Ben Zyskowicz /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Eilen tässä samassa salissa keskusteltiin aika lailla paljon kokoomuksen suhtautumisesta kolmikantayhteistyöhön ja siihen perustuvaan niin sanottuun konsensuspolitiikkaan. Tätä keskustelua oli osaltaan virittämässä valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, joka kokoomuksen puheenjohtajan Ville Itälän puoluevaltuustopuheesta lehdissä tehdyistä selostuksista ja tulkinnoista oli vetänyt aika radikaalit johtopäätökset siitä, että kokoomus olisi suhtautumassa hyvin torjuvasti kolmikantayhteistyön jatkamiseen ja kiistämässä sen ansiot suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä.

Haluan tässä yhteydessä vielä kerran todeta, että mielestäni ja kokoomuksen mielestä kolmikantainen yhteistyö, missä valtiovallan ja työmarkkinaosapuolten eli palkansaajien ja työnantajien järjestöjen kesken voidaan sopia monista tärkeistä työelämän asioista, ei pelkästään palkkoihin liittyvistä asioista vaan muistakin työelämän asioista, ja voidaan käsitellä muitakin yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, tämä kolmikantayhteistyö, on mielestämme tuottanut paljon hyvää.

Ihan tuoreimpina esimerkkeinä mainitsen sen, että Suomessa pystyttiin sopimaan sellaisesta työssäjatkamista koskevasta laajasta eläkeuudistuksesta, joka tulee voimaan 2005, ja vastaavasta uudistuksesta sopiminen esimerkiksi Ranskassa näyttää olevan hyvin vaikeaa ja on johtanut siellä hyvin laajoihin ja moniin lakkoihin. Kolmikantayhteistyön ja konsensuspolitiikan puitteissa on myös voitu laman jälkeisinä aikoina tehdä maltillisia palkkaratkaisuja, jotka ovat osaltaan parantaneet suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja sitä kautta edistäneet Suomen nousua lamasta hyvään taloudelliseen kasvuun. Se, mitä viimeisen kahdeksan vuoden aikana saatiin aikaiseksi työpaikkojen lisäämisessä, jossa myös kolmikantainen yhteistyö oli keskeisessä asemassa, eli 300 000 uutta työpaikkaa, oli sinänsä ihan kunnon saavutus.

Tällä haluan sanoa sitä, että olemme tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin, mutta samalla olemme tietysti tyytymättömiä siihen, mitä ei ole saavutettu. Keskeisimpänä tässä on silloin esillä työttömyys, yhä vallitseva joukkotyöttömyys. On kaikkien tässä salissa rehellisesti mielestäni myönnettävä, että yhä jatkuva suomalainen suuri joukkotyöttömyys on tämän kolmikantaisen yhteistyön ja konsensuspolitiikan, jolla on siis paljon hyvää saavutettu, se suuri epäonnistuminen. Tämä epäonnistuminen asettuu oikeaan valoonsa, kun ajatellaan, että meillä oli useita vuosia erittäin nopea taloudellinen kasvu ja siitä huolimatta suomalainen työttömyystaso on jämähtänyt ihan Euroopan huonoimpien työttömyystasojen joukkoon.

Se kritiikki, mitä olemme halunneet esittää kolmikantaista yhteistyötä ja konsensuspolitiikkaa kohtaan, lähtee juuri siitä kysymyksestä, pystyykö kolmikanta sillä tavoin uudistumaan, pystyvätkö kolmikannassa olevat asenteet sillä tavoin uudistumaan ja pystyykö ennen kaikkea tuossa yhteistyössä keskeisintä roolia näyttelevä SAK ja itse asiassa SAK—SDP-akseli sillä tavoin uudistumaan, että edelleen tämän yhteistyön puitteissa voitaisiin jatkaa ja voitaisiin voittaa niitä suuria, uusia, kovia haasteita, joita meidän edessämme on. Ne liittyvät tietysti ennen kaikkea työllisyyden parantamiseen edelleen; ne liittyvät väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin; ne liittyvät myös koulutettujen keskituloisten palkansaajaryhmien epäoikeudenmukaisen palkkakohtelun aiheuttamaan haasteeseen; ne liittyvät tietysti talouskasvun ylläpitämiseen jne. Itse asiassa ministeri Kalliomäki eilen viimeisessä puheenvuorossaan aika lailla hyvin toi esiin näitä haasteita, joita tänä päivänä on kolmikannalle asetettava ja joissa, niissäkin haasteissa ja niiden voittamisessa, kolmikannan tulisi oikeutuksensa lunastaa.

Oma näkemyksemme on, että toivottavasti näihin haasteisiin voidaan tämän kolmikantaisen yhteistyön ja konsensuspolitiikan puitteissa vastata. Ainahan on parempi, jos asioista pystytään sopimaan laajasti, kuin että niistä joudutaan riitelemään. Mutta selvä näkemyksemme on, että se edellyttää uudistumista ja uusia asenteita kolmikannan puitteissa.

Arvoisa herra puhemies! Kuten sanoin vallitseva joukkotyöttömyys on se keskeinen epäonnistuminen, yhä jatkuva joukkotyöttömyys on se keskeinen epäonnistuminen, josta nyt on kyse ja josta tässä aloitteessakin on kyse.

Työttömyys, kuten kaikki tiedämme, on suuri inhimillinen tragedia niille ihmisille, joita se henkilökohtaisesti kohtaa, mutta se on myös yhteiskunnalle, koko kansakunnalle, suuri onnettomuus. Se maksaa paljon puuttuvina työpanoksina, puuttuvina verotuloina; se maksaa paljon annettavina työttömyyskorvauksina. Muistaakseni keskustalaiset julistivat vaalien alla, että jos työttömyysastetta saataisiin 1 prosenttiyksiköllä alas, säästettäisiin valtion budjetin tasapainon tasolla 700 miljoonaa euroa. Ei siis ihme, että olen odottanut hallitukselta, jossa on keskustalainen pääministeri, että vihdoin ryhdyttäisiin toimiin, jotta työttömyysastetta saataisiin alas ja nämä säästöt saataisiin parempiin tarkoituksiin.

Kun työttömyys on näin kallista, se merkitsee huomattavia vaikeuksia yhteiskunnalle ja ennen kaikkea kunnille pitää huolta keskeisimmistä peruspalveluista: terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, perusopetuksesta ja monesta muusta. Hallitus onkin, aivan oikein, asettanut keskeisimmäksi tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan luomisen tällä vaalikaudella. Kuitenkin on sanottava, että tällä hetkellä hallitus on erittäin pahasti jäljessä tuosta tavoitteesta. Hallitus ei ole vielä kovin vanha, mutta se, mitä tähän mennessä on tapahtunut, on se — ja puhun nyt sekä Jäätteenmäen että Vanhasen hallituksista, kun niillä on sama ohjelma ja pohja — että tästä työllisyystavoitteesta on menty taaksepäin, siis työllisten määrä on vähentynyt ja tätä tavoitetta ei ole lähestytty eli ei ole menty eteenpäin. Voi käydä niin, kuten Vesa Vihriälä Pellervon taloudellisesta tutkimuslaitoksesta sanoi, että kun hallituksen tavoitteena oli 100 000 uutta työpaikkaa neljässä vuodessa, niin jos nyt mennään taaksepäin ensimmäinen vuosi, tullaankin tilanteeseen, jossa pitäisi luoda 120 000 uutta työpaikkaa kolmessa vuodessa. (Ed. Sjöblom: Näin on!)

Mitä hallitus on sitten tehnyt työllisyyden edistämiseksi? En lainkaan epäile hallituksen hyviä aikeita ja vilpitöntä tahtoa tämän kansakuntamme kannalta keskeisimmän kysymyksen äärellä, ja hallitus on tehnyt hyviä päätöksiä. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä, kyllä!) Hallitus on esimerkiksi vastoin hallituspuolueiden vaalipuheita lähtenyt jo lisäbudjetissa tänä vuonna ja sitten edelleen ensi vuoden varsinaisessa budjetissa alentamaan työnteon verotusta. (Ed. Ala-Nissilä: Se oli meidän vaaliohjelmassamme!) Vaalien alla hallituspuolueet puhuivat siitä, että jos näin tehdään, se on uhka peruspalveluiden ylläpitämiselle, ja torjuttiin työn verotuksen alentaminen ja puhuttiin mieluummin arvonlisäveron alentamisesta, niin kuin kaikki hallituspuolueiden kansanedustajat täällä hyvin tiedätte. Mutta ne ovat olleet hyviä päätöksiä, mitä vastoin vaalipuheitanne olette tehneet, kun olette lähteneet alentamaan työnteon verotusta. Näin on voitu tukea kotimaista kysyntää, ja se on merkinnyt silloin piristystä myös työllisyyden kannalta. Näin on voitu myös kaventaa työhön liittyvää niin sanottua verokiilaa eli veron osuutta työn hinnasta, ja se on ollut tällainen rakenteellinen, oikean suuntainen toimenpide työllisyyden ja työnteon kannattavuuden hyväksi. (Puhemies koputtaa)

Sen lisäksi hallitus on satsannut paljon aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, lisännyt sadoilla miljoonilla markoilla aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja. Niitäkin tarvitaan, se on selvä. Tarvitaan tukityötä, tarvitaan kuntoutusta, tarvitaan koulutusta. Onko määrät viritetty oikein, onko keinot tämän politiikan puitteissa viritetty oikein, se on sitten toinen kysymys.

Mitä jatkoon tältä osin tulee, haluan kannustaa hallitusta jatkamaan työnteon verotuksen keventämistä myös vuosina 2005—2007. Haluan toivoa, että toteutumatta jäävät ne puheet, mitä hallituksen piirissä on esitetty, että kun tämä ohjelmassa sovittu veronalennusvara on suunnilleen tullut käytettyä vuonna 2004, sitten verotusta, siis työnteon verotusta, ei enää 2005—2007 alennettaisikaan. Eli kun olette omaksuneet sen linjan, että työnteon verotuksen keventäminen on myönteistä politiikkaa työllisyyden kannalta, toivon, että uskallatte jatkaa tällä linjalla myös vuoden 2005 jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Gustafsson: Pitäisi päästä asiaan!) Kun olen esittelemässä tätä tekemäämme lakialoitetta, olin tulkinnut, että olisi se 15 minuuttia käytössä. Mutta jos se on väärä tulkinta, niin jatkan siitä huolimatta.

Nämä keinot, joita hallitus on käyttänyt, työnteon verotuksen keventäminen ja aktiivisen työvoimapolitiikan käyttäminen, ovat vanhoja keinoja. Niitä keinoja käytti myös Lipposen kakkoshallitus, niitä keinoja käytti myös Lipposen ykköshallitus ja, kuten sanoin, saatiin kyllä luotua uusia työpaikkoja 300 000, mikä ei ole huono tulos. Mutta missä ovat tämän hallituksen uudet keinot työllisyyden edistämiseksi ja työttömyyden nujertamiseksi, sillä ilman näitä uusia keinoja, hyvät kollegat, hallituksella ei ole toivoakaan siitä, että tällä vaalikaudella syntyisi 100 000 uutta työpaikkaa? (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä niitä on hallitusohjelmassa!) Ilman näitä uusia keinoja tämä 100 000 uuden työpaikan tavoite jää vääjäämättä saavuttamatta.

Eräitä uusia keinoja hallitus on tuonut esiin, myönteisiä sellaisia. Esimerkiksi yrittäjien sukupolvenvaihdosta aiotaan verotuksellisin keinoin tukea, ja se on hyvä ratkaisu. Mutta keskeisenä uutena keinona työllisyyden edistämiseksi kaikki porvarilliset puolueet — tai pitäisikö, ed. Ala-Nissilä, sanoa ei-sosialistiset puolueet, en ihan tarkkaan tiedä, mitä ilmaisua tänä päivänä keskustassa käytätte (Ed. Ala-Nissilä: Me olemme keskustalaisia!) — toivat esiin matalan tuottavuuden työpaikkojen lisäämisen alentamalla näiden töiden työnantajakustannuksia, alentamalla yrittäjien näihin töihin kohdistuvia työvoimakustannuksia. (Ed. Ala-Nissilä: Se on hallitusohjelmassa!) Tämä niin sanottu Holm—Vihriälä-malli oli vahvasti esillä kaikkien ei-sosialististen puolueiden vaaliohjelmissa, jopa niin vahvasti, että kun kokoomus sanoi ennen vaaleja, että me aiomme 350 miljoonaa euroa käyttää tähän malliin, niin keskusta ilmoitti, että mepä aiomme käyttää puolet enemmän eli 700 miljoonaa euroa tähän malliin. Ed. Ala-Nissilä ja ed. Vihriälä, odotan, että aloittaisitte tämän työn. (Ed. Ala-Nissilä: On aloitettu jo! — Ed. Vihriälä: Kyllä!)

Hallitusohjelmassa on todellakin luvattu tähän työhön ryhtyä. Siellä on luvattu, että hallitus toteuttaa asiasta pikaisen selvityksen ja tavoitteena on, että järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2004 aikana. En tiedä, mitä tämä pikainen selvitys on tuottanut tuloksenaan. Toivoisin, että joku hallituspuolueen kansanedustaja voisi sitä valottaa. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä valottaa!) Mutta sen tiedän, että hallitus nimenomaisesti päätti budjettiriihessään lykätä, ed. Ala-Nissilä, lykätä (Ed. Ala-Nissilä: Ei pidä paikkaansa, päinvastoin!) tämän hankkeen aloittamisen vuodesta 2004 vuoteen 2005. Tässä on tämä erimielisyys meidän kesken. Kokoomus ja kokoomuksen eduskuntaryhmä ei hyväksy hallituksen lykkäävää päättämättömyyttä. Päinvastoin työllisyystilanne on erittäin haastava. Joka päivä kuulemme huonoja työllisyysuutisia, viimeksi tänään. Nyt tarvitaan käytännön tekoja työllisyyden edistämiseksi, käytännön tekoja näiden uusien työllisyyskeinojen käyttöön ottamiseksi. Ed. Ala-Nissilä, on tekojen aika. (Ed. Ala-Nissilä: On, on!)

Olemme tehneet tämän nyt esittelyssä olevan lakialoitteen vauhdittaaksemme hallituksen toimintaa tässä asiassa, kiirehtiäksemme hallitusta tarttumaan hankkeeseen, toteuttamaan vaalipuheissa ja hallitusohjelmassakin luvatun uudistuksen, jolla yrittäjien työvoimakustannuksia porrastetaan palkkatason mukaan, jotta voidaan tukea matalapalkkaisten töiden syntymistä, matalan tuottavuuden töiden syntymistä, joita tarvitaan ja joista muun muassa ed. Pekkarinen viime vaalikaudella hyvin lämpimästi puhui.

Olin varautunut esittelemään tämän lakialoitteen yksityiskohtia, mutta aika ei siihen riitä. Totean vain lopuksi sen, minkä äsken sanoin: Työllisyystilanne, ministeri Pekkarinen, on hyvin haastava. Tarvitaan uusia toimenpiteitä. Haluamme aloitteellamme vauhdittaa näitä toimenpiteitä. Olemme tässä asiassa erittäin valmiita yhteistyöhön hallituksen kanssa. Ministeri Pekkarinen, on tekojen aika.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Vain pikaisesti tutustuin tähän aloitteeseen tuossa äsken, mutta aloitteen sisällön jonkunlainen ennalta tunteminen pakottaa lausumaan ääneen pari ajatusta. Ensimmäinen niistä on se, että tämän suuntaisia toimia tässä tarvitaan. On työllisyyden parantamisen, on yrittäjyyden eteenpäinviemisen, asioiden, jotka monessa mielessä ovat yksi yhteen, nimissä syytä toimia niin, että edistetään nimenomaan työpaikkojen syntymistä myös sellaisille palvelualoille, joilla tällä hetkellä niiden syntyminen ja näiden työpaikkojen tarjoaminen ei kannata. Silloin tarvitaan erilaisia sellaisia keinoja, joihinka tässä aloitteessakin viitataan. Tämä aloite ei välttämättä ole yksityiskohdiltaan juuri sitä, mitä tässä tilanteessa tarvitaan, mutta perusainekset joka tapauksessa ovat sitä, mitä tarvitaan. Hallituksen yksimielisenä tarkoituksena on pikaisesti valmisteluttaa esitys, joka tähtää suurin piirtein samanlaisiin tavoitteisiin, ja ajatus on, että tämä lainsäädäntö voitaisiin ottaa käyttöön 1.1.2005.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kokoomus kantaa huolta työllisyydestä, mutta kolme varausta ja näkökulmaa nyt tähän kokoomuksen esitykseen: Kysyn, kohdistuuko se oikein, kun sen pitäisi kohdistua heikommin koulutettuihin ja te olette laittaneet ylärajaksi lähes 1900 euroa, joka on Suomessa melkein keskipalkka. Toinen ongelmakohta esityksessänne liittyy siihen, että te olette ottamassa rahaa pois aktiivisesta työllistämisestä. En pidä sitä perusteltuna. Kolmas, iso kysymys on se, hyvät ystävät kokoomuslaiset, että tämä on poskettoman kallis järjestelmä, jota te olette ehdottamassa, vanhassa rahassa kokeiluaikana yli 12 miljardia markkaa.

Sosialidemokraatit ovat korostaneet sitä, että kun tähän suuntaan tulee edetä, pitää saada sosiaaliturvamaksuosuutta jaetuksi sillä tavalla oikeudenmukaisemmin, että pääomavaltainen teollisuus ja se, joka pärjää, osallistuu sinällään tähän oikeaan tavoitteeseen välillisten työvoimakustannusten alentamiseksi ikään kuin pienituloisten työntekijöiden kohdalta. Tämän takia on perusteltua, että hallitus on ottanut aikalisän. Tämä ei ole ollenkaan niin helppo juttu, kuin tässä kokoomuksen lakialoitteessa esitetään. Siinä on erittäin paljon ongelmallisia kohtia. (Ed. Sasi: Mitä ne ovat?) Tässä kaivoin esiin vain kolme.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Zyskowicz vaatii kolmikantaa uudistumaan ja kyselee, pystyykö se uudistumaan, mutta kun hän itse kysyy, mitä uudistuminen on, mitä se merkitsee, se merkitsee sitä, että yritetään luoda Suomeen uutta kengänkiillottajayhteiskuntaa, pienipalkkaisen työn yhteiskuntaa. Samanaikaisesti kumminkin kokoomus on markkinahenkinen puolue, joka vaatii, että pitäisi olla ostokykyisiä asiakkaita. Miten sellaiset ihmiset, jotka saavat nälkäpalkan, pystyvät kuluttamaan ja ostamaan? Miten se voi hyödyttää tätä yhteiskuntaa enemmän? Käsittääkseni tänä päivänä jo kansanedustajan tuloilla pystyy kyllä kengänkiillotuksen ostamaan, ilman että se alennusmyyntiin pannaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz viime vaalikaudella oppositiolta aina vaati varjobudjettia. Kokoomukselta sitä ei ole näkynyt ei kuulunut. Onneksi on nyt saatu kaksi lakialoitetta aikaiseksi. Ehkä tuo oppositiopolitiikka siitä pikkuhiljaa käynnistyy.

Sinällään tämä lakialoitteen aihe on tärkeä, että pyritään työvoiman kysynnän kautta lisäämään työllisyyttä matalan tuottavuuden aloilla, palvelualoilla jne. Tämä on monissa tutkimuksissa selvitetty ja kulkee Oecd:n, EU:n papereissa tämä asia, jota pidetään tärkeänä. Hallitusohjelmassahan tämä selkeästi on kirjattuna. On selvää, että tämä vaatii kunnon valmistelun. Myöskin on mahdollista, että sosiaaliturvamaksujärjestelmien sisällä on mahdollista liikkua, niin että välttämättä kaikkea ei tarvitse käyttää riihikuivana rahana.

Minusta tätä valmistellaan nyt niin nopealla aikataululla kuin tässä voidaan edetä. Keskustahan nosti tämän esille aikanaan jo työreformipaperissa. Se kulki silloin Kukkosen mallina, ja nyt on tämä Vihriälän—Holmin malli kehitetty. Tästä syntyy kyllä uusi väline työllistymiseen nimenomaan työvoiman kysynnän näkökulmasta, ja siinä mielessä on hyvä, että kokoomus tukee tätä asiaa, ja toivotaan, että oppositiopolitiikka tuosta pikkuhiljaa lähtee asiallisille, aktiivisille raiteille.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczin puheessa tuli esiin se, jotta kokoomus kannattaa kolmikantaa. Itse ainakin kun kuuntelin hiljattain uutisia ja kokoomuksen puheenjohtajan puhteita, niin siellähän todettiin, jotta demarit ja SAK ovat pahimpia yhteiskunnan jarruja ja kolmikanta on jotenkin kovin kielteinen ja tuhonnut koko kehittämisen mahdollisuuden. Ajaako tässä nyt kokoomus monilla raiteilla? Onko teillä vielä kolmas tai neljäskin linja olemassa? Siihen ilmeisesti saa vastauksen.

Mutta sitten itse tämä malli, mitä tässä aloitteessa esitetään, niin tämähän kannustaa semmoiseen alepalkkakilpailuun yritysten osalta elikkä tässähän haastetaan suomalaiset yritykset siihen, jotta mitä pienempää palkkaa maksat, niin yhteiskunta tukee sitä ajatusta. Se viesti varmasti menee perille. Tämä ihmetyttää sitä taustaa vasten, kun meillä on kuitenkin korostettu tämmöistä ostovoimaista porukkaa, sitä että semmoista osaavaa porukkaa olisi Suomessa. Tämä malli ei kyllä hirveän paljon osaamiseen kyllä kannusta, vaan kannustaa siihen, jotta ei kannata käydä hirveän paljon kouluja, ja yhteiskunta antaa osviitan siihen suuntaan, jotta teitä tuetaan siitä, kun teille maksetaan vähän palkkaa. Sen takia tämä on tosi omituista. Hyvä, kun ed. Ala-Nissilä totesi, että tämä onkin sitä työreformia. (Puhemies koputtaa) Aikanaan keskusta ajoi sitä vahvasti, ja nyt kokoomus on ottanut näköjään niin kuin ottopojakseen tämän työreformin.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mitä ministeri Pekkarinen yhtäältä ja ed. Gustafsson toisaalta tästä asiasta totesivat, ei ole mikään yllätys. Kun tätä keskustelua jo ennen vaaleja käytiin, oli hyvin selvää se, että keskusta liputti voimakkaasti tämän tyyppisen mallin puolesta, jolla voitaisiin lisätä palvelualan työpaikkoja ja SDP ja SAK suhtautuivat penseästi. (Ed. Zyskowicz: Ja vasemmistoliitto!) Ed. Gustafssonin viittaus tähän aikalisään on aika taktinen. Tästä hallitusohjelman kirjaamisesta on jo reilu puoli vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi ollut mahdollista tämä asia viedä eteenpäin, ja sen vuoksi kokoomus on nyt tämän aloitteen tehnyt. Mielestäni kysymys on siitä, että hallituksen sisällä on erilaisia näkemyksiä ja vääntöjä, ja näyttää siltä, että demarit ovat työllisyyspolitiikassa niskan päällä, valitettavasti.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on lukenut hallitusohjelmaa, ja ryhmän puheenjohtajan nimissä tehdään lakialoite hallitusohjelman puolesta. En tiedä, onko se opposition tukipuoluepolitiikkaa vai mitä, mutta tukea ehkä hallitus tarvitsee nimenomaan tässä asiassa, (Ed. Zyskowicz: Kyllä! Varsinkin keskusta hallituksessa!) joka kuitenkin on, niin kuin täällä on myös ed. Esa Lahtela todennut, pienituloisten ihmisten kannalta, aloite toteutuessaan, sellainen, että se johtaa yhä enemmän pienituloisiin ihmisiin tässä maassa.

Mutta eräs asia, ed. Zyskowicz, minkä totesitte esittelypuheenvuorossanne, on se, että palvelujen määrä ei heikkene. Totesitte, että se on uhka. Kuitenkin tiedämme, että kuntaliiton mielestä 140 miljoonaa euroa ensi vuonna ollaan alijäämäisiä. Se tulee heijastumaan palveluihin.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on jo selvinnyt, että hallituksen taholla on hyvin erilaisia näkökulmia tässä ja painotuksia. Toivoisin, että se nyt ei ainakaan viivyttäisi sitä, kun mietitään mihin paino pistetään, että nämä ratkaisut tai toimenpiteet nimenomaan työllistymiseen ja niiden uuden 100 000 työpaikan löytymiseen ja saamiseen ja toteutumiseen eivät viivästyisi. Tämä on todella mielestäni suuri huoli, että hallituksen myötä niihin ratkaisuihin ei ole kovin nopeasti lähdetty. Siinä mielessä sitä, että nyt yleensä täällä tulee näitä aloitteita, jotka nostaisivat työllisyyttä ja parantaisivat työttömyyttä, on mielestäni kyllä arvioitava myönteisesti.

Vaikka ed. Gustafsson sanoi, että on kallis ratkaisu, niin tietysti tässäkin lakialoitteessa on laskelmaa tehty, miten näitä sitten kustannettaisiin. Kyllä nämä todella ovat varmasti täysin harkittuja. Jos nyt sanotaan, että tässä on kysymys siitä, (Puhemies koputtaa) että pienpalkkaisia lisätään, niin toivoisin, että nähtäisiin, että yrittäjiä on erilaisia. On varmasti yhden (Puhemies koputtaa) tai kaksi henkilöä työllistäviä yrityksiä, jotka eivät välttämättä ihan sitä huippupalkkaa ensimmäiseksi edes voi maksaakaan. Näen kyllä tässä, ettei tämä palkkataso voi olla ongelma, etteikö tämänlaista aloitetta voisi viedä eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson näki tässä ongelmana sen, että palkat on liian kovia, tämän tuen piirissä olevat palkat. Muut tuolla vasemmalla ovat nähneet ongelmana sen, että palkat ovat liian pieniä, tämän tuen piirissä olevat palkat. Tässä aloitteessa lähdetään siitä, että tämä tuki on korkeimmillaan silloin, kun palkka on 1 350 euroa kuukaudessa, joka kai on aika lailla sellaista työntekijöiden keskipalkkaa.

Edustajat Kuoppa ja Lahtela näkivät huolta siitä, että tulee paljon pienipalkkaisia ihmisiä, jos pienipalkkaista työtä tuetaan ja sen kysyntää vahvistetaan. Hyvät ystävät siellä vasemmalla: Eikö ole parempi, että meillä on pienipalkkaisia ihmisiä, kuin että meillä on työttömiä ihmisiä? Tästähän on kyse. Tämä aloite ei merkitse kenenkään palkan alentumista, mutta tämä aloite merkitsee sitä ja tämä uudistus merkitsee sitä, että pienipalkkaisille töille löytyy enemmän kysyntää, työvoimalle löytyy kysyntää. Työttömät ihmiset pääsevät työttömyyskorvauksen piiristä pienipalkkaisen työn piiriin. Eikö se ole parempi kuin se, että he ovat työttöminä?

Ministeri Pekkarinen valitettavasti joutui lähtemään. Kiitos hänelle, että hän tunnusti, että tämä on asia, jossa hallituksen olisi pitänyt edetä, mutta ei ole edennyt. Luen suoraan hallitusohjelmasta: "Hallitus toteuttaa pikaisen selvityksen siitä, onko käytännön edellytyksiä toteuttaa - -". Kun täällä on hallituspuolueiden johtavia kansanedustajia paikalla, kysyn: Mitä tälle selvitykselle kuuluu?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan edelleen, että en myöskään epäile kokoomuksen vilpittömyyttä itse tässä asiassa. Niin kuin sanoin, minusta on tärkeää, että tästä keskustellaan. Sosialidemokraatit ovat myöskin sitä mieltä, niin kuin hallitusohjelmaankin on kirjoitettu, että välillisiä työvoimakustannuksia voidaan ja niitä tulee alentaa. Mutta menkääpä itseenne, arvoisat kokoomuksen kansanedustajat: oletteko vakuuttuneita, että tämä tuki kohdentuu nyt tässä teidän mallissanne oikein? Se ei kohdennu sinällään palvelusektoriin, palveluelinkeinoihin. Me olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että tuen tulisi kohdistua pienyrityksissä uusien työntekijöitten: ensimmäisen ja toisen ja kolmannen työntekijän, palkkaamiseen. Tämä teidän mallinne heittää ja hajottaa nämä rahat niin kuin aikanaan vanhassa maatalouspolitiikassa hehtaaripelloille, eikä ole mitään varmuutta siitä, että se palvelee sitä varmaan vilpitöntä tavoitetta, joka kokoomuksella on. Edelleen toistan sitä, että tämä vaatii juuri sen huolellisemman valmistelun, jota hallitus nyt juuri on tekemässä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka ed. Gustafsson on hallituspuolueen johtava kansanedustaja, en saanut häneltä vastausta siihen, mitä kuuluu tälle hallitusohjelman lupaamalle pikaiselle selvitykselle. Toivon, että joku teistä vastaa tähän kysymykseen: Missä vaiheessa selvitys on, onko se valmistunut, mitkä sen tulokset ovat, mitkä arviot siinä esitetään? Luulen, että koko eduskunta haluaa nyt vastauksen tähän joltakin ministeriltä tai muulta, joka asian tuntee.

Kohdentuuko tämä oikein? Se on hyvä kysymys. Olemmeko varmoja siitä, että se kohdentuu oikein. Sanotaan näinpäin, että me olemme varmoja siitä, että nykyisin keinoin ja vain niihin pitäytyen 100 000:ta uutta työpaikkaa ei tällä vaalikaudella synny, ei synny, ed. Gustafsson. Me olemme varmoja siitä, että tarvitaan uusia toimenpiteitä. Me näemme tässä mahdollisuuden. Emme voi olla varmoja siitä, että tämä toimii hyvin. Sen vuoksi esitämme, että tämä olisi määräaikainen kokeilu, alkaisi ensi vuoden aikana ja kestäisi vuoden 2008 loppuun. Tämän kokeilun yhteydessä arvioidaan tämän uuden keinon tuloksellisuus nimenomaan työllisyyden edistämisen kannalta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz tekee tällaisen haavillakäyntikysymyksen. Kysyjä hyvin tietää sen, että tätä asiaa valmistellaan ja se on budjettineuvotteluissa siirretty sillä tavalla, että se astuu voimaan vuonna 2005. Varmaan meidän itse kunkin tavoite voisi olla se, että se astuisi nopeamminkin, ja varmaan omassa eduskuntaryhmässäni pyrimme vaikuttamaan siihen, mutta asian suuruusluokka ja merkitys on niin iso ja on kysymys niin isoista rahoista, että tämä hallituksen esitys tullaan valmistelemaan perusteellisen hyvin. Sen vuoksi uskon, että aikataulu on realistinen ja hyvä, että se saadaan vuonna 2005 voimaan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin tähän keskusteluun mukaan muutaman luvun, jotka tukevat tätä aloitetta hyvin paljon mielestäni. Tällä hetkellä korkeasti koulutetuista on työelämässä 80 prosenttia, perusasteen koulutuksen saaneista 40 prosenttia. Vastaavasti työttömiä korkeakoulutetuista on 4,7 prosenttia ja perusasteen koulutuksen saaneista 13,9 prosenttia. Nämä ovat viimeiset luvut, mitkä ovat olleet saatavilla. Ihmettelen kyllä, mitä siellä vasemmalla erityisesti edustajat Kuoppa ja Tiusanen ja muut ovat puhuneet, onko se tosiaan väärin, että me yritämme näitä ihmisiä työllistää, koska näillä nykyisillä keinoilla työllistymistä ei ole tapahtunut.

Siihen, mitä ed. Gustafsson sanoi aikaisemmin täällä aktiivisesta työvoimapolitiikasta ja siitä, että kokoomus haluaa siirtää sieltä rahoja tähän malliin, haluan sanoa omiin kokemuksiini vedoten, että siellä kursseilla on kolmenlaista väkeä. Siellä on niitä, jotka työllistyvät ilman kurssia, ja sitten siellä on niitä, jotka eivät työllisty sen kurssinkaan ansiosta, ja siihen kolmanteen porukkaan, joka jää siihen väliin, niitä toimenpiteitä kannattaa kohdistaa. Olen aivan varma, että ne noin 90 000 koulutuspaikkaa, jotka siellä nyt ovat, riittävät sinne todella hyvin. Ei ole mitään järkeä satsata enää 100:aa miljoonaa euroa siihen hommaan lisää.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt kysymys ed. Zyskowiczille: Esimerkiksi kaupan konsernit tekevät jonakin vuonna kovaa tulosta, voittoa. Minkä takia tällaiset voittoa tuottavat yritykset tarvitsevat valtion tukea palkanmaksuunsa? Esitetty mallihan sisältää tuen myös tällaisille yrityksille kuitenkin ilman minkäänlaista työllistämisvelvoitetta. Jos tekee vertailuja EU:n sisällä, palvelualoilla Suomen palkkakustannukset kuitenkin ovat vaan EU:n keskitasoa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa palvelualojen osuus työvoimasta on pieni verrattuna moneen muuhun maahan. Suomi on tunnettu itsepalveluyhteiskunta. (Ed. Huotari: Suomi on hyvin koulutettua kansaa!) Työttömissä, ed. Huotari, on hyvin paljon niitä kansalaisia, joilla on vähemmän erityisosaamista eli joilla on matalampi koulutustaso. Me uskomme, että tämä malli, jossa tuetaan matalamman koulutustason saaneiden ihmisten työvoiman kysyntää, edistää näiden uusien työpaikkojen syntymistä ja sitä kautta tarjoaa näille kansalaisille mahdollisuuden päästä töihin. (Ed. Gustafsson: Ei tullut vastausta kysymykseen!) Tämän vuoksi, jotta työllisyyttä voidaan edistää, olemme tehneet tämän aloitteen ja haluamme tällä aloitteella kannustaa ja kiirehtiä hallitusta etenemään oman ohjelmansa, ed. Gustafsson, mukaisessa politiikassa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan tähän tartun, mitä ed. Zyskowicz sanoi viimeksi, että pitää edistää työllistymistä matalapalkka-aloilla. Nyt on esimerkiksi Helsingissä se tilanne, että siivoojia ei saada riittävästi työtehtäviin. Mistähän se johtuu? Liian isot palkat vai liian pienet palkat? Minun vastaukseni on, että palkat ovat liian pienet.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz väittää täällä, että tämä tuki olisi tarkoitettu työttömien työllistämiseen. Minä kysyin tulevaisuusvaliokunnan kuulemisessa asiantuntija Holmilta, joka on toinen tämän idean isistä, miksi ette tällä hetkellä työttömiä henkilöitä työllistä jo nykyisillä tuilla, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin tämä tuki olisi työnantajalle. Esimerkiksi yhdistelmätuki on lähes 1 000 euroa kuukaudessa vuoden ajan. Holmin vastaus oli se, että koska nämä ihmiset ovat olleet liian pitkään työttömänä, eli vastaus on se, että pitkään työttömiä ihmisiä ei tälläkään mallilla ole tarkoitus työllistää. Tällä on tarkoitus jakaa rahaa yrittäjille, mikä on ihan kaunis tavoite sinällään, mutta mikä on tämän vaikuttavuus, sitä pitää arvioida. Tehän vaikuttavuutta kaipaatte työllistämistoimiinkin. Jos yrittäjät eivät halua työllistää, niin silloin eivät työllistä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotarille vastaan, että kyllä tällä on tarkoitus luonnollisesti myös ylläpitää työllisyyttä. (Ed. Huotari: Älkää puhuko silloin työttömistä!) Eli kyllä toki on tarkoitus myös palvelusektorilla ja muualla yrittää pitää kiinni niistä työpaikoista, joita on, ja niistä voidaan pitää kiinni, jos helpotetaan yrittäjien työvoimakustannuksia. Mutta uskomme ja tiedämme, että on paljon sellaisia palvelualojen työpaikkoja, joita voisi syntyä, jos se palvelu pystyttäisiin tarjoamaan oikeaan hintaan, ja sille löytyisi silloin kysyntää. Totta kai tällä mallilla vaikutettaan siihen kokonaishintaan, mikä yrittäjälle, työnantajalle, syntyy näiden työpaikkojen luomisesta ja sitä kautta näiden palvelujen tarjoamisesta.

Mitä tulee pitkäaikaistyöttömiin, on varmasti totta ja on rehellisesti sanottava, että on totta, että meillä on hyvin pitkään työttöminä olleissa henkilöissä sellaisia, jotka eivät työllisty edes tällä parempiehtoisella yhdistelmätuella.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tässä on puheenvuoroista kuultu, Suomi on maa, jossa korkeasti koulutettujen ja vähän koulutettujen ihmisten työllisyysero on valtava. Tietysti yksi lääke on se, että koulutetaan kaikkia ihmisiä lisää. Se on tietysti hyvä ja sinänsä oikea tavoite, mutta jokainen meistä tietää, että kaikki ihmiset eivät syystä tai toisesta joko halua tai muista syistä sijoitu koulutukseen eivätkä halua opiskella niin, että voisivat sijoittua niin sanottujen korkeammin tuottavien työpaikkojen tai työelämän piiriin. Näin ollen kysymys kuuluu: Hyväksymmekö me sen tosiasian, että nämä ihmiset eivät koskaan pysty nykyisillä teollisuusyhteiskunnan palkkarakenteilla sijoittumaan työelämään, vai emmekö me hyväksy tätä? Kokoomus on lähtenyt siitä, että me emme hyväksy tätä. Suomessa on paljon työhaluisia ja työkykyisiä ihmisiä, jotka voisivat tehdä, niin kuin Holm asiantuntijalausunnossaan sanoi, tavallista työtä tavallisille ihmisille. Tämän mallin tarkoitus on saada tavallista työtä tavallisille ihmisille, ja näitä ihmisiä toki Suomessa on. Hyvinvointiyhteiskunta ei pysy pystyssä ilman korkeampaa työllisyyttä. Kyllä tämän mallin tarkoituksena on myös estää uusien työttömien syntyminen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lakialoite on oikean suuntainen, joskin pitkälti työnantajalähtöinen. SDP lähestyy tätä samaa rastia työntekijöitten kannalta. Silloin on kysymys toimeentuloturvasta ja esimerkiksi aktiivisista työvoimatoimenpiteistä ja työvoimapolitiikasta. Kun työnantajien suunnalta tulee yhä vahvempaa viestiä, että työvoima ei kelpaa, vaikka ilmaiseksi saisi, niin silloin painopiste täytyy siirtää sinne, mikä on työllistymisen esteenä, aivan niin kuin ed. Huotari sanoi. Kun olemme veljeksinä ja sisaruksina tässä nyt yhteisellä tiellä, rohkenen lainata sitä paksua mustaa kirjaa, missä sanotaan: "Älkää riidelkö matkalla."

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy vielä korostaa sitä, että tässä ei puututa työntekijöitten palkkaan vaan kaikille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Ajatus on se, että kun työnantajan kustannuksia alennetaan, silloin palvelun hinta alenee, syntyy lisää kysyntää ja työpaikkoja voidaan luoda. On selvää, että esimerkiksi niillä aloilla, jotka olisivat uhattuina siitä syystä, että kysyntä ei riitä, työpaikkoja voidaan säilyttää, ja niillä aloilla, joilla ei saada työntekijöitä, on mahdollisuuksia maksaa jopa jonkin verran parempaa palkkaa työntekijöille, jotta työntekijöitä saataisiin, kun tämä tukielementti on mukana. Ja sanon: Kaikissa tilanteissa palkka on kuitenkin aina parempi kuin työttömyyspäiväraha.

Haluan myöskin muistuttaa siitä, että vasemmisto on voimakkaasti ajanut sitä, että työnantajalle maksetaan korvauksia tai palautetaan verot varustamoelinkeinossa. Ihmettelen, miksi saman tyyppinen malli ei kelpaa tässä tapauksessa, vaan pelkästään hyvätuloisille varustamoelinkeinon palveluksessa oleville ihmisille. Onko niin, että kokoomus täällä yksin puolustaa pienipalkkaisen ihmisen asiaa, pienen ihmisen asiaa? Mielestäni tämä on tullut selväksi tässä keskustelussa: vain me välitämme tavallisesta, pienestä ihmisestä.

Mitä tulee asian valmisteluun, täytyy sanoa, että meiltä kesti kolme viikko valmistella tämä aloite. Valtiovarainministeriössä, jos ministeri Kalliomäki niin haluaa, yhdessä viikossa ministeriön virkamiehet kirjoittavat pykälät tähän lakiesitykseen, koska asiaa on niin monessa toimikunnassa jo selvitetty, että tässä suhteessa kaikki tarvittavat selvitykset tosiasiassa on jo tehty. (Ed. Gustafsson: Uskomaton asenne veronmaksajien rahoihin!)

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomukseltahan on pyydetty jo tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana vaihtoehtobudjetti. Me olemme kertoneet sen, että me yhdymme paljolti niihin hyviin asioihin, mitä tämän hetken budjettikirjassa on, mutta muutamiin kipukynnyksiin haluamme tuoda oman vaihtoehtomme. Tämä on juuri yksi niitä keskeisiä elementtejä tässä salissa tänään.

Oli mielenkiintoista kuulla kauppa- ja teollisuusministerin myönteinen kannanotto tähän lakialoitteeseen. Hänhän kertoi, että tämän tyyppistä elementtiä tarvitaan. Mutta niin kuin huomaatte, jostakin syystä päähallituspuolueen keskustan kansanedustajat eivät ota tähän asiaan kantaa heitä ei ole monta salissakaan — vaikka vaalien alla minä ymmärsin kyllä niin, että myöskin Suomen keskustan prioriteeteissa tämän tyyppiset toimet olivat aivan ensisijaisen tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Toivoisin kumminkin, että tätä lakiesitystä ei nähtäisi niin ideologisena, mitä tällä hetkellä on, (Ed. Huotari: Kuin mitä se on!) koska tarkoituksena on nimenomaan saada ihmisiä työttömyydestä edes jonkinlaisen työn piiriin ja se on aina parempi vaihtoehto.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kokoomuksen lakialoitteessahan palkitaan työnantajia, työnantajat palkitaan. (Ed. Zyskowicz: Työllistämisestä! Onko se paha asia?) Ajatellaan nyt, että työnantajaa palkitaan tässä siitä ja kannustetaan heitä siihen, että he maksavat mahdollisimman alhaisia palkkoja. (Kokoomuksen ryhmä: Ei!) Tässähän tämä kysymys on, koko ideologia. Se on tämän ideologia. Ed. Zyskowicz väittää, että tällä pystytään pitämään ihmisiä työpaikoilla. Työnantajat pitävät ihmiset työpaikoilla, jos he tarvitsevat työntekijöitä. Esimerkiksi metsäteollisuus on tällä hetkellä vähentämässä yli 1 000 ihmistä. Se ei taatusti tapahdu pelkästään taloudellisista syistä vaan jostain muusta syystä, kun se ilmeisesti ei tarvitse niitä ihmisiä. Jos se tarvitsee, se maksaa palkat ja se pystyy maksamaan. Yritykset tekevät voittoa. Siis kysymys ei ole lainkaan tästä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei minulla ole mitään illuusiota siitä, minkä takia työnantajat tai yrittäjät pitävät ihmisiä töissä. Se on osa heidän yritystoimintaansa, jonka taloudellisen toiminnan tarkoitus on voiton tuottaminen. Ei tässä ole mistään illuusiosta kyse. Kyse on siitä, niin kuin ed. Sasi hyvin kuvasi, että varsinkin palvelualoilla työn kysyntä eli sen palvelun kysyntä riippuu hyvin pitkälle sen palvelun hinnasta (Ed. Kuoppa: Riippuu siitä, onko maksukykyisiä asiakkaita!) ja sen palvelun hintaan voidaan vaikuttaa vaikuttamalla sen yrittäjän kustannuksiin sen palvelun tuottamisesta. Me esitämme mallia, jossa palvelun hintaa voidaan alentaa ilman, että työntekijän palkkaa alennetaan.

Ed. Kuoppa, eikö ole hyvä, jos tällä tavoin alentamalla palvelun tuottamisen hintaa puuttumatta työntekijän palkkakustannuksiin voidaan luoda sille palvelulle lisää kysyntää ja näin sille yrittäjille sitä teidän mainitsemaanne tarvetta pitää sitä ihmistä töissä ja palkata lisää ihmisiä töihin? Tästä juuri on kyse, työllisyyden edistämisestä

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kyllä vasemmalta kuuluu aika erikoisia kommentteja. Ensinnäkin yksi perustotuus on se, että jos yritys ei tuota voittoa, sitä yritystä ei kohta enää ole. Onko tämä jollekin epäselvää? En muutenkaan voi ymmärtää sitä, miksi voitto on kirosana. Meidän yhteiskunnan päättäjien pitäisi olla iloisia, jos joku yritys tuottaa voittoa, koska siitä kertyy myös valtion kassaan kuten myös kuntien kassaan tuloja. (Ed. Gustafsson: Ei kukaan ole sanonut niin, eivät demarit ainakaan!)

Arvoisa puhemies, jos vielä jatkan: Kyse ei ole yrittäjän tukemisesta. Siis kysehän on siitä, että kohtuullistetaan niitä kuluja, jotka yrittäjä muutenkin maksaa, työnantajan sivukuluja. Siitähän tässä on kyse. Moneen otteeseen on todettu, että nimenomaan työnantajan sivukulut ovat se kynnys, mikä estää työllistämistä. Tässä puututaan niihin tiettyjen palkkojen osalta, ja minusta tämä on sikäli todella positiivinen ele.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on ihan pakko sanoa näin, että muun muassa ed. Tiusanen on ihan pihalla tässä asiassa. Ed. Tiusanen sanoi, että kokoomus edistää pienituloisten ihmisten määrän lisääntymistä. Tosiasiassa kysymys on siitä, että kokoomus tällä lakialoitteellaan pyrkii työttömien määrän vähentämiseen. Eikö tämän luulisi olevan myöskin ed. Tiusasen keskeinen tavoite tällä eduskuntakaudella ylipäätään? Kokoomus on luvannut tukea hallitusta eri aloitteissa, joissa päämääränä on nimenomaan työttömyyden vähentäminen, talouskasvun lisääminen. Ed. Tiusanen sanoi, että kokoomus mielistelee hallitusta. Kokoomus on ihan avoimesti sanonut, että kokoomus on valmis tukemaan hallitusta hyvissä aloitteissa. Tässä valitettavasti on käynyt niin, että hallitusohjelman mukaisesti hallitus ei ole luvannut tuoda esityksiä eduskunnalle sillä aikataululla, kuin se on kirjoittanut kirjaansa. Kokoomus peräänkuuluttaa sitä, että tämä on yksi keskeinen tekijä, yksi niistä keskeisistä tekijöistä, millä työttömien määrää voidaan vähentää. Sen takia tämä lakialoite on tässä vaiheessa tuotu. (Puhemies koputtaa)

Ed. Mustajärvelle vielä tiedoksi, kun hän totesi, että Suomessa on isoja keskusliikkeitä, jotka tätä kautta vain hyötyvät tämän lakialoitteen myötä. Toteaisin ihan tämmöisen yksiselitteisen seikan: Suomessa on 220 000 yritystä, (Puhemies koputtaa) ja niistä 93 prosenttia työllistää alle neljä henkilöä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelma Suomessa esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla on se, että pienillä tuloilla, pienillä palkkatuloilla, ei pysty elämään. Ei ole viisasta todellakaan lähteä sellaisesta ajattelusta, että edistetään pienten palkkatulojen maksamista. Työttömyyttä ei tietenkään pidä suosia, ja parempi on aina, että ihminen on työssä enemmän kuin työttömänä. Se on toinen asia. Mutta mieluummin toimittaisiin poliittisesti niin, että lisättäisiin ihmisten mahdollisuutta saada riittävästi palkkaa, sellaisia työpaikkoja, joissa maksetaan riittävää palkkaa, eikä alipalkattuja työpaikkoja, joissa palkalla kuitenkaan ei tule toimeen. Varmasti Pääkaupunkiseudun kansanedustajat tietävät sen kaikkein parhaiten, miten paljon elinkustannukset tällä alueella merkitsevät ihmisille. Siitä on kysymys.

Sitten (Puhemies koputtaa) toinen asia, puhemies, joka liittyi tähän huomioon: Ei täällä tietenkään pihalla olla. Kyllä täällä ollaan ihan armollisesti täällä salissa yhdessä, ja päiväkin paistaa vielä hiukan meille kaikille.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowiczin aloite on ihan hyvä. Kyllä minä näen, että globaaleilla työmarkkinoilla meidän täytyy tehdä toimenpiteitä, joilla voidaan työvoimakustannuksia alentaa. Tämä tukee hallitusohjelmaa, ja hallitusohjelman mukaan tämmöisiä ratkaisuja pitää löytää. Siellä on monia hyviä ehdotuksia tullut ja enemmän on tulossa. Kaikkia tällaisia ratkaisumalleja tarvitaan, jotta me voimme Suomen työvoimakustannuksia alentaa ja menestyä tuolla maailmanmarkkinoilla. Periaatteessa ihan hyvä ja tärkeää, että selvitetään, ja tässähän oli kokeilusta kysymys. Siinäkin mielessä tässä saadaan malleja sitten, miten voidaan jatkossa toimia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tässä mielenkiinnolla kuunnellut näitä puheita siitäkin syystä, että vielä puoli vuotta sitten olin itse työnantaja, sadanviidenkymmenen matalapalkkaisen työntekijän työnantaja, ja vuosittain jokusen heitä tulin palkanneeksikin. En palkannut heitä siksi, että työvoimakustannukset pysyisivät mahdollisimman alhaalla, vaan siksi, että he tekisivät sitä työtä, jolla on kysyntää. Tästä on kysymys. Tämän esityksen mukaan työnantajan sivukulujen alentaminen ei välttämättä heikennä työntekijöitten asemaa. Se heikentää sitä sitä kautta, että työntekijöiden sivukulut ovat osa työntekijöitten palkkaa. Niillä maksetaan työntekijöitten eläkkeitä, niillä maksetaan työntekijöitten erilaista sosiaaliturvaa, ja siihen sitä tarvitaan.

Mutta ongelma on siinä, että tämä synnyttää kannustuslaukun. Siinä tilanteessa, kun saavutetaan se yläraja, oliko se nyt 1 300 euroa tässä teidän mallissanne, kun palkat alkavat nousta siitä yli, siinä menee myöskin se tuki (Puhemies koputtaa) ja siihen tulee katto, joka aiheuttaa tässä ongelman.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me käsittelemme sinänsä meidän työmarkkinoidemme kannalta varsin keskeistä ongelmaa. Suomi on Euroopan maista se, jossa koulutustaso jyrkimmin selittää työttömyysriskiä, ja meidän työmarkkinamme ovat täysin epäonnistuneet huono-osaisen työvoiman työllistämisessä. Siinä mielessä tähän suuntaan, mitä tässä aloitteessa esitetään, kannattaisi edetä. Tässä on kaksi ongelmaa. Toinen on se, että askel on aika pieni eikä se tule johtamaan siihen, että työmarkkinat tulisivat tasapainoon, ja toinen ongelma, että tässä on rahan säästämiseksi tehty aika konstaileva malli, joka sitten tuottaa erilaisia ongelmia.

Täytyy sanoa, että veljiä vasemmalla en kuitenkaan ymmärrä. Miksi juuri vasemmistoliittolaisten pitää vastustaa sitä, että huono-osaisen työvoiman työmarkkina-asemaa parannetaan ja että heidän työpanokseensa kohdistuvaa verotusta pienennetään? On kai aivan selvää, että esimerkiksi edellisessä työpaikassaan varmaan ed. Virtasen rahat paremmin riittivät avustavan työvoiman palkkaamiseen, jos se avustava työvoima tuli hänelle halvemmaksi.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyn nyt uudestaan sen saman asian, mihin en saanut kyllä keneltäkään puhujalta vastausta. Muistutan semmoisesta tuoreesta tapauksesta kuin Salcomp, joka on hyvin tuttu asia teillekin. Yritys sai 9 miljoonaa euroa yritystukea, työhallinnon tuet päälle ja Kemijärven kaupungin osoittaman tuen siihen vielä lisäksi. Lopputulos oli se, että työpaikat vietiin Kiinaan, rahat menivät Ruotsiin ja työttömät jäivät Lappiin. Minkä takia kannattavalle yritykselle, miljoonavoittoja tekevälle yritykselle, pitää maksaa julkisen sektorin tukea palkan maksuun, vastatkaa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkaen oikeastaan ed. Mustajärven ajattelua vertauskuvallisesti tässä tapahtuu sillä tavalla, että haulikolla ammutaan kärpästä, joka on 100 metrin päässä. Se tarkoittaa, jotta saattaa yksi hauli osua — voi olla, ettei osu yksikään — siihen kärpäseen ja kaikki muut menevät hukkaan. Tässä tämä ei kohdennu ollenkaan. Kun meillä on määrätty määrä euroja käytössä, ne rahat pitää kohdentaa siten, että syntyy oikeasti työpaikkoja, eikä sillä tavalla, että annetaan semmoisille, joilla hyvin menee.

Tässä niin kuin vertauskuvallisesti voi todeta palvelualalta, että Lidl on tulossa Saksasta Suomeen. Miten ne tulevat näin kurjaan maahan sijoittamaan ja tekevät uusia kiinteistöjä ja palkkaavat hirveän kalliita ihmisiä siitä huolimatta, että täällä on tämmöiset sivukulut? (Ed. Huotarin välihuuto) — Tämä on lainausmerkeissä, ed. Huotari, tämä kalliita, kokoomuksen mielestä kalliita.

Kaiken kaikkiaan tässä nämä tulorajathan tekevät sen, jotta nyt, kun tuponeuvottelut tai liittokohtaiset neuvottelut ovat menossa, kyllä kun tulorajoilla ollaan niitten ihmisten kanssa, niin luuletteko, jotta se ei rajoita niiden ihmisten palkan noston mahdollisuuksia, koska mennään määrätyn tulorajan yli, (Puhemies koputtaa) jos nostetaan palkkaa? Silloin maksetaan (Puhemies koputtaa) vaikka muuna etuutena se juttu, ennen kuin maksetaan lisäpalkkaa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen täällä sanoi, että kaikille pitäisi maksaa enemmän palkkaa, että Pääkaupunkiseudulla tulee toimeen. Olen ihan samaa mieltä. Mutta siihen teidän päättelyketjunne päättyi. Millä tavalla? Me yritämme jollakin tavalla hoitaa asiaa, teillä ei ole yhtään keinoa, millä parantaisitte tilannetta.

Ehdottomasti pitää muistaa se, että mitä korkeammat verot työnantajalle asetetaan, sitä pienempää palkkaa hän voi maksaa työntekijöille, koska kysynnällä on tietty hinta. Pitää muistaa se, että kysyntä on aina suhteessa hintatasoon: jos me voimme alentaa hintoja, kysyntä lisääntyy, syntyy työpaikkoja. Se on pettämätön logiikka.

Oikeastaan tässä ei ole kysymys mistään tuesta yrityksille vaan siitä, että valtio ottaa vähemmän yrityksiltä, pienennetään veroja. Ei ole tuesta kyse vaan siitä, kuinka paljon yhteiskunta rankaisee sitä yrittäjää, joka työllistää ihmiset, paljonko rankaisemme. Rankaisemme vähän vähemmän, saamme lisää työpaikkoja, saamme lisää verotuloja, talous kasvaa, työttömyys vähenee, ei synny pitkäaikaistyöttömiä. Tämä on se pettämätön päättelyketju, joka myöskin ed. Tiusasen olisi syytä oppia.

Mitä tulee Salcompiin, ei pitäisikään antaa yhden kerran yritystukia. Tässä nähtiin, mikä on lopputulos. Jos tuki on jatkuvaa, sillä tavalla työpaikat syntyvät. Tukea ei saa tai pienempiä veroja ei saa, kun ei työllistä. Yhdenkertaiset yritystuet ovat niitä, joita pitää pyrkiä välttämään. Tietysti meillä on sitten suuri ero ajattelutavassa. (Puhemies koputtaa) Demarien ajattelutapa ovat aktiiviset tuet, kuten se, että maksetaan ihmisille siitä, että he etsivät työpaikkoja. (Puhemies koputtaa) Muutama kymmenen työpaikkaa saatiin sillä tavalla. Teillä ei ole mitään ratkaisuja työttömyystilanteeseen, ed. Gustafsson.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä on samaan aikaan työttömyyttä ja työvoimapulaa. Minä kysyn, miten tällä työnantajille jaettavalla rahalla ilman minkään näköistä vastikkeellisuutta, siis sitä, että pitäisi työllistää joku henkilö, miten tämä ongelma ratkaistaan tällä teidän mallillanne. Ei millään tavalla. Jos helsinkiläiset yritykset sanovat, että he eivät tälläkään hetkellä saa työvoimaa, niin mistä se työvoima sitten yhtäkkiä tulisi näihin pienipalkkaisiin töihin, jos tälläkään hetkellä se ei onnistu? Yrittäjäveljeni olisi varmasti ilahduksissaan siitä, jos hän saisi muutamasta työntekijästään vähän lisää rahaa, mutta se ei tarkoita sitä, että hän pystyisi tai voisi tai hänen tarvitsisi palkata yhtään lisää työntekijää.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen väitti tässä taannoin, että esittämämme malli heikentää työntekijän asemaa. Tämähän ei ollenkaan pidä paikkaansa, jos tutustuu tähän malliin, jota täällä esitellään.

Käytännössähän on tiedossa se, että suurin osa työnantajan sivukuluista on vakuutusmaksuluonteisia ja siksi niiden alentaminen yksittäisinä on melko ongelmallista. Tämä malli kuitenkin tarkastelee näitä maksuja kokonaisuutena, ja ne voidaan tavallaan normaalien verontilitysten yhteydessä vähentää. Silloin tämä ei suoranaisesti ollenkaan kohdistu työntekijöiden sosiaaliturvaan eikä myöskään millään muotoa heikennä sitä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo tämän lakiesityksen mukaan tämä kohdejoukko arvioidaan noin 400 000 henkilöksi. Lakia sovellettaisiin sekä työ- että virkasuhteissa. Minä edelleen perään sitä, että ei ole mitään takeita siitä, että se kohdentuu sillä tavalla heikommin koulutettuun tai matalapalkka-alan työntekijöihin, vaan se leviää erittäin kyseenalaisella tavalla nimenomaan työllisyyden kannalta. Totta kai siitä osa menee, aivan niin kuin Zyskowicz sanoi, niin että se varmaan säilyttää olemassa olevia työpaikkoja, ja tältä osin varmaan tämmöisessä tukemisessa voi olla perusteensakin.

Mutta, puhemies, pyysin puheenvuoron oikeastaan sen takia, että päätän omalta kohdaltani tämän replikoinnin tähän. Kun me tiedämme sosiaali- ja terveyshuollon ihan aidon ja oikean työvoimapulan, niin itse näkisin, että esimerkiksi tämän kokoluokan summista olisi paljon hyödyllisempää, inhimillisempää, työllistävämpää laittaa merkittävä osa uusiin työpaikkoihin, tukea niitä joko valtionosuusjärjestelmän kautta tai muuten lasten ja nuorten pariin työllistämällä. Sieltä löytyisi tuhansia oikeita, aitoja työpaikkoja, joista on oikeasti kysymys.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti yritystalouden alkeet tuntuvat olevan täällä osalla edustajista aika hakusessa. Yrittäjät maksavat työntekijöilleen palkkaa sen mukaan, millä hinnalla he pystyvät myymään hänen työnsä asiakkaalle, ja he palkkaavat jokaisen, joka tienaa työllään oman palkkansa ja sivukulunsa, jokaisen. Siitä yrittämisessä on kysymys. On siis kaksi vaihtoehtoa: joko alentaa palkkaa tai sivukuluja.

Täällä on myös aiemmin kysytty, miten kolmikantaa pitäisi uudistaa työllisyyden parantamiseksi. Esimerkiksi ottamalla työmarkkinapöytään se tärkein ja suurin työnantajaryhmä, yrittäjät. Ehkä kolmikannasta pitäisi siirtyä nelikantaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Soininvaara esitti, että pystyisin palkkaamaan enemmän työntekijöitä, jos palkka on pienempi. Se on ihan totta, mutta ei ole tarvis palkata enempää, ellei ole kysyntää. Tämä on se olennainen seikka. Se kysyntä riippuu toisaalta niistä ihmisten tuloista. Minä olen palkannut niin monta siivoojaa kuin on tarvittu kaikkien tilojen siivoamiseen. Jos halutaan lisätä sitä kysyntää ihan aidosti, sen pitää tulla myöskin siihen palveluun kohdistuvan kysynnän kautta. Tämäkin on näitä yrityksenpidon perusasioita.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari otti esille sen, mitenkä täällä Pääkaupunkiseudulla saadaan työvoimaa lisää, kun täällä on niin valtava puute, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa eli työnantajat eivät saa sitä työvoimaa. Kyllä yksi osasyy on myös siihen, että aloituspaikkoja ei saada tälle alueelle siinä määrin kuin muualle maahan, jolloin pystyttäisiin paremmin myöskin kontrolloimaan se elinkeinoelämän ja työelämän yleinen tarve suhteessa koulutukseen. Siitä syystä joudutaan ottamaan muualta tänne esimerkiksi toisen asteen koulutettua väkeä, kun meillä ei ole niitä omia. Tässä kyllä eduskunta voisi tehdä todella upean työn, kun tämä epäsuhta täällä korjattaisiin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Todellakin, paljon tehokkaammin ja kohdennetummin pystyttäisiin hoitamaan työllisyyttä niin, että sairaanhoidon ja terveydenhoidon palveluksessa alipalkattuina työskentelevien naisten palkkaa nostettaisiin. Se on yksi viidesosa alle keskimääräisen eurooppalaisen tason. Se on olemassa oleva pommi myös sen jakkaran alla, jolla terveydenhoito istuu, kun ajattelemme, mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. Tämän tyyppisiin asioihin pitäisi paneutua eikä ampua hehtaaripyssyllä, niin kuin ed. Esa Lahtela kertoi täällä nyt ammuttavan kärpästä.

Mielestäni kokoomuksen ei pitäisi ottaa itseensä siitä, jos se tekee lakialoitteen hallituksen esityksestä, ja oma ikään kuin kritiikkini on se, kun hallituksellahan on tämä agendallaan, eikö joku muu juttu olisi ollut parempi esittää kuin tätä hallituksen omaa ohjelmaa.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle taas vastaan tähän ihan viimeiseen heittoon. Elikkä ed. Zyskowicz totesi, että tässä voi käydä vielä pahasti niin, että hallitus joutuu hankkimaan 120 000 uutta työpaikkaa. Tässä pitää toimia nopeasti. Tämän asian korjaaminen ei ole semmoinen asia, mitä vaan selvitellään, niin kuin hallitus ohjelmassaan on päättänyt ja antanut ymmärtää: asioita selvitellään. Hallitusohjelmassa tämä asia luvattiin hoitaa nyt kuntoon. Sitä ei ole hoidettu. Tämä aloite tehtiin sen takia.

Ed. Huotarille toteaisin sen, että asiantuntija Holm sanoi varmaan niin, kuin kuvasitte hänen sanoneen tästä asiasta, mutta yhtä lailla hän sanoi myöskin sen, että yhdistelmätuet ja muut olemassa olevat tuet pitävät sisällään semmoisia elementtejä, että ne eivät kannusta yrittäjiä, yrityksiä, käyttämään niitä hyväkseen. Niitä pitää muuttaa. Samanaikaisesti kenties työvoimahallinnon virkamieskunnan kohdentamista pitäisi muuttaa. On paljon asioita, mitä pitäisi tehdä, jotta tämä meidän yhteinen ongelmamme saataisiin vähän paremmalle tolalle. Tämä meidän lakialoitteemme on yksi niistä.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei tällä aloitteella ole tarkoituskaan ratkaista koko maailman työttömyysongelmaa, ei edes koko Suomen työttömyysongelmaa. Tämä on yksi osa siinä repertoaarissa, mitä työttömyyden poistamiseksi tulee voida käyttää.

Jos työstä saatava palkka, esimerkiksi nyt se palkka, mistä puhutaan tämän lakialoitteen kohdalla, 1 500—1 800 euroa, ei ole riittävä tai sillä ei tule toimeen, niin kuin varmasti saattaa olla tapauksia esimerkiksi Helsingissä, niin sitten tietysti voi mennä suurempipalkkaiseen työhön tai mennä kouluttautumaan, jotta pääsee niille aloille, joilla suurempia palkkoja maksetaan. Mutta tiedän aivan varmasti, että on olemassa myös niitä henkilöitä, jotka syystä tai toisesta, inhimillisistä syistä johtuen, eivät ole voineet tai halunneet tai kyenneet kouluttautumaan, mutta todella haluaisivat tehdä niitä töitä, joita esimerkiksi yksityisellä palvelusektorilla olisi tarjottavana, varsinkin kun vaihtoehtona on työttömyys.

Kun puhutaan pienestä palkasta, niin toivoisin huomioitavan sen, että tämän lakialoitteen perusteena on maksaa nimenomaan työehtosopimusten mukaisia palkkoja. Kyllä minä tähän kolmikantamalliin sen verran vahvasti uskon, ettei sillä prosessilla enää näitä työehtoja ole tarkoitus heikentää.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun veljet ja siskot vasemmalla näyttävät olevan sitä mieltä, että pienipalkkaisen ihmisen asema heikkenee, jos hänen työpanokseensa kohdistuvaa verotusta alennetaan, eikö silloin olisi johdonmukaista ehdottaa jonkinlaista työnantajien rangaistusveroa henkilölle, joka palkkaa huonosti koulutetun ihmisen matalapalkkaisiin töihin? Tällä tavalla varmaan heidän työmarkkina-asemansa paranisi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä nyt sanon näille vihreille, että teidän käsityksenne työttömistä on vino. Te lähdette siitä ajatuksesta, että he olisivat jotenkin huonosaattoisia, surkeita ihmisiä, joille ei ole mitään mahdollisuutta maksaa. Minusta tämä teidän peruskäsityksenne työttömistä on täysin väärä. Ei se ole semmoinen porukka kuin te leimaatte sen, että sille ei mitään voi maksaa.

Mutta ongelmahan koko tässä hommassa on se, että nyt koetetaan kannustaa palkkaamaan pienellä palkalla. Sehän on koko tämä idea: 1 100 euroa, ja sillä tulee tuki maksimissaan, ja jos maksatte enemmän, tuki loppuu. Tämähän on tässä koko idea. Tämähän on ideologinen vyörytys matalia palkkoja kohtaan.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus tukee hallitusta kaikissa niissä toimenpiteissä, jotka pyrkivät auttamaan työllisyyttä ja vähentämään työttömyyttä. Mielestäni tämä on meidän kaikkien yhteinen hyvin tärkeä kysymys. Mielestäni tämä malli, joka nyt on lähetekeskustelussa, on yksi tärkeä osa sitä.

Mielestäni kuitenkin puheet kengänkiillottajayhteiskunnasta ovat aika alentavia. Niin kuin aikaisemmin ed. Katainen jo totesi, kyse on siitä, että tuemme edelleen kolmikantaa: ehdottomasti on kyse työehtosopimuksen mukaisista palkoista, ei mistään halpapalkkayhteiskunnasta eikä muunkaan järjestelmän romuttamisesta.

Ed. Gustafsson sikäli nosti kyllä aivan tärkeän asian keskusteluun eli sen problematiikan, miten pystyttäisiin auttamaan työnantajaa tai oikeamminkin yrittäjää palkkaamaan ensimmäinen työntekijä. Mielestäni tämä malli voisi olla tukemassa myös tätä tärkeää kehitystä ja löytää siihen vastauksia.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilälle totean, että tämä malli nimenomaan ei lähde siitä, että näissä työttömissä on vika. Sen sijaan ne mallit, jotka vaan kohdentavat huomion työttömien kuntoutukseen, työttömien koulutukseen ja kurssittamiseen, lähtevät nimenomaan siitä ajattelusta, että kun vain riittävästi työttömiä kuntoutetaan, koulutetaan ja kurssitetaan, he työllistyvät eli että näissä työttömissä, näissä ihmisissä itsessään on se vika, joka tekee heidän työmarkkinakelpoisuutensa niin vähäiseksi, että sitä parantamalla työpaikka löytyy.

Sen sijaan tämä malli päinvastoin lähtee siitä, että kun me vaikutamme koko siihen kokonaishintaan, joka yrittäjälle, työnantajalle, syntyy sen palvelun tuottamisesta, ja sitä kautta sen palvelun hintaan, niin syntyy sellaista kysyntää, joka mahdollistaa, että tämä yrittäjä vastatakseen siihen kysyntään voi palkata ja hän silloin tietysti taloudellisesti ja järkevästi toimiessaan tuleekin palkkaamaan uuden työntekijän ja lisää työntekijöitä.

Toinen väite siitä, että tällä pyritään nimenomaan matalapalkkayhteiskuntaan, on teillä täydellinen väärinkäsitys. Ed. Tennilä, tästä Euroopan unionin komission pylväiköstä käy ilmi, että nimenomaan Suomessa työttömissä perusasteen koulutuksen saaneiden osuus on selvästi korkeampi kuin muissa EU-maissa. Tämä on fakta. Työttömissä on paljon ihmisiä, joilla on vähemmän erityisosaamista. Se on fakta, ja tällä aloitteella ja tällä työllisyyskeinolla pyritään näitä ihmisiä auttamaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin oikein mielenkiinnolla keskustelua enkä osallistunut siihen, koska olen tehnyt tämän puheen, mutta olen itsekin ollut urallani 35 vuotta keskustelemassa asioista, ja ihan mielenkiintoista keskustelua tämä oli.

Istuvan hallituksen suurin ongelma on ja tulee myös jatkossa olemaan työttömyys. Yhteiskuntamme pyörät pyörivät merkittäviltä osiltaan väärin päin. Kun suuri joukko työttömiä ei pääse töihin, he joutuvat turvautumaan yhteiskunnan apuun, sekä valtion että kuntien. Seurauksena on verotulojen väheneminen ja sosiaalimenojen lisääntyminen. Taakse jäänyt 1990-luvun nousukausikaan ei korjannut tilannetta tarpeeksi, ja nyt laskusuhdanteessa kaikki osapuolet kärsivät entistä enemmän, yksityiset työttömät ihmiset, kunnat ja valtio. On syntynyt uuden tyyppinen oravanpyörä. Kielteiset tekijät synnyttävät uusia kielteisiä tilanteita, työttömyys ei vähene eikä työllisyys parane. Tästä tuoreimpana esimerkkinä on se jo täällä mainittu, että työllisiä oli tämän vuoden elokuussa 5 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin, näin aikana, jolloin hallitus on ottanut tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan luomisen vaalikaudella. Työllisyysaste on pysähtynyt 69 prosenttiin, kauas hallituksen tavoitteesta eli 75 prosentista.

Hallitus on aloittanut työnsä tältäkin osin hyvin saamattomasti uskoen ja luottaen vielä nousun tulevan ja parantavan työvoiman kysyntää lähivuosina. Puolen vuoden haparoinnin jälkeen olisi aika käydä rohkeasti ongelmien kimppuun. Kokoomus tarjoaa siihen tällä lakialoitteellaan mahdollisuuden.

Jotta tehty lakialoite tulisi paremmin ymmärretyksi, on syytä kerrata työttömyyden ja sen torjunnan taustoja. Kun 1980-luvun lopulla Harri Holkerin hallitus aloitti työnsä, oli Suomessa kova meno päällä. Työttömyysaste oli vain noin 6—7 prosenttia. Rakennettiin uusia toimitiloja ja asuntoja enemmän kuin vuosikymmeniin aikaisemmin. Uusia yrityksiä ja työpaikkoja syntyi koko maan kattaen ilahduttavan runsaasti. Vauhti oli kovaa, jopa liian kovaa.

Pääministeri Esko Ahon hallituskaudella meno muuttui muutamassa vuodessa syöksyksi lamaan ja suurtyöttömyyteen. Pahimmilla alueilla, jopa kasvukeskuksissa, muun muassa Jyväskylässä, työttömyys hipoi 30:tä prosenttia. Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen lähtölava oli siten todella alhaalla.

Kun tuota 1990-luvun alun romahdusta analysoitiin tarkemmin eräissä vertailukaupungeissa, muun muassa Porin, Lahden, Jyväskylän, Kuopion ja Oulun osalta, voitiin havaita, että romahdus tapahtui keskeisesti kolmella alueella: kaupan ja palveluiden sektorilla, rakennustoiminnassa ja teollisuuden piirissä. Yllättävintä oli se, että prosentuaalinen romahtaminen vertailukaupungeissa oli samaa suuruusluokkaa. Syyt olivat siten samat: valtakunnalliset ja kansainväliset.

Romahduksesta lähtien keskeinen ongelmamme on ollut pitkäaikaistyöttömyys, jota ei ole monista hyvistä tavoitteista huolimatta saatu tarpeeksi alas. Pienentynyt se on mutta lähinnä eläkeputkien kautta. Suuri osa tuosta joukosta on alemman asteen koulutuksen läpi käyneitä — haluan sen myöskin omalta osaltani allekirjoittaa, niin kuin täällä on monella suulla todettu — joita eivät noususuhdanteen aikana luodut uudet keskeiset korkean teknologian työpaikat ole kohdanneet. Kokoomuksen aloite työvoimakustannusten alentamisesta olisi juuri nyt oikein ajoitettu ratkaisu muun muassa tuonkin ryhmän osalta.

Ehdotus pohjautuu Pasi Holmin ja Vesa Vihriälän syksyllä 2000 esittelemään niin sanottuun palautusjärjestelmään mutta on siitä paranneltu versio. Kysymyksessä olisi kokeilu, jonka tavoitteena on lisätä vähemmän erityisosaamista vaativan työn kysyntää työmarkkinoilla. Kokeilua ovat sekä yrittäjät että työttömät ihmiset toivoneet.

Arvoisa puhemies! Meidän on syytä tässäkin yhteydessä muistaa se, että keskeisimmät työllistäjät maassamme ovat valtio, kunnat ja elinkeinoelämä. Me kaikki varmaan olemme voineet todeta sen, että valtio ja kunnat eivät työttömyystilannetta pysty organisaatioillaan korjaamaan, jolloin pelastajan rooli lankeaa elinkeinoelämälle, lähinnä pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnalle. Viime aikojen tilannetta seuratessamme olemme joutuneet toteamaan, ettei tilanne ole myöskään helppo tuolle pelastajaryhmälle. Keskeinen ongelmamme on se, että työvoimakustannukset ovat liian korkeat, jolloin työllistäminen maassamme on vaikeutunut, ja kansainvälinen kilpailu työvoimasta vain kiristyy. Niin sanottu Kiina-ilmiö on tullut jäädäkseen, ja siihen on meidän reagoitava ja nopeasti. Kokoomuksen tekemä aloite on tässä mielessä merkittävä askel eteenpäin.

Hallitusohjelmasta on luettavissa monenlaisia tavoitteita, kuten 100 000 uutta työpaikkaa. Ne eivät kuitenkaan synny hurskailla toiveilla, vaan tekoja tarvitaan. Toivon, että ehdotuksemme ja tavoitteemme ymmärrettäisiin yhteistyötarjouksena, josta ei kieltäydyttäisi yksioikoisesti hallitus—oppositio-asetelman tai vasemmisto—oikeisto-asetelman vuoksi. Se olisi varsin lyhytnäköistä politiikkaa, joka aivan varmasti kostautuisi ehdotuksen vastustajille viimeistään vaaliuurnilla. Ministerin Pekkarisen puheenvuoro osoitti jo sen, että hallitus on ymmärtänyt asian. Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin, sanotaan, ja toivottavasti hallitus ymmärtää tilansa myöhemmin myös muiden asioiden osalta.

Tulen omalta osaltani pitämään huolen siitä, että työttömät ihmiset muistetaan tässä salissa kenties aikaisempaa paremmin. Suurena luonnonystävänä kannatan liito-oravien, valkoselkätikkojen ja muiden uhanalaisten eläinten suojelemista myös lainsäädännöllä, mutta rehellisesti sanottuna on tuntunut pahalta, kun niistä tällaisella foorumilla kuin eduskunnan täysistunnossa on puhuttu enemmän kuin työttömistä ihmisistä. Tämä keskustelu osoittaa, että meillä on sittenkin oikea tärkeysjärjestys ja kenties tulostakin on odotettavissa. Monella vasemman laidan edustajalla näyttää olevan kuitenkin vielä ennakkoluuloja ja asenteita, joita ei edes hyvillä lakialoitteilla voi poistaa tai muuttaa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen lakialoite yrittäjien työvoimakustannusten alentamisesta pyrkii lisäämään matalapalkkaisten töiden syntymistä. Tämä on ideologinen valinta, ja sellaisena sitä tietenkin täällä myös käsittelemme.

Kokoomuksesta on tullut yllättäen oppositioon joutuessaan jakopolitiikan puolue. Ensin se hyväksyi ja kannatti niitä massiivisia veronalennuksia, jotka velkarahalla täällä hallitus teki, ja sen lisäksi se on antamassa vielä 450 miljoonaa euroa vuositasolla työvoimakustannusten alentamiseen. Sen lisäksi täällä on vaadittu muutamien etuuksien korottamista ja koulutukseen määrärahoja jne. Silloin kun valtiovarainministerinä ja kokoomuspuolueen puheenjohtajana oli Sauli Niinistö, tällaiset puheet eivät olisi tulleet kuuloonkaan. Kokoomuksen olisi pitänyt priorisoida ja laittaa tärkeysjärjestykseen niitä asioita, mitä he vaativat tällä hetkellä täysin populistisesti.

Mielenkiintoistahan tässä on se, että näin vasemmistoliiton kansanedustajana tämä täytyy todeta. Vasemmistoliitto teki vaihtoehtoisen budjetin, jossa vaihtoehto on saman suuruinen kuin hallituksen budjetti on, mutta kokoomus ei ole tätä tehnyt, ja se on täysin ymmärrettävää, koska sen rahat eivät sovi vaihtoehtoiseen budjettiin vaan siellä jaetaan paljon enemmän kuin rahaa on tarjolla, enkä tiedä, millä rahalla tämä sitten tehdään. Osittain tämä lakialoite on päätetty rahoittaa työttömien työllistämiseksi tarkoitetusta aktiivisesta työvoimapolitiikasta, mutta loppurahoitusta en sitten tiedä, mistä se on ajateltu tehdä. Tämä on minusta ennenkuulumatonta jakopolitiikkaa.

Kokoomus kävi todellakin vaalinsa tällä teemalla, siis työvoimakustannusten alentamisella, mutta kansa ei sitä halunnut. Kansa teki toiset valinnat. Ihmiset ja vasemmistoliitto haluavat, että työllä ja siitä saatavalla palkalla on tultava toimeen.

Heti aluksi on todettava, että tämä aloite ei vastaa rakennetyöttömyyden ongelmaan, kuten ed. Zyskowicz täällä jo totesikin, että yrittäjät eivät välttämättä työllistä pitkään työttöminä olleita henkilöitä, sillä jos he haluaisivat työllistää työttöminä olleita henkilöitä, siihen on tällä hetkellä olemassa kymmenkunta erilaista tukimuotoa, jotka ovat paljon suurempia kuin tämä tuki on yrittäjälle. On yhdistelmätukea, palkkaperusteista työllistämistukea, työmarkkinatuen harjoittelua, työelämävalmennusta ja monia muita erilaisia tukia, oppisopimuskoulutusta jne., eli nykyisiä tukijärjestelmiä kyllä riittää, jos työnantajat oikeasti haluavat palkata ja pystyvät palkkaamaan työntekijöitä.

Enemmän on minusta palvelualoilla kysymys siitä, riittääkö kysyntää, onko ihmisillä ostovoimaa ostaa niitä palveluita. Kerroin, että yrittäjäveljeni olisi tietenkin mielissään, että hän saisi tällaisen rahatukun valtiolta riippumatta siitä, onko hänellä mahdollisuus työllistää vai ei. Siinä mielessä minusta tämä on täysin rahan hukkaan heittämistä, kun emme voi olla varmoja siitä, syntyykö tästä uusia työpaikkoja.

Jos kokoomus tai hallitus pystyisi vakuuttamaan minut täysin, että tämä synnyttää niin paljon uusia työpaikkoja, että tämä 450 miljoonaa euroa eli vanhassa rahassa 2,7 miljardia markkaa vuositasolla käytettäisiin siihen, että ihmiset todella työllistyisivät ja työttömät ihmiset työllistyisivät, niin mikäs siinä, mutta kun tässä ei ole minkäänlaista työllistymisvelvoitetta, ei ole mitään velvoitetta tässä laitettu siihen, että pitäisi työllistää. Sen takia puheet täällä siitä, että pitää tämmöinen yrittäjyyden oppitunti järjestää ... Kyllä minä luulen, että suurin osa kansanedustajista täällä tietää, miten yritys pysyy pystyssä, mutta se ei tarkoita sitä, että kannattaisi välttämättä valtion suoraa tukea antaa sellaisille yrityksille, jotka tuottavat tällä hetkellä jo paljon voittoa ja joiden ei ole tarkoituskaan työllistää ihmisiä yhtään lisää. Ennen kaikkea jos maksetaan yhä enemmän pieniä palkkoja, niin silloin ihmisillä ei ole ostovoimaa, jolla käyttää näitä palveluja.

Siinä mielessä minusta on ihan kummallista, että ed. Sasi täällä puhui siitä, että vain kokoomus on pienituloisten ja köyhien ihmisten asialla. Minun mielestäni tässä tehdään valintaa juuri siitä, jaetaanko tämä 450 miljoonaa euroa sattumanvaraisesti yrityksille riippumatta siitä, työllistävätkö ne vai eivät, vai jaettaisiinko sama raha tai pienempi raha tai työvoimapolitiikan kautta rahaa siitä, että yritys työllistää jonkun henkilön. Silloin me voimme olla vasta varmoja, että sillä on vaikuttavuutta.

Olen sitä mieltä, että nykyinen työvoimapolitiikka, mitä työministeriö harjoittaa, ei ole riittävän vaikuttavaa, mutta siihen pitääkin tehdä muutoksia. Ensinnäkin viimeiset kymmenen vuotta työministeriön politiikkana on ollut se, että ihmisiä on pidetty pitempään työttömänä, ennen kuin heitä ruvetaan tukemaan. Siis sehän on ongelma. Sen jokainen, joka on vähänkään näitten asioitten kanssa tekemisissä, tietää, että mitä pitempää ihminen on työttömänä, sitä vaikeampi hänen on työllistyä, ensinnäkin siitä syystä, että hänen valmiutensa lähteä töihin ovat heikommat sen jälkeen, ja vielä suurempi syy on se, että työnantaja ei usko, että tällä työttömällä on niitä valmiuksia. Sen vuoksi tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa, mutta sitä tarvitaan paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin tällä hetkellä. Se, että tukia annetaan vasta siinä vaiheessa, kun työtön on ollut kaksi vuotta työttömänä, on aivan liian myöhään. Siinä mielessä minusta nykyinen työministeriön politiikka on epäonnistunutta.

Tässä lakialoitteessa esitetään, että tukea annetaan, mikäli palkka on alimmillaan 331 euroa, siis ei kovinkaan hyvä palkka, ja enimmillään 1 869 euroa, joka on kohtuullinen palkka. Tässä lakialoitteessa sanotaan, että täysimääräinen tuki annetaan vain kokoaikatyöstä, mutta osa-aikatyötä myös tuetaan. Se tarkoittaa sitä, että nykyiseen verrattuna esimerkiksi kaupoissa kannustettaisiin yhä edelleen pitämään ihmisiä osa-aikatyössä. Vaikka maksettaisiinkin työehtosopimuksen mukaista palkkaa, niin sitä maksetaan vain osasta työpäivää. Tällä hetkellä osa-aikatyö erityisesti kaupan alalla on ongelma.

Kokoomus on perännyt työllistämistoimien vaikuttavuutta, ja sen takia ihmettelenkin, että minkään näköisiä vaikuttavuusarvioita tässä lakialoitteessa ei ole. On arvioitu, että noin 400 000:n nyt työssä olevan ihmisen palkkaan tämä vaikuttaisi, mutta ei ole yhtään arviota siitä, montako nyt työttömänä olevaa ihmistä tämä malli työllistäisi. Minusta se olisi vähintä, mitä tässä olisi vaadittu, ja olisinkin toivonut, että kokoomus olisi vähän enemmän paneutunut tähän ehdotukseensa eikä tehnyt sitä kolmessa viikossa, niin kuin täällä kehuttiin, vaan olisi tehnyt vähän enemmän arvioita.

Suomessa on tavoitteena koulutustason nostaminen. Minä kysyn, keitä ihmisiä on tarkoitus sitten näihin pienipalkkaisiin töihin palkata, jos ihmisten koulutustaso halutaan nostaa, ja ennen kaikkea, kenellä on motivaatio enää sen jälkeen kouluttautua näihinkään töihin, jotka koulutusta vaativat, nämä, sanotaan nyt, keskipalkkaiset työt tällä hetkellä. Missä se motivaatio sitten on, jos tulevaisuudennäkymä on pienipalkkainen työ, niin pienipalkkainen, että sitä pitää oikein valtion tukea?

Minusta tässä nyt mennään ojasta allikkoon, jos lähdetään tukemaan sitä, että yhteiskuntaan synnytetään nimenomaan pienipalkkaista työtä. Tuossa edellinen puhuja sanoikin, että tällä vastataan Kiina-ilmiöön. Siis ei tällä vastata mihinkään Kiina-ilmiöön, se on ihan turhaa sellaista puhuakaan. Jos Kiinan palkkaustaso on 10 prosenttia suomalaisesta, silloin ei voida puhua enää hyvinvointiyhteiskunnasta, jos me rupeamme vastaamaan Kiina-ilmiöön. Meidän täytyy nostaa ihmisten osaamistasoa ja koulutustasoa niin, että me pystymme vastaamaan.

Kiitos, olen sen huomannut ja olenkin tulossa ihan loppuvaiheeseen, jossa ihmettelen syvästi, että sosialidemokraatit ovat lähtemässä mukaan tähän matalapalkkaisen työn tukemiseen. Kyllä täytyy ihmetellä, miten toverit siinä vähän oikealla, siis sosialidemokraatit, ovat tähän lähdössä. Eli työreformi näyttää maistuvan demareille, kun sitä oikein tarjoillaan. Ahon aikaanhan se ei maistunut.

Ed. Soininvaara, joka ei nyt ole paikalla, täällä nimenomaan myöskin oletti, että tässä työttömiä oltaisiin palkkaamassa. Minä kysyisin ed. Soininvaaralta, jos hän olisi paikalla, kuinka monta työpaikkaa, siis uutta työpaikkaa, hän uskoo tällä saatavan ja kuinka monta työtöntä työllistettävän.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Molemmat isot porvaripuolueet ovat nyt vahvasti liikkeellä sen puolesta, että Suomessa pitäisi lisätä matalapalkkaisia töitä. Tämän käsityksen takaa, niin arvelen, löytyy sellainen ajatus, että Suomessa liian korkeat palkat ovat nyt este paremmalle työllisyydelle. Tämän ajattelun takaa sitten löytyy jopa teoriantapainen siitä, että jos palkat olisivat hyvin alhaiset, oikein matalat, niin kaikki työllistyisivät. Tässä on syvä virhe tässä ajattelussa. Se sivuuttaa kulutuskysynnän eli sen, kelle myydään tavaroita ja palveluita, jos ei ole ostovoimaa. Se oli jo Marx, joka sanoi, että kapitalisti on kaksijakoinen olio: haluaa teettää työntekijöillä mahdollisimman halvalla työtä ja myydä tälle kuitenkin mahdollisimman paljon tavaroita ja palveluksia. Siis tässä se todellinen ongelma tulee, tässä teoriassa. Se on väärä.

Miksi me sitten emme näitä halpapalkkoja Suomeen halua? Ensimmäinen kysymys on se, että niillä ei vaan elä. Tonni kuussa Helsingissä käteen. Miten sillä pärjäät? Sillä ei pärjää.

Toinen tämän mallin ongelma, jota täällä esitellään sekä hallitusohjelman kautta että nyt kokoomuksen siitä kopioimassa mallissa, on se, että ei tässä ole mitään takeita siitä, tässä matalan tuottavuuden alojen tukijärjestelmässä, niin kuin sitaateissa käytetään nimikettä, että työllistyminen kohdentuisi niihin ihmisiin, jotka ovat työttöminä, tai edes siitä, että se lisäisi ylipäätään työllistymistä. Ei ole mitään takeita tästä, ja käytettävät miljoonat olisivat kuitenkin valtaisia, jopa satoja miljoonia euroja vuodessa. Ei mitään takeita siitä, että myös pitkäaikaistyötön työllistyisi. Päinvastoin voi hyvin olettaa, että työllistyminen olisi markkinaehtoista ja siellä työllistyvät ne, jotka kenties jo muutenkin työllistyvät, eli annettaisiin varsin summanmutikassa tukea.

Sitten on ihan iso kysymys siinä, pitääkö Suomea ylipäätään raahata matalapalkkaisuuden tielle, ja tähän vastaan hyvin jyrkästi, että ei pidä. Se on se ison luokan kysymys tässä koko homman taustalla. Suomi on pieni maa, Suomessa on vähän väkeä, meillä on edessämme työvoimapula. Meidän ratkaisumme eivät löydy tältä tieltä tässä maassa koskaan enää, ei missään tapauksessa. On suuri virhe lähteä sitä tietä edes yrittelemään. Meillä tulee päinvastoin työvoimapula pahenemaan, sitä on jo nyt eräillä aloilla. Tässähän tulee esimerkiksi kysymys siitä, miten me löydämme terveydenhuoltoon ihmisiä jatkossa, jos ei siellä myös palkkoja nosteta, eli tullaan ihan ristiriitaiseen tilanteeseen.

Ei Suomesta tule matalapalkkamaata, ei onnistu se hanke, eikä meistä voi t-paitojen tuottajia tulla kansakuntana, niin kuin joku nyt varmaan haaveilee, että kun pannaan oikein halvalla ihmiset töihin, niin jotenkin pärjäillään. Me emme tule pärjäämään ollenkaan sillä tiellä. Tämä on se iso kysymys kansantalouden ja tulevaisuutemme kannalta, että tässä haalataan Suomea väärälle tielle, kokonaan väärälle tielle.

Mikä on sitten meidän vaihtoehtomme? Ensimmäinen on koulutus: vielä parempaa, vielä laadukkaampaa ja laajempaa koulutusta. Koko porukka pitää kouluttaa hyvin. Se on se Suomen ainoa kilpailuvaltti. Se on sitä ollut jo pitkään, ja sen merkitys vain korostuu.

Toinen tarvittava ratkaisu on se, että kiskotaan pitkäaikaistyöttömiä töihin, estetään syrjäytymistä ja pelastetaan heitä työvoimaan, ja se edellyttää aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamista. Ruotsia hakataan aika raskaastikin välillä mallimaana. Minä pidän Ruotsin mallia kuitenkin hyvänä. (Ed. Holmlund: Mistä ne työpaikat tulevat?) — Valtio laittaa rahaa liikkeelle ja sillä palkataan esimerkiksi ihmisiä hoivatöihin kuntien kautta. (Ed. Holmlund: Mitä rahaa valtio laittaa liikkeelle?) — Työllisyysrahaa, nimenomaan. Sitä on meillä vähennetty, ja se on ollut virhe. — Ruotsi satsaa näihin suoriin työllistäviin toimiin aivan toisella tapaa ja on saanut työttömyyden ensin pudotettua ja nyt pidettyä 4 prosentissa. Mikä vika siinä mallissa on? Kertokaa sitten se. Minä en näe siinä vikaa mitään. Mutta siihen pitää satsata rahaa. Työkohteitahan on, ei niistä ole puutetta. Kysymys on vain siitä, ettei ole pantu rahaa tarpeeksi liikkeelle sille suunnalle.

Sitten ovat esimerkiksi julkisen palvelun puolella nämä tärkeät tehtävät kuten terveydenhoito. Siellä tarvittaisiin erittäin iso määrä ihmisiä välittömästi lisää. Käytetään niitä euroja sinne, ei ruveta niitä summanmutikassa heittelemään johonkin tämän tyyppisen matalapalkkahankkeeseen, vaan palkataan täsmällisesti ihmisiä esimerkiksi terveydenhuoltoon. Otetaan jokin tavoite, sanotaan 5 000 seuraavien kahden kolmen vuoden aikana lisää terveydenhoitoon. Minä ymmärrän, että ed. Itälä puhuu ainakin joka toinen päivä tämän tyyppisiäkin sitten ja vaatii jopa sairaanhoitajille lisää palkkaa, jossa linjassa olen minäkin. (Ed. Holmlund: Se on oikein!) — On, on, mutta eihän kaikkea voi tehdä yhtä aikaa. Te haluatte halpapalkkoja, te haluatte lisää palkkaa jollekin porukalle.

Kun puhutaan pienyrityksistä ja siitä, onko vasemmistolla mitään valmiutta tulla pienyrittäjiä vastaan, niin kyllä minä olen valmis harkitsemaan esimerkiksi yrityskoon mukaan porrastettuja sosiaaliturvamaksuja. Olen valmis harkitsemaan sitä. Mutta sitä tukea ei saa sitoa palkkaan. Sehän on se ydinkysymys. Te olette sitomassa palkkaan ja vielä nurin päin. Jos se olisi toisin päin, että matalapalkkoihin ei saa tukea, mutta jos maksat vähän paremmin, niin sitten tukea tulee, minä kannattaisin sitä. Nyt te panette väärin päin tämän homman pystyyn. Eli jos maksaa paremmin, niin tuki loppuu. Tässähän siis on ideana, tässä molempien isojen porvaripuolueiden mallissa, se, että ei saa maksaa paljon. Jos maksat enemmän, tuli loppuu. Se on kova linja, se on erikoinen linja.

Sitten meillä on jo käynnissä yksi kokeilu, sosiaaliturvamaksun alentamiskokeilu 13 Lapin kunnassa ja muutamissa muissa Suomen kunnissa. Minä kannatan myös tämän tyyppisiä kokeiluja, joissa katsotaan, mikä vaikutus sillä on, jos alueellisesti esimerkiksi porrastetaan sosiaaliturvamaksuja, saako sitä kautta yrityksiä noille huonoimman työttömyyden alueille. Se on ihan oikein, mutta siinäkin pitää olla kaikkien työnantajien samassa rivissä. Ei saa poimia sieltä niitä, jotka maksavat vähän, ja niille vain se tuki osoittaa, niin kuin te haluatte tehdä.

Vielä olisin valmis keskustelemaan palvelualojen arvonlisäveron alentamisesta: partureille, kampaajille, ravintoloissakin jne. pienempi arvonlisävero. Luulen, että se olisi oikea tapa mennä näitä pieniä, ihan jopa käden töitä tekeviä ihmisiä ja yrittäjiä vastaan.

Näitä malleja kyllä voidaan harkita, mutta ei tällaista pikkupalkkaisuuden tukemista, matalapalkkaisuuden tukemista. Tässä on nimittäin taustalla, niin kuin sanottu, kova teoria siitä, että jos palkat ovat pienet, työllisyys on parempi. Jos maksetaan hyvin pieniä palkkoja, niin kaikki työllistyvät. Sehän on se teoria juuri tässä teidän puuhailussanne, ja se on väärä teoria jo sinällään. Ostovoima ratkaisee sitten kuitenkin lopulta sen, minkä verran voidaan tavaroita ja palveluksia tuottaa ja minkä verran niitä menee kaupaksi.

Ihan isona ideologisena virtauksena takaahan löytyy esimerkiksi keskustan osalta tämä vanha isäntärenkihaave, jossa isäntä määräsi palkan ja kaikki oli silloin kuulemma hyvin, ja kokoomusporvareilla on tietysti tietynlainen haave siitä, että piika vielä luuttuaisi lattian ja kengänkiillottaja hankaisi saappaan kiiltäväksi. Kyllähän näitä haaveita nyt tuolla taustalla on, ja se pitää vielä tehdä matalalla palkalla. En minä näitäkään töitä aliarvosta, en ollenkaan, (Ed. Zyskowicz: Ettekö vai?) mutta maksakaa säädyllinen palkka. Älkää yrittäkö palauttaa Suomea aikaan, jossa oli työtätekevä kurjalisto, jollainen tilanne on esimerkiksi USA:ssa nyt. Siellähän on työtätekevät köyhät, jotka eivät sillä palkalla elä vaan joiden pitää mennä vielä sosiaaliturvaa pyytelemään. Sitä malliahan te tässä haette. Sehän se teidän mallinne on, tämä Amerikan malli. Eihän tässä mitään epäselvää ole. Näyttää, että se on myös keskustan malli.

Vasemmisto tässä joutuu kovaan testiin. Me olemme kantaamme määritelleet ja asiaa tutkimme edelleen tietysti. Mutta sosialidemokraattienkin vastattavana on kysymys, ovatko palkat Suomessa liian korkeat. Minun vastaukseni on, että eivät ole. Suomessa palkat ovat Euroopan unionin keskiarvojen alapuolella kokonaisuudessaan. Meillä ei ole isot palkat. Meillä palkkojen osuus kansantulosta on pudonnut jyrkästi viime aikoina. Eiköhän tässä ole toisenlaisten tunnusten aika eli palkkojen nostamisen tarve ihan selvänä. (Ed. Zyskowicz: Sillä niitä työpaikkoja saadaan!) — No, minä kuuntelin, kun Itälä viime lauantaina radiossa tai oliko vielä televisiossakin vaati esimerkiksi sairaanhoitajien palkkojen oikein rutkaa korottamista, ja se tuntui ihan hyvältä ajatukselta. Niin pitääkin toimia.

Eli tässä taustalla on tämmöisiä ideologisia lähtökohtia, ja vasemmisto joutuu niihin vastaamaan. Viime kädessä vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen vastattavana on kysymys siitä, olemmeko me tehneet valtavan virheen, kun olemme tapelleet tähän maahan myös duunarille kunnon palkat. Jos nyt on ratkaisu matala palkka, silloin vastaus on, että virhe tuli tehtyä. Sata vuotta tehtiin väärin. Jos olisi annettu matalien palkkojen täällä olla, niin kaikki olisi kuulemma paremmin. Minä en usko, että ammattiyhdistysliikekään lähtee myönnyttelemään sitä, että virhe tuli tehtyä, nyt se korjataan kaikessa hiljaisuudessa. Meillä on nyt jo liian paljon pieniä palkkoja. Se on se fakta.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän ihmetyttävät muun muassa ed. Tennilän ja ed. Huotarin puheenvuorot palkkatasosta. Keskustelemme semmoisesta palkkatasosta, mitä iso osa suomalaisista saa: poliisi, sairaanhoitaja, perushoitaja, lastentarhan henkilökunta, kirjastojen henkilökunta ja monessa monessa yksityisalan yrityksessä. Kun yhteiskunta on siihen kykenevä ja valmis, ihan varmasti mekin tulemme panostamaan, aivan kuten puheenjohtaja Itälä on viitannut, tietyn tason palkkojen tarkistukseen. Olemme toki valmiita siihen, mutta tällä yhteiskunnalla ei valitettavasti ole varaa siihen. Meillä on liian paljon työttömiä. Palkkojen tarkistus ei varmastikaan ole ensimmäinen asia, mihin tässä yhteydessä pitää puuttua.

Ei nyt ole kysymys siitä, että halutaan lisää tietyn palkkatason ihmisiä. Me haluamme työllistää ihmisiä, me haluamme ihmisiä pois kortistoista, (Ed. Tennilä: Maksakaa kunnon palkkaa!) me haluamme poistaa sitä yhteiskunnan pahinta ongelmaa, mikä tällä hetkellä on. (Puhemies koputtaa) Olen ihan vakuuttunut siitä, että iso osa näistä, jotka työllistyvät tätä kautta, sijoittuu uusiin työpaikkoihin. Toki se kohdentuu myöskin siihen, että turvataan olemassa olevat työpaikat, mutta ihan varmasti iso osa työpaikoista on sellaisia, jotka syntyvät uusina.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Tennilän puheet piikayhteiskunnasta ovat leimaavaa propagandaa ja mielestäni aika kyseenalaisia sitä kautta. Esimerkiksi Satakunnassa meillä oli kokeilu, jossa pitkään työttöminä olleita nuoria naisia palkattiin kotitalousrinkiin. He olivat hyvin ilahtuneita siitä, että saivat työpaikan, tunsivat olonsa ihan eri tavalla hyväksytyksi yhteiskunnassa, ja siitä oli pelkästään positiivisia kokemuksia. En voisi kuvitella, että heitä kutsuisin piioiksi tai jotenkin alentaisin sitä työpanosta, minkä he itse kokivat tärkeäksi ja merkittäväksi. Miten vasemmalta voi kuulua tällaista ääntä?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle ei ole vielä tämän keskustelun aikana selvinnyt eikä aikaisemminkaan, kun on tästä asiasta puhuttu, mitä ovat ne työpaikat. Sanokaa nyt jokin yritys tai jokin ala, liikealan ja palvelualan lisäksi, joihin te uskotte näiden työpaikkojen syntyvän. Siis tämä on niin harmaa alue kokonaan, ja 450 miljoonaa euroa te olisitte valmiita laittamaan johonkin, josta kukaan ei tiedä, syntyykö sinne yhtään työpaikkaa vai ei. Kertokaa minulle, mitä ne ovat ne työpaikat, mitkä syntyvät.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ettei tule mitään väärinkäsitystä siitä, minkälaisia töitä minä arvostan, totean, että minä arvostan tavattoman paljon siivoojan työtä. Ilman sitähän me olisimme aivan toivottomassa tilanteessa. Sehän on välttämätöntä työtä tai vaikkapa muunkinlainen sen tyyppinen palvelutoiminta. Mutta siitä pitää maksaa kunnolla. (Ed. Hemming: Ei kukaan ole kiistänyt sitä!) Nyt te haette sitä ratkaisua, että niistä ei saa maksaa kuin 1 100 euroa bruttona ja sitten, jos maksat enemmän, tuki loppuu. Tämä on se ongelma teidän esityksessänne. Te haluatte alentaa nämä ihmiset huonotuottoisiksi, matalatuottoisiksi ihmisiksi. Sitähän he eivät ole. Ne ovat ihan hyviä, tuottoisia hommia, esimerkiksi siivoushommat Suomessa, pitkälle rationalisoituja, kovasti tehostettua työtä. Mutta pitää maksaa kunnolla, koska ei sillä tonnilla elä. Yrittäkää itse elää tonnilla kuukausi, niin tiedätte vähän enemmän, mistä tässä puhutaan.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan nyt ihan vastailemalla vasemmiston linjaan. Ne työpaikat, joita tässä ollaan luomassa tai ylipäätään saadaan edes säilytettyä, ovat aivan tavallisia suomalaisia työpaikkoja. Nämä työpaikat sijoittuvat myöskin kuntien alaisuuteen. Se tarkoittaa, että meillä kunnat, esimerkiksi Espoo, viimein pystyisivät huolehtimaan siitä, että opettajia saataisiin tarpeeksi, kun ei työvoimakuluihin menisi niin paljon rahaa. me emme puhu ainoastaan siivoojista. Me puhumme esimerkiksi kahvilan työntekijöistä, koska tämän palvelun hinta, se, kuinka paljon tämä työntekijän palkka on sosiaalikuluineen, vaikuttaa kahvikupin hintaan. Me puhumme ihan normaaleista työpaikoista, kahvilan työntekijöistä ja muista. Jos kahvilan pitäjä toteaa, että hänen on viimein mahdollista työllistää yksi ihminen keräämään kupit pois pöydistä, jolloin ihminen tulee puhtaaseen pöytään ja huomaa, että tämähän onkin viihtyisä kahvila, silloin olemme luoneet yhden työpaikan. Se työ on arvokasta, mutta kuinka paljon siitä tulee maksaa ja missä tulee se kipukynnys vastaan, että sen työntekijän palkka on niin suuri, että kenelläkään ei ole varaa ostaa sitä kahvikuppia? Tästä on kyse lähtökohtaisesti.

Sanon vielä, ja nyt pääsen tähän puheeseeni, että hallitusohjelmaan sisällytettiin tavoite alentaa työnantajien työvoimakuluja vuoden 2004 aikana. Näin luki hallitusohjelmassa. Miksei tätä olla tekemässä?

Kukaan ei ole väittänyt, että Suomessa maksettaisiin hyviä palkkoja ja että niitä pitäisi nyt saada laskettua. Se on suurinta puppua, mitä minä olen ikinä kuullut. Mutta valitettavasti opettaja, sairaanhoitaja, kirjastotyöntekijä siitä huolimatta, että heillä on erittäin pitkä ja korkea koulutus, saavat matalaa palkkaa. Heidän palkkansa ei valitettavasti nouse sillä, että me täällä mäkätämme toisillemme, kuka näistä on piika ja kuka on renki. Mielestäni tämä on aivan ala-arvoisella tasolla.

Hallituksen iltakoulussa 17.9. työvoimakustannuksen alentaminen siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Sitä toimenpidettä olisi tarvittu ensi vuonna, sitä olisi tarvittu jo tänä vuonna, jotta meiltä ei lähtisi näitä työpaikkoja. Meillä on nyt 220 000 työtöntä ja vuosikymmenen loppuun mennessä vielä 80 000 yrittäjää siirtyy pois työelämästä ikääntymisen myötä. Entäs sitten nämä, jotka lopettavat sen takia, että yrittäminen on täysin kannattamatonta? Kuinka paljon työttömiä siinä tulee mukana? Siksi kaikki työllisyyttä ja yrittäjyyttä kannustavat keinot pitäisi nyt ottaa käyttöön ilman viivytyksiä.

Hyvä ed. Huotari, te sanoitte, että ihmiset kannattavat teidän valitsemaanne työllistämismallia ja kansa haluaa sitä. Minun nähdäkseni 9 prosenttia suurin piirtein vaalituloksen perusteella on valinnut teidän mallinne. Sen sijaan keskusta lupasi avokätisimmin tähän työvoimakustannusten alentamiseen rahaa sillä tuloksella, että keskusta sai vaalivoiton. (Ed. Huotari: He lupasivat eläkeläisille, sairaille, lapsiperheille, kaikille!) Ihmiset uskoivat siihen malliin. Keskusta itse vaan ei ole nyt lunastamassa tätä omaa lupaustansa, ja nyt kokoomus haluaa puuttua siihen, että keskustan täytyy tehdä se, mitä se lupaa. Kokoomus on valmis tukemaan tässä, jotta niitä työpaikkoja saataisiin syntymään, jotta saataisiin edes pidettyä ne työpaikat, mitä meillä on. Tämä yhä edelleen koskee myös erittäin korkeasti koulutettuja ihmisiä, valitettavasti.

Tämä lakialoite kiilaa sellaisiin ammatteihin, joihin myöskin vähemmän koulutetut voivat tarttua. Myöskin varmasti ed. Huotari muistaa, kuinka tulevaisuusvaliokunnassa käytettiin jopa tämmöistä työelämään siirtymisammatti -nimitystä, joka tarkoittaa juuri näitä kahviloitten työntekijöitä, hampurilaismyyjiä ja muita, näitä ammatteja, joiden kautta ihminen pääsee kiinni työelämään ja pystyytään huolehtimaan siitä, että työn tekeminen muuttuu kiinnostavaksi. (Ed. Huotari: Siinä pitää olla myös palkan hyvä!) Kun työvoimakustannukset eivät kalua yrittäjän käyttökatetta luuhun asti, voi yrittäjä yrittää jakaa työtaakkaansa ja työllistää muita. Mitenkään muuten ei onnistuta tässä.

Muistutan vielä kerran, että työntekijän palkkaa ei olla laskemassa vaan työnantajan maksamia työn sivukuluja eli emme ole palkkaa laskemassa yhtään senttiä mistään kohtaa. Kaikkien yhteinen tavoite on, että palkat nousevat, koska Pääkaupunkiseudulla näillä opettajan palkoilla ei enää elä, puhumattakaan tarhatyöntekijästä ja kirjastotyöntekijästä, jotka ovat vuodet viettäneet yliopistossa. Kokoomuksen lakialoitteen esittämä malli avaisi monta sellaista työpaikkaa, joiden syntymisen esteenä on tähän asti ollut liian korkeat työvoimakustannukset. Pienissä, alle neljän hengen yrityksissä ja palvelualoilla työvoimakustannusten merkitys on erityisen suuri. Kuten ed. Mäkinen täällä muistutti, alle neljän hengen yrityksiä on Suomen yrityskannasta 93 prosenttia.

Ed. Tiusaselle muistutan vielä kerran, että tämän lain soveltamisalaan kuuluu siis myös julkinen talous. Ed. Tiusanen oli huolissaan kuntien taloudesta ja niiden alijäämäisyydestä. Myös kunnat hyötyisivät tästä, että työvoimakustannuksia alennettaisiin, sillä useat kunnan työntekijät mahtuvat näihin rajoihin, mitä nyt on mainittu tässä.

Ihmettelen myös ed. Huotarin sitä väitettä, että hallituksen linjan tukeminen olisi populismia. Milloin tällainen on muuttunut populismiksi? (Ed. Huotari: Silloin kun lupaa kaikkea kaikille!) Potentiaalisesti eniten työpaikkoja voi syntyä palvelusektorin yrityksiin. Tätähän te olette tivannut, mihin niitä työpaikkoja syntyy. Teollisen tuotannon suurin uhka, halpatuonti, ei ole palvelusektorin ongelma. Palvelut eivät ole myöskään massatuote. Yhdenkin ihmisen työpanos riittää kannattavaan yritystoimintaan, kunhan yrittämisen olosuhteet ovat kunnossa.

Kokoomuksen lakialoite alentaa työnantajan maksutaakkaa tarjoaa tarkkaan harkitun täsmälääkkeen Suomen työvoimapoliittisen ongelman purkuun. Se ei sulje pois muita työvoimapoliittisia toimenpiteitä, kuten järkevää uudelleenkoulutusta työvoimapulasta kärsiville aloille, ja tämä on tärkeä muistaa, että me puhumme vain yhdestä mallista. Kuten ed. Huotari muistaa, keskustelu tulevaisuusvaliokunnassa käytiin tästä Holmin—Vihriälän mallista viime viikolla vai oliko toissa viikolla. Asiantuntijoiden esittelyn mukaan vastaavaa mallia käytetään Ranskassa ja siellä työttömyyttä on voitu helpottaa 2 prosenttiyksiköllä. Miten voi olla mahdollista, että Suomessa tällaista työkalua ei tarvitsisi käyttää? Jos Suomen työttömyys on noin 10 prosentin hujakoilla, niin onko meillä todellakin tällaiseen ajatteluun varaan, että eipä välitetä, ei yritetä kaikkea? (Ed. Heinäluoma: Ranskassa on lyhyt työaika, siinä on eri tilanne!) — Ranskaa on voitu erittäin tarkkaan verrata Suomen olosuhteisiin, se tuli ihan selvästi asiantuntijakeskusteluissa ilmi.

Monivuotisen kokemuksen perusteella ei voida enää kiistää sitä, että nykyiset menetelmät eivät ole tuoneet helpotusta rakennetyöttömyyden ongelmaan. Meidän on välttämätöntä uskaltaa siirtyä uusiin toimintatapoihin. Tyhjäkäyntitoimenpiteitten rahoitus pitää uskaltaa lopettaa. Näennäisen työttömyyden hoidon pitää väistyä muutoksia aikaansaavien ratkaisujen tieltä, ja sitä tämä on. Hallituksen lipeäminen omasta ohjelmastaan yrittäjyyden politiikkaohjelmaan kirjatulla ajankohdalla alentaa työvoimakustannuksia vasta vuonna 2005, ja siihen ei nyt löydy oikeita perusteluja. Kokoomus katsoo, että hallitusohjelmaan kirjattua päätöstä on alettava toteuttaa heti. Työttömyyden hoidossa ennakkoluulottomien ratkaisujen tekemisen hallituksen ja opposition yhteisvoimin täytyy olla mahdollista jo tänään, ja se ei yhä edelleenkään ole populismia. Hallituksen on kuitenkin vastattava itse omaan huutoonsa. Jos ratkaisu jätetään vuoteen 2005, voidaan todeta, että juna meni jo ja on 200 000 lisää työttömiä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmingille ensin sanoisin, että Palkansaajien tutkimuslaitoksen asiantuntija omassa lausunnossaan sanoi, että arviot alennuksen työllisyysvaikutuksista vaihtelevat rajusti Ranskassa ja kolikon toinen puoli oli se, että tuottavuuskasvu on tästä syystä hidastunut, koska pieniä palkkoja on syntynyt enemmän. Ei ole ollenkaan yksiselitteisesti voitu edes arvioida, paljonko näitä työpaikkoja on syntynyt. Sitähän minä sanoin, että se on populismia, että me jaamme rahaa ilman, että yhtään tiedämme, minkälainen vaikuttavuus sillä on tässä teidän mallissanne. Populismia on myös se, että kokoomuksesta on tullut jakopuolue: se jakaa veronalennuksia, se jakaa työnantajakustannusten alentamisia, ja sitten se jakaa vielä muutamia etuuksia, mutta ei tee varjobudjettia, jolla se sovittaisi nämä yhteen yhden budjetin sisään.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus on puhunut täällä tosi kauniisti tämän uuden mallin puolesta nimenomaan työllisyysperustein ja kovasti kiirehtinyt sen valmistelua. Jos se on näin hyvä, kuin olette kertoneet, ja sillä todella on näin kiire, niin kysyn muun muassa ed. Häkämieheltä, jolla on vähän pidempi parlamentaarinen historia: Minkä takia kokoomus Lipposen kakkoshallitusta muodostettaessa hallitusneuvotteluissa esti tämän asian ottamisen hallitusohjelmaan ja selvittämisen silloin, jolloin Sauli Niinistö sanoi, että sitä ei oteta hallitusohjelmaan?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmingin puheenvuoro kyllä osoittaa, että hän on tosissaan ja aidosti huolissaan esimerkiksi opettajien palkkauksesta. Tiedän, että Pääkaupunkiseudulla alkaa olla ihan oikeasti pulaa opettajista niin kuin muuallakin Suomessa, etenkin peruskoulussa jne. Mutta näen, että lastentarhanopettajien, kirjastotyöntekijöiden, kirjastonhoitajien, opettajien, poliisien — muistan itse aina poliisin poikana sen ongelman, kun oli aina liian vähän rahaa meidän perheellämme — ongelmat eivät tällä tavalla ratkea. Myös minä olisin ajattelemassa nimenomaan sellaisia ratkaisuja, jotka kohdistuvat näiden pienituloisten työntekijöitten palkkauksen helpottamiseen, kun on kysymyksessä pienyritys, pieni yksikkö, mutta tässähän on todella — lainaan jälleen ed. Esa Lahtelaa — haulikko tai hehtaaripyssy ollut käytössä.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ed. Heinäluoman esittämään kysymykseen viime hallituskaudesta, on hyvä muistaa, että sillä kaudella työnantajien sivukuluja alennettiin, niin kuin ed. Heinäluoma varmasti muistaa. Myöskin kasvu oli aivan toista luokkaa kuin nyt. Silloin syntyi työpaikkoja aivan toisella vauhdilla, niin kuin hyvin muistamme, eli tässä on muutama peruste.

Mutta ed. Heinäluoman lievä skeptisyys tämän mallin hyödyistä panee kyllä ajattelemaan, että vaikka hallitus on tehnyt periaatepäätöksen, että malli otettaisiin jossakin muodossa käyttöön 2005, mutta kun näinkin arvovaltainen edustaja kuin Heinäluoma suhtautuu siihen skeptisesti, mahtaako tästä mitään tulla, käykö niin, että tämä jää toteuttamatta ja demarit tässäkin vääntävät vahvemman korren.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari penää jatkuvasti, minkälainen tuottavuus, minkälainen kohdentaminen tällä mallilla olisi. Mielestäni ne asiantuntijat, joita asiassa on kuunneltu, ovat osoittaneet, että tällä saadaan tuotettua työpaikkoja, sillä siitähän on kyse. Pitäisikö tässä meidän ruveta osoittamaan, tulisiko Nokialle kolme työpaikkaa ja mahdollisesti Nordeaan viisi työpaikkaa? (Ed. Huotari: Kyllä pitäisi!) Siihen ei kukaan kykene. Tarkoitus on ainoastaan tehdä työpaikkojen tarjoaminen helpommaksi. Siitä on kyse. Työvoimatoimenpiteet, mitä aktiivisesti on nyt esitetty ja mitä on käytetty, eivät ole osoittaneet tehoansa myöskään.

Ed. Tiusaselle: Tarkoitus on nimenomaan siis luoda työpaikkoja, ei ratkaista kaikkia maailman ongelmia, kuten sitä periaatteellista ongelmaa, mikä on liian pieni palkka ja miten se pitäisi hoitaa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituskaudet Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksessa olivat tietenkin toisen tyyppiset, kun mikä on tämänhetkinen tilanne. Sinä aikanahan muodostui maahan 300 000 uutta työpaikkaa, ja täytyy muistaa, että hallitusten keskeinen tavoite oli myöskin pyrkiä budjettimenojen tiukkaan karsintaan ja pyrkiä siihen, että koska valtion tulot kehittyivät muutenkin myönteisesti, saadaan aikaan ylijäämäisiä valtion budjetteja. Siinä myös onnistuttiin: velkamäärä väheni.

Mutta nyt huomaan tietenkin tällaista ideologista keskustelua. Täällä on puhuttu paljon kengänkiillottajayhteiskunnasta, ja olen jäänyt kysymään itseltäni, että jos hyväksytään, että tämä ratkaisu tekisi kengänkiillottajayhteiskunnan, onko parempi, että joku kiillottaa omia kenkiänsä kotona työttömyyspäivärahalla, jonka muut pienituloiset ihmiset maksavat esimerkiksi verotuloina, kuin että pääsee töihin kiillottamaan jonkun toisen kenkiä. Tämäkin on mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu, kumpi näistä malleista on parempi ja kumpi tälle ihmiselle on parempi pitkässä juoksussa. (Ed. Esa Lahtela: Toisessa kengänpohjat säästyy!)

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Heinäluoma täällä kiinnitti huomiota kokoomuksen logiikkaan ja johdonmukaisuuteen, niin ihan samaa voi kysyä demareilta. Jos asia oli niin, että edellisissä hallitusneuvotteluissa kokoomus torjui tämmöisen mallin, niin demarit ovat silloin ilmeisesti sitä ajaneet, koska eihän voi semmoista torjua, mitä joku ei ole ajanut. Jos te olette sitä silloin ajaneet, niin miksi te olette nyt torjuneet sen, kun keskusta on halunnut sen toteuttaa?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo kysyi, onko parempi, että työtön kiillottaa kenkiään kotona kuin että pääsisi tätä kautta työpaikkaan. Siis ongelmahan tässä onkin juuri se, että kun tässä ei ole työllistämisvelvoitetta, ei ole mitään taetta siitä, että työtön pääsisi työpaikkaan. Sen osoittaa se, että tällä hetkellä on olemassa kymmenkunta tukimuotoa, jotka ovat paljon edullisempia työnantajalle, antavat paljon enemmän rahaa työnantajalle siitä, että työllistää näitä työttömiä, mutta työnantajat eivät käytä näitä riittävästi nyt. Sen takia minä epäilen tätä vaikuttavuutta, niin kuin asiantuntijana Holm sanoi, että työnantajat eivät halua näitä pitkään työttöminä olleita, vaikka heistä maksetaan lähes 1 000 euroa yhdistelmätukea. Nuoret ovat ilmaista työvoimaa tällä hetkellä työmarkkinatuen työharjoittelussa. Meillä on tukimuotoja käytettävissä pilvin pimein nyt. Emme me tarvitse enää mitään uusia tukimuotoja.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömyys on sen verran vakava asia, että pitää olla ennakkoluuloton miettimään myös uusia toimia. Niin kuin kokoomuksesta on sanottu, viime vaalikaudella 300 000 työpaikkaa oli sinänsä erittäin hyvä saavutus, mutta talouskasvun ohella tarvitaan myös aktiivista työvoimapolitiikkaa ja myös esimerkiksi tämän tyyppisen selvittämistä, onko välillisten työvoimakustannusten porrastuksella tehtävissä uusia työpaikkoja alueelle, jonne muuten niitä syntyy valitettavan vähän.

Neljä vuotta sitten tämä todellakin oli hallitusohjelmaneuvotteluissa esillä, tämä oli esillä, ja silloin kokoomus sanoi, että tämä ei käy. (Ed. Salo: Kuka sitä ajoi!) Nyt kun te olette tulleet oppositioon, nyt teillä on kauhea kiire ottaa tämä käyttöön. Jos tätä olisi silloin ruvettu selvittämään, niin meillä olisi jo ehkä olemassa semmoinen malli, jolla tämä voidaan toteuttaa ilman vääristymiä, ilman sitä, että tämä johtaa esimerkiksi osa-aikatyön lisääntymiseen ja työmarkkinoiden vääristymiin. Ratkaisevaa on se, löytyykö semmoinen malli, joka on toteuttamiskelpoinen. On syytä osoittaa, niin kuin te viime vaalikaudella aivan oikein teitte, se epäjohdonmukaisuus, joka (Puhemies koputtaa) oppositiossa on, ja tässä asiassa te olette myöhäisheränneitä. Nyt teillä on kiire, kun (Puhemies koputtaa) neljä vuotta sitten te olitte torjumassa tämän.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tähän heti alkuun kommentoida kuitenkin ed. Vapaavuoren esille nostamaa demareiden logiikkaa, mihin ed. Heinäluoma nyt vastasi. Tosiasia on kuitenkin se, että Vapaavuoren näkemys oli ihan oikea. Demareilla ei ole logiikkaa, demareilla ei ole näkemystä, miten asiat hoidetaan. Tänä päivänä demarit ovat toista mieltä nähtävästi tämän asian suhteen. Mikä on muuttunut siinä neljässä vuodessa tämän asian suhteen? Se vain, että työttömyyden tilanne on pahentunut sen jälkeen. (Ed. Elo: Oletteko totuuden torvi!)

Ed. Huotari, niin kuin totesin keskustelussa, yhdistelmätukia ja monia muita tukia varmasti on yrityksille tarjottu, jotta ne työllistäisivät työttömiä. Tämä on kuitenkin yksi malli, yksi niistä, mikä pitää meidän mielestämme ottaa käyttöön. Tämä ihan varmasti mahdollistaa yrityksille mahdollisuuden madaltaa sitä kynnystä mahdollisesti esimerkiksi työttömän työllistämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Menen puheeseeni.

Valtion ensi vuoden budjettiesitys antaa kansalaisille kuvan synkkenevästä talouskehityksestä ja siten työllisyyskehityksestä. Sinipunahallituksen aikana aikaansaatu myönteinen työllisyyskehitys on katkennut. Työttömyys näyttäisi jälleen olevan nousussa. Etenkin suuret yritykset ilmoittavat irtisanomisia päivittäin, ja toimintoja siirretään pois Suomesta. (Ed. Elo: Entä pienet yritykset!) Työllisyystilastojen mukaan työllisten määrä on kääntynyt laskuun. Elokuussa työllisiä oli peräti 5 000 vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.

Mielestäni erityisen huolestuttavaa on se, että yrittäjien määrä on myös laskussa. Suomalaiset nuoret ovat ennätyksellisen nihkeitä valitsemaan uraa yrittäjänä. Hallituksen onkin panostettava voimakkaasti yrittäjämyönteisemmän ilmapiirin luomiseen. Silloin puhutaan yrittäjyyteen kannustavasta veropolitiikasta ja monesta muusta yrittäjän arjen kohtaamasta ongelmasta. Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin korostaa yrittäjyyskasvatusta eli yrittäjämyönteisen ilmapiirin ulottamista suomalaisten lasten koulussa saatavaan opetukseen. Yrittäjyyttä suosimalla voimme osaltaan turvata myös hyvinvointipalvelujen, kuten sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalveluiden, kehittämisen.

Punamultahallituksen ohjelmassa on luvattu sinällään aivan kauniisti lisää työpaikkoja peräti 100 000 vaalikauden loppuun mennessä, mutta nyt näyttää siltä, että lupaukset syödään jo aivan hallituksen taipaleen alkumetreillä. Työllisyystavoitteen saavuttaminen ei näet tule onnistumaan valtiovarainministeriön budjettiesitykseen sisältyvillä esityksillä. Suomi tarvitsee rakenteellisia muutoksia. Niitä budjettiesitys ei kuitenkaan lupaa.

Hallituksen kaavailema tuloverotuksen kevennyslinja on sinällään varsin hyvä. Se on itse asiassa kokoomuslaisista kokoomuslaisin linja. Se lisää selkeästi suomalaisten ostovoimaa ja tukee näin talouskehitystä ja edelleen työllisyyttä. Kokoomuksen linjana on tukea vastuullisesti hallitusta sen hyvissä hankkeissa. Työllisyyden hyvä hoitaminen on koko kansan yhteinen asia. Siinä meillä ei voi olla eikä saa olla hallitus—oppositio-asetelmaa.

Pienten ja keskisuurten yritysten odotukset paremmasta taloudesta ovat kohentuneet. Tämä koskee erityisesti vientiodotuksia. Muutos on merkittävä ja myönteinen, sillä etenkin vientisektorilla odotetaankin nyt parempia aikoja. Viime vuodethan työllisyyskehitys on ollut vientiteollisuuden ongelmien johdosta pitkälti kotimarkkinoiden varassa. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat kyenneet säilyttämään työntekijöiden määrän lähes entisellään, samalla kun useat suuret yrityksemme ovat vähentäneet väkeä tai siirtäneet toimiaan ulkomaille.

Suomessa on noin 220 000 yritystä. Niistä 93 prosenttia on pieniä yrityksiä, jotka työllistävät alle kymmenen henkilöä. Pienten yritysten työllistämisosuus yksityisen sektorin henkilöstöstä on jatkuvasti kasvanut siten, että alle kymmenen henkilön yritykset työllistävät tällä hetkellä noin 25 prosenttia ja 10—49 henkilön yritykset noin 20 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Voimme siis todeta, että lähes puolet avoimen sektorin työpaikoista on alle 50 henkilöä työllistävissä yrityksissä eli niin kutsutuissa pienissä yrityksissä. Pienten yritysten merkitys kansantaloudessamme on jo pelkästään näin laskien erittäin tärkeä. Yksikin työpaikka näissä mainitsemissani yrityksissä kussakin lisää, niin olemme hyvää vauhtia lähestymässä hallituksen ja meidän kaikkien yhteistä tavoitetta. Kynnystä lisähenkilökunnan palkkaamiseen on aivan yksinkertaisesti rohkeasti madallettava. Tämän tulee koskea etenkin pienipalkkaisia töitä. Uusia työpaikkoja on luotavissa etenkin palvelusektorille, ja juuri sille sektorille liian korkeat työnantajamaksut vaikeuttavat työllistymistä.

Punamultahallitus ei lupauksistaan huolimatta paljoakaan yrittäjyyttä aio tukea. Oikeastaan ainoa todellinen konkreettinen yrittäjyyden edistämiseksi tehty myönteinen esitys on arvonlisäveron alarajan muuttaminen portaittain liukuvaksi. Tämä linjaus on oikean suuntainen ja kannatettava.

Maamme kilpailukyky vähenee merkittävästi, kun vielä halvan verotuksen Baltian maat liittyvät ensi vuonna Euroopan unioniin. Kansalaisilla onkin oikeus odottaa hallitukseltaan nyt esitettyjä toimia huomattavasti voimakkaampia yrittäjyyttä ja työn tekemistä kannustavia keinoja. Yrittäjyysohjelma ei saa jäädä pelkäksi korulauseeksi.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on 3.10.2003 jättänyt lakialoitteen yrittäjien työvoimakustannusten alentamisesta työntekijän palkkatason mukaisesti. Tahdomme, että työvoimakustannusten alentaminen toteutettaisiin 4,5 vuotta kestävänä kokeiluna, joka alkaisi 1.7.2004. Hallitus olisi velvollinen tekemään kokeilusta väliraportin keväällä 2008. Näin kokeilun jatkosta voitaisiin päättää vuoden 2009 budjetin käsittelyn yhteydessä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on aikaisemmin jättänyt kaksi talousarvioaloitetta vuoden 2004 talousarvioon koskien kokeilun kustannusvaikutuksia.

Kohdennettu välillisten työvoimakustannusten kevennys sisältyy pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan, jossa luvataan kevennyksen tulevan voimaan vuoden 2004 aikana. Hallitus päätti kuitenkin budjettiriihen yhteydessä lykätä hankkeen käynnistämistä ainakin vuoteen 2005. Tähän on saatava muutos. Suomen Yrittäjäin ekonomistin Pasi Holmin ja Pellervon toimitusjohtajan Vesa Vihriälän syksyllä 2002 esittelemä niin sanottu palautusjärjestelmä on toteutettava. Kysymys on järjestelmästä, jossa valtio palauttaa tai korvaa jälkikäteen työnantajalle osan työnantajan suorittamista työnantajamaksuista. Ekonomistien alkuperäistä esitystä on sittemmin kehitetty saadun palautteen pohjalta, jolloin on päädytty hallinnollisesti huomattavasti kevyempään malliin. Esitettävässä mallissa työnantaja saa oma-aloitteisesti tehdä tietyn suuruisen vähennyksen verotilitysten yhteydessä. Mielestäni on kiistatonta, että tämänhetkinen työttömyystilanne Suomessa osoittaa sen, että tarvitsemme toimenpiteitä vähemmän erityisosaamista vaativien hyvien, tavallisten työpaikkojen lisäämiseksi. Näissä työpaikoissa tehtävä työ ei ole yhtään vähemmän tärkeää tai vähemmän arvokasta kuin niin sanottu korkeaa osaamista vaativa työ.

Suomi on osa euroaluetta, ja maamme kannalta Ruotsin päätös olla liittymättä Emuun on merkittävä. Ruotsin kielteinen europäätös voi olla meille sekä etu että haitta. Ennustajaeukoksi ryhtyminen Ruotsin ratkaisun suhteen on vaikeaa, mutta todennäköisimmältä vaikuttaa se, että Suomi hyötyy pitkällä juoksulla siitä, että se on Euroopan vahvassa talouspoliittisessa ytimessä. Yhtä lailla vaikuttaa siltä, että Ruotsin houkuttavuus yhteistyökumppaniksi esimerkiksi uusille EU-maille, kuten Baltian maille, on vähäisempi kuin Suomen. Tämän mielipiteen on sanonut näyttävästi julki muun muassa Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt.

Herra puhemies! Suomen talouden suurimpia haasteita ovat jatkossa järkevä veropolitiikka sekä työn tekemiseen ja yrittäjyyteen kannustaminen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on Suomea ja Eurooppaa huomattavasti yrittäjäystävällisempi poliittinen linja. Samaan aikaan Euroopan unioniin on liittymässä joukko maita, jotka houkuttelevat suomalaisyrityksiä ja niiden osaavia työntekijöitä siirtymään maamme rajojen ulkopuolelle muun muassa kilpailukykyisen yritysverotuksen piiriin. Niinpä meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että emme ajattelisi maamme talouden rakenteiden muuttamista radikaalilla tavalla. Pahoin kuitenkin pelkään, että istuvalla punamultahallituksella ei ole riittävästi kykyä uuteen ajatteluun eikä edes halua luopua edunjakoajattelusta. Oman edun jakamisen politiikkahan on jälleen palannut Suomeen, kun agraariajatteluun jämähtänyt ja sekä MTK:n että SDP:n jyrän alla oleva keskustapuolue ja toisaalla ay-liikkeen liekanuorassa kiltisti kulkeva sosialidemokratia ovat vallassa. Pahalta näyttää, kirjoittaa Maakansa, mutta kaikkea toivoa ei ole vielä heitetty, siis jos hallitus noudattaa jatkossakin kokoomuslaista talouspolitiikkaa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste on työllisyys. Uskon, että tässä salissa vallitsee melko suuri yksimielisyys siitä, että maamme työllisyystilanne vaatii kaikkia mahdollisia toimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi. Negatiivisten uutisten vastapainoksi tarvitaan selkeää viestiä siitä, että eduskunta ja hallitus eivät suhtaudu asiaan välinpitämättömästi, vaan yhdessä ponnistelevat tämän tärkeän tavoitteen, 100 000 uuden työpaikan, luomiseksi.

Vanhat työllistämis- ja työllistymiskeinot ovat sellaisenaan osoittautuneet riittämättömiksi. Nyt olisi uskallettava tehdä rohkeita ja ennakkoluulottomia ratkaisuja ja uudistuksia, joita työllisyysasteen nostaminen ja rakenteellisen työttömyyden kitkeminen väistämättä edellyttävät. Hallituksen kunnianhimoinen tavoite nostaa työllisten määrää 100 000:lla vaalikauden aikana ei saa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.

Suomen työttömyysongelma on työvoiman osaamistason suhteen ennätyksellisen vino. Työttömyys ja työvoiman ulkopuolelle jääminen koskettavat erityisen voimakkaasti juuri heikosti koulutettuja tai muuten keskimääräistä matalampaan tuottavuuteen yltäviä henkilöitä kaikissa ikäryhmissä. Pitkäaikaistyöttömyyttä ei ole viime vuosina pystytty olennaisesti vähentämään. 1990-luvun laman jäljiltä työttömiksi jäi suuri joukko vähän koulutettuja, joille ei noususuhdanteenkaan aikana ole löytynyt töitä.

Arvoisa puhemies! Suomen Yrittäjien pääekonomistin Pasi Holmin ja PTT:n toimitusjohtajan Vesa Vihriälän mukaan Suomessa työttömyys painottuu selvemmin kuin missään muualla EU-alueella juuri heikosti koulutettuihin. Korkeamman koulutuksen saaneiden osalta vastaavaa eroa ei ole. Holmin ja Vihriälän mukaan tämä johtuu keskeisesti niin sanotun matalan tuottavuuden työn liian suuresta kustannuksesta työnantajalle. Koska palkkojen alentaminen ei ole realistista eikä edes järkevää, on työnantajan sivukuluja voitava alentaa. Tällä toimenpiteellä voidaan keventää sitä kokonaiskustannusten määrää, joka työntekijän palkkaamisesta työnantajalle syntyy.

Työllistymisen vinoutta on pyritty helpottamaan esimerkiksi huomattavilla panostuksilla koulutukseen. Nykyään suuri osa nuoremmista ikäluokista hankkii korkeakoulututkinnon, mutta samaan aikaan aivan tavallisten työpaikkojen tarve on huutava. Pelkästään koulutuksella ei pystytä ratkaisevasti lisäämään heikommin koulutettujen työllistymistä.

Arvoisa puhemies! Suomessa on pikaisesti ryhdyttävä toimiin, joilla luodaan kysyntää myös vähän koulutetulle työvoimalle. Monet puolueet sitoutuivat jo vaalikampanjan aikana siihen, että tällä vaalikaudella alennetaan matalan tuottavuuden tehtävissä työnantajakustannuksia, jotta myös vähän koulutetuille tarjoutuisi uusia työpaikkoja. Kokoomus haluaa nyt esillä olevan lakiehdotuksen myötä olla lunastamassa lupauksiaan ja samalla kantaa kortensa tähän yhteiskunnallisesti tärkeään työllisyyskekoon.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää pyritään lisäämään kohdennetuin välillisten työvoimakustannusten kevennyksin. Työnantajakustannuksia alentava järjestelmä otettaisiin käyttöön vuoden 2004 aikana. Elokuun budjettiriihessä uudistuksen aloittamista kuitenkin päätettiin siirtää ainakin vuodella.

Koska rakennetyöttömyyden vähentämisessä ei ole varaa aikailuun, on kokoomuksen eduskuntaryhmä tehnyt asiasta lakialoitteen. Aloitteessa ehdotetaan kokeilua, jossa yrittäjän työnantajakustannuksia alennettaisiin palkkatason mukaan työllisyyden edistämiseksi. Kysymyksessä on ensimmäinen kerta, kun niin sanottu Holmin—Vihriälän malli on kirjoitettu lain muotoon kehiteltynä, yksinkertaistettuna versiona. Lakialoitteen mukaan työvoimakustannusten alentaminen toteutettaisiin 4,5 vuotta kestävänä kokeiluna.

Työvoiman kysyntää voidaan palkkatasoon puuttumatta lisätä alentamalla työnantajakustannuksia lakialoitteessa esitetyn mallin mukaisesti. Järjestely on hallinnollisesti toteutettavissa suhteellisen yksinkertaisella menettelyllä, jossa yritykset saavat matalapalkkaiseen työhön kohdistuvista työvoimakustannuksistaan säädetyn maksualennuksen. Kokeilun tarkoituksena on edistää työllisyyttä lisäämällä työvoiman kysyntää. Yritys saisi omatoimisesti vähentää säädetyn maksualennuksen normaalien verotilitysten yhteydessä. Maksualennuksella edistettäisiin kohdistetusti vähäisen koulutustason omaavien ja usein jo pitkään työttömänä olleiden ihmisten työllisyyttä.

Hallitus olisi velvollinen tekemään kokeilusta väliraportin keväällä 2008, joten hankkeen jatkosta voitaisiin päättää vuoden 2009 budjetin käsittelyn yhteydessä. Samassa yhteydessä tarjoutuisi myös mahdollisuus vähennysjärjestelmän kehittämiseen ja laajentamiseen.

Pidemmän aikavälin tavoitteena tulee olla työvoimakustannusten vähentäminen kaikissa tuloluokissa ja kaikkien työnantajien osalta, kuitenkin painottaen niitä yrityksiä, joissa työvoimakustannusten osuus liikevaihdosta on merkittävä. Holmin—Vihriälän malliin perustuva vähennysjärjestelmä on kuitenkin tärkeä etappi ja erityisen merkittävä uudistus siinä kokonaisuudessa, jolla pyritään työttömyyden kovan ytimen määrätietoiseen purkamiseen.

Uudistuksen kustannusvaikutus vuositasolla on mekaanisesti laskettuna 450 miljoonaa euroa. Lakialoitteessa esitetään lain tulemista voimaan heinäkuun alusta, joten kokeilu vähentää tulo- ja varallisuusverotuksen kertymää vuonna 2004 yhteensä 225 miljoonaa euroa. Kokoomuksen mielestä aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoista tulisi osa ohjata kokeilun rahoittamiseen. Kyse on työllisyyden hoitoon tarkoitettujen määrärahojen ohjaamisesta uuden tyyppiseen, tuloksekkaampaan ja todellisia työpaikkoja luovaan toimintaan. Kokeilun nettovaikutus vuoden 2004 talousarvioon on 125 miljoonaa euroa, mikäli 100 miljoonaa euroa työllisyysmäärärahoista kohdennettaisiin uudella tavalla. Tosiasiallisesti uudistuksen toteuttaminen edistää työllisyyttä, joka vähentää ainakin pidemmällä aikavälillä uudistuksen vaikutuksia budjetin tasapainoon.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa esitettiin eilen lisätalousarviokeskustelun yhteydessä kommentteja, joissa kyseltiin, miksi valtio palkitsisi erityisellä palkkiolla sellaisen työnantajan, joka maksaa erittäin pientä palkkaa. Niinikään kyseltiin, onko hallituksen linja se, että pitää saada mahdollisimman paljon mahdollisimman alhaisella palkalla olevia ihmisiä töihin. Tästä ei kokoomuksen lakialoitteessa todellakaan ole kysymys. Kysymys on pitkäaikaistyöttömyyteen puuttumisesta sekä työpaikkojen luomisesta vähemmän koulutetulle työvoimalle, toisin sanoen niille, joille työllistymisen mahdollisuudet ilman erityistä panostusta ovat heikommat.

Niin sanottua matalan tuottavuuden mallia on aikaisemmin kritisoitu muun muassa perustellen, että syntyisi työssäkäyviä köyhiä. Kokoomuksessa lähdemme kuitenkin siitä, että työnteon tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla kannattavampaa kuin yhteiskunnan tuilla elämisen. Työnteko pienelläkin palkalla on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Olemme kaikki varmasti yksimielisiä siitä, että tavoitteena tulisi olla mahdollisuus tarjota jokaiselle ihmiselle kokopäiväinen työ, jolla myös tulee toimeen. Valitettavasti tätä tavoitetta ei kuitenkaan aivan yksinkertaisin menetelmin heti voida saavuttaa. Henkilön tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksien sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta parempi tilanne on, että hän tekee työtä pienellä palkalla, jota tarvittaessa jatketaan sosiaaliturvalla, kuin se, että hän on kokonaan työttömänä. Myös yhteiskunnan kannalta on johdonmukaista, ettei henkilö ole sataprosenttisesti muiden veronmaksajien kustantaman tuen varassa vaan saavuttaa edes osan toimeentulostaan itse tekemällään työllä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että samalla kun työvoiman osaamistasoa nostetaan, on määrätietoisesti parannettu edellytyksiä synnyttää työpaikkoja, jotka ovat myös vähemmän koulutettujen, erityisosaamista vaille jääneiden ulottuvilla. Kokoomus on esittänyt näiden työpaikkojen luomiselle konkreettisen ja toimivan mallin. Vaikka perinteiset työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat monin osin perusteltuja, niillä ei ole kyetty luomaan uusia todellisia työpaikkoja vähemmän koulutetulle työvoimalle. Tästä syystä on perusteltua siirtää osa työvoimapolitiikan määrärahoista matalapalkka-alojen työnantajakustannusten alentamiseen.

Tuoreimman pk-yritysbarometrin mukaan suomalaisten pk-yritysten suhdanneodotukset ovat parantuneet hiukan kesän jälkeen. Näyttää myös siltä, että sekä kotimarkkinoilla että viennissä suhdanteen pohja olisi ohitettu keväällä. Kevääseen verrattuna nyt syyskuussa aiempaa useampi pk-yritys odotti sekä liikevaihtonsa kasvavan että palkkaavansa lisää henkilöstöä.

Barometrin mukaan työllisyyskehitys on ollut vientiteollisuuden ongelmien johdosta pitkälti kotimarkkinoiden varassa. Pk-yritykset ovat palkanneet koko ajan lisää henkilöstöä, mutta odotukset henkilöstön lisäämiseksi ovat selvästä positiivisuudesta huolimatta kuitenkin pikkuhiljaa heikentyneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Viime keväänä odotukset henkilökunnan määrästä kääntyivät takaisin nousuun, ja kesän jälkeen tarve henkilöstön lisäämiseksi pk-yrityksissä on edelleen kasvanut.

Arvoisa puhemies! Suhdannebarometri viestii siitä, että tarvetta ja halua uuden työvoiman palkkaamiseen on, mutta samanaikaisesti yritykset kokevat tilanteen jokseenkin epävarmaksi. Tällaisessa tilanteessa kokoomuksen esittämä malli on mielestäni täysin oikean suuntainen viesti niille yrityksille, jotka harkitsevat lisätyövoiman palkkaamista, mutta eivät ole rohkaistuneet siihen. Uusien työpaikkojen luominen vaatii uusia keinoja, joita lakialoitteessa ehdotettu kokeilu nimenomaan edustaa. Nykyisessä työllisyystilanteessamme aikailuun ei enää ole varaa vaan uudistuksiin on ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi esittää muutamia huomioita tästä keskustelusta, mitä täällä on käyty jo varsin pitkään. Positiivisinta on ollut se, että ainakin tänään on näyttänyt siltä, että keskusta seisoo niiden lupausten takana, mitä se ennen vaaleja antoi. Kuten täällä ministeri Pekkarinen ja tietysti muutamat edustajat ovat sanoneet, keskusta on ollut tukemassa tätä esitystä tai tämän suuntaista esitystä, mitä me olemme täällä nyt ajamassa. SDP:n kannasta ei ole tullut täyttä selkoa. Sen sijaan en voi olla kyllä ihmettelemättä vasemmistoliiton suhtautumista. Tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että kun nimenomaan yritetään helpottaa niiden ihmisten työllistymistä, jotka ovat pitkään jo olleet työttöminä ja joita yritykset eivät vielä ole palkanneet, niin me saamme siitä vastustusta päällemme. Se on ollut kyllä aika käsittämätöntä. Ilmeisesti linja on sitten se, että halutaan pitää nämä ihmiset edelleen työttöminä tai sitten näissä kurssituksissa, joissa käydään kurssia toisen jälkeen ja lopputulos ei ole mitään rakentavaa. Siinä mielessä pidän kyllä suorastaan yllättävänä tätä näkökantaa.

Haluaisin sanoa myöskin muutaman sanan kolmikantamallista, mistä eilen puhuttiin täällä. Hyvin voimakkaasti valtiovarainministeri Kalliomäki otti asian esille. Minä olen sitä mieltä, että kolmikanta, kuten eilenkin sanoin, on saanut aikaan hyvin paljon hyviä asioita tässä maassa, viimeisenä tämä eläkeratkaisu, myöskin sellaisia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka ovat olleet maltillisia ja sitä kautta tukeneet työllisyyttä. Sen ansiot on myönnettävä. Sen ansiot ovat erittäin voimakkaat, erityisesti jos puhutaan suuren teollisuuden näkökulmasta ja suuren teollisuuden työntekijöiden näkökulmasta. Siellä se toimii, mutta näissä pienissä palveluyrityksissä niitä asioita kolmikanta ei ole pystynyt ratkaisemaan eikä näytä siltä, että pystyy ratkaisemaan myöskään tulevaisuudessa.

Suomessa on Euroopan korkein rakenteellinen työttömyys. Kuten täällä aikaisemminkin sanoin, toistan vielä nämä luvut: työttömiä korkeakoulutettuja on Suomessa 4,7 prosenttia, perusasteen koulutuksen saaneita 13,9 prosenttia. Tämä ero on myöskin Euroopan suurin. Tässä on aivan selvä ongelma, ja jotain tälle pitää tehdä. Sen takia tämä keskustelu on ollut erittäin hyvä, että tähän asiaan on tartuttu. Me olemme tehneet konkreettisen esityksen, ja toivon, että se pitkälti tässä muodossa menee myöskin läpi. Tämä esitys nimittäin kohdistuu nimenomaan siihen kovaan ytimeen tässä asiassa, että tällä hetkellä ihmisiä ei kannata palkata niin sanotun matalan tuottavuuden aloille. Suomi on itsepalveluyhteiskunta, jossa on noudatettu sitä oppia, että asiakas on halvin työntekijä ja kone toiseksi halvin. Meillä olisi paljon potentiaalia palvelualoilla, palvelusektorilla potentiaalia työllistää, mutta nykyisellä kustannustasolla työnantajan on pakko pitää henkilökunnan määrä minimitasolla. Sen vuoksi me jonotamme; olemme sitten pankissa, postissa, ravintolassa, missä tahansa, me jonotamme.

Tällä lakialoitteella yrittäjä saisi korkeimmillaan vähentää jopa 10 prosenttia työntekijän bruttopalkasta, mikä olennaisesti alentaa työllistämisen kynnystä, ja tämä maksimimäärä on mahdollista vähentää nimenomaan silloin, kun bruttopalkka on 1 350 euroa. Ainakin minun mielestäni sitä voi pitää kyllä matalapalkkana, joten sitä kritiikkiä, mitä sieltä on tullut, että tämä ei kohdistu oikeaan osoitteeseen, en voi allekirjoittaa. Sen sijasta, että tässä olisi ryhdytty toimeen hallituksen puolelta, hallitus on sijoittamassa 100 miljoonaa euroa lisää aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, mutta ei ole antamassa euron euroa tähän työnantajamaksujen alenemiseen vielä. Toivon, että vuoden päästä en joudu pitämään samaa puhetta, ettei vieläkään. Mutta tällä hetkellä ainakin tilanne on tämä.

Haluan vielä kerran sanoa näistä työllisyyskursseista, joissa itse olen toiminut monta kertaa opettajana. En kiistä niiden tarpeellisuutta ollenkaan, mutta siellä kursseilla on kolmenlaista väkeä. Siellä on niitä, jotka työllistyvät ilman sitä kurssia, sitten on niitä, jotka eivät työllisty sen kurssinkaan ansiosta, ja sitten on niitä, joita se kurssi auttaa työllistymisessä. Sitä porukkaa pitääkin kurssittaa, mutta jos meillä on nyt jo 90 000 paikkaa tähän tarkoitukseen, niin olen aivan varma, että se riittää. Sitä 5 500:aa sinne ei kannata enää lisätä ja sitä kautta pistää 28 miljoonaa euroa siihen hommaan lisää. Se on aivan turha resurssien kohdentaminen, joka ei tuota tuloksia. Siitä olen aivan varma.

On aivan muita keinoja oltava, jotta saadaan perusasteen koulutuksen saaneiden työttömyysprosenttia alemmaksi ja tätä väkeä työllistymään. Siihen tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, ja tämä on sellainen idea, jota tässä olemme esittämässä. Korostan vielä kerran sitä, mikä on täällä kyllä sanottu jo moneen kertaan, että tässä ei kenenkään palkkaa olla vähentämässä. Päinvastoin, tilanne on se, että nimenomaan kannustetaan siihen, että joku yrittäjä voisi entistä enemmän valkata, ja pidetään myöskin kiinni niistä täällä olevista työpaikoista. On myöskin rehellistä myöntää, että kaikkia esimerkiksi teollisuuden alojen työpaikkoja ei pystytä Suomessa säilyttämään tälläkään mallilla, mutta varmasti tämä edesauttaa sitä tilannetta ja ennen kaikkea se antaa palvelusektorille piristysruiskeen työllistää lisää väkeä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että tämä on ensimmäinen konkreettinen yritys tehdä jotain matalan tuottavuuden alojen työllistymisen eduksi. Eli tähänastinen politiikka on painottanut määräaikaista tukityöllistämistä, on painottanut kurssittamista, mutta näiden keinojen rajallisuus on mielestäni myönnettävä, kun katsomme niitä lukuja, jotka tällä hetkellä ovat, ja sitä, mitkä ovat ne todelliset työttömyysluvut, kun otetaan avoimen työttömyyden lisäksi huomioon ne ihmiset, jotka ovat siis tukityöllistämisen tai koulutuksen piirissä. Kun me niitä katsomme, ne ovat edelleen meillä Espanjan jälkeen Euroopan toiseksi korkeimmat. Kun takana on poikkeuksellisen suuri talouskasvu, niin ihan kaikessa ei ole onnistuttu, ja nyt tarvitaan uusia keinoja.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satonen, teille voisi heti korjata sen, jotta minä arvostan erityisen paljon työllisyyskursseja, koska minun kansanedustajan urani on ilmeisesti sieltä urennut. Olen nimittäin käynyt kolme työllisyyskurssia, ja ilmeisesti niillä on ollut oma kannustava vaikutuksensa siihen, jotta nyt ollaan eduskunnassa, ja täällä ei sivukuluista ja niiden alentamisesta ole puhuttu ollenkaan. Sen sijaan palkkoja nostetaan kohtuullisen hyvin ja eläkekertymäkin on ihan mukava täällä muutaman kauden aikana. Siinä mielessä työllisyyskurssit ovat tehneet tehtävänsä. Niillä on oma sijansa ihan vakavasti ottaen työvoimapoliittisena keinona, yhtenä keinona.

Mutta tässä edustajat kokoomuksesta ovat puhuneet kyllä ihan puppua siinä mielessä, että tällä aloitteella puututtaisiin johonkin työttömyyden kovaan ytimeen. Eihän tällä puututa mihinkään ytimeen. Monet edelliset puhujat ovat todenneet sen, jotta meillä on paljon isompia etuja. Jos siihen ytimeen puututaan, niihin pitkäaikaistyöttömiin, jotka toistuvaistyöttöminä ovat tuolla työttömyyskortistoissa, niin siellä semmoinen lähes 1 000 euron tuki kuukautta kohdin voidaan saada, jos työnantaja ottaa vaikka määräaikaiseen työsuhteeseen. Aikaisemmin se oli siinä mielessä hankalaa, että piti ottaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, mutta nyt yhdistelmätuella voidaan ottaa määräaikaiseen työsuhteeseen ja katsoa, onko tästä ihmisestä siihen työhön.

Tämä teidän esityksenne on ihan varjo siihen nähden, koska tässähän enintään voi saada 10 prosentin edun työnantaja siitä, mikä tarkoittaa, että se on höpöpuhetta teidän jutut siitä, että tällä näitä pienyrityksiä jollakin tavalla edesautettaisiin ottamaan lisää väkeä. Jos yksi henkilö on firmassa töissä ja tulee 10 prosentin alennus, niin silläkö se kuppila työllistää sitten toisen henkilön? Sitä minä en usko nimittäin. Menkää kysymään oikeasti noilta ihmisiltä, jotka ovat oikeita yrittäjiä, jotka tekevät tuolla, niin he sanovat, että eivät he sillä 10 prosentin alennuksella palkkaa yhtään lisää. Teoriassa, jos on kymmenen henkeä, niin sitten voidaan palkata yksi lisää, jos lasketaan ihan rahassa, jos tarvitaan, ja sittenkin on kyseenalaista, tarvitaanko vai pannaanko se johonkin muuhun, mahdollisesti vaikka ostetaan automatiikkaa sen verran, että ei tarvitse palkata sitä yhtä. Näin ainakin tuolla normaalissa työelämässä, missä olen ollut, lasketaan nämä jutut, ei siellä itsetarkoitus ole palkata yhtään työntekijää.

Tässähän on sellainen sokea rojautus, heitetään niin kuin sokeasti vain rahaa jakoon. Jos halutaan palkata uusia ihmisiä, niin annetaan se etu niille, jotka ottavat lisää. Katsotaan se, että firmassa on 20 työntekijää nyt ja jos vuoden päästä siinä on 21, palkitaan siitä niin reippaasti, että se yksi tulee sinne lisää. Tällähän ei nimittäin turvata yhtään, tällä voi jopa vuoden aikana vähetä porukka siinä firmassa, vaikka alennetaan sivukuluja. Väittäkää vastaan, jos voitte. Mikä logiikka tässä turvaa sen, mikä takaportti on, jotta perälauta ei vuoda siten, jotta porukka ei myös vähene sieltä?

Sen takia nämä mallithan pitäisi rakentaa sillä tavalla, jotta kun on määrätty määrä mahdollisesti irrotettavissa tämän tyyppisiin toimiin, ne varat saadaan tehokkaasti kohdennettua siten, että ne eivät mene hukkaan, kun ne on tarkoitettu työllisyyden parantamiseen, koska minä väitän tässä, että 100 000 uuden työpaikan tavoitteen saavuttaminen on niin kova juttu, että siinä ei yhtään virhelaakia sallita. Tällä hetkellä se tavoite on semmoinen 120 000 jo ilmeisesti, koska teollisuus on potkinut pois tämän vajaan vuoden aikana nyt jo sellaiset 20 000 ihmistä ja se tavoite loittonee. Sen takia kaikkiin semmoisiin toimiin, joista saadaan aukottomasti todistettua ja näytettyä se, jotta työpaikkoja syntyy ja ne myös pysyvät siten, jottei toiselta puolelta vuoda, pitää satsata, mutta ei semmoisiin, joissa tuhrataan rahaa.

Kyllä minä ymmärrän tämän kokoomuksen aloitteen sillä tavalla, että tässä on ketunhäntä kainalossa. Näistä monista yrittäjistä todennäköisesti suuri osa on kokoomuslaisia, ja omille veljille ja siskoille, totta kai, halutaan nyt ohjata vähän tässä myös oppositiosta käsin tukemalla ikään kuin hallitusta vähän euroja sinne lisää. Sehän on luontainen juttu. Totta kai omista pitää huolta pitää ja erityisesti kokoomuksen vielä. Siellä ei hirveän paljon solidaarisuutta muuten ole, mutta tässä kyllä veljet ja sisaret kyllä muistetaan, jotta tässä voisi saada vähän lisää tienestiä, että voi käydä useamman kerran vaikka ulkomaanmatkoilla, kun nyt ei ole varaa kuin kahdesti vuodessa käydä.

Sitten tämä tuhraus, mitä tässä rahaa tuhrataan: Tässähän pitäisi katsoa työvoimavaltaisuutta ja pääomavaltaisuutta rinnan. Eihän semmoinen pääomavaltainen tuotanto, tai mikä juttu se onkin, työpaikat, tarvitse yhtään enää huojennusta. Päinvastoin meidän pitäisi tehdä se ratkaisu hyvin raakasti Suomessa ja kaiken kaikkiaan, jotta työvaltaisten alojen sivukuluja voitaisiin alentaa ja se vastuu siirrettäisiin pääomavaltaiselle puolelle, koska eihän muuten paikata semmoista aukkoa, mikä tässä kokoomuksen aloitteessa nyt syntyy. Ne sotumaksut ovat meidän eläkkeemme, ne ovat meidän työttömyysturvaamme, ne ovat tapaturmavakuutuksia, ne ovat kaikkea tämmöistä, sotumaksuja, sairauspäivämaksuja ja kaikkia mahdollisia, lääkkeitä, korvauksia sillä puolella. Tässähän ei paikata sitä aukkoa, tässä vain siirretään valtion budjetista määrätty summa tähän, mutta ei sanota, mitä sitten tapahtuu, millä katetaan se juttu sieltä, aukko sairauskassoista tai eläkekassoista. Siinä mielessä nämä ovat kokonaisvaltaisia kysymyksiä. Me joudumme tekemään väkisin joskus semmoisen yhteenvetdon siitä, millä nämä kaikki katetaan. Tällä hetkellä jo joillakin aloilla on semmoista aukkoa olemassa siellä kassojen osalta. Jos vaikka opettajia katsoo, niin siellä jo kunnat joutuvat maksamaan. Kun niitä ei ole rahastoitu ja varauduttu siihen, että opettajia jää niin paljon eläkkeelle, joudutaan sitten maksamaan korkeampina maksuina, jotta tämä eläkevastuukysymys voidaan hoitaa.

Sen takia pääomavaltaiset alat ja yritykset pitäisi ottaa tarkasteluun. Se ei ole pelkästään Suomen ongelma, se on eurooppalainen ja maailmanlaajuinen ongelma. En tiedä, kuinka moni tästä salista oli kuuntelemassa aikanaan Rifkinin juttuja, missä mahtoi ollakin, jossakin tuolla satamassa, piti paminoita tämmöinen talousguru tuolta Amerikoista. Hän totesi, että on ainut konsti Amerikassa tai maailmanlaajuisesti, jotta käydään pitkälle automatisoituneita pääomavaltaisia firmoja verottamaan. Se on niidenkin firmojen selviytymisen ehto, koska syntyy mahdottomuus siinä, että ne tuottavat kyllä hirveästi tuotteita ja tavaroita, mutta ostovoimaa ei yhteiskunnassa ole. Se ei pitkään muuten elätä se paitojenpesuyhteiskunta, jota ajatellaan, että antaa valua täältä Suomesta Viroon ja Kiinaan näitä firmoja, että ei se niin haittaa, vahvistetaan palvelusektoria, täällä kun palvellaan vain toisiamme, niin kyllä homma hoituu. Se niin kuin jollakin tavalla se raha kyllä käsissä kuluu, ja se ei yhtään anna lisäarvoa. Sen takia meidän pitää saada nämä systeemit toimimaan, jotta meillä on myös semmoista tuotantoa, joka luo uusarvoa ja antaa lisää tänne ostovoimaa ja ihmisille toimeentulomahdollisuuksia ja työpaikkoja.

Tämän tyyppiset jutut, mitä tässä nyt esitetään, on niitä työreformijuttuja, joita jossain vaiheessa keskusta esitti, mutta onneksi siellä nyt on pahimmasta lampaan raivosta luovuttu, ja nyt sitten näköjään se on siirtynyt tuonne oikeiston puolelle, valitettavasti, mutta tämmöiset puheet sopivat kyllä oikein hyvin sinne oikeistoon, tuonne kokoomuksen puolelle. Viime aikoina nimittäin sinne on tullut semmoisia vähän huuhaapuheita. Ennen pidin kokoomusta hyvin asiallisena, jo ennen Lipposen hallituksiakin, hyvin asiallisina ihmisinä, joilla oli linjat suorina ja selkeinä ja joilla oli semmoista talousjärkeä, mutta nyt kokoomuksessa jotenkin on hurahdettu ihan huuhaa-asioihin. Toivottavasti siellä palataan järkilinjalle, koska kyllä meillä suomalaisessa yhteiskunnassa pitää myös järkilinjaa olla sillä puolella, joka edustaa tätä vähän rikkaampaa porukkaa kuitenkin. Kokoomus on hyvin merkittävä omistaja, jos katsoo sitä siipeä ja sen kannattajia, sen takia on tärkeätä, miten he niitä varojaan käyttävät. Toivoisi, että siellä olisi talousajattelua muullakin tavalla kuin että itsekkäästi ajateltaisiin, että puretaan koko tämä systeemi, kaikki sotujutut ja kaikki tämmöiset turvaverkot, jotka kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa mielipidemittausten mukaan koetaan tarpeellisiksi (Puhemies koputtaa) ja hyvin enemmistön mielestä semmoisena mallina, mikä Pohjoismaissa on vallalla.

Ihan lopuksi totean yhden asian. Mielenkiinnolla kuuntelin ed. Soininvaaran, joka ei ole salissa, puheenvuoroa siitä, jotta meillä on tämmöinen ongelma. Meillä on hyvin paljon työttömissä vähän koulutettuja henkilöitä. Johtopäätös minusta on hyvin omituinen, että pitää mahdollisesti jopa tehdä näitä temppuja ja alentaa sivukuluja ja maksaa pienempiä palkkoja. Minusta se on aika omituinen juttu. Eikö meidän pitäisi nostaa osaamisen tasoa eikä lähteä työllistämään heitä kurjalla palkalla ja katsomaan, että he kuuluvat siihen lohkoon? Minusta Noste-ohjelma, joka tällä hetkellä ....

Arvoisa puhemies! Ymmärrän sen suositukseksi. Ei sen takia puhujakorokkeelta heitetä, kun pysytään asiassa.

Tämä Noste-ohjelma on siinä mielessä tärkeä, ja toivon, että sitä jalostetaan myös sillä tavalla, että se ottaa enemmän huomioon sitä tilannetta, kun ihminen on joskus vanhassa ajassa jonkin tutkinnon suorittanut ja siirtyy uuteen työhön ja haluaa siellä suorittaa tämmöisen tutkinnon. Nyt Noste-ohjelma ei sitä salli.

Arvoisa puhemies! En pitempään jatka mutta totean, mitä paikaltani olen puhunut — ja ed. Tennilä hyvin kuvasi tilannetta — että tällä periaatteessa ohjataan yhteiskuntaa suhtautumaan myönteisesti matalapalkkajuttuihin ja semmoisiin aloihin. Tämä osaltaan jopa jarruttaa palkkakehityksen muodostumista, koska tulorajat ovat olemassa ja työnantajalle tulee vielä hirveästi etuja, jos sattuu vaikka TESin puolella olemaan paineita korotukseen. Tämä on minusta väärä signaali kaiken kaikkiaan.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Yksi asia on minulla oikeisto-opposition kanssa yhteinen, ja se on tilannearvio siitä, että hallitusohjelman työllisyystavoite ei tule toteutumaan. Siinä mielessä varmaan vasemmisto- ja oikeisto-oppositio ovat samaa mieltä, mutta lääkkeet tähän sairauteen tuntuvat olevan aika lailla erilaiset.

Kokoomuksen lakialoite on aika lailla huitaisten tehty, mutta siitä huolimatta yritän ilman suurta poliittista paatosta keskittyä itse asiaan, vaikka tämmöiseen revittelypuheeseenkin tämä aihe olisi hyvinkin herkullinen.

Ensinnäkin on hyvin tärkeää tehdä heti alussa selvä käsitteellinen ero. Matalapalkka-ala on aivan eri asia kuin matalan tuottavuuden työt. Kun puhutaan matalan tuottavuuden työstä, siinä on hyvin vahva ideologinen lataus. Huonosti palkattu työ voi olla hyvin tuottavaa ja kannattavaa, tuotto menee vain jollekin muulle kuin työn tekijälle. Tuottavuudessa on lisäksi se vaikeus, miten mitata erityyppisten töiden tuottavuutta. Esimerkiksi kaupan suuret konsernit voivat tehdä kovaakin tulosta ilman, että se näkyy myyjän palkkapussissa, mutta konsernin johdon ja omistajien palkoissa se sitten näkyy.

Mutta muutama huomio tästä lakialoitteesta. Ensinnäkin käsitys siitä, että Suomessa palvelualojen palkkakustannukset ovat poikkeuksellisen suuret, ei pidä paikkaansa. Ne ovat aika lailla tarkalleen EU:n keskitasoa. Joissain muissa EU-maissa palvelualat työllistävät Suomea enemmän, vaikka siellä palkkataso ja palkkakustannukset ovat korkeammat.

Toiseksi lakialoitteessa hahmoteltu malli on vastikkeeton tuki yrittäjälle ilman työllistämisvelvoitetta. Tuki on sidottu matalaan palkkatasoon, ei henkilöihin eikä työttömien työllistämiseen. Kyseinen malli vakioisi työajan kokoaikaiseksi, mutta ei nosta palkkatasoa. Mekanismi ruokkii pitämään palkkatasoa alhaisena mutta nostaa työajan kokoaikaiseksi.

Edelleen voidaan perustellusti kysyä, vuotaako tuki suoraan voitonjaoksi. Tuki maksetaan riippumatta siitä, millaisen tuloksen yritys tekee, vaikka palkanmaksukykyä olisi muutenkin.

On aivan selvä asia, että malli ei pure työttömyyden rakenteellisiin ongelmiin. Mahdollinen työllistäminen ei kohdistu työttömyyden kovaan ytimeen. Kannattaa muistaa, että edelleenkin työttömistä on 180 000 henkilöitä, jotka joutuvat tulemaan toimeen työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla. Kokeilu on tosi kallis, 450 miljoonaa euroa vuositasolla, eikä ole mitään varmuutta, mitä syntyy kokeilun tuloksena. Aika kuvaavaa on, että kokoomus ei ole tässä aloitteessa eritellyt, mikä on tavoiteltava numeerinen työllisyysvaikutus. Siellä ei ollut yhtään lukua siitä asiasta.

Vaikutukset syntyvät viiveellä, jos sittenkään, mutta välittömästi henkilöihin kohdistuvista työllisyysmäärärahoista esitetään poistettavaksi 100 miljoonaa euroa jo ensi vuonna, eli kokeilun maksajiksi joutuisivat työttömät, mikä ei ole kyllä millään lailla perusteltua, varsinkin kun muistaa, että hallitusohjelmassa ei koko nelivuotiskautena esitetä minkäänlaista parannusta työttömien perusturvaan, ei minkäänlaista.

Esitetty malli loisi ja sementoisi matalan palkan työmarkkinat Suomeen. Se eriarvoistaisi entisestään työmarkkinoita ja kohdistuisi hyvin valikoivasti naisvaltaisiin matalapalkka-aloihin.

Kokoomus perustelee esitystään sillä, että työttömissä on paljon heikosti koulutettuja henkilöitä. Se on totta, mutta lääkkeeksi ei esitetä parempaa koulutusta vaan huonoja palkkoja. Tavoitteena kai pitäisi olla työttömien työmarkkinavalmiuksien parantaminen. Kaiken kaikkiaan olisi paljon perustellumpaa pohtia yritystukimalleja, jotka kohdistuisivat nimenomaan pienyrityksiin. Pienyrityksissä on se hyvä puoli, että ne eivät vuoda saamaansa tukea osakkeenomistajille, ne eivät ulosliputa eivätkä siirrä tuotantoaan kaukomaihin. Valikoitu tuki pienyrityksille maksaisi itsensä takaisin hyvin nopeasti. Nyt suuryrityksille myönnetyn tuen hyödyllisyydestä ei ole mitään takuita. Pakko on sanoa, että kaiken kaikkiaan kokoomuksen aloite on aika heikko kopio Holmin—Vihriälän mallista eikä siihen malliin ole tuotu mitään uusia ajatuksia, eväitä eikä perusteluita. Kuitenkin kokoomuksella olisi ollut kuusitoista vuotta aikaa ihan hallituksessa työskennellen tehdä parempia, perustellumpia esityksiä. Tiedän, että siitä ryhmästä ammattitaitoa olisi löytynyt, mutta en tiedä, löytyykö sitten kunnianhimoa.

Kyllä aika puhuttelevaa on se, pitäisikö laittaa yritystukijärjestelmä uuteen remonttiin, ja kun arvioidaan sitten yritysten palkanmaksukykyä, niin jos vertaillaan työn tuottavuutta, reaalisten työvoimakustannusten ja sijoitetun pääoman tuoton kehitystä vuodesta 1990 vuoteen 2000, työn tuottavuus on noussut 1,7-kertaiseksi, sijoitetun pääoman tuotto 1,5-kertaiseksi ja siitä saadusta voitosta entistä suurempi osa on valunut ulkomaille. Kuitenkin täytyy muistaa, että reaaliset työvoimakustannukset ovat samana aikana ainoastaan 1,2-kertaistuneet.

Minusta tämä ihan virallisista tilastoista saatu seurantatieto on aika lailla puhutteleva sen suhteen, että nyt kuitenkin ollaan antamassa aivan ilman mitään rajauksia hyvin huomattava tulonsiirto myöskin niihin yrityksiin, jotka koko ajan takovat vuosi vuoden jälkeen miljoonavoittoja. Sitä minä en voi missään nimessä hyväksyä. Kun vasemmistoliittoa on moitittu jollain lailla vastuuttomaksi, niin jos esimerkiksi tulee hyvin perusteltu, valmisteltu esitys palvelualojen arvonlisäveron alentamisesta, uskallan sanoa, että meistä aika moni varmaan lähtee siihen mukaan. Se olisi paljon työllistävämpi ja varmempi malli suunnata ja kohdentaa yhteiskunnan tukia yrityksiin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisi ollut kovin suotavaa tässä keskustelussa, että olisi mukana ollut päähallituspuolue Suomen keskusta. Minä panin merkille, että ministeri Pekkarinen käytti yhden puheenvuoron ihan tämän keskustelun alussa, mutta sen jälkeen salista ei ole kuulunut yhtään päähallituspuolueen kannanottoa. Muistelen kuitenkin, että vaalien alla ja myöskin hallitusta muodostettaessa tämä Holmin—Vihriälän malli tuli vahvasti esiin myöskin Suomen keskustan puolesta, ja olisin toivonut kyllä, että tähän keskusteluun olisi osallistunut myöskin heidän edustajiansa.

Kuuntelin hyvin mielenkiinnolla ed. Lahtelan puheenvuoroa. Hän toisti, että tämä on kuin yhtä puppua ja tässä heitetään rahaa johonkin kaivoon. Minusta kyllä tuntuu, että ed. Lahtela nyt ei tunne tätä asian ydintä oikeastaan väittäessään, että tässä heitettäisiin rahaa kaivoon. Nimittäin jokaisesta työntekijästä, jonka yritys palkkaa, yrittäjä joutuu palkan lisäksi maksamaan tietyn määrän sivukustannuksia. Näitten sivukustannusten alentamisesta on kysymys. Tarkoituksena tässä lakialoitteessa on nimenomaan, että me saisimme kannustettua yrittäjiä siinä tilanteessa, kun he miettivät, palkkaavatko lisää työvoimaa vai eivät, ottamaan uutta työvoimaa tekemään työtä, jolle on kysyntää markkinoilla, ja sitä kautta saada tämä kehitys toiseen suuntaan, mitä viime kuukausina on todettu.

Todetaan ed. Lahtelan puheenvuorossa myös, että tässä olisi jonkinlainen ketunhäntä kainalossa. Meillä on yli 90 prosenttia Suomen yrityksistä semmoisia, joissa on 1—4 työntekijää. Jos te menette katsomaan niiden yritysten taseita, ei siellä mitään suuria pääomavaltaisia yrityksiä ole olemassa. Siellä on ihmisiä, joissa omistaja-yrittäjät tekevät kuudentoista tunnin päiviä, pyhiä ja arkia, jotka ovat kiinnittäneet koko omaisuutensa, oman kotinsa siitä, että he saisivat tehdä sitä työtä, mitä he osaavat, joko palvelussa pienessä yritystoiminnassa tai jossakin muussa. Koko elämä on pantu peliin. Jokainen työntekijä on heille kuin oma perheenjäsen, josta he haluavat pitää kiinni. Jos kysyntä lisääntyy, he miettivät koko ajan, ottaako uusia työntekijöitä lisää yritykseen, tohdinko palkata, koska tiedän, että en haluaisi koskaan sanoa irti sitä työntekijää, jos hänet palkkaan. On psykologinen vaikutus sillä, että yhteiskunta näyttää, että teidän työnne on arvokasta. Nämä sivukustannukset ovat Suomessa suuret. Valtiovalta tukee nimenomaan sitä, että annetaan sivukustannuksista alennusta. Se on hyvin merkityksellinen jokaiselle pienelle ja keskisuurelle yritykselle.

Minä luulen, että kokoomuksen eduskuntaryhmässä ei ole yhtään keskustelua käyty siitä, hyödyttääkö tämä jotakin suurta teollisuutta tai pääomavaltaista teollisuutta. Ne vasemmistosta tulevat väitteet mielestäni kuuluvat ihan eri maailmaan. Ei sellaista ole enää olemassa. Meidän pääomavaltaisuutemme on siirtynyt ulkomaille, omistukset, nokiat ym. vastaavat. Ei meillä ole enää niitä suomalaisia patriootteja, jotka hyötyisivät tästä. Heitä ei ole enää käytännössä olemassa. Siellä koneellistetaan, teollistetaan, automatisoidaan, haetaan tuottavuutta jollakin muulla keinolla. Tämä olisi nimenomaan täsmäase niille pienille ja keskisuurille yrittäjille, jotka tekevät ihan sitä aitoa perustyötä maakunnissa. Ei siellä mitään suuria voittoja ole tehty tähänkään mennessä. Mutta suuria tappioita on tehty varsinkin 90-luvun alussa, kun pantiin koko elämä peliin yritystoiminnan eteen. Työntekijöille tuli lähtö. Se tuli pakosta, kun yritys kaatui alta. Nyt he ovat pitkäaikaistyöttöminä. (Ed. Mustajärven välihuuto) — Hallitus ei konkursseja tehnyt. (Ed. Mustajärven välihuuto) — Pankkitukikaan ei tehnyt konkursseja. — Ei mistään löytynyt silloin yhteiskunnassa mallia, jolla olisi voitu pysäyttää sitä, mutta löytyi sitten esimerkiksi se kahdeksan vuoden pitkä jakso, jolla lähdettiin rakentamaan Suomea vahvemmalle pohjalle.

Jotenkin tällaiset huuhaapuheet ja puppupuheet mielestäni kuuluvat siihen yhteiskuntaan, jolloin täälläkin vasemmisto huusi, että yrittäjät ovat riistäjiä. Ei tämä ole enää suomalaista yhteiskuntaa. Ei työnantajan tarkoituksena ole riistää yhtään työntekijää vaan tarjota hänelle työpaikka, pitää huoli siitä, että yritys menestyy ja pysyy kilpailevilla markkinoilla. Me vaan joudumme koko ajan mukautumaan siihen, että Viro tulee EU:n jäseneksi. Meillä tulee painetta myöskin matalapalkka-aloilla. Meille tulee ulkolaista työvoimaa, halusimmepa tai emme.

Mieluummin minäkin ajaisin kansanedustajana taksilla, jossa ihan suomalainen kuljettaja kuljettaisi minua paikasta a paikkaan b. Kun menen Ruotsiin tai menen Tanskaan, huomaan, että siellä ei ole perusruotsalaisia tai -tanskalaisia takseissa. Ei kannata enää työllistää, palkata. Muut tekevät halvemmalla. Eivät he ole järjestäytyneet ammattiyhdistysliikkeeseen. He ovat pimeää työvoimaa. Kaikkia ei edes tiedetä, kuka sitä taksia oikein ajaa.

Hyvät ystävät vasemmalla, hyvät toverit siellä vasemmalla, kyllä meidän täytyy löytää pikkuisen toisenlaista äänenpainoa näihin asioihin. Eivät nämä rahat ole keneltäkään pois. Jos me saamme suomalaisia ihmisiä avoimesti työmarkkinoille tekemään työtä, niin onhan se parempi kuin se, että he ovat pienten veronmaksajien kukkarolla kotona tekemättä mitään. Nämähän ovat ne kaksi vaihtoehtoa.

Arvoisa puhemies! Tämä on ihan vakavissaan tehty lakialoite ja juuri sen takia, että hallitusohjelmaan hallitus kirjasi, että tämän tyyppisiä ajatuksia selvitetään pikaisesti. Minä ymmärrän, että jos sanotaan, että selvitetään pikaisesti, se on muutama kuukausia, ehkä puoli vuotta. Mutta kun tänään me yritimme täällä salissa kysyä, mitä kuuluu näille pikaisesti tehtäville selvittelyille, niin kukaan ei tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sen takia opposition, myös kokoomusopposition, on tehtävä lakialoite, purettava tämä Holmin—Vihriälän malli lakiesitykseksi miettien pykälä pykälältä, onko tämä järkevä vai ei, ja tämän me olemme nyt tehneet.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo oli aikamoinen väite, että nämä rahat eivät ole keneltäkään pois. Ensi vuoden osalta se tarkoittaa sitä, että sieltä otetaan aktiivisista työvoimapolitiikan välineistä 100 miljoonaa eli käytännössä niistä määrärahoista, joilla pystytään heti puuttumaan työttömien tilanteeseen. Tässä tukimallissa suoraan työttömät rahoittaisivat tämän kokeilun, jonka tuloksista ei ole mitään takuuta.

Haluan muistuttaa, että toisessa lisätalousarviossa vähennetään yksityissektorin palkkaperusteisesta tukityöllistämisestä 6 miljoonaa euroa, eli jo nyt olisi ollut rahaa nykyisten työhallinnon välineitten käyttöön, mutta rahalle ei ole ollut kysyntää.

Kyllä minä uskon sen, että tämä esitys on varmaan vakavissaan tehty, mutta siinä oikeastaan vaikutus on, että se vetää vakavaksi.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan, että meillä lisättiin tulevaan budjettiin työvoimakoulutukseen, kurssittamiseen, 30 miljoonaa euroa uutta rahaa vanhan rahan päälle. Jos katsotte sieltä budjettikirjasta, huomaatte, mikä se summa on siellä entuudestaan. Nämäkin rahat, joilla kurssitetaan, koulutetaan, työttömiä, ovat ihan pois tästä yhteiskunnan juoksutuksesta. Minä vaan väitän, että sellainen politiikka, jossa ihminen työllistetään, hän saa tehdä töitä, ansaita oman elantonsa, maksaa omat kulunsa — verrattuna siihen, että hän saa kotiin yhteiskunnan rahaa tai kurssitusta, joka ei johda mihinkään — on parempi vaihtoehto. Siinä mielessä tämä on järkevämpää kuin maksaa ilman minkäänlaista vastiketta.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo kaipaili puheessaan keskustaa mukaan tähän keskusteluun, kaipaili aivan oikein, siksi vahvasti keskusta tämän tyyppistä työvoimakulujen alentamista piti vaaleissa esillä. Ministeri Pekkarinen täällä muistaakseni siihen tyyliin totesi, että tämä on oikean tyyppinen aloite, mutta ei saatu vastausta siihen, miksi tämän asian toimeenpano, jonka osalta yksityiskohdat ovat auki, on lykätty vuoteen 2005. En tiedä, onko euroedustaja Paavo Väyrynen oikeassa, kun hän keskustan puoluekokouksessa totesi, että keskustan tahto on SDP:n taskussa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että on ainakin työllisyyspolitiikassa, jos katsotaan vuoden 2004 budjettia: Siellä lisätään näitä työllisyyskurssituksen määrärahoja, aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja, mutta tämän mallin liikkeellelaitto lykättiin.

On hyvä laittaa tämä kokoomuksen aloite oikeaan yhteyteen, taustaan. Ennen kaikkea kokoomus korostaa sitä, että jo nyt on nähtävissä, pelättävissä, että hallituksen kunnianhimoinen ja hyvä tavoite sinänsä, 100 000 uutta työpaikkaa, näillä toimilla ja näillä keinoilla jää saavuttamatta. Tämä malli ja Kiina-ilmiöön vastaaminen, teollisuuspolitiikka tai kansainväliseen verokilpailuun vastaaminen ovat aivan eri asioita. Tämä keskustelu sinänsä on ollut hyvää. Se on myöskin paljastanut ja tuonut esille ne ideologiset erot, mitä eri puolueilla työllisyyspolitiikan osalta on olemassa. Siksi tämä on tärkeää, ja työllisyyspolitiikka on aivan avainasemassa.

Niin kuin tuon aloitteen perusteluissa todetaan, nimenomaisesti vähemmän koulutettujen henkilöiden työllistyminen on ollut 90-luvun lopulla, jolloin kasvu oli vahvaa, huomattavasti heikompaa kuin koulutettujen ihmisten. Siihen tämä malli hakee vastausta ja lääkettä, mutta uskon, että tämä olisi myös aluepoliittisesti tasapainoisempi. Nimittäin niillä alueilla, niissä kunnissa, jotka eivät lukeudu niin sanottuihin kasvukeskuksiin, korkean osaamisen yrityksiä ei sijaitse pienemmillä paikkakunnilla tietenkään, valitettavasti, samalla tavalla. Niin viime hallitus kuin nykyhallitus hyvin voimakkaasti liputtaa osaamiskeskeisen kehittämispolitiikan puolesta. Hyvä näin, mutta jos mietimme pikku kuntia, joissa yritysten määrä on hyvin suhteellinen, on aika vaikea niille paikkakunnille houkutella korkean osaamisen yrityksiä, mutta sen sijaan palvelusektorilla, oli sitten kysymys kahviloista tai hoivasektorista, on konkreettisia mahdollisuuksia synnyttää tämän mallin avulla uusia työpaikkoja, niin että yritys, jossa on kaksi, palkkaa kolmannen jne.

Mitä sitten tulee kaiken kaikkiaan palvelusektorin mahdollisuuksiin, Etla arvioi, että vuoteen 2007 mennessä on mahdollista synnyttää palvelusektorille 70 000 uutta työpaikkaa. Viime vuosien taloudellinen kasvu on ollut hyvin kotimarkkinavetoista. Harjoitettu veropolitiikka, jota myöskin nykyhallitus aika hyvin jatkaa, tukee nimenomaisesti kotimaisen kulutuksen vahvistamista ja kasvua. Siihen sektoriin nimenomaisesti tällä mallilla haetaan ratkaisua. On selvä, että eivät nämä tämän palkkatason työpaikat sijaitse metsäteollisuudessa. Siellä on aivan eri palkkataso. Nämä ovat ennen kaikkea palvelu- ja hoivasektorin asioita.

Täällä on hieman epäilty sitä, että oikeasti tämä lääke ei tehoaisi. Kun yrityksiltä ja yrittäjiltä on kysytty työllistymisen esteitä, niin kyllä silloin nimenomaisesti palkan sivukulut, joihin tällä haetaan myös vastausta, ovat aina näissä kyselyissä kärjessä. On selvä, että taloudellinen tilanne, suhdannetilanne, ja sen kyseisen yrityksen tulevaisuudennäkymät on se tärkein tekijä, mutta jos tältä pohjalta on mahdollisuuksia, niin kyllä silloin nimenomaisesti tämä kokoomuksen esittämä malli varmasti toisi omalta osaltaan lääkettä.

Ja vielä kerran, niin kuin täällä on todettu, tässä ei poljeta palkkoja vaan puhutaan palkoista, jotka ovat työehtosopimusten mukaisia. Ei tässä kokoomus ole, niin kuin ed. Salo totesi, ketunhäntä kainalossa tai kyykyttämässä työttömiä. Me haemme aidosti lääkkeitä, että niitä työpaikkoja syntyisi aluepoliittisesti kestävällä tavalla ja näille vähemmän koulutusta saaneille ihmisille. Emmekä me tyrmää aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Sillä on oma roolinsa. Mutta haemme ennen kaikkea sitä, että näitä työpaikkoja syntyisi.

Me uskomme, että tämä malli tulee toimimaan, ja me kannustamme keskustaa, että se hallituksessa, silloin kun tämän mallin yksityiskohdista päätetään, löytäisi sen demareiden taskussa olevan tahdon ja pitäisi päänsä ja niin, että tämä malli viimeistään 2005, mieluummin aikaisemmin, toteutuisi. Tämä Suomi nousee vain työtä tekemällä ja sillä, että meillä on korkea työllisyysaste. Siihen me tällä mallilla haemme vastausta ja kannustamme keskustaa sen omissa ponnistuksissa työllisyyden parantamiseksi.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Noiden kannustusten jälkeen on ihan mukava tulla tänne puhujakorokkeelle, ja toivoisin itsekin, että ratkaisuja löytyisi.

Voisin todeta tähän alkuun näin, että olen tässä muutamana päivänä saanut käyttää sellaista edustajan etua kuin taksia työasioihin, ja tässä yhtenä päivänä sillä matkustaessani provosoin vähän taksikuskia kysyäkseni häneltä, että no, miltä se näyttää tämä elämä yrittäjänä Pääkaupunkiseudulla. Yksi taksimies sanoi näin, että hänellä on ollut vuoden työpaikkailmoitus sekä Helsingin Sanomissa että jossakin taksialan lehdessä, ja hän sanoi, että yhtään soittoa ei ole tullut edes kellon kysymistä varten. Toinen taksimies toissa päivänä sanoi kyllä vähän sarkastisesti, että kyllä minäkin olisin valmis sillä palkalla eduskunnassa juttelemaan semmoisia juttuja kuin te, varsinkin kun ei tarvitse kantaa vastuuta. Minusta se tuntui vähän kurjalta. Ajattelin, että toivottavasti jotain vastuuta osaisi kantaa.

Nyt minulla on kuitenkin hyvin sarkastinen olo. Nimittäin tämä lakialoite, joka sinänsä on minusta hyvä aloite, siinä on paljon hyvää ja tervettä huolta, on jollakin tavalla hupaisa, koska kokoomus nyt on ollut kuusitoista vuotta hallituksessa ja tällä vasemmallakin laidalla on oltu aika kauan. Itse siihen perusongelmaan, mitä tämä koskee, työttömyyden siihen osaan, joka ei hoitunut korkean ja hyvän taloudellisen kasvun aikana pois, vaikka silloin luotiin työpaikkoja — siitä pitää antaa palautetta, se oli oikein ja hyvä — sitä itse perusongelmaa, joka liittyy nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteeseen, struktuuriin, siihen miten pidetään yllä hyvinvointipalvelut, miten rakentuu työn hinta, miten kannustetaan ja miten yritetään, siihen ei ole tullut korjauksia. Nyt sitten tässä vaiheessa, kun ollaan oppositiossa, sitä ollaan kovasti vaatimassa. Minusta se on hyvä, että vaaditaan, mutta kyllä minusta nyt on kohtuullista kysyä, miksei sitä tehty. Mikä on se syy siihen, että sitä ei tehty?

Me kaikki tiedämme, että vasemmistoliiton huoli täällä köyhyydestä on väkevä huoli. Jos kuka on joskus saanut maistaa sitä, miltä tuntuu tulla toimeen pienillä tuloilla, niin se ei ole herkkua, ja minusta se pitää ottaa vakavasti. Mutta jos me eläisimme jossakin muussa kuin globaalissa maailmassa, niin me voisimme ehkä perinteisillä keinoilla vielä ylläpitää tällaista järjestelmää. Mutta kun otetaan huomioon se, että meillä on naapurissa kohta halvan, matalan palkkatason maa, me elämme tilanteessa, jossa verokilpailu on totta, meillä on aikamoinen valtionvelka — on kyllä muillakin EU-mailla, mutta myös meillä — meitä vaivaa ikääntyminen, me vaan joudumme tunnustamaan sen, että kysymys on siitä, että joko me laskemme kaikki yhteistä elintasoamme tai me suostumme siihen, että me asetumme vastakkain sen raa’an tilanteen kanssa, että on olemassa matalalla palkalla, pienellä toimeentulolla, eläviä ihmisiä. Mutta ovatko he työttömiä vai ovatko he palkkatyössä?

Minun mielessäni kyllä värähtää, kun minä sanon näin. Nimittäin se on julma tilanne, se on tosi julma tilanne. Mutta minä kysyn, miten se ratkaistaan se asia. Aina kun vähennämme niitä maksuja, joita työnantajat maksavat, kyllä ne ovat pois jostakin, kyllä ne ovat pois sieltä hyvinvointiyhteiskunnan palvelurahoista. Tämä on niin kummallinen juttu, että aina kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu ja päinvastoin, ellemme lähde ajattelemaan koko asiaa vähän toisella tavalla, ja pelkään, että joudumme tilanteeseen, jossa me joudumme ottamaan meitä ympäröivän todellisuuden uudessa valossa ja siihen suostumaan.

Tässä minä toivoisin, että nyt se hyvin alkanut yhteistyö, joka hallitusohjelmaan on kirjattu tämän asian selvittämiseksi, toisi ihan oikeasti tuloksen. Täällä joku sanoi puoli tuntia sitten puheenvuorossaan, että kansa ei äänestänyt sen puolesta, että meille tulee alennuksia työnantajien maksuihin. Minä sanoisin toisin: kyllä kansa äänesti sen puolesta, että nyt jotain ihan oikeasti tapahtuisi, tulisi jotain sellaista, jolla puututtaisiin tähän kysymykseen ja tehtäisiin jotain. Minusta on aika mukava olla keskustan edustajana, koska asia on hallitusohjelmassa, sen eteen on luvattu tehdä ja se tullaan tekemään. Minä hämmästelen pikemminkin sitä, että täällä on nyt lakialoite pöydässä sellaisilta, jotka olisivat voineet sen tehdä, mutta eivät ole tehneet.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Särkiniemi iloitsi siitä, että jotain on nyt tapahtumassa. Siitähän tässä lakialoitteessa on kyse, että halutaan kannustaa ja kiirehtiä hallitusta tekemään jotain tässä asiassa. On tekojen aika, ed. Särkiniemi. Me tiedämme, että tämä asia on hallitusohjelmassa. Me tiedämme, että siellä on puhuttu pikaisesta selvityksestä. Mutta me tiedämme myös, että viime elokuun budjettiriihessä hallitus nimenomaan päätti, että toisin kuin hallitusohjelmassa oli luvattu, tämä asia lykätään aikaisintaan vuoteen 2005.

Mitä sitten tulee viime vaalikaudella tehtyihin asioihin, niin on totta, että tämä kokeilu tai tämä hanke olisi voitu aloittaa jo silloin. Kokoomuksen kannalta tilanne on se, että viime vaalikaudella keskityttiin muihin keinoihin, tuloverotusta kevennettiin, aktiivista työvoimapolitiikkaa lisättiin ja myös yleisiä työnantajamaksuja alennettiin, mutta nyt on tunnustettava ja tunnustettiin tietysti jo viime vaalikauden loppupuolella, että nämä keinot eivät riitä. On uusien keinojen aika.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyi oikein tuolta alakerran kulmaluolasta tulla tänne saliin omin silmin näkemään, ei pelkästään omin korvin kuulemaan tätä, kuinka vanhat hallituskumppanukset kokoomus ja vasemmistoliitto täällä ovat lätkineet toisiaan oikein olan takaa. Voitteko nyt myöntää jo sen perussuomalaisten pitkän linjan olleen oikea, että tämä sateenkaarihallitus oli todellinen rappion toteemi, siis aivan mahdoton järjestely? Se on niin kuin tuli ja vesi. Nyt kun katsoo ed. Puhjoa ja vaikka ed. Häkämiestä, te olitte viime hallituksen vakaita sotureita. Puhjo kyllä välistä aina lipesi, mutta Häkämies ei kovin monesti. Tässä näkee, että kun suuri raha ja kurja sosialismi lyövät veljen kättä kansan pään yli, tulokset ovat keppoiset. Kansa rankaisi vaaleissa, ja nyt ollaan oppositiossa. Näin tässä kävi. Mutta se on hyvä, että tähän on saatu nyt selvyys, että moinen rappio ei enää toistu. Tehdään mieluummin sitten sellainen koalitio, että kun perussuomalaiset nousevat, me sitten katsomme, kumpi teistä on enemmän tullut kansan kanssa samoille linjoille. Voidaan sitten tehdä yhteistyötä.

Kun täällä on käytetty varsin vapaasti tätä populismi-termiä, vapautan teidät kyllä siitä syyllisyydestä populismiasiantuntijana ja -tutkijana. Sen paremmin vasemmistoliitto ei ole populistinen liike eikä kokoomus. Ed. Huotari esimerkiksi sanoi, että tämä on kokoomuksen populismia. Ei kokoomus ole populistinen puolue. Kokoomus on konservatiivinen puolue. Populismi on kansaa puolustavaa peruslinjaa. Sitä edustavat perussuomalaiset. Se tiedoksi sinne vasemmalle ja myöskin oikealle. Tästä tässä on kysymys, että retoriikka on retoriikkaa ja politiikka politiikkaa ja populismi populismia ja me voimme pitää siitä huolen, älkää siitä huolta kantako. Työttömistä ja yrittämisestä voidaan kantaa.

Ihan muutama sana itse asiastakin: Kyllä tässä hyvääkin on. Aina pitää etsiä uusia näkemyksiä. Työllistämisen sivukulut on yksi asia, jossa on opiksi otettavaa, mutta ei myöskään velvoitetyöllistämistä pidä väheksyä ja syyllistää.

Minä olen nyt törmännyt esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa sellaiseen tapaukseen, että on ollut viherpalveluissa työllistetty ihminen. Työtä siellä on paljon. Ed. Hemmingkin tietää, kuinka meillä on vähän roskaista ja likaista välistä Espoossa. Olisi kiva, että joku siellä vähän ajelisi ja korjailisi näitä paikkoja. Kun olet kuuden kuukauden ajan työllistettynä, tulevat päivät täyteen ja annetaan kenkää ja sitten mennään kortistoon lepäämään. Ei se ole hyvä linja. Tämmöinenkin pienkonemekaanikko sanoi, että hän olisi mielellään töissä, tekisi töitä, hoitaisi niitä viheralueita. Mutta nyt, kun hän menee työttömyyskortistoon, me maksamme hänelle työttömyyskorvausta, sitten hän hakee asumistukea, sitten hän hakee vielä toimeentulotukea, kun sekään ei riitä. Ei tämä velvoitetyöllistäminen mitään huuhaata ole. On parempi olla velvoitetyöllistetty kuin työtön. Tästä on kysymys.

Tervehdin kaikkea uutta ja hyvää asialinjamme ja rakentavan ja rehellisen linjamme mukaisesti. Kannatamme hyviä esityksiä, tulevat ne oikealta tai vasemmalta. Tämä on myöskin kansan etu ja turva tässä asiassa.