Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on hallituksen esitys alueiden kehittämislaiksi. Tämän lain tavoitteena on vahvistaa kansallista aluepolitiikkaa. Tämä tapahtuisi tehostamalla ja parantamalla aluepoliittista suunnittelua ja toisaalta yksinkertaistamalla ohjelmatyötä. Mehän tiedämme, että aluekehityksessä ohjelmatyössä on päällekkäisyyttä ja myös niin sanottua byrokratiaa. Mahdollisuus tehostamiseen varmasti monin tavoin on.

Tarkoitus on, että maan eri osien kehitystilanne, niin väestö-, elinkeino- kuin aluerakenteen tilanne, mahdollisuudet ja kehittämistarpeet otettaisiin aluepolitiikan toteutuksessa mahdollisimman hyvin huomioon, samoin Euroopan yhteisön alue- ja rakennepolitiikan tavoitteet.

Tällä lakiehdotuksella on tarkoitus ohjata sekä maakunnan että valtakunnan tasolla eri toimijoiden ja osapuolten yhteistyötä ja päästä vuorovaikutteiseen kokonaisuuteen, eräänlaiseen jatkuvaan prosessiin. Yhteistyön osaltahan on myös ollut selkeää parantamisen tarvetta.

Valtakunnan tasolla valtioneuvosto päättää alueiden kehittämisen tavoitteista. Aluetasolla poliittinen ohjaus toteutuu keskeisesti maakuntaliiton ja sen ylimmän päättävän elimen, maakuntavaltuuston, hyväksymän maakuntaohjelman puitteissa. Ongelmaksi on osoittautunut myös ohjelmatyön aikataulu. Tässä lakiehdotuksessa aikataulua pyritään sopeuttamaan niin, että se vastaisi mahdollisimman hyvin myös valtion talousarviokäsittelyä ja toiminta- ja taloussuunnitelmien laadintaa, samoin maakuntavaltuuston vuotuista työskentelyrytmiä.

Lähtökohtana on, että laissa olisi säännökset maakuntaohjelmasta, joka on keskeisessä asemassa alueen kehittämisen kannalta. Lakiehdotuksessa on yleinen kuvaus siitä, mitä maakuntaohjelmaan tulee sisältyä. Lähemmin tästä säädettäisiin asetuksessa, jonka luonnos on ollut valiokunnassa myös käytettävissä.

Tärkeää on huomata, että maakuntaohjelma sisältää myös rahoitussuunnitelman. Tätä on pidetty lausunnoissa hyvänä. Myös valiokunnassa se on nähty tärkeänä osana kehittämistyötä. Jotta maan eri osien ohjelmat ja kehittämisasiakirjat olisivat mahdollisimman merkityksellisiä eivätkä jäisi liian yleiselle tasolle, valiokunta on pitänyt tärkeänä, että niihin sisältyisivät myös kehittämisen kannalta keskeiset hankkeet ja hankekokonaisuudet neljän vuoden aikajänteellä. Tietenkin ohjelman merkitys riippuu paljolti siitä, miten keskeiset hankkeet ja muut olennaiset toimenpiteet kyetään saavuttamaan tai toteuttamaan ja miten hyvin rahoitus tähän suunnitelmaan järjestyy. Näiltä osin hallintovaliokunta on myös eräiltä osin tarkentanut lakiehdotusta.

Lähtökohtana on, arvoisa puhemies, että valtion viranomaisten tulee ottaa toiminnassaan huomioon maakuntaohjelmat ja edistää omilla päätöksillään ja toimenpiteillään niiden toteutumista. Samoin on tärkeää arvioida toimenpiteiden vaikutusta aluekehityksen kannalta. Hallintovaliokunta painottaakin tämän säännöksen merkitystä. Maakuntaohjelma on luonteensa mukaisesti alueellisten tarpeiden ja myös alueellisen tahdonmuodostuksen ilmentymä, joka kaikkien valtion viranomaisten on asianmukaisesti otettava huomioon.

Esityksen mukaan maakunnan liiton johdolla valmistellaan vuosittain maakuntaohjelma ja maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma, jonka lakiehdotuksen 12 §:n nojalla hallitus esittää maakunnan yhteistyöryhmän hyväksyttäväksi. Toteuttamissuunnitelma sisältää ehdotuksen maakuntaohjelman ja alueen erityisohjelmien kannalta keskeisiksi toimenpiteiksi sekä arvion näiden toimenpiteiden rahoittamisesta. Tarkoituksena on, että tällä vaikutetaan valtion seuraavan vuoden talousarvioratkaisuihin ja päätöksiin määrärahojen alueellisesta kohdentamisesta. Arvion eri lähteistä tulevasta rahoituksesta ja määrärahatarpeista tulee myös tähän sisältyä, niin arvion valtion määrärahoista kuin myös kuntarahoituksesta ja mahdollisesta maakuntaohjelman yksityisestä rahoituksesta.

Hallintovaliokunta katsoo, että suunnitelmasta on syytä ilmetä myös alueen kannalta keskeisimmät hankkeet, jolloin toteuttamissuunnitelma tarkentuu luonteeltaan käyttösuunnitelman kaltaiseksi seuraavaa vuotta koskien. Siinä on esitetty näin ollen myös määrärahatarpeet ja rahoitus.

Valiokunta korostaa sitä, että maakuntaohjelma ja sen toteuttamissuunnitelma valmistellaan aidosti yhteistyössä eri osapuolten, partnereiden, kanssa. Näin ollen siis myös nämä sosiaalipartnerit sekä yliopistot ja korkeakoulut olisivat keskeisellä sijalla. Valiokunta painottaa eritoten yritysten ja elinkeinoelämän merkitystä ja vastuuta alueellisessa kehittämistyössä.

Maakuntasuunnitelmassa taas säädetään pidemmän aikavälin tavoitellusta maakunnan kehityksestä 20—30 vuoden tähtäyksellä. Esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on, että maakuntasuunnitelmaan sisältyvä tulevaisuuden ennakointi ja pitkän aikavälin tavoitteiden määrittely suuntaisi maakuntaohjelmassa määriteltäviä lähivuosien toimenpiteitä. Tärkeää on siis yhdensuuntaistaa sekä maakuntasuunnitelma että tarkempi maakuntaohjelma ja tietenkin myös muut erikoisohjelmat, niin että laatimisprosessi toimisi keskenään lomitettuna ja voitaisiin hyödyntää myös yhteistä tietopohjaa ja tietokanavia. Tärkeää on, että maakuntaohjelma jatkossa pohjautuisi maakuntasuunnitelmaan.

Hallintovaliokunta on ehdottanut valtakunnallisten alueiden kehittämisen tavoitteiden toteuttamiseksi määräaikaisten erikoisohjelmien laatimista ja niiden sovittamista yhteen maakuntaohjelmien kanssa. Nämä erityisohjelmathan hyväksyy valtioneuvosto. Maakuntaohjelmista tulee ilmetä kaikki — tämä on mielestäni olennaista — maakunnan alueella toteutettavat ohjelmat. Lisäksi maakunnan yhteistyöryhmän tehtävänä on osaltaan sovittaa maakuntaohjelman ja erityisohjelmien toteuttamista ja rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on tehnyt lakiehdotukseen eräitä tarkennuksia. Valiokunta sinällään toteaa, että tämä lakiehdotus antaa hyvän mahdollisuuden tehostaa ja jäntevöittää erityisesti kansallista aluepolitiikkaa ja alueiden toiminnallista suunnittelua, ohjelmien toteutusta ja tietenkin myös resurssien, voimavarojen, mahdollisimman tehokasta käyttöä. Valiokunta korostaa, että valtion talousarviomenettelyssä tulee ottaa huomioon säädettävän lain edellyttämä suunnittelujärjestelmä. Tämä merkitsee sitä, että talousarviosta ilmenee, paljonko määrärahoja on kohdennettu eri hallinnonaloilla alueiden kehittämiseen, mikä vaikuttavuus tällä kohdentamisella on ollut ja millä tavalla varoja kohdennetaan talousarvion perusteella toimintavuotena alueellisin perustein. On tärkeää seurata myös lain toimivuutta ja sen vaikutusten vaikuttavuutta ja tehdä tästä arviointia.

Lain tavoitetta koskevaan 1 §:ään, arvoisa puhemies, hallintovaliokunta on ehdottanut myös nimenomaan mainintaa tasapainoisen alueellisen kehityksen edistämisestä. Lakiehdotuksen 10 §:ään hallintovaliokunta on tehnyt muutoksen, jossa korostetaan juuri keskeisimpien hankkeiden sisältymistä maakuntaohjelmaan. Lakiehdotuksen 12 §:n kohdalle sisältyy myös muutos maakunnan yhteistyöryhmän tehtävien osalta. Hallintovaliokunta on päätynyt ehdottamaan, että maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman hyväksymiseen liittyvää menettelyä muutetaan niin, että maakunnan yhteistyöryhmä käsittelee toteuttamissuunnitelman ja sen jälkeen sen hyväksyvät tahollaan sekä maakunnan liitto että asianomaiset valtion viranomaiset. Hallintovaliokunta korostaa, että valmistelu tapahtuu hallituksen esityksen 11 §:n mukaisesti eikä hyväksymismenettely sinällään mahdollista miltään osin uutta tai aiemmasta poikkeavaa valmistelua eikä yhtäpitäviin päätöksiin myöskään voi sisältyä huomautuksia eikä varaumia.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on ollut, kuten totesin, ehdotuksestaan yksimielinen. Me näemme, että tämä lakiehdotus sinällään antaa hyvät lähtökohdat alueelliselle kehittämistyölle ja erityisesti kansalliselle aluepolitiikalle.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan Väistön erittäin seikkaperäinen mietinnön läpikäyminen toivoakseni ainakin helpottaa jonkin verran minun urakkaani. En ryhdy kaikkea sitä toistamaan, mitä hän sanoi, mutta muutamaan kohtaan kuitenkin haluan huomiota kiinnittää.

Ensinnäkin haluan todeta sen, että tämä lakiesitys on osa sitä varsin monipuolista ketjua, jota aivan viime aikoina eduskunnassa on käsitelty, ja liittyy siis hallituksen aluepoliittisen vaikuttamisen tehostamiseen. Tämä on itse asiassa nyt lyhyellä aikaa kolmas tai neljäs esitys, joka on täällä käsittelyssä, mikä kertoo siitä, että se kuuluisa kahdeksan kohdan ohjelma alkaa näin lainsäädännön tasolla olla kohta kaiken kaikkinensa toteutettu.

Siis todellakin, aivan kuten puheenjohtaja Väistö totesi, tämän lakiesityksen peruslähtökohta on kansallisen aluepolitiikan vahvistaminen. Sitten tavallaan minun mielestäni se uusi näkökulma tai ainakin sellainen näkökulma, joka tässä esityksessä tulee selkeästi paremmin näkyviin kuin aikaisemmassa lainsäädännössä, on se, että tämä lähtee eriytyvän aluepolitiikan näkökulmasta. Siis pyritään todellakin siihen, että kilpailukykyä ja elinkeinotoimintaa ja sitä kautta kansantulon kakkua eri alueilla pystytään kasvattamaan aluepoliittisilla täsmätoimilla. Se on minun mielestäni aika merkittävä muutos siihen näkökulmaan, että ahtaasti rajoitutaan tarkastelemaan vain sitä, millä tavalla sitä olemassa olevaa kakkua eri tavalla voidaan jakaa. Uskon, että tämä näkökulma, joka tähän on otettu ja josta johdetaan sitten näitä konkreettisia toimenpiteitä, on huomattavasti paremmin tähän aikaan sopiva.

Ihan lyhyesti huomio poliittisesta ohjauksesta: Todellakin valtioneuvoston tasolla se tapahtuu valtakunnallisten alueiden kehittämisen tavoitteiden kautta ja aluetasolla se tapahtuu sitten tämän maakuntaohjelman kautta, jonka maakuntavaltuusto elikkä maakunnan liiton ylin päättävä toimielin vahvistaa.

Valiokunnassa pohdittiin myöskin aika paljon sitä, millä tavalla pystyttäisiin tekemään eroa maakuntaohjelman sisällön ja maakuntaohjelman vuosittaisen toteuttamissuunnitelman sisällön välillä. Puheenjohtaja Väistö sitä varsin ansiokkaasti selvittelikin. Siis maakuntaohjelmassa on tuommoinen neljän vuoden aikajänne, ja se pitää sisällään nämä keskeisimmät ohjelmat ja tavoitteet sillä aikavälillä, mutta toteuttamissuunnitelman roolia haluaisin vielä hieman pohdiskella. Minun mielestäni siten, kuin se on tähän mietintöön kirjattu, siitä tulee tämmöinen hienojakoisempi työkalu maakunnalliseen edunvalvontaan. Itse asiassa siitä tulee aika pitkälti maakunnallisen edunvalvonnan instrumentti. Toisaalta voidaan katsoa, että se lähentelee myöskin tällaista vuosittaista käyttösuunnitelmaa tuon maakuntaohjelman tarkistamisen suhteen. Tuosta edunvalvonnasta meillä pohjoiskarjalaisilla kansanedustajilla lienee tässä salissa ehkä parhaimpia kokemuksia, millä tavalla itse asiassa tämmöinen epävirallinen toteuttamissuunnitelma on toiminut maakunnallisen edunvalvonnan välineenä. Luulen, että olemme yhtä mieltä siitä, että se on ollut hyvin käyttökelpoinen.

Arvoisa puhemies! Hieman minua tässä aluepoliittisessa kehittämisessä ja ehkä jossakin määrin myöskin tämän lakiesityksen ja mietinnön käsittelyn yhteydessä on vaivannut, kun kuuntelimme eri tahoja edustavia asiantuntijoita, semmoinen tarpeeton mustasukkaisuus siitä, mikä on oikea taho tekemään alueellista kehittämistyötä. Jollakin tavalla tuntuu, että siinä menevät puurot ja vellit sekaisin kansanomaisesti sanottuna. Eikö tärkeämpää ole kuitenkin se, että sitä työtä ja toimintaa tapahtuu, kuin se, tapahtuuko se varmasti kaikkien puhdasoppisimpien hallinto-organisaatioitten mukaan? Olen joskus sanonut, että me olemme paljon parempia organisaatiokaavioiden piirtelijöitä tässä maassa kuin varsinaisen toiminnan toteuttajia. Jossakin määrin se ehkä nykyisinkin pitää vielä paikkansa.

Suuria ongelmia tässä suhteessa tämän mietinnön osalta ei ollut. Esimerkiksi maakuntaohjelman ja erityisohjelmien suhde on minusta aivan oikein mietintöön kirjattu. Minusta on tärkeää se, että valtioneuvostolla on mahdollisuus panna toimeen erityisohjelmia. Jos ajatellaan tällä hetkellä vaikuttavimpia erityisohjelmia, varmaan ne ovat tässäkin salissa laajan tunnustuksen saaneet osaamiskeskusohjelmat, joiden tuloksia on jo selkeästi näkyvissä, ja aluekeskusohjelmat, joille laitetaan tulevaisuudessa varsin kovia tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Otan vielä esille muutaman huomion, aivan kuten valiokunnan puheenjohtajakin, muutaman pykälän suhteen. Itse asiassa me kävimme aika pitkän keskustelun tämän lakiesityksen tavoitepykälästä. Siinä minusta nyt, jos kertaan vielä sen, julkisen vallan ensisijainen tavoite on kirjattu heti alkuun. Siis julkisen vallan ensisijainen tavoite on luoda edellytyksiä taloudelliselle kasvulle, elinkeinotoiminnan kehitykselle ja työllisyyden parantamiselle. Tämä on juuri se eriytyvän aluepolitiikan minun mielestäni erittäin onnistunut näkökulma.

Kun kävimme keskustelua juuri siitä, sisällytetäänkö tavoitepykälään edellisen lain alueitten tasapainoisen kehittämisen vaatimus, me lisäsimme sen ja teimme sen täsmälleen siinä muodossa kuin kuntien etujärjestö, Kuntaliitto, sitä lausunnossaan esitti. Minusta tuntuu oudolta, jos se on jonkun mielestä jollakin tavalla väärä formulaatio. Minun mielestäni se tällä tavalla tähän yhdistettynä muodostaa erittäin tasapainoisen kokonaisuuden.

Sen lisäksi muuten — vaikuttaa ehkä hieman stilistiseltä korjaukselta, mutta minun mielestäni se ei sitä ole — pykälän 2 momenttia korjattiin niin, että siinä terävöitettiin ilmaisu "ottaen huomioon" ilmaisuksi "on otettava huomioon". Tämä korostaa jälleen alueiden omien erityispiirteitten mahdollisuuksien ja haasteitten mukaan ottamista alueelliseen kehitystyöhön.

12 §:n osalta puheenjohtaja Väistö totesi, että päädyimme ikään kuin pitkän keskustelun ja erilaisten asiantuntijakuulemisten jälkeen maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman hyväksymisen osalta jonkinasteiseen kompromissiin. Pidän sitäkin hyvin tasapainoisena ja hyvin harkittuna esityksenä niillä reunaehdoilla, jotka puheenjohtaja Väistö jo täällä otti esiin.

Sitten, arvoisa puheenjohtaja, 26 §, joka ei vielä tässä keskustelussa ole tullut millään tavalla esille. Pidän sitä aika tärkeänä nimenomaan niiden alueiden kannalta, joissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tärkeinä toimijoina rakennerahasto-ohjelmien toteuttamisessa. (Ed. Väistö: Oikein!) Nythän lakiesityksen 4 luvun 26 §:ssä todetaan, että tämän lain mukaan myönnettävä tuki ei saa kattaa avustuksen kohteena olevasta hankkeesta aiheutuvien kustannusten täyttä määrää: "Tuen hakijan tulee itse osallistua hankkeesta aiheutuviin kustannuksiin, jollei siitä poikkeamiseen ole erityisiä syitä." Tämä sama periaate on vahvistettu vielä asiaan liittyvässä asetuksessa.

Nyt on kuitenkin niin, että opetusministeriö on vuoden 2000 lopulla kieltänyt yliopistoja ja ammattikorkeakouluja käyttämästä omaa käyttörahoitustaan näiden hankkeiden rahoitukseen. Se muodostuu todelliseksi ongelmaksi, ja sen takia hallintovaliokunta 26 §:n osalle perusteluihin kirjoittikin: "Yliopistojen ja korkeakoulujen osallistuminen kehittämistyöhön perustuu osaamiseen, joka on tunnustettu kehitystä edistäväksi tekijäksi. Muun muassa tätä seikkaa on pidettävä lain tarkoittamana erityisenä syynä."

Arvoisa rouva puhemies! Se erityinen syy mahdollistaa poikkeamisen siitä, että omarahoitusosuutta ei vaadita. Minä toivoisin, että tämä viesti, joka mietinnössä nyt on lausuttu perusteluissa, menisi selkeästi myös opetusministeriön valmistelijoiden tietoon, että saataisiin tämä yliopistojen ja korkeakoulujen ongelma raivatuksi pois päiväjärjestyksestä.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kahdeksan kohdan ohjelmasta, mihin ed. Ravi viittasi: Ohjelma on nyt kaikilta osin lähtenyt liikkeelle. Valtaosaltaan kaikki hankkeet ovat jo olemassa olevaa todellisuutta tänä päivänä. Aluekehityslaki on se viimeinen osio, joka tulee ulos.

Viittasitte hallinnon mustasukkaisuuteen. Olen itse pohtinut sitä kohtuullisen määrän, kun tässä kaikenlaista hallinnon kehittämistä on nyt ollut. Kyllä tässä sellainen totuus näyttää olevan, että hallinto on kyllä säilyttämisen mestari, kun sen pitäisi olla kehittämisen mestari. Säilyttävyys tulee koko ajan päällimmäiseksi, kun pitäisi pystyä puhumaan, arvoisa rouva puhemies, kehittämisestä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Edelliset puhujat, niin hallintovaliokunnan puheenjohtaja Väistö kuin ed. Ravi, kuvasivat hyvin seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti lakiesitystä ja hallintovaliokunnan mietintöä sekä siellä käytyjä keskusteluja, mistä valiokunnan muutosesitykset saivat alkunsa ja miten niihin päädyttiin. Valiokunnan jäsenenä ja keskusteluissa mukana olleena haluan kuitenkin muutamiin asioihin puuttua ja omalta osaltanikin nostaa esille.

Uudella alueitten kehittämislaillahan on tarkoitus nimenomaan tehostaa alueitten kehittämistä ja sitä kautta parantaa alueitten suunnittelua sekä yksinkertaistaa ohjelmatyötä, jotta päällekkäisyyksiä voidaan vähentää. Mielestäni tämä lakiuudistus, joka todella on, niin kuin ministeri Korhonen sanoi, viimeinen vaihe sitä kahdeksan kohdan ohjelmaa, joka hallituksella on aluepoliittisten toimien osalta, on tarpeellinen, sillä meillä aluekehityksessä on hankepohjainen toimintatapa tällä hetkellä ja aluekehitystyöhön osallistuu hyvin paljon eri toimijoita, lukuisia toimijoita, joista kyllä osa on, niin kuin täällä edellä on todettu, mustasukkaisiakin omasta reviiristään. Joka tapauksessa näitten yhteensovittaminen ja päällekkäisyyksien vähentäminen ja sitä kautta tehokkuuden ja vaikuttavuuden nykyistä suurempi saaminen on aiheellista. Siinä mielessä tämä lakiesitys varmasti puoltaa paikkaansa ja on tervetullut.

Toisaalta maakunnat ja alueet Suomessa ovat lähtökohtaisesti eri syistä hyvin erilaisia, ja niiden erilaisuus ja toisistaan poikkeavat vahvuudet, mahdollisuudet ja haasteet on tunnustettava aluekehityksen perustaksi. Tämä uusi alueitten kehittämislaki lähtee siitä tavoitteesta, että jokainen alue, jokainen maakunta, voisi toimia omien tavoitteitten aikaansaamiseksi niin, että nämä erilaisuudet eivät olisi haitta, vaan ne olisivat vahvuus, eivätkä jollakin toimijalla olevat resurssit tai mahdollisuudet ole pois toiselta alueelta.

Arvoisa puhemies! Tämän lain valmisteluvaiheessa käytiin monestakin kohdasta aikamoista keskustelua ja jopa kädenvääntöä. Yksi niistä lienee ollut maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman hyväksymiseen liittyvä menetelmä. Hallituksen esityksessähän toteuttamissuunnitelman hyväksyisi maakunnan yhteistyöryhmä, mutta mielestäni hallintovaliokunta perusteellisen keskustelun jälkeen löysi tässä paremman menettelyn, jota voidaan pitää voittona kaikille osapuolille. Hallintovaliokuntahan yksimielisesti esittää mietinnössään, että toteuttamissuunnitelman hyväksyvät sekä maakunnan liitto että asianomaiset valtion viranomaiset, molemmat tahoillaan, enkä näkisi, vaikka sitä ei ole mietinnössä erikseen mainittu, mikseivät myös niin sanotut sosiaalipartnerit omassa kokouksessaan voisi sen hyväksyä.

Minun mielestäni joka tapauksessa tärkeää on kuitenkin se, että toteuttamissuunnitelman lopullinen sisältö valmistellaan ja sovitetaan yhteen yhteistyöryhmässä, jolloin jokainen siellä edustettuna oleva taho myös sitoutuu toteuttamaan tätä suunnitelmaa. Itse toteuttamissuunnitelman sisällön kannalta mielestäni on merkittävä hallintovaliokunnan esitys siitä, että suunnitelmaan sisältyy ehdotus myös maakunnan ohjelman ja erityisohjelmien toteuttamisen kannalta keskeisistä hankkeista. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että niin sanotut erityisohjelmat sovitetaan yhteen maakuntaohjelman kanssa.

Aina kun uusia rakenteita luodaan ja uusia toimintoja saatetaan aikaiseksi, on mielestäni kuitenkin pysähdyttävä miettimään, ettei luotaisi turhaa byrokratiaa ja että asiat sujuvat uudella menetelmällä jouhevammin kuin aikaisemmin. Meillä hallinnossa on osallistujia, toimijoita, tällä hetkellä niin paljon, että toivoisin todella, että tälläkin lailla turhaa päällekkäisyyttä ja turhaa niin sanottua paperinpyörittämistä vähennettäisiin. Toivoisin, että se varsinainen asia, varsinainen sisältö, olisi se pääasia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota ohjelmien arviointiin ja seurannan tarpeellisuuteen. Mielestäni lain todellinen vaikutus tuleekin vasta sitten esille, kun nähdään, mitkä ovat sen seuraukset, mitkä ovat ne toimenpiteiden aiheuttamat todelliset vaikutukset, mitä tätä kautta tulee. Mielestäni tällä hetkellä ei valtion talousarvion kautta tulevia vaikutuksia aluekehitykseen arvioida riittävästi. Toivon, että vaikutusten seuranta saadaan paremmaksi ja läpinäkyvämmäksi.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen hallituksen lakiesityksen sisältöön ja hallintovaliokunnan siihen yksimielisesti tekemiin tarkennuksiin. Uskon, että tämä laki vastaa tämän päivän aluehallinnon haasteisiin ja antaa näin hyvät edellytykset kaikkialla Suomessa toimia niistä lähtökohdista, mitkä kullakin alueella ovat vahvuuksia.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun muistelee vuosi kaksi taaksepäin, kun aluekehitystä ja aluekehityslain osia ja aluepolitiikkaa ylipäätään on käsitelty, niin se on aika kuumanakin ollut tässä salissa keskustelun aiheena. Nyt tuntuu siltä, että alkavat olla hommat hanskassa eikä tämä paljon kiinnostakaan, sillä selvityksen mukaanhan Suomi on pohjoismaisen aluekehityksen mallimaa. Ilmeisesti tämä tässä taustalla auttoi meitä valiokuntana mietinnön laadinnassa tämän lakiehdotuksen pohjalta.

Tällä esityksellähän oli kaksi tarkoitusta: saattaa laki koskemaan tätä päivää eli ajan tasalle EU-ohjelmatyötä ajatellen ja samoin kansallisten alueiden kehittämistä. Alueiden kehittämiseen liittyen tässä yhtenä tavoitteena on saattaa alueet tasavertaiseen tilanteeseen ajatellen alueiden kehitystä, alueiden kilpailukykyä ja niitä mahdollisuuksia, mitä alueilla on omaa toimintaansa kehittää tulevaisuutta ajatellen ja eri toimenpiteitä toteuttaa. Tämä on alue, missä varmaankin tulee melkoisia ongelmia, kun puhutaan tasavertaisesta alueiden kehittämisestä, sillä niin sanottu mustasukkaisuus on tässäkin asiassa varmaan vallalla edelleenkin tulevaisuutta ajatellen.

Hyvä asia on se, että tässä nyt tullaan huomioimaan ja kuulemaan maakuntia enemmän ja systemaattisemmin toimenpiteitä kohdennettaessa, ja tämähän tapahtuu vuosittain maakuntaohjelmia laadittaessa. Muutoinkin sitten, sanotaan, ohjelmien teko, toteuttamissuunnitelmat, selkiytyy entisestäänkin. Maakuntaohjelman laadinta, niin kuin täällä on edellä puhuneiden valiokunnan puheenjohtajan sekä edustajien Ravin ja Kurvisen taholta todettu, on hyvänä pohjana, sanotaan, esimerkiksi valtion budjettiakin laadittaessa, mitä maakunnissa ajatellaan, mitä tarpeita maakunnista nousee esille.

Valiokunnan käsittelyssä asiantuntijakuulemisessa hyvin voimakkaasti nousi esiin taas kerran maakunnan yhteistyöryhmän rooli, mikä se on ja mistä maakunnan yhteistyöryhmä päättää. Varmaankin tämä on asia, mikä aina tulee puhuttamaan jatkossakin, koska kysymys on tietyllä tavalla päätösvallasta ja siitä, miten kukin taho voi sitten vaikuttaa rahojen käyttöön. Erityisohjelmat olivat asiantuntijakuulemisessa jonkin verran kriittisessä tarkastelussa, ainakin yhden asiantuntijan taholta, onko tämä nyt oikea muoto välttämättä ja pitääkö näitä erityisohjelmia näin valtavasti olla.

Sitten meillä valiokunnan mietinnöstä jäi pois tukien takaisinperintään liittyvä ongelma. Siitä eräs asiantuntija totesi, että tämä on aika lailla kova vaade takaisinperintään liittyen, ja se nyt jäi kuitenkin meiltä pois, oliko se 20 § vai mikä se olikaan, mutta ehkä se toimii kuitenkin kaikesta huolimatta.

Ed. Ravi otti esiin korkeakoulut ja ongelman tähän rahoitukseen liittyen. Siinä olen samaa mieltä, ja se on asia, mihin pitää kyllä kiinnittää jatkossa huomiota, miten tämä ongelma osaltaan poistetaan sitten käytännön toiminnassa.

Mutta hyvä asia on tosiaan yhteistyöryhmän rooli ja eri intressitahojen mahdollisuus vaikuttaa maakuntaohjelman hyväksymiseen, että siinä ei tule sitä tiettyä mustasukkaisuustilannetta, mikä tässä on tullut esiin, että kaikki kuitenkin voivat osaltaan vaikuttaa päätöksentekoon.

Tässä nyt en, arvoisa rouva puhemies, kovin paljon halua lähteä toistamaan näitä, mitä esiin on tullut. Lopuksi toteaisin sen, että tämä on erinomainen osoitus siitä, että alkuvaiheessa vaikealta näyttänyt lakiehdotus sai mietinnössä tämän muodon, tällaisen yksimielisen muodon, mikä saatiin aikaan varsin vaivattomasti.

Matti  Väistö  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Turtiainen totesi, että tässä on ollut laaja yksimielisyys. On todettava, että lainsäädännön osalta sinällään, joka antaa puitteet alueelliselle kehitystyölle ja kansallisen aluepolitiikan toteutukselle, meillä on sekä edellisen hallituksen että sitä edeltäneen hallituksen aikana ollut varsin laaja yksituumaisuus eduskunnassa. Käytännön politiikan toteutus on kuitenkin ollut toinen juttu. Voidaan sanoa, että Lipposen hallitusten aikana tasapainoinen aluekehitys on enemmän lainsäädännön tavoitteena, ei käytännön toteutumana. Sen me kaikki tiedämme. Muuttoliike on aivan hätkähdyttävän suurta edelleen, samoin alueelliset työttömyyserot ovat hyvin suuria. Ongelmia on todella paljon, ja osaltaan hallitus on omilla ratkaisuillaan, poliittisilla linjauksillaan suuren aluepolitiikan osalta, tätä syventänyt. (Puhemies koputtaa) Kansallinen aluepolitiikka on paljolti viety pois.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama sana tästä hallintovaliokunnan yksimielisestä mietinnöstä koskien hallituksen esitystä.

Voisin ensinnäkin lähteä tuosta liikkeelle, mitä ed. Väistö jo esille toi. On totta, että tämä esitys liittyy niihin aika moniinkin hallitusten esitysten, lakiesitysten tai muiden aluepolitiikkaan liittyvien hallinnollisten esitysten ja puuhien ja puuhastelujen sarjaan. Kun yritin vielä käydä mietinnön tarkkaan läpi ja lukea ne pykälät, mitkä olivat hallituksen esitykseen kirjoitettu, yritin tarkkaan miettiä, millä tavalla tämä lakiesitys tulee parantamaan Suomen aluepolitiikkaa, aluekehitystä, miten se tulee puuttumaan niihin ongelmiin, joiden ongelmien poistamiseen kaiketi tämäntapaisen lainsäädännön pitäisi pystyä, millä tavalla se tulee edistämään sitä alueellisen kehityksen ideaa, joka kai jollakin tavalla tuon lakiesityksen taustalla kuitenkin oli.

Minun täytyy kyllä sanoa, että aika vaikea oli tuosta esityksestä ja myöskään mietinnöstä tällaista vihreätä lankaa löytää. Tavoitepykälä on erilainen kuin aikaisempi. Voi kysyä, onko todella niin, että tässä ajassa, mitä nyt eletään, lain pykälän ensisijainen tavoite ei enää olekaan alueellisten erojen tasaaminen vaan ihan jotkut muut sinänsä oikeutetut ja perustellut tavoitteet, vai olisiko ollut niin, että nämä eri tavoiteosiot, jotka ensimmäisessä pykälässä on mainittu, olisivat edes olleet keskenään tasavertaisia. Sen jälkeen kun tavoitepykälä tuossa laissa on sanottu, oikeastaan koko tuo lakiesitys on sen hallinnollisen apparatuurin rakentamista, jolla aluekehitystä pitäisi Suomessa pyörittää. Niiltä osin kun tätä rakennustyötä tuolla lailla tehdään, on tehty, ei minulla henkilökohtaisestikaan ole kovin paljon huomauttamista. Tässä on joukko esityksiä tai joukko toimia, jotka parantavat sitä järjestelmää. Maakuntasuunnitelma esimerkkinä, jos siitä tulee semmoinen instrumentti, kuin mitä on ajateltu, parantaa nykyisestään tilannetta.

Mutta olennaisinta ja tärkeintä tässä kaikessa olisi se, että lakitasoisesti selvästi sanottaisiin, mihinkä tasapainoisella aluekehityksellä pyritään. Onko se tasapainoinen aluekehitys yleensäkään ykkösprioriseerattu asia tässä lakiesityksessä? Minun mielestäni se ei oikein sitä ole. Ennen kaikkea niihin kysymyksiin, mille politiikkalohkoille yhteiskuntapolitiikassa halutaan antaa vastuu tasapainoisen aluekehityksen edistämisestä, millä keinoin, millä toimin tasaisempaa alueellista kehitystä pitäisi saada aikaiseksi, on tavattoman vaikea löytää tuosta hallituksen esityksestä vastausta.

Minä arvaan, että yksi vastaus tähän kysymyksenasetteluun, jonka tähän tapaan rakennan, on se, että sittenhän ovat erilliset lait, joilla sitten säädellään niitä keinoja jnp. Minusta olisi hyvä se, että aluepoliittinen yleislaki pitää sisällään sekä aluekehityksen tavoitteet että ne pääasialliset keinot, ne politiikka-alueet, politiikkalohkot, joiden keinojen, politiikkalohkojen, avulla tasapainoista alueellista kehitystä yritettäisiin maassa saada aikaiseksi. Tarve nykyistä tasapainoisemman alueellisen kehityksen aikaansaamiseksi on todellakin olemassa. Ihmettelen suuresti, ellei ed. Turtiainen ole voinut tunnistaa niitä ilmiöitä, joita Suomessa on koettu viime vuosien aikaan. Muuttoliike maassa on ennätyksellinen. Työpaikkojen syntymisen ja työpaikkojen häviämisen kuvio eri puolilla Suomea on monella tavalla ennätyksellinen.

Ylipäänsä alue-erot niillä kaikilla keskeisillä mittareilla, joita eurooppalaisissa konteksteissa käytetään mittareina tässä asiassa, kertovat siitä, että Suomessa aluekehityserot ovat edelleen erittäin vahvassa kasvussa. Se hallinnollinen puuhastelu, jota on harrastettu, ei ole tuonut mitään kunnollista, sanoisiko, lääkitystä siihen tosiasiaan, että niitten aineellisten voimavarojen kohdentamisessa, joita alueelliseen kehitykseen käytetään, on ollut uusi suunta. Kun aiemmin aluekehityksen idea oli se, että julkisia varoja käytetään enemmän heikompien alueitten tukemiseen ja vähän vähemmän rintamaiden parempien alueiden tukemiseen, niin tämä kaavahan nyt on käännetty täysin toisin päin.

Kuuntelin tänä aamuna, kun Aamutelevisiossa puhuttiin Virtasalmen kunnasta. Toimittaja siinä yhteydessä kertoi, kuinka aluekehitysvarat ovat, jos minä nyt oikein osasin siinä laskea, yli 2 miljardia euroa; näin muistan tämän toimittajan sanoneen. Näin varmastikin on sillä kategorioinnilla, sillä laskutavalla, jota halutaan käyttää, näin varmastikin on, mutta näistä varoistahan aivan ylivoimainen valtaosa on esimerkiksi teknologia-, tutkimus- ja kehittämisvaroja, joiden alueellinen suuntautuminen käy ei niille heikoimmille alueille, joista puhuin, vaan aivan ylivoimaiselta valtaosaltaan niihin keskuksiin, joista monet sinänsä ihan tarvitsevat ja aivan oikein ja aidostikin. Mutta vastaavasti vastaavaa ruisketta, alueellisen kehityksen ruisketta, ei muita kuin t&k-teitä mene sitten näille heikoimmille alueille.

Siis vielä kertaalleen: Verrattuna aluekehityksen heikoimpien alueitten menetykseen — ja tällä en tarkoita vain joitakin heikompia kuntia vaan laajan Suomen 85:stä vai 86:sta, kuinka paljon niitä seutukuntia on, 60—70 on niitä, jotka menettävät kaiken aikaa — verrattuna näiden tarpeisiin se teho, jonka nykyinen aluepolitiikka tarjoaa, on täysin riittämätön. Tämän seikan tunnustaminen minusta olisi kaiken aluepoliittisen tehon alku. Jos tämä tunnustetaan ja lähdetään hakemaan keinoja näiden ongelmien voittamiseen, niin ollaan tehokkaammalla tiellä, paremmalla tiellä, kuin on pelkkä puuha näitten hallinnollisten ratkaisujen kanssa.

Sinänsä, arvoisa puhemies, vielä kertaalleen, haluan toistamiseen sanoa: En halua väheksyä sitä, että tässä lakiesityksessä on jotain sellaista, jota kernaasti kannattaa. Tämä parantaa eräin osin apparatuuria, järjestelmää, jolla aluekehitystä hoidetaan, mutta tämä ei tuo todellista lievitystä perusongelmaan, alueellisten erojen rajuun kasvuun. En tunnista tästä ensimmäistäkään sellaista toimenpidettä, joka toisi lievitystä tähän ongelmaan, alue-erojen kasvuun.

Pekka Ravi /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen puuttui puheenvuoronsa aluksi nimenomaan tähän tavoitepykälään ja kritisoi vähän sitä järjestystä ja ehkäpä balanssia, millä tavalla eri tavoitteet on tavoitepykälään kirjattu. Minusta hänen kannattaisi vielä kerran se lukea läpi. Jos hän sen ajatuksella lukisi läpi ja punnitsisi sitä mielessään, niin ehkä hän saattaisi päätyä sellaiseenkin lopputulemaan, että alueitten kehittyneisyyserojen ja väestön elinehtojen parantaminen on jopa haasteellisempi tavoite kuin pelkästään tasapainoisen alueellisen kehittämisen vaatimus. Nimittäin siinähän on tarkoitus nimenomaan tasapainottaa jo nyt olemassa olevia eroja.

Mitä tulee sitten siihen, että tässä yleislaissa pitäisi pystyä ikään kuin ne spesifit toimenpiteet tuomaan esille, millä nämä kiistämättä vaikeat ongelmat pystytään ratkaisemaan, niin sen ed. Pekkarinen (Puhemies koputtaa) tietää vähintään yhtä hyvin kuin minä, että se ei tämän lain puitteissa ole mahdollista.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En äänestä suinkaan tätä lakiesitystä vastaan. Minä tunnistan tässä paljon ihan hyviä korjauksia nykyiseen tilanteeseen, mutta toin esille niitä puutteita, jotka mielestäni ovat olemassa.

Mitä tulee siihen, pitäisikö tämän aluepolitiikan yleislain olla pelkkä hallintolaki, ed. Ravi, en todellakaan esitä, että kaikkien yksityiskohtaisten keinojen pitäisi olla tässä laissa. Ne ovat erilliset. Ne ovat yritystukilait. Niitä voivat olla vaikka lait tiehallinnosta taikka kuntien valtionosuuksista jne. Eri substanssilait voivat niitä säädellä. Mutta aluekehityksen yleislain pitäisi kumminkin tunnistaa ne politiikkalohkot, ne osa-alueet, yhteiskuntapolitiikan osa-alueet, joille annetaan selkeä ja tietoinen vastuu edistää omilla toimillaan tasapainoista alueellista kehitystä. Nyt tästä esityksestä minä en sellaisia kohtia tunnista. Se on minusta aikamoinen pulma. Hallitus ei ole tavoitellutkaan sitä tähän esitykseen, mutta minä toivoisin sellaista (Puhemies koputtaa) yleislakia, joka sisältäisi nämä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan sen, että suosittelen edelleen, että ed. Pekkarinen nimenomaan tämän perusteluosan hallituksen esityksestä vielä kaivaa esille. Siellä löytyy juuri niitä tavoitteita, joihin hän viittaa, esimerkiksi pitäminen huolta infrastruktuurista kaikkien alueitten osalta ja edellytysten luominen nimenomaan menestyvälle elinkeinotoiminnalle alueitten omista vahvuuksista ja omista edellytyksistä käsin. Kyllä sieltä niitä löytyy, mutta ehkä myönnän sen, että ne olisi voinut paremmin kirjoittaa esiin itse lakitekstiinkin.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin tämä keskustelu on vähän myöhässä tässä vaiheessa, kun tämä keskustelu olisi ollut syytä käydä valiokunnassa ja miettiä sitä siinä vaiheessa, totta kai, kun lakia mietittiin ja sisältöä sorvattiin.

Näitä vaiheita on tietenkin hyvin monta. Minusta oikeastaan ed. Ravi äsken sanoi, että kyllähän tämä laki pitää myös lukea kokonaisuuden osaksi. Tämä on yksi osio tätä kokonaisuutta, jota on nyt viety eteenpäin ja johon ed. Pekkarinenkin itse asiassa viittasi puheenvuorossaan. Tämä on yksi osa. Toisia osioita on kuntatalous, siellä on rakennerahastot jne. Ennen kaikkea nythän tässä on ollut pohjana tämä kahdeksan kohdan ohjelma, jota on viety systemaattisesti eteenpäin. Se pitää sisällään niitä erityistoimia, joihin ed. Pekkarinenkin viittasi. Nyt on säädetty lainsäädäntö hajasijoittamisen osalta, alueellistamisesta, niin kuin tänä päivänä termiä käytetään. Kysyä voi tietenkin, miksei menneinä vuosina ole säädetty lainsäädäntöä sille pohjaksi. On otettu sotumaksukokeilu uutena asiana jne., että kyllähän tässä koko ajan tehdään nimenomaan sisältöä.

Totta kai yleislaki on yleislaki, ja niin kuin itse asiassa lähtökohtana on ollut, tällä kumotaan vuonna 1993 säädetty alueiden kehittämisestä annettu laki.

Sitten, ovatko sanonnat ihan kohdallaan vai onko sanonnoissa jotakin täsmentämistä, siitäkin olisi tietenkin voinut puhua ja on voinut puhua. Valiokuntahan on tehnyt itse asiassa tähän muutoksia, minusta ihan hyviä, ihan perusteltuja ja ennen kaikkea asiantuntijakuulemisen pohjalta toteutuneita muutoksia, niin kuin 1 §:n tavoiteosankin osalta, että edistetään alueiden tasapainoista kehittämistä. Jos se ei käy ilmi vielä tekstiosioista eikä käy ilmi perusteluista, niin ehkä se silloin on syytä sanoa. Mutta kyllähän tässä koko ajan tavoitteena on nimenomaan ollut alueellisten kehityserojen pienentäminen ja sitä kautta vaikuttaminen myös alueelliseen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.

Muuttoliikkeen osalta teetimme tutkimuksen muuttoliikkeestä 50 vuoden ajalta. Ei siinä hirveän isoja muutoksia ole tapahtunut. Se on totta, että edelleen keskittymistä tapahtuu. Muuttoliikkeessä, niin kuin olen aiemminkin sanonut, on äärimmäisen iso positiivinen seikka, että muuttoliike jää Suomen rajojen sisäpuolelle. Ongelma on tietenkin se, että se kohdistuu liian harvoille paikkakunnille, ja siitä syystä — oliko sitten ed. Pekkarinen, joka taisi käyttää jotakin puuhastelu-termiä — esimerkiksi Aluekeskusohjelmalla haetaan 34:ää paikkakuntaa nykyisen 6:n sijalle, joihin muuttoliike voisi osaltaan ehkä pystyä rajoittumaan.

Aluekeskushankkeen sisältöä kävimme läpi viikko pari sitten. Se on vain mielenkiintoinen tapahtumaketju ja tapahtumasarja kaiken kaikkiaan. Aluekeskusohjelman sisältö on 74 000 työpaikkaa, jotka alueet itse ovat itsellensä tavoitteeksi asettaneet. Minusta kehittämisen pitää lähteä alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin. Toisin sanoen alueiden itsensä tulee tehdä riittävät ja tavoitteelliset päämäärät, mihin lähdetään ja mitä lähdetään tavoittelemaan.

Yksi osio, joka on selvästi myös tällä hetkellä jo näkyvissä, ei riittävän voimakkaana, mutta oikeaan suuntaan, jos tällaista termiä käyttää, on myös t&k-rahojen jakautumisen uudelleen liikkeellelähtö. Siellä on selvää uutta painotusta näkyvissä, ja se johtuu myös siitä, että Tekesin ja Sitran osalla on tapahtunut, minusta positiiviseen suuntaan alueiden kehityksen näkökulmasta katsottuna, ajattelun ja myös toimintatapakulttuurien ja -sisältöjen osalta ihan selvä alueelliseen painotukseen hakeutuva suuntautuminen, joka näkyy jo rahojen käytön kohdentumisena.

Varmaan tämän esityksen sisällön osalta jää tulevaisuuteen haasteita; niin kait se varmaan on kaikkien lakiesityksien osalta. Mutta kyllä tällä haetaan aivan uudenlaista otetta erilaistuviin tarpeisiin. Erilaisten vastauksien kautta pitää pystyä hakemaan ratkaisuja ja sitä kautta vahventaa nimenomaan alueiden omia vahvuuksia ja sovittaa yhteen niin tämä kansallinen kuin rakennerahastojen kauttakin tuleva mahdollisuus. Minusta me olemme siinä ottaneet aimo askeleen, kun tämä esitys tulee hyväksytyksi. Nimenomaan tästä, sanoisinko, strategisesta ajattelusta myös koordinaationäkökulmasta otamme askeleen eteenpäin. Minusta se on meidän vahvuutemme. Meidän pitää se vahvuus vain pystyä käytännön elämässä hyödyntämään.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan tässä ministeri ja ministeriö ovat ihan parasta yrittäneet, mutta eivät tehot näillä toimilla todellakaan parane.

Jos karkeasti yrittää tunnistaa kolme päätekijää tasapainoisen alueellisen kehityksen kannalta, niin ne ovat palveluinfrastruktuuri, fyysinen infrastruktuuri, tiet ja muut vastaavat, ja elinkeinoelämä ja sen tarpeet, ja kun katsotaan, mitä viime vuosina Suomessa on tapahtunut, niin nythän on käynyt niin, että elinkeinotuet ovat aivan valtaosaltaan suuntautumassa suurimpiin keskuksiin, eikö niin. Samanaikaisesti on käynyt niin, että palveluinfran eli sen, minkä kunta järjestää, voimavarat nimenomaan heikommassa osassa Suomea ovat monella tavalla vähentyneet, ja vähän samalla tavalla on käynyt myöskin fyysiselle infrastruktuurille, mitä ovat tiet ja tietoliikenneyhteydet jnp. Näiden summana syntyy se tilanne, että kehityserot ovat kasvaneet. Tämän tosiasian tunnustaminen ja siihen lääkityksen hakeminen on se työ, mihinkä pitäisi hyvin nopeasti ja voimakkaasti tarttua.

Tässä on paljon hyvää (Puhemies koputtaa) mutta tämä ei tee sitä.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen viittasi esimerkiksi kuntatalouteen. Kyllähän, jos me katsomme kuntatalouden tämän vuoden ratkaisuja, selvästi painotusta haettiin siten, että tämä kuuluisa arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmä lakkautettiin ja sen kuittaus tapahtui yhteisöverosta. Se oli 2 miljardin markan suora siirto nimenomaan paremmin menestyviltä paikkakunnilta heikommin menestyville paikkakunnille.

Jos otetaan vuodet 2000—2003, jos puhutaan markoista, valtionosuudet nousevat tämän aikajänteen sisällä 6,3 miljardia markkaa. Harkinnanvaraisia tukia jaetaan 1,4 miljardia markkaa tässä samassa aikajanassa. Kyllä tässä nimenomaan sinne heikoimmille alueille nyt sitä kohdentumista haetaan, painopistettä suunnataan. En väitäkään, että kaikkia ongelmia pystytään poistamaan, mutta todella merkittäviä, myös markkamääräisesti merkittäviä, ratkaisuja on nimenomaan tästä näkökulmasta haettu.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Aluepolitiikka on tavattoman tärkeä tällaisessa maassa kuin Suomi, joka on laaja maa. Erityisen tärkeää se on juuri nyt, kun kehitys maassa on kaikkea muuta kuin myönteinen alueellisen kehityksen osalta tarkasteltuna. Kysymyksessä on nyt yleislaki. Tällöin tämä tavoitemäärittely on tietysti varsin keskeinen, niin kuin keskustelussa on ilmennyt. 1 §:ssä puhutaan taloudellisesta kasvusta, elinkeinotoiminnan kehityksestä ja työllisyyden parantamisesta tavoitteena tälle lainsäädännölle. Joutuu kuitenkin tässä yhteydessä kysymään, saadaanko näillä toimenpiteillä, mitä nyt on hallitus harjoittanut, ja niillä uusilla ajatuksilla, mitä tähän lainsäädäntöön yleislainsäädäntönä sisältyy, kautta maan taloudellista kasvua, elinkeinotoiminnan kehitystä ja työllisyyden parantamista aikaan. Valitettavasti keskittämiskehitys on niin voimakasta, että usko alkaa hiipua. Viime vuodet ovat olleet sellaiset, että se voima, mikä maakunnissa alueilla on ollut, on vähentynyt niin voimakkaasti ja niin vähiin jo laajoilla alueilla, että enää ei taida lainsäädäntö yksistään auttaa eivätkä edes ne toimenpiteet, joita tämän lainsäädännön ja muiden erityislakien pohjalta tehdään.

Kysymys on nimittäin asiasta, minkä valiokunta on mielestäni lausunut varsin hyvin, mutta mikä ei ehkä ole tullut riittävästi esille. Valiokunnan yleisperustelujen lopussa on kohta "Muita kannanottoja". Täällä todetaan näin:

"Lakiehdotukseen sisältyvä kokonaisvaltainen, koordinoitu kehittämismenettely eri osa-alueineen antaa hyvät mahdollisuudet tehostaa ja jäntevöittää erityisesti kansallista aluepolitiikkaa. Alueiden toimijoista, suunnitelmien ja ohjelmien asiallisesta sisällöstä sekä käytettävistä resursseista riippuu, toteutuvatko asetetut tavoitteet.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että valtion talousarviomenettelyssä otetaan huomioon säädettävän lain edellyttämä suunnittelujärjestelmä. Tämä merkitsee mm. sitä, että talousarviosta ilmenee, paljonko määrärahoja on kohdennettu eri hallinnonaloilla alueiden kehittämiseen, mikä vaikuttavuus kohdentamisella on ollut ja millä tavalla varoja kohdennetaan talousarvion perusteella toimintavuotena alueellisin perustein."

Tässä todetaan todellakin niin, että tämä antaa hyvät mahdollisuudet tehostaa ja jäntevöittää kansallista aluepolitiikkaa. Todella siihen on tarvetta. Tietysti olisi kohtuutonta, jos tässä olisi, että tämä ei anna mahdollisuuksia. Kyllä tämä antaa ja hallituksella on tähänkin asti ollut täydet mahdollisuudet harjoittaa jäntevää ja tehokasta aluepolitiikkaa, mutta näin ei ole valitettavasti tapahtunut. Tässä todetaan, että alueiden toimijoista, suunnitelmien ja ohjelmien asiallisesta sisällöstä sekä käytettävistä resursseista riippuu, toteutuvatko asetetut tavoitteet. Varmasti alueiden toimijat pyrkivät parhaansa mukaan oman alueensa kehittämiseen. Suunnitelmia ja ohjelmia ja niiden sisältöjäkin löytyy. Täällä jopa valiokunta toteaa, että tällä pystytään päällekkäisyyksiä vähentämään. Se on todella tärkeää. Mielestäni ainakin niillä seutukunnilla, joissa ovat nämä kaikki eri muodot yhtä aikaa päällä, tehdään ohjelmia ja suunnitelmia ja erilaisia asiakirjoja toinen toistaan komeammissa kansissa. Sisältö on hieman erilainen, mutta samoja asioita ne sisältävät. Eli suunnitelmia ja ohjelmia kyllä on. Ilmeisesti niistä ilmenee myös se alueen tahto. Ne ovat siinä mielessä asiallisia.

Mutta käytettävistä resursseista ennen kaikkea riippuu, toteutuvatko asetetut tavoitteet. Valiokunta korostaa tätä, mutta mielestäni ei korosta sitä riittävästi. Nimenomaan valtion talousarviossa, niin kuin edellä lainaamassani toisessa kappaleessa todetaan, tulee ottaa huomioon suunnittelujärjestelmä ja talousarviosta tulisi ilmetä, paljonko määrärahoja on kohdennettu eri hallinnonaloilla alueiden kehittämiseen. Näin ei vieläkään tapahdu riittävästi. Talousarvio ei osoita riittävän selkeästi ja määrätietoisesti sitä, miten eri hallinnonaloilla määrärahoja on alueiden kehittämiseen. Sinne usein lasketaan, jotta saadaan mahtava summa, paljon sellaisiakin rahoja, jotka kuitenkin ohjautuvat suuriin kasvukeskuksiin, mutta jotka eivät ole varsinaisia alueiden kehittämiseen tarkoitettuja varoja.

Edelleen valiokunta korostaa sitä, että pitää selvittää, mikä vaikuttavuus kohdentamisella on ollut ja millä tavalla varoja kohdennetaan talousarvion perusteella toimintavuotena alueellisin perustein. Tämä on todella tärkeää, että sekä määrällisesti että myös selvin perustein tästä eteenpäin tämä budjettipolitiikan ja sen mukaisen hallituksen toiminnan tuloksellisuus näkyy, paljonko rehellisesti annetaan rahaa alueiden kehittämiseen, miten se käytetään ja mikä on vaikuttavuus, miten siis menneinä aikoina, edellisenä vuonna lähinnä, ja kuluvana vuonna ja suunnitelmissa tulevana vuonna. Tässä meillä on valtavan paljon parantamisen varaa.

Nyt en ihan tarkkaan pykäliä käy läpi, ilmeneekö sieltä ja kirjoitetaanko siellä selkeämmin kuin tähän asti se, että valtion talousarvion yhteydessä näitä periaatteita tehostettaisiin. Se olisi mielestäni tarpeen. Jos näin ei ole, tämä jää nyt vain valiokunnan lauselmien, ei edes ponsien, varaan. Mutta korostan, että juuri nämä toimenpiteet on syytä hyvin tarkkaan ottaa hallituksessa huomioon. Nykyinen hallitus ei enää pysty juuri mitään tekemään. Siltä jää aika ikävä aluepoliittinen perintö, mutta seuraavan hallituksen tulee tehdä se, mitä on vielä tehtävissä, Suomen pitämiseksi asuttuna kautta maan ja ennen kaikkea, että suomalaisia asuinpaikasta riippumatta kohdellaan mahdollisimman tasa-arvoisesti ja tasavertaisesti.

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tämä laki antaa mahdollisuuden tehostaa ja jäntevöittää aluepolitiikkaa. Toivon, että näin myös tapahtuu.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk:

Rouva puhemies! Tämä on niin tärkeä laki, että täytyy muutamin sanoin saatella tätä hallintovaliokunnan mietintöä. Kyseessähän on enemmän hallinnollinen puitelaki, joka antaa mahdollisuuksia tehdä aluekehitystyötä, jos siihen on resursseja, kykyä, tahtoa ja taitoa. Kyllä Suomessa on tapahtunut pientä heräämistä aluekehitystyössä, kun SDP:n puoluekokouksessakin jopa oli lisätty ohjelmiin sivulause "koko maassa otetaan resurssit käyttöön". Jotakin tällaista heräämistä oli hieman ohjelman kirjoitustyössä tapahtunut. Toivottavasti se todella tarkoittaa myöskin sitä, mitä se tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kankaanniemi sanoi, tässä on myöskin määrärahoista kysymys. Parhaillaankin lisätalousarvion yhteydessä on tullut esille, että siellä on vaje ykköstukialueen eräissä määrärahoissa aluekehityksen osalta. Toinen näkökulma on se, kun täällä puhuttiin kuntien taloudesta, että todella kunta on pienin kehittämisyksikkö. Ei kunnilla ole tänä päivänä juurikaan rahaa kehittämiseen laittaa, kun kaikki menee peruspalveluiden tuotantoon.

Arvoisa puhemies! Olennaista minusta olisi todella se, että entistä enemmän osaaminen, yrittäjyys, voisi verkottua laajemmin aluekeskuksista maakunnan, seutukuntakeskuksiin ja muutoinkin laajemmin, jottei tapahtuisi tällaista keskittymistä maakunnan sisällä, joka imee voimaa muulta maakunnalta.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Nykyinen aluekehityslaki on ollut kohta kymmenen vuotta voimassa. Tänä aikana yhteiskunnassa on tapahtunut varsin suuri muutos ja osaltaan EU:n jäsenyys on tuonut muutosta. Tästä huolimatta voi sanoa, että aluepolitiikan teho ja se politiikka, jota hallitukset, sekä Lipposen ensimmäinen että nykyinen, ovat toteuttaneet, ei ole vastannut varmaan tasapainoisen aluekehityksen tarpeita. Me tiedämme kaikki hyvin, että monet määrärahat, joita kansallisen aluepolitiikan toteutukseen aiemmin käytettiin, ovat nyt miltei puolittuneet tai jopa enemmän. Käytännössä voimavarat ovat paljolti olleet entisissä kehitysaluemaakunnissa EU:n rahoitusohjelmien ja EU:n rakennerahasto-ohjelmien rahoituksen varassa. Se ei ole varmaankaan riittävää. Mielestäni nyt pitäisi nopeammin uudistaa aluepolitiikan toteutusta kuin kymmenen vuoden kuluttua. Tarve siihen on hyvin suuri. Me tiedämme, että vinoutuva alueellinen väestökehitys, muuttoliike, suuri työttömyys ja suurien alueiden autioitumisuhka on tänä päivänä hyvin todellinen. Siihen liittyy tietysti maaseudun elinkeinopohjan mureneminen, osaltaan myös kuntien talouden heikkeneminen. Nyt pitäisi koota laajasti kyllä sellainen yhteinen tahtotila, jolla myös lainsäädäntöä jatkossa muutaman vuoden kuluttua voitaisiin tarkentaa ja tehostaa.