Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys liittyy työmarkkinaosapuolten marraskuiseen sopimukseen ja on sen ensimmäinen osa. Tässä säädetään osa-aikaeläkkeestä ja yksityisestä varhaiseläkkeestä, niitä koskevien säännösten muuttamisesta.

On heti kärkeen todettava, että kyllä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa luonnollisesti pohdittiin paljonkin sitä, onko nyt aiheellista vielä ennen kesätaukoa tämä esitys polkea läpi, syystä, että oli saatu tietoon, että neuvottelut paketin paremmasta osasta ovat viipyneet. Olemme ymmärtäneet, että näitä neuvonpitoja jatketaan vasta ensi viikolla, mutta luottamuksen tunteemme sitten kuitenkin voitti.

On myöskin toinen seikka, vielä tärkeämpi seikka, se että tähän hallituksen esitykseen liittyy työttömyyseläkettä koskevia muutoksia, jotka pelastavat tiettyjä laman uhreja. Tätä pidämme niin tärkeänä asiana, että halusimme kiirehtää tämän esityksen viemistä läpi ennen loman alkua. Nimenomaan työttömyyseläkkeen työssäoloedellytysten muuttaminen tulee merkitsemään parannusta laman uhreille, jotka ovat pitkään joutuneet olemaan työttömänä, paljon pitempään kuin olisi tapahtunut, jos taloudellinen tilanne maassa olisi ollut parempi. Työhistorian tarkastelujaksoa tullaan nyt heidän osaltaan pidentämään 15 vuodesta 20 vuoteen, mikä kyllä helpottaa useimpien näiden ihmisten asemaa, kun heidät saadaan pois työvoimatoimistojen luukuilta, jos näin sanotaan, ja heidän elämänsä tulojen osalta vakaalle kannalle.

Kuitenkin nimenomaan työttömyyseläkkeen työssäoloedellytyksen käsittelyn yhteydessä tuli myös esiin se seikka, että on toisia laman uhreja, jotka muista syistä tulevat kenties jäämään nyt tehtävän uudistuksen ulkopuolelle. Valiokuntamme tekikin lausuman siitä, että hallitus selvittäisi ja tarvittaessa ryhtyisi toimenpiteisiin niiden henkilöiden osalta, jotka ovat peruspäivärahan tarveharkintaa koskevien säännösten vuoksi, niiden säännösten vuoksi, jotka olivat voimassa ennen 1.1.1994, nyt vielä väliin putoamassa. Niin kuin sanottu, tutkimme mahdollisuutta hoitaa myös tämä kysymys tässä yhteydessä, mutta ratkaisuksi yhteisesti sovittiin toinen tie, koska siinä olisi ehkä muitakin lakeja pitänyt vielä avata. Seurausvaikutuksiltaan se olisi voinut olla paljon laajempi, koska perusturvan osalta tarveharkintakeskustelu väkisin avautuisi muutoinkin.

Arvoisa puhemies! Valiokuntamme mietintö on yksimielinen, ja nyt haluaisin siirtyä osa-aikaeläkkeen ja yksilöllisen varhaiseläkkeen puolen tarkasteluun. Ne ovat suuria periaatteellisia asioita.

Nythän yksilöllinen varhaiseläke aiotaan poistaa systeeminä. Se tuli tavallaan syödyksi lähestulkoon loppuun näiden vuosien aikana, kun oli siirrytty käyttämään osa-aikaeläkettä. Monet niistä, jotka aikaisemmin olisivat sopineet yksilöllisen varhaiseläkkeen piiriin, hoitivat asiansa osa-aikaeläkkeellä, kun eivät onnistuneet saamaan työkyvyttömyyseläkettä tai yksilöllistä varhaiseläkettä, ja tavallaan ottivat omaan piikkiinsä jaksamisen työelämässä pitempään kuin muutoin olisi ollut mahdollista. Mutta se on perustunut heidän subjektiiviseen ratkaisuunsa.

Osa-aikaeläkehän ei ole eläke, jossa arvioitaisiin henkilön työkykyä millään lailla, ja siinäpä sen salaisuus onkin. Osa-aikaeläke on palvellut tavallaan kahta täysin erilaista porukkaa työelämässä: niitä, joista äsken kerroin, joilla on voimavaroissa vähän jo puutteita, ja sitten toisaalta se on ollut helppo tie irtautua työelämästä myöskin niille, jotka ovat täysin terveitä ja elinvoimaisia ja esimerkiksi hyvätuloisia ja jotka harrastavat paljon työelämän ulkopuolisia asioita. Se on tarjonnut monelle uudenlaista vaihetta elämässä.

Näin tässä asiassa sitten kuitenkin haluttiin menetellä, että yksilöllinen varhaiseläke sijaisjärjestelmänä poistuu, mutta vain koskien 60 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Työkyvyttömyyseläkelaissa on tämän hallituksen esityksen mukaan kuitenkin työkyvyttömyyseläkeoikeuden arvioinnissa 60-vuotiaitten kohdalla lievemmät säännökset kuin sitä nuoremmilla. Haluamme kuitenkin korostaa sitä tärkeätä seikkaa, että työkyvyttömyyseläkkeen myöntöperusteita ei pidä tiukentaa myöskään 60 vuotta nuorempien kohdalta. Sitä ei toki tässä ole esitettykään, mutta pidämme sitä sivuhuomautuksena maininnan arvoisena.

Tietysti seuranta tulee sitten osoittamaan tämänkin asian kohdalta, toteutuuko kohtuullisuus niiden 60 vuotta täyttäneiden henkilöiden osalta, jotka hakevat työkyvyttömyyseläkettään, että he voisivat sen lievemmin perustein saada.

Tätä yven lopettamista voidaan pitää heikennyksenä, mutta niin kuin sanoin, sen käytännön merkitys ehti jo vähentyä viime vuosien aikana. Heikennyksenä voidaan pitää myöskin osa-aikaeläkkeeseen tehtäviä muutoksia. Niin kuin sanoin, muutosvaatimukset ovat lähteneet liikkeelle oikeastaan siitä havainnosta, että osa-aikaeläkettä käyttävät runsaasti sellaiset henkilöt, jotka ovat varsin elinvoimaisia ja pystyisivät työelämässä vaikka kuinka hyvin vielä jatkamaan. Samalla myös huomattiin, että osa-aikaeläkkeen taso oli houkuttelevuustarkoituksessa asetettu varsin edulliseksi, niin että tämä on todella toiminut liiankin hyvin. Nyt sitten rahoituksellisista syistä johtuen halutaan tiukentaa tätä menettelyä. Se kuitenkin tehdään sillä tavalla, että nämä henkilöt, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 47, voivat säilyttää nyt voimassa olevat osa-aikaeläkkeen saannin perusteet aivan riippumatta siitä, milloin aikovat sille siirtymistä anoa. Näin ollen vasta vuonna 47 ja jälkeen syntyneet joutuvat tähän uuteen järjestelmään.

Me olemme nyt jo tietoisia siitä, että tämä saattaa sille toiselle osa-aikaeläkkeen käyttäjäporukalle aiheuttaa ongelmia, koska, niin kuin sanoin, voimavarat saattavat loppua sen kahden vuoden aikana, jota tämä osa-aikaeläkkeen alaikärajan korotus nyt tarkoittaa. Sitä korotetaan 56 vuodesta 58 vuoteen.

Oikeastaan tämä nyt ehkä esittelypuheenvuorona voisi riittääkin. Näen, että täällä on asiasta kiinnostuneita kollegoita paljon paikalla ja keskustelu tuntuu tästä viriävän. Tämä on erittäin tärkeä uudistus laman uhrien johdosta erityisesti, niin kuin sanoin. Syksyllä sitten on tulossa parempia ehdotuksia, kun paketin toisen osuuden odotetaan saapuvan eduskuntaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! On rakennettu suuri eläkepaketti, joka olisi pitänyt tuoda kokonaisena eduskuntaan. Nyt pakettia käsitellään ainakin kahdessa eri osassa, eikä menettelyä kokonaisuuden kannalta voi pitää parhaana mahdollisena tapana.

Valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan aivan lopuksi totesi, että toisessa osassa tulevat ne paremmat osat. Mielestäni siihen toiseenkin osaan sisältyy myöskin näitä huonoja osia. Eräs pääkohta siinä on, että työttömyyseläkejärjestelmä ollaan nykyisessä muodossaan lopettamassa.

Työttömyyseläkejärjestelmän lopettaminen on mielestäni hyvin huono asia, sillä kaikesta huolimatta, vaikka siinä on monia puutteita, se on turvannut suurelle osalle niistä pitkäaikaistyöttömistä, jotka ovat menettäneet ilman omaa syytänsä tai muustakin syystä työpaikkansa, edes kohtuullisen toimeentulon. Usein heillä on 35 vuoden, jopa pitempi, työhistoria takana. Näin ollen työttömyyseläkkeen lopettaminen on tässä tulevassa paketissa erittäin huono asia.

Voidaan vain arvioida, mitä tapahtuu, kun esimerkiksi Kalmar on ilmoittanut 170 vakituisen työntekijän irtisanomisesta Tampereella. Tämän lisäksi 100 määräaikaista työntekijää saa lopputilin. On arvioitu, että alihankintafirmojen kohdalla työpaikkamenetykset ovat noin 300—400 työpaikkaa vain siitä syystä, että yhtiö siirtää tuotantoaan Ruotsiin. On selvää, että tämmöisissä suurissa joukkoirtisanomisissa on myös paljon ihmisiä, joitten ainoa mahdollisuus päästä kohtuullisesti sosiaalisesti ja arvokkaasti eläkkeelle on, että on työttömyyseläkeputki, jonka avulla säilyttäisi edes kohtuullisen toimeentulon. Tässä tulevassa paketissa työttömyyseläkeputki ollaan katkaisemassa. Mielestäni tämä paketti olisi pitänyt tuoda tänne eduskuntaan kokonaisena eikä tällaisina paloina, kuin se nyt tuodaan.

Valiokunnan mietinnössä muun muassa todetaan: "Eläkejärjestelmän kehittämistä koskevan työmarkkinajärjestöjen sopimuksen mukaan yksilöllisen varhaiseläkkeen korvaa vuonna 1944 ja sen jälkeen syntyneen osalta mahdollisuus jäädä 63 vuoden iästä lukien ilman työkyvyttömyysedellytystä ansaitun eläkkeen suuruiselle vanhuuseläkkeelle. Tätä ikärajan muutosta ei vielä sisälly tähän hallituksen esitykseen."

Elikkä tässä todetaan, että tällainen on mahdollisesti tulossa, mutta se ei sisälly tähän hallituksen esitykseen. Siitä huolimatta yksilöllinen varhaiseläke ollaan lopettamassa. Tätä perustellaan sillä, että henkilöllä on mahdollisuus 63-vuotiaana jäädä eläkkeelle. Täytyy muistaa, että kun hän jää 63-vuotiaana eläkkeelle, hän menettää tulevan ajan oikeutensa, koska eläkkeelle siirrytään vain sillä karttuneella eläkeprosentilla. Tulevan ajan oikeus menee. Tämä tietenkin pienentää heidän eläkettänsä.

Aikaisemmin käydyssä keskustelussa toin ilmi, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeen määrä on laskenut jopa useita satoja markkoja. Se merkitsee sitä, että eläketaso jää varsin alhaiseksi. Myöskin tässä tapauksessa se alentaa eläkettä, jos jää 63-vuotiaana eläkkeelle. Tänä päivänäkin on mahdollista jäädä 63-vuotiaana eläkkeelle, varhennetulle vanhuuseläkkeelle, kun ottaa sen riskin, että eläke alenee. Siis tässä ei ole sinänsä mitään uutta, vaikka tämä tuodaan suurena uudistuksena esille. Prosentteina en ole laskenut, kummassa häviää enempi tai kummassa vähempi, mutta joka tapauksessa molemmissa ratkaisussa häviää.

Kun siinä uudessa tulevassa paketissa puhutaan myöskin, että 62- vuotiaana voi jäädä eläkkeelle, sehän on varhennettu eläke, joka leikkaa eläkettä pysyvästi. Elikkä se aina tapahtuu tämän eläkkeelle jäävän henkilön kustannuksella, elikkä eläke pienenee. Enkä kyllä ymmärrä sitä logiikkaa, mikä esimerkiksi ay-liikkeellä on tässä ollut, että on lähdetty tällaiseen järjestelmään, jossa esimerkiksi työttömyyseläkeputken katkaiseminen uhkaa suoraan sanoen tuhansien ihmisten toimeentuloa, ikääntyneitten työttömien ihmisten toimeentuloa. Siis on aivan selvästi nähtävissä, että näin tulee käymään. Mielestäni tämän olisi todella pitänyt olla kokonaisena eduskunnassa, että olisi voitu kokonaisuutena arvioida, mitä tämä merkitsee.

Nythän tässä on parannus, jonka valiokunnan puheenjohtajakin totesi, niin sanottu 15 vuoden sääntö, kun työssäoloehto muuttuu 20 vuodeksi, jolloin helpottuu kyllä osalla pitkäaikaistyöttömän pääsy työttömyyseläkkeelle, mikä sinänsä on hyvä asia. Tämä on hyvä korjaus, mutta valiokuntahan on liittänyt tähän myöskin lausuman, joka jo todistaa sitä, että tälläkään ei vielä läheskään kaikkia väliinputoajia pystytä auttamaan, vaan edelleenkin jää väliinputoajia. Mielestäni ponsikin olisi voinut olla huomattavasti tiukempi. Sitä kautta olisi voitu turvata, että hallitus olisi todella selvittänyt sen, että väliinputoajia ei jäisi roikkumaan tänne vuosikausiksi, käytännössä monta kertaa jopa toimeentulotuen varaan.

Erityisen ongelmallisena pidän sitä, että kun yksilöllinen varhaiseläke poistuu, työkyvyttömyyseläkkeen määritelmää ei mielestäni kumminkaan niin paljon paranneta, että se vastaisi yksilölliselle varhaiseläkkeelle pääsyn määritelmää. Kun työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on tehty tavattoman vaikeaksi eli hylkyprosentit ovat edelleenkin erittäin korkeita, mielestäni on selvästi nähtävissä vaara siitä, että hylkyprosentit tulevat tätä kautta kasvamaan ja edelleenkin jää paljon ihmisiä roikkumaan. Vaikka he ovat menettäneet työkykynsä, he eivät pääse eläkkeelle silloin, kun heidän kaiken järjen mukaan kuuluisi päästä.

Tässä on tuotu esille, että lisätään eläkevakuutusyhtiöitten lääkäreitten koulutusta, ja koulutuskin on hyvä asia, mutta ei pelkällä koulutuksella siitä selvitä. Mielestäni pitäisi katsoa paljon enemmän työolosuhteita ja sitä todellisuutta, onko ihmisellä mahdollisuus sillä työkyvyllä, mikä hänellä on jäljellä, enää työllistyä. Useimmiten työkyky on mennyt lähes kokonaan tai kokonaan ja siitä huolimatta eläkevakuutusyhtiön lääkärit toteavat, että vielä pitäisi töissä yrittää olla, mutta eihän sellaista henkilöä kukaan ota, kun terveitäkin työntekijöitä on saatavissa.

Kuten jo alussa totesin, tässä kokonaisuudessa mielestäni ehkä suurin heikkous on se, että tähän on rakennettu sisään aikanaan tuleva työttömyyseläkeputken katkaisu. Pidän sitä todella huonona ja kielteisenä ratkaisuna ainakin työntekijöitten kannalta. Se merkitsee uusia väliinputoajia eläkeloukkuun.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pidän oikeastaan valitettavana, että tähän hallituksen esitykseen, ensimmäisen käsittelyn asiaan, näinkin vaisu tämä kannanotto tavallaan on olemassa. Toisaalta näen myönteisenä, että ed. Kuoppa edelläni oikeastaan purki nämä suurimmat ongelmat, joita tässä asiassa on olemassa. Valiokunnan puheenjohtajan ed. Vehkaojan perusteluun esittelypuheenvuorossa voi pitkälti yhtyä, mutta toisaalta siinä voisi nähdä niin, että siinä hiukan varoitettiin ja valotettiin myöskin sellaista näköalaa, mitä aukkoja tässä asiassa on olemassa.

Mielestäni ongelma, koko esityksen ongelma, kuten mietinnönkin ongelma, on vuonna 47 ja sen jälkeen syntyneet, ja itse edustan tätä 47 syntyneitä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Samoin, näitä on paljon!) Tähän nähden tämä asia ei ole niin yksinkertainen eikä niin helppo kuin miltä se paperilla ja mietinnössä ja esityksessä tuntuu: se, onko ihminen syntynyt 47 vai 46, ja tästä pudotus kerralla näitten etujen heikentämiseen niin, että häneltä tämä mahdollisuus suljetaan ja pois pudotetaan. (Ed. Aittoniemi: Jossakin sen rajan täytyy olla!) — Näyttää selvästi, että ed. Aittoniemi, joka on paremmalla puolella, vanhemmalla puolella, näkee, että tämä raja on myönteinen. — Rajan pitää olla jossakin, rajan pitää olla selkeä, mutta myöskin pitäisi olla niin, että siirtymä olisi pehmeämpi, ettei se olisi ikään kuin päivästä poikki, niin kuin tämä tässä nyt on olemassa.

Esitys on varmasti hyvä siinä, kun nähdään, että ihmisiä aktivoidaan olemaan pidempään työelämässä, mutta väkivaltaisesti pudotetaan niin, ettei heillä ole mahdollisuuttakaan hakeutua osa-aikaeläkkeelle. Toisaalta on nähty, puheenvuoroissakin tuli aikaisemmin jo esille, että on halukkuutta ja innostuneisuutta tässä asiassa olemassa. Tämän asian tulkitsisin niin, ettei se ole halukkuutta eikä innostuneisuutta, vaan on opittu tuntemaan tämmöinenkin eläkkeen mahdollisuus, niin kuin tämä nyt on olemassa.

Jos tätä asiaa tarkastellaan työnantajan kannalta katsottuna, työnantajan näkökulmasta katsottuna asia on niin, että saadessaan sellaisen henkilön hakeutumaan osa-aikaeläkkeelle, jonka vaihtoehtona olisi työstä pois jäänti, työttömyys, irtisanominen jne., mitä tähän prosessiin kaikkinensa mahdollisuuksia on olemassa, mielestäni tätä asiaa olisi pitänyt kannustaa enemmän, tukea niin että löytyy siihen rahoitus, niin että tämä olisi ollut mahdollista.

Mitä tulee rahoitukseen ja rahoitukseen yleensäkin, mielestäni voitaisiin — vähän tästä asiasta poiketen mutta eläkkeisiin kuitenkin liittyen — enemmänkin kannustaa sellaista näköalaa, että omaeläkkeitten houkuttelevuutta, erityisesti maksamisen houkuttelevuutta, lisättäisiin ja luotaisiin semmoinen järjestelmä, että tulevat sukupolvet voisivat turvata oman eläkkeensä vähän paremmin, ettei kävisi niin, että taas valtiontalouden tarpeista katsottuna tulevat polvet pudottavat meidät eläkkeestä pois. Tämänpäiväinen äänestyskin hyvin todisteli ja eiliset puheenvuorot, kuinka kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisen kauttakin tämä on tullut esille. Rahoitukselliset syyt sitä ovat edellyttäneet, mutta oikein se ei näille ihmisille ole olemassa.

Jos ajatellaan ja katsotaan tätä, niin ed. Kuoppakin vetosi tässä asiassa, että mennään työkyvyttömyyseläkkeen puolelle, mikä on toinen vaihtoehto, jossa on tämä lääkäreitten arvio siitä, milloin ihminen on työkyvytön ja milloin ei. Väkisin sellainen ajatus tulee mieleen, että tämä osin ratkaistaan arvontaperusteella, missä mitkään tosiasiat eivät tule kysymykseen, ja parhaat valittajat ehkä näin vain seulasta selviävät ja todella työkyvyttömiä väkisin pidetään työväen kirjoissa.

Rouva puhemies! Jos näin voisi ajatella, että eduskunta tekisi parannuksia tulevaan elämään ja yhteiskuntaan ja kansalaisille, niin pitäisi katsoa aina paremmasta päästä, mutta vaikka tätä katsoo miten, niin tässä mennään heikompaan ja huonompaan suuntaan. Se on valitettavaa päätöksentekoa, että kansalaisille syötetään väkisin semmoista asiaa, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan, elämänhaluansa ja työhalujansakin vielä samalla, elikkä ollaan viemässä osittain ikään kuin saavutettu määräaikainen etu pois. Sillä ei nyt sitten näytä jatkamisen mahdollisuutta olevan. (Ed. Vehkaoja: Sitä ei viedä taannehtivasti!) — Se vielä olisi tästä puuttunut.

Marjatta   Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Tänä aamuna sosiaali- ja terveysvaliokunnalle toivat vetoomukset vammaisjärjestöjen edustajat MS-liiton puheenjohdolla. He kertoivat niistä tarpeista, mitä vammaisten työllistymiseksi olisi. Monella on vaikea vamma tai pitkäaikainen sairaus, mutta silti heillä on vielä työhaluja jäljellä. Tämä periaate, jonka he toivat esille ja johon koko asia, voi sanoa, on hyvin kiteytetty, on se, että pitäisi päästä oikeuksista politiikkaan. Elikkä meillä on aika hyvin vammaisten ja pitkäaikaissairaidenkin oikeudet lainsäädäntöön kirjattu. Mutta ei se mitään auta, vaikka ne on kirjattu sinne lakiin, jos ei niitä käytännössä noudateta ja jos meillä ei ole johdonmukaista politiikkaa, jolla näitä periaatteita, näitä oikeuksia, viedään käytäntöön. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää muistaa tässä yhteydessä.

Me olemme tehneet parin viime vuoden aikana useita lakeja ja suuria lakipaketteja, joissa on pyritty pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistyvien, vammaisten ja sairaiden työllistymistä parantamaan. Viimeiset lait tulivat voimaan huhtikuun alussa. Mutta ei niillä käytännön elämä ole kovin muuttunut. Sen on ikäväkseen voinut havaita, kun monien ihmisten kanssa on ollut puheissa.

Tämä lähetystö toi esille myös sen ongelman, että työkyvyttömyyseläkkeiden maksu on suurtyönantajille erittäin korkea. Tästä samasta asiasta maanantai-iltana puhuin vierustoverini kanssa, kun olimme rouva puhemiehen kanssa samoilla illallisilla. Erään suuren yrityksen toimitusjohtaja kertoi aivan suoraan, että yli 45-vuotiaita he eivät voi palkata. Kysymys ei ole siitä, etteivätkö he olisi työkykyisiä ja työhaluisia ja varsin päteviäkin, mutta tämä vaan on tämän päivän käytäntö. Yhtenä syynä suuryrityksissä on tietysti työkyvyttömyyseläkemaksurasitus. Tässä mielestäni kyllä pitäisi saada järjestelmään muutos. Tätä maksujärjestelmää on jo jonkun verran muutettu, mutta edelleen tämä on hyvin selvästi yksittäiseen henkilöön liittyvä maksu, ja silloin se estää työllistymisen, mutta kyllä pienissä yrityksissäkin työpaikkoja olisi.

Ennen kaikkea olen aikaisemminkin vedonnut, että eikö eduskunta voisi olla esimerkkinä siitä, että tänne palkattaisiin vajaakuntoisia ja vammaisia. Meillä kyllä on heitä tämän talon palkkalistoilla, mutta voisi olla vielä enemmän: Selkeästi nyt, kun meillä on uutta lainsäädäntöä, niin otettaisiin tämmöinen askel, jotta ne lait lähtisivät käytännössä toteutumaan.

Mutta nyt, kun puhumme työkyvyttömyys- ja työttömyys- ja yksilöllisestä varhaiseläkkeestä, osa-aikaeläkkeestä, niin tässähän on kysymys juuri, voi sanoa, tämän asian toisesta puolesta: Kun elävä elämä on se, että nämä ihmiset työhaluistaan huolimatta eivät saa työtä, niin monet heistä jäävät myös ilman eläkettä ja heidän toimeentulonsa on todella heikko. Osa ei oikeastaan saa minkäänlaista omaa sosiaaliturvaa. Yksilöllinen varhaiseläkehän on työkyvyttömyyseläkkeen, voi sanoa, alalaji. Se on selkeästi työkyvyttömyyseläke, mutta siinä on ollut lievemmät ehdot.

Tämä muutos, joka tulee työkyvyttömyyseläkkeen perusteisiin, että ammatillisuus otetaan paremmin huomioon, ei kyllä riitä, vaan nimenomaan työttömyys olisi pitänyt ottaa tässä huomioon. Silloin se olisi paremmin palvellut myös työttömyyseläkkeen lopettamisesitystä, joka myöhemmin on tullut. Eli yksilöllisen varhaiseläkkeen lopettamista en voi pitää hyvänä asiana. Sama koskee osa-aikaeläkkeen ehtojen heikentämistä.

Kyllä tämän tarkoitus alun perin oli nimenomaan olla eläkemuoto, joka auttaisi ihmisiä jaksamaan pidempään työelämässä sillä, että he saisivat kevennystä työtaakkaan. Totta kai se on jonkin verran tällaisiakin muotoja saanut, mutta jos tätä olisi pitänyt muuttaa, niin olisi sitten katsottu, miten nämä pykälät paremmin palvelisivat sitä tavoitetta, että todella vajaakuntoiset ja juuri esimerkiksi pitkäaikaissairauksia omaavat työntekijät olisivat voineet tätä paremmin käyttää, koska nythän tilanne on se, että eihän tätä oikeastaan moni duunari pysty käyttämään, ja sitten taas hyvätuloiset varsin hyvin, koska nettotulon alennus saattaa olla vain 13 prosenttia. Työaika kyllä vähenee 50 prosenttia.

Tässä esityksessä on sitten hyvä osa elikkä nämä laman johdosta työttömyyseläkkeessä edelleen väliinputoajiksi jääneet. Tämähän on laman uhrien pelastamispaketti numero 2. Ensimmäinen tehtiin vuonna 99. Silloin noin 3 000 väliinputoajaa sai työttömyyseläkkeen, ja nyt tämän arvioidaan mahdollistavan ensi vuonna noin 1 700:lle työttömyyseläkkeen. Tulevina vuosina jonkin verran vielä tulee lisää näitä työttömyyseläkkeen saajia, kun työhistoriavaatimusta muutetaan siten, että kun aikaisemmin viimeisten 15 vuoden aikana on pitänyt olla 5 vuotta työtä, nyt tarkastelujakso on 20 vuotta. Tietysti tämäkin jotkut vielä pudottaa. Itse tiedän esimerkkejä Pirkanmaan seudulta tai teollisuusalueilta, joilla niin työntekijät kuin toimihenkilöpuolen työntekijät ovat jääneet pitkäaikaistyöttömiksi. Ikää on ollut joku 45 vuotta 80-luvun puolivälissä, jolloin varsinainen lama ei ollut alkanut, mutta monella jo työttömyys alkoi. Kun lama tuli sen jälkeen päälle, nämä ihmiset ovat jääneet pitkäaikaistyöttömiksi eikä heillä ole ollut mitään edellytyksiä saada edes 5:tä vuotta täyteen, jotta olisivat saaneet työttömyyseläkkeen.

Tämä nyt tässä esityksessä korjataan. Tämähän on lähtöisin sosiaali- ja terveysvaliokunnan vuonna 99 tekemästä ponnesta. Silloin valitettavasti emme vielä saaneet pykälää aikaiseksi, ja nyt ne ihmiset, jotka ovat tätä odottaneet, ovat vuosina 39—42 syntyneitä. Vuonna 39 syntyneethän täyttävät jo 63 vuotta tänä vuonna, joten heitä tämä ei enää kovin paljon auta. Tämä on rajattu ennen vuotta 45 syntyneisiin, mutta mielestäni tähän olisi pitänyt saada mukaan myös vielä nuorempia ikäluokkia, tai eihän nuorista voi puhua, kun kaikki olisivat yli 50-vuotiaita, jos mukaan olisi otettu esimerkiksi ennen vuotta 50 syntyneet, niin kuin uudessa työttömyyseläkelainsäädännössä tulee olemaan.

Tästä jäivät vielä uupumaan ne, joihin työasiainvaliokunta omassa lausunnossaan kiinnitti huomiota varsin hyvin esittäessään, että nyt kaikki väliinputoajat pitäisi saman tien saattaa työttömyyseläkkeen piiriin. Täällä oli varsin laaja mielipide lähetekeskustelussa, että näin pitäisi tässä tehdä, ja työasiainvaliokunta omassa lausunnossaan näin esitti, mutta täytyy sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ikävä kyllä ei ollut mahdollisuutta viedä tätä asiaa eteenpäin.

Kyllä minä sanon, että todella olin syvästi pettynyt siihen tulokseen, kun eilen mietintö lyötiin lukkoon, että tätä valmiutta ei löytynyt. Ainoa, mikä nyt saatiin tälläkin kertaa, oli lausumaehdotus. Nyt täytyy ruveta tekemään samanlaista työtä kuin viime kerralla, kulkea ihmisten päätösten kanssa työmarkkinajärjestöjen ja ministereiden puheilla, että tämä asia saataisiin nopeasti korjatuksi.

Mielestäni pahimpia ovat esimerkiksi ne tapaukset, joissa on kysymys ennen vuotta 94 työttömiksi jääneistä henkilöistä, jotka eivät voi saada edes työmarkkinatukea ilman tarveharkintaa, monet heistä. Vaikka 55-vuotias voi saada ilman tarveharkintaa työmarkkinatuen, niin yrittäjillä vasta vuoden 96 jälkeen tämä on ollut mahdollista. Myöskin monilla työntekijöillä on ollut sairautta ennen työttömyyden alkua, ja näin heillä työssäoloehto on uupunut, vaikka sitä voi hakea 90-luvun alusta. Nämä ihmiset ovat sellaisia, että he eivät siis saa työmarkkinatukea ilman tarveharkintaa, he eivät saa työttömyyseläkettä, yksilöllistä varhaiseläkettä he eivät ole voineet saada. Heillä on ainoa vaihtoehto 65-vuotiaana vanhuuseläke tai työkyvyttömyyseläke, ja sitäkään he eivät ole saaneet. Minulla on monia todella ikäviä esimerkkejä näistä tilanteista. Pidän täysin kohtuuttomana, että erityisesti pienyrittäjät on tässä jätetty kokonaan ulkopuolelle, voi sanoa suoraan, että lähes heitteille.

Toivon, että ponnen velvoite pian toteutetaan.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan siitä, mihin ed. Stenius-Kaukonen lopetti, eli itsekin olin pettynyt siihen, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta ei löytänyt ratkaisua (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei halunnut löytää!) työttömyyseläkeläisten väliinputoamismahdollisuuteen. Itse olin työ- ja tasa-arvovaliokunnassa mukana käsittelemässä asiaa, ja siellä tuli selkeästi esille, että näitä ryhmiä on olemassa.

Siinä mielessä, kun tätä tilannetta nyt arvioidaan, tulee mieleen, että kun on tiedossa kuitenkin, että työttömyysputki tullaan kokonaan jossakin vaiheessa lopettamaan, niin jos vetkutellaan pitkään, eikö käy sillä tavalla, että nämä ihmiset jäävät väliinputoajiksi todella, koska tämä olisi vaatinut aika nopeita toimenpiteitä, yhtä nopeita kuin näiden ihmisten osalta, jotka nyt pelastetaan tässä? Siinä mielessä odotin kyllä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta siihen tekee työ- ja tasa-arvovaliokunnan ajatusten pohjalta vähän ratkaisua, mutta näyttää siltä, että se jää ponnen asteelle. Toivon mukaan hallitus sitten lähtee ripeästi toimimaan ja tehdään siihen ne riittävät toimenpiteet.

Toinen asia, mikä on itse asiassa pääasia, jota ajattelin pohtia tässä, on yksilöllinen varhaiseläke. Perusteluosassa todettiin, että yksilöllinen varhaiseläke lopetetaan, koska sillä ei ole hirveän paljon käyttöä. (Ed. Kuoppa: Yli 2 000 jäi viime vuonna!) — Siinä ed. Kuoppa on oikeassa, mutta mikä on paljoa käyttöä? — Mutta tässä ajatuksena kuitenkin on kirjattu rivien väliin, että nämä ihmiset voisivat jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, koska tässäkin yksilöllisessä varhaiseläkkeessä on vaadittu työkyvyttömyyden alenema. Itse kyllä epäilen pahasti sitä, millä tavalla eläkelaitokset käyttäytyvät siinä vaiheessa, kun ihminen lähtee hakemaan työkyvyttömyyseläkettä. Onko kynnys yhtä matala kuin yksilölliselle varhaiseläkkeelle pääsyssä on ollut? Epäilen, että tässä kyllä törmätään siihen, että hylkyjä tulee todella paljon.

Odotin myös, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa siihen enemmän kantaa ja toteaa, että tässä kynnystä ei saa nostaa yhtään siitä, mikä tällä hetkellä yksilölliselle varhaiseläkkeelle pääsyn kynnys on ollut, jotta nämä ihmiset, koska heiltä vaaditaan työkyvyn alenema, pääsisivät myös työkyvyttömyyseläkkeelle sillä perusteella. En tiedä tekniikkaa, miten se onnistuu, mutta sen tyyppistä lausumaa tässä odottelin.

Itse osa-aikaeläkejärjestelmässä, mikä tässä nyt loittonee vähän, tulee vähän niitä ongelmia, mitkä edelliset puhujat ovat todenneet. Sehän oli vähän kuin kokeilu, sitä aikaistettiin, mutta se kokeiluhan tuotti hyviä tuloksia.

Tosin siinä voi olla semmoisiakin näkökulmia, mitä valiokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, että hyväkuntoiset ja elinvoimaiset — niin kuin sanonta kuuluu — ja taloudellisestikin kohtuullisen hyvinvoivat ihmiset lähtevät tälle eläkkeelle. Mutta siinähän ajatuksena oli myös se, jotta niinhän he saavat lähteäkin, koska tässä on tarkoitus saada työtä jaettua. Tällä hetkellä ainakin vielä, kun tämän aamun uutisia kuuntelin telkkarista, yllättäen on taas todettu, että pitkän koulutusputken käyneitä ja hyvin korkeasti koulutettuja on taas työttömyyskortistossa. Siinä haastateltiin helsinkiläisiä ihmisiä, jotka ovat korkeasti koulutettuja. En tiedä, onko tämä välivaihe vai mikä vaihe, mutta nämä ihmisethän tarvitsisivat tämän tyyppistä työpaikkaa, jossa pääsisi sisään työelämään, jotta ei tapahdu semmoista ilmiötä, että he joutuvat muuttamaan pois maasta tai syrjäytymään ja työttömyysputkessa turhautumaan, kun on paljon käyty kouluja, mutta siitä huolimatta ei saa työpaikkaa.

Tässä on myös se vaara, jotta tämä voi antaa kielteisen signaalin niille nuorille, jotka nyt valitsevat ammattia. Se voi olla ikävä uutinen siinä mielessä, kun katsotaan, mihin kouluun tässä lähdetään. Kun ei ole kuitenkaan mitään tulevaisuutta, niin miksi lähteä kouluttautumaan? Tämä on siinä mielessä ikävä puoli, koska me haluamme kuitenkin mahdollisimman pitkälle saada tiedon ja osaamisen kautta Suomen pärjäämään.

Näillä kommenteilla en ole esitystä tekemässä, pakko kai tämä on niin hyväksyä kuin tämä on menossa. Toivon mukaan hallitus ryhtyy riittävän nopeasti toimenpiteisiin, että väliinputoajat kuitenkin pelastetaan.

Mikko  Elo  /sd:

Puhemies! Tämä nyt käsiteltävänä oleva lainsäädäntöhän perustuu työmarkkinajärjestöjen sopimukseen viime vuoden marraskuulta. Myös hallitusohjelmassa jo viitataan siihen, että eläkeikää tulisi nostaa 2—3 vuodella eläkemenojen lisääntymisen pelossa ja toisaalta myöskin huoltosuhteen heikkenemisen pelossa.

Puhemies! On ollut mielenkiintoista seurata tätä eläkekeskustelua Suomessa. Monet erityisesti yksityisen talouselämän johtajat ovat julkisuudessa vaatineet sitä, että eläkeikää pitää nostaa. Kun olen hyvin tarkkaan seurannut heidän omaa eläkkeelle jäämistään, olen huomannut, että lähes automaattisesti he jäävät 55 ja 60 ikävuoden välillä eläkkeelle.

Puhemies! Katson kyllä, että tässä on sillä tavalla aikamoinen ristiriita sanojen ja tekojen kohdalla. Tässä voisi esittää vetoomuksen myös talouselämän edustajille, jotka nyt vaativat työntekijöiltä eläkeiän nostamista, että he itse näyttäisivät hyvää esimerkkiä.

Puhemies! Tämä lainsäädäntö on osa sopimusta, johon liittyy vielä kohtia, jotka tulemme myöhemmin täällä käsittelemään. Aikaisemmin täällä on jo käsitelty muun muassa indeksiehtoa, josta me saamme oman lakiesityksen varmaan myöhemmin, samaten niin sanotusta superkertymästä, joka merkitsee sitä, että ihminen voi 68 ikävuoteen asti olla töissä ja saa 4,5 prosentin kertymän. Tämäkään ei ilmeisesti tule kovin paljon koskemaan raskaissa ammateissa olevia, vaan lähinnä meitä, jotka teemme tätä en sanoisi kevyttä henkistä työtä, mutta henkistä työtä kuitenkin, ja ehkä monia hallinnollisissa tehtävissä olevia.

Ehkä suurin ongelma, joka liittyy tähän sopimukseen ja johon myös täällä on viitattu, on työttömyysputken lopettaminen, josta tulemme myöskin saamaan erillistä lainsäädäntöä.

Marjatta  Vehkaoja  /sd:

Rouva puhemies! Muutama sana vielä työttömyyseläkkeen työssäoloedellytysten muuttamisesta, joka ei ollut tämän hallituksen esityksen ehkä kaikkein merkittävin osa, mutta se oli sen positiivisin osa. Kun täällä tuotiin esiin näitä vielä jäljelle jääviä väliinputoajien ongelmia, niin kyllähän valiokunta selvitti moneen otteeseen, voidaanko tässä tehdä muutoksia siihen suuntaan, mitä ed. Stenius-Kaukonen täällä esitti. Siihen ei suostuttu nimenomaan sen takia, että viitattiin kolmikantaiseen valmistelujärjestelmään, ja vielä todettiin, että silloin, kun tätä esitystä on annettu, ministeri on ollut tietoinen tästä kysymyksestä, mutta esittelevä ministeri ei siis ollut valmis ilman kolmikantaista valmistelua tätä muutosta hyväksymään.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! On kyllä aivan uskomatonta, että ministerin suuhun pannaan sellaisia sanoja, mitä hän ei minun tietääkseni ole sanonut. Kun valiokunnassa nimenomaan sanottiin, että kyseessä ovat ed. Stenius-Kaukosen esittämät, niin nämähän eivät olleet mitään ed. Stenius-Kaukosen esittämiä. Ed. Stenius-Kaukonen ikävä kyllä jäi yksin esittämään työasiainvaliokunnan lausunnossa yksimielisesti esitettyä tavoitetta pelastaa näitä väliinputoajaryhmiä. Niitä on muitakin kuin mitä puheenvuorossani mainitsin, ja mielestäni kaikki olisi ilman muuta pitänyt korjata.

Mikä oli ministeri Perhon tiedossa? Hänellä ei ollut tiedossa niitä minun konkreettisia esityksiäni, koska luulin, että ministeriöstä tulee valmis esitys, ettei niitä täällä edustajien tarvitse tehdä. Hänellä ei ollut niitä tiedossa, kun niitä ei ollut tiedossa sillä virkamiehelläkään, joka vastauksen antoi. Olen ministeri Perhon kanssa tämän asian selvittänyt. Haluan korjata tämän, että eduskunnan pöytäkirjoihin ei tule vääriä käsityksiä asiasta. Jos tämän asian käsittely olisi haluttu hoitaa, niin mehän olisimme sen voineet hoitaa, kun olisimme ajoissa ryhtyneet selvittämään ja pyytäneet vaikka työmarkkinajärjestöt paikalle.

Täytyy nyt muistaa vielä se, mistä tämä koko muutos on lähtöisin. Tämähän on eduskunnasta lähtöisin. Me olemme itse vaatineet korjattavaksi tätä epäkohtaa, ja kun epäkohtia on matkan varrella voitu havaita vielä enemmänkin — me silloin viittasimme nimenomaan tähän 5/15 vuoden säännökseen, mutta on enemmänkin näitä väliinputoajatapauksia — niin kaikki olisi pitänyt korjata. Se lähti nimenomaan työasiainvaliokunnan lausunnosta.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka minulle ei tullutkaan mukaani kopiota kirjeestä, joka sosiaali- ja terveysministeriöstä meille lähetettiin, niin äsken lausumani perustui kuitenkin kirjalliseen aineistoon. Haluan myöskin itse puolestani todeta sen eduskunnan pöytäkirjoihin.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on tosi kiusallista keskustella tällaisesta asiasta täällä, kun tämä on valiokunnassa selvitetty moneen kertaan ja olen tuonut esille sen asian. Olen varmistanut tämän asian ministeri Perholta. Tiedän varsin hyvin, että näin ei ollut. Se on ikävää, että kirjallisia lausuntoja valiokuntaan lähetetään asioista, jotka eivät ole yhtä sen kanssa, miten tosiasiassa asiat ovat menneet.