektorer framgår av det utkast till agenda som har uppdaterats många gånger. Det senaste utkastet till agenda sändes till riksdagen i maj detta år.

Viimeisin eli toukokuun lopun yksityiskohtainen ja kaikki sektorit kattava asialista-arvio on edelleen voimassa. Tässä pääministerin ilmoituksessa en edes yritä kattaa kaikkea mahdollista kaikilta unionin osa-alueilta, vaan keskityn muutamaan tärkeimpään painopisteeseen. Jonkin osa-alueen tai asian puuttuminen nyt ei siis tarkoita, ettei se olisi tärkeä tai ettei sitä hoidettaisi täysin voimin. Päinvastoin, hallituksen lähtökohta on, että kaikkia unionin asialistan asioita hoidetaan hyvin, tarmokkaasti ja tehokkaasti.

Olemme valmistautuneet niiden hoitamiseen tiiviissä yhteistyössä Itävallan kanssa ja jatkamme työtä puheenjohtajakaudella yhtä tiiviisti Saksan kanssa. Tällainen yhteistyö on välttämätöntä asioiden kunnollisen eteenpäinviemisen takaamiseksi. Olennaista on asioiden hyvä hoito, ei irtopisteiden keruu, niin että yritetään väkisin saada jokin asia päätökseen nimenomaan Suomen puheenjohtajakaudella. Itävalta valmisteli asioita, jotka valmistuvat meidän kaudellamme, ja me teemme pohjatyötä tulevia puheenjohtajia varten.

Edellä sanomani tiivis yhteistyö edeltävän ja seuraavan puheenjohtajamaan kanssa jatkuvuuden takaamiseksi ei ole ristiriidassa sen kanssa, että meillä on puheenjohtajana myös omia painopisteitä, joihin panostamme aivan erityisesti. Kerromme prioriteeteistamme avoimesti, ja nä-mä kaksi näkökulmaa täydentävät toisiaan.

Arvoisa puhemies! En laita tässä puheessani Suomen prioriteetteja tärkeysjärjestykseen, vaan luettelen ne mielestänimuutoin loogisessa järjestyksessä.

Ensimmäinen painopisteemme on yleinen eli unionin tulevaisuus, johon sisältyvät sekä perustuslakisopimuksen kohtalo että laajentumiskeskustelu yleisellä tasolla. Eurooppa-neuvosto päätti viime viikon perjantaina Suomen tavoitteiden mukaisesti, että perustuslakisopimuksen suhteen siirrytään pelkästä tuumaamisesta konkreettisten tulosten aikaansaamiseen ja hankkeiden täytäntöönpanoon. Tämä kaksiraiteinen lähestymistapa on oikea: tehostamme toimintaa nykysopimusten puitteissa, samalla kun lopetamme passiivisen tuumaustauon perustuslakisopimuksen suhteen ja alamme pohtia sen jatkotyöstämistä. Suomi alkaa toteuttaa näitä tehtäviä puheenjohtajakaudellaan. Tulemme perustuslakisopimuksen osalta käymään kahdenväliset keskustelut kaikkien kanssa.

Unioni tarvitsee ennen pitkää uudet säännöt toimiakseen tulevaisuudessa tehokkaasti ja legitiimisti. Toivon, että eduskunta päättää perustuslakisopimuksen ratifioinnista puheenjohtajakautemme aikana.

Laajentuminen tulee selvästi olemaan yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisistä kysymyksistä. Suomen lähtökohta on, että Euroopan unionin laajentuminen on ollut menestystarina. Poliittisesti ja moraalisesti oli koko ajan selvää, että vappuna 2004 liittyneet uudet jäsenvaltiot ovat kaikki eurooppalaisia maita, joiden jäseneksi ottaminen oli luonnollista. Sen lisäksi on muun muassa komission kuluvan vuoden keväänä julkaisemassa selvityksessä osoitettu, että unionin historiallisen suuri laajentuminen oli myös taloudellisesti onnistunut päätös. Kaikki, sekä vanhat että uudet, jäsenvaltiot ovat hyötyneet tästä laajentumisesta.

Olen tyytyväinen siitä, ettei Eurooppa-neuvosto viime viikolla muuttanut Kööpenhaminassa 1993 sovittuja jäsenyyskriteerejä. Olen voimakkaasti sitä mieltä, että sitoumuksista on pidettävä kiinni. Nykyisille tai tuleville hakijavaltioille ei tule asettaa uusia jäsenyyskriteerejä, mutta toisaalta olemassa olevista kriteereistä tulee pitää kiinni. Sääntöjen pitää olla kaikille samat, ja kutakin hakijamaata tulee kohdella omien ansioidensa pohjalta.

Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvottelut sekä Länsi-Balkanin tilanne työllistävät meitä paljon puheenjohtajakaudellamme. Myös Romanian ja Bulgarian liittymisaikataulut tulevat päätettäväksi syksyn kuluessa.

Eurooppa-neuvosto päätti keskustella kaikista tuleviin laajentumisiin liittyvistä näkökohdista Suomen puheenjohtajakauden päätteeksi joulukuussa 2006. Suomen tavoitteena on tuolloin päästä uuteen konsensukseen laajentumisesta. Lähdemme siitä, että unionia on tulevaisuudessakin kehitettävä mahdollisimman yhtenäisenä. Joidenkin maaryhmien tiiviimpi yhteistyö on toki mahdollista, ja se saattaa toisinaan olla jopa välttämätöntäkin. On kuitenkin aivan olennaista, ettei unioniin tahallaan synnytetä kahden tai useamman kerroksen jäseniä. Kaikkien unionin jäsenvaltioiden on tulevaisuudessakin oltava tasavertaisia.

Toinen erittäin tärkeä alue Suomen puheenjohtajakaudella on unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyky, niiden menestyminen globaalissa kilpailussa. Se on Suomelle sekä kansallinen että EU-puheenjohtajuuteen liittyvä tehtävä ja näissä kummassakin suhteessa aivan tehtävälistan kärjessä. Vaikka kaikkien maiden tilanne on aivan omanlaisensa, katson, että Suomella on omien kokemustensa pohjalta annettavaa unionille näissä kysymyksissä.

Suomi panostaa EU-puheenjohtajakaudellaan kilpailukykyyn liittyviin kysymyksiin laaja-alaisesti eri neuvostokokoonpanoissa. Olennainen kysymys on, mistä Eurooppa löytää taloudellisen kasvun perustan, ja Suomen vastaus on, että se löytyy muun muassa innovaatioista, energiaratkaisuista, työn laadusta ja tuottavuudesta, maailmankaupan avoimuudesta, maahanmuutosta ja hyvin toimivasta sosiaaliturvasta.

Unioni voi kuitenkin hoitaa vain osan ongelmista. Yksittäisistä hankkeista voin mainita esimerkeiksi tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä kemikaaliasetuksen. Päävastuu on jäsenvaltioilla, joiden tulisi ottaa siinä omistajuus. Niiden pitää kantaa vastuuta myös yhteisen kilpailukyvyn parantamisesta.

Euroopan kilpailukyky ja siihen liittyen erityisesti innovaatiopolitiikka on pääaihe myös Lahden epävirallisessa päämiestapaamisessa lokakuussa. Myös energian ulkosuhteet ovat asialistalla Lahdessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu päämiestapaamisen jälkeiselle illalliselle, jolloin hänellä ja EU-maiden johtajilla on mahdollisuus vapaaseen keskusteluun.

Olemme jo useasti aikaisemminkin korostaneet, ettei hallitus halua tavoitella kilpailukykyä hinnalla millä hyvänsä, seurauksista välittämättä. Meidän on koko ajan pidettävä mielessä myös yhteiskunnan heikoimpien jäsenten oikeudet sekä yhteinen ympäristömme. Euroopassa ei ole olemassa yhtä sosiaalista mallia, eikä sellaista ole syytä pyrkiä luomaankaan.

Siitä huolimatta EU-mailla on koko maailman laajuudessa tarkasteltuna samantapainen asenne edellä mainittuihin pehmeisiin sektoreihin, sosiaaliturvaan ja kestävään kehitykseen. Ihminen ei ole täysin oman onnensa seppä vaan tarvitsee myös tukea eri vaiheissa elämää. Tämä eurooppalainen, hyvinvointivaltioon tähtäävä ajattelutapa kiinnostaa selvästi myös Euroopan ulkopuolella, erotuksena esimerkiksi amerikkalaisesta tai aasialaisesta lähestymistavasta. Tämä kombinaatio — taloudellisesti kilpailukykyinen ja sosiaalisesti vahva Eurooppa — on tulevaisuuden vahvuus, josta pidämme kiinni. Se on eurooppalainen malli.

Jotta kilpailukyvystä huolehtiminen ja yhteiskunnan muutokset voidaan saada kohtuullisiksi ihmisten kannalta, tulee kantaa huolta ihmisten turvallisuudesta. Siksi työmarkkinoilla tulee etsiä toiminnallisia malleja joustavuuden ja kilpailukyvyn yhdistämiseksi ihmisten kannalta kohtuullisella tavalla. Jollei siinä onnistuta, on olemassa riski, että ihmiset kääntyvät unionia vastaan. Meillä Pohjoismailla on annettavaa tässä suhteessa unionille. Lahden päämieskokouksen alla järjestämmekin ylimääräisen kolmikantaisen sosiaalihuippukokouksen, jossa meillä on mahdollisuus esitellä myös omaa suomalaista järjestelmäämme. Ympäristöpolitiikassa painopisteitämme ovat ilmastonmuutos ja Itämeren suojelu.

Kolmas Suomen puheenjohtajakauden prioriteettialue on unionin ulkosuhteet. Niillä on yhteys talouteen, sillä unionin ulkopoliittisen toiminnan perusta on sen taloudellinen vahvuus. Kiinnostavuus ja houkuttelevuus kauppakumppanina antaa myös vaikutusvaltaa.

EU:sta on tullut maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon. EU osallistuu poliittisesti ja taloudellisesti rauhan ja vakauden lujittamiseen niin omalla mantereella kuin sen ulkopuolellakin. Unioni on mukana kriisien ja konfliktien hallinnassa sotilaallisesti ja siviilivoimin. Kansalaiset odottavat unionilta aktiivisuutta, ja myös EU:n ulkopuolella toivotaan unionilta vahvaa otetta ja johtajuutta kansainvälisten kysymysten ratkomisessa.

Suomen puheenjohtajakaudella lujitetaan EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistetaan toiminnan johdonmukaisuutta. Unionilla on moniin muihin kansainvälisiin toimijoihin verrattuna kattava valikoima välineitä käytössään. Niitä tulee käyttää yhdenmukaisesti. Unionin ääni kuuluu maailmalla, jos se on yhtenäinen.

Kehitämme edelleen unionin kriisinhallintaa. Nopean toiminnan joukkojen täysi toimintavalmius vuoden 2007 alusta on kyettävä toteamaan puheenjohtajakaudellamme. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteensovittamista jatketaan. EU on edelläkävijä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan luomisessa, jossa huomioidaan myös inhimillisen turvallisuuden tarpeet. Tässäkin EU kulkee edellä.

EU:n suhteet tärkeimpään naapuriimme Venäjään sekä pohjoinen ulottuvuus ovat Suomen puheenjohtajakauden painopistealueita. Uskon, että meillä on annettavaa EU:n ja Venäjän suhteiden parantamisessa. EU:n ja Venäjän suhteet eivät voi rajoittua vain kauppaan ja energiaan, vaan tavoitteena on laaja-alainen kumppanuus, jossa meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Tavoitteena on saada Venäjä sitoutumaan yhä tiiviimmin eurooppalaiseen yhteistyöhön. Siinä tarvitaan lisää vuorovaikutusta EU-maiden ja Venäjän välillä, opiskelijavaihtoa ja kulttuuriyhteistyötä myös. EU:n ja Venäjän suhteiden perustaa tulee uudistaa. Tarvitaan pidemmän tähtäyksen sopimuskehikko. Tästä keskustellaan Suomen puheenjohtajakaudella. Pyrkimyksenä on saavuttaa yhteisymmärrys neuvottelujen käynnistämisestä kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Pohjoisen ulottuvuuden osalta olemme päässeet jo pitkälle, uusi poliittinen kehyssopimus allekirjoitetaan syksyn aikana. Sen puitteissa Venäjä ja EU tekevät yhdessä Norjan ja Islannin kanssa yhdenveroisina työtä pohjoisen maailmankolkkamme asioissa.

Ulkosuhteissa kiinnitämme erityishuomiota myös transatlanttisiin suhteisiin sekä Aasiaan. Syyskuussa järjestettävä EU:n ja Aasian maiden Asem-kokous on suurin Suomessa koskaan järjestetty kansainvälinen kokous.

Arvoisa puhemies! Neljänneksi mainitsen kansalaisten oikeusaseman edistämisen sekä kansainvälisen oikeusjärjestelmän vahvistamisen. Haagin ohjelman arviointi antaa meille mahdollisuuden oikeus- ja sisäasioiden perusteelliseen poliittiseen analyysiin. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan selvittämään, mitä mahdollisuuksia olisi tehostaa päätöksentekojärjestelmää oikeudellisessa ja poliisiyhteistyössä. Tämä voimassa olevaan Nizzan sopimukseen sisältyvä mahdollisuus siirtyä määräenemmistöpäätöksentekoon olisi merkittävä parannus päätöksenteon tehokkuudessa.

Viides ja viimeinen alue, jota haluan tässä erityisesti korostaa, on panostaminen avoimeen ja tehokkaaseen toimintatapaan. Avoimuutta lisätään Eurooppa-neuvoston viimeviikkoisen päätöksen pohjalta, jonka mukaisesti yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvat neuvoston keskustelut ovat lähtökohtaisesti avoimia. Tämä sopii hyvin Suomelle johdonmukaisesti avoimuutta korostaneena maana. Uskon, että mahdollisimman suuri avoimuus edesauttaa myös kansalaisten luottamuksen ja unionin legitimiteetin saavuttamisessa. Käytämme myös tässä tervettä suomalaista järkeä, lainsäädäntömenettelyn avoimuus ei estä sitä, että ministerit voivat tarvittaessa kokoontua myös luottamuksellisiin keskusteluihin.

Suomi panostaa parempaan sääntelyyn eli lainsäädännön laatuun sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden huomioimiseen. Toimimme yhdessä komission kanssa tavoitteena lainsäädäntö, jonka valmistelussa on otettu huomioon sekä kaikki eri suuntiin vaikuttavat seuraukset että EU-tasoisen lainsäädännön tarpeellisuus ylipäätään.

Ärade talman! Jag hoppas att samarbetet med riksdagen skall fungera lika exemplariskt som det har gjort hittills under regeringsperioden och som det även gjorde under vårt förra ordförandeskap 1999. Ett framgångsrikt ordförandeskap har stor betydelse för Finland, eftersom det återspeglas under en mycket längre tid än enbart detta år. I det avseendet sitter vi alla i samma båt, såväl regeringen som oppositionen.

Hallitus lähtee luottavaisin mielin johtamaan Euroopan unionia seuraavan puolivuotiskauden ajaksi. Meillä on tarkoin harkitut prioriteetit, joiden osalta meillä on annettavaa unionille. Suomi johtaa unionia puheenjohtajakaudellaan kohti taloudellisesti ja poliittisesti vahvempaa sekä entistä turvallisempaa, uutta Eurooppaa.

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä tämä nykyinen punamultahallitus saa aikaan tuloksia monella eri rintamalla. (Välihuutoja)

Nyt edessä on Suomen EU-puheenjohtajuus, ja tuloksia tulee edelleen syntymään. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on valmistautunut Suomen puheenjohtajakauteen huolella ja painopisteet tarkkaan harkiten. Neuvoston puheenjohtajuuden puolentoista viikon päästä ottava hallitus ansaitsee kiitoksen valmistautumisvaiheen tiiviistä yhteistyöstä eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kuuntelevaa, keskustelevaa ja kansanvaltaa vahvistavaa yhteistyötä tarvitaan koko puheenjohtajakauden ajan. Kansalaisia lähellä oleva, tehokkaasti ja demokraattisesti toimiva Euroopan unioni on jokaisen suomalaisen etu.

Arvoisa puhemies! Puheenjohtajamaan työlle antavat puitteet neuvoston työohjelma ja oma asialista-arviomme, jossa jatkamme Itävallan työtä, tuomme omat painotuksemme ja pohjustamme jälkeemme tulevan Saksan puheenjohtajuutta. Toimintatavoissa meille tärkeää on unionin avoimuuden ja paremman sääntelyn edistäminen. Suomi lisää neuvostojen istuntojen avoimuutta, tehostaa viestintää sekä edistää asiakirjajulkisuutta. Lisäksi vaikutamme siihen, että paremman sääntelyn periaatteet juurtuvat osaksi neuvoston jokapäiväistä työtä. Keskustan mielestä tämä on oikea suunta.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä näkee puheenjohtajakautemme keskeisimpinä tehtävinä pohjoisen ulottuvuuden politiikan kehittämisen, EU—Venäjä-suhteiden syventämisen, energiapolitiikan, EU:n laajentumisratkaisut, unionin kilpailukyvyn vahvistamisen sekä sisämarkkinoiden kehittämisen.

Kuluvalla hallituskaudella on tehty paljon työtä Suomen kilpailukyvyn kehittämiseksi vastaamaan globalisaation haasteita. EU:n johtomaana Suomi ottaa saman haasteen vastaan maanosamme kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Palveludirektiivin voimaansaattaminen on yksi puheenjohtajakauden tärkeimmistä yksittäisistä tavoitteista. Arvioiden mukaan suomalaiset yritykset tulevat hyötymään palveludirektiivistä.

Palvelumarkkinoiden kehittämisen ohella Suomi nostaa innovaatiopolitiikan esille keskeisenä kilpailukyvyn moottorina. Suomi laatii raportin ja sen pohjalta suositukset innovaatiopolitiikan uusista sisällöistä ja haasteista puheenjohtajakauden loppuun mennessä. Esko Ahon työryhmän komissiolle luovuttama innovaatioraportti tarjoaa tälle työlle hyvän pohjan. Suomen täytyy EU-puheenjohtajana pitää huolta siitä, että unioni ei jämähdä paikalleen. Muuten ohitsemme kiilataan niin idästä kuin lännestä.

Suomella on tärkeä tehtävä edistää puheenjohtajamaana myös EU:n energiapolitiikan kehittämistä. EU:n energiaomavaraisuus on heikkenemässä nopeasti ja huolestuttavasti. Energiariippuvuus voi muodostaa EU:lle pidemmällä aikavälillä taloudellisen riskin lisäksi myös turvallisuusriskin. Monipuolisten energialähteiden, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden pitää olla perustana tulevaisuuden energiapolitiikalle. EU:n pitää olla johtava voima kehitettäessä myös uusia energiateknologioita, kuten fuusio- ja vetyenergiaa.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Eurooppaan pitää luoda vahva bioenergiaklusteri. Suomen pitää ottaa tällä sektorilla suunnannäyttäjän asema. Tämän hallituksen kaudella on otettukin tärkeitä askelia uusiutuvien energialähteiden käytössä Suomessa.

Energiapolitiikassa on kyse myös ilmastopolitiikasta. EU:n täytyy ottaa vetovastuu siitä, että ilmastonmuutosta saadaan hillittyä nykyisten sopimusten jälkeiselläkin ajalla. Ilmastonmuutoksen uhkaa maapallolle ei vieläkään ole ymmärretty riittävän vakavasti.

Arvoisa puhemies! Suomella on nyt historiallinen mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti EU:n ja Venäjän suhteiden tiivistämiseen ja pohjoisen ulottuvuuden uuteen politiikkaan. Valmistelemme yhdessä kumppanimaiden kanssa pohjoisen ulottuvuuden uuden kehysasiakirjan, joka hyväksytään EU—Venäjä-huippukokouksen yhteydessä. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää konkreettisia tuloksia erityisesti liikenne-, energia- ja ympäristösektoreilta.

Suomi on seuraavat puoli vuotta eurooppalaisen politiikan keskiössä. Euroopan unionin kehittämiseen sitoutuneena kansakuntana meillä on hyvät edellytykset vastata Euroopan ajankohtaisiin haasteisiin ja siirtää kautemme jälkeen entistä ehyempi ja toimintakykyisempi unioni seuraavalle puheenjohtajalle.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, keskustan eduskuntaryhmä painottaa kansalaisten luottamuksen ansaitsemista EU:n toiminnalle. Se edellyttää erityisesti sitä, että EU keskittyy jatkossa asioihin, jotka hyödyttävät koko Eurooppaa ja sen kansalaisia pohjoisinta kolkkaa myöten. Se tarkoittaa töitä talouden ja työllisyyden vahvistamiseksi, turvallisuuden edistämiseksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi. Emme kaipaa nippelidirektiivejä asioista, jotka osaamme itse hoitaa Suomessa paremmin. Kun pääministeri Matti Vanhasen hyvä hallitus toimii tältä pohjalta, pärjäämme kyllä kuin Suomi Euroviisuissa tänä vuonna. Tosin liekinheittimiä tai muita näyttäviä efektejä emme tarvitse, pääasia, että asiat tulevat hyvin hoidettua. Työlistan puolesta edessä on paljon työtä, osin harmaata ja kovaakin asiaa, eräänlainen hard rock -puheenjohtajuus. Keskustan eduskuntaryhmä uskoo, että kautemme tulokset tulevat kyllä kestämään kivikovankin vertailun.

Arja Alho /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joidenkin mielestä Suomen puheenjohtajuuskausi on maamme näyteikkuna Eurooppaan ja koko maailmaan. Mutta eurooppalaiset eivät halua ikkunaostoksille. He haluavat vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin, jotka usein ovat parhaita kysymyksiä, esimerkiksi: Mitä hyvää EU on saanut aikaan? Miten se näkyy minun elämässäni?

Arjen perusasiat ovat sitä käyttövoimaa, jonka varaan unioni viime kädessä rakentuu. Enemmän kuin mahtailevia tulevaisuudenkuvia ja suuria julistuksia EU tarvitsee juuri nyt annoksen käytännönläheisyyttä. On jaksettava kärsivällisesti avata EU:n tavoitteita, tehtyjä päätöksiä ja niiden toimeenpanoa kansalaiskeskustelussa. Moderni aikamme vaatii kansainvälisiä yhteistyörakenteita, ja siksi EU tarvitsee kansalaistensa luottamuksen. Paras luottamus rakentuu avoimen vuoropuhelun kautta: ei ole heitä siellä ja meitä täällä, vaan me siellä ja täällä.

Sosialidemokraatit haluavat sosiaalisesti vastuullisen Euroopan unionin. Taloudellisen kilpailukyvyn ohella tulee panostaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Työn tuottavuuden nostaminen ja maailmanlaajuisessa kilpailussa menestyminen edellyttävät, että työelämän joustot ja turvallisuus ovat tasapainossa.

Sosialidemokraatit tukevat puheenjohtajuuskaudella ponnisteluja ihmisarvoisen työn puo-lustamiseksi ja ihmiskaupan vastustamiseksi EU:ssa kuten YK:n ja muidenkin kansainvälisten järjestöjen politiikassa.

Suomen menestyksellistä tulopoliittista järjestelmää kelpaa hyvin esitellä best practise -ajattelussa. Työvoima ei ole meille kustannustekijä vaan hyvinvoinnin synnyttämisen voimavara.

Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä pohjoisen ulottuvuuden vakiinnuttamista ja pysyvän kehysasiakirjan luomista politiikan perustaksi. EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteisen politiikan lisäksi pohjoinen ulottuvuus on myös keskeinen Itämeren alueen yhteistyöelin. Itämeren suojelun tärkeys kokoaa jo nyt näitä maita yhteistyöhön. Ympäristö, liikenne, ydinturvallisuus, rajakysymykset, talous, koulutus ja kulttuuri tarvitsevat rajat ylittävää ja tasavertaiseen kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä EU:n ja lähialueiden välillä.

Hallituksen on myös tavoiteltava päätöstä EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen uudistamisneuvottelujen aloittamisesta Helsingin huippukokouksessa. Lisäksi Venäjän kanssa on pyrittävä selkeään vuoropuheluun energiapolitiikan mahdollisuuksista. Sosialidemokraatit korostavat energian turvallisuuden ja toimitusvarmuuden ohella energian säästöä sekä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. EU:n on jatkettava työtään globaalin energiapolitiikan suunnannäyttäjänä.

Ärade talman! Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella ajankohtaiseksi tulee myös Haagin ohjelman välitarkastelu. Sosialidemokraatit kannattavat EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomista. Edellisellä puheenjohtajuuskaudellamme nimittäin Tampereella saavutettu avoimuuden henki on kuitenkin sittenkin kärsinyt viime vuosien terrori-iskuista, jotka ovat johtaneet kontrollin ja valvonnan lisääntymiseen. Uskontojen vuoropuhelun kautta voimme myös rakentaa suvaitsevaisuutta ja edellytyksiä uudelle avoimuudelle. Vaikka turvallisuutta on perusteltua korostaa, samalla on huolehdittava ihmisten henkilökohtaisesta vapaudesta ja yksityisyyden suojasta. Kansalaisoikeudet ja kansalaisten luottamus hallintoon eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niiden luovuttaminen on helppoa, mutta luottamuksen rakentaminen vie sukupolvia. EU-päätöksenteon avoimuuden lisääminen sopii Suomen profiiliin kuin valettu. Hallinnon läpinäkyvyyden lisääminen on tervetullutta, vaikka julkisuushakuista pakkoavoimuutta tuleekin välttää.

Sosialidemokraattien mielestä EU on laajentunut menestyksellä. Vaatimukset Euroopan ehdottomien rajojen määrittelystä eivät tue rauhan, vakauden ja yhteistyön ideaa. Emme voita mitään, jos suljemme etukäteen jotkut valtiot eurooppalaisen yhteistyön ulkopuolelle. Kannatamme Bulgarian ja Romanian jäsenyyttä ja haluamme edistää niiden mahdollisuuksia liittyä unioniin. Samoin Länsi-Balkanin valtioille on avattava näköala unionin jäsenyyteen. Suomen on edistettävä parhaansa mukaan myös Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja ja huolehdittava siitä, että unionin jäsenyysvaatimukset ja niiden arviointi ovat yhdenmukaiset kaikille hakijamaille. EU:n laajentuminen tulee kyllä löytämään luonnolliset uomansa. Jäsenyys edellyttää aina molemminpuolista valmiutta yhdentymiseen.

Aika tuntuu edelleen olevan otollinen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiselle. EU:n yhtenäinen esiintyminen kansainvälisen politiikan kysymyksissä korostaa unionin painoarvoa ja johtaa parhaisiin tuloksiin. Tälle on myös unionin kansalaisten tuki. Helsingissä järjestettävä Asem-kokous ja transatlanttisten suhteiden hoito avaavat myönteisiä mahdollisuuksia Suomen puheenjohtajuuskaudella. On syytä myöskin kiinnittää erityistä huomiota EU:n ja Afrikan yhteistyöhön.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit emme pääse eroon halustamme parantaa maailmaa, ja hyvä niin. Kaiken käytännönläheisyyden jälkeen on esitettävä ainakin yksi suuri visio Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle. Me haluamme eroon eurooppalaisesta köyhyydestä. Korkea elintaso tuo mukanaan rauhaa ja vakautta eli juuri niitä asioita, joita varten EU perustettiin. Voisimmeko ajatella, että vuonna 2020 missään päin Euroopan unionia ihmisten ei tarvitsisi kerjätä kaduilla?

Ja lopuksi: Bob Dylanin laulussa The Times They Are A-changin’ kehotetaan poliitikkoja tulemaan pois tukkimasta eteiset, sillä ihmiset ravistelevat jo seiniä ja koputtavat ikkunoihin. Ajat muuttuvat. EU-keskustelu, arvoisa puhemies, kuuluu kaikille.

Jyrki Katainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU-puheenjohtajuus on Suomelle kansallisesti erittäin merkittävä hanke. Pidän myös tärkeänä, että sen onnistuminen nähdään yhteisenä hallitus—oppositio-rajat ylittävänä tavoitteena.

Viimeaikainen hyvin kriittinen keskustelu ja EU:ta syyttelevä keskustelu osuu pääsääntöisesti väärään osoitteeseen, koska kritiikin kohteena on pääsääntöisesti ollut EU instituutiona eikä niinkään EU:n päätöksentekijät, jotka tänä päivänä vielä ovat hyvin pitkälti kansallisia johtajia. Näin ollen on erittäin tärkeää, että Suomen puheenjohtajakausi onnistuu hyvin. Suomi omalta osaltaan on vahvistamassa johtajuutta unionissa ja tätä kautta viitoittamassa tasaisempaa polkua välttämättömille uudistuksille.

Kokoomus antaa täyden tukensa hallituksen pyrkimykselle johtaa Euroopan unionia menestyksekkäästi. Toimimme sen puolesta muun muassa Euroopan suurimmassa poliittisessa liikkeessä eli Euroopan kansanpuolueessa.

Myös tasavallan presidentin aktiivisuus ja presidentti-instituution kansainvälinen toiminta ja kansainväliset kontaktit ovat merkityksellisiä ja hyödyllisiä onnistuneen puheenjohtajakauden kannalta. Valtiojohdon on nyt keskityttävä Euroopan johtamiseen, ei tasavallan presidentin ja pääministerin välisiin epäselvyyksiin työnjaosta. Perustuslaki on tältä osin varsin yksiselitteinen. Lainaan perustuslakia: "Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä - - toimenpiteistä - - ." Lain valmisteluaineiston mukaan tämä kattaa yksiselitteisesti myös unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Valtioneuvoston tulee tietenkin toimia kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa, mutta vetovastuu on tässäkin asiassa hyvin, hyvin yksiselitteinen. Vaikka valtasuhteet on selkeästi määritelty, näyttää niistä syntyvän arkielämässä ja käytännön EU-toiminnassa tarpeettomasti päänvaivaa. Nyt ei kuitenkaan ole oikea aika pohtia valtasuhteita, vaan niitä on arvioitava samassa kokonaisuudessa, jossa ensi vaalikaudella tehdään selkoa uuden perustuslain toimivuudesta.

Puheenjohtajuus tarjoaa Suomelle historiallisen tilaisuuden vaikuttaa unionin kehitykseen. Se antaa myös mahdollisuuden selkiyttää EU-politiikastamme syntynyttä kuvaa. Pidämme Suomen puheenjohtajuuskauden asialistaa rakenteellisesti hyvänä: Ensinnäkin, Suomi ei nosta EU:n asialistalle uusia asioita vain profiilinkorotusmielessä. Jo nyt auki olevia asioita on riittämiin. Toiseksi, keskitymme auki olevista asioista päättämiseen tai niiden edistämiseen. Ja kolmanneksi, otamme Venäjän vahvasti esiin työohjelmaamme.

Hallituksen on näissä asioissa oltava kunnianhimoinen. Pelkkä virheiden vältteleminen ei riitä. Suomen ei pidä tyytyä olemaan pelkästään vuodenvaihteessa alkavan Saksan puheenjohtajuuskauden starttimoottori. Eurooppa tarvitsee uudistajia, ja Suomella on siinä roolissa paljon annettavaa, mikäli sen roolin haluaa ottaa. Euroopan tulevaisuuden, hyvinvoinnin ja kasvun kannalta olennaisia tekijöitä ovat nykyistä vahvempi innovaatiopolitiikka, nykyistä selkeästi vahvempi tutkimuspolitiikka ja selkeä suuntautuminen uusille kasvualueille, kuten uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen Euroopan laajuisesti.

Kokoomuksen mielestä Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen on yksi keskeisimpiä haasteitamme pyrkiessämme turvaamaan eurooppalaisen hyvinvoinnin edellytykset pitkälle tulevaisuuteen. Kilpailukyvyn vahvistamisen eteen on monissa jäsenmaissa tehtävä vielä suuria, suuria uudistuksia.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan kansanpuolueen pääministerit ja oppositiojohtajat kokoontuivat viime viikolla keskustelemaan perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuudesta. Sovimme tavoitteeksemme, että Saksan puheenjohtajuuskaudella määrittelemme askelmerkit ja Ranskan puheenjohtajuuskaudella teemme päätökset. Eurooppa-neuvosto hyväksyi EPP-kokouksen linjauksen. Suomen aikomusta ratifioida sopimus kiiteltiin laajasti myös EPP:n kokouksessa. Hallituksella on sen myötä erinomainen tilaisuus kertoa kansalaisille sopimuksen sisällöstä. Me odotammekin hallitukselta kunnianhimoista tiedotuskampanjaa asiassa.

Herra puhemies! Euroopan unionilla on useita merkittäviä haasteita, joiden eteen Suomen hallitus puheenjohtajuuskaudellamme joutuu. Yksi sellainen on EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen. Se tarjoaa hallitukselle tilaisuuden tiivistää Venäjän ja EU:n kumppanuutta. Pidän tätä puheenjohtajuuskautemme suurena mahdollisuutena.

Venäjän talouskasvu rakentuu tällä hetkellä energian viennin varaan, mutta vaurastumisen edistäminen vaatii myös tämän sektorin uudistamista. Energian vienti ei kuitenkaan yksin riitä pitämään talouskehitystä sillä tasolla, että Venäjä kehittyisi vauraudeltaan länsimaiselle tasolle. Sen on pärjättävä ja kehityttävä myös muilla talouden aloilla. Venäjän perusteellinen taloudellinen ja poliittinen modernisoituminen edellyttää toimivaa yhteistyötä sille strategisesti tärkeän yhteistyökumppanin eli EU:n kanssa. Yhteistyön perustana oleva sopimus on tarkoitus uusia ensi vuonna. Keskustelu EU:n ja Venäjän kumppanuuden sisällöstä on alkanut sopivasti Suomen EU-puheenjohtajuuskauden alla. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että EU:n ja Venäjän yhteistyö kehittyy vahvistaen kummankin taloutta ja hyvinvointirakennetta.

Toivon, että Suomi puheenjohtajakaudellaan edistää myös EU-maiden kansalaisten ja venäläisten välistä tutkija- ja opiskelijavaihtoa. Tämä olisi yksi käytännöllisistä ja aiemmin erinomaiseksi todetuista keinoista lisätä eri maiden välistä ymmärtämystä ja osaamista. Tämä olisi myös yksi konkreettinen mahdollisuus lisätä Venäjän ja EU:n välistä osaamisyhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Kokoomus tukee hallituksen työtä puheenjohtajuuskaudella, mutta ei anna sille kuitenkaan avointa valtakirjaa. Meillä on oma selkeä näkemyksemme siitä, kuinka unionia tulisi johtaa ja mihin suuntaan sitä tulee kehittää.

Kari  Uotila /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Markkinoiden kehittyessä yli kansallisvaltioiden rajojen tarvitaan niiden vastapainoksi unionia, joka kykenee turvaamaan kansalaisoikeudet niin työelämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Unionia tarvitaan reilujen pelisääntöjen luomiseen ja ylläpitämiseen. On voitava varmistaa kansallisten hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus. Unionia tarvitaan myös ratkaisemaan niin maailmanlaajuisia kuin pienempiäkin ympäristökysymyksiä. Uudet tiedot kertovat Itämeren tilanteen edelleen huonontuvan hälyttävästi. (Ed. Pulliainen: Ei ole koskaan ollut niin huono kuin nyt!) Unionia tarvitaan edelleen myös alkuperäisessä tehtävässään edistämässä vakautta ja rauhaa ei vain Euroopassa ja lähialueilla vaan koko maailmassa. Ellei unioni kykene vastaamaan näihin haasteisiin, ei tilalla ole toista järjestelmää, vaihtoehtoa. Siksi vasemmistoliitto edellyttää, että Suomen hallitus toimii aktiivisesti näiden asioiden puolesta kaikessa unionin päätöksenteossa.

Perustuslakisopimuksen käsittely lykkäytyy, kuten on ollut jo pitkään nähtävissä. Siksi sen ratifiointi Suomessa olisi hätiköityä, eikä se edistä edellä mainittujen tavoitteiden toteutumista.

Energian säästäminen, saatavuus ja hinnoittelu ovat keskeinen tulevaisuuden kysymys Suomelle ja Euroopalle. Ne ovat sitä sekä ilmastonmuutoksen hallinnan että taloudellisen menestyksen kannalta. Suomella pitää olla valmius merkittäviin tulevaisuuden ratkaisuihin, joilla lisätään bioenergian osuutta. Metsäteollisuuden nykyisten tuotteiden ohella ala pitää ymmärtää tähänastista laajemmin biojalostamisena, jossa tuotteena voi syntyä myös energiaa ja muita jalosteita perinteisen puun ja paperin rinnalla.

Arvoisa pääministeri, ei riitä, että sähkön ja kaasun sisämarkkinoita kehitetään, ellei samanaikaisesti ryhdytä tehokkaisiin toimiin kansallisten ja alueellisten monopolitilanteiden purkamiseksi. Muutoin lopputuloksena on, että kuluttajahinnat yhdentyvät mutta yhdentyvät Euroopan korkeimman tason mukaan.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa pitää vahvistaa Suomen puheenjohtajuuskaudella. Sitä on kehitettävä EU:n suhteissa ulkopuolisiin maihin, kuten esimerkiksi Venäjään tai jäseneksi pyrkivään Turkkiin. Ihmisoikeuskriteereistä ei saa tinkiä tippaakaan Turkin jäsenyysneuvotteluissa. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen on oltava osa myös terrorismin torjuntaa. On kyseenalaista olla mukana sellaisessa tiedusteluyhteistyössä, jossa seurattu henkilö kuljetetaan maahan, jossa ei kunnioiteta kidutuksen kieltäviä sopimuksia, kuten esimerkiksi Yhdysvallat näyttää menettelevän. Toivonkin, että eduskunnan oikeusasiamies ottaisi tämän sektorin tutkittavakseen, sillä nykyisellään meillä ei ole kehittynyttä parlamentaarista valvontajärjestelmää näissä kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tänään suuren valiokunnan kokouksessa olevaan Prümin sopimukseen liittymiseen tulee, niin pidän huonona, että jotkut EU-maat lähtevät rakentamaan unionin ulkopuolisia järjestelmiä. Arvoisa pääministeri, tällaista kehitystä Suomi on aina vastustanut. Sitä paitsi sopimukseen liittyy myös vakavia sisältöongelmia. Siksi vasemmistoliito ei halua Suomen liittyvän sopimukseen, ja myös Prümin sopimusta on tarkasteltava keskeisesti ihmisoikeusnäkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Pääministeri toivoi avoimuutta ja tehokkuutta unionin toimintaan ja myös sitä, että kansalaisten luottamus unionin päätöksentekoa ja unionia kohtaan vahvistuisi. Rahaa palaa unionissa vääriin kohteisiin. Euroopan parlamentin kokoontuminen kahdessa paikassa maksaa satoja miljoonia euroja vuodessa. Vasemmistoliitto edellyttää hallituksen puuttuvan tähän Suomen puheenjohtajuuskaudella. On vihdoinkin saatava muut jäsenmaat hyväksymään se, ettei Euroopan parlamenttia enää pakoteta matkaamaan Brysselin ja Strasbourgin väliä vaeltavan sirkuksen lailla. Parlamentti on tähän rahan ja ajankäytön haaskaamiseen syytön, syyllisiä ovat jäsenmaiden hallitukset. Päättäväinen toiminta tällaisten naurettavuuksien poistamiseksi lisäisi uskoa Suomen toimintaan EU-politiikassa.

Arvoisa puhemies! Pääsääntöisesti vasemmistoliiton eduskuntaryhmä hyväksyy ne linjaukset, joita Suomi on valinnut puheenjohtajuuskauden painopisteiksi, ja toivoo tietysti puheenjohtajuuskaudelle menestystä.

Heidi Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ensimmäinen puheenjohtajakausi vuonna 99 oli kaikkien arvioiden mukaan suuri menestys. Unioni oli selvinnyt kriisistä, jonka Santerin komission ero oli laukaissut, ja sehän joutui eroamaan huonon hallinnon takia. Ulkopolitiikassa tehtiin kauaskantoisia avauksia, Turkki hyväksyttiin ehdokasmaaksi, päätettiin ryhtyä luomaan sotilaallisia ja siviilikriisinhallinnallisia resursseja. Tampereen ylimääräinen huippukokous vahvisti, että unioni kunnioittaa jatkossakin kansainvälisen pakolaispolitiikan periaatteita.

Mutta ennen kaikkea Suomen kausi jäi mieliin pienistä teoista, avoimuuden edistämisen takia. Nyt kuin sattumalta Suomi ottaa neuvoston puheenjohtajuuden hetkellä, jolloin lainsäädännön avoimuutta on entisestään päätetty lisätä. Tätä hanketta ei ole viisasta jättää vähimmässäkään määrin seuraavan puheenjohtajamaan Saksan harteille, se kun ei ole erityisesti tunnettu avoimuudestaan. Nyt komissio vaatii jäsenmailta avoimuutta myös maatalous- ja rakennetukien saajista. Suomen on viisasta sopeuttaa kansallinen lainsäädäntönsä näihin muutostarpeisiin jo nyt.

Parempi säätely on puheenjohtajakauden tärkeä teema. Puheenjohtajamaan avoimuusaloitteillakin voidaan ennalta ehkäistä turhaa säätelyä, koska siihen pystytään puuttumaan ajoissa. Juuri tarpeeton puuttuminen kansalliseen päätöksentekoon onkin varmasti tärkeimpiä syitä siihen, minkä takia suomalaisten joukossa EU-epäily on kasvanut.

Käyttöön voidaan ottaa myös uudenlaisia ohjauskeinoja. Suomen avaus uuden sukupolven ympäristöpolitiikasta on erinomainen, ja se auttaa pihistämään niukkoja luonnonvaroja ja edistämään tuotannon ekotehokkuutta. Juuri tällaisia avauksia tarvitaan. Alueelliset verotuskokeilut ja pienemmän maaryhmän eteneminen esimerkiksi ympäristöverotuksessa voivat luoda uudenlaista dynamiikkaa, kun pyritään sovittamaan taloutta ympäristönsuojelun vaatimuksiin ja halutaan edetä kohti niin sanottua yhden maapallon politiikkaa, koska yksi maapallohan meillä vain on. Tässä yhteydessä Yhdysvaltain houkutteleminen ilmastoneuvotteluihin on ehdottomia prioriteetteja.

Suomella on paljon annettavaa energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen. Tämähän voi kannustaa toimimaan niiden puolesta painokkaammin myös kotimaan politiikassa. EU:n tutkimuksen puiteohjelmassa ydinvoimaa suositaan edelleen uusiutuvan energian kustannuksella. Vihreä eduskuntaryhmä ei hyväksy, että näin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Unionin riippuvuus erityisesti Venäjän energiasta on levittänyt EU:n piirissä varovaisuutta ja vähentänyt haluja vaatia strategiselta kumppanilta eurooppalaisten arvojen kunnioitusta. Suomen tehtävänä ei ole näyttää huonoa esimerkkiä vaan osoittaa, että ihmisoikeudet eivät ole alisteisia kaupankäynnille. Muistutamme hallitusta ulkosuhdekomissaari Ferrero-Waldnerin lupauksesta, että EU seuraa tiiviisti Venäjällä huhtikuussa voimaan astuneen kansalaisjärjestölain vaikutuksia. Asia voidaan ottaa esille jo ihmisoikeusdialogissa Venäjän kanssa.

Puheenjohtajamaalla on haasteita ihmisoikeuksien alalla myös unionin sisällä. Uusissa jäsenmaissa ahtaalla ovat sukupuolivähemmistöt, seuraavissa uusissa jäsenmaissa Bulgariassa ja Romaniassa myös romanit jne. Suomen on huolehdittava syrjinnän kieltävän lainsäädännön toimeenpanosta ja noudattamisesta yhä laajenevassa unionissa, mitään poikkeuksia ei voida hyväksyä.

Ihmisoikeuskysymykset kuuluvat itsestäänselvästi myös Helsingissä pidettävään EU:n ja Aasian Asem-huippukokoukseen. Ilmeisesti niitä kuitenkin vältellään muun muassa Kiinan painostuksen vuoksi ja vähintäänkin ylivarovaisuuden takia.

Suomen ylivarovaiset kannanotot Guantanamon laittomasta vankileiristä joutuvat puheenjohtajuuskaudella kovalle koetukselle, ovathan jopa johtavat eurooppalaiset konservatiivit vaatineet asian ottamista esille Yhdysvaltain kanssa.

Maanantaina vietettiin maailmanlaajuista pakolaispäivää. Vihreä eduskuntaryhmä vaatii, että Suomi arvioi puheenjohtajakaudellaan kriittisesti EU:n turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa. Pakolaisten suojelu on heikentynyt, laillisten maahantuloväylien tukkiuduttua ihmiset joutuvat turvautumaan salakuljettajien apuun.

Epäilyistään huolimatta Suomi on ollut yhä taipuvaisempi hyväksymään luettelon niin sanotuista turvallisista alkuperämaista, joka on meidän kansallisen lainsäädäntömme ja jopa perustuslain vastainen. Emme pidä hyvänä sitä, että ministeri Rajamäki ajaa tällaista hanketta — ja nimenomaan puheenjohtajamaan velvoitteisiin viitaten.

Unioni on päättänyt osallistua taistelujen ja väkivallan repimän Kongon demokraattisen tasavallan vaalien turvaamiseen heinäkuussa. On syytä pyrkiä ennalta ehkäisemään kriisi, josta voi tulla Suomen puheenjohtajakauden ensimmäinen vakava kriisi. Kongoon on pystyttävä lähettämään suunniteltua enemmän rauhanturvajoukkoja, jotta vaalit oikeasti voidaan turvata.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Suomen ja koko EU:n varsinainen pulma on täälläkin jo moneen kertaan toistettu kansalaisten heikko usko unionin kykyihin. Siihen ei auta yksistään, että ministereiden keskusteluja voidaan Suomen ponnistelujen takia seurata Internetissä. Voi olla, että kansalaiset ottavat tämän agendan omiin käsiinsä. Verkossa jo kampanjoidaan sitä vastaan, että Euroopan parlamentti tuhlaa resursseja matkustamalla Brysselin ja Strasbourgin välillä. Onkin kiinnostavaa havaita, että samalla kun perustuslakisopimus on syväjäädytettynä vielä vuoden aikaisemmin suunniteltua pidempään, kansalaiset ovat jo tarttuneet sen antamaan mahdollisuuteen esittää aloitteita unionille. Perustuslain mukaanhan miljoona kansalaista voi esittää komissiolle, että se ryhtyy toimiin asiassa, joka kuuluu unionin toimivaltaan. Tämä parlamentin siirtymistä yhden kokouspaikan periaatteeseen koskeva kampanja on erinomainen osoitus siitä, että kansalaiset haluavat vaikuttaa unioniin. Yksikin pieni teko on tärkeämpi kuin tuhat sanaa suuren EU-johtajan suusta.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! I vilket tillstånd är EU när Finland tar över stafettpinnen från Österrike den 1 juli? Intrycket är att tyngdpunkterna i EU kommer att vara förlagda dels till ett effektivare bruk av existerande regler, dels till utrikesrelationerna samt till energi, men också rättsliga och inrikesfrågor är framme. Mera verkställighet än lagstiftning, mera utrikesrelationer än förlikningar med Europaparlamentet.

Finland verkar inte få någon särskilt stor roll att spela visavi det nya grundläggande fördraget, diskussionen uppskjuts till våren 2007 och egentliga beslut kan tas först under andra halvan av 2008. Under våren 2007 skall Tyskland som ordförandeland presentera en rapport om vilka diskussioner som förts och tankar om hur man skall gå vidare. Toppmötets slutsatser säger att alla ordförandeländer har en skyldighet att föra diskussionen vidare, men särskilt tung är den uppgiften inte för Finland, om vi inte bestämmer oss för att göra särskilda insatser.

Olemme hieman pettyneitä huippukokouksen päätelmiin perussopimuksen elvyttämisen aikataulusta. Eikö ole olemassa vaara, että määräaika hukataan ja esimerkiksi vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleihin ei voida mennä uusin säännöksin tai valita komissiota niiden mukaan? Onko EU:n kyky Länsi-Balkanin maiden vastaanottamiseen riittävä tällä aikataululla? Vai tulemmeko vuonna 2008 käymään keskustelua koko EU:n budjetin, niin tulo- kuin menopuolenkin, muuttamisesta tai tarkastelusta, samalla kun keskustelemme perussopimuksesta? Viimeisin huippukokous asetti Suomelle velvollisuuden johtaa keskustelua EU:n tulevaan laajentumiseen liittyvistä kaikista näkökohdista, mukaan lukien EU:n niin sanottu kyky uusien jäsenmaiden vastaanottamiseen, joka onneksi ei tullut uudeksi jäsenyyskriteeriksi.

Toivomme Suomen kohdistavan keskustelun EU:n laajentumisesta koskemaan myös kysymystä perussopimuksesta. Lisäksi meidän on esiteltävä laajentumiseen liittyneet ja toteutuneet edistysaskeleet. Vakuuttavana esimerkkinä EU:n laajentumisen taloudellisesta vaikutuksesta on keskitulon kaksinkertaistuminen Virossa muutamassa vuodessa. Toivomme myös, että Suomi puheenjohtajamaana tarjoaisi aktiivisen roolin käytävässä keskustelussa uusille jäsenmaille. Niiden todistus on varsin arvokas lisä laajentumisesta käytävään keskusteluun.

Värderade talman! Debatten om utvidgningen får inte bli en fördomsfull debatt, utan en debatt som ser möjligheterna och klart visar att utvidgningen är vår generations fredsprojekt. Bara genom samarbete blir vi enade och därför skall vi också bli flera.

Bulgariens och Rumäniens inträde är inte helt enkelt på grund av deras interna problem inom flera sektorer, men vi får inte ta miste på deras vilja. De vill bli en av oss. Kritikerna behöver inte vara oroliga. Ifall länderna inte uppfyller alla formella krav dagen D så skall vi vänta tills de gör det. Men vi skall göra det klart för både oss och dem att dörren står öppen.

Krigen i det förra Jugoslavien var en allvarlig törn för EU som ett fredsprojekt, och hela regionen var EU:s största misslyckande på decennier. Debatten om EU:s utvidgning får inte leda till att dörrar stängs för länderna på Västra Balkan. Utan grundläggande ändringar i fördragen kan de inte tas med. Men det är också viktigt att hitta nya former för regionalt samarbete och integration, att de utvecklas under den tid då Balkanländerna väntar på att bli fulla medlemmar av EU.

Vi gläds över Sloveniens ekonomiska framgångar och snara inträde i euron, det är ett resultat av att välja rätt väg och goda ledare. Men vi har nog orsak att se oss i spegeln när vi nekat Litauen att ta i bruk euron. De klarade inte stabilitetspaktens alla krav och gränser, ribban darrade så mycket att den föll, men det pinsamma är att Eurogruppens medlemmar rivit flera gånger om.

Varsinaista lainsäädäntötyötä tarkastellessa vaikuttaa siltä kuin monet merkittävistä lainsäädäntöehdotuksista olisi käytännössä toteutettu viime kuukausina. Voidaan, niin kuin pääministeri sanoi, kysyä, onko EU kriisissä, kun olemme päässeet poliittiseen yhteisymmärrykseen niin monessa asiassa viime kuukausien aikana. Eikö ole enemmän kyse jäsenmaitten kriisistä, muutamien maiden kyvyttömyydestä uusiutua tai vakauttaa julkista talouttaan? Lissabonin prosessin kaltaisesta prosessista johtuen EU:ta syytetään siitä, etteivät jäsenmaat panosta enemmän kehitykseen ja tutkimukseen.

Monta direktiiviä on valmistunut: palveludirektiivi, rahoituskehys jne. Olen myöskin ilolla todennut, että päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen tällä viikolla kalastuksesta ja muun muassa niin, että EU tukee hylkeenkestävien pyydysten hankintaa ja eräissä tapauksissa mahdollisesti hyljevahinkojen korvaamista.

Toivon, että voimme nyt kiinnittää huomiota tuoreeseen ehdotukseen EU:n meristrategiasta. Strategia voi auttaa meitä turvaamaan kestävän kehityksen Itämerellä ja inspiroida meitä uudistamaan suomalaista merenkulkua.

Den nuvarande EU-kommissionen har under sina verksamhetsår lagt fram färre lagstiftningsförslag än tidigare. Om det är ett resultat av bättre kvalitetskontroll och utredning av förslagens konsekvenser är vi att gratulera. Min förhoppning är att EU under Finlands ordförandeskap skall nå verkliga framsteg i arbetet för bättre lagstiftning. Det är dags att skrida från ord till handling i detta arbete. Undantaget är de rättsliga och inrikesfrågorna där många förslag ligger på bordet men där det är svårt att med de nuvarande reglerna få beslut till stånd. Därför skall Finlands initiativ aktivt drivas att med nuvarande fördrags bestämmelser få enklare beslutsregler.

Vi i svenska riksdagsgruppen är ändå oroade för att EU nu ger en bild av att driva en mycket hård och kallsinnig invandringspolitik trots att målsättningen är den motsatta. Vi önskar att Finland under ordförandeskapet kunde göra klart att EU vill driva en human invandringspolitik men att det också förutsätter klara regler. Vi borde inse att ju svårare det är att lagligt invandra, desto mera utrymme ger vi för människohandeln. Det är också motsägelsefullt att säga att vi vill stoppa illegal invandring när vi inte gemensamt definierat vad som är laglig invandring.

Värderade talman! Ordförandeskapet kommer att präglas av externa relationer och det saknas inte utmaningar. Västra Balkan, Kosovos status, förhållandet till Serbien, Mellanöstern, Palestina, alla kommer att kräva uppmärksamhet. Det finns alla skäl att ta fasta på förslagen att redan under vårt ordförandeskap effektivera EU:s skötsel av utrikesrelationerna.

Vaikka komissiolla on päävastuu, meidän tulee puheenjohtajamaana aktiivisesti edistää tulokseen pääsemistä Wto-neuvotteluissa. Merkittävänä osana ulkosuhteita tulee olemaan suhde Venäjään, ulkoinen energiavuoropuhelu ja pohjoisen ulottuvuuden kehittäminen. On aika päästä toimivaan yhteistyöhön Venäjän kanssa useilla alueilla. Toivon, että Suomi onnistuu pragmaattisena maana tuomaan esille alueet, joilla yhteistyöstä voi olla todellista hyötyä.

Meidän ei myöskään pidä piilotella sitä, että on asioita, joissa meillä ei ole yhteistä arvopohjaa ja joissa yhteistyö tämän vuoksi saattaa olla vaikeaa. Mutta kaikissa ulkosuhteissa ihmisoikeudet on huomioitava johdonmukaisesti.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lissabonin strategian tavoitteena oli Euroopan unionin kehittyminen vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi maanosaksi. Ehkä tuolloin ei realistisesti huomioitu väestön nopean ikääntymisen kasvujarrua — EU:sta on pikemminkin kehittymässä suuri vanhainkoti maanosien joukossa. Demokratialla on Euroopassa pitkät perinteet, mutta juuri sen vuoksi vanhojen EU-maiden poliittinen ohjaus on hankalaa. Näissä oloissa Suomella on vaativa haaste ottaa johto käsiinsä ja viedä eteenpäin EU:n kilpailukyvyn, työllisyyden ja kasvun ohjelmaa. Kokousrutiinin pyörittämiseen ei saa tyytyä. EU:n lainsäädäntöä tulee ohjata pikkuasioissa näpertelyn sijaan ratkomaan suuria ylikansallisia ongelmia. Samalla tulee keventää kallista ja tehotonta byrokratiaa sekä pyrkiä eroon parlamentin kahden kokouspaikan rallista. Maatalouden ahdinko ja maaseudun viestit EU-säädösten ja -kontrollin kuristusotteesta tulee ottaa vakavasti.

Suomella on mahdollisuus tukea niitä painopisteitä, jotka ovat omia vahvuuksiamme: teknologiaa, koulutusta ja tieteellistä tutkimusta. Kärjeksi kannattaa asettaa bioenergiaan liittyvä tutkimus ja sen laajamittainen hyödyntäminen. EU tavoittelee uusiutuvien energialähteiden 12 prosentin osuutta 2010, Suomi 27 prosentin. EU:n riippuvuus tuontienergiasta uhkaa kasvaa, mikä lisää alttiutta kansainvälisistä kriiseistä johtuville toimituskatkoille ja hinnannousuille. Hallituksen tulee myös aloitteellisesti nostaa EU:n profiilia globaalin ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi.

Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa ympäristöyhteistyö, etenkin pohjastaan kuolleen Itämeren pelastaminen ja Venäjän ydinvoimalaturvallisuuden edistäminen, on Suomen kannalta ensiarvoista, samoin lähialueiden terveysolojen kohentaminen. Pohjoisella ulottuvuudella voi olla merkittävä rooli koko EU:lle energia-alan yhteistyön kannalta, koska alueella on runsaasti kaasu- ja öljyvaroja. EU:n Venäjä-strategiaa on jäntevöitettävä, missä Suomella on tärkeä rooli Venäjä-suhteiden asiantuntijana.

Puheenjohtajamaalla täytyy olla valmius linjata ulkopolitiikkaa myös kriisitilanteissa. Lähi-idän poliittisesti epävakaa tilanne voi tuoda esiin vaikeita haasteita. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta on tuettava ja terrorismia vastustettava määrätietoisesti.

Suomi ja Kreikka järjestävät syyskuussa Euro—Välimeri-teollisuuskonferenssin EU:n ja alueen kumppanuusmaiden teollisuusministereille. Kansainvälinen yhteisö on tähän asti pidättäytynyt Palestiinan hallituspuolueen edustajien tapaamisesta. Suomen vastuulle jää se, että suhtautuminen terroristijärjestöksi luokiteltuun Hamasiin pysyy johdonmukaisena.

Kaudellamme linjataan EU:n laajenemista. Romanian ja Bulgarian liittyminen eurooppalaiseen arvo- ja talousyhteisöön on kannatettava hanke, mutta sopimuksen mahdollistama lykkäys vuodella saattaa olla tarpeen. Ihmisoikeuskriteereihin tulee suhtautua samalla vakavuudella kuin euroalueen talouskriteereihin. Jos Romanian ja Bulgarian kohdalla nyt lipsutaan, miten voimme edellyttää Kööpenhaminan ehtojen täyttämistä Kroatialta ja Turkilta? Tilanne, jossa romanivähemmistö joutuu elämään leireissä ilman osoitetta ja henkilöpapereita sosiaaliturvan ulottumattomissa, ei ole hyväksyttävä EU:n jäsenvaltiossa.

Ihmiskaupan lopettaminen on nostettava puheenjohtajakauden tavoitteeksi. On sietämätöntä, että Euroopan sivistyksen ytimessä rehottaa yli puolen miljoonan uhrin ihmiskauppa. Britannian viranomaiset kertovat, että Itä-Euroopasta tuotuja naisia huutokaupataan bordelleihin julkisilla paikoilla, esimerkiksi lentokenttien tulohalleissa.

Kristillisdemokraatit kannustavat hallitusta tavoitteessa viinan ja oluen minimiveron nostamiseksi, mikä ei kuitenkaan saa sulkea pois kan- sallista ratkaisua alkoholiveron korottamiseksi. Myös viinin minimiveron luominen tulisi rohjeta ottaa keskusteluun.

Perustuslakisopimuksen käsittely on hyytynyt ainakin kahdeksi vuodeksi EU:n sisällä. Se olisi viisainta panna jäihin myös eduskunnassa. Sopimuksen ratifiointi jääköön seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi. Samalla suomalaisille tarjoutuisi mahdollisuus eduskuntavaaleissa linjata kantansa EU-sopimuksiin. Tämä tukisi myös keskeistä puheenjohtajuuskauden tavoitetta: vahvistaa EU:n hyväksyttävyyttä kansalaisten keskuudessa.

Timo  Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät ole Suomen EU-puheenjohtajuudesta erikoisen innostuneita. Me emme usko, että EU, joka pyrkii vain laajenemaan ja syvenemään, olisi osa kestävää kehitystä.

EU on keskitetty byrokratia, jolta puuttuu paitsi Euroopan kansojen myös Suomen kansan täysi tuki. Viimeiset mielipidemittaukset todistavat, että jos Suomen EU-jäsenyydestä järjestettäisiin kansanäänestys nyt, olisivat jäsenyyden kannatus ja vastustus yhtä suuria. Tämä on kansan mielipide tänään, vaikka vanhat puolueet, tutkijaeliitti ja valtamedia ovat vuosikymmenen ajan suitsuttaneet EU-jäsenyyden autuutta. Totuus on suurin voima, ja lopulta se murtautuu aina esiin. Suomen kansaa harhautettiin Euroopan unioniin suoranaisella valehtelulla, kuten tutkija Anne Koski on väitöskirjassaan todistanut.

Suomi on luovuttanut suuren osan suvereniteettiaan ja itsenäisyyttään Euroopan unionille, vaikka jatkuvasti ja toistuvasti on väitetty muuta. Suomi on luovuttanut suuren osan vallastaan päättää itsenäisesti omista asioistaan. Tämä vikalinja jatkuisi ja syvenisi uuden EU-perustuslain hyväksymisen myötä. Silti hallitus on myötäjuoksijoineen tuonut EU-perustuslain ratifioitavaksi Suomen eduskuntaan ja, kas, juuri myötäkarvaan EU-puheenjohtajuuden kynnyksellä. Kovakalloisuus vain jatkuu, vaikka Brysselinkin huippukokous totesi, että mädän kukon eli EU-perustuslain pakasteena pitäminen saa edelleen jatkua.

Arvoisa puhemies! Perussuomalainen eduskuntaryhmä ei Suomen EU-puheenjohtajuudelta suuria odota. Itse asiassa olemme tyytyväisiä jo tämän virheellisen laajenemis- ja syvenemislinjan luonnollisesta jämähtämisestä paikoilleen. (Ed. Gustafsson: Onko ryhmä yksimielinen?)

Ympäristökysymyksissä EU:lla voisi olla myönteinen merkitys, mikäli se keskittyisi todellisiin ongelmiin, kuten pahenevaan ilmasto-ongelmaan, ilmansaasteisiin ja vesistöjen terveydentilaan, susien ja pyöriäisten tarkkailun sijasta.

Demokratiavaje EU:ssa on krooninen. Tämä EU:han ei ole mikään demokratia, vaan nyt sen aloitemonopoli on teknokraateista koostuvalla komissiolla. Lainaus: "Kohta siellä päätetään, mitä meillä on jäljellä. Ei niin, että me päätämme, mitä siellä muutetaan." Näin lausui presidentti Mauno Koivisto, mielestäni viisaasti ja totuudenmukaisesti.

Mikä on EU:n idea? Se näyttää olevan EU itse. Mikä on EU:n vaihtoehto? Sellaista ei olekaan, jos EU:lta kysytään. Perussuomalaisten vaihtoehto on itsenäisten kansallisvaltioiden välinen yhteistyö. Emme ole Euroopassa yksin, EU-kriittisiä puolueita on joka maassa, ja on selvää, että nämä ryhmät tulevat järjestäytymään vauhdilla. Näin itsenäisyys on päivää lähempänä.

Arvoisa puhemies! EU-puheenjohtajuus tuo esiin kasvaneen EU-kriittisyyden Suomessa — ilmiön, jota on runsaasti käsitelty kansainvälisessä mediassa. Tämä pakottaa myös kansallisen mediamme avaamaan kritiikin patoluukut, nehän ovat jo raollaan.

EU:ta pitää tarkastella sen käytännön tulosten ja tosiasioiden perusteella, pelkkä rauhantilan hokeminen ei enää riitä. Pienet maat tulevat kerta toisensa jälkeen jyrätyiksi EU:ssa. Tämä tilanne on sietämätön, ja tähän pitää saada muutos Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana. Mutta hallituksen otteet eivät hyvää lupaa. Pakastetun EU-perustuslain sulattelu on kolhoosin kokkamiehelle huono alku, tämä mikro ei valmista kilahda.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen EU-puheenjohtajuuden pitää painottua ympäristökysymysten ja EU:n pohjoisen ulottuvuuden hoitoon. Tosin mieluimmin olisimme Norjan, Islannin ja Venäjän kanssa EU-pakastimen ulko-puolella kuin sen sisäpuolella. Energiakysymysten kohdalla Norjan ja Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö on sekä Suomelle että EU:lle tärkeätä.

Luonnollisesti tuemme hallitusta siinä, että EU:n kokoukset voidaan Suomessa järjestää turvallisesti ja hyvin. Presidentinvaaleissa totesin: "Missä EU, siellä ongelma." En ole mieltäni muuttanut. Minulle EU on osa ongelmaa, ja se näyttäisi olevan myös puolelle suomalaisia ongelma, ei mikään ratkaisu, ei edes Suomen puheenjohtajakaudella.

Jari  Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin linjapuhetta on odotettu pitkään, ja ilolla huomaan muutoksen, mikä hänen ajattelussaan on tapahtunut. Kolme vuotta sitten hän ilmoitti Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänelle EU:sta on välinearvoa. Nyt pääministeri avasi puheenvuoronsa toteamalla lähtevänsä johtamaan arvoyhteisöä. Tästä, pääministeri, parhaat onnittelut, teidän oman ajattelunne muutoksesta!

Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että EU tarvitsee johtajuutta tänä päivänä. Toivon, että se johtajuus näkyy Suomen puheenjohtajuudessa siten, että me todellakin pidämme kiinni niistä sitoumuksista, mitä EU on tehnyt. Mielestäni Eurooppa-neuvoston kokous, jossa puheenjohtaja Itävalta oli pyrkimässä muuttamaan yhteisesti sovittuja kriteerejä laajentumisen osalta, oli valitettava päätös tälle puheenjohtajuudelle. Toivon ja haastan teidät olemaan vahva EU:n laajentumisen puolustaja myös jatkossa juuri niiden periaatteiden mukaisesti, mitä itse kuvasitte täällä.

Samoin toivon, että omalta osaltanne tulette johtamaan EU:ta siten, kuten puheenjohtaja Katainen sanoi, että Suomesta ei tule starttimoottori jollekin suurten valtioiden kunnianhimoiselle tavoitteelle johtaa ja saada näyttöä itsellensä aikaiseksi, vaan me omalta osaltamme olemme aktiivisesti hakemassa vaihtoehtoja, tarjoamassa vaihtoehtoja niihin ratkaisuihin, mitä EU tarvitsee.

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi omassa puheessaan, että hallitustenvälisyys on lisääntynyt Euroopan unionissa, ja se on totta. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että se on hyvä linja pitkän päälle. Kyllä minusta Euroopan unionin vahvuus on nimenomaan se, että tarvitaan myös yhteisöllisyyttä, ja nimenomaan Euroopan unioni on haasteen edessä laajentumisen myötä, mitä tulee päätöksentekoon. Jos yhä enemmän kehitetään Prümin sopimuksen tyyppisiä malleja, jolloin tehdään hallitustenvälisiä sopimuksia, niin väitän, että se omalta osaltaan nakertaa Euroopan unionia. Voi olla, että joissakin asioissa tietyt maat voivat lähteä nopeampaan etenemiseen, jos kaikki eivät ole halukkaita, mutta se ei saa olla pääsääntö. Pääsääntönä pitää olla yhteisöllisyyden vahvistaminen.

Arvoisa puhemies! Viimeisessä Ulkopolitiikka-lehdessä on erittäin mielenkiintoinen artikkeli, jossa on komission entisen puheenjohtajan Jacques Delorsin haastattelu. Kehotan kyllä kaikkia kollegoita lukemaan sen. Minusta se oli erittäin hyvä. Kyllä hänen huolenaiheensa Euroopan unionin tulevaisuudesta ovat mielestäni ajankohtaisia, ja täytyy näin jälkiviisaasti varmaankin jälleen todeta se, että silloin kun euroaluetta ja euroa perustettiin, olisi kannattanut kyllä kuunnella Delorsia, ja itse asiassa euro olisi varmasti vahvempi ja useamman maan euro, jos olisi muutettu niitä kriteereitä, mitä alun perin eurolle tehtiin, siten että myöskin talouspolitiikka ja työllisyys olisivat olleet mukana.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajuuskaudella pohjoiselle ulottuvuudelle annetaan uutta tekohengitystä. Se onkin nukahtanut ilman omia instituutioita ja ilman omaa rahoitusta. EU:n naapurustopolitiikkakin rakennettiin täysin ilman, että se liittyy pohjoiseen ulottuvuuteen. Kysymykseni kuuluukin: Aikooko Suomi nyt omalla puheenjohtajuuskaudella saada aikaan pohjoiselle ulottuvuudelle oman rahoituksen, ettei sitä tarvitse loisena aina toisilta kerjätä, ja hankkia omat instituutiot siten, että myös jatkuvuus on taattu? On aika vaarallista, että Suomi pelkästään panostaa oman Venäjä-osaamisensa pohjoiseen ulottuvuuteen. Olisinkin sitä mieltä, että tarvitaan kokonaisvaltainen EU—Venäjä-strategia.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, värderade ministrar! Statsministern sade under sitt anförande, sin upplysning, att EU är en stark aktör på det utrikespolitiska området och att det finns ingen tid att vänta och fundera när det gäller den utrikespolitiska aktionen, och också, att vi skall försöka främja det konsekventa handlandet i EU:s internationella relationer. Jag vill fråga statsministern om han är redo att ta upp de frågor som EU-kommissionen har lagt fram för att göra utrikesrelationerna mera koordinerade och mera konsekventa för att få till stånd ett beslut nu under Finlands ordförandeskap?

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että EU on maailmanlaajuinen toimija, jolla ei ulkoisessa toiminnassaan ole varaa tuumaustaukoon, ja me yritämme lujittaa EU:n kansainvälistä roolia ja vahvistaa toiminnan johdonmukaisuutta. Haluan pääministeriltä kysyä, onko hän valmis tuomaan päätökseen ne esitykset EU:n ulkoisen toiminnan tehostamisesta, joita komissio on äskettäin esittänyt. Toivon myöskin, että meristrategia on sellainen asia, jossa voimme edetä, koska näen, että Itämeri-yhteistyötä sillä tavalla voi konkreettisesti edistää.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puheenjohtajuus on tietysti tärkeä asia, mutta kyllä voi todeta, että vaikka ollaan Lordista mitä mieltä tahansa, niin kyllä hänen Suomeen tuomansa Euroviisut ovat valtavan paljon suurempi merkityksellinen asia meille kuin tämä ohikiitävä puheenjohtajuus, johon sijoitetaan monia miljoonia euroja rahaa. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Mutta, arvoisa puhemies — kunhan nyt vähän rauha palaisi, olisi hyvä — suurin kysymys, mikä tässä EU-asiassa ja puheenjohtajuuskaudenkin osalta on, on tämä EU:n johtajuuden puute eli se, että EU ajelehtii ihan omaa menoaan koskea alas, ja siihen pitäisi saada muutos aikaan, ja silloin se voisi olla meille selvästi hyödyksi. Ja sen tulisi keskittyä, niin kuin ed. Räsänen esimerkiksi puheenvuorossaan totesi, näihin suuriin ylikansallisiin asioihin ja määrätietoisesti pyrkiä eroon näistä pienten asioitten hääräämisistä, joissa se valtava byrokratia pyörii siellä Brysselissä ja kaikkialla maissa, myös meillä täällä Suomessa kaikkine tarkastajineen.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvin arvostettavaa, että oppositio tukee tätä hallituksen toimintaa Suomen EU-puheenjohtajuudessa ja on osaltaan ollut evästämässä myöskin rakentamisessa. Tässä oli hyviä puheenvuoroja oppositiosta. Esimerkiksi kokoomuksella oli hyvin rakentava ja maltillinen puheenvuoro. Tietysti tämä nariseva perussuomalainen tässä taustalla on poikkeus, joka tuntuu keskittyvän runolliseen ilmaukseen, jossa faktat ja fiktiot sekoittuvat mitä populistisimmalla tavalla. (Ed. Soini: Asiaa joka sana!) Mutta kyse on kuitenkin kansallisesta hankkeesta, jossa yhtenäisyys ja yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Samaan tapaan keskusta toimi vuonna 99 oppositiossa ja tuki silloista hallitusta Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana.

Jos kuitenkin jotakin kritiikkiä esittäisi kokoomuksen puheenvuoroon, niin täytyy vähän ihmetellä sitä, että täällä neuvotte, että ei pitäisi keskittyä presidentin ja pääministerin välisiin epäselvyyksiin heidän työnjaostaan. Ei hallitus keskenään tästä kiistele. Teidän suunnaltanne nakellaan kapuloita rattaisiin harva se päivä, joten tuntuu vähän erikoiselta, että täällä neuvotaan, että älkää nyt tästä kiistelkö, kun itse olette tätä kiistaa luomassa. Keskitytään nyt yhdessä tähän EU-puheenjohtajuuteen, niin kyllä tästä hyvä tulee.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Soini väittää, että Suomi olisi menettänyt vaikutusvaltaansa Euroopan unionin jäsenenä, Suomi on saanut lisää vaikutusvaltaa. Erittäin epäjohdonmukainen on myös se ed. Soinin väite perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista. Itsenäisyydestä kiinni pitävän Suomen on pidettävä kiinni oikeudestaan myös lausua mielipiteensä perustuslaillisen sopimuksen sisällön pohjalta eikä pidä antaa omaa ratkaisumahdollisuuttaan Ranskalle ja Hollannille, niin kuin ed. Soini on tässä esittänyt.

Mutta, arvoisa puhemies, olen samaa mieltä kuin Outi Ojala Jacques Delorsin haastattelusta. Jos joku ei osaa lukea, niin se on myös nähtävissä videona tuolla suuren valiokunnan huoneessa. Siinä tämä vanha herrasmies sanoi aivan oikein, että esimerkiksi kun puhutaan, että rauhanprojekti on jollain tavalla vanhanaikainen, eihän se mitenkään vanhanaikainen ole. Jos te katsotte Keski-Aasiaa, katsotaan Valko-Venäjää, joka on muuten Helsinkiä lähempänä kuin Rovaniemi, se onkin erittäin tärkeä asia, sen huomaa Suomen prioriteeteista: esimerkiksi Suomen puheenjohtajakauden aikana tehostetaan Valko-Venäjän-politiikkaa, ryhdytään suunnittelemaan unionin Keski-Aasian-politiikkaa.

Se, mitä olisin toivonut olevan pääministerin puheenvuorossa, olisi lisää konkretiaa esimerkiksi yhteistyöhön (Puhemies koputtaa) Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa, koska se on (Puhemies koputtaa: Aika!) yksi avain ilmastonmuutokseen ja kaikkeen siihen, miten tämä transatlanttinen yhteistyö saadaan toimimaan.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan alkuun: Älkää nyt, ed. Kaikkonen, ruvetko yksin riitelemään. Täällä ei ollut mitään syytä nyt lähteä ottamaan tätä kysymystä auki. Kuten on todettu, aivan hyvin riittää vain se, että noudatetaan perustuslakia ja sen valmistelutekstejä. Tämä on päivänselvä asia. Mitään muuta ei tarvita nyt, ja keskitytään nyt näihin itse asioihin.

Pääministeri, hyvin totesitte EU:n ja Venäjän suhteiden perustan uudistamistarpeen. Toivon, että meidän puheenjohtajuuskaudellamme pystyisimme uudistamaan tämän Pca-sopimuksen siten, että tilanne ei jatkuisi nykyisen sopimuksen varassa eläen elikkä vuosi kerrallaan vaan saataisiin aivan konkreettinen tulos siitä, että se jatkuisi joko toistaiseksi tai pidemmän aikamäärän joka tapauksessa, koska se on ainoa edellytys, jolla pystymme kehittämään EU—Venäjä-tiekartan todellisia tavoitteita. Tämä on ainoa edellytys myös sille, että pyrimme edes sitouttamaan Venäjän tähän yhteistyöhön, samaten säilyttämään EU:n sisäisen koheesion suhteessa Venäjään, ja näin ollen tämmöinen konkreettinen tavoite elikkä pidempiaikainen sopimus olisi syytä saada aikaiseksi.

Minä ihmettelen vähän niitä puheenvuoroja, aivan samalla tavalla kuin ed. Jaakonsaari, että rauhanprosessi olisi jotenkin ohimennyt. Joka näin sanoo, vastustaa EU:n kriisinhallintakyvyn luomista, koska sitähän tällä hetkellä juuri vahvistetaan, jotta voimme vahvistaa rauhaa ja voimme estää turvallisuusuhkia, jotka tulevat monesti Euroopan mantereen ulkopuolelta, lähialueiltamme tai joskus jopa Euroopan sisältä.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että puheenjohtajuuskaudella liittyen perustuslakisopimukseen ensin on sovittu, että jatketaan tuumaustaukoa, mutta nyt ollaan sitä mieltä, että passiivinen tuumaustauko muuttuu nyt aktiiviseksi tuumaustauoksi ja Suomi puheenjohtajuuskaudellaan nyt sitten paneutuu perustuslaillisen sopimuksen edistämiseen. Koskeeko tämä edistämispyrkimys sisältöön vaikuttamista, menettelytapoihin, aikataulutukseen tai muuhun etenemiseen vaikuttamista? Tässä herää kysymys, miten tähän soveltuu sitten hätiköinti Suomen osalta ratifioinnin suhteen, jos toisaalta täällä halutaan ratifioida, todeta, että sisältö on hyvä, se voidaan ratifioida, ja samalla otetaan aktiivinen ote sopimuksen jatkokehittämiseen, jatkotyöhön. Tässä näen selvästi ristiriitaa.

Toinen kysymys, arvoisa pääministeri: Täällä oli viime viikon perjantaina Euroopan parlamentin budjettivaliokunta talousvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan vieraana, ja sieltä valiokunnasta tuli toive, että Suomen puheenjohtajuuskaudella pitäisi ottaa esille tämä hölmöys kahden kokoontumispaikan järjestelmästä EU-parlamentin suhteen, ja sen vuoksi se esimerkiksi vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoroon sisältyi, sinällään pieni asia, mutta kansalaisten kannalta hyvin merkityksellinen asia eikä rahallisestikaan merkityksetön. Aikooko hallitus tässä jollain tavalla näyttää johtajuutta puheenjohtajuuskaudella, että näistä hölmöyksistä päästäisiin eroon, vaikka se onkin pitkä tie?

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri viittasi puheenvuorossaan kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehittämisen tarpeellisuuteen ja siihen, että EU on tässä asiassa johtoasemassa. Kuitenkin paraikaa on meneillään konfliktitilanne Darfurissa, vaikka alustava rauhansopimus on olemassa. Kongon demokraattiseen tasavaltaan on tulossa vaalit Suomen puheenjohtajuuskauden alkupuolella. Molemmilla alueilla tarvitaan rauhanturvaajia, ja esimerkiksi EU:n operaatioon Kongon demokraattisessa tasavallassa ollaan tällä hetkellä osoittamassa 2 000 rauhanturvaajaa. Ottaen tuon maan suuren pinta-alan huomioon tuo määrä on hyvin vähäinen. Olen samaa mieltä kuin ed. Katainen siitä asiasta, että EU:n rauhanprojekti merkitsee sitä, että pitää tätä kriisinhallintakonseptia vahvistaa. Se saattaa merkitä myös lisäresurssien tarvetta. Millä tavoin Suomi puheenjohtajana aikoo vastata Afrikan konfliktien kysymykseen?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotin pääministerin ilmoituksesta virkamiesmäisen luennoinnin sijaan poliittista linjapuhetta. Nimittäin kaikki nämä asiat oli jo lueteltu eduskunnalle jaetussa valtioneuvoston EU-sihteeristön asialista-arviossa.

Esimerkiksi EU:n laajeneminen ja sen periaatteet vaatisivat poliittista linjanvetoa, ja tähän Suomen puheenjohtajakaudella tulisi olla aivan erityinen mielenkiinto suomalaisen laajenemiskomissaarin vuoksi. Kysynkin teiltä: Aiotteko vaatia, että esimerkiksi ihmisoikeusehtojen suhteen ollaan yhtä tiukkana kuin euroalueen talouskriteerien kanssa? Pidättekö mahdollisena, että Romania ja Bulgaria kykenisivät puolen vuoden sisällä pääsemään eroon niistä massiivisista ongelmistaan, joita siellä tällä hetkellä vielä on?

Ja toivon, että pääministeri todellakin vastaa siihen kysymykseen, mikä täällä on jo useita kertoja esitetty: Aiotaanko tällä puheenjohtajuuskaudella ottaa vakavasti esiin tämä kansalaisia harmittava europarlamentin kahden kokouspaikan ralli, joka vielä tuottaa turhia kustannuksia EU:lle?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole ollenkaan huono asia, että puheenjohtajuuskaudellamme korostetaan EU:n ja Venäjän suhteita. Meidän tehtävänämme on edistää konkreettista yhteistyötä ja käytännön ongelmien ratkaisua. Tämä ei toki poissulje sitä, että täsmälleen samanlaista työtä tarvitaan EU:n ja Yhdysvaltain välillä. Asem-kokous tulee myös olemaan mielenkiintoinen. EU:n laajentumisesta taas tulee pitää yllä asiallista keskustelua myös kansalaisten suuntaan ja kuunnella heidän tuntojaan.

Kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan yhteensovittamista tulee jatkaa. Monenkeskisen toiminnan EU-tason koherenssia on vahvistettava. Jäsenmaiden toiminnan tulee tukea toisiaan. EU:n Afrikka-strategia on tärkeä päänavaus. Toivonkin, että ministerimme ovat samaa mieltä siitä, että EU-tasollakin kehitysyhteistyön vaikuttavuutta on parannettava ja köyhyyden vähentämiseen keskityttävä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puolelta hämmennetään tätä Suomen edustautumista unionin huippukokouksissa. Ed. Katainen tässä totesi, että noudatettakoon perustuslakia. Sitä me nyt kaikki tässä toivomme. Perustuslakimme mukaanhan tilanne on se, että presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tässä mielessä presidentillä on roolinsa myöskin unionin päätöksenteossa. Meillä ei voi olla kahta ulkopolitiikkaa: yhtä, jota hoidetaan kotoisesti, ja toista, jota unionin tasolla hoidetaan.

Arvoisa puhemies! Pääministeri puuttui omassa puheenvuorossaan unionin päätöksenteon tehottomuuteen, ja tässä viittaisin tähän Delorsin puheenvuoroon, jota täällä on aikaisemminkin siteerattu, jossa hän totesi myöskin Suomen televisiolle hyvin selkeästi, että pitemmässä juoksussa unionia viedään parhaiten eteenpäin siten, että siinä tapahtuu tiettyä eriytymistä rakenteissa. Kaikki maat eivät välttämättä ole aina kaikessa yhteistyössä mukana: meillä on euroalue jo rajatummalle maaryhmälle, Schengen-sopimus, joka liittyy ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen, rajatulle maaryhmälle, ja nyt meillä oli keskustelun alla täällä Prümin sopimus, joka liittyy sisäiseen turvallisuuteen. Olin yllättynyt kyllä vasemmistoliiton ja vihreiden kommenteista siihen suuntaan, että vastustetaan tätä Prümin sopimusta, vaikka se mitä suurimmassa määrin on edesauttamassa juuri niitä arvoja, jotka Suomelle ovat keskeisiä, jotka liittyvät sisäiseen turvallisuuteen ja sen eteenpäin viemiseen.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin puhe oli mielestäni erittäin hyvä puhe. Se oli rakentava, vie EU:ta eteenpäin. Täytyy kuitenkin sanoa, että EU:ssa ongelmana on se, että usein esitetään yleisiä tavoitteita, joita harvoin konkretisoidaan, ja se johtaa siihen, että prosessit eivät etene. Hyvä esimerkki ehkä voidaan ottaa siitä, että, pääministeri, te puheessanne korostitte tehokkuutta ja sitä, että pitää tehdä paljon tehokkuuden eteen. Kuitenkin sitten myöskin totesitte, että ei tunnu olevan rohkeutta tehdä riittävän tärkeitä päätöksiä. No, tehottomuudesta kaikkein konkreettisin esimerkki on täällä jo kahdessa puheenvuorossa esille tuotu Euroopan parlamentin kokoontuminen sekä Brysselissä että Strasbourgissa. Se maksaa 200 miljoonaa euroa, valtavaa ajanhukkaa ja työnhukkaa.

Pääministeri, aiotteko te konkreettisella tavalla edistää EU:n tehokkuutta ja ottaa esille sen, että parlamentti luopuisi kokoontumisestaan Strasbourgissa? Vastauksena se, että yksi maa vastustaa tätä, mielestäni ei ole hyvä, koska aina voidaan tehdä paketteja, joilla joitakin maita hyvitetään, niin että kuitenkin unionia kehitetään sillä tavalla, että jokainen saa jotakin, mutta että järjestelmä toimii mielekkäästi ja tehokkaasti.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:lla on todellinen ongelma, ja se on päätöksentekokyvyn ongelma. Sitä osoittaa perustuslaillisen sopimuksen jämähtäminen paikoilleen, vaikka laajentuminen etenee. Näiden kahden asian yhteensovittaminen on hankalaa.

Väitetään, että suuret maat päättävät keskenään, mutta ne päättävät kyllä, jos pienet maat antavat siihen mahdollisuuden. Suomi olisi voinut aivan hyvin olla aktiivinen nimenomaan tämän perustuslaillisen sopimuksen ongelmien ratkaisemisessa niin, että olisi neuvotellut Ranskan ja Hollannin kanssa niistä ongelmista, jotka siellä johtivat tähän kielteiseen päätökseen kansanäänestyksessä. Ja kun nyt tämä palveludirektiivi, joka oli yksi syy tähän puolalaisen putkimiehen pelkoon, on pois päiväjärjestyksestä, niin olisi Suomi nostanut profiiliaan kovastikin, jos se olisi uskaltanut ottaa sellaisen roolin, joka sillä joskus aikoinaan oli tällaisena sovittelijana.

Ihan lopuksi vielä sanon, että niin kauan kuin tämä päätöksentekokyky on tällainen, myöskään kansalaisten hyväksyntä ei tässä lisäänny.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri oli tehnyt hyvin mielenkiintoisen puheen tyylin valinnan. Se oli mahtipontinen, valtaisa kliseeluettelo. Uskotteko, arvoisa pääministeri, että jos tämä viesti välittyisi tällaisena Suomen kansalle, niin EU:n kannatus kansalaisten piirissä merkittävästi parantuisi?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on luovuttanut suuren osan valtaansa EU:lle, ja EU:n perustuslaki veisi sitä lisää. Tämä ei ole ed. Soinin mielipide, se on tosiasia. 113 kohtaa on uudessa perustuslaissa, jotka veisivät kansallisvaltiolta valtaa Euroopan unionille, ei yhtään kohtaa, jossa se palaisi. Tämä tiedetään Euroopassa; nyt se tiedetään myös Suomessa, jos maltetaan kuunnella.

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkoselle sanoisin, että keskustan linja on ollut EU:ssa nöyristelyn linja, jossa kaikki tappiot muun muassa maatalouspolitiikassa on selitetty torjuntavoitoiksi. Auta armias, millaisia ovat sitten tappiot keskustan mielestä, jos nämä ovat voittoja. Perussuomalaisten kimppuun ed. Kaikkosta ajoi huono omatunto. (Ed. Kaikkonen: Pölhöpopulismia!)

EU:n kriisinhallinnasta sanoisin sen vielä, että kannattaisi kuunnella emerituspresidentti Mauno Koivistoa. YK:n mandaatin mukainen YK:n rauhanturvatoiminta oli meille menestys. En halua kotimaisia ruumiita ulkomaisista sodista, en myöskään Kongon viidakoista.

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viimeisimmän Eurooppa-neuvoston huippukokouksen jälkeen on mielestäni käynyt täysin selväksi, ettei tämä perustuslakisopimus tässä muodossa voi astua koskaan voimaan. Nyt kun hallitus on antanut tätä koskevan esityksen eduskunnalle, niin täällä eduskunnassahan jouduttaisiin syksyn aikana kuulemaan satoja asiantuntijoita kaikissa valiokunnissa, siis tästä sopimuksesta, joka ei astu koskaan voimaan. Nyt kun vaalit lähestyvät, niin mielestäni kansalaiset saattavat perustellustikin kysyä, eikö meillä täällä eduskunnassa ole muutakin tekemistä. Pääministeri, eikö nyt olisi valtioviisasta vetää tämä asiakirja pois täältä eduskunnasta ja keskittyä uusiin sopimusneuvotteluihin omilla neuvottelutavoitteillamme ja ratifioida vasta sen jälkeen syntyvä sopimus, kun se on saanut lopullisen muotonsa?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä äsken puhuttiin nöyristelystä, ja minä olen kyllä sitä mieltä, että ainoa, tai lähes ainoa, minkä edessä pitää olla todella nöyrä tänä päivänä, on ympäristö ja se, että maapallo säilyy tulevaisuudelle. Siksipä olen siitä hyvin tyytyväinen, että Suomi on päättänyt puheenjohtajakaudellaan edistää niin uusiutuvien energialähteiden käyttöä, ilmastokysymyksiä kuin sitten Itämeri-kysymyksiäkin. Tänään on hyvä päivä puhua näistä, nimittäin jälleen kerran olemme uutisista saaneet kuulla siitä, että Itämeremme tila on huolestuttava.

Nämä ovat kyllä kerta kaikkiaan sellaisia kysymyksiä, että nyt kun Suomi on Euroopan unionin valokeilassa tämän puoli vuotta, niin nämä ympäristökysymykset täytyy todella ponnekkaasti nostaa näkyviin. Olen ajatellut niin, että kun Suomi todellakin, ed. Kankaanniemi, tällä hetkellä tunnetaan aika paljon paitsi Lordista myös heavymusiikista pitävästä pääministeristämme, niin laitetaan nyt tässäkin suhteessa sitten ne kovat eli heavyt piippuun ja nostetaan todella merkittävään rooliin sekä Itämeremme että sitten nimenomaan tämä ilmastopolitiikka. Toivoisin, että siinä erityisesti tätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä, energiansäästöä ja energiateknologian, ympäristöteknologian ja ympäristöosaamisen mahdollisuuksia toisimme esiin, koska siinä Suomi on edelläkävijä, siinä Euroopan tulee olla (Puhemies koputtaa) edelläkävijä, tässä uudessa teknologiassa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan jäsenenä haluaisin kyllä puolustaa Prümin sopimusta, sillä siinähän on kysymys poliisin tiedonsaannista ja yhteistyöstä eli siis sisäisestä turvallisuudesta, kuten ed. Kiljunen sanoi. Eli se ei ole mikään mörkö, vaan se on kyllä Suomelle eduksi. Jos se menettelytapa on ollut väärä, että siinä ei ole kaikki maat mukana, niin se saattaa johtua siitä, että monilla mailla ei ole valmiuksia vastaanottaa tällaista yhteistyötä toistaiseksi.

Mutta haluaisin kysyä pääministeriltä, mikä tilanne Turkin suhteen tällä hetkellä on. Mikä voisi olla aikataulu Turkin jäsenyydelle?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosien 2004—2006 kuusi puheenjohtajamaata, siis myös Suomi, sitoutuivat omilla puheenjohtajakausillaan edistämään YK:n vuosituhattavoitteitten saavuttamista EU:n kehityspolitiikassa. Neljä ensimmäistä puheenjohtajamaata hoitikin homman erittäin tyylikkäästi. Itävalta vetäytyi vastuusta vedoten siihen, että Itävallalla ei ole kehitysyhteistyöministeriä.

Näillä näkymin Suomi ei aio omalla kaudellaan, tällä viimeisellä tästä kuuden jaksosta, ponnekkaasti nostaa esiin kehitysyhteistyökysymyksiä, ainoastaan osana kauppapolitiikkaa. Onko todella tietoista, että EU-historiaan vuosi 2006 jää siksi vuodeksi, jolloin EU kääntyi pelkästään sisäänpäin ja unohti globaalin vastuunsa?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU:n rauhanprojektia on ilman muuta vahvistettava. Olen sitä mieltä, että Kongon yhä laajeneva kriisi vaatii erityistä huomiota Suomen puheenjohtajuuskaudella. Olen siis ihan eri mieltä kuin ed. Soini. Olen ed. Ulla Anttilan kanssa samaa mieltä siitä, että rauhanturvaajien määrä Kongossa on kriisin laajuuteen nähden aivan riittämätön. Siellä kärsivät kaikkein pahiten, kuten konflikteissa ja kriiseissä yleensäkin, haavoittuvimmat ryhmät, naiset ja lapset. Muun muassa järjestelmälliset joukkoraiskaukset ovat satojentuhansien kongolaisten naisten ja lasten arkea. Tähän EU:n on kerta kaikkiaan voitava puuttua.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt Euroopan unionin asioissa on keskityttävä olennaiseen ja tehtävä tällainen rauhallinen tilanne, johon mielestäni eduskunnan puhemies harvinaisella tavalla mutta ihan oikein puuttui suomalaisen edustautumisen osalta.

Energia-asioissa toivoisin, että nyt kun eduskunta yksimielisesti hyväksyi energia- ja ilmastopoliittisen ohjelman tavoitteineen, niin se käsittäisi ilmastosopimuksen osalta pitkällä tähtäyksellä kaikki maailman valtiot, jotta tässä päästäisiin vuosikymmenien kuluessa siihen tavoitteeseen, että maapallo ei tuhoutuisi.

Sitten Euroopan unionin hallinnollinen uudistus. Olen mielenkiinnolla aina seurannut, kumpi johtaa, Suomen kuntauudistus vai Euroopan unionin uudistus. (Ed. Huotari: Yhtä vaikeita molemmat! — Ed. Pulliainen: Yhtä hyvin, yhtä hyvin, tasapeli, tasapeli!) Toivotaan, että juhannuksen jälkeen Suomen kuntauudistus menee tässä hieman edelle, koska meillä on sentään sama kieli ja sama uskonto. Sitten on suomalaisen hyvinvointijärjestelmän vieminen käytännössä eteenpäin.

Lopuksi toteaisin hieman kevennyksenä ed. Huotarille, että vaikka se puolalainen putkimies on hoidettu, niin niitä on valitettavasti paljon muita miehiä ja on naisiakin, ja tämä asia on kyllä vielä palveludirektiivin osalta ihan kesken.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuren valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Kimmo Kiljunen vertasi Prümin sopimusta Schengen-alueeseen, euroon jne. Hallitus on omassa kirjelmässään eduskunnassa todennut, että Prümin sopimusta ei ole valmisteltu samalla tavalla kuin muuta tiivistyvää yhteistyötä koskevia asioita on EU:ssa valmisteltu. Tämä on täysin poikkeava prosessi, poikkeava menettelytapa hyvistä tavoitteistaan riippumatta. Suomen pitkäaikainen linja on ollut se, että pyritään sellaista yhteistyötä rakentamaan, joka kattaa koko unionin, kaikki jäsenmaat, on kaikille avointa ja perustuu unionin perustussopimuksiin, unionin sopimusrakenteisiin. Tältä osin vertailu näiden asioiden välillä on kestämätön.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on tullut esiin, että poliittisten ryhmien välillä näyttää olevan erilaisia näkemyksiä pääministerin ja tasavallan presidentin perustuslaillisten vastuiden rajoista. Esimerkiksi ed. Kimmo Kiljusen ja ed. Jyrki Kataisen painotukset poikkesivat selvästi toisistaan. (Ed. Sasi: Ed. Kiljunen on selvästi väärässä!)

Vetoan teihin, herra pääministeri, että käyttäisitte vaikkapa yhden kesäisen illan tasavallan presidentin kanssa ja kävisitte keskustelun sopien selkeästi EU-puheenjohtajuuskautemme työnjaosta. Ajattelen, että perustuslakimme tarjoaa kyllä riittävän jämäkät puitteet sen sopimiseen. Joka tapauksessa julkinen kiistely siitä, kuka saa esimerkiksi esittää Putinille kutsun Suomessa pidettävään EU-kokoukseen, on tarpeetonta.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri nosti aivan oikein kaksi tärkeää haastetta Suomen EU-puheenjohtajuudelle: unionin tulevaisuuden ja unionin kilpailukyvyn. Valitettavasti tällä hetkellä Euroopan unionin kehittäminen on siinä tilassa, missä hyvin monta kertaa vaativassa kehityshankkeessa ollaan, että pitää tunnistaa se perusolemus, että rohkeus eheyttää ja näpertely hajottaa. Tämän vuoksi ajattelen, että Suomen puheenjohtajuuskauden erittäin merkittävä haaste on, että me kasaamme yhteistä rohkeutta sellaiseen tahtotilaan, että eurooppalainen kilpailupolitiikka pystyy vastaamaan nykyistä selvästi paremmin kansainvälisiin, globaaleihin haasteisiin.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on osa demokraattista yhteiskuntaa ja yksi niistä perustavanlaatuisista yksilönvapauksista, joilla yksilöt määrittävät käsityksensä ihmiselämästä ja yhteiskunnasta. Tämä on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa. Kuitenkaan tämä ei ole toteutunut Euroopan unionin alueella kaikilta osin. Tästähän myös nousi aikamoinen kohukin vähän aikaa sitten.

Aiotteko ottaa konkreettisesti esille EU-puheenjohtajuuskaudella vielä ratkaisemattoman asian, ongelman, niin että ilmaisunvapaus ja uskonnollisten vakaumusten kunnioittaminen toteutuisi paremmin Euroopan unionin maissa?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ilmoituksessaan korosti Euroopan unionia rauhanliittona toteamalla, että unionin perustavaa laatua oleva olemassaolon oikeutus on rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin turvaaminen Euroopassa. Tämä on hyvä ja varmasti tulevaisuudessakin kantava periaate koko Euroopan unionille.

Mutta, herra pääministeri, te olette usein todennut, kuten tänäänkin, että Euroopan unionin tulee keskittyä olennaiseen ja olla siinä olennaisessa tehokas. Tämä on tullut esille erityisesti niissä keskusteluissa ja niissä kannanotoissa, kun olette ottanut kantaa tähän Euroopan unionin puuttumiseen kaikenlaiseen kansalaisten jokapäiväiseen arkielämään ja niin sanotusti pikku nippeliasioihin.

Arvoisa puhemies! Nyt ehkä Suomen puheenjohtajakaudella olisikin tärkeää, että Suomi toisi selkeästi esille sen, että kun komissio jatkuvasti suoltaa direktiivejä, joita niin Suomen kuin muittenkin kansallisten parlamenttien tulee soveltaa sitten omassa lainsäädännössään, niin tämä tympii. Tämä tympii Euroopan unionin jäsenvaltioissa varmasti kaikkia kansalaisia, kaikissa valtioissa, ja tämä tympii myöskin meitä täällä parlamentissa ja varmasti kaikissa muissakin parlamenteissa, tällainen näpertely, kun me joudumme puuttumaan näihin jokapäiväisiin pikku nippeliasioihin ja muuttamaan omaa lainsäädäntöämme. Eikö Suomen pitäisi, herra pääministeri, nyt ajaa sitä asiaa, että tällaisesta Euroopan unionin toiminnasta tulevaisuudessa päästäisiin pois? Keskeistä on se, että tästä asiasta varmasti kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa kaikki hallitukset ovat yhtä mieltä.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran: Nyt ei ole meidän mielestämme oikea aika käydä valtiosääntökeskustelua. Nyt on aika valmistautua puheenjohtajakauteen ja käydä sitä asialistaa (Ed. Pulliainen: Onko viesti mennyt ed. Sasille perille?) läpi. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) Eli nyt ei ole oikea aika käydä valtiosääntökeskustelua, vaan nyt on oikea aika johtaa Euroopan unionia tai valmistautua ottamaan se johtovastuu ja viedä eteenpäin niitä asioita, joita täällä tänään on kuultu.

Tästä valtiosääntökeskustelusta ei voi olla eri mieltä, jos haluaa seurata perustuslakia. Katsotaan nyt vaikkapa perustuslakivaliokunnan mietintöä vuodelta 94. Valtioneuvoston valmisteluvallasta ei ole erotettu mitään asiaryhmää. Valtioneuvoston valmistelu kattaa siten myös unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat. Eli tästä asiasta ei voi olla montaa mieltä, jos seuraa sitä, mitä perustuslakivaliokunta on tehnyt ja mitä perustuslaissa tehdään.

Tästä asiasta on turha nyt riidellä. Asiasta ei ole mitään epäselvyyttä. Nyt hoidetaan asioita konkreettisesti ja (Puhemies koputtaa) käytännönläheisesti, ja sen takia halusin meidän ryhmäpuheenvuorossamme tuoda tämän asian myös esille.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Palaan tuohon perustuslakitilanteeseen. Kahden vuoden lisäjäädytys on kovin pitkä. Kolme vuotta ilman etenemistä niissä asioissa, jotka yhdessä katsottiin tärkeimmiksi Euroopan unionin ja Euroopan tulevaisuuden kannalta, on hankala tilanne. Kun siihen liittyy tämä kieroutunut keskustelu marjanpoiminnasta tai cherrypickingistä ja jos sitten lähdetään jossakin osakysymyksessä etenemään sellaisessa asiassa, jota pidetään ensisijaisen tärkeänä, niin sitten täällä nämä perustuslakioikeaoppiset kritisoivat, että ei missään tapauksessa tällaisessa asiassa mennä eteenpäin, joka saattaisi muuttaa sitä perustuslain kirjainta. Kannustaisin tässä rohkeuteen kuitenkin, että mennään näissä käytännön ratkaisuissa eteenpäin, on sitten kysymys ulkosuhdeasioista tai oikeus- ja sisäasioiden päätöksenteon yksinkertaistamisesta, jonka nykyiset perussopimukset mahdollistavat.

Toinen asia, jossa rohkeuteen pitää kannustaa, on se asialistojen seulonta, että todella keskitytään olennaisiin asioihin ja puututaan niihin. Sieltä tulee sitä komission ylimitoitettuakin ehdotusta, mutta puheenjohtajavaltioiden erityinen vastuu on katsoa, että (Puhemies koputtaa) edetään juuri niissä olennaisimmissa asioissa ja eurooppalaisten ihmisten kannalta järkevällä tavalla.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laajentuminen on varmasti yksi niitä suuria ja isoja asioita, ja laajentuminen varmasti hallitsee Suomen EU-puheenjohtajuuskauden listaa eikä vähiten sen tähden, että meillä sattuu olemaan laajentumiskomissaarin salkku hallussa.

EU on kuitenkin koko ajan haalinut mukaan demokratiakehitykseltään ja ihmisoikeuksiltaan hyvin epävakaita valtioita. Tällä hetkellä jonossa ovat Balkanin maista Kroatia, Makedonia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Albania, Montenegro, ja heti perään tulevat monet entiset Ivy-maat Ukraina etunenässä. Tämä suuri idea EU:lta alkaa olla hukassa. Kuinka paljon EU voi ottaa mukaan uusia jäsenvaltioita? Mikä on taloudellinen ja toisaalta poliittinen kantokyky, jos näin voisi määritellä, EU:lla?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri silloin, kun Suomi aloittaa puheenjohtajuuskautensa, eurobarometri ilmestyy jälleen, ja etukäteistiedot kertovat, että Euroopan unionin hyväksyttävyys Suomessa laskee edelleen. Tämä on minusta ihan todellinen haaste. Toivoisin, että hallitus paneutuisi tähän. Kyllä minä toivoisin, että kaikki ministerit väsymättä jaksaisivat alustaa myös näistä Euroopan unionin asioista. Aamulla mietin ihan oikeasti, kuka on meidän eurooppaministerimme; se on Paula Lehtomäki, joka on kehitys-, kauppa- ja eurooppaministeri, mutta enpä juuri muista fiksun Paula Lehtomäen käyttäneen näitä unionin vaikeita asioita avaavia puheenvuoroja. Tämä on erityisesti se suomalainen piirre, että meillä on näin laaja konsensus unionin asioista, mutta kansalaiset ovat pudonneet kärryiltä, se alkaa olla brittien tasoa. Kyllä tässä semmoinen vastuunotto hallituksenkin taholta pitäisi ottaa Euroopan unionin asioitten alustamisessa, siinä terävöityminen on paikallaan, ja siinähän antaa unionin puheenjohtajuus mahdollisuuden. Luotan tässä pääministeri Vanhaseen ja ministeri Tuomiojaan — ei muuta kuin antakaa palaa!

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten ed. Jaakonsaari sanoi, ei ole nyt aika käydä vaalitaktikointia tai valmistautua eduskuntavaaleihin, mikä valitettavasti mielestäni heijastui Itävallan puheenjohtajuudessa: puheenvuoroissa ennen kaikkea lopussa vältettiin asioita ja haluttiin painottaa asioita toisella tavalla. Toivon ja uskon, että Suomen puheenjohtajuudessa ei tule tapahtumaan samalla tavoin.

Kun ed. Essayah sanoi epävakaista valtioista, haluaisin vielä kerran muistuttaa, että miettikää, missä tilanteessa Espanja ja Kreikka olivat, kun ne tulivat EU:n jäseniksi. Tarkoituksena oli juuri tukea näiden valtioiden kehitystä, ja kuinka ne ovat kehittyneet! Aivan vastaava mahdollisuus meidän täytyy tarjota myös Balkanin valtioille. Vain EU-jäsenyysmahdollisuus ja -jäsenyys antaa niille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä ja tehdä vaikeita päätöksiä.

Minua kiinnosti pääministerin puheessa yksi erityinen kohta, hän lanseerasi uuden termin, ja toivoisin kyllä, että pääministeri nyt vähän enemmän kuvaisi sisältöä: Suomen tavoitteena on tehdä uusi Eurooppa. Pääministeri, mikä teille tämä uusi Eurooppa on? Onko se tämä luettelo, mitä te kuvaatte? Mikä on tämän (Puhemies koputtaa) teidän uuden Eurooppanne sydän ja sisältö?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Sovimme ulkoministerin kanssa, että hän kommentoi osaa ulkosuhteisiin ja laajentumiseen liittyvistä kysymyksistä.

Ilmeisesti ilmoitus kohtuudella onnistui, koska ed. Pulliainen arveli, että kyseessä oli kliseeluettelo ja mahtipontinen puhe, ja vastaavasti ed. Räsänen piti puhetta hyvin virkamiesmäisenä. Ehkä puhe oli jostakin siltä väliltä. Se oli tavoitekin.

Ed. Hemmilä puuttui tärkeään aiheeseen, parempaan sääntelyyn. Totesin myös puheessa sen eräänä painotuksenamme. Nykyinen komissio on ottanut ohjelmaansa vahvasti paremman sääntelyn. Se tähtää selkeästi olemassa olevan säädösverkoston karsimiseen, tekee hyvin systemaattista työtä siinä. Myös uusia säännöksiä laadittaessa nämä paremman sääntelyn ohjeet ovat ikään kuin arviointikriteerinä. Tässä suhteessa pitää antaa nyt tuki sille linjalle, jota Barroson komissio edustaa, ja pyrimme luonnollisesti neuvostoa johtaessamme ottamaan samat tavoitteet mahdollisimman vahvasti huomioon.

Komission entisen puheenjohtajan Delorsin mielenkiintoisen artikkelin ehkä ydinsanoma liittyi tähän arvioon siitä, että unionin pitäisi tulevaisuudessa eriytyä. Siihenhän on tämän tiiviimmän yhteistyön kautta mahdollisuus olemassa, mutta en ole juuri kuullut ainuttakaan esitystä siitä, millä aloilla tämä voisi tapahtua, varsinkaan, että löytyisi sellaisia aloja, joista kaikki itse asiassa eivät olisi kiinnostuneita. Edellisen kerranhan vakava tähän suuntaan oleva keskustelu liittyi unionin kriisinhallintavalmiuksien parantamiseen. Sen keskustelun alkuvaiheessa käytettiin puheenvuoroja siitä, että ikään kuin yhteistyöhön kykenevät muodostaisivat tämän. Sitten kun asiassa siirryttiin käytännön toimiin, onkohan niin, että kaikki ovat käytännössä mukana tässä, myös nopean toiminnan joukoissa. Ja näinhän sen pitää ollakin.

Siis periaatteena pitää olla se, että kaikilla pitää olla mahdollisuus osallistua kaikkeen toimintaan, ja sääntöjen tältä osin pitää olla selvät. Myöskään Suomen linjaan ei sovi se, että pyritään eriytymiseen, jos sen tavoitteena on vain poliittisen vallan jakaminen uudelleen pienemmälle joukolle. Eriytymiskehitys voi tapahtua vain, jos se tapahtuu unionin sääntöjen mukaan tietyissä asiakysymyksissä, joissa pienempi joukko sääntöjen mukaisella tavalla aloittaa, mutta kaikilla pitää olla mahdollisuus tulla mukaan siihen myöhemmin. Eli sellaista eriytymiskehitystä, jossa jaettaisiin unioni kahden kerroksen tai kolmen kerroksen väkeen, ei pidä hyväksyä. Ei pidä enää puhua uusista ja vanhoista jäsenmaista myöskään, vaan tämä on yksi ja yhteinen unioni. Tähän ennen muuta liittyy myös tämä puheen lopussa mainittu uusi Eurooppa.

Samalla kun unioni on arvoyhteisö, totta kai se on myös unionin jäsenvaltioille väline erittäin monien asioiden hoitamiseen. Eivät ne ole ristiriidassa toistensa kanssa. Tällaisena se pitää nähdäkin. Se hoitaa paljon käytännön asioita, jotka saadaan tehokkaammin hoidettua unionin instituutioissa kuin silloin, jos mentäisiin siihen ed. Soinin kaavailemaan malliin, että kaikki hoidettaisiin valtioiden välisinä sopimuksina, jolloin jokainen sopimus pitäisi ratifioida erikseen yksimielisesti kansallisissa parlamenteissa jne. Juuri tämän yhteistyön tehostamiseksihan asteittain unioni ja sen instituutiot ja säännöt on kehitetty, jotta pystytään tekemään päätöksiä niissä asioissa, joissa lisäarvoa saadaan yhteistyöllä.

Me emme tule olemaan starttimoottori seuraavalle puheenjohtajakaudelle, aivan samalla tavalla kuin Itävalta ei ollut starttimoottori Suomelle, vaan unioni toimii puolen vuoden puheenjohtajuuksien oloissa, niin kuin puheessani kuvasin. Itävalta valmisteli monia asioita meidän kaudellemme, me valmistelemme monia asioita seuraavan puheenjohtajan Saksan kaudelle.

Ehkä eräs mielenkiintoisimmista nimenomaan tulevaisuuskeskusteluun ja myös perustuslakisopimukseen liittyvistä kysymyksistä on se, että meillehän tulee luonteva tilaisuus harkita ensi maaliskuussa, kun Rooman sopimus täyttää 50 vuotta, millä tavalla tuota ikään kuin vuosipäivää käytetään myös tämän perustuslakisopimusprosessin eteenpäinviemiseksi, laaditaanko jokin uusi julistus, jossa tavoitteita asetetaan. Tämä on työ, joka pitää pitkälti valmistella Suomen kaudella, ja tulemme tämän pohdinnan käymään jäsenvaltioiden kanssa, millä tavalla tuota vuosipäivää käytetään tässä prosessissa hyväksi.

Tämä kahden vuoden tuumaustauko ja sinä aikana tapahtuva käsittely on pitkä, mutta se selkeästi on ajoitettu sellaiselle ajanjaksolle, jolla arvioidaan olevan realistista saada perustuslakisopimuksen käsittely sellaiseen vaiheeseen, jossa voidaan ratkaisuja tehdä. Sehän päättyy Ranskan puheenjohtajuuteen. Eurooppa-neuvosto päätöksessään odotti erityistä tukea kaikilta reflektiokauden puheenjohtajilta tälle prosessille. Ajanjakso kestää itse asiassa Luxemburgin puheenjohtajakauden viimeisiltä viikoilta Englannin puheenjohtajuuden kautta aina Ranskan puheenjohtajakauteen saakka. Siihen mahtuu sekä pieniä jäsenmaita että kolme suurta jäsenmaata. Kaikella tällä on oma tarkoituksensa.

Parlamentin sijaintikysymykseen on poikkeuksellisen monessa puheenvuorossa kajottu. Asia vaatii täyden yksimielisyyden, mikäli halutaan saada muutoksia, täyden yksimielisyyden. Siinä vaiheessa, jos asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita, täytyy olla jokin realistinen käsitys siitä myös, onko yksimielisyys olemassa, onko se saavutettavissa. Aina ei kannata iskeä päätä seinään ainakaan kovin korkealla profiililla, jos on etukäteen tiedossa, että asia ei ole kypsä.

Itsekään en pidä järkevänä sitä, että yksi instituutio kokoontuu tällä tavalla useassa paikassa. Neuvostossahan on tavallista, että kokouksia pidetään useissa paikoissa ja epävirallisia neuvoston kokouksia vielä usein puheenjohtajamaassa, mutta Euroopan parlamentin kohdalla en pidä sitä järkevänä. Mutta se on nykyisten sääntöjen mukaista ja säännöt ovat yhteisesti aikanaan hyväksyttyjä ja niistä poikkeaminen myös edellyttää yksimielisyyttä. Voi olla, että aikaa myöten tämä asia kypsyy johonkin toiseen asentoon.

Pohjoinen ulottuvuus on toiminut ehkä nimenomaan juuri siksi, että se on joutunutkin hakemaan rahoituksensa eri hankkeisiin, projekteihin, aina erikseen. Meillähän on näitä instituutioita tällä maantieteellisellä alueella: meillä on Pohjoismaiden neuvosto, meillä on Arktinen neuvosto, Barentsin neuvosto, Itämeren neuvosto. Instituutioita meillä on, jotka toimivat. Pohjoinen ulottuvuus on ollut kuitenkin, voi sanoa, kehikko, jonka puitteissa on saatu myös sitten käytännön asioita vietyä eteenpäin.

Meillä on erityisesti kaksi uutta aihepiiriä ollut keskustelussa Suomen taholta.

Toinen on se, voitaisiinko pohjoisen ulottuvuuden ympäristöulottuvuutta laajentaa tällaisella niin sanotulla energiaikkunalla, johon ei yritettäisi sulloa koko energiapolitiikkaa. Se on ehkä liian suuri tähän pohjoiseen ulottuvuuteen, mutta sen sijaan pohjoisen ulottuvuuden puitteissa voitaisiin edistää monia paikallisia, erityisesti yhdyskuntiin liittyviä, energiansäästöön ja energiatehokkuuteen liittyviä käytännön hankkeita, aivan kuin ympäristöulottuvuudessa on ydinturvallisuuden ja jätevesien puhdistamisen puolella saatu paljon aikaan. Se on mielenkiintoinen ajatus, jota viemme eteenpäin. Samoin liikenteen, logistiikan, tehokkuus on aihepiiri, jossa yhteistyötä pitäisi pystyä lisäämään. Myös sitä tutkitaan.

Olen ed. Kankaanniemen kanssa samaa mieltä, että unionin pitää keskittyä suuriin, ylikansallisia ratkaisuja vaativiin ongelmiin ja hankkeisiin. Toivoisin, että ed. Kankaanniemi olisi myös valmis silloin hyväksymään ne välineet unionille, joilla pystytään tekemään suurissa, ylikansallisissa asioissa ratkaisuja. (Ed. Jaakonsaari: Hyvä havainto!) Esimerkiksi sisä- ja oikeusasiat ovat sellaiset; siirrettäisiin ne ykköspilariin, tehtäisiin määräenemmistöllä päätöksiä, joita ennen muuta tarvitaan. Tässä toivoisin tukea paitsi itse ajatukselle myös käytännössä sille, että näin voitaisiin tehdä. Tässä perustuslakisopimuksen eteenpäinvieminen antaisi meille käyttöön välineitä.

Venäjä-yhteyden osalla meillä tavoite on se, että Suomen puheenjohtajakaudella saataisiin päätös aikaan Pca:n jälkeisen, Post Pca -sopimuksen neuvotteluista ja neuvottelut käytäisiin vuoden 2007 aikana. Tässä suhteessa ed. Kataisen esittämä toive toteutetaan. Itse sitä uutta sopimusta ei Suomen kaudella vielä valmiiksi neuvotella.

Aivan pari huomiota enää. En haluaisi syvemmälle mennä tähän valtioelinten väliseen työskentelysuhteeseen. Asianosaiset tietävät, miten toimitaan, ja asianosaiset eivät myöskään, ed. Räsänen, voi sopia, miten toimitaan, vaan me toimimme perustuslain mukaan. Se ei ole asianosaisten sovittavissa. (Ed. Jaakonsaari: Oikein sekin! Entä transatlanttiset suhteet? Konkretiaa!) — Näihin palataan ministeri Tuomiojan puheenvuorossa.

Kuten ed. Vilén mainiosti päätti toivoen, että kansalliset vaalimme eivät vaikuttaisi puheenjohtajuuden hoitamiseen, toivon, että näin kyetään toimimaan sekä hallituksen puolelta että opposition puolelta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Luonnollisesti kaikki Suomen kansalliset tavoitteet Eurooppa-politiikassa ovat voimassa myös meidän puheenjohtajakautenamme. Sanon tämän sen vuoksi, että nämä meidän poliittiset tavoitteemme eri aloilla ovat erityisen hyvin eduskunnassa tunnettuja, koska meillä on ainutlaatuinen EU-asioiden käsittelyjärjestelmä ja tavoitteiden käsittely kaikissa valiokunnissa ja käsittely tapahtuu hyvässä yhteisymmärryksessä hallituksen ja eduskunnan kesken. Toiseksi se on myöskin sanottava siksi, että niin monessa puheenvuorossa on ikään kuin haluttu tivata, aikooko Suomi toimia sen ja sen asian puolesta. Siltä osin kuin ne ovat kuuluneet — ja havaintojeni mukaan kaikki täällä esiin otetut asiat kuuluvat — Suomen tavoitteisiin, tietenkin niiden edistämiseksi toimitaan. Puheenjohtajuus antaa siihen erityisiä mahdollisuuksia, nimenomaan lähtien siitä, että meidän tavoitteemme eivät ole EU:n yleisten tavoitteiden ja etujen kanssa ristiriidassa.

Sekin on ehkä todettava, että jälkikäteen yleensä on arvioitu epäonnistuneimmiksi ne puheenjohtajuudet, joissa puheenjohtajavaltio on liian korostetusti, kenties oman parlamenttinsa miellyttämiseksi tai vaalinäkymien vuoksi, nostanut esiin asioita ja pyrkinyt pitämään esillä asioita, joista tiedetään, että jäsenvaltiot eivät tule pääsemään niistä yksimielisyyteen tai jopa enemmistö niitä vastustaa. Me emme varmaan halua tällaiseen menettelyyn ryhtyä. Me tuomme kyllä kaikissa yhteyksissä riittävästi omat näkemyksemme esille mutta pyrimme siihen, että saavutamme todellakin tuloksia emmekä ainoastaan pidä korkeata profiilia. Mutta onneksi myöskin näkemykseni mukaan meillä ei pitäisi olla sellaisia asioita, joissa me olisimme nyt nostamassa muiden jäsenvaltioiden tai edes joidenkin jäsenvaltioiden näkemysten kanssa ristiriitaisia kysymyksiä esiin.

Ulkosuhteiden hoidon tehostaminen on tietysti yksi meidän keskeisiä pyrkimyksiämme unionissa. Unionillahan on tavaton määrä välineitä vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen. Unioni on tässä suhteessa, niin kuin täällä monesti on todettu, ainutlaatuinen toimija maailmassa, kun se voi tuoda erilaisten konfliktien ennaltaehkäisyyn ja kriisien hallintaan paljon laajemman valikoiman välineitä kuin mikään muu kansainvälinen toimija. Mutta varmasti meillä on haasteita saada nämä eri välineet toimimaan johdonmukaisesti keskenään, jotta se unionin vaikutus myöskin näkyisi ja tuntuisi. Ongelmia on myöskin siinä, että unionissa on oma institutionaalinen rakenteensa, jokaisella on myöskin omat selvät tehtävänsä ja myöskin pyrkimys puolustaa omaa reviiriään. Siitä saattaa joskus syntyä hankalia tilanteita.

Me tulemme ilman muuta yrittämään, että me voisimme ilman perustuslakisopimusta päästä lähemmäksi sitä, mitä perustuslakisopimuksella juuri ulkosuhteiden hoidossa tavoitellaan: unionilla on yksi yhteinen politiikka, jota kaikki sen instituutiot toteuttavat. Tässä on paljon työtä.

Komission käsitykset ovat yksi tärkeä lähtökohta sille, millä lailla voitaisiin toimintoja tehostaa, mutta ne eivät ole ainoat. Myöskin korkealla edustajalla on omat näkemyksensä, ja myöskin ne kannattaa ottaa sillä tavoin huomioon, että syntyy toimiva kokonaisuus. Se ei tule olemaan ihan helppo tehtävä.

Uskon, että unioni on käytännön kysymyksissä esillä olevissa kriisinhallintatehtävissä, joista monet keskittyvät juuri Afrikkaan, jo nyt osoittanut oikealla lailla valmiuksiaan ja johtajuuttaan. Me joudumme ennakoimaan sitä, että Sudanissa rauhansopimuksesta, tai itse asiassa useista niin etelää kuin Darfuria koskevista rauhansopimuksista, huolimatta tilanne voi kärjistyä ja Itä-Sudanissa on myöskin konfliktin vaara olemassa. Tämä saattaa edellyttää myös puheenjohtajavaltiolta sitten erityistä omaa panostusta. Mutta periaatteessa Sudanissa kuitenkin ollaan etenemässä siihen oikeaan suuntaan, että rauhansopimusta tullaan täytäntöön panemaan ja että sitä tulee valvomaan nyt tämänhetkisen arvion mukaan vuodenvaihteessa tapahtuva Afrikan unionin rauhanturvaoperaation siirto YK:n operaatioksi. Tämän valmistelu ja varmistaminen on tärkeä tehtävä meidän puheenjohtajakaudellamme.

Kongon osalta tilanne ei ehkä ole aivan niin synkkä kuin joissain puheenvuoroissa on mainittu. Itse asiassa Kongon kehitys näyttää valoisammalta kuin se on ollut pitkään aikaan, juuri se, että siellä nyt ensimmäistä kertaa 40 vuoteen ollaan valmistautumassa vaaleihin. Vaalien hyvän sujumisen varmistamiseksi EU on vastannut YK:n pyyntöön valmistaa oma rauhanturvaoperaationsa, jossa ei tietenkään Kongon kokoisessa maassa 2 000 ihmisellä ole tarkoitus eikä voikaan olla, että ollaan joka puolella läsnä ja sitä valvotaan, se on täysin mahdoton tehtävä. Mutta kysymys on siitä, että tämä EU-operaatio on eräänlainen reservi, lainausmerkeissä pelote, joka voidaan hyvin nopeasti naapurivaltioista tai tukikohdista ottaa käyttöön, jos ilmenee sellaisia levottomuuksia, joihinka jo olemassa olevat Kongon omat voimavarat ja siellä jo aikaisemmin toimivat YK-operaatiot eivät riitä. Uskoisin, että tämä konsepti on oikea. Ainahan, mitä enemmän voimavaroja olisi käytettävissä, sen paremmin sen voisi odottaa toimivan, mutta tähän on poikkeuksellisen huolellisesti valmistauduttu, ja Suomi osaltaan puheenjohtajamaana pyrkii siihen, että tämä operaatio päättyy onnistuneesti.

EU—Venäjä-suhteiden osalta täydennyksenä vielä siihen, mitä pääministeri tässä jo totesi: Meillä on — ja tämän saatan todeta, kun eilen kävin asiasta keskustelut Venäjän ulkoministerin kanssa — Venäjän kanssa hyvin yhtenäinen näkemys näistä aikatauluista ja tavoitteista, toisin sanoen pohjoisen ulottuvuuden uudet järjestelyt pyritään saamaan valmiiksi ja allekirjoitettua meidän puheenjohtajakautemme aikana, mikä näyttää tällä hetkellä varsin myönteiseltä, koska kaikki osapuolet, Venäjä, Islanti, Norja toisaalta ja sitten myöskin komissio EU:n puolella, valmistelijoina ovat paljon selkeämmin tähän sitoutuneet kuin missään aikaisemmassa vaiheessa. Pca:n jatkosta on myös tarkoitus meidän puheenjohtajakaudellamme saada hyväksytyksi mandaatti ensi vuonna käytäviä neuvotteluja varten, mutta jo nyt on tiedossa, että eivät nämä neuvottelut tule johtamaan uuden sopimuksen voimaantuloon vielä vuoden 2007 aikana. Siksi on jo aiemmin sovittu Venäjän ja EU:n kesken siitä, että nykyinen Pca-sopimus jatkuu toistaiseksi. Mitään katkosta ei tule. Tällaista ongelmaa ei tässä ole näköpiirissä.

Me toivomme, että laajentumisprosessia voidaan niin sanotusti normaalijärjestyksessä viedä eteenpäin. Kaikki kriteerit ovat voimassa, niitä valvotaan, eikä edistystä voi tapahtua jäsenyyteen johtavalla tavalla, ellei myöskin kaikkia näitä kriteereitä ole täytetty. Mutta erityisesti Turkin osalta tiedämme, että se on prosessi, joka voi tästä eteenpäin kestää vielä reilut kymmenenkin vuotta. Ei siinä ole mitään muutosta tapahtunut, mutta tärkeintä on, että Turkin osalta, niin kuin Kroatian kanssa avattujen neuvottelujen osalta, ne etenevät niin, että itse lopputavoitteesta ei synny epäselvyyttä. Sen vuoksi meidän pyrkimyksemme on nyt hoitaa meidän tehtäväksemme annettu EU:n laajentumiskeskustelu meidän puheenjohtajakaudellamme siten, että se ei johtaisi tämän niin sanotun eurooppalaisen perspektiivin kyseenalaistumiseen, koska se on ollut Euroopan unionin ehkä merkittävin vaikutuskeino Länsi-Balkanilla ja tuonut toivoa, tuonut vakautta, tuonut yhteistyötä ja auttanut konfliktien ratkomisessa. Jos tähän tulisi jotain epäselvyyttä, se asetettaisiin kyseenalaiseksi, sillä voisi olla erittäin kielteisiä seurauksia Länsi-Balkanilla tavalla, joka heijastuisi sitten muuallekin, niin kuin paikallisilla kriiseillä nykymaailmassa on tapana tehdä.

Me tulemme puheenjohtajakautemme aikaan toimimaan näissä kaikissa kysymyksissä läheisissä, päivittäisissäkin, kontakteissa eduskunnan ja sen valiokuntien kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ulkoministeriön virkahenkilöstö julisti vuonna 1994 Suomen Euroopan yhteisöjen mallioppilaaksi, ristoreippaaksi, jolle sopii kaikki. Tämä mallieurooppalaisuus, joka näkyy tänä päivänäkin virkamiesesittelyissä valiokunnissa, on tuonut maallemme yhteisen eurooppalaisen kakun jaossa siinä määrin kapoisen viipaleen, että EU-kriittisyys on kasvanut maassamme ennätysmittoihin. Tilanne näyttää EU:n kannalta kehnolta toki myös muissa jäsenvaltioissa. Tämä politiikka ei ole ollut Suomen eikä Euroopan yhteisön etu.

Suomen ristoreippaat eivät ole ymmärtäneet eivätkä ilmeisesti tule koskaan ymmärtämäänkään dynaamisen vuoropuhelun ja terveen, ekologisesti terveen, itsekkyyden merkitystä. Minkä tahansa väitteen tai ehdotuksen adoptoiminen kritiikittömästi johtaa koko yhteisön kannalta mahdollisimman kehnoon lopputulokseen.Tämä on ollut pakko palauttaa mieleen, kun Suomi ottaa kohta vastaan Euroopan unionin toisen puheenjohtajuutensa. Muistan hyvin, kuinka edellisellä kerralla eräät kansliapäälliköt kertoivat muistioista, jotka oli laadittu puheenjohtajakautta varten tarkoituksena johdatella Euroopan yhteisön yhteistä politiikkaa pohjoisia olojamme ymmärtävään suuntaan. Nyt ei tällaisesta ole ollut havaittavissa häivääkään. Toimet pyörivät poliittisten eleitten temmellyskentällä. Minkään osapuolen arvovalta ei tästä kohene, saattaapa käydä päinvastoinkin. Moni kansalainen pitää vainaaksi todetun EU:n perustuslakiasiakirjan toistavaa käsittelyä eduskunnassa raivostusta herättävänä operaationa.

Arvoisa puhemies! Tutustuminen puheenjohtajakauden alustavaan asialistaan paljasti, että luonnonvarapuolella on lukuisia aiheita lähtien metsästrategiasta ja biopolttoaineista, jotka kytkeytyvät elimellisesti laajojen alueiden maankäytön ratkaisuihin. Niissä laadullisen puolen ratkaisevat geologia ja ilmasto ja näiden yhteisvaikutuksen tuloksena kasvillisuusvyöhykkeet. Juuri tämä näkökohta nousi näyttävästi esiin äskettäisessä maatalouspolitiikkakeskustelussa. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukikäytäntöjen perusteet pitää uudistaa ottamaan huomioon kunkin Euroopan maan luonnonmaantieteelliset lainalaisuudet. Näiden näkökohtien lanseeraamiselle puheenjohtajuus olisi tarjonnut ja ehkä vieläkin voisi tarjota hyvän mahdollisuuden, mutta taitavat sekä taito että tahto puuttua, valitettavasti.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on todellakin rauhanprojekti, ja toivon, että saamme rauhan tästä valtiosääntökeskustelusta oman puheenjohtajakautemme aikana, siten että voimme keskittyä itse asiaan. Uskon, että asianomaiset toimijat pystyvät selvittämään keskinäiset toimivaltakysymykset.

Mutta itse asiaan. Suomelta odotetaan EU:n puheenjohtajuuskaudella avauksia Venäjän suuntaan. EU:n ja Venäjän historia ei ole mikään ystävyyden tai helppojen ratkaisujen historia, päinvastoin. Tällä hetkellä on voimassa Pca-sopimus, joka menee umpeen ensi vuonna. Sitä ei ole pystytty aikaisemmin uusimaan, vaan jouduttiin tekemään ratkaisu, jossa niin kutsuttu "neljä tilaa" toimii tämmöisen konkreettisen yhteistyön lähtökohtana. Nyt Suomella on mielestäni todellinen haaste yrittää luoda tasapuolinen, tasa-arvoinen keskustelu Venäjän kanssa siitä, missä mennään. Ja erityisesti, kun kyse on esimerkiksi niin tärkeästä asiasta kuin energiaturvallisuus, jossa EU-maiden näkökulmat ovat hyvinkin erilaisia, Suomelta vaaditaan todellista luovuutta ja neuvottelutaitoa.

Siksi olenkin hieman huolissani pohjoisesta ulottuvuudesta ja siitä, että kiinnitämme liikaa huomiota pohjoiseen ulottuvuuteen, josta on tullut eräänlainen pieni suomalainen brändi, jolla, kuten pääministerikin tässä totesi, ei ole omaa rahoitusta, joka saa rahansa sieltä täältä. Jotkut asiat toimivat hyvin, raja-alueyhteistyö toimii hyvin, Barentsin yhteistyö toimii myös hyvin, mutta se on eräänlainen tyhjä kuori tai paketti, johon nämä eri yhteistyötoiminnot paketoidaan.

Jos kaksi esimerkkiä ottaisin siitä, että pohjoinen ulottuvuus ei ole lyönyt itseään läpi EU:ssa tai sen ympäristössä, niin ensimmäinen on EU:n naapurustopolitiikka, jossa pohjoinen ulottuvuus mainitaan sivulauseessa, kun pohjoinen ulottuvuus olisi voinut olla rakenteellinen osa koko Pohjois-Euroopan kohdalla EU:n uudessa naapurustopolitiikassa. Toinen kysymys koskee Norjaa, jolla on erittäin paljon varoja panna tähän yhteistyöhön. Norjakaan ei enää puhu pohjoisen ulottuvuuden politiikasta, vaan puhuu niin kutsuttujen pohjoisten alueiden politiikasta ja on panostamassa sinne paljon, mutta asia on eri kuin pohjoinen ulottuvuus.

Tästä syystä toivoisinkin, että Suomella nyt puheenjohtajuuskaudella ei olisi suhteessa Venäjä-kysymyksiin tämmöisiä silmälappuja, jotka lähtevät siitä, että meidän kaikki ulottuvuutemme ovat nyt pohjoisen ulottuvuuden korissa, vaan päinvastoin pystyisimme kehittämään yhteistä EU—Venäjä-strategiaa vaikeistakin lähtökohdista, kuten energiaturvallisuuden osalta, siten että asiassa todella päästään eteenpäin. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, arvoisa puhemies, niin on välttämätöntä, että Suomi katsoo omia etujaan ja kehittää oman Venäjä-strategian yhdessä Venäjän kanssa siten, (Puhemies koputtaa) että Venäjä-ulottuvuus tulee huomioitua suomalaisessa politiikassa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Vain sellaisen veneen keulassa ei ole laineita, joka pysyy paikallaan." Tämä on vanha mietelause, joka sopii EU-puheenjohtajuuskauteemmekin, sillä luulen, että laineita syntyy jatkossakin, kun EU-asioita hoidetaan.

Arvoisa puhemies! Kansalaiset sanovat, että maatalouden elinkelpoisuuden turvaaminen on yksi kolmesta tärkeimmästä tehtävästä EU-puheenjohtajakaudellamme. Sen lisäksi kärkeen nousevat kansainvälisen rikollisuuden torjunta ja EU:n avoimuuden edistäminen.

Arvoisa puhemies, siksipä muutama yksityiskohta maa- ja metsätalousvaliokunnan toimialalta puheenjohtajuuteemme liittyen.

Suomi toivottavasti käy puheenjohtajuuskaudellaan keskustelua eurooppalaisen maatalouden mallin eli monivaikutteisen maatalouden tulevaisuuden haasteista. Sitä keskustelua käytäessä on huomioitava niin taloudellinen, ekologinen kuin sosiaalinenkin kestävyys. Haasteita riittää heti 1.7. Wto-neuvotteluidenkin osalta.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan vuosi sitten ilmoittanut, että asialistaa laadittaessa on huomioitava Brysselin vuoden 2002 Eurooppa-neuvoston vahvistama periaate siitä, että maataloustuotannon on voitava jatkua kaikilla yhteisön alueilla mukaan luettuna alueet, joilla on erityisiä ongelmia. Lisäksi nostimme esiin muun muassa peltobioenergian käytön edistämisen ja EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden turvaamisen metsätaloustuotteiden osalta.

Tulevilla EU-tason energialinjauksilla on merkitystä maaseudullemmekin. Suomen kaudellahan on tarkoitus valmistella energiapolitiikkaa koskevia kevään 2007 päätöksiä. Tuntuu, ettei uusiutuvien luonnonvarojen arvoa ole aina täysin ymmärretty eurooppalaisessa päätöksenteossa.

EU-kokoukset maassamme ovat loistava paikka esitellä paitsi maamme luonnonolosuhteita ja tilarakennetta myös ruokaperinnettä ja laadukasta, turvallista ruokaamme ja elintarvikeinnovaatioitamme. Kuten viime viikolla maatalouspoliittisen selonteon pitkässä palautekeskustelussa todettiin, vahva tuki kotimaisen elintarviketuotannon säilyttämisen puolesta on tässä eduskunnassa olemassa.

Arvoisa puhemies! Luomuasetus on kesken. Siinä on huomioitava Suomen erityispiirteet.

Eläintautien vastustamisen osalta on hienoa, että Suomi painottaa ennaltaehkäisyä.

Elintarviketurvallisuus on myös bravuureitamme. Jatketaan sillä tiellä.

Torjunta-ainelainsäädäntöä uudistettaessa on tärkeätä huolehtia siitä, että pienillä pohjoisilla markkina-alueilla, kuten Suomessa, on saatavissa riittävä valikoima torjunta-aineita. Näin siitä huolimatta, että käytämme niitä vähän verrattuna Keski-Eurooppaan.

Hedelmä- ja vihannesalan uudistus on myös vireillä.

Kaiken kaikkiaan eurooppalaiselle maataloudelle olisi tärkeää antaa viesti luotettavuudesta ja vakaudesta. Toivonkin, että tällaisen viestin pystyvät ministerimme myös Wto-neuvotteluiden kuluessa antamaan viljelijöillemme.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmastopolitiikka ja energiapolitiikka ovat politiikan lohkoja, jotka ovat sitä olennaista, mihin EU:n toivotaan keskittyvän Suomen puheenjohtajuuskaudella. Ilmastopolitiikassa tavoite on selvä: edistää kansainvälistä sitoutumista Kioto-sopimuskauden jälkeisiin ilmastonmuutoksen torjuntatavoitteisiin. Erityisesti Yhdysvaltojen ja muitten suurten päästöjä aiheuttavien maitten mukaansaanti on tärkeätä.

Energiapolitiikassa linjat ovat loppujen lopuksi aika selvät. Suomen pitää edistää EU:n tasolla energian kokonaiskulutuksen kasvun pysäyttämistä, alentamista lisäämällä energiankäytön tehokkuutta ja kehittämällä teknologiaa. Toisaalta uusiutuvan energian osuutta on lisättävä — Suomi on tässä mallimaa — ja energiaomavaraisuutta on kasvatettava. Uusiutuvan energian osuuden lisäys ei ole pelkästään ilmastopolitiikkaa, vaan se on mitä suurimmassa määrin talouspolitiikkaa. Energian jatkuva hinnannousu vaarantaa EU:n kasvu- ja työllisyystavoitteitten saavuttamista. Uusiutuvan energian lisääminen alentaa riippuvuutta fossiilisesta energiasta, ja se puolestaan tasoittaa energian hinnan heilahteluja ja vakauttaa talouskasvua.

Arvoisa puhemies! Wto-neuvottelujen eteneminen on tärkeä asia Suomen puheenjohtajuuskaudella erityisesti maatalouden osalta. EU ei voi harjoittaa yksipuolisia myönnytyksiä Wto-neuvotteluissa. Maatalousreformin mahdollistama liikkumavara alkaa olla käytetty. Jos EU luopuu vientituista, on kaikkiin vientituen muotoihin suhtauduttava yhtä kriittisesti. Toisaalta EU voi omilla päätöksillään helpottaa myös maatalouden sopeutumista Wto-neuvottelujen asettamiin vaateisiin edelleen, ja se tapahtuu lisäämällä peltojen bioenergiatuotantoa. On viisaampaa käyttää meidän omia peltoreservejämme bioenergian tuotantoon kuin tuoda raaka-aineita tropiikista. Samalla puretaan viljojen vientituen tarvetta.

Työaikadirektiivissä olisi aika löytää sopu. Suomella on tähän mahdollisuus hakea kompromissia, ja luotan tässä ministeri Filatoviin. Emme voi toimia koko Euroopan opettajina, ja vaikka työaikadirektiivi ei vastaakaan täysin omaa käytäntöämme, on huomattava, että se on minimi, joka ei edellytä meidän heikentävän omaa työsuojeluamme. Työaikadirektiivissä meidän on myös osoitettava kohtuullista ymmärtämystä esimerkiksi Ison-Britannian käytäntöjä kohtaan. Usein Suomi toivoo unionilta ymmärtämystä meidän erityisolojamme kohtaan. Johdonmukaisuuden vuoksi meidän on toimittava samoin toisten maitten erityistarpeita kohtaan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että jälleen tänään on käynnissä tämä keskustelu valtaoikeuskysymyksistä EU-politiikassa presidentin ja hallituksen välillä. (Ed. K. Kiljunen: Olet ollut aktiivinen!) Ja täytyy sanoa — puhemies Lipponen on ollut tässä suhteessa aktiivinen tänään — että tällä kertaa alkaa tuntua siltä, että tämä keskustelu alkaa haitata jo Suomen puheenjohtajakautta, ja täytyy toivoa, että se keskustelu päättyisi nyt mahdollisimman nopeasti. Tietysti aineksia tälle ovat antaneet myöskin sitten edustautuminen G8-kokouksessa ja myöskin kutsu huippukokoukseen, kenen se pitää esittää, vaikka kummassakin tapauksessa vastaus on selvä: pääministeri osallistuu G8-kokoukseen, pääministeri esittää kutsut huippukokoukseen.

Ainoan neuvon, minkä voin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana antaa, on se, että perustuslakia tulee puheenjohtajakaudella noudattaa ehdottoman tiukasti siinä muodossa kuin se tällä hetkellä meillä on. Täytyy tässä vielä lyhyesti siteerata perustuslain 93 §:n 2 momenttia, joka käsittelee EU-asioita ja jossa todetaan: "Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä - - ." Tämä myöskin käsittää Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tältä osin eduskunta lausui selvästi kantansa, että näin on, jo vuonna 1994, mistä presidentti Ahtisaari silloin oli iloinen. Hallitus on tämän tunnustanut vuonna 1998, ja perustuslakivaliokunnan mietinnössä, joka koskee uutta perustuslakia, todetaan seuraavasti: "Valtioneuvoston valmisteluvallasta ei ole erotettu mitään asiaryhmää. Valtioneuvoston valmistelu kattaa siten myös mm. unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat."

Eli unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu hallitukselle, hallitus tekee siitä päätökset. Tältä osin on kuitenkin selkeästi myöskin todettu hallituksen esityksessä vuonna 1998, että silloin kun käsitellään unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sen tulee tapahtua "kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa". Ja kriisinhallintalaissa muun muassa perustuslakivaliokunta toisti tämän yhteistoimintavelvoitteen. Eli tämä tarkoittaa sitä, että presidenttiä on informoitava ja on pyrittävä yhteisymmärrykseen, mutta viime kädessä valtioneuvosto tekee päätökset.

Mitä tulee huippukokoukseen, siltä osin on selkeä säännös 97 §:n 2 momentissa: pääministeri antaa eduskunnalle tai sen valiokunnalle tiedot Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että pääministeri aina osallistuu huippukokouksiin. Perustuslakivaliokunta tuolloin 1998 totesi: "Valtioneuvosto paitsi määrittelee Suomen kannan myös määrää Suomen edustajien toiminnasta ja osallistumisesta EU:n lopulliseen päätöksentekoon ja sitä edeltäviin valmisteluvaiheisiin. Valtioneuvoston asiana on näin ollen päättää Suomen edustuksesta Eurooppa-neuvoston kokouksissa." Eli valtioneuvosto päättää, ketkä näihin kokouksiin osallistuvat, ja se on täysin yksiselitteistä. Pääministeri aina johtaa Suomen valtuuskuntaa, ja pääministeri vastaa nimenomaan eduskunnalle kaikista niistä päätöksistä, mitä huippukokouksessa on tehty.

Presidentillä voi olla toki rooli. Presidentti voi tukea meidän yleistä EU-politiikkamme ja avustaa hallitusta. Näin pitää tehdä, koska se on erittäin hyödyllistä. Kaikki resurssit pitää käyttää, ja presidentti Halonen siinä on oikeassa, että kun hän antaa apuaan, sitä apua on hallituksen myöskin syytä kaiken kaikkiaan käyttää. (Puhemies koputtaa) Mutta Henry Kissinger aikanaan kysyi, kenelle hän soittaa Euroopassa, kun hän ei tiennyt, kelle soittaa. Me voimme kyllä selvästi perustuslain nojalla sanoa, että jos EU-asioissa soittaa Suomeen, pitää soittaa pääministerin puhelinnumeroon.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on hienoa, että Suomi korostaa omalla puheenjohtajuuskaudellaan Euroopan unionin ja Venäjän suhteita sekä pohjoisen ulottuvuuden kehittämistä. Konkreettisia tavoitteita löytyy usealla eri politiikan sektorilla aina koulutuspolitiikasta energiapolitiikkaan.

Mielestäni on hyvä, että Suomi selvittää mahdollisuuksia opiskelija- ja opettajaliikkuvuuden lisäämiseen Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Tarvitsemme niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa Venäjän osaajia ja asiantuntijoita. Tärkeää on myös, että puheenjohtajakaudella edistetään Euroopan unionin ja Venäjän välillä sovitun kulttuurin tiekartan toimeenpanoa.

Arvoisa puhemies! Unionin energiapolitiikan kehittäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat ansiokkaasti Suomen puheenjohtajakaudella keskeisellä sijalla. Energian ulkosuhdeulottuvuuden kehittäminen on keskeinen osa energiapolitiikan kehittämistä, koska unioni on riippuvainen ulkopuolisista energialähteistä. Energiapolitiikan tavoitteet ja ulkosuhteet pitäisikin kytkeä tiiviimmin toisiinsa niin, että ulkosuhteissa tuettaisiin entistä paremmin energia- ja ilmastopolitiikan päämääriä.

On hyvä, että energiakysymyksillä on merkittävä rooli useissa Suomen puheenjohtajakaudella järjestettävissä kolmansien maiden kanssa pidettävissä kokouksissa mukaan lukien Asem-huippukokous.

Tärkeää on myös se, että Suomi pyrkii edistämään prosessia, jonka tavoitteena on saavuttaa maailmanlaajuinen yhteisymmärrys siitä, miten YK:n ilmastosopimusjärjestelmää tulee kehittää vuonna 2012 päättyvän Kioton pöytäkirjan sitoumuskauden jälkeen. Edistämistapoja ovat varmasti aktiivinen valmistautuminen ja osallistuminen YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksiin, joita järjestetään Suomen puheenjohtajakaudella. Mielestäni on tärkeää, että ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat myös keskeisellä sijalla Euroopan unionin transatlanttisessa vuoropuhelussa ja kolmas maa -yhteistyössä.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että pohjoisen ulottuvuuden määräaikaiset toimintasuunnitelmat korvataan nyt niin sanotulla pysyvällä kehysasiakirjalla. Sen tulisi olla strateginen ja kauaskantoinen ja sisältää myös riittävät seuranta- ja toimeenpanomekanismit. Toivottavasti kehysasiakirja pystytään hyväksymään poliittisella tasolla Euroopan unionin ja Venäjän huippukokouksen yhteydessä Suomen puheenjohtajakaudella.

Sitten lopuksi, arvoisa puhemies: kun täällä on kannettu huolta kansalaisten tyytymättömyydestä Euroopan unioniin, niin toivon, että Suomen puheenjohtajuuskaudella pystyisimme tuomaan tämän puheenjohtajuuden lähemmäksi kansalaisia, niin ettei tämä puheenjohtajuuskausi jää pelkästään uutisissa nähtäviin kokouskuviin.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä on aiemmin todettu, tämä puheenjohtajuus on Suomelle ainutlaatuinen vaikuttamisen mahdollisuus, mahdollisuus, joka todennäköisesti ei toistu enää samalla tavoin, koska seuraava puheenjohtajuus vuonna 2020 on todennäköisesti hyvin toisenlainen ja hyvin toisenlaisessa unionissa oleva. Mielestäni meidän on syytä tunnustaa ne haasteet ja mahdollisuudet, mitä meillä on edessämme olemassa, ja pidän aitona vaarana sitä, että Suomen puheenjohtajuus voi muodostua tietyksi välikauden puheenjohtajuudeksi, puheenjohtajuudeksi, joka orientoituu siten, että niin komissio kuin muut jäsenvaltiot katsovat ennen kaikkea Suomen jälkeiseen aikaan, Saksaan ja liittokansleri Merkelin mahdollisuuksiin viedä keskeisiä kiistakysymyksiä eteenpäin. Mielestäni on myös selvää, että sekä Saksa että Ranska, molemmat perustajavaltioita, haluavat mielellään ottaa pelastajan tai ratkaisun tekijän roolin. Sen takia on äärettömän tärkeää, että ennen kaikkea pääministerin johdolla Suomi on aktiivinen ja aloitteellinen omalta osaltansa kaikissa kiistakysymyksissäkin, mukaan lukien perustuslaillisen sopimuksen jatkovalmistelun.

Toivon, että Suomi tekee ja pääministeri esimerkiksi Euroopan parlamentin edessä heinäkuussa puhuessaan tulee tekemään linjauksia myös perustuslaillisen sopimuksen rakenteesta ja sisällöstä, miten hän näkisi ja haluaisi prosessissa edettävän. Meidän on syytä olla aktiivinen ja aloitteellinen kokonaisuuden kannalta katsoen. Se, mihin olin erittäin tyytyväinen pääministerin puheessa, on se, että hän vahvasti omalta osaltaan toi esille sitoutumisen myös unionin jatkotehtäviin, jatkolaajentumiseen. Tässä keskustelussa mielestäni tänään on positiivisella tavalla tuotu esille se laaja yksimielisyys, mikä Suomessa on olemassa unionin laajentumisen mahdollistamiseksi myös jatkossa. On tietoisesti pyritty mielestäni joidenkin jäsenvaltioiden toimesta asettamaan vastakkain, että sopimukseton tila tai perustuslaillisen sopimuksen puuttuminen johtaisi siihen, että laajentuminen ei ole mahdollista. Mielestäni näitä asioita ei pidä eikä voi asettaa vastakkain, vaan niiden täytyy edetä omalla raiteellansa, omalla logiikallansa ja toimia tällä tavoin.

Vain sananen Venäjästä, siitä mitä pääministeri toi esille. Mielestäni tämä on ehkä se keskeinen kohta, jossa toivon hänen hieman harkitsevan kantaansa. Pääministeri totesi puheessaan, että meitä yhdistää Venäjään eurooppalaiset arvot ja maailmanlaajuiset intressit. Olen hieman eri mieltä. Olemmeko me todellakin samaa mieltä, onko meillä samanlaiset Eurooppaa ja eurooppalaisuutta koskevat arvot? Tämä on kysymys, jota on syytä puheenjohtajakauden aikana pohtia ja tuoda esille ja ennen kaikkea katsoa, jakaako presidentti Putin hallintonsa kanssa ne samat perusperiaatteet unionin demokratiasta, hyvinvointiyhteiskunnasta ja vaikkapa ympäristöstä, mitkä meillä on olemassa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, mielestäni on selvää, että meillä on kaikilla oma roolimme, eduskunnalla, hallituksella, presidentillä. On kiinnostavaa, että pääministeri puhuu heinäkuussa Euroopan parlamentin edessä ja myös tasavallan presidentti on kutsuttu puhumaan sinne syyskuussa. Jos ja kun näin tapahtuu, niin tämähän on sata prosenttia enemmän kuin vain yhden puheenvuoron pitäminen.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on eurooppalaisen politiikan johtovaltio seuraavan puoli vuotta. Viemme tehokkaasti eteenpäin unionin asialistaa eri sektoreilla. Kukin puheenjohtajavaltio painottaa omalla tavallaan unionin yhteistä asialistaa, muun muassa kulttuuriinsa, historiaansa ja maantieteelliseen asemaansa nojautuen. Suomelle luontainen painotus on Pohjois-Euroopan kehittymisen ja yhteistyön vahvistaminen unionin yhteisellä politiikalla, pohjoisella ulottuvuudella.

Ensimmäisen kerran pohjoisesta ulottuvuudesta puhuttiin 1997 Rovaniemellä. Pohjoinen ulottuvuus on luontevasti yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisimpiä painopisteitä. Nykyisin voimassa oleva pohjoisen ulottuvuuden toinen toimintaohjelma päättyy tämän vuoden lopussa. Uuteen pohjoisen ulottuvuuden poliittiseen kehysasiakirjaan, joka on tarkoitus neuvotella ja hyväksyä Suomen kaudella, kohdistuu suuria odotuksia, syystäkin. Historia velvoittaa Suomea toimimaan pohjoisen ulottuvuuden kehittämisen etulinjassa.

Suomen aloitteesta syntyneen politiikan keskeinen merkitys on siinä, että se auttaa kiinnittämään huomiota unionin pohjoisiin lähialueisiin osana unionin ulkosuhdepolitiikkaa. Pohjoinen ulottuvuus ymmärretään laaja-alaiseksi osaksi unionin pohjoisten alueiden politiikkaa, johon sisältyy tärkeänä sektorina ympäristöpolitiikka, sosiaali- ja terveysyhteistyö sekä merkitystään lisäävänä toiminta-alueena liikenne- ja infrapolitiikka. Menestyksekkäästi pohjoisen ulottuvuuden politiikalla edistetään ympäristönsuojelua sekä pohjoisessa asuvien hyvinvointia ja terveyttä. Pohjoinen ulottuvuus on konkreettisen yhteistyön keinoin vahvistanut vakautta ja hyvinvointia unionin pohjoisilla alueilla.

Pohjoinen ulottuvuus on painottunut unionin Venäjä-politiikan yhdeksi välineeksi. Nyt siitä on tullut yhä selvemmin EU:n ja kumppanimaiden Venäjän, Norjan ja Islannin yhteinen asia. Pohjoinen ulottuvuus toimii eri yhteistyöalojen yhdistävänä sateenvarjona luoden siten johdonmukaista toimintaa eri sektoreilla. Toiminnan alat sisältävät monia alueellisesti tärkeitä poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ympäristö-, energia-, terveys- ja hyvinvointikysymykset sekä rikollisuuden vastainen toiminnan. Kaikilla näillä sektoreilla tarvitaan kiinteää pohjoista yhteistyötä.

Nykyisten yhteistyösektoreiden lisäksi on ennakkoluulottomasti arvioitava myös uusia yhteistyön alueita. Elinkeinoelämän kehittymisen, sujuvan liikkumisen ja siten talouskasvun edellytysten parantamisen kannalta on ollut perusteltua kiinnittää viime vuosina erityistä huomiota pohjoisen liikenne- ja logistiikkakysymyksiin. Jatkossa on syytä panostaa myös inhimillisten voimavarojen kehittämiseen pohjoisilla alueilla. Pitäisin harkinnan arvoisena asiana koulutukseen ja tutkimukseen perustuvan pohjoisen ulottuvuuden yhteistyösektorin käynnistymistä.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi: Hallitus ansaitsee kiitoksensa aktiivisesta pohjoisen ulottuvuuden uuden sisällön luomisesta (Puhemies koputtaa) yhdessä komission kumppanimaiden ja jäsenvaltioiden kanssa. EU—Venäjä-huippukokouksen yhteydessä syksyllä allekirjoitettu poliittinen kehysasiakirja näyttää suunnan pohjoisen Euroopan taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle kehitykselle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Keskityn ympäristökysymyksiin tässä käsittelyssä. Hallituksen linjaus, mikä liittyy ehkä kaikkein tärkeimpään kysymykseen, nimittäin ilmastomuutokseen, tuli esille kyllä pääministerin puheessa, mutta ei mitenkään erityisen painokkaasti. Kun olemme myös saaneet ulkoministeriön näkökulmia globalisaatio- ja YK-kysymyksistä — nehän ovat käytännössä ulkoministeriön alaisia — siellä kaksi asiaa on laitettu ikään kuin tasapainoon keskenään, ja ne ovat energiaturvallisuus ja ilmasto, siis ilmastonmuutos. Se on todella YK:n alainen ilmastosopimus, jonka puitteissa Suomikin toimii.

Kun olemme puheenjohtajamaa, niin meidän asemamme on todella eturivissä, ja olisin odottanut, että pääministeri, jonka tiedän ympäristöihmiseksi sikäli, että hän on tuntenut ympäristöongelmat jo vuosia, olisi painottanut omassa puheenvuorossaan sitä, että Suomen tulee edelleenkin EU:n puheenjohtajana ajaa sellaista EU-politiikkaa, jossa EU:lla on eturivin asema. Me tarvitsemme jonkun, joka on aloitteellinen, jonkun maaryhmän, ja se on tähän saakka ollut Euroopan unioni, ja jatkossakin se voi olla vain Euroopan unioni. USA:sta tai sateenvarjomaista emme löydä tähän toimijaa, emme myöskään kehitysmaiden Ryhmä 77:stä ja Kiinasta. Näin ollen se on nimenomaan EU-asia. Kaksi astetta celsiusta on nimenomaan se raja, jonka yli ei lämpötila saa nousta verrattuna esiteolliseen tilanteeseen, ja tämä on planeetan kannalta äärimmäisen tärkeä asia.

Sen vuoksi, kun energiaturvallisuus ja ilmasto laitetaan jotenkin samanarvoisina koriin ja punnitaan niitä ikään kuin toisiinsa nähden samanvertaisina, haluan painottaa, että ilmastomuutos on se ykkösasia, jonka vuoksi meidän tulee tietysti ohjata energiapolitiikkaammekin niin, että ilmastotavoitteet ja ilmastomuutoksen hillintä voidaan toteuttaa. Tämä on erittäin tärkeä asia. Sanoisin, että Suomen puheenjohtajuuskysymyksissä nimenomaan puheenjohtajuus seuraavassa ilmasto-osapuolikokouksessa Nairobissa marraskuussa on aivan ykkösasioita. Siinä olemme tekemisissä kaikkien Euroopan unionin maiden kanssa ja sen lisäksi kaikkien tämän planeetan maiden ja niiden valtuuskuntien kanssa.