Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Valtion omistajapolitiikan periaatteisiin kuuluu, että valtio kehittää omistuksessaan olevia yhtiöitään niin, että niillä on hyvät edellytykset menestyä liiketoiminnassaan. Näin osakkaille syntyy mahdollisuuksia omistusarvon nousuun ja hyvän tuoton saamiseen omistuksesta. Tämä on ollut valtio-omistajan kantava tavoite myös energiayhtiöiden kehittämisessä. Se on keskeisin lähtökohta strategisten omistusintressien ohella nyt eduskunnan käsittelyyn tulleissa Fortumia koskevassa järjestelyssä.

Valtionyhtiöt Neste ja IVO yhdistettiin vuonna 1998 energiakonserni Fortumiksi. Tuolloin arvioitiin, että Fortum olisi kyllin vahva kohtaamaan näköpiirissä olleet sähkömarkkinoiden sekä maakaasu- ja öljyalan kehityksen vaatimat uudistukset. Tämä tavoite on toteutunut varsin hyvin. Yhdistymisen kautta syntyneen vankan taseensa avulla Fortumilla on ollut voimavaroja muun muassa mittaviin strategisiin yritysostoihin, jotka ovat olleet tarpeen yhtiön vahvistamiseksi.

Tällä hetkellä valtio omistaa 60,77 prosenttia Fortumin osakkeista, ja hallituksella on eduskunnan valtuutus vähentää valtion suoraa omistusta 50,1 prosenttiin. Tällä hetkellä Fortum on Pohjoismaiden suurin öljynjalostaja ja toinen kahdesta suurimmasta sähkön tukkumyyjästä. Pääomistajalle sijoitus Fortumiin on tuottanut varsin hyvin. Viiden vuoden kuluessa valtio on saanut yhtiöstä osinkotuloja kaikkiaan 633 miljoonaa euroa ja omistamiensa osakkeiden myynnistä 865 miljoonaa euroa eli yhteensä 1,5 miljardia euroa. Fortumin osakekurssi on vahvistunut keskimäärin 7 prosenttia vuodessa.

Fortum on määrätietoisesti kehittänyt päätoimintojaan kuitenkin niin, että sähköliiketoiminta on ollut viime vuosina etusijalla. Sekä sähkö- että öljytoimialat ovat pääomaintensiivisiä ja tarvitsevat kehittyäkseen siinä määrin varoja, ettei pääoman tarvetta jatkossa pystytä tyydyttämään nykyisen Fortumin resursseilla. Tämä ei ole myöskään mahdollista valtion rahoituksella kaikkien tuntemasta syystä.

Tulevaisuuden strategiaa suunnitellessaan yhtiö on päätynyt johtopäätökseen, että öljytoimiala on tarpeen eriyttää omaksi yhtiökseen, joka on listattava pörssiin. Kun sekä sähkö- että öljyliiketoiminnalle varmistetaan pörssin kautta pääsy oman toimialansa erillisille pääomalähteille, molempien rahoitusmahdollisuudet kasvavat. Fortumin tase vahvistuu, kun yhtiöitetty öljytoimiala siirtyy konsernin taseesta Fortumin osakkuusyhtiöksi. Samalla Fortum profiloituu entistä selkeämmin sähköyhtiöksi. Ratkaisussa Fortumiin jää myös kaasuliiketoiminta, johon saattaa liittyä merkittäviä kasvumahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Maan hallitus on asiaa harkittuaan tullut siihen tulokseen, että Fortumin strategiavalinta on hyvin perusteltu. Tämän järjestelyn toteuttamisella konsernista on mahdollisuus kehittyä kaksi oman alansa johtavaa pohjoismaista yritystä. Sähkötoimialan luontevana kilpailualueena ovat Pohjoismaiden yhteiset ja avoimet sähkömarkkinat, öljyliiketoiminnalla puolestaan Itämeren alueen öljyteollisuus.

Fortumin öljytoimialan liiketoimintaympäristö on muuttunut hyvin voimakkaasti ja muuttuu kaiken aikaa. Muutamassa vuodessa Venäjän öljytoimitukset Itämeren kautta ovat moninkertaistuneet, ja on odotettavissa, että kasvu jatkuu. Fortumin Porvoon jalostamo sijaitsee kuljetusreitin varrella tarjoten luontevan paikan öljyn jatkojalostamiseksi. Maantieteellisen kilpailuetunsa täysimääräiseksi hyödyntämiseksi Fortum on suunnitellut 500 miljoonan euron investointia Porvoon jalostamon kehittämiseen. Investointi lisää yhtiön edellytyksiä jalostaa öljystä korkealaatuisia, ympäristöystävällisiä tuotteita, joiden kysyntä voimistuu jatkuvasti erityisesti Euroopan markkinoilla, mutta myöskin Amerikan markkinoilla.

Mittavuudessaan Vuosaaren satamahankkeen suuruusluokkaa olevan jatkojalostusinvestoinnin työllisyysvaikutus on rakennusaikana noin 3 000 henkilötyövuotta ja pysyvät työllisyysvaikutukset ovat yli sata pysyvää työpaikkaa. Investoinnin arvioidaan lisäävän merkittävästi Fortumin öljynjalostusmarginaalia ja saavuttavan suhteellisen varovaisinkin oletuksin pääomalle hyvän tuoton. Fortumin öljyliiketoiminnan yhtiöittämisen ja pörssiin viemisen avulla edesautetaan jalostusinvestoinnin rahoittamista.

Arvoisa puhemies! Näistä lähtökohdista hallitus on päätynyt antamaan esityksen eduskunnan suostumuksen saamiseksi toimenpiteille, joiden seurauksena valtio voi luopua enemmistöomistuksesta Fortum-konsernin öljyliiketoiminnassa. Kun molempiin yhtiöihin, siis myös öljy-yhtiöön, liittyy valtio-omistajan kannalta strategisia näkökohtia, niin on päädytty siihen, että määräysvalta öljyliiketoiminnassa säilyy valtiolla yhdessä valtionyhtiö Fortumin kanssa. (Ed. Tennilä: Eihän siitä ole mitään takeita pitemmän päälle!)

Esityksen sisältöä valmistellessaan hallitus on pyrkinyt löytämään sellaisen ratkaisun, joka tukisi yhtiön toimintaedellytyksiä. Hallituksen esityksen mukaan Fortum voi luopua enemmistöomistuksesta öljyliiketoimintansa eriyttämisen yhteydessä muodostettavassa öljy-yhtiössä. Tarkoitus kuitenkin siis on, että Fortum on merkittävä omistaja myös jatkossa säilyttäen vähintäänkin kolmanneksen äänivallan. Valtion välittömään omistukseen tulee sellainen osuus öljy-yhtiön osakkeista, että valtiolla on määräysvalta yhtiössä yhdessä valtionyhtiön, ja pysyvän, Fortumin omistamien osakkeiden kanssa. (Ed. Tennilä: Kyllä otatte ison riskin!)

Omistusjärjestely on suunniteltu toteutettavaksi osakemyynnin avulla vuoden 2004 keväällä, mikäli, korostan mikäli, markkinaolosuhteet ovat tuolloin suotuisat. Alkuvaiheessa Fortumin omistus öljy-yhtiössä on tarkoitus pitää vähintään 49 prosenttina, jolloin valtio olisi osakkaana pienellä suoralla omistusosuudella, prosentilla, kahdella, kolmella kaiken kaikkinensa. Jos Fortumin omistus öljy-yhtiössä myöhemmin laskee, valtio lisää suoraa omistustaan, jotta määräysvalta edellä kuvatulla tavalla käytännössä säilyy.

Arvoisa puhemies! Hallitus on vakuuttunut siitä, että sekä suomalaisella sähkö- että öljy-yhtiöllä on mahdollisuus vastata menestyksellä niihin haasteisiin, mitä alan toimintaympäristön ja markkinoiden muutokset tuovat tullessaan. Fortum Oyj:n hallituksen ja hallintoneuvoston esittämältä pohjalta maan hallitus on valmistellut esillä olevan järjestelyn, jonka toimivuuteen se myös uskoo. Fortumin perustamisen yhteydessä vuonna 1998 käydyn eduskuntakäsittelyn mukaista on, että juuri eduskunnan suostumusta haetaan nyt esitettyyn järjestelyyn.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtio uskoi viisi vuotta sitten, että yhdistyminen toisi erittäin hyvän liikeympäristön niin sähkö- kuin öljy-yhtiöllekin. Nyt tarkoitus on eriyttää ja valtio jälleen uskoo, että olemme menossa hyvään suuntaan. Arvoisa ministeri, olisin kysynyt, kun Fortum Oilista on tulossa eräänlainen hybridi, toisaalta se on pieni öljy-yhtiö eurooppalaisilla markkinoilla, toisaalta se on valtion jatkuvasti omistama: Onko oletettavissa, että pääomamarkkinoille pystytään hankkimaan tarvittava pääoma, jotta yhtiö pärjää, ja jos ei ole, onko tarkoitus myydä yhtiö jollekin toiselle?

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä Sailas opettaa ja äkkiä, jopa Pekkaristakin. Kansanedustajana te olitte rinnallamme vastustamassa Kemiran yksityistämistä, joka torjuttiinkin. Nyt te olette esittämässä, että Nesteen osalta voidaan ottaa riski siitä, että öljy-yhtiö joutuu ulkomaiseen omistukseen. Pakko on ihmetellä teidän kannanmuutostanne. On tämä aika surullinen päivä, kun tekin rupeatte näitä himoyksityistäjiä nyt seurailemaan ja heidän oppejaan tänne tuomaan.

Vasemmisto ei tule kannattamaan Nesteen yksityistämistä. Öljy-yhtiö kuuluu niihin strategisiin yhtiöihin, joissa enemmistö kaikissa tilanteissa pitää säilyttää valtiolla.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän ministeri Pekkarinen totesi sen selvästi, että valtion määräysvalta uudessa yhtiössä säilyy. (Ed. Tennilä: Aluksi!) — Se säilyy. — Käytän nyt puheenvuoron nimenomaan meidän eduskuntaryhmämme varapuheenjohtajan asemasta käsin. Emme olisi pitäneet mahdollisena sitä, että tänne olisi tullut sen kaltaista hallituksen esitystä, jossa näin merkittävän teollisuuden kuten öljyn kohdalla enemmistö ei säilyisi valtiovallalla.

Ehkä tässä yhteydessä voi todeta ääneen sen, että Neste Oy on aikanaan syntynyt ja perustettu 50-luvun sos.dem. vaikuttajan Väinö Leskisen aloitteellisuudesta. Se on osa sosialidemokraattista teollisuuspolitiikkaa, ja se on ollut aikanaan viisas päätös ja se on sitä jatkossakin. (Ed. Tennilä: Tämä ei ole viisas päätös!) — No, kyllä se tässä tilanteessa on, ja meidän pitää reagoida myöskin yhteiskunnan ympärillä oleviin muutoksiin. Mutta raja kulkee siinä, että valtiovallalla säilyy kaikissa tilanteissa määräenemmistö, ja niin kauan kuin sosialidemokraatit ovat vallankahvassa kiinni, näin tulee myös jatkossa olemaan. (Ed. Tennilä: Sehän se kysymys onkin, että seuraavaksi voi tulla porvarihallitus!)

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärrän, että kyseessä on suuri ja ratkaiseva askel. Kysyisin ministeri Pekkariselta tässä yhteydessä, kuinka pitkälle ajanjaksolle tässä nyt ministerin ja ministeriön katse ulottuu. Meille on myös kerrottu eri yhteyksissä, että esimerkiksi Venäjän öljykuljetukset Pietarin suunnalta loppuvat 20 vuoden sisällä. Onko tällaista asiaa tässä yhteydessä huomioitu ja voiko se vaikuttaa jotenkin tähän asiaan? Mietitäänkö näitä asioita esimerkiksi 20 vuoden perspektiivillä? Mikä on tämän hallituksen ajatuksen ajallinen mitta?

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joku nyt harjoittaa joko älyllistä tai epä-älyllistä rehellisyyttä tai sitten epärehellisyyttä, en osaa sanoa sitä. Kun tätä esitystä lukee, niin täällähän sanotaan täysin selvästi, että valtio voi luopua enemmistöomistuksesta. Perusteluissa tai esityksen pääasiallisessa sisällössä käydään myös läpi sitä, että se voi pudota, ed. Gustafsson, kolmasosaan. Näinhän täällä sanotaan. (Ed. Gustafsson: Valtiolla on päätäntävalta tulevassa öljyliiketoimintayhtiössä!)

Jos minä käyttäisin tämän minuutin ajan, ja sitten te ehkä uuden.

Mutta, ministeri Pekkarinen, te sanotte täällä ponnessa selvästi, minkä ed. Gustafsson totesi, että määräysvalta säilyy valtiolla. Silloin jos määräysvalta säilyy valtiolla, niin senhän täytyy tosiasiallisesti merkitä sitä, että valtion omistus on 50,1 tai 50,01, jos ihan täsmällisiä halutaan olla. Mikä tässä on totuus, onko se kolmasosa vai onko se 50,1, vai missä tässä mennään? Esityshän on sellainen, että tätä kyllä juristit lukevat mielellään ja tekevät ison tilin. Olisi mielenkiintoista kuulla ministerin näkemys.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin voidaan tietysti sanoa, niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, että tämä Fortum oli välttämätön ja oikea välivaihe tässä, mutta ehkä ministeri Pekkarinen voisi jotenkin perustella sitä vähän paremmin, miksi Fortum oli välttämätön ja oikea välivaihe. Olisiko kuitenkin ollut mahdollista, että Imatran Voima aikanaan olisi viety pörssiin ja samalla tavalla Neste. Tarvittiinko tämä sitä varten, että Matti Vuorialle, joka oli kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö, saatiin hallituspaikka, josta saatiin korkeampi palkka kuin kansliapäällikölle voitiin maksaa? Tämäkö oli se perusta? Pekkarinen ei ollut silloin ministerinä, mutta Pekkarinen varmaan tietää tätä taustaa jonkin verran.

Ministeri Pekkarinen, onko niin, että tosiaan valtion määräysvallan säilyttämiseen tarvitaan enemmistö teidän mielestänne, vai eikö kolmanneksella kuitenkin pystyttäisi myöskin hallitsemaan yhtiötä? Mikä totuus on siinä? Onko joku sellainen taho, joka voisi tämän kolmanneksen ylittää ja sen määräysvallan?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Fortumin hallintoneuvoston jäsenenä vajaat kaksi vuotta olleena totean, että joka tapauksessa, olkoon historia nyt se, mikä on ollut, niin tässä vaiheessa Fortum Oyj on tullut siihen tienhaaraan, että hallituksen esitys on paikallaan. On syytä turvata tulevaisuuteen yhtiön sähköliiketoiminnan laajentaminen sekä öljyliiketoiminnan vaatimat välttämättömät investoinnit. Ne ovat tässä esityksessä sisällä.

Ymmärrän myös, että pääpiirteissään tämä hallituksen esitys on sellainen, että sillä on teoreettiset mahdollisuudet mennä eduskunnassa läpi, mutta kyllä valiokuntakäsittelyn yhteydessä on syytä selventää, mitä tämä alkuvaihe tarkoittaa. Perusteluissa ja varsinaisessa ehdotuksessa on olemassa selkeä ristiriita. Varmasti tullaan kysymään, miksi ei suoraan sanota, että molemmissa on 50,05 prosentin omistusoikeus valtiolla.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kaikki tärkeitä kysymyksiä, jotka tässä esille nousivat. Jos oikein lyhyesti niihin vastaisi, oikeastaan voisi viitata siihen, mitä ed. Hiltunen sanoi puheenvuorossaan. Siinä tuli ydinsanoma siitä vastauksesta, mikä minun mielestäni näihin voidaan antaa. Mutta jos vähän tarkemmin perustelee vielä tuota, mitä tavallaan ed. Hiltunenkin sanoi, kysymykset siitä, olisivatko vanha Neste ja IVO pärjänneet omillaan, olisivatko ne kyenneet hankkimaan pääomia niihin tarpeisiin, joita silloin edessä oli, (Ed. Elo: Olisiko ne voitu viedä pörssiin?) ja olisiko ne voitu viedä pörssiin jnp., ovat kaikki tärkeitä, olennaisia kysymyksiä. Kuitenkin kun katsotaan, mitä nyt on tapahtunut näiden viiden kuuden vuoden aikaan, Fortum on myynyt osiaan noin 4,5 miljardilla eurolla ja ostanut markkinoilta noin 8 miljardilla eurolla. On tarvittu muskeleita todella merkittäviin kauppoihin. En usko, että markkinoilta siinä tilanteessa tällaisten pääomien hankkiminen olisi onnistunut sillä tavalla kuin nyt on tapahtunut, tavalla, joka samalla olisi turvannut sellaisen Fortumin arvonkehityksen, mikä on nyt toteutunut, ja sellaiset ikään kuin osinkotulot, mitkä näiden taakse jääneiden vuosien aikaan käytännössä ovat toteutuneet. Yleinen arvio on se, että todellakin tämä malli, mikä silloin valittiin, oli sittenkin paras malli.

Tässä oikeastaan samalla vastaan vähän ed. Tennilän heittämään ajatukseen siitä, miten Pekkarinen silloin menetteli ja miten tällöin menetteli. Kun tuolloinen Lipposen hallitus teki esityksen IVOn ja Nesteen yhdistämisestä, myönnän, että ensi vaiheessa piti kakistella vähän aikaa, onko tämä järkevä ratkaisu niihin olosuhteisiin. Ed. Tennilä, toivon sitä samaa teille nyt kuin silloinen oppositio menetteli omasta puolestaan. Kun kuuntelimme ne selvitykset ja analyysit, joita asiantuntijoilta saimme, silloinen keskusta tuli tukemaan silloisen hallituksen esitystä Fortumin synnyttämiseksi. Niissä oloissa, mitä sähkömarkkinoiden vapautumisen jälkeen oli tapahtunut ja mitkä olosuhteet olivat edessä, tarvittiin vankkoja muskeleita, tarvittiin vahvaa tasetta. Panemalla nämä yhtiöt yhteen se vahva tase oli, pystyttiin vastaamaan haasteisiin, ja tällä hetkellä Fortum on merkittävä toimija sekä sähköbisneksessä että kohtuullisen merkittävä myöskin öljybisneksessä.

Mutta nyt uudet haasteet ovat olemassa. Tarvitaan taas muskeleita sekä sähkömarkkinoilla uusiin edistysaskeleihin, mutta myöskin öljymarkkinoilla. Toimintaympäristön muutos, markkinoiden muutos on merkittävä. Molempiin tarpeisiin tarvitaan rahaa. Tässä lähtökohta on nyt se, että tässä nämä toiminnot eriytetään, luodaan edellytykset siihen, että erityyppisille sijoittajille löytyy niiden tarpeisiin ikään kuin omat sijoituskohteet. Sähkömarkkinat sijoituskohteena on erilainen sijoituskohde kuin öljymarkkinat. Eriyttämällä tässä tilanteessa luodaan otolliset edellytykset molemman tyypin sijoittajille ja sitä kautta edellytykset sille, että tarvittaviin investointeihin pystytään vastaamaan.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee vielä siihen kysymykseen, joka nousi kahdessa puheenvuorossa täällä esille, mitä tämä esitys tarkkaan ottaen tarkoittaa, kun täällä sanotaan Fortumin omistuksen osalta, että alkuvaiheessa 49, kuitenkin se 33, näin siinä sanotaan Fortumin osalta. Toisaalta täällä sanotaan, että tavoitteena on järjestely, joka takaa määräysvallan valtiolle. Käytännössä tämä muotoilu merkitsee minun mielestäni ja hallituksen mielestä sitä, että jos jatkossa Fortum luopuu osuudestaan Fortum Oiliin, niin valtion on samalla kertaa lisättävä suoraa omistustaan Fortum Oilissa niin, että jatkossakin näiden kahden, Fortum Oyj:n ja valtion, suoran omistuksen määrä takaa sen määräysvallan edelleenkin valtiolle. Näin tämä rakennelma on kirjoitettu. Ed. Gustafsson aivan oikein oivalsi jo aikaisemmassa puheenvuorossaan sen, että rakenne on tasan tarkkaan äsken kerrotun kaltainen. (Välihuuto) Tämä on, totta kai, kaikkien näkemys. Jos hallitus antaa esityksen, totta kai se on yhteinen esitys.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa tämä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Aloitan lyhyellä katsauksella siihen, minkä takia Fortum perustettiin. Tässä on pidetty jo monta puheenvuoroa, joissa on viitattu siihen. Oikeastaan minun lainaukseni oli Mikael Liliuksen tämän päivän Energiauutiset-lehdestä, eli hän sanoo näin: "Fortum oli välttämätön ja oikea välivaihe." Niin kuin ministeri Pekkarinen totesi, Fortum on investoinut 8 miljoonaa euroa, myynyt vähän runsaalla 4 miljardilla eurolla. Tietysti voidaan väittää, niin kuin ministeri Pekkarinen väittää, ettei sitä rahaa tietysti olisi valtion kassasta löytynyt, se on selvä asia. Mutta ministeri Pekkarinen, mikä olisi estänyt sitä, että Imatran Voima tai Neste olisi viety pörssiin? Minä jopa väitän, että jos ne molemmat olisivat säilyneet itsenäisinä yhtiöinä ja olisivat pörssiyhtiöitä, samat rahat olisi kerätty markkinoilta, koska valtiolta sitä rahaa ei löytynyt, se on aivan selvä asia.

Olin silloin energiapolitiikan neuvoston puheenjohtaja. Muistan, kun haastateltiin, että ei minulla ollut mitään selvää kuvaa siitä, oliko se hyvä vai huono, eikä tänäkään päivänä. Mutta uskon, että suurin piirtein samaan tulokseen olisi päästy, vaikka nämä olisivat toimineet itsenäisinä yhtiöinä ja ne olisivat pörssiyhtiöitä, aivan samalla tavalla kuin samoihin aikoihin Sonera vietiin pörssiin kaikkine hankaluuksineen, mitkä siihen silloin aikanaan liittyivät.

Mutta se, mikä oli oleellista ja mikä jälkikäteen voidaan katsoa ja mistä saattaa löytyä avain siihen, minkä takia Fortum muodostettiin, oli se, että muodostettiin kaksipäinen johto. Eli silloinen kansliapäällikkö Matti Vuoria tuli päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi, toimitusjohtajaksi tuli Heikki Marttinen, ja tämä pari vaan ei pystynyt työskentelemään. Senkin melkein etukäteen pystyi arvaamaan, että se, jolla on poliittinen tuki taustanaan, eli Matti Vuoria, voittaa sen taistelun. Matti Vuoria, se on minun henkilökohtainen tulkintani, oli liian suuri mies, ainakin omasta mielestään, toimimaan kansliapäällikkönä, piti päästä suuremmille apajille, ja hallituksen puheenjohtajana päästiin isompiin rahoihin kiinni. Tämä voi olla aivan liian yksinkertainen tulkinta, minkä takia Fortum muodostettiin. Varmaan saattaa olla pätevämpiäkin syitä, mutta ehkä mielelläni kuulisin kuitenkin ne pätevämmät syyt, mitkä ne olivat, koska ei syyksi välttämättä riitä se, mitä ministeri Pekkarinen sanoo, että saatiin ne rahat; kyllä ne rahat olisi saatu muutakin kautta.

Puhemies! Ei tätä ole syytä vastustaa, päinvastoin, kyllä minä kannatan, että tehdään nyt tämä aivan järkevä järjestely. Totta kai Fortuminkin rahoista voitaisiin hyvin löytää ne 500 miljoonaa euroa, jotka tarvitaan Porvoon öljynjalostamon laajentamiseen. Ei edes sitäkään varten tätä välttämättä tarvita, mutta ei tässä mitään pahaakaan ole.

Mitä tulee sitten tähän määräysvaltaan, niin ehkä en tiedä, minkälainen tuntemus kansanedustajilla on markkinoista, mutta ministeri Pekkarinen ei vastannut edes siihen kysymykseen, miten kolmasosalla pystytään hallitsemaan. Minä kyllä väitän, että jos jollakin on kolmasosa osakkeista, se hallitsee sitä yhtiötä. Ei tule sellaista, joka kulkee sen kolmasosan omistajan yli, ei tule yhtiökokouksiin niitä henkilöitä. Se ongelma tässä tietysti on, johon jo talousvaliokunnan keskustelussa tänään kiinnitin huomiota ja jonka ministeri Pekkarinen hyvin tuntee, koska hän on kauppa- ja teollisuusministeri, että silloin kun valtiolla on suuri määrä osakkeita — valtiohan ei käy kauppaa muuta kuin tietyissä tapauksissa — suuri osa osakkeista on sidottuja, ne eivät ole likvidejä, niillä ei käydä kauppaa, jolloin se kurssi tietysti ei valtion ja veronmaksajienkaan kannalta nouse sille tasolle kuin se varmaan nousisi siinä tapauksessa, että olisi enemmän osakkeita käytettävissä kaupantekoon. Minun mielestäni tämä on oleellinen osa tässä, kun talousvaliokunnassakin tätä tutkitaan sitten, onko valtion etu todella se, että meillä on 50,1 prosenttia, sekö varmistaa sen, että se pysyy valtion käsissä, vai riittääkö kolmasosa siihen ja sillä tavalla, että enemmän osakkeita on kaupan ja likvidimpejä, jolloin valtio myöskin saa paremmin tuloa siitä.

Sitten eräs huomio vielä, kun ministeri Pekkarinen totesi, että Fortumin kurssi on keskimäärin noussut 7 prosenttia vuodessa. Niin kuin ministeri Pekkarinen hyvin tietää, niin Fortumin kurssi polki paikallaan, laski oikeastaan siitä, kun se tuli markkinoille, ja vasta Mikael Liliuksen aikana Fortumin kurssi on lähtenyt nousuun. Juuri katselin erästä lehtileikkelettä, jossa todettiin, että se on viimeisen vuoden aikana noussut 27 prosenttia, eli sieltä se nousu on tullut, johon on vaikuttanut yleinenkin markkinatilanne, ei pelkästään Mikael Liliuksen osaaminen tässä asiassa. Ministeri Pekkarinenkin on varmaan lukenut tämän saman artikkelin, jonka otsikko oli "Myrkky sipaisi Fortumia". Tämä on 10. päivältä eli viime perjantailta. Ministeri Pekkarinen on nyt tässä itse isona miehenä, voi sanoa, pieni mies, ja tässä väitetään, että ministeri Pekkarisen esiintyminen laski, kun hän tuli julkisuuteen, kurssia runsaat 3 prosenttia. Minkään muun energia-alan yhtiön kurssi ei laskenut. Minä en muuten siihen usko, että ministeri Pekkarinen sai näin paljon aikaan. Siihen saattoi olla muita markkinasyitä. Joka tapauksessa tänä päivänä Fortumin kurssi on noussut, ja voi olla, että tämän ministeri Pekkarisen esiintymisen jälkeen täytyy mennä katsomaan, mikä on nyt kurssi sitten.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Vain viisi vuotta on kulunut siitä, kun kauppa- ja teollisuuspolitiikassa runnottiin läpi eräs maamme väkinäisimmistä fuusioista. Vuonna 1998 toteutettiin Nesteen ja IVOn fuusio vastoin monien asiantuntijoitten mielipiteitä. Tuo fuusio tehtiin kahden täysin erilaisen yrityskulttuurin ja eri kehitysvaiheessa olevan yhtiön kesken, ja nyt on tehtävä kauppa-, teollisuus- ja energiapoliittinen korjausliike jakamalla fuusion kautta synnytetty Fortum. Pidän kohtuullisena sitä, että asian jatkokäsittelyssä meille esitetään selvityksiä muun muassa jäljempänä esittämieni asioiden osalta.

Ensinnäkin haluaisin tietää arvion, sekä toiminnallisen että taloudellisen, siitä, mitä tuo suuri energiapoliittinen seikkailu maallemme merkitsi ja maksoi. Tuo kaikki meidän tulisi tietää, jotta vaikeata päätöstä tehtäessä emme vain tekisi jälleen virhettä, jota myöhemmin paikkailemme. Vastaukseksi eivät riitä ministeri Pekkarisen antamat muutamat esimerkit Fortumin viime vuosien toiminnasta ja tapahtumista.

Meidän on syytä muistaa, että Imatran Voima oli ennen fuusiota hyvin hoidettu yhtiö, jonka tuloksentekokyky oli kunnossa. Neste Oy oli perustamisestaan lähtien ollut kiistatta maamme oivallisimpia kauppa- ja teollisuuspoliittisia ratkaisuja. Raakaöljyä tuotiin itänaapurista ja vastikkeena vietiin korkeasti jalostettuja tuotteita sekä työtä Suomesta. Järjestelmä oli pitkän aikaa kultakaivos yhtiölle itselleen sekä maallemme ja monille maamme yrityksille. Myöhemmin kävi kuitenkin selväksi, että Nesteen monopoliasema ei voi kestää ikuisesti, ja yhtiön osalta tehtiin virheellisiä ratkaisuja, jotka heikensivät sen asemaa.

Syntyikö fuusio näistä vääristä lähtökohdista: Rikas ja hyvin hoidettu Imatran Voima fuusioitiin väkisin vaikeuksien kanssa kamppailevaan Nesteeseen? Halusin kuulla vastauksen valtiovarainministeri Antti Kalliomäeltä, koska hän oli fuusiointiaikana kauppa- ja teollisuusministeri ja vastaa nyt korjausliikkeestä osaltaan valtiovarainministerinä. Hän kuitenkin poistui salista, mutta toivottavasti antaa vastuullisen ministerin selvityksen myöhemmin tavalla tai toisella.

Seuraavaksi haluaisin kysyä valtion omistamien yhtiöitten johtamisesta vastaisen varalle. Jätettiinkö väkisin yhteen runnotut yhtiöt ja niiden johtajat kilpailemaan ja kamppailemaan keskenään, ja unohtivatko päättäjät valvonta- ja johtamisvastuunsa? Oliko tämä osasyynä tämän päivän tilanteeseen ajautumiseen, ja kuka tai ketkä kantavat siitä keskeisen vastuun?

Viime aikoina on eri puolilla maailmaa ollut erittäin suuria sähkönjakeluhäiriöitä: Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ruotsissa, Tanskassa, Italiassa ja myös Suomessa. Nopeat muutokset verkon kuormituksessa, sen eri pisteissä, edellyttävät aina uudenlaista käyttövarmuutta. Miten uuden yhtiön tietotaito tältä osin vastaisuudessa turvataan?

Jatkossa haluaisin myös seikkaperäisen selvityksen siitä, miten laajeneva venäläinen öljybisnes vaikuttaa uuden yhtiön toimintaan ja tulevaisuuteen. Onko se uhka vai mahdollisuus, ja miten aiotaan toimia niin, että se olisi nimenomaan mahdollisuus? Olemme päättämässä niin suuresta energia-, kauppa- ja teollisuuspoliittisesta ratkaisusta, että hallitukselta on tultava vastaus myös tähän kysymykseen. Ministeri Pekkarinen, kertokaa meille, miten aiotte varmistaa sen, että maamme ei jää tulevan laajenevan venäläisen öljybisneksen jalkoihin.

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme sen, kuinka valtava merkitys Imatran Voima Oy:llä ja Neste Oy:llä on ollut koko maamme kehitykselle. Emme luonnollisestikaan tiedä sitä, mikä olisi kehityksen kulku ollut siinä tapauksessa, että epäonnistunutta fuusiota ei olisi toimeenpantu ja uuden ydinvoimalan rakentamispäätös olisi syntynyt jo aikaisemmin. Tässä salissa te varmaan tiedätte, miksi se viivästyi ja ketkä siihen vaikuttivat. Todennäköisesti energiahuolto olisi vakaammalla pohjalla ja työttömyystilanne paljon parempi kuin se nyt on.

Jälkiviisaus on sitä imelintä viisautta, sen me tiedämme Havukka-ahon ajattelijasta, mutta siitäkin huolimatta peräänkuulutan vielä lopuksi vastuunkantajien esiinmarssia ja tehtyjen virheiden viileää arviointia tulevat ratkaisut turvataksemme.

Jan Vapaavuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen julkilausuttuna tavoitteena on parantaa Fortumin öljyliiketoiminnan kehittämisedellytyksiä ja erityisesti investointien rahoitusta. Tästä näkökulmasta öljyliiketoiminnan eriyttäminen Fortumista ja sen vieminen pörssiin on perusteltua. Esitystä tarkemmin lukiessa voi kuitenkin havaita siellä olevan myös toisen keskeisen tavoitteen eli yhtiön sähköliiketoiminnan vahvistamisen tarvittavien investointien tai yrityskauppojen mahdollistamiseksi. Tämänkin taustalla on oma logiikkansa. Esityksen kolmas lähtökohta on valtion pakkomielteinen omistuksen ylläpito ja halu itsepintaisesti säilyttää määräysvalta myös uudessa öljy-Fortumissa. Tämä lähtökohta ei ole tarkoituksenmukainen.

Yhdessä nämä kolme tavoitetta johtavat lisäksi sekavaan ja keinotekoiseen järjestelyyn, jota voi pitää valtio-omistajan kannalta vähintäänkin kyseenalaisena. Esityksen ensimmäinen heikkous liittyy viritelmään valtion määräysvallan pitämisestä Fortum Oilissa. Ajatuksena on, että Fortum voisi luopua asteittain Fortum Oilissa aluksi olevasta 49 prosentin suuruisesta omistuksestaan siten, että valtio tulisi vastaavassa suhteessa Fortum Oilin uudeksi omistajaksi. Jos Fortum siis myy Fortum Oilia, valtion pitää vastaavasti ostaa Fortum Oilia. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin muodollisesti sitä, että itse asiassa Fortumissa tehdään päätökset siitä, mikä valtion omistus Fortum Oilissa on. Kun tarkoituksena on rahoittaa valtion omistuksen tuleva kasvattaminen Fortum Oilissa myymällä vastaavasti valtion emo-Fortumissa olevaa omistusta, Fortumissa päätetään itse asiassa sekä valtion omistuksesta Fortumissa että Fortum Oilissa. Järjestelyä voidaan tietenkin perustella sillä, että valtio käyttää määräysvaltaa Fortumissa. Kyse on kuitenkin kahdesta pörssiyhtiöstä. Myös tällaisia asioita koskevan päätöksenteon vaikeus valtionyhtiöissä tiedetään paremmin kuin hyvin. Järjestelyä voikin pitää vähintäänkin erikoisena ja valtion omistajapolitiikkaan sekä moderneille pääomamarkkinoille heikosti sopivana.

Pääomamarkkinoiden kehittyneisyys ja luovuus ovat hyvin tiedossa. Tästä huolimatta kysymys siitä, miten asia on käytännössä tarkoitus junailla, ei voi olla aiheuttamatta hämmennystä. Pitääkö Fortumin ensin ilmoittaa valtiolle, että se aikoo myydä Fortum Oilia, jotta valtio voisi myydä Fortumia ostaakseen Fortum Oilia, vai onko tarkoitus, että Fortum myy Fortum Oilia suoraan valtiolle? Miten kauppahinta tällöin maksetaan, kun otetaan huomioon myös osakeyhtiölain tiukat rajoitteet sen suorittamisesta Fortumin omilla osakkeilla?

Niin tai näin, ihmetystä herättävät kysymykset eivät lopu tähän. Tarkoitus on, että jatkossa sekä Fortum että Fortum Oil ovat pörssinoteerattuja yhtiöitä. Kovin vilkasta mielikuvitusta ei vaadi ajatus siitä, että syntyy tilanteita, joissa esimerkiksi Fortumin on Fortum Oilin suotuisan pörssikurssin takia edullista vähentää omistustaan öljy-yhtiössä mutta joissa valtion ei samasta syystä ole järkevää lisätä omistustaan samassa yhtiössä. On myös mahdollista, että valtion ei juuri tuolloin ole järkevä luopua niistä Fortumin osakkeista, joilla kauppa on tarkoitus rahoittaa. Monien muiden epämiellyttävien kysymysten ohella valtio joutuu siis aina, kun Fortumin on tarkoitus vähentää öljy-yhtiötä koskevaa omistustaan, ottamaan kantaa siihen, tehdäänkö päätökset valtio-omistajan ja veronmaksajien intressien vai emo-Fortumin liiketoimintaintressien pohjalta.

Fortum Oilin arvoksi on julkisuudessa arvioitu 2,5 miljardia euroa. Jos ja kun tarkoituksena on, että Fortum voi jatkossa alentaa omistustaan öljy-yhtiössä alkuvaiheen 49 prosentista aina 33 prosenttiin, valtion tulee käytännössä olla valmis ostamaan itselleen kuudennes öljy-yhtiöstä. Kuudennes mainitusta 2,5 miljardista eurosta on huima määrä rahaa, pörssikurssien tulevasta kehityksestä riippuen joka tapauksessa satoja miljoonia euroja. Onko todellakin niin, että tämä on veronmaksajien varojen viisasta käyttöä? Onko todellakin niin, että se on elinkeinopoliittisesti perusteltua? Onko todellakin niin, että kyseisille valtaville rahasummille ei löydy elinkeinotoiminnan edistämisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisempaa ja tuottavampaa käyttötarkoitusta?

Kaikkein keskeisin hallituksen esitykseen liittyvä periaatteellinen kysymys liittyy valtion niin Fortum Oilia kuin Fortumiakin koskevan omistuksen määrään. Lienee niin, että Fortum Oilia kohtaan tunnetaan markkinoilla kiinnostusta. Itsestäänselvää tämä ei kuitenkaan ole. Fortum Oilissa on kansainvälisesti katsoen kuitenkin kyse pienestä alan toimijasta. Valtio-omistaja hämärtää myös kysymyksen yrityksen päätavoitteesta. Joka tapauksessa on selvää, että valtion omaa omistusta koskevat rajoitteet vähentävät tätä kiinnostusta tai ainakin osakkeista saatavaa hintaa. Hyvällä perusteella voidaankin väittää, että valtiovalta omilla omistajapoliittisilla linjauksillaan itse asiassa pilaa oman omaisuutensa arvoa. Taloussanomien Tapani Pitzenin sanoja lainaten "valtio ryssi itse Fortum Oilin".

On hyvä huomata, että järjestely vaikuttaa myös emo-Fortumin kurssinmuodostukseen heikentävästi valtion sitoutuessa yhä vahvemmin pitämään määräysvaltansa myös tässä yhtiössä. Tämähän on tämän jälkeen välttämättömyys, kun valtion omistus Fortum Oilissa on osin sidottu Fortumin omistukseen ja tätä kautta valtion omistukseen Fortumissa.

Valtion toiminta julkisesti noteerattujen pörssiyhtiöitten osalta ei voi olla yhtiön muiden osakkaiden oikeuksia loukkaavaa. Tässä tapauksessa asia on kuitenkin juuri näin. Valtionyhtiölain mukaan hallitus tarvitsee eduskunnan siunauksen omaa valtionyhtiötä koskeville omistusjärjestelyille silloin, kun valtion omistus kyseeseen tulevassa yhtiössä merkittävästi vähenee. Tämä on jo sinänsä erinomaisen hankalaa ja asettaa valtio-omistajan muihin suuriin sijoittajiin nähden kovin epäedulliseen asemaan. Tässä esityksessä luodaan kuitenkin varsinainen omistajapoliittisen lainsäädännön kukkanen, kun samoja rajoitteita asetetaan myös yksittäisten pörssiyhtiöitten toiminnalle. Esityksessä oleva uusi aluevaltaus, jonka mukaan nyt myös yksittäinen pörssiyhtiö tarvitsee eduskunnan luvan luopuakseen toisen yksittäisen pörssiyhtiön omistuksesta, ei millään voi olla järkevää eikä mitenkään sopia 2000-luvun teollisuuspoliittiseen ajatteluun.

Ed. Gustafssonille voi todeta, että maailma on Väinö Leskisen ja 50-luvun jälkeen muuttunut aika lailla. Ei ole ihme, että niin pääomamarkkinoilla kuin laajemminkin yritysmaailmassa pelonsekaisin tuntein haukotaan henkeä joka kerta, kun valtio-omistaja operoi markkinoilla.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöitä koskevat eduskuntakäsittelyt ovat oma lukunsa. Julkisuudessa useat parlamentaarikot ovat Fortum Oilin osalta vedonneet joko valtion tai muun kotimaisen omistuksen merkitykseen huoltovarmuussyistä. Selvyyden vuoksi on ensin todettava, että koko sana "huoltovarmuus" ei esiinny nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä, ei yhden ensimmäistä kertaa. Näkemykset valtion suoran ja välillisen omistuksen huoltovarmuusnäkökohtiin liittyvästä merkityksestä ovatkin kyseenalaisia. Luonnonvaroiltaan köyhä Suomi on joka tapauksessa riippuvainen tuontiöljystä. Porvoon jalostamon osalta kyse on muuten varsinkin nyt puheena olevan uuden investoinnin jälkeen nimenomaan venäläisestä tuonnista.

Entinen itäblokki on monilla esimerkeillään suorastaan kiusallisella tavalla osoittanut, ettei valtion omistus yritystoiminnassa ole tae yhtään mistään. Varsinkin pääomavaltaisten, laajoja investointeja edellyttävien liiketoiminta-alojen osalta asiaa voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Kuvitteleeko joku tosissaan, että esimerkiksi joku venäläinen öljyjätti ostaisi Fortum Oilin ja sen jälkeen lapioisi Porvoon tuotantolaitoksen maasta ja siirtäisi kalliin teknologian vaikkapa Pietariin? Kansallisromantiikka on sinänsä kaunis asia, mutta sen liiallinen sekoittaminen elävän elämän taloudellisiin realiteetteihin luo enemmän tragiikkaa kuin romantiikkaa.

Mikäli Fortum Oilin omistajalla olisi myös öljyä käytettävissään, varmuus tuotannon pitkäaikaisesta jatkuvuudesta voisi itse asiassa olla nykyistä parempi. Venäläisyyden uhkakuvilla pelottelu liike-elämässä ei yksinkertaisesti enää sovi nykyaikaan. Eikö Sonerasta opittu mitään? Eikö öljyliiketoiminta kannattaisi myydä silloin, kun siihen kohdistuu markkinoilla kysyntää? Voisiko olla niin, että kaikkein järkevintä olisi myydä koko öljyliiketoiminta vaikkapa jollekin suurelle venäläiselle alan jätille ja tällöin joko tulouttaa merkittävä summa rahaa veronmaksajien käyttöön tai vaihtoehtoisesti hankkia strateginen vähemmistöosuus kyseeseen tulevasta venäläisyhtiöstä?

Kotimaisen tuotannon jatkuvuuden kannalta tärkeintä on, että Porvoon jalostamo pystyy menestymään alati kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Itämeren satamakapasiteetin laajentuessa ja suurten venäläisten öljy-yhtiöiden hakiessa strategisia liittolaisia maailman muista öljyjäteistä Fortum Oilin on varmistettava oma asemansa. Tältäkään kannalta jonkin suuren kansainvälisen toimijan merkittävä omistus yhtiöstä ei olisi pahitteeksi. Suomessa sijaitsevan öljybisneksen tärkein tavoite tulisi olla suuriin investointeihin jatkossakin kykenevän ja halukkaan strategisen liittolaisen etsiminen, ei sen välttäminen. Itsepintainen pitäytyminen kotimaisen omistuksen vaatimuksessa puhumattakaan valtion keskeisestä roolista öljyliiketoiminnassa voikin itse asiassa olla sen Suomessa tapahtuvan jatkuvuuden suurin uhkatekijä.

Valtiovallan tehtävä globalisoituvassa maailmassa on luoda elinkeinoelämän tarpeita vastaava suotuisa liiketoimintaympäristö, ei suoran omistuksen ylläpitäminen ainakaan globaaleilla markkinoilla vapaasti kilpailevissa yrityksissä. Kansallinen intressimme ei ole sijoittaa veronmaksajien varoja sen paremmin öljyliiketoimintaan kuin traktorituotantoonkaan.

On hyvä huomata, että maailma on täynnä öljynjalostukseen tarvittavaa raskasta tuotantoteknologiaa huomattavasti helpommin siirrettävissä olevaa sekä kansakunnan pitkän aikavälin menestyksen kannalta merkityksellisempää osaamista. Hyvänä ajatusleikkinä voisi miettiä, miksi valtion pitää ylipäänsä omistaa Fortumia tai Fortum Oilia, kun ei se omista Nokiaakaan, jonka omistuksesta yli 90 prosenttia on ulkomaisissa käsissä. Valtiovallan vanhakantaiseen ajattelutapaan viitaten voisi todeta, että viimeaikaisen taloushistoriamme valossa onnellisin asia on se, että Nokia ei ole valtionyhtiö.

Kyse on istuvan hallituksen ensimmäisestä merkittävästä teollisuus- ja omistajapoliittisesta ratkaisusta lukuun ottamatta ehkä Valtraa koskevaa sekoilua, mikä jo osaltaan kasvatti epävarmuutta koko valtion omistajapolitiikan johdonmukaisuutta kohtaan. Tämänkin takia olisi erinomaisen tärkeää, että valtio lausuisi julki ne todelliset motiivinsa, jotka sillä on valtion määräysvallan ylläpitämiselle Fortumissa ja Fortum Oilissa. Nyt näin ei ole. Asiaa ei hallituksen esityksessä perustella millään tavalla. Tähän voinee olla vain kaksi syytä: Joko sille ei ole olemassa mitään todellista syytä, tai sitten selitykset ovat niin hataria ja kestämättömiä, ettei hallitus uskalla altistaa niitä julkiselle debatille.

Arvoisa puhemies! Öljyliiketoiminnan eriyttäminen nykyisestä Fortumista itsenäiseksi pörssiyhtiöksi on viisasta. Tästä huolimatta hallituksen esitys on monin osin täysin torso. Onkin toivottavaa, että talousvaliokunta asiaa käsitellessään uskaltaa kuulla myös 2000-luvun reaalimaailmassa eläviä yritysmaailman ja pääomamarkkinoiden asiantuntijoita ja tehdä nyt käsittelyssä olevaan esitykseen sen välttämättä edellyttämät korjaukset. Linjakas ratkaisu edellyttää, että eduskunta antaa riittävän selkeät ja väljät puitteet kussakin valtionomisteisessa pörssiyhtiössä. Pragmaattista ja tapauskohtaista harkintaa ei saa sotkea liittämällä yhteen kahden eri yhtiön omistusosuuksia.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa ajattelin lähestyä tätä pikkuisen eri kulmasta, kuin mitä aiemmissa puheenvuoroissa on tullut, vähän ehkä historiasta ja periaatteellisemmalta puolelta ja toisaalta myös tästä prosessinäkökulmasta, siitä miten on näyttäytynyt ainakin tuonne julkisuuteen ja itselleni tänne eduskuntaan se, miten tätä prosessia on kaiken kaikkiaan hoidettu.

Mutta mielenkiintoinen tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan on. Kun ministeri Pekkarinen tuossa sanoi, että hän on kuunnellut ja mukauttanut omaa näkemystään edellisellä kerralla niihin asiantuntijakuulemisiin, niin tässä kyllä tarvitaan asiantuntijoita todella, kun lukee tätä esitystä. Kun katsoo otsikkoa, jossa sanotaan, että "Enemmistöomistuksesta ollaan luopumassa", ja ponsiehdotusta, jossa sanotaan, että "Määräysvalta säilytetään", niin kyllä näissä nyt jotakin ristiriitaa on eikä ihan pientäkään. Vaatii kyllä täsmentämistä huomattavastikin, ja syytä on kyllä katsoa. Taas jos kuunteli ed. Gustafssonin puheenvuoron, joka lähti siitä selkeästi, että määräysvalta säilytetään elikkä yli 50 prosentin omistusosuus sosialidemokraattisen ryhmän näkökulmasta katsottuna, niin ainakin valiokunnassa näyttää, että asiantuntijoille töitä riittää.

Arvoisa herra puhemies! Tähän prosessiin en malta kyllä olla panematta sillä lailla näppejäni mukaan, että kun tosiaan eduskunnasta päin sitä on katsonut, kyllä välillä on tullut mieleen, johtaako tässä nyt reki tätä menoa vai hevonen ja onko sillä hevosen ohjastajalla mitään sanomista, miten tehdään, miten mennään ja miten tämä päätöksentekojärjestelmä yleensäkin toimii.

Palkkajohdon puolelta on jopa julkisuuteen annettu kaikenlaisia ukaaseja omistajaa kohtaan: Ellei omistaja taivu heidän tahtoonsa, niin tapahtuu sitten niin tai tapahtuu näin. Onhan se nyt pikkuisen kummallista käyttäytymistä palkkajohdon puolelta, että näin lähdetään etenemään. Epäilen, monessakohan yrityksessä tämä siellä vapailla markkinoilla sitten onnistuisi omistajaa kohtaan, että lähdetään tällaista käytöstä viemään eteenpäin.

Muutoinkin näyttää nyt siltä pahasti kyllä, kun täällä on näitä KTM:n virkamiehiä kuuntelemassa, että KTM:n virkamiehiä ja virkakoneistoa täytyy onnitella kyllä tai sitten valittaa. En tiedä kumminpäin. Kun demokratian näkökulmasta katsoo, tulee valitus enempi mieleen, tai sitten on niin, että kun keskustapuolue panee ministereitä tuonne KTM:ään, ne muuttavat mielipidettään todella nopeasti ja tiuhaankin tahtiin. Viittaan nyt ministeri Kääriäiseen ja hänen ydinvoimakantaansa, joka pyörähteli siihen suuntaan, oliko ministeri vai oliko edustaja, ja sitten taas vaihtoi toisin päin. (Ed. Elo: Hyvin pyörähteli kuitenkin!)

Jos katsotaan sitten taas ministeri Pekkarista, hän vastusti tiukasti kyllä aiemmin linjauksia, joissa nimenomaan energia- ja strategiaomistukseen puututaan. Jos en ihan väärin muista, hän taisi käyttää sellaisia termejä kuin kruununjalokivet jne. Ei siinä mitään, ihan hyviä termejä, mutta hän itse ryhtyi kyllä jalokivikauppiaaksi välittömästi, kun pääsi tähän tehtävään, jos näin on. En muista ihan täsmälleen ja tarkalleen, käyttikö hän niitä termejä vai eikö käyttänyt.

Mutta itse asiassa tästä energiasta vielä: Jos katsoo tätä esitystä ja miettii sitä, se on todella erilainen ja erikoinen ja epäuskottava. Siitä syystä on siihen syytä paneutua valiokunnassa. Mutta peruskysymyshän kuuluu koko ajan, joka mielestäni on nostettava esille: Onko meillä todellakin varaa energiayhtiöstä luopua? Ovatko ne strategisia omistuksia, vai eivätkö ne ole strategisia omistuksia? Mikä niiden merkitys on?

Otan nyt esimerkiksi Norjan, jossa Fortum on mukana ja ymmärtääkseni on hamuamassa lisää omistusta Halfslundin sähköyhtiöstä, josta tällä hetkellä omistaa 34 prosenttia. Kyllähän siellä vastarinta on erittäin pitkälle mennyt ja erittäin, sanoisiko, totaalista ja voimakasta. Tämäkin on lehtitiedon varassa, mutta jos oikein muistan, siellä paikallinen työväenpuolueen puheenjohtaja ilmoitti puolueensa ehdottavan näiden osakkeiden valtiollistamista, jos hanke etenee. Kyllä kovin erilainen on tämä ajattelutapa ja erinäköinen. (Ed. Elo: Oppositiossa ollaan!) — Oppositiossa ollaan, joo, mutta veljespuolue, ymmärtääkseni tai sisarpuolue, mitenpäin nyt vaan haluaa sanoa, ei se ole olennaista. Mutta kysymyshän kuuluu, miksiköhän ne ovat sitä mieltä.

Minusta selvä on, että kyllä silloin Suomessakin olevat esimerkit osoittavat hyvin selkeästi, mitä tapahtuu, kun lähdetään energiapuolella liikkeelle ja lähdetään laitoksia myymään. Otan taas esimerkin, mitä meillä on tapahtunut esimerkiksi sähkön hinnassa, kun siellä on tapahtunut todella isoja, nopeita, rajuja muutoksia: Hinnat ovat nousseet, kuluttajahinnat nimenomaan. Ne ovat nousseet merkittävästi kansalaisten näkökulmasta. Kyllähän omistajajärjestelyillä on todella suuri merkitys ollut näitten hintojen nousussa.

Toinen seikka, joka ei ehkä ole huoltovarmuutta, mutta on toimintavarmuutta: Mitä toimintavarmuuden puolella on tapahtunut? Sieltä työntekijöitä sanotaan irti, kalustoa hävitetään. Kuten muistamme hyvin lähimenneisyydestä, kun oli pieniä tuulenpuuskia maassa ja vähän sattui vahinkoja, niin viikkokausia niitä itse asiassa selviteltiin. Tämä on yksi hintalappu siitä, että lähdettiin energiapolitiikassa hakemaan uudenlaisia reittejä, ehkä keskustalaisia reittejä, mutta kansalaiset ne kyllä maksavat käytännössä ja hintalapun kautta.

Kolmas oikeastaan olennainen asia on, kun katsoo eduskunnan näkökulmasta ja sitä vuotta 98 miettii, että eduskunta on mielestäni kyllä tehnyt todella hyvää työtä, kun on määritelty omistajapolitiikkaa ja on määritelty valtionyhtiöstrategioita ja niitä mietitty, kun niitä on käsitelty. Silloinhan yhtiöt on jaettu periaatteessa kolmeen luokkaan: Eli yhtiöt, jotka toteuttavat erityistehtävää, kuten erityisrahoitusyhtiöt, ovat se ykkösluokka. Kakkonen on strategisesti tärkeät yhtiöt, joilla on huomattavaa merkitystä yhteiskunnan ja/tai kansantalouden kannalta. Kolmantena ovat ne yhtiöt, joissa valtiolla on pääasiassa vain sijoittajaintressi. Näinhän se luokittelu menee. Minusta se on erinomaisen hyvä luokittelu ja, sanoisinko, monipuolinenkin. Siitä on helppo lähteä hakemaan omaa paikkaa näille yhtiöille.

Nyt kysymys kuuluu: Onko ministeri Pekkarinen pudottamassa tästä kakkosluokasta kolmosluokkaan energiayhtiön? Eikö se ole strategisesti merkittävä? Mitä tässä nyt sitten on tapahtumassa, jos valtio voi luopua enemmistöomistuksesta ja tyytyä 33 prosenttiin?

Neljänneksi haluaisin viitata päätökseen silloin, kun Fortum syntyi vuonna 98. Luin niitä talousvaliokunnan mietintöjä, jotka eduskunta hyväksyi. Niissä linjattiin oikein ja perusteellisesti myös Fortumin tulevaisuutta. Mietinnöissä todetaan, että valtion määräysvallan säilyttäminen on strateginen ratkaisu, josta ei ole syytä luopua. Siellä korostettiin nimenomaisesti, ja se otettiin eduskunnassa esille, että yhtiöllä on kansantaloudellisesti merkittävä ja samoin myös energiapoliittisesti merkittävä rooli. Valiokunta ja eduskunta korostivat myös sitä, että myös tulevaisuudessa määräysvalta tulee säilyttää. Tämäkin on minusta hyvin selvä ja selkeä linjaus.

Jos näitä linjauksia lähtee muuttamaan, niin silloinhan on kysyttävä, mikä on muuttunut vuodesta 98 energiamarkkinoilla, mikä on muuttunut energiastrategisesti, missä on ne perusteet. Minusta silloisen talousvaliokunnan ja eduskunnan linjaukset ovat hyvin selkeät ja johdonmukaiset, ja jos niitä osuuksia lähdetään pudottamaan niin, että omistusta pudotetaan 33 prosenttiin, silloin pitää kyllä kertoa, mikä tässä toimintaympäristössä on muuttunut, että se tarve on tullut ja se on välttämättömyys. Kuulen jo mielessäni ministeri Pekkarisen selityksiä, että näinhän se on ja näitä tarvitaan. Voi sanoa, että uskoo sitten, ken tahtoo, mutta ken elää, hän näkee myös sitten sen, miten paljon alle 50 prosentin mennään. Se on se peikko itse asiassa, jota tässä pelätään. Eihän tässä mitään muuta peikkoa ole.

Arvoisa herra puhemies! Kuten alussa sanoin, nythän tässä avoimesti lähdetään valiokuntaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja käydään esitystä läpi ja katsotaan sitten, mikä se kanta on, mutta kyllä kovin vaikealle tuntuu näillä tiedoilla, mitä tässä on saanut ja ministerin alustavasta puheenvuorosta, yhtyä siihen kantaan, jotta 33 prosenttiin mennään. Toinen asia on se, jos selvästi kirjoitetaan ulos se, että valtion määräysvalta säilytetään. Se on sillä selvä. Silloinhan me olemme sillä linjauksella, josta 98 eduskunta ja talousvaliokunta lähtivät liikkeelle.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tätä on aito kansanvalta ja demokratia. Tätä on se totuus, että yhteiskunnallisista asioista, jona tässä tapauksessa energiapolitiikkakin näköjään nähdään, voi olla kovin erilaisia näkemyksiä. Kun kuunteli ed. Vapaavuorta ja sitten ed. Korhosta, niin kyllähän teidän näkemyksenne ovat niin kaukana kuin yö on päivästä. Ed. Vapaavuori myisi tuota pikaa kaiken valtion omistuksen pois. Ed. Korhonen on sitä mieltä, että ei siitä pidä luopua. Kummankin näkemys varmasti omista lähtökohdistaan on perusteltu. En ala hyökkäämään kummankaan näkemystä vastaan. Teillä on vissit omat perustelunne sille, miksi olette sitä mieltä kuin olette. Mutta onko kumpikaan teidän esityksistänne juuri sitä, mitä tässä tilanteessa tarvitaan energiamarkkinoilla, niillä markkinoilla, joilla sekä sähkötoimialaan että öljytoimialaan keskittyvä yritys jotain tarvitsee, niiltä osin voidaan kyseenalaistaa teidän näkemyksenne oikeaan osuminen.

Kaiken lisäksi näyttää siltä, että on jopa puolueiden sisällä, mikä sekin on ymmärrettävää, erinomaisen merkittäviä erilaisia näkemyksiä. Kun kuuntelin ed. Vielmaa ja ed. Vapaavuorta, niin eivät nuo puheenvuorot niin hirveän paljon olleet sukua toisilleen. Kyllä näköjään on myös samojen puolueiden sisällä todella radikaalisti erilaisia näkemyksiä, eikä sitäkään minusta voi millään tavalla tuomiota. Se kaikki on sallittua.

Mitä erityisesti tulee ed. Vielman puheenvuoroon niiltä osin, mikä koskee sitä, miksi aikanaan syntyi tällainen Fortum ja onko sen jälkeen valvottu jnp., arvoisa puhemies, minä haluaisin tässä kertoa ihan vilpittömästi, miltä minusta tuntui ja miltä nyt näyttää jälkikäteenkin se vaihe, mitä elettiin vuonna 98. En erityisesti puolustele silloista hallitusta, se oli muuten hallitus, joka oli ed. Vielman puolueen hallitus, niin kuin muistetaan. Se teki nämä ratkaisut jnp., mutta jos se kerran oli onnistunut ratkaisu, niin minusta ei käy kieltäminen sitä tänä päivänäkään, että se oli onnistunut, ja minun mielestäni se oli sittenkin onnistunut ratkaisu.

Ed. Elo täällä pohdiskeli, olisiko onnistuttu sillä, että vanha IVO ja vanha Neste olisivat listautuneet molemmat ja hankkineet markkinoilta rahaa jnp. On vaikea mennä ehdottoman varmasti vakuuttelemaan, olisiko onnistuttu. Minun evääni eivät riitä tämmöiseen tarkkaan ammattimaiseen arviointiin. Mutta minulla on ollut mahdollisuus tämän prosessin yhteydessä, mistä nyt on puhe, kuunnella monta kertaa monia asiantuntijoita ja minä olen aika paljon viettänyt aikaa erisorttisten asiantuntijoiden kanssa tämän esityksen, mikä nyt tässä on, valmistelun yhteydessä, ja kyllä heidän näkemyksensä on se, että sittenkin se — ottakaa tunnustus vastaan, ed. Vielma — teidän edellisen hallituksenne näiltä osin esittelemä esitys oli aika oikea, johonka silloinen oppositiokin tunnetulla tavalla yhtyi.

Ehkä vielä ed. Vapaavuoren puheenvuorosta pari kommenttia. Siinä oli paljon sellaista, johonka voisi käyttää vähän aikaa, mutta ehkä kahteen asiaan erityisesti haluan puuttua. Hän kysyi sen perään, mitkä ovat ne perusteet, joihin tämän määräysvallan säilyttäminen tässä rakentuu, ja onko jotain, ymmärsin näin, omistajaintressin ikään kuin jäljellä olevaa evästä koko tässä esityksessä jnp. Haluaisin sanoa toisin päin tämän asian. Tietyllä tavalla samat ainekset ovat mukana tässä päätösesityksessä, joka nyt on täällä meidän kaikkien edessä, kuin oli siinä päätösesityksessä, jonka teidän hallituksenne, teidän puolueenne hallitus, ed. Vapaavuori, aikanaan tänne eduskuntaan toi ja jolla perusteella se esitti tälle eduskunnalle, että valtionomistus kaikissa oloissa pitää kuitenkin säilyttää 50,1-prosenttisena. Teidän hallituksenne oli esittämässä tätä aikanaan. Se peruste oli kaiketi, näin olin ymmärtänyt silloin, että on kuitenkin tällä toimialalla ikään kuin vissi siivu semmoista strategista näkökulmaa, jonka vaaliminen on kansallisesti tietyllä tavalla tärkeä asia.

Tässä mennään pitemmälle, ed. Vapaavuori, kuin siinä esityksessä, jonka teidän hallituksenne aikanaan tänne toi. Tässä mennään aavistuksen verran pitemmälle sillä tavalla, että se määräysvalta nyt rakentuu hivenen toisenlaiselle mallille, ei yksin sille suoralle omistukselle vaan sille, että Fortum Oyj ja sitten valtion suora omistus yhteensä takaavat sen määräysvallan. Niin kuin me molemmat tiedämme, näinhän tämä rakentuu. Te filosofoitte sillä, kuka päättää jnp. Me molemmat tiedämme, me kaikki tiedämme, kuka Fortum Oyj:ssä viime kädessä tällä hetkellä valtaa käyttää, eikö niin? Ed. Elo on oikeassa siinä mielestäni, että tosiasiallista valtaa käytetään tuollaisessa yhtiössä jo runsaalla 30 prosentilla, (Ed. Elo: Aivan varmasti!) mutta 60,77 prosentilla, minkä Fortum Oyj:stä tällä hetkellä omistaa valtio, käytetään hirveän tosiasiallista valtaa, jos nyt näin leikillisesti sallitaan tämä asia tällä tavalla ilmaista.

Oikeastaan haluan tässä teidän pohdiskeluunne siitä, mitkä ovat perusteet sille, että tämä esitys on tämäntapainen, heittää tämän pallon hivenen takaisin: jos kävisitte ne asiakirjat läpi, jotka teidän hallituksenne aikanaan oli kirjannut, kun se toi sen esityksen, jonka täällä eduskunta aikanaan käsitteli ja jonka pohjalta eduskunta hyväksyi 50,1 prosenttia siksi rajaksi, mikä tällä hetkellä on voimassa.

Toiseksi ed. Vapaavuori puhui huoltovarmuudesta. Ei tässä esityksessä ole kajottukaan erityisesti huoltovarmuuteen. Miksi ei ole kajottu? Ei ole tarvis kajota minun mielestäni. Ei ole tarvis kajota. Eivät kauppa- ja teollisuusministeri tai ministeriön virkamiehet, ne jotka ovat tässä asiassa vastuullisia, ole minun tietojeni mukaan missään vaiheessa tulleetkaan julkisuuteen ja pelotelleet sillä, että tässä huoltovarmuus menee. Meillä on lainsäädäntö, joka määrää riippumatta siitä, kuka on omistaja, millä tavalla huoltovarmuudesta pitää huolehtia, eikö niin, ja tämä säädöstö riippumatta siitä, kuka omistaa, toimii kaikissa tilanteissa ja uskoakseni tämänkin järjestelyn yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee nyt siihen, onko osuuden oltava yksi kolmasosa, eikö se riittäisi, mistä ed. Elo täällä puhui ja joku muukin, lähinnä tuolta kokoomuksen suunnalta, minä kuittaan tämän kysymyksenasettelun sillä tavalla, että minäkin uskon, että jos valtio olisi päättänyt, että luovutaan 30 prosenttiin ja siitä poikki, niin varmaan markkinatkin olisivat reagoineet siihen todennäköisesti vielä myönteisemmin. Eivät ne kielteisesti muuten ole nytkään reagoineet. Minulla on tässä kurssikaavio, joka osoittaa, että kurssi on tällä hetkellä korkeammalla kuin oli ennen kuin oli tämä ratkaisu, mikä aikanaan ... (Ed. Elo: Katsotaan huomenna!) — Aivan oikein, se on ihan hyvin, katsotaan huomenna, en uskalla ollenkaan mennä vannomaan, mikä on kurssi huomenna tai ylihuomenna jnp. Voi olla, että jos sen katsoo, miten kurssin kävisi, niin tuo ed. Elon esittämä ajatus voisi hyvinkin olla toimiva.

Tässä esityksessä on kuitenkin lähdetty siitä, että tässä varmistetaan kaksi asiaa. Toisaalta tämä järjestely huolehtii siitä, että uusi öljy-yhtiö ei kuulu minkään sähköimagollisen yhtiön konserniin, kun omistus on vähemmän kuin 50 prosenttia. Se ei kuulu konserniin, se lentää siitä ulos tällä ratkaisulla, jos tämä menee täällä lävitse, mutta toisaalta kuitenkin tämä järjestely mahdollistaa sen, että voidaan listautumisen kautta hakea markkinoilta niitä pääomia, mitä tähän järjestelyyn, molempien, sekä Fortum Oyj:n että sitten öljy-Fortumin, kannalta kaiken kaikkinensa tarvitaan. Tämä on tietyllä tavalla tämmöisen tasapainon hakemiseen pohjautunut ratkaisu. Oli viikkojen prosessi käydä se läpi ja päätyä lopulta tähän, ja minä ainakin olen saanut myöskin markkina-asiantuntijoilta ihan hyvää palautetta siitä, että tämä malli toimii.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen puheenvuoroon viitaten minä haluan lyhyesti toistaa vain, mitä sanoin. Minä kertasin, mitä omasta mielestäni on IVOn, Nesteen ja Fortumin osalta menneinä vuosina tapahtunut, ja keskeinen viestini oli se, että minä pyysin viileätä arviointia niistä menneistä vuosista, jotta emme tee virhettä nyt, kun päätöstä teemme. Se viileä arviointi ei ole sitä, että me muistelemme, kuka mitäkin teki menneinä vuosina ja ketkä ovat vastuunkantajia. Jokainen johtaja ja poliitikko, aivan poliittisesta väristä riippumatta, joka on ollut keskeisellä paikalla, on vastuunkantaja. Se on reilu peli tuolla yritysmaailmassa ja kuntakentällä kaikkialla: väristä riippumatta, kun on johtavassa asemassa, pitää kantaa myöskin vastuu. Minä vain toivoin, että kun tämä menee valiokuntaan, näihin esittämiini kysymyksiin tulee selvät vastaukset.

Mitä tulee ed. Vapaavuoren ja minun kannanottoihini, jos ne tulkittiin niin, että ne ovat kaukana kuin itä on lännestä, niin se on kyllä aivan väärä tulkinta. Minä en ensinnäkään omassa puheenvuorossani (Puhemies koputtaa) sanonut tähän lopullista kantaani, ja sikäli ministeri Pekkarisen arviointi oli virhearvio.

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ilmeisesti hohtimillakaan nyt ministeri Pekkariselta saa sitä prosenttimäärää, mitä tämän ponnen sisältö tarkoittaa. Voisitteko te sanoa, kun sitä on kolme kertaa nyt kysytty?

Erilaisten puolueitten näkemykset ovat erilaisia, ja se on ihan hyvä. Minä nyt lainaan: "Sosialidemokraattien ei tule hävetä avointa liputtamista julkisen omistuksen puolelta, vaikka koko uusliberalistinen mediakoneisto onkin valjastettu todistamaan sen painavan alas pörssiarvoja - -." Edelleen: "Paras ja varmin tapa on valtion suora omistus ilman, että toista valtionyhtiötä käytetään siinä välikätenä." Lisäksi: " - - valtion omistus säilyy yli 50-prosenttisena." Näin 10.10. ministeri Tuomioja tässä omassa lehdessään, Uutispäivä Demarissa, jotta nämä puheet menevät niin kuin oikeaan paikkaan. Ehkä ed. Elon ja ministeri Tuomiojan puheissa oli ainakin sävyeroja, jos ei sisältöeroja.

Mutta jos saisi, ministeri Pekkarinen, vastauksen tästä prosentista.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ponsi tarkoittaa ihan tarkkaan sitä, mitä siihen on kirjoitettu. Tämä merkitsee valtuutta Fortum Oyj:n osalta mennä aina 33 prosenttiin. Kuitenkin sanotaan selvästi, että tarkoitus on nyt mennä 49:ään tässä vaiheessa, mutta valtuus merkitsee valtuutta aina 33 prosenttiin. Samalla kun tähän mennään, se toteutetaan kuitenkin niin, että valtion suoran omistuksen määrällä turvataan se, että määräysvalta tässä uudessa Fortum Oilissa säilyy valtiolla. Tätä tämä käytännössä merkitsee.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, vielä siihen, kun ed. Korhonen tiesi, että Pekkarinen on ollut aikanaan tämän tyyppisiä esityksiä vastaan, niin minä mielelläni olisin tietysti kuullut, mihinkä tällainen näkemys perustuu. Muun muassa Sonera-asiassa taisimme olla ennen kuin hallitus sitä mieltä, että siinä voidaan sinänsä luopua omistuksesta.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin ministeri Pekkariselle todeta, että olisin huolissani parlamentaarisen järjestelmämme tilasta, jos olisin tästä samaa mieltä ed. Korhosen kanssa.

Mitä ed. Vielman kannanottoon tulee, niin uskallan väittää, että kyllä ne sukua toisilleen olivat, elleivät nyt ihan identtisiä kaksosia.

Mitä huoltovarmuuteen tulee, niin en suinkaan ollut asiasta eri mieltä ministeri Pekkarisen kanssa. Itse asiassa omassa puheenvuorossani totesin nimenomaan sen, että huoltovarmuudella ei tämän asian kanssa ole mitään tekemistä.

Mutta kolmanneksi haluaisin todeta sen, kaikella kunnioituksella ministeri Pekkarista kohtaan, että ette te kyllä vastannut yhteenkään niistä kysymyksistä, mitä esimerkiksi minä puheenvuorossani esitin. Sinänsä retorisesti näppärästi kiertelitte sen taakse, että edellinenkin hallitus on ollut samaa mieltä, ja että olette keskustellut asiantuntijoitten kanssa ja päätynyt tämän jälkeen tähän.

Totesitte peruskysymykseeni, mikä on se kansallinen intressi, minkä takia valtiolla pitää olla suora omistus ja määräysvalta näissä yhtiöissä, että se on kansallisesti tietyllä tavalla tärkeä asia. Mikä on tämä tietty tapa, ministeri Pekkarinen?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin ed. Korhosen puheenvuoron johdosta haluan vaan muistuttaa ed. Korhosta siitä, että kun pohjoismainen sähköpörssi toimii siten, että meillä 60 prosenttia sähköstä tuotetaan vesivoimalla, on aivan selvää, että pari viime vuotta ovat aiheuttaneet sen, kuivat vuodet, että pörssihinta on noussut ja myöskin Suomessa sähkön hinta on noussut. Jos oikein muistan, ed. Korhonen on kaikin tavoin vastustanut ydinvoiman lisärakentamista, ja minun mielestäni meidän olisi pitänyt ajat sitten tämä asia ratkaista ja rakentaa lisää ydinvoimaa.

Puhemies! Kyllä loppujen lopuksi on käynyt selville ministeri Pekkarisen esityksestä se, että otsikko täällä on pikkuisen harhaanjohtava. Me tietysti valiokunnassa tutkimme tätä. Täällä sanotaan, että määräysvalta säilyy, mutta mitä on määräysvalta? Sehän voidaan tulkita, että määräysvalta on esimerkiksi yksi kolmasosa. Tämä on juridiikkaa. Mutta Pekkarinen on täällä ihan selvästi sanonut, että tämä tarkoittaa 50,1:tä prosenttia vähintään tässä, joten ei tässä mitään sen kummempaa erimielisyyttä ole. (Ed. Tennilä: Se pitää kirjoittaa lakiin sitten!)

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin totean ed. Elolle, että ei ehkä ihan kaikin tavoin kumminkaan ole vastustettu, mutta käyty kyllä hyvin kriittistä keskustelua, joka mielestäni on ollut hyvin perusteltua.

Mutta, ministeri Pekkarinen, te olette sanonut: "Ensimmäinen liittyy siihen, että mielestäni edelleenkin Suomessa on toimialoja, yksi ylitse muiden, joilla kansallinen omistajuus, valtion omistaminen, on perusteltua ja tarpeen. Se on energiantuotanto, energiapolitiikka - -." Silloin me puhumme nimenomaan niistä asioista, joiden osalta kysyin, onko se strategista omistamista vai eikö se ole strategista omistamista. Te ette vastaa millään siihen, mitä tarkoittaa se ponnen nimenomainen määräys, vallan mainitseminen. Jokin prosenttimäärähän määräysvallalla täytyy olla, jotta se säilyy. Jos se on 50,1, niin hyvä on.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos minä nyt vielä kerran sanon sen saman asian, vaikka jonkun korvaan se saattaa kuulostaa jo saman vanhan jauhamiselta. Tämä esitys on näiltä osin selkeä. Nimenomaan Fortum Oyj:n osalta annetaan valtuus siihen, että se voi mennä omistuksessaan Fortum Oilista aina 33 prosenttiin asti, kuitenkin niin, että sanotaan, että tässä lähdetään siitä, että se alkuvaiheessa on joka tapauksessa 49 ja että kaikissa oloissa tämän päätöksen perusteella tämän Fortum Oyj:n Fortum Oilista olevan omistuksen ja valtion suoran omistuksen yhteismäärä on sellainen, että se turvaa ja takaa määräysvallan Fortum Oilissa.

Mitä tulee määräysvalta-käsitteeseen, jonka perään täällä ed. Elo aivan oikeutetusti kysyi, (Puhemies koputtaa) niin kyllä juristi ... Minä palaan myöhemmin puheenvuorossani siihen.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Nesteen osalta on nyt selvästikin toistumassa Soneran yksityistämisprosessi. Sehän paloiteltiin siten, että kulloinenkin esitys oli aina eduskunnan nieltävänä ja nieltävissä, ja se päättyi huonosti. Sonera on nyt ruotsalaisomistuksessa. En ole povaamassa Nesteelle samaa kohtaloa, enkä lähde venäläisvastaiseen melskeeseen mukaan, mutta varmuus parasta, ja jotta se varmasti pysyisi suomalaisomistuksessa, tuo öljy-yhtiö, niin pitää pitää se 50,1 valtuuden alarajana. Kaikki muu on nyt kikkailua, ja jos sille tielle eduskunta lähtee, se panee vaan päänsä pensaaseen eikä halua tietää, mitä sieltä tulollaan varmaankin on. Jos eduskunta ei nyt ota selkeitä kantoja, tämän asian kanssa ollaan aika pian täällä eduskunnassa uudelleen tekemisissä.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu täällä täysistuntosalissa on ollut hyvin miesvaltaista, eli ajattelin, että tässä tarvitaan myös naisen käden kosketusta.

Suomen valtion talous on onneksi iso ja monimutkainen kokonaisuus. Niin, onneksi, sillä valtiontaloudessa koolla on väliä. Isoilla menoilla kustannetaan hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitoon tarvittavat toimet, ja isot tulot ovat tarpeen, jotta järjestelmä kestäisi. Monimutkaisuus tuleekin kaupan päälle. Siitä on turha purnata. Ei silti kannattaisi mutkistaa oikein tarkoituksella asioita.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen hallituksessa läpi viemä päätös jätti aika monta kysymystä auki. Päätöksen mukaan valtio pitää yhdessä Fortum Oyj:n kanssa määräysvallan uudessa öljy-yhtiössä. Kun osakeyhtiölain mukaan määräysvalta edellyttää yli puolta osakkeiden äänimäärästä ja Fortum pitää alussa 49 prosenttia, on helppo laskea, että yhdellä prosentilla voidaan lähteä liikkeelle. Ministerin mukaan valtio tulee tilalle, kun Fortum myöhemmin alentaa omaa omistustaan. Rahat voidaan ottaa emo-Fortumin osakkeiden myynnistä.

Viime vuosina hallitukset ovat yleensä käyttäneet yhtiöiden myyntituloja budjetin menojen kattamiseen. Jos niin haluaa sanoa, voi väittää, että niillä on maksettu pois velkoja, mutta kysehän on samasta rahasta, jolla valtio hoitaa hyvinvointitehtäviään ja hallintoaan. Olen ymmärtänyt, että sama periaate olisi myös istuvan hallituksen omaksuma, ehkä vielä painokkaammin, kun sentään menoja on päätetty lisätä ja verotuottoja alentaa.

Jos emo-Fortumin osakemyyntitulot käytetään öljy-yhtiön osakkeisiin, ne ovat pois muista menokohteista. On siis arveltu, että me kansanedustajat pidämme öljybisnekseen osallistumista niin tärkeänä, että se ohittaa muut menotarpeet. Kun Fortumin asiantunteva johto ei pysty sovittamaan liiketaloudelliseen strategiaansa öljybisnestä, niin tuskin hallitus on sitä omissa palavereissaan taloudellisin perustein toisin arvioinut. Painavin peruste on siis varmaan muunlaisen strategian maailmassa. Kysymys lienee kuitenkin huoltovarmuudesta. Ministeri Pekkarinen kertoi meille kuitenkin äsken, ettei sanaa huoltovarmuus ole esityksessä ollenkaan. Ei olekaan, mutta julkisuudessa huoltovarmuudesta on spekuloitu. Kun sana huoltovarmuus esitetään usein siinä tarkoituksessa, että keskustelijat sulkisivat suunsa ja vaikenisivat vakavassa asiassa, en tietenkään voi tehdä muuta kuin pohtia asiaa julkisesti. Miten huoltovarmuusnäkökohdat pitäisi tässä asiassa ymmärtää?

Herra puhemies! Tiedän, että Fortumin öljytoimialalla on kaksi jalostamoa, suurempi Porvoossa ja pienempi Naantalissa. Jalostamoissa on suuria teräsrakenteisia kolonneja, joissa raakaöljy jalostetaan sellaiseksi tavaraksi, jolla autot käyvät, talot lämpiävät ja asfalttitiet peittyvät. Miten omistus kriisitilanteessa vaikuttaisi jalostamon käyttöön? Kai viranomaiset voisivat määrätä poikkeussäännöin jalostamon jatkamaan toimintaansa, vaikka omistus olisi esimerkiksi ulkomaisissa käsissä.

Kaikkein kiperin kysymys liittyy tietenkin siihen, onko juuri jalostustoiminta energiansaannin olennaisin ja haavoittuvin osa. Kriisioloissa juuri lopputuotteethan ovat tärkeitä, ei suinkaan itse jalostustoiminta. Kun Suomella ei ole omia raakaöljyvaroja, niin miten jalostamot auttavat tilanteissa, joissa vaikkapa Suomen tuonti on vaikeuksissa? Tuleeko siitä jotakin lisäturvaa, että tuomme maahan raakaöljyä lämmitysöljyn sijaan? Tarvittavien kuljetusten lukumäärää ajatellen asia on kai päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on epäilemättä pohtinut esittämiäni kysymyksiä ja perustelut tulevat eduskunnan tietoon. Ja vielä: hallituspuolueen kansanedustajat tukevat tietenkin hallituksen esityksiä silloinkin, kun kyselevät päätösten perusteita.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mihin valtio tarvitsee öljy-yhtiössä määräysvaltaa? Minä ihmettelen. Valtiolla ei ole osuuksia öljy-yhtiöissä monessakaan maailman maassa. Näin muun muassa esimerkiksi Ruotsissa, jossa ei valtio omista yhtään mitään paikallisista öljy-yhtiöistä. Eli argumentti, että valtion pitää olla osallisena, ei ole pätevä.

Uskon, että taustalla on Venäjän-pelko, jota ei ole täällä uskallettu kertaakaan vielä ääneen sanoa, mutta johon linkittyy täysin tämä huoltovarmuusasia, jota kierrellään ja kaarrellaan ja yritetään sanoa, että se ei liity tähän millään lailla. Huoltovarmuudesta tässä öljyasiassa saa helposti tietoa soittamalla Huoltovarmuuskeskukseen, joka löytyy Helsingin puhelinluettelosta. Sieltä vastataan, mikä on nykyisillä valtion päätöksillä huoltovarmuuden oltava. Mielenkiintoista kyllä, tämä huoltovarmuus voidaan hoitaa kahdenkeskisin sopimuksin toisen maan maaperälläkin. Näin muun muassa osa Suomen huoltovarmuuteen laskettavista öljyvaroista on osittain sijoitettuna Ruotsin puolella.

Tärkein asia, mistä tässä pitää puhua, on valtion tehtävä. Mikä on valtion tehtävä ylipäätäänkään? Valtion tehtävänä on huolehtia työpaikoista ja verorahojen parhaasta käytöstä. Työpaikoista ei tällä hallituksella näyttöjen perusteella ole mitään kerskailtavaa, eli sen voimme kyseenalaistaa ensimmäiseksi.

Toinen on verorahojen paras käyttö. Nyt esitteillä olevan mallin mukaan valtio ja Fortum Oyj yhdessä omistavat 50,1 prosenttia osakkeista. Tämä johtaa siihen, että kun Fortum Oyj päättää laskea omistusosuuttaan, valtion on pakko ostaa käypään hintaan niin paljon osakkeita, että tämä 50,1 prosentin omistus yhteenlaskettuna tulee täyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että olemassa olevat optiot, kenellä niitä tällä hetkellä on, saavat parhaan tuoton, mutta veronmaksaja ei hyödy tästä yhtään mitään, koska silloin veronmaksaja maksaa juuri sen hinnan valtion omistuksessa Fortumista, minkä Fortum Oyj on päättänyt katsoa parhaaksi. Tämä on mielestäni se suurin huijaus tässä, mistä nyt puhutaan. Veronmaksaja on pakotettu ostamaan Fortum Oyj:n määräämään hintaan osakkeita, jotta tämä valtion määräysvalta tällä lailla taataan.

Tässä puhutaan, että 500 miljoonaa euroa tarvitaan öljynjalostamon rakentamiseen ja updeittaamiseen, öljynjalostamon, joka tällä hetkellä on maailman kolmanneksi uudenaikaisin öljynjalostamo. Vedotaan rikittömän polttoaineen tarpeeseen ja EU-direktiiviin tämän vuosikymmenen lopulla. 25—30 prosenttia pitäisi kasvaa tuotantomäärien. Nouseeko rikittömän polttoaineen kysyntä todella näin voimakkaasti? Onko veronmaksajan kustannettava tämä tuotantotoiminnan kehittäminen?

Kannatan ed. Vapaavuoren myyntipuheita. Myynti täytyy hoitaa niin, että osakkeista saadaan paras mahdollinen hinta ja kaikki valtion omistusosuus vähitellen myydään pois. Antaa markkinoiden kiinnostuksen herätä hyvin hoidettua yhtiötä kohtaan ja määritellään näin paras mahdollinen hinta, sillä valtion ei tarvitse osallistua Fortumin omistamiseen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että kokoomuksen poisjäänti hallituksesta ei ole pysäyttänyt yksityistämisvimmaa, joka oli vallalla edellisen hallituksenkin aikana. Nyt yksityistäminen ulotetaan kansallisesti tärkeään energiayhtiö Fortumiin. Kauppa- ja teollisuusministeriön korkeat virkamiehet ovat jälleen juoksuttamassa poliittisia päätöksentekijöitä. Näinhän kauppa- ja teollisuusministeriön entinen kansliapäällikkö Matti Vuoria teki pitkään, silloin kun hän oli ministeriössä. Vuoria on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten vahva virkamies voi valtionhallinnossa tehdä melkein mitä vain. Väkinäisesti yhdistetystä, Imatran Voimasta ja Neste Oy:stä muodostetusta Fortumista on tuskin ollut hyötyä kenellekään muulle kuin yhtiön korkeimmille johtajille, jotka ovat nostaneet fuusion seurauksena itselleen varsin korkeita palkkoja ja palkkioita. Matti Vuoriahan itse kuuluu juuri tähän joukkoon. Nythän tätä Fortumia ollaan sitten jälleen uudelleen järjestelemässä. En tiedä, miten johtajat tästä jälleen hyötyvät.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ehdotus, jossa valtion määräysvallan katsotaan Fortum Oilissa toteutuvan siten, että pörssiyhtiö Fortumilla ja valtiolla yhdessä on määräysvalta Fortum Oilissa, on yhtiöoikeudellisesti keinotekoinen rakenne. Sen kestävyydestä ja toimivuudesta pitemmällä ajalla ei ole mitään varmuutta. Päinvastoin, nyt ollaan lähdössä seikkailupolitiikkaan myös energiayhtiöiden osalta. Eikö todellakaan Soneran ja monien muiden yksityistettyjen yhtiöiden osalta ole opittu mitään? Sonerahan karkasi täysin valtio-omistajan käsistä. (Ed. Karjula: Se oli viime hallitus!) — Se ei muuta tilannetta miksikään, etteikö se karannut käsistä.

Nyt ollaan samoja virheitä tekemässä energiayhtiön osalta, lähdetään hyvin epävarmalle tielle. Meillähän on kokemuksia monista kunnista ja kaupungeista, missä on yksityistetty energialaitoksia, ja kokemukset näistä ovat pääsääntöisesti kehnoja. Omistajajärjestelyt ovat nostaneet lähes poikkeuksetta tavallisen kuluttajan energian hintaa. Näyttää siltä, että monilla paikkakunnilla kuluttajat maksavat myöskin sen kauppahinnan, mikä on tehty, kun on näitä omistajajärjestelyjä tehty. Samoin energiansaannin toimintavarmuus on heikentynyt, ja tämä johtuu siitä, että väkeä on vähennetty näistä yhtiöistä juuri omistajajärjestelyjen seurauksena.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että Fortumin yksityistäminen on vain jatkoa sille yksityistämispolitiikalle, joka alkoi jo Ahon hallituksen aikana. Siitä lähtienhän tätä politiikkaa on aika johdonmukaisesti jatkettu. Keskustapuolueesta löytyi oppositioaikana jarruja muun muassa Kemiran yksityistämiselle. Se oli erittäin hyvä asia. Siinä olisi varsin hölmö ratkaisu tehty. Nyt keskusta on kääntänyt takkinsa ja on mielenkiintoista nähdä, milloin ja missä muodossa esimerkiksi Kemiran tai Rautaruukin omistusjärjestelyjä täällä vielä käsitellään. Keskustapuolueeseen ei mielestäni ainakaan voi luottaa tärkeän kansallisomaisuuden vartijana. Sitä osoittaa tämä esitetty sekava omistusjärjestys, jota ei vasemmistoliiton ryhmän mielestä pidä hyväksyä. Energiapolitiikan pitää olla valtion määräysvallassa, ettei sillä päästä keinottelemaan. Vain tämä takaa myös tavalliselle kuluttajalle kohtuullisen energian hinnan.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas naapurinmiehenä osoitti kyllä hämmästyttävää lyhytmuistisuutta siinä mielessä, että kuitenkin kahden edellisen hallituksen aikana vasemmistoliitto oli mukana hallitusyhteistyössä toteuttamassa sitä politiikkaa, mitä toteutettiin, jonka osana oli myös valtionyhtiöiden yksityistäminen. Keskusta oli jo viime kaudella tämän Nesteen ja IVO:n fuusion takana ja myös pääosin hyväksymässä sen omistajapolitiikan läpiviemisen, mitä Paavo Lipposen kaksi hallitusta toteuttivat, poikkeuksena muun muassa Kemira, mihin ed. Valpas viittasi.

Olennaista mielestäni tässä tapauksessa on lyhyesti tarkastella sitä kysymystä, mihin muutamissa puheenvuoroissa on viitattu, onko tässä toimintaympäristössä tapahtunut mitään sen jälkeen, kun Neste ja IVO fuusioitiin vuonna 98. Minusta aika olennainen kysymys on se, millä tavalla esimerkiksi sähkömarkkinat ovat viime vuosina kehittyneet, ja myös olennainen kysymys on se, miten öljynjalostuksen painopiste on muuttunut. Jo nämä luovat liiketoiminnallisesti aika toisenlaisen tilanteen, kuin mikä oli silloin fuusiovaiheessa vuonna 98.

Mutta ehkä hyvin olennaista on myös tunnistaa se, että varmastikin tämän fuusion yhteydessä oli myös sellaisia oletusarvoja, jotka eivät ole toteutuneet Fortum Oyj:n toiminnan kautta. Ajattelisin näin, että ehkä yksi osittainen virhearviointi oli se, että kun Neste ja IVO fuusioidaan, siitä seuraa välittömästi niin merkittävä energiatoimija, että se ottaa hyvin vahvan aseman eurooppalaisessa energiamarkkinassa. Tosiasiahan on ollut se, että Fortum Oyj on nyt asemoitumassa merkittäväksi pohjoismaiseksi energiatoimijaksi. Siinä, että tällä alueella, siis pohjoismaisena energiayhtiönä, menestytään, on erittäin merkittävää ollut se, että nimenomaan sähkön osalta tämä yhteistyö on voinut laajentua merkittävällä tavalla myös Ruotsiin. Minusta täältä löytyy myös niitä taustoja, joiden vuoksi tämän tyyppinen ratkaisu, jossa sähkö ja öljy eriytyvät, on osaltaan perusteltu.

Siitä, millä tavalla nyt tämä eriytyminen sitten toteutetaan, tässä on ollut monia puheenvuoroja. Sieltä oikealta tulee hyvin voimakasta kannustusta siitä, että valtion pitäisi irtautua kokonaan. Minusta kuitenkin näin pitkälle viedyn johtopäätöksen tekeminen poissulkee sen näkymän, että energiatoimiala on strateginen toimiala ja valtio-omistajuuden säilyttäminen on aivan eri tavalla perusteltua kuin esimerkiksi Sonerassa, johon tässä on useammassa puheenvuorossa viitattu. Minusta näiden kahden yrityksen toimialaa ei pitäisi millään tavalla rinnastaa, silloin kun puhutaan valtio-omistajuudesta, niiden ei pitäisi millään tavalla kytkeytyä toisiinsa. Sonera on yritys, joka nimenomaan pyrki löytämään globaalimarkkinasta omaa tilaansa ja sillä tavalla irtautui siitä tavallaan kansallisesta intressistä lähes tyystin, että oli hyvin perusteltua, että valtio-omistajuus siitä irrotettiin. Mutta nyt tälläkään järjestelyllä ei ole kysymys ensinnäkään siitä, että Fortum Oyj:n suhteen valtion omistajuus merkittävällä tavalla alenee, saatikka että tämä perustettava öljy-yhtiö poistuisi valtion määräysvallasta. Elikkä tätä kautta edelleen Suomen valtio säilyttää erittäin merkittävän roolin, ja osittain ymmärrän senkin kysymyksen, säilyttääkö vielä liiankin merkittävän roolin siis markkinoiden näkökulmasta. Mutta kun tarkastellaan nimenomaan, miten strategisesta toimialasta on kysymys, näiltä osin olen valmis hyvin vahvasti tukemaan linjausta, joka liittyy tähän esitykseen.

Tähän huoltovarmuuteen haluan vielä, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti viitata. Minusta on aivan riittävän selkeästi tuotu esille, että sitä on turha tavallaan edes sotkea tähän kysymykseen. Huoltovarmuus tavallaan varmistetaan ihan toista kautta.

Viimeisenä asiana tartun vielä omistajapolitiikkaan. Minä toivon, että osaltaan nyt tämä Fortum Oyj:n asian käsittely eduskunnassa on vauhdittamassa myös sitä, että valtion omistajapolitiikka saa yhteisen pesän, mistä tätä tullaan jatkossa hoitamaan, siis mahdollisimman nopeasti, koska on selvä asia, että tämä ei ole viimeinen yhtiö, jonka kyljessä me joudumme lähivuosina asioita ratkomaan, valtion omistajapolitiikkaa hahmottamaan ja jäsentämään. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että valtion omistajapolitiikka on riittävän selkeää ja on niin osaavissa käsissä, että viime vuosina tehdyt osittain harjoitteluesimerkit eivät toistu, vaan nämä ratkaisut, mitä tullaan tekemään, tehdään riittävän selkeiden ohjeistusten ja riittävän selkeän ja oikean näkemyksen pohjalta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulalle toteaisin, että en ollut hyväksymässä edellisen hallituksenkaan aikana niitä yksityistämisratkaisuja, jotka muun muassa johtivat Soneran katastrofiin ja jotka toivat hyvin paljon myöskin epävarmuutta meille molemmille hyvin läheiselle Rautaruukille.

Nyt ollaan kuitenkin tässä Fortum-asiassa lähdössä uudelle alueelle, ollaan yksityistämässä energiayhtiöitä, ja tämä on mielestäni juuri se vaarallinen pointti tässä. Tästä askeleesta minun mielestäni on vastuussa myöskin keskustapuolue nyt, kun se on hallituksesta käsin ajamassa tätä yksityistämisoperaatiota, ja siinä on myös mukana nyt ed. Karjula ilmeisesti. Ymmärsin hänen puheenvuoronsa, että hän on tukemassa näitä järjestelyjä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut hyvin antoisa ja osoittaa mielestäni sen todella jo kertaalleen oikeasti sanotun, että tästä asiasta aidosti mielipiteet, niiden ääripäät, ovat tässä talossa hyvin kaukana toisistaan, mutta täytyy toivoa, niin kuin näyttää, että sitten kuitenkin löytyy selvä ydinenemmistö, jonka näkemykset ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan.

Pari kommenttia tähän lopuksi vielä.

Ed. Hemming ja vähän aikaisemmin ed. Vapaavuori pohdiskelivat sitä, miten siinä nyt sitten käy, jos Fortum Oyj tekee tällaisia ja tuollaisia päätöksiä, myy esimerkiksi osuuttaan jnp., panee valtion ikään kuin omistajana selkä seinää vasten ja tällä tavalla. Aina teoriassa näin voi sanoa, mutta ymmärrän, että te molemmat tiedätte ja tunnette, niin kuin kaikki tässä salissa varmasti, miten bisnes toimii. Jos kerran runsaalla 30 prosentillakin käyttää jo aikamoista puhevaltaa, niin jos valtio omistaa 60 prosenttia, ei kai sellaisen yhtiön operatiivinen johto mitä tahansa voi tehdä ilman, etteikö omistajakin silloin tiedä noista tekemisistä jotain. Elikkä enpä usko, eikä ainakaan minun korviini niitten tällä hetkellä operatiivisissa ohjaimissa olevien henkilöiden toimesta tämän asian, jonka te nostitte esille, suhteen ole erityisiä epäilyjä todellakaan tullut.

Mitä tulee vielä ed. Vapaavuoren pohdiskeluun siitä, mikä tässä nyt on tärkeää ja mikä on kansallista intressiä jnp., minä aiemmassa puheenvuorossani heitin tämän pallon teille sen takia, että katsokaa sen pallon anatomia siitä vaiheesta ja siinä vaiheessa, mitä se oli, kun täällä edellisen kerran käsiteltiin nimenomaan Fortum Oyj:n valtuutta, jossa valtuudessa mentiin siihen 51 prosenttiin, nähtiin, että on vissi strateginen merkitys sillä asialla, että valtio omistaa sen 51 prosenttia. Kansallisesti tärkeys tässä asiassa minusta myöskin öljybisneksen osalta on sama kuin valtion strateginen intressi, joka, niin kuin sanoin, liittyy myös öljybisnekseen, ja tämä valtion strateginen intressi tai kansallinen tärkeys tässä asiassa on mielestäni sitä, että valtio varmistaa tässä tapauksessa öljytoimialan edellytysten turvautumisen Suomessa, ja se on sitä, mitä tällä järjestelyllä, tällä ratkaisulla, haetaan.

Arvoisa puhemies! Asian tässä vaiheessa valiokunta tekee oman valistuneen harkintansa ja työnsä aikanaan.