Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Sinivihreän hallituksen toinen budjetti on vahvasti osaamisbudjetti. Perusopetus paremmaksi eli Pop-talkoot ovat hyvässä vauhdissa. Sadat kunnat ovat mukana, ja ympäri Suomen käynnissä on erityisopetuksen, oppilaanohjauksen ja kerhotoiminnan vahvistaminen, ja nämä Pop-toimet jatkuvat myös ensi vuonna. Me emme voi pitää itsestäänselvyytenä hyviä oppimistuloksia, vaan ne on todellakin lunastettava joka päivä jokaisessa luokassa. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle, ja siksi opetusryhmien pienentämiseen suunnataankin ensi vuonna 16 miljoonaa euroa.

Merkittävä toinen Pop-panostus on maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen keston pidentäminen puolesta vuodesta vuoteen. Tämä on esimerkki siitä, että OPM:n sektorilla myös metropolipolitiikka etenee vauhdikkaasti eteenpäin. Lisäksi budjettiesitykseen sisältyy 1 miljoonan euron määräraha maahanmuuttajataustaisten opettajien koulutukseen. Myös taiteen perusopetuksen opetustuntimäärää kasvatetaan ja siten edistetään taiteen perusopetuksen saatavuutta.

Arvoisa puhemies! Pula osaavasta, ammattitaitoisesta työvoimasta on ollut huutava, ja se uhkaa talouskasvuamme. Samaan aikaan sadat nuoret ovat jääneet ilman koulutuspaikkaa, ja tähän järjettömään yhtälöön sinivihreä hallitus puuttui ensi töikseen. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Tänä vuonna tuli 2 000 aloituspaikkaa lisää ammatilliseen koulutukseen, ja ensi vuoden alusta tulee 3 000 paikan lisäys. Tämän lisäksi ammatillista erityisopetusta vahvistetaan noin 1 200 paikalla. Tämä on merkittävä suunnanmuutos edellisen vaalikauden toimintaan. Silloinhan ei lisäkehykseen tullut rahaa ammatillisen koulutuksen lisäämiseen. (Ed. Zyskowicz: Silloin ei kokoomus ollutkaan hallituksessa!)

Talousarvioesitykseen sisältyy myös ammattistartin vakinaistaminen ja laajennetun työssäoppimisen kokeilu. Koulutuksen tasa-arvon toteutumiseksi on aivan keskeistä huolehtia, että jokainen peruskoulun päättävä nuori pääsee jatkamaan opiskelujaan.

Historiallinen yliopistouudistus näkyy vahvasti ensi vuoden talousarviossa. Kokonaisuudessaan yliopistolaitoksen määrärahat kasvavat 21 prosenttia. Ensi vuoden budjetissa yliopistojen perusvoimavaroihin tulee 20 miljoonan euron lisäys. Sen lisäksi vuokrankorotuksiin on varattu 10 miljoonaa ja palkankorotuksiin 36 miljoonaa euroa. Uuden Aalto-yliopiston toimintamenoja kasvatetaan noin 14 miljoonalla eurolla ja sen säätiön pääomaan sijoitetaan 200 miljoonaa euroa.

Huolimatta lisäpanostuksista ensi vuosi tulee olemaan yliopistoille hyvin haasteellinen, sillä tuottavuusohjelma nakertaa yhä. Siksi hallituksen vahva sitoutuminen siihen, että kaikkien yliopistojen maksukyky ja vakavaraisuus turvataan muutosvaiheessa, on erittäin tärkeää. Tähän osoitamme yhteensä 150 miljoonaa euroa vuoden 2010 alkuun mennessä, ja talousarvioesityksessähän tästä summasta 50 miljoonaa euroa tulee yliopistoille jo ensi vuonna.

Meneillään on koko korkeakoulukentän uudistaminen. Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kehitetään rinta rinnan, rakenteita uudistetaan, laatua ja vaikuttavuutta parannetaan. Korkeakouluja ilahduttaakin varmasti se, että tieteelle tehtävien lahjoitusten verovapaus koskee määräaikaisesti myös yksityishenkilöiden tekemiä lahjoituksia, ja tämä päänavaus, että korkeakouluille annettujen lahjoitusten verovapautta on laajennettu myöskin yksityishenkilöihin ja summaa on nostettu, koskee myöskin ammattikorkeakouluja. Eli ammattikorkeakoulut ja yliopistot voivat saada näitä lahjoituksia. Näin vauhditetaan niitä sivistystalkoita, joissa todellakin yliopistoja ja ammattikorkeakouluja vahvistetaan, niiden laatua parannetaan.

Arvoisa puhemies! Todellakin, sinivihreän hallituksen toinen budjetti on vahvasti osaamisbudjetti. Sen lisäksi, että siinä on lisävoimavaroja koulutukseen, sisältyy budjettiesitykseen useita rakenteellisia sisällöllisiä uudistuksia, joilla todellakin huolehditaan siitä, että koko Suomessa on laadukasta koulutusta. Tutkimusta parannetaan, sen vaikuttavuutta parannetaan, ammattikorkeakoulujen t&k-toimintaa parannetaan ja ennen kaikkea huolehditaan siitä, että osaavaa työvoimaa on saatavilla.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus saa ensi vuoden budjetistaan opetusministeriön pääluokan osalta arvosanan välttävä. Perusopetuksen kohdalta se arvosana on tyydyttävä, kiitos niistä panoksista. Se ei ole "hyvä", koska sieltä puuttuvat panostukset näihin tukitoimintoihin.

Ammatillisen koulutuksen kohdalta hallitus on nyt seurannut sitä demarien viitoittamaa linjaa, josta vuosi sitten äänestettiin, että pitää merkittävästi lisätä, mutta ei vieläkään riittävästi. (Ed. Nepponen: Miksette aikanaan lisänneet?) Ammatillisen aikuiskoulutuksen kohdalta arvosana on huono. Me lisäsimme aikuiskoulutuslakiin muun muassa työelämää palveleva tehtävä. Se ei mitenkään ole näkynyt voimavarojen lisääntymisessä, ja se koulutus olisi nimenomaan kohdentunut pieniin ja keskisuuriin työnantajiin, heidän työyhteisökoulutukseensa. Tämä on heikko suoritus.

No, sitten on ihan oma lukunsa tämä yliopistojen tilanne. Meidän arviomme on edelleen se, että kaikkien muiden kuin Aalto-yliopiston voimavarat ovat reaalisesti vähentymässä. Arvostamani Tampereen teknisen yliopiston uusi rehtori, samaten Tampereen yliopiston vararehtori viime maanantaina Pirkanmaan kansanedustajille kertoivat heidän laskelmansa, että yliopistojen voimavarat reaalisesti ovat vähenemässä. Minkä arvosanan te itse annatte, kun objektiiviset tunnusluvut esimerkiksi yliopistojen kohdalta ovat nämä? (Puhemies: Ajat sitten minuutti kulunut!)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri esitteli tätä perusopetuksen laatuparannusta, mutta olen aika ihmeissäni, koska tässä muutama kuukausi sitten, kun keskusteltiin koululuokkien koosta, minkään näköistä tilastoa siitä ei ollut valmisteilla, minkälaisia koululuokkia on. Ainoa oli silloin opettajien ammattijärjestön arvio, jonka mukaan luokkakoot ovat liian suuria.

Toivoisin, että tähän saisi jotain selvitystä, koska erityisesti tällaisessa tilanteessa, kun nämä tukitoimet ovat riittämättömät, kouluterveydenhuolto on retuperällä suurimmassa osassa kuntia, koulukuraattoreita on liian vähän ja esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integrointi luokkiin niin, että luokkakokoa ei kuitenkaan pienennetä, on sitä todellisuutta, mitä tuolla Suomessa ympäri maata kunnissa tapahtuu, niin pelkkä toive siitä, että budjetissa lisämääräraha pienentäisi luokkakokoja, ei riitä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onneksi ed. Gustafsson ei enää toimi koulumaailmassa, koska arvostelukykynne on vähän nyt retuperällä, (Ed. Gustafsson: Toiminhan! Toimin aktiivisesti!) koska tämä on erinomainen opetusministeriön budjetti, tämä on erinomainen.

Nuorten syrjäytymistä vastaan on tehty paljon täällä toimenpiteitä (Ed. Gustafsson: Ottakaa kantaa näihin asioihin! Älkää puhuko yleisellä tasolla!) esimerkiksi maahanmuuttajien osalta, erityisopetuksen osalta, ammatillisia aloituspaikkoja on systemaattisesti lisätty ja lisätään edelleen toisin kuin edellisten hallitusten aikana, ja opetusministeri on nyt sitten sitäkin ongelmakohtaa paikkaamassa.

Perusopetus on laitettu kuntoon vihdoin viimein, että juuri sitä rahaa, mikä on jäänyt yli ikäluokkien pienenemisestä, sitä rahaa juuri kohdennetaan siihen, mihin se on tarkoitettukin, ja se on upeata. Kenttäväki on todella tyytyväinen siihen, mitä opetusministeri tekee, ja me saamme olla tyytyväisiä myös.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on osaamisbudjetti, ja annan tästä arvosanan kyllä kiitettävän ja hyvän rajamailla. Varmaankin joitakin tarpeita vielä lisää on, mutta kyllä tämä on hyvä budjetti sille sektorille.

Ammatillisen koulutuksen vetovoiman kehittyminen on tapahtunut viime vuosina hienosti. Siellä on siirrytty nyt selvästi kädentaitajien suuntaan. Yritykset ja koko yhteiskunta tarvitsevat ammattihenkilöitä ja kädentaitajia. Tämä on hyvä kehitys.

Siinä, miten nämä lisäaloituspaikat tässä kohdennetaan, että ne tulisivat tasapuolisesti eri alueille ja eri aloille, on haastetta. Kysynkin arvostetulta ministeriltä, miten tätä ammatillisen koulutuksen tarvetta ennakoidaan ja sitten sen ennakoinnin perusteella kohdennetaan ja miten tätä järjestelmää yleensä kehitetään.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeri patisti pari päivää sitten kuntia homekoulujen kimppuun heti sen jälkeen, kun SDP oli julkaissut oman vaihtoehtobudjettinsa ja siinä maininnut tämän homekouluasian. Miten uskotte, opetusministeri, kuntien pystyvän tämän asian toteuttamaan, eikö tässä tarvittaisi kansallista ohjelmaa tämän asian oikeasti loppuun saattamiseksi?

Yliopistojen tuottavuusohjelmasta haluaisin myös kysyä ministeriltä, miten tämä käytännössä voidaan toteuttaa, kun hallinnosta ollaan vähentämässä henkilötyövuosia 1 000 kai loppujen lopulta, miten autonomia vahvistuu, jos tämmöinen ohjelma viedään läpi.

Sitten myös pyytäisin ministeriltä kommenttia erityisluokanopettajien tilanteesta, koska se on tällä hetkellä täällä Etelä-Suomessa todella hälyttävä, ja budjetissa todetaan, että opettajien kelpoisuustilanne paranee. Miten tämä tehdään, miten me saamme riittävästi päteviä erityisluokanopettajia?

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerillä on varmaan suuri huoli tästä yliopistouudistuksesta, ja siinä varmaan vaaditaan paljon viisautta, ettei se mene liian pitkälle. Olin Helsingin yliopiston konsistorin jäsenenä kolme vuotta, ulkopuolisena jäsenenä, ja kiinnitin huomiota siihen, kuinka sitoutuneita ja järkeviä professorit, muu henkilökunta ja opiskelijat olivat yliopiston kehittämisessä.

Nyt tässä uudessa lakiluonnoksessa henkilökunnan ja opiskelijoiden vaikutusta vähennetään tuntuvasti. Lisäksi on tulossa ulkopuolisten enemmistö yliopistojen hallituksiin. Oikeastaan se tarkoittaa sitä, että ei luoteta Suomen sivistyneimpään ihmisjoukkoon, siihen, että he pystyvät itse hoitamaan yliopistonsa. Olisin tiedustellut ministeriltä, eikö vielä voisi vähän pohtia tätä asiaa ja antaa tälle henkilökunnalle ja opiskelijoille se arvo, joka heille kuuluu.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perusopetuksen parantamiseen on Pop-ohjelmaan kymmeniä miljoonia euroja vuosittain luvassa, ja joka vuosi on uudet painopisteet ministeriössä haettu tämän rahan käyttämiseen. Opetusryhmäkokojen pienentäminen on ollut yksi tärkeimmistä. Ed. Lapintielle tiedoksi, että raportti näitten opetusryhmien kooista on tulossa ja sitä ollaan tekemässä. Sen viestin olen ainakin saanut. Mutta mitkä ovat nämä tulevat painopisteet sitten tämän Pop-rahan tulevien vuosien jaossa?

Arvoisa ministeri, ammatillisen koulutuksen laajentaminen, näitten aloituspaikkojen lisääminen, on äärettömän tärkeää ja se, että se on saatu mukaan. Millä perustein aloituspaikkoja tullaan sitten jakamaan eri alueille?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvoisa ministeri! Nuorten syrjäytymisestä on puhuttu viimeisen vuoden aikana paljon ja syystä. On erittäin hälyttävää, että nämä nuorten syrjäytymisluvut ovat niin paljon olleet kasvussa. Siinä mielessä on erittäin hienoa, että tässä budjetissa tulee lisärahaa nuorten työpajatoimintaan ja etsivään työparitoimintaan samoin kuin lisätään ammatillisen koulutuksen paikkoja. Niitähän on viime kaudella suunnattu ihan vääriin paikkoihin, ja nyt on hyvä, että korjataan tätä vinoumaa ja lisätään paikkoja sinne, missä nuoret ovat.

Nyt kuitenkin kysymys kuuluu, mitä tässä budjetissa tehdään tai mitä aiotaan tulevaisuudessa tehdä sen eteen, että opinto-ohjaus toisella asteella paranisi. Nimittäin tällä viikolla ilmestyneen lukiolaisten tutkimuksen mukaan lukioissa opinto-ohjaus on erittäin huonolla tolalla, sitä ei ole juuri ollenkaan, ja myös ammatillisen opetuksen puolella, jolla keskeyttämisluvut ovat suuria, sielläkin opinto-ohjauksessa on suuria puutteita. Mitä tämän suhteen aiotaan tehdä?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kysyy peruskouluväeltä, mikä on suurin ongelma, se on aivan liian suuret luokkakoot. Ministeri Sarkomaa totesi, että tässä budjetissa annetaan 16 miljoonaa euroa ryhmien pienentämiseen. Kuinka paljon tällä summalla todellisuudessa ryhmät pienenevät, miten sitä ohjataan? Eikö pitäisi nyt lainsäädännön kautta määritellä ryhmien maksimikoot?

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, on se, että ed. Vahasalo täällä totesi, että kenttäväki on äärimmäisen tyytyväinen tähän budjettiin. Ilmeisesti kokoomuksella on eri kenttäväki kuin esimerkiksi yliopistomaailman kenttäväki, professorit, työntekijät, opiskelijat. Itse asiassa heidän viestinsä on aivan toinen: tilanne heikkenee, ei parane. Toisaalta, kun tiedetään tämä yliopistolain muutos, niin tiedetään, mikä se kenttäväki on, joka on tyytyväinen. Se on ilmeisesti yritysväki, koska henkilöstö ja opiskelijat ollaan laittamassa päätöksenteosta ulos ja yrityselämä laittamassa sisään. Ehkä se on yrityselämä, joka on tyytyväinen, mutta ei kyllä yliopistoväki.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille: En tiedä, mitä lukuja luemme ja miten tulkitsemme, mutta opetusministeriön toimialalla on 0,5 miljardia lisää rahaa, joka on huima summa, vaik-kakin siitä osa onkin pääomasijoituksia, jotka menevät taseeseen, mutta silti ne ovat sinne yliopistojen hyötykäyttöön käytettäväksi. Sen lisäksi meillä on innovaatiopolitiikkaan 157 miljoonaa euroa, jossa on myöskin 54 miljoonaa taas TEMin rahaa, joka sekin kertoo siitä, että hallitus on tosissaan pistämässä rahaa tulevaisuuteen ja innovaatioon ja osaamiseen. Sekin on hyvä, että meille tulee 26,5 miljoonaa euroa perusopetukseen. Tässä, ed. Lapintie, on kunnilla oma vastuunsa, miten siellä huolehditaan. Me jokainen kuntapäättäjinä voimme ottaa lusikan kauniiseen käteen ja viedä sitä sanomaa myöskin omiin kuntiimme.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että hallitus esittää kymmeniä miljoonia euroja muun muassa pienempien opetusryhmien mahdollistamiseksi, myös panostukset oppilashuollon kehittämiseen ovat erittäin tärkeitä. Tähän liittyy myös lasten- ja nuorisopsykiatrian kehittäminen, ja tähän asiaan pitää myös täällä eduskunnassa paneutua huolellisesti.

En sak som oroar mig mycket är den att i synnerhet här i huvudstadsregionen har vi en verkligt stor brist på behörig personal, på behöriga lärare och på behörig dagvårdspersonal i både skolor och daghem. Jag undrar vad undervisningsministeriet kommer att vidta för åtgärder för att snabbt förbättra den akuta situationen här.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta kaiken kaikkiaan tämän budjetin ongelma on se, että tässä ei investoida tulevaisuuteen. Näitä tulevaisuusinvestointejahan ovat siis kunnalliset palvelut, sivistys laajasti katsottuna ja ympäristöasiat. Tässä pääluokassa korostuu tämä sivistys. Kyllä mielestäni yksi iso iso ongelma on se, että kun hallitus täällä puhuu kauniisti, että yliopistot saavat merkittäviä rahasummia — täälläkin äsken salissa näin kokoomuksen toimesta todettiin — niin aivan täsmälleen samaan aikaan se viesti nimenomaan sieltä kentältä on todella huolestuttava. Yliopistojen tosiasialliset toimintamäärärahat ensi vuodelle tulevat niukentumaan, kun siellä tuottavuusohjelma vaan lyö päälle ja sille hallitus ei ole kyennyt mitään tekemään. Miinukselle mennään usein budjeteissa, ja tämä 50 miljoonaa, mistä täällä nyt sanotaan, että se ikään kuin auttaisi, sehän on ainoastaan tästä 150 miljoonasta yhden osan aikaistus, josta ainakin yliopistoilta tulee viestejä, että ei sillä rahalla sinänsä tähän päivän toiminnallisuuteen tehdä yhtään mitään, tässä vanhassa mallissa vielä kun eletään. Siinä suhteessa tämä huoli on todella iso. Nyt olisi aika panostaa tulevaisuuteen tässäkin mielessä, kerätä luottamusta ja panostaa vahvasti sivistykseen. Minä peräänkuulutan edelleenkin sitä, miten näillä eri alueilla yliopistot pärjäävät, miten eri alueiden voimavarat turvataan.

Sari Palm /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin yliopistoasioista myös kahta asiaa kysyä opetusministeriltä. Miten valtion rahoituksessa huolehditaan siitä, että yliopistojen sisällä ei tulosmittareilla tutkimuksen ja opetuksen osuus vääristy niin, että opiskelijat kärsivät opetuksessa? Toisaalta, miten huolehditaan vakinaisen opetushenkilöstön määrästä jatkossa niin, että opetuksen ja ohjauksen suhde oppilasmääriin on vähintäänkin kohtuullinen?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös ministeriltä kysyä tästä Pop-ohjelmasta. Se kuulostaa hyvältä, mutta itselleni on jäänyt epäselväksi se, mikä tässä on käytännön menettely ensi vuoden osalta, millä tavalla kunnat tulevat tästä Pop-rahasta käytännössä hyötymään ja millä tavalla se tullaan toteuttamaan. Summa vaikuttaa hyvältä, mutta meillä köyhissä kunnissa joudutaan tekemään nyt tänä syksynä jo kipeitä ratkaisuja, jotka johtavat päinvastaiseen tulokseen kuin opetusryhmien pienentämiseen.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy olla äärimmäisen tyytyväinen, että nyt kokoomuslaisen opetusministerin aikana ammattikoulutukseen satsataan näin voimakkaasti. On aivan erinomaista, että ammattikoulutettujen paikkoja lisätään näin voimakkaasti aikana, jolloin nimenomaan ammattikoulutetusta työvoimasta on huutava pula. Sen sijaan on valitettavaa, että maisterintutkintoja yhä edelleenkin kannatetaan ja huudetaan tuolta vasemmalta laidalta salia. Sillä puolella on paljon tehtävää, myönnän täysin. Katson, että nämä laadulliset edellytykset, mitä yliopistokoulutukseen tällä hetkellä satsataan, tulevat hyödyttämään myös korkeinta opintoastetta. Mutta kiitos opetusministerille tästä loistavasta panostuksesta ammattikoulutukseen, joka on äärimmäisen tärkeä Suomen menestyksen kannalta. Kiitos myös tästä perusopetuksen parantamisesta. Se tulee hyödyttämään jokaista meistä, kun lapsemme voivat koulussa paremmin ja oppivat paremmin.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloituspaikkojen lisääminen ammattikoulupuolella on enemmän kuin tarpeellinen toimenpide. Erinomaista, että siinä on päästy eteenpäin. Kun ajatellaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten määrää, se on huolestuttavan suuri. On selvää, että tämäkään toimenpide ei yksin riitä. Tarvitaan paitsi rahallisia toimenpiteitä, joista osa on toteutettu, osa toteuttamatta, myöskin hyvien käytäntöjen omaksumista eri puolilla Suomea. Myöskin tässä on paljon tehtävää.

Kysyn ministeriltä toisesta asiasta, korkeakoulutuksesta: Näen edelleenkin Suomen suurena vahvuutena monenkin mittarin, monenkin tutkimuksen mukaan sen, että koulutus on alueellisesti kattavaa, se on joka puolella Suomessa. Nyt tässä tilanteessa, kun yliopistoja Pääkaupunkiseudulla yhdistetään, minkälaisia toimia alueellisen koulutuksen vahvistamiseen näette tulevaisuudessa? Olisiko jo paikallaan esimerkiksi yliopistokeskuksen rahoituksesta tehdä vakinaista ja tätä kautta tukea alueellista koulutusta?

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tosiaan Pop-ohjelmasta tuli monta kysymystä. Ensi vuoden painopisteitä ovat ryhmäkokojen pienentäminen, maahanmuuttajataustaisten lasten valmentavan perusopetuksen laajentaminen, mutta myöskin jatkuvat nämä toimet, joita tänä vuonna aloitettiin: erityisopetuksen, oppilaanohjauksen ja kerhotoiminnan vahvistaminen. Ensimmäistä kertaa selvitetään ryhmäkoot. Aikaisemmat opetusministerit eivät tienneet, mitkä ovat ryhmäkoot tässä Suomenmaassa. Heti käynnistin selvityksen. Lokakuun alussa saamme yhteisen tiedon. Sitten näemme, miten nämä panostukset auttavat. Jokainen kunta tulee saamaan rahaa tästä potista. Haastan suomalaiset kuntapäättäjät talkoisiin huolehtimaan siitä, että kunnissa ryhmäkoot ovat riittävän pienet. Sinne tulee lisärahaa, sitä seurataan, ja myöskin perusopetuksen laatukriteerit ovat tulossa. Tähän on todella ripeästi tartuttu.

Ammatillisen koulutuksen osalta voin sanoa, että surullista oli, että kahdeksan vuotta oli sosialidemokraattinen opetusministeri. Kehystä ei yhtään kasvatettu, että olisi tullut lisää ammatilliseen koulutukseen aloituspaikkoja. Nyt on aloitettu ja todella ripeästi toimittu, ja niitä paikkoja tulee, ja jatkuvasti katsomme, riittääkö se. Mutta, aivan niin kuin tuolta todettiin, eivät riitä pelkästään ammatillisen koulutuksen aloituspaikat. Meille tulee ammattistarttia, työpajatoimintaa, etsivää nuorisotyötä eli noin 15 miljoonaa euroa tuli täsmäpakettina nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Arvoisa puhemies! Vielä yliopistouudistuksesta. Kyllä yliopistoväkeen luotetaan. Tämä uudistus, jota tehdään, on yliopistoväen pitkään toivoma uudistus, ja sitä tehdään yhteistyössä. Mutta olen samaa mieltä, kuten ed. Viitanen ja moni muu täällä sanoi, että ensi vuosi tulee olemaa aika tiukka. Se tuottavuusohjelma, jonka sosialidemokraattinen opetusministeri muuten kohdensi yliopistoille, on sellainen, joka tekee tiukkaa. Mutta enemmän rahaa tulee yliopistoille kuin edellisenä vuotena. Uskon kyllä, että näkymät ovat myönteiset ja monia päätöksiä on tehty, että tulevat vuodet ovat paljon parempia kuin aikaisemmat.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata ed. Gustafssonille ja muille, jotka kritisoivat yliopistojen rahoitusta. Yliopistot saavat perusopetukseen sen saman 20 miljoonaa vuodessa kuin oli edellisten hallitustenkin aikana. Aivan saman suuruisena oli yliopistojen perusrahoitus aikaisemmilla kausilla.

Haluaisin kysyä ministeriltä vielä tästä yliopistojen tuottavuusohjelmasta. Meidän vihreä eduskuntaryhmä on siitä erittäin huolissaan. Hallitusohjelmaan saatiin kirjaus siitä, että tuottavuusohjelma ei saa heikentää opetuksen laatua yliopistoissa. Sanoitte, että tuottavuusohjelman toteuttaminen tekee tiukkaa ensi vuonna, mutta pystytäänkö pitämään nyt kiinni siitä periaatteesta, että se ei heikennä opetuksen tasoa yliopistossa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Julkisuudessa on ollut aika paljon tietoja siitä, että nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt, että he kasvavat ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolelle. Katsooko ministeri, että tällä ensi vuoden budjetilla pystytään sitä vähentämään ja kiinnittämään huomiota siihen, että saataisiin näitä nuoria kaidalle tielle, jos näin voi sanoa?

Arvoisa puhemies! Eräs asia, joka ainakin tuolla maakunnissa huolestuttaa, on koulujen kunto, erityisesti homekoulujen kunto, ja se, että yhteiskunnan rahaa erityisesti valtiovallan taholta ei näytä riittävän eikä kunnilla taas ole varaa rakentaa ja peruskorjata niitä. Se aiheuttaa sitten sairastumisia, ja monessa tapauksessa myös opettajat ovat joutuneet pitkille sairaslomille altistuttuaan tähän homeongelmaan.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ministeri jotenkin valottaisi sitä, millä tavoin tähän ongelmaan voidaan puuttua, koska kunnat eivät yksin voi kantaa sitä vastuuta.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni parhaita panostuksia tulevaisuuteen ovat juuri nämä aikaisempiin verrattuna runsaat panostukset maahanmuuttajalasten koulutukseen, ammatillisen koulutuksen lisääminen ja kaikki toimet nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Mutta minun on pakko tuoda tässä yhteydessä huoleni edelleen Itä-Suomen hammaslääkärikoulutuksen tilanteesta. Jos tämä olisi pelkästään koulutuspoliittinen asia, tyytyisin siihen, että sitä tarkastellaan seuraavan kerran vasta vuonna 2010. Kuitenkin Itä-Suomessa on tilanne, että yksi neljäsosa hammaslääkärien vakansseista on täyttämättä. Nuorilta revitään jo hampaita pois suusta, koska he eivät saa ajallaan hammashuoltoa. Toisaalta taas ikäihmisten aliravitsemus johtuu osaksi siitä, että suu on niin kipeä, ettei sillä voi syödä.

Budjettiriihessä Vanhanen vetosi teihin, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että epävirallinen ministeriryhmä on nyt perustettu, mutta mitä tällä hetkellä tapahtuu? Meillä ei oikeastaan olisi aikaa enää odottaa.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Epävarmassa maailmassa kansakunnan hyvä yleissivistys, osaaminen ja panostus tutkimukseen ja kehitykseen ovat hyvä henkivakuutus. Tarvitaan sekä korkea keskimääräinen peruskoulutus että huippuyksiköt. Talousarvio tukee Suomen osaaminen linjaa läpi koko koulutusketjun peruskoulujen ryhmäkoosta yliopistojen koulutukseen ja tutkimukseen. Resurssien lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Voimia on koottava ja erityisesti pieniä tutkimusyksiköitä koottava yhteen. Kysynkin: Miten tarpeellisessa yliopistoreformissa varmistetaan riittävä rakenteellinen kehitys?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri ja hallituspuolueiden edustajat toki kehuvat tätä budjettia ja sanotaan, että kenttä on tyytyväinen. Uskon kuitenkin, että ensi vuonnakin monet oppilaat, monet oppilaiden vanhemmat ja myöskin koulujen henkilökunta, opettajat joutuvat taistelemaan homekoulujen kanssa, liian suurten ryhmien kanssa, puutteellisen kouluterveydenhuollon kanssa jne. Tämä ryhmäkokoselvitys toivottavasti tulee. Viitaten ed. Arhinmäen puheenvuoroon, onko ministeri valmis tämän ryhmäkokoselvityksen jälkeen harkitsemaan ja tekemään johtopäätöksiä ryhmäkoon rajoittamiseksi lailla ylärajan määrittelemiseksi?

Sitten ammatillisen koulutuksen osalta totean, että on aivan oikein, että on reagoitu siihen, että ammattikoulutus vetää. Mutta käsi sydämelle, kokoomuslaiset, onko teidän koulutuspoliittinen linjanne pitkällä aikavälillä todella ollut ammattikoulumyönteinen tai jotain muuta? Minä epäilen sitä, mutta on aivan oikein, että nyt reagoidaan, kun onneksi ammattikoulutuksen vetovoima on lisääntynyt.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen otti täällä esille tämän Kuopion hammaslääketieteellisen koulun aloittamisen, ja täytyy sanoa, että myös minä olen tyrmistynyt siitä, että se on siirretty vuoteen 2010. Tarve hammashoidosta on todella suuri, koska alueella asuu noin miljoona ihmistä, ja seuraukset hoidon puutteesta ovat katastrofaalisia.

Toinen asia, mihin haluaisin puuttua, mistä täällä on myös jo puhuttu, on tämä yliopistojen rahoitus. Sehän ei lisää tällä hetkellä tasa-arvoa. Elikkä käytännössä voi sanoa, että yliopistojen resurssit eivät kasva, vaan ne ohjautuvat eri tavoin kuin aiemmin, eikä tällä nyt esitetyllä 20 miljoonalla eurolla pystytä todellakaan vastaamaan näihin haasteisiin, mitä eri alueilla tällä hetkellä on. Toivon, että ministeri kommentoisi näitä kahta asiaa.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousarvioesitys, aivan oikein, panostaa osaamiseen, mutta on hämmästyttävää, että tämäkään budjettiesitys ei tunnista eikä tunnusta yliopistokeskusten ratkaisevan tärkeää roolia alueelleen. Yliopistokeskusten kehittämisraha on kaiken kaikkiaan pahoin jälkeenjäänyt, ja ensi vuodelle esitetään jälleen pienempää kehittämisrahan määrää kuin tänä vuonna yliopistokeskuksille osoitetaan. Kun kaiken kaikkiaan katson koulutusta esimerkiksi viimeviikkoisten metsäteollisuuden alueellisten päätösten jälkeen, voin olla vain sitä mieltä, että yliopistokeskusten toiminta tulee vakinaistaa, ottaa ne mukaan yliopistolakiin ja turvata niitten perusrahoitus valtion talousarvion kautta. Kun tätä kaikkea katsoo yliopistokeskusten näkökulmasta, niin minusta näyttää siltä, että opetusministeriö jostakin syystä vastustaa yliopistokeskusten kehittämistä. Arvoisa ministeri, kysymys kuuluu: miksi?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä suomalainen koulu kaikilla mittareilla on ihan maailman huippua, ei sitä pidä kieltää. Kyllä täällä opintososiaaliset edut ovat myöskin ihan maailman huippua. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö koulumaailmassa olisi ongelmia, ja se, mitä me esitämme, perustuu siihen, mitä me näemme ja mitä me kuulemme, kun kentällä liikumme. Väittäisin, että eräs erittäin suuri ongelma on se, kun oppilas joutuu keskeyttämään opintonsa. Se on tappio koululle, se on kaikkein suurin tappio sille oppilaalle itselleen, ja se on tappio yhteiskunnalle. Tämä on ollut kasvava joukko, ja siihen on pakko puuttua.

Toinen ongelma koskee työelämää. Yrittäjät kysyvät, miksi meidän pitää itse kouluttaa työvoimamme, eikö riitä, että me maksamme veroja ja että yhteiskunta tästä huolehtisi. Tässä on parantamisen varaa.

Ja sitten kolmas kohta ... (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) — Mainitsen sen sitten omassa puheenvuorossani.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaa onnistui saamaan yliopistoille lisärahoitusta budjettineuvotteluissa ja siitä hänelle kiitos. Mutta tämä jokavuotinen riita tuli siitä, paraneeko tosiasiallisesti yliopistojen taloustilanne huomioiden toimintamenojen kasvun. Tästä pitää päästä eroon. Tämä ei todellakaan edistä yliopistojen toiminnan kehittämistä. Siinä mielessä yliopistolakiin nyt ollaan esittämässä, että tällainen indeksi rakennettaisiin, jolla varmistetaan, että rahoitus pysyy automaattisesti vähintään samalla tasolla. Se on erittäin tärkeää. Samalla myös pitäisi saada varmistus siitä, että kun autonominen asema lisääntyy, tällaiset valtion suorat ohjausmekanismit, niin kuin tuottavuusohjelma, eivät enää voi koskea hallinnollisesti, taloudellisesti autonomista yliopistomaailmaa. Haluaisin kysyä opetusministeriltä: Nämä ovat nyt käsittääkseni ministeriön näkemyksiä, mutta saatteko te nämä läpi ja mikä se tilanne tällä hetkellä on näiden tavoitteiden toteuttamisen kannalta?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tampereen teknisen yliopiston rehtori kertoi, että jotta saavutettaisiin tämän vuoden reaalitaso, niin pitäisi saada noin 2,5 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tampereen yliopiston vararehtori kertoi, että Tampereen yliopisto tarvitsee noin 3 miljoonaa euroa lisää rahaa, jotta voitaisiin saavuttaa tämänvuotinen reaalitaso. Tämä on se arkitodellisuus tuolla yliopistomaailmassa. (Ed. Gustafsson: Kuulkaa faktoja nyt!)

Toinen asia, kirjastojen perustamiskustannuksia, määrärahoja alennetaan. Onko tämä sitä sivistystä, jota kokoomus ajaa, että kirjastojen perustamiskustannusrahoja alennetaan budjetissa? Ne ovat olleet erittäin alhaisia tähänkin asti, ja kirjastot ovat yksi peruskulmakivi suomalaisessa sivistyksessä. Sen tähden pitäisi ehdottomasti myöskin näitä kirjastojen perustamismäärärahoja lisätä. Miksi niitä alennetaan, ministeri Sarkomaa?

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Merentutkimuslaitoksen järjestelyt ja erilaisten ympäristödirektiivien ja kuntien tupakkalakien valvonta tarvitsevat uutta työvoimaa. Nyt kuitenkin tällä hetkellä meillä on krooninen pula terveystarkastajista. Mikkelin ammattikorkeakoulusta valmistuu noin 35 opiskelijaa ajoittain. Ympäristötarkastajan koulutusta taas on seitsemässä ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Ainakin viimeisen viiden vuoden aikana ympäristöalan työttömyys on kuitenkin ollut korkea ja valmistuvia opiskelijoita on neuvottu muun muassa jatkamaan opintoja tai vaihtamaan kokonaan alaa, eli nuorisoa koulutetaan ihan tietoisesti työttömäksi. Nyt kysyisinkin: Onko mitään mahdollisuutta tai aikomusta puuttua ympäristöteknologian opetuksen sisältöihin niin, että voitaisiin kouluttaa näitä terveystarkastajia ja ympäristöosaajia yhteisellä opintosuunnitelmalla ja saada täten ympäristötutkimuksen ja valvonnan (Puhemies: Minuutti on kulunut!) moniammatillisuus ja tieteellisyys myöskin paranemaan?

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! On hyvä, että selvitytätte ryhmäkoot, kuntien opetusryhmien koot. On myös kaunis ajatus kutsua kunnat talkoisiin opetusryhmäkokojen osalta, mutta kuten molemmat tiedämme, niin isoissa talkoissa on vaikea saada tuloksia aikaan, jos ei käytettävissä ole kunnon työkaluja.

Nyt olisi mielestäni syytä hallituksen osoittaa, että hallituksella on sekä tahtoa että rohkeutta toteuttaa toimenpiteitä, joilla opetusryhmien kokoihin tosiasiallisesti voitaisiin puuttua säätämällä esimerkiksi ryhmäkoosta laissa. Nyt te suuntaatte yleisenä valtionosuutena 16 miljoonaa euroa kunnille toivoen, että näin käy. Ministeri Sarkomaa, jos tämä opetusryhmäkokoselvitys osoittaa niin sanotut madonluvut, niin oletteko vielä valmis harkitsemaan kantaanne ja säätämään opetusryhmien koosta lailla?

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Hallitus kyllä uskoo siihen, että talkoot toimivat. Uskomme siihen, että kuntapäättäjät osaavat myös tehdä viisaita ratkaisuja. Työkalupakki on tulossa. On tulossa rahaa. Mitataan ensimmäistä kertaa ryhmäkoot ja tulee myöskin laatukriteerit, mutta me hyvin tiedämme, että oppilaat ja luokat ovat hyvin erilaisia eli maksimista tulisi hyvin pian minimi. Lähden näillä laatukriteereillä liikkeelle. Hämmästelen kyllä, että sosialidemokraattien aikana mitään näistä ei tehty, eli nyt työ on aloitettu.

Sitten hammaslääketieteen osalta ja kaiken kaikkiaan lääkäripulasta. Meillä on iso (Ed. Gustafsson: Ilmankos Pisa-tutkimukset!) — ed. Gustafsson kuuntelee nyt hetken — meillä on iso lääkäripula koko Suomessa ja missään nimessä ei odotella, vaan ripeästi on ryhdytty toimiin. Koulutusmääriä on lisätty. Olemme tehneet erityisesti toimia, että hammaslääkärikoulutus nopeutuisi tavoiteaikaan — se on ollut seitsemän vuotta monesti — että se saadaan viiteen vuoteen. Harjoittelu alueellistetaan. Missään nimessä ei odoteta, vaan koko Suomessa on pula lääkäreistä, hammaslääkäreistä ja toimia tehdään todellakin ripeästi. Missään nimessä ei odotella. Mutta se, tuleeko uusi tiedekunta Turkuun, sen kanssa teemme juuri työtä. Se ratkaistaan tässä ihan lähiaikoina. Se on täysin väärä kuva, jos sanotaan, että odotellaan. Todellakin lääkäreitä pitää saada, mutta tärkein työ tehdään sen perusterveydenhuollon kehittämisessä, koska meillä on enemmän lääkäreitä per ihminen kuin missään muualla. Ne perusterveydenhuollon talkoot, joita Risikko tekee, ovat ne kaikkein tärkeimmät.

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistuksesta haluan sanoa sen, että nämä kaikki asiat, että yliopistot ovat kurjassa tilanteessa, ovat totta. Ne ovat olleet useamman vuoden vaikeassa tilanteessa, mutta mitään ei ole tehty. Nyt on aloitettu yliopistouudistus, että päästään tuottavuusohjelmasta. Kun virkasuhteet muuttuvat työsuhteisiksi, tuottavuusohjelman htv:t eivät enää koske yliopistoja. Olemme sopineet hallituspuolueiden kesken iltakoulussa siitä, että jatkossa perusmäärärahat sidotaan indeksiin eli päästään tästä ongelmasta, että kustannukset eivät vastaa toimintamenoja.

Sen lisäksi, arvoisa puhemies, sanon lopuksi, että olemme tehneet päätöksiä, että myöskin perusrahoituksen lisäksi suunnataan muita lisävoimavaroja. Eli nyt uudistus on aloitettu. Rahaa on annettu kuitenkin enemmän kuin sosialidemokraattisen ministerin aikana, ja nyt muka kaikki on pielessä. Teidän argumenttinne eivät vaan ole vedenpitäviä, ikävä kyllä se täytyy tässä sanoa. Arvosana on kyllä melkein "ehdot" nyt teidän demareiden argumenteille, mutta aihe on tärkeä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

— Ja ministeri kuuntelee. — Arvoisa puhemies! Ihan tähän edelliseen ministerin puheenvuoroon, kun totesitte, että demarit eivät aikanaan sitten lisänneet näitä ammatillisen koulutuksen paikkoja, sanoisin nyt nätisti näin, että minä en muista kertaakaan, että kokoomuksen eduskuntaryhmä olisi budjettikäsittelyssä esittänyt ammatillisen koulutuksen paikkoja lisättäväksi, ei kertaakaan, niin että tältä osin tämä on ihan höpönassu-puhetta. Sen sijaan tilannehan muuttui kahden kolmen neljän vuoden aikana: Nuoret ovat itse äänestäneet jaloillaan. He haluavat tulla ammatilliseen koulutukseen, työelämä tarvitsee. Sen takia niitä aloituspaikkoja pitää lisätä riittävästi. Nyt meillä hyviä nuoria ei ole päässyt ykköshakupaikkoihin ammatilliseen koulutukseen. Sen takia me haluamme niitä paikkoja lisää.

Mitä nyt tähän yliopistotilanteeseen tulee, niin minusta se iso musta tahra, hyvä opetusministeri, on se, että kokoomusvetoinen opetusministeri ei noteerannut teknologia- ja tiedeneuvoston yksimielistä esitystä, miten (Puhemies: Minuutti meni!) tutkimus- ja kehittämisrahoja pitää lisätä. Te olette 40 prosenttia tästä kehityskäyrästä jäljessä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se nyt niin on, että ammatillisen koulutuksen lisäpaikkoja tulee 6 000, ja sellaista summaa ei ole tullut ikinä aikaisemmin. Se tarve otetaan nyt huomioon.

Yliopistojen suhteen nyt valtio takaa kaiken maksuvalmiuden, kaikki edellytykset sille, että nämä yliopistot voisivat toimia itsenäisesti vuodesta 2010 lähtien. Se vaatii paljon erilaisia toimenpiteitä, ja niitä nyt tehdään tässä. Tämä tuottavuusohjelma on yksi ongelma kyllä, mutta kun uutta tuottavuusohjelmaa parastaikaa nyt valmistellaan, niin on se hieno asia, että siitä tuottavuusohjelmasta yliopistot pääsevät nyt eroon vihdoin viimein. Ensi vuosi vielä on vähän pakistamista, mutta sen jälkeen aukeaa parempi tulevaisuus.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Täällä oppositio kysyi, miksi hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään tuottavuusohjelman eteen. Kyllä täytyy ihmetellä tämmöistä väitettä. Ensinnäkin, tuottavuusohjelma on edellisen hallituksen heiniä, ja siinä demarit ovat olleet pääasiallisena aloitteentekijänä ja räätälinä koko tämän tuottavuusohjelman ... (Ed. Gustafsson: Puolitettiin Heinäluoman johdolla, te lisäsitte 5 000:lla!) Hallitusohjelmassa me teimme semmoisen kir-jauksen, että jatkossa tuottavuusohjelma ei saa heikentää tutkimuksen ja opetuksen laatua, ja se oli semmoinen asia myöskin, mihin te ette kyenneet omalla kaudellanne.

Opetusministeri Sari Sarkomaa on koko kautensa ajan tällä hallituskaudella ajanut voimakkaasti sitä, että tuottavuusohjelma ei jatkossa enää koskisi yliopistoja. Sen pohjalta, mitä tänään olen kuullut, kuulostaa erittäin hyvältä se, että ministeri nyt sanoo, että näin tulevaisuudessa olisi, että päästäisiin tuottavuusohjelmasta kokonaan eroon yliopistojen kohdalla. Se on ainoa tapa, jolla saadaan tutkimuksen ja opetuksen taso nousemaan Suomessa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä tuottavuusohjelman historiasta. Kun ed. Heinäluoma tuli valtiovarainministeriksi, nämä tavoitteet puolitettiin, mutta sitten kun kokoomus tuli hallitukseen ja tuli porvarihallitus, niin pistettiin sitten till taas viitisentuhatta (Ed. Gustafsson: Heti, kun kokoomus tuli!) tavoitteeksi sinne. Tästä se kurimus myös hyvin paljon johtuu. Kokoomus aikanaan olisi voinut näyttää kyntensä näissä peruskoulun ryhmäkokoasioissa. Silloin vastustettiin, kun lakia tehtiin, että ei saa kirjata lakiin näitä ryhmäkokoja. (Ed. Matikainen-Kallström: Se on maksimi, mutta maksimista tulee minimi!)

En ihmettele yhtään, että täällä keskustalainen kansanedustaja kantaa huolta yliopistokeskusten tulevaisuudesta ja toteaa, että se asia ei ole hallituksen suojeluksessa. Eivät ole muuten maakuntien yliopistotkaan. Ne madonluvut me olemme kuulleet täällä nyt moneen kertaan. Kyllä täällä esimerkiksi tammikuun aikana keskustan varapuheenjohtaja ed. Rantakangas vaati jo aluepoliittista selontekoa oikein, koska hallitus tekee niin huonoa aluepolitiikkaa. Kyllä mielestäni tämä koulutuspolitiikka ja nimenomaan yliopistopolitiikka juuri nyt on tässä suhteessa huonoa aluepolitiikkaa myös, sillä täytyyhän sen sivistyksen siemenen ja osaamisen olla muuallakin kuin vaan täällä Pääkaupunkiseudulla. Tästä kannan kyllä tällä hetkellä todella todella isoa huolta.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaa vetosi talkoisiin peruskoulun luokkakokojen laskemisessa. Kyllä tämä nyt vaikuttaa enemmän tämmöisiltä toivotaan toivotaan -talkoilta, joissa työkalupakissa on sirppi ja vasara — anteeksi, suti ja puutarhakuokka.

Uudistan kysymyksen: 16 miljoonaa euroa yleistä tukea, valtionapua. Kuinka paljon te, ministeri Sarkomaa, uskotte, että ryhmäkoot tulevat peruskoulussa tällä laskemaan? Riittääkö se, että pidetään toivotaan toivotaan -talkoita, vai tarvitaanko teidän mielestänne valtionhallinnolta — ministeriöltä, ministeriltä, eduskunnalta — selkeää ohjeistusta siitä, minkä kokoisia pitää peruskoulussa maksimissaan luokkien olla?

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, opetusministeri, tuosta selvityksestä, mitenkä tähän hammaslääkäripulaan on jo tartuttu. Kaikki ovat tarpeelliset: sisäänoton lisäys muissa yliopistoissa, opetuksen läpäisynopeuteen vaikuttaminen ja keskeytysten vähentäminen.

Mutta kuitenkin teidän itse asettamanne selvitysmies Happonen totesi raportissaan vuosi sitten, ettei Itä-Suomen hammaslääkäripula ole pysyvästi korjattavissa ilman tämän koulutuksen uudelleenaloittamista Kuopiossa. Meillä todellakin on useita kuntia Itä-Suomessa ilman yhtään kunnallista julkista hammaslääkäriä. Näin on tilanne Nilsiässä, Juankoskella, Sulkavalla, Enonkoskella ja Rantasalmella. Meillä on todellinen hätä siellä. Toivoisinkin, että tämä asettamanne epävirallinen ministeriryhmä ryhtyisi toimeen, että me pääsisimme Kuopiossa aloittamaan tämän koulutuksen. Se on halvempaa vielä kuin nämä lisäpaikat muissa yliopistoissa, ja on todettu, selvitetty tutkimuksin ja näytetty graafisesti, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) etteivät ne lisäykset muissa yliopistoissa auta meidän akuuttia pulaamme Itä-Suomessa.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tosiaan lääkäripula on todella huutava Suomessa. Eli lääkäreitä on, mutta miten saamme heidät sitten työskentelemään terveyskeskuksissa, siinä ei odotella. Teen ripeästi toimia peruspalveluministeri Risikon kanssa. Ministeriöt ovat vierekkäin. Eli päivittäin lähestulkoon tästä palaveeraamme. Toimia tehdään, mutta haluan muistuttaa, että pula ei ole pelkästään Itä-Suomessa. Sillä, että alueellista harjoittelua saadaan, on saatu erinomaisia aikaansaannoksia esimerkiksi Satakunnassa. Nopein tapa on nopeuttaa nyt hammaslääkäreitä valmistumaan ja saada heitä alueille. Kun uusi tiedekunta tulee, niin kymmenen vuotta kestää. Eli täytyy tehdä ne toimet, joilla ripeämmin saadaan hammaslääkäreitä. Asia on mietinnässä. Siinä ei odotella.

Totean sitten näistä talkooasioista, että täällä väheksytään vasemmiston puolelta sitä työtä, mitä kuntien valtuustoissa tehdään. Meillä on tulossa kunnallisvaalit, ja todella kyllä ihmettelen, mikä viesti täältä eduskunnasta lähtee. (Ed. Gustafssonin välihuuto) Yhteistyössä valtiovalta tekee työtä kuntapäättäjien kanssa. Siksi meillä on niin hyvät peruskoulut ja Pisa-tulokset, koska kuntapäättäjät lähellä perheitä ja lapsia ovat tehneet viisaita päätöksiä.

Me emme jätä kuntapäättäjiä yksin. Nyt tulee lisää rahaa. Selvitetään ryhmäkoot, että tiedetään todellakin, mitkä ne siellä ovat. Tätä ei aikaisemmin tehty, ed. Gustafsson. Tulee laatukriteerit perusopetukseen. Mutta kunnat ovat hyvin erilaisia, erilaisia lapsia, erilaisia oppiaineita. Jos laittaisimme tiukat ryhmäkoot, niin mentäisiin ojasta allikkoon. Jos tiukka laki olisi, niin se ei toimisi lasten parhaaksi. Eli sitä lakiesitystä en tule täällä esittämään. (Ed. Valpas: Mitä te höpötätte sitten siitä?)

Arvoisa puhemies! Vielä ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista. Tosiaankin, ed. Gustafsson, te ette lisänneet niitä, mutta me lisäämme. Arvostamme ammatillista koulutusta. Haluamme, että jokainen nuori pääsee koulutukseen. Pelkästään vetovoima ei ole syy, miksi niitä lisätään, vaan peruskoulusta valmistuvat ikäluokat ovat olleet suurimmillaan jo viime vaalikaudella. Silloin paikkoja olisi saatu. Siitä juuri tämä syrjäytymisilmiö, kun ei ole paikkoja nuorille ollut. Nyt todellakin tähän paneudutaan ja pureudutaan. (Eduskunnasta: Juuri näin! — Ed. Gustafsson: Ei pidä paikkaansa!)

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! On aika mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua, kun kaikki, mitä hallitus tekee, on huippuhyvää ja opposition mielestä se on taas erittäin tuhoisaa yhteiskunnalle. En ymmärrä tätä vastakkainasettelua. Pitääkö olla niin, että liioitellaan ja sitten toisaalta vähätellään? Kyllä kai totuus on se, että jos työllisyystilanne säilyy Suomessa sellaisena kuin hallitus olettaa sen säilyvän — siis oletetaan jopa, että työttömyysluvut laskevat — niin silloin Suomi on ensi vuonna vahvemmassa kunnossa kuin mitä on tänä päivänä. Toivon todella, että tämä hallituksen olettamus työllisyyden kehittymisestä pitäisi paikkansa.

Kun ministeri Katainen eilen sanoi tähän tyyliin tai antoi ymmärtää, että oppositio toivoo, että Suomessa menisi huonosti, minä en ymmärrä, miten joku voi olettaa, että kansanedustaja ja eduskuntaryhmä, joka on tullut tähän taloon tekemään sellaisia päätöksiä, että Suomen kansa voisi yhä paremmin ja paremmin, voi olettaa, että joku toivoisi, että menisi huonosti tällä maalla — siis uskomatonta. Se, että oppositio joskus moittii hallituksen esityksiä, johtuu yksinkertaisesti siitä, että opposition mielestä löytyisi parempi vaihtoehto ja niistä vaihtoehdoista pitäisi asiallisesti keskustella. Nämä liioittelut ja vähättelyt vievät kyllä uskottavuuden.

Katsoin, minkälaiset ovat olleet veronkevennykset edellisen hallituksen aikana. Hallitus esittää, että profiili on sama, tuloveron alennusprofiili on sama. Oppositio antaa ymmärtää, että nyt tehty ratkaisu on epäsosiaalinen. No, kun katsoo hallituksen esitystä tuloveroasteikon ja veroperusteiden muuttamiseksi vuodelle 2004, 2005, 2006 ja 2007, niin täytyy todeta, että profiili on kyllä hyvin pitkälle sama kuin nyt esitetyssä hallituksen esityksessä. Ei siinä ole suurta eroa. Ainoa ero löytyy oikeastaan vuodelta 2006, kun annettiin esitys vuodelle 2007 eli Vanhasen ykköshallituksen viimeinen talousarvioesitys edellisellä kaudella. Siinä tuloveron alennusprosentit olivat kaikkein suurimmat niissä pienemmissä luokissa. Se on ainoa poikkeus tästä yleisestä profiilista. Aivan alimmissa tuloluokissa prosentti on alhaisin, ja keskituloluokissa se on kaikkein suurin. Näin se on pääsääntöisesti koko 2000-luvulla ollut.

Onko tämä hyvä? Onko tämä huono? Meidän mielestämme se on siedettävä, mutta vielä parempi olisi, että me puuttuisimme niihin epäkohtiin, mitä meidän mielestämme, ja uskon, että myöskin suuren enemmistön mielestä, löytyy näistä verolaeista. On erittäin hyvä, että näistä keskustellaan tässä suuressa salissa silloin, kun hallituksen ministerit ovat läsnä, ja se ei yleensä tapahdu budjetin lähetekeskustelussa, vaan paremminkin verolakien palautekeskustelussa.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että mikäli oppositio ei viime vuonna ja tämän vuoden alussa olisi jatkuvasti tuonut esille, minkälainen epäkohta koskee eläkeläispariskuntia verotuksessa, niin sitä kohtaa ei olisi muutettu. Mutta kun tämä oli jatkuvasti esillä, niin hallitus ei voinut muuta kuin korjata sen, ja se on nyt tässä ensi vuoden budjettiesityksessä korjattu.

Kun olen katsonut, miten veroprosentti vaihtelee yhtä suuresta tulosta riippuen siitä, mistä se tulo muodostuu, olen tullut siihen tulokseen, että tässä on tänä päivänä epäkohta, joka on todella aika suuri. Suomessa on satojatuhansia, joiden tulo on todella pieni. He saavat työmarkkinatukea, tai puoliso hoitaa puolisoaan omaishoidon tuella, ja kun vertaa esimerkiksi palkkatulon verotusta omaishoidon tuen verotukseen, niin saman suuruisesta tulosta palkkatyöläinen maksaa 6 prosenttia ja omaishoitaja yli 10 prosenttia. Minä en ymmärrä, voiko tuo olla oikein. Eikö omaishoidon työtä arvosteta riittävästi? Onko se vähemmän arvokasta, kun verotus on noin paljon ankarampi, puhumattakaan sitten työmarkkinatuesta, josta saman suuruisesta tulosta maksetaan 20 prosenttia veroa, siis palkkatulosta 6, omaishoidon tuesta 10 ja työmarkkinatuesta 20 prosenttia. Tahallisesti jätin nyt mainitsematta, mitä eläkeläinen maksaa. Eläkeläinen maksaa tuollaisesta tulosta, 6 000 euron tulosta, 2 prosenttia — tuli se nyt mainituksi — siis 2, 6, 10, 20 saman suuruisesta tulosta.

Voidaanko tämä korjata? Se voidaan korjata, jos poliittista tahtoa löytyy. Miten se korjataan? Se korjataan perusvähennystä korottamalla. Mielestäni tämä olisi äärettömän tärkeää toteuttaa mahdollisimman pian, ja sen takia on syytä nostaa tämä asia niin tämän lain lähetekeskustelussa kuin myös sen käsittelyssä kuin myöskin lain palautekeskustelussa niin, että se varmasti menee perille, ja niin, että korjaus siihen tehdään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olimme pääministeri Vanhasen kanssa kesällä yhteisessä kesätapahtumassa Etelä-Karjalassa, ja tämä tilaisuus oli kaikin puolin antoisa ja mukava, ja keskustelummekin oli hyvin värikästä. Pääministeri sanoi tässä tilaisuudessa: "Älkää uskoko, vaikka oppositio vaatii lisää rahaa kuntapalveluihin." Hänen näkemyksensä kuvaa sitä, kuinka kaukana hän on kuntien ja ihmisten arjesta. Minulle tuli mielikuva vastakkainasettelusta, vaikka sitä halutaan kyllä kääntää toisinpäin, vastakkainasettelusta "valtio vastaan kunta". Valtio tekee hyviä päätöksiä, joihin meidän on tyytyminen, aivan kuin ne olisivat irrallisia toisistaan. Eihän näin voi olla.

Kunnissa käy valtava myllerrys näinä päivinä. Kuntien lukumäärä vähenee 67:llä ensi vuoden alusta. On käynnistynyt uusia yhdistymisen neuvotteluja sekä haetaan erilaisia alueellisia yhteistyötoimintamalleja. Kunnat rakentavat uusia toiminta- ja palvelumuotoja joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Voidaan todeta, että mikään kunnissa ei ole enää entisellään. Tämän myllerryksen keskellä tiedetään jo, että kuntien verotuotto on hiipumassa ja menot kasvamassa niin palvelutarpeiden lisääntymisen myötä kuin myös yleisen kustannuskehityksen myötä. Tämän seurauksena kunnat velkaantuvat entisestään.

Tästä huolestuttavasta kehityksestä ovat viestittäneet varmasti meille kaikille niin yksittäiset kunnat, Kuntaliitto kuin myös yksittäiset kuntalaiset. Olen todella harmissani juuri näistä syistä pääministerin sekä koko hallituksen välinpitämättömyydestä kuntia ja kuntapalveluja kohtaan. Nyt jos koskaan tarvitaan entistä laajempaa yhteistä vastuuta. Kuntia ei voi jättää yksipuolisesti huolehtimaan ihmisten perusturvasta ja palveluista. Vastuu on yhteinen.

Todella vaikeaksi tämän asian tekee se, että viime kädessä tästä kärsivät ihmiset: neuvolassa, päivähoidossa ja koulussa olevat lapset, opetusta ja oppilashuoltoa tarvitsevat nuoret, terveydenhoitoa tarvitsevat lapset, nuoret ja vanhukset eli ihmiset, jotka käyttävät kunnan palveluja tai ovat riippuvaisia palveluiden saatavuudesta tai laadusta.

Ministeri Katainen on myös kehunut, kuinka paljon rahaa valtio antaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja erilaisiin tulonsiirtoihin. Me kaikki tiedämme kuitenkin, että kuntien palveluihin ohjattu valtionosuus menee lähes kokonaan yleisten kustannusten kompensointiin. Todellisuudessa lisäys sosiaali- ja ter-veydenhuoltoon on reilut 21 miljoonaa euroa. Käytännössä tämä on todella pieni summa hallitusohjelman sisältöön ja tavoitteisiin sekä todellisiin tarpeisiin nähden.

Ministeri Risikko on puhunut paljon perusterveydenhuollon puolesta. Valitettavasti hänen puheensa ei näy riittävästi valtion budjetissa. Osa rahoituksesta tulee tästä 21 miljoonasta eurosta mutta osa myös sosiaali- ja terveydenhuollon Kaste-ohjelmasta. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin Kaste-ohjelman kautta esitetään vajaat 26 miljoonaa euroa.

Kunnat ja alueet ovat hankkeistaneet erilaisia kehittämiskohteita, joita ovat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittäminen, perheiden kotipalveluiden kehittäminen, vammaispalvelujen kehittäminen, syrjäytymisen ehkäisy, työhyvinvointihankkeet, asunnottomien tukipalveluiden järjestäminen ja, ehkä kaikkein suurimpana osana, perusterveydenhuollon parantaminen. Tässä on vain osa kaikista hanke-esityksistä. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ongelmana on, ettei ole mitään realismia yrittää rahoittaa näitä kaikkia hankkeita eri puolilla Suomea tästä 25,8 miljoonasta eurosta. Hankelistan pituus on kuitenkin selkeästi osoittanut sen, että kunnissa on aitoa tahtoa kehittää toimintaa, mutta ei ole riittävästi resursseja.

Perusterveydenhuollon tila on huolestuttava Suomessa. Tarvitsisimme moninkertaisen määrän resursseja kuin mitä hankerahoitus mahdollistaa. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, terveyskeskuksissa, vanhustenhuollon ja kotipalvelujen piirissä. Perusterveydenhuollolle täytyy antaa myös päätöksenteossa se arvo, mikä sille terveydenhuollon osana kuuluu. Taloudelliset painopisteet ovat olleet selkeästi erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuoltoon ei ole vuosiin panostettu siten kuin siihen olisi tarvetta. Tämä on meille demareille myös vastuun paikka. Haluamme perusterveydenhuoltoon kunnon remontin, emme vain pintaremonttia. Kunnon remontti vaatii rahaa ja osaamista; siihen me haluamme myös panostaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus parantaa kaikkein pienituloisimpien äitiys-, isyys-, ja vanhempainpäivärahaa, mikä on todella hyvä asia. Budjettiesitys unohtaa kuitenkin valtaosan lapsiperheistä. Lapsilisän korotuksen saa ainoastaan 20 prosenttia kaikista perheistä, 80 prosenttia jää ilman. Me sosialidemokraatit olisimme kohdentaneet lapsilisän korotuksen kaikille lapsiperheille. Jäin taas etsimään budjetista kokoomuksen lupaamaa lapsilisien indeksisidonnaisuutta — eipähän löytynyt. Missä viipyy ennen vaaleja jopa hallitukseen menoon kynnyskysymyksenä luvattu lapsilisien sitominen indeksiin?

Hallitusohjelmassa on sitouduttu vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä. Tämä on todella kannatettava asia. Tähän kokonaisuuteen liittyy vahvasti myös lapsiperheköyhyys. Valitettavasti todellisia panostuksia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ei hallitus esitä. Ehkä hallituksen lapsiperheköyhyyden poistaminen kiteytyy viimevuotiseen 10 euron yksinhuoltajakorotukseen ja nyt esitettävään lapsilisän nostamiseen 10 eurolla pienelle osalle lapsiperheitä sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan nostamiseen työmarkkinatuen tasolle, mikä vaikuttaa noin 20 000 ihmisen toimeentuloon, mikä sinällään on erittäin hyvä asia.

Hallitusohjelman mukaisesti sivistysvaliokunta käsitteli viime keväänä hyvinkin syvällisesti lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tässä yh- teydessä sosialidemokraatit esittivät oppivelvollisuusiän nostamista, joka osaltaan vähentäisi koulupudokkaiden määrää ja syrjäytymisen riskiä. Valitettavasti tämä ei saanut kannatusta hallituspuolueiden piirissä. Samoin sosialidemokraatit esittivät eilen julkistetussa varjobudjetissa selkeää panostamista lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamiseen, kuten perusterveydenhuoltoon, neuvola- ja kotipalveluun, kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon. Tämän lisäksi haluamme tukea kaikkia lapsiperheitä korottamalla kaikkien lapsiperheiden lapsilisää sekä parantaa asumistukijärjestelmää siten, että se tukee nykyistä paremmin pienituloisten lapsiperheiden asumista. Lasten päivähoitoon sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen panostaisimme poistamalla 6-vuotiaiden päivähoitomaksut, kohtuullistaisimme pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden päivähoitomaksuja. Tämän lisäksi oikeuttaisimme 3—6-vuotiaiden lasten vanhemmat kotihoidon tuen osittaiseen hoitorahaan. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden toimeentulotukea nostaisimme toimeentulotuen lapsinormia korottamalla.

Arvoisa puhemies! Käsittelin eilen ikäihmisten asioita, joten vain muutama asia heidän osaltaan. Eläkeläisten tilannetta hallitus parantaa verotuksen avulla. Se ei kuitenkaan auta kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä. Tästä syystä sosialidemokraatit ovat esittäneet vaihtoehtobudjetissaan perusvähennyksen nostamista, joka auttaisi kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä. Tämän lisäksi pienituloisten eläkeläisten tilannetta helpottaisi myös eläkeläisten asumistuen parantaminen niin, että tehtäisiin siihen rakenteellisia muutoksia.

Ikääntyvät ihmiset käyttävät myös paljon erilaisia palveluja. Hallitus nosti asiakasmaksuja, mikä vaikuttaa erityisesti ikääntyvien ihmisten taloudelliseen tilanteeseen sekä palveluiden saatavuuteen.

Asia, josta edelleen puhutaan liian vähän, on vanhusten palvelutaloissa asuvien ihmisten palvelumaksuperusteet, jotka tulisi säätää yhtenäisiksi koko maassa. Nyt tilanne on ongelmallinen. Palvelumaksuperusteet vaihtelevat tilanteiden mukaan, ja ihmiset maksavat kirjavasti riippuen palveluntuottajasta ja kunnasta.

Arvoisa puhemies! Olen joka talousarviokeskustelun yhteydessä kantanut huolta sosiaalityön tilasta ja tulevaisuudesta. Sosiaalipalvelut tulevat esille lähinnä toimeentulotuen yhteydessä. Sosiaalipalvelut jäävät myös herkästi muiden palveluiden jalkoihin. Nyt Sata-komitea pohtii toimeentulotuen osittaista siirtämistä Kelalle. Toimeentulotuessa on kyse kuitenkin muustakin kuin rahasta. Se on olennainen osa sosiaalityötä, ja se on myös sosiaalityön väline. Siihen liittyy ohjausta, neuvontaa, asiakkaan monipuolista auttamista ja tukemista. Tiedän, etteivät kaikki saa riittävästi palvelua sosiaalitoimistossa; osalle riittää pelkkä raha selviytyäkseen arkipäivästä. Tilanteet ovat yksilöllisiä.

Me tiedämme, että varsinainen toimeentulotukiriippuvuus aiheutuu ensisijaisten etuuksien matalasta tasosta ja asumistuen jälkeenjääneisyydestä nykypäivän todellisuuteen nähden. Siksi näen, että nostamalla ensisijaisten tukien tasoa voidaan parhaiten vapauttaa ihmisiä toimeentulotuen piiristä ja mahdollistaa sosiaalityöntekijöiden resurssit todellisen sosiaalityön tekemiseen. Tämän pitäisi olla myös Sata-komitean tavoite. Toimeentulotuen pilkkominen ei ole ratkaisu asiaan. Tavoitteena on oltava järjestelmän selkeyttäminen, yksinkertaistaminen ja tehostaminen.

Me tarvitsemme lisäresursseja sosiaalitakuun ja lastensuojelulain toteuttamiseen. Sosiaalityötä tarvitaan myös muun muassa päivähoidossa, kouluissa, oppilashuollossa, terveydenhuollossa, vanhustenhuollossa, mielenterveystyössä, työvoimahallinnossa ja poliisitoiminnoissa. Sosiaalityö on levittäytynyt hyvin laajalle eri yhteiskuntasektoreiden alueille. Tässä yhteydessä on myös tärkeää, että koulutamme riittävästi alan asiantuntijoita ja ammattilaisia, sillä kunnissa ja eri sektoreilla on tällä hetkellä huutava pula pätevistä sosiaalityön ammattilaisista. Vastaava ongelma on myös terveydenhuollon puolella. Tiedämme, että pelkästään kuntapuolen terveydenhuoltohenkilöstön vaje on 5 prosenttia. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että pidämme alan houkuttelevana ja saamme riittävästi motivoituneita opiskelijoita sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Kiljunen esittää aivan vääriä lukuja tästä hallituksen panostuksesta sosiaali- ja terveydenhuoltoon, koska nämä valtionavuthan nousevat lähes 700 miljoonalla eurolla. Ja tämä valtionosuusprosentti nousee 32,74:stä 34,64:ään. Se ei ole koskaan ollut näin korkea. Sitten vielä tämä lapsilisien nosto kaikille lapsille ja maksuton päivähoito — eikö se todellakin ole tulonsiirto köyhiltä rikkaille? Toivottavasti päästään keskustelemaan näistä teidän sosiaalipolitiikan periaatteistanne, kun ministeri Risikko tulee tänne.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on kymmenes valtion budjetti, mitä henkilökohtaisesti olen täällä käsittelemässä, eräänlainen merkkipaalu siis minun ja muiden vuonna 1999 taloon tulleitten kohdalla. Mikä sitten on muuttunut tässä käsittelyssä näihin edellisiin vuosiin verrattuna? Suurin muutos lienee tämä puheenvuorojen pituuteen tehty suositus. Pikkuhiljaa on tultu alaspäin jostain kymmenestä minuutista tähän viiden minuutin aikatauluun, jossa ei kyllä oikein kauheasti ehdi sanoa mitään, vallankin jos löpisee ihan omiaan, niin kuin allekirjoittanut täällä tällä hetkellä tekee. Ensi vuonna sallitaan ilmeisesti vain debatti ja puheet sitten toimitetaan sähköisesti asiakirjatoimistoon, jossa ne liitetään edustajien valtiopäivätoimiksi. Helpommallahan siinä päästään. (Ed. Sirnö: Debattiakin lyhennetään!)

Budjetin sisältö sinänsä on sitä samaa valtiovarainministeriön virkamiesten uhkailua ja pelottelua, johon on tässä vuosien kuluessa saanut tottua. Rehellisesti voin sanoa, että en ole kyllä koskaan oikein ylenpalttisesti kehunut näitä talousarvioita, enkä sitä kehumista tee nytkään, mutta kai tämänkin kanssa pystyy elämään.

Ihmetyttää joskus tässä hallituspuolueitten jäsenten esiintyminen. Erityisesti keskustalaiset käyvät täällä kehumassa oikein mennen tullen, kuinka hyvän talousarvion tämä erinomainen hallitus on laatinut. Ihmetellä voi, ed. Seurujärvi, kenelle te puheenne oikein kohdistatte, kun maakunnassa puhutaan sitten täysin eri äänensävyyn tuoden nämä kipukohdat esiin selkeästi. Kait se jonkinlainen synninpäästö on: kun täällä kehuu, niin saa maakunnassa sitten haukkua olan takaa.

Kokoomuslaisten kohdalla tämän kehumisen tietysti ymmärtääkin, tämähän on juuri heidän arvomaailmansa budjetti. Tavallisilta palkansaajilta kerätään yhä suurempi osuus veroista, jotka sitten lahjoitetaan rikkaille veronalennusten muodossa. Parannetaan toki siinä sivussa muutaman heikomman ryhmän asemaa, jotta voidaan sitten niillä asioilla elvistellä. Näinhän ne Toivon työkalut kai toimivat.

Varsinaisesta sisällöstä otan pari asiaa esille, jotka ovat olleet samassa muodossa tämän kymmenen vuoden aikana esillä. Perustienpidon ja -radanpidon rahojen vähyys on puhuttanut täällä jatkuvasti. Siihen ei muutosta ole tullut eikä näytä olevan nytkään näkyvissä. Kuitenkin niihin on aina sitten lisätty rahaa täällä lisäbudjettien yh-teydessä. Mutta vaikka nyt kuinka asiaa ajatellaan, niin kyllä noitten tienpitäjien pitäisi osata suunnitella aikataulunsa koko vuodeksi kerralla eikä suinkaan niin, että jos sattuu lisätalousarviosta tulemaan vähän lisää, niin sitten voidaan tehdä jotain, tai sitten ei. Eli kyllä tämän pitäisi olla pitkällä linjalla, ja siinä syyllinen on varmasti koko tämä porukka. Ei voi kenestäkään sanoa, että olisi ollut syytön tähän asiaan, vuosikymmenten saatossa.

Toinen asia, minkä hyvin tunnen, on tämä oikeusministeriön hallinnonala, jossa nyt sitten tuottavuusohjelma niittää satoansa. Tuomioistuinlaitoksessa ruuhkat lisääntyvät, ja ne, jotka vielä tuomitaan, saavat kärsiä rangaistuksensa sellissä maaten. Toimintaan ei ole rahaa eikä resursseja. Muutoksesta on puhuttu ja jopa uhottu ministerin suulla, mutta mikään ei ole valitettavasti muuttunut. Työntekijät väsyvät ja sairastuvat, työhön jääneillä riittää lisää ylitöitä. He taas väsyvät, ja niin kierre on valmis. Tähän selvitysmies pari vuotta sitten esitti ratkaisunkin, mutta valitettavasti sitä asiaa ei ole otettu vakavasti.

Ehkäpä tästä vaikeasta kansainvälisestä tilanteesta Suomikin selviytyy, jos hallitus jäädyttää palkat Suomessa, kuten keskustan puoluesihteeri Korhonen on esittänyt.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä talousarvioesitys sisältää monia hyviä uusia painotuksia etenkin opetusministeriön osalta. Esimerkiksi perusopetuksen laadun kehittämiseen kohdennettavat 20 miljoonan euron määrärahat ovat erittäin tervetulleet, samoin nuorten työpajatoiminnan aikaisempaa parempi tukeminen on erittäin hyvä asia, samoin se, että lisätään ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkoja tuntuvasti, samoin kuin se, että opintotuen asumislisän myöntämisessä luovutaan puolison tulojen huomioon ottamisesta. Tämä on erittäin hyvä asia ja vähentää opiskelijoiden joukossa esiintyvää köyhyyttä osaltaan hyvällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksesta käy ilmi, että tänä keväänä ammatilliseen koulutukseen haki 9 300 nuorta enemmän kuin koulutuspaikkoja oli tarjolla. Tämä on erittäin hälyttävää, ja voi ehkä sanoa, että tämä on suurin yksittäinen konkreettinen syy siihen, että koulupudokkaiden määrä on ollut kasvussa ja luvut ovat olleet suuria. On erittäin hyvä, että hallitus nyt lisää ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkoja yli 4 000:lla. Tänään olen kuullut niinkin suuren luvun kuin 6 000, ja toivottavasti se pitää paikkansa, vaikka toisaalta tarkastuskertomuksen valossa on kuitenkin syytä kysyä, riittääkö tämäkään.

Viime talvena uutisoitiin näyttävästi Stakesin tutkimus, jonka mukaan vuodesta 2005 vuoteen 2007 koulupudokkaiden määrä eli niiden, jotka eivät jatka peruskoulun jälkeen missään koulutuksessa, kasvoi lähes 2 prosentilla. On siis hyvä, että ammatillisen opetuksen koulutuspaikkoja lisätään ja tällä tavoin korjataan vuosien saatossa syntynyttä vinoumaa. Erittäin hyvä tapa vähentää koulupudokkaiden määrää olisi myös se, että kouluissa panostettaisiin oppilashuoltoon ja oppilaanohjaukseen paremmin kuin nyt tehdään.

Erittäin hyvää syrjäytymisen ja koulupudokkuuden vastaista työtä on myös nuorten työpajatoiminnan tukeminen, johon hallitus panostaa nyt 750 000. Tyytyväinen voi olla myös siihen, että matalapalkkatuen laajentamiseen varatuista varoista 15 miljoonaa kohdennettiin uudelleen siten, että ne menevät ammatilliseen koulutukseen, maahanmuuttajien koulutukseen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllisyyden edistämiseen.

Yliopistojen kohdalta, ainakin mitä tulee muihin kuin Aalto-yliopistoon, tilanne ei valitettavasti näytä ollenkaan näin hyvältä. Yliopistoille luvattu hallitusohjelman mukainen 20 miljoonaan euron tasokorotus toimintamenoihin ei ole lainkaan riittävä. Lisäksi sen olisi pitänyt olla ainakin opetusministeri Sarkomaan ehdottaman 40 miljoonan suuruinen ensi vuoden budjetissa. On erittäin ikävää, että tämä opetusministerin toive ei ole mennyt läpi.

On positiivista, että hallitus päätti kesäkuussa turvata yliopistojen maksuvalmiutta 150 miljoonalla eurolla. Mutta nyt täytyy huomata, että tämä raha ei kuitenkaan ole tarkoitettu yliopistojen perustehtävien hoitamiseen eikä sillä esimerkiksi makseta opetushenkilöstön palkkoja, mistä seuraa se, että tämä raha ei tule parantamaan opiskelija—opettaja-suhdelukua eikä tutkimuksen laatua.

Samoin olen erittäin huolestunut siitä, miten tuottavuusohjelma vielä ensi vuonna tulee vaikuttamaan yliopistojen perusrahoitustilanteeseen, koska yliopistojen osaltahan tuottavuusohjelman vaatimus ensi vuodelta on peräti 250 henkilötyövuotta. (Ed. Ahde: Niin sanotun tuottavuusohjelman!) Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että nämä henkilötyövuodet tullaan repimään opetus- ja tutkimushenkilökunnan selkärangasta, koska yliopistoissa ei enää ylimääräisiä henkilöitä töissä ole. Siellä on jo 15 vuotta sovellettu tätä kiristämispolitiikkaa. Täytyy ihmetellä, millä verukkeella tuottavuusohjelma ylipäätään enää jatkossa koskisi yliopistoja, jotka nimenomaan uuden yliopistolain myötä on tarkoitus irrottaa valtion tiliviraston asemasta. Sen vuoksi oli erittäin ilahduttavaa kuulla tänään opetusministeri Sarkomaan sanovan, ettei hänen tulkintansa mukaan tuottavuusohjelma enää jatkossa koskisi uusia julkisoikeudellisia yliopistoja. Toivoa vain sopii, että opetusministeri Sarkomaa saa tämän kannan läpi hallitusneuvotteluissa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Minulla oli suuri ilo ja kunnia osallistua 60-vuotista taivaltaan juhlivan Superin paikallisjuhlaan Kainuussa. Siellä kyllä ihmeteltiin aidosti, kuinka ihmeessä voi olla mahdollista, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon asioita ja vanhustenhoitoa eritoten ole saatu kuntoon tai saada kuntoon, kun siitä joka budjettikeskustelussa ja ennen kaikkea jokaisten vaalien alla suureen ääneen porukalla huudetaan. Aina luvataan laittaa asiat kuntoon, aivan uuteen uskoon, ja kerrotaan ihmisille, miten nyt pitäisi toimia ja millä tavalla menetellä, ja kuitenkaan valmista ei näytä tulevan. Lupasin kertoa nämä huolestuneet terveiset suoraan kentältä teille kaikille, arvoisat kollegat.

Ilmiselvästi kenttä alkaa pitää meidän puheitamme ja lupauksiamme tyhjinä sanoina, joten meidän pitää kyllä porukalla päättää, että laitetaan nyt se perusterveydenhuolto kuntoon, eikä vaan huokailla joka vuosi samaa nauhaa ja tehdä selvityksiä selvitysten päälle. Kuka ties kentälläkin olisi muutama loistava kehittämisidea vaikka alkuun, jos näyttää, ettei muutoin meillä tulosta synny tai asiat menevät inttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Budjetti on pullollaan asioita, ja tarkoitukseni ei ole koko maailmaa tässä yhteen puheenvuoroon puristaa, mutta haluaisin kiinnittää huomiota muutamaan tärkeään seikkaan, jotka kaipaisivat korjaamista ja huomiota.

Ensimmäisenä ajatuksena olisi alueellisten yliopistokeskusten toiminnan turvaaminen pysyvän perusrahoituksen kautta. Mielestäni yliopistokeskusten toiminta tulee vakinaistaa, ottaa ne mukaan yliopistolakiin ja turvata riittävä perusrahoitus valtion talousarvion kautta. On ensiarvoisen tärkeää, että alueelle elintärkeä koulutustoimija voi elää vakaalla pohjalla ilman roikkumista projektirahoituksen verkossa. Pahimmillaan tutkimus- ja kehittämistoimintaa on alueella hoidettu jo yli 20 vuotta kestäneillä määräaikaisilla työsuhteilla, ja tämä ei kyllä enää nykymaailmassa täytä mitään sallittuja keinoja.

Lisäksi koulutuksen keskittäminen suuriin kokonaisuuksiin tulisi mielestäni laittaa sen verran miettimismyssyyn, että onko suurten massojen kerääminen tärkeintä vai voidaanko alueellisesti huomioida myös järkevät, toiminnalliset ratkaisut, laaja verkostoituminen ja aluevaikutusnäkökulma. Esimerkin nostan Kainuusta, jossa on luotu korkeakoulukonsortiomalli, joka ei suoraan täytä opiskelijamääräkriteerejä, jää muutamaa tuhatta vaille, mutta luo erinomaisen järkevän ja tehokkaan toimintamallin, jolla on laaja merkitys alueellisesti.

Toisena ajatuksena satsaaminen aidosti kansalaisten mielenterveyteen ja terapiapalveluihin. Seurattuani läheltä suomalaista systeemiä ihmisen joutuessa mielenterveysongelmien vuoksi monenlaisiin vaikeuksiin en enää lainkaan ihmettele, mikseivät ihmiset toivu nopeammin ja palaa esimerkiksi työmarkkinoiden palvelukseen. Velkaneuvonta ja tarpeellinen jatkohoito yksilö- tai ryhmäterapiana näyttää useinkin jäävän kiven alle. Lisäksi hoitojonot ovat äärimmäisen pitkiä mielenterveyspalveluissa monin aluein ja ihmiset voivat joutua odottamaan jopa toista vuotta hoitoonpääsyä. Varsinkin nuorten kohdalla tarve alueellisten perhe- ja kasvatusneuvoloiden suhteen on valtava, ja kyllä perheet tarvitsevat enemmän tukea myös koteihin suoraan, mutta useimmissa kunnissa esimerkiksi kodinhoitajien saaminen on todella kiven alla.

Kolmantena näkisin, samoin kuin useat kollegat täällä ovat nähneet, että kuntien syvän yhteistyön lisääminen nähtäisiin tässä talossa, tässä yhteiskunnassa yhtä merkittävänä koneistoa uudistavana tekijänä, kuin itse suorat kuntaliitoksetkin. Kuntaliitos ei nimittäin suoraan takaa, että betonoidut hallintorakenteet lyhyessä aikajänteessä muuttuvat miksikään, mutta usein yhteistyö muutoin tuo jo nopeita ratkaisuja ja myös näkyviä tuloksia. Näkisin siksikin kuntien syvän yhteistyön tukemisen yhtä merkittäväksi, jos ei jopa merkittävämmäksi, kuin kuntaliitosten nykyisen porkkanarahoituksen.

Neljäntenä ajatuksena haluaisin nostaa keskusteluun suomalaisen ruuan, suomalaisen tuotannon ja erityisesti lähiruuan alueelliset mahdollisuudet ja myös suomalaisen omavaraisuuden turvaamisen. Meillä olisi mahdollisuus tehdä samalla kertaa vahvoja aluepoliittisia avauksia, ympäristöpoliittisia avauksia kuin myös talouspoliittisia avauksia satsaamalla aidosti lähiruokaan ja sen tuottamiseen Suomessa.

Arvoisa puhemies! Viidentenä heitän huoleni liittyen Rajavartiolaitoksen tarpeeseen saada lisämäärärahaa Rajavartiolaitoksen hallintaan jääneiden kiinteistöjen ylläpito- ja kehittämiskuluihin. Mielestäni tilannetta ei voida päästää sellaiseksi, että liian alhaisen budjetoinnin vuoksi jouduttaisiin heikentämään rajavalvontaa, rajatarkastuksia ja sitä kautta myös maan sisäistä turvallisuutta. Uskon, että tätä asiaa voidaan tarkastella uudemman kerran.

Kuudentena valaisen valtion asuntorahaston energia-avustusten osalta asiaa. Viesti oli hyvin tyly: Rahat loppuivat auttamatta kesken, ja kansalaisten keskuudessa on herännyt laaja keskustelu siitä, miten valtiovalta turvaa kansalaisten tasavertaisen kohtelun energia-avustusten suhteen, jos toiseen taloyhtiöön saa avustuksen ja naapurit jäävätkin ilman. Määrärahoja on nyt lisätty, mutta toivon, että tilannetta seurataan tarkasti ja myös alueellinen tasavertaisuus huomioidaan.

Lisäksi esitän pyynnön, että keskusteluissa valtion tuottavuusohjelmasta ja yksityistämisestä sekä erityisesti niihin liittyen valtion erityiskoulujen yksityistämisestä aidosti kuullaan näiden koulujen osaavia ammattilaisia ja heidän ajatuksiaan toiminnan kehittämisestä, toteuttamisesta ja jatkamisesta valtionhallinnon alla, tai jos huoli on aivan tarpeeton, niin toivon, että myös alan toimijoille viesti kerrotaan.

Myös ammattikorkeakoulun opiskelijaterveydenhuollon järjestäminen ja tasavertaisten palveluiden turvaaminen on asia, johon haluan kiinnittää huomiota. Toivoisin, että se lyhyellä aikajänteellä tultaisiin nostamaan tärkeäksi asiaksi ja siihen myös löydettäisiin lisämäärärahoja.

Ympäristöministeriön suuntaan pyydän, että jätevesiasetuksen toteuttamisen suhteen kunnille annetaan nyt kunnon nasakka potku takalistoon, jotta jokainen alue selvittää kansalaistensa kanssa hyvässä yhteistyössä, minne vaaditaan uudet puhdistuslaitteet ja missä pärjätään entisellään. Epätietoisuus ja markkinavetoinen asiainhoito vie kansalaisten vähäiset varat ja viimeisenkin luottamuksen. Selvät ohjeet ja pelisäännöt tarvitaan, ettei kenenkään tarvitse pelätä lähtöä mökistään taivasalle jätevesiasetuksen toteuttamisen vuoksi.

Lopuksi kiitän erityisesti siitä, että puolison tulojen huomioon ottamisesta luovutaan asumislisää myönnettäessä ja pienimpiä äitiyspäivärahoja korotetaan, joskin myös näiden päivärahojen verotus olisi tarvinnut tuntuvaa keventämistä, jotta vaikutus näkyisi todella lapsiperheen ruokapöydässä. Eli remontoitavaa vielä riittää, vaikka askelia eteenpäin on otettu. Remonttia tulee suorittaa myös eläkeläisten toimeentulon, yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten ja monisairaiden kuntoutuksen suhteen, koulutuksen, aluepolitiikan ja muiden tärkeiden asioiden osalta. Ei maailma suinkaan ole tullut vielä valmiiksi, ja tekemistä riittää vielä tämänkin keltaisen kirjan käsittelyn jälkeen.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys on edessämme. Saimme lukea loppukesästä, että hallitus sai budjetin kasaan ennätysvauhdissa. Vauhti näkyy myös lopputuloksessa. Budjetin vaikutuksia ei ole pohdittu loppuun saakka, tai sitten todella hallitus haluaa edelleen vaan rikkaiden rikastuvan ja köyhien köyhtyvän. (Ed. Valpas: Näin on!) Taantuma on jo käsillä, ja hallitus tässä budjetissa vasta varautuu taantumaan. Toimenpiteet tulevat hallitukselta kuitenkin hieman myöhässä. Hallituksen budjettipuheet kietoutuvat tavalla tai toisella aina veronkevennyksiin, veroplä-jäykseen, niin kuin Aamulehti asian uutisoi.

Veronkevennykset ovat todella tervetulleita kansalle, mutta kohdennus ei oikein osu kohdalleen. Pienituloisten verotusta olisi pitänyt keventää rohkeasti, koska juuri sillä olisi ollut merkitystä kulutuksen lisääntymiselle. Tyytyväisenä voi todeta, että kotitalousvähennys kolminkertaistuu, mutta taas hallitus unohtaa päätöksessään juuri kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset, jotka eivät maksa veroa ja näin ollen eivät myöskään voi käyttää tätä vähennystä. Miten on hallitus aikonut kompensoida heille tämän? Olen tehnyt asiasta aloitteen ja toivon, että eduskuntakäsittelyn aikana tämä otetaan huomioon ja toteutetaan.

Ei voi olla ihmettelemättä, että budjettiesityksessä pudotetaan perustien- ja -radanpidon määrärahoja ja näin jatketaan tiestön ja ratojen rappeutumista. Hallitus osoittaa rekkariliikenteen ongelmiin määrärahoja perustienpidosta ja näin siirtää ongelmaa paikasta toiseen. On laskettu, että seuraavan kymmenen vuoden aikana tieverkon kunnossapitoon on saatava lisärahoitusta 150 miljoonaa ja rataverkon kunnossapitoon 80 miljoonaa euroa vuodessa. Tämäkään panostus ei poista kunnossapitovelkaa kokonaan, mutta pahimmat puutteet tällä rahoituksella saadaan poistetuksi.

Silmiinpistävää on kunnon heikkeneminen alempiluokkaisilla teillä, päällysteissä ja silloissa. Tilannetta on pahentanut rakennekustannusten nousu, jonka seurauksena esimerkiksi maanteiden päällysteitä on uusittu vuonna 2008 kolmannes vähemmän kuin viime vuonna, ja valtio sysää myös kunnille lisärahoitusvastuuta tiehankkeista.

Eteläkarjalaisena kansanedustajana ei voi olla nostamatta esille asioita, jotka ovat tällä hetkellä puutullien lisäksi kaikkein merkittävimpiä asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämään meidän alueellamme. Rekkaruuhkista olen puhunut usein, mutta puhun niin kauan kuin todella asialle tapahtuu jotain, eli ruuhkien ehkäisyä olisi mielestäni pitänyt käsitellä tässä budjetissa kokonaisuutena ja pohtia, miten näitä ruuhkia olisi voitu ennalta ehkäistä ja voitaisiin ennalta ehkäistä. Olisinkin mielelläni nähnyt, että hallitus olisi varautunut sekä satamien parkkeihin että rekkojen siirtoon tieltä raiteille ja vesille kokonaisvaltaisella suunnitelmalla, koska rekkakuljetukset eivät ole vain hetken juttu, vaan se liikenne on tullut jäädäkseen toistaiseksi.

Arvoisa puhemies! Viime viikko oli surujen viikko taas puunjalostusteollisuudelle. Hallituksen saamattomuus puutulliasiassa näkyy, kuuluu ja tuntuu. Myös Imatra on joutunut kohtaamaan irtisanomiset Stora Enson tehtailla. Yt-neuvottelut ovat käynnissä, ja yritetään etsiä ratkaisua, mikä on irtisanottujen kohtalo. Viimeistään tässä hallituksen tulisi tuntea vastuuta. Vuodessa eivät uudelleenjärjestelyt luonnu edes Imatralla, joten hallitus voisi pitkittää toimenpiteillään irtisanomisaikaa noin 2—2,5 vuoteen, niin että kohtuudella voitaisiin työttömäksi jääneiden asioita hoitaa yrityksessä. Ei voi kuin ihmetellä sitä, että kun paperiteollisuudessa tulee tuhatmäärin työttömiä, niin hallitus leikkaa työllisyysmäärärahoja runsaat 12 prosenttia eli noin 60 miljoonaa vuonna 2009. (Ed. Valpas: Käsittämätöntä!) Ministeri Cronberg on julkisuudessa pitänyt työllisyyspolitiikan määrärahojen dramaattista vähenemistä yhdistettynä työllisyysasteen nousuun iloisena asiana. No, toki se on positiivista, mutta näiden irtisanomisten jälkeen työttömyysluvut taas heilahtavat, ja jäljelle jäävät työttömät ovat usein aiempaakin vaikeammin työllistettäviä ja vaativat myös palveluja työvoimahallinnolta. Työvoimahallinto ei voi keskittyä ainoastaan ammattitaitoisen ydintyövoiman työllistämiseen, vaan kaikki muutkin on otettava huomioon.

Arvoisa puhemies! Vaikka kuinka yrittäisin hallituksen budjettiesitystä ja hallituksen toimia katsoa myönteisellä mielellä, niin lopputuloksena on, että hallitus ei piittaa ei sitten pätkän vertaa, miten maamme pienituloiset voivat ja — tällä hetkellä ajankohtainen asia — mitä maamme paperityöläisille tapahtuu.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia jo etukäteen mielenkiinnosta tähän puheenvuoroon.

Ihan aluksi. Ed. Hurskainen käytti ihan hyvän puheenvuoron ja arvioi tätä hallituksen esitystä moneltakin kantilta. Omalta osaltani pyrin tässä myös käymään vähän eri kohtia läpi. Mutta ihan aluksi pitää kiitellä erityisesti valtiovarainministeri Jyrki Kataista — hän ei ole nyt täällä paikalla, mutta luulen, että kiitokset välittyvät — hän nimittäin antoi silloin toissa päivänä erityistä tunnustusta vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiesitykselle. Ministerinkin mielestä se on selkeä vaihtoehto hallituksen huonolle esitykselle. Siis minun mielestäni tämä hallituksen esitys on huono. Ministeri ei toki näin sanonut, että hallituksen esitys on huono, mutta hän sanoi, että meillä on, vasemmistoliitolla on, selkeä, erilainen lähtökohta tähän talousarvioesitykseen.

Minun mielestäni hallituksen esitys lisää tuloeroja ja jakaa entistä enemmän kansaa kahtia. Tämähän on selvää, jos veronkevennykset kohdennetaan niin, että suurituloiset hyötyvät siitä 100 euroa ja ylikin kuussa ja sitten pienituloinen jää tuonne 10 euron paikkeille. Onhan se suuri ero, jos ajatellaan, mitä se merkkaa euroina käteen, eli tuloeroja jälleen kasvatetaan.

Vasemmistoliiton vaihtoehto lähtee siitä, että nyt on lisättävä pienituloisten ostovoimaa. Se pienituloisten ostovoima, sehän jää tänne kotimarkkinoille ja lisää kulutuskysyntää, ja saamme sillä tavalla lisää työtä. Suurituloiset ja rikkaathan ovat saaneet viime vuosina suuria verohelpotuksia. Vaikka näin on ollut, niin siitä huolimatta hallituksen esitys jatkaa tällä samalla linjalla eli annetaan vain niille vielä lisää. Kun vielä samanaikaisesti pienituloisia kuritetaan nostamalla palvelu- ja hoitomaksuja erityisesti ter-veyskeskuksissa ja sairaaloissa, niin on täysin selvää, että pienituloisten ostovoima heikentyy ja heidän toimeentulonsa vaarantuu. Eli tällaisessa tilanteessa ei olisi enää pitänyt syytää lisää rahaa suurituloisille.

Täällä eilen keskusteltiin hyvin mielenkiintoisesti, vasemmistoliitto avasi myöskin keskustelun, tästä maailmantaloustilanteesta, johon hallitus ei osaa reagoida lainkaan. Tällaisessa taloustilanteessa, mikä nyt on maailmalla, on vastuutonta kyllä jakaa rahaa hyvin toimeentuleville ja rikkaille. Rahaa tarvitsevat nyt ne ryhmät, joiden toimeentulo on vaarantunut: työttömät, eläkeläiset ja muut pienituloiset. Elintarvikkeiden suuret hinnankorotukset ja Euroopan unionin alueen kärkipäässä oleva inflaatio — sehän oli jo elokuussa 4,7 prosenttia Suomessa, kun se EU-maissa oli huomattavasti alempi keskimäärin — tällainen kehitys vie kyllä pienituloisten kansalaisten ostovoiman miinukselle. On kyllä todella vastuutonta sitten, että hallitus ei mitenkään huomioi tätä maailmantalouden kehitystä, vaan surutta jakaa rahaa suurituloisille lisää.

Arvoisa puhemies! Muutama sana budjettiesityksen yksityiskohdista.

Lapsiperheiden toimeentuloa hallituksen esitys ei mielestäni korjaa. Ruuan arvonlisäveron alennusta viivytellään. Tämähän vaikuttaisi lapsiperheisiin, jos se olisi tehty nyt nopeammassa aikataulussa. Sehän lykätään sinne ensi vuodelle, annetaan ensinnä hintojen nousta, ja tällä inflaatiovauhdillahan ne nousevat todella hurjaa vauhtia.

Toinen asia on se, että lapsilisiä ei sidota indeksiin, vaikka palvelumaksut sidotaan jo nyt indeksiin, eli nämä maksut, jotka rasittavat lapsiperheitä. Ne ovat indeksissä, mutta sitten nämä lapsilisät eivät siellä ole. Tämän tästä tässäkin salissa kuulee, varmaan molemmilta laidoilta salia, vaatimuksia, että tämä lapsilisäasia pitää hoitaa myös indeksiin, jolloinka automaattisesti ne seuraisivat sitten sitä kehitystä, mikä on näissä kustannuksissakin.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan pitää korjata tätä hallituksen esitystä etenkin niin, että lapsiperheiden toimeentuloa voidaan parantaa ja ainakin turvata, mutta tällä nykymenolla kyllä lapsiperheittenkin tilanne heikentyy.

Terveys- ja vanhuspalveluja uhkaa vakava kriisi — sitä on monelta suunnalta varoitettu — ellei henkilöstöä saada enemmän hoiva- ja hoitopalveluihin. Erityisesti lääkäreitä ja hoitajia tarvitaan nyt enemmän. Tämä ihan johtuu jo meidän väestömme ikärakenteestakin; se on sellainen, että me tarvitsemme lisää. Mutta nyt monissa sairaanhoitopiireissä ja terveyskeskuksissa rakennellaan vain erilaisia hallintomalleja ja suunnitellaan, miten yksityistetään, kilpailutetaan. Varsinainen hoitotyö näyttää tässä touhussa jäävän hyvin puutteelliseksi, esimerkkinä vain nämä Husin viimeaikaiset tapahtumat täällä Helsingissä, olen niitä mielenkiinnolla seurannut. Siellä ollaan jonkinlaisessa hallintomallin myllerryksessä, ja tuntuu siltä, että ainakin se henkilöstö, joka siellä tekee kovaa työtä, on hyvin huolestunut tästä tilanteesta. No, hallitushan näyttää näitä asioita seuraavan kyllä ihan tumput suorana, että mitään konkreettista ei ole tapahtunut eikä millään lailla puututa. Vanhuspalveluistakin on saatu raportteja, Sirkka-Liisa Kivelältä ja muuta, mutta sitten ne toimenpiteet kaikki, niitä vain ei ole missään. Selitellään kyllä sitten, kun kysellään.

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten verotusta on luvattu korjata oikeudenmukaiseksi vuosikausia. Tähän mennessä ei ole saatu oikein mitään aikaan. Nyt sitten tänä vuonna opposition kovan painostuksen johdosta hallitus on vihdoin taipunut ja tuo korjausesityksen ensi vuoden budjettiin. Silloin pitäisi poistua eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa. Jos tämä saadaan nyt sitten onnistumaan, niin täytyy sanoa, että tässä muuten huonossa budjetissa on yksi pieni valopilkkukin, ja eikä varmaan pieni ole näille eläkeläisille, joita se koskettaa.

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten kannalta suurin ongelma ovat kaikkein pienimmät eläkkeet. Osa iäkkäistä eläkeläisistä elää tällä hetkellä köyhyydessä, koska pieni eläke ei turvaa edes perustoimeentuloa. Tämä on suuri häpeä mielestäni päättäjille, jotka jakavat rahaa rikkaille ja jättävät maamme rakentajat köyhyyteen. Meillä olisi kyllä varaa hoitaa nämä pienet eläkkeet sellaisiksi, että ne ihmiset tulisivat niillä toimeen. Mutta näyttää siltä, ettei päättäjiltä löydy roh-keutta korottaa näitä kaikkein pienimpiä eläkkeitä riittävästi. Eläkeindeksi on myös korjattava. Nykyinen indeksi ei ota huomioon muuta tulokehitystä, vaan se sortaa eläkeläisiä. Viimeisten vuosien aikana eläkeläisten ostovoima on selkeästi jäänyt jälkeen muusta tulokehityksestä. Eläkeläisten toimeentulo voidaan korjata pitkäjänteisesti vain muuttamalla indeksiä sellaiseksi, että se huomioi paremmin muun tulokehityksen, eli sidotaan eläkkeet paremmin palkkaindeksiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi. Perustienpito on täysin rempallaan etenkin (Puhemies: Nyt on 10 minuuttia jo mennyt!) pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueilla. Tämä kehitys on jatkunut pitkään, mutta erityisesti keskustan hallituskaudella tilanne on entisestään pahentunut. Keskusta ei näytä välittävän vähääkään alueista ja pienten paikkakuntien asukkaista: palveluja siellä keskitetään ja tieverkon annetaan rapautua. Keskusta näyttää olevan tässä hallituksessa täysin kokoomuksen ohjattavissa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Koulutus ja osaaminen ovat meidän suomalaisten menestyksen perusta. Ylpeinä olemme esitelleet peruskoulujamme, joiden opetuksen taso on maailman huippuluokkaa. Tutkimukset ovat osoittaneet suomalaisen koulutusjärjestelmän tuottavan erinomaisia tuloksia ainakin keskimäärin.

Koulumaailmasta löytyy myös parantamisen varaa. Ryhmäkokojen pienentämiseen ensi vuoden budjetissa varattu 16 miljoonaa euroa on hyvä alku, mutta kuntienkin on omalta osaltaan tehtävä voitavansa asiassa. Pienemmissä ryhmissä opettaja pystyy keskittymään kuhunkin lapseen yksilöllisemmin ja ohjaamaan opintoja oppilaan oman tason mukaisesti. Samoin hallituksen Perusopetus paremmaksi eli Pop-ohjelman toteuttaminen edistää työyhteisön hyvinvointia.

Suurena huolena ovat edelleen tukiopetuksen liian pienet resurssit. Erillinen määräraha maahanmuuttajien kielikoulutukseen olisi välttämätön, jotta siihen ei jouduttaisi käyttämään muutenkin riittämättömiä tukiopetuksen resursseja.

Peruskoulun jälkeen nämä meidän Pisa-priimuksemme pääsevät toisen asteen ja korkeakoulutuksen piiriin ja oppimisen taso romahtaa huipulta. Kokoomuksessa haluamme antaa korkeatasoista koulutusta myös peruskoulun jälkeen, toisin kuin demarit. Opettaja—oppilas-suhdeluku yliopistoissa varsinkin teknisissä aineissa on Euroopan huonoimpia. Opetusvälineet ja -laitteet ovat riittämättömiä ja vanhentuneita. Huoli jokapäiväisen elämän rahoittamisesta vaivaa. Nyt meneillään oleva yliopistouudistus tuo helpotusta moniin näistä ongelmista, samoin jo tehty opintorahan korotus ja opiskelijoiden tulorajojen nosto.

Peruskoulunsa päättävien nuorten syrjäytymistä on pyrittävä estämään kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hallitus onkin lisännyt ja lisää ammatillisen koulutuksen paikkoja, ensi vuonna 4 200 uutta aloituspaikkaa, ja tuossa keskustelussa, debatissa, peräänkuulutetut höpöhöpönassut taitavat löytyäkin tuolta salin vasemmalta reunalta. Kokoomus on ajanut lisäpaikkoja jo vuosia. Myös nuorten ja aikuisten uudelleenkouluttautumista varten on lisättävä rahoitusta edelleen.

Teollisuuden rakennemuutos on niin nopeaa, että se vaatii juuri ammatilliselta koulutukselta paljon, nopeaa reagointia paikallisella tasolla. Vielä on savottaa tälläkin saralla, mutta suunta on tämän hallituksen aikana kääntynyt aivan oikeaan. Sekä yliopistot että perus- ja toisen asteen koulutus ovat saamassa lisää rahaa. Hyvätasoinen koulutus kaikilla koulutusasteilla, unohtamatta niitä teknikoita ja rakennusmestareita, on meidän henkivakuutuksemme tuleville vuosille.

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus on nähnyt väyläratkaisut koko Suomen kehittämisen kannalta tärkeiksi, ja tässä on jo osittain vastausta siihen suhdannetilanteeseen, taloustilanteeseen, mikä maailmalla on. Maailmalla liikkuu riskirahaa, mutta satsaamalla kotimaahan, Suomeen, nimenomaan väylähankkeisiin, niin kuin hallitus tekee, on juuri sitä oikeaa politiikkaa, mihin täytyy kiinnittää huomiota.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että hallitus pystyy katsomaan liikennehankkeita kokonaisuutena. Esimerkiksi Kehärata, Kehä kolmonen, päärata, Kilpilahdentie, joka nyt toteutuu kiitos valtion, kunnan ja Neste Oilin, ovat koko Suomen kuljetuspalveluiden kannalta äärimmäisen tärkeitä.

Jos liikenne satamista takkuaa, rekat seisovat jo Kehä kolmosella tai ratakuljetukset eivät vedä, vaikutukset tuntuvat koko Suomessa, ei vain Etelä-Suomessa. Hangon sataman kannalta on valitettavaa, että Valtatien 25 parantaminen välillä Hanko—Mäntsälä ei vieläkään saanut määrärahaa.

Perustienpidon rahoituksesta olen todella huolissani. Alueellisiin investointikohteisiin ei rahoja riitä. Kaiken kaikkiaan liikennemäärärahoja syövät kustannustason nousu, liikenteeseen liittyvän infran ja rakenteiden määrän kasvu, infran ikääntyminen, liikenteen kasvu ja ilmastonmuutoksesta johtuvat riskit ja korjaustarpeet.

Uudellamaallakin tiet rapautuvat. Siltojen korjaukseen saatu rahoitus ei riitä. Kevyen liikenteen väyliä ei pystytä rakentamaan edes kouluteille. Meluntorjuntaa ei voida toteuttaa suunnitelmien mukaisesti. Tiestön kunto laskee dramaattisesti. Perustienpidossa pitäisi ehdottomasti päästä sairaanhoidosta terveydenhoitoon. Asiaan on palattava vuoden 2010 budjetissa.

Toinen kehittämiskohde on joukkoliikenne. Erityisesti suurissa kaupungeissa sitä on kehitettävä pelkästään jo ympäristönkin vuoksi. Osittain näin onkin, mutta toimet eivät valitettavasti ole vielä riittäviä.

Arvoisa puhemies! Perheiden jaksamiseen liittyviä panostuksia tervehdin ilolla. Kotitalousvähennyksen laajentaminen, kotihoidon tuen hoitorahan, yksityisen hoidon tuen ja lapsilisien korotukset sekä minimitukien nostamiset työmarkkinatukien tasolle ovat juuri niitä toimia, joita olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten, ja tämä hallitus ne tekee ja toteuttaa, päinvastoin kuin vasemmisto huutaa. Onneksi nykyinen hallitus ymmärtää, että panostamalla perheisiin ja perheiden jaksamiseen ja hyvinvointiin saadaan tämä raha moninkertaisesti takaisin. Taas tässäkin hallitus heittää palloa myös kunnille. Hallitus antaa mahdollisuudet, ne työkalut. Kuntien on nyt tehtävä oma osuutensa. (Ed. Erkki Virtanen: Rahat vain puuttuvat!) Aikanaan hyväksi koettu kotiapu lapsiperheille lopetettiin suurimmassa osassa kuntia, mutta nyt olisi aika palauttaa tämä palvelu. Varsinkin äitien jaksaminen ja riittämättömyyden tunne ovat niitä asioita, joihin pitää suhtautua asianmukaisella vakavuudella.

Nuorten mielenterveysongelmiin on suhtauduttava myös vakavasti. Ongelmien ilmetessä on psykologipalvelut saatava apua tarvitseville nuorille nopeasti. Hallitus on jo tämän vuoden budjetissa huomioinut lasten ja nuorten psykiatrisen erityishoidon tarpeen, ja rahoitusta jatketaan koko hallituskausi Kaste-ohjelman kehittämisrahoista. Nyt onkin kunnissa huolehdittava siitä, että rahat todella käytetään lasten ja nuorten auttamiseen.

Yhteiskunnassa on vastuullisesti panostettava lapsista ja nuorista huolehtimiseen, heidän hyvinvointiinsa ja syrjäytymisen estämiseen. Siten turvataan monen nuoren tulevaisuus varhaisen puuttumisen ansiosta myös pienin kustannuksin.

Eläkeläisten asemaa on parannettu molemmissa tämän hallituksen tekemissä budjeteissa. Ensin nostettiin kansaneläkkeitä 20 eurolla ja poistettiin kalleusluokitus. Eläkeläisten verotusta laskettiin uudistamalla eläketulovähennystä, jotta pieni- ja keskituloisilla eläkeläisillä veroaste laskisi enintään palkansaajien tasolle. (Ed. Tiusanen: Mitä he tekevät sillä kahdellakympillä?) Vuoden 2009 budjetissa varaudutaan edelleen uudistamaan eläketulovähennystä tuloveronalennuksen vaikutusten kompensoimiseksi. Samalla eläkeläispuolisoita koskenut epäkohta veroasteessa korjataan. Eläkeläisille annettu lupaus on täytetty. Yhdelläkään eläkeläisellä ei veroaste ole korkeampi kuin saman verran tienaavalla palkansaajalla.

Hallitus on toiminut hyvin. Peruslinjaukset ovat kunnossa. Demarit ovat ajaneet arvosanoja pois koulumaailmasta. Hallitukselle niitä näköjään jaetaan ja debatissakin niitä kuulimme. Tämä hallitus saa kiitettävän arvosanan toisin kuin edeltäjänsä, jonka äänestäjät jättivät luokalle. (Ed. Valpas: Keneltä saa?) Paljon on mahdollista näillä hallituksen toimilla saada aikaan, mutta kaikkea hyvää ei tietenkään voida kerralla tehdä. Jotain jää seuraaviinkin vuosiin.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön ensi vuoden talousarvioesityksessä kohdistetaan määrärahalisäyksiä sekä etuisuuksiin että palveluihin. Suurin määrärahalisäys ensi vuonna on lähes 500 miljoonaa euroa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin. Lapsilisää esitetään korotettavaksi tammikuun 1. päivästä alkaen siten, että lapsilisä nousee kolmannen lapsen osalta 141 euroon kuukaudessa, neljännen lapsen osalta 161,5 euroon kuukaudessa ja viidennestä lapsesta eteenpäin 182 euroon kuukaudessa. Lasten kotihoidon tuen hoitorahaa ehdotetaan korotettavaksi perheen yhden alle kolmivuotiaan lapsen osalta 20 eurolla kuukaudessa ja yksityisen hoidon tukea 22,67 eurolla kuukaudessa. Korotuksen jälkeen alle kolmivuotiaan lapsen kotihoidon tuen hoitoraha on 314,28 euroa ja yksityisen hoidon tuki 160 euroa kuukaudessa. Pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja sekä sairaus- ja kuntoutusrahoja esitetään korotettavaksi työmarkkinatuen tasolle. Tämä tarkoittaa käytännössä merkittävää noin 170 euron kuukausittaista korotusta. Tämä parantaa esimerkiksi opiskelevien lapsiperheiden taloudellista tilannetta.

Uutena rokotteena Kansalliseen rokotusohjelmaan esitetään lisättäväksi erityisesti lasten terveyden kannalta tärkeä rotavirusrokote.

Arvoisa puhemies! Sitten hieman näistä lisäyksistä, jotka kohdistuvat palveluihin. Ensi vuonna määrärahalisäysten tavoitteena on myös kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden, saatavuuden ja kattavuuden lisääminen. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt useita hankkeita, jotka osaltaan tukevat tavoiteltujen palvelujen kehittymistä. Valtionosuuksien lisäyksistä 21,3 miljoonaa euroa liittyy hallitusohjelman mukaisiin kehittämistoimenpiteisiin. Summasta noin 18 miljoonaa on tarkoitus käyttää vanhustenhuollon laatusuositusten toimeenpanoon kunnissa. Määräraha kohdistuu siten ikääntyneiden palveluihin, kuten kotihoitoon, omaishoidon tukeen, pitkäaikaiseen hoivaan ja hoitoon sekä tehostettuun palveluasumiseen. Noin 2,2 miljoonaa euroa on varattu vammaispalvelulain muutokseen. On todella ilo todeta, että vihdoinkin saadaan aloittaa henkilö-kohtaisen avun vaiheittainen kehittäminen.

Valtionavustuksena kuntien sosiaali- ja ter- veydenhuollon hankkeisiin esitetään 25,8 miljoonaa euroa. Valtionavustuksella tuettavien hankkeiden painopistealueet on määritelty Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa, niin kutsutussa Kaste-ohjelmassa. Määräraha on tarkoitus käyttää lasten ja nuorten palveluihin, erityisesti mielenterveyspalvelujen kehittämiseen, perheiden palvelujen kehittämiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen, alan henkilöstön työhyvinvointia edistäviin hankkeisiin, pitkäaikaisasunnottomien tukipalvelujen järjestämiseen sekä perusterveydenhuollon toimivuuden parantamiseen. Näin esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita voidaan kehittää paljon paljon pitkäjänteisemmin kuin aikaisemmin.

Perusterveydenhuollon kehittämiseksi on tehty määrätietoista työtä muun muassa valmistelemalla terveydenhuoltolakia. Lisäksi syksyn aikana käynnistyy yhdessä alan ammattijärjestöjen ja Kuntaliiton kanssa valmisteltu Toimiva terveyskeskus -ohjelma. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on pääosin todella hyvä, ja henkilökunta on osaavaa ja motivoitunutta. Meillä on lukuisia terveyskeskuksia, jotka toimivat erinomaisen hyvin. Vaikka järjestelmässä on paljon hyvää, löytyy myös paljon puutteita, joista suurin on se, että palvelujen saatavuus vaihtelee kuntakohtaisesti. Toimiva terveyskeskus -ohjelma kohdistuu työkäytäntöjen, työnjaon ja alan koulutuksen muuttamiseen, johtamisen ja hallinnon uudistamiseen sekä tutkimus- ja kehittämistyön uudelleenorganisointiin. Toimiva terveyskeskus -ohjelma ei kohdistu pelkästään laadun kehittämiseen, vaan tavoitteena on myös vaikuttavuus.

Sitten hieman veteraanirahoista. Sotainvalidien ja rintamaveteraanien etuisuuksiin esitetään 385 miljoonaa euroa. Määrärahan alentuminen kuluvaan vuoteen verrattuna johtuu sotainvalidien ja veteraanien lukumäärän arvioidusta vähentymisestä noin 8 000 hengellä. Veteraania kohden laskettu tuki kuitenkin kasvaa noin 190 eurolla. Lisäksi määrärahoja on tarkoitus entistä enemmän kohdistaa kotona selviytymisen tukemiseen eli siihen, mitä veteraanit itsekin toivovat.

Arvoisa puhemies! Tässä tiivistetysti sosiaali- ja terveysministeriön talousarviosta. Vastaan mielelläni kysymyksiin, joissa sitten lisää tietoa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähestymme aikaa, jolloin eri puolueet nimeävät tulevat kunnallisvaalit kuka milläkin nimellä. Terveyspalvelut ovat nousemassa aivan vaalikeskustelun keskiöön, ja minusta se on hyvä niin. Ongelmia on rohjettava katsoa suoraan silmiin ja pyrittävä löytämään oikeita vastauksia.

Elämme aikaa, jolloin meillä on maassamme vajaa 18 000 lääkäriä. Perusterveydenhuollossa heistä on vajaa 4 000, ja kun oikein pelkistää, 300:aa suomalaista kohti on maassamme yksi lääkäri. Tätä taustaa vasten resurssipulaa ei pitäisi olla. Toisinpäin, en usko tänä päivänä, tuskin uskon jatkossakaan, että pelkkä raha ratkaisee terveyskeskusten ongelmia. Toisekseen, ellemme me saa perusterveydenhuoltoa kuntoon, el-lemme me saa perusterveydenhuoltoa nykyistä paremmalle tolalle, eivät meillä muutenkaan hoitoketjut tule toimimaan. Nyt toivoisin, että ministeri lyhyessä ajassa pystyisi avaamaan myös niitä muita käytännön toimenpiteitä, jotka vääjäämättä tarvitsemme, jotta saamme tämän meidän sosiaali- ja terveydenhuoltomme ytimen toimivaksi.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen laman aikana tehtiin aika julmia juustohöyläleikkauksia, jotka osuivat kaikkein kipeimmin yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, esimerkiksi lapsiin ja nuoriin ja heidän mielenterveyspalveluihinsa, lastensuojelupalveluihin.

Nyt valitettavasti maailmantalouden tilanne enteilee huonoja aikoja myöskin Suomeen, vaikka ei ole tarve maalailla mörkökuvia, mutta realiteetit täytyy ottaa huomioon. Nyt pyytäisinkin ministeri Riskolta vakuutusta siitä, että tässä tulevassa budjetissa osataan ottaa huomioon myöskin ne roiskeet, jotka maailmatalouden suuri tsunami on tuomassa tänne meidän Suomeen esimerkiksi lastensuojelun puolella.

Tälläkin hetkellä meillä on kriisikuntia, joissa lastensuojelua ei hoideta asianmukaisella tavalla, ja on tämä kuntien eriarvoisuus. Nyt on kuntia, joissa on ollut esimerkiksi suuret irtisanomis-uutiset, joiden vaikutuksesta sitten siellä kunnan talous ei ole niin hyvissä kantimissa. Millä tavalla (Puhemies: Minuutti!) hallitus aikoo auttaa näitä kuntia ja niin, että siellä se raha kohdennetaan todellakin lapsiin ja nuoriin ja kaikkein eniten apua tarvitseviin?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ministerin kanssa, että perusterveydenhuolto on se, mikä sitä remonttia eniten tarvitsee, mutta haluaisin nyt todella kysyä sosialidemokraattien sosiaalipoliittisesta ohjelmasta. Kun te eilen sanoitte, että meidän esittämämme veronkevennykset kohdistuvat rikkaisiin enemmän kuin köyhiin, niin se ei pidä paikkaansa, koska pienien tulojen verojahan kevennetään enemmän kuin suurien tulojen prosentuaalisesti. Sitten te sanotte, että te haluatte lapsilisät, kaikille suomalaisille lapsille lisää. (Ed. Valpas: Lapsilisät on kaikilla!) Ja sitten te haluatte maksuttoman päivähoidon kaikille. Eikö se ole juuri tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille? Miksi teidän sosiaalipolitiikkanne toimii verotuksessa näinpäin ja sitten se toimii sosiaalipolitiikassa noinpäin?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvoisa ministeri! Miksi te ette anna korotusta niille lapsille, jotka sitä eniten tarvitsisivat? Miksi ette vieläkään ole poistanut tätä suomalaisen sosiaaliturvan synkintä vääryyttä; toimeentulotuen aiheuttamaa lapsilisän korotuksen leikkausta?

Toiseksi: Miksi te annoitte valtiovarainministeriön leikata teidän ja minun ja tämän koko eduskunnan yksimielisesti sinne viime vuonna lisäämät terveyden edistämisen lisämäärärahat? Annatteko eduskunnalle luvan ottaa ne valtiovarainministeriöltä takaisin sinne, missä ne parhaiten tulevat käytetyksi?

Kolmanneksi: Kun teillekin on sälytetty vastuuta Kuopion yliopiston hammashoidon uudelleenaloittamisesta, niin kai te nyt huolehditte siitä, että tämä teidän ymmärtämätön opetusministerinnekin tulee järkiinsä ja ymmärtää, että (Puhemies: Minuutti on mennyt!) itäsuomalaisten hampaatkin on hoidettava.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten mielestä, niin kuin myöskin kristillisdemokraattien mielestä, suurimpia ongelmia tänä päivänä on ter-veydenhuollon palvelutaso. Teillä on, ministeri Risikko, tämän maan parhaat asiantuntijat käytettävissänne. On aivan sama, mistä se ongelma riippuu, onko ongelma raha, onko ongelma rakenteellinen, onko järjestelyä muutettava. Ei sillä ole mitään merkitystä. Te saatte rahaa meiltä, kunhan te sen ratkaisette. Jos se voidaan ratkaista ilman rahaa, niin ratkaiskaa se ilman rahaa. On ennenkuulumatonta, että kun potilas soittaa terveyskeskukseen, niin kysytään, onko teillä vakuutusta, menkää sitten yksityislääkärille. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei sanota! Minä olen lääkärikunnassa!) — Näin tapahtuu, hyvä ed. Asko-Seljavaara. Näin tapahtuu aivan liian usein, eikä sitä voida pitää hyväksyttävänä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) — että nämä puheenvuorot ovat niin lyhyitä. (Naurua)

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara täällä peräänkuulutti sitä, mikä on hallituksen linja ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän linja suhteessa kaikkein heikko-osaisimpiin. Vastaan ed. Asko-Seljavaaralle: Arvon edustaja, kansalaiset eivät osta prosenteilla taikka prosenttiyksiköillä yhtään leipää, yhtään maitoa, eivät maksa yhtään vuokraa. Meidän taulukoissamme on huomioitu se ja meidän linjassamme on huomioitu se, että pienempituloinen saa euroina enemmän käteen kuin joku suurituloinen.

Sitten verotuksesta. Työmarkkinatuella elävä esimerkiksi maksaa veroja tänä päivänä huomattavasti enemmän kuin on tarkoituksenmukaista. Meidän linjassamme perusvähennyksen korotuksella tullaan auttamaan myös heitä. Arvoisa ed. Asko-Seljavaara, hallitus ei tee sille porukalle yhtään mitään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain yhteen ainoaan yksityiskohtaan, ja se on se 2,2 miljoonaa euroa vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan aikaansaamiseen. Arvoisa ministeri esittelypuheenvuorossaan totesi, että vihdoinkin. Arvoisa ministeri, olen aivan samaa mieltä.

Nyt tähän vaan liittyy semmoinen pikantti yksityiskohta, että ensiksi Kuntaliitto asettui niin vastahankaan kuin olla voi, ja nyt ainakin tuolta meidän perältä, Oulun vaalipiirin alueelta, kuuluu kuntapäättäjien kohdalta — tosin he vaihtuvat kyllä tuossa vuodenvaihteessa, osa ainakin — niin kuin vedottaisiin siihen, että nyt meidän täytyy estää tämän määrärahan käyttö tavalla tai toisella. Arvoisa ministeri, vetoan: Vedotkaa te hallituspuolueitten edustajiin, että kukaan ei mene röpelöimään tätä määrärahaa.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vammaispalveluiden osalta on todella tärkeää, että päästään henkilökohtaisen avun saannin osalta vihdoin eteenpäin, mutta samaan hengenvetoon on kyllä kritisoitava palveluihin käytettävää summaa. Vielä keväällä ministeriön henkilö jakoi itse asiassa ministerin nimissä paperin, jossa todetaan tämän toiminnon varmistamisen riittävänä kaikille sitä tarvitseville maksavan 400 miljoonaa euroa. Nyt yhtäkkiä summa on muuttunut 2,17 miljoonaksi euroksi. Summa on täysin riittämätön ja vaiheittaisenakin toimena kohtuuttoman alhainen.

Pelkäänpä, että nyt kunnat laitetaan ikävään tilanteeseen rahan rajatessa vaikeavammaisten oikeuksia ja määrittäessä vaikeavammaisuutta. Palvelu on tosiaan vammaisten perusoikeuksien kannalta välttämätön, ja pahaa pelkään, että tässä nyt petetään kyllä vammaisten ja vammaisjärjestöjen toiveet aidosta subjektiivisesta oikeudesta. Lisäksi ongelmallista on se, että vammaiset itse eivät saa määritellä, miten tämä apu toteutetaan, vaan se jäisi kuntien ratkaistavaksi.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella iloinen entisenä veteraanien hoitajana, että tätä meidän jo niin iäkkäitten veteraanien arjessa selviytymistä tällä tavalla huomioidaan ja tuetaan.

Mutta haluaisin puuttua samaan asiaan kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ed. Rehula tästä hoitoketjujen eheydestä. On todella tärkeää, että tarkastellaan, että erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja taas kunnissa perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteinen työ todella toimii niin.

Yhtenä asiana tähän vaikuttaa ei pelkästään hammaslääkäreitten tai lääkäreitten riittävyys vaan myös hoitohenkilökunnan riittävyys. Haluaisin kuulla ministeriltä, oletteko te yhdessä opetusministerin kanssa tarkastelleet esimerkiksi lähihoitajien koulutusta oppisopimuksella, sen lisäämistä, tai myös muita koulutusmuotoja, koska erityisesti kotihoidossa ja yleensä vanhustenhoidossa (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mielestäni ei tarvita niin pitkää koulutusta. Sitä kautta saataisiin lisää käsipareja.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensin kiittää ministeriä tästä erinomaisesta budjetista, joka sisältää runsaasti sekä palveluihin, perheille että tulonsiirtoihin ja erityisesti pienituloisille perheille satsauksia, joista ministerikin tässä pitkä listauksen meille äsken kertoi.

Oppositio on väittänyt, että hallitus ei ole kehittänyt terveydenhuoltoa, ja muistuttaisin siitä, että nämä terveydenhuollon ongelmat eivät ole ensinnäkään syntyneet tällä hallituskaudella ja oppositiolta on myöskin jäänyt huomaamatta, että hallitus valmistelee terveydenhuoltolakia, Kaste-ohjelman kehittämisrahoja on tulossa 25 miljoonaa ensi vuodelle. Toimiva terveyskeskus -hanke etenee ja lisäksi terveyden edistämisen politiikkaohjelma ollaan parhaillaan jalkauttamassa kuntiin. Mutta haluaisin ministeriltä vielä kysyä tästä Toimiva terveyskeskus -hankkeesta, millä aikataululla tämä etenee ja tuoko tämä tai joku muu näistä toimenpiteistä keinoja lääkäripulan ratkaisemiseksi kunnissa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän omalta osaltani sitä ajatusta, joka tässä on, että vaikeavammaisten henkilökohtaiseen apuun tullaan panostamaan ja se on nostettu esille, mutta kannan sitä samaa huolta, mitä täällä on muiltakin tullut. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan minimitarpeeseen, jotta pystyttäisiin jokaiselle ihmiselle turvaamaan tasavertainen palvelu, tarvittaisiin 210 miljoonaa euroa, tai kuten täällä on aikaisemmin sanottu, jopa 400 miljoonaa euroa, ja nyt sitten ministeriöstä on tulossa muutama miljoona, pari miljoonaa, ensi vuodelle ja jatkossa sitten vähän enemmän.

Toinen asia, josta kannan huolta, on terveyden edistäminen, joka täällä on myös tullut esille. Terveyden edistämisen rahoitusta tullaan leikkaamaan 300 000 euroa. Nyt kysyisin, miten se on mahdollista. Täällä on tuotu esille, että perusterveydenhuoltoa pitäisi parantaa. Olemme kaikki siitä yhtä mieltä. Nyt sitä rahoitetaan valtionosuuksien (Puhemies: Minuutti mennyt!) sekä ohjelmien kautta, mutta se rahoitus on riittämätön. Mitä tulette tekemään lisää näiden asioiden eteen?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiistaina valtiovarainministeri sanoi, että suomalaisilla ei ole mitään hätää. Tänään kuulimme eduskunnan Attacin tilaisuudessa Suomen Pankin asiantuntijapuheenvuoron ja todettiin, että myöskin Yhdysvaltain pankkikriisi on leviämässä Eurooppaan ja suomalaisillakin tulee olemaan hätä.

Mutta jo tällä hetkellä, arvoisa ministeri, niillä suomalaisilla on hätä, jotka haluaisivat ja tarvitsisivat terveyskeskuspalveluja, ja terveydenhoidosta leikataan. Valitettavasti kotikaupungissani Kotkassa nimenomaan kokoomuslaisesta aloitteesta ollaan nyt vähentämässä terveydenhoidon rahoja, ja myöskin vähennys koskee koululaitosta ja kouluja.

Mielestäni tämän hallituksen pitäisi tunnistaa ja tunnustaa se, että kunnat tällä hetkellä säästävät peruspalveluissa. Tässä olisi hyvä, jos te, arvoisa ministeri, joka varmasti itse tiedätte nämä ongelmat, voisitte toimia hallituksessa mahdollisimman aktiivisesti.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että ministeri Risikon työryhmä on ottanut omaishoidon tuen erityisesti hoteisiinsa. Nyt pohditaan sitä, miten tästä tuesta saataisiin ensinnäkin valtakunnallisesti Kelan kautta maksettava, mutta toisaalta myös niin, että omaishoidon tuessa olisi valtakunnalliset kriteerit. Haluaisinkin kysyä ministeri Risikolta, miltä tämä työ näyttää. Olen kuullut, että omaishoidon tuki liittyisi jatkossa hoitotukeen. Pitääkö se paikkansa, ja kuinka suuri rahamäärä on varattu siihen, että kaikki Suomen 300 000 omaishoitajaa tulisivat tuen piiriin?

Veteraanirahoissa on hyvä, että henkilökohtainen rahamäärä nousee. Haluaisin kysyä sitä, miten veteraanien rahoja jatkossa erityisesti kohdennetaan arjen parempaan sujumiseen. Harvaa veteraania lohduttaa se, että pääsee vuodessa kahdeksi viikoksi kuntoutukseen, jos loput 50 viikkoa he ajelehtivat oman apunsa varassa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Professori Sirkka-Liisa Kivelä teki ministeri Hyssälän toimeksiannosta viime vaalikaudella erinomaisen raportin vanhustenhuollon ja terveydenhuollon asioista ja esitti siinä merkittäviä parannuksia ja uudistuksia. Ministeri Hyssälä pani sen silloin hyllylle eikä toteuttanut mitään. Mikä on teidän käsityksenne ja toimenpiteenne professori Kivelän toimenpide-ehdotusten suhteen? Viedäänkö niitä eteenpäin vai annetaanko asioiden maata entisessä mallissa?

Herra puhemies! Toinen kysymys, mikä tuli tänään eteen ihan kentältä. Vanhustenhuollossa on nyt sellainen tilanne, että kunnat joutuvat lainsäädännön perusteella kilpailuttamaan vanhustenhuollon palvelujen tarjoajat, ja kun kilpailussa uusi yritys voittaa edellisen, niin vanhukset vastoin tahtoaan pakkokiidätetään sitten laitoksesta toiseen. Tämä on aikamoiseksi ongelmaksi koettu niin vanhusten kuin heidän omaistensa (Puhemies: Minuutti täyttyy!) kohdalla. Mitä te aiotte tälle asialle tehdä?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin esitetään 25,8 miljoonaa euroa, jossa on lisäystä 1 miljoona vuoden 2008 tasoon verrattuna. Määrärahaa on tarkoitus käyttää muun muassa lasten ja nuorten palvelujen, erityisesti psykiatristen palvelujen, kehittämiseen, perhepalveluiden kehittämiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen, alan henkilöstön työhyvinvointia edistäviin hankkeisiin, pitkäaikais-asunnottomien tukipalvelujen järjestämiseen sekä perusterveydenhuollon toimivuuden parantamiseen. Kaikki tärkeitä asioita ja kiitän niistä hallitusta.

Kysyisinkin ministeriltä, olisiko vielä jotain muuta tehtävissä, että lasten ja nuorten psykiatrinen hoito toimisi ympäri Suomea riittävällä teholla ja jokainen lapsi ja nuori pääsisi hoitoon mahdollisimman nopeasti ja näin nuorten syrjäytymistä pystyttäisiin vielä paremmin ennalta ehkäisemään.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan ed. Heikkisen mainitsemaan oppisopimuskoulutukseen hoitoalalla ja näen, että se on erittäin tärkeätä. Olen myös saanut hyvin paljon palautetta, että siellä puolella olisi paikallaan oppisopimuskoulutuksen lisääminen. Kysynkin ministeri Risikolta, minkä tyyppisiä toimia meillä tällä puolella on.

Toinen näkökulma: Tässä on puhuttu kovasti terveydenhuollon resursseista. Resursseja on niin paljon, että jälleen on päästy yhteen ennätykseen lääkärien ja hoitajien määrässä. Silti meillä on tilanne, että hoidon laatu ei ole parantunut. Tässä onkin kysymys, mitä meidän pitäisi tehdä. Terveydenhuollon puolella on varmasti paljon kehitettävää, ja meidän uusi terveydenhuoltolaki antaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden kunnille lähteä rakentamaan aivan uudelta pohjalta terveydenhuollon toimintamalleja, jolloin voidaan todeta, että aina se lisäraha ei ratkaise, vaan se, millä tavalla toimitaan uudella tavalla.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, täytyy ensin sanoa tähän oppisopimuskoulutukseen, että hallitusohjelma lähtee siitä, että oppisopimuskoulutuspaikkoja lisätään, mutta siellä on kyllä miinus 826 paikkaa.

Mutta, arvoisa ministeri, olisin kysynyt, miten saadaan tehostettua sairaalapaikkojen käyttöä. Tiedetään, että useita tuhansia ihmisiä on turhaan sairaalapaikoilla, kun ei ole jatkopaikkaa tai ei ole riittävästi palveluasumista tai ei ole sitä asuntoa, mihin palataan sairaalasta.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeää, että terveyspalvelut ja erityisesti perusterveydenhuollon palvelut nostetaan nyt kehittämisen kohteeksi, ja hienoa, että se on tullut kaikilta myöskin teiltä, hyvät kollegat. On aikakin perusterveydenhuolto nyt nostaa. Se, että meillä on terveydenhuoltolaki, joka osaltansa auttaa sitä, ja sitä on nyt tehty. Sitten myöskin tämä, kun puhuttiin täällä, onko opetusministeriön kanssa käyty keskusteluja. Kyllä on, ja on pohdittu myös niitä vaihtoehtoja, miten me voimme varmistaa sen, että meillä on riittävästi henkilöstöä, niin hammaslääkäriä kuin sitten lääkäriä ja muuta henkilöstöä. Lääkäripulan suhteen on tietysti meillä aika vakava tilanne joillain alueilla, mutta meillä on nyt tämä Toimiva terveyskeskus -hanke, jossa nimenomaan sitä houkuttelevuutta siihen työhön halutaan parantaa.

Lastensuojeluasioista te totesitte, että on paljon, ja se on todella, että yksi huostaanotto maksaa noin 35 000 euroa. Eräässä kaupungissa Suomessa on sellainenkin luku kuin 70 000 euroa yksi vuosi. Voitte vaan kuvitella, kun se saattaa kestää siis ihan sinne 18 vuoden ikään asti, että kalliiksi tulee. Kaikkein tärkeintä tässä olisi ennaltaehkäisy. On kovin kummallista kuulla sellaisia, että kunnilla on kyllä varaa huostaanottoihin, muttei ennaltaehkäisyyn. Nyt minä vetoan teihin, arvoisat kansanedustajat, jotka toimitte päätöksentekijöinä kunnissa, kiinnittäkää huomiota tähän asiaan. Paras-hanke on yksi tapa tietysti auttaa, koska saadaan laajemmille harteille myös lastensuojeluasioita ja osaamista, koska lastensuojeluasiat ovat erityisen vaativaa sosiaalityötä. Se vaatii todella osaamista. Siitä syystä sitä ei välttämättä pienemmistä kunnista löydy, mutta Paras-hankkeen avulla toivottavasti siihenkin saadaan ratkaisu.

Terveyden edistämisestä: Hieno asia, että täällä tuli terveyden edistämisrahat puheeksi. Sanon vain teille, että kaikki raha, mitä terveyden edistämiseen voidaan saada mistä tahansa tuutista, on tervetullutta, koska sitä me toden totta tarvitsemme. (Ed. Erkki Virtanen: Onhan sitten rahaa, jos eduskunta lisää sitä!)

Sitten vammaispalvelulain muutoksesta: Minä olen itse ylpeä siitä, että vammaispalvelulain muutos on saatu lähestulkoon jo valmiiksi. Siitä käydään vielä Kuntaliiton kanssa keskusteluja hyvässä yhteisymmärryksessä. Hyvin iloinen olen siitä, että Vammaisfoorumi, joka edustaa 37:ää vammaisjärjestöä, on ollut mukana koko ajan tekemässä tätä, ja he ovat erittäin tyytyväisiä siihen, että ovat saaneet vaikuttaa.

Ed. Taiveaholle: Pyytäisin, että ystävällisesti toisitte sen paperin minulle, missä väitätte, että minä olisin sanonut, että tämä palvelumuutos maksaa 400 miljoonaa euroa. Haluan nähdä sen paperin. Jos minun nimeäni ei löydy siitä, voisitteko ystävällisesti julkisesti korjata äskeisen virheenne?

Sitten vanhustenhuollon asioista ed. Kankaanniemi kysyi erittäin hyvän kysymyksen, onko Kivelän raportti käytössä. Se on käytössä. Sen perusteella on tehty nämä vanhustenhuollon laatusuositukset, ja toivon, että te siellä kunnissa nyt otatte ne sitten asiaksi, koska nyt annetaan siihen myös rahaa.

Omaishoidon tukihan koostuu sekä palkkiosta että palveluista. Palkkiota me yritämme saada nyt niin, että se olisi Kelan maksettavana, ja silloin meille tulisi yhtenevät kriteerit. Mutta se, mihin meidän pitää kunnissa satsata, on ne palvelut, joita annetaan omaishoitajalle tueksi, että hän pystyisi pitämään niitä vapaapäiviä ja joskus sitten, kun hoidettavan kunto heikkenee, saisi myöskin sitä tukea sinne kotiin.

Veteraanien arjen sujumiseen: Nyt ihan lähiaikoina on Valtionkonttorin kanssa neuvottelu siitä, voisiko kuntoutuksen käsitettä laajentaa sillä tavalla, että niitä rahoja, jotka nyt on suunnattu kuntoutukseen, olisikin käytössä sinne kotiin vietäviin palveluihin ja kuntoutus olisi laaja-alaisempi käsite. Se olisi se ratkaisu mielestäni tässä, ja olen jo saanut vihreää valoa, että näin edetään.

Ihan lyhyesti, arvoisa puhemies: Lasten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat puhututtavat meitä kaikkia. Siinä on semmoinen juttu, että nyt minä peräänkuulutan yhteistyötä eri sektoreitten välillä. Terveydenhuolto pystyy useimmiten auttamaan vain oireissa, kun meidän pitäisi miettiä, mikä on se syy, ja se ei kyllä ole täysin terveydenhuollon hoidettavissa. Erittäin tärkeää on myöskin se, mitä puhutaan ennaltaehkäisystä kaiken kaikkiaan, vanhustenhuollosta ja lasten syrjäytymisestä. Nämä ovat semmoisia asioita, joihin nyt kannattaa paukkuja pistää.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Paras-hankkeen, joka tuossa äsken vilahti, varjolla on tuotu erinäköisiä häkkyröitä sos.- ja terveyspuolen osalta. Onko sitten tarkoitus jotenkin järkeistää sitä kysymystä, koska on rakennettu ja ollaan rakentamassa parastaikaa eri näköisiä uusia hallintoja, jotka syövät rahaa. En tiedä, mikä lopputulos tulee olemaan, koska alun perinhän piti olla, että vähennetään organisaatiota ja pyritään yksinkertaistamaan rakenteita.

Toinen asia, joka tässä budjetissa on hyvin ongelmallinen, niin tässähän on työttömät kokonaan unohdettu. Tässähän on musta aukko, semmoinen iso aukko, sellaisten henkilöiden osalta, ketkä eivät maksa valtionveroa ja ovat työttömyysturvan varassa. STM:n hallinnonalan osalta ei esitetä yhtään työttömille lisää eikä verotuksen puolella tule yhtään lisää, jolloin siellä on semmoista ostovajetta, kulutusvajetta. Kun tässä puhutaan, että pitäisi saada lisää ostovoimaa ja kulutusta, niin sinne pitää satsata. (Puhemies: Minuutti mennyt!) Toivon mukaan eduskunta tekee tässä budjetissa siltä osin korjauksia.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monille alueille rakennetaan erilaisia hallintomalleja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Varsinainen hoitotyö näyttää jäävän tässä myllerryksessä toisarvoiseksi, esimerkkinä vain Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus. Arvoisa ministeri, aiotteko puuttua tähän asiaan, jotta keskitytään enemmän hoitotyön kehittämiseen kuin näihin hallintomalleihin? Väärät johtamis- ja hallintomallit nimittäin voivat karkottaa osaavaa väkeä julkiselta sektorilta. Sellainen vaara nyt näyttää olevan esimerkiksi Husissa. (Eduskunnasta: On sitä muuallakin!) — Ja on muuallakin varmaan.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Omaishoitoasia on tärkein asia. Arvoisa ministeri, satsatkaa siihen. Meiltä puuttuu kyllä kymmeniätuhansia hoitajia, mutta niitä me emme äkkiä saa mistään. Hoitajat ovat olemassa. Suomalaiset haluavat hoitaa läheisensä. Se on avain tulevaisuuteen. Samoin omaishoidon verotusta olisi kevennettävä, koska se on se ainoa tapa, jolla saadaan myös resursseja lisää, ja myös omaishoitajien lomapäivien takaaminen on tärkeä asia, koska kolme päivää — niitä eivät mistään saa nämä omaishoitajat, näitä lomapäiviä.

Ja yksi asia: Minkä takia on tragedia paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti, jos heikkenevä, vanheneva ihminen joutuu hoitolaitokseen? Hänen eläkkeensä tavallaan menee sinne hoitolaitokseen silloin, ja se vaikeuttaa köyhemmän puolison tuloja. Myös tästä näkökulmasta (Puhemies: Minuutti täyttyy!) satsatkaa tähän erityisesti.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä siitä, luin tänään lehdestä ja eilen näin televisiosta, että ministerit on joukolla ruvennu hoitamahan fyysistä ja psyykkistä kuntoaan. Kaikki tietää, että fyysinen ja psyykkinen kunto kulkoo käsi käressä. Te näytättä erinomaista esimerkkiä Suomen kansalle. Mä sanoisinkin näin, että täm on ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa ja tällä säästetähän varoja sinne oikiaan terveydenhoitoon. Mä oon itte tästä pauhannu, mutta mä oon rivikansanerustaja. Lähinnä tällä argumentilla mä tänne eduskuntaan pääsinki. Tämä on oikia asia. Haluaisinki kysyä ministeriltä, että nyt ku teidän kunto nousoo, teitä testataan, te ootta innolla mukana, te antaudutte tälle tempaukselle, niin tulooko teidän tulokset myös koko kansan nähtäväksi, eli se olis vielä parempaa esimerkkiä, eli kansa liikkumaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On jotenkin tragikoomista kuunnella sellaisia kansanedustajia kuin ed. Tiusanen, joka kysyy ja valittaa, kysyy ministeriltä, mitä ministeri aikoo tehdä, kun Kotkassa kunnat säästävät peruspalveluista. Eihän tämä ole ministerin tehtävä valvoa. (Ed. Tiusanen: Se on hyvä sanoa ministerille, että hän tietää, mitä kentällä tapahtuu!) Eihän ministerin tehtävänä ole mennä joka kuntaan ja sanoa päättäjille, että teidän täytyy nyt panostaa peruspalveluihin. Jos päättäjinä on kunnissa pöljäkkeitä, niin minkä ministeri sille mahtaa. (Naurua) Jos rahat menevät hienoihin terveyskeskusten kulisseihin eikä sairaisiin, niin minkä ministeri ja minkä valtio sille mahtaa. Kunnissa nämä asiat ratkaistaan, se pitäisi nyt kuntapäättäjiksi haluavien kansanedustajienkin ymmärtää.

Toinen asia vielä, jos ennätän, on tämä kotihoito. Sen ovat kunnat tuhonneet, ja se juuri tuottaa lastensuojelumenoja kunnille aivan hirvittävän määrän. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Kotihoitajat perheisiin takaisin jokaiseen kuntaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoroon haluaisin todeta, että täällä kun kuuntelee hallituksen puheenvuoroja, ei niinkään ministeri Risikon, vaan yleensä hallituksen, niin tuntuu, että elämme terveyden- ja sairaanhoidon toteuttamisessa täysin eri maailmassa. Sen takia on hyvä sanoa, mitä siellä niin sanotulla kentällä, oikeassa elämässä, tapahtuu. Olkoon se nyt Oulu tai Kotka, mutta siitä on kerrottava myös täällä, että tiedämme, mitä ne todelliset ongelmat ovat. Siellä leikataan miljoonia euroja, vaaditaan leikattavaksi miljoonia euroja ensi vuoden budjetista terveydenhoidosta, ja kuka vastaa nimenomaan valtionosuuksista kunnille? Se on hallitus. (Ed. Ukkola: Mistä rahat?) Täällä on myös ed. Paatero Kotkasta, joka tietää, että tällaisia paineita on kirjastoon, koululaitokseen etenkin kokoomuksen puolelta ja terveydenhoitoon. Ed. Ukkola, jos Oulussa on paremmin, niin siellä on varmasti sitten ne viisaat päättäjät. Meillä ainakin on tilanne se, että valtionavut ovat liian pienet. (Eduskunnasta: Ei ole sen kummemmin!)

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ennalta ehkäisevään työhön: On erittäin tärkeätä, että sinne voitaisiin satsata lisää, mutta valitettavasti tässä kohtaa teoria ja todellisuus eroavat myöskin niin, että se ei välttämättä näy tässä budjettikirjassa, mistä nämä terveyden edistämisen rahojen vähennykset on yksi esimerkki. Olisin myöskin toivonut tähän alkoholiongelmien ehkäisyyn muutamia miljoonia, koska alkoholiohjelmahan lopetettiin eurojen osalta, ei varsinaisen ohjelman osalta, jo edellisenä vuonna. Siihen olisi tietenkin ollut keinona myöskin satsaaminen mainonnan rajoituksiin tai alkoholiveron korotus, jotenka näitä ennaltaehkäisykeinoja kyllä on, mutta ne vaativat myöskin satsauksia.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan suoraan jatkaa, että alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminenhän ei maksa mitään ja sellaistahan me voimme tehdä budjetin ulkopuolellakin ja se voisi vaikuttaa. Ranskassa se on vaikuttanut oleellisesti.

Mutta haluan kommentoida myös ed. Tiusasen puheenvuoron toiseen asiaan. Hän veti mutkat kyllä hieman suoriksi, kun hän sanoi, että Suomen Pankin asiantuntija on sanonut, että meillä on hätä Suomessa. Ei hän kyllä ihan näin sanonut, ettei tule vielä semmoista mielikuvaa. Meillä on riskejä, mutta ei vielä voi sanoa, että hätää.

Sitten siitä, että kunnissa on ongelmia ja pulaa rahasta. Silloin tehdään joskus tyhmiä päätöksiä niin kuin perheissäkin elikkä ei anneta kotipalveluja ennen kuin on paha hätä, silloin kun lapset vielä voidaan pelastaa kotona, vaan sitten vasta huomataan, kun on tultu siihen vaiheeseen, että on mennyt liian pitkälle. Nykypäivänä ei enää saa mitään apua. Jos pyytää apua, niin heti epäillään, onko huostaanottotapaus kyseessä. Kukaan ei edes uskalla pyytää enää apua, koska he pelkäävät, että heidät leimataan huonoiksi äideiksi tai isiksi.

Toinen asia, mistä haluaisin tietää, onko mitään muuttunut: Joku vuosi sitten, kun meitä verrattiin muihin Pohjoismaihin, meillä lapsia ja vanhuksia, joilla oli mielenterveysongelmia, hoidettiin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) enemmän lääkkeillä kuin muualla ja vähemmän ihmistyövoimalla.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on tällä hetkellä yli 16 000 huostaanotettua lasta. Pahoin pelkään, että tämä tilasto vaan kaunistuu tästä niin, että se kasvaa, ellemme pysty ennalta ehkäisevää työtä tekemään paremmin kunnissa. Sijaisperheistä on valtava pula. Me olemme joutuneet sijoittamaan laitoksiin lapsia ihan liikaa tällä hetkellä. Päätösvalta tietysti nyt näissä huostaanottotapauksissa on kunnilla, niin kuin ministeri tässä totesi. Resurssien puute on tietysti valtava.

Uusi lastensuojelulaki astui voimaan vuoden alussa. Kysynkin ministeriltä, miten tätä lakia ja sen toimivuutta seurataan, missä sitä seurataan ja milloin voimme ehkä odottaa sitten johtopäätöksiä tämän lain soveltamisesta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ministeri Risikon johdolla lapsilisiä nyt korotetaan määrätietoisesti ja nimenomaan niin, että ensin tuo korotus yksinhuoltajille ja nyt sitten kolmannesta lapsesta lähtien. Mutta toivon, että ministeri ei anna periksi tässä yhteisessä tavoitteessamme lapsilisien indeksiin sitomisesta.

Mutta kaksi asiaa, jotka haluan esille nostaa. Omaishoito, josta on paljon puhuttu, on aina edullisempi ratkaisu kunnalle, niin kuin esimerkiksi Vammalassa on tehty päätöksiä. Kysynkin ministeriltä, onko joitain toimenpiteitä tulossa, joilla omaishoidosta tehtäisiin kaikille sitä tarvitseville aito mahdollisuus ilman, että kunnat voivat tässä käyttää harkinnanvaraa, joka on usein sitten vielä kalliimpi.

Huostaanotoista kysyisin ministeriltä. Laissa todetaan, että huostaanoton kustannukset tulevat sille kunnalle, missä ongelmat ovat aiheutuneet. Nopeiden muuttojen seurauksena (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kustannukset kuitenkin tulevat usein väärälle kunnalle. Voisiko asialle tehdä jotain?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi vastaan ed. Taiveaholle, että on toden totta niin, että jos sitä määrää lisättäisiin, se kokonaisuus, mihinkä tämä lakikin sitten johtaa, on 400 miljoonaa euroa. Mutta teidän kannattaisi ottaa selville, ennen kuin te käytätte tuollaisia puheenvuoroja, missä ollaan nyt menossa. Me olemme tekemässä lakiesitystä, joka tulee vaiheittain voimaan, ja siinä on nimenomaan lähtökohta se, että jossain vaiheessa me teemme myös aikataulutuksen tälle. Mielelläni kerron teille lisää tästä asiasta mutta toivon, että korjaatte äskeisen virheenne.

Sitten kotipalveluista. Kotipalvelut lapsiperheille ovat sosiaalilainsäädännön mukaista toimintaa, mutta valitettavasti vuosien varrella, kun vanhukset ovat vaatineet paljon paljon huoltoa ja apua sinne kotiin, lapsiperheiltä on vähentynyt lapsiperheitten apu. Perhetyöntekijöitä on kyllä joissain kunnissa lisätty, mutta siinä on aina se ongelma, meneekö kotiin perhetyöntekijä vai kodinhoitaja. Siinä on juuri tämä leimautumisen vaara, ja sitten pelätään sitä. Sen tähden minä toivoisin, että pystyisimme nyt lisäämään — ja siinä myös kunnallisilla päättäjillä on vaikutusvaltaa — kodinhoitajia ja tällaisia kotiin vietäviä palveluja. Monta kertaa auttaa se, että joku menee sinne kotiin ja aikatauluttaa sitä perheen elämää ja normalisoi.

Lastensuojelulaista meillä on meneillään se, että nyt koulutetaan kenttää lastensuojelulain toteuttamiseen, ja myöskin se, että nythän kuntien on tehtävä kerran valtuustokaudessa hyväksyttävä lastensuojelusuunnitelma. Nyt me näemme. Kun uudet valtuutetut tulevat, heidän ensimmäisiä tehtäviään on se, että tällainen lastensuojelusuunnitelma pitää hyväksyä. Minä olen tästä hyvilläni, että nyt on jokaisen valtuutetun arvioitava se lastensuojelutilanne ja otettava vastuu siitä. On nimittäin paljon valtuutettuja nytkin valtuustoissa, jotka eivät edes tiedä, mitä maksaa yksi huostaanotto, puhumattakaan siitä inhimillisestä kärsimyksestä. Mutta nyt jokainen valtuutettu pistetään ottamaan vastuu lastensuojelusta.

Kaiken kaikkiaan kuntien tilanne on aika problemaattinen myös siitä syystä, että välttämättä pienissä kunnissa ei löydy osaamista. Myös se, että me saisimme yhteistyötä kuntien välille, on meidän tavoitteemme.

Lasten mielenterveysongelmien hoidosta totean vaan sen, että meillä on valitettavasti vielä aika paljon sitä ajattelua, että lapsi otetaan siitä perheestä hoitoon ja hoidetaan ja palautetaan sitten takaisin siihen tilanteeseen, joka on eräällä lailla aiheuttanut sen ongelman. Tähän me olemme tekemässä nyt muutosta, elikkä koko yhteisöä, perhettä, koulua, tarvitaan siihen apuun.

Omaishoidon tuki on tällä hetkellä se, jossa myöskin kunnilta toivon panostusta. Nyt kun valtionosuudet nousevat, omaishoidon tukeen tulee lisää rahaa, mutta yhtenäiset kriteerit pyritään luomaan valtakunnan tasolta. Sitten ei riitä se palkkio vaan tarvitaan myös niitä palveluita, että omaishoitajat jaksavat.

Herra puhemies! Täällä kysyttiin Hus-tilanteesta: Olen nyt seurannut tätä tilannetta, ja nyt on muun muassa tänä päivänä tullut monta yhteydenottoa. Arvioin tämän tilanteen, ja on tarkoitus tämän päivän aikana ottaa yhteyttä Husin johtoon ja kysyä, miten voin olla avuksi.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kunnissa palveluja järjestetään, niin jos palvelu maksaa 10 euroa, niin siitä valtion puolelta tulee noin 3 euroa ja kunnat maksavat tämän 7 euroa.

Nyt tänään ovat puheena olleet vammaispalvelulain muuttaminen ja siihen liittyen nämä hyvin erilaiset arviot näistä kustannuksista. Jo tällä hetkellä monessa kunnassa on valtavasti haasteita selvitä nykyisistä palveluista. Eduskunta on halunnut ja totta kai allekirjoittanut tervehtii tätä tulevaa lakiuudistusta. Nyt todella on saatava selville, mitkä ovat nämä todelliset kustannukset, ja tässäkin tapauksessa eurot ratkaisevat. Prosenteilla ei näitä asioita hoideta. Viittaan vaan ed. Asko-Seljavaaran aiempaan puheeseen, mitä tulee tuloveronkevennyksiin.

Ed. Ukkolalle: (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Kunnissa priorisointi mutta resursseja myös valtiolta tarvitaan.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon tuen ja omaishoitajien käyttäminen on erittäin tärkeä asia kunnissa, niin kuin täällä on monissa puheenvuoroissa jo viitattukin, koska sille hoidettavalle on paljon mukavampi olla siellä kotona kuin vastaavasti laitoshoidossa ja se on edullisempaa kunnalle. Minun mielestäni kuntien pitää ymmärtää tämä asia.

Ministeri viittasi omassa puheenvuorossaan sotaveteraanien asiaan. Se on erittäin hyvä asia, että sinne saadaan, koska viimeinen iltahuuto käy hyvin tiuhaan tahtiin tällä hetkellä siinä ikäluokassa. Mutta siellä on myös pari ryhmää, joista käydään keskustelua hyvin voimakkaasti. Ensinnä ovat nämä 26 syntyneet. Osa heistä saa, osa ei saa. Missä tämä vika on, ja onko se vika jollakin lailla korjattavissa? Toinen ryhmä on sitten sotaorvot, joiden kohtalo on ollut aika traaginen silloin sodan aikana, ja heidän kuntoutuksensa ja asioidensa hoitaminen.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministerille tästä terveyskampanjasta. Onneksi olkoon, että se on aloitettu.

Sitten pieni ilmoitus siellä. Eduskunnan sauvakävelyjaosto on ajatellut haastaa ministeriryhmän tässä. Me palaamme siihen asiaan myöhemmin. Se olisi helpoin tapa pitää kuntoa yllä.

Toinen asia: Ohimennen sanon, että tähän Hus-syndroomaan varmasti kannattaa suhtautua erittäin vakavasti. On hyvä, että ministerillä on aktiviteettia siihen suuntaan. Se on esimerkki koko muulle Suomelle, ja siellä on potilaat suurin piirtein unohdettu, tekisi mieli sanoa.

Varsinainen kysymykseni oli tämä vaikeavammaisten problematiikka. Sehän on pieni ryhmä Suomessa, 0,1 prosenttia siis vaikeimmin vammaisia, noin 4 000, ja ministeri tietää varsin hyvin meidän välisistä keskusteluista, mitä kaikkia ongelmia tähän sisälle kuuluu. Olisin vaan kysynyt tätä perustuslaillista puolta: Miten sitä nyt on selvitetty, koska professori Tuorihan jo viime kaudella kertoi, että nykyinen tilanne lain mukaan on perustuslain vastainen ja itsemääräämisoikeusongelmat ovat jatkossa? Ehkä voimme palata lain tullessa (Puhemies: Minuutti täyttyy!) tähän, mutta saisinko jonkin kommentin?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse olen sitä mieltä, että vastuu yhteisestä hyvinvoinnista kuntien ja valtion kesken on jakamaton. Tärkeintä kuitenkin on, että joku kantaa sitä vastuuta. Nyt en ilmeisesti ole ymmärtänyt oikein, kun ministeri vastasi omaishoitoon liittyvään kysymykseen niin, että Kelalle siirtyy. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole tapahtumassa 1.1.2009. Sen sijaan on tapahtumassa se, että valtion talousarvio ei sisällä euron euroa, ei latin latia lisää omaishoitoon, ei myöskään määrällistä lisäystä omaishoitajien määrään. Tällä hetkellä omaishoidon kriteerit täyttäviä henkilöitä on pullollaan tämä Suomenmaa, jotka syystä tai toisesta karsiutuvat kuntien kisassa siitä, keille omaishoitoa tarjotaan ja keille ei.

Valitettavasti erityisesti mielenterveyskuntoutujan omaiset ovat olleet ensimmäisellä häviäjän sijalla. Jostain syystä, kun vamma ei ole fyysinen vaan henkinen, näitten omaisten tarvetta omaishoidon tukeen ei ole tunnistettu.

Millä aikataululla Suomen valtio ja Suomen hallitus on ottamassa oman vastuunsa omaishoitajien tilanteesta? Omaishoitajilla ei yksinkertaisesti (Puhemies: Minuutti täyttyy!) ole varaa odottaa siihen, että Sata-komitea jossakin vaiheessa tekee joitakin päätöksiä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me elämme mielikuvien maailmassa, ja kun mielikuvien maailmassa eletään, niin vaikkei omia kokemuksia olisikaan, niin perustellaan ja väitetään esimerkiksi perusterveydenhuollosta, että se on rempallaan.

Kunpa ed. Tiusanenkin, joka nyt on lentänyt pois salista, käyttäisi sen saman energiamäärän, jonka hän käyttää tämän meidän terveydenhuoltomme mustamaalaamiseen, siihen, että hän miettisi aivan aidosti, minkälaisilla keinoilla siellä Kotkassakin yritettäisiin asioita paremmalle tolalle saada, jos siellä kerran ongelmia on, sen sijaan, että hän pistää toisia puolueita järjestykseen. Kunpa sellainenkin päivä koittaisi joskus.

Toistan täällä salissa usein sanottua, että meillä on pohjat kunnossa. Meillä on merkittävä osa perusterveydenhuollostakin sellaisellakin mallilla, että hoitoon pääsee, saa oikean hoidon oikeaan aikaan. Meillä on ongelmia. Totuutta on uskallettava katsoa niin kuin se on ja pyrittävä näitä ratkaisuja löytämään. Mutta jos se perusviesti esimerkiksi eduskunnasta on se, että perusterveydenhuolto ei toimi, niin ei sekään ihan oikein ole.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Virtasen kanssa olen samaa mieltä siitä, että myös Itä-Suomeen täytyy saada hammaslääkärikoulutusta. Muussa tapauksessa te ette saa sinne hammaslääkäreitä. Mutta hätäapunahan on se, että jos muista tiedekunnista on valmistumassa hammaslääkäreitä, heidät pannaan harjoittelemaan Itä-Suomen seudulle, jolloinka he varmasti jäävät sinne.

Sitten niille, jotka penäävät näitä omaishoidon rahoja: Nehän määrätään kunnassa. Miksette mene omaan lautakuntaanne ja sano siellä, että omaishoitoon pitää budjetoida enemmän rahaa? Eihän se ole ministerin asia antaa. Kaikki nuo rahathan ovat valtionavuissa.

Ed. Lauslahdelle sanoisin, että Suomessa on Pohjoismaiden tehokkain terveydenhoito, mutta meidän täytyy saada perusterveydenhuolto houkuttelevaksi.

Sitten vielä muutama sekunti. Miksi ette, hyvät demarit, nyt kommentoi sitä, miksi te haluatte maksuttoman päivähoidon?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi nyt olla vastaamatta ed. Asko-Seljavaaran kysymykseen. (Ed. Kallis: No en minäkään!)

Jos me puhumme hyvästä perhepolitiikasta, niin on tärkeää puhua siitä objektiivisesti ja katsoa, millä tavalla me voimme todellisuudessa kannustaa perheitä hankkimaan lapsia. Se, että demarit vaativat lapsilisän korotusta jo ensimmäisestä lapsesta, on hyvä asia. Me myöskin vaadimme toimeentulotukiperheille parempaa asemaa yhteiskunnassa.

Jos puhutaan esimerkiksi perheestä, jossa on kaksi vanhempaa ja heidän yhteiset tulonsa ovat reilu 4 000 euroa kuukaudessa, he saavat suorana tulonsiirtona tässä meidän maksuttoman päivähoidon mallissamme yhteiskunnassa melkein 450 euroa käteen suoraa tulonsiirtoa. Mikä voisi olla kannustavampaa hankkia lapsia? Tässä rinnalla me haluamme myöskin kehittää ja pitää yllä kotihoidon maksuja. (Ed. Asko-Seljavaara: Te ette anna niitä veronkevennyksiä, mutta te annatte ilmaisen päivähoidon!) — Ed. Asko-Seljavaara, tähän tulee varmasti vielä lukuisia mahdollisuuksia keskustella tästä asiasta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko, 2,5 miljoonaa on toki enemmän kuin 0 miljoonaa, mikä oli edellisen hallituksen linja tässä vaikeavammaisten avustajakysymyksessä. Mutta jos nyt en aivan väärin muista — kun meillä on tämä yhteinen menneisyys, oppositiomenneisyyskin, niin sen vuoksi sinänsä luotan teihin, ainakin toistaiseksi — tässä menneisyydessä me yhdessä teimme vastalauseen, jossa vaadimme silloista hallitusta lisäämään 40 miljoonalla näitä rahoja, koska se oli se määrä, jolla tämä vaikeavammaisten oma järjestö katsoi, että pystytään pääsemään kohtuudella liikkeelle. Nyt tähän 2,5 miljoonaan liittyy se ongelma, että kunnat aidosti pelkäävät, että joutuvat maksamaan sen puuttuvan osuuden.

Ja ed. Asko-Seljavaara, kyllä voidaan tietysti mennä sinne kuntiin, mutta se ongelma on se, että sieltä ei nyt niitä rahoja vaan löydy. Esimerkiksi Kuopion pitäisi leikata 20 miljoonaa sosiaalitoimesta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyhallituksessa eräillä ministereillä on pikkumuutostenkin yhteydessä tapana kutsua tuota muutosta historialliseksi. Nyt ensimmäisen kerran täällä tältä rivipuolelta tulee kommentti, että jokin muutos on historiallinen, ja se muutos on tämä vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien asia. Ed. Eero Akaan-Penttilän kanssa olemme täällä viime vuosikymmenen alkupuolelta saakka äänestyttäneet eduskuntaa tällä asialla, ja nyt se vihdoinkin on toteutumassa. Minusta on tavallaan hyvä ja tavallaan vähän kiusallista se, että edustajat Taiveaho ja Anneli Kiljunen käyttävät varsin voimakasta kieltä moittiakseen tämän historiallisen askeleen ottamista. Painetta pitää löytää, että saadaan hoidettua tämä asia loppuun ja asteittain toteutetuksi, mutta toisaalta pitää antaa tunnustus myöskin siitä, että (Puhemies: Minuutti täyttynyt!) tämä kaikkein vaikein osa on toteutumassa, ensimmäinen askel on otettu.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Usein, kun edustaja tapaa kuntien edustajia ja instituutioitten ja järjestöjen edustajia, nämä sanovat, että ne päätökset, mitä te Helsingissä teette, vaikuttavat erittäin paljon meidän elämäämme.

Ed. Ukkola, kun te sanotte, että on tyhmiä päättäjiä siellä täällä, (Ed. Ukkola: Pöljäkkeitä!) ei välttämättä niin tarvitse olla; on vaan niin, että ei ole tehty niitä päätöksiä tässä salissa, mitä olisi pitänyt tehdä, jotta ne ihmiset olisivat saaneet ne palvelut, joista he puhuvat. Sen takia on äärettömän tärkeää, että tuomme tämmöisiä konkreettisia esimerkkejä ministerin tietoon.

Kun me kävimme Rovaniemen veljeskodissa, siellä oli kaksi huolta: kuntoutusmäärärahaa liian vähän ja toisena se, erittäin suuri ongelma, että he pelkäävät, että veljeskoti joutuu veronalaiseksi. Tämä merkitsee silloin lisää menoja, jos joutuu verovelvolliseksi. Vaikka tämä ei kuulu ministeri Risikon (Puhemies: Minuutti!) tehtävään, mutta hän on hallituksessa, ja jos hän haluaa veteraanien asemaa parantaa, niin tähänkin on puututtava.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän vaikeavammaisten asiaan liittyen. Aikaisemmassa puheenvuorossani mainitsin juuri sen, mitä lukee tässä arvoisan ministerin johtamassa ministeriön paperissa. Eli täällä lukee: "Jos sekä saajien määrää että tuntimäärää lisätään tarpeen mukaisesti, kokonaiskustannukset ovat noin 400 miljoonaa euroa." Eli juuri tämän mainitsin ja moitin sitä, että asteittaisenakin tämä esitetty ensi vuoden budjettiin sisältyvä lisäys on riittämätön.

Mutta toinen asia, minkä haluan ottaa esiin, on vanhustenhoivan laadussa olevat kohtuuttomat puutteet, joita yhteiskunnassamme on. Itse pidän niitä lähes ihmisoikeusrikkomuksina ja kannan todella syvää huolta vanhustenhoivan tasosta. Kysyisinkin ministeri Risikolta: Oletteko valmiit laatusuosituksia enemmän kiristämään normiohjausta esimerkiksi säätämällä erillisen vanhustenhoivalain, joka takaisi kaikkialla Suomessa meidän ikäihmisillemme, vanhuksillemme, ihmisarvoisen elämän silloinkin, kun tarvitsee raskasta hoivaa laitoksissa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho toikin jo tuon näkemyksen tuossa, joten sitä ei tarvitse kommentoida. Ministeri saa tunnustusta asiasta.

Ed. Asko-Seljavaaralle päivähoidon osalta: Meillä on tavoite maksuttomasta päivähoidosta, pitkän ajan tavoite, jossa ensimmäisiä askelmerkkejä asetetaan meidän osaltamme näitten lähivuosien aikana, ja niistä on puhuttu monta kertaa, minkä takia en niihin enää palaa. Elikkä pitkän ajan tavoite: päivähoito maksuttomaksi.

Kysyisin ministeriltä opiskelijoitten terveydenhuollosta, joka toimii tällä hetkellä hyvinkin kirjavasti eri puolilla Suomea, ja se omalta osaltaan vaikuttaa opiskelijoitten yleiseen hyvinvointiin ja opiskeluun ja myös valmistumiseen. Kyse on nimenomaan perusterveydenhuollosta ja mielenterveyspalveluiden saatavuudesta. Onko ministeriössä nyt mitään valmisteilla opiskelijoitten terveydenhuollon parantamiseksi, ja jos on, niin mitä toimenpiteitä sieltä on mahdollisesti tulossa?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Täällä oli erittäin hyviä kommentteja — kiitos niistä — ja hyvää evästystä, ja voitte vaan olla vakuuttuneita siitä, että olen samaa mieltä, että nämä ovat niitä kiperiä kohtia justiin.

Täällä oli puhetta kotirintamanaisista ja sotaorvoista. Voi, kuinka hienoa olisi, jos meillä olisi mahdollisuus heitä tukea jollain tavalla muutenkin kuin vain varmistamalla se, että meidän palvelumme pelaavat jne. Mutta tällä hetkellä valitettavasti meillä on niin paljon hätää ja avun tarvetta siellä sotainvalidien ja -veteraanien kohdalla, että rahat menevät sinne ja me emme ole pystyneet lisäämään tai antamaan esimerkiksi mitään tunnusta kotirintamanaisille ja sotaorvoille.

Kelalle siirtämisestä ed. Sirnölle: Minä tiedän, että te ette tykkää tästä minun lauseestani, mutta sanon sen kuitenkin, että kyllä meidän nyt vaan on odotettava sitä Sata-komitean arviota siitä, missä vaiheessa se tapahtuisi ja mitä se maksaa jne. Minä lämpimästi kannatan sitä, ja minä olen koko ajan ajan tasalla siitä, mitä siellä keskustellaan, ja olen oman kontribuutioni sinne antanut ja sanonut, että kyllä, Kelalle. Mutta millä aikataululla ja mitä se maksaa, sitä varten siellä on ne asiantuntijat, jotka niitä laskevat.

Omaishoidon tukihan ei ole korvamerkitty tuki, niin kuin täällä tuli esille. Meillä 500 miljoonaa euroa nousevat valtionosuudet, ja nyt on kyllä myöskin kuntien päättäjistä kiinni, mihin se raha laitetaan, koska pitäähän muistaa sekin — tässä on vähän sama juttu kuin näissä lastensuojeluasioissa — että kunnilla on varaa kyllä ottaa laitokseen se vanhus mutta ei ole varaa antaa omaishoitoa, ja se on minun mielestäni käsittämätön yhdistelmä.

Vaikeavammaisten avun järjestelmästä vielä kerran. Se on siis päätetty asteittain toteuttaa, ja asteittaisuus on juuri sitä, että me laajennamme sitä vuosi vuodelta esimerkiksi henkeä uhkaavan vamman aiheuttaman tarpeen lisäksi harrastustoimintaan. Ja siinä 400 miljoonassa eurossa on nimenomaan se kaikki. Minä voin ihan oikeasti, ed. Taiveaho, teille pitää tästä harkat, mitä tämä tarkoittaa, ja näyttää teille sen lain, (Ed. Taiveaho: Tiedän, mitä se tarkoittaa!) niin että te ette puhu tuollaista puppua jatkossa. Tässä on nyt se, että me olemme Vammaisfoorumin kanssa nimenomaan tehneet sen ja he ovat sopeutuneet siihen ja se on suunniteltu yhdessä, miten vaiheittain edetään. Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että tämä on myös teidän mielestänne hyvä asia, kunhan te vaan kuulette, mitä se on.

Sitten se, että tarvittaessa, jos suositukset eivät riitä vanhustenhuollossa, kyllä, valmius on myöskin lainsäädännöllä sitä auttaa. Meidän hallitusohjelmassamme sanotaan — olen omin pikku kätösin sen itse sinne kirjoittanut — että sitovuustasoa nostetaan, jos suositukset eivät riitä. Näin tehdään juuri koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa. Nimittäin suositukset eivät ole riittäneet, nyt tehdään asetusta, ja se on jo lausunnoilla. Minä toivonkin, että ed. Kiljunen ottaa siihen kantaa, koska tiedän, että olette siinä hyvä asiantuntija.