Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarvetta koskeva keskustelu on alkanut Suomessa systemaattisesti vuonna 1997 ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen käynnistämällä valmistelutyöllä. Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osasto puolestaan asetti vuoden 1998 helmikuussa valmisteluryhmän laatimaan suunnitelman ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen pilottivaiheesta. Tämä hallituksen esitys on valmisteltu valtioneuvoston vuonna 1999 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa tehdyn linjauksen pohjalta.

Sivistysvaliokunta on hyväksynyt hallituksen ehdotuksen, että kokeillaan ammattikorkeakouluissa jatkotutkinto-opintoja. Määräaikaisen kokeilun avulla hankitaan tietoa ja kokemuksia ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojärjestelmän rakenteesta ja laajuudesta, työelämän tarpeista ja työelämäyhteyksistä sekä asemasta korkeakoulututkintojen järjestelmässä. Työelämän nopeat muutokset, kansainvälistyminen, toimintaympäristön teknistyminen sekä yhteiskunnan ja talouden rakennemuutokset edellyttävät jatkuvaa aikuisväestön osaamistason huoltoa ja yrityksiltä ja työyhteisöiltä kykyä vastata kasvaviin ja uudella tavalla laajeneviin vaatimuksiin, joita asiantuntijuudelle asetetaan.

Valiokunnan mielestä jatkotutkinto voi palvella erityisesti jo pitkään työelämässä olleita henkilöitä, joilla on tarve uudistaa omaa ammattitaitoaan myös teoriaopinnoilla. Työelämään tiiviisti kytkeytyvä koulutus, joka voidaan suorittaa työn ohella, kuten ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokoulutus, edesauttaa koulutuksen nopeaa hyödyntämistä eikä vaadi päätoimisen opiskelun tapaan pitkää poissaoloa työelämästä.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista voi kehittyä korkeatasoinen ammatillinen jatkotutkinto, jossa aikuisopiskelija voi elinikäisenä oppijana hyödyntää hankittua työelämän kokemusta ja joka myös suoritetaan useimmiten työssäkäynnin ohessa ja siihen kiinteästi liittyen. Jatkotutkinto voi olla luonteeltaan, tavoiltaan ja oppimisprosessina uudenlainen työelämälähtöinen aikuiskoulutustutkinto, ja se poikkeaa siten selvästi esimerkiksi yliopistojen maisterinopinnoista. Se eroaa luonnollisesti selkeästi myös tieteellisistä jatkotutkinnoista, lisensiaatin- ja tohtorinkoulutuksesta, yliopistoissa. Valiokunta pitää näitä tavoitteita niin merkittävinä, että kokeilu on tarkoituksenmukaista toteuttaa.

Valiokunta korostaa sitä, että valittavien alojen ja koulutusohjelmien tulee muodostaa riittävän monipuolinen kokonaisuus kokemusten ja tulosten arvioimiseksi. Tämä voi valiokunnan mielestä tapahtua noin 300:n vuosittain aloittavan opiskelijan määrän puitteissa. Hallituksen esityksen mukaan kokeilu on tarkoitus käynnistää aloilla, joilla työelämän nopean kehityksen ja kansainvälistymisen johdosta henkilöstön jatkokoulutustarve ja nykyisen osaamisen uudistamisen tarve on akuutein. Tällaisiksi aloiksi on arvioitu kauppa ja hallinto, tekniikka ja terveydenhuolto.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan jatkotutkintoon johtavien koulutusohjelmien valinnassa painotetaan ammattikorkeakoulujen tehtävää pk-yritysten sekä hyvinvointipalvelujen henkilöstön osaamisen ja näiden alojen kehitysedellytysten vahvistamisessa. Valiokunta kannattaa näiden alojen sisällyttämistä kokeiluun. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että sosiaalialan sisällyttäminen kokeiluun ei ole hallituksen suunnitelmissa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että myös sosiaaliala liitetään kokeiluun mukaan, jolloin yhtenä kokonaisuutena olisivat terveydenhuolto ja sosiaaliala. Näiden alojen muuhun koulutusrakenteeseen on hyväksytty ratkaisumalli sosiaali- ja terveysalan yhteisestä osaamisesta. Molempien alojen osaamista tarvitaan rinnakkain myös nyt terveysalalle ehdotetuilla vanhustenhuollon, mielenterveystyön ja päihde- ja huumetyön toiminta-alueilla. Tämä voi valiokunnan mielestä tapahtua nostamatta aloituspaikkamääriä suunnitellusta 300:sta.

Nykyään työelämässä vaaditaan yhä enemmän valmiuksia moni-ammatilliseen tiimi- ja verkostotyöhön. Sen vuoksi valiokunta painottaa sitä, että jatkotutkinto-opinnoissa on tarkoitus luoda uutta myös siten, että perinteiset koulutusohjelmarajat rikotaan. Ammattikorkeakoulun jatkotutkintoja tulee kehittää kohti monialaisia, koulutusalat ja -ohjelmat ylittäviä jatkotutkintoja. Näin ollen on tärkeää myös se, että useat ammattikorkeakoulut voivat yhteishankkeella osallistua kokeiluun. Valiokunta korostaa myös sitä, että kokeiluun eivät saa päästä vain ne, jotka ensimmäisellä kierroksella saivat kokeiluluvan, vaan kokeilun kuluessa voidaan kokeilulupia myöntää uusille kokeiluun pyrkiville ja myös uusia alueita edellä mainittujen kolmen alan sisällä voidaan ottaa myöhemminkin kokeilun piiriin.

Valiokunnan harkinnassa nousi keskeisimmäksi tekijäksi annettavan koulutuksen laatu. Suomen laajasta ammattikorkeakouluverkostosta on mahdollisuus valita laadukkaimmat kokeiluun. Laadun tulee olla ensisijainen tekijä kokeilulupia myönnettäessä. Laadun varmistamiseksi valiokunta ehdottaa, että päätökset kokeilulupien myöntämisestä tehdään arviointineuvoston ehdotuksen perusteella. Hallitus ehdottaa, että jatkotutkinnon asemasta korkeakoulututkintojen järjestelmässä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Kuitenkin 2 §:ssä todetaan, että ammattikorkeakoulun jatkotutkinto on korkeakoulututkinto. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tämän täsmällisemmin ei tutkinnon asemasta säädetä kokeilun aikana alemmankaan tasoisilla säädöksillä. Valiokunnan mielestä jatkotutkinnon nimike ja rinnastus muihin tutkintoihin tulee tehdä perusteellisen harkinnan ja selvitysten jälkeen siinä vaiheessa, kun kokeilun perusteella tehdään johtopäätöksiä.

Hallitus esitti kokeiluluvan myöntämisen edellytykseksi muun muassa, että ammattikorkeakoulun toimiluvan tulee olla ollut voimassa vähintään kaksi vuotta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että osa väliaikaisista ammattikorkeakouluista vakinaistettiin vasta 1.8.2000. Näiden joukossa on ammattikorkeakouluja, jotka ovat muun muassa menestyneet hyvin korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttamassa vuoden 2000 koulutuksen laatuyksikköarvioinnissa sekä vuoden 2001 aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköarvioinnissa. Valiokunta onkin katsonut, että hallituksen esittämä toimiluvan voimassaoloaika ei ole nykytilanteessa oleellinen laatutekijä. Sen vuoksi valiokunta on poistanut kyseisen kohdan.

Herra puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että monet ammattikorkeakoulut ovat jo valmistautuneet mahdollisen jatkotutkintokoulutuksen antamiseen. Valiokunta on kuitenkin muuttanut hallituksen esitystä niin, että myös sellaiset ammattikorkeakoulut, jotka eivät voisi hakea korkeakoululupaa hallituksen esityksen tultua hyväksytyksi sellaisenaan, voivat nyt tulla kilpailemaan kokeiluluvista. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kokeilulupien myöntämisprosessi ajoitetaan niin, että myös näille mahdollisille niin sanotuille uusille hakijoille jää riittävästi valmisteluaikaa.

Lisäksi on välttämätöntä, että kokeiluluvan myöntämisen jälkeen on riittävästi aikaa opetuksen yksityiskohtaiseen valmisteluun sekä opiskelijoiden rekrytointiin. Sen vuoksi valiokunta on muuttanut voimaantulosäännöstä niin, että kokeilulain mukaiset opinnot voi aloittaa aikaisintaan 1.8.2002.

Herra puhemies! Lopuksi haluan kiittää valiokunnan jäseniä asiallisesta työskentelystä ja siitä, että tietyin parannuksin pystyimme yksimieliseen lain hyväksymiseen eikä lakiin jätetty vastalauseita.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan sivistysvaliokunnan myönteinen mietintö ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kokeilulaista on todella tärkeä ja merkityksellinen koulutuspoliittinen linjaus — erittäin hyvä esitys.

On ehkä syytä perustella vielä kerran se, miksi tämä esitys on niin tärkeä. Mielestäni Jyväskylän ammattikorkeakoulun lausunnossa on aika osuvasti tuotu esille näitä kohtia. Ensinnäkin se parantaa elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia Suomessa. Se parantaa koulutuksen ja työelämän läheisen yhteyden periaatetta. Sen lisäksi se on hyvin voimakkaasti myös aluepoliittisesti vaikuttava asia, koska hyvin monissa osaamiskeskusohjelmissa ammattikorkeakoulut ovat aivan keskeisenä osana tekemässä osaamiskeskusohjelmia. Mikä on mielestäni tärkeä asia, on se, että tällä kokeilulailla vahvistetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa.

Pidän tärkeänä myös sitä, että kun meillä tänä päivänä on jo noin 50 000 ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittanutta nuorta, heille tarjoutuu myös ammatillinen jatko-opintomahdollisuus. Tällä hetkellähän jatko-opintomahdollisuus heillä on ainoastaan yliopistoissa, kotimaisissa tai ulkomaisissa. Ottaen huomioon sen, kuinka suureksi meillä tulevaisuudessa työvoiman tarve tulee, meillä ei ole yhteiskunnallisestikaan varaa kaksinkertaisesti kouluttaa ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneita yliopistoissa. Hyvistä lupauksista ja toiveista huolimatta yliopistot eivät ole kovin hyvin hyväksyneet ammattikorkeakoulussa suoritettuja opintoja.

Yksi perustelu tälle laille on erinomaisesti sanottu sivistysvaliokunnan mietinnössä, kun toteatte, että tarkoitus on luoda uutta perinteiset koulutusohjelmarajat rikkoen. Me todellakin elämme 2000-lukua, ja siihen, mikä on ollutta ja mennyttä, ei ole palaamista. Meidän on katsottava tulevaisuuteen, ja se tarkoittaa myös koulutusohjelmien rajojen rikkomista.

Haluan kiittää sivistysvaliokunnan puheenjohtajaa ja sivistysvaliokuntaa siitä, että te tämän lain kohdalla suoriuduitte mielestäni joustavasti ja nopeasti ja teitte perusteellista työtä. Laskeskelin asiantuntijalausuntoja ja asiantuntijoita, joita valiokunnassa on ollut. Niitä on ollut yli 30. Käydessäni läpi valiokunnan saamat asiantuntijalausunnot tuli sellainen olo, että vanhat rintamalinjat itse asiassa eivät ole miksikään muuttuneet. Sieltä tuli esille se vanha aika, jolloin ammattikorkeakoulujärjestelmää kehitettiin. Samat tahot olivat vastustamassa, jotka nyt jonkin verran vielä haraavat vastaan jatkotutkintoasiaa. Myönteistä minusta oli, että OAJ, Akava, STTK, SAK, Nokia ja monet muut, esimerkiksi Suomen Yrittäjät, olivat sitä mieltä, että tämä kokeilulaki on tarpeellinen.

Arvoisa puhemies! Me elämme kansainvälisessä maailmassa. Kansainvälinen kehitys ja ennen kaikkea eurooppalainen tutkintorakenteen kehitys on eittämättä otettava huomioon myös suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Prosessi, joka on lähtenyt käyntiin Sorbonnesta ja mennyt Bolognan kautta Prahaan ja joka seuraavaksi jatkuu Berliinissä, on ollut tarpeellinen prosessi. Prahan kokouksen johtopäätökset tukevat Suomen valitsemaa korkeakoulutuksen duaalijärjestelmää. Kokouksessa korostettiin eri sektoreiden tutkintojen erilaista luonnetta, suuntautumista ja tavoitteita. Prahan kokouksen kommunikean mukaan selkeä tutkintorakenne on välttämätön opiskelijoiden, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen sekä työmarkkinoiden kannalta.

Arvoisa puhemies! Muutama huomio muutoksiin, joita sivistysvaliokunta teki. Se, että sivistysvaliokunta otti mukaan — ainakin mietinnössään toi esille — sosiaalialan, on hyvin kannatettavaa. Kyllähän meillä sosiaali- ja terveysalaa halutaan kehittää yhdessä, ja niillä on tavattoman paljon yhtymäkohtia. Halusitte poistaa valittavien jatkotutkintoa toteuttavien ammattikorkeakoulujen kahden vuoden vakinaistamisajan. Minusta se ei ole ongelma. Aivan niin kuin sivistysvaliokunnan puheenjohtaja totesi, kyllä koulutus näissä oppilaitoksissa, jotka hän mainitsi, on todistetusti korkeatasoista.

Sitten voimaantulo pysyy hallituksen esityksen mukaisena, mutta valiokunta toteaa, että aloitus voi tapahtua aikaisintaan 1.8.2002. Näin olisi varmasti tapahtunut ilman tätäkin huomautusta, että sekään ei haittaa mitään.

Siitä, että valiokunta korostaa laatua, olen aivan samaa mieltä. Se on tärkeää, koska tämän uudistuksen kohdalla laadusta kiinni pitäminen on erityisen tärkeä kysymys.

Se, että korkeakoulujen arviointineuvosto ja sen rooli halutaan tuoda esille, on mielestäni myös oikean suuntaista. Se, että arviointineuvoston pohjalta sitten valitaan kokeilukoulut, vain vahvistaa laadun huomioimista.

Mutta varmasti sitten nousee kysymys, miten tästä eteenpäin. Me olemme ministeriössä asiaa eduskunnan nyt linjaaman aikataulun mukaisesti miettineet ja päätyneet siihen, että ensinnäkin opetusministeriössä valmistellaan kokeilujen hakemista koskevat ohjeet ammattikorkeakouluille 15. päivään elokuuta mennessä. Silloin kun opetus kouluissa alkaa, nämä ohjeet ovat valmiina. Se meidän on tietysti pidettävä mielessä, että ammattikorkeakouluissa — sen tiedän — tähän asiaan on jo valmistauduttu. Minä luulen, että ei taida olla sellaista ammattikorkeakoulua, joka ei olisi jo omassa piirissään asiaa miettinyt.

Toiseksi ammattikorkeakoulujen esitykset kokeiluohjelmista pyydetään ministeriöön syyskuun loppuun mennessä. Perusvalmistelu opetusministeriössä ja sen jälkeen korkeakoulujen arviointineuvostossa tapahtuu niin, että arviointineuvoston ehdotus kokeiluohjelmaksi toivotaan saatavan ministeriöön viimeistään marraskuun puoliväliin mennessä ja opetusministeriön päätökset käynnistettävistä kokeiluohjelmista joulukuun aikana. Kokeiluun valittavien ohjelmien valmistelutyö ammattikorkeakouluissa tapahtuu sitten kevään ja kesän aikana vuonna 2002. Koordinaatio- ja seurantatyöryhmän asettaminen sekä muut toimeenpanoa tukevat valmistelutoimet tapahtuvat samaan aikaan opetusministeriössä. Niin kuin sivistysvaliokunta linjasi, 1.8.2002 alkaen tähän kokeiluun sitten päästään lähtemään.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä lopuksi todeta Suomen Yrittäjien lausunnosta lyhyesti perustelut sille, miksi tämä esitys on hyvä. Siinä todetaan, että jatkotutkintomahdollisuuden avaaminen edes kokeiluna ja korkeasti koulutetun työvoiman tarjonnan lisääntyminen on tervetullut asia myös yrityksille, jotka ovat voimakkaan kasvun vaiheessa. Osaamisen puutteesta kasvavassa yrityksessä niin vaativissa asiantuntija- kuin johtamistehtävissäkin on muodostunut useissa tapauksissa suoranainen este yrityksen kasvulle. Korkeampiasteisen osaamisen puute pk-yrityksen kasvuvaiheessa vaikuttaa sillä tavalla, että kun sitä osaamista ei ole, pk-yrityksen kasvu estyy.

Arvoisa puhemies! Kymmeneen minuuttiin on vielä kymmenen sekuntia aikaa. On aika kiittää eduskuntaa ja sivistysvaliokuntaa hyvästä työstä.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hienoa, että opetusministeri Rask todella näki merkittävinä ne linjaukset, jotka nyt lakiesitykseen sivistysvaliokunnassa saadussa muodossa sisältyvät. On tärkeää todella, että tässä luodaan uutta ja rikotaan rajoja, sekä koulutusala- että toimialarajoja. Siinä mielessä aivan erityisesti toivon, että ministeriö antaessaan ohjeita nyt ammattikorkeakouluille korostaa sitä, että useat ammattikorkeakoulut voivat keskenään yhteistyössä tehdä ehdotuksia jatkotutkinto-ohjelmista. Tämä osoittaisi todella sitä, että halutaan synnyttää esimerkiksi hyvinvointiteknologian alalle jotain sellaista, jota ei vielä tällä hetkellä käytännönläheisenä, työelämälähtöisenä, ole olemassa.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuorosta ei käynyt ilmi se, mikä meillä valiokunnassa tuli ilmi ministeriön asiantuntijoita kuullessamme, itse asia, joka minua on askarruttanut — niin sanotusti tökkäsi myös tähän asiaan. Nimittäin meille kerrottiin, että vuonna 2003—2004, ennen kuin kokeilu päättyy, suoritetaan arviointi, että voitaisiin suoraan jatkaa kokeilusta aidoksi jatkotutkinnoksi. Nyt kysyn ministeriltä: Onko tavoite todella tämä vai tehdäänkö kokeilu kokeilun vuoksi?

Irja   Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri on paikalla ja hän mainitsi siitä aikataulusta, missä kokeiluluvat tulevat, ja niistä raameista, miten edetään, toivoisin yhtä asiaa ministeriltä sitten, kun markkinoidaan ja informoidaan tätä hyvää lakiesitystä ja sitä kokeilua: että me todella saisimme työnantajat tajuamaan, mitä tarkoittaa, kun jatkotutkinnoista valmistutaan, ja miten se palvelee sitten työnantajaa. Kieltämättä varmasti tässä kentässä on harhakäsitystä siitä, että yliopistosta tulee maistereita ja esimerkiksi hoitotieteen laitokselta tulee hoitotieteen maistereita ja sitten toisaalta tästä jatkotutkinnosta voi tulla myöskin hyvin erilainen päättötutkinto ja hyvin eri lailla yhteiskuntaa ja työelämää palvelevaa. Toivon, että tätä voimakkaasti korostettaisiin, koska ne, jotka tekevät tämän jatkotutkinnon, ovat mielestäni hyvin erityisessä asemassa sitten siinä työpaikassaan.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että toimitaan niin kuin ed. Tulonen totesi. Juuri arvioinninkin aikana, totta kai, työelämän edustus on vahvasti mukana, itse asiassa kaikista puheista huolimatta on ollut mukana jo tässä valmisteluvaiheessa, niin kuin nyt on nähty, kun kaikki työelämän ammattijärjestöt ovat tästä myönteisen mielipiteensä lausuneet.

Ed. Kerola sanoi, että häntä tökkäsi se, miten tästä edetään. Laki, joka nyt säädetään, on voimassa 31. päivään toukokuuta 2005 saakka. Tämä on kokeilulaki, ja arviointia suoritetaan koko kokeilun ajan ja sen aikainen hallitus ja eduskunta tulee siitä tekemään omat päätöksensä sen arvioinnin pohjalta. Henkilökohtainen mielipiteeni on kyllä se, että tästä pitäisi tulla jatkuva käytäntö sen tähden, että se nimenomaan tukee duaalimallia (Puhemies koputtaa).

Sitten haluaisin todeta vielä ed. Markkulan toteamiseen nimenomaan hyvinvointiteknologiasta. Se nimenomaan on mielestäni jotakin sellaista, jossa todella voidaan rikkoa rajoja ja löytää jotakin uutta niin sosiaalitoimen, terveydenhuollon kuin tekniikankin kanssa. Kyllä siinä tarvitaan esimerkiksi ravitsemuspuolen (Puhemies koputtaa) osaamista.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tehdyn linjauksen mukaisesti Suomen korkeakoulujärjestelmää kehitetään kahdesta pilarista muodostuvana kokonaisuutena, duaalimallina, siten että yliopistot ja ammattikorkeakoulut täydentävät toisiaan.

Yliopistoille lankeaa tieteellinen ja tutkimuksellinen rooli, korkeatasoisen työvoiman tuottamistehtävä sekä uusien innovaatioiden perustana olevan tieteellisen tiedon tuottajan rooli. Ammattikorkeakoulut puolestaan vahvistavat työelämäyhteyksillään ja työelämän kehittämisessään erikoisesti pk-sektoria kattaen alueellista koulutusvastuuta, mihin tehtävään myös yliopistot ovat viime vuosina yhä enemmän suuntautuneet. Meillä siis kehitetään korkeakoulujärjestelmästä kokonaisuutta, jossa tiedekorkeakouluilla ja ammattikorkeakouluilla on toivon mukaan selkeästi omat roolinsa ja tavoitteensa.

Kun työelämän kotimainen ja kansainvälinen kehitys asettaa koulutukselle myös korkeakouluissa koko ajan kovenevia taso- ja laatuvaatimuksia, kilpailukyky saavutetaan parhaiten, kun sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut huolehtivat mahdollisimman hyvin omista sektoreistaan. Korkeaan osaamiseen perustuva yhteiskunta vaatii molempien koulutusväylien tuottavan yhä pidemmälle koulutettuja osaajia.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja koskeva kokeiluhanke on suuren luokan koulutuspoliittinen kysymys. Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen kokonaiskuvan ja yhteisten pitkäaikaisten tavoitteiden muodostamisen kannalta ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja ei tule nähdä vain ammattikorkeakoulujen oman toiminnan kehittämisenä. Jatkotutkinnoilla on keskeinen osa arvioitaessa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskinäistä työnjakoa. Siksi jatkotutkintoja tulee tarkastella osana suomalaista tutkintojärjestelmää.

Jotta jatkotutkintojärjestelmän laajentamisella nyt ei vaarannettaisi ammattikorkeakoulujen perusopetuksen ja yliopistojen opetuksen tai muunkaan ammatillisen koulutuksen kehittämistä, jatkotutkintojen vaikutuksesta olisi ollut hyvä tehdä jo nyt kokonaisvaltainen koulutuspoliittinen arviointi. Siinä yhteydessä olisi ollut hyvä selvittää, mikä on jatkotutkinnon tuottama kelpoisuusasema työmarkkinoilla sekä asema korkeakoulujen tutkintojärjestelmässä ja koko ammatillisen koulutuksen järjestelmässä. Myös opiskelijoiden oikeusturvan kannalta on olennaista, että oikea tieto jatkotutkinnon antamasta kelpoisuudesta ja merkityksestä olisi ollut selkeästi määriteltynä. Opiskelijoiden kannalta on tärkeää, että on tiedossa, minkä tyyppisiin tehtäviin jatkotutkinnoilla halutaan antaa valmiudet.

Ennen kuin jatkotutkinnoista tehdään pysyväisluonteisia ratkaisuja, perustutkinnon aseman ja koulutuksen laadun parantaminen sekä työelämän yhteyksien kehittäminen tulee turvata. Samoin olisi ollut hyvä nyt selvittää vaadittava rahoitus, vaadittava opettajahierarkia koulutuksessa — tutkintojen sisällöstä täytyy nimittäin kantaa vastuu henkilön, jolla on todellinen kompetenssi tähän tehtävään — mitä nämä tutkinnot maksavat ja miten kustannukset ovat suhteessa yliopistotutkintoihin.

Nyt ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu käynnistetään asteittain muutamilla aloilla, joilla työelämätarpeet sitä edellyttävät. Ehdotus jatkotutkintojen kokeilusta on valmisteltu kuitenkin valitettavan kapeasti ja kiireellä. Valmistelussa ei ole riittävästi otettu huomioon vuoropuhelua työelämän osapuolten kanssa ja mielestäni ei lainkaan vuoropuhelua yliopiston kanssa. Työmarkkinoiden tutkimustulosten perusteella ei ole ollut havaittavissa tarvetta erityiseen ammattikorkeakouluissa annettavaan jatkotutkintokoulutukseen, vaan tarve on osaamisen lisääntymiselle ja osaaville työntekijöille.

Kiireisen jatkotutkintoa koskevan lainvalmistelun sijaan olisi ollut hyvä keskittyä ammattikorkeakoulujärjestelmän selkiyttämiseen ja vakiinnuttamiseen, mutta kun koulutus nyt laajenee, on ensisijaisesti taattava laatu, johon kiitettävällä tavalla on sivistysvaliokunta puuttunut. Nythän on niin, että laatua ei pystytä pelkillä sanoilla eikä pelkillä lausumilla takaamaan, vaan se tarvitsee taloudellisia resursseja. Olen itse ollut Turun ammattikorkeakoulun terveydenhuoltopuolen neuvottelukunnassa neljä vuotta ja jatkan edelleen. Suurimpana ongelmana meillä on se, että laatu laskee, kun rahaa ei ole. Tämä on aivan yksinkertainen tosiasia. Opetusryhmät ovat suuria. Kontaktiopetusta on vähän. Siellä ei kerta kaikkiaan ole rahaa niistä hyvistä toiveista huolimatta, joita neuvottelukuntakin on omilla ponnistuksillaan siellä tehnyt. (Ed. Gustafsson: Ei Tampereella vaan laske!) — Ikävä kyllä tämä on totta Turussa. Ministeri Rask on ollut meillä vieraana neuvottelukunnassa ja on voinut itse todeta tämän huolen, mikä sieltä neuvottelukunnasta tuli myös ministerille. Siellä ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta tällä erää kovin laadukkaaseen opetukseen, joten tarvitaan lisää resursseja. — Olen samaa mieltä sivistysvaliokunnan kanssa, että laatu on todellakin se, mihin tässä tulee kiinnittää huomiota.

Suomalaisen korkeakoulutuksen tulevaisuuden kannalta niukkojen taloudellisten voimavarojen suuntaaminen nyt on erittäin tärkeää luonnollisesti, ja se on mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden kysymys. Jo nyt suomalaisen maisterikoulutuksen rahoitus opiskelijaa kohti on selvästi alle Oecd:n keskiarvon. Yliopistot ovat vakavassa perusrahoituskriisissä. Pysyäkseen kilpailukykyisinä, ne vaativat todellakin lisärahaa. Sivistysvaliokuntahan esitti taannoin miljardiluokan korjauksen perusrahoitukseen. Siitähän nytkään korkeakoulujen kehittämislain myötä saadut selvitykset eivät ole meitä saaneet vakuutettua, että näin tapahtuisi.

Muutoinkin tämä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen käynnistäminen ajoittuu ajankohtaan, jolloin aikuiskoulutuksen resursseja on vähennetty todella huomattavasti. Nytkin lisäykset, mitkä näyttävät sille sektorille lisäbudjetissa tulevan, ovat vaatimattomia siihen nähden, miten paljon siellä on voimavaroja jouduttu vähentämään.

Kansantalouden rajallisten voimavarojen järkevä käyttö, koulutuksen laatu ja korkea taso sekä opiskelu- ja opintosuoritusten antamat mahdollisimman hyvät kilpailuedellytykset huomioon ottaen näille jatkotutkinnosta kiinnostuneille ammattikorkeakouluista valmistuneille olisi mielestäni tullut myös taata toimiva ja houkutteleva mahdollisuus suorittaa maisterintutkinto yliopistoissa. Tämä ratkaisumalli olisi pitänyt myös tässä selvittää ja miettiä sitä, mikä olisi kustannuskysymys tässä, kun virkarakenne jo on olemassa. Saksassa vuonna 1998 tehtiin duaalimalliin uudistus, jossa duaalimallissa on mahdollisuus suorittaa jatko-opinnot myös yliopistossa.

Arvoisa puhemies! Nyt siis näiden linjausten tarkasteleminen on tehtävä siinä valossa, että suunniteltuihin koulutusjärjestelmiin turvataan riittävät resurssit. On siis kysymys, kuten mainitsin, paljon suuremmasta, laajemmasta koulutuspoliittisesta kysymyksestä kuin pelkistä ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista.

Tällä hetkellä ammattikorkeakouluopetusta järjestetään 29 vakituisessa ammattikorkeakoulussa. Suomenkieliseen ammattikorkeakoulututkintoon on mahdollisuus 90 paikkakunnalla. Ammattikorkeakoulujen sisällä toimii 200 yksikköä. Yliopistoja puolestaan on 20, joista 10 monialaista yliopistoa, näiden lisäksi teknisiä korkeakouluja, kauppakorkeakouluja ja taidekorkeakouluja. Voikin kysyä, miten käy nyt tässä kokonaisuudessa esimerkiksi toisen asteen oppilaitosten ja niiden opetuksen; kuinka nyt panostetaan ammatilliseen lisäkoulutukseen; mihin johtaa huippuyksikköpolitiikka ammattikorkeakoulujen kesken; entä kokeilun aika ja kokeilun jälkeinen aika niillä, jotka eivät pääse tämän kokeilun piiriin.

Olisin toivonut, että sivistysvaliokunta olisi myös ponnekkaammin kertonut arvioinnista. Arviointia suoritetaan tämän prosessin kuluessa. Mutta miten ne johtopäätökset tehdään, kun tämä kokeilu on päättynyt, siitä on liian hatarat maininnat. Arviointi olisi tehtävä hyvin suunnitelmallisesti kokemuksia hyödyntäen, jos tästä aiotaan edetä. (Ed. Gustafsson: Näin juuri asiantuntija sanoi!) — Näin varmaan on, mutta mielestäni sen olisi pitänyt siellä olla ponnekkaammin. — Mitä tapahtuu sitten, jos tätä kokeilua ei jatketa? Sitä ei ole ollenkaan mietitty, miten sitten käy näitten ammattikorkeakoulujen. Onko sitten mahdollisesti joku muu väylä? Miten käy näitten opiskelijoitten?

Toisaalta kokeiluun nyt esitetään tiettyjä aloja. Mutta vaihtuvatko mukaan tulevat yksiköt vuosittain ja otetaanko ensimmäisenä vuonna tietyn oppilaitoksen joukko, seuraavana toinen vai miten tässä tehdään, se ei kyllä tästä valjennut. (Ed. Gustafsson: Sekin käy mietinnöstä ilmi!) — Luin mietinnön. Ei käy millään tavalla ilmi, miten se aiotaan tehdä. — Ennen kaikkea tulevaisuuden tarkka linjaus on nyt puutteellista. Meillähän toissa vuonna syntyi 57 574 lasta. Kun he ovat siinä iässä, että he tarvitsevat korkeakoulupaikkaa, tällä menolla, tällä arviolla ja olemassa olevilla paikoilla 90 prosentille tästä ikäluokasta olisi varattuna korkeakoulupaikka. Tässä voisikin miettiä, miten käy näille lopuille 10:lle, ja toisaalta voisi miettiä, missä on se laatuajattelu, jonka perään tässä on kuitenkin kiitettävästi tekstissä kysytty.

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan näitten tutkintojen vertailtavuudesta kansainvälisesti, on huomioitava viimeisin koulutusta käsitellyt ministerien Prahan kokous, jossa todettiin, että sen johtopäätökset tukevat Suomen valitsemaa korkeakoulutuksen duaalijärjestelmää. Kokous korosti eri sektorien tutkintojen erilaista luonnetta, suuntautumista ja tavoitteita. Kommunikean mukaan selkeä tutkintorakenne on välttämätön opiskelijoiden, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä työmarkkinoiden kannalta. Edellä mainitusta seuraa, että pyrkimykset rinnastaa eri koulutusmuotojen tutkintoja pelkkien opintoaikojen perusteella on Bolognan prosessin vahvistettujen tavoitteiden ja kansainvälisen kehityksen vastaista. Mainittakoon, että oma ministerimme on sitoutunut tuohon linjaukseen, ja mielestäni tuo linjaus on selkeä ja kirkas.

Arvoisa puhemies! Otan tyytyväisyydellä vastaan sivistysvaliokunnan tekemän työn ja pyrkimyksen siihen, että saadaan hyvä jatkotutkintojärjestelmä. Jään mielenkiinnolla odottamaan arvioinnin tuloksia muun muassa tutkintojen rahoituksesta ja tarpeesta suorittaa niitä myöskin yliopistopuolella.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa herra puhemies! Kommentoin ainoastaan yhtä kohtaa ed. Hyssälän puheenvuorossa, kun hän sanoi, mihin Suomen opetusministeri on sitoutunut. Hän totesi Bolognan prosessista, että "edellä mainitusta seuraa, että pyrkimykset rinnastaa eri koulutusmuotojen tutkintoja pelkkien opintoaikojen perusteella on Bolognan prosessin vahvistettujen tavoitteiden kansainvälisen kehityksen vastaista". Tämä on rehtori Paavo Urosen lausunnosta, hänen yhteenvetonsa tai johtopäätöksensä tästä asiasta. Tähän ei Prahassa puututtu.

Leena   Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheessaan ed. Hyssälä toi esiin aidon huolen siitä, mitä ammattikorkeakouluissa perustutkintojen osalta esimerkiksi terveysalalla sairaanhoitajan koulutuksessa tapahtuu. Mielestäni sitä ei voi ohittaa. Jonkin verran me myös sivistysvaliokunnassa kävimme keskustelua siinä mielessä, onko tämä rahoitus poissa perustutkintojen rahoituksesta. Olen ymmärtänyt, että näin ei tule olemaan. Mutta jos meidän perustutkinnostamme ei huolehdita, emme myöskään saa hyviä jatkotutkintolaisia, koska perustutkintoonhan tullaan entistä nuorempina. Siellä on erittäin lahjakkaita, hyvin ammattiorientoituneita, jotka oppivat ehkä ilman opetustakin, mutta myös sellaisia, jotka vaativat hyvin paljon. Huoli siitä, mitä tapahtuu perustutkinnossa, on aito ja tulee ottaa huomioon. Toivoisin, että jatkossa kuitenkin arviointikin suhteutetaan siihen, mikä (Puhemies koputtaa) koko ammattikorkeakoulujärjestelmä on.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä aloitti ihan hyvin valmistelemansa ja ansiokkaan puheenvuoronsa sillä, että tämä jatkotutkinto on suuren luokan koulutuspoliittinen kysymys. Sivistysvaliokunnan jäsenenä voin todeta, että en ihan tuota allekirjoita, kun tähän maahan on tehty uusi perusopetuslaki ja uusi yliopistolaki, joita voisi sanoa suuren luokan koulutuspoliittisiksi uusiksi kysymyksiksi. Minusta jatkotutkinnot lähtevät työelämän tarpeista, ovat tämmöisenä pilottikokeiluna nyt ainakin hyvin vaatimattomia ja pieniä. Sen pohjalta arvioidaan, tarvitaanko näitä. Siinä ed. Hyssälä oli kyllä ihan oikeassa, että on aika vaikea miettiä sitä, minkälaisiin työelämän tarpeisiin nämä vastaavat. Minusta tämä kokeilu on sen tähden ihan oikein, koska ei oikeastaan lainsäädäntöä voi tehdä (Puhemies koputtaa) tälle alueelle ilman kokeilua.

Markku   Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä olisi halunnut tähän lakiin sisällyttää väylän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille yliopistojen maisteriopintoihin. Mielestäni missään nimessä ei näin tämän lain käsittelyssä voida tehdä eikä ole tarkoituksenmukaistakaan tehdä. Yliopistoilla on täysi autonomia kehittää maisteriopintojaan aivan sillä tavalla kuin yliopistot niitä haluavat. Tämä laki puhuu aikuisten työelämälähtöisistä aikuiskoulutustutkinnoista. Siinä mielessä kyse on hyvin erilaisesta jatkotutkinnosta, kuin yliopisto-opinnot erityisesti nuorisoasteen opintoina tarkoittavat. On todella tärkeää, että nähdään näiden tutkintomuotojen hyvin suuri erilaisuus eikä sotketa näitä toisiinsa.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä esitti tästä arvioinnista myöskin kritiikkiä, vaikka hän oli todella mielissään siitä, että valiokunta on ottanut mukaan lakiin korkeakoulujen arviointineuvoston, joka nimenomaan turvaa lähtötason laadun ja varmasti jatkossakin koko ajan tulee myös arviointia suorittamaan. Se on ollut yksi peruste koko ajan tutkinnon kehittämiselle.

Kuinka paljon jatkotutkintoja tarvitaan? Nythän toiminta lähtee kapea-alaisena kokeiluna, mutta kun esimerkiksi kysyimme työnantajilta, kuinka suuri tarve on, heillä ei itselläänkään vielä ollut käsitystä, mikä tarve tällaisella jatkotutkinnolla on, emmekä saaneet heiltä mitään arviota lain käsittelyyn. Toisin sanoen on erittäin tärkeätä lähteä kokeilulla liikkeelle, jotta pystymme sinä aikana kartoittamaan myöskin todellisen tarpeen jatkossa.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen pahoillani, jos olen ymmärtänyt väärin Bolognan prosessin ja Prahan kokouksen. Lukemani oli kommunikeasta. Opetusministerit ovat osallistuneet tähän, ja allekirjoittajamaiden opetusministerit ovat myöskin hyväksyneet tämän. Suomi ei ole esittänyt tässä mitään poikkeavaa kantaa, en ainakaan ole nähnyt, eikä ole jättänyt hyväksymättä tätä kommunikeaa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Käydyssä keskustelussa on ollut montakin mielenkiintoista piirrettä. Eräs sellainen on ollut se, mistä olen ihan tyytyväinen, että sivistysvaliokunnan kokoomuslaiset jäsenet ovat sillä tavalla myönteisesti tuoneet ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoasian esille kuin se valiokunnan käsittelyssäkin tuli.

Nimittäin on ihan tärkeää myös eduskunnan pöytäkirjoihin sanoa, että kun tätä asiaa pitkään valmisteltiin, nimenomaan kokoomuksen taholta pyrittiin hyvin kapea-alaisesti ja tiukasti napittamaan tämä jatkotutkintokokeilu. Nyt kuitenkin perusteellisen asiantuntijakuulemisen yhteydessä valiokunta hyvässä yhteisymmärryksessä itse asiassa oli avaamassa, laajentamassa ja monipuolistamassa jatkotutkintokokeilua. Tosin osanottajamäärä jäi vuosittain verrattain suppeaksi, 300 opiskelijaksi. Ei ollut kaukana ajatus, että olisi ollut mahdollisuus ehkä sitäkin suurentaa, mutta se ei nyt kokeilun kannalta sittenkään ole olennainen kysymys. Osoittaa eduskunta- ja valiokuntatyöskentelyn voiman ja merkityksen, että kuitenkin löydettiin monilta kohdin yhteinen näkemys ja yhteisymmärrys jatkotutkinnon merkityksestä.

Täällä on jo moneen otteeseen todettu, että työelämä itsessään on epävarma siitä, missä määrin tämän tyyppiselle jatkotutkinnolle on käytännön tarvetta. On luonnollisesti selvääkin, että jos joltakin edustajalta kysytään, niin kun hänellä ei voi olla kovin tarkkaa ja selkeää käsitystä siitä, mitä jatkotutkinto pitää sisällään, totta kai sieltä ei kovin selkeää vastausta voi tullakaan. Kysymys on myöskin suomalaisen sivistys- ja koulutuspolitiikan isosta päälinjasta. (Ed. Kerola: Aivan!) Osaamistasoa nostetaan, ja on aivan selvää, kun me tiedämme tämän päivän modernin työelämän tarvitseman poikkitieteellisen ja monitieteellisen osaajien tarpeen, olen aivan vakuuttunut siitä, että niiden henkilöiden, jotka tämän verrattain kunnianhimoisen jatkotutkinnon suorittavat, arvo myös työmarkkinoilla on suuri ja merkittävä.

Sen vuoksi ihan mielelläni tässä yhteydessä lainaan Suomen Yrittäjien lausunnon viimeistä kaneettia, loppukappaletta: "Mikäli jatkotutkinnon suorittamismahdollisuus avautuisi laajemmin vasta kokeilukauden jälkeen, puhutaan helposti vähintään seitsemästä vuodesta, ennen kuin uudet jatkotutkinnon suorittaneet henkilöt ovat työmarkkinoiden käytettävissä. Näyttää siltä, että tämä on liian pitkä aika alueiden ja pienyritysten kehittämistarpeisiin nähden. Tästä syystä jatkotutkintojen kokeilua tulisi laajentaa ja nopeuttaa huomattavasti hallituksen esityksessä ehdotettuun suunnitelmaan nähden." Suomen Yrittäjät edustaa siis nimenomaan pienyrityskenttää.

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kerola minusta, sanotaan nyt näin pikkuisen kärjekkäästi, nosti esille kysymyksen, mitä kokeilun loppupuolella mahdollisesti tapahtuu, kun kokeilu päättyy, ja viittasi valiokunnan kuulemaan asiantuntijaan. Ei nyt ole kai mitenkään poikkeuksellista vaan pikemminkin luonnollista, että kokeilun loppuvaiheessa jo käydään hanakammin ja systemaattisemmin arvioinnin kautta siihen, miltä kokeilun tulokset alkavat näyttää. On sanomattakin selvää, että jos tulokset ovat myönteisiä ja hyviä, niin totta kai pyritään siihen, että kokeiluajan jälkeen mahdollisimman nopeasti tämän tyyppinen järjestelmä voidaan vakiinnuttaa, jos tulokset ovat hyviä. Jos jostain syystä ei näin ole, siitäkin on tietysti voitava tehdä asianmukaiset johtopäätökset.

Arvoisa puhemies! Asia, joka tähänastisessa keskustelussa on ehkä jäänyt jossain määrin liian vähälle huomiolle, vaikka se ei suinkaan jäänyt sivistysvaliokunnan käsittelyssä, koskee jatkotutkinnon rinnasteisuutta ylempään korkeakoulututkintoon. Tämä asiahan hallituksen esityksessä ihan tarkoituksellisesti on jätetty auki, ikään kuin kellumaan. Kuitenkin monet asiantuntijat hyvin vakavasti kantoivat huolta siitä, kun jatkotutkinnon suorittaneet henkilöt liikkuvat Euroopan unionin alueella, maailmalla, mikä on jatkotutkinnon asema ja rinnasteisuus, vertailtavuus, esimerkiksi ylempään korkeakoulututkintoon.

Lainaan tässä yhteydessä Satakuntaliiton asiantuntijalausuntoa, jossa maakuntajohtaja toteaa: "Ellei 200 opintoviikon laajuinen ammattikorkeakoulussa suoritettu tutkinto anna Suomessa samaa kelpoisuutta julkisiin virkoihin ja tehtäviin kuin 160—180 opintoviikon ylempi korkeakoulututkinto, koko lainsäädäntö tulee tarkistaa kelpoisuusehtojen osalta. Jatkotutkinnon rinnastettavuus yliopistotutkintoihin on olennainen asia." Tämä asia on jätetty siihen asentoon, kuin sivistysvaliokunnan puheenjohtaja omassa esittelypuheenvuorossaan luki. Me hankimme aidosti tämän kokeilun kautta kokemuksia ja tietoa jatkotutkinnon sisällöstä, asemasta ja merkittävyydestä. Tiedostan itse sen myös tavattoman hyvin, että tähän rinnastettavuuteen liittyy monia niin korkeakoululaitoksen traditioon, asemaan kuin merkitykseenkin liittyviä ongelmia. Mutta asia ei ole myöskään sen kaltainen, ettei siihen jossain vaiheessa myös jouduta ottamaan kantaa.

Myös asiantuntijalausunnossa, joka tuli Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta, sen rehtori toteaa, että "ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto tulisi määritellä samaan tapaan rinnastettavaksi kelpoisuuden kautta ylempään korkeakoulututkintoon. Näin ollen ammattikorkeakoulun jatkotutkinto täyttäisi kelpoisuusvaatimuksen silloin, kun virkaan, toimeen tai tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto".

Tämä oli opetusministeriön valmistelutyöryhmän esitys, mutta sivistyspoliittinen ministeriryhmä halusi luopua kyseisestä määrittelystä jatkotutkintohankkeiden käynnistämisvaiheessa. Tämä asia on ollut esillä myös valmistelussa, mutta niin kuin hyvin kaikki paikalla olijat tiedämme, tässä on myös päädytty tässä vaiheessa poliittiseen kompromissiin hallituksen lakiesityksen osalta, niin kuin sivistysvaliokunnan mietinnössäkin. Pidän sitä ehkä pitkällä aikavälillä ihan viisaana, koska asiaan liittyy sen kaltaisia tekijöitä ja merkityksiä, että on parempi edetä levollisesti ja rauhallisesti, hakea kokeilun kautta tietoa, ja sen mukaan sitten mahdollisesti jollakin aikavälillä kokeilun jälkeen ollaan kypsiä kelpoisuusasiaa arvioimaan.

Kun julkinen hallinto hakee ja myös yksityiset työnantajat hakevat henkilöitä työtehtäviin ja tietoisuus ylemmän jatkotutkinnon sisällöstä leviää, niin haluan myös uskoa, että ihan arkielämän ja käytäntöjen kautta löytyy myös rinnastettavuutta ilman, että siitä tehdään akateemisen kamppailun tai taistelun välinettä.

Itse olen tyytyväinen siitä, että jatkotutkintokokeilu kuitenkin valiokunnan työn kautta on saanut paljon myönteisiä siipiä alleen. On tärkeää, että hyvä yhteisymmärrys ja konsensus tässä asiassa on löytynyt, koska haluan itse uskoa näin, että tämä kuitenkin on Suomen kansakunnan osaamista ja kilpailuedellytyksiä parantamassa ja tuo siihen yhden uuden väylän.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson antoi puheessaan ymmärtää, että jatkotutkinto voidaan arvioinnin jälkeen noin vain vakiinnuttaa. Itse kuitenkin siitä huolimatta, että yhdyn kokeilun tukijoihin, en näillä taloudellisilla linjauksilla ole kyllä valmis siihen, että annamme blankovaltakirjan ikään kuin jatkotutkinnon vakiinnuttamiseen ja vakinaistamiseen, sillä tällä hetkellä taistelemme aikuiskoulutuksen liian vähäisten resurssien ja myös yliopistoon kohdistuvien liian vähäisten resurssien kanssa. Olen tulkinnut niin, että ainakaan valtiovarainministerimme ei ole näillä näkymin valmis kovinkaan paljon näihin kyseisiin alueisiin panostamaan. Tästä johtuen, kun tiedämme ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suhteellisen kalliin hinnan, en usko, että voimme näillä linjauksilla ryhtyä vakiinnuttamaan ammattikorkeakoulun jatkotutkintoja, ellemme saa lisää resursseja.

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson oli kelpoisuuskysymyksestä sitä mieltä, että siihen joudutaan vielä palaamaan. Mielestäni se aika olisi ollut nyt. Opiskelijoiden oikeusturvan kannalta on erittäin kyseenalaista, kun he valmistuvat, että heidän täytyy itse ehkäpä viime kädessä tuomioistuimesta hakea se raja, jos kerran virkaa haetaan, mihin se kelpaa. Miksi kelpoisuutta ei voitu määritellä nyt?

Samaten tässä on jäänyt auki opintososiaalinen puoli kokonaan. Kyllä olisi pitänyt selkiinnyttää tässä vaiheessa, milloin on oikeutta opintotukeen, milloin ei, että pystyy suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä opintoja.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin puheenvuoroa kuunnellessa tuli ajatuksiin, että ehkä sittenkin olisi valiokunnan mietinnössä pitänyt vielä enemmän olla arvioinnista. Me kyllä siitä keskustelimme ihan syvällisesti, ja ainakin itse sitä korostin. Nyt ei nimittäin ole kysymys pelkästään siitä, mitä ed. Gustafsson korosti, että jos tulokset ovat hyviä, tai mitä ne sitten ovat, niin mitä sen jälkeen. Kysymys on siitä, miten arviointi toteutetaan, kuka on arvioitsija, mitkä ovat toimijat, mikä on riippumattomuus, itsenäisyys kaiken kaikkiaan, koska meillä on tietysti taustalla historia, että ammattikorkeakoulut kokeilujen jälkeen tulivat jäädäksensä jne. Kyllä tässä täytyy olla aito näky siitä, että siinä, mitä nyt tapahtuu kokeilun aikana, ovat asiantuntijat, joilla on ulkoista ja sisäistä asiantuntemusta, tekemässä sitä arviointia ja saadaan oikeita tuloksia.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varapuheenjohtaja toi kyllä erittäin selkeästi esille tutkinnon rinnastettavuutta ja asiantuntijalausuntoja. Hän toi kyllä aika yksipuolisesti esille niitä, koska SAK on ollut hyvin kriittinen koko jatkotutkinnon kannalta. Asiantuntijalausunnossa sanotaan muun muassa, että opetusministeriön tulee varmistaa, ettei tutkinnon asemasta synny epäselvyyksiä, ja että erityisesti tulee huolehtia siitä, ettei jatkotutkintoa ymmärretä rinnasteisena yliopistojen ylemmille korkeakoulututkinnoille. Tämä oli hyvin vaikea kysymys valiokunnankin kannalta tätä käsitellä, koska oli erilaisia kannanottoja tähän tutkinnon rinnastettavuuteen.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erinomainen asia, että minä lainaan täällä Suomen Yrittäjien lausuntoa ja valiokunnan puheenjohtaja ed. Dromberg SAK:n lausuntoa (Ed. Kerola: Mielenkiintoinen asetelma!) johtuen tämän asian tavallaan luonteesta, kun kuitenkin on uusi uudistus, ja näin ihan aidosti eri tahot ovat myöskin hyvin itsellisiä näkemyksiä tuoneet esille, ja tämähän on pelkästään erinomainen asia.

Ihan näitten opiskelijoitten opiskeluturvaan, ed. Hyssälä: Tilanne nyt on se, että ne, jotka lähtevät jatkotutkintoa opiskelemaan, tietävät nyt, mikä sen asema lakikäsittelyn jälkeen on. Tältä osin heidän opiskeluturvansa on kunnossa, tältä osin sitten jonkinmoisen riskin ottavat.

Arvioinnista sanoisin sen, että kun tässä sivistysvaliokunnan jäsenet pääosin keskustelevat, (Puhemies koputtaa) niin ei siinä nyt kannata hirveästi meitä opettaa. Totta kai arviointi tehdään mahdollisimman korkeatasoisesti, niin kuin se tänä päivänä tehdään.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa herra puhemies! Voin todeta arviointikysymyksestä sen, että kokeilun seurantaa ja koordinaatiota varten on tarkoitus asettaa projektiryhmä. Siinä ovat mukana keskeisten tahojen lisäksi tietysti ainakin kokeiluohjelmaan hyväksyttyjen ammattikorkeakoulujen ja -alojen edustajat. Kokeiluohjelman tulosten arvioiminen on tarkoitus antaa korkeakoulujen arviointineuvoston tehtäväksi. Se on se instanssi, joka Suomessa tämän asian parhaiten ja myös luotettavimmin hoitaa, ja se tehdään kokeilukauden lopulla hyvissä ajoin. (Ed. Gustafsson: Eikö tähän voida luottaa?)

Arviointi on ajateltu sillä tavalla ajoitettavaksi, että vuoden 2005 alkupuolella olisi edellytykset saatujen kokemusten ja tulosten perusteella tehdä tarvittavat päätökset ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen asemasta ja myös jatkotutkintopolitiikasta ylipäätään. Korkeakoulujen arviointineuvosto tästä vastaa. Mutta tietysti tässä arviointiasiassa pitää muistaa myös se, että meillä on käyntiin lähtenyt jo Oecd:n arviointi suomalaisesta ammattikorkeakoulupolitiikasta, ja sekin on aika merkityksellinen asia.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Silloin kun ammattikorkeakoulujen jatkotutkintolaki lähetettiin täysistunnosta sivistysvaliokuntaan, täällähän käytiin aika monipuolinen ja myöskin aika kriittinen keskustelu siitä isosta koulutuspoliittisesta kysymyksestä, joka tähän jatkotutkintoon sisältyy ja jonka edessä sitten viimeistään vuonna 2005 ollaan. Pikkuisen olen kyllä pettynyt sivistysvaliokunnan mietintöön, koska se ei millään tavalla tuo vastauksia eikä heijastele eikä avaa niitä kysymyksiä, joita lähetekeskustelussa tuotiin esille. (Ed. Kerola: Hyvä havainto!) Olen vähän epäileväinen sen suhteen, olisivatko ne asiat todellakin ratkenneet näitten muutaman kuukauden aikana, olisivatko ne kaikki nyt tulleet niin selviksi, ettei olisi ollut tarvetta niitä tässä valottaa ja tuoda myöskin valiokunnan puolelta esille.

Ihan tästä ammattikorkeakouluasiasta kokonaisuutena minusta on hyvä sanoa tähän aluksi, että ammattikorkeakoulu-uudistus on ollut erittäin hyvä. Siinä koottiin entinen opistoaste, nostettiin laatua, opettajien koulutustasoa, ja ammattikorkeakoulut ovat erittäin hyvin edenneet myös täydennyskoulutuksen, lisäkoulutuksen ja niin sanotun pd-koulutuksen alueella. Ehkä yliopistot jossakin määrin suhtautuivat aluksi vähän liian nyreästi ja epäillen ammattikorkeakoulujen ajatukseen ja toimintatapaan ja nimenomaan perustutkintoon. Se aiheutti ehkä turhaakin jännitettä ja vastakkainasetteluja ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välille.

Jos sitten ajatellaan jatkotutkintoa ja sitä, mitkä ovat ammattikorkeakoulujen kehittämisen olennaisimmat haasteet tänä päivänä, niin jotenkin minusta tuntuu, että jos on niukasti rahaa ja henkisiä ja aineellisia voimavaroja käytettävissä, niin onko keskeisin haaste nyt juuri tämä, vai olisiko se sittenkin ollut perustutkintojen laadun kohottaminen, niitten myöskin, voisi sanoa, tasalaatuistaminen. Hyvin laajastihan tunnustetaan se, että meillä on huippuyksikköjä ammattikorkeakouluissa, mutta on myös semmoisia, jotka eivät ole kovin huippuja. On erittäin suuria opetusryhmiä, opetusvälineissä, -tiloissa ym. puutteita. Olisiko ollut kuitenkin järkevämpää ensin tasalaatuistaa perustutkintoa ja miettiä vähän laajemmin koko yliopisto- ja korkeakoulututkintojärjestelmää kokonaisuutena eikä edetä, niin kuin minusta nyt tehdään, ajopuun lailla, että pannaan tämä kokeilu liikkeelle ja, niin kuin ed. Tulonenkin täällä sanoi, tarkkaillaan nyt sitten kokeilun aikana, mikä on työelämän kysyntä ja tarve ja oppiiko työelämä tunnistamaan tämän tutkinnon.

Minusta olisi ollut ensiarvoisen tärkeää, että jo ennen kuin kokeilua laitettiin liikkeelle, olisi ollut selvä käsitys siitä, mitkä ovat työelämän tarpeet ja työelämän kysyntä. Kun tutustuin työryhmän mietintöihin, joita ministeriön puitteissa oli tehty valmistelussa, ei niistä oikein selvää käsitystä tule siitä, että tällä olisi työelämän kysyntää. Enempi vaikuttaa siltä, että tämä on ammattikorkeakouluinstituution sisäinen tuote, että halutaan, että meilläkin on tämmöinen tutkinto. Se on tietenkin ihan relevantti ja legitiimi tarve myöskin, mutta onko se niin tärkeä tarve, että tehdään iso koulutuspoliittinen linjapäätös ilman, että kokonaisuus on selvillä? Monethan niistä työnantajajärjestöistä esimerkiksi, jotka olivat edustettuina valmistelutyöryhmissä, esittivät kielteisen kannan tähän jatkotutkintoon.

Oma kysymys on myöskin voimavarojen riittävyys. Olen saanut sen käsityksen, että jatkotutkintokokeilu, sehän rahoitetaan ammattikorkeakoulujen täydennys- ja lisäkoulutuksen voimavaroista, todennäköisesti vie aika ison osan niistä voimavaroista, ja ainakin käy niin, että ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen voimavarat tulevat keskittymään niihin todennäköisesti muutamaan yksikköön, jotka jatkotutkintokokeilun saavat. Miten käy sitten niiden muiden ammattikorkeakoulujen tärkeälle omaa aluetta ja työelämää palvelevalle täydennys- ja lisäkoulutukselle? Epäilen, että voimavarojen puute tulee aiheuttamaan ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen kannalta jakautumista kahteen kastiin.

Yksi minusta erityisen harmillinen seikka on, että tässä edetään nyt ajopuun tavoin. Ed. Gustafsson sanoi, että opiskelijat tietävät, mihin heidän tutkintonsa rinnastuu ja mihin se on kelvollinen. Eihän asia kyllä niin ole, vaan vuoteen 2005 asti asia roikkuu ilmassa. Minusta ei ole hyvä sekään, että vuoden 2005 päättäjät ikään kuin asetetaan tapahtuneen tosiasian eteen. Se on aika hankala tilanne vuonna 2005, kun meillä on satoja ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittaneita opiskelijoita, jotka hakevat vaikkapa sairaanhoidon johtaviin virkoihin, tehtäviin kunnallisella puolella, joihin vaaditaan vaikkapa ylempi korkeakoulututkinto. Onko terveydenhoidon ammattikorkeakoulun jatkotutkinto kelvollinen niihin virkoihin ja tehtäviin vai ei? Me emme tiedä emmekä tällä näkymällä tule tietämäänkään ennen kuin vuonna 2005. Tai ajatellaan esimerkiksi ekonomia, kauppatieteiden puolella vastaavia verrannaisuuksia. Minusta on turha panna päänsä pensaaseen, etteivätkö nämä kysymykset käytännön kannalta tulisi eteen.

On sinänsä tietysti hyvä, että lakiesityksestä vedettiin pois se, että tämä olisi pelkän opiskeluajan seurauksena verrannollinen ylempään yliopistotutkintoon eli maisterin tutkintoon. Valiokuntakin on tätä asiaa vielä korostanut. Mutta ei se poista ongelmaa, että jossakin vaiheessa on ratkaisuja tehtävä. Kuitenkin juuri ammattikorkeakoulututkintojen epätasalaatuisuus aiheuttaa aikamoisia ongelmia vertailtavuudessa.

Sitten asiasta, josta ed. Hyssäläkin aikaisemmin puhui, että olisi tullut miettiä enemmän myös sitä, että varsinainen jatkotutkintojen väylä olisi voitu rakentaa myöskin yliopistojen maisteriohjelmien kautta — ja voitaisiin edelleenkin. Nyt kun kokeilu kerran aloitetaan, hyvä niin, minusta tästä sinne vuoteen 2005 opetusministeriön pitäisi aktiivisesti edistää ihan vertailtavuuden ja kokonaisuuden hahmottamisen vuoksi myös sitä, että yliopistot lähtisivät aktiivisemmin miettimään tutkintojen korvaavuutta, niin että ammattikorkeakoulujen perustutkinto korvaisi yliopistojen alemman tutkinnon, ja kehittäisivät sellaisia uusia maisteriohjelmia, joilla luotaisiin jatkoväyliä yliopistojen kautta. Yliopistoissahan on tehty uudentyyppisiä maisteriohjelmia, jotka on nimenomaan suunnattu aikuisille. Ei pidä paikkaansa, että yliopistojen koulutusrakenne olisi taikka sen edes pitäisi olla pelkästään nuorille suuntautunut. Ei tietenkään. Jos katsomme kansainvälistä yliopistokenttää, se on juuri laaja kehittyvä alue, maisteriohjelmat, jotka suoritetaan vuodessa taikka kahdessa, jotka räätälöidään nimenomaan työelämässä jo olleille, mahdollisesti välitutkinnon joko sillä tai jollakin toisella alalla suorittaneille.

Tässä on se ongelma, että kun tämä on valmisteltu pelkästään ammattikorkeakoulusektorin ja opetusministeriön virkakunnan sisällä eikä ole otettu huomioon yliopisto- ja korkeakoulusektorin kokonaisuutta, tästä tulee vähän kummallinen epätasapainotila. Minusta olisi pitänyt miettiä aluksi myöskin yliopistotutkintojärjestelmän kokonaisuus niin, että yliopistoissa välitutkinto olisi saanut aikaisempaa itsenäisemmän aseman ja se olisi enempi intensiivinen, nuorena suoritettava tutkinto. Yliopiston välitutkinnon jälkeen pitäisi voida vaihtaa myöskin alaa, ja yliopiston maisteritutkinnonkin pitäisi olla sellainen, että sen voisi opiskella nykyistä helpommin työn ohessa ja aikuisena. Tässä kokonaisuudessa minusta olisi erittäin toimivaa, että ammattikorkeakoulut keskittyisivät perustutkintoon, sen hyvälaatuisuuteen, ja erikoistumis-, täydennys-, lisäkoulutukseen. Jos sitten halutaan jatkoväyliä vielä tutkintopuolella, ne olisivat rakentuneet yliopistojen räätälöityjen maisteriohjelmien kautta. Minusta se olisi ollut optimaalinen ratkaisu.

Jotta vuonna 2005 olisi jotain vertailemista ja tuloksia, niin kun meillä nyt on tämä kokeilu, sen rinnalla pitäisi myöskin tätä toista puolta kehittää, jotta meillä olisi vuonna 2005 mahdollisuuksia katsoa asiaa kokonaisuutena. Minusta tässä on ollut tosiaan se ongelma, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat olleet liiaksi napit vastakkain ja ikään kuin ei ole oltu kovin halukkaitakaan vertailemaan tutkintoja. Mutta jos katsotaan kansainvälistäkin tilannetta ja kehitystä, en usko siihen, että niitä voidaan pitää täysin ikään kuin irrallisina, eri maailmoista olevina, pidemmän päälle, vaan tulisi löytää kokonaisuus, joka olisi pienen maan voimavarojen, sekä henkisten että aineellisten, kanssa sopusoinnussa.

Arvoisa puhemies! Tällaista näkökohtaa halusin asiasta esittää. Tulenkin toisessa käsittelyssä esittämään lausumaehdotuksen, jossa esitän toivomuksen siitä, että opetusministeriö aktiivisesti edistäisi jatkomahdollisuutta myös yliopistojen maisteriohjelmien kautta niin, että vuonna 2005 meillä olisi vertailupohjaa myöskin tälle nyt aloitettavalle kokeilulle ja että jatko vuoden 2005 jälkeen arvioidaan ja valmistellaan laajapohjaisesti ottaen huomioon korkeakoulututkintojärjestelmän kokonaisuus. Silloin valmistelussa pitää olla mukana sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen. Tästä duaalijärjestelmästä on minusta muodostunut jo vähän niin kuin mantra tai fraasi, jota hoetaan, että ei saada partnereita samaan pöytään. Minusta tässä pitäisi päästä hedelmällisempään tilanteeseen jatkossa.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Aula totesi, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat ikään kuin napit vastakkain. Tämä johtuu siitä, että alun perinkään yliopistoja ei kuultu prosessin aivan alkuvaiheissa. Myöskään ministeriö ei ole aktiivisesti tukenut sitä, että yhteistyötä ja kuulemista, vuorovaikutusprosessia, olisi edistetty. Nyt kehitetään aivan erillisiä järjestelmiä ja systeemejä, kuten ed. Aula totesi, ja molemmilta puuttuu resursseja ja rahaa. Tästä ei voi tulla kokonaisuuden kannalta optimaalista järjestelmää.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota ed. Aulan esille ottamaan jatko-opiskelumahdollisuuteen yliopistoissa. Siellä tätä toimenpidettä todella toteutetaan tänäkin päivänä muutamissa yksiköissä. Ongelmaksi on muodostunut monessa paikassa vain se, että kun opiskelijat ovat työnsä ohella opiskelevia, ruvetaan tässä tilanteessa kamppailemaan siitä, mikä on päätoimisen opiskelijan status, ja edelleen siitä, kuuluvatko hänelle opintososiaaliset etuudet vai eivät. Myöskin tähän asiaan halusin kiinnittää valiokunnassa huomiota, mutta sitä ei haluttu tähän asiayhteyteen ottaa. Toivon, että myöskin tämä asia kokeilun aikana selvitettäisiin, ja mieluummin kokeilun alkuvaiheessa.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kädessäni opetusministeriön tekemä muistio, alla Markku Linna, ylijohtaja, "Korkeakoulututkintojen järjestelmän kehittäminen", jossa nimenomaan arvioidaan rinnakkain myös maisteritutkintojen kehittämistä. Ongelmahan on se, jonka myöskin asiantuntijat totesivat sivistysvaliokunnassa, nimenomaan yliopistojen edustajat, että he ovat vakavalla tavalla laiminlyöneet aikuisille kohdennettujen ohjelmien tekemisen.

Ed. Aula toi esille tasalaatuistamisen. Olen kuitenkin itse sitä mieltä jonkin verran koulutuspolitiikkaa vuosikymmeniä seuranneena, että tavallaan tämän tyyppinen jatkotutkintouudistus vetää kehitystä, koulutuksen tasoa, eteenpäin. Sen säteilyvaikutus on erittäin merkittävä sille korkeakouluyksikölle, missä se tapahtuu. Kun valiokunta myöskin korostaa eri korkeakoulujen välistä (Puhemies koputtaa) yhteistyötä tässä, olen varma, että se tuo merkittävän lisäarvon myöskin laadun nousulle.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Aula toi erittäin hyvää pohdintaa tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen vertailusta. Oma näkökulmani vahvistui kyllä siinä, että jos me ammattikorkeakoulun jatkotutkintoja olemme kehittämässä ja nyt kokeiluun saattamassa, se sisältö, että on kysymys ammatista ja opiskelijoista, jotka saavat ammatillista osaamista ja ihan uudenlaisessa työelämälähtöisessä aikuiskoulutustutkinnossa, nyt tässä jotenkin arvioitaisiin, kenen tahdosta, koska olen kuullut myös, että opiskelijat itsekin toivovat, että he voivat niitä omia, sanotaanko, ihan kädentaidon aineita, opiskella siinä omassa väylässänsä, että välttämättä kaikilla ei ole halua tiedekorkeakouluun. Näin vahvistuisi ammattikorkeakoulussa jatkaminen.

Olen todella vahvasti samaa mieltä (Puhemies koputtaa), mitä ed. Aula sanoi, että jossakin kohtaa se, että... Meillä on nyt aika paljon tieteellistä tutkimusta (Puhemies koputtaa), jossa se ammatillinen näkökulma on vähäinen.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ekonomiliittohan esitti, että nimenomaan kaupallisella puolella olisi korkeakoulun elikkä Kauppakorkean kautta pystytty tällainen kokeilu järjestämään. Itse olen Kaupallisen opetuksen edistämisliiton puheenjohtaja. Olemme käyneet pari vuotta neuvotteluja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa, mutta me emme ole päässeet yhteiseen käsitykseen, mikä tämä jatkotutkinto ja sen asema on. Toisin sanoen, niin kuin ed. Aulakin toi esille, tässä ollaan napit vastakkain ja tässä ollaan edelleenkin napit vastakkain. Minusta tuntuu, että Kauppakorkeakoulunkin puolella nyt aletaan ymmärtää, että yhteistyö on tärkeätä. Toivon, kun kokeilua viedään eteenpäin, että myöskin näissä kokeiluissa tehdään yhteistyötä yliopistojen ja vastaavien korkeakoulujen kanssa. Eli kyllä se on molemminpuolista.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Aula maalaili nyt kyllä niin leveällä pensselillä Suomen korkeakoululaitosta uuteen uskoon, että ihan hirvitti. Hänhän tosiasiassa ajoi yliopistoja keskittymään välitutkintojen toteuttamiseen, ja sen jälkeen jatko siitä eteenpäin maisteritasolle tapahtuisi hänen kaavailujensa mukaan erittäin suurelta osin aikuisiässä. Tämä veisi Suomen korkeakoulujärjestelmää, koko tätä politiikkaa, erittäin heikoille jäille. On todella käsittämätöntä se, että keskustan edustajat täällä pelkäävät nyt, että 300 vuosittaista aikuisopiskelijaa ammattikorkeakouluissa romuttaa meidän yliopistolaitoksemme. Ei tästä voi olla kyse. Tässä kokeillaan uudenlaista työelämälähtöistä aikuisopiskelua.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa herra puhemies! Opetuksen yksikköhintoja on nostettu myös ammattikorkeakouluissa, joten ammattikorkeakoulujen voimavarat ovat tänä vuonna ja ensi vuonna nousseet aivan huomattavalla tavalla. Mitä tämä kokeilu nyt sitten maksaa? 10—20 miljoonaa markkaa vuodessa; 35 000 markkaa on se opiskelijan yksikköhinta, josta on kysymys. Mutta kyllähän tässä niin on, kuin puheenjohtaja Dromberg sanoi, että napit ovat vastakkain, kun yhden korkeakoulun rehtori toteaa: "Mikäli laadultaan vastaavia maisterintason tutkintoja ryhdytään kehittämään myös 30 ammattikorkeakoulussa, niin tarvittavat lisäpanostukset ovat useita miljardeja vuodessa." Tämähän on aivan kummallista pelottelua, ja tämä on yksi valiokunnan käytössä oleva lausunto, joten olen kyllä sitä mieltä, että yhteistyötä pitää tehdä.

Minusta meidän on turha nyt miettiä sitä, mitä on tapahtunut tähän mennessä. Me olemme nyt tässä. Nyt on ainakin sivistysvaliokunta yksimielisesti sitä mieltä, että tästä on hyvä jatkaa. SYL eli Ylioppilaskuntien liitto toteaa lausunnossaan ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kokeilusta, että se antaa hyvät eväät uudenlaisen tutkinnon kokeilemiseen. Kun Ylioppilaskuntien liittokin (Puhemies koputtaa) on jo sitä mieltä, niin turhaan kait me täällä kinastelemme. Katsotaan eteenpäin.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi ed. Markkulalle: Olen kyllä sen tiennyt, että kokoomus on konservatiivinen puolue, mutta en ole tiennyt, että se on näin konservatiivinen, että teillä ei ole minkäänlaisia visioita, miten yliopistolaitosta voitaisiin kehittää. Kyllä sielläkin pitää saada joustavuutta ja uusia malleja aikaan niin, että voidaan työelämän ohessa opiskella, koska työelämä tulee vetämään yliopisto-opiskelijoitakin yhä enemmän ja opinnot keskeytyvät ja venyvät sen takia. Tulee löytää uusia järjestelmiä. Siihen liittyy myöskin opintososiaalisten etujen kehittäminen: sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistopuolella tarvitaan osapäiväopiskelijan määrittelyä ja siihen liittyviä opintososiaalisia etuja.

Mitä tulee jatkotutkinnon säteilyvaikutuksiin, epäilen, että ne säteilevät juuri siihen yksikköön, joka kokeilun saa, ja ammattikorkeakoulujen keskinäiset laatuerot tästä ovat enemmänkin kasvamaan päin. (Ed. Gustafsson: Miten yliopistopuolella, sama tilanne?) — Eihän yliopistopuolella tällaista tilannetta ole.

Voi olla näin, että yliopistot ovat laiminlyöneet aikuiskoulutuksen, mutta kysyin, mikä tässä on ministeriön rooli. (Puhemies koputtaa) Eikö ministeriön pitäisi meillä tehdä myös korkeakoulupolitiikkaa eikä vetäytyä vastuusta. Ministeriön pitäisi pyrkiä (Puhemies koputtaa) tuomaan korkeakoululaitoksen osia saman pöydän ääreen.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Aulalle viimeiseen lauseeseenne: En tiedä, jollain tapaa ajattelen, että yliopisto on korkeamman tieteen oppilaitos, jossa tehdään tiedettä. Sitten meillä on ammattikorkeakoulujärjestelmä, joka vastaa työelämän tarpeisiin. Tiedän, että monet yliopistot ovat lähteneet täydennyskoulutuslinjalle, ja olen erästä tällaista täydennyskoulutusohjelmaa seurannut. En sitä nyt niin hirveän korkeatasoisena pitänyt. Minusta yliopistojen kyllä oikeastaan täytyisi pysyä myöskin siinä rootelissa, mihin ne tavallaan on asetettu ja mihin ne vastaavat, eli tieteen tekemiseen ja korkeatasoiseen koulutukseen. Totta kai työelämänkin tarpeet pitää ottaa huomioon.

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu ansiokkaasti siitä, minkälainen taso ammattikorkeakoulullamme on, jatkotutkinnoista vähän vähemmän. Se on tietysti ihan hyvä asia, mutta kuitenkin muistuttaisin siitä, että ammattikorkeakoulu järjestelmänä on suhteellisen nuori. Kyllä minä väittäisin, kun olen kahta ammattikorkeakoulua omalla paikkakunnallani seurannut, että niiden kehittyminen on ollut aika voimakasta. Ongelma on siellä, että saadaan päteviä opettajia. Olen jossain puheessa sanonutkin ammattikorkeakoulujärjestelmästä, että se joko kukoistaa tai kaatuu opettajien osaamisen tasoon.

Muistuttaisin kuitenkin siitä, että sivistysvaliokunta aikanaan loi viisi erillistä opettajien koulutusyksikköä, joissa koulutetaan ammattikorkeakoulun opettajia. Silloinhan me kiistelimme myöskin siitä, koulutetaanko opettajia yliopistossa vai luodaanko viisi omaa yksikköä. Nyt kun olen seurannut yhtä tällaista yksikköä, jossa ammattikorkeakoulun opettajat valmistuvat lisensiaateiksi, se on kyllä hyvin joustavaa ja paljon sitä käytetään ja niinhän tietysti lain mukaan täytyy käyttääkin.

Sitten jatkotutkintolaista.

Minusta sivistysvaliokunnassa ei ollut enää niitä vanhoja rintamalinjoja, joita maan hallituksessa ehkä oli silloin, kun jatkotutkintokokeilua ja ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja mietittiin. Aika avoimin mielin lähdimme tekemään tätä työtä, ja varmasti niille, jotka ovat lukeneet mietinnön hartaudella ja katsoneet myöskin, keitä asiantuntijoita olemme kuulleet, kuten esimerkiksi ministeri on tehnyt, varmasti on tullut sellainen käsitys, että olemme suhtautuneet hyvin vakavasti tähän asiaan.

Mielestäni sivistysvaliokunta kyllä paransi jossain määrin jo valmiiksi hyvää esitystä ja meni aika pitkälle siinä, että me jopa mietimme, vaikkei niitä niin mietintöön ole kirjattu, koska se on ministeriön ja arviointineuvoston asia, minkälaisia ovat kokeilut, jotka mukaan pääsevät, mutta kuitenkin siitä visioita teimme. Visioinnin yhteydessä huomasimme, että esimerkiksi sosiaalipuoli tavallaan tekstistä puuttui ja sen sinne lisäsimme johtuen siitä, että myöskin sivistysvaliokunnalla oli toive, että terveydenhuolto pääsisi mukaan pilottikokeiluun, ja jos se on vanhustenhuollon alueelta, silloin siinä tarvitaan myöskin sosiaalipuolen osaamista. Moniammatillinen jatkotutkinto ammattikorkeakoulussa on silloin varmaan laaja-alainen ja sijoittuu työelämän tarpeisiin.

Itse näen hyvin voimakkaasti sen, että ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista voi todella kehittyä korkeatasoinen ammatillinen jatkotutkinto, jossa nimenomaan aikuisopiskelija oppijana hyödyntää sitä, mitä hän on jo työelämässä oppinut ja nimenomaan sitä kokemusta. Kun tämä suoritetaan varmasti useimmiten työssäkäynnin ohessa ja siihen kiinteästi liittyen, luulen, että nämä ihmiset, jotka tekevät tämän jatkotutkinnon, ovat kyllä sen oman alansa työelämän johtotehtäviin valmiita, suunnittelijoiksi, kehittäjiksi. Me tiedämme, että niitä puuttuu Suomesta nimenomaan kehittämisen ja suunnittelun alalla, jotka tuntevat näiden alojen substanssit, osaavat, tietävät oman alansa. Työnantajat kaipaavat semmoisia. Se kävi myös asiantuntijakuulemisessa esille. Uskoisin, että tähän haasteeseen tulevaisuudessa juuri nämä jatkotutkinnot vastaavat, kun me tiedämme, että tähän perustuen ne jatkotutkinnot ovat ihan muuta, mitä lisensiaatin- ja tohtorinkoulutuksessa olevat henkilöt omaavat ja osaavat. Ne ovat erilaisia. Se on se hyvä asia mielestäni näissä jatkotutkinnoissa.

Huolta kannan siitä, mistä kysymyksen ministerillekin esitin, miten työnantajat ymmärtävät nämä jatkotutkinnot, mihinkä ne valmistavat, ja millä tavalla he tavallaan, sanotaan nyt vaikka, palkkauksellisesti huomioivat henkilön, joka on suorittanut tämmöisen ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon. Vielä viime viikolla eräs yrittäjä kysyi minulta junassa, kun menin Helsingistä Tampereelle: "Ed. Tulonen, mikä se tradenomi on?" Ei varmasti, kun on muutettu näitä nimikkeitä ja ammattikorkeakoulu on vielä jonkinasteinen möykky siellä yhteiskunnassa, ei varmasti ihan kaikkia näitä tiedetä. Siitä varmasti täytyy ministeriössä ja varmaan meidän kansanedustajien aina suumme aukaista nyt, että tullaan todella tietoiseksi siitä, että Suomessa tämmöisenkin jatkotutkinnon suorittanut on varmaan osaaja sinne työelämään.

Minusta oli ihan ansiokasta, että sivistysvaliokunta oli myös yksimielinen siitä, että laista poistettiin kahden vuoden pakollinen vakinaisena olo, koska meistä varmasti aika monet tiesivät, mikä oli niiden taso, jotka oli vakinaistettu myöhemmin. Kyllä siinä tämmöisellä tietämyksellä aika helppo oli poistaa se kahden vuoden aika ja saada tavallaan kaikki ammattikorkeakoulut samalle viivalle, ettei jätetty tämmöisiä portaita, jotka olisivat ehkä aiheuttaneet joitakin negaatioita.

Tärkeänä itse pidin valiokunnassa sitä, että kaikki nämä kokeilut pääsevät alkamaan samalta viivalta ja ovat arviointineuvostossa yhtä aikaa käsittelyssä sillä lailla, että voidaan valtakunnallisesti arvioida, mitkä hankkeet todella tulevat hyödyntämään työelämää ja mitkä ovat niitä tärkeitä hankkeita. Arviointineuvostolla, luulen, tulee olemaan varmasti aika vaikea tehtävä tässä. Toivotaan, että saamme kuitenkin hyviä hankkeita, joista on mahdollisuus valita.

Itse olin valiokunnassa sitä mieltä, että lain voimaantulokin olisi voitu siirtää elokuun alkuun 2002, jonka jälkeen kaikki olisi ollut ehkä selkeämpää. Mutta kompromissina päätimme, että opiskelu voi alkaa lukuvuoden alusta 1.8. Tämä voi tietysti joillekin kouluille, ellei selittäjiä ole vieressä, aiheuttaa sekaannusta, mutta en usko, että siinä mitään ongelmia tulee.

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että arviointineuvostolle, mikäli nyt ihan oikein kuulin, jäisi aikaa puolitoista kuukautta arvioida näitä hakemuksia. Se aika tuntuu äkkiseltään aika lyhyeltä, varsinkin kun on uudesta kokeilusta, uudesta pilotista, kysymys. Mutta varmasti he sitten istuvat tiiviisti ja katselevat näitä hakemuksia sillä silmällä, että nopeassa aikataulussa päästään aloittamaan.

Minusta se oli tärkeää, mitä valiokunta yksimielisesti monta kertaa totesi, että kun aloitetaan uutta, laadun täytyy olla korkeatasoista. Tässä niin kovasti puhutaan siitä, että yliopisto ei halua näitä ja yliopisto karsastaa näitä, mutta kyllähän meillä siellä oli mielipiteitä myös siitä, että mikä etteivät joissain kokeiluissa yliopiston opettajat voisi olla yksi opettajaryhmä, ei sitä nyt välttämättä tarvitse niin hirveän tiukasti paaluttaa. Minusta sen näkee sitten vasta, kun nämä hakemukset tulevat ja mille alalle niitä tulee. Minä en itse näe tätä niin, kuin täällä on joidenkin puheenvuoroissa tullut esiin, että tämä duaalimalli tarkoittaa sitä, että laput silmillä kuljetaan eikä vilkuilla mihinkään. Minusta tämä on uusi jatkokoulutusmalli ja siinä pitää katsoa se tarkoituksenmukaisuus. Se on minusta kaikista tärkein.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tässä myös ed. Tulonen toi esille sen, että esitykset on jätettävä jo 30.9., että aikataulusta tulee kyllä aika nopeatahtinen, niin minä henkilökohtaisesti nyt kuitenkin kritisoisin noin nopeaa esitysten jättöä, koska nyt on kesälomat ja me olemme ottaneet kahden vuoden vakinaistamisen pois ja ottaneet myös uuden alueen eli sosiaalialan tähän. Tuntuu aika kovalta tämä aikataulu, jos 30.9. on jätettävä esitykset. Onko tämän aikarajan nyt mahdollista myös pikkasen venyä eteenpäin, kun näitä uusia asioita on otettu lakiin?

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Tulosen puheenvuoro oli sillä tavalla valaiseva, että se osoitti niitä ongelmia, mitä seuraa siitä, että ammattikorkeakouluasiaa ja toisaalta yliopistopolitiikan kehittämistä on pidetty täysin irrallisina kysymyksinä. Ed. Tulonen sanoi puheenvuorossaan näin, että yliopistothan keskittyvät tieteeseen ja tutkimukseen ja ammattikorkeakoulut kouluttavat työelämän tarpeisiin. Mutta 90 prosenttia yliopistoista valmistuneista ihmisistä ei ole tutkijoita eikä tieteilijöitä, vaan he ovat työelämässä. Mielestäni yliopistoissa tehdään myös tiedettä ja tutkimusta työelämän tarpeisiin, juuri työelämän tarvitsemiin suunnittelu- ja kehittämistehtäviin esimerkiksi juuri terveydenhuollon alalla. Minusta tästä on tullut kummallinen ajatuskulku, jota toistetaan hyvin usein, että ikään kuin yliopistoista ihmiset menisivät johonkin tutkijankammioon papereita pyörittelemään. Eihän se pidä paikkaansa.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lyhyesti: Ehkä lyhensin puheenvuoroani, mutta kyllähän siinä ero on. Yliopistokoulutuksesta mennään harvoin työelämässä oppimisen jaksoon tai harjoittelujaksoon, mutta ammattikorkeakoulun puolella lakiin kuuluu esimerkiksi harjoittelujakso. Tässä on ihan selkeä työelämälähtöisyys. Yliopisto on kerta kaikkiaan — onneksi, sanoisin — erilainen, koska tarvitsemme yliopistosta valmistuneita mutta myöskin ammattikorkeakoulusta valmistuneita. Jatkotutkinto on varmasti lisänä.

Sanoisin vielä sen, että mielestäni tärkein asia, joka jäi puhujakorokkeelta sanomatta, on se, että olemme kerran päättäneet eduskunnassa, että tällaisia umpiperiä koulutukseen ei tehdä. Mielestäni tämä jatkotutkinto on sitä taustaa vasten ihan oikein.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ja kyseisen valiokunnan jäsenet ovat varsin perusteellisesti tänä iltana käsitelleet valiokunnan mietintöä ja tätä lakiesitystä, joten tyydyn hyvin lyhyeen puheenvuoroon.

Suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että suomalainen osaaminen on saanut uuden tukijalan ammattikorkeakouluista. Myös alueiden kehittämistyössä niillä on keskeinen rooli. Ammattikorkeakoulut tarjoavat nykyisin lyhytkestoista täydennyskoulutusta ja erikoistumisopintoja. Tämän kokeilulain hyväksymisen myötä näitä opintoja voidaan myös täydellisesti hyödyntää jatko-opinnoissa. Jatkotutkinnot ovat mahdollisuus ammattikorkeakouluista valmistuneille jatkaa opintojaan omissa ammatillisesti suuntautuneissa oppilaitoksissa.

Opetusministeriö tulee, kuten ministeri äsken totesi, valmistelemaan hakuohjeet kokeiluun pikaisesti. Kevään 2002 aikana kokeiluun hyväksytyissä oppilaitoksissa opetussuunnitelmia ja koulutuksen sisältöjä suunniteltaessa tullaan tekemään hyvin läheistä yhteistyötä yrityselämän kanssa. Jatkotutkinnoissa ammatillisuuden korostaminen ja yrityselämän tarpeiden huomioon ottaminen on välttämätöntä.

Kokeilulaki rajaa kokeiltavat alat ja ohjelmat varsin tiukasti. Näin on hyväksi nähty, ja tämän kapea-alaisen kokeilun kanssa on nyt joka tapauksessa elettävä. Esimerkiksi tiukasta rajauksesta käy tekniikan puoli. Pidän erittäin hyvänä sitä, että valiokunta pitää välttämättömänä myös sosiaalialan liittämistä kokeiluun mukaan. Se on tullut hyvin monissa puheenvuoroissa myös tänä iltana esiin. Sosiaali- ja terveysalan toiminnot kulkevat käytännössä käsi kädessä esimerkiksi kuntatasolla.

Lain lähetekeskustelun yhteydessä puhuttiin paljon jatkotutkintonimikkeistä ja rinnastuksesta muihin tutkintoihin. Valiokuntaa ottaa mietinnössään myös niin sanotun jatkoajan edellä mainittuihin asioihin. Sekä rinnastukseen että tutkintojen nimikkeisiin palataan siinä vaiheessa, kun kokeilun perusteella tehdään johtopäätöksiä. Niinpä ammattikorkeakoulujen toive tutkintojen kansainvälisestä rinnasteisuudesta saa vielä odottaa, ja ehkä näin on hyvä.

Kahden lähtökohdaltaan varsin erilaisen korkeakoulun, tiede- ja ammattikorkeakoulun, rinnakkaiselo on vuosien varrella herättänyt paljon keskustelua. Kädenvääntö siitä, tarvitaanko ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja, tulee jatkossakin varmasti vellomaan. Vaikka muun muassa yliopistomaailmassa suhtaudutaan epäillen jatkotutkintojen tarpeellisuuteen ja niiden rinnastettavuuteen ylempään korkeakoulututkintoon, kuitenkin siltä suunnalta samalla peräänkuulutetaan yhteistyötä. Uskon, että kokeilu ja sen perusteella tehtävät johtopäätökset paitsi vahvistavat käsitystä siitä, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee ammattikorkeakouluja yliopistojen rinnalle, myös osoittavat ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarpeellisuuden niin kasvaviin työelämän osaamistarpeisiin kuin yleensä kansainvälistymiseen.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys antaa mahdollisuuden uuden tyyppisten tutkintojen kehittämiseen ja toisaalta niistä saatavien kokemusten kartuttamiseen. Kuitenkin jatkotutkintojen kehittämisen rinnalla on koko ajan huolehdittava ammattikorkeakoulujen peruskoulutuksen tason säilyttämisestä mahdollisimman korkeana.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun vähän laajemmalti vain yhteen peruskysymykseen eli siihen, mikä on ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon ja yliopistoissa annettavan opetuksen ja siis yliopistojen tutkintojen ero ja mitä yliopistoissa, kun ed. Aula sitä peräänkuulutti, kokoomuksen näkökulmasta pitäisi nyt tehdä. Tätä pyrin nyt valottamaan.

Ensinnäkin ammattikorkeakoulun jatkotutkinto voi muodostua — korostan: voi muodostua — merkittäväksi koulutusinnovaatioksi. Tässä ollaan luomassa sellaista uutta, joka nimenomaan kokeilun kautta syntyisi. Niin kuin valiokunnan mietintöön on kirjoitettu, tavoitteena on uudenlainen työelämälähtöinen aikuiskoulutustutkinto. Edelleen valiokunnan mietintö jatkaa, että se poikkeaa siten selvästi esimerkiksi yliopistojen maisteriopinnoista. Tätä eroa, selkeää tehtäväjakoa ja tavoitteellisuutta, halutaan korostaa.

Samanaikaisesti toki on yleinen linjaus koko sateenkaarihallituksella ollut, että myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on varmasti tarpeen olla niin yhteistyötä kuin kilpailuakin. Kehittämissuunnitelmaan on aika yksikäsitteisesti kirjattu, että molempia, siis yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, kehitetään omien vahvuusalueiden pohjalta yhteistyötä, työnjakoa, kilpailua ja myös, korostan, verkostoitumista korostaen. Siis kilpailu kuuluu tähän, ja yliopistojen pitää tietenkin vastata siihen haasteeseen, jonka ammattikorkeakoulut itselleen myös tämän jatkotutkintolain myötä ottavat.

Ed. Aula pelkäsi tai jopa analysoi, että tässä nyt edetään ajopuun tavoin. Edelleen hän ihmetteli, miksi ennen kokeilua ei ole selkeää käsitystä, mikä on työelämän tarve ja kysyntä. Mielestäni tässä ei edetä ollenkaan ajopuun tavoin. Asiaa on valmisteltu pitkään, ja nyt mennään varsin pienimuotoiseen kokeiluun kuitenkin: 300 vuosiopiskelijapaikkaa aikuisille, joilla on jo työelämäkokemusta. Tässä vaiheessa laki edellyttää, että on vähintään kolme vuotta työelämäkokemusta, koska amk-tutkintoja ei kovin monta vuotta ole vielä kaikkialla ollut olemassa. Halutaan tuoda työelämän alkuvaiheeseen opiskelijoille aikamoinen mahdollisuus.

Työelämän tarpeista, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ja useat muut ovat todenneet, on ainakin saatujen lausuntojen perusteella hyvin selkeä käsitys siinä mielessä, että työelämässä tarvitaan tällaista syvälle menevää, laaja-alaista ja eri alojen osaamista yhdistävää koulutusta, johon nyt tarjotaan kunnollinen mahdollisuus niille opiskelijoille, jotka onnistuvat tähän koulutukseen pääsemään. (Ed. Gustafsson: Onko niin, että kepu ei tunne työelämää?) — Ehkä näin on, että keskustan jotkut kansanedustajat eivät ole paneutuneet työelämään riittävän paljon, jolloin he eivät tunnista sitä tarvetta. Tämä on sivistysvaliokunnassa tullut hyvin selkeästi ilmi, jopa niin, että tarvetta olisi paljon laajempaan koulutukseen. Mutta tällä luodaan nyt edellytyksiä, että uudenlainen merkittävä koulutusinnovaatio voidaan, toivottavasti, synnyttää kokeilun jälkeen.

Yliopistokentässä, jos mietitään, mitä työelämäkytkentäisiä tutkintoja on aikuisille, ne ovat tietysti MBA:t tai PD:t tai yleensä pitkät täydennyskoulutusohjelmat. Sillä kentällä kiistatta tarvittaisiin — niitä peräänkuulutan — paljon kehitystyötä ja sille kentälle tarvitaan mittavasti lisää julkista rahoitusta siten, että MBA:n, PD:n ja vastaavien pitkien ohjelmien kentässä on osittain aina yksilön vastuu, on työyhteisön vastuu ja on yhteiskunnan vastuu. Kaikki osallistuvat näiden toteuttamiseen myös taloudellisesti.

Jos visioin sitä sen verran pitemmällä aikavälillä, mihin tämä ennen kaikkea johtaa, uskon, että näistä todella syntyy jo pitempään työelämässä olleille, esimerkiksi ihmisen työelämäuran puoliväliin tai hieman sitä ennen, siihen vaiheeseen hyvin luonteva uusien asioiden ja myös uuden tieteellisen kehityksen tulosten oppimisvaihe, jossa ihminen voi varmistaa työkykyisyytensä ja hyvän työllistyvyytensä myös työuransa loppuajalle. Tällöin on aika luontevaa, että koulutukseen hakeutuvat ehkä 35-vuotiaat, nelikymppiset, viisikymppiset. Tässä mielessä, kun tällaista kokeilukautta viedään eteenpäin, kokeilun yksi johtopäätös varmaan on, minkä ikäisille aivan erityisesti amk-jatkotutkintoja tullaan aikanaan erityisesti suuntaamaan. Voi olla, että uran eri vaiheessa suunnataan eri tutkintoja tämän jatkotutkintosateenvarjon alla, jota tässä ehkä synnytetään.

Edelleen haluan korostaa sitä, mikä mietintöönkin sisältyy, että näiden tutkintojen toteuttamisessa, siis opiskelussa, korostetaan työelämän kokemusta ja hyödynnetään opiskelijoiden kokemusta. Tämä on oppimisyhteisö, jossa kaikki, yhtä lailla oppilaat kuin opettajatkin, oppivat ja myös opettavat. Myös työelämästä tulevat antavat erityisen panoksensa ammattikorkeakoulun kehitykselle. Siinä mielessä opiskelu tapahtuu useimmiten työssäkäynnin ohella. Toki siinä on varmasti pitkiä täysipäiväisiä jaksoja tai jopa todella uurastusta aamusta myöhäiseen yöhön saakka opin piirissä, mutta joka tapauksessa tämä kytkeytyy kiinteästi työelämän kehittämiseen. On hyvä, jos ammattikorkeakoulut kytkevät uusien jatkotutkinto-opiskelijoiden kautta myös työyhteisöt, joista opiskelijat tulevat ja joissa he jatkavat opiskeluvaiheen jälkeen, sisällölliseen kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Olin varautunut esitelmöimään myös ed. Aulalle kokoomuksen visioista yliopistokoulutuksen kehittämiseksi, mutta koska hän poistui, ehkä annan vasta seuraavassa vaiheessa hänelle sitä oppituntia, mitä hän tuntui kaipaavan.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olemme keskustelleet jo pitkään hallituksen esityksestä laiksi ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta. Me emme ilmeisesti ole oppitunnilla, vaan keskustelemassa mielestäni todella tärkeästä koulutuspoliittisesta esityksestä.

Hallituksen esitys, jossa on kysymys jatkotutkintokokeilusta, on ollut jo pitkään keskustelussa. Voi sanoa, että se on ollut oikeastaan keskustelussa siitä lähtien, kun ammattikorkeakoulut tähän maahan ovat tulleet, eli 90-luvun alusta. Jo silloin ammattikorkeakoulusta annetuissa asetuksissa mainitaan ammatillisista jatkotutkinnoista, vaikka niitä ei varsinaisesti mainita ammattikorkeakoulun jatkotutkinnoiksi. Hallituksen esityksessä onkin hyvin sanottu, että vaikka jo voimassa olevien säännösten perusteella on periaatteessa ollut mahdollista käynnistää ammattikorkeakoulun jatkotutkinnot, niitä ei kuitenkaan ole toteutettu eikä niitä myöskään ole vahvistettu tutkintojärjestelmään.

Tässä on aikaa kulunut, jolloin eri tahoilla on tehty erilaisia valmisteluja. Oma näkemykseni on, että aika vankalta pohjaltakin näitä valmisteluja on tehty, koska olen ymmärtänyt, että jo silloin, kun ammattikorkeakoulut syntyivät ja säädöksensä saivat, ammattikorkeakoulujen sisällä on tehty suunnittelu- ja valmistelutyötä. Niin kuin täällä on tullut esille, joissakin korkeakouluissa ollaan jo suhteellisen pitkällä.

Tietenkin se, että ammattikorkeakoulu itse suunnittelee ja valmistaa jotakin tutkintoa, ei vielä ole riittävää, vaan, niin kuin täällä on tullut esille, nyt on kysymys jatkotutkintokokeilusta, joka on työelämälähtöinen. Nimenomaan sen tavoitteen, mikä nyt tässäkin hallituksen esityksessä on, täytyy säilyä, että kokeilulaissa lähdetään liikkeelle nimenomaan työelämän tarpeista. Tietenkin tähän sekä asiantuntijakuulemisen yhteydessä että muissakin keskusteluyhteyksissä on varaumia ja kyseenalaistusta tullut. Varmasti se keskustelu jatkuu, mutta toivoisin, että kokeilun myötä tulee todellinen vastaus siihen, tarvitseeko työelämä nämä tutkinnot.

Ainakin itselläni on selkeä ajatus, että tästä ei pidä kehittää mitään sellaista, mikä on ikään kuin jossakin sfäärissä, jokin idea poikinut jostakin, jolle ei ole todellisuuspohjaa. Mutta näen, että kokeilu joka tapauksessa tarvitaan avoimena, aitona kokeiluna siinä mielessä, niin kuin täällä keskustelussa tuli esille, että arviointitapa, mikä nyt lähtee, ei ole pelkästään kokeilun loppuvaiheessa tapahtuva arviointi, vaan koko kokeilun aikana tapahtuva monipuolinen seuranta ja arviointi, joka osoittaisi sen, minkälaiseksi jatko tästä muodostuu.

Täällä käytiin keskustelua tiedekorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun sisällöstä, missä on tiedettä, missä on käytäntöä. Oma näkemykseni on, että molemmissa, sekä ammattikorkeakoulussa että tiedekorkeakoulussa, tarvitaan käytäntöä ja tiedettä ja hyvin laadukasta tutkimusta. Tänä päivänä ymmärrän, että myös tiedekorkeakouluissa on käytäntöä, koska itse ainakin opettajankoulutuksen vastaavana olen ollut oikeastaan hyvin pitkälle käytännössä sitä opetusharjoittelua ohjaamassa.

Mielestäni ei voi olla tässä se olennainen asia, kun teemme vertailua ammattikorkeakoulun ja tiedekorkeakoulun välillä, mikä on tieteen osuus ja mikä on käytännön osuus, vaan erona on nimenomaan se lähtökohta: Tiedekorkeakoulut lähtevät tavoitteesta, että siellä tehdään tieteellistä tutkimusta, ja ammattikorkeakoulut lähtevät tavoitteesta, että palvellaan työelämän kehittämistä eli työelämän kehitys ja sitä palveleva toiminta, opetus ja tutkimus, on perusajatus. Kyllä selvät erot on löydettävissä, mutta yhtäläisyyksiä on myös.

Täällä tuotiin esille ammattikorkeakoulun ja tiedekorkeakoulun vertailuissa myös ajatus, muistaakseni ed. Tulonen, että nyt jo on tällaista yhteistyötä, että ammattikorkeakouluissa on opettajankoulutusyksiköt, joista valmistuu lisensiaatteja. Ymmärrän sillä tavalla, että ei ammattikorkeakoulusta vielä valmistu eikä tulevaisuudessakaan ehkä valmistu lisensiaatteja, vaan siinä, jos missä, on yksi hyvä esimerkki, että ammattikorkeakouluissa olevat opettajankoulutusyksiköt tekevät yhteistyötä tiedekorkeakoulujen kanssa ja tutkinto suoritetaan tiedekorkeakouluun.

Toivoisin, että tämän kokeilun yhteydessä sitä ajatusta, jonka ed. Aula sanoi, ei nyt ihan kokonaan tyrmättäisi: Missä vaiheessa ja miten toteutetaan tiedekorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä? Mutta se ei saa poistaa sitä luonnetta, että kaksi pilaria on olemassa. Ammattikorkeakouluilla on vahva oma roolinsa, mutta on yhteistyötä. Kun vankka ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen tuottama osaaminen ja tieto on saatu, käytännön taito jne. ja sellainen ihminen lähtee suorittamaan väitöstutkimuksen tiedekorkeakoulussa, hän saattaa olla aikamoinen resurssi tässä yhteiskunnassa.

Vielä, arvoisa puhemies: Tässä keskustelussa ei mielestäni ole paljon sivuttu erästä asiaa, jota mielestäni valiokunnassa sivuttiin. Jatkotutkintojen yhteydessä on puhuttu siitä, että nyt jo niissä ammattikorkeakouluissa, joissa on niin sanottuja erikoistumisopintoja, ne ovat yksi osa tätä ja ne otetaan näissä valinnoissa huomioon ja niiden yhteys jatkotutkintoihin tulee merkittävään osaan.

Toivoisin, että jatkossa todella kokeilun aikana kiinnitetään huomiota siihen, mikä täällä on sanottu, että erikoistumisopintojen asemaa ja merkitystä arvioidaan, seurataan, jatkotutkintojen kokeilun aikana. Se ei saa jäädä vain lauseeksi, vaan selvitetään, miten käy erikoistumisopinnoille, koska ne ovat erittäin tärkeä osa tänä päivänä ammattikorkeakouluissa, ja niistä, niin kuin täällä on todettu, saadaan aika nopeasti sitä osaamista, mitä nopeasti muuttuva työelämä edellyttää ja tarvitsee.

Toinen asia, mihin vielä vahvemmin haluaisin kiinnittää huomiota erikoistumisopintojen osuuden ohella, on hallituksen esityksessä kokeilulain tavoitteiksi esitetty sanomalla, että tämän tutkinnon asemasta korkeakoulututkintojen järjestelmässä hankitaan tietoa ja kokemusta. Mielestäni oli erittäin hyvä, että sivistysvaliokunta ei ottanut kantaa kelpoisuuteen, vaan se tulee jatkossa myöhemmin selvitettäväksi, nimenomaan, mistä täälläkin keskustelua on käyty, selvitetään jatkotutkintojen asema koko tutkintojen järjestelmässä.

Tässä yhteydessä — jo aikaisemmin viittasin siihen, mikä on arvioinnin toteutus arviointineuvoston ja toimijoitten taholta, ketkä arviointineuvostoon tätä arvioimaan lähtevät — ei ole mainittu, että siinä nimenomaan olisi mahdollisesti tiedekorkeakoulun edustaja. Olisi saatava kuva tutkintojen asemasta, laaja kuva. Näkisin, että arviointineuvosto olisi mahdollisimman laaja ja antaisi silloin riittävän arvioinnin ja todellisen arvioinnin, mikä tämän tutkinnon asema on.

Toivon, että tämä on aito kokeilu, realistinen siinä mielessä, ettei pelkästään niin kuin ammattikorkeakoulututkintojen kohdalla, että kokeilulaista tuli selkeä jatko, vaan että arviointi on aitoa. Henkilökohtaisesti, koska olen myös erään ammattikorkeakoulun hallinnossa luottamustehtävissä, luotan kyllä siihen innovatiivisuuteen, mitä ammattikorkeakouluissa on: Myöskin tätä hanketta vie eteenpäin se, mitä tässä yhteiskunnassa joskus on liian vähän, eli semmoista, että itsellä on halua toteuttaa jotakin hyvää.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Esillä oleva määräaikainen ammattikorkeakoulukokeilu on hyvä asia. Asian valmistelu on ollut myös hyvää. Ministeri Rask on tehnyt asian hyväksi paljon, ja lopputulos on näissä olosuhteissa mielestäni hyvä. Tästä kiitokset ministerille.

Kokeilu toteutetaan kolmella alalla, ei kovin laajana, koska aloituspaikkoja on kaiken kaikkiaan vain 300. Se ei ole paljon. Realistisia mahdollisuuksia ei varmasti kuitenkaan ollut laajempaan kokeiluun, eli hyvä näinkin. Kokeiluun olisin itse toivonut enemmän aloituspaikkoja, ja niitä olisi kannattanut mielestäni suunnata myös enemmän tekniikkaan ja korkean teknologian aloille. Näiden alojen kilpailukykyä ja kehitystä edistäisi jatkotutkintokokeilu. On todella puute, että nyt siihen kokeiluun näillä aloilla ei ole mahdollisuutta.

Ammattikorkeakouluilla on ollut ja on edelleen tärkeä aluekehittäjän rooli. Tällä hetkellä ne ovat monilla paikkakunnilla alueensa vetureita ja moottoreita, jotka käynnistävät myöskin työpaikkoja alueelleen. Sen takia tuntuukin oudolta, että keskustan taholta tulee asialle suurin vastustus. Eikö aluepolitiikka olekaan enää keskustaa lähellä? Jatkotutkinnot ovat vahvistamassa mielestäni edelleen ammattikorkeakoulujen merkitystä myöskin alueellisesti. Tutkinnot ovat tulevaisuutta, ja niillä on jo nyt tärkeä rooli monissa Euroopan unionin maissa. Uskon, että jatkotutkintojen asema tulee Suomessakin vahvistumaan. Näin ainakin toivon.

Sivistysvaliokunnan mietintö asiasta on ollut yksimielinen. Näkemykset valiokunnassa ovat olleet avarakatseisia enemmän kuin monilla asiantuntijoilla. Mielestäni työskentely valiokunnassa on ollut hyvää ja rakentavaa. Kaikilla on ollut halua pyrkiä hyvään lopputulokseen. Itse en ole kokenut myöskään, että kokoomus olisi ollut asiaa jarruttamassa. Tulkoon tämä näkemys täältä vasemmalta laidalta todetuksi.

Arvoisa puhemies! Jatkotutkintojen vertailtavuudesta on paljon puhuttu, ja sitä ovat jopa jotkin tahot pelänneet. Nyt ei mielestäni pidä tähän asiaan takertua, pääasia on kokeilu ja siitä saatavat tulokset ja kokemukset. Toivottavasti tulokset ovat rohkaisevia ja uusia mahdollisuuksia luovia. Vertailtavuus tai rinnastettavuus ovat asioita, joilla kokeilua ei pidä nyt häiritä. Kokeilu nimittäin tarvitsee nyt työrauhan. Taloudellisesti kokeilu ei sido kovin paljon määrärahoja toisin kuin täällä ovat jotkut antaneet ymmärtää. Mielestäni tällä asialla on turha pelotella tätä hyvää kokeilua aloitettaessa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Koulutuksen osalta meille on tärkeää koulutuksen yleisen tason nostaminen. Tämä koskee yhtä lailla laadullista kuin myös määrällistä kehitystä, ja on erinomainen asia, että meillä Suomessa edelleenkin koulutushalukkuus on varsin korkealla tasolla. Nuoret ja myös työelämässä olevat haluavat kehittää osaamistaan, tietojaan ja taitojaan.

Tämä on hyvä lähtökohta myös nyt käsiteltävänä olevalle hallituksen esitykselle ja sille tavoitteelle, mikä meille on tärkeä elinikäisen oppimisen osalta. Sivistysvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä on laadittu yksimielisenä ja antaa mielestäni erittäin hyvän lähtökohdan käynnistettävän kokeilun ja sen pohjalle rakentuvan pysyvän koulutusjärjestelmän kehittämiselle.

Tärkeänä näen matemaattisen ja luonnontieteellisen koulutuksen ja osaamisen määrätietoisen kehittämisen erityistoimenpitein. Näitä tarvitaan myös monilla muilla kasvualoilla, jotka ovat meille työllisyyden ja kansantalouden kehityksen kannalta tärkeitä. On tärkeää panostaa myös alueelliseen kehittämiseen, ja haluan tässä painokkaasti sanoa, että keskusta on ollut ja on määrätietoisesti maan tasapainoisen kehittämisen kannalla. Me olemme itse asiassa olleet kaikissa yhteyksissä tätä asiaa painavasti viemässä eteenpäin myös ammattikorkeakoulujen kehittämisen ja tämän järjestelmän luomisen osalta.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalan kohdalta voin todeta, että me onnistuimme aikanamme saamaan maakunnallisen ammattikorkeakoulun, ja mielestäni siitä on syytä pitää kiinni nimenomaan maakunnallisena ammattikorkeakouluna. Paineet siihen suuntaan, että ammattikorkeakoulussa lähdettäisiin keskittämään koulutusta maakuntakeskuksiin, luomaan yliopistomaisia kampusalueita, ovat olemassa. Osaltaan niitä paineita, arvoisa ministeri, synnyttää myös opetusministeriö. Tulosohjausneuvottelujen yhteydessä asetetaan sellaiset tavoitteet ja kriteerit, jotka eivät voi toimia maan eri osissa tasavertaisin lähtökohdin. Mielestäni tähän asiaan myös aluekehityksen ja ihmisten koulutuksen saatavuuden näkökulmasta on syytä kiinnittää huomiota.

Toivon, että lakiesityksen tarkoittama kokeilu saa myös riittävän rahoituksen, että se ei jää siitä kiinni, että jouduttaisiin tinkimään jostakin toisesta tärkeästä koulutuksen toteutuksen alasta. Me tiedämme, että koulutukseen ylipäätänsä on syytä investoida ja panostaa myös jatkossa. Vain sillä tavoin me kykenemme pysymään kehityksen mukana ja hoitamaan sen velvoitteen, mikä koulutuksen ja työelämän kohtaamisen ja siihen liittyvien muutosten ja muutostarpeiden osalta on kaiken aikaa olemassa. Myös elinikäisen oppimisen käytännön toteutus vaatii riittävää panostusta ja sitä, että meillä on kattava koulutusverkko ja että me huolehdimme niin mestareista kuin maistereista jatkossakin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Väistö piti hyvän, rakentavan puheenvuoron ja siihen voi yhtyä.

Minusta on tärkeää, että tätä kokeilua saatetaan eduskunnassakin monipuolisella keskustelulla, kun mietitään yhdessä niitä haasteita, joita ammattikorkeakoululaitoksella Suomessa on. Se on osa eurooppalaista koulutusjärjestelmän kehittämistä ja mielestäni siihen lähtökohtaisesti pitää suhtautua myönteisesti, vaikka tiedämmekin, että tässä on rajankäyntiä ja varmaan tulee ongelmia.

Yhdyn alueellisen kehittämisen näkökulmaan, jonka ed. Väistö totesi. Mehän tiedämme, mikä merkitys yliopistoilla on ollut aikanaan alueellisessa kehittämisessä, ja toisaalta juuri tänä aikana osaaminen ratkaisee seutukuntien ja maakuntien kehityksen. Kun meillä on maakunnallisia ammattikorkeakouluja, joilla on omat yksikkönsä seutukunnissa, niin luulen, että tämä on sittenkin tulevaisuudessa kaikkein tehokkain alueellisen kehittämisen väline. Osaaminen voisi verkottua seutukuntiin, ja ammattikorkeakouluyksiköistä pitäisi yhdessä seudullisten kehittämiskeskusten, yritysten ja kuntien kanssa luoda pieniä osaamiskeskuksia, jotka verkottuvat sitten maakunnan osaamiskeskukseen. Tätä kautta voidaan alueellista kehitystä sittenkin uusissakin oloissa ylläpitää ja kehittää. Siinä mielessä näen, että ammattikorkeakoululla on tärkeä rooli suomalaisen koulutusjärjestelmän täydentäjänä, ja on tärkeätä, että sitä kehitetään maltillisesti kokeilemalla ensin, niin kuin ministeri Rask on esittänyt. Annan ministerille tunnustuksen, että hän ollut tätä määrätietoisesti kehittämässä. Tässä tarvitaankin johtajuutta, kun koulutusjärjestelmiä kehitetään.

Kaarina   Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin esittää kysymyksen ministerille esitysten jättöajasta, kun se on siis 30.9. Minä perustelin sitä jo aikaisemmissa puheenvuoroissa, miksi sitä pitäisi pidentää. Aikanaan tämän lain piti tulla voimaan 1.1.2002 tai se tuleekin voimaan, mutta kuitenkin valiokunta painotti omassa keskustelussaan sitä, että varsinaiset opinnot alkavat vasta 1.8.2002, jolloin tätä ei ole otettu huomioon silloin, kun esitysten jättöaika on määritetty. Mitkä ovat perusteet sille, että se on 30.9., ja miksi tätä ei voisi siirtää vähän pidemmälle, koska tässä on vahvoja perusteita sille, että tämä aika kesälomineen ja kaikkineen on liian lyhyt?

Opetusministeri  Maija Rask

Arvoisa rouva puhemies! Äsken esille tuomani ajat ovat hyvin ohjeellisia. Itse asiassa halusin tuoda ne täällä esille, jotta nyt eduskunta voisi niistäkin sanoa sanansa. Näitä tullaan kyllä harkitsemaan. Opetusministeriön virkamies tarkasti panee eduskunnan keskustelut merkille lehterillä. Viesti on jo nyt mennyt perille.

Markku   Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun näitä aikarajoja nyt määritellään, yhdyn niihin käsityksiin, joita kansanedustajat ovat todenneet, että tuota aikaa, jolloin ammattikorkeakoulut tekevät omat esityksensä, tulisi jonkin verran pidentää. Samoin arviointineuvostolle tulee varata varmasti hieman enemmän aikaa itse arvioinnin suorittamiseen, koska siitä saadaan kaikille kokeiluun osallistuville myös hyvin paljon hyödyllistä tietoa, kun arviointineuvoston perustelut sitten ovat laajalti käytettävissä. Koska on tärkeää myös, että syntyy erityyppisiä kokeiluja, siinä mielessä sen arviointiin, keille kaikille kokeiluoikeus ensimmäisessä vaiheessa annetaan, kannattaa varata myös aikaa. Mutta korostan sitä, että tärkeintä on, että sitten kun kokeiluluvat on myönnetty, ammattikorkeakoululla on aikaa viimeistellä suunnittelemansa koulutus, (Puhemies koputtaa) rekrytoida tarpeelliset opettajat ja tietenkin ennen kaikkea opiskelijat.

Jukka Gustafsson /sd:

Puhemies! Aivan lyhyesti: Tässä nyt keskustelun loppuvaiheessa nousevat esille ehkä vähän sen tyyppiset asiat, jotka eivät ole ihan olennaisia. Palautan kuitenkin kollegojen mieleen sen, että me olemme nimenomaan sivistysvaliokunnan mietinnössä korostaneet sitä, että nyt tulee ensimmäinen vaihe, jossa jatkotutkintoja ja niihin liittyvien ohjelmien lupia myönnetään. Sitten tulee seuraava aalto mahdollisesti vuoden päästä jne. Pidän myöskin itse tärkeänä sitä, että tähän kokeiluun lähdetään ripeästi ja nopealla aikataululla, mutta aivan niin kuin ministeri Rask sanoi, varmaan tätä aikataulua nyt voidaan katsoa. Mutta tiedän myöskin sen, että useat ammattikorkeakoulut ovat jo useamman vuoden valmistautuneet tähän ja tältä osin tavallaan niidenkin tarpeita tulee kunnioittaa. Tässä pitää hakea kultainen keskitie.

Arvoisa puhemies! Pyysin itse asiassa puheenvuoron sen takia, että vaikka täältä nyt lähtivät keskustan kansanedustajat Ala-Nissilä ja Väistö pois, olisin kiittänyt heitä heidän käyttämistään puheenvuoroista, koska suoraan sanoen minua on vaivannut ja jossain määrin ärsyttänyt se, että kun olen yleensä pitänyt keskustapuolueen sivistys- ja koulutuspoliittista ajattelua aika korkeana ja hyvänäkin, niin täällä aika kärjekkäästi on itse asiassa keskustan edustajien taholta, erityisesti Hyssälän ja Aulan taholta, piikitetty tätä hallituksen esitystä ja sivistysvaliokunnan yksimielistä mietintöä. Minulle eivät ole ihan täysin selvinneet motiivit, jotka näihin liittyvät, mutta käytetyt puheenvuorot nyt ovat tasapainottaneet tätä tilannetta.

Lopuksi totean, että ed. Rauhala omassa puheenvuorossaan pui ikään kuin tiedeyliopiston ja ammattikorkeakoulun eroa: toisessa painottuu tieteen tekeminen, toisessa ehkä käytäntö enemmän. Olisin itse halunnut tähän keskusteluun vielä lopuksi todeta sen, että pidän itse kuitenkin tärkeänä sitä, että nyt käynnistyvät jatkotutkinnot eivät saa liikaa painottua akateemisesti, koska jos näin tulisi tapahtumaan, pelkään, että jollakin aikavälillä myöskin ammattikorkeakoulujen perusopetus lähtisi akatemisoitumaan, koska se nähtäisiin valmistautumisena jatkotutkintoihin. Minusta jatkotutkintojen asema ja rooli ja niitten kehittämisen lähtökohta on siis työelämäorientoitunut, ei akateeminen asiantuntijakoulutus. Korostaisin itse sitä, että tällaiseen jatkotutkintoon voi sisältyä tutkimusta, ilman muuta soveltavaa tutkimusta, mutta sen lähtökohta on kehittävä, joten siihen on aivan kuin sisään rakennettuna työelämää palveleva kehittämistehtävä. Se sitoo sen itse asiassa myöskin toivon mukaan poikkitieteelliseen työelämän kehittämiseen, jolloin se poikkeaa puhtaasti akateemisesta tieteellisestä koulutuksesta tai siihen rinnastettavissa olevasta jatkokoulutuksesta. Minusta erot ovat lähes itsestäänselvät ja selkeät.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ammattikorkeakouluilla on ollut ja on edelleen tulevaisuudessakin selkeä tehtävä ja paikka koulutusjärjestelmässämme. Niillä on myöskin erittäin suuri alueellinen merkitys. Olen voinut myöskin aivan ensimmäisistä kokeiluhakemuksista saakka seurata erään tällaisen ammattikorkeakoulun kehitystä ja olla sen luottamustehtävissä, ja olen tänäkin päivänä edelleen niissä mukana.

Edelleen haluan todeta tässä yhteydessä, että olen ollut myöskin mukana niissä tulosneuvotteluissa, joita koulun ja ministeriön välillä on käyty, ja olen voinut siellä keskusteluissa havaita, että ministeri Rask on omalta osaltaan antaessaan ministeriölle ja virkamiehille ohjeita tulosneuvotteluihin ottanut hyvin mukaan alueellisen kehittämisen näkökulman niin kuin kuuluukin. Muutoinkin haluan kiittää ministeri Raskia siitä työstä, jonka hän on tehnyt ammattikorkeakoululaitoksen hyväksi. Minusta se on ollut erinomaista työtä alueellisen kehittämisen hyväksi.

On tietysti niin, että ihmisillä on erilaisia taustoja ja näkemyksiä ja voi esittää perusteltujakin erilaisia näkemyksiä. Mutta se lähes kymmenen vuoden kokemus, jonka aikana itse olen käytännössä voinut tehdä havaintoja, on osoittanut, että ollaan oikealla tiellä, ja kannustan ministeriä ja ministeriötä jatkamaan edelleenkin tällä tiellä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson toi esille ajatuksia, joista ajattelen aivan samalla tavalla, tiedekorkeakoulusta ja ammattikorkeakoulusta.

Nyt on todella tärkeää, että tämän kokeilulain tarkoitus on nimenomaan, että työelämälähtöisyys ja työelämäluonne säilyvät. Eräs kysymys, joka on noussut esille, on se, että kun meillä on keskiasteelta valmistunut opiskelijoita, joilla ei siis ole ammattikorkeakoulututkintoa, niin he ovat kovasti toivomassa, että he pääsisivät ammattikorkeakoulun jatkotutkintoihin. Sitten meillä saattaa taas olla ammattikorkeakoulusta valmistuneita, jotka ovat päässeet, sanotaan, tieteen ja tutkimuksen ikään kuin alkuäärelle, koska sen verran ammattikorkeakoulun perustutkinnoissakin puhutaan jo tutkimuksesta, että he lähtevätkin mielellään jatkamaan tiedekorkeakouluun. Sen vuoksi minusta on erittäin tärkeää, että tässä säilyy se, mitä hallituksen esityksessä on painotettu ja valiokunnan mietinnössäkin, että on mukana työelämälähtöisyys ja koko kokeilun ajan ja koulutuksen aikana työelämäyhteys. Kyllä opiskelijat nimenomaan sitä kysyvät, mistä he saavat itselleen sopivan jatkon, ja jos jotkut pääsevät sillä lailla tuntumaan, että tieteestä on heille itselleen iloa ja se alkaa vetää, niin totta kai he ammattikorkeakoulustakin lähtevät tiedekorkeakouluun.

Opetusministeri  Maija Rask

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tulonen puheenvuorossaan totesi, että sivistysvaliokunnassa perinteiset rintamalinjat jo murtuivat ja sivistysvaliokunta pystyi katsomaan ammattikorkeakoulun jatkotutkintolakia sen varsinaisesta perusteesta lähtien. Uskon, että näin on, ja mitä sivistysvaliokunnassa tapahtui, niin itse asiassa sivistysvaliokunnan esitys lähentyi opetusministeriön alkuperäistä esitystä.

Haluan todeta tutkintojen rinnastettavuudesta oman henkilökohtaisen kantani, joka on alusta pitäen ollut se, että me olisimme voineet hyväksyä sen, että 200 opintoviikon ammattikorkeakoulun jatkotutkinto vastaa ylempää korkeakoulututkintoa, joka on 160—180 opintoviikkoa. Mutta minä hyväksyn täysin sen, mitä sivistysvaliokunta asiasta on lausunut, että tähän ei kokeilun aikana mennä. Itse asiassa, jos tästä periaatteestani olisin pitänyt kiinni, me emme tänä iltana todennäköisesti käsittelisi tätä lakia. Pidän tätä asiaa niin tärkeänä, kun politiikka on kompromissien tekoa, että pitää osata tietyissä paikoissa antaa myös periksi. (Ed. Gustafsson: Joskus viisaampi väistyy!) — Voi sanoa, että voi olla aika varakas, kun on varaa antaa periksi.

Haluaisin, arvoisa puhemies, muutaman sanan sanoa ammattikorkeakoulujen perustutkintojen tasosta, kun siitä on oltu huolissaan tässä salissa tänään ja kun olen lukenut sivistysvaliokunnan saamat lausunnot.

Rahoitusta on korjattu, niin kuin jo aikaisemmassa puheenvuorossa totesin, ja osaltaan se varmasti vaikuttaa siihen, että voidaan pitää pienempiä opetusryhmiä ja antaa enemmän lähiopetustunteja.

Ammattikorkeakoulut ovat itse asiassa jatkuvan arvioinnin kohteena, ja näin myös uusi koulutusjärjestelmä, joka vasta 1.8.2000 on täysin vakinaistunut. Vakinaistamisprosessihan on ollut ihan yhtä arviointia, koska vakinaistaminen on tapahtunut tehtyjen arviointien pohjalta. Kun on valittu huippuyksikköjä, sekin on perustunut arviointiin. Niin kuin aikaisemmin totesin, kansainvälinen arviointi jatkuu, koska Oecd on aloittanut amattikorkeakoulujärjestelmän tutkinnan.

Mutta mikä on sitten se kaikkein tärkein arviointikriteeri, arvoisa puhemies, jos puhutaan koulutuksesta? Minusta tärkein kriteeri on se, millä tavalla tutkinnon suorittaneet työllistyvät. Ammattikorkeakoulusta valmistuneet nuoret ja aikuiset ovat työllistyneet yksityiselle puolelle paremmin kuin yliopistosta valmistuneet. Minusta se on osoitus siitä, että kyllä tutkintoa arvostetaan. Ammattikorkeakoulut ovat vahvoja vaikuttajia omalla alueellaan. Ammattikorkeakoulutus on monella alueella mahdollistanut uusien työpaikkojen synnyn. Tästä on olemassa monia esimerkkejä.

Ammattikorkeakoulun opetuksen taso on varmasti riippuvainen siitä, minkälaisia ovat opettajat. On sitten kysymys perusopetuksesta tai mistä hyvänsä opetuksesta, niin kyllä opettajien koulutustasolla ja muulla soveltuvuudella on merkitystä. Vuonna 2000 ammattikorkeakouluissa oli päätoimisia opettajia noin 5 300, joista tohtoreita reilut 200, nelisen prosenttia, lisensiaatteja lähes 500, 10 prosenttia, ylempi korkeakoulututkinto oli 3 600 opettajalla reilusti elikkä noin 68 prosentilla. Nämä ovat vuoden 2000 lukuja. Me tiedämme, että meneillään olevan tukiohjelman ansiosta tohtorien ja lisensiaattien lukumäärä tulee merkittävästi kasvamaan lähivuosina. Ne luvut ovat itse asiassa parempia tänä päivänä kuin nämä tässä kertomani luvut ovat.

Arvoisa puhemies! Mistä nyt on kysymys? Nyt on kysymys ennen kaikkea siitä, että nyt vahvistetaan ammatillista osaamista. Se ei tapahdu yliopistojen maisterihautomoissa, vaan se tapahtuu ammattikorkeakouluissa, joissa tiedetään, mitä perustutkintoon on sisältynyt ja mitä erikoistumisopinnot ovat sisältäneet. Jatkotutkinto-opetus perustuu ja pohjautuu näihin tutkintoihin.