3) Hallituksen esitys vuoden 2003 toiseksi lisätalousarvioksi
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Siinä missä edellinen lisätalousarvio
voimakkaine elvytystoimineen oli iso suhdannepoliittinen linjapäätös,
on nyt eduskunnalle annettava ehdotus tämän vuoden
toiseksi lisätalousarvioksi enemmänkin tavanomainen,
korjauksia ja täydennyksiä sisältävä lisäbudjetti.
Ehdotuksessa korotetaan varsinaista tuloarviota nettomääräisesti
344 miljoonalla eurolla ja hallinnonalojen menoihin ehdotetaan vastaavasti
34 miljoonan euron lisäystä. Lisäksi
ehdotetaan siirtymistä nykyisestä korkomenojen
maksuperusteisesta budjetoinnista käytäntöön,
jossa korkomenot kohdennetaan siihen ajanjaksoon, jolta korkoa kertyy.
Tästä aiheutuu tekninen talousarvion kattamistarve.
Se nostaa lisätalousarvion loppusumman korkeaksi, vaikka
varsinaiset, hallinnonaloille esitettävät määrärahalisäykset
ovat vähäisiä.
Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana kansainvälisen
talouden tilasta ja näkymistä.
Kansainvälinen talouskehitys on jo useamman vuoden
ajan ollut vaisua. Kerta toisensa jälkeen talousennusteet
ovat osoittautuneet liian optimistisiksi. Suhdannenousun käynnistyminen
on viivästynyt, ja etenkin Euroopassa on juututtu hitaan
kasvun vaiheeseen.
Maailmantalouden kasvun odotusten kohde näyttää olevan
taas kerran Yhdysvallat. Siellä talouspolitiikka on ollut
erittäin elvyttävää, korot ovat
poikkeuksellisen matalat ja finanssipolitiikka tukee voimakkaasti
kasvua. Viime vuoden alussa näytti jo siltä, että toimet
olisivat johtaneet tulokseen, mutta sittemmin kasvuvauhti hidastui
uudelleen. Kuluvan vuoden alkupuoliskon kehitys oli USA:ssa jälleen
parempaa, mutta huomattava osa kasvun nopeutumisesta aiheutui sotaponnisteluista
ja ylipäänsä julkisen talouden menojen
jyrkästä kasvusta. Irakin tilanteeseen sekä USA:n
talouskehitykseen liittyvä epävarmuus on selvästi
heijastunut valuuttakursseihin. Euro alkoi vahvistua kesällä 2002,
mutta tämän vuoden kesäkuussa toiveikkaat
talousuutiset Yhdysvalloista alkoivat vahvistaa dollaria ja heikentää euroa.
Nyt lokakuussa 2003 tilanne ja näkymät
ovat taas erilaiset. Toivottua heikompi työllisyyskehitys
USA:ssa on jälleen lisännyt maan talouden elpymiseen
liittyvää epävarmuutta.
Vakuutusta suhdanteiden pysyvästä elpymisestä ei
ole saatu. Yhdysvaltojen talouden näkymä on alijäämien
nopean paisumisen vuoksi muuttunut hankalammaksi. Maan talous ei
ole kyennyt ainakaan aiemmin hoitamaan likikään vastaavan
suuruista kaksoisvajetta ajautumatta ennen pitkää taantumaan.
Näin nopea velkaantuminen ulkomaille on ainakin pidemmän
aikavälin näkymien kannalta aina riskialtista.
On varsin yleinen käsitys, että Yhdysvaltojen vaihtotaseen
vajeen asteittainenkin korjaaminen edellyttäisi selvästi
heikompaa dollaria, suurempaa säästämistä USA:ssa
ja nopeampaa kasvua muualla kansainvälisessä taloudessa.
Samaan aikaan myös julkisen talouden alijäämä on
kyettävä rahoittamaan. Tämä ei
voi tapahtua ilman vaikutuksia inflaatioon, korkoihin ja kuluttajien käyttäytymiseen.
Entä sitten vaikutukset Suomeen ja suomalaisten pyrkimyksiin?
Euron revalvoituminen vielä nykyisestään
tämän näkymän edessä olisi
omiaan kiristämään myös suomalaisten
vientiyritysten ja niiden alihankintaketjujen kilpailuasemaa. Samalla
taloutemme kasvuodotukset jäisivät ennakoitua
pidemmäksi ajaksi kotimarkkinoiden vedon varaan. Hallituksen
on huomioitava tämä finanssipolitiikassaan niin,
että kykenemme samanaikaisesti huolehtimaan kasvun ja työllisyyden
kannalta keskeisen yritystoiminnan kilpailukyvystä sekä ylläpitämään
kuluttajien luottamusta kotimarkkinoilla.
Pahinta myrkkyä tässä tilanteessa
olisi tinkiminen valtiontalouden vakaustavoitteista. Sillä tiellä edessä olisi
nopeasti kasvupotentiaalin menettäminen ja sen myötä hyvinvointivaltion
rahoituspohjan asteittainen mureneminen. Jotta näin ei
kävisi, on siis yhtäällä oltava
kykyä eri keinoin vahvistaa työpaikkojen kannalta
elintärkeää yritysten toimintaympäristöä ja
toisaalla entistäkin tarkemmin huolehdittava valtiontalouden
tasapainosta pitämällä kiinni sovituista
menoraameista.
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Suomen
talouskehitys on kuitenkin linjassa valtiovarainministeriön
syyskuun ennusteen kanssa. Talouskasvu jää viimevuotista
hitaammaksi, mihin ensisijaisena syynä on kansainvälisten
markkinoiden laimeus, joka heikentää yritysten
vientimahdollisuuksia ja rajoittaa tuotantoa kotimaassa. Taloutemme
nojautuukin tänä vuonna kotimaiseen kysyntään,
jonka keskeinen käyttövoima ovat kotitaloudet
kuluttajina. Tämän kysynnän aktiivinen
tukeminen on myös yksi hallituksen talouspolitiikan tukijaloista.
Viennin vedon viipyessä on yritystemme hintakilpailukyky
euroalueen ulkopuolella euron vahvistuessa heikentynyt, ja viimeaikaiset
liikkeet valuuttakursseissa ovat voimistaneet tätä kehitystä edelleen.
Myöskään kotimaisissa investointinäkymissä ei
ole vielä tapahtunut odotettua paranemista, sillä yritysten
investoinnit suuntautuvat niille markkinoille, joilla kysyntänäkymien
arvioidaan olevan suotuisimmat.
Alkuvuoden kuluttajavetoinen talouskasvumme on ollut osin seurausta
autoverotukseen tehtyistä kevennyksistä, sillä palveluihin
käytettyjen eurojen kasvu hidastui ja kertakulutustavaroiden,
kuten elintarvikkeiden, ostot supistuivat keväällä.
Palkansaajien ansiot lisääntyivät kuitenkin
alkuvuonna edellisvuotta nopeammin, joten kotitaloudet lienevät
tulleet aiempaa varovaisemmiksi rahankäytössään.
Osansa tähän on työllisyysnäkymillä.
Varsinkin teollisuuden palkkalistoilla olevien lukumäärä vähentyi
tuntuvasti vuoden alusta elokuuhun, ja kehitys on syksyn tullen
jatkunut. Jos todennäköisyys joutua työttömäksi
lisääntyy, saattaa kuluttajien toistaiseksi hyvänä pysynyt luottamus
omaan talouteensa heikentyä. Se taas olisi omiaan heikentämään
yksityisen kulutuksen vetämää talouskasvua.
Kotitalouksien ostovoima kasvaa kuitenkin määrätietoisen
elvytyspolitiikan ansiosta ensi vuonna tuntuvasti, joten kulutuksen
kasvunäkymät ovat sinänsä hyvät.
Kulutusta ja talouskasvua ovat ylläpitäneet myös
edulliset rahoitusmahdollisuudet. Elvyttävä rahapolitiikka
mataline korkoineen on suosinut asuntohankintoja, mutta myös
kotitalouksien kulutusluotot ovat lisääntyneet
ripeästi. Vallalla olevan käsityksen mukaan rahapoliittisen
elvytyksen tie on kuitenkin pian kuljettu loppuun. Suomalaiset ovat
korkotietoisia rahankäyttäjiä, joten
kun korkotaso lopulta nousee, hidastuu kulutuksen kasvu väistämättä.
Epävarman talouskehityksen oloissa on tärkeää,
että myös hallituksen talouspolitiikan toinen tukijalka,
jo aiemmin korostamani valtiontalouden vakaus, kantaa. Se luo luottamusta,
jonka turvin kotitaloudet uskaltavat kuluttaa ja yritykset investoida.
Lisätalousarvioehdotuksen määrärahoilla
vakautta ei vaaranneta, vaan kysymys on lähinnä menoarvioiden
tarkentumisen edellyttämistä korjauksista, toki
myös joistakin aidoista lisämäärärahoista.
Lisäbudjetissa hallitus ehdottaa viranomaisverkon kehittämiseen
35 miljoonan euron lisärahoitusta. Perusradanpitoon lisätään
10,6 miljoonaa euroa, uutta energiateknologiaa edustavan suuren
koelaitoksen rakentamiseen 9,6 miljoonaa euroa. Ulkomaalaisviraston
lisäresurssit turvataan, ja poliisi saa lisää rahaa
talousrikollisuuden torjuntaan ja ulkomaisen työvoiman
työsuhteiden valvontaan.
Verojen ja veronluonteisten tulojen arviota ehdotuksessa nostetaan
372 miljoonaa. Tämä selittyy pitkälti
autoveron 250 miljoonan euron kasvulla, mikä osaltaan nostaa
myös arvonlisäveron tuottoa. Tosiasia kuitenkin
on, että tällaisen tilapäisen lisätulon
varaan ei mitään menoautomaatteja tai uusia menokohteita
ylipäänsä pidä lähteä rakentamaan.
Hallitus ei luonnollisesti sitä myöskään
tee eikä esitä, vaan kannustaa lisäbudjettiesityksellään
myös takanaan olevia eduskuntaryhmiä hyvään
harkintaan ja pidättyväisyyteen.
Oppositioon, arvoisa puhemies, on jo vaikeampi tässä vedota,
semminkin kun sen kaksi suurinta ryhmää, kokoomus
ja vasemmistoliitto, tosin kai eri syistä, ovat molemmat
puolueittensa puheenjohtajien vanavedessä hyvää vauhtia
irtautumassa suomalaisen sopimusyhteiskunnan mallista maan talous-
ja työllisyyspolitiikan johtotähtenä.
(Ed. Outi Ojala: Ei olla! Kovia tulkintoja!) Kun kokoomus jättää hyvästejä kolmikantaiselle
yhteistyölle nähdessään siinä jonkinlaisen
pahan akselin SDP:n ja SAK:n välillä, on se yhtäältä niin
läpinäkyvä puoluepoliittinen vedätys
ja toisaalta niin aito askel kohti uusliberalismia, että hallituksen
lienee turha toivoa uudestisyntyneen kokoomuksen tukea politiikalleen missään
muodossa. Ehkä kuulemme tänään, onko
näin vai puhuuko puheenjohtaja Itälä vain lämpimikseen
puolueensa uusista valinnoista. Ehkä kuulemme senkin, millaisen
uuden ahaa-elämyksen varaan vasemmistoliitto omaa poliittista
ilmettään rakentaa.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Ensinnä aivan muutama sana valtiovarainministeri
Kalliomäen puheenvuoron johdosta.
Aivan oikein, kuten valtiovarainministeri toteaa, kotitalouksien
ostovoima on kasvanut, mutta on samalla syytä kysyä,
keiden kaikkien kotitalouksien. On hyvä muistaa, että tästä elvytyspoliittisesta
linjauksesta, jonka keskeinen osa ovat siis veronalennukset, on
hyötynyt vain osa väestöstä.
Vasemmistoliitto on toistuvasti tuonut esille sen, että noin
miljoona aikuista ei hyödy veronkevennyksistä ollenkaan,
elikkä esimerkiksi niissä kotitalouksissa, joissa
molemmat aviopuolisot ovat pienituloisia eläkeläisiä,
ei ole hyödytty veronkevennyksistä, ei myöskään
työttömien perheissä, jotka elävät
työmarkkinatuella, tai myöskään
opiskelijaperheissä. Heidän ostovoimansa ei valitettavasti
ole nyt kasvanut, ja he eivät ole sillä tavoin
voineet olla tukemassa kotimaista kysyntää.
Kuten ministeri myös totesi täällä,
lisätalousarvioehdotuksen määrärahoilla
ei vakautta aiota vaarantaa, mutta olisin kuitenkin mieluusti kuullut
valtiovarainministerin kommentoivan myöhemmin tätä muutosta,
joka nyt korkomenojen osalta tehdään. Täällähän
todetaan, että jatkossa korkomenot kohdennetaan siihen
ajanjaksoon, johon korko on kertynyt, ja näin ollen siitä loppusummasta,
joka on käytettävissä, yli miljardi,
1 miljardi 264 miljoonaa euroa, enemmän käytetään
valtionvelan korkoihin siihen nähden, mitä budjetissa
oli arvioitu. Tietysti tämä pistää kysymään,
onko tässä tavoitteena se, että kun te
alunperin hyväksyitte niin tiukat menokehysraamit hallitukselle,
tätä kautta nyt korkojärjestelmää muuttamalla
tulee lisää väljyyttä raameihin.
Jos näin on ja tämä on tavoite, niin
se ei sinänsä ole ollenkaan huono, mehän
olemme moneen otteeseen kritisoineet sitä, että se
tiukka menoraami pahimmillaan voi aiheuttaa suuria vaikeuksia ja jopa
leikkauksia, jos siitä pidetään kiinni.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten valtiovarainministerin
kritiikkiin, joka osoitettiin vasemmistoliitolle, pidän
tätä aika erikoisena heittona valtiovarainministerin
suunnalta budjettikeskustelun yhteydessä. Vasemmistoliitto
teki vakavasti otettavan vaihtoehdon, varjobudjetin, ja tässä meidän
luonnoksessamme varjobudjetiksi ei oltu millään
tavalla vaarantamassa valtiontaloutta. Päinvastoin, me
pysyimme hyvin tiukasti siinä raamissa, minkä hallitus
oli laittanut. Me vain esitimme aivan toisenlaisia kohdennuksia,
ja meidän kohdennuksemme lähtivät siitä,
mitä olimme luvanneet ennen vaaleja, eli että palvelut tulevat
ennen veronalennuksia ja että palvelut voidaan turvata
ensin. Se oli meidän lähtökohtamme.
Mitä sitten tulee kolmikantaan, niin haluan tässä sen
aivan selkeästi todeta kaikille ja eduskunnan pöytäkirjaan,
että vasemmistoliitto on arvostanut kolmikantayhteistyötä ja
arvostaa sitä edelleenkin. Olimme hallituksessa 8 vuotta
mukana. Suomi pelastettiin taloudellisista vaikeuksista, ja siinä yhteydessä myöskin
solmittiin merkittävät tulopoliittiset ratkaisut,
jotka edesauttoivat talouden vakauttamista ja talouden uudelleen nousuun
pääsyä. Ei siinä, että joskus
esitetään kritiikkiä ammattiyhdistysliikkeen
suuntaan, sinänsä mitään pahaa
ole, ei myöskään siinä, että ammattiyhdistysliikkeen
puolelta kritisoidaan puolueita. Tämä on normaalia
demokratiaa, tämä täytyy sallia, mutta
me kunnioitamme ja arvostamme kolmikantayhteistyötä ja
näemme siinä suomalaisen yhteiskunnan vahvuuden,
toisin kuin kokoomus.
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hieman jatkaa ja
erityisesti paneutua budjetin kohtaan, jossa puhutaan ulkomaisesta
työvoimasta. Hallitushan esittää puolen
miljoonan euron lisäystä poliisille ulkomaisen
työvoiman valvonnan tehostamiseen. Selvää onkin,
että tarvitaan poliisia valvomaan silloin, kun jälkiä yrityksissä yritetään peitellä
väärillä kuiteilla
ja tiedoilla ja ulkomaisia työntekijöitä uhkaillaan.
Kyse ei ole vain työluvattomien etsinnästä,
vaan ennen kaikkea siitä, että tänne
pyrkii ulkomailla rekisteröityjä yrityksiä,
jotka eivät todellisuudessa noudata suomalaisia työehtosopimuksia.
Nämä yritykset maksavat alipalkkaa ja senkin osaksi
pimeänä karttaen näin myös kotimaan
verotusta. Tässä hämärässä puuhassa
syntyy helposti myös muuta, lahjontaa, kirjanpitorikoksia
ja kaikkea sitä, mikä on pidettävä meiltä poissa,
sillä se vahingoittaa rehellisesti toimivia suomalaisia
yrityksiä.
Puoli miljoonaa euroa lisäbudjetissa on siis hyvä alku,
mutta työsarkaan nähden riittämätön. Rakennusala
on otollinen tällaiselle rikolliselle, pimeälle
toiminnalle varsinkin nyt, kun Viro liittyy EU:hun ja palvelusten
tarjonnalle ei ole sellaisia määräaikoja
kuin on työvoiman tuonnille. Valiokunnan onkin syytä arvioida
määrärahan tarve sitä taustaa
vasten, että yksin Pääkaupunkiseudulla
riittää rakennustyömaita ja niissä aliurakoitsijoita
satamäärin. Luonnollisesti myös ensi vuoden
varsinainen talousarvio ja sen määrärahatarve
tulee arvioida valiokunnassa huolellisesti, ellei hallitus sitten
budjettia täydennä myöhemmin.
Korostan, että yksin valvonta ei riitä, vaan myös
lainsäädäntöä tulee
tehostaa. Jotta työehtosopimusten noudattaminen tehostuisi,
työsuojeluvaltuutetuilla ja muilla luottamusmiehillä tulee olla
esteetön pääsy palkkatietoihin. Lisäksi
ammattiliitoille tulee antaa kanneoikeus, sillä useinkin
alipalkatut pelkäävät työnantajan
kovia otteita. Alipalkkaus syrjintärikoksena ei Suomessa riitä,
ellemme saa Viroa myös säätämään
sitä rikokseksi siellä, koska Viron poliisi ei
muuten voi antaa virka-apua.
On myös välttämätöntä saada
rakennusalalle sellaiset eettiset säännöt,
joissa ainakin julkinen valta ja erityisesti merkittävämmät
rakennuttajat ja ainakin pörssissä olevat suuret
yksityiset tilaajat sitoutuvat siihen, että ne eivät
missään oloissa hyväksy alipalkkausta
ja suomalaisten työehtojen kiertoa tai kieroa peliä,
vaan edellyttävät rehtiä meininkiä työmailla.
Minä vetoankin siihen, että alan suurimmat toimijat
mukaan lukien työeläkeyhtiöt ryhtyvät
yksissä tuumin patoamaan epätervettä kehitystä.
Työmaille ei tarvita rikollista meininkiä. Työehtosopimuksista
laistaminen tuo mukanaan aina samalla kaikenlaista muutakin laittomuutta,
johon yhteistoimin on puututtava.
Haluan myös todeta, että viime aikojen tiedot, siis
päivittäin tulevat tiedot kunnista, kertovat karua
totuutta hallituksen linjasta. Kunta toisensa jälkeen toteaa,
että palveluja on karsittava, että hoitotakuuta
ei voida järjestää, iltapäivähoitoa
ei voida järjestää. Yksissä tuumin
hallituspuolueet lupasivat vaalien alla pitää huolta
palveluista, mutta nakkasivatkin vaalien jälkeen kaiken
liikenevän ylimääräisiin veronkevennyksiin.
Toivon nyt kovasti, että myöskin tältä osin,
kun lisätalousarviota arvioidaan, katsotaan valiokunnassa, olisiko
kunnissa joitakin niin kiireellisiä asioita, joihin pitäisi
välttämättä nyt jo puuttua,
eikä lykätä asioita.
Otan yhden esimerkin: Me tiedämme, että kunnissa
ei ole kyetty riittävästi huolehtimaan lasten
ja nuorten psykiatrisesta kuntoutuksesta ja hoidosta. Nyt saimme
eilen tiedon, että ne lisätalousarviossa varatut
4 miljoonaa euroa, jotka on tarkoitettu psykiatriseen kuntoutukseen,
tullaankin käyttämään siihen,
että voidaan jatkaa jo aloitettua kuntoutusta. Uusiin päätöksiin
ei ole varaa.
Tästä syystä vasemmistoliiton puolelta
me olemme tehneet talousarvioaloitteen, että 2 miljoonaa
markkaa, arvoisa valtiovarainministeri, siitä, mitä nyt
ollaan muutoin käyttämässä velan lyhentämiseen,
edes se, voitaisiin osoittaa lasten ja nuorten psykiatriseen kuntoutukseen
ja saada näin uusia hoitokäytäntöjä liikkeelle.
Pitkän päälle tämä ei
tietenkään ole ratkaisu, vaan perusasiahan on
se, että kunnilla täytyy olla riittävät
resurssit ja henkilöstö, jotta kunnissa voidaan
näistä palveluista huolehtia. Mutta tilanne ei
tänään valitettavasti ole näin.
Arvoisa puhemies! Myöskin on hieman ihmetyttänyt
se, että eräät tiehankkeet näyttävät
nyt viivästyvän, koska hallitus on nyt siirtomäärärahoja
karsimassa pois lisäbudjetilla. Samanaikaisesti me tiedämme,
että on monia tiehankkeita, jotka odottavat kiireellisinä toteutumistaan.
Sen takia ihmettelenkin, miksi siirtomäärärahoja
ollaan nyt poistamassa, kun siirtomäärärahathan ovat
niitä, joita voitaisiin käyttää useampivuotisina.
Hyvää puolestaan on se, että radanpitoon
ollaan antamassa lisää rahaa, mutta kyllä tämä tiehankeasia
nyt hieman arveluttavaa: toinen käsi ottaa ja ensi viikolla
toinen käsi antaa ja sitten taas otetaan pois. Ei oikein
selviä, mistä on kysymys.
Sitten vielä työllisyysmäärärahoista:
Nyt kun meneillään on tämä irtisanomis-
ja lomautusaalto, olen huolissani siitä, että työllisyysmäärärahat
riittäisivät. (Puhemies: 10 minuuttia!) Nyt ollaan
taas tekemässä siirto. Siirretään
kunnilta työllisyysmäärärahoja
pois ja siirretään vastaavasti niitä valtiolle.
Mutta kaiken kaikkiaan työllisyysmäärärahoja
ollaan lisätalousarviossa karsimassa. Silloin on kyllä syytä kysyä,
kenessä on vika. Me tiedämme, että meillä on
paljon työllistettäviä ihmisiä,
jotka odottavat edes puolen vuoden työllistämispäätöksiä.
Näin ei valitettavasti nyt tapahdu, kun rahoja ollaan karsimassa.
Jos olen väärässä, niin toivon,
että valtiovarainministeri minua oikaisee.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Työllisyystilanne on heikkenemässä varsin
nopeasti eri puolilla maata. Päivittäin saadaan
lukea ilmoituksia uusista yt-menettelyistä, uusista irtisanomisista,
tehtaitten lopettamisista jnp. Olisi nimenomaan tästä syystä ollut
odotettavissa, että hallituksen lisäbudjetissa
työllisyyteen olisi satsattu todella tuntuvasti. Nyt lisäbudjetissa
tehdään vain momenttikohtaisia siirtoja momentilta toiselle
ja itse asiassa lopputuloksena on se, että valtion toimenpitein
työllistetään liki 1 000 työntekijää vähemmän
näitten siirtojen johdosta kuin ilman niitä olisi
tapahtunut.
On tietenkin totta, että valtion momenteilta on vähennetty
merkittävästi valtion työllistämistukiin
käytettyjä rahoja, mutta mielestäni se
ei oikeuta siihen, että kunnilta vastaavat rahamäärät otetaan
pois ja kuntien mahdollisuuksia työllistää heikennetään.
Tässä tämä nollasummapeli näyttää tosiaan
käyvän työttömien vahingoksi, eli
työttömiä työllistetään
entistä vähemmän. Näin ollen
tämä lisäbudjetti ei kyllä täytä alkuunkaan
niitä toiveita ja odotuksia, joita ihmiset maakunnissa
ovat odottaneet, sillä he odottavat nimenomaan, että valtio
puuttuu voimakkaasti työllisyyden kehitykseen niin, että työttömyyden
kasvu voitaisiin estää. Nyt tämä budjetti
ei sitä tee, vaan se vain tosiaan, kuten totesin, siirtää määrärahoja
pääluokasta toiseen.
Valtiovarainministeri totesi avauspuheessaan, että vasemmistoliitto
on vaarantamassa kolmikantayhteistyön. Vasemmistoliitto
on ollut mukana kolmikantayhteistyössä ja myöskin
tukenut kolmikantayhteistyötä ja myöskin
sitä, että ammattiyhdistysliike edelleenkin olisi
vaikutusvaltainen joukkojärjestö tässä maassa
ja voisi ajaa myöskin oman jäsenistönsä etuja,
puolustaa työpaikkoja ja puolustaa jäsenistölleen
kunnollista palkkaa, kunnollista toimeentuloa. Sen sijaan hallitus
ohjelmassaan lähtee siitä, että se pyrkii
ratkaisemaan yhtenä keinona työttömyyden
ongelmaa suosimalla erityisesti matalapalkkaisia töitä.
Hallitus pyrkii palkitsemaan niitä työnantajia,
jotka työllistävät ihmisiä noin
1 000 euron kuukausipalkalla, palkalla, jolla ei tule toimeen. (Ed.
Elo: Pitäisikö korkeapalkkaisia suosia?) — Ed.
Elo, 1 000 euron kuukausipalkalla Suomessa ei tule toimeen. — Suomessa
on noin miljoona ihmistä, jotka joutuvat työskentelemään
matalapalkoilla. Meillä on aivan riittävästi matalapalkkoja.
Miksi valtio palkitsisi erityisellä palkkiolla sellaisen
työnantajan, joka maksaa erittäin pientä palkkaa?
(Ed. Elo: Mutta miksi pitäisi suosia korkeapalkkaisia?) — Arvoisa
ed. Elo, kysyn, onko ay-liike ollut sata vuotta väärässä,
kun se on vaatinut parempia palkkoja työntekijöille?
(Ed. Elo: Ei ole ollut!)
Mikä on sosialidemokraattien vastaus tähän
ja mitä vastaa myöskin valtiovarainministeri Kalliomäki
tähän, ovatko sosialidemokraatit lähteneet
sille linjalle, että pitää saada mahdollisimman
paljon mahdollisimman alhaisella palkalla olevia ihmisiä töihin?
Eikö pitäisi lähteä siitä, että kun
työssä ollaan, niin työstä maksetaan
sellainen palkka, että sillä tulee toimeen? (Ed.
Elo: Ed. Kuoppa tietää itsekin vastauksen. — Ed. Bryggare:
On töitä!) — Jos töitä kerran
on, miksei niistä makseta kunnollista palkkaa, ed. Bryggare?
Kyllä minun mielestäni pitää lähteä siitä, että jos
ihminen on töissä, hän saa sellaisen
palkan, että sillä elää. Ei
voida lähteä tästä ajatuksesta.
Ihmettelen suuresti, miksi sosialidemokraatit ovat hallitusohjelmaan
tällaisen kohdan hyväksyneet ja sitä valmistellaan
edelleenkin. (Ed. Zyskowicz: Siitä puhutaan huomenna lisää!) — Siitä varmasti
puhutaan paljon huomisen jälkeenkin vielä, ed.
Zyskowicz.
Tässä hallituksen lisätalousarviossa
on myöskin ainakin meidän pirkanmaalaisten kannalta
myönteisiä asioita. Olen nyt ne kielteiset tässä työllisyysasiassa puhunut. Mutta
eräs kysymys
vielä: Opetusministeriön pääluokassa Tampereen teknilliselle
yliopistolle annetaan miljoona euroa lisää korkeajännitelaboratorion laitehankintoihin.
Tämä korkeajännitelaboratoriohan
paloi, ja itse laboratoriorakennus korjattiin, mutta laitehankintoihin
ei tullut rahaa. Silloin on tietenkin luonnollista, että opetus
on tavattoman vaikeaa, kun ei ole laitteita. Seinät on,
mutta ei ole laitteita, joilla opetusta annettaisiin. On laskettu,
että tähän olisi tarvittu 1 200 000
euroa. Nyt tulee 1 000 000 euroa. Siitä täytyy
olla erittäin tyytyväinen, että 1 000 000
euroa tulee. Mutta toivottavasti tämä 200 000
euroa jostain voidaan hakea, jotta opetus saadaan tarkoitustaan
vastaavalle tasolle.
Toisena myönteisenä asiana on se, että liikenneministeriön
pääluokassa Ratahallintokeskus saa 10 600 000
euroa radan perusparannustöihin Tampere—Orivesi-välille.
Se on tietenkin tärkeää, koska jatkuvasti
junat myöhästelevät tämän radan
huonon kunnon takia siellä, lähes päivittäin,
jotta routavauriot saadaan ajoissa korjattua ja tämä rata
yleensä pysyy liikennöitävässä kunnossa.
Ed. Bryggare, on hyvä, että ne rahat tulevat ja
ne tarjoavat työtä ja myöskin tämä infrastruktuuri
Suomessa voidaan pitää kunnossa ajallaan. Silloin
sen korjaaminen on vielä halvempaa. Tämä rataosa
kyllä voidaan korjata.
Puhemies:
Myönnän vielä puhujalistalta puheenvuoron
ed. Elolle, ja sen jälkeen on mahdollisuus käyttää vastauspuheenvuoroja.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ministeri Kalliomäki aloitti varsin mielenkiintoisen,
vähän laajemmankin talouspoliittisen keskustelun
tässä, ja minusta se on paikallaan. Lisäbudjettihan
on, niin kuin hän totesi, suhteellisen rutiiniluonteinen
kuitenkin, ja itsekin keskityn tässä puheenvuorossa
lähinnä yleisen talouspolitiikan edellytyksiin.
Niin kuin ministeri Kalliomäki totesi jo aikaisemmin
esitellessään valtion budjettia ensi vuodelle — oikeastaan
hän vähän eri sanoin toisti sen saman — näkymät
sekä meidän oman taloutemme että maailmantalouden
kannalta ovat edelleen sameat. Mitään sellaista
selvää merkkiä siitä, että nousu
olisi alkanut, ei valitettavasti ole nähtävissä.
Toivoa noususta on, ja me kaikki tietysti jaamme tämän
toivon.
Jos katsotaan eräitä merkkejä, esimerkiksi Amerikan
pörssikursseja, niin sekä Dow Jones että Nasdaq
ovat nousseet 25—30 prosenttia vuoden alusta. Yleensähän
väitetään, että pörssi on
puoli vuotta ajastaan edessä, eli pörssikurssien
nousu näyttäisi viittaavan siihen, että talous on
yleisemminkin nousussa. Tässä saattaa kuitenkin
olla kysymys myös siitä, että erilaisia
rahoitusinstrumentteja vain siirrellään tällä hetkellä pörssiin
ja se vaikuttaa pörssikurssien nousuun. Jos nimittäin
katsotaan Amerikan makrotaloutta, johon myös ministeri
Kalliomäki viittasi, niin siellä on valitettavasti
edelleen merkkejä, jotka viittaavat siihen, että sillä saattaa
myöskin olla erittäin vahingollisia seurauksia
Euroopankin orastavalle talouskasvulle.
Eräs asia, jota me täällä Euroopassa
usein korostamme, myös Suomessa, on eläkevastuut. Kun
Euroopan neuvostossa käytiin keskustelua Oecd:n raportista,
todettiin, että Amerikan kattamattomat eläkevastuut
ovat 350 miljardia dollaria, ja kun me suomalaiset olemme huolissamme täällä eläkevastuista,
niin tämäkin kannattaa ehkä muistaa.
Mutta ehkä yhtä suuri ongelma vähintään
on vaihtotaseen vaje. Yhdysvaltojen vaihtotaseen vaje on noin 5
prosenttia kansantuotteesta, ja se on luku, niin kuin tiedetään,
jota ei kovin helposti voi ylittää, eli vaara
on olemassa edelleen, että dollari heikkenee ja euro vahvistuu.
Jos nyt haluaisi ennustaa, melkein ennustaisin nyt tästä paikasta:
Euroa ei ole vielä testattu. Euro vaihtelee 1,17:n ja 1,18
dollarin välillä, ja ehkä kaikkein pahin
skenaario on se, että liian nopeasti euro vahvistuu ja
se edelleen heikentää meidän vientimahdollisuuksiamme.
Tämän päivän lehdissä, jos
te, hyvät kansanedustajakollegat, ehditte aamulla todeta,
kerrottiin, että meidän vientimme oli vähentynyt
13 prosenttia elokuussa verrattuna elokuuhun 2002. Euroalueelle
vietiin tuotteita 14 prosenttia vähemmän ja sitten
muille alueille 13 prosenttia vähemmän, eli tässä ollaan
todella suurten kysymysten edessä. Ei se, ed. Kuoppa ja eräät
muut, jotka täällä olette puhuneet, ole
nyt ihan sattumaa, että vientiyritykset joutuvat vähentämään
työvoimaansa. Kyllä, jos vienti vähenee
13 prosenttia vuositasolla, se on merkittävä väheneminen.
Totta kai monella yrityksellä on puskureita. Siellä on
taseissa varaa pitää ja järkevääkin
on pitää työvoimaa, mutta kyllä minusta tämä on
suuri vaara, että vientiyhtiöillä menee näin
huonosti, ja kyllä siinä tämä euron
kehitys on ehkä kaikkein keskeisin.
Mitä sitten tulee Yhdysvaltojen budjettivajeeseen,
sen me myöskin tiedämme. Siinä Oecd:n raportissa
oltiin sitä mieltä, että se laskee 455 miljardiin
dollariin tänä vuonna. Toiset ennustavat jopa
500:aa miljardia dollaria. Kun muistetaan, että Clintonin
lopettaessa Amerikan presidenttinä valtiontalouden ylijäämä oli
200 miljardia dollaria, me havaitsemme, minkälaista jälkeä Bushin
hallitus on saanut aikaan sekä hulppeilla veronalennuksilla
että Irakin sodalla.
Kun täällä ministeri Kalliomäkikin
viittasi ehkä — en tiedä, oliko positiivisessa
vai neutraalissa mielessä — siihen Yhdysvaltojen
elvyttävään politiikkaan, niin voidaan
kyllä sanoa, että me täällä Suomessa
kovasti arvostelemme sitä, kun Ranska ja Saksa ylittävät
3 prosentin alijäämän eli loukkaavat
kasvu- ja vakauspakettia siinä mielessä. Yhdysvaltojen
alijäämä tulee kuitenkin 6 prosenttiin,
ja me toteamme, että se on dynaamista ja se on elvyttävää.
Mielestäni meidän pitäisi kyllä sitten
olla johdonmukaisia täällä. Me voisimme
todeta, että amerikkalaiset noudattavat meidän
mielestämme myöskin holtitonta talouspolitiikkaa,
mutta Bushin hallinnon mielestä se ei ole sitä.
Heidän mielestään se on oikeata politiikkaa.
(Ed. Ala-Nissilä: Heillä on eri valuutta kuin
meillä!) — Ed. Ala-Nissiläkin varmaan
taitaa liittyä niihin, jotka tuomitsevat Ranskan ja Saksan
talouspolitiikan, jotka lähtevät siitä,
että vähän matkitaan tätä amerikkalaista
dynaamista talouspolitiikkaa, jossa luotetaan suuriin vajeisiin
ja siihen, että suuret vajeet sitten myöskin lisäävät
kasvua ja sitä kautta vajeet sitten pienenevät
lähivuosien aikana. Näinhän tässä ajattelu
kuitenkin kulkee.
Puhemies! Ehkä haluan vielä tuoda pari asiaa. Eräs
on se, että me Suomessa edelleenkin noudatamme, kuten olen
vuosien mittaan täällä todennut, EU:n
kireintä talouspolitiikkaa. Minulla on tässä 21.
syyskuuta päivätty muistio, joka on komissiosta
tullut. Sen mukaan meidän julkisen talouden ylijäämämme
oli viime vuonna 4,2 prosenttia. EU:n komissio arvioi, että meidän
ylijäämämme julkisessa taloudessa tänä vuonna
on 3,3 prosenttia ja ensi vuonna 3 prosenttia. Ainoastaan Ruotsissa
ja Tanskassa on pikkuisen ylijäämäinen
mutta huomattavasti vähemmän ylijäämäinen
julkinen talous kuin meillä. EU-maitten keskiarvo oli viime
vuonna -2,2, kun meillä oli +4,2, eli tässä on
6 prosentin ero. Nyt tietysti tullaan siihen kysymykseen, minkä takia.
Täältä on ed. Vihriälä häipynyt.
Ilmoitin hänelle, että lainaan hänen
veljensä sanoja Hufvudstadsbladetin artikkelista, ja Vesa
Vihriälä tunnetaan kuitenkin talouspoliitikkona.
Hän sanoo näin: "Uskon kuitenkin, että meillä olisi
varaa jonkin verran suurempaan veronalennukseen. Kun on kyse menoista,
lähti hallitus alusta alkaen hieman tarpeettoman tiukalle
linjalle." Näin siis Vesa Vihriälä.
Kun sitten tullaan eräisiin muihin talouspolitiikan
asiantuntijoihin, Juhana Vartiainen, joka tunnetaan sosialidemokraattina,
toteaa näin: "Se, että olemme onnistuneet budjettikurissa,
riippuu siitä, että tiukan talouslinjan puolustajat
ovat menestyksekkäästi voineet viitata epäsuotuisaan ikärakenteeseen." — Eli
tuleviin eläkemaksuihin. — "Sitä paitsi
virkamieskunnalla on vahva asema Suomessa", hän sanoo,
ja nyt, edustajakollegat, pyydän teitä kuuntelemaan
tarkkaan Juhana Vartiaisen lauseen: "Suomessa virkamiehet määräävät,
Ruotsissa poliitikot määräävät." Onko
todella, edustajatoverit, näin, että virkamiehet
määräävät meillä täällä,
me kiltisti teemme niin kuin virkamiehet sanovat, mutta Ruotsissa
poliitikot ovat ottaneet vallan? Näyttäisi niin vähän
olevan, mutta ehkä ministeri Kalliomäki voi myöskin
tätä mielellään kommentoida.
Puhemies! Lopuksi eräs poliittinenkin huomio. Täällä tosiaan
jo ministeri Kalliomäkikin viittasi kokoomuksen ja vasemmistoliiton ärhentelyyn.
Aika erikoiselta tuntuu se, että Ville Itälä,
joka varmasti on aivan tolkun mies noin yleisesti ottaen, on yhtäkkiä 8
vuoden jälkeen havainnut, että sosialidemokraattien
valta onkin aivan liian suuri, se on yli puolet kaikesta vallasta ammattiyhdistysliikkeen
tukemana, ja 8 vuoden ajan kokoomuksella ei ollut mitään
huomautettavaa. Päinvastoin muistan, että kokoomus
oli erittäin ... (Ed. Zyskowicz: Ed. Elolla oli enemmän huomautettavaa!) — Aivan,
ed. Zyskowicz on ihan oikeassa. — Edustajat Zyskowicz ja
Itälä olivat kuin kissat ja hyrräsivät
täällä tyytyväisyydestä,
että hyvin menee, ja nyt sitten yhtäkkiä ollaankin,
kun noudatetaan entistä sosiaalisempaa politiikkaa sosialidemokraattien
ja keskustan yhteistyönä, valmiita arvostelemaan
ja erityisesti sosialidemokraattien ylivaltaa. Ed. Zyskowicz, ette
ole Itälä, mutta kysyisin kuitenkin, onko Itälä oikeassa
siinä, että nyt vasta huomataan 8 vuoden jälkeen,
kuinka valtava tämä sosialidemokraattien valta
onkaan kaiken kaikkiaan.
Puhemies! Vasemmistoliiton osalta: Tietysti, kuten totesin,
mielestäni sosialidemokraattien ja keskustan hallitus on
sosiaalinen hallitus. Se pyrkii selvästi sosiaalisempaan
politiikkaan. Kyllä vasemmistoliitolla on vaikeuksia, ed.
Ojala, uskottavasti esittää uusia vaihtoehtoja,
joita edes vasemmistoliiton kannattajat voisivat uskoa.
Puhemies! Minun lopputoteamukseni on se, että ei ole
oppositiolla helppoa.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Elolle vain toteaisin tässä näin
sen, että ei ole vaikeaa esittää vaihtoehtoa tai
olla uskottava oppositio. Kyllä vasemmistoliiton puolella
me suhtaudumme hyvin vakavasti valtiontalouden tilaan. Me emme ole
lähteneet sellaiseen huutokauppapolitiikkaan, mitä keskusta
harjoitti oppositiossa ollessansa. Rahaa tuntui riittävän
miljarditolkulla silloin sinne tänne. Me emme ole lähteneet
rahaa huiskimaan. Me haluamme esittää varteenotettavat
vaihtoehtomme. Me olemme olleet linjakkaita ja määrätietoisia
ja johdonmukaisia omissa linjauksissamme ja olemme sitä edelleenkin,
korostaneet sitä, että palvelut ovat nyt se, johon
pitäisi ensisijaisesti kohdentaa, ja meidän vaihtoehtobudjetissamme
300 miljoonaa euroa on enemmän kunnille ensi vuoden budjetissa.
Lisätalousarvion osalta toteaisin sen, että me emme
ole nyt yksilöineet. Mainitsin sen yhden ainoan talousarvioaloitteen,
jonka teimme, mutta toki tulemme nyt asiantuntijakuulemisessa katsomaan,
mitä lisätalousarvion osalta momenteittain voisi
muuttaa. Varmasti osa on hyvä kohdentaa velanmaksuun, mutta
varmaan joitakin pieniä linjaparannuksia tarvitaan, ja
niitä nyt harkitsemme. On vähän outoa
se, että työllistämismäärärahoista
13 miljoonaa otetaan pois kokonaisuudessaan. Se tuntuu meistä aika
erikoiselta tilanteessa, jossa joka päivä irtisanotaan
ihmisiä.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki puheenvuorossaan
totesi, että kokoomukselta on turha ilmeisesti odottaa
tukea millekään hallituksen politiikalle. Tämä Kalliomäen
pessimismi on täysin perusteetonta. Esimerkiksi se talouspoliittinen
analyysi, jota ministeri Kalliomäki puheenvuorossaan esitti,
ansaitsee mielestäni kyllä tukea. Samoin se tuloverotuksen
kevennysten politiikka, jota hallitus on lähtenyt harjoittamaan,
ansaitsee tukeamme. Kannustamme hallitusta jatkamaan sitä myös
vuosina 2005—2007 eikä jättämään
näitä sinänsä erittäin
tärkeitä työn verotuksen keventämisiä vain
vuosiin 2003 ja 2004.
Mitä tulee suhtautumiseemme kolmikantaan, olemme tyytyväisiä niihin
saavutuksiin, mitä siinä on saatu aikaan, mutta
olemme tyytymättömiä siihen, mitä ei
ole saavutettu. (Ed. Elo: Mitä ne ovat?) Vai onko ministeri
Kalliomäki tyytyväinen siihen, miten työllisyys
on tässä maassa pystytty hoitamaan? Oletteko tyytyväinen
siihen, miten kolmikannan avulla ja yhteistyössä järjestöjen
kanssa on työllisyys hoidettu? Oletteko tyytyväisiä siihen,
miten keskituloisten asemasta on pidetty huolta, mikä on
opettajien tai sairaanhoitajien palkkakehitys vaikkapa metallimieheen
ja paperimieheen verrattuna? Tällaisia kiistattomia epäonnistumisia,
mitä on ollut tällä kolmikantaisella
yhteistyöllä, on myös voitava tuoda esiin
ja esittää kritiikkiä. (Välihuutoja)
Sinänsä on tietysti parempi, jos asiat voidaan
yhteistyössä hoitaa, mutta oleellisinta, ministeri Kalliomäki,
on tietysti lopputulos, mitä saavutetaan, ja totta kai
aina on parempi, jos asiat voidaan yhteistyössä hoitaa,
kuten sanoin, ja olemme valmiit yhteistyöhön toki
myös hallituksen kanssa. Esimerkiksi huomenna täällä puhutaan siitä,
miten työllisyyttä voitaisiin edistää matalapalkkaista
työtä tukemalla.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa)
Kiinnitän huomiota siihen, että tässä lisätalousarviossa
autoveron tuotto lisääntyy 250 miljoonaa euroa
ja siihen liittyvä arvonlisävero 160 miljoonaa
euroa, siis vanhaa rahaa lähes 2,5 miljardia markkaa enemmän
kuin on arvioitu, kiitos siitä autoveron uudistuksen, mikä eduskuntavetoisesti
tehtiin. Ei se ole, ed. Ojala, niin, että mitä kireämpi
verotus, sitä paremmat verotuotot, niin kuin te ajattelette
kiristämällä hallituksen linjasta työn
verotusta. Olette väärässä siinä.
Mitä ed. Itälän puheisiin laajemmin
tulee keskustan suuntaan muun muassa, että keskusta olisi
luopunut suomalaisen työelämän, verotuksen jne.
uudistamisesta, sehän ei tietenkään pidä paikkaansa.
Minusta ed. Itälän kannattaisi vielä harjoitella
oppositiopolitiikkaa peilin edessä ja miettiä näitä avauksiaan,
niin siitä tulisi onnistuneempia linjauksia.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa ehdotetaan 4 miljoonaa
euroa Kansaneläkelaitoksen järjestämään
harkinnanvaraiseen kuntoutukseen, joka on ajautunut todella syvään
epäsuhtaan erityisesti lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon
tarpeen ja toisaalta kuntoutusresurssien välillä.
Nyt on kuitenkin tullut selväksi, että Kansaneläkelaitos
on antanut toimistoilleen ohjeet hylätä kesäkuun
19. päivän jälkeen tulleet hakemukset. Näillä mainituilla
lisärahoilla Kansaneläkelaitos haluaa taata, että jo
hoidossa olevien terapia ei katkeaisi, eikä uusia hakemuksia
enää oteta vastaan. 4 miljoonaa euroa ei siis
näytä riittävän alkuunkaan,
ja toivon, että valtiovarainministeri kommentoisi tätä.
Eikö lisätalousarviota tulisi tältä osin
välittömästi korjata, niin että myös
ne lapset ja nuoret, joiden kuntoutuksen tarve on ilmennyt vasta
loppuvuodesta, saisivat apua?
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensiksi toteaisin, että en tiennytkään,
että kokoomus on niin pahasti epäonnistunut 16
vuoden ja viimeisten 8 vuoden aikana kuin täällä näissä puheenvuoroissa
kävi ilmi.
Pyysin puheenvuoron erityisesti tämän USA-näkökulman
osalta, johon ed. Elo puuttui juuri sieltä palanneena.
Kyllähän USA:n rahoitusmarkkinoitten näkökulmasta
kovasti arvosteltiin todellakin sitä, että Euroopan
unionin jäykät säännökset
Saksan ja Ranskan osalta eivät auta tässä maailman
vaikeassa tilanteessa. Todettiin myös sitten arviona se,
että dollari edelleen saattaa heiketä suhteessa
euroon, Kiinan valuutan revalvoinnin tarve ja sitten se, että koronalennus
on mahdollista vielä USA:ssa, jos se tehdään
alkuvuodesta. Mutta rajapyykkinä kaikelle näyttää olevan
presidentinvaalit niin viime kerralla kuin myöskin isä Bushin
osalta, jolloin arvioitiin jälkeenpäin, että nämä uudistukset
tehtiin liian myöhään, niin että ne
tapahtuivat käytännössä toteutuksen
osalta kaksi kuukautta presidentinvaalien jälkeen.
Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On ollut mielenkiintoista huomata, että valtiovarainministeri
Kalliomäestä on tullut sosialidemokraattisen ideologisen raivon
ykköspiiskuri. Hän näkee mörköjä sielläkin,
missä niitä ei aidosti ole. Ei tietenkään
kokoomus ole sopimusyhteiskuntaa murtamassa.
Olisi kuitenkin jotenkin vastuutonta tulevaisuuden kannalta,
mikäli myös niitä heikkouksia, mitä tietynlainen
kolmikantayhteistyö on tähän yhteiskuntaan
monien positiivisten asioitten lisäksi rakentanut, ei nähtäisi.
Niin kokoomus kuin moni muukin puolue toivon mukaan näkee
niitä heikkouksia, joita tietynlainen vakauden rakentaminen
on myös aiheuttanut, esimerkiksi nuorisotyöntekijöitten,
sosiaalityöntekijöitten, opettajien kohdalla.
He ovat palkkauksellisesti jääneet jälkeen
tietynlaisten teollisuusliittojen polkiessa. (Ed. Outi Ojala: Mitä kokoomus
tekee? Vain hokee. Ei mitään esityksiä!) — Kun
täällä kritisoidaan, että kokoomus
ei olisi saanut mitään muutoksia aikaan, niin
minä muistelen, että viime vaalikaudella keskusta
arvosteli hallitusta oikeistolaisesta politiikasta. Silloin varmasti
kokoomuksen painopisteet osittain näkyivät vahvemmin
kuin keskustan painopisteet tällä hetkellä.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä lisätalousarvio
on rutiinitekele. Siitä uudet ideat puuttuvat. Työllisyysaste
karkaa käsistä.
Mutta mielenkiintoista on ollut kuunnella tätä vasemmistoliiton
rummutusta: 8 vuotta oltiin sinipunamonojen rasvaajana, kaikki kävi,
mutta nyt suomalainen kommunisti ja suomalainen sosialisti, niin
kuin ed. Elokin, ovat huolissaan amerikkalaisen kapitalistin ahdingosta,
ja se sitten tuo tämän suuren onnen, kun siellä rupeavat pyörät
pyörimään. Tämäkin
on kyllä mielenkiintoinen näkökohta.
Samoin ed. Elo sanoi, että euro on nyt liian vahva — milloin
se on liian heikko. Koskahan koittaa sellainen päivä,
että euro on oikeassa arvossaan edes kaksi ja puoli sekuntia?
Silloin voimme ilmeisesti vetää lipun salkoon.
Vielä lapsipsykiatriasta ja mielenterveysasioista.
Tämä asia otettiin täällä kyselytunnilla esiin
kaksi viikkoa sitten. Kaikki tämä oli nähtävissä.
Tämä on hyvin ikävää.
Ed. Ala-Nissiläkin nyt lähti pois. Autovero on
tuottanut niin paljon rahaa, että luulisi siitä psykiatrian
puolellekin riittävän, mutta eipä näytä riittävän.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilä täällä heitteli
jotain herjoja tänne kokoomuksen suuntaan, kun olemme sanoneet,
että tämä nykyinen hallitus on sosialidemokraattisjohtoinen
ja keskusta istuu yhä tukevammin demareitten sylissä. Pitää myöntää,
arvoisa herra puhemies, että en ainakaan itse ole vielä löytänyt
niin isoa suurennuslasia, että olisin löytänyt
hallituksen teoista ja ratkaisuista sen keskustalaisen komponentin.
En tiedä, mikä on se yksittäinen päätös,
teko, linjaus, ratkaisu, jonka hallitus olisi tehnyt, missä keskustan
linjaukset näkyisivät. Keskustan vaalienaluspuheet
olivat ainakin aivan muuta kuin se politiikka, mitä tämä hallitus
toteuttaa.
Eniten keskusta vaalien alla puhui siitä, miten sillä on
keinot työllisyyden hoitamiseen, kun silloinen Lipposen
hallitus ei pystynyt työllisyyttä hoitamaan. Milloin,
ministeri Pekkarinen, meinaatte vilauttaa niitä teidän
keinojanne ja ottaa ne käyttöön? En ole
nähnyt muuta kuin työllisyyden huonontumista sen
jälkeen, kun teistä tuli ministeri. Keskeisin
vaatimuksenne oli matalapalkkaisen työn tukeminen. Hallitusohjelman mukaan
siihen piti ryhtyä 2004. Budjettiriihessä, ministerit
Pekkarinen ja Kalliomäki, päätitte, että tähän
kokeiluun ryhdytään aikaisintaan vuonna 2005.
Mitä tähän kolmikantaan tulee, niin
totean vielä, että sillä yhteistyöllä on
saatu paljon hyviä tuloksia, viimeisten kahden vaalikauden
aikana esimerkiksi 300 000 uutta työpaikkaa. Näihin
tuloksiin olemme tyytyväisiä. Tyytymättömiä olemme
siihen, mitä ei ole saavutettu. Toivottavasti myös
te, ministeri Kalliomäki, olette tyytymätön
siihen, (Puhemies: Minuutti!) että meillä on edelleen
maassa jättityöttömyys ja monia monia
muita ongelmia, ja niihin vastaamiseen kolmikantayhteistyö vaatii
uudistumista.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki täällä väitti,
että vasemmistoliitto on irtautunut sopimusyhteiskunnasta.
Toivon, että perustelette ja yksilöitte nämä väitteenne.
Nimittäin sosialidemokraatit vaativat kesäkokouksessaan
kolmen johtomiehen voimalla rakenteellisia muutoksia. Kysyn, mitä nämä rakenteelliset
muutokset ovat. Ovatko ne mahdollisesti näiden hallitusohjelmassa
mainittujen matalapalkkatyöpaikkojen, ei niinkään
matalan tuottavuuden työpaikkoja, vaan oikealla nimellä matalapalkkatyöpaikkojen,
lisäämistä vai joitakin muita työelämän
reformeja — en viitsi käyttää sitä sanaa,
joka tässä tulee ensimmäiseksi mieleen — vai
ovatko ne mahdollisesti joitakin sosiaalipolitiikan rakennemuutoksia
tai reformeja, mitä tällä tarkoitatte? Ministeri
Kalliomäki, mitä nämä teidän
yleisellä tasolla hokemanne rakenteelliset muutokset ovat,
jos eivät ne ole näitä?
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ensinnäkin ed. Zyskowiczille haluan vaan sanoa
sen — kun hän esimerkiksi puhuu opettajista ja
sairaanhoitajista, ettei heidän asioitaan ole hoidettu — ed.
Zyskowicz, muistaakseni joku meidän sosialidemokraattisista
edustajistamme totesi, että te olette 16 vuotta nyt olleet
peräaikaa hallituksessa, jatkuvasti hallituksessa. Miksi
ette ole hoitaneet sairaanhoitajien ja opettajien palkkoja? Kokoomus
menee yhä pitemmälle tässä kaikenlaisessa
huulenheitossa ja uskottavuus saman tien kaikkoaa. Myös
ed. Zyskowiczin lempisana "kannustavuus" sai tutkijoiden tuomion, kun
todettiin, että esimerkiksi työttömyyskorvausten
porrastaminen ei auta yhtään työllisyydessä.
Mutta ed. Zyskowicz haluaa aina puhua kannustavuudesta ja siitä,
että kun vähennetään tuloja,
kannustetaan ihmisiä töihin, joita ei ole olemassa.
Puhemies! Ed. Skinnari puhui Amerikan rahapolitiikasta. Voi
olla, että Ranska ja Saksa ovat oikeassa ja me muut olemme
väärässä, mutta tosiasia on
se, että Ranska ja Saksakin sopivat tästä Vakaus-
ja kasvusopimuksesta eli tulivat siihen mukaan ja nyt eivät
sitä noudata. Heillä voi olla järkevä talouspolitiikka.
Voi olla, että amerikkalainenkin talouspolitiikka on järkevää.
Voi olla, että dynamiikka tuo uutta kasvua, mutta kyllä heidänkin
pitäisi noudattaa niitä sääntöjä tai säännöt
pitää muuttaa. Ed. Skinnari on tästä varmaan
samaa mieltä.
Ranska ja Saksa hyötyvät tästä vakaasta
eurosta, ja ne hyötyvät alhaisista koroista. Jos
elettäisiin niin, että olisi Ranskan frangi ja
Saksan markka, niin aivan varmaan Soros ja hänen kumppaninsa
kävisivät valuutan kimppuun. Valuutta heikkenisi,
korot nousisivat, mutta nyt vakaissa olosuhteissa me suomalaiset
(Puhemies: Minuutti!) pienenä kansana pidämme
tätä valuuttaa pystyssä.
Ed. Soini, voin sanoa, ettei (Puhemies: Edustaja, minuutti!)
eurolla eikä muillakaan valuutoilla ole koskaan mitään
oikeata arvoa. Se on se arvo, joka markkinoilla määräytyy.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puutun myöskin täällä valtiovarainministeri
Kalliomäen heittoon kolmikannasta.
Olen aivan varma, että täällä salissa
kaikki ymmärtävät kolmikannan arvon.
Mutta on myöskin itselleen valehtelemista, jos ei pysty
myöntämään myöskään
niitä ongelmia, joita ei ole pystytty ratkaisemaan. Rakenteellista
työttömyyttä ei ole pystytty ratkaisemaan
kolmikannalla. Sitä ei pystytä ratkaisemaan myöskään
aktiivisen työvoimapolitiikan lisäpanostuksella,
jota hallitus on antanut 100 miljoonaa euroa. Kurssittamisella ei
työttömyys tästä maasta lopu,
vaan matalan tuottavuuden työpaikkoja pitää saada
oikeilla toimenpiteillä. Tähän viittaa
tämä kokoomuksen aloite työantajakustannusten
alentamisesta.
Kun verrataan kansainvälisiä tilastoja, missään
muualla Euroopassa ei ole näin voimakkaasti kasvanutta
maata, jossa siitä huolimatta ei ole pystytty työttömyysongelmaa
ratkaisemaan tai saamaan työttömyyttä huomattavasti
alhaisemmalle tasolle. On pakko myöntää,
että meidän on haettava uusia keinoja tähän,
vaikka kolmikanta muuten, esimerkiksi eläkeratkaisuissa, on
saanut paljon hyvää aikaan.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Elämä tämän
talon sisällä on aika tavalla toisenlaista, ainakin
puheet, kuin on todellisuus tuolla ulkopuolella. Helsingissä,
siis muutaman sadan metrin ja kilometrin päässä,
lopetetaan terveydenhoidon ja sairaanhoidon palveluja. Niitä niin
sanotusti keskitetään, yhdistetään.
Sanalla sanottuna säästetään
ihmisten terveyden kustannuksella, eikä vaan täällä,
vaan monessa muussa kaupungissa, ed. Elo.
Viime hallituksessa tehtiin päätös
Kansallisesta terveysohjelmasta. Puolet kuluista on pantu kuntien
maksettavaksi. Kuntaliitto on ilmoittanut, että kunnat
eivät siihen pysty. Ed. Elo, tämän asian
oikealle tielle saattamisessa on kyllä tekemistä meille
kaikille, niin vasemmistoliitolle kuin muillekin. Kyllä tässä ihmisten
näkökulmasta uskottavasta asiasta on kyse. Varmasti
terveydenhoito ja sairaus on ykkösasioita ihmisten mielessä.
Jos ette usko, menkää lähimpään
terveyskeskukseen.
Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäen
analyysiin kansainvälisen talouden tilanteesta ja tilasta
on helppo yhtyä, myös siihen kohtaan, mikä koskettaa
Yhdysvaltain keskeistä merkitystä maailmantaloudelle.
Samoin on helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan
koskien valtiontalouden vakauden merkitystä ja tarvetta jatkaa
myös tällä aiemmalla linjalla ja turvata
jatkuvuus tältä osin.
Mutta se, mitä odotin kuulevani valtiovarainministerin
puheesta ja löytäväni niin varsinaisesta
budjetista kuin myös lisäbudjetista, koskee yhtä keskeistä haastetta,
mikä meidän edessämme on olemassa, eli
vastaamista tähän Kiina-ilmiöön
tai vastaamista Viro-ilmiöön, jos halutaan näin
sanoa, miten ja millä lailla suomalaiset, suomalaiset yritykset
kykenevät vastaamaan siihen kilpailutilanteeseen, joka
ohjaa meidän yrityksiämme entistä voimakkaammin
halvemman kustannustason maihin tilanteessa, jossa valtiovarainministerin
omat virkamiehet esittävät suurta huolenaihetta
siitä, kuinka suomalaisia yrityksiä virtaa jo
näihin maihin. Mielestäni se, mikä hallituksen
esityksestä puuttuu, on se, miten me voimme vastata niillä alueilla,
jotka kärsivät erityisesti tästä — nyt
esimerkkinä vaikkapa Kemijärven Salcomp tai Uudenkaupungin
autotehtaat ja vastaavat alueet — miten hallitus vastaa
niihin erityistarpeisiin, joita noille alueille syntyy. Sitä olisin
toivonut löytäväni jo tästä lisäbudjettiesityksestä,
mutta valitettavasti minkäänlaista vastausta tähän
ei löydy, ei yleisellä tasolla eikä kohdennettuina
toimenpiteinä.
Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiinnitän pariin seikkaan huomiota
valtiovarainministerin analyysissä.
Siinä tuotiin esiin teollisuuden työpaikkojen väheneminen
ja työttömyyden lisääntyminen
sillä alalla. Mutta myös palvelualoilla on sellaista kehitystä,
jota missään tilastoissa ei ole vielä tuotu
esiin. Helsingin päivähoidosta tulee 400 määräaikaista
pois työttömäksi, Helsingin omasta terveydenhuollosta
noin 400 ja Husista 600. Se on pelkästään
tällä alueella noin 1 300—1 400 pääosin
naistyöntekijää, jotka tietysti voivat hankkia
lapsia ja sillä tavoin äitiysrahoilla elää, mutta
kyllä tämä prosessi pitää ottaa
huomioon.
Hallitus — ikävä kyllä — tarjoaa
kokoomukselle loistavan vaalivaltin siinä, että hoitotakuu
ei tule onnistumaan tällä politiikalla, jota nyt
noudatetaan. Ensi vuonna ja lisäbudjetissa olisi jo jononpurkurahoihin
pitänyt panna lisää, jotta töksähtäen
2005 alussa ei tulisi hoitotakuu voimaan. Se ei nimittäin
Ruotsissa toimi. Me tiedämme sen hyvin tarkkaan, ja tiedän
sen Husista, että ei tule täälläkään
toimimaan.
Toinen yleinen seikka, kun puhutaan työllisyydestä,
on yrittäjyysohjelmat. Siinä myös on kaksoispuhetta.
Ei pitäisi sotkea tavallista taksisuharia ja kampaajaa
vaativaan yrittäjyyteen metallialalla ja monella muulla
alalla, jolla palkataan toisia ihmisiä kymmenen tai viisikymmentä,
(Puhemies: Minuutti!) aivan erilaisia yrityksiä. Sen vuoksi
yrittäjyysohjelmista puhumisen pitäisi olla myös
kepussa ja kokoomuksessa huomattavasti analyyttisempaa. (Puhemies:
Minuutti, edustaja!)
On mielenkiintoista katsoa ed. Zyskowiczin mainintaa. Hän
haukkui SAK:ta ja yrittää työntää kokoomuksen
näpit vanhaan TVK:hon, opettajiin ja sairaanhoitajiin.
Estämme sen. Meidän tehtävämme
on palauttaa meidän voimat siellä.
Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki
omassa esittelypuheenvuorossaan tulkitsi kovin omalaatuisesti puheenjohtaja
Itälän pitämää puhetta
viime viikolla puoluevaltuustossa. Tämän viikon
aikana on julkisuudessa ollut vähän saman tyyppisiä närkästyneitä puheenvuoroja
lähinnä SDP:n ja SAK:n taholta. Kaikissa näissä ikään
kuin on haluttu ymmärtää puheenjohtaja
Itälän puheenvuoro väärin, ja
uskoisin että he erityisesti tunnistavat ne ongelmat, mitä kolmikantayhteistyö on
tuonut tullessaan, siinä kun ei ole saatu tätä korkeaa
rakennetyöttömyyttä hoidettua.
Kokoomus ei ole jättämässä hyvästejä kolmikantayhteistyölle.
Miksi me näin tekisimme, kuten täällä useissa
puheenvuoroissa on todettu? Kolmikantayhteistyö on saanut
aikaan paljon hyviä asioita. (Ed. Elo: Sitä me
ihmettelemme!) Mutta ongelma onkin juuri siinä, että niihinkin ongelmiin,
joita kolmikantayhteistyöllä ei ole pystytty ratkaisemaan,
täytyy löytyä vastaukset. Parasta tietysti
olisi, että ne vastaukset löytyisivät
kolmikantayhteistyön kautta niin, että löydetään
uusia näkökulmia tähän työhön.
(Puhemies: Minuutti!) Siis kokoomus ei todellakaan ole hylkäämässä kolmikantayhteistyötä.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täytyy kehua hallitusta. Jos kokoomuksen
väitteet ovat totta, niin miten muutamassa kuukaudessa
hallitus on pystynyt muuttamaan paratiisin helvetiksi? Täytyy
muistuttaa kokoomuksen suuntaan myöskin, kenen siivellä tässä lennetään.
Tämähän on vielä edellisen hallituksen
budjetti. Kiinnittäkää huomiota, hyvät edustajakollegat,
millä tyylillä nykyinen valtiovarainministeri
käy asiallisesti, tyylikkäästi tätä keskustelua.
Siinä on valtava ero niin kuin yöllä ja
päivällä. Nyt meillä on mahdollisuus
asialliseen keskusteluun, kun täällä ei
uhkailla eikä nälvitä.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on jo vannottu
yhteistyön nimiin moneen kertaan, ja tukea tulee hallitukselle
silloin, kun se on perusteltua. Mutta ei oppositiolta, ei edes kokoomus-oppositiolta,
voi ottaa sen oikeutta pois tuoda esille niitä epäkohtia,
jotka se näkee keskeisiksi ja parannusta vaativiksi. Eihän
maailma tullut valmiiksi sinipunakaudella ja sateenkaarikaudella,
eikä se tule valmiiksi tämänkään
hallituksen toimenpiteiden jälkeen. Minusta meidän
velvollisuutemme on nostaa esiin niitä kysymyksiä,
jotka ovat kohtalonkysymyksiä, jotka kiertyvät
työllisyyteen tavalla tai toisella.
Sitten pari yksityiskohtaa. Nämä psykiatrisen kuntoutuksen
rahat: Olen miettinyt tätä asiaa kovasti, ja mielestäni
paras ratkaisu voisi olla se, että nämä rahat
osoitettaisiin korvamerkittyinä sairaanhoitopiireille niiden
lasten- ja nuorisopsykiatrisille klinikoille, ja ne voivat joko
hankkia lisäresursseja tai ostaa suoraan näitä palveluita. Vaikka
tätä rahaa lisättäisiin kuinka
paljon, se loppuu aina, koska osittain kunnat vetäytyvät omista
velvoitteistaan ja pistävät nämä hoidot Kelan
piikkiin. (Ed. Huotari: Aivan oikein!) Minusta tämä nykyjärjestelmä vaatii
muutoksen, jotta saadaan hoitoketjut toimivammiksi ja koko tämä kokonaisuus
järkevämmäksi.
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarin puheenvuoron johdosta on pakko
todeta, että kyllä kokoomuksen 16 vuoden hallituksessaolon
jälkeen suomalainen yhteiskunta on paljon paremmassa kunnossa
kuin se oli vuonna 87, mutta totta kai ongelmia on edelleen. Valitettavinta
on se, että nyt ne ongelmat ovat kasvamassa ja hallituksella
ei ole riittävästi vastuuta niiden hoitamisesta.
Tämä hallitus tulee jättämään
seuraajalleen maan huonommassa kunnossa hoidettavaksi kuin se on saanut.
Se on valitettavaa. (Ed. Gustafsson: Ei tuo perustu mihinkään
tietoon, kaikkea täällä puhutaankin!)
Sitten totean, että tuo SAK:n ja SDP:n hysteerinen
reaktio saamaansa kritiikkiin osoittaa, että työttömyys
on kipeä ongelma. Niin se on kokoomuksellekin, ja siksi
me olemme etsimässä uusia ratkaisuja. (Ed. Elo:
Ed. Ollilan pitäisi mennä ennustuslaitokseen töihin!)
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Myönnän, että minulla oli
johonkin mittaan koira haudattuna nostaessani esiin tässä keskustelussa
kysymyksen oppositiopuolueista, kahdesta suurimmasta, ja niiden
yhteydestä sopimusyhteiskuntamalliin ja kolmikantajärjestelmään,
mutta on myös niin, että mielestäni oli kaikki
syyt nostaa tämä asia täällä esiin — koira haudattuna
sen vuoksi, että halusin todella saada vastauksia, ja arvelin,
että sen kaltaisia tulee kuin nyt tulikin.
Ed. Ojala sanoi, että vasemmistoliitto kunnioittaa
ja kannattaa kolmikantatyötä. Se oli ihan hyvä vastaus,
enkä enää oikeastaan jää mitään muuta
odottamaan, kuin että sitten jatkossakin sanat ja teot
ovat suurin piirtein keskenään linjassa.
Mitä tulee vasemmistoliiton budjettiehdotuksiin, esimerkiksi
tuohon 300 miljoonaan lisää kunnille, siis valtion
rahaa lisää kunnille, se on vain valitettavasti
münchhausenin temppu. Ei se onnistu. Se tarkoittaa alijäämää,
se tarkoittaa menokaton raskasta puhkaisemista, sen mukaista luottamuspulaa
valtiontalouden hoitoon ja sitä myöten pikkuhiljaa
ongelmia sekä budjettitaloudessa että talouden
kasvuun tähtäävässä politiikassa
laajemminkin.
Ed. Elo mietiskeli kansainvälisen puolen kehitystä samaan
tapaan kuin itsekin tein avauspuheenvuorossani, ja kiinnitin samaan
aamulla huomiota lehtiä lukiessani, että Suomen
viennin vähentymisessä oli huomattavan suuria
miinuslukuja. Tietenkin silloin pitää muistaa,
että valuuttamääräinen vienti
on eri kuin varsinainen viennin volyymi, kappale- ja tavaramääräisesti, (Ed.
Elo: Aivan!) joten sillä puolella ei tietenkään
vastaavaa ongelmaa, ainakaan tuossa mitassa, ole.
Ranskan ja Saksan ongelmien vertailu Yhdysvaltoihin on tietysti
sallittua, ja on hyväkin, että niitä tarkastellaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa se, että Yhdysvallat näihin
toimenpiteisiinsä lähti hyvin vahvasta taloudellisesta
asemasta. Numerot olivat aivan toisenlaisia kuin nyt Saksalla ja
Ranskalla, kun ne ovat pyrkineet politiikkaansa linjaamaan, ja linjaus
on todella vähän hankalanlainen. Yhdysvalloilla
potentiaalia on ollut näihin toimiin, joita se on tekemässä,
huomattavasti enemmän lähtökohdassa kuin
eurooppalaisilla suurilla mailla.
Vain lyhyesti tähän Juhana Vartiaisen lainaukseen,
että Suomessa virkamiehet määräävät
ja Ruotsissa poliitikot. Ruotsista en tarkkaan ottaen tiedä.
Arvelen kuitenkin, että siellä on sama tilanne
kuin meilläkin. Eduskunnassa on aivan turhaan sellainen
legenda, että virkamiehet meillä päättäisivät
ja määräisivät. Virkamiehet
tekevät täsmälleen niin kuin ohjeet ovat.
Jos on syyttämistä päätöksenteossa,
niin kannattaa syyttää poliittisia päättäjiä,
jotka antavat ohjeet virkamiehille meillä, ainakin tämän
hallituksen aikana ja niin tapahtui myöskin aiempien hallitusten
aikana, sikäli kuin olen ymmärtänyt jotain
niiden politiikasta ja sen toteutuksesta. (Ed. Elo: Lainasin Juhana
Vartiaista!) — Kyllä, sen noteerasin, mutta ei
ole pakko lainata.
Vielä kokoomuksen suuntaan: Hyvä on, jos tukea
tulee. Minä kyllä sanoin avauspuheenvuorossani,
että uudestisyntyneen kokoomuksen tukea on turha odottaa.
Viittasin sillä selkeästi siihen kokoomukseen,
joka näytti — toivottavasti näytti, imperfektissä — syntyneen
uudestaan kokoomuksen puheenjohtajan taannoisen puheen jälkeen.
Jos ed. Zyskowicz nyt sitten puhuu toisesta kokoomuksesta, joka
on se sama kuin kokoomus oli parin hallituksen ajan tässä sinipunahallitusten
yhteistyön aikana, niin hyvä on. Mutta silloin
sanat ja teot menevät pahasti ristiin. Ne ovat jyrkässä ristiriidassa,
ja niin kauan kuin kokoomuksen oppositiokauden teot puhuvat muuta kuin
sen puheenjohtajan sanat, en ole valmis kovin helpolla tätä mietettäni
muuksi muuttamaan. Toki odotan, että teot muuttuvat, se
olisi hyvä, taikka että edes sanat muuttuisivat
vähän sillä tavalla, kuin tässä keskustelussa
vannottiin ja vakuutettiin tilanteen olevan. (Ed. Zyskowicz: Onko
ministeri lukenut puheenjohtaja Itälän puheen?)
Mutta kyllä sen pitäisi näkyä myöskin puolueen
puheenjohtajan sanoissa, kun teot hänenkin osaltaan ovat
kertoneet muuta aiemmin hänen ollessaan hallituksessa ministerinä ja
vastuussa siellä. (Ed. Zyskowicz: Onko ministeri lukenut
puheenjohtaja Itälän puheen, josta hän
nyt puhuu? — Ed. Gustafsson: Sitä on referoitu
lehdistössä!)
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz aivan kelpo retoriikalla täällä kyseli
sen perään, missä näkyy keskustan
kädenjälki hallitustyöskentelyssä.
Taisi olla jotenkin siihen tapaankin, missä näkyy
se keskustan sanelun jälki, mitä tässä hallitusyhteistyössä olisi
kenties saatu niin sanotusti aikaiseksi. Tämän
hallituksen toimintatapa ei ole tällainen. Ei niin, että täällä lähdetään hakemaan
omia linjauksia, merkitsemään ne omat linjaukset,
omat aikaansaannokset, omalla poliittisella puumerkillä.
Ed. Zyskowicz, ei näin.
Tämän hallituksen toiminta on perustunut alusta
lähtien sille ajatukselle, että eri osapuolet hakevat
ne yhteiset nimittäjät, joiden pohjalta voidaan
toimia. Tämän hallituksen osapuolet määrittelevät
ne yhteiset poliittiset linjaukset ja konkreettiset yksittäiset
hankkeet, joiden taakse nämä kaikki omista aatteellisista
ja poliittisista lähtökohdistaan voivat hyvällä mielellä asettautua,
(Ed: Holmlund: Ja vaikeat asiat haudataan!) ja näin on
käytännössä myöskin
menetelty.
Mitä sellaisia esimerkkejä voi esille kaivaa, joissa
mielestäni samanaikaisesti tämä yhteisten tavoitteitten
jälki näkyy, mutta jotain myös siitä, mitä esimerkiksi
viime vaalien alla vaikkapa nyt keskusta on tärkeänä pitänyt?
On ihan totta, että yrittäjyyden edellytysten
parantaminen oli keskeisesti esillä monienkin eduskuntapuolueitten vaalityössä viime
vaalien alla. Tämän hallituksen hallitusohjelmaan
otettiin erillinen yrittäjyyden politiikkaohjelma, jonka
puitteissa, jonka raamien sisällä, tarkoitus on
poistaa niitä esteitä, mitä terveen yrittäjyyden
tiellä on, tarttua niihin mahdollisuuksiin entistä paremmin,
joita yrittäjyyden edistämiseksi voi olla olemassa,
ja sitä kautta vauhdittaa talouden kasvua ja parantaa työllisyyttä.
Tavallaan tämän nimikkeen alle tietyllä tavalla
voidaan nyt jo sijoittaa tai sieltä voidaan löytää monia
sellaisia ratkaisuja, joihin tämä hallitus on
jo nyt ryhtynyt tähän mennessä.
Ensi vuoden alusta astuu voimaan laki, jolla nimenomaan pienimmän
yrittäjyyden tiellä olevaa tarpeettoman suurta
arvonlisäverotaakkaa kevennetään vähintäänkin
useilla kymmenillä miljoonilla euroilla vuositasolla, ja
lisäksi on sovittu siitä, että verotuksessa
vielä tämän vuoden aikaan tehdään
yritysverotusta koskevat sellaiset uudistukset, joista hallitusohjelma
kertoo ja jotka mielestäni sekä vievät
samanaikaisesti yrittäjyyden asiaa eteenpäin että samalla
ovat osaratkaisu, eivät ainut ratkaisu, mutta osaratkaisu
paremman työllisyyden aikaansaamiseksi tässä maassa.
Ed. Vilén kyselikin täällä omassa
puheenvuorossaan sen perään, millä tavalla
hallitus vastaa niihin haasteisiin, mitä yhtäältä esimerkiksi
Kiinasta tulee tai tuosta läheltä, vaikkapa Virosta
tai muualta Baltian maista, tulee. Näihinkin haasteisiin
hallituksen piirissä on löytynyt nimenomaan tältä yhteisen
intressin hakemisen pohjalta myöskin yhteiset ratkaisut.
Hallitus omassa budjetissaan ensi vuonna ja nyt jo osin lisäbudjetissa
lisää sellaisia resursseja, jotka nimenomaan parantavat
mahdollisuuksia vastata näihin haasteisiin.
Emme me voi enää enempää Kiinan
kuin Vironkaan kanssa kilpailla nimenomaan halvan työvoiman
käyttöön perustuvasta tuotannosta, ei niin.
Meidän saumamme ja mahdollisuutemme on siinä,
että me osaamme entistä enemmän ja paremmin,
että kykenemme käyttämään
maailman korkeinta ja parasta teknologiaa.
Tästä syystä hallitus on päättänyt
lisätä jo ensi vuoden budjetissa useilla kymmenillä miljoonilla
euroilla tutkimukseen, teknologiaan ja kehittämiseen liittyviä määrärahoja.
Kolmen vuoden ajan näitten määrärahojen
kehitys oli nollassa, se oli pysähtynyt. Hallitus on tehnyt
tässä selvän muutoksen: se lisää näitä voimavaroja
235 miljoonalla eurolla vuodesta 2003 vuoteen 2007 mennessä.
Tämän lisäksi hallitus on kehyspäätöksensä yhteydessä todennut,
että mikäli valtion omaisuuden myynnistä saadaan
tuloja, niistä osa voidaan käyttää näiden äsken
sanottujen eurojen edelleen lisäämiseen, tuon
potin entisestään parantamiseen. Siis osaaminen,
liikkeenjohtotaitamuksen parantaminen ja korkeamman teknologian
hyödyntäminen ovat niitä keinoja, joilla
keskeisesti vastataan ed. Vilenin täällä heittämiin
haasteisiin ja joissa myöskin näkyy selvästi hallituspuolueiden
tahto, ei jonkun tahto vaan yhteinen tahtotila. Näissä asioissa
ei ole kahta erillistä näkemystä hallituksen
sisällä.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä näistä yhteisistä ikään
kuin linjauksista mainita esimerkkinä sen, mitä verotuksessa
on tehty hallituksen toimesta jo tähän mennessä.
Kesken tätä vuotta toimitettu veroasteikkojen
kevennyshän teknisesti oli vaikea suorittaa muuten kuin
se tehtiin, mutta jos katsotaan, mitä ensi vuodelle esitetään,
vuodelle 2004, miten kevennykset ensi vuodelle toteutuvat, pienempi
osa runsaan 800 miljoonan euron kevennyksestä tapahtuu
valtion tuloveroasteikkojen tarkistuksen kautta ja suurempi osa tapahtuu
nimenomaan kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen kautta,
joka viimeksi mainittu nimenomaan on verovähennys, joka
antaa eniten niille, jotka ovat pienituloisimpia. (Ed. Ollila: Entäs
eläkeläiset?) Niinpä käytännössä käykin
sillä tavalla, että veronkevennykset antavat enimmillään
suurituloisimmille 1 prosenttiyksikön ja pienituloisimmille
2 prosenttiyksikön kevennyksen. Tässä on
selvä painotus, näiden hallituspuolueiden yhteisen
tahdon mukainen painotus, nimenomaan tänne pieni- ja keskituloisiin väestöryhmiin.
(Ed. Holmlund: Vaikeuttaa kuntien asemaa! — Ed. Zyskowicz:
Ihan sama profiili kuin ennenkin, ministeri Pekkarinen!)
Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, että hallituspuolueilla,
ja kun nyt keskustan perään tässä erityisesti
kysyttiin, totta kai hallituspuolueilla, kaikilla hallituspuolueilla,
ei vain kahdella vaan kaikilla kolmella puolueella, on sellaisiakin
tavoitteita, jotka eivät lainkaan näy vielä niissä budjeteissa,
lisäbudjeteissa ja varsinaisessa, jotka on tänne
tähän asti saatu, mutta yhtä selvää on,
että tätä samaa linjaa, yhteisen sävelen
aitoa hakemista, jatketaan edessä olevien vuosien aikaan.
Uskon, että monien niiden tavoitteiden kohdalla, joitten
eteen vielä pitää ponnistella, niissä ponnisteluissa
onnistutaan.
Erityisen vahvasti uskon siihen asiaan, jonka perään
ed. Zyskowicz täällä moneen kertaan kysyi:
mitä tehdään nimenomaan tällaiselle
matalampituottoiselle työlle, kenties jonkin käsitteen mukaan
ilmaistuna hivenen heikommin tuottavalle työlle, miten
sen verokohtelulle tai maksukohtelulle tehdään.
Hallitus on keskuudessaan päättänyt,
että tämän asian valmistelu on osa sitä valmistelukokonaisuutta,
joka tähtää siihen, että vuoden
2005 alusta lukien yritysten välillisiä työvoimakustannuksia
madalletaan juuri sillä tavalla, joka tekee oikeutta nimenomaan
pienempipalkkaiselle ja heikomman tuottavuuden työlle. Tästä tahtotila
hallituksen keskuudessa on yhteinen. Miten teknisesti tämä käytännössä suoritetaan,
siitä valmistelu on vielä tällä hetkellä kovasti
kesken. (Ed. Zyskowicz: Miksi lykkäsitte vuodella, ministeri
Pekkarinen?)
Ed. Kari Rajamäki merkitään
läsnä olevaksi.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun täällä kysyttiin
ministeri Pekkariselta ja muilta keskustapuolueen edustajilta, missä keskustapuolueen
kädenjälki näkyy tämän
hallituksen tiimoilta, emmekä me saaneet kunnon vastausta,
niin minä haluaisin vastata myöskin ministeri
Pekkariselle ja kaikille muille keskustapuoluelaisille.
Keskustapuolueen kädenjälki näkyy
tämän koko kesän ja alkusyksyn hallituksen
kompuroinnissa. Meillä on puolen vuoden sisällä toinen
hallitus, josta on vain pari ministeriä vaihtunut, ja 52-sivuinen
hallitusohjelma on täysin sama kuin se oli ensimmäisen
hallituksen aikana. Oleellisin kädenjäljen jättäjä on
ollut tässä keskustapuolue ja sen tietyt edustajat,
kaikki me sen tiedämme.
Toinen kädenjälki, jonka keskustapuolue on jättänyt,
on eilinen maataloustuloratkaisu artikla 141:n osalta. Aivan selvästikin
liian nopeasti ja helposti nostettiin kädet pystyyn tässä tilanteessa.
Maanviljelijät menettävät tuloja, ja
koko eteläisen Suomen osalta maatalous tulee olemaan suuremmissa
vaikeuksissa kuin aikaisemmin, ja jos tätä menoa
jatkuu tulevaisuudessa, niin myöskin tulevina vuosina.
(Puhemies: Minuutti!)
Minä jään sitten mielenkiinnolla
odottamaan, kun me käsittelemme Fortumin asiaa, näkyykö kolmas
keskustapuolueen kädenjälki tulevassa Fortumin
organisoinnissa.
Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ministeri Pekkarisen vastausta,
tuli mieleen eläkeläispaneeli kuukausi sitten,
jossa eräs keskustalainen kansanedustaja totesi, että on
tullut luvattua liikoja ennen vaaleja. Ensi kerralla voisi olla
parempi olla lupaamatta mitään. Kun kuuntelin tuon
lauseen ja vertaan sitä, mitä ennen vaaleja puhuttiin
ja mitä tässä salissa on puhuttu, niin suosittelen
myös ministerille esimerkiksi kd:n vaihtoehtoa, jossa jokainen
nälkäinen saa etua, kun esitämme ruuan
arvonlisäveron alentamista 12 prosenttiyksikköön.
Siitä hyötyvät eniten pienituloiset,
opiskelijat ja lapsiperheet.
Kun Suomen keskusta on joutunut luopumaan ja halunnut luopua
keskeisistä tavoitteistaan verotuksen, alueellisen tasapainon,
lapsiperheiden, työttömien, yrittäjien,
eläkeläisten ja maaseudunkin osalta, niin ihmettelen,
mitä se tekee yleensä hallituksessa. Oliko keskustalle
vaaleissa tärkeintä vain hallitusvaltaan pääsy,
ei vähäosaisen kansan puolustaminen?
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta olisi kyllä hyvä yhteinen
etu kaikille poliitikoille se, että löytäisimme
myös niitä tekijöitä, jotka
nostavat politiikan arvostusta ja lisäävät
kansalaisten turvallisuutta. Minä haluan nyt vedota paikalla
oleviin ministereihin vielä siinä, että kuntatalous
otetaan vakavasti, kuntatalouden kiristyminen, koska hallituksen
hyvät pyrkimykset työllisyyden edistämiseen
ja hyvinvointipalveluiden lisäämiseen uhkaavat
kyllä nyt romuttua. Muun muassa Pääkaupunkiseudulla
investointien tasoa joudutaan erittäin rankasti laskemaan
jo tänä ja ensi vuonna, ja samoin, kuten täällä aikaisemmin
on tullut esille, kuntien palvelutuotannosta joudutaan irtisanomaan
ja lomauttamaan ihmisiä.
Kelan määräraha 4 miljoonaa markkaa
koskee myös tuki- ja liikuntaelinsairaita. He eivät enää pääse
lainkaan kuntoutukseen.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarisen puheenvuoro kuvasti
aikamoista välinpitämättömyyttä työttömyyden
kasvamista kohtaan. Tästä oli aistittavissa suorastaan,
että matalapalkkainen työ saa mennä Suomesta,
ei sitä tänne kannata haalia, antaa mennä Viroon
tai menköön Kiinaankin saman tien. Tältä se
kuulosti valitettavasti, ministeri Pekkarinen.
Vetositte siihen, että korkean teknologian työpaikkoihin
Suomessa satsataan ja siihen kannattaakin satsata. Valitettavasti
Intel viime viikon lopulla on sanonut, että Yhdysvalloissa
tekniikan työpaikoista on suuri osa menetetty lopullisesti.
On jopa sanottu, että kymmenesosa alan työpaikoista
on siirretty ulkomaille ja näistä on puolet vaativia
tehtäviä. Voidaanko Suomessa myöskään
jatkossa ihan kevyesti satsata ihan pelkästään
korkean teknologian työpaikkoihin? Onko se se sektori,
joka pitää Suomen työllisyyden turvattuna
jatkossa? Minä ihmettelen tällaisia puheita.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Kalliomäki ei lainkaan
vastannut tähän lasten- ja nuortenpsykiatrista
kuntoutusta koskevaan kysymykseen, jonka esittivät täällä monet
muutkin edustajat kuin minä, haluan nyt toistaa sen. Ministeri
Kalliomäki ei käsitellyt myöskään
omassa puheenvuorossaan tätä aihetta, vaikka se
tähän lisätalousarvioon sisältyykin.
Miten hallitus aikoo turvata loppuvuonna sairastuvien lasten
ja nuorten avun tarpeen, kun nyt osoitetut rahat eivät
tule riittämään?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun kysyin ministeri Pekkariselta keskustan
kädenjäljen näkymistä ja näkymättömyyttä hallitustyöskentelyssä,
tarkoitin todellakin näitä puheita, joita kuulimme
8 vuotta viime ja edellisellä vaalikaudella, ja ennen kaikkea
niitä, joita kuulimme keskustalta kentällä vaalien
alla. Ministeri Pekkarinen, missä on elintarvikkeiden arvonlisäveron
alentaminen, joka oli teidän keskeisiä vaalivaatimuksianne
vaalien alla? Missä on kuntatalouden aseman kohentaminen,
joka oli teidän keskeisiä vaatimuksianne? Missä on
aluekehityksen suunnan kääntäminen, joka
oli teidän keskeisiä vaalilupauksianne? Missä on
eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden ja
muiden saamat huomattavat tulonsiirtokohennukset, joita te lupasitte
vaalien alla kansalaisille?
Mutta ennen kaikkea, ministeri Pekkarinen, missä ovat
ne uudet keinot työllisyyden kohentamiseksi? Teidän
keskeinen viestinne vaalien alla oli se, että silloinen
hallitus osaa asettaa työryhmiä ja selvityksiä,
mutta se ei saa mitään aikaan, kahden kauden aikana
vain 300 000 uutta työpaikkaa. Te lupasitte ryhtyä käytännön
toimiin, joilla työllisyys paranee. Voitteko kertoa, missä ne
käytännön toimet ovat? Te kerrotte, että on asetettu
tällainen yrittäjyyshanke, kyllä sieltä tulee
kaikennäköisiä asioita esiin. Varmasti
tarkoitus on hyvä, ja varmasti tulee. Käytännön
toiminnassa olette lähinnä turvautuneet, hyvä sinänsä, vastoin
vaalipuheitanne, työn verotuksen keventämiseen,
joka on ollut käytännön konkreettinen toimi
ja hyvä toimi työllisyyden edistämiseksi. Toinen
on ollut demareitten lempilapsi, aktiivisen työvoimapolitiikan
lisääminen. Sinne on lyöty lisää rahaa.
Missä ne teidän omat konkreettiset toimenpiteenne
ovat? Niiden osalta ainoa, mitä olette tehneet, on se,
olette lykänneet vuodella matalapalkkaisen tai matalatuottoisen
työn kokeilua, jolla on tarkoitus nimenomaan luoda sillä sektorilla
uusia työpaikkoja.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Ed. Räsäsen kysymykseen, jossa hän
totesi, että "kun" rahat eivät tule riittämään,
vastaan ensinnäkin sillä tavalla, että kysymyksen
kai tulisi kuulua tässä vaiheessa, että "jos"
rahat eivät tule riittämään.
Silloin ollaan mukana siinä skaalassa, jossa on tuhottoman
paljon muutakin. Aivan normaali budjettitarkastelu on silloin kyseessä.
Sitä tehdään yhdessä hallituksen
ja eduskunnan kanssa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ei, ed. Zyskowicz, 8 vuoden aikaan syntyneitä monia
sellaisia vääristymiä, mitkä vaativat korjausta
ja oikaisua, aivan muutamassa kuukaudessa oikaista. Tämä hallitus
on oikealla tiellä korjatakseen niitä virheitä:
(Ed. Zyskowicz: No, aloittakaa! — Ed. Ollila: Aloittakaa!)
veroratkaisuilla ojennetaan kättä pisimmälle
niille, jotka eniten tarvitsevat kädenojennusta; kuntien
resursseja lisätään merkittävästi;
monien leikkausten jälkeen ensimmäisen kerran
lapsiperheiden tuki kasvaa ensi vuoden budjetissa. (Ed. Zyskowicz:
Jopas pomppasi!) Tätä latua voisi jatkaa pitemmällekin.
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, ensi vuoden budjettiesitys
todellakin merkitsee kunnille menevien valtionosuuksien lisäämistä.
Mitä tulee ed. Hemmingin puheenvuoroon, en malta olla
kertomatta, että on hivenen tai oikeastaan aika radikaalistikin
väärä tulkinta tulkita teknologian kehittämisen
resursseja tällä tavalla. Ei siitä ole
kysymys, että satsataan vain high techiin tai ict-alueeseen,
vaan samalla tavalla suomalaisen pöydän valmistukseen
ottamalla siinä korkea teknologia paremman osaamisen käyttöön,
kaikessa tuotannossa paremman osaamisen, korkeamman teknologian
hyödyntämiseen. Siitä on kysymys niissä toimissa,
joihin hallitus tähtää omalla politiikallaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Jos ministeri Pekkarinen olisi johdonmukainen,
hän olisi kyllä täällä puolustamassa
myös eläkeläisten pohjaosan palauttamista.
Pohjaosa oli se keskeinen asia, jonka hän ja nykyinen ministeri
Hyssälä viime kaudella käyttivät
jokaisella kyselytunnilla, aivan aiheesta ottivat sen esille ja
pitivät sitä esillä.
Arvoisa puhemies! Palvelut ja nimenomaan terveys- ja sairaanhoidon
palvelut ovat ykkösasia ihmisten näkökulmasta.
On aivan selvää, että jos Kuntaliiton
toimitusjohtaja Risto Parjanne, joka on ollut sekä Kotkan
että Oulun kaupunginjohtajana, sanoo niin, että kunnat
eivät pysty omaa osuuttaan tässä tilanteessa
täyttämään, sitä 350:tä miljoonaa
euroa vuoteen 2007, niin uskon, että hän tietää,
mistä puhuu. Näin ollen silloin Kansalliselta
terveysohjelmalta putoaa pohja pois. Kun täällä esimerkiksi
ed. Taipale sanoi, että olisi nyt jo tässä lisäbudjetissa
pitänyt lisätä rahoitusta leikkausjonojen
lyhentämiseen, niin hän on aivan oikeassa. On
laskettu, että nykyisten leikkausjonojen lyhentäminen
niin, että pääsee hoitoon kuuden kuukauden
sisään, mitä hoitotakuu edellyttää,
maksaa yli 300 miljoonaa euroa. Jos tätä nykyään
olemassa olevaa yli 100 000 potilaan leikkausjonoa ei leikata
pois, ei hoideta, niin tällöin ei pystytä vuoden
2005 alusta myöskään hoitotakuuta operaatioiden
suhteen täyttämään.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee VR:ään
ja rautateihin ja myöskin maanteihin, niin ei ole aivan oikein,
että kun valiokuntaan saapuu kansanedustaja, hän
tuo terveisiä VR:ltä, kun hän on nyt myöhästynyt,
kun juna on tullut hitaasti, vaan kyllä ne terveiset pitäisi
sinne Ratahallintokeskuksen suuntaan osoittaa ja todeta, että radanpito
on heikoilla kantimilla. Se on valtion budjettipolitiikan tulosta.
Tällaista huonoa politiikkaa on noudatettu aikaisemminkin.
Ei se nyt tämän hallituksen vika ole, mutta tämän
hallituksen olisi pitänyt parantaa juoksua tässä suhteessa.
Nimenomaan asia, joka vuodesta toiseen uusiutuu, on se, että valtio
säännönmukaisesti rikkoo sopimustaan
VR:n kanssa nimenomaan siinä suhteessa, että se
ei toteuta joukkoliikenteen palvelujen ostoa. Jälleen kerran
1,5 miljoonaa euroa on edelleenkin puuttumassa ensi vuoden budjetista.
Se on nyt täällä eduskunnan käsissä. Toivon
mukaan täällä ed. Saarisen johdolla valtiovarainvaliokunnassa
saadaan se 1,5 miljoonaa euroa, että voidaan ostaa edelleen
näitä joukkoliikenteen, junaliikenteen, henkilöliikennepalveluja.
Nyt on uhanalaisena muun muassa Kotka—Kouvola-rataosuus,
sen henkilöliikenteen jatkuminen. Se tekisi tuolle maakunnalle,
Kymenlaaksolle, todellakin sellaisen iskun, joka heikentäisi koko
maakunnan kehittämistä. Samalla tavalla Hanko—Karjaa
Uudellamaalla on uhanalainen. Tämä uhanalaisuus
jatkuu vuodesta toiseen. Tässä on kyllä kummallisesta
tilanteesta kysymys.
Arvoisa puhemies! Positiivinen asia tässä lisäbudjetissa
löytyy energiapolitiikasta: avustus koelaitoksen rakentamiseen
9,6 miljoonaa euroa. Jo viime vaalikauden aikana toistuvasti sekä ympäristövaliokunta
että valtiovarainvaliokunta ovat vaatineet koelaitoksen
rakentamiseen, niin sanotun demonstraatiolaitoksen rahoittamiseen, tuntuvaa
rahoituslisää. Koelaitosta on nyt ajateltu lähes
10 miljoonalla eurolla rahoitettavan, mutta se ei tässä tilanteessa
ilmastostrategian näkökulmasta vielä ole
riittävä. Tarvitaan enemmän panostusta.
Suunta on oikea. Tämä kohta oli puhdas nolla edellisessä talousarviossa
ja myös sitä edellisessä talousarviossa.
Nyt on aihetta tämä asia myönteisesti
tässä todeta, mutta lisää euroja
tähänkin asiaan tarvitaan.
Mutta lopuksi, edelleenkin tulemme tähän palvelukysymykseen:
sairaanhoidon ja terveydenhoidon palvelut jäävät
kyllä tällä politiikalla toteuttamatta.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki yritti leikkiä aikaisempaa
valtiovarainministeriä Sauli Niinistöä ja
heitti keskustelun täyksi kokoomuksen ja vasemmistoliiton
oletetut kannat sopimusyhteiskuntaan. Hän yritti heittää sellaisen
keskustelunaiheen, joka valtaisi sitten koko tämän
keskustelun ja asia-aiheet jäisivät taakse. Niinhän
tuossa melkein kävikin, ja tämä on tuttu
tapa tietysti jo ministeri Niinistön ajoilta.
Ministeri Kalliomäki ei sanallakaan perustellut väitettään
vasemmistoliiton osalta, mikä on se peruste, millä väitätte,
että vasemmistoliitto ei olisi sopimusyhteiskunnan takana.
Koska minusta tällainen väite on aivan tuulesta
temmattu, niin olisi kohtuullista, että myöskin
yksilöisitte, mistä oikein teidän mielestänne
on kysymys.
Äskeisessä vastauspuheenvuorossani kysyin, mitä sen
sijaan ovat sosialidemokraattien rakenteelliset muutokset, joita
vaaditte kesäkokouksessanne kolmen miehen suulla: puheenjohtajanne
suulla, eduskuntaryhmän puheenjohtajan suulla ja valtiovarainministerin
suulla. Puhutte yleisellä tasolla rakenteellisista muutoksista, mutta
ette uskalla kertoa kansalaisille ettekä myöskään
SAK:lle julkisesti sitä, mitä ne rakennemuutokset
oikeasti olisivat. Jos meillä olisi tutkivia journalisteja,
he olisivat jo totta kai kysyneet SAK:lta, ovatkohan ne rakenteelliset
muutokset SAK:n ja sopimusyhteiskunnan linjan mukaisia. Koska ette
vastannut siihen, niin on yritettävä itse pohtia,
mitähän nämä mahtaisivat olla.
Hallitusohjelmassa olette sopineet matalan palkan työnantajien
tukemisesta. On ihan turha puhua matalan tuottavuuden aloista. Minusta
esimerkiksi kaupan ala ei tällä hetkellä ole
ollenkaan matalatuottoista. Stockmann on menestynyt erittäin
hyvin, myöskin alueelliset osuuskaupat ovat menestyneet
erittäin hyvin. Pitäisikö näille
antaa niin sanottua toimeentulotukea ilman minkäänlaista
työllistämisvelvoitetta? Kun kysyin asiantuntija
Holmilta, joka on toinen tämän matalapalkkatuen
isistä, miksi ette käytä nykyisiä tukimuotoja,
esimerkiksi yhdistelmätukea tai työllistämistukea,
jotka ovat huomattavasti isompia kuin tämä matalan
palkan tuki olisi, niin hän sanoi valiokuntakuulemisessa,
että nämä ihmiset ovat olleet liian pitkään
työttöminä. Eli näillä yrityksillä ei
ole tarkoituskaan palkata pitkäaikaistyöttömiä.
Näillä yrityksillä on tarkoitus palkata,
jos ne ylipäätään palkkaavat
uutta väkeä, lyhyen aikaa työttöminä olleita
henkilöitä tai sitten muualla työssä olleita
henkilöitä.
Eli kysymys on vaikuttavuudesta. Nyt kokoomus on tehnyt tästä asiasta
lakialoitteen ja ilmoittaa siinä, että tämä Holmin—Vihriälän
malli maksaa 450 euroa vuodessa. Nyt kysymykseni valtiovarainministerille:
Kun kyse on näin isosta rahasta, joka vanhoissa Suomen
markoissa on 2,7 miljardia markkaa, onko meillä varaa heittää tällä tavoin
rahaa täysin ilman minkään näköistä arviota
siitä, miten se vaikuttaa työllisyyteen ja erityisesti
vaikeaan työttömyyteen, pitkäaikaistyöttömyyden
parantamiseen, onko meillä varaa heittää tällainen
raha osittain ihan hukkaan, Stockmannin katteeseen, alueellisten,
maakunnallisten kauppojen katteisiin? Tätäkö te
tosiaankin haluatte? Tämän tyyppisiä rakenteellisia muutoksiako
sosialidemokraatit haluavat? Olisi mielenkiintoista tietää,
mitä mieltä Palvelualojen ammattiliitto on tällaisesta
sosialidemokraattisesta politiikasta. Nyt kyllä tämä teidän
täkynne, jonka heititte tähän keskusteluun,
kääntyy teitä itseänne vastaan,
tai kertokaa meille, mitä ovat ne muut rakenteelliset muutokset,
mitä olitte ajatelleet.
Sen sijaan olen huolissani siitä, miten työministeriö kykenee
käyttämään järkevästi
nykyisiä työllisyyspoliittisia määrärahojaan.
Tässä lisätalousarviossa työministeriö pelaa
momenttipeliä eli heittää sieltä yksityisen
puolen työllistämistuista ja kuntien työllistämistuista
rahoitusta valtion työllistämiseen, mikä käytännössä tarkoittaa
sitä, että työllistettyjen määrä on
huomattavasti pienempi kokonaisuudessaan. Olen sitä mieltä,
että tämän momenttipelin saisi lopettaa kokonaan
ja siirtyä yhteen momenttiin, jolloin kullakin alueella
pystyttäisiin järkevästi käyttämään
ne rahat niihin työpaikkoihin, joita alueella on, mutta
epäilen, että tänäkin vuonna
työministeriöltä jää käyttämättä näitä työllisyysmäärärahoja,
niin kuin jäi viime vuonna 15 miljoonaa euroa eli siis
lähestulkoon 100 miljoonaa vanhaa markkaa, vaikka Suomessa
on pitkäaikaistyöttömiä ja pitempään
työttöminä olleita ihmisiä kuin aikaisemmin.
Juuri kuulimme valiokunnassa tästä esimerkin,
että nelikymppisiä pitkäaikaistyöttömiä on
vaikka kuinka paljon. Minusta työministeriön on
syytä katsoa peiliin, miten se on mahdollista. (Ed. Ollila:
Hyvä!) Tämä on kaikista eniten suurten
kaupunkien ongelma, koska täällä ei yksilöllisesti
katsota. Täällä myös on mahdollisuus
jäädä sinne työttömyyteen,
jos niin haluaa tai jos joutuu jäämään.
Ed. Zyskowiczin kanssa kävimme vuosi sitten, vai milloinkahan
se oli, Kampin työvoimatoimistossa, ja se oli erittäin
opettavainen käynti meille molemmille. Suosittelen, että valtiovarainministeri
käy myös tuolla työvoimatoimistossa ja
kysyy työvoimatoimiston henkilökunnalta, millaiset
mahdollisuudet heillä ylipäätään on
nykyisillä voimavaroilla tehdä niin, että löydettäisiin
ihan oikeasti näille ihmisille sopivia työpaikkoja.
Kun kuitenkin työpaikkoja isoissa kaupungeissa niin kuin
Helsingissäkin on auki ja työttömiä on
vaikka kuinka paljon, miten nämä kohtaavat? Minusta
pelkästään se, että syytetään työttömiä,
ei johda paljon mihinkään, vaan pitäisi
miettiä, mitä tälle asialle tehdään
laajemmin. Eli kokoomuslainen kannustinpolitiikka, jota kokoomus
harrasti ja ajoi kovasti viime kaudella, on johtanut osan työttömistä pitkäaikaistyöttömyyteen,
ja niin kuin tiedämme, jotka olemme näitten asioitten
kanssa paljon olleet tekemisissä, nimenomaan työttömyys
aiheuttaa pitkäaikaistyöttömyyttä.
Ihan lyhyesti vain lopuksi sanon vielä Kelan lasten-
ja nuortenpsykiatrisen rahan lisäämisestä,
että olen täysin samaa mieltä ed. Perhon
kanssa siitä, että kaikista tehokkaimmillaan nämä rahat
olisivat nimenomaan korvamerkittyinä, että ne
annettaisiin korvamerkittyinä erikoissairaanhoitoon, josta
tarvittaessa sitten ostettaisiin näitä yksityisiä palveluja,
mikäli ei ole näillä sairaaloilla varaa
tai mahdollisuutta esimerkiksi lääkärien
puutteen vuoksi hoitaa tätä asiaa. Mutta nythän
tästä on työryhmä istumassa,
ja toivottavasti se nyt pääsee järkevään
tulokseen.
Ihan vihonviimeisenä asiana vielä sanon sen, kun
työllisyydestä on tänäänkin
paljon puhuttu, että on se kyllä kummallista,
että makuuvaunutilauksesta ei tämä hallitus
näköjään saa päätöstä aikaiseksi.
Nyt on viikkokausia jo selvitelty ja selvitelty sitä. En
tiedä, onko hallitus käsitellyt koko asiaa sitten
loppujen lopuksi, mutta liikenneministeriössä tehtyyn
aivan virheelliseen yöjunaliikenneselvitykseen perustuen
VR on tehnyt omia ehdotuksiaan, ja nyt olisi pikaisesti hallituksen
mietittävä, kuinka paljon se pitkällä tähtäimellä haluaa
tehdä ostopalveluja yöjunaliikenteeseen, että saataisiin
edes nämä työpaikat pelastettua, jotka
ovat nyt katkolla.
Ed. Sirpa Asko-Seljavaara merkitään
läsnä olevaksi.
Heikki A. Ollila /kok:
Herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäen puheenvuoro
kertoo jonkinlaisesta epävarmuudesta taloudelliseen tulevaisuuteen
nähden, mutta lienee heti syytä alkuun korostaa
vielä hänelle sitä, että kyllä kokoomus
tulee jatkossakin turvaamaan ja kannattamaan ja tukemaan sitä vakautta,
johon puheenvuorossanne viittasitte, jota jatkossa tarvitaan, mutta
me myös edellytämme ratkaisuja niihin ongelmiin,
joihin ei ole esimerkiksi kolmikantayhteistyöllä joko
haluttu tai kyetty löytämään
ratkaisua. Me olemme tukeneet hallituksenkin oikeita ehdotuksia,
kuten kulutuskysyntää lisääviä veroratkaisuja,
joilla on myös voitu parantaa työnteon kannattavuutta
vaihtoehtona.
Mutta missä ovat ne hallituksen toimenpiteet ratkaisemattomien
suurten ongelmien hoitamiseksi, joita tarvittaisiin? Tässä lisätalousarviossa eikä
ministerin
puheessa ollut lainkaan vastauksia haasteisiin, joita tulee väestön
ikääntymisen johdosta, korkean työttömyyden
johdosta, kiristyvän verokilpailun johdosta tai keskituloisten koulutettujen
ongelmiin, joita odottavat sairaanhoitajat, poliisit, kirjastoväki,
opettajat, lastentarhanopettajat, muutamia mainitakseni.
Ministeri Kalliomäen puheenvuoro oli osittain ristiriitainen.
Se kertoi niistä uhista, joita maailmantalouden ongelmat
aiheuttavat ja myös suomalaisen kulutuskysynnän
mahdollinen aleneminen tulevaisuudessa aiheuttaa. Ne ovat kyllä ongelmia,
joihin te joudutte vielä vastaukset etsimään,
ja mitä pikemmin tämän tosiasian tunnustatte
ja tuotte tänne päätettäväksi
sen mukaisia asioita, sen parempi. Se on sitten ihan sama, onko
ne valmisteltu kolmikannalla. Jos ne sillä tulevat, niin
hyvä on, mutta jos kolmikanta ei niitä tuota,
ette te sittenkään niitä tule pakoon
pääsemään. Kokoomukselta kyllä saatte
hyville ehdotuksille aina tuen. Me vain jäämme
niitä odottamaan.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kävimmekin jo jonkun verran
debattia näistä kysymyksistä, ja osa
näistä kommenteista, joita halusin ministerien
puheenvuoroihin lausua, tuli siinä yhteydessä lausutuksi,
mutta kuitenkin katsoin aiheelliseksi vielä ilman liiallisia aikapaineita
tulla täältä puhujakorokkeeltakin eräät
seikat toteamaan.
Mitä ensin tulee ministeri Pekkarisen esiintymisiin
ja keskustan politiikkaan, en tietystikään kuvittele,
että keskusta tultuaan 8 oppositiovuoden jälkeen
hallituspuolueeksi — ja vielä kun ei ole kyseessä keskustan
enemmistö- tai keskustan vähemmistöhallitus
vaan koalitiohallitus — muutamassa kuukaudessa olisi saanut
asiat muutettua toisen näköisiksi. Mutta kun ottaa
huomioon sen keskustan politiikan täällä eduskunnassa esimerkiksi
viime vaalikaudella ja ennen kaikkea, kun ottaa huomioon ne keskustan
vaalipuheet, ne vaalipuheet, joita tekin paikalla olevat keskustalaiset
olette siellä vaalitilaisuuksissa toistamisestaan toistaneet,
kun ottaa ne huomioon ja katsoo niiden valossa tämän
hallituksen ohjelmaa ja tämän hallituksen politiikkaa,
niin ei voi olla ihmettelemättä, missä se
keskustalainen kädenjälki ja se keskustalainen
politiikka näkyy. Tätä samaa kyllä ihmettelevät
ihmiset tuolla toreilla ja kaduilla, niin sanotusti kentällä,
kylillä ja kujilla. Kun joskus harvoin esimerkiksi Helsingissä tapaa
ihmisiä, jotka ovat erehtyneet Anneli Jäätteenmäkeä tai
yleensä keskustaa äänestämään,
niin en ole kyllä yhtään tavannut, joka
ei olisi ollut pettynyt siihen ratkaisun, jonka tuli tehneeksi vaalien
alla.
On pakko kysyä, että kun verotuksesta vaalien
alla puhuttiin ja kun teidän keskeinen sanomanne oli se,
että työn verotuksen, tuloverotuksen, alentaminen
ei ole tärkeätä, mutta arvonlisäveron
alentaminen ja työnantajamaksujen alentaminen on tärkeätä keskustalle,
on pakko kysyä, missä se on se elintarvikkeiden
arvonlisäveron alentaminen, jota te kaikki paikalla olevat
keskustalaiset edustajat tarjositte vaalipaneeleissa ja vaalitilaisuuksissa.
Missä se on?
Työnantajamaksuihin palaan kohta erikseen.
Tuloverotuksesta korostitte, että sen alentaminen ei
ole tärkeätä, tärkeämpää on
palveluista huolehtiminen. Hallitus on tehnyt väärin,
kun se on alentanut tuloverotusta, ministerit ovat saaneet hirveän
suuria veronalennuksia, pienituloiset eläkeläiset
eivät ole hyötyneet niistä lainkaan.
Tällaista te puhuitte ennen vaaleja. Mitä tekee
nykyinen hallitus, jossa keskusta on mukana? Jatkaa samaa politiikkaa.
Onko se oikein vain väärin, siitä voidaan
keskustella. Minä olen ministeri Kalliomäen ja
nykyisen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä,
että se on oikeata politiikkaa: tuetaan kotimaista kysyntää, tuetaan
talouden kasvua, kavennetaan verokiilaa. Se on oikeata politiikkaa:
kannustetaan työntekoon. Mutta te olitte tästä asiasta
vaalien alla eri mieltä.
Kuntataloudesta ja peruspalveluista ei puhe teiltä loppunut
millään. Voisi nyt kuvitella, että kun
ensimmäinen budjetti on tehty, se on kuntataloudelle suopea,
ja sitä täällä ministeri Pekkarinen
väittää. Tuon keltaisen kirjan mukaan,
hallituksen omien laskelmien mukaan, ilman indeksitarkistuksia,
jotka siis tehdään 75 prosentin mukaisina, budjetin
vaikutus kuntatalouteen on kielteinen. Budjetti kiristää kuntataloutta,
ja on aivan harhaanjohtavaa luetella, kuinka monta kymmentä miljoonaa
euroa tulee mistäkin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusputkesta, jos
jättää kertomatta, että kokonaisuutena — ja kunnissahan
ne rahat, tai niiden rahojen puute, on yhdessä kasassa — teidän
hallituksenne budjetti kiristää kuntataloutta.
Mitä te luulette, että Helsingissä tänä päivänä,
kun tehdään säästöjä vanhustenhuollosta,
sairaanhoidosta, koululaisten perusopetuksesta, lasten päivähoidosta,
nuorisotoiminnasta, mitä te luulette, että siellä ajatellaan Anneli
Jätteenmäestä, joka täällä ennen
vaaleja kiersi kertomassa, että keskusta jos pääsee
hallitukseen, korjaa kaikki nämä kuntatalouden
ongelmat ja pitää huolen siitä, että Helsingin
ja Pääkaupunkiseudun kuntien, ja muidenkin kuntien tietysti,
osuus yhteisöveron tuotosta kasvaa? Mitä te luulette,
että nämä teidän äänestäjänne nyt
ajattelevat, kun se yhteisöveron tuotosta oleva kuntien
osuus ei ainakaan kasva? Päinvastoin hallitusohjelma pitää sisällään
tiettyjä selvityksiä, jotka voivat johtaa toiseen
suuntaan.
Aluekehityksestä sanoitte, että aluekehitys
on päin mäntyä, Lipposen hallitusten
aikana syrjäkylät tyhjenevät, muutetaan
keskuksiin, muutetaan etelään. Tämähän
pitää paikkansa. Mutta te lupasitte, että jos
keskusta tulee hallitukseen, aluekehityksen suunta käännetään,
koska se on käännettävä. Menkää Kemijärvelle
sanomaan sinne Salcompin työttömiksi jääneille
työläisille, miten te käännätte
sen aluekehityksen suunnan. Millä Kemijärveltä nämä ihmiset
saavat koskaan korvaavia työpaikkoja? Kysyn: Mitä te lupasitte,
ja mitä te teette? Missä se on se syrjäkylien
tyhjentymisen loppuminen ja kyläkoulujen lakkauttamisen
loppuminen ja se aluekehityksen suunta? Ainoa tapa, jolla aluekehityksen suunta
ja muuttoliike kääntyvät, on se, että talouskasvu
hidastuu ja pysähtyy. Se pysäyttää tehokkaasti
myös muuttoliikkeen, mutta siitä seuraa paljon
vahinkoa ja ongelmia ja onnettomuutta tälle yhteiskunnalle.
Sitä te tuskin haluatte.
Tulonsiirtoja te lupasitte niin, että ei mene palsa
kiinni, niin kuin entinen mies sanoi. Eläkeläisille
ministeri Hyssälä lupasi 300 euron korotusta kuukausieläkkeeseen,
300 euron korotusta. Nyt kehtaatte hallitusohjelmassa tarjota näille
samoille eläkeläisille 7 euroa, joka on vähemmän kuin
edellisen hallituksen tekemä korotus, joka oli mielestänne
täysin riittämätön. Opiskelijoille lupasitte
vaikka mitä. Lapsiperheille lapsilisät indeksiin
ym. ym. ym. Mitä on tapahtumassa? Ensi vuodelle on ensimmäisen
lapsen lapsilisä korottumassa, malli, jonka ministeri Hyssälä ja
kumppanit keskustasta haukkuivat täysin lyttyyn, kun Paavo
Lipposen johtamat sosialidemokraatit tai itse asiassa puolueen puheenjohtaja
Lipponen itse henkilökohtaisesti nosti tämän
korotusmallin esiin vaalien alla. Keskusta irtisanoutui tästä korotusmallista,
sanoi, että se on epäoikeudenmukainen, se sortaa
monilapsisia perheitä. Nyt te itse toteutatte tämän
saman mallin, tämän Lipposen mallin.
Entä työttömyys? Kun Anneli Jäätteenmäki oli
tv-paneeleissa ja te olitte paikallisissa paneeleissa, te kerroitte
siellä, että nykyinen hallitus se ei osaa työttömyyttä hoitaa.
Se osaa asettaa työryhmiä, on Sailaksen työryhmää,
on tätä sun tuota, mutta ei se saa mitään
aikaiseksi. Toden totta, kahden edellisen hallituksen aikana luotiin
vain 300 000 uutta työpaikkaa tähän
maahan. Anneli Jäätteenmäki lupasi, että kun
te tulette hallitukseen, systeemit muuttuvat. Silloin ruvetaan jotain
konkreettista tekemään työllisyyden hyväksi.
Keskeistä oli työnantajamaksujen alentaminen matalapalkkaisissa
töissä.
Mitä konkreettista te olette tehneet työllisyyden
hyväksi? En minä tiedä, mitä konkreettista
te olette tehneet työllisyyden hyväksi. Vilpittömästi:
en tiedä. Sen tiedän, että työllisyys
kehittyy tässä maassa tällä hetkellä huonompaan
suuntaan. Sen tiedän, että meillä ei
olisi hetkeäkään aikaa odottaa niiden
uusien keinojen käyttöönottamisessa,
joista sekä keskusta että muun muassa kokoomus
vaalien alla puhuivat, jotka liittyvät juuri matalapalkkaisten
työtilaisuuksien edistämiseen, tämän
työvoiman kysynnän vahvistamiseen nimenomaan työnantajien,
yrittäjien, työvoimakustannuksia alentamalla.
Ette te ole tämmöistä tehneet. Päinvastoin
te olette hallitusohjelman määräyksen
siitä, että 2004 tämä kokeilu
aloitetaan, suostuneet muuttamaan sen vuodeksi 2005. Te olette lykänneet
vuodella tätä teidän keskeisimmän
työllisyyskeinonne käyttöönottoa.
Miksi? Keskustan kentän vaatimuksestako?
Minun on vilpittömästi sanottava, että en
minä tiedä, mitä te olette hyvää tehneet
ja missä te olette hyvinä vaalilupauksianne lunastaneet,
mutta ehkä minä olen väärässä.
Ehkä keskusta on tehnyt paljon hyvää hallituksessa.
Sen voisi päätellä siitä, että esimerkiksi
puoluesihteeri Heinäluoma käy ympäri
maata kehumassa, miten hyvä hallituskumppani keskusta on,
viimeksi Kalevassa. Voi olla, että te olette todella onnistuneet
hyvin ja minä en vain ole sitä huomannut.
Ministeri Kalliomäki, kokoomuksen linjauksista olette
saanut sen kuvan, että me pidämme kolmikantaa
sinänsä huonona mallina, asioista sopimista työmarkkinajärjestöjen
ja hallituksen kesken laajasti konsensuksen puitteissa sinänsä huonona
asiana. Tätä me emme ole sanoneet, ja tämä ei
ole näkemyksemme. Sen sijaan olemme sanoneet puheenjohtaja
Itälän suulla, muun muassa, allekirjoittaneen
suulla elokuussa Vantaalla, olemme sanoneet, että sellainen
kolmikantainen sopiminen, jossa SAK:n ja sitä kautta SDP:n, mutta
nimenomaan SAK:n, valta-asema on ylivertainen, johtaa siihen, että tässä kolmikantaisessa
yhteistyössä ei pystytä eräisiin
kaikkein kipeimpiin ongelmiimme, jotka te, ministeri Kalliomäki
valtiovarainministerinä, varsin hyvin omassa työssänne
tunnette ja tunnistatte, ei pystytä näihin kipeimpiin
ongelmiin puuttumaan. Jos ajatellaan, että te olette itse,
ministeri Kalliomäki, sanonut, että työssä pysymistä pitäisi
myös eläkeratkaisujen kautta pyrkiä vahvistamaan
ja että tässä tarkoituksessa on katsottava
tehdyistä ratkaisuista tästä eteenkinpäin,
näin olen ymmärtänyt, eläkeratkaisuja,
niin toivotan teille menestystä siinä työssä,
jota SAK:n suuntaan ja muidenkin järjestöjen suuntaan
tietysti teette, jotta tässä asiassa edettäisiin.
Tai jos puhutaan tästä yrittäjyyden edistämisestä,
yrittäjyyden edellytysten edistämisestä oikein
tuolla ruohonjuuritasolla, niin onko SAK ja SAK:ta näissä asioissa kuunteleva
SDP todellakin niissä valmis tarkoituksenmukaisiin ja järkeviin
uudistuksiin? Jos puhutaan tästä matalapalkkaisen
työn tai matalatuottoisen työn tukemisesta, mistä äsken
puhuin, saadaanko siinä tässä kolmikannassa
riittävää myönteisyyttä syntymään?
Mutta, ministeri Kalliomäki ja muut kollegat, ei kolmikanta
sinänsä tietysti ole huono järjestelmä,
sehän on hyvä järjestelmä. On
hyvä, jos asioista pystytään sopimaan.
Olemme sanoneet, että nykyisen kaltaisella SDP—SAK-vetoisella
kolmikannalla ei pystytä eräisiin vaikeisiin ongelmiimme,
joita ovat muun muassa työttömyys, ikääntymisen
aiheuttamat haasteet, keskituloisten asema, koulutettujen keskituloisten
ryhmien asema, ei pystytä näihin ongelmiin parhaalla mahdollisella
tavalla vastaamaan. Itse toivon, että kolmikanta sillä tavoin
uudistuu, että tämän kolmikantayhteistyön
puitteissa pystytään näihinkin ongelmiin
tarttumaan ja näitäkin ongelmia ratkaisemaan.
Lopuksi sanon, että kun kysytään,
olemmeko tyytymättömiä niihin saavutuksiin,
joita olemme itse hallituksessa aikaan saaneet, ei tämä maa meidän
hallituksemme jälkeen ole muuttunut kertaheitolla, ed.
Saarinen, meidän mielestämme miksikään — en
muista kaikkia värikkäitä ilmaisuja,
joita käytitte — ei ole muuttunut hyvästä huonoksi,
vaan haasteet ovat jäljellä. Me olemme tyytyväisiä niihin
saavutuksiin, joita yhdessä hallituksessa saimme aikaiseksi,
mutta me olemme tyytymättömiä siihen,
mikä jäi saavuttamatta. Toisin sanoen me olemme
tyytyväisiä 300 000 uuteen työpaikkaan,
mutta tyytymättömiä siihen, että emme
onnistuneet työttömyyttä puolittamaan
ja että työttömyys on edelleen näin korkealla
tasolla. Olemme vakuuttuneita siitä, että jollei
uusia keinoja oteta käyttöön työttömyyden
torjumiseksi ja ennen kaikkea työllisyyden lisäämiseksi,
ei myöskään tämän 100 000 uuden
työpaikan tavoite, joka on nykyisen hallituksen keskeisin
tavoite, tule toteutumaan. Olemme tyytyväisiä maltillisiin
palkkaratkaisuihin, joilla on tuettu suomalaisen yritystoiminnan ja
vientitoiminnan kilpailukykyä, mutta olemme tyytymättömiä siihen,
että keskituloiset koulutetut ryhmät, kuten opettajat,
sairaanhoitajat, monet muut, ovat jääneet tässä tupomekanismissa liian
vähälle huomiolle jne. Tämä on
se meidän ajattelumme. Toivotamme menestystä kolmikannan
uudistumiselle. Toivotamme menestystä sille, että näihin
ongelmiin pystytään puuttumaan ja näihin
ongelmiin pystytään löytämään
ratkaisu.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tietysti varmaan kohtuullista, että keskustapuoluetta
vaalienaluspuheista täällä pannaan tilille.
Nyt on vaan iso vaara teidän kohdallanne, ed. Zyskowicz
ja kokoomuslaiset, että käy samalla tavalla kuin
keskustapuolueen kohdalla. Otan yhden esimerkin. Te useaan otteeseen
olette puhuneet keskituloisista hyvinkoulutetuista palkansaajista
ja siitä, miten on mukamas hallituksen syy, ettei niitä asioita ole
hoidettu. On totta, että monien akavalaisten hyvinkoulutettujen
palkkausasemaan tulisi voida saada parannus, mutta se on, ed. Zyskowicz,
te tiedätte sen yhtä hyvin, työmarkkinakysymys. On
populismia syyllistää nykyistä hallitusta
pätkääkään siitä.
Se on vaan näin. Te hoette sen tyyppistä poliittista
retoriikkaa täällä, jolla ei ole vastinetta
todellisuudessa. Minä puolustan täällä SAK:ta,
STTK:ta, Akavaa. Ne ovat hoitaneet erittäin vastuullisesti
työmarkkinapolitiikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Me
saamme jatkuvasti lukea tutkimustuloksia, joissa todetaan, miten
Suomen kilpailukyky on maailman kärkiluokkaa. Kenelle tästä voidaan
antaa kiitos? Työmarkkinajärjestöille,
hallitukselle, harjoitetulle politiikalle.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz täällä kyseli ministeri
Kalliomäeltä sitä, miten ministeri Kalliomäki
aikoo hoitaa sen, että eläkkeelle siirtyminen
tapahtuisi myöhemmin. Jatkan tätä kysymystä ministeri
Kalliomäelle: Onko niin, että sosialidemokraattien
rakenteellinen uudistus onkin eläkeputken sulkeminen tai
sen myöhentäminen? Nimittäin kerron esimerkin
UPM-Kymmenen Kajaanin tehtailta, missä on tehty sopeuttamisohjelma
kolmelle vuodelle. Siellä vähennetään
150 henkilöä pois, että pystyttäisiin
yleensä pelastamaan tehtaan olemassaolo Kajaanissa. Kun
kysyin henkilöstöpäälliköltä,
sisältääkö tämä niin
sanottuja eläkeputkiratkaisuja, hänen oli pakko
myöntää, että sisältää.
Kun te syytätte työttömiksi jääviä ihmisiä,
jotka joutuvat yli 55-vuotiaina pois, käytännössä se
on näiden yritysten keino selviytyä tässä Kiina-ilmiössä ja
muutenkin kansainvälisessä kilpailussa. (Puhemies koputtaa)
Toivon, että ministeri Kalliomäki sitten, kun
hän käyttää puheenvuoroja, vastaa
näihin kysymyksiin, joita olen tässä pari
kolme kertaa jo esittänyt.
Ed. Osmo Soininvaara merkitään
läsnä olevaksi.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pyydän ed. Zyskowiczia vertaamaan
niitä yhteiskuntia, joissa ay-liikkeen toiminta on kielletty
tai se on muutoin heikkoa, Suomen olosuhteisiin. Siellä kansa
voi huonosti jos missä. Demokratiassahan suorastaan tarvitaan
etujärjestöjä, ovat ne sitten minkälaisia kirjainyhdistelmiä tahansa
SAK:sta MTK:hon.
Mitä tulee hallituksen ruoskimiseen, kokoomuksen tulokset
ovat nähtävissä 16 vuoden hallitustaipaleen
ajalta, joten olisiko kohtuullista, että ruoskittaisiin
16 vuoden jälkeen tätäkin hallitusta,
kun nähtäisiin, mihin nämä ovat
päässeet 16 vuoden aikana? Nyt inventoidaan lähinnä sitä politiikkaa,
mitä tähän asti kokoomusvetoisesti aika
pitkälti on 16 vuotta maassa harrastettu. Siinä on
oikea aikajänne tälle debatille.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä sekä ed.
Gustafsson että ed. Saarinen puolustivat keskustan roolia
tässä hallituksessa. Se on tietysti veljellistä, että näin
teette, mutta sitä en ihan ymmärtänyt, kun
ed. Gustafsson kertoi, että viimeisten vuosien aikana on
päästy ennennäkemättömän
hyviin tuloksiin Suomessa, tarkoittiko ed. Saarinen samaa, kun verrataan
menneitä 16:ta vuotta. Minä nimittäin
olen samaa mieltä ed. Gustafssonin kanssa siitä,
että suomalainen malli ja suomalainen yhteiskunta on monilla
mittareilla mitaten menestynyt erittäin hyvin. Ammattiyhdistysliike ja
kolmikanta ovat olleet tässä työssä mukana. (Ed.
Gustafsson: Mitä te haluatte sanoa?) — Mutta
se, mitä haluan sanoa, ed. Gustafsson, on kiteytettävissä,
jos ette vielä ymmärtänyt, siihen, että olemme
tyytyväisiä siihen, mitä on saavutettu,
mutta olemme tyytymättömiä siihen, mitä on jäänyt
saavuttamatta. Kun saavuttamatta on jäänyt työllisyyden
parantuminen riittävästi, kun saavuttamatta on
jäänyt monia muita tavoitteita, totta kai olemme
siihen tyytymättömiä.
Herra puhemies! Kun täällä sitten
ed. Saarinen ja muut rupeavat jo vertaamaan joihinkin diktatuureihin,
että siellä ei ammattiyhdistysliikettä ole,
(Puhemies koputtaa) en ikinä ole sitä ajatusta
esittänyt, että jotenkin pitäisi näiden
järjestöjen toimintaoikeuksia kaventaa.
Lopuksi, kun ed. Gustafsson sanoi, että meillehän
käy kohta kuin kepulle, kyllä se sopii: vaalivoitto
ja suurimman puolueen asema.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Vaikka yhden puheenvuoron jo käytin,
sen jälkeen, kun ed. Zyskowicz käytti täällä vajaan
puolen tunnin puheenvuoron, jossa hänen sanomansa fokusoitui siinä mitassa
keskustaan kuin se fokusoitui, on, arvoisa puhemies, aivan pakko
muutama sana sanoa.
Minä onnittelen alkajaisiksi ed. Zyskowiczia siitä strategiasta,
minkä hän on oppositiopolitiikalleen valinnut.
Viime kaudellakin oli niin, että silloin oppositiossa ollut
keskusta arvosteli silloisen hallituksen tekoja ja ratkaisuja, osoitimme, mitkä väestöryhmät
ja mitkä alueet sekä miten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus
ja sen eri osa-alueet kärsivät siinä menossa,
mitä meidän mielestämme silloin menossa
oli. Monta kertaa niiden ihmisten joukosta, jotka siinä menossa eniten
menettivät, löytyi sellaisia ihmisiä,
joilla on keskustalainen aatemaailma ja keskustalaiset ihanteet
ja arvot. Näistä lähtökohdista
käsin me arvostelimme sellaisen hallituksen toimintaa ja menestyimme
todella vaaleissa aivan hyvin.
Minä olisin äkkiä kuvitellut, että ed.
Zyskowicz toimisi suurin piirtein samalla tavalla, hänkin
arvioisi yhteiskuntaa kriittisesti ja tarkastelisi sitä,
mikä on se jälki, mikä nyt istuvan hallituksen
politiikasta seuraa erityisesti niiden ihmisten kannalta, joilta
hän ja hänen puolueensa on valtakirjansa saanut,
ensisijaisesti sieltä mutta tietysti kaikkien kansalaisten
ja väestöryhmien kannalta. Nyt huomaan, että ed.
Zyskowicz tarkastelee kaikkea sitä, mikä hallitukselta
tähän asti taakse on jäänyt,
erityisesti keskustan kannalta ja keskustalaisten äänestäjien
kannalta. Minusta tämäkin strategiavalinta varmasti
ihan sopii. En nyt käy toistamaan enempää itseäni,
aiemmin käyttämääni puheenvuoroa,
siinä, kun totean, että tämän
hallituksen toimintatapa nyt vaan on se, että tämä pyrkii
löytämään erilaisten poliittisten
liikkeitten hivenen erilaiselta arvo- ja aatepohjalta yhteiset,
selkeästi tunnistettavat tavoitteet ja yhteisesti, selkeästi
tunnistettavan ponnistuspohjan ja tältä pohjalta
rakennetaan ne ratkaisut, mitä nyt on tähän
mennessä esitetty ja mitä tullaan esittämään
tämän vaalikauden aikanakin.
Tältä pohjalta, kun on ne ratkaisut tehty,
mitä nyt on jo pöydässä tai
on jo läpi viety, kun nyt katsotaan sitä, mitä taakse
on jäänyt, vielä muutama sana niistä väitteistä,
mitä ed. Zyskowicz äsken esille toi. Ed. Zyskowicz
totesi suurin piirtein siihen tapaan, että vaalien alla
tuloverotuksen kevennys ei ollut siinä mitassa esillä kuin
nyt hallituksen tähänastisissa teoissa on ollut.
Ed. Zyskowicz on oikeassa. Näin on. Viime vaalien alla
se tilanne, missä kuviteltiin ja ajateltiin silloin sillä hetkellä oltavan,
oli toisenlainen. Me kuvittelimme vielä talvella ennen
vaaleja, talvikuukausien aikaan, että talous oli jo silloin
selvässä kasvussa, eikö niin, ed. Zyskowicz,
me kuvittelimme, että talous kääntyy
selvään kasvuun vuoden 2003, tämän
nyt kohta päättyvän vuoden, aikaan ja
että kasvu 2004 olisi selvästi vankempi. Näin
ei kuitenkaan ollut käyvä.
Jo hallitusneuvottelujen yhteydessä kävi ilmi, että se,
missä oli oltu alkuvuodesta ja vuoden 2002 lopussa, oli
jotain muuta kuin se, missä kuviteltiin oltavan. Kävi
ilmi, että Suomen talous ei ensimmäisen vuosineljänneksen
aikana lainkaan kasvanut vaan päinvastoin se supistui 0,3
prosentilla, niin kuin myöhemmin saatettiin havaita, eikä ollut
missään kasvukiidossa ylöspäin.
Kun hallituksen neuvottelijat aikanaan ja sitten budjettien tekijät
tämän havaitsivat, millä tavalla hallitus
tähän tilanteeseen vastasi ja reagoi? Sillä ainoalla
oikealla tavalla, millä siihen pitikin vastata: lisäämällä kotimaista
kulutuskysyntää tilanteessa, jossa vienti ei vedä.
Kun vienti ei vedä, piti saada kotimaiset pyörät
pyörimään, ja tämä onnistui
vain sillä, että verotusta kevennettiin kesken
vuotta 2003 ja vielä vuoden 2004 aikaan. Näiltä osin,
ed. Zyskowicz, teidän on turha syyttää keskustaa.
Meillä hallituspuolueiden sisällä oli
koko lailla yksituumainen käsitys, ei edes mittasuhde-eroja,
siitä, kuinka paljon pitää keventää tuloverotusta.
Me löysimme mitasta erittäin hyvin yhteisen ymmärryksen.
Mitä taas tulee siihen, miten veronkevennys yhteiskunnallisen
oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ja työllisyyden
näkökulmasta on kohdentunut, sanonpa vain lyhyesti,
että vertaansa hakee se malli, mitä nyt ensi vuodelle
2004 on esitetty. Se ei vastaa sitä, minkä puolesta
te olette, ed. Zyskowicz, puhunut. Ei tässä anneta
suurituloisille yhtä paljon kuin pienituloisille tai keskituloisille
vaan tässä annetaan pienituloisimmille ja keskituloisille
enemmän kuin suurituloisimmille annetaan. Veronkevennykset
ovat selvästi suurempia pienituloisimpien kohdalla, ja
näin pitää ollakin. Jos jossakin oikein
konkreettisessa asiassa ja euroissa merkittävästi
näkyy uuden hallituksen tämmöinen ikään
kuin sosiaalinen ulottuvuus tai ponnistuspohja, se näkyy
nimenomaan tässä: ensimmäiset tuloveroratkaisut
on tehty äsken kertomallani tavalla.
Mitä tulee ed. Zyskowiczin monta monta kertaa täällä esille
ottamaan kysymykseen arvonlisäverosta ja sen keventämisestä,
minä muistutan ed. Zyskowiczia siitä, että esimerkiksi
keskusta ennen vaaleja sanoi tästä asiasta, että arvonlisäverotuksen
kevennys on pyrittävä aloittamaan vaalikauden
loppupuolella, seuraavan vaalikauden eli nyt elettävän
vaalikauden loppupuolella, en nyt ihan tarkkaan muista, oliko loppupuolella
vai viimeisten vuosien aikaan. Ajatus sanottiin selvästi
siitä, että se on vaalikauden aikaan mutta sen
loppupuolella, näin sanottiin. Tässä tilanteessa,
missä nyt on tähän saakka eletty, ei
ole, sanoisinko, yhteistä ymmärrystä löytynyt,
eikä siinäkään ole edes kovaa
kädenvääntöä ollut.
Nyt on priorisoitu selvästi näitä henkilöverotuksen
kevennysratkaisuja.
Seuraavassa vaiheessa on erittäin tärkeä asia yritysverotuksen
keventäminen niiltäkin osin, miltä osin
te monen vuoden ajan lupasitte, että yritysverotusta kevennetään,
mutta sitä ette koskaan tehneet. Me aiomme tehdä sen.
Nyt teemme ensi vuoden ensimmäisestä päivästä lukien pienen
liikevaihdon yritysten kohdalla kevennyksen heti ja ensi vuoden
aikaan aiomme verottajan kättä keventää siinä tilanteessa,
kun yritys vaihtaa sukupolvelta toiselle. Suoritamme sen sukupolvenvaihdosten
verotuksen kevennyksen, josta te monta vuotta puhuitte mutta jota
ette koskaan suorittaneet. Tässä näkemys
on yhteinen, koska me molemmat keskeiset hallituspuolueet näemme,
että nämä toimet ovat osa niitä työllisyyden
ylösnostamiseen liittyviä toimia, joihin yrittäjät
tarvitaan, niihin talkoisiin mukaan, joissa yrittäjä ja
työntekijä ovat samassa veneessä paremman
työllisyyden hyväksi.
Näin me priorisoimme nämä asiat,
ja tässä priorisoinnissa sitä, mitä me
joskus vielä, myönnän, ennen vaaleja
puhuimme, että tämän vaalikauden loppupuolella
tavoitteemme on arvonlisäveron kevennys, ainakaan tässä vaiheessa emme
ole edes esittämässä. Kun valmistelimme vuoden
2004 budjettia, emme edes esittäneet sitä, että vuodelle
2004 tai 2005 tavoittelisimme arvonlisäveron kevennystä.
Aika näyttää, onko se mahdollista vaalikauden
loppupuolella, niin kuin aikanaan puhuimme vaalien alla, vai käykö niin,
että tämä asia, tässä edistysaskeleiden
ottaminen jää vasta seuraavalle vaalikaudelle.
Toki toivon, että siinä voidaan edetä,
mutta pidän realistisena sitä, että värkeissä vara
ei riitä ja että siitä asiasta koko vaalikauden
ajankin saatetaan joutua luopumaan.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka ed. Zyskowicz otti täällä jälleen
kerran esille ja joka kerta toisensa jälkeen on ollut täällä salissa
mielestäni väärällä tavalla
esillä, koskee valtionosuuksia kunnille. Luen tarkat lukemat
täältä, mitä on tämän
vuoden budjetissa valtionosuudet kunnille. Ne ovat 5,761 miljardia
euroa. Ensi vuoden budjetissa vuodelle 2004 ne ovat 6,282 miljardia euroa.
Tästä ansiotulovähennyksen kompensoiminen
vie 359 miljoonaa euroa, ja loppu, reilusti yli 100 miljoonaa euroa,
on aitoa kuntien valtionosuuksien määrällistä lisäämistä,
sillä tavalla määrällistä lisäämistä,
että eri valiokunnissa käsitellään
paraikaa sellaisia lakeja, joita lakeja muutetaan niin, että niitten
lakien määräämiä valtionosuusperusteita
muutetaan niin, että se virta valtion pussista kuntien
pussiin tulee olemaan äsken kertomani määrän
verran suurempi kuin tänä vuonna 2003. Ed. Zyskowicz,
näin tämä asia on, näin tämän
asian kanssa on.
Mitä tulee siihen, miten kuntien talouden muutoin käy,
niin kuntien talouteen vaikuttaa paitsi se, mitä valtionosuuksina
kuntien kassaan virtaa, myöskin se, mitä kunnat
perivät erilaisia maksuja, kunnallisia maksuja, plus sitten
se, miten kuntien verotulojen käy. Näiltä osin
siitä ei voi syyttää kaiketi, ed. Zyskowicz,
nykyistä hallitusta, että tämän
vuoden aikaan talouden on käynyt maailmalla niin kuin on
käynyt. Talouden huomattavasti ennakoitua heikomman yleisen
kehityksen seurauksena käy vaan niin, että verotulot
eivät kehity niin kuin odotettua oli, ja kun eivät
kehity, niin se kokonaisvaikutus, näiden tekijöiden
yhteisvaikutus, kuntatalouteen on se, että sen asema heikkenee,
niin kuin aivan oikein ed. Zyskowicz sanoi, mutta niiden ratkaisujen
vuoksi, joita valtio tekee ensi vuoden budjetissa, vuoden 2004,
niiden vuoksi ei tuo asema heikkene, vaan ne lukemat, jotka äsken
kerroin, puhuvat näiltä osin puolestaan.
Toinen varapuhemies:
Kymmenkunta minuuttia on mennyt.
Arvoisa puhemies! Lopetan, kun arvostan aina puhemiehen huomautusta.
Kuitenkin ymmärrän, että siinä aina
puolelle minuutille on liikkumavara.
Niiltä osin viittaan siihen väitteeseen, joka täällä esitettiin
koskien esimerkiksi Kemijärven esille ottamista aluepolitiikan
ongelmissa jnp. Ed. Zyskowicz on oikeassa niiltä osin,
että tällaisia ongelmia on, mutta ei kai ed. Zyskowicz
voi väittää, että tämän
hallituksen toimien seurauksena ne ovat syntyneet, vaan niiden synnyt
ovat kaukana kaukana monien vuosien takana, mutta tämä hallitus
kuitenkin reagoi niihin. Lisäbudjetissa, teidän
käsissänne olevassa paperissa, esitetään
lisää, ed. Zyskowicz, nimenomaan myöntämisvaltuutta
sille alueelle investointihankkeisiin ja muuallakin Suomessa, mutta
myös sillä alueella niihin investointihankkeisiin,
joilla paikataan niitä onnettomuuksia, mitä sillä alueella
on tapahtunut ja eräillä muillakin alueilla Suomessa on
tapahtunut.
Ed. Leena Rauhala merkitään
läsnä olevaksi.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen äsken sanoi,
että pienituloiset saavat suuremmat veronkevennykset kuin
suurituloiset. Minua ovat kaksi kuukautta vaivanneet nämä käsitteet,
suurituloinen ja pienituloinen ja suurempi.
Kysyn ministeri Pekkariselta, kun minä, jonka palkka
näyttää olevan 5 000 euroa kuukaudessa,
saan 60 euron veronkevennyksen ja ennen tänne tuloani johtamani
yrityksen siivoojat, jotka ansaitsevat 1 400 euroa kuukaudessa,
saavat 20 euron veronkevennyksen, niin mikä tässä hallituksen
kieliopissa näistä termeistä suurituloinen,
pienituloinen tai suurempi on muuttanut merkitystään,
koska muuten tämä semantiikka ei ole loogista.
Siihen ei riitä vastaukseksi se, että prosentit
ovat suurempia. Prosenteilla ei voi ostaa mitään
eikä niitä voi syödä.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Virtanen esittikin yhden vastakysymyksen.
Minä täydennän sitä sillä,
kun ed. Virtanen ei ollut viime kaudella kansanedustaja, että viime
kaudella ed. Pekkarisen matematiikka oli samanlaista kuin teidän
matematiikkanne tällä kaudella, mutta ministeri Pekkarisen
matematiikka tällä kaudella on erilaista kuin
ed. Pekkarisen matematiikka viime kaudella.
Mitä sitten tulee valtion toimenpiteisiin, ministeri
Pekkarinen, en puhunut kuntien omista verotuloista ja talouskehityksen
siihen tekemistä muutoksista, vaan puhuin tästä teidän
budjettikirjastanne ja budjettikirjan yleisperustelujen sivusta
61, jolla sanotaan, että valtion toimenpiteiden vaikutukset
yhteensä ja ilman inflaatiokorotusta ovat -52 miljoonaa
euroa. Se on valtiovarainministeriön toimesta korjattu,
että siitä 17 miljoonaa iltapäivähoidon
kautta jää pois, eli se on -35 miljoonaa euroa.
Toisin sanoen, te voitte kuinka paljon tahansa niille kunnan ihmisille kertoa,
että tuolta valtionosuusputkesta tulee lisää rahaa,
mutta valtion toimenpiteiden vaikutukset yhteensä kuntatalouteen
ilman indeksikorotuksia, jotka tehdään vajavaisina,
on negatiivinen. Siitä, ministeri Pekkarinen, te ette pääse
yli ettekä ympäri.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri Pekkarinen on nyt
siinä väärässä, että kuntien
talous tässä vain paranee, kun on nykyinen hallitus
astunut voimaan. Kun ajattelee Vantaatakin, niin todella vaikeuksissa
siellä ollaan, ja kun puhuttiin, että ansiotulovähennykset
kompensoidaan kunnalle, se on ensi vuonna 600 000 euroa,
seuraavana vuonna 1,8 miljoonaa ja sitä seuraavana yli
2 miljoonaa euroa, jotka jäävät puuttumaan Vantaan
kaupungilta. Ne ovat aika isoja rahoja myöskin siinä tapauksessa,
että joudutaan päivähoitoa ja myöskin
aamu- ja iltapäivätoimintaa lisäämään.
Kaikella lailla nousevat kunnan menot. Olisi luullut, että nykyinen
hallitus olisi korjannut nämä puutteet, jotka
ovat kuntatalouden puolella, koska ministeri Pekkarinen on siitä vuosikausia
eduskunnassa puhunut.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Mitä verotukseen tulee, mielestäni
on ihan hyvä verrata sekä euroissa, mitä kevennykset
eri tulotasoilla merkitsevät, että arvioida myöskin, minkä verran
veroprosentit eri tulotasoilla kevenevät. Kaiketi näitä molempia
pitää tarkastella yhtä aikaa. On ilman
muuta selvää, että koskaan pienituloisten
kohdalla ei käteenjäävä tulo — koskaan
ja koskaan — voi olla suurempi kuin monta kertaa suurempituloisten
kohdalla. Näin kai asianlaita on. Mutta jos nyt katsotaan,
mitä ensi vuonna 2004 tapahtuu, ja käytetään
näitä molempia mittareita, kyllä lopputulos
on mielestäni se, mitä kerroin: tämä verokevennys
painottuu poikkeuksellisen vankasti nimenomaan pieni- ja keskituloisiin
kansalaisiin.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee vielä kuntatalouteen, äsken
kertomani luvut — varmemmaksi vakuudeksi soitin Kuntaliiton
kuntataloudesta vastaavalle varatoimitusjohtajalle ja varmistin — nämä luvut
euroina ovat sitä, mitä ovat. Nämä eivät
ole yksistään minun kertomaani, vaan nämä ovat
Kuntaliitosta kerrottua, ja ne perusteet, joille nämä esitykset
rakentuvat, ovat täällä äsken kertomani
kaltaiset.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on aikaisemmin täällä sanonut,
että tulevassa budjetissa on arvioitu aluepoliittiset vaikutukset.
Mutta siinä ei ole arvioitu veronkevennysten aluepoliittisia
vaikutuksia. Nythän me kaikki tiedämme, että etelän
isoissa kaupungeissa erityisesti asuu varakkaampia ihmisiä,
joten he saavat myös isommat veroalennukset. Itä-
ja Pohjois-Suomessa veroalennukset jäävät
henkeä kohti paljon pienemmiksi, ja käytännössä sitä kautta
tuleva elvytysvara, ministeri Pekkarinen, jota te olette täällä moneen
kertaan kuuluttanut, jää saamatta juuri niillä alueilla,
missä sitä elvytystä eniten kaivattaisiin.
Miten vastaatte tähän?
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Ajattelin puhua ensisijaisesti poliisin määrärahoista
ja niin tulen tekemäänkin, mutta en malta olla
puuttumatta kyseiseen debattiin, joka äsken salissa on
käyty. Viittaan budjettipuheessani esille nostamaani asiaan,
että suosittelen, että jokaisen maalaiskunnan
kuppilan ja taajaman kaljabaarin levyautomaattiin tilataan tuo vanha
tuttu "Pettäjän tie", Taisto Ahlgrenin tango.
Tämä 30 vuotta sitten levytetty melankolinen tango
voi nousta uudelleen supersuosituksi, kun keskustaa äänestäneille
selviää tänä syksynä,
millainen puolue Suomen keskusta on puheissaan ja teoissaan. (Ed.
Paloniemi: Vanha levy!)
Ministeri Pekkarinen kertoi, että kuntien taloudellinen
tilanne kohenee ensi vuonna selkeästi. (Ed. Elo: Tämä ei
ole kristillistä puhetta!) — Ed. Elo, tämä on
hyvin kristillistä puhetta monen pienessä kunnassa
elävän pienen ihmisen näkökulmasta. — Moni
kunnanjohtaja huokaili helpotuksesta, kun keskustapuolue voitti
vaalit viime keväänä, näin kävi.
Nyt Kuntaliitto sanoo hallituksen budjettiesityksestä,
että se ei korjaa kuntatalouden alijäämäisyyttä.
Kuntien talous kiristyy ensi vuonna entisestään.
Toinen näkökohta, jota en allekirjoita, oli
se, miten ministeri Pekkarinen nosti tuon ed. Virtasen veroesimerkin.
On tosiasia juuri niin kuin ed. Virtanen otti esille, että kansanedustaja
hyötyy kolme kertaa euromääräisesti
enemmän kuin reilut 1 000 euroa saava työntekijä ensi
vuoden veroalennuksesta. Tämä on noin 1,1 prosenttia
kansanedustajalle ja 1,8 prosenttia reilut 1 000 euroa saavalle
työntekijälle.
En tiedä, mitä sanoo Koposen Tyyne Pohjois-Savossa,
kun hän iloitsi siitä, että keskusta
voitti vaalit viime eduskuntavaalien jälkeen. Tyynelle ja
muille eläkeläisille oli luvattu vaalipaneeleissa
keskustaehdokkaiden suulla, että eläkeläiset vihdoin
saavat korotuksia pieneläkkeisiinsä. Nyt Tyynekin
voi hyräillä tuota Ahlgrenin tangoa edelleenkin.
Neljäs asia, joka nousi hyvin keskeisesti esille, oli
se, minkä minäkin huomasin, kun Pohjois-Savossa
keskustelin erään nuoren äidin kanssa. Ed.
Zyskowicz sanoo, että hyvin moni, kenen kanssa hän
on ollut tekemisissä, on pettynyt, kun on äänestänyt
keskustaa. Totesin tämän nuoren äidin
ajatuksin, että niin oli hän ja niin on moni moni
muukin. Tämä äiti oli kuullut keskustalaiselta
kansanedustajaehdokkaalta vaalikentällä, että kun
keskusta on hallituksessa, äitiyspäivärahan
minimi nousee ainakin työttömyysturvan peruspäivärahan
tasolle. Uskon, ettei tämä äiti eikä moni
moni muukaan tule saamaan sitä, mitä he keskustaa äänestäessään
odottivat.
Mutta keskeiseen asiaan, mitä halusin tänään sanoa.
Onnittelen hallitusta siltä osin, että se on toisessa
lisätalousarviossaan saanut poliisille 1 miljoonan euron
lisän. Siitä huolimatta edelleenkin hallintovaliokunnassa
neljä vuotta istuneena kannan huolta poliisin resursseista
ja tilanteesta. Eräs poliisituttavani kertoi taannoin poliisin
työn haastavuudesta vähenevien paikallispoliisien
aikaan. Hän mainitsi eräästä ampumavälikohtauksesta,
johon oli pakko mennä kahdestaan kollegansa kanssa. Tähän
on tultu. Viikonloppuisin useilla paikkakunnilla päivystää vain
yksi partio, ja samaan aikaan on rikosten määrä entisestään kasvussa.
Lyhyesti: Poliisin tietoon tuli viime vuonna yhteensä 737 000
rikosta. Näistä oli huumausainerikoksia 14 000,
pahoinpitelyjä 28 000 ja varkauksia 178 000
jne. Nämä luvut kertovat, että meidän
viisimiljoonainen kansamme ei elä enää sellaisessa
lintukodossa kuin ennen rajojen aukeamista. Suomen maaperällä toimii
pysyviä kansainvälisiä ja vaarallisiksi
luokiteltuja rikollisjärjestöjä.
Toissa keväänä — olen viitannut
aiemmin samaiseen tutkimukseen — Eva julkaisi raportin suomalaisten
asenteista. Sen mukaan suuri yhteinen suomalaisia yhdistävä tekijä oli
huoli huumeiden ja huumerikollisuuden lisääntymisestä. Suomalaisista
93 prosenttia kantoi tästä huolta. Kun tutkimukseen
osallistuneilta kysyttiin, mitkä heistä ovat julkisen
talouden tärkeimmät kehittämiskohteet,
saatiin aikaan yllättäviä tuloksia. Selkeästi
tärkeimmäksi nousi terveydenhuolto, mutta toiseksi
korostetuin kehittämiskohde oli poliisi ja sisäinen
turvallisuus, 41 prosenttia. Tämä korreloi hyvin
sen kanssa, että meistä 93 prosenttia kantaa huolta
huumeiden ja huumerikollisuuden lisääntymisestä.
Verojen alentaminen sai 26 prosentin kannatuksen ja maanpuolustuksen
eli ulkoisen turvallisuuden kehittäminen vain 9 prosentin
kannatuksen.
Kun neljä vuotta on seurannut hallintovaliokunnassa
poliisin toimintamahdollisuuksien ohentumista, niin tuona aikana
poliisitoimi ei ole saanut juurikaan määrärahalisäyksiä kuin
normaalien palkankorotuksien verran. Samaan aikaan kun puolustushallinto
ostaa panssarivaunuja, mietitään poliisin puolella,
mistä löytyisi rahaa uusien suojaliivien hankintaan.
Sisäministeriön poliisiosaston arvion mukaan heillä on
ensi vuodelle ainakin 10 miljoonan euron vaje vuotuisessa budjetissa.
Meidän oppositioedustajien lehtijutuista ja sanomisista
on ollut hyötyä. Sitä en kiistä,
kun katsoo, miten ministeri Rajamäki on reagoinut vikkelästi
tapansa mukaan poliisin tilanteeseen. Hän vastasi ensin
suullisella kyselytunnilla, että poliisien lukumäärä pysyy
tämänvuotisella tasolla. Ministeri Rajamäki
ei toki maininnut, mistä rahat sillä kertaa otetaan,
mutta budjettia on onneksi tarkennettu. Sisäministeriö laatikin
kolmisen viikkoa sitten muutoksen budjettiesitykseensä. Poliisien
määrä aiotaan pitää ensi
vuonna ennallaan, vaikka budjettikirjasta käy ilmi, että vuoden
2002 tasosta ennakoitu poliisimiesten vähenemä on
noin 230. Ensimmäistä kertaa tämän
lyhyen eduskuntahistoriani aikana törmään
tällaiseen myllerrykseen: keltainen budjettikirja, jonka
hallitus eduskunnalle reilu kuukausi sitten esitteli, onkin ministeri
Rajamäen hallinnonalan osalta jo muutettu.
Näiden nopeiden muutosten johdosta tai ansiosta poliisiylijohto
joutuu uudelleen arvioimaan sekä käynnistettyjen
että suunniteltujen investointien toteutuksen sekä poliisin
valtakunnallisten kehittämishankkeiden rahoituksen. Lisäksi jouduttaneen
yksiköille antamaan määräys
supistaa investointien ja poliisitoiminnasta johtuvien menojen määrää sekä supistaa
yksikkötasolla muusta kuin poliisihenkilöstöstä johtuvia
henkilöstömenoja ja supistaa poliisien ylitöistä ja
haittakorvauksista johtuvia menoja. Henkilöstömenot
muodostavat poliisin kokonaismenoista noin 80 prosenttia. Viime
vuosien rahoitustilanteen johdosta on poliisitoimessa viety kalustohankinnat
esimerkiksi ajoneuvokaluston osalta sille uusimisen tasolle, jota
ei muun muassa työturvallisuusseikat huomioiden enää voida
laskea.
Sisäministeriö on linjannut, että poliisimiesten
lukumäärä vuonna 2004 pidetään
vuoden 2002 tasolla, joka on 7 750 poliisimiestä. Maaherra
Heikki Kosken työryhmä jätti mietinnön vuoden
2001 alussa. Työryhmä asetti tavoitteeksi vision,
että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuosikymmenen lopussa.
Tämä tavoite edellyttäisi yli tuhannen
poliisimiehen lisäämistä Suomeen tulevina
vuosina. Tätä vaihtoehtoa myös me kristillisdemokraatit
olemme esittäneet omassa kriminaalipoliittisessa ohjelmassamme ja
tulemme äänestyttämään
eduskuntaa sen puolesta.
Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt tarvitaan arvokeskustelua
siitä, mikä yhteiskunnassa on tärkeää.
Ne suomalaiset, jotka ovat asuneet ulkomailla, mainitsevat usein
juuri turvallisuuden, etenkin lasten turvallisuuden, syyksi muuttaa
takaisin Suomeen. Älyllistä epärehellisyyttä on kannattaa
kaikkea hyvää. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen.
Toivottavasti eduskunnan käsittelyssä tämä asia
poliisin osalta muuttuu ja poliisi saa ensi vuodelle ne 10 miljoonaa
euroa ja kaivatut lisäkoulutuspaikat jo vuodelle 2004.
Sisäinen turvallisuus on jäänyt ulkoisen
turvallisuuden jalkoihin tänä ja ensi vuonna.
Tämä kertoo joko ministereiden neuvottelutaidoista
tai hallituksen arvoista. Tämän arvokeskustelun
soisin jatkuvan.
Jukka Vihriälä /kesk:
Herra puhemies! Nyt on lähetekeskustelussa tämän
vuoden toinen lisätalousarvio. On syytä muistaa,
että lisätalousarvio, niin kuin aina on tässä talossa
ollut, täydentää sitä talousarviota,
jota toteutetaan. Tämä on toinen tälle
vuodelle. Valtiovarainministeri Kalliomäki esitteli mielestäni
hyvin ja perusteellisesti ja ennen kaikkea eteenpäin katsoen
ja sen hallitusohjelman mukaisesti, josta yhteisesti on sovittu,
tämän lisätalousarvion. Hän
toi esille myöskin niitä uhkakuvia, joita on olemassa
maan taloudessa ja kansainvälisessä taloudessa,
mutta myöskin sitä toivon näkökulmaa,
jota on nähtävissä tälläkin
hetkellä ennen kaikkea siinä, että ensi
vuoden talousarvion perusteluiden mukaan, niin kuin myöskin
tässä todetaan, kotitalouksien ostovoima näyttäisi
kasvavan ja tämä loisi sitten kuitenkin mahdollisuuksia
parantaa työllisyyttä tässä maassa
koko maa huomioon ottaen.
Mutta, herra puhemies, niin kuin aina on, lisäbudjetin
lähetekeskustelut menevät hyvin vahvasti yleispolitiikkaan,
ja se sallittaneen myöskin tässä lähetekeskustelussa
todeta. Ei pääse siitä mihinkään,
että erityisesti kokoomuksella mutta myöskin kristillisdemokraateilla
tuntuu olevan nyt paha olo. Erityisesti tämä paha
olo on kokoomuksella, kun nyt ollaan 16 hallitusvuoden jälkeen
oppositiossa. Kyllä, ed. Zyskowicz, me keskustassa tiedämme,
mitä on istua oppositiossa. Kyllä varsinkin niinkin
suuri puolue kuin kokoomus pyrkii ja myös keskusta pyrki
pääsemään maan hallitukseen
vaikuttamaan maan asioihin. On aivan selvää, että ei
lisäbudjeteissa, ei ensimmäisessä eikä tässä toisessakaan,
suuntaa ole voitu muuttaa merkittävästi, mutta
pitää muistaa, että hallitusohjelmasta
on yhteisesti sovittu kolmen puolueen kesken ja sitä ohjelmaa viedään
niin kauan läpi kuin tämä hallitus istuu, ja
toivottavasti se istuu tämän koko vaalikauden. Jotenkin
ihmetyttää kokoomuksen kauhea hätä, että nyt
olisi kaikki asiat jo pitänyt hoitaa tässä lisäbudjetissa.
Semmoinen tunne on tullut, kun on kuunnellut tämänpäiväistä keskustelua.
Taisi täällä ed. Ollila, kokoomuksen
puoluesihteeri, myöskin jo tietää sen,
että tämä hallitus tulee jättämään
maan talouden huonommassa kunnossa kuin se on sen saanut. Minusta
on tavattoman kova väite, kun tämä rohjetaan
nyt jo täällä heittää.
Me emme tiedä, mikä on tilanne silloin, kun tämä hallitus
paikkansa jättää, mikä on maan
tilanne, mikä on kansainvälinen taloudellinen
tilanne jne., joten on aika uskomatonta lähteä täällä nyt
jo tekemään näin rohkeita johtopäätöksiä.
Täällä myöskin ed. Vielma
puuttui ajankohtaiseen asiaan, maatalousratkaisuun, josta on siellä Suomen
kohdalta eilen kai alustava sopimus saatu aikaan. Olen samaa mieltä siitä,
että eihän se hyvä ole, ei sinnepäinkään,
jos ajatellaan eteläsuomalaista talonpoikaa ja viljelijää.
Mutta mitkä olivat ja mitkä ovat vaihtoehdot,
kun nähdään, mikä se kokonaisuus
on? Jos tässä haluaa lähteä penkomaan
näitä asioita taaksepäin ja etsiä syyllisiä sieltä,
miksi näin on käynyt, niin silloin kokoomus oli
yhdessä keskustan kanssa hallituksessa, kun tehtiin Euroopan
unionin ratkaisu. (Ed. Dromberg: Ja näin kävi!)
Sekään ratkaisu, joka silloin saatiin aikaan,
ei tahtonut kelvata kokoomukselle. Se oli teidän mielestänne
liian hyvä Suomen maatalouden kannalta silloin, kun sitä vietiin
läpi. Muistan tarkkaan, minkälaiset keskustelut
tässä salissa käytiin ja miten kuuma kysymys
oli myöskin hallituksen sisällä. Kun
itse kuuluin silloin kiivaasti niihin, jotka vastustivat Euroopan
unioniin menoa juuri tämän maatalous- ja aluepolitiikan
takia, on minusta kohtuutonta täällä nyt
sanoa, että tämä ratkaisu on juuri tämän
hallituksen syytä, mikä nyt on siellä komissaarin
kanssa aikaansaatu. (Ed. Dromberg: Onko se hyvä ratkaisu?) — Ei
se ratkaisu ole hyvä, se pitää paikkansa,
ei se ole hyvä. Totta kai toivottiin parempaa.
Tässä tuleekin kysymys siitä, pystymmekö me enää Suomessa
maataloutta harjoittamaan perheviljelmäpohjalta tulevaisuudessa
Euroopan unionin jäsenyydessä. Se onkin todella,
ed. Dromberg, suuri kysymys. On ihan sama, minkälainen hallitus
tässä maassa istuu, jos eivät Euroopan suuret
maat kunnioita sitä, että pienissäkin
maissa voitaisiin omaa elintarviketuotantoa harjoittaa. Minusta
tästä tässä on kysymys.
Siitä olen ollut iloinen, että kansallinen
yksimielisyys on ollut nyt kotimaisten elintarvikkeiden ja kotimaisen
maatalouden puolesta. Sekä oppositio että hallitus
ovat esiintyneet yhteisessä rintamassa, mutta valitettavasti
meidän voimamme vain eivät näy riittävän
tuolla Euroopan unionissa, jos se ratkaisu on nyt niin heikko. Sen
ratkaisun olen vain tämän aamun uutisista ja muista kuullut,
koska en ole vielä päivän lehdistöä kerennyt
lukemaan. (Ed. Dromberg: Ministeri on hyväksynyt sen!)
Herra puhemies! Haluaisin ihan muutamiin asioihin tähän
lisäbudjettiin nyt mennä ja lopettaa tämän
keskustelun tässä vaiheessa. Kyllä tähän
keskusteluun Euroopan unionista ja sen maatalouspolitiikasta varmasti
palataan, mutta onhan täällä monia pieniä,
myönteisiä asioita, joita hallitus on nyt korjannut
ja tuonut. (Ed. Dromberg: Nimenomaan pieniä!) — No,
pienistä tulee välillä suuriakin, kun
päästään alkuun. — Esimerkkinä otan
kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokasta
haja-asutusalueitten vähittäiskauppojen investointituen.
Sitä yritettiin monta kertaa viime hallituskauden aikana,
mutta sitä ei saatu liikkeelle. Nyt se on siellä lähtenyt
etenemään, aivan samoin kuin täällä myöskin
kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokassa
yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden myöntämisvaltuutta
esitetään korotettavaksi. Olen ymmärtänyt
niin, että nimenomaan tältä momentilta
on mahdollisuus olla myötävaikuttamassa Kemijärven
ja Uudenkaupungin vakaviin tilanteisiin, mitkä siellä on
tänä päivänä ja mihin
täälläkin on viitattu. Näitä asioita
on tänne kyllä otettu esille, ja löytyy
sitten pieni asia, joka on todella pieni mutta Loimaalle suuri asia,
tämä maatalousmuseokysymys, joka on pitkään
ollut esillä. (Ed. Dromberg: Me tuimme sitä!)
Se on myöskin kirjattu nyt tällä kertaa
tähän budjettiesitykseen.
En, herra puhemies, enempää näitä käy
esille nostamaan, mutta pitää muistaa, että me
käsittelemme nyt täällä lisäbudjettia,
joka täydentää tämän
vuoden budjettiesitystä. Ainakin tällä hetkellä toivon,
että tämä lisäbudjetti voisi
edetä sen mukaisena kuin hallitus on esittänyt,
mutta kun valtiovarainvaliokunta jaostoineen kuuntelee asiantuntijat,
niin jos jotakin sellaista ilmenee, tähän varmasti
voidaan sitten valtiovarainvaliokunnassa palata ja muutoksiakin,
jos niistä yhteisesti sovitaan, tehdä.
Mutta, herra puhemies, sitten asiaan, josta täällä on
paljon puhuttu, tähän kolmikantaan. Täällä on
puhuttu SAK:sta, SDP:stä, työnantajista ja siitä,
että tämä kolmikanta on nyt taas saanut
uuden valon, ehkä uuden valon, semmoisen kajastuksen kokoomuksessakin,
kun puolue on siirtynyt oppositioon. Rohkenisin tässä todeta näin,
että kun keskusta on nyt mukana sosialidemokraattien kanssa
yhteishallituksessa, niin ainakin omalta osaltani haluaisin nähdä näin,
että yhdessä sekä SAK:n, työnantajien,
SDP:n että keskustan kanssa nyt saadaan muutos sitten moniin
tärkeisiin, myöskin rakenteellisiin kysymyksiin.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Vihriälä mainitsi
minun nimeni, minä nyt kertaan, mistä oli kysymys,
kun me puhuimme eilisestä 141-tuloksesta. Oli kysymys siitä,
missä näkyy keskustapuolueen kädenjälki
tässä hallituksessa. Minä kerroin kaksi
asiaa, joista ensimmäinen oli se, että hallituksen
kaatumisessa se näkyi oikein keskeisesti, ja toisena asiana
kerroin, että se näkyy eilisessä neuvottelutuloksessa
141 artiklan osalta. Nyt täytyy muistaa, että silloin
kun neuvottelut EU:hun olivat käynnissä, pääministerinä oli Esko
Aho ja aivan taktisesti MTK:n johtaja Heikki Haavisto otettiin ulkoministeriksi,
jotta keskustapuolue hyväksyisi EU-ratkaisut, ja näin kävi.
Nyt on väitetty ja todettu Heikki Haaviston suulla muun
muassa, että kysymys 141-ratkaisusta oli pysyvä ratkaisu.
Eiliseen päivään saakka on tällainen
väite esitetty, ja siinä toivossa ovat olleet
suomalaiset maatalousyrittäjät sekä etelässä että pohjoisessa,
jonne se myöskin heijastuu. (Puhemies koputtaa) Tulos on
sellainen, että on neljän vuoden ratkaisu, jonka
jälkeen neuvotellaan, (Puhemies koputtaa) mitä sitten tehdään,
ja päältä otetaan 25 prosenttia pois
ja 3 prosenttia vuodessa. Todella huono tulos, neuvottelutulos,
ja tämä oli se toinen kädenjälki.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näistä museoista sikäli,
että täytyy sanoa, että Loimaan maatalousmuseovaltuuskunta
kävi luonani puhumassa myöskin tästä museokysymyksestä,
ja silloin sille pantiin todellista vauhtia. Olen iloinen, että ne määrärahat
ovat nyt sitten toteutuneet, jolta pohjalta näitä asioita
vietiin eteenpäin.
Mutta saako samalla Merimuseo-asiasta, puhemies, sanoa, että olen
ilahtunut siitä, että sinne on nyt vihdoinkin
kovan taistelun jälkeen saatu ne rahat, jotka eivät
alun perin olleet tuossa budjetissa, joten se asia menee eteenpäin.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Vielmalle vielä maatalousratkaisuun
liittyen: Olen myöskin ollut siinä uskossa, että se
ratkaisu, mikä silloin syntyi 1.3.1994, kun nämä neuvottelut
kariutuivat silloin edellisenä yönä ja
kellojakin siirrettiin toiseen suuntaan, se ratkaisu, joka silloin
aikaansaatiin, olisi turvannut koko Suomen maatalouden kehittymisen,
mutta täytyy todella pettyä, jos ei näin
sitten ole ollut. Silloinhan tehtiin poliittinen ratkaisu. Ulkoministerit
puuttuivat peliin, Kinkel tuli mukaan neuvotteluihin viimeisen yön
aikana. Suomi haluttiin nimenomaan Euroopan unioniin ja tiedettiin
poliittinen tilanne, mikä maassa oli. Väitän
näin, että ellei sitä ratkaisua olisi
syntynyt, Suomi ei olisi myöskään Euroopan
unioniin sillä hetkellä liittynyt.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Aivan lyhyesti muutama sama vielä tästä kolmikannasta
ja siitä, kehen luotetaan.
Tässä on oikein tilastollista tietoa. Tämä on Gallupin
tänään julkistama tilasto, ja tämä on kyllä aika
kylmää kyytiä ed. Zyskowiczille ja kokoomuksen
näkemyksille. Tämän mukaan Suomen Gallup
on tutkinut 1 004 ihmisen mielipiteitä. Vakavimmin
työttömyyden voittamiseksi ponnistelee suomalaisten
mielestä edelleen ammattiyhdistysliike, jonka 58 prosenttia
suomalaisista uskoo toimineen vakavissaan työllisyyden hyväksi.
Lähes yhtä hyvän arvion työllisyyden hyväksi
saa kansalaisilta tasavallan presidentti Tarja Halonen, 55 prosenttia.
Sen sijaan tässä todetaan: Nykyisen hallituksen
toimiin työllisyyden hyväksi uskoo noin kaksi
viidestä suomalaisesta, 42 prosenttia, ja oppositioon uskoo,
ed. Zyskowicz, vain 34 prosenttia eli noin joka kolmas.
Edelleen, puhemies, ammattiyhdistysliike on ollut joka kerta
tässä mittauksessa ylivoimainen ykkönen.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on kuitenkin mittaus mittaukselta
kuronut tätä välimatkaa ja saa nyt miltei
yhtä hyvän arvion työllisyystyöstä kuin
ay-liikekin. Myös työttömät
turvaavat ennen kaikkea ammattiyhdistysliikkeeseen, 55 prosenttia,
presidentti Haloseen 53 prosenttia, ed. Zyskowicz.
Edelleen, puhemies, kansalaiset ovat myös vakuuttuneita
suomalaisen sopimusjärjestelmän tarpeellisuudesta.
Lähes yhdeksän kymmenestä eli 87 prosenttia
suomalaisista uskoo, että työsuhteen vähimmäisehdoista
on sovittava työehtosopimuksilla, sillä yksittäinen
työntekijä ei pysty tasavertaisesti sopimaan palkastaan
työnantajan kanssa. Tässä on sitten erilaisia
näkemyksiä, enkä käy tässä nyt
lainaamaan niitä kaikkia ajanpuutteen johdosta.
Gallup toteaa myöskin: Sosialidemokraattinen puolue
puolueista on vahvimmin palkansaajien asialla. Puolueista palkansaajan
asialla on kansalaisten mielestä edelleen parhaiten SDP, jonka
useampi kuin joka toinen eli 54 prosenttia arvioi ajaneen palkansaajan
asioita vähintäänkin melko hyvin. Mutta,
ed. Zyskowicz, kokoomuksen kykyyn ja haluun hoitaa palkansaajan
asioita uskoo vajaa kolmannes suomalaisista, 31 prosenttia. Sitä heikommin
on vielä asian laita vihreiden osalta, eli vain 28 prosenttia
uskoo, että vihreät olisivat palkansaajien asialla.
Tässä on myöskin mitattu sitä,
minkälainen palkansaajaidentiteetti puolueilla on. Siinä todetaan,
että muun muassa kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät
ja Rkp saavat aivan saman arvion kuin helmikuussa. Sen sijaan SDP
ja keskusta ovat parantaneet asemiaan kansalaisten mielestä,
SDP 2:lla ja keskusta jopa 6 prosenttiyksiköllä.
Ed. Zyskowicz, ehkä teitä lohduttaa ihan lopuksi
vielä, kun tämä Suomen Gallupin tieteellisesti
tutkittu aineisto toteaa, että kokoomuksen palkansaajamyönteisyyteen
puolestaan uskovat lähinnä kokoomuksen äänestäjät,
eivät muut.
Toinen varapuhemies:
Ja keskustelun yhteenvetopuheenvuoro, ministeri Kalliomäki.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Kiitoksia, puhemies! Ehkä ei nyt koko keskustelun yhteenveto.
Mutta mielenkiintoinen keskustelu ja eräiltä osin
jopa käsityksiä selkeyttävä. Kiitos
siitä. Tässähän pantiin tulollaankin
olevia asioita jo ihan kovasti järjestykseen. Huomasin, että ministeri
Pekkarinenkin niin jämerästi pisti yritysverotuksen
poliittisen tahdon muottiin, ettei tarvitse enää kuin
tehdä esitys ja läpi menee että heilahtaa.
Mutta, ed. Zyskowicz, vielä: Nytkö, kun kokoomus
on siirtynyt oppositioon, on kolmikanta muuttunut SDP—SAK-vetoiseksi,
tai jos se oli sitä ennen, niin nytkö se on muuttunut
kyvyttömäksi, niin kuin sanoitte? Ainakaan aikaisemmin,
silloin kun kokoomus oli hallituksessa, ei se kyvytön ollut,
sitä ei voi edes kukaan kokoomuslainen väittää.
Useampi tulopoliittinen ratkaisu tehtiin voimakkaalla kolmikannan
yhteistyöllä, vaikutuksella. Ei ole hassumpi saavutus
tuo eläkepakettikaan, joka kääräistiin
kolmikannan valmistelussa ja hallituksen ja eduskunnan sen jälkeen
hyvin linjakkaasti eteenpäinviemänä.
Sen osalta on sanottava, että tämä istuva
hallitus ei ole sopimuksia rikkomassa. Se pitää kiinni tuosta
eläkepaketista, jossa siis 2005 lähtien aletaan
nähdä vaikutuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,
etteikö kolmikannan pitäisi koko ajan arvioida
kysymyksiä, jotka ovat aivan oleellisia maan talouden kasvun,
budjetin, sen keston ja siihen liittyen esimerkiksi koko hyvinvointivaltion
rahoituspohjan, palveluitten, tulonsiirtojen, rahoituspohjan kestävyyden
kannalta. Uskon, että kolmikannan haasteet tästä eteenpäin
vain kovenevat. Näkymä on sellainen. Kolmikannalla on
hieno historia, mutta senkin on ansaittava olemassaolonsa oikeutus
uusilla saavutuksilla, ja siinä kyllä tarvitaan
kaikkia mukana. Niin kuin nyt olen ymmärtänyt,
kokoomuskin ilmoittautuu niihin joukkoihin. Se on hyvä,
ihan hieno juttu.
Ed. Huotari pitkään ja varmaan aiheesta peräsi
vastausta kysymykseensä rakenteellisista uudistuksista.
Tuo eläkepaketti oli yksi esimerkki siitä, minkälaisia
rakenteelliset uudistukset ovat silloin, kun ne ovat vaativimmillaan,
jolloin tarvitaan esimerkiksi ennen kaikkea kolmikantayhteistyötä.
Mutta, ed. Huotari, huomiokykynne ei ole ollut kovin terävä,
jos ette ole todella huomannut, että SDP:n edustajat ovat
kertoneet, mitä rakenteellisilla uudistuksilla tarkoitetaan.
Itse olen siitä viikoittain puhunut. Viimeksi eilen käytin
laajan julkisen puheenvuoron, joka kulki tämän
kolmikantasopimusyhteiskuntamallin tiimoilla, ja siinä yhteydessä oli
myös rakenteellisia osioita, ja moneen moneen kertaan aikaisemminkin
minä niin kuin muutkin sosialidemokraatit ovat tämän kertoneet.
Muutama esimerkki:
Julkinen sektori: Jos julkisen sektorin tuottavuus etenee sillä tasolla
kuin se on nyt ja trendi yksityisellä puolella on saman
kaltainen kuin se on ollut pitkään, vaikka vaihteluita
on ollut, niin julkisen sektorin rahoituskyky ei pysy siinä vauhdissa
kuin tarvittaisiin, ellei sillä puolen tuottavuus nouse
vastaavalla tavalla. Eli olemme tämän näkymän
edessä. Sen vuoksi muun muassa kuntien toiminnoissa on
löydettävä lisää tuloksellisuutta,
tuottavuutta. Silloin puhutaan varmasti kuntarakenteesta, ei kuitenkaan
niin, että kuntien määrää vähentämällä hommat
ikään kuin hoituisivat. Ei kukaan siihen usko,
eikä sitä ole sillä tavalla kukaan sanonutkaan.
Kuntarakennetta kannattaa tässä muodossakin kehittää,
mutta ennen kaikkea, niin kuin kaikki tiedämme, kuntien
yhteistyötä kannattaa kehittää erilaisilla
tuottavuutta, tuloksentekoa vahvistavilla verkottumismalleilla,
siis ihan rakenteellisena toimena. Siltä osin hallitus
on liikkeellä. Se on tehnyt jo päätöksiä,
ja valtionosuusuudistus on valmisteilla. Siinä on työryhmätyö käynnissä.
Peruspalveluohjelma on ministerityöryhmän hallussa,
kokoontuu muuten tällä viikolla, ja tämän
tyyppisiä toimia on pakko jatkaa. Valtion puolella on käynnistetty
jo tuottavuusprojekti, jossa myöskin haetaan näitä tuloksia.
Se ei tarkoita eikä voi tarkoittaa mitään
työntekijöitten hiostamista, koska ei se ole mitään
tuottavuuden kasvua. Päinvastoin, sillä tavalla
edeten tulee kielteisiä tuloksia.
Eläkepaketti oli tyypillinen työuraan liittyvä osa.
Siinä on kaksi päätä, tässä työurassa,
ja sitten välillä vielä pitkä työelämäjakso,
joissa kaikissa on etsittävä uusia toimia. Tästäkin
alkupäästä on vielä ennen joulua
tulossa selvitysmiehen työryhmätyön tulos,
jonka pohjalta hallitus ryhtyy sitten toimenpiteisiin. Vanhoja pohjia muutenkin
on.
Työelämään liittyvät
kysymykset ovat kolmikanta-asioita. Näissä on
päästävä eteenpäin.
Niin kuin sanoin, se ei lähde sillä tavalla eteenpäin, että täältä puhujakorokkeelta
tai valtion, hallituksen, puolelta vain julistetaan, vaan kolmikannan muutososapuolet
ovat velvollisia yhtä lailla olemaan näissä talkoissa
mukana. Se on tiedostettava. Minusta tiedostamisen taso ei ole riittävä vielä tällä
hetkellä,
mutta ei myöskään pakolla ja hosumisella
päästä eteenpäin.
Pitkäaikaistyöttömyys on rakenteellinen
kysymys. Meillä on tällä alueella rakenteellisen
työttömyyden raja siellä 8 prosentin
kieppeillä. Meillä on avoimia työpaikkoja
jotakuinkin saman verran kuin oli runsas kymmenen vuotta sitten 80-luvun
lopulla, jolloin työttömyys oli 3—4 prosentin
paikkeilla. Se osoittaa vain sen, että siellä tarvitaan
toimenpiteitä. Sinne on pantu rahaa rutkasti. Ministeri
Filatov on omalla tontillaan koko ajan liikkeellä.
Ikääntymisongelma on todellinen ongelma. Se kannattaa
muistaa. Siinä on suurin haaste keskipitkällä ja
pitkällä aikavälillä. Sitä voi
kuvata hyvin usealla esimerkillä. Yksi minusta selkeä esimerkki
on siinä, että katsotaan bkt:n kasvua vuonna 1992—2002,
kymmenvuotisjaksolla, jolloin työn määrä kasvoi
noin 1 prosentilla, tuottavuus noin 3 prosentilla ja bkt siis 4
prosentilla. 2001—2002, tämän kauden
lopulla, tuottavuuden kasvu oli 1,5 prosenttia, joka on ihan kohtuullinen
sekin. Jos nyt katsotaan tästä eteenpäin,
sanotaan jaksoa 2002—2010 tai 2002—2012, näillä samoilla
lähtökohdilla, tuottavuus tuossa 1,5 prosentissa,
niin pelkästään väestökehityksestä johtuen
työn määrä putoaa miinusmerkkiseksi.
Se putoaa miinus 1 prosenttiin ja bkt:n kasvu alle 1 prosentin.
Miten sellaisella talouskasvulla voidaan hoitaa vähänkin
pidemmällä aikavälillä valtiontaloutta,
kuntataloutta ja sitä kautta hyvinvointijärjestelmän
rahoituspohjaa? Ei voida. Eli tämä kertoo vain
sen, kuinka suuri haaste meillä tässä on,
aivan toisin kuin 70-luvulla, 80-luvulla, osin vielä 90-luvulla,
jolloin väestökehitys meillä oli positiivista
potentiaalia talouskasvuun tuottavaa. Nyt se on miinusmerkkinen
ja pahenevassa määrin tästä eteenpäin.
Tässä on meidän kaikista suurin rakenteellisia
toimia vaativa haaste.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran ihan näin
lopuksi: Siitä, mitä ministeri Kalliomäki
sanoi siitä, miten kolmikannan haasteet kovenevat ja kolmikannan
on hyvillä tuloksilla ansaittava olemassaolonsa, on hyvin vaikea
hänen kanssaan olla eri mieltä. Olen siis samaa
mieltä. Olen myös samaa mieltä siitä,
että suuret ongelmat, kansakunnan lähiajan ongelmat,
liittyvät kasvuun, talouskasvuun, työllisyyteen,
ikääntymiseen, peruspalveluihin ja julkisen sektorin
tuottavuuteen, jotka ministeri Kalliomäki lausui. Siis
tästä olemme samaa mieltä.
Eli toisin sanoen on turha yrittää kokoomuksen
puheenjohtajan puoluevaltuustopuheista tai muista meidän
arvioistamme tehdä sellaista tulkintaa, sellaista virheellistä tulkintaa,
että olisimme kerta kaikkiaan heittämässä kolmikantayhteistyön
taikka muutoin laaja-alaisen yhteistyön työmarkkinajärjestöjen
kanssa romukoppaan. (Ed. Elo: Mitä se Itälä tarkoittaa?)
Olemme sanoneet, että tällä laajalla
yhteistyöllä on Suomessa saatu aikaiseksi hyviä tuloksia.
(Eduskunnasta: Miksi se Itälä ei osallistu keskusteluun?)
Olemme kuitenkin sanoneet, että nämä nykyiset
haasteet, jotka ministerikin puheenvuorossaan mainitsi, edellyttävät
uudistumista ja uusia asenteita kolmikantayhteistyöltä ja
uusia keinoja. Olemme epäilleet SAK-vetoisen tai SAK—SDP-vetoisen
kolmikannan kykyä tällaiseen uudistumiseen. (Ed.
Elo: Mihin se epäily perustuu?) Mutta yhdyn mielelläni
ed. Vihriälään, joka täällä asetti
toivonsa siihen, että kolmikantayhteistyö kykenee
uudistumaan ja kykenee vastamaan myös niihin haasteisiin,
jotka tänä päivänä ovat
käsillä.
Lopuksi totean, kun täällä on paheksuttu
sitä, että olen ottanut esille esimerkiksi korkeasti
koulutettujen keskituloisten, kuten opettajien, sairaanhoitajien
ja muiden, tilanteen, että se ei kuuluisi politiikan kentälle,
että kyllä politiikan kentälle kuuluu
yhteiskunnallisten epäkohtien esiin nostaminen ja ratkaisujen
toivominen ja edistäminen näihin ongelmiin, ja
se, että näissä ratkaisuissa uudistuneella
kolmikannalla toivottavasti on oma roolinsa, kyllä meille
sopii.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Varmasti on myös väärin,
jos aletaan vastakkain asettamaan metallityömiehen palkkoja,
opettajien palkkoja, sairaanhoitajien palkkoja. Sairaanhoitajien
palkat ovat varmasti liian matalat, ja se tilanne uhkaa muun muassa
sairaanhoidon toteuttamista, että ne ovat 25 prosenttia
alle eurooppalaisen keskitason esimerkiksi.
Mutta, puhemies, vielä siihen, mikä puolue ajaa
työntekijöiden asemaa. Ed. Elo kertoi tästä Gallupin
tutkimuksesta. SDP:n prosentti on toki hyvä, se on siis
54, se on kahdella prosenttiyksiköllä noussut,
vasemmistoliiton 42, sama kuin helmikuussa, keskustan 39 ja sitten
muiden sen alapuolella. Mutta kyllähän nämä prosentit
ovat tietysti yksi asia, on virhemarginaalikin aina olemassa, ed.
Elo, eikö niin, mutta sen lisäksi ei pidä unohtaa
myöskään niitä ihmisiä,
jotka eivät ole työelämässä,
eläkkeellä olevia ihmisiä, sairaana olevia
henkilöitä. Kun puhutaan tästä,
kenen elinmahdollisuuksia verotusta helpottamalla parannetaan, on
tärkeätä huomata, että eläkeläisten kohdalla,
jotka eivät maksa valtionveroa, tätä huojennusta
ei tapahdu kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä nostamalla.
Tämän väestöryhmän
unohtaminen on iso iso asia, hyvin hankala kysymys, ja sen takia
tsemppiä vielä hallitukselle vaan tuokin asia
huomioimaan.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Annan kiitoksen ministeri Kalliomäelle
siitä, että hän antoi aika laajankin
selvityksen niistä rakenteellisista uudistuksista, mitä sosialidemokraatit ovat
ajatelleet. Mielenkiintoista on se, käyvätkö ne
yhteen sitten keskustan uudistusajattelun kanssa. Näyttää siltä,
että teille nämä työelämän kysymykset
ja matalapalkka-asia, jota ette tässä kommentoineet
juurikaan, ovat ehkä tausta-alalla sitten. Eli pitkälle
olen samaa mieltä näistä haasteista,
paitsi pitkäaikaistyöttömyyden osalta täytyy
sanoa, että siinä työministeriö on
kyllä 90-luvulla pettänyt täysin. Eli
siirtämällä liikaa painopistettä erittäin
pitkään työttömänä olleiden asioiden
hoitamiseen se on ikään kuin lisännyt pitkäaikaistyöttömyyttä,
siis valumaa sieltä lyhyemmästä työttömyydestä pitkäaikaistyöttömyyteen.
Tästä varoituksen sanoja sanoin silloin 90-luvun
puolivälissä, mutta silloin uskottiin siihen, että työttömät
menevät töihin sillä, kun heitä vähän
kepillä ojentaa, mutta näin ei käynyt.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Kun valtiovarainministeri otti äsken
esille eläköitymisen, niin pidän sitä erittäin
tärkeänä asiana, että hallitus
puuttuu tähän kysymykseen, sikäli että esimerkiksi
16 000 opettajaa jää tulevaisuudessa
eläkkeelle. Jos ajatellaan sitä osaamistasoa,
koulutusta ja mainetta, mikä tänä päivänä Suomella
on, tämä on yksi niitä suurimpia kysymyksiä,
mitä tulevaisuudessa on esillä. Siinä mielessä,
kun ed. Zyskowicz otti myöskin esille ay-liikkeen osuuden
tässä, niin on erittäin tärkeätä,
että se yhteistyö toimii, mutta uusilla ehdoilla,
jotta saataisiin myöskin modernisoitua ay-liike toimimaan
meidän yhteiskuntamme parhaaksi.
Keskustelu päättyy.