Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävä lakiesitys potilasturvatyöstä on hyvin poikkeuksellinen, mutta myös tilanne, jota varten laki ehdotetaan säädettäväksi, on hyvin poikkeuksellinen. Työtaistelu toteutettaisiin joukkoirtisanoutumisina eikä lakkona, kuten yleensä. Tehy on ilmoittanut, että se ei ole valmis rajaamaan työtaistelua eikä myöskään salli irtisanoutuneiden tehdä työtä, jolla voitaisiin estää välittömästi uhkaavat potilaiden hengenmenetykset tai vakavien pysyvien vammojen syntymiset. Koska työtaistelu tehdään irtisanoutumisina eikä työtaisteluosapuolten kesken ole kyetty sopimaan työtaistelun rajoista tai siihen liittyvistä järjestelyistä, on valtiolla perustuslain 22 §:n edellyttämä velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin, koska työtaistelu aiheuttaisi toteutuessaan ensimmäisestä päivästä alkaen kuolemantapauksia.

Tilanteessa, jossa useissa sairaaloissa teho-osastot, synnytysten hoidot, kiireellinen henkeä pelastava päivystystoiminta ja monet näitä vastaavat toiminnot uhkaavat joko loppua kokonaan tai niiden toiminta on vähintäänkin supistumassa selvästi potilasturvallisuuden hyväksyttävän tason alapuolelle, on käytettävä kaikki mahdolliset keinot hoidon turvaamiseksi. Maamme sairaanhoitopiirit ovat kiitettävästi selvittäneet mahdollisuuksia hoitojen uudelleenjärjestämiseen, henkilöstön uudelleensijoitteluun, yhteistyöhön muiden sairaaloiden kanssa sekä palvelujen hankintaan ulkopuolelta ja jopa ulkomailta. Kaikesta varautumisesta huolimatta keräämiemme tietojen perusteella on selvää, että monissa tapauksissa jo työtaistelun ensimmäisestä päivästä alkaen ei pystyttäisi turvaamaan edes potilaiden hengen pelastamiseksi tarpeellista hoitoa. Voimassa oleva lainsäädäntö ei anna tällaisessa tilanteessa kunnille eikä valtion viranomaisille käytännössä juuri mitään mahdollisuuksia varmistaa potilasturvallisuutta kaikissa tilanteissa. Sen vuoksi hallitus on harkinnut välttämättömäksi määräaikaisen lain säätämistä, jotta työtaistelun aiheuttamat uhat potilasturvallisuudelle saataisiin minimoitua. Lain lähtökohtana on, että työt tulee järjestää ensisijaisesti työtaistelun ulkopuolisella henkilökunnalla muun muassa uudelleen sijoittamalla henkilökuntaa ja tarvittaessa työaikalain mukaiset ylityösäännökset sivuuttaen.

Monien työtehtävien vaatiman erityisosaamisen vuoksi nämäkään keinot eivät aina ole riittäviä. Siksi viimeisenä keinona tulee olla mahdollisuus määrätä tarvittavaa osaamista omaavia hoitotyöntekijöitä työtaistelun kohteena oleviin yksiköihin. (Ed. Saarinen: Tälläkö se ratkeaa?) Ensi sijassa näihin tehtäviin määrättäisiin työtaistelussa mukana olevia henkilöitä, mutta äärimmäisissä poikkeustapauksissa myös muita henkilöitä voitaisiin määrätä työhön. Tällaiseen potilasturvatyöhön voitaisiin määrätä henkilöitä vain, jos muut keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Määräyksen antaisi valtion viranomainen, lääninhallitus, ja se olisi määräaikainen. Määräys olisi voimassa yhden viikon, ja se voitaisiin uudistaa. Työnantajan tulisi myös suorittaa asianmukainen korvaus potilasturvatyöstä. Korvaus ylittäisi selvästi sen tason, minkä Tehy on nyt asettanut palkankorotusten tavoitteeksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on vedonnut molempiin osapuoliin sovun löytymiseksi tässä työ- ja virkaehtosopimuskiistassa. Lisäksi ministeriö on vedonnut osapuoliin, jotta potilasturvallisuus varmistettaisiin, jos neuvottelut eivät johda tulokseen ja hoitajien irtisanoutumiset toteutuvat. On valitettavaa, että työmarkkinaosapuolet eivät ole toistaiseksi päässeet sopuun palkkaratkaisusta. Tässä on kuitenkin vielä yli viikko aikaa työtaistelun alkuun, ja sinä aikana tulee edelleenkin pyrkiä sopuun asiassa. Potilasturvallisuuden takaamiseksi on kuitenkin välttämätöntä, että laki käsitellään nyt kiireellisenä ja saadaan voimaan ennen mahdollisen työtaistelun alkua. Lain käyttäminen tällaisessa tilanteessa on poikkeuksellista, mutta kansainvälisessä tarkastelussa ei kuitenkaan tuntematonta. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa on kummassakin lopetettu lailla terveydenhuoltoalan lakkoja, Norjassa vuosina 1998 ja 2002 ja Tanskassa vuosina 1995 ja 1999. Tässä nyt ehdotetussa laissa ei puututa itse työtaisteluun tai sen oikeuteen, kuten tehtiin äsken mainitsemissani maissa. (Ed. Gustafsson: Eikö ole puututtu nyt? Mitä muuta tämä on?) Lain tarkoituksena on ainoastaan turvata välitöntä hoitoa tarvitsevien henki ja terveys.

Arvoisa puhemies! Ehdotettu laki puuttuu hoitoalan henkilöiden henkilökohtaiseen vapauteen ja työtaisteluoikeuteen, mitkä molemmat ovat perustuslaissa suojattuja perusoikeuksia. Niitä vastassa on kuitenkin muita perusoikeuksia: oikeus elämään ja oikeus välttämättömään sosiaalihuoltoon. Viimeksi mainitut menevät mielestäni ensiksi mainittujen edelle, ja lain säätämiselle on muutoinkin erityisen painavat perusteet.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että sosialidemokraatit ovat sopimisen, eivät pakon kannalla, ja nyt hallitus on välttänyt tätä sopimisen tietä ja lähtenyt esittämään pakkoa. Kyseenalaisinta tässä muodossa on se, että silloin kun tuo neuvottelu oli vielä käynnissä ja torstain takaraja ei ollut tiedossa, hallitus puuttui neuvotteluihin tuomalla tämän lakiesityksen julkisuuteen ja kertomalla siitä, että tällä pakolla yritetään tilanne ratkaista. Se asettui suoraan työnantajan puolelle tässä tilanteessa, kun olisi pitänyt etsiä ratkaisua ja olisi pitänyt yrittää sopia.

Ja jos katsomme muutoinkin tätä kokonaisuutta, niin tämä laki ei pakota ihmistä eikä kykene pakottamaan ihmistä hoivaan, jos ihminen päättää, että hän ei tuota hoivatyötä tee. Senkin vuoksi silloin, kun etsitään suojarajoja kriittisissä tilanteissa, on käytettävä välinettä, joka tulee sopimisen kautta, koska uhkasakko ei pysty pakottamaan ihmistä, jos ihminen itse päättää, että hän ei tuota työtä tee. On löydettävä se motivaatio ja ymmärrys.

Lisäksi on hyvin kyseenalaista, että hallitus yrittää koko ajan luoda sellaisen mielikuvan, että hoitajat ikään kuin jättäisivät ihmiset kuolemaan. Olen aivan varma, että he tekevät sen hoivatyön, joka ihmisten henkilökohtaisen turvallisuuden kannalta on välttämätöntä, ja noita ratkaisuja tässä tilanteessa pitää etsiä eikä tehdä keinotekoisia pakkolakeja.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä nyt on johdonmukaista toimintamallia, jota hallitus on harjoittanut. Te ette halunneet tähän maahan synnyttää tulopoliittista kokonaisratkaisua, jolla olisi viety asioita eteenpäin yhdessä sopien ja yhdessä tehden. Te halusitte, että nämä asiat riitautetaan ja että ne ajautuvat tällaiseen jamaan. Nyt tässä on kyseessä ala, jolle ihmiset hakeutuvat. He ovat empaattisia ihmisiä, hoivahaluisia ihmisiä, he kouluttautuvat, he tarkasti tietävät, mitä he tekevät ja mitä he haluavat. He ovat kaikkien mielestä ansainneet palkkaa lisää. Te olette siellä ministeriaitiossa kaikki sanoneet, että heidän palkkaustasonsa on liian matala tällä hetkellä ja että he tarvitsevat lisää rahaa. Nyt te asetatte vastakkain potilasturvallisuuden ja rahan. Tämä on äärettömän kovaa politiikan tekoa, todella kovaa. Eikä tässä nyt auta yrittää mennä sen taakse, että halutaan lainsäädäntöä, jolla pakotetaan ihmisiä töihin. 2 700 miljoonaa euroa maksetaan valtionvelkaa pois, ja te sanotte, että ei ole rahaa hoitaa tällaista ongelmaa. Tämä on käsittämättömän kovaa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vetoan nyt hyvin vakavasti koko hallitukseen, että tämä tuhansien potilaiden hengen ja elämän, terveyden vaarantava tilanne ratkaistaisiin nopeasti ja rakentavalla tavalla. Kysyn, miksi ette tässä poikkeuksellisessa tilanteessa suostu antamaan lisäystä terveydenhuollon valtionosuuksiin kunnille, joissa kipeästi tarvittaisiin rahaa jo tämän hetken tarpeisiin puhumattakaan tulevaisuuden terveydenhuollon pelastamisesta.

Sitä paitsi pakkolaki on vain tilapäinen, rajallinen ratkaisu. Työmarkkinakiistahan täytyy ratkaista joka tapauksessa, ja tämä laki ei koske kuin osaa, 10—20:tä prosenttia, irtisanoutuneista. Se ei siis ehkäisisi kuin osan potilasvahingoista. Leikkausjonot ja hoidot olisivat joka tapauksessa lamassa. On siis turha kuvitella, että tällä kyettäisiin estämään kaikki mahdolliset vammautumiset ja tarpeettomat kuolemantapaukset tämän työtaistelun tultua päälle. Eli mielestäni nyt teidän todellakin pitäisi tarttua siihen keinoon, jolla pystytään ratkaisemaan koko tilanne nopeasti.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tilanne on vakava, ja sovittelun pitäisi olla päällä yötä päivää. Minä ihmettelen, mitä varten se sovittelulautakunta ei kokoonnu, ole jatkuvasti koolla ja neuvottele niin kauan, että valkoinen sauhu hormista nousee. Näin se tehdään silloin, kun on isoista asioista kysymys. Ja hallituksella on siellä oma mies, Hetemäki, mukana. Asia ratkeaa sillä, millä se lopulta kuitenkin joudutaan ratkaisemaan, eli rahalla. Tämä itse ongelma ei ratkea pakkotyölailla, vaan se ratkeaa rahalla. Ei tässä nyt enää kauluslaatoista ja arvovallasta kannattaisi keskustella. Tässä on kysymys vakavasta asiasta. Ei sairaanhoitajia voi pakottaa töihin. Ei bussikuskia voi pakottaa töihin, ei insinööriä voi pakottaa töihin. Tästä on nyt kysymys.

Ja sanon vielä ministeri Risikolle: Puhutte oikeudesta elämään. Palaan tähän varsinaisessa puheenvuorossani, missä vedetään rajaus oikeudesta elämään. Haluan sitä Suomen hallitukselta kysyä. Äidinkö kohdusta asti? Silloin voisin olla mukana.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me vastustamme tämän lain käyttämistä. (Välihuutoja) Työtaistelu-uhan toteutuminen on ehkäistävä sovittelulla. Tuossa sovintolautakunnassa on saatava aikaiseksi sellainen sopu, joka on molempien osapuolten, sekä kuntatyönantajan että Tehyn, hyväksyttävissä. (Ed. Gustafsson: Keskeytetään istunto sitten!) Toisaalta valtiovalta, hallitus ja eduskunta, eivät voi katsoa toimettomana sivusta, kun sairaiden ihmisten, lasten, aikuisten, vanhusten elämä ja terveys on joutumassa vaakalaudalle ja pelin välineeksi. Koska ei ole voitu vapaaehtoisesti, toisin kuin aina aikaisemmin, sopia työtaistelun rajaamisesta siten, että ulkopuolisten, sivullisten, viattomien ihmisten elämä ja terveys voitaisiin taata, hallitus tarvitsee kassakaappiinsa tämän lain. (Välihuutoja) Mutta kuten sanoin, se ratkaisu, jota me kaikki toivomme ja jota me kaikki kannatamme, on se, että osapuolten välillä pystytään sovinto aikaansaamaan.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki ei ratkaise hoitajien ja kuntatyönantajan välistä kiistaa. Jossain on oltava ja on sellainen kohta, josta osapuolet saavat synnytettyä sopimuksen. Hallituksella on oma vastuunsa siitä, että tämä sopimus löytyy ennen 19:ttä päivää. Tämä laki ei takaisi sitä, että sen voimassa ollessakaan ei potilasturvallisuus vaarantuisi työtaistelun olosuhteissa. Ja koska sopimuksen on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin löydyttävä, on kai jokaisen tehtävä kaikkensa, jotta se sopimus löytyisi ennen 19:ttä päivää, koska siitä ei ole mitään etua kenellekään, että sopimuksen solmiminen siirtyisi sitä myöhemmäksi. Lopulta on niin, että hoitajien palkat maksetaan suomalaisten veronmaksajien rahoista. Suomalaiset veronmaksajat ovat tähän myös halukkaita. Sopimuksen täytyy löytyä, ja hallituksen täytyy tehdä kaikkensa, jotta se löytyy.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Eilisessä pääministerin ilmoituksessa ja tänään tässä hallituksen esityksessä on kerrottu tämä tilanne. Viranomaisten, sairaanhoitopiirien, sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusturvakeskuksen selkeä kanta on se, että jos työtaistelu alkaa, ensimmäisten tuntien aikana menetetään ihmishenkiä. (Välihuutoja vasemmalta) Samoin eilen kerrottiin neuvottelutilanne. Meillä ei ole sopimusta olemassa. Neuvottelut ovat vaiheessa, jossa on kaksi peruskiistaa: Rahakiista koskee 10 ja 15 prosenttiyksikön välillä olevaa kiistaa, joka tulee siis tämän muun kuntaratkaisun päälle, eli kiista on erittäin suuri. Toinen perustavaa laatua oleva kiista koskee sitä, voiko Tehy saada oman sopimusoikeuden vai ei. Kaksi kiistakysymystä on ratkaisematta, viikko aikaa ratkaista. Hallituksella ei ole varmuutta siitä, että sopimus tulee. Mutta hallitus joutuu ottamaan huomioon senkin pahimman tilanteen, että sopimusta ei syystä tai toisesta ensi viikon aikana saada valmiiksi. Silloin yhteiskunta tarvitsee lainsäädännön, jolla ihmisten henki pyritään turvaamaan.

Me olemme viime kuukausien aikana iloisella tavalla sotkeneet työmarkkinapolitiikan ja valtiovallan politiikan. (Ed. Skinnari: Tämä sotkee lisää!) Nyt hallitus on siinä roolissa ja eduskunta saatuaan tämän esityksen, että joudutaan ottamaan kantaa tähän lakiin. Hallituksen toive on, niin kuin eilen sanoin, että tämä voidaan vetää takaisin, ja se tehdään heti, jos sopimus on syntynyt. Mutta jos sopimusta ei synny, yhteiskunnalla, terveysviranomaisilla pitää olla välineet, joilla vältetään ihmishenkien menetystä. Tästä on yksinkertaisesti kysymys.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on väärä tapa yrittää ratkaista tämä työtaistelukiista. Tällä on puututtu nyt siihen, että neuvottelut on katkaistu. Neuvottelut on katkaistu, ja tämän (Ed. Laukkanen: Ei tällä yritetä ratkaista!) asian käsittely on siirtynyt tänne eduskunnan valiokuntiin, ja huomenna se on toreilla, joilla Tehy järjestää näitä tilaisuuksia, jotka liittyvät tämän asian ratkaisemiseen. (Ed. Zyskowicz: Väärä tieto, ei ole katkaistu!) Tässä suhteessa olisi toivonut, että hallitus olisi nimenomaan keskittynyt siihen, että neuvottelut jatkuvat, pannut arvovaltansa tähän eikä siihen, että me käsittelemme täällä lainsäädäntöä, joka missään tapauksessa ei tule vastaamaan siihen, millä pääministeri aloitti tämän puheensa, että se yliopistollisissa keskussairaaloissa estäisi sen, että näitä hänen mainitsemiaan vaaratilanteita tulisi. Muut sairaanhoitopiirit, esimerkiksi Päijät-Häme, jonka valtuuston puheenjohtaja olen, eivät ole näin huonossa asemassa kuin pääministeri täällä kuvasi, näitten ensimmäisten viikkojen osalta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Demokraattisessa valtiossa tällaista pakkotyölakia ei käytetä, jos ei ensin ole kaikkia muita keinoja käytetty. Tässä nyt ei ole käytetty muita keinoja vaan lähdetty suoraan tekemään tällaista pakkotyölakia. (Ed. Zyskowicz: Väärä tieto, hallitus asetti sovittelulautakunnan!) Hallituspuolueitten kansanedustajat täällä sanovat, että eivät halua tätä lakia, ja siitä huolimatta hallitus on sen antanut. Eli tässä on nyt lähdetty kesken neuvottelujen ottamaan kantaa siihen, kumpi osapuoli on oikeassa, ja haluttu antaa tukea työnantajaosapuolelle. En ollenkaan käyttäisi sanaa "iloinen", niin kuin pääministeri Vanhanen puhui "iloisesta" sotkusta. Tämä on hyvin ikävää ja hyvin vakavaa, (Ed. Saarinen: Porvareita se on naurattanut!) ja tilanne on juuri se, että tällä tavalla hallitus haluaa tehdä itsestään tällaisen työmarkkinariidan osapuolen. Eikö olisi ollut parempi antaa heidän neuvotella rauhassa ja tarjota sitä lisärahaa, jota siellä kassakaapissa on, eikä ollenkaan panna tätä sopimusta sinne kassakaappiin, vaan ottaa rahat ulos sieltä, jotta saadaan koko terveydenhuoltoon sitä rahaa? Kyse ei ole pelkästään hoitajien palkoista vaan koko terveydenhuollon tulevaisuudesta. Ihmettelen tätä ministereiden vastuutonta käyttäytymistä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Eivät neuvottelut ole katkenneet. Sovittelulautakunta jatkaa työtään, heillä on kokousaikataulu olemassa, he tekevät sitä eri kokoonpanoilla. Tämä työ jatkuu, totta kai, koska lautakunnalle samoin kuin hallitukselle on itsestäänselvää, että kiista ratkeaa vain sopimalla, ja se sopu tehdään tässä lautakunnassa, uusia elimiä ei enää tulla asettamaan. Eli sovittelutyö jatkuu koko ajan. Lautakunnan piirissä tiedetään tämän lain käsittely, ja he ovat todenneet, että se ei vaikuta heidän neuvotteluihinsa. He ymmärtävät sen, että koska ei ole eduskunnan eikä hallituksen käsissä, tekevätkö osapuolet sopimuksen, niin (Välihuutoja vasemmalta) viranomaisilla on oikeus varautua kaikkein pahimman varalta.

Sairaanhoitopiirien välillä on eroja siinä, miten arvioidaan ensimmäisinä päivinä selvittävän. Mutta meillä on merkittävä määrä sairaanhoitopiirejä, joissa kuolonuhrien riski on todellinen.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Korjaan hieman täällä olleita virheellisiä käsityksiä.

Hallitus on lähtenyt lain valmisteluun vasta sen jälkeen, kun on kysytty, voisiko tätä suojatyötä vapaaehtoisesti käynnistää ja varmistaa. Vasta sen jälkeen, kun saimme siihen kieltävän vastauksen, me lähdimme lain valmisteluun.

Sitten täällä väitettiin, että me emme olisi tehneet mitään. 9.10. lähtien on tehty yötä päivää työtä, kun on selvitetty, mitä voimme tehdä nykyisellä lainsäädännöllä tai mitä voidaan tehdä siellä alueella. (Välihuutoja vasemmalta) — Nyt minä puhun sosiaali- ja terveysministeriön toimista. — Me teimme todella kaiken mahdollisen, mutta totuus on se, että me emme nykylainsäädännöllä emmekä niillä, mitä on suunniteltu, pysty varmistamaan potilasturvallisuutta.

Haluan vielä tuoda esille sen, että ymmärrän oikein hyvin sen, että tämä laki ei ratkaise tätä kiistaa, (Ed. Tiusanen: Eikä potilasturvallisuutta!) mutta tällä me pystymme varmistamaan potilasturvallisuutta. Täysin potilasturvallisuutta ei varmisteta edes tällä lailla, ja sehän tässä on hyvin huolestuttavaa.

Sitten haluan vielä yhtenä kysymyksenä kysyä, miten ihmeessä rajavartijoille voidaan tehdä laki kesällä 2005, vastaavanlainen, mutta ei terveydenhuollossa. (Välihuutoja) — Älkää yrittäkö putsata itseänne tästä nyt pois, höpö höpö!

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan oikaista ed. Skinnarin ja eräiden luomia virheellisiä mielikuvia.

Ensinnäkin täällä on väitetty, että hallitus olisi osapuoli tässä sopimuksen tekemisessä. Jokainen tietää, että hallitus ei ole osapuoli virka- tai työehtosopimuksen solmimisessa.

Toiseksi te luotte mielikuvaa siitä, että hallitus kuvittelisi, että tällä ratkaistaan tämä asia. (Ed. Jaakonsaari: Miten se oli ennen vaaleja?) Kukaan kansanedustaja, ministeri tai hallitus ei sellaista kuvittele, vaan tässä on kysymys ainoastaan ihmisten hengen ja terveyden turvaamisesta kaikissa olosuhteissa, joka kuuluu jokaisen vastuullisen hallituksen, eduskunnan ja suomalaisen ensisijaiseksi tehtäväksi.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä debattitilanne on nyt hiukan toinen, kun aamulla meillä oli pääministeri paikalla (Eduskunnasta: On nytkin!) mutta sen sijaan valtiovarainministeri lähti ... — Anteeksi, pyydän anteeksi. — Valtiovarainministeri lähti silloin hyvin pian, mutta itse asiassa se ydinkysymys on se, että kaikki me haluamme turvata ihmisten terveyden. Me haluamme turvata sen pitkällä tähtäimellä emmekä keinotekoisella lainsäädännöllä. Ihmistä ei voi yksinkertaisesti pakottaa työhön silloin, jos hän siitä päättää kieltäytyä, oli siellä taustalla uhkasakko tai jokin muu. Se on Ilo-sopimusten vastaista. Se on ihmisen toimintamekaniikan vastaista. Silloin pitää etsiä ratkaisuja, jotka tulevat sovittelun tietä.

Hallitus teki itsestänsä osapuolen silloin, kun se teki hallitusohjelmansa, johon se kirjasi lausuntoja naisten palkkauksesta. Kokoomus erityisesti teki itsestänsä osapuolen myös tässä salikeskustelussa, jossa se kertoi, miten se on saanut tällaisen ratkaisun aikaan, jossa tasa-arvoerää käytetään, ja kyseenalaista on se, että meillä ei ole nyt näitä vastuullisia keskustelijoita tässä. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Mutta haluaisin kysyä ministeri Risikolta, millä hän tällä pakolla, mitä hän tässä nyt esittää, turvaa sen, että hoitaja tekee sitä työtä, johon hänet yritetään pakottaa. Kuka vastaa siitä tilanteesta, että toisesta tehtävästä toiseen tehtävään pakkolailla, (Puhemies: Puolitoista minuuttiakin on täyttynyt jo!) pakkotyölailla, esitetty ihminen tekeekin hoitovirheen? Onko se työnantaja vai tuo pakotettu työntekijä?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole vain osapuoli. Hallitus on ratkaisijan paikalla tässä kiistassa, sillä ilman lisää rahaa tästä kiistasta ei ratkaisua synny. Tässä onkin tullut se kuva tästä keskustelusta, että sekä kokoomuksen että vihreiden osalta hallituksen puolella on halua ratkaisuun mutta te, pääministeri, änkyröitte edelleen ja jyrötätte paikallanne liikahtamatta yhtään. Mistä tämmöinen ajattelu kumpuaa? Tuleeko se siitä ajatusmaailmasta, että piikojen pitää puurtaa pienellä palkalla ja olla nöyriä? Ettekö te näe, että jos hoitajien palkkoja ei nyt ruveta nostamaan, tämä maa ajautuu täydelliseen umpikujaan hoitajapulan vuoksi? Eikö tämä tieto ole teille tullut perille, vai mistä tämä änkyröinti johtuu?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on todella surullinen päivä toisen surullisen päivän perään. Nyt kun me puhumme perusoikeuksista riittävään hoivaan ja huolenpitoon ja hallitus kääntää tällä tavalla selkänsä, se on hyvin surullista näiden kaikkien potilaiden, heidän omaistensa ja hoitohenkilökunnan puolesta, sillä miten hoitohenkilökunta pystyy tulevaisuudessa luottamaan valtiovaltaan, jos valtiovalta tällä tavalla vie heiltä toimintaedellytykset tehdä se työnsä niin hyvin kuin he haluavat? Ne viestit, jotka ovat tulleet pitkin päivää hoitohenkilökunnalta, tehyläisiltä, viestittävät suuresta surusta ja hädästä myöskin potilaiden puolesta mutta jo pidemmältä ajalta. Tämä ei ole uusi ongelma eikä tämä ole tämän työtaistelun tuoma ongelma — potilasturvallisuus — vaan se on pitkäaikainen ongelma, ja siihen on ratkaisuna ainoastaan raha, herra pääministeri.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri eilen puheensa monessakin osassa vetosi mielestäni myös ihmisten tunteisiin. Puhuttiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten pelastamisesta tässä mahdollisessa joukkoirtisanomisessa, ja tämä tapahtui Tuusulan tapahtumien välittömässä yhteydessä. Tämä on mielestäni asiayhteys, joka pitäisi todellakin konkreettisesti ajatella, mistä on kysymys.

Puhemies! Kysymys on rahasta, ja valtion budjetissa on se raha todellakin. Sinne kassakaappiin ei tarvitse viedä mitään lainsäädäntöä vaan sieltä valtion kassakaapista pitää ottaa rahat tämän asian ratkaisemiseksi, ja näin me vältymme myös ihmisten terveyden mahdolliselta heikentymiseltä. Se heikentyy, jos me emme anna hoitajille kyllin hyvää palkkaa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallitus mittaa, kellä napit kestävät paidassa. Semmoinen käsitys tässä on olemassa. Mitä tämä laki sitten auttaa? Sehän tarkoittaa sitä, että vaikka pakolla tuotaisiin ihmisiä, sakon uhalla töihin, niin jossakin vaiheessa tämä homma on sovittava kuitenkin. Ei tämä ratkea sillä tavalla, että tämmöinen pakkolaki tehdään. Viikosta toiseen jatketaan tätä lakia ja ihmisiä marssitetaan lääninhallituksiin kuultavaksi tai sitten tuomiolle. Kuitenkin me jossakin vaiheessa joudumme tekemään ratkaisuja. En tiedä, mikä se ajankohta hallituksen mielestä on, mutta minusta se olisi mahdollisimman nopeasti, sillä tavalla, että ennen ensi viikonloppua kuitenkin saataisiin — viikon sisällä täytyy saada — ratkaisu aikaan ja sillä sipuli, eikä pitäisi jättää tällä tavalla nyt, käydä uhkaamaan, kun tämä on tämmöinen pakkolaki, uhkalaki, yritetään painostaa tiukasti, jotta jos ette taivu, niin ei kun pakolla ja tulee putkaa ja linnaa ja sakkoa ja kaiken näköistä.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viimeistään siinä vaiheessa, kun hallitus teki tämän pakkolain ja toi sen tänne eduskuntaan, me kaikki olemme tämän osapuolia, koska me joudumme tätä asiaa ratkaisemaan, ja lietsomisella ja riidalla ei hyvää seuraa. Minun mielestäni on erittäin arveluttavaa, jos tämä on taktisena aseena, Tehyn työtaistelutoimenpiteenä ja kassakaappisopimuksena, niin kuin ed. Zyskowicz vetosi, että tämä on kassakaapissa odottamassa ja hyvä paperi siellä, mutta silti ei olla kauheasti tämän takana. Minun mielestäni silloin ollaan takana, jos hallituksen esitys on yksimielisesti tänne tullut, eli silloin kaikki hallituspuolueet ovat tämän lain takana.

Kysyisin peruspalveluministeri Risikolta: Miten ylipäätänsä kuvitellaan, että tämä pakkolaki tulisi toteutumaan, kun esimerkiksi lääninhallituksien resurssit ovat hyvin rajalliset ja tämä on hyvin byrokraattinen eli lääninhallituksien kautta toimitaan? Rupeavatko maaherratkin tekemään niitä päätöksiä? Entä se sanktiointi, mitä tässä esitetään, kaikille tulee vähän erisuuruiset sanktioinnit, ja kuka sitä valvoo? Tässä ei ole kauheasti ajateltu sitä, että tämä laki kaiken kaikkiaan edes toteutuisi, ja mitä ilmeisimmin (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) tämä kohderyhmäkin on suurempi kuin tässä laissa on arvioitu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä haluan kyllä ed. Filatovin tavoin muistuttaa: Kuinka voi olla tilanne sellainen, että ensin hallitus on osapuoli historiallisesti lupaamalla 150 miljoonaa euroa, ja sitten kun vaikeudet alkavat, niin yhtäkkiä hallitus ei olekaan millään lailla osapuoli? Tässä haluaisin muistuttaa hallitusta siitä ja vedota myös hallitukseen siinä suhteessa, että tässä olisi pakosti saatava sovinto aikaiseksi nimenomaan neuvottelemalla. Me kaikki tiedämme, että se ratkaisu syntyy rahan avulla, ja siksipä olisi nyt äärimmäisen psykologista tulla vastaan sillä rahalla.

Tätä lakia minä todellakin ihmettelen, sillä mehän olemme jo nähneet, että se on toiminut tarkoitustaan vastaan, se on ollut epäpsykologinen, aiheuttanut lisää pelkotiloja, ärtymystä, kaikkea mahdollista siellä kentällä, ja tällainen asioiden hoito ei kerta kaikkiaan vaan sovi tähän tilanteeseen.

Kuuntelin täällä tiettyjä puheenvuoroja hallituspuolueiden edustajilta tässä salissa ja oikeastaan voisin vaikka todeta: Jos hallitus ei tule lupaamaan tätä tarvittavaa rahasummaa, niin voisinko vedota teihin, arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat täällä eduskunnassa, kun myös eduskunta pystyy lisäämään rahaa? Olisiko niin, että nyt olisi sen paikka, tulla vastaan, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) päästää ihmiset tästä pelosta, mitä tulee tapahtumaan dramaattisena päivänä, jos nämä toimet toteutuvat?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hoitajia on syytetty siitä, että he vaarantavat näillä kohtuuttomilla korotuksillaan ihmisten hengen, ja siksi kuulemma tarvitaan tämä pakkotyölaki. Jos tämä logiikka hyväksytään, niin sitten on vastaavasti kysyttävä, mitä kuntatyönantaja sitten vaarantaa. Sehän on toinen osapuoli tässä. Sehän kieltäytyy maksamasta sellaista palkkaa hoitajille, jolla he ovat valmiit työskentelemään. Eikö voitaisi ihan yhtä hyvin säätää vastaava laki kuntatyönantajan kuriin laittamisesta? Se voidaan säätää varmaan ihan samassa järjestyksessä kuin tämäkin, ja sitä paitsi meillä on jo laki täällä. Emme tarvitse pakkotyölakia. Meillä on laki valtionosuuksien muuttamisesta juuri käsittelyssä täällä. Minä arvioin, että muuttamalla sitä riittävästi kunnat pystyvät selviytymään niistä velvoitteistaan, joita näiden ennemmin tai myöhemmin, joka tapauksessa lähitulevaisuudessa, vaadittavien korotusten toteutumisesta aiheutuu.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko omassa esittelypuheenvuorossaan sanoi, että tämä laki turvaa potilaan hengen ja terveyden, ja tämä sama asia on kerrottu myös sivulla 14 yksityiskohtaisissa perusteluissa. Mutta kun mennään lakipykälään, niin lain 1 § sanoo, että lain tarkoituksena on varmistaa potilasturvallisuus niissä tilanteissa, joissa kunnallista terveydenhuoltoa koskeva työtaistelu uhkaa välittömästi vaarantaa potilaan hengen tai aiheuttaa pysyvän vakavan vammautumisen hoitohenkilökunnan riittämättömyyden vuoksi. Tässä ei puhuta terveyden turvaamisesta yhtään mitään.

Nyt, ministeri Risikko, minä haluan kuulla, mitkä ovat sosiaali- ja terveysministeriön kriteerit, mikä on vakavasti vammautumista. Potilaalla on oikeus tietää, mikä on sitten sellainen vammautuminen, mikä hallituksen mielestä saa tapahtua tämän työtaistelun aikana.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on varmasti se puheenvuoro, mitä pyysin jo aikaisemmin, niin että ...

Ahaa, no minä voin sen käyttää. Halusin ottaa siinä vaiheessa kantaa siihen, mitä tämä hallituksen esitys tästä laista tarkoittaa, eli se ei tule todellakaan ratkaisemaan tätä perimmäistä ongelmaa, kysymystä, minkä äärellä me olemme. Itse näen tämän myös sillä lailla, kun olen myös sovittelulautakunnan jäsen, että tämä laki tulee vaikeuttamaan tämän lopullisen sovinnon tekemistä, ja jollakin lailla minulla on sellainen tunne, että nämä joukkoirtisanoutumiset tulevat realisoitumaan tämän myötä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Vaalivalheella on vaaralliset vaikutukset ja seuraukset. Toivottavasti se jo näkyy myös kokoomuksen ryhmässä. (Oikealta: Viime vaaleista!) Me sovinnon sosialidemokraatit haluamme löytää ratkaisun tähän. Teillä rahaa kyllä on, mutta te olette tehneet tästä kunniakysymyksen itsellenne, mutta teillä ei ole kunniaa pitää sanaanne ja lupauksianne. Te laitatte vastakkain potilasturvallisuuden ja rahat, joita te nyt pihtaatte mutta jotka te vaaleissa lupasitte. Te salassa kyllä osaatte valmistaa sairaanhoitajien sortolait mutta olette valmiit myymään nyt kaikki lupauksenne ja sananne. Te pakotatte pakkotyöhön matalapalkkaiset naiset alipalkalla. Tämä kaikki heikentää sovun rakentamista.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu siitä, miksi tämä laki laaditaan. Se laaditaan sen takia, että julkisella vallalla on perustuslain mukaan ehdoton oikeus suojella ihmisen tärkeintä perusoikeutta, oikeutta elämään. Jos kerta ei ole muuta mahdollisuutta, niin tämä laki on siksi laadittava. (Ed. Jaakonsaari: Mutta on muuta mahdollisuutta!) Koskaan Suomessa ei ole menty työtaisteluun niin — työtaisteluun, minä käytän sanaa "työtaistelu" — ettei olisi rajattu niin sanottua suojatyötä ulkopuolelle, ja koska sitä ei nyt rajattu, niin se on sitten valtiovallan, eduskunnan, lailla rajattava. Tästä tässä on kysymys. Jos olisi hieman joustettu, olisi edes ihmisen elämän kannalta tärkein hoito rajattu tämän ulkopuolelle, niin ei tätä lakia varmasti olisi tarvittu.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleensä, kun me teemme lainsäädäntöä täällä, se tulee pitkästä linjasta. Meillä käydään viikkojen asiantuntijalausunnot ja perustellaan pykälät. Tarkkarajaisuus, yksiselitteisyys, tällaiset asiat ovat lainsäädäntöelimen tärkeintä omaisuutta. Nyt meille tuodaan aikamoinen hutilus. Kun tätä lukee, niin tämä hutilus ei ole yksiselitteinen eikä tarkkarajainen, ja kauhealla kiireellä viedään tätä läpi.

Arvoisat kollegat, ihmiset ovat ahdistuneita. Muuta ratkaisua kuin lisärahoitus ei ole, ja kun hallitus pystyy sen kuntien valtionapuihin puuttumalla hoitamaan ja joutuu sen joka tapauksessa tekemään, niin tehdään tämä välttämätön mieluummin mahdollisimman pian.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Filatov sanoi, että potilasturvallisuus pitää turvata ja taata pitkällä aikavälillä. Olen hyvin samaa mieltä, kyllä näin pitää tehdä. Mutta nyt on kuitenkin kysymys siitä, että potilaiden turvallisuus, henki ja elämä on turvattava myös lyhyellä aikavälillä eli tämä laki on saatava aikaan nyt. Meillä ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta jättää kipeimmin hoitoa tarvitsevia yhtenäkään hetkenä vaille hoitoa — vai onko teidän mielestänne?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä koko ajan unohtuu pääasia, että tämä on kahden herran ratkaistavissa, valtiovarainministeri Kataisen ja pääministeri Vanhasen. Se on niin yksinkertaista, se on erittäin yksinkertaista. Nyt on vaan mielenkiintoinen poliittinen kysymys, miksi näin ei tapahdu, koska uskon todella, että ministeri Kataisella on suuri halu ratkaista se. Onko kysymys siitä, että tässä on tämmöinen porvarillisten puolueitten kukkulan kuningas -taistelu näin vakavalla asialla?

Mutta se, minkä haluan ministeri Risikon vastattavaksi: Te olette Etelä-Pohjanmaalta, ja siellähän sanotaan, että "totuuren saa aina sanua", ja te sanoitte edellisessä keskustelussa totuuren sanomalla meille, että älkää yrittäkö pyristellä tästä irti. Te sanoitte meille näin, että älkää yrittäkö pyristellä tästä irti, eli te teette meistäkin tässä osapuolen. Ministeri Risikko, mitä tällä oikein tarkoitatte? Nimittäin hallitus on nyt vastuussa potilasturvallisuudesta. (Puhemies: Minuutti on kulunut, ed. Jaakonsaari!) Kuka vielä uskoo, kuka on antanut näyttöä siitä, että tämä laki jollain tavalla auttaisi potilasturvallisuutta?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus ja valtiovalta ovat vastuussa potilasturvallisuudesta eli siitä, että ihmiset, heidän henkensä ja terveytensä, eivät joudu vaaraan tämän työtaistelun takia. Tavanomaisissa työtaistelutilanteissa osapuolet sopivat suojelutyöstä eli rajaavat työtaistelun ulkopuolelle sellaiset tilanteet, joissa ihmisten elämä tai terveys voisi olla uhattuna työtaistelun johdosta. Nyt eivät osapuolet ole pystyneet tällaisesta sopimaan, ja hallitus ja valtiovalta toteuttavat vastuutaan kaikissa tilanteissa nimenomaan siten, että säädetään takataskuun tällainen laki.

Mutta joka tapauksessa kaikki tietävät, että sovinto on ainoa kestävä tapa ratkaista tämä asia, ja sen vuoksi me kaikki hallituksessa, hallituspuolueissa, koko eduskunnassa tietysti toivomme, että syntyisi sellainen sovinto, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) joka on molempien osapuolten hyväksyttävissä, ja silloin tätä lakia ei tarvita.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tulee kysyneeksi, kuka ylipäänsä on tullut ajatelleeksi säätää tällaisen mielettömän lain, jota voitaisiin käyttää jossain sotatilassa mutta joka ei tämmöisessä tilanteessa sovellu lainkaan.

Perusongelmahan on tässä raha. Siis Suomessa käytetään terveydenhoitomenoihin 7,5 prosenttia bkt:sta, muissa Pohjoismaissa 9,1 prosenttia. Tämä on se perusongelma. Koko terveysala on ollut aliresursoitu ja palkat liian alhaisia, ja tämä on johtanut tämmöiseen negatiiviseen spiraaliin, ja tämä on nyt tässä lopputulos. Sitten on herätetty toivoa paremmasta palkasta ja paremmista työoloista, ja nyt tässä ollaan. Nyt ei ole mitään muuta ratkaisua kuin pistää ne rahat tähän budjettiin jonkin lain kautta. Me tiedämme, että niitä rahoja on paljon, 2,5 miljardia aiotaan nyt käyttää valtionvelan lyhentämiseen. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Tämä on täysin absurdi tilanne ja täysin vastuuton.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tehy on tänään tiedotteessaan ilmoittanut, että tämä hallituksen lakiesitys jättäisi potilasturvatyön ulkopuolelle ainoastaan elektiivisen leikkaustoiminnan eli lähinnä esimerkiksi kiireettömät ortopediset leikkaukset, silmäsairaudet ym. Tehy ilmoittaa, että tämän hallituksen esityksen tarkoitus on vain lakon tai tämän työtaistelun murtaminen, että tämä tähtää vain siihen.

Ed. Sihto osui aivan naulan kantaan, häntä kuunnelkaamme. Hänkin on asiantuntija. Tämä asia voidaan kyllä hoitaa, vaihtoehtoja on paljon. Se liittyy euroihin. Valtio esimerkiksi jättäisi kunnille ne sosiaali- ja terveysalan maksut, jotka se nyt on imuroimassa kuntataloudelta. Se olisi nätti, siisti, diplomaattinen ratkaisu mennä sillä vastaan, (Ed. Asko-Seljavaara: Miksette itse tehneet niin?) ja kaikki säilyttäisivät kasvonsa. Voisi arvata peräti, että tämä kelpaisi jopa Tehyllekin, jos nyt tällä tohtii spekuloida. Mutta hallituksen pitäisi liikahtaa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Pakkotyötä ei ole kukaan koskaan vapaaehtoisesti hyväksynyt.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähtöoletuksena ja hartaana toiveenamme lienee, että työmarkkinaosapuolet pääsevät pian sopimukseen ja koko tätä lakia ei tarvita. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, valtiovallan taholta olisi yksinkertaisesti aivan vastuutonta olla varautumatta edessä olevaan työtaisteluun. Kansanedustajana, sairaanhoitajana ja ylipäätänsä ihmisenä näen, että valtiovallan tehtävänä on turvata parhaansa mukaan kansalaistensa perusoikeus, nimittäin oikeus elämään. Mikä voisi mennä sen yli?

Hoitajat ovat palkankorotuksensa ansainneet, mutta kukaan ei, en minäkään itse tehyläisenä, varmasti halua, että tätä oikeutettua vaatimusta varjostaisi apua tarvitsevien ihmisten kuoleminen tai vakava vammautuminen. Minä en ole valmis ottamaan omalletunnolleni sitä, että mahdollisesti jo ensimmäisinä tunteina menetettäisiin keskosvauvojen tai tehohoitoa tarvitsevien ihmisten henkiä ja pitemmällä tähtäimellä muun muassa niiden, joiden elintärkeät syöpähoidot keskeytyvät. Oletteko te, arvoisat kollegat, siihen valmiita?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt tänään erään viisaan päätöksen. Se on luopunut nollamaksuluokan poistamisesta. (Ed. Saarinen: Loistavaa! — Sos.dem. ryhmästä: Jippo!) Te voisitte yhtä lailla tehdä viisaan ratkaisun siinä, että te luopuisitte tästä pakkotyölaista ja lähtisitte edistämään tätä tilannetta siten kuin ed. Zyskowicz täällä esitti, että kun meillä on kerran suojelutyömääräykset ja niistä sovitaan, niin miksei tässäkin tilanteessa voida sopia siitä, miten nämä elintärkeät toiminnot toimivat. (Ed. Asko-Seljavaara: Miksi ei?) Miksette te esitä (Ed. Saarinen: Ei niitä lailla tarvitse määrätä!) lakia pakkosovittelusta tässä asiassa? Miksi te esitätte pakkotyölakia? Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Pakolla voidaan sovitella, (Ed. Zyskowicz: Miksei suojelutyöstä voi sopia?) mutta pakolla ei voida pistää ihmistä työhön. (Eduskunnasta: Olisitteko hyväksyneet sellaisen lain?)

Teillä on kyllä aika kummallinen käsitys sairaanhoitajien työmoraalista, jos te kuvittelette, että sairaanhoitajat todella jättäisivät keskoset kaappiin kuolemaan. (Ed. Zyskowicz: Ed. Filatov vaati pakkosovittelua!)

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ainakin Tanskassa ja Norjassa on käytetty vaikeissa tilanteissa pakkosovintoa, jossa ulkopuolinen taho laitetaan päättämään palkoista. Hallitus ei harkinnut, että mentäisiin tällaiseen ratkaisuun, vaan katsoi, että meillä tämä normaali sovittelu- ja neuvottelujärjestelmä tuottaa sen tuloksen. Se on hallituksen tavoite myös tällä hetkellä.

Kukaan meistä tässä salissa ei tiedä, onko meillä viikon päästä sovintoa vai ei. Jos sovintoa ei viikon päästä ole, silloin ei ole enää aikaa tehdä lakia ja terveydenhoitoviranomaisilta puuttuisi välineet turvata ihmisten henki irtisanomisten käynnistyessä. Siksi tämä lain käsittely on pitänyt aloittaa nyt tänään, jotta myös sitten lain mahdolliseen toimeenpanoon riittää viikon päästä se muutaman päivän aika, joka siihen tarvitaan. Sen tähden tämä aikataulu on valitettavasti se, että tätä lakia joudutaan käsittelemään nyt. Samalla tämän rinnalla sovittelu jatkuu ja lautakunta on sitoutunut omaan työhönsä, ja toistan sen ties kuinka monennen kerran: vain sopimalla tämä itse riita ratkeaa.

Yritän nyt jollain tapaa kuvata tätä eri osapuolten näkemystä, jotta ymmärretään se, että ei tämä sovinto ole ulkopuolelta tehtävissä, vaan se on osapuolten tehtävä, osapuolten pitää hyväksyä se. (Välihuutoja sos.dem. ryhmästä.) Tehyn tavoitteena on tuntuva palkankorotus. He ovat sen julkistaneet, ja sen rinnalla he haluavat myös oman sopimusoikeuden. (Ed. Tennilä: Kannatatteko sitä, hyväksyttekö sen?) Heillä on selkeät tavoitteet.

Työnantajan näkökulmasta tietysti katsotaan sitä kustannusvaikutusta verrattuna Tehyn tavoitteeseen. Jonkin verran spekuloin, mutta jos tavoitellaan ehkäpä neljän vuoden sopimusta, koska siihen suuntaan molemmilla osapuolilla on ollut valmiutta, pidentää sopimuskautta, tämän ensimmäisen kahden vuoden ja neljän kuukauden aikana pohjalla on tämä 12,5 prosentin korotustaso, josta kuntasektorilla on päätetty. Sitten kolmantena ja neljäntenä vuotena tulisi myös kuntasektorin yleinen linja. En tiedä, mikä se on. Jos se olisi vaikka 4 prosenttia molempina vuosina — tämä nyt on ennakointia — se olisi 8 prosenttia siihen lisää, ja Tehyhän siis tavoittelee tämän päälle, näiden muiden korotusten päälle, aina itselleen 15:tä prosenttia. Eli neljässä vuodessa kertyisi noin 35 prosenttia. Työnantajan mielestä tämä on korkea vaatimustaso. (Ed. Tennilä: Mikä teidän kantanne on siinä?) Työnantaja arvioi, että se heijastuu tietysti kuntasektorilla myös muille ryhmille verraten nopeasti, ja työnantaja ilmeisesti ei ole tähän vaatimukseen suostunut sen tähden, että se johtaisi melko korkeisiin palkankorotuksiin. (Ed. Tennilä: Mikä teidän kantanne on?)

Tämä on se asetelma, joka siellä on, ja osapuolet joutuvat nyt näistä ääripäistä hakemaan ratkaisua, ja se on heidän tehtävänsä. Valtiovallan tehtävä on varautua siihen tilanteeseen, etteivät osapuolet sopua saa aikaan. Hallitus on ollut koko ajan valmis myös sovittelulautakunnan tapaamaan. Tapaaminen oli eilisaamuna, ja olemme jatkossakin jatkuvasti käytettävissä, mutta osapuolet ovat ne, jotka tekevät päätöksen, jotka tekevät sen itse sopimuksen.

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli aika monia kysymyksiä. Yritän niihin nopeasti vastata.

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, tällä laillahan ei ratkaista tätä itse ongelmaa eikä tälläkään lailla pystytä täysin takaamaan potilasturvallisuutta. (Välihuuto vasemmalta: Ei todellakaan!)

Sitten täällä kysyttiin lääninhallitusten resursseista. Me olemme 9.10. lähtien keskustelleet lääninhallitusten kanssa siitä, miten tämä hoidetaan ja miten kaiken kaikkiaan me voimme auttaa tässä tilanteessa yhdessä. Lääninhallitusten kanssa on sovittu, että tämä asia menee kaiken muun työn edelle, kuten se on mennyt sosiaali- ja terveysministeriössä siitä lähtien.

Kohderyhmästä on todettu täällä, että se voisi olla myös suurempi, ja se on aivan totta. Se kohderyhmä, jota tämä nyt koskee, saattaa muodostua suuremmaksi, mutta meillä ei ole ihan tarkkoja tietoja siitä sitten lopullisesti, kuinka paljon näillä muilla toimenpiteillä pystytään hoitamaan, koska se on aina ensisijaista. Nämä kaikki suunnitelmat, nämä siirrot ja keskittämiset, ovat ihan ensisijaisia. Kuinka paljon sitten niitä henkilöitä on, jotka ovat Tehyn ulkopuolisia tai jotka eivät ole irtisanoutuneita, ja sitten myöskin kaiken kaikkiaan se, kuinka paljon tarvitaan missäkin työvuorossa, ne tarkemmat luvut saamme vasta myöhemmin, kun tämä asia lähtee liikkeelle.

Sitten ed. Väätäinen kysyi tästä määritelmästä. Täällähän sanotaan, että "välitöntä hoitoa tarvitsevien henki ja terveys". Terveys-käsite on hyvin monimuotoinen, ja aivan kuten alan asiantuntijana ed. Väätäinen tietää, on erilaisia määritelmiä terveydestä, ja voin ne kyllä toimittaa, koska ne ovat olleet myöskin tässä taustalla.

Ed. Jaakonsaari kysyi tuosta, mitä oikein tarkoitin sillä, kun sanoin, että älkää yrittäkö putsata itseänne tästä nyt pois. Tämä löytyy täältä pöytäkirjoista, ja viittasin rajavartijoita koskevaan lainsäädäntöön, en tähän lainsäädäntöön, ja tämä löytyy kyllä. Totuuden saa sanoa, ja se on täällä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme nyt tilanteessa, että on saatu aikaiseksi historiallinen sotku. Ollaan todella vaikean paikan ääressä. Tosiasia on, että kokoomus oli tätä sotkua pitkään kehittämässä, ja välillä käy kyllä sääliksi, kun kuuntelee pääministeri Vanhasta, joka on pantu nyt selittämään tätä viimeistä osuutta tässä asiassa. (Ed. Saarinen: Missä Katainen?) Pahaa pelkään, että tämä laki, jonka te olette tänne tuoneet, ei riitä turvaamaan kansalaisten minimiterveydenhoidon saatavuutta 20. marraskuuta, jos irtisanoutumiset toteutuvat. En usko, että näillä teidän pakkomalleillanne on saatavissa aikaan sitä tilannetta, että meillä perus-, minimiterveydenhuolto on turvattu. Suomalaiset eivät toimi tällä tavalla.

Te olette täysin laiminlyöneet ja jättäneet ottamatta huomioon tässä pohdinnassa ja valmistelussa sen, miten henkilöstö (Puhemies: Minuutti!) saataisiin mukaan. Ainut kestävä ratkaisu on nyt, että te olette valmiit käyttämään rahaa tämän ongelmat ratkaisuun niin, että me saamme aikaan yhteisymmärryksen tästä palkkaratkaisusta. Se tahto on täällä eduskunnassa vahva, ja tässä kannattaisi keskittyä pääasian ratkaisuun.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ja ministeri Risikko ovat kertoneet, että aikaisemmassa vaiheessa on vedottu Tehyyn ja osapuoliin suojelutyön tai potilasturvallisuustyön järjestämiseksi joukkoirtisanoutumisten toteutuessa. Nyt kuitenkin sen jälkeen, kun hallitus on tätä hyvin vaikeata lainsäädäntöharjoitusta lähtenyt viemään eteenpäin, tilanne on toinen.

Onko tällä viikolla pääministeri tai hallitus koettanut vedota osapuoliin ja Tehyyn, jotta potilasturvallisuustyöstä sovittaisiin, se valmisteltaisiin huolella sairaalakohtaisesti eikä tällaisella hyvin hankalalla ja suorastaan kielteisesti sekä neuvotteluihin että sairaalatyöhön vaikuttavalla lakiehdotuksella?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en nyt, arvoisa pääministeri, pysty uskomaan, että teillä ei ole mitään roolia siinä, kun määritellään se, minkä verran kunnalliselta puolelta tullaan vastaan, koska kunnat ja valtio ovat ne, jotka maksavat, ja valtion on tultava mukaan tähän maksamiseen, jos mielitään, että asia ratkeaa. Siis muka siellä jotkut virkamiehet noin vaan neuvottelevat ja aiheuttavat tällaisen totaalisen kaaoksen, ja hallituksen pääministeri ja valtiovarainministeri muka katsoisivat sivusta. Minä en usko tähän ollenkaan. Tehän annatte ne rajat, mihin saakka liikutaan, siitä olen ihan tasan varma. Tai jos se niin on, että siellä jotkut virkamiehet aiheuttavat tämmöisen täydellisen kaaoksen, niin sitten tämä tilanne on todella huono, jos pääministeri ja valtiovarainministeri katselevat sivusta, kun Suomi ajautuu täydelliseen sekasotkuun.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Eduskunta on todellakin joutunut nyt kovan paikan eteen, miten turvataan tässä uhkaavassa kriisissä potilaiden, ihmisten, henki ja terveys. Niin kuin hallituksen esityksessä todetaan, tässä on erilaisia intressejä vastakkain: toisaalta oikeus elämään, toisaalta oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja elinkeinon vapauteen. Korostan sitä, että hengen ja elämän turvaaminen on aina ykkönen. Se on ehdottomasti se tärkein lähtökohta.

Mutta täällä hallituksen esityksessä todetaan: "Jokin perusoikeuden rajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin." Tässä tapauksessa olisi olemassa vähemmän puuttuva keino. Eli jos hallitus suostuisi myöntämään kuntatalouteen korotetun määrärahan terveydenhuollon turvaamiseksi, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ratkaisu syntyisi.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Filatovilla ja ed. Johannes Koskisella on ihan väärä käsitys nyt tästä Tehyn strategiasta. Sehän on nimenomaan se, että he kieltäytyvät tekemästä suojelutyötä. Olen itse ollut neljässä terveydenhuollon lakossa, ehkä ed. Claes Anderssonkin on ollut jossakin lakossa, ja olen tehnyt suojelutyötä, mutta nyt, kun tämä strategia on irtisanoutuminen, suojelutyötä ei tehdä. Sekä Ilo-sopimuksen että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen mukaan me lääkärit ja hoitajat olemme semmoisia, jotka emme saa tehdä tällaista. Me emme saa jättää työpaikkaamme, jos me olemme avainasemassa olevia ihmisiä, mutta nyt tapahtuu näin. Sen takia olemme nyt säätämässä tätä lakia, jota toivottavasti ei tarvitse ottaa käyttöön.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä ydinasia on nyt se, että hallituksen työmarkkinaosaaminen on osoittautunut kerta kaikkiaan ala-arvoiseksi. Siis tämähän on skandaali, missä tilanteessa nyt ollaan.

Viitaten äskeiseen kolmen valiokunnan asiantuntijakuulemiseen siellä kävi selvästi ilmi se, että itse asiassa tämä hallituksen lakiesitys, kun se koskettaa 50—70:tä prosenttia Tehyn työntekijöistä, kohdentuu itse asiassa heidän neuvotteluasemansa totaaliseen heikentämiseen tässä. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei ole näin!) Täällä sovittelulautakunnan jäsen ed. Sihto todisti tässä asiassa. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Hän jos kukaan ymmärtää tämän asian päälle.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtajana haluan katsoa ministeri Risikkoa silmiin. Minä en olisi halunnut, että te ja pääministeri ja hallitus kohtelette suomalaisia naisia ja hoitajia (Puhemies: Minuutti on mennyt!) näin ala-arvoisella tavalla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kommentti ja kysymys:

Kommentti on se, että, arvoisa pääministeri, kaikissa kuntapuolen työmarkkinakonflikteissa se työntekijäjärjestöosapuoli on vaatinut omaa sopimusoikeutta: Spal, kaikki, joka ikinen. Minä olen 12 vuotta ollut seurailemassa niitä lakkoja siellä.

Sitten kummalle tahansa arvoisista ministereistä kysymys. Tämän 3 §:n 1 momentin viimeinen virke kuuluu: "Potilasturvatyöhön ilman henkilön suostumusta tulee ensisijaisesti määrätä työtaistelun vuoksi irtisanoutuneita henkilöitä." Oliko tämä välttämättömyys?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vähän samaan tapaan ajattelen kuin ed. Gustafsson sanoi: kyllä tässä nyt jotakin linjallista on. Pääministeri Vanhanen, teillä oli esillä tämä, mihin ministeri Risikko on viitannut, tämä rajavartioitten kiista, jossa valmisteltiin samanlaista pakkolainsäädännön tuomista tähän taloon ja lakon murtamista urheilukilpailujen takia. Minä ymmärrän kohtuullisen paljon urheilua, mutta en minä nyt ymmärrä sitä, että urheilukilpailut ja työtaistelu asetetaan niin kuin samalle viivalle. Te ette halunneet synnyttää tähän maahan tulopoliittista kokonaisratkaisua, ainakaan ette toimineet siinä aktiivisesti. Nyt me olemme tällaisessa tilanteessa.

Aivan selvästi se mielikuva tulee, että teillä ei ole tahtoa hakea sitä ratkaisua, vaan luoda paineita, luoda uhkakuvia myös lainsäädännön kautta. Eihän se näin, herra pääministeri, toimi tämä sopimusyhteiskunta. Sopimusyhteiskunnassa pitäisi panostaa todella sopimuksen hakemiseen ja sopimukseen pyrkimiseen ja siihen tahtotilan luomiseen. Kaikkien pitää antaa siinä tilanteessa jonkun verran jälkeen, mutta kyllä teiltäkin pitää jotakin muuta viestiä tulla kuin että 150 miljoonaa oli ja meni ja lisää ei tule. Näin tämä ei ratkea koskaan, ja te joudutte käyttämään niitä lainsäädäntöhankkeitanne, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mitä te ajatte läpi.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä hallituksen pakkotyölakiesitys kertoo siitä, että julkinen valta ei nyt halua turvata Suomen kansalaisten, sanotaanko, hyvinvointiyhteiskunnan keskeisimmän symbolin terveydenhoidon tulevaisuutta. Ihmiset ovat kertoneet olevansa jopa verojen korotuksella valmiit huolehtimaan siitä, että terveydenhoito toimii ehjästi. Tämä lakiehdotus koetaan terveydenhoidon työntekijäkentässä nyt niin, että hallitus, valtio, julkinen työnantaja ei arvosta terveydenhoidon ammattilaisten työtä.

Herra pääministeri, ottakaa nyt valtiomiehen ote. Suomi tarvitsee nyt turvallisia rajoja, turvallisuutta, vahvaa otetta yhteisten asioitten hoidossa. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Sen kertoivat Jokelan tapahtumien jälkikeskustelut. Teillä on nyt tilaisuus ottaa asia haltuunne.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Silloin, kun edellinen hallitus, jossa te sosialidemokraatit olitte mukana, antoi Rajavartiolaitoksen lakkoon liittyen esityksensä, sillä haluttiin turvata se, että kun Suomessa oli maailmanlaajuisesti näkyvä tapahtuma, meille terroristien tai muiden rikollisten tulo pyrittiin tekemään mahdollisimman vaikeaksi. — (Ed. Jaakonsaari: Joo, mutta me hylkäsimme sen!) Se oli hallituksen esitys, ja sen asian käsittely keskeytettiin ja esitys vedettiin pois siinä vaiheessa, kun sopimus saatiin syntymään. (Ed. Tennilä: Sitä ei olisi täällä hyväksytty!)

On kysytty, onko nyt haettu sopua tästä suojatyöstä. Kyllä on. Sovittelulautakunnassa arkkiatri Pelkonen on käynyt aiheen lävitse. On pyritty siihen, että sopimalla tehtäisiin suojatyöratkaisu. Viimeksi tänään on Tehylle ilmoitettu, että tämä lakiesitys luonnollisesti perutaan, vedetään pois, mikäli suojatyöstä sovitaan. Totta kai kaikki tämä on tehty. (Ed. Zyskowicz: Hyvä, näin on tehty!)

Ed. Räsänen niin kuin erittäin monet muutkin teistä olette esittäneet, että riita ratkeaa sillä, että valtio maksaa sen, mitä tällä poikkeuksellisella (Välihuutoja sos.dem. ryhmästä) työtaistelutoimenpiteellä vaaditaan.

Ed. Gustafsson sanoi, ettei ole työmarkkinaosaamista. En tiedä, minkälaiseen käytäntöön meillä yleisemmin mentäisiin, jos tämän tyyppisen työtaistelutoimenpiteen jälkeen, jolla avoimesti ihmisten henki asetetaan vaaraan, ratkaisuksi eduskunta allekirjoittaa sekin. (Ed. Jaakonsaari: Se pitää kysyä kokoomukselta!) Siitähän näissä vaatimuksissa on kyse. Eli minkälaiseen työmarkkinajärjestelmään mentäisiin, jos eduskunta olisi näin avoin osa itse palkkaratkaisua? Palkkaratkaisut pitää tehdä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välisenä asiana.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun lakeja säädetään ja varsinkin kun niistä päätetään, täytyy olla aika lailla tietoinen siitä, mitä se tarkoittaa. Sivulla 12 sanotaan, että karkea arvio potilasturvatyöhön määrättävistä olisi noin 10—20 prosenttia työtaistelun piirissä olevista hoitajista, elikkä se olisi noin 2 500 henkilöä. Tehy on arvioinut tätä samaa lakia, ja Tehy sanoo, että lakiesityksen mukaan niin sanotun potilasturvatyön piiriin tulisi Tehyn arvion mukaan noin 8 000 joukkoirtisanoutuvaa tehyläistä. Eli tämä tarkoittaa sitä, että tällä lailla on tarkoitus todellisesti murtaa koko työtaistelu. Mitä te tähän sanotte?

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannattaa ehkä muistaa eräs asia: miksi tähän on jouduttu. (Välihuutoja sos.dem. ryhmästä) Yksinkertainen syy on se, että lainsäädäntö ei ole seurannut käytännön elämää. Nimittäin laissa on kielletty virkasuhteisten joukkoirtisanoutuminen, niin kuin työtuomioistuin äsken totesi. Jokin aika sitten kaikki terveydenhoitajan, sairaanhoitajan virat olivat virkasuhteisia. Ne on muutettu tässä välillä työsuhteisiksi, ja nyt onkin syntynyt aukko lainsäädäntöön, että terveydenhoitohenkilöstö voi joukkoirtisanoutua. Kysymys on tämän puutteellisen lainsäädännön korjaamisesta, (Väätäinen: Aivan!) jota ei ole aiemmin huomattu korjata, vaikka yhteiskunnassa on ollut pelisäännöt ennenkin, että viranhaltijat eivät voi joukkoirtisanoutua.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi, että tässä nyt sairaanhoitajat ovat uhraamassa ihmishenkiä, ja kyllä se oli aika kova väite, koska kysehän on siitä, että ensin luodaan suuria odotuksia ja puhutaan tasa-arvotuposta ja naisten jälkeenjääneistä palkoista ja sitten ei halutakaan tukea sitä ratkaisua vaan sanotaan, että hallitus ei voi mitenkään olla työmarkkinaosapuoli. No, nythän hallitus on antanut tänne lain, jonka mukaan hallitus nimenomaan puuttuu lailliseen, meneillään olevaan työtaisteluun. Kun ministeri Risikko itse sanoi, että tällä lailla ei ratkaista sen enempää tätä lakkotilannetta kuin myöskään terveydenhuollon tulevaisuutta, ei sairaanhoitajien palkkausta eikä tällä lailla myöskään taata potilasturvallisuutta, niin minkä ihmeen takia tämä laki sitten on annettu? Ja vastaus on se, että laki on annettu, jotta voidaan painostaa Tehy sopimukseen. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Muuta syytä ei ole, kun hallitus haluaa olla neuvottelupöydässä osapuolena ja sotkeutua työmarkkinajärjestöjen neuvotteluun.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on täällä sanonut, että hallitus on katsonut tätä työtaistelua sivusta eikä ole hakenut ratkaisua tilanteeseen. Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Hallitus on asettanut tämän sovittelulautakunnan, kuten tiedämme. Hallitus on vedonnut useamman kerran, myös nyt aivan viime hetkinä, siihen, että osapuolet sopisivat tästä suojelutyöstä, jotta tämän työtaistelun vuoksi kukaan ihminen ei joutuisi hengenvaaraan tai siihen vaaraan, että hänen terveytensä romahtaa tämän työtaistelun vuoksi. (Sos.dem. ryhmästä: Onko annettu rahaa?) Ja hallitus on myös täysin tietoinen siitä, että ratkaisu tulee olemaan kunnille kallis ja että se ei voi olla heijastumatta myös valtio—kunta-suhteeseen taloudellisessa mielessä. Eli hallitus on tehnyt, mitä tehtävissä on. Sitten kun on sanottu, että kyse olisi yksin rahasta: ei ole kyse yksin rahasta, vaan myös sellaisista työmarkkinajärjestöjen ja työmarkkinapelisääntöjen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kysymyksistä, joita hallitus ei voi edes rahalla ratkaista.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tosiaan puhutaan samaan aikaan useasta eri asiasta. Tämä lakiesitys sinällään tässä tilanteessa, kun hallituksen pitää varautua kaikkein pahimpaan, siihen, että tämä työtaistelu, joukkoirtisanoutuminen, toteutuu, on välttämätön varotoimenpide, ja sillä taataan kaikkein keskeisimmät perusoikeudet. Ajatus siitä, että kysymys on pakkotyöstä, on mielestäni vireellinen, ja sitä ei tulisi levittää. Kysymys on työtaistelun rajaamisesta Suomen perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti elämän turvaamiseksi.

Mutta se, mikä on tässä asiassa huonosti, on se, että se on väärä signaali. Jos tämä signaali näyttää siltä, että hallitus keskittyy vain tähän, siinä mielessä minäkin vetoan hallitukseen, että hallitus tekee kaikkensa asian ratkaisemiseksi, ennen kuin päädytään tähän työtaistelutilanteeseen, etsii ratkaisua niin tällä rahoituspuolella kuin työmarkkinasopimusjärjestelmäpuolella. Mutta koska siellä on näitä ongelmia, joihin valtio ei yksinään voi puuttua, niin todellakin täytyy vedota myös osapuoliin, että he pystyvät löytämään sellaisen ratkaisun, että työmarkkinajärjestelmä voidaan rakentaa niin, että se tyydyttää molempia osapuolia.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun täytyy todeta, että ihmettelen, minkä verran hallitus tästä keskustelusta on kiinnostunut. Ministeri Katainen poistui välittömästi keskustelun alettua jo tunteja sitten ja ministeri Vanhanenkin tovi sitten. Onhan toki hallituksella itsellään mahdollisuus päättää, milloin tämä keskustelu käydään, että se on heille, keskeisille ministereille, sopivaan aikaan.

Mutta tästä hallituksen esityksestä täytyy sanoa, että tällä ei todellakaan mitään ratkaista, se on kuultu täällä jo moneen kertaan. Ja koska se on koettu hyvin pitkälle työtaistelumurtona, jonkinlaisena orjatyölakina, niin se tulee pahentamaan tätä tilannetta entisestään, ja se on todella valitettavaa. Kyllä tässä pitäisi nyt hallituksella olla pelimerkit käsissään ja sen pitäisi ottaa nyt kaikki keinot oikeasti käyttöön. Viisas on se, joka nousee sieltä kuopasta nyt ja alkaa edetä tässä asiassa, sillä jotenkin tuntuu suomalaisen demokratian vastaiselta — emme ole sotatilassa tai poikkeustilassa — että tällainen laki tässä yhteiskunnassa astuisi voimaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus ilmoittaa, että tämä pakkolaki laitetaan kassakaappiin ja otetaan sieltä tarpeen tullen -hengessä, että jos ette nyt sovi, niin sitten myöhemmin itkette ja sovitte. Se henki on ihan sama kuin siinä kokoomuslaisten kannassa, että neuvotteluilmapiiri työpaikoilla paranee, kun ensimmäiseksi irtisanoo luottamusmiehen. Mutta Taloussanomissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtaja toteaa, ettei Tehyn työtaistelua rajoittavalla poikkeuslailla ole paljon käytännön merkitystä. Hän jatkaa, että jotta sairaalat voisivat taata potilasturvallisuuden kaikilla osastoilla, Hus tarvitsee puolet hoitajista. Tämä kanta on lähellä sitä, mitä Tehy on tuonut julki ja ed. Väätäinen täällä. Eli tämä pakkolaki ei ratkaise palkkakiistaa, mutta ei se takaa myöskään potilasturvallisuutta, tai jos takaa, niin silloin hoitajilta käytännössä on evätty mahdollisuus työtaisteluun.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että kaikkein tärkeintä on potilasturvallisuuden takaaminen ja ihmishenkien turvaaminen. Tällä lailla sitä ei kuitenkaan turvata. Hallitus on tuonut esityksensä ennenaikaisena uhkaus- ja painostuskeinona kesken neuvottelujen ja on asettautunut selkeästi työnantajan puolelle. Ongelmallisinta on, että esitys on nyt ajanut tilanteen yhä syvempään umpikujaan ja halvaannuttanut neuvottelut. (Ed. Zyskowicz: Väärinkäsitys!) Mielestäni hallitus on tilanteesta kaikin tavoin vastuussa. Kokoomuksen keväällä tuodut vaalilupaukset ovat alun alkaen lähteneet viemään työmarkkinaneuvotteluja ja koko tätä keskustelua omituiseen suuntaan. (Ed. Zyskowicz: On se väärin!) Välillä hallitus on halunnut omilla toimillaan vaikuttaa sopimuksiin ja välillä on pessyt kätensä koko tilanteesta. Hallitus on toiminut mielestäni hyvin vastuuttomasti. Nyt viimeistään on sen vastuunkannon aika. (Puhemies: Minuutti!) Tässä yhteydessä toivoisin, että hallitus tekee kaikkensa sen eteen, että osapuolet pääsisivät ratkaisuun. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona tähän on, kuten täällä on monta kertaa tullut esille, taloudellisen tuen tuominen kuntiin.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä tekee hoitohenkilökunnasta yhtäkkiä niin arvokkaan, että heidät pitää pakottaa töihin? Mitä pakkolaki tekeekään niille, jotka ovat nyt opiskelemassa tähän kyseiseen ammattiin? Nyt on täysin käsittämätöntä, että hallitus on satsannut ja käyttänyt aikaansa tällaisen pakkolain suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asia, joka on ratkaistavissa neuvottelemalla ja rahalla, ei tarvitse tällaisia pakkolakiesityksiä. Pakkolaki ei ratkaise hoitajien palkkaongelmaa. Se ei tuo lisää käsipareja tulevaisuudessa, päinvastoin. Se ei myöskään välttämättä takaa potilasturvallisuutta, ja se on täällä salissa todettu jo monta kertaa.

Erittäin törkeäksi koen myös hallituksen tempun nostaa tällainen pakkolaki julkisuuteen kesken sovittelulautakunnan työskentelyn. Hallitus on sammuttamassa tätä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tehyn kiistaa hyvin kyseenalaisella tavalla. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Viimeistään tässä kohdin se on päällystöautona etunenässä siinä kohtaa, missä sen ei kuulu olla.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara oletti, että minä olen myöskin ollut lääkärinä lakossa. Se ei pidä paikkaansa, vaikka hän sanoi itse olleensa neljä kertaa lakossa. (Ed. Asko-Seljavaara: Eikö?) Sen sijaan olen kyllä ollut teho-osaston lääkärinä ja tiedän, minkälainen se toiminta on. Kuvitelma siitä, että ihminen, hoitaja, joka sieltä on irtisanoutunut, tuotaisiin sinne väkipakolla takaisin tekemään työtä tai että joku toinen yrittäisi korvata häntä siinä tehtävässä, joka on hyvin erikoistunutta ja hyvin erikoistaitoa vaativaa, on aivan mahdoton. Minä en ainakaan haluaisi olla potilaana semmoisessa paikassa, missä minua hoitaa semmoinen ihminen, joka on tuotu sinne pakolla. En tuntisi oloani kyllä turvalliseksi silloin.

Sitten minä ihmettelen, miksei pääministeri tai kukaan muu ministeri vastaa suoraan siihen kysymykseen, miksi tähän ei nyt sitten niitä miljoonia (Puhemies: Minuutti mennyt!) haluta panna eikä tätä haluta ratkaista. Miksi? Mikä on tämä syy? (Ed. Zyskowicz: Ei se ole niillä edes ratkaistavissa!)

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Lain tarkoitus täytyy tässä nyt kyllä pitää mielessä, elikkä lain tarkoitus ei suinkaan ole ollut rajata lakko-oikeutta, vaan lain laatijan tarkoitus on potilasturvallisuuden ja jokaisen suomalaisen hengen ja terveyden turvaaminen. Älkää sotkeko tähän työmarkkinapolitiikkaa siltä osin kuin tässä puhutaan ihmisten hengestä. Jokainen terveydenhuollon ammattilainen tässä maassa, kun on ottanut oman ammattipätevyytensä vastaan, tietää, että on myös velvollinen uransa aikana ja vielä eläkkeellekin siirryttyään tulemaan työhön pyydettynä tai velvoitettuna, mikäli tilanne yhteiskunnassa sitä vaatii. Tässä ei ole mistään pakkotyöhöntulosta kyse, vaan aivan (Välihuutoja vasemmalta) normaalista käytännöstä terveydenhuollon aloilla. Olen itse siinä ammatissa ollut ja tiedän.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos hallitus aikoisi tosissaan turvata ihmisten terveyden ja hengen ja julkisen terveydenhoidon tulevaisuuden, se osoittaisi rahat suoraan tähän asiaan, kunnille ja valtionapuun, suunnattuna tähän palkkauskysymykseen. Näin yksinkertaista se on. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei se ole näin!) Olen itse työskennellyt Tehyn ihmisten kanssa, sairaanhoitajien kanssa 25 vuotta, ja (Ed. Asko-Seljavaara: Se on hyvä!) heidän moraalinsa ei ole niin huono, että he jättäisivät ihmiset heitteille. Mutta hallituksen moraali on niin huono, että se luo tilanteen, jossa tällainen voi vaikka tapahtua, ja yksi sen edistäjä on tämä pakkolaki, joka todellakin heikentää neuvotteluja, niin kuin ed. Sihto täällä totesi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on sanottu, että tilanne on kokoomuksen syytä. (Sos.dem. ryhmästä: Kyllä!) On totta, että me nostimme kuntapuolen alipalkattujen naisten asian esiin vaaleissa, ja se oli aivan oikein. (Välihuuto vasemmalta: Mutta ette tehneet asialle mitään!) On totta, että hallitus omalta osaltaan oli edistämässä palkkatasa-arvoa, ja se oli aivan oikein. On totta, että monet kuntapuolen alipalkattuja naisia edustavat järjestöt hyväksyivät sen selvästi yli yleisen linjan olleen tarjouksen, jonka kuntatyönantaja teki, ja se oli aivan oikein. Sen sijaan on myös totta, että Tehyllä oli kaikki oikeus hylätä tuo tarjous ja lähteä omalla työtaistelullaan hakemaan parempaa palkkaratkaisua. Mutta tässä tilanteessa, jossa me vetoamme vielä osapuoliin sovinnon aikaansaamiseksi, meidän on myös tällä lainsäädännöllä turvattava se, että missään tilanteessa viattomat, sairaat ihmiset eivät hengellään tai terveydellään joudu kantamaan tämän työtaistelun seurauksia. (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kiihkeä keskustelu meillä käynnissä, mutta yksi asia tässä ainakin on selvää. Täällä eduskunnassa näyttäisi olevan yhteisymmärrys siitä, että tämä pakkolaki ei ole miellyttävä.

Ed. Zyskowicz avasi ensimmäisen puheenvuoronsa tänään sillä, että hän sanoi vastustavansa tätä pakkolakia. (Ed. Zyskowicz: Sen käyttämistä!) Samoin ed. Sinnemäki totesi vihreiden puolesta täsmälleen samaa. Meillä on täällä eduskunnassa selkeästi enemmistö, joka ei pidä tästä laista. Meillä on, arvoisa puhemies, myöskin eduskunnassa viimekätinen budjettivalta.

Ed. Zyskowicz, olisiko meillä edellytystä rakentaa täällä eduskunnan yhteisrintama tuon argumentin taakse, jonka te nostitte esille, että me autamme hallitusta löytämään ne rahat, joilla tämä asia voitaisiin ratkaista? Silloin tätä asiaa ei tarvitse pitää kassakaapissa eikä takataskussa, vaan voidaan upottaa suohon tämä laki, josta me emme kukaan pidä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tässä tilanteessa meillä on kaksi vaihtoehtoa, jotka ratkaisevat sen, että meidän ei tarvitse ottaa tätä uutta lakia käyttöön. Ensimmäinen on tietenkin se, että löydetään sovinto ennen kuin irtisanoutumiset astuvat voimaan. Toinen on se, että voidaan sopia edes siitä, miten voidaan tätä työtaistelua rajoittaa niin, että ihmisten turvallisuus ja henki taataan. Jos nyt Tehy on siihen valmis, että löydetään tämä ratkaisu, niin silloin me emme tarvitse tätä potilasturvallisuuslakia ollenkaan. Tämä on vasta siellä viimeisenä vaihtoehtona jäljellä sen takia, että aina ja kaikissa olosuhteissa meillä on perustuslain mukaan velvollisuus turvata ihmisten oikeus elämään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kiljuselle minun mielestäni ed. Satonen puheenvuorossaan erinomaisella tavalla vastasi. Jos täältä eduskunnasta tulisi viesti, että vapaaehtoisesti suojelutyöstä sopimalla turvattaisiin se, että ihmisten henki ja terveys eivät ole tämän työtaistelun vuoksi vaarassa, niin silloinhan tätä lainsäädäntöä ei lainkaan tarvittaisi. Jos viikonlopun aikana tällaiset rajaukset voidaan sopia työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä, niin tätä lainsäädäntöä ei tarvita. Toivomme, että tätä lainsäädäntöä ei tarvitse käyttää myöskään sen takia, että sovinto itse työtaistelusta syntyy ennen kuin se astuu voimaan.

Ed. Kiljunen, ei asia ole niin yksinkertainen, että se on rahasta kiinni. Viittasin jo siihen, että tässä on paljon sellaista (Ed. K. Kiljunen: Te itse sanoitte, että se on rahasta kiinni!) työmarkkinaproblematiikkaa, joka ei ole yksin rahasta kiinni.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz puhui tästä menettelystä, miten voitaisiin edistää sitä, että meillä on tämä minimisuojatyövelvoite täynnä, niin surullisena totean, että tässä laissa ei ole varattu mitään roolia henkilöstölle eikä henkilöstöjärjestöille. (Ed. Zyskowicz: Silloin ei tarvita tätä lakia, jos he sopivat suojelutyöstä!) Ei minkäänlaista roolia, ei minkäänlaista roolia, ja se tarkoittaa, että tässä on esitetty pakkolakia. Eikö olisi nyt pikemminkin luontevaa, ed. Zyskowicz, että te ja teidän hallituksenne toimisitte niin kuin te sanotte, että tässä laissa olisi sen tyyppinen sisältö, että henkilöstöjärjestöt olisivat mukana tämän minimityöasian sopimisessa?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafssonille, joka käyttää hyvin usein hyvin ansiokkaita puheenvuoroja, kuten tänäänkin, sanon nyt sen, kun te puhuitte silmistä ja minun silmiin katsomisestani. Minun täytyy nyt ihan oikeasti sanoa, että mikäli en olisi tämän lain takana, en voisi katsoa teitä silmiin. Minä ehdottomasti olen tämän lain kannalla. Ei voida millään lailla, ei edes normaaleissa olosuhteissa, taata täydellistä potilasturvallisuutta. Me tiedämme sen, että normaaleissakin tilanteissa tapahtuu potilasvahinkoja, ja te tiedätte sen aivan yhtä lailla. Mutta tämä on se, mitä me voimme tehdä. Tätä potilasturvallisuutta takaavaa lakia alettiin tehdä vasta sen jälkeen, kun me olimme saaneet virallisen varmistuksen Tehyltä siitä, että vapaaehtoisesti näitä rajoja ei tehdä. Väitän alalla yli 20 vuotta olleena, että kyllä tämä laki auttaa myös niitä viimeiseen työvuoroon tulijoita.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Edustajaystäväni Mannisen repliikkipuheenvuoro pani miettimään tasa-arvoa tässä maassa. Hän sanoi, että työntekijöiden joukkoirtisanoutuminen pitää estää, (Ed. Manninen: Viranhaltijoilta se on kielletty!) mutta te varmaan olette sitä mieltä, että työntekijöitä voidaan kyllä joukkoirtisanoa. Tämmöinen tämä tilanne on, ja tämmöisenä sen jotkut hyväksyvät.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa terveydenhoidossa monet asiat ovat kohdallaan. Työntekijät perushoitajista sairaanhoitajiin ja lääkäreihin ovat osaavia ja sitoutuneita ihmisiä. On kuitenkin yksi iso ongelma: raha. Sitä puuttuu. Se näkyy erittäin selvästi siitä kansainvälisestä bkt-vertailusta, josta edustajatoverini Andersson täällä puhui. Ruotsissa terveydenhoitoon käytetään 9,1 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, samoin Norjassa ja Tanskassa, Saksassa ja Ranskassa tätäkin enemmän, yli 10 prosenttia. Suomessa vastaavasti käytetään terveydenhoitoon vain 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja sillä satsauksella me olemme ajautuneet EU:n häntäpäähän ja olemme putoamassa tällä menolla kehitysmaasarjaan sinne Meksikon seuraan.

Selitys tälle kehitysmaasarjaan joutumiselle terveydenhoidon satsauksissa on se, että suomalaisessa terveydenhoidossa työvoimaa on liian vähän ja hoitajille maksetaan aivan liian pientä palkkaa. Tässä on se selitys, pääselitys, tässä meidän vähäisessä satsaamisessamme terveydenhoitoon. Näin ei voikaan jatkua, tai me ajaudumme täydelliseen umpikujaan koko terveydenhoidossa pahenevan hoitajapulan vuoksi. Tehyläiset ovatkin, eivät vain omalla asiallaan ajaessaan päättäväisesti kunnollista, riittävää korotusta, vaan pelastamassa koko julkista terveydenhoitojärjestelmää. Sillä niin kuin sanottu, se ajautuu aivan umpikujaan, jos tämä palkkataso tällaisena pysyy. Kymmenen vuoden sisällä alalle ei saada läheskään riittävästi työntekijöitä, vaikka hoitajien tarve kasvaa. Näinhän se on menossa. Siellä on nostettava palkkoja, ja se on nyt sitten edessä. Päättäväisyydellään tehyläiset ovat auttamassa koko matalapalkkasektorin asiaa. Nyt on heidän vuoronsa, ja muut tulevat seuraavalla kierroksella perässä.

On päivänselvää, että tämä pakkotyölaki ei ratkaise kireää tilannetta miltään osin, vaan kiristää sitä edelleen, sillä pakkohan Tehyn on sitten tähän haasteeseen vastata. Ainoa ratkaisu on, niin kuin täällä on niin monella suulla vasemmalta ja muusta oppositiosta sanottu, se, että hallitus päättää laittaa tähän ratkaisun saamiseen rahaa, ja sitä rahaa nyt olisi. Yksistään valtion tuloverojen tuotto ylittää 700 miljoonalla eurolla arvioidun, ja yhteensä verotuotot ylittyvät odotetusta 1,4 miljardia euroa tänä vuonna. Siitä esimerkiksi 400 miljoonaa euroa tähän terveydenhoidon palkkakiistan ratkaisuun, eihän se ole liikaa, se on ihan järjestettävissä oleva asia, jos sitä halua on. Miksi halua sitten puuttuu?

Arvioni on se, että ensinnäkin on yritys estää Tehy-esimerkin leviäminen muuhun julkisen sektorin naisvaltaiseen työelämään ja sitä myöten sitten aikanaan myös yksityisen puolen matalapalkkaliittoihin. Tästä siinä pääsääntöisesti on kysymys: halutaan pitää naiset jatkossa kaikkinensa matalilla palkoilla.

Tässä on se tilanne, että kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella on nyt suuri riski saada otsaansa sellainen leima, että hän ei pidä vaalilupauksia. Kokoomuksen ryhmän taholta onkin tullut selvää painetta siihen suuntaan, että tätä asiaa pitää ruveta ratkaisemaan. Samoin vihreiden puheenvuoroista tämä sama kaikuu. Keskustassa sen sijaan näytetään olevan äkkitönkössä asennossa vastustamassa ratkaisua siten, että valtio panee siihen rahaa. Ed. Manninen on kyllä toisessa yhteydessä vaatinut valtiolta yksistään Lapin kunnille 100 miljoonaa euroa lisää. Se oli oikea vaatimus. Nyt me pyydämme 400 miljoonaa euroa koko tämän palkkaratkaisun järjestämiseen. Mistä tämä keskusta-asenne sitten tulee, se on vaikea arvioida. Yllättävä se on, sillä kyllä me olemme tottuneet siihen, että keskustan kanssa on tämän maan terveydenhoitojärjestelmää ja yleensäkin julkista sektoria rakennettu. Mikä on tämän käänteen takana? Onko se sitten halu panna kokoomus nyt hörppimään vettä oikein viimeisen päälle?

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei hyväksy pakkolakia. Me emme tule tätä kannattamaan, koska se ei tuo ratkaisua Tehy-kiistaan ja koska tässä on kyse myös työtaistelutoimen kriminalisoimisesta. Jos tässä se saa tapahtua, niin jatkoa varmasti seuraa. Tällaisia puheita ja esityksiä on aikaisemminkin muun muassa tässä salissa tehty, mutta niitä ei ole arvattu lähteä viemään käytäntöön. Olihan yritys esimerkiksi rajavartijoiden lakon yhteydessä lähteä katkaisemaan se lakkotaistelunäkymä lailla. Erityisesti kokoomuksen ryhmästä ed. Sasi ja ed. Zyskowicz ovat usein vaatineet kovia toimia, kun on lakonuhka tai työtaistelu-uhka olemassa. Tämä elämä on ilmeisesti semmoinen, että se rakastaa paradokseja. Nyt te olette saamassa tämmöisen kriminalisointilain, mutta sellaisten työntekijöiden työtaistelun yhteydessä, joita te itse olitte nostattamassa tähän oikeutettuun palkkaliikkeeseen ja joista moni on tainnut äänestääkin teitä. Sitä saa joskus, mitä tilaa.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, sanoi tänään radiohaastattelussa, että pakkolakia voidaan verrata tilanteeseen, jossa on tapahtunut suuronnettomuus. Tämä vertaus on osuva. Porvarihallitus täyttää kaikki suuronnettomuuden tuntomerkit. Se kylvää kauhua ja kaaosta.

Eilisessä hallituksen tiedotustilaisuudessa pääministeri Vanhanen sanoi, että poikkeuslakia tarvitaan, koska kysymyksessä on poikkeuksellinen työtaistelu. Se pitää paikkansa, koska hoitajat ovat joutuneet turvautumaan joukkoirtisanoutumiseen, koska muut keinot eivät vaikuta. Näinhän todisti ed. Asko-Seljavaarakin sanoessaan, kuinka monessa lakossa on ollut mukana, ja tilanne on kuitenkin vielä tämä. Ja se, että asia ei ole mennyt perille, johtuu hyvin pitkälle pääministeri Vanhasen itsepäisyydestä ja paksukorvaisuudesta. Ei hän ettekä tekään tunnusta, että kokoomus maksattaa vaalikampanjansa jälkilaskua kunnilla, joilla ei siihen ole varaa. Tämä on se asetelma. Kuitenkaan te ette pääse tästä tilanteesta ulos ilman, että osoitatte lisärahoitusta kunnille. Siksi tästä ei missään nimessä kannata tehdä arvovaltakysymystä. Viisas tunnustaa tosiasiat.

On muistutettu myös, että normaalissa työtaistelussa ihmisten henkeä ja terveyttä on perinteisesti turvattu suojelutyöllä. Te sanotte, että nyt on kysymys elämästä ja sen suojelusta ja että siksi tarvitaan poikkeuslakia. Teillä on huono muisti, niin kuin on pääministeri Vanhasellakin. Ei ole pitkä aika siitä, kun toitte eduskuntaan rikkurilain rajavartijoitten lakon aikana. Silloin työtuomioistuin tuomitsi kaksi kertaa suojelutyömääräykset työnantajan eli valtion tappioksi. Siitä huolimatta te toitte lain eduskuntaan. Te toitte rikkurilain eduskuntaan, koska päälle painoivat urheilukilpailut. Onko teidän ajattelussanne järjestyneen yhteiskunnan vanhin ja syvin oikeus, oikeus elämään, yhteismitallinen yleisurheilukilpailuitten järjestämisen kanssa? Ettekö te tunne vai ettekö te arvosta suomalaista sopimusjärjestelmää vai oletteko pääministeri Vanhasen ideologisen työreformin vanki?

Tämä on aivan pakko kysyä, kun te niin paljon olette puhuneet keskosista ja tehohoitoa tarvitsevista ja heidän pelastamisestaan. Totta kai heidät pitää pelastaa. Sitä työtähän hoitajat tekevät joka ikinen päivä. Kun te sitä hoette, niin väitättekö, että jonkun osapuolen tavoite on se, että menetetään ihmishenkiä? Miksi te ette puhuneet näistä hädänalaisista, heidän pelastamisestaan alkuviikosta, kun kuittasitte yllättäen valtion kassaan kertyneet 1,5 miljardia euroa valtiovelan maksuun? Sillä rahalla olisi ratkaistu hoitajien palkkakiista koko hallituskauden ajaksi ja paljon pidemmäksikin aikaa, kun ottaa huomioon tämän hallituksen todennäköisen eliniän.

Arvoisa puhemies! Luen lyhyen pätkän kansalaispalautetta. Sen on lähettänyt hoitoalan ammattilainen. Se kuuluu näin: "Olen tehnyt parhaani potilaitteni eteen, kouluttautunut vapaa-ajalla voidakseni tehdä työni yhä paremmin, venyttänyt vuosikaudet työpäivääni molemmista päistä ennättääkseni tehdä työni huolella ja tuloksellisesti, kulkenut sairaana töissä, jottei potilaani jäisi hoitamatta, venynyt ja joustanut potilaitten ja kuntatyönantajien puolesta loputtomiin. Nyt on tullut pää vetävän käteen. Asetelma on outo, kun te yritätte pakolla saada hoitajat tekemään sitä, mitä he ovat aina tehneet."

Tässä hallituksen esityksessä pakkolaiksi on paljonkin ongelmia. Ensinnäkään se ei ratkaise itse perusongelmaa eli palkkakiistaa. Työtaistelu vain pitkittyy ja pitkittyy, eikä se ratkaise potilasturvallisuutta.

Toiseksi perustuslakivaliokunta joutuu kyllä äärimmäisen tarkkaan harkitsemaan lain täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta, vaatimusta ydinalueen koskemattomuudesta sekä lain oikeasuhtaisuutta.

Kolmanneksi työelämä ja tasa-arvovaliokunnassa varmaan mietitään sitä, mitä tällainen poikkeuslaki merkitsee suomalaiselle sopimusjärjestelmälle ja sen tulevaisuudelle. Olipa tuleva ratkaisu mikä hyvänsä, taitamattomalla menettelyllä on jo nyt aiheutettu paljon vahinkoa, joka realisoituu vääjäämättä tulevina vuosina työpaikoilla. Jos halutaan kylvää työmarkkinoille epävakautta, näin toimimalla se kyllä onnistuu.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitän ministeri Risikkoa, että olette paikalla täällä, ja toivon, että teillä olisi mahdollisuus vastata muutamaan kysymykseen, jotka tämän puheeni loppupuolella esitän, jotka koskevat ihan konkreettisesti näiden pykälien tulkintaa eräiltä osin.

Pääministeri puhui eilen kauniisti ihmisten hengen ja terveyden turvaamisesta, ja kyllä täytyy sanoa, että tämä lakiesitys on ainakin itselleni aika kova paikka. On erittäin vaikea löytää sitä, mikä on lopulta sitten se oikea suhtautuminen tähän lakiesitykseen, ellei tässä nyt saada pian muita ratkaisuja aikaan.

Ongelmana on ensinnäkin se, että eihän tämä potilasturvallisuuslaki tulisi koskemaan kuin osaa irtisanoutuneista. Arviot ovat vaihdelleet aika paljon täällä, kuinka suurta osaa, mutta joka tapauksessa se ei koskisi läheskään kaikkia. Eli tämä laki ei todellakaan ehkäisisi kuin osan potilasvahingoista, minkä ministeri Risikkokin myönsi, eli tämä ei ratkaise tosiasiallisesti tätä meidän ongelmaamme. Leikkausjonot ja -hoidot olisivat joka tapauksessa pysähdyksissä lukuun ottamatta aivan kiireellisimpiä tapauksia, ja voimme kuvitella, että monta sairautta jäisi huomaamatta, monta tapausta jäisi hoitamatta.

On myös iso vaara, että tämä laki pahentaisi ja pitkittäisi tilannetta ja myös kärjistäisi kriisin, mistä antoi viitteen ed. Sihdon puheenvuoro. Hän on ollut siellä neuvottelusopimuslautakunnassa ja varmasti tietää keskustelujen sisällön ja sieltä käsin kommentoi tätä lainsäädäntöä. Kyllä hallitus mielestäni on toiminut ainakin joiltain osin taitamattomasti vaikeuttaen sovittelulautakunnan työskentelyä, vieläpä vuotaen ennenaikaisesti tiedon tästä laista kesken neuvottelujen.

Potilaiden turvallisuudesta huolehtiminen on todellakin ensisijaista, mutta kyllä tärkeintä olisi nyt saada kaikki voimat siihen, että kyettäisiin kokonaan tuo irtisanoutumisten laukeaminen ehkäisemään. Muistutan myös, että nämä joukkoirtisanoutumiset tuottaisivat huomattavaa haittaa myös terveydenhuollon koulutukselle, lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon opiskelijoille. Itse muistan, kun 80-luvulla oli sairaanhoitajien lakko ja opiskelin lääketiedettä, silloin jäivät kokonaisuudessaan esimerkiksi silmätautien potilastapaukset näkemättä, koko tuon kurssin ajalta, lakon vuoksi, ja voi kuvitella, että se on koko sille vuosikurssille aiheuttanut tietyn vajeen, mikä ehkä sitten näkyy myös tulevaisuudessa. Tällaisia haittoja tästä irtisanoutumisesta varmasti tulisi tulevaisuutta ajatellen.

Mielestäni meidän tulee myös tunnustaa se, että kyllä nuo vaalien edellä käydyt keskustelut ovat luoneet todella kovia odotuksia terveydenhuollon kenttään. Se olisi nyt tunnustettava. Siellä olivat odotukset korkealla. Muistutan teitä, ministeri Risikko, siitä, että te itsekin vaaditte viime vaalikaudella Pohjalaisen kolumnissa — muistaakseni olitte silloin kokoomuksen varapuheenjohtaja — sairaanhoitajille yhtä hyvää palkkaa kuin paperimiehille. Luen nyt pienen lainauksen tuosta teidän kolumnistanne: "Mielestäni ihmisen hoitamisen ja hänen hengestään vastaamisen on oltava ainakin yhtä hyvin palkattua kuin koneen hoitaminen ja sen toimimisesta vastaaminen." Ja nyt te olette esittelemässä täällä sellaista lakia, jolla uhkasakon uhalla hoitajat pakotettaisiin työhön, jonka palkkaus ei tällä potilasturvallisuuskorotuksellakaan olisi lähellä tuota paperimiesten palkkatasoa.

Kyllä hallituksen nyt mielestäni nyt tulisi todellakin tuoda esitys kuntien talouden vahvistamisesta niin, että olisi mahdollisuus panostaa terveydenhuoltoon, lisätä henkilöstöä ja myös turvata palkkataso niin, että voimme vastata niihin tulevaisuuden terveydenhuollon vaatimuksiin. Ja, ministeri Risikko, olen kyllä aivan vakuuttunut siitä, että se on myös teidän tahtotilanne, ja tiedän sen vaikeuden, mikä teillä varmasti oman alanne ministerinä on hallituksen sisäisissä keskusteluissa, mutta nyt pitäisi kahden suuren puolueen, keskustan ja kokoomuksen, todellakin painostaa omia johtojaan, jotta tähän saataisiin myönteinen ratkaisu aikaan.

Mutta sitten kysyisin teiltä, ministeri Risikko, näitä yksityiskohtaisempia kysymyksiä. Nimittäin tässä 3 §:ssä luetellaan niitä hoitoja, jotka katsotaan välttämättömiksi hoidoiksi. Kysyn teiltä, onko mielestänne riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen tämä pykälämuotoilu, kun siellä on muun muassa tuo kohta 8 "muut kohtiin 1—7 verrattavat hoidot". Mitä näillä muilla hoidoilla tarkoitetaan? Minuun otti tänään yhteyttä eräs kätilö, joka kysyi, voidaanko tätä soveltaa esimerkiksi raskaudenkeskeytyksiin, jotka sinänsä ovat aika kiireellisiä toimenpiteitä, jos niitä toteutetaan, mutta jotka eivät missään mielessä ole toimenpiteitä, joilla henkeä ja elämää turvattaisiin, vaan päinvastoin. Hän kysyi tätä sitä varten, että hän ei muutoinkaan halua osallistua noihin toimenpiteisiin; voitaisiinko hänet pakottaa tämän lain nojalla muun muassa tällaiseen toimintaan? Mitä nämä "muut hoidot" käytännössä tarkoittavat?

Sitten kysyn teiltä vielä tästä samasta pykälästä. Mitkä ovat niitä tilanteita, joissa määräys voidaan jättää antamatta, jos se vaikeuttaa huomattavasti henkilön perheen tai omaisten hyvinvointia? Perustelutekstissä mainitaan omaishoitajat, mutta entäpä pienten lasten äidit, voidaanko äitiyslomalla oleva tai muulla perhevapaalla, hoitovapaalla, oleva määrätä työhön? Mielestäni tämä on aika tärkeä kysymys.

Sitten vielä ihan pienenä kuriositeettina kysyn siitä, kun 5 §:ssä todetaan, että jos potilasturvatyöhön määrätty on työssä muualla, niin hänelle sitten maksetaan korvausta, joka on 1,2 kertaa tuosta muusta työstä maksettava palkka. Jos nyt vaikkapa joku kansanedustaja, tehyläinen kansanedustaja, määrätään työhön, niin maksetaanko hänelle 1,2 kertaa kansanedustajan palkka sitten tuolla työssä?

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Niin kuin tässä on jo useampaan kertaan käynyt ilmi sekä kansanedustajien puheenvuoroista että myös ministereiden puheenvuoroista, ei tämä pakkotyölaki millään tavalla riitä takaamaan potilasturvallisuutta. Päinvastoin, tällaisessa tilanteessa, kun hallitus on lähtenyt kärjistämään tätä työmarkkinakiistaa ja tuonut tämän pakkotyölain tänne eduskuntaan, se ei ollenkaan takaa sitä potilasturvallisuutta vaan pikemminkin vaarantaa koko terveydenhoitojärjestelmän — ja erityisesti tällaisessa tilanteessa, kun hallituksella olisi ollut olemassa ihan todellisiakin keinoja työtaistelun ratkaisemiseksi.

Tilanne on hyvin vakava, kun suomalainen terveydenhoitojärjestelmä ja sen tulevaisuus on uhattuna. Ihmettelen, miksi tämän pakkotyölain sijasta hallitus ei ole kantanut vastuutaan ja antanut kunnille lisää rahaa terveydenhuollon ongelmien korjaamiseen. Tällä pakkolailla ei korjata terveydenhoitoalan työskentelyolosuhteita eikä palkkausongelmia, joiden korjaaminen olisi se todellinen keino potilasturvallisuuden takaamiseksi. Tilanteessa, jossa jo nyt monet koulutetut hoitajat eivät tee sitä omaa työtään työn raskauden ja heikon palkkauksen vuoksi, potilasturvallisuus on kyllä uhattuna ihan ilman tällaisia lakkotilanteitakin.

Lisäksi vielä tällainen tapa ratkoa kiistoja, minkä hallitus nyt on valinnut, aiheuttaa sen, että yhä harvempi haluaa työskennellä terveydenhoidossa, ja hallitus on tavallaan tehnyt itsestään osan tähän työmarkkinakiistaan. Sen sijaan, että olisi tehty sovintoesityksiä ja keskitytty siihen sovitteluun, on tällaisella pakollisella äkkiväärällä lainsäädännöllä vain vaikeutettu tilannetta. Pakkotyölaki ei ole ratkaisu vaan aiheuttaa ennemminkin kiistan pitkittämistä ja kärjistymistä.

Hoitoalan ongelmissa ja hoitoalan tulevaisuuden ratkaisemisessa palkkauksen ongelmien korjaaminen on avainasemassa, jotta tämä terveydenhuollon kriisiytyminen saadaan estettyä ja saadaan siihen puututtua. Terveydenhoitoalan työskentelyolosuhteet ovat jo nyt niin heikot, että monet ammattitaitoiset ja koulutetut työntekijät ovat hakeutuneet paremmin palkattuihin ja vähemmän kuormittaviin töihin.

Sitten itse tähän lakiesitykseen, joka on täällä meillä. Katson, että puuttuminen lailliseen työriitaan tilanteessa, jossa ongelma voidaan ratkaista rahalla, on hyvin, hyvin ongelmallinen. Demokratiassa työpakkoa voi käyttää ainoastaan, jos kaikki muut keinot on käytetty, ja nyt hallitus ei ole yrittänyt todella oikeasti ratkaista tilannetta antamalla kunnille lisää rahaa, mikä olisi se ratkaisun avain. Hoitoalan irtisanomiset eivät enää tällä hetkellä kohdistu virkasuhteisiin henkilöihin vaan ainoastaan työsopimussuhteisiin, eli siinäkin mielessä tilanne on muuttunut.

Tähän lakiin sisältyy paljon ongelmakohtia, ja ehkä yksi suuri on siinä, miten kevyesti hallitus tämän esittelee. Eli sillä tarkoitan, että hallitus katsoo, että tämä ei vaadi perustuslain säätämisjärjestystä vaan voitaisiin hyväksyä myös tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Näin erikoisen ja poikkeuksellisen lainsäädännön käsittely pelkästään yksinkertaisella enemmistöllä on kyllä mielestäni ihan meidän sopimusjärjestelmämme ja meidän demokratiamme halventamista.

Sen lisäksi toinen seikka tässä lain käsittelytavassa: Kun tehdään näin poikkeuksellista lainsäädäntöä, joka puuttuu hallituksen esittelynkin mukaan hyvin moneen kansalaisten perusoikeuteen, niin tällaista pitäisi arvioida hyvin perusteellisesti, tasapainoisesti eri puolilta. Mutta mitä me sen sijaan olemme täällä eduskunnassakin tekemässä? Samaan aikaan, kun tämä lähetekeskustelu on käynnissä, jossa pitäisi valiokunnille antaa ohjeita siitä, miten lakia käsitellään, valiokunnat ovat yhteiskokouksessa, jo muutama tunti sitten, kuulleet asiantuntijoita. Eli tässä oikaistaan mutkia oikein olan takaa, kehitellään oikopolkuja ja yritetään sitten tällä vauhdin viuhumisella saada aikaan se tilanne, että toivottavasti emme edes ehdi huomata näitä kaikkia ongelmakohtia.

Ihan muutama kohta. Tähän lakiin sisältyy uhkasakko, eli jos nämä hoitajat eivät suostu tähän pakkoon, eli kun on komennettu töihin, niin jos he eivät siihen suostu, niin hallitus on kehitellyt kuvion, jonka mukaan heille sitten langetetaan uhkasakko. Ja täällä perusteluissa tämän uhkasakon perusteluksi sanotaan, että riskinä, vaarana, voi olla se, että ei pelkästään määräys työpakkoon riitä, vaan täytyy sitä vielä uhkasakolla tehostaa, jotta varmasti tulee sitten noudatettua tätä lain kirjainta ja lain käskyä.

Tämä on erittäin ongelmallinen muun muassa YK:n kansainvälisen työjärjestön Ilon normien mukaan, kun lähdetään uhkasakolla yksittäistä työntekijää uhkaamaan, jos hän ei ota vastaan tällaista työmääräystä. Itse en katso, että tätä uhkasakkoa tässä pitäisi edes ollakaan — ylipäätänsä koko lakiakaan ei pitäisi olla — mutta jos yhtään olisi ajateltu kansalaisten oikeuksia, niin totta kai tämä uhkasakko olisi asetettu järjestölle, joka on tässä neuvotteluosapuolena.

Eli ensinnäkin halutaan puuttua kesken oleviin neuvotteluihin painostamalla tällä lakiesityksellä ja sitten vielä sitä painostusta koetetaan mahdollisimman haavoittuvaisiin henkilöihin kohdistaa eli yksittäisiin työntekijöihin. Tässä on oikein älynystyröitä hierottu, että on keksitty niin vahingollinen järjestelmä kuin mahdollista.

Toinen ongelma tässä on se, että lakiesityksessä myös pyyhitään lattiaa ylityösäännöksillä. Normaalisti työntekijöiden suojaksi on laadittu määräajat, miten paljon ylityötä voidaan tehdä, mutta tämän lain myötä myös nämä säännökset ovat sitten pois kokonaan näiden työntekijöiden suojasta. Ja sen sijaan, että tämän pakkotyömääräyksen antaja eli tässä tapauksessa lääninhallitus joutuisi valvomaan, että kukaan ei joudu liian rasittavaan ja raskaaseen työn tekemiseen määräyksen vuoksi, valvonta on siirretty työsuojeluviranomaisille, joilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia ehtiä tällaiseen valvontatyöhön. Eli tässä ei kyllä välitetä työntekijöiden oikeudesta tuon taivaallista.

Ja pari kohtaa vielä. Tässä on todellakin myös todettu, että vaikka olisi kolmannen osapuolen eli jonkun muun työnantajan palveluksessa, niin voidaan todeta, että pitää siirtyä kunnan terveysvirastoon töihin, tai mihin nyt sitten määrätäänkin, ja katsotaan, että työnantaja sitten on velvollinen päästämään tämän työntekijänsä pois. Ja sitten todetaan, että laissa on kirjattu, että tämän kolmannen osapuolen eli työnantajan pitää ottaa vastaan ja takaisin tämä työntekijä. No, jos kaikki käy hyvin — kauniissa, kiltissä maailmassa näin usein tapahtuukin — näin tapahtuu, mutta käytännössä lopputuloksena voi olla se, että työntekijä irtisanotaan sieltä varsinaisesta työpaikasta, josta on komennettu tähän kunnalliseen pakkotyöhön. Niin kuin me hyvin tiedämme, meidän järjestelmässämme työnantajalla ei ole velvollisuutta ottaa työntekijää vastaan. Eli tästä puuttuvat kokonaan ne korvaussäännökset, millä tavalla työntekijälle korvataan se, jos hän esimerkiksi menettää sen työpaikkansa sitten tällaisen työmääräyksen vuoksi.

Mutta yksi hyväkin puoli tässä on, ja se on se, että pakkotyötä tekevälle työntekijälle maksetaan 1,3-kertainen palkka. Toisin sanoen hallitus tunnustaa, että hoitoalan henkilökunta on liian heikosti palkattua, ja katsoo, että se oikea palkka olisi 1,3 kertaa suurempi kuin nykyinen eli suurin piirtein se sama, jota hoitajat ovat vaatineetkin. Eli se hyvä puoli tässä on, että on saatu mustaa valkoisella hallituksen kanta, eli se on se, että hoitajille kuuluvat ne palkankorotukset.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kun katsoo nyt ministeriaitiota, niin näyttää siltä, että pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen, jotka ovat sopan pääkokkeja, ovat tehneet ministeri Risikolle saman, minkä hallitus on tekemässä myös laajemmin suomalaisille sairaanhoitajille, matalapalkkaisille naisille: livistävät silloin, kun on tosipaikka edessä, silloin kun mitataan se, pidetäänkö kiinni siitä, mitä sanotaan, pidetäänkö se, mitä luvataan, niin kuin eräs puolue ennen vaaleja sanoi.

On pöyristyttävää, että hallitus lähtee rajoittamaan ihmisten perusoikeuksia tilanteessa, jossa hallituksella olisi kaikki mahdollisuudet ratkaista sairaanhoitajien työtaistelu myös ilman näitä äärikeinoja. Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen ovat asettaneet nyt oman arvovaltansa työtaistelun ratkaisemisen edelle.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan, ja budjetit ovat ylijäämäisiä. Nyt olisi todella mahdollisuus puuttua sairaanhoitajien ja muiden pienipalkkaisten jälkeenjääneisiin palkkoihin. Nyt olisi varaa maksaa sitä ylimääräistä, jonka erityisesti kokoomus lupasi ennen vaaleja. Tätä kriisiä ei ratkaista pakottamalla, vaan rahalla, ja sitä rahaa on. Ilmeisesti pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen kuvittelevat menettävänsä kasvonsa, jos valtio tulee vastaan taloudellisesti ja tukee palkkaratkaisun löytymistä. Tosiasiassa he menettävät kasvonsa sillä, että laittavat oman arvovaltansa tärkeämmäksi kuin ratkaisun, jossa pääministerin omien sanojen mukaan on kysymys elämästä ja kuolemasta, tilanteesta, joka "aiheuttaa kuolemanvaaran yhteiskunnan kaikkein puolustuskyvyttömimmille, kuten keskosille ja tehohoitoa tarvitseville".

Arvoisa puhemies! Pakottamalla ihmisiä töihin vastoin heidän tahtoaan, vastoin heidän perusoikeuksiaan, emme varmasti pysty huolehtimaan hyvästä ja laadukkaasta terveydenhoidosta. Pystymme huolehtimaan siitä vain sillä, että meillä on töissä osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa, sairaanhoitajia, jotka saavat arvonsa mukaista palkkaa. Huoli potilasturvallisuudesta on suuri varmasti niin potilaiden kuin omaisten keskuudessa. Tämä koskettaa myös minua, sillä lähiomaiseni on sairaalahoidossa. Juuri tämän syvän huolen takia, jota varmasti potilaat ja omaiset kokevat, nyt hallitukselta pitää löytyä kunnollinen ratkaisu tähän tilanteeseen. Nyt ei riitä tällainen puuhastelu, jolla vielä kaiken lisäksi rikotaan työntekijöiden perusoikeuksia.

Pitää muistaa, että huonosti harkittu ja härski pakkotyölaki ei turvaisi sekään sairaanhoidon tasoa. Ensi maanantaista alkavat sairaaloissa jo toimintojen alasajamiset, viikkoa ennen näitä mahdollisia, toivottavasti ei toteutuvia irtisanoutumisia. Ne ovat hallituksesta kiinni. Nyt on viimeisiä hetkiä löytää kunnollinen ratkaisu. Minä pidän sairaiden ja omaisten kannalta käsittämättömänä, että hallitus, erityisesti sen johtokaksikko, joka taas on luikkinut karkuun ja jättänyt ministeri Risikon yksin, ei tee kaikkea tilanteen laukaisemiseksi, vaan hankaloittaa neuvotteluja tällaisilla äärikeinoilla.

Sairaanhoitajat ovat ansainneet selvästi yli yleisen tason menevän tasokorotuksen. Ennen vaaleja sen lupasivat ennen muuta kokoomus ja Jyrki Katainen, mutta myös muut puolueet lupasivat tämän, vasemmistoliitto mukana. Nyt me olemme valmiita pitämään edelleen kiinni lupauksesta. Nyt sitä samaa suoraselkäisyyttä odotetaan myös hallitukselta, erityisesti silloiselta kokoomuksen puheenjohtajalta, nykyiseltä kokoomuksen puheenjohtajalta ja valtiovarainministeriltä Jyrki Kataiselta.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen, tämä on viesti teille: Nyt tarvitaan poliittista suoraselkäisyyttä, nyt ei tarvita työntekijöiden perusoikeuksia loukkaavaa pakkotyölakia, nyt tarvitaan hallitukselta rahaa palkkakiistan ratkaisemiseksi. Sitä odottavat sairaat, omaiset ja hoitajat. Se on ainoa tapa välttää se katastrofi, johon hallitus tällä lailla ja sillä, että hallitus ei anna sitä, mitä sairaanhoitajille kuuluu, ei laita sitä rahaa peliin, on ajamassa suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisen terveydenhuollon.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Som lagstiftare ser man gärna att de lagar man är med om att stifta för det finländska samhället vidare och styr samhällsutvecklingen i önskad riktning. Den speciallag som i dag avgetts av regeringen är inte någon sådan lag. Lagen är för mig principiellt svår, men jag hyser största förståelse för att regeringen i det här svåra läget valt att försvara människoliv framom principer.

Och, bästa kolleger, ju mera man sätter sig in i lagen och dess motiveringar och ju mera man lyssnar på experter från olika samhällsområden desto mera och klarare och tydligare inser man att den här lagen är alldeles nödvändig.

Puhemies! Lainsäätäjänä on tietysti mieluisaa ajatella, että säätämällä lakeja viedään suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin ja lailla ohjataan yhteiskuntakehitystä toivottuun suuntaan. Nyt käsiteltävänä olevaa erityislakia ei voida luonnehtia sellaiseksi laiksi. Periaatteellisista syistä lain sisältö on minulle hyvin vaikea. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että hallitus tässä hyvin poikkeuksellisessa ja hyvin, hyvin vaikeassa tilanteessa on katsonut välttämättömäksi suojella ihmishenkeä periaatteiden sijaan. Nyt on annettava valiokunnille työrauha selvittää relevantteja näkökohtia. Lähtökohtaisesti on selvitettävä, mikä on oikea lainsäätämisjärjestys.

Eftersom den här lagen har avgetts till riksdagen är det nu viktigt att ge utskotten arbetsro för att grundligt gå igenom lagens innehåll och effekter.

Talman! Ingen skall förledas att tro att denna speciallag är lösningen på själva vårdkonflikten. Precis på samma sätt som det finländska folket har rätt att av sin lagstiftande församling kräva hårt arbete under veckoslutet har folket också rätt att förvänta sig och kräva att alla parter i tvisten gör sitt yttersta för att nå en lösning på konflikten. Sanden i timglaset börjar ta slut.

För att nå en lösning måste en äkta kompromissvilja finnas hos alla parter. Alla parter bör vara beredda att kompromissa. Det är det enda sättet att undvika att denna i normala fall motbjudande, men i detta skede och i detta ytterst svåra läge nödvändiga lag aldrig behöver tillämpas.

Puhemies! Tämä erityislaki ei ole ratkaisu hoitokiistaan. Eduskunta tulee tekemään kovaa työtä tämän viikonlopun aikana. Niin tulee myös hoitokiistan osapuolien tehdä. Meillä on oikeus edellyttää, että osapuolet tekevät kaikkensa, jotta kiistassa saadaan ratkaisu aikaiseksi. Aika käy vähiin, ja ratkaisun löytämiseksi tarvitaan aitoa halua kompromisseihin kaikilta osapuolilta. Sitoutuminen kompromisseihin on nimittäin ainoa keino välttää tämän normaalioloissa vastenmielisen, mutta tässä hyvin poikkeuksellisessa ja vaikeassa tilanteessa välttämättömän lain soveltaminen.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Ingen vill bli invald i riksdagen för att se lagar som denna passera. I synnerhet inte då man även har respekt för de människor som utför värdefullt arbete inom hälso- och sjukvården. Lagen om säkerställande av patientsäkerheten är ingen trevlig lag, men jag vill understryka att den är en helt nödvändig lag.

Denna lag handlar om att rädda liv, den ingriper inte i rätten att strejka, den ingriper inte heller i rätten att säga upp sig. Vi kommer sannolikt att förlora människoliv redan under de första timmarna efter att sjuksköterskor i elementära uppgifter lämnar sina arbeten. De som dör och skadas för livet är prematurer, spädbarn, cancerpatienter, dialyspatienter, de svaga som inte ens kan stiga upp från sin sjukbädd för att se efter vem som kan hjälpa.

Tämä laki on taistelu oikeuksista. Ihmisellä on oikeus elämään, ja aikuisella on oikeus työtaisteluunsa. Suomea sitovat myös monet kansainväliset sopimukset. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 6 artiklassa on säädetty oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti. Jos vastasyntynyt kuolee työtaistelun ensimmäisinä tunteina, emme ole pystyneet takaamaan hänen oikeuttaan elämään. Jos keskonen menettää näkönsä tai hapenpuutteen takia saa aivovamman, emme ole pystyneet takaamaan oikeutta kehittyä täysimääräisesti.

Puhemies! Terveydenhuollon ammattilaisilla on edelleen tämän lain myötä oikeus lakkoilla ja oikeus työtaisteluun toimenpiteillä. Työtaistelu ei ole tämän myötä ohi, vaan se nimenomaan jatkuu. Laki vain takaa sen, että ihmisiä ei kuole. Pelastustoimen johtajalla on oikeus määrätä kuka tahansa työkykyinen henkilö, joka on paikalla tai läheisyydessä, auttamaan pelastustoimenpiteessä, jos ihmishenkiä vaarantuu. Syvällä kunnioituksella totean, että nyt kuka tahansa ohikulkeva ei kelpaa. Me tarvitsemme hoitajia. Esimerkiksi keskosia ja vastasyntyneitä hoidetaan myös näppituntumalla ja asiantuntemuksella, jonka omaavat vain kyseisen alan hoitajat.

Ärade talman! Det allmänna är enligt grundlagens 22 § skyldigt att se till att grundrättigheterna i praktiken förverkligas. Utan rätten till liv kan man inte heller förverkliga sina andra rättigheter. Detta är samhälleligt nödvärn. Man får offra en rättighet för att rädda en viktigare rättighet. I detta fall har jag inga svårigheter att prioritera. När det första barnet dör vill jag inte leva resten av mitt liv med känslan att jag kunde ha gjort mera. Finlands riksdag har ett ansvar för att godkänna denna lag.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen surullinen siitä, että puhun täällä tänä iltana tästä asiasta, mutta sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Aloitan sillä omalla kannallani, joka ei ole perussuomalaisten ryhmän kanta, ja se koskee tätä oikeutta elämään. Täällä on puhuttu melkein tippa linssissä oikeudesta elämään, mutta se perimmäinen ihmisoikeus, oikeus elämään, puuttuu Suomesta niiltä lapsilta, jotka tapetaan äitinsä kohtuun. Ja niistä ei puhuta ja siitä ei pukahdeta, kun ensimmäinenkin itku jää vauvalta tulematta. Se on se oikeus elämään. Toivoisin, että kun käytetään tätä oikeutta elämään, niin puhuttaisiin sitten niistä asioista niillä oikeilla nimillä, joista Matti Vanhanen, pääministerimme, täällä eilen sanoi, että nyt vihdoin viimein hallitus ryhtyy puhumaan oikeudesta elämään.

Arvoisa puhemies! Tämä oli kansanedustaja Timo Soinin henkilökohtainen kanta eikä edusta perussuomalaisen eduskuntaryhmän mitään ryhmäpäätöstä eikä näkemystä. Mutta, arvoisa puhemies, seuraava kyllä sitten edustaa.

Eli me perussuomalaiset emme hyväksy tätä pakkolakia. Miksi emme, perustelen sitä lyhyesti. Mutta meidän täytyy katsoa tälle hommalle tausta ja perusta, ja se löytyy yhteiskuntakeskustelusta noin 15—20 vuoden ajalta, jolloin sairaanhoitajien palkkauksesta, muutosta ulkomaille ja näistä asioista on puhuttu. Siis 20 vuotta. Korjaavia toimenpiteitä ei ole nähty. Aina on luvattu, että ensi kierroksella kyllä tähän kiinnitetään huomiota. Sairaanhoitajat ovat Lontoossa, Dublinissa, Qatarissa, Norjassa, Ruotsissa, ja nyt on vaan tullut viimeinen perälauta vastaan. Nyt on mitta täynnä. Päättäjät, 20 vuotta on odotettu tätä hetkeä, ja nyt se sitten on meillä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Arhinmäki sanoi, että kyllä kaikki puolueet lupasivat parannusta. Kokoomus kaikista rouheimmin ja räväkimmin. Niin perussuomalaisetkin lupasivat ja aikovat lupauksensa toteuttaa sikäli, kun siihen pystymme. Me tulemme aina ja kaikissa tilanteissa äänestämään sellaisten esitysten puolesta, joissa tätä kuntien valtionapua voidaan nostaa. Meillä on siitä opposition yhteisaloite olemassa. Me olemme tehneet sen, mitä voimme, ja tuemme hallitusta tässä.

Mutta arvoisat kollegat, hyvät ystävät, minusta tuntuu, että eivätkö päättäjät näe sitä yhteiskunnallista ja henkistä tilaa, mikä tällä hetkellä on. Me nostamme kätemme pystyyn eduskuntana, kun Stora Enso pistää kiinni laitokset. Emme voi mitään, ei saa puuttua Pörssiin eikä markkinoihin. Optiosaalistaja Lilius taas kuittasi 10 miljoonaa. Täällä kyllä talousvaliokunnassakin puheenjohtaja Skinnari torvet soiden toi asian eduskuntaan. Mitä tapahtui silloin? Ei toimenpiteitä. Ei voitu oikeustoimilain kautta lähteä korjaamaan tätä asiaa, kun laki on laki.

Mutta nyt, kun hoitajat 20 vuoden jälkeen pyytävät sitä, mistä on 20 vuotta puhuttu, niin jo löytyy laki ja paragrafit, jo löytyy. Ja löytyy vielä, arvoisa herra puhemies, huonosti kirjoitettu laki. Meillä, kun täällä ollaan, valiokunnissa sanotaan, että kyllä nämä ovat pitkässä valmistelussa, jopa edellinen ministeriö aloitti valmistelun, ja meille tuodaan tämmöinen hutilus. Ymmärrän, että se on paniikissa tehty. Minä luulen, että kun meillä valiokunnat kokoontuvat, niin tämä on aika erinäköinen, kun kolme valiokuntaa on tehnyt tästä mietintönsä. Ei, hyvänen aika, tällaista kriisilainsäädäntöä pidä tehdä tällä lailla hyppykengässä.

Ja, arvoisa puhemies, terveydenhuolto on lain mukaan kuntien järjestettävä. Vastuu työvoiman saannista ja hoidon järjestämisestä on työnantajalla, julkisella vallalla. Ei sairaanhoitajalla ole velvollisuutta olla sairaanhoitajan töissä, jos ei ole sopimusta, ei bussikuskilla velvollisuutta ajaa bussia ilman sopimusta. Ja ajatelkaa, kun Nokian insinööreistä meille paljon puhutaan, että jos heitä 500 irtisanoutuisi, he sanoisivat, että Nokia ei maksa tarpeeksi hyvää palkkaa, menen Ericssonille, niin kaikki ihmettelisivät, että maksakaa nyt niille Nokian insinööreille, että he pysyvät Nokialla töissä. Mutta kun sairaanhoitajista on kysymys, niin tähän ei yhtäkkiä olisikaan oikeutta.

Arvoisa puhemies! Tämä on henkisesti ja psykologisesti hyvin rassaava tilanne työpaikoilla. Osa hoitajista on irtisanoutunut, osa ei ole. Siellä on jännitteitä, on jännitteitä. Jokaisessa ne menevät perhekunnittain. Koko viikonlopun tämä pyykki pyörii, ja muutenkin kansakunta on ahdistuksen vallassa. Kyllä minä ihmettelen tätä paitsi asiallista hoitoa myös tätä psykologisen silmän puutetta, myös sitä inhimillisyyden puutetta. En minä ollenkaan usko, että sen paremmin hoitajat kuin kansanedustajat kuin kukaan haluavat käsiinsä tilanteen, jossa potilasturvallisuus vaarantuu. Minä uskon, että se sopimus syntyy ennen kuin tämä ulosmarssi tapahtuisi.

Tämä laki pahentaa tilannetta, ei sille nyt mahda yhtään mitään. Ei sille voi yhtään mitään. Poliittisesta psykologiasta, arvoisat kollegat, katson jotain tietäväni: että kyllä kansa tietää. Miksi kansa 63-prosenttisesti tukee tätä työtaistelua? Se tukee sitä sen takia, että hoitajille on 20 vuotta luvattu, että jotain tapahtuu, ja ei ole tapahtunut. Nyt vaan on tullut mitta täyteen, kuppi on täynnä, sille ei voi mitään, ja nyt on maksun aika.

Ja, arvoisa puhemies, on hyvä, että meillä on, mistä ottaa. Budjetit ovat ylijäämäisiä, talous kasvaa, verotuloja tulee, mutta meillä tehdään järjestelmistä ja kauluslaatoista tärkeämpiä kuin ihmisistä. Eivät hoitajatkaan tämän jälkeen, kun nyt sopimus syntyy, voi uudestaan 2 vuoden tai sopimuskauden päätteeksi sanoa, että seuraavat 24 tai 30 prosenttia. Kyllä tässä nyt otetaan kiinni jotain pitkän aikavälin syvää kuilua. Siitä tässä nyt on kysymys.

Arvoisa puhemies! Otan pari hoitajien näkemystä. Näitä on tullut monia ja varmaan kaikille, mutta tässä on muutama hyvä näkökohta käytännön ihmisiltä. Lainaan hieman:

"Muutamia vuosia sitten keksittiin hoitotakuu. Silloin ei kenellekään tullut mieleen turvata riittävää henkilöstömäärää. Eduskunnastakin oli delegaatio ihmettelemässä esimerkiksi Meilahden sairaalan leikkausosastoa, jossa on 12 uutta leikkaussalia ja niistä vain 6—8 pyörii, koska sairaanhoitajia ei ole riittävästi. Kunnat maksavat sakkoja toisilleen siitä, kun hoitotakuu ei toteudu. Tai mummeli, joka odottaa vanhustenhoitolaitokseen paikkaa erikoissairaanhoidon osastolla tarvitsematta erikoissairaanhoitoa. Ja kun kunnallinen ei vedä, niin sitten sairaala ostaa palvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta. Onko siis tarkoituksena romuttaa koko kunnallinen terveydenhuoltojärjestelmä? Onko oikein, että hyvin toimeentulevat saavat hoitoa ja muut saavat pärjätä omillaan?" — Kokenut pitkän linjan sairaanhoitaja, varmasti hyvä ihminen, eikä halua pahaa kellekään.

Arvoisa puhemies! Toinen pieni suora lainaus: "Työhön on jo tähän saakka sisältynyt palkattoman varallaolon velvoite. Vapaapäivinä hoitajia hälytetään työhön sairastapausten vuoksi päivittäin."

Ymmärretään nyt, mistä olisi kysymys, että hallitus nyt kuulisi järjen ja sydämen äänen. Perussuomalaiset eivät tule tätä pakkolakia kannattamaan, tuli se missä muodossa hyvänsä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Sairaanhoitajat, perushoitajat, lähihoitajat, kaikki tekevät erittäin arvokasta työtä, ja he tekevät sitä riittämättömällä palkalla. Tämä on aivan yhteisesti todettu tosiasia, ja se vaatii korjausta.

Palaan hieman taaksepäin. Kaksi vuotta ja vajaat viisi kuukautta sitten tässä salissa käytiin keskustelu hallituksen esityksestä numero 83/2005 Rajavartiolaitoksen tehtävien turvaamisesta. Esillä oli pakkolaki, jonka Vanhasen ykköshallitus antoi ilmeisesti ihan yksimielisenä, ja se tänne tuotiin. Lähetekeskustelu oli 15. päivä kesäkuuta 2005. Tuossa keskustelussa käytettiin paljon puheenvuoroja, ja sittenhän se lopulta kuitenkin raukesi, mutta kuitenkin hallituksen esitys oli, ja muun muassa silloinen sisäministeri Rajamäki totesi, että tämä, siis se laki, on nähty ainoana tapana varmistaa tällä hetkellä tämä kysymys eli Suomessa järjestettävien, silloin edessä olleiden yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen turvallisuus. Oikeusministeri Koskinen, joka nyt on puhemiehen paikalla, totesi: "Tärkeintä on kaikissa oloissa säilyttää kansalaisten turvallisuus - -." (Ed. Erkki Virtanen: Silti ne säilyivät!) Nämä ovat erinomaisen tärkeitä lähtökohtia ja arvoja. (Ed. Asko-Seljavaara: Ja urheilukilpailu!) Silloinen hallitus oli valmis lainsäädännöllä hoitamaan kansalaisten turvallisuuden. Perusteena olivat yleisurheilun maailmanmestaruuskisat.

En halua moittia ja ymmärrän, että silloinkin tilanne oli sellainen, että kun kansainvälisiä tiedotusvälineitä ja muita tuli, niin oli tarpeen turvata täällä turvallisuus, mutta tietysti nytkin ollaan siinä tilanteessa. Ja nyt hallitus on antanut tämän esityksen, jolla ei numeroakaan näytä olevan, käsittelyyn, ja ymmärrän aivan täydellisesti, että hallitus on tällaisen esityksen tänne tuonut. En osaa sanoa, hyväksynkö tämän esityksen vai olenko sen hylkäyksen kannalla, mutta ymmärrän, koska lähtökohta on yksinkertaisesti jo se, että tämän meillä voimassa olevan perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan "Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut - -." jne. Eli se on julkisen vallan velvoite.

No, nyt tilanne on tämä, että ei ole kysymys lakosta. Jos olisi kysymys lakosta tässä sairaanhoitajien kohdalla, niin suojatyöstä olevat määräykset astuisivat esille heti ja ne määrättäisiin suojatyöhön, jotka ovat sellaisissa tehtävissä, että ihmishenkien pelastaminen sitä edellyttäisi. Mutta kun ei ole kysymys lakosta, niin ei voida näin menetellä. Kun on kysymyksessä toisenlainen menettely eli joukkoirtisanoutuminen ja siihen meillä ei ole säädöksiä, jotka työsuhteisia koskisivat, niin hallituksen on pakko reagoida. Jos kahden viikon kuluttua tilanne olisi se, että meillä ei olisi tällaista lakia käsitelty edes ja olisi ensimmäisiä uhreja tullut tämän joukkoirtisanoutumisen takia, niin täällä olisi valtava huuto, että miksi hallitus ei tehnyt yhtään mitään. (Ed. Asko-Seljavaara: Aivan oikein!) Siksi ymmärrän, hyvät ystävät, täysin sen, että hallitus on tämän esityksen tänne tuonut.

Ed. Sihdon puheenvuoro vei kyllä tätä asiaa tietysti aivan toisille urille siinä, kun hän sanoi sovittelulautakunnan jäsenenä, että tämä hallituksen esitys vaikeuttaa sopimukseen pääsyä, ja sopimukseen pääseminen on kuitenkin se, mihin pitää pyrkiä. Ja sopimukseen päästään, ei tällä lailla, vaan antamalla riittävästi rahaa palkkojen korottamiseen. Kuntatyönantaja on pahassa välissä, koska kunnilla ei ole varaa suoraan maksaa tätä tarvetta vastaavaa summaa. Hallitus on luvannut, kokoomus lupasi ja hallitus on luvannut, että se hoitaa sen, mitä menee yli normaalin palkkatason. No, se pitää myös hoitaa, mutta näin nyt ei lupauksia ole täytetty, vaan hallitus kiristää, ja en hyväksy kiristämistä enkä tue hallitusta sen tähden tässä, että hallitus kiristää lupaamalla vain 150 miljoonaa euroa. (Ed. Wideroos: Kertaa neljä!) Tarve on huomattavasti suurempi, jotta sopimus syntyy.

Mutta en myöskään myönnä olevani täällä minkään ammattijärjestöjen edustajana tai puolestapuhujana. (Ed. E. Virtanen: Etkö edes kansanedustajana?) Siksi totean, että myöskin toinen osapuoli, Tehy, tietyllä tavalla kiristää tässä tilanteessa toista osapuolta asettamalla aika kovat palkkavaatimukset. Kysynkin, että jos — Tehyä pidän arvokkaana, ammattiyhdistystyötä ja -toimintaa ja edunvalvontaa, se on laillista ja se on oikein — Tehy olisi asettanut vaatimuksen 50 prosenttiin tai 100 prosentin korotukseen välittömästi, niin olisiko sekin niin, että ei millään ehdoilla voida sitä kohtuullistaa vai pidetäänkö kohtuuttomana. Ehkä ei 100 prosenttiakaan olisi kohtuuton sairaanhoitajien palkkoihin lisäyksenä, mutta tämä menettely, että näin hallitus kiristää ja Tehy kiristää, ei ole terve asetelma.

Ongelmalliseksi tämän tekee se, että kiristyksen kohteena ovat Suomen kansalaiset, ne, jotka ovat hoitoa tarvitsevia ihmisiä, pieniä vauvoja, syöpäpotilaita, sydänleikkauspotilaita jne. Tämä tekee sen vaikeaksi arvokysymykseksi minulle. Olenko valmis hyväksymään lain, jolla edes pyritään hoitamaan asiat niin, että ei tule uhreja tämän taistelun takia, vai hylätäänkö laki niitten kauniitten ja hyvien periaatteitten vuoksi, että meillä ei pakkolakeja hyväksytä, koska perustuslakikin on vähän tämän suuntainen? Ja kun näitä punnitsee, niin kyllä tietysti tässä arvoasetelmassa ihmisen elämä ja henki menevät edelle ja periaatteiden polkeminen tilapäisen lain säätämisen kautta jää toiseksi.

Ongelma on se, ratkaiseeko tämä laki näitä ongelmia vai ei, kun lopulta tarvitaan kuitenkin sopimus. Tämä laki ei ratkaise perusongelmaa. Tarvitaan sopimus, ja siihen tarvitaan hallitukselta selkeä vastaantulo. Kuinka pitkälle, sitä en osaa sanoa. Rahaa meillä on, jolloin mahdollisuus tulla vastaan on ja sitä kautta voidaan tämä ratkaista varmasti niin, että Tehykin tulee vastaan. Vetoan siihen, että Tehyn on tultava jonkin verran vastaan. Tehtäköön niin kuin pääministeri ehkä tuossa kaavaili, 4—5 vuoden sopimus, jossa on selvä yli normaalin oleva taso.

Sitten tulevat tietysti vastaan kaikki muut julkisen alan matalapalkkaiset naisalat ja muut, jotka myös vaativat. Ja onko sitten ryhmiä, jotka tulevat kiristämään joukkoirtisanoutumisella jatkossa vielä suurempia korotuksia? Avautuuko se, jos eduskunta taipuu tässä liian helposti, jos hallitus taipuu liian helposti? Mutta mielestäni vielä ei ole taivuttu liian helposti. Päinvastoin, on kyllä menty varsin pitkälle ja pinnaa on kiristetty niin, että ihmisuhrien määrä alkaa olla laskettavissa jo pian, jos tällä tiellä jatketaan.

Herra puhemies! Rahaa meillä on, ja sitä tarvitaan. Ja vaikka tällä lailla muutama tuhat ihmistä pantaisiin pakolla töihin, niin uskon, että muutama tuhat jää edelleen irtisanoutuneiden joukkoon ja sekin näkyy meidän terveydenhuollon, sairaanhoidon palveluissa erittäin vakavalla tavalla ja pakottaa hallituksen tekemään sopimuksen, tai hallitus ei tee sopimusta vaan antaa rahaa kuntatyönantajalle, hoitaa sopimusneuvottelut loppuun.

Siitä mallista, millä voitaisiin mennä, kysynkin ministeri Risikolta: voisiko ajatella niin, että annettaisiin sairaanhoitopiirien kuntayhtymille ylimääräinen korvamerkitty raha? Se helpottaa kuntien maksuosuuksia, mutta sitä kautta, kun valtaosa sairaanhoitajista on kuntayhtymien sairaanhoitopiirien palveluksessa, se menisi sinne eikä kuntien yleiseen kukkaroon. Tosin tietysti kunnat sitten maksuosuuksiensa helpottumisen kautta pääsisivät tässä hyötymään, mutta malli, että annetaan suoraan kunnille, voi olla sellainen, että se ei kohtele ihan oikein. Voisi tietyillä periaatteilla sairaanhoitopiirien kautta tämän nyt hoitaa eteenpäin.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon ammattilaisena pidän hallituksen lakialoitetta pöyristyttävänä. Sen mukaan allekirjoittanutkin voidaan määrätä suojatyöhön, tosin vain 350 prosenttia paremmalla palkalla muihin työntekijöihin nähden, huom. 350 prosenttia paremmalla palkalla. (Ed. Asko-Seljavaara: Mikä se on?) Nyt suhteellisuudentajua siihen, miten ihmishenkien pelastamiseksi työtä tekeville tällä hetkellä maksetaan ja minkälaista palkkaa he työtaistelutoimin ovat itselleen vaatimassa!

Lakiesitys asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Kun kuulut tiettyyn ammattiliittoon, sinua rangaistaan valinnoistasi ja oikeuksiesi puolustamisesta. Hoitajat eivät olleet vaarantamassa potilasturvallisuutta, vaan työnantaja ja hallitus tekevät sen pitämällä hoitajia rypemässä palkkakuopan pohjamudissa. On jo olemassa valmis lainsäädäntö, valtionosuuslaki, jolla potilasturvallisuus voidaan taata, riittävä raha kunnille, jotta päästään asialliseen palkkaratkaisuun.

Arvoisa herra puhemies! Nyt ei ole hallituksen aika piiloutua oman kunniantuntonsa taakse. Onko perustuslaki sitä varten, että sillä turvataan hallituksen kasvojen säilyttäminen? Ymmärtääkseni ei. Hallitus haluaa suojella potilaita, mutta kuka suojelee suomalaista hoitohenkilöstöä ja missä on heidän oikeusturvansa asiassa, jossa raha ratkaisee?

Todella selkärangatonta EU- ja omistajapolitiikkaa harjoitettuaan hallitus on nyt yhtäkkiä löytänyt selkärankansa ja lähtee tekemään politiikkaa potilasturvallisuudella ja samaan aikaan iskee kirveensä naisvaltaisten alojen tulevaisuuteen. Kuka tämän jälkeen suojelee suomalaista pienipalkkaista naista?

Hallitus on aikonut pysyä tämän palkkakiistan ulkopuolella. Nyt se on puuttunut siihen mitä rajuimmalla tavalla pettäen hoitoalan täysin asettuen työnantajan rakkikoiraksi. Hyväksymällä tämän lain eduskunta varmistaa sen, ettei hoitoalalle tulevaisuudessa ole tulossa työntekijöitä eikä Suomi voi enää kehua itseään oikeusvaltioksi.

Sakon uhalla pakkotyöhön? Entä jos ilmoitan, etten lähde? Hakeeko Supo kotoa käsiraudoissa ja köyttää minut työpisteeseen tai laittaa betonipallon jalkaani? (Ed. Wideroos: Ei se ole teidän tehtävänne!) Tämähän tulee halvaksi yhteiskunnalle, kun ed. Kyllösellekin maksetaan 1,2-kertainen palkka potilasturvatyöstä, puhumattakaan ministereistä, joilla on hoitoalan koulutus. (Ed. Karhuvaara: Teidän ei tarvitse ottaa vastaan sitä!) Millä perusteella ilmoitetaan, että 1 000—2 000 henkilöä on suunnilleen se määrä, joka tarvitaan turvaamaan suomalaisten elämä työtaistelutoimien aikana, kun tällä hetkellä tehtäviä hoitaa yli 12 000 enemmän ja silti ollaan jaksamisen ja selviytymisen rajamailla?

Hengenvaarallisia tilanteita syntyy muuallakin kuin tehohoidossa, sydänyksiköissä ja synnytyssaleissa. Kuka uskoo aidosti 1 000—2 000 hengen potilasturvatyöhön? Kuinka monen ammattietiikka antaa periksi lähteä tehtäviin, joita ei ole vuosiin tehnyt, jos ehkä oma erikoistumisala ei ole lähelläkään vaadittuja tehtäviä? Ai niin, mutta, ed. Kyllönen, poliitikoillahan ja kuntatyönantajalla on mahdollisuus määritellä, millaisella osaamisella tehtäviä hoidetaan, ja ammattilaisten arvostushan on nähty jo koko tämän prosessin aikana. Millään ei ole mitään väliä, kunhan kasvot säilytetään ja valtionvelka lyhenee. Pörssikeinottelijat rikastuvat ja optioherrat hymyilevät. Viis kansalaisista ja perusterveydenhuollon tulevaisuudesta.

Lopuksi haluan sanoa ed. Asko-Seljavaaralle neljä lakkoa käyneenä, että varmasti lääkäreille tuli myös palkankorotukset näiden lakkojen yhteydessä.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella, melkein voisi sanoa, en sano hauskaa mitenkään, mutta vähän hassua kuunnella, kuinka nyt sairaanhoitajien työtä arvostetaan. Nyt on jopa kansalaisten henki, terveys, kaikki sairaanhoitajien käsissä, ihan niin kuin on ollut tähänkin asti. Hoitajat tekevät älyttömän arvokasta, tärkeätä työtä hyvällä koulutuksella. Meillä on Suomessa hyvin koulutetut hoitajat, joilla on todella iso työmoraali ja erittäin pieni palkka. He ovat tehneet sitä työtä vuosikymmeniä palkkakuopasta käsin. On ollut sota, ja he ovat tyytyneet. Ei nyt pyydetä palkkaa. Lama on ollut. Ei ole pyydetty. Nyt on hyvinvointi-Suomi. Nyt voidaan paremmin kuin koskaan, ja nyt hoitajille luvattiin. Näitä on turha tavallaan jauhaa, kun kaikki tietävät. Vaalilupaukset luvattiin. Vaalilupaukset petettiin.

Nyt nämä hiljaiset, kiltit florence nightingalet tulevatkin ulos sieltä kuopasta, ja nyt he ovat kuin seinää vasten uhatut rotat, ja he hyökkäävät. Minusta ainakin tämä on aivan oikein. Heidät petettiin, ja he keksivät puolestaan tehokkaamman keinon kuin lakon, tämän irtisanoutumisen, eikä se ole mitenkään helppoa. Ei ole mitenkään helppoa pienipalkkaisen sairaanhoitajan sanoa itseään irti. Ajatelkaa, siinä eläkkeet saattavat olla pelissä. Siinä on vaikka mitä. Siinä on koko elämä käsissä. Hyvin monet sairaanhoitajat ovat jostain syystä vielä yksinhuoltajia, elikkä he todella tarvitsevat sen pienen palkkansa. He panevat kaikkensa likoon siinä.

Nyt tämä pakkolaki, pakkotyölaki, tämä on hirvittävä. Tämä on hirvittävää jo niin kuin henkisesti ajatella, että heidät pannaan taas tällaiseen tilanteeseen. Syyllistäminen on minusta hirveätä. Ei ole hoitajien asia hoitaa tätä kansaa. Nyt on hallitus. (Ed. Sasin välihuuto) — Okei, he hoitavat, mutta he eivät ole vastuussa. He eivät voi olla vastuussa siitä sillä lailla, että hinnalla millä hyvänsä te nyt teette tämän. Nyt on vastuu hallituksella. (Edustajien Manninen, Sasi ja Asko-Seljavaara välihuutoja) Nyt on vastuu meillä, eduskunnalla, tehdä tämä, hoitaa tämä asia. Vastuun täytyy olla siellä, missä sen vastuun kuuluu olla. Se on pelottavaa myös sen takia, että nämä irtisanoutumiset, tiedättekö, saattavat aivan hyvin toteutua. Minä en ihmettele sitä ollenkaan.

Minä olen itse tehyläinen. Minä olen kuullut, tiedän aika paljon näistä, mitä siellä puhutaan, mitä siellä tunnetaan. 13 000 hoitajaa, ykskaks he tosiaan irtisanovat itsensä. Mitä sitten? Tämä meidän terveydenhoitomme tuhoutuu. Ei tämä ole ollut niin hirvittävän hyvässä kunnossa viime aikoina tähänkään asti. Meillä on leikkausjonoja. Meillä on vanhuksia, jotka suorastaan ovat heitteillä. Hoitajien selkänahasta on kyllä viety ihan kaikki, mitä sieltä voidaan viedä.

Hoitajilla on maailma auki. Siellä on Norja, siellä on Englanti, siellä on Ruotsi, jotka kiljuen ottavat vastaan hyvin koulutettuja, usein vielä kielitaitoisia suomalaisia hoitajia, jotka me olemme kouluttaneet. Siellä saa kaksinkertaista, kolminkertaista palkkaa ja työtahti on aivan eri kuin täällä Suomessa. Tämä on niin kuin hölmölän hommaa, mitä me täällä Suomessa, herra puhemies, teemme.

Nythän, kun on kissa nostettu pöydälle tai mätä haava on avoinna ihan oikeasti, täytyy toimia. Tämmöinen pakkolaki, työlaki, on väärä tie. Ainoa oikea tie on maksaa hoitajille kunnon palkat, jotta he tekevät tätä hienoa työtään, jotta he eivät jättäisi meitä. Hoitajat lähtevät lentoemänniksi. He lähtevät kauppaan kassoiksi mieluummin, koska he saavat samaa palkkaa kassana kaupassa. Se on ihan järjetöntä. Tämä ei ole edes uhkailua heiltä, vaan he eivät kerta kaikkiaan enää jaksa. Ihminen on joskus lopussa.

Sitä paitsi, miten nuoret, miten he haluavat tulla tämmöiselle alalle, joka on todella orjavoimaa? Minä luen teille yhden tämmöisen viestin:

"Tervehdys, arvoisat kansanedustajat. Olen tällä hetkellä opiskelemassa sairaanhoitajaksi suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Ammattiin valmistumiseen on vielä pitkä matka, mutta nyt jo olen alkanut empiä koko opiskelua alalle, sillä en pakkotyölakiin vedoten uskalla valmistua alalle. Miksi opiskelisin alalle, jolla en voi irtisanoutua tai jäädä eläkkeelle pakkotyötä peläten? Olen tällä hetkellä keskustellut noin 30 muun saman alan opiskelijan kanssa ja olemme päättäneet keskeyttää opinnot välittömästi, jos pakkotyölaki hyväksytään. Tulemme todennäköisesti hakeutumaan jo ennestään ylikuormitettuihin koulutusohjelmiin, joissa työllisyysprosentit on erittäin matalat, elikkä medianomi, tradenomi jne. Miksi meidän kannattaa opiskella alalle, jos ihmisoikeutemme eivät ole samalla tasolla kuin muiden alojen opiskelijoilla? Mistä saamme lisää arvokkaita ja välittömiä työkollegoita tälle alalle, jos meitä uhkaillaan ja pakotetaan työntekoon? Tämä on epäreilua. Jos pakkotyölaki tulee hyväksytyksi, me 30 sairaanhoitajaopiskelijaa tulemme toimittamaan teille kirjallisesti ja myös sähköisesti kopiot ilmoituksesta opintojen keskeyttämisestä. Todennäköisesti emme ole ainoa opiskelijaryhmä, joka tätä vakavasti harkitsee. Terveisin Matti Tolonen plus 29 sairaanhoitajaksi opiskelevaa henkilöä."

Tämä kannattaa ottaa vakavasti.

Ulla-Maj  Wideroos  /r:

Ärade talman! Vi står nu inför en situation som ingen vill ha och ändå är vi här. Det är ett grannlaga arbete att hitta en lösning på en nästan omöjlig situation. En lösning måste nämligen hittas och det mycket snabbt.

I grundlagen stadgas om medborgarnas rättigheter, bland annat rätt till socialskydd och i det ingår också hälsovårdstjänster. Det stadgas också att var och en har rätt till nödvändig omsorg och det är en så kallad subjektiv rätt. Det är det som vi kallar det offentliga som är skyldigt att tillgodose denna rätt, det vill säga staten och kommunen. Alltså har staten en klart uttalad skyldighet enligt grundlagen att trygga medborgarnas rättigheter.

I grundlagen stadgas också om föreningsfrihet och i lagen om kommunala tjänsteavtal stadgas också om rätt till arbetskonflikt. Det är klart att dessa båda stadganden också är viktiga grundpelare i vårt välfärdssamhälle. Vi litar också på att dessa rättigheter används på ett sådant sätt att enskilda medborgares liv och hälsa inte är i fara. Och så har det faktiskt också fungerat hittills. Hittills har det också handlat om situationer som för det mesta uppkommit på grund av en strejksituation.

Arvoisa puhemies! Tänään olemme kokonaan uudessa tilanteessa, jossa yksi ammattiryhmä on päättänyt käyttää joukkoirtisanoutumista painostuskeinona palkkojensa korottamiseksi. Kyse on epätavallisesta ja jyrkästä keinosta. Tietyiltä osin tämä on kuitenkin ymmärrettävää. Hoitajien palkkoihin kohdistuu oikeutettu paine. Myös potilaiden vaatimus hoidon saamisesta on oikeutettu. Heidän henkensä ja terveytensä on turvattava kaikissa tilanteissa.

Mikäli pahin tapahtuu eli irtisanoutumiset tulevat voimaan 19. päivänä marraskuuta, perustuslain säännöstä kansalaisten oikeudesta elämään ja terveyteen ei voida taata. Välittömästi syntyy kysymys siitä, kenellä on tuolloin viime kädessä vastuu, eikä vastaus ole kaukana. Yhteiskunnalla eli valtiolla on luonnollisesti viime kädessä vastuu, ja sen tulee myös kantaa tämä vastuunsa. Riippumatta siitä, mitä sovittelulautakunnassa juuri tällä hetkellä tapahtuu, valtiolla, siis hallituksella ja eduskunnalla, tulee olla suunnitelma B eli suunnitelma, jossa selkeästi kerrotaan, miten ihmisten henki ja terveys turvataan. Nyt käsittelyssä oleva laki on mielestäni ehdottomasti viimeinen keino, kun kaikki muut keinot on käytetty. Valitettavasti aika hallituksen toimenpiteille on äärimmäisen rajallinen. Nyt ei tietenkään voi odottaa 19. päivään marraskuuta saakka. Tuolloin on jo liian myöhäistä.

Mutta sallikaa kuitenkin minun tässä yhteydessä esittää selkeä toive ja kehotus hallitukselle tehdä lähipäivinä kaikki voitava, jotta tätä lakia ei koskaan tarvitse panna täytäntöön.

Herr talman! I dag står vi alltså inför en helt ny situation där en yrkesgrupp har valt att använda massuppsägning som ett påtryckningsmedel för att få högre lön. Ett ovanligt och drastiskt medel men till viss del förståeligt, det finns ett berättigat tryck på vårdarnas löner. Och det finns dessutom också ett berättigat krav från patienterna att de skall bli skötta, att deras liv och hälsa skall vara tryggade i alla lägen.

Om det värsta inträffar, det vill säga att uppsägningarna träder i kraft den 19 november kan grundlagens stadgande om medborgarnas rätt till liv och hälsa inte garanteras. Omedelbart uppstår frågan vem som då har det sista ansvaret och svaret är inte långt borta. Samhället, dvs. staten, har naturligtvis det sista ansvaret och måste också bära det ansvaret. Oberoende av vad som sker i förlikningsnämnden just nu så måste staten, alltså regeringen, men också riksdagen ha en plan B, en plan där man klart redogör för hur man garanterar människornas liv och hälsa.

Den lag som nu föreligger är enligt min åsikt en absolut sista utväg när allt annat är prövat. Tyvärr så är tidsmarginalen för regeringens åtgärder ytterst begränsad och man kan naturligtvis inte vänta till den 19 november. Då är det för sent. Men låt mig ändå i detta sammanhang uttrycka den klara förhoppningen och uppmaningen till regeringen att de närmaste dagarna göra allt för att denna lag aldrig skall behöva tas i bruk.

Vi lever i ett av världens bästa länder — om inte det bästa. Det måste gå att sköta sådana här saker och frågor utan en dylik konfliktsituation. Vårdarnas löner och arbetsförhållanden och antalet vårdare är frågor som inte kommer att vara slutligt lösta när den här konflikten är över. Det kommer att behövas en långsiktig plan hur man får tillräckligt med resurser, både personella och ekonomiska, för att klara vårdsektorns utmaningar. Åldersstrukturen i vårt land är sådan att trycket på vårdsektorn bara kommer att öka de närmaste åren. Det är ett faktum som denna och kommande regeringar måste beakta.

Det har, herr talman, i olika yttranden hänvisats till den situation som uppstod under förra regeringen när gränsbevakarna var i strejk och VM i friidrott var nära förestående, och eftersom jag då var föredragande minister och försvarade lagen här i riksdagen så har jag en uppfattning om vad som skedde.

Också då avgav regeringen en proposition som förpliktigade en del personer att utföra arbete vid gränserna under världsmästarskapen i friidrott. Regeringens proposition, som avgavs enhälligt, avancerade så långt som till remissdebatt i riksdagen men konflikten löstes innan riksdagsbehandlingen var slutförd. Bra så. Den gången handlade det om VM i friidrott, nu handlar det i slutändan om att rädda människoliv.

Aika on rajallinen, mutta aikaa on kuitenkin tehdä se, mikä on nyt tarpeen. Tällä tarkoitan, että kaikkien osapuolten on kannettava vastuunsa. Myös Tehyn on huolehdittava siitä, että tämä kiista ratkaistaan ennen maanantaita. Toiveeni on, että eduskunnan ei tarvitse äänestää tästä, minkä vuoksi vetoan voimakkaasti kaikkiin osapuoliin: tehkää tästä mahdollisimman pian loppu!

Det finns alltså, herr talman, begränsat med tid men ändå tid för att göra det som behövs nu. Med detta menar jag att alla parter måste bära sitt ansvar, också Tehy, och se till att denna tvist löses före måndagen. Min förhoppning är att riksdagen inte skall behöva rösta om detta och därför en stark vädjan till alla parter: Gör slut på detta och så fort som möjligt.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella surullinen päivä, surullinen viikko Suomessa. Tämä Tehyn työtaistelutoimenpiteen eliminointiyritys on monella tavalla ongelmallinen. Ensinnäkin se heikentää neuvotteluolosuhteita. Täällä ed. Sihto jo totesi mukana sovittelulautakunnassa olevana Tehyn ja keskustapuolueen jäsenenä juuri tämän asian meille tänään. Hänelle siitä kiitos! Edelleen tämä hallituksen esitys ei teknisestikään ole potilasturvaa toteuttava, se ei pysty siihen. Se edellyttää kaikkein vaativimpiin työpisteisiin ihmisten pakottamista toisesta työpisteestä, pitää sisällään epäjohdonmukaisuuden sen suhteen, voidaanko sairaanhoidon ammattilainen, ammattihenkilö pakottaa tekemään työtä, johonka hänellä ei ole kompetenssiä.

Sairaanhoitajat, Tehyn jäsenet kaiken kaikkiaan tekevät erittäin paljon työtehtäviä, jotka ovat hyvin spesialisoituneita, hyvin spesifisiä. Me kaikki tiedämme, jotka olemme sairaalassa työskennelleet, näin olevan muun muassa leikkaussaleissa, tehohoitoyksiköissä, päivystyspoliklinikalla jne. Tämä hallituksen esitys myös tällaisena käsittää hyvin suuren osan irtisanoutumisilmoittautuneista, jolloinka tämän hallituksen esityksen laajuus tekee tästä esityksestä taas sen tyyppisen, joka todennäköisesti tällaisenaan ei täyttäisi tavanomaisen lainsäädännön menettelyn ehtoja vaan vaatisi perustuslain edellyttämää määrävähemmistöä ja tässä tapauksessa kiireelliseksi julistamista eli vaikeutettua lainsäädäntöä. Tämä hallituksen esitys on yritys kasvojen pelastamiseksi. Se on kasvojen kohotus, jossa pyritään luomien lisäksi kaiken kaikkiaan säilyttämään myös koko kasvojen piirteet, ja näin ollen se on aika verinen toimenpide kaiken kaikkiaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on myöskin kysytty Tehyä vastaamaan potilasturvallisuudesta. Uskon itse, että Tehyn jäsenet ovat niin ammattitaitoisia, niin vahvan työmoraalin omaavia, että he eivät jätä ihmisiä heitteille. Tämä on varmasti näin. Tämä, miten hallitus nyt toimii, on taas käytännössä, todellisuudessa tavallaan yritys vaikuttaa neuvottelumekanismiin Tehyn asemaa heikentäen. Tuloksena on kuitenkin ärtyneisyyttä, vastarinnan nousua eli entistä enemmän vihaisia hoitajia, niin kuin sanonta on kuulunut. Tässä mielessä hallituksen pitäisi vastata omasta velvollisuudestaan, ja se velvollisuus yksinkertaisesti on osoittaa valtion budjettivaroista ne rahat, jotka tarvitaan Tehyä ja, sanoisin, kumpaakin osapuolta tyydyttävän palkkaneuvottelutuloksen rahoittamiseen, aivan niin kuin hallituspuolueiden edustajat ovat ennen eduskuntavaaleja todenneet ja mihin he ovat sitoutuneet.

On hyvin merkittävää, että eräs tähän sitoutunut henkilö eli kansanedustajaehdokas Katainen on nyt valtiovarainministeri. Ei ole kysymys mielestäni ihmisten hengen pelastamisyrityksestä. Jos siitä olisi kysymys, että se olisi todella nyt hallituksen sydämen asia, niin hallitus omien sovittelulautakunnassa olevien edustajiensa kautta — siellähän on valtiovarainministeriöstä Hetemäki esimerkiksi — viestittäisi sovittelupöytään, että hallitus on valmis osoittamaan tarvittavat rahat, jotka se faktisesti on epäsuorasti jo aikoinaan — sen jäsenet nimenomaan, silloin tosin vasta kansanedustajaehdokkaina — myös luvannut. Näin ollen tämä hallituksen kasvojen pelastamisyritys tulee erittäin kalliiksi. Se lisää epävarmuutta tässä yhteiskunnassa, kun pitäisi toimia juuri päinvastoin.

Ei ole muuta mahdollisuutta täältä opposition puolelta tällä hetkellä kuin toivoa, että nimenomaan ne kansanedustajat hallituspuolueiden riveissä, jotka tuntevat hyvin terveyden- ja sairaanhoidon, patistaisivat, kannustaisivat omia ministereitään sopimukseen, joka nimenomaan takaa potilasturvallisuuden, palauttaa normaalin tilanteen sairaaloihin ja johtaa palkkasopimukseen terveydenhoidon ammattilaisten, Tehyn kanssa. Päinvastaisessa tapauksessa julkinen sektori rapautuu entisestään, ja jo nyt tämä viikkojen vääntö on johtanut omalta osaltaan tähän, ja myöskin omalta osaltaan tämä pakkolaiksi tulkittava hallituksen esitys on myös rapauttamassa julkista terveydenhoitoa, myös siellä työskentelevien Tehyn jäsenten uskoa omaan työpaikkaansa. Tästä johtuen on vain todettava, että tällaista hallituksen esitystä ei voi hyväksyä.

Täällä ei todella viime tuntien aikana ole ollut pääministeri Vanhasta, ei valtiovarainministeri Kataista, mutta ministeri Risikko on ansiokkaasti jaksanut, niin kuin sairaanhoitotaustaiset ihmiset yleensäkin, tässä tällä kertaa olla puolustamassa hallitustaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin toivotan ministeri Risikolle kestävyyttä tässä vähän ed. Tiusasen hengessä. Ette ole pahin syyllinen tähän kalabaliikkiin. Valitettavasti ette ole kyllä kaikkein ratkaisevimmassa asemassa sen ratkaisemiseksikaan, mutta yrittäkää joka tapauksessa parhaanne.

Arvoisa puhemies! Minä en tätä pakkotyölakiesitystä hyväksy. Arvoisa puhemies! Jokaisella suomalaisella on oikeus välittömään ja välttämättömään hoitoon, jos sairastuu tai vammautuu niin, että henki on vaarassa. Sen takaa perustuslaki, ja sen tietävät ja tunnustavat niin hoitajat, työmarkkinaosapuolet, maan hallitus kuin me edustajatkin. Sekin tunnustetaan yhteisesti, että yhteiskunnan on huolehdittava tällaisen hoidon saatavuudesta. Miksi siis en voi hyväksyä tätä lakia?

Siksi, että hyvä hoito voidaan turvata ilman perusoikeuksien kannalta näin kestämätöntä pakkotyölakiakin, jota hallitus nyt esittää, ja siksi, että tämä lakiesitys pikemminkin vaarantaa potilasturvallisuutta, koska se, kuten pääministeri jo eilen ja ministeri Risikko tänään ja monet muut ovat todenneet, pikemminkin pitkittää ja vaikeuttaa tätä ratkaisua. Kuvitelkaa nyt ihan rauhassa: Vaikka tämä lakiesitys tulee voimaan ja jos sen seurauksena tai siitä huolimatta tämä työkiista puhkeaa ja vaikka tämä suojatyö, jos tätä nyt haetaan, tulee voimaan, niin siitä huolimatta, jos siis pitää paikkansa se, mitä lakiesityksen perusteluissa esitetään, että tämä laki koskee vain 10:tä prosenttia irtisanoutuneista, sinnehän jää 11 000 irtisanoutunutta. Kuvitteleeko joku ihan tosissaan, että kun 11 000 hoitajaa on poissa sieltä ja sitten ne välttämätöntä työtä tekevät 1 000—2 000 ovat siellä, suomalainen terveydenhuolto voisi toimia niin, ettei siinäkin vaarantuisi ihmishenkiä? Minusta tämä osoittaa selvästi, että tähän on vain yksi ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Hoitajia on syyllistetty ja syytettykin tässä yhteydessä siitä, että he vaarantavat kohtuuttomilla vaatimuksillaan potilaiden hengen. Siksi kuulemma tämä pakkotyölaki tarvitaan. Jos tämä logiikka hyväksytään, niin sitten on vastaavasti kysyttävä, mitä kuntatyönantaja vaarantaa kieltäytymällä suomalaisten suuren enemmistön mielestä hoitajien oikeutetuista korotusvaatimuksista. (Ed. Asko-Seljavaara: Mikä on oikeutettu?) — Tässäkään kiistassa, ed. Asko-Seljavaara, ei riitele vain yksi osapuoli. Minkälainen laki tarvitaan kuntatyönantajan kuriin panemiseksi? Kun on kysymys kiistasta kahden osapuolen välillä, niin kyllä siinä molemmat vaarantavat sen potilasturvallisuuden.

Itse asiassa laki kyllä tarvitaan, mutta ei pakkotyölakia. Se laki, joka tarvitaan, on jo annettu eduskunnalle. Se on laki kuntien valtionosuuslain muuttamisesta, joka meillä on täällä avoimena ed. Mannisen johtamassa valiokunnassa parhaillaan, ja eduskunnan ei tarvitse kuin hylätä se eli pitää ennallaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentti, jota hallitus haluaa alentaa. Näin kunnille turvataan 450 miljoonaa euroa näitten tarvittavien palkankorotusten kattamiseksi. Näin se käy, ja kyllä se ratkaisu täältä löytyy. En tiedä, onko se 450 miljoonaa, mutta kyllä me kaikki sen tiedämme, että ei tämä ongelma poistu muuten kuin osoittamalla lisää rahaa kunnille, että ne pystyvät maksamaan niitä palkankorotuksia, joita tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Rahasta tässä on kysymys. Eivät hoitajat ilkeyttään työstään irtisanoudu. Vanhaan hyvään aikaan sairaanhoitaja harjoitti kutsumusammattia. Rahasta puhuminen oli epähienoa ja siitä riiteleminen sivistymätöntä. Kukaan ei ollut kuullut sanaakaan tasa-arvotuposta. Tekisi miltei mieli sanoa tämän kaiken jälkeen, että onneksi eivät olleet kuulleet. Nyt on toinen aika. Tänään on kysymys leivästä, hoitajienkin leivästä. Sisar hento valkoinen järkyttää miesvaltaisen työmarkkinajärjestelmämme syvintä ydintä asettumalla tinkimättömästi vaatimaan oikeuksiaan ja osoittamalla valmiutensa myös kamppailla niiden oikeuksien puolesta kovinkin ottein.

Arvoisa puhemies! Suomalaisille hoitajille maksetaan kansainvälisesti vertaillen matalaa palkkaa. Se ei enää jatkossa riitä houkuttelemaan alalle tarpeeksi uusia hoitajia. Syntyy hankalasti ratkaistavia ongelmia, jos terveydenhuolto joutuu kilpailemaan muiden alojen kanssa työntekijöistä, ja jo aivan lähitulevaisuudessa se joutuu. Palkkojen suhteellisesta alhaisuudesta johtuu, että Suomi käyttää tuloistaan terveydenhuoltoon länsimaista lähes vähiten, ja siitäkin se johtuu, että hoitajia potilasta kohti on Suomessa vähemmän kuin muualla. Niinpä suomalaisten hoitajien työn tuottavuus onkin kansainvälistä huippuluokkaa, mikä mahdollistaa korkeatasoiset terveyspalvelut varsin pienellä taloudellisella panostuksella. Jos nyt oikein muistan, niin Suomessa aina, kun on puhuttu siitä, milloin voidaan maksaa korkeita palkkoja, on sanottu, että silloin kun työn tuottavuus on korkea. Suomalaisten hoitajien työn tuottavuus on korkeaa.

Kansalaisten enemmistö on sitä mieltä, että hoitajien palkkakuoppa on täytettävä. Valtion kurittamilla kunnilla ei kuitenkaan ole siihen yksin varaa. Katseet kohdistuvat nyt valtioon. Valtiovarainministeri puolueineen avasi padot vaalilupauksillaan ja pisti ne sitten kiinni heti, kun hoitajat heittäytyivät virran vietäviksi. Kunnille palkkakompensaatioksi luvattu 150 miljoonaa ei pyhitä mitään. Se on kehyksen sisällä, ja kyllä me sen tiedämme, mitä se tarkoittaa. Se on kuntien omista pusseista itse asiassa. Nyt hallitus käyttäytyy kuin entinen tyttö: antaa ensin ymmärtää hallitusohjelmassaan muttei sitten ymmärräkään antaa. Hallituspuolueet lupasivat vielä hallitusohjelmassaan tukea koulutettujen mutta pienituloisten naisten muita suurempia palkankorotuksia. Se lupaus unohdettiin ja tilalle on nyt annettu esitys pakkotyölaista, joka ikuistaa naispalkkakuopan.

Arvoisa puhemies! Ihmishenki on todellakin rahaa arvokkaampi. Valtion on maksettava kunnille lisää rahaa ja kuntien hoitajille lisää palkkaa, jotta ihmishenget säästyisivät sekä nyt että erityisesti tulevaisuudessa. Pakkotyölaki ei tätä pyrkimystä edistä. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja minä sen mukana tulemme vastustamaan tätä lakiesitystä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys potilasturvalaiksi on uskomattoman röyhkeää hurskastelua. Tämähän on pakkotyölaki, työtaisteluoikeuden rajoittamislaki. Tämä on pakkotyötä sakon uhalla.

Julkisen sektorin kasvun jäädyttämis- ja supistamispolitiikalla on ajettu terveyspalvelut krooniseen rahoituskriisiin. Sairaaloiden, terveyskeskusten ja vanhainkotien resurssipula ja henkilöstön ylivoimaiset työpaineet ovat vaarantaneet jatkuvasti potilasturvallisuuden. Nyt, kun terveydenhuollon ammattilaiset ovat asettaneet oikeutetut palkkavaatimuksensa ja nousseet kamppailuun tavoitteidensa puolesta, herää hallitus puuhaamaan pakkotyölakia ja hurskastelemaan potilasturvallisuudella.

Täällä puuhataan nyt valmiuslain kaltaista pakkolakia, ikään kuin kansakunta eläisi uhkaavien poikkeusolojen alaisena. Perustuslain takaamat kansalaisten perusoikeudet tuntuvat täällä porvareiden puheissa olevan pelkkää paperia. Perusoikeuksista poikkeamista puolustellaan kriisitilanteella, umpikujalla, jonka hallitus on aivan täysin itse aiheuttanut. Maa ei todellakaan elä poikkeusoloissa, ellei sillä tarkoiteta poikkeuksellisen suuria budjettiylijäämiä ja verokertymiä, jotka ylittävät miljarditolkulla kaikki ennusteet. Hoitajien palkkojen tasokorotus ei ole kiinni rahan puutteesta. Se on kiinni poliittisen tahdon puutteesta.

Hallitus ja pääministeri täällä ovat ilmoittaneet hoitaneensa osuutensa, kun lupasivat kuntien valtionosuuksiin 150 miljoonaa lisää ja normaalit indeksitarkistukset. Samaan aikaan, kuten täällä ed. Erkki Virtanen äsken totesi, hallitus ajaa kuntien sosiaali- ja terveys- ja sivistystoimen valtionosuusprosenttien alentamista ja näin kaappaa kunnilta vuositasolla 450—480 miljoonaa euroa. Siinä se on hallituksen todellinen panostus näissä talkoissa.

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuoltoalan palkkojen korottaminen on perin juurin oikeutettu vaatimus. Se on tarpeen paitsi hoitajien toimeentulon kannalta myös hoitoalan henkilöstön saatavuuden ja palvelujen laadun eli suoranaisesti potilasturvallisuuden parantamisen ja takaamisen kannalta. Kustannuksia arvioitaessa kannattaa myös muistaa, että hoitajien palkankorotuksista palautuu noin puolet valtiolle ja kunnille verotuloina.

Hyvät edustajat, olemme nyt täällä todistajina uskomattomassa poliittisessa näytelmässä. Ensin hallitus ja erityisesti kokoomus lupaavat 500 euroa hoitajien palkkoihin kuukaudessa, sitten työmarkkinataidottomat tumpelot virkamiehet ja hallitus tuhraavat puoli vuotta ja päätyvät lopulta käymään perustavan laatuisten kansalaisoikeuksien kimppuun. Nyt sitten kaikki toiveet sopimuksesta ja viimeiset päivät ennen työtaistelun alkamista hukataan onnettoman ja kaiken lisäksi lakiteknisesti huitaisemalla tehdyn lain sorvaamiseen ja turhaan suukopuun, (Ed. Ahde: Se on kyllä surkea lakiteknisesti!) kun todelliset ratkaisun avaimet ovat edelleenkin neuvotteluosapuolilla ja maan hallituksella.

Pakkolaki merkitsee perustuslain ja useiden ihmisoikeussopimusten takaaman työtaisteluoikeuden romuttamista, laskin tuossa äkkiä, että ainakin kahdeksan eri ihmisoikeussopimuksen takaaman työtaisteluoikeuden romuttamista. (Ed. Asko-Seljavaara: Entäs oikeus elämään?) Tässä laissa hyökätään työntekijän irtisanoutumisoikeutta vastaan, itse asiassa kumotaan se, ja rajoitetaan kansalaisten vapautta liikkua, valita asuinpaikkansa ja työpaikkansa. Kuvitelkaa, miltä tuntuu eläkkeellä olevasta hoitajasta, jonka liikkuminen työ- ja kotipaikaltaan estetään. Miltä tuntuu saada kutsu työhön sakon uhalla? Kysyn vain, miltä tuntuu? (Ed. Asko-Seljavaara: Ei eläkkeeltä kutsuta ketään!) Kyllä näiden pakkotyökutsujen allekirjoittajiksi pitää saada vähintään nämä kiistan pääpukarit, ministeri Katainen ja pääministeri Vanhanen. Kaiken kaikkiaan uskomaton puolivuotissuoritus porvarihallitukselta.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi äskettäin tässä salissa, että hallitus odottaa, että työmarkkinaosapuolet pääsevät sopuun, että hallitus ei ole kiistan osapuoli. Todellisuudessa tämä lakiesitys täällä on työnantajapuolen eli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tilauksesta valmisteltu. Tällä pakkotyölailla hallitus toteuttaa työnantajapuolen toiveet. Tämän lain avulla pyritään siihen, että työnantajapuolen asema vahvistuisi. Todellisuudessa tämän lakiesityksen myötä hyytyvät neuvottelut lopullisesti, irtisanoutumiset toteutuvat ja vaikeasti purettava työmarkkinaselkkaus on tosiasia. On selvää, että nyt työtaistelun todennäköisyys kasvaa, kuten ed. Sihto täällä viisaasti iltapäivällä totesi. Se kasvaa, koska työnantajapuoli pyrkii hyödyntämään pakkotyölain avulla saamaansa asemaa. Siksi vetoan tämän maan ammattiyhdistysliikkeeseen: Meillä on viikko aikaa, hallitus on tietoisesti lietsomassa kriisiä. On ennenkuulumatonta, että Suomeen ollaan tuomassa pakkotyöjärjestelmää, jota tehostetaan uhkasakoin.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Hoitajien taistelua on tuettava kaikin keinoin ja kaikin voimin. Pakkolain voimaantulo on estettävä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on päivän aikana esiintynyt erittäin paljon väärinkäsityksiä tästä nyt esitettävästä potilasturvalaista.

Muun muassa ed. Tennilä väittää, että potilasturvalaki kriminalisoi meidät lainsäätäjät. Päinvastoin, ilman tätä lakia eduskunta syyllistyy sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen että oman perustuslakimme rikkomukseen, kun ihmisen oikeus elämään riistetään.

Ed. Gustafsson väittää, että puolet tehyläisistä palautetaan tämän lain nojalla töihin. Tämä on ihan väärin ymmärretty, sillä esimerkiksi Husissa näitä irtisanoutumisilmoituksen tehneitä tehyläisiä on 2 876 ja Hus toivoisi, että heistä palautuisi 1 077. Eli kun tehyläisiä Husissa on kaikkiaan 12 000, niin toivotaan, että 1 000 palautuu eli siis alle 10 prosenttia. Nämä, jotka nyt tulisivat tämän potilasturvalain perusteella takaisin töihin, palvelevat todella avainasemassa kriittistä hoitoa, kuten keskosia, palovammahoitoa, elinsiirtoja jne., joten heitä ei pysty korvaamaan kukaan muu kuin he itse. Eikä näitä pieniä vastasyntyneitä voi lähteä kuljettelemaan mihinkään ulkomaille. On aivan ehdottoman välttämätöntä, että tämän tyyppinen, siis niin sanottu suojelutyö, jota me kaikki olemme tehneet, jatkuu.

Sitten ed. Tiusanen sanoo, että tehyläiset eivät jätä potilaita pulaan. Valitettavasti näin on käymässä. Kuten pääministerikin vahvisti, tehyläiset eivät ole suostuneet suojelutyöhön, joka on ihan tavallista meillä terveydenhuollon ammattilaisilla. Jos me olemme lakossa, me hoidamme kaikki kiireelliset tapaukset suojelutyönä, mutta nyt se ei onnistu tämän työtaistelutoimenpiteen puitteissa.

Arvoisa herra puhemies! Sairaanhoitajien palkat ovat pahasti jääneet jälkeen yhteispohjoismaisesta kehityksestä koko 90-luvun ja myös tämän vuosituhannen aikana, joten heidän vaatimuksensa palkkojensa parantamiseksi on aivan oikeutettu. Työtaistelu ei kuitenkaan saa olla sellainen, että ihmisten henki vaarantuu. Töölön sairaalan entisenä ylilääkärinä tiedän, että tapaturmien, kuten palovammojen, hoito ja suuronnettomuusvalmiuden ylläpito ei onnistu ilman näitä ihmisiä, jotka on tähän hommaan koulutettu, eikä siihen äkkiä uutta henkilökuntaa pysty kouluttamaan.

Toivon, että Tehyn työtaistelu ratkeaa ilman, että tätä lakia pitää koskaan ottaa käyttöön.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tietenkin lähtökohta on se, että asiasta syntyy sopimus työmarkkinaosapuolten kesken ja että työmarkkinahäiriöiltä vältytään. Työmarkkinahäiriöt johtaisivat välittömästi todella vakaviin seurauksiin. Syntyvien inhimillisten tragedioiden lisäksi ne johtaisivat myös pitkiin ja vaikeisiin oikeusprosesseihin ja riitoihin työpaikoilla, mistä kaikesta jäisi syvät haavat suomalaiseen yhteiskuntaan. On syytä toivoa neuvotteluosapuolille, sovittelulautakunnalle ja valtakunnansovittelijalle kärsivällisyyttä ja voimia hakea ja löytää neuvotteluratkaisu.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys liittyy potilasturvallisuuden varmistamiseen. Muun muassa tänään tapahtuneissa kuulemisissa kaikki toimijat, kuten sairaanhoitopiirit erityisesti erikoissairaanhoidossa, ovat selkeästi ilmoittaneet, että työtaistelutoimien toteutuessa potilasturvallisuus vaarantuu ja se johtaa vääjäämättä ihmishenkien menetykseen. On itsestäänselvää, että tähän asiaan eduskunnan tulee puuttua.

Tilanteen tekee erityisen vaikeaksi ja vakavaksi se, että Tehy ei ole suostunut sopimaan suojatyöstä ainakaan toistaiseksi. Normaalitilanteessa työmarkkinoilla työtaistelutoimenpiteiden lähestyessä lakko- ja työtaistelurajoista selkeästi sovitaan. Nyt niin ei ole tehty. Jos Tehy suostuisi niin tekemään, lakia ei tarvittaisi. Nyt tarvitaan, koska jossain on oltava raja, millä yhteiskunta puolustaa ihmisten perustuslaillisia oikeuksia. Eduskunnassa käydyssä keskustelussa ovat ihmetyttäneet opposition tiukat näkemykset suojatyöstä. Niiden perusteella voisi ajatella, että opposition mielestä kaikesta suojatyöstä, lakko- ja työtaistelurajoista tulisi työtaisteluiden yhteydessä luopua. Ei kai sentään.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toteaisin, että vaikka antiikin Kreikassa on opetettu, että pahin rangaistus ihmiselle on tarpeeton työ, toivon, että eduskunnan työ tämän lain säätämisen osalta osoittautuu jatkossa kuitenkin tarpeettomaksi.

Maria  Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkelälle vastaan: ei, ei sentään.

Euroopan mittakaavassa Suomi on häntäpäässä, mitä tulee terveydenhoitoon sijoitettavaan rahaan. Meiltä löytyy kyllä kaiken maailman kehittämishankkeita ja meillä ihannoidaan, ja ihan syystäkin, vaikkapa Tanskan tai Britannian terveydenhoitoa, mutta unohdetaan, että näissä maissa harjoitettava laadukas hoiva on turvattu satsaamalla palkkoihin, jotka puolestaan ovat sitten turvanneet riittävät henkilöstöresurssit näihin maihin. Ja näihin maihin on moni suomalainenkin hoitaja siirtynyt.

Tämä hallituksen esittämä pakkolaki viestii vielä täällä työtään tekeville, että ehkä heidänkin työtään arvostettaisiin muualla enemmän. Tämä pakkolain säätäminen antaa väärän viestin meidän suomalaiselle hoitohenkilökunnallemme. Työnantajapuolella on ollut monta viikkoa löytää tyydyttävä ratkaisu tähän kiistaan. Mitä he ovat tehneet? Haastoivat Tehyn oikeuteen, kun olisi pitänyt neuvotella. (Ed. Asko-Seljavaara: Onhan neuvoteltu, mutta ei ole tullut tuloksia!) Tätä pakkotyölakia perustellaan potilasturvallisuudella, vaikka olemme asiantuntijoilta kuulleet, että todellisuudessa se ei pysty sitä turvaamaan, ei pysty tämän työtaistelun aikana eikä etenkään, kun me katsomme vähän kauemmas tulevaisuuteen.

Jos jotain hyvää tästä kaikesta pitää löytää, niin se on se, että nyt terveydenhuollon kriisi otetaan vakavasti. Kun pandoran lipas tarinan mukaan avattiin, sieltä tulvi maailmalle kaiken maailman inhottavia asioita, mutta sen pohjalle jäi toivo. Ja nyt toivoisi kovasti, että myös tästä kriisistä, joka meillä on päällä, jäisi jäljelle kuitenkin toivo. Nöyryyttäminenhän ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään. Toivottavasti emme joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa hoitajia haetaan nimismiehen voimin töihin ja nöyryytetään.

Ed. Sihto totesi täällä hyvin viisaasti — minä ainakin luotan siihen, että hän on tässä asiassa asiantuntija — että tämä pakkolaki vaikeuttaa sopimuksen syntymistä. Meidän kaikkien etu on, että sopimus saadaan syntymään. Ja pitää kysyä, mitä tapahtuu, jos tämä työtaistelu toteutuu. Mitä sen jälkeen? Mitkä ovat ne rauniot, joista me lähdemme rakentamaan terveydenhuoltoamme? Jälleenrakennus on huomattavasti vaikeampaa kuin oikea-aikainen ongelman korjaaminen. Siksi vetoan hallituspuolueisiin ja myöskin meihin oppositiossa ja kaikkiin työmarkkinaosapuoliin, että tähän löytyisi sellainen sovinnollinen ratkaisu, jonka kanssa me kaikki voimme elää.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän, että ed. Guzenina-Richardson on erittäin vilpitön tässä sanomassaan, mutta myöskin niin viaton, koska hän ei ollenkaan muista sitä, että demarit ovat olleet hallituksessa viimeiset 12 vuotta ja silloin ei saatu niitä palkkoja korotettua. Ja nyt sitten, kun kokoomus tekee aloitteen ja hallitus myöntää 150 miljoonaa enemmän valtionosuuksia, nyt sitten sanotaan, että se on väärin. Miksi tätä ei sitten hoidettu aikanaan? Minäkin työkentällä moneen kertaan ihmettelin, miten ihmeessä näillä naisilla on niin huonot palkat.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minäkin uskon ed. Asko-Seljavaaran vilpittömyyteen ja myöskin vetoaisin siihen, että hän muistaisi, minkälaista aikaa me olemme eläneet Suomessa. Laman jälkeiset vuodet olivat hyvin vaikeita, ja me lähdimme rakentamaan niistä ajoista sitä mahdollisuutta, joka nyt teillä hallituspuolueina on olemassa. Tätä mahdollisuutta ei vielä muutama vuosi sitten ollut, jos me katsomme, millä tavalla verotulojen kehitys on kasvanut, minkälainen taloudellinen mahdollisuus Suomella tänä päivänä on.

Ja juuri tähän perustuen me oppositiossa vetoamme teihin: tehkää se, mihin me emme pystyneet. Se, että me katsomme menneisyyteen, ei ole rakentavaa politiikkaa. Meillä on edessämme terveydenhuollon kriisi. Se vaatii sitä, että me olemme kaikki tässä todellakin sydämestämme mukana ja yritämme sen ratkaista emmekä lähde syyttelemään, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kuka on tehnyt mitäkin menneisyydessä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Guzenina-Richardson, te olette todella hyvin vilpitön tässä, mutta teidän pitäisi muistaa se, että terveydenhuollon kriisi on ollut jo kauan. Se on ollut paljon kauemmin kuin tänä vuonna tai ensi vuonna. Tämä homma olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin. Nyt sanotaan, että yhtäkkiä pitää saada kaikki. Nyt meidän täytyy ottaa jäitä hattuun ja miettiä, mitä tämä kansakunta pystyy antamaan, ja se varmasti pystyy ratkaisemaan tämän asian. Minä olen ihan varma, että tämä sovintolautakunta ratkaisee tämän asian.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä olen hyvin iloinen siitä, että te otatte tämän ongelman tosissanne. Varmasti koko Suomen kansa on siitä iloinen. Mutta nyt meidän pitäisi miettiä, mitä me voisimme tehdä vielä paremmin. Se 150 miljoonaa, jonka te annoitte, on todella hyvä asia. Se on hyvä alku, mutta nähdään, että se ei kykene pitämään sitä työvoimaa täällä meillä Suomessa. Opiskelijat miettivät, lähtevätkö he alalle. Silloin meidän on viestitettävä jotain lisää. Mikä on se lisä, siitähän me yritämme nyt päästä yhteisymmärrykseen.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä historiasta ei nyt kovin paljon hullua hurskaammaksi tule, mutta mieleni vaan kiinnittyi siihen, kun ed. Asko-Seljavaara puhui tästä 12 vuodesta, että on kuitenkin syytä noteerata se, että kokoomus on ollut 16 vuotta hallituksessa, nyt on 17. vuosi menossa.

Itse tähän asiaan nähden olennaista teidän kannaltanne on se toinen asia, joka on se, että ennen vaaleja te lupasitte, että valtio maksaa tämän palkkaratkaisun tasa-arvoerän. Nyt olisi erinomainen tilaisuus tämän asian ja tämän lupauksen toteuttamiseen huolehtimalla tästä valtion riittävästä osuudesta.

Johanna Ojala-Niemelä  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tehyn työkiista-asia ei ole saanut ratkaisua tähän mennessä arvovaltaisessa sovittelulautakunnassa. Asian tiimoilta myös työtuomioistuin antoi asiassa tuomion, jonka mukaan Tehyn virkasuhteessa olevien hoitajien joukkoirtisanoutuminen ei ole lainmukainen työtaistelukeino. Tehy ilmoittikin hetimmiten ratkaisun jälkeen rajaavansa kyseiset 750 virkasuhteessa olevaa jäsentään joukkoirtisanoutumisen ulkopuolelle. Tilanne on sikäli poikkeuksellinen, ettei nykyisissä työ- tai virkasuhdelaeissa ole huomioitu millään tavoin nykyisen kaltaista tilannetta eli varautumisen tarvetta joukkoirtisanoutumisiin. Tämän vuoksi hallitus sääti pikavauhtia lain, jota nyt käsittelemme.

Pakkolain sijaan hallituksen on nyt kuitenkin aktiivisesti etsittävä kestävää ratkaisua terveydenhuollon tilanteeseen ja edistettävä sovitteluratkaisun syntymistä, jotta ihmisiä ei joudu hengenvaaraan. Hallitus ei mielestäni voi pelkästään tuudittautua pakkokeinojen varaan. Jos ongelman voi ratkaista rahalla, ei pidä sortua perusoikeuksien kuten työtaisteluoikeuden polkemiseen. Perusoikeuksiin kuuluu myös oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Terveydenhuollon kiistan ratkaisu pakkokeinoin erillislailla ei ole mikään ratkaisu vaan ainoastaan kelvoton yritys siirtää ongelma tuonnemmaksi. Tämän seurauksena neuvottelut hyytyvät lopullisesti.

Nyt käsittelemämme lakiehdotuksen kohdalla kysymys ei ole vain terveydenhuollon ammattilaisten palkasta vaan työvoimasta, sillä kohta hoitajia ei todellakaan ole. Helsingissä on 200 vakinaista tointa auki, sijaisista puhumattakaan. Yhteiskunnassamme suuret ikäluokat eläköityvät nopeaan tahtiin ja jo tällä hetkellä työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin sieltä poistuvat. Tämä aiheuttaa haasteita myös terveydenhuoltoalalle sen rekrytoidessa nuoria alalle. Palkka, työajat ja työsuhteiden määräaikaisuudet eivät todellakaan houkuta.

Tämän vuoksi tarvitaan hallitukselta jämeriä toimia, jotta tulevaisuudessakin Suomessa olisi suomalaista hoitohenkilöstöä. Myös siirryttäessä senioriteettiyhteiskuntaan palveluiden tarpeet entisestään väistämättä kasvavat. Hoitohenkilökunta on korkean työmoraalin omaavana sinkunut, venynyt ja joustanut. Töihin on tultu puolikuntoisina, ettei potilasaikoja ole tarvinnut perua. Työvuoroja on muutettu työnantajan tarpeen mukaan, ja perhe-elämä on saanut väistyä. Hoitavia käsipareja on ollut niin vähän, ettei päivän aikana ole ehtinyt kahville tai lounaalle. Työuupumukseltakaan ei ole vältytty. Tämän vuoksi mielestäni hoitohenkilökunta on palkkavaatimuksensa kanssa oikealla asialla. Hoitohenkilökunnalla on oikeus parempaan palkkaan, jotta päästäisiin edes Oecd-maiden keskiansioon.

Vielä ennen vaaleja etenkin kokoomuksen puheet olivat reiluja. Sari Sairaanhoitaja sai lukea vaaliesitteestä seuraavasti: "Seuraavalla tulopoliittisella kierroksella on koulutettujen, naisvaltaisten alojen palkkoja nostettava reilusti. Nyt tarvitaan tasa-arvotupo. Valtion on korotetulla valtionosuudella tuettava sellaista kuntasektorin palkkaratkaisua, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille — kuten hoitoalalle — maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset." Eikä tässä vielä kaikki: "Jokaiselle suomalaiselle, joka palaa Suomeen takaisin työn vuoksi, on maksettava 1 000 euron muuttoavustus. Näin houkuteltaisiin myös sairaanhoitajia takaisin." Ja miten kävikään? Meillä on käsillä ennen näkemätön joukkopako, jos tähän selkeäsanaiseen vaalilupaukseen ei vastata.

Rovaniemellä Lapin sairaanhoitopiirissä oli syyskuussa ilmoitettu norjan kielen kurssista, joka oli täyttynyt heti. Lokakuun alussa varallakin oli niin paljon, että sinne ei enää otettu. Tammikuuhun suunnitellaan uutta kurssia pelkästään hoitajille. Monet hoitajat ovat saaneet tarpeekseen, koska he eivät saa työlleen arvostusta. Ulkomailla on houkuttavammat palkat, paremmat työolot ja ennen kaikkea aikaa muuhunkin kuin rutiinien hoitamiseen, ennen kaikkea arvokkaaseen potilastyöhön.

Tänään aistiessani terveydenhuollon opiskelijoiden tuntoja myös he ovat vakuuttaneet siirtyvänsä muille aloille, jos hallituksen taholta Tehyä yritetään pakkotyölailla saada polvilleen. Opiskelijat eivät ymmärrä, miksi terveydenhuollon alan henkilöstöä ei kohdella tasa-arvoisesti muiden alojen kanssa vaan työtaisteluoikeus romutetaan. Hallituksen lupaama 150 miljoonan euron panostus hoitajien palkkoihin ei vastaa sitä, mitä odotuksia vaalilupausten muodossa viritettiin. Valtion rahasäkkien nyörejä on raotettava, jotta lupaukset voidaan lunastaa. Tämä asia ei ratkea pakkotyölailla vaan riihikuivalla rahalla.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Me kaikki varmasti toivomme, että Suomessa voidaan asiat hoitaa sopimalla, myös työtaistelut. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hallituksen linja on pakottaminen, ei sopiminen. Pakkolaki antaisi työnantajalle mahdollisuuden yksipuolisesti tehdä esitykset potilasturvatyöhön määrättävistä terveydenhuollon ammattihenkilöistä, ja lääninhallitus vahvistaisi tämän.

Tällä hetkellä tehyläiset ovat todella hämmästyneitä ja vihaisia hallituksen pakkolakiesityksestä. Olen saanut useita viestejä terveydenhoidon opiskelijoilta siitä, kannattaako jatkaa opintoja loppuun saakka vai pääseekö pakkotyöhön pienellä palkalla.

Pakkokeinot aiheuttavat pakoa hoitotyöstä ja vaarantavat julkisen terveydenhuollon palvelut. Siihen meillä ei ole varaa. Pakolla ei saada aikaan mitään hyvää. Sopiminen on aina parempi vaihtoehto. Onko meillä todella niin kova hallitus, että se ei tässä vaiheessa voi ojentaa auttavaa kättään ja saada sopimusta aikaan, jotta turvataan kansalaisille riittävät ja korkeatasoiset hoitopalvelut?

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Meneillään olevasta tilanteesta piirtyy kuva: Kuntatyönantajan lentokoneen polttoaine on loppumassa. Aika käy vähiin. Hallitus yrittää löytää paikan, johon kone voisi turvallisesti laskeutua. Nyt toivotaan, että pakkolasku edes jotenkin onnistuisi. Oppositiosta toivotaan, että kone voitaisiin tankata ilmassa, niin ettei pakkolaskua tarvitsisi toteuttaa.

Epätoivo ajaa epätoivoisiin tekoihin. Voimattomuuden kokemus johtaa yhteisen voiman kokoamiseen ja voimannäyttöön. Kun epätoivo ja voimattomuuden kokemus yhdistyvät, tulee voimannäytöstä ja voiman käytöllä uhkaamisesta pelottavaa. Toistuvat pettymykset synnyttävät katkeruutta. Kauniit puheet lakkaavat vähitellen lämmittämästä, elleivät lupaukset ja hyvän tahdon ilmaukset näy konkreettisena arvostuksena.

Kun yleinen ilmapiiri aina vain enemmän kertoo siitä, että ihmisen arvostus ja arvo näkyy hänen palkassaan, eivät olkapäille taputtelu ja juhlapuheet enää riitä. Silti ihminen tarttuu niihin puheisiin, jotka lupaavat parempaa tulevaisuutta, isompaa arvostusta ja siitä kertovaa korkeampaa palkkaa. Toivoon tartutaan, kun sitä on tarjolla. Toivoon tartutaan niin suurella innolla, ettei sitä toivoa oikein sivusta uskalla rauhoitella ja realisoida, vaikka pitäisi rauhoitella ja realisoida silloin, kun huomaa, että ihmiset toivovat liikoja. Katteettoman toivon sallimisen ja tarjoamisen kautta synnytetään tilanne, josta on vaikeata päästä ulos.

Olemme tässä tilanteessa siksi, että hoitajapuolelle syntyi vaalien alla suuria odotuksia ja katteetonta toivoa. Toivo kasvoi suuremmaksi kuin mihin vaaleissa valittu eduskunta kykenee vastaamaan. Eduskuntavaalien tuloksen pohjalta maahan muodostettiin hallitus, jonka voimat eivät riittäneet vastaamaan siihen toivoon ja niihin odotuksiin, joita vaalien alla syntyi ja annettiin syntyä. Sosialidemokraattien näkemys siitä, miten paljon kuntapalveluihin tulisi laittaa rahaa, ei päässyt vaikuttamaan hallitusohjelmaan, talouden budjettikehyksiin tai ensi vuoden budjettiesitykseen. Toivo olisi tarvinnut vähän enemmän rahaa.

Tehy on koonnut omat joukkonsa. Meitä pelottaa se, mihin tässä päädytään. Nyt me vuorostamme tunnemme itsemme voimattomiksi. Hallitus on lähtenyt kokoamaan sitä voimaa, joka hallituksella on käytettävissä. Eduskuntaa kutsutaan mukaan asettamaan rajat niille toimille, joita toivossaan pettyneet tehyläiset hoitajat ovat uhanneet toteuttaa joukkoirtisanoutumisten muodossa. Kansalaisilla on oikeus panna toivonsa maan hallitukseen. Hallituksen vastuulla on turvata kansalaisten henki ja turvallisuus kaikissa oloissa.

Jos maatamme olisi kohdannut jokin luonnonkatastrofi tai jos olisimme joutuneet sotaan tai laajan terroristisen hyökkäyksen kohteeksi, tukisin mielelläni ja ilman muuta poikkeusolojen mukaisen lainsäädännön käyttöönottoa. Nyt tilanne on kuitenkin mielestäni toisenlainen. Hätä ei ole tuon näköinen.

Asetelma on tietenkin vaikea yksinkertaisesti rahalla ratkaistavaksi, mutta silti olisi nyt tavattoman tärkeätä, että hallituksen johdon puolelta, hallituksen puolelta, pääministerin puolelta voitaisiin antaa jokin selvä signaali siitä, että valtiovalta on valmis vahvistamaan kuntien taloutta suunniteltua enemmän, jotta vaikeasta neuvottelutilanteesta päästäisiin eteenpäin ensi viikon aikana.

Erilaisten avainryhmien joukkoirtisanoutumisten varalle, tulevaisuuden varalle, mahdollisesti tarvittavaa lainsäädäntöä voitaisiin kehittää tilanteen rauhoituttua huolellisen ja pitkäjänteisen valmistelun pohjalta, jos se nähdään tarpeelliseksi. Toimivan lain synnyttäminen tällä tavalla pikavauhdilla, tällä aikataululla, ei voi olla kestävä tapa ratkaista lukkiutunut tilanne. Käsillä oleva kiista on ratkaistava sovittelun keinoin. Hallituksella on käsissään avaimet sovitteluprosessin keskeisiin apuvälineisiin.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Nytpä te hallituksessa sopan keititte. Te puhutte täällä, että hallitus ei saa ottaa kantaa työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin, ja nyt te yksipuolisesti asetutte toisen sopijapuolen puolelle toista vastaan. Tässä maassa on nyt tilanne, jossa hallitus on työnantajan puolella työntekijöitä vastaan, (Ed. Hemming: Ei ole, mitään näyttöä tuollaisesta ei ole! Todistakaa väitteenne!) ja osana tätä prosessia on, jotta voitaisiin heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa, nostettu tämä lakiehdotus esiin. (Ed. Hemming: Ei pidä paikkaansa! Se, että sen tuolta sanoo, ei muuta sitä totuudeksi!)

Tänään STTK, joka on toiseksi suurin palkansaajakeskusjärjestö, kirjoittaa näin: "Työtaistelun todennäköisyys kasvaa." STTK pelkää, että lakiesitys johtaa vääjäämättä työsuhteiden päättymiseen. Ennen lakiesitystä työtaistelun alkaminen oli epätodennäköisempää. Työtaistelun todennäköisyys kasvaa, koska työnantajapuoli saattaa pyrkiä hyödyntämään laista saamaansa asemaa. Tämä on hyvin tärkeä tieto. Ennen lakiesitystä työtaistelun alkaminen oli epätodennäköisempää.

Tänään kello 15.37 Tehy julkaisi oman kantansa, kuulimme sitä myös asiantuntijoina, ja viesti oli selvä, ja viesti oli se, että lain voimaantulo lisää irtisanoutumisen riskiä. Lain voimaantulo lisää irtisanoutumisen riskiä. Tämä on työntekijäpuolen näkemys. Ette te voi nyt sanoa, ettette olisi ottaneet puolta tässä työmarkkinaneuvottelussa. Hallitus on työnantajan puolella ja työntekijöitä vastaan. (Ed. Hemming: Verta kehiin, niinkö?) Kun te sanoitte, että ihmisen hoitamisesta ei saa maksaa vähempää kuin paperikoneen pyörittämisestä, arvoisa kokoomus, vaaleissa, niin silloin te vertasitte noin 1 700—1 800:n lähtöpalkkaa yli 4 000 euron palkkaan, ja nyt te sanotte täällä, että rahaa ei ole, vaan me pakotamme teidät, alipalkatut ihmiset, pakkotyölain kautta töihin pikkupalkallanne. Eikö tämä ole jotain tavatonta?

Tehy sanoo, että paine löytää ratkaisu neuvottelupöydästä on häviämässä kesken sovitteluprosessin, kun terveydenhuollon ammattihenkilöt ollaan pakottamassa lailla ja uhkasakon uhalla töihin. Eikö tämä ole selvää tekstiä? Nyt te täällä huudatte vastaan, että tämä ei pidä paikkaansa. Siinäkin te olette terveydenhuollon ammattilaisjärjestöä vastaan, niin kuin koko tässä prosessissa.

Tehy pitää lainsäädännön valmistelua erittäin huonona ja ongelmallisena ratkaisuna. Laki antaisi työnantajille mahdollisuuden yksipuolisesti tehdä esitykset potilasturvatyöhön määrättävistä terveydenhuollon ammattihenkilöistä, ja lääninhallitus vahvistaisi tämän. Tehyn mukaan lainsäädäntövalmistelu johtuu Tehyn toimeenpanemasta työtaistelusta ja siksi myös vastuun ja sanktioiden tulisi kohdistua järjestöön, ei yksittäisiin terveydenhuollon ammattihenkilöihin, joihin te ne nyt tässä kohdistatte.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, joka nyt on valtiovarainministerinä ja istuu näitten rahojen päällä, joita hän sitten kieltää antamasta siihen oikeutetuille hoitajille, sanoi näin nettisivuilla muun muassa 20. päivänä tammikuuta 2007 otsikolla "Aikooko keskusta taas pettää äänestäjät?" Hän kirjoitti: "Kokoomuksen periaate on pitää se, minkä lupaamme". 14. helmikuuta Katainen: "Heinäluoma, SDP, syyllistyy vastuuttomaan jakopopulismiin." Väliotsikko: "Keskusta kierrättää vanhoja lupauksiaan." Toinen väliotsikko: "Kokoomuksella täsmälliset ja selkeät vaalilupaukset." Ja sitten kolmas väliotsikko: "Mitä tasa-arvoisempi tupo, sitä korkeammat valtionosuudet." Ja lupaus kuuluu näin: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden" — huomatkaa, sen osuuden — "naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Ja te tarjoatte 30 euroa kuussa. Te tarjoatte 30 euroa kuussa. Kun ensin puhutte hoitoalan palkkojen kolminkertaistamisesta paperityöläisten tasolle, niin vielä te ihmettelette, että täällä on lakko tulossa tai joukkoirtisanoutuminen, ja sitten te näille pienipalkkaisille, tärkeää työtä tekeville ihmisille sanotte: me pakotamme teidät alipalkattuina töihin lain rikkomisen uhalla.

Tänään on 9.11. Se tulee olemaan Suomen historiassa petettyjen vaalilupausten kaksoistornien murtumisen päivä. Tässä hallituksesta on tullut työtaistelun osapuoli hoitajia vastaan. Nimittäin minä uskon tämän: lain voimaantulo lisää irtisanoutumisen riskiä. Me sovinnon sosialidemokraatteina vetoamme hallitukseen: Nöyrtykää vähän! Tulkaa vähän lähemmäs niitä ihmisiä vastaan, jotka hoitavat meidän vanhuksiamme, sairaita, lapsiamme! Antakaa heille edes osa siitä, mitä te olette luvanneet, niin me tuemme teitä!

Me olemme tehneet tästä aloitteen, 600 miljoonan euron talousarvioaloitteen. Tulkaa tähän sosialidemokraattien aloitteeseen mukaan! Tulkaa edes yksittäisinä kansanedustajina, jos teillä on omaatuntoa ja sydäntä! Te olette rikkoneet hoitajien luottamuksen suojan ja nyt potilaiden hengen suojan. Valtiovallalla on velvollisuus käyttää kaikkia sillä käytettävissä olevia keinoja kansalaisten hengen suojan turvaamiseksi, (Ed. Hemming: Sitä tässä tehdään!) ja nyt te pakotatte pakkotyöhön matalapalkkaiset hoitoalan ihmiset alipalkalla. Tämä oli teidän ratkaisunne. Se ei ole oikea keino, eikä sillä tätä ongelmaa ratkaista.

Luen vain vielä uudelleen tuon Tehyn näkemyksen, että lain voimaantulo lisää irtisanoutumisen riskiä. Tässä koko prosessissa oli kysymys hoiva- ja hoitoalan henkilöstön arvostuksesta, ja nyt te pesette heillä lattioita.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä huomaa, että ed. Vuolanne ei ole terveydenhuollon ammattilainen eikä yhtään ymmärrä tätä potilasturvalain sisältöä. Tässä 3 §:ssä, jota te kovasti arvostelette — kuunnelkaa nyt, te arvostelette tätä 3 §:ää — ne asiat, mitä tässä mainitaan, ovat normaalia suojelutyötä, jota kaikissa terveydenhuoltolakoissa on tähän mennessä suoritettu. Te luulette, että tässä jotenkin kutsutaan jotain ylimääräistä porukkaa töihin. Tämä on sitä päivystystyötä, joka kuuluu suojelutyön luonteeseen, ja kun nyt Tehy, kuten pääministeri vahvisti, ei ole suostunut tekemään tätä suojelutyötä, niin tässä nyt yritetään kansalaisten henki ja terveys säilyttää siten, että heidät pyydetään tekemään tätä suojelutyötä. Ei tässä ole mitään sen kummempaa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, te lupasitte vaalikoneessa henkilökohtaisesti 3 000 euron tasoisen palkan sairaanhoitajille. Voitteko te nyt sanoa, että te ette ole syypää tähän tilanteeseen, jossa ihmisten henki on uhattuna?

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Me olemme hyvin murheellisissa merkeissä täällä tänä iltana puhumassa siitä, onko joku luvannut yhtä ja joku toinen luvannut toista. Kyllä muistutan edelleen, että niin oli SDP:ssäkin sanottu, että 500 euroa tarvitsevat sairaanhoitajat. Me olemme kaikki sitä mieltä, että näin täytyy olla. Kyse on nyt siitä aikataulusta, ja me toivomme tietystikin täydestä sydämestämme, että neuvottelijat löytävät ratkaisun tähän nyt todella pelottavasti ja uhkaavasti lakolta näyttävään tilanteeseen. Kuitenkin meidän vastuullisina kansanedustajina täytyy olla huolehtimassa siitä, että ihmisiä ei kuole tämän tilanteen takia, johon nyt sairaanhoitajien lakkouhka on viemässä Suomea.

Olemme käsittelemässä nyt lakia, jota on kutsuttu pakkokeinoksi, pakkolaiksi. Olemme kukin saaneet sähköpostia pitkin päivää, jossa meitä on haukuttu, että me orjuutamme sairaanhoitajia. Meitä on kutsuttu natseiksi, muistutettu Hitleristä, verrattu Hitleriin, on vedottu YK:n ihmisoikeuksiin jnp. Se on hyvin kovaa kieltä, kun ottaa huomioon, että me haluamme ainoastaan ja vain sitä, että kaikkien potilaiden hoito on turvattua myös jatkossa. (Ed. Vuolanne: Pankaa rahaa siihen!)

Tässä äskeisessä puheenvuorossa mainittiin, että tätä lakia tarvitaan siihen, että työnantaja yksipuolisesti voi määrätä sairaanhoitajat töihin. Näinhän ei tietenkään olisi, jos sairaanhoitajat normaalin lakkorajauksen mukaisesti olisivat olleet yhdessä työnantajan kanssa sopimassa, millä tavalla tätä lakkoa viedään eteenpäin. On aivan selvää, että jokaisella ammattiryhmällä täytyy myös jatkossa olla oikeus lakkoiluun, jos on katsottu, että se keino korjaa työsuhteen epäkohtia, nyt tässä tapauksessa tietysti lähinnä palkkaa.

Tämä laki ei kuitenkaan ole missään nimessä ainutkertainen. Olen hämmästynyt siitä, kuinka nopeasti sosialidemokraateilta on unohtunut kesä 2005, jolloin nuijankopautuksella oltiin rajaamassa rajavartiomiesten lakko-oikeutta. Silloin oli tulossa maailmanmestaruuskisat urheilussa. Oliko tämä teille miehille niin paljon tärkeämpi asia, että ei mitään tunteita herättänyt, mutta nyt, kun puhutaan potilaiden hengestä, ollaan barrikadeilla? Minä ihmettelen, minä ihmettelen teidän vilpittömyyttänne ja rehtiyttänne tällaisen asian kanssa.

Tämä laki ei ole ainutkertainen, valitettavasti, ja siksi on väärin minusta, että tämä otetaan nyt henkilökohtaisesti sairaanhoitajia vastaan suunnattuna lakina. Näinhän ei ole. Kyse on ainoastaan potilaiden turvallisuuden ylläpitämisestä. Minä henkilökohtaisesti toivon todella sydämestäni, että tälle laille ei ole mitään käyttöä, vaan että neuvotteluilla, joita jatketaan koko ajan, joita on tähän asti viety systemaattisesti eteenpäin, me saamme ratkaisun ennen kuin tämä lakko toteutuu.

Arvoisa puhemies! Minun omista lapsistani kaksi on syntynyt keskosina. He ovat olleet keskoskaapissa niin täyteen letkuja ja antureita laitettuna, että yhdellä sormenpäällä on pystynyt koskemaan näitä lapsia. Jos minä nyt ajattelen, että sieltä keskoshoitolasta lähtevät nämä sairaanhoitajat, niin kuka keskosia hoitaa? Ei minun pätevyyteni millään riitä kieltenopettajana tekemään sille lapselle muuta kuin katsomaan, että nyt ne kaikki koneet huutavat ja minun lapseni voi hyvin pahoin ja ehkä menehtyy. Olen ollut hoitamassa lastani tilanteessa, jossa toisesta keskoskaapista menehtyi lapsi kaikesta siitä huolimatta, mitä lääkärit ja sairaanhoitajat jatkuvasti tekivät.

Mutta tähän tilaan ollaan nyt ajamassa Suomea, ja minusta on tärkeää, että me huolehdimme siitä, että niitä ruumiita ei tule sellaisessa kohtaa, missä se on jollain tavoin inhimillisesti vältettävissä. Siksi onkin tärkeintä, että neuvotellaan, neuvotellaan ja neuvotellaan ja sitä neuvotteluhalukkuutta on kummallakin osapuolella tässä lakossa. Tätä asiaa ei saa viedä tunteella vaan järjellä, ja sen me varmasti allekirjoitamme jokainen tässä salissa.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Minullakin on ollut keskoslapsi, mutta minusta on varsin irvokasta, että tänä päivänä tämä asia voitaisiin ratkaista monella muulla tavalla kuin sillä, että me keskustelemme pakkolaista eduskunnassa. Se olisi ollut hoidettavissa rahalla, niin kuin vaalien alla tämä keskustelu varsin voimakkaasti ei pelkästään kokoomuksen vaan myös monen muun poliittisen liikkeen puolesta laskettiin liikkeelle. Puhuttiin hoitohenkilökunnan määrästä mutta sen lisäksi puhuttiin myöskin palkasta, jotta tulevaisuudessa meillä on riittävästi myöskin niitä henkilöitä, jotka meitä hoitavat.

Sain tänään puhelun Pohjois-Savosta eräältä eläkkeellä olevalta hoitajalta, joka sanoi, että nyt Suomi kantaa sitä hedelmää, että Suomi valitsi lyhytnäköisellä poliittisella päätöksellä nuoria miehiä, jotka lupasivat enemmän kuin pystyvät toteuttamaan. Tämä viikonloppu on osoitus siitä, että te kannatte nyt sitä hedelmää. Kannattaisi uskoa enemmän kokemukseen ja enemmän näkemykseen eikä lyhytkantaisiin lupauksiin. Valitettavasti, kun tätä päivää on seurannut ja jatkamme perustuslakivaliokunnan kanssa, niin hän saattoi olla varsin oikeassa tuossa puhelussaan.

Mielestäni ed. Antti Vuolanne oli varsin oikeassa siinä, kun hän nosti esiin näitä epäkohtia. Jos me vastuullisina kansanedustajina tänä päivänä olemme laatimassa lakia, josta asiantuntijat saavat paperit eteensä kello 11 ollessaan kävelemässä lenkillä ja sen jälkeen antavat varsin viisaita lausuntoja, niin minä sanoisin, että tämä on huolimatonta ja paniikinomaista lainsäädäntöä, jota me tällä hetkellä eduskunnassa olemme tekemässä. Toivon, että tällä hallituksella linja voisi parantua tältäkin osin.

Antti  Vuolanne  /sd:

Arvostettu puhemies! Todellakin huomaamme, että meillä on porvarihallitus jo toisen kerran nyt sitten viimeisen 40 vuoden aikana, jossa ei ole yhtään palkansaajapuoluetta, ja nyt hallitus on tämän työtaistelun osapuoli. Tämä ihmisten henkeä uhkaava tilanne ei ole syntynyt mitenkään tyhjiössä vaan petettyjen vaalilupausten vuoksi.

Minun täytyy vielä tuohon äskeiseen keskusteluun viitaten ottaa esille Sairaanhoitajaliiton vaalikoneen vastaukset. Täällä ed. Sirpa Asko-Seljavaara vastaa kysymykseen, joka kuuluu näin: "Suomalainen terveydenhuolto on halpaa osaksi siksi, että hoitohenkilökunnan palkat ovat alhaiset. Miten sairaanhoitajan palkan tulee määräytyä?" Hän vastaa: "Sairaanhoitajan vastuullista työtä tulee arvostaa 3 000 euron peruspalkalla." (Ed. Asko-Seljavaara: Niinhän sen pitäisi olla!) Sitten täällä on lisäys: "Hoitohenkilökunnan palkkoja on korotettava nopeasti." (Ed. Hemming: Sitähän tehdään!) Nyt te tarjositte sen 30 euroa sitten yleisen korotustason lisäksi.

Mikaela Nylander /r:

Herr talman, arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne on aivan oikeassa siinä, kun hän toteaa, että tämä tilanne ei ole syntynyt tyhjiössä. Ei todellakaan, ed. Vuolanne. Tämä tilanne on syntynyt monen vuoden aikana, joten tässä on kyllä kysymys aika kollektiivisesta asiasta. Eikö vaan, ed. Vuolanne?

Eero  Heinäluoma  /sd:

Arvoisa puhemies! On syytä oikaista tämä rajavartiolakon aikaista lakia koskeva asia. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksynyt tätä lakiesitystä, ja hallitus veti sen lakiesityksen pois. (Ed. Zyskowicz: Koska sopu syntyi!) Sen lisäksi on syytä sanoa, että tämä lakiehdotuskaan ei koskenut rajavartijoiden määräämistä pakkotyöhön, niin kuin te nyt sairaanhoitajille esitätte, joten toivon, että historiankirjoituksessa pitäydytään siinä, mikä on totuus eduskunnan pöytäkirjojen mukaan.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! En malta olla sanomatta sitä, että kun hoitoalaa koskevassa välikysymyskeskustelussa tänä syksynä me otimme esiin sen, että hallitus kertoi, että ensi vuoden budjetissa kuntien valtionosuudet kasvavat, ja kerrottiin, että kunnathan saavat sen 577 miljoonaa lisää sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia, niin luvulla mielestäni johdettiin harhaan. Tästä summasta 226 miljoonaa euroa menee valtion ja kuntien välisen kustannusjaon tarkistamiseen, 215 miljoonaa euroa 4,7 prosentin kustannustason tarkistukseen ja 119 miljoonaa euroa kuntien verotulomenetysten kompensaatioon, jotenka tulokseksi jää, että vain 21,3 miljoonaa euroa on menossa perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon palvelutason parantamiseen. Siksi kysynkin, missä on ministeri Jyrki Katainen tänä päivänä vastaamassa oikeasti tähän kysymykseen, kun puhutaan oikeasti siitä.

Me pääsisimme helpommalla, jos me säätäisimme tänään muusta: puhuisimme siitä, että kuntatyönantajaa kiritettäisiin oikeasti rahalla ja velvoitettaisiin siten, että me antaisimme tänä päivänä lupauksen, yhtä tiukan velvoitteen kuin pakkolaki, antaa rahaa kuntatyönantajalle. Me selviäisimme helpommalla. Ei tarvitsisi tämän tyyppisiä ennakkotapauksia tehdä, jonka nyt olemme tänään avaamassa.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan oikein sanottu, että kunnat ovat olleet erittäin vaikeassa tilanteessa näitten valtionosuuksien takia. Täytyy kuitenkin muistaa, että valtionosuudet, se järjestelmä, minkä mukaan ensi vuonna lähdetään toteuttamaan valtionosuuksia, perustuvat edellisen hallituksen päätöksiin.

Me olemme tehneet oikeasti erittäin paljon töitä, että oiotaan ne linjaukset, jotka on viime hallitus tehnyt. Niitten päälle on laitettu kaikki se raha, mitä on saatu liikenemään, jotta olisi jollain tavalla oikaistu tätä tilannetta, jonka viime hallitus ja viime hallituksen aikainen valtiovarainministeriö on synnyttänyt. Eli tässä on tehty kaikki, mitä voidaan, ja varmaan tulevaisuudessakin tehdään kaikki, mitä voidaan, jotta kuntien rahatilanne paranee. Valitettavasti kuitenkin hallituspuolueidenkin kädet ovat jossain määrin sidotut, kun ne on kerran sidottu jo viime hallituskaudella.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kun olen täällä kuunnellut näitä keskusteluja, niin toisaalta on ollut vähän hämmentäväkin olo siinä mielessä, miten paljon on väärää tietoa liikkeellä, mutta toisaalta sitten on hyvä puoli kyllä ollut tässä se, että täällä on noussut niitä tärkeitä kehitettäviä asioita esille, ja siihen olen hyvin tyytyväinen.

Tuohon rajavartijoita koskevaan lakiin on pakko sanoa, että todellakaan yksityiskohdiltaan se ei ollut sama, mutta henki oli ihan sama. Ja jos te, ed. Heinäluoma, ajattelisitte, että tässä toteutettaisiin sitä vastaavaa, että niille, jotka ovat töissä, sälytettäisiin poissa olevien työt tai irtisanoutuneiden työt, niin sehän se vasta potilasturvallisuusriski olisi. Mutta me molemmat tiedämme, että henki tässä on ihan sama, niin että aivan turha yrittää nyt mustaa valkoiseksi selittää.

Arvoisat kollegat ja kansanedustajat, täällä on tuotu esille virheellistä tietoa siitä, että Suomen terveydenhuolto olisi aivan kauhistuttavassa kriisissä. Mielestäni on aika erikoista, että sitä tuovat esille esimerkiksi sosialidemokraatit, jotka ovat olleet hallitusvastuussa kauan aikaa, ja nyt sanovat, että terveydenhuolto on kriisissä ja se olisi kuuden kuukauden aikana kerinnyt mennä kriisiin. Jokainenhan nyt ymmärtää sellaisen asian, että Suomen terveydenhuolto ei kuudessa kuukaudessa mene kriisiin, jos ei se siinä ole ollut tai jos ei siihen ole jo sitä kuoppaa kaivettu.

Itse olen sitä mieltä, että Suomen terveydenhuollossa on paljon hyvää, ja jos ette usko sitä, kannattaa mennä katsomaan meidän naapurimaihimme, miten he katsovat meidän hyvinvointivaltiotamme siinä, miten me olemme noin pitkällä jo. Meillä on paljon kehitettävää, sekin on tunnustettava ja tunnistettava, ja niihin toimiin on tartuttu, jokainen hallitus omalla tavallaan, ja siitä kiitos myös edelliselle hallitukselle.

Bruttokansantuote on pienempi kuin monessa muussa maassa, mutta täällä on virheellisesti sanottu, että siihen olisivat yksinomaan syynä vähäiset ja pienet palkat. On tehty tutkimuksia niin, että on vakioitu palkat, ja todettu, että huolimatta siitä, että bruttokansantuotteesta terveydenhuollolle annettu osuus on suhteellisen pieni, Suomen terveydenhuollossa on saatu tehokasta hoitoa. Me olemme syöpätautien hoidossa aivan huippumaita. Mutta kyllä meillä paljon kehitettävää on, ja kyllä minä mielelläni ottaisin bruttokansantuotteesta enemmän terveydenhuoltoon. Minä olen aivan samaa mieltä kuin te, hyvät edustajat.

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin tarkennuksia 3 §:stä. Minä hämmästelin pikkuisen ed. Räsäsen kysymystä siitä, mitä tarkoittaa välttämätön hoito. Kyllä lääkärikoulutuksella pitää tietää, mitä tarkoittaa välttämätön hoito. Tämähän ei ole ollenkaan sinänsä uusi asia. Tämä on ihan saman tyyppistä rajausta kuin on lakkotilanteissa, elikkä ei pitäisi olla mitenkään uutta. Ja sitten, niin karmea kuin tämä tilanne on — ja peruspalveluministerinä sanon, että tilanne on erittäin vakava — minä katson, että tässä on kuitenkin kaksi hyvää puolta. Toinen on se, että hoitotyön merkitys on huomattu. Sen osoittaa tämäkin keskustelu. Ja toinen on se, että terveydenhuollon kehittäminen saa nyt kyllä vauhtia.

Ja sitten ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Olen 1980-luvun alusta tehnyt, tutkinut tai opettanut hoitotyötä. Tein 1997 väitöskirjan sairaanhoitajan työstä ja olen edelleen sitä mieltä tänäkin päivänä tässä istuntosalissa, että sairaanhoitajan palkka on liian pieni sen työn vaativuus huomioon ottaen. Elikkä olen samaa mieltä — kun täällä on peräänkuulutettu erästä kolumniani — olen tänäkin päivänä aivan samaa mieltä kuin kolumnissa kirjoitin.

Hyvät edustajakollegat, hoitajalla on oikeus korotettuun palkkaan, Tehyllä on oikeus työtaisteluun, mutta kansalaisella on oikeus hoitoon ja elämään. Kun me nämä nyt pystymme yhteensovittamaan ja nöyrtymään jokainen nyt tämän asian tiimoilta, niin kyllä me tästä erittäin hyvä tulevaisuus saadaan, mutta siinä tarvitaan meitä kaikkia.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! On syytä vielä pelkistää se, mikä tässä hallituksen esityksessä on erityisen epäonnistunutta, ja se on se, että hallitus esittää sellaista menettelytapaa tämän suojatyön määrittelyyn, jossa henkilöstöllä ja sitä edustavilla järjestöillä ei ole mitään roolia. Se on vastoin niitä sitoumuksia, joita olemme myös kansainvälisesti tehneet ja joissa lähtökohtana on, että henkilöstö itse pääsee kaikilla tasoilla, joissa suojatyötä määritellään, osallistumaan ja kertomaan oman käsityksensä asioista. Lain valmistelussa jo valittiin tämä linja, että laista ei henkilöstöjärjestöille etukäteen kerrottu eikä näiden näkemyksiä huomioitu, ja tämä sama linja on myös tässä laissa mukana. Ihmettelen, miten tämä voi olla mahdollista.

Toistan sen, että mitä tulee rajavartijoiden työtaisteluun, niin hallitus veti lakiesityksensä pois, eikä siinäkään ehdotuksessa, joka täällä salissa oli, jota siis emme hyväksyneet, ehdotettu, että määrättäisiin pakkotyöhön, puhumattakaan, että tämä tapahtuisi ilman järjestöjen osallistumista.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! On kello 21 perjantai-iltana, ja olin päättänyt, että en keskusteluun osallistu enää, mutta ed. Heinäluoman puheenvuoro pakotti vielä lausumaan pari sanaa.

Kiistan osapuolilla, Tehyllä ja kuntatyönantajalla, on kaikki mahdollisuudet sopia suojelutyön rajoista. Tämä laki pysähtyy siihen, jos esimerkiksi viikonloppuna suojelutyöstä ja sen rajoista sovitaan osapuolten kesken, ed. Heinäluoma. Hallitus ei ole sitä estämässä, päinvastoin, hallitus on viimeksi tänään vedonnut osapuoliin, että ne vapaaehtoisesti suostuisivat sopimaan suojelutyöstä eli siitä, että työtaistelun seurauksena kukaan suomalainen ei menettäisi henkeään tai kenenkään terveys ei vaarantuisi. Koko tässä keskustelussa tästä laista ei oltaisi, jos perinteisen tavan mukaisesti tässäkin työtaistelussa olisi voitu, tai voitaisiin vielä, vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä ja sen rajoista. Tilannehan on se, että Tehyllä on täysi oikeus hakea työtaistelulla itselleen oikeaksi katsomiaan korotuksia, mutta aina tähän mennessä esimerkiksi terveydenhuollon työtaisteluissa on voitu sopia suojelutyöstä ja sen rajoista; nyt ei ainakaan toistaiseksi ole voitu. Siksi tässä ollaan.

Lopuksi totean, että toivottavasti sovinto itse asiastakin syntyisi nyt viikon sisällä, jolloin koko tätä lakia ei tarvittaisi.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä vetoomus on täällä salissa aikaisemminkin kuultu. Tosiasia on se, että tällaista ratkaisua ei ole syntynyt ja nyt te esitätte lainsäädäntöä, jossa pakkokeinoin pakotetaan hoitajat työnantajan yksipuolisella (Ed. Zyskowicz: Älkää sanoko, ettei henkilökunta voi sopia suojelutyöstä, kun he voivat sopia siitä milloin vain!) päätöksellä työhön. Sitä voi sanoa pakkotyölaiksi, eikä se hallitus, jolle te olette vannonut luottamustanne, ole esittänyt minkäänlaista henkilöstön osallistumismahdollisuutta tähän päätöksentekoon. Se on täysin poikkeava niistä sitoumuksista, mitä me myös kansainvälisesti olemme tehneet. Tästä laista ei kerrottu millään tavalla henkilöstöjärjestöille, ja se näkyy tämän lakiesityksen sisällössä. (Välihuutoja kokoomukselta) Luotan siihen, että valiokuntatyössä, useammassakin valiokunnassa, tämä näkökulma tulee esille ja henkilöstön oikeudet otetaan huomioon. Tehyn huoli siitä, että tätä lakia käytetään tämän työtaistelun murtamiseen, vaikuttaa ilmeisen perustellulta. Jos te haluatte aidosti turvata sovun mahdollisuuden, te otatte huomioon lakiehdotusta käsiteltäessä, että henkilöstö pääsee mukaan tämän suojatyön määrittelyyn.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Heinäluoman ajatuksiin. Vielä toistan sen, mitä muistaakseni ed. Vuolanne jo tässä aikaisemmin totesi, eli sen, mitä tänään Tehy on iltapäivällä omassa lausunnossaan nostanut esille: lain voimaantulo lisää irtisanoutumisen riskiä.

Sitten ministeri Risikolle haluan todeta sen, että me elämme nyt hyvin poikkeuksellista aikaa, mutta se täytyy myös muistaa, että Suomi edelleenkin ikääntyy huippuvauhtia ja hoitajista on jo nyt pula. 6 000 hoitajaa on edelleenkin ulkomailla töissä pitkälti nimenomaan heikon palkkatason ja pätkätöiden vuoksi. Täällä yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseminen kuuluu nimenomaan maan hallitukselle ja eduskunnalle, etenkin kun suuri osa hoivapalveluista on yhteiskunnallisesti rahoitettua. Tästä nimenomaan oppositiossa sosialidemokraattien 600 miljoonan esitys on ollut tällä hallituskaudella, ja kristillisdemokraatit sitä vahvasti tukevat. Toivomme, että tämä ratkaisu edelleenkin mieluummin hoidettaisiin tällä vaihtoehdolla kuin kyseessä olevalla pakkolailla.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti nyt te, jotka sanotte, että tässä on joku pakkolaki kyseessä, ette olleet iltapäivällä kuulemassa suuren valiokunnan huoneessa näitä asiantuntijalausuntoja, joissa selvästi sanottiin, että Ilo-sopimus, johon Suomi on mennyt jo 80-luvulla, sanoo, että sairaanhoitajat, lääkärit ovat niin sanottuja essential persons. He ovat välttämättömiä yhteiskunnan ylläpitäjiä, heidän työnsä, ja heillä ei ole oikeutta kieltäytyä tämän tyyppisestä kuin suojelutyö on. Mutta kun nyt tämä työtaistelu on johtamassa siihen, että ei voida tehdä suojelutyötä, niin sen takia tämä on nyt pelastus niille ihmisille, jotka sairastuvat sen työtaistelun aikana.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Salassa valmistelitte sairaanhoitajien sortolain. Niin kuin olemme monet kerrat tässä todenneet, työntekijäpuolella henki on se, että heitä ei voi näin kohdella, ja siksi tämän lain voimaantulo lisää irtisanoutumisten riskiä. Te rikoitte vaaleissa ihmisten luottamuksen suojan. Hoiva-alan tärkeää työtä tekevien palkansaajien oikeudenmukaisuuden tuntoon te kajositte voimakkaalla tavalla, ja sitä kautta te mursitte myös kansalaisten hengen suojan.